Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 25. syyskuuta 2006 - Strasbourg

15. Vastuuvapaus 2004: pääluokka I, Euroopan parlamentti (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Ferberin laatima talousarvion valvontavaliokunnan mietintö (A6-0280/2006) vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2004: Pääluokka I – Euroopan parlamentti (N6-0027/2005 C6-0357/2002 2005/2091 (DEC)).

  Markus Ferber (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, saanen aluksi huomauttaa, että pian käsittelemämme ja huomenna äänestyslistalla olevan mietinnön mukaan myönnämme vastuuvapauden parlamentin puhemiehelle, ja niinpä olenkin hyvin pahoillani siitä, ettei Euroopan parlamentin puhemies osallistu tänään keskusteluumme. Korostan, että hänellä on suoranainen läsnäolovelvoite.

Vaikka olimme oikeastaan saaneet parlamentin vuoden 2004 talousarviota koskevan vastuuvapausmenettelyn päätökseen viime huhtikuussa, huolellinen tutustuminen Strasbourgin paikallislehteen paljasti jotakin, mikä on dramaattisuudessaan vertaansa vailla.

Mielestäni on anteeksiantamatonta, että vaikka Strasbourgin kaupunki ilmoitti parlamentin viranomaisille jo marraskuussa 2005 jatkavansa vielä neuvotteluja kahdesta kiinteistöstä – nimeltään IPE 1 ja IPE 2 – hollantilaisen eläkerahaston kanssa, sekä parlamentin viranomaiset että puhemiehistö kiirehtivät ostoneuvotteluja, ja ainoastaan parlamentin oma-aloitteisuus esti sopimuksen hyväksymisen. Lisäksi tutkimuksissamme on selvinnyt melko mielenkiintoisia seikkoja, ja haluan käyttää jäljellä olevan lyhyen puheaikani niiden käsittelyyn.

Kun Euroopan parlamentti valittiin ensi kerran välittömillä vaaleilla vuonna 1979, parlamentti totesi tarvitsevansa toimitilaa. Tähän ei ole mitään huomauttamista. Parlamentti pyysi Strasbourgin kaupungilta käyttöönsä tällaisia tiloja, eikä siihenkään ole mitään huomauttamista. Strasbourgin kaupunki päätti, ettei sillä ollut varaa tarjota tiloja itse, joten se valtuutti kolmannen osapuolen – mainitsemani hollantilaisen eläkerahaston – rakentamaan toimistokiinteistön. Näin päädyttiin alivuokrasopimusjärjestelyyn, jonka takia parlamentti on maksanut Strasbourgin kaupungille 30–60 miljoonaa euroa – riippuen siitä minkä tutkimuksen tietoja käytetään – enemmän vuokraa kuin kaupunki puolestaan maksaa eläkerahastolle, vaikka parlamentin budjettivaliokunta ja kvestorit olivat vuonna 1980 vaatineet, ettei Strasbourgin kaupungille vastaisuudessa makseta enempää kuin se itse maksaa eläkerahastolle.

Vuonna 1983 parlamentin puhemiehistö tarkisti veloitetun vuokran kohtuullisuuden ja suunnitteli uuden, vertailukelpoisuuteen perustuvan laskentajärjestelmän, jonka perusteella vuokra laskettiin uudelleen. Koska inflaatio oli Ranskassa 1980-luvulla huipussaan, Strasbourgin kaupunki halusi indeksiin sidotun vuokrasopimuksen, vaikkakin määräämättömäksi ajaksi.

Tällä perusteella olemme tänään esittelemässäni mietinnössä tehneet kaksi keskeistä päätelmää. Ensimmäinen niistä on se, että viimeistään vuodesta 1983 alkaen tämän suurenmoisen rakennuksen eli Euroopan parlamentin hallinnosta vastaavat viranomaiset lakkasivat tarkistamasta Strasbourgin kaupungin kanssa tekemiään vuokrasopimuksia. Tämä on anteeksiantamatonta, sillä konkreettisena esimerkkinä euron käyttöönoton vaikutuksista voisin mainita sen, että indeksisidonnaisuus on menettänyt merkityksensä. Toisessa päätelmässä haluan aivan peittelemättä tuoda esiin sen, että Strasbourgin kaupunki, joka on Euroopan parlamentin kotipaikka, ei ole näyttänyt kovinkaan hyvää esimerkkiä parlamentin ja kaupungin välisestä hyvästä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä.

Kaikki tilintarkastuksemme ovat osoittaneet, ettei korruptiota, petoksia, huonoa hallintoa tai varojen väärinkäyttöä ole esiintynyt. On hyvin valitettavaa, että se parlamentin jäsen, jonka tiedetään istuneen täällä kaasunaamari päässään ja väittäneen korruption haiskahtavan parlamentissa, ei ole paikalla.

Meidän tehtävämme ei ollut arvioida, oliko viisasta määrätä Euroopan parlamentin toimipaikka Euroopan yhteisön perustamissopimuksissa. Erään Brysselissä asuvan naispuolisen parlamentin jäsenen mielestä on varmasti kurjaa asua retkeilymajassa Strasbourgiin tullessaan. Myös hänen poissaolonsa on hyvin valitettavaa, puhumattakaan siitä, ettei hän ole millään tavoin osallistunut tämän mietinnön laatimiseen. Meidän tehtäväksemme annettiin aiempien tapahtumien selvittäminen, ja sen olemme tehneet. Kiitän lämpimästi kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat tehneet osuutensa. Meitä ei kuitenkaan kehotettu ratkaisemaan Euroopan parlamentin toimipaikan sijaintia, josta valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, ja varmasti me kaikki tiedämme heidän hoitavan tämän asian hyvin.

Esitän suuret kiitokset kaikille, jotka osallistuivat tähän työhön ja valitan samalla sitä, että niin monet yrittivät kampanjoida tällä asialla tiedotusvälineissä osallistumatta kuitenkaan millään tavoin työryhmän ja budjettivaliokunnan käytännön työhön.

Kaikista näistä huomautuksista huolimatta ja tulevaisuutta koskevien ehdotustemme lisäksi myönnämme vastuuvapauden vuodelle 2004. Käsittelemme kuitenkin tarpeen vaatiessa lisätoimia tulevissa mietinnöissä.

  Simon Busuttil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Ferberiä. Kahta Strasbourgissa sijaitsevaa kiinteistöä koskevista väitteistä tehdyn tutkimuksen tärkein päätelmä on, ettei lainvastaisuudesta ole näyttöä. Tässä mielessä väitteet olivat siis perättömiä. On kuitenkin ilmennyt muutamia muita seikkoja, joita on niiden laillisuudesta huolimatta tänään syytä korostaa.

Ensinnäkin vuokraa maksettiin liikaa suunnilleen 32 miljoonasta eurosta jopa noin 60 miljoonaan euroon.

Toiseksi Strasbourgin kaupunki petti parlamentin luottamuksen tehdessään asioita, joita se tiesi parlamentin olevan täysin mahdotonta hyväksyä: se piti itsellään osan vuokratuloista ja neuvotteli 29 miljoonan euron alennuksen kauppahinnasta.

Kolmanneksi myös Euroopan parlamentin hallinnossa ilmeni puutteita, sillä jopa 30 vuoden ajan se laiminlöi huolellisuusvelvoitteensa jättäen varmistamatta, ettei Strasbourgissa sijaitsevista rakennuksista makseta kohtuutonta vuokraa.

Lopuksi totean, että jopa Euroopan parlamentissa oli erimielisyyttä tästä kysymyksestä, sillä miten muuten on selitettävissä, että talousarvion valvontavaliokunnalle ilmoitettiin väitteistä runsas kuukausi myöhemmin kuin parlamentin puhemiehistölle? Miten muuten on selitettävissä, että jopa tutkimustemme aikana puhemiehistö jatkoi neuvotteluja rakennusten ostamisesta ja heikensi samalla tutkimusten poliittista arvovaltaa?

Vaikka mitkään näistä toimista eivät ole lainvastaisia, niitä ei todellakaan voida hyväksyä saati antaa niiden toistua.

(Suosionosoituksia)

  Edith Mastenbroek (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, en puhu tänään PSE-ryhmän virallisen varjoesittelijän ominaisuudessa, joten en käytä kolmen minuutin puheaikaani. Haluan vain sanoa, että kannatan Ferberin mietinnön päätelmiä.

Mietinnössä väitetään, että Strasbourgin kaupungin ja Euroopan parlamentin välinen luottamus on tosiasiassa järkkynyt. Tähän voin yhtyä täydestä sydämestäni. Kahden julkisia varoja käyttävän julkisen toimielimen on toimittava paitsi lainmukaisesti myös eettisesti ja moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Toimittuani työryhmässä katson, että kolmikantaneuvottelujen yksi osapuoli on pitänyt johdonmukaisesti kiinni noista eettisesti oikeudenmukaisista periaatteista, kun taas toinen osapuoli, nimittäin Strasbourgin kaupunki, ei ole niin tehnyt.

Sinä lyhyenä aikana, jonka olen Euroopan parlamentissa toiminut, olen tullut tunnetuksi yhtenä Strasbourgin vastaisen kampanjan johtohahmoista. En ole tottunut käyttämään sellaisia sanoja kuin "vastainen", koska pohjimmiltani en pidä sen sävystä. Olen viimeiseen asti yrittänyt välttää sekoittamasta keskenään keskusteluja parlamentin toimipaikasta ja verorahojen asianmukaisesta käytöstä. Haluan todeta parlamentille tänään, että ainoa ihminen, joka on johdonmukaisesti sekoittanut nämä kaksi keskustelua toisiinsa, on Strasbourgin kaupunginjohtaja, joka kuulemistilaisuudessaan muistutti meille, että tällaisen keskustelun käyminen on tosiasiassa varsin vaarallista Elsassin alueen hyvin symbolisen merkityksen vuoksi. Olen täysin vakuuttunut tämän väitteen totuudenmukaisuudesta ja olen aivan samaa mieltä.

Siksi haluan tässä lyhyessä istuntopuheenvuorossa kysyä Strasbourgin kaupungilta – mikäli sen väite pitää varmasti paikkansa ja mikäli se pitää vakaasti kiinni kyseisen alueen ansaitsemasta arvostuksesta – miksi se on vuodesta 1979 asti toiminut tavalla, joka on vähintäänkin ristiriidassa kyseisen päämäärän kanssa?

Nämä kaksi julkista toimielintä tekevät parhaansa kansalaisten puolesta. Olen tässä koska haluan varmistaa, että Alankomaiden kansalaisten Euroopan unionille maksamat varat käytetään hyödyllisellä tavalla.

Korostan, että tilintarkastajien kertomuksen mukaan varoja ei ole käytetty asianmukaisesti ja että tämä on itse asiassa ollut lievästi sanoen...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vuoden 2004 vastuuvapausmenettely sai todellakin oudon käänteen. Ellei juuri ennen vastuuvapauden myöntämisajankohtaa ilmestyneessä sanomalehtiartikkelissa olisi kiinnitetty huomiota korvauksiin, jotka liittyivät kahden uuden kiinteistön ostamiseen Strasbourgista, olisimme todennäköisesti myöntäneet vastuuvapauden automaattisesti huhtikuussa. Heti kun raportti julkaistiin, hallintoviranomaiset toimivat aivan asianmukaisesti peruessaan kyseisen kiinteistökaupan. Todettakoon myös, että budjettivaliokunta toimi asiaan kuuluvalla tavalla perustaessaan välittömästi sisäisen tutkintavaliokunnan selvittämään asian perinpohjaisesti. Voin todeta vain, että tässä prosessissa ja kyseisessä tutkintavaliokunnassa jäsen Ferber on ollut avainasemassa, mistä kaikki kunnia hänelle. Myös tutkintavaliokunta on tehnyt hyvää työtä lyhyessä ajassa.

Vaikka tämä saattaakin vaikuttaa asioiden vatvomiselta, olen tehnyt saman päätelmän kuin muutkin: kahden julkisen instituution eli Strasbourgin kaupungin ja Euroopan parlamentin välinen luottamussuhde kärsi tämän asian takia kovan kolauksen. On anteeksiantamatonta, että kaksi julkista instituutiota hyötyy toistensa kustannuksella, kun kyse on kuitenkin veronmaksajien rahoista.

Asiassa on kuitenkin toimittu täysin lainmukaisesti, joten emme voi odottaa paljonkaan korvauksia. Katson, että Ferberin mietinnön päätelmät ovat oikeat: kiinteistöjen ostaminen määrätyin ehdoin – edellyttäen että hinta on kohtuullinen ja että tontti ja rakennukset ostetaan samanaikaisesti – on edelleen paras vaihtoehto veronmaksajan kannalta. Yhdyn tähän näkemykseen ja arvelen, että näin tapahtuneekin tulevaisuudessa. Huomautan myös, että kiinteistökauppa ei millään tavoin liity kysymykseen toimipaikoista. Kuten jäsen Ferber jo totesi, asia voitaisiin muuttaa hallitusten päämiesten päätöksellä. Parlamentilla voi olla oma kantansa, mutta se ei pysty muuttamaan tilannetta. Tärkeintä ovat veronmaksajien edut. Jos hinta on kohtuullinen, ostaminen tulisi mielestäni pitkällä aikavälillä ja jopa suhteellisen lyhyen ajan sisällä vuokranmaksua edullisemmaksi.

Vastuuvapaus koskee aina menneitä asioita. Kiinteistöjen lisäksi mietinnössä käsitellään lukuisia mielenkiintoisia asioita ja annetaan tulevaisuutta koskevia suosituksia. Siinä on hyödyllisiä suosituksia parlamentin jäsenten avustajien kanssa tehtävistä sopimuksista sekä viestintätekniikan tarjoamista uusista mahdollisuuksista, joita yritän itse hyödyntää päivittäin.

Yleisesti ottaen voin vakuuttaa, että ryhmäni tukee laajasti jäsen Ferberin näkemyksiä.

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan erityisesti mainita jäsen Ferberin erinomaisesta mietinnöstä kaksi kohtaa: kiinteistöpolitiikan ja vapaaehtoisen eläkerahaston. Käsittelen ensin kiinteistöpolitiikkaa, josta jokaisella puhujalla on ollut jotain sanottavaa ja jota koskevan sanomalehtiartikkelin takia käsittelemme nyt toista mietintöä aiheesta. Perustetussa erityistyöryhmässä teimme kaikki mielestäni ahkerasti erinomaista yhteistyötä ja yritimme antaa mahdollisimman vankan tuen jäsen Ferberille.

Päätelmät ovatkin yhtäpitävät kautta linjan, ja useimmat parlamentin jäsenet ovat siteeranneet niitä. Emme ole pystyneet esittämään todisteita laittomuuksista tai korruptiosta, mutta sen sijaan olemme varmoja siitä, että kuluneiden 20 vuoden aikana Euroopan parlamentti on maksanut Strasbourgin kaupungille melkoisesti ylimääräistä vuokraa: vähintään 32 miljoonaa euroa ja todennäköisesti enemmänkin, 42–60 miljoonaa euroa. En myöskään voi hyväksyä Strasbourgin kaupungin yksipuolista päätöstä laittaa tietyssä vaiheessa sivuun 11 miljoonaa euroa kyseisen kauden varoja sen riskin varalta, että parlamentti joskus luopuisi Strasbourgin toimipaikastaan.

Nämä toimet ovat koetelleet vakavasti Strasbourgin kaupungin ja Euroopan parlamentin välejä, eikä näin ollen ole mitenkään yllättävää, että tämä on käynnistänyt koko parlamentin toimipaikkaa koskevan keskustelun. Vaikka ymmärränkin, ettei vastuuvapautta koskevassa mietinnössä ole kyse tästä, olen vakaasti sitä mieltä, että parlamentin on neuvostolle antamassaan suosituksessa vihdoinkin tehtävä päätös ja ilmoitettava, haluaako se säilyttää toimipaikkansa Strasbourgissa vai ei.

Lopuksi käsittelen vapaaehtoista eläkerahastoa, joka on jäsen Ferberin mietinnön toinen tärkeä näkökohta. Vuoden 2004 lopussa vakuutusrahastossa oli 43 miljoonan euron alijäämä, joka onneksi laski 28 miljoonaan euroon vuoden 2005 loppuun mennessä. Haluan kiinnittää huomiota esittämääni tarkistukseen 5, jossa todetaan nimenomaan, ettei Euroopan parlamenttia voida koskaan asettaa vastuuseen kyseisestä alijäämästä. Kyseessä on vapaaehtoinen eläkerahasto, jota hoitaa sen hallinnoinnista vastaava taho. Näin ollen sen pitäisi kantaa vastuu valtavien rahasummien epäeettisestä tai virheellisestä hallinnoinnista.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Ferberiä hänen työstään ja varsinkin siitä, että hän on onnistunut laatimaan asiantuntevan ja ytimekkään mietinnön niukkojen tietojen pohjalta.

Vastuuvapaudesta käytävän keskustelun yhteydessä tulee mieleen muutama yleinen huomio valvontajärjestelmästä ja Euroopan unionin talousarvion toteuttamisen valvontaan käytetystä menettelystä. Valitettavasti valvontajärjestelmä on mielestäni melko yleisluonteinen ja pinnallinen. Paljon puhutaan kirjanpidon luotettavuudesta, virheiden määrästä ja valvontajärjestelmän puutteista. Tällaisia yleisiä huomautuksia toistetaan tavan takaa, mutta todellisuudessa meillä ei ole kattavaa käsitystä Euroopan unionin talousarvion toteuttamisesta.

Lehdistö saa yleensä vihiä Strasbourgin kiinteistöjen ja sitä edeltävän Eurostatin tapauksen sekä muiden vastaavien väärinkäytösten kaltaisista asioista. Tässä valvontajärjestelmäkin on voimaton. Järjestelmää on harkittava uudelleen, jotta siitä saadaan tarkemmin kohdennettu ja täsmällisempi sekä kenties samankaltaisempi kuin kansallisten valvontayksikköjen järjestelmät, jotka ovat Euroopan unionin järjestelmää tehokkaampia.

  Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen ikuisesti kiitollinen tälle kunnianarvoiselle toimielimelle, joka myönsi minulle vaivaiset puolitoista minuuttia puheaikaa vuoden 2004 talousarvion vastuuvapaudesta. Koska parlamenttia pidetään mietinnössä "Euroopan unionin demokraattisena edustuselimenä", tehtäköön kaikille selväksi, miten huonosti se vastaa tätä kuvausta. Parlamentissa ei keskustella vaan jaetaan tiukasti valvottuja ja organisoituja puheenvuoroja, joihin ei ole mahdollista vastata – ilmankos istuntosali kumisee tänä iltana tyhjyyttään. Käymme ainoastaan esitykset läpi toimielimessä, joka on vain kalpea aavistus parlamentista. Se täyttää nipin napin säällisen demokratian tunnusmerkit tarkoituksenaan antaa Euroopan kansalaisille sellainen harhakäsitys, että he voivat jollain tavoin vaikuttaa niin kutsutun Eurooppa-hankkeen hallinnointiin.

Parhaana esimerkkinä tästä on miljoonan allekirjoituksen vetoomus, jossa vaaditaan luopumista järjettömästä ja suhteettoman kalliista kuukausittaisesta pyhiinvaelluksesta Strasbourgiin. Harkitessaan vakavasti kyseisten kiinteistöjen ostamista ja tämän eriskummallisen järjestelyn vakiinnuttamista parlamentti sivuuttaa hartaat toiveet, joita ne kansalaiset esittävät, joita parlamentin on tarkoitus edustaa. Mietinnössä voidaan toki kyseenalaistaa Strasbourgin kaupungin vilpittömyys, mutta todellisuudessa kaupunki...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, huomautan vain, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen jäsen Titford esitti juuri kiivaan palopuheen Euroopan perustuslain puolesta kannattaessaan miljoonan eurooppalaisen tekemää aloitetta, josta vain perustuslaki tekee oikeudellisesti sitovan.

Esitän kolme huomautusta. Ensinnäkin kiitän jäsen Ferberiä erinomaisesta mietinnöstä. Oli hyvä ajatus lykätä vastuuvapausmietintöä Strasbourgin kaupungin ja Euroopan parlamentin välisiä suhteita koskevien epäselvyyksien vuoksi. Kannatan varauksetta mietinnön sisältöä ja sanamuotoa. Käsittelimme mietintöä talousarvion valvontavaliokunnassa, joka hyväksyi sen 25 äänellä puolesta vain yhden äänestäessä sitä vastaan.

Toinen huomautus koskee syyllisten etsimistä. On totta, että molemmat osapuolet ovat syyllisiä: sekä parlamentin hallinto, joka kenties toimi hieman sinisilmäisesti, että Strasbourgin kaupunki. Tätä ei käy kieltäminen. Olen samaa mieltä kuin jäsen Mastenbroekin ja jäsen Busuttil, jotka totesivat Strasbourgin kaupungin toimineen vilpillisesti parlamenttia kohtaan. Luottamukseni kaupungin toimintaan on romahtanut.

Viimeinen huomautukseni koskee sitä, liittyvätkö tämä mietintö ja Euroopan parlamentin toimipaikka jollain tavoin toisiinsa. Eivät liity, mutta kyse on myös rahankäytöstämme. Arkaluonteisista kysymyksistä on tärkeää keskustella, aivan kuten avioliitossa. Ymmärrän hyvin, että tämä on arkaluonteinen kysymys, mutta on muistettava, ettei kyse ole vain vuokrasta. Totuushan on, että tänne tuloomme kuluu joka vuosi 209 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Tämä on tuhlausta, ja kannatan "oneseat.eu"-kampanjassa esitettyä ajatusta yhdestä toimipaikasta. Puhukaamme tästä avoimesti ja yrittäkäämme löytää ratkaisu, joka ei liity tähän mietintöön.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää ja budjettivaliokunnan perustamaa työryhmää tämän asian erinomaisesta käsittelystä. On käynyt ilmi jotakin sellaista, josta saa käsityksen tämänpäiväisessä istunnossa. Monasti ne, jotka vaativat avoimuutta, ovatkin loppujen lopuksi haluttomia tuomaan tosiasioita julki ja – kuten esittelijä huomautti – toisinaan osoittautuu, etteivät asiat todellisuudessa olekaan aivan niin järkyttäviä ja tavattomia kuin millaisina ne olisi sanomalehdissä haluttu esittää. Talousarvion valvontavaliokunta, esittelijä ja työryhmä ovat kuitenkin hankkineet nämä asiakirjat rehellisesti ja seisovat niiden takana. Kiitän heitä lämpimästi ilmi tulleista tuloksista.

En ole kovinkaan innokas käymään uudelleen läpi sitä, miten vastenmielisellä tavalla tätä keskustelua paisutettiin. Kaikilla on mielipide Strasbourgista, Brysselistä ja muista asioista, mikä vaikeuttaa asian hoitamista kunnolla. Mielestäni se on hoidettu varsin hyvin, ja jäsen Ferberin mietintö ansaitsee tukemme.

Mitä meidän pitäisi tästä oppia? Ensinnäkin omilla hallintovirkamiehillämme, omalla puhemiehistöllämme – johon parlamentin nykyinen puhemies uskoakseni kuuluu – oli hallussaan tietoja, joita ei toimitettu parlamentille silloin, kun jäsen Ferber jo valmisteli mietintöään. Tätä ei voida hyväksyä, ja asiaan on tultava muutos. Tulevaisuudessa asiat on hoidettava toisella tavalla, tai muuten joudumme varomaan itseämme.

Toiseksi voimme mielestäni oppia jäsen Ferberin mietinnöstä sen, että parlamentin johtajia on vaadittava tarkistamaan vanhat sopimukset sen sijaan, että he vain odottaisivat odottamistaan jotain uutta ilmaantuvaksi. Tällaista ei voida sallia.

Kolmanneksi katson, että kaikkien niiden, joiden mielestä nykyinen keskustelu Strasbourgin kiinteistöpolitiikasta ja keskustelu yhdestä toimipaikasta liittyvät yhteen, pitäisi ensin muodostaa oma kantansa siitä, miten parlamentti on hoitanut asiat muissa istuntopaikoissa. Oma kantani on vielä muodostamatta.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käsittelen minuutin puheenvuorossani Euroopan parlamentin jäsenten eläkejärjestelmää ja maksuosuuksien suorittamista koskevaa 88 kohtaa.

Ensinnäkin on mielestäni hyvin valitettavaa, että jotkut Euroopan parlamentin jäsenet ovat mustamaalanneet kollegojaan. Panettelijat eivät ole läsnä tässä keskustelussa, eikä heillä ole todisteita. On häpeällistä, että he voivat kääntyä lehdistön puoleen ja yrittää hankkia mainetta lokaamalla muita parlamentin jäseniä. Hankkikoot todisteita ennen kuin levittelevät tällaisia huhuja.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että maksuosuudet vähennetään suoraan pankkitileiltämme, enkä myöskään ole kuullut vastaväitteitä tästä. Tämä on aivan paikallaan. On kuitenkin pidettävä mielessä, että parlamentti joutuisi ilmeisesti palkkaamaan tätä varten 400 000 euron vuosikustannuksilla viisi kokopäiväistä lisätyöntekijää tarkistamaan, että kultakin kansalliselta pankkitililtä on siirretty oikeat määrät keskusrahastoon. Tämä johtuu siitä, että jotkut pankit veloittavat palvelumaksun rahojen siirrosta ja jotkut taas eivät, joten määrät vaihtelevat. Koska 13:ssa EU:n jäsenvaltiossa ei ole otettu käyttöön euroa, myös kansallisten valuuttojen kurssivaihtelut muuttavat euromääräisiä kuukausimaksuja. Tämä kaikki aiheuttaa huomattavia kustannuksia, ja meidän on pidettävä järki kädessä ja vältettävä loanheittoa.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, olen Euroopan parlamentin pitkäaikaisin jäsen ja olen matkustanut Strasbourgiin kaikkein useimmin. Olin budjettivaliokunnan ja puheenjohtajakokouksen jäsen silloin, kun enemmistö päätti, että sihteeristön kotipaikka on Luxemburg ja istunnot pidetään vuorotellen Strasbourgissa ja Brysselissä. Kun meidän piti valita Strasbourgin ja Brysselin välillä, äänestin Strasbourgin puolesta, joten puheenvuorossani ei ole ranskalaisvastaista näkökulmaa.

Yhden kotipaikan puolesta on nyt kerätty miljoona allekirjoitusta. Tämä on vaikuttava kansalaismielipiteen ilmaus. Emme enää halua tuhlata veronmaksajien rahoja emmekä Euroopan parlamentin jäsenten ja työntekijöiden aikaa. Siksi meidän on tehtävä voitavamme vastataksemme ihmisten kritiikkiin. Laatiessamme vuoden 2008 istuntoaikataulua voisimme päättää kokoontua joka tiistai siinä kaupungissa, jossa komissio kokoontuu. Voisimme saada ilmoituksen päivän päätöksistä ja toimittaa kaikki ehdotonta enemmistöä vaativat äänestykset. Tämä vähentäisi tuntuvasti matkustustarvetta näiden kahden keskuksen välillä. Aloite olisi pääministereillä, ja heidän olisi pakko vakiinnuttaa yksi toimipaikka. Tämän voimme itse tehdä rikkomatta perustamissopimusta.

Voimme myös näyttää suuntaa luopumalla toistaiseksi uusista kiinteistökaupoista. Esittämälläni tarkistuksella 9 haluan estää kaupan tai lykätä sitä. Kukaan ei voinut kuvitellakaan Strasbourgin kaupungin käyttävän Euroopan parlamenttia tai eurooppalaisia veronmaksajia taloudellisesti hyväkseen. Ajatusta ei muistaakseni esitetty missään kokouksessa, enkä aio syyttää peräkkäisiä pääsihteerejä huolimattomuudesta. Viranomaisten rehellisyyteen ja keskinäiseen vilpittömyyteen on voitava luottaa. Strasbourgin kaupunki ei ymmärtääkseni myöskään ole rikkonut lakia. Näin ollen lakia on muutettava siten, että viranomaisilla on keskinäinen tiedonantovelvoite. Parlamentilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ostaa kiinteistöjä Strasbourgin kaupungilta. Meillä on tarpeeksi kiinteistöjä, ja nyt meidän on yhdessä vaadittava yhtä toimipaikkaa.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Ferberiä hänen tavastaan esitellä vastuuvapaus ja mietintö sekä hänen työmenetelmistään. Itse olen vain talousarvion valvontavaliokunnan tilapäisjäsen, ja haluan esittää lämpimät kiitokset myös ryhmäni kollegoille Busuttilille, Stubbille ja Grässlelle erinomaisesta yhteistyöstä jäsen Ferberin kanssa etenkin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) Euroopan demokraattien työryhmän valmistelevissa kokouksissa.

Jäsen Ferberin mietintö on kriittinen – siinä suhtaudutaan kriittisesti mutta kuitenkin oikeudenmukaisesti kyseisiin kiinteistöihin ja muutamiin yksiköihin. Siinä esitetään monia järkeviä suosituksia siitä, miten asioita voidaan muuttaa parempaan suuntaan. Esimerkiksi parlamentin oman taloudenpidon ja talousarvion tehokkaampaan valvontaan tarvitaan vastuuvapausmietintöä. On sanomattakin selvää, että esittelijä kiinnitti tarvittavaa huomiota kiinteistöjä koskevaan kysymykseen, toisin sanoen parlamentin ja Strasbourgin kaupungin väliseen ongelmaan. Hän toi täysin selvästi mutta myös vilpittömästi esiin, että muiden riitapuolten lisäksi myös parlamentti oli toisinaan jossain määrin syyllinen.

Alankomaalaiset kristillisdemokraatit hyväksyvät parlamentin vuoden 2004 talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan Ferberin mietinnön pääsisällön talousarvion valvontavaliokunnan valmistelemassa ja hyväksymässä muodossa. Tästä huolimatta haluan esittää muutaman huomautuksen, jotka on mielestäni pidettävä erillään Ferberin mietinnöstä etenkin siksi, että hän on tehnyt erinomaista työtä Strasbourgia koskevassa kysymyksessä.

Huomenna budjettivaliokunta keskustelee mahdollisesta kaupasta. On selvää, että puolueeni vastustaa tätä etenkin siksi, että aiheesta parhaillaan käytävä keskustelu olisi itse asiassa käytävä ennen kiinteistöjen hankkimista. Perusteluksi riittää pelkkä viittaus jäsen Stubbin puheenvuoroon, josta olen samaa mieltä. Tarkkaan ottaen parlamentti ei myöskään voi jatkaa tätä keskustelua vielä kahdella vuodella eli vuoden 2006 vastuuvapausmenettelyn ajan, sillä se ei mielestäni vaikuta oikealta tavalta hoitaa asioita.

Esitän myös huomautuksen ostettavan kiinteistön mahdollisesta asbestiriskistä. Ympäristötekijöihin ei ole tässä yhteydessä kiinnitetty riittävästi huomiota. Samalla kun kiitän vielä kerran jäsen Ferberiä, totean, ettemme voi tällä hetkellä hyväksyä kiinteistökauppaa mainitsemieni seikkojen takia.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Ferberiä hänen työstään ja siitä aktiivisuudesta, jonka hän juurrutti työryhmään, talousarvion valvontavaliokuntaan ja budjettivaliokuntaan. Tästä huolimatta valiokunta ei ollut täysin yksimielinen joistakin hänen päätelmistään ja hänen päätöksestään käsitellä uudelleen muita aiheita, jotka ovat mielestäni jossain määrin hämärtäneet alkuperäisessä toimeksiannossa esitettyjä täysin selviä päätelmiä.

Oikeastaan tämän piti olla parlamentille varainhoidon hyväksyntämenettely, mutta se sai paljon mielenkiintoisemman käänteen, kun ilmeisesti Strasbourgin kaupunki antoi lehdistölle tietoja voitoista, jotka se sai parlamentin maksamasta kauppahinnasta turvautumalla eräänlaiseen hämäräksi jääneeseen välityssopimukseen. Tämä on kaiken kaikkiaan ollut parlamentille hyödyllinen kokemus.

Työryhmän mukaan menettely oli laillinen ja myös tavanomainen näissä rahoitusjärjestelyihin perustuvissa kiinteistösopimuksissa, kuten oli myös se, mitä minä pidän oikeastaan välittäjien väärinkäyttönä. Myönnettäköön, että välittäjät tosiaan ansaitsivat palkkansa.

Jos toinen osapuoli toimikin liian hyväuskoisesti ja toinen vilpillisesti, mielestäni parlamentti on oppinut kyseenalaistamaan herkemmin muiden hallintoelinten vilpittömyyden. Menettelystä on siis kokonaisuudessaan hyötyä, jos sen avulla voidaan lisätä tietoisuutta kiinteistökauppoihin liittyvistä riskeistä ja vaaroista ja jos samalla vältetään vastaisuudessa tällaiset epämiellyttävät yllätykset, joiden takia parlamentin on vaikeampi saavuttaa tarvittava luottamus omissa toimipaikoissaan. Tähän uskon meidän pyrkivän.

Kahdesta muusta jälleen kerran salakavalasti mukaan ujutetusta aiheesta, eläkkeistä ja parlamentin toimipaikasta, totean jakavani parlamentissa useaan otteeseen ilmaistun näkemyksen, jonka mukaan tämä ei ole enemmistön ratkaisuehdotus.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän vuorostani jäsen Ferberiä erinomaisesti hoidetusta seurantatyöstä tilanteessa, joka oli paitsi oikeudellisesti sekava myös koko lailla myrskyisä. Kiitän tietenkin talousarvion valvontavaliokuntaa, joka saattoi tutkimuksensa päätökseen tuodakseen hieman selvyyttä keskusteluihimme.

Vaikka olenkin vilpittömän pahoillani tahdittomuudesta, jolla Strasbourgin kaupunki on tätä asiaa hoitanut, olen oppinut siitä kaksi asiaa. Toinen koskee Euroopan parlamentin johtamista: kuten esittelijä korostaa, meidän on vastaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota sopimustemme oikeudelliseen merkitykseen silloinkin, kun ne ovat monimutkaisia.

Toinen opetus on perusluonteisempi ja poliittinen mutta koskee kuitenkin edelleen vastuuvapautta. Toivon, että myöntämällä vastuuvapauden parlamentti voi kerralla lopettaa jatkuvat hämäysyritykset, joiden tarkoituksena on kiinnittää huomio takaisin Strasbourgin toimipaikasta aiheutuviin kustannuksiin. Toimipaikasta on määrätty perustamissopimuksissa sekä valtioiden ja hallitusten päämiesten viisaaksi katsomalla tavalla, kuten jäsen Ferber korosti. Ellemme onnistu tässä, minulla on kaksi ratkaisuehdotusta: joko kaikki Euroopan parlamentin instituutiot kotiutetaan ja demokratian varsinaiselle edustuselimelle jää vain yksi toimipaikka, kuten yksi kollegoistamme totesi, tai sitten suoritetaan vähintäänkin tilintarkastus kaikkien Euroopan alueelle hajasijoitettujen EU:n toimielinten kustannusten selvittämiseksi ja vedetään siitä tarvittavat johtopäätökset.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minullekin kelpaisi 25 prosenttia ylimääräistä puheaikaa.

Jo 28 vuotta jatkunutta Strasbourgin kiinteistön vuokrasopimusta koskevan jupakan nostaminen uudelleen esiin saa minut hyvin mietteliääksi.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Se saa minut jatkuvasti epäilemään parlamentin kiinteistöjä hallinnoivien ihmisten ammattitaitoa ja sitä, kuinka tärkeänä parlamentin varainhoidon valvojat pitävät rahalle saatua vastinetta. Parlamentin viranomaiset eivät 28 vuoteen tarkistaneet vuokrien kohtuullisuutta – eivät edes silloin, kun vuokriin alun perin sisältyvät pääomakustannukset oli poistettu, eivätkä silloin, kun Amsterdamin sopimuksessa vuonna 1997 määrättiin parlamentin kotipaikaksi Strasbourg, sillä viimeistään siinä vaiheessa oli tarpeen arvioida asiaan liittyvät riskit.

Vuokraa maksettiin vuosien ajan liikaa, mistä koitui parlamentille ja eurooppalaisille veronmaksajille huomattavat tappiot, vähintään noin 28–32 miljoonaa euroa, kuten jopa Ranskan tasavallan edustajaksi nimitetty asiantuntijajäsen myönsi. Kuka on todella vastuussa tästä asiasta? Miksi parlamentin sisäiset tarkastajat ovat laiminlyöneet tehtävänsä? Olen raivoissani siitä, että kukaan ei vastaa näihin kysymyksiin. Aion kaikkien muiden parlamentin jäsenten tavoin itse varmistaa, etteivät nämä kysymykset vaivu unohduksiin, sillä ne on tutkittava.

Huomenna meidän on määrä vapauttaa 80 miljoonaa euroa tähän kiinteistökauppaan, vaikka todellisuudessa olemme maksaneet rakennukset vuosia sitten. Saamme jopa yhden niistä kaupanpäällisiksi tietämättä, mitä pitkäaikaisia velvoitteita siihen sisältyy. Sopimus on kyhätty kokoon melkoisessa kiireessä neuvottelematta uudelleen kauppahinnasta aiempien tapahtumien perusteella. Vaikka tämä sopimus ei olisikaan edeltäjiään parempi tai huonompi, parlamentti keskustelee siitä lähitulevaisuudessa uudelleen.

  Markus Ferber (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, sen lisäksi, mitä sanoin puheenvuorossani teidän poissa ollessanne, huomautan vain, että seuraavan kerran kun parlamentin vastuuvapaudesta keskustellaan, odotan puhemiehen olevan paikalla.

  Puhemies. – Välitämme hänelle tämän pyynnön. Huomautan vain, että samanaikaisesti tämän istunnon kanssa puhemiehistö pitää puolestaan oman istuntonsa parlamentin puhemiehen johdolla. Tällaisen selityksen pystyn tarjoamaan. Parlamentin puhemiehelle ei ole suotu kykyä olla kaikkialla yhtä aikaa. Hän ei ole Fregolin tavoin kaikkialla läsnä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.