Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 27. syyskuuta 2006 - Strasbourg

6. Äänestysselitykset

- Rouren mietintö (A6-0192/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Rouren mietinnön puolesta sillä perusteella, että terrorismin vastainen sota on Yhdysvalloille tervetullut tekosyy pakottaa muut luovuttamaan henkilötietoja. Euroopan unionin tietosuojasäännöksissä Yhdysvallat luokitellaan kuitenkin kolmanneksi maaksi, jossa tietojen suojaus on heikolla tolalla. Tämä on ristiriidassa matkustajatietoja koskevan – itsessään kyseenalaisen – sopimuksen kanssa. Näyttää siltä, että myös pankkeja kiristetään paljastamaan rahaliikenteensä. On syytä toivoa, että kaikki tämä tehdään hyvällä tarkoituksella, mutta EU:n on joka tapauksessa lakattava antamasta oikeutusta ajatukselle läpinäkyvästä ihmisestä: unionin on otettava tietosuoja jälleen vakavasti.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintö merkitsee selvästikin uutta askelta kohti jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmien täydellistä yhdenmukaistamista. Kuten aina, tämänkaltaisiin ehdotuksiin liittyy pitkällinen ja hyvin monimutkainen jäsenvaltioiden välinen kompromissi. Junilistan puolustaa aina uskollisesti jäsenvaltioiden oikeutta määrätä itse rikoslainsäädännöstään, ja olemme hyvin huolissamme oikeusvarmuudesta. Mietinnössä esimerkiksi valtuutettaisiin yksityiset toimijat tutustumaan tietyissä olosuhteissa hyvin arkaluonteisiin henkilötietoihin, ja Junilistan katsoo, ettei tässä yhteydessä voida taata riittävää oikeusvarmuutta. Pitää paikkansa, että parlamentin tarkistukset sisältävät joitakin takeita yksityishenkilöiden oikeusvarmuudesta, mutta kokonaisuudessaan ehdotus merkitsee suurta harppausta kohti oikeusvaltion itsemääräämisoikeuden ytimessä olevan rikoslainsäädännön ylikansallista valvontaa.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistinen puolue äänesti mietintöä vastaan, sillä huolimatta yksittäisistä parannuksista, joita mietinnössä esitetään ehdotukseen Euroopan komission direktiiviksi, siinä hyväksytään pohjimmiltaan koko direktiiviehdotuksen taustalla oleva filosofia. Tämän filosofian mukaisesti sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden (toisin sanoen Yhdysvaltojen) syyttäjäviranomaisille ja sortomekanismeille ja jopa yksittäisille ihmisille annetaan suorastaan rajaton ja käytännöllisesti katsoen kontrolloimaton mahdollisuus kerätä, käsitellä ja vaihtaa jokaisen EU:n kansalaisen kaikkia henkilötietoja, myös tietoja hänen poliittisesta toiminnastaan ja ammattiyhdistystoiminnastaan sekä ideologisesta, filosofisesta ja uskonnollisesta vakaumuksestaan.

EU:n edistämän jättimäisen tietojenkeruumekanismin tähtäin on nyt asetettu jokaiseen EU:n kansalaiseen, sillä jokaisen ihmisen henkilötietoja voidaan kerätä ja siirtää, vaikkei häntä edes epäiltäisi rikoksesta, yksinomaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden nimissä.

Oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaamista ollaan käytännöllisesti katsoen poistamassa, sillä niin kutsuttua henkilötietojen suojaamista koskevan direktiiviehdotuksen myötä poikkeukset tähän suojaan vakiinnutetaan säännöksi. Tarvitaan vain yksinkertainen ja kontrolloimaton viittaus yleiseen turvallisuuteen. Tietojen suojaamisesta tulee puolestaan poikkeus, johon on miltei mahdotonta velvoittaa ketään.

- Díaz de Mera García Consuegran mietintö (A6-0276/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Diaz de Mera Garcia Consuegran mietintöä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Perikles-ohjelmasta, jonka tarkoituksena on euron suojaaminen rahanväärennykseltä. Tämä kysymys on keskeinen yhteisvaluutan asianmukaisen toiminnan kannalta, ja olen tyytyväinen siihen, että päätöstä ollaan laajentamassa myös euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin. On tärkeää huomata, että vaikka väärennettyjen eurosetelien määrä vaikuttaa vakiintuneen 50 000 seteliin kuukaudessa, tilanne on pahenemassa huolestuttavasti väärennettyjen kolikoiden osalta. Meidän onkin harkittava, olisiko etumme mukaista harkita 1 euron setelin käyttöönottoa ja noudattaa näin Yhdysvaltojen esimerkkiä. Yhdysvalloissahan on käytössä 1 dollarin seteli. Näin voisimme kenties ehkäistä väärennöksiä, ja toimenpiteestä olisi myös jonkinasteista käytännön hyötyä kaupalle ja kansalaisille.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Sen jälkeen, kun euro otettiin käyttöön ja jäsenvaltioiden kansalliset valuutat vastaavasti poistettiin käytöstä, on ollut havaittavissa vain yksi rohkaiseva kehityssuunta: rahanväärennyksen vähentyminen.

Käytöstä poistettujen väärennettyjen eurokolikoiden kokonaismäärä oli vuonna 2005 merkittävästi pienempi kuin entisten kansallisten valuuttojen väärennettyjen kolikoiden yhteenlaskettu määrä ennen euron käyttöönottoa.

Tästä on kiittäminen erityisesti rakentavaa yhteistyötä petostentorjuntaviraston (OLAF), Euroopan keskuspankin, Europolin, Interpolin ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä.

Selkeän väärentämisen lisäksi viime aikoina on kuitenkin otettu käyttöön kolikoita, jotka muistuttavat hämmentävästi kahden euron kolikkoa. Turkissa on todellakin ollut 1. tammikuuta 2005 lähtien käytössä uusi kolikko, joka tunnetaan "uutena Turkin liirana". Uutta yhden liiran kolikkoa tarkasteltaessa voidaan havaita, että se on täsmälleen samankokoinen ja -näköinen kuin kahden euron kolikko. Onko tämä sattumaa vai esimerkki nokkelasta väärentämisestä? Se jää nähtäväksi.

Ongelmana on, että näitä turkkilaisia kolikoita on jo liikkeellä Euroopan unionissa, mikä epäilemättä ennakoi Turkin liittymistä unioniin – liittymistä, jota johtajamme ja eurokraatit ovat julistaneet välittämättä itse kansakuntien tahdosta.

Pysykäämme valppaina. Turkki on lähempänä porttejamme kuin koskaan ennen.

- Díaz de Mera García Consuegran mietintö (A6-0277/2006)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestän tyhjää tämän mietinnön kohdalla, koska mielestäni EU:n pitäisi kohdentaa yhtä paljon voimavaroja Ruotsin kruunun ja EU:n muiden valuuttojen suojeluun kuin euron suojeluun. Rahanväärennyksen torjunta itsessään on luonnollisesti myönteinen asia, etenkin kun se perustuu yhteistyöhön ja kokouksiin eikä poliisivalvonnan lisäämiseen.

- Demetrioun mietintö (A6-0268/2006)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, emme äänestäneet Demetrioun mietinnön puolesta, vaikka se onkin huomattavasti parempi kuin neuvoston ehdotus puitepäätökseksi. Miksemme äänestäneet mietinnön puolesta? Koska tämä koko väline on kaikesta huolimatta edelleen erittäin sekava. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan sillä, että tietyssä jäsenvaltiossa annetut rikostuomiot otetaan huomioon? Otetaanko ne huomioon kaksinkertaisen rankaisemisen eli epäoikeudenmukaisten päällekkäisten tuomioiden välttämiseksi? Tämähän olisi aivan luonnollista.

Vai tarkoitetaanko sillä tuomioiden ottamista huomioon, jotta henkilöä voidaan pitää rikollisena sellaisten toimien vuoksi, joita ei katsota rikoksiksi hänen kotimaassaan? Esimerkiksi historioitsija David Irving on parhaillaan epäoikeudenmukaisesti vangittuna Itävallassa oletetun rikoksen vuoksi. Pidetäänkö häntä paatuneena rikollisena, kun hän palaa – toivottavasti pian – kotimaahansa, vaikka hän on epäilyksettä Yhdistyneen kuningaskunnan merkittävin toista maailmansotaa käsitellyt historioitsija?

Nämä ovat joitakin tekstin sisältämistä monitulkintaisuuksista, jotka ovat mielestämme riittävä syy pidättyväisyyteemme, etenkin kun asiasta on solmittu yleissopimus vuonna 1970. Kuten mietinnössä aivan perustellusti todetaan, puitepäätöksellä ei voida yksipuolisesti tarkistaa kansainvälistä yleissopimusta. Tässä yhteydessä nousee esiin myös niitä valtioita koskeva ongelma, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita mutta jotka ovat ratifioineet kyseisen yleissopimuksen. Tämä ratifioinnin jälkeen kehittämämme varauma merkitsee uutta ongelmaa kansainvälisessä oikeudessa, jonka kansainvälisiin yleissopimuksiin perustuvaa valta-asemaa pidämme parhaana vaihtoehtona.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Demetrioun erinomaista mietintöä ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi tuomioiden huomioon ottamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä uudessa rikosprosessissa. Sisämarkkinoiden toimivuus ja eurooppalaisten liikkuvuus unionin sisällä edellyttävät, että määrittelemme ehdot, joiden perusteella jäsenvaltioissa annetut tuomiot otetaan huomioon uusissa oikeustoimissa, joissa on kyse eri tapauksista eri jäsenvaltiossa. On tullut välttämättömäksi vakiinnuttaa tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate, johon liittyy luonnostaan myös asiaankuuluvan tiedon kerääminen ja vaihtaminen. Tämä on välttämätön, joskaan ei riittävä edellytys, jos haluamme edetä kohti Euroopan oikeudellista aluetta siltä pohjalta, että eurooppalaisen demokratian on perustuttava lainsäädäntöön ja että käänteisesti tarkasteltuna lainsäädännön on juonnettava juurensa demokratiasta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan pitää yksilöiden oikeusvarmuutta erittäin tärkeänä kysymyksenä, josta ei saa tinkiä. Rikoslainsäädäntö kuuluu valtion riippumattomuuden ja itsemääräämisoikeuden ytimeen. Ei ole epäilystäkään siitä, että EU:n sisällä vallitsee tätä nykyä hyvin erilaisia oikeuskulttuureja, aivan kuten oikeusvarmuutta ja tuomioistuinten puolueettomuutta koskevat asenteetkin poikkeavat toisistaan merkittävästi. On olemassa vaara, että tällä ehdotuksella heikennetään Haagin yleissopimusta, joka koskee rikostuomioistuinten kansainvälistä ulottuvuutta. Yleissopimus solmittiin vuonna 1972, ja se on toiminut moitteettomasti sitä lähtien.

On totta, että Junilistan pitää parlamentin tarkistusta paremmin harkittuna, mutta katsomme myös, että ehdotus on kokonaisuutena uusi askel kohti ylikansallista unionia. Äänestämmekin periaatteellisista syistä ehdotusta vastaan.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL), kirjallinen. (DE) Eräs kumoamaton periaate kaikissa nykyaikaisissa rikoslainsäädännöissä on nulla poena sine lege, jonka mukaan rikosoikeudellisia rangaistuksia voidaan soveltaa vain tekoihin, jotka ovat olleet tekohetkellä rangaistavia rikoksia.

Käsittelemämme puitepäätöksen osalta tämä tarkoittaa, ettei valtiossa A aiemmin annettua tuomiota voida ottaa huomioon uudessa rikosoikeudenkäynnissä valtiossa B, ellei asianomainen teko ollut rangaistava rikos valtiossa B valtion oman lainsäädännön mukaan. Tämä voidaan viime kädessä todeta vain esimerkiksi niin, että valtiossa B toimiva tuomari toistaa koko valtiossa A toteutetun menettelyn, johon kuuluu myös todisteiden kerääminen. Todisteiden kerääminen edellyttäisi esimerkiksi todistajien haastattelemista uudelleen, mikä ei ole toivottavaa eikä edes mahdollista. Näin ollen on katsottava riittäväksi, jos tuomarilla on hyvä syy epäillä teon rangaistavuutta. Jos tuomarilla on tällaisia epäilyksiä, hänen ei pidä voida ottaa huomioon tällaista aiempaa tuomiota.

On valitettavaa, ettei tätä todeta nimenomaisesti tässä puitepäätöksessä. Olisin esittänyt puitepäätökseen tarkistuksen, mutta tarkistuksia koskevaan keskusteluun varattu aika loppui valiokunnassa, koska tarkistusten jättämiselle asetettu määräaika osui kesäloman ajalle ja äänestys toimitettiin välittömästi loman jälkeen ilman valiokunnan erillistä keskustelua. Pidän tätä erittäin valitettavana, sillä pieni lisäaika olisi mahdollistanut kuvaamani ongelman välttämisen.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Meidän on syytä painottaa, että kaikkien kyseisellä alalla suoritettavien toimien on perustuttava ennemminkin yhteistyöhön kuin yhdenmukaistamiseen. Mietintö puolustaa epäilemättä paikkaansa, mutta liiallisen ohjailun sijaan meidän on korostettava voimakkaasti kansallisten oikeusperinteiden merkitystä. Tämän vuoksi vastustan mietintöä yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuoluetta edustavien kollegojeni kanssa.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä edetään kohti rikosmenettelyä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista ja rikoslainsäädännön "yhteisöllistämistä" EU:ssa. Taustalla on Haagin ohjelma, jonka täytäntöönpanon tarkoituksena on turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuvan yhteisen alueen luominen.

Mietinnössä ehdotetaan tarkistusta vielä tätäkin taantumuksellisempaan suuntaan, jota myös ehdotus komission päätökseksi edustaa: siinä annetaan EU:n jäsenvaltiolle mahdollisuus ottaa huomioon henkilön toisessa jäsenvaltiossa saamat tuomiot, vaikka tuomioon johtanut teko ei olisikaan rikos ensin mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

Yhtenäistettävään unionin lainsäädäntöön ollaan näin lisäämässä jälleen uutta työkalua, jonka avulla kansallinen rikoslainsäädäntö voidaan alistaa EU:n ylikansallisille järjestelyille. Näiden järjestelyjen perusteella määritetään teot, jotka on luokiteltava rikoksiksi.

Kyseessä on jälleen uusi toimenpide, jolla kiristetään silmukkaa yksilön vapauksien ympärillä, puututaan ruohonjuuritason joukkoliikkeen toimintaan ja luodaan edellytykset tämän liikkeen toimien luokittelemiselle rikoksiksi.

Kreikan kommunistinen puolue äänesti mietintöä vastaan ja kehottaa työntekijöitä tehostamaan työntekijäliikkeen ja ruohonjuuritason toimia demokraattisten oikeuksien ja ruohonjuuritason vapauksien puolustamiseksi.

- Capoulas Santosin mietintö (A6-0271/2006)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, poliittisen ryhmäni päinvastaisesta äänestyskehotuksesta huolimatta äänestin Capoulas Santosin Guinea-Bissaun kanssa tehdystä kalastussopimuksesta laatimaa mietintöä vastaan. Euroopan unionin ja useiden eri valtioiden välisten kalastussopimusten laatu on huolestuttanut minua viimeisten seitsemän vuoden aikana yhä enemmän. Tämä on heijastunut tähän saakka myös äänestyskäyttäytymiseeni.

Luin muutama vuosi sitten Euroopan tilitarkastustuomioistuimen raportin tällaisista kalastussopimuksista, jotka herättävät erityisiä kysymyksiä ja epäilyjä siitä, koituuko sopimusvaltioille sopimuksista mitään hyötyä. Paikallisten kalastusyhteisöjen osalta hyöty on varmasti vähäinen ja paikallisten kalastusalueiden ekologian kannalta todellakin olematon. Paheksun erityisesti sitä, että EU rohmuaa kalastusoikeuksia halvalla sitä varten, että vauraat, pääosin espanjalaiset kalastuslaivastot voivat käyttää niitä hyväkseen. Tästä syystä äänestin kyseistä mietintöä vastaan.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jatkamalla tätä kalastussopimusta parannetaan edellytyksiä laatia uusi kumppanuussopimus EU:n ja Guinea-Bissaun välille.

Yhteisön laivaston merkittävin ongelma koskee tällä hetkellä ilmiselvää pulaa varoista, jotka kohdennetaan kyseisen maan yksinomaisen talousvyöhykkeen tarkkailuun ja valvontaan. Tarkoitan tällä 12 mailin vyöhykkeen ulkopuolisia alueita. Resurssipulan seurauksia ovat laittomat käytännöt, jotka vaarantavat yhteisön laivaston kalastustoiminnan kestävyyden.

Sopimusta jatkamalla säilytetään myös Euroopan unionin laivaston kalastusmahdollisuudet ja varmistetaan, että Guinea-Bissaun hallitus voi taata EU:lle parhaat kalastuskäytännöt kyseisten voimavarojen kestävyyden perusteella.

Äänestän mietinnön puolesta.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, meitä on kehotettu tänään hyväksymään jälleen uusi kalastussopimus, jolla tuhoisat menettelytapamme viedään kolmanteen valtioon. Näillä sopimuksilla ei edistetä kehityksen, suojelun tai EU:n uskottavuuden asiaa, ja aion jatkossakin äänestää niitä vastaan.

- Pittellan mietintö (A6-0284/2006)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en osallistunut äänestykseen Pittellan mietinnöstä esitykseksi Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 4. Tämä ei johdu siitä, etten kunnioittaisi mietinnön esittelijää, sillä itse asiassa kunnioitan jäsen Pittellaa hyvin suuresti ja olen aivan varma, että kyseinen esitys lisätalousarvioksi on paikallaan. En kuitenkaan missään tapauksessa hyväksy asiaan liittyvää menettelyä, määräenemmistöäänestystä, jossa annettuja ääniä ei perustella, ääniä ei tarkisteta salissa eikä kaiken taustalla olevaa prosessia pidetä lainkaan silmällä.

Haluan välittää useiden valitsijakuntaani kuuluvien huolet Euroopan unionin talousarviosta. Osallistuin hiljattain kotiseudullani sijaitsevissa Daventryn ja Brixworthin kaupungeissa järjestettyihin kokouksiin, joissa kaikuivat huolet siitä, ettei talousarviota käytetä tai panna täytäntöön asianmukaisesti. Suunnattomien rahasummien siirtäminen budjettikohtien välillä ei vastaa parlamentin talousarvioprosessin aikana harkitsemia poliittisia näkemyksiä. Kyseessä on huolestuttava ja yhä useammin esiintyvä kehityssuunta. Tämän vuoksi en äänestänyt Pittellan mietinnöstä.

- Pittellan mietintö (A6-0283/2006)

  Lena Ek, Cecilia Malmström ja Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Olemme äänestäneet tänään lisätalousarviosta, joka vaikuttaa EU:n talousarvion tulopuoleen. Lisätalousarvio sisältää esimerkiksi uuden laskelman rahoitusosuuksista, jotka tarvitaan Yhdistyneen kuningaskunnan maksualennuksen rahoittamiseksi. Mielestämme on epäreilu ja aikansa elänyt ajatus, että yksi jäsenvaltio pitäisi asettaa tällaiseen erityisasemaan. Haluammekin korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tarkistaa EU:n talousarviota vuosille 2008 ja 2009. On ensiarvoisen tärkeää, että tarkistukseen sisällytetään Yhdistyneen kuningaskunnan maksualennus ja yhteinen maatalouspolitiikka.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olemme äänestäneet tätä mietintöä vastaan, sillä siinä torjutaan ministerineuvoston luonnos lisätalousarvioksi nro 3. Toisin kuin budjettivaliokunnan enemmistö, me katsomme, että ministerineuvostolla on talousarviomenettelyn aikana täysi oikeus jakaa menot uudelleen EU:n eri toimielinten kesken, jos se katsoo tämän asianmukaiseksi.

- Jönsin mietintö (A6-0300/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Progress-ohjelma hyväksymällä koottiin yhteen kaikki yhteisön toimet, jotka jakautuivat ennen eri ohjelmien kesken. Esimerkkeinä mainittakoon syrjinnän torjunta, miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva yhteisön strategia, työllisyysalan kannustimet, työoloihin liittyvät toimet ja toimet sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Keskustelu- ja neuvotteluvaiheen aikana onnistuimme parantamaan useita kohtia komission alkuperäisestä Progress-ohjelmaa koskevasta ehdotuksesta. Teksti sisältää nyt joukon ehdotuksia, jotka ryhmämme esitti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta valmistelemani lausunnon pohjalta. Valitettavasti osarahoitusosuutta koskevaa tärkeää näkökohtaa ei kuitenkaan tarkistettu. Tämä merkitsee takapakkia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen aloilla työskenteleville yhdistyksille, sillä rahoitusosuus on pudonnut vuonna 2001 neuvotellusta 90 prosentista nykyiselle 80 prosentin tasolle, joka on kaikkien yhdistysten kannalta alhainen. Poikkeukset ovat mahdollisia, mutta hyväksynnän saaminen niille on kiven takana.

Tämä on pääasiallinen syy siihen, että äänestämme tyhjää, kun äänestyksen kohteena on mietintö Progress-ohjelman hyväksymisestä.

  Roger Helmer (NI), kirjallinen. (EN) Tämän ohjelman tavoitteilla tarkoitetaan hyvää, kuten on usein muutenkin tässä parlamentissa.

Epäilen kuitenkin, ettei asialla ole paljonkaan käytännön vaikutusta. Esitetty 650 miljoonan euron talousarvio on yhtä aikaa liian suuri ja täysin riittämätön. Liian suuri siksi, että viisaasti käytettynä tuollaisella summalla olisi mahdollista saavuttaa monenlaista hyvää. Riittämätön puolestaan siksi, että Euroopan unionin kansalaisten kesken jaettuna yhden kansalaisen osuudeksi tulee noin 1,50 euroa, eikä tällä summalla voida toteuttaa kaavailtuja laajamittaisia muutoksia. Suurin osa varoista kuluu hallinnointiin, kohdentamiseen ja arviointiin, ja vain mitätön murto-osa jää itse tulosten tekemiseen.

Milloin otamme opiksemme? Kerta toisensa jälkeen laaditaan tämän kaltaisia hyvää tarkoittavia ohjelmia, jotka eivät täytä niille asetettuja odotuksia. Yritämme silti aina uudelleen. Kyseessä on toivon riemuvoitto kokemuksen kustannuksella.

Kaikesta huolimatta kyseessä on jälleen keskitetty yritys saattaa maailma järjestykseen. Rehellisesti sanottuna tämän toimenpiteen päävaikutuksena on se, että me parlamentin jäsenet tunnemme "tehneemme jotain". Päämme päälle syttyy omahyväisyyden sädekehä. Apua tarvitsevat eivät kuitenkaan sitä näe.

Ohitamme ongelman puuhastelemalla muotoseikkojen parissa. Vai pitäisikö ennemminkin sanoa, että ohitamme ongelman aiheuttajan puuhastelemalla muotoseikkojen parissa.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Kaudella 2007–2013 Progress-ohjelmaan halutaan sulauttaa esimerkiksi sosiaalisen suojelun ja työolojen aloilla toteutettavat yhteisön ohjelmat, jolloin tuloksena on yksi ainoa teksti. Tämä sillisalaatti on vain uusi sosiaalisesti hyödytön väline sen jonon jatkoksi, johon kuuluu muun muassa Euroopan unionin talouskasvun edistämiseen tarkoitettu tehoton Lissabonin strategia.

Tähän ohjelmaan liittyy aivan selvästi myös ideologinen näkökulma. Sukupuolten tasa-arvo ja vammaisten tarpeiden huomioon ottaminen ovat erittäin kunnioitettavia tavoitteita, mutta rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai maailmankatsomuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautuneisuuden vuoksi syrjinnälle ja eriarvoiselle kohtelulle mahdollisesti alttiina olevien ihmisten puolustaminen voi olla myös keino vaientaa jäsenvaltioiden parhaillaan ajaman maahanmuuttopolitiikan vastustajat. Tämä maahanmuuttopolitiikka on uhannut sosiaalisia suojelujärjestelmiä jo 30 vuoden ajan.

Tällä luonnoksella lujitetaan Brysselin eurooppalaisten byrokraattien toimivaltaa, aiheutuvista kustannuksista puhumattakaan. Nämä byrokraatit ovat suurelta osin vastuussa monien teollisuudenalojemme romuttumisesta, maaseutumme tuhoutumisesta ja näin ollen myös sosiaalisesta taantumasta, josta Euroopan kansalaiset joutuvat kärsimään.

Vain kansalliseen solidaarisuuteen perustuva kansakuntien Eurooppa voi taata todellisen sosiaalisen edistyksen maissamme.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman yleisenä tavoitteena on tarjota rahoitustukea EU:n tavoitteiden täytäntöönpanolle työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla ja edistää sosiaaliseen toimintaohjelmaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista Lissabonin strategian yhteydessä.

Osittainen poliittinen yhteisymmärrys yhteisestä kannasta kattaa jo suurimman osan tarkistuksista, jotka parlamentti on esittänyt ehdotettuun tekstiin. Laajasti ottaen parlamentti, neuvosto ja komissio ovat omaksuneet saman lähestymistavan tähän ohjelmaan.

Tämän vuoksi annan täyden tukeni yhteisen kannan tekstille. Siinä luodaan edellytykset ohjelman perustamista koskevan päätösehdotuksen nopealle hyväksymiselle. Tällä tekstillä ei muuteta komission alkuperäisen ehdotuksen sisältöä, mutta sen avulla lisätään ohjelman täytäntöönpanon ja ennen kaikkea talousarviokysymysten selkeyttä ja avoimuutta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan unionin vanhentuessa ja talouden globalisoituessa on tullut yhä tarpeellisemmaksi kiinnittää yhä enemmän huomiota sosiaalipolitiikkaan, jotta voimme lujittaa Euroopan unionin alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Progress-ohjelma on enemmän kuin vain tärkeä sosiaalipolitiikan väline. Ohjelma ilmentää sitä, että parlamentti tunnustaa julkisen politiikan olevan edelleen keskeinen tekijä edistettäessä työllisyyttä, sosiaalista suojelua, sosiaalista osallisuutta, suotuisia työoloja, syrjinnän torjuntaa, monimuotoisuutta sekä miesten ja naisten tasa-arvoa.

Euroopan unionin on luonnollisesti tarkasteltava myös talouskasvun mittareita, joiden mukaan unionin on kehityttävä.

Jotta tämä voisi toteutua, jäsenvaltioiden on kuitenkin ymmärrettävä, että tiettyjen keskeisten näkökohtien osalta on saavutettava kehitystä: esimerkiksi sisämarkkinoiden muodostamisessa on edistyttävä nykyistä konkreettisemmin.

Näkemys, jonka mukaan tarvitsemme entistä enemmän Eurooppaa ja vähemmän itsekkyyttä, on edelleen ratkaiseva tekijä alueellisen ja sosiaalisen koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta.

Kannatan yksinkertaistamista, johon Progress-ohjelmassa pyritään kehittämällä edelleen neljässä aiemmassa ohjelmassa käynnistettyjä toimia. Tämä on yhdenmukaista EU:n rahoitusvälineiden yhdistämistä ja järkeistämistä koskevan komission tavoitteen kanssa.

- Krehlin mietintö (A6-0281/2006)

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin koheesiota koskevien strategisten suuntaviivojen hyväksymisen puolesta, mutta haluan korostaa, että aluepolitiikan uudistus osui ajankohtaan, jota leimasivat paitsi rahoitusnäkymien vaivalloinen uudistus myös Lissabonin strategian elvyttäminen, jonka yhteydessä strategian tavoitteita korjattiin selvästi.

Tosiasiassa tavoitteiden suuntaaminen yksinomaan kohti innovaatiotoimintaa, tietopohjaista taloutta ja vanhojen jäsenvaltioiden kilpailukykyä ei riitä takaamaan alueellista koheesiota ja kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden toteutumista, jota itse pidän ensisijaisen tärkeänä.

Pidän erityisen valitettavana sitä, ettei määrärahojen kohdentamisen Lissabonin tavoitteisiin ja menojen luokittelun katsottu edellyttävän parlamentin hyväksyntää.

Pahoittelen myös sitä, ettei koheesion alueellista ulottuvuutta otettu nimenomaisesti huomioon itsenäisenä strategisena suuntaviivana. Tämäkään ulottuvuus ei kuitenkaan riitä yksin takaamaan eristyneiden maaseutualueiden kehitystä. Olen huolissani kohtalosta, joka näitä alueita odottaa ohjelmassa, sillä Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta jaettavien tukien välillä ei ole edelleenkään olemassa selvää jakoa. Viimeksi mainittu rahasto on osa YMP:tä, ja sen varat ovat hyvin rajalliset.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on vihdoin hyväksynyt yhteisön strategiset suuntaviivat kaudelle 2007–2013. Kannatin äänestyksessä esittelijän suosituksia näiden suuntaviivojen hyväksymisestä.

Keskustelun aikana kiinnitin kuitenkin komission huomion rajat ylittävän yhteistyön muodostamaan haasteeseen. Tämän yhteistyön pitäisi auttaa meitä vähentämään unionin raja-alueiden välisiä eroja edellyttäen, etteivät rakennerahastoista kohdennettavat, tilastonimikkeistön vuoksi erisuuruiset summat estä koheesiotavoitteen saavuttamista ja lisää eriarvoisuutta.

Meidän on ensiarvoisen tärkeää luoda edellytykset tasapainoiselle taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle rajojen molemmin puolin ja kiinnittää erityistä huomiota ohjelmiin, joiden tarkoituksena on edistää rajat ylittävää yhteistyötä.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Yhteisön koheesiota koskevien strategisten suuntaviivojen nopea hyväksyminen on elintärkeä tekijä meneillään olevassa prosessissa, jossa yhteisön varoista annettavaa tukea kohdennetaan jäsenvaltioille koheesiopolitiikan uudistamiseksi kaudella 2007–2013. Tavoitteena on, että uudet rahoitusohjelmat ovat toiminnassa 1. tammikuuta 2007.

Parlamentti lausui näkemyksensä suuntaviivoista päätöslauselmassa, jonka hyväksyimme 18. toukokuuta pidetyssä istunnossa ja joka perustui jäsen Krehlin mietintöön hyväksyntämenettelyn valmistelemiseksi yhteisön strategisista suuntaviivoista vuosiksi 2007–2013 (Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka). Kannatin mietintöä ja äänestin sen puolesta.

Jäsen Krehlin laatima suositus ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista perustuu tähän parlamentin 18. toukokuuta antamaan päätöslauselmaan.

Tämän vuoksi äänestin jälleen asiakirjan puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Nyt, kun parlamentin enemmistö on antanut hyväksyntänsä yhteisön koheesiota koskeville strategisille suuntaviivoille kaudelle 2007–2013, jäsenvaltiot laativat kansalliset viitekehyksensä.

Emme hyväksy muutosta, jota nämä strategiset suuntaviivat merkitsevät: niiden takia koheesio jää kilpailukyvyn jalkoihin. Toisin sanoen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tavoitteesta tulee alisteinen verrattuna Lissabonin strategian tavoitteisiin ja uusliberalistiseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena on vapauttaa markkinat ja julkiset palvelut, edistää säännöstelyn purkamista, vähentää työpaikkojen varmuutta, yksityistää sosiaaliturva ja myydä opetus- ja tutkimustoiminta eniten tarjoavalle.

Kyseessä on siis ohjelma, jolla heikennetään taloudellista ja sosiaalista koheesiota ja vahvistetaan alueellisia eroja ja sosiaalista epätasa-arvoa.

Tämän vuoksi meidän on mahdotonta hyväksyä vähimmäiskiintiön määrittämistä näihin tarkoituksiin kohdennettaville varoille – määrä on lähentymistavoitealueilla vähintään 60 prosenttia – sillä siten asetetaan vastakkain ristiriitaisia tavoitteita. Erityisen paheksuttavaa tämä on tilanteessa, jossa varoja on leikattu 0,37 prosenttiin yhteisön bruttokansantulosta, kun ne olivat edellisessä kehyksessä 0,41 prosenttia.

Lisäksi vastustamme – erityisesti tässä yhteydessä – yksityisten ja julkisten tahojen välisten kumppanuuksien laajentamista.

Näistä syistä äänestimme asiakirjaa vastaan.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijäämme jäsen Krehliä kokonaisvaltaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään keskeistä kysymystä. Rakennerahastojen tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella käytöllä on Skotlannissa pitkät perinteet, ja on äärimmäisen tärkeää, että rahastot kehittyvät jatkossakin vastaamaan Euroopan unionin tarpeita. Mietinnössä kehityskulut otetaan asianmukaisesti huomioon, ja siinä ehdotetaan useita edistysaskelia. Annan mietinnölle täyden tukeni.

- Rapkayn mietintö (A6-0275/2006)

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan selittää, miksi äänestin jäsen Rapkayn mietintöä vastaan eilen käytyjen erittäin mielenkiintoisten keskustelujen ja tämänpäiväisten äänestysten jälkeen. Syynä oli yksinkertaisesti se, etten voi olla pitämättä mietintöä liberaalien riemuvoittona.

Äänestyksissä kannatimme julkisten palvelujen sääntelyn purkamista, vastustimme puitedirektiiviä, vastustimme yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen ja yleishyödyllisten palvelujen erottamista, kannatimme kilpailulainsäädännön soveltamista kaikkiin yleishyödyllisiin palveluihin sekä näiden palvelujen täsmällistä määrittelyä, vastustimme sisäisen eli valtion harjoittaman valvonnan määritelmää ja vastustimme Altmarkin kriteerien yksityiskohtia. Tässä tilanteessa olemme ottamassa merkittävää askelta taaksepäin verrattuna edellisiin päätöslauselmiin, jotka jäsen Herzog ja jäsen Langen laativat vuonna 2001, ja nyt komissio aikoo esittää uuden tiedonannon vuoden päätteeksi.

Toisin sanoen olemme parhaillaan altistamassa kokonaisia yhteisön lainsäädännön ja paikallisten julkisten palvelujen osa-alueita tuomioistuimeen liittyville epävarmuustekijöille. Mitä tarkoitetaan valtion valvonnalla? Mitä tarkoitetaan kuntien välisillä rakenteilla? Mitä tarkoitetaan sekatalousyhteisöllä? Mitä helpotuksia on tehtävä markkina- ja kilpailulainsäädäntöön? Emme edelleenkään tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, ja siksi kannatan jatkossakin kaikkia laaja-alaisia tekstejä, joiden avulla voimme lujittaa toissijaisuuden perustaa. Valitettavasti katson, että olemme kaukana tästä tavoitteesta ja että kyse on nyt puolustustaistelusta. Toivon, ettemme kärsi lopullista tappiota.

  Jean-Louis Bourlanges (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, äänestimme Rapkayn mietintöä vastaan yhdestä aivan erityisestä syystä: perustuslakitekstiin verrattuna se merkitsee kielteistä kehitystä, jota on täysin mahdotonta puolustaa.

Perustuslakiluonnoksen tekstissä määriteltiin eurooppalainen lainsäädäntö sekä periaatteet ja ehdot, joiden nojalla voimme tarjota, toteuttaa ja rahoittaa yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja. Tämä olisikin sitä, mitä nyt kutsutaan puitedirektiiviksi. Mietinnössä otetaan etäisyyttä tähän periaatteeseen, ja torjumalla tarkistus 10 siinä myös torjutaan perustuslakisopimus virallisesti ja ilmaistaan sen vastustaminen julkisesti.

Olenkin erittäin huolissani parlamentin valitsemasta arvaamattomasta tiestä. Parlamentti kyllä väittää yhtenä joukkona tukevansa perustuslakisopimusta, mutta kun tulee kyse asiasta, joka on joidenkin maiden yleisen mielipiteen kannalta tärkeä ja jopa ratkaiseva, se antaa periksi ilman minkäänlaista oikeutusta.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Rapkayn mietintöä yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta, koska kyseessä on tasapainoinen mietintö. Esittelijällä on ollut erityisesti rohkeutta korostaa, että Euroopan unionin kaltaisessa monimuotoisessa sosiaalisessa ja taloudellisessa ympäristössä on mahdotonta laatia yhtenäistä yleishyödyllisten palvelujen määritelmää ja että toissijaisuusperiaate on vahvistettava tällä alalla, jolloin jää jäsenvaltioiden vastuulle määritellä, mitkä palvelut on luokiteltava yleishyödyllisiksi ja alistettava suoraan jäsenvaltioiden päätöksille. Poliittista kompromissia oli hankala saavuttaa palveludirektiivin ensimmäisessä käsittelyssä, joten keskustelu yleishyödyllisistä palveluista ei ole lähelläkään päättymistä. Meidän on kiireesti laadittava unionin tason lainsäädäntöä tiettyjä aloja – yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja ja terveydenhuoltopalveluja – varten, jotta voimme taata niille oikeusvarmuuden. Lopuksi totean, että tämä kysymys on tärkeä myös Euroopan unionin kilpailukyvylle, johon meidän on kiinnitettävä tarkkaan huomiota.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Vastustin äänestyksessä jäsen Rapkayn mietintöä yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta, koska useita meille hyvin tärkeitä tarkistuksia hylättiin. Tarkoitan erityisesti tarkistusta, jossa vaadittiin yleishyödyllisiä palveluja koskevaa puitedirektiiviä, ja tarkistuksia, joissa kehotettiin selkeyttämään kriteerejä, joiden perusteella erotetaan toisistaan yleishyödylliset palvelut ja yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut, ja kriteerejä, jotka koskevat korvausten myöntämistä julkisten palvelujen tarjoamisesta ja palvelujen sisäisestä tarjoamisesta.

Emme saa antaa periksi näissä kysymyksissä, jotka ovat elintärkeitä julkisten palvelujen tulevaisuudelle kotimaissamme. Emme saa myöskään ottaa askelta taaksepäin siihen nähden, mitä parlamentti hyväksyi Herzogin päätöslauselmassa vuonna 2004 ja Langenin päätöslauselmassa vuonna 2001. Erityisen tärkeää tämä on aikana, jona Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on laatinut yleishyödyllisiä palveluja koskevan puitedirektiiviehdotuksen, jossa mennään vielä pidemmälle.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Valmistellessani liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausuntoa yleishyödyllisiä palveluja koskevasta komission valkoisesta kirjasta edistin parhaani mukaan seuraavia näkökohtia:

- yleishyödyllisten – sekä yleisen taloudellisen edun mukaisten että muiden – palvelujen sulkeminen kokonaan sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevan direktiivin ("palveludirektiivin") soveltamisalan ulkopuolelle

- puitedirektiivin, puitelainsäädännön tai yleisen lainsäädäntökehyksen – kutsuttiinpa sitä miksi tahansa – hyväksyminen yleishyödyllisiä palveluja varten (mukaan lukien yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut, vaikkei mikään estäkään niiden sääntelemistä erityisillä alakohtaisilla säännöksillä)

- yleishyödyllisten palvelujen määritteleminen ja kuvaaminen sekä taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten palvelujen välisen eron selkeyttäminen oikeusvarmuuden takaamiseksi.

Laajasti tarkasteltuna katson, että tässä mietinnössä on otettu nämä ajatukset huomioon. Siksi kannatin mietintöä ja äänestin sen puolesta.

Olen kuitenkin pettynyt siihen, ettei mietintöön sisällytetty vielä yhtä valmistelemani lausunnon pääajatuksista, nimittäin sitä, että yleishyödyllisten palvelujen yhteydessä on tunnustettava syrjäisimpien alueiden yksilöllinen tilanne niitä koettelevien erityisten rakenteellisten ja pysyvien esteiden suhteen.

  Anne Ferreira (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Rapkayn mietintöä vastaan seuraavista syistä. Ensinnäkään komissiota ei pyydetä ehdottamaan puitedirektiiviä yleishyödyllisistä palveluista. Hallintoelinten, sekatalousyhteisöjen ja kuntien välisten rakenteiden yllä leijuu nyt uhka, joka johtuu kilpailulainsäädännön nimissä käytävien riitojen aiheuttamasta riskistä. Komission puheenjohtaja Barroso ei erehtynyt huomatessaan täysistunnossa käydyn keskustelun aikana, ettei ehdotuksesta puitedirektiiviksi vallinnut minkäänlaista yhteisymmärrystä.

Kieltäytyessään määrittelemästä yleishyödyllisiä palveluja ja niihin sovellettavaa nimenomaista lainsäädäntöä komissio jättää julkiset palvelut markkinoiden ja siten myös kilpailulainsäädännön armoille.

Nyt ei ole enää tarkoituksenmukaista julkaista uutta tiedonantoa tai esittää uusia alakohtaisia ehdotuksia. Odotamme, että komissio kunnioittaa parlamentin päätöksiä ja alkaa mahdollisimman nopeasti arvioida tavoitteena olevia vapauttamistoimia. Tiedämme, että tulokset ovat kaukana julkaistuista tavoitteista.

Tässä päätöslauselmassa yleishyödyllisiä palveluja ei pidetä eurooppalaisen yhteiskuntamallin peruspilarina eikä keinona saavuttaa EU:n tavoitteet yhteiskunnan, talouden, ympäristön ja alueellisen koheesion aloilla.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska sen laajana lähtökohtana oli alistaa julkiset palvelut kilpailulle ja tuleville palvelujen sisämarkkinoille. Taustalla häämöttää neuvoston saavuttama kompromissi pahamaineisesta Bolkesteinin direktiivistä.

Mietinnössä myös peitellään alakohtaisten vapauttamistoimien vaikutuksia: näitä toimia on jo toteutettu esimerkiksi liikenne-, energia- ja viestintäaloilla. Toisin kuin väitetään ja kuten monet käyttäjäryhmät ja kuluttajansuojajärjestöt ovat osoittaneet, vapauttamisesta on seurannut palvelujen saatavuuden vaikeutuminen, palvelujen laadun heikentyminen, hintojen nousu ja tuhansien työpaikkojen menettäminen alakohtaisen uudelleenjärjestelyn nimissä.

Ajatus yleishyödyllisten palvelujen jakamisesta taloudellisiin ja muihin kuin taloudellisiin palveluihin on kaupallisesta näkökulmasta itse asiassa osa yritystä saattaa lähes kaikki julkiset palvelut markkinoiden armoille.

Kantanamme on jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan ja riippumattomuuden puolustaminen määriteltäessä, miten julkisia palveluja rahoitetaan ja miten tämä rahoitus järjestetään. Julkinen omistajuushan on yksi laadukkaiden julkisten palvelujen suojaamisen kulmakivistä. Tämä koskee yleisen saatavuuden takaamista koko EU:n alueella, tarjoamista sosiaalisesti oikeudenmukaisilla hinnoilla ja loppukäyttäjien demokraattista osallistumista palvelujen määrittelyyn ja hallintaan sekä laatutason määrittämiseen.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Rapkayn mietinnössä, jonka aiheena ovat yleishyödylliset palvelut – niin taloudelliset kuin muutkin palvelut – luvataan entistäkin sekavampaa eurooppalaista lainsäädäntöä ja komission sekaantumista jatkossakin jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten talousarvio- ja verojärjestelmiin. Kaikki tämä on räikeässä ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa, vaikka esittelijä viittaakin kyseiseen periaatteeseen aika ajoin.

Euroopan kansalaisia on muistutettava jatkuvasti siitä, että julkisten palvelujen vapauttaminen, jonka seuraukset ovat tiedossa liiankin hyvin, on Brysselin komission keino pitää perussopimuksia oikeudellisina panttivankeina.

Tosiasiassa markkinat eivät voi yksinään taata sen paremmin näiden palvelujen laatua kuin kaikkien niihin liittyvien tehtävien toteutumistakaan, riippumatta siitä, ovatko palvelut yhteydessä yhteiskuntaan, alueelliseen suunnitteluun tai strategisiin ja kansallisiin etuihin.

Julkisten palvelujen on kuuluttava jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, tavoiteltiinpa niillä voittoa tai ei. Tämä koskee palvelujen määrittelyä, järjestämistä, valintamenettelyjä, tarjoajiksi uskottujen elinten määrää ja laatua ja jopa rahoitustapoja.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin jäsen Rapkayn laatimaa mietintöä vastaan, sillä lopullisessa tekstissä ei anneta yleishyödyllisille (julkisille) palveluille riittävää tukea. Pelkät alakohtaiset direktiivit johtavat vain yleisen julkisen edun pilkkomiseen ja liiketoiminnallista hyötyä tuottavien alojen luomiseen. Joillakin sosiaalipalveluilla tuetaan esimerkiksi opetusalaa ja toisilla yleistä etua edistäviä asumismuotoja, vaikkeivät nämä suoranaisesti liitykään kovaosaiseen sosiaalialaan. Alakohtainen lähestymistapa ei siis riitä. Kuten olemme usein tehneet ympäristöasioiden alalla, tarvitsemme nytkin ennen alakohtaisiin toimiin siirtymistä kattavan puitedirektiivin, jossa yleinen etu määritellään. Asianmukainen oikeusperusta on määriteltävissä. Ei riitä, että asian sanotaan kuuluvan jäsenvaltioiden toimivaltaan, sillä samojen jäsenvaltioiden hallitukset pyrkivät markkinoiden vapauttamiseen markkinasääntöjen, palveludirektiivin ja muiden vapauttamiskeinojen avulla takaoven kautta. Toivon, että vapauttamista koskevaa tarkistusta puoltaneet jäsenet, jotka äänestivät laaja-alaista direktiiviä vastaan ja lopullisen mietinnön puolesta, voivat selittää paikallis- ja aluehallinnossa vaikuttaville kollegoilleen, miksi he eivät puolustaneet kiivaammin julkisia palveluja, joita näiden kollegojen on määrä tarjota.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Rapkayn laatima mietintö yleishyödyllisistä palveluista on ensisilmäyksellä hyvin houkutteleva. Siinä puhutaan julkisten palvelujen aiempaa tehokkaammasta suojelemisesta ja toissijaisuusperiaatteesta, kansallisten perinteiden demokraattisesta kunnioittamisesta sekä yleishyödyllisiin palveluihin liittyvien määritelmien selkeyttämisestä ottamalla käyttöön ajatus muista kuin taloudellisen edun mukaisista palveluista.

Näillä hyvillä aikeilla saatetaan huiputtaa ihmisiä, erityisesti nyt, kun vaikuttaa siltä, että puitedirektiiviluonnos on hylätty. Jäsenvaltioiden valtaoikeuksien ja useiden sitovien sääntöjen välille muodostuu kuitenkin tiukka taisto. Näihin valtaoikeuksiin kuuluu muun muassa oikeus hallita rahoitusmenetelmiä. Mahdollisuus päätyä arvaamattomalle EU-myönteiselle tielle jää siis edelleen avoimeksi.

Lopuksi haluan todeta, etten mitenkään voi äänestää tekstin puolesta. Mietinnössä viitataan perustuslakisopimukseen – perustuslakiin – joka tekstin mukaan turvaisi yleishyödylliset palvelut nykyistä paremmin siinä lainsäädännöllisessä sekasorrossa, joka parhaillaan vallitsee. Haluan huomauttaa, että Alankomaat ja Ranska hylkäsivät Euroopan unionin perustuslain demokraattisesti.

Tämä mietintöteksti ei loppujen lopuksi ole kenenkään puolella, eikä se siksi anna aihetta muuhun kuin tyhjän äänestämiseen.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Rapkayn laatimaa mietintöä vastaan. Mietinnössä ei myönnetä, että tarvitsemme yleishyödyllisiä ja yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja koskevan puitedirektiivin. Näin mahdollistetaan jatkossakin sääntelyn purkaminen, jolla vaarannetaan paitsi julkiset palvelumme myös kaikille yhtäläinen asuinpaikasta riippumaton mahdollisuus käyttää näitä elintärkeitä palveluja.

Puitedirektiivillä on taattava palvelujen yhtenäistäminen käyttäjien kannalta, kansalaisten ja alueiden yhdenvertaisuus, alueellinen suunnittelu, tarjottavien palvelujen jatkuvuus pitkällä aikavälillä sekä palvelujen laatutaso.

Meidän on pikimmiten lopetettava tämä kaikenkattava vapauttaminen, joka ei hyödytä sen enempää asianomaisia työntekijöitä kuin kansalaisiakaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut ovat suuryritysten tähtäimessä, kun palvelujen taloudelliset ja muut näkökohdat erotetaan toisistaan. Yritykset pyrkivät kaupallistamaan ruohonjuuritason perustarpeet ja kasvattamaan voittojaan.

ΕU tiukentaa valtionavustusten kieltoa vetoamalla kilpailun turvaamiseen sekä palvelujen täydelliseen vapauttamiseen ja yksityistämiseen. Tarkoituksena on sallia suuryritysten tunkeutuminen markkinoille. Sisämarkkinoiden ja vakaussopimuksen myötä jäsenvaltiot ovat myymässä perushyvinvointinsa ja pönkittävät siten rahan valtaa. EU:n mukaan pääomatuottoiset palvelut on myytävä.

Tämän politiikan seuraukset ovat erityisen haitallisia työntekijöiden kannalta, sillä nähtävissä on tuhansien työpaikkojen menettäminen, teollisuussuhteiden huononeminen ja elintason lasku. Seuraukset, jotka voidaan jo havaita kapitalististen rakennemuutosten ja yksityistämispolitiikan runtelemissa palveluissa, ovat erityisen haitallisia kyseisten palvelujen käyttäjien ja eritoten tavallisten kansalaisten kannalta.

Kreikan kommunistinen puolue vastusti äänestyksessä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, jossa hyväksytään yleishyödyllisten palvelujen jakaminen taloudellisen ja muun kuin taloudellisen edun mukaisiin palveluihin ja jossa puolletaan kyseisten palvelujen myymistä ja kaupallistamista. Puolue tukee työntekijöiden toimia parempien ja edullisempien julkisten palvelujen puolesta kansan elintason, ei monopolien keräämien voittojen hyväksi.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Julkisten elinten joko suoraan tai epäsuorasti tuottamien julkisten palvelujen tarve on ja pysyy huolimatta siitä, että kannatamme kapitalistista ja markkinataloushenkistä mallia. Tämän vuoksi ja edellyttäen, että asia näkyy useissa yhteisön toimissa – vaikkakin vain niin, että asia jätetään toimien ulkopuolelle – on luonnollista, että komissio ilmaisee mielipiteensä asiassa.

Haluan kuitenkin mainita suhtautuvani tulevaan kehitykseen kolmella varauksella. EU:n ei ensinnäkään ole mahdollista tarjota yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja, ja tämä pätee entistä enemmän myös yleishyödyllisiin palveluihin. Ihannetapauksessa mahdolliset poikkeukset perustuisivat jäsenvaltioiden yhteistyöhön. Toiseksi näitä palveluja koskevan lainsäädännön olisi pohjauduttava entistä vahvemmin kansalliseen lainsäädäntöön, vaikkakin siinä on noudatettava yhtenäismarkkinasääntöjä sekä sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen vapautta.

Kolmanneksi totean olevani tyrmistynyt siitä, että asiaa koskevassa päätöslauselmassa kehotetaan komissiota antamaan perusteellinen analyysi "liberalisoinnin tähänastisista vaikutuksista etenkin kuluttajien tilanteeseen sekä asianomaisiin työntekijöihin". Ilmaus "asianomaisiin" tuo ideologisen näkökulman asiayhteyteen, jonka pitäisi olla täysin puolueeton.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Euroopan unionin sisämarkkinoilla useat palvelualat on jo vapautettu. Suurin hyöty on koitunut eurooppalaisille kuluttajille ja työntekijöille.

Antaakseen unionin taloudelle uuden kimmokkeen EU:n on kuitenkin otettava seuraava laadullinen harppaus saattamalla sisämarkkinoiden toteuttaminen päätökseen. Näin niistä saadaan paras mahdollinen hyöty.

Kyseinen harppaus voitaisiin tehdä yleishyödyllisten palvelujen eli suurimmaksi osaksi julkisista varoista rahoitettavien ei-kaupallisten palvelujen alalla tehtävien aloitteiden avulla.

Yleishyödyllisten palvelujen tarkan määrittämisen, muotoilemisen, järjestämisen ja rahoituksen pitäisi mielestäni olla yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla. Näin voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden todellinen tilanne ja kunnioittaa alueellista itsemääräämisoikeutta.

Yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla on ollut ristiriidassa yhteisön lainsäädännön kanssa. Kyseiset palvelut kuuluvat Euroopan unionin tasolla lainsäädännölliseen harmaaseen alueeseen, sillä ei ole selvää, mitä sääntöjä niihin on sovellettava esimerkiksi kilpailun, julkisten tarjouskilpailujen ja sisämarkkinoiden suhteen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei ole juurikaan selventänyt asiaa.

Kannatan mietintöä niiltä osin kuin siinä tuetaan selkeän eron tekemistä yhtäältä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon ja toisaalta yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamisen välillä tuotettaessa yleishyödyllisiä palveluja.

- Eurlingsin mietintö (A6-0269/2006)

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Itävallan kansanpuolueen valtuuskunta äänesti 69 kohdan ensimmäisen osan puolesta, sillä mielestämme kyseessä on tulokseltaan avoin prosessi. Torjuimme jälkimmäisen osan siksi, että se on ristiriidassa ensimmäisen osan kanssa. Äänestimme kuitenkin lopullisessa äänestyksessä mietinnön puolesta huolimatta siitä, että enemmistö kannatti toista osaa, sillä mielestämme mietinnössä ei arvioida perimmäistä tavoitetta vaan ennemminkin tähän mennessä neuvotteluissa saavutettua edistystä. Olemme myös sitä mieltä, että mietintö on osa tärkeää ja puolueetonta keskustelua Euroopan unionin yhteisistä laeista ja päätöslauselmista eikä se suinkaan edusta lopullista mielipidettä ja lausuntoa. Mainitsen tämän ristiriitojen ja väärinymmärrysten välttämiseksi.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin tietoisesti ja vakaumuksella 69 kohdan ensimmäisen osan puolesta ja jälkimmäistä osaa vastaan, sillä olen vakaasti sitä mieltä, että jäsen Eurlingsin ja useiden muiden parlamentin jäsenten ansiokkaassa työssä on noussut esiin lukuisia kysymyksiä ja tilanteita, jotka puhuvat Turkin liittymistä vastaan. Liittyminen ei saisikaan olla neuvottelujen lopullinen tavoite.

Äänestin tästä syystä koko mietintöä vastaan. Meidän on syytä keskittyä 71 kohtaan ja pyrkiä löytämään keino Turkin ankkuroimiseksi eurooppalaisiin rakenteisiin. Meidän on pyrittävä samaan myös Turkin naapurivaltioiden kohdalla, emmekä saa kieltäytyä antamasta niille mahdollisuutta jäsenyyteen emmekä ilmaista uskovamme siihen, etteivät nämä valtiot voi saavuttaa jäsenyyttä tulevaisuudessa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, vaikkei ole epäilystäkään siitä, että mietinnössä esitetään useita hyviä tai mielenkiintoisia näkökohtia. Tarkoitan erityisesti sitä, ettei Turkki ole eikä tule todennäköisesti koskaan olemaankaan valmis liittymään Euroopan unioniin. Äänestyspäätökseni perustui siihen, että Turkin hallitus tyytyy pelkkään silmänlumeeseen. Se on hyväksynyt vain muutamat uudistukset eikä ole pannut edes niitä täytäntöön. Emme ole myöskään edistyneet lainkaan pyrkiessämme ratkaisemaan ongelmia, jotka voivat aiheuttaa huomattavia vahinkoja. Näihin ongelmiin lukeutuvat esimerkiksi Kyproksen konflikti, kurdikysymys ja armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen. Nämä kaikki kysymykset olisi pitänyt ratkaista hyvissä ajoin ennen neuvottelujen käynnistämistä. Asian merkityksellisyyttä ei suinkaan vähennä se, että Turkille on myönnetty viime vuosina 1,3 miljardia euroa liittymistä valmistelevaa tukea. Meidän on nyt korkea aika liittyä Euroopan unionin kansalaisten jo kauan sitten muodostamaan rintamaan ja sanoa liittymisneuvotteluille painokas ei.

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, useat meistä äänestivät tyhjää jäsen Eurlingsin mietinnön osalta, ja syymme tähän ovat seuraavat.

Olisimme äänestäneet mietinnön puolesta, sillä kuten eilen sanoin, se on kriittisin tässä parlamentissa koskaan laadituista mietinnöistä Turkin käytöksestä Euroopan unionia kohtaan. Valitettavasti parlamentti päätti kuitenkin äänestyksessä olla pitämättä armenialaisten kansanmurhan tunnustamista edellytyksenä liittymiselle ja hyväksyi lisäksi meidän ja useiden kollegojemme äänistä huolimatta lausekkeen, jossa viitataan epäsuorasti liittymiseen ainoana mahdollisena neuvottelutuloksena.

Olemme eri mieltä näistä kahdesta näkökohdasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisimme vastustaa jäsen Eurlingsin ja ulkoasiainvaliokunnan toimia. He ovat lähettäneet parlamenttimme puolesta hyvin voimakkaan viestin, ja tästä syystä äänestimmekin tyhjää.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, aioin alun perin äänestää tänään jäsen Eurlingsin laatiman mietinnön puolesta, vaikka uskonkin Turkin liittymisen vankkumattomana vastustajana, ettei mietinnössä pureuduta asian ytimeen. Useat, erityisesti Armeniaa koskevat tarkistukset saivat minut kuitenkin muuttamaan mieleni äänestysmenettelyn aikana, ja päädyin lopulta äänestämään mietintöä vastaan.

Jäsen Eurlingsin laatima mietintö kuitenkin osoitti, että parlamentti ja Euroopan unioni ovat edenneet kahden viime vuoden aikana oikeaan suuntaan ja että tiedostamme nyt entistä vahvemmin ne lukuisat osa-alueet, joilla Ankara ei ole onnistunut täyttämään Kööpenhaminassa asetettuja liittymisehtoja. Siksi olikin hyvä, että esittelijä palautti mieliimme armenialaisten kansanmurhan. Tämänpäiväinen äänestys saa kuitenkin parlamentin liberaalidemokraattisen ryhmän, vihreät ja sosialidemokraattisen ryhmän näyttämään hölmöiltä. Nämä ryhmät ovat kovin täynnä ihmisoikeuksia ja ylväitä periaatteita, mutta tiukan paikan tullen ja poliittisessa tositilanteessa ne eivät pysty täyttämään lupauksiaan. On vaikea kuvitella itsekkäämpää asennetta. Vaikuttaa siltä, etteivät kaikki kansanmurhat ansaitse tulla muistetuiksi.

Sama pätee myös Kyproksen kysymykseen. Useat parlamentin jäsenet näyttävät unohtaneen, että terroristihallinnon alla elänyt maan pohjoisosa on ollut Turkin otteessa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Turkki ei voi eikä sen pidäkään koskaan saada Euroopan unionin jäsenyyttä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin jäsen Eurlingsin mietintöä vastaan, sillä sen lähtökohtana on, että Turkin liittyminen Euroopan unioniin on edelleen toivottavaa. Olisimme kuitenkin toista mieltä, mikäli kiinnittäisimme huomiota vakavien ongelmien huomattavaan vyyhtiin. Armenialaisten kansamurhaa koskevan keskeisen lausekkeen poistaminen on häpeällistä. Käytännössä poisto vaikuttaa niin, että me parlamentin jäsenet otamme etäisyyttä kahteen asiaa koskevaan päätöslauselmaan, jotka olemme hyväksyneet aiemmin. Poistamalla lausekkeen kannustamme myös Turkin hallitusta jatkamaan valtiojohtoista kieltämispolitiikkaansa.

Haluan tässä yhteydessä esittää paheksuntani myös vasemmistoryhmien sisukkuuden puutteesta. Esimerkiksi Vallonian sosialidemokraattinen puolue Parti Socialiste perui armenialaisten kansanmurhan tunnustamista kohtaan osoittamansa tuen pelätessään menettävänsä yhä kasvavan turkkilaisäänestäjien joukon kannatuksen Brysselissä, jossa järjestetään vaalit kahden viikon kuluttua. Se siitä ylevien periaatteiden säilyttämisestä. Tämä on tekopyhyyttä pahimmillaan.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan sanoa muutaman sanan äänestyskäyttäytymisestäni jäsen Eurlingsin laatiman mietinnön suhteen. Vaikka mietintöön sisältyykin useita kohtia, joita kannatan, äänestin lopulta sitä vastaan. Tämä johtuu siitä, että vastustan pohjimmiltani Turkin liittymistä Euroopan unioniin eikä täysjäsenyyttä ole useiden ehtojen asettamisesta huolimatta suljettu mietinnössä esitettyjen tavoitteiden ulkopuolelle. Toinen syy päätökseeni oli se, ettei mietinnössä vaadita Turkin liittymisneuvottelujen välitöntä keskeyttämistä.

On täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että neuvottelisimme edelleen Turkin hallituksen kanssa – hallituksen, jonka jäsenet ovat hiljattain verranneet paavi Benedictusta Hitleriin ja Mussoliniin. Juuri turkkilaistaustaiset poliitikot antoivat kaikkein vastenmielisimmät lausunnot puheesta, jonka paavi Benedictus piti kotimaassani Saksassa. Luotan tässä asiassa kuitenkin ranskalaisiin, sillä oletan, että valtaosa heistä äänestää Turkin liittymistä vastaan, jolloin liittyminen ei saa tarvittavaa kannatusta.

  Jean-Louis Bourlanges (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, me UDF-puolueen jäsenet kannatamme voimakkaasti jäsen Eurlingsin mietintöä, sillä se sisältää joitakin hyvin merkittäviä ja mainitsemisen arvoisia seikkoja. Tästä huolimatta velvollisuutenamme oli äänestää tyhjää. Miksi? Ensiksikin siksi, että mietinnössä suljetaan näköjään pois laskuista ajatus, että tehostettu kumppanuus voisi tarjota vaihtoehdon pelkälle liittymiselle. Vaihtoehto on toki epärealistinen, erityisesti siksi, että parlamentti lähettää poikkeuksellisen kielteisen viestin hylätessään Armeniaa koskevan kohdan.

Haluan huomauttaa, että kannatimme vuonna 2004 päätöslauselmaa, jossa vaadimme armenialaisten kansanmurhan tunnustamista. Vuonna 2005 kannatimme päätöslauselmaa, jossa vaadimme kansanmurhan tunnustamisen sisällyttämistä liittymisehtoihin.

Kaikki tuo on nyt unohdettu. Millaisen viestin lähetämme näin? Viestimme on, että olemme mieltään muuttava parlamentti, joka unohtaa päätöslauselmansa. Yksinkertainen viesti Turkin kansalle kuuluu: "Teidän ei tarvitse pitää asian suhteen lainkaan kiirettä, voitte jatkossakin tehdä pelkästä kansanmurhan mainitsemisesta mielipiderikoksen eikä teitä loppujen lopuksikaan vaadita tunnustamaan kyseistä kansanmurhaa." Viesti on erittäin kielteinen ja hyvin vaarallinen. Olen syvästi pahoillani, että tällainen viesti on päästetty eteenpäin ja että se on estänyt meitä äänestämästä jäsen Eurlingsin laatiman erinomaisen mietinnön puolesta.

  Mario Borghezio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyväksyimme aiemmin merkittävän päätöslauselman armenialaisten kansanmurhasta. Turkin liittymisneuvottelujen edistymistä koskevan keskustelun aikana olenkin pohtinut, mitä muuta voimme vaatia Turkilta tällä alalla kuin kauan odotettua selkeää sitoutumista. Tarkemmin sanottuna kyse on sitoutumisesta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja Euroopan unionin perusarvojen hyväksymiseen.

Tämän sijaan tämänpäiväinen äänestys on jälleen kerran todistanut poliittisen diplomatian tekopyhyyden. Pyrimme jättämään selkeän kannanilmauksen niiden vaatimusten ulkopuolelle, jotka Euroopan unionin on esitettävä Turkin johtajille ja toimielimille – samoille ihmisille, jotka vastasivat paavin sanoihin karkein ja väkivaltaisin sanakääntein ja mafialle ominaisin uhkauksin.

Euroopan unioni tyytyy katselemaan sivusta, kun turkkilaislapset lukevat edelleen koulukirjoista, että armenialaisten kansanmurha on historiallinen valhe. Meidän on todellakin syytä kuunnella tarkasti arvostelua niitä kohtaan, jotka pyrkivät kirjoittamaan historian uudelleen. Se on häpeällistä! Turkki kieltäytyy edelleen tunnustamasta kansojen oikeuksia, ja tämä pätee armenialaisten lisäksi myös kurdeihin. Euroopan unioni puolestaan tyytyy tekopyhään ja häpeälliseen vaitioloon. Meillä ei enää ole ihmisoikeuksien EU:ta vaan EU, jossa vähät välitetään ihmisoikeuksista!

  Renate Sommer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Eurlingsin laatiman mietinnön puolesta, sillä se on mielestäni hyvä, ratkaisevan tärkeä mietintö ja tähän mennessä paras lajissaan. Äänestin sen puolesta, vaikken pidäkään sen sisällöstä kaikilta osin. En esimerkiksi pidä tavasta, jolla mietinnössä lähestytään armenialaisten kysymystä. Kuvitelkaamme hetken ajan, että viittaukset Hitlerin toteuttamaan juutalaisten joukkomurhaan pantaisiin aina lainausmerkkeihin tai että siihen viitattaisiin "niin kutsuttuna joukkomurhana". Juuri näin Armenian tapausta kohdellaan Turkissa. Äänestin jäsen Eurlingsin mietinnön puolesta huolimatta siitä, että enemmistö tuki esitystä mietintöön sisällytettävästä lausekkeesta, jonka mukaan tavoitteena on oltava Turkin täysjäsenyys Euroopan unionissa. En missään nimessä kannata tätä tavoitetta, sillä Turkki ei ole valmis liittymään Euroopan unioniin eikä myöskään halua noudattaa vaatimuksiamme. Lisäksi tiedän muiden läsnäolijoiden tavoin, ettei EU:lla ole varaa Turkin jäsenyyteen. Päätös äänestää mietinnön puolesta oli minulle helppo, sillä juuri mainitsemani kannanotot, joita en halunnut sisällytettävän tekstiin mutta jotka lopulta sisällytettiin siihen, ovat niin ilmeisen älyttömiä, että mietintö edustaa kokonaisuutena melko hyvin tämän parlamentin kantaa.

  James Hugh Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin jäsen Eurlingsin laatimaa mietintöä vastaan, sillä vastustan voimakkaasti Euroopan unionin jäsenyyden myöntämistä Turkille, joka ei kuulu Eurooppaan. Ne, jotka väittävät, että lähestyvä jäsenyys kannustaa Turkkia kohti täyttä demokratiaa ja ihmisoikeuksien täysimääräistä noudattamista, saavat nähdä olleensa väärässä. Tätä ilmentää jopa mietinnössä esitetty tunnustus, jonka mukaan edistyminen on ollut vähäistä. Emme ole saavuttaneet mitään ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden, Kyproksen emmekä Armenian suhteen. Sen sijaan olemme tuhlanneet ja tuhlaamme jatkossakin miljoonia euroja liittymistä valmistelevaan tukeen. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun EU:ta petkutetaan.

EU:n loputonta laajentumisvimmaa ruokkii sen halu pönkittää egoaan johtavalla asemalla maailmassa. Samaan sarjaan kuuluu myös ylikansallisen vallankäytön tavoittelu hylätyn perustuslain avulla. Turkin jäsenyys, sitäkin mittavampi laajentuminen ja uusi perustuslaki ovat kaikki osa samaa ylvästä suunnitelmaa.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Turkin liittymisneuvottelujen aloittamisesta on kulunut vuosi. Jäsen Eurlingsin mietinnössä arvioidaan tähän mennessä saavutettua edistystä ja eteen tulleita ongelmia.

Esitettyjen tarkistusten avulla mietintöä on onnistuttu tasapainottamaan niin, että siinä otetaan huomioon Turkin suorittamat toimet mutta korostetaan samalla edelleen ongelmallisia alueita, kuten Ankaran pöytäkirjan täytäntöönpanon laiminlyömistä ja vähemmistöjen kohtelua.

Armenialaisten kansanmurhasta mainittakoon, että Turkin on ehdottomasti tunnustettava tapahtunut. Tunnustamista ei kuitenkaan voida Kööpenhaminan kriteerien valossa määritellä liittymisen edellytykseksi.

Kohdasta, joka koskee EU:n ja Turkin yhteistyön tiivistämistä neuvottelujen mahdollisesti kariutuessa, totean, ettei tällainen näkökohta ole tällä hetkellä ajankohtainen. Prosessi on käynnissä, emmekä saa tässä vaiheessa sortua pessimismiin neuvottelujen päätökseen saattamisen suhteen.

Äänestyskäyttäytymiselläni haluan korostaa, että Turkin on saavutettava huomattavaa edistystä voidakseen liittyä Euroopan unioniin. En kuitenkaan halua muodostaa Turkin mahdolliselle liittymiselle enää lisää esteitä.

Turkin liittyminen EU:hun merkitsee mielestäni tilaisuutta paitsi Turkille myös Euroopan unionille.

  Marco Cappato (ALDE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin kansojen välisen radikaalipuolueen puolesta Turkkia koskevaa jäsen Eurlingsin mietintöä vastaan, sillä siinä parlamentti valtuuttaa Euroopan unionin pesemään jälleen kerran kätensä Välimeren alueen ja Lähi-idän tilanteesta. Parlamentti ei suinkaan osoita halua vauhdittaa Turkin liittämistä Euroopan unioniin vaan ehdottaa sen sijaan vaihtoehtoisia, todellisiin liittymisneuvotteluihin nähden täysin epäolennaisia tapoja lähentää Ankaraa kohti Brysseliä.

Euroopan unioni ei saa vain sulkeutua kuoreensa ja keskittyä pelkästään perustuslakiinsa, kuten puhemies Barroso totesi meille muutama päivä sitten. Euroopan unioni ei saa myöskään panna kaikkea toivoaan paavin myötävaikutukseen pyrittäessä kohtia Eurlingsin mietinnössä peräänkuulutettua keskustelua islamilaisen maailman ja Lähi-idän kanssa. Josef Ratzinger ei ole Javier Solana.

Tämän sijaan meidän on elvytettävä liittovaltioon tähtäävät ja demokraattiset pyrkimyksemme ja aloitettava jäsen Pannellan vetoomuksesta Lähi-idän rauhan puolesta. Meidän on luotava Euroopan unioni, jossa mahdollisimman monet voivat osallistua vapautta, demokraattista uudistusta ja rauhaa edistävään poliittiseen hankkeeseen.

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta ja kannatan periaatetta, jonka mukaan Turkki liittyy Euroopan unioniin liittymisneuvottelujen päätteeksi sillä edellytyksellä, että maa täyttää sille asetetut ehdot niin ihmisoikeuksien, demokraattisen järjestelmän toimivuuden, vähemmistöjen kunnioittamisen kuin menneisyytensä hyväksymisenkin suhteen.

  Lena Ek, Cecilia Malmström ja Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Turkin tapahtumat ovat monessakin suhteessa huolestuttavia. Useita toimittajia ja kirjailijoita on pidätetty ja asetettu syytteeseen rikoksista turkkilaisuutta vastaan. Nämä tapahtumat ovat luonnollisesti hyvin huolestuttavia, muttemme saa myöskään unohtaa Turkin demokraattisia ja uudistusmielisiä voimia. Euroopan unionin tehtävänä on tukea näitä voimia jatkossakin, sillä ne saattavat Turkin takaisin oikealle tielle.

Jäsen Eurlings arvostelee mietinnössään perustellusti Turkin toimia, mutta jotkin hänen kriittisistä huomioistaan ilmentävät näkemystä, jonka mukaan Turkkia olisi kohdeltava eri tavoin kuin muita ehdokasvaltioita. Tätä on mahdotonta hyväksyä. On tärkeää, että Turkki kohtaa menneisyytensä, myös suhteessa Armeniaan. Tämä kysymys ei kuitenkaan saa olla ratkaiseva päätettäessä Turkin liittymisneuvottelujen jatkamisesta.

EU:n on toimittava vastuuntuntoisesti ja vältettävä pelaamista ääriliikkeiden ja taantumuksellisten voimien pussiin. Tämän sijaan äänestyksessä on saatava läpi tasapainoinen mietintö. Olemmekin päättäneet kannattaa 50 kohtaa ja tarkistuksia, joilla tuetaan rakentavan lähestymistavan omaksumista Turkin suhteen.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin jäsen Eurlingsin Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä laatiman mietinnön 50 kohtaa koskevaa, ryhmäni esittämää tarkistusta 51 vastaan. En ole tyytyväinen tekooni, mutta jos tarkistus olisi hyväksytty, muun muassa viittaus assyrialaisyhteisöön olisi poistettu. Koska olen jatkuvasti valittanut assyrialaisyhteisön ahdingon ja jopa olemassaolon unohtamisesta Irakissa, olisin syyllistynyt tekopyhyyteen, jos olisin ryhtynyt aivan vastaavaan salaliittoon Turkin kohdalla. Toimin samoin muiden kyseistä kohtaa koskevien tarkistusten osalta.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Eurlingsin mietintöä vastaan, koska mietinnöstä paistaa Euroopan unionin lisääntyvä tekopyhyys Turkkia kohtaan. Turkin kohtalona on mielestäni liittyä EU:hun, onhan se aina ollut osa Euroopan poliittista, taloudellista ja kulttuurista historiaa. On selvää, että Turkilla on vielä paljon tehtävää useilla eri aloilla, mutta määrätyt neuvoston ja parlamentin poliittiset voimat pyrkivät vielä moninkertaistamaan Turkin tiellä olevat esteet. Itse aion omalta osaltani pysyä kaukana näistä häpeällisistä pyrkimyksistä, joiden perimmäisenä tarkoituksena on vain suojella "kristittyä Eurooppaa".

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jos ette olisi virheellisesti luonnehtinut Turkkia eurooppalaiseksi valtioksi, jota se ei suinkaan ole, ette myöskään tänään joutuisi myöntämään useita tosiasioita.

Olemme tänään saaneet kuulla puhuttavan uskonnollisten ja eritoten kristittyjen vähemmistöjen ahdingosta Turkissa. Maassa ei myöskään turvata ihmisoikeuksia eikä etenkään naisten oikeuksia. On käynyt ilmi, että Turkki kieltäytyy edelleen tunnustamasta Kyprosta, vaikka se kuuluu unioniin, jonka jäsenyyttä Turkki tavoittelee. Lisäksi Turkki saa toistuvasti aikaan rajavälikohtauksia toisen jäsenvaltion, Kreikan, kanssa. Turkki rikkoo liikkumisvapauden periaatetta, joka on eräs Euroopan unionin perusperiaatteista, ja lisäksi voitaisiin mainita useita muitakin rikkomuksia.

Teillä ei ole asiasta muuta sanottavaa kuin "jatkakaamme neuvotteluja, mutta pysykäämme varuillamme, sillä voimme vielä viime hetkelläkin sanoa ei". Kuka tällaista palturia uskoo?

Joulukuun 3. päivänä 2005 teillä oli velvollisuus kuunnella Euroopan unionin kansalaisia, joista suurin osa vastusti Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Velvollisuutenne oli ehdottaa Turkille erilaisuuttamme kunnioittavaa etuoikeutettua kumppanuutta eikä suinkaan tätä poliittista ja diplomaattista farssia, jolla nöyryytetään molempia osapuolia ja erityisesti Turkin kansaa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintö on arvio Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä. Vain yksi luku, "Tiede ja tutkimus", on avattu ja myös väliaikaisesti suljettu. Edessä on vielä pitkä tie.

Junilistan ei pidä Turkin maantieteellistä sijaintia tai sen uskontoa esteenä mahdolliselle jäsenyydelle EU:ssa. Mielestämme Turkin tapauksessa on sovellettava samoja liittymisvaatimuksia kuin aiemmissakin tapauksissa, ei sen enempää eikä vähempää. Koska Turkki ei täytä Kööpenhaminan kriteerejä, jäsenyys ei nykytilanteessa ole mahdollinen.

Turkki ei kuitenkaan ole ainoa, jonka on tehtävä myönnytyksiä. EU:n maatalouspolitiikkaa ja rakennerahastoja on uudistettava. Myös mahdollinen uusi perussopimus on kysymys, josta on keskusteltava ennen EU:n seuraavia laajenemiskierroksia. Erityishuomiota on kiinnitettävä jäsenvaltioiden äänivaltaan, jolloin on mahdollista estää tilanne, jossa muutama suuri jäsenvaltio hallitsee koko EU:ta.

Sekä Turkilla että EU:lla on pitkä poliittinen ja taloudellinen tie kuljettavanaan, ennen kuin Turkin jäsenyys on mahdollinen. Jos ja kun tuo päivä vihdoin koittaa, Junilistan toivottaa Turkin kuitenkin tervetulleeksi.

Näistä syistä olemme äänestäneet mietinnön puolesta.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää tämän mietinnön osalta.

Täysistunnossa esitellystä mietinnöstä on se hyöty, että asiat nähdään vihdoinkin sellaisina kuin ne ovat. Parlamentti suhtautui asiaan hyvin pitkään lapsellisen optimistisesti. Tämä mietintö on aiempia mietintöjä täysipainoisempi, mutta olen tyytymätön parlamentin arkuuteen armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseen liittyvässä kysymyksessä. Siksi päätin äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

Olen jo vuosien ajan vastustanut Turkin liittymistä Euroopan unioniin, mutta kehotan kuitenkin ryhtymään etuoikeutettuun yhteistyöhön Turkin kanssa. Entistä useammat parlamentin jäsenet ovat nyt hyväksyneet tämän kannan, joka vielä muutama vuosi sitten sai tukea vain selkeältä vähemmistöltä.

Turkki ei tunnusta Euroopan unionin jäsenvaltiota Kyproksen tasavaltaa, jota se on miehittänyt 30 vuoden ajan. Turkki ei tunnusta armenialaisten kansanmurhaa. Turkki ei hyväksy yhdistymisvapautta, ja 97 prosenttia sen alueesta sijaitsee Euroopan ulkopuolella.

Euroopan unionilla on velvollisuus auttaa Turkkia sen tiellä kohti demokratiaa. Maantieteellisistä, historiallisista ja kulttuurisista syistä Turkki ei kuitenkaan voi vaatia oikeutta osallistua Euroopan unionin poliittiseen hankkeeseen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Turkin liittymisneuvottelujen käynnistämisestä on kulunut vuosi, eivätkä Turkin viranomaiset ole tehneet mitään EU:n jäsenvaltion Kyproksen tunnustamisen eteen. Lisäksi Turkki jatkaa kyseisen Välimeren saaren pohjoisosan miehittämistä ja rikkoo siten kymmeniä vuosia voimassa olleita YK:n päätöslauselmia.

Vuoden mittaisten neuvottelujen jälkeen on julkaistu raportteja kurdiväestön taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ja kurdien laillisia poliittisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevista rikkomuksista. Uutiset ovat kertoneet myös alueella toimivien turkkilaispoliisien ja armeijan harjoittamasta lisääntyvästä sorrosta.

Jo nämä kaksi kysymystä ilmentävät niitä lukuisia kysymyksiä, jotka ovat heränneet Turkin liittymisneuvotteluissa. EU:n johtavat voimat tukevat Turkin liittymistä, sillä kyseisten valtioiden suuret talous- ja rahoitusalan toimijat haluavat hyötyä Turkin taloudesta ja voimavaroista. Ne haluavat myös hyödyntää valtion geostrategista sijaintia suunnitelmissaan, joiden tarkoituksena on ohjailla ja hallita Lähi-itää, Kaukasusta ja Keski-Aasiaa. Liittymisprosessi on nostanut esiin myös ristiriidat siitä, kuinka EU:n päätöksentekoprosessin hallintavalta jakautuu vaikutusvaltaisten toimijoiden kesken. Prosessi on myös syventänyt merkittävien eurooppalaisten voimien ja Yhdysvaltojen päämäärien välisiä eroja, kun kyse on alistumisesta Pohjois-Amerikan imperialismiin tai osallisuudesta siinä.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. (CS) Turkki on keskiajasta lähtien ollut suuri ja ongelmien riivaama alue. Nykytilanteessa monimutkaisin Turkkiin liittyvä kysymys koskee kriteerejä, joilla mitataan maan saavuttamaa edistystä. Yksi liittymisneuvottelujen luku on suljettu, ja siinä kieltämättä onnistuttiin. Jäljelle jää kuitenkin vielä 28 avointa lukua, Kööpenhaminan kriteereistä puhumattakaan.

Ongelmia on havaittavissa joka puolella: ne liittyvät esimerkiksi kansalaisten, naisten, sekä kansallisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia polkevaan vaalilainsäädäntöön, valtion itäosan puutteelliseen infrastruktuuriin, kireisiin naapuruussuhteisiin, työllisyysrakenteeseen, poliisin ja armeijan tapaan tutkia rikoksia sekä erään EU:n jäsenvaltion osan miehitykseen. Uusien lakien täytäntöönpanoprosessi on eittämättä hidas ja monimutkainen. Toisaalta tunnen henkilökohtaisesti useita hyvin koulutettuja turkkilaisia, ja tiedän, kuinka innokkaasti he suhtautuivat EU:n kanssa käytävien neuvottelujen käynnistämiseen.

Parlamentti on hyväksynyt useita tarkistuksia, joilla Turkin edistymistä koskevasta mietinnöstä on poistettu prosessin polttavimmat ongelmat. Tämän vuoksi Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ei valitettavasti voi hyväksyä mietintöä. Velvollisuutenamme oli tämän vuoksi äänestää hyväksyttyä tekstiä vastaan.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Eurlingsin laatima mietintö sisältää joitakin erinomaisia kohtia, joista erityisen ansiokkaita ovat ne, joissa käsitellään turkkilaisviranomaisten tunnustusta vaille jäänyttä armenialaisten kansanmurhaa, Armenian taloussaartoa ja kieltäytymistä tunnustamasta Euroopan unionin jäsenvaltiota Kyprosta.

Meidän pitäisi jo pelkästään yhden edellä luetellun tekijän perusteella tehdä se johtopäätös, että Turkin liittymistä koskevat neuvottelut on keskeytettävä. Esittelijä ei tätä päätelmää tee, ja mikä vielä merkittävämpää, hän ei myöskään mainitse sitä ilmiselvää seikkaa, ettei Turkki ole eurooppalainen valtio. Sen pinta-alasta 95 prosenttia on Aasiassa, sen pääkaupunki Ankara on Vähän-Aasian sydämessä, ja kun kristityt yhteisöt hävitettiin 1900-luvulla, 99 prosenttia turkkilaisista on muslimeja.

Turkilla ei näistä syistä ole mitään syytä liittyä Euroopan unioniin. Euroopan unionin kansalaiset, erityisesti ranskalaiset ja itävaltalaiset, myöntävät asian, mutta valtaapitävät sen sijaan kieltävät sen. Kahtiajako näkyy selvästi myös tämänpäiväisessä äänestystuloksessa. Parlamenttimme enemmistö paitsi äänesti Turkin liittymisen puolesta myös mielisteli Turkkia hylkäämällä 49 kohdan, jossa vaadittiin armenialaisten kansanmurhan tunnustamista.

  Jean-Marie Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Vaikka jäsen Eurlingsin mietinnössä suhtaudutaankin kriittisesti Turkin liittymiseen EU:hun ja erityisesti vaaditaan Turkkia tunnustamaan armenialaisten kansanmurha, siinä ei kuitenkaan kyseenalaisteta liittymistä itseään.

Pitää paikkansa, että Euroopan komissio, Jacques Chirac ja Yhdistynyt kuningaskunta – ottomaanihallinnon kiihkeimmät kannattajat – ovat valmiit estämään kaikki arvaamattomat toimet, jotka saattaisivat pitkittää tai estää liittymisen.

Me sen sijaan emme ole muuttaneet kantaamme olosuhteiden mukaan emmekä alistuneet Turkin hallituksen oikkuihin. Tämä hallitushan muuttaa jatkuvasti mieltään Euroopan komission ja merkittävimpien jäsenvaltioiden neuvottelijoiden edessä.

Vastustamme periaatteesta Turkin liittymistä EU:hun. Turkki ei ole eurooppalainen valtio eikä täytä yhtäkään Kööpenhaminan kriteereistä, joiden tarkoituksena on määrittää liittymiskelpoisuus.

Neuvottelusuunnan pitäisi kääntyä etuoikeutetun kumppanuuden suuntaan, ja samalla olisi säilytettävä tähänkin saakka voimassa ollut Turkin kansalaisten viisumivaatimus.

Turkki ei voi liittyä Euroopan unioniin ilman EU:n kansalaisten hyväksyntää. Ranskan kansan puolustajina suojelemme ranskalaisten etua, joka riippuu muun muassa päätöksestä hylätä Turkin liittyminen EU:hun.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Olen aina ollut sitä mieltä, ettei Turkin EU-jäsenyyttä voida harkita unionin nykyisessä yhdentymiskehyksessä.

Kannatan kolmesta kehästä koostuvaa Euroopan unionia. Ensimmäinen kehä koostuu liittovaltioytimestä, johon kuuluvia valtioita yhdistävät kunnianhimoiset yhteiskunnalliset tavoitteet ja halu saavuttaa voimakkaana kansainvälisenä toimijana vaikuttava Euroopan unioni. Toisen kehän muodostavat Euroopan unionin nykyiset 27 jäsenvaltiota. Kun otetaan huomioon nykyiset vaikeudet ja keskeinen tarve vakauttaa tämä kehä, jatkolaajeneminen pitää unohtaa kokonaan.

Kolmannen kehän on muodostuttava läheisestä, yleisestä kumppanuudesta naapurimaiden kanssa niin Balkanilla, Välimeren alueella kuin muuallakin. Haluan korostaa, että meidän on hyvin tärkeää luoda Välimeren alueeseen läheiset kumppanuussuhteet, joiden myötä Turkkia ja Maghreb-maita kohdellaan yhdenvertaisesti: Euroopan unionihan on rakentanut näihin alueisiin pitkäaikaiset ja merkittävät siteet.

Tämän vuoksi äänestin tyhjää kaikissa äänestyksissä, paitsi armenialaisten kansanmurhan tunnustamista koskevassa tapauksessa. Euroopan parlamentti on aina puolustanut tätä tunnustamista, ja äänestin tästä kohdasta tehdäkseni selväksi, ettei minulla ole mitään periaatteellista syytä olla ennakkoluuloinen Turkkia kohtaan. Kyse on erilaisesta Eurooppaa koskevasta katsomuksesta.

  Patrick Louis ja Philippe de Villiers (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Äänestimme tekstiä vastaan. Se sisältää Turkkiin kohdistuvaa kritiikkiä, mikä on loppujen lopuksi epäreilua. Turkkia kritisoidaan turkkilaisuudesta, siitä, ettei se kuulu Eurooppaan.

Mitä hyötyä on siitä, että Turkkia ahdistellaan suosituksilla ja vaatimuksilla? Euroopan unionin kansalaiset eivät halua myöntää Turkille jäsenyyttä hyvin ilmiselvistä syistä. Tarkoituksenani ei ole loukata tätä valtiota, mutta syynä on se, ettei se kuulu eurooppalaiseen perheeseen. Turkilla on oma kulttuurinsa, omat arvonsa ja oma vaikutuspiirinsä. Itsenäisyys/demokratia -ryhmän puolesta esittämämme tarkistus pohjautuu tähän seikkaan. Meidän on nyt pantava piste tekopyhälle ja tuhoisalle liittymisneuvottelupelille, jonka ainoana mahdollisena lopputuloksena on merkittävä kriisi, sillä mahdollinen liittymissopimus ei voi mitenkään saada kansalaisten hyväksyntää. Tämä pätee eritoten Ranskassa, jossa kansanäänestysmenettely on pakollinen.

Muistakaamme tänään ranskalaisia kollegojamme, jotka vaikuttavat kärsivän vakavanlaisesta skitsofreniapuuskasta. Vaikka he väittävät vastustavansa Turkin liittymistä EU:hun, he äänestävät joka vuosi tässä parlamentissa ja Ranskan parlamentissa Turkille myönnettävän liittymistä valmistelevan tuen myöntämisen puolesta. Lisäksi he ovat toivottaneet Erdoganin johtaman islamilaispuolueen AKP:n tarkkailijoita tervetulleeksi omaan eurooppalaiseen puolueeseensa eli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti mietintöön Turkin liittymisestä EU:hun. Mietinnössä annetaan tunnustusta neuvottelujen aktiivisen vaiheen käynnistämiselle ja ensimmäisen, tiedettä ja teknologiaa koskevan luvun päätökseen saattamiselle. Lisäksi suhtaudutaan myönteisesti lainsäädännöllisen muutoksen jatkamiseen Turkissa yhdeksännen lainsäädäntöuudistuspaketin avulla. Huolimatta siitä, että suhtaudun myönteisesti kaikkiin näihin kehitysaskeliin, olen pahoillani, ettei Turkki ole käsitellyt Kyproksen kysymystä perusteellisesti. Kyproksen kysymys on ratkaistava lopullisesti ennen Turkin liittymistä Euroopan unioniin. On olennaisen tärkeää, että Turkki tunnustaa kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot.

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Sinn Féin odottaa innolla Turkin liittymistä EU:hun edellyttäen, että Turkki päättää noudattaa liittymisehtoja, kuten muutkin valtiot. Näihin ehtoihin lukeutuvat muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen, siviilihallinto, kurdiväestön poliittisten oikeuksien hyväksyminen ja Kyproksen tasavallan tunnustaminen. Suhtaudumme myönteisesti Euroopan parlamentin tämänpäiväiseen päätökseen tunnustaa, että Turkin miehittämään Kyproksen osaan liittyvä ongelma on merkittävä kysymys, joka on ratkaistava, ennen kuin Turkki voi liittyä Euroopan unioniin. Vaikka olemmekin sitä mieltä, että parlamentin kanta oli puutteellinen kurdiväestön oikeuksia koskevassa kysymyksessä, olemme mielissämme siitä, että Turkissa asuvan kurdiväestön ahdinko on nostettu keskeiselle sijalle Turkin ja EU:n välisissä liittymisneuvotteluissa.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Neuvottelut Turkin kanssa ovat kurdien, armenialaisten, uskonnollisten vähemmistöjen ja poliittisten vankien edun mukaisia. Neuvottelut ovat tärkeitä myös miljoonille turkkilaista alkuperää oleville eurooppalaisille, jotka neuvottelujen päätteeksi saavat kokea itsensä tasavertaisiksi EU:n kansalaisiksi. Toivon, että neuvottelujen lopputuloksena on demokraattinen, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen Turkki, joka elää sovussa kaikkien naapuriensa kanssa. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä lähitulevaisuudessa.

On hyvin mahdollista, että neuvottelut kariutuvat lähiaikoina Kyproksen federalisaation viivästymisen ja siitä aiheutuvien Turkin ja Kyproksen välisten jatkuvien jännitteiden seurauksena. Turkissa on lisäksi toimijoita, jotka itsepintaisesti kieltäytyvät hyväksymästä yhdenvertaisia oikeuksia eri kulttuureihin ja eriäviin mielipiteisiin ja jotka näkevät kaiken kurdien ja armenialaisten kotouttamisen Turkin kunnian loukkaamisena.

Jos Turkki lopulta päättää suostua vaatimuksiin, se tapahtuu todennäköisesti kolmenkymmenen vuoden neuvottelujen ja useiden katkosten jälkeen. Kaikki ne, jotka kannattavat prosessin vauhdittamista saadakseen Euroopan unionin käyttöön nykyistä suuremman armeijan tai enemmän halpaa työvoimaa, jättävät Turkin demokraattiset toimijat ja vähäosaisen kansan pulaan. Turkin hyväksyminen jäsenvaltioksi sen nykytilassa merkitsisi tinkimistä Euroopan unionin demokratian ja ihmisoikeuksien tasosta ja lisäisi unionin julkisia kiistoja entisestään.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Äänestin mietinnön puolesta huolimatta siitä, että täysjäsenyys esitetään siinä perimmäisenä päämääränä. Nimenhuutoäänestyksessä vastustin muiden Saksan hallituspuoluetta CDU/CSU:ta edustavien parlamentin jäsenten tavoin ajatusta täysjäsenyyden myöntämisestä Turkille.

Mietinnön realistinen ja kriittinen suhtautuminen Turkin tilanteeseen tekee siitä hyväksymisen arvoisen. Mietinnössä huomautetaan, ettei Turkki ole missään vaiheessa neuvottelujen aloittamisen jälkeen täyttänyt Kööpenhaminan kriteerejä keskeisillä ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden aloilla. Mietinnössä käsitellään myös selväsanaisesti Turkin epäonnistumista armenialaisten kohtalon tunnustamisessa. Turkin EU-jäsenyyttä on mahdotonta kuvitella, ellei valtio kohtaa historiallisia tosiasioita. Mietinnössä vaaditaan myös Kyproksen kysymyksen perusteellista ratkaisua. Jos Turkki kieltäytyy jatkossakin tunnustamasta Kyprosta, EU:n on keskeytettävä liittymisneuvottelut.

Turkin liittyminen EU:hun vaatisi EU:lta liikaa ja siten heikentäisi unionia. Euroopan yhdentyminen on ollut tähän mennessä menestystarina ja voi jatkua sellaisena vain, jos EU pysyy vahvana. Kansalaiset eivät hyväksy Euroopan unionia, jolla ei ole poliittisia tai maantieteellisiä ääriviivoja. Laajentumista ei pidä nähdä automaattisena prosessina. Haluamme Turkista tärkeän kumppanin EU:n rinnalle, ja juuri tästä syystä kannatamme etuoikeutetun kumppanuuden tarjoamista täysjäsenyyden vaihtoehtona.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Eurlingsin Turkin liittymisvalmisteluista laatiman mietinnön puolesta, sillä kannatan Turkin eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä. Turkin valtiojohdon on kuitenkin pantava pikaisesti täytäntöön sitoumukset, jotka se Kööpenhaminan kriteerien myötä antoi.

Euroopan parlamentti tekee oikein vaatiessaan Turkilta eurooppalaisten normien todellista noudattamista ja kieltäytyessään tyytymästä Washington–Lontoo-akselin vaatimiin à la carte -myönnytyksiin, etenkään Turkin tapauksessa.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Kyproksen kysymyksen vähättelemiseen tähtäävät tarkistukset hylättiin ja että Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmän esittämät tarkistukset kurdikysymyksen ratkaisemisesta poliittisin keinoin hyväksyttiin.

Turkin johdon on pantava täytäntöön sitoumukset, jotka se on tietyssä etenemissuunnitelmassa antanut. On naurettavaa, ettei Euroopan unionin jäsenyyttä tavoitteleva valtio kunnioita unionin periaatteita käytännössä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Keskustelu Turkin mahdollisesta liittymisestä EU:hun pitäisi käydä täysin avoimesti ja ilman kummankaan osapuolen sortumista kiristykseen. On myös tehtävä selväksi, että kyseessä on oltava avoin prosessi, jonka tulosta ei ole päätetty ennalta. Lisäksi on ymmärrettävä alusta lähtien, ettei kyse ole ainoastaan Turkin tarpeesta kunnioittaa liittymiseen vaadittavia kriteerejä vaan myös EU:n kyvystä ottaa Turkki vastaan ja sulauttaa se unioniin.

Toisaalta panin jo tämän neuvotteluvaiheen alussa merkille, että jos toinen neuvotteluosapuoli ei tunnusta vastapuolta kokonaisuudessaan, mihin Turkki on syyllistynyt Kyproksen ja siten myös EU:n kohdalla, neuvottelujen lähtökohdat ovat väärät ja prosessi jää huomattavan vajavaiseksi.

Lopuksi haluan mainita, että tällä prosessilla on erinomaiset mahdollisuudet edistää Turkin taloudellista avoimuutta, kehitystä, demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, eikä mahdollisuuksia pidä heittää hukkaan. Pahin mahdollinen lopputulos olisi kuilun muodostuminen Turkin ja EU:n välille.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kyllä, päädyin antamaan Turkin liittymistä koskevalle mietinnölle puoltavan ääneni.

En äänestänyt lainkaan kevein mielin, ilman tunnontuskia. Olemme vahvistaneet ulkoasiainvaliokunnan äänestystuloksen monen kohdan osalta. Pahoittelemme uudistusten hidastumista ja haluamme korostaa jatkuvasti ilmeneviä ilmaisuvapauden, uskonnonvapauden, vähemmistöjen oikeuksien, naisten oikeuksien ja jopa kulttuuristen oikeuksien loukkauksia. Meillä on hyvin selkeä kanta Kyproksen kysymykseen.

Pidämme ennen kaikkea kiinni siitä, että mikäli neuvottelujen tavoitteena on liittyminen, se ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi äänestin esittelijän tekstiin tehtyjen tarkistusten puolesta.

Miksi sitten ole niin pahoillani? Se johtuu armenialaisten kansanmurhasta, jonka suhteen parlamentti on häpeämättömästi perunut aiemmin äänestämänsä kannan. Parlamentti otti askeleen taaksepäin taipuessaan sosialidemokraattisen ryhmän ja muidenkin painostuksen alla. Turkille esitettävä vaatimus armenialaisten kansanmurhan tunnustamisesta ei enää ole liittymisen edellytys. Tätä täyskäännöstä on mahdotonta hyväksyä, ja se antaa mielestäni neuvottelijoille katastrofaalisen vaikutelman sanansa syövästä, muistinsa menettävästä ja muistamisvelvollisuutensa unohtavasta parlamentista.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän realistiseen mietintöön, vaikka se olisikin mielestäni voinut olla painokkaampi. Kannatan periaatteessa Turkin ennen pitkää edessä olevaa liittymistä Euroopan unioniin, mutta vain sillä edellytyksellä, että valtio ottaa uudistukset vakavasti ja kohtaa menneisyytensä. Mielestäni näin ei ole tapahtunut, ja meidän tehtävänämme onkin pitää painetta yllä. Mietinnössä olisi nähdäkseni voitu suhtautua ehdottomammin erityisesti armenialaisten kansanmurhan tunnustamiseen ja kurdien kohteluun. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kannatan päätelmiä ja kiitän esittelijäämme merkittävästä työstä.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Olen päättänyt äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä, joka koskee jäsen Eurlingsin valiokunta-aloitteista mietintöä Turkin liittymisvalmistelujen edistymisestä.

Teen näin, koska en pidä mietintöä asianmukaisena tai merkityksellisenä siitä syystä, että Euroopan komissio, joka on vastuussa Turkin liittymisvalmistelujen edistymisen seuraamisesta, ei ole vielä julkaissut omaa kertomustaan. Ainoastaan Euroopan komissiolla on toimivalta arvioida Turkin edistymistä.

Tämän lisäksi jäsen Eurlingsin mietintö on mielestäni epätasapainoinen. Mietinnössä Turkille esitetyt vaatimukset eri aloilla, kuten sananvapauden sekä vähemmistöjen ja naisten oikeuksien alalla, ovat luonnollisesti olennaisen tärkeitä. Mietinnössä ei kuitenkaan juurikaan vastahakoisesti Turkin saavuttamaa edistystä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen alalla. Turkki on edennyt aina jäsenyyshakemuksensa esittämisestä saakka hienosti jäsenyyskriteerien täyttämisessä. Paljon on tietenkin vielä tehtävä, mutta edistys on ollut oikeansuuntaista.

Jäsen Eurlingsin mietintöä on jossain määrin saatu tasapainotettua täysistunnossa hyväksytyillä tarkistuksilla. Erityismaininnan ansaitsevat Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tarkistukset, joilla poistetaan liittymisedellytysten joukosta armenialaisten kansanmurhan tunnustamisvaatimus. Tarkistukset eivät kuitenkaan saaneet minua täysin tyytyväiseksi.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kun otetaan huomioon, että Turkin liittymisneuvottelut kestävät vuosikausia ja että huomattavia uudistuksia on tehtävä, kannatan useita jäsen Eurlingsin mietinnössä esitettyjä näkökohtia. Mietintö on kuitenkin liian kielteinen ja hyvin epäsuhtainen. Tämä pätee erityisesti Kyproksen kysymykseen, sillä sen yhteydessä ei tunnusteta tukea, jota kyproksenturkkilaiset ovat osoittaneet Annanin suunnitelmalle. Mietinnössä ei myöskään mainita EU:n toteutumatonta lupausta saattaa Kyproksen pohjoisosan eristäminen päätökseen. Kyproksen tasavallalta ei ole vaadittu minkäänlaista rakentavaa kehitystä, vaikka kyseinen alue on (johdanto-osan B kappaleen mukaan) se, joka määrää Turkin liittymisneuvottelujen tahdin ja jonka edut ulottuvat jopa Natoon, jossa Turkki sitten saa riitapukarin maineen (kohta 54). Lisäksi EU:n tuleva laajentuminen liittyy eritoten EU:n perustuslakiprosessin elvyttämiseen, jota pohjimmiltani vastustan. Tämän vuoksi äänestin tyhjää.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Päätin äänestää tyhjää jäsen Eurlingsin mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä siitä huolimatta, että mietintö sisältää kovia sanoja.

On myönnettävä, että mietintö on käänteentekevä suhteessa tietoisuuteemme EU:n ja Turkin todellisista suhteista. Mietintö on kuitenkin turhan yksipuolinen, sillä tiettyjen tarkistusten hylkäämisen jälkeen siinä paitsi vihjataan myös vahvistetaan, että liittyminen on neuvottelujen itsetarkoitus. Turkin uudistusten ilmiselvän hidastumisen pitäisi antaa etuoikeutetulle kumppanuudelle lisää painoarvoa huolimatta komission käynnistämistä liittymisneuvotteluista. On huolestuttavaa, ettei neuvottelujen käynnistäminen ole vauhdittanut uudistuksia. Meidän onkin vastattava tulosvaatimuksilla eikä annettava ymmärtää, että liittyminen toteutuu joka tapauksessa.

Tästä syystä oli tärkeää huomauttaa, että Turkin ja Kyproksen välisten suhteiden normalisoituminen on sisällytettävä liittymisen edellytyksiin. On mahdotonta hyväksyä, ettei Turkki ole edelleenkään ratifioinut ja pannut täytäntöön Ankaran pöytäkirjaa, joka on lievin mahdollinen, juuri ja juuri laillisesti hyväksyttävä tunnustuksen muoto. Lopuksi totean, että päädyin kannattamaan tarkistusta, jonka tarkoituksena on sisällyttää armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen mahdollisen liittymisen edellytyksiin, sillä kyse ei suinkaan ole symbolisesta näkökohdasta vaan moraalisesta velvoitteesta ja historian edellyttämästä vaatimuksesta, joiden hyväksyminen on Turkin viranomaisten velvollisuus.

  Lars Wohlin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Turkilla on pitkä tie edessään, ennen kuin sen jäsenyys EU:ssa on ajankohtainen. Olen aiemmin äänestänyt Turkin liittymisneuvottelujen aloittamista vastaan, sillä maa ei vielä pitkään aikaan täytä jäsenyysehtoja. Yli 20 vuotta kestävä neuvotteluprosessi on mahdottomuus. Jäsenyysehtojen höllentämisestä saattaisi tuolloin tulla liian houkutteleva vaihtoehto.

On tärkeää, että Turkille esitetään selkeitä vaatimuksia. Kööpenhaminan ihmisoikeuskriteerit on täytettävä. Kyproksen riippumattomuutta on kunnioitettava, ja vuonna 1915 tapahtunut armenialaisten ja syyrialaisten/assyrialaisten kansanmurha on tunnustettava.

Ennen kuin Turkin jäsenyys EU:ssa on ajankohtainen, kunkin jäsenvaltion äänivaltaa on muutettava niin, etteivät muutamat väestömäärältään suuret jäsenvaltiot pääse hallitsemaan EU:n päätöksentekoprosessia.

Turkin mahdollisen jäsenyyden taloudelliset seuraukset on tutkittava tarkoin. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja aluepolitiikan uudistukset on toteutettava ennen Turkin jäsenyyttä. EU:n talousarvio on rajattava yhteen prosenttiin jäsenvaltioiden bruttokansantulosta, eikä Turkin mahdollinen jäsenyys saa johtaa tämän rajan ylittämiseen.

On tärkeää huomata, ettei Turkin kanssa käytävien neuvottelujen käynnistäminen merkitse automaattisesti sitä, että Turkille myönnetään EU:n jäsenyys.

  Puhemies. Kohdan käsittely on päättynyt.