Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 28. syyskuuta 2006 - Strasbourg

4. Nanotiede ja nanoteknologia (2005–2009) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Ransdorfin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0216/2006) nanotieteestä ja nanoteknologiasta: toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009 (2006/2004(INI)).

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL), esittelijä. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän puheenvuoron nanoteknologiasta hieman levottomin mielin, koska olemme nähneet, etteivät alkuperäiset suunnitelmat tällä alalla ole talousarvion näkökulmasta toteutuneet. Menoja on leikattu 38 prosenttia, ja vaikka rahoitusta lisättiin viimeisimmässä puiteohjelmassa huomattavasti 140 miljoonasta 600 miljoonaan euroon vuosittain, tämä summa ei edelleenkään vastaa toiveitamme, kun otetaan erityisesti huomioon EU:n dynaamisuus tällä alalla. Asemamme on edelleen erittäin hyvä perustutkimuksen ja julkaisutoiminnan alalla, jolla EU on Yhdysvaltoja edellä. Yhdysvaltojen osuus maailmanlaajuisista alan patenteista on kuitenkin 42 prosenttia, kun EU:n vastaava osuus on 36 prosenttia. Olemme myös nähneet, että EU toimii tuotteiden markkinoille saattamisessa Yhdysvaltoja hitaammin. Yhdysvaltojen liittohallituksen nanoteknologiaan ja nanotieteeseen käyttämä summa vastaa suunnilleen koko EU:n menoja tällä alalla, johon osoitettava rahoitus vaihtelee lisäksi jäsenvaltioittain. Itse asiassa vain Irlanti käyttää nanotieteen ja nanoteknologian tutkimukseen ja kehitykseen asukasta kohden enemmän kuin Yhdysvallat.

Haluan korostaa, että vuonna 2001 tehdyt mielipidetutkimukset, jotka perustuivat 16 000 henkilön muodostamaan otantaan, osoittivat hyvin harvoilla EU:n kansalaisilla olevan tietoa nanoteknologiasta. Tähän liittyen haluan siteerata kahta merkittävää oppinutta. Ensimmäinen heistä on Johann Wolfgang von Goethe. Hänen Faust-teoksessaan Mefisto toteaa, että halveksi järkeä ja tiedettä, ja olet minun, vain minun. En halua ottaa asiaan samaa kantaa kuin Mefisto, mutta varoitan joka tapauksessa tätä alaa koskevien investointien leikkaamisesta muihin maihin verrattuna. Toinen merkittävä oppinut, jota haluan siteerata – ja toivon tämän ilahduttavan kyseistä henkilöä, vaikkei hän olekaan tänään läsnä – on Günter Verheugen, joka viime viikolla luetteli EU:n kymmenen painopistealuetta tällä alalla. Yksi näistä painopistealueista on tietysti henkilöstön valmentaminen, toisin sanoen koulutukseen investoiminen siten, että kansalaiset ovat valmiita uuteen teknologiaan. Emme voi edistyä tekemättä tällaista muutosta, koska yleinen mielipide EU:ssa ei ole useinkaan myönteinen tälle teknologialle. Joitakin turvallisuuskysymyksiä tietysti liioitellaan esimerkiksi muutamissa Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän tähän mietintöön esittämissä tarkistuksissa. Esimerkiksi tarkistusehdotukset 3 ja 6 merkitsisivät seitsemännen puiteohjelman yhteydessä tehtävän nanotieteen ja nanoteknologian tutkimuksen edistymistä koskevan koko kehyksen tosiasiallista romahtamista. On tuomittavaa lakkauttaa kokonainen eri osista muodostunut tutkimusohjelma sillä perusteella, että investoinnit voivat kohdistua vain aloihin, joilla ihmiset tai ympäristö eivät altistu riskeille. Katson, että EU:n kansalaisille olisi annettava turvallisuustakeet, mutta meidän ei ole mahdollista tehdä tyhjäksi kokonaista moninaista tutkimussuunnitelmaa.

Saanen todeta, että on ehdottoman tärkeää korostaa nanoteknologian sosiaalista ulottuvuutta. Nanoteknologia tarjoaa suunnattomia mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja, lisätä ihmisiin kohdistuvia investointeja ja vahvistaa koko lääke- ja terveystieteen alaa. Tässä mielessä nanoteknologia avaa suunnattomia mahdollisuuksia. Sen tarjoamat mahdollisuudet ovat verrattavissa mikroelektroniikkaan 1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Aivan kuten mikroelektroniikkakin, nanoteknologia ulottuu kaikille elämänalueille. Sillä on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi energia-alaan, koska se mahdollistaa uudet kevyemmät, luotettavammat ja lujemmat materiaalit. Sen myötä avautuu myös mahdollisuus kehittää kuljetusvälineistöä, joka käyttää vähemmän energiaa. Materiaalien ja energian kysyntää voidaan vähentää huomattavasti käyttämällä nanoteknologiaa. Hyvät kuulijat, tämä on se haaste, johon meidän on rohkeasti vastattava, jos aiomme taata, että Euroopan yhteisö säilyy kansainvälisesti kilpailukykyisenä.

Hyvät kuulijat, päätän näin alustukseni ja odotan kiinnostuneena aiheesta käytävää keskustelua. Haluan kiittää komission jäseniä Potočnikia ja Verheugenia, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäseniä sekä Renzo Tomellinia, nanotieteestä ja nanoteknologiasta vastaavan komission yksikön päällikköä.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tarkoituksenani on puhua tänään täällä parlamentissa tärkeästä pienteknologiaa koskevasta kysymyksestä. Yli 2000 vuotta sitten elänyt muinainen kreikkalainen poliitikko Demosthenes totesi, että pienet mahdollisuudet ovat usein alkua suurille hankkeille. Uskon hänen olleen oikeassa. Tarkoitan tässä hanketta sanan kaikissa merkityksissä – ei ainoastaan liiketoimintana vaan myös projektina ja löytöretkenä.

Nanoteknologia on jo osoittautunut erittäin lupaavaksi. Paitsi että se tarjoaa uusia ratkaisuja moniin nykyisiin ongelmiin, se myös avaa uusia innovointimahdollisuuksia vauhdittaen näin taloutta ja luoden työpaikkoja.

Nanoteknologian vaikutus on jo nähtävissä monilla aloilla. Aivokasvainten ja Alzheimerin taudin kaltaisiin vakaviin sairauksiin kehitetään esimerkiksi parhaillaan uusia hoitomuotoja. Nanoteknologia auttaa ympäristöä kehittämällä tehokkaampia katalysaattoreita, parempia paristoja ja tehokkaampia valonlähteitä. Sen avulla tuotetaan pienempiä, kevyempiä ja toimivampia materiaaleja, komponentteja ja järjestelmiä. Nanoteknologialla voisi kuitenkin olla myös erittäin merkittävä panos suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten siihen, miten torjutaan ympäristöuhkia, hyödynnetään voimavaroja paremmin ja tuotetaan vähemmän jätettä sekä parannetaan energiantuotantoteknologioita.

EU:lla on tällä hetkellä johtava asema maailmassa tällä alalla, osittain komission puiteohjelman ansiosta. Eurooppalaisen teollisuuden pitäisi nyt hyötyä tästä osaamisesta innovatiivisten tuotteiden ja prosessien kautta. Tämä edellyttää EU:n toimia useilla aloilla, jotka on esitetty komission tiedonannossa "Nanotiede ja nanoteknologia: Toimintasuunnitelma Euroopalle 2005–2009". Näihin kuuluvat tarve lisätä investointeja, tehostaa tieteidenvälisyyttä, luoda tarvittavat infrastruktuurit, lisätä henkilöresursseja ja edistää innovointia.

Toimintasuunnitelman toteuttamisessa on jo tapahtunut paljon edistystä: nanotieteen ja nanoteknologian tutkimukseen osoitettava komission rahoitus on kasvanut tasaisesti noin 470 miljoonaan euroon vuonna 2005. Komissiosta on itse asiassa nyt tullut maailman suurin yksittäinen nanoteknologian julkinen rahoittaja. Sen osuus nanoteknologiatutkimuksen julkisesta rahoituksesta Euroopan unionissa viime vuonna oli 30 prosenttia. Rahoituksen odotetaan kasvavan merkittävästi seitsemännen puiteohjelman voimassaolon ajan. Komissio on ehdottanut nanoteknologian rahoituksen lisäämistä, minkä yhteydessä uudeksi painopisteeksi asetettaisiin sellaisten infrastruktuurien ja hankkeiden kehittäminen, joissa arvioidaan nanoteknologian riskejä ihmisille ja ympäristölle. Tämä on keskeinen ala, koska nanoteknologian hyötyjen lisäksi meidän on myös tunnustettava sen mahdolliset riskit, joita on arvioitava huolellisesti. Joitakin huolenaiheita on jo esitetty uusista sovelluksista.

Myös niitä käsitellään toimintasuunnitelmassa. Useilla kielillä toteutettavat erityishankkeet ja tiedotus antavat tietoa ja mahdollisuuden viestintään. Tähän kuuluu hankkeita, joiden tarkoituksena on saada – asiaan sekä myönteisesti että kielteisesti suhtautuvat – kansalaiset mukaan, esitteitä, joissa selitetään nanoteknologian toimintaa, ja jopa dvd-levyjä, joissa asiat selitetään lapsille yksinkertaisesti. Lisäksi luonnontieteiden ja uusien teknologioiden etiikkaa käsittelevä eurooppalainen työryhmä laatii parhaillaan nanolääketieteen etiikasta lausuntoa, joka on määrä toimittaa puheenjohtaja Barrosolle lähiaikoina.

Komissio on sitoutunut varmistamaan tasapainoisen lähestymistavan. Keskeistä on kansanterveyden, turvallisuuden, ympäristön ja kuluttajien suojelun korkea taso. Taataksemme sen meidän EU:ssa on yksilöitävä turvallisuusongelmat, kerättävä tietoa tuotteen terveys- ja ympäristövaikutusten arviointia varten ja toimittava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukauttamalla tarvittaessa nanoteknologiaa koskevia riskinarviointimenettelyjä.

Komissio myös tarkastelee nanoteknologiaan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä. Arvioimme sitä, miten riittävää ja tarkoituksenmukaista kyseinen lainsäädäntö on nanoteknologian lisääntyvän käytön kannalta. Meidän on myös pohdittava mahdollisia sääntelykysymyksiä.

Toimimme lisäksi aktiivisesti monilla kansainvälisillä foorumeilla, joilla käsittelemme uusia kysymyksiä ja pyrimme kehittämään hyvien toimintatapojen ohjeiston.

Panen erittäin tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentti tunnustaa jäsen Ransdorfin mietinnössä täysin nanotieteen ja nanoteknologian tärkeän roolin tulevaisuudessa ja pitää komission toimintasuunnitelmaa myönteisenä. Pidän erittäin hyvänä asiana, että mietinnössä vaaditaan nanotieteen ja nanoteknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä erityisesti asianomaisten infrastruktuurien ja nanolääketieteen kehittämiseen kohdennettujen julkisten investointien lisäämistä. Aivan yhtä tärkeää on, että mietinnössä korostetaan oikean innovaatioilmapiirin luomisen merkitystä EU:ssa samoin kuin sitä, että EU:n on tärkeää esiintyä yksimielisenä kansainvälisesti tällä erittäin lupaavalla tutkimusalalla. Panen myös hyvin tyytyväisenä merkille, että mietintö on saanut erittäin laajan tuen niiltä kolmelta parlamentin valiokunnalta, jotka ovat keskustelleet siitä.

Puheenvuoroni päätteeksi toivon, että olen esittänyt teille lyhyesti ja pääpiirteissään komission tasapainoisen ja kehittyvän nanotiedettä ja nanoteknologiaa koskevan politiikan. Yhdessä me kaikki voimme hyötyä tästä jännittävästä uudesta hankkeesta. Kiitän Euroopan parlamenttia sen tähänastisesta tuesta ja toivon, että tuette jatkossakin komissiota nanotieteen ja nanotutkimuksen eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että jäsen Ransdorf on sisällyttänyt mietintöönsä useita valiokuntamme ehdotuksia.

On selvää, että nanotiede ja nanoteknologia ovat yksi 2000-luvun nopeimmin kasvava teollisuudenala. Nanoteknologialla on mahdollisuus vaikuttaa useisiin teollisuudenaloihin, ja sen markkinoiden ennustetaan kasvavan lähes biljoonaan euroon vuosikymmenen kuluessa.

Euroopan unioni on kuitenkin oivaltanut hitaasti nämä mahdollisuudet, ja sillä on siten pieni markkinaosuus alan tutkimuksessa ja kehityksessä ja koulutuksessa sekä tämän seurauksena teollisessa innovoinnissa. On ehdottoman välttämätöntä, että EU hyväksyy tämän suunnitelman, jolla tuetaan nanotieteen kehitystä, koulutusta ja tavoitteita jäsenvaltioissa. Nanotieteen ja nanoteknologian painottaminen on lisäksi erittäin tärkeää Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mietinnön osalta haluan korostaa muutamia tavoitteita, jotka on sisällytetty mietintöön, ja mainita erään tärkeän näkökohdan, jota ei valitettavasti ole käsitelty mietinnössä riittävästi. Ensinnäkin eettiset kysymykset ovat hyvin voimakkaasti läsnä nanotieteessä ja nanoteknologiassa. Olenkin tyytyväinen, että mietintöön on sisällytetty valiokuntamme ehdotus tiukkojen eettisten periaatteiden noudattamisesta ja että siinä pidetään myönteisenä aietta tarkastella julkisesti ihmisen ominaisuuksien parantelua muussa kuin hoitotarkoituksessa ja yksityisyyttä. Lisäksi tuen komission ehdotusta ryhtyä toimiin, jotta tätä alaa koskevalle lainsäädännölle annetaan tarvittava dynaaminen luonne.

Toiseksi ehdotuksessa painotetaan voimakkaasti patentteja. Euroopan patenttijärjestelmän uudistaminen samoin kuin nanotiedettä ja nanoteknologiaa koskevan jäsenvaltioiden patenttijärjestelmän sisällyttäminen kansainväliseen järjestelmään on ehdottoman tärkeää EU:n menestymiselle tällä alalla. Uudistuksen yhteydessä on vähennettävä patentoinnin kustannuksia ja parannettava pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia saada patentteja. Edistääksemme patenttien tunnustamisen ja patenttisuojan maailmanlaajuista noudattamista meidän olisi lisäksi korostettava WTO:n sääntöjen noudattamisen tärkeyttä, erityisesti Kiinassa.

Mietinnössä ei ole kuitenkaan käsitelty riittävästi teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua sekä kansainvälisesti että EU:ssa. Jäsenvaltioita kehotetaan koordinoimaan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia toimia ja toimimaan OECD:n ja Unescon puitteissa. Tämä ei riitä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi kyseisellä alalla. Edellä mainitut järjestöt käsittelevät enemmän hyvien käytäntöjen edistämistä kuin toiminnan turvaamista. Siten konkreettiset normit voisivat osoittautua tehokkaammiksi.

Nanotieteen ja nanoteknologian alan ennustetaan kasvavan voimakkaasti, joten on tärkeää, että EU hyväksyy komission ehdotuksen uusien lähestymistapojen omaksumiseksi tähän teollisuudenalaan aina koulutuksesta tutkimukseen ja kehitykseen saakka. Tällaiset toimet edistävät jäsenvaltioidemme kilpailukyvyn paranemista ja kehitystä.

  Giles Chichester, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan onnitella kollegaani, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varapuheenjohtajaa Ransdorfia erinomaisesta mietinnöstä. Vakuutan ryhmäni tukevan hänen mietintöään ja komission ehdotusta.

Nanotiede ja nanoteknologia ovat hyvin tärkeitä talouden ja yhteiskunnan tulevaisuudelle. Ne ovat erittäin lupaavia teollisten ja muiden sovellusten kannalta. Kyseessä on erittäin jännittävä teknologia kaikenlaisilla aloilla. Panen merkille, että tämä aihe on tärkeä teema seitsemännessä puiteohjelmassa, mikä on osoitus siitä, että annamme nanotieteelle ja nanoteknologialle etusijan EU:ssa. Pidän tätä toimintasuunnitelmaa myönteisenä.

Haluan kuitenkin esittää pahoitteluni siitä jokseenkin kielteisestä ja pelokkaasta lähestymistavasta, joka leimaa Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän tarkistusehdotuksia. On sääli vastustaa kuviteltuja riskejä pelkästään siitä syystä, että näiden kuviteltujen riskien aiheuttajat ovat niin pieniä, että niitä on vaikea yksilöidä tai, uskallan väittää, jopa ymmärtää. Tai ehkä tämä pätee vain minun kaltaisiini yksinkertaisiin sieluihin. Kehotan siten varovaisuuteen vaatimuksissa varovaisuusperiaatteen soveltamisesta ja tuotteiden merkinnästä ennen kuin asiasta on tieteellistä näyttöä. Jos soveltaisimme varovaisuusperiaatetta aina, saisimme heittää hyvästit innovoinnille, keksinnöille ja tutkimukselle emmekä edistyisi lainkaan.

Haluan myös todeta suhtautuvani varauksella siihen, pitäisikö nanohiukkaset sisällyttää REACH-lainsäädäntökehykseen. Meidän on oltava täysin tietoisia siitä, että monet tunnetut hiukkaset ovat osa olemassa olevia kemikaaleja ja että niitä pitäisi siten käsitellä tässä luokassa. Meillä on REACHin osalta jo tarpeeksi ongelmia ilman näitä erittäin pieniä hiukkasiakin.

Esitän lopuksi myönteisen huomautuksen ja muistutan kollegoita vanhasta sanonnasta, jonka mukaan "pienistä tammenterhoista kasvaa valtavia tammia". Toivon, että oma puolueeni kotimaassa kuuntelee tätä huomautusta.

  Adam Gierek, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nanotieteessä tarkastellaan kiinteässä olomuodossa olevassa materiaalissa esiintyviä ilmiöitä nanotasolla, nimittäin metrin miljardisosan mittakaavassa. Nanoteknologia perustuu tähän tutkimukseen. Nanoteknologia on erityisen lupaava teknologia-ala ja edustaa mahdollisesti myönteistä suuntausta, joka saattaa dramaattisesti lisätä edistymisen todennäköisyyttä monilla elämänalueilla.

Muun muassa auto- ja ilmailuteollisuus voisivat hyötyä nanoteknologiasta. Yksi näistä hyödyistä voisi olla nanohiukkasia sisältävien tasaisten, kulumiselta suojaavien päällysteiden valmistaminen. Nanoteknologiasta voisi olla myös hyötyä terveydellemme lääkkeiden tai kosmetiikan muodossa. Lisäksi nanoteknologia saattaa tuottaa hyödyllisiä sivutuotteita energia-alalla polttokennojen tai nanohuokoisten vedyn absorbointiyksikköjen ja tehokkaiden aurinkoparistojen muodossa. Voisin myös mainita tieto- ja viestintäteknologian, jossa hyödynnetään optisia ominaisuuksia ja spin-ominaisuuksia, jotka helpottavat sinisellä laserilla luettavan tiedon pakkaamista, ja bioteknologian, mukaan lukien DNA-tutkimuksen ja bioinformatiikan järjestelmät. Näihin esimerkkeihin voitaisiin lisätä aisteihin perustuvat materiaalit tai rakennusaineet, kuten nanokomposiitit tai kuidut ja kankaat, joiden pinta on aktivoitu elektroneja yhdistelemällä. Samanaikaisesti voi valitettavasti aiheutua pysyvää haittaa ympäristölle, ja vaikeasti valvottavat aerosolit saattavat pitkällä aikavälillä saastuttaa ilmakehää.

Nanoteknologiaa on kahdenlaista, joista toinen tunnetaan "ylhäältä alas" -teknologiana. Siihen liittyy muun muassa siirtyminen makrotasolta nanotasolle, esimerkiksi hienojakoisia materiaaleja jauhamalla, ja materiaalien pintojen kehittäminen ja aktivoiminen näin lisääntyneiden mahdollisuuksien avulla. Nanotimanttipäällystemateriaalit ovat yksi esimerkki tällaisesta teknologiasta. Toinen ryhmä tunnetaan "alhaalta ylös" -teknologiana, joka mahdollistaa molekyylitason määrittämisen. Integroitujen spintroniikkaa hyödyntävien laitteiden kehittäminen on yksi esimerkki tästä teknologiasta. Meillä on valitettavasti käytettävissä vain vähän sellaisia teknologioita, joissa hyödynnetään tunnelimikroskopiaa tai itsejärjestyviä ilmiöitä. Biologiset tietojärjestelmät kuuluvan tähän ryhmään.

Lopuksi on todettava, että nanotiedettä ja nanoteknologiaa koskevassa tiedepolitiikassa pitäisi ensinnäkin ottaa huomioon, että nykytilanteessa "ylhäältä alas" -teknologian kehittäminen Euroopan unionissa mahdollistaa ainakin muutaman ja ehkä jopa parinkymmenen teknologiayhteisön luomisen. Toiseksi "alhaalta ylös" -teknologia edellyttää lisää intensiivistä eturivin tutkimusta perustieteen alalla. Kolmanneksi olisi keksittävä pikaisesti menetelmä, jolla voidaan tutkia nykyistä saastumisastetta. Tarkoitan tällä nanohiukkasista johtuvaa ilmakehän saastumista, joka ei ole seurausta nanoteknologiasta. Tässä on kyse muustakin kuin pienhiukkasista (PM2,5), jotka kulkeutuvat helposti kehoomme solukalvojen läpi ja joiden katalyyttinen toiminta saattaa olla haitallista terveydelle. Kuka tietää, ehkäpä syöpäepidemia saattaa liittyä nanoaerosolien jatkuvaan läsnäoloon ympäristössämme. Tätä läsnäoloa on vaikea määritellä, se saattaa olla kasvussa, ja sillä on useita eri lähteitä.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa onnittelemalla lämpimästi esittelijä Ransdorfia, joka on todellakin tarttunut työhön innokkaasti ja pyrkinyt käsittelemään kaikkia aiheeseen liittyviä näkökohtia. Arvostan myös filosofisia pohdintoja, joita hän esitti puheenvuoronsa alussa.

Meidän eurooppalaisten on oltava tietoisia siitä, ettemme pysty säilyttämään johtoasemaamme useilla markkinoilla ja teknologia-aloilla ikuisesti ja että olemme monilla markkinoilla jo menettäneet johtoasemamme ja sen myötä vallan valvoa monia teknologioita. Ajatellaanpa vaikka lääketeollisuutta, jossa yhä suurempi osa yrityksistä on siirtymässä pois EU:sta, ja mikroelektroniikkaa, jossa yhä useammat keksinnöistä tehdään Aasiassa.

Vaikka me eurooppalaiset olemme nanoteknologiassa edelläkävijöitä maailmassa ja teknologian näkökulmasta tarkasteltuna huippuja, on kuitenkin todettava, että keskitymme teknologian lisäksi myös ihmisiin. Juuri tämä on tunnusomaista eurooppalaiselle lähestymistavalle, joka on tuotu esiin mietinnössä – ainakin siinä muodossa, jossa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta sen hyväksyi. Tässä muodossa mietinnön on myös säilyttävä. Nykyisessä muodossaan mietinnössä saatetaan tasapainoon korkea teknologia ja etiikan rajat samoin kuin teollisuuspolitiikka ja kuluttajan edut, joista molemmat ovat yhtä tärkeitä ja joiden on oltava tasapainossa.

Teknologisen johtoasemamme säilyttäminen edellyttää Euroopan unionilta todellista tukea. Tätä tukea voidaan antaa paitsi tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman myös – ja tämä on ainakin yhtä tärkeää – standardoinnin ja normien soveltamisen muodossa. Maailmanlaajuista kilpailua varten tarvitaan maailmanlaajuisesti sitova kehys. Tältä osin voimme toimia samoin kuin GSM-teknologian tapauksessa, jossa me eurooppalaiset edistimme prosessia aktiivisesti ja saavutimme tietyn aseman maailmanmarkkinoilla.

Suurena ongelmana koko nano-keskustelussa on kuitenkin se, että aihe on liian abstrakti. Ihmisillä ei ole käsitystä siitä, mistä nanoteknologiassa on kyse. Näin ovi on jälleen kerran apposen auki niille, jotka ovat ottaneet asiakseen levittää pelkoa kaikkialla EU:ssa ja joiden asenteet kuvastuvat useissa täällä esitetyissä tarkistuksissa, aivan kuten tapahtui käsitellessämme ohjelmistopatentteja ja jossain määrin myös REACH-lainsäädäntökehyksen tapauksessa. Meillä ei ole varaa samaan nanoteknologiassa, jonka suurimmiksi esteiksi nämä työkseen kauhujuttuja levittävät tahot ovat muodostumassa. Tarvitsemme tällä hetkellä kuitenkin kaikki mahdolliset työpaikat. Emme saa torpedoida päivittäin puheenaiheena olevaa Lissabonin strategiaa, joten meidän on tehtävä nanoteknologiasta konkreettisempi kansalaisille. Nanoteknologia luo jo tällä hetkellä työpaikkoja. Olen vieraillut tällä alalla toimivissa yrityksissä ja pidän nanoteknologiaa erittäin kiehtovana. Puolijohdeteollisuudessa, autoteollisuudessa ja lääketeknologiassa on valtavasti mahdollisuuksia. Tehkäämme kaikin mokomin riskinarviointia, mutta älkäämme menkö siinä liian pitkälle.

Voiko kukaan teistä vahvistaa, ettei käytä matkapuhelinta siihen tunnetusti liittyvien riskien takia? Jos kuluttajat pitävät mahdollista hyötyä mahdollista vahinkoa suurempana, he käyttävät teknologiaa. Tämä on ehdottoman ratkaisevaa, ja tästä syystä ihmisillä on oltava mahdollisuus saada tietoa, jonka perusteella he voivat tehdä omat päätöksensä. Me Euroopan parlamentissa varmistamme omalta osaltamme, että he saavat tätä tietoa. Euroopan parlamentin tieteellisten ja teknologisten vaihtoehtojen arvioinnista vastaava jaosto (STOA) järjestää Brysselissä 18. lokakuuta nano-kahviloita, joihin olette kaikki lämpimästi tervetulleita.

  David Hammerstein Mintz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan todeta, että me Vihreät emme vastusta nanoteknologiaa, mutta asiat on tehtävä kunnolla. Muussa tapauksessa emme saa koskaan tarvittavaa kuluttajien luottamusta, emme pysty hyödyntämään tämän teknologian suuria mahdollisia etuja ja investoinnit ovat menneet hukkaan.

Varovaisuutta halveksivat eivät ole nanoteknologian ystäviä, aivan päinvastoin. Tällä hetkellä painamme nanoteknologian osalta kaasua varmistamatta ensin, että meillä on hätäjarrut, tai edes tietämättä, toimiiko ohjaus.

Nanohiukkasia käytetään laajasti herkissä kuluttajatuotteissa kuten kosmetiikassa, puhdistusaineissa, maaleissa ja tekstiileissä. Olemme huolissamme siitä, että saatamme tasoittaa näin tietä suurelle terveysskandaalille tulevaisuudessa.

Nämä pelot eivät ole perusteettomia. Tiedekomitea on todennut 28. ja 29. syyskuuta 2005 antamassaan lausunnossa, että riskien arvioinnin edellyttämässä tietämyksessä on huomattavia aukkoja, jotka koskevat esimerkiksi nanohiukkasten määrittelemistä, havaitsemista ja mittaamista sekä sitä, miten nanohiukkaset eri annoksina reagoivat, kehittyvät ja säilyvät ihmisissä ja ympäristössä, samoin kuin kaikkia ympäristötoksikologiaan liittyviä näkökohtia. Samainen komitea korostaa, ettei meillä ole edes menetelmiä riskien arvioimiseksi.

Puhumme arvoltaan hyvin erilaisista tekijöistä. Suurin ongelma on se, että nanohiukkasten hallitsematon vapautuminen saattaa olla huomattavasti vaarallisempaa kuin tavanomaisten hiukkasten hallitsematon vapautuminen, koska nanohiukkaset reagoivat kemiallisesti paljon tavanomaisia hiukkasia herkemmin ja hapettuvat helposti, jolloin saattaa syntyä radikaaleja, jotka reagoivat erittäin herkästi ja ovat haitallisia ihmiskeholle. Nanoputket saattavat käyttäytyä ihmiskehossa asbestikuitujen tavoin. Mehän kaikki tiedämme, mitä asbestin tapauksessa tapahtui.

Tiedämme hyvin vähän siitä, miten nanohiukkaset käyttäytyvät ja reagoivat ympäristöön vapautumisen jälkeen, ja Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa edistääkseen tällä alalla tehtävää tutkimusta. Tällä hetkellä kuitenkin vain pieni murto-osa tutkimusinvestoinneista on kohdennettu varotoimiin ryhtymiseen, eikä meillä on minkäänlaista sääntelyä. Meillä ei ole lainsäädäntökehystä näiden tuotteiden käyttöä varten.

Toimintaperiaatteemme ei voi olla sellainen, että nämä tuotteet tuodaan ensin markkinoille ja kysymykset esitetään vasta myöhemmin. Tarvitsemme ennalta varautumiseen perustuvaa politiikkaa, jotta voimme edistyä ratkaisevasti tämän teknologian kohdalla.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen, että parlamentti kiinnittää huomiota nanotieteeseen ja nanoteknologiaan. Haluan todeta arvostavani ja tukevani käsiteltävänämme olevaa mietintöä, jossa vahvistetaan, että nanotiede ja nanoteknologia muodostavat yhden 2000-luvun avainteknologioista. Nanotieteen ja nanoteknologian pitäisi näin ollen kuulua EU:n painopistealueisiin. Tähän kysymykseen liittyy kuitenkin sekä kielteisiä että myönteisiä näkökohtia.

Myönteistä on tuki, jota tulevaisuuden teknologiat ovat saaneet koko parlamentilta. Kuten mietinnössä aivan oikein todetaan, nanoteknologian kehittyminen merkitsee ainutlaatuista mahdollisuutta. EU pysyy tällä hetkellä maailman vauhdissa. Näin todisteita tästä muutama päivä sitten vieraillessani Tšekin tasavallan pohjoisosassa sijaitsevassa Liberecin kaupungissa. Liberecin teknillisessä yliopistossa tehtävän työn tulokset ja eräs kaupungissa toimiva yritys olivat nanoteknologian tutkimuksen ja soveltamisen osalta ehdottomasti huippuluokkaa, mikä koskee myös poikkeuksellisen korkealaatuisten koneiden valmistusta. Haluan myös huomauttaa, että kyseessä on yksi Tšekin tasavallan pienemmistä kaupungeista eikä potentiaalinen tiedekeskus, kuten Praha tai Brno. Nanoteknologia myös tarjoaa mielestäni mahdollisuuden pienemmille maille ja yleisesti ottaen pienemmille organisaatioille. Nanotieteen ja nanoteknologian kehittyminen edellyttää tietysti huomattavaa tukea paitsi Tšekin tasavallassa myös koko Euroopan unionissa. Muu maailma on jo tiedostanut tämän asian. Keiden luulette olevan kaikkein kiinnostuneimpia Liberecissä toimivien tutkijoiden ja teknisten asiantuntijoiden työn tuloksista? Nämä ihmiset tulevat tietenkin muista maanosista – erityisesti Pohjois-Amerikasta mutta myös Kaakkois-Aasiasta.

Tästä pääsenkin yhteen nanoteknologian kehitykseen EU:ssa liittyvään kielteiseen näkökohtaan, joka on teollis- ja tekijänoikeuksien mielestäni riittämätön suojelu tutkimustulosten soveltamisessa muilla aloilla. Toinen ongelma on taloudellinen tuki, joka on nähdäkseni riittämätöntä, monimutkaista ja vaikeasti saatavilla. Mietinnössä myös huomautetaan, että Yhdysvaltojen osuus nanotieteeseen ja nanoteknologiaan maailmanlaajuisesti käytettävästä summasta on jo 37 prosenttia, kun EU:n osuus on 24 prosenttia eli pienempi kuin Japanin. Summa, jolla nanotiedettä ja nanoteknologiaa on määrä rahoittaa osana seitsemättä puiteohjelmaa, on samoin pienempi kuin Yhdysvaltojen vastaavat investoinnit.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan mainita vielä yhden mielestäni erittäin myönteisen vaikutuksen. Nanotiede ja nanoteknologia tarjoavat erittäin hyvät tulevaisuudennäkymät korkeakouluissa opiskeleville nuorille, jotka ovat kiinnostuneita tieteestä ja teknologiasta. Emme saa päästää käsistämme tätä tilaisuutta antaa uutta pontta tieteen ja teknologian kehitykselle EU:ssa. Meidän on varmistettava, että olemme paikalla, kun etuliite "nano" – joka tarkoittaa "kääpiötä" tai "tonttua" – synnyttää 2000-luvun jättiläisen.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Nanoteknologialla on kiistatta suuri merkitys ihmiskunnan tulevaisuudelle. Edistys on nopeaa, ja nanoteknologialla on tulevaisuudessa erittäin voimakas vaikutus lähes jokaiseen alaan.

Euroopan parlamentissa vallitsee syvään juurtunut käsitys siitä, että EU:n on valvottava kaikkia tärkeitä ilmiöitä, kuten nanotiedettä ja nanoteknologiaa. Jokaisessa mietinnössä korostetaan, että organisaation, lainsäädännön, valvonnan ja rahoituksen on oltava EU:n vastuulla. Jokaisessa mietinnössä huomautetaan, miten tärkeää on, ettei EU ole maailmanlaajuisessa kilpailussa Yhdysvaltoja, Japania ja Kiinaa jäljessä. Meille ei kuitenkaan koskaan esitetä vakuuttavaa analyysia siitä, mitä sellaisia ongelmia markkinoilla on, jotka eivät selviä itsestään ja vaativat siksi virallisia toimia. Meille ei koskaan esitetä vakuuttavaa analyysia tasosta, jolla tällaiset viralliset toimet olisi toteutettava. Mietintöjen lähtökohtana on aina ajatus siitä, että Euroopan parlamentilla on täydelliset tiedot ja taidot ja että se näin ollen voi ja sen pitäisi antaa komissiolle ja jäsenvaltioille tehtäväksi noudattaa antamiaan ohjeita. Euroopan parlamentti korostaa ja tähdentää, millaisia ongelmia maailmassa on, ja muistuttaa kaikkia siitä, miten ne pitäisi ratkaista, kehottaen toimimaan näin. Esimerkiksi esittelijä Ransdorf haluaa parlamentin päättävän, että nanoteknologia on suunnattava vetyenergian kehittämiseen. Väitän, että Euroopan parlamentti on taatusti epäpätevä päättämään tämänluonteisesta asiasta. Nanoteknologia kehittyy nopeimmin ja tehokkaimmin silloin, kun kansainväliset byrokraatit eivät valvo sitä ylhäältä käsin. Kansainvälisellä tutkimusyhteisöllä, yrityksillä ja kansallisilla instituutioilla on parhaat edellytykset tehdä kokeiluja ja kilpailla nanoteknologian alalla. Samoin kansallisvaltioiden yksityisillä ja julkisilla organisaatioilla on parhaat edellytykset tuottaa nanoteknologiaa käsittelevää tiedotusaineistoa, joka on mukautettu kunkin jäsenvaltion kansalaisten arvoihin ja kokemuksiin. EU:n roolin pitäisi tässä yhteydessä rajoittua tätä alaa koskevan patenttien valvontajärjestelmän luomiseen, eettisten ja ympäristöpoliittisten normien laatimiseen ja mahdollisesti fuusiotutkimuksen kaltaisten erittäin laajamittaisten hankkeiden rahoittamiseen.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU tarvitsee nähdäkseni eturivin infrastruktuuria, tutkimusta ja kehitystä koskevan yhdenmukaisen järjestelmän säilyttääkseen kilpailukykynsä nanotieteen ja nanoteknologian alalla. Nanotieteellä ja nanoteknologialla voi olla myönteinen asema tärkeiden taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, ja toivon, että niillä voidaan täyttää kansalaisten tarpeet ja siten edistää kansakuntien hyvinvointia.

Emme voi sivuuttaa joitakin kiistattomia tosiasioita. Suuri joukko teknologisia edistysaskelia on aivan kulman takana sen tavan ansiosta, jolla atomeja ja molekyylejä on koottu siten, että ne muodostavat uusia materiaaleja. On erittäin tärkeää, että tälle tutkimusalalle myönnetään lisää rahoitusta EU:n teollisuuden kilpailukyvyn takaamiseksi, mutta asianomaisessa tieteessä ja teknologiassa on aina kunnioitettava luovuttamattomia eettisiä periaatteita sekä kansanterveyttä ja ympäristöä koskevia kriteerejä.

Olen samaa mieltä joistakin jäsen Hammersteinin ja jäsen Breyerin esittämistä tarkistuksista. Näitä ovat ensinnäkin päätöslauselmaesityksen 2 kohtaan esitetty tarkistus 1, joka on hyödyllinen ja järkevä suositus ihmisten terveydelle ja ympäristölle mahdollisesti aiheutuvien riskien sekä sosiaalisten ja eettisten vaikutusten arvioimisesta ja jossa ei oteta mitään pois alkuperäisestä tekstistä. Toinen on tarkistusehdotus 6, jossa todetaan, että tutkimusrahoitusta on myönnettävä yksinomaan hankkeille, joissa vähintään puolet resursseista käytetään riskinarviointien tekemiseen. Kolmas on tarkistusehdotus 8, jossa korostetaan, että riskejä on arvioitava nanoteknologian avulla tuotettujen tuotteiden koko elinkaaren ajan tuotteen suunnittelusta sen käytöstä poistumiseen saakka.

Emme voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että nanoteknologiaan näyttää liittyvän monia toksikologisia riskejä. Tämän vahvistavat myös lukemattomat asiantuntijat, joita on haastateltu Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) arvostetussa Technology Review -aikakausjulkaisussa. Mietinnössä kuitenkin pohditaan myös asioiden tätä puolta.

Uudesta 5a kohdasta katson sen sijaan, että on täysin oikeutettua kehottaa varovaisuuteen tyydyttävän riskinarvioinnin osalta ja taata nanoteknologiaan perustuvien tuotteiden jäljitettävyys ja merkinnät sekä niitä koskeva vastuu. Vaikka olenkin samaa mieltä tutkimuksen rajoitteista, pidän tarkistusehdotuksen tekstiä hieman epämääräisenä ja äänestän siten sen kohdalla tyhjää, aivan kuten aion tehdä ehdotetun uuden 17 kohdan tapauksessakin.

Lopuksi totean, että jäsenvaltioiden ja EU:n on oltava kilpailukykyisiä nanotieteen alalla ja että ehdotetut toimet vaikuttavat hyvin vaatimattomilta – laimealta sitoutumiselta – kun pyrkimyksenä on kuroa umpeen meidän ja Yhdysvaltojen sekä meidän ja Kaukoidän välillä jo oleva kuilu. Mietinnössä pohditaan perustellusti osaamisen kolmion sekä taloudellisia että strategisia näkökohtia sekä kestävään kehitykseen ja ihmisten terveyteen liittyviä vaatimuksia. Aion näin ollen äänestää jäsen Ransdorfin erinomaisen mietinnön puolesta.

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen jäsen Ransdorfia mietinnöstä, jonka myötä Euroopan parlamentti viestittää tänään tärkeää erikoissanomaa siitä, että nanoteknologia hämmästyttävine mahdollisuuksineen ja kehitysnäkymineen on keskeisellä sijalla Euroopan unionin kehityspolitiikassa.

Nanoteknologian alan tutkijamme eivät ole muiden maiden ja maanosien tutkijoita jäljessä. Päinvastoin voitaisiin sanoa, että he edustavat maailman huippua. Siten myös tältä osin vedonlyönnissä, jonka voittamiseksi meihin vedotaan, on kyse tutkimuksen tuloksena olevan osaamisen kehittämisestä ja hyödyntämisestä taloudellisesti. Voittaaksemme tämän vedonlyönnin meidän on, kuten muillakin osaamisaloilla, yhdistettävä määrällisesti suuret henkilöresurssimme tuotantoon viipymättä ja tehokkaasti. Tarvitsemme valtion ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, teollisuuden, yritysten ja rahoituslaitosten on yhdistettävä voimansa ja tehtävä tiivistä ja näkemyksellistä yhteistyötä. Meidän on ennen kaikkea neuvottava kansalaisia ja valmisteltava heitä vallankumoukseen, jossa nanoteknologia mullistaa heidän jokapäiväisen elämänsä. Nanoteknologia muuttaa maailman sellaisena kuin me tunnemme sen.

Hyvät parlamentin jäsenet, nanoteknologia ja nanotiede ovat 2000-luvulle se, mitä Internet oli 1900-luvulle. Meillä ei ole varaa kokea uudelleen eurooppalaista paradoksia, jonka olemme nähneet aiemmin. Tuolloinhan amerikkalaiset kehittivät selkeästi eurooppalaiseen ideaan perustuvaa Internetiä paremmin kuin kukaan muu.

Meidän Euroopan unionissa on aika osoittaa, että osaamme paitsi kehittää uusia ideoita myös hyödyntää niitä EU:n kansalaisten hyväksi.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Potočnik, haluan onnitella esittelijää erinomaisesta mietinnöstä ja korostaa, että Euroopan unionin on jatkossakin annettava painoarvoa tieteelliselle tutkimukselle ja teknologiselle kehitykselle nanotieteessä ja nanoteknologiassa, jotka ovat lisäksi yksi seitsemännen puiteohjelman ensisijaisista aihealueista.

Hyvät parlamentin jäsenet, kuten edelliset puhujat ovat todenneet, nanotiedettä ja nanoteknologiaa pidetään 2000-luvun avainteknologioina, joilla on merkittäviä vaikutuksia teollisuuteemme. Kyseessä on monitieteellinen ala, joka tarjoaa koko joukon uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja kansalaisten ja yritysten todellisiin tarpeisiin, ja sen odotetaan näin ollen auttavan suuresti Euroopan unionin kilpailukykyä ja kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa.

Euroopan unioni on epäilemättä johtava toimija tällä alalla, vaikka se investoi nanotieteen ja nanoteknologian tutkimukseen ja kehitykseen huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvallat tai Japani. Yhdyn esittelijän näkemykseen siitä, että Euroopan unionin on vahvistettava tätä johtajuutta lujittaakseen ja parantaakseen asemiamme erittäin kovassa maailmanlaajuisessa kilpailussa tällä hyvin lupaavalla alalla.

Tähän tarkoitukseen ei riitä pelkkä tutkimus- ja kehitysinvestointien lisääminen. Meidän on samanaikaisesti taattava tutkimuksen huippuosaaminen ja varmistettava, että meillä on riittävästi pätevää henkilöstöä, että resurssien koordinointia lisätään ja että jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamista parannetaan. Meidän on myös jatkettava liiketoimintaympäristön parantamista ensisijaisesti nykyaikaistamalla pieniä ja keskisuuria yrityksiämme ja luomalla osaamisen pohjalta uusia yrityksiä, jotta nanotieteen ja nanoteknologian erinomainen tutkimus- ja kehitystoiminta muunnetaan uusiksi tuotteiksi ja prosesseiksi.

Nanotieteeseen ja nanoteknologiaan liittyvät eurooppalaiset teknologiayhteisöt auttavat sellaisten yhteisten tutkimustavoitteiden ja -painopisteiden määrittämisessä, jotka kiinnostavat teollisuutta.

Haluan myös korostaa kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä. Hyvät parlamentin jäsenet, emme saa asettaa esteitä tieteellisen edistyksen tielle. Meidän on tuettava tutkijoitamme, sillä juuri he ovat parhaiten selvillä tämän alan myönteisistä ja kielteisistä näkökohdista. On kuitenkin varmasti totta, että tietoa tieteellisestä edistyksestä on levitettävä kattavasti ja kansalaisten tietoja on parannettava, jotta kansalaiset luottavat tieteeseen ja jotta tieteen todelliset haasteet ja vaikutukset elämäämme ymmärretään paremmin.

  Vittorio Prodi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen jäsen Ransdorfille hänen mietinnöstään ja haluan myös kiittää komission jäsentä Potočnikia tähän keskusteluun osallistumisesta.

Nanoteknologia on äärimmäisen tärkeää, eritoten nanoelektroniikka, jonka avulla voimme saavuttaa yhä enemmän tehokkuutta samalla kun kulutamme vähemmän energiaa kuin tällä hetkellä mikroelektroniikan käytössä, minkä myös foorumin työ vahvistaa.

Nanoteknologia tarkoittaa tavallisten materiaalien älykästä hyödyntämistä esimerkiksi suodatuksen ja katalyysin avulla. Tällaisten materiaalien avulla voimme mahdollisesti välttää vaikeudet, joita toisinaan liittyy harvinaisten ainesten niukkuuteen. Haluan kuitenkin huomauttaa, etteivät pelot nanoteknologian seurauksista ihmisten terveydelle ole perusteettomia. Hiukkasten nanometrinen koko edellyttää uudenlaiseen toksikologiaan liittyvien riskien pohtimista. Saatavilla olevien todisteiden perusteella nämä hiukkaset voivat siirtyä suoraan solukalvojen läpi ja saattavat siten hyökätä nukleiinihappoja vastaan. Mielestäni on täysin perusteltua kohdistaa voimavaroja ja tarmoa tähän kysymykseen.

Haluan lopuksi osoittaa sanani komission jäsenelle: meidän on uudistettava Euroopan patenttivirastoa, koska sen harjoittama valvonta ei ole nykyisellään riittävää. Parlamentin on saatava asiassa sananvaltaa, eikä tätä työtä voida enää tehdä vain hallitustenvälisellä tasolla, vaan siitä on tultava osa EU:n toimintoja. Tieteen edistäminen ja turvaaminen kokonaisuutena ottaen on itse asiassa EU:n asia.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, mikä on poliitikkojen tehtävä nanoteknologian alalla? Emme voi sallia sitä, että meistä tulee pelkästään nanoteknologian edistäjiä, jotka hyväksyvät kritiikittä sitä koskevan voimakkaan mainonnan, eikä tehtävänämme voi myöskään olla pyrkiä lievittämään ihmisten todellisia pelkoja kiertävien esitysten tai nanokahviloiden avulla. Emme voi tyytyä pelkästään nanoteknologian mainostajan rooliin.

Poliitikkojen tehtävä on huolehtia siitä, että kuluttajia ja ympäristöä suojellaan. Nanoteknologian avulla markkinoille tuodaan kosmetiikan, puhdistusaineiden ja tekstiilien kaltaisia tuotteita, jotka on tarkoitettu yksityisille kuluttajille ja joita ei käytännössä säännellä lainkaan. Kuten jäsen Prodi äsken totesi, EU:ssa ei ole lainsäädäntökehystä, jota voidaan soveltaa nanoteknologiaan. Komission tiedekomiteakin on myöntänyt 29. syyskuuta 2005 antamassaan lausunnossa, että nanohiukkasten riskinarvioinnissa, luonnehdinnassa ja mittaamisessa on huomattavia puutteita, annoksen ja vaikutuksen välisestä suhteesta tiedetään vain vähän, nanohiukkasten myrkyllisyydestä ympäristölle on vain vähän tietoa ja että toistaiseksi ei tiedetä mitään siitä, mihin nanohiukkaset päätyvät ihmiskehossa ja miten kauan ne säilyvät siellä. Emme voi sivuuttaa tiedekomitean lausuntoa ja haudata päätämme hiekkaan. Teidän tehtävänne komissiossa on päinvastoin luoda pysyvä lainsäädäntökehys kaikkien kuluttajien suojelemiseksi.

Emmekö ole todellakaan oppineet mitään kokemuksistamme asbestista? Kuulimme juuri, että nanohiukkaset pystyvät ylittämään veri-aivoesteen. Tietoisina näistä riskeistä meidän on toki otettava käyttöön suojamekanismeja. Emme voi yksinkertaisesti sallia sitä, että näitä tuotteita tuodaan markkinoille ja testataan kuluttajilla. Emme voi sallia kuluttajien käyttämistä koekaniineina!

Poliitikkojen tehtäviin ei kuulu toimia nanoteknologian mainostajina. Heidän tehtävänään on päinvastoin luoda kattava lainsäädäntökehys nanoteknologian sääntelemistä, valvontaa ja arviointia varten – siis kaikkia niitä asioita varten, joihin omassa asiantuntijalausunnossanne viitataan.

Muussa tapauksessa tekisimme karhunpalveluksen nanoteknologialle, joka voi lyödä itsensä läpi markkinoilla ja olla taloudellisesti kestävää vain, jos teemme selväksi, että myös kuluttajien edut ja nanoteknologiaan liittyvät riskit on otettava huomioon. Jos EU:n on määrä olla hyvä sijaintipaikka yrityksille, sen on oltava myös hyvä paikka kuluttajille, ja tässä suhteessa on vielä paljon tehtävää. Pidän täysin vastuuttomana sitä, että komissio haluaa sallia yksityisille kansalaisille ja kotitalouksille suunnattujen kuluttajatuotteiden markkinoinnin, vaikka se on tietoinen puutteista ja riskien arviointiin tarvittavien menetelmien puuttumisesta ja vaikka ei ole varmuutta siitä, että kaikki riskit on eliminoitu. Vetoan teihin vielä kerran, että tekisitte tälle asialle pikaisesti jotain.

Olemme puhuneet toistaiseksi vain vähän nanoteknologian vaaroista, eettisistä ongelmista, ominaisuuksien parantelusta ja nanohiukkasten kertymisestä ihmisiin, sillä olemme kauan uskoneet niiden kuuluvan tieteiskirjallisuuteen. Nämä uhat ovat kuitenkin yhä lähempänä.

Odotan Euroopan unionilta, että se antaa Yhdysvalloille vastauksen. EU:n vastauksena nanoteknologiaan ei voi olla teknologian seuraaminen sopuleiden tavoin, vaan sen on tarkoitettava sosiaalisesti vastuullisen lähestymistavan omaksumista ja nanoteknologiaan liittyvien riskien huomioon ottamista.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, on ehdottoman tärkeää kiinnittää huomiota nanoteknologiaan. Uuden materiaalin luominen molekyylitasolla tuottaa uusia ominaisuuksia, joiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön ei vielä tunneta. Komissio on laatinut ehdotuksen vuoteen 2009 ulottuvaksi toimintasuunnitelmaksi, jossa se odottaa erittäin paljon nanoteknologian taloudellisilta ja sosiaalisilta eduilta mutta pitää kansalaisten eettisiä epäilyjä ja huolenaiheita lähinnä esteinä. Arvoisa komission jäsen, tässä suhteessa minun onkin sanottava teille, että toimintasuunnitelma on erityisen epätasapainoinen.

Samaa voidaan valitettavasti sanoa Ransdorfin mietinnöstä, vaikka se jossain määrin tasapainottaakin toimintasuunnitelmaa. Mitä näistä kahdesta asiakirjasta sitten puuttuu? Niistä puuttuu ennen kaikkea halu tarkastella muita kuin turvallisuusriskejä koskevia huolenaiheita, etenkin kysymystä, ovatko uudet teknologiat suotavia vai ei, tai kysymyksiä, jotka liittyvät ihmisten vakaumuksiin yleensä. Nanoteknologian etuja ja mahdollisia kielteisiä vaikutuksia on ennen kaikkea tarkasteltava, jotta estetään valintojen tekeminen yksinomaan taloudellisen arvon perusteella nanoteknologian ollessa vasta varhaisessa kehitysvaiheessa.

Toiseksi meidän Euroopan unionissa on keskityttävä enemmän kansainväliseen koordinointiin, mikä ei koske pelkästään myrkyllisyystestejä ja koko tuotteen elinkaaren ajan tehtäviä riskinarviointeja vaan myös standardeja, merkintöjä ja vastuuvelvollisuutta koskevaa lainsäädäntöä. Vastuuvelvollisuus tarkoittaa, että nanohiukkasia markkinoille tuovat toimijat ovat vastuussa niiden aiheuttamista vahingoista.

Lopuksi on pohdittava, ovatko nanoteknologiaan ja nanomateriaaleihin liittyvät patentit toivottavia vai eivät, erityisesti perusteknologian ja yleisen teknologian sekä sellaisten materiaalien osalta, joita voidaan käyttää useilla eri tavoilla. Voiko komissio teettää kriittisen analyysin tästä? Komissio voisi siinä yhteydessä pohtia kysymystä, missä määrin patentit ja lisenssit asettaisivat köyhemmät maat entistäkin epäedullisempaan asemaan ja mitä tämän ehkäisemiseksi voitaisiin tehdä.

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, nanoteknologian alalla tehtävän tutkimuksen tulokset ja sen sovellukset osoittavat, että nanoteknologia avaa valtavia mahdollisuuksia hyödyllisiä ominaisuuksia omaavien materiaalien valmistamiseen. Tapa, jolla näitä materiaaleja hyödynnetään, vaikuttaa edistymiseen teollisuudessa, taloudessa ja terveydensuojelussa 2000-luvulla sekä parantaa elintasoamme. Kilpajuoksu uusien edistysaskelten saavuttamiseksi nanotutkimuksen ja nanoteknologian alalla on alkanut, eikä Euroopan unionilla ole varaa hävitä sitä.

Mietinnössä osoitetaan useita esteitä, jotka meidän on ylitettävä. Näihin kuuluvat juridiset ja muodolliset kysymykset, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, tutkimuksen koordinointi ja tutkimustulosten saattaminen kansalaisten saataville, tieteidenvälisten tutkimusryhmien perustaminen, koulutus, lisärahoituksen hankkiminen yksityisiltä sijoittajilta sekä uusien materiaalien turvallinen käyttö ja hallinta. Euroopan parlamentin olisi valvottava ja tuettava kaikkia näitä toimia.

Kiitän jäsen Ransdorfia hyvin perustellusta ja erittäin tarpeellisesta mietinnöstä.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijää mietinnöstä, jossa esitetään hyvin tarkkaan tämän dynaamisen tiede- ja teknologia-alan suuntaukset. Nanoteknologian aikaansaamat muutokset ovat verrattavissa aiempiin teknisiin vallankumouksiin ja saattavat jopa ohittaa ne. Edessämme avautuvat mahdollisuudet luovat monia haasteita. Mietinnössä otetaan kantaa joihinkin näistä haasteista, mutta jätetään toiset vaille vastausta. Käsiteltävänämme olevassa tekstissä tehdään se johtopäätös, että maailmanlaajuiset kumppanimme ja kilpailijamme ovat tietoisia nanoteknologian ja siihen liittyvän tutkimuksen tärkeydestä. Tämä käy selväksi nanoteknologian tutkimukseen varatuista määrärahoista ja sille luoduista edellytyksistä. Vaikka komissio oli aikonut lisätä seitsemännessä puiteohjelmassa nanoteknologiaan osoitettavan rahoituksen määrää, kyseinen rahoitus ei itse asiassa kasvanut merkittävästi, kuten esittelijä toteaa verratessaan Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja Japanin asianomaisia julkisia ja yksityisiä investointeja. EU on Yhdysvaltoja jäljessä sekä kilpailukykyisen infrastruktuurin luomisessa että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien käyttöönotossa.

Nanotieteen ja nanoteknologian keksintöjen patentointi EU:ssa etenee hitaasti, ja mietinnössä korostetaan tarvetta uudistaa Euroopan patenttijärjestelmää koko tieteen ja innovoinnin auttamiseksi. Mietinnössä ei kuitenkaan valitettavasti esitetä uudistuksen aikataulua. Yksi nanoteknologian käytön näkökohta, jota ei mainita mietinnössä, on sen mahdollinen sotilaallinen käyttö. Se seikka, etteivät tätä teknologiaa koske mitkään rajoitukset, saattaa aiheuttaa meille vielä monta päänsärkyä. Thomas van der Molen vertaa raportissaan tämän teknologian vapaata siirtoa ydinreaktorin antamiseen kaikille maille sillä sopimuksella, ettei yhtäkään niistä käytetä ydinaseiden kehittämiseen. Katson, että lähitulevaisuudessa meidän on otettava huomioon myös nanoteknologia-ala ja käsiteltävä tätä kysymystä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Nanoteknologia avaa mahdollisuuksia, mutta nämä mahdollisuudet vaarannetaan, jos nanoteknologia päästetään kuluttajamarkkinoille vailla sääntöjä, tietoa ja suojaa. Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä haluaa, että etusijalla on tieto, jonka jälkeen tulevat ympäristöä ja terveyttä suojelevat säännöt ja vasta viimeisenä markkinointi. Tämä on oikea järjestys.

Nanohiukkasilla ei ole samoja myrkyllisiä ominaisuuksia kuin tavanomaisilla hiukkasilla. Hiilipöly ei ole vaarallista, mutta hiiliklustereiden muodossa olevat nanohiukkaset aiheuttavat vakavan aivovaurion kaloilla 48 tunnin kuluessa jo 0,5 ppm:n pitoisuutena. Nanoputket pystyvät tuhoamaan mitokondrion DNA:n, kun taas iholla olevat nanohiukkaset voivat siirtyä aivoihin ja imusolmukkeisiin ja vahingoittaa kehoamme. Immuunijärjestelmämme ei ole yksinkertaisesti sopeutunut nanohiukkasten käsittelemiseen. EU:n omat tutkimukset osoittavat, että biohajoamattomat ja biologisesti yhteensopimattomat nanohiukkaset voivat olla hengenvaarallisia ja että kaikkea niiden sisäänhengittämistä ja nielemistä tulisi välttää.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä keskitytään lähinnä nanotieteestä ja nanoteknologiasta saatavaan hyötyyn ja siihen, että EU:n oltava niiden kehittämisen eturintamassa suurempaa tuottavuutta ja talouskasvua koskevien Lissabonin tavoitteiden mukaisesti. Vaikka tämä ajatus onkin kiitettävä, se johtaa yhteen suureen puutteeseen: nanoteknologian tutkimukseen kohdennettavia investointeja suositellaan lisättäviksi ennen kuin on olemassa lainsäädäntöä tämän teknologian sääntelemiseksi.

Lainsäädännön pitäisi vähintäänkin pysyä tutkimuksen tahdissa. Kiirehtiessämme Kiinan ja Yhdysvaltojen edelle pääsemisessä saatamme pitää riskinarvioinnin sisältävää sääntelyä tekijänä, joka ehkä jarruttaa tässä onnistumista. Meidän on kuitenkin ensin vastattava kysymyksiin, jotka koskevat ihmisen ominaisuuksien parantelua muussa kuin hoitotarkoituksessa, yksityisyyttä, kohtuudenmukaisuutta, patentointia, sotilassovelluksia, turvallisuutta ja terveyttä sekä ympäristöä. Sääntelyn pitäisi tässä tapauksessa varmistaa, ettemme luo kiirehtiessämme hyvin vaikeita ongelmia. Jos sääntely on hyvää, se palvelee tutkimusta ja tekee siitä keskittyneempää ja tehokkaampaa. "Parempi katsoa kuin katua" on aina ollut hyvä ja hyödyllinen elämänohje.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijäämme Ransdorfia kantaa ottavasta mietinnöstä, jossa hän on käsitellyt tätä tärkeää kysymystä suurella ymmärtämyksellä ja asiantuntemuksella. Tämän kysymyksen on nyt löydettävä oikea paikkansa EU:n toimielinkehyksessä. Meillä on yhtäältä perustutkimus, tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, Euroopan tutkimusneuvosto ja teknologiayhteisöt – tältä osin olemme saaneet jotakin pysyvää aikaan – ja haluankin onnitella komission jäsentä Potočnikia jo etukäteen tämän seitsemännen puiteohjelman suuresta menestyksestä.

Toisaalta meillä on Yhteinen tutkimuskeskus, joka voisi tehdä enemmän sen suhteen, että tietyt tahot lietsovat nanoteknologiaan liittyviä pelkoja. Yhteisen tutkimuskeskuksen objektiivisuus muodostaisi varmasti vakaan perustan tämän uuden teknologian valvonnalle. Barroson komission ehdottama "Euroopan teknologia-instituutti" voisi ottaa tehtäväkseen siirtää perustutkimuksen tulokset ylhäältä alas -strategian avulla koulutusalalle. Toisena vaihtoehtona alhaalta ylös -strategiaa voitaisiin käyttää tällaisen osaamisen keräämiseksi koulutuslaitoksilta mutta myös, ja aivan erityisesti, pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. Tätä osaamista voitaisiin esitellä eBay:n kaltaisella foorumilla, jossa voidaan verkon välityksellä vaihtaa ajatuksia, esittää toiveita ja taata parempi viestintä jopa yli 20 eurooppalaisella kielellä.

Myös ITER-fuusioreaktorilla voisi olla oma roolinsa tässä yhteydessä, sillä juuri fuusio- ja plasmatutkimukselle nanoteknologia merkitsee aivan uutta haastetta keinona edistää energiatehokkuutta, minimoida kulumisesta aiheutuvat menetykset ja kehittää strategioita korroosion torjumiseksi etenkin energiantuotannossa. Nanoteknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia monilla muillakin aloilla, joista yksi on puhtaanapito.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Haluan ilmaista esittelijä Ransdorfille kiitollisuuteni hänen hyvin täsmällisestä mietinnöstään, jossa korostetaan nanoteknologian kehittämisessä olevia puutteita sekä tämän alan tarjoamia suunnattomia mahdollisuuksia ja lupaavaa tulevaisuutta.

Euroopan komission toimintasuunnitelmassa esitetään edellytykset asianomaisen alan tukemisen jatkamiselle ja kehotetaan jäsenvaltioita antamaan nanoteknologialle suurempi painoarvo tietopohjaisen talouden kehittämisen yhteydessä. Nanoteknologia on olennainen osa useita eri teknologia-aloja, ja sillä on lähitulevaisuudessa suuri myönteinen vaikutus lähes jokaiseen teollisuudenalaan. Jo pelkästään nämä seikat tekevät toimintasuunnitelman toteuttamisen välttämättömäksi, jotta turvataan mittava koordinointi ja tuki.

Haluaisin nyt mainita muutamia tämän tärkeän tutkimus- ja kehitysalan kohtaamista ongelmista. Katson, että nanoteknologian tutkimus ja kehitys, tapahtuipa se missä laajuudessa tahansa, täyttäisi jo sinänsä huippuosaamisen kriteerit. Monissa tapauksissa tämä muodollinen vaatimus yhdistettynä vaatimukseen niin sanotusta resurssien kriittisestä massasta estää kuitenkin pienempien korkeakoulujen tutkimus- ja innovointikeskusten osallistumisen. Sama pätee myös pk-yrityksissä toimiviin innovointikeskuksiin, joita tuetaan kansallisista ja EU:n tukiohjelmista, kuten seitsemännestä puiteohjelmasta tai tulevasta kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta.

Tältä osin haluan kiinnittää huomionne tarpeeseen parantaa toisaalta kyseisellä tutkimus- ja kehitysalalla aktiivisesti toimivien pienten ja suurten organisaatioiden yhteistyötä ja toisaalta sisäistä kilpailuympäristöä.

Toinen ongelma, jota haluan korostaa, on rahoitus. Näemme tutkimukseen ja kehitykseen käytettävissä olevan rahoituksen määrän pienenevän entisestään, mikä koskee myös nanoteknologiaa. Voidaan vain todeta, että huolimatta tuloksellisesta tieteellisestä ja innovatiivisesta potentiaalistamme olemme Yhdysvaltoja selvästi jäljessä tätä alaa koskevassa rahoituksessa. Seitsemännen puiteohjelman lisäksi ratkaisua voitaisiin etsiä ensisijaisesti pienempien tutkimus- ja innovointihankkeiden kohdalla riskipääomasta, jonka yhteydessä usein aliarvioidaan mahdollisuuksia tehokkaampaan institutionalisointiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla.

Katson, että Euroopan komissio voisi yhdessä Euroopan investointirahaston kanssa toimia paremmassa koordinoivassa roolissa JEREMIE-ohjelman kautta sekä antaa jäsenvaltioille selkeitä ja nimenomaisia suosituksia julkisista varoista, myös rakennerahastoista, rahoitettavien tehokkaiden kannustimien luomisesta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Nanotieteellä ja nanoteknologialla on suuret mahdollisuudet edistää ihmiskunnan hyvinvointia. Myös politiikan pitäisi kuitenkin toimia teknologisen kehityksen mukaisesti, olipa kyse sitten erilaisista aloitteista tai lainsäädäntötoimista. Tältä osin meidän on edistettävä kehitystä ja otettava käyttöön lainsäädäntöä, joka estää väärinkäytöksiä ja rajoittaa riskejä. Tässä valossa komission laatima asiakirja on hyvin tärkeä.

Olemme kuitenkin aloittaneet tämän asian käsittelyn melko myöhään. Parlamentti, komissio ja neuvosto ovat saamassa seitsemättä puiteohjelmaa koskevat neuvottelut päätökseen. Tähän ohjelmaan sisältyy joitakin toimintasuunnitelman olennaisia osatekijöitä, kuten tutkimus, innovointi ja tietyssä määrin henkilöresurssit. Toivon vilpittömästi, että parlamentti on käymissään vakavissa neuvotteluissa pyrkinyt antamaan nanotieteelle asianmukaisen aseman sekä määrittelemällä tutkimuksen aihealueet että puoltamalla tutkimusrahoituksen huomattavaa lisäämistä.

Tähän liittyen on yksi ala, joka jää avoimeksi ja joka määritellään toimintasuunnitelmassa olennaiseksi infrastruktuurin kriittisen massan turvaamisessa. Kyseessä on korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten resurssien integrointi, ja toimintasuunnitelmassa suositellaan, että tähän tavoitteeseen pyritään käyttämällä olemassa olevia mekanismeja. Tällä välin on käynnistynyt vilkas keskustelu Euroopan teknologia-instituutista, joka pohjautuu tähän ajatukseen kriittisen massan turvaamisesta, missä painopiste on henkilöresursseissa.

Meidän on otettava huomioon nanotieteestä ja nanoteknologiasta jo tehdyt tarkkaan harkitut päätelmät, kun päätämme tulevien mekanismien kehittämisestä kriittisen massan turvaamiseksi. Tässä yhteydessä haluan korostaa, että meidän on helpotettava yhteistyötä sekä niiden ryhmien kanssa, jotka ovat jo osoittaneet huippuosaamista tutkimuksen alalla, että niiden ryhmien kanssa, joilla on suuret mahdollisuudet saavuttaa huippuosaaminen verrattain lyhyessä ajassa. Nanotiede ja nanoteknologia voivat toimia yhtenä koealana yhä tiiviimmän suhteen luomisessa niin sanotun osaamisen kolmion kolmen sivun välillä.

Lopuksi haluan onnitella esittelijää erinomaisesta työstä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, Maailman talousfoorumin tuoreimman selvityksen mukaan innovointikyky muodostaa noin 30 prosenttia erittäin kehittyneiden maiden kilpailukyvystä, mikä pitää erityisen hyvin paikkansa nanoteknologian tapauksessa. Sen käyttö esimerkiksi lääketieteessä avaa mahdollisuuksia kehittää parempia hoitomuotoja syöpään, sydäntauteihin sekä Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin, joihin kuolee kaksi kolmasosaa eurooppalaisista.

Nanoteknologia on ala, jolla eurooppalaiset tutkimuslaitokset ja yritykset edustavat maailman huippua. Pelkästään Alankomaissa nanoteknologia-alan teollisuuden liikevaihto on 20 miljardia euroa ja hallitus investoi ennätyssuuria summia nanoteknologiaan, esimerkiksi Eindhovenissa toimivaan Centre for Molecular Medicine -keskukseen. Esimerkkinä ennakoivasta strategiasta ja sellaisesta asenteesta, jota maailmanlaajuinen kehitys ja kilpailu tarvitsevat, yritykset toimivat samoin.

Tarve tehdä valintoja, investoida ja antaa tukea eurooppalaiselle perusinfrastruktuurille – kaikki nämä asiat on tuotu hyvin esille Ransdorfin mietinnössä. Tästä seuraa, että komission, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten tehtävänä on tehdä yhteistyötä teollisuuden ja pk-yritysten kanssa sen varmistamiseksi, että nanoteknologiaa sovelletaan eurooppalaisessa teollisuustuotannossa. Tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma, eurooppalaiset teknologiayhteisöt ja "Tietämyksen alueet" yhdessä rakennerahastojen kanssa ovat luoneet hyvän perustan erityisesti rahoituksen osalta. Sitten ovat vielä riskit. Näitä on tietystikin pohdittava, erityisesti maailmanlaajuisella tasolla Unescossa ja OECD:ssä.

Lopuksi totean, että komission jäsen Potočnik ryhtyy tänä syksynä laatimaan tutkimusinfrastruktuuria koskevaa etenemissuunnitelmaa, josta pitäisi selvitä, millä alueilla, aloilla tai klustereilla on todella mahdollisuus vastata maailmanlaajuisen kilpailun haasteeseen. Investoinnissa ei ole kyse maailmanlaajuisesta "aivovuodosta", vaan investointien on määrä johtaa asianomaisella alueella "aivotuontiin", josta hyötyvät niin EU:n talous kuin kansalaisten hyvinvointikin.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ottaa kantaa ja tiivistää hyvin lyhyesti sen, mikä on mielestäni tämänpäiväisen innovointia, rahoitusta, riskejä, etiikkaa ja sääntelykehystä koskevan keskustelun sanoma. Tarkastelen näitä tekijöitä yksitellen.

Innovaation osalta ei ole epäilystäkään siitä, että nanotieteessä ja nanoteknologiassa piilee erittäin suuria mahdollisuuksia. Nanotiede muistuttaa hyvin paljon informaatioteknologiaa, joten läpimurto tällä alalla tuottaisi tuloksia kaikilla aloilla. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää kiinnittää erityistä huomiota innovointiin.

Jos vertaisimme itseämme Yhdysvaltoihin, huomaisimme, ettemme ole monilla aloilla sitä jäljessä. Yhdellä alalla olemme kuitenkin Yhdysvaltoja todellakin jäljessä, nimittäin informaatioteknologiassa. Jos tarkastellaan sitä, miten paljon rahaa käytämme innovointiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen, huomataan, että olemme jäljessä myös rakenteellisesti emmekä vain maailmanlaajuisesti. Emme saa tehdä samaa virhettä innovoinnin kohdalla.

Pyrimme ottamaan innovointiin mukaan eurooppalaiset teknologiayhteisöt, yhteiset teknologia-aloitteet, joissa olemme hyvin aktiivisia, ja tällä alalla toimivat yritykset. Olen samaa mieltä siitä, että teollis- ja tekijänoikeuskysymys on myös tärkeä, minkä vuoksi se on saanut erityishuomiota toimintasuunnitelmassa.

Tarkastelen seuraavaksi rahoitusta. Meillä on kaksi aihetta, joiden kohdalla rahoitus on hyvin tärkeässä asemassa. Toinen on tietysti nanotiede ja nanoteknologia, ja toinen tieto- ja viestintäteknologia. Tässä ei ole kuitenkaan kaikki. Lisäksi tulevat kysymykset, joita käsitellään Euroopan tutkimusneuvostossa, Ihmiset-ohjelmassa, Valmiudet-ohjelmassa ja infrastruktuurin yhteydessä – aluekehitykseen liittyvät asiat. Siten on hyvin vaikea verrata nykyiseen kuudenteen puiteohjelmaan osoitettua summaa tulevaan seitsemänteen puiteohjelmaan varattuun summaan. Voin kuitenkin kertoa teille, että rahoitusta lisätään huomattavasti nykytilanteeseen verrattuna.

Jos jälleen vertaamme EU:ssa tähän tarkoitukseen osoitettavaa rahoitusta vastaavaan rahoitukseen Yhdysvalloissa, emme saa unohtaa, että puiteohjelma muodostaa 5 prosenttia asianomaisesta julkisesta rahoituksesta EU:ssa. Jos taas verrataan sitä, miten paljon julkista rahoitusta osoitetaan nanotieteeseen, on näin ollen selvää, että nanotieteen osuus kyseisestä julkisesta rahoituksesta EU:ssa on 30 prosenttia. Kiinnitämme nanotieteeseen ilmeisestikin suhteellisesti paljon enemmän huomiota kuin jäsenvaltiot. Tätä seikkaa on korostettava selvästi.

Toiseksi tavallisesti kaksi kolmannesta rahoituksesta pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta, johon meidän on keskitettävä huomiomme. Siten yksi tältä osin tekemistämme havainnoista – joka julkistettiin elokuussa 2006 – oli se, mitkä ovat tutkimusta EU:n alueella harjoittavien yritysten mukaan ne ratkaisevat tekijät. Niitä ovat ensinnäkin markkinoiden olemassaolo ja toiseksi osaamiskeskittymä, ei palkkataso. Palkkataso on lähes merkityksetön, kun puhumme osaamisesta sekä tutkimuksesta ja kehityksestä. Nämä ovat ne alat, joihin on kiinnitettävä huomiota.

Kolmanneksi riskien osalta totean, että on totta, ettemme tiedä kaikkea ja että olisi tekopyhää sanoa tietävämme kaiken, koska se ei ole totta. Tiedämme kuitenkin paljon, ja olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka totesivat, että meidän on kiinnitettävä tähän asiaan asianmukaista huomiota seitsemännessä puiteohjelmassa. Toimintasuunnitelmassa olemme myös kiinnittäneet asianmukaista huomiota riskeihin liittyviin kysymyksiin. Epävirallinen tietojen kerääminen uusia seitsemännessä puiteohjelmassa toteutettavia hankkeita varten on saatu äskettäin päätökseen. On myös äärimmäisen tärkeää, että lähestymme riskeihin liittyviä kysymyksiä avoimesti ja että valistamme kansalaisia asianmukaisella tavalla.

Etiikan osalta on täysin selvää, että meidän on säilytettävä korkeat eettiset normit ja periaatteet, joita olemme aina noudattaneet, ja kiinnitettävä asianmukaista huomiota tähän asiaan.

Lopuksi totean sääntelykehyksestä, että myös sääntelykysymykset ovat olennainen osa toimintasuunnitelmaa. Niitä käsitellään keskitetysti toimintasuunnitelmassa, ja komissio tekee tiiviistä yhteistyötä tutkimuksen pääosaston ja sääntelykysymyksiä käsittelevien pääosastojen sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Tämän työn tarkoituksena on käsitellä eri epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät mahdollisiin vaaroihin ja altistumiseen, tarkastella osaamisessa olevia puutteita ja kehittää suuntaviivoja ja menetelmiä. Myös olemassa olevan ja tulevan lainsäädännön riittävyyttä nanoteknologiatuotteiden osalta tutkitaan huolellisesti.

Tiivistäen tarvitsemme kiistatta tasapainoisen lähestymistavan, joka on avoin ja jossa huolehditaan erittäin hyvin kansanterveydestä, turvallisuudesta, ympäristöstä ja kuluttajansuojasta mutta jonka tavoitteena on hyödyntää nanotieteen ja nanoteknologian suunnattomia mahdollisuuksia tutkimuksessa ja innovoinnissa. Tämänpäiväinen mietintö tarjosi erittäin hyvän tilaisuuden korostaa kaikkia näitä lähestymistapamme osatekijöitä, ja haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä näihin kysymyksiin kiinnittämästään huomiosta, työllemme antamastaan tuesta ja esille tuomistaan huolenaiheista.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.