Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 28. syyskuuta 2006 - Strasbourg

5. Kehitysyhteistyön lisääminen ja parantaminen: toimenpidepaketti vuodelle 2006 (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Hutchinsonin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A6-0270/2006) kehitysyhteistyön lisäämisestä ja parantamisesta: EU:n kehitysavun tuloksellisuutta koskeva toimenpidepaketti vuodelle 2006 (2006/2208 (INI)).

  Alain Hutchinson (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mietintö, jonka toivottavasti hyväksymme tämänpäiväisessä äänestyksessä, on suoraa jatkoa kolmelle komission tiedonannolle, jotka muodostavat niin sanotun toimenpidepaketin vuodelle 2006. Mietinnössä käsitellään siten laajemmin pyrkimystä parantaa EU:n kehitysyhteistyötä. Tämä mietinnön kontekstista.

Se, mistä tässä mietinnössä on kyse – tai voisin jopa sanoa, mikä haasteemme on – ei voisi olla selvempi: miten me eurooppalaiset parannamme huomattavasti konkreettista apua, jota annamme etelän maille? Toisin sanoen, mihin toimiin ryhdymme varmistaaksemme, että etelän maille antamamme apu tuottaa paljon järjestelmällisemmin käytännön edistystä siten, että se aidosti muuttaa epäinhimillisissä oloissa elävien miljoonien ihmisten elämää?

EU:ssa vallitsee nyt kollektiivinen tietoisuus siitä, että voisimme antaa parempaa apua, ja on tehty poliittisia sitoumuksia, joiden ansiosta voimme asettaa tämän kysymyksen kehitysyhteistyöpolitiikkamme painopisteeksi. Meillä on Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus ja myös uusi Afrikka-strategia, mikä on erinomainen asia. Lisäksi tehdään lainsäädännöllisiä ja teknisiä järjestelyjä. Jos saan sanoa, meidän tarvitsee vain toteuttaa kaikki nämä asiat käytännössä.

Niihin lukuisiin kysymyksiin, joita olemme käsitelleet tässä mietinnössä, lukeutuu ensinnäkin kehitysyhteistyön ja sitä kautta sen määritteleminen, mitä kukin jäsenvaltio voi laillisesti sisällyttää julkiseen kehitysyhteistyöapuun. Toiseksi annettavan avun vähimmäismäärä, jos sitoumuksiamme on määrä kunnioittaa. Kolmanneksi kehitysavun sidonnaisuuksien purkaminen, joka on prosessi, jota jäsenvaltiot – ainakin muutamat niistä – ovat selvästi vastahakoisia soveltamaan. Neljänneksi sellaisten indikaattorien puuttuminen, joiden avulla voitaisiin arvioida todellista edistymistä EU:n kehitysavun parantamisessa. Viidenneksi paikallisten toimijoiden huolestuneisuus niiden havaitessa tiettyä vastahakoisuutta ottaa avun vastaanottajamaita mukaan strategioihin ja ohjelmiin, jotka on tarkoitettu kyseisille maille.

Nämä erityiskysymykset antavat meille jonkinlaisen käsityksen siitä, miten paljon meidän on vielä parannettava kehitysapuamme käytännössä. Toimenpidepaketin kolme tavoitetta – toimien täydentävyys, ohjelmien koordinointi ja politiikan yhtenäisyys – muodostavat myös kehyksen tässä yhteydessä tehtävälle työlle ja erityisen tärkeän mallin niiden toimien arvioimiselle, joita meidän on toteutettava muutamien seuraavien vuosien aikana yhteistyön osalta.

Toimien täydentävyyden osalta totean, että toteutetaanpa toimia sitten alakohtaiselta tai maantieteelliseltä pohjalta, tosiasia on, että työn jakaminen herättää jonkinasteista vastustusta ja aiheuttaa useita ongelmia. Omaksumalla avoimen ja rohkean lähestymistavan meidän pitäisi kyetä voittamaan nämä ongelmat. Keskustelu ei voi rajoittua pelkästään jäsenvaltioiden harjoittaman protektionismin ja Brysselin keskittämispolitiikan yhteentörmäykseen, vaikka onkin epäilemättä hyödyllistä varoa liiallista keskittämistä. Tälle on tunnusomaista ylhäältä alas -lähestymistapa ohjelmointiin ja erityisesti kumppanimaiden ja kansalaisyhteiskunnan rajoitettu osallistuminen strategioiden ja painopistealueiden määrittämiseen.

Jäsenvaltioiden ja komission keskitetty koordinointi tarjoaisi kuitenkin kiistattomia etuja ja antaisi erityisesti mahdollisuuden välttää nykyisen kaltaista tilannetta, jossa suuri joukko eri toimijoita tekee samaa asiaa samassa maassa tai samalla alueella. Esimerkiksi lahjoittajamaiden Atlas osoittaa selvästi unohdettujen kriisien tai niin sanottujen orpojen maiden olemassaolon sekä sen, että tsunamin jälkeisten tilanteiden tyyppisissä tilanteissa avun vastaanottajamaat eivät pysty ottamaan vastaan kertaluonteisesti tarjottavaa erittäin laajamittaista apua.

Vaikka koordinoinnista on puhuttu jo vuosia, menettelyjen yhdenmukaistamisessa ja EU:n eri yhteistyöohjelmien koordinoinnin parantamisessa on edelleen valtavia haasteita. Sen lisäksi, että yhteisön eri aloilla harjoittaman politiikan on oltava sisäisesti yhdenmukaista, tarvitaan myös yhdenmukainen lähestymistapa politiikan toteuttamiseen niillä eri maantieteellisillä alueilla, joihin kehityspolitiikkaamme sovelletaan. Tämä nimenomainen seikka sisältyy esityslistalle Suomen puheenjohtajakaudella, ja puheenjohtajavaltio Suomi on päättänyt omistaa suuren osan työstään tähän asiaan.

Jos näin ollen katsomme viisaammaksi tyytyä korostamaan tämän näkökohdan tärkeyttä mietinnössämme ja jäädä odottamaan, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, haluan käyttää tätä tilaisuutta ottaakseni esille tämän kysymyksen, joka on mielestäni erittäin tärkeä ja joka viime kädessä vaikuttaa kaikkien yhteistyöaloitteiden tai jopa kaikkien poliittisten hankkeiden perustaan.

Kuten tiedämme – koska siitä puhutaan toistuvasti – laivoja saapuu päivittäin ja juuri tälläkin hetkellä Espanjan rannikoille, toisin sanoen omille rannikoillemme, mukanaan satoja ihmisiä, jotka yrittävät paeta kohtaloa, jonka he ovat päättäneet välttää henkensä uhalla. Tämä tilanne nostaa tietysti esiin kysymyksiä rajavalvonnasta, siirtolaisvirtojen hallinnasta ja siirtolaisten kotouttamista koskevasta politiikasta. Lisäksi se nostaa huomiota herättävällä tavalla esiin kysymyksen siitä, miten tehokasta yhteistyöpolitiikkamme on ja miten hyvin tämä politiikka nivoutuu muihin politiikanaloihimme.

En halua karrikoida, mutta millaista yhteistyötä on sellainen – joka on jatkunut yli 40 vuotta – jonka päättyessä kansoilla, joita väitimme auttavamme, on vain yksi toive: paeta hinnalla millä hyvänsä oloja, joissa he elävät? Meidän ei pitäisi kaunistella asiaa. Minusta tämä tilanne kuulostaa epäonnistumiselta. Mitä etelän maat todellakin mahtavat ajatella yhteistyöpolitiikasta, jonka kautta myönnetään vuosittain 50 miljardia euroa, kun se yhdistetään politiikkaan, jossa näitä maita vaaditaan maksamaan takaisin velka, jonka lyhentämiseen vuosittain käytettävä summa on neljä kertaa suurempi?

Miten voimme edelleen tuoda kaikin mahdollisin tavoin julki päättäväisyytemme helpottaa etelän maiden kehitystä, kun samanaikaisesti tyrkytämme niille vapaakaupan sääntöjä, joita ne eivät pysty noudattamaan niille määräämillämme ehdoilla? Miten voimme olla yhtä mieltä köyhyyden torjumisesta, kun samanaikaisesti mitään ei tehdä köyhyyden rakenteellisten syiden poistamiseksi?

Totuus on, että olipa kehitysyhteistyöpolitiikka miten tehokasta tahansa, se ei koskaan yksin pysty vastaamaan etelän maiden kohtaamiin moniin haasteisiin. Juuri tätä ajatellen on tarpeen parantaa kehitysyhteistyötä, koska tällainen yhteistyö on tehokkaampaa suhteessa siihen, miten sillä onnistutaan tekemään eurooppalaiset tietoisiksi tarpeesta toteuttaa kokonaispolitiikkaa, jossa keskitytään kokonaan yhteiseen ensisijaiseen tavoitteeseen pyrkimiseen. Tämä tavoite on luoda oikeudenmukaisempi maailma, jolle on tunnusomaista suurempi yhteisvastuullisuus.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, käytän komission puheenvuoron kollegani Michelin puolesta, sillä hän ei voi osallistua parlamentin tämänaamuiseen istuntoon. Haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Hutchinsonia ja kehitysyhteistyövaliokuntaa rakentavasta mietinnöstä kehitysavun tuloksellisuudesta, joka on hyvin tärkeä aihe EU:n kehityspolitiikalle.

Kehitysapumme parantaminen sekä määrällisesti että laadullisesti on yksi Kehitysyhteistyötä koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa esitetyistä keskeisistä sitoumuksista. Kaikkien jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin vuonna 2005 hyväksymä konsensus on ratkaisevan tärkeä asiakirja meille kaikille. Ensinnäkin se avaa uuden ulottuvuuden 25 jäsenvaltion ja komission väliselle yhteiselle työlle. Toiseksi siinä korostetaan ensimmäistä kertaa EU:n historiassa yhteistä eurooppalaista visiotamme, periaatteitamme ja tavoitteita, jotka ohjaavat kehityspolitiikkaamme. Kolmanneksi siinä esitetään komission suhteellinen etu ja tavoite siirtää jäsenvaltioiden toimintoja paremman ja erittäin tarpeellisen synergian aikaansaamiseksi.

Kuten kaikki asiakirjasta käydyt keskustelut ovat osoittaneet, komission pitäisi edistää EU:n vaikutusta kehitykseen ja ajaa EU:n kehitysavun tuloksellisuuden asiaa. Euroopan unionin on oltava johtava toimija kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevillä kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti OECD:ssä ja sen kehitysapukomiteassa, jossa komissiolla on sääntömääräinen täysjäsenyys. Vahva EU edistää vahvaa OECD:n kehitysapukomiteaa.

Juuri tätä ajatellen komission jäsen Michel on ehdottanut avun tuloksellisuutta koskevien konkreettisten tavoitteiden pakettia, jonka neuvosto hyväksyi keväällä 2006. Komission lähestymistapa avun tuloksellisuuteen perustuu kentällä saatuihin kokemuksiin, hyviksi havaittuihin toimintamalleihin ja kumppanimaiden odotuksiin. Sen perustana ovat Pariisin julistuksessa korostetut periaatteet, nimittäin avun yhdenmukaistaminen, vastaanottajamaiden omavastuu, vastaanottajamaiden strategioihin mukautuminen ja tuloshakuisuus.

Parlamentti on tehnyt aiemmissa päätöslauselmissaan ja jälleen tässä mietinnössä selväksi tukevansa komissiota sen pyrkimyksissä vahvistaa sekä komission että EU:n kehitysyhteistyötä koskevien toimien koordinointia ja yhdenmukaisuutta. Mietinnössä korostetaan kolmea tärkeää alaa, joilla on saavutettava edistystä vuonna 2007, ja haluan kommentoida näitä aloja lyhyesti.

Ensinnäkin toimien täydentävyyden vahvistaminen ja työnjako: nämä kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä komissiolle. EU Donor Atlas -julkaisu on todellakin korostanut lahjoittajamaiden toimissa olevia puutteita ja päällekkäisyyksiä, jotka estävät kehitysavun vaikutusta. Käsitelläkseen näitä heikkouksia komissio käynnisti jäsenvaltioiden kanssa prosessin, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön toimintaperiaatteet EU:n avunantajien välisen työnjaon tehostamista varten. Asiasta käydään parhaillaan keskusteluja, ja tämä aloite pitäisi saattaa toimintavalmiuteen neuvoston päätelmillä vuonna 2007.

Toiseksi kehitysavun yhteinen ohjelmatyö: EU:lla on nyt käytössään viime keväänä hyväksytty yhteinen kehys. Tässä kehyksessä on määrä tehdä tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa yhteinen arvio ja analyysi ongelmien syistä kumppanimaissa yhteisten toimintaratkaisujen löytämiseksi. Kumppanimailla ja kansalaisyhteiskunnalla on suuri ja aktiivinen rooli tässä prosessissa. Kansalaisyhteiskuntaa ei suinkaan jätetä näiden keskustelujen ulkopuolelle, vaan se osallistuu voimakkaasti maakohtaiseen arvioon ongelmien syistä, minkä tarkoituksena on varmistaa sen täysi vastuunotto. Tämä lähestymistapa on täysin yhdenmukainen EY:n ohjelmoinnissa käytetyn lähestymistavan kanssa.

Kolmanneksi muutama sana olennaisesta välineestä työnjaon ja koordinoinnin parantamiseksi, nimittäin yhteisrahoituksesta. Komissio esittää vuonna 2007 erityisehdotuksia siitä, miten vahvistetaan yhteisrahoituksen käyttöä välineenä avunantajamaiden välisen työnjaon tukemisessa ja autetaan näitä jäsenvaltioita kehittämään kehitysyhteistyötä koskevia valmiuksiaan. Parlamentti on esittänyt komissiolle toistuvasti hyvin perusteltuja pyyntöjä jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin varmistamiseksi, jotta vahvistetaan kehitysyhteistyön rahoituksen tuloksellisuutta. Kuten näette, komissio on selvästi omaksunut ennakoivan lähestymistavan ja käyttää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kaikkia käytettävissään olevia välineitä kehitysavun tuloksellisuuden parantamiseksi. Voin vain ehdottaa, että Euroopan parlamentti käyttää ensi lokakuussa järjestettävää kehitystä käsittelevää yhteistä tapaamista kansallisten parlamenttien kanssa tilaisuutena saada laajempaa tukea näille aloitteille.

EU:n on todellakin tärkeää varmistaa, että sen poliittiset tavoitteet vastaavat sen taloudellista asemaa maailman suurimpana avunantajana. Tässä suhteessa parlamentilla on ratkaiseva rooli jäsenvaltioiden auttamisessa vauhdittamaan uudistuksiaan ja tekemään tarvittavat kulttuuriset muutokset, joita tämä uusi yhteinen työskentelyulottuvuus edellyttää. Menestyminen tällä rintamalla on hyvin tärkeää kehitystavoitteidemme saavuttamiselle sekä esimerkin näyttämiselle maailmanlaajuisissa kestävän kehityksen toimintaohjelmissa.

On muistettava, että perimmäisenä tavoitteena on onnistua köyhyyden torjunnassa. Tässä onnistuminen voidaan taata vain toimimalla yhdessä ja hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia käytettävissämme olevia keinoja. Eurooppalaisen konsensuksen ansiosta meillä on nyt kaikki tarvittavat välineet tämän tavoitteen saavuttamiseen. Meidän on varmistettava, että nämä sitoumukset säilyvät korkealla poliittisella esityslistallamme ja ettemme hukkaa tätä todellista tilaisuutta täyttää kunnianhimoiset poliittiset sitoumuksemme. Kyse ei ole enää pelkästä politiikasta, vaan kollektiivisesta uskottavuudesta.

  Margrietus van den Berg (PSE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, meidän on kiitettävä ensisijaisesti jäsen Hutchinsonia tästä tärkeästä mietinnöstä. Kehitysavun tuloksellisuus edellyttää, että EU:n lähestymistavat kehitysapuun ja kauppaan ovat jatkossa yhdenmukaiset. Mikäli haluamme saavuttaa vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä, kehitysavun ja kaupan on täydennettävä toisiaan – kuten ne todellakin voivat tehdä – mutta valitettava tosiasia on, ettei tämä useinkaan toteudu. Kehitysapu- ja kauppapolitiikkaa – maatalous mukaan lukien – toteutetaan edelleen aivan liian usein toisistaan erillisinä, mikä on varmasti yksi syy siihen, miksi Afrikan köyhyyden poistamiseen kuluu vielä toiset sata vuotta.

Tällä hetkellä puhutaan vähän EU:n eri politiikanalojen yhdenmukaisuudesta. Komission jäsenen Mandelsonin neuvottelijat saarnaavat maailmanlaajuisten sääntöjen sääntelemästä vapaakaupasta, kun taas komission jäsenen Michelin henkilöstö tekee työtä kehityksen hyväksi ja pyrkii saavuttamaan vuosituhattavoitteet. Maataloustukipolitiikka taas on ristiriidassa kummankin leirin tavoitteiden kanssa. Eri politiikanalat ovat mielestäni verrattavissa "laivoihin, jotka ohittavat toisensa yössä".

Tässä tilanteessa kehitysnäkökulma jää valitettavasti aivan liian usein vähälle huomiolle. Esimerkiksi kauppanäkökohdat nousevat liiaksi etualalle talouspoliittisissa sopimuksissa, maineikkaissa – tai toisinaan ehkäpä pahamaineisissa – talouskumppanuussopimuksissa. Kehitysyhteistyön osalta apua tarvitseville tyrkytetään aivan liian usein olemassa olevia varoja, ja on ehdottomasti liian vähän näyttöä aidosti yhdennetystä lähestymistavasta, jossa todella käsiteltäisiin lisärahoitusta ja uusia kehitysyhteistyösuunnitelmia, vaikka juuri talouskumppanuussopimukset, joiden lähtökohtana on tehostettu paikallinen yhteistyö, voisivat auttaa kehitysavun tuloksellisuuden parantamisessa.

Tässä suhteessa on varmaa, että kehitysyhteistyön alalla on ryhdyttävä varotoimiin heikompien neuvottelukumppaneiden suojelemiseksi, jotta talouskumppanuussopimuksista voi muotoutua rehellisiä sopimuksia, joilla on realistinen aikataulu. Jos kaupan on määrä todella "nousta lentoon", esimerkiksi sellaiset asiat kuin verotusjärjestelmän uudistaminen ja rajanylitysmaksujen korvaaminen, vahvemmat julkiset ja sosiaalipalveluja tarjoavat instituutiot sekä koulutuksen ja terveydenhuollon parantaminen ovat korvaamattomia. Nykyinen yhteensovittamisen ja yhdenmukaisuuden puute tarkoittaa tehottomuutta ja on myös tuomittavaa sillä perusteella, että se on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan kanssa.

Yksi syy tähän on se, että kaupan ammattilaisten tietämys ja asiantuntemus usein rajoittavat kehitysyhteistyötoimijoiden työtä, ja päinvastoin. Toinen on haluttomuus laskea yhdennetyn kehitysyhteistyön todellisia kustannuksia ja hyötyjä ja etsiä yhdessä – mikä tarkoittaa myös neuvostoa – uutta rahoitusta sitä varten. Lisäksi on usein niin, että EU:n toimilla – muun muassa maatalouden, kaupan ja kehitysyhteistyön kaltaisilla aloilla – on kielteinen vaikutus toisiin politiikanaloihin. Esimerkiksi vientituet mahdollistavat EU:n maataloustuotteiden polkumyynnin Pohjois-Afrikassa, minkä seurauksena työttömyys alueella lisääntyy. Siirtolaiskysymyksistä vastuussa olevat valittavat talouspakolaisten tulvasta Pohjois-Afrikasta, mutta tekevät vain vähän asian hyväksi antamalla apua ja puuhastelevat sen sijaan mieluummin alueellisia työmarkkinoita koskevien sopimusten parissa.

Ainoa asia, joka voisi parantaa tilannetta huomattavasti, olisi komission ja neuvoston laatima yhdenmukainen eurooppalainen toimintaohjelma. Maailmanlaajuinen kauppa on tärkeää ja erittäin hyödyllistä, sillä se antaa kehitysmaille mahdollisuuden päästä pois köyhyyden noidankehästä. Kehitysavun ja kaupan hyvällä yhdistelmällä on mahdollista saavuttaa paljon, eikä kehitysavun ja kaupan yhdistämisprosessin saa antaa estää kehitysmaiden kehitystä. Tällä tavoin pystymme saavuttamaan vuosituhattavoitteet. Vaadin yhdenmukaista eurooppalaista toimintaohjelmaa, jolle uusi kehitysyhteistyöväline voi tarjota kehyksen.

  Tokia Saïfi, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ensinnäkin kiittää esittelijä Hutchinsonia laadukkaasta mietinnöstä, jossa käsiteltävä aihe on äärimmäisen tärkeä tulevaisuudellemme. Onnitteluni esittelijälle.

Vuosi 2005 oli erittäin ratkaiseva kehitysavun kannalta. Jos asiat ovat nyt todellakin saamassa vauhtia, siirtykäämme sanoista tekoihin. Tältä pohjalta voimme ainoastaan pitää myönteisinä Euroopan unionin ja useiden jäsenvaltioiden pyrkimyksiä lisätä kehitysapua huomattavasti. Vaikka onkin selvää, että taloudelliset resurssit ovat välttämättömiä avun tuloksellisuuden kannalta, ne eivät yksin riitä.

Kehitysyhteistyötä koskevia käytäntöjä on siten valvottava tiukasti, jos näiden toimien toteuttamista halutaan arvioida täysimääräisesti. Kehitysavun on oltava yhtä kunnianhimoista laadullisesti kuin se on rahoituksen osalta, jos köyhyyttä halutaan vähentää tuntuvasti. Tätä ajatellen korostan, että on tärkeää ottaa käyttöön innovatiivisia rahoitusmekanismeja, jotka mahdollistavat vakaiden ja ennustettavissa olevien resurssien osoittamisen. Tätä silmällä pitäen pidän myönteisenä viimeisimmässä Yhdistyneiden Kansakuntien kokouksessa perustettua Unitaid-rahastoa, joka helpottaa kehitysmaiden lääkkeidensaantia. Tämän mekanismin ollessa vasta aivan alkuvaiheessa toivokaamme ja rukoilkaamme, että se osoittaa tulevaisuudessa tehokkuutensa ja varmistaa myös muiden kuin niiden maiden sitoutumisen, jotka ovat jo siinä osallisina, kuten Ranska.

Euroopan unionin on otettava ohjat käsiinsä tavoitteenaan saada kehitysavun osalta aikaan parempi työnjako. Tällaista koordinointia on tehtävä sekä Euroopan unionissa että avun vastaanottajamaissa, joiden on myös osallistuttava koordinointiin. Ensimmäisen vaiheen muodostaa toimenpidepaketti, jolla on tarkoitus tehdä kehitysavusta tuloksellista. Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on samat tavoitteet kehitysyhteistyössä. Ottakaamme siten yhdessä vastaan haaste tehdä kehitysavusta tuloksellista ja avointa ja pysyä samalla uskollisina sitoumuksillemme.

  Miguel Ángel Martínez Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kun toissapäivänä tapasimme Liberian presidentin tarkoituksenamme lyhyesti kuvata hänelle Euroopan parlamentin tärkeimpiä pyrkimyksiä kehitysyhteistyön alalla, korostimme Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kaksinaista sitoumusta. Toisaalta olemme sitoutuneet vapauttamaan enemmän voimavaroja tähän tehtävään – jota pidämme ensisijaisena EU:n velvollisuuksien joukossa – ja toisaalta hyödyntämään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti, minkä tarkoituksena on saavuttaa konkreettisia tuloksia yhä vakavampaan ja väistämättömään haasteeseen vastaamisessa.

Tässä suhteessa ystäväni ja kollegani Hutchinsonin laatima mietintö on hyvin tärkeä asiakirja, kun otetaan huomioon sen täsmällisyys ja perinpohjaisuus sekä ajankohta, jona se on laadittu. Euroopan unionin yleisessä mielipiteessä ollaan nimittäin nyt oivaltamassa, että kun otetaan huomioon sekä solidaarisuusperiaate että alikehittyneisyyttä pakenevien siirtolaisten virta EU:n jäsenvaltioihin, EU:lla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdistaa kaikki pyrkimyksensä etelän maiden kehittämiseen ja vakauttamiseen.

Hutchinsonin mietintö ja hänen erittäin kiitettävä päätöslauselmaesityksensä, jonka varmastikin hyväksymme ylivoimaisella enemmistöllä, eivät ole vain yksi uusi asiakirja niiden monien asiakirjojen joukossa, joista keskustelemme parlamentissa. Olen täysin samaa mieltä mietintöön sisältyvistä ehdotuksista, joten en aio toistaa sen sisältöä tässä. Totean vain, että mietintö on erityisen merkityksellinen juuri tällaisena päivänä, kun pääsimme vain muutama tunti sitten hyvään lopputulokseen neuvotteluissa uudesta oikeudellisesta välineestä kehitysyhteistyömme rahoittamista varten.

Haluan myös sanoa, että mietintö on todella näkemyksellinen asiakirja ja että siihen sisältyy erittäin monia ajatuksia ja ehdotuksia, jotka neuvoston ja ennen kaikkea komission on otettava huomioon tehostaakseen työtämme yhteistyön alalla.

Meidän Euroopan parlamentissa, kehitysyhteistyövaliokunnassa ja tietysti Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä on sitouduttava varmistamaan, etteivät jäsen Hutchinsonin ehdotukset jää pelkiksi hyviksi aikeiksi eivätkä kuivu kokoon. Meidän on tehtävä työtä varmistaaksemme, että hänen ehdotuksensa toimivat eräänlaisena toimintaohjeistona meille ja että tällä alalla saavutettava tehokkuus auttaa saamaan enemmän ja objektiivisesti mitattuna parempia tuloksia, jotka lisäksi oikeuttavat merkittävämpien ja anteliaampien talousarvioiden laatimisen alalla, joka ei ole enää toisarvoinen tai pelkkä keino rauhoitella omaatuntoamme. Meidän on myös pyrittävä varmistamaan, että tästä alasta tehdään aidosti tärkeä painopistealue Euroopan unionin politiikassa.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan ensiksi kiittää jäsen Hutchinsonia hänen merkittävästä mietinnöstään, jota ryhmäni kannattaa varauksetta.

Jo vuonna 2000 YK:n yleiskokous antoi itselleen tehtävän, johon kaikkien Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien jäsenet ovat suhtautuneet hyvin vakavasti viime vuosina, nimittäin tehdä menestyksestä mitattavissa olevaa, asettaa tavoitteita ja osoittaa, missä edistystä on saavutettu. Myös meille vuosituhattavoitteet toimivat mittapuuna, jonka perusteella arvioimme kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan toimintamme tehokkuutta.

Pidimme YK:n väliraporttia hälyttävänä, sillä se osoitti, ettei asetettuja tavoitteita ollut saavutettu. Tämäntyyppinen epäonnistuminen aiheuttaa hyvin palkatuille eurooppalaisille huonon omantunnon, kun taas miljoonille köyhyydessä eläville ihmisille se merkitsee kuolemaa ja miljoonille nuorille naisille koko elämää vailla koulutusta. Tämän pitäisi olla riittävän hyvä syy komissiolle tarkastella uudelleen kehitysapunsa tuloksellisuutta, ja se antaa varmasti myös meille aihetta perehtyä tarkemmin komission itsearviointiin. Saanen onnitella vielä kerran jäsen Hutchinsonia hyvästä työstä, jota hän on tehnyt osoittaessaan komissiolle erittäin selvästi, mitä sen pitäisi tehdä.

Sallikaa minun kuitenkin käyttää tätä tilaisuutta pohtiakseni Euroopan parlamentin roolia, sillä mekin olemme jossain määrin vastuussa tästä epäonnistumisesta. On ilmeistä, että olemme vuosi toisensa jälkeen hyväksyneet talousarvioita, joilla ei saavutettu haluttuja tuloksia, mutta oliko meillä ylipäätään mahdollisuuksia tehdä parempia päätöksiä? Onko meillä riittävästi tietoa valvontatehtävämme hoitamiseksi? Epäilen sitä. Komissio ei ole toistaiseksi esittänyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että se olisi hallinnoinut hankkeita siten, että kahdeksan vuosituhattavoitetta saavutetaan. Talousarviota koskevat tiedot, joiden pohjalta meidän on edellytetty tekevän päätöksiä, ovat pintapuolisia.

Vuonna 2005 kehotimme Euroopan investointipankkia tekemään vertailuanalyysin lainaustoimintansa osalta, toisin sanoen arvioimaan jokaista lainaa siinä suhteessa, miten se edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Valvontamme piiriin kuuluvia varoja ei tällä hetkellä voida arvioida tällä tavoin. Ei ole toimielintä, joka voisi ottaa meiltä hoitaakseen varainkäytön yleisen valvonnan, joten meidän olisi myös vaadittava, että Euroopan parlamentille annetaan enemmän vaikutusmahdollisuuksia koko kehitysyhteistyössä, siis myös Euroopan kehitysrahaston ohjelmoinnissa.

Sekä kansallisella että alueellisella tasolla on tehtävä ehdotuksia, joihin sisältyvät tarkasti määritetyt tavoitteet ja virstanpylväät vuosituhattavoitteiden asteittaista saavuttamista varten. Haluamme komission laativan tulevaisuudessa maa- ja aluekohtaisia raportteja, jotka on jaettu edelleen alan ja hankkeen mukaan, ja raportteja, joissa luetellaan hankevastaavat ja hankkeisiin osallistuvat konsulttiyritykset sekä esitetään yksityiskohtaisesti hankkeisiin osoitetut varat.

Hutchinsonin mietintöön sisältyy 65 tärkeää ehdotusta, mistä käy selväksi, että Euroopan parlamentilla on todellakin kykyjä, joita pitäisi hyödyntää tulevaisuudessa. Toinen asiantunteva taho ovat mielestäni kohdealueiden hallitusten ohella kyseisillä alueilla toimivat instituutiot, joiden osallistumista on lisättävä huomattavasti. Yhden mietinnössä ylistettävän lähestymistavan mukaan asianomaisella alueella toimivien yksittäisten lahjoittajamaiden pitäisi johtaa toimintaa tietyillä aloilla. Mekin voisimme pohtia mahdollisuutta hyödyntää taloudellista vaikutusvaltaa, jota Euroopan unionilla on enemmän kuin Yhdistyneillä Kansakunnilla, ottamalla ohjat käsiimme yhdessä kaikkiaan kahdeksasta vuosituhattavoitteesta. Ehdotan, että tämä tavoite olisi vesi.

Euroopan unioni voisi sitoutua turvaamaan yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa Afrikan maanosan juomavesihuollon ja jätevesien käsittelyn. Tämä tuottaisi meille enemmän kunniaa kuin viimeisin skandaali, joka koskee eurooppalaisten yritysten toimesta tapahtunutta juomaveden myrkyttämistä. Meidän olisikin kehotettava komissiota laatimaan aikataulu siitä, mihin ajankohtaan mennessä kaikille Saharan eteläpuolisille suurille kaupungeille voitaisiin tarjota juomavesihuoltoa ja jätevesien käsittelyä koskevat kestävät järjestelmät, ja vaadittava sitä esittämään säännöllisesti väliaikaiskertomuksia tässä tehtävässä edistymisestä.

Tiedustelen komissiolta, onko sillä rakenteet, jotka ylipäätään mahdollistavat yleissuunnitelman tekemisen tällaista tehtävää varten, ja onko se samaa mieltä siitä, että kansainvälinen yhteisö tarvitsee tämäntyyppistä erikoiskeskusta. On löydettävä parempia tapoja tuoda yhteen kentällä olevat toimijat, poliitikot ja lahjoittajamaat. Ehdottaisinkin, että komission olisi järjestettävä joka toinen vuosi Afrikan kehitystä käsittelevä kansainvälinen konferenssi, jonka erityisenä tavoitteena olisi tehdä poliitikot ja lahjoittajamaat tietoisiksi siitä, mitä tarvitaan ja mitä käytännössä on opittu. Yksi mahdollisuus olisi järjestää näyttely, jossa esitellään onnistuneita ja epäonnistuneita hankkeita ja annetaan arvoa ensiksi mainituille.

Tämä tarjoaisi myös tilaisuuden rekrytoida uusia erikoistuneita työntekijöitä kehitysyhteistyön alalla erityisesti nuorten keskuudesta.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, aina kun ihmisiä pyydetään nimeämään hallitseva maailmanlaajuinen supervalta, kaikki mainitsevat Yhdysvallat. Juuri Euroopan unioni antaa kuitenkin yli puolet julkisesta kehitysavusta maailmassa ja on maailman suurin rahoittaja. Tämä saavutus ei valitettavasti tarkoita EU:n johtajuutta kansainvälisellä näyttämöllä. Sanomme "unioni" mutta ajattelemme "jäsenvaltioita", koska Brysselissä joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätöksissä todetaan selvästi, että 80–90 prosenttia uudesta kehitysmaille annettavasta kehitysavusta on tultava jäsenvaltioilta.

Meidän pitäisi kysyä itseltämme, olemmeko tulevaisuudessa valmiita tarkastelemaan tiettyjen maiden, viimeisimpinä Irakin ja Nigerian, velkojen huojentamista yhtenä kehitysavun muotona. Se on helppo ratkaisu EU:lle mutta itse asiassa vähentää kehitysmaille annettavan avun tosiasiallista määrää. Velkojen peruuttamista lukuun ottamatta köyhille maille viime vuonna annettu tosiasiallinen apu kasvoi kuitenkin viidellä miljardilla. Jotkut puhuvat tästä summasta "vain viitenä miljardina", toiset taas "peräti viitenä miljardina".

Päätän puheenvuoroni toteamalla Euroopan unionin yhden uuden jäsenvaltion edustajana, että EU:n uudet ja köyhemmät jäsenvaltiot ovat niille hyvin oudossa tilanteessa. Olemme osa Euroopan yhteisöä ja haluamme hyväksyä siihen liittyvät velvoitteet. Maidemme on ymmärrettävä, että maailmassa on vielä meitäkin köyhempiä.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella esittelijää erittäin hyvästä mietinnöstä. Sen 65 kohdassa hän käsittelee niitä monia aloja ja tekijöitä, jotka ovat välttämättömiä kehitysavun lisäämiseksi ja parantamiseksi. Hän tarkastelee kehitysavun uusia rahoituslähteitä ja tarvetta omaksua lähestymistapa, johon sisältyvät velkojenkevennykset, jotta kehitysmaille annetaan enemmän liikkumatilaa köyhyyden torjunnassa. Esittelijä tietysti myös korostaa, että eri politiikanalojen on oltava yhdenmukaisia. Kehitysapumme on tuloksellista vain, jos eri aloilla harjoitettava politiikka on yhdenmukaisempaa.

On selvää, ettei tuloksellisuus saa heikentää tarvittavaa vastuuta. Juuri aikana, jolloin yhä enemmän voimavaroja kohdistetaan kehitysyhteistyöhön suoran talousarviotuen muodossa, tarvitaan riittäviä voimavaroja riippumattoman ja kriittisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Jos lahjoittajamaat haluavat parantaa kehitysapunsa tuloksellisuutta, ne ovat monilla aloilla riippuvaisia kansalaisjärjestöistä sen varmistamisessa, että annettua apua todellakin käytetään köyhyyden vähentämiseen ja että sillä tavoitetaan köyhät ja epäedullisessa asemassa olevat ihmiset kumppanimaissa.

Jäsenvaltioiden on noudatettava sitoumuksia, joita ne ovat tehneet kehitysavun rahoituksen osalta. Niiden on toisin sanoen myönnettävä kehitysapuun 0,56 prosenttia BKT:staan vuonna 2010 ja 0,7 prosenttia vuonna 2015. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, ettei velkojenkevennyksiä pitäisi sisällyttää näihin lukuihin. OECD:n kehitysapukomitean tuoreiden tilastojen mukaan Euroopan unioni on merkinnyt erityisesti Irakille ja Nigerialle osoitetut velkojenkevennykset vuonna 2005 kehitysavuksi, vaikka Monterreyn konsensus nimenomaisesti määrää, ettei velkojenkevennyksinä myönnettyä rahoitusta pidä ottaa kehitysmaille tavallisesti suoraan osoitetuista kehitysapumäärärahoista.

Euroopan parlamentti kehottaa näin ollen jäsenvaltioita laatimaan vuosittaisen yksityiskohtaisen luettelon, josta ilmenevät selvästi kehitysavulle suoraan myönnetyt määrärahat. Kuten esittelijä totesi, Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden antaman kehitysavun on oltava koordinoitua ja toisiaan täydentävää sekä yhdenmukaista. Monet kumppanimaat hukkuvat lahjoittajien paljouteen: samanaikaiset hankkeet johtavat usein tarpeettomaan rakenteiden päällekkäisyyteen ja ovat toisinaan jopa este edistymiselle. Tämä ongelma on mahdollista ratkaista vain koordinoimalla paremmin yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyötä.

Mietinnössä ehdotetaan työryhmää, johon kansalaisyhteiskunnan edustajat osallistuisivat. Erityisiä tapaustutkimuksia pitäisi käyttää osoittamaan, mikä toimii jo ja missä on edelleen tehtävä erittäin paljon työtä.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Tervehdin esittelijää ja tuen hänen esityksensä pääkohtaa. Euroopan unionilla on mahdollisuudet nousta, ja itse asiassa sen on noustava, ykköseksi paitsi kehitysavun laajuudessa myös sen tuloksellisuudessa. Voimme jatkaa sen pahoittelemista, että kolmansille maille annettava kehitysapu on riittämätöntä, mutta ensin meidän on oltava varmoja siitä, että kaikkea käytettävissä olevaa kehitysapua käytetään tehokkaasti. Meidän on parannettava kehitysavun koordinointia, luovuttava tarpeettomista muodollisuuksista ja vahvistettava valvontaa kyetäksemme reagoimaan alati muuttuvaan tilanteeseen. Euroopan komission roolin pitäisi vain vahvistua tässä suhteessa, erityisesti kehitysavun koordinoinnissa. Tämä on hyvin merkittävää uusille jäsenvaltioille, sillä niiden panos kehitysmaiden auttamisessa kasvaa vähitellen. Liettuan luokitus Maailmanpankissa onkin jo muuttumassa sen siirtyessä avun vastaanottajamaasta lahjoittajamaaksi. Tämä tilanne helpottaa suuresti kotimaani osallistumista Maailmanpankin kehitysyhteistyöohjelmiin.

Erittäin tärkeä tekijä on kansalaisten tuki, koska se ei toistaiseksi ole ollut yhtä merkittävää kuin sen pitäisi olla. Meidän on tuettava uusissa jäsenvaltioissa sitä käsitystä, että auttamalla kehitysmaita autamme myös itseämme. Näinä globalisaation aikoina maailma muistuttaa meitä siitä, että köyhyys ja nälkä sekä levottomuudet ja luonnonkatastrofit Afrikassa tai Aasiassa vaikuttavat myös Euroopan tai Amerikan vakauteen ja elintasoon. Avun vastaanottajamaiden on kuitenkin myös osoitettava valmiutensa hallinnoida asianmukaisesti niille uskottuja varoja. Parlamentin jäsenten ja sekä EU:n että avun vastaanottajamaiden pitäisi kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota tähän kysymykseen.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Hutchinsonin mietinnön perustelut alkavat dramaattisella toteamuksella siitä, että joka minuutti 11 lasta kuolee nälkään ja köyhyyteen.

On todellakin vaikea löytää parempaa syytä käsitellä Euroopan unionin kehitysavun tuloksellisuutta. Voidaan vain yhtyä mietinnössä esitettyyn toteamukseen siitä, että kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen on järkevää vain, jos samalla parannetaan merkittävästi myös avun tuloksellisuutta. Olen vakuuttunut, että EU:n kansalaiset antavat tukensa kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiselle. He eivät kuitenkaan suvaitse tuhlailua, tehottomuutta, avoimuuden puutetta eivätkä huijaamista, minkä vuoksi on tärkeää parantaa kehitysavun tuloksellisuutta.

On ehdottoman tärkeää, että kehitysavuksi luokitellaan vain todellinen kehitysapu. Tuen näin ollen näkemystä, jonka mukaan köyhien maiden velan keventäminen pitäisi erottaa kehitysapumäärärahoista. Voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita (HIPC) koskeva aloite ei todellakaan ole tuonut kestävää ratkaisua köyhien maiden velkaantumisongelmaan. Toisaalta on olennaista, että mahdollisimman suuri osa käytettävissä olevasta taloudellisesta avusta toimitetaan suoraan vastaanottajille. On tärkeää olla antamatta sellaista vaikutelmaa, että suuri osa näistä varoista käytetään virkamiesten ja neuvonantajien kaltaisille välikäsille maksamiseen. Kehotus hajautetun yhteistyön syventämiseen suoraan kehitysmaiden paikallisten tahojen kanssa pitäisi näin ollen tunnustaa tukemisen arvoiseksi.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 ja sitä jatkettiin äänestyksillä klo 12.05.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies GÉRARD ONESTA

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Euroopan parlamentin jäsen Lívia Járóka, joka on asetettu ehdolle "Vuoden 2006 Euroopan parlamentin jäsen" -palkinnon saajaksi romanien oikeuksia puolustavan päättäväisen kampanjansa johdosta, on joutunut sellaisten rasististen ja naisvihamielisten sähköpostiviestien kohteeksi, jotka ovat mielestäni täysin sopimattomia täällä parlamentissa. Tämä on sietämätöntä, ja haluan parlamentin panevan asian merkille.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Suosionosoitukset ovat nähdäkseni osoitus kollegojemme myönteisestä suhtautumisesta äskeiseen puheenvuoroonne.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhdyn täysin jäsen Bozkurtin sanoihin. Minusta on täysin sopimatonta, että Bulgariaa edustava tarkkailija yrittää polkea jäsen Járókan arvoa: juuri näin hänen sähköpostiviestissään tehdään. Odotan puhemiehistön ryhtyvän päättäväisiin toimiin tässä asiassa. Kyseinen tarkkailija ei kuulu Euroopan parlamenttiin.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron esittääkseni vastalauseeni Libanon pääministerin Sinioran puheenvuorosta eilisessä puheenjohtajakokouksessa. Hän käytti täysin puolueellisen ja yksipuolisen puheenvuoron, johon kokouksen osallistujilla ei ollut tilaisuutta vastata välittömästi. Tämä kaikki oli poliittisten ryhmien aikaansaannosta – mikä oli ehkä ihan hyväkin. Pyytäisin kuitenkin puheenjohtajakokousta oikeudenmukaisen ja tasapuolisen tiedotuksen nimissä esittämään kutsun myös Israelin pääministerille tai ulkoministerille, jotta voimme kuulla toisen puolen tarinasta.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Puhemies. – Kaikki edellä esitetty saatetaan toimivaltaisten elinten tietoon.