Indekss 
Debašu stenogramma
Ceturtdiena, 2006. gada 28. septembris - Strasbūra Pārskatītā redakcija
1. Sēdes atklāšana
 2. Dokumentu iesniegšana (sk. protokolu)
 3. Apropriāciju pārvietojumi (sk. protokolu)
 4. Nanozinātnes un nanotehnoloģijas (2005. - 2009. g.) (debates)
 5. Par ES atbalsta palielināšanu un uzlabošanu: pasākumi 2006. gadā efektīvas palīdzības īstenošanai (debates)
 6. Padomes kopējo nostāju paziņošana (sk. protokolu)
 7. Balsošanas laiks
  7.1. Par ES atbalsta palielināšanu un uzlabošanu: pasākumi 2006. gadā efektīvas palīdzības īstenošanai (balsojums)
  7.2. Zivsaimniecības, kas izmanto jūras zeltplekstes un jūrasmēles krājumus Ziemeļjūrā (balsojums)
  7.3. Bioloģiskā ražošana un norādes par to uz lauksaimniecības produktiem un pārtikas produktiem (balsojums)
  7.4. GALILEO (balsojums)
  7.5. Kopējā imigrācijas politika (balsojums)
  7.6. Situācija Darfūrā (balsojums)
  7.7. ES ekonomiskās un tirdzniecības attiecības ar Indiju (balsojums)
  7.8. Sieviešu perspektīvas starptautiskajā tirdzniecībā (balsojums)
  7.9. Ekonomiskās situācijas uzlabošana zvejniecības nozarē (balsojums)
  7.10. Haizivju spuru atdalīšana uz kuģiem (balsojums)
  7.11. Nanozinātnes un nanotehnoloģijas (2005. - 2009. g.) (balsojums)
 8. Balsojumu skaidrojumi
 9. Balsojumu labojumi un nodomi balsot (sk. protokolu)
 10. Iepriekšējās sēdes protokola apstiprināšana (sk. protokolu)
 11. Nākamās sesijas darba kārtība (sk. protokolu)
 12. ASEM samits (2006. gada 10.-11. septembrī Helsinkos) (debates)
 13. Turpmākās darbības patentu jomā (debates)
 14. Lēmumi attiecībā uz atsevišķiem dokumentiem (sk. protokolu)
 15. Rakstiskas deklarācijas, kas ir iekļautas reģistrā (Reglamenta 116. pants) (sk. protokolu)
 16. Rakstiskas deklarācijas (Reglamenta 116. pants) (sk. protokolu)
 17. Sēdē pieņemto tekstu nosūtīšana (sk. protokolu)
 18. Nākamo sēžu datumi (sk. protokolu)
 19. Sesijas pārtraukšana
 PIELIKUMS (Rakstiskās atbildes)


  

PRZEWODNICZY: JACEK EMIL SARYUSZ-WOLSKI
Wiceprzewodniczący

 
1. Sēdes atklāšana
  

(Posiedzenie zostało otwarte o godz. 10.05)

 

2. Dokumentu iesniegšana (sk. protokolu)

3. Apropriāciju pārvietojumi (sk. protokolu)

4. Nanozinātnes un nanotehnoloģijas (2005. - 2009. g.) (debates)
MPphoto
 
 

  Przewodniczący. Kolejnym punktem porządku dziennego jest sprawozdanie sporządzone przez Miloslava Ransdorfa w imieniu Komisji Przemysłu, Badań Naukowych i Energii w sprawie nanonauki i nanotechnologii: plan działań dla Europy na lata 2005-2009 [2006/2004(INI)] (A6-0216/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL), Zpravodaj. – Vážený pane předsedo, vážení kolegové, ujímám se slova ve věci nanotechnologií trochu s obavami, protože jsme svědky toho, že původní plány, které se týkaly této oblasti, nejsou v rozpočtovém výhledu naplněny. Jsme svědky krácení výdajů o 38 %, a i když v minulém rámcovém plánu bylo 140 milionů ročně nahrazeno 600 miliony, což je významný skok kupředu, tak přesto dynamika, kterou má Evropská unie v této oblasti, je menší, než bychom si přáli. Máme sice stále vynikající pozice v oblasti základního výzkumu a publikací, Evropská unie má náskok oproti Spojeným státům v této sféře, ale pokud jde o patenty, tak podíl Spojených států představuje 42 % v celosvětovém měřítku, zatímco Evropská unie má 36 %. A jsme svědky také toho, že pokud jde o produkty, které se ocitají na trhu, tak tempo Evropské unie je menší. Federální výdaje Spojených států představují zhruba tolik, kolik dává celá Evropská unie do oblasti nanotechnologií a nanověd a jednotlivé členské země v Evropské unii mají nestejnou úroveň výdajů. Prakticky jenom Irská republika má v průměru na obyvatele více než mají Spojené státy.

Chtěl bych zdůraznit také, že v roce 2001, když byl uspořádán průzkum veřejného mínění na vzorku 16 000 obyvatel, tak se ukázalo, že informovanost o nanotechnologiích, pokud jde o populaci Evropské unie, je také velice nízká. Proto bych chtěl v této souvislosti zmínit dva klasiky, které bych tu rád ocitoval. Prvním z nich je Johann Wolfgang von Goethe, v jehož Faustovi Mephisto říká: „Jen zhrdej rozumem a věděním a bez podmínky mám Tě hned.“ Já nechci vystupovat v této pozici jako Mephisto, ale v každém případě bych varoval před snižováním výdajů v této oblasti ve srovnání s jinými zeměmi. A druhým klasikem, kterého bych rád ocitoval, doufám, že ho to potěší, když mezi námi není přítomný, a to je Günter Verheugen, který v minulém týdnu právě zmiňoval deset priorit Evropské unie v této oblasti, a jedna z nich je samozřejmě příprava kádrů, investice do vzdělávání, do osvěty veřejnosti, aby byla připravena právě na nové technologie. Bez této změny se neposuneme dále, protože veřejné mínění v Evropské unii častokrát není těmto technologiím příznivé a samozřejmě se přehánějí i některé bezpečnostní obavy. Já jako příklad tohoto přehánění mohu uvést i některé pozměňovací návrhy, které ke zprávě byly připraveny ze strany politické skupiny Zelených, a konkrétně pozměňovací návrhy 3 a 6, které by znamenaly prakticky likvidaci celého rámce postupu ve výzkumu nanověd a nanotechnologií v rámci sedmého rámcového programu. Je nepřijatelné, aby vlastně celý ten komplexní výzkumný program byl likvidován s tím, že mohou být dány investice jenom do oblastí, kde je vyloučena expozice lidí a životního prostředí. Myslím si, že je důležité dát bezpečnostní garance evropské veřejnosti, evropským občanům, ale není možné, abychom touto cestou vlastně vyřadili celý ten komplexní plán výzkumu.

Chtěl bych říci, že pro nás je nesmírně důležité také to, abychom zdůraznili sociální aspekt nanotechnologií. Jsou velkou příležitostí pro nová pracovní místa, jsou příležitostí pro to, aby se zvýšily investice do lidí, abychom také i posílili celou oblast lékařství a věd o zdraví. V tomto ohledu jsou nanotechnologie velkou příležitostí. Jejich dosah se dá srovnat s tím, co představovala výzva mikroelektroniky v 60., 70. a 80. letech minulého století. Stejně jako mikroelektronika i nanotechnologie penetrují do všech oblastí lidského života. Mají velké implikace také v oblasti energetiky. Znamenají možnost nových materiálů, které budou lehčí a spolehlivější, odolnější. Znamená to také i možnosti konstrukce dopravních strojů, které budou méně energeticky náročné. Materiálová a energetická náročnost se v souvislosti s nanotechnologií může výrazně snížit. Je to, dámy a pánové, výzva, se kterou se musíme vyrovnat tak, abychom zaručili budoucnost evropských společností v globální soutěži.

Dámy a pánové, toto je moje úvodní slovo a těším se na diskuzi. Chtěl bych poděkovat v této souvislosti za spolupráci nejenom komisaři Potočnikovi a komisaři Verheugenovi, ale také i váženým kolegům z Výboru pro průmysl, výzkum a energetiku a z příslušného ředitelství panu Renzovi Tomellinimu, který je specialistou v dané oblasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, Member of the Commission. Mr President, I am here today to talk about the big issue of small technologies. Over 2000 years ago, the ancient Greek politician Demosthenes said: ‘Small opportunities are often the beginning of great enterprises.’ I believe he was right. And I mean enterprise in every sense of the word – not just as a business, but as a project and a voyage of discovery.

Nanotechnology has already shown that it holds a lot of promise. It not only offers new solutions to many current problems, but also opens up new innovation opportunities, boosting the economy and creating jobs.

Nanotechnology is already making a difference in many areas. For example, new medical treatments are being developed for severe diseases such as brain tumours and Alzheimer’s disease; it is helping the environment through more efficient catalysts, better batteries and more efficient light sources; and smaller, lighter and better-performing materials, components and systems are being created. But nanotechnology could also make a huge contribution to major global challenges such as how to tackle threats to the environment, how to make better use of resources and create less waste, and how to improve energy generation technologies.

Europe is in a leading position in the world today, partly thanks to the Commission’s framework programme. European industry should now reap the benefits of that knowledge through innovative products and processes. But to follow through, we need to take action on several fronts, which are outlined in the Commission’s communication Nanosciences and Nanotechnologies: An Action Plan for Europe 2005-09. These include the need to increase investment, boost interdisciplinarity, create necessary infrastructures, expand human resources and foster innovation.

Much progress has already been made in implementing the action plan: Commission funding for research in nanosciences and nanotechnologies has steadily increased to about EUR 470 million in 2005. In fact, the Commission has now become the world’s largest single public funding agency for nanotechnology. It accounted for 30% of public funding of nanotechnology research in the European Union last year. Significant funding increases are expected over the duration of the Seventh Framework Programme. The Commission has proposed expanding funding for nanotechnology, with a new emphasis on developing infrastructures and projects assessing the risk of nanotechnology for humans and the environment. That is a key area, because, as well as the benefits, we must also recognise the potential risks. These must be carefully assessed. Some concerns have already been raised about new applications.

The action plan addresses these too. Special projects and publicity in many languages will provide information and communication. There are projects to engage the public – presenting both sides of the argument; brochures explaining how nanotechnology works; and even DVDs explaining the issues in simple terms for children. In addition, the European Group on Ethics in Science and New Technologies is working on an opinion on the ethics of nanomedicine, which we expect to be delivered to President Barroso soon.

The Commission is committed to ensuring a balanced approach. What is fundamental is to have a high level of public health, safety, environmental and consumer protection. To do that, in Europe we need to identify the safety concerns, collect data for a health and environmental impact assessment of the product, and act at the earliest possible stage through adjustments, where necessary, of risk assessment procedures for nanotechnology.

The Commission is also looking at the European legislation applicable to nanotechnology. We are assessing how adequate and appropriate that legislation is to deal with the increasing use of nanotechnologies. We also need to consider potential regulatory issues.

Lastly, we are active in many international fora, addressing new issues and seeking to develop a code of good conduct.

I am very happy to note that the European Parliament, through the report of Mr Ransdorf, fully recognises the important role to be played by nanosciences and nanotechnologies and welcomes the Commission’s action plan. I find it very positive that the report calls for increased public investment in related research and development, particularly in developing relevant infrastructures and nanomedicine. It is equally important that it stresses the importance of creating the right climate for innovation in Europe as well as emphasising the importance of ‘speaking with one voice’ internationally in this highly promising research area. I am very happy to note that the report has enjoyed a very large measure of support from the three parliamentary committees that have discussed it.

To conclude, I hope I have given you a brief outline of the Commission’s balanced and growing nanosciences and nanotechnologies policy. Together, we can all benefit from that exciting new enterprise. I thank the European Parliament for its support so far and hope you will continue to support the Commission in further developing the European dimension of nanoscience and research.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), draftsman of the opinion of the Committee on Legal Affairs. – Mr President, I am pleased that Mr Ransdorf has incorporated many of our committee’s suggestions into his report.

It is clear that nanosciences and nanotechnologies represent one of the fastest-growing industries of the 21st century. Nanotechnology has the potential to have an impact on a number of industries and it has a predicted market of nearly one trillion euros within a decade.

However, Europe has been slow to realise this potential and thus holds a small market share in research and development and education and, as a result, industrial innovation in this field. It is imperative that the EU adopt this plan to support nanoscience development, education and vocation within the Member States. Furthermore, an emphasis on nanoscience and nanotechnology is critical to reaching the goals set by the Lisbon Strategy.

With regard to the report, I should like to highlight a few goals that have been incorporated and identify an important point that unfortunately has not been addressed adequately. Firstly, nanoscience and nanotechnology is permeated with ethical issues. As such, I am pleased that the report has included our committee’s suggestion to maintain high ethical principles and has welcomed public reviews on non-therapeutic human enhancement and privacy. In addition, I support the Commission’s proposal to respond to the dynamic nature needed for proper regulation in this field.

Secondly, the proposal has a strong emphasis on patents. Reform, as well as global incorporation of the patent system for nanoscience and nanotechnology within the Member States, is crucial to Europe’s success in this field. Reform must include a decrease in cost for the patent process, as well as an increase in accessibility of patents for SMEs. Furthermore, to promote global compliance with patent recognition and protection, we should emphasise the importance of fulfilling WTO regulations, especially in China.

However, protection of intellectual property rights, both internationally and within Europe, has not been developed sufficiently in the report. Member States are called upon to coordinate actions regarding IPR and act within OECD and UNESCO. This is too weak to protect IPR in this field. These organisations deal more with promoting good practices than with ensuring action. Thus, real standards could prove more effective.

With strong growth projected in the field of nanosciences and nanotechnology, it is important that the EU accept the Commission proposal to adopt new approaches to this industry, from education to R&D. Such actions will contribute to heightened competitiveness and development in our Member States.

 
  
MPphoto
 
 

  Giles Chichester, on behalf of the PPE-DE Group. – Mr President, first of all I would like to congratulate Mr Ransdorf, my colleague and Vice-President of the Committee on Industry, Research and Energy, for his excellent report. I would like to affirm my Group’s general support for his report and for the Commission’s proposal.

Nanosciences and nanotechnologies are very important for the future of the economy and society. They hold huge promise for industrial and other applications. It is a very exciting technology in all sorts of areas. As a measure of the priority we are giving to nanosciences and nanotechnologies in Europe, I note that this topic is a significant theme in the Seventh Framework Programme. I welcome this action plan.

Having said that, I wish to enter a note of regret at the rather negative and fearful approach characterised in the Verts/ALE Group’s amendments. It is a pity to react against imagined risks, merely because they are in something that is so small as to be difficult to identify, or even, dare I say, to understand. Or perhaps that just applies to simple souls like myself. I would urge caution, therefore, on the requirements for labelling in advance of scientific evidence and on applying the precautionary principle. If we always applied this principle, then innovation, invention and inquiry would all go out the window and we would make no progress at all.

I also want to enter a reserve on the issue of whether nanoparticles should be included in REACH. Let us be quite clear that many known particles are part of existing chemical stock and should therefore be treated under that category. We have enough problems with REACH without adding to them on a very small level.

Finally, I shall end on a note of optimism and remind colleagues of the old saying ‘out of little acorns grow huge oaks’. I hope my party at home is listening to that remark.

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Gierek, w imieniu grupy PSE. – Panie Przewodniczący! Nanonauka zajmuje się zjawiskami w ciele stałym na poziomie nano, tj. w skali 10-9 metra. Oparta na tych badaniach nanotechnologia stanowi, jak rzadko która priorytetowa dziedzina techniki, najbardziej obiecujący potencjalnie trend zwiększający skokowo prawdopodobieństwo postępu w bardzo wielu obszarach naszego życia.

Dotyczy to m.in. przemysłu samochodowego i lotniczego, np. wytwarzania gładkich i odpornych na ścieranie lakierów zawierających nanocząsteczki, zdrowia, np. w zakresie wytwarzania leków czy też kosmetyków, energetyki, w zakresie ogniw paliwowych oraz nanoporowatych absorberów wodoru, a także sprawnych baterii słonecznych, technik ITC z wykorzystaniem zjawisk optycznych oraz spinowych, umożliwiających dalsze zagęszczenie zapisu informacji odczytywalnych niebieskim laserem, biotechnologii, w tym badań DNA i systemów bioinformatycznych. Przykłady te można rozszerzyć na sensorowe oraz konstrukcyjne materiały jak nanokompozyty oraz aktywowane powierzchniowo wiązkami elektronów włókna i tkaniny. Jednocześnie może niestety dojść do trwałego skażenia środowiska naturalnego, do zanieczyszczenia powietrza trwałym, trudnym do monitorowania aerozolem.

Istnieją dwie grupy nanotechnologii. Grupa pierwsza, technologie „top-down”, obejmujące m.in. przechodzenie ze stanu makro do nano, np. mieleniem proszków, rozwijaniem i aktywowaniem ich powierzchni poprzez wzrost potencjału. Do tych technologii zalicza się, m.in. nanoszenie diamentowych powłok ochronnych. Grupa druga, technologie „bottom-up”, pozwalające kształtować poziom molekularny, np. do wytwarzania spinotronicznych urządzeń dużej integracji. W tym wypadku dysponujemy niestety nielicznymi technologiami z wykorzystaniem mikroskopii tunelowej czy też zjawisk samoorganizacji. Do tej grupy należą biologiczne systemy informatyki.

Konkludując, należy stwierdzić, że w polityce naukowej dotyczącej nanonauki i nanotechnologii należy uwzględnić fakt, iż, po pierwsze, dotychczasowy rozwój technologii „top-down” w Unii Europejskiej pozwala na powołanie co najmniej kilku, a nawet kilkunastu platform technologicznych. Po drugie, technologie „bottom-up” wymagają dalszych intensywnych badań wyprzedzających w obszarze nauk podstawowych. I po trzecie, w trybie pilnym należy opracować metodykę badania aktualnego zanieczyszczenia, powtarzam, aktualnego, niebędącego wynikiem nanotechnologii, zanieczyszczenia atmosfery nanocząstkami. Chodzi o coś więcej niż PM 2,5, które łatwo przenikają do naszych organizmów poprzez błony komórkowe, a których katalityczne działanie może być groźne dla zdrowia. Kto wie, czy epidemia nowotworów nie wiąże się z trudną do określenia i być może narastającą z różnych źródeł obecnością trwałych nanoaerozoli w naszym środowisku.

 
  
MPphoto
 
 

  Jorgo Chatzimarkakis, im Namen der ALDE-Fraktion. – Herr Präsident! Zunächst einmal meinen herzlichen Glückwunsch an den Berichterstatter, Miloslav Ransdorf, der sich in das Thema hineingekniet und versucht hat, alle Aspekte abzudecken. Danke auch für die philosophischen Erwägungen ganz am Anfang Ihrer Rede.

Uns muss bewusst sein, dass wir Europäer unsere Leitfunktion in verschiedenen Märkten und Technologien nicht auf ewig behalten werden und dass wir unsere Leitfunktion — die Steuerungskompetenz für viele Technologien — in vielen Märkten bereits verloren haben. Denken wir an die Pharmaindustrie, die aus Europa abwandert, oder an die Mikroelektronik, die zunehmend in Asien entdeckt wird.

Im Bereich der Nanotechnologie haben wir als Europäer die Nase weltweit vorn. Wir sind technologisch Spitze. Wir stellen allerdings — und das ist die Einschränkung — nicht nur die Technologie in den Mittelpunkt, sondern auch den Menschen. Das ist der besondere europäische Ansatz. Das ist die Balance, die in diesem Bericht — zumindest so, wie er im Ausschuss für Industrie, Forschung und Energie verabschiedet wurde — zum Tragen kommt. Dabei muss es auch bleiben. Der Bericht in seiner jetzigen Form hält die Balance zwischen Hightech und den Grenzen der Ethik sowie zwischen Industriepolitik und den Interessen der Verbraucher. Beides muss im Gleichgewicht sein, denn beides ist wichtig.

Um technologisch vorne zu bleiben, brauchen wir aber eine klare Förderung seitens der Europäischen Union. Das geschieht sowohl durch das Siebte Forschungsrahmenprogramm als auch durch diesen Aktionsplan, und — das ist mindestens genauso wichtig — es muss auch durch Standardisierung und Normierung passieren. Wir brauchen einen weltweit verbindlichen Rahmen für globalen Wettbewerb. Hier können wir dem Beispiel der GSM-Technologie folgen, wo wir als Europäer den Prozess aktiv vorangetrieben und eine gewisse Weltmarktposition erreicht haben.

Allerdings gibt es bei der gesamten Nanodebatte ein großes Problem: Das Thema ist zu abstrakt. Die Menschen können sich darunter noch nichts vorstellen. Das öffnet wieder der immer noch bestehenden „Angstindustrie“ in Europa Tür und Tor. Das wird auch in einigen Anträgen hier im Hause deutlich. Wir haben es bei den Softwarepatenten und zum Teil auch bei REACH erlebt. Wir dürfen uns das bei der Nanotechnologie nicht wieder leisten, denn die „Angstindustriellen“, die Angstmacher, werden zu den großen Verhinderern. Wir brauchen aber im Moment jeden Arbeitsplatz. Wir reden jeden Tag über die Lissabon-Strategie und dürfen sie nicht gleichzeitig torpedieren. Deswegen müssen wir das Thema Nano konkreter machen. Es gibt heute schon Arbeitsplätze, die durch die Nanotechnologie geschaffen werden. Ich habe solche Betriebe selbst besucht und bin davon ganz fasziniert. Es gibt enorme Potenziale in der Halbleiterindustrie, im Automobilbereich und in der Medizintechnologie. Risikoabschätzung ja, aber nicht alles gleich zuwerfen.

Kann mir irgendjemand von Ihnen bestätigen, dass er kein Mobiltelefon nutzt, obwohl die Risiken bekannt sind? Wenn der Verbraucher den Nutzen höher als den Schaden einschätzt, wird er die Technologie nutzen. Das ist etwas ganz Entscheidendes. Deswegen brauchen wir informationelle Selbstbestimmung. Wir als Europäisches Parlament tragen dazu bei. STOA, der Ausschuss für Technikfolgenabschätzung dieses Hauses, organisiert im Oktober Nano-Cafés. Sie sind alle am 18. Oktober in Brüssel herzlich eingeladen.

 
  
MPphoto
 
 

  David Hammerstein Mintz, en nombre del Grupo Verts/ALE. – Señor Presidente, quisiera decir que los Verdes no estamos en contra de la nanotecnología, pero las cosas hay que hacerlas bien. De lo contrario, no se contará nunca con la necesaria confianza de los consumidores, no podremos aprovechar los posibles grandes beneficios de esta tecnología y las inversiones se habrán desperdiciado.

Los que desprecian la precaución no son amigos de la nanotecnogía, sino todo lo contrario. En estos momentos, estamos apretando el acelerador de la máquina de la nanotecnología sin asegurarnos antes de si tenemos frenos de emergencia o ni siquiera saber si la dirección funciona.

Ya se están utilizando masivamente nanopartículas en productos de consumo sensibles, como cosméticos, detergentes, pinturas y textiles. Nuestra preocupación es que, posiblemente, estemos preparando el camino para un gran escándalo sanitario futuro.

No son temores infundados. El comité científico europeo ha afirmado y recuerda, en su dictamen del 28 y 29 de septiembre del pasado año, que existen importantes lagunas en los conocimientos necesarios para la evaluación de los riesgos, por ejemplo en lo referente a la caracterización de nanopartículas, la detección y la medición de las mismas, los datos, las dosis, las respuestas, la evolución, la persistencia de las nanopartículas en los seres humanos y en el medio ambiente y todos los aspectos de toxicología ambiental. Este mismo comité insiste en que ni siquiera disponemos de los métodos para evaluar los riesgos.

Estamos hablando de unos elementos que tienen un valor muy diferente. El problema principal es que la liberación no controlada de nanopartículas puede ser bastante más peligrosa que la de las partículas convencionales, porque las nanopartículas son mucho más reactivas químicamente y son fácilmente oxidables, pudiendo producir radicales muy reactivos y nocivos para el cuerpo humano. Los nanotubos pueden incluso comportarse en el cuerpo de una manera similar a la de las fibras de amianto. Y todos sabemos lo que pasó con el amianto.

Una vez liberadas en el medio ambiente, muy poco se sabe del comportamiento y reacción de las nanopartículas y es necesario un empuje fuerte de investigación por parte de la Unión Europea en este campo. Sin embargo, actualmemte sólo una pequeña, muy pequeña fracción de la inversión en investigación se dedica a la precaución y carecemos totalmente de una reglamentación, no tenemos un marco jurídico para utilizar esos productos.

No podemos practicar la política de comercializar estos productos primero y preguntar después. Necesitamos una política de precaución para dar pasos en firme con esta tecnología.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Remek, za skupinu GUE/NGL. – Vážení kolegové, jsem potěšen, že otázce nanovědy a nanotechnologií věnuje Evropský parlament svoji pozornost. Jak dokumentuje i zpráva, o které dnes diskutujeme a kterou chci ocenit a podpořit, hovoříme o technologii, která bude patřit v 21. století ke klíčovým. Je proto správné, že jsou nanověda a nanotechnologie mezi prioritami, kterým chce Evropská unie věnovat pozornost. Má to ale řadu jak pozitivních tak i negativních aspektů.

Mezi ty první řadím v zásadě pozitivní podporu, kterou vcelku napříč celým Parlamentem perspektivní technologie získávají. Zpráva dobře charakterizuje mimořádnou příležitost, která před námi v rozvoji nanotechnologií je. Evropa zatím krok v zásadě se světem drží. Jak jsem se právě před pár dny osobně přesvědčil při návštěvě města Liberec na severu Čech, např. výsledky práce tamní Technické univerzity a jedné z místních firem jsou ve výzkumu a aplikaci nanotechnologií doslova na špičkové světové úrovni, a to včetně produkce unikátního výrobního zařízení. Přitom záměrně zdůrazňuji, že jde o jedno z řady menších českých měst a nikoli o vědecký potenciál center, jako je Praha či Brno. Nanotechnologie podle mne jsou tedy šancí i pro menší státy, obecně pro menší subjekty. Rozvoj nanovědy a nanotechnologií potřebuje ovšem výraznou podporu nejen v České republice, ale v celé Evropě. Ostatní svět si to už uvědomuje. Kdo myslíte, že patří mezi nejčastější a nejaktivnější zájemce o informace o výsledcích práce vědců a techniků v Liberci? Pochopitelně jsou to lidé z jiných kontinentů, zejména ze Severní Ameriky, ale také z jihovýchodní Asie.

S tím souvisí i jeden z negativních aspektů rozvoje nanotechnologií v Evropě, a to je dle mého zatím nedostatečná ochrana duševního vlastnictví zejména v souvislosti s aplikacemi výsledků výzkumu do dalších oborů. Dalším úskalím je také zatím nedostatečná, já bych řekl hlavně komplikovaná a tím pádem těžko dosažitelná finanční podpora. I zpráva připomíná, že už teď vynakládají na tento obor Spojené státy 37 % celosvětově vydávaných prostředků zatímco Evropa jen 24 %, což je také méně, než dává Japonsko. A plánované finance v rámci sedmého rámcového programu za injekcemi do nanovědy a nanotechnologíí v USA opět zaostávají.

V závěru bych rád upozornil na ještě jeden výrazně pozitivní jev, o kterém jsem se osobně přesvědčil. Nanověda a nanotechnologie patří k velmi perspektivním mezi mladými lidmi se zájmem o vědu a techniku a o univerzitní studia. Nepropásněme tedy ani tuto šanci, jak dát rozvoji vědy a techniky v Evropské unii nový impuls. Buďme u toho, když se z předpony „nano“ – tedy trpaslíka či skřítka – rodí obr 21. století.

 
  
MPphoto
 
 

  Nils Lundgren, för IND/DEM-gruppen. – Nanotekniken är med säkerhet av mycket stor betydelse för människans framtid. Framstegen är snabba, tekniken kommer att få dramatiskt genomslag på snart sagt alla områden.

I denna kammare finns en djupt rotad föreställning om att alla sådana viktiga företeelser måste styras av EU. I alla betänkanden hävdas att organisation, lagstiftning, tillsyn och finansiering måste vara EU:s ansvar. I alla betänkanden pekas vikten på av att EU inte sackar efter USA, Japan och Kina på den globala tävlingsarenan. Men vi ser aldrig någon övertygande analys av vad det är som inte löser sig av sig själv på marknaden utan kräver offentliga åtgärder. Vi ser aldrig någon övertygande analys av på vilken nivå sådana offentliga åtgärder bör företas. Utgångspunkten är alltid att Europaparlamentet har perfekt kunskap och därför kan och bör uppdra åt kommissionen och medlemsstaterna att följa dess anvisningar. Europaparlamentet uppmanar, betonar, understryker och påminner alla om hur världsproblemen ser ut och hur de skall lösas. Föredraganden Miloslav Ransdorf vill t.ex. att parlamentet skall slå fast att nanotekniken skall styras mot utvecklandet av väteenergi. Jag hävdar att Europaparlamentet är garanterat inkompetent att avgöra en sådan fråga. Nanotekniken utvecklas snabbast och effektivast när den inte styrs ovanifrån av internationella byråkrater. Det är det internationella forskarsamhället, företagen och nationalstaternas institutioner som är bäst skickade att experimentera och konkurrera på nanoteknikens område. Och det är privata och statliga organisationer i nationalstaterna som är bäst skickade att ta fram informationsmaterial om nanotekniken, anpassad till det egna folkets värderingar och kunskaper. EU:s roll i sammanhanget skall inskränkas till att inrätta ett patentövervakningssystem på området, etablera etiska och miljöpolitiska normer och möjligen åstadkomma finansiering av mycket storskaliga projekt av samma typ som fusionsforskning.

 
  
MPphoto
 
 

  Luca Romagnoli (NI). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, ritengo che l'Europa abbia bisogno di un sistema coerente di infrastrutture, di ricerca e di sviluppo all'avanguardia per restare competitiva nel campo delle nanoscienze e delle nanotecnologie. Esse possono svolgere un ruolo positivo nel raggiungimento di importanti traguardi economici, sociali e ambientali e auspico che possano rispondere ai bisogni dei cittadini e contribuire così al benessere delle nazioni.

Vi sono fatti innegabili di cui non possiamo non tenere conto: tutta una serie di progressi tecnologici sono dietro l'angolo grazie all'aggregazione di atomi e molecole per formare nuovi materiali. L'aumento dei finanziamenti destinati a questa branca della ricerca è indispensabile per garantire competitività al sistema industriale europeo, sempre nel rispetto di principi etici inalienabili e di criteri di salute pubblica e dell'ambiente.

Concordo con alcuni degli emendamenti presentati dai colleghi Hammerstein e Breyer, precisamente: l'emendamento 1, al paragrafo 2, è una raccomandazione utile e prudenziale sulla valutazione dei rischi potenziali per la salute umana e l'ambiente e le ulteriori implicazioni sociali e etiche, che nulla toglie al testo originale; l'emendamento 6 secondo cui l'aiuto alla ricerca va accordato esclusivamente ai progetti che utilizzano almeno la metà delle risorse per valutare i rischi; l'emendamento 8, che sottolinea come la valutazione dei rischi debba essere realizzata lungo tutto il ciclo di vita dei prodotti delle nanotecnologie, dalla concezione allo smaltimento.

Non si può trascurare il fatto che i rischi tossicologici legati alle nanotecnologie sembrano molti, anche secondo numerosi esperti intervistati da Technology Review, prestigioso periodico del MIT, e la relazione considera comunque anche questo lato della medaglia.

In relazione al nuovo paragrafo 5 bis ritengo invece giusto prevedere cautele circa un'adeguata valutazione del rischio e garantire la tracciabilità, l'etichettatura e la responsabilità per i prodotti basati sulle nanotecnologie, però, pur condividendo la limitazione della ricerca, ritengo il testo un po' generico e pertanto mi asterrò, così come sul nuovo paragrafo 17 proposto.

In conclusione, le nazioni e l'Europa devono essere competitive nel settore delle nanoscienze e lo sforzo proposto appare minimale, un timido impegno, per cercare di colmare il gap già esistente sia con gli USA che con l'Estremo Oriente. La relazione considera giustamente sia le prospettive economiche e strategiche del triangolo della conoscenza, sia le necessità della sostenibilità e della salute. Pertanto voto "sì" all'ottimo lavoro del collega Ransdorf.

 
  
MPphoto
 
 

  Νικόλαος Βακάλης (PPE-DE). – Κύριε Πρόεδρε, κύριοι συνάδελφοι, σήμερα η Ευρωβουλή με την έκθεση Ransdorf, τον οποίο και συγχαίρω, απευθύνει ένα σημαντικό και συγκεκριμένο μήνυμα: ότι οι νανοτεχνολογίες, με τις εκπληκτικές δυνατότητες και προοπτικές ανάπτυξης που διαθέτουν, αποτελούν κεντρικό σημείο των πολιτικών ανάπτυξης της Ευρωπαϊκής Ένωσης.

Οι ερευνητές μας στον τομέα αυτόν δεν υστερούν έναντι οποιουδήποτε άλλου. Απεναντίας, θα μπορούσε να πει κανείς ότι είναι σήμερα παγκοσμίως οι πρώτοι. Έτσι, και εδώ, το στοίχημα που καλούμαστε να κερδίσουμε βρίσκεται στην οικονομική αξιοποίηση και εκμετάλλευση της παραγόμενης γνώσης. για να κερδίσουμε το στοίχημα θα πρέπει, όπως και σε άλλους τομείς της γνώσης, να συνδέσουμε -έγκαιρα και αποτελεσματικά- το πλούσιο ανθρώπινο ερευνητικό δυναμικό μας με την παραγωγή. Απαιτείται η συνεργασία πολιτείας και ιδιωτικού τομέα. Πανεπιστήμια, ερευνητικά κέντρα, βιομηχανίες, επιχειρήσεις, τράπεζες, θα πρέπει να έρθουν κοντά και να συνεργαστούν στενά και με όραμα. Απαιτείται προπαντός να ενημερώσουμε και να προετοιμάσουμε τους πολίτες για την επανάσταση που θα φέρουν στην καθημερινή μας ζωή οι νανοτεχνολογίες. Θα αλλάξουν τον μέχρι σήμερα γνωστό κόσμο.

Κυρίες και κύριοι συνάδελφοι, οι νανοτεχνολογίες και νανοεπιστήμες θα είναι για τον 21ο αιώνα ότι ήταν το διαδίκτυο για τον 20ο. Δεν έχουμε την πολυτέλεια να ξαναζήσουμε το ευρωπαϊκό παράδοξο που παρατηρήθηκε στο παρελθόν. Στο παρελθόν το διαδίκτυο, μια καθαρά ευρωπαϊκή ιδέα, αξιοποίησε καλύτερα από όλους η Αμερική.

Είναι καιρός , ως Ευρωπαϊκή Ένωση, να αποδείξουμε ότι γνωρίζουμε όχι μόνον να αναπτύσσουμε νέες ιδέες, αλλά και να τις αξιοποιούμε προς όφελος των Ευρωπαίων πολιτών.

 
  
MPphoto
 
 

  Teresa Riera Madurell (PSE). – Señor Presidente, señor Potočnik, quiero felicitar al ponente por su excelente informe y referirme a la importancia que desde la Unión Europea debemos seguir dando a la investigación científica y al desarrollo tecnológico en nanociencias y en nanotecnologías, que son, además, una de las prioridades temáticas del Séptimo Programa Marco.

Señorías —lo han dicho los oradores que me han precedido—, las nanociencias y las nanotecnologías se consideran tecnologías clave para el siglo XXI, con importantes repercusiones en nuestra industria. Se trata de un campo multidisciplinar que abre todo un abanico de nuevas oportunidades y de soluciones a necesidades reales de los ciudadanos y de las empresas, por lo que se prevé que puedan contribuir en gran medida a que la Unión Europea llegue a conseguir sus objetivos en cuanto a desarrollo sostenible y competitividad.

La Unión Europea es, ciertamente, líder en el sector, aunque invierte en I+D en este campo bastante menos que los Estados Unidos y Japón. Comparto la opinión del ponente en cuanto a que desde la Unión Europea debemos reforzar este liderazgo para consolidar y potenciar nuestra posición en un contexto mundial altamente competitivo y en un sector muy prometedor.

Para ello no basta sólo con mejorar la inversión en I+D, al mismo tiempo hay que garantizar la excelencia de la investigación, disponer de suficiente personal cualificado, de una mayor coordinación de los recursos y de una mejor coordinación de las políticas con los Estados miembros, y seguir mejorando el entorno empresarial, principalmente modernizando nuestras PYME y creando nuevas basándonos en el conocimiento, para que una I+D excelente en nanociencias y nanotecnologías se traduzca en nuevos productos y en nuevos procesos.

Las plataformas tecnológicas europeas ligadas a las nanociencias y a las nanotecnologías contribuyen a establecer prioridades y objetivos de investigación comunes y de interés para la industria.

Quisiera subrayar también la importancia de la cooperación internacional. Señorías, no hay que poner trabas al avance la ciencia, hay que apoyar a nuestros investigadores, son ellos quienes mejor que nadie conocen los pros y los contra de este campo. Lo que sí es cierto es que para que la ciudadanía confíe en la ciencia es necesario divulgar los avances científicos de manera comprensible y mejorar el nivel de información a la opinión pública, con el fin de lograr una mayor comprensión de los desafíos reales y de las implicaciones en nuestras vidas.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Prodi (ALDE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, ringrazio il collega Ransdorf per la sua relazione e vorrei ringraziare anche il Commissario Potocnik per la sua presenza.

Le nanotecnologie sono estremamente importanti, a cominciare dalla nanoelettronica, la quale ci permette di conseguire una efficienza sempre più spinta con minor consumo di energia rispetto all'attuale microelettronica, come confermato anche dall'attività della piattaforma.

Nanotecnologie vuol dire uso intelligente di materiali comuni, per esempio per la filtrazione e la catalisi, di materiali che possono permetterci di aggirare le difficoltà legate a volte dalla scarsità di elementi rari. Vorrei però ricordare come non siano infondate le paure relative alle conseguenze sulla salute. La dimensione nanometrica delle particelle impone considerazioni sui rischi legati a una nuova tossicologia, secondo le prove disponibili si verifica una trasparenza diretta delle membrane cellulari a queste particelle e quindi un possibile attacco di queste particelle agli acidi nucleici; ritengo giusto che si dedichino risorse e energie per questo.

Vorrei infine indirizzarmi al Commissario: abbiamo bisogno di riformare l'Ufficio brevetti europeo, così com'è attualmente manca un controllo adeguato. Il Parlamento deve poter dire la sua parola, l'attività non può più essere solo intergovernativa, deve diventare un'attività dell'Unione. Il problema generale dell'avanzamento e della garanzia della scienza è infatti un problema dell'Unione!

 
  
MPphoto
 
 

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – Herr Präsident! Was ist die Aufgabe der Politik im Bereich der Nanotechnologie? Es kann nicht sein, dass wir uns nur zum promoter machen und unkritisch einem hype folgen, und es kann auch nicht unsere Aufgabe sein, mit roadshows und Nanocafés eine Beschwichtigung der realen Ängste der Menschen zu betreiben. Wir dürfen uns nicht auf die Rolle eines reinen Werbeträgers für Nanotechnologie beschränken.

Aufgabe der Politik ist es, für den Schutz der Verbraucher und der Umwelt zu sorgen. Wir bringen mit Nanotechnologie konsumnahe Produkte wie Kosmetika, Reinigungsmittel, Textilien auf den Markt, die auf einen geradezu rechtsfreien Raum stoßen. Wir haben keinen Rechtsrahmen, um Nanotechnologie zu erfassen, so wie es auch Herr Prodi eben gesagt hat. Wenn der wissenschaftliche Ausschuss der Kommission am 29. September 2005 selbst einräumt, und ich zitiere: „Wir haben erhebliche Lücken bei der Risikobewertung, bei der Charakterisierung, bei der Messung von Nanopartikeln. Wir wissen wenig über die Dosis-Wirkung-Relation. Wir wissen nichts über den Verbleib, die Beständigkeit der Nanopartikel im menschlichen Körper. Wir wissen wenig über die Umwelttoxizität“, dann kann man das doch nicht ignorieren und den Kopf in den Sand stecken, sondern dann sind Sie als Kommission aufgefordert, endlich einen Rechtsrahmen zu schaffen, der die Verbraucher schützt.

Haben wir denn nichts aus dem Thema Asbest gelernt? Wir haben gerade gehört, dass Nanopartikel in der Lage sind, Blut-Hirn-Schranken zu durchbrechen. Wenn wir von diesen Risiken wissen, müssen wir doch Schutzmechanismen schaffen. Da können wir es nicht einfach zulassen, dass diese Produkte auf den Markt kommen und am Verbraucher getestet werden. Wir dürfen Verbraucher nicht zu Versuchskaninchen machen!

Aufgabe der Politik ist es nicht, Werbeträger für Nanotechnologie zu sein, sondern einen umfassenden Rechtsrahmen für die Regulierung, die Kontrolle und Messung zu schaffen, eben all das, was in Ihrer eigenen wissenschaftlichen Stellungnahme angesprochen wurde.

Andernfalls erweisen wir auch der Nanotechnologie einen Bärendienst. Denn die Nanotechnologie kann sich am Markt nur dann durchsetzen, ist nur dann wirtschaftlich tragfähig, wenn wir klar machen, dass auch die Interessen der Verbraucher und die Risiken berücksichtigt werden. Einen starken Wirtschaftsstandort Europa gibt es nur, wenn Europa auch ein starker Verbraucherstandort ist. Hier bestehen erhebliche Lücken. Ich finde es geradezu unverantwortlich, dass die EU-Kommission, obwohl ihr diese Lücken und die fehlende Methodik, die Risiken überhaupt erfassen zu können, bekannt sind, Konsumgüter, die ganz konsumnah sind, auf den Markt bringen will, ohne dass die Risiken ausgeschlossen worden sind. Ich appelliere nochmals eindringlich an Sie, sich dieses Themas anzunehmen!

Wir haben noch wenig gesprochen über die Gefahren, die ethischen Probleme, über enhancement, die Anreicherung von Nanopartikeln im Menschen, weil wir lange dachten, das sei Science-Fiction. Aber diese Gefahren rücken näher.

Ich erwarte, dass die Europäische Union den USA eine Antwort gibt. Unsere Antwort kann nicht sein, wie die Lemminge einer Technologie zu folgen, sondern die europäische Antwort auf die Nanotechnologie muss sein, dass wir auf soziale Weise die Risiken berücksichtigen.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – Voorzitter, bezinning op nanotechnologieën is hard nodig. Door het ontwerpen van materialen op moleculair niveau ontstaan nieuwe eigenschappen waarvan de effecten op de gezondheid van mensen en op het milieu nog onbekend zijn. De Europese Commissie doet een voorstel voor een actieplan tot 2009. Het actieplan ademt hoge verwachtingen uit van de voordelen voor economie en maatschappij. Ethische overwegingen en bezorgdheid bij het publiek ziet de Commissie echter in de eerste plaats als hinderpalen. In dit opzicht is het actieplan bepaald onevenwichtig, mijnheer de Commissaris.

Dit geldt helaas ook voor het verslag Ransdorf, hoewel het enig tegengewicht biedt. Wat ontbreekt? Allereerst openheid voor andere bezwaren dan alleen de veiligheidsrisico's, onder meer de vraag naar de wenselijkheid van nieuwe technologieën en levensbeschouwelijk geïnspireerde vragen. De voordelen en mogelijke schadelijke gevolgen moeten eerst in kaart worden gebracht. Dat moet voorkomen dat vroeg in de technologieontwikkeling keuzes worden gemaakt uitsluitend op basis van technisch-economische waardeoordelen.

Ten tweede moeten we ons in de Europese Unie sterker concentreren op de internationale coördinatie, niet alleen op het gebied van toxiciteitstests en risicobeoordeling voor de hele levenscyclus, maar ook bij wetgeving voor normering, etikettering en aansprakelijkheid. Degene die de nanodeeltjes op de markt brengt, is aansprakelijk voor de eventuele schade.

Tot slot, de wenselijkheid van octrooien op nanotechnologieën en -materialen, met name bij fundamentele en algemene techniek en bij materialen die een groot aantal verschillende toepassingsmogelijkheden kennen. Kan de Commissie een kritische analyse daarvan doen toekomen? Daarin moet dan ook aandacht worden besteed aan de vraag in hoeverre octrooien en licenties arme landen op grotere achterstand zetten en hoe dit kan worden tegengegaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – Panie Przewodniczący! Osiągnięte już wyniki badań i zastosowanie nanotechnologi wskazują na ogromne możliwości produkowania materiałów o atrakcyjnych właściwościach. Ich wykorzystanie będzie decydować w XXI w. o rozwoju przemysłu, gospodarki, ochrony zdrowia i poprawie poziomu życia. Rozpoczyna się wyścig w rozwoju nanonauki, nanotechnologii, którego Unia Europejska nie może przegrać.

Sprawozdanie wskazuje na szereg barier, które musimy pokonać, takie jak: sprawy formalno-prawne i ochrony własności intelektualnej, koordynacja badań i ich popularyzacja, tworzenie interdyscyplinarnych zespołów badawczych i szkolenie, pozyskiwanie dodatkowych funduszy od prywatnych inwestorów, bezpieczeństwo użytkowania i gospodarowania nowymi materiami. Te wszystkie działania powinny być monitorowane i wspierane przez Parlament.

Chciałbym podziękować panu Ransdorfowi za opracowanie bardzo potrzebnego i dobrego sprawozdania.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Březina (PPE-DE). – Pane předsedající, dámy a pánové, dovolte mi poděkovat zpravodaji za zprávu, která velmi dobře vystihuje trendy v tomto dynamickém odvětví vědy a technologie. Změny, které nanotechnologie přinesou, jsou srovnatelné se zásadními technologickými revolucemi minulosti a asi je v mnohém i překonají. Možnosti, které se před námi otvírají, nastolují řadu výzev. Na některé z nich zpráva reaguje, jiné ponechává bez odpovědi. Z předloženého textu vyplývá závěr, že naši globální partneři a konkurenti si důležitost nanotechnologií a s nimi spojeného výzkumu uvědomují. Je to zřejmé z částek věnovaných na tento výzkum a z podmínek, které pro něj vytvářejí. Naproti tomu záměr Evropské komise navýšit objem financí ze sedmého rámcového programu určených na nanotechnologie v podstatě nevyšel, jak si všímá i zpravodaj, který srovnává veřejné i soukromé zdroje Evropy, Spojených států a Japonska na tento účel. Evropa zaostává za Spojenými státy jak ve vytváření konkurenceschopné infrastruktury, tak v přijímání norem týkajících se duševního vlastnictví.

Patentování vynálezů v oblasti nanovědy a nanotechnologií se v Evropě rozvíjí pomalu a zpráva proto zdůrazňuje nutnost reformy v oblasti evropského patentového systému, což by ostatně prospělo vědě a inovacím celkově. Chybí zde bohužel vytýčení časového horizontu. Jeden aspekt využití nanotechnologií ale ve zprávě postrádám. Jde o možné použití pro vojenské účely. Zatím tyto technologie nejsou předmětem žádných omezení, což by se mohlo v budoucnu vymstít. Volný transfer těchto technologií srovnává Thomas van der Molen ve své zprávě s poskytnutím jaderného reaktoru všem zemím s tím, že jej žádná nevyužije k rozvoji jaderných zbraní. Domnívám se, že v blízké budoucnosti musíme zohlednit i tento rozměr nanotechnologií a zabývat se touto otázkou.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – Nanotekniken har möjligheter, men dess verkliga fiende är den som vill släppa lös den på konsumentmarknaden utan regler, utan kunskap, utan skydd. Vi gröna vill först ha kunskap, sedan regler som skyddar miljö och hälsa och sedan marknadsföring. Det är rätt ordning.

Nanopartiklar har inte samma toxiska egenskaper som vanliga partiklar. Kolpulver är ofarligt, men nanopartiklar i form av kolkluster ger allvarliga hjärnskador hos fisk inom 48 timmar redan vid koncentrationer på 0,5 ppm. Nanotuber kan förstöra mitokondriellt DNA och nanopartiklar på huden kan migrera till hjärnan och lymfnoder och skada vår kropp. Vårt immunförsvar är inte anpassat att hantera nanopartiklar. EU:s egen forskning visar att biologiskt icke-nedbrytbara och biologiskt icke-kompatibla nanopartiklar kan vara livshotande och skall undvikas vid all inandning och allt intag.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – Mr President, the main focus of the report is on the benefit of nanoscience and nanotechnologies and the need for Europe to be at the forefront of their development, in line with the Lisbon objectives of greater productivity and economic growth. While laudable, this leads to one major gap: the recommended increases in research in nanotechnologies are preceding legislation to regulate these technologies.

Legislation should, at minimum, keep up with research. In the hurry to get ahead of China and the United States, we may see regulation including risk assessment as being something that could hold us back. However, there are questions on non-therapeutic human enhancement, privacy, equity, patenting, military applications, safety and health and the environment, which we need to answer first. Regulation in this case should ensure that we do not in our haste create very difficult problems. If it is good regulation, it will serve research and make it more focused and effective. ‘Look before you leap’ has always been a good and useful maxim.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). – Herr Präsident, sehr geehrter Berichterstatter Ransdorf, meine sehr geehrten Damen und Herren! Ich möchte mich bei dem Kollegen Ransdorf für seinen engagierten Bericht bedanken. Er hat sich dieser wichtigen Materie mit viel Gefühl und Gespür angenommen. Nun gilt es, diese Materie im Rahmen der europäischen Institutionen richtig zu installieren. Wir haben auf der einen Seite die Grundlagenforschung, das 7. Rahmenforschungsprogramm, den Europäischen Forschungsrat, die Technologieplattformen — hier haben wir etwas sehr Nachhaltiges geliefert —, und ich möchte Kommissar Potočnik gratulieren, weil dieses 7. Rahmenforschungsprogramm ein großer Fortschritt sein wird.

Wir haben auf der anderen Seite das Joint Research Centre, das sich etwas intensiver um die so genannte Angstindustrie kümmern könnte. In diesem Bereich böte die Objektivität des Joint Research Centre durchaus eine gute Grundlage, um diese neuen Technologien zu begleiten. Das von der Kommission Barroso vorgeschlagene European Institute of Technology könnte sich damit beschäftigen, diese Erkenntnisse der Grundlagenforschung in einer so genannten Top-down-Strategie in den Aus- und Weiterbildungsbereich zu übertragen. Oder man holt sich im Rahmen einer Botton-up-Strategie aus den Bildungseinrichtungen, aber vor allem aus den kleinen und mittleren Betrieben dieses Wissen und präsentiert es auf einer Plattform wie z.B. ebay, wo man dann über das Netz Ideen austauschen, Wünsche äußern und eine bessere Kommunikation in den 20 oder mehr europäischen Sprachen gewährleisten kann.

Auch der Fusionsreaktor ITER könnte hier eine Rolle spielen, weil gerade in der Fusions- und Plasmaforschung die Nanotechnolgie eine völlig neue Herausforderung darstellt, auch um in der Energiepolitik Energieeffizienz voranzutreiben, Reibungsverluste zu minimieren und Korrosionsbekämpfungsstrategien zu entwickeln. Da gibt es viele Möglichkeiten im Bereich der Reinigung und vielen anderen Bereichen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ján Hudacký (PPE-DE). – Dovoľte mi vyjadriť vďaku spravodajcovi pánovi Ransdorfovi za jeho veľmi výstižnú správu, ktorá poukazuje tak na nedostatky oblasti rozvoja nanotechnológií, ako aj na obrovské príležitosti a sľubnú perspektívu tohto odvetvia.

Akčný plán Európskej komisie dáva predpoklady pre jeho ďalšiu podporu a vyzýva členské štáty, aby v rámci rozvoja znalostnej ekonomiky venovali tomuto odvetviu zvýšenú pozornosť. Fakt, že nanotechnológie sú súčasťou rôznych technologických disciplín a v blízkej budúcnosti budú mať značný pozitívny dopad na takmer každý druh priemyslu, vyžaduje implementovať spomínaný akčný plán s vysokým stupňom koordinácie, ale tiež podpory.

Dovoľte mi teraz poukázať na niektoré problémy v tejto dôležitej oblasti výskumu a vývoja. Myslím si, že výskum a vývoj akéhokoľvek rozsahu v oblasti nanotechnológií sám o sebe spĺňa podmienky excelentnosti. V mnohých prípadoch táto formálna podmienka spolu s tzv. kritickou masou zdrojov blokuje účasť malých výskumných inovatívnych centier univerzít, či inovatívnych malých a stredných podnikov na národných a európskych podporných programoch, ako napríklad Siedmy rámcový program alebo prichádzajúci Rámcový program pre konkurencieschopnosť a inováciu.

V tejto súvislosti by som rád upriamil Vašu pozornosť skôr na potrebu väčšej kooperácie medzi malými a veľkými subjektmi pôsobiacimi v danej oblasti výskumu a vývoja na jednej strane, a potrebu zvyšovania vnútorného konkurenčného prostredia na druhej strane.

Ďalším problémom, ktorý chcem zdôrazniť, sú finančné zdroje. Naďalej sledujeme nepriaznivý vývoj v oblasti dostupných investícií do výskumu a vývoja, oblasť nanotechnológií nevynímajúc. Potom ostáva len konštatovať, že v tejto oblasti výrazne zaostávame za USA, a to napriek schopnému vedeckému a inovatívnemu potenciálu, ktorým disponujeme. Okrem Siedmeho rámcového programu by bol možným východiskom, predovšetkým pre menšie výskumné a inovatívne projekty, určite rizikový kapitál, ktorého efektívnejšiu inštitucionalizáciu prostredníctvom súkromno-verejných partnerstiev často podceňujeme.

Myslím si, že Európska komisia spolu s Európskym investičným fondom by prostredníctvom programu „Jeremie“ mohla zohrávať lepšiu koordinačnú úlohu s konkrétnymi a jasnými odporúčaniami pre jednotlivé členské krajiny pre tvorbu účinných stimulov z verejných zdrojov, a teda aj zo štrukturálnych fondov.

 
  
  

PRÉSIDENCE DE M. PIERRE MOSCOVICI
Vice-président

 
  
MPphoto
 
 

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – Nanoznanost in nanotehnologija imata velik potencial, da še izboljšata blaginjo človeštva. Tehničnemu razvoju primerno pa mora ukrepati tudi politika, tako z raznimi spodbudami kot tudi z zakonodajnimi ukrepi. Gre za spodbujanje razvoja ter za regulacijo, ki onemogoča zlorabe in omejuje tveganja. In v tej luči je dokument, ki ga je pripravila Komisija, zelo pomemben.

Vendar pa ga obravnavamo relativno pozno. Parlament, Komisija in Svet se bližajo zaključku pogajanj o sedmem okvirnem programu. Prav ta program pa vsebuje nekaj bistvenih sestavin akcijskega načrta. To so področja raziskav, inovacij ter delno človeških virov. Upam si trditi, da se je Parlament zelo resno pogajal ter zagovarjal ustrezno vlogo nanoznanosti tako preko definiranja vsebinskih področij raziskav kot tudi, ko se je jasno zavzemal za znatno povišanje finančnih sredstev za raziskave.

V zvezi s tem pa je ostalo odprto še področje, ki ga akcijski načrt opredeljuje kot zagotavljanje kritične mase za infrastrukturo. Govori o povezovanju univerz, raziskovalnih organizacij in industrije ter za doseganje tega cilja priporoča uporabo obstoječih mehanizmov. V vmesnem času pa se je razvila živahna razprava o tako imenovanem evropskem tehnološkem inštitutu, kjer gre za nadgradnjo te ideje. Gre namreč za zagotavljanje kritične mase s poudarkom na človeških virih.

Že premišljene ugotovitve v zvezi z nanoznanostmi in nanotehnologijami moramo upoštevati pri odločitvah o razvoju nadaljnjih mehanizmov za zagotavljanje kritične mase. Pri tem želim posebej poudariti, da moramo omogočiti sodelovanje tako tistim skupinam, ki so že izkazale raziskovalno odličnost, kot tudi tistim skupinam, ki imajo velik potencial, da postanejo odlične v relativno kratkem času. Nanoznanosti in nanotehnologije lahko služijo kot eno izmed testnih področij pri vzpostavljanju tesnejšega sodelovanja znotraj tako imenovanega trikotnika znanja.

Ob koncu želim še čestitati poročevalcu za odlično opravljeno delo.

 
  
MPphoto
 
 

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – Voorzitter, innovatiekracht maakt zo'n 30% uit van de concurrentiekracht in de hoog ontwikkelde landen, dat staat in de actuele enquête van het Wereld Economisch Forum. Dat geldt in het bijzonder voor de nanotechnologie. Nanogeneeskunde bijvoorbeeld creëert kansen voor betere behandeling van kanker, hartziekten, diabetes, Alzheimer en Parkinson. Samengevat betreffen deze ziektebeelden twee derden van de Europese mortaliteit.

Europese onderzoeksinstellingen en bedrijven horen op dit terrein tot de wereldtop. Alleen in Nederland al heeft de nano-industrie een omzet van 20 miljard euro. De overheid investeert in mijn land bijvoorbeeld in het "Centre for Molecular Medicine" in Eindhoven een recordbedrag. Bedrijven leggen daar ook veel bij en dat is een voorbeeld van een offensieve strategie. De wereldontwikkeling, de concurrentie vraagt om een dergelijke houding.

Keuzes maken, investeren en steun geven aan de Europese kerninfrastructuur, dat wordt nu ook goed verwoord in het verslag Ransdorf. Het is dan een taak voor de Europese Commissie, de lidstaten, de regionale overheden met industrie en MKB: ervoor zorgen dat dit wordt omgezet in industriële productie in dit deel van de wereld. Het zevende kaderprogramma voor onderzoek en ontwikkeling, de Europese technologieplatforms en de kennisregio's hebben een goede basis gelegd samen met structuurfondsen, ook wat financiën betreft. En dan de risico's. Natuurlijk moeten worden gekeken naar de risico's, vooral ook op mondiale schaal binnen UNESCO/OECD.

En tenslotte, dit najaar start Commissaris Potočnik met een routemap voor researchinfrastructuur. Dan zal blijken welke gebieden, regio's of clusters echt het potentieel hebben om de wereldconcurrentie aan te gaan. Investeren gaat niet om een braindrain op wereldschaal, maar op dit terrein moet het een braingain worden, winst voor de Europese economie en het welzijn van onze burgers.

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, Member of the Commission. Mr President, I should like, in a telegraphic way, to respond to and summarise what I think is the message from today’s debate concerning innovation, funding, risks, ethics and the regulatory framework. I shall take them one by one.

On innovation, there is no doubt that nanosciences and nanotechnologies have a very high potential. Nanosciences are very much like information technology. So a breakthrough in this area would provide results for all sectors. That is why it is very important to pay close attention to innovation.

If we were to compare ourselves to the United States, we would find that in many areas we are not lagging behind. However, the one area in which we are truly lagging behind is information technology. If you look at how much money we provide for innovation, research and development, you would find that even structurally, not just globally, we are lagging behind. We should not make the same mistake when it comes to innovation.

We are trying to engage European technology platforms, joint technology initiatives – in which we are very active – and the companies from that area. I agree that the intellectual property issue, IPR, is also important and that is why it has received special attention in the action plan.

Let me now turn to funding. We have two themes which are dealing with that very seriously. One is, of course, nanosciences and nanotechnologies and the other is information and communication technologies. However, there is more than that. There are also the questions that will be dealt with in the European Research Council, in the people programme, in the capacities programme, and in infrastructure – the things connected with regional development. So it is very hard to compare the money that was devoted today to FP6 with the money that will be used in FP7. What I can tell you is that the funding will be increased considerably in comparison with the existing situation.

Again, if we compare the funding in Europe to that in the United States, we must not forget that the framework programme is 5% of European public funding. Therefore, it is obvious, if you compare how much public funding is provided for nanosciences, that it is 30% of that public funding in Europe. Obviously, we are giving it proportionally much higher attention than the Member States are doing. That has to be clearly underlined.

Secondly, in normal circumstances, two thirds of funding should come from the private sector, where we have to focus our attention. So here one of the things we found out – and it was published in August 2006 – was what the decisive elements are according to the companies doing the research in the area of Europe: first, the existence of the market; and second, the knowledge pool , not the wage level. The wage level is almost irrelevant when we talk about knowledge and research and development. These are the areas which need attention.

Thirdly, concerning the risks, it is true that we do not know everything and it would be hypocritical to say that we do, because it is not true. However, we know a lot, and I agree with all those who said that we need to pay proper attention to that in FP7. In the action plan we have also paid proper attention to the questions connected with the risks. Informal collection of inputs for further projects under FP7 has recently been completed. It is also extremely important that the way in which we approach questions of risk should be transparent and that we educate people in the proper way.

Concerning ethics, it is quite clear that we have to maintain the high ethical standards and principles that we have always followed and pay proper attention to that.

Finally, on the regulatory framework, regulatory issues again form an integral part of the action plan. They are concentrated there and the Commission is working in close collaboration with research DGs and DGs active in regulatory aspects, and with external experts, with a view to addressing various uncertainties with regard to potential hazards and exposure, to addressing gaps in knowledge, and to further developing guidelines and methods. The adequacy of existing and future legislation with regard to nanotechnology products is also being examined carefully.

To summarise, without any doubt we need a balanced approach, which is transparent, with a high level of care for public health, safety, the environment and consumer protection, but aimed at exploiting the huge potential of nanosciences and nanotechnologies in research and innovation. Today’s report was a very good opportunity to underline all these components of our approach and I should like to thank honourable Members for their attention to these issues, for the support given to our work and for the concerns they have raised.

 
  
MPphoto
 
 

  Le Président. – Le débat est clos.

Le vote aura lieu aujourd'hui, à midi.

 

5. Par ES atbalsta palielināšanu un uzlabošanu: pasākumi 2006. gadā efektīvas palīdzības īstenošanai (debates)
MPphoto
 
 

  Le Président. – L'ordre du jour appelle maintenant le rapport de M. Alain Hutchinson, au nom de la commission du développement, sur "Coopérer plus, coopérer mieux: le paquet 2006 sur l'efficacité de l'aide de l'Union" (2006/2208 (INI)) (A6-0270/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Hutchinson (PSE), rapporteur. – Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, le rapport que nous allons, je l'espère, voter aujourd'hui fait directement suite aux trois communications de la Commission qui constituent ce qu'on appelle "le paquet sur l'efficacité de l'aide au développement" et s'inscrit donc dans le cadre plus large de la poursuite de l'objectif d'amélioration de la coopération européenne au développement. Voilà pour le contexte.

Pour ce qui concerne l'enjeu, je dirais même le défi, il est on ne peut plus clair: comment nous, Européens, allons-nous améliorer significativement l'aide effective que nous apportons aux pays du sud? Autrement dit, comment allons-nous faire en sorte que l'aide que nous accordons aux pays du sud se traduise beaucoup plus systématiquement par des avancées concrètes de nature à changer réellement la vie de millions de personnes vivant dans des conditions humainement inacceptables?

La prise de conscience collective de ce que notre aide pouvait être améliorée a eu lieu. Des engagements politiques permettant de faire de cette question la priorité de notre politique de coopération au développement ont été pris. Le consensus européen pour le développement existe et la nouvelle stratégie pour l'Afrique aussi. C'est une excellente chose. Le dispositif législatif et technique est en train de se mettre en place. Il ne nous reste plus, si je puis dire, qu'à concrétiser tout cela.

La définition même de la coopération au développement et donc de ce que chaque État membre est légitimement en droit de comptabiliser au titre de l'aide publique au développement, le niveau minimal d'aide à atteindre pour honorer nos engagements, le déliement de l'aide que les États membres – certains d'entre eux, en tout cas – rechignent manifestement à appliquer, l'absence d'indicateurs permettant d'évaluer les progrès qui seront réellement accomplis sur la voie de l'amélioration de l'aide européenne, ou encore l'inquiétude des acteurs de terrain faisant état d'un certain recul en matière d'implication des pays bénéficiaires dans les stratégies et les programmes qui leur sont destinés, sont quelques-unes des nombreuses questions que nous avons traitées dans ce rapport.

En plus de ces questions spécifiques qui permettent de saisir en partie l'ampleur de la tâche qui nous reste à accomplir sur la voie de l'amélioration concrète de notre aide, les 3 C, complémentarité des actions, coordination des programmes et cohérence des politiques constituent également un cadre de travail, une grille de lecture particulièrement importante de l'action que nous aurons à mener dans les prochaines années en matière de coopération.

En ce qui concerne la complémentarité des actions, qu'elles soient sectorielles ou géographiques, la répartition du travail entraîne nombre de résistances et de difficultés, c'est un fait. À force d'ouverture et d'audace, nous devrons être capables de l'élever. Le débat ne peut se réduire à une opposition entre le protectionnisme des États membres et le centralisme bruxellois, même s'il est vrai qu'il n'est pas inutile de mettre en garde contre un centralisme excessif consistant à emprunter une approche de programmation de type top down caractérisée notamment par une participation réduite des pays partenaires et de la société civile dans la définition des stratégies et des priorités.

Il reste qu'une coordination centralisée entre États membres et Commission présenterait des avantages indiscutables et permettrait notamment d'éviter, comme c'est aujourd'hui le cas, que, dans un même pays ou une même région, une multitude d'acteurs différents fassent la même chose. L'atlas des donateurs met par exemple clairement en évidence l'existence de crises oubliées, de pays orphelins comme on dit. À coté de situations de type post-tsunami où les pays bénéficiaires sont incapables d'absorber une quantité d'aide ponctuelle et massive.

Bien qu'on parle depuis des années de coordination, les défis posés par l'harmonisation des procédures et la meilleure coordination des différents programmes de coopération de l'Union restent énormes. Par ailleurs, la cohérence des politiques concerne l'approche que nous adoptons tant au niveau des différentes zones géographiques où s'applique notre politique de développement, qu'au niveau des différentes politiques communautaires elles-même. Ce point précis est inscrit à l'agenda de la présidence finlandaise qui a décidé d'y consacrer une partie importante de ses travaux.

S'il nous a donc paru plus sage de nous limiter dans notre rapport à en souligner l'importance en attendant de voir ce que nous réserve l'avenir proche, je voudrais profiter de l'occasion qui m'est ici donnée pour évoquer cette question qui me paraît essentielle et touche finalement au fondement même de toute démarche de coopération, voire même de tout projet politique.

À l'heure qu'il est, nous le savons, on en parle régulièrement, des bateaux continuent d'atteindre les côtes espagnoles, nos côtes, avec à leur bord des centaines de personnes tentant chaque jour de fuir un destin qu'ils ont décidé de refuser au péril de leur vie. Cette situation pose évidemment des questions de gestion des flux migratoires, de contrôle des frontières ou de politique d'intégration des populations immigrées. Elle pose également, et de manière criante, la question de l'efficacité de notre politique de coopération, ainsi que de la cohérence qu'elle assure avec les autres politiques que nous menons.

Qu'est-ce-qu'une coopération – sans vouloir sombrer dans la caricature – une coopération de plus de 40 ans, au terme de laquelle les populations que nous prétendions aider n'aspirent qu'à une seule chose: fuir à tout prix leurs conditions d'existence? N'ayons pas peur des mots, pour moi, cela pourrait être qualifié d'échec. Que peut en effet représenter pour les pays du sud une politique de coopération qui accorde 50 milliards d'euros par an, lorsqu'elle est associée à une politique leur imposant d'honorer une dette dont le remboursement annuel représente quatre fois cette somme?

Comment continuer de déclarer sur tous les tons notre détermination à œuvrer au développement des pays du sud et, dans le même temps, continuer à leur imposer les règles d'un libre-échange qu'ils sont incapables d'assumer aux conditions que nous leur imposons? Comment accepter de lutter contre la pauvreté, alors que, dans le même temps, rien n'est fait pour lutter contre les causes structurelles de cette pauvreté?

À vrai dire, si efficace soit-elle, la politique de coopération au développement ne réussira jamais seule à répondre aux nombreux défis qui se posent dans les pays du sud de la planète. C'est précisément là que réside la nécessité même de son amélioration, car plus la coopération européenne au développement sera efficace, plus cela voudra dire qu'elle sera parvenue à faire prendre conscience à l'Europe de la nécessité de mener une politique globale tout entière tournée vers la poursuite d'un objectif prioritaire commun: l'émergence d'un monde plus juste et solidaire.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, Member of the Commission. Mr President, I speak on behalf of my colleague, Mr Michel, who is unable to be here this morning. I wish to begin by expressing my thanks to the rapporteur, Mr Hutchinson, and the Committee on Development for a constructive report on aid effectiveness, a topic of key importance for the EU development policy.

Improving both the quantity and the quality of our aid is certainly one of the core commitments set out in the European Consensus for Development, the latter having been endorsed by all Member States, the Commission and Parliament in 2005. The Consensus is a crucial document for all of us. First, it opens a new dimension for joint work between the 25 Member States and the Commission. Secondly, it highlights, for the first time in EU history, our collective European vision, principles and objectives that govern our development policy. Thirdly, it sets out the comparative advantage of the Commission and the objective of redeploying Member States’ activities in order to achieve better and highly necessary synergy.

As demonstrated during all the debates on the European Consensus, the Commission should promote the impact of Europe in development and push the European aid effectiveness agenda. The European Union must be a leading force in international fora dealing with aid effectiveness, in particular in the OECD/DAC, where the Commission enjoys full statutory membership. A strong EU makes for a strong DAC.

It is with this in mind that Commissioner Michel has proposed a package of concrete deliverables on aid effectiveness, which were endorsed by the Council in spring 2006. The Commission’s approach to aid effectiveness is based on lessons learnt from the field, good practices and expectations from the partner countries. It is rooted in the principles of harmonisation, ownership, alignment and management by results, as in the Paris Declaration.

Parliament has made it clear in previous resolutions and again in this report that it supports the Commission in its efforts to strengthen the coordination and coherence of both Commission and EU actions in the development field. The report highlights three important areas in which progress needs to be achieved in 2007 and I would like to comment on them briefly.

First, strengthening complementarity and the division of labour: these issues are crucial for the Commission. The EU Donor Atlas has indeed underlined the gaps and duplications in donor activities which hamper the impact of aid. In order to address these weaknesses, the Commission launched a process with Member States aimed at adopting operational principles for a better division of labour between EU donors. Discussions are currently ongoing and this initiative should be rendered operational with Council conclusions in 2007.

Second, the joint programming of aid: the EU now has at its disposal a joint framework adopted last spring. This framework foresees the drawing-up of common diagnostics and analysis in partner countries, in close partnership with Member States involved, to establish common operational solutions. Partner countries and civil society play a major and active role in this process. Far from being excluded from these discussions, civil society is strongly involved in the country diagnostic set up in order to ensure its full ownership. This approach is fully in line with the approach used in EC programming.

Thirdly, a few words on an essential tool for improving the division of labour and coordination, that is, cofinancing. In 2007, the Commission will bring forward specific proposals on how to strengthen the use of cofinancing as a tool to support the division of labour amongst donors, as well as to assist those Member States building their development capacities. Parliament has been persistent in its well-founded requests to the Commission to ensure coordination among Member States in order to strengthen the effectiveness of financing for development. As you can see, the Commission has clearly adopted a proactive attitude and will, in close collaboration with Member States, use all tools at its disposal to make greater aid effectiveness a reality. I can only advocate that the European Parliament uses the joint meeting on development with the national parliaments next October as an opportunity to expand support for these initiatives.

Indeed, it is important for the EU to ensure that its political ambitions match its financial status as the largest global donor. In this respect, Parliament has a crucial role to play in helping Member States to accelerate their reforms and make the necessary cultural changes implied by this new joint working dimension. Success on this front is of major importance for reaching our development goals, as well as taking the lead on the global development agenda.

Let us recall that the ultimate objective is to succeed in the fight against poverty. It is only by acting together and by making the best possible use of all the means at our disposal that success can be guaranteed. Thanks to the European Consensus, we now have all the necessary tools to achieve this goal. We must make sure that these commitments remain high on our political agenda and that we do not miss this real opportunity to turn our ambitious political commitments into reality. It goes beyond politics; it is a matter of collective credibility.

 
  
MPphoto
 
 

  Margrietus van den Berg (PSE), Rapporteur voor advies van de Commissie Internationale handel . – Voorzitter, dank op de eerste plaats aan collega Hutchinson voor dit belangrijke verslag. Effectieve ontwikkelingshulp veronderstelt coherentie tussen de hulpaanpak van de EU en de handelsaanpak van de EU. Willen we de millenniumdoelen in 2015 realiseren, dan kunnen en moeten hulp en handel elkaar aanvullen. Helaas is de werkelijkheid vaak anders. Hulp- en handelsbeleid, inclusief landbouw, werken nog steeds maar al te vaak langs elkaar heen. Op deze manier zal het zeker in Afrika nog honderd jaar duren voordat we armoede tot de geschiedenis laten behoren.

Op dit moment is er van coherentie van ons Europees beleid weinig sprake. De handelsonderhandelaars van Commissaris Mandelson preken vrijhandel met mondiale regels, de ontwikkelaars van Commissaris Michel werken aan de millenniumontwikkelingsdoelstellingen en het landbouwsubsidiebeleid gaat dan weer in tegen de doelstellingen van beide kampen. Ik zou de verschillende beleidsterreinen willen vergelijken met 'ships that pass in the night'.

Hierbij raakt de ontwikkelingskant helaas maar al te vaak in het gedrang. Bijvoorbeeld bij de economische partnerschapsovereenkomsten, de beroemde of soms wel beruchte EPA's, overheerst veel te sterk de handelskant. Voor de ontwikkelingskant wordt te vaak verwezen naar al bestaande hulpfondsen. Van een echt geïntegreerde aanpak waarbij daadwerkelijk extra geld en nieuwe ontwikkelingsplannen op tafel komen, is vaak veel te weinig sprake. Dit terwijl juist met behulp van de EPA's de effectiviteit van hulp zou kunnen toenemen dankzij de versterkte lokale samenwerking waar ze van uitgaan.

Daarbij moeten we er van uitgaan dat op het gebied van de ontwikkelingskant uiteraard wel voor de zwakke onderhandelingspartijen de nodige voorzieningen worden getroffen dat er eerlijke afspraken en een realistisch tijdschema uit de EPA's voortkomen. De vervanging van fiscale grensovergangsopbrengsten bijvoorbeeld naar een hervormd belastingsysteem, institutionele versterking van publieke diensten en sociale sectoren, onderwijs, gezondheidszorg, is voorwaarde voor een echte handels take-off. Het huidige gebrek aan coördinatie en coherentie is niet alleen ineffectief maar ook strijdig met artikel 178 van het Verdrag en dus onacceptabel.

Een van de oorzaken is dat kennis en expertise bij de handelsexperts, of andersom bij de ontwikkelaars, over elkanders werkterrein vaak ontbreken. Ook het ontbreken van de bereidheid om de reële kosten en baten van geïntegreerde ontwikkeling op een rij te zetten en hiervoor gezamenlijk - dus ook in de Raad gezamenlijk - nieuw geld te zoeken, speelt een rol. Sterker nog, diverse Europese politieken, landbouw, handel, ontwikkeling en ook andere, werken elkaar vaak regelrecht tegen. Landbouw dumpt met exportsubsidie zijn producten in Noord-Afrika doordat de werkloosheid daar toeneemt. Migratie klaagt over de stroom van economische vluchtelingen uit die regio om ze vervolgens weer terug te sturen met hulpgeld in plaats van dat er aan goede afspraken over de regionale arbeidsmarkt wordt gewerkt.

Alleen een Europese coherentieagenda van de Commissie en de Raad zou de situatie wezenlijk verbeteren. Mondiale handel is belangrijk en van groot nut om ontwikkelingslanden uit hun vicieuze armoedecirkel te krijgen. Dat proces zou niet in de weg mogen staan van hun ontwikkeling en daarom is er veel te winnen bij goede combinatie van hulp en handel. Zo zouden we de millenniumdoelstellingen kunnen realiseren. Ik roep op tot de Europese coherentieagenda. Laat het nieuwe ontwikkelingssamenwerkingsinstrument daarvoor het nieuwe kader leveren.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi, au nom du groupe PPE-DE. – Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, je voudrais d'abord remercier et féliciter le rapporteur Alain Hutchinson, pour la qualité de son travail sur ce sujet important et ô combien sensible pour notre avenir.

L'année 2005 a été riche en événements décisifs sur la question de l'aide au développement. Si la mobilisation est désormais réelle, mettons en pratique nos discours. À ce titre, nous ne pouvons que saluer les efforts déployés par l'Union européenne et par certains États membres en faveur d'une augmentation substantielle de l'aide au développement. Mais s'il est évident que des moyens financiers sont indispensables pour une aide efficace, cela ne saurait être suffisant.

Ainsi, un contrôle étroit des pratiques de développement doit être exercé afin de mesurer pleinement la mise en œuvre de ces politiques. L'aide au développement doit afficher une ambition qualitative, à la hauteur de l'ambition financière, afin d'enregistrer des effets concrets sur la réduction de la pauvreté. Je souligne dans ce sens l'importance de la mise en place de mécanismes de financement innovants, permettant de lever des ressources stables et prévisibles. Je salue, à ce titre, la création d'Unitaid lors du dernier sommet des Nations unies, qui permettra aux pays en développement d'accéder plus facilement aux médicaments. Aujourd'hui, alors que ce mécanisme en est à ses débuts, appelons de nos vœux qu'il démontre sa pleine efficacité et enregistre l'adhésion de nombreux pays derrière ceux qui sont déjà impliqués, à l'instar de la France.

L'Union européenne doit jouer le rôle de chef d'orchestre, en vue d'une meilleure répartition des tâches au titre de l'aide au développement. Cette coordination doit se faire tant au niveau de l'Union européenne que sur le terrain en y associant les populations bénéficiaires. Le paquet de mesures pour une aide efficace constitue une première étape. L'Union européenne et ses États membres partagent une même ambition pour le développement. Alors, ensemble, relevons le défi d'une aide efficace et transparente en restant fidèles à nos engagements.

 
  
MPphoto
 
 

  Miguel Ángel Martínez Martínez, en nombre del Grupo PSE. – Señor Presidente, anteayer, cuando nos reunimos con la Presidenta de Liberia y brevemente tratamos de explicarle los principales esfuerzos que el Parlamento Europeo está realizando en el terreno de la cooperación para el desarrollo, insistimos en que para el Grupo Socialista el compromiso era doble: desbloquear más recursos para esa tarea –para nosotros prioritaria entre las responsabilidades de la Unión Europea– y alcanzar la máxima eficacia en la utilización de los recursos disponibles, para obtener resultados tangibles en la superación de un reto cada vez más grave y más insoslayable.

A ese respecto, el informe que ha preparado mi compañero y amigo Alain Hutchinson constituye un documento de una importancia extraordinaria, por su rigor y profundidad y por el momento en que se produce: cuando la opinión pública en la Unión Europea va tomando conciencia de que tanto por un principio de solidaridad como por el éxodo de emigrantes que huyen del subdesarrollo hacia nuestros países, no queda otra alternativa que la de contribuir con todas nuestras fuerzas desde Europa al desarrollo y a la estabilización de los países del Sur.

El informe de Hutchinson y su notabilísimo proyecto de resolución, que seguramente aprobaremos por una abrumadora mayoría, no constituyen un documento más de los muchos que debatimos en nuestro Parlamento. Porque estoy totalmente de acuerdo con sus planteamientos, no entraré ahora a repetir sus contenidos. Sí diré que tiene especial relevancia en un día como hoy, cuando hace unas horas parece haberse llegado a buen puerto en la negociación sobre el nuevo instrumento jurídico para la financiación de nuestra cooperación al desarrollo.

También diré que el informe es una pieza de auténtica doctrina y que contiene numerosísimas ideas y propuestas que el Consejo y sobre todo la Comisión deberán tener muy en cuenta para que la eficacia de nuestra labor en materia de cooperación siga mejorando.

Desde la Eurocámara, desde nuestra Comisión de Desarrollo y, ciertamente, desde mi Grupo Socialista, debemos comprometernos a que lo que nos propone Alain Hutchinson no quede en papel mojado o en simple declaración de buenas intenciones. Debemos esforzarnos para que sea una especie de guía de actuaciones, para que la eficacia que alcancemos en este terreno contribuya a obtener más y mejores resultados objetivos, que además justifiquen que se desbloqueen presupuestos más significativos y generosos en un terreno que ha dejado de ser artículo secundario, periférico o mecanismo menor para darnos buena conciencia, para transformarse en una prioridad realmente destacada en las políticas de la Unión Europea.

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Zimmer, im Namen der GUE/NGL-Fraktion. – Herr Präsident, meine Damen und Herren! Lieber Kollege Hutchinson, ich möchte Ihnen zunächst für Ihren ausgezeichneten Bericht danken, der auch die volle Unterstützung meiner Fraktion finden wird.

Fraktionsübergreifend haben die Abgeordneten aus diesem Haus in den letzten Jahren die Aufgabe sehr ernst genommen, die auch die UN-Vollversammlung bereits im Jahre 2000 gestellt hatte: Macht Erfolge messbar, steckt euch Ziele und weist eure Fortschritte nach! Die Millenniums-Entwicklungsziele sind auch für uns der Maßstab bei der Bewertung der Effizienz unserer Arbeit in der Entwicklungspolitik.

Der Zwischenbericht der Vereinten Nationen war für uns alarmierend. Die gesteckten Ziele wurden nicht erreicht. Das ist ein Versagen. Ein Versagen, das für gut bezahlte Europäer ein schlechtes Gewissen bedeutet, für Millionen in Armut lebender Menschen jedoch den Tod, für Millionen junger Mädchen ein ganzes Leben ohne Bildung. Das sollte für die Kommission Grund genug sein, die Wirksamkeit ihrer Hilfe zu überprüfen, und allemal auch für uns, die Selbstanalyse der Kommission zu hinterfragen. Noch einmal, Herr Kollege Hutchinson, meine Gratulation zu Ihrer guten Arbeit! Sie geben der Kommission sehr klare Hinweise.

Doch lassen Sie mich bei dieser Gelegenheit auch unsere Rolle als Parlament ansprechen. Auch wir haben zu dem bisherigen Versagen beigetragen. Offensichtlich haben wir jahrelang Budgets zugestimmt, die ihren Zweck nicht erfüllten. Aber wären wir überhaupt in der Lage gewesen, bessere Entscheidungen zu treffen? Verfügen wir über ausreichende Informationen für unsere Aufsicht? Ich stelle das in Frage. Die Kommission hat bis heute kein überzeugendes Projektmanagement vorgelegt, um die acht Millenniums-Entwicklungsziele zu erreichen. Den Haushaltsdaten, die uns zur Entscheidung vorgelegt werden, mangelt es an Tiefe.

Von der Europäischen Investitionsbank haben wir im Jahr 2005 ein Benchmarking in ihrer Darlehenstätigkeit verlangt, also die Beurteilung jedes Darlehens hinsichtlich seines Beitrags zur Durchsetzung der Millenniums-Entwicklungsziele. Für die von uns selbst kontrollierten Mittel existiert ein solches Benchmarking nicht. Es gibt keine Institution, die uns eine umfassende Kontrolle der eingesetzten Mittel abnehmen könnte. Daher sollten wir auch einfordern, als Europäisches Parlament endlich auch in die gesamte Kette der Entwicklungskooperation einbezogen zu werden, also auch in die Programmierung des Europäischen Entwicklungsfonds.

Wir brauchen Vorlagen, die auf Länderebene und bis hin zur regionalen Ebene mit konkreten Zielsetzungen und Meilensteinen auf dem Weg zum Erreichen der Millenniums-Entwicklungsziele verbunden sind. Wir benötigen von der Kommission künftig sektoral untergliederte Länder- und Regionalberichte, die bis auf die Projektebene gegliedert sind Wir brauchen Berichte, die auch eine Liste der Projektträger sowie der beteiligten Beratungsgesellschaften und der an sie geflossenen Mittel enthalten.

Der Bericht Hutchinson enthält 65 wichtige Vorschläge. Das macht deutlich, dass in diesem Haus sehr wohl Kompetenz vorhanden ist, die künftig eingebunden werden sollte. Eine zweite Säule für Kompetenz sehe ich aber neben den bereits beteiligten Regierungen der Zielregionen auch bei den in diesen Regionen tätigen Trägerinstitutionen, die viel stärker eingebunden werden sollten. Im Bericht wird der Ansatz gelobt, dass einzelne Geber in einer Region die Führungsrolle in einem bestimmten Sektor übernehmen sollten. Das könnten doch auch wir in Erwägung ziehen und mit der finanziellen Potenz, die die Europäische Union im Vergleich zu den Vereinten Nationen hat, die Führungsrolle für eines der acht Millenniums-Entwicklungsziele übernehmen. Mein Vorschlag wäre: Wasser.

Die Europäische Union könnte die Verpflichtung eingehen, die Trink- und Abwasserversorgung für den afrikanischen Kontinent gemeinsam mit den lokalen Partnern zu realisieren. Das stünde uns besser zu Gesicht als der jüngste Skandal der Vergiftung von Trinkwasser durch europäische Unternehmen. Wir sollten also die Kommission auffordern, einen Zeitplan vorzulegen, bis wann sämtliche Metropolen südlich der Sahara mit nachhaltigen Systemen der Trinkwasserversorgung und der Abwasserentsorgung versehen werden können. Drängen wir auf regelmäßige Zwischenberichte über den Stand der Bewältigung dieser Aufgabe!

Ich frage die Kommission, ob sie über die Strukturen verfügt, die einen Masterplan für eine solche Aufgabe überhaupt ermöglichen könnten, und ob sie zustimmt, dass wir ein solches Fachzentrum international benötigen. Die Ebenen Praxis, Politik und Geber müssen besser zusammengeführt werden. Ich möchte anregen, dass die Kommission alle zwei Jahre eine internationale Afrika-Entwicklungskonferenz organisiert, die speziell zum Ziel hat, die Ansprüche und Erfahrungen aus der Praxis an die Politik und an die Geber heranzutragen. Sie könnten in einer Ausstellung sowohl erfolgreiche als auch misslungene Projekte öffentlich zeigen und erfolgreiche Projekte auszeichnen.

Diese Gelegenheit sollte auch genutzt werden, um weiteres Fachpersonal, aber vor allem auch junge Menschen für die Entwicklungszusammenarbeit zu gewinnen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (NI). – Panie Przewodniczący! Gdyby spytać, kto jest światowym mocarstwem i przywódcą na arenie międzynarodowej, to wszyscy wymienią Stany Zjednoczone. Ale to właśnie Unia Europejska zapewnia ponad połowę światowej pomocy publicznej i jest najważniejszym donatorem na świecie. Niestety nie przekłada się to na europejskie przywództwo na arenie międzynarodowej. Mówimy „Unia”, ale myślimy „państwa członkowskie”, albowiem ustalenia Rady Europejskiej z grudnia 2005 r. z Brukseli mówią wyraźnie, że 80-90% nowej pomocy dla krajów rozwijających się musi pochodzić od państw członkowskich.

Należy postawić pytanie czy będziemy akceptować w przyszłości zmniejszanie długów poszczególnych krajów, ostatnio Iraku i Nigerii, jako pomoc na rzecz rozwoju. Jest to wygodne dla Unii, ale faktycznie zmniejsza realną pomoc dla krajów rozwijających się. Tym niemniej ta realna pomoc dla biednych narodów w zeszłym roku, nie licząc anulowania długów, wzrosła o 5 miliardów. Niektórzy mówią „tylko 5 miliardów”, inni mówią „aż 5 miliardów”.

I na koniec, mówię to jako przedstawiciel nowego państwa członkowskiego Unii, nowe, biedniejsze kraje Unii są w zupełnie nowej sytuacji. Jesteśmy częścią wspólnoty europejskiej i chcemy te zobowiązania zaakceptować. Kończąc, nasze kraje muszą zrozumieć, że są jeszcze biedniejsi na świecie.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE). – Herr Präsident! Auch ich möchte den Berichterstatter zu seinem sehr guten Bericht beglückwünschen. In den 65 Punkten spricht er die vielen Bereiche und Faktoren an, die für eine umfangreiche und bessere Hilfe notwendig sein werden. Er erläutert die innovativen Quellen für die Entwicklungsfinanzierung ebenso wie die Notwendigkeit einer Logik des Schuldenerlasses, um den Entwicklungsländern mehr Handlungsspielraum im Kampf gegen die Armut zu geben. Natürlich betont er auch, dass eine Kohärenz zwischen den einzelnen Politikbereichen notwendig ist. Die Wirksamkeit unserer Hilfe ist nur gegeben, wenn eine größere Kohärenz zwischen den Politikbereichen besteht.

Klar ist, dass Effizienz nicht die notwendige Rechenschaftspflicht untergraben soll. Gerade wenn der Entwicklungszusammenarbeit immer umfangreichere Mittel als direkte Budgethilfe gewährt werden, braucht es genügend Mittel, um eine unabhängige und kritische Zivilgesellschaft aufzubauen. Wenn die Geberländer die Wirksamkeit der Hilfe erhöhen wollen, sind sie in vielen Bereichen auf Nichtregierungsorganisationen angewiesen, um sicherzustellen, dass die geleistete Hilfe auch wirklich für die Armutsreduktion verwendet wird und bei der armen und benachteiligten Bevölkerung in den Partnerländern ankommt.

Die Mitgliedstaaten werden aufgefordert, die eingegangenen Verpflichtungen hinsichtlich der Finanzierung der Entwicklungshilfe einzuhalten, also 0,56 % des Bruttosozialproduktes im Jahr 2010 und 0,7 % im Jahr 2015. In diesem Zusammenhang ist es wichtig, darauf hinzuweisen, dass gewährte Schuldenerlässe in diese Berechnungen nicht mit einzubeziehen sind. Nach den jüngsten Zahlen des Ausschusses für Entwicklungshilfe der OECD hat die Europäische Union insbesondere die Schuldenerlässe für den Irak und Nigeria 2005 als Entwicklungshilfe ausgewiesen, obwohl der Konsens von Monterrey ausdrücklich feststellt, dass die Finanzmittel, die als Schuldenerlass gewährt werden, nicht aus den Entwicklungshilfefonds stammen sollten, die normalerweise direkt für die Entwicklungsländer vorgesehen sind.

Das Europäische Parlament fordert daher die Mitgliedstaaten auf, jährlich eine genaue Liste aufzustellen, auf der deutlich die Beträge zu sehen sind, die direkt für Entwicklungshilfe bereitgestellt werden. Der Berichterstatter hat gesagt, die Hilfe der Europäischen Union und der Mitgliedstaaten müsse komplementär koordiniert und kohärent sein. Viele Partnerländer sind durch die Vielzahl von Gebern überfordert. Parallele Projekte führen oft zu unnötigen Doppelstrukturen und behindern sogar manchmal. Eine Lösung dieses Problems kann nur durch bessere Koordinierung zwischen der gemeinschaftlichen Entwicklungszusammenarbeit und jener der Mitgliedstaaten erreicht werden.

Im Bericht wird eine Arbeitsgruppe vorgeschlagen, bei der sich die Vertreter der Zivilgesellschaft beteiligen und einbringen sollen. Anhand von konkreten Fallstudien soll gezeigt werden, was bereits funktioniert und wo noch massiver Handlungsbedarf notwendig ist.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – Sveikinu pranešėją ir pagrindinę pranešimo mintį. Europos Sąjunga gali ir turi tapti lydere ne tik pagal pagalbos mastelius, bet ir pagal pagalbos lėšų skyrimo veiksmingumą. Galima visaip apgailestauti, kad paramos besivystančioms šalims trūksta, tačiau pirmiausia būtina efektyviau išnaudoti tai, ką turime. Reikia geriau koordinuoti paramos tiekimą, atsisakyti nereikalingų formalumų ir stiprinti kontrolę, reaguoti į besikeičiančią situaciją. Europos Komisijos vaidmuo turėtų tik stiprėti, ypač koordinuojant paramos tiekimą. Tai būtų naudinga ir naujosioms Sąjungos valstybėms. Jų indėlis į pagalbą besivystančioms šalims palaipsniui didėja. Štai Lietuva jau keičia savo statusą Pasaulio Banke iš šalies priėmėjos į šalį donorę, kas leis mano šaliai aktyviau prisidėti prie šio banko vystymosi programų.

Labai svarbus faktorius – visuomenės parama. Kol kas ji dar ne tokia ryški, kaip norėtųsi. Naujosiose šalyse būtina visokeriopai skatinti supratimą, kad padėdami besivystančioms šalims padedame sau. Globalizacijos laikais pasaulis primena susiliejančių indų sistemą, kai skurdas ir badas, neramumas ir gamtinės katastrofos kur nors Afrikoje ar Azijoje skaudžiai paliečia stabilumą ir gyvenimo lygį Europoje ar Amerikoje. Valstybės paramos gavėjos turi įrodyti savo sugebėjimą tinkamai tvarkyti suteikiamas lėšas. Daugiausia dėmesio šiai problemai turėtų skirti parlamentai, daugiau dėmesio tiek ES narių, tiek valstybių paramos gavėjų.

 
  
MPphoto
 
 

  Le Président. – Le débat est clos.

Le vote aura lieu aujourd'hui, à midi.

Déclarations écrites (article 142)

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! Uzasadnienie sprawozdania posła Hutchinsona zaczyna się od dramatycznego stwierdzenia, że w ciągu minuty na świecie umiera 11 dzieci. Przyczyną ich śmierci jest głód i ubóstwo.

Rzeczywiście trudno sobie wyobrazić lepszy powód do zajęcia się kwestią skuteczności pomocy rozwojowej Unii Europejskiej. Trudno nie zgodzić się ze stwierdzeniem, że zwiększanie kwot pomocy na rzecz rozwoju ma sens jedynie wtedy, gdy będzie mu towarzyszył znaczny wzrost skuteczności pomocy. Jestem przekonany, że europejscy podatnicy akceptują zwiększanie kwot przeznaczanych na pomoc rozwojową. Jednocześnie nie akceptują marnotrawstwa, nieskuteczności, nieprzejrzystości i działań pozornych. Dlatego właśnie kwestia poprawienia skuteczności jest tak ważna.

Ważne jest, aby pomocą nazywać to, co rzeczywiście stanowi pomoc. Popieram zatem opinię, aby redukcję zadłużenia krajów ubogich wyraźnie oddzielić od wydatków z tytułu pomocy rozwojowej. Zresztą inicjatywa HIPC nie przyniosła trwałego rozwiązania problemu zadłużenia krajów biednych. Z drugiej strony istotne jest, aby jak najwięcej pomocowych środków finansowych trafiało bezpośrednio do beneficjentów. Chodzi o to, by nie powstawało wrażenie, że duża część tych funduszy jest przeznaczana dla różnego rodzaju pośredników – urzędników, doradców. Stąd za słuszny należy uznać postulat pogłębienia współpracy zdecentralizowanej, prowadzonej bezpośrednio z jednostkami lokalnymi w krajach rozwijających się.

 
  
  

(La séance, suspendue à 11h55 dans l'attente de l'Heure des votes, est reprise à 12h05)

 
  
  

PRÉSIDENCE DE M. GÉRARD ONESTA
Vice-président

 
  
MPphoto
 
 

  Emine Bozkurt (PSE). – Voorzitter, ik wil een punt van orde stellen. Er is op dit moment tegen Lívia Járóka, een collega van ons die zich keihard inzet voor Roma-rechten en die genomineerd is voor de MEP-award, een hele lelijke racistische actie gaande via de e-mail. Er is ook sprake van vrouwonvriendelijke taal. Ik vind dat dit totaal niet hoort bij het Europees Parlement. Ik wil graag dat hier notie van genomen wordt, want dit kan niet.

(Applaus)

 
  
MPphoto
 
 

  Le Président. – Je crois que les applaudissements témoignent de la solidarité des collègues avec vos propos.

 
  
MPphoto
 
 

  Doris Pack (PPE-DE). – Herr Präsident! Ich schließe mich dem an, was Frau Bozkurt gesagt hat. Ich finde es eine Ungehörigkeit, dass ein bulgarischer Beobachter versucht, die Würde von Frau Járóka mit Füßen zu treten. Genau das beinhaltet seine E-mail. Ich erwarte, dass die Präsidentschaft in dieser Sache rigoros vorgeht. Er gehört nicht in diesen Saal.

(Anhaltender Beifall)

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE). – Mr President, on a point of order, I wish to protest at the address made by Prime Minister Siniora of Lebanon to the Conference of Presidents yesterday. He made a totally biased, one-sided address and there was no catch-the-eye opportunity to reply to what he said. It was all stitched up by the political groups – fair enough, perhaps. But I would ask the Conference of Presidents, in the interests of fair and balanced reporting, to issue an invitation to the Prime Minister or Foreign Minister of Israel, so that we can hear the other side of the story.

(Loud applause)

 
  
MPphoto
 
 

  Le Président. – Tout cela sera transmis aux organes compétents.

 

6. Padomes kopējo nostāju paziņošana (sk. protokolu)

7. Balsošanas laiks
MPphoto
 
 

  Le Président. – L'ordre du jour appelle l'Heure des votes.

(Pour les résultats des votes et autres détails les concernant: voir procès-verbal)

 

7.1. Par ES atbalsta palielināšanu un uzlabošanu: pasākumi 2006. gadā efektīvas palīdzības īstenošanai (balsojums)

7.2. Zivsaimniecības, kas izmanto jūras zeltplekstes un jūrasmēles krājumus Ziemeļjūrā (balsojums)

7.3. Bioloģiskā ražošana un norādes par to uz lauksaimniecības produktiem un pārtikas produktiem (balsojums)

7.4. GALILEO (balsojums)

7.5. Kopējā imigrācijas politika (balsojums)

7.6. Situācija Darfūrā (balsojums)

7.7. ES ekonomiskās un tirdzniecības attiecības ar Indiju (balsojums)
  

- Avant le vote sur l'amendement 4

 
  
MPphoto
 
 

  Sajjad Karim (ALDE), rapporteur. – Mr President, I would like to insert after the word ‘tandem’ the following text: ‘with trade negotiations; notes that consideration of items on the positive and negative lists is currently before the SAFTA Council’, and then we proceed with the text as is.

 
  
MPphoto
 
 

  Le Président. – Y a-t-il des oppositions à la prise en compte de cet amendement?

(L'amendement oral est retenu)

 

7.8. Sieviešu perspektīvas starptautiskajā tirdzniecībā (balsojums)

7.9. Ekonomiskās situācijas uzlabošana zvejniecības nozarē (balsojums)

7.10. Haizivju spuru atdalīšana uz kuģiem (balsojums)

7.11. Nanozinātnes un nanotehnoloģijas (2005. - 2009. g.) (balsojums)
MPphoto
 
 

  Le Président. – L'Heure des votes est close.

 

8. Balsojumu skaidrojumi
  

Rapport: Hutchinson (A6-0270/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Nirj Deva (PPE-DE), in writing. My British Conservative colleagues and I have supported this report, but we fundamentally disagree with paragraph 58 of this report, which calls on Member States to work towards 'a single voting constituency', i.e. one seat representing the EU at the International Monetary Fund. However, as this paragraph is merely a 'recollection' of a previously held position we are able to support the report.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin och Nils Lundgren (IND/DEM), skriftlig. Junilistan är som bekant motståndare till bistånd i EU:s regi och det av flera skäl. Biståndspolitik är i likhet med utrikespolitik en nationell angelägenhet och bör därför inte delegeras till Bryssel.

Vi motsätter oss merparten av betänkandet, bland annat uppmaningarna om ökade budgetar. Föredraganden ger sig även in i andra strikt nationella angelägenheter som kontroll och uppföljning av det bilaterala biståndet. Det föreslås även att kommissionen skall genomföra en strategisk planering av medlemsstaternas bistånd. Detta är fullständigt oacceptabelt.

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE), in writing. I congratulate our rapporteur on this report, which has a number of excellent initiatives to better target aid. The EU has a great story to tell on international development, often considerably more impressive than most Member States. However, we could do better, much better, and this report has a number of good ideas which I am happy to support.

 
  
  

Rapport: Maat (A6-0265/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin och Nils Lundgren (IND/DEM), skriftlig. Junilistans grundläggande synsätt är att fiskefrågor skall hanteras inom redan befintliga internationella organisationer. Det betyder att EU inte skall bedriva en gemensam fiskeripolitik eller fastslå fiskekvoter. Ett hållbart fiske utgör en förutsättning för att fiskerinäringen skall kunna bestå. Erfarenheten visar att EU inte prioriterar ett hållbart fiske. De fiskekvoter som har fastslagits för torsk i Östersjön har till exempel varit föremål för omfattande kritik från bland annat FAO.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), in writing. I welcome this detailed report on the possibilities and challenges which face the EU and India in seeking closer bilateral trade relations. I fully agree with the rapporteur’s call to stress the strategic importance of trade relations with India, given its impressive economic development and its status as a leader of the G20 at the World Trade Organisation.

As the country prospers internationally, the gap between the rich and the poor within its borders is widening and I therefore support this report’s emphasis on tackling trade and development issues together. India has a responsibility to its citizens to enforce core labour standards and meet environmental standards. At the same time, the EU as a global leader and a principle trading partner of India must work with the Indian authorities to ensure that the Generalised System of Preferences can continue to support Indian industry and that a delicate balance can be found between the need to enforce international rules on intellectual property and making sure that traditional knowledge and access to medicines for poverty-related diseases can be maintained.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenis Willmott (PSE), in writing. Whilst voting for the report, the EPLP wishes to record that it welcomes the role of the North Sea Regional Advisory Council as a provider of advice and an important element in consultation under the CFP. The EPLP also regrets that the report did not more closely acknowledge the link between actions taken in managing plaice and sole stocks in the North Sea and the scope of the cod recovery plan. North Sea cod stock recovery levels are poor and it is vital that all aspects of fisheries that impact upon it remain under the scope of the cod recovery plan.

 
  
  

Rapport: Graefe zu Baringdorf (A6-0253/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), por escrito. A Comissão Europeia pretende alterar o Regulamento (CEE) nº 2092/91, actualmente em vigor, que trata das disposições relativas à importação de produtos da agricultura biológica visando racionalizar os procedimentos aplicáveis ao reconhecimento de produtos biológicos importados, mas não vai tão longe quanto seria necessário.

Daí o conjunto de propostas de alteração que a Comissão de Agricultura apresentou visando defender também os consumidores e os produtores nacionais. Por isso insiste-se na necessidade do controlo dos produtos importados de países terceiros, de forma a garantir que o produto tenha sido obtido em conformidade com as normas de produção equivalentes à produção biológica na Comunidade Europeia e que haja reciprocidade.

Não seria justo para os agricultores e consumidores da União Europeia que não se exigisse um controlo idêntico àquele que se exige aos agricultores da Comunidade Europeia. Também é fundamental que, no mínimo, as autoridades nacionais competentes sejam associadas ao processo de reconhecimento dos organismos de controlo dos países terceiros. No entanto, o combate à fraude só será eficaz se houver um controlo e reconhecimento por parte das autoridades nacionais dos países importadores.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin och Nils Lundgren (IND/DEM), skriftlig. Junilistan hyser förståelse för att man måste ställa likalydande krav på ekologiska produkter från tredje land som på ekologiska produkter från EU. Men kontrollsystemen får inte vara för kostnadskrävande och man måste beakta de subventioner som EU:s producenter erhåller för att producera sina ekologiska produkter.

Vi ställer oss tveksamma till jordbruksutskottets tilläggsförslag om strängare krav på ekologiska produkter från tredje land och undrar om det finns dolda protektionistiska motiv bakom deras ändringsförslag till förslaget till förordning.

Vi är därför inte beredda att stödja jordbruksutskottet utan har röstat nej till deras ändringsförslag samt förslag till resolution.

 
  
MPphoto
 
 

  Διαμάντω Μανωλάκου (GUE/NGL), γραπτώς. – Το 70% των εισαγομένων προϊόντων βιολογικής παραγωγής γίνεται με «εξουσιοδοτήσεις εισαγωγής».

Οι έλεγχοι γίνονται βάση εγγράφων και όχι μέσω επιτόπιας δειγματοληψίας. Η διαδικασία αυτή δίκαια επικρίνεται.

Προκύπτει έτσι ζήτημα διασφάλισης, ότι τα βιολογικά προϊόντα που διατίθενται στην αγορά με το ισχύον σε ολόκληρη την ΕΕ σήμα των βιολογικών προϊόντων, πρέπει να έχουν παραχθεί, χωρίς εξαίρεση, σύμφωνα με τις αρχές και διατάξεις του κανονισμού (ΕΟΚ) 2092/91.

Με αυτή την έννοια, οι προτεινόμενες τροπολογίες του εισηγητή βελτιώνουν τους όρους και ελέγχους εισαγωγής βιολογικών προϊόντων στην ΕΕ από τρίτες χώρες, ώστε τα εισαγόμενα να είναι τα ίδια περίπου με τα εγχώρια. Γιατί ο κοινοτικός κανονισμός που ρυθμίζει τους όρους παραγωγής βιολογικών προϊόντων στις χώρες της ΕΕ είναι πολύ πιο αυστηρός από το κώδικα Codex Alimentarius.

Επίσης συμφωνούμε με τον προτεινόμενο κανονισμό για την παραγωγή, επισήμανση και εισαγωγή βιολογικών προϊόντων. Ωστόσο, διαφωνούμε στο σημείο που αναφέρεται ότι η πιστοποίηση μπορεί να γίνεται από διαπιστευμένους ιδιωτικούς φορείς με εύλογα τέλη πιστοποίησης.

Πιστεύουμε ότι το δημόσιο συμφέρον δεν μπορεί να προστατεύεται αποτελεσματικά από ιδιωτικούς φορείς, έστω και αν είναι διαπιστευμένοι από αντίστοιχους κρατικούς φορείς και ελέγχονται δειγματοληπτικά από αυτούς. Το δημόσιο συμφέρον προστατεύεται αποτελεσματικότερα από δημόσιους φορείς που θα παρέχουν δωρεάν την πιστοποίηση προς τους βιοκαλλιεργητές, αποτελώντας δωρεάν παροχή υπηρεσίας, κίνητρο ανάπτυξης της βιοκαλλιέργειας.

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE), in writing. I am delighted to congratulate my group colleague on this report. Organic food is a growth market in Scotland but confidence in the standards applied in the sector is of paramount importance if we are to see the sector develop. This report goes in the right direction, but we as the EU need to go further and officially underline support for organic farming and ways to protect it and promote it.

 
  
  

Proposition de résolution: Galileo (B6-0511/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), por escrito. O programa Galileu - programa europeu de radionavegação e de posicionamento por satélite - quando utilizado para fins não militares e não integrados na deriva securitária, é em si um instrumento importante que, tendo como objectivo assegurar a prestação de um serviço público, poderá representar grandes oportunidades de cooperação, de avanço científico-técnico e de intercâmbio e acessibilidade à informação, garantindo, no entanto, sempre o respeito pelos direitos, garantias e liberdades dos cidadãos.

Este programa poderá contribuir para pôr termo à dependência face ao sistema GPS controlado pelos EUA, que é gerido pelos seus serviços militares, que chegam mesmo a dificultar o seu acesso e utilização quando realizam as suas agressões militares contra povos e Estados.

Assim, lamentamos, que a maioria do Parlamento Europeu tenha votado contra as propostas de alteração do nosso Grupo, que rejeitavam a utilização do programa Galileu para fins militares e que sublinhavam que o programa Galileu deverá possibilitar a igualdade de acesso a todos os utilizadores, devendo ainda ser gratuita a utilização pelo público das informações disponíveis.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), por escrito. GALILEU é o projecto comunitário por excelência para cumprir a Estratégia de Lisboa.

O programa europeu de radionavegação por satélite é um novo desafio tecnológico que trará mais crescimento para a economia europeia e oportunidades de negócio. Portanto, cumpre-nos garantir que não se trata de mais um mero projecto. Esta primeira infra-estrutura europeia, cuja gestão cabe à Comunidade, tem um interesse estratégico crucial para a realização da Estratégia de Lisboa.

Numa Europa povoada por PME's este é o momento das grandes oportunidades.

Por isso, as instituições comunitárias devem garantir a sua boa governação. Mais ainda, assegurar regras transparentes e eficazes para as parcerias público-privado e garantir que aproveitamos todo o potencial deste projecto.

É pois, fundamental, garantir o aproveitamento pleno e atempado das oportunidades do projecto e isso só poderá ser feito se percebermos que este é o caminho certo para trilhar.

 
  
  

Propositions de résolution: Politique commune d'immigration (RC-B6-0508/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI). – Voorzitter, ik heb tegen deze gezamenlijke ontwerpresolutie gestemd omdat het politiek correcte discours over immigratie, dat als een onaantastbaar middeleeuws dogma in deze instelling heerst, ook in deze resolutie wordt overgenomen.

Terwijl onze mediterrane grenzen in Lampedusa en de Canarische Eilanden overspoeld worden met economische gelukzoekers wil Europa nog altijd niet beseffen, zoals een socialistisch eerste minister dat ooit treffend zei, dat wij niet de miserie van heel de wereld op onze schouders kunnen torsen. Willen wij in Europa bereidwillige immigranten assimileren, dan moeten wij ook durven zeggen dat zij die deze wil niet kunnen opbrengen, moeten terugkeren naar hun landen van herkomst.

Dan moeten wij ook durven zeggen dat er een waterdichte immigratiestop moet komen, gekoppeld aan een ambitieus ontwikkelingsbeleid dat de immigratiedruk uit de derde wereld doet afnemen. Dan moeten wij durven zeggen dat er in Europa geen plaats is voor islamfundamentalisme.

Het Zwitserse volk heeft er vorige zondag in een referendum duidelijk voor gekozen zijn eigenheid te bewaren. Europa zou beter aan de onafhankelijke en vrije Zwitsers een voorbeeld nemen in plaats van door de knieën te gaan voor de intellectuele terreur van de immigratielobby.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE), skriftlig. Den moderata delegationen har valt att rösta emot PPE-DE-gruppens resolution eftersom vi är bestämda motståndare till den gemensamma minimiförteckning över säkra ursprungsländer som det refereras till i sista meningen i punkt 9.

Vi anser även att denna version av resolutionen i för liten grad betonar att samtliga åtgärder för att bekämpa olaglig invandring måste vara förenliga med de garantier och de grundläggande rättigheter för individen som fastställs i Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna och Europakonventionen om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna.

Vi är inte helt emot punkt 4 (informationskrav vid generösare regler), men vi är tveksamma eftersom den skulle kunna vara ett första steg till full överstatlighet på asyl- och invandringsområdet

 
  
MPphoto
 
 

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE), por escrito. O Conselho de Tampere definiu um programa político ambicioso para a Europa - construir um espaço europeu comum no qual as questões em matéria de liberdade, segurança e justiça estivessem num equilíbrio perfeito. O equilíbrio que então se procurava é hoje, porém, ainda demasiado frágil. O que vemos é uma tendência securitária a sobrepor-se à preocupação com os direitos humanos: o combate ao terrorismo e à imigração ilegal dominam claramente a agenda da Justiça e dos Assuntos Internos.

Ao novo programa da Haia de 2004 falta uma visão de futuro. O problema da imigração reclama todo ele o método comunitário de decisão, a legitimidade que vem da intervenção do Parlamento Europeu no procedimento de co-decisão e faz apelo a uma Carta de Direitos Fundamentais vinculativa. A política de imigração tem que ser uma política da União, humanista, preventiva, virada para a cooperação com os países de origem. Exige um compromisso solidário entre os Estados-Membros, baseado em deveres comuns, ou não será uma política justa.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE), por escrito. Votei favoravelmente a proposta de resolução comum sobre a política comum de imigração da UE (RC-B6-0508/2006) devido à necessidade de a União Europeia adoptar uma verdadeira política de imigração comum e de eliminar todos os entraves à criação de um sistema europeu de asilo que possibilite a definição de normas comuns de protecção dos direitos fundamentais dos imigrantes e requerentes de asilo na União Europeia.

A União Europeia deve adoptar uma abordagem transversal que permita abrir vias para a imigração legal e encorajar a integração dos migrantes nas sociedades de acolhimento baseada numa integração regular no mercado de trabalho, no direito à educação e à formação, no acesso aos serviços sociais e sanitários, bem como numa participação eficaz dos imigrantes na vida social, cultural e política: Por outro lado, é fundamental apoiar o desenvolvimento dos países de origem a fim de responder às causas profundas das migrações.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin och Nils Lundgren (IND/DEM), skriftlig. EU:s gemensamma invandringspolitik är enligt Junilistans mening en av de främsta orsakerna till den tragiska situation som många migranter utsätter sig för när de i hopp om ett bättre liv påbörjar en i ordets rätta mening livsfarlig resa mot EU. Resolutionen understryker mycket riktigt att Dublin II-förordningen är och har varit misslyckad. Förordningen har inneburit att främst länderna i södra och östra delen av EU fått bestämma över migranternas öde utan att ta hänsyn till andra medlemsstaters invandringspolitik och behov. Det är ytterst märkligt och oacceptabelt att EU sedan ett decennium tillbaka har laborerat med en gemensam migrationspolitik. Alla dessa politiska experiment har urholkat medlemsstaternas självbestämmanderätt i migrationsfrågan och orsakat stort lidande för migranterna. Lösningen på dagens situation är inte att ge EU ytterligare maktbefogenheter i invandringsfrågan för att fortsätta med sin misslyckade invandringspolitik, utan ge medlemsstaterna deras självbestämmanderätt tillbaka.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), por escrito. A resolução contém aspectos que consideramos positivos, como a assunção do drama que se está a verificar ou a necessidade de canais de migração legal, de uma integração eficaz e de planos de desenvolvimento nos países de "origem".

No entanto, consideramos que não denuncia a política securitária e de repressão da UE, criminalizando a imigração não regular, promovendo medidas de tampão nas fronteiras, a instalação de centros de detenção e a expulsão de imigrantes.

Assim como discordamos da criação de uma política comum de imigração, por não ser a resposta adequada para as questões e problemas que se colocam, aliás como o demonstram os resultados de outras políticas comuns. A realidade da migração é diferenciada entre os países que integram a UE e a decisão quanto a esta política deve respeitar a soberania de cada Estado o que, obviamente, não impede que se coopere neste domínio.

Mais que uma política comum, o que é necessário é outra política e outras medidas que protejam efectivamente os direitos dos imigrantes - como a ratificação e o cumprimento, nomeadamente por Portugal, da Convenção da ONU sobre a "Protecção dos direitos de todos os trabalhadores migrantes e membros de suas famílias" - e combatam as causas profundas da imigração.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), in writing. Although this motion is on the topic of a common approach to immigration in Europe, it can be supported because of its strong reaffirmation of the competences and responsibilities of individual Member States and because it underlines the need for cooperation not harmonisation.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (NI), par écrit. – Chaque jour, des pirogues et des barques de fortune en provenance du Sénégal, du Mali, de la Mauritanie ou de la Gambie s'échouent un peu plus nombreuses sur les côtes des Canaries.

Au total, quelque 300 000 Africains pénètreraient chaque année clandestinement dans l'UE. Les dirigeants européens sont bien obligés de se réveiller face à l'ampleur du phénomène et commencent à s'émouvoir, sans pour autant les dénoncer, des conséquences désastreuses des criminels accords de Schengen et des formidables appels d'air que constituent les régularisations en masse des sans-papiers en Espagne ou en Italie (plus d'1 150 000 étrangers régularisés par l'Espagne depuis 1985).

Pour le moment, l'Union européenne se borne à sermonner l'Espagne en raison de ses régularisations jugées trop "laxistes". Il n'est évidemment pas question de changer les lois sur l'immigration et le droit d'asile, à l'exemple de la Suisse qui, à 68%, vient de voter une nouvelle loi sur l'immigration et un durcissement des conditions d'accès au droit d'asile, se dotant ainsi d'une des législations les plus restrictives en Europe.

Le temps de la soumission et de la passivité doit se terminer. La solution pour stopper cette immigration de submersion est maintenant le rétablissement des frontières, l'immigration zéro et l'arrêt des naturalisations.

 
  
MPphoto
 
 

  Marine Le Pen (NI), par écrit. – L'immigration clandestine préoccupe semble-t-il les dirigeants européens. Il était temps! Il est vrai que cela ne fait que depuis 1995 et les désastreux accords de Schengen que le Front national ne cesse d'avertir et de dénoncer les inévitables dégâts provoqués par la suppression des contrôles aux frontières intérieures de l'Union.

Il aura fallu que l'Espagne voie débarquer le nombre record de plus de 25 000 immigrants africains aux Canaries depuis janvier et que les gardes-côtes italiens emmènent vers des camps de réfugiés de la petite île de Lampedusa au sud de la Sicile plus de 12 000 immigrés en 9 mois pour que l'ensemble des gouvernements d'Europe et nos édiles européens s'inquiètent de la poussée migratoire irrésistible et en progression exponentielle en Europe.

L'Europe se révèle au grand jour, impuissante à gérer ses frontières maritimes et terrestres. Et ce n'est pas le "gadget" de Frontex, l'Agence pour la coordination des frontières extérieures de l'UE, qui brille par sa lenteur, ses manques d'effectifs et de moyens, qui apportera une réponse efficace à l'immigration-invasion.

Rétablissons les frontières intérieures de l'Europe et supprimons les pompes aspirantes de l'immigration que constituent en premier lieu les régularisations de clandestins. Voilà les préalables indispensables à un arrêt immédiat de cette immigration de submersion.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis et Philippe de Villiers (IND/DEM), par écrit. – Nous avons voté contre les deux résolutions qui nous étaient proposées. Celles-ci, avec certaines nuances, constataient la difficulté de contrôler l'entrée et la circulation des immigrés clandestins, sans toutefois jamais mentionner le fait que cette difficulté résulte précisément de la suppression des frontières nationales.

Les résolutions reprennent l'idée, partagée par M. Sarkozy, de l'abolition totale du vote à l'unanimité pour la Justice et les Affaires Intérieures, c'est-à-dire de la souveraineté des États sur leur territoire. C'est encore faire de l'intégration européenne la solution au problème qu'elle pose. Ceux qui, aujourd'hui, dans ce Parlement, comme le fait le PPE, tentent de contenir l'immigration sont en réalité des pompiers pyromanes: il ne fallait pas accepter le traité de Schengen avec la suppression des contrôles fixes aux frontières intérieures, il ne fallait pas accepter le traité d'Amsterdam, c'est-à-dire la communautarisation de l'essentiel des politiques d'asile, de visa et d'immigration, y compris la lutte contre l'immigration clandestine. On a ouvert les vannes de l'immigration incontrôlée tout en privant les États de leurs compétences, pour les transférer à une Union forcément paralysée.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), por escrito. A imigração é uma prova de vitalidade económica e um factor de entrada de gente activa e com espírito de iniciativa. A imigração ilegal, pelo contrário, é um negócio de máfias, uma ameaça para a vida dos candidatos e um incentivo ao mercado de trabalho paralelo e desumano.

Por isso mesmo, medidas como as legalizações extraordinárias são boas intenções com maus resultados. São um pequeno prémio para os imigrantes ilegais e um enorme trunfo para as máfias dos passadores.

Se queremos uma imigração com efeitos positivos, temos de considerar que a capacidade de absorção do mercado é o conceito fundamental. Mas tal só se consegue com regras claras e praticáveis que facilitem a imigração legal e inviabilizem a ilegal, sendo que este é um problema de dimensão europeia. Por isso mesmo defendi oportunamente que no reequipamento das forças armadas deve ser tida em conta a componente da protecção das fronteiras externas que são fronteiras comuns.

Finalmente, não acredito que a solução passe apenas pelo reforço da aplicação da lei. O caminho - contra a imigração descontrolada, a pobreza e a ameaça terrorista - passa pela exportação de riqueza, prosperidade económica e do nosso modelo democrático liberal.

 
  
MPphoto
 
 

  Margie Sudre (PPE-DE), par écrit. – L'afflux massif de migrants clandestins vers les îles Canaries a rappelé aux opinions publiques et aux gouvernements les problèmes graves et complexes posés par l'immigration illégale.

Je tiens à rappeler à mes collègues européens que ce phénomène n'est pas nouveau pour l'outre-mer français, notamment pour Mayotte, la Guyane, la Martinique et la Guadeloupe, du fait de leur proximité avec certains des États les plus pauvres de la planète. Mayotte n'est qu'à quelques miles nautiques des Comores, et la frontière guyanaise est un territoire de forêt équatoriale difficilement contrôlable. C'est dire à quel point les régions ultrapériphériques, dont font partie les Canaries et les DOM, gagneraient à ce qu'il existe une politique commune d'immigration!

Il me semble indispensable que le Parlement européen mette l'accent sur cinq aspects de cette future politique: une aide au développement mieux ciblée, la conclusion de partenariats avec les pays d'origine, la sécurisation des frontières et la lutte contre les trafics humains, le renforcement de la politique des retours, et une meilleure intégration des migrants légaux dans la société d'accueil.

Il nous faut une réglementation claire, qui précise des priorités concrètes et opérationnelles. L'Union européenne ne peut plus se contenter de déclarations d'intentions.

 
  
  

Propositions de résolution: Situation au Darfour (RC-B6-0512/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE), in writing. The situation in Darfur deteriorates before our eyes, and it is heartbreaking how powerless we are in the face of such aggression. I have followed closely the negotiation of this resolution, and do support it, albeit I would like to see us do more.

 
  
  

Rapport: Karim (A6-0256/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin och Nils Lundgren (IND/DEM), skriftlig. Junilistan stödjer kraftfullt förverkligandet av den inre marknaden. Detta medför också att EU måste ha en gemensam handelspolitik gentemot andra stater. Det är emellertid inte EU:s uppgift att ha invändningar mot Indiens inrikespolitiska angelägenheter.

Föredraganden anmärker bland annat på den indiska byråkratin, på den offentliga sektorns utformning och på den indiska centralregeringens regionalpolitik.

Junilistans värnar om nationellt självbestämmande och suveränitet, oavsett om det gäller en medlemsstat eller vilken annan stat som helst i världen. Därför har vi röstat nej till betänkandet.

För övrigt utesluter vi heller inte att Indien kan ha synpunkter på EU:s handels- och jordbrukspolitik.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), por escrito. O importante relatório sobre as relações entre a UE e a Índia contempla uma multiplicidade de aspectos, por vezes contraditórios.

Apesar de conter pontos que suscitam preocupações que partilhamos, o relatório enquadra-se na perspectiva da liberalização do comércio mundial no quadro da OMC ou através da proliferação de acordos bilaterais ou multilaterais de livre comércio, aliás no quadro de concorrência e articulação com os EUA, o que claramente rejeitamos.

O relatório defende a designada "Agenda de Desenvolvimento de Doha" e o avanço das negociações - que actualmente se encontram num impasse - para a liberalização do comércio e dos mercados a nível mundial.

O relatório, uma vez mais, insiste nas exigências da UE ao instar a Índia e o G20 a "compreenderem" (???) que "uma proposta europeia no domínio da agricultura deve ser seguida por uma proposta razoável do G20 no domínio do acesso ao mercado para os produtos não agrícolas e os serviços", o que é inaceitável.

Daí o nosso voto contra.

 

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), schriftlich. Ich stimme für den Bericht von Sajjad Karim über die Wirtschafts- und Handelsbeziehungen EU/Indien. Für mich haben die sehr wichtigen sozialen Aspekte Eingang gefunden, und auch die sozialen Klüfte zwischen Arm und Reich, Süd/West und Nord/Ost wurden thematisiert. Besonders möchte ich die Bedeutung der IAO für alle indischen Arbeitnehmer hervorheben. Obwohl im Bericht gefordert wird, dass ausländische Investoren ihre politische Verantwortung durch Anwendung der grundlegenden Arbeitsnormen der Internationalen Arbeitsorganisation wahrnehmen sollen, möchte ich betonen, dass diese selbstverständlich auch für indische Arbeitgeber Geltung haben sollten und im Sinne der Arbeitnehmer angewandt werden müssen, um kohärente Strukturen innerhalb Indiens zu schaffen, damit Unausgewogenheiten ausgeglichen werden und die Arbeitsqualität erhöht wird.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), por escrito. O relatório de iniciativa em questão tem o importante mérito de nos recordar a importância para o nosso futuro de uma estratégia adequada no relacionamento com a Índia. O conceito de BRICs é um conceito importante para compreender a situação actual da economia mundial, mas não nos pode fazer crer que o Brasil, a Rússia, a China ou a Índia são países em relação aos quais devemos desenvolver estratégias idênticas. Pelo contrário.

O nosso relacionamento com estes países deve ser reflectido do ponto de vista estratégico para que o resultado da globalização, do desenvolvimento económico e do crescimento do comércio mundial sejam factores de prosperidade para todos - ou para o maior número possível, pelo menos, o que implica estratégias distintas. A Índia democrática e populosa é diferente da China não democrática mas populosa ou da Rússia nossa vizinha.

Se queremos ser um projecto de sucesso, uma das nossas prioridades deve consistir em pensar o nosso futuro à luz do desenvolvimento desses países e desenhar estratégias adequadas para o relacionamento com cada um deles, sendo que o caso da Índia é o que reveste de maior importância. Em termos geográficos, políticos e económicos, a sua situação merece uma atenção especial, na previsão de que, no futuro, será um importante aliado.

 
  
  

Rapport: Breyer (A6-0254/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – Vážený pane předsedo, dámy a pánové, poslanci ODS České republiky dnes svými hlasy odmítli podpořit zprávu Hiltrud Breyer o vyhlídkách žen v mezinárodním obchodě. Tato zpráva je levicovou feministickou agitací, která nemůže přinést nic dobrého. Zcela odmítáme tezi o rovnosti pohlaví a všechny požadavky, které z tohoto chybného přístupu k lidské společnosti vyplývají. My pohlížíme na lidi jako na individuální občany s individuálními právy a svobodami garantovanými státy a nikoliv jako na kolektivní pohlavím determinované skupiny s kolektivními právy. Rovnost občanů před zákonem je ve všech státech Unie již dávno realitou, všechny ženy i muži mají ve státech Unie svobodu a různým způsobem ji dle svého vlastního uvážení využívají např. i tak, že se ženy více věnují dětem než muži. Požadavek rovnosti pohlaví je v přímém rozporu se svobodou, proto v žádném případě nemůžeme podporovat zavádění kvót pro ženy v orgánech akciových společností, jak žádá předložená zpráva. Jsme rovněž na rozdíl od autorky zprávy přesvědčeni o tom, že liberalizace světového obchodu přináší mužům i ženám na celém světě nové příležitosti k uplatnění a větší prosperitu. Z těchto důvodů jsme hlasovali proti zmíněné zprávě.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark och Anna Ibrisagic (PPE-DE), skriftlig. Vi har röstat nej till betänkandet om kvinnors framtidsutsikter i den internationella handeln.

Fri handel ger ökat välstånd och minskad fattigdom. De senaste decennierna har globaliseringen lett till dramatiska förbättringar av människors, inte minst kvinnors och barns, levnadsstandard. Fri handel skapar fler formella anställningar och i motsats till vad som hävdas i betänkandet ger fri handel även kvinnor med informella anställningar ökad trygghet och en väg ut ur fattigdomen.

I betänkandet ligger fokus på form istället för innehåll. Jämställdhet är viktigt, inte minst i arbetslivet, där en egen lön är ett starkt bidrag till kvinnors oberoende och självständighet. Mer globalisering, inte utbyggda EU-institutioner, är rätt väg att öka kvinnors självständighet.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), por escrito. Votámos favoravelmente esta resolução dado que, apesar de algumas contradições, tem uma visão positiva da intervenção das mulheres e da luta contra a discriminação, designadamente no âmbito do comércio internacional.

No entanto, não podemos deixar de assinalar que se deveria ir mais longe na crítica à liberalização do comércio internacional e às suas consequências negativas para os povos de países menos desenvolvidos, com especial incidência nas mulheres e que se critica de uma forma especial a actuação do PPE, que procurou impedir uma visão mais progressista da luta pelos direitos das mulheres.

Dever-se-ia igualmente ter ido mais longe na crítica à acção nefasta das multinacionais, que utilizam o trabalho das mulheres num país enquanto não encontram outro onde podem ter lucros mais elevados, sem se preocuparem com as consequências no agravamento do desemprego e das condições de vida das mulheres.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), par écrit. – J'ai refusé de participer au vote sur le rapport Breyer qui, à partir de la nécessaire promotion des femmes dans tous les domaines économiques, est devenu un fourre-tout, mélangeant le meilleur et surtout le pire.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), in writing. I voted in favour of this report, as it recognises the vital yet often overlooked role of women in supporting economies across the world. It finds that inequality continues to exist between women and men both within and outside the European Union in terms of their opportunities to pursue education and work. At the same time, the report draws attention to the important fact that so-called 'women’s work', including caring for the family and providing social care, has been traditionally unrecognised and unremunerated.

The fact is that women already contribute significantly in economic terms in both the public and private spheres. Many international trade and development policies have in the past failed to recognise the extent to which women in developing countries engage in income-related activities and control the household budget. I therefore welcome and support calls for policies to encourage greater economic participation by women with the aim of further improving their status and boosting their income and assets. I also support the report’s recommendation that EU Member States should follow Norway’s example in providing for a 40% quota in female representation on the boards of its joint-stock companies.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristiana Muscardini (UEN), per iscritto. Il rapporto che esiste tra questioni di genere e scambi commerciali non ha solo una valenza economica, bensì riflette purtroppo una cultura presente in varie parti del mondo, dove la donna è ancora ai margini della società.

Nella relazione si afferma che l'espansione del commercio ha agevolato e accelerato l'ingresso delle donne nella moderna economia industriale. Permettetemi una considerazione: troppe volte le affermazioni di principio non corrispondono alla realtà, infatti l'imprenditoria femminile continua a trovare enormi difficoltà, anche perché spesso espressione della piccola e media impresa o distribuzione e dell'artigianato, settori sempre più colpiti dal processo di mondializzazione dei mercati, troppo spesso senza regole chiare e condivise.

Occorrono nei fatti più aiuti economici, ma anche più aiuti strutturali, per sostenere le donne nel mondo del lavoro e dell'impresa combattendo con forza quella pseudo cultura che vede i diritti sociali ed economici delle donne, sanciti dalla piattaforma di azione di Pechino, ignorati o addirittura etichettati come ostacoli.

Nonostante il nostro voto favorevole alla relazione, mi preme ricordare come il compito della politica e dell'azione dell'Unione sia quello di far fronte con proposte coraggiose agli aspetti negativi che penalizzano larghi strati di donne, soprattutto nei paesi più poveri, ma anche negli Stati dell'Unione.

 
  
MPphoto
 
 

  Lydia Schenardi (NI), par écrit. – Je dois féliciter ma collègue, Mme Breyer, pour son rapport. En effet, je ne peux qu'adhérer à ses conclusions qui préconisent, je cite: "d'opérer un changement radical des politiques commerciales de l'Union européenne". Il aura fallu un rapport de la commission des droits de la femme pour qu'enfin les droits des femmes, mais aussi de tous les travailleurs, soient pris en compte dans la mondialisation actuelle voulue et subie par Bruxelles.

C'est presque naïvement que le rapporteur semble découvrir que la pression concurrentielle dans une économie de plus en plus mondialisée conduit à la baisse des salaires, des frais d'exploitation, au chômage, aux délocalisations et aux fermetures d'entreprises. Les chiffres sont en effet très inquiétants: 70% des 1,3 milliard de personnes qui, à l'échelle mondiale, vivent dans la pauvreté sont des femmes.

Toutefois, je dois reconnaître qu'il est utile ici de souligner que l'inégalité entre les sexes, et tout particulièrement en Asie et en Afrique, où la femme est humiliée, bafouée et considérée comme inférieure à l'homme, engendre évidemment des difficultés dans le domaine économique, commercial, social et politique. Avant toute chose, il est bien évident que c'est le statut même de la femme qu'il faut revoir immédiatement dans tous ces pays où bien souvent c'est la loi coranique qui prévaut.

 
  
  

Rapport: Gueirrero (A6-0266/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), par écrit. – Entre difficultés économiques, épuisement des stocks et contrôles tatillons, la pêche européenne va mal. Les pêcheurs de Méditerranée sont touchés de plein fouet. Il est grand temps que l'Union européenne tire les leçons de ce constat !

Ce rapport comporte plusieurs orientations positives, fruits de notre mobilisation commune avec les pêcheurs de ma région et du soutien de mon groupe politique. D'abord, il appelle la Commission européenne à "revoir sa copie" et à formuler des propositions plus concrètes et plus ambitieuses pour répondre à la gravité de la crise que traverse le secteur. Ensuite, il soutient les organisations professionnelles de pêcheurs et leur participation (cogestion) à l'application de la PCP et à l'amélioration de la gestion des ressources. Enfin, il intègre plusieurs de nos amendements visant à sauvegarder les pêches artisanales en Méditerranée.

À ce titre, je voterai pour ce rapport qui constitue un signal politique fort pour une politique ambitieuse de l'Union européenne.

J'aurais cependant souhaité que le Parlement européen aille plus loin en demandant un programme spécifique pour la pêche en Méditerranée. Notre amendement en ce sens a été rejeté. Nous n'en resterons pas là. Le combat continue aux côtés des pêcheurs de ma région.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), por escrito. Com o presente voto o Parlamento Europeu confirmou as principais propostas já anteriormente aprovadas, por unanimidade, na Comissão de Pescas, com vista à melhoria da situação económica do sector das pescas, o que consideramos positivo.

São propostas há muito apresentadas pelos representantes do sector das pescas para fazer face à crise económica e social com que se confrontam, crise agora agravada pelo forte aumento do custo dos combustíveis.

Congratulamo-nos com a inclusão no texto final, por proposta nossa, da definição de uma clara prioridade aos recursos marinhos e à pesca, com um financiamento adequado, no Sétimo Programa-Quadro da Comunidade em matéria de investigação, desenvolvimento tecnológico e demonstração.

Como nos congratulamos igualmente que, apesar da pressão de deputados dos principais países ditos "contribuintes líquidos", como a Alemanha, tenha sido mantido o pedido de aumentar as verbas para o Fundo Europeu para as Pescas, num contexto, conforme tinha sido expresso na presente resolução, de insuficientes recursos para fazer face à execução de instrumentos da Política Comum das Pescas.

Cabe agora à Comissão avançar com iniciativas que as concretizem.

Contudo, lamentamos a eliminação do pedido de criação do seguro público para o sector das pescas para fazer face a situações imprevisíveis, quando este mesmo Parlamento o solicita para outros sectores como a agricultura.

 
  
MPphoto
 
 

  Διαμάντω Μανωλάκου (GUE/NGL), γραπτώς. – Ο κλάδος της αλιείας είναι σημαντικός τόσο στη διατροφική αλυσίδα, όσο και στην τοπική οικονομική ανάπτυξη περιοχών. Ειδικά σε περιοχές απομακρυσμένες, όπως είναι τα νησιά του Αιγαίου στην Ελλάδα, η επιβίωση εξαρτάται από την αλιεία συμβάλλοντας ταυτόχρονα στη διατήρηση των τοπικών πολιτιστικών παραδόσεων.

Τα τελευταία χρόνια τα προβλήματα, ειδικά στην παράκτια αλιεία, είναι πολλά και σε αυτά συνέβαλαν η ΚΟΑ, τα προγράμματα απόσυρσης σκαφών, η μείωση τιμών πώλησης από τους ψαράδες -χωρίς αυτό να συνεπάγεται μείωση και για τους καταναλωτές- και η αύξηση του κόστους λόγω πετρελαίου. Αποτέλεσμα ο κλάδος να είναι σε κρίση, τα εισοδήματα να μειώνονται δραστικά και περιοχές να ερημώνουν.

Η ανακοίνωση της Κομισιόν εντοπίζει τη δυσχέρεια του κλάδου , ωστόσο οι λύσεις που προτείνει είναι μη βιώσιμες.

Όχι μόνο δεν λύνουν προβλήματα αλλά θα δημιουργήσουν ακόμη περισσότερα. Επιπλέον σε καμιά περίπτωση δεν προβλέπει ενισχύσεις που είναι αναγκαίες για τον κλάδο, όπως σωστά επισημαίνει ο εισηγητής.

Αντίθετα προτείνει "μείωση της αλιευτικής προσπάθειας" και "προσαρμογή του στόλου". Δηλαδή παύση της δραστηριότητας οδηγώντας σε ανεργία σημαντικό αριθμό μικρομεσαίων ψαράδων και τη συγκέντρωση του κλάδου σε λίγες μεγάλες επιχειρήσεις. Αυτή η πολιτική της ΕΕ και των κυβερνήσεων είναι καταδικαστέα, γιατί δημιουργεί καρτέλ στους περισσότερους κλάδους, που εκμεταλλεύονται παραγωγούς και καταναλωτές.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Mulder (ALDE), schriftelijk. De VVD-fractie heeft voor het verslag Guerreiro gestemd aangezien wij als VVD achter de verbetering van de economische situatie in de visserijsector staan. Wij realiseren ons dat een groot gedeelte van de visserijsector de afgelopen jaren in economische onzekerheid zat, met name door de stijging van de brandstofprijzen. Maar wij zijn ook voorstander van een duurzame visserijsector. Daarom zijn wij tegen vernieuwing en modernisering van de vissersvloot als het geen duurzame vernieuwingen betreft. Ook zijn wij tegen uitkering van een compensatievergoeding omdat je de visserijsector op deze manier kunstmatig in stand houdt.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN), in writing. I welcome this Commission communication, which recognises the tough economic climate that the EU fishing industry has to contend with.

It is very well to say that the scrapping of vessels and the removal of extra capacity will lead to increased profitability, whereas in reality many a coastal community has been devastated by such a move. This is as true for the coastal community of the Algarve in Portugal, which we visited a few weeks ago, as it is for traditional fishing communities on the island of Ireland.

I accept that a balance between fish resources and fleet numbers needs to be gained, but I do not accept that this should be at the expense of small fishing fleets, which account for over 80% of the European fleet. We need a level playing field for conservation measures taken against small fishing fleets and those taken against deep-sea fishing.

I believe the CFP has not been successful as a Community instrument in protecting those traditional fishing fleets and the communities to which they belong, and it is time to change the policy to achieve a better balance.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenis Willmott (PSE), in writing. The report acknowledges the economic difficulties facing the sector. However, to maintain a consistent position on the major problems facing the fishing industry – over-capacity and over-fishing – the EPLP wishes to record its disagreement with the position adopted by the report on four issues:

1. Scrapping and decommissioning – the EPLP believes that this should be an option within strategies to deal with fisheries over-capacity.

2. Proposed increase in de minimis aid, payments that can be paid to the fishing industry for measures that would otherwise be deemed to distort competition or increase capacity – the report called for an increase to raise the level to EUR 100 000. The Commission suggested EUR 30 000 and the EPLP advocates a more cautious approach.

3. Engine replacement and the European Fisheries Fund – the report has been overtaken by the compromise agreement on the EFF but the EPLP maintains its view that there should not be subsidy for vessels or engine replacement.

4. Subsidy/compensation mechanisms – the report suggests these but does not acknowledge the role this plays in fuelling over-capacity in fishing.

 
  
  

Rapport: Miguélez Ramos (A6-0263/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), por escrito. O presente relatório solicita à Comissão que compatibilize as regras para a pesca do tubarão com a realidade da pesca comunitária, nomeadamente quanto à percentagem do peso limite - actualmente 5% - de barbatanas relativamente ao peso vivo das capturas.

Este limite transferido da realidade dos EUA não se adequa a espécies pescadas por países da União Europeia, nomeadamente a tintureira, espécie maioritariamente capturada pela frota nacional nas águas açorianas.

Neste sentido concordamos com a relatora quando propõe a subida deste limite para 6,5%, de acordo com os estudos científicos existentes e com os pedidos de diversos Estados-Membros que vêem as suas frotas afectadas pelo presente impasse da Comissão. Situação esta já referenciada no próprio ICCAT.

No caso português estão em causa 11 navios palangreiros para a pesca do espadarte e espécies pelágicas, onde se aplica o rácio dos 5%.

Tento em conta, até por propostas de alteração apresentadas, que existe alguma contradição entre pareceres científicos e técnicos, pensamos que é necessário realizar um fórum técnico, com a participação de cientistas e profissionais do sector, para se chegar a um consenso científico e clarificar a necessidade de alterar o nível do limite fixado e o grau de alteração.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenis Willmott (PSE), in writing. The EPLP warmly welcomed Council Regulation (EC) No 1185/2003 on the removal of shark fins on vessels as important for fish conservation purposes. The regulation is designed to prevent shark finning where shark carcasses are thrown overboard after high-value shark fins have been removed. The practice of shark finning is known to endanger the survival of several shark species.

Against this background the EPLP is appalled and disappointed that the Miguélez Ramos report before us threatens to increase shark finning. Paragraph 5 of the report requests an increase of the 5% fin to live weight ratio to 6.5%, particularly for blue sharks. Paragraph 3 of the report incorrectly implies that ICES and ICATT support an increase in the fins to live weight ratio for the blue shark. A paper was submitted to ICES in 2005, but ICES has not considered this paper or issued an opinion. Likewise in ICATT where scientists have reviewed fin to carcass ratios but have not recommended an increase of the fin to carcass ratio.

The EPLP supported those amendments which would help to get rid of the barbaric practice of shark finning.

- Amendment 1 which would suspend any change in the fin to carcass ratio pending a review; (…)

(Abbreviated in accordance with Rule 163(1) of the Rules of Procedure)

 
  
  

Rapport: Ransdort (A6-0216/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), par écrit. – J'ai voté pour le rapport Ransdorf parce qu'il souligne l'importance des nanosciences et nanotechnologies dans des domaines aussi divers que la médecine, la chirurgie, l'énergie, l'électronique, la métallurgie etc. Mais j'ai voté contre les amendements des Verts et contre certains paragraphes qui, sous prétexte de principe de précaution, veulent faire croire que les nanotechnologies sont dangereuses, parce que manipulant le plus petit, les atomes, les molécules. C'est ridicule. Là où les Américains voient des opportunités, les Européens veulent d'abord se prémunir contre tout risque imaginable !

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), par écrit. – L'apparition de nouvelles sciences suscite toujours son lot de ferveur, d'espoir, d'interrogation voire d'opposition. Les nanotechnologies: les sciences qui s’intéressent aux objets ayant la dimension de l'atome, ne dérogent pas à la règle!

En tant que députée libérale, je suis naturellement portée à soutenir le travail des chercheurs sur les nanosciences et la maîtrise de l’assemblage des atomes. Une révolution derrière laquelle se cache un immense potentiel d’applications technologiques dans des objets aussi divers que les véhicules, les aliments, les médicaments et la médecine régénérative.

Il faut renforcer la position de l'Europe en matière de nanotechnologie par rapport à la concurrence mondiale. Des budgets doivent être débloqués en plus des 610 millions d'euros par an du 7ème PCRD! Il est également essentiel d'apporter des réponses claires aux citoyens qui s'inquiètent de l'éventuelle toxicité des nanoparticules pour l'environnement, la chaîne alimentaire et l'organisme.

L'adhésion citoyenne ne se décrète pas, elle se mérite et demande pédagogie, patience et transparence. C'est pourquoi, l'Union et les États membres doivent éviter de réitérer ici les erreurs commises dans le dossier OGM, où l'opacité dans l'information et les actions ont entraîné méfiance et rejet d'un grand nombre de citoyens européens en une science pourtant prometteuse!

 

9. Balsojumu labojumi un nodomi balsot (sk. protokolu)
  

(La séance, suspendue à 12h50, est reprise à 15 heures)

 
  
  

PRESIDENZA DELL'ON. MARIO MAURO
Vicepresidente

 

10. Iepriekšējās sēdes protokola apstiprināšana (sk. protokolu)

11. Nākamās sesijas darba kārtība (sk. protokolu)

12. ASEM samits (2006. gada 10.-11. septembrī Helsinkos) (debates)
MPphoto
 
 

  Presidente. L'ordine del giorno reca la discussione sulla dichiarazione della Commissione relativa al Vertice ASEM (Helsinki, 10 e 11 settembre 2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, Member of the Commission. Mr President, I am speaking on behalf of my colleague, Commissioner Ferrero-Waldner, who is unable to be here this afternoon.

I want to thank you for giving me this opportunity to report on the successful outcome of the Sixth Summit of the Asia-Europe Meeting held in Helsinki on 10 and 11 September. The summit was attended by all 39 ASEM partners, including the Commission, 35 of them at Head of State or Government level. The very high attendance testifies to the great importance attached by partners to the Asia-Europe relationship as ASEM enters its second decade.

Foremost among the deliverables of the summit was the decision to admit Bulgaria, Romania, India, Mongolia, Pakistan and the ASEAN Secretariat to ASEM. The opening to South-East Asia is an historic development which will significantly reinforce ASEM’s collective weight in promoting multilateralism and advancing shared policy goals in the international arena.

Under the overarching theme of ‘Global Challenges – Joint Responses’, President Barroso stressed the borderless nature of the challenges and threats facing today’s world and the need for a concerted response. Global issues such as terrorism and health threats could only be tackled through the multilateral international system, with the UN at its core.

To preserve an open and fair multilateral trading system, it was essential to resume the Doha negotiations as soon as circumstances permit. However, appropriate economic, education, employment and social policies had to be adopted to improve society’s capacity to adjust and enhance social cohesion while pursuing productivity growth. The development of a knowledge society was another essential element in ensuring sustainable growth and global competitiveness.

The President joined other partners in giving strong support to intercultural and interfaith dialogue. Harmony in diversity was possible, and there could only be zero tolerance for intolerance. The President shared with others deep concern at the progress of climate change, and called on partners to work together to achieve efficient, clean and sustainable energy use and the reduction of emissions. It was significant that the summit was able to adopt an ambitious Declaration on Climate Change, containing a common undertaking to fully implement commitments under the United Nations Framework Convention and its Kyoto Protocol.

Leaders engaged in really open and frank discussions on major regional developments including the Korean Peninsula, Burma/Myanmar and the Middle East. In the presence of the Burma/Myanmar Foreign Minister, Member States expressed deep disappointment at the lack of progress towards democracy in the country since the Hanoi Summit in 2004.

Looking forward, the summit adopted a Declaration on the Future of ASEM, identifying areas on which ASEM should focus its work to prepare for the next summit in Beijing in 2008 and beyond.

In addition to the bilateral summits with the Republic of Korea and China, President Barroso had meetings with the President of Indonesia and the Prime Minister of Singapore, and Commissioner Ferrero-Waldner met the Foreign Ministers of Vietnam, Thailand, Indonesia and the Philippines.

Much of ASEM’s value lies in its ability to bring into play all relevant stakeholders. The President of the Asia-Europe Parliamentary Partnership addressed the leaders at the summit for the first time, and representatives of NGOs, business communities and trade unions also met alongside the summit.

The Helsinki Summit has given ASEM a fresh vitality as it enters its second decade and, with the enlargement, an even greater capacity to influence the international agenda. The Commission will continue to fulfil its role in seeking to realise the forum’s full potential.

 
  
MPphoto
 
 

  Παναγιώτης Μπεγλίτης, εξ ονόματος της ομάδας PSE. – Κύριε Πρόεδρε, επιθυμώ να ευχαριστήσω ιδιαίτερα τον Επίτροπο κ. McCreevy για την ενημέρωση που μας έκανε σχετικά με τη συνάντηση Κορυφής στο Ελσίνκι.

Η ανάδειξη, κύριοι συνάδελφοι, του γεωστρατηγικού και γεωοικονομικού ρόλου της Ασίας και η δυναμική εμφάνιση ισχυρών αναδυόμενων οικονομιών, διαμορφώνουν το νέο διεθνές πλαίσιο μέσα στο οποίο καλείται η Ευρωπαϊκή Ένωση να αντιμετωπίσει τις σοβαρές πολιτικές, οικονομικές, ενεργειακές και περιβαλλοντικές προκλήσεις που παράγει η παγκοσμιοποίηση.

Σήμερα, κύριοι συνάδελφοι, η Ασία δίνει το δυναμικό παρόν στο διεθνές σύστημα, το επηρεάζει και συμβάλει στη διαμόρφωση των νέων συσχετισμών ισχύος του 21ου αιώνα. Δεν είναι, εξάλλου, τυχαίο -έστω και στο συμβολικό επίπεδο- ότι ο νέος Γενικός Γραμματέας του ΟΗΕ θα προέρχεται από τον ασιατικό χώρο. Η ανάγκη, λοιπόν, για την Ευρωπαϊκή Ένωση να αξιοποιήσει αποτελεσματικά το νέο ασιατικό περιβάλλον, γίνεται σήμερα περισσότερο επιτακτική, Η θεσμοθέτηση των ετήσιων συναντήσεων Κορυφής συμβάλλει στο διάλογο και στην πολυμερή συνεργασία σε κρίσιμους τομείς για το μέλλον της ανθρωπότητας, όπως η ειρήνη, η ασφάλεια, η ενέργεια, το περιβάλλον, η οικονομική και κοινωνική ανάπτυξη. Από αυτήν την πλευρά, η Σύνοδος Ευρώπης-Ασίας στο Ελσίνκι είχε θετικά αποτελέσματα, διότι επαναβεβαίωσε ορισμένες βασικές αρχές πολυμερούς συνεργασίας και ανέδειξε τις βασικές προτεραιότητες για την αντιμετώπιση των νέων διεθνών προκλήσεων.

Δεν πρέπει, όμως, κύριοι συνάδελφοι, να έχουμε ψευδαισθήσεις ή να καλλιεργούμε μεγάλες προσδοκίες, διότι η Ευρωπαϊκή Ένωση δε διαθέτει μια ολοκληρωμένη κοινή στρατηγική για την Ασία, με πολιτικές και μηχανισμούς που θα επηρεάζουν τις εξελίξεις. Το άθροισμα των εθνικών στρατηγικών των κρατών μελών δεν συγκροτεί μια στερεή βάση για την κοινή ευρωπαϊκή στρατηγική. Επί πλέον, οι ισχυρές ασιατικές χώρες -πέρα από το πλαίσιο των γενικών διακηρύξεων- έχουν ήδη διαμορφώσει και ακολουθούν με συνέπεια την εθνική στρατηγική τους ατζέντα στους τομείς της ενέργειας, των εμπορικών συναλλαγών, της επίλυσης των διεθνών και περιφερειακών προβλημάτων.

Ακόμη, κύριοι συνάδελφοι, και η επίκληση της πολυμερούς συνεργασίας και των κανόνων συμπεριφοράς γίνεται με τους δικούς τους όρους, όπως π.χ. στους τομείς της προστασίας του περιβάλλοντος, των κοινωνικών δικαιωμάτων των εργαζομένων, των δικαιωμάτων των παιδιών και των γυναικών.

Θέλω ιδιαίτερα να επισημάνω το γεγονός ότι μπορεί η ΕΕ να καταγράφει ένα θετικό στατιστικό απολογισμό στις οικονομικές και εμπορικές σχέσεις με τις χώρες της Ασίας, όμως αυτό δεν μπορεί να αποκρύψει τη δυσάρεστη πραγματικότητα του αρνητικού ισοζυγίου για την Ασία στην προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, των δημοκρατικών ελευθεριών, της υπεράσπισης των αρχών της ανοχής και της διαφορετικότητας. Το πρόσφατο πραξικόπημα στην Ταϊλάνδη και το δημοκρατικό έλλειμμα σε πολλές χώρες της Ασίας το επιβεβαιώνουν. Επί πλέον, η άνοδος του ισλαμικού φονταμενταλισμού δημιουργεί κινδύνους για την ευρύτερη σταθερότητα και την ασφάλεια.

Έχω την αίσθηση, κύριε Πρόεδρε, ότι σε κάθε συνάντηση Κορυφής περισσεύουν τα ευχολόγια και απουσιάζουν οι σαφείς δεσμεύσεις και οι στόχοι που τίθενται προς υλοποίηση. Γι' αυτό το λόγο η Ευρωπαϊκή Επιτροπή θα μπορούσε να μας υποβάλει κάποιες ιδέες για το επιχειρησιακό follow up των Συνόδων Κορυφής και την αναγκαία -κατά την άποψή μου- θεσμική ανασυγκρότηση των σχέσεων Ευρωπαϊκής Ένωσης-Ασίας.

 
  
MPphoto
 
 

  Jules Maaten, namens de ALDE-Fractie. – Voorzitter, het belang van de politieke economische en culturele dialoog tussen Europa en Azië kan natuurlijk niet onderschat worden en ik sta er nog steeds versteld van dat de twee grote fracties in dit Huis besloten hebben om dan maar geen resolutie op te stellen naar aanleiding van de ASEM-top in Helsinki op 10 en 11 september. Wat zojuist naar voren is gebracht door de socialistische fractie is toch eigenlijk heel zinnige taal en het is jammer dat we dat niet in een resolutie tot uiting hebben kunnen brengen.

Economische samenwerking staat natuurlijk bij deze dialoog voorop en ik ben er een groot voorstander van om de sterk groeiende economische banden, zowel handel als investeringen, tussen de Europese Unie en Azië verder te versterken. Er is een enorm economisch potentieel in Azië. Zuid-Korea bijvoorbeeld heeft indrukwekkende resultaten geboekt. Het was 50 jaar geleden nog een ontwikkelingsland maar tegenwoordig heeft 97% van de 25- tot 34-jarigen ten minste een middelbare schoolopleiding afgerond en dat is het hoogste percentage in de geïndustrialiseerde wereld. Die investering in het onderwijs wordt ruimschoots terugverdiend door een groeiende en bloeiende economie.

Onze economische thematische programma's moeten verlenging krijgen: bevorderen van contacten en joint ventures tussen het midden- en kleinbedrijf in de Europese Unie en Azië, maar ook bevordering van samenwerking tussen lokale overheden en tussen universiteiten bijvoorbeeld. Ik ben ook verheugd dat de Commissie nu serieus wil overwegen bilaterale handelsakkoorden te sluiten met Aziatische landen, in ieder geval met Singapore, misschien ook Thailand. Je kunt natuurlijk ook denken aan landen als Maleisië en Indonesië bij gebrek aan een wereldwijd handelsakkoord. Ik denk dat dat een goede weg voorwaarts is.

Maar als je het over Azië hebt, dan kan je natuurlijk niet alleen maar naar de economie kijken. Er zijn andere zaken en het is voor mij ondenkbaar dat dit Parlement zich niet zou uitspreken over de recente staatsgreep in Thailand. De zogenaamde militaire Council for Democratic Reform heeft op 19 september de democratisch verkozen regering omvergeworpen. Een regering waar wij misschien grote twijfels bij hebben, maar als je van zo'n regering af wilt is een militaire coup natuurlijk niet het antwoord. Thailand, een land dat echt op weg was om een stabiele democratie te zijn en een voorbeeld in de wereld en zeker in Azië, heeft hiermee toch een stap terug gedaan.

De gebouwen van het Parlement en het Gerechtshof zijn gesloten, buitenlandse televisiekanalen kunnen niet meer worden uitgezonden en lokale kanalen zenden onder militaire controle patriottische liederen uit. Zelf weblogs van mensen in Thailand zijn afgesloten en onderhevig aan censuur. Het is duidelijk dat grote ongerustheid hierover op zijn plaats is. De Europese Unie moet ook in dit soort contacten toch democratische waarden voorop zetten. Ik vind dus ook de manier waarop wij omgaan met Taiwan zeer onjuist.

En tot slot moeten ook mensenrechten een onderdeel uitmaken van deze dialoog. Op de Filippijnen en in Myanmar zijn er inderdaad verontrustende ontwikkelingen en ik ben blij dat men zich daarover heeft uitgesproken. Al met al wil ik zowel de Commissie als in dit geval ook de Raad feliciteren met deze ASEM-top. In het verleden zijn we zeer kritisch geweest, vooral over de houding van de Raad en de afwezigheid van de Raad op deze top. Deze keer was het een stuk beter en ik hoop dat het ook op die manier verder zal gaan. Ik wens de Commissie succes met haar inspanningen daarvoor.

 
  
MPphoto
 
 

  Presidente. La discussione è chiusa.

 

13. Turpmākās darbības patentu jomā (debates)
MPphoto
 
 

  Presidente. L'ordine del giorno reca la discussione sulla dichiarazione della Commissione relativa alle azioni future nel settore dei brevetti.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, Member of the Commission. Mr President, intellectual property rights (IPR) are at the heart of a knowledge-based economy. Innovation is the key to Europe’s prospects of becoming more competitive on a global level. Protection of intellectual property is of crucial importance, because IPR not only rewards investment in new products and services but also ensures the transfer of technology stimulating further innovation. The recent consultation on the future of the patent system in Europe delivered one simple message: the legal framework should offer an affordable patent protection for all businesses, small and big, ensure legal certainty and be applied for the benefit of all players. A solid legal framework is therefore essential. I must repeat that we need to keep up. Compared to our major trading partners, Europe is losing ground.

The Community patent remains blocked in the Council, but recognising the economic importance of patents, I felt that it was not a good thing to leave the entire patent agenda in limbo. So, earlier this year, as you know, I launched a broad consultation of all interested parties on future patent policy in Europe.

The consultation has shown that industry favours the Commission’s effort to simplify the patent system in Europe and to make it more cost-effective. There are two major issues here: languages, or translation costs, on the one hand and the jurisdictional system on the other. There is strong support for the introduction of a Community patent. However, industry is not enamoured of the political compromise reached in the Council in 2003 on the Community patent. It rejects the proposed solutions on both language and the jurisdictional system because they do not achieve the cost reductions and simplification of the patent system that industry is calling for.

At the same time, there is also a strong call for the improvement of the existing European patent system, established by the Munich Convention, by the successful conclusion of a European Patent Litigation Agreement (EPLA) on jurisdiction, and by the ratification and entry into force of the London Agreement on language arrangements.

It is interesting to note that no single initiative for the improvement of the EU patent system has received unanimous support from stakeholders. Different stakeholders highlight different aspects, and many suggest that a package of different measures is needed, which should be implemented in parallel.

I am therefore convinced that we need to take a multi-faceted approach. In order to succeed, we should tackle all the patent issues in one package. That package will have to respond to stakeholders’ criticism and needs. We will only succeed if we can demonstrate that what we propose will have added value compared to the status quo, in particular, regarding costs of patenting (translation costs) and legal certainty (jurisdictional system). We are currently working on the options for the way forward and will present them in a communication and action plan, which the Commission should adopt before the end of this year.

A key component of this work concerns the jurisdictional issue. At present, although business has a one-stop shop where it can acquire a patent (the EPO), it may find itself defending the patent on several fronts at once. That is because the patents granted by the European Patent Office are in fact a bundle of national patents and can only be enforced by national courts. The possibility of multi-forum litigation concerning the same invention naturally adds cost, but even more importantly it creates uncertainty, as different courts in different countries can deliver diverging interpretations on the same patented invention. We need to tackle that issue as a matter of urgency. The current ‘patchwork’ may prevent patent holders from being able to enforce their rights and it discourages candidates, in particular SMEs looking for efficient and affordable patent protection, from using the European patent. Europe is, at present, unable to offer innovative businesses an optimal solution when it comes to protecting their intellectual property. We cannot aspire to be the most competitive economy in the world if we do not find workable solutions for patent application and protection.

The Community patent and the initiatives to improve the European patent, that is, the London Agreement on translations and the EPLA, are not mutually exclusive. They both aim for the same goal: a better, cheaper, more reliable patent system. That is why I want to pursue both. We face similar challenges in designing the jurisdictional arrangements for the Community patent: we need to find a unified system that provides judicial independence and gives clarity and reliability to patent users while avoiding both over-centralisation and fragmentation.

In order to achieve that objective, the Community needs to get involved in the EPLA, which addresses shared responsibilities between Member States and the Community. It goes without saying that Parliament will have to contribute when the Community proceeds with the required proposals, in order to take this issue forward in the near future.

I am aware of some critical voices against the EPLA. Let me just say that I see the EPLA as a practical initiative to bring greater unity to the case law on patents in Europe. And legal certainty is what our industry, big and small alike, need. There are hundreds of thousands of patents granted by the EPO. Even if we had a Community patent, there would be a need to streamline the jurisdiction process for EPO-granted patents.

It is up to us to get involved in this initiative to ensure that it serves the competitiveness of our economy. I recognise that there are legitimate doubts and concerns: the cost of litigation under the EPLA, the impact of the rules of procedure, which we have yet to see, and the independence of the EPLA judges from the EPO. But I am convinced that the best way to confront these problems is by engaging actively with the process and by securing an outcome that is satisfactory and fair to all concerned and in full conformity with EU law.

Of course, neither the Community patent nor the EPLA are a panacea. There will always be businesses – the smaller ones – that prefer to deal with their national patent offices, or to use business models that do not rely on patents. We need to look at ways in which we can help and support them. And, of course, we need to ensure that large companies do not abuse their position, either by unfairly exploiting their own patents or by unfairly ignoring the patent rights of others.

The consultation threw up many such issues, for example, the possible mediation mechanisms that could precede litigation, the need to create technology markets that would enable businesses to trade their IPR more successfully, and the idea of exchanging best practice between national patent offices, especially in terms of the special needs of SMEs. I will be responding to all these issues, in cooperation with my colleagues in the Commission, and therefore intend to propose a comprehensive strategy.

Faced with a 21st-century global and knowledge-based economy, we urgently need to find a solution to the patent issue. I count upon Parliament’s support in finding a comprehensive solution to these rather complex issues.

 
  
MPphoto
 
 

  Klaus-Heiner Lehne, im Namen der PPE-DE-Fraktion. – Herr Präsident, Herr Kommissar, meine sehr verehrten Damen und Herren Kollegen! Ich bin seit zwei Jahren einer der beiden Berichterstatter in der Lenkungsgruppe des Europäischen Parlaments für den Lissabon-Prozess. Sie wissen, dass wir den Lissabon-Prozess im Jahr 2000 gemeinsam begonnen haben. Seitdem werden wir nicht müde, in Erklärungen der Staats- und Regierungschefs und in Entschließungen des Parlaments darauf hinzuweisen, dass die Weiterentwicklung des europäischen Patentwesens eine der entscheidenden Voraussetzungen dafür ist, dass wir die mit Lissabon definierten Ziele erreichen können. Herr Kommissar McCreevy hat eindrucksvoll auf die Bedeutung dieses Themas hingewiesen. Ziel muss es sein, ein einfaches, kostengünstiges, nach Möglichkeit europaweites Patent zu erhalten, das die Möglichkeiten des Schutzes von Innovationen im Binnenmarkt nicht nur der Großindustrie, sondern insbesondere auch Mittelständlern gibt. Mittelständler sind in der Tat diejenigen, die die meisten innovativen Patente halten.

Es kommt entscheidend darauf an, dass wir in der jetzigen zersplitterten Patentlandschaft in Europa eine Veränderung mit dem Ziel schaffen, Beratungs-, Prozess- und Übersetzungskosten, die wieder insbesondere klein- und mittelständische Unternehmen belasten, drastisch zu senken. Das ist das entscheidende Ziel, das wir erreichen müssen. Natürlich kann man auch schon heute überall in der EU seine Innovationen schützen lassen, aber man muss das praktisch in allen Mitgliedstaaten entweder auf dem direkten Weg über die nationalen Patentämter tun oder auf dem indirekten Weg über das europäische Patentamt, mit den Bündelpatenten, die hier angesprochen wurden. Im Falle von Streitigkeiten bzw. Verletzungen hat man theoretisch in all diesen Staaten Prozesse zu führen, Rechtsberatungskosten zu tragen usw. Dies muss ausgeräumt werden und insbesondere für KMU erträglich und praktikabel gestaltet werden. Hier muss sich der Binnenmarkt entwickeln.

Unter Ihrem Vorgänger, Kommissar Bolkestein, wurde ein lobenswerter Vorschlag für eine einheitliche europäische Patentverordnung zur Schaffung eines Gemeinschaftspatents auf den Weg gebracht. Aber wenn man Artikel 308 als Rechtsgrundlage hat und Einstimmigkeit im Rat erforderlich ist, gestaltet sich die Einigung schwierig. Im konkreten Fall scheitert die Einigung am Sprachenstreit. Zurzeit sind es zwanzig Amtssprachen, die im Rat verlangt werden. Nach der nächsten Erweiterungsrunde werden es 22 sein. Die Industrie sagt mit Recht, ein solches Patent braucht niemand. Das ist so exorbitant teuer, dass man damit nichts anfangen kann und dass es praktisch keinen wirtschaftlichen Wert hat. Die Wettbewerbsfähigkeit des Europäischen Patents würde uns auch nach weltweiten Maßstäben weit zurückwerfen und hier nicht für die nötige Qualität sorgen. Ein solches Patent wäre— wenn überhaupt — höchstens für ganz große, reiche Unternehmen interessant, die sich so etwas leisten können. Für den Mittelstand wäre es vollkommen unbrauchbar. Die Verordnung hängt also fest. Der Rat bewegt sich nicht.

Die von mir vorgetragene Idee, mit der Harmonisierung weiterzumachen, die Sie, Herr Kommissar, freundlicherweise auch in die Konsultationen aufgenommen haben, wird ebenfalls von allen Akteuren abgelehnt, und zwar vor allen Dingen nach den Erfahrungen, die wir bei der zweiten Lesung der Richtlinie über computerimplementierte Erfindungen gemacht haben, wo sich zeigte, dass die Gefahr bestand, dass eine Gesetzgebung zustande gekommen wäre, die möglicherweise das jetzige Patentwesen und Patentsystem nicht verbessert, sondern deutlich verschlechtert hätte.

Also kommen wir mit der Harmonisierung auch nicht weiter. Was bleibt dann übrig? Übrig bleibt, weiterzumachen und das bisherige, schon vorhandene Patentsystem weiterzuentwickeln. Da gibt es allerdings institutionelle Probleme, auf der einen Seite den völlig legitimen Anspruch der Europäischen Union, dass die Mitgliedstaaten nicht Bereiche regeln sollen, die jedenfalls zum Teil eigentlich in ihre Rechtssphäre und zum Binnenmarkt gehören, auf der anderen Seite aber auch das Bemühen der Mitgliedstaaten, Fortschritte zu erzielen. Ich stehe auf dem Standpunkt, dass man versuchen muss, diese beiden Probleme miteinander zu verbinden und zu lösen. Nach meiner Vorstellung ist eine denkbare Option, dass die Europäische Union in irgendeiner Art und Weise — das müssen Verhandlungen ergeben — am europäischen Patentübereinkommen beteiligt wird und im Gegenzug von Seiten der Europäischen Union die institutionellen Bedenken gegenüber dem EPLA, dem Übereinkommen über die Schaffung eines Streitregelungssystems für europäische Patente, ausgeräumt werden. Dies könnte ein möglicher Weg sein, um zu einer Verbesserung der Situation zu kommen, so lange eine Einigung im Rat über ein Gemeinschaftspatent nicht möglich ist.

Zu der öffentlich vorgetragenen Kritik der Lobby: Die Behauptung, dass die Einführung eines gemeinsamen europäischen Gerichts im Sinne des EPLA dazu führen würde, dass Software leichter zu patentieren wäre, halte ich gelinde gesagt für Unsinn. Das ist eine reine Vermutung, für die nichts spricht — in einem Fall geht es um Verfahrensrecht, im anderen Fall um materielles Recht. Auch ist das EPLA nicht teurer. Man muss sehen, dass hier Äpfel mit Birnen verglichen werden. Wenn es das EPLA gibt, ist es nicht erforderlich, in allen beteiligten Staaten eigene zu Rechtsstreitigkeiten führen. Man kommt in einem Instanzenzug, sozusagen in der zweiten Instanz, letztendlich zu einer Entscheidung, die für alle Vertragsstaaten gleichermaßen verbindlich ist.

Ich möchte mich bei Kommissar McCreevy ganz herzlich für die Art und Weise bedanken, wie die Konsultation abgelaufen ist. Ich habe den öffentlichen Bemerkungen des Kommissars entnommen, dass er offenbar auch die richtigen Schlussfolgerungen aus dem Ergebnis der Konsultation zieht. Ich will für meine Person und auch für die große Mehrheit in meiner Fraktion sagen, dass wir diese Linie mittragen und unterstützen. Es gibt keine Alternative. Ansonsten ist das große Projekt der Weiterentwicklung des Europäischen Patentsystems zum Scheitern verurteilt.

 
  
MPphoto
 
 

  Michel Rocard, au nom du groupe PSE. – Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, nous ne sommes pas très nombreux dans cette salle, ce qui ne veut pas dire que nous ne délibérons pas de choses sérieuses, loin de là. Je vais vous parler au nom de trois groupes politiques et plus que cela encore, c'était aussi le cas de mon collègue et ami, M. Lehne.

Monsieur le Commissaire, ce débat est dû à l'initiative du Parlement européen et il est né de notre volonté de répondre positivement à votre consultation. Nous vous en remercions et nous vous en félicitons.

Après les difficultés que nous avons rencontrées concernant la brevetabilité des logiciels, nous étions heureux que, par votre canal, par vous-même, la Commission lance la procédure pour relancer réflexion et travaux préparatoires sur le brevet européen.

Monsieur le Commissaire, nous avions ferraillé, nous étions en désaccord sur plusieurs points. Je viens de vous écouter avec une extrême attention. Je puis dire que j'approuve au mot près tout ce que vous venez de dire. Je suis complètement d'accord, mais il y a un argument que vous n'avez pas cité, et par votre silence, c'est celui qui m'amène à m'interroger et qui, pour le moment, laisse ceux que je représente dans une expectative plutôt négative, aussi longtemps que nous n'avons pas trouvé une solution.

Je m'explique un tout petit peu plus. Nous tous, ici, Européens, souhaitons le brevet communautaire. J'ai cela en commun avec mon collègue et ami, M. Lehne, qui vient de parler avec l'éloquence qu'on lui connaît.

Nous savons tous que ce brevet s'est heurté à des difficultés énormes et qu'il est bloqué. Le principal blocage est linguistique. En réalité, les quatre facteurs de blocage sont le problème linguistique, le problème des coûts, le problème de la cohérence jurisprudentielle de l'organisation juridictionnelle et le problème de la souveraineté, celui dont vous n'avez pas parlé.

Je pense sincèrement que le vrai déblocage politique et culturel, intellectuel au niveau du Conseil au sujet du brevet européen est essentiellement lié au problème de la langue. Je ne suis pas seulement, comme mon collègue Lehne, un député européen favorable à l'Europe, je suis aussi français. Personne n'est parfait, vous me le pardonnerez. Je vais dire ici que je pense que la ratification de l'accord de Londres – ratification que mon pays n'a pas encore officiellement souhaitée, mais je le lui recommande – serait pour nous tous l'occasion de dépasser notre arrogance linguistique et l'hostilité qui en découle et d'apprendre à vivre ensemble, en sachant qu'une langue domine les autres au plan mondial. Cela ne nous fait pas plaisir, mais c'est comme ça, c'est une commodité. Voilà qui réglerait potentiellement ce blocage à l'ouverture de la perspective d'un brevet communautaire. Nous serions donc d'accord pour que la résolution qui sortira de ces débats le dise.

Le deuxième problème est celui du coût, je n'en parlerai guère, sinon pour dire que les trois-quarts du facteur coût sont linguistiques – c'est le problème que je vais aborder – et que le quart restant est modeste, qu'il faudrait probablement améliorer l'EPLA et qu'il est scandaleux d'imaginer de voir ratifier un accord dont beaucoup d'experts disent qu'il accroîtrait les coûts. Nous n'avons pas besoin de ça.

Le seul problème dont vous n'avez pas parlé, c'est celui de savoir quelle souveraineté législative définit et fait évoluer avec le temps le domaine de ce qui est brevetable et ce qui ne l'est pas.

Ce Parlement, Monsieur le Commissaire, sera hypersensible à tout ce qui touche à la brevetabilité de la matière vivante, problème décisif de civilisation. Par ailleurs, concernant les logiciels, nous ne pouvons pas ratifier l'EPLA, parce que l'EPLA donne à un collectif professionnel de juges une fonction partiellement mondiale, partiellement européenne: celle de faire évoluer la jurisprudence comme ils le sentent, sans qu'un contrôle législatif, une souveraineté pèse sur leur action.

C'est cela que nous n'acceptons pas: l'idée qu'échappe à la souveraineté européenne la définition du champ. Par conséquent, l'EPLA étant une constitution de juridictions autonomes bloquant, freinant la mise en place du brevet européen, nous disons non à l'EPLA et vous vous recommandons ...

(Le Parlement retire la parole à l'orateur)

 
  
MPphoto
 
 

  Sharon Bowles, on behalf of the ALDE Group . – Mr President, Commissioner, as you know, I attended the patent consultation day. I made my own submission and I have read many of the others and I think that what you have just given us is a very fair summary. I would also like to thank you for having moved that consultation day to a day that did not clash with a Strasbourg session, so that I and other MEPs were able to attend.

It was a very useful exercise, because it has shown the extent of the problems with the Community patent proposals. Translations, as we knew, were a problem but now it shows that the need for a litigation system, with specialist judges that are accessible within Member States, is another. We all want single market considerations to prevail and that leads eventually to having a Community patent, but the consultation shows that there are steps that can be taken to improve the process.

The EPLA initiative by Member States, which is optional, embraces some of those steps. It is still work in progress, so now there is an opportunity for you to participate and I welcome the fact that you say you are going to take that opportunity. That can only be helpful in working towards a goal in which there is eventually a single or merged European and Community patent system. Maybe you can help to fix some of the criticisms of EPLA. One fix I would like is to minimise court fees, rather than force litigants to bear all the costs of judges’ salaries and the establishment costs of the appeal court. A second fix I would like is the retention of national patent courts, instead of phasing them out after seven years. Surely they could remain, in the same way that national patent filings have now coexisted with European patents for nearly 30 years.

On the other hand, the possibility of having nationally based courts of first instance and a panel of judges, with at least one who is technically qualified and at least two who are legally qualified and from different Member States, might be superior to the current ECJ arrangements, were they to apply to a Community patent.

Mr Rocard and some others have criticised EPLA, since it would allow EPO Board of Appeal members to become technical judges. That objection is based solely upon not agreeing with particular decisions in one or two areas of technology. It takes no account of the publicly available record showing that technical boards of the EPO are independent of both the EPO examining division and EPO practices. It ignores the fact that, in the EPLA structure, such technical judges would be in the minority among national judges who have been praised by those of the same persuasion as Mr Rocard for their stance in those areas of technology. However, I question whether we would want them to be able to have the two jobs at once – I do not think that was intended – and I think that could be clarified.

Also, the appointment of judges via representatives from Member State governments follows the precedents of many institutions, including the ECJ, so I do not think there is huge substance in these arguments and it would certainly be a mistake for the Commission to miss out on contributing to and learning from the EPLA process.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda, on behalf of the Verts/ALE Group. – Mr President, I rise to speak on behalf of my colleague, Evelin Lichtenberger, who is unable to attend this afternoon.

We always speak about a competitive, knowledge-based Europe, but some people put so little trust in Europe’s potential that they prefer to strengthen a non-EU body – the European Patent Office – to the detriment of European Union interests. If what we want is harmonised jurisdiction, why do we not pursue that aim through EU directives? That would be the most obvious way to proceed. Some people are afraid to face the democratic process.

After the software patent fight, apparently there are people who are worried about the amendments that the European Parliament would propose. Therefore they want to proceed as undemocratically as possible. They want to put the fate of Europe’s companies in the hands of the patent bureaucracy instead of elected policymakers. Furthermore, the cost of litigations would be tough to meet for SMEs because every litigation concerning an EPO patent would go directly before a new international court – a real own-goal for Europe’s competitiveness.

I should like to draw your attention to the fact that some big multinationals such as Nokia and GlaxoSmithKline are very concerned about such a proposal. If this proposal neither helps SMEs nor is welcomed by big countries, who will help? What we can infer for sure is that it will only increase the work for some patent lawyers. Europe does not need merely more patents: it needs more high-quality patents that foster real innovation. The number of patent applications filed at the European Patent Office per year has, over the last seven years, increased by about 60%. However, that number does not correspond to an increase in innovative activity, therefore giving us cause for concern over an extension of the scope of Patent Office subject matter.

We will keep repeating to our colleagues, and especially to the Commissioner, that only a Community framework creates the conditions for an effective, competitive European patent law at international level.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Wise, on behalf of the IND/DEM Group. – Mr President, last year Parliament rejected by 684 votes to 14 an attempt to impose patents on software, because, like books and all written materials, software is best described as ‘ideas in symbolic form’ and should continue to be subject only to copyright. Parliament was also persuaded that patenting software would stifle invention, cripple small businesses and harm the economy, and yet this year the Commission returns with an even more sweeping proposal, which would permit software to be patented.

The proposal is for a single patent court, whose judiciary would be appointed by the same board as that which appoints judges to the present appeals court of the existing – purely advisory – European Patent Office. The Commission has a seat on the Board and, under this proposal, would acquire voting rights as well. This raises serious doubts about the independence of the new court, especially when we consider that the EPO has no scruples about issuing patents for software and that this proposal commits a single patent court to following the precedents set by previous EPO decisions.

By the proposal’s own admission, litigation in this new court will be two to three times more costly than litigation in national patent courts, which this proposal will also abolish, thus putting appeal to this court beyond the reach of all but large corporations. I thought the computer-implemented inventions directive was bad until I saw this proposal. If it goes through, I shall gladly take the Leninist view that worse is better. Nevertheless, we should say no again and ask the Commissioners what part of no they do not understand.

 
  
MPphoto
 
 

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! Znaczny wzrost liczby zgłoszeń patentowych wpływa na rozszerzenie się oddziaływania niejasnego prawa patentowego. Dlatego potrzebujemy takich rozwiązań, które pomogą rozpocząć proces harmonizacji tego prawa. Potrzebujemy więc jednoznacznego określenia tego, co może być opatentowane, a co nie. Ważne jest, żeby nie dopuścić do posługiwania się prawami patentowymi w oderwaniu od samych innowacji, bo przecież ze swego założenia patent stanowi jednak pewne ograniczenie wolnej konkurencji. Najlepszym rozwiązaniem z punktu widzenia interesu wspólnotowego byłoby stworzenie dyrektywy harmonizacyjnej, jednak Parlament nie zaakceptował wcześniejszych propozycji Komisji.

W tej sytuacji należy szukać innych rozwiązań. Jednym z takich pomysłów jest ustanowienie i ratyfikacja przez wszystkie państwa UE konwencji EPLA. Należy jednak pamiętać, że taką konwencję będziemy mogli poprzeć tylko wtedy, kiedy będzie ona spełniać kryteria, które uznajemy za istotne w Unii Europejskiej. Te kryteria to m.in. precyzyjne określenie tego, co może być opatentowane, oczywiście na tyle, na ile to możliwe, zapewnienie pełnej niezależności organów orzeczniczych i pełnej bezstronności sędziów, którzy będą orzekać o ochronie patentowej i ważności patentów, a także ustalenie zrównoważonych oraz możliwych do egzekwowania kosztów wynikających z ochrony praw patentowych.

Dlatego jeszcze teraz nie możemy sobie pozwolić na przystąpienie do konwencji, której skutki mogą być trudne do określenia, bo choć jest oczywiste, że EPLA dotyczy rozwiązań instytucjonalnych, to należy pamiętać o możliwym wpływie na prawo materialne, zwłaszcza w kontekście praktyki Europejskiego Urzędu Patentowego. Stąd też domagam się od Komisji przedstawienia do każdej złożonej tu propozycji szczegółowej oceny jej wpływu. Najważniejsze jest jednak uświadomienie sobie, że w Parlamencie chcemy zmian w polityce dotyczącej patentowania. Chcemy jednak takich zmian, które usatysfakcjonują nie tylko wielki biznes, ale również małe i średnie firmy europejskie.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE). – Señor Presidente, quiero felicitar al señor McCreevy por su esfuerzo en la construcción de un mercado interior, sobre todo respecto del derecho de patentes.

Sin embargo, tengo que decirle que los parlamentarios europeos estamos aquí en representación de nuestros constituyentes, y las reacciones que yo he recibido de los constituyentes del sector industrial de mi país son negativas con respecto a esta propuesta. Lo son por diferentes razones: el tema de las lenguas −creo que la solución propuesta es una solución mucho peor de la que tenemos en la Oficina de Armonización del Mercado Interior, que ofrece una mayor pluralidad de lenguas− y el tema de la jurisdicción, del que ya se ha hablado aquí.

Tenemos una jurisdicción propia, que es la del Tribunal de Justicia de las Comunidades Europeas y el Tribunal de Primera Instancia, y la creación o multiplicación de jurisdicciones fuera de la Unión Europea plantean una serie de problemas que hemos de tener en cuenta.

En definitiva, me da la impresión de que esta propuesta puede estrellarse, como las propuestas anteriores, por no tener en cuenta estos elementos. Se trata de avanzar en materia de patentes, pero, para hacerlo, hay que tener una amplia base política.

En primer lugar, yo diría que, en este momento, no inspiran confianza procedimientos jurisdiccionales que se proyecten fuera de la estructura de la Unión Europea −tenemos una gran confianza en esas magníficas instituciones que son el Tribunal de Justicia y el Tribunal de Primera Instancia− y, en segundo lugar, el tema lingüístico no es un tema accidental. Sé que hay muchos que tienen un idioma de carácter más universal, pero dentro de la Unión Europea hemos buscado soluciones al problema lingüístico, porque la Unión Europea incluye varias culturas, varios modelos, varios sistemas jurídicos, que tienen que coexistir.

Espero que el Comisario y la Comisión, en general, mediten sobre este tema y puedan ofrecernos una propuesta que sea aceptable para el conjunto de la Unión Europea.

 
  
MPphoto
 
 

  Toine Manders (ALDE). – Voorzitter, Commissaris, bedankt voor uw inspanningen om dit langzame schip weer op gang te krijgen. Octrooien, we praten er al ruim 30 jaar over en het is bijzonder vreemd dat zoveel collega's kritiek hebben op uw ideeën, terwijl bijna alle lidstaten van de Europese Unie ook de Conventie van München hebben ondertekend. Impliciet zeggen wij dus dat wij geen vertrouwen hebben in onze lidstaten. Dat vind ik op zich een heel rare impasse en ik vind het ook raar dat een communautair patent in de Raad nog steeds onbespreekbaar is.

Op dit moment heeft de EU geen democratische controle op het Europese Octrooibureau en dat is natuurlijk heel jammer. Het zou goed zijn - en wij volgen u in uw voorstellen - dat de EU, net zoals zij heeft gedaan bij de conferentie van Den Haag, deelneemt als een politieke en economische organisatie, zodat we als EU invloed kunnen hebben op wat er gebeurt. Dan is het niet alleen intergouvernementeel, neen dan wordt het communautair. Wij zouden graag zien dat de EU op dezelfde wijze deelneemt aan de Conventie van München zodat de Commissie en wellicht ook het Parlement een permanente democratische controle hebben over wat daar gebeurt. Wij hebben daarom samen met de EVP en de liberalen - en ik hoop dat de socialistische fractie dit ook wil steunen - een resolutie ingediend om u te ondersteunen, om te onderzoeken waar de mogelijkheden liggen. Wij denken dat dat de enige oplossing is omdat het al zo lang vastzit in de Raad.

En dan hebben we het niet over de talenregeling, we hebben het niet over de kosten, we willen absoluut niet de nationale rechtbanken opheffen. Maar er moet uiteindelijk wel een speciale Kamer komen bij het Europees Hof van Justitie met gespecialiseerde rechters die kan oordelen hoe de patenten op Europees niveau moeten worden behandeld in geval van juridische procedures.

Ook willen wij niet opnieuw de doos van Pandora openmaken over de computergeïmplementeerde uitvindingen, zoals mijnheer Rocard opmerkte. Ik ben het met hem eens, als we dat doen zou het heel vervelend zijn. Aan de andere kant zien we dat er binnen de EPO wellicht nog fouten worden gemaakt. Die kunnen we niet corrigeren en alleen al om die reden is het belangrijk dat wij dat volgen.

Onlangs zei een Ierse Commissaris in Finland - en dat sprak mij wel aan - : "Stop met die mooie woorden over Lissabon, we gaan iets doen". En ik hoop dat u dat gaat doen, want u was namelijk de Commissaris die dat zei.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, Member of the Commission. Mr President, I have listened carefully to the debate this afternoon. We all agree that the situation is not perfect and we all know that there are different views as to the right solutions. I am convinced that in an ideal world the Community patent is the solution, but in the real world there is no prospect of agreement on the Community patent in the near future.

So should I sit around doing nothing, just waiting for something to turn up? Well, that would certainly be an easy way out, but it would also be grossly irresponsible, because nothing will happen unless we take the initiative.

The consultation delivered some clear and important messages. There is an overwhelming desire for a patent system that is simpler and more cost-effective and maintains the highest standards in the quality of its examination and grant procedures.

All the stakeholders went to great lengths to convey their views to us. Now, quite rightly, they expect action. And I agree. I believe the time has come to make a concerted push to improve the patent system in Europe. As policymakers and regulators, it is our duty.

Currently, we are at a standstill. We have to take the first most difficult step in one direction or another. There is no perfect solution. No single element will provide all the answers. We need to combine different instruments to meet the different needs of different stakeholders. As I said in my introductory remarks, the Community patent and the EPLA are not mutually exclusive initiatives; indeed, our aim should be to ensure that they converge. In both cases our goal is the same: a better, cheaper, more reliable patent system.

I am not blind to the potential drawbacks and dangers of the EPLA. But we have a better chance of getting the right outcome for Europe’s business if we actively engage in the negotiation of the agreement.

The patent strategy now contains more than just our future plans for a Community patent and EPLA. There is a whole range of framing and supporting measures that we need to consider, most of them directed at smaller companies. Our objective is to produce a system that meets the needs of all stakeholders at all levels – national, European and Community –and provides a fair balance between the diverse interests involved.

I would like to make one final point. As a politician for 30 years now, I am not easily surprised. But this week I have been mildly surprised. I was mildly surprised that the outline for our future strategy, which I set out in a speech in Helsinki some weeks ago, has been used by some to make assertions that the Commission wishes to bring the computer-implemented inventions question back on to the agenda. Now I am used to hearing strong arguments and to links being made, but this one leaves me quite perplexed. I have stated before this House on various occasions that as long as I am Commissioner for the Single Market and Services the Commission will not present any initiative and will not carry out any work on this. Some might like that, others might disapprove. But this Parliament rejected the common position last year. I respect and accept that decision and will do absolutely nothing to turn it around.

Let me reassure you that I am a man of my word. When drawing conclusions from the consultation exercise, computer-implemented inventions were not in any way on my mind. That will remain so for the rest of my mandate.

(Applause)

 
  
MPphoto
 
 

  Presidente. Comunico que il termine per la presentazione di proposte di risoluzione ai sensi dell'articolo 103, paragrafo 2, del regolamento è fissato a lunedì 9.10.2006 alle 12.00.

La discussione è chiusa.

La votazione si svolgerà giovedì 12 ottobre alle 11.00.

Dichiarazioni scritte (articolo 142)

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE). – I have grave doubts about the proposals for a system of patent courts that would be at arm’s length both from democratic institutions and from proper judicial review. The draft resolution on the European Patent Litigation Agreement could, if implemented, place patent disputes in the hands of these who have a vested interest in a very wide use of patents, it would lead to extra costs for SME, cause an explosion in litigation and potentially restrict innovation in Europe.

 

Supporters of the EPLA make reference to the USA’s central federal patent court, but this system has led to excessive use of patent, and a considerable volume of litigation and malicious threats of litigation.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE). – Herr Präsident! Es ist noch nicht einmal 16.00 Uhr und man hat uns diese Woche die Dringlichkeitsdebatte gestrichen, die nur eine Stunde gedauert hätte. Das heißt, wir wären um 17.00 Uhr fertig gewesen. Es gab wichtige Dinge wie den Putsch in Thailand oder die Lage in Moldawien, aber die Konferenz der Präsidenten hat willkürlich entschieden, keine Dringlichkeitsdebatte durchzuführen. Ich möchte zum Abschluss der Sitzung noch einmal energisch dagegen protestieren. Es wurde gesagt, dies sei die zweite Sitzung im September, aber das ist nicht richtig. Wir haben das August-Plenum Anfang September nachgeholt und dies ist jetzt sozusagen das September-Plenum. An sich ist es unser Recht, in jeder regulären Sitzung in Straßburg eine Dringlichkeitsdebatte durchzuführen. Ich bitte Sie, diesen Protest an das Präsidium und an die Konferenz der Präsidenten weiterzuleiten.

 
  
MPphoto
 
 

  Presidente. La sua osservazione sarà trasmessa alla Conferenza dei presidenti.

 

14. Lēmumi attiecībā uz atsevišķiem dokumentiem (sk. protokolu)

15. Rakstiskas deklarācijas, kas ir iekļautas reģistrā (Reglamenta 116. pants) (sk. protokolu)

16. Rakstiskas deklarācijas (Reglamenta 116. pants) (sk. protokolu)

17. Sēdē pieņemto tekstu nosūtīšana (sk. protokolu)

18. Nākamo sēžu datumi (sk. protokolu)

19. Sesijas pārtraukšana
MPphoto
 
 

  Presidente. Dichiaro interrotta la sessione del Parlamento europeo.

(La seduta è tolta alle 16.00)

 

PIELIKUMS (Rakstiskās atbildes)
QUESTIONS TO COUNCIL (The Presidency-in-Office of the Council of the European Union bears sole responsibility for these answers)
Ερώτηση αρ. 1 της κ. Μαρίας Παναγιωτοπούλου-Κασσιώτου (H-0695/06)
 Θέμα: Ανεργία των νέων
 

Πώς θα συντονιστεί η δράση των κρατών μελών κατά την φινλανδική προεδρία, ώστε να τηρηθούν οι υποσχέσεις του Συμβουλίου για προοδευτική εξάλειψη της ανεργίας και της φτώχειας των νέων;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Ensinnäkin on korostettava, että jäsenvaltioiden tehtävänä on kehittää ja harjoittaa politiikkaa, jolla vähennetään nuorten työttömyyttä ja köyhyyttä. Puheenjohtajavaltio Suomi jatkaa jo vakiintuneita menettelyjä, joilla vertaillaan jäsenvaltioiden politiikkoja työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston istuntojen yhteydessä.

Nuorten työllisyyttä on korostettu toistuvasti Euroopan työllisyysstrategiassa. Lissabonin strategian mukaisesti ja Euroopan työllisyysstrategian puitteissa on sovittu seuraavista erityisesti nuoria koskevista tavoitteista ja vertailuarvoista:

Ensinnäkin jokaiselle nuorelle tarjotaan uusi mahdollisuus ennen kuin työttömyys on kestänyt kuusi kuukautta. Heille tarjotaan koulutusta, uudelleenkoulutusta, työharjoittelua, työpaikkaa tai muuta työllistyvyyttä edistävää toimenpidettä.

Toiseksi vähintään 85 prosenttia 22-vuotiaista on suorittanut keskiasteen koulutuksen EU:ssa vuoteen 2010 mennessä.

Neuvostossa vuonna 2005 hyväksytyissä jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoissa vuoksiksi 2005–2008 annetaan jäsenvaltioille lisäohjeita siitä, miten nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja olisi saavutettava.

Ensinnäkin olisi huomattava, että kaikki jäsenvaltiot olivat jo sisällyttäneet nuoret vuosien

2005–2008 kansallisiin uudistusohjelmiinsa, jotka ne esittivät syksyllä 2005. Jäsenvaltioita pyydettiin kuitenkin esittämään omat ensisijaiset tavoitteensa, ja ne ovatkin valinneet erilaisia tapoja hoitaa nuorten työllisyyteen liittyviä asioita. Olisi myös huomattava, että EU:n tasolla asetut tavoitteet on jo saavutettu joissakin jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltiot ajantasaistavat parhaillaan kansallisia uudistusohjelmiaan, jotka valmistunevat lokakuun 2006 lopulla. Suomen puheenjohtajakaudella kansallisia uudistusohjelmia ja niihin liittyviä toimia nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi tarkastellaan marraskuussa työllisyyskomiteassa ja joulukuussa sosiaaliasiain neuvostossa. Tarkastelun tulokset toimitetaan komissiolle, joka laatii niiden pohjalta vuotuisen kertomuksensa.

Jäsenvaltiot valmistelevat myös parhaillaan kansallisia toimintaohjelmiaan Euroopan sosiaalirahaston seuraavaa kautta (2007–2013) varten. Yhteyksiä ESR:n ja poliittisten puitteiden eli Euroopan työllisyysstrategian välillä vahvistetaan siten, että ESR voi osallistua entistä tehokkaammin kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. ESR:n on määrä tukea pyrkimyksiä, jotka tähtäävät inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien laajentamiseen ja tehostamiseen erityisesti parantamalla koulutusjärjestelmiä. Yhtenä tavoitteena on kehittää opiskelijoiden työllistettävyyttä parantamalla ammatillisen koulutuksen soveltuvuutta työmarkkinoille. Näin ollen jäsenvaltiot voivat sisällyttää ohjelmiinsa nuorten työllistettävyyttä koskevia toimia, pienentää opiskelijoiden keskeyttämisastetta ja tukea siirtymistä koulutuksesta työelämään.

Nuorten köyhyyden osalta EU:n Lissabonin strategian väliarvioinnista ilmeni, että nuoret ovat hyötyneet muita ikäryhmiä vähemmän osallisuutta edistävistä politiikoista ja aktiivisista työmarkkinapolitiikoista. Kysyjä voi pyytää asiasta lisätietoja komissiolta.

Vuoden 2006 sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä raportissa korostettiin, että avoimen koordinointimenetelmän mukaisissa toimissa on keskityttävä selkeästi lasten ja nuorten köyhyyteen. Samassa yhteydessä painotettiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen keskeistä merkitystä pyrittäessä katkaisemaan köyhyyden siirtyminen sukupolvesta toiseen.

Suomen puheenjohtajakaudella sosiaalisen suojelun komitealla on tilaisuus jatkaa tätä aihetta koskevaa keskustelua valmisteltaessa vuoden 2007 sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaa yhteistä raporttia vuosien 2006–2008 sosiaalista osallisuutta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien pohjalta.

 

Pregunta nº 2 formulada por Manuel Medina Ortega (H-0698/06):
 Asunto: Relaciones con las organizaciones regionales de América del Sur
 

Sobre la base de los últimos cambios políticos que se han producido en América del Sur, ¿qué perspectivas tiene el Consejo para reforzar las relaciones con las organizaciones de integración de esa parte del mundo?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Muistutettakoon tässä yhteydessä tärkeistä alueelliseen yhdentymiseen tähtäävistä sitoumuksista, jotka annettiin 12.5.2006 Wienissä pidetyssä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden neljännessä huippukokouksessa ja neuvoston päätelmissä Latinalaista Amerikkaa koskevasta komission tiedonannosta. Neuvosto antaa tunnustusta sille, että Euroopan parlamentti on voimakkaasti tukenut alueellisen yhdentymisen edistämistä Latinalaisessa Amerikassa ja pyrkimystä uudistaa suhteita alueen järjestöihin.

Wienin huippukokouksen julistuksen kohdassa 32 todetaan seuraavasti: "Alueellinen yhdentyminen on ratkaiseva tekijä vakauden, talouskasvun ja investointien kannalta sekä molempien alueiden painoarvon lisäämiseksi maailmanlaajuisesti. Vakuutamme yhdentymiskehityksemme perustuvan yhteistyön ja solidaarisuuden periaatteisiin. Kannustamme näin ollen Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maita jatkamaan omaa alueellista yhdentymiskehitystään ja tuemme sitä voimakkaasti."

Alueellisella yhdentymisellä voidaan suuresti edistää vakautta. Molemmat ovat EU:n ja Latinalaisen Amerikan strategisen kumppanuuden tärkeimpiä tavoitteita. EU ja sen Latinalaisen Amerikan kumppanuusmaat ovat kehittäneet kattavia järjestelmiä molempien asioiden edistämiseksi, sillä ne tarvitsevat jatkuvia huomattavia ponnisteluja, jotta niitä voitaisiin pitää yllä, jotta ne toteutuisivat paremmin ja hyödyttäisivät molempia osapuolia ja jotta niitä voitaisiin jatkossa laajentaa. Nämä järjestelmät ulottuvat kauppaa ja yhteistyötä pidemmälle. Niihin kuuluu poliittinen vuoropuhelu, jolla pyritään yhteisiin kantoihin ja toimiin monenvälisissä asioissa, jotta voitaisiin vahvistaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan kykyä vaikuttaa molemmille osapuolille tärkeisiin maailmanlaajuisiin kysymyksiin.

Historiallisesti kaikilla yhdentymisprosesseilla on ollut ongelmansa, myös EU:lla. Voin syystä todeta, että Wienissä EU oli keskeisessä asemassa pyrittäessä ratkaisemaan Keski-Amerikan, Andien yhteisön ja Mercosurin yhdentymiskehitykseen liittyviä erilaisia ongelmia.

Voin näin ollen erityisen tyytyväisenä mainita, että Wienissä ja Wienin jälkeen on voitu todeta riittävää edistystä, jotta nyt voidaan aloittaa tarvittavat sisäiset neuvottelut ja toteuttaa tarvittavat toimet assosiaatiosopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi EU:n, Keski-Amerikan ja Andien yhteisön välillä. Assosiaatiosopimukset täydentävät Meksikon ja Chilen kanssa jo tehtyjä ja Mercosurin kanssa parhaillaan neuvoteltavia sopimuksia. Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle pidettiin asiaa koskeva tilannekatsaus 11. heinäkuuta.

Samassa yhteydessä keskustelimme myös mahdollisista vaikutuksista, joita aiheutuu Andien yhteisön ja Mercosurin jäsenistön muutoksista, jotka johtuvat siitä, että Venezuela on päättänyt siirtyä Mercosuriin. Sekä Andien yhteisön nykyinen puheenjohtajavaltio Bolivia että yhteisön pääsihteeri ansaitsevat tunnustusta taitavasta kriisinhallinnasta viime viikkoina. Mercosur tarkastelee omassa piirissään uuden jäsenen mukaan ottamiseen liittyviä haasteita. Tästä voidaan keskustella myös Mercosurin kanssa pidettävässä tulevassa poliittiseen vuoropuheluun liittyvässä kokouksessa. EU vahvistaa olevansa halukas aloittamaan neuvottelut uudelleen Mercosurin kanssa mahdollisimman pian.

Lopuksi mainittakoon, että kuten helmikuussa 2006 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä todetaan, EU:n tarkoituksena on edistää koko alueen kattavaa yhdentymistä.

 

Question no 3 by Brian Crowley (H-0703/06)
 Subject: Mobile phone charges
 

Can the Council make a definitive statement as to the progress that has been made this year in eliminating roaming charges from the bills of mobile phone users in Europe?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto ja komissio ovat seuranneet tarkasti matkaviestinten verkkovierailujen hintakehitystä usean vuoden ajan. Viime aikoina siihen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota etenkin sen jälkeen, kun lokakuussa 2005 avattiin komission ensimmäinen verkkosivusto, jonka tarkoituksena on tarjota verkkovierailupalvelujen käyttäjille avoimempaa tietoa sekä auttaa heitä löytämään parhaat ratkaisut erilaisten hintojen ja tarjousten viidakossa.

Komission toimien tuloksena operaattorien on havaittu jonkin verran laskeneen hintojaan ja lisänneen hintojen avoimuutta. Kansainväliset verkkovierailumaksut vaihtelevat vielä kuitenkin suuresti, ja hinnoittelu jää vieläkin usein asiakkaalle epäselväksi. Näyttää siltä, että pehmeä lähestymistapa ei ole ollut riittävä, ja neuvosto onkin lainsäätäjänä valmis harkitsemaan muita keinoja ylihinnoittelun torjumiseksi.

Komissio on nyt antanut säädösehdotuksen, jonka avulla tilannetta voitaisiin säännellä. Neuvosto on vasta alkanut tarkastella 12.7.2006 annettua ehdotusta. Se jatkaa tarkastelua yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa ja pyrkii erityisesti tasapuoliseen ratkaisuun, joka ei vääristä markkinoita, haittaa tarpeettomasti teleoperaattoreiden toimintaa tai johda hintojen nousuun muilla aloilla.

 

Question no 4 by Liam Aylward (H-0705/06)
 Subject: Climate change
 

Can the Council state what new initiatives are being considered by the Finnish Presidency of the EU to combat the growing problem of climate change?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Kuten arvoisa kysyjä tietää, puheenjohtajavaltio Suomen suunnitelmat ilmastonmuutoksen osalta esiteltiin, kun ministeri Jan-Erik Enestam puhui ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa 12.7.2006. Nämä suunnitelmat ovat lyhyesti seuraavat:

Tulevina kuukausina EU valmistelee kansainvälisiä neuvotteluja, jotka käydään Nairobissa (6.-17.11.2006) järjestettävässä seurantakonferenssissa. Konferenssissa EU:n on edelleen osoitettava olevansa vahva johtaja Montrealin toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, jotta luotaisiin pohjaa vuoden 2012 jälkeiselle järjestelylle, joka on todella maailmanlaajuinen.

Tätä varten puheenjohtajavaltio ottaa ilmastonmuutoskysymyksen esiin EU:n ja kolmansien maiden (Kiina, Intia, Korean tasavalta, ASEM, Venäjä, Kanada) välisissä huippukokouksissa. EU:n ja Kiinan, Korean tasavallan ja ASEMin väliset huippukokoukset on jo pidetty, ja ASEMin ilmastojulkilausuma on jo saatavilla. Kansainvälisten neuvottelujen valmistelemiseksi neuvostolla ja parlamentilla on tilaisuus keskustella päästövähennysstrategian uudesta kustannushyötyanalyysistä, jota Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiolta. EU ja USA ovat äskettäin päättäneet aloittaa vuoropuhelun ilmastonmuutoksesta, puhtaasta teknologiasta ja kestävästä kehityksestä. Ensimmäinen tätä aihetta koskeva kokous pidetään tämän syksynä Suomessa.

Lisäksi EU jatkaa työtään täyttääkseen sitoumuksensa. Komission ehdotusten pohjalta neuvosto ja parlamentti käyvät uudelleen läpi Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän sekä tarkastelevat eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman toista vaihetta. Lokakuussa 2005 käynnistetyssä toisessa eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa tutkitaan uusia kustannustehokkaita vaihtoehtoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:n Lissabonin strategian linjausten mukaisesti. On perustettu uusia työryhmiä, jotka käsittelevät hiilidioksidin talteenottoa ja geologista varastointia, kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä, lentoliikenteen päästöjä ja sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Ilmailutyöryhmä keskittyi teknisiin näkökohtiin, jotka liittyvät lentoliikenteen päästöjen sisällyttämiseen päästökauppajärjestelmään. Yksi työryhmä on myös arvioinut ensimmäisen eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja niiden päästöjä vähentävää vaikutusta.

Lopuksi mainittakoon, että Suomi kompensoi puheenjohtajakaudellaan joidenkin järjestämiensä kokousten osallistujien matkoista aiheutuvat päästöt tai tarjoaa osallistujille helpon vapaaehtoisuuteen perustuvan keinon oikaista oma päästötaseensa.

 

Question no 5 by Eoin Ryan (H-0707/06)
 Subject: EU-Iran relations
 

Can the Council make a statement as to the present state of play of EU-Iranian political relations, in particular, focusing on the position of the Iranian Government concerning its non-compliance with the International Atomic Energy Agency over its nuclear research programmes?

 
 

Question no 6 by Gay Mitchell (H-0746/06)
 Subject: Iran
 

Will the Council please state the future course to be taken by High Representative Javier Solana in his negotiations with Iran over remaining nuclear issue?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on toistuvasti todennut sitoutuneensa diplomaattiseen ratkaisuun, jossa otetaan huomioon Iranin ydinohjelmaa koskevat kansainväliset huolenaiheet mutta vahvistetaan samalla Iranin oikeus ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ydinsulkusopimuksen mukaisesti. Neuvosto piti tässä yhteydessä myönteisenä EU:n korkean edustajan sekä Ranskan, Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Kiinan, Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen ulkoministerien aloitetta, jonka korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri esitti Iranille 6.6.2006.

Neuvosto on antanut täyden tukensa kyseiseen aloitteeseen sisältyvälle tasapainoiselle lähestymistavalle ja rohkaissut Irania valitsemaan sille ehdotetun myönteisen toimintatavan. Ehdotus valmistaisi tietä uusille Iranin-suhteille, jotka perustuisivat keskinäiseen kunnioitukseen ja laajennettuun yhteistyöhön politiikan ja talouden aloilla, ja samalla ne poistaisivat kansainvälisen yhteisön huolet Iranin ydinohjelman rauhanomaisesta luonteesta.

Neuvosto palauttaa mieleen, että Kansainvälisen energiajärjestön IAEA:n hallintoneuvosto ja YK:n turvallisuusneuvosto ovat toistuvasti vedonneet Iraniin, jotta tämä keskeyttäisi kaikki uraanin rikastamiseen ja jälleenkäsittelyyn liittyvät toimet. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 31. heinäkuuta päätöslauselman 1606 (2006), jossa Irania pyydetään keskeyttämään kaikki uraanin rikastamiseen ja jälleenkäsittelyyn liittyvät toimet, jotka IAEA:n on annettava tarkastaa. Siinä tapauksessa, että Iran ei noudata päätöslauselmaa 31. elokuuta mennessä, YK:n turvallisuusneuvosto ilmoitti aikovansa toteuttaa YK:n peruskirjan VII luvun 41 artiklan 1 mukaisia toimenpiteitä.

Neuvosto totesi, että jos Iran päättää keskeyttää kaikki uraanin rikastamiseen liittyvät toimet ja panee täytäntöön lisäpöytäkirjan, neuvottelut voitaisiin aloittaa uudelleen ja menettely turvallisuusneuvostossa keskeyttää.

Neuvosto pani 15.9.2006 merkille IAEA:n pääjohtajan El Baradein 31.8.2006 päivätyn raportin, jossa todetaan, että Iran ei ole toiminut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1696 mukaisesti ja jossa oltiin yhtä mieltä siitä, että nyt on aiheellista käsitellä kyseisestä päätöslauselmasta seuraavia jatkotoimenpiteitä. Ministerit olivat tyytyväisiä neuvotteluihin, joita korkea edustaja on käynyt Iranin ylimmän kansallisen turvallisuusneuvoston pääsihteerin Ali Larijanin kanssa ja joiden tarkoituksena on ollut tutkia mahdollisuutta neuvottelujen aloittamiseen Iranin kanssa. He tukivat näitä ponnisteluja ja korostivat, että on tärkeää saada pikaisesti aikaan ratkaisu.

 

Question no 7 by Seán Ó Neachtain (H-0709/06)
 Subject: Broadband initiatives
 

Can the Council state what initiatives it is pursuing to promote the use of broadband to a greater extent in regional, peripheral and island regions of Europe?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Laajamittainen laajakaistan käyttö on ollut EU:n poliittisen asialistan kärjessä useita vuosia ja näin tulee varmasti olemaan myös jatkossa. Laajakaistapalveluilla tehostetaan yleisten Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista, ja kaikkia asiaan liittyvien politiikkojen kehitysvaiheita on käsiteltävä kahden i2010-strategian tavoitteen (jotka itsessään ovat yhteensopivat) täytäntöönpanon yhteydessä;

Ensimmäisenä tavoitteena on luoda yhtenäinen eurooppalainen tietoalue, jolla edistetään avoimia, kilpailuun perustuvia ja sähköisen viestinnän, viestinten ja sisällön suhteen monipuolisia sisämarkkinoita.

Toisena tavoitteena on luoda osallisuutta edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta, jossa julkisten palvelujen ja elämänlaadun parantaminen asetetaan etusijalle ja tähän liittyen vähentää laajakaistapalvelujen saatavuuteen liittyvää digitaalista kuilua.

Kuten neuvosto totesi 1.12.2005 i2010-strategiasta antamissaan päätelmissä, tästä strategiasta vastaavat yhdessä jäsenvaltiot, yhteisön toimielimet ja sidosryhmät. Neuvosto pyysi jäsenvaltioita "… edistämään kehittyneiden saumattomien verkkojen käyttöönottoa panemalla pikaisesti täytäntöön kansalliset strategiat, joiden tarkoituksena on lisätä laajakaistapalveluja, monikanavajakelua ja rohkaisemaan kiinnostusta käyttämällä tarvittaessa hyväksi EU:n rakennerahastoja komission suuntaviivojen mukaisesti"(1).

Kaikissa kansallisissa uudistusohjelmissa, jotka jäsenvaltiot esittivät komissiolle Lissabonin strategian käynnistämisen jälkeen viime vuonna, on käsitelty laajakaistan kattavuuteen ja käyttöönottoon liittyviä kysymyksiä. Merkittäviä laajakaistaohjelmia on esitelty useissa kansallisissa uudistusohjelmissa (AT, IE, EE, FI, FR, HU, IT, LU, LT, PT, SI ja ES). Vaikka kilpailun katsotaan olevan merkittävin laajakaistayhteyksien kehittämiseen kannustava tekijä, jäsenvaltiot voivat EY:n valtiontukisääntöjen mukaisesti myöntää julkista tukea laajakaistaverkolle huonosti katetuilla alueilla. Tämä on mahdollista silloin, kun julkista tukea käytetään edistämään käyttöönottoa ja tuki on välttämätön markkinahäiriön tai laajakaistapalvelujen kohtuuttoman hinnoittelun korjaamiseksi.

Myös yhteisön koheesiopolitiikan strategisia suuntaviivoja koskevassa ehdotuksessa pidetään tärkeänä, että koko unionissa on saatavilla kohtuuhintaan asianmukainen laajakaistaviestinnän infrastruktuuri. Tämän mukaisesti kauden 2007–2013 uusien koheesiopolitiikan ohjelmien erityiseksi toiminnan suuntaviivaksi on asetettu tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin ja siihen liittyvien palvelujen saatavuuden varmistaminen, etenkin syrjäisillä alueilla ja maaseudulla sekä uusissa jäsenvaltioissa, jos markkinat eivät pysty kohtuuhintaan ja riittävässä määrin ylläpitämään tarvittavia palveluja.

Osallisuutta edistävää tietoyhteiskuntaa koskevan julkilausuman hyväksymistä kesäkuussa 2006 pidetyssä osallistavan yhteiskunnan tieto- ja viestintätekniikkaa käsitelleessä ministerikokouksessa (Riika, 11.–13.6.2006) pidettiin lähtökohtana EU:n laajamittaiselle strategialle. EU:n ministerit päättivät keskittyä muun muassa vähentämään laajakaistan maantieteellisesti epätasaista jakautumista

- helpottamalla kohtuuhintaista pääsyä tieto- ja viestintätekniikan verkkoihin ja päätelaitteisiin, sisältöön ja palveluihin kaikkialla ja erityisesti etäisillä ja maaseutualueilla sekä heikommassa asemassa olevilla alueilla, pienet asutuskeskittymät mukaan lukien ja

- vähentämällä merkittävästi Internetiin pääsyä koskevia alueellisia eroja, lisäämällä laajakaistan saatavuutta huonosti katetuilla alueilla ja pyrkimällä siihen, että laajakaistapalvelut kattavat ainakin 90 prosenttia EU:n väestöstä vuoteen 2010 mennessä.

Riian julkilausumassa pyydetään Euroopan komissiota tukemaan aineiston keräämistä, verkostoitumista kaikilla tasoilla, mukaan lukien alueelliset ja paikalliset indikaattorit, vertailuarvot ja hyvien käytäntöjen vaihtaminen sekä Euroopasta ja Euroopan ulkopuolelta saadut kokemukset. Komissiota pyydettiin lisäksi esittämään vuonna 2007 i2010-strategian puitteissa(2) ja Riian julkilausuman mukaisesti eurooppalaista osallisuutta edistävän tietoyhteiskunnan aloitetta 2008 koskeva yhdenmukainen lähestymistapa.

Lopuksi ministerit kannustivat tulevia puheenjohtajamaita tekemään asianmukaisia aloitteita ja jatkamaan aktiivisesti komission tukemista vuoden 2008 aloitteen kehittämisessä. Tämän pohjalta maaseutualueiden laajakaistapalvelujen edistämistä käsitellään vuotuisessa i2010-tietoyhteiskuntakonferenssissa, joka pidetään Espoossa, Suomessa 27.–28.9.2006.

 
 

(1) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Guidelines on criteria and modalities of implementation of Structural funds in support of electronic communications" (SEC(2003) 895).
(2) Pidemmällä aikavälillä jäsenvaltiot kehittävät kestävät ja yhteensovitetut toimet i2010-aloitteen korkean tason työryhmässä ja sen osallistumista edistävää tietoyhteiskuntaa käsittelevässä alaryhmässä. Tämä alaryhmä edistää erityisesti vuoden 2008 eurooppalaisen aloitteen valmisteluja. Asiasta keskustellaan korkean tason työryhmässä huhtikuussa 2007.

 

Anfrage Nr. 8 von Bernd Posselt (H-0711/06)
 Betrifft: Friedensverhandlungen für Tschetschenien
 

Wie beurteilt der Ratsvorsitz die Chancen für Friedensverhandlungen mit der 1997 unter Aufsicht der OSZE demokratisch gewählten tschetschenischen Regierung, die Präsident Putin in den Untergrund abgedrängt hat, - vor allem, was den Friedensvorschlag ihres im Londoner Exil lebenden Außenministers Achmed Sakajew betrifft?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvoston puheenjohtajavaltio kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä tästä kysymyksestä. Se yhtyy täysin hänen huoleensa Tšetšenian tilanteesta.

Venäjän federaation Tšetšenian tasavallan kriisin alusta lähtien neuvosto on tuonut selvästi esille, että ainoastaan vuoropuheluun ja Tšetšenian väestön tukeen ja luottamukseen perustuva poliittinen ratkaisu voi selvittää tilanteen pysyvästi.

Neuvosto korostaa, että se ottaa Tšetšenian tilanteeseen liittyvät ongelmat järjestelmällisesti esille Venäjän federaation kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun yhteydessä sekä puolivuosittain käytävissä ihmisoikeuksia koskevissa keskusteluissa, joiden neljäs neuvottelukierros järjestetään marraskuussa.

Neuvoston puheenjohtajavaltion tietojen mukaan Ahmed Zakajevin ehdotuksilla ei tällä hetkellä ole Tšetšenian muiden separatistijohtajien kannatusta. Sen vuoksi on liian aikaista arvioida, johtavatko nämä ehdotukset neuvotteluihin.

 

Vraag nr. 9 van Frank Vanhecke (H-0714/06)
 Betreft: Regularisatie illegalen in Italië
 

Nadat de Spaanse socialistische regering-Zapatero in januari-februari 2005 aan zo'n 800.000 illegalen de mogelijkheid gaf om zich te regulariseren, wordt ook onder de nieuwe linkse regering-Prodi II overgegaan tot de regularisatie van personen die onwettig op het grondgebied van Italië verblijven.

Door het vrij verkeer van personen kunnen honderdduizenden geregulariseerden op korte termijn ongehinderd de Europese binnengrenzen overschrijden.

De Oostenrijkse minister van Binnenlandse zaken, mevrouw Liese Prokop, wijst terecht op de schadelijke gevolgen van dergelijke beslissingen voor de andere lidstaten en pleit voor afspraken tussen de lidstaten om tot een eenvormige manier van optreden tegen illegalen te komen en dit terwijl het vreemdelingenbeleid in principe een nationale bevoegdheid blijft.

Hoe staat de Raad tegenover dit voorstel?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen mainitsee, laittomien maahanmuuttajien laillistamista koskeva politiikka kuuluu kansalliseen toimivaltaan, eikä neuvostossa ole toistaiseksi käsitelty mahdollisuutta, että jäsenvaltioiden kesken pyrittäisiin yhteisymmärrykseen koordinoidusta lähestymistavasta kyseisten maahanmuuttajien aseman laillistamiseksi.

Konkreettinen askel tähän suuntaan tulee olemaan jäsenvaltioiden turvapaikka- ja maahanmuuttoalan toimenpiteitä koskevasta atk-pohjaisesta keskinäisestä tietojenvaihtojärjestelmästä tehtävän neuvoston päätöksen voimaantulo. Järjestelmän perustaa ja sitä hallinnoi komissio. Neuvosto pääsi asiassa syyskuussa 2006 yleisnäkemykseen. Vielä on edessä Euroopan parlamentin lausunnon tarkastelu, minkä jälkeen säädös voidaan hyväksyä.

Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa tutkimus, joka koskee jäsenvaltioiden soveltamia laillistamismenettelyjä ja niiden vaikutusta koko EU:n kannalta. Tutkimus muodostaa perustan laillistamisesta käytävälle yhteiselle keskustelulle tulevaisuudessa. Jäsenvaltiot keskustelevat tuossa yhteydessä myös siitä, tarvitaanko asiaa koskevaa yhteistä EU:n lainsäädäntöä.

 

Pregunta nº 10 formulada por Agustín Díaz de Mera García Consuegra (H-0720/06):
 Asunto: Crisis migratoria en las Islas Canarias
 

De los 18 000 inmigrantes que han llegado a las Islas Canarias de forma irregular desde el mes de enero, en opinión de las autoridades del Estado en el archipiélago, ninguno se queda finalmente en las islas, sino que desde los Centros de Internamiento son enviados a la península, es decir al continente, sin empleo y sin lugar de acogida. Las fronteras terrestres del norte de España son mucho más vulnerables que las marítimas y son muy utilizadas por las redes mafiosas que trafican con seres humanos. La mayor parte de las 18 000 personas mencionadas proceden de Mauritania y Senegal y se expresan en francés.

¿Ha valorado el Consejo cuál es el destino final de estas personas que sufren durante meses este peligroso, duro e ilegal itinerario?

Ante la acreditada incapacidad e incompetencia de las autoridades españolas, ¿qué puede hacer y qué piensa hacer el Consejo?

 
 

Question no 11 by Philip Bushill-Matthews (H-0730/06)
 Subject: Immigration in Spain
 

Is the Council concerned about the increasing number of African immigrants arriving illegally in the Canary Islands? Given that those immigrants who cannot be repatriated within 40 days are allowed to stay in Spain, is the Council concerned that they may be free to move elsewhere in the EU? What action does the Council consider is appropriate to address this issue?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Viime joulukuussa hyväksytty maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa käsittelee Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevia ensisijaisia toimia näillä alueilla esiintyvien maahanmuuttopaineiden lievittämiseksi. Toimien tavoitteena on lujittaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja toimintaa sekä lisätä vuoropuhelua ja yhteistyötä Afrikan valtioiden ja koko Välimeren alueen kanssa.

Neuvosto seuraa kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisen edistymistä. Eurooppa-neuvosto on lisäksi kehottanut komissiota raportoimaan vuoden 2006 loppuun mennessä saavutetusta edistyksestä.

Kysyjiä pyydetään kiinnittämään huomio konkreettisiin toimiin ja aloitteisiin, jotka luetellaan neuvoston suullisiin kysymyksiin H-0440/06, H-0455/06, H-0460/06, H-0473/06 ja H-0478/06 antamassa yhteisessä vastauksessa.

Rabatissa järjestettiin 10. ja 11. heinäkuuta 2006 maahanmuuttoa ja kehitystä käsitellyt Euroopan ja Afrikan ministerikokous. Sen järjesti Marokko Espanjan ja Ranskan aktiivisella tuella. Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jossa käsitellään erityisesti Keski- ja Länsi-Afrikasta Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton torjuntaa ja laittomien maahanmuuttajien paluuta. Kaikki kokoukseen osallistuneet valtiot painottivat, että ne sitoutuvat panemaan toimintasuunnitelman täytäntöön pikaisesti.

Kanariansaarten tilanteen osalta unioni on jo ryhtynyt toimiin laittomien maahanmuuttajien joukoittaisen saapumisen johdosta ja tukenut Espanjaa aloittein.

Kyseisiin aloitteisiin kuuluu rajaturvallisuusviraston selvitysvaltuuskunnan käynti Kanariansaarilla tilanteen seuraamiseksi paikalla. Rajaturvallisuusvirasto on myös esittänyt, että viraston virkamiehistä ja jäsenvaltioiden kansallisista asiantuntijoista muodostettaisiin yhteinen tukiryhmä, joka lähetettäisiin Kanariansaarille.

Rajaturvallisuusvirasto selosti neuvostolle kesäkuussa 2006 tulokset, jotka koskivat EU:n jäsenvaltiot ja Pohjois-Afrikan maat kattavan Välimeren rajavartioverkoston (ns. MEDSEA-hanke) toteutettavuustutkimusta. Seuraavaksi on tarkoitus on laatia tutkimus eteläiset merirajat kokonaan kattavan valvontajärjestelmän teknisestä toteutettavuudesta (BORTEC).

Rajaturvallisuusvirasto on aloittanut myös kaksi operaatiota, HERA I ja HERA II, joiden tarkoituksena on vähentää Kanariansaarille saapuvien maahanmuuttajien virtaa. HERA I aloitettiin 15. heinäkuuta ja se kestää kolme kuukautta. Siinä jäsenvaltioiden asiantuntijoita lähetetään Espanjan viranomaisten avuksi tunnistamaan maahanmuuttajia. HERA II koskee Mauretanian ja Senegalin rannikon edustalla olevien merialueiden ja Kap Verdeä ympäröivän alueen valvontaa. Operaatio aloitettiin elokuun puolivälissä ja se jatkuu edelleen. Italia, Portugali ja Suomi ovat avustaneet Espanjan viranomaisia. Espanja on allekirjoittanut sopimukset Mauritanian ja Senegalin kanssa, jotta espanjalaiset alukset voisivat partioida niiden aluevesillä. Teneriffaan on perustettu koordinointikeskus, jossa on paikalla joidenkin jäsenvaltioiden edustajia, rajaturvallisuusviraston edustaja ja Espanjan viranomaisia.

Maltalla on tarkoitus aloittaa samanlainen operaatio, jolla pyritään vähentämään Maltalle suuntaavien muuttajien määrää (JASON I -operaatio). Operaatiossa on kaksi osaa: merellä tavattujen laittomien maahanmuuttajien tunnistus ja palautus ja Libyan rannikon edustan merialueen yhteinen partiointi.

Lopuksi neuvosto on alkanut käsitellä komission ehdotusta asetukseksi nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin vahvistamisesta.

Kysyjiä pyydetään kiinnittämään huomio myös siihen, että Euroopan unioni valmistelee tämän lisäksi strategiaa ulkorajojen yhdennetystä hallinnoinnista. Yhdennetyn hallinnoinnin lujittaminen on nykyisen puheenjohtajavaltion Suomen työohjelman ensisijaisia asioita, ja sitä käsitellään yksityiskohtaisesti komission heinäkuussa 2006 antamassa tiedonannossa politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa. Tiedonannossaan komissio luettelee ensisijaiset alat, joilla on toteutettava ja/tai jatkettava toimia, sekä toimenpiteet, jotka sen mukaan olisi toteutettava.

 

Question no 12 by Sajjad Karim (H-0717/06)
 Subject: Gaza
 

The UN Special Rapporteur, John Dugard, accused Israel of violating 'the most fundamental norms of humanitarian law' in Gaza. Two hundred Palestinians have been killed. Several hundred civilians have been injured. Damage to roads, bridges and government buildings and an air raid on the only power plant led to electricity shortages and water supply problems. How has the Council responded to these breaches of international law, and what action has it taken to ease the collective suffering of the Palestinian people?

The war in Lebanon has ruled out President Abbas' referendum, and the announcement of talks with Hamas on forming a broad-based government of national unity raises hope and foreboding in equal measure. Does the Council agree most Palestinians would support a form of words recognising Israel if this eases the restrictions on movement and unfreezes Western aid? If so, what steps has the Council taken to try to move both parties to such a position in the hope of restarting the peace process?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Parlamentin jäsenen kysymyksen ensimmäisessä osassa käsitellään Gazan tilannetta Israelin armeijan Kerem Shalomin pohjoisosassa sijaitsevaan tukikohtaan 25.6.2006 tehtyjen iskujen jälkeen. Puheenjohtaja muistutti 30.6. antamassaan julkilausumassa kaikkia osapuolia niiden velvollisuudesta suojella siviilien henkeä ja siitä, että käynnissä olevissa sotilasoperaatioissa tulisi noudattaa kansainvälistä lakia. Se pahoittelee erityisesti olennaisten infrastruktuurien tuhoamista, mikä entisestään huononsi humanitaarista tilannetta Gazassa. Komissio reagoi tilanteeseen välittömästi toimittamalla polttoainetta Gazan sairaaloihin väliaikaisen kansainvälisen järjestelyn välityksellä, jotta näiden sairaaloiden varageneraattoreiden toiminta varmistettaisiin. Euroopan parlamentin ulkoasioiden valiokunnan ylimääräisessä kokouksessa 29.8. komission edustaja antoi komitean jäsenille lisätietoja huomattavan suuresta avusta, jota EU antaa Palestiinan kansalle tämän vuoden aikana. EU antoi Tukholman kansainvälisessä apua antavien maiden konferenssissa 1.9. vahvan sitoumuksen. Syyskuun 15. päivänä kokoontunut neuvosto piti lisäksi myönteisenä väliaikaisen kansainvälisen järjestelyn laajentamista ja sopi tämän toiminnan jatkamisesta vielä kolmella kuukaudella.

Kysymyksen toisessa osassa käsitellään Israelin ja palestiinalaisten välisen rauhanprosessin uudelleenkäynnistämistä ja neuvoston tukea sille. Kysyjän mainitsema "Sanamuoto, jossa tunnustetaan Israel" vastaa täysin yhtä kvartetin kolmesta periaatteesta eli sitä, jonka mukaan tunnustetaan Israel. Muut kaksi periaatetta ovat sitoutuminen väkivallattomuuteen sekä aiemmin tehtyjen sopimusten ja velvoitteiden, myös etenemissuunnitelman, hyväksyminen. Neuvosto on kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että palestiinalaishallinnon hallituksen sitoumus tunnustaa Israel sekä sitoutuminen muihin kahteen periaatteeseen mahdollistaisi edistymisen kysymyksessä mainituilla aloilla. Kysymys on keskeisimmässä asemassa jatkuvassa poliittisessa yhteydenpidossa ja diplomaattisissa ponnisteluissa, joita EU toteuttaa tällä politiikan alalla. Se myös vahvistettiin EU:n neuvoston istunnossa 15.9.2006.

 

Question no 13 by Chris Davies (H-0724/06)
 Subject: Detention of elected members of the Palestinian Legislative Council
 

What representations have been made to the Government of Israel by the Council about the detention without charge or trial of elected members of the Palestinian Legislative Council?

 
  
 

Neuvosto vaati 17. heinäkuuta 2006 pidetyssä istunnossaan antamissaan päätelmissä Israelia vapauttamaan välittömästi pidättämänsä Palestiinan lakiasäätävän neuvoston vaaleilla valitut jäsenet, joihin arvoisa parlamentin jäsen kysymyksessään viittaa. Neuvosto toisti tämän vaatimuksen 15. syyskuuta 2006. Sen jälkeen EU:n edustajat eri tasoilla ovat toistuvasti ottaneet tämän asian esille.

 

Ερώτηση αρ. 14 του κ. Παναγιώτη Μπεγλίτη (H-0744/06)
 Θέμα: Πάγωμα οικονομικής βοήθειας της ΕΕ προς την Παλαιστινιακή Αρχή
 

Μετά τις κοινοβουλευτικές εκλογές στην Παλαιστίνη στις 25.1.06, οι οποίες διεξήχθησαν, σύμφωνα με την ΕΕ και τους διεθνείς οργανισμούς, κατ' απόλυτα ελεύθερο και δημοκρατικό τρόπο, και το σχηματισμό Κυβέρνησης από τη Χαμάς, το Συμβούλιο Υπουργών αποφάσισε το πάγωμα της οικονομικής βοήθειας της ΕΕ προς την Παλαιστινιακή Αρχή. Σήμερα ο Πρόεδρος της Παλαιστινιακής Αρχής Μ. Αμπάς καταβάλλει προσπάθεια για το σχηματισμό Κυβέρνησης εθνικής ενότητας.

Προτίθεται το Συμβούλιο να αποφασίσει την άμεση άρση των οικονομικών κυρώσεων, στην περίπτωση που σχηματισθεί η νέα παλαιστινιακή Κυβέρνηση, συμβάλλοντας με αυτό τον τρόπο στην ενίσχυση του Προέδρου Αμπάς και στην αντιμετώπιση των σοβαρών οικονομικών και κοινωνικών προβλημάτων που αντιμετωπίζει ο Παλαιστινιακός λαός;

Με ποιο τρόπο, συγχρόνως, προτίθεται να αντιμετωπίσει το Συμβούλιο τη συνεχιζόμενη άρνηση του Ισραήλ για την επιστροφή εκατομμυρίων δολαρίων, από φόρους και δασμούς, που παρακρατά παρανόμως από την Παλαιστινιακή Αρχή;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto ilmaisi 15.9.2006 toivovansa, että palestiinalaisten uusi kansallisen yhtenäisyyden hallitus noudattaisi kvartetin asettamia periaatteita, jotta olisi mahdollista ryhtyä pian toimenpiteisiin myös arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitsemassa asiassa.

Eurooppa-neuvosto kokouksessaan 15. ja 16.6.2006 ja neuvosto useissa istunnoissaan huhtikuusta 2006 lähtien ovat vedonneet Israeliin pyytäen sitä aloittamaan uudelleen kertyneiden palestiinalaisten vero- ja tullitulojen siirrot. Tämä on välttämätöntä kriisin ehkäisemiseksi palestiinalaisalueilla.

 

Question no 15 by David Martin (H-0752/06)
 Subject: Palestinian child prisoners
 

What action is the Council taking to pressurise the Israeli Government to release Palestinian child prisoners?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Euroopan unioni käsittelee Israelin kanssa tärkeitä ihmisoikeusasioita, jotka koskevat erityisesti palestiinalaisten tilannetta miehitetyillä alueilla ja joita ovat liikkumisesteet ja -rajoitukset, siirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen sekä muurin rakentaminen palestiinalaisten maalle. Näihin asioihin kuuluu myös palestiinalaisten lapsivankien kysymys, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa kysymyksessään.

Kaikki kyseiset ihmisoikeusasiat ovat vakioaiheena EU:n ja Israelin välisissä jatkuvissa poliittisissa yhteyksissä ja erityisesti EU–Israel-ihmisoikeustyöryhmässä, jonka poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön alakomitea on perustanut.

 

Question no 16 by Sarah Ludford (H-0719/06)
 Subject: Aid to Afghanistan
 

What is the Council’s reaction to the warning given by NATO Secretary-General Jaap de Hoop Scheffer that the world urgently needs to step up aid for Afghanistan or else risk the country becoming a breeding ground for terrorism again?

Does the Council agree with him that donor countries and international organisations have failed to follow through enough on commitments to Afghanistan made at a conference in London in January 2006, that greater aid is needed from the United Nations, the Group of Eight, bilateral donors and also from the European Union, and in particular that 'he EU should be much more active in training the Afghan national police'?

Why have the EU and Member States not kept their promises to the people of Afghanistan, given that this is both a betrayal of their futures and also counter-productive in the fight against terrorism?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Euroopan unioni on muiden merkittävien avunantajien tavoin täysin sitoutunut antamaan voimakasta ja pysyvää tukea demokraattiselle Afganistanille. Pelkästään huomattavilla avustussitoumuksilla ei kuitenkaan muuteta sitä tosiasiaa, että meneillään olevat kapinallisuudet ja lukuisat laittomat aseelliset ryhmät heikentävät avun saamista perille useissa maan eri osissa.

EU on ollut ja on edelleen yksi suurimmista lahjoittajista, jotka tukevat Afganistanin siirtymäprosessia. Tokiossa (tammikuussa 2002) ja Berliinissä (maaliskuussa 2004) pidetyissä Afganistania käsitelleissä konferensseissa Euroopan unioni antoi jälleenrakennusta varten 3,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin (3,1 miljardia euroa) suuruisen yhteisen rahoitussitoumuksen vuosiksi 2002–2006. Kyseinen summa on 30 prosenttia kaikkiaan 12,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin (10 miljardin euron) suuruisista avustussitoumuksista, jotka kansainväliset lahjoittajat antoivat Tokiossa ja Berliinissä.

Afganistan on EU:n avun suurin tuensaaja Aasiassa. Vuodesta 2002 lähtien komissio on myöntänyt 657 miljoonaa euroa jälleenrakennusapua Afganistanille. Vuosien 2005 ja 2006 loppuun mennessä apua on toimitettu ainakin 376 miljoonaa euroa, mikä nostaa komission jälleenrakennusavun suuremmaksi kuin vuonna 2002 annettu 1 miljardin euron sitoumus. Nämä luvut eivät sisällä 216,5 miljoonan euron humanitaarista apua, joka toimitettiin vuosina 2001–2004. Euroopan komissio toimittaa avun tehokkaasti ja varat sidotaan, niistä tehdään sopimukset ja maksetaan viipymättä.

EU on toistaiseksi pystynyt toteuttamaan Lontoossa tekemänsä sitoumukset ja suhtautuu luottavasti tulevaisuuteen. EU on edelleen täysin sitoutunut tukemaan pitkällä aikavälillä Afganistanin demokratiaa ja vakautta. Kuten kaikki avunantajat, EU arvioi jatkuvasti Afganistanille antamaansa tukea ja on täysin tietoinen siitä, että Afganistan on edelleen kansainvälisen avun toimittamisen kannalta erittäin haastava ympäristö. EU toivoo voivansa keskittää tukensa entistä enemmän Kabulin ulkopuolella oleviin provinsseihin ja pyrkiä ensisijaisesti vahvistamaan Afganistanin hallitusrakenteita ja oikeusvaltiota.

 

Ερώτηση αρ. 17 του κ. Δημητρίου Παπαδημούλη (H-0733/06)
 Θέμα: Συνεργασία στον τομέα της ενέργειας μεταξύ Βουλγαρίας, Ελλάδας και Ρωσίας
 

Κοινή διακήρυξη για την ευρύτερη συνεργασία στον τομέα της ενέργειας υπέγραψαν στην Αθήνα στις 3/9/2006 ο πρόεδρος της Ρωσίας, ο έλληνας πρωθυπουργός και ο πρόεδρος της Βουλγαρίας. Πρώτο άξονα της συνεργασίας αυτής αποτελεί η υλοποίηση του αγωγού πετρελαίου Μπουργκάς - Αλεξανδρούπολη. Και οι τρεις πλευρές δεσμεύτηκαν να υπογράψουν την διακρατική συμφωνία για την έναρξη κατασκευής του αγωγού πριν το τέλος του 2006. Ο διεθνής ανταγωνισμός για ενεργειακούς πόρους καθιστά το έργο ιδιαιτέρως σημαντικό όχι μόνο για τις συμμετέχουσες χώρες αλλά και για την ενεργειακή επάρκεια της Ευρώπης. Ερωτάται το Συμβούλιο:

Πώς σχολιάζει το Συμβούλιο την ανωτέρω διακήρυξη συνεργασίας στον τομέα της ενέργειας μεταξύ Ρωσίας – Ελλάδας – Βουλγαρίας, με κύριο στόχο την υλοποίηση του πετρελαιαγωγού Μπουργκάς - Αλεξανδρούπολη; Πώς σχολιάζει το σχέδιο μεταφοράς ρωσικού φυσικού αερίου μέσω αγωγού που θα διασχίζει την Τουρκία, θα διέρχεται από την Ελλάδα και θα καταλήγει στην Ιταλία; Πώς προτίθεται να ενθαρρύνει τα σχέδια αυτά λαμβάνοντας υπόψη και τις εύλογες περιβαλλοντικές ανησυχίες που έχουν εκφρασθεί;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Ensimmäisestä ja toisesta kysymyksestä todettakoon, että neuvosto panee tyytyväisenä merkille Ateenassa 3.9.2006 allekirjoitetun yhteisen julistuksen. Kun kysyjän mainitsemat suunnitellut öljyputket ovat toiminnassa, ne monipuolistavat osaltaan Euroopan unioniin suuntautuvia energian toimitusreittejä. Maalis- ja kesäkuussa 2006 kokoontuneet Eurooppa-neuvostot kannattivat varauksettomasti energian toimitusreittien monipuolistamista, koska se parantaa energian toimitusvarmuutta Euroopan unionissa.

Toisessa kysymyksessä mainittuun kaasuputkihankkeeseen voitaisiin käyttää yhteisön yhteisrahoitusta, koska Turkin, Kreikan ja Italian välinen kaasuputki määritellään uudessa Euroopan laajuista verkkoa koskevassa päätöksessä Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi.

Kolmannen kysymyksen osalta voidaan todeta, että neuvosto ja Euroopan parlamentti kannustavat (yhteispäätösmenettelyllä) aktiivisesti ainoastaan niitä hankkeita, jotka mainitaan uudessa Euroopan laajuista energiaverkkoa koskevassa päätöksessä. Kyseiset hankkeet koskevat kaasu- ja sähköverkkoja (kuten edellä todettiin, maakaasuputki voisi saada yhteisön yhteisrahoitusta). Maaliskuun ja kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvostojen päätelmien voidaan katsoa kannustavan poliittisesti mainittuihin hankkeisiin. Tässä yhteydessä olisi myös mainittava Inogate-ohjelma (Interstate Oil and Gas Transport Programme to Europe). Burgas–Alexandroúpoli-putki on määritelty yhdeksi raakaöljyputkistojen ensisijaiseksi reitiksi tässä ohjelmassa. Inogate-ohjelma rahoitetaan tällä hetkellä TACIS-ohjelmasta ja tulevaisuudessa se rahoitetaan Euroopan naapuruuspoliittisella kumppanuusvälineellä.

Mainituista ympäristönäkökohdista neuvosto toteaa, että hankkeiden yhteydessä on noudatettava kansallisia ympäristönormeja ja -menettelyjä ja Euroopan unionin alueella on luonnollisesti sovellettava yhteisön ympäristönormeja, minkä lisäksi uudessa Euroopan laajuista verkkoa koskevassa päätöksessä määritellään, että hankkeiden (ja erityisesti Euroopan etua koskevien hankkeiden) on

- edistettävä kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua myös vähentämällä energian kuljetuksiin liittyviä ympäristöriskejä,

- noudatettava kansainvälisiä ympäristöalan yleissopimuksia.

Tässä mielessä kaasuputki on hyödyllinen, sillä se vähentää osaltaan merikuljetuksia muutenkin vilkkaasti liikennöidyssä Bosporinsalmessa.

 

Klausimas Nr. 18, pateikė Danutė Budreikaitė (H-0757/06)
 Tema: Dėl ES ir Rusijos partnerystės ir bendradarbiavimo sutarties
 

Europos Sąjunga rengiasi pasirašyti naują bendradarbiavimo su Rusija sutartį. Svarbiausias dėmesys, be abejo, skiriamas energetinių išteklių iš Rusijos tiekimui Europai.

Tuo pat metu Rusija priėmė sprendimą nutiesti naftotiekį per Bulgariją ir Graikiją (iki Bulgarijos nafta būtų gabenama tankeriais iš Novorosijsko). Susitarimą Balkanuose papildo Šiaurės Europos dujotiekis iš Rusijos į Vokietiją Baltijos dugnu. Matome, kad Rusija, turėdama gausius energetikos išteklius ir plėtodama energetinių ištekių infrastruktūrą, ateityje įgis vis labiau dominuojančią padėtį energetikos rinkose.

Tačiau, nežiūrint tokios Rusijos energetikos politikos, keliančios energetinio diktato grėsmę, ES teikia pirmenybę ES ir Rusijos ilgalaikiams strateginiams susitarimams dėl energijos tiekimo iš Rusijos.

Kokį, Tarybos nuomone, energetinį saugumą turi ES valstybės narės, neturėdamos bendros energetikos politikos ir aprūpinimo energetiniais ištekliais tinklų sistemos?

Ar ES ir Rusijos partnerystės susitarime bus numatomi saugikliai, apribojantys galimą Rusijos piktnaudžiavimą dominuojančia padėtimi energetikos rinkoje?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on kehittänyt Euroopan parlamentin kanssa yhteistä energiapolitiikkaa rakentamalla vaiheittain energialainsäädäntökokonaisuutta. Näillä toimenpiteillä varmistetaan osaltaan vakaa energiantoimitus EU:hun. Energiahuollon varmuus yhdessä kilpailukyvyn ja kestävyyden kanssa muodostavat myös perustan strategiselle energiakatsaukselle, jonka Euroopan komissio aikoo esitellä neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuonna 2007 ja johon neuvosto aikoo Suomen puheenjohtajakaudella antaa asianmukaisen panoksensa.

Pitkän aikavälin strategiset sopimukset ovat tärkeä tekijä energiansaannin varmistamisessa tulevaisuudessa. Niiden lisäksi on kuitenkin otettava huomioon myös muut energiapolitiikan osatekijät, erityisesti ne, jotka mainitaan maaliskuun ja kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvostoissa annetuissa puheenjohtajavaltion päätelmissä sekä komission ja neuvoston korkean edustajan yhteisessä asiakirjassa. Näissä asiakirjoissa esitettyihin periaatteisiin kuuluvat muun muassa energialähteiden monipuolistaminen, energia-alan avoimuus ja hyvä hallintotapa, avoimien ja vakaiden oikeudellisten edellytysten luominen energiainvestoinneille ja -kaupalle sekä syrjimätön kauttakulku ja kolmansien osapuolten pääsy infrastruktuureihin.

Neuvosto aikoo jo nyt olemassa olevien Euroopan komission rakenteiden ja yhteistyömekanismien avulla pyrkiä elvyttämään EU:n ja Venäjän energiavuoropuhelua. Tästä syystä Suomen puheenjohtajakaudella järjestetään EU:n ja Venäjän energiaministereiden välinen toinen pysyvän kumppanuusneuvoston kokous, jonka asialistalla on runsaasti käsiteltäviä asioita. Paras tapa varmistaa EU:n ja Venäjän välinen energiahuollon varmuus tulevaisuudessa on korostaa keskinäistä riippuvuutta ja ottaa Venäjä mukaan sitovaan yhtenäiseen sääntelyjärjestelmään. Neuvosto kannustaakin Venäjää ratifioimaan energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen sekä saattamaan kauttakulkupöytäkirjasta käytävät neuvottelut päätökseen. Lisäksi uuteen EU:n ja Venäjän väliseen sopimukseen suunnitellaan merkittävää energiaa koskevaa lukua, joka sisältää energiayhteistyön perusperiaatteet.

Lopuksi neuvosto haluaisi mainita, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät äskettäin Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan päätöksen, joka on tärkeä askel kohti energialähteiden ja energian kuljetusreittien monipuolistamista ja siten merkittävä parannus energiansaannin varmuuteen. Energiayhteisön perustamissopimuksen tekeminen Kaakkois-Euroopan maiden kanssa ja sopimuksen voimaantulo edistää myös tämän tavoitteen saavuttamista, sillä sopimus ulottaa energian sisämarkkinoita koskevan mallin myös naapurimaihin.

 

Fråga nr 19 från Hélène Goudin (H-0736/06)
 Angående: EU:s luftdirektiv
 

Sverige förespråkar att EU:s luftdirektiv skall fastställa bindande gränsvärden för andelen småpartiklar i luften. Många medlemsländer är skeptiska till bindande gränsvärden och förordar särskilda undantag. Dessutom vill flera medlemsländer förlänga tiden för undantag för de stater som inte klarar gränsvärdena för kvävedioxid, bensen och fina partiklar (PM 10). Delar ordförandeskapet den svenska uppfattningen att EU:s luftdirektiv måste bli mer ambitiöst och att bindande gränsvärden är nödvändiga? Har ordförandeskapet någon förståelse för den kritik som emellanåt riktas mot att EU-institutionerna inte prioriterar miljöfrågor i tillräcklig utsträckning?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Kuten kysyjä tietää, ilmanlaatudirektiivin antamisesta päätetään Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyllä. Odottaessaan Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tuloksia neuvosto hyväksyi direktiiviä koskevan yleisnäkemyksen 27.6.2006. Direktiivin tarkoituksena on estää ja rajoittaa ilmansaasteiden ihmisten terveydelle aiheuttamia riskejä ja kielteisiä ympäristövaikutuksia. Pienhiukkasten (PM2,5) osalta kompromissipakettiin sisällytettiin kaksivaiheinen malli, johon kuuluvat ei-sitova tavoitearvo vuonna 2010 ja sen korvaaminen sitovalla raja-arvolla vuonna 2015, mikä mahdollistaa PM2,5-hiukkasten pitoisuuksia koskevien tietojen keräämisen Euroopassa. Rikkidioksidia, typpidioksidia, PM10-hiukkasia, lyijyä, bentseeniä ja hiilimonoksidia koskevia raja-arvoja ei ole muutettu. Tiettyjen tiukkojen edellytysten perusteella voidaan pyytää vapautusta PM10-hiukkasia, typpidioksidia ja bentseeniä koskevasta soveltamisvelvoitteesta rajoitetuksi ajanjaksoksi.

Neuvosto uskoo, että direktiivi on edistysaskel ilmanlaadun parantamisessa, ja luottaa siihen, että Euroopan parlamentti tarkastelee asiaa, jotta sopimuksen aikaansaamiselle voitaisiin luoda tarvittavat edellytykset.

Mitä tulee yleiseen kysymykseen siitä, priorisoivatko EU:n toimielimet riittävässä määrin ympäristöasioita, neuvosto vakuuttaa ottavansa toimissaan huomioon sen, että ympäristön laadun suojeleminen ja parantaminen on yksi perustamissopimuksen keskeisistä tavoitteista.

 

KYSYMYS NRO 20 Esko Seppänen (H-0739/06)
 Aihe: Sokerisopimus
 

EU on päättänyt rajoittaa sokerintuotantoa jäsenmaissa. Se on johtanut Suomessa yhden sokeritehtaan sulkemiseen. EU maksaa tiettyjä rakennetukia sokerituotannon lopettamisen perusteella. Suomen hallitus ohjaa nämä varat yksinomaan teollisuudelle ja sokerintuottajille käyttämättä niitä sokeritehtaiden työntekijöiden uudelleenkouluttamiseen tai muihin sopeutumismenoihin. Onko neuvoston puheenjohtajavaltion mielestä sokerisopimuksen hengen mukaista se, että varoja ei käytetä lainkaan lakkautettavan sokeritehtaan työntekijöiden hyväksi?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto päätti 20.2.2006 toteuttaa perusteellisen EU:n sokerialan uudistuksen antamalla kolme asetusta, joiden tarkoituksena on parantaa alan kilpailukykyä ja markkinasuuntautuneisuutta.

Tässä yhteydessä otettiin käyttöön merkittävä taloudellinen kannustin, jota tarjottiin tuottamattomimmille sokeriyrityksille riittävän rakenneuudistustuen muodossa, jotta ne saatiin luopumaan kiintiötuotannostaan. Kaikki sokeria, isoglukoosia tai inuliinisiirappia tuottavat yritykset, joille on myönnetty kiintiö 1 päivään heinäkuuta 2006 mennessä, ovat oikeutettuja rakenneuudistustukeen, jota maksetaan luovutettua kiintiötonnia kohden edellyttäen, että ne luopuvat kiintiöstään markkinointivuonna 2006/2007, 2007/2008, 2008/2009 tai 2009/2010.

Neuvosto on ottanut mainitussa asetuksessa huomioon tehtaiden sulkemiseen liittyvät sosiaaliset näkökohdat. Rakenneuudistustuen saamiseksi tehtaan tulee toimittaa jäsenvaltiolle hakemus, joka sisältää muun muassa rakenneuudistusehdotuksen. Ehdotuksessa on esitettävä saneeraussuunnitelma, josta käy ilmi toimet työntekijöiden uudelleenkoulutusta, uudelleensijoittamista ja varhaiseläkettä varten. Tehtaan tulee myös sitoutua täyttämään mainitut vaatimukset kyseisen jäsenvaltion määräämänä ajanjaksona.

 

Question no 21 by Bill Newton Dunn (H-0741/06)
 Subject: Convention on Cybercrime
 

Not all Member State national parliaments have yet ratified the Council of Europe's Convention on Cybercrime.

Even the US Senate has now done so - after reported opposition from one Republican senator on the grounds that it was a foreign act. If the Senate can do so, why cannot Europeans?

What is the Council doing to chase up those national parliaments which are dragging their feet and thus helping the criminals ?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on parlamentin jäsenen tavoin huolissaan tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen ratifioinnista. Tähän mennessä tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki jäsenvaltiot ja sen on ratifioinut seitsemän jäsenvaltiota. Tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus tuli voimaan 1.7.2004, ja tällä hetkellä sitä sovelletaan edellä mainituissa seitsemässä jäsenvaltiossa.

Toukokuussa 2006 puheenjohtajavaltio pyysi muita jäsenvaltioita tiedottamaan ratifiointimenettelyistään vuoden 2006 loppuun mennessä.

Neuvosto teki myös 24.2.2005 puitepäätöksen tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä (2005/222/YOS). Päätöksen mukaisesti kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston tekemää työtä huipputekniikkaan liittyvää rikollisuutta koskevan rikoslainsäädännön lähentämiseksi on täydennettävä määrittelemällä Euroopan unionin yhteinen toimintalinja tällä alalla. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet puitepäätöksen säännösten noudattamiseksi viimeistään 16 päivänä maaliskuuta 2007.

 

Question no 22 by Marian Harkin (H-0749/06)
 Subject: Grant support for regional airports
 

The Irish Government has set up a scheme called 'The National Development Capital Grant Scheme for Regional Airports', and has applied to the European Commission for its approval of this scheme.

Will the Council indicate when the application was received, and on what basis the application was made?

Can the Council outline any issues or difficulties with this application from the perspective of Category D airports in Objective 1 regions?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto ei voi vastata kysyjän esittämiin kysymyksiin, koska ne kuuluvat komission toimivaltaan.

 

Fråga nr 23 från Inger Segelström (H-0751/06)
 Angående: Barnböcker till Kurdistan
 

Jag är djupt oroad över de drygt tolvhundra barnböcker som ännu inte har klarerats av den turkiska tullen, trots att de anlände till Turkiet för över två veckor sedan. Slutdestinationen för böckerna är staden Batman i norra Kurdistan. Böckerna är antingen skrivna av svenska barnboksförfattare eller används i svenska skolor. Böckerna ingår i ett projekt som drivs av den Sverigebaserade barnrättsorganisationen KOMAK och finansieras av SIDA genom Olof Palmes Internationella Center. Projektet ingår i ett program – för vilket Utrikesdepartementet har ett övergripande ansvar – som syftar till att stödja demokratiseringen av Turkiet. Den 7 augusti nådde böckerna Istanbul. Där stoppades de i den turkiska tullen då ingen tullklarerare åtagit sig uppgiften att klarera böckerna, trots transportföretagets ansträngningar.

För att få inleda förhandlingar om EU-medlemskap, krävs det att det politiska Köpenhamnskriteriet ska vara uppfyllt. Detta innebär bland annat att landet ska kunna garantera demokrati och skydd för mänskliga rättigheter, vilket inkluderar skydd av minoriteter. Att inte tillåta att barnböcker på kurdiska förs in i landet anser jag vara tydligt brott mot Köpenhamnskriterierna. Hur kan ministerrådet agera för att lösa den här situationen och för att undvika att liknande fall inträffar?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto ei tunne kysyjän mainitsemaa yksittäistapausta. Asia liittyy kuitenkin vähemmistöjen suojelua koskevaan yleiseen kysymykseen. Tässä yhteydessä haluaisin korostaa jälleen kerran, että unioni pitää asiaa tärkeänä. Tämä on niitä keskeisiä aloja, joilla tarvitaan edelleen hellittämättömiä ponnisteluja sen varmistamiseksi, että kulttuurista moninaisuutta ja vähemmistöjen kunnioittamista ja suojelua edistetään Turkissa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevassa puiteyleissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden sekä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen mukaisesti.

Vaikka joitakin toimia on toteutettu erityisesti yksityisen kurdinkielisen paikallisradiotoiminnan osalta, lisätoimia tarvitaan jäljellä olevien esteiden poistamiseksi. Lisäksi tarvitaan asianmukaisia toimenpiteitä muiden kielten kuin turkin opetuksen tukemiseksi. Neuvottelukehys kattaa nämä kysymykset, ja ne ovat lyhyen aikavälin painopisteitä tarkistetussa liittymiskumppanuudessa. Unioni ottaa ne järjestelmällisesti esille kaikilla tasoilla osana Turkissa meneillään olevaa uudistusprosessia. Näin se teki myös viimeisimmässä EY–Turkki-assosiaationeuvoston kokouksessa Luxemburgissa 12.6.2006.

Näin ollen kysyjä voi siis olla vakuuttunut siitä, että EU seuraa edelleen tiiviisti alan kehitystä voidakseen arvioida Turkin edistymistä kohti liittymistä. Tämä kehitys ohjaa luonnollisesti neuvottelujen etenemistä.

 

Question no 24 by Avril Doyle (H-0755/06)
 Subject: Competiveness and Energy Solutions
 

Europe's competitiveness and its performance in the global market is an essential theme of the Finnish Presidency. The Presidency has suggested energy solutions as part of this growth agenda. What concrete measures will be taken to this effect?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on todellakin sitä mieltä, että hyvin suunnitellulla energiapolitiikalla voidaan edistää kasvua ja kilpailukykyä Euroopan unionissa. Monet tekijät edistävät tämän päämäärän saavuttamista:

Ensiksikin energiatehokkuus on yksi ensisijaisista tavoitteista. Euroopalla on vieläkin huomattavia edellytyksiä investoida kustannustehokkaasti energiatehokkuuteen. Edistyminen tällä alalla hyödyttää eurooppalaisia yrityksiä, koska se merkitsee toisaalta alhaisempia energiakustannuksia niille ja toisaalta se lisää eurooppalaisen teknologian kilpailukykyä tällä alalla. Tämän puheenjohtajakauden aikana toteutetaan konkreettisia toimia panemalla täytäntöön ekologista suunnittelua koskeva direktiivi, direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta sekä energian loppukäytön tehokkuutta ja energiansäästöä koskeva direktiivi. Lisäksi neuvosto odottaa komission toimittavan energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelmansa, jossa suositellaan tarvittavia toimia energiatehokkuuden parantamiseksi ja johon neuvosto tulee reagoimaan asianmukaisesti. Tutkimuksen ja kehityksen osalta neuvosto kiinnittää kysyjän huomion ehdotukseen 7. puiteohjelmaksi, jossa energiatehokkuus on tärkeimpien energia-alan tavoitteiden joukossa. Näin ollen on olennaista, että Euroopan parlamentin ja neuvoston välinen yhteistyö on toimivaa ja tuloksekasta, jotta puiteohjelma voitaisiin hyväksyä tämän vuoden loppuun mennessä. Lisäksi mainittakoon kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, joka hyväksytään lähiaikoina. Siihen sisältyy älykästä energiahuoltoa koskeva ohjelma ja näin ollen myös toimia uusiutuvien energialähteiden käytön, energiatehokkuuden sekä kilpailukyvyn edistämiseksi integroiduilla hankkeilla.

Energiatehokkuus on nähtävä keskeisenä tekijänä myös innovointiprosessissa. Kattavassa tiedonannossa "EU:n laaja-alainen innovointistrategia – teoriasta käytännön toimiin", joka on juuri julkistettu, todetaan tämä korostamalla, että tehokkuustavoitteiden asettaminen osaksi ympäristöinnovointia voi olla mallina muille energia-alan näkökohdille.

Toiseksi Euroopan sisäisistä energiamarkkinoista voidaan todeta, että niiden toimintaa olisi parannettava tavoitteena vapauttaa ne kokonaan sallimalla enemmän kilpailua. Tällä tavalla energian jakelu- ja hankintakustannuksia vähennetään eurooppalaisten yritysten ja kansalaisten hyödyksi.

Neuvosto tekee komission kanssa yhteistyötä saavuttaakseen tämän tavoitteen, erityisesti komission kaasu- ja energiamarkkinadirektiivejä koskevan kahden tiedonannon sekä sähkö- ja kaasualasta tehdyn tutkimuksen pohjalta.

Kolmanneksi neuvosto toteuttaa samaa lähestymistapaa suhteissaan kolmansiin maihin: se pyrkii parantamaan kolmansien maiden energiasektoreiden toimintaa sekä kehittämään sääntelyä ja kilpailua näillä aloilla myötävaikuttaen näin Euroopan talouteen. Esimerkiksi yhtenäisten alueellisten energiamarkkinoiden luominen sähkö- ja maakaasuverkoille Kaakkois-Euroopassa ja niiden yhdistäminen laajempiin EU:n markkinoihin on tärkeä askel talouskehityksen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Energiatehokkuuden edistäminen yhteistyössä kolmansien maiden kanssa on myös osa neuvoston politiikkaa tällä alalla. Puheenjohtajavaltio ja komissio tukivat G8-kokouksessa Pietarissa energiatehokkuusaloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta monilla aloilla maailmanlaajuisesti. Energia ja energiatehokkuus olivat tärkeitä aiheita syyskuussa Helsingissä järjestetyssä Asem-kokouksessa ja myös Venäjän ja muiden maiden kanssa tällä puheenjohtajakaudella järjestetyissä kahdenvälisissä tapaamisissa. Toisena esimerkkinä tästä on äskettäin hyväksytty Yhdysvaltojen kanssa tehdyn toimistolaitealan Energy Star -sopimuksen uusiminen; neuvosto tarkastelee ehdotusta neuvoston päätökseksi sopimuksen tekemisestä ja allekirjoittamisesta heti sen saatuaan. Tavoitteena on hyväksyä ehdotus mahdollisimman pian luottaen tässä hyvään yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa. Sama pätee unionin asetukseen, jolla kahdenvälinen sopimus saatetaan osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

Tässä oli lyhyt katsaus neuvoston aikomuksiin vaikuttaa lähikuukausina energiapolitiikan avulla Euroopan talouden kasvuun ja kilpailukykyyn.

 

Ερώτηση αρ. 25 του κ. Αθανασίου Παφίλη (H-0761/06)
 Θέμα: Ποινική δίωξη ενάντια σε λιθουανούς αντιφασίστες
 

Η Γενική Εισαγγελία της Λιθουανίας άσκησε, στις 24.8.2006, ποινική δίωξη εναντίον δύο εβδομηνταεξάχρονων, πρώην στελεχών των αρχών ασφαλείας της Σοβιετικής Ένωσης, γιατί το 1952, οι δύο άντρες ανακάλυψαν καταφύγιο αντισοβιετικής ένοπλης ομάδας, όπου συνελήφθησαν 7 ένοπλοι, οι οποίοι καταδικάστηκαν σε θάνατο και εκτελέστηκαν. Όπως είναι, όμως, γνωστό, οι δυνάμεις που πολεμούσαν μετά τη λήξη του Β' Παγκόσμιου Πολέμου κατά των σοβιετικών αρχών στην περιοχή της Βαλτικής στο σοβιετικό έδαφος, δεν ήταν άλλοι από τους ντόπιους ναζί που προσπάθησαν, χωρίς επιτυχία, να εξαπολύσουν κύμα τρομοκρατίας.

Καταδικάζει το Συμβούλιο την απαράδεκτη προσπάθεια παραχάραξης της ιστορίας από τις λιθουανικές αρχές και σκοπεύει να ζητήσει την παύση των διώξεων σε βάρος των δύο εβδομηνταεξάχρονων αντιφασιστών;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto ei ole keskustellut tästä asiasta missään vaiheessa, eikä asia kuulu neuvoston toimivaltaan.

 

Ερώτηση αρ. 26 της κ. Διαμάντως Μανωλάκου (H-0763/06)
 Θέμα: Ωμή παρέμβαση στα εσωτερικά της Κούβας από την κυβέρνηση των ΗΠΑ
 

Με αφορμή την κατάσταση της υγείας του ηγέτη της Κούβας, Φιντέλ Κάστρο, η κυβέρνηση των ΗΠΑ εντείνει τις προσπάθειές της για ανατροπή της κουβανικής κυβέρνησης και επέμβασή της στη χώρα. Με δηλώσεις του ίδιου του Προέδρου Μπους και της Υπουργού Εξωτερικών Κοντολίζα Ράις, οι ΗΠΑ ζήτησαν την ανατροπή της νόμιμης κυβέρνησης της Κούβας, τη συγκρότηση μεταβατικής κυβέρνησης, στην οποία υποσχέθηκαν πολιτική και οικονομική στήριξη, και απείλησαν με διωγμούς όσους εμποδίσουν τη συγκρότηση μιας τέτοιας κυβέρνησης.

Καταδικάζει το Συμβούλιο την επιχείρηση εκμετάλλευσης της ασθένειας του Φιντέλ Κάστρο, τις δηλώσεις και τους σχεδιασμούς της αμερικάνικης κυβέρνησης ενάντια στην Κούβα, που αποτελούν απροκάλυπτη επέμβαση στα εσωτερικά της χώρας και ωμή παρέμβαση ενάντια στην ακεραιότητα και την ανεξαρτησία της, ή συντάσσεται με αυτούς, όπως ζήτησε ο ίδιος ο Πρόεδρος Μπούς από τις συμμαχικές κυβερνήσεις;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Kysyjän esiin tuoma seikka on USAn ja Kuuban kahdenvälinen asia. Euroopan parlamentti tuntee hyvin EU:n yhteisen kannan Kuubasta, eikä minun ole tarpeen toistaa sitä.

Kuuban kysymys on esillä poliittisen vuoropuhelun tapaamisissa Yhdysvaltojen kanssa. EU ja Yhdysvallat ilmaisivat 21. kesäkuuta pidetyssä huippukokouksessa vakavan huolensa Kuuban ihmisoikeustilanteesta ja kehottivat Kuuban hallitusta ryhtymään nopeasti toimenpiteisiin tilanteen parantamiseksi. EU on tyytyväinen vapaan Kuuban avustamiseksi perustetun Yhdysvaltain komission äskettäin julkaisemassa toisessa raportissa esitettyyn sitoumukseen, jonka mukaan kuubalaisten kuuluu itse päättää tulevasta hallituksestaan ja yhteiskuntajärjestelmästään.

 

Question no 27 by Laima Liucija Andrikienė (H-0766/06)
 Subject: Enlargement of the Schengen zone
 

The new EU Member States are preparing to join the Schengen zone in October 2007. To achieve this, both sides - the prospective candidates and the EU itself - have to implement certain requirements, including SIS and SIS II. How does the Council view the progress in the creation and implementation of the Schengen information system and is it confident that this work will be finished before October 2007? Does the Council foresee any delay in the enlargement of the Schengen zone? What political, economic and other consequences might this delay have for Schengen zone candidate countries and the EU?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Eurooppa-neuvosto, joka kokoontui 15. ja 16. kesäkuuta 2006, vahvisti pitävänsä kiinni suunnitelmasta, jonka mukaan toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä saadaan toimintakykyiseksi huhtikuuhun 2007 mennessä. Euroopan komission yksiköiden toimittamista tiedoista teknisissä työryhmissä tehdyn arvion perusteella puheenjohtaja uskoo kuitenkin, että Schengen-alueen laajentaminen viivästyy väistämättä.

Puheenjohtaja aikoo järjestää joulukuussa pidettävässä neuvoston istunnossa keskustelun uusien Schengen-maiden mukaantulon kokonaisaikataulusta, mutta asian käsittely edellyttää ensinnäkin sitä, että komissio täsmentää monia hankkeen suunnitteluun liittyviä kohtia. Toiseksi uusille Schengen-maille on laadittava arviointiaikataulu komission yksiköiden toimittaman suunnitelman pohjalta.

Lisäksi on annettava SIS II:ta koskevat uudet säädökset. Tekniset eritelmät on mukautettava säädöksiin, joten säädösten antaminen ja järjestelmän kehittäminen ovat sidoksissa toisiinsa. Komission yksiköt ovat jo ilmoittaneet, että teknisten eritelmien kuvaus viimeistellään vasta kun säädöksistä on päästy yhteisymmärrykseen. Jäsenvaltioiden on arvioitava tämän viivästymisen mahdolliset seuraukset joulukuun neuvostossa tuolloin käytettävissä olevien tietojen pohjalta.

 

Question no 28 by Proinsias De Rossa (H-0768/06)
 Subject: Appointment of an EU envoy on Burma
 

What action has the Council taken on foot of the European Parliament's resolution of 17 November 2005 on Burma (P6_TA(2005)0444), and in particular paragraph 7 thereof, which called for a high-ranking EU envoy to be appointed to work towards securing the release of Aung San Suu Kyi, Hkun Htun Oo and other political leaders, to develop a comprehensive EU strategy on Burma enabling humanitarian aid to be delivered to the people of Burma from within Burma and through cross-border strategies, and to bring about a transition to democracy and respect for human rights?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto haluaa muistuttaa vastauksestaan kysyjän esittämään kirjalliseen kysymykseen nro 1779/06, jossa käsiteltiin sisällöltään samaa asiaa. Neuvoston näkökanta ei ole muuttunut sen jälkeen.

Neuvosto on kysyjän tavoin huolissaan edelleen jatkuvasta umpikujatilanteesta ja uudistusten puuttumisesta Burmassa/Myanmarissa. Neuvoston puheenjohtajavaltio Suomi otti sen vuoksi maassa vallitsevan tilanteen esille äskettäin Helsingissä pidetyssä Aasian ja Euroopan ASEM-huippukokouksessa, jossa oli läsnä 13 Aasian maata, Burma/Myanmar mukaan luettuna. Lisäksi 10. syyskuuta pidettiin kahdenvälinen troikkakokous. Siinä yhteydessä EU saattoi Burman ulkoasiainministerin tietoon EU:n vakavat huolenaiheet ja tuomitsi Daw Aung San Suu Kyin jatkuvan kotiarestin sekä muiden mielipidevankien vangittuna pitämisen. EU myös kehotti hallitusta merkittävästi kohentamaan maan demokratian ja ihmisoikeuksien tilaa.

 

Question no 29 by Simon Coveney (H-0771/06)
 Subject: Crisis situation in Eastern Burma and along the Thai-Burma border
 

According to the majority of reports from aid and advocacy agencies working in Burma and along its borders, conditions in that country have deteriorated considerably over the past year. SPDC government offensives in the Karen and Karenni States have resulted in an increased number of refugees fleeing across the border into Thailand. The use of rape as a tool of war in an attempt to destroy ethnic nationality groups across the country has been well documented. Another report has documented at least 50 cases, in 2006 alone, of Kachin women who have been trafficked from Burma into China. The women are sold as sex slaves or ‘wives’ to brothels or Chinese men. The Finnish Presidency decided to waive the visa ban on the SPDC Foreign Minister to allow him to attend the ASEM summit in Helsinki. Unsurprisingly, at the summit EU officials were once again told by the SPDC that they need ‘more time’ to implement democratic and human rights reforms.

Would the Council explain what waiving the visa ban on U Nyan Win has achieved as far as progress on human rights and democratic reforms is concerned? What action is the Council taking to address the crisis situation in Eastern Burma and along the Thai-Burma border? Will the Council commit to raising with the Chinese and Burma SPDC governments the issue of the trafficking of women, particularly of the Kachin ethnic nationality, as a matter of urgency?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Euroopan unioni seuraa tiiviisti Burman/Myanmarin tilannetta ja samassa yhteydessä myös etnisten vähemmistöjen tilannetta maassa. Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, neuvosto tuomitsi toukokuussa ankarasti siviileihin kohdistuneet hyökkäykset, jotka seurasivat Burman/Myanmarin armeijan tehostettuja toimia Karen-kansan kansallista liittoa (KNU) vastaan. Armeijan toimien johdosta huomattava määrä henkilöitä joutui siirtymään kotiseudultaan Karenin alueen pohjoisosassa, ja lisäksi uusi merkittävä pakolaisvirta kohdistui Thaimaahan.

EU on jatkuvasti vedonnut Burman/Myanmarin johtoon, jotta se lopettaisi siviileihin kohdistuvat väärinkäytökset ja pakkosiirrot konfliktialueilla, ja kehottaa molempia osapuolia noudattamaan tarkasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta. EU tukee Burman/Myanmarin alueellista koskemattomuutta, mutta kehottaa sen hallitusta suojaamaan kaikkien kansalaisten ja ryhmien ihmisoikeuksia etnisestä alkuperästä tai uskonnosta riippumatta.

Kaikissa tapaamisissaan Burman/Myanmarin kanssa EU kehottaa hallitusta sallimaan kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen esteettömän pääsyn maahan varsinkin humanitaarisen avun antamiseksi, sallimaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) tavata poliittisia vankeja ilman valvontaa sekä mahdollistamaan riippumaton selvitystyö.

U Nyan Winin viisumikiellosta poikkeamalla EU sai troikan tapaamisessa sekä muiden aasialaisten ulkoasiainministerien läsnäollessa ilmaista yksityiskohtaisesti ja selväsanaisesti suoraan Burman/Myanmarin ulkoasiainministerille EU:n olevan edelleen turhautunut Burman/Myanmarin tilanteeseen sekä tyrmistynyt siitä, että Burman/Myanmarin hallitus ei ole merkittävästi edesauttanut maan demokratiakehitystä ja parantanut ihmisoikeustilannetta. Samoin EU:lla oli näin mahdollisuus ilmaista huolestuneisuutensa maan etnisten vähemmistöjen tilanteesta erityisesti Karenin alueella.

Neuvosto ottaa Burman/Myanmarin tilanteen säännöllisesti esille myös poliittiseen vuoropuheluun kuuluvissa kokouksissa Burman/Myanmarin naapurimaiden, myös Kiinan, kanssa ja painostaa niitä jatkuvasti käyttämään yhteyksiään Burmaan/Myanmariin, jotta saataisiin aikaan muutos kohti siirtymistä demokratiaan, kansallista sovintoa ja kestävää kehitystä. Tällä tavoin neuvosto myös ilmaisee näkemyksensä, että olisi naapurimaiden etujen mukaista tukea hyvää hallintotapaa ja hallinnollisia valmiuksia Burmassa/Myanmarissa, jolloin olisi helpompaa käsitellä esimerkiksi ihmiskauppaa, huumekauppaa ja tartuntatautien leviämistä.

 

Zapytanie nr 30 skierowane przez Leopold Józef Rutowicz (H-0770/06)
 Dotyczy: Importu truskawek z Chin
 

Od 2004 roku trwa postępowanie antydumpingowe w sprawie importu mrożonych truskawek z Chin. Sprawa ochrony producentów truskawek mrożonych jest kluczowym problemem w Polsce, gdyż jest ona jednym z większych producentów truskawek i istniejąca sytuacja powoduje wykluczenie wielu polskich producentów z tego rynku, w wyniku bardzo istotnego zaniżenia cen.

Pragnę zapytać Radę, kiedy zapadnie decyzja na wprowadzenie tymczasowego cła antydumpingowego na import truskawek z Chin?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on hyvin tietoinen huolenaiheista, joita paikalliset tuottajat jäsenvaltioissa ja erityisesti Puolassa ovat tuoneet ilmi liittyen pakastemansikoiden tuontiin Kiinan kansantasavallasta.

Kysyjä on epäilemättä perehtynyt polkumyyntitutkimuksia koskeviin yleisiin puitteisiin, joiden mukaan komission on aloitettava tutkimukset ja otettava käyttöön tilapäisiä toimenpiteitä. Komissio aloitti 19.1.2006 asiaa koskevan tutkimuksen, jonka tarkoituksena on todeta, onko kyseinen tuonti oikeudellisessa mielessä polkumyyntiä ja onko sillä kielteisiä vaikutuksia pakastemansikoiden tuotantoalan taloudelliseen tilanteeseen. Jos komissio tutkimuksensa perusteella tulee siihen tulokseen, että tilapäisiä toimenpiteitä olisi otettava käyttöön, niiden olisi tultava voimaan viimeistään 18.10.2006 ja oltava voimassa enintään 6 kuukautta.

Jos komissio aikanaan toteaa loppupäätelmissään, että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto on tarpeen, se toimittaa neuvostolle virallisen ehdotuksen. Neuvoston on sitten tehtävä päätös toimenpiteistä kuukauden kuluessa. Neuvosto ei ole toistaiseksi saanut komissiolta tällaista ehdotusta.

 

Zapytanie nr 31 skierowane przez Ryszard Czarnecki (H-0774/06)
 Dotyczy: Aktywności krajów członkowskich UE w Libanie
 

Jak Rada ocenia aktywność krajów członkowskich Unii Europejskiej w planowanych siłach pokojowych w Libanie?

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto painotti 15.9.2006 tekemissään päätelmissä sitoumustaan tukea YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täydellistä täytäntöönpanoa ja totesi EU:n jäsenvaltioiden osallistuvan huomattavalla panoksella tehostettuun UNIFIL-operaatioon. Eurooppalaiset joukot muodostavat tämän YK:n vahvistetun rauhanturvaoperaation ytimen. EU:n jäsenvaltioiden merkittävä osallistuminen korostaa niiden päättäväisyyttä täyttää YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 asetetut tavoitteet.

 

Ερώτηση αρ. 32 του κ. Γεωργίου Τούσσα (H-0776/06)
 Θέμα: Δολοφονία συνδικαλιστικών στελεχών στις Φιλιππίνες
 

Στις 16 και 17 Αυγούστου 2006 δολοφονήθηκαν στις Φιλιππίνες από «αγνώστους» ο Ορλάντο Ριβέρα, ηγέτης αριστερής συνδικαλιστικής οργάνωσης ψαράδων, και η αγροτοσυνδικαλίστρια Χούλιε Βελάσκες, πρόεδρος παραρτήματος του Αγροτικού Κινήματος των Φιλιππίνων. Οι δολοφονίες αυτές έρχονται να προστεθούν σε μία σειρά παρόμοιες ενέργειες ενάντια σε αριστερούς ακτιβιστές, δημοσιογράφους, συνδικαλιστές κ.ά. και έχουν καταδικαστεί από κόμματα και προσωπικότητες, τη Διεθνή Αμνηστία, που άσκησε οξύτατη κριτική στην πρόεδρο Γκλόρια Αρόγιο για την «αποτυχία της να σταματήσει τις πολιτικές δολοφονίες στη χώρα», και άλλες ΜΚΟ.

Ποια είναι η θέση του Συμβουλίου σχετικά με τις δολοφονίες αυτές και το κλίμα τρομοκρατίας ενάντια σε συνδικαλιστικά στελέχη, που η κυβέρνηση Αρόγιο τουλάχιστον ανέχεται, μη λαμβάνοντας τα κατάλληλα μέτρα για την αντιμετώπιση του;

 
  
 

Tämä puheenjohtajavaltion laatima vastaus ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä.

Neuvosto on hyvin tietoinen näistä tapahtumista ja Filippiineillä viime kuukausina tapahtuneista useista muista laittomista teloituksista, joiden uhriksi on joutunut lehdistön edustajia, ihmisoikeuksien puolustajia, poliittisia aktivisteja, lakimiehiä ja muita henkilöitä.

EU ilmaisee säännöllisesti syvän huolensa näistä teoista ja kehottaa viranomaisia ryhtymään pikaisesti toimiin ongelman ratkaisemiseksi saattamalla syylliset oikeuteen ja toteuttamalla ehkäiseviä toimenpiteitä.

Asiasta on keskusteltu Filippiinien viranomaisten kanssa eri tasoilla, muun muassa presidentti Arroyon ja ulkoasiainministeri Romolon kanssa Helsingissä 10.–11.9. pidetyn Asem-kokouksen yhteydessä. EU on pannut merkille, että Filippiinien hallitus on perustanut laittomia teloituksia selvittämään erityistyöryhmän, johon kuuluu myös kansalaisyhteiskunnan edustajia. EU jatkaa näiden toimenpiteiden tarkastelua ja ryhtyy tarvittaessa asiaankuuluviin toimiin.

EU on myös valmis avustamaan Filippiinejä sen pyrkiessä vahvistamaan oikeusjärjestelmäänsä.

 

QUESTIONS TO THE COMMISSION
Question no 40 by Liam Aylward (H-0706/06)
 Subject: EU White Paper on sport
 

Can the Commission spell out what it hopes to achieve by putting in place a new EU White paper on sport later this year and could it explain what the timescale will be for sporting organisations in Europe to make submissions concerning the provisions of this White Paper?

 
  
 

As rightly stated by the Honourable Member, the Commission is in the process of preparing an important initiative relating to the role of sport in Europe, with a view to the possible adoption of a White Paper on this subject.

Scope and aims of the intended White Paper

The envisaged White Paper on sport could be based on a stocktaking exercise aiming to clarify the important role which sport plays in Europe in societal and in economic terms and pointing to its potential to contribute to the Commission’s overall political objectives. It would also address the interests of sport as well as the challenges the specific organisation of sport is facing today in Europe, including in terms of public governance.

The envisaged White Paper would also seek to identify future actions concerning the profile of sport. The White Paper would therefore require close cooperation with different Commission services and further consultations with stakeholders.

Ideally, the initiative will be able to respond to expectations raised by sport stakeholders who have expressed their views within the dialogue framework “The EU & Sport: Matching expectations” set up by the Commission in 2005. There are also concrete demands, including those from EU governments, to address recent developments relating to sport in Europe.

Cooperation with the Parliament is also crucial to the success of the initiative. The Commission therefore welcomes the timing of the planned report on “professional football” on which it stands ready to cooperate. The results of this report could feed into the envisaged White Paper.

Timescale

In terms of timing, therefore, the Commission considers that the momentum exists to launch an important initiative, such as the intended White Paper on sport, in 2007.

Naturally, a broad consultation process, involving governmental and non-governmental actors, has to precede the drafting and publication of such a document. The Commission has now entered an intense period of internal and external consultations which will continue until early 2007.

On the external side, the Commission started in June 2006 with a Consultation Conference involving the broader European Sport Movement. Five days ago the Commissioner in charge of Education, Training, Culture and Multilingualism met with the leaders of European Sport Federations to discuss sport governance in Europe. Later in the autumn an on-line consultation will give the opportunity for everybody to voice interests and concerns on some key areas of the White Paper. The Commission continues to encourage sport organisations to participate in this process.

The Commission is open to examining further the specific concerns of sport organisations. Their written contributions are welcome at every stage of the consultation process. In order to structure the consultation process, the Commission calls on sport organisations to make their voices heard through their European umbrella organisations. This has worked very well in the recent past and should help us accomplish this challenging exercise.

 

Question no 41 by Gay Mitchell (H-0747/06)
 Subject: European Qualifications Framework
 

Considering that the European Qualifications Framework announced on 5 September is a voluntary exercise, will the Commission outline how this will directly benefit the awarding institutions?

 
  
 

The European Qualifications Framework's (EQF) objective is to improve the transparency of qualifications in order to promote lifelong learning and the geographical and occupational mobility of learners and workers.

The draft proposal recommends that Member States use the EQF as a reference tool to facilitate comparisons between qualifications awarded under different systems. It also recommends that Member States relate their national qualifications systems to the EQF and, where appropriate, develop national qualifications frameworks. Member States are also recommended to ensure that new qualifications and “Europass” documents contain a reference to the appropriate EQF level. These recommendations, if implemented, will promote the transparency and comparability of individual qualifications where no mandatory instruments exist. In accordance with Articles 149 and 150 of the Treaty, binding Community legislation on matters such as the EQF may not be adopted.

The EQF will therefore benefit awarding institutions and authorities by making it easier for them to interpret the variety of qualifications awarded under different education and training systems, as well as making the qualifications which they award more transparent to others. Where Member States adopt or already have National Qualifications Frameworks, this will, of course, make the implementation of the EQF much more effective.

 

Question no 42 by Simon Coveney (H-0772/06)
 Subject: Discrepancies between Member State language levels
 

Recent surveys have shown huge discrepancies in linguistic skills between different Member States. Does the Commission envisage introducing new measures to attempt to enhance multilingualism among Member States?

 
  
 

In 2005, the Commission published its Communication on “The European Indicator of Language Competence”(1), which will be developed by a group of governmental experts from the Member States. Since there is no existing standardised survey of language skills across the European Union, it is necessary to collect accurate and up-to-date data on the effectiveness of foreign language teaching systems. This will be achieved with the help of the indicator, which will show the Commission the general level of foreign language knowledge in the Member States.

This will involve the administration of specially developed tests of competence to a sample of pupils in education and training establishments in all Member States. Following the recommendations of the 2002 Barcelona European Council, for each candidate in the sample, the indicator should measure skills in at least two languages other than their mother tongue.

 
 

(1) COM(2005) 356 final

 

Zapytanie nr 43 skierowane przez Ryszard Czarnecki (H-0775/06)
 Dotyczy: Fundusze na naukę języków obcych
 

Czy Unia Europejska przeznaczy jakieś środki w ramach wyrównywania szans edukacyjnych na naukę języków obcych dla młodzieży w krajach członkowskich nowej Unii Europejskiej?

 
  
 

Through the Socrates and Leonardo programmes, the Commission has invested over €30 million a year in practical projects that stimulate the enthusiasm of language learners and their teachers. These include school exchanges, language assistantships and teacher training schemes under the Comenius action, and awareness raising activities and the development of innovative learning tools under the Lingua action.

In addition, there has been an enormous investment in mobility through the Erasmus action and the Leonardo programme, both of which include funding for linguistic preparation courses, the Youth programme and the town-twinning action. The reports the Commission receives from participants in these actions show that mobility is a key factor in motivating people to learn about their neighbours, and to learn their languages.

These types of activity will continue in the new Life Long Learning Programme that will run from 2007-2013, specifically via the Languages Key Activity and the Comenius, Erasmus and Leonardo sub-programmes. As the Honourable Member will know, however, in accordance with Article 149 of the Treaty, the Commission has to respect fully the responsibility of Member States for the content of teaching syllabuses, the organisation of their education system, and their cultural and linguistic diversity.

 

Question no 46 by Eoin Ryan (H-0708/06)
 Subject: Security measures at European airports
 

Can the Commission state what measures it has implemented to date to improve security arrangements at European airports and what plans it has, if any, to further improve the security situation in European airports in the future?

 
  
 

Immédiatement après les attaques terroristes du 11 septembre 2001, la Commission a développé un règlement cadre sur la sûreté de l’aviation civile. Le règlement a été adopté en décembre 2002(1) et a établi les normes de base communes applicables aux mesures de sûreté aérienne et les mécanismes appropriés de contrôle de la conformité, y compris les inspections par la Commission.

Depuis son entrée en vigueur, dix règlements de mise en oeuvre détaillant les mesures et les adaptations techniques des normes de base communes ont été adoptés par la Commission en comitologie. La Commission, avec l’aide du Comité sur la Sûreté de l’Aviation Civile, revoit constamment ces mesures de sûreté aérienne et, au besoin, y apporte des ajustements.

Depuis février 2004, la Commission mène également des inspections régulières dans les aéroports des Etats membres afin de vérifier leur conformité avec les normes communes. A ce jour, plus de 70 inspections ont été menées par la Commission.

Sur base de l’expérience acquise dans la mise en œuvre du règlement cadre, la Commission a proposé une révision de ce règlement en septembre 2005(2). Cette révision vise une simplification du règlement cadre actuel. Elle garantira une plus grande flexibilité permettant de réagir rapidement aux nouveaux risques encourus, de mettre en œuvre les derniers développements technologiques, et une meilleure sauvegarde des informations sensibles relatives aux normes de sûreté.

Cette proposition de règlement cadre révisé a été soumise au Parlement et au Conseil le 23 septembre 2005 et fait actuellement l'objet d'une première lecture du Conseil. La Commission considère qu’une adoption rapide de ce règlement est très importante.

La Commission poursuivra ses efforts constants pour assurer une mise en œuvre harmonisée des règles communes de mesures de sûreté dans l’aviation afin d’empêcher les actes d’intervention illicite dans l’aviation civile en Europe. En outre, la Commission, avec le Comité sur la Sûreté dans l’Aviation Civile, est en train de développer une réponse appropriée aux nouvelles menaces révélées par les événements récents.

 
 

(1) Règlement (CE) n° 2320/2002 du Parlement et du Conseil du 16 décembre 2002 relatif à l'instauration de règles communes dans le domaine de la sûreté de l'aviation civile (JO L 355 du 30/12/2002)
(2) COM(2005)0429 final – C6-0290/2005 – 2005/0191(COD)

 

Anfrage Nr. 47 von Bernd Posselt (H-0712/06)
 Betrifft: Schnellbahnverbindungen in Süddeutschland
 

Welche Informationen hat die Kommission, was die zeitliche und die finanzielle Dimension zweier wichtiger Schnellbahnverbindungen in Süddeutschland betrifft: des deutschen Teilstücks der „Magistrale für Europa“ von Kehl bis zur österreichischen Grenze sowie der Verbindung von München bis zum Brenner-Basistunnel, mit dessen Bau soeben begonnen wurde?

 
  
 

En ce qui concerne la « Magistrale européenne », le rapport de M. Balázs, coordonnateur européen pour l’axe prioritaire n° 17 (Paris-Stuttgart-Vienne-Bratislava) indique que la modernisation de l’axe ferroviaire en question – dont une partie des travaux sont déjà en cours - devrait être complétée dans sa quasi-totalité pour 2015. Les Ministres des Transports de France, d´Allemagne, d´Autriche et de Slovaquie ont ainsi confirmé cette volonté à travers la signature d’une déclaration d’intention, le 9 juin 2006.

Quant à la ligne entre Munich et Kufstein (frontière autrichienne), il ne s’agit pas d’une ligne à grande vitesse, mais d’une ligne conventionelle. Située sur l’axe du Brenner, cette ligne a fait l’objet d’aménagements ces dernières années. A moyen terme, il est prévu d’en augmenter la capacité dans le contexte de l’ouverture du futur tunnel de base du Brenner en 2016. Des études sont prévues en 2007-2008 pour déterminer les meilleures solutions techniques. Ces études devront en particulier examiner le contournement de Rosenheim pour les trains de marchandises et la section transfrontalière entre l’Allemagne et l’Autriche. En outre, afin de garantir l’interopérabilité de l’axe, l’équipement de la ligne avec le système européen de signalisation ERTMS(1) est à l’étude (ce système étant prévu dans le futur tunnel de base et sur les nouvelles lignes de la vallée de l’Inn en Autriche).

 
 

(1) European Rail Traffic Management System

 

Anfrage Nr. 48 von Sepp Kusstatscher (H-0713/06)
 Betrifft: TEN-Projekte: Wirtschaftlichkeit BBT
 

Die Brenner-Eisenbahn ist nicht ausgelastet, der Güterverkehr rückläufig, die Eisenbahnlinie (Pontebbana) ebenfalls nicht ausgelastet. Zudem baut die Schweiz zwei Neue-Eisenbahn-Alpen-Transversalen, die eine große Kapazität haben werden.

Warum ist der Bau des BBT trotzdem notwendig, und worin besteht seine Wirtschaftlichkeit, wenn sowohl der Personen- als auch der Güterverkehr auf der Schiene bis 2020(1) nur sehr wenig zunehmen werden?

Gibt es eine gründliche Wirtschaftlichkeitsstudie, und ist errechnet worden oder soll errechnet werden, welche Verluste der BBT haben wird, solange die südliche Zulaufstrecke nicht verwirklicht sein wird?

Wolfgang Roth (ehem. EIB-Vizepräsident) ist der Meinung, dass „das Projekt derzeit gar nicht finanziert werden dürfte“, da „riesige Verluste drohen“(2). Ist die Finanzierung des BBT durch diese Umstände nicht gefährdet, auch deshalb, weil keine privaten Investoren zu finden sein werden?

 
  
 

Il est exact que le transport ferroviaire de marchandises par le Col du Brenner diminue depuis quelques années. Ce recul est en grande partie dû aux difficultés de la « route roulante », c'est-à-dire au service de transport de camions sur le train, qui a régressé depuis la fin du système des « écopoints » à la fin de l’année 2003. Néanmoins, les résultats du premier semestre 2006 montrent une forte reprise des trafics de la route roulante sur l’itinéraire du Brenner.

Sur une longue période, il faut considérer que le trafic ferroviaire actuel par le Col du Brenner est le double de ce qu’il était en 1990. Sur la même période, le transport routier a également doublé.

L’axe du Brenner connaîtra encore une forte augmentation des trafics dans les années à venir. Dans les conditions actuelles, cette augmentation serait essentiellement absorbée par le trafic routier, ce qui pose le grave problème de la pollution dans les vallées alpines et de la congestion.

Les conditions actuelles d’exploitation de la ligne ferroviaire franchissant le col ne sont pas adaptées pour permettre à ce mode de capter un grand volume de trafic. Il faut deux à trois locomotives pour monter au col et deux pour redescendre, la longueur et le poids maximal des trains sont trop limitée.

Le projet de tunnel de base du Brenner, qui associe le tunnel de base du Brenner et ses voies d’accès en Autriche et en Italie, permettra de réaliser un itinéraire presque plat. Ainsi, une locomotive pourra circuler sans arrêt de Munich à Vérone, avec des trains plus longs et plus lourds. La suppression des locomotives de traction supplémentaires pour monter au col et des manipulations longues à la frontière permettra une forte réduction des coûts d’exploitation.

Le tunnel de base du Brenner fait partie des projets prioritaires du réseau transeuropéen dont la liste a été fixée par le Parlement et le Conseil. Dans le cadre de la préparation de ce projet, une étude de rentabilité socioéconomique a été réalisée en 2004. Cette étude, qui prend en compte les voies d’accès, indique que la réalisation de l’ouvrage se traduira par un bénéfice net pour la collectivité.

Le montage financier du projet prendra la forme d’un partenariat public privé dont les contours sont actuellement discutés. Le Coordonnateur européen, M. Karel Van Miert, et la Banque Européenne d’Investissement sont directement engagés dans ces discussions. L’objectif poursuivi par l’ensemble des partenaires du projet est d’aboutir à la présentation par le promoteur bi-national BBT SE, recommandé par un consortium consultatif mené par KPMG, après appel d’offres international lancé début 2006, d’un projet définitif – incluant les aspects juridiques et financiers – au début de l’année 2007.

Enfin, il est important de souligner que ce projet s’inscrit dans une politique globale pour la traversée des Alpes. Les tunnels suisses en cours de construction, le projet de tunnel du Montcenis et le projet de tunnel du Brenner sont complémentaires car ils viennent répondre à des flux de trafic différents : ce ne sont pas les tunnels suisses qui réduiront la croissance du transport routier par le col du Brenner.

 
 

(1)Halbzeitbilanz der Europäischen Kommission zum Weißbuch von 2001 über die Verkehrspolitik
(2)Quelle: Der Standard, 1./2. Juli 2006

 

Ερώτηση αρ. 49 του κ. Δημητρίου Παπαδημούλη (H-0726/06)
 Θέμα: Εναρμονισμένη πρακτική πλοιοκτητών σε γραμμές ελληνικών νησιών
 

Σε προηγούμενη ερώτησή μου (E-2290/06) σχετικά με «την εναρμονισμένη πρακτική πλοιοκτητών σε γραμμές ελληνικών νησιών», η Επιτροπή απάντησε ότι: «θα απευθύνει στην Ελλάδα λεπτομερές ερωτηματολόγιο προκειμένου να εξακριβώσει κατά πόσον πληρούνται οι όροι που επιβάλλει ο κανονισμός (ΕΟΚ) αριθ. 3577/92(1) για τη σύναψη συμβάσεων παροχής δημόσιας υπηρεσίας ή για την επιβολή υποχρεώσεων παροχής δημόσιας υπηρεσίας. Εξάλλου, θα ελέγξει κατά πόσον χορηγήθηκαν δημόσιες επιδοτήσεις ή, ενδεχομένως, κατά πόσον αυτές είναι συμβατές με τις διατάξεις της Συνθήκης που διέπουν τις κρατικές ενισχύσεις."

Δεδομένου ότι από την εφαρμογή του Κανονισμού (ΕΟΚ) αριθ. 3577/92 αυξάνεται κάθε χρόνο το ποσό των επιδοτήσεων στους ακτοπλόους από τον κρατικό προϋπολογισμό καθώς επίσης ότι φέτος σε αρκετά νησιά μειώθηκε η προσέλευση τουριστών εξαιτίας της μείωσης των δρομολογίων και της αύξησης των ναύλων, ερωτάται η Επιτροπή, απεστάλη στις ελληνικές αρχές το εν λόγω ερωτηματολόγιο; Προτίθεται να ερευνήσει τη μετοχική σύνθεση των ακτοπλοϊκών εταιρειών, που μετά από αμοιβαίες εξαγορές μεριδίων μπορεί να οικοδομείται δεσπόζουσα θέση; Ποια η, μέχρι τώρα, αντίδραση των ελληνικών αρχών;

 
  
 

Le questionnaire de la Commission doit exposer de manière précise et détaillée tous les éléments de fait et les questions de droit qui se posent. Pour ce faire, la Commission doit compléter les informations qui lui ont été fournies par l’honorable parlementaire dans sa question écrite E-2290/06, qui a fait l’objet de la réponse de la Commission du 28 juillet 2006. Dès qu’elle sera en possession des éléments nécessaires, la Commission ne manquera pas d’envoyer le questionnaire aux autorités grecques. La Commission examinera également sous l’angle de la concurrence, les participations croisées dans le secteur du cabotage maritime.

 
 

(1) EE L 364 της 12.12.1992, σελ. 7.

 

Vraag nr. 50 van Frank Vanhecke (H-0734/06)
 Betreft: Omzetting van Europese richtlijn 2003/20/EG door België
 

De Europese richtlijn 2003/20/EG(1) bepaalt dat kinderen tot één meter vijfendertig enkel nog met een aangepast zitje vervoerd mogen worden in wagens. Voor gezinnen met meerdere kleine kinderen betekent deze (goede veiligheids-) verplichting al een aanzienlijke bijkomende financiële last. Naar verluidt zou de zesde Europese BTW-richtlijn aan de lidstaten de mogelijkheid geven om de BTW op de kinderzitjes te verlagen van 21% naar 6%.

Welke EU-lidstaten hebben de richtlijn 2003/20/EG omgezet in nationaal recht op 9 mei 2006? Welke EU-lidstaten hebben gebruik gemaakt van de mogelijkheid om de BTW op de kinderzitjes te verlagen en/of zijn zinnens dit te doen?

 
  
 

A la date du 9 mai 2006, date pour laquelle les Etats membres devaient mettre en vigueur les dispositions législatives, réglementaires et administratives nécessaires pour se conformer à la directive 2003/20/CE, les Etats membres suivants avaient communiqué leurs mesures nationales de tranposition.

La République tchèque, l'Italie, la Lettonie, les Pays-Bas, l'Autriche, la Pologne, le Portugal et la Slovénie.

Les Etat membres suivants ont communiqué depuis des mesures nationales de transposition:

La Belgique(2), le Danemark, l'Allemagne, l'Espagne, la France, l'Irlande, la Finlande et le Royaume-Uni.

La Commission examine ces communications en vue de vérifier leur concordance avec les dispositions de la Directive.

Concernant la question sur la réduction de la taxe sur la valeur ajoutée (TVA), les dispositions de la sixième directive européenne sur la TVA permettent aux Etats membres d'appliquer un taux réduit de TVA d'un minimum de 5% aux sièges d’enfant pour voitures automobiles. Il s'agit d'une possibilité laissée à l'appréciation des Etats membres.

Selon les informations dont dispose la Commission, les États membres qui font usage de cette possibilité et appliquent actuellement un taux réduit sont les suivants:

La République tchèque, la Pologne et le Royaume-Uni.

La Commission ne dispose pas d'informations en ce qui concerne les intentions des autres Etats membres quant à l'application éventuelle d'un taux réduit de TVA sur les sièges pour enfants.

 
 

(1) PB L 115 van 9.5.2003, blz. 63.
(2)    Arrêté royal du 22.08.2006, Moniteur belge du 25.08.2006, page 42353.

 

Fråga nr 51 från Hélène Goudin (H-0737/06)
 Angående: EU-direktiv som ifrågasätter trafiken med äldre ångbåtar
 

I Sverige utgör trafiken med gamla ångbåtar i bland annat Stockholms skärgård ett uppskattat inslag i det nationella kulturarvet. Det svenska sjöfartsverket har klargjort att denna trafik kan komma att upphöra. Orsaken till detta är att EU:s sjösäkerhetsdirektiv ställer rigorösa krav som förutsätter omfattande ombyggnationer av ångbåtarna. Detta är ytterst komplicerat, kostsamt eller rentav omöjligt att genomföra. Sjösäkerhetsdirektivet hotar därmed den framtida trafiken för ångbåtar som har färdats på svenskt vatten sedan 1800-talet. Kan kommissionen bekräfta att sjösäkerhetsdirektivet hotar trafiken med svenska ångbåtar, eller har de svenska myndigheterna övertolkat direktivet? Anser inte kommissionen att Sverige och övriga medlemsstater är kapabla att självständigt reglera säkerhetsföreskrifter för sin respektive nationella ångbåtstrafik?

 
  
 

La Directive 98/18/CE(1) établissant des règles et normes de sécurité pour les navires à passagers ne s’applique pas aux navires à passagers historiques conçus avant 1965 et construits essentiellement en matériaux d’origine. Néanmoins, les Etats membres restent libres d'appliquer les dispositions de cette directive à ce type de navire, s'ils le souhaitent.

Dans le cas d'espèce, il apparaît que les autorités maritimes suédoises ont décidé de limiter la circulation de ces anciens bateaux à vapeur à des zones littorales locales pour des raisons de sécurité.

 
 

(1) Directive 98/18/CE du Conseil du 17 mars 1998, JO L 144 du 15.5.98

 

Question no 52 by Marian Harkin (H-0750/06)
 Subject: Grant support for regional airports
 

The Irish Government has set up a scheme called 'The National Development Capital Grant Scheme for Regional Airports', and has applied to the European Commission for its approval of this scheme.

Will the Commission indicate when the application was received, and on what basis the application was made?

Can the Commission outline any issues or difficulties with this application from the perspective of category D airports in Objective 1 regions?

 
  
 

Le 7 juin 2006, les autorités irlandaises ont notifié une mesure concernant le programme de développement national d'aide en capital en faveur des six aéroports régionaux situés à Donegal, Sligo, Knock, Galway, Kerry et Waterford en accord avec l'Article 88 du Traité C.E. Ce dossier est actuellement examiné par la Commission.

Lors de sa réunion du 26 septembre 2006, la Commission a décidé d'autoriser ce régime d'aide en considérant que le soutien du gouvernement irlandais à l'investissement dans les 6 aéroports régionaux constitue une aide d'Etat compatible avec les règles de concurrence.

Cette décision est notamment prise sur le fondement des lignes directrices adoptés par la Commission en septembre dernier, qui favorisent le développement des aéroports régionaux, notamment des plus petits d'entre eux (comme les 6 cas concernés ici), et plus encore lorsqu'ils sont isolés ou dans des régions en retard de développement (objectif 1).

 

Vraag nr. 53 van Ivo Belet (H-0759/06)
 Betreft: Realisatie project IJzeren Rijn
 

De heringebruikname van de IJzeren Rijn is een prioritair Europees TEN-project. Ondanks het feit dat uiteindelijk op 6 juli 2006 een commissie van onafhankelijke deskundigen werd aangesteld om een advies uit te werken over de raming en de omvang van de kosten, dreigt de realisatie van het project op de lange baan te worden geschoven, met name omdat de bevoegde Nederlandse overheid niet mee wil.

Gaat de Commissie ermee akkoord dat dit project, mits het gerealiseerd wordt met voldoende voorzorgsmaatregelen om de lawaaioverlast voor de betrokken buurtbewoners te beperken, in het algemeen belang zo snel mogelijk wordt gerealiseerd?

Is de Commissie bereid een initiatief te nemen om de realisatie van dit project, dat van groot belang is vanuit economisch en ecologisch oogpunt, te helpen verwezenlijken?

Hoe ziet de Commissie concreet de verhouding tussen het realiseren van dit project en de bescherming van de gebieden die vallen onder de Vogel- en Habitatrichtlijn?

 
  
 

Dans le cadre des orientations communautaires de 2004 pour le développement du réseau transeuropéen de transport telles qu’approuvées par le Parlement et le Conseil Européen, le projet de Rhin ferré (appelé communément Rhin d’acier) fait partie d’un des trente projets prioritaires. Il s’agit du projet prioritaire 24 : Axe ferroviaire Lyon/Gênes-Bâle-Duisburg-Rotterdam/Anvers. Ces orientations qui constituent un cadre général de référence pour la mise en place du réseau, impliquent le respect des directives européennes et en particulier des directives concernant l’environnement.

Il va de soi que la Commission mettra tout en œuvre afin que le projet soit réalisé dans le sens des orientations. Elle suivra avec la plus grande attention les travaux de la Commission d’experts indépendants qui devra rendre un avis sur la répartition des coûts du projet. Il convient toutefois de rappeler que la réalisation d’un projet relève d’une décision souveraine des Etats membres concernés.

Concernant l’importance de ces projets sur l’environnement, les études d’impact sont obligatoires dans le cadre des orientations communautaires pour le développement des réseaux transeuropéens de transport (art. 8 point 1) et le respect de la législation communautaire, y compris les directives «oiseaux »(1) et «habitats » (2), fait partie des conditions pour la réalisation du projet. La Commission n’accordera, par ailleurs, de financements que si la législation européenne est respectée.

 
 

(1) Directive 79/409/CEE du Conseil, du 2 avril 1979, concernant la conservation des oiseaux sauvages (JO L 103, du 25.4.1979) tel que modifiée par la directive 91/244/CEE de la Commission du 6 mars 1991 (JO L 115, du 8.5.1991)
(2) Directive 92/43/CEE du Conseil, du 21 mai 1992, concernant la conservation des habitats naturels ainsi que de la faune et de la flore sauvages (JO L 206, 22.7.1992)

 

Zapytanie nr 54 skierowane przez Leopold Józef Rutowicz (H-0765/06)
 Dotyczy: Rozwój żeglugi śródlądowej
 

Przewoźnicy żeglugi śródlądowej odgrywają role niszowego operatora na rynku krajowym i międzynarodowym przewozów ładunków w Polsce, gdyż stan dróg wodnych i potencjał portów śródlądowych nie pozwalają na istotne zwiększenie wielkości przewozów. Oprócz tego, czynnikami ograniczającymi rozwój żeglugi śródlądowej w Polsce są: duże wahania poziomu wód w rzekach w ciągu roku, brak regulacji największych rzek i ich dopływów, stosunkowo długi okres występowania zjawisk lodowych oraz niedorozwój zaplecza portów. Istniejący układ geograficzny dróg wodnych i brak nowych, dużych inwestycji infrastrukturalnych ogranicza rozwój przewozów ładunków barkami motorowymi i zestawami pchanymi w całej Europie, choć żegluga śródlądowa jest nieuciążliwa dla środowiska naturalnego oraz zapewnia niskie koszty transportu wielu grup ładunków.

W związku z powyższym, zwracam się z pytaniem, jakie Komisja przewiduje możliwości pomocy dla rozbudowy i rozwoju sieci żeglugi śródlądowej w Polsce w celu pełnego przyłączenia jej do europejskiej sieci transportu wodnego?

 
  
 

La Commission est favorable au développement du transport par voies navigables en Europe pour des raisons liées à l’environnement, les coûts réduits et la sûreté du transport.

En ce qui concerne la Pologne, une partie de son réseau est incluse dans les réseaux trans-européens. Il s’agit de la rivière Oder et d’une petite partie de la rivière Vistule.

Jusqu’à présent, la Commission n’a pas reçu de demande d’assistance financière relatif à un projet d’infrastructure de voie navigable en Pologne.

En revanche, dans le cadre financier 2007-2013, la Pologne a indiqué qu’elle envisage de lancer certains projets d’infrastructure à la partie nord de la rivière Oder.

Il appartient à la Pologne de prendre l’initiative de mettre en œuvre des projets d’infrastructure sur son réseau de voies navigables. Ces projets pourront bénéficier de l’assistance financière par les fonds structurels, le budget RTE-T ou des prêts de la BEI.

La Commission examinera toute demande d’assistance financière de la Pologne pour des projets dans ce domaine.

Dans le cadre du programme d'action "NAIADES" que la Commission a adopté en janvier 2006 sur la promotion du transport par voies navigables, la Commission a annoncé un plan européen de développement pour l'amélioration et la maintenance des infrastructures des voies navigables et des installations de transbordement. Ce plan devrait être axé sur l'élimination des goulets d'étranglement, en harmonie avec l'environnement aquatique naturel, et donner des orientations en matière de financement et des priorités.

Le programme d'action "NAIADES" a été accueilli favorablement par le Conseil des Ministres des Transports et est actuellement à l'étude du Parlement.

 

Ερώτηση αρ. 55 του κ. Γεωργίου Τούσσα (H-0777/06)
 Θέμα: Σε κίνδυνο οι ζωές επιβατών και εργαζομένων στα πλοία
 

Με το Π.Δ. 124, ΦΕΚ 136/6.7.2006, για την ελεύθερη παροχή υπηρεσιών στις θαλάσσιες μεταφορές, η ελληνική κυβέρνηση προχώρησε αυθαίρετα στην κατάργηση του ορίου της 30ετίας, για την απόσυρση των ελληνικών πλοίων (νόμος 2932/2001), με τον ισχυρισμό ότι εναρμονίζει την ελληνική με την ευρωπαϊκή νομοθεσία, μετά από πρόταση της Επιτροπής. Σε ερώτησή μας στις 23.1.2006 (H-0031/06(1)) επισημαίναμε ότι, με αιτιολογημένη γνώμη της Επιτροπής προς την ελληνική κυβέρνηση, μεθοδεύεται η κατάργηση της 30ετίας για την απόσυρση των υπερήλικων υποσυντήρητων επιβατικών πλοίων. Το επιχείρημα ότι η Επιτροπή ζητούσε εναρμόνιση της νομοθεσίας για τις τιμές των εισιτηρίων και τις οργανικές συνθέσεις των πλοίων δεν ευσταθεί, γιατί οι πραγματικές αυξήσεις τα 3 τελευταία χρόνια ξεπέρασαν το 250%. Με κριτήριο τα κέρδη των ναυτιλιακών επιχειρήσεων, εφοπλιστές και υπουργείο Εμπορικής Ναυτιλίας καθορίζουν τις οργανικές συνθέσεις, το δίκτυο και τη συχνότητα δρομολογίων των πλοίων, δημιουργώντας επικίνδυνες συνθήκες για νέο ναυάγιο αντίστοιχο με αυτό του "Εξπρές ΣΑΜΙΝΑ" και θέτοντας σε μεγαλύτερο κίνδυνο τις ζωές επιβατών και εργαζομένων στα πλοία.

Καθώς ο υπουργός Εμπορικής Ναυτιλίας ισχυρίζεται ότι στα πλαίσια της υλοποίησης της πολιτικής της ΕΕ ήταν επιβεβλημένο αυτό το μέτρο, ποια είναι η θέση της Επιτροπής σχετικά με την αύξηση των ορίων ηλικίας πάνω από τα 30 έτη;

 
  
 

La Commission rappelle que, comme elle l’a déclaré en réponse à la question précédente à laquelle se réfère l’honorable parlementaire, elle n'a pas adressé à la Grèce d'avis motivé contenant un grief relatif à la limite d'âge fixée par la législation grecque pour le retrait des navires vétustes.

La directive 98/18/CE du 17 mars 1998(2) établissant des règles et normes de sécurité pour les navires à passagers telle que modifiée par la directive 2003/24/CE du 14 avril 2003(3) n'impose pas une limite d'âge automatique pour les navires à passagers. Elle prévoit seulement un retrait du service pour les navires rouliers à passagers des deux classes supérieures (A et B) dont la quille a été posée avant le 1 octobre 2004 et qui à compter du 1 octobre 2010 atteindraient l'âge de 30 ans sans satisfaire aux prescriptions de stabilité édictées par la directive 2003/25/CE du 14 avril 2003(4) pour accroître la sécurité des passagers et des personnels embarqués en améliorant la capacité de survie des navires rouliers à passagers en cas d'avarie.

Tout Etat membre a cependant la possibilité de prendre des mesures complémentaires s'il estime que les prescriptions de sécurité applicables en vertu de la directive 98/18/CE doivent être renforcées dans certaines situations découlant de conditions locales particulières. C'est toutefois à chaque Etat membre qu'il revient d'apprécier s'il entend ou non utiliser cette possibilité.

 
 

(1) Γραπτή απάντηση της 15.2.2006.
(2) JO L 144 du 15.5.1998, p.1
(3) JO L 123 du 17.5.2003, p.18
(4) JO L 123 du 17.5.2003, p.22

 

Ερώτηση αρ. 56 της κ. Μαρίας Παναγιωτοπούλου-Κασσιώτου (H-0696/06)
 Θέμα: Μέριμνα για τη διατήρηση της κλασικής αράδοσης
 

Στα πλαίσια του 7ου προγράμματος - πλαισίου δραστηριοτήτων έρευνας (2007-2013) (κεφάλαιο 8 για τις κοινωνικές και ανθρωπιστικές επιστήμες), προβάλλεται η στέρεη και υψηλής ποιότητας ερευνητική βάση στον τομέα των ανθρωπιστικών επιστημών την οποία διαθέτει η Ευρώπη και το εξαιρετικά γόνιμο έδαφος για την ανάληψη έρευνας ευρωπαϊκής κλίμακας, η οποία αναμένεται να προσδώσει υψηλή ευρωπαϊκή προστιθέμενη αξία.

Ποιες συγκεκριμένες δράσεις και ποια χρηματοδότηση προγραμματίζει η Επιτροπή στον τομέα της ανάπτυξης, διάδοσης και διατήρησης της κλασικής παράδοσης (αρχαίες, μεσαιωνικές και νεότερες γλωσσικές και ιστορικές έρευνες) για τη διαμόρφωση κοινής αντίληψης μέσω της ανάδειξης των διαφορών και ομοιοτήτων μεταξύ πολιτισμών, ιστορικού παρελθόντος, γλωσσών και αξιών στο εσωτερικό της Ευρώπης;

 
  
 

Europe can build on a strong research base in the different disciplines of the humanities. Over the last years, research projects from these communities have benefited from a steadily increasing support through the Framework Programmes.

Already during the Fifth Framework Programme (FP5), the EU supported projects involving researchers from the humanities, notably addressing issues of European identity and identity building (including a historical perspective) and values linked to democracy and citizenship.

Under FP6, the humanities were explicitly addressed in several calls and more than 10 projects are currently under way in a number of areas, notably in the field of linguistics and history:

Call Identifier

Topic

Projects Funded

FP6-2002-Citizens-3

"Cultural dialogue and the European society"

2 Networks of Excellence (NoE)

FP6-2004-Citizens-4

"Linguistic diversity in the knowledge-based society"

1 Network of Excellence (NoE) and 1 Integrated Project (IP)

FP6-2004-Citizens-5

"Values and religions in Europe"

5 Specific targeted research project (STREP) and 2 Coordination Actions (CA)

Information on these projects is available under http://cordis.europa.eu/citizens/home.html

For FP7, the idea is to strengthen further the involvement of the humanities within the overall context of Theme 8 "Socio-economic Sciences and the Humanities". For instance, the proposed text for the specific programme gives the following keywords for the humanities: cultural interactions; traditions; cultural heritage; approaches to multiple coexisting cultures, the role of language, arts and religions; attitudes and values.

To further increase the participation of the humanities and to encourage inter- and multidisciplinary research between the social sciences and humanities, an expert group for the humanities was established in May 2006.

In parallel, the Commission launched a web based consultation, inviting the research community to comment on a first draft research agenda for Theme 8.

Against this background, the preparation of the Work Programme for 2007-2008 for Theme 8 is under way. While at this stage it would be premature to reveal any details, it should be highlighted that research issues related to literature and the arts, as well as to cultural interactions and approaches to multiple coexisting cultures are likely to be on the agenda of the first Call for Proposals. The publication of this Call will take place very soon after FP7 comes into force.

Furthermore, the new proposed Culture programme (2007-2013), which will hopefully be adopted by the end of 2006, is also another financing instrument of the Commission in the field of culture. Following its adoption, Calls for Proposals will most likely be published early in 2007; a preliminary Call for Proposals for 2007 with the most important information is however foreseen for October 2006.

The general objective of the proposed programme is to enhance the cultural area common to Europeans through the development of cultural cooperation between the creators, cultural players and cultural institutions of the countries taking part in the programme, with a view to encouraging the emergence of European citizenship. The specific objectives of the programme are: 1) to promote the transnational mobility of people working in the cultural sector; 2) to encourage the transnational circulation of works and cultural and artistic products; and 3) to encourage intercultural dialogue.

 

Pregunta nº 57 formulada por Manuel Medina Ortega (H-0699/06):
 Asunto: Negociaciones en la Organización Mundial del Comercio: protección del plátano comunitario
 

En el marco de las negociaciones de la Organización Mundial del Comercio, ¿qué propuestas está haciendo la Comisión para proteger de modo efectivo a los productores de plátanos de la Unión Europea?

 
  
 

The EU market has to date been reacting well to the new import regime for bananas consisting of a tariff rate of €176/ton and a duty-free quota of 775.000 tons for bananas from African, Caribbean and Pacific States (ACP) countries, which has replaced since 1 January 2006 the previous quota regime.

In the light of the continuing high sensitivity of the issue which has been the subject of long-standing trade disputes, the new import regime has been subject since the Hong Kong Ministerial Conference of December 2005 to a monitoring and review mechanism under the good offices of Minister Støre of Norway. The aim is to determine the tariff rate to be consolidated at the World Trade Organisation (WTO) on the basis of which any future reductions resulting from the Doha Development Agenda (DDA) negotiations would apply. In the context of the DDA negotiations, which are for the time being suspended, the Commission has also been resisting the request of a number of countries to treat bananas as a tropical product and thus to apply higher reductions to the tariff rate.

The Commission is monitoring very closely the operation of the new import regime and participating constructively in the Støre process with a view to reaching agreement that would provide an adequate level of protection of the EU market and hopefully at the same time put an end to the bananas dispute.

 

Question no 58 by Mairead McGuinness (H-0702/06)
 Subject: Funding the EU's budget and the resulting prospects for the CAP
 

According to a recent report from Teagasc, the Irish national research, advisory and training services for the agriculture and food industry, Irish farmers will be more reliant on EU direct income support in the future than currently is the case, should the EU agree at the WTO.

This prospect comes at a time when there appears to be less commitment from EU Member States to fund EU policies, including agriculture, in the future, thus making the survival of the current decoupled payment regime less certain beyond 2013.

From a budgetary point of view, how does the Commission intend to address the increasingly stark and conflicting realities facing many farmers across the EU?

Farmers are urged to be more competitive, yet know they cannot compete with increasing volumes of cheap food produced to lower standards outside the EU following a deal at the WTO. Equally they realise that the ongoing commitment of the EU to agriculture and food is weakening.

 
  
 

The main objective of the 2003 Common Agricultural Policy (CAP) reform was to improve the competitiveness of the EU agricultural sector. The new CAP encourages farmers to make better returns from the market rather than calculate the best subsidy combination. It also promotes high standards of environmental care, animal welfare and food safety that equip EU agriculture to face the challenges of a reasonable future trade environment.

An ambitious outcome of the currently interrupted World Trade Organisation (WTO) negotiations on trade liberalisation will certainly represent a challenge for the EU agriculture, in particular the implementation of lower tariffs and the projected elimination of export refunds. At the same time, a WTO deal will open new market opportunities for EU agricultural exports, especially for high value added and quality products.

There is no reason, for the moment, to plan any change in the policy content of the 2003 CAP reform. A "Health Check" is foreseen in 2008 for the main instruments of the CAP. The objective is to maintain the thrust of the CAP reform – sustainability in economic, environmental and social terms – which will remain valid in the future.

The Honourable Member also raises the question from a budgetary point of view. By the Interinstitutional Agreement of 17 May 2006 on budgetary discipline and sound financial management the financial perspectives have been decided for the whole period 2007-2013. In December 2005 the European Council invited the Commission to make "a full wide-ranging review in 2008/2009 covering all aspects of EU spending, including the CAP, and of resources, including the United Kingdom rebate". This will therefore be a review which will address the budgetary issue raised by the Honourable Member. The Parliament will be associated with this review.

 

Question no 59 by Brian Crowley (H-0704/06)
 Subject: EU Budget 2007-2013
 

Can the Commission make a statement as to how the European Union budget for the period 2007-2013 will help to improve the competitive position of the European Union from an economic viewpoint?

 
  
 

The final agreement on a Financial Framework for the EU 2007-2013 provides a coherent and stable framework for financing an enlarged EU over the next seven years.

Over the whole period, the EU will spend €74 billion on programmes and initiatives under Sub-Heading 1A, focusing directly on competitiveness and employment. In addition to this, substantial investment under other headings will help to promote growth and employment in Europe and, thus, contribute to strengthening our global competitiveness. This applies, in particular, to the €308 billion allocation under Sub-Heading 1B which target cohesion for growth and employment. The EU will thus invest €382 billion, or 44 percent of its overall budget, to stimulate growth, employment and competiveness.

Expenditure devoted to competitiveness for growth and employment (sub-heading 1A) will increase by about 70% between 2006 and 2013 and those devoted to cohesion for growth and employment (sub-heading 1B) will increase by more than 20% in the same period.

Examples of specific programmes that will improve Europe's ability to compete on the global market include the new Competitiveness and Innovation Programme (CIP), the 7th Research Framework Programme, the Lifelong Learning programme, the Galileo programme or the Trans-European Networks.

In addition, the recently proposed European Globalisation Fund, will contribute to tackling the social costs of the adjustment process that the EU is undergoing to promote competitiveness in the context of changing world trade patterns. This instrument will be financed using unspent funds.

The financial framework offers a basis for a more competitive EU over the next seven years, and EU funding can clearly play a catalyst role in this regard. This being said, promoting growth, jobs and competitiveness is very much a shared responsibility and will require similar efforts by the Member States. While the ground has been laid, the ambition and the actions at European level will have to be matched by investments and contributions by public and private actors at all levels to allow Europe fully to grow and prosper.

 

Question no 60 by Seán Ó Neachtain (H-0710/06)
 Subject: The 6th EU VAT Directive
 

I have received correspondence from a constituent in Ireland which can be summarised in general terms as follows:

He is operating a public service, namely, the provision of postal services. He has fitted out new premises for the provision of these postal services at a cost of EUR 250 000. The VAT liability that he has incurred due to the fitting out of these premises is in excess of EUR 33 000.

Under the terms of the 6th EU VAT Directive (77/388/EEC(1) ) he has no way of re-claiming this VAT liability from the state because he is providing a public service. However, if he was providing a private or commercial service, this VAT liability could be recovered from the state.

Will the Commission review the operation of the 6th EU VAT Directive to see how providers of public services can be treated so differently from the providers of private services in this matter and to see what can done to ensure that this anomaly can be overcome under this EU tax code regime in the future?

 
  
 

It is a basic principle of the Sixth Value Added Tax (VAT) Directive(2) that the VAT incurred on the costs borne by a taxable person is deductible only insofar as these costs are linked to the provision by him of taxable supplies.

Article 13, A, 1, (a) and B, (e), provides that the supply of public postal services and of postage stamps are exempted from VAT. When the activities of an operator are covered by this provision, goods and services supplied (as outputs) are exempted from VAT but the VAT incurred on its purchases of goods and services (as inputs) is not deductible.

It is however true that this VAT exemption for public postal services and postage stamps is not fully suited to the postal market as liberalised through Directive 97/67/EC. The current VAT exemption distorts competition between operators such as the former state monopolies who benefit from the exemption and other operators that do not. Disparities in the way this exemption is applied throughout the Community have already been pointed out by the Commission.

To deal with this situation the Commission proposed(3) in 2003 to remove the current VAT exemption on public postal services and postage stamps together with an option for Member States of applying a reduced VAT rate to a wide range of postal services. This latter aspect would limit the impact on prices for private customers. Member States have however been unable to reach an agreement and the proposal remains blocked in the Council.

In the meantime, a proper application of the VAT postal exemption throughout the Community is needed. The Commission has been obliged to launch infringement proceedings against some Member States(4) where the current VAT exemption is not being correctly applied. In the meantime, the Commission urges the Council to resume discussion and adopt the Commission proposal for modernising the VAT treatment of postal services. The current situation is clearly unsatisfactory for all sides including, as the Honourable Member points out, the exempt sector operators who are unable to recover VAT on much needed investment.

 
 

(1) OJ L 145, 13.6.1977, p. 1.
(2) Sixth Council Directive of 17 May 1977 on the harmonization of the laws of the Member States relating to turnover taxes - Common system of value added tax: uniform basis of assessment (77/388/EEC) (OJ L 145, 13.6.1977).
(3) COM (2003) 234 final of 5 May 2003 modified by COM (2004) 468 of 8 July 2004.
(4) The United Kingdom, Germany and Sweden.

 

Question no 61 by Sajjad Karim (H-0715/06)
 Subject: Education exchanges
 

In its report on EU-India: A Strategic Partnership (A6-0256/2005) the European Parliament 'Welcomed the recent signing by the Commission and the Indian Government of an agreement under which the former is offering one thousand bursaries (33 million euro) to enable Indian students to attend European universities under the Erasmus Mundus programme, .... noted that the Indian Council for Cultural Relations is offering opportunities for European students to attend universities in India, but calls for greater interest to be shown in this so as to make a more active contribution to consolidating the foundations of the strategic partnership.'

Could the Commission give an update as to the current implementation of these proposals, with specific reference to collaboration in science and technology?

Does the Commission believe that professional and business exchanges could also be beneficial, both for cross-cultural understanding and the promotion of a two-way flow of information?

And does the Commission have any plans to replicate the success of the Executive Training Programme - People to People Exchange - that exists with Japan and Korea by extending the programme to India, with the appropriate funding?

 
  
 

The promotion of academic and educational exchanges is an important aspect of the EU-India Joint Action Plan agreed at the last EU-India Summit in September 2005. It is a key element of our efforts to enhance EU visibility in India and demonstrate that Europe, like India, is also about the future.

The Commission has allocated €33 million to the India Window of the Erasmus Programme for the period 2005-2007. This amount should allow the funding of approximately 900 scholarships over a three-year period (2005-2007).

Erasmus Mundus has been extremely successful in India. In the first two years of implementation of the India Window of the Programme, about half of the total amount has been used to fund more than 400 scholarships for Indian students. In the third and last year of implementation of the window (academic year 2007-2008), the Commission is expecting to fund some 500 additional scholarships.

In order to achieve this result, the Commission, through its Delegation in Delhi, has recently intensified efforts aimed at disseminating information about Erasmus Mundus in India. An important European Higher Education Fair, which will be held in Delhi on 24-26 November 2006, will be used to raise further awareness about the opportunities offered by the Programme.

Following the positive outcome of its first phase, discussions are underway within the Commission to extend the India Window of Erasmus Mundus after 2007.

To respond to the Honourable Member's concern, the Commission would note that more than half of the Indian students who have received scholarships under Erasmus to study in Europe intend to study science and technology.

The Commission and Indian authorities have not envisaged replicating the Executive Training Programme (ETP) in India because the main purpose of this programme is to provide training to European professionals in the languages of key export markets for the EU (China, Japan and Korea) in which the knowledge of European languages is not widespread. The systematic use of English in business contacts with India does not make it necessary to extend such a programme to this country.

 

Pregunta nº 62 formulada por Rosa Miguélez Ramos (H-0716/06):
 Asunto: Incendios forestales en Galicia
 

La Península Ibérica, sobre todo mi región, Galicia, ha sufrido una vez más este verano una oleada de incendios forestales que han destruido centenares de miles de hectáreas de bosque y vegetación, ganado, viñas, huertos, casas e infraestructuras agrícolas, afectando a la agricultura, a la ganadería y al patrimonio forestal, y causando graves perjuicios a las economías locales, a la actividad productiva y al turismo.

¿De qué manera podrían las nuevas medidas o planes de gestión sostenible de los bosques previstos por la Comisión contribuir a paliar estos efectos catastróficos y a remediar la complicada e incierta situación medioambiental en que se encuentra el territorio gallego, parte integrante del importante patrimonio forestal del sur de Europa?

¿Qué medidas piensa aplicar la Comisión para corregir algunas de las consecuencias negativas de la PAC, en el origen del despoblamiento y el abandono, por su baja rentabilidad, de los espacios forestales y del medio rural?

¿De qué manera piensa la Comisión facilitar la aplicación del Fondo de Solidaridad para evitar que, una vez más, se frustre su aprovechamiento, como ya ha ocurrido en otras ocasiones?

 
  
 

The Commission is aware of the seriousness of the damages caused by forest fires this summer, particularly in the region of Galicia, and it would like to express its deep compassion with those who were affected.

The Commission is currently tendering a study to get a comprehensive overview on the causes affecting forest deterioration in the EU, including forest fires. This study, the findings of which are expected at the end of 2007, should result in concrete proposals for preventing forest deterioration at EU level. The study is part of the EU Forest Action Plan that the Commission presented in June 2006(1). In addition, the LIFE+ proposal(2) joins the existing tools to support environmental actions in a new, broader and more integrated instrument. The proposal foresees to support forest monitoring programmes and forest fire prevention, allowing for the continuation of activities implemented under the Forest Focus Regulation, which will expire at the end of 2006.

As for the Common Agricultural Policy (CAP), substantial changes have been introduced in recent years following the 2003/2004 CAP reforms. Rural development policy promotes sustainable development of rural areas, helping to improve competitiveness of agriculture and forestry and the creation of new sources of income and employment in rural areas. The new Rural Development Regulation(3) for the period 2007 - 2013 includes a number of forestry measures that the Member States can implement according to their priorities, including forest fire prevention measures and restoration of forests damaged by fires.

As regards the Solidarity Fund, the Member State concerned has to make an application to the Commission within ten weeks of the date of the first damage. As of 26 September 2006 no such application has been received from the Spanish government. The possibility of financial assistance from the Solidarity Fund depends on whether the criteria in the Regulation(4) for mobilising the Fund are met. Financial assistance from the Solidarity Fund may be used for a limited number of emergency operations carried out by the public authorities, such as provisional repair of vital infrastructures, providing temporary accommodation or funding rescue services. The Fund may not compensate for private losses, including in agriculture and forestry.

 
 

(1) Communication from the Commission to the Council and the Parliament on an EU Forest Action Plan, COM(2006) 302 final of 15.06.2006.
(2) Proposal for a Regulation of the Parliament and of the Council concerning a Financial Instrument for the Environment (LIFE+), COM(2004) 621 final of 29.09.2004.
(3) Council Regulation (EC) n° 1698/2005 of 20 September on support for rural development by the European Agricultural Fund for Rural Development (EAFRD), OJ L 227, 21.10.2005.
(4) Council Regulation (EC) n° 2012/2002 establishing the EU Solidarity Fund.

 

Question no 65 by Sarah Ludford (H-0722/06)
 Subject: Obligation of carriers to communicate passenger data
 

The Council in April 2004 adopted Directive 2004/82/EC(1) on the obligation of transport carriers to communicate advance passenger data, despite the European Parliament rejection of the proposal because of inadequate data protection guarantees. The fact that the Directive is based on border control/immigration legal bases (articles 62(2)(a) and 63(3)(b) TEC) did not stop Member States giving themselves powers to use the data for law enforcement purposes (article 6 (1) (paragraph 5)), with no time limits on retention of the data or any other European level data privacy safeguards.

The 2004 Directive was due to be implemented by Member States by 5 September 2006, but the proposed ‘third pillar’ framework decision on data protection for security-related information is still not agreed in the Council. What therefore is the current Commission position on the conformity of the 2004 Directive with data protection requirements?

 
  
 

Member States are in the process of transposing Directive 2004/82/EC into national law. In doing so, they have to respect the provisions of this Directive as well as of Directive 95/46/EC on data protection and corresponding national data protection legislation. For the time being, nine Member States have informed the Commission that they have (partially) transposed Directive 2004/82/EC. The Commission is in the process of analysing these national measures in the light of Directive 2004/82/EC and Directive 95/46/EC.

 
 

(1) OJ L 261, 6.8.2004, p. 24.

 

Question n° 66 de Jacky Henin (H-0723/06)
 Objet: Agir contre les mouvements spéculatifs des capitaux placés à court terme
 

L’entreprise Tréfimétaux, du groupe italien KME, spécialisée dans la transformation du cuivre, va délocaliser en Allemagne et en Italie, ses activités de fonderie et de laminage installées en France, supprimant ainsi 215 emplois. Ce choix est incompréhensible du point de vue de la compétitivité de l’entreprise, car l’usine allemande est moins performante, le coût de la main d’œuvre y étant plus élevé. La décision prise par KME, sous contrainte de la société financière INTEK qui impose des taux de rentabilité de 18%, va pousser la clientèle vers des fournisseurs hors de l’Union Européenne. Nous sommes devant le cas d’actionnaires peu scrupuleux, qui compromettent la stratégie et l’existence de l’entreprise pour rétribuer leurs placements spéculatifs à court terme.

Que compte faire la Commission pour combattre ce fléau des mouvements de capitaux spéculatifs à court terme qui détruisent l’emploi et le développement industriel de l’Union?

 
  
 

Job losses due to company relocation are a concern for the Commission. However, the Honourable Member will be aware that the Treaty provides for the freedom of capital movements within the European Union, except in specified circumstances, as a condition for the smooth functioning of the Single Market. Company relocation is a normal phenomenon in economic life. It reflects a process of efficient allocation of resources across the EU economy, allowing investment to flow to those projects offering the highest rate of return and enabling the economy to restructure and diversify. Unfortunately, there are unavoidable adjustment costs in this process of resource reallocation, as capital, jobs and know-how move from projects in one location to another. However, the overall effect of company movements on the performance of the EU economy and the welfare of EU citizens remains positive. It would, therefore be counterproductive to discourage or prohibit this economic process.

The European Union has, however, a number of very clear rules that apply in these kinds of circumstances, and we must firmly insist that they be kept. For example, any such decision must be preceded by proper information and consultation of workers' representatives, as provided for in several Community Directives. Social dialogue is a crucial issue in this context, as the Commission systematically recalls.

Businesses bear considerable social responsibility for Europe, and this should be made generally apparent. The Commission does not criticise, a priori, any decision by a company that involves relocation. What it does, however, is pursue policies which place sustainable solutions above short-term benefits. This is not just a question of social responsibility, but also of achieving our industrial policy goals, an active industrial policy that keeps industry in Europe.

And the Commission is also putting in place a series of instruments which can help softening the social impact of change and restructuring. The Structural Funds and the European Social Fund in particular, can play a major role in this. The Commission is insisting that Member States fully integrate in their national priorities and programming the focus defined at European level on adaptation to change.

 

Question no 67 by Chris Davies (H-0725/06)
 Subject: Detention of elected members of the Palestinian Legislative Council
 

What representations have been made to the Government of Israel by the Commission about the detention without charge or trial of elected members of the Palestinian Legislative Council?

 
  
 

The Commission shares the Honourable Member's concerns about the detention of elected members of the Palestinian Legislative Council (PLC). Detention of the Palestinian legislators is contrary to the international law and further undermines institutions of the Palestinian Authority which we need to preserve.

The Commission has raised the issue on numerous occasions with the Israeli counterparts, including during the trip of Commissioner in charge of External Relations to Israel in July 2006.

The Commission feels that this question must be considered, taking into account the broader picture. Release of the detained PLC members is part of a broader set of issues that need to be resolved in order to allow for re-launching of Israeli-Palestinian negotiations.

The Commission welcomed the decision of the Israeli military court last week to release 18 Palestinian legislators. It is waiting for the final word of the court following the Israeli Defence Forces Prosecutor’s Office appeal.

 

Question no 68 by Catherine Stihler (H-0728/06)
 Subject: Coordinated secret services
 

The Italian newspaper L'Espresso recently published a Commission reference to the creation of 'a centre of various coordinated secret services'. Virtually nothing has been heard of the centre since it was apparently created a year ago, although the Commission has called for 'tighter parliamentary scrutiny' of national security services in the EU.

Can the Commission confirm the existence of an EU coordinated secret services centre? Can it also provide details of the centre's funding and staffing, and state which nations are participating and what kind of parliamentary oversight is in place for its activities?

 
  
 

Vice President in charge of Justice, Freedom and Security did indeed refer to the European Unions Situation Centre – generally known as the "SitCen" - in the referred interview to the Italian newspaper l'Espresso. The Commission welcomes the contribution of SitCen to the EU's security following the reinforcement of its means and mandate in the aftermath of the Madrid terrorist attacks of 11 March 2004.

The expression "center of various coordinated secret services" mentioned by the Honourable Member was not used as such by Vice President in charge of Justice, Freedom and Security to describe the SitCen. That expression was actually used by l'Expresso which refers in Italian to a "centro di coordinamento dei servizi a Bruxelles". That expression may induce the reader in error regarding the activities of the SitCen which do not include coordination of any operational counter-terrorist activities but only that of relevant strategic intelligence analysis.

At any rate, there is nothing secretive about either the original creation of the SitCen to support the Union's Common Foreign and Security Policy in the late 90's or the decision to extend its mandate to provide the Council with strategic threat assessments relevant for the fight against terrorism based on intelligence from national services taken in 2004. In fact, the European Council itself welcomed in December 2004 the revised EU action plan and additional reports presented by the Secretary-General/High Representative and the Commission on combating terrorism and the progress made since June 2004, which should lead to further concrete results as demonstrated in these contributions, notably: […/…] concerning intelligence cooperation: the links established between the Counter-Terrorism Group and the reinforced EU Situation Centre (SitCen) which, as of 1 January 2005, will provide the Council with strategic threat assessments based on intelligence from national services; and the improved exchange of information with Europol. The European Council invited the Secretary-General/High Representative to report on progress, including enhanced cooperation between police and security services, also in connection with the SitCen. These European Council conclusions are public.

From the institutional and administrative point of view SitCen is a service of the Secretariat General of the Council. The Commission cannot provide more elements of information as required by the Honourable Member.

 

Pregunta nº 69 formulada por Gerardo Galeote (H-0729/06):
 Asunto: Incendios en Galicia en el verano de 2006
 

Entre los días 3 y 15 de agosto del presente año, Galicia ha sufrido la mayor oleada de incendios de su historia. Tanto el número de incendios como la extensión quemada este año han sido mucho mayores de lo habitual.

Es evidente que para luchar contra los incendios, las autoridades regionales y nacionales del territorio afectado organizan los dispositivos adecuados que, en caso de ser insuficientes, pueden y deben complementarse con la ayuda y la solidaridad europeas, particularmente a través de los Servicios de Protección Civil que funcionan en la Unión.

¿Podría la Comisión indicar exactamente qué día del pasado mes de agosto las autoridades españolas contactaron con los servicios de la Comisión solicitando ayuda y qué día la Comisión recibió la petición de ayuda para luchar contra el fuego que asoló la Comunidad Autónoma Gallega durante la primera quincena del mes de agosto?

¿Podría la Comisión especificar qué tipo de ayuda solicitó el Gobierno español y cuáles fueron los medios aportados por la Unión para combatir los fuegos?

 
  
 

The Commission Civil Protection Monitoring and Information Centre (MIC) received a request for assistance from the Spanish Government to fight the forest fires in the Galicia Autonomous Community. This request was received by the MIC on the 9th of August 2006 at 09:32 hrs.

The Spanish Government requested three Canadair aircraft, five helicopters with water buckets or heli-tanks and 20 fire trucks.

This request triggered a rapid response of the MIC, which immediately alerted the civil protection authorities of the 30 in the Community Civil Protection Mechanism. Within a few hours, Spain received offers of assistance from several Member States. That same day, within hours of the Spanish request for assistance, four Canadair aircraft and a fire fighting unit consisting of 20 vehicles and 65 forest fire fighters arrived in Spain. Later offers included helicopters and fire fighting units composed of personnel, different types of fire fighting trucks and equipment. Italy, Portugal and France were the first to provide civil protection assistance through the Community Mechanism.

 

Anfrage Nr. 70 von Hans-Peter Mayer (H-0731/06)
 Betrifft: Verpflichtung der EU-Bürger zur Zahlung hoher Einfuhrzölle für den Import von Kraftfahrzeugen nach Portugal
 

Jeder EU-Bürger, dessen Kraftfahrzeug in einem anderen Mitgliedstaat als in Portugal zugelassen ist und der sich mit seinem Kfz länger als 180 Tage pro Jahr auf portugiesischem Hoheitsgebiet aufhält (z.B. den Winter dort verbringen will), ist verpflichtet, im Rahmen eines Einfuhrverfahrens einen Importzoll zu entrichten (vgl. insb. Gesetzesdekret Nr. 40/1993). Ausgenommen von dieser Zahlungsverpflichtung sind lediglich LKW, Wohnmobile, Motorräder sowie Nutzfahrzeuge, die jeweils ganz bestimmte Merkmale aufweisen müssen (z.B. Zahl der Sitze).

Eine Steuerbefreiung für EU-Bürger, die in Portugal ihren gewöhnlichen Aufenthalt begründen wollen, ist nur unter sehr strengen Voraussetzungen möglich (s. Gesetzesdekret Nr. 264/1993).

Die Methode zur Berechnung der Höhe des Zolles führt in der Regel dazu, dass der zu zahlende Geldbetrag für die Einfuhr des Kraftfahrzeuges im Verhältnis zu dessen Einkaufspreis bzw. dessen aktuellem Marktwert eine unverhältnismäßige Höhe erreicht.

Sind die nationalen Vorschriften der Portugiesischen Republik, die EU-Bürger dazu verpflichten, nach einem Aufenthalt mit ihrem Kfz in Portugal von über 180 Tagen dieses zu importieren und die hohen Einfuhrzölle zu entrichten, mit dem Gemeinschaftsrecht vereinbar?

 
  
 

First of all, it must be noted that car registration taxes, such as Imposto automóvel (hereinafter "IA") levied in accordance with Legislative Decrees no. 40/1993 and no. 264/1993 in Portugal, are manifestly of a fiscal nature and they are charged not by reason of a vehicle crossing the border of the Member State applying it, but because of other operative events, which includes the first-time registration of the vehicle in that State.(1) They must, therefore, be regarded as part of a general system of internal dues on goods and not as import duties within the meaning of Articles 23 and 25 of the EC Treaty. Consequently, Portugal does not act in breach of Community law by merely maintaining such a tax, provided there is no discrimination against imported vehicles prohibited by Article 90 of the EC Treaty. The Commission does not have any information to prove such discrimination.

As to the requirement to register a vehicle in Portugal and pay a tax thereof when a person has spent more than 180 days in this country, it should be noted that Council Directive 83/182/EEC on tax exemptions for temporary imported motor vehicles provides for a quantitative requirement of six months in any 12 months, during which the Member States must exempt from such taxes private vehicles registered in another Member State. When a person spends more time in a particular Member State a general rule is that the Member State concerned can levy the tax at issue. Portuguese Legislative Decree no 264/93 by establishing a quantitative criterion of 180 days for that purpose in certain cases may fall short even of five days. The Commission intends to contact Portuguese authorities on the issue.

As to the possibility provided by the Portuguese legislation to obtain under very strict conditions the tax exemption from car registration tax in the cases when EU citizens wish to become residents in Portugal, it must be recalled that there is no harmonization at EU level in the area of car registration taxes, therefore, Member States do not have any obligation to exempt from car registration taxes vehicles permanently imported to their territories.(2) Nevertheless, Portugal, on its own initiative, has chosen to exempt from IA personal vehicles imported on the occasion of an owner moving his or her residence to Portugal. The Commission, of course, welcomes this initiative but has no competence to require Portugal to modify the conditions, which were set down for that purpose.

With regard to high tax rates, it must be reiterated that since there is no harmonization in the area of car taxation at EU level, Member States may levy such taxes and determine their level as they see fit. The Court has ruled in Commission vs Denmark that Article 90 of the EC Treaty does not serve to censure the excessiveness of taxation levels and that, therefore, Member States are at liberty to decide on tax rates, even if they might appear to be excessively high.(3) Thus, Portugal by imposing high tax rates on car registration does not breach Community law, provided that they do not give rise to cross-border obstacles to trade between Member States and they respect the non discrimination principle established in the EC Treaty.

 
 

(1) Judgment of the Court of 17 June 2003 in Case C-383/01 De Danske Bilimportører v Skatteministeriet, Told- og Skattestyrelsen. ECR 2003, p. I-06065, point 34.
(2) Unfortunately, according to the Court, taxes on car registration fall outside the scope of Directive 83/183/EEC, meaning that the exemption provided therein does not apply in cases of IA. See judgements of 15 July 2004 in a Case C-365/02 Marie Lindfors, points 22 and 23 and in a Case C-357/01 Herald Weigel and Ingrid Weigel v Finanzlandesdirektion fur Vorarlberg, point 45.
(3) Judgment of the Court of 11 December 1990 in Case C-47/88 Commission of the European Communities v Kingdom of Denmark, ECR 1990, p. I-04509, point 10.

 

Ερώτηση αρ. 71 του κ. Γεωργίου Καρατζαφέρη (H-0732/06)
 Θέμα: Δικαίωση ελληνικών οικοδομικών συνεταιρισμών
 

Σύμφωνα με δημοσιεύματα του ελληνικού τύπου (π.χ. εφημερίδα "ΕΘΝΟΣ", 17.7.2006 κ.α.) το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο Ανθρωπίνων Δικαιωμάτων δικαίωσε προσφεύγοντα ελληνικό οικοδομικό συνεταιρισμό του οποίου η περιουσία είναι δεσμευμένη από το ελληνικό κράτος (επί δεκαετίες) ως δήθεν "δασική", παρότι το ίδιο το ελληνικό κράτος είχε επισήμως αναγνωρίσει αυτόν και άλλους 325 συνεταιρισμούς, και τα μέλη τους πλήρωναν και πληρώνουν κανονικά τις εισφορές τους. Η μόνη που παραμένει, περιέργως, ασυγκίνητη είναι η Επιτροπή, παρότι και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει καλέσει - διά του Προέδρου της Επιτροπής Αναφορών συναδέλφου ευρωβουλευτή κ. Libicki- τον Έλληνα πρωθυπουργό κ. Καραμανλή να ρυθμίσει το εν λόγω ζήτημα.

Δεν βλέπει η Επιτροπή ότι οι πάντες - πλην της ίδιας - διαπιστώνουν τις παράνομες ενέργειες των ελληνικών αρχών που κρατούν δεσμευμένη την περιουσία 1,5 εκ. Ελλήνων και άλλων υπηκόων της ΕΕ στην Ελλάδα; Πώς σκοπεύει να αντιδράσει η Επιτροπή έναντι των ελληνικών αρχών;

 
  
 

La Commission voudrait attirer l'attention de l'honorable parlementaire sur le fait qu'elle a eu l'occasion de répondre au Parlement européen plusieurs fois pour des questions portant exactement sur le même sujet, c'est-à-dire les questions écrites E-0316/05 et E-0450/06 et les Pétitions P-819/2005, P-462/2005, P-392/2005, P-330/2004, P-298/2004 et P-158/2004.

Le Président de la Commission, dans une lettre adressée à l'honorable parlementaire le 7 juin 2006, en réponse à une lettre du 13 mars 2006, a réitéré la position de la Commission que "…les questions soulevées n'ont aucune dimension de droit communautaire permettant à la Commission d'agir. Il s'agit en effet de situations d'éventuelles violations du droit fondamental de la propriété par l'Etat grec en Grèce. Leur différend avec l'Etat grec se limite à des questions relatives à la jouissance de leurs droits de copropriétaires de terrains à construire, sans aucun rapport avec le droit communautaire. Pour cette raison, il est impossible d'établir le lien nécessaire entre le droit fondamental éventuellement violé et le droit communautaire".

 

Question no 72 by Claude Moraes (H-0735/06)
 Subject: Buying and selling of small arms
 

In the context of Europol and police cooperation generally, does the Commission have any specific proposals on the buying and selling of small arms and their transfer between Member States, as this issue particularly affects my constituency of London?

 
  
 

The intra-Community transfers of small firearms (i.e at the exclusion of war firearms) are mainly regulated by the provisions of the Council Directive(1) on control of the acquisition and possession of weapons.

This Directive establishes a minimum harmonisation, this meaning that Member States may adopt in their legislation provisions which are more stringent than those provided for in the Directive.

The Directive requires, notably, an exchange of information and/or authorization in the case of intra-Community transfers of firearms, including details about their characteristics.

Following the signature of the United Nations (UN) Protocol on the illicit manufacturing of and trafficking in firearms, their parts components and ammunition, the Commission has proposed in March 2006 to adapt the provisions of the directive 91/477 to the legal context(2). In line with the UN Firearms Protocol it is now proposed to make compulsory the marking of firearms at the time of manufacture and to ensure that Member States commit themselves to keep records of the weapons for a minimal duration of ten years.

This proposal is currently discussed at the Parliament.

 
 

(1) Council Directive 91/477/EEC of 18 June 1991
(2) COM(2006) 93 final

 

Pregunta nº 73 formulada por Alejo Vidal-Quadras (H-0740/06):
 Asunto: Aplicación de la Directiva 95/46/CEE sobre protección de datos personales
 

Pusimos de manifiesto en la pregunta anterior H-0022/06(1) que existen serias dudas sobre la utilización de historiales clínicos en Cataluña con fines no demasiado claros y, seguramente, ilegítimos. Parece que ahora la Agencia Catalana de Protección de Datos está considerando finalmente la posibilidad de sancionar a los responsables de los hospitales, no a la Generalitat de Cataluña que fue la que encargó el estudio. ¿Cree la Comisión que la utilización de historiales clínicos para estudios lingüísticos es «necesaria para el cumplimiento de una misión de interés público», como prescribe la letra e) del artículo 7 de la Directiva 95/46/CEE(2)?

Teniendo en cuenta las disposiciones de los artículos 14, 15, 22, 23 y 24 (sobre el derecho de oposición del interesado, recursos, responsabilidad y sanciones) y el hecho de que la página web de la Agencia Catalana de Protección de Datos sólo dispone de los correspondientes formularios en catalán, siendo Cataluña una Comunidad Autónoma en la que la mitad de la población tiene el castellano (idioma oficial del Estado) como lengua materna, ¿cree la Comisión que están plenamente protegidos los derechos de los ciudadanos catalanes?

 
  
 

As the Commission has already said in its previous reply to Question H-0022/06, the Data Protection Directive (95/46/EC) confers the competence to monitor the lawfulness of personal data processing activities performed within a Member State on the data protection authorities of the Member States. These authorities must be endowed with appropriate powers of intervention to ensure compliance with their national data protection legislation and to prevent or put an end to unlawful data processing activities, namely by means of controls or sanctions.

The Directive also provides that national data protection authorities shall be able to receive and examine complaints lodged by any person concerning the protection of his/her rights and freedoms with regard to the processing of personal data. Member States must ensure when implementing the Directive that the conditions laid down by the law or national administrative practices enable any person to effectively exercise this right.

It is therefore up to each Member State, when implementing Article 7 of the Directive, which lays down the legal grounds that make lawful the processing of personal data, to determine by law or by a decision of the data protection authorities whether an enquiry may be carried out in order to assess the use of a language by hospitals and medical services and the conditions attached.

As the Commission said in its previous reply, should these enquiries carried out by the services of the Generalidad de Cataluña be in conflict with Spanish data protection laws adopted to implement the Data Protection Directive, the Spanish Data Protection Authorities are required to take the appropriate measures to enforce compliance with the law.

The Commission has already asked the Spanish authorities for information about the facts referred to in the question to verify that the enquiry conducted by the Generalidad de Cataluña complies with the Spanish legislation implementing Directive 95/46/EC on the protection of personal data. The Spanish authorities have informed the Commission that as a result of the enquiries and inspections carried out to verify the lawfulness of the enquiries carried out by the services of the Generalidad de Cataluña, several proceedings have been opened which could lead to a finding of infringement of Spanish data protection legal provisions. These proceedings, which are still pending, could give rise to sanctions or other measures adopted by the data protection authorities in order to ensure compliance with Spanish data protection legal provisions.

 
 

(1) Respuesta escrita de 15.2.2006.
(2) DO L 281 de 23.11.1995, p. 31.

 

Question no 74 by Bill Newton Dunn (H-0742/06)
 Subject: Preventing spamming
 

Spamming - which is the simultaneous sending of millions of irritating emails at virtually no cost to the sender - could be markedly reduced if the political will to do so existed. If spammers were obliged to divide their mailings into small lots, in order to avoid the charges, that would slow them down considerably. Is the Commission willing to propose that there be heavy charges for heavy use of emailing ?

 
  
 

Directive 2002/58/EC - the e-Privacy Directive - uses the term "unsolicited commercial communications" for what is commonly known as "spam". Article 13 of this Directive requires Member States to prohibit the sending of unsolicited commercial e-mail or other electronic messaging systems such as SMS and Multi media Messaging services unless the prior consent of the subscriber to such services has been obtained. This protection applies to subscribers who are natural persons. Member States can either choose to extend this regime to include legal persons or choose an opt-out system for unsolicited communications addressed to legal persons.

In addition, where Member States permit unsolicited commercial communications to legal persons by e-mail, Directive 2000/31 on electronic commerce requires clear and unambiguous identification of such communications (Article 7.1).

Charges relating to the sending of (large amounts of) unsolicited e-mails would penalise unfairly those companies that conduct legitimate marketing practices in compliance with national spam provisions. With regard to those companies that break spam laws, decisive enforcement action is what is needed to deter such behaviour.

The Commission is planning to adopt a Communication on spam, spyware and malware before the end of 2006. The Communication will take stock of the efforts made so far to raise public awareness on the problems posed by spam, spyware and malicious software and actions taken by the EU, industry and Member States to address these issues. Building on the results so far the Communication will identify further actions that need to be taken by the relevant stakeholders. The Commission is looking forward to hearing the views from Parliament and Council on this Communication.

 

Interrogazione n. 75 dell'on. Francesco Enrico Speroni (H-0743/06)
 Oggetto: Discriminazione fra cittadini britannici ed altri cittadini europei
 

Nel pronunciare il 30 agosto 2006 una sentenza nei confronti di Francesco Ferrari, di professione autista ed imputato per infrazioni alle norme della circolazione stradale, il giudice della Crown Court di Londra, secondo testimoni presenti in aula, ha rimarcato che la condanna a sei mesi di reclusione doveva essere intesa come esempio per tutti gli autisti europei. Come intende agire la Commissione a fronte di tale palese discriminazione?

 
  
 

La Commission voudrait rappeler que l'application du code de la route et les actes judiciaires qui en découlent sur le territoire du Royaume Uni relèvent de la compétence exclusive de cet Etat.

Pour cette raison et en l'absence d'élément de droit communautaire dans le cas d'espèce, la Commission ne peut examiner cette affaire dans le sens souhaité par l'honorable parlementaire.

 

Ερώτηση αρ. 76 του κ. Παναγιώτη Μπεγλίτη (H-0745/06)
 Θέμα: Κατασκευή αγωγού πετρελαίου από το Μπουργάς (Βουλγαρία) προς την Αλεξανδρούπολη (Ελλάδα)
 

Η Ελλάδα, η Ρωσία και η Βουλγαρία επαναβεβαίωσαν πρόσφατα την πολιτική τους βούληση για την κατασκευή αγωγού πετρελαίου από το Μπουργκάς (Βουλγαρία) στην Αλεξανδρούπολη (Ελλάδα) για τη μεταφορά ρωσικού πετρελαίου προς τις ευρωπαϊκές χώρες.

Με δεδομένη την οικονομική και στρατηγική σημασία του σχεδίου, προτίθεται η Ευρωπαϊκή Επιτροπή να συμμετάσχει στη χρηματοδότηση της κατασκευής του αγωγού;

Λαμβάνοντας υπόψη ότι η κατασκευή και η λειτουργία του αγωγού απαιτούν την τήρηση υψηλών περιβαλλοντικών προτύπων, πώς προτίθεται η Ευρωπαϊκή Επιτροπή να σχεδιάσει τον περιβαλλοντικό έλεγχο του έργου;

 
  
 

Substantial investments are necessary both in the EU and in transit countries to upgrade aging energy infrastructure and to establish new, alternative supply routes. As it was set out in the Green paper ‘A European Strategy for Sustainable, Competitive and Secure Energy’, one of the priorities is building oil pipelines which would facilitate Caspian oil supplies to the EU.

The Commission is aware that several pipeline projects are considered with the aim of delivering crude oil from the Black Sea to European markets. In addition to enhancing our security of supply, these projects have a potential to reduce the maritime transport of oil in the congested Turkish Straits, thereby reducing serious risks to the environment and local population. The Commission is supportive to each well grounded project which can contribute to these objectives. Accordingly, the Commission welcomes the recent intergovernmental agreement on the Burgas−Alexandroupolis pipeline and hopes that it will lead to the eventual realization of this project.

The Commission provided financial support of €1.9 million for the feasibility studies of this project in the framework of the Structural Funds 1994-1999 through the Community Initiative INTERREG II ‘External Borders’. (The total public financing of the project amounted to €2.7 million). No financial contribution is envisaged in the present financial perspective covering 2000-2006, neither from the Structural Funds nor from the financial instruments of the foreign policy.

Oil pipelines do not qualify under the current guidelines for trans-European energy networks (TEN-E) for EU funds, as decided by the Parliament and the Council.(1) However, the project could be eligible for support from International Financial Institutions and, in particular, from the European Investment Bank.

The construction and the operation of the pipeline will have to be done in compliance with the Community environmental Directives applicable to this type of major energy projects, in particular concerning the environmental impact of the project and the special protection areas affected.

 
 

(1) Decision 1229/2003/EC of the Parliament and of the Council of 26 June 2003 laying down a series of guidelines for trans-European energy networks and repealing Decision 1254/96/EC

 

Question no 78 by David Martin (H-0753/06)
 Subject: Palestinian child prisoners
 

What action is the Commission taking to pressurise the Israeli Government to release Palestinian child prisoners?

 
  
 

The Commission is aware of the fact that Palestinian children are being detained in Israel, sometimes under difficult circumstances.

Under the European Initiative for Democracy and Human Rights, the Commission is funding a number of projects with a strong focus on the issue of child prisoners, amongst them projects dealing with detention/custody (Physicians for Human Rights) and torture (B'tselem, Public Committee against Torture in Israel, Italian Consortium of Solidarity).

In its meetings with Israeli authorities, and in particular in the context of the European Neighbourhood Policy, the Commission is reminding Israel of its obligations under international humanitarian law.

 

Pregunta nº 79 formulada por María Isabel Salinas García (H-0754/06):
 Asunto: Anulación de la OCM del algodón por el Tribunal de Justicia
 

El Tribunal de Justicia de la Unión Europea ha anulado, el 7 de septiembre de 2006, y tras recurso interpuesto por el Gobierno español, el régimen de ayudas contemplado en la nueva Organización Común de Mercado del algodón. El Tribunal argumenta que no se ha tenido en cuenta para el cálculo de las ayudas necesarias para garantizar la rentabilidad y viabilidad del cultivo ni los salarios de los trabajadores como gastos fijos ni la industria auxiliar desmontadora, necesaria e indisolublemente ligada al cultivo.

Ante el actual estado de la situación, esperanzador para un sector que se había visto muy perjudicado por la reforma, y teniendo en cuenta que ésta seguirá en vigor, por razones de seguridad jurídica, hasta la adopción de un nuevo régimen de ayudas proporcional y acorde con los principios de la reforma, ¿qué acciones piensa emprender la Comisión al respecto? ¿Cuál será el calendario de esta nueva reforma de la OCM del algodón?

 
  
 

The Commission has taken note of the judgment of the Court of Justice of the European Communities in the case of the Kingdom of Spain against the Council of the European Union. This judgment annuls the reform in the cotton sector adopted by the Council in 2004.

The Commission will now analyse the Court's judgment in detail before drawing its' conclusions on the appropriate measures to comply with the ruling. A detailed analysis of the EU cotton sector will have to be prepared, in particular taking into account the labour costs and the viability of the ginning sector.

However, the analysis of the market and the preparation of a proposal in the cotton sector will have to comply with the procedures and rules established within the institutions of the Community. The Commission will therefore not be able to immediately table a new proposal.

The Court has made clear that a new Regulation must be adopted within a "reasonable time" but in the meantime the reform of 2004 may continue to be applied until the new regime has been put into place.

 

Ερώτηση αρ. 80 του κ. Αθανασίου Παφίλη (H-0762/06)
 Θέμα: Οικολογική καταστροφή στη Νότια Μεσόγειο από τους βομβαρδισμούς του Ισραήλ
 

Στις ανυπολόγιστες συνέπειες και τη σφαγή χιλιάδων αμάχων που προκάλεσε ο εγκληματικός πόλεμος του Ισραήλ ενάντια στο Λίβανο προστίθεται και η τεράστια οικολογική καταστροφή στη Νότια Μεσόγειο, καθώς από τους ισραηλινούς βομβαρδισμούς στις εγκαταστάσεις του Τζιγιέ διέρρευσαν στη θάλασσα περίπου 30.000 τόνοι καυσίμων σε μήκος εκατοντάδων χιλιομέτρων ακτής, με υπαρκτό τον κίνδυνο να επεκταθεί και σε ευρωπαϊκές ακτές. Σύμφωνα με τις πρώτες εκτιμήσεις του Διεθνούς Ναυτιλιακού Οργανισμού το κόστος απορρύπανσης υπερβαίνει τα 50 εκατομμύρια ευρώ.

Ερωτάται η Επιτροπή εάν προτίθεται να ζητήσει από το κράτος του Ισραήλ να αποκαταστήσει με δικές του δαπάνες την οικολογική καταστροφή που προκάλεσε με τους βομβαρδισμούς πολιτικών υποδομών στο Τζιγιέ ή θα κληθούν και πάλι οι λαοί να πληρώσουν για τα ισραηλινά εγκλήματα κατά της ανθρωπότητας.

 
  
 

The Commission has deplored in a number of statements Israeli attacks on civilian infrastructure during the most recent outbreak of violence.

The Commission has been assisting the Lebanese authorities in tackling the oil pollution caused by the bombing through coordinating the provision of expertise, and through the monitoring and analysis of satellite imagery.

It is not a matter for the Commission to raise the issue of compensation with the State of Israel on behalf of the Lebanese government.

 

Ερώτηση αρ. 81 της κ. Διαμάντως Μανωλάκου (H-0764/06)
 Θέμα: Καταστροφικές πυρκαγιές στην Ελλάδα
 

Το τελευταίο καλοκαίρι στην Ελλάδα, και ιδιαίτερα στην Χαλκιδική και τη Λακωνία, οι πυρκαγιές κατέστρεψαν χιλιάδες εκτάρια δάσους, δεκάδες κατοικίες, ζωικό και φυτικό κεφάλαιο. Ο αυξημένος αριθμός των πυρκαγιών αλλά και το μέγεθος τους - τριπλάσιο από τα περσινά επίπεδα -, οφείλεται κυρίως σε εγκληματικές ενέργειες με στόχο τον αποχαρακτηρισμό των δασικών περιοχών και σε σημαντικές ελλείψεις σε προληπτικά μέτρα και σε μέσα πυρόσβεσης.

Σκοπεύει η Επιτροπή να καλέσει τα κράτη μέλη να απόσχουν από ενέργειες εμπορευματοποίησης, αποχαρακτηρισμού και ιδιωτικοποίησής τους; Συμβάλλει στη χρηματοδότηση μέτρων καταγραφής των ζημιών, αποζημίωσης και ανακούφισης των πληγέντων καθώς και στην πλήρη αναδάσωση των καμένων εκτάσεων; Προτίθεται να ενισχύσει μέτρα διαμόρφωσης ενιαίων μηχανισμών δασοπροστασίας και δασοπυρόσβεσης και κάλυψης των ελλείψεων σε μέσα πυρόσβεσης και προσωπικό;

 
  
 

The EU Treaties make no provision for a common forest policy, which remains mainly under national responsibility. This is also the case with land use policy as the only EU existing legislation is related to Natura 2000 sites.

Nevertheless, in the framework of the Forest Focus Regulation(1) and the European Forest Fires Information System the EU co-finances forest fire prevention measures implemented by Member States. A database has also been established in order to collect all the figures on burnt areas in the EU. As the Forest Focus Regulation will expire at the end of 2006, its forest protection measures could be continued through the new financial instrument for the environment, LIFE+(2).

As regards possible assistance under the European Union Solidarity Fund(3), the Member State concerned has to make an application to the Commission within ten weeks of the date of the first damage. To date (26 September 2006) no such application has been received from the Greek government.

Concerning reforestation of burnt areas, the new Rural Development Regulation(4) for the period 2007-2013 includes a number of forestry measures that the Member States can implement according to their priorities, including forest fire prevention measures and restoration of forests damaged by fires.

A Community Civil Protection Mechanism was established in 2001. Its goal is to facilitate co-operation in civil protection assistance interventions in the event of major emergencies, such as forest fires, which may require urgent response actions. By pooling the civil protection capabilities of the participating States, the Community Mechanism can ensure even better protection primarily of people, but also of the natural and cultural environment as well as property. In this way, it is a tool for Member States to cover possible shortages in means and personnel to fight emergencies such as forest fires.

 
 

(1) Regulation (EC) No 2152/2003 of the Parliament and of the Council of 17 November 2003 concerning monitoring of forests and environmental interactions in the Community (Forest Focus), OJ L 324, 11.12.2003
(2) Proposal for a Regulation of the Parliament and of the Council concerning the new financial instrument for the environment (LIFE+). COM (2004) 612, 29.9.2004
(3) Council Regulation (EC) No 2012/2002 of 11 November 2002 establishing the European Union Solidarity Fund, OJ L 311, 14.11.2002
(4) Council Regulation (EC) No 1698/2005 of 20 September 2005 on support for rural development by the European Agricultural Fund for Rural Development (EAFRD), OJ L 277, 21.10.2005

 

Question no 82 by Laima Liucija Andrikienė (H-0767/06)
 Subject: Use of EU structural funds in the new Member States
 

The current Structural Funds programming period (2000-2006), which covers all Member States and in particular new EU Member States from 2004, is coming to an end. How does the European Commission view the performance of the new Member States in the implementation of EU structural policy during this programming period? What were the main problems and achievements of the new Member States when using EU Structural funds?

 
  
 

Spending under the current Structural Funds period will continue until the end of 2008 and it is only then that a final evaluation will be possible. This is especially true in the new Member States, where programming only started in 2004 and most of the impacts lie in the future.

However, it is noteworthy that, in terms of Gross Domestic Product growth, all of the new countries except Malta have recently outperformed the old EU15 Member States. For example, in 2005, Estonia and Latvia both grew by about 10% and the Czech Republic and Slovakia by about 6%, as against an estimated EU average of 1.6%.

EU funding contributes to the creation of growth and jobs in the new Member States. In many of the new Member States, EU assistance is focused on strengthening the competitiveness of the business sector, on improving employment and job opportunities, and on correcting deficiencies in environmental and transport infrastructure.

Concerning the absorption capacity, it is also too early to draw conclusions on interim payments since in 2004 and 2005 mainly advances were paid.

Finally, early evaluation results show that the new Member States have made significant progress in building the necessary administrative capacity, despite the relatively short period and limited previous experience in managing such programmes. The Structural Funds management framework has been successfully established, managing and paying authorities, monitoring committees, and implementing bodies have been set up, and management and audit systems are in place.

The Commission is confident therefore, that as more data comes in it will confirm the effectiveness of the Structural Funds in boosting growth, competitiveness and jobs in the new Member States.

 

Question no 83 by Jens-Peter Bonde (H-0773/06)
 Subject: Aromanian Community from Romania
 

Is the Aromanian community from Romania treated on an equal footing with other national minorities in the EU? What can be done to improve their situation?

 
  
 

The Commission has been informed that Aromanians are not considered in Romania as a national minority. This means that they benefit from the same rights as any other Romanian.

However, the Commission attaches great importance to the protection of minorities in Romania and has therefore continuously monitored the situation of the minorities in Romania, ever since it began to publish regular reports on the country. It is our assessment that over the years, the general situation with regard to the protection of minorities has improved.

The Commission cannot of course indicate concrete solutions for the settlement of minority-majority relations in Romania. This is for the Romanian authorities to decide. The Commission is ready to welcome any positive solution on which the parties can agree.

As the Honourable Member knows, the Romanian Parliament is currently debating a draft law on national minorities. The Commission believes that a negotiated solution in the context of the Venice Commission recommendations would be a positive development, while it keeps underlining the importance of the domestic appropriation of any such solution.

 

Zapytanie nr 84 skierowane przez Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (H-0778/06)
 Dotyczy: Limitu płatności bezpośrednich dla rolników
 

W obecnej chwili roczna kwota płatności bezpośrednich na gospodarstwo nie jest w żaden sposób ograniczona. W wyniku tego gospodarstwa największe, które same poradziłyby sobie na rynku, otrzymują nieproporcjonalnie dużą część płatności, co nie jest zgodne ani z celami i zasadami WPR ani duchem strategii Lizbońskiej. W związku z tym chciałbym zapytać, czy Komisja poparłaby ustanowienie górnego poziomu rocznych płatności bezpośrednich, np. w wysokości 50000 euro na gospodarstwo. Taki limit dotknąłby jedynie 2 procent rolników i przyniósł oszczędności około 8 milionów euro rocznie.

 
  
 

The possibility of introducing individual farmer ceilings, or capping, in order to improve the distribution of direct payments between farmers, was first considered at the time direct payments for farmers were established in 1992.

At the time of the discussions on the Agenda 2000 and the Mid-Term Review in 2002, this reflexion was extended and concrete capping measures were proposed by the Commission but finally these proposals did not form part of the final agreement.

In the context of the general discussions on the full wide-ranging review of the EU budget and on the "Health Check" for the Common Agricultural Policy (ACP) that will occur during the 2007-2009 period, capping will be re-examined by the Commission.

Indicative figures for financial year 2004 on the distribution of direct aids paid to the producers according to Regulation (EC) No 1259/1999 and an accompanying report have been published on 4 June 2006.

From these data, it may be calculated that there are 83.060 beneficiaries receiving more than €50.000 representing 1.7% of EU farmers. In total, these farmers received €8.157 billion for the financial year 2004. Had a capping mechanism with such an individual ceiling been applied for this financial year, the budget expenditure would have been €4.153 billion, that is a difference of €4.004 billion.

However, it should be noted that such a pure budgetary calculation takes no account of possible structural changes in response to such a measure.

 
Juridisks paziņojums - Privātuma politika