Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. lokakuuta 2006 - Bryssel

14. Lahden epävirallinen tapaaminen ja EU:n ja Venäjän suhteet toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen (keskustelu)

  Puhemies. Siirrymme esityslistan seuraavaan kohtaan. Vuorossa ovat neuvoston ja komission julkilausumat valtion- tai hallitustenpäämiesten Lahden epävirallisen tapaamisen valmisteluista sekä parlamentin päätöksen mukaan myös EU:n ja Venäjän suhteet toimittaja Anna Politkovskajan murhan jälkeen.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin lämmin kiitos tilaisuudesta tulla keskustelemaan Lahden epävirallisesta päämiestapaamisesta, joka pidetään 20. lokakuuta.

Me päädyimme Lahden kokouksen järjestämiseen, koska haluamme tarjota unionin jäsenvaltioiden päämiehille mahdollisuuden avoimeen ja vapaamuotoiseen keskusteluun kahdesta teemasta, jotka ovat tärkeitä unionin tulevaisuuden ja taloudellisen menestyksen kannalta: innovaatioista ja energian ulkosuhteista.

Tarvitsemme johdonmukaista ja vahvaa politiikkaa sekä innovaatioille suotuisan toimintaympäristön rakentamisessa että energia-asioissa. Näin voimme parantaa talouskasvun ja työllisyyden edellytyksiä unionissa. Kun unioni toimii konkreettisella tavalla hyvinvoinnin puolesta, voimme odottaa myös unionin hyväksyttävyyden parantuvan kansalaisten silmissä. Johdonmukainen yhteinen politiikka energia-asioissa vahvistaa samalla unionin uskottavuutta kansainvälisenä toimijana.

Komissio laatii päämiestapaamisen keskusteluja ohjaamaan kaksi tiedonantoa, yhden energiapolitiikan ulkosuhteista ja toisen innovaatiopolitiikasta. Tiedonannot julkistetaan huomenna 12. lokakuuta. Niitä ei ole tarkoitus hyväksyä kokouksessa, mutta ne osoittavat ne kysymykset, joihin haluamme Lahdessa paneutua.

Ennen epävirallista päämieskokousta Lahdessa järjestetään perjantaiaamuna myös epävirallinen kolmikantainen sosiaalihuippukokous. Se, miten 200 miljoonan työntekijän eurooppalaiset työmarkkinat toimivat ja sopeutuvat muutokseen, on keskeistä Euroopan tulevaisuudelle. Siksi työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa, kun Euroopan kilpailukykyä pyritään vahvistamaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu päämiestapaamisen jälkeiselle illalliselle Lahteen. Keskusteluissa presidentin kanssa on tarkoitus keskittyä EU:n ja Venäjän väliseen strategiseen kumppanuuteen, mukaan lukien yhteistyö energia-asioissa.

Arvoisa puhemies, unionin energia-asioissa kohtaamat suuret haasteet – energian saannin turvaaminen, ilmastonmuutos, energian hinnan jatkuva nousu ja viime aikoina esiintyneet kriisit – ovat sysänneet liikkeelle EU:n yhteisen energiapolitiikan kehittämisen.

Energian saannin turvaamisen osalta EU:n erityisenä haasteena on jatkuvasti lisääntyvä energian tuontiriippuvuus. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, on arvioitu, että seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tuontiriippuvuus kasvaa 70 prosenttiin nykyisestä 50 prosentista.

Ennen Suomen puheenjohtajakautta yhteisen energiapolitiikan kehittämistä on käsitelty alkuvuoden kahdessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Suomen kaudella keskitytään erityisesti energian ulkosuhteisiin, ja keskusteluilla pohjustetaan ensi keväänä käytävää laajaa energiakeskustelua, joka johtaa energiapolitiikan toimintaohjelman hyväksymiseen.

Vaikka Lahden keskusteluissa keskitytään energian ulkosuhteisiin, on selvää, että ulkosuhdetavoitteitamme ei voida tarkastella erillisenä kysymyksenä. Kaikkien energiapolitiikan vihreän kirjan nimeämien prioriteettialueiden välillä vallitsee tiivis yhteys. Muut alueet käsittelevät energian sisämarkkinakysymyksiä, jäsenmaiden välistä solidaarisuutta, energialähteiden monipuolistamista, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä sekä energiainnovaatioita.

Energiapolitiikan ulkosuhteissa on saavutettava jäsenmaiden yhteinen ymmärrys ja näkemys siitä, millaisen strategian pohjalta edetään suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin ja millaiset ovat EU:n yhteiset tavoitteet ulospäin. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaiden pitää pystyä sitoutumaan yhteisesti sovittuun etenemistapaan myös kahdenvälisiä suhteita hoidettaessa ja puhumaan yhdellä äänellä myös näissä kontakteissa. Sitoutumalla yhteisiin tavoitteisiin unioni on myös paremmin valmistautunut kohtaamaan maailman energiamarkkinoiden muutokset.

Lahden päämiestapaamisen energiakeskusteluissa vaihdamme näkemyksiä siitä, millä tavalla energian ulkosuhteita olisi mahdollista kehittää lähitulevaisuudessa. Keskusteluissa on tarkoitus keskittyä erityisesti kolmeen teemaan: ensiksikin periaatteisiin, joihin EU–Venäjä-energiasuhteet perustuvat, ja näiden periaatteiden toteuttamiseen; toiseksi suhteiden tiivistämiseen strategisesti tärkeisiin kolmansiin maihin; ja kolmanneksi tietojen parempaan kokoamiseen yhteisen energiapolitiikan päätöksenteon pohjaksi.

Venäjä, jonka osuus sekä öljyn että kaasun tuonnista on 25 prosenttia, on unionin strategisesti tärkein energiakumppani. Kaikissa strategisissa kumppanuuksissa – myös Venäjän kanssa – on tärkeää löytää molemminpuolinen intressi kumppanuuden kehittämiselle. EU–Venäjä-energiasuhteissa yhteinen intressi löytyy helposti: EU on riippuvainen Venäjän tuontienergiasta ja Venäjä puolestaan tarvitsee paitsi pitkäaikaiset, markkinahintaiset sopimukset energiaviennilleen, myös länsimaisia investointeja energian perustuotantoon. Markkinoiden avaaminen puolin ja toisin on avaintekijä.

EU:n valtionpäämiesten tai hallitusten päämiesten keskusteluilla pohjustetaan myös myöhemmin illalla Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa käytäviä keskusteluja, joiden eräs keskeinen teema ovat energiakysymykset.

Tarkoituksena on viestiä Venäjälle EU:n pyrkivän sitovaan energiasopimuskehikkoon, joka huomioisi molempien osapuolten edut, vastavuoroisuuden ja tasapuolisen toimintaympäristön. Keskusteluissa nousevat varmasti esille myös EU:lle ja Venäjälle yhteiset haasteet, kuten energiatehokkuus, joissa molemmilla osapuolilla on voitettavaa.

Energiasisämarkkinaperiaatteiden laajentaminen EU:n lähialueisiin ja suhteiden kehittäminen strategisesti tärkeisiin kolmansiin maihin on energian toimitusvarmuuden kannalta tavoiteltavaa. Maailman öljyvaroista 80 prosenttia sijaitsee unionia ympäröivillä alueilla. Suhteiden kehittämiseksi kolmansiin maihin on olemassa laaja kirjo välineitä, kuten naapuruuspolitiikan toimintaohjelmat, energiayhteistyösopimus, kahdenkeskiset sopimukset ja alueelliset...

(Puhemies keskeytti puhujan teknisten ongelmien vuoksi.)

Energiapolitiikan on oltava yksi osa-alue unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Euroopan unioni tarvitsee riittävästi tietoa yhtenäisemmän energiapolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi sillä on oltava edellytykset vastata energiaan liittyviin ulkoisiin ongelmatilanteisiin ja kriiseihin. Unionissa tulisikin luoda järjestelmä, jonka avulla lisätään jäsenmaiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä ja parannetaan solidaarisuutta energiakysymyksissä.

Päämiestapaamisen toinen pääaihe on innovaatiopolitiikan kehittäminen. Euroopassa tehtyä tutkimustyötä on pystyttävä paremmin hyödyntämään kaupallisina hyödykkeinä ja palveluina. Lisäksi unionissa on kyettävä ottamaan käyttöön uutta teknologiaa yhtä tehokkaasti kuin kilpailijamaissamme. Jos pitäydymme nykyisiin käytäntöihin, tulee innovaatiokuilu suhteessa unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin vain kasvamaan.

Erityisesti kasvavien talouksien tuotanto kilpailee Euroopan kanssa paitsi teollisuudessa myös palvelualoilla yhä laajemmin. Kiina ja Intia kouluttavat huomattavasti EU:ta enemmän korkeasti koulutettuja ihmisiä työmarkkinoilleen. Kasvavien talouksien markkinat merkitsevät unionille kuitenkin myös valtavia vientimahdollisuuksia. Menestyminen voi syntyä vain kyvystä luoda uutta, eli innovatiivisuudesta.

Avoimilla markkinoilla parhaat hyödykkeet menestyvät. Kärjessä on mahdotonta pysyä ilman jatkuvia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Unionin jäsenmaat ovatkin sitoutuneet lisäämään jatkossa investointejaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten nojalla.

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että Eurooppa pystyy hyödyntämään investoinnit siten, että tutkimustyö johtaa uusiin ja parempiin, kaupallisesti hyödynnettäviin tavaroihin ja palveluihin.

Lahden kokouksessa on tarkoituksena nostaa esille asioita ja haasteita, joissa on tarve unionin yhteiselle toiminnalle. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa innovaatioita sekä synnytetään että otetaan tehokkaasti käyttöön. Euroopan parlamentti on myös kannanotoissaan Lissabonin strategiaan painottanut innovaatiopolitiikan merkitystä.

Tehokas innovaatiotoiminta edellyttää tuekseen EU:n laajuisen immateriaalioikeuksia koskevan strategian luomista. Immateriaalioikeuksilla on suuri merkitys yritysten menestykselle ja kilpailukyvylle.

Olennainen kysymys on muun muassa patenttien laatu, joka on toimivan ja luotettavan patenttijärjestelmän perusperiaate. Puheenjohtajana katsomme, että Euroopassa on oltava kustannustehokas mutta laadusta kiinni pitävä patenttijärjestelmä riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon pohjalta tätä järjestelmää lähdetään kehittämään.

Jos saamme kehitettyä patenttijärjestelmää edelleen, yrityksille taataan tuntuvia säästöjä patentoinnista aiheutuviin kuluihin, mikä kannustaa innovatiivisuuteen ja tutkimustyöhön Euroopassa.

Yliopistojen ja yritysmaailman välinen parempi yhteistyö on edellytys innovaatiopolitiikan menestykselle. Eurooppaan on tarkoitus luoda uusi verkostomalliin pohjautuva Euroopan teknologiainstituutti, ja komissio antaa tätä koskevan ehdotuksen ensi viikolla.

Huippuosaaminen tulee leimaamaan tieteen, yritysten ja koulutuksen välistä kumppanuushanketta. Painopiste tulee olemaan innovaatiotoiminnan edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona katsomme, että Euroopan teknologiainstituutin kautta Eurooppa voi hyödyntää tehokkaammin jo olemassa olevia mahdollisuuksia yrityksissä ja tiedeyhteisössä.

Myös yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä on parannettava kilpailukyvyn edistämiseksi. Eurooppaan on syntynyt niin sanottuja eurooppalaisia teknologia-alustoja, yrityslähtöisiä strategisia tutkimusaloitteita, jotka ovat erinomaisia esimerkkejä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudesta. Yritykset ovat kiitettävästi ilmoittaneet halukkuudestaan investoida valitsemiinsa alustoihin, ja vastaava sitoumus tarvitaan nyt julkiselta tutkimusrahoittajalta.

Eurooppalaisten standardien syntymisen nopeuttaminen unionissa olisi innovaatiotoiminnalle erittäin tärkeää. Ilman yhteistä eurooppalaista standardia moni innovaatio voi jäädä hyödyntämättä. Mitä olisivat esimerkiksi eurooppalaiset matkapuhelinmarkkinat olleet ilman GSM-standardia?

Euroopan laajuisten teknisten normien luominen matkapuhelimille mahdollisti käytännössä sen, että Euroopasta tuli tämän alan johtava tekijä maailmassa. Sen sijaan jos käyttöön olisi otettu puhtaasti kansallisia standardeja matkapuhelinten kehittämisen pohjaksi, ei menestys olisi ollut yhtä merkittävä ja maantieteellisesti mittava.

Avoimien ja yhteensopivien standardien nopea aikaansaaminen on yksi avain yritysten menestykseen. Tämä tuo selkeitä etuja myös kuluttajille. Samalla se vahvistaa kilpailuasemaamme ja vastaa nopeaan teknologiseen kehitykseen siten, että Euroopassa tehdyt tekniset kehittämisratkaisut pääsevät aidosti kilpailemaan muualla maailmassa tehdyn kehittämistyön kanssa

Arvoisa puhemies, laiton maahanmuutto on ongelma, joka koskettaa koko Euroopan unionia. Siksi meidän on löydettävä ratkaisut yhdessä. Solidaarisuus näkyy parhaiten konkreettisten toimenpiteiden tehokkaassa toimeenpanossa. Lahden päämiestapaamisessa keskustelemme laittomasta maahanmuutosta, joka on noussut erityiseksi ongelmaksi Välimerellä ja unionin eteläisellä alueella.

Pidämme tärkeänä, että unioni kykenee luomaan kattavan ja tehokkaan maahanmuuton hallinnan politiikan, jossa otetaan huomioon sekä laittomaan että lailliseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset mukaan lukien kotouttaminen. Meidän on hyödynnettävä olemassa olevia välineitä tehokkaasti ja pohdittava uusia keinoja laittoman maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemiseksi niiden ponnisteluissa laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi.

Maahanmuuton kysymykset ovat Suomen puheenjohtajakaudella olleet esillä kaikissa oikeus- ja sisäasioiden neuvostoissa. Aiheesta keskustellaan myös ensi viikolla kehitysyhteistyöministereiden epävirallisella illallisella. Oikeus- ja sisäministereiden työn kautta on myös tarkoitus valmistella joulukuun Eurooppa-neuvostoa varten päätöksiä, joiden avulla Euroopan unioni voi tehokkaasti vastata laittoman maahantulon ongelmaan.

Työlounaalla Lahdessa nousee esille myös Sudanin/Darfurin vakava tilanne.

Kuten alussa totesin, EU:n valtionpäämiesten epävirallisen tapaamisen jälkeen päämiehet illallistavat Lahdessa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Illallinen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden epäviralliseen keskusteluun EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden kehittämisestä. Yhteistyömme kirjo on hyvin laaja ja se sisältää sektoreita, joilla kumppanuutta voidaan edelleen kehittää.

Tästä esimerkkinä ovat kansainväliset kysymykset. Kuluvan syksyn kansainvälispoliittinen asialista sisältää asioita, joissa yhteistyömme on erittäin tärkeää, kuten Lähi-itä, Iran ja Kosovo.

Energia on strategisen kumppanuuden tärkeä osa-alue, ja odotamme kuulevamme presidentti Putinin arvioita maansa energiasektorin sekä unionin ja Venäjän energiakumppanuuden kehityksestä.

Arvoisa puhemies, otimme kaikki järkyttyneinä vastaan uutisen tunnetun toimittajan ja ilmaisunvapauden puolustajan Anna Politkovskajan surmasta. Vaadimme tämän hirvittävän rikoksen perusteellista tutkimusta ja tekoon syyllisten saattamista oikeuden eteen, mikä on erityisen tärkeää Venäjän oikeusvaltiokehityksen kannalta. Sen lisäksi, että Politkovskajan surma on järkyttävä tapahtuma ja menetys hänen läheisilleen, se on myös takaisku sananvapauden kehitykselle Venäjällä. Myös tätä äskettäisten tapahtumien taustaa vasten on arvokasta, että Euroopan unionin ja Venäjän välillä on aktiivinen ja avoin keskusteluyhteys. Kuten jo aiemmin totesin, strategisen kumppanuuden puitteissa tullaan keskustelemaan kaikista tärkeistä asioista.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston ensi viikon epävirallinen kokous tulee hyvään aikaan. Kiitän puheenjohtajavaltio Suomea, pääministeri Vanhasta ja koko hänen tiimiään heidän merkittävästä panoksestaan.

Koska arvoisa ministeri esitti puheenjohtajavaltion puolesta niin kattavan selvityksen, keskityn nyt innovaatioon, energiapolitiikkaan ja maahanmuuttoon. Haluan myös esittää joitakin huomioita Euroopan unionin ja Venäjän välisistä suhteista. Kaikki nämä asiat ovat meille haasteita, jotka edellyttävät paitsi kansallisia myös yhteisön tason vastauksia. Nämä haasteet osoittavat, miksi vahva Euroopan unioni on nyt tarpeen enemmän kuin koskaan aiemmin ja miksi unionin on nyt valmisteltava eurooppalaisia globalisaatioon.

Olen iloinen puheenjohtajavaltio Suomen päätöksestä keskittyä innovaatioon. Suomi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka innovaatiot voivat vauhdittaa talouskasvua. On kuitenkin kyse vielä muustakin. Vain vapauttamalla ihmisten mielikuvituksen voimme vastata nyt kohtaamiimme haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, sosiaaliseen syrjäytymiseen, väestön ikääntymiseen ja työttömyyteen.

Tiedän teidän tuntevan nämä luvut, mutta ne on syytä toistaa. Euroopan unionin tutkimusmenot ovat 1,9 prosenttia sen BKT:sta, kun taas Yhdysvalloissa vastaava luku on kolme prosenttia BKT:sta. On kuvaavaa, että useimmat viimeaikaisista Nobelin palkinnon voittajista ovat amerikkalaisia tai työskentelevät Yhdysvalloissa. Euroopan unionissa yritykset työllistävät noin puolet kaikista tutkijoista. Yhdysvalloissa vastaava luku on yli 80 prosenttia. Totuus on, että Euroopan unioni jää jälkeen innovaatioissa ja tutkimuksessa. Vallitseva tilanne ei ole vaihtoehto: meidän on tehtävä enemmän tällä alalla. Tarvitsemme kiireesti strategisen lähestymistavan, jossa tarkastellaan jokaista innovaatioketjun lenkkiä uusien ajatuksien ja tiedon syntyhetkestä aina niiden hyödyntämiseen ja taloudelliseen markkinointiin.

Tiedonannossa, jonka komissio esittelee Lahden epävirallisessa huippukokouksessa, esitetään tällainen lähestymistapa. Siinä paikannetaan ketjun heikot lenkit ja esitetään ratkaisuja. Tarvitsemme rahoitusta, tarvitsemme oikean kehyksen tekijänoikeuksille, jotta palkkiot ovat asianmukaisia, ja meidän on tarkasteltava innovaation esteitä joka alalla erikseen. Ennen kaikkea meidän on aluksi annettava voimakas poliittinen viesti sitoutumisesta: innovaatiota on kannustettava, ja tarvitaan sitä koskeva yhteisön lähestymistapa.

Tässä asiassa koolla on merkitystä. Yksi meidän ja Yhdysvaltojen välisistä suurista eroista on se, ettei meillä ole yleiseurooppalaisia innovaatio- ja tutkimusinstituutioita. Yhdysvallat on paljon sitoutuneempi todelliseen yleiseen lähestymistapaan. Mahtavat instituutiot tukevat innovaatiota kaikkialla Yhdysvalloissa, ei pelkästään yhdessä tai kahdessa osavaltiossa. Tähän mennessä meillä ei ole ollut Euroopan unionissa mitään. Nyt meillä on Euroopan tutkimusneuvosto, ja ehdotamme Euroopan teknologiainstituutin perustamista. Ehdotamme verkostojärjestelmää, joka tarjoaisi näille instituutioille todellista eurooppalaista ulottuvuutta. Tämän vuoksi pidämme lähestymistapaa hyvin tärkeänä. Tämän vuoksi Euroopan teknologiainstituutti on merkittävä. Se saattaa yksityisen ja julkisen sektorin tiiviimmin yhteen huippututkimuksessa, siitä tulee kansainvälinen huippuluokan keskus, se kokoaa huippututkijat, mahdollistaa huippuluokan tohtorintutkintojen virran ja edistää innovatiivisten pk-yritysten spin-off-toimintaa. Lyhyesti sanottuna siitä voi tulla Euroopan unionin yhteistyökyvyn ja innovatiivisuuden symboli. Olemme kehitelleet viime kuukausina Euroopan teknologiainstituuttia koskevia tarkempia yksityiskohtia ja esitämme yksityiskohtaisen ehdotuksen ensi viikolla. Luotan siihen, että valtioiden ja hallitusten päämiehet sekä parlamentin jäsenet täällä Euroopan parlamentissa tarkastelevat sitä siinä hengessä, jossa se on suunniteltu: se on kyllä jotain hieman erilaista, mutta samalla jotain, joka voi toimia esimerkkinä siitä, kuinka Euroopan unioni valitsee uuden suunnan ja löytää uusia tapoja yhteistyöhön.

Yksi niistä aloista, joilla katson meidän eurooppalaisina johtajina kykenevän antamaan Euroopan teknologiainstituutille tehtävän, on energia ja ilmastonmuutos. Kun meillä on ongelma, jonka ratkaisemisessa tarvitsemme apua, meidän on pyydettävä apua parhailta tutkijoilta, maanosamme älykkäimmiltä ihmisiltä. Energia on yksi tämän hetken merkittävimmistä haasteistamme.

Seuraavaksi haluan tarkastella energiaa ja tehdä sen yksinkertaisesti: meidän on laadittava aidosti eurooppalainen energiapolitiikka, ei 25 energiapolitiikkaa. On aivan hullua edetä 2000-luvulla 25 tai 27 energiapolitiikan turvin. Tarvitsemme aidosti eurooppalaista energiapolitiikkaa. Kohtaamamme ongelmat – energian korkeat hinnat, ilmastonmuutos, kasvava riippuvuus hiilivedystä – ovat sekä maailmanlaajuisia että eurooppalaisia ongelmia. Tarvitaan eurooppalaisia ratkaisuja. Kansalliset ratkaisut eivät riitä. Viime vuonna Hampton Courtissa Euroopan unionin johtajat päättivät kehittää yhteistä lähestymistapaa. Maaliskuussa 2006 antamassamme vihreässä kirjassa komissio määritti eurooppalaisen energiapolitiikan selkeät tavoitteet: pitkän ajanjakson vakauden, energiavarmuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn. Jäsenvaltiot ovat kannattaneet lähestymistapaamme, ja vihreän kirjan vastaanotto sidosryhmissä on ollut ylivoimaisesti myönteinen. Seuraava askel on strateginen energiakatsaus, jota komissio ehdottaa ensi vuoden alussa. Odotan saavani lukea tätä koskevan Euroopan parlamentin mietinnön.

On itsestään selvää, että energiapolitiikan sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välillä tarvitaan yhtenäisyyttä. Tarvitsemme todellakin energian tehokkaat sisämarkkinat. Vastausta Euroopan energia-alan haasteisiin ei saada 25:stä tai 27 erilaisesta energian minimarkkinoista. Meidän on kuitenkin yhdistettävä toisiinsa sisäinen ja ulkoinen politiikka. Lahtea varten valmistuvassa asiakirjassamme tarkastellaan kolmea ulkoista haastetta: Venäjää, johon palaan hetken kuluttua, energiasuhteiden parantamista naapureidemme kanssa sekä verkoston kehittämistä ulkoisista energiakriiseistä selviytymiseksi. On tärkeää kehittää energiayhteistyötä strategisesti merkittävien energiantuottaja- ja kauttakulkuvaltioiden kanssa. Näin tehdäänkin jo uuden energiayhteisön perustamissopimuksen ja Ukrainan kanssa tehdyn energia-alan yhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan kaltaisissa aloitteissa. Meidän on laajennettava sisäisten energiamarkkinoiden periaatteita asteittain koko naapurialueisiimme. Meidän on myös yhdistettävä eri puolilla Eurooppaa olemassa olevat eri asiantuntija-alat luodaksemme entistä tehokkaamman verkoston ulkoisten energiakriisien varalle. Lyhyellä aikavälillä paras tapa selviytyä energiakriiseistä on tietenkin monipuolistaminen: energialähteiden monipuolistaminen, alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden monipuolistaminen. Meidän on todellakin valtavirtaistettava energia ja tehtävä siitä merkittävä painopiste suhteissamme kumppaneihimme kaikkialla maailmassa.

Lopuksi, toinen ratkaisevan tärkeä tekijä tässä strategiassa on energiatehokkuus. Voin nyt kertoa teille, että ensi viikolla komission jäsen Piebalgs – energiasta vastaava komission jäsen – ja minä ehdotamme kunnianhimoista toimintasuunnitelmaa, jotta täyttäisimme sitoumuksemme primaarienergian käytön 20 prosentin säästöistä vuoteen 2020 mennessä.

Energiayhteistyö Venäjän kanssa on luonnollisesti ratkaisevan tärkeää, koska 25 prosenttia Euroopan unionissa kulutetusta öljystä ja kaasusta tulee Venäjältä. Neuvoston puheenjohtaja selitti juuri, miksi tämä on tärkeää. Tarvitsemme vahvistettua energiakumppanuutta Venäjän kanssa. Kumppanuuden on perustuttava vastavuoroisuuteen, avoimuuteen, syrjimättömyyteen ja avoimuuteen kilpailulle, mukaan lukien tasavertaiset mahdollisuudet investointeihin varhaisemman jalostusasteen teollisuuteen ja tuotantoketjun alkupäähän. Tämä on ainoa tapa saavuttaa vakaa ja varma pohja energiasuhteillemme. Tapaaminen presidentti Putinin kanssa on mahdollisuus esittää selkeä ja toivon mukaan johdonmukainen viesti Euroopan unionin johtajilta.

Suhteissamme Venäjään on kolme pitkän ajanjakson tavoitetta. Tahdomme nähdä toimivan demokratian sekä markkinatalouden, jossa Venäjä noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan. Tahdomme nähdä laajat ja strategiset EU:n ja Venäjän väliset suhteet, jotka perustuvat keskinäiseen riippuvuuteen – Venäjä tarvitsee Euroopan unionia ja Euroopan unioni Venäjää – ja tahdomme lisätä yhteistyötämme Venäjän kanssa kansainvälisissä asioissa. Tätä me tarkoitamme puhuessamme tehokkaasta monenvälisyydestä. Olemme asettaneet tavoitteeksemme laaja-alaisen sopimuksen nykyisen kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan sopimuksen jatkoksi. Investointien ja markkinoiden avaamisen sekä energian ja energiatehokkuuden kaltaisilla aloilla on saavutettavissa molemminpuolista hyötyä. Voimme molemmat hyötyä paljon todellisesta kumppanuudesta.

Käytän tätä tilaisuutta myös ilmaistakseni syvän myötätuntoni viime viikolla raa'asti murhatun Anna Politkovskajan perheelle. Kunnioitan hänen herpaantumatonta totuuden etsintäänsä. Hän oli ilmaisunvapauden merkittävä puolustaja Venäjällä.

(Suosionosoituksia)

Toivon vilpittömästi, että tähän halpamaiseen rikokseen syyllistyneet löydetään ja tuodaan oikeuden eteen.

Toinen asia, jota meidän on tarkoitus käsitellä, on maahanmuutto. Laittomien maahanmuuttajien massiivinen tulo Euroopan unionin eteläisten jäsenvaltioiden rajoille on yhteisön ongelma ja edellyttää yhteisön ratkaisua. Komissio antoi marraskuussa 2006 tiedonannon, johon sisältyi lukuisia käytännön ehdotuksia, joiden avulla Euroopan unioni voi vastata tähän haasteeseen. Eurooppa-neuvosto hyväksyi asiakirjan pohjalta maahanmuuttoa koskevan yleisen lähestymistavan, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti, kuinka haasteeseen vastataan niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Vajaassa vuodessa on käynnistetty lukuisia käytännön toimia: yhteinen toiminta Välimerellä ja Atlantilla operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä vastaavan viraston Frontexin koordinoimana, jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten tehostettu yhteistyö, maahanmuuton yhteyshenkilöiden entistä parempi koordinointi Afrikassa sekä vuoropuhelu Afrikan keskeisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa niin kahdenvälisesti kuin monenvälisestikin. Jäsenvaltiot tekevät ensimmäistä kertaa Frontexin koordinoimina yhteistyötä yhteisoperaatioissa, joilla suojataan Euroopan unionin ulkorajoja. Olkaamme kuitenkin rehellisiä: tämä ei riitä, tarvitaan paljon enemmän laittomien maahanmuuttovirtojen käsittelemiseen tehokkaasti.

Jotta Euroopan unionin reagointikykyä voidaan parantaa, on hyvin tärkeää, että kaikki unionin jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä solidaarisuuden hengessä auttaakseen niitä jäsenvaltioita, jotka ovat niin sanoakseni etulinjassa. Lahdessa 20. lokakuuta pidettävän Eurooppa-neuvoston epävirallisen tapaamisen vuoksi olen itse kirjoittanut valtioiden ja hallitusten päämiehille ja korostanut tällaisen solidaarisuuden tarvetta. Olisi tietysti ihanteellista, jos yhteisön välineet jo olisivat käytössä, mutta meillä ei vielä ole niitä. Olisi tietenkin ihanteellista, jos meillä olisi eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka. On hullua, että on olemassa 25 tai 27 maahanmuuttopolitiikkaa alueella, jossa ihmiset voivat liikkua vapaasti, sillä yhdessä valtiossa tehdyillä päätöksillä on välittömiä vaikutuksia muihin valtioihin. Ennen kuin meillä on aito yhteisön menetelmä näiden asioiden käsittelemiseksi odotamme vähintäänkin jäsenvaltioiden tekevän tehokasta yhteistyötä keskenään.

(Suosionosoituksia)

Katsomme, että tämä on myös käytännön esimerkki eurooppalaisesta solidaarisuudesta.

Meidän on toimittava myös paljon tehokkaammin lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Ensisijainen tavoite on Rabatissa heinäkuussa hyväksytyn toimintasuunnitelman täytäntöönpano. Komissio tekee kovasti töitä varmistaakseen suunnitelman asianmukaisen täytäntöönpanon tiiviissä kumppanuudessa kyseisten valtioiden kanssa. Olkaamme rehellisiä myös tässä. Turvallisuusasiat eivät yksin riitä. Ongelman ratkaisu on löydettävissä vain, jos tuemme kestävää kehitystä Afrikassa. Itse asiassa katson, että meidän on sitouduttava korkean tason vuoropuheluun Afrikan valtioiden kanssa. Eikö ole kummallista, että Euroopan unioni käy vuoropuhelua Aasian ja Latinalaisen Amerikan kanssa valtioiden ja hallitusten päämiesten tasolla, mutta ei Afrikan kanssa? Eikö Euroopan unionin olisi aika sitoutua korkean tason vuoropuhelun käynnistämiseen Afrikan kanssa? Minusta meillä on siihen oikeus ja velvollisuus. Tämän viestin annoin hiljattain Addis Abebassa Afrikan unionin kumppaneillemme. Tämän vuoksi olemme myös aktiivisesti sitoutuneet tarkastelemaan asiaa yhdessä afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa.

Euroopan kannalta tarvitaan myös Euroopan unionin päätöksentekoprosessia. Kiireisissä ja vakavissa ongelmatilanteissa Euroopan unionin on voitava reagoida asianmukaisesti. Tämä merkitsee EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan yhdyskäytävälausekkeen käyttämistä. Emme voi kieltää itseltämme keinoja tehokkaaseen toimintaan.

Lopuksi totean, että Eurooppa-neuvoston epävirallinen tapaaminen Lahdessa tarjoaa hyvän tilaisuuden arvioida Euroopan unionin nykyisiä toimia kuvailemillani aloilla ja myös monilla muilla aloilla. Odotamme valtioiden ja hallitusten päämiehiltä uutta sitoutumista ratkaisujen löytämiseen Euroopan unionin kansalaisten todellisiin ja uhkaaviin ongelmiin. Odotamme heidän myös tarjoavan ratkaisujen Eurooppaa, jotta voimme luottaa enemmän joidenkin hyvin merkittävien ongelmien ratkaisuun Euroopan unionissa.

Esitän viimeisen ajatuksen. Olin viikko sitten Darfurissa. Ihmisiä siellä ympäröivien kammottavien olosuhteiden keskellä näin jotakin, jonka päätin kertoa ystävilleni Brysselissä. Kansalaisjärjestöissä ja muissa humanitaarisissa järjestöissä on todella paljon eurooppalaisia nuoria niin kaukana kotoaan vaarantamassa elämänsä päivittäin auttaakseen afrikkalaisia. Tällaisesta Euroopasta meidän olisi mielestäni oltava ylpeitä, Euroopasta, joka on valmis tarjoamaan solidaarisuutta ja apua sekä osoittamaan suurta rohkeutta. Tällaista Eurooppaa uskon meidän kaikkien haluavan: avointa, ulospäin suuntautunutta ja reilua Eurooppaa. Tällaiseen Eurooppaan meidän on tähdättävä.

(Suosionosoituksia)

  Françoise Grossetête, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Lehtomäki, arvoisa puheenjohtaja Barroso, olemme syvästi ahdistuneita ja raivostuneita Anna Politkovskajan murhasta, ja meillä on paljon kysymyksiä niistä syistä, jotka johtivat tähän rikokseen. On hyvin tärkeää, että Venäjän viranomaiset tutkivat mahdollisimman pian perin pohjin tämän tragedian, ja odotamme neuvoston lähettävän viestin, että se tuomitsee tiukasti tämän tuoreen iskun, joka kohdistuu ammattikuntaan, joka maksaa vuosittain kalliin hinnan työstään. Anna Politkovskajan myötä haluan ilmaista kunnioitukseni kaikille toimittajille, jotka vaarantavat henkensä kaikkialla maailmassa puolustaakseen meille niin rakasta ilmaisunvapautta.

Lahdessa 20. lokakuuta järjestettävä epävirallinen tapaaminen tarjoaa uuden mahdollisuuden ottaa esille joitakin esiin nousseita asioita, kuten kilpailukyky, innovaatio, maahanmuutto ja energiapolitiikka. Pelkään, että kilpailukykyä ja innovaatiota odottaa sama kohtalo kuin kestävää kehitystä: kaikki puhuvat siitä, kaikki kannattavat sitä, mutta kun on aika toteuttaa käytännön toimia, hyvät periaatteet hylätään. Tästä on paljon esimerkkejä. Voin mainita Galileon, jonka hyödyllisyyttä kaikki ylistivät mutta joka ei enää ollutkaan ensisijainen tavoite, kun tuli aika suunnitella sen määrärahoja.

Suosittelemme liikenneinfrastruktuurin ja rautatieyhteyksien loppuunsaattamista kilpailukyvyn vuoksi, mutta uhraamme ne talousarvion alttarille. Mitä on sanottavissa aggressiivisesti mainostetuista kunnianhimoisista tavoitteista tutkimuksen alalla, kun on kuitenkin selvää, minkälaista tukea innovaatiolle todellisuudessa annetaan? En tarkoita pelkästään rahoitusapua, vaan myös sellaisen lainsäädännön soveltamista, jossa kannustetaan investointeja Euroopan unioniin ja jossa valmistellaan tietä, jotta pk-yrityksemme voisivat harjoittaa vientiä Euroopan unionin ulkopuolelle. Odotan tämän vuoksi paljon neuvoston sitoumukselta Euroopan teknologiainstituuttiin, johon komission puheenjohtaja Barroso on tietojeni mukaan hyvin kiintynyt, kuten voidaan todeta myös Euroopan parlamentista. Emme todellakaan enää odota neuvostolta voimakasta sitoutumista vaan konkreettisia toimia.

Kilpailukyky on myös tulosta hyväksymistämme säädöksistä, ja niiden on edustettava mahdollisuuksia, ei rajoituksia. Odotan Euroopan komission ottavan nämä periaatteet lähtökohdaksi, kun se esittelee vuoden 2007 lainsäädäntöohjelmansa, ja että neuvosto seuraa samaan suuntaan. Odotan parlamentilla olevan rohkeutta hylätä ehdotukset, jotka koskevat pelkästään suuria ajatuksia ilman varsinaisia tekoja. Myös politiikan on oltava kilpailukykyistä ja näin ollen tehokasta.

Kilpailukyky tarkoittaa myös maailmanlaajuisen kaupan tasapainottamista. Polkumyyntitoimenpiteet ovat varmasti tämän suuntaisia, mutta emmekö voisi tehdä muitakin vahvoja poliittisia päätöksiä, kuten vaatia kaikilta Euroopan unioniin tuoduilta tuotteilta vastaavia laatustandardeja?

Lopuksi mitä tulee energia-alaan, toivon keskustelujen presidentti Putinin kanssa antavan yhteisölle mahdollisuuden panna täytäntöön kaikki tarvittavat rakenteet, joita tarvitaan sen energiatoimitusten riippumattomuuden takaamiseksi. Yhteisön on myös kyettävä varustautumaan uusiutuvilla energialähteillä taatakseen energiatoimitustensa riippumattomuuden ydinenergian kannalta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa hyvin tyhjentävistä kuvauksista, jotka koskivat sitä, mistä aiotte keskustella epävirallisessa tapaamisessa. Kuten usein huippukokousten alla, meillä on nytkin suuria odotuksia. Ministeri Lehtomäki ja komission puheenjohtaja Barroso kertoivat meille upeita asioita innovaatiosta, maahanmuutosta, energiapolitiikasta, Venäjän-kumppanuudesta ja Darfurista. Kaikki huolenaiheemme on käsitelty noin 40 minuutissa, ja nyt minun on vaikea vastata kaikkiin näihin asioihin riittävän lyhytsanaisesti.

Jos saamme huippukokouksen jälkeen 40 minuutin yhteenvedon siitä, mitä siellä tapahtui, saavutukset ja tehdyt päätökset tiukassa paketissa, olen todellakin onnellinen. Pelkään kuitenkin, että kokemuksesta tulee samanlainen kuin lähes aina ennenkin, sillä olemme taitavia kuvaamaan ongelmiamme, mutta niiden ratkaiseminen on vaikeampaa. Komission puheenjohtaja on oikeassa todetessaan, että investoinnit innovointiin ovat välttämättömiä, ei pelkästään täällä vaan myös kaikissa jäsenvaltioissa, ja erityisesti tutkimuksessa ja energiatehokkaan teknologian kehittämisessä.

Yksi merkittävistä päätöksistä, joka meidän on tehtävä tulevina vuosina, koskee sitä, auttaako suuremman energiatehokkuuden saavuttaminen meitä selviytymään energian kysynnän räjähdysmäisestä kasvusta kaikkialla maailmassa. On syytä panna merkille, että lisääntyvä energiatehokkuus koskee myös tuhlaavaisuuteen perustuvasta taloudesta luopumista, ja keinot siihen ovat esimerkiksi teknologian kehitys ja investoinnit tutkimukseen, joiden avulla varmistetaan, että tuotteet, joita kykenemme kehittämään, pikemminkin vähentävät energiankulutusta kuin lisäävät sitä. Eurooppa on maanosa, jonka on otettava johtoasema ja näytettävä hyvää esimerkkiä tällä alalla, ja tämän vuoksi olette oikeassa todetessanne, että innovaatiopolitiikassamme energiaa koskevat innovaatiot on asetettava etusijalle.

Toiseksi haluan todeta, että sekä komission puheenjohtaja että neuvoston puheenjohtaja ovat oikeassa korostaessaan, että maahanmuutto on ongelma, joka meidän on ratkaistava, mutta tapa, jolla sitä nyt käsitellään, ei todellakaan ratkaise ongelmaa. Olen kiitollinen puheenjohtaja Barrosolle siitä, että hän kuvasi asiaa niin havainnollisesti. En halua jälleen toistaa sitä, mitä muut ovat perustellusti korostaneet, nimittäin että kestävä kehitys siellä, mitä kutsumme kolmanneksi maailmaksi, koskee maahanmuutto-ongelman syitä, mutta ulkorajamme eteläisessä ja itäisessä Euroopassa ovat yhteiset ulkorajamme, sillä niillä, jotka onnistuvat pääsemään alueellemme, on oikeus liikkua vapaasti koko Schengen-alueella. Jäsenvaltiot eivät siten voi ilmoittaa hoitavansa asiat itse tai käsittelevänsä niitä korkeintaan hallitusten välisellä tasolla, samalla kun ne eivät anna siirtää toimivaltaansa Brysseliin, ja tämä koskee varsinkin kotimaani hallitusta, jonka tapasitte tänään, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso. Myös Saksan on ymmärrettävä, ettei näin voida toimia. Tämä asia on jopa Saksan sisäasiainministerin opittava.

Totean vielä jotakin sen lisäksi, mitä Venäjän-politiikastamme on sanottu. Venäjän kanssa nyt soveltamamme politiikka on perustana uusittavalle yhteistyösopimukselle Venäjän kanssa. On selvää, että Anna Politkovskajan tapausta koskevan kaltaiset keskustelut ovat aina tunnepitoisia asioita. Esimerkiksi jäsen Saryusz-Wolski, joka niin keskittyneesti kuuntelee minua, on yksi niistä, jotka aina kiihtyvät kaikesta, mikä koskee Venäjää, joten sanon sanottavani erityisesti hänelle. Eikö Venäjällä tapahdukin paljon sellaista, mikä ei ole meille mieleen? Me todellakin haluamme – kuten sanoitte – Venäjälle toimivan demokratian ja markkinatalouden, mutta yksi asia meidän on ymmärrettävä. Riippumatta siitä, onnistummeko vakiinnuttamaan tai laajentamaan demokratiaa Venäjällä, Venäjä on – nykyisessäkin muodossaan – Euroopan unionin välttämätön strateginen kumppani.

Meidän on siis toki puhuttava demokratian tilasta Venäjällä, mutta emme voi puhua sille alentuvasti ja opettajamaisesti. Meidän on ymmärrettävä, että Venäjä on kiistatta tarpeellinen kumppani energiapolitiikassa ja ennen kaikkea kumppani maailman kriisien ratkaisemissa – niin Iranissa, Lähi-idässä kuin missä tahansa muuallakin – että se pyrkii tekemään yhteistyötä tasa-arvoisena ja yhtäläisin oikeuksin ja että meidän on myönnettävä Venäjälle tasa-arvoinen asema, kuten kaikille muillekin kumppaneillemme. Tämän vuoksi, vaikka katsonkin demokratiaa koskevan vuoropuhelun välttämättömäksi, sen on perustuttava realistiseen tilannearvioon.

Arvostan suuresti komission puheenjohtajan viittausta Darfuriin. Tilanne osoittaa – eikä ensimmäistä kertaa – kuinka tärkeää on, että Euroopan unioni rauhanturvaamisessaan saattaa yhteen ihmisiä yli uskonnollisten, etnisten ja kansallisten rajojen ja edistää rauhaa integraation keinoin. Siinä on jotain vientimarkkinoille, ja jos se suodaan koko maailmalle, se on todellakin myönteistä.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, liberaalidemokraatit toivottavat teille onnea Lahteen. Puheenjohtajakausi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla ei koskaan ole helppo, ja epävirallisia keskusteluja 25 hallituksen päämiesten kesken on vaikea kuvitella. Veikkaanpa, ettette saa kaikkia edes kerralla saunaan!

Esityslistallanne on hyvin moninaisia merkittäviä aloja, kuten energia, innovaatiot ja maahanmuutto, vaikka kuten sanoitte, todellisuudessa on kyse Venäjän liittovaltion presidentin vastaanotosta. Katsomme, että jäsenvaltioiden on seistävä vankasti Euroopan unionin lipun alla ja tuomittava vapauteen ja yksityisomistukseen kohdistuvat hyökkäykset valtiossa, jossa jälleen yksi riippumattoman ajattelun liekki on sammutettu. Presidentti Putin tuntee selvästikin Machiavellin toteamuksen, jonka mukaan suuria saavutuksia aikaansaaneet ruhtinaat ovat niitä, jotka ovat antaneet sanansa kevyesti, jotka ovat osanneet huijata ihmisiä viekkaudellaan ja jotka ovat voittaneet rehellisiä periaatteita vaalivat. Presidentti Putin tosin myöntää Anna Politkovskajan murhan tahranneen maansa maineen, mutta jättää kertomatta, että viime vuosina maassa on murhattu 40 toimittajaa.

(Suosionosoituksia)

Liberaalidemokraatit kunnioittavat Anna Politkovskajan muistoa. Kritisoidessaan vapauden ja demokratian tilaa Venäjällä hän kirjoitti teoksessa Putinin Venäjä (Putin's Russia: Life in a failing democracy): "Kyllä, vakaus on saapunut Venäjälle. Se on hirveä vakaus, jossa kukaan ei hae oikeutta tuomioistuimista, jotka rehentelevät alamaisuudellaan ja sokealla kannatuksellaan, eikä kukaan tervejärkinen hae suojaa instituutioilta, joille on uskottu lainvalvonta, sillä ne ovat täysin korruptoituneita. Päivän sana on omankäden oikeus. Itse presidentti", hän jatkaa, "on näyttänyt esimerkkiä tuhoamalla suurimman öljy-yhtiömme Jukosin vangittuaan sen johtajan Mihail Hodorkovskin. Putin katsoi Hodorkovskin loukanneen itseään henkilökohtaisesti, joten hän kosti."

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Venäjä tarvitsee Euroopan unionia aivan yhtä paljon kuin Euroopan unioni Venäjää. He tarvitsevat markkinoitamme öljylle ja kaasulle. Olemme heidän suurin asiakkaansa. Puhukoot valtioiden ja hallitusten päämiehemme presidentti Putinille öljystä ja kaasusta, sallikaa heidän sanoa suorat sanat yhä selvemmästä diktatuurista. Valmistautukoot myös elämään ilman riippuvuutta Venäjästä yhteisillä energiaa ja ympäristöä koskevilla pohdinnoilla. Tällä viikolla, kun Al Gore on markkinoinut elokuvaansa ilmastonmuutoksen "epämiellyttävästä totuudesta", energiapolitiikkamme on joka tapauksessa ilmennettävä pikaista tarvetta suunnanmuutokseen.

Lahden tapaaminen on jatkoa vuosi sitten Hampton Courtissa järjestetylle tapaamiselle, jossa johtajat hyväksyivät suunnitelmat Euroopan energiamarkkinoiden luomiseksi, kilpailukyvyn ja koulutustason parantamiseksi sekä maahanmuuton kasvaviin paineisiin vastaamiseksi. Kuluneiden 12 kuukauden aikana toimien kiireellisyys on lisääntynyt kaikilla näillä aloilla. Komissio on aivan oikein määrittänyt tarpeet, mutta jäsenvaltiot eivät edelleenkään tarjoa keinoja. Komissio ehdottaa aitoja energian sisämarkkinoita, verkostojen avaamista televiestinnän esimerkin mukaisesti, seurantakeskuksen perustamista varastojen seuraamiseksi, kestävän energialähteiden yhdistelmän kehittämistä ja energiasäästöjä. Olemme iloisia näistä ehdotuksista, mutta neuvostokin on saatava mukaan. Puheenjohtaja Barroso haluaa Euroopan teknologiainstituutin. Ryhtykää toimeen, jos saatte rahat kerättyä! Maahanmuuttoa kuvataan toisaalta tiedoin, jotka osoittavat, että meidän on kannustettava työvoiman ja taitojen maahanmuuttoa, ja toisaalta mediaotsikoin, jotka ruokkivat populistisia pelkoja kutsumattomasta vierastyövoimasta, joka vie työpaikat ja edut.

Onnistuakseen neuvoston on toimittava tehokkaasti, ja siihen se tarvitsee 43 artiklan siirtymälauseketta. Toivon puheenjohtajavaltio Suomen edelleen korostavan tätä. Tuemme puheenjohtajavaltio Suomea sekä sen yksinkertaista ja käytännöllistä lähestymistapaa EU:n asioihin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pelkäämme teidän kuitenkin jo jäävän tulevan Saksan puheenjohtajakauden varjoon. Asioita siirretään, ulkomaiset johtajat liehittelevät liittokansleri Merkeliä. Saksan ulkoministeriö siirtyy johtoon. Älkäämme odottako liikoja Saksan suoritukselta tai väheksykö sitä, mitä Suomi voi saavuttaa puheenjohtajakaudellaan. Puheenjohtajavaltion on osoitettava Monty Pythonin laulun sanoin: "Finland has it all"!

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Anna Politkovskaja vieraili täällä parlamentissa kaksi kertaa ryhmämme kutsumana kertomassa meille Tšetšenian tilanteesta sekä sananvapauden tilasta Venäjällä.

Minusta meidän on todellakin lausuttava ääneen nimiä. Joku sanoi, että syylliset on tuomittava. No, tehän illastatte yhden sellaisen kanssa tänään – itsensä presidentti Putinin. Lopettakaamme tämä jatkuva itsepetos: Venäjällä on vallassa järjestelmä, jossa supistetaan päivittäin mielipiteenvapautta, sanomalehtiä ostetaan ja sitten ne lakkaavat ilmestymästä, ja niiden omistajat heitetään vankilaan. Tätä tapahtuu päivittäin.

(Suosionosoituksia)

Jäsen Schulz on oikeassa: me todellakin tarvitsemme Venäjää, mutta meidän on tiedostettava se, että Venäjä, jonka kanssa meidän on oltava tekemisissä, on Venäjä, joka ei epäröi poistaa ihmisiä liikenteestä. Voin ennustaa, kuinka sen tarina tulee jatkumaan, sillä se on jo kirjoitettu pian julkaistavaan kirjaan, Vladimir Sorokinin "The Day of the Opritschnik" -teokseen. Kehotan teitä lukemaan sen. Kirjassaan kirjailija kuvaa turvallisuuspalvelun virkailijan näkökulmasta asioita, joita Venäjällä nyt tapahtuu, ja me luemme niistä: luemme siitä, kuinka joku pikkurikollinen, joku vähäinen huumekauppias jää kiinni, saa "elinkautisen", viedään vankilaan Uralin toiselle puolen ja sitten sanotaan: "Näettekö, me saimme yhden kiinni!" Mitä tulee niihin, joiden käskystä rikos tehtiin, ja niihin, jotka antoivat rahat – kuten on nähty 40 muun toimittajan ja sanomalehtien tapauksissa – no, kukaan ei kysele, koska ketään ei kiinnosta, sillä–– me tarvitsemme Vladimir Putinia, kuten näimme eilen Saksan televisiosta liittokansleri Merkelin tavatessa hänet. Ja miksikö me tarvitsemme Vladimir Putinia? Me tarvitsemme häntä, koska me – tarkoitan tällä Saksaa, joka vasemmiston ja vihreiden suurine koalitioineen on ryhtynyt Venäjän kanssa mahdottomaan sopimukseen ja välttänyt energiapolitiikan yhteisöllistämisen – olemme luoneet yhteyden Venäjään. Joka tapauksessa nimet on lausuttava ääneen, ja sitten voimme kenties edetä.

Kyllä, tietysti Venäjän kanssa on neuvoteltava, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että nyt – jälleen – on aika osoittaa tarpeellista asennetta. Voimme toki nauraa, kun Gazprom ostaa Schalke 04:n, kun Roman Abramovich ostaa Chelsean. Voimme pitää kaikkia näitä asioita huvittavina, aivan kuten pidämme hurjan hauskana sitä, että presidentti Putin on kanssamme kaikkialla ja ilmestyy katsomaan Saksan Bundesliigan otteluita joka lauantai. Ainoa ongelma on se, että maksamamme hinta on Venäjän kansan ja Tšetšenian kansan maksama hinta, nimittäin hinta, jonka joutuu maksamaan pelkästä yhteiselosta yhden maailman vaarallisimman sortojärjestelmän kanssa. On hymyiltävä herttaisesti ja katsottava toisaalle. Minusta on yksinkertaisesti häpeällistä, että me katsomme toisaalle. Toteamme olevamme kauhistuneita ja sitten palaamme maan pinnalle ja sanomme: "Voi Vladimir, onko teillä mielestänne ongelma? Mikä saa teidät tekemään tällaista? Mutta on hyvä, että maksatte laskunne entistä täsmällisemmin." Joten se siitä sitten. Sellainen on asenteemme.

Yhteenvetona voin vain todeta, että voimme ratkaista energia-asiat, maahanmuuttoasiat ja kaikki muutkin asiat vain, jos me – ja tässä jäsen Watson oli oikeassa – tietyssä vaiheessa puhumme avoimesti siitä, mitä ongelmat ovat, ja kerromme rehellisesti, mitä aiomme tai emme aio tehdä. Minusta meidän on neuvoteltava Putinin kanssa, mutta se ei tarkoita, että meidän on illallistettava hänen kanssaan kuin ystävät konsanaan.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, Suomen hallitus on halunnut järjestää Suomessa EU:n huippukokouksen, jossa tarkoituksena lienee ollut levittää Suomen hyvän kilpailukyvyn ilosanomaa muille. Ajan riento on tuonut esityslistalle muitakin asioita, ja Suomen iloksi Venäjän presidentti osallistuu valtionpäämiesten iltaruokailuun. Esille on tällöin nostettava toimittaja Anna Politkovskajan murhan selvittäminen testinä Venäjän oikeusvaltion toimivuudelle.

(Suosionosoituksia)

Uusliberalismin nimeen vannovat EU:n oikeistovoimat haluavat murtaa ja murentaa hyvät koulutusjärjestelmät ja hyvän sosiaaliturvan. Suomen hallitus, kertokaa näille EU:n uusliberalisteille, että julkiset palvelut ovat Suomen hyvän kilpailukyvyn salaisuus. Sanokaa myös, että pohjoismaissa pitkälle viety sähkömarkkinoiden liberalisoiminen on nostanut sähkön hintaa ja että markkinoinnin sijasta valtion tulee ottaa vastuu energiaturvallisuudesta. Älkää turhaan hokeko Lissabonin tavoitteiden nimeen. EU ei ole maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuonna 2010. Toiveiden varaan rakennetusta taloudesta tulee mieleen herra Hrutshov, joka YK:ssa puoli vuosisataa sitten lupasi Neuvostoliiton ohittavan USA:n elintason kymmenessä vuodessa.

Ryhmässämme ei ymmärretä Suomen hallituksen toimia EU:n kuolleen perustuslain ratifioimiseksi Suomessa. Suomen hallitus, makaatte rähmällänne vieraitten voimien edessä, samoin kuin silloin, kun vaaditte, että EU:ssa olisi päätettävä määräenemmistöllä yhteisistä rikoslaeista. Te tuhoatte sillä tavalla kansakuntien oman historiallisen muistin. Terveisiä pääministerille, rouva Lehtomäki. Pitäkää puheenjohtajuuden loppuviivat pää pystyssä. Uskaltakaa edes joskus olla omaa mieltä olematta kaiken aikaa pelkkä lämmittelybändi seuraavalle Suomea suuremmalle puheenjohtajavaltiolle. Herra Barrosolle sanoisin, että hänen lennokkaiden ajatustensa toteuttamiselta puuttuu useissa tapauksissa asianmukainen oikeusperusta. Kyllä lennokkaita ajatuksia maailmaan mahtuu.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan yhtyä kollegoihin ja kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa Barrosoa heidän puheenvuoroistaan täällä tänään. Tarkastelen aivan aluksi helpompia kysymyksiä ja sitten huippukokousta koskevia vaikeampia kysymyksiä.

Meillä on oikeus kertoa venäläisille, että vaadimme heiltä tiettyjen normien noudattamista ilmaisunvapauden, vastuuvapauden sekä ihmiselämän vapauden ja turvallisuuden osalta tilanteissa, joissa kansalaiset kyseenalaistavat ja riitauttavat viranomaisten toimintaa. Kuten jäsen Watson aivan oikein totesi, Venäjällä on viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana tapettu 40 toimittajaa. On mielenkiintoista, ettei ketään ole pidätetty eikä ketään ole tuomittu näiden 40 kuolemantapauksen yhteydessä. Jos me odotamme, että Anna Politkovskajan järkyttävän ampumisen vuoksi toimiin nyt yhtäkkiä ryhdytään, olemme kuin strutseja, jotka hautaavat päänsä hiekkaan. Vasta kun todellinen sitoutuminen ja vuoropuhelu Venäjän kanssa toteutuu, voimme taata EU:n ja Venäjän välisen tasa-arvoisen suhteen riippumatta siitä, että olemme riippuvaisia Venäjän energiatoimituksista, että Venäjä on riippuvainen markkinoistamme ja että Itä-Eurooppa ja Venäjä ovat geopoliittisessa vuorovaikutuksessa keskenään.

Minusta meidän on todellakin nyt osoitettava rohkeutta ja esitettävä selkeät normit ja suuntaviivat siitä, mitä odotamme kumppaneiltamme suhteiden osalta. Ei ole kyse pelkästään toimittajan kuolemasta, vaikka se onkin järkyttävä asia. Ei ole kyse pelkästään Tšetšeniasta. On kyse myös siitä, kuinka Venäjä on viime aikoina kohdellut Georgiaa ja mitä siellä on tehty. Samalla kun Venäjän viranomaiset tuomitsevat Tšetšenian vastarintataistelijat, ne kuitenkin tukevat Georgiassa toimivia "vastarintataistelijoita". Venäläiset ovat saattaneet Georgian talouden valtavan paineen alle, eikä pelkästään taloudellisesti vaan myös inhimillisesti, sillä satojatuhansia georgialaisia on karkotettu Venäjältä takaisin kotimaahansa ja heiltä on kielletty pääsy koulutukseen sekä yrityksiin, jotka ovat laillisesti heidän omistuksessaan ja valvonnassaan Venäjällä. Kaikki tämä "selvennyksen" vuoksi.

Seuraava asiani koskee Euroopan teknologiainstituuttia, tutkimusta ja kehittämistä ja sitä, mitä tähän tarvitaan. Kannatan vankasti puheenjohtaja Barroson suunnitelmaa, jonka mukaan Euroopan unionin on otettava johto-asema ja harppaus 1900-luvulta 2100-luvulle siinä, mitä meidän on tehtävä tutkimuksen ja kehittämisen sekä teknologiainvestointien hyväksi.

Ennen kuin näin voi tapahtua, meidän on ensin varmistettava, että tekijänoikeudet ja patenttioikeudet suojataan, jotta innovointi on mahdollista ja jotta investointeja voidaan tehdä. On helppoa rakentaa rungosta talo teknologiainstituutille. Vaikeampaa on saada aikaan tämän mahdollistava lainsäädännöllinen kehys.

Arvoisa puhemies, lopuksi – jos minulle sallitaan sama liikkumavara kuin muiden ryhmien puheenjohtajille – kun puhumme energiasta, yhteisestä energiapolitiikasta ja energian tarpeesta, yksi suurimmista mahdollisuuksista, jonka kiellämme itseltämme, on uusiutuvat energialähteet, joita voimme tuottaa ja kasvattaa omalla maallamme. Kun maanviljelijät kärsivät Peter Mandelsonin WTO-neuvotteluissa tekemistä huonoista sopimuksista tai kun maatalous on uhan alla, meidän on investoitava uusiutuviin energialähteisiin.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, Anna Politkovskajan tanskalainen ystävä ei saa viisumia Venäjälle, ja olen pyytänyt korkeaa edustajaa Solanaa ottamaan asian esille sopivan tilaisuuden tullen.

Tarkastelen nyt Suomen puheenjohtajakautta. Minä rakastan Suomea. Istun Alvar Aallon suunnittelemilla tuoleilla, laitan kukkia hänen suunnittelemiinsa maljakoihin ja käytän Nokian puhelinta. Olen kunnioittanut suomalaisia poliitikkoja jo nuorena miehenä ja tehnyt yhteistyötä ulkoministerinne kanssa ETA:ssa ja pääministerinne kanssa valmistelukunnassa. Nyt minun on kysyttävä jokseenkin tyrmistyneenä: mitä Suomelle on tapahtunut? Miten ihmeessä suomalaiset poliitikot voivat suostua ratifioimaan perustuslakisopimuksen, joka on tuomittu Ranskassa ja Alankomaissa ja jota ei näin ollen enää ole olemassa? Onko totta, että keskustapuolueen eduskuntaryhmä aikoo äänestää oman vakaumuksensa vastaisesti? Suomalaisten äänestäjien suuri enemmistö vastustaa perustuslakisopimusta, ja silti ajatte sen läpi ilman kansanäänestystä. Hävetkää! Sen sijaan, että noudattaisitte pääministeri Vanhasen äänestyskehotusta ja hyväksyisitte uuden suomettumispolitiikan, jossa Suomesta tulee Saksan 17. osavaltio, teidän olisi aloitettava alusta uudella suoraan valitulla valmistelukunnalla, kansanäänestyksillä kaikissa jäsenvaltioissa sekä asiakirjalla, jonka puolesta äänestäjät voivat tyytyväisinä äänestää.

Suomella on tällä hetkellä 7,8 prosenttia äänistä, jotka tarvitaan määrävähemmistöön ministerineuvostossa, joten muiden valtioiden on kuunneltava Suomea. Juuri tämän vuoksi meillä on arvokas konsensuskulttuuri ministerineuvostossa. Perustuslakisopimuksella otettaisiin käyttöön kaksoisenemmistön järjestelmä, jonka seurauksena äänestäisimme väestömäärien perusteella. Tämän mukaan Suomen osuus määrävähemmistöstä laskisi 7,8 prosentista 3,3 prosenttiin, joten ei olisi enää mitään tarvetta kuulla Suomea ja muita EU:n pieniä jäsenvaltioita. Saksan osuus vastaavasti kasvaisi 32 prosentista 51 prosenttiin. Näin Saksa ja Turkki voisivat määrittää sen, millä vauhdilla laajentunut EU kehittyisi. Kaksoisenemmistö tuhoaisi EU:n konsensuskulttuurin, ja kansallisista komission jäsenistä luopuminen tekisi EU:n asianmukaisen päivittäisen toiminnan vaikeaksi. Nokia epäilemättä selviäisi, mutta monet pk-yritykset ja paikallisviranomaiset menettäisivät kontaktinsa Suomen hallituksen kautta, kun suomalaista komission jäsentä ei enää olisi. Lisäksi vuorottelujärjestelmä tietenkin jatkuisi ainakin siihen saakka, kunnes kierroksella korvattaisiin Ranska Maltalla. Säilyttäkäämme yksi komission jäsen jokaista jäsenvaltiota kohti sekä ministerineuvoston konsensuskulttuuri sen sijaan, että hyväksyisimme jo hylätyn perustuslakisopimusluonnoksen.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kuten on jo sanottu, eurooppalaiset valtioiden ja hallitusten päämiehet ottavat puheeksi myös maahanmuuton tavatessaan Lahdessa 20. lokakuuta. Kysymys onkin siitä, minkälaisia päätelmiä he siitä tekevät. Kaksi viikkoa sitten Euroopan rannikolla tapahtui jälleen yksi murheellinen tapaus, joka koski huono-onnisia turvapaikanhakijoita. Jälleen kerran syy oli häikäilemättömien välittäjien, jotka ovat valmiita ottamaan ihmisiltä valtavia rahasummia tuodakseen heidät Eurooppaan onneaan etsimään. Jälleen kerran laittomien maahanmuuttajien alus kaatui Lampedusan rannikolla vaatien uhreja, ja enemmistö matkustajista ja miehistöstä saatiin juuri ja juuri pelastettua. Estääkseen tällaisten murhenäytelmien toistumisen – Lampedusan edustalla, Kanariansaarten edustalla ja kaikkialla ulkorajoillamme – Euroopan unionin on lähetettävä selkeitä viestejä, sillä epätoivoiset ajat edellyttävät epätoivoisia toimenpiteitä. Meidän on suhtauduttava tiukasti ihmisten salakuljettajiin. Rangaistukset eivät voi olla riittävän kovia. Tämän rinnalle tarvitaan tiukkaa turvapaikkapolitiikkaa, sellaista, joka todistaa koko maailmalle, että Euroopan unioni suhtautuu vakavasti rajojensa suojelemiseen. Tämän vuoksi haluan nyt tarttua tilaisuuteen ja onnitella sveitsiläisiä heidän kaikissa kantoneissa tekemästään järkevästä valinnasta tiukentaa entisestään maahanmuuton ja turvapaikkojen oikeudellisia edellytyksiä, sillä paradoksaalisesti näissä asioissa tiukka, inhimillinen ja reilu politiikka on paras keino.

Tämän vuoksi haluan esittää toiveeni, että eurooppalaiset valtioiden ja hallitusten päämiehet Lahden epävirallisessa huippukokouksessa puntaroisivat Sveitsin esimerkkiä, sillä yhteisön on opittava kuuntelemaan kansalaisia, kun on kyse merkittävistä yhteiskunnallisista asioista. Olemme nähneet esimerkiksi sen ylimielisyyden, jolla eurokraatit haluavat säilyttää perustuslakisopimuksen, jonka kansalaisten enemmistö on tuominnut esimerkiksi Ranskassa ja Alankomaissa. Kun kansalaiset saavat äänensä kuuluviin, heidän mielipiteensä ovat usein täysin ristiriidassa niiden päätösten kanssa, joita todellisesta maailmasta etääntynyt eliitti tekee kansalaiset sivuuttaen. Näin on epäilemättä myös maahanmuuttoa koskevassa kiireellisessä asiassa.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, katson, että paras tapa kunnioittaa Anna Politkovskajan elämäntyötä on lukea hänen kirjansa Putinin Venäjä, kuten jäsen Watson totesi.

Meidän on tiedostettava, että järjestelmällinen pelottelu, ahdistelu ja riippumattomien toimittajien murhaaminen sekä täysin tuloksettomat murhatutkimukset ovat saaneet aikaan rankaisemattomuuden ilmapiirin, jossa tappajat eivät vaikuta pelkäävän lakia. Tällainen suuntaus vahingoittaa vakavasti Venäjän mainetta Euroopan neuvoston puheenjohtajavaltiona. Se herättää myös yhteisiä arvojamme koskevia epäilyksiä. Tämän vuoksi pyydän EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiota ottamaan asian esille tulevassa Lahden huippukokouksessa.

PPE-DE-ryhmä kehottaa myös komissiota ja EU:n jäsenvaltioita valitsemaan periaatteellisen kannan ja vaatimaan lehdistönvapauden palauttamista sekä riippumattomien toimittajien kunnioittamista yhtenä pääasiallisena ennakkoedellytyksenä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen uusimiselle ensi vuonna. Asiat alkavat muuttua Venäjällä vasta, kun lähetämme selkeän viestin, jonka mukaan arvostamme tämän rohkean naisen elämää yhtä paljon kuin öljyä ja kaasua.

(Suosionosoituksia)

Ainoa tapa kunnioittaa aidosti Anna Politkovskajan intohimoista sitoutumista totuuteen, oikeuteen ja ihmisarvoon on pyrkiä yhdessä toteuttamaan hänen unelmansa demokraattisesta Venäjästä, jossa kansalaisten ei tarvitse maksaa hengellään totuuden puhumisesta.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, asiasta ei ole epäilystäkään: kun on kyse suhteistamme Venäjään, olemme hyvin hankalassa asemassa. Anna Politkovskajan murha on kenties viimeisin, mutta ei ainoa, sillä tällaiset tapaukset eivät ole kovin harvinaisia. Tällaiset asiat saattavat meidät kiusalliseen asemaan, mutta niiden olisi saatettava Venäjä vielä kiusallisempaan asemaan – itse asiassa paljon kiusallisempaan.

Haluan tarkastella kolmea ongelma-aluetta, joilla Venäjän-suhteemme ovat ongelmia täynnä. Ensinnäkin, kuten täällä on jo todettu, ovat ihmisoikeudet ja mielipiteenvapaus. Pidämme erityisen valitettavana, ettei Venäjä ymmärrä vahingoittavansa itseään mielipiteenvapauden ja siihen liittyvien ihmisoikeuksien rikkomisella. Nämä asiat saattavat kenties vahingoittaa myös meitä suhteissamme Venäjään, mutta eniten niistä on vahinkoa Venäjälle itselleen, koska ne estävät sitä kehittymästä myönteisellä ja demokraattisella tavalla.

Toinen asia on naapuruuspolitiikka, ja vaikka emme tänään keskustelekaan Etelä-Ossetiasta ja Transnistriasta, on kuitenkin totta, että tuomitsemme Venäjän naapureihinsa soveltaman politiikan.

Ei voida hyväksyä sitä, että Venäjä päättäisi Etelä-Ossetian tai Transnistrian kansalaisten kohtalosta. Siellä asuvien ihmisten on itse voitava tehdä päätökset, ja heidän on voitava tehdä päätökset vapaasti eikä pakon alaisina tai sotilaallisen painostuksen alla – jopa Venäjän vaikutusvallan alla, joten meidän on puhuttava tästä Venäjälle varsin selvin sanoin.

Lopuksi on energia-asia, ja vaikka olen samaa mieltä kaikkien yhteisen energiapolitiikan puolesta puhuneiden kanssa – kuten esimerkiksi komission puheenjohtaja teki varsin yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti – pohdin, kuinka moni sitä tänään kannattavista olisi tehnyt samoin, jos olisimme todenneet vuosi sitten, että tarvitsemme yhteistä energiapolitiikkaa. Ja kannattavatko he sitä vielä, kun heille kerrotaan, että heidänkin on järjestettävä omat mieltymyksensä yhteisen politiikan mukaisiksi? Totuus on nimittäin, että vaikka vaadimme yhteistä energiapolitiikkaa, mitään ei ole sanottu siitä, minkälaista sen tulisi olla. Kun sitten alamme tehdä jotain parantaaksemme energiatehokkuutta, kehittääksemme vaihtoehtoisia energiamuotoja ja toteuttaaksemme asianmukaisia toimia liikenteessä ja asuntotuotannossa, monet tulevat esiin sanoakseen: "ei, emme me tätä tarkoittaneet".

Palaan vielä Venäjään. Tällä hetkellä ongelmamme on se, että EU:n ja Venäjän väliset energiapoliittiset suhteet eivät ole tasapainoiset ja että Venäjä – Putinin johdolla – valitettavasti tekee energiapolitiikasta yhä enemmän poliittisen valtakysymyksen, kun taas me kohtelemme sitä taloudellisena tekijänä. Jos me haluamme tehdä kauppaa Venäjän kanssa, sen on todella tapahduttava sillä edellytyksellä, että neuvottelemme yhdessä tasavertaisina kumppaneina.

Yksi asia, joka Venäjän on pidettävä mielessä, on se, että energiavarannot – erityisesti kaasuvarannot – ovat ehtymässä. Ne eivät ehdy tänään, mutta kahdeksan tai kymmenen vuoden sisällä, kenties vasta kahdentoista vuoden sisällä, ja kysymys kuuluu, mitä Venäjä sitten tekee. On myös Venäjän omien etujen mukaista, että se tiedostaa tarvitsevansa meidän teknologiaamme, taito-tietoamme ja rahaamme ja että sen olisi tämän vuoksi tehtävä työtä tasavertaisen suhteen rakentamiseksi energiapolitiikan alalla. Jos suhtaudumme toisiimme tasavertaisina energia-asioissa, löydämme myös oikeat ratkaisut. Jos emme tee niin, seurauksista ei kärsi pelkästään Euroopan unioni vaan myös itse Venäjä. Tämän vuoksi Venäjän olisi ymmärrettävä, mitkä ovat sen todelliset, pitkän ajanjakson edut. Sillä on paljon opittavaa vuoropuhelusta meidän, Euroopan unionin kanssa.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, Anna Politkovskaja tiesi syyn kuolemaansa. Hänen viimeisen kirjansa jälkikirjoituksen otsikko kuuluu: "Pelkäänkö?" Miksi hän kirjoitti? Hän kirjoitti, koska uskoi, että sanat voivat pelastaa ihmishenkiä. Hän tiesi olevansa vaarassa, häntä oli pidetty vankina, hänet oli yritetty myrkyttää ja hän sai säännöllisesti tappouhkauksia. Hänet teloitettiin yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän kertoi totuuden.

Kirjassaan "Tšetšenia: Venäjän häpeä" hän kirjoittaa seuraavasti: Putin ja hänen joukkonsa ovat antaneet siunauksensa jollekin sellaiselle, mitä mikään valtio ei voi hyväksyä, nimittäin tuhansien uhrien verta vuodattavalle korruptiolle, sotilaallisen anarkian tuhoamalle armeijalle, hallintokoneiston kiihkoisänmaalliselle asenteelle, joka tulkitaan isänmaallisuudeksi, villille retoriikalle vahvasta valtiosta, viralliselle ja kansantajuiselle rasismille tšetšeenejä vastaan, joka tulee laajenemaan muihin Venäjän kansallisuuksiin. Putinin Venäjällä syntyy päivittäin lisää innokkaita joukkovainoajia ja kaukasialaisiin kohdistuvista hyökkäyksistä on tullut yleisiä. Tiedättekö, koska hän kirjoitti tämän? Hän kirjoitti tämän vuonna 2003, ja mitä näemmekään nyt tapahtuvan? Näemme ratsioita, mielivaltaisia pidätyksiä ja vainoa, jotka kohdistuvat georgialaisiin ja ihmisoikeusjärjestöihin, jotka ovat muuten juuri nostaneet kanteen.

Kuinka presidentti Putin vastaa? Presidentti Putin julistaa, että georgialaisiin kohdistetut toimenpiteet ovat asianmukaisia ja että valtion agentit toimivat Venäjän lainsäädännön mukaisesti. Anna Politkovskaja ei koskaan lakannut tuomitsemasta ihmisoikeusrikkomuksia. Toivon 25 johtajalla olevan rohkeutta sanoa presidentti Putinille sen, minkä tämä nainen uskalsi sanoa. Toivon, etteivät he pelkästään lausu joitakin kauniita sanoja murhatutkimuksesta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Suomi on nostanut esiin energiakumppanuuden täytäntöönpanon Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Haluan kysyä, kuinka Suomi aikoo toteuttaa tämän. Tähän mennessä kyse on ollut pikemminkin EU:n ja Venäjän välisten suhteiden "suomettumisesta" kuin kumppanuudesta.

EU:n Venäjän-politiikassa on kyse lähinnä myönnytyksistä, ja se on varsin ristiriitaista. Usein politiikkaa toteutetaan Baltian uusien jäsenvaltioiden ja Puolan kustannuksella. Malliesimerkki tästä on Saksan ja Venäjän välinen sopimus Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentamisesta Itämeren pohjaan. Venäjä käyttää taitavasti monopoliasemaansa Euroopan energiamarkkinoilla. Toimimalla hajota ja hallitse -periaatteen mukaisesti Venäjä tekee sopimuksia vahvimpien valtioiden kanssa sivuuttaen heikommat valtiot, ja EU hyväksyy tämän säyseästi. Tähän mennessä emme ole saaneet Venäjää edes ratifioimaan Euroopan energiaperuskirjaa, energiamarkkinoita koskevaa keskeistä EU:n asiakirjaa.

Valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisessa tapaamisessa Lahdessa, jonne myös Venäjän presidentti saapuu, olisi muutettava tämä asiaintila. Enemmän kuin missään muussa asiassa EU:n on tässä puhuttava yhdellä äänellä ja päättäväisestä neuvottelunäkökulmasta.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, syntymäkaupunkini Lahti saa olla merkittävän tapahtuman näyttämönä isännöidessään EU:n kokousta. Aihekin on mitä sopivin Lahteen, jonka seudulla on pitkään profiloiduttu ympäristöteknologian osaamiskeskuksena – sillä energiasta ei kannata puhua ilman energiatehokkuutta. Tehokkain tapa kasvattaa nopeasti energiaomavaraisuutta on energiatehokkuuden ja säästöjen tehostaminen. Käydessämme energiavuoropuhelua Venäjän kanssa on syytä myös todeta, ettei ole poliittisesti viisasta kasvattaa enempää EU:n energiariippuvuutta Venäjästä.

Ilmastohaasteen valossa tarvitaan kaikki mahdolliset keinot – kaikki vähäpäästöinen energia on nostettava kunniaan. On korkea aika purkaa se vastakkainasettelu, joka uusiutuvan energian ja päästöttömän ydinvoiman välillä on. Tuo vastakkainasettelu ei ole aito, se on enemmän korvien välissä kuin käytännön energiassa.

Olen pyytänyt Suomen kauppa- ja teollisuusministeriä ottamaan Lahden kokouksen asialistalle uudelleentarkasteluun Bulgarian liittymisehdon. Viittaan epäreiluun ja tarpeettomaan päätökseen sulkea neljä kuudesta Kozloduyn ydinvoimalan reaktorista. Kun katsoo päätöksen kriteereitä tänään, voi todeta, että Helsingissä seitsemän vuotta sitten Bulgarialle asetettu ehto on vanhentunut. Se on myös kohtuuton eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteiden valossa. Parannustöitä on tehty ja neuvoston työryhmä on itsekin todennut voimalaitokset turvallisuusehdot täyttäviksi. Silti sulkeminen täytyy tehdä vuoden loppuun mennessä.

Jos Suomi ei nyt tartu ongelmaan, aiheutetaan energiapulaa paitsi Bulgarialle myös sen naapurimaille, joiden sähköntarpeen Bulgaria on turvannut viimeiset viisi vuotta. Komission väite siitä, ettei näitä reaktoreita voisi taloudellisesti parantaa, on osoittautunut vääräksi. Kozloduy tuottaa sähköä alle 2 sentillä/kWh. Sulkeminen voidaan kompensoida vain osin, ja se tapahtuu ligniittivoimaloilla, likaisimmalla mahdollisella energialähteellä. Näin ollen EU:n tukirahoja käytetään siirtymiseen puhtaammasta teknologiasta likaisempaan. Se on hulluutta.

Pyytäessäni uutta tarkastelua en pyydä tehdyn sopimuksen perumista vaan sen tarkistamista ajankohtaisten tietojen valossa, jotta sulkemispäivän kanssa voitaisiin joustaa. Miksi Bulgarian pitäisi nostaa kasvihuonekaasujaan, kun sillä on turvalliseksi todettu vaihtoehto?

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, joka täällä puhuu suomettumisesta, voi ajatella itseäänkin. Sillä, joka puhuu, voi olla pitkä matka Suomeen tasoon demokratiana ja taloutena, sillä olemme Euroopan kärjessä.

(Suosionosoituksia)

Tämä on tullut kovalla työllä. Tulkaa perässä. Lahden teemana ovat investoinnit ja innovaatiot. Ne ovat Suomenkin prioriteetteja. Unionin panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on aivan riittämätön. Barcelonan tavoitteet on saavuttanut vain kaksi maata, ja toinen niistä on Suomi, toinen Ruotsi. Minua hävettää Euroopan johtajien lyhytnäköisyys. Eurooppa on samaan aikaan sekä perustuslaillisessa kriisissä että henkisesti voimaton. Emme pärjää monilla alueilla, koska tutkimuspanostuksemme laahaa kilpailijoitamme jäljessä, ja kohta itä saavuttaa meidät.

Tästä tieteen sirpaleisesta kentästä on kiireesti rakennettava tehokas ja mutkaton, korkeatasoinen tutkimuksen eurooppalainen alue. Yhteistoiminnan avulla pärjäämme. Olemme muuten auringonlaskun alue, ellemme pysty panemaan innovaatioita nopeasti käytäntöön. Kun on kyse Euroopan teknologiaistituutin perustamisesta, hankkeelta puuttuu rahaa ja suunta. Omasta mielestäni, mietinnön laatijana, sanoisin tästä asiasta, että olkoon se innovaatiot ja innovaatioiden siirtäminen käytäntöön. Silloin on kyse elintasomme parantamisesta.

Pidämme Venäjää strategisena kumppanina ja uudistamme kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Toimittaja Anna Politkovskajan järkyttävä murha ei sovellu siihen Venäjään, josta toivomme parempaa kumppania Euroopan unionille. Hän taisteli korruptiota ja väkivaltaa vastaan. Sitä maan hallituskin sanoo tekevänsä. Miksi Politkovskajaa ei suojeltu? Nämä tappouhkaukset olivat kaikkien tiedossa. Tämä vaikea asia on otettava esille Lahdessa.

Eurooppa on yhä riippuvaisempi energian tuonnista. Riippuvuus kasvaa kovaa vauhtia. Ehdotan sellaista ratkaisua, että kun meidän pulmamme on toimintavarmuus ja Venäjällä on hyvien asiakkaiden ongelma, pitkäaikaisten sopimusten ongelma, joiden avulla voitaisiin investoida energiainfrastruktuuriin, tehdään suuri kauppa ja toteutetaan nämä molemmat toimet samalla kertaa. Siten markkinat avataan sekä Venäjällä että Euroopan unionissa samoilla säännöillä, eli energiasopimus ratifioidaan samassa paketissa. Tällä tavalla luomme energiavarmuutta molemmille osapuolille ja meille tietenkin erityisesti.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Hyvät kollegat, Venäjän energiavarat ja halumme varmistaa öljyn ja kaasun toimitukset eivät saa hämärtää näkyvistämme demokratian ja kansalaisoikeuksien tilan huononemista Venäjällä. Kansalaisyhteiskunta on pantu siellä todella ahtaalle. Viimeistään Anna Politkovskajan murhan jälkeen tämän pitäisi olla selvää kaikille.

Ihmisoikeuksien loukkaukset, pahoinpitelyt ja jopa murhat eivät kohdistu vain poliittiseen oppositioon vaan myös vähemmistökansallisuuksiin, joita Venäjällä on kymmeniä. Marikansa on näistä yksi ja sen kokemiin loukkauksiin myös Euroopan parlamentti on kiinnittänyt huomiota.

Kansallisuuskonfliktit liittyvät myös Anna Politkovskajan murhaan. Hänethän murhattiin, koska hän kertoi totuuden siitä, mitä Tshetseniassa tapahtuu.

Heti murhan jälkeisenä päivänä tuhansia suomalaisia kokoontui Venäjän suurlähetystön eteen ennennäkemättömään kynttilämielenosoitukseen. Toivon, että Suomen hallitus EU:n ministerineuvoston puheenjohtajana ilmaisee yhtä selkeästi Venäjälle sen tyrmistyksen ja huolen, jota tunnemme. Ihmisoikeusasiat on nostettava Venäjän suhteiden keskiöön.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. – (SV) Arvoisa puhemies, ensi viikolla Lahden huippukokouksessa käsitellään yhteistä energiapolitiikkaa. Tämä on jälleen esimerkki poliittisen järjestelmän määrätietoisuudesta hyödyntää puhtaasti poliittista valtaa koskevista syistä lukuisia sosiaalisia ongelmia edistääkseen EU:n asemaa. Todellisuudessa on hyvin vähän perusteita energiapolitiikan toteuttamiselle EU:n tasolla.

Olemme sellaisessa historiallisessa vaiheessa, jolloin vaikuttaa melko varmalta, että ihmisen hiilen ja hiilivedyn polttamisesta syntyvät kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmastonmuutoksen. Meidän on löydettävä keinot tämän tilanteen korjaamiseksi. Kuitenkaan kukaan EU:ssa valta-asemassa oleva ei kykene päättämään, minkä tyyppistä energiaa meidän olisi valittava turvataksemme kestävän energiatuotannon tulevaisuudessa. Lisäksi eri valtioiden vaatimukset vaihtelevat laajasti. Tietyt valtiot pyrkivät oman etunsa vuoksi löytämään keinoja erottaa ja varastoida hiilen ja öljyn poltosta syntyvää hiilidioksidia. Jotkin valtiot ovat valmiita tulemaan riippuvaisiksi Venäjän maakaasusta, kun taas toiset panevat toivonsa mieluummin ydinvoimaan, vesivoimaan, tuuli- ja aaltovoimaan, biomassaan tai geotermiseen energiaan. On olemassa eri tapoja, joilla ne kaikki voivat vähentää energiankulutustaan. Näin toimiessaan valtioiden on voitava vapaasti kokeilla erilaisia keinoja. Edistyminen tapahtuu juuri tällaisen valtioiden välisen institutionaalisen kilpailun avulla. Ajatus, jonka mukaan EU määräisi, kuinka paljon minkäkin tyyppistä energiaa käytettäisiin, on järjetön ja vaarallinen Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että neuvoston puheenjohtaja vahvisti keskustelujen Lahdessa keskittyvän energiakysymykseen kokonaisuudessaan. Edellisen puhujan, jäsen Lundgrenin, tavoin toivon myös ilmastonmuutoksen olevan keskeisessä asemassa keskusteluissa.

Kansalaisten ja heidän ympäristönsä suojelu on asetettava energiapolitiikan keskiöön. Ilmastonmuutos ja sen mahdolliset seuraukset, kaupunkien ilmansaasteet, kaupunkiympäristön pilaantuminen ja kaikki muut pilaantumisesta aiheutuvat haitat, jotka tunnemme, vaikuttavat suuresti kansalaisten jokapäiväiseen elämään taloudelliselta, sosiaalisesta ja terveydelliseltä kannalta.

Tiedämme, että planeettamme lämpötila on nyt 0,6 astetta korkeampi kuin sata vuotta sitten. Tiedämme, että vuoteen 2020 mennessä ympäristömme lämpenee vielä 0,8 astetta. Maapallon lämpeneminen johtaa äärimmäisiin ilmasto-olosuhteisiin, kuten myrskyihin, rankkasateisiin ja tulviin. Asiantuntijat kertovat, että veden pinta voi nousta jopa metrin. Jos näin tapahtuu, Bangladeshin ja – meitä lähempänä – Alankomaiden kaltaiset valtiot ajautuvat katastrofiin. Näin tärkeästä asiasta on kyse. Viime vuonna todistimme kriisiä Ukrainassa – joka kohtaa jälleen tänään kriisin pelatessaan jalkapalloa Skotlantia vastaan! – ja kaasutoimituksemme katkesivat ensimmäistä kertaa 40 vuoteen.

Kaasustamme 22 prosenttia tulee Venäjältä, ja tämä on EU:n kannalta vaarallinen asema, sillä viime vuoden kriisin yhteydessä havaitsimme, että joillakin uudemmilla jäsenvaltioilla on vain 24 tunnin varannot. Kuten komission puheenjohtaja totesi maahanmuutosta, energian kannalta emme voi jatkaa 25:n – pian 27:n – erillisen energiapolitiikan soveltamista. Meidän on keskitettävä ja johdettava yhtenäistä energiapolitiikkaa keskuslähtöisesti.

(Suosionosoituksia)

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, viimeisimmät huippukokoukset Tampereella ja Luxemburgissa osoittivat jälleen kerran eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan rajat sekä eurooppalaisten hallitusten välisen solidaarisuuden rajat. Toivommekin tämän vuoksi, että onnistutte Lahdessa viimeinkin tarkastelemaan maahanmuuton perimmäisiä syitä.

Jos haluamme, että eteläisille rajoillemme saapuu vähemmän ihmisiä, vastaus ei ole nyt eikä koskaan partioiden lisääminen ja palautuslentojen nopeuttaminen. Olen tavannut maahanmuuttajaehdokkaita: heidän perheensä ja kylänsä toivo on heissä, ja jotkut mieluummin kuolevat kuin epäonnistuvat. Laittoman maahanmuuton torjunta ei siis tarkoita näiden ihmisten tuomitsemista lähettämällä heidät takaisin siihen kohtaloon, jota he yrittävät paeta. Se merkitsee toiminnan kohdentamista niihin, jotka organisoivat salakuljetuksen ja jotka pettävät ihmisiä ruokkimalla toiveita paremmasta tulevaisuudesta Euroopassa, sekä toiminnan kohdentamista maahanmuuttajien hyväksikäyttäjiin Euroopassa.

Eikö meidän pitäisi myös tehdä Euroopan unionin viisumipolitiikasta entistä joustavampaa? Näin torjuttaisiin salaista toimintaa. Jos todella tarvitsemme työntekijöitä, tarvitsemme ihmisiä, joilla on oikeuksia, emme orjia. Meidän on hyväksyttävä, että laillistaminen voi olla tarpeen hyväksikäytön torjumiseksi. Ihmisten salakuljetusta voidaan torjua tehokkaasti vain, jos toteutamme toimia pimeää työtä ja maahanmuuttajien hyväksikäyttöä vastaan omissa valtioissamme.

Meidän on myös myönnettävä, että olemme jo kauan maksaneet Afrikasta, meidän on myönnettävä, ettei kehitysyhteistyöpolitiikkamme ole ollut reilua, ja meidän on otettava huomioon köyhien valtioiden valtava kehitys. Tähän asti Euroopan unionissa on tyydytty julistamaan hyviä aikomuksia. Meidän on tehtävä valtavia investointeja näihin valtioihin ja autettava luomaan kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluja ja perustamaan yrityksiä, jotka maksavat työntekijöilleen reilua palkkaa, ja on todettava, ettei näin aina tapahdu. Eurooppalaiset yritykset hyväksikäyttävät usein työntekijöitä näiden kotimaassa, ja meidän on uskallettava sanoa se ääneen.

Lopuksi totean, että jäsenvaltioiden on ymmärrettävä, että meidän on tehtävä yhteistyötä ja ettemme todella kykene mihinkään, jos jokainen toimii yksinään. Luopukaamme kansallisesta itsekkyydestä, joka johtaa suoraan katastrofiin.

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, taas se tapahtuu: jälleen yksi valtionpäämiesten huippukokous, jälleen keskustelu kilpailukyvystämme – vai pitäisikö sano kilpailukyvyttömyydestämme – ja jälleen esimerkki ajantuhlauksesta! Tämähän on meille tuttua, vai mitä? Muistatteko Lissabonin ohjelman maaliskuussa 2000? Istuin täällä ja kuulin loistavan julkilausuman, jonka mukaan EU:sta oli määrä tulla maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon pohjautuva talous vuoteen 2010 mennessä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, asia ei taida edetä kovin hyvin, vai mitä? En usko, että näitä tavoitteita saavutetaan seuraavien kolmen ja puolen vuoden aikana!

Sitten kuulimme sen viime kesänä, kun pääministeri Blair tuli tänne. Hän kertoi meille, että meidän on kohdattava globalisaation haaste ja että voimme vastata haasteeseen vain, jos Euroopan unionista tulee entistä kilpailukykyisempi ja jos alamme sijoittaa enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen. Eikä mitään tietenkään taaskaan tapahtunut. Jos todella haluatte parantaa kilpailukykyä, teidän on tänä viikonloppuna tarkasteltava yhteisön säännöstön muodostavaa 91 000 tuhannen sivun yksityiskohtaista lainsäädäntöä ja päätettävä hankkiutua eroon suuresta osasta sitä. Jos vakavissanne haluatte tehdä Euroopan unionista entistä kilpailukykyisemmän, jos vakavissanne haluatte siirtyä nykyaikaiseen maailmaan, näin teidän on toimittava.

Minusta on huvittavaa, että viikonloppuna tutkitaan Tanskan taloutta. Ymmärrän sen kyllä, onhan siellä Euroopan unionin korkein työllisyysaste. Mahtaako se johtua siitä, että heillä on oma valuuttansa – he voivat itse hallinnoida talous- ja rahapolitiikkaansa. Itse asiassa työttömyysluvut ovat euroalueen ulkopuolella puolet siitä, mitä euroalueen sisäpuolella. Todellinen johtopäätös tänä viikonloppuna olisi siis, että meidän on tehtävä paljon vähemmän yhteisön tasolla, sillä kaikki, mihin EU koskee, muuttuu katastrofiksi.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, johtajiemme ja presidentti Putinin tapaaminen tarjoaa mahdollisuuden ottaa esille energiatoimitusten varmuuden ja ilmaista äärimmäisen – todellakin äärimmäisen – huolemme Venäjän demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tilasta.

Poliitikkomme ovat liian monta kertaa panneet päänsä pensaaseen ja hyväksyneet Venäjän merkityksettömät selitykset, kunnes lopulta venäläisen journalismin omatunto Anna Politkovskaja murhattiin raa'asti päähän ampumalla, kuten Galina Starovoitova ennen häntä. Nämä kaksi uhria ovat merkki Venäjän demokratiasta vetäytymisen alusta ja lopusta. Galina Starovoitovan kuolema vuonna 1998 merkitsi demokraattisista normeista vetäytymistä kyseisessä valtiossa, sillä hän oli symbolinen johtohahmo, Pietarin demokraattien johtaja. Anna Politkovskajan murha on isku sitä vastaan, mitä vapaasta lehdistöstä on Venäjällä jäljellä. Kuka tappokäskyn sitten antoikin, hän tiesi, että uhri oli luonteeltaan taipumaton, totuuden ja riippumattoman journalismin symboli.

En tuntenut Anna Politkovskajaa henkilökohtaisesti, mutta minulla oli ilo tehdä työtä Galina Starovoitovan kanssa ja ihailin aina hänen rohkeuttaan. Tämän vuoksi, heidän uhrinsa vuoksi, ja ennen kuin tunnemme Venäjän demokratiasta vetäytymisen vaikutukset omissa nahoissamme, pyydän, että ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen Venäjällä asetetaan ehdoksi poliittisen vuoropuhelun jatkamiselle kyseisen valtion kanssa.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, Lahden esityslistalla on joitakin hyvin merkittäviä asioita, kuten energiapolitiikka, laiton maahanmuutto, kilpailukyky ja innovaatiot. On kuitenkin välttämätöntä, että siellä tarkastellaan myös lehdistönvapautta. Demokratia, vapaus ja ihmisoikeudet ovat olennaisia asioita näin merkittävässä huippukokouksessa, johon presidentti Putinin on määrä osallistua, nyt kun venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murha on päällimmäisenä mielissämme.

Eurooppa-neuvoston on vaadittava presidentti Putinia saattamaan tähän katalaan rikokseen syyllistyneet oikeuden eteen. Euroopan unionin kohdatessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja öljyn hinnan noustessa on kiireesti lisättävä energiatehokkuutta. Lisäksi on vähennettävä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista talouden, ympäristön ja eurooppalaisten elämän laadun tukemiseksi.

EU:n on monipuolistettava energialähteitään ja lisättävä energiantoimittajiaan sekä katsottava uusiutuvat energialähteet ensisijaisiksi voidakseen noudattaa Kioton pöytäkirjan mukaisia velvoitteitaan. Ajatus innovaation ja kilpailukyvyn yhteydestä on täysin ymmärrettävä puheenjohtajavaltio Suomessa ja kotimaassani Portugalissa. Innovaation valjastaminen kilpailukyvyn edistämiseen on yksi puheenjohtajavaltio Portugalin vuonna 2000 esittämän Lissabonin strategian lähestymistavoista.

Lissabonin suunnitelman kansallisten koordinoijien ensimmäisessä tapaamisessa muutama päivä sitten esiteltiin kahdeksan eurooppalaisten viranomaisten valitsemaa esimerkkiä parhaista käytännöistä. Portugali ansaitsee onnittelut Yritys tunnissa -hankkeesta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Anna Politkovskajan murha on kolminkertainen tragedia. Se on henkilökohtainen tragedia – hänen perheelleen – mutta se on tragedia myös venäläiselle yhteiskunnalle, sillä se on merkki suuressa valtiossa muotoutuvasta kehityksestä, ja se on tragedia demokratialle, sillä murha koski merkittävää venäläistä demokraattista toimijaa. Se oli tikkailla askel alaspäin, joka heikentää demokratiaa Venäjällä.

Täällä todettiin aiemmin tänään, että meidän on suhtauduttava realistisesti demokratiaan Venäjällä. En tiedä, mitä puhuja varsinaisesti tarkoitti, mutta suhtautukaamme todellakin realistisesti demokratiaan Venäjällä. Jos emme puolusta demokratiaa Venäjällä, jätämme Anna Politkovskajan ja tuhannet muut ihmiset oman onnensa nojaan. Jos emme puolusta demokratiaa ja oikeusvaltiota Venäjällä, emme voi vahvistaa niitä voimia, jotka voisivat tehdä Venäjästä paremman valtion ja paremman kumppanin. Jos emme puolusta demokratiaa, ei Venäjästä tule parempaa kumppania energiapolitiikassa tai millään muullakaan alalla.

(Suosionosoituksia)

Jos emme vaadi demokratiaa ja oikeusvaltiota, Venäjästä ei tule parempaa yhteiskuntaa. Venäjä voi olla uskottava energia-alan kumppani vain, kun demokratia vahvistuu ja oikeusvaltio vakiintuu. Tämä on realistista suhtautumista demokratiaan Venäjällä, ja todettakoon se täällä nyt ääneen.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, toimintamahdollisuudet, joita meillä on Euroopan unionissa tietyillä aloilla – energiapolitiikan sisämarkkinat, Euroopan laajuiset verkot, kilpailusäännöt ja kauppapolitiikka – ovat välineitä, joita meidän on hyödynnettävä suhteissamme niin Venäjään kuin muuhunkin maailmaan. Ne ovat paras perusta Euroopan unionin tulevalle energiapolitiikalle. Hyödyntäkäämme niitä ja edetkäämme askel kerrallaan.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on kohdattava viime aikoina ilmenneet poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset haasteet. Ensinnäkin nyt on aika muodostaa yhteinen eurooppalainen energiapolitiikka, joka käsittää yhtä laaja-alaisia toimenpiteitä kuin toisen maailmansodan jälkeinen raskasta teollisuutta koskenut eurooppalainen politiikka. Toiseksi Euroopan unionin on löydettävä yhteinen ratkaisu kaikkialta maailmasta saapuvien laittomien maahanmuuttajien määrään liittyviin ongelmiin, joilla on huomattava vaikutus joissakin jäsenvaltioissa. Lopuksi meidän on saatava aikaan todellinen läpimurto tieteellisen tutkimuksen, kilpailukyvyn ja taloudellisten innovaatioiden kehittämisessä jäsenvaltioissa. Euroopan unionissa tarvitaan nyt rohkeutta, näkemystä ja tulevaisuuteen suuntautuvaa strategiaa. Meidän on jatkettava yhdentymistä ja saatava aikaan aidosti yhteinen ja yhtenäinen politiikka näillä kolmella alalla.

Olen tyytyväinen siihen, että presidentti Putin kutsuttiin Lahden huippukokoukseen, sekä pyrkimyksiin muokata strategista kumppanuutta Venäjän kanssa. Sopimustamme Venäjän kanssa ei kuitenkaan pidä jatkaa ihmisoikeuksiin ja tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvien rikkomusten hyväksymisen kustannuksella. Venäjä on maa, jonka mineraalivarat ovat mittaamattomat, mutta ennen kaikkea se on murhatun toimittajan Anna Politkovskajan kaltaisten ihmisten kotimaa. Tämän toimittajan rohkeus ja rehellisyys ovat kansalaisten Venäjän symboli, ja hänen toimintansa tulisi olla symboli ja innoituksen lähde koko Euroopalle.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän päivän keskustelu on toisaalta vakavoittava kokemus, mutta toisaalta se myös piristää ja virkistää. Monet puheenvuoron käyttäneet ovat analysoineet tosiseikkoja, esittäneet oikeita tavoitteita ja kertoneet kovia totuuksia, mutta entä seuraavaksi? Mitä toimia me nyt toteutamme? Luottamusta ei rakenneta pelkällä analyysilla, vaan ainoastaan toimilla.

Haluan lähettää neuvoston puheenjohtajalle kolme viestiä huippukokoukseen vietäviksi. Ensimmäinen on, että jos hän on kuunnellut meitä, hän on kuullut kehotuksemme olla suhtautumatta keskusteluihin Vladimir Putinin kanssa, aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, ja tekemättä huippukokouksesta energiapolitiikkaa koskevaa kokousta. Olemme kehottaneet häntä sen sijaan puhumaan myös kaikista niistä asioista, jotka täällä on tänään mainittu. Toiseksi kehotamme häntä esittämään meille yksityiskohtaisen aikataulun siitä, koska voimme odottaa puheenjohtaja Barroson mainitsemien EU:n energian sisämarkkinoiden toteutuvan, ja kolmanneksi me haluamme hänen kertovan meille, milloin Euroopan unionista tulee tutkimusalue.

Energiapolitiikan alalla kumppanuus Venäjän kanssa on vain osa Euroopan unionin tarvitsemaa energiapolitiikkaa. Ensisijainen tavoitteemme energia-alalla on yhä suurempi riippumattomuus. Kannatamme ennen kaikkea energiankulutuksen vähentämistä ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä koskevan tutkimuksen asettamista etusijalle, sillä se on suurin panos, mitä voimme antaa innovaatiolle. Vetoamme teihin, jotta helpottaisitte pk-yritysten osallistumista innovointiin ja antaisitte niiden edustajille mahdollisuuden osallistua kolmikantaneuvotteluihin.

Älkää unohtako sitä, kuinka tämän vuoden alussa kaasutoimituksia Ukrainaan vähennettiin, tai sitä, että viimeisin suuri tapahtuma Venäjällä oli kriittisen toimittajan murha, joka herätti paljon enemmän huomiota kuin monet vastaavanlaiset sitä edeltäneet murhat.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Haluan keskittää huomioni yhteen huippukokouksen keskeisistä aiheista: innovaatioon. Panin merkille, etteivät monet puhujat ole käsitelleet sitä tänään. Haluan rohkaista niin neuvoston puheenjohtajaa kuin komission puheenjohtajaa Barrosoakin varmistamaan, että aihe on keskustelujen keskiössä. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kuten korostitte, ei voisi olla parempaa paikkaa käydä tätä keskustelua kuin Suomi.

Olin tyytyväinen siihen, että puhuitte molemmat puheenvuoroissanne Kiinan, Intian ja muiden Aasian talouksien kilpailusta. Meidän on katsottava ulospäin ja aloitettava todellisten teknologisten vahvuuksiemme kehittäminen. Yksi seikka, jota erityisesti toivoisin teidän edistävän huippukokouksessa – joka sitoisi eurooppalaisia johtajia – on julkisten viranomaisten toimivallan valjastaminen ja hyödyntäminen. Viranomaiset käyttävät miljardeja euroja julkisia varoja uusien palvelujen kehittämiseen, mutta en usko monenkaan niistä ajattelevan sitä, kuinka rahat voitaisiin käyttää innovoinnin lisäämiseen ja niiden uusien tuotteiden ja palvelujen tukemiseen, joita eurooppalainen teollisuus ja eurooppalaiset yritykset haluaisivat tarjota.

Otetaanpa esimerkiksi Nokia, sillä huippukokouksenne pidetään Suomessa, Nokian kotimaassa. Langattomat verkot, langaton innovaatio, langattomat palvelut: tällaisia asioita meidän olisi kehitettävä terveyden, koulutuksen ja julkisten palvelujen laadun kehittämiseksi, muokataksemme kansalaisten kokemuksia vuorovaikutuksesta meidän kanssamme. Toivoisin teidän asettavan päättäväisesti tämän esityslistallenne muiden eurooppalaisten johtajien kanssa, sillä jos kykenemme tähän, voimme edetä merkittävästi. Tiedämme, että muut valtiot, erityisesti Yhdysvallat, toimivat näin.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, lopuksi haluan todeta, että näemme Euroopan teknologiainstituuttinne olevan esityslistalla. Toivon teidän saavan meidät vakuuttuneiksi siitä, että se on kannattava sijoitus. En ole siitä vielä vakuuttunut, sillä ymmärtääkseni monet korkeakoulut jo tekevät sitä, mitä haluatte tehdä – kyse on suurista rahoista.

Asettakaamme innovointi huippukokouksen keskiöön, ja toivon teidän antavan sille sen ansaitseman painoarvon.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kannatan koko sydämestäni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kollegojeni lausuntoja demokratian tilasta Venäjällä enkä halua toistaa heidän argumenttejaan, joille annan täyden tukeni. Haluan tuoda esiin kaksi muuta seikkaa ja onnitella puheenjohtajavaltio Suomea kahden aiheen valmistelusta Lahden epävirallista huippukokousta varten, nimittäin energian ja innovaation. Energia-alalla tarvitsemme yhteistä politiikkaa, niin Euroopan unionissa yhteisten energiamarkkinoiden perustamiseksi kuin unionin ulkopuolellakin, esimerkiksi yhteisiä eurooppalaisia neuvotteluja meille öljyä ja kaasua toimittavien kumppanien kanssa. Tämä on hyvin tärkeää. Meidän on varmistettava, ettei sellainen tilanne pääse toistumaan, jossa yhden jäsenvaltion esimerkiksi öljyn tai kaasun tuontia Venäjältä koskevat neuvottelut saattavat muut jäsenvaltiot hyvin epäsuotuisaan asemaan.

On hyvin tärkeää, että lähestymme yhteistä energiapolitiikkaa tältä kannalta: se on merkittävä askel kohti yhteisen ulkopolitiikan luomista. Ulkopolitiikassamme myös toinenkin näkökohta liittyy energiaan: Ukrainan putket ovat nyt hyvin huonossa kunnossa, ja ne ovat idän viimeinen Gazpromista riippumaton energiantoimitusreitti. On tärkeää, että investoimme näihin putkiin ja että teemme kaikkemme turvataksemme näihin investointeihin tarvittavat varat.

Innovaatiosta haluan tuoda esiin kolme seikkaa. Tarvitsemme ensinnäkin vastuullista talouspolitiikkaa, jossa muualla kuin omassa maanosassamme sijaitseva teollisuus omaksuu innovaation. Tämä tarkoittaa taloudellista strategiaa. Toinen seikka on yhteisöpatentti: me tarvitsemme oman yhteisöpatentin. Kolmanneksi katson, että innovointia palveleva Euroopan teknologiainstituutti on tarpeen. Kannatan henkilökohtaisesti puheenjohtaja Barroson ajatusta ja uskon, että meillä on nyt mahdollisuus lopultakin järjestää asiat.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki, olen hyvin tyytyväinen siihen, että komissio esittää ensi viikolla tiedonannon innovaatiosta. Se on ensimmäinen vakavasti otettava yritys laatia Euroopan asemaa globalisaatiossa koskeva EU:n strategia, joten katson sen olevan tärkein asia Lahden epävirallisen tapaamisen esityslistalla.

Innovointi tapahtuu erityisesti pk-yrityksissä, ja tämä otetaan huomioon tiedonannossa. Kuten ministeri totesi, innovointi edellyttää eurooppalaisia standardeja, ja tämän osalta monella alalla on vielä paljon tehtävää. Jotta näin tapahtuisi, meidän on – kuten itse totesitte, arvoisa komission puheenjohtaja – käytettävä enemmän rahaa tutkimukseen ja investointeihin. Vaikka olenkin iloinen Suomen hyvästä esimerkistä, minun on myös korostettava, että omalla alueellani Baden-Württembergissä käytetään vuosittain 3,6 prosenttia BKT:sta tutkimukseen ja kehittämiseen, mikä on paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa.

Tarvitsemme myös lisää luottamusta omiin kykyihimme, ja juuri tästä tiedonannossa on kyse. Meidän on kerrottava enemmän siitä, mitä me Euroopan unionissa yhdessä haluamme saavuttaa tarkistetuilla rakenteillamme, myös globalisoituneessa maailmassa. Meillä on erinomaiset sisämarkkinat, jotka – vaikka meidän onkin laajennettava niitä – kuitenkin suojaavat meitä. Tarvitsemme enemmän itseluottamusta suhteissamme Venäjään ja Kiinaan, mutta meidän on myös tiedettävä, millä aloilla meidän on Euroopan unionissa toteutettava uudistuksia, jotta säilyttäisimme kilpailukykymme, ja innovaatiostrategia antaa tälle loistavan perustan.

On myös sanottu, että tarvitaan entistä innovatiivisempaa lähestymistapaa julkisiin hankintoihin, ja esimerkkejä siitä, mitä tällä tarkoitetaan, on esitetty. Näin toimitaan jo minun alueellani. Uskon, että on loistavat mahdollisuudet antaa yhteisölle paremmat valmiudet selviytyä globalisaatiosta, ja katson myös, että Lahden epävirallisen huippukokouksen olisi autettava kehittämään – kenties ensi vuonna – Euroopan unionin globalisaatiostrategiaa, joka antaisi meille mahdollisuuden vakuuttaa kansalaiset siitä, että yhteisöllämme on mahdollisuus globalisoituneessa maailmassa.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, meidän on oltava täällä Brysselissä tarkkoja puhuessamme Lahden huippukokouksesta. Tämän päivän istunnon alku osoitti, kuinka epäyhtenäisiä, jakautuneita ja helposti manipuloitavia me olemme. Euroopan parlamentti vaikutti olevan kyvytön reagoimaan välittömästi yhteisellä asiakirjalla Moskovassa tapahtuneeseen kauheaan rikokseen, jotta ei häirittäisi Eurooppaa kiertävää Venäjän presidenttiä. Tämä on jälleen kerran merkki siitä, ettei Euroopan unionilla ole omaa Venäjän-politiikkaa ja että me yhteisössä sovellamme tässä vain Venäjä-myönteistä politiikkaa. Johtajien imartelu on Venäjälle karhunpalvelus, jos nyt kukaan enää uskoo, että Venäjästä voisi tulla eurooppalainen valtio sen sijaan, että Euroopasta tulisi epädemokraattisen Venäjän poliittinen jatke.

Me vain puhumme Euroopan yhteisestä energiastrategiasta, mutta suljemme silmämme siltä, ettei Venäjä koskaan anna sen toteutua, koska sillä on jo Troijan hevosensa keskellä Eurooppaa. Liittokansleri Schröderin tukijat ja muut poliittisesta sokeudesta kärsivät jatkavat yhdentyneen Euroopan tuhoamista.

Valitettavasti meillä on täällä parlamentissa vain yksi vaihtoehto – puhua avoimesti vaikutusvaltaisten eurooppalaisten tietoisesta moraalisesta antautumisesta. Venäjän presidentti on täysin avoin sanoessaan, että eurooppalaiset arvot eivät sovi hänen Venäjälleen ja hänen järjestelmälleen. Venäläisten poliitikkojen mukaan Euroopan unioni voi viskata roskiin energiaperuskirjansa sekä ihmisoikeussopimuksensa, sillä Euroopan unioni allekirjoittaa kaiken, mitä ikinä Venäjä sille sanelee. Tämä todettiin Sotšissa ja monissa muissakin yhteyksissä. Tällaista on todellinen kumppanuus ja yhteinen alue. Tämä on yhteinen alue, jossa toimittajia murhataan, emmekä me kehtaa kyseenalaistaa sitä, onko yhteinen alue meitä varten. Närkästymme kuitenkin Pohjois-Korean ja Irakin toimista, sen sijaan että ymmärtäisimme, että sekä Teheranissa että Pjonjangissa nappia painaa sama tekijä jossain niiden välillä.

Meidän olisi ainakin yritettävä ymmärtää, että viimeisen rohkean toimittajan Anna Politkovskajan murhaan syyllistyivät niin Putinin Venäjä kuin mukavuudenhaluinen Euroopan unioni.

(Suosionosoituksia)

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, on järkyttävää, että tie vapaaseen yhteiskuntaan ja perustavaa laatua oleviin ihmisoikeuksiin on kivetty viattomien ihmisten murhilla.

Keskustelemme tänään Anna Politkovskajan murhasta, naisen, joka järkähtämättömästi toi julki Venäjän tšetšeenejä kohtaan tekemät rikokset. Meidän on kuitenkin muistettava, että ennen häntä myös muut ovat menettäneet henkensä taistellessaan diktaattoreita vastaan, kuten esimerkiksi ukrainalainen toimittaja Georgi Gongadze ja libanonilainen toimittaja Samir Kassir. Tekikö valtio näissä tapauksissa kaikkensa suojatakseen niitä, jotka paljastivat julkisten rakenteiden ja rikollisten väliset yhteydet? Vai johtiko viha heidän periksiantamatonta toimintaansa ja heidän kirjoituksiaan kohtaan silmien ummistamiseen, Pilateksen kättenpesuun, valtion piittaamattomuuteen heidän kohtalostaan ja heidän päänsä päällä leijuvasta kuolemanuhasta?

Venäjällä on aina ollut merkittäviä hahmoja, jotka ovat uineet diktatuurin vastavirtaan ja vaarantaneet henkensä paljastaakseen hallitustensa vääryydet ja rikokset. Mieleen tulevat nimet Kravchenko, Bukovski, Saharov tai Solzhenitsyn. Voimmeko me vapaan maailman kansalaiset aina jättää nämä ihmiset oman onnensa nojaan? Me emme tukeneet riittävästi Anna Politkovskajaa hänen elinaikanaan. Tukekaamme häntä nyt, kun hän on kuollut.

Minusta rikostutkinta olisi toteutettava kansainvälisen valvonnan alaisena, kuten tapahtui Libanonin pääministerin Rafik Haririn murhatapauksessa. En voi kuvitella, että Euroopan unioni allekirjoittaa Venäjän kanssa yhteistyösopimuksen ilman, että tämä rikos tutkitaan ja sen tilanneet ja toteuttaneet saatetaan oikeuden eteen. Euroopan unionin on asetettava etusijalle joko vapautta sekä kansalais- ja ihmisoikeuksia koskevat sitoumukset tai taloudelliset ja energiaa koskevat edut.

Arvoisa puhemies, on totuuden aika. Meidän on oltava päättäväisiä. Olemme sen velkaa murhatulle toimittajalle.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Arvoisa puhemies, toivon, että ensi viikon huippukokouksessa keskustellaan jopa kahdeksan hallituksen päämiehen puheenjohtajavaltio Suomelle lähettämästä kirjeestä. He kirjoittivat teille laittomasta maahanmuutosta. Vaikka kesä on ohi ja tulvan odotetaan tyyntyvän, on yleisesti tiedossa, että meitä kohtasi kriisi eikä se ole ohi. Jos pysymme passiivisina, kohtaamme ensi vuonna jopa suurempia ongelmia. On todettava, että muutaman viime päivän aikana todistimme ensimmäistä käytännön tekoa pyrkimyksissä suostutella unionin jäsenvaltioita puuttumaan yhdessä laittoman maahanmuuton ongelmaan. Ensinnäkin viime viikolla käynnistettiin partiointi Välimerellä. Näen täällä komission jäsenen Frattinin, jonka työtä kunnioitan. Toivon Välimeren partioiden lähettävän selkeän viestin, että Välimeri ei ole kaikille avoin meri, jossa järjestäytyneet rikolliset laivaavat laittomia maahanmuuttajia esteettä Eurooppaan. Toiseksi budjettivaliokunnan äänestyksen tuloksena nostettiin huomattavasti Frontex-viraston määrärahoja lähes 35 miljoonaan euroon, jotta se voi vahvistaa operaatioitaan ulkorajoilla. Toivon, että neuvosto on halukas tukemaan meitä ja ettei se vähennä Frontexin määrärahoja, kuten se on jo yrittänyt. Kuinka neuvosto voi vakavissaan väittää taistelevansa laitonta maahanmuuttoa vastaan, jos se samaan aikaan sallii jäsenvaltioiden hallitusten toimia kitsaasti ja pyrkiä pikemminkin vähentämään kuin lisäämään määrärahoja tällä alalla? Kolmanneksi vaikuttaa siltä, että tällä viikolla päästään sopimukseen neljästä maahanmuuttoon liittyvästä rahastosta, joiden toiminta alkaa ensi tammikuussa. Olen tyytyväinen hätätilalausekkeen kaltaisiin toimenpiteisiin, koska se antaa Euroopan unionille mahdollisuuden laajentaa välitöntä taloudellista apua hätätilanteissa. Vielä on paljon tehtävää, jos haluamme ihmisten kokevan, että yhteisö todellakin ottaa huomioon heidän ajatuksensa laittomasta maahanmuutosta. Parlamentti ja komissio ovat puhuneet. Nyt on neuvoston vuoro toimia. Paljon kiitoksia.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun kuuntelen jäsen Landsbergisin jalkapallofaniklubiltaan saamia suosionosoituksia, toivon Suomen maajoukkueen faniklubin kannustavan sitä yhtä voimakkaasti eurooppalaisessa valtiossa nimeltä Kazakstan, sillä peliä on kestänyt 25 minuuttia ja tilanne on yhä 0-0, joten tarvitaan hieman apua!

Ensinnäkin tuen puheenjohtajavaltio Suomea ja sen esityslistaa Lahden huippukokouksessa. Mitä tulee ulkopuoliseen energiaan, tiedätte, mitä on tehtävä: on kiitettävä presidentti Putinia siitä, että se ylipäänsä on esityslistalla, sillä suunnilleen näihin aikoihin viime vuonna hän puristi hieman Ukrainan kaasuputkia, ja tästä syystä aiheesta itse asiassa keskustellaan Lahdessa. Lausukaa hänelle siis suurkiitokset hänen saapuessaan.

Toiseksi, mitä tulee innovaatioon, ja nyt ei ole kyse tuotesijoittelusta, on tosiasia, että käytämme vuosittain noin neljä miljardia euroa innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen. Se on vähemmän kuin Nokia käyttää vuosittain tutkimukseen ja kehittämiseen. Toivottavasti tämä saa Eurooppa-neuvoston johtajat ajattelemaan.

Kolmanneksi tarkastelen EU:n ja Venäjän välisiä suhteita. On hupaisaa kuunnella täällä käytävää keskustelua, tietenkin murhatapausta lukuun ottamatta. Minusta vaikuttaa toisinaan siltä, että olemme paljon kärkkäämpiä arvostelemaan Yhdysvaltoja kuin Venäjää, ja viimeksi mainitussa tapauksessa meidän olisi kenties tarkasteltava Venäjää Yhdysvaltojen kaltaisena suurvaltana.

Haluan tukea vankasti komission puheenjohtajaa Euroopan teknologiainstituuttia koskevassa kysymyksessä. Minusta tähän asiaan liittyy paljon väärinkäsityksiä. Kyse on verkostosta, joka käsittääkseni voisi toimia varsin hyvin. Kaikki ovat samaa mieltä ongelmasta, nyt on kyse siitä, kuinka löydämme ratkaisun. Uskon, että tarvitsemme yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutta, joka muistuttaisi pitkälti Yhdysvaltojen MIT:tä. Tältä kannalta toivon, että aloitteenne hyväksytään.

Lopuksi totean, että Eurooppa-neuvoston epävirallisten tapaamisten ongelma on, että niistä yleensä seuraa kovin vähän mitään käytännöllistä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos saatte tapaamisessa aikaan kolme asiaa, se on mielestäni menestys. Ensinnäkin vihreä valo Euroopan teknologiainstituutille, toiseksi jonkinlaista patenttilainsäädäntöä tai edes lupaus sellaisesta ja kolmanneksi yhteinen energiapolitiikka. Jos ette saa aikaan näitä tuloksia, minusta tulevat Eurooppa-neuvoston epäviralliset tapaamiset ovat yhtä tyhjiä kuin istuntosali nyt.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan parlamenttia sen arvokkaasta panoksesta tässä keskustelussa. Voin vakuuttaa, että välitän viestin pääministerille, jotta hän voi tarkastella sitä Lahden huippukokouksen valmistelujen aikana.

Innovaatio ja kilpailukyky ovat tietenkin olleet yhteisön esityslistalla jo jonkin aikaa, mutta tavoitteemme on nyt muuttaa keskustelu toimiksi, ainakin tehdä tietä eteenpäin. Tällä hetkellä tarvitaan todella toimia.

Strategisessa kumppanuudessamme Venäjän kanssa kaikista asioista voidaan keskustella ja tullaan keskustelemaan. Olen varma, että keskustelussa esiin tuomistanne hyvin merkittävistä seikoista keskustellaan tapaamisessa. Olen iloinen siitä, että teillä on mahdollisuus jatkaa keskustelua Lahden huippukokouksen tuloksista Suomen pääministerin kanssa myöhemmin tässä kuussa, 25. lokakuuta Strasbourgissa. Kiitän teitä ja odotan voivani tuoda tuliaisia Lahden huippukokouksesta.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan todeta olevani iloinen innovaatiota koskevan esityslistan, Euroopan teknologiainstituutin, yhteisen energiapolitiikan ja eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saamasta laajasta kannatuksesta. Meidän on kuitenkin vietävä viesti tämän istuntosalin ulkopuolelle, sillä kuten eräät teistä totesivat, vallalla on vielä joitakin väärinkäsityksiä.

Mainitsen vain Euroopan teknologiainstituutin. On mielenkiintoista, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että me emme yhteisössä tee tarpeeksi innovaation alalla. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä talouselämän, yritysmaailman ja käytännön hankkeiden välillä ei ole tarpeeksi yhteyksiä. Mutta kun esitetään ajatus tilanteen korjaamisesta, syntyy välittömästi vastustusta. Se on ällistyttävää! Sitten kaikki sanovat, "mutta meillähän on erinomaisia korkeakouluja!" – tietenkin meillä on erinomaisia korkeakouluja! Mutta miksi me jäämme jälkeen Yhdysvalloista ja muista, vaikka meillä on erinomaisia korkeakouluja? Jokin on pielessä. Vallitseva tilanne ei ole vaihtoehto. Emme voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tiedän, että meillä on erinomaisia yliopistoja. Yliopistot keksittiin Euroopassa. Ne ovat eurooppalainen luomus, mutta me emme hyödynnä kaikkia niiden tarjoamia etuja tai eurooppalaisen ulottuvuutemme täyttä potentiaalia. Olkaamme rehellisiä: jotkin yliopistomme ovat vieläkin hyvin korporatiivisia, hyvin sulkeutuneita. Tarvitsemme eurooppalaista ulottuvuutta. Jopa suurimmilta jäsenvaltioilta puuttuvat mahdollisuudet edistää globaalia kulttuuria, jota tarvitsemme voidaksemme kohdata 2000-luvun haasteet. Tämän vuoksi ajatus perustuu verkostoon. Se ei ole valtava byrokraattinen instituutio; se on verkostomalliin pohjautuva, se toimii huippuosaamisen periaatteiden pohjalta, kuten kaikki erinomaiset korkeakoulut ja tutkimuskeskukset tekevät, mutta sen tarkoituksena on myös yhdistää yritykset tutkimustoimintaan, jotta voimme edistää innovointia.

Tapasin komissiossa sellaisten merkittävimpien eurooppalaisten yritysten johtajia, jotka johtavat tutkimusta maailmassa. Sain paljon tukea ajatukselle ja voisin nimetä joitakin näistä yrityksistä. Kaksi Euroopassa johtoasemassa olevan yrityksen johtajaa oli yhdysvaltalaisia, ja he kertoivat minulle tapaamisessa, että suurin sokki heidän saapuessaan Eurooppaan oli havaita, että toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa instituutiot ovat koko Yhdysvaltoja varten, näin ei ole Euroopassa. Me vasta käynnistämme Euroopan tutkimusneuvoston toimintaa. Meillä on loistavia instituutioita edistämään tutkimusta Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Meillä on hienoja asioita, mutta meiltä puuttuu eurooppalainen ulottuvuus. Meiltä puuttuu eurooppalainen päämäärä, joka tarjoaisi todelliset välineet, joita tarvitaan parhaiden kanssa kilpailemiseen. Tämän vuoksi uskon ajatuksen olevan erinomainen. Toivon, että sitä tuetaan sekä yleisesti että sitten, kun esitämme käytännön ehdotuksia. Tämän vuoksi toivon saavani teidän tukenne, kun esitämme ensi viikolla Euroopan teknologiainstituuttia koskevia käytännön ehdotuksia, ja toivon tukeanne myös tammikuussa, kun esitämme todella kunnianhimoisen energiapaketin.

Viimeinen asiani koskee yhtenäisyyttä. Paras tapa neuvotella Venäjän kanssa on yhtenäinen ja yhdentynyt kanta. Jos haluamme olla uskottavia keskustellessamme Venäjän tai muiden kumppanien kanssa, meidän on osoitettava niille, että kykenemme itse yhtenäiseen politiikkaan. Emme voi vakavasti keskustella niiden kanssa energiasta, jos meillä on 25 erilaista energiapolitiikkaa. Myönnetään se nyt, se ei olisi uskottavaa.

Jos haluamme näyttää ulospäin uskottavilta, meidän on ensimmäisenä pantava omat asiamme järjestykseen ja kehitettävä todellinen yhteinen lähestymistapa energiaan. Sama koskee tietenkin myös muita asioita. Olen kuitenkin vahvasti samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen on ratkaiseva osatekijä energiapolitiikassamme, ja meidän on muistettava, että Euroopan unioni on keskeinen tekijä tällä alalla. Itse asiassa me olemme johtoasemassa maailmanlaajuisesti. Voin kertoa teille, että kun keskustelemme tästä asiasta amerikkalaisten ystäviemme, venäläisten kumppaniemme tai kiinalaisten tai intialaisten kanssa, tämä seikka on aina etusijalla neuvotteluissamme. On tärkeää, että teemme voitavamme, mutta on tärkeää myös saada muut mukaan näihin pyrkimyksiin. Kaikki nämä seikat – innovaatiosta maahanmuuttoon, energiaan ja ilmastonmuutoksen torjuntaan – puhuvat vahvasti Euroopan unionin puolesta. Globalisaation aikakaudella suurimmillakaan jäsenvaltioilla ei ole keinoja selvitä näistä haasteista yksin. Jos siis haluatte vahvan yhteisön, olemme matkalla oikeaan suuntaan. Vahva yhteisö ei ole byrokraattinen, mutta sillä on näihin asioihin yhteinen lähestymistapa.

Meidän on puhuttava yhdellä äänellä myös ihmisoikeuksista, ja toivon tämän viestin tulevan selväksi Lahdessa: eurooppalaisilla johtajilla voi olla erilaiset poliittiset ja ideologiset taustat, ja he tulevat erilaisista kansallisista tilanteista, mutta he ovat valmiita puhumaan yhdessä vahvan yhteisön puolesta ja yksiäänisesti ulkomaailmalle. Tätä minä toivon Lahden huippukokoukselta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Merkittävien kansainvälisten aiheiden lisäksi Eurooppa-neuvoston kokouksessa on määrä käsitellä "innovaatiopolitiikkaa", ehdotettua "yhteistä energiapolitiikkaa" ja "laitonta maahanmuuttoa", siis asioita, joista on vielä esitettävä valmisteluasiakirjoja. Palaamme näihin asioihin aikanaan.

Kaksi keskustelunaihetta on ilmeisesti jätetty pois esityslistalta: toinen on "funktionaalinen" tai "sulautumista koskeva" "vastaanottokykymme", toisin sanoen laajentuminen Kroatiaan ja Turkkiin, ja toinen on niin kutsuttu toimielinuudistus (komission ja parlamentin kokoonpano sekä neuvoston päätöksentekomenettely). Keskustelu koskee pelisääntöjen määrittämistä, ja niistä päättävät aina suurimmat EU:n jäsenvaltiot oman etunsa mukaan.

Toinen keskustelu, joka puuttuu esityslistalta, koskee pyrkimyksiä saada voimaan "Euroopan perustuslakisopimus", joka on jo hylätty. Tähän mennessä, lukuisista yrityksistä huolimatta, ollaan edelleen erimielisiä parannellun "Euroopan perustuslakisopimuksen" henkiin herättämisestä. Kuitenkin sen kannattajat pohtivat asiaa, valmistelevat perustaa ja perustavat aivoriihiä odottaessaan Ranskan vaaleja ja Saksan puheenjohtajakautta, jonka odotetaan avaavan (näennäisesti) "tien eteenpäin".

Mitä pitempään he jahkailevat, sitä vähemmän työntekijät ja kansalaiset tietävät EU:n todellisesta merkityksestä ja ensisijaisista tavoitteista.