Doslovný zápis z rozpráv

Streda, 11. októbra 2006 - Brusel

14. Neformálne stretnutie hláv štátov a predsedov vlád v Lahti a vzťahy EÚ a Ruska po zavraždení novinárky Anny Politkovskej (rozprava)

  El Presidente. Pasamos al siguiente punto del Orden del día. Se trata de las Declaraciones del Consejo y de la Comisión sobre la Preparación de la Cumbre informal de Jefes de Estado y de Gobierno de Lahti y, de acuerdo con lo que ha decidido el Pleno, también se tratarán las relaciones entre la Unión Europea y Rusia tras el asesinato de Anna Politkovskaya.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin lämmin kiitos tilaisuudesta tulla keskustelemaan Lahden epävirallisesta päämiestapaamisesta, joka pidetään 20. lokakuuta.

Me päädyimme Lahden kokouksen järjestämiseen, koska haluamme tarjota unionin jäsenvaltioiden päämiehille mahdollisuuden avoimeen ja vapaamuotoiseen keskusteluun kahdesta teemasta, jotka ovat tärkeitä unionin tulevaisuuden ja taloudellisen menestyksen kannalta: innovaatioista ja energian ulkosuhteista.

Tarvitsemme johdonmukaista ja vahvaa politiikkaa sekä innovaatioille suotuisan toimintaympäristön rakentamisessa että energia-asioissa. Näin voimme parantaa talouskasvun ja työllisyyden edellytyksiä unionissa. Kun unioni toimii konkreettisella tavalla hyvinvoinnin puolesta, voimme odottaa myös unionin hyväksyttävyyden parantuvan kansalaisten silmissä. Johdonmukainen yhteinen politiikka energia-asioissa vahvistaa samalla unionin uskottavuutta kansainvälisenä toimijana.

Komissio laatii päämiestapaamisen keskusteluja ohjaamaan kaksi tiedonantoa, yhden energiapolitiikan ulkosuhteista ja toisen innovaatiopolitiikasta. Tiedonannot julkistetaan huomenna 12. lokakuuta. Niitä ei ole tarkoitus hyväksyä kokouksessa, mutta ne osoittavat ne kysymykset, joihin haluamme Lahdessa paneutua.

Ennen epävirallista päämieskokousta Lahdessa järjestetään perjantaiaamuna myös epävirallinen kolmikantainen sosiaalihuippukokous. Se, miten 200 miljoonan työntekijän eurooppalaiset työmarkkinat toimivat ja sopeutuvat muutokseen, on keskeistä Euroopan tulevaisuudelle. Siksi työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa, kun Euroopan kilpailukykyä pyritään vahvistamaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on kutsuttu päämiestapaamisen jälkeiselle illalliselle Lahteen. Keskusteluissa presidentin kanssa on tarkoitus keskittyä EU:n ja Venäjän väliseen strategiseen kumppanuuteen, mukaan lukien yhteistyö energia-asioissa.

Arvoisa puhemies, unionin energia-asioissa kohtaamat suuret haasteet – energian saannin turvaaminen, ilmastonmuutos, energian hinnan jatkuva nousu ja viime aikoina esiintyneet kriisit – ovat sysänneet liikkeelle EU:n yhteisen energiapolitiikan kehittämisen.

Energian saannin turvaamisen osalta EU:n erityisenä haasteena on jatkuvasti lisääntyvä energian tuontiriippuvuus. Jos toimenpiteisiin ei ryhdytä, on arvioitu, että seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tuontiriippuvuus kasvaa 70 prosenttiin nykyisestä 50 prosentista.

Ennen Suomen puheenjohtajakautta yhteisen energiapolitiikan kehittämistä on käsitelty alkuvuoden kahdessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Suomen kaudella keskitytään erityisesti energian ulkosuhteisiin, ja keskusteluilla pohjustetaan ensi keväänä käytävää laajaa energiakeskustelua, joka johtaa energiapolitiikan toimintaohjelman hyväksymiseen.

Vaikka Lahden keskusteluissa keskitytään energian ulkosuhteisiin, on selvää, että ulkosuhdetavoitteitamme ei voida tarkastella erillisenä kysymyksenä. Kaikkien energiapolitiikan vihreän kirjan nimeämien prioriteettialueiden välillä vallitsee tiivis yhteys. Muut alueet käsittelevät energian sisämarkkinakysymyksiä, jäsenmaiden välistä solidaarisuutta, energialähteiden monipuolistamista, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä sekä energiainnovaatioita.

Energiapolitiikan ulkosuhteissa on saavutettava jäsenmaiden yhteinen ymmärrys ja näkemys siitä, millaisen strategian pohjalta edetään suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin ja millaiset ovat EU:n yhteiset tavoitteet ulospäin. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenmaiden pitää pystyä sitoutumaan yhteisesti sovittuun etenemistapaan myös kahdenvälisiä suhteita hoidettaessa ja puhumaan yhdellä äänellä myös näissä kontakteissa. Sitoutumalla yhteisiin tavoitteisiin unioni on myös paremmin valmistautunut kohtaamaan maailman energiamarkkinoiden muutokset.

Lahden päämiestapaamisen energiakeskusteluissa vaihdamme näkemyksiä siitä, millä tavalla energian ulkosuhteita olisi mahdollista kehittää lähitulevaisuudessa. Keskusteluissa on tarkoitus keskittyä erityisesti kolmeen teemaan: ensiksikin periaatteisiin, joihin EU–Venäjä-energiasuhteet perustuvat, ja näiden periaatteiden toteuttamiseen; toiseksi suhteiden tiivistämiseen strategisesti tärkeisiin kolmansiin maihin; ja kolmanneksi tietojen parempaan kokoamiseen yhteisen energiapolitiikan päätöksenteon pohjaksi.

Venäjä, jonka osuus sekä öljyn että kaasun tuonnista on 25 prosenttia, on unionin strategisesti tärkein energiakumppani. Kaikissa strategisissa kumppanuuksissa – myös Venäjän kanssa – on tärkeää löytää molemminpuolinen intressi kumppanuuden kehittämiselle. EU–Venäjä-energiasuhteissa yhteinen intressi löytyy helposti: EU on riippuvainen Venäjän tuontienergiasta ja Venäjä puolestaan tarvitsee paitsi pitkäaikaiset, markkinahintaiset sopimukset energiaviennilleen, myös länsimaisia investointeja energian perustuotantoon. Markkinoiden avaaminen puolin ja toisin on avaintekijä.

EU:n valtionpäämiesten tai hallitusten päämiesten keskusteluilla pohjustetaan myös myöhemmin illalla Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa käytäviä keskusteluja, joiden eräs keskeinen teema ovat energiakysymykset.

Tarkoituksena on viestiä Venäjälle EU:n pyrkivän sitovaan energiasopimuskehikkoon, joka huomioisi molempien osapuolten edut, vastavuoroisuuden ja tasapuolisen toimintaympäristön. Keskusteluissa nousevat varmasti esille myös EU:lle ja Venäjälle yhteiset haasteet, kuten energiatehokkuus, joissa molemmilla osapuolilla on voitettavaa.

Energiasisämarkkinaperiaatteiden laajentaminen EU:n lähialueisiin ja suhteiden kehittäminen strategisesti tärkeisiin kolmansiin maihin on energian toimitusvarmuuden kannalta tavoiteltavaa. Maailman öljyvaroista 80 prosenttia sijaitsee unionia ympäröivillä alueilla. Suhteiden kehittämiseksi kolmansiin maihin on olemassa laaja kirjo välineitä, kuten naapuruuspolitiikan toimintaohjelmat, energiayhteistyösopimus, kahdenkeskiset sopimukset ja alueelliset...

(Puhemies keskeytti puhujan teknisten ongelmien vuoksi)

Energiapolitiikan on oltava yksi osa-alue unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Euroopan unioni tarvitsee riittävästi tietoa yhtenäisemmän energiapolitiikan harjoittamiseen. Lisäksi sillä on oltava edellytykset vastata energiaan liittyviin ulkoisiin ongelmatilanteisiin ja kriiseihin. Unionissa tulisikin luoda järjestelmä, jonka avulla lisätään jäsenmaiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä ja parannetaan solidaarisuutta energiakysymyksissä.

Päämiestapaamisen toinen pääaihe on innovaatiopolitiikan kehittäminen. Euroopassa tehtyä tutkimustyötä on pystyttävä paremmin hyödyntämään kaupallisina hyödykkeinä ja palveluina. Lisäksi unionissa on kyettävä ottamaan käyttöön uutta teknologiaa yhtä tehokkaasti kuin kilpailijamaissamme. Jos pitäydymme nykyisiin käytäntöihin, tulee innovaatiokuilu suhteessa unionin tärkeimpiin kauppakumppaneihin vain kasvamaan.

Erityisesti kasvavien talouksien tuotanto kilpailee Euroopan kanssa paitsi teollisuudessa myös palvelualoilla yhä laajemmin. Kiina ja Intia kouluttavat huomattavasti EU:ta enemmän korkeasti koulutettuja ihmisiä työmarkkinoilleen. Kasvavien talouksien markkinat merkitsevät unionille kuitenkin myös valtavia vientimahdollisuuksia. Menestyminen voi syntyä vain kyvystä luoda uutta, eli innovatiivisuudesta.

Avoimilla markkinoilla parhaat hyödykkeet menestyvät. Kärjessä on mahdotonta pysyä ilman jatkuvia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Unionin jäsenmaat ovatkin sitoutuneet lisäämään jatkossa investointejaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan jo aikaisemmin tehtyjen päätösten nojalla.

On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että Eurooppa pystyy hyödyntämään investoinnit siten, että tutkimustyö johtaa uusiin ja parempiin, kaupallisesti hyödynnettäviin tavaroihin ja palveluihin.

Lahden kokouksessa on tarkoituksena nostaa esille asioita ja haasteita, joissa on tarve unionin yhteiselle toiminnalle. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa innovaatioita sekä synnytetään että otetaan tehokkaasti käyttöön. Euroopan parlamentti on myös kannanotoissaan Lissabonin strategiaan painottanut innovaatiopolitiikan merkitystä.

Tehokas innovaatiotoiminta edellyttää tuekseen EU:n laajuisen immateriaalioikeuksia koskevan strategian luomista. Immateriaalioikeuksilla on suuri merkitys yritysten menestykselle ja kilpailukyvylle.

Olennainen kysymys on muun muassa patenttien laatu, joka on toimivan ja luotettavan patenttijärjestelmän perusperiaate. Puheenjohtajana katsomme, että Euroopassa on oltava kustannustehokas mutta laadusta kiinni pitävä patenttijärjestelmä riippumatta siitä, minkä vaihtoehdon pohjalta tätä järjestelmää lähdetään kehittämään.

Jos saamme kehitettyä patenttijärjestelmää edelleen, yrityksille taataan tuntuvia säästöjä patentoinnista aiheutuviin kuluihin, mikä kannustaa innovatiivisuuteen ja tutkimustyöhön Euroopassa.

Yliopistojen ja yritysmaailman välinen parempi yhteistyö on edellytys innovaatiopolitiikan menestykselle. Eurooppaan on tarkoitus luoda uusi verkostomalliin pohjautuva Euroopan teknologiainstituutti, ja komissio antaa tätä koskevan ehdotuksen ensi viikolla.

Huippuosaaminen tulee leimaamaan tieteen, yritysten ja koulutuksen välistä kumppanuushanketta. Painopiste tulee olemaan innovaatiotoiminnan edistämisessä. Puheenjohtajavaltiona katsomme, että Euroopan teknologiainstituutin kautta Eurooppa voi hyödyntää tehokkaammin jo olemassa olevia mahdollisuuksia yrityksissä ja tiedeyhteisössä.

Myös yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä on parannettava kilpailukyvyn edistämiseksi. Eurooppaan on syntynyt niin sanottuja eurooppalaisia teknologia-alustoja, yrityslähtöisiä strategisia tutkimusaloitteita, jotka ovat erinomaisia esimerkkejä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudesta. Yritykset ovat kiitettävästi ilmoittaneet halukkuudestaan investoida valitsemiinsa alustoihin, ja vastaava sitoumus tarvitaan nyt julkiselta tutkimusrahoittajalta.

Eurooppalaisten standardien syntymisen nopeuttaminen unionissa olisi innovaatiotoiminnalle erittäin tärkeää. Ilman yhteistä eurooppalaista standardia moni innovaatio voi jäädä hyödyntämättä. Mitä olisivat esimerkiksi eurooppalaiset matkapuhelinmarkkinat olleet ilman GSM-standardia?

Euroopan laajuisten teknisten normien luominen matkapuhelimille mahdollisti käytännössä sen, että Euroopasta tuli tämän alan johtava tekijä maailmassa. Sen sijaan jos käyttöön olisi otettu puhtaasti kansallisia standardeja matkapuhelinten kehittämisen pohjaksi, ei menestys olisi ollut yhtä merkittävä ja maantieteellisesti mittava.

Avoimien ja yhteensopivien standardien nopea aikaansaaminen on yksi avain yritysten menestykseen. Tämä tuo selkeitä etuja myös kuluttajille. Samalla se vahvistaa kilpailuasemaamme ja vastaa nopeaan teknologiseen kehitykseen siten, että Euroopassa tehdyt tekniset kehittämisratkaisut pääsevät aidosti kilpailemaan muualla maailmassa tehdyn kehittämistyön kanssa

Arvoisa puhemies, laiton maahanmuutto on ongelma, joka koskettaa koko Euroopan unionia. Siksi meidän on löydettävä ratkaisut yhdessä. Solidaarisuus näkyy parhaiten konkreettisten toimenpiteiden tehokkaassa toimeenpanossa. Lahden päämiestapaamisessa keskustelemme laittomasta maahanmuutosta, joka on noussut erityiseksi ongelmaksi Välimerellä ja unionin eteläisellä alueella.

Pidämme tärkeänä, että unioni kykenee luomaan kattavan ja tehokkaan maahanmuuton hallinnan politiikan, jossa otetaan huomioon sekä laittomaan että lailliseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset mukaan lukien kotouttaminen. Meidän on hyödynnettävä olemassa olevia välineitä tehokkaasti ja pohdittava uusia keinoja laittoman maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaiden tukemiseksi niiden ponnisteluissa laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi.

Maahanmuuton kysymykset ovat Suomen puheenjohtajakaudella olleet esillä kaikissa oikeus- ja sisäasioiden neuvostoissa. Aiheesta keskustellaan myös ensi viikolla kehitysyhteistyöministereiden epävirallisella illallisella. Oikeus- ja sisäministereiden työn kautta on myös tarkoitus valmistella joulukuun Eurooppa-neuvostoa varten päätöksiä, joiden avulla Euroopan unioni voi tehokkaasti vastata laittoman maahantulon ongelmaan.

Työlounaalla Lahdessa nousee esille myös Sudanin/Darfurin vakava tilanne.

Kuten alussa totesin, EU:n valtionpäämiesten epävirallisen tapaamisen jälkeen päämiehet illallistavat Lahdessa Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Illallinen tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden epäviralliseen keskusteluun EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden kehittämisestä. Yhteistyömme kirjo on hyvin laaja ja se sisältää sektoreita, joilla kumppanuutta voidaan edelleen kehittää.

Tästä esimerkkinä ovat kansainväliset kysymykset. Kuluvan syksyn kansainvälispoliittinen asialista sisältää asioita, joissa yhteistyömme on erittäin tärkeää, kuten Lähi-itä, Iran ja Kosovo.

Energia on strategisen kumppanuuden tärkeä osa-alue, ja odotamme kuulevamme presidentti Putinin arvioita maansa energiasektorin sekä unionin ja Venäjän energiakumppanuuden kehityksestä.

Arvoisa puhemies, otimme kaikki järkyttyneinä vastaan uutisen tunnetun toimittajan ja ilmaisunvapauden puolustajan Anna Politkovskajan surmasta. Vaadimme tämän hirvittävän rikoksen perusteellista tutkimusta ja tekoon syyllisten saattamista oikeuden eteen, mikä on erityisen tärkeää Venäjän oikeusvaltiokehityksen kannalta. Sen lisäksi, että Politkovskajan surma on järkyttävä tapahtuma ja menetys hänen läheisilleen, se on myös takaisku sananvapauden kehitykselle Venäjällä. Myös tätä äskettäisten tapahtumien taustaa vasten on arvokasta, että Euroopan unionin ja Venäjän välillä on aktiivinen ja avoin keskusteluyhteys. Kuten jo aiemmin totesin, strategisen kumppanuuden puitteissa tullaan keskustelemaan kaikista tärkeistä asioista.

  José Manuel Barroso, President of the Commission. Mr President, the informal European Council next week comes at a good time. I should like to thank the Finnish Presidency, Prime Minister Vanhanen and all his team for their very important contribution.

Since the Minister made such a comprehensive presentation on behalf of the Presidency, I will focus on innovation, energy policy and immigration. I will also make a few remarks about relations between the European Union and Russia. These are all issues in respect of which the challenges we face require not just a national response, but a European response; challenges which show why, more than ever, a strong European Union is necessary, and why we need the Union to equip Europeans for globalisation.

I welcome the Presidency’s decision to focus on innovation. Finland is a prime example of how innovation can boost economic growth. However, it is more than that. It is only by unlocking people’s imaginations that we can tackle the major issues facing us today, such as climate change, social exclusion, demographic change and unemployment.

Even though I know you know the figures, they are worth repeating. European Union spending on research is equivalent to 1.9% of its GDP, whereas the United States currently spends 3% of its GDP. It is indicative that most of the recent Nobel Prize winners come from or work in the United States. In Europe about half of all researchers are employed by business. In the United States, that figure stands at over 80%. The truth is that Europe is falling behind in terms of innovation and research. The status quo is not an option: we need to do more in this matter. We urgently need a strategic approach which focuses on each link in the innovation chain, from the birth of new ideas and knowledge right through to their exploitation and marketing in the economic sphere.

The communication which the Commission will present at the informal summit in Lahti sets out such an approach. It pinpoints the weak links in the chain and puts forward solutions. We need financing, we need the right intellectual property framework to bring the right rewards and we need to tackle obstacles to innovation sector by sector. Above all, we need to start with a strong political message of commitment: innovation deserves encouragement, and we need a European approach for it.

Size matters on this issue. One of the big differences between us and the United States is that we have no pan-European institutions for innovation and research. The United States is much more committed to a real global approach. There are great institutions supporting innovation throughout the United States, not just in one or two states. Until now, we had nothing in Europe. Now we have the European Research Council and we are proposing the establishment of a European institute of technology. We are proposing a network system to lend a real European dimension and a real European mission to those institutions. That is why we are insisting on this approach. That is the importance of the European institute of technology. It will bring the private and public sectors closer together for cutting-edge research, become a centre of international excellence, bring together the top brains, provide a stream of top class PhDs and promote spin-offs of innovative small and medium-sized enterprises. In short, it can become a symbol of Europe’s ability to work together and innovate. We have been developing the finer details of the EIT over recent months and we will bring forward a detailed proposal next week. I am confident that the Heads of State and Government and the parliamentarians here in the European Parliament will look at it in the spirit in which it is designed: yes, it is something a little different, but something which can provide an example of Europe taking a fresh direction and finding new ways to work together.

One of the fields in which I think we as European leaders can give a mission to a European institute of technology is that of energy and climate change. When we have a problem that we need help to solve, we should ask the best scientists, the best brains on our continent. Energy is one of the most important challenges we have today.

Let me now turn to the issue of energy and let me make it plain: we need to create a truly European energy policy, not 25 energy policies. It is absurd in the 21st century to go on with 25 or 27 energy policies. We need a truly European energy policy. The problems we face – high energy prices, climate change, increasing dependence on imported hydrocarbons – are global and European problems. They need European solutions. National solutions will not be enough. At Hampton Court last year, European Union leaders agreed to develop a common approach. In our Green Paper of March 2006, the Commission defined clear objectives for a European energy policy, long-term sustainability, security of energy supply and economic competitiveness. The Member States have endorsed our approach, and the reaction from stakeholders to our Green Paper has been overwhelmingly positive. The next step is a strategic energy review which the Commission will propose at the very beginning of next year. I look forward to reading the European Parliament’s report on it.

It is obvious that we need coherence between the internal and external aspects of energy policy. We clearly need an effective internal market in energy. Having 25 or 27 different energy mini-markets is not the answer to the European energy challenges. However, we must link internal and external policy. Our paper for Lahti will look at the three external challenges: Russia, which I will return to; developing our energy relations with our neighbours; and creating a network to deal with external energy shocks. It is essential to build up energy cooperation with strategically important supply and transit countries. This is already happening with initiatives such as the new Energy Community Treaty and the memorandum of understanding on energy cooperation with Ukraine. We need to extend the principles of the internal energy market gradually throughout our neighbourhood. We also need to join the different areas of expertise which exist around Europe to create a more effective network to deal with external energy shocks. Of course, in the medium term, the best way to cope with energy shocks is through diversity: diversity of energy sources, of country of origin and of country of transit. Indeed, we need to mainstream energy to make it a major focus of our relations with partners worldwide.

Finally, energy efficiency is another crucial element of this strategy. I can announce to you today that next week Commissioner Piebalgs – the Commissioner for Energy – and I will propose an ambitious action plan to fulfil our commitment to save 20% of primary energy use by 2020.

Naturally, with 25% of the oil and gas consumed in the European Union coming from Russia, energy cooperation with Russia is crucial. The President-in-Office of the Council just explained why it is important. We must have a reinforced energy partnership with Russia. Such a partnership must be based on reciprocity, transparency, non-discrimination and openness to competition, including a level playing field for upstream and downstream investment. This is the only way to have a stable and secure platform for our energy relationship. The meeting with President Putin will be a chance to deliver a clear and hopefully coherent message from European Union leaders.

We see three long-term objectives in our relations with Russia: we want to see a functioning democracy and market economy in which Russia lives up to the international commitments it has undertaken; we want to see a broad and strategic EU-Russia relationship based on interdependence – Russia needs the European Union and the European Union also needs Russia – and we want to enhance our cooperation with Russia on international issues. When we talk about effective multilateralism, this is what we mean. We have set our goal of a wide-ranging agreement to follow the current partnership and cooperation agreement. There are mutual benefits to be realised in areas such as investment and market-opening, as well as in energy and energy efficiency. We both have so much to gain from a real partnership.

I also take this opportunity to express my deepest sympathy with the family of Anna Politkovskaya, who was so brutally murdered last week. I want to pay tribute to her relentless pursuit of truth. She was a great defender of freedom of expression in Russia.

(Applause)

I sincerely hope that the perpetrators of this heinous crime will be found and brought to justice.

Another point we are going to address is that of immigration. The massive arrival of illegal immigrants at the frontiers of the European Union’s southern Member States is a European problem that requires a European solution. In November 2006, the Commission presented a communication with a series of practical proposals for the European Union to respond to this challenge. On that basis, the European Council adopted a global approach to migration, outlining in detail how to respond in its internal and external policies. In less than a year we have seen the start of a lot of practical action: joint operations in the Mediterranean and the Atlantic under the coordination of the borders agency, Frontex; enhanced cooperation among the law-enforcement services of the Member States; better coordination of the work of the immigration liaison offices in Africa; and dialogue with key African countries of origin and transit, both bilaterally and multilaterally. For the first time, Member States are working together in joint operations protecting the European Union’s external borders under the coordination of Frontex. However, let us be frank: it is not enough; much more is needed to tackle the illegal flows effectively.

In order to strengthen the European Union’s response capacity, it is of the utmost importance that all Member States of the Union work together in a spirit of solidarity, not least to assist those Member States that are, let us say, in the front line. With a view to the informal European Council to be held in Lahti on 20 October, I have written personally to the Heads of State and Government underlining the need for such solidarity. Of course, the ideal would be to have already established the Community instruments, but we have not got them yet. Of course, the ideal would be to have a European migration policy. It is absurd to have 25 or 27 migration policies in an area in which people can move around freely, because decisions taken by one country have a direct effect on the other countries. But before we have a true Community method to tackle these issues, we at least expect Member States to cooperate well among themselves.

(Applause)

We believe this is also a practical example of European solidarity.

We also need to work much more intensively with the countries of origin and transit. The implementation of the action plan agreed in Rabat in July is a key priority. The Commission will work hard to ensure proper implementation in close partnership with the countries concerned. Let us also be frank about this. Security matters are not enough. The solution to this problem will come only with our support for sustainable development in Africa. By the way, I think we have to engage in a high-level dialogue with African countries. Is it not strange that the European Union has dialogue with Asia and Latin America at the level of Heads of State and Government, but not with Africa? Is it not about time now for Europe to make a commitment to establishing a high-level dialogue with Africa? I believe we have the right and the duty to do so. That was the message I took recently to our counterparts in the African Union Commission in Addis Ababa. That is why we are also actively engaged – via our cooperation with our African partners – in looking collectively at this issue.

In European terms, we also need a European Union decision-making process. When there are urgent and serious problems, the European Union needs to be able to react appropriately. This means using the bridging clause in Article 67 of the Treaty. We cannot deny ourselves the means to deliver effective action.

To conclude, the informal European Council meeting in Lahti provides a good opportunity to take stock of the current European Union actions in the fields I have outlined and in several other fields as well. We are looking for a renewed commitment from the Heads of State and Government to deliver solutions to the real and pressing problems of the citizens of the European Union, and to deliver a Europe of results so that we can have more confidence to solve some of the very important problems in our Union.

Let me give you a final thought. A week ago I was in Darfur. Amidst the terrible conditions experienced by the people there, I saw something that I resolved to tell my friends back in Brussels: in the NGOs and other humanitarian organisations, there are so many young Europeans, so far from their homes, putting their lives at risk every day to help Africans. This is the kind of Europe of which I think we should be proud; a Europe that is ready to deliver solidarity and help, showing great courage. That is the kind of Europe I believe we all want: an open, outward-looking, generous Europe. That is the Europe we should strive for.

(Applause)

  Françoise Grossetête, au nom du groupe PPE-DE. – Monsieur le Président, Madame la Présidente du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, nous sommes bouleversés et révoltés par l'assassinat d'Anna Politkovskaïa et nous nous posons de nombreuses questions sur les raisons qui ont poussé à ce crime. Il est indispensable que les autorités russes puissent faire au plus vite toute la lumière sur ce drame et nous attendons du Conseil un message de fermeté face à ce nouveau coup porté à une profession qui, chaque année, paie un lourd tribut à son exercice. Qu'il me soit permis de rendre hommage, à travers Anna Politkovskaïa, à tous les journalistes qui, dans le monde entier, risquent leur vie pour défendre la liberté d'expression, à laquelle nous sommes tant attachés.

Le Conseil informel de Lahti du 20 octobre prochain sera une fois de plus l'occasion de soulever des questions récurrentes, comme celles de la compétitivité, de l'innovation, de l'immigration et de la politique énergétique. Je crains que compétitivité et innovation ne subissent le même sort que le développement durable: tout le monde en parle, tout le monde y adhère, mais quand il s'agit de faire du concret, les bons principes s'envolent. Les exemples sont nombreux. Je pourrais citer celui de Galileo dont on a tant vanté l'utilité, mais quand il a fallu en prévoir le budget, tout à coup ce n'était plus une priorité.

Concernant les infrastructures de transport et les liaisons ferroviaires, on en prône la réalisation au nom de la compétitivité, mais on les sacrifie sur l'autel budgétaire. Que dire des ambitions affichées en matière de recherche quand on voit le soutien réel apporté à l'innovation! Je ne songe pas uniquement à l'aide financière, mais également à l'application des législations qui encouragent l'investissement en Europe et qui ouvrent à nos PME le chemin de l'exportation en dehors des territoires européens. J'attends donc beaucoup de l'engagement du Conseil en faveur de l'Institut européen de technologie, auquel je sais notre président de la Commission, M. Barroso, très attaché, comme notre Parlement d'ailleurs. En effet, ce ne sont plus des engagements forts que nous attendons du Conseil mais des réalisations.

La compétitivité c'est aussi le résultat des réglementations que nous adoptons, lesquelles doivent être des chances et non des contraintes. J'attends de la Commission européenne qu'elle parte de ces principes pour présenter son programme législatif 2007 et que le Conseil suive cette tendance. J'attends du Parlement qu'il ose dire non à des propositions qui ne font que brasser de grandes idées sans réalisations concrètes. Les politiques aussi ont le devoir d'être compétitifs, et donc efficaces.

La compétitivité c'est encore la recherche de l'équilibre commercial à l'échelle mondiale. Les mesures contre le dumping vont certes dans ce sens, mais ne pourrions-nous pas avoir d'autres décisions politiques fortes, notamment exiger des normes de qualité équivalentes pour tous les produits importés au sein de l'Union européenne?

Enfin, sur la question énergétique, j'espère que les discussions avec le président Poutine permettront à l'Europe de mettre en place toutes les structures nécessaires pour garantir son indépendance énergétique. Il faut qu'elle puisse aussi se doter de sources d'énergie renouvelable pour assurer son indépendance énergétique au côté de l'énergie nucléaire.

VORSITZ: DAGMAR ROTH-BEHRENDT
Vizepräsidentin

  Martin Schulz, im Namen der PSE-Fraktion. – Frau Präsidentin, meine sehr geehrten Damen und Herren! Ich danke Ihnen, Frau Ratspräsidentin, und Ihnen, Herr Kommissionspräsident, für die doch sehr umfassende Darstellung dessen, was Sie auf dem informellen Gipfel alles diskutieren wollen. Es ist ein weiteres Mal so, dass wir vor Gipfeln voller Hoffnung sind. Wir hören wunderbare Ausführungen von Frau Lehtomäki und Herrn Barroso über Innovation, Immigration, Energiepolitik, Russlandpartnerschaft, Darfur. Die gesamte Bandbreite dessen, was uns beschäftigt, ist in insgesamt etwa 40 Minuten dargestellt worden, und für mich ist es jetzt schwierig, in der gebotenen Kürze auf all die Dinge antworten zu können.

Wenn wir nach dem Gipfel bei der Bilanz, die Sie dann präsentieren, in vierzig Minuten die gleiche Intensität an Leistungsnachweis und Beschlussdichte haben, wäre ich ganz froh. Ich habe nur die leise Befürchtung, dass es uns so gehen wird wie fast immer: Die Beschreibung unserer Probleme gelingt uns gut; mit der Lösung der Probleme tun wir uns allerdings ein bisschen schwerer. Sie haben Recht, Herr Kommissionspräsident, die Investition in Innovation ist unverzichtbar, nicht nur hier, sondern in allen Mitgliedstaaten, insbesondere bei Forschung und Entwicklung von Technologie zur Energieeffizienz.

Eine der entscheidenden Weichenstellungen in den kommenden Jahren ist die Frage, ob es uns gelingt, den exponentiell wachsenden Energiebedarf auf dieser Welt dadurch zu meistern, dass wir mehr Energieeffizienz erreichen. Zu mehr Energieeffizienz gehört übrigens auch der Abschied von der Verschwendungswirtschaft, das heißt technologische Entwicklungen, Investition in Forschung, die dazu beiträgt, dass das, was wir an Produkten entwickeln können, so ausgelegt ist, dass sie den Energieverbrauch nicht steigern, sondern reduzieren. Europa ist der Kontinent, der hier mit gutem Beispiel vorangehen muss. Deshalb haben Sie völlig Recht: Der Schwerpunkt in unserer Innovationspolitik muss auf der Innovation im Energiebereich liegen.

Zweiter Punkt: Sie haben Recht, Herr Kommissionspräsident, und auch Sie, Frau Ratspräsidentin: Wir müssen das Immigrationsproblem bewältigen! Aber – ich bin Ihnen dankbar, Herr Barroso, dass Sie es so konkret beschrieben haben, – die Art und Weise, wie es jetzt angepackt wird, bewältigt das Immigrationsproblem nicht. Ich will hier nicht wiederholen, was andere richtigerweise gesagt haben: Nachhaltige Entwicklung in der so genannten Dritten Welt ist Ursachenbekämpfung bei der Immigrationspolitik. Aber die Außengrenze in Südeuropa, die Außengrenze in Osteuropa ist unsere gemeinsame Außengrenze. Im Schengen-Raum ist derjenige, der Zutritt zu unserem Territorium hat, freizügig. Man kann dann nicht hingehen und sagen, jeder macht das für sich alleine, oder wir machen es, wenn überhaupt, maximal im intergouvernementalen Rahmen, wollen aber keine Kompetenzverlagerung nach Brüssel! Das sage ich auch an die Adresse meiner eigenen Regierung, Sie waren ja heute da, Herr Barroso. Auch Deutschland muss begreifen, dass das so nicht geht! Auch wenn man ein deutscher Innenminister ist, muss man diese Konsequenz ziehen.

Eine weitere Bemerkung zur Russlandpolitik: Die Politik, die wir jetzt mit Russland definieren, wird ja die Grundlage eines zu erneuernden Kooperationsabkommens mit Russland sein. Wenn wir heute über den Fall Politkowskaja diskutieren, schwingen auch immer Emotionen mit; das ist geradezu mit Händen zu greifen. Herr Kollege Saryusz-Wolski zum Beispiel, der so aufmerksam meiner Rede zuhört, ist einer, der immer besonders emotional ist, wenn es um Russland geht. Deshalb sage ich auch an seine Adresse: Was mag uns alles nicht gefallen, was sich in Russland abspielt? Sicherlich wollen wir, dass in Russland – so, wie Sie das formuliert haben – eine funktionierende Demokratie und Marktwirtschaft herrscht. Aber über eines müssen wir uns im Klaren sein: Unabhängig von der Frage, ob wir die russische Demokratie vertiefen oder weiterentwickeln, ist Russland auch so, wie es heute aufgestellt ist, ein unverzichtbarer strategischer Partner für die Europäische Union.

Deshalb sage ich: Ja, wir müssen über die Demokratie in diesem Land reden. Aber wir können nicht aus dem Oberlehrersessel heraus mit Russland umgehen. Wir müssen schon begreifen, dass dieses Land in seiner energiepolitischen Partnerschaft und vor allen Dingen seiner Partnerschaft im Rahmen der Konfliktlösung weltweit – ob im Iran, ob im Nahen Osten, egal wo, dort wird Russland zweifelsohne gebraucht – versuchen wird, gleichberechtigt, auf gleicher Augenhöhe mit uns zu kooperieren. Und diese gleiche Augenhöhe müssen wir Russland auch zubilligen, wie sie jedem anderen Partner zugebilligt wird. Deshalb halte ich den Dialog über Demokratie für unverzichtbar, aber er muss auf der Grundlage realistischer Einschätzungen geführt werden.

Herr Kommissionspräsident, ich bin Ihnen dankbar, dass Sie auf Darfur hingewiesen haben. Darfur zeigt einmal mehr, wie unverzichtbar es ist, dass die Europäische Union auf der Grundlage ihrer Identität, nämlich einer friedensstiftenden Identität, über religiöse, ethnische, nationale Grenzen hinweg Integration schafft und mit diesem Integrationskonzept Frieden schafft. Das ist ein Exportartikel, und wenn Sie ihn in die Welt bringen, dann ist das zu begrüßen.

  Graham Watson, on behalf of the ALDE Group. – Mr President, Madam President-in-Office, Liberals and Democrats wish you well for Lahti. A Presidency in the second half of the year is never easy, and informal talks with 25 Heads of Government round a table are difficult to imagine. I bet you cannot even fit them all into one sauna!

On your agenda there will be important matters as diverse as energy, innovation and migration, although, as you say, the real story will be entertaining the President of the Russian Federation. We believe that the Member States must stand foursquare behind the Union flag in condemning attacks on freedom and private property in a country where one more candle of independent thought has just been extinguished. Mr Putin has clearly studied Machiavelli’s dictum: ‘Princes who have achieved great things have been those who have given their word lightly, who have known how to trick men with their cunning and who have overcome those abiding by honest principles.’ While President Putin concedes that his country is tarnished by the murder of Anna Politkovskaya, he fails to add that 40 other journalists have been murdered in his country in recent years.

(Applause)

Liberals and Democrats pay tribute to Anna Politkovskaya. Among her criticisms of the state of freedom and democracy in Russia, she wrote, in a book called Putin’s Russia: Life in a failing democracy, ‘Yes, stability has come to Russia. It is a monstrous stability under which nobody seeks justice in law courts, which flaunt their subservience and partisanship, nobody in his or her right mind seeks protection from the institutions entrusted with maintaining law and order because they are totally corrupt. Lynch law is the order of the day. The President himself,’ she continues, ‘has set an example by wrecking our major oil company, YUKOS, after having jailed its chief executive, Mikhail Khodorkovsky. Putin considered Khodorkovsky to have slighted him personally, so he retaliated.’

Madam President-in-Office, Russia needs the European Union just as much as the European Union needs Russia. They need our market for oil and gas. We are their biggest customer. So let our Heads of State and Government talk to Mr Putin about oil and gas, but do not have them mince their words about an increasingly dictatorial regime. Let them also prepare for life without dependency on Russia through joined-up thinking on energy and the environment. In a week in which Al Gore has promoted his film on the ‘inconvenient truth’ of climate change, our energy policy must in any case reflect an urgent need for a change of direction.

Lahti is a follow-up to Hampton Court a year ago, where leaders approved plans to create a European energy market, raise competitiveness and educational levels and tackle the growing pressure of migration. In the past 12 months, the urgency for action in all those areas has increased. The Commission has rightly identified the needs, but Member States continue to deny the means. The Commission proposes a genuine internal market in energy, unbundling networks as we did with telecoms, creating an observatory to monitor stocks, developing a more sustainable energy mix, making energy savings. We welcome these proposals, but we need the Council to get on with them. Mr Barroso wants a European institute for technology. Get on with it, if you can raise the money! Migration is presented, on the one hand, with data showing we need to encourage migration of labour and skills, and, on the other, with media headlines stoking populist fears of uninvited guest workers taking away jobs and benefits.

To succeed the Council must act effectively, for which it needs the provisions of the Article 43 ‘bridging clause’. I hope the Finnish Presidency will continue to press for this. We support the Finnish Presidency and its modest and pragmatic approach to EU business. However, Madam President-in-Office, we fear you are being eclipsed already by the forthcoming German Presidency. Issues are being postponed; foreign leaders are courting Mrs Merkel. The German Foreign Ministry is taking the lead. Let us not raise excessively high expectations of what Germany can deliver, nor lower our expectations of what the Finnish Presidency can achieve. The Presidency needs to show that, in the words of the Monty Python song, ‘Finland has it all’!

  Daniel Cohn-Bendit, im Namen der Verts/ALE-Fraktion. – Frau Präsidentin, liebe Kolleginnen und Kollegen! Anna Politkowskaja war zweimal von unserer Fraktion ins Europäische Parlament eingeladen. Sie hat uns über die Situation in Tschetschenien sowie über die Situation der Meinungsfreiheit in Russland berichtet.

Ich finde, wir sollten endlich einmal Ross und Reiter nennen. Irgendjemand hat gesagt, die Verantwortlichen sollen verurteilt werden. Ihr werdet mit einem der Verantwortlichen zu Abend essen, nämlich mit Herrn Putin selber! Hören wir doch auf, uns immer in die Tasche zu lügen! In Russland herrscht heute ein System, wo die Meinungsfreiheit Tag für Tag beschnitten wird. Zeitungen werden weggekauft, Zeitungen werden verschwinden. Die Besitzer sind im Gefängnis. Das geschieht Tag für Tag.

(Beifall)

Ja, Martin, wir brauchen Russland. Aber wir müssen wissen, dieses Russland, das uns gegenübersteht, ist ein Russland, das keine Angst hat, Leute verschwinden zu lassen. Und die Geschichte kann ich Ihnen voraussagen, sie steht sogar schon in einem Buch, das demnächst herauskommen soll. Lies mal „Der Tag des Opritschnik“ von Wladimir Sorokin. Er hat vom Gesichtspunkt eines Sicherheitsbeamten aus beschrieben, wie die Dinge heute in Russland ablaufen. Und wir werden es lesen: Irgendein Kleinkrimineller, irgendein Drogenhändler wird erwischt werden. Der wird dann zu „lebenslänglich“ verurteilt, wird in einem Gefängnis hinter dem Ural verschwinden, und dann werden sie sagen: Seht her, wir haben einen gefasst. Aber wer ihn beauftragt hat, wer ihm das Geld gegeben hat — wie bei den vierzig anderen Journalisten und bei den Zeitungen —, das wird niemand erfragen, das wird niemanden interessieren. Denn — wie wir es gestern Abend im deutschen Fernsehen beim Treffen zwischen Frau Merkel und Herrn Putin gesehen haben — wir brauchen Wladimir Putin. Ja, warum brauchen wir Wladimir Putin? Weil wir — ja, das ist Deutschland, du hast deine große Koalition, ich kann von der rotgrünen Koalition reden, die einen unmöglichen Vertrag mit Russland geschlossen und keine Europäisierung der Energiepolitik betrieben hat — eine Verbindung mit Russland hergestellt haben! Bei all dem sollten wir einmal Ross und Reiter nennen. Dann würden wir vielleicht weiterkommen.

Natürlich wird mit Russland verhandelt werden, aber ich bin der festen Überzeugung, dass es wieder an der Zeit ist, die Haltung an den Tag zu legen, die wir brauchen. Natürlich können wir lachen, wenn Schalke 04 von Gasprom gekauft wird. Natürlich können wir lachen, wenn Chelsea von Abramowitsch gekauft wird. Natürlich können wir das alles witzig finden. Dass Herr Putin überall mit uns ist und jetzt auch jeden Samstag bei der Bundesliga dabei ist, das finden wir ganz toll! Nur der Preis, den wir bezahlen, der Preis, den die Menschen in Russland bezahlt haben, der Preis, den die Menschen in Tschetschenien bezahlt haben, ist, dass wir hier einem der gefährlichsten Systeme von Unterdrückung einfach beiwohnen, es belächeln und ansonsten wegschauen. Das finde ich einfach schäbig. Wir schauen weg. Wir sagen: Wir sind entsetzt! Dann kommen wir zum Alltag zurück und sagen: Putin, was hast du für ein Problem? Wie kannst du nur? Schön, du zahlst jetzt schneller! Alles klar! So ist unsere Haltung!

Zusammenfassend kann ich nur sagen: Die Energiefragen, die Frage der Einwanderung, alle diese Fragen werden wir nur lösen, wenn wir — da hat Graham Watson Recht —, irgendwann einmal ehrlich die Probleme, die Grenzen unserer Haltung benennen. Ich finde, man muss mit Putin verhandeln. Man muss aber nicht freundlich mit ihm zu Abend essen!

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, Suomen hallitus on halunnut järjestää Suomessa EU:n huippukokouksen, jossa tarkoituksena lienee ollut levittää Suomen hyvän kilpailukyvyn ilosanomaa muille. Ajan riento on tuonut esityslistalle muitakin asioita, ja Suomen iloksi Venäjän presidentti osallistuu valtionpäämiesten iltaruokailuun. Esille on tällöin nostettava toimittaja Anna Politkovskajan murhan selvittäminen testinä Venäjän oikeusvaltion toimivuudelle.

(Suosionosoituksia)

Uusliberalismin nimeen vannovat EU:n oikeistovoimat haluavat murtaa ja murentaa hyvät koulutusjärjestelmät ja hyvän sosiaaliturvan. Suomen hallitus, kertokaa näille EU:n uusliberalisteille, että julkiset palvelut ovat Suomen hyvän kilpailukyvyn salaisuus. Sanokaa myös, että pohjoismaissa pitkälle viety sähkömarkkinoiden liberalisoiminen on nostanut sähkön hintaa ja että markkinoinnin sijasta valtion tulee ottaa vastuu energiaturvallisuudesta. Älkää turhaan hokeko Lissabonin tavoitteiden nimeen. EU ei ole maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous vuonna 2010. Toiveiden varaan rakennetusta taloudesta tulee mieleen herra Hrutshov, joka YK:ssa puoli vuosisataa sitten lupasi Neuvostoliiton ohittavan USA:n elintason kymmenessä vuodessa.

Ryhmässämme ei ymmärretä Suomen hallituksen toimia EU:n kuolleen perustuslain ratifioimiseksi Suomessa. Suomen hallitus, makaatte rähmällänne vieraitten voimien edessä, samoin kuin silloin, kun vaaditte, että EU:ssa olisi päätettävä määräenemmistöllä yhteisistä rikoslaeista. Te tuhoatte sillä tavalla kansakuntien oman historiallisen muistin. Terveisiä pääministerille, rouva Lehtomäki. Pitäkää puheenjohtajuuden loppuviivat pää pystyssä. Uskaltakaa edes joskus olla omaa mieltä olematta kaiken aikaa pelkkä lämmittelybändi seuraavalle Suomea suuremmalle puheenjohtajavaltiolle. Herra Barrosolle sanoisin, että hänen lennokkaiden ajatustensa toteuttamiselta puuttuu useissa tapauksissa asianmukainen oikeusperusta. Kyllä lennokkaita ajatuksia maailmaan mahtuu.

  Brian Crowley, on behalf of the UEN Group. – Madam President, I too would like to join with my colleagues in thanking the President-in-Office and President Barroso for their presentations here today. I will deal with the easy questions first of all and then go on to the more difficult ones facing the summit.

We have a right to tell the Russians that we demand standards of them with regard to freedom of expression, freedom of accountability and the freedom and the security of human life when people question and challenge authority. As Mr Watson rightly said, 40 journalists have been killed in Russia in the last two and a half years. Interestingly enough, not one person has been arrested in connection with those 40 deaths; not one person has been convicted in connection with those 40 deaths. If we are to expect that suddenly action will be taken because of the horrific gunning-down of Anna Politkovskaya in recent days, I think we are like ostriches sticking our heads in the sand. Only when real engagement and dialogue takes place with Russia can we guarantee a relationship of equality between the EU and Russia, despite our dependence on Russia for energy, despite Russia’s dependence on us for markets, and despite the interaction that there is in geopolitical terms between eastern Europe and Russia.

I think that what we really have to do is show courage now in laying down clear standards and guidelines of what we expect from our partners with regard to their relationships. This is not just about the death of the journalist, horrific as that is; it is not just about Chechnya; it is also about Russian treatment of Georgia in the recent past and what they have done. While the Russian authorities condemn Chechen resistance fighters on the one hand, on the other hand they support ‘resistance fighters’ in parts of Georgia. They have put the economy of Georgia under tremendous strain, not just in economic terms but also in human terms, deporting hundreds of thousands of Georgians from Russia back to their home country, denying them access to education and to businesses which they legitimately own and control within Russia. All for the sake of ‘clarification’.

My next point touches upon the European institute for technology, research and development and what is required for that. I am a great supporter of President Barroso’s plan with regard to the necessity for Europe to take the lead and take the leap from the 20th century into the 22nd century with regard to what we need to do for research and development and investment in technology.

But first, before that can happen, we must ensure that the intellectual property rights and patenting rights are protected to allow for innovation to take place, to allow for investments to be made. It is easy to build the structure of a building to house an institute of technology. It is more difficult to put in place the legislative framework to allow for this to happen.

Finally, Madam President – if I may be allowed the same latitude as the other group chairmen were allowed – when we speak about energy and common energy policy and energy needs, one of the biggest opportunities that we are denying ourselves is the renewable energy that we can create and grow on our land. When farmers are suffering because of bad deals made by Peter Mandelson at the WTO talks, or when agriculture is under threat, then we need to invest in renewable energy.

  Jens-Peter Bonde, for IND/DEM-Gruppen. – Fru formand! Anna Politkovskajas danske veninde kan ikke få visum til Rusland, og jeg har bedt Javier Solana rejse denne sag ved en passende lejlighed.

Så til det finske formandskab. Jeg elsker Finland! Jeg sidder på Alva Altos stole, har blomster i hans vaser og ringer med en Nokia. Jeg har respekteret finske politikere fra min pure ungdom og samarbejdet med jeres udenrigsminister i EØS og med jeres statsminister i konventet. Nu må jeg undrende spørge: Hvad er der sket med Finland? Hvordan i alverden kan finske politikere få sig selv til at ratificere en forfatning, som er stemt ned i Frankrig og Holland og derfor ikke længere eksisterer? Er det rigtigt, at der er medlemmer af Centerpartiets rigsdagsgruppe, som vil stemme imod deres egen overbevisning? Det store flertal af finske vælgere er imod forfatningen, og alligevel tvinger I den igennem uden en folkeafstemning. Skam jer! Start hellere på en frisk med et nyt direkte valgt konvent, folkeafstemning i alle lande og med en tekst, som vælgerne kan stemme for med glæde, i stedet for at bruge Vanhanens pisk og en ny finlandiseringspolitik, hvor Finland gør sig til Tysklands delstat nr. 17!

Finland har i dag 7,8 % af de stemmer, der skal til for at opnå et blokerende mindretal i Ministerrådet, og derfor er de andre lande nødt til at lytte til Finland. Netop derfor har vi en værdifuld konsensuskultur i Ministerrådet. Forfatningen vil indføre dobbeltflertal, så vi skal stemme efter folketal. Det vil få den finske andel af et blokerende mindretal til at falde fra 7,8 til 3,3 %, og så behøver man ikke længere at lytte til Finland og andre små lande i EU. Den tyske andel vil tilsvarende stige fra 32 til 51 %. Tyskland og Tyrkiet vil således kunne bestemme farten i et udvidet EU. Dobbeltflertal vil ødelægge konsensuskulturen i EU. Fjernelsen af de nationale kommissærer vil gøre det svært at få EU til at virke i dagligdagen. Nokia skal nok klare den, men de mange små og mellemstore virksomheder og kommunerne vil komme til at savne kontakten gennem det finske kabinet, når der ikke længere sidder en finsk kommissær ved bordet. Og rotationsordningen varer jo kun, til Frankrig skal roteres værk til fordel for Malta! Hold fast i én kommissær til hver medlemsstat og konsensuskulturen i Ministerrådet i stedet for det forkastede forslag til forfatning.

  Koenraad Dillen (NI). – Mevrouw de Voorzitter, op 20 oktober zullen de Europese staatshoofden en regeringsleiders in Lahti, zoals gezegd, ook het immigratiethema aanboren. De vraag is echter welke conclusies zij zullen trekken. Twee weken geleden, collega's, is er voor de zoveelse keer een drama gebeurd met onfortuinlijke asielzoekers voor de Europese kusten. Andermaal was het de schuld van gewetenloze mensenhandelaars die economische gelukzoekers tegen veel geld naar Europa willen brengen. Voor de kust van Lampedusa zijn er opnieuw doden gevallen, toen een vaartuig met illegalen kapseisde; het gros van de opvarenden kon ternauwernood gered worden. Om dergelijke drama's in de toekomst te voorkomen - op Lampedusa, op de Canarische Eilanden en overal aan onze buitengrenzen - moet Europa echter duidelijke signalen uitzenden, want zachte heelmeesters maken stinkende wonden. Er moet een keiharde aanpak van de mensenhandelaars komen. Ze kunnen niet hard genoeg gestraft worden. Ten tweede is er een streng asielbeleid nodig, een dat de rest van de wereld duidelijk maakt dat het Europa menens is met de bescherming van zijn grenzen. Daarom wil ik hier ook de Zwitsers feliciteren met de verstandige keuze die ze in al hun kantons gemaakt hebben en waarbij ze ervoor geopteerd hebben de immigratievoorwaarden en het asielrecht te verstrengen, want het is paradoxaal genoeg de verstandigste weg om een kordaat, menselijk en rechtvaardig beleid in deze kwesties te voeren.

Ik wil hier dan ook de hoop uitdrukken dat de Europese staatshoofden en regeringsleiders zich op de informele top van Lahti zullen bezinnen over het Zwitserse voorbeeld. Want Europa moet leren in grote maatschappelijke vraagstukken naar zijn burgers te luisteren. Wij hebben bijvoorbeeld gezien hoe de eurocratie arrogant wil voortgaan met een grondwet die door het gros van de bevolking werd verworpen, zoals in Frankrijk en Nederland. Als de bevolking mag spreken, klinkt vaak een heel ander geluid dan wanneer boven de hoofden van die bevolking door een wereldvreemde kaste wordt beslist. Dit geldt ongetwijfeld ook voor het prangende immigratievraagstuk.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – Madam President, I think the best way to honour Anna Politkovskaya’s work is to read her book Putin’s Russia, as Mr Watson has indicated.

We need to be aware that systematic intimidation, harassment and murder of independent journalists, as well as the lack of any results from any investigations, have created a climate of impunity in which killers seem not to fear the law. Such a trend is seriously damaging to Russia’s reputation as a Council of Europe Presidency State. It also casts doubt on our common values. Therefore, I would like to ask the Presidency of the EU Council to raise this issue at the forthcoming Lahti summit.

The PPE-DE Group also calls on the Commission and the EU Member States to take a principled stand in insisting on the restoration of the freedom of the press and respect for independent journalists as among the main prerequisites for renewing the PCA agreement next year. Only when the EU sends a clear signal that we value the life of this courageous woman not less than oil and gas will things start to change in Russia.

(Applause)

The only way truly to honour Anna Politkovskaya’s passionate commitment to truth, justice and human dignity is to launch a common effort to make real her dream of a democratic Russia where citizens will not need to pay with their lives for telling the truth.

  Hannes Swoboda (PSE). – Frau Präsidentin, Frau Ratspräsidentin, Herr Kommissionspräsident! Es besteht kein Zweifel daran, dass wir in einer sehr schwierigen Lage sind, was unser Verhältnis zu Russland betrifft. Der jüngste Mord an Frau Politkowskaja ist ja nicht der einzige und auch kein sehr selten vorkommendes Ereignis. Es ist etwas, was uns beschämt macht, was aber natürlich Russland noch viel mehr beschämen sollte.

Lassen Sie mich auf drei Problembereiche eingehen, in denen wir in den Beziehungen zu Russland große Schwierigkeiten haben. Erstens, wie schon erwähnt, die Menschenrechtsfrage, die Meinungsfreiheit. Was wir besonders bedauern, ist, dass Russland nicht erkennt, dass diese Missachtung, die in Russland gegenüber der Meinungsfreiheit und den Menschenrechten besteht, Russland selbst am meisten schadet. Sie schadet zwar vielleicht auch uns, weil sie die Beziehungen zu Russland beeinträchtigt. Aber Russland selbst ist am meisten davon betroffen, weil es in seiner positiven, demokratischen Entwicklung behindert ist.

Zweitens, die Nachbarschaftspolitik. Wir werden zwar heute nicht über Südossetien und über Transnistrien diskutieren. Aber auch hier gilt: Die Nachbarschaftspolitik, die Russland betreibt, ist für uns als Europäische Union inakzeptabel.

Es geht nicht an, dass Russland entscheidet, was das Schicksal der Südossetier oder der Menschen in Transnistrien ist. Das müssen die Menschen dort selbst entscheiden, sie müssen es frei entscheiden und nicht unter Druck, unter militärischem Druck, vielleicht sogar von Russland. Daher müssen wir hier ein ganz offenes Wort mit Russland reden.

Der letzte Punkt ist die Energiefrage: Ich geben allen Recht, die sich für eine gemeinsame Energiepolitik aussprechen. Der Kommissionspräsident hat das in klaren und deutlichen Worten gesagt. Aber hätten viele von denen, die heute applaudieren, auch vor einem Jahr applaudiert, wenn wir gesagt hätten, wir brauchen eine gemeinsame Energiepolitik? Und werden sie gemeinsam applaudieren, wenn es darum geht, dass auch sie ihre eigenen Präferenzen entsprechend neu orientieren sollen? Denn wenn wir eine gemeinsame Energiepolitik fordern, dann ist noch nicht gesagt, welche. Und wenn wir daran gehen, die Energieeffizienz zu steigern, alternative Energieformen zu entwickeln und im Verkehrsbereich, im Wohnungsbaubereich entsprechende Maßnahmen zu setzen, dann werden viele aufstehen und sagen: Nein, das haben wir nicht gemeint.

Aber zurück zu Russland: Das Problem das wir heute haben, ist, dass die energiepolitischen Beziehungen zwischen der EU und Russland ungleichgewichtig sind, dass Russland — mit Putin an der Spitze — aus der Energiepolitik leider immer mehr eine politische Machtfrage macht und nicht einen wirtschaftlichen Faktor wie bei uns. Und wenn wir mit Russland ins Geschäft kommen wollen, dann eindeutig nur, indem wir als gleichberechtigte Partner miteinander verhandeln.

Russland muss eines bedenken: Die Energiereserven, insbesondere die Gasreserven, sie gehen zu Ende. Nicht heute, aber in acht, zehn, vielleicht auch erst in zwölf Jahren. Und was macht Russland dann? Es wäre also auch im eigenen Interesse Russlands wahrzunehmen, dass es unsere Technologie, unser Know-how, unsere Finanzierung braucht, und daher gleichberechtigte energiepolitische Beziehungen mit Europa aufzubauen. Wenn wir uns, gerade was die Energiefrage betrifft, Auge in Auge gegenüberstehen können, dann werden wir auch zu guten Lösungen kommen. Ansonsten wird nicht nur die Europäische Union darunter leiden, sondern auch Russland. Daher sollte Russland erkennen, wo seine wahren, langfristigen Interessen liegen. Es kann aus dem Dialog mit uns, mit der Europäischen Union viel lernen.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – Madame la Présidente, Anna Politkovskaïa sait pourquoi elle est morte. La postface de son dernier livre s'intitule: "Ai-je peur?". Pourquoi écrivait-elle? Elle écrivait parce qu'elle pensait que les mots peuvent sauver des vies. Elle se savait menacée, elle avait été séquestrée, elle avait été victime d'une tentative d'empoisonnement, elle était régulièrement menacée de mort. Elle a été exécutée parce qu'elle disait la vérité, tout simplement.

Dans son livre "Tchétchénie, le déshonneur russe", elle écrit: "Poutine et son peuple ont donné leur bénédiction à ce qu'aucun pays ne peut approuver, à savoir une corruption fondée sur le sang de milliers de victimes, une armée rongée par l'anarchie militaire, un esprit chauvin au sein de l'appareil gouvernemental qui se fait passer pour du patriotisme, une rhétorique effrénée de l'État fort, un racisme antitchétchène officiel, populaire, avec des métastases qui s'étendent à d'autres peuples de la Russie. Aujourd'hui, la Russie de Poutine produit chaque jour de nouveaux amateurs de pogromes, les agressions contre les Caucasiens sont devenues une routine". Vous savez quand elle a écrit ce texte? Elle l'a écrit en 2003 et que voit-on aujourd'hui? On voit les rafles, les arrestations arbitraires, on voit les persécutions contre les Géorgiens et contre les ONG de défense des droits de l'homme, qui viennent d'ailleurs de déposer une plainte.

Que répond M. Poutine? M. Poutine déclare que les mesures prises contre les Géorgiens sont appropriées et que les agents de l'État agissent de façon conforme à la loi russe. Elle n'a eu de cesse, Mme Politkovskaïa, de dénoncer les violations des droits de l'homme. J'espère que les Vingt-cinq auront le courage de dire à M. Poutine ce que cette femme seule a eu le courage de dire et qu'ils ne se paieront pas de mots quant à l'enquête...

(La Présidente retire la parole à l'orateur)

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – Pani Przewodnicząca! Prezydencja fińska deklaruje doprowadzenie do energetycznego partnerstwa pomiędzy Unią Europejską a Rosją. Chciałbym zadać pytanie: jak zamierza to osiągnąć. Dotychczas trudniej mówić o partnerstwie, łatwiej natomiast o tzw. finlandyzacji stosunków Unii z Rosją.

Unia prowadzi głównie politykę ustępstw wobec Rosji. Jest też w swoich pozycjach niejednomyślna. Często odbywa się to kosztem nowych nadbałtyckich państw członkowskich, także Polski, czego klasycznym przykładem było porozumienie Niemcy-Rosja w sprawie budowy gazociągu północno-europejskiego na dnie Morza Bałtyckiego. Rosja zręcznie wykorzystuje swoją pozycję monopolisty na europejskim rynku energetycznym. Działając zgodnie z zasadą divide et impera porozumiewa się z silniejszymi ponad głowami słabszych, a Unia biernie się na to godzi. Dotychczas nie zdołano nawet skłonić Rosji do ratyfikacji Europejskiej Karty Energetycznej, podstawowego dokumentu unijnego dotyczącego rynku energii.

Nieformalny szczyt szefów rządów i państw w Lahti z udziałem prezydenta Rosji ma przyczynić się do zmiany tego stanu rzeczy. W tej sprawie, jak w żadnej innej, Unia potrzebuje przemawiania jednym głosem i zdecydowanego stanowiska negocjacyjnego.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, syntymäkaupunkini Lahti saa olla merkittävän tapahtuman näyttämönä isännöidessään EU:n kokousta. Aihekin on mitä sopivin Lahteen, jonka seudulla on pitkään profiloiduttu ympäristöteknologian osaamiskeskuksena – sillä energiasta ei kannata puhua ilman energiatehokkuutta. Tehokkain tapa kasvattaa nopeasti energiaomavaraisuutta on energiatehokkuuden ja säästöjen tehostaminen. Käydessämme energiavuoropuhelua Venäjän kanssa on syytä myös todeta, ettei ole poliittisesti viisasta kasvattaa enempää EU:n energiariippuvuutta Venäjästä.

Ilmastohaasteen valossa tarvitaan kaikki mahdolliset keinot – kaikki vähäpäästöinen energia on nostettava kunniaan. On korkea aika purkaa se vastakkainasettelu, joka uusiutuvan energian ja päästöttömän ydinvoiman välillä on. Tuo vastakkainasettelu ei ole aito, se on enemmän korvien välissä kuin käytännön energiassa.

Olen pyytänyt Suomen kauppa- ja teollisuusministeriä ottamaan Lahden kokouksen asialistalle uudelleentarkasteluun Bulgarian liittymisehdon. Viittaan epäreiluun ja tarpeettomaan päätökseen sulkea neljä kuudesta Kozloduyn ydinvoimalan reaktorista. Kun katsoo päätöksen kriteereitä tänään, voi todeta, että Helsingissä seitsemän vuotta sitten Bulgarialle asetettu ehto on vanhentunut. Se on myös kohtuuton eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteiden valossa. Parannustöitä on tehty ja neuvoston työryhmä on itsekin todennut voimalaitokset turvallisuusehdot täyttäviksi. Silti sulkeminen täytyy tehdä vuoden loppuun mennessä.

Jos Suomi ei nyt tartu ongelmaan, aiheutetaan energiapulaa paitsi Bulgarialle myös sen naapurimaille, joiden sähköntarpeen Bulgaria on turvannut viimeiset viisi vuotta. Komission väite siitä, ettei näitä reaktoreita voisi taloudellisesti parantaa, on osoittautunut vääräksi. Kozloduy tuottaa sähköä alle 2 sentillä/kWh. Sulkeminen voidaan kompensoida vain osin, ja se tapahtuu ligniittivoimaloilla, likaisimmalla mahdollisella energialähteellä. Näin ollen EU:n tukirahoja käytetään siirtymiseen puhtaammasta teknologiasta likaisempaan. Se on hulluutta.

Pyytäessäni uutta tarkastelua en pyydä tehdyn sopimuksen perumista vaan sen tarkistamista ajankohtaisten tietojen valossa, jotta sulkemispäivän kanssa voitaisiin joustaa. Miksi Bulgarian pitäisi nostaa kasvihuonekaasujaan, kun sillä on turvalliseksi todettu vaihtoehto?

  Reino Paasilinna (PSE). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, joka täällä puhuu suomettumisesta, voi ajatella itseäänkin. Sillä, joka puhuu, voi olla pitkä matka Suomeen tasoon demokratiana ja taloutena, sillä olemme Euroopan kärjessä.

(Suosionosoituksia)

Tämä on tullut kovalla työllä. Tulkaa perässä. Lahden teemana ovat investoinnit ja innovaatiot. Ne ovat Suomenkin prioriteetteja. Unionin panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on aivan riittämätön. Barcelonan tavoitteet on saavuttanut vain kaksi maata, ja toinen niistä on Suomi, toinen Ruotsi. Minua hävettää Euroopan johtajien lyhytnäköisyys. Eurooppa on samaan aikaan sekä perustuslaillisessa kriisissä että henkisesti voimaton. Emme pärjää monilla alueilla, koska tutkimuspanostuksemme laahaa kilpailijoitamme jäljessä, ja kohta itä saavuttaa meidät.

Tästä tieteen sirpaleisesta kentästä on kiireesti rakennettava tehokas ja mutkaton, korkeatasoinen tutkimuksen eurooppalainen alue. Yhteistoiminnan avulla pärjäämme. Olemme muuten auringonlaskun alue, ellemme pysty panemaan innovaatioita nopeasti käytäntöön. Kun on kyse Euroopan teknologiaistituutin perustamisesta, hankkeelta puuttuu rahaa ja suunta. Omasta mielestäni, mietinnön laatijana, sanoisin tästä asiasta, että olkoon se innovaatiot ja innovaatioiden siirtäminen käytäntöön. Silloin on kyse elintasomme parantamisesta.

Pidämme Venäjää strategisena kumppanina ja uudistamme kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Toimittaja Anna Politkovskajan järkyttävä murha ei sovellu siihen Venäjään, josta toivomme parempaa kumppania Euroopan unionille. Hän taisteli korruptiota ja väkivaltaa vastaan. Sitä maan hallituskin sanoo tekevänsä. Miksi Politkovskajaa ei suojeltu? Nämä tappouhkaukset olivat kaikkien tiedossa. Tämä vaikea asia on otettava esille Lahdessa.

Eurooppa on yhä riippuvaisempi energian tuonnista. Riippuvuus kasvaa kovaa vauhtia. Ehdotan sellaista ratkaisua, että kun meidän pulmamme on toimintavarmuus ja Venäjällä on hyvien asiakkaiden ongelma, pitkäaikaisten sopimusten ongelma, joiden avulla voitaisiin investoida energiainfrastruktuuriin, tehdään suuri kauppa ja toteutetaan nämä molemmat toimet samalla kertaa. Siten markkinat avataan sekä Venäjällä että Euroopan unionissa samoilla säännöillä, eli energiasopimus ratifioidaan samassa paketissa. Tällä tavalla luomme energiavarmuutta molemmille osapuolille ja meille tietenkin erityisesti.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – Hyvät kollegat, Venäjän energiavarat ja halumme varmistaa öljyn ja kaasun toimitukset eivät saa hämärtää näkyvistämme demokratian ja kansalaisoikeuksien tilan huononemista Venäjällä. Kansalaisyhteiskunta on pantu siellä todella ahtaalle. Viimeistään Anna Politkovskajan murhan jälkeen tämän pitäisi olla selvää kaikille.

Ihmisoikeuksien loukkaukset, pahoinpitelyt ja jopa murhat eivät kohdistu vain poliittiseen oppositioon vaan myös vähemmistökansallisuuksiin, joita Venäjällä on kymmeniä. Marikansa on näistä yksi ja sen kokemiin loukkauksiin myös Euroopan parlamentti on kiinnittänyt huomiota.

Kansallisuuskonfliktit liittyvät myös Anna Politkovskajan murhaan. Hänethän murhattiin, koska hän kertoi totuuden siitä, mitä Tshetseniassa tapahtuu.

Heti murhan jälkeisenä päivänä tuhansia suomalaisia kokoontui Venäjän suurlähetystön eteen ennennäkemättömään kynttilämielenosoitukseen. Toivon, että Suomen hallitus EU:n ministerineuvoston puheenjohtajana ilmaisee yhtä selkeästi Venäjälle sen tyrmistyksen ja huolen, jota tunnemme. Ihmisoikeusasiat on nostettava Venäjän suhteiden keskiöön.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – Fru talman! Vid toppmötet i Lahtis nästa vecka skall frågan om en gemensam energipolitik behandlas. Detta är ännu ett exempel på den målmedvetenhet med vilken det politiska etablissemanget utnyttjar olika samhällsproblem för att flytta fram EU:s positioner av rent maktpolitiska skäl. Det finns i själva verket mycket få skäl att bedriva energipolitik på EU-nivå.

Vi befinner oss i ett historiskt skede då det börjar te sig ganska säkert att de utsläpp av växthusgaser som människans förbränning av kol och kolväten ger upphov till leder till klimatförändringar. Vi måste finna lösningar på denna situation. Ingen i EU:s ledning kan emellertid avgöra vilka energislag vi skall välja för att klara en uthållig energiförsörjning i framtiden. Förutsättningarna är dessutom vitt skilda i de olika länderna. Vissa länder har störst intresse av att finna metoder att avskilja och lagra koldioxid vid förbränning av kol och olja. Några länder är beredda att göra sig beroende av rysk naturgas, medan andra vill satsa på kärnkraft, vattenkraft, vind- och vågenergi, biomassa, jordvärme. Alla kan på olika vägar sänka sin energiförbrukning. I denna process måste länder kunna experimentera och söka sig fram längs olika vägar. Det är genom sådan institutionell konkurrens mellan länder som utvecklingen går framåt. Föreställningen att EU skall fastställa hur mycket av vilka energislag som skall användas är en dåraktig idé som är farlig för Europas framtid.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – Madam President, I am very happy that the President-in-Office has confirmed that discussions at Lahti will centre on the whole question of energy. Like the last speaker, Mr Lundgren, I hope that climate change will also be a core part of these discussions.

The protection of the citizen and his or her environment needs to be put at the centre of energy policy. Climate change and its possible repercussions, air pollution in cities, the deterioration of the urban environment and all the other pollution nuisances of which we are aware have a strong impact on our citizens in their everyday lives in economic, social and health terms.

We know that the planet is now 0.6oC warmer today than it was a hundred years ago. We know that by 2020 our environment will have warmed up by another 0.8oC. That global warming will lead to extraordinary weather conditions such as storms, extra rain and floods. We hear from the experts that water levels could rise by up to a metre. If that happens, countries like Bangladesh and – nearer to home – the Netherlands will face catastrophe. This is how important it is. Last winter we witnessed a crisis in Ukraine – who will witness another crisis this evening when they play Scotland at football! – and we saw the first interruption in our gas supplies for 40 years.

We get 22% of our gas from Russia, and this is a dangerous position for the EU to be in because, following that crisis last year, we discovered that some of the newer Member States only had 24 hours of reserve supplies. As Mr Barroso said on the subject of immigration, in terms of energy we cannot go on with 25 – soon to be 27 – disparate and completely separate energy policies. We have to centralise and have a coherent energy policy run from the centre.

(Applause)

  Martine Roure (PSE). – Madame la Présidente, Madame la Présidente en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, les derniers sommets de Tampere et de Luxembourg ont de nouveau montré les limites de la politique européenne d'immigration et les limites de la solidarité des gouvernements européens. Nous souhaitons par conséquent que vous puissiez, à Lahti, vous attaquer enfin aux causes profondes de l'immigration.

Si nous voulons moins d'arrivées à nos frontières du Sud, la réponse n'est pas et ne sera jamais l'intensification des patrouilles et l'accélération des vols de retour. J'ai rencontré ces candidats à l'immigration, tout l'espoir de leur famille, de leur village repose sur eux et ils préféreraient, pour certains, mourir plutôt que d'échouer. Combattre l'immigration illégale, ce n'est donc pas condamner ces victimes en les renvoyant vers un destin qu'elles essaient de fuir; combattre l'immigration illégale, c'est s'attaquer à ceux qui organisent les trafics, qui trompent les gens en leur faisant miroiter un avenir meilleur en Europe et c'est s'attaquer à ceux qui les exploitent en Europe.

Ne devrions-nous pas par ailleurs assouplir la politique européenne des visas? C'est ainsi que nous lutterons contre la clandestinité. S'il est vrai que nous avons besoin de main-d'œuvre, nous voulons des personnes avec des droits, nous ne voulons pas des esclaves. Il faut admettre d'ailleurs que les régularisations peuvent être nécessaires pour lutter contre les exploiteurs. La traite des êtres humains ne peut être combattue efficacement que si nous n'entretenons pas le travail au noir et l'exploitation des migrants dans nos propres pays.

Nous devons aussi admettre que nous avons longtemps payé l'Afrique, nous devons admettre que nos politiques de codéveloppement n'ont pas été justes, nous devons enfin permettre le développement massif des pays pauvres. Jusqu'à aujourd'hui, l'Europe s'est contentée de déclarations de bonnes intentions. Nous devons investir massivement dans ces pays et également aider à la création de services publics accessibles pour tous et à l'installation d'entreprises qui rémunéreront justement leurs employés, ce qui n'est pas toujours le cas actuellement, il faut le dire. Les travailleurs sont souvent exploités par des entreprises européennes dans leur propre pays et cela, je le répète, il ne faut pas avoir peur de le dire.

Enfin, nos États membres doivent prendre conscience du fait qu'il faut travailler ensemble et que nous ne pourrons rien faire de sérieux chacun dans notre coin. Dépassons nos égoïsmes nationaux qui nous mènent droit dans le mur.

  Nigel Farage (IND/DEM). – Madam President, well, here we go again: another Heads of State Summit, another discussion about our competitiveness – or, should I say, lack of competitiveness – and another complete waste of time! We have been here before haven’t we? Do you remember, in March 2000, the Lisbon Agenda? I sat here and I heard this wonderful pronouncement that the EU was going to become the most competitive and dynamic knowledge-based economy in the world by 2010. It is not going very well, is it, Mr Barroso? I do not think you are going to meet those targets in the course of the next three and a half years!

And then we heard it last summer, when Mr Blair came here. He stood up and told us that we had to face the challenge of globalisation, and we could only do that if Europe became competitive, if we started to invest more money in research and development. And, of course, nothing has happened again. If you really want to improve competitiveness, then what you will do this weekend is look at the 91 000 pages of close-type legislation that make up the acquis communautaire and decide to get rid of a substantial chunk of it. If you were serious about making Europe competitive, if you were serious about moving into the modern world, that is what you would do.

I am amused that Denmark is to be the economic study for the weekend. Well, I understand that, because they have got the highest rate of employment in the European Union. I wonder whether that is because they have got their own currency – they are able to manage their own fiscal and monetary policy. In fact, unemployment figures outside the eurozone are half those inside the eurozone. So the real conclusion this weekend is that we should be doing far less at European level, because everything the EU touches turns to disaster.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – Pani Przewodnicząca! Spotkanie naszych przywódców z prezydentem Putinem będzie okazją, aby podnieść problem bezpieczeństwa dostaw energetycznych, aby wyrazić nasze najwyższe zaniepokojenie, i chciałbym podkreślić, najwyższe zaniepokojenie stanem rosyjskiej demokracji i przestrzegania praw człowieka w tym kraju.

Zbyt wiele razy nasi politycy chowali już głowę w piasek i zbyt często zadowalali się nic niemówiącymi wyjaśnieniami ze strony rosyjskiej. Aż wreszcie zabito sumienie dziennikarstwa rosyjskiego, Annę Politkowską, w sposób bestialski, strzałami w głowę, tak jak kiedyś Galinę Starowojtową. Te dwie ofiary wyznaczają początek i koniec procesu odchodzenia od demokracji w Rosji. Od zamachu na Starowojtową w 1998 roku rozpoczął się bowiem odwrót od standardów demokratycznych w tym kraju. Starowojtowa była przecież postacią symboliczną, przywódcą petersburskich demokratów. Zabójstwo Politkowskiej to tak naprawdę zamach na to, co pozostało z wolności prasy w Rosji. Ten, kto wydał zlecenie zabójcy wiedział, że ofiarą będzie niepokorny człowiek, symbol prawdy i niezależnego dziennikarstwa.

Nie znałem osobiście Anny Politkowskiej, z Galiną Starowojtową miałem satysfakcję współpracować i podziwiałem zawsze jej odwagę. Przez wzgląd na ich ofiary z życia, zanim sami odczujemy skutki rosyjskiego odwrotu od demokracji, apeluję zatem, niech problematyka przestrzegania praw człowiek i wolności obywatelskich w Rosji stanie się warunkiem naszego dalszego politycznego dialogu z Rosją.

  Edite Estrela (PSE). – Senhor Presidente, da Agenda de Lahti constam assuntos muito importantes como a política energética, a imigração ilegal, a competitividade e a inovação. Mas é inevitável que o tema da liberdade de imprensa seja também tratado. Democracia, liberdade, direitos humanos são temas incontornáveis numa reunião desta importância, que tem como convidado o Presidente Puttin e que o assassínio da jornalista russa Anna Politkovskaya tornou mais premente.

O Conselho Europeu deve exigir ao Presidente Puttin que os responsáveis por este crime hediondo sejam punidos. Numa altura em que a Europa enfrenta os efeitos das alterações climáticas e os elevados preços do petróleo é urgente melhorar a eficiência energética e reduzir a dependência dos combustíveis fósseis para bem da economia, do ambiente e da qualidade de vida dos cidadãos europeus.

A União Europeia deve diversificar as fontes e os fornecedores de energia, privilegiando as energias renováveis para poder cumprir o protocolo de Quioto. O tema da inovação associado à competitividade faz todo o sentido para a Presidência finlandesa e para o meu país, Portugal. A inovação para aumentar a competitividade é um dos caminhos apontados pela Estratégia de Lisboa apresentada pela Presidência portuguesa em 2000.

Há dias, no primeiro encontro de coordenadores nacionais da Agenda de Lisboa foram apresentados oito exemplos de boas práticas, exemplos esses escolhidos pelas autoridades europeias. Portugal mereceu um justo destaque pela criação da empresa na hora.

PŘEDSEDNICTVÍ: PAN MIROSLAV OUZKÝ
Místopředseda

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – Mr President, the murder of Anna Politkovskaya is a threefold tragedy. It is personal – a tragedy for her family – but it is also a tragedy for Russian society, because it is a sign of an emerging development in that large country, and it is a tragedy for democracy, because it was a murder of an important democratic element in Russia. It was a step down the ladder which is weakening democracy in that country.

It was said earlier here today that we should be realistic about democracy in Russia. I do not know what the speaker really meant, but let us indeed be realistic about democracy in Russia: if we do not stand up for democracy in Russia, we will leave people like Anna Politkovskaya and thousands of others on their own. If we do not stand up for democracy and the rule of law in Russia, we will not strengthen the forces in Russia that can make Russia a better country and a better partner. Not standing up for democracy will not make Russia a better partner in energy policy or in any other area.

(Applause)

Not calling for democracy and the rule of law does not make Russia a better society. Russia will be a credible energy partner only when democracy is stronger and when the rule of law is stabilised. That is what it means to be realistic about democracy in Russia, and let that be stated here today.

Mr Barroso, some of the competences we have in the European Union – the internal market for energy policy, the trans-European networks, competition rules and trade policy – are the instruments that we must use with relation not only to Russia but also to other parts of the world. They are the best basis for the future energy policy of the European Union. Let us use them and let us go forward step by step.

  Józef Pinior (PSE). – Panie Przewodniczący! Unia Europejska musi zmierzyć się z wyzwaniami politycznymi, gospodarczymi i kulturowymi ostatniego czasu. Po pierwsze, nadszedł moment formowania wspólnej, europejskiej polityki energetycznej – przedsięwzięcia na miarę budowy europejskiej polityki w przemyśle ciężkim po II wojnie światowej. Po drugie, Unia Europejska powinna odpowiedzieć solidarnie na problemy, które dotykają szczególnie mocno niektóre państwa Unii Europejskiej w związku z masową, nielegalną imigracją do Europy ludności z całego świata. Wreszcie, należy dokonać prawdziwego przełomu w dziedzinie rozwoju badań naukowych, nowych technologii, konkurencyjności oraz innowacyjności gospodarki w krajach Unii Europejskiej. Potrzeba nam w tej chwili w Europie odwagi, wizji oraz strategii wychodzącej w przyszłość. Potrzeba nam pogłębienia integracji i rzeczywistej wspólnej, powtarzam wspólnej, polityki w tych trzech dziedzinach.

Należy z zadowoleniem przyjąć fakt zaproszenia prezydenta Putina na szczyt w Lahti oraz dążenie do strategicznego partnerstwa z Rosją. Jednocześnie nasze porozumienie z Rosją nie może odbywać się kosztem tolerowania gwałcenia praw człowieka i wolności mediów w tym kraju. Rosja to kraj niezmierzonych bogactw mineralnych, ale Rosja to przede wszystkim kraj takich osób jak zamordowana dziennikarka Anna Politowska – dziennikarka, której odwaga i uczciwość jest twarzą Rosji obywatelskiej i której działalność powinna stać się symbolem oraz inspiracją dla całej Europy.

  Othmar Karas (PPE-DE). – Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich finde, dass die heutige Debatte auf der einen Seite ernüchternd, aber auf der anderen Seite auch sehr erfrischend und ermutigend ist. Nüchterne Analysen, richtige Ziele, bedrückende Wahrheiten werden von vielen Rednern ausgesprochen. Aber was folgt nun daraus? Welche Taten setzen wir nun? Nur Taten schaffen Vertrauen, nicht die Analyse allein.

Ich möchte an die Ratspräsidentschaft drei Botschaften für den Gipfel aussenden. Erstens: Wenn Sie uns zugehört haben, dann sagen wir Ihnen: Gehen Sie im Gespräch mit Vladimir Putin nicht zur Tagesordnung über! Reduzieren Sie das Treffen nicht auf die Energiepartnerschaft, reden Sie auch über alle Dinge, die heute angesprochen wurden! Zweitens: Legen Sie uns einen Zeitplan vor, wann wir den von Präsident Barroso angemahnten EU-Energiebinnenmarkt erhalten! Drittens: Legen Sie uns einen Zeitplan vor, wann die Europäische Union zum Forschungsraum wird!

Zur Energiepolitik: Die Partnerschaft mit Russland ist nur ein Teil einer notwendigen europäischen Energiepolitik. Die Erhöhung der energiepolitischen Unabhängigkeit ist unsere Priorität. Die Schaffung eines Forschungsschwerpunktes für die Reduzierung des Energieverbrauchs und die Schaffung erneuerbarer Energiequellen ist unser Schwerpunkt und unser größter Beitrag zu mehr Innovation. Stärken Sie bei der Innovation die Beteiligungsmöglichkeiten der kleinen und mittelständischen Unternehmen und beziehen Sie die Vertretungen der kleinen und mittelständischen Unternehmen auch in den dreigliedrigen Dialog ein!

Vergessen Sie nicht, dass das Jahr mit der Reduzierung der Gaslieferungen an die Ukraine begann! Vergessen Sie nicht, dass das letzte Ereignis in Russland die Ermordung einer kritischen Journalistin war und viele Morde davor nicht die gleiche öffentliche Aufmerksamkeit erhalten haben wie dieser jüngste Mord.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – I want to focus my remarks on one of the key topics for the summit: innovation. I notice that not many speakers have talked about it today. I just want to encourage both the President-in-Office and President Barroso to make sure that this remains at the heart of the discussions. As you pointed out, President Barroso, there could not be a better place than Finland to have that discussion.

I was pleased that in both your speeches you talked about the main competition coming from China, India and the other Asian economies. We have to start looking outside and to start building on the real strengths of our technology. One of the things I particularly want to appeal to you to promote in your summit – something with which to engage Europe’s leaders – is to energise and use the power of public authorities. They are spending billions of euros of public money on developing new services, but I do not think that many of them are thinking about how they use that money to generate innovation and to push forward the new products and services that European industry and companies are willing to provide.

Let us take Nokia as a good example, because you will be in Finland, the home of Nokia, for your summit. Wireless networks, wireless innovation, wireless services: these are the sort of things that we should be developing for health, for education, for raising the quality of public services, for transforming the quality of experience the citizens have in interacting with us. That is something that I would like you to put firmly on your agenda with the European leaders, because if we can achieve that we will make some serious moves forward. We know that other countries are doing that, particularly the United States.

In conclusion, I notice, President Barroso, that we see your European institute of technology on the agenda. I hope you will convince us that it is a worthwhile investment. I am not yet convinced, because I think many universities are already doing what you want to do – it is a lot of money.

Let us put innovation at the heart of what we do at the summit, and I hope that you will give it the importance that it deserves.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! W pełni zgadzam się z kolegami z PPE-DE co do ich wypowiedzi na temat sytuacji demokracji w Rosji i nie chciałbym powtarzać tych argumentów – są one dla mnie w 100% prawdziwe. Poruszę dwie inne kwestie i pogratuluję prezydencji fińskiej przygotowania dwóch spraw na nieformalny szczyt w Lahti, a mianowicie energii i innowacji. W energetyce potrzebujemy wspólnej polityki i to zarówno wewnątrz Unii dla stworzenia wspólnego rynku energii, jak i na zewnątrz, na przykład wspólnych negocjacji europejskich z naszymi partnerami, którzy sprzedają nam ropę i gaz. To jest niezwykle ważne. Chodzi o to, żeby nie powtórzyła się sytuacja, kiedy jeden kraj Unii Europejskiej negocjuje na przykład dostawy ropy czy gazu z Rosją, bo wtedy inne kraje mogą być w sytuacji niezwykle niekorzystnej.

Jest bardzo ważne, abyśmy właśnie tak potraktowali naszą wspólną politykę zagraniczną w sprawie energii – będzie to wielki krok w kierunku wspólnej polityki zagranicznej w ogóle. Ale jest jeszcze drugi aspekt naszych spraw zagranicznych w kwestii energii: rurociągi ukraińskie są dzisiaj w złym stanie, a jest to ostatnie okno, którym mogą do nas płynąć ropa i gaz ze wschodu niezależnie od Gazpromu. Ważne jest, abyśmy inwestowali w te rurociągi, abyśmy się zdobyli na takie inwestycje.

Co do innowacji, chciałbym poruszyć tylko trzy sprawy. Po pierwsze, odpowiednia polityka ekonomiczna, która spowoduje zasysanie innowacji przez przemysł – nie mamy jej na naszym kontynencie. A więc: ekonomia, polityka gospodarcza. Po drugie, patent europejski. Musimy mieć nasz własny patent europejski. I po trzecie, Europejski Instytut Technologiczny, który powinien służyć innowacjom. Osobiście popieram ideę pana przewodniczącego Barroso i uważam, że w czasie tej prezydencji mamy szansę również tutaj postawić kropkę nad i.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – Herr Präsident, Herr Kommissionspräsident, Frau Ministerin! Ich begrüße die Mitteilung zur Innovationspolitik, die die Kommission in der nächsten Woche veröffentlicht, außerordentlich. Sie ist einer der ersten ernsthaften Versuche, eine Strategie der Europäischen Union für Europa und dafür, wie wir uns innerhalb der Globalisierung positionieren können, zu entwickeln. Deswegen glaube ich, dass dies der wichtigste Tagesordnungspunkt beim informellen Treffen in Lahti sein wird.

Innovation findet in besonderem Maße in kleinen und mittleren Unternehmen statt. Dieser Tatsache trägt diese Mitteilung Rechnung. Dafür brauchen wir – Frau Ministerin, Sie haben darauf hingewiesen – europäische Standards. Da gibt es in vielen Bereichen noch einiges zu tun. Dafür brauchen wir auch – und darauf haben Sie hingewiesen, Herr Kommissionspräsident – größere Ausgaben im Bereich Forschung und Entwicklung. So sehr ich mich natürlich über das Beispiel Finnland freue, so sehr muss ich auch darauf hinweisen, dass meine Region Baden-Württemberg pro Jahr 3,6 % des Bruttoinlandsprodukts für Forschung und Entwicklung ausgibt und damit noch weit vor den USA und Japan liegt.

Wir brauchen auch mehr Vertrauen – und das ist der Schwerpunkt dieser Mitteilung – in unsere eigenen Fähigkeiten. Wir müssen mehr darüber sprechen, was wir in Europa – wenn wir unsere Strukturen entsprechend überarbeiten – gemeinsam erreichen können, auch innerhalb der Globalisierung. Wir haben einen hervorragenden Binnenmarkt, den wir weiter ausbauen müssen, der uns auch Schutz bietet. Wir brauchen mehr Selbstvertrauen gegenüber Russland, gegenüber China. Aber wir müssen auch wissen, welche Reformen wir innerhalb der Europäischen Union angehen müssen, um wettbewerbsfähig zu bleiben. Dazu bietet die Innovationsstrategie eine hervorragende Grundlage.

Es wird davon gesprochen, dass wir im Bereich des Vergaberechts mehr Innovation brauchen. Es werden einzelne Beispiele genannt, die in meiner Region schon angewandt werden. Ich glaube, dass es hervorragende Möglichkeiten gibt, durch Innovation Europa innerhalb der Globalisierung besser zu positionieren, und ich glaube auch, dass dieser informelle Gipfel von Lahti dazu dienen sollte, möglicherweise im kommenden Jahr eine Globalisierungsstrategie für die Europäische Union zu entwickeln, damit es uns gelingt, die Bürger davon zu überzeugen, dass wir als Europa in einer globalisierten Welt eine Chance haben.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – Gerbiamas Prezidente, kalbėdami apie Lahti turime susivokti Briuselyje. Sesijos pradžia šiandien parodė, kokie esame nevieningi, suskaldyti ir lengvai manipuliuojami. Europos Parlamentas pasirodė nepajėgus iš karto bendru dokumentu reaguoti į baisų nusikaltimą Maskvoje. Kad tik nesugadintų nuotaikos Rusijos prezidentui, susitikinėjančiam Europoje. Tai dar vienas ženklas, kad Europos Sąjunga neturi savo europietiškos politikos Rusijos atžvilgiu. Kad turime ir vykdome rusišką Europos politiką Rusijos atžvilgiu. Vadovų pataikavimas – tai blogiausia paslauga Rusijai, jeigu kas nors dar nori tikėti, kad Rusija galėtų tapti europietiška šalimi greičiau negu Europa taps nedemokratinės Rusijos politiniu priedu.

Žodžiais nuolat kalbame apie vieningą Europos energijos strategiją, bet užmerkiame akis, kad Rusija to neleis, ir jau turi savo Trojos arklį Europos viduryje. Šrioderistai ir kiti, sergantys politine katarakta, ir toliau tęs vieningos Europos destrukciją.

Deja, čia, Parlamente, mes neturime kitos galimybės, tik kalbėti visiškai atvirai apie sąmoningą moralinę įtakingų europiečių kapituliaciją. Rusijos prezidentas yra kaip tik visiškai atviras, kai sako, kad jo Rusijai, jo režimui netinka Europos vertybės. Europa, anot rusų politikų, gali išmesti savo energijos chartiją kartu su žmogaus teisių chartiją. Nes Europa vis vien pasirašys tai, kas bus parengta ir padiktuota Rusijos. Tai buvo pasakyta Sočyje ir įvairiomis kitomis progomis. Tokia yra reali partnerystė ir bendra erdvė. Tai toje bendroje erdvėje žudomi žurnalistai ir mes neišdrįsime peržiūrėti, ar tai bendra ir mums erdvė. O dar erzinamės dėl Šiaurės Korėjos, tūpčiojam aplink Iraną, užuot atvirai pripažinę, kad abu mygtukus – Teherane ir Pchenjane spaudo tas pats žaidėjas, įsikūręs maždaug pusiaukelėje.

Verta bent suprasti, kad Aną Politkovskają užmušė ne vien putinistinė Rusija, paskutinę drąsią Rusijos žurnalistę užmušė ir konformistinė Europa.

(Plojimai.)

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! To przerażające, że droga do wolności obywatelskiej i przestrzegania podstawowych praw człowieka musi być usiana zabójstwami niewinnych ludzi.

Dzisiaj mówimy o zamordowaniu Politkowskiej, kobiety niezłomnej w demaskowaniu zbrodni popełnionych na narodzie czeczeńskim przez Rosjan. Ale pamiętajmy, że wcześniej w walce z dyktatorami śmierć ponieśli tacy ludzie jak ukraiński dziennikarz Gongadze czy libański Samir Kassir. Czy państwo w tych przypadkach zrobiło wszystko by ochronić tych, którzy demaskowali powiązania struktur publicznych z przestępcami? Czy nienawiść wobec bezkompromisowego postępowania i pióra tych dziennikarzy nie doprowadziła do przymykania oczu, do umycia jak Piłat rąk, do obojętności państwa nad ich losem i nad ryzykiem śmierci wiszącym nad ich głowami?

Rosja wydawała zawsze wspaniałe postacie, które szły pod prąd dyktatur, które z narażeniem życia demaskowały zbrodnie i przestępstwa swojego rządu. Wymieńmy takie nazwiska jak Krawczenko, Bukowski, Sacharow czy Sołżenicyn. Czy my obywatele wolnego świata mamy zawsze pozostawiać ich samym sobie? Nie, nie wspieraliśmy wystarczająco Politkowskiej za jej życia. Wesprzyjmy ją po śmierci.

Uważam, że śledztwo, które ma wyjaśnić winnych tej zbrodni winno toczyć się pod międzynarodowym nadzorem, tak jak stało się to w przypadku zamordowania libańskiego premiera Rafika Hariri. Nie wyobrażam sobie, by można podpisać umowę o współpracy Unii Europejskiej z Moskwą bez wyjaśnienia tej zbrodni i bez postawienia przed sądem jej wykonawców i mocodawców. Albo Unia Europejska stawia na pierwszym miejscu przywiązanie do wolności, swobód obywatelskich i praw człowieka, albo interesy ekonomiczne i energetyczne.

Panie Przewodniczący, nadeszła godzina prawdy. Jesteśmy winni tę bezkompromisowość zamordowanej dziennikarce.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – Sur President, nittama li s-samit tal-ġimgħa d-dieħla se jiddiskuti l-ittra mibgħuta lill-Presidenza Finlandiża minn xejn anqas minn 8 kapijiet ta' gvern - li kitbulek dwar l-immigrazzjoni illegali. Għalkemm is-sajf għadda u wieħed issa jistenna li l-fluss jikkalma xi ftit kulħadd jaf li l-kriżi kienet hemm u għada hemm, u jekk ma nagħmlu xejn illum se nsibu diffikultajiet akbar kmieni s-sena d-dieħla. Irrid ngħid li f'dawn l-aħ ħar jiem kellna l-ewwel passi konkreti fil-mixja tagħna biex nikkonvinċu lill-pajjiżi Ewropej biex jiġġieldu l-problema ta' l-immigrazzjoni illegali flimkien. L-ewwel, il-ġimgħa li għaddiet bdew ir-rondi fil-Mediterran. Hawn qiegħed nara l-Kummissarju Frattini li nixtieq insellimlu dwar dan, u nittama li dawn ir-rondi fil-Mediterran jibagħtu messaġġ ċar li l-Mediterran m'huwiex baħar miftuħ, 'free for all', għal kriminalità organizzata li qed iġġorr l-immigranti lejn l-Ewropa. It-tieni, kellna vot fil-kumitat tal-baġit fejn żidna sew għas-sena d-dieħla l-baġit ta' l-aġenzija Frontex għal kważi EUR 35 miljun, biex issaħħaħ il-ħidma tagħha fil-fruntieri esterni. Nittama li l-Kunsill lest li jappoġġjana f'dan il-baġit u mhux inaqqas il-baġit għal Frontex, kif diġà prova jagħmel. Għaliex kif jista' l-Kunsill jgħid li qed jagħmel ġlieda kontra l-immigrazzjoni illegali bis-serjetà jekk fl-istess nifs iħalli lill-gvernijiet Ewropej jixxaħħu u jippruvaw inaqqsu l-baġit f'dan il-qasam minflok iżiduh. It-tielet, din il-ġimgħa jidher li se jintlaħaq qbil dwar l-erba' fondi Ewropej dwar l-immigrazzjoni li se joperaw minn Jannar li ġej. Jien sodisfatt li fil-kompromess iddaħħlu miżuri bħal klawsola ta' emerġenza biex tagħti l-Unjoni Ewropea l-possibilità li tkun tista' tagħti għajnuna finanzjarja fil-pront f'sitwazzjonijiet ta' emerġenza. Baqa' ħafna x'nagħmlu, jekk irridu n-nies iħossu li dwar l-immigrazzjoni illegali l-Ewropa qegħeda tagħti kashom. Il-Parlament tkellem, il-Kummissjoni tkellmet, jonqos issa l-Kunsill li jagħmel il-parti tiegħu. Grazzi.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – Mr President, listening to Mr Landsbergis’s football fan club giving him applause, I hope the fan club of the Finnish national team in a European state called Kazakhstan is as strong as his, because we are 25 minutes into the match and it is still 0-0, so we need a little bit of help!

First of all I support the Finnish Presidency and its agenda for Lahti. With regard to external energy, you know what you need to do: you need to thank Mr Putin for the fact that it is actually on the agenda, because at about this time last year he was squeezing the Ukrainian pipelines a little bit and that is the reason we are actually talking about it in Lahti. So give him a big thank-you when he gets there.

Second, with regard to innovation, this is not product placement but the truth is that we spend about EUR 4 billion a year on innovation and research and development. That is less than Nokia spends on research and development per year. I hope that makes the leaders of the European Council think.

My third point relates to EU-Russia relations. It is funny to listen to the debate here, apart from the murder case, of course. Sometimes it seems to me that we are much quicker to criticise the United States than we are Russia, and perhaps in the latest case we should deal with Russia as a superpower much like the United States.

I want to support the President of the Commission very strongly on EIT. I think there are a lot of misunderstandings around the concept. It is a network which I think would work quite well. Everyone agrees on the problem, now it is a question of how we are going to find a solution. I think we need public and private partnerships, much like the MIT in the United States. In that sense I hope that this initiative of yours will go through.

Finally, the problem with informal European Councils is that you usually get very few practical things out of them. President-in-Office, if you come out of that meeting with three things, I think it will have been a success. One: a green light for the EIT; two: some patent legislation, or at least a promise to have it; and three: a common energy policy. If you do not get these results I think future informal European Councils will be as empty as this Chamber is today.

  Paula Lehtomäki, President-in-Office of the Council. Mr President, I would like to thank the European Parliament for its valuable contribution during this discussion today. I can assure you that I will convey the message to the Prime Minister for him to look at during the preparations for the Lahti Summit.

It is of course true that innovation and competitiveness have been on the European agenda for some time, but it is now our aim to turn this discussion into action, at least to open the door to the way forward. Action is what is really needed at the moment.

In the framework of the strategic partnership that we have with Russia, all the issues can and will be discussed. I am sure that the very important points you have raised during this discussion will also be discussed during the meetings. I am very happy that you will have an opportunity to continue the discussion on the results of the Lahti Summit with the Prime Minister of Finland later this month, on 25 October in Strasbourg. I thank you very much and look forward to having some ‘deliverables’ from the Lahti Summit.

  José Manuel Barroso, President of the Commission. Mr President, first of all let me welcome the broad support that was given for the agenda for innovation, for a European institute of technology, for a common energy policy and for a European immigration policy. But let me tell you that we need to deliver that message outside this room, because, as some of you said, there are still some misunderstandings.

Let me just mention the EIT. It is interesting that everybody agrees that in Europe we are not doing enough in terms of innovation; there are not enough links between the universities and the research centres and the world of the economy, business and practical projects. But when an idea comes to change that situation, immediately there is resistance. It is amazing! Everybody then says, ‘but we have excellent universities!’ – of course we have excellent universities! But if we have excellent universities, why are we falling behind the Americans and others? Something is wrong. The status quo is not an option. We cannot go on with business as usual.

I know we have excellent universities. Universities were created in Europe. They are a European creation, but we are not taking advantage of the full benefits or the full potential of our European dimension. Let us be frank: some of our universities are still very corporatist, very closed. We need a European dimension. Even the biggest Member States lack the dimension to promote the global culture we need now to face the challenges of this 21st century. Therefore, the idea is network-based. It is not a huge bureaucratic institution; it is network-based, building on the principles of excellence, on what all excellent universities and excellent research centres are doing, but with a view to connecting businesses with research so that we can promote innovation.

At the Commission I met with the leaders of the most important European companies that are driving research in the world. I got great support for the idea and I could name some of the companies. Two of those leaders in European business came from the United States, and they told me at the meeting that their biggest shock when they came to Europe was to discover that, unlike in the United States where they have American institutions for the whole of America, in Europe we do not have that. Only now are we starting with the European Research Council. So we have great institutions to promote research in Germany, Britain, France and Sweden. We have great things, but we are missing a European dimension. We are missing a European mission to give them the real tools they need to compete with the best. That is why I believe this is a great idea. I hope that, not only will it be supported in general, but that it will be supported when we come forward with practical proposals. That is why I hope to have your support when we come forward next week with a practical proposal on the EIT, and I hope for your support when in January we come forward with a really ambitious energy package.

My final point concerns coherence. The best way to negotiate with Russia is from a coherent and unified position. If we want to be credible when we discuss matters with Russia or other partners, we have to show them that we are able to have a coherent policy ourselves. We cannot discuss energy with them in a serious manner if we have 25 different energy policies. It would not be credible, let’s face it.

The first thing to do if we want to be seen from outside as credible, is to put our own house in order and to have a real joint approach to energy. The same, of course, applies to other issues. But I strongly agree that the fight against climate change is a crucial element in our energy policy and we should recall that the European Union is a key player in that field. We are, in fact, leading in the world. I can tell you that when we discuss this matter with our American friends, with our Russian partners, or with the Chinese or Indians, we always put this question at the forefront of our negotiations. It is important to do what we can, but also to involve others in those efforts. But what all these issues show – from innovation to immigration, to energy, to the fight against climate change – is a strong argument for Europe. In the age of globalisation, even the biggest Member States do not have the means to tackle those challenges. So if you want a strong Europe, we are going in the right direction. A strong Europe is not bureaucratic, but has a common approach to those issues.

We should also speak with one voice on human rights, and I hope that this is the message which comes out from Lahti: the European leaders may come from different political and ideological backgrounds, from different national situations, but they are ready to build a strong Europe together and they are ready to speak with one voice to the outside world. That is what I am hoping for from Lahti.

  President. That concludes the debate.

Written statements (Rule 142)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – O próximo Conselho Europeu, para além de importantes pontos sobre a situação internacional, inclui na sua agenda a dita "política de inovação", a proposta "política comum de energia" e a "imigração ilegal", temas para os quais ainda não foram apresentados os documentos de trabalho. A eles voltaremos numa próxima oportunidade.

Aparentemente fica de fora o debate em torno das "capacidades" de "absorção", "funcional" ou de "assimilação", ou seja, o alargamento (Croácia e Turquia) e a dita reforma institucional (composição da Comissão e PE e processo de decisão no Conselho). Isto é, o debate sobre a definição das regras do jogo, sempre impostas pelas grandes potências da UE e à medida dos seus interesses.

Assim como o debate em torno das tentativas de (re)impor a denominada "constituição europeia", já rejeitada. Até ao momento e apesar de múltiplas tentativas, as contradições mantêm-se quanto ao que pensam ser possível fazer neste momento para ressuscitar a "constituição europeia" (recauchutada ou não). Mas, congeminam, preparam o terreno, criam grupos de reflexão, enquanto aguardam pelas eleições em França e pela Presidência alemã do Conselho, presidência que apontará o (pseudo)"caminho".

As suas hesitações são directamente proporcionais à consciência dos trabalhadores e dos povos quanto ao significado real e aos objectivos de classe da UE.