Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. lokakuuta 2006 - Bryssel

15. Matkustajarekisteritietojen (PNR) käyttö (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvottelut matkustajatietojen luovuttamisesta Yhdysvaltoihin saatiin päätökseen viime viikolla. Saavutetun neuvottelutuloksen avulla vältimme sopimuksettoman tilan EU:n ja Yhdysvaltain välillä, mikä on erittäin tärkeää.

Puheenjohtajavaltio on saanut Euroopan parlamentin PNR-mietinnön esittelijän Sophia in 't Veldin eilen päivätyn kirjeen, ja palaamme siinä esitettyihin kysymyksiin yksityiskohtaisemmin kirjallisesti mahdollisimman pian.

Neuvotteluissa sovittiin uudesta väliaikaisesta PNR-sopimuksesta. Sen tarkoituksena on korvata vuonna 2004 tehty aiempi sopimus, jonka EY-tuomioistuin kumosi viime toukokuussa antamallaan tuomiolla. Neuvottelut olivat vaikeat, sillä aiemman sopimuksen kumoaminen uhkasi ajaa EU:n ja Yhdysvallat kokonaan sopimuksettomaan tilaan. Vaikeuksista huolimatta neuvoston kesäkuussa 2006 antamassa neuvottelumandaatissa pysyttiin. Uusi sopimusjärjestely turvaa sekä aiemman sopimuksen tasoisen henkilötietojen suojan tason että transatlanttisen lentoliikenteen jatkuvuuden. Järjestely siis mahdollistaa jatkossakin matkustajatietojen luovuttamisen Yhdysvaltain viranomaisille samalla, kun niiden käsittelyssä varmistetaan riittävä tietosuojan taso Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontaviraston aikaisemmin antamien sitoumusten mukaisesti.

Pysyvien edustajien komitea seurasi tiiviisti neuvottelujen etenemistä ja käsitteli neuvottelutulosta ja sen sisältöä jo 6. lokakuuta. Coreper ilmaisi tukensa neuvottelutekstin parafoimiselle. Neuvottelutulos selostettiin oikeusministereille heti Coreperin jälkeen alkaneessa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa.

Neuvottelujen tuloksena syntynyttä väliaikaista sopimusta sovelletaan sen allekirjoittamisesta alkaen. Coreper käsittelee sopimuksen allekirjoittamista EU:n puolelta huomenna, ja tarkoituksena on, että neuvosto myöntäisi allekirjoitusvaltuudet mahdollisimman pian.

Väliaikainen sopimus on voimassa heinäkuun 2007 loppuun. Tänä aikana osapuolten on tarkoitus sopia PNR-tietojen luovuttamista koskevasta pysyvämmästä järjestelystä. Nämä neuvottelut pyritään aloittamaan mahdollisimman pian.

Sopimukseen pääsy oli kovien neuvottelujen takana. Yhdysvaltain toiveena neuvotteluissa oli muuttaa aikaisempaa järjestelyä niin, että se vastaisi paremmin muuttunutta toimintaympäristöä. Neuvottelujen suurimpana haasteena olikin vastata Yhdysvaltain lainsäädännössä ja hallinnon organisaatiossa vuoden 2004 jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin ja samalla pitää yllä eurooppalaisten tietosuojan tasoa koskevat periaatteet.

Varsinaisen sopimustekstin lisäksi neuvotteluissa käsiteltiin myös Yhdysvaltain neuvottelijoiden komissiolle ja puheenjohtajavaltiolle osoittamaa kirjettä, jossa käsitellään PNR-tietojen käyttöä koskevien sitoumusten tulkintaa. EU ottaa kirjeen huomioon, mutta siitä ei tule sopimuksen osaa.

Neuvottelutulos on monestakin syystä onnistunut. Ensinnäkin väliaikainen sopimusjärjestely tähtää lentomatkustajien turvallisuuden varmistamiseen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Toiseksi haluan korostaa, että Yhdysvaltain hallinnon aiemmin antamien PNR-tietojen käyttöä koskevien sitoumusten soveltamista jatketaan. Tavoitteena on taata kansalaisten PNR-tiedoille sama tietosuojan taso kuin aiemmassa järjestelmässä. Sopimukseen sisältyy määräys, jonka mukaan Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriön DHS:n katsotaan varmistavan riittävän suojan EU:sta toimitettaville PNR-tiedoille. Tämä perustuu nimenomaan siihen, että DHS jatkaa vuonna 2004 annettujen sitoumusten noudattamista. Yhdysvaltain hallinnon muuttuneen organisaation vuoksi uudessa sopimuksessa niiden viranomaisten, joilla on sähköinen pääsy PNR-tietoihin, määrä on aiempaa suurempi. Nämä viranomaiset on kuitenkin määritelty sopimuksessa.

Kolmanneksi olen iloinen siitä, että PNR-tietojen luovutus kohdistuu uudenkin sopimuksen nojalla samoihin 34 tietokenttään kuin aikaisemmassa järjestelyssä.

Neljänneksi uusi sopimus turvaa kansalaisten oikeusvarmuuden ja Atlantin yli suuntautuvien lentojen jatkumisen. Samalla uusi sopimus turvaa lentoyhtiöiden toimintaedellytykset.

Meillä on lentoyhtiöille myös muita hyviä uutisia. Neuvottelujen yhteydessä Yhdysvallat on sitoutunut siihen, että sellaisten järjestelmien testaus, jossa lentoyhtiöt voivat itse tallettaa PNR-tiedot Yhdysvaltain viranomaisten tietokantoihin, voidaan aloittaa vielä tämän vuoden puolella. Tämä on ollut meille tärkeä tavoite.

Neuvottelut uudesta, nyt saavutetun väliaikaisen sopimuksen heinäkuussa 2007 korvaavasta pysyvämmästä PNR-järjestelmästä aloitetaan lähitulevaisuudessa. Olemme myös sopineet, että tietojen säilyttämistä ja tuhoamista koskevat kysymykset ratkaistaan vasta näiden PNR-järjestelmää koskevien neuvottelujen yhteydessä. Asiaan siis palataan hyvin pian.

Arvoisa puhemies, olen pahoillani, että en voi jäädä paikalle tähän keskusteluun, koska joudun poistumaan parlamentin kanssa aiemmin sovitun mukaisesti klo 18.20 ja lentokone ei valitettavasti odota minuuttiakaan enempää.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa toteamalla tukevani täysin puheenjohtajavaltion myönteistä arviota tämän sopimuksen arvosta. Sopimus on voimassa rajoitetun ajan, nimittäin heinäkuuhun 2007 saakka, mutta sopimuksen tärkeimpänä etuna on se, että sillä taataan juridinen jatkuvuus erittäin arkaluonteisessa asiassa. Sopimus myös antaa lentoyhtiöille mahdollisuuden varmistaa Yhdysvaltoihin matkustavien EU:n kansalaisten henkilötietojen asianmukainen käsittely, ja sillä turvataan Yhdysvaltoihin ja Yhdysvalloista suuntautuvan lentoliikenteen jatkuminen.

Sopimus on osa laajempaa sitoumusta. Voin tietysti todeta, että käytyjen erittäin vaikeiden neuvottelujen aikana sekä EU:n toimielimet – puheenjohtajavaltio ja komissio – että Yhdysvallat ovat vahvistaneet halukkuutensa käynnistää välittömästi yhteinen hanke. Tämä hanke on laaja-alaisempi ja käsittää siten vakuutuksen EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisestä tahdosta pyrkiä saamaan aikaan lopullinen sopimus – joka tulee voimaan elokuun 2007 jälkeen korvaten nykyisen väliaikaisen sopimuksen – ja tehdä mahdollisimman laajaa yhteistyötä terrorismin torjunnassa ja yksilön oikeuksien suojelussa.

Tämä on paljon laajempi poliittinen näkökulma. Kuten olen korostanut monissa muissa yhteyksissä, pidän poliittisesti välttämättömänä, että parlamentti osallistuu tähän työhön, vaikka menettelyt muodostavat joka tapauksessa osan niin sanottua "kolmatta pilaria" Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen mukaisesti.

On selvää, että sopimuksen sisältöä on vielä tarkasteltava perusteellisemmin. Tiedän jo, että monet arvoisat parlamentin jäsenet ovat tutkineet sopimusta huolellisesti. Haluan esittää muutaman lyhyen huomautuksen. Sopimuksella ei ensinnäkään anneta mahdollisuutta suurempien tietomäärien vaihtamiseen. Sopimuksessa sallitaan tietojen toimittaminen tulli- ja rajavalvonnasta vastaaville virastoille, ja se on täysin vastaavien tietoturvamääräysten mukainen.

Emme harkitse sopimuksen muuttamista, koska kuten hyvin tiedätte, olemme selventäneet sitoumusten merkitystä. Virastojen rakenteessa tapahtui itse asiassa vuoden 2004 jälkeen muutos, joka oli seurausta Yhdysvaltojen omasta lainsäädännöstä. Aiemmin, toisin sanoen vuoden 2004 alussa, oli olemassa vain Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitos. Nyt meillä on kuitenkin esimerkiksi uusi keskustelukumppani, nimittäin Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriö (DHS), joka meidän on otettava huomioon ainakin sitoumusten tulkinnassa. Aiemmin mainitsemani virastot ovat myös osa tätä prosessia, minkä vuoksi on mahdotonta olla mainitsematta niitä.

Mikä erottaa tämän tulkinnan muista? Toisaalta meidän on otettava huomioon useiden eri virastojen olemassaolo. Toisaalta olemme todenneet, että Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitoksella on sama tehtävä kuin ennenkin ja että tämä – ja vain tämä – virasto on toimitettujen tietojen välitön vastaanottaja. Muut virastot voivat saada tarvitsemansa tiedot asianomaiselta virastolta tapauskohtaisesti. Kyse ei siten ole muiden virastojen suorasta pääsystä tietoihin, vaan tietojen toimittamisesta muille virastoille näiden pyynnöstä.

Millainen olisi pyyntö, joka oikeuttaisi tietojen toimittamisen? Kuten olen jo todennut, pyyntö esitettäisiin tapauskohtaisesti. Olemme täsmentäneet, että käsite "tapauskohtaisesti" tarkoittaa joko konkreettista uhkaa tai tiettyä lentoa tai lentoreittiä, josta on saatu tietoja, jotka oikeuttavat tietopyynnön. Tällainen tietopyyntö olisi oikeutettu yksinomaan terrorismin tutkintaan liittyvistä syistä, kuten aiemmin on tapahtunut. Tässä suhteessa mikään ei ole siis muuttunut. Olemme näin ollen täsmentäneet, ettei niillä Yhdysvaltojen virastoilla, joiden tekemät tutkimukset eivät liity terrorismin torjuntaan, ole mahdollisuutta saada PNR-tietoja käyttöönsä edes epäsuoran pyynnön perusteella.

Toinen tekijä, joka on mielestäni tärkeä, on toisaalta se, ettei tietoihin ole mahdollista päästä suoraan käsiksi, ja toisaalta tietoihin pääsyä koskevien ehtojen muuttaminen. Monet arvoisat parlamentin jäsenet ovat aiemmin toistuvasti korostaneet niin sanotun PULL-järjestelmän huonoa toimintaa tai riittämättömiä takeita. Kyseessä on järjestelmä, jossa käyttäjä voi poimia tietoa suoraan tietokannoista. Olemme näin ollen pyytäneet, että järjestelmää muutettaisiin ja että se korvattaisiin PUSH-tyyppisellä järjestelmällä, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt. Tästä on jo sovittu.

PUSH-järjestelmä tarkoittaa, kuten työstä käy selvästi ilmi, ettei tietoja poimita vaan että ne toimitetaan pyydettäessä. Kuten olemme todenneet Yhdysvalloille lähetettävässä saatekirjeessä, on sovittu, että uusi mekanismi on toiminnassa viimeistään joulukuussa 2006, toisin sanoen viimeistään puolentoista kuukauden kuluttua. Mekanismia testataan aluksi sen toimivuuden tarkistamiseksi, mutta mekanismi on joka tapauksessa toiminnassa – toistan – tämän vuoden loppuun mennessä.

Sopimuksessa on myös vahvistettu erityinen velvoite, nimittäin – pitäen mielessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan – kunnioittaa yksilön perusoikeuksia henkilötietojen käsittelyssä. Olemme lisänneet sopimukseen samaista 6 artiklaa koskevan viittauksen, jolla korvataan viittaus tietosuojaa koskevaan direktiiviin, koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, ettei kyseistä direktiiviä voida soveltaa suoraan yleiseen turvallisuuteen liittyviin asioihin. Tärkeä viittaus EU:n lainsäädäntöön olisi siten jäänyt puuttumaan. Olemme täten korvanneet sen yleisemmällä viittauksella, joka on mielestäni vieläkin sitovampi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklaan, jossa mainitaan yksilön perusoikeudet.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat sitoutuneet takaamaan jatkossakin, myös DHS:n puolesta, hyväksyttävän suojatason tietojen käsittelyssä ja siten tietystikin mahdollisuuden tarkastella sopimuksen täytäntöönpanoa, kuten aiemmassa sopimuksessa oli jo määrätty.

Viimeinen näkökohta koskee tietojen säilytysajan vahvistamista, mitä ei ole otettu käsiteltäväksi. On totta, että on esitetty pyyntö tietojen säilyttämiseksi pitempään kuin nykyisen tai edellisen sopimuksen määräykset mahdollistavat. Pyyntö ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin, koska ensinnäkin sopimuksen voimassaoloaika päättyy heinäkuussa 2007 ja toiseksi koska olemme omaksuneet sen näkemyksen, että tietojen säilytysajan kaltaista arkaluonteista aihetta voitaisiin tarvittaessa käsitellä myöhemmissä neuvotteluissa. Voin vakuuttaa teille, että komissio aikoo käynnistää tällaiset neuvottelut tammikuussa 2007, ja että niissä on tarkoitus edetä heinäkuun 2007 loppuun mennessä riittävän pitkälle lopullisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

  Ewa Klamt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, vasta äskettäin muutamat tahot täällä parlamentissa juhlivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamaa tuomiota, jolla EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus Yhdysvaltojen pääsystä matkustajarekisteritietoihin todettiin pätemättömäksi muodollisten syiden perusteella. Nyt tehty väliaikainen sopimus on kuitenkin tietojen laadun ja laajuuden osalta lähes edeltäjänsä kaltainen. Yhdysvalloilla ei eittämättä ole enää automaattista pääsyä tietoihin, vaan sen on pyydettävä niitä lentoyhtiöiltä. Kyseessä on onnistunut neuvottelutulos, josta haluan esittää erityiskiitokset komission jäsenelle Frattinille.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen pätemättömäksi toteamassa sopimuksessa kuitenkin määrättiin selvästi, että tulli- ja rajavalvontalaitoksella oli oikeus siirtää näitä tietoja edelleen vain poikkeustapauksissa. Nyt matkustajarekisteritietoja voidaan pyydettäessä siirtää edelleen kaikille Yhdysvaltojen viranomaisille, jotka ovat vastuussa terrorismin torjunnasta. Matkustajilla ei todennäköisesti ole sellaista tunnetta, että tämä vaarantaa heidän turvallisuutensa, pikemminkin päinvastoin. Edustamallani Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmällä on kuitenkin vahvasti sellainen tunne, että viemällä asian EY:n tuomioistuimeen tietyt tämän parlamentin jäsenet ovat tehneet meille kaikille karhunpalveluksen, sillä yksi asia, joka tänään on tunnustettava, on se, ettei uudella sopimuksella paranneta tietosuojaa vanhaan sopimukseen verrattuna.

Tästä syystä pyydän, että jatkamme työtä korkeatasoisen tietosuojan turvaamiseksi Euroopan unionissa, myös matkustajarekisteritietojen siirtämisen kohdalla. Samalla kun parlamentin ja komission olisi käytettävä vaikutusvaltaansa tulevissa neuvotteluissa tämän takaamiseksi, meidän on myös myönnettävä, että Yhdysvaltojen kaltainen suvereeni valtio käyttää jatkossakin oikeutta antaa sääntöjä siitä, kuka voi matkustaa sen alueelle ja millä ehdoilla.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan todeta ryhmäni puolesta, että meidän oli saatava pikaisesti aikaan uusi sopimus Yhdysvaltojen kanssa. Ei ollut todellakaan mahdollista jättää lentoyhtiöitä epäselvään oikeudelliseen tilanteeseen, joka oli vallinnut 30. syyskuuta lähtien ja jossa lentoyhtiöitä uhkasivat vakavat sanktiot, elleivät ne siirrä vaadittuja tietoja. Meidän oli saatava aikaan kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita koskeva sopimus taataksemme vastaavan suojan kaikille.

Olemme kuitenkin huolissamme matkustajarekisteritietojen siirtämisen helpottamisesta. Tietojen siirtäminen edelleen muille terrorismin torjunnasta vastaaville virastoille muodostaa ongelman, jos meillä ei ole myös riittäviä takeita. Pyydämme EU:n kansalaisille oikeutta kääntyä tehokkaasti lainkäyttöviranomaisen puoleen, mikäli heidän tietojensa käytössä ilmenee väärinkäytöksiä. Odotamme Yhdysvaltojen viranomaisten ottavan käyttöön pyytämämme tietosuojaa koskevat takeet, jotka sisältyvät sitoutumista koskeviin ilmoituksiin.

Meistä on välttämätöntä ottaa myös kansalliset parlamentit mukaan. Sopimuksen 24 artiklassa määrätään, että Euroopan unioni on sopimusosapuoli. Tämä ei kuitenkaan estä jäsenvaltioita käyttämästä parlamentaarista ratifiointimenettelyä. Kun nämä oikeudellista yhteistyötä koskevat sopimukset allekirjoitettiin Yhdysvaltojen kanssa, jäsenvaltiot antoivat kahta lukuun ottamatta julistuksen, jossa todettiin, etteivät asianomaiset sopimukset sido jäsenvaltioita ennen kuin ne on ratifioitu jäsenvaltioiden parlamenteissa. Voitteko vahvistaa, että sama pätee PNR-tietoja koskevaan sopimukseen, ja jos näin on, milloin nämä ratifioinnit on määrä toteuttaa? Kyseessä on erittäin täsmällinen kysymys, johon haluaisimme saada vastauksen.

Totean lopuksi, että uutta, vuonna 2007 tehtävää sopimusta koskevissa neuvotteluissa on keskityttävä määrittelemään sitova maailmanlaajuinen kehys, jolla taataan kansalaisten turvallisuuden ja perusoikeuksien suojelu. Emme saa arastella sen toistamista, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on oltava osallisina. Lisäksi on tarpeen käynnistää yleinen pohdinta EU:n kansalaisia koskevien tietojen suojasta transatlanttisten suhteiden kehyksessä. SWIFT-yhtiöstä äskettäin järjestetty kuuleminen toi myös esiin EU:n lainsäädännön ja Yhdysvaltojen lainsäädännön väliset mahdolliset ristiriidat, jotka meidän on ratkaistava. Se on velvollisuutemme.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on tunne, että olen päätynyt väärään näytelmään ja että edessäni on väärä käsikirjoitus. Neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen puhuivat sopimuksesta sivuuttaen täysin Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriön oheiskirjeen, jossa tulkitaan sopimusta tavalla, joka poikkeaa täysin siitä, mitä äsken totesitte. Pelkäänkin, etten voi yhtyä neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission äsken ilmaisemaan iloon.

Lähetin kirjeen, johon neuvoston puheenjohtaja äsken viittasi ja jossa esitin useita kysymyksiä. Haluaisin todella saada näihin kysymyksiin vastauksen, mieluiten tämän istunnon kuluessa tai muussa tapauksessa kirjallisesti. Totesitte puheenvuorossanne esimerkiksi, etteivät matkustajatietojen määrä ja luonne eikä henkilötietojen suojan taso muutu. Miten te sitten selitätte sen Yhdysvaltojen lähettämän oheiskirjeen osan, jossa sanotaan, että terrorismin ja siihen liittyvien rikosten torjunnan lisäksi matkustajarekisteritietoja kerätään jatkossa myös tartuntatautien ja matkustajiin kohdistuvien muiden vaarojen torjumiseksi? Minusta tämä tarkoittaa sopimuksen soveltamisalan huomattavaa laajentamista. Tietojen jakamista on laajennettu koskemaan virastoja, joita kaikkia ei ole määritelty. Yhdysvaltalaiset sanovat nyt, etteivät he ehkä sovella sovittuja tietojen säilyttämistä koskevia määräaikoja edes vanhan sopimuksen nojalla kerättyihin tietoihin.

Totesitte puheenvuorossanne, että olemme sopineet siirtyvämme niin sanottuun PUSH-järjestelmään. Olen pahoillani, mutta ymmärrän asian toisin. Ymmärrän asian niin, että Yhdysvallat siirtyy "PUSH-järjestelmään" heti, kun se on teknisesti mahdollista. Onnitteluni! Tämä toteamus sisältyi myös vanhaan sopimukseen. Järjestelmään siirtyminen on ollut teknisesti mahdollista yli vuoden, ja amerikkalaiset ovat yksinkertaisesti kieltäytyneet tekemästä niin. Miten siis voitte esittää asian tällä tavalla lehdistötilaisuudessa?

Haluaisin myös saada vastauksen sopimuksen vaikutuksista muihin tietoluokkiin – tämän sopimuksen muodostamasta ennakkotapauksesta – esimerkiksi pankkitilitietoihin, kuten SWIFT-yhtiön tapauksessa, ja televiestintätietoihin, joihin yhdysvaltalaisilla on myös pääsy. Voisiko joku ystävällisesti vastata tähän?

Meidän pitäisi mielestäni katsoa tulevaisuuteen, koska me valitettavasti tarvitsemme tätä sopimusta. Ainoa vaihtoehto olisi ollut sopimukseton tila, jolloin jäsenvaltiot eivät olisi pitäneet solidaarisesti yhtä vaan olisivat edenneet tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa. Tulevaisuutta varten tarvitsemme nähdäkseni vahvat ja selkeät valtuudet. Tällaiset vahvat valtuudet edellyttävät Euroopan parlamentin hyväksyntää demokraattisen legitimiteetin vuoksi. Tämä on ainoa perusta, jolle uusi sopimus voidaan tehdä. Toivon näin ollen, että yhdyskäytävälauseke hyväksytään mahdollisimman pian. Tiedän, että olette liittolaisemme ainakin tässä asiassa.

(Suosionosoituksia)

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen in ’t Veld ei ole väärässä näytelmässä, tässä on kyse kansalaistemme oikeuksien ja Euroopan parlamentin roolin puolustamisesta. Lavastus on vain hieman kulunut eikä roolijakokaan ole täysin onnistunut.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamaan tuomioon saakka kyse oli kansalaisiamme koskevien, hyvin henkilökohtaisten tietojen siirtämisestä vieraaseen valtioon. Tuomio on osoittanut tämän tietojensiirron laittomaksi – eikä pelkästään muodollisten syiden perusteella, jäsen Klamt. Siirsimme kansalaistemme tietoja edelleen vailla oikeudellista perustaa, tai asian toisin ilmaistakseni, laittomasti. Puhumme perusoikeuksien vakavasta loukkauksesta vailla oikeudellista perustaa. Siinä ei ole mitään muodollista. Tämän pitäisi todellakin antaa meille ajattelemisen aihetta.

Mistä sitten on nyt kyse? Kyse on sopimuksesta, joka merkitsee tämän laittoman tietojensiirron jatkumista juridisesti kolmannessa pilarissa. Sopimus merkitsee toisin sanoen hallitustenvälistä yhteistyötä, johon Euroopan parlamentti ei osallistu, josta ei käydä julkista keskustelua, joka ei kuulu tuomioistuimen lainkäyttövallan piiriin mutta johon myöskään kansalliset parlamentit eivät osallistu ja jota ei ratifioida. Kun jäsen Klamt sanoo, että Yhdysvalloilla on oikeus määrätä, kenen se sallii matkustaa alueelleen ja millä ehdoilla, vastaan hänelle, että olemme tähän asti olleet yhtä mieltä siitä, että ihmisarvoon, kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät näkökohdat asettavat tälle tiettyjä rajoituksia.

Pidän uskomattoman naurettavana komission väitettä siitä, että tietojen siirtämisestä huolimatta kansalaistemme perusoikeuksien suojelu säilyy ennallaan, koska Yhdysvallat on luvannut taata saman tietosuojatason, joka meillä EU:ssa on. Muodostammeko me nyt yhdessä Yhdysvaltojen kanssa jonkinlaisen supervaltion? Eivätkö perusoikeusnäkökohdat estä meitä siirtämästä kansalaistemme tietoja kolmansiin maihin niissä voimassa olevan tietosuojan tasosta riippumatta? Eivätkö perusoikeusnäkökohdat estä lentoyhtiöitä siirtämästä tietoja edes EU:n viranomaisille, mikäli sillä loukattaisiin näitä oikeuksia?

Minun on omasta puolestani sanottava, että EU:n kansalaisten perusoikeuksien puolustamisesta saa todellakin hyvän näytelmän, mutta roolijako ja lavastus ovat surkeita.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, jäsen in ’t Veld on oikeassa: viime viikolla tehty PNR-sopimus ei anna missään tapauksessa aihetta juhlaan. Vaikka vältymmekin uuden sopimuksen aikaansaamisen ansiosta oikeudelliselta epävarmuudelta, jota sopimukseton tila olisi merkinnyt, sopimuksessa ei ole saavutettu pohjimmiltaan mitään sisällön osalta. Päinvastoin, uusi sopimus ei yllä edes edeltäjänsä tasolle.

Tämä on ollut jälleen yksi esimerkki EU:n nöyristelystä Washingtoniin päin. Miten muuten voidaan tulkita sitä, että PNR-tietoja on määrä lähettää suoraan Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriölle? Varsinainen skandaali on se, että tulevaisuudessa tämä kaikkivoipa Yhdysvaltojen virasto voi rutiininomaisesti siirtää eurooppalaisia lentomatkustajia koskevia tietoja edelleen kaikille Yhdysvaltojen viranomaisille, jotka toimivat terrorismin torjunnan parissa ja joihin kuuluu myös CIA. Me kaikkihan tiedämme, mihin CIA kykenee. Haluan vain muistuttaa kollegojani siitä, että tämä parlamentti perusti erityisvaliokunnan, koska CIA katsoi "terrorismin torjunnan" yhteydessä velvollisuudekseen siepata ja kiduttaa eurooppalaisia, joiden joukossa oli Saksan kansalainen Khaled El Masri. Pitäisikö meidän nämä seikat huomioon ottaen uskoa, ettei kyseinen pahamaineinen salainen palvelu tee kansalaisiamme koskevilla matkustajarekisteritiedoilla mitä haluaa?

Parlamentin päinvastaisista vaatimuksista huolimatta myöskään uudessa sopimuksessa ei anneta EU:n kansalaisille edes samoja oikeussuojakeinoja kuin yhdysvaltalaisille lentomatkustajille. EU:n kansalaisilla ei ole samoja oikeussuojakeinoja, joilla he voisivat puolustautua virheellisten tietojen käsittelyä tai tietojensa väärinkäyttöä vastaan. Miksei ollut mahdollista soveltaa Yhdysvaltojen kansalaisia koskevia määräyksiä myös EU:n kansalaisiin, kuten on tehty esimerkiksi EY:n ja Kanadan välisessä sopimuksessa? PNR-sopimuksella ei suojella riittävästi EY:n kansalaisten oikeutta määrätä itse henkilötiedoistaan, eikä ryhmäni voi hyväksyä tätä.

Ainoa toivonpilkahdus saattaa olla kaavailtu siirtyminen PULL-järjestelmästä PUSH-järjestelmään, mutta tämäkin on suhteellista, koska aikomuksena ei ole siirtyä uuteen järjestelmään välittömästi Yhdysvaltojen olemassa olevista sitoumuksista huolimatta vaan testata sitä ensin. PUSH-järjestelmä on kuitenkin käytössä Kanadan tapauksessa, ja se on teknisesti täysin käyttökelpoinen. Mikä siis esti EU:ta vaatimasta, että Yhdysvallat noudattaa välittömästi sitoumusta, jonka se antoi meille kauan sitten?

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, käytettävissäni olevan puheajan vähyydestä huolimatta haluan tuoda esille kolme asiaa.

Ensinnäkin mitä lisätakeita yhdysvaltalaiset viranomaiset ovat antaneet siitä, miten tietoja käytetään? Tiedän, että meillä on "PUSH-järjestelmä" ja "PULL-järjestelmä" ja niin edelleen, mutta millaisia kriteerejä tietojen käytölle on asetettu?

Toiseksi, kun kuulemme tapauskohtaisesti toteutettavista toimista, joilla määritetään, onko uhka olemassa tai kohdistuuko johonkin tiettyyn lentoon mahdollisesti uhka, miten paljon aikaa meillä on voidaksemme vastata asianomaiseen tietopyyntöön ja millaisia vaikeuksia näihin tietoihin pääsyssä on? Tarkoitan tätä niin EU:n kuin Yhdysvaltojenkin näkökulmasta.

Kolmanneksi nähdäkseni kaikkein tärkein asia, eli jos havaitsemme, että tietoja on käytetty väärin, mitä toimintamahdollisuuksia meillä on? Millainen mekanismi on käytössä sen varmistamiseksi, että yksittäinen henkilö tai useat henkilöt, joiden tietoja on käytetty väärin, voivat saada jonkinlaista korvausta yhdysvaltalaisilta viranomaisilta?

Nämä ovat kysymyksiä, joihin kaikki EU:n kansalaiset haluavat käsittääkseni saada vastauksen. Kannatan sopimusta, koska se on mielestäni yleisesti ottaen hyvä sopimus ja parempi kuin edeltäjänsä, mutta siihen on saatava vielä lisäselvyyttä.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkasti kaikkea, mitä sekä ministeri että komission jäsen Frattini sanoivat. He molemmat katsoivat, että aikaansaatuun sopimukseen sisältyy EU:n kannalta myönteisiä elementtejä.

Minun näkemykseni asiasta on, että sopimuksessa olivat vallitsevina Yhdysvaltojen näkemykset. Minulla on kolme erityistä huomautusta tästä väliaikaisesta sopimuksesta. Ensinnäkin sopimuksessa todetaan, kuten myös komission jäsen Frattini mainitsi, että siirrettävien tietokenttien määrä säilyy ennallaan mutta että sopimuksessa jätetään avoimeksi mahdollisuus sisällyttää uusia tietoja kanta-asiakkaista. Tätä mainintaa voidaan mielestäni tulkita useilla eri tavoilla. Ehkäpä komission jäsen voisi selittää, mitä tulkintaa parlamenttiin sovelletaan?

Toiseksi sovittiin siirtymisestä PULL-järjestelmästä PUSH-järjestelmään, mikä tarkoittaa, että lentoyhtiöt päivittävät omia järjestelmiään. Voiko komission jäsen kertoa meille, kuka vastaa uuteen järjestelmään siirtymisestä aiheutuvista kustannuksista? Pelkäänpä, että kustannukset siirretään lentomatkustajien maksettaviksi lipunhinnan muodossa.

Kolmanneksi olen huolissani siitä, että sopimuksessa on säilytetty tietosuojan tason luokittelemiseen käytetty termi "riittävä". Kuka itse asiassa päättää, onko taso riittävä? Ovatko Yhdysvaltojen tältä osin antamat takeet riittäviä? Voiko komission jäsen kertoa, mitä takeita meillä on todellisesta tietosuojasta?

Lopuksi katson, että kaikkia näitä kysymyksiä on käsiteltävä uudella neuvottelukierroksella, jonka on määrä käynnistyä tammikuussa. Uuden sopimuksen on oltava väliaikaista sopimusta tasapainoisempi.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen kanssa tehdyssä väliaikaisessa PNR-sopimuksessa ei edelleenkään tehdä henkilötietojen asianmukaista käyttöä ja suojaa koskevista Yhdysvaltojen yksipuolisista sitoumuksista sitovia pöytäkirjan muodossa. Miksi? Entä miten on mahdollista, että Eurooppa-neuvosto teki tässä tapauksessa sopimuksen, joka vaikuttaa Yhdysvaltojen velvoitteiden osalta jopa joustavammalta kuin sopimus, jonka yksityinen SWIFT-yhtiö pystyi ilmeisesti neuvottelemaan Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa pankkitietojen siirrosta tavalla, jota ei voida hyväksyä? SWIFT-yhtiö on esimerkiksi väittänyt pystyvänsä estämään reaaliajassa minkä tahansa Yhdysvaltojen tietohaun, jos kyseisen tietohaun perusteet eivät vastaa sovittua.

PNR- ja SWIFT-tapaus paljastavat vaarallisen poliittisen ja juridisen mustan aukon perusoikeuksiemme suojelussa. Kolmas valtio voi yksinomaan omaan kansalliseen turvallisuuteensa vedoten ilmeisesti määrätä, missä määrin EU ja jopa yksityiset yritykset pääsevät tietoihin käsiksi ja voivat käyttää ja myös suojella niitä. Tätä ei selvästikään voida hyväksyä. Vaikka EU:n koko pilarirakenne on tosiasiallisesti romahtanut näissä kahdessa tapauksessa, neuvosto evää parlamentilta edelleenkin tasavertaisen kumppanin aseman terrorismin torjunnassa ja perusoikeuksien suojelussa. Nyt tarvitaan pikaisesti kattava ja demokraattinen eurooppalainen lähestymistapa ja yhteistyötä kaikkien kumppaneidemme kanssa maailmanlaajuisella tasolla, jotta näitä kysymyksiä voidaan käsitellä tulevaisuudessa.

  Jean-Marie Cavada (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, tähän keskusteluun osallistuvien ja sitä seuraavien suuri määrä huomioon ottaen yritän olla uuvuttamatta teitä enempää. Olen samaa mieltä monista edellä esitetyistä huomautuksista aiheesta, joka on todella hyvin vakava. Haluan julkisesti kiittää komission jäsentä Frattinia hänen pyrkimyksistään tiedottaa asiasta valiokunnallemme. Puhun itse asiassa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa, koska jäsen in 't Veld on jo käyttänyt puheenvuoron ryhmäni puolesta.

Esitän kaksi huomautusta, joista ensimmäinen koskee poliittista ilmapiiriä. Katson, että tulevissa neuvotteluissa on ajettava ponnekkaammin ajatusta vastavuoroisuudesta. Haluan puhua vastavuoroisuudesta niiden tietojen osalta, jotka suostumme toimittamaan yhdysvaltalaisille viranomaisille: mitä voimme toivoa saavamme vastineeksi? Minulla on hyvä syy miettiä tätä, koska vaikka onkin totta, että meidän eurooppalaisten on voitava matkustaa Yhdysvaltoihin erityisesti liiketoimintatarkoituksessa, ei pidä aliarvioida vastaavaa tarvetta yhdysvaltalaisissa yrityksissä, koska myös Euroopassa harjoitetaan paljon liiketoimintaa. Olemme siten suhteellisen tasapainoisessa tilanteessa.

Toinen huomautukseni koskee tulevaisuutta. Väliaikainen sopimus umpeutuu heinäkuussa 2007, joten on välttämätöntä valmistella sen seuraajaa, varmastikin jo lopputalvesta alkaen. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, kun otetaan huomioon tähän sopimukseen sisältyvien harmaiden alueiden herättämät lukuisat kysymykset ja erityisesti minua hieman huolestuttava selittävä kirje, johon jäsen in 't Veld äsken viittasi, onko mielestänne perusteetonta toivoa jonkinlaisen kompromissin aikaansaamista seuraavaan Yhdysvaltojen ja EU:n väliseen huippukokoukseen, toisin sanoen huhtikuuhun 2007 mennessä? Voidaanko toivoa, että kehitettäisiin eräänlainen transatlanttinen Schengen-järjestelmä, jonka pohjalta toisaalta Yhdysvallat ja toisaalta Euroopan unioni voisivat luoda kehyksen, jossa on mahdollista ratkaista sekä turvallisuusvaatimusten ongelma että kansalaisten suojelun ongelma? Meillä on oikeus uuteen poliittiseen rakenteeseen, koska aloitamme muutaman kuukauden kuluessa neuvottelut uudesta sopimuksesta.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ollaksemme täysin rehellisiä meidän on uskoakseni todettava, että olemme suostuneet kiristykseen, koska Yhdysvallat on valitettavasti kiristänyt EU:ta tässä asiassa. Toisin sanoen Yhdysvallat käsittelee tätä kysymystä yksittäisten jäsenvaltioiden ja lentoyhtiöiden kanssa, minkä vuoksi meidän on käytännössä ollut pakko tehdä kyseinen sopimus. Toistan, että tämä on poliittisesti korrektein kanta, joka parlamentin on ilmaistava.

Vaikuttaa kuitenkin siltä kuin joutuisimme puolustamaan sopimusta, josta aiheutuu merkittävää vahinkoa EU:n kansalaisille. On itse asiassa totta, ettei mikään ole muuttunut, mutta EY:n tuomioistuimen kumoama sopimus oli erittäin huono. Meidän olisi toimitettava yhdysvaltalaisille viranomaisille 34 PNR-tietokenttää, joista käytettäisiin tavallisesti vain seitsemää tai kahdeksaa, kuten yhdysvaltalaiset itse vahvistavat. Jos tilanne on tämä, en ymmärrä, miksi meidän on luovutettava kaikki nämä tiedot ja lisäksi annettava ne Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen käyttöön, mikä on uusi piirre sopimuksessa, ellei kukaan väitä, että voimme luottaa CIA:han.

En usko puhuvani vain omasta puolestani. Katson pikemminkin, että Euroopan parlamentilla on kaikki syyt olla luottamatta CIA:han. Kaikille on selvää, mitä Euroopassa on tapahtunut. Parlamentti on jopa perustanut väliaikaisen valiokunnan tutkimaan CIA:n toimia Euroopassa, ja parlamentissa on keskusteltu SWIFT-yhtiön tapauksesta, kun yhdysvaltalaisten havaittiin tutkivan pankkitilejämme. Olen näin ollen edelleen ymmälläni ja uskon, ettemme voi luottaa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen toimiin.

Katson, ettei kyseistä sopimusta neuvoteltu EU:n kansalaisten nimissä. Sitä ei neuvoteltu ainakaan Euroopan parlamentin nimissä, sillä parlamentti sivuutettiin täysin keskustelussa, kuten jäsen in ‘t Veld äsken muistutti. Meidän on nähdäkseni sen sijaan otettava Euroopan parlamentti mukaan, aivan kuten meidän on otettava kansalliset parlamentitkin mukaan, jotta uudessa sopimuksessa asetetaan etusijalle EU:n kansalaisten oikeuksien puolustaminen ja ennen kaikkea sen varmistaminen, ettei henkilötietojamme luovuteta henkilöille, jotka eivät varmuudella käytä niitä asianmukaisesti.

  Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella komission jäsentä. Sopimus ei ole täydellinen. Sopimukset eivät ole koskaan täydellisiä, kun joudutaan tekemään kompromisseja, mutta kuten jäsen in 't Veld totesi, vaihtoehtoina olivat joko sopimus tai sopimukseton tila. Jos sopimusta ei olisi syntynyt, tuloksena olisi ollut tietojen osalta anarkia, eikä kansalaisiamme olisi varmastikaan pystytty suojelemaan koko EU:n alueella. Yhdyn täysin jäsen Cavadan huomautuksiin, sillä hän on nähdäkseni omaksunut todella rakentavan lähestymistavan.

Meidän on tarkasteltava sitä, mitä tapahtuu PNR-tietojen osalta, ja meidän on tarkasteltava sitä, mitä tapahtuu SWIFT-tapauksen osalta. Sivumennen sanottuna yhteisymmärryspöytäkirja, joka SWIFT-yhtiön onnistui neuvotella, muodostaa hyvän perustan kaikille tuleville neuvotteluille. Voimme kuitenkin nähdä sen myös tilaisuutena luoda niin sanottu transatlanttinen Schengen-alue, koska törmäämme näihin ongelmiin aika ajoin.

Haluan kuitenkin sanoa parlamentille, ettei meitä pakoteta mihinkään. Valinta on meidän. Jos haluamme matkustaa Yhdysvaltoihin, meidän on noudatettava Yhdysvaltojen asettamia ehtoja. Jos haluamme perustaa yrityksen Yhdysvaltoihin, täsmälleen sama periaate pätee silloinkin.

Meidän on neuvoteltava yhteiseksi hyväksemme, ja nyt tehty väliaikainen sopimus on askel tähän suuntaan. Onnitteluni, arvoisa komission jäsen! Helpointa maailmassa on kritisoida jotakin asiaa, vaikeinta taas kannattaa sitä. Hyvin tehty.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun on myönnettävä, että näen muutamat asiat aivan toisin kuin edellinen puhuja, mutta jäsen Cashman ja minä olemme kaikessa ystävyydessä eri mieltä asioista, ja se toimii itse asiassa erittäin hyvin.

Pidän kuitenkin erittäin valitettavana, ettei neuvoston edustaja ole enää paikalla, koska neuvoston puolesta käytetystä puheenvuorosta käy selväksi, ettei neuvosto ollut mukana neuvotteluissa eikä tunne sopimuksen sisältöä. Ei voida puhua tietosuojan paranemisesta, kun olemme hyväksyneet saman tietosuojan tason kuin aiemmassa sopimuksessa, nimittäin nolla – koska nolla plus nolla on edelleen nolla. Emme edelleenkään tiedä, mihin hankitut tiedot päätyvät. Emme tiedä, millä viranomaisilla Yhdysvalloissa on pääsy tietoihin ja missä niitä viime kädessä säilytetään, puhumattakaan siitä, mihin ne siirretään edelleen. Emme tiedä, milloin tiedot tuhotaan. EU:n kansalaisilla ei ole oikeutta tiedustella, missä nämä tiedot ovat. Heillä ei ole oikeutta vaatia, että tiedot korjataan. Näin ollen ei pidä paikkaansa, että olisimme saavuttaneet sisällöllisesti enemmän.

En syytä tästä komission jäsentä henkilökohtaisesti, koska olen tietoinen Yhdysvaltojen harjoittamasta painostuksesta. Olisin kuitenkin toivonut EU:n vastustavan tätä painostusta tarmokkaammin ja esimerkiksi ottavan neuvotteluissa esille kollegani Cavadan ehdotuksen toteamalla, että mikäli Yhdysvallat odottaa tietoja EU:lta, sen on luovutettava myös omat tietonsa.

Kuka väittää, ettei Yhdysvalloista voi kohdistua uhkaa EU:lle? Kuka väittää, ettei myös meillä ole oikeutta saada tietää, kuka matkustaa EU:n alueelle? Meidän on voitava tässä tapauksessa antaa Yhdysvalloille takaisin samalla mitalla eikä vain taivuttava sen painostuksen edessä.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtajavaltion mukaan neuvottelujen lopputulos on onnistunut, mutta minä sanon sitä petokseksi. Meille kerrotaan, että tietosuoja vastaa asianomaisia eurooppalaisia standardeja, mutta sopimuksen 3 kohdan mukaan DHS käsittelee PNR-tietoja niihin sovellettavan Yhdysvaltojen lainsäädännön mukaisesti ja 1 kohdan mukaan PNR-tiedot luovutetaan DHS:n edellyttämällä tavalla.

Sitten meillä on Yhdysvaltojen oheiskirje, jossa todetaan, että he tulkitsevat sopimusta niiden asetusten mukaisesti, jotka presidentti Bush on antanut tietojen jakamisesta ja muiden virastojen pääsystä tietoihin. Tämä tarkoittaa Yhdysvaltojen toimivallan täydellistä tunnustamista, joten haluan pyytää komission jäsentä Frattinia kertomaan meille, hyväksyykö hän tämän Yhdysvaltojen oheiskirjeen erottamattomaksi osaksi sopimusta.

Sopimuksen 6 kohdan mukaan DHS:n "katsotaan" varmistavan riittävän suojan toimitettaville PNR-tiedoille. Mitä ihmeessä "katsotaan" oikein tarkoittaa? Sopimuksen 1 kohdan mukaan nojaudumme siihen, että Yhdysvallat noudattaa edelleen sitoumuksia sellaisina kuin ne tulkitaan myöhempien tapahtumien valossa. Olemme siis myöhempien tapahtumien armoilla sen selvittämiseksi, noudattaako Yhdysvallat jatkossa sitoumuksiaan! Näin ollen puheenjohtajavaltion väite siitä, että aiemmin tehtyjä sitoumuksia noudatetaan edelleen, on perusteeton.

Komission ja neuvoston mukaan sopimuksella annetaan EU:n kansalaisille oikeusvarmuus. Olen samaa mieltä tästä vain yhdessä suhteessa. EU:n kansalaiset saavat varmuuden siitä, että heidän lailliset oikeutensa on vaarannettu, kun EU on toiminut lupaustensa vastaisesti. Tämä ei ole pelkkä oletus. Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevässä väliaikaisessa valiokunnassa olemme kuulleet koko tämän vuoden ihmisistä, joista on siirretty Yhdysvaltoihin varmentamattomia tietoja, joista on tullut varmennettuja tietoja, mikä on johtanut luovutukseen Syyrian kaltaisiin maihin ja kuukausia tai vuosia kestäneeseen kidutukseen tai vankeuteen Guantánamo Bayssä. Tämä ei ole pelkkä oletus.

  Puhemies. Neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki joutui palaamaan Suomeen – tietoja luovuttamatta – huomisen EU:n ja Intian välisen huippukokouksen vuoksi, joten emme kuule neuvoston vastausta tässä keskustelussa.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, tästä asiasta keskustellaan uskoakseni muutamien seuraavien kuukausien aikana parlamentin kanssa, koska vahvistan olevani komission tavoin valmis jatkamaan poliittista vuoropuhelua parlamentin kanssa myös sitten, kun käynnistämme neuvottelut Amerikan yhdysvaltojen kanssa. Tämä keskustelu edellyttää mielestäni halua molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen, joka perustuu puolestaan perehtyneisyyteen aihetta koskeviin virallisiin asiakirjoihin.

Olen kuullut muutamien jäsenten puhuvan henkilötietojen lähettämisestä CIA:lle, mikä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Teidän on luettava viralliset asiakirjat, arvoisat parlamentin jäsenet. Näistä asiakirjoista käy selvästi ilmi, ettei CIA eivätkä muut Yhdysvaltojen salaiset palvelut pääse näihin tietoihin käsiksi. Tämä on tosiasia, joka on vahvistettu virallisissa asiakirjoissa, jotka olemme tarkistaneet. On väärin väittää, että luovutamme kyseiset tiedot salaisille palveluille, tarkistamatta asiaa. Tästä syystä olen valmis käymään vuoropuhelua, mutta jaettujen tietojen pohjalta. Samoin on väärin väittää, että Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriölle lähetetyt tiedot toimitetaan edelleen kaikille virastoille. Näin ei todellakaan ole asian laita.

Lähetämme tietoja vain niille virastoille, joille on annettu tehtäväksi joko tutkia tai torjua terrorismia. Nämä ovat ne kaksi edellytystä, jotka rajoittavat sitä, kuka saa tiedot. Pyyntö henkilötietojen saamiseksi on esitettävä tapauskohtaisesti, ja sitoumuksissa täsmennetään, mitä "tapauskohtaisella" tarkoitetaan. Näin tarkasteltuna sopimus, joka on allekirjoitettu mutta jota ei ole vielä ratifioitu, ei siten eroa mitenkään edeltäjästään. Aiempi sopimus ei ehkä miellytä teitä, mutta sitä ei ole muutettu eikä heikennetty.

Sopimuksen voimaantulosta on esitetty joitakin huomautuksia, ja esimerkiksi jäsen Roure viittasi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 artiklaan. Arvoisa jäsen Roure, tiedätte erittäin hyvin, että kansallisilla parlamenteilla on oikeus, ja joissain tapauksissa velvollisuus, ratifioida sopimuksia. Tiedätte kuitenkin aivan yhtä hyvin, että tämä väliaikainen sopimus on neuvoteltu erittäin pikaisesti jäsen Cashmanin mainitseman anarkian välttämiseksi. Anarkia tarkoittaa tilannetta, jossa ei ole sääntöjä eikä suojaa, ja mahdollisuutta, että ketkä tahansa voivat allekirjoittaa sopimuksen. Näin ollen on selvää, että sovellamme kyseisen sopimuksen 24 artiklaa ja myös osaa, jossa todetaan, että väliaikainen sopimus tulee voimaan välittömästi. Jos odottaisimme kaikkia ratifiointeja, sopimus tulisi voimaan vasta heinäkuun 2007 jälkeen, mistä aiheutuisi välittömästi anarkia, jota halusimme välttää. Puhumme perussopimuksissa vahvistetuista säännöistä, emme omasta tulkinnastamme.

Olemme toistaneet, että tietosuojan riittävä taso on taattu. Tämä muotoilu sisältyi jo edelliseen sopimukseen. Minulle on esitetty vakava kysymys: miten voimme suojella kansalaisia tai myös Euroopan yhteisöä, jos tätä riittävää tasoa ei ylläpidetä? Arvoisat parlamentin jäsenet, tiedätte, että sitoumuksiin ja sopimukseen sisältyy mahdollisuus irtisanoa sopimus ja mahdollisesti keskeyttää sen soveltaminen, jos ilmenee, ettei suojan riittävää tasoa ole ylläpidetty. Sopivia välineitä on siis olemassa. Mikäli olisi tarpeen turvautua oikeudellisiin menettelyihin, minun tehtäväni ei varmasti olisi todeta, missä tapauksissa tuomari voisi käyttää lainkäyttövaltaansa.

Minulle on esitetty vastalauseita saatekirjeestä, jossa vahvistetaan tietyn toimivallan soveltaminen, esimerkiksi ainoastaan Yhdysvaltojen toimivallan. Tiedätte kuitenkin aivan hyvin, että tämä kirje on yksipuolinen toimi, ei osa sopimusta. Komissio ei ole hyväksynyt mitään toimivaltaa koskevia määräyksiä, joita sisäisen turvallisuuden ministeriön yksipuoliseen kirjeeseen saattaa sisältyä. Siten ei pidä todellakaan paikkaansa, että luovumme oikeuksistamme toimivallan osalta. Tuomareiden tehtävä on päättää, kuka voi tai ei voi toimia. Tätä ei todellakaan lyödä lukkoon keskusteltavana olevalla sopimuksella.

Asiaan liittyy mielestäni toinenkin erityisen tärkeä seikka, nimittäin "PUSH-PULL"-näkökohta. Jäsen in ‘t Veld on esittänyt joitakin pulmallisia kysymyksiä, joita on kaikkiaan 17 ja joihin vastaamme tietysti kirjallisesti. Ne ovat hyvin teknisiä kysymyksiä, mutta tärkeitä. Keskustelun kuluessa on kuitenkin esitetty muita huomautuksia, joihin minun on nyt otettava kantaa. Ei yksinkertaisesti ole totta, että parlamentin toivoma uusi "PUSH"-järjestelmä otetaan sopimuksen mukaan käyttöön sitten, kun Yhdysvallat niin haluaa. Päinvastoin, olemme sopineet kirjallisesti, että järjestelmä on toiminnassa viimeistään joulukuussa. Sopimuksessa viitataan siten ajankohtaan, joka on hyvin selkeä ja lähellä – puolentoista kuukauden päässä. Kuten hyvin tiedätte, Amadeus-ketjun johtama kansainvälisten lentoyhtiöiden verkosto pystyy jo käyttämään PUSH-järjestelmää vaikka huomenna. Tekniset valmiudet ovat siis olemassa, ja sopimuksella on myös oikeudellinen perusta, jota ei otettu huomioon aiemmassa sopimuksessa. Tämä on ehdottomasti parannus: PUSH-järjestelmän toiminta voi alkaa huomisesta alkaen.

Sopimuksen rajallisen soveltamisalan osalta joku – uskoakseni jälleen jäsen in ‘t Veld – totesi, että tietojen siirtäminen olisi nyt oikeutettua terrorismin torjunnan lisäksi myös muiden tavoitteiden perusteella. Sitoumusten, joihin ei ole tehty muutoksia, 3 ja 34 kohdassa vahvistettiin ja vahvistetaan edelleen, että henkilötietoja voidaan pyytää, mikäli kyse on elämästä ja kuolemasta ja myös muista tapauksista kuin varsinaisista terrorismin tutkintatoimista. Tässä ei ole mitään uutta.

Arvoisa puhemies, vielä yksi asia, ja pahoittelen puheenvuoroni pituutta. Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä jäsenet Cavada ja Cashman totesivat: voimme myös kutsua sitä "Transatlanttiseksi Schengenin sopimukseksi" (pidän tästä nimestä). Yhdysvaltojen kanssa on tietysti käytävä laaja-alaisia poliittisia neuvotteluja. Meidän on päätettävä lopullisesti – ja myös parlamentin on tehtävä näin – onko Yhdysvallat, kuten uskon, Euroopan unionin paras liittolainen terrorisminvastaisessa sodassa, vai onko se ongelma. Pidän Yhdysvaltoja parhaana liittolaisenamme terrorisminvastaisessa sodassa. Näin ollen on selvää, että aivan kuten me eurooppalaiset olemme luoneet turvallisuuteen ja oikeuksien vahvistamiseen perustuvan Schengen-alueen, meidän on ryhdyttävä samaan työhön Yhdysvaltojen kanssa. Muussa tapauksessa saatamme unohtaa, että ongelmana on terrorismi, ei Yhdysvallat.

  Puhemies. Haluan kiittää komission jäsentä ja kaikkia kollegoja, jotka ottivat osaa tähän tärkeään keskusteluun.

Keskustelu on päättynyt.