Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. lokakuuta 2006 - Bryssel

16. Kiinalaisten ja vietnamilaisten jalkineiden polkumyynti (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Enrique Barón Crespon kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä (O-0096/2006): Kiinalaisten ja vietnamilaisten jalkineiden polkumyyntiä koskevan tutkimuksen lopulliset tulokset (B6-0432/2006).

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, toimin tässä keskustelussa kollegani Peter Mandelsonin sijaisena. Peter on parhaillaan matkalla EU:n ja Intian väliseen huippukokoukseen ministeri Lehtomäen kanssa, ja kyseessä on todellakin virkamatka, sillä meillä on monia tärkeitä kauppapoliittisia kysymyksiä keskusteltavana Intian kanssa.

Viime viikolla neuvosto hyväksyi komission esittämät toimet, joilla on tarkoitus torjua kiinalaisten ja vietnamilaisten jalkineiden polkumyyntiä Euroopan unioniin. Näillä toimilla saadaan aikaan tasapainoinen ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan. Ne ovat vastaus saamaamme selkeään näyttöön epäreiluista kilpailukäytännöistä ja valtion väliintulosta, jonka ansiosta kiinalaiset ja vietnamilaiset yritykset ovat voineet harjoittaa polkumyyntiä Euroopan unioniin.

Nyt hyväksytyt toimet auttavat tilanteen korjaamisessa. Ne antavat jonkinlaista tukea unionissa toimiville jalkinevalmistajille, mutta samalla niissä otetaan huomioon sekä kuluttajien edut että alan rakennemuutos Euroopan unionissa, jossa monet perinteiset jalkinevalmistajat siirtävät tuotantoaan EU:n ulkopuolelle.

Tässä itse asiassa testataan kykyämme vastata globalisaation tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tutkimuksen täydelliset tulokset esitetään 6. lokakuuta julkaisemissamme asiakirjoissa. Niissä kerrotaan myös yksityiskohtaisesti, mitä keinoja käytimme tässä tapauksessa polkumyynnin tason ja EU:n tuotannonalalle aiheutuneen haitan toteamiseen sekä asianmukaisen tullien tason määrittelemiseen. Nämä tiedot ovat julkisia ja ovat tietenkin, niin kuin aina muulloinkin, yleisön vapaasti tutkittavissa ja viime kädessä siis myös tuomioistuinten tutkittavissa.

Tariffikiintiöihin perustuvan lykättyjen tullimaksujen järjestelmän mahdollisesta käyttämisestä voin todeta, että komissio todellakin katsoi sen olevan yksi mahdollinen lähestymistapa tässä tapauksessa. Tällaisessa uudessa lähestymistavassa olisi toki ollut tiettyjä etuja, mutta se ei saanut taakseen jäsenvaltioiden enemmistön tukea. Komissio kuunteli jäsenvaltioiden näkemyksiä ja esitteli elokuun lopulla toimenpide-ehdotuksensa, jotka neuvosto on juuri hyväksynyt.

Tullin tason määrittämisessä komissio noudatti "alhaisemman tullin sääntöä", joka sisältyy nykyiseen lainsäädäntöömme ja on täysin polkumyyntiä koskevien kansainvälisten sääntöjen mukainen. Tämän säännön avulla komission on mahdollista määrittää sellainen tullien taso, joka vastaa EU:n tuotannonalalle aiheutunutta todellista haittaa tutkimuksissa havaitun polkumyynnin tason sijaan. Tämä ei sinänsä ole uusi lähestymistapa. Kun kuitenkin otetaan huomioon alan luonne ja se, että kenkien tuontiin sovellettiin kiintiöitä vuoteen 2005 asti, tämä oli tärkeä näkökohta, joka täytyi ottaa huomioon määritettäessä sovellettavan tullin asianmukaista tasoa. Tilanne on kuitenkin tässä tapauksessa ainutlaatuinen, ja koska jokaista tapausta on arvioitava yksilöllisesti etenkin globalisaatioon liittyvissä asioissa, kyse ei ole siitä, että olisimme alkaneet soveltaa lähtökohtaisesti uusia menettelytapoja kaupan suojaamisessa.

Päätän puheenvuoroni korostamalla, ettei tämäntyyppisiä haasteita, joita jalkinekysymyksessä tuli eteen, voida jättää huomiotta. Komission yhtenä tavoitteena on ulkoisen kilpailukykymme vahvistaminen, ja siihen liittyen se aikoo julkaista joulukuussa vihreän kirjan, jossa tarkastellaan käytettävissämme olevien kaupan puolustusvälineiden toimintaa globalisoituvassa taloudessa.

Odotan innolla asiasta käytävää keskustelua. Minusta meidän on yhdessä etsittävä käytännöllisiä ja järkeviä parannuksia, joilla vahvistetaan eurooppalaisten yritysten kykyä käydä reilua kilpailua globaaleilla markkinoilla. Odotan kovasti parlamentin osallistuvan aktiivisesti tähän keskusteluun.

  Puhemies. Pyydän anteeksi jäsen Barón Crespolta, että jaoin puheenvuorot väärässä järjestyksessä. Hänen olisi tietenkin kuulunut saada ensimmäinen puheenvuoro voidakseen esittää kysymyksensä komissiolle. Komission jäsen Mandelson ei ole paikalla komission jäsenen Rehnin selittämistä syistä. Hän lentää parhaillaan ministeri Lehtomäen kanssa Suomeen EU:n ja Intian väliseen huippukokoukseen.

  Enrique Barón Crespo (PSE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, minulla oli kaksi valituksen aihetta, ja nyt tuli vielä yksi lisää, koska minusta täällä parlamentissa on tänään menetelty täysin sietämättömällä tavalla.

Ensinnäkin on epäkohteliasta parlamenttia kohtaan muuttaa sääntöjämme ja antaa sijaisena toimivan komission jäsenen vastata, ennen kuin olen ehtinyt esittää kysymystäni.

Toinen asia on neuvoston poissaolo. Sille ei ole mitään perusteita. Keskustelimme asiasta tänään valiokuntien puheenjohtajakokouksessa ja totesimme, ettei neuvoston poissaololle ole mitään perusteita etenkään sen vuoksi, että neuvoston rooli tässä nimenomaisessa asiassa on jo muutenkin herättänyt paljon kysymyksiä asian käsittelyn puolueettomuuden suhteen.

Puheenjohtajavaltio Suomi ei ole toiminut asianmukaisesti – mikä on ikävä todeta, koska Suomi toimii yleensä esimerkillisen avoimesti – ja ministeri Lehtomäeltä olisi kaivattu selitystä.

Komission jäsenen Mandelsonin osalta totean – ja osoitan sanani komission jäsenelle Rehnille, jotta hän voi välittää viestini eteenpäin, eikä tässä suinkaan vielä kaikki – että jos komission jäsen Mandelson olisi koululainen, hänen vanhempiinsa olisi otettu yhteyttä poikansa lintsaamisen vuoksi: hän ei nimittäin ollut täällä syyskuun istunnossa keskustelemassa Intiaa käsittelevästä mietinnöstä, tänään hän joutui lähtemään eikä hän myöskään ole paikalla, kun keskustelemme Mercosurista. Niin, on toki tärkeää neuvotella Intian kanssa Helsingissä, mutta tärkeämpää olisi olla paikalla siellä, missä toimeenpanevan virkamiehen kuuluu olla, eli täällä parlamentissa keskustelemassa sen jäsenten kanssa.

Arvoisa puhemies, itse pääasian osalta minun täytyy todeta, että tuemme komissiota: tuemme komissiota ja vastustamme jyrkästi joidenkin ihmisten kaksiulotteista stereotyyppistä ajattelutapaa, jonka mukaan tällä alalla olisi vain joko vapaakauppaa kannattavia valtioita tai protektionistisia valtioita.

Komissio on omaksunut tasapainoisen lähestymistavan; olemme hyvin vakavassa tilanteessa ja teemme työtä yhdessä ja yhteisvastuullisesti. Jotkut sanovat sen olevan protektionismia. No, meidänhän täytyy suojella esimerkiksi työntekijöitämme. Voin kertoa teille, että tällä hetkellä Ranskan viimeinen tämän tuotannonalan yritys, Alsacessa toimiva tärkeiden tuotteiden, nimittäin turvajalkineiden, valmistaja aikoo valittaa yhteisöjen tuomioistuimeen, koska hintaerot ovat 40 prosentin luokkaa eivätkä tuontijalkineet edes täytä turvallisuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia – ja nyt on siis syytä muistaa, että olemme vaatimassa polkumyynnin vastaisina toimina 10–20 prosentin suuruisia tulleja.

Tämä ei siis ole sellainen keskustelu, joka jakaa Euroopan unionin niihin, jotka haluavat tehdä oikein, ja niihin, jotka haluavat sulkea ovet. Tämä on keskustelu, jossa vaadimme Maailman kauppajärjestössä sovittujen sääntöjen noudattamista. Komissio on työssään toiminut oikein, vaikka komission jäsenen Mendelsonin tämänpäiväinen poissaolo ei oikein ollutkaan.

Siksi katsomme, että komission pitäisi suhtautua näin tärkeään asiaan suuremmalla kunnioituksella. Muut asiat ovat myös tärkeitä, mutta puhemies ja minä olemme myöhästyneet monilta lennoilta velvollisuuksiemme vuoksi. Jos huomenna on huippukokous, heidän pitäisi nousta varhain tai järjestää asia jollakin muulla tavalla, mutta tänään heidän kuuluisi olla täällä.

  Puhemies. Teitte asianne hyvin selväksi, jäsen Barón Crespo. Oman puhemieskokemuksenne perusteella tiedätte, miten vaikeaa joskus on saada puhujia noudattamaan heille myönnettyä puheaikaa. Huomautan, että tämän iltapäivän aiemmissa keskusteluissa komission jäsen Frattini ja puheenjohtaja Barroso puhuivat yhteensä yli 42 minuuttia.

En voi pyytää anteeksi komission jäsenen Mandelsonin puolesta, mutta mielestäni komission jäsen Rehn selitti tilanteen. Olen varma, että Rehn välittää terveisenne Mandelsonille.

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, yhdyn jäsen Barón Crespon vastalauseisiin komission käytöksestä näin tärkeässä asiassa.

Kysymys jalkineiden polkumyyntitulleista on jakanut Euroopan unionin jäsenvaltioiden mielipiteet. Se on myös osoittanut, että toisaalta jalkineiden valmistajien ja toisaalta myyjien ja kuluttajien edut ovat keskenään ristiriidassa.

Me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä kannatamme jatkossakin monenvälisyyttä ja avointa ja tasapainoista kansainvälistä kauppaa. Sen sijaan pidän kyseisen toimenpiteen käyttöönottoa vastaan esitettyjä perusteluja tuulesta temmattuina ja harhaanjohtavina, eli että se merkitsisi teollisuuden etuja puolustavaa protektionismia ja kustannusten siirtämistä eurooppalaisten kuluttajien maksettaviksi.

Hyvät kollegat, on tehtävä selväksi, että tullien määrääminen on oikeutettua ja laillista puolustautumista kaupan esteitä vastaan tai tuotannon varotoimi, jos sitä sellaiseksi halutaan kutsua. Sen sijaan polkumyyntikäytännöt ovat varsinaisia suojatoimenpiteitä – ja kauppaa vääristäviä sellaisia. Polkumyynnin esiintyminen ja sen eurooppalaiselle tuotannonalalle aiheuttama vahinko ovat kiistattomia tosiasioita, joten se, ettemme ryhtyisi mihinkään toimiin, merkitsisi epäreilun kilpailun hyväksymistä. Kaikilta niiltä, jotka perustelevat kielteistä suhtautumistaan tullien määräämiseen sillä, että hinnat pysyvät edullisempina, haluan kysyä: hyötyivätkö kuluttajat todella kaupan vapauttamista seuranneesta tuontihintojen laskusta? Eivät selvästikään. Kuten komissio itsekin myöntää, eurooppalaiset kuluttajat eivät siitä hyötyneet, koska hinnat pysyivät ennallaan tai jopa hieman nousivat joissakin tapauksissa.

Hyvät kollegat, Euroopan unionin olisi viestitettävä selkeästi: kyllä kilpailulle, ei sen näkyvälle tai kätketylle vääristämiselle. EU on ja sen on jatkossakin oltava avoin markkina-alue kumppaneille, jotka kunnioittavat monenvälisen kauppajärjestelmän sääntöjä ja järjestystä.

  David Martin, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen rehellisesti sanottuna tyrmistynyt tästä päätöksestä määrätä tullit jalkineille. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin lukuisat eurooppalaiset kuluttajat joutuvat nyt maksamaan kengistään enemmän, jotta saadaan kyseenalaista hyötyä pienelle joukolle eurooppalaisia jalkinevalmistajia. Erityisesti pahoittelen sitä, että lasten jalkineet on otettu mukaan tähän. Suhteellisen pienituloisille pikkulasten vanhemmille, jotka joutuvat ostamaan säännöllisin väliajoin uusia kenkiä, tämä määräys on vakava asia, ja olen pahoillani, että olemme ryhtyneet siihen.

Toinen asia, josta olen tyrmistynyt, on tapa, jolla neuvoston enemmistö kuulemma saatiin päätöksen taakse – sanon kuulemma, koska minulla ei ole asiasta varmaa näyttöä. Käsittääkseni Latviaa painostettiin muuttamaan äänestyspäätöstään, eikä sillä ollut mitään tekemistä kenkien kanssa, vaan Italia lupasi vastineeksi olla äänestämättä yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP) liittyvien Valko-Venäjälle asetettavien pakotteiden puolesta. Koska Latvia käy laajasti kauppaa Valko-Venäjän kanssa, se oli houkutteleva syötti latvialaisille. Tämänkaltaiset lehmänkaupat – jos ne ovat totta – saattavat koko Euroopan unionin ja erityisesti neuvoston huonoon valoon.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin yhtyä jäsen Barón Crespon esittämään kritiikkiin.

Arvoisa komission jäsen, EU:n viimeviikkoinen päätös lätkäistä tullit kenkien tuonnille Kiinasta ja Vietnamista oli ensinnäkin vastoin EU:n enemmistön tahtoa, sillä useat jäsenvaltiot näyttävät tehneen lehmänkauppoja asiassa ja hylänneen aiemmin ilmoittamansa kannat. Lisäksi on mahdollista, että EU saattaa sen vuoksi saada WTO:lta nuhteet, sillä monet pitävät komission tutkimuksen tosiasiallisia ja oikeudellisia perusteita kyseenalaisina.

Tämän lyhytnäköisen paikkausyrityksen vaikuttimena oli protektionismi. Tullien määrääminen on pikakorjauskeino, joka aiheuttaa vain vahinkoa niille EU:n teollisuusyrityksille, jotka ovat aidosti sopeutuneet globaaliin talouteen. Esimerkiksi brittiläinen Clarks Shoes on toiminut ensinnäkin kaukonäköisesti siirtäessään kenkiensä tuotantoa Kiinaan ja Vietnamiin sekä toisaalta vastuullisesti monipuolistaessaan toimintaansa perustamalla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vähittäismyyntipisteitä, jotka työllistävät jo nyt enemmän ihmisiä kuin jalkineiden valmistus koskaan. Ennen kaikkea se on osoittanut ymmärtäväisyyttä tunnustamalla komission vaikeudet ja yrittämällä tehdä työtä yhdessä teidän kanssanne eikä teitä vastaan. Viime viikon harkitsemattomien toimien vuoksi Clarksia kuitenkin rangaistaan nyt kaikista kolmesta, sillä eurooppalaisten vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien odotetaan nyt maksavan laskun kituliaan italialaisen jalkineteollisuuden puolesta.

Tämä on lyhytnäköistäkin, sillä samaan aikaan kun komission jäsen Mandelson esittelee suunnitelmiaan vahvempien kahdenvälisten suhteiden luomisesta Aasian nouseviin talouksiin, komissio on suututtanut kiinalaiset, leikannut EU:n rahoittamia köyhyyden vähentämiseen ja nälän torjuntaan tähtääviä ohjelmia Vietnamissa ja heiluttanut EU:n protektionismin punaista lippua alueelle.

Pelkään, että komission jäsenen Mandelsonin tekemä EU:n polkumyyntilainsäädännön uudelleenarviointi tulee vuoden myöhässä. Syyn vierittäminen vähittäiskauppiaille, jotka eivät siirrä halvoista tuontihinnoista koituvia hyötyjä kuluttajille, on vain komission tapa peittää epäonnistumistaan globalisaation tuomien haasteiden hallitsemisessa. Siinä komissio on epäonnistunut surkeasti.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, neuvoston päätös tullien määräämisestä kiinalaisille ja vietnamilaisille jalkineille on taas yksi esimerkki EU:n protektionismista. Päätös on hyökkäys monenvälistä sopimusjärjestelmää ja erityisesti monikuitusopimusta vastaan, ja sillä rangaistaan kohtuuttomasti niitä jäsenvaltioita, jotka ovat onnistuneet noudattamaan sopimusta. Tullit ovat paha isku esimerkiksi Tanskalle, joka on siirtänyt kenkien tuotannon Kiinaan ja säilyttänyt vain suunnittelu- ja markkinointitoiminnot Tanskassa. Mikä vielä pahempaa, EU viittaa nyt kintaalla WTO:lle ja monenväliselle kauppajärjestelmälle.

On myös huomionarvoista, että komission jäsen ei edes kuuntele, kun ihmiset puhuvat. Vaikka hän on suomalainen, hän ei tuolla seisoessaan ymmärrä tanskaani. Huomauttaisin puhemiehelle, että tuollainen on täysin sopimatonta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

Komission jäsen Mandelson panee nyt toivonsa kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Perusteluna on, että niin kauan kuin WTO-tie on tukossa, meidän on löydettävä muita reittejä. Huomauttaisin kuitenkin, että itse asiassa juuri EU on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa päävastuussa WTO-neuvottelujen jumiutumisesta. Ihmisoikeuksiin, korkopolitiikkaan ja ympäristönormeihin liittyy epäilemättä ongelmia, mutta niitä ei pidä ratkaista protektionismin keinoin. Ne on ratkaistava sitovan monenvälisen yhteistyön avulla. Kahdenvälisen lähestymistavan vahvistaminen vain lisää köyhien maiden riippuvuutta EU:sta. Se on kehnosti peiteltyä kolonialistisen riiston jatkamista. Komission jäsen Mandelson kutsuu kahdenvälisiä sopimuksia "ponnahduslaudaksi" kohti parempaa maailmankauppaa. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Päinvastoin. Ne merkitsevät WTO:n ja monenvälisen kauppajärjestelmän sekä samalla myös oikeudenmukaisen ja vapaan kaupan ihanteiden hylkäämistä ja irtisanoutumista köyhyyden torjunnasta, joiden komissio muissa yhteyksissä mainostaa kuuluvan globaaliin visioonsa. Jos strategiana on kahdenvälisyys, kyseinen visio on vain tyhjiä sanoja.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, mielestämme ongelmana toimenpiteissä, joista neuvosto on päättänyt, on se, että ne tulevat aivan liian myöhään, että niiden vaikutus on rajallinen ja että ne ovat täysin riittämättömiä tälle alalle, jolla on hieno tulevaisuus edessään ja joka on hyvin tärkeä Portugalille ja EU:lle.

Arvoisa komission jäsen, olette varmasti tietoinen Portugalissa vallitsevasta todellisuudesta: monien yritysten sulkemisista ja toiminnan siirtämisestä muualle sekä työpaikkojen häviämisestä jalkineteollisuudesta, minkä seurauksena työttömyys on lisääntynyt ja tuhannet työntekijät ovat vaarassa vajota köyhyyteen. Haluan jälleen kerran nostaa esiin Castelo de Paivassa toimineen monikansallisen C & J Clark -yhtiön työntekijöiden tilanteen. Kolme vuotta yrityksen lopettamisen jälkeen heille ei toistuvista lupauksista huolimatta edelleenkään ole pystytty tarjoamaan vaihtoehtoisia työllistymismahdollisuuksia. Toisin sanoen maailmankaupan vapauttamisessa häviäjiä ovat olleet EU:n jalkineteollisuuden lukemattomien mikroyritysten ja pk-yritysten työntekijät. Suurimpia hyötyjiä kolmansista maista suuntautuvan jalkinetuonnin huikeasta kasvusta eivät suinkaan ole olleet niin kutsutut kuluttajat vaan suuret monikansalliset yhtiöt ja tärkeimmät tuonti- ja jakeluyhtiöt, jotka tekevät valtavia voittoja, kuten komissio on tunnustanut.

Jos kansainvälinen kauppa kokonaisuudessaan huolehtisi asianmukaisesti kuluttajien eduista, se olisi kauan sitten pystynyt alentamaan merkittävästi tuontijalkineiden myyntihintoja.

Kuten olemme tuoneet esiin, vastuussa tästä tilanteesta eivät ole kolmannet maat vaan EU ja sen kilpailun edistämiseen ja kansainvälisen kaupan vapauttamiseen sekä euron arvon säilyttämiseen tähtäävä politiikka, joka aiheuttaa vaikeuksia valmistusteollisuudelle, kuten jalkineteollisuudelle. Itse asiassa juuri viime viikolla komissio ilmoitti aikovansa lisätä kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia ja käynnistää siten uuden ristiretken maailmankaupan vapauttamiseksi.

Tällainen politiikka on syytä kyseenalaistaa.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, viime vuonna Euroopan markkinoille tuli 1,25 miljardia paria kenkiä Kiinasta. Se on puolet kaikista Euroopan unionissa kyseisenä aikana myydyistä kengistä. Samaan aikaan nahkajalkineiden tuotanto Euroopan unionissa on laskenut vuodesta 2001 lähtien lähes 30 prosentilla. Euroopan unionin jalkineteollisuudesta on hävinnyt lähes 40 000 työpaikkaa samana ajanjaksona.

Puolassa tilanne on samanlainen. Vuonna 2001 Puolaan tuotiin vain 300 000 paria Kiinassa valmistettuja jalkineita. Nyt vastaava luku on yhdeksän miljoonaa paria vuodessa. Tällä on ollut suora vaikutus alan työllisyyteen. Vuonna 2003 Puolan jalkineteollisuus käsitti 123 yritystä, kun vuonna 2005 jäljellä oli enää 93. Samaan aikaan alan työntekijöiden määrä laski 17 000:sta 13 000:een ja tuotanto 18 miljoonasta 15 miljoonaan kenkäpariin. Ja mikä tärkeintä, hyöty tästä valtavasta halpatuonnista ei ole koitunut kuluttajille, niin kuin usein luullaan, vaan maahantuojille, jotka usein lisäävät kauppahintaan yli 100 prosentin voittomarginaalin.

Tässä tilanteessa on hyvä, että Euroopan komissio on viimeinkin päättänyt määrätä tullit Euroopan markkinoiden suojaksi. Erityisen hyvänä pidän sitä, että komission asiantuntijat ovat kiistatta osoittaneet Kiinan käyttävän polkumyyntihintoja. Esimerkiksi Kiinan ja Vietnamin hallitukset tukevat vilpillisesti maansa teollisuutta verohelpotuksilla, tarjoamalla ilmaista tonttimaata sekä keventämällä yritysten tuotantokustannuksia esimerkiksi jättämällä ympäristöverot perimättä. Harmi vain, että tämä tuli niin myöhään, että Euroopan jalkineteollisuus on jo ehtinyt kärsiä pahoin.

Euroopan komission on tehtävä kaikki voitavansa estääkseen tilannetta toistumasta minkään muun taloudenalan kohdalla. Lisäksi päätökset siitä, kuinka tavaroiden polkumyyntiin yhteisön tullialueella reagoidaan, on tehtävä nopeasti, jotta pystytään rajoittamaan tällaisen tuonnin valmistusteollisuudelle ja sitä kautta Euroopan unionin työllisyydelle aiheuttamia haittoja.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kollegat, vastustan jyrkästi neuvoston ja komission päätöstä hyväksyä Mandelsonin ehdotus ja ottaa parin viime päivän aikana käyttöön korkeat tullit vietnamilaisille ja kiinalaisille jalkineille. Minusta tämä on lyhytnäköinen toimenpide, joka merkitsee antiliberalistista protektionismia eikä millään tavalla auta Euroopan unionin kilpailukykyä. Se vain pitkittää piinaa niiden tuottajien kannalta, jotka ovat tehneet kovasti työtä sopeutuakseen globaalin talouden realiteetteihin. Tullien käyttöönotolla poliitikot rankaisevat, paradoksaalista kyllä, niitä liiketoiminnan harjoittajia, jotka ovat oppineet ymmärtämään globaalin talouden säännöt ja ovat osoittaneet joustavuutta siirtämällä tuotannon Aasiaan ja onnistuneet pitämään pintansa uusissa markkinaolosuhteissa. Tullien käyttöönotto toimii myös viime kädessä kuluttajaa vastaan, sillä kenkäparin hinta on noussut seitsemällä eurolla. Haluaisin nähdä sen valtionpäämiehen tai komission jäsenen, joka menee henkilökohtaisesti selittämään monilapsisille perheille, että ostaessaan entistä kalliimpia kenkiä he eivät ostakaan parempaa laatua vaan tukevat tehottomia jalkinevalmistajia.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Määrätessään polkumyyntitullin nahkajalkineiden tuonnille Kiinasta ja Vietnamista EU teki hyvän päätöksen, vaikkakin liian myöhään. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Me kaikki tiedämme, että Kiina ja Vietnam vievät kaikkialle maailmaan erilaisia tuotteita, myös jalkineita ja tekstiilejä, joiden tuotantoon on saatu merkittäviä valtion tukia. Esimerkkeinä tällaisesta valtion väliintulosta voidaan mainita ilman takaisinmaksuvelvollisuutta myönnettävät lainat, verohelpotukset, valuutan keinotekoinen devalvointi ja joissakin tapauksissa investointeihin kohdistuvien poistojen jättäminen tekemättä. Nämä tuotteet saavat edelleen hyötyä sosiaali- ja ympäristölainsäädännön täydellisestä tai lähes täydellisestä puuttumisesta, kun taas EU:n jäsenvaltioissa kyseiset säännökset muodostavat huomattavan osan tuotantokustannuksista. Eurooppalaiset jalkinevalmistajat tietävät joutuvansa kilpailemaan sellaisten yritysten kanssa, jotka valmistavat vastaavanlaisia tuotteita mutta maksavat työntekijöilleen alhaisempaa palkkaa. Ne vastustavat ajatusta, että tällainen viejämaiden väliintulo, jonka ansiosta tuotteita myydään alle niiden tuotantohinnan, saisi vääristää kilpailua. Meilläpäin sitä kutsutaan huijaamiseksi.

EU on tehnyt oikean päätöksen, vaikkakin myöhään ja vesitetyssä muodossa. Tapahtumat osoittavat, etteivät näiden maiden viranomaiset ole halukkaita muuttamaan toimintaansa, ja koska tällaisia epäreiluja käytäntöjä on ilmennyt toistuvasti, minusta alkuperäinen esitys sanktioista olisi ollut parempi. Siinä esitettiin polkumyyntitullien käyttöönottoa viideksi vuodeksi lopullisessa päätöksessä vahvistetun kahden vuoden sijaan.

Näitä toimia kannatti neuvostossa vain niukka enemmistö, 13 kaikkiaan 25 jäsenvaltiosta. Siksi haluaisinkin kysyä vielä lopuksi, pystymmekö säilyttämään tuon enemmistön vielä kahden vuoden päästä? Jos emme, mitä EU sitten tekee?

Arvoisa komission jäsen, haluan tehdä tämän asian täysin selväksi. En ole protektionismin kannattaja. Haluan vain kaikkien noudattavan sääntöjä.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuten jäsen Barón Crespo aiemmin totesi, se että kaupasta vastaava komission jäsen ja puheenjohtajavaltio Suomen edustaja eivät ole paikalla vastaamassa kysymyksiin, joiden esittämiseen meillä on täysi oikeus, osoittaa kummallista käsitystä demokraattisesta keskustelusta ja toimielimemme ansaitsemasta arvostuksesta.

Jos komission jäsen olisi päässyt paikalle, minulla olisi ollut hänelle kaksi kysymystä. Miksi polkumyyntitullit on määrätty kahdeksi eikä viideksi vuodeksi, ensimmäistä kertaa kyseisen välineen kohdalla, ja miksi tullit ovat niin alhaiset, vaikka kansainvälisen kaupan sääntöjä on rikottu räikeästi ja yrityksille on aiheutunut vakavia tappioita?

Jos puheenjohtajavaltio Suomi olisi kunnioittanut meitä läsnäolollaan, en olisi onnitellut sitä sen puolueellisesta tavasta viedä asiaa eteenpäin enkä sen horjumattomasta tuesta suurten tuonti- ja jakeluyhtiöiden kannalle oman teollisuutemme kustannuksella, piittaamatta lukuisista ikävistä konkursseista ja niiden aiheuttamista työpaikkojen menetyksistä. Jälleen kerran taloudelliset näkökohdat ovat vieneet voiton sosiaalisista näkökohdista ja elintärkeästä yhteisvastuullisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken. Jos jatkuvasti koettelemme tuota yhteisvastuullisuutta, sen toteutuminen saattaa tulevaisuudessa olla pikemminkin poikkeus kuin sääntö, joka yhdistää meitä.

Tiivistäen voisi sanoa, että nyt hyväksytty kanta merkitsee työttömyyden lisääntymistä Euroopan unionissa, menetettyä mahdollisuutta sosiaalisten normien ja asianmukaisten työolojen edistämiseen sekä voittojen varaamista yksin tuonti- ja jakeluyhtiöille. Sitä en voi hyväksyä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Euroopan jalkinemarkkinat ovat kutistuneet kolmanneksella viimeisten viiden vuoden aikana, koska ne eivät pysty kilpailemaan Aasian maiden hallitusten tukeman halpatuotannon kanssa. Kiinalaisille ja vietnamilaisille nahkajalkineille seuraaviksi kahdeksi vuodeksi määrättyjen polkumyyntitullien myötä ne EU:n jäsenvaltiot, jotka yrittävät pysyä mukana jalkineteollisuuden kilpailussa, ovat vieneet väliaikaisesti voiton niistä jäsenvaltioista, jotka ovat siirtäneet tuotantonsa Aasiaan. Suuret myyntiverkostot, kuten aasialaisten jalkineiden maahantuojat, vastustavat myös tullien käyttöönottoa.

Markkinoiden suojatoimenpiteitä tarvitaan niin kauan kuin Aasian maissa tuetaan energiantuotantoa, sovelletaan etuustulleja ja saastutetaan ympäristöä. Nämä toimenpiteet auttavat ainakin osittain pienentämään eroja eurooppalaisten ja aasialaisten jalkinevalmistajien toimintaoloissa, vaikkakin väliaikaisesti.

Tuotannon siirtäminen halvemman työvoiman maihin vaikuttaa väistämättömältä. Maapallo on edelleen pyöreä. Eikö EU:lle koidu siitä vahinkoa, kun se tuhoaa oman tuotantokapasiteettinsa? Miksei Euroopan komissio harkitse WTO:n ja EU:n ulkomaankauppapolitiikan uudistamista?

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, jalkineet ovat tuote, jonka laadulla on suuri merkitys terveyteemme ja kävelymukavuuteen. Niiden käytännöllisyys ja kestävyys riippuvat suunnittelusta, valmistusmenetelmästä ja käytetyistä materiaaleista. Jalkineille asetettavien perusvaatimusten täyttämisestä aiheutuu väistämättä tiettyjä kustannuksia. Hyvin halvat jalkineet saattavat olla peräisin tuetusta tuotannosta, tai niiden valmistajat saattavat käyttää hyvin heikkolaatuisia raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä, jotka eivät täytä terveysvaatimuksia ja muita kuluttajien asettamia vaatimuksia. Tämä olisi otettava huomioon Euroopan unionin teollisuuden ja kuluttajien suojaamisessa. Tästä syystä polkumyyntitullien käyttöönotto on mielestäni perusteltua, samoin kuin muidenkin menetelmien käyttö, jolla rajoitetaan sellaisten jalkineiden tuontia, jotka eivät täytä eurooppalaisia vaatimuksia.

  Christofer Fjellner, (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, määräämällä tullin vietnamilaisille ja kiinalaisille jalkineille EU on tehnyt hienosti oman maalin. Se on huonoa talouspolitiikkaa ja huonoa kauppapolitiikkaa sekä moraalisesti arveluttava toimenpide.

Selitän ensin, miksi se on huonoa talouspolitiikkaa. Nythän me nimittäin olemme nousseet puolustamaan kilpailukyvyttömiä teollisuusyrityksiä ja samalla rangaisseet niitä yrityksiä, jotka ovat sopeutuneet globalisaatioon esimerkiksi siirtämällä tuotantoansa kilpailukykyisempiin maihin. Näin teemme todellisen sankariteon heikentämällä EU:n kilpailukykyä kahdelta suunnalta yhdellä ja samalla päätöksellä.

Pelkään, että komission tulevaisuudenvisioissa EU:n pitäisi kilpailla globaaleilla markkinoilla halvoilla kengillä. Minusta pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi se, että komissio onnistuisi ja me saisimme pitää tämän tuotannonalan. Siinä tapauksessa voimme odottaa 30 vuoden kuluttua Euroopan unionin vievän kenkiä Vietnamiin ja Vietnamin puolestaan vievän Euroopan unioniin autoja tai vieläkin arvokkaampia tuotteita, joita emme nyt pysty edes kuvittelemaan.

Toiseksi näiden tullien käyttöönotto on huonoa kauppapolitiikkaa. Tämän kuun lopulla Vietnamista tulee WTO:n jäsen. EU:n tervetuliaislahja on vietnamilaisille kengille määrättävä tulli. Se viesti, jonka annamme Vietnamille yhdestä maailman suurimmista kaupparyhmittymistä, on tyrmäävä, etenkin kun kyseinen maa käy parhaillaan läpi suuria muutoksia täyttääkseen tulevan WTO:n jäsenyyden vaatimukset.

Kolmanneksi se on moraalisesti arveluttavaa, koska sillä jyrätään yksilöiden edut pienten, hyvin järjestäytyneiden eturyhmien tyydyttämiseksi. Ette tyytyneet pidentämään kengille määrättyjen tullien soveltamisaikaa vaan laajennatte ne nyt koskemaan myös lasten kenkiä. Mitä te sanotte ruotsalaisille perheille, joissa on pieniä lapsia ja jotka joutuvat ehkä ostamaan useamman parin kenkiä vuodessa? Luuletteko te, että lapsiperheillä on liikaa rahaa? Ovatko he päässeet liian helpolla aiemmista toimista?

Tämä on esimerkki siitä, miten EU näyttää nurjimman puolensa eli antaa asiaansa taidokkaasti ajavien erityisryhmien etujen mennä ihmisten hyvinvoinnin edelle. Tällaista meidän pitäisi mielestäni estää tapahtumasta tulevaisuudessa.

  Francisco Assis (PSE). – (PT) Vapaakaupan kannattajien mielestä kaupan puolustusvälineitä, kuten polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, voidaan ottaa käyttöön vain objektiivisesti todetuissa poikkeusolosuhteissa. Valitettavasti nyt on kysymys juuri tällaisista olosuhteista.

Kiina ja Vietnam ovat syyllistyneet erityisen räikeästi hyvän kauppatavan vastaiseen toimintaan jalkineteollisuudessa. Ne ovat menneet jopa niin pitkälle, että ovat lisänneet jo nauttimiaan lukuisia kilpailuetuja. Näin toimimalla nämä kaksi maata ovat rikkoneet yhtä vapaakaupan perusperiaatteista, nimittäin reilun kilpailun periaatetta. Nyt käyttöönotettuja toimia ei sen vuoksi pidä nähdä vapaakaupan vastaisina vaan päinvastoin välttämättöminä vapaakaupan turvaamiseksi pitkällä aikavälillä.

Meidän onkin syytä kiittää komissiota sen toimista tällä alalla. On kuitenkin tärkeää korostaa, että eurooppalaisen teollisuuden on jatkettava uudistumistaan investoimalla innovaatioon ja laadun parantamiseen, jotta se voi lisätä alan kilpailukykyään kaikkialla maailmassa. Julkisten viranomaisten on tuettava näitä pyrkimyksiä varmistamalla, että vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan säännöistä pidetään aina kiinni.

Näiden toimenpiteiden hyväksymistä ei siis pidä nähdä pyrkimyksenä raottaa ovea ei-toivotulle protektionismille, vaan ehdottoman tärkeänä välineenä, jolla varmistetaan, että kansainvälinen kauppa on oikeudenmukaisesti säänneltyä.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toisin kuin edellinen puhuja, minä olen sitä mieltä, että jos joku uskoo, että eurooppalaiset työpaikat voidaan pelastaa määräämällä tullit Kiinasta ja Vietnamista tuotaville jalkineille, kannattaisi miettiä uudelleen. Se ei yksinkertaisesti toimi niin. Tosiasia on, että tuotanto tietysti vain siirtyy muihin alhaisen palkkatason maihin. Eurostatin viimeisimmät tilastot osoittavat, että sen jälkeen kun tullit keväällä otettiin käyttöön, kenkien tuotanto on siirtynyt Kiinasta ja Vietnamista Intian ja Indonesian kaltaisiin maihin. EU:n jäsenvaltioiden tehottomat jalkinevalmistajat eivät hyödy siitä mitään.

Komissio väittää, että on ilmennyt polkumyyntiä, ja sanoo esittäneensä kaikki polkumyyntiä koskevan tutkimuksen käytännön tulokset. Minun täytyy todeta, että olen löytänyt vain muutamia yleisluontoisia asiakirjoja. Mielestäni demokraattisessa järjestelmässämme on vakava ongelma, jos päätökset tehdään satunnaisin tai epätäydellisin perustein. Se vahvistaa käsitystä siitä, että tässä on kysymys poliittisista lehmänkaupoista, ja vaadinkin sen vuoksi komissiota julkistamaan avoimesti kaikkien tutkimustensa tulokset sekä esittämään yksityiskohtaiset analyysit jalkinetullien tämänhetkisistä ja tulevista vaikutuksista eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten kannalta.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsen Barón Crespon kysymyksen aiheena on jalkinealan tilanne. Se liittyy siihen, että jäsenvaltioiden koko tuotantojärjestelmä on joutunut kriisiin – joka on jatkunut jo pidemmän aikaa – epäreilun kilpailun vuoksi tai selvemmin sanottuna niin kutsuttujen vapaiden markkinoiden säälimättömän ja esteettömän taloudellisen ahneuden vuoksi: markkinoiden, joiden voidaan sanoa olevan täysin vailla sääntöjä. Ne saalistavat ihmisiä vampyyrin lailla ja riistävät työntekijöitä iästä piittaamatta eivätkä ne tunne minkäänlaista sosiaaliturvaa, joka edes kaukaisesti muistuttaisi Euroopan unionin jäsenvaltioissa voimassa olevaa sosiaaliturvaa. Kyseessä ovat markkinat, joilla käydään kauppaa valtavan suurista taloudellisista eduista, jotka köyhdyttävät yhteiskuntia ja kansakuntia tarkoituksenaan monikansallisten yhtiöiden eksponentiaalinen rikastuminen.

Kaupan puolustusvälineet, kuten polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ja siten myös tariffien voimassa pitäminen, ovat ensimmäinen ja välttämätön vähimmäistoimenpide. Ne eivät kuitenkaan vielä yksin riitä, koska epäreilu kilpailu, joka uhkaa hukuttaa markkinat paljon halvempiin tuotteisiin, on seurausta edullisempien tuotannontekijöiden synnyttämistä valtavista eduista. Epäreilun kilpailun torjuntaan ei siis pidä käydä pelkästään puolustuksen keinoin, sillä eihän sotaa voida voittaa selustassa käydyillä taisteluilla eikä puolustus takaa voittoa sodassa, kuten strategit ovat jo ennen von Clausewitziakin todenneet.

Jos Euroopan unioni siis haluaa turvata valmistajiensa aseman, sen on asetettava rajoituksia niille tuotteille, joiden tuotantoa se haluaa edistää sisämarkkinoilla. Hintojen saaminen vastaamaan tuotantokustannuksia ei onnistu niin kauan kuin tuotannontekijät ovat niin pahasti epätasapainossa aasialaisen teollisuuden eduksi – eikä pelkästään työvoimakustannusten suhteen epätasapainossa, vaan myös esimerkiksi hallinnon.

Tämän vaalikauden alussa esitin 108 artiklan nojalla suullisen kysymyksen. Keräsin sen tueksi kymmeniä allekirjoituksia eri kansallisuuksia ja eri poliittisia näkemyksiä edustavilta kollegoilta. Sitä ei koskaan otettu keskusteluun ehkäpä sen vuoksi, että siinä ajetaan vastakkaisia etuja kuin ne henkilöt, jotka taloudellisten voittojen nimissä halveksivat sosiaalisia näkökohtia ja työllisyyden syvällekäyvää merkitystä. Sanoin tuolloin – ja olen edelleen samaa mieltä – että sen lisäksi, että rajoitamme tuontia niistä maista, jotka eivät anna aiemmin mainittuja takuita, meidän on aika perustaa valvontamekanismi. Tällä mekanismilla todennettaisiin Euroopan unioniin tuotavien tuotteiden valmistusmenetelmät, tulevatpa ne mistä EU:n ulkopuolisesta maasta tahansa, ja samalla joko myönnettäisiin tai evättäisiin lupa tuotteiden myyntiin.

Aletaanpa yhdessä ajaa tuotteiden eettistä sertifiointia – eettistä työllisyyden ja ympäristön näkökulmasta ja yleisemminkin tuotantoprosessin eettisyyden suhteen. Karl Popper oli epäilemättä vapaakaupan kannattaja, mutta hän tiivisti erinomaisesti sen, mihin asti vapauden ei voida katsoa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät kollegat, torjun tiukasti näkemyksen, jonka mukaan polkumyynti merkitsisi samaa kuin haitallinen protektionismi. Itse asiassa se on juuri päinvastoin. Euroopan unionin kannalta ei ole mitään pahempaa kuin se, että suhtaudumme hyväntahtoisesti kolmansien maiden epäreiluihin ja hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin ja asetamme samaan aikaan hyvin tiukkoja vaatimuksia eurooppalaisille valmistajille. Meidän ei kannata hämmästellä sitä, että eurooppalaiset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan Aasiaan, jossa ne voivat ottaa kaiken hyödyn irti alhaisemmista sosiaalisista ja ympäristönormeista, jolloin ne voivat myydä heikkolaatuisia kenkiä, tekstiilejä, sähkölaitteita ja muita tavaroita halvalla ja valtavalla voitolla eurooppalaisille, jotka kaiken kukkuraksi menettävät työpaikkansa kotimarkkinoillaan. Euroopan unioniin liittyneet maat noudattavat kauppasääntöjä eivätkä voi itse asettaa virallisia sanktioita kolmansia maita vastaan. Se kuuluu unionin toimivaltaan. Siksi on tärkeää, että komissio ryhtyy toimiin tässä asiassa. Olen kuitenkin huolissani epäjohdonmukaisuudesta. Kiinalaisia ja vietnamilaisia lasten jalkineita ja urheilujalkineitahan myydään myös polkumyyntihinnoin. Osoitus Euroopan unionin heikkoudesta on se, että ne jätetään näiden toimenpiteiden ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, ettei EU:ssa enää valmisteta urheilujalkineita, tai jopa sillä perusteella, että heikkolaatuiset lastenkengät olisivat jonkinlainen apu lapsiperheille. Aiempi päätös jättää toimenpiteiden ulkopuolelle lastenkengät, joiden oli voitu osoittaa olevan haitaksi lasten terveydelle, osoitti komission ammattimaisen otteen pettäneen pahan kerran.

Mielestäni tässä tapauksessa meidän pitäisi noudattaa periaatetta, että sovittujen sääntöjen noudattamista on valvottava molemmin puolin, eikä yksinkertaisesti antautua eurooppalaisten tukkukauppiaiden edessä, jotka usein hyötyvät lepsuilustamme näissä asioissa. Me kaikki tiedämme, että nyt puhutaan vain parista eurosta, joilla ei ole mitään vaikutusta niihin runsaisiin voittoihin, joita kuluttaja ei näe. Neuvoston lausunto osoitti, etteivät hallitukset ole kiinnostuneita periaatteista vaan konkreettisista kauppaeduista, jotka ovat pohjoisessa ja etelässä erilaisia. Toivon, että vähintäänkin täällä parlamentissa me pidämme kiinni reilun kilpailun periaatteista riippumatta siitä, keille Euroopan unionissa se sopii ja keille se ei sovi. Meidän velvollisuutemme on tukea komissiota ja varoittaa neuvostoa tämänkaltaisesta politiikasta. Lopuksi haluan vedota vielä kerran komissioon, jotta se ottaisi käsiteltäväkseen kysymyksen Euroopan unionissa myytävien lastenjalkineiden pakollisesta sertifioinnista, joka koskisi kaikkia jalkineita valmistajasta riippumatta. Kenkien on oltava terveellisiä, olivatpa ne kiinalaisten, japanilaisten tai kenen tahansa valmistamia.

  Giulietto Chiesa (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos tämä keskustelu rajoittuisi siihen, että punnitsisimme erilaisia perusteluja kiinalaisille ja vietnamilaisille nahkajalkineille määrättyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden puolesta ja niitä vastaan, siitä ei olisi mitään hyötyä. EU:n jäsenvaltiot ovat jakautuneet kahteen leiriin tässä kysymyksessä, koska valmistajien edut ovat ristiriidassa jakelijoiden etujen kanssa. Tämä on tosiasia, ei loukkaantumisen paikka. Meidän pitäisi muotoilla kysymyksemme toisin: onko yhteistä eurooppalaista etua olemassa? Miten se määriteltäisiin? Minun mielestäni me voimme ja meidän täytyy yrittää määritellä se, koska jakautunut EU on heikompi EU. Tämä voidaan kuitenkin tehdä vain, jos otamme lähtökohdaksi strategisen ja realistisen kuvan Euroopan unionin asemasta markkinoilla ja maailmankaupassa ja pysymme periaatteiden ja lukujen tarjoamissa rajoissa.

Yksi näistä periaatteista on eurooppalaisen kuluttajan puolustaminen. Valmistajat muun muassa vaativat, että "made in" -merkintä pidetään arvossaan, ensinnäkin koska se merkitsee tarkempia tietoja tuotteesta ja siten suurempaa avoimuutta. Kysymys on eurooppalaisesta periaatteesta. Toiseksi on käynyt ilmi, ettei nahkajalkineiden tuontihintojen jyrkkä lasku ole siirtynyt vähittäismyyntihintoihin. Päinvastoin on käynyt selväksi, että jotkut EU:ssa saavat ansaitsematonta hyötyä tästä tilanteesta, ja siinäkin on omat vaaransa. Kahdeksi vuodeksi määrätyt tullit ovat kohtuullinen kompromissiratkaisu, jolla tuetaan myös kaikkien osapuolten etujen huomioon ottamista asianmukaisella tavalla.

  Antonio López-Istúriz White (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos, että pääsitte paikalle. Haluan lyhyesti todeta neuvostolle olevani suhteellisen tyytyväinen 4. lokakuuta tehtyyn päätökseen. Olen tyytyväinen siihen, että nyt on lopulta päätetty ryhtyä toimiin, joilla estetään Kiinasta ja Vietnamista tuotavien jalkineiden myynti alle todellisten tuotantokustannusten. Sanon suhteellisen tyytyväinen, koska tällaiset tullitoimenpiteet ovat tavallisesti voimassa viisi vuotta neuvoston nyt päättämän kahden vuoden sijaan. Me Espanjasta ja Baleaareilta kotoisin olevat parlamentin jäsenet vetoamme komissioon ja neuvostoon, jotta ne jättäisivät avoimeksi mahdollisuuden jatkaa tullien perimistä, koska epäreilun kilpailun aiheuttamat ongelmat eivät poistu kahdessa vuodessa.

Lisäksi edustamallani alueella, Baleaareilla – joka on muuten yksi niistä alueista, jotka ovat kaikkein aktiivisimmin ajaneet tasapuolisia edellytyksiä jalkineiden markkinointiin Euroopan unionin markkinoilla – ollaan sitä mieltä, että neuvoston päätöksessä määrätyt tullit ovat alhaisia 6. lokakuuta päättyneellä siirtymäkaudella sovellettuihin verrattuna. Kiinalaisille jalkineille määrätty 19 prosentin väliaikainen tulli laskee 16 prosenttiin, ja vietnamilaisten jalkineiden tulli 16,8 prosentista 10 prosenttiin. Baleaareille ja kotimaalleni on tärkeää puolustaa tasapuolisia edellytyksiä jalkineiden markkinointiin, toisin sanoen edellytyksiä, jotka eivät jätä sijaa tällaisille polkumyyntikäytännöille.

Tässä ei sen vuoksi ole kyse vapaakauppaa rajoittavien protektionististen toimien käyttöönotosta, vaan toimista, joilla torjutaan epäreilua kilpailua.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, ministerineuvoston äskeinen päätös polkumyyntitullien määräämisestä saa minut esittämään kaksi tärkeää huomautusta. Ensimmäinen koskee yhteisen kauppapolitiikan tehokkuutta ja keinoja, joita yhteisöllä on käytettävissään Euroopan unionin etujen puolustamiseksi. Valitettavasti Maailman kauppajärjestön jäsen Kiina jatkaa polkumyyntiä harjoittamansa valtion politiikan avulla, ja Euroopan komissio vain seuraa edelleen sivusta näitä käytäntöjä puolueettomana tarkkailijana.

Toisaalla meillä on Vietnam, joka jatkaa myös polkumyyntiä ja pyrkii samaan aikaan Maailman kauppajärjestön jäseneksi. Minun mielestäni Euroopan komission on myös annettava viesti Vietnamin viranomaisille, mikäli se todella haluaa WTO:n jäseneksi.

Toinen kommenttini on vakavampi ja koskee Euroopan unionin tulevaisuutta ja eurooppalaisen tuotantorakenteen puolustamista. EU:ssa ei ole vain kuluttajia, joiden edut meidän on tietenkin turvattava. On myös työntekijöitä, jotka ovat menettämässä työpaikkansa tai pysyvät työttöminä. Toisaalta on tuontia, mutta toisaalta myös kannattavaa liiketoimintaa ja teollisuudenaloja, joiden on pystyttävä kilpailemaan turvallisessa ja vääristymättömässä kansainvälisessä ympäristössä. EU:sta ei saa tulla rajoittamattoman tuonnin viidakko kansainvälisen kaupan vapauttamisen nimissä.

  Béla Glattfelder (PPE-DE). – (HU) Kiina ja Vietnam tukevat jalkineiden vientiä tuomittavalla tavalla. Nämä tuet ovat WTO:n sääntöjen vastaisia. Niiden antama valtiontuki vääristää markkinoita ja johtaa polkumyyntiin. Markkinoita vääristävät tuet voivat aiheuttaa vakavaa haittaa eurooppalaisille tuottajille ja Euroopan unionin taloudelle, mitä todistaa se tosiseikka, että viime aikoina on menetetty kymmeniätuhansia työpaikkoja.

Sen vuoksi polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto on sekä juridiselta että taloudelliselta kannalta perusteltua. Ei pidä paikkaansa, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat protektionistisia, vaan päinvastoin Kiinan ja Vietnamin valtiot käyttävät protektionistisia, markkinoita vääristäviä keinoja. Polkumyyntitullien tavoitteena on nimenomaan tasoittaa Kiinan ja Vietnamin protektionististen, markkinoita vääristävien käytäntöjen vaikutuksia. Paljon kiitoksia.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, siinä missä Pohjois-Eurooppa pitää polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä protektionistisina ja perustelee näkemystään kuluttajien eduilla, Etelä-Eurooppa puolestaan pitää toimia riittämättöminä suojaamaan jalkineteollisuuttaan epäreilulta kilpailulta. Tämä jakolinja EU:n sisällä on syvenemässä ja sen myötä epäluottamus.

Polkumyynti ei ole sama asia kuin reilu kilpailu tai alhaisemmat kustannukset. Polkumyynti on epäreilua kilpailua, perustuupa se sitten siihen, että polkumyyntiä harjoittavat yritykset saavat valtiontukea, tai siihen, että ne käyttävät lapsityövoimaa pitääkseen palkat alhaisina. Kaikkialla, missä polkumyyntiä esiintyy, meidän on tiivistettävä rivejämme. Emme voi yksinkertaisesti sivuuttaa epäreilua kilpailua, vaikka se sillä kertaa vaikuttaisi merkityksettömältä koko yhteisölle koituviin hyötyihin verrattuna. On valitettavaa, että kotimaani, Alankomaiden, hallitus käyttää juuri tätä perustelua haluttomuudelleen ryhtyä polkumyynnin vastaisiin toimiin. Miten mielivaltaista! Kuka siitä sitten hyötyy? Eivät ainakaan eurooppalaiset kuluttajat, sillä vaikka viime vuonna EU:n ulkopuolelta tuotavien jalkineiden tuontihinnat laskivat 25 prosenttia, kuluttajahinnat pysyivät ennallaan. Onko arvoisa komission jäsen kanssani samaa mieltä siitä, että meidän on alettava laatia uutta polkumyynnin vastaista politiikkaa, joka poistaisi mielivaltaisuuden ja toisi yhtenäisyyttä Euroopan unioniin? Meidän on suojattava itseämme epäreilulta kilpailulta. Meidän on suojeltava sekä valmistusteollisuuttamme että kuluttajiamme. He eivät varmastikaan halua ostaa lasten tekemiä tuotteita. Meillä pitää olla puhtaat vaatteet, puhtaat kengät ja puhtaat kädet.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, näiden tullien vaikutus on se, että kenkien hinnat nousevat vaalipiirissäni Lontoossa, samaan aikaan kun perheet ja etenkin pienituloiset perheet tuskailevat kohonneen energianhinnan kanssa. Näiden tullien myötä EU tosiasiassa verottaa kuluttajia yrittäessään turhaan suojella tiettyjen maiden jalkinevalmistajia, joiden olisi pikemminkin tunnustettava se tosiasia, etteivät ne pysty valmistamaan jalkineita halvemmalla kuin Aasian maat. Globalisaatio on todellisuutta; meidän eurooppalaisten ei pidä työntää päätämme pensaaseen ja yrittää piiloutua siltä. Menestyneimmät eurooppalaiset yritykset ovat tarttuneet globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ja siirtäneet halpatuotannon Kiinaan ja Vietnamiin.

Me myös petämme itseämme, jos uskomme, että kiinalaisille ja vietnamilaisille jalkineille määrätyt tullit lisäävät työpaikkoja EU:ssa. Vähittäismyyjät yksinkertaisesti täyttävät vajauksen lisäämällä tuontia muista maista, kuten Intiasta ja Indonesiasta, ja näin on itse asiassa voitu osoittaa tapahtuvankin.

Milloin ymmärrämme, että vapaakauppa on hyväksi eurooppalaisille kuluttajille ja että se synnyttää enemmän ja parempia työpaikkoja pitkällä aikavälillä? Joillekin se saattaa olla tuskallista, mutta EU hyötyy siitä ennen pitkää.

  Olli Rehn, komission jäsen. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensin haluan komission puolesta kiittää kaikkia teitä osallistumisesta. Puheenvuoroissanne tuotiin esiin teollisuuden ja työntekijöiden oikeutettuja huolenaiheita sekä tärkeitä näkökohtia kuluttajien kannalta. Välitän tämän keskustelun sisällön komission jäsenelle Mandelsonille sekä tietenkin myös kaikille kollegoilleni. Tämä on hyvin tärkeä kysymys ja me seuraamme sitä jatkuvasti.

Heti alusta lähtien olemme ymmärtäneet tämän olevan hankala ja monimutkainen tapaus, ja perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen komissio päätti huhtikuussa määrätä väliaikaiset polkumyyntitullit. Kaikki polkumyyntitullien määräämisen edellytykset täyttyivät; siitä ei ole epäilystäkään. Tutkimus osoitti, että Kiina ja Vietnam harjoittavat polkumyyntiä, minkä vuoksi oli yhteisön edun mukaista puuttua asiaan.

Useissa puheenvuoroissa, kuten juuri edellisessä, mainittiin kuluttajahinnat. Olemme tarkastelleet tätä asiaa yksityiskohtaisesti ja tutkimukset osoittavat, että kaikella todennäköisyydellä näillä ratkaisuilla ei ole vaikutusta kuluttajahintoihin. Tämä johtuu siitä, että tuonti- ja kuluttajahintojen välillä on sanoisinko varsin merkittävä lisäarvo. Tuontihinta on keskimäärin kahdeksan euroa, kun taas jokainen meistä tietää, että kengät maksavat tavallisesti kaupassa moninkertaisesti. Näin ollen polkumyyntitullien vaikutus jää häviävän pieneksi, ja joka tapauksessa niitä sovelletaan vain 11 prosenttiin unionin kokonaistuonnista.

Arvoisa puhemies, kuten totesin, välitän keskustelun sisällön tiedoksi Mandelsonille.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, panin merkille komission jäsenen Rehnin paheksuvan ilmeen, mutta minun mielestäni puhemiehen ja puhemiesneuvoston on syytä tutkia tämän päivän tapahtumia, koska ne osoittavat epäkunnioitusta parlamenttia kohtaan erityisesti neuvoston taholta. Mitä komissioon tulee, toivon, että se selvittää ongelmansa keskenään ja jatkaa työtä Euroopan unionin etujen hyväksi.

  Puhemies. Kiitos, kantanne tuli selväksi.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Jos halutaan suojata valmistusteollisuutta ja työpaikkoja, joissa työntekijöillä on tietyt oikeudet, komission ja neuvoston on keskityttävä enemmän kunkin jäsenvaltion teollisuudenaloihin eikä otettava huomioon vain maailmankauppaa käyvien suurten taloudellisten ryhmittymien etuja.

Esimerkiksi jalkine-, tekstiili- ja vaatetusteollisuus ovat kärsineet erityisen pahoin maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävästä katastrofaalisesta politiikasta, jota harjoitetaan WTO:n yhteydessä. Näiltä aloilta on kadonnut tuhansia työpaikkoja. Yksistään Portugalissa työpaikkoja on vähennetty C&J Clarksin jalkinetehtailla Aroucassa, Castelo de Paivassa ja Vila Nova de Gaiassa, Rodhen tehtailla Tancoscossa ja Aran tehtailla Avintesissa. Myös Eccon ja Rodhen tehtailta Santa Maria da Feirassa on hävinnyt satoja työpaikkoja, ja paljon lisää muualla Felgueirasin alueella.

Nämä toimet eivät vaikuta vain työntekijöihin ja lukemattomiin mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin, ne myös jarruttavat alueellista kehitystä isoilla alueilla esimerkiksi Portugalissa.

Tarvitaan siis uudenlaisia toimia, ja vähintäänkin on pidennettävä tulliesteiden voimassaoloaikaa, jonka tarkoituksena on suojata valmistusteollisuutta sekä työntekijöiden oikeudet turvaavaa työllisyyttä.

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin 25 jäsenvaltiota ovat viimeinkin määränneet lopulliset polkumyyntitullit kiinalaisten ja vietnamilaisten jalkineiden tuonnille. Eurooppalaiset jalkinevalmistajat ovat kärsineet raskaita tappioita vientimarkkinoillaan ja joutuneet epäreilun kilpailun uhreiksi. Sen vuoksi oli oikea päätös ottaa käyttöön kaupan puolustusvälineet, joita Euroopan unionilla on käytettävissään ja jotka – huomatkaa – WTO on hyväksynyt.

Ihmettelen myös komission jäsenen Mandelsonin intoa taistella protektionismia vastaan sekä sitä, että hän liittää sen tulevan uudistuksen, Global Europe -tiedonannon yhteydessä samaan kategoriaan kaupan puolustusvälineiden kanssa. En kannata suojattuja markkinoita, jotka on varjeltu kilpailulta ja eristetty kaikesta globalisaation mukanaan tuomasta kehityksestä. Kannatan kuitenkin oikeudellisten sääntöjen soveltamista silloin, kun kilpailu markkinoilla on epäreilua. Tämän vuoksi kaupan puolustusvälineitä tai polkumyynnin vastaisia toimia ei missään olosuhteissa pidä luokitella kuuluviksi samaan kategoriaan protektionististen toimien kanssa. Näiden toimien tarkoituksena on suojata eurooppalaisia jalkinevalmistajia epäreilulta kilpailulta vaatimalla WTO:n määrittämien sääntöjen noudattamista. Kysynkin komission jäseneltä Mandelsonilta, mikä tämän uudistuksen tavoite todella on: muokata näitä välineitä vai heikentää niitä?