Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 23. lokakuuta 2006 - Strasbourg

21. Yhteisön pelastuspalvelumekanismi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Papadimoulisin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0286/2006) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta (uudelleenlaadittu) (KOM(2006)0029 C6-0076/2006 2006/0009(CNS)).

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sekä sen esittelijää Papadimoulisia poikkeuksellisen mietinnön laatimisesta.

Komission ehdotuksessa laatia uudelleen vuoden 2001 neuvoston päätös yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta otetaan huomioon niin Euroopan parlamentin kuin neuvostonkin pyynnöt resurssien ja välineiden vahvistamisesta Euroopan pelastuspalvelualalla. Sen tavoitteena on vahvistaa mekanismia aiemmista hätätilanteista saadulla kokemuksella. Se tarjoaa perustan yhteistyön kehittämiselle pelastuspalvelualalla parantamalla ja vahvistamalla nykyistä hanketta sekä käynnistämällä uusia toimia.

Meidän on korostettava kahta innovaatiota, joita ehdotamme: välineiden ja kuljetusvälineiden vuokraamisesta aiheutuvien kulujen rahoitusta. Olemme usein tilanteessa, jossa apua on saatavilla, mutta ei ole sopivia keinoja sen toimittamiseksi katastrofialueelle. Tämän vuoksi apu saapuu joko myöhään tai ei milloinkaan. Useita Euroopan valtioita yhtäaikaisesti koettelevissa hätätiloissa, kuten esimerkiksi kesän metsäpaloissa, kevättulvissa ja mahdollisissa samanaikaisissa terroriuhissa eri puolilla Eurooppaa, jäsenvaltiot voivat kokea vaikeaksi tarjota apua muille valtioille omien tarpeidensa vuoksi. Tämän vuoksi komissio ehdotti yhteisön tason turvaverkon perustamista, jotta voimme vuokrata tarvittavat kuljetusvälineet ja muut välineet. Komissio tietää tietenkin, että Euroopan parlamentti ymmärtää kyseisistä uudistuksista seuraavien hyötyjen merkityksen, ja esittää kiitoksensa tuesta, jota uutta rahoitusmekanismia koskevalle ehdotukselle on annettu.

Kuten Barnierin mietinnössä korostettiin, niin Euroopan unionin kansalaisten kuin kolmansien maiden asukkaidenkin suojelu paranee pelastuspalvelualan vahvistetun yhteistyön myötä. Yhteistyö takaa sen, että yhteisö voi kokonaisuudessaan tarjota entistä paremmin koordinoitua ja täsmällisempää apua mille tahansa katastrofista kärsivälle valtiolle.

Muistutan teitä tässä, että ehdotus kuljetusvälineiden ja muiden välineiden vuokraamisesta oli osa uutta rahoitusjärjestelmää koskevaa ehdotusta, josta parlamentti esitti kantansa aiemmin tänä vuonna. Sitä seuranneet neuvottelut neuvostossa osoittautuivat hyvin vaikeiksi. Tämän vuoksi kehotamme kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, jotka haluavat edistää tätä ehdotusta, tekemään kaikkensa kansallisella tasolla sen tukemiseksi. Muuten emme saavuta parlamentin toivomaa pelastuspalvelualan yhteistyön tehostamista.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, olemme viime vuosina kokeneet tsunamin, hirmumyrsky Katrinan sekä Pakistanin ja Indonesian maanjäristykset, joissa kuoli paljon ihmisiä. Euroopan unionin jäsenvaltioita ovat koetelleet usein suuret tulvat ja myrskyt, metsäpalot, merionnettomuudet ja teollisuusonnettomuudet. Näiden traagisten tapahtumien seuraukset ovat valtavia niin ihmishenkien kuin taloudenkin kannalta. Tämän vuoksi Euroopan unionin kansalaiset vaativat perustellusti tehokkaampaa lähestymistapaa.

Euroopan parlamentille on ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan unioni kykenee toimimaan hätätilanteissa. Tämän vuoksi me keskustelemme tänään keinoista parantaa yhteisön pelastuspalvelumekanismia.

Kun nyt keskustelun aiheena olevaa valiokunnan ehdotusta valmisteltiin, tarkasteltiin useita vaihtoehtoisia ehdotuksia. Yksi vaihtoehdoista oli uudelleenlaatiminen, jonka komissio valitsi ja joka on kunnianhimottomin valinta, koska sillä tehdään vain muutamia parannuksia pelastuspalvelumekanismia koskevaan neuvoston päätökseen. Voisiko komissio siis kertoa, kuinka se päätyi tähän kaikkein kunnianhimottomimpaan ratkaisuun entistä laajempaa ja vahvempaa yhteisön pelastuspalvelumekanismia koskevista Eurooppa-neuvoston toistuvista ilmoituksista ja Euroopan parlamentin päätöslauselmista huolimatta?

Uudelleenlaatimista koskevassa komission ehdotuksessa havaitut suurimmat heikkoudet liittyvät ensinnäkin pelastusryhmien ja –välineiden kuljetusjärjestelyihin. Nyt jokainen jäsenvaltio kantaa vastuun oman pelastuspalvelutukensa kuljetuksen järjestelyistä. Tämä epäkohta vaarantaa kuitenkin yhteisön tuen tehokkuuden. Pelkästään vuonna 2005 viidessä hätätilanteessa jäsenvaltiot eivät voineet lähettää asiantuntijoita ja välineitä, koska niillä ei ollut keinoja kuljettaa apua sinne, missä sitä tarvittiin. Minusta komission on tehtävä lisää töitä tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Toinen heikkous liittyy nopean toiminnan valmiuksiin. Nyt pelastuspalvelutukea tarjotaan jäsenvaltioissa vapaaehtoispohjalta. Tämä ei vastaa Euroopan parlamentin vaatimaa nopean toiminnan valmiutta. Tiedonannossaan 25. huhtikuuta komissio ehdotti sellaisten erityisten pelastusmoduulien perustamista, jotka otettaisiin käyttöön toimivaltaisen yhteisön viranomaisen pyynnöstä. Kysyn, miksi komissio ei sisällyttänyt tätä omaan uudelleenlaatimista koskevaan ehdotukseensa?

Kolmas ongelma liittyy varhaisvaroitukseen. Euroopan komission kyky vastata luonnonkatastrofeihin on riippuvainen myös varhaisvaroitusjärjestelmistä. Uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa esitetään, että Brysselin seuranta- ja tiedotuskeskus olisi yhdistettävä jäsenvaltioiden järjestelmiin ja kansainvälisiin järjestöihin. Tämä on kyllä hyvä asia, mutta riittämätön, sillä välittömästi tsunamin aiheuttaman maanjäristyksen jälkeen hallitukset oppivat, mutta kansalaiset eivät opi koskaan. Tämän vuoksi neuvoston päätöksen yhteydessä on laadittava asianmukainen oikeusperusta, jotta varhaisvaroitusjärjestelmiä voidaan kehittää mekanismin yhteydessä.

Neljäs heikkous koskee tukitoimien koordinointia kolmansissa maissa. Myös tällä alalla on tehtävä lisää töitä, sillä koordinoinnin puute on räikeä. Jotkut jäsenvaltiot tekevät jatkuvasti työtä yhteisön mekanismissa, jotkut jäsenvaltiot tekevät mieluummin yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa, jotkut jäsenvaltiot tekevät työtä molempien kanssa ja jotkut eivät kenenkään kanssa. Tällainen pirstaloituneisuus ja koordinaation puute ovat täysin Eurooppa-neuvoston kunnianhimoisten ilmoitusten vastaisia.

Esittelijänä esitin yhdessä kaikkia muita poliittisia ryhmiä edustaneiden varjoesittelijöiden kanssa tarkistuksia, jotka ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta hyväksyi lähes yksimielisesti. Lyhyesti voidaan todeta, että ne koskevat tiedottamista kansalaisille, pelastuspalvelutoimenpiteiden sisällyttämistä koulutusohjelmiin ja mainoskampanjoihin, maan hallintaa ja käyttöä ennaltaehkäisyn vahvistamiseksi, kansainvälisesti sovittuun terminologiaan perustuvien termien määrittelyä, kansanterveysalan ottamista huomioon sekä armeijan hyödyntämistä täydentävänä ja vapaaehtoisena tukena.

Lopuksi haluan mainita Barnierin selvityksen Yhteistyötoimisto Europe Aidin perustamisesta. Tammikuussa 2006 Euroopan komission puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja pyysivät Michel Barnieria tutkimaan Euroopan unionin asemaa kriisinhallinnassa. Selvitys oli hyvin yksityiskohtainen ja siihen sisältyi mielenkiintoisia ehdotuksia. Valitettavasti sekä komissio että neuvosto pitivät selvitystä vain merkittävänä panoksena, eivätkä tehneet sen suhteen mitään. Toivoisin komission jäsenen kertovan minulle, kuinka komissio aikoo hyödyntää Barnierin selvitystä.

Euroopan unionin yhtenäisyyden ja tehokkuuden puute kriisinhallinnassa tulee hyvin kalliiksi, ja tämän vuoksi meidän on edettävä entistä tehokkaammin ja entistä koordinoidummin.

  Antonios Trakatellis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyväksytty neuvoston päätös hyväksyttyine tarkistuksinemme on kattavan valmistelumenettelyn tulos ja perustuu viime vuosina saatuihin kokemuksiin luonnon tai ihmisen aiheuttamien katastrofien hallinnasta. Tällaisilla katastrofeilla on valtava vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään kaikilta kannoilta, ja lisäksi ne ovat paljastaneet ilmeisiä puutteita kansallisessa toimintakyvyssä ja lisänneet näin ollen odotuksia yhteisön tuen vahvistamisesta.

Tämän vuoksi meidän on tänään määrä vahvistaa unionia ja tarjota sille välineitä, jotta se voi vastata kansalaisten vaatimukseen, joka koskee tehokkaita tukitoimia ja nopeaa reagointia luonnon tai ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa. Tämä on näin ollen ilmaus jäsenvaltioiden välille kaivatusta todellisesta yhteisvastuusta, jolla vahvistetaan edelleen yhteisöön kuulumisen tunnetta ja näin myös eurooppalaista omatuntoa. Kun tarkastellaan alkuperäiseen ehdotukseen tehtyjä tarkistuksia, on mielestäni kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

Tehokas varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmä perustuu seuraaviin neljään osatekijään: riskien määrittämiseen ja arviointiin, niiden jatkuvaan seurantaan, varoitus- ja viestintämekanismiin ja valmiuteen – kykyyn reagoida ja antaa tukea.

Esittelijän tavoin minäkin haluan korostaa, että esittämämme tarkistukset koskevat varhaisvaroitusjärjestelmää, toimintaan osallistuvien valtioiden valmiusmoduuleja, reagoinnin ja kansalaisille tiedottamisen suuntaviivoja, tilannehallinnan parhaita käytäntöjä, jäsenvaltioiden välisten yhteyspisteiden määrittämiseen tarvittavaa vastavuoroista konsuliapua ja muita vastaavan kaltaisia asioita.

Haluan myös todeta – ja minusta meidän on myönnettävä tämä – että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota kansanterveysalaan, sillä katastrofeista seuraa usein kansanterveyteen kohdistuvia uhkia joko ruuan tai veden puutteen vuoksi tai epidemioiden vuoksi. Tämän vuoksi tämä osatekijä olisi sisällytettävä ehdotukseen.

Lopuksi haluan todeta, kuten esittelijämmekin totesi, että Barnierin selvitys on erinomainen, ja se olisi otettava huomioon, sillä mitä hyötyä tästä erinomaisesta työstä muutoin on? Katson, että yhdessä tämän mietinnön kanssa saamme aikaan tehokkaan mekanismin.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää erinomaisesta työstä. Onnitteluni, jäsen Papadimoulis.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi onnitella jäsen Papadimoulisia hänen mietintönsä johdosta ja komissiota sen aloitteen johdosta. EU:lla on käytettävissään erilaisia oikeudellisia mekanismeja luonnon katastrofien ehkäisemiseksi ja niihin vastaamiseksi. Tätä koskevia parlamentin päätöslauselmiakin on lukuisia.

Laadin itse ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden valiokunnan puolesta mietinnön eurooppalaisesta strategiasta luonnonkatastrofeihin vastaamiseksi. Mietinnössäni korostin unionin tarvetta saada entistä nopeampia ja tehokkaampia resursseja vakaviin hätätilanteisiin vastaamiseksi. Viime vuosien kokemukset Etelä-Euroopan metsäpaloista ja Keski-Euroopan tulvista ovat osoittaneet, että havainnointi- ja varhaisvaroitusjärjestelmien perustaminen kansalaisten ja heidän omaisuutensa suojelemiseksi luonnon katastrofeilta, myös maanjäristyksiltä ja hyökyaalloilta, on ensisijainen tavoite.

Vaikka vastuu luonnonkatastrofeihin reagoimisesta onkin ensisijaisesti valtiolla, jossa katastrofi tapahtuu, ja unionilla on vain tukitehtävä, vuonna 2001 perustetulta yhteisön pelastuspalvelumekanismilta puuttui resursseja ja toimivaltaa. Toisin sanoen se ei ole riittänyt täyttämään tarpeita.

Tämä uudelleenlaadittu parannettu ehdotus ansaitsee kiitokset. Sen avulla edistetään parempaa koordinointia ja nopeampaa hädässä olevien ihmisten tukea. On kuitenkin tehtävä vielä enemmän, ja mallia on kehitettävä edelleen, ei pelkästään Barnierin selvityksen pohjalta vaan myös ympäristövaliokunnan tarkistusten avulla. Niistä haluan korostaa seuraavaa: pelastuspalvelualan yhteistyön on perustuttava eurooppalaiseen strategisen koordinoinnin keskukseen, joka vastaa hätätiloja koskevan tiedon keräämisestä ja jakamisesta sekä tarjoaa lisäresursseja nopean toiminnan mahdollistamiseksi luonnonkatastrofien torjumiseksi; yhteisöjen osallistumisen ehkäisyyn ja reagointiin, mihin ne tarvitsevat niin koulutusta kuin tiedotustakin, sekä tukiyksiköiden koulutukseen tehtävien investointien lisäämiseen.

  Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen jäsen Papadimoulisia erinomaisesta työstä. Hänen mietinnössään osoitetaan käytännön kannalta se, mistä jo sovittiin solidaarisuusrahastoa koskevassa mietinnössä, joka on pelastuspalvelualan toimien oikeudellinen ja taloudellinen perusta.

Tällä hetkellä Euroopan unionilla on taloudellisia keinoja ja vuonna 2001 perustetun yhteisön pelastuspalvelumekanismin kautta saatuihin kokemuksiin perustuvaa uutta tietoa, joiden avulla voimme parantaa välineen käytännön toimintaa ja tehokkuutta. On totta, että katastrofeissa hätäavun on tultava ensisijaisesti paikalliselta tasolta ehkäisy- ja jälleenrakennustoimenpiteineen, mutta on myös totta, että tarvitaan kriisinhallintatoimenpiteitä, joita voidaan ja pitääkin koordinoida yhteisön tasolla, jos haluamme saavuttaa merkittävää mittakaavaetua ja ennen kaikkea parantaa tehokkuutta.

Lisäksi, kun katastrofin laajuus ylittää paikallisen tai jopa kansallisen valmiuskyvyn, olisi suotavaa voida tarjota nopeaa lisäapua muista valtioista ja hyödyntää niiden käytettävissä olevia taitoja ja resursseja. Itse asiassa meidän on muistettava, että monissa tapauksissa suurilla katastrofilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, jotka ulottuvat naapurivaltioiden alueille.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa myös asianmukaisen maankäytön suunnittelun ja katastrofien ehkäisyn ja hallinnan merkityksestä riskien vähentämisen kannalta. Yhteisön pelastuspalvelumekanismia on vahvistettava, jotta voidaan tarjota koordinoituja tukitoimia hätätilanteissa ja edistää sellaisen Euroopan unionin kehitystä, joka kykenee tarjoamaan omille kansalaisilleen varmuutta ja turvallisuutta. Katson, että meidän on opittava täyttämään nämä oikeutetut odotukset.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki opimme menneestä ja omista kokemuksistamme, ja minusta katastrofien ehkäiseminen on ala, jolla me toimimme juuri näin. Esittämänne asiakirjat ja jäsen Papadimoulisin erinomainen mietintö ovat pyrkimys hyödyntää näitä kokemuksia oikein.

On tarkasteltava kolmea näkökohtaa: ensinnäkin ehkäiseviä toimenpiteitä, toiseksi tukitoimia kriisitilanteessa ja kolmanneksi sitä, kuinka jälkivaikutuksista selvitään. Vaikka Euroopan unioni voi tehdä paljonkin ehkäisevien toimenpiteiden alalla, valitettava tosiasia on, että katastrofit iskevät erilaisille alueille erilaisista syistä, joten kaikkein tärkeitä on, että me täällä Euroopan unionissa opimme toisiltamme. Juuri tässä Euroopan unionilla on erityinen tehtävä.

Kriisitilanteessa toteutettavissa tukitoimissa unionin on täytettävä tehtävänsä koordinoijana. Jäsenvaltioita ei pidä vapauttaa vastuusta, sillä katastrofien ehkäiseminen on ja tulee olemaan kansallisella vastuulla. Tämän vuoksi suhtaudun äärimmäisen kriittisesti EU:n tämän hetkisiin välinehankintoihin, jotka vaikuttavat yritykseltä tehdä sama asia kahteen kertaan, mikä ei varmasti ole hyväksi. On tärkeää, ettei asioita tehdä kahteen kertaan, ja meidän on tämän vuoksi keskityttävä jäsenvaltioiden nykyisten resurssien hyvään koordinointiin.

Seuraava vaihe on seurausten hallinta, ja Euroopan unioni on jo perustanut tätä varten kriisintorjuntajärjestelmän – solidaarisuusrahaston. Tässäkin meidän on pohdittava, kuinka sitä voitaisiin käyttää tehokkaammin, mahdollisesti muuttamalla perusasteita ja keskittymällä käsittelemään vain koko Eurooppaa koettelevia kriisejä.

  Evangelia Tzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kansalaisten suojeleminen onnettomuuksilta ja luonnonkatastrofeilta on suorassa yhteydessä heidän taloudelliseen ja sosiaaliseen turvaansa. Viime vuosina luonnonkatastrofien määrä on kasvanut valtavasti, minkä vuoksi jäsenvaltioiden hallitusten pyynnöt saada tukea pelastuspalvelumekanismilta ovat myös lisääntyneet valtavasti.

Pelastuspalvelu on monimutkainen järjestelmä, joka käsittää ennaltaehkäisemisen, tukitoimet ja lopuksi kunnostuksen ja korjauksen. Katson, että ehdotettua uudelleenlaatimista koskeva jäsen Papadimoulisin erinomainen mietintö parantaa neuvoston ehdotusta tavalla, joka vahvistaa unionin tukitoimia ja täydentäviä toimia tarvittaessa.

Haluan kuitenkin korostaa eri osapuolten jatkuvaa tarvetta saada ohjeita, ja minusta kansalaisetkin tarvitsevat enemmän tietoa, erityisesti korkea riskin aloilla, sillä näin voidaan parantaa ennaltaehkäisyä ja valmiuksia kyseisillä aloilla.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puheenvuoron käyttäneitä erinomaisista huomioista. Ennen kuin tarkastelen tarkistuksia, vastaan Barnierin selvitystä koskevaan kysymykseen ja totean, että komissio on jo aloittanut työt monilla selvitykseen liittyvillä aloilla, joista tärkein on tietysti pelastusmoduulien kehittäminen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa on järjestetty kokouksia sen varmistamiseksi, minkä tyyppisiä moduuleja kussakin tapauksessa olisi oltava saatavilla, sekä jokaisen moduulityypin erityisehtojen ja edellytysten määrittämiseksi.

Toinen työsarka on harjoitukset, ja vaikka mitään päätöstä Barnierin selvityksessä esitetyn yhteisön instituutin perustamisesta ei ole tehty, ehdotamme joka tapauksessa sellaisen keskusten verkoston kehittämistä, jolla jatkettaisiin nykyistä harjoitteluohjelmaa.

Olemme samaa mieltä siitä, että seuranta- ja tiedotuskeskuksen asemaa on vahvistettava. Olemme jo pyytäneet lisäämään keskuksen työntekijöiden, virkamiesten, määrää. Olemme myös pyytäneet jäsenvaltioita antamaan meille ensi vuonna mahdollisuuden käyttää tiettyjä asiantuntijoita seuranta- ja tiedotuskeskuksessa.

Lopuksi totean, että komissiolla on kaksi lainsäädäntöehdotusta, joista toinen koskee rahoitusta ja toinen vuonna 2001 tehdyn päätöksen uudelleenlaatimista. Tämä antaa meille mahdollisuuden tehdä työtä toisella alalla, kuljetusalalla, josta puhuin aiemmin.

Mitä tulee tarkistuksiin, Euroopan parlamentti on esittänyt joukon merkittäviä tarkistuksia pelastuspalveluvalmiuksien vahvistamiseksi yhteisön tasolla. Tarkistukset koskevat pelastuspalvelutuen nopean kuljetuksen turvaamistarvetta, varhaisvaroitusjärjestelmien merkitystä, pelastuspalvelumoduulien yhteensopivuutta sekä tehtävää, joka mekanismilla voi olla Euroopan unionin kansalaisten auttamisessa.

Komissio voi hyväksyä suurimman osa ehdotetuista tarkistuksista. Jotkut niistä aiheuttavat kuitenkin joitakin ongelmia, eikä niitä voida hyväksyä sellaisenaan. Tarkoitan tarkistuksia, jotka koskevat ennaltaehkäisyyn liittyviä toimenpiteitä, kansanterveyttä ja meren tahallista pilaamista.

Mitä tulee ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, komissio haluaa korostaa, että pelastuspalvelun rahoitusta koskeva ehdotus kattaa tämän alan toimet. Yhteisön pelastuspalvelumekanismi on suunniteltu kattamaan toimet valmiuksien ja tukitoimien aloilla. Komissio on kuitenkin samaa mieltä Euroopan parlamentin kanssa ennaltaehkäisevien toimien merkityksestä, ja se on luvannut edistää niitä asianmukaisessa kehyksessä.

Mitä tulee kansaterveyden huomioon ottamiseen, komissio tunnustaa, että pelastuspalvelutoimilla tähdätään hyvin usein kansanterveyden suojelemiseen. Euroopan unionin tasolla perustettu pelastuspalvelumekanismi ei kuitenkaan ole osa kansanterveyspolitiikkaa, jonka kattavat muut yhteisön mekanismit, kuten tämän alan yhteisön toimintaohjelma.

Mitä tulee meren tahattomaan tai tahalliseen pilaamiseen, komissio tukee täysin ehdotusta, jonka mukaan pelastuspalvelumekanismin on kyettävä toimimaan tapauksissa, joissa laaja-alaista meren pilaantumista on aiheutettu tahattomasti tai tahallisesti. Euroopan komission ehdotus, jonka mukaan ulottuvuutta laajennetaan siten, että se kattaa myös ihmisen aiheuttamat katastrofit, kattaa tämän mahdollisuuden. Termi "tahallinen" meren pilaaminen viittaa kuitenkin tavallisesti pienten öljymäärien heittämiseen pois laivoista, ja komissio haluaa välttää tulkintaa, jonka mukaan asetuksen soveltamisala kattaisi tällaisen vähäisen öljyn poistamisen. Komission olisi käytännössä mahdotonta saada mekanismia käyntiin – ja kuten aiemmin totesin, meillä ei ole tarpeeksi henkilöstöä – ja tällaisia vähäisten määrien päästämisiä mereen on käsiteltävä jokaisen valtion omin keinoin. Tämän vuoksi emme hyväksyneet näitä tarkistuksia.

Lopuksi komissio korostaa, että monet tarkistukset liittyvät nykyisen lainsäädännön näkökohtiin. Komissio tukee pääosin joitakin näistä tarkistuksista. Toimielinten välinen sopimus uudelleenlaatimisen tekniikan käytöstä ei kuitenkaan salli komission hyväksyä niitä, paitsi jos ne ovat ratkaisevan merkittäviä ehdotuksen uusien säännösten soveltamiseksi tai perustuvat suoraan uusiin säännöksiin. Komissio pitää nämä asiat kuitenkin mielessä tämän alan politiikkamme kehittämisen yhteydessä.

Tässä olivat tärkeimmät kohdat, joissa komission kanta poikkeaa Euroopan parlamentin mietinnössä esitetystä kannasta. Haluan kuitenkin korostaa, että nämä mielipide-erot eivät varjosta yhteisiä tavoitteitamme. Hyväksymme täysin Euroopan parlamentin kunnianhimoisen tavoitteen kehittää hyvin vahvoja yhteisön tukivalmiuksia pelastuspalvelun alalla niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolellakin, ja kiitämme teitä tuestanne. Toimitan Euroopan parlamentin sihteeristölle täydellisen luettelon komission kannasta tarkistuksiin. Onnittelen vielä kerran esittelijä Papadimoulisia erinomaisesta työstä.

  Puhemies Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Euroopan parlamentti tarkastelee nyt vuonna 2001 perustetun pelastuspalvelumekanismin tarkistusehdotusta. Katastrofit asettavat epäilemättä suuria paineita niistä kärsineille. Koordinoitu yhteisön pelastuspalvelumekanismi ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan, varsinkaan tässä ehdotuksessa esitetyssä muodossa.

Jokaisessa jäsenvaltiossa pelastuspalvelu rahoitetaan verovaroista. Jokaisen valtion on valittava, kuinka kansalaisilta kerätyt verotulot jaetaan. Tähän ehdotukseen saattaa liittyä vaara, että tietyt jäsenvaltiot päättävät investoida mahdollisimman vähän resursseja kansallisen pelastuspalveluun, luottaen muiden EU:n jäsenvaltioiden tukeen katastrofitapauksissa. Tällainen vapaamatkustamiseen liittyvä ongelma on hyvin vakava ja epäreilua niiden valtioiden kansalaisia kohtaan, jotka valitsevat vahvan pelastuspalvelun. Kun on kyse kansainvälisistä pyrkimyksistä, niitä on koordinoitava YK:n humanitaarisen avun koordinaatioyksikön kautta jäsenvaltioiden rahoituksella, ilman EU:ta.

Komission asiakirjassa puhutaan myös nopean toiminnan joukoista ja siitä, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava saatavilla olevista resursseista, myös armeijan resursseista ja valmiuksista, kun kriisivaltio pyytää tämän tyyppistä apua. Junilistan vastustaa päättäväisesti näitä ehdotuksia. Valtion armeijan resurssit ovat kyseisen kansakunnan asia, ja jokaisen jäsenvaltion on itse päätettävä, otetaanko nämä resurssit käyttöön vaiko ei.