Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 24. lokakuuta 2006 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

(Istunto avattiin klo 9.05.)

  Puhemies. Hyvä jäsen Carnero González, pyydätte puheenvuoroa. Oletan, että kyseessä on työjärjestyspuheenvuoro. Minkä artiklan nojalla haluatte käyttää puheenvuoron?

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, halusin vain mainita tiedotusvälineiden raportin, jonka mukaan tänä aamuna joukko aseistettuja miehiä sieppasi Gazassa espanjalaisen Euroopan kansalaisen Emilio Morenattin. Pyydän teitä vetoamaan neuvoston puheenjohtajavaltioon ja komissioon, että ne tekisivät kaiken voitavan...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. Tämä ei ole työjärjestyspuheenvuoro. Ymmärrän huolenne, mutta työjärjestystä on noudatettava. Otan asianmukaisesti huomioon sen, mitä sanoitte.

2. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

3. Päätös kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä

  Puhemies. Neuvosto pyytää käsittelemään kiireellisenä ehdotuksen neuvoston asetukseksi yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnoinnista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 639/2004 muuttamisesta (KOM(2006)0433 - C6-0295/2006 - 2006/0148(CNS)).

Kuka käyttää puheenvuoron kalatalousvaliokunnan puolesta?

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kalatalousvaliokunnan puheenjohtajan Morillonin poissaolon vuoksi käytän puheenvuoron valiokunnan puolesta tukeakseni kiireellistä käsittelyä koskevaa neuvoston pyyntöä. Kuten totesitte ja kuten komissio ehdottaa, käsittelemme kalastuslaivastojen hallinnoinnista annettuun asetukseen (EY) N:o 639/2004 tehtävän muutoksen vahvistamista.

Syrjäisimmillä alueilla kalatalousala kärsii rakenteellisesta epävarmuudesta. Euroopan kalatalousrahastosta annettuun neuvoston asetukseen sisällytettiin kyseisten alueiden tukemiseksi neuvoston ja komission yhteinen julistus kyseisille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen uusimiseen myönnettävää julkista tukea koskevien poikkeusten jatkamisesta 31. joulukuuta 2006 saakka.

Vaikka jatkoaika päättyy kahden kuukauden kuluessa, asetusta ei ole voitu saattaa voimaan yhteisön oikeusjärjestyksen hitaan päätöksentekoprosessin vuoksi. Valiokuntamme kannattaa kiireellistä käsittelyä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta alalle voidaan myöntää tukea viipymättä.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön käsitellä asia kiireellisenä.)

  Puhemies. Näin ollen tästä kohdasta äänestetään ensi torstaina klo 11.30 alkavissa äänestyksissä, ja määräaika tarkistusten jättämiselle on huomenna keskiviikkona klo 10.00.

4. Unkarin vuoden 1956 kansannousun muisto

  Puhemies. Hyvät kuulijat, haluan nyt antaa seisaaltani julkilausuman lokakuun 1956 "Unkarin kansannoususta".

Puoli vuosisataa sitten Unkarin kansa nousi kapinaan kommunistista diktatuuria ja vieraan valtion miehitystä vastaan.

Lokakuun 23. päivänä 1956 unkarilaiset yliopisto-opiskelijat järjestivät Budapestin kaduilla mielenosoituksen kommunistihallitusta vastaan, ja heidän joukkoonsa liittyi pian kansalaisia kaikista ammatti- ja yhteiskuntaluokista.

Kerrottakoon, että tämä on ensimmäinen politiikkaan liittyvä lapsuusmuistoni. Tuohon aikaan kotimaani uutisissa kerrottiin jatkuvasti Unkarin kansan vastarinnasta. Muistan opettajan näyttäneen meille koulussa tapahtumapaikan kartalta, ja muistan myös radiolähetykset ja sanomalehtien valokuvat palaneista T-34-panssarivaunuista Budapestin keskustassa. Ymmärsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti vapaustaistelun merkityksen.

Toiveikkuus kesti kaksi viikkoa. Sen jälkeen radiolähetykset loppuivat ja uutisointi hiljeni kokonaan, ja tuon hiljaisuuden aikana tuhannet saivat surmansa ja sadat pakenivat maasta. Jonkin aikaa Budapestin kapinoitsijat toivoivat vapaiden länsimaiden rientävän avukseen, mutta niin ei käynyt. Jonkin aikaa heille uskoteltiin, että ne tulisivat.

Seurasimme voimattomina sivusta, miten tuhannet unkarilaiset miehet, naiset ja lapset pakenivat kotimaastaan hakien turvapaikkaa länsimaista. Tämä oli sanoinkuvaamaton murhenäytelmä Unkarin kansalle, mutta myös ensimmäinen särö neuvostojärjestelmän panssarissa – särö, joka kasvaessaan johti lopulta Berliinin muurin murtumiseen – ja epäilemättä merkittävä vaihe Unkarin historiassa.

Toinen kansannousun kannalta tärkeä tapahtuma oli samoihin aikoihin, kesäkuun lopussa, Puolan Poznańissa järjestetty kapina, jossa Cegielskin tehtaan työntekijät vaativat "leipää ja vapautta". Nämä tapahtumat liittyivät epäilemättä toisiinsa. Tämänvuotisissa Poznańin vuoden 1956 tapahtumien muistojuhlallisuuksissa Unkarin presidentti László Sólyom itse asiassa totesi, että "Poznań ja Unkari nousivat yhdessä neuvostomiehitystä vastaan. Lokakuun 24. päivänä 1956 unkarilaiset marssivat kaduille kantaen kylttejä, joihin oli kirjoitettu "Poznań-Varsova-Budapest'".

Tämä antoi alkusysäyksen myöhemmille tapahtumille, vaikkakin vasta pitkän ajan kuluttua. Aikaa kului ennen Prahan kevättä vuonna 1968. Aikaa kului ennen Puolassa vuonna 1970 alkaneita lakkoja, jotka johtivat Solidarność-liikkeen tunnustamiseen kymmenen vuotta myöhemmin. Tätä liikettä voisi verrata muurin hajottaneeseen hakkuun.

Historia toisti itseään vuonna 1989. Unkari ja Puola ottivat ensimmäisen askelen kohti Euroopan jälleenyhdistymistä, ja nähdäkseni tämä on sopiva tilaisuus lainata Albert Camus'tä Unkarin kansannousun ensimmäisenä vuosipäivänä vuonna 1957.

Camus sanoi: "Valloitettu ja kahlehdittu Unkari on tehnyt vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta enemmän, kuin mikään muu Euroopan kansa 20 vuoteen [...]. Euroopan nykyisen eristyneisyyden vuoksi meillä on vain yksi keino pysyä uskollisina Unkarille: emme saa koskaan omassa keskuudessamme tai muuallakaan luopua siitä, minkä vuoksi unkarilaiset sankarit kuolivat, emmekä koskaan hyväksyä edes epäsuorasti sitä, mikä heidät tappoi. Meidän olisi tosin vaikea kyetä tällaisiin uhrauksiin. Voimme kuitenkin edes yrittää sitä yhdistämällä vihdoinkin Euroopan, unohtamalla erimielisyytemme, korjaamalla omat virheemme, ponnistelemalla entistä kovemmin ja vahvistamalla solidaarisuuttamme."

Nykyinen jälleenyhdistynyt Eurooppa on valmistautunut ottamaan uusia edistysaskeleita ja levittämään eurooppalaista henkeä vielä laajemmalle sekä samalla edistämään sellaisen maailman rakentamista, jossa vapauden, solidaarisuuden ja kehityksen periaatteet ovat toimintamme ohjenuora.

Olemme tämän velkaa niille, jotka kuolivat vapaan Euroopan puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, muistamme tänään 50 vuoden takaista Unkarin kansannousua, jolloin epätoivoiset ihmiset nousivat kapinaan totalitaarista diktatuuria vastaan. Muistamme tänään syksyn 1956 tapahtumia, koska silloiset teot tehtiin meidän kaikkien puolesta. He puolustivat ylpeästi vapauden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian periaatteita. He puolustivat ihmisarvoa ja antoivat sille uutta pontta osoittamalla mieltään vielä silloinkin, kun panssarivaunut murskasivat heidät alleen. He lähtivät maanpakoon meidän kaikkien puolesta ja kärsivät meidän kaikkien puolesta säilyttääkseen siten tämän muiston meidän kaikkien puolesta kautta vuosien ja vuosikymmenten.

Unkarin kansannousun sankarit ovat meidän kaikkien sankareita. He ovat Euroopan sankareita. Muistamme heitä tänään, koska olemme kiitollisuudenvelassa heidän jättämästään perinnöstä. Osoitamme kunnioitusta heidän saavutuksilleen, koska etenkin meitä Euroopan parlamentin jäseniä yhdistää lupaus siitä, ettei vapautta ja ihmisarvoa enää koskaan aseteta tällä tavalla kyseenalaisiksi Euroopassa. Heidän elämänsä on meille selvä muistutus niistä saavutuksista, joihin ihmiskunta yltää, kun sen on pakko puolustaa Euroopan arvoja ja kunniaa. Kumarramme heidän edessään.

Budapestin joukkomielenosoituksista 23. lokakuuta 1956 alkaneet ja neuvostojoukkojen lähettämiseen 4. marraskuuta päättyneet tapahtumat olivat vallankumous vapauden puolesta. Unkarin kansannousuun osallistuneet käyttivät siitä aivan oikeutetusti nimeä vallankumous, forradalom. Sitä vastoin tuolloin vallassa olleet kommunistit syyttivät heitä epäoikeudenmukaisesti vastavallankumouksen, ellenforradalom, suunnittelusta. Näitä käsitteitä ei erota toisistaan vain pieni unkarinkielinen sananpätkä. Niiden välillä on valtava ero. Se on vapauden ja orjuuden välinen ero.

Unkarin kansa toimi eurooppalaisten arvojen puolesta, sillä vapaus, jonka puolesta Unkarin kansannousun sankarit taistelivat ja kuolivat, on osa eurooppalaista identiteettiä. Meillä on samat päämäärät kuin noilla unkarilaisilla tuolloin. Mikään ei voisi paremmin valaista noiden tapahtumien voimaa kuin se, että vietämme tänään Unkarin vuoden 1956 kansannousun muistopäivää parlamentissa yhdessä vapailla vaaleilla valittujen Euroopan parlamentin unkarilaisjäsenten kanssa. Minulle tämä edustaa aina sukupolveni ihmettä. Unkarin vapaudesta on tullut Euroopan vapaus, ja vapaa Eurooppa säilyy Unkarin vapauden takuumiehenä.

Budapestin ja Unkarin nykyisten tapahtumien valossa haluan vain ilmaista Euroopan parlamentin unkarilaisjäsenille heidän poliittisesta ryhmästään riippumatta suuren arvonantoni siitä, että heidän ansiostaan olemme päässeet sopuun yhteisestä asiakirjasta, yhteisestä päätöslauselmasta. Tämä on osoitus siitä, että päivänpolitiikan erimielisyyksistä huolimatta meitä yhdistävät yhteiset periaatteet.

Kehotan Budapestin kiistojen kaikkia osapuolia toimimaan maltillisesti, ettei mielenosoittajia kohdeltaisi kohtuuttoman ankarasti, sillä meitä yhdistävät yhteiset arvot, nimittäin vapauden arvot, jotka toimivat yhdyssiteenämme sekä vuoteen 1956 että nykypäivään, vuoteen 2006. Asettakaamme aina kaikissa erimielisyyksissä nämä yhteiset arvot tärkeimmälle sijalle.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään vietetään unkarilaisten neuvostoliittolaisia sortajiaan vastaan järjestämän kansannousun vuosipäivää. Se ja ensi keväänä vietettävä Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50. vuosipäivä liittyvät toisiinsa.

Nämä tapahtumat ajoittuivat lähelle toisiaan, ja niiden vaikuttimena oli sama perusajatus. Rooman sopimuksille oli tunnusomaista vapauden aate ja vapaiden ihmisten yhdistäminen. Unkarin kansannousun henki oli täsmälleen sama. Unkarin kansa halusi vapautua järjestelmästä, johon se oli pakotettu. Se halusi vapaan kansan itsemääräämisoikeuden. Sen oli taisteltava pakkojärjestelmää ja sellaista mahtia vastaan, joka halusi viedä siltä tuon oikeuden.

Muistamme 50 vuotta myöhemmin noita miehiä ja naisia, jotka taistelivat siitä oikeudesta, jonka Euroopan unioni nykyisin takaa jokaiselle ihmiselle, nimittäin oikeudesta elää vapaana ja päättää omista asioistaan demokraattisessa kansainvälisessä yhteisössä. Nuo miehet ja naiset, joiden oli vastustettava sortajiaan saadakseen tuon oikeuden, ovat Euroopan historian todellisia sankareita. Heillä ei ollut aseita, he eivät pystyneet vastustamaan armeijaa ja kohtasivat panssarivaunut paljain käsin ja uhmakkaasti – nämä kuvat ovat meille kaikille tuttuja.

Näiden miesten ja naisten osoittama rohkeus ansaitsee kunnioituksemme. Arvoisa puhemies, aivan kuten edellinen puhuja ja te huomautitte, tämä rohkeus ja se asenne, joka vallitsi Unkarin lisäksi myös Puolassa ja 12 vuotta myöhemmin Tšekkoslovakiassa, kuuluvat mielestäni myös eurooppalaiseen perintöön. Ne osoittavat, että Euroopassa miehet ja naiset ovat aina olleet valmiita omistamaan elämänsä vapaudelle. Noiden miesten ja naisten rohkeus on yksi niistä parhaista asioista, joita Unkarilla on tarjota Euroopalle. Se kuuluu myös niihin parhaisiin asioihin, joita eurooppalaisten on varjeltava.

Mielestäni Berliinin muurin murtuminen myöhemmin, ylipäänsä mahdollisuus muurin purkamiseen, ja rautaesiripun poistaminen saivat alkunsa niinä päivinä, joiden muistoa tänään vietämme. Kulloisenkin sorron julmuudesta tai diktatuurin ankaruudesta riippumatta on täysin selvää, että ne eivät jatku ikuisesti. Millään sortotoimilla ei voida pitkäaikaisesti tukahduttaa ihmisten vapaudenkaipuuta, ihmiskunnan vapaudenkaipuuta. Kaikki diktatuurit ihmiskunnan historiassa ovat romahtaneet jossain vaiheessa. Kommunistis-stalinistisen diktatuurin tavoin myös muut maailman diktatuurit kaatuvat. Se tarkoittaa, että unkarilaisten miesten ja naisten 50 vuotta sitten osoittama rohkeus on samaa rohkeutta, jota miehet ja naiset osoittavat nykyään muualla maailmassa vastustaessaan sortoa omassa elinpiirissään. Taistelu ei ole ohi, vaan se jatkuu.

Viettämällä näiden tapahtumien 50:ttä muistopäivää muistamme myös sitä, että Unkarin kansa on onnistunut saavuttamaan kotimaassaan demokratian ja vapauden vaihtamalla sen lain, jolla se pakotettiin liittymään itäblokkiin, vapauden lakiin, jonka tuoman itsemääräämisoikeuden turvin se on liittynyt Euroopan unioniin. On aivan eri asia liittyä omaehtoisesti kansainväliseen yhteisöön omasta vapaasta tahdostaan kuin joutua väkipakolla liitetyksi. Juuri tämä on se jättimäinen edistysaskel, joka Euroopassa on otettu kuluneiden 50 vuoden aikana.

Kansannousu tapahtui kun olin vain kymmenen kuukauden ikäinen pieni vauva. Olin lapsi vuonna 1956. Se, että olen saanut elää vapaudessa, on suunnaton etuoikeus, jota sukupolveni unkarilaisilla ei ollut. Olen siitä kiitollinen, mutta vielä onnellisempi olen siitä, että tässä nykyisessä elämänvaiheessa me vapaaseen Länsi-Eurooppaan syntyneet voimme elää yhdessä eurooppalaisina samassa unionissa niiden kanssa, jotka syntyivät sorron aikana. Tämä on hienoin lahja, minkä sukupolveni täällä ja Unkarissa voi saada.

(Suosionosoituksia)

  Bronisław Geremek, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä haluaa osoittaa kunnioitustaan Unkarin vuoden 1956 kansannousulle, vapauden puolesta rohkeasti ja määrätietoisesti taistelleelle Unkarin kansalle, tukahduttamistoimien uhrien muistolle ja kokonaisen kansan kärsimyksille.

Vuosi 1956 oli käännekohta Euroopan nykyhistoriassa. Kuten puhemies totesi, kesäkuussa 1956 puolalaisten työläisten kapina Poznańissa tukahdutettiin verisesti. Puolassa 1956 toteutettu hallintojärjestelmän vapauttaminen jäi lyhytaikaiseksi. Kyseistä vuotta leimasivat Unkarin tapahtumat. Unkarin kansannousu oli kansasta lähtöisin, kansallinen ja kommunismin vastainen. Neuvostoarmeija kukisti sen armotta. Veristen tukahduttamistoimien tapahtumapaikkana olivat Budapestin kadut, ja terrori ja sorto jatkuivat Unkarissa vielä pitkään.

Vietämme tänään tätä vuosipäivää yrittämättä selvittää tilejä menneisyyden kanssa. Kirjatakseen nämä tapahtumat vapaan Euroopan historiaan ja vahvistaakseen yhteenkuuluvuudentunnettaan Euroopan unioni tarvitsee kuitenkin yhteisen muistin. Miesten ja naisten sankaritekoja vuonna 1956 ei voida unohtaa. On muistettava Imre Nagy, kommunisti, josta tuli kommunismin vastaisen kansannousun päähenkilö ja joka murhattiin raukkamaisesti epämääräisissä olosuhteissa. On muistettava István Bibó, suuri ajattelija, joka toimi vapauden ja demokratian puolesta ja joka vangittiin ja tuomittiin hiljaisuuteen loppuiäkseen.

Emme saa unohtaa, että Eurooppa ilmaisi kyllä närkästyksensä vuoden 1956 dramaattisista tapahtumista, mutta jäi voimattomaksi sivustakatsojaksi. Euroopan on otettava tästä opiksi nykypäivää ja tulevaisuutta ajatellen. Sen on oltava vahva, yhtenäinen ja solidaarinen. Sen on löydettävä olemassaolonsa tarkoitus vapaudesta, demokratiasta sekä ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien kunnioittamisesta. Unkarin puolesta on toivottava, että unkarilaiset ja heidän johtajansa saavat vuonna 1956 osoitetusta rohkeudesta voimaa löytääkseen tarvittavan viisauden, jotta julkinen hyöty ja yhteinen etu asetetaan nykypäivänä poliittisten erimielisyyksien yläpuolelle.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, läpi historian kulkee muutama punainen lanka, joista yhteen olemme tässä tarttuneet. Tapahtumat saivat alkunsa 17. kesäkuuta 1953 Saksasta, etenivät sen jälkeen Puolaan ja Unkariin vuonna 1956 ja Tšekkoslovakiaan vuonna 1968, kunnes kommunismi vihdoin kärsi tappion.

Unkarin kansannousu oli kapina demokratian puolesta. Se oli kansallinen mutta myös poliittinen kapina. Muistutan teitä Petőfi-ryhmästä: niistä unkarilaisista älymystön edustajista, jotka perustivat työläisneuvostot yhdessä työläisten kanssa ensin Budapestiin ja sitten kaikkialle Unkariin. He yrittivät toiveikkaasti kehittää uusia demokraattisia toimintatapoja. Tämä tapahtui Unkarissa vuonna 1956.

Muistaessamme nyt, 50 vuotta myöhemmin, tätä kansannousua, voimme samalla muistella muutakin, nimittäin Hannah Arendtin syntymän 100. vuosipäivää. Hän oli yksi niistä älymystön edustajista, jotka uskalsivat samassa yhteydessä mainita kaksi totalitaarista järjestelmää: kommunismin ja fasismin. Historia opettaa juuri sen, ettei meillä ole koskaan ollut pysyvää otetta demokratiasta. Pystymme pitämään siitä kiinni vain puolustamalla sitä joka päivä. Puola ja Unkari ovat nykypäivän esimerkki tästä, samoin kuin vaaralliset tapahtumat Ranskassa, jossa fasistiset ja äärioikeistolaiset voimat tekevät työtään. Meidän on jatkettava demokratian puolustamista.

Unkarin ja Puolan kansat 50 vuotta sitten ja Tšekkoslovakia vuonna 1968 sekä tässä maassa fasismia vastustaneet ihmiset osoittivat meille, että joskus on välttämätöntä antaa henkensä demokratian ja vapauden puolesta. Meidän on otettava tämä opetus sydämenasiaksemme ja uskallettava sanoa, että niin fasistinen kuin kommunistinenkin totalitarismi ovat nyt – ja vastaisuudessakin – totalitaristisia järjestelmiä.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskoakseni tuon julki ryhmässäni yleisesti hyväksytyn kannan yhtyessäni siihen näkemykseen, että Unkarin vuoden 1956 kansannousua on pidettävä ennen muuta kansan kapinana vapauden ja itsenäisyyden puolesta. Samoin neuvostoarmeijan veriset tukahduttamistoimet on mielestäni tuomittava varauksetta. Olen yhtä mieltä myös siitä, että unkarilaisten murhenäytelmä on nähtävä vertauskuvallisena tapahtumana: se paljastaa, että järjestelmä, joka hävisi 33 vuotta myöhemmin, koska ei kyennyt uudistumaan perinpohjaisesti, oli keskellä identiteettikriisiä.

Sen sijaan emme voi hyväksyä nykyhistorian yksipuolista tulkintaa, jossa kommunismin aatteesta tehdään syntipukki. Jatkaakseni Unkarin tapahtumien käsittelyä muistutan, että johtoasemassa olevilla kommunisteilla oli merkittävä rooli hallintojärjestelmää vastustavassa liikkeessä. Uudistusmielinen kommunistipääministeri Imre Nagy maksoi hengellään osallistumisestaan kapinallisten toimintaan, mikä on yleisesti tiedossa. Vähemmän tunnettua on, että nuoret kommunistit panivat alulle maineikkaan Petőfi-seuran, jonka toiminnan katsotaan olleen yksi liikkeen alkuunpanijoista. Voisin mainita vielä merkittävän kommunistifilosofin György Lukácsin, joka myös osallistui tähän uudistustaisteluun. Itse asiassa tämä kommunistien innoittama kasvava vastarinta jatkui melko pitkään, mutta valitettavasti heidän kritiikkinsä tukahdutettiin. Historiaa ei kirjoitettu etukäteen, eikä niin tehdä tänäänkään.

Stalinismin rikokset on tuomittava tarpeen mukaan, mutta älkäämme lietsoko uudelleen kylmän sodan henkeä, jolla ei ole koskaan edistetty minkään alan vapautta tai itsenäisyyttä. Jälleenyhdistynyt Eurooppa saa enemmän aikaan katsomalla päättäväisesti tulevaisuuteen.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yli 2 500 panssarivaunua aseettomia ihmisiä vastassa, 75 000 puna-armeijan sotilasta, tuhansia uhreja, Neuvostoliiton valtaan asettaman Kádárin hallituksen ampumat yli 2 000 ihmistä, 12 000 pakkotyöleireille lähetettyä ihmistä ja 200 000 pakolaista ovat vain muutamia niistä hirvittävistä luvuista, joihin tiivistyy erään kansakunnan murhenäytelmä. Ne merkitsivät kuitenkin myös lopun alkua puolueelle ja voimatekijälle, joka häpeällisten ja epäoikeudenmukaisten Jaltan sopimusten jälkeen sai valtaansa puolet maanosastamme.

Ensimmäiset merkit saatiin Berliinissä vuonna 1953, ja niitä seurasivat vapauden vaatimukset Puolan Poznańissa vuonna 1956. Stalin oli kuollut kolme vuotta aiemmin, mutta vaikka Hruštševin raportissa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen XX puoluekokoukselle tuomittiin georgialaisen diktaattorin lukemattomat rikokset, hänen poliittiset seuraajansa syyllistyivät julmiin laittomuuksiin pelätessään vallan luisuvan käsistään Unkarissa.

Kapina muuttui suureksi murhenäytelmäksi. Imre Nagyn uudistusmielinen hallitus syrjäytettiin ja hänet murhattiin. Vasta neuvostokommunismin romahdettua voitiin noiden vuosien uhrien maine vihdoin palauttaa. Unkarin kommunistijohtajat ja Kominform käyttivät heistä nimitystä "roskajoukko", mutta todellisuudessa he symboloivat tuolloin, ja vielä nykyäänkin, sitä ihmisarvoa, jonka yksi historian julmimmista ja väkivaltaisimmista diktatuureista polki jalkoihinsa. Tämän valtavan murhenäytelmän on muistutettava meitä nykypäivänä siitä vastenmielisestä ideologiasta ja poliittisesta järjestelmästä, joka vaati miljoonia uhreja niillä alueilla, joilla se oli voimassa.

Jotkut niistä, jotka tuolloin puolustivat panssarivaunujen käyttöä ja ampumista, arvioivat nykyään näitä toimia uudelleen ja puhuvat tavalliseen tapaansa virheistä. He eivät kuitenkaan sano hylkäävänsä noita ajatuksia, jotka johtivat tuolloin – ja johtavat väistämättä edelleenkin – diktatuuriin ja sortoon. Vain hylkäämällä ja tuomitsemalla nuo ajatukset avoimesti voimme varmistaa vapaan tulevaisuuden. Muistamalla Unkarin syksyistä murhenäytelmää annamme jälleen kerran arvon unionille, joka suojaa ihmisarvoa ja kansojen kunniaa nöyryytyksiltä.

Muistutamme myös, että jotkut hallitukset pitävät edelleen kansalaistensa elämää rautaisessa otteessa ja uhkaavat kansojen vapautta. Näitä ovat lukuisat diktatuurit Pohjois-Koreasta Iraniin ja Kuubaan. Pidämme kuitenkin mielessä myös uusien fundamentalismin muotojen vaarat. Älköön länsi koskaan enää vaietko, ja saakoon Eurooppa olla vapauden ja oikeudenmukaisuuden esitaistelija.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tänään Euroopan parlamentissa vietetään Unkarin 50 vuoden takaisen järkyttävän poliittisen tapauksen muistopäivää. Tuolloin puhjennut kapina, jonka neuvostojoukot raa'asti murskasivat, on avannut monien länsieurooppalaisten silmät Moskovan hallituksen saneleman kommunistisen ideologian vaaroille. Budapestin vuoden 1956 tapahtumien historiallinen merkitys ylittää suuresti niiden paikallisen tai kansallisen merkityksen.

Pystyin 13-vuotiaana koulupoikana käsittämään vain sen, että äitini rakas kotimaa taisteli sankarillisesti kiihkeän vapaudenkaipuunsa innoittamana. Kuvat pääministeri Imre Nagysta ja kenraali Pál Maléterista sekä taistelusta venäläisiä panssarivaunuja vastaan ovat syöpyneet mieleeni. Vastoin parempaa tietoa toivoimme kiihkeästi, että länsimaat lähettäisivät apua. Tunsimme hyvin suurta myötätuntoa uhreja ja pakolaisia kohtaan. Vanhempani opettivat minulle tuolloin, että Unkari ei ole itäeurooppalainen vaan keskieurooppalainen maa, jolla on vahvat uskonnolliset siteet ja kulttuurisiteet Länsi-Eurooppaan.

Nyt, 50 vuotta myöhemmin, neuvostoblokki on purettu ja kahdeksan – pian jopa kymmenen – entistä satelliittivaltiota kuuluu Euroopan unioniin. Miten olemme käyttäneet tätä takaisin saatua vapautta? Kansallissosialismi kukistettiin vuonna 1945 ja kommunismi 45 vuotta myöhemmin. Tuliko niiden tilalle mitään myönteistä? Pystymmekö rakentamaan noiden ideologioiden raunioille suvaitsevaisuuteen, vastuuseen ja lähimmäisenrakkauteen perustuvan yhteiskunnan? Tämän saavuttamiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.

Koska Alankomaiden jälleenrakentaminen viisivuotisen miehityksen jälkeen kesti 15 vuotta, 50-vuotisen sorron haavojen paraneminen kestää todennäköisesti muutaman sukupolven ajan. Saakoon Unkarin kansa osoittaa rohkeutta ja voimaa voittaakseen yhdessä menneet ja tehdäkseen yhteistyötä rauhallisen ja vapaan tulevaisuuden puolesta.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kommunismin vastaisen kansannousun 50. muistopäivän vietto kohdistaa huomiomme Ferenc Gyurcsányn sosialistihallituksen nykyiseen kriisiin. Unkarin uusi eliitti on hyödyntänyt vuoden 1956 kansannousua ja kommunismin symboleja oikeuttaakseen liberalismin.

Tällä strategialla halutaan laillistaa nykyinen hallitus sen kommunistiseen älymystöön tunteman hengenheimolaisuuden vuoksi ja rauhoittaa kansaa, jonka sosiaalinen asema alkaa vakavasti heikentyä liberalismin vaikutuksesta. Todellisuudessa kommunismia käytetään valheellisin yhteiskunnallisin perustein tekosyynä ihmisten riistolle, kuten Kiinassa nykyään tehdään.

Unkarin paikka on Euroopan unionissa, sillä totalitarismin vastustamisesta saamansa kokemuksen vuoksi se tuo mukanaan uudenlaista poliittista herkkävaistoisuutta ja pystyy valamaan kansalaisiin toivoa, kuten vuonna 1956.

Pääministeri Ferenc Gyurcsány on myöntänyt valehdelleensa talouden tilasta voittaakseen vaalit viime huhtikuussa, ja äärioikeiston protestointi häntä vastaan on saanut Budapestissa 100 000 ihmistä osoittamaan mieltään 50. vuosipäivän johdosta. Mielenosoittajien yhteenotot poliisin kanssa kaduilla kestivät tuntikausia ja johtivat pidätyksiin ja loukkaantumisiin. Johtavan oikeisto-oppositiopuolueen kannattajat vaativat itselleen vuoden 1956 todellisten perillisten asemaa.

Mielestäni tässä tapauksessa ei kirjoiteta uudelleen historiaa, joka on yleisesti tiedossa tai jota Euroopan sosialistit ja kommunistit eivät tunnusta. On aivan liian helppoa vedota tunteisiin palauttamalla mieliin Neuvostoliiton kommunismin nimissä tekemissä iskuissa surmansa saaneet miehet, naiset ja lapset. Italian kommunistit, Unkari ja kommunistipuolueen johto vastustivat Neuvostoliiton tuella Unkarin vallankumouksellisia. Puoluesihteeri Palmiro Togliatti ja hänen seuraajansa Luigi Longo ilmoittivat moneen otteeseen puoltavansa internationalistisen oikeuden voimaansaattamista jopa vuosienkin kuluttua.

Italian tasavallan nykyinen presidentti Giorgio Napolitano tuomitsi L’Unità-sanomalehdessä vallankumoukselliset roistoiksi ja halpamaisiksi huligaaneiksi. Hän ei peru lausuntoaan elämäkerrassaan 50 vuotta myöhemmin, vaan antaa ainoastaan yleisesti tunnetun selityksen, jonka mukaan Italian kommunistipuolue ja koko eurooppalainen sosialismi olivat noina vuosina erottamaton osa Neuvostoliiton johtamaa sosialistiblokkia.

Tuomittavia eivät ole niinkään Neuvostoliiton imperialistiset toimet, vaan ankaran tuomion ansaitsevat pikemminkin ne, jotka tuolloin päättivät innokkaasti kannattaa maahantunkeutumista kommunistisen ja sosialistisen internationalismin nimissä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Euroopan parlamentin keskustelu ja Unkarin kansannousun 50. vuosipäivästä annetut päätöslauselmat ovat jälleen yksi järjestelmällinen yritys kirjoittaa historia uudelleen ja lietsoa kommunisminvastaisuutta.

Kapitalismin edustajien juhlallisuudet sekä Naton pääsihteerin, komission puheenjohtajan ja muiden imperialistijohtajien läsnäolo Budapestin tapahtumassa ovat paras todiste Unkarin kansannousun tavoitteista, sosialistisen järjestelmän kumoamisesta ja kapitalismin vahvistamisesta.

Lisäksi julkaistut viralliset asiakirjat, jotka osoittavat imperialistien olleen aktiivisesti mukana ja tukeneen järjestelmällisesti vallankumousjoukkoja, ovat paras vastaus niille, jotka vääristelevät tapahtumien luonnetta kutsumalla niitä kansannousuksi.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä yrittävät samankaltaisilla demokratiaa ja vapautta koskevilla vaatimuksilla pyhittää kapitalismin raakuudet ja uskotella sen olevan kansojen ainoa vaihtoehto. Samalla ne kätkevät pelkonsa yhteiskunnallisesti välttämätöntä sosialismia kohtaan.

Vasemmiston edustajien asenne sysää heidän niskoilleen valtavan poliittisen vastuun. Vaikka he tuntevat imperialismin heikentävän ja vihamielisen vaikutuksen entisissä sosialistimaissa ja niiden tuhoisan roolin kaikissa ruohonjuuritason liikkeissä, he hyväksyvät imperialistisen propagandan "tasapuolisuuden" nimissä. Heidän suhtautumisensa tapahtumiin ei ole luokkatietoista, ja näin he antavat imperialismille alibin.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Käytän erittäin ylpeänä puheenvuoron Italian uuden sosialistipuolueen nimissä. Se on pieni ryhmä tinkimättömiä italialaisia sosialisteja, jotka ovat aina kulkeneet samaa tietä ja kieltäytyneet sekä oikeiston että vasemmiston tarjouksista, joissa meitä on kehotettu antamaan periksi.

Tämä riippumattomuuden johtoajatus, joka on säilynyt nykypäivään saakka, oli käännekohdassa vuonna 1956. Tuolloin Pietro Nennin johtama sosialistipuolue tuomitsi jyrkästi kommunistien väkivaltaisen hyökkäyksen, joka hukutti unkarilaisten toiveet vereen ja jossa joukoittain kapinallisia sai surmansa. Tämä oli ylpeän kansan kapina. He eivät vastustaneet ainoastaan kommunismin aiheuttamia ruumiillisia ja moraalisia kärsimyksiä vaan myös tunkkaista poliittista ilmapiiriä ja kulttuuria, jotka olivat tukahduttaneet unkarilaisten perinteet, identiteetin ja isänmaallisuuden. Kuten seuraavien vuosien murhenäytelmät osoittivat, kommunismista ja vapaudesta puhuminen on aina ollut ilmeisen paradoksaalista. Italian uuden sosialistipuolueen jäsenet eivät koskaan väsy toistamaan tätä totuutta, jonka Italian kommunistinen puolue liian pitkään kiisti.

Tästä syystä kunnioitamme niiden 5 000 unkarilaisen marttyyrin muistoa, jotka eivät alistuneet epäoikeudenmukaisuuteen ja jotka taistelivat kuolemaan saakka oikeudestaan parempaan tulevaisuuteen, vapauden mahdollisuuteen, demokratiaan ja rauhaan.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

5. Rintasyöpä (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Jan Anderssonin ja Karin Jönsin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä (O-0098/2006) rintasyöpäpotilaiden uudelleenintegroimisesta työmarkkinoille ja sosiaalirahastojen käyttämisestä terveydenhuoltoalan ammattilaisten rintasyöpää koskevaan jatkokoulutukseen (B6-0433/2006),

– Karl-Heinz Florenzin ja Karin Jönsin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä (O-0101/2006) rintasyövän varhaisesta toteamisesta ja hoidosta laajentuneessa Euroopan unionissa (B6-0434/2006) ja

– Anna Záborskán ja Karin Jönsin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä (O-0116/2006) rintasyövästä Euroopan unionissa 5. kesäkuuta 2003 annetusta Euroopan parlamentin päätöslauselmasta ja sitä koskevasta seurannasta (B6-0436/2006).

  Karin Jöns (PSE), kysymyksen laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Špidla, arvoisa komission jäsen Kyprianou, hyvät kollegat, ensinnäkin haluan kiittää kolmen valiokunnan puheenjohtajia Záborskáa, Florenzia ja Anderssonia sydämellisesti heidän suurenmoisesta yhteistyöstään tämän keskustelun valmistelussa. Arvoisa puhemies, haluan kiittää myös teitä.

Rintasyöpä oli esityslistalla kolme vuotta sitten, ja nyt on tulosten alustavan tarkastelun aika, mikä vaikuttaa aivan välttämättömältä. Euroopan unionin 25 jäsenvaltiossa 275 000 naista sairastuu vuosittain rintasyöpään. Rintasyöpäkuoleman riski on toisissa jäsenvaltioissa kaksi kertaa suurempi kuin toisissa. Kaiken huipuksi yhä nuoremmat naiset sairastuvat siihen: pelkästään muutamina viime vuosina alle 40-vuotiaina sairastuneiden naisten määrä on kaksinkertaistunut. Rintasyöpä on edelleen 35–55-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy.

Minua järkyttää kuitenkin myös se, miten radikaaleja hoitokeinoja monissa jäsenvaltioissa edelleen käytetään. Joissakin maissa rinnanpoistoleikkaukset ovat edelleen pikemminkin sääntö kuin poikkeus jopa aivan taudin alkuvaiheessa, vaikka nykyisin 80 prosenttia leikkauksista voidaan tehdä poistamatta rintaa. Kuten huomaatte, edistymme etananvauhtia. Tämä koskee erityisesti uusia jäsenvaltioita, joissa hyödyntämättömät mahdollisuudet ja puutteet ovat pahimmillaan läpi koko hoitoketjun. Rakenteet vaihtelevat edelleen entiseen tapaan riittämättömistä katastrofaalisiin, mikä johtuu ainakin vanhoissa jäsenvaltioissa pikemminkin lääkäreiden taloudellisista eduista ja asemaan liittyvistä eduista kuin valtiontalouden ongelmista.

Käsittelen ensimmäiseksi varhaista toteamista. EU:n suuntaviivojen mukaisen kattavan mammografiaseulontaohjelman kehittämisestä johtuvat kertaluonteiset julkiset menot ovat vain 1,25 euroa kansalaista kohti. Olenkin varma, ettei yksikään parlamentin jäsen halua väittää, ettei tällaisia varoja ole käytettävissä. EU:n laajuisen mammografiaseulontaohjelman avulla pelastettaisiin EU:ssa vuosittain 31 000 naisen henki, alennettaisiin terveydenhuoltomenoja ja myöhemmin tuntuvasti koko yhteiskuntaan kohdistuvia kustannuksia.

Toistaiseksi vain 11 maalla on sellainen seulontaohjelma, jonka laatu on varmistettu, ja nämä ohjelmat ovat kaikkea muuta kuin jatkuvia. Arvoisa komission jäsen Špidla, teidän on tehtävä loppu kotimaanne käytännöstä, jossa uskotellaan satunnaisen seulonnan täyttävän EU:n vaatimukset. Arvoisa komission jäsen Kyprianou, Kyproksellakin edistytään vielä hyvin verkkaisesti. Tietenkin tiedämme, että olette molemmat meidän puolellamme, mutta olisi silti ollut mukavaa saada komission edistymiskertomus nyt eikä vasta keväällä, jolloin sen on määrä ilmestyä. Kehotamme teitä myös korostamaan painokkaammin mahdollisuutta käyttää rakennerahastovaroja seulontaohjelman kehittämiseen.

Silti paraskin varhaiseen toteamiseen tarkoitettu järjestelmä on hyödytön, jos sen jälkeinen hoito on riittämätöntä tai epäasianmukaista. Kerta toisensa jälkeen rintasyöpäleikkaukset ja sairauden hoitotoimenpiteet suoritetaan sairaaloissa hyvin niukalla kokemuksella. Siksi haluan erityisesti kiittää komissiota rintakeskuksia koskevista EU:n suuntaviivoista, jotka saimme siltä viime vuoden jälkeen. Aloite on nyt kuitenkin jäsenvaltioilla, sillä – hämmästyttävää kyllä – koko EU:ssa ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa on nykyisin tällaisia keskuksia.

Siksi Euroopan parlamentti kehottaa tänään yhteisessä päätöslauselmassaan myös jäsenvaltioita perustamaan riittävän kattavan rintakeskusten verkoston vuoteen 2016 mennessä. Sellainen on täysin mahdollista toteuttaa vuoteen 2016 mennessä. Koko EU:ssa tarvittaisiin noin 1 800 tällaista keskusta. Silloin kaikilla naisilla olisi mahdollisuus saada samaa parasta mahdollista hoitoa asuinpaikastaan riippumatta.

Tarvitsemme nyt myös rintakeskusten sertifiointia koskevat suuntaviivat varmistaaksemme, että rintakeskukset todella toimivat EU:n vaatimusten mukaisesti: kussakin keskuksessa todella tehdään vuosittain vähintään 150 paikallisen rintasyövän leikkausta, asiantuntijat ovat todella erikoistuneet yksinomaan hyvän- tai pahanlaatuisiin rintasairauksiin ja he todella käyvät monitieteisiä neuvotteluja ennen kunkin tyyppistä rintasyöpäleikkausta ja niiden jälkeen.

Tässä yhteydessä kehotamme komissiota käynnistämään näiden suuntaviivojen laatimisen todella nopeasti. Kehotamme sitä myös laatimaan rintasairauksiin erikoistuneiden hoitajien työnkuvaa koskevat suuntaviivat. Kyseisten hoitajien tehtävä näissä keskuksissa on erittäin tärkeä, sillä he antavat neuvontaa ja toimivat lääkärien ja potilaiden yhteyshenkilöinä koko hoitoprosessin ajan.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitos, hyvä jäsen Jöns. Kiitoksenne olivat hyvin henkilökohtaiset.

  Jan Andersson (PSE), kysymyksen laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Jönsiä hänen vahvasta sitoutumisestaan ja paneutumisestaan tähän suunnattoman tärkeään kysymykseen.

Kuten jäsen Jöns jo totesi, rintasyöpä on naisten yleisin syöpäsairaus. Se on myös 35–59-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy. Lisäksi tiedämme, että rintasyöpä on yleistymässä nuoremmilla naisilla ja että mahdollisuudet sairauden toteamiseen vaihtelevat suuresti EU:n eri jäsenvaltioissa, kuten mahdollisuudet mammografiaseulontaankin. Tiedän, että kotimaassani Ruotsissa, jossa tietyn ikäryhmän naisilla on ollut mahdollisuus mammografiaseulontaan vuosien ajan, kyseisellä seulonnalla on alennettu naisten kuolleisuutta ja että oikean hoidon turvaamiseksi sairaus on tärkeää todeta varhaisessa vaiheessa. Näistä syistä kaikki jäsen Jönsin käsittelemissä päätöslauselmissa mainitut toimet ovat äärimmäisen tärkeitä.

Tähän työhön osallistuu kolme valiokuntaa. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta ei varsinaisesti vastaa terveyteen ja terveydenhuoltoon liittyvistä asioista vaan pikemminkin yhteyksistä työmarkkinoihin. Voin ilokseni todeta, että työmarkkinamme on nyt suunniteltu edistämään naisten osallistumista, ja naisten osuus niillä kasvaa jatkuvasti. Kotimaassani työssäkäyvien naisten osuus on yhtä suuri kuin miestenkin.

Vakavaan sairauteen kuten rintasyöpään sairastuminen tarkoittaa aivan konkreettisesti sitä, että hoitoihin on varattava aikaa. Toisinaan nainen voi jatkaa työssäkäyntiä, mutta se edellyttää myös, että hän voi keskustella työnantajan kanssa työkäytäntöihinsä tehtävistä muutoksista, jotta työssäkäynti voi jatkua hoitojen aikana. On myös mahdollista, että nainen sairastuu vakavasti joksikin aikaa mutta parantuu sitten hoitojen ansiosta niin, että pystyy palaamaan työhön. Silloin on mietittävä onnistunutta uudelleenintegrointia työelämään siten, ettei rintasyöpähoito haittaa sitä.

Näiden asioiden käsitteleminen on tärkeää. Tämä on työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ensimmäinen huomautus. Toinen huolenaiheemme koskee näiden asioiden kanssa tekemisissä olevia ammattilaisia. Tutkimus ja kehitys sekä rintasyövän hoitomenetelmät edistyvät jatkuvasti. On tärkeää pitää terveydenhuoltoalan ammattilaiset jatkuvasti uusien menetelmien tasalla sitä mukaa kuin niitä kehitetään. Käytössämme on myös erityisesti sosiaalirahastoon kuuluvia EU:n laajuisia välineitä, joiden avulla henkilöstö voi kehittää osaamistaan. Tälläkin alalla on voitava hyödyntää sosiaalirahastoa osaamisen kehittämiseen, jotta henkilöstö voi käyttää parhaita menetelmiä. Myös Lissabonin prosessilla on tässä asiassa merkitystä. Lissabonin prosessi koskee tietenkin parhaita käytäntöjä, ja sen vuoksi meidän oletetaan ottavan mallia edistyneimmistä maista.

Lopuksi mainitsen erään toisen asian, josta olen puhunut jäsen Jönsille. Rintasyöpään sairastuvat nimenomaan naiset, mutta on tärkeää saada miehet osallistumaan parempien menetelmien kehittämiseen. Muidenkin kuin naisten on annettava panoksensa parempien torjuntamenetelmien kehittämiseksi naisia koskettaviin sairauksiin. Pikemminkin tämä on sellainen asia, johon niin miesten kuin naistenkin on yhdessä sitouduttava.

(Suosionosoituksia)

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän teitä, hyvä jäsen Jöns, että annoitte minun osallistua tämän kysymyksen laatimiseen kanssanne. Tein sen ilomielin, sillä keskustelun aikana kiinnitin huomiota siihen, miten vähän oikeastaan olin toistaiseksi kuullut tästä aiheesta. Seuratessani keskustelua mietin, millaisia pelkureita me eurooppalaiset olemme, miten typerästi olemme toimineet aiemmin ja miten monia kysymyksiä olemme jättäneet tässä maanosassa ratkaisematta. Yritän poliittisen vaikutusvaltani avulla saada tämän asian tasapainoon, sillä sisällöllisesti minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä jäsen Jöns ja muut ovat sanoneet.

Kehotan molempia komission jäseniä keräämään kaiken rohkeutensa tämän aiheen käsittelemiseksi ja neuvoston raukkamaisuuden torjumiseksi. Minulla on aivan liikaa kokemuksia siitä, miten neuvosto on ponnettomasti todennut, että nämä ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ratkaistavia kansallisia kysymyksiä. Tiedottaminen ja viestintä ovat tulevaisuudessa myös tähän hirvittävään sairauteen liittyvät tärkeimmät tehtävät, ja siksi kehotan komission jäseniä käyttämään kaikkea poliittista vaikutusvaltaansa, jotta neuvosto saadaan vakuuttuneeksi ja suuntaviivat laadittua.

Miettikääpä hetki sitä, että meillä on ohjeet jopa suuntaviivojen laatimisesta mutta ei Euroopan merkittävimmän sairauden eli rintasyövän tulevista torjuntakeinoista. Mielestäni ajatus pätevien hoitajien työnkuvan laatimisesta on erinomainen ja kiinnostava, ja lupaan teille täyden tukeni.

(Suosionosoituksia)

  Anna Záborská (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme jälleen kerran kokoontuneet täysistuntoon keskustelemaan rintasyövästä. Tämä kysymys koskee sekä kansanterveyttä että äänestäjäkuntaamme kuuluvien naisten ja heidän perheidensä elämää.

Jo vuonna 2003 naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta esitti tästä aiheesta kysymyksen Euroopan komissiolle. Arvoisa komission jäsen, tuolloin edeltäjänne, komission jäsen Diamantopoulou, toteutti ensimmäiset parlamentin kehotuksiin perustuvat toimet.

Tänään kehotamme teitä tunnustamaan saavutetut tulokset. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tavoitteena on vähentää rintasyöpään sairastuneiden naisten kuolleisuutta, parantaa heidän elämänlaatuaan ja tiedottaa naisille ja naisjärjestöille sekä lähiomaisille rintasyövän riskeistä ja hoidosta.

Keskustelussa on käsiteltävä myös miesten asemaa. Tämä erityisesti naisia vaivaava sairaus koskettaa myös aviomiehiä, isiä ja lapsia. Muistan myös niitä monia vanhempia, jotka tukevat sairastuneita tyttäriään.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta käsittelee lukuisia rintasyöpään liittyviä näkökohtia, jotta tämä sairaus saataisiin jonain päivänä kitkettyä kokonaan Euroopasta. Valiokunnan voimakas mielenkiinto tätä asiaa kohtaan on rohkaissut minua. Kiitän kollegoitani erinomaisesta yhteistyöstä, joka todella ansaitsee tunnustusta.

Rintasyöpä on kansanterveyskysymys, jolla on merkitystä kaikille naisille Euroopan unionissa. Kahden minuutin välein todetaan uusi rintasyöpätapaus. Joka kuudes minuutti nainen kuolee rintasyöpään. Tämä sairaus ei erottele ihmisiä rodun, uskonnon tai kulttuurin perusteella.

Meidän on tunnustettava rohkeasti ja poikkeuksetta kaikki rintasyövän syyt. Lopullisen strategian laatimista varten olisi hyödyllistä verrata sairauden lisääntymistä jäsenvaltioissa. Kaikilla naisilla olisi asuinpaikastaan, sosiaalisesta asemastaan ja koulutustasostaan riippumatta oltava mahdollisuus diagnosointiin ja laadukkaaseen hoitoon varhaisessa vaiheessa. Tällä tavoin säästettäisiin tuhansia ihmishenkiä. Tämä olisi esimerkki todella myönteisestä erityiskohtelusta. Nyt on oleellista saada kaikki naiset tiedostamaan sairastumisriski ja lisätä rintasyövän ehkäisyyn ja mammografiaseulontaan suunnattuja voimavaroja jäsenvaltioissa.

Arvoisat komission jäsenet, tiedämme kokemuksesta, että lääkinnälliset laitteet ovat liian kalliita uusien jäsenvaltioiden aluesairaaloille. Lääketeollisuus ei ole valmis panostamaan rahoitukseen, sillä se keskittyy liiaksi voittojen saamiseen. Kaikesta huolimatta kehotan teitä pohtimaan vakavasti mahdollisuutta rahoittaa rintasyövän ehkäisyä rakennerahastovaroista. Poliitikkojen, lääkäreiden ja tutkijoiden toimet kaikkiin jäsenvaltioihin ulottuvan yhteistyöverkon kehittämiseksi voisivat auttaa meitä varmistamaan seulonta- ja terveydenhuoltotoimien yhtäläisen saavutettavuuden. Vain tämän tiiviin yhteistyön avulla voidaan rintasyövän torjunnassa ylittää ideologiset erimielisyydet ja henkilökohtainen voitontavoittelu.

(Suosionosoituksia)

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamenttia tämän rintasyöpää koskevan keskustelun järjestämisestä. Juuri kysymysten yksityiskohtaisuus on osoitus asian monitahoisuudesta. En yritä käsitellä jokaista kysymystä erikseen, sillä se olisi lyhyen puheaikani takia mahdotonta. Annan kuitenkin mielelläni yksityiskohtaisempaa tietoa myöhemmässä vaiheessa.

Tästä syystä kiinnitän huomiota kolmeen keskeiseen alaan, mutta sitä ennen haluan tunnustaa ongelman merkityksen, jonka monet puhujat ovat jo maininneet. Euroopan unionissa todetaan vuosittain rintasyöpä 270 000 naisella. Tämä vaikuttaa heidän ja heidän perheidensä elämään ja aiheuttaa huomattavat terveydenhuolto-, sosiaali- ja talousmenot.

Edistymistämme Euroopan parlamentin 5. kesäkuuta 2003 antaman päätöslauselman jälkeen on jo käsitelty, ja sivuan aluksi sitä. On totta, että päätöslauselmassa asetettiin jäsenvaltioiden täytettäväksi joitakin kunnianhimoisia tavoitteita vuoteen 2008 mennessä: rintasyöpäkuolleisuutta alennetaan 25 prosenttia ja rintasyöpäpotilaiden eloonjäämismahdollisuuksia koskevat jäsenvaltioiden väliset erot kavennetaan viiteen prosenttiin. Myönnän, että on liian aikaista selvittää tarkasti, kuinka paljon edistystä on saavutettu. Jäsenvaltiot ovat luvanneet antaa komissiolle selvityksen tilanteesta tämän vuoden loppuun mennessä, kolme vuotta neuvoston antamien suositusten jälkeen. Sen vuoksi komissio laatii täytäntöönpanokertomuksen vuonna 2007. Vakuutan, ettei joidenkin jäsenvaltioiden tietojen puuttuminen viivästytä kertomuksen laatimista. Sen sijaan kertomuksesta selviää, mitkä jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet tietoja.

Päätöslauselmalla ja muilla toimilla aikaansaadut myönteiset vaikutukset ja muutokset ovat jo nähtävissä. Tuloksia on odotettavissa muun muassa sellaisista näkökohdista, kuin parhaiden käytäntöjen mallien vaihtamisesta, jolla edistetään soveltamista EU:n eri osissa, ja diagnoosien seulontaa koskevista suuntaviivoista, joilla vähennetään merkittävästi rintasyöpäkuolleisuutta. Kuolleisuuteen liittyvien tulosten lisäksi toivomme saavamme tiedot, joiden avulla pystymme selvittämään tarkasti asianmukaiset määräajat ja eriarvoisuutta koskevan kehityksen.

Toiseksi käsittelen yleisesti tutkimusalaa. Rintasyöpä on vahvasti esillä seitsemännessä puiteohjelmassa. Se kattaa sekä sairauden toteamisen että sen syyt, joilla on ratkaiseva merkitys taudin ennaltaehkäisyn kannalta.

Sairauden toteamiseen liittyvissä tutkimuksissa keskitytään erityisesti parantamaan mammografiaseulontaa ja sairauden varhaista toteamista edistäviä tavanomaisen mammografian vaihtoehtoja. Kuudennen puiteohjelman mukaisesti tukea saavat esimerkiksi molekyylikuvantamiseen perustuva mammografia tai erityisesti rintasyöpätutkimukseen kehitetyn positroniemissiotomografian eli PET:n käyttö. Varhainen toteaminen on tietenkin ratkaisevaa hoidon onnistumisen kannalta, mutta se on silti pikemminkin sairauden kuin sen syiden hoitoa. Siksi olen erittäin tyytyväinen, että tutkimuksen puiteohjelman painopisteenä on syövän syiden selvittäminen. Tämä tutkimus kattaa perinnöllisyystieteen, ympäristön ja elintapojen kaltaiset keskeiset alat.

Kolmanneksi käsittelen kampanjoita. Niillä voidaan lisätä huomattavasti yksityisten kansalaisten, viranomaisten ja päätöksentekijöiden sekä tietenkin terveydenhuollon ammattilaisten tietämystä keskeisistä kansanterveyskysymyksistä. Näin ei ainoastaan auteta ihmisiä auttamaan ja suojaamaan itseään vaan myös painostetaan päättäjiä asettamaan etusijalle tämä ongelma, jonka he toisinaan laiminlyövät.

Euroopan parlamentin vuonna 2003 antamaa päätöslauselmaa on käytetty tarkoituksenmukaisesti käynnissä olevassa tiedotuskampanjassa. Naisille seulonnan merkityksestä annettu valistus on ollut keskeinen osa EU:n syöväntorjuntatoimia. Tällaisia kampanjoita voidaan tukea kansanterveysohjelmamme mukaisesti.

Lopuksi totean meidän kaikkien olevan yksimielisiä siitä, että rintasyöpää on torjuttava ja että esimerkit parhaista käytännöistä todistavat mahdollisuudesta saavuttaa merkittäviä tuloksia. On kuitenkin ymmärrettävä, että prosessi on jatkuvasti käynnissä. Emme saa milloinkaan langeta itsetyytyväisyyteen, vaikka osalla näistä toimista ja aloitteista saavutettaisiinkin aluksi hyviä tuloksia. Tarvitaan johdonmukaista ja yhteistyöhön perustuvaa toimintamallia, joka kattaa erityisesti kolme aiemmin korostamaani näkökohtaa.

Tietenkin on myönnettävä, että useimmat näistä toimista kuuluvat pääasiassa jäsenvaltioiden vastuulle, mutta Euroopan unioni voi ja aikoo tukea mahdollisuuksien mukaan muun muassa tutkimustoimintaa. Esimerkkeinä voin mainita tulevan tuen rintasyöpäseulontaa koskeville suuntaviivoille, joita jatketaan nykyisissä ja tulevissa terveysohjelmissa, sekä Eurooppa-neuvoston ja EU:n syöpätutkimusverkoston. Eräässä uudessa ehdolle päässeessä hankkeessa vastataan muutamiin suuntaviivojen laajentamista koskeviin kysymyksiin. Euroopan unionin suuntaviivat saatetaan ajan tasalle, jotta ne kattavat sekä rintasairauksiin erikoistuneiden sairaanhoitajien työnkuvan että rintasairauksiin erikoistuneita yksiköitä koskevat tarkemmat ohjeet. Näissä yksiköissä laaditaan normeja, periaatteita ja arviointiperusteita, joita jäsenvaltioiden on noudatettava rintasyöpäseulonnassa, koulutuksessa ja hoidoissa. Aloitteissa otetaan huomioon myös tiedon ja kuulemisen tarve uusissa jäsenvaltioissa ja autetaan kyseisen alan asiantuntijoita pääsemään mukaan nykyisiin verkkoihin.

On pidettävä jatkuvasti mielessä, että joka vuosi yli neljännesmiljoona naista on riippuvaisia näistä toimista. He ja heidän perheensä ovat riippuvaisia siitä, miten paljon huomiota EU ja jäsenvaltiot kiinnittävät näin merkittävään ja vakavaan ongelmaan. Emme saa tuottaa heille pettymystä.

(Suosionosoituksia)

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaikki läsnäolijat ovat tietoisia siitä, että rintasyöpä on hirvittävä koettelemus siihen sairastuneille. Tiedämme kaikki, miten kova kokemus se on heidän perheilleen ja läheisilleen. Tämä sairaus voi kääntää ihmisen elämän päälaelleen. Uuvuttava ja pitkällinen hoito estää usein potilasta työskentelemästä tai viettämästä normaalia elämää. Kollegani, komission jäsen Kyprianou, puhui juuri rintasyöpään liittyvistä terveys- ja ennaltaehkäisykysymyksistä.

Lyhyessä puheenvuorossani keskityn käsittelemään rintasyöpäpotilaiden uudelleenintegrointia työelämään. Rintasyöpä haittaa vakavasti ihmisten elämää. Elämän suunta muuttuu, ja naiset ovat usein huonosti valmistautuneita tällaiseen muutokseen, vaikka todellisuudessa he yleensä sopeutuvat tilanteeseen sukulaisiaan, ystäviään, työtovereitaan ja työnantajiaan paremmin. Viimeksi mainitut eivät useinkaan tiedä, miten suhtautua rintasyöpään sairastuneisiin naisiin. Patenttiratkaisua ei ole. Kukin tilanne on hoidettava omista lähtökohdistaan. Suhtautumisesta rintasyöpäpotilaisiin oikeudelliselta kannalta, työelämässä, terveydenhuollossa tai psyykkiseltä kannalta on saatavana vain niukasti tietoa ja neuvoja.

Yhteisön on kehitettävä rintasyöpäpotilaiden tukimekanismeja. Kokemuksen mukaan rintasyöpään sairastuneiden naisten on parempi jatkaa työssäkäyntiä, mutta vain silloin, kun heillä on siihen fyysiset ja psyykkiset edellytykset. Potilaiden elämänlaadun parantamiseksi sairauden aikana on otettava käyttöön erityisesti heille soveltuvia työaika- ja lomajärjestelyjä esimerkiksi etätyön rinnalla. Näin edistettäisiin myös heidän helpompaa ja nopeampaa uudelleenintegroitumistaan työympäristöön. Työntekijöiden ja työtovereiden tukeminen hoidon aikana voisi olla ratkaisevan tärkeää. Myös psyykkistä tukea pitäisi olla jatkuvasti saatavilla, ja tätä varten olisi käynnistettävä työnantajille ja yleisesti työpaikoille suunnattu valistus- ja tiedotuskampanja.

Kuten aiemmin totesin, on tärkeää luoda olosuhteet rintasyöpää sairastavien naisten uudelleenintegroimiseksi nopeasti ja onnistuneesti työmarkkinoille. Hoidon aikana erityisesti heidän tarpeisiinsa mukautettuja työskentelyolosuhteita olisi kenties jatkettava jonkin aikaa hoitojen jälkeenkin potilaan uudelleenintegroimisen helpottamiseksi. Rintasyöpäpotilaiden syrjintää työpaikoilla ei pidä sallia. Marraskuussa 2000 annetussa yhteisön direktiivissä säädetään yhdenvertaista kohtelua työssä koskevat yleiset puitteet ja kielletään vammaisuuteen perustuva syrjintä. Ongelma on siinä, luokitellaanko pitkäaikaissairaus vammaisuudeksi. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa asiasta käytyjen pitkällisten keskustelujen jälkeen vammaisten syrjintäkieltoa koskeva laki saatettiin ajan tasalle, ja nyt siinä säädetään syöpäsairaiden suojaamisesta syrjinnältä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen on päätettävä, sovelletaanko tätä tulkintaa syrjinnän kieltävään direktiiviin.

Myös EU:n lainsäädännössä ja erityisesti toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annetussa direktiivissä 89/391/ETY todetaan, että työnantajien on mukautettava työtehtävät työntekijän terveydentilaan, ja viitataan näin epäsuorasti kroonisesti sairaisiin ja pitkäaikaissairaisiin. Suhtaudun myönteisesti ehdotukseen laatia kroonisesti sairaiden ja pitkäaikaissairaiden oikeuksien suojelemista työpaikoilla koskeva peruskirja. Työmarkkinaosapuolten pitäisi kuitenkin mielestäni laatia tällainen peruskirja yhdessä asiaa käsittelevien kansallisten elinten kanssa.

Sääntelyn lisäksi komissio kannattaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sosiaalisen suojelun alan avoimen koordinointimenettelyn kautta. Terveyteen tehtävät investoinnit ovat yksi uusien rakennerahastojen ajanjakson 2007–2013 päämääristä varsinkin lähentymisalueilla. Tavoitteena on lisätä terveitä työvuosia ja auttaa mahdollisimman monia ihmisiä osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan. Tämä tavoite liittyy sekä terveysinfrastruktuuriin että terveydenhuoltoalan työntekijöiden koulutukseen, joka on jo mainittu täällä parlamentissa. Tämän alan toimenpiteisiin voivat kuulua terveydenhuollon tukitoimet, sairauksien ennaltaehkäisy, tietämyksen jakaminen ja ammattitaitoisen työvoiman kouluttaminen.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan sosiaalinen malli perustuu yhteisvastuuseen kaikkein heikoimmassa asemassa olevista yhteiskunnan jäsenistä, joita meillä on moraalinen velvollisuus auttaa. Rintasyöpäpotilaat ovat fyysisesti ja psyykkisesti heikommassa asemassa ja haavoittuvia ja joutuvat myös konkreettisesti kamppailemaan sairauttaan vastaan. He tarvitsevat tukea, kunnollista terveydenhuoltoa ja suojaa syrjintää vastaan, ja heidät on uudelleenintegroitava työelämään parhain mahdollisin edellytyksin.

Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni voitte luottaa meihin tässä asiassa.

(Suosionosoituksia)

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme kuulleet luettelon kaikista tarvitsemistamme asioista, ja parlamentissa todetaan, että noiden asioiden saavuttamiseksi on toimittava.

Tämä päätöslauselma tarjoaa yhden harvoista tilaisuuksista parlamentin täydelliseen yksimielisyyteen niin valiokunnissa kuin poliittisissa ryhmissäkin. Yksimielisyys koskee harvinaisen sairauden määritelmää. Tämä on yksi niistä harvoista sairauksista, joka ei johdu köyhyydestä vaan hyvinvoinnin lisääntymisestä. Siksi tämä sairaus yleistyy varsinkin Euroopassa.

Rintasyöpä on naisten kaikkein yleisin syöpäsairaus. Luvut ovat meille tuttuja: naisia sairastuu vuosittain 275 000 ja kuolee 88 000. Siksi vaadimme, että käytettävissä on parempia palveluja ja parempaa tutkimusta. Lääketiede antaa kuitenkin toivoa ennaltaehkäisyn edistämisestä varhaisen diagnosoinnin, uusien lääkkeiden, erikoissairaanhoidon, uusien hoitokeinojen ja tiedon avulla. Kaikki nämä seikat tarkoittavat, ettei naisten tarvitse sietää tätä hirvittävää kärsimystä.

Asia koskee kuitenkin myös miehiä. Rintasyöpään kuolee joka vuosi Euroopan unionissa tuhat miestä. Määrä vastaa sitä, että koko istuntosali – jokainen istumapaikka, lehteri, tulkkien kopit ja puhujakoroke – täytettäisiin miehillä ja pyyhkäistäisiin olemattomiin. Näin paljon miehiä menehtyy vuosittain rintasyöpään. Miehetkin tarvitsevat erityispalveluja. Heilläkin on ongelmia, sillä vaikka tauti on miehillä helpompi havaita, se tapahtuu liian myöhään, ja niinpä kasvaimet ovat liian isoja. Miehetkin tarvitsevat siis seulontaa. Liian monet miehet eivät selviä. Kyse ei ole vain taudista, vaan siitä, että he eivät pysty kertomaan perheilleen rintasyövästään. He eivät pysty kertomaan pubissa kavereilleen rintasyövästään. Jotkut – ja sekin on liikaa – tekevät mieluummin itsemurhan kuin kohtaavat diagnoosinsa seuraukset. Se on meidän vikamme, sillä emme anna heille selviämisen mahdollisuutta. Velvollisuutemme on kuitenkin tehdä se. Osoittakaamme miehille ja naisille, että olemme yksimielisesti päättäneet vaatia yhtenäisiä toimia komissiolta.

  Stephen Hughes, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, esitän kiitokset jäsen Jönsille, joka toi tämän asian uudelleen parlamentin käsittelyyn. Tämä sairaus ei kosketa vain naisia, kuten jäsen Bowis ja jäsen Záborská totesivat. Sadattuhannet miehet ja sadattuhannet perheet kärsivät joka vuosi tästä sairaudesta. Anoppini kuoli rintasyöpään ja vaimoni vanhimmalla sisarella todettiin rintasyöpä kymmenen vuotta sitten, mutta varhaisen ja onnistuneen hoidon ansiosta hän on nykyään elossa ja terve. Voitte varmasti kuvitella, miten tämä sairaus varjostaa minua ja perhettäni. Kuulimme kuitenkin, että erityisesti se koettelee niitä 275 000:tta naista, jotka vuosittain sairastuvat siihen, ja niitä 88 000:tta naista, jotka vuosittain valitettavasti menehtyvät siihen Euroopan unionissa, sekä heidän perheitään.

Näitä lukuja voidaan – ja täytyykin – alentaa ratkaisevasti. Ennaltaehkäisyä on tutkittava perusteellisemmin. Erityisen järkyttynyt olen kuitenkin siitä, että jäsenvaltioissa kuolleisuus vaihtelee jopa 50 prosenttia ja rinnanpoistoleikkausten määrä jopa 60 prosenttia. Tämäkin on kohtuutonta. On selvästi kiireesti tarpeen ulottaa parhaat käytännöt tasaisesti unionin kaikille alueille, ja nämä käytännöt on perustettava rintasyöpäseulonnan ja -diagnoosin laadunvarmistusta koskeviin eurooppalaisiin ohjeisiin.

Toinen pikaista ratkaisua vaativa ongelma on, että yhä useammin rintasyöpään sairastuvat nuoret naiset: 47 prosenttia heistä on alle 55-vuotiaita. Pahinta on, että jopa 20 prosenttia eli viidesosa entisistä rintasyöpäpotilaista ei palaa työelämään, ja on selvää, että jotakin on tehtävä, jos aiomme saavuttaa Lissabonin tavoitteen naisten osallistumisesta työmarkkinoille. Siksi kannatan varauksetta päätöslauselmassa esitettyä vaatimusta rintasyöpäpotilaiden oikeuksien suojelemista työpaikalla koskevan peruskirjan laatimiseksi, jotta helpotetaan heidän uudelleenintegroimistaan työelämään. Heidän työaikansa on sovitettava joustavasti hoito-ohjelmaan ja heidän palaamisensa työpaikalle on suunniteltava heidän kuntoutuksensa pohjalta.

Omalla alueellani diagnosoidaan päivittäin rintasyöpä viidellä naisella. Toivon, että määrää voidaan vähentää sopivalla ennaltaehkäisyä koskevalla tutkimuksella. Toivon työmme merkitsevän myös sitä, etteivät nuo diagnoosit ole yhtä kuin kuolemantuomio. Pikemminkin diagnoosilla on edistettävä varhaisia, hienovaraisia ja inhimillisiä toimia, onnistunutta hoitoa ja työhön palaamista sekä rikasta ja tyydyttävää elämää.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Jönsiä mainiosta aloitteesta. Hän on tehnyt sen parissa valtavan työmäärän.

Kuten kuulimme, joka kymmenennellä eurooppalaisella naisella on elinikäinen riski sairastua rintasyöpään, ja se on 35–59-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy ja kaiken kaikkiaan toiseksi yleisin kuolinsyy. Jäsen Bowis oli täysin oikeassa: on muistettava, että vaikka rintasyövästä kärsivät pääasiassa naiset, siihen kuolee vuosittain tuhat miestä.

Jäsenvaltioiden toimet eivät vieläkään ole riittävät. Kehittyneillä seulontamenetelmillä rintasyöpä voidaan havaita varhaisessa vaiheessa. Euroopan komissio julkaisi huhtikuussa rintasyöpäseulontaa ja -diagnoosia koskevat uudet ohjeet. Niiden mukaan Euroopassa voitaisiin estää arviolta 32 000 rintasyöpäkuolemaa. Monilla jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole teknistä seulontalaitteistoa tai koulutettuja sairaanhoitajia. Kehotan kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan eurooppalaisiin ohjeisiin, mutta ennen kaikkea panemaan ne täytäntöön.

Koulutukseen on panostettava vieläkin enemmän. Elintavat ja perintötekijät saattavat ilmeisesti vaikuttaa rintasyöpään sairastumisen todennäköisyyteen. Kuten kuulimme, on huolehdittava myös siitä, ettei rintasyöpään sairastuneita syrjitä työpaikalla. Heidän on voitava jatkaa työskentelyä hoidon aikana niin halutessaan. Muussa tapauksessa heidän on voitava jatkaa uraansa niiden jälkeen. Tämän asian pitäisi kuulua vuonna 2000 syrjinnän torjunnasta työpaikalla annetun työelämädirektiivin soveltamisalaan – Yhdistyneessä kuningaskunnassa näin on tehty. Monissa jäsenvaltioissa rintasyöpää ei kuitenkaan luokitella työkyvyttömyydeksi, ja siksi tarvitaan työkyvyttömyyden määritelmä. Asia on korjattava rintasyövän yleisyyden takia.

Lisäksi on vaihdettava parhaita käytäntöjä, etenkin siksi, että jäsenvaltioiden välillä on yli 50 prosentin eroja kuolleisuudessa. Yhteinen tehtävämme on pitää rintasyöpä poliittisen asialistan kärjessä.

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelemme erinomaista päätöslauselmaa, jossa on paljon asiaa rintasyövän paremmasta ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Kuten useat teistä ovat jo huomauttaneet, siinä esitetään ehdotuksia esimerkiksi seulonnan parantamisesta. Tämä on aivan oikea perusta jatkotoimille.

Haluan kuitenkin vielä kerran korostaa, että kyse on myös ennaltaehkäisystä. On taikauskoista höpinää väittää, että perintötekijät ja elintavat ovat rintasyövän ainoita syitä. Uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että myrkyllisten kemikaalien ja lisääntyneen säteilyn kaltaiset haitalliset ympäristötekijät aiheuttavat puolet kaikista rintasyöpätapauksista. Tähän on kiinnitettävä huomiota. Monipuolisten syytutkimusten lisäksi terveyden suojelun on oltava etusijalla EU:n kemikaalilainsäädännössä.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta esitti ehdotuksen terveyden- ja ympäristönsuojelun lisäämisestä Euroopassa. Tänään rintasyövästä toimitettavassa äänestyksessä kuitenkin tuetaan selvästi myös tehokasta REACH-menettelyä, koska on ilmeistä, että muutokset naisten hormonaalisissa järjestelmissä tekevät heistä erityisen alttiita kemikaalien haittavaikutuksille. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan tiettyjä torjunta-aineita pelloillaan käyttävät naispuoliset viljelijät ovat alttiimpia rintasyövälle. Mailin säteellä rikkakasvien torjunta-aineiden ja kasvinsuojeluaineiden kaatopaikoista elävät naiset ovat myös suuremmassa vaarassa, ja tiedämme, että monet aiemmin kosmetiikkavalmisteissa käytetyt pehmennysaineet edistävät rintasyöpäsolujen kasvua.

Rintasyövän torjunnassa pitäisi kiinnittää entistä suurempaa huomiota ennaltaehkäisyyn.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kuunneltuani kaikkia edellisiä puhujia haluan itsekin vuorostani kiittää päätöslauselman laatijoita ja niitä, jotka ovat väsymättä työskennelleet rintasyövän torjunnan hyväksi.

Arvoisa komission jäsen, käsittelen eriarvoisuutta ja hoitoja. Kuten tiedätte, kuolleisuus on korkeampi kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ja seulontaohjelmat ovat niin sanoakseni aivan lapsenkengissään. Luen tähän joukkoon myös kotimaani, jolla on kansallisen ohjelman sijaan pikemminkin pilottiohjelma, kuten saatatte tietää. Arvoisa komission jäsen, ikävä kyllä sellaiset maat, joissa ihmiset sairastuvat rintasyöpään sekä rintasyöpäpotilaita hoitavat maat ja sairaalat jätetään oman onnensa nojaan. Tämä johtuu siitä, että on vaikea saada yhdistettyä kokonaisuudeksi ensinnäkin laadukkaan mammografiatutkimuksen kehittämistä koskevat ohjeet ja toiseksi maiden erityishoidon keskuksia – rintasairauksien hoitoon erikoistuneita klinikoita – sekä niissä työskenteleviä erikoissairaanhoitajia koskevat ohjeet.

En tietenkään jätä mainitsematta John Bowisin aiempaa toteamusta, että miehetkin sairastuvat rintasyöpään ja että asiaa ei pitäisi aina käsitellä yksinomaan naisten kannalta. Arvoisa komission jäsen, koska keskustelemme tänään rintasyövästä tämän erinomaisen aloitteen pohjalta, haluan korostaa, etteivät muut syöpämuodot ole vähempiarvoisia.

Muidenkin syöpämuotojen jälkiseurauksia ja niiden aiheuttamaa kuolleisuutta voidaan vähentää aivan samoilla ohjeilla. Tarvitsemme syöpää varten kokonaisvaltaisen strategian kaikkien 25 jäsenvaltion toimien koordinoimiseksi, ja meidän on lakattava turvautumasta joka tilanteessa toissijaisuusperiaatteeseen, mikä johtaa lopulta siihen, ettei rakennerahastoista myönnetä varoja näiden ohjelmien kehittämiseen. Pyydän teitä tutkimaan näitä kysymyksiä.

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tuen vilpittömästi tätä kolmen valiokunnan komissiolle esittämää kysymystä erittäin tärkeänä pitämästäni aiheesta. Olen myös tyytyväinen komission jäsenten antamiin myönteisiin vastauksiin.

Allekirjoitin tämän rintasyövästä annetun päätöslauselman, koska katson Euroopan unionin voivan olla jäsenvaltioille suureksi avuksi tällä alalla laaja-alaisen tutkimuksen, vertailevan arvioinnin ja parhaan käytännön periaatteiden jakamisen kautta sekä tarjoamalla jäsenvaltioille merkittävää ammatillista, aineellista ja teknistä tukea eurooppalaisten ohjelmien yhteydessä.

Lainsäädäntöelimet ja terveydenhuoltoyksiköt kiinnittävät nykyisin rintasyövän yhteydessä huomiota pääasiassa siihen, että jokaisella naisella pitäisi asuinpaikastaan, sosiaalisesta asemastaan, ammatistaan ja koulutuksestaan riippumatta olla mahdollisuus saada korkealaatuisia rintasyövän seulonta-, hoito- ja jälkihoitopalveluja.

Sekä iäkkäämmille että nuoremmille naisille on tiedotettava paremmin rintasyövän riskeistä ja tarjolla olevasta hoidosta, jotta viime kädessä alennetaan naisten kuolleisuutta ja parannetaan heidän elämänlaatuaan sekä autetaan heitä palaamaan työelämään niin halutessaan.

Tarvitaan laajempaa tutkimusta rintasyövän syistä ja varsinkin haitallisten kemikaalien, ympäristökuormituksen, ravinnon, elintapojen ja perintötekijöiden vaikutuksista.

Kehotan komissiota seitsemännen puiteohjelman yhteydessä myöntämään taloudellista tukea verikokeisiin perustuvien testien kehittämiseen, varmistamaan rahoituksen rintasyövän syiden laaja-alaiselle tutkimukselle, vaatimaan jäsenvaltioita perustamaan tieto- ja neuvontakeskuksia sekä samanaikaisesti antamaan Euroopan parlamentille selvityksen tämän merkittävän alan uusimmista tutkimustuloksista.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hälyttävät tilastotiedot rintasyöpää sairastavista ja siihen menehtyvistä naisista edellyttävät ehdottomasti päätöslauselmaa, jossa komissiolta ja jäsenvaltioilta vaaditaan tämän epidemian torjumista ja rintasyöpäseulonnan järjestämistä. Mikä vielä tärkeämpää, tiedot osoittavat myös ennaltaehkäisevien toimien kuten riskitekijöiden eliminoimisen tarpeellisuuden. Siksi nykytutkimusten pohjalta olisi tehtävä asianmukaiset johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan rintasyöpä ei johdu yksinomaan haitallisista myrkyistä, vaan sen pääasiallinen syy on nuorena aloitettu hormonaalisten ehkäisymenetelmien käyttö sekä hormonikorvaushoito. Lisäksi rintasyöpä voi saada alkunsa raskaudenkeskeytyksen jälkikomplikaatioista.

Rintasyöpä on myös yleisintä lapsettomilla naisilla tai naisilla, jotka ovat tulleet raskaaksi suhteellisen myöhäisessä elämänvaiheessa ja joiden vaihdevuodet ovat suhteellisen myöhään. Mitä enemmän lapsia nainen saa, sitä pienempi todennäköisyys hänellä on sairastua rintasyöpään, munasarjasyöpään tai kohtusyöpään. Näin ollen syövän yleistyminen saattaa liittyä myös feministiseen naiskäsitykseen, jonka tarkoituksena on riistää naisilta äitiys, käyttää heitä potentiaalisena työvoimana ja käytännössä pakottaa heidät kontrolloimaan niin kutsuttua hedelmällistä elämänvaihettaan, mikä itse asiassa tarkoittaa naisten rinnastamista eläimiin.

Psyko-onkologien mukaan kasvainten lisääntymisellä on yhteys mielenterveyshäiriöiden ja erityisesti masennuksen yleistymiseen. Ne alentavat vastustuskykyä ja edistävät kasvainten muodostumista. Mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi olisikin levitettävä elämänmyönteistä ajattelutapaa vaihtoehtona sille yleiselle käsitykselle, että ympäröivä maailma on luhistumaisillaan.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Yksi Slovakian suurimmista ja vanhimmista naisjärjestöistä, Slovakian naisunioni, järjesti 20. lokakuuta 2006 keskustelutilaisuuden, jonka tulokset haluan ilmoittaa teille. Kokouksessa naiset keskustelivat Slovakian ja muiden Euroopan maiden sietämättömästä rintasyöpätilanteesta. Riittävän aikaisin havaittu syöpä voidaan nykyisin parantaa. Koska sairaus on siis ehkäistävissä, naiset kuolevat osaksi tietämättömyytemme takia. Näin ollen haluan kertoa teille 20. lokakuuta laaditusta "Älkää antako meidän kuolla" -aloitteesta. Kehotan poliitikkoja, lääkäreitä, potilaita ja kansalaisia estämään äitiensä, vaimojensa, kumppaniensa ja tyttäriensä menehtymisen sairauteen, jonka ei tarvitse johtaa kuolemaan.

Euroopan parlamentti antaa asetuksia luonnonsuojelusta ja EU:hun rakennetaan moottoriteitä, mutta investoinnit terveydenhuoltoon laiminlyödään. Euroopan unioni pyrkii myös kaventamaan jäsenvaltioiden välisiä elintapaeroja. Olemme toki menestyneet monilla aloilla. Syövän parannettavuutta koskevat tilastot kuitenkin osoittavat, että myös rintasyöpäpotilaiden eloonjäämismahdollisuuksissa on jäsenvaltioiden välillä suuria eroja. Slovakialaisnaisilla on 30 prosenttia pienemmät mahdollisuudet selvitä tämänkaltaisesta syövästä kuin monilla länsieurooppalaisilla naisilla.

On valitettavaa, ettemme pysty tehokkaasti järjestämään selviämismahdollisuuksia parantavaa seulontaa. Naisten on voitava käydä lääkärillä seulonnassa iltaisin tai viikonloppuisin, ja samalla lääkäreille ja terveydenhuollon ammattilaisille on maksettava asianmukainen korvaus tästä lisätyöstä.

Uskoakseni suurin osa naisista tiedostaa tämän ongelman ja käyttäytyy vastuullisesti. Heillä on vain oltava asianmukainen mahdollisuus käydä lääkärillä. Ennaltaehkäisy ei kuitenkaan ole ilmaista vaan edellyttää huomattavasti varoja. Siksi kaikkien tahojen olisi voimakkaammalla painostuksella varmistettava, etteivät muut painopisteet mene ennaltaehkäisykustannusten edelle. On hyväksyttävä sellainen talousarvio, jossa turvataan investoinnit ennaltaehkäisyyn. mikä ei tarkoita ainoastaan sairaaloiden varustamista mammografia- ja kaikukuvauslaittein vaan ennen kaikkea investoimista henkilöstöön, jotta näitä laitteita käyttää riittävä määrä terveydenhuollon ammattilaisia.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota erääseen jo käsiteltyyn asiaan.

Ensinnäkin Euroopan komissio toimii mielestäni oikein yrittäessään yhdenmukaistaa eri näkökohtia sellaisella alalla, jossa sillä ei ole varsinaista toimivaltaa mutta jossa se voi toimia edelläkävijänä. Tässä suhteessa edellytämmekin sen laajentavan toimintaansa ja jatkavan omatarkkailun painottamista sekä eri maiden välillä vallitsevien erojen julkituomista. Sen ei mielestäni pitäisi tuomita näitä maita vaan korostaa puutteita. Ennen kaikkea on mielestäni syytä laajentaa komission Internet-sivustoa ja esitellä siellä esimerkiksi omatarkkailua, sekä mahdollisesti toteuttaa muitakin toimia, kuten joissakin kaupallisissa järjestöissä jo tehdään.

Toiseksi kiinnitän huomiota perheongelmiin, joita yleensä liittyy rintasyöpätapauksiin. Uskoakseni perheet hajoavat hyvin usein, eivätkä monet naiset uskalla ilmoittaa sairaudestaan juuri siksi, että syöpä keskeyttää heidän säännöllisen työntekonsa, sekoittaa heidän normaalin elämänsä ja estäisi heitä huolehtimasta perheestään mahdollisen leikkauksen aikana.

Siksi olen vakaasti sitä mieltä, että Euroopan unionin on laajennettava toimintaansa ja käsiteltävä myös perheiden tukemista sekä valistusta.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, kuten jo todettiin, rintasyöpä on vakava ja yhä kasvava terveysongelma. Se on keuhkosyövän jälkeen yleisin syöpäsairaus, mutta keuhkosyövän syyt ovat osittain tiedossa. Tupakanpoltto ja asbesti ovat merkittäviä syitä ja ilmansaasteet ovat riskitekijä. Keuhkosyöpää voidaan ennaltaehkäistä, sillä ihmiset voivat esimerkiksi lopettaa tupakanpolton.

Itse asiassa rintasyövästä on tilastotiedon ohella vain niukasti tietoa. Alankomaissa rintasyöpä on yleisempää kuin missään muualla. Tähän liittyy myös tilastotietoja, ja kiitän komission jäsentä laaja-alaisesta ja seikkaperäisestä vastauksesta kirjalliseen kysymykseeni. Komission jäsenen mukaan rintasyöpä on yhteydessä liikalihavuuteen samoin kuin lasten saamiseen vanhemmalla iällä. Sosioekonomisiin tekijöihin kuuluu puolestaan se, että pienituloiset käyvät harvemmin seulonnassa ja menehtyvät sen vuoksi todennäköisemmin rintasyöpään. Lisäksi komission jäsenen mukaan kenties määräävin tekijä rintasyöpäriskin kannalta ovat hormonit, etenkin estrogeenit. Estrogeenit voivat olla peräisin useista lähteistä, muun muassa kemiallisista saasteista ja ympäristöaltistuksesta mutta myös lääkkeiden tai ehkäisymenetelmien käytöstä.

Arvoisa komission jäsen, tämä on tärkeää tietoa. Ollessani yhteydessä naisjärjestöihin esiin nousee toistuvasti kaksi tekijää. Monet rintasyöpäpotilaat epäilevät sairautensa liittyvän ympäristöön, lääkkeisiin tai ehkäisypillereiden käyttöön. Voisitteko sen vuoksi huolehtia tarvittavista kannustimista, jotta tämän alan tutkimukseen kiinnitetään kaivattua huomiota. Ympäristössä olevien hormonitoimintaa säätelevien aineiden vaikutuksia sekä hormonien käyttöä lääkkeinä ja ehkäisykeinona on selvitettävä tarkemmin.

Olen erityisen suuressa kiitollisuudenvelassa jäsen Jönsille, joka on auliisti sitoutunut huolehtimaan rintasyöpää sairastavista naisista. Erittäin monet naiset ovat todella innostuneita hänen työstään. Haluan myös ilmaista arvonantoni Europa Donna -järjestölle ja kiittää sitä siitä erinomaisesta työstä, jonka ansiosta Euroopan maat voivat oppia toinen toisiltaan. Juuri niin meidän pitääkin tehdä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, syöpien määrä kasvaa voimakkaasti lähivuosina eurooppalaisten ikääntyessä. Kysymys hoitoresurssien riittävyydestä ja taloudellisten kustannusten kasvusta huolettaa monia. Kysymys on kansantalouden kasvusta ja myös potilaiden omien kustannusten kasvusta. Kansalaisten tasa-arvoisten hoitomahdollisuuksien takaaminen terveyden- ja sairaanhoidossa on tärkeä poliittinen kysymys niin jäsenmaiden sisällä kuin EU-tasolla. On pidettävä huoli siitä, että ikä ei vähennä oikeutta palveluihin ja hyvään hoitoon.

Seuraavaksi muutama sana potilaiden työelämään integroimisesta. Ymmärrän, että kansantalouden kasvun vuoksi on tärkeää saada ihmiset takaisin työelämään. Tämä on usein tärkeää myös meille potilaille. Me potilaat olemme useimmiten aivan normaaleja ihmisiä. Silti integroimisessa takaisin työelämään on muistettava myös ihmisyys. Ihmisyyden kannalta on tärkeää, että jokainen saa riittävästi aikaa toipua sairaudestaan. On muistettava, että toipumisaika on erilainen eri ihmisillä.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, paljon kiitoksia esittelijälle erinomaisesta työstä. Haluan protestoida komission jäsen Špidlan lausuntoa vastaan, jonka mukaan rintasyöpä estää normaalielämän. Näin ei todellakaan tarvitse olla. Olen itse esimerkki siitä, että ajoissa havaittu, leikattu ja hoidettu rintasyöpä ei millään tavalla estä normaalia elämää ja työtä.

Suomi on yksi niistä Euroopan maista, joissa rintasyöpä yleistyy kaikkein nopeimmin, mutta kiitos seulontojen ja hoitojen, kuolleisuus ei kuitenkaan ole kasvanut vuosikymmeniin. Pelkkien seulontojen ja hoitojen kehittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan on puututtava myös syövän syihin. Kollegat Breyer ja Corbey puhuivat siitä, että uusien tutkimusten mukaan jopa peräti puolet uusista rintasyövistä saattaa selittyä ympäristötekijöillä, joista yhden osan muodostavat teolliset kemikaalit, joille altistumme koko ajan. Erityisen vaarallinen on hormoneja häiritsevien kemikaalien cocktail erityisesti sikiöaikana ja puberteetissa. Meidän on puututtava tähän.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, rintasyöpä ei ole ainoastaan naisten yleisin syöpäsairaus vaan myös 35—59-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy.

Näin ollen on parannettava ja lisättävä mammografiaseulontaa koskevia tiedotustoimia, toteutettava ohjelmia syövän toteamiseksi varhaisessa vaiheessa ja tuettava voimakkaammin rintasyövän ehkäisyä koskevaa tutkimusta. Tästä syystä komissiolle esittämämme asiat ovat tärkeitä. Odotamme myös toiveikkaina jäsenvaltioiden suhtautuvan myötämielisesti siihen, että kaikille naisille turvataan mahdollisuus rintasyövän ennaltaehkäisyyn, seulontaan, varhaiseen toteamiseen ja hoitoon heidän sosiaalisesta ja taloudellisesta asemastaan riippumatta ja että heidät voidaan uudelleenintegroida työmarkkinoille syrjimättömästi.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, Ranskassa rintasyöpä merkitsee käytännössä ensinnäkin sitä, että seulontavaiheessa tehdään mammografiatutkimus ja sen jälkeen anatomis-patologinen tutkimus syövän toteamiseksi. Tätä tutkimusta pitäisi laajentaa maksaan, aivoihin ja luustoon, sillä juuri näille alueille muodostuu etäpesäkkeitä.

Parhaimmillaankin Ranskassa tehdään vain luuston isotooppikuvaus eli skintigrafia. MRI-kuvausta ja varsinkaan aineenvaihdunnan varhaisdiagnosointiin tarkoitettua PET-kuvausta ei tehdä. Jos potilaat saavat sädehoitoa, sitä antaa vähän koulutettu teknikko. Sen vuoksi sydämen alue ja kilpirauhanen voivat joskus satunnaisesti altistua säteilylle. Hoidon jälkeen selkäkivusta kärsivälle potilaalle saatetaan tutkimusten yhteydessä vihdoin tehdä luuston isotooppikuvaus, jossa löydetään epäilyttävä varjostuma, mutta PET-seulontakuvausta ei vieläkään tehdä. Tämä johtuu siitä, että Ranskassa on 35:ttä miljoonaa naista kohti vain kaksi PET-kuvauslaitetta. Tämä taas johtuu siitä, että tiukassa talousarviosopimuksessa kielletään sairaalalaitteiden hankinta. Siksi naisia kuolee Euroopassa rintasyöpään mutta myös Euroopan komission ideologiseen syöpään, jota nimitetään malthusilaiseksi finanssipolitiikaksi ja vapaasti rehottavaksi markkinataloudeksi.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rintasyöpään kuolee Euroopan unionissa liikaa naisia, ja monet heistä aivan liian nuorina. Näitä kuolemia ei voida hyväksyä, sillä tiedämme, että varhain todettu rintasyöpä voidaan parantaa. Tunnemme hyvin rintasyöpään sairastuneiden naisten henkiset ja fyysiset kärsimykset: heidän on järjestettävä uudelleen perhe- ja työelämänsä ja yksinkertaisesti vain tultava toimeen sairauden kanssa. Rintasyövän torjuntatoimia ei kuitenkaan ole EU:ssa yhdenmukaistettu millään tavalla. Vain kymmenellä jäsenvaltiolla on seulontaohjelma, josta saadut tulokset vaihtelevat. Eurooppalaiset naiset ovat siis räikeän eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä maassa tai jopa missä kaupungissa he asuvat.

Arvoisa komission jäsen, tavoitteenamme on tämän sairauden kitkeminen kokonaan, sillä tiedämme, että potilaan kokeman järkytyksen lisäksi se aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Ratkaisu tähän vitsaukseen on jäsenvaltioiden hallitusten varhaisessa vaiheessa järjestämä pakollinen seulonta. Jotta seulonta olisi tehokasta, sen on oltava maksutonta ja hyvin järjestettyä, mikä edellyttää, että kaikkialla Euroopan unionissa on käytettävissä ajanmukaista laitteistoa. Digitaalinen mammografia, jossa rintasyövän yleisimmät oireet eli mikrokalkit jäivät toisinaan havaitsematta, on edistynyt huomattavasti. Arvoisa komission jäsen, milloin digitaalisia mammografialaitteita saadaan kaikkialle Euroopan unioniin?

Tehokas seulonta edellyttää myös kaikkien laitteiden kalibrointia ja siten laadunvalvontaa, sillä kaikkein pahinta on antaa naisille vääränlainen turvallisuudentunne mahdollisesti heikkolaatuisella radiologisella tutkimuksella. Pelkällä laitteistolla ei pystytä takaamaan tehokasta seulontaa: näitä diagnostisia testejä suorittavien lääkäreiden on osallistuttava jatkokoulutukseen sekä säännöllisiin kertauskursseihin ja pakollisiin taitotesteihin.

Naiset tarvitsevat lisäksi tietoa rintasyövän ennaltaehkäisystä: he tarvitsevat neuvoja terveellisistä elämäntavoista ja elintarvikkeiden turvallisuudesta, eivätkä he saa pelätä seulontaa. Tutkimuksen avulla on voitava edistää syövän syiden selvittämistä. Olen vakuuttunut siitä, että yhteistyöllä pystymme jälleen kerran osoittamaan, mitä Euroopan unioni voi tehdä eurooppalaisten naisten terveyden parantamiseksi. Tämä aihe saa varmasti Euroopan unionissa yksimielisen kannatuksen. Poistetaan rintasyöpäkuolemat Euroopasta!

  Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, aluksi kiitän kollegojani kovasta työstä ja selkeistä huomautuksista. Keskustelemme tänään vakavasta ongelmasta. Vakuuttuakseen tästä tarvitsee vain tutkia hälyttäviä tilastotietoja rintasyövän esiintyvyydestä Euroopassa ja tämän sairauden aiheuttamien kuolemantapausten määrästä. Ongelman tekee vielä vakavammaksi se, että maiden välillä on suuria eroja sekä syövän ennaltaehkäisyssä että hoidossa, ja nämä erot ovat edellisen laajentumisen jälkeen vain kärjistyneet.

Vaikka perustamissopimuksissa määrätään, että Euroopan unioni suojelee ja edistää Euroopan kansalaisten terveyttä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, on sanalle "yhdessä" silti pantava enemmän painoa, sillä EU:n ohjeita ja suosituksia ei ole otettu riittävästi huomioon. Tähän tilanteeseen on nyt puututtava sen sijaan, että sen vain annettaisiin jatkua. Euroopan unionin on varmistettava tämän sairauden toteamis- ja hallintakeinojen sekä parhaan mahdollisen hoidon yhtäläinen saatavuus kaikille Euroopan kansalaisille. Tämä voidaan toteuttaa lainsäädännön ja rahoitusvälineiden avulla sekä rakennerahastojen ja tutkimusohjelmien kautta.

Rintasyövän syiden tutkimukseen on osoitettava kaikki tarvittavat varat, olivatpa nämä syyt sitten ympäristöstä johtuvia, sosiaalisia tai perinnöllisiä, ja lisäksi on käynnistettävä innovatiivisten hoitomuotojen tutkimus. Komission on esitettävä parlamentille joitakin tähän liittyviä ehdotuksia, ja olen todellakin sitä mieltä, että Euroopan unionin on tehtävä rintasyövän torjunnasta – ja syövän torjunnasta yleensäkin – poliittinen painopiste, sillä yhteistoiminta on aina tehokkaampaa. Tätä lisäarvoa Euroopan kansalaiset unionilta odottavat.

Tutkimukset, diagnoosit, arvioinnit ja päätöslauselmat ovat kaikki hyödyllisiä, mutta toimet ovat aivan välttämättömiä. Komission ja neuvoston on sen vuoksi otettava varoituksemme huomioon ja toimittava välittömästi.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään erinomaisesta päätöslauselmasta, joka koskee kaikkia naisia ja eritoten kaikkia perheitä EU:ssa. Kuten jo todettiin, joka kuudes minuutti nainen kuolee EU:ssa syöpään. Tämä on todella järkyttävä tilastotieto, ja sen pitäisi kannustaa meitä välittömiin toimiin.

Vain 11 jäsenvaltiota järjestää kattavia mammografiaseulontoja, joilla voidaan WHO:n mukaan vähentää rintasyöpäkuolleisuutta jopa 35 prosenttia. Meidän pitäisi hävetä! Hävetä saisi myös kotimaani Irlanti, jossa ei ole vielä käynnistetty kattavia mammografiatarkastuksia. Rintasyöpäkuolleisuus on Irlannissa huomattavasti korkeampi kuin Pohjois-Irlannissa, jossa mammografiaseulontaa jo järjestetään. Sen sijaan meillä ei monien muiden Euroopan maiden tavoin vielä ole kattavia seulontoja.

Lopuksi käsittelen kahta keskeistä seikkaa: jokaisessa maassa pitäisi olla tarjolla monitieteisten rintakeskusten järjestämää kattavaa rintasyöpähoitoa sopivissa paikoissa. Lisäksi yli 69-vuotiaita naisia – Irlannissa 65-vuotiaita – ei pitäisi jättää mammografiaseulontojen ulkopuolelle.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää asiasta vastaavia parlamentin valiokuntia niiden aloitteesta tämän rintasyöpää koskevan yhteiskeskustelun käynnistämiseksi, sillä rintasyöpä on tiedostettu ja yhä kasvava riski yhä nuorempien naisten ja miesten terveydelle.

Rintasyövän vaikutukset henkilökohtaisen elämän, perhe-elämän sosiaalisen elämän ja työelämän hoitamiseen on jo tuotu esiin. Siksi tänään on vaadittu, että yhteisön strategialla puututtaisiin sekä nykyiseen tilanteeseen että kansalaisten terveyttä koskeviin uusiin suuntauksiin ja haasteisiin ja hyödynnettäisiin kaikkia mahdollisia välineitä strategiassa asetettujen huomattavien vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi.

Rintasyövässä asianmukaisella seulonnalla on ratkaiseva merkitys, kuten käytettävissämme olevat tilastot osoittavat ja kuten tässä keskustelussa on tänään kuultu. Tämä edellyttää kuitenkin uudenaikaista välineistö- ja laitteistoinfrastruktuuria sekä erikoistunutta henkilöstöä. Näihin haasteisiin on vastattava sekä Eurooppa syöpää vastaan -ohjelmalla että kaikilla muilla rakennerahastojen, tutkimusohjelmien ja muiden senkaltaisten välineiden tarjoamilla mahdollisuuksilla.

Myös potilaiden asianmukainen lääketieteellinen ja psykologinen seuranta on erittäin tärkeää, kuten jo kuultiin. Siksi jäsenvaltiot ovat yhdessä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa velvollisia turvaamaan ennaltaehkäisy-, seuranta- ja hoitomahdollisuudet kaikille kansalaisille alueensa kaikissa osissa. Tällä on erityisen suuri merkitys uusissa jäsenvaltioissa, etenkin kun olemme vastaanottamassa kaksi uutta jäsentä "perheeseemme".

Korostan samalla kansalaisyhteiskunnan merkitystä potilaille suunnatun tiedottamisen ja heidän tukemisensa kannalta. Useissa maissa on kehitetty monia kiinnostavia aloitteita, joista on muodostettu jopa eurooppalainen verkosto. Näiden aloitteiden mukaisia toimia on tuettava etenkin uusissa jäsenvaltioissa, ja lisäksi on taattava mahdollisuus parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja kansalaisten terveyttä edistävään lisäarvoon.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän sydämellisesti jäsen Jönsiä, joka on paitsi tänään käsiteltävän päätöslauselmaesityksen ja kysymyksen tärkein alullepanija myös työskentelee uupumatta lisätäkseen tietoa rintasyövästä. Tämä merkitsee tietenkin tälle päätöslauselmaesitykselle huomenna valtavaa kannatusta.

Rintasyöpä on 35–59-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy sekä äideillä että lapsettomilla naisilla. Vuosittain Euroopan unionissa kuolee rintasyöpään 88 000 naista ja 1 000 miestä. Mammografiaseulonnalla voidaan vähentää tuntuvasti 50–69-vuotiaiden naisten rintasyöpäkuolleisuutta. Tästä aiheesta on laadittu EU:n ohjeet jo vuonna 1992, mutta toistaiseksi vain 11 jäsenvaltiota on pannut ne täytäntöön, ja naisten kuolleisuusluvuissa on suunnattomia eroja. Siksi odotamme innokkaasti komission jäsenen Kyprianoun vuodeksi 2007 lupaamaa edistymiskertomusta.

Tänään Euroopan parlamentti ei kuitenkaan keskustele ainoastaan rintasyövän varhaisesta toteamisesta ja sen parhaista hoitomuodoista vaan myös sen ennaltaehkäisystä. On tutkittava perusteellisemmin rintasyövän syitä ja etenkin myrkyllisten kemikaalien, ympäristökuormituksen, ruokavalion, elintapojen ja perintötekijöiden merkitystä sekä näiden seikkojen yhteisvaikutusta.

Euroopan parlamentti äänestää lähiviikkoina EU:n uudesta kemikaalipolitiikasta, jolloin meillä on tilaisuus osoittaa selvästi, että suhtaudumme vakavasti syövän ennaltaehkäisyyn.

  Lissy Gröner (PSE) . – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, tänään olemme kuulleet musertavia lukuja, jotka todistavat rintasyövän vaikutuksista sekä miesten että naisten elämään. Hoidon aloittaminen nopeasti ja tehokkaasti on täysin sattumanvaraista ja vaikuttaa siten myös naisten selviämismahdollisuuksiin.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan koordinaattorina olen työskennellyt tämän aiheen parissa vuosikausia, ja olemme saaneet valtavan määrän kokemusta. Se ei kuitenkaan riitä. Mammografiaseulonnan laadunvarmistusta koskevat EU:n ohjeet on laadittu jo yli kymmenen vuotta sitten. Toisessa asuinpaikassani Belgiassa minut kutsutaan rutiininomaisesti seulontaan, kun taas kotimaassani Saksassa mitään ei tapahdu. Äitien, tyttärien ja vaimojen henki voitaisiin pelastaa ja järkytystä lieventää.

Etenemme kuitenkin yhä etananvauhtia. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta esitti erinomaisen mietinnön vuonna 2003, mutta sen vaikutukset ovat toistaiseksi vähäiset. Mielestäni tässä on kyse poliittisen tahdon puutteesta: tahtoa kyllä on EU:ssa, mutta jäsenvaltioilla on vielä paljon parantamisen varaa. Seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman ansiosta meillä on jälleen kerran tilaisuus painostuksen avulla lisätä tutkimusrahoitusta.

Poliittinen painostus myös muihin naistentauteihin kuten migreeneihin liittyvien monitieteisten toimien edistämiseksi ja toteuttamiseksi on jäänyt vähäiseksi. Kuten 20 vuoden kokemus Yhdysvalloissa on osoittanut, monitieteiset rintakeskukset voivat tarjota erittäin tehokasta tukea. Nyt tällaisia keskuksia on Euroopassakin, mutta jälleen kaikki merkit aidosta poliittisesta tahdosta niiden toteuttamiseksi puuttuvat.

Euroopan parlamentin on siksi tehtävä yhteistyötä torjuakseen rintasyövän aiheuttamaa järkytystä ja toimittava kaikkien puolesta eikä ainoastaan niiden, joilla on siihen varaa.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Diagnostiikassa ja hoidossa saavutetusta edistyksestä huolimatta rintasyöpä on edelleen 35–55-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy. Pelkästään Euroopassa rintasyöpään kuolee arviolta 130 000 naista vuodessa. Kahden ja puolen minuutin välein jollakin naisella todetaan rintasyöpä. Kaikilla naisilla on oltava mahdollisuus tiedonsaantiin, ennaltaehkäisyyn ja asianmukaisen hoitoon. Mammografiaan perustuvien seulontaohjelmien olisi oltava pakollisia kaikissa jäsenvaltioissa. Terveellisiä elämäntapoja koskevia tiedotuskampanjoita on lisättävä. Rintasyövän ennaltaehkäisyn ja hoidon pitäisi kuulua myös seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman painopisteisiin varsinkin nyt, kun tutkimukset osoittavat perintötekijöiden lisäksi myös ympäristöön ja elintapoihin liittyvien tekijöiden voivan vaikuttaa rintasyövän kehittymiseen.

  Britta Thomsen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, rintasyöpä on 35–50-vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy, ja tästä sairaudesta selvinneiden naisten määrä vaihtelee eri jäsenvaltioissa huomattavasti. Jäsenvaltioita on kehotettava perustamaan tiedotus- ja neuvontapisteitä, jotka jakavat tietoa periytyvästä rintasyövästä, ja komissiota on kehotettava esittämään edistymiskertomus asiasta kahden vuoden välein. On tärkeää asettaa rintasyöpätutkimus etusijalle. Näin ollen myös EU:n seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa on varattava määrärahoja rintasyöpätutkimukseen. Rintasyöpään liittyvien fysiologisten ja teknisten näkökohtien sekä perinteisten hoitomuotojen vaihtoehtojen lisäksi on tutkittava rintasyövän yhteiskunnallisia vaikutuksia ja etenkin sen syitä. Meidän on voitava oppia toinen toisiltamme, ja juuri tällaiseen yhteistyöhön EU tarjoaa otolliset puitteet. EU:n on johdettava eurooppalaisia kampanjoita sairauden torjumiseksi ja rintojen omatarkkailua koskevan tiedon jakamiseksi naisille. Lisäksi hallitusten on otettava käyttöön kansallisia mammografiaseulontaohjelmia kaikissa jäsenvaltioissa, sillä rintasyövän varhainen toteaminen alentaa merkittävästi kuolleisuutta.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin syöpätilastot ovat hälyttävät. Rintasyöpä on toiseksi yleisin syöpäsairaus keuhkosyövän jälkeen. Euroopan unionissa todetaan uusi rintasyöpätapaus kahden minuutin välein ja rintasyöpään kuolee yksi nainen joka kuudes minuutti.

Rintasyövän paras torjuntakeino on säännöllinen seulonta ja kasvaimen tehokkaan diagnosoinnin edistäminen. Kattavilla mammografiatutkimuksilla kuolleisuutta voitaisiin vähentää jopa 35 prosenttia edellyttäen tietenkin, että tutkimukset tehdään säännöllisesti ja ne ovat helposti kaikkien saavutettavissa. Euroopan unioni on antanut tältä alalta sitovia säädöksiä jo 15 vuotta sitten. Siitä huolimatta noin puolessa unionin jäsenvaltioista ei toteuteta säännöllisiä seulontaohjelmia. Tähän on saatava muutos. Euroopan parlamentti odottaa Euroopan komissiolta selvää vastausta niistä toimista, joita se aikoo toteuttaa auttaakseen jäsenvaltioita saavuttamaan tavoitteensa. Yksi näistä tavoitteista on kuolleisuuden vähentäminen keskimäärin 25 prosenttia vuoteen 2008 mennessä.

Rintasyövän torjunnassa tarvitaan välttämättä Euroopan unionin laajuista koordinoitua strategiaa. Nyt on konkreettisten toimien aika. Rintasyöpään kuolee vuodessa yli 100 000 naista.

  Marta Vincenzi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, keskustelunaiheita ovat olleet ennaltaehkäisy, terveydenhuoltotoimien laatu, tutkimuksen merkitys sekä oikeus ihmisarvoon ja työhön. Nämä aiheet ovat olennainen osa Lissabonin strategiaa.

Parlamentin poliittisena tavoitteena on näin ollen osoittaa välttämättömiksi koordinoidut toimet, joita komission on toteutettava ottamalla vahvempi ja näkyvämpi johtoasema jäsenvaltioihin nähden. Tavoitteiden asettaminen vuodeksi 2008 ei riitä: tarvitaan tavoitteiden seurantaa, korjaavia toimia ja käsitystä saavutetusta edistyksestä. Tällä alalla ei palkita esimerkillisesti toimivia maita eikä myöskään määrätä seuraamuksia niille maille, jotka eivät edisty. Siksi ehdotan komission jäsenille, että edistymättömistä maista laaditaan eräänlainen musta lista, kuten on jo tehty turvallisuudesta piittaamattomille lentoyhtiöille. Yhteisön toimia on tuettava hyödyntämällä yleisen mielipiteen voimaa yhdessä tiedeyhteisön kanssa.

  Karin Jöns (PSE), kysymyksen laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä oli erittäin tärkeä ja erittäin hyödyllinen keskustelu, sillä olemme jälleen kerran osoittaneet, että Euroopan parlamentti todella tukee rintasyöpää sairastavia naisia ja myös heidän perheitään. Sivumennen sanoen parlamentti on tietääkseni Euroopan unionin ainoa lainsäädäntöelin, joka viettää rintasyövän kansainvälistä tietoisuuskuukautta keskustelemalla hoidon rakenteen parantamisesta ja rintasyövän varhaisesta toteamisesta.

Vaikka haluankin tänään kiittää komissiota siitä, että se lupasi suunnitella monitieteisiä rintakeskuksia ja kyseisen alan erikoissairaanhoitajia koskevan sertifiointimenettelyn, joudun toteamaan komission jäsenille, että olisimme todella mielissämme näiden ohjeiden julkaisemisesta verkossa, mikä ei olisi hätiköityä nykyisten modernien viestintätekniikoiden aikana. Totean myös, että odotamme edelleen toiveikkaina komission laittavan nykyiset ohjeet myyntiin muussakin kuin kirjamuodossa.

Tässä keskustelussa on kuitenkin ensimmäistä kertaa tuotu esiin aivan uudenlainen näkökulma eli rintasyöpään sairastuneiden naisten kohtelu työelämässä ja heidän uudelleenintegroimisensa työmarkkinoille. On myös esitetty vaatimuksia työnantajille suunnatusta tiedotuskampanjasta, jossa käsitellään näitä kysymyksiä. Komission jäsen Špidla on tänään ymmärtääkseni luvannut toteuttaa tällaisen kampanjan, mistä suurkiitos hänelle. Tässä korostuu se, miten tärkeää on laatia kroonisesti sairaiden oikeuksien suojelemista työpaikoilla koskeva peruskirja, ja arvelen, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta aikoo käsitellä tätä asiaa.

Lopuksi huomautan, että ne, joilla ei ole aavistustakaan siitä, miten kohdella rintasyöpäpotilaita, voivat ratkaista asian kohtelemalla heitä aivan samalla tavoin kuin muitakin syöpäsairaita. Heitä ei pidä leimata – valitettavasti tällaistakin vielä tapahtuu – vaan heitä pitäisi yksinkertaisesti kohdella täysin normaalisti, mikä on todennäköisesti heidän kannaltaan paras vaihtoehto.

  Puhemies. Kiitos, hyvä jäsen Jöns. Vaikka tehtäväni on vain johtaa tätä keskustelua, teen jotakin, mitä minun ei pitäisi, ja tuen vaatimustanne ohjeiden julkaisemisesta verkossa. Komission ei tarvitse kattaa kulujaan kirjan avulla.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä erittäin mielenkiintoisesta ja hyödyllisestä keskustelusta. Tiesin alusta alkaen meidän olevan samalla puolella, mutta on hyvä rauhoitella toinen toistaan aina mahdollisuuksien mukaan. Haluan vastata muutamiin konkreettisiin kohtiin hyvin lyhyesti ja esittää sen jälkeen yhden yleisen huomautuksen, jossa vastataan esiin tuotuun kysymykseen.

Olemme tietoisia jäsen Bowisin esiin tuomasta miesten rintasyövästä. Sitä on käsiteltävä harvinaisena sairautena, sillä se ei ole lainkaan niin yleinen kuin naisilla. Kiinnitämme aiheeseen huomiota ja käsittelemme sitä asiantuntijoiden kanssa hyvin pian selvittääksemme, miten se voidaan sisällyttää tuleviin suuntaviivoihin, tosin harvinaisena sairautena samalla tavoin kuin käsittelemme muitakin harvinaisia sairauksia.

Toistan, että ympäristötekijät on otettu tutkimussuunnitelmissa huomioon. Uusi seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma antaa mahdollisuuden käynnistää tämän alan tutkimukset. Geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksessa sekä syövän kehittymisessä otetaan huomioon myös elintavat ja muut tärkeimmät riskitekijät. Sen jälkeen pystymme selvittämään tarkemmin sairauden syyt. Tämä on ensisijainen tavoite, sillä ennaltaehkäisy on tärkeämpää kuin sairauden hoito jälkikäteen.

Jäsen Adamou toi esiin muut syöpätyypit. Käsittelemme niitäkin, emmekä keskity vain yhteen tyyppiin. Jokainen tapaus on erilainen ja edellyttää erityisohjeita ja tarkoin rajattua lähestymistapaa. Tavoitteenamme on laatia kohdunkaulan syöpää koskevat ohjeet ensi vuoteen mennessä, eturauhassyöpää koskevat ohjeet vuoteen 2008 mennessä sekä paksu- ja peräsuolisyöpää koskevat ohjeet vuoteen 2009 mennessä. Arviointi- ja tutkimustulosten yhdistämisen jälkeen on laadittava ohjeet.

Tutkimuksemme koskevat myös muita aloja, kuten B- ja C-hepatiittiviruksia, sillä tiedämme niiden aiheuttavan maksasyöpää, sekä tupakkaa, liikalihavuutta ja muita syöpää aiheuttavia tekijöitä.

Olemme laatineet jäsenvaltioille ohjeet ja suositukset siitä, miten niiden on käsiteltävä näitä asioita ja eriarvoisuutta. Ohjeilla ei ole oikeusvaikutuksia, joten niiden noudattamista jäsenvaltioissa ei voida valvoa. Ne vastaavat parhaita käytäntöjä. Parlamentin avulla kannustamme ja painostamme jäsenvaltioita noudattamaan ohjeita. Odotan kertomuksen laatimisen jälkeen tästä aiheesta käytävää keskustelua. Silloin pystymme keskustelemaan tuloksista ja jäsenvaltioiden sitoutumisesta.

Tämä on huolestuttava ongelma. Määrät ovat kauhistuttavia. Jos joudumme painostamaan jäsenvaltioita huolehtimaan tästä asiasta kunnolla, voitte vain kuvitella, miten on harvinaisten sairauksien laita, sillä ne eivät kosketa niin monia. Totean kyynisesti ja aivan suoraan, ettei tähän asiaan kohdistu riittävästi poliittista painetta. Jos pysähdymme miettimään asiaa saatamme hätääntyä, mutta niin ei saa käydä. Tehtävämme on varmistaa, että jäsenvaltiot pitävät lupauksensa ja noudattavat hyväksymiään ohjeita ja suosituksia. Käsitellessämme tätä asiaa otamme huomioon sekä rintasyövän että Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa ja niiden välillä vallitsevan valitettavan eriarvoisuuden. Tämä ei ole se solidaarinen Euroopan unioni, jota yhdessä tavoittelemme ja johon olemme liittyneet.

Tämä koskee rakennerahastojen käyttöä. Määrärahoja on, mutta elleivät jäsenvaltiot aseta terveydenhuoltomenoja etusijalle, mitään ei ole tehtävissä. Totean vielä, että haasteenamme on saada jäsenvaltiot toteuttamaan nämä toimet.

Jäsenvaltiot on saatava vakuuttuneiksi siitä, että terveydenhuoltomenot ovat pikemminkin investointi kuin kustannus, sillä muuten tilanne ei parane. Tähän tarvitaan meidän yhteistyötämme ja yhteisiä toimia.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä keskustelusta, joka on ollut äärimmäisen hedelmällinen ja tuonut selvyyttä rintasyöpää koskeviin kysymyksiin monista eri näkökulmista. Olen tyytyväinen siihen, että keskustelussa on tullut esiin muita seikkoja, kuten sosiaalisia kysymyksiä, jotka osoittavat tämän sairauden vaikutusten ulottuvan lääketiedettä laajemmalle ja sivuavan myös syrjinnän torjuntaa työpaikoilla ja yhteiskunnassa yleensä.

On myös selvää, että EU:n mahdollisuudet välittömiin toimiin ovat niukat, vaikka se ei hyödynnäkään parhaalla mahdollisella tavalla sille tarjoutuvia tilaisuuksia, ja mielestäni tämä on yksi suurimmista haasteistamme. Kiitän yleisesti parlamenttia, sillä olen vakaasti sitä mieltä, että jos onnistumme säilyttämään tämän kysymyksen ratkaisemiseen tarvittavan määrätietoisuuden ja poliittisen tahdon nykyisellä tasolla, se myös ratkaistaan joko välittömästi tai välillisesti. Koska sosiaalisten ja lääketieteellisten toimien mittayksikkö on aina ihminen, jo pienikin edistys voidaan viime kädessä muuttaa ihmishengiksi, ja olen vakuuttunut siitä, että voimme saavuttaa tällaista edistystä ja että tulokset tästä ovat selvät.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen (B6-0528/2006).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

6. Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelma (Media 2007) (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0337/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007) (06233/2/2006 – C6-0271/2006 – 2004/0151 (COD)) (Esittelijä: Hieronymi)

  Ruth Hieronymi (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään Media 2007 -ohjelmasta, eurooppalaisen elokuvateollisuuden kolmannen sukupolven tukiohjelmasta.

Haluan kiittää lämpimästi kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäseniä ja neuvoa-antavia komiteoita erinomaisesta yhteistyöstä sekä erityisesti myös komission jäsentä Redingiä ja hänen henkilökuntaansa, jotka ovat yhdessä parlamentin kanssa pyrkineet tekemään kaikkensa auttaakseen Euroopan audiovisuaaliteollisuutta kehittymään ja menestymään.

Tasan vuosi sitten, 25. lokakuuta 2005, Euroopan parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä tämän ohjelmaluonnoksen. Halusimme hyväksyä ohjelman hyvissä ajoin – ja tällä tarkoitan varhaisessa vaiheessa – jotta se voisi olla eurooppalaisten elokuvantekijöiden käytettävissä 1. tammikuuta 2007 alkaen. Eurooppa-neuvosto ei kuitenkaan ollut valitettavasti riittävän kaukonäköinen pysyäkseen tässä aikataulussa ja edellytti meidän käyvän ensiksi vaikeita rahoitusneuvotteluja.

Media 2007 -ohjelman rakenne on sama kuin sen menestyksellisissä edeltäjissä, Media- ja Media Plus -ohjelmissa, käsittäen audiovisuaalialan koulutuksen, kehityksen ja myynnin muttei tuotantoa, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Poikkeuksellisen tärkeän Media-ohjelmasta tekee se, että audiovisuaaliala on, kuten kaikki tiedämme, yksi nopeimmin kasvavista taloudenaloista paitsi Euroopan unionissa myös koko maailmassa. Jos Euroopan unioni haluaa pysyä tässä kasvussa mukana, sen on löydettävä toimintatapa, joka tuottaa hyviä tuloksia.

Media-ohjelma on vastaus Euroopan audiovisuaalimarkkinoiden kahteen keskeiseen ongelmaan. Ensimmäinen on pirstaloituminen, joka johtuu lähinnä kulttuurisesta, kielellisestä ja kansallisesta monimuotoisuudestamme. Vaikka tämä monimuotoisuus on arvokas asia, yksi Euroopan unionin arvokkaimmista, se myös asettaa suuria haasteita markkinoiden kehitykselle. Toiseksi Euroopan audiovisuaalimarkkinat kärsivät kroonisesta pääomavajeesta. Media-ohjelmassa vastataan hyvin näihin haasteisiin.

Media-ohjelmasta annettiin rahoitusta 90 prosentille kaikista Euroopan unionissa tuotetuista, vientiin tarkoitetuista elokuvista. Jokainen ohjelman kautta investoitu euro tuo 20 euron edestä uusia investointeja, joten oli ehdottomasti oikein, että komissio ja erityisesti komission jäsen Reding vaativat ohjelmalle riittävää rahoitusta Euroopan unionilta ja ehdottivat rahoituksen määräksi miljardi euroa. On valitettavaa, ettei neuvostoa kyetty neuvottelujen kuluessa taivuttelemaan hyväksymään tätä summaa, jota supistettiin 671 miljoonaan euroon. Kyseinen summa mahdollistaa vain vallitsevan tilanteen säilyttämisen, muttei alan kehittämistä.

Uuteen ohjelmaan sisältyy kuitenkin kolme painopistealuetta. Ensimmäinen on digitalisointi, toinen tehostettu yhteistyö kaikilla tasoilla ja kolmas parannetut mahdollisuudet saada rahoitusta elokuvien rahoittamiseen erikoistuneilta rahoituslaitoksilta. Voin vain todeta kaikesta tästä, että vaadimme painokkaasti ohjelman pikaista käynnistämistä, sen menestyksellistä täytäntöönpanoa ja seuraavalla kerralla toivottavasti myös riittävää rahoitusta.

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tiedän kaikkien parlamentissa arvostavan minun tapaani Media-ohjelmaa, joka on osoittautunut toimivaksi ja jolla on tuettu Euroopan audiovisuaalialaa sen käynnistämisestä lähtien. Olemme nyt ohjelman neljännessä sukupolvessa. Se, että olemme pysyneet uskollisina ohjelman perusrakenteelle uudistaen samanaikaisesti teknologiseen edistykseen liittyviä ohjelman osa-alueita, todistaa, että ohjelma on osoittautunut arvokkaaksi ja tärkeäksi, että alalla työskentelevät antavat sille yksimielisesti tunnustusta ja että se on ensiarvoisen tärkeä audiovisuaalisen luovan toimintamme ja perintömme tulevaisuudelle.

Arvoisa puhemies, olen iloinen Euroopan parlamentin tinkimättömästä tuesta ja erityisesti esittelijä Hieronymin rakentavasta ja vankkumattomasta tuesta. Suositus toiseen käsittelyyn on uusi askel kohti ohjelman pikaista voimaantuloa vuonna 2007. Parlamentti on hoitanut oman osuutensa, ja neuvoston on nyt tehtävä lopulliset päätökset. Toivon, että tämä antaa audiovisuaalialalla työskenteleville mahdollisuuden hyötyä ensi vuodesta lähtien joustavasti ja saumattomasti tuesta, joka on ehdottoman tärkeää heille monestakin syystä. Se on tärkeää ensinnäkin Euroopan kulttuuriselle monimuotoisuudelle, toiseksi eurooppalaisten tuotantojen syntymiselle ja kolmanneksi vahvalle sisältöteollisuudelle. Omasta puolestani aion edistää, kuten aiemminkin, tämän päätöksen hyväksymistä, sillä se on ratkaiseva askel Euroopan audiovisuaalialan tulevaisuuden kannalta.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen ehdotus Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanemiseksi tehtävää päätöstä koskevan yhteisen kannan hyväksymiseksi Euroopan parlamentissa on nähdäkseni erittäin monen henkilön, eritoten esittelijä Ruth Hieronymin, peräänantamattomuuden ja johdonmukaisen työn ansiota. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijana minäkin kiitän vilpittömästi esittelijää ja komission jäsentä Redingiä, joka johtaa Media-ohjelmien parissa tehtävää työtä.

Yhteistyössä Euroopan komission ja neuvoston kanssa olemme päätyneet Media 2007–2013 -ohjelman tekstin lopulliseen versioon. Ohjelmalla annetaan erityistä lisäarvoa Euroopan audiovisuaalialan kehitykselle. Sen lisäksi, että audiovisuaaliala on taloudellisesti hyödyllinen ja tärkeä ja että sen odotetaan edistävän Euroopan unionin työllisyyden ja audiovisuaaliteollisuuden kilpailukyvyn kehitystä, sillä on myös erityistä sosiaalista ja kulttuurista arvoa.

Audiovisuaalialalla on tänä päivänä suunnattomat mahdollisuudet torjua sukupuolistereotypioita ja kehittää eurooppalaisten yhteisöjen asenteita ja toimintatapoja perinteiden, muuttumattomien arvojen sekä ihmisarvon ja ihmisen ainutlaatuisuuden kunnioittamisen pohjalta.

Euroopan parlamentti on pyrkinyt vahvistamaan tuotannon valmisteluvaihetta ja jälkituotantovaihetta useimpien eurooppalaisten audiovisuaalialan tuottajien kohdalla, minkä ansiosta uudessa Media 2007 -ohjelmassa korostetaan edelleen niiden tärkeyttä kulttuurisen vuoropuhelun edistämiselle sekä kieli- ja kulttuuriperinnölle.

Toivomme myös, että kilpailukyvyn globalisoitumisen ja Lissabonin strategisten tavoitteiden muodostamissa puitteissa edistetään eurooppalaista teollisuudenalaa, joka on arvostettu, vahva ja sisällöllisesti eriytynyt, jotta kehitetään eurooppalaisia arvoja ja tehdään niistä helposti lähestyttäviä kiinnittämällä enemmän huomiota vähemmän puhuttujen kielten tukemiseen...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marianne Mikko, PSE-ryhmän puolesta. – (ET) Hyvät kuulijat, ensinnäkin haluan vielä kerran kiittää esittelijä Hieronymiä, joka on laatinut erinomaisen Media 2007 -ohjelmaa käsittelevän asiakirjan, jolla tuetaan Euroopan elokuvateollisuutta.

Olen iloinen mutta myös huolestunut. Olen iloinen siitä, että digitalisoinnin tukemisesta on tullut keskeinen osa Media 2007 -ohjelmaa, mutta huolestunut siitä, ettei eurooppalaisen elokuvateollisuuden tulevaa kilpailukykyä pystytä turvaamaan nykyisellä rahoituksella.

Digitalisointi on haaste, jota Euroopan audiovisuaaliala tarvitsee kehittääkseen innovointikykyään. Digitalisointi voisi muodostua tehokkaaksi välineeksi eurooppalaisten markkinoiden yhdentämisessä.

Kiitän komissiota, neuvostoa ja kaikkia kollegojani, jotka tukivat varjoesittelijän ominaisuudessa esittämiäni näkemyksiä. Nykytilanteesta totean, että amerikkalaistuotantojen osuus eurooppalaisilla televisioasemilla on jälleen kerran noussut uuteen ennätykseen. Hollywood hallitsee myös elokuvateattereitamme.

Aikanaan elokuva kuului Fassbinderille ja ranskalaiselle uudelle aallolle. Viime aikoina se on kuulunut Kaurismäelle ja Dogma-ryhmälle. Nyt älykäs eurooppalainen yleisö haluaa nähdä aasialaista elokuvatuotantoa.

Tiedän, että loistavien elokuvantekijöiden nousu on paljolti sattuman kauppaa. Nykyinen rahoitusvaje merkitsee sitä, että seuraava eurooppalainen elokuvanero saattaa siirtyä työskentelemään Yhdysvaltoihin tai vaihtaa kokonaan alaa.

Media ei ole pelkästään teollisuudenala. Se on myös väline identiteetin luomiseen. Euroopan unioni ei voi toimia ilman eurooppalaista identiteettiä, minkä vuoksi haluan korostaa vielä kerran, miten ehdottoman tärkeää meidän on tukea elokuvateollisuuttamme.

Haluan kiittää teitä kaikkia työstänne, mutta minun on päätettävä puheenvuoroni toteamalla, että nyt sovitut ohjelman määrärahat ovat pienemmät kuin aloittaessamme työn. Tästä syystä olen pahoillani Euroopan unionin puolesta.

  Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on kulunut jo vuosi siitä, kun ilmaisimme ensimmäisessä käsittelyssä tyytyväisyytemme esittelijän erinomaiseen työhön. Haluan kiittää esittelijää vielä kerran hänen tällä välin tekemästään työstä. Lisäksi viime syyskuussa minä, jäsen Hieronymi ja muutamat muut parlamentin jäsenet keskustelimme näistä aiheista Italian hallituksen jäsenten ja alan toimijoiden kanssa Venetsian elokuvajuhlien 57-vuotisen historian johdosta käydyssä pitkässä ja mielenkiintoisessa keskustelussa.

Ymmärrämme, että on ilmennyt viivästymistä. Euroopan parlamentti on toiminut erittäin vastuuntuntoisesti ja äärimmäisen nopeasti ja saattaa tänään täysistunnon tietoon Media-ohjelmaa koskevan mietinnön lopullisen tekstin. Ohjelmaan on tietysti tehty paljon parannuksia helpottamalla potentiaalisten tuensaajien mahdollisuuksia saada rahoitusta ohjelmasta, vahvistamalla yhteistyötä muiden yhteisöohjelmien kanssa koulutuksen ja tutkimuksen aloilla sekä parantamalla audiovisuaaliteollisuuden luotonsaantimahdollisuuksia alan pysyvän investointivajeen korjaamiseksi.

Lisäksi uusien teknologioiden käyttö merkitsee väistämätöntä siirtymistä kustannusten järkeistämiseen ja siitä seuraavaan kilpailukykyyn. Ehdotan näin ollen, että komissio ottaa tehtäväkseen arvioida toteutettuja pilottihankkeita ja jakaa onnistuneista hankkeista saatuja kokemuksia.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan toistaa ehdotuksen, jonka esitin parlamentille viime vuonna elokuvaperintömme säilyttämistä koskevan mietinnön yhteydessä. Ehdotin, että perustettaisiin Eurooppa-aiheinen elokuva-arkisto, jossa säilytetään huolellisesti valikoituja elokuvia, jotka liittyvät historiallisiin tapahtumiin ja yhteisöhankkeen kehitystä koskeviin tapahtumiin.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan aloittaa kiittämällä lämpimästi jäsen Hieronymiä hänen työstään ja komission jäsentä Redingiä hyvästä yhteistyöstä.

Mediapolitiikassamme on itse asiassa kyse eurooppalaisten elokuvien erityisen esteettisen kielen kehittämisestä. Kulttuuriselle omakuvallemme on keskeistä halu torjua Hollywoodin valta-asemaa, esittää omia elokuviamme, joille on tunnusomaista eurooppalainen monimuotoisuus, ja helpottaa niiden tuotantoa ja levitystä. Vaikka tiedämme, että audiovisuaaliteollisuus on myös suunnattoman tärkeä Lissabonin strategialle ja Euroopan unionin talouskehitykselle, kyse ei ole vain taloudesta. Kyse on myös kulttuuripolitiikasta sen syvällisessä merkityksessä sekä kulttuuri-identiteetistä ja kulttuurisesta monimuotoisuudesta.

Olen samaa mieltä kuin edelliset puhujat, jotka ovat korostaneet pääomavajetta sekä tarvetta käynnistää Media-ohjelma pikaisesti ja lisätä sen rahoitusta.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Hieronymiä hänen työstään ja komission jäsentä Redingiä tämän työstä ohjelman tukemiseksi.

Kannatan Media-ohjelman jatkamista kaudella 2007–2013. Euroopan yhdentymisen tiivistyessä on muistettava, että meidän on hyvin tärkeää pyrkiä suojelemaan ja edistämään kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta EU:n sisällä. Emme saa koskaan unohtaa, että EU:n monimuotoisuus on sen suurin vahvuus. Media-ohjelma auttaa pohjimmiltaan kehittämään Euroopan audiovisuaalialaa seuraavien kuuden vuoden aikana.

Euroopan parlamentin tarkistuksilla on varmistettu, että Media-ohjelmassa tunnustetaan eurooppalaisen elokuvan merkitys kulttuurien väliselle vuoropuhelulle, kielelliselle ja kulttuuriselle monimuotoisuudelle sekä syrjimättömyydelle.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä ehdotus on jälleen uusi tapa, jolla EU:n ihanteita ja sensuuria pyritään tyrkyttämään hyväuskoiselle yleisölle. Siinä ei ole kyse niinkään EU:n teollisuuden tukemisesta kuin sen suojelemisesta ulkopuoliselta kilpailulta todellisessa maailmassa.

Minun on kysyttävä, miksi tämä ehdotus on tarpeen? Ehkäpä siksi, että tällaisen ohjelman täytäntöönpanossa EU voi hyödyntää jälleen uutta alaa sanomansa välittämiseksi kansalaisille, jotka eivät usko joutuvansa manipuloinnin kohteiksi tai ota tätä mahdollisuutta huomioon. Mietinnössä todetaan, että "on pidettävä mielessä, että (…) Media-ohjelmassa viitataan nyt selkeämmin eurooppalaisen elokuvan merkitykseen kulttuurien väliselle vuoropuhelulle". Siinä kuitenkin sivuutetaan täysin laajempi kulttuurien välinen vuoropuhelu eri eurooppalaisten kulttuurien ja koko maailman kulttuurien, esimerkiksi Intian niemimaan kulttuurien, välillä. Joka ikinen mietinnössä esitetty näkökohta on odotetusti osoitus taas uudesta yrityksestä puuttua kaupalliseen toimintaan.

Meille kerrotaan, että ohjelman kustannukset ovat 671 miljoonaa euroa. Tiedämme myös, että se, joka maksaa viulut, määrää tahdin. Mutta missä on ohjelman lisäarvo? Kuka siitä hyötyy? Ohjelmassa sivuutetaan se, mitä kansalaiset haluisivat nähdä, jos heillä olisi vapaus valita. EU hyötyy kuitenkin vääristelemällä kansalaisten mielikuvaa markkinoista. Juuri niin, EU:n kansalaisten, näiden ihmisparkojen, jotka pakotettiin ottamaan EU:n kansalaisuus, josta ei ole toistaiseksi pakotietä!

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Aloitan kiittämällä esittelijää erinomaisesta työstä. Kuten kaikki tiedämme, audiovisuaaliala on hyvin tärkeä osa talouttamme. Se työllistää yli miljoona ihmistä. Audiovisuaalialalla on myös erittäin tärkeä sosiaalinen ja kulttuurinen rooli, koska lähes jokaisessa eurooppalaisessa kotitaloudessa on televisio.

Minua surettaa todeta, että Euroopassa tuotettujen elokuvien osuus eurooppalaisista elokuvamarkkinoista on valitettavasti vain 26 prosenttia, kun amerikkalaistuotantojen vastaava osuus on 71 prosenttia. En voi olla yhtä mieltä edellisen puhujan kanssa siitä, että tähän liittyy jonkinlaista pakottamista. Meidän velvollisuutemme on todellakin tarjota eurooppalaiselle yleisölle vaihtoehto. Tämän vaihtoehdon on kuitenkin sisällettävä laadukkaita eurooppalaisia tuotantoja, koska äsken mainitsemani prosenttiluvut eivät tietenkään kuvasta niiden elokuvien laatua, joita meillä on mahdollisuus katsoa. Näin ollen on syytä toivoa, että Media 2007 -ohjelma auttaa tasapainottamaan tätä suhdetta.

Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden ja eurooppalaisen elokuvatuotannon vahvistaminen on ylevä tavoite, mutta se voidaan saavuttaa vain vahvistamalla samanaikaisesti Euroopan audiovisuaalialan kilpailukykyä. Digitalisointi on selvästikin yksi tapa torjua pirstoutumista ja investointivajetta eurooppalaisilla elokuvamarkkinoilla, mutta tältä osin tarvitaan todella parempaa levitysjärjestelmää sekä eurooppalaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Digitaalisia palveluja koskeva teknologinen edistys helpottaa nykyään eurooppalaisten audiovisuaalituotteiden parempaa levitystä. Media 2007 -ohjelman täysimääräinen täytäntöönpano ei kuitenkaan onnistu, koska yksityinen sektori ei osallistu varsinkaan audiovisuaalihankkeiden rahoittamiseen. Audiovisuaalituotannolle myönnettäviä luottoja koskeva tämänhetkinen tarjous on täysin riittämätön erityisesti pienten ja keskisuurten tuottajien elokuvien kannalta. Sama pätee nuorten elokuvantekijöiden saatavilla oleviin avustuksiin.

Luotan siihen, että Media 2007 -ohjelmasta on todellakin hyötyä.

  Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä on erityisen tärkeä päivä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle, sillä tänään täysistunnon hyväksyttäviksi esitetään ystävieni, jäsenten Hieronymi, Graça Moura, Gröner, Pack ja Takkula laatimat mietinnöt audiovisuaalialaa, kulttuuria, nuorisoa, koulutusta ja "Kansalaisten Eurooppaa" koskevista monivuotisista ohjelmista. Valiokuntamme jäsenet ansaitsevat onnittelut.

Vaikka ohjelmien hyväksyminen viivästyi, koska rahoitusnäkymistä sopiminen oli hankalaa, katsomme, että näihin ohjelmiin osoitettava rahoitus mahdollistaa riittämättömyydestään huolimatta jatkossakin avustusten tarjoamisen ohjelmista.

Media-ohjelmalla voidaan erityisen merkittävästi parantaa eurooppalaisen elokuvateollisuuden kilpailukykyä antamalla taloudellista tukea audiovisuaaliteosten kehittämiseen, alan ammattilaisten koulutukseen sekä eurooppalaisten teosten levityksen ja liikkuvuuden vahvistamiseen. Meidän on myös korostettava tässä yhteydessä komission jäsenen Redingin toimia.

Eurooppalaisten elokuvien kehittäminen ja myynninedistäminen on ratkaisevan tärkeää kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämiselle sekä talouskehitykselle ja työllisyydelle. Valitettavasti Euroopan erityisen runsas kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus aiheuttaa myös entistä suuremman rakenteellisen ongelman audiovisuaalimarkkinoilla. Tarkoitan kansallisten markkinoiden laaja-alaista pirstoutumista, mikä estää eurooppalaista elokuvateollisuutta hankkimasta suurempaa osuutta eurooppalaisista ja maailmanlaajuisista markkinoista.

Media 2007 -ohjelman avulla on parannettava eurooppalaisten teosten rajatylittävää liikkuvuutta.

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella ja kiittää jäsen Hieronymiä erinomaisesta työstä ja komission jäsentä Redingiä hänen omaksumistaan näkökannoista.

Mielestäni on hyvin tärkeää tukea Euroopan audiovisuaalialaa ja eurooppalaista elokuvaa monimuotoisuuden ja moniarvoisuuden turvaamiseksi Euroopassa ja tehdä työtä Euroopan unionin tärkeimpien päämäärien saavuttamiseksi. Katson, että se on erittäin tärkeää myös muun muassa uhanalaisten kulttuurien, valtiottomien kansojen kielten ja vähemmistökielten kannalta. Mietintöön sisältyvä viittaus alue- ja paikallistasoon on hyvin tärkeä, koska siinä kiinnitetään huomiota todellisen monimuotoisuuden tarpeellisuuteen Euroopan unionissa. Kyseessä on merkittävä tukitoimi. Meidän on myös tuettava riippumattomia tuottajia rikastaaksemme audiovisuaalista tuotantoa ja saadaksemme sen kuvastamaan paremmin todellisuutta ja eurooppalaista kulttuuria.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, jos katsoo televisiota missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa näkemättä uutisia, voisi luulla olevansa Yhdysvalloissa. Amerikkalainen kulttuuri hallitsee televisiota. Tämä vastenmielinen kulttuuri, joka sisältää muun muassa väkivaltaa, rikoksia ja raiskauksia ja joka tulee koteihimme niin helposti. Meidän on suojeltava eurooppalaista perhettä tältä kulttuurilta, joka ei sovi meille. Meidän on siten selvästikin vahvistettava eurooppalaista elokuvaa sekä maanosamme kulttuuria ja sivistystä, mutta pelkään pahoin, että mietinnössä esitetyt keinot ovat tehottomia.

Televisio on "nitroglyseriiniä" sitä hallitsevan henkilön käsissä. Se tarjoaa ravintoa, jota ihminen haluaa. Haluan viitata tässä yhteydessä Euronews-kanavaan, jota rahoitamme ja jossa kutsuttiin jokin aika sitten kaikkia italialaisia mafiosoiksi johonkin jalkapalloon liittyvän asian takia. Euronews tekee omaa politiikkaansa käyttämällä Makedonia-nimitystä, toisin kuin Euroopan unioni, joka käyttää kyseisestä maasta nimitystä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia.

Kyse on näin ollen siitä, että meidän on annettava taloudellista tukea ja samanaikaisesti valvottava, mihin rahamme menevät ja miten niitä käytetään. Tämä on tärkeä asia, jos haluamme menestyä siinä erittäin merkittävässä kysymyksessä, joka mielipiteenmuodostus on. Jäsenvaltioiden historiaa voidaan tietysti myös tuoda voimakkaammin esille, jos niin halutaan. En tunne Puolan historiaa, aivan kuten Puolassa ei tunneta Kreikan historiaa. Olemme nyt yhtä perhettä. Meidän olisi tunnettava toistemme taustat. Keitä olemme ja minne haluamme mennä. Tätä toimintaa on siis rahoitettava, ja toivon, että näin myös tehdään. Siihen tarvitaan kuitenkin tietysti uskallusta ja toisenlainen menetelmä kuin se, jolla nyt lähestymme asioita.

  Viviane Reding, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää vielä kerran Euroopan parlamenttia sekä erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa, sen puheenjohtajaa ja esittelijää arvokkaasta tuesta eurooppalaiselle luovalle toiminnalle ja elokuvatuotannon monimuotoisuudelle.

Yhdyn niiden jäsenten esittämiin mielipiteisiin ja huolenaiheisiin, joiden mielestä ohjelman rahoitus ei valitettavasti ole riittävä tavoitteitamme silmällä pitäen. On valitettavaa mutta totta, ettemme saaneet pyytämämme suuruista rahoitusta. Meidän on näin ollen toimittava sen varmistamiseksi, että uusi ohjelma, jonka rahoitusta on supistettu, on tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja keskittyä niihin toimiin, joilla on todellista eurooppalaista lisäarvoa, samalla kun kehotamme jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan vastuuta muista toimista.

Kuten esittelijä on jo selittänyt erittäin hyvin, pitäydymme toimissa, jotka ovat osoittautuneet hyviksi vuosien saatossa. Lisäämme kuitenkin myös tukea esimerkiksi tilausvideopalvelulle, josta on tulossa yksi painopistealue. Tuemme myös digitalisointia, joka tarjoaa erityisen tilaisuuden eurooppalaisten tuotantojen liikkuvuudelle, ja lisäämme levitykseen osoitettavaa tukea luodaksemme tarvittavaa synergiaa online-elokuvan aikakautta varten. Aiomme myös ottaa käyttöön uusia toimia tukeaksemme eurooppalaisten elokuvien esittämistä muiden maanosien nousevilla markkinoilla. Nämä ovat tärkeimmät osa-alueet aloitteessa, joka nauttii Euroopan parlamentin, ministerineuvoston ja alalla työskentelevien lähes yksimielistä tukea. Arvoisa puhemies, kiitos parlamentin tuesta, jota sekä katsojat että audiovisuaalituotantojen tekijät osaavat arvostaa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

7. Kulttuuri-ohjelma (2007–2013) (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0343/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Kulttuuri-ohjelman perustamisesta (2007–2013) (06235/3/2006 – C6-0269/2006 – 2004/0150(COD)) (Esittelijä: Graça Moura).

  Vasco Graça Moura (PPE-DE), esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, prosessi, joka huipentuu äänestykseen Kulttuuri-puiteohjelmasta 2007–2013 toisessa käsittelyssä, on ollut monimutkainen ja hidas. Se on ollut hidas lähinnä rahoitusnäkymiä koskevien useiden takaiskujen vuoksi, kuten kaikki muistamme, ja monimutkainen kysymyksen luonteen ja niiden kirjavien näkemysten vuoksi, joita kaikki lausunnon antaneiden valiokuntien jäsenet esittivät asiasta vastaavan valiokunnan jäsenten kanssa käydyssä keskustelussa.

Kaikista esitetyistä näkemyksistä seurasi rikas vuoropuhelu Kulttuuri-puiteohjelmasta 2007–2013, joka siirtyi sittemmin ensimmäisestä käsittelystä nyt meneillään olevaan toiseen käsittelyyn. Tälle prosessille olivat tunnusomaisia sekä komission että neuvoston viralliset ja epäviralliset toimet, jotka johtivat hedelmälliseen näkemystenvaihtoon ja yksimielisiin näkökantoihin, joita voidaan pitää ainoastaan äärimmäisen myönteisinä.

Tämän kaiken seurauksena useimmat parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymistä tarkistuksista on sisällytetty yhteiseen kantaan. Näistä tarkistuksista haluan korostaa johdanto-osan kappaleisiin ja 3 artiklan tekstiin sisältyvää nimenomaista viittausta eurooppalaisten yhteisen kulttuuriperinnön merkitykseen. Tämä ajatus kuvastaa hyvin ohjelman tavoitteita.

Meidän on siis seurattava jatkuvasti ohjelmassa määritettyjen nimenomaisten tavoitteiden täytäntöönpanoa. Kyseiset tavoitteet liittyvät tähän suunnattoman suureen perintöön, joka on vuosisatojen saatossa juurtunut syvälle kaikkiin ihmisen toiminta-alueisiin. Nämä toiminta-alueet liittyvät sivistykseemme ja kulttuurimme, joten ne myös kuvastavat identiteettiämme.

On myös ollut mahdollista sopia tyydyttävistä järjestelyistä, jotka koskevat toimien 1–5-vuoden pituiseksi kaavailtua kestoaikaa, ohjelmaan osallistuvia kulttuurialan toimijoita, joiden määrä jäsenvaltiota kohden vaihtelee toiminnan luonteen mukaan, ja talousarviosta kullekin asianomaiselle alalle myönnettäviä varoja. Viimeksi mainittu koskee erityisesti lisämäärärahojen myöntämistä yhteistyötoimiin, toisin sanoen pienempiin hankkeisiin laajempien tai monivuotisten yhteistyöhankkeiden sijaan. Tämä mahdollistaa yleensä lähimpänä kansalaisia olevien pienimuotoisten toimijoiden toimien huomioon ottamisen laiminlyömättä kuitenkaan laajempia ja näkyvämpiä toimia, jotka käsittävät useampia jäsenvaltioita ja pitemmän ajanjakson.

Kaiken tämän lisäksi haluan korostaa varautumista erityistoimiin, joiden tarkoituksena on lisätä EU:n kansalaisten tietoisuutta kulttuurisesta monimuotoisuudesta jäsenvaltioissa. Joitakin näistä toimista on jo toteutettu, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke ja kulttuurialalla toimivien eurooppalaisten elinten tukeminen. Kyseiset elimet toimivat eurooppalaisen kulttuurin lähettiläinä, mikä on hyvin tärkeää, ja monet niistä ovat saaneet aiemmin parlamentilta ratkaisevaa tukea.

Jos säännöt muuttuvat voimassa olevien varainhoitoasetusten vuoksi ja nämä elimet joutuvat siten anomaan tarvitsemaansa avustusta Kulttuuri-ohjelmasta 2007–2013, on ehdottoman tärkeää, ettei niitä sivuuteta ja että ne säilyttävät kykynsä jatkaa toimintaansa.

Komissio ja neuvosto odottavat, että ohjelman monialainen luonne tekee siitä erittäin joustavan ja antaa mahdollisuuden tukea monia innovatiivisia ehdotuksia. Vaikka esitinkin ensimmäisessä käsittelyssä käydyn keskustelun kuluessa joitakin tähän liittyviä varauksia, toivon vilpittömästi komission ja neuvoston olevan oikeassa.

Ottaen huomioon että toimielimet tekevät yhteistyötä ja ovat matkalla samaan suuntaan, tähän liittyy vain yksi kielteinen näkökohta, joka on helppo havaita. Viittaan seikkaan, jolla voidaan tarkoittaa vain Kulttuuri-ohjelmalle 2007–2013 myönnettyä erittäin vähäistä rahoitusta. Ensimmäisessä käsittelyssä monet keskusteluun osallistuneista – toisin sanoen muutkin kuin minä, joka toimin esittelijänä – kiinnittivät huomiota tähän seikkaan.

Kyseessä on kolmannen sukupolven ohjelma, jonka tarkoituksena on mennä edeltäjiään pitemmälle ja olla niitä tehokkaampi. Kyse on ohjelmasta, joka käsittää laajemman valikoiman toimia ja johon osallistuu suurempi määrä asiasta kiinnostuneita jäsenvaltioita. Se tarkoittaa myös suurempia hallinnointi- ja valvontakustannuksia, mutta talousarviomäärärahat eivät siitä huolimatta vastaa lähellekään sitä, mitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaisiin ja mitä kaikki asiasta vastuussa olevat tahot – komission jäsenet, kulttuuriministerit, kulttuurialan toimijat ja poliitikot – pitävät ehdottoman tärkeänä.

Meidän on kaikesta huolimatta toivottava, että Kulttuuri-ohjelmasta 2007–2013 tulee suuri menestys ja että sillä edistetään voimakkaasti kehitystä Euroopan unionissa, johon me kaikki olemme sitoutuneet.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani olla täällä parlamentissa toisen neuvottelukierroksen päättyessä. Aistin hyvin myönteisen mielialan lopullisen äänestyksen toimittamisen ja päätöksen suhteen. Tarkastelemme nyt useita eri ohjelmia, jotka kuuluvat vastuualueeseeni, mukaan luettuina nuorisotoimintaohjelma, elinikäisen oppimisen toimintaohjelma ja "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelma.

Aloitamme kulttuurilla. Kyseessä on hyvin symbolinen ja erittäin tärkeä ohjelma, koska kulttuuri voi, kuten aiemminkin, nähdäksemme tarjota monia tärkeitä vastauksia Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. Saanen muistuttaa teitä siitä, että puheenjohtaja Barroso totesi joulukuussa 2004 kulttuuriarvojen tulevan arvojärjestyksessä ennen taloudellisia arvoja, koska talous helpottaa elämistä, mutta juuri kulttuuri tekee elämästä elämisen arvoisen.

Minulla on ilo todeta, että koko lainsäädäntöprosessille oli tunnusomaista toimielintemme välinen erinomainen yhteistyöilmapiiri, joka mahdollisti hyvin tyydyttävän kompromissin löytämisen. Haluan erityisesti kiittää esittelijä Graça Mouraa erinomaisesta työstä ja samasta syystä koko kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sekä sen puheenjohtajaa Sifunakisia. Valiokunnan ohjelmalle antamalla tuella on tärkeä merkitys tulevalle päätökselle.

Olen myös hyvin tyytyväinen, että sekä parlamentti että neuvosto ovat suhtautuneet myönteisesti komission alkuperäisessä ehdotuksessa esittämään yleiseen linjaan. Seuraavassa Kulttuuri-ohjelmassa edistetään siten ensinnäkin kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden liikkumista kansallisten rajojen yli, toiseksi kannustetaan teosten ja taide- ja kulttuurituotteiden levitystä yli rajojen ja kolmanneksi suositaan kulttuurien välistä vuoropuhelua.

Olen yhtä vakuuttunut siitä, että ohjelmalla edistetään kukoistavaa monenvälistä yhteistyötä Euroopan unionissa samoin kuin eurooppalaisen identiteetin kehittymistä kansalaisten välisen vuorovaikutuksen kannustamisen ansiosta. Käytettävissämme on 400 miljoonaa euroa.

Haluan myös kiittää Euroopan parlamenttia sen antamasta tuesta. Voimme mahdollisesti tarkastella tuen lisäämistä, mutta meidän on ensinnäkin oltava tietoisia rajoista. Toiseksi tuki on kasvussa ja mahdollisuuksia yhteistyön organisoimiseen on jatkossa enemmän. Kuten jäsen Graça Moura äsken totesi, tarvitsemme kuitenkin tehokkuutta.

Haluan vahvistaa, että komissio voi hyväksyä mietintöön sisältyvät kolme tarkistusta, sillä ne ovat sopusoinnussa kolmen toimielimen välisen kompromissin kanssa. Toivon hartaasti, että lopullinen päätös asiasta tehdään seuraavassa kulttuurineuvoston kokouksessa marraskuussa.

  Bogusław Sonik, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tuen ohjelman kokonaistavoitetta, nimittäin yhteisen eurooppalaisen kulttuurialueen vahvistamista ja tunnetta Euroopan kansalaisuudesta. Nämä ovat hyvin kiitettäviä tavoitteita.

Yllätyin kuitenkin lukiessani neuvoston tämän vuoden kesäkuussa antamasta yhteisestä kannasta, että Kulttuuri-ohjelma (2007–2013) vahvistaa Euroopan yhteisön laaja-alaisia politiikkoja, erityisesti edistämällä kaikenlaisen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän poistamista. Yhteisön laaja-alaiset politiikat – mitä kapulakieltä tämä on, hyvät kollegat? Todistammeko sosialistisen realismin renessanssia? Tarkoittaako kaikki tämä, että tulevien hankkeiden arvioinnissa käytettävä avainkriteeri on hankkeiden oletettu vaikutus syrjintään? Ehkäpä olisi paras uskoa hankkeiden arviointi Wienissä toimivalle Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskukselle tai äskettäin perustetulle Euroopan tasa-arvoinstituutille. Haluan huomauttaa, etten löytänyt tällaista mainintaa ohjelman aiemmasta versiosta, Kulttuuri 2000 -ohjelmasta.

Eurooppa oli jakautunut kahtia yli 50 vuoden ajan. Ohjelmamme pitäisi näin ollen tarjota mahdollisuus lisätä tietoisuutta ja ymmärtämystä eurooppalaisten kansakuntien kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja erityisesti kommunistisen totalitarismin Keski- ja Itä-Euroopassa sortamista kulttuureista. Tämän pitäisi olla hankkeiden perustana oleva ajatus Kulttuuri-ohjelman uudessa versiossa (2007–2013). Kulttuuri olisi miellettävä keinoksi helpottaa 27 jäsenvaltion kulttuurista yhdentymistä pikemminkin kuin yhtenäiseksi maailmankatsomukseksi. Kulttuurin on nautittava täydellistä vapautta. Kulttuuri edistää vapauden asiaa tehokkaimmin osallistuessaan sen levittämiseen.

  Guy Bono, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa kiittämällä esittelijä Graça Mouraa työstä, jota hän on tehnyt Kulttuuri 2007 -ohjelman kaltaisen perustavan aiheen parissa, ja erityisesti sopimuksesta, jonka hän on neuvotellut Euroopan parlamentin puolesta.

Haluaisin tarkastella lyhyesti niitä kolmea näkökohtaa, joita puolustin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa. Ensinnäkin ohjelman laaja-alaisuuden osalta on syytä huomata, että aikaansaatu sopimus on oikeansuuntainen. Kukaan ei näet voi vastustaa ohjelman yhtenäisyyden lisäämistä, minkä ansiosta on mahdollista panna piste hajanaisuudelle, joka on pitkään ollut tunnusomaista Euroopan unionin kulttuuritoimille. Aikomukset ovat kuitenkin kokonaan toinen asia kuin ehdotetut määrärahat.

Tästä pääsenkin toiseen kysymykseen, nimittäin talousarvioon, jonka esittelijä ja komission jäsenkin äsken myös mainitsivat. Sanoisin yhden asian, jota toistan niin kauan kuin se on tarpeen. Euroopan unionissa on hyödytöntä asettaa kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuuriyhteistyön edistämisen kaltaisia kunnianhimoisia tavoitteita, jos näitä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa käytettävissä olevalla talousarviolla, joka vastaa vain 15:ttä senttiä kansalaista kohti vuosittain. Olemme vaatineet Kulttuuri-ohjelmalle osoitetun talousarvion huomattavaa korottamista, jotta ohjelmalla voidaan omalta osaltaan edistää eurooppalaisen kulttuurin ja identiteetin nousua, minkä ansiosta voimme kohota kansallisen itsekkyyden yläpuolelle ja siten selvitä kriisistä, josta EU on kärsinyt nyt jo puolitoista vuotta. On todettava, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymät, joissa yhteisön menot vakautetaan 1 prosenttiin Euroopan unionin BKT:stä, eivät anna mahdollisuutta saavuttaa tavoitteita, jotka olemme asettaneet itsellemme tässä ohjelmassa. Rahoitusnäkymien takia myöskään kulttuurille ei voida antaa sitä roolia, jota kaavailemme sille vahvemman ja solidaarisemman Euroopan unionin rakentamisessa. Emme voi siten sallia, että tämän ohjelman asemaa heikennetään jo toisen kerran viivyttämällä sen täytäntöönpanoa. Kuten Aristide Briand sanoi, jos emme voi saada keinoja politiikkaamme varten, meidän on saatava politiikka keinojamme varten. Meidän on siten toimittava nopeasti pannaksemme tämän ohjelman pikaisesti täytäntöön, jotta emme saata epäedulliseen asemaan kentällä toimivia kulttuuriorganisaatioita, jotka ovat riippuvaisia kyseisestä rahoituksesta ja ovat odottaneet päätöksen tekemistä kuukausia.

  Claire Gibault, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi haluan kiittää jäsen Graça Mouraa laadukkaasta työstä ja alati myötämielisestä suhtautumisesta ehdotuksiimme. Hänen mietintönsä on erinomainen, mikä tuskin tulee yllätyksenä, kun kyseessä on portugalilainen kirjailija ja portugalin kielen kiihkeä puolustaja.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän varjoesittelijänä kehotan parlamenttia antamaan hänelle täyden tukensa. Ohjelmaan sisältyvät seuraavat tavoitteet: edistää kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden kansalliset rajat ylittävää liikkuvuutta, kannustaa teosten ja taide- ja kulttuurituotteiden kansalliset rajat ylittävää levittämistä ja suosia kulttuurien välistä vuoropuhelua. Tämä panee kuitenkin miettimään, miten pystymme näin niukalla talousarviolla suojelemaan ja edistämään kielellistä monimuotoisuutta sekä kannustamaan kielten oppimista ja musiikin ja esittävien taiteiden opetusta. Herää myös kysymys, miten tällä ohjelmalla pystytään edistämään ja kehittämään Euroopan unionin näkyvyyttä unionin ulkopuolella sen kulttuurisen monimuotoisuuden ja kaikille eurooppalaisille kulttuureille yhteisten näkökohtien edistämisen ansiosta.

Olen näin ollen hyvin pettynyt siihen, ettei komissio ole ymmärtänyt sitä ehdottoman tärkeää asemaa, joka kulttuurilla on eurooppalaisessa identiteetissämme. Pidän erityisen vakavana, että se katsoi vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymät sisältävän toimielinten välisen sopimuksen perusteella voivansa hyväksyä näin niukan talousarvion, joka on vain 354 miljoonaa euroa verrattuna esittelijän vaatimiin 600 miljoonaan euroon ja komission ehdottamiin 408 miljoonaan euroon.

"Kulttuuri-ohjelmalle 2007" kaudeksi 2007–2013 varattu talousarvio on nyt ainoastaan 0,04 prosenttia rahoitusnäkymissä myönnetystä Euroopan unionin talousarviosta.

Kaikki taiteilijat Euroopan unionissa hämmästyvät siitä, että EU:n toimielimet pitävät kulttuuria edelleen kakun kuorrutuksena, ylellisyytenä, joka tulee vasta toisena välttämättömien asioiden jälkeen. Jos kulttuurin edistäminen käsittää tietoisuuden lisäämisen ja hämmennyksen hillitsemisen, tämä supistettu talousarvio ei ole se tapa, jolla EU:n tulisi näyttää esimerkkiä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan aloittaa kiittämällä jäsen Graça Mouraa hänen työstään tämän EU:n politiikan alan tärkeän näkökohdan parissa.

Aina kun keskustelemme kulttuuripolitiikan merkityksestä Euroopan unionille, siteerataan mielellään sanontaa, jonka mukaan sisämarkkinat eivät ole omiaan herättämään rakkaudentunteita. Euroopan unioni on muutakin kuin sisämarkkinat, vaikka emme tulisikaan toimeen ilman niitä. Euroopan unionissa on pitkälti kyse kulttuuri-identiteetistä ja rikkaasta kulttuuristamme, joita haluamme suojella ja kehittää. Kulttuuri voi erottaa ihmisiä, erityisesti jos siinä korostetaan eroavaisuuksia. Kulttuuripolitiikkamme tavoitteena on kuitenkin yhdistää eurooppalaiset kulttuurin avulla, luoda yhteyksiä heidän välilleen ja antaa heille mahdollisuus luoda yhteyksiä ja tuntea kuuluvansa maailmaan, jossa on todellakin useita erilaisia maailmoja. Eroavaisuuksien tasoittaminen ei ole asia, jota meidän pitäisi pelätä. Sitä olisi päinvastoin kannustettava, sillä se on keskeinen osa eurooppalaista kulttuuripolitiikkaa.

Tästä syystä ohjelman kolme tavoitetta, nimittäin kulttuurivaihdon, taiteilijoiden liikkuvuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen, ovat oikeita, mutta aiemmin päätetty rahasumma ei mahdollista niiden saavuttamista. Jos haluamme tehdä enemmän Euroopan unionin hyväksi kulttuuririntamalla, meillä on oltava rohkeutta kasvattaa kulttuurin talousarviota tulevina vuosina.

  Zdzisław Zbigniew Podkański , UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kansakunnan elintaso riippuu aineellisesta omaisuudesta, mutta kansakunnan identiteetin määrää sen kulttuuri sanan laajimmassa merkityksessä. Kulttuuri on kansakunnan todellinen rikkaus sekä sen olemassaolon ja kehityksen liikkeellepaneva voima. Kulttuuri myös muodostaa pohjan kansakuntien yhteisymmärrykselle ja yhdentymiselle. Kulttuuri kehittyy historiallisen prosessin kautta. Häikäilemättömät toimenpiteet tai se, että kulttuuri pakotetaan kehittymään tiettyjen suuntaviivojen mukaisesti, eivät ole hyvä asia kulttuurin kannalta. Kulttuuri tarvitsee vapautta.

Tänään käsiteltävän Kulttuuri-ohjelman (2007–2013) tarkoituksena on järjestää tavoitteet ja vähentää niiden määrää. Sen tarkoituksena on myös edistää kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden kansalliset rajat ylittävää liikkuvuutta, kannustaa teosten ja taide- ja kulttuurituotteiden kansalliset rajat ylittävää levittämistä sekä suosia kulttuurien välistä vuoropuhelua.

Pelkästään Euroopan yhdentymisen näkökulmasta tarkasteltuina ehdotetut tavoitteet ovat ymmärrettäviä. Kulttuurin kehityksen sekä kulttuurin merkityksen ja monitoimisuuden näkökulmasta tarkasteltuna lähestymistapa on liian suppea hyväksyttäväksi suoraa päätä. On olennaista sisällyttää ohjelmaan toimia, joilla suojellaan ja tuetaan kulttuurin lähteitä, erityisesti jos ne ovat uhattuina.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistisen puolueen puolesta.

Eurooppalainen kulttuuriperintö on yksi EU:n suurimmista rikkauksista, ja olenkin kiitollinen kolmelle toimielimelle niiden tähänastisista toimista sen suojelemiseksi ja edistämiseksi.

Kulttuuri-ohjelmalla on suuri arvo, joka toivoakseni säilytetään myös seuraavalla ohjelmakaudella. Se ei tarkoita vain kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden ja kulttuuriteosten liikkuvuuden edistämistä yhteisön sisällä vaan ennen kaikkea sitä, että tämä ohjelma edustaa pienimuotoisille toimijoille ja pienille yhteisöille EU:ssa suurta mahdollisuutta säilyttää oma historiansa ja identiteettinsä elävänä.

Yksilöllisten kulttuurien edistäminen paikallistasolla on itse asiassa äärimmäisen arvokasta niin koko Euroopan unionille, joka perustaa yhtenäisyytensä ja vahvuutensa rajojensa sisällä vallitsevaan monimuotoisuuteen, kuin sosiaaliselle rakenteelle ja alueelliselle todellisuudelle kaikilla tasoilla.

Annan siten täyden tukeni neuvoston ehdotukselle löytää tasapaino pienimuotoisten ja laajamittaisten hankkeiden välillä, helpottaa pienimuotoisten toimijoiden pääsyä ohjelmaan ja osoittaa puolet käytettävissä olevista varoista tämänkaltaisiin toimiin.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen parlamentin hyvin myönteisiin kannanottoihin. Paineita saattaa edelleen kohdistua siihen, että kulttuurin hyväksi pitäisi tehdä vieläkin enemmän. Me kaikki haluamme tehdä enemmän kulttuurin hyväksi, koska se on tärkeä eurooppalaisen ajattelutavan ja identiteetin kannalta sekä sen kannalta, että elämme yhdessä yhä laajentuvassa yhteisössä. Mielestäni Euroopan unionia kuvaavat parhaiten monimuotoisuus ja yhtenäisyys. Lisääntyvä monimuotoisuus tarkoittaa kehotusta edistää ja syventää yhtenäisyyttä, ja arvoihin perustuvaa yhtenäisyyttä edistetään pääasiassa Kulttuuri-ohjelmamme kautta.

Olen varma, että muutamat huomautukset, jotka liittyivät lähinnä talousarvioon, ovat kehotuksia tehdä enemmän kulttuurin hyväksi tulevaisuudessa. Jos muistelette edellistä ohjelmaa, käytettävissämme oli 7 senttiä kulttuuria, vuotta ja kansalaista kohden. Jäsen Bono mainitsi, että nyt käytettävissämme on 15 senttiä. Keskustelun kuluessa esitettiin kehotuksia kymmenkertaistaa ohjelman rahoitus, siis 70 senttiin kulttuuria kohden. Haluan vain muistuttaa arvoisia jäseniä siitä, että budjettivallan käyttäjä EU:ssa on parlamentti. Teidän tukenne, mutta myös tuen lisääminen, auttavat luomaan enemmän toimintamahdollisuuksia. "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelma perustuu myös EY:n perustamissopimuksen kulttuuria koskevaan 151 artiklaan. Kulttuuri kuuluu ensinnäkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sen edistäminen on niiden perusvelvollisuus. Tuemme jäsenvaltioita niiden välisessä yhteistyössä, emme korvaa niitä.

Vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Osoituksena EU:n menestyksestä ovat tulokselliset neuvottelut uudesta Unescon yleissopimuksesta kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä. Vakuutan parlamentille, että panemalla ohjelman täytäntöön mahdollisimman pian lopullisen päätöksen tekemisen jälkeen voimme tehdä määrällisesti ja laadullisesti enemmän kulttuurin hyväksi Culture for Europen kautta. Olen varma, että meillä on monia tilaisuuksia tehdä yhteistyötä ohjelman täytäntöönpanossa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Liite – Komission lausuma

(FR) Komissio toivoo lainsäädäntövallan käyttäjän kiinnittävän huomiota siihen, että Kulttuuri-ohjelman (2007–2013) perustamisesta annetussa perussäädöksessä mainittu rahoituskehys on tarpeen ilmoittaa käypinä hintoina viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös julkaistaan lopullisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä on varainhoidon tavanomaisten käytäntöjen mukaista, ja sillä voidaan varmistaa tarvittavaa avoimuutta noudattaen, että lainsäädäntövallan käyttäjän päätöstä noudatetaan. Kyseessä olevan ohjelman osalta määräraha on 400 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

8. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestystulokset ja muut äänestystä koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

8.1. Yhdistyneet kansakunnat: M2- tai M3-luokan ajoneuvojen yleisen rakenteen hyväksyntä (äänestys)

8.2. Bulgarian ja Romanian liittyminen: virkamiesten palvelukseen ottaminen Euroopan yhteisöihin (äänestys)

8.3. Galileo-yhteisyrityksen yhtiöjärjestys (äänestys)

8.4. Norjan osallistuminen Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen rahoitukseen (äänestys)

8.5. Bogdan Golikin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen (äänestys)

8.6. Mario Borghezion parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustaminen (äänestys)

8.7. Lisätalousarvio nro 3/2006 (äänestys)

8.8. Lisätalousarvio nro 5/2006 (äänestys)

8.9. Euroopan unionin strateginen kumppanuus Etelä-Afrikan kanssa (äänestys)

8.10. Ympäristöalan rahoitusväline Life+ (äänestys)

8.11. Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelma (Media 2007) (äänestys)

8.12. Kulttuuri-ohjelma (2007–2013) (äänestys)

8.13. Yhteisön pelastuspalvelumekanismi (äänestys)

8.14. Avoimuusdirektiivin täytäntöönpanotoimet (taso 2) (äänestys)

8.15. Esitedirektiivin täytäntöönpanotoimet (taso 2) (äänestys)

8.16. Naisten maahanmuutto: maahanmuuttajanaisten asema EU:ssa (äänestys)

8.17. Yhteisön varojen perintä (äänestys)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

9. Äänestysselitykset

Bergerin mietintö (A6-0329/2006)

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, viittaukseni työjärjestykseen perustuu työjärjestyksen 6 artiklan 7 kohtaan ja 7 artiklaan, jotka liittyvät koskemattomuuteen. Mietinnöstä ei keskusteltu, joten suullisia äänestysselityksiä ei anneta. Asianomaisessa tapauksessa kollegaamme Borgheziota vastaan on aloitettu oikeusmenettely vain siksi, että hän kirjoitti tuomion jälkeen spraymaalilla Milanon oikeuspalatsin edessä jalkakäytävään sanan "Häpeä". Tämä sana oli lisäksi mahdollista poistaa jalkakäytävästä. Totean tästä tekopyhästä päätöksestä vain seuraavaa: hävetkää esittelijä, komissio ja tämä parlamentti, jossa tekopyhät teeskentelijät soveltavat niin sanotun vaihtelevan geometrian oikeuskäytäntöä koskemattomuuden puolustamiseen.

Chichesterin mietintö (A6-0348/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Tuen jäsen Chichesterin mietintöä. Galileo-satelliittijärjestelmä palvelee mielestäni kahta ensiarvoisen tärkeää tarkoitusta. Ensinnäkin se antaa EU:lle mahdollisuuden kehittää ja käyttää Yhdysvalloista riippumatta ja yhdessä kumppaneidensa kanssa maailmanlaajuista satelliittijärjestelmää, joka antaa sille itsenäiset valmiudet tällä alalla. Toiseksi se on symbolinen osoitus EU:n sitoumuksesta toimia yhä globaalimmassa roolissa maailman asioissa. EU:lle koituvista teknologisista ja aineellisista hyödyistä riippumatta tämä poliittinen ulottuvuus on ensiarvoisen tärkeä jo sinänsä.

Pittellan mietintö (A6-0350/2006)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Haluan käyttää tätä tilaisuutta toistaakseni kannan, jonka Junilistan esitti tämän vuoden syyskuun 27. päivänä.

Olen äänestänyt tätä mietintöä vastaan, sillä siinä torjutaan ministerineuvoston luonnos lisätalousarvioksi nro 3. Toisin kuin budjettivaliokunnan enemmistö, Junilistan katsoo, että ministerineuvostolla on talousarviomenettelyn aikana täysi oikeus jakaa menot uudelleen EU:n eri toimielinten kesken, jos se katsoo tämän asianmukaiseksi.

Pittellan mietintö (A6-0340/2006)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Lisätalousarvio koostuu kolmesta eri asiakokonaisuudesta, jotka koskevat aivan eri aloja. Olen päättänyt äänestää koko pakettia vastaan nyt ehdotetussa muodossa.

Tarkasteltaessa niitä yhteensä 259:ää miljoonaa euroa, jotka on määrä osoittaa taloudellisena tukena Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellisen kehityksen edistämiseen, herää seuraava kysymys: onko vielä olemassa kokonaisratkaisua Kyproksen rauhanomaisen ja vakaan kehityksen edistämiseksi silloin, kun EU on tulossa mukaan tähän tilanteeseen ja myöntää huomattavia varoja Kyprokselle?

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalaista teemavuotta koskevien määrärahojen osalta Junilistanin tiedetään jo suhtautuvan epäillen koko hankkeeseen.

Kahden uuden budjettikohdan lisääminen komission kirjanpitouudistuksen vuoksi on pikemminkin tekninen kysymys, vaikka suhtaudunkin epäillen Euroopan kehitysrahaston toimintaan yleensä.

Morgantinin mietintö (A6-0310/2006)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän mietintöä myönteisenä. Siinä kannatetaan ehdotusta EU:n ja Etelä-Afrikan strategisesta kumppanuudesta, joka on laaja-alainen ja jossa edetään kohti todellista poliittista yhteistyötä Saharan eteläpuolisen Afrikan merkittävimmän poliittisen vaikuttajan ja alueen vahvimman talouden kanssa. Etelä-Afrikan talous vastaa 50:tä prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan BKT:sta.

Mietinnössä kiitetään Etelä-Afrikassa rotusortokauden jälkeen saavutettua merkittävää edistystä toimivan parlamentaarisen demokratian vakiinnuttamisessa samoin kuin taloudellista kehitystä, jota tässä keskitulotason kehitysmaassa ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön johtajana toimivassa maassa on tapahtunut. Mietinnössä keskitytään kuitenkin myös tarpeeseen käsitellä maassa edelleen olevia huomattavia sosiaalisia haasteita. Näihin haasteisiin kuuluvat erityisesti korkea HIV/aids-tartunnan kantajien määrä (tällä hetkellä tartunnan on saanut 18,8 prosenttia väestöstä) ja yli 40 prosentin työttömyysaste.

Tuen täysin mietinnössä esitettyä vaatimusta, jonka mukaan HIV/aids-kriisin ratkaiseminen on asetettava talouskehityksen painopisteeksi. Annan samoin täyden tukeni mietinnössä korostetulle näkemykselle, jonka mukaan strategisella kumppanuudella olisi tarjottava yhtenäiset puitteet sille, että nykyisiä yhteisövälineitä voidaan hyödyntää tehokkaammin Etelä-Afrikan väestön ja talouden hyväksi.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni on Etelä-Afrikan tärkein kauppakumppani ja suurin kehitysavun antaja kyseiselle maalle.

Etelä-Afrikan talous vastaa 50:tä prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan BKT:stä. Etelä-Afrikka on Afrikan kehityksen moottori ja poliittinen voima, joka tekee työtä rauhan hyväksi Afrikan konfliktialueilla.

Tämän vuoksi on mielestäni olennaista, että 12 vuotta rotusortokauden päättymisen jälkeen Euroopan parlamentti antaa tänään tukensa strategisen kumppanuuden luomiselle Etelä-Afrikan kanssa.

Mietinnössä tähdennetään aidsin torjuntaa. Siinä myös mainitaan toimia, joilla on tarkoitus edistää talouden elpymistä ja torjua sosiaalista epätasa-arvoa, ja viitataan yhdentymiseen ja vaihtotoiminnan tukemiseen samoin kuin kannustimiin ulkomaisille investoinneille. Mietinnössä kehotetaan Etelä-Afrikkaa käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa, jotta Zimbabwen poliittisessa kriisissä saavutetaan rauhanomainen ratkaisu.

Uudella taloudellisella, sosiaalisella, terveydellisellä tai poliittisella kriisillä olisi huomattava vaikutus koko eteläiseen Afrikkaan ja Réunioniin, jolla on runsaasti taloudellisia ja kulttuurisia yhteyksiä Etelä-Afrikkaan. Jos tämä sopimus on tärkeä Euroopan unionille, se on ensiarvoisen tärkeä Réunionille, koska eteläafrikkalaisen naapurimme ja kumppanimme vakaudesta olisi meille yksinomaan hyötyä.

Isler Béguinin mietintö (A6-0288/2006)

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsen Isler Béguinin ympäristöalan rahoitusvälineestä laatiman mietinnön osalta haluan ilmaista erittäin syvän huoleni italialaisten eläkeläisten elinympäristöstä. Äänestin mietinnön puolesta, mutta olisin äänestänyt sen puolesta paljon innokkaammin, jos tällä direktiivillä olisi suojeltu ympäristön lisäksi myös italialaisia eläkeläisiä.

Käytän tätä tilaisuutta esittääkseni vastalauseen presidentti Prodin keskustavasemmistolaisen hallituksen toimista. Hallitus on esittänyt budjettilain 85 artiklan 6 kohtaan muutosta, jolla vähennetään Sveitsissä työskennelleiden 500 000 italialaisen eläkkeistä reilut kolme neljännestä siitä summasta, johon heillä on Italian korkeimman oikeuden päätöksen mukaan oikeus. Ympäristö, jossa eläkeläisiltä riistetään heidän oikeutensa kohtuulliseen eläkkeeseen, ei ole terveellinen.

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. (EN) Life-ohjelma on osoittautunut korvaamattomaksi EU:n ympäristöpolitiikan välineeksi vuodesta 1992 lähtien. Nyt meillä on tilaisuus tehdä Life+-välineestä vieläkin hyödyllisempi erityisesti pienemmille ja uudemmille jäsenvaltioille, jotka voisivat saada tasapuolisemman osuuden kaudelle 2007–2013 varatusta 2 miljardin euron talousarviosta. Annan täyden tukeni neuvoston ehdotukselle siirtää 80–85 prosenttia talousarvion toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä kansallisten toimistojen vastuulle, ja olen siten äänestänyt mietintöä vastaan.

Esimerkiksi Irlannille ohjelmassa varattujen määrärahojen yhteissumma on 25 miljoonaa euroa. Tämä rahoitus voitaisiin kaksinkertaistaa yhteisrahoitusvälineiden avulla jopa 50 miljoonaan euroon. Irlannissa toteutettaviin ympäristöhankkeisiin, jotka voisivat hyötyä tästä seitsenvuotisesta ohjelmasta, kuuluvat jätteen syntymisen ehkäisemistä, jätteiden vähentämistä ja kierrätystä koskevat aloitteet, sellaisten innovatiivisten teknologioiden kehittäminen, joilla on myönteisiä ympäristövaikutuksia, paikalliset ja alueelliset ympäristötietoisuutta lisäävät kampanjat sekä erityisten suojelualueiden kehittäminen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Neuvoston yhteinen kanta, jota tämä mietintö koskee, poikkeaa huomattavasti komission vuonna 2004 esittämästä alkuperäisestä ehdotuksesta. Haluan korostaa "Luonto ja luonnon monimuotoisuus" -osion sisällyttämistä yhteiseen kantaan. Kyseisen osion tavoitteisiin kuuluvat Natura 2000 -verkoston jatkokehityksen ja täytäntöönpanon tukeminen myös rannikko- ja meriympäristön luontotyyppien ja lajien osalta sekä, mikä tärkeintä, luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen yhteisössä vuoteen 2010 mennessä. Pidämme myönteisenä "Luonto ja luonnon monimuotoisuus" -osion sisällyttämistä Life+-ohjelmaan, mikä vastaa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä heinäkuussa 2005 omaksumaa kantaa.

Vaikka äänestimme ohjelman ja sen tavoitteiden puolesta, meidän on ilmaistava pettymyksemme siihen, että 1. tammikuuta 2007 ja 31. joulukuuta 2013 välisen ajanjakson käsittävään Life+-ohjelmaan varatut talousarviomäärärahat ovat täysin riittämättömät. Tämä on seurausta vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevasta sopimuksesta, joka oli pettymys. Ohjelman määrärahat eivät yllä edes komission tekemään arvioon. Älkäämme unohtako, että komissio arvioi Natura 2000 -verkoston vuosittaisiksi tarpeiksi 6,1 miljardia euroa, joista 3 miljardia euroa kuuluu yhteisrahoituksen piiriin. Määrärahat eivät yllä myöskään komission vuonna 2004 ehdottamaan summaan. Tae Natura 2000 -verkoston yhteisrahoittamisesta rakennerahastojen kautta ei mahdollista sen kaikkien tarpeiden täyttämistä.

  Vasco Graça Moura (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Life+-ohjelma ja sen edeltäjät muodostavat EU:n ympäristöhankkeiden pääasiallisen rahoitusvälineen.

Neuvosto on toiminut väärin ja välinpitämättömästi supistaessaan huomattavasti budjetoitua summaa. Parlamentti on palauttanut summan, josta alun perin sovittiin rahoitusnäkymien mukaisesti ja jolla rahoitetaan luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseen tarkoitettua Natura 2000 -verkostoa.

Yhteiseen kantaan on tehty tarkistus, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei ympäristöön varattuja EU:n varoja käytetä muihin Life+-ohjelmaan liittyviin tarkoituksiin, kuten henkilöstöresursseihin suunnattuihin menoihin. Tähän on syynä se, ettei hankkeiden hallinnoinnista vastaa siirretty henkilöstö, kuten yleensä, vaan jäsenvaltioilla on oltava oma hankkeen hallinnoinnista vastaava ryhmä.

Yhteiseen kantaan on tehty myös kompromissitarkistus, jossa todetaan, että mikäli asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen toisessa käsittelyssä, ryhdytään toimiin sen varmistamiseksi, että käynnissä olevien hankkeiden rahoitus jatkuu.

Tämä mietintö on hyvin tärkeä Portugalille, koska suuri osa mantereesta ja syrjäisistä alueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon, jonka rahoittamista on käsitelty mietinnössä.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän portugalilaiset jäsenet tukevat näin ollen Isler Béguinin mietintöä.

  Caroline Jackson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Vaikka katsonkin Life-rahoituksen tuottaneen hyviä tuloksia, ongelmana ovat olleet liiallinen kysyntä tarjontaan nähden ja valvontaan liittyvät vaikeudet, koska kyse on verrattain pienistä maksuista suurelle joukolle hankkeita. Mietinnössä ei käsitellä näitä kysymyksiä.

Tilintarkastustuomioistuin tutki vuonna 2003 Life-rahoitusvälinettä ja havaitsi, ettei tuensaajien kirjanpito ollut riittävän avointa eikä yksityiskohtaista. Samoin todettiin, että Life-rahoitusta oli käytetty huomattaviin maakauppoihin, joissa ei annettu riittäviä takeita siitä, että kyseistä maa-aluetta käytettäisiin jatkossakin luonnonsuojelutarkoituksiin toimien täytäntöönpanokauden päätyttyä. Tilintarkastustuomioistuin kysyi, oliko komissio luonut asianmukaisen hallinnointijärjestelmän.

Vastaus kuuluu, ettei komissio voi tehdä niin nykyisessä rahoitustilanteessa. Näin ollen on täysin hyväksyttävää ja järkevää, että hallinnointitehtävä siirretään jäsenvaltioille. Tämä ei tarkoita sitä, että ympäristöhankkeet joutuisivat kärsimään Life-rahoituksen peruuttamisesta vaan että varat voidaan käyttää paremmin ja niiden käyttöä voidaan valvoa avoimemmin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin Life+-rahoitusvälinettä koskevaan neuvoston yhteiseen kantaan tehtyjen tarkistusten puolesta. Olen erityisen huolestunut vaatimuksesta osoittaa vähintään 55 prosenttia rahoituksesta toimenpiteisiin, joilla tuetaan luonnon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. Niin tärkeitä kuin nämä alat ovatkin, tällainen vaatimus rajoittaisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia osoittaa varoja hankkeisiin, joissa käsitellään niiden omia ympäristöä koskevia painopistealueita, kuten ilmastonmuutosta.

Hieronymin mietintö (A6-0337/2006)

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Haluan käyttää tätä tilaisuutta kertoakseni, että Junilistan torjuu mietinnön, kuten se teki jo ensimmäisessä käsittelyssä syyskuussa 2005.

Meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraava kysymys: pitäisikö EU:n käsitellä tämänlaatuisia poliittisia kysymyksiä, vai kuuluvatko ne jäsenvaltioiden toimivaltaan? Junilistanin vastaus on yksiselitteinen: tämä asia kuuluu jäsenvaltioille.

Jos jäsenvaltiot haluavat syytää lisää rahaa kansallisen elokuvateollisuutensa tukemiseen, niillä on tietysti täysi oikeus tehdä näin. Toisaalta EU:n ei pitäisi toteuttaa erityisohjelmia eurooppalaisen elokuvateollisuuden edistämiseksi. Jos useat EU:n jäsenvaltiot katsovat tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä tällä politiikan alalla, ne voivat tehdä niin EU:n tarvitsematta puuttua asiaan.

Hallitustenvälisiä sopimuksia tai filmiyhtiöiden välistä yhteistyötä voidaan tehdä EU:n rakenteiden ulkopuolella.

Euroopan unioni ei tarvitse enempää laaja-alaisia ja kalliita hankkeita. EU:n pitäisi sen sijaan pyrkiä suunnitelmalliseen yhteistyöhön merkittävissä ja aidosti rajatylittävissä kysymyksissä.

Graça Mouran mietintö (A6-0343/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, olen äänestänyt Graça Mouran mietintöä vastaan sillä perusteella, että ensinnäkin Kulttuuri 2007–2013 -ohjelman perustana oleva lähestymistapa, jonka mukaan kulttuuriverkostot tarvitsevat tukea vain toimintansa alkuvaiheessa ja pystyvät sen jälkeen rahoittamaan oman toimintansa, on ristiriidassa näiden verkostojen ei-kaupallisen luonteen ja EU:n kaavailemien kestävien tukimuotojen kanssa.

Kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen on myös muotoiltu ohjelmassa abstraktisti niin, että tämä tavoite voi tarkoittaa kaikkea mahdollista tai ei mitään. Avoimuudesta ei siten voida puhua. Tämä on toinen syy siihen, että äänestin mietintöä vastaan.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen kiitollinen jäsen Romagnolille teknisestä tuesta, jonka ansiosta voin antaa äänestysselityksen Graça Mouran Kulttuuri-ohjelman perustamisesta laatimasta mietinnöstä.

Äänestin mietinnön puolesta, koska olen toiveikas Euroopan unionin tulevaisuuden suhteen. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kulttuurista ole tietoakaan, kun Italiassa Prodin johtama sosialistien ja kommunistien muodostama hallitus on päättänyt budjettilain 85 artiklan 6 kohdan mukaisesti vähentää osan Sveitsissä työskennelleiden 500 000 italialaisen eläkeläisen eläkkeistä. Hallitus on näin sivuuttanut Italian korkeimman oikeuden tuomion, jossa todetaan, että kyseisillä eläkeläisillä on oikeus nelinkertaiseen eläkkeeseen heidän nykyiseen eläkkeeseensä verrattuna. Tämä ei ole oikeudenmukaista, ja toivon, että "kulttuuri" tarkoittaa myös eläkeläisten oikeuksien kunnioittamista.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kulttuurikysymykset ovat tietysti hyvin tärkeitä. Junilistan katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi lähtökohtaisesti hoitaa kulttuuripolitiikkaa. Eurooppalaisen kulttuuriperinnön osalta saattaa kuitenkin olla perusteltua käsitellä tiettyjä asioita yhteisön tasolla. Katsomme kuitenkin, että Kulttuuri-ohjelmalle myönnetyt määrärahat ovat olleet aivan liian runsaskätiset ottaen huomioon, että kyseessä on toiminta, jonka pitäisi pohjimmiltaan kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Olen siten äänestänyt mietintöön sisältyviä tarkistuksia vastaan.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Haluan onnitella jäsen Graça Mouraa näkökannasta, jonka hän esitti toisessa käsittelyssä neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi Kulttuuri-ohjelman perustamisesta (2007–2013).

Tuen erityisesti yhteiseen kantaan tehtyä tarkistusta, joka koskee Kulttuuri 2007–2013 -ohjelman perustamiseksi tehtävän Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 8 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainituille toimenpiteille annettavaa yhteisön rahoitustukea.

Papadimoulisin mietintö (A6-0286/2006)

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Papadimoulisin mietintö poikkeaa hieman edellisistä mietinnöistä, koska siinä käsitellään yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamista.

Äänestin mietinnön puolesta, vaikka siinä olisikin mielestäni pitänyt huolehtia pelastuspalvelumekanismin lisäksi myös eläkeläisten suojelusta. Viittaan italialaisiin eläkeläisiin, joita Italian pääministerin Prodin ja hänen sosialistien ja kommunistien muodostaman enemmistönsä pitäisi suojella. He ovat päättäneet budjettilain 85 artiklan 6 kohdan mukaisesti vähentää reilut kolme neljännestä 500 000:n Sveitsissä työskennelleen italialaisen eläkkeistä. Päätös rikkoo Italian korkeimman oikeuden antamia tuomioita, joissa Italian hallitus velvoitetaan maksamaan asianomaisille eläkeläisille heidän ansaitsemansa eläkkeet.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Pelastuspalvelumekanismi luotiin viisi vuotta sitten helpottamaan pelastuspalveluresurssien mobilisointia ja koordinointia hätätilanteissa EU:n sisä- tai ulkopuolella. Vuonna 2005 yli kymmenen jäsenvaltiota saattoi tämän hätätilanteisiin vastaamista koskevan mekanismin toimintavalmiuteen.

Käsiteltävänä olevan ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa mekanismia vuodesta 2001 lähtien saatujen kokemusten perusteella, luoda oikeusperusta yhteisön tulevalle pelastuspalvelutoiminnalle sekä vahvistaa valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälinettä hätätilanteita varten.

Mietintöön sisältyy pelastuspalvelutoimien "kansanterveyteen" liittyvä ulottuvuus. Siinä myös korostetaan jäsenvaltioiden solidaarisuuden ja tehokkaamman eurooppalaisen valvontajärjestelmän tärkeyttä. Lisäksi mietinnössä käsitellään tehokasta maankäyttöä katastrofien estämisessä ja sotilaallisten voimavarojen käyttöä hätätilanteiden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Tämä mekanismi on ensiarvoisen tärkeä koko Euroopan unionille mutta erityisesti Portugalille, jolle ehdotetun mekanismin piiriin kuuluvat kuivuus ja metsäpalot aiheuttavat suurta tuhoa joka vuosi.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän portugalilaiset jäsenet tukevat näin ollen Papadimoulisin mietintöä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tänään hyväksytty mietintö, jonka tarkoituksena on yhtenäistää ja tehostaa EU:n ja jäsenvaltioiden välittömiä hätäaputoimia, on asiakirja, jota pidämme yleisesti ottaen myönteisenä muutamista varauksista huolimatta.

Tiedämme, että pelastuspalvelun ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä kollektiivisia riskejä ja niistä aiheutuvia vakavia onnettomuuksia tai katastrofeja. Siten on tarpeen minimoida nämä kollektiiviset riskit ja tasata niiden vaikutuksia mahdollisessa hätätilanteessa, pelastaa ja auttaa ihmisiä ja muita eläviä olentoja, suojella yleisen edun kannalta hyvin tärkeitä kulttuuri- ja ympäristöarvoja sekä auttaa kärsimään joutuneita ihmisiä palaamaan normaaliin elämään.

Pidämme siten myönteisenä mahdollisuutta investoida tutkimukseen, koulutukseen, ennaltaehkäisyyn ja valvontaan sekä kokemustenvaihdon edistämiseen, jotta opitaan aiemmista kokemuksista, niin myönteisistä kuin kielteisistäkin, ja korjataan kaikki mahdolliset puutteet.

Tuemme myös kohdennetun ja tarkoituksenmukaisen tiedotusverkoston luomista hätätilanteita varten, laajojen tiedotuskampanjoiden käynnistämistä sekä yleisölle ja etenkin yhteiskunnan nuorimmille jäsenille suunnattujen koulutusta ja tietämystä parantavien aloitteiden käyttöönottoa.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta.

Ennaltaehkäisy on perustekijä riskien vähentämisessä, mutta kaikkia katastrofeja ei voida ehkäistä ennalta. Euroopan unioni ei siten saa enää turvautua hätätilanteissa improvisointiin.

Ihmiselle tyypillinen puute on se, ettei osata ennakoida myrskyä kauniilla ilmalla, totesi Machiavelli. Euroopan unionin on osoitettava, että hän oli väärässä.

Ennen minkäänlaisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa on tärkeää laatia luettelo nykyisistä voimavaroista, sekä aineellisista että inhimillisistä. Tällaisen tiedon perusteella hahmottuu jäsenvaltioiden välinen ensiarvoisen tärkeä koordinointi, jonka tarkoituksena on paitsi selvitä katastrofista myös varmistaa EU:n näkyvämpi toiminta paikan päällä.

Aivan yhtä tärkeää on lisäksi se, ettei hukata hetkeäkään huolehdittaessa uusien huoltojärjestelmien käyttöönotosta alueilla, joiden tiedämme hyvin olevan alttiita palo- ja tulvariskille.

Yksilön suojelu ja jäsenvaltioiden solidaarisuus ovat Euroopan unionin perusperiaatteita. En näin ollen ymmärrä, miksi neuvosto vastustaa näiden pelastuspalvelutoimien kehittämistä, erityisten yhteisön pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta puhumattakaan.

Ensisijainen vastuu pelastuspalvelusta kuuluu toki jäsenvaltioille, mutta tämä ei tarkoita, että jatketaan siitä piittaamatta.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Jens Holm ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (SV) Pidämme myönteisenä komission ehdotusta parantaa vuonna 2001 käyttöön otettua pelastuspalvelumekanismia. Eurooppaa koettelevat muun maailman tavoin kaikenlaiset katastrofit ja kriisit, ja on selvästi suotavaa käynnistää tehokas koordinointi tällaisiin tapahtumiin reagoimista varten. Valitettavasti olemme pakostakin huomanneet, että sekä komission ehdotuksessa että Papadimoulisin mietinnössä viitataan nimenomaisesti sotilaallisiin voimavaroihin, joita olisi oltava käytettävissä pelastuspalvelutoimia varten. Vastustamme jyrkästi kaikenlaisia aloitteita, jotka liittyvät sotilaalliseen yhteistyöhön Euroopan unionissa. Päätimme näin ollen äänestää tyhjää tämänpäiväisessä Papadimoulisin mietintöä koskevassa lopullisessa äänestyksessä ja äänestää komission ehdotusta vastaan.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tehokkaiden ja riittävien mekanismien kehittäminen luonnonkatastrofien ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi on erittäin tärkeää luonnonkatastrofien uhrien suojelemisen, auttamisen ja tilanteen helpottamisen sekä ympäristökatastrofien hoitamisen kannalta.

Kreikassa tällaisten mekanismien riittämättömyys paljastui jälleen useita alueita äskettäin koetelleiden tulvien aikana. Kreikan hallituksen politiikassa on erittäin pahoja puutteita erityisesti strategiassa, joka koskee katastrofien ehkäisemistä ja niiden tuhojen korjaamista (tulvantorjunta, rakennusten vahvistaminen maanjäristysten varalta) sekä uhrien kärsimysten lievittämistä.

Yksi ylikansallinen pelastuspalvelumekanismi saattaa auttaa luonnonkatastrofien hallitsemisessa. Se ei kuitenkaan voi eikä saa korvata jäsenvaltioiden omien mekanismien laajentamista ja tehostamista.

Pelastuspalvelumekanismit eivät myöskään voi auttaa peittelemään vastuuta ympäristökatastrofien tahallisesta aiheuttamisesta. Sellaisten mekanismien luominen, joissa käsitellään tahallisesta toiminnasta tai laiminlyönneistä aiheutuvia katastrofeja (kuten on ehdotettu), antaa vieläkin suuremman liikkumavaran yritysten vastuuttomalle toiminnalle, millä on tuhoisia seurauksia ympäristölle ja kansanterveydelle.

"Terroritekoihin" vastaamiseksi perustettavia mekanismeja ei kuitenkaan voida hyväksyä. Viime vuosien käytäntö vahvistaa, että "terrorismin" torjunnalla pyritään tukahduttamaan ja hallitsemaan ruohonjuuritason liikettä, työväenliikettä ja ammattiyhdistysliikettä. "Terrorismin ehkäisy" valvontamekanismeilla, joita ehdotetaan vahvistettaviksi, johtaa demokraattisten perusoikeuksien uusiin rajoituksiin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska katson, että kun otetaan huomioon "suuronnettomuuksien" hinta jäsenvaltioille menetettyinä ihmishenkinä, taloudellisina menetyksinä ja vammoina, on järkevää yhdistää resursseja ja saada näin mittakaavaetuja esimerkiksi logistiikassa ja kuljetuksissa.

  Sebastiano (Nello) Musumeci (UEN), kirjallinen. (IT) On yleisesti tiedossa, että Euroopan unionissa luonnonkatastrofeja koskeva pelastuspalvelutoiminta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Valitettavasti joissakin EU:n jäsenvaltioissa esiintyy koordinoinnin puutteesta johtuen huolestuttavia viivästyksiä ja välinpitämättömyyttä.

Juuri tästä syystä olen jo vuosia ehdottanut Euroopan pelastuspalveluviraston perustamista. Viraston tehtävänä olisi saattaa eri kansalliset lait sopusointuun keskenään, ja se olisi vastuussa paitsi riskien ehkäisemisestä ja ennakoimisesta myös hätätilanteiden hoitamisesta.

On kummallista, ettei ehdotuksessa neuvoston asetukseksi valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten eikä myöskään ehdotuksessa neuvoston päätökseksi yhteisön pelastuspalvelumekanismin perustamisesta itse asiassa oteta täysimääräisesti ja asianmukaisesti huomioon kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on tutkia ja määrittää katastrofien syyt, havaita riskit ja yksilöidä ne haavoittuvammassa asemassa olevat alueet, joihin tällaiset riskit kohdistuvat. Näissä ehdotuksissa ei toisin sanoen käsitellä riskien "ennakointia", vaikka kyseiset toimet ovat ratkaisevia luonnonkatastrofien tehokkaan torjunnan kannalta.

Yhdysvaltalaisen Federal Emergency Management Agencyn mallin mukaan perustettavan pelastuspalveluviraston olisi paitsi korjattava luonnonkatastrofien aiheuttamia tuhoja myös, ja ennen kaikkea, rahoitettava ennaltaehkäiseviä toimia, joilla pyritään poistamaan tai vähentämään tällaisten katastrofien syitä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Vastustan komission ehdotusta siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää toistensa sotilaallisia valmiuksia. Koordinointikeskus, joka voi auttaa ohjaamalla tulipalojen sammuttamiseen tarkoitetut helikopterit sinne, missä niitä eniten tarvitaan, on kuitenkin järkevä ja kustannustehokas ajatus. Lisäksi suurkatastrofien yhteydessä on valtava puute pitkälle edistyneistä menetelmistä palovahinkojen ehkäisemiseksi, joten olisi erittäin hyvä asia, jos pystyisimme toimittamaan toisillemme nopeasti apua tällaisissa tilanteissa. Tämä on juuri sentyyppistä yhteistyötä, jota EU:n pitäisi tehdä. Äänestän mietinnön puolesta.

- Päätöslauselmaesitys B6-0529/2006

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, miten Euroopan unionissa voi ylipäätään olla avoimuutta, kun yhdessä sen 25 jäsenvaltiosta – nimittäin Italiassa – maksetaan 500 000:lle Sveitsissä työskennelleelle ja Italiaan eläkepäivikseen palanneelle eläkeläiselle eläkettä, joka on 25 prosenttia Italiassa työskenteleville italialaisille maksettavasta eläkkeestä?

On totta, ettei Sveitsi kuulu vielä Euroopan unioniin, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen. Olisi hyvä, jos Euroopan unionin jäsenvaltio kohtelisi asianmukaisesti ulkomailla työskennelleitä kansalaisiaan, joilla on oikeus samaan eläkkeeseen kuin Italiassa asuvilla kansalaisilla.

Kratsa-Tsagaropouloun mietintö (A6-0307/2006)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, puhun myös Itävallan kansanpuolueen valtuuskunnan nimissä todetessani, että on useita syitä, miksi äänestin tätä mietintöä vastaan. Yksi näistä syistä on mietintöön sisältyvä vaatimus, jonka mukaan Euroopan unioniin laittomasti saapuneille henkilöille on annettava samat oikeudet – tai jopa enemmän oikeuksia – kuin laillisille maahanmuuttajille silloin, kun on kyse esimerkiksi oikeudesta asuntoon, perhe-etuuksiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen pääsyyn. Mietinnössä myös vaaditaan uusia perusteita turvapaikan myöntämiseksi esimerkiksi sellaiselle henkilölle, joka on pakotettu avioliittoon tai on suostunut niin sanottuun järjestettyyn avioliittoon. Näihin vaatimuksiin suostuminen ei auta ongelmien ratkaisemisessa vaan luo sen sijaan uusia ongelmia, sillä tämänkaltaisilla toimilla on itse asiassa imuvaikutus eli ne houkuttavat yhä uusia laittomia maahanmuuttajia.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Kratsa-Tsagaropouloun mietintöä vastaan ja selitän seuraavaksi, miksi. Jos puhutaan yksinomaan naisista, jotka ovat tulleet maahan laillisesti, heitä on tietysti autettava perehtymään normi- ja arvojärjestelmäämme ja kotoutumaan sekä auttamaan myös perheitään tässä. Erityisesti maahanmuuttajien toisessa tai kolmannessa polvessa saattaa syntyä konflikteja, jotka – kuten olemme joutuneet oppimaan Ranskan kokemuksesta – voivat johtaa väkivaltaisuuksiin, jotka saattavat olla jopa väistämättömiä. Meidän on joka tapauksessa ehkäistävä kulttuurista ja uskonnosta aiheutuvia ongelmia, kuten pakkoavioliittoja, kunniamurhia ja sukuelinten silpomista. Sellaisten perheiden yhdistäminen, joissa yhdellä henkilöllä on useampia vaimoja, rikkoo Euroopassa tavanomaista kaksiavioisuutta koskevaa kieltoa ja on lopetettava viipymättä. Äänestin mietintöä vastaan, koska siinä ei esitetä tällaista vaatimusta.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Kratsa-Tsagaropouloun mietintöä vastaan, koska katson, että siinä hämärretään laillisen ja laittoman maahanmuuton välistä rajaa, ei tehdä riittävän selvää eroa niitä koskevien kantojemme välillä ja että siinä näin ollen viime kädessä kannustetaan laittomaan maahanmuuttoon. Minusta tämä on poliittinen virhe ja tällä mietinnöllä lähetetään väärä viesti. Laillista maahanmuuttoa on organisoitava ja säänneltävä paremmin, kun taas kaikkia laittoman maahanmuuton muotoja on torjuttava. Olen lopuksi sitä mieltä, että meidän pitäisi ratkaista nykyiset ongelmat paikan päällä kehitysmaissa ja osallistua näiden ongelmien ratkaisemiseen paljon tiiviimmin kuin olemme tähän asti tehneet, jos aiomme saada inhimilliset, taloudelliset, sosiaaliset ja uskonnolliset ongelmat selvitettyä.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, toivottavasti nautitte lounaastanne, koska tämä on uskoakseni viimeinen äänestysselitykseni tänään. Puolsin äänestyksessä jäsen Kratsa-Tsagaropouloun mietintöä naispuolisista maahanmuuttajista ja heidän asemastaan Euroopan unionissa.

Tämänkin mietinnön kohdalla olisin toivonut, että siihen olisi sisältynyt jonkinlainen maininta niiden noin 260 000 italialaisen naisen asemasta, jotka ovat muuttaneet Sveitsiin työskennelläkseen siellä ja tukeakseen näin perheitään. Italiaan palattuaan kyseiset naiset saavat eläkkeenä 25 prosenttia summasta, jonka he olisivat saaneet, jos olisivat tehneet samaa työtä Italiassa, huolimatta Italian ja Sveitsin kahdenvälisestä sopimuksesta.

Mielestäni ei ole oikein kohdella tällä tavoin naisia yleensä eikä varsinkaan asianomaisia naisia, jotka ovat iäkkäitä eläkeläisiä. Eläköön eläkeläiset!

  David Casa (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Vaikka olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että meidän on tehtävä lujasti töitä helpottaaksemme laittomien maahanmuuttajien ahdinkoa ja että näitä kovaonnisia ihmisiä tulisi kohdella kaikella ihmisen ansaitsemalla arvokkuudella, emme saa unohtaa, että laittomien maahanmuuttajien tulva kotimaihimme aiheuttaa suurta päänvaivaa viranomaisille erityisesti Välimeren maissa. Näin ollen olisi mielestäni viisaampaa muuttaa Dublin II -säännöksiä ennen kuin sitoudumme johonkin, joka saattaa osoittautua meille liian suureksi urakaksi.

Meillä on velvollisuus tehdä näin paitsi säilöönottokeskustemme nykytilan ja niiden kotimaissamme aiheuttaman paineen vuoksi myös kunnioituksesta maahanmuuttajia kohtaan. Meidän ei pitäisi antaa heille vääriä toiveita. Meidän olisi mielestäni pantava omat asiamme järjestykseen ennen kuin tarjoamme jotakin, jota emme tällä hetkellä voi taata, mistä olen varma. Kehotan ties kuinka monetta kertaa kaikkia asiasta huolestuneita tarttumaan härkää sarvista ja ryhtymään todella toimiin Dublin II -asetuksen muuttamiseksi

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. – (SV) Ruotsalaiset konservatiivit ovat tänään äänestäneet naisten maahanmuuttoa koskevan mietinnön puolesta.

Maahanmuuttajien perusoikeuksia on kunnioitettava, eivätkä nämä oikeudet saa olla riippuvaisia sukupuolesta tai tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisesta. Tuemme maahanmuuttopolitiikan yhteistä hallinnointia, joka on Schengenin sopimuksen nojalla tehtävän yhteistyön luonnollinen jatke. Vastustamme kuitenkin yhteistä kotouttamispolitiikkaa, koska jäsenvaltiot hoitavat tämän alan parhaiten itse.

Vastustamme myös naisten sukuelinten silpomista koskevien rekisterien käyttöönottoa, koska tämä tarkoittaisi yksityisyyden loukkaamista, mitä emme voi tukea.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Naisten maahanmuuton tiedetään kasvavan tasaisesti EU:ssa, ja naisten osuus kaikista maahanmuuttajista on tällä hetkellä noin 54 prosenttia. Syyt naisten maahanmuuttoon ovat moninaisia, ja niitä ovat esimerkiksi taloudelliset syyt, perheiden yhdistäminen, pakolaisuus ja turvapaikan haku. Naiset kohtaavat usein monenlaisia vaikeuksia ja monimuotoista syrjintää. Julkisia tukimekanismeja, erityisesti sosiaalisia rakenteita ja palveluja, on siten vahvistettava.

Erityisen tärkeää on, että kansainväliset yleissopimukset pannaan täytäntöön, mikä koskee erityisesti yleissopimusta perheiden yhdistämisestä. Maahanmuuttajanaisten ihmisoikeudet – myös heidän lastensa pääsy koulutukseen, oikeus perhe-etuuksiin ja oikeus terveydenhuoltoon – on myös taattava, olivatpa he laillisia tai laittomia maahanmuuttajia. Katsomme joka tapauksessa, että maahanmuuttajanaisille, jotka saapuvat EU:n jäsenvaltioon perheen yhdistämistarkoituksessa, on annettava mahdollisuus saada mahdollisimman nopeasti oma laillinen asema aviopuolisostaan riippumatta.

Katsomme myös, että maahanmuuttajanaisten ja -nuorten olisi annettava asua jäsenvaltiossa ja että heille olisi annettava kaikki heidän tarvitsemansa tuki, erityisesti niille, jotka ovat kärsineet fyysisestä ja henkisestä väkivallasta, johon kuuluvat myös pakkoavioliitto tai järjestettyjä avioliittoja koskeva käytäntö.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Maahanmuuttajanaisille omistettu mietintö on hälyttävä. Siinä kuvatut tilanteet (oikeudellisen aseman puuttuminen, hyväksikäyttö, silpominen, kunniarikokset ja niin edelleen) viittaavat maahanmuuttoa ja kotouttamista koskevan politiikan kauhistuttavaan epäonnistumiseen. Mietintö näyttää osoittavan, että maahanmuuttajat aikovat jatkaa käytäntöjään ja noudattaa tapojaan Euroopan unionissa huolimatta siitä, että jotkin niistä ovat räikeässä ristiriidassa lakiemme ja arvojemme kanssa. Siinä jätetään mainitsematta, että maahanmuuttajanaiset itse tai maahanmuuttajien naispuoliset jälkeläiset antavat toisinaan enemmän arvoa perinteidensä kunnioittamiselle kuin lain noudattamiselle ja että he ovat siinä tapauksessa kaikkea muuta kuin tärkeä myötävaikuttaja lastensa kotoutumisen edistämisessä, kuten esittelijä naiivisti kuvittelee.

Mietinnössä myös sivuutetaan se tosiasia, että muuta kuin eurooppalaista alkuperää olevien EU:n kansalaisten avioliitoista lähtömaansa kansalaisen kanssa on tullut – Ranskassa ja varmasti muissakin EU:n jäsenvaltioissa – maahanmuuton pääasiallinen syy ennen perheiden yhdistämistä. Kun kyseessä ovat lumeavioliitot, tällaiset avioliitot synnyttävät laitonta maahanmuuttoa. Kun kyse ei ole lumeavioliitosta, tosiasia on, että huolimatta kansalaisuudestaan paperilla toinen aviopuolisoista ei ole kotoutunut eikä myöskään aio kotoutua.

Jos jatkamme tällä tiellä, edistämme vain gettoutumisen jatkumista yhteiskunnissamme ja lisäämme yhteisöjen välisen vastakkainasettelun vaaraa.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan on aiemmin todennut EU:n olevan arvojen unioni. Tämä huomioon ottaen olen päättänyt tukea niitä sanamuotoja, joissa tehdään selväksi, että kaikilla ryhmillä yhteiskunnassa olisi oltava samat oikeudet.

Junilistan tukee rakentavia toimia, joiden tarkoituksena on haavoittuvassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien kotouttamisen tehostaminen. Katsomme kuitenkin, että kansallisten parlamenttien ja alueviranomaisten pitäisi pääasiallisesti käsitellä tätä tärkeää kysymystä. Suhtaudun kriittisesti yleiseen suuntaukseen, jossa EU:n toimielimet pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa ja toimivaltaansa yhä useammilla aloilla. On tärkeää erottaa selvästi, mistä EU:n on päätettävä ja mistä on päätettävä kansallisella ja paikallisella tasolla.

  Marine Le Pen (NI), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö on täysin järjenvastainen, sillä siinä yhdistyvät kaikki vasemmiston ja vihreiden fantasiat. Mainitsen seuraavaksi vain muutamia esimerkkejä tästä. Päätöslauselmaesityksen 7 kohdassa kehotetaan jäsenvaltioita myöntämään sääntöjenvastaisesti maassa oleville maahanmuuttajanaisille, joiden lapset käyvät koulua, oikeus perhe-etuuksiin. Päätöslauselmaesityksen 10 kohdassa kehotetaan yksinkertaistamaan oleskeluluvan myöntämismenettelyjä. Lopuksi päätöslauselmaesityksen 17 kohdassa kehotetaan kannustamaan maahanmuuttajanaisia osallistumaan aktiivisemmin vastaanottajamaan sosiaaliseen ja poliittiseen elämään.

Mietinnössä pyritään ilmeisesti kaikin tavoin muuttamaan tämä ongelma – nimittäin laiton maahanmuutto – aivan kuin taikaiskusta erittäin hyväksi, moraaliseksi ja humanistiseksi asiaksi, nimittäin lailliseksi maahanmuutoksi.

Mietinnössä ei mainita sanallakaan toimien käyttöönottoa laittomien maahanmuuttajien palauttamiseksi lähtömaahan. Siinä ei mainita myöskään mahdollisuutta toteuttaa yhtenäistä ja tehokasta kehitysyhteistyöpolitiikkaa lähtömaissa, jotta kasvava maastamuutto erityisesti Afrikan maista voidaan pysäyttää.

Mietinnössä esitetään kautta linjan vain toive toivottaa yhä useammat maahanmuuttajat tervetulleiksi ja antaa heille yhä enemmän oikeuksia.

Tämänkaltaiset mietinnöt eivät auta rakentamaan Eurooppaa. Ne pikemminkin tuhoavat Euroopan.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietintöä vastaan naisen oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa, koska en voi hyväksyä päätöslauselmaesityksen 6 ja 7 kohtaa. Olen todellakin sitä mieltä, että perhe-etuuksien ja pääsyn terveydenhuoltoon myöntäminen vailla oikeudellista asemaa oleville henkilöille kannustaisi joukkomaahanmuuttoon, mitä ei voida hyväksyä, kun otetaan huomioon jo nykyiset maahanmuuttoon liittyvät ongelmat EU:ssa.

Lisäksi laittoman maahanmuuton lisääntyminen pahentaisi entisestään maahanmuuttajien oloja. Euroopan unioni ei voi hyväksyä mietintöä, jossa kannustetaan ihmissalakuljettajien työtä ja joka saa monet naiset vaarantamaan henkensä pyrkiessään laittomasti Eurooppaan pelkästään sosiaalietuuksien saamisen toivossa.

Haluan kuitenkin korostaa, että olen erittäin sitoutunut naisten oikeuksien suojelemiseen. Katson, että pyrkimykset maahanmuuttajanaisten perusoikeuksien takaamiseksi mietinnön avulla ovat kiitettäviä, mutta meidän on vältettävä kaikkia toimia, joilla saattaisi olla haitallisia vaikutuksia, mikä itse asiassa vaikeuttaisi näiden naisten tilannetta entisestään.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Tutkimuksia, tilastoja, mietintöjä ja arvioita. Euroopan komissio on parlamentin tuella jo muutamien kuukausien ajan analysoinut ahkerasti maahanmuuttajanaisten sosiaalista, ammatillista, poliittista ja taloudellista tilannetta sekä heidän perhetilannettaan vastaanottajamaissa. Tämä on hyvä asia, koska tällä hetkellä kyseisellä alalla on käytettävissä vain vähän luotettavaa tietoa, vaikka me kaikki tiedämme, että naiset ja erityisesti musliminaiset kärsivät hyvin monenlaisesta syrjinnästä.

Minua kuitenkin huolestuttaa tässä mietinnössä se, että siinä korostetaan Eurooppaan laittomasti tulleiden maahanmuuttajanaisten oikeuksia: heidän oikeuttaan äänestää, saada perhe- ja asumisetuuksia sekä jäädä vastaanottajamaahan. Mietinnössä vaaditaan ja luetellaan koko joukko oikeuksia, mutta eriskummallista on se, ettei siinä mainita sanallakaan laittomien maahanmuuttajien lähtömaahan palauttamista koskevia menettelyjä tai myöskään kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka koskee kaikkia näitä useimmiten afrikkalaisia maita, joista maahanmuuttajat tulevat Eurooppaan.

Euroopan unioni toivottaa edelleen kaikki maahanmuuttajat tervetulleiksi. Todellisuudessa Euroopan unioni on muuttamassa laitonta maahanmuuttoa, jota se pitää tuomittavana, lailliseksi maahanmuutoksi, jota se pitää humanitaarisena ja moraalisena ja jolla pyritään turvaamaan väestökehitys.

Casacan mietintö (A6-0303/2006)

  James Elles (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Kyseessä on tärkeä mietintö, ja monet siinä ehdotetuista toimista ansaitsevat tulla toteutetuiksi. Perintäasteen parantamiseksi tarvitaan pikaisia toimia. En voi brittiläisten konservatiivikollegojeni tavoin kuitenkaan tukea mietintöä kokonaisuudessaan, koska emme hyväksy periaatteessa sen 43–45 kohdassa toistettua ajatusta, jonka mukaan pitkän aikavälin ratkaisuna moniin alan ongelmiin on Euroopan syyttäjäviranomaisen perustaminen.

Euroopan syyttäjäviranomaisen perustaminen merkitsisi puuttumista jäsenvaltioiden perustuslailliseen vastuuseen omista oikeusjärjestelmistään, mitä emme voi hyväksyä. Lisäksi syyttäjäviranomaisen perustamista vastustetaan perustellusti laajalti, joten sen tarpeellisuuden korostaminen vie huomion pois käsillä olevien todellisten ongelmien ratkaisemisesta, mikä on vaarallista. Tästä syystä meidän on pakko äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Epäasianmukaisesti käytettyjen yhteisön varojen perintää on tutkittava tapauskohtaisesti, ja siihen on kiinnitettävä suurempaa huomiota etenkin jäsenvaltioissa.

Tässä suhteessa haluan korostaa esimerkkinä sellaisten yritysten toiminnan siirtämistä muualle, jotka ovat nauttineet yhteisön rahoitusta vuosia, ja tilanteita, joissa kansanterveys vaarannetaan yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Eri jäsenvaltioiden ja elinten välisen yhteistyön pitäisi helpottaa ja parantaa kyseisten summien nopeaa perintää ja estää asianomaisia yrityksiä tai organisaatioita nauttimasta edelleen yhteisön rahoitusta.

Tämä on pätevä syy, mutta vastustamme sen käyttämistä uuden, federalismiin tähtäävän suunnitelman käynnistämiseksi. Mietinnössä ehdotetaan Euroopan syyttäjäviranomaisen ja Euroopan syyttäjäviranomaisen viraston perustamista, mikä olisi jälleen uusi toimi jäsenvaltioiden suvereniteetin rajoittamiseksi.

  Puhemies. Äänestysselitykset ovat päättyneet.

10. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.35 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

12. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

13. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. Minulle on kerrottu, että viralliselle lehterille on saapunut huomattava vieras. Kyseessä on Akbar Ganji, tunnettu kirjailija ja toimittaja, joka vapautettiin maaliskuussa hänen kärsittyään kuuden vuoden vankeustuomion toimistaan Iranin demokratian ja lehdistönvapauden puolustamiseksi.

Arvoisa Akbar Ganji, toivotamme teidät erittäin lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Euroopan parlamentti tuki aktiivisesti Ganjia hänen pitkän vankeutensa ja nälkälakkonsa aikana ja vaati hänen vapauttamistaan useissa yhteyksissä, erityisesti Iranista 13. lokakuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa. Ganjin vapauttamista vaadittiin myös useissa kirjeissä sekä parlamentin puhemiehen ja suhteista Iraniin vastaavan valtuuskunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajiston puheenvuoroissa

Ganji on itse asiassa osallistunut tänään iltapäivällä kyseisten elinten yhteiseen kokoukseen, ja olen aivan varma, että ne ovat hyötyneet paljon hänen tietämyksestään ja kokemuksestaan.

14. Esitys yleiseksi talousarvioksi 2007 (Pääluokka III) – Esitys yleiseksi talousarvioksi 2007 (Pääluokat I, II, IV, V, VI, VII ja VIII)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu vuoden 2007 talousarviomenettelystä.

Keskustelemme

- James Ellesin laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2007 (Pääluokka III) (C6-0299/2006 – 2006/2018(BUD)) ja oikaisukirjelmistä nro 1/2007 (5733/2006 – C6 0000/2006) ja nro 2/2007 (9010/2006 – C6-0000/2006) esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2007 sekä

- Louis Grechin laatimasta budjettivaliokunnan mietinnöstä esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2007 (Pääluokka I, Parlamentti; Pääluokka II, Neuvosto; Pääluokka IV, Tuomioistuin; Pääluokka V, Tilintarkastustuomioistuin; Pääluokka VI, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea; Pääluokka VII, Alueiden komitea; Pääluokka VIII (A), Oikeusasiamies; Pääluokka VIII (B), Euroopan tietosuojavaltuutettu (C6-0300/2006 – 2006/2018(BUD)).

  James Elles (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tämän ensimmäisen vuotta 2007 koskevan talousarviokeskustelun avaamisesta. Aluksi haluan kiittää kaikkia, joiden ansiosta olemme nyt tässä vaiheessa, erityisesti parlamentin budjettivaliokunnan sihteeristöä ja jäseniä. Ilman heitä valmistelumme eivät olisi näin pitkällä.

Vuoden 2007 talousarvio poikkeaa aiemmista talousarvioista, koska se on uuden rahoituskehyksen ensimmäinen talousarvio. Sitä koskevia suuntaviivoja laadittaessa vuoden ensimmäisellä puoliskolla neuvoteltiin lähinnä rahoituskehyksen tuloksesta. Tämä on todellakin poikkeuksellinen talousarvio, kun toteamme, ettei meillä ole vielä kaikkia ohjelmia, koska monivuotisia ohjelmia saatetaan parhaillaan päätökseen, sillä toimintamme perustuu ensi vuoden alusta alkaen toivottavasti uuteen varainhoitoasetukseen.

Haluan ottaa esiin kolme yleistä näkökohtaa, joihin budjettivaliokunta on perustanut strategisen ajattelunsa esittäessään tämän talousarvion parlamentille.

Ensinnäkin, kuten panimme merkille toukokuussa käydyissä vuotuista toimintastrategiaa koskevissa keskusteluissa, joiden perusteella talousarvio on laadittu, Euroopan ulkopuolisen globalisoitumiskehityksen vauhti vaikuttaa toimiimme. Olemme mielestäni aivan aiheellisesti arvostelleet komissiota siitä, että se suhtautuu tähän asiaan liian huolettomasti ja tyynesti. Talousarviotoimissamme on voitava ottaa huomioon Euroopan ulkopuolisten tapahtumien vaikutukset.

Toiseksi tiedämme varsin hyvin, että rahoituskehyksestä käytyjen keskustelujen tuloksena meillä on käytössämme vähemmän varoja kuin olisimme ehkä toivoneet, minkä vuoksi meidän on asetettava painopisteitä hahmotellessamme toimiamme.

Kolmanneksi meidän on kommunikoitava aiempaa paremmin kansalaistemme kanssa ja saatava heidät vakuuttuneiksi, että pystymme toteuttamaan talousarviota tehokkaasti.

Mihin tämä prosessi on nyt johtanut ja minkä puolesta oikein olemme äänestäneet? Tarkastelen ensin yleisiä näkökohtia. Sitoumuksista totean, että olemme olleet erittäin järkeviä jättäessämme talousarvion eri osiin huomattavan suuria liikkumavaroja, jotka jäävät selvästi toimielinten välisessä sopimuksessa määrättyjen enimmäismäärien alapuolelle, ja ensimmäistä kertaa vuoden 2000 jälkeen emme pyydä joustovälinettä.

Maksumäärärahojen kohdalla olemme omaksuneet horisontaalisen lähestymistavan, kuten rahoituskehystä käsitellyt parlamentin esittelijä Reimer Böge – jonka mietinnön parlamentti hyväksyi – teki hahmotellessaan joitakin painopistealueita. Olemme soveltaneet samaa lähestymistapaa määrittäessämme maksumäärärahojen määräksi ensimmäisessä käsittelyssä 1,04 prosenttia, joka on kuitenkin jälleen selvästi vähemmän kuin vuoden 2007 enimmäismääräksi asetetut 1,06 prosenttia. Näin myös sitoumusten ja maksujen suhde on useimmissa tapauksissa alle 80 prosenttia.

Pilottihankkeissa ja valmistelutoimissa meillä on erilaisia mahdollisuuksia. Sisäpolitiikassa, jossa haluamme edistää innovointia, voimme tarkastella turvallisuusasioiden yhteydessä maahanmuuton hallintaa koskevaa keskeistä aloitetta, mikä on kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan kuuluvan ystävämme ja kollegamme Deprez’n ansiota. Ulkopolitiikassa voimme taas pohtia, miten voimme luoda yhteyksiä Kiinaan ja Intiaan, sillä kuten alusta alkaen on käynyt ilmi, meillä ei ole globalisoituvassa nykymaailmassa oikeanlaisia verkostoja, joiden välityksellä yrityksemme ja tutkijamme voivat olla yhteydessä Kiinan ja Intian yrityksiin ja tutkijoihin. Nämä seikat sisällytetään valmistelutoimiin, jotka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2007 talousarviossa.

Maksumäärärahoista puheen ollen mainitsinkin jo yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP). Joidenkin neuvoston jäsenten mielestä emme ole kovinkaan avokätisiä, kun vähensimme YUTP:n budjettia 50 prosenttia. Jotkut kannattivat sataa prosenttia, mutta teimme hyvän kompromissin ja päädyimme 50 prosenttiin, koska jotkut parlamentin, erityisesti ulkoasiainvaliokunnan, jäsenet haluavat neuvoston täyttävän sitoumuksensa, joka koskee tapaa, jolla yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoidetaan parlamentin ja neuvoston välillä.

Erityisedustajien kohdalla suositamme, että koko rahamäärä siirretään EU:n lähetystöille, ja vaadimme ensimmäisessä käsittelyssä, ellemme erityiskohtelua, ainakin kyseisten henkilöjen nimittämistavan selkeyttämistä. Kuten tarkistuksessa todetaan, haluamme, että hyväksytään suuntaviivat EU:n erityisedustajan lähettämistä, valintaa ja nimittämistä koskevan päätöksen antamiseksi ja erityisedustajien toiminnan säännönmukaisen arvioimisen toteuttamiseksi.

Siirryn nyt toiseen näkökohtaan, joka on rahalle saatava vastine. Tämä on innovatiivinen käsite, jolla haluamme lopettaa valtavien rahamäärien tuhlaamisen epäonnistuviin hankkeisiin. Kukaan parlamentissa ei varmaankaan ole vastustanut tällaista suunnitelmaa, jossa määritetään ne budjettikohdat, joiden kohdalla tiedämme saatavillamme olevien raporttien perusteella, että toimet pannaan kehnosti täytäntöön joko määrällisesti ja laadullisesti.

Budjettivaliokunnan työskentelyn ansiosta – vaikka olisi ollut hauskaa, jos talousarvion valvontavaliokunnan esittelijä olisi osallistunut enemmän tähän prosessiin – olemme tarkastelemalla omia kustannus-hyöty-analyysejamme, tilintarkastustuomioistuimen kertomuksia, talousarvioennustevaroituksia ja komission toimittamia yhteenvetokertomuksia voineet määrittää joitakin budjettikohtia, joiden kohdalla olemme budjettivaliokunnan ensimmäisessä käsittelyssä yksimielisesti äänestäneet, että määrärahoista laitetaan 30 prosenttia varaukseen. Tarkoituksena on, että nämä varat voidaan ottaa käyttöön toisessa käsittelyssä vuoden loppuun mennessä, kunnes saamme tyydyttävän selityksen komissiolta 15. marraskuuta, jolloin meillä on budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan yhteinen kokous, jossa tarkastellaan näitä budjettikohtia ja katsotaan, toimivatko ne nykyään moitteettomasti. Tämän kaiken tavoitteena on, että voimme poistaa talousarviosta sellaiset budjettikohdat, joiden toiminta on tehotonta, ja edistyä tavoitteessamme, joka on myönteisen tarkastuslausuman saaminen.

Neuvosto on todennut, että tämä voi olla varainhoitoasetuksen vastaista, mutta 43 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella on mielestäni aivan selvää, että meillä on oikeus laittaa määrärahoja varaukseen, kun siihen on riittävät perusteet.

Olisi hyvä, jos ennen tämän prosessin päättymistä – ehkäpä 21. marraskuuta järjestettävän parlamentin ja neuvoston neuvottelukokouksen yhteydessä tai joulukuussa toimitettavassa äänestyksessämme – parlamentti, neuvosto ja komissio voisivat antaa yhteisen julkilausuman siitä, miten rahalle saatavaa vastinetta koskevaa käsitettä voidaan käsitellä säännöllisesti, jotta siitä voi tulla osa prosessiamme eikä vain jokin umpimähkäisesti käsiteltävä asia.

Esitän vielä muutaman huomautuksen muista näkökohdista – talousarvion valvonnasta ja rahalle saatavasta vastineesta. Ensimmäinen asia on varojen yhteishallinnointi: ongelmat, joista kuulimme tilintarkastustuomioistuimen presidentiltä eilen illalla talousarvion valvontavaliokunnassa, kun hän sekä minun että muiden kollegojen yllätykseksi totesi, ettei hän ole erityisen kiinnostunut yhteishallinnoinnista, koska neuvosto maksaa ja komissio on vastuussa talousarvion lopullisesta allekirjoittamisesta. En usko, että tarkastuslausumaa voidaan saada, elleivät jäsenvaltiot sitoudu täyttämään talousarvioon liittyviä velvoitteitaan ja rahoittamaan siitä 75–80 prosenttia. Yhteishallinnointi on siksi mielestämme tärkeä asia, jotta toimielinten välisen sopimuksen määräys voidaan panna täytäntöön.

Toiseksi totean virastoja koskevasta työskentelystä, jota jäsen Haug on taitavasti koordinoinut puolestamme, että laitamme ohjeellisen määrän ylittävät määrärahat varaukseen, jotta voimme kuunnella virastojen näkemyksiä siitä, mitä ne tekevät varoillaan ja työohjelmillaan, jotta rahalle saadaan taas kerran vastinetta.

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä mainitsen hallintoa koskevan kysymyksen, jossa emme ole voineet kannattaa neuvoston ensimmäisen käsittelyn toimia, joilla komission virkoja vähennetään noin 2 000:lla muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Komission on mielestämme tehtävä seulonta 30. huhtikuuta 2007 mennessä, jotta tiedämme, mitä keskipitkän aikavälin vaatimuksia sillä on, ennen kuin ryhdytään rajuihin leikkaustoimiin.

Sen lisäksi, että komissio laatii tilannekatsauksen siitä, mitkä valmisteilla olevat ehdotetut asetukset olisi voitu peruuttaa, haluamme ennen kaikkea selvyyden siitä, mitkä asiat kuuluvat talousarviomenettelyyn ja mitkä lainsäädäntömenettelyyn työohjelmassa, josta komissio päättää tänään. Näin varmistetaan, että kun talousarviosta tehdään toivottavasti joulukuussa lopullinen päätös ja kun parlamentti antaa päätöslauselman lainsäädäntöohjelmasta, näitä asioita voidaan käsitellä yhdessä ja komission puheenjohtaja voi tulla helmikuussa 2007 parlamenttiin esittelemään meille EU:n lopullisen työohjelman. Muuten tämä asia jää epäselväksi kansalaisille.

Näin ollen totean lopuksi, että painopisteiden perusteella voidaan sanoa, että tämä talousarvio on johdonmukainen ja että siinä otetaan huomioon tulevaisuuden haasteet. Rahalle saatavaa vastinetta ajatellen talousarviota voidaan sanoa yhtenäiseksi ja järkeväksi. Kun nämä kaksi osatekijää yhdistetään, voimme odottaa vuosina 2008–2009 tehtävää tarkistusta ja muotoilla erittäin selkeän Euroopan parlamentin kannan. Näin voimme varmistaa, että olemme valmistautuneet keskusteluun hyvin, kun tiettyihin politiikkoihin tai politiikan aloilla toteutettaviin erilaisiin toimiin osoitettavia varoja on lisättävä.

(Suosionosoituksia)

  Louis Grech (PSE), esittelijä. – (MT) Muiden pääosastojen määrärahoja lisättiin vuoden 2007 talousarviossa vain hieman vuoden 2006 määrärahoihin verrattuna ja huomattavasti vähemmän kuin alustavassa talousarvioesityksessä. Sovitussa lisäyksessä otetaan huomioon inflaatiovauhti ja kunkin toimielimen erityispainopisteisiin liittyvät määrärahat. Budjettivaliokunta päätti palauttaa yli 10 miljoonaa euroa kaikkiaan noin 29 miljoonan euron leikkauksista, jotka neuvosto teki muiden pääosastojen talousarvioihin lukuun ottamatta parlamenttia ja neuvostoa.

Vuoden 2007 talousarvio perustuu toimielinten keskeisiin painopisteisiin, ja sillä varmistetaan niiden esteetön operatiivinen ja toiminnallinen tehokkuus. Toimielinten kokonaismäärärahat lisääntyivät 31 miljoonaa euroa pyydetyistä 48 miljoonasta eurosta.

Arvoisa puhemies, liioitelluista liikkumavaroista on tullut vuosien kuluessa yleinen piirre joidenkin toimielinten arvioissa. Tämä käytäntö, tai pikemminkin huono käytäntö, on tuonut mukanaan kömpelön järjestelmän, jossa siirtoja tehdään viime hetkellä tai tiettyjä määrärahoja perutaan. Tätä tilannetta on vaikea hallita, kun omaisuudenhankintaprosessi alkaa muutaman vuoden kuluttua olla lopuillaan. Siinä mielessä yhä enemmän toimintaan perustuva lähestymistapa olisi nähdäksemme tehokkaampi. Talousarviota koskevien arvioiden esittämistä olisi lisäksi yhdenmukaistettava, perusteluosassa esitettyjen perustelujen olisi oltava selkeämpiä ja arvioiden olisi oltava täsmällisempiä.

Budjettivaliokunta määritti parlamentin vuoden 2007 lopullisen talousarvion suuruudeksi 0,1397 miljardia, jolloin 20 prosentin enimmäismäärän alapuolella on 25 miljoonan euron liikkumavara. Tämä määrä on 19,65 prosenttia otsakkeen 5 hallintomenoista. Parlamentti ei kuitenkaan luovu tavanomaisesta 20 prosentin osuudestaan. Valiokunta itse asiassa kannattaa käyttämättömien varojen varaamista odottamattomiin mutta perusteltuihin menoihin lisätalousarvioiden avulla. Tehokkaan rakenteen luomisen ja henkilöstön siirtojen on oltava keskeisiä tavoitteita vuoden 2007 henkilöstötaulukon strategisessa suunnittelussa. Eläkkeelle siirtymisen seurauksena vapautuvien virkojen täyttäminen ei myöskään ole automaattinen prosessi.

Parlamentin jäsenille tarjottavasta tuesta ja palveluista totean, että olemme pääsihteerin kanssa samaa mieltä siitä, että raising the game -uudistuksen päätavoitteet on yleisesti ottaen saavutettu. Jatkuvasti kuitenkin valitetaan, ettei parlamentin jäsenten käytettävissä olevista tukipalveluista ole saatavilla tarpeeksi tietoa. Hallinnon olisi käsiteltävä tätä puutetta ja korjattava se tämän vuoden loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies, ajanpuutteen vuoksi en voi puhua yksityiskohtaisesti kaikista vuoden 2007 talousarvion ja mietintöni painopisteistä. Nämä painopisteet liittyvät 48 miljoonaan euron määrärahoihin, jotka on osoitettu Bulgarian ja Romanian liittymisestä aiheutuviin menoihin, lainsäädännön yksinkertaistamis- ja ajantasaistamistoimiin, käännöspalvelujen kustannustehokkuuden tarkasteluun etenkin tekstien pituuden osalta, 9,5 miljoonan euron myöntämiseen lisävaroiksi vierailijaohjelman parantamista varten, päätökseen pitää 6,7 miljoonaa euroa varauksessa Internet-televisiota varten, lopulliseen päätökseen siitä, mikä valitaan, kun prototyyppi on esitelty budjettivaliokunnassa, sekä tarpeeseen lisätä monikielisyyden hallinnoinnin valvontaa, mitä varten laitamme varaukseen 3 miljoonaa euroa. Tämän palvelun väärinkäytöstä, johon myös jotkin poliittisen puolueet syyllistyvät, on määrättävä sanktioita. Rakennuksia varten on varattu 50 miljoonaa euroa, ja meidän on varmistettava, että rakennuksiin liittyviä toimia tarkistetaan säännöllisesti.

Minun on vielä todettava, että talousarvion toteuttaminen edellyttää hallinnoinnin parantamista, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi vuosittaisten kertomusten on perustuttava toimielinten tekemää työtä koskeviin yksityiskohtaisempiin tietoihin. Näillä kertomuksilla olisi perusteltava lisävaroja koskevia pyyntöjä, jotta parlamentti voisi tehdä aiempaa järkevämmän päätöksen määrärahojen osoittamisesta. Tällä tavoin Euroopan veronmaksajien rahoittamat talousarviot tuovat todellista lisäarvoa heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet mietinnön laadintaan. Haluan kiittää erityisesti pääsihteeriä, joka on jättänyt eropyynnön. Jäämme kaipaamaan häntä. On eri asia, kaipaako hän meitä.

  Ulla-Maj Wideroos, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, minulle on kunnia olla täällä parlamentin keskustelussa vuoden 2007 budjetista. Voin vakuuttaa teille, että otamme suurella mielenkiinnolla huomioon keskustelun aikana esiin nousevat asiat ja välitämme ne kaikkien kollegojemme tiedoksi.

Budjetin valmisteluprosessi on pitkäkestoinen. Arvostan sitä välitöntä keskusteluilmapiiriä, joka on vallinnut neuvoston ja parlamentin edustajien kesken koko tämän vuoden. Viimeksi keskustelimme 18. lokakuuta budjettitrilogissa. Minulla oli jo silloin mahdollisuus antaa muutamia alustavia reaktioita budjettivaliokunnan tarkistusluonnoksiin, joista täysistunto torstaina äänestää. Ennen kuin esittelen eräitä neuvostolle tärkeitä asioita, käsittelen koko unionin toiminnan kannalta merkityksellisiä laadullisia asioita.

Tarkoituksenani on puhua nyt suoraan ja asioiden oikeilla nimillä. Katson, että budjettivaliokunta on tehnyt esittelijöiden Elles ja Grech johdolla ennakkoluulotonta työtä keskittymällä myös siihen, mitä kansalaisten ja veronmaksajien rahoilla saadaan aikaan. Toivottavasti myös komissio saadaan työhön mukaan.

Unionin varoilla tuotettava lisäarvo value-for-money tulee saada säännölliseksi prosessiksi. Value-for-money-ajattelu tulee saada läpitunkevaksi asiaksi koko talousarviomenettelyssä.

Mielestäni myös budjetin ensimmäisessä käsittelyssä tulisi keskittyä asia-argumentteihin. En pidä hyvänä sitä, että budjettivallan käyttäjät käyttävät ensimmäistä käsittelyään poliittisten lausumien tekemiseen.

Totesin jo neuvoston talousarvioesityksen esittelytilaisuudessa 5. syyskuuta 2006, että EU:n talousarviomenettely kaipaa innovatiivisuutta. Ilman innovatiivisia budjettiratkaisuja emme voi edistää unionin kilpailukykyä emmekä toimielinten hallinnon tehostamista. Budjettivallan käyttäjien tulee toimia konkreettisesti näiden päämäärien saavuttamiseksi jo vuoden 2007 budjetissa.

Neuvoston näkökulmasta parlamentin aikomus lisätä merkittävästi maksumäärärahoja ilman todennettuja tarpeita ei ole oikea tapa rakentaa siltaa EU:n ja kansalaisten välille. Tällainen merkittävä lisäys aiheuttaisi vain suuren ylijäämän ensi vuodelle. Vuoden 2007 budjetin tulee perustua realistisiin ja hyvin perusteltuihin määrärahatarpeisiin.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan budjetin puolittaminen ei ole hyväksyttävissä. Viisi kuukautta sitten sovitussa toimielinten välisessä sopimuksessa parlamentti hyväksyi keskimäärin 250 miljoonan euron summan per vuosi. Tähän nähden katson, että komission esittämä ja neuvoston puoltama 159 miljoonaa euroa on perusteltu summa. Kysynkin, miten on puolusteltavissa parlamentin kanta 73 miljoonaa euroa? Toivoisin, että myös näissä kahdessa asiakokonaisuudessa täysistunto toimii vastuullisesti.

Budjettivallan käyttäjien tulee lähitulevaisuudessa kehittää varausten käyttöä koskevaa menettelyä. Määrärahoja ei tule ottaa varaukseen pelkästään taktisista syistä. Varainhoitoasetuksen määräyksiä on noudatettava kirjaimellisesti tässäkin asiassa.

Kuten kaikki hyvin tiedämme, vuoden 2007 budjetti on ensimmäinen uuden toimielinten välisen sopimuksen kattama budjetti. Onkin erittäin tärkeätä, että kaikkia sen vanhoja tuttuja osia – kuten ylärajoja ja riittäviä marginaaleja – kunnioitetaan heti alusta lähtien. Uudessa sopimuksessa on myös uudenlaisia määräyksiä esimerkiksi pilottihankkeista ja valmistelevista toimista. Korostan näitä määräyksiä, joissa todetaan selvästi, että pilottihankkeet ja valmistelevat toimet eivät ole vain toisen budjettivallan käyttäjän yksinoikeutta. Sekä parlamentin että neuvoston tulee kunnioittaa tuoreen toimielinten välisen sopimuksen sisältöä myös tältä osin.

Vuoden 2007 budjetti on kokonaisuus. On tärkeää, että budjettivallan käyttäjät saavuttavat talousarviomenettelyn puitteissa yhteisesti hyväksytyn kokonaispaketin. Kokonaispaketin keskeisimmät osat nivoutuvat toisiinsa.

Aivan lopuksi haluaisin palata varainhoitoasetuksen uudistamiseen. Tämä on aihe, josta parlamentti ja komissio ovat kantaneet suurta huolta, ja ne ovat kehottaneet neuvostoa kiirehtimään. Viimeksi puhemies Borrel nosti asian esille keskustellessaan pääministeri Vanhasen kanssa 17. lokakuuta. Ilolla voin nyt ilmoittaa, että neuvosto saavutti 19. lokakuuta yhteisen kannan varainhoitoasetuksen uudistamisesta. Näin voimme pitää varainhoitoasetuksesta neuvottelukokouksen parlamentin kanssa 21. marraskuuta. Valitan, ettemme aivan kyenneet pitämään sitä aikataulua, mitä budjettikomissaari kesäkuisessa kirjeessään esitti. Komission toiveen mukaan neuvottelukokouksen olisi pitänyt olla jo viime viikolla. Uskon kuitenkin, että mainitsemani aikataulu antaa riittävästi aikaa kattavan kokonaisratkaisun luomiseksi.

Toivon, että nämä tiiviit kommenttini antavat teille lisäselvyyttä neuvoston kannoista. Uskon vakaasti, että parlamentti ja neuvosto kykenevät saavuttamaan hyvän yhteisen budjettiratkaisun vuodelle 2007 tulevien viikkojen keskusteluissa.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, totean komission puolesta, että arvostamme budjettivaliokunnan ja sen esittelijän tekemää työtä, sillä muut valiokunnat tekivät yli 1 200 ehdotusta ensimmäisen käsittelyn valmisteluprosessissa. Tiedämme, mitä tämä tarkoittaa ja miten näissä toimissa meneteltiin. Komissio suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti ehdotukseen, jonka parlamentti on esittänyt ja josta äänestetään huomenna. Haluan kuitenkin ottaa esiin kolme arkaluonteista asiaa, jotka haluamme ratkaista yhdessä parlamentin kanssa ennen toista käsittelyä.

Ensimmäinen näistä asioista liittyy horisontaalisiin varauksiin, jotka koskevat 30:tä prosenttia lisäarvo-ohjelmia koskevien budjettikohtien määrärahoista. Olemme hieman huolissamme ohjelman ensimmäisistä soveltamistoimista. Emme ole huolissamme ohjelmasta poliittisena ajatuksena, sillä olemme kannattaneet sitä alusta alkaen, vaan sen ensimmäisistä soveltamistoimista kokonaismäärän ja joidenkin ehtojen osalta. Komissio ja sen sihteeristö ovat kuitenkin valmiita tulemaan marraskuun puolessa välissä kuulemistilaisuuteen, johon parlamentti on kutsunut meidät, ja selittämään siellä asioita parhaansa mukaan, jotta parlamentti voi poistaa mahdollisimman monta näistä varauksista ennen toista käsittelyä.

Toinen asia koskee virastoja, etenkin kolmea uutta virastoa, joiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuonna 2007. Budjettivaliokunta poisti niitä koskevat valmistelut. Kyse on ymmärtääksemme uuden toimielinten välisen sopimuksen 47 kohdasta. Kahden budjettiviranomaisen välistä suhdetta on selkiytettävä ja uudet menettelyt on määriteltävä. Tämän vuoksi aiomme lähitulevaisuudessa pyytää, että tilannetta selkiytetään kolmen toimielimen välillä järjestettävien teknisten kokousten avulla, jotta nämä virastot voivat aloittaa toimintansa tammikuussa 2007.

Kolmas asia on komission henkilöstön palkkoihin tehty 50 miljoonan euron varaus otsakkeessa 5. Kiitämme parlamenttia siitä, että se palautti neuvoston vähentämät määrärahat talousarvioon, mutta olemme edelleen huolissamme varauksista, koska ehdot ovat laajat ja niitä on paljon. Kuten totesin alussa, pyrimme asettamaan mahdollisimman paljon tietoa saataville 15. marraskuuta mennessä, ennen molempien budjettiviranomaisten lopullisia neuvotteluja, jotta mahdollisimman monta varausta voidaan poistaa. Ellei varausta poisteta ainakin osittain 1. tammikuuta alkaen, emme voi aloittaa minkäänlaisia rekrytointitoimia. Emme voi rekrytoida työntekijöitä myöskään uusista jäsenvaltioista emmekä korvata eläkkeelle jäänyttä henkilöstöä.

Yleisesti ottaen suhtaudumme parlamentin ehdotukseen myönteisesti. Olemme valmiita tekemään parlamentin kanssa tiivistä yhteistyötä kaikkien meille ensimmäisessä käsittelyssä esitettyyn ehdotukseen sisältyvien ehtojen poistamisessa ja täyttämisessä. Toivomme, että pääsemme 21. marraskuuta mennessä sopimukseen, joka on hyvä kaikkien kolmen toimielimen kannalta ja joka voidaan hyväksyä.

  István Szent-Iványi (ALDE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Ulkopolitiikkaa koskeva luku oli ehkä suurin häviäjä seitsemän vuoden rahoituskehyksessä, ja tämä herättää kysymyksen, pystyykö Euroopan unioni täyttämään tehtävänsä maailmanlaajuisena toimijana. Erityisen valitettavaa on, että neuvosto on tehnyt vuotuisessa talousarviomenettelyssä lisää huomattavia leikkauksia ulkopolitiikkaa koskevaan talousarvioonsa. Ulkoasiainvaliokunta päätti siksi soveltaa useissa kohdissa alustavaa talousarvioesitystä ja näin ollen palauttaa alun perin ehdotetut määrärahat.

Määrittäessämme Euroopan parlamentin ulkoasioiden painopisteitä katsoimme, että ehdokasvaltioille ja mahdollisille ehdokasvaltioille on myönnettävä lisää varoja, että Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvien valtioiden itäpuolella sijaitsevia valtioita koskeviin toimiin on käytettävä enemmän varoja ja että Palestiinalle myönnettävää humanitaarista apua on lisättävä.

Budjettivaliokunta ei hyväksynyt kaikkia ehdotuksiamme, minkä vuoksi jätämme nämä ulkoasiainvaliokunnan ehdotukset uudelleen käsiteltäviksi. Jotta ulkopolitiikkamme olisi vastuullista ja johdonmukaista, kehotamme teitä hyväksymään ulkoasiainvaliokunnan ehdotuksen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ANTONIOS TRAKATELLIS

  Jürgen Schröder (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella kollegaani Ellesiä etenkin Kiinaa ja Intiaa koskevista strategisista pohdinnoista. Tämä on uusia asia, johon meidän on suhtauduttava erittäin vakavasti.

Onnistuimme kehitysyhteistyövaliokunnassa ottamaan alustavan talousarvioesityksen varat uudelleen käyttöön, säilyttämään talousarvion avoimuuden sekä laatimaan asiakirjan, joka on yhdenmukainen kollegamme Mitchellin laatiman kehitysyhteistyön välineitä koskevan mietinnön kanssa. Jätin tästä huolimatta täysistunnon käsiteltäväksi kaksi tarkistusta, joita budjettivaliokunta ei hyväksynyt.

Toinen näistä tarkistuksista oli tarkistus 250, jonka tavoitteena on perustaa pilottihanke kehitysmaiden pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten. Muistutan parlamentille, että hyväksyimme aiemmin tänä vuonna mietinnön, jossa käsiteltiin kehitysmaiden pk-yrityksiä. Pk-yritysten asemaa on vahvistettava, jos haluamme auttaa kehitysmaita itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienyritysten sektorin kehittämisessä. Olisi todella harmillista, jos emme onnistuisi toteuttamaan pilottihanketta, jolla korostetaan vaatimustamme kehitysmaiden pk-yritysten vahvistamisesta.

Toinen mainitsemani tarkistus oli tarkistus 253, joka liittyy parlamenttien väliseen vaihtoon. Se liittyy Euroopan parlamentin talousarvioon ja mahdollisuuteen ylläpitää yhteyksiä muihin parlamentteihin, esimerkiksi yleisafrikkalaiseen parlamenttiin tai Afganistanin parlamenttiin. Euroopan parlamentti voisi vaikuttaa näin todella myönteisesti maailman demokratisoitumisprosessiin. Kehotan teitä näin ollen äänestämään torstaina myös tämän tarkistuksen puolesta.

  Ona Juknevičienė (ALDE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (LT) Talousarviolla on oleellinen merkitys pantaessa täytäntöön yhteisön ja sen kansalaisten kannalta tärkeitä ja hyödyllisiä hankkeita. Tällainen hanke on esimerkiksi Euroopan globalisaatiorahasto, jonka määrärahat ovat 500 miljoonaa euroa.

Ehdotin, että nämä varat laitetaan varaukseen työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan seuraavan vuoden talousarviossa. Äänestämme asiasta joulukuussa. Hyvät kollegat, haluan kuitenkin jälleen kerran kiinnittää huomionne ja erityisesti komission huomion varojen käyttöä koskeviin sääntöihin. Kyse on siitä, päätyvätkö rahat tosiasiassa tietylle työttömälle henkilölle. Varoja ei saa käyttää väärin, kuten usein on tapahtunut rakennemuutosprosessissa oleville yrityksille myönnetyn tuen kohdalla.

Mielestäni on olemassa huomattava riski, että komission varoja käytetään väärin. Me talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet äänestimme nimenomaan tällaista käytäntöä vastaan. Emme voi hyväksyä varojen käyttöä koskevia sääntöjä, ellei niihin tehdä oleellisia muutoksia. Kehotan teitä siksi omaksumaan tiukan kannan ja pyytämään komissiota takaamaan avoimen ja tehokkaan varojen käytön.

  Jutta Haug (PSE), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, pian on alkamassa huhtikuussa neuvottelemiemme ja toukokuussa hyväksymämme rahoituskehyksen ensimmäinen varainhoitovuosi. Tiukka rahoituskehys tekee poliittisten tavoitteidemme saavuttamisesta paikoin ongelmallista.

Komissio laati vuoden 2007 alustavan talousarvioesityksen erittäin varovaisesti, ja neuvosto pienensi sitä vielä tavalliseen tapaansa piittaamatta asiantuntijoiden näkemyksistä. Ympäristövaliokunta yritti pelastaa sen, mitä oli pelastettavissa, ottamalla alustavan talousarvioesityksen luvut uudelleen käyttöön ja lisäämällä vastuuntuntoisesti muutamien budjettikohtien määrärahoja.

Budjettivaliokunta hyväksyi kaikki ympäristövaliokunnan tarkistukset, ja olen budjettivaliokunnassa oleville kollegoilleni siitä erittäin kiitollinen. Emme voi kuitenkaan olla tyytyväisiä kokonaistilanteeseen, koska meillä on varainhoitovuonna 2007 edessämme vielä ratkaisematta olevia ongelmia, jotka liittyvät LIFE+-ohjelmaan ja terveysalan toimintaohjelmaan.

Virastot ovat ainoa ala, jolla tulevaisuudennäkymät ovat optimistiset, koska virastoja kehitetään ja rahoitetaan asianmukaisesti, ja tarkoitan kaikkia virastoja enkä ainoastaan ympäristövaliokunnan vastuualueeseen kuuluvia virastoja. Virastojen kanssa tehtävä yhteistyö on parantunut huomattavasti kahden viime vuoden aikana. Vuoden loppuun mennessä meille toimitetaan jopa henkilöstö- ja henkilöstönkehittämissuunnitelmat, ja minulla on myönteinen käsitys kaikista virastoista.

On kuitenkin todettava, että uusien virastojen – tasa-arvoinstituutin, perusoikeusviraston ja kemikaaliviraston – kohdalla on vielä vaikeuksia, ja toisin kuin komission jäsen äsken sanoi, kyse ei ole pelkästään teknisistä vaikeuksista. Yhdelläkään uudella virastolla ei nimittäin ole vielä oikeudellista perustaa. Parlamentti odottaa edelleen neuvoston kanssa käytävien toimielinten välisen sopimuksen 47 artiklan mukaisten neuvottelujen alkamista. Niissä tarkastellaan, miten kolmen uuden viraston toiminta on tarkoitus rahoittaa. Ehkäpä neuvoston puheenjohtajavaltio voisi hieman jouduttaa tätä prosessia.

  Neena Gill (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ottaa esiin kolme asiaa. Ensimmäiseksi kiitän esittelijää siitä, että hän on lisännyt Lissabonin toimintaohjelmaan liittyvien ensisijaisten ohjelmien, kuten kilpailukykyä ja innovaatiota koskevan ohjelman ja tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman, maksumäärärahoja. Ne ovat keskeisiä aloitteita, jotka tarjoavat työtä Euroopan kallisarvoisille ja erittäin päteville tutkijoille ja joiden avulla EU voi maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa olevana toimijana valmistautua kohtaamaan tulevat haasteet. Emme saa jättää huomiotta sitä merkittävää ja myönteistä vaikutusta, joka näillä aloitteilla on alueisiimme ja niiden asukkaisiin.

Toiseksi minusta on myönteistä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota Galileo-ohjelmaan, jolle on myönnetty liian vähän määrärahoja esityksessä vuoden 2007 yleiseksi talousarvioksi. Tämä malliesimerkki EU:n ohjelmista on suuri tekninen, taloudellinen ja poliittinen haaste, ja tämän on todellakin oltava meille selvää. En ymmärrä, miksi haluamme leikata tämän alan määrärahoja. Olisi nolo tilanne EU:lle, jos tämä hanke viivästyisi tai epäonnistuisi riittämättömän rahoituksen vuoksi.

Kolmanneksi, koska monilla, kuten äsken mainitsemillani, aloilla tarvitaan lisärahoitusta, en ymmärrä, miksei näitä varoja oteta avaruus- ja turvallisuustutkimusohjelmasta, kun teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta kerran vaatii pienempää talousarviota ja avaruus- ja turvallisuustutkimusohjelman maksuja olisi nimenomaan vähennettävä eikä lisättävä.

Käsittelen seuraavaksi yleisempiä asioita, jotka eivät kuulu teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan vastuualueeseen. Rakennerahastojen yhteydessä yhdyn mietinnössä esitettyyn vaatimukseen maksujen lisäämisestä. Tämä on yksi sellainen ala, jolla tavalliset kansalaiset huomaavat EU:n toimien vaikutuksen jokapäiväisessä elämässään. Oma kotiseutuni West Midlands voidaan mainita esimerkkinä tästä. EU:n varat ovat aktivoineet paikallisyhteisöjen potentiaalia ja vauhdittaneet niiden kehitystä.

Ulkoasioista totean, että Aasia on maailman suurimpia ja runsasväkisimpiä alueita. Siellä asuu 60 prosenttia koko maailman väestöstä. Olen siksi hämmästynyt, että komissio on vähentänyt määrärahoja. Viime vuonna hyökyaaltokatastrofiin myönnettyjä varoja otettiin muista Aasiaa koskevista ohjelmista, mutta näiden ohjelmien määrärahoja ei lisätty tänä vuonna. Komissio on vähentänyt niitä entisestään, koska hyökyaaltokatastrofiin myönnetään nyt vähemmän varoja. Onko komissio unohtanut, että Aasiaa koskeviin ohjelmiin tarvitaan epätoivoisesti rahoitusta, sillä siitä jouduttiin tinkimään, koska EU on sitoutunut saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet? Pyydän komissiota perustelemaan tämän asian.

Minusta on myönteistä, että mietinnössä vaaditaan avoimuutta tiedotukseen ja viestintään myönnettävien määrärahojen osoittamisessa. Kaikkien menettelyjen on oltava täysin avoimia, jotta voidaan selvittää, mihin EU:n toimiin käytetyt EU:n veronmaksajien rahat ovat päätyneet ja jotta nämä tiedot voidaan julkaista Internetissä. Tällöin tiedetään tarkasti, miten paljon varoja menee kellekin. Tämä pätee yhtä lailla Euroopan parlamentin jäseniin ja erityisesti maatalouteen.

Lopuksi haluan onnitella molempia esittelijöitä, Ellesiä ja Grechiä, erinomaisten mietintöjen laadinnasta. Kiitän heitä ahkerasta työskentelystä.

  Bill Newton Dunn (ALDE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, käytän minuutin puheenvuoron ja otan esiin kaksi asiaa. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta äänesti yksinkertaisesti komission ehdottamien kuluttajansuojamenojen säilyttämisen puolesta eikä kannattanut neuvoston ehdottamia rajuja leikkauksia. Äänestämme siis sen puolesta, että määrärahat säilytetään ennallaan komission ehdotuksen mukaisesti.

Toiseksi haluan ottaa esiin kansalaisille suunnattavaan viestintään osoitettavat parlamentin määrärahat. Yhdysvaltojen kongressin jäsenet saavat joka vuosi lähettää jokaiselle äänestäjälleen nelisivuisen lehden, jossa kansalaisille kerrotaan jäsenten loistokkaista saavutuksista. Ehdotan tarkistusta, jonka ansiosta me kaikki täällä olevat voisimme lähettää joka vuosi jokaiselle äänestäjällemme ilmaisen nelisivuisen lehden, jossa heille kerrotaan tekemisistämme. Toivon, että kollegat kannattavat tätä tarkistusta, jonka avulla viestintävaje voidaan poistaa. Vierailijoille tarkoitetulla lehterillä istuu muutama äänestäjä, mutta miljoonat äänestäjät eivät tiedä, mitä teemme. Meidän on kommunikoitava heidän kanssaan.

  Anne E. Jensen (ALDE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan laajuisiin verkkoihin – 30 ensisijaiseen liikennealan hankkeeseen – osoitettavia määrärahoja on vähennetty rahoituskehyksessä kolmannekseen komission alun perin tarpeelliseksi katsomasta määrästä. Rahoituksella ei ole vieläkään oikeudellista perustaa. Emme myöskään tiedä, miten pienennetyt määrärahat on tarkoitus jakaa muutaman seuraavan vuoden aikana. Olemme siksi päättäneet laittaa koko vuoden 2007 määrän – lähes 800 miljoonaa euroa – varaukseen, kunnes kaikki on selvitetty. Emme tietenkään voi käyttää ensimmäisen vuoden talousarviota, ellei meillä ole selkeää käsitystä siitä, mitä muutaman seuraavan vuoden aikana tapahtuu. Eihän siltaa voi rakentaa vain puoliksi. Se joko rakennetaan tai ei.

Haluamme, että meri- ja lentoturvallisuusvirastoja sekä ja rautateiden turvallisuutta käsittelevää virastoa koskevat komission laatimat luvut palautetaan talousarvioon. Nämä ovat uusia virastoja, joita ollaan parhaillaan perustamassa, ja niiden on voitava tehdä työnsä kunnolla.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kiinnitän huomionne pilottihankkeeseen, joka koskee Euroopan moottoriteiden varsilla olevia turvallisia levähdyspaikkoja. Kun kuljettajien lepo- ja ajojaksoja koskevia sääntöjä on tiukennettu, on tärkeää, että eurooppalaiset kuljettajat voivat levätä asianmukaisissa ja turvallisissa oloissa.

  Marian Harkin (ALDE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä on hoitanut työnsä hyvin ja laatinut mietinnön selvästikin varmalla kädellä. Yleisellä tasolla maksumäärärahojen on oltava vuoden 2007 talousarviossa 1,04 prosenttia EU:n BKTL:sta, jotta voimme tarjota kansalaisillemme tehokkaita ohjelmia. Lisäksi meidän on tärkeää soveltaa käytettävissämme oleviin varoihin "laadukasta vastinetta rahalle" -lähestymistapaa. Joku huomautti, että neuvosto maksaa. Itse asiassa maksajina ovat kansalaiset eikä neuvosto. Kyse on veronmaksajien rahoista. He ovat uskoneet rahansa meidän käsiimme ja odottavat oikeutetusti saavansa yleisesti vastinetta rahoilleen.

Aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelijana pyydän, että alustavan talousarvioesityksen määrärahat palautetaan ennalleen ja että yhteenkuuluvuutta pidetään yhtenä EU:n poliittisista painopisteistä.

Lopuksi kehotan komissiota selvittämään rauhanohjelman oikeusperustan ja mahdollistamaan varojen myöntämisen Irlannin kansainväliselle rahastolle. Irlantilaisena parlamentin jäsenenä olen iloinen voidessani kiittää EU:ta jatkuvasta rauhanprosessin tukemisesta ja Irlannin kansainvälisestä rahastosta myönnetystä rahoituksesta. Rauhan, ymmärtämyksen ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi on myönnetty reilusti yli miljardi euroa. Yhteisöjä on tuettu ja Irlannin rajaseuduilla asuville tavallisille ihmisille annetut lupaukset on pidetty. EU on hoitanut tehtävänsä ja voi ottaa siitä kunnian itselleen.

  Marc Tarabella (PSE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Elles, hyvät kollegat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta budjettivaliokunta on hyväksynyt kaikki maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jättämät tarkistukset.

Olen ensinnäkin iloinen, että alustavan talousarvion palauttamista koskevat tarkistukset on hyväksytty, ja vielä iloisempi olen siitä, että kaikkein köyhimmille annettavan avun lisäämistä koskevat tarkistukset on hyväksytty. Tarkoitan elintarvikeapua, maidon vientitukea, hedelmien ja vihannesten ilmaisjakelua, menekinedistämistoimia, maidon jakelua koululaisille ja mehiläishoidon tukea. Olisimme halunneet, että talousarviossa olisi otettu paremmin huomioon etenkin emolehmäpalkkiot, joilla on ratkaiseva merkitys epäsuotuisilla alueilla, energiakasvien tuki ja energiatehokkuutta koskevat pilottihankkeet. Otamme vapauden jättää uudelleen niitä koskevia tarkistuksia täysistunnossa.

Kaiken kaikkiaan budjettivaliokunta on kuitenkin ottanut ehdottamamme tarkistukset huomioon paremmin kuin odotimme. Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Elles, hyvät kollegat, haluamme kiittää teitä siitä, että teitte päätöksenne rakentavassa hengessä.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, valiokuntamme on laatinut joitakin huomautuksia vähennyksistä, joita neuvosto on tehnyt komission ehdotuksiin verrattuna.

Kaikkein merkityksellisin niistä on 10 miljoonan euron leikkaus, joka on tehty kansainvälisiä sopimuksia koskevaan varaukseen sekä sitoumusten että maksujen osalta. Tätä varausta ollaan poistamassa. Se katoaa kokonaan. Kalatalousvaliokunta katsoo, että tästä voi aiheutua ongelmia, kun otetaan huomioon EU:n lakisääteiset velvoitteet tällä alalla, ja vaadimme siksi alkuperäisten määrien palauttamista.

Muut neuvoston tekemät vähennykset liittyvät Euroopan kalatalousrahaston maksumäärärahoihin: 23 miljoonaa euroa on otettu lähentymisalueille ja 7 miljoonaa euroa muille kuin lähentymisalueille. Kalatalousvaliokunnan mielestä kalatalousrahastosta annetussa asetuksessa säädetyn 7 prosentin ennakon maksaminen olisi näiden leikkausten vuoksi mahdotonta.

Hyvät parlamentin jäsenet, kalastusalalle on jo muutenkin myönnetty niukasti määrärahoja, emmekä siksi hyväksy näitä leikkauksia. Ne ovat mielivaltaisia ja perusteettomia, ja niillä viestitetään täysin vääristä asioista tänä kalastusalalle kriittisenä aikana. Me kalatalousvaliokunnan jäsenet pyydämme näin ollen, että komission alustavassa talousarvioesityksessä ehdottamat luvut palautetaan ennalleen.

  Helga Trüpel (Verts/ALE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, minunkin mielestäni rahalle olisi lähtökohtaisesti pyrittävä saamaan vastinetta, koska varoja on käytettävä tehokkaasti ja säästäväisesti. Toisaalta – ja tässä asiassa meillä on erilaisia tavoitteita – Euroopan unioni tarvitsee rahaa, jotta voimme miellyttää kansalaisia ja edistää Euroopan yhdentymishanketta, mikä on tavoitteenamme. Se ei ole mahdollista ilman asianmukaista rahoitusta.

Muistutan parlamentille, että keskustelimme tänä aamuna Kulttuuri-ohjelmasta ja yhteisön kulttuuripolitiikasta ja että keskustelemme illalla vielä elinikäisestä oppimisesta, tulevien vuosien nuorisopolitiikasta ja "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmasta. Tänä aamuna valitettiin – ja illallakin varmasti valitetaan – ettemme käytä riittävästi varoja tällä alalla, jolla on tosiasiallista vaikutusta ihmisiin, Euroopan unionin kansalaisiin, ja joka luo yhteyden heidän ja Euroopan unionin välille.

Yhteisenä suurena ongelmanamme on, miten kansalaiset saadaan hyväksymään Euroopan unioni ja jopa innostumaan siitä. Nimenomaan tämän vuoksi näiden ohjelmien määrärahoja ei saisi vähentää, vaan Euroopan unionin tulevaisuuteen olisi investoitava enemmän. Tästä syystä kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on myös erittäin johdonmukaisesti hylännyt määrärahojen leikkaukset, jotka neuvosto teki näihin ohjelmiin.

  Gérard Deprez (ALDE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wideroos, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, aluksi haluan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta lausua ansaitut kiitokset yleisesittelijälle, kollegallemme ja ystävällemme Ellesille sekä koko budjettivaliokunnalle siitä, että kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan asettamat painopisteet on otettu huomioon.

Niiden joukossa on kaksi sellaista painopistettä, joihin talousarviossa on selvästikin syytä kiinnittää erityishuomiota. Ensimmäisenä painopisteenä oli EU:n ulkorajojen valvonnan tehostaminen, sillä jatkuvat ja huomattavan suuret maahanmuuttovirrat aiheuttavat paineita ulkorajoilla, etenkin koko etelärajalla. Tämän voi todeta katsomalla päivittäin televisiota ja lukemalla sanomalehtiä. Tässä yhteydessä oli oleellista vahvistaa ulkorajavalvontaa varten perustetun rajaturvallisuusvirasto Frontexin toimintamäärärahoja. Näin onneksi tehtiinkin erityisesti yleisesittelijämme ja espanjalaisten kollegojen tuella. He auttoivat meitä korjaamaan neuvoston teon. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wideroos, en tiedä, sanoisinko neuvoston tekoa typeräksi vai epäjohdonmukaiseksi. Sanon sitä nyt vaikka typeräksi, sillä neuvosto oli vähentänyt Frontexin määrärahoja nykytilanteesta huolimatta.

Koko parlamentti on hyväksynyt myös toisen painopisteemme, ja EU:n kansalaiset ovat tukeneet sitä innokkaasti, jos kaikkiin saatavilla oleviin mielipidetutkimuksiin on uskomista. Toisena painopisteenämme oli terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan tarkoitettujen varojen lisääminen. Kuten hyvin tiedätte, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden edustajat pitävät EU:n sisärajoja pilkkanaan. Tässäkin asiassa budjettivaliokunta kuuli viestimme ja lisäsi erityisesti Eurojustille osoitettavia varoja. Niitäkin oli vähennetty neuvoston talousarvioesityksessä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wideroos, saatte itse valita sopivan adjektiivin kuvaamaan näitä vähennyksiä.

Sanon suoraan, ettei neuvosto ota vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aloilla huomioon, mitä on vaakalaudalla, eikä myöskään eurooppalaisten odotuksia. Parlamentti voi olla ylpeä siitä, että se korjaa äänestyksellään neuvoston kannassa olevat epäjohdonmukaisuudet. Neuvoston jäsenet sanovat mielellään, mitä pitääkin, mutta ovat vastahakoisia käsittelemään yhdessä vakavia, yhteisiä ongelmia. Tämä on kerrassaan häpeällistä.

  Carlos Carnero González (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, usein sanotaan, ettei tieto vie tilaa, mutta tässä tapauksessa Euroopan unionin tulevaisuutta koskevilla keskusteluilla ja pohdinnoilla olisi mielestäni oltava tilaa talousarviossa.

Tavatessani yleisesittelijän heinäkuussa totesin hänelle perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta, että tämä voi näyttää olevan kaikkein merkityksettömin asia tässä keskustelussa mutta että se ei tosiasiassa pidä paikkaansa.

Keskustelemme siitä, millaisen Euroopan unionin haluamme tulevaisuudessa. Jotta voimme toteuttaa haaveemme, tarvitsemme varoja ja resursseja ennen kaikkea sitä varten, että voimme tiedottaa kansalaisille, vahvistaa kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten välisistä suhteista vastaavia elimiä sekä edistää keskustelua.

Saavutammeko nämä tavoitteet tällä talousarviolla?

Budjettivaliokunta on hyväksynyt jotkin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jättämät tarkistukset. Näin voimme edistää näiden asioiden asianmukaista pohdintaa sekä varmistaa, että kansalaiset ymmärtävät jotakin – vaikka vain vähän – täällä käymästämme keskustelusta ja tietävät, mikä EU:n talousarvio on.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegojani Ellesiä ja Grechiä, jotka ovat tehneet merkittävää työtä EU:n vuoden 2007 talousarvion parissa.

Kannatan yleisesti ottaen esittelijöiden lähestymistapaa, mutta loppujen lopuksi meidän on varmistettava riittävä rahoitus yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle sekä löydettävä ratkaisu virastojen rahoitukseen. Parhaillaan käytävät neuvottelut voivat kuitenkin perustua keskinäiseen ymmärtämykseen siitä, että kaikki osapuolet noudattavat aiemmin antamiaan sitoumuksia. Sanon tämän erityisesti neuvostolle, joka on jatkuvasti ehdottanut laajoja budjettileikkauksia Euroopan parlamentille erittäin tärkeillä aloilla.

Haluan ottaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta esiin muutaman asian, joista on valitettavasti muistutettava joka vuosi. Tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva periaate sisältyy Amsterdamin sopimukseen, jonka mukaan tasa-arvonäkökohdat eivät koske ainoastaan toimenpiteitä, joilla nimenomaisesti pyritään edistämään naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, vaan ne on sisällytettävä myös talousarvioiden laatimisen kaikkiin vaiheisiin sekä kaikkiin talousarviota koskeviin politiikkoihin sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan budjetoinnin avulla. Vuodesta 2003 lähtien, jolloin parlamentti antoi päätöslauselman tasa-arvonäkökohtien huomioimisesta julkisten talousarvioiden laatimisessa (gender budgeting), on otettu huomioon, etteivät julkiset talousarviot tai EU:n talousarviot ole sukupuolineutraaleja, sillä niillä on erilainen vaikutus naisiin ja miehiin.

Sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa on sovellettava kaikkien tärkeiden talousarviota koskevien ohjelmien, toimien ja menettelytapojen arvioimisessa ja uudelleen järjestämisessä, ja on määritettävä, missä määrin varoja myönnetään tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavalla tavalla. Lisäksi on pyrittävä sukupuolineutraalisuuteen, jossa toteutetaan tasa-arvoista ja sukupuolesta riippumatonta harkintaa.

Kun Suomen sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen puhui valiokunnassamme lokakuun alussa, hän korosti tasa-arvotoimien valtavirtaistamista talousarvioiden suunnittelussa ja mainitsi esimerkkinä Suomen pyrkimyksen varmistaa, että tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon paitsi kansallisen talousarvion myös EU:n talousarvion kaikissa budjettikohdissa. Toivon tietenkin, että puheenjohtajavaltio Suomi onnistuu tässä tavoitteessa.

  Alexandra Dobolyi (PSE), vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Haluan puhua vetoomusvaliokunnan puolesta oikeusasiamiehen talousarviosta. Puhumme usein siitä, että haluamme lähentää EU:ta kansalaisiin ja auttaa kansalaisia ymmärtämään paremmin, mikä Euroopan unioni tosiasiassa on.

Euroopan oikeusasiamiehen virasto on pieni toimielin, joka tekee huomattavan paljon työtä tällä alalla. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että oikeusasiamiehellä on käytettävissään riittävästi määrärahoja, jotta virasto voi hoitaa tehtävänsä menestyksekkäästi ja tehokkaasti. Viime huhtikuussa puhuimme oikeusasiamiehestä erittäin myönteiseen sävyyn vastuuvapausmenettelyssä. Muistutan kaikille, että sanoimme oikeusasiamiehen viraston olevan esikuva (muille toimielimille selkeästi määritettyine toimivaltuuksineen), ja totesimme, että sen talousarvio on hyvin hallinnoitu.

Oikeusasiamies säästää käännösmenoissa eikä halua talousarvioonsa uusia budjettikohtia. Nimenomaan tästä syystä pyydän valiokuntani puolesta, että tulevaa laajentumista ajatellen kannatamme oikeusasiamiehen toivomaa talousarviomäärärahojen vähäistä lisäystä ja korostamme samalla, että talousarvion kurinalaisuuden periaatetta on noudatettava ja että kansalaisille on tarjottava runsaasti palveluja.

  Ville Itälä, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin talousarvion esittelijää Grechiä. Oli ilo työskennellä yhdessä ja tehdä yhteisiä kompromisseja varjoesittelijänä. Onnittelen hyvästä lopputuloksesta, jonka olemme saaneet aikaan. Ennen kaikkea on muisteltava, mitkä ovat ne periaatteet, joiden pohjalta talousarvio laaditaan. Ensinnäkin meidän on oltava tarkkoja siitä, miten me käytämme veronmaksajien rahoja. Toinen periaate on, että käytämme rahoja siihen, mikä on välttämätöntä. Ei pidä tehdä kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista vaan sitä, mikä on todella välttämätöntä.

Kahdenkymmenen prosentin korotus -periaate on auttamatta aikansa elänyt. Tämä periaate johtaa joskus hulluuksiin, kuten esitykseen Internet-televisiosta. Internet-tv:n on tarkoitus olla parlamentin oma tv-kanava. Siihen käytettyjä varoja ei todellakaan voi veronmaksajille perustella. Esimerkkinä voidaan mainita Suomen toisen valtionvarainministerin Brysselissä pitämä puhe, kun puheenjohtajuuskausi alkoi. Puhe lähetettiin netti-tv:n kautta kaikille eurooppalaisille, mutta koko Euroopasta löytyi vain 14 kiinnostunutta katsojaa, joista puolet oli ministerin omia avustajia. Jos me teemme kourallista varten kymmenien miljoonien investoinnit, niin raha on kyllä väärässä paikassa. Tehokkaampaa olisi käyttää näitä rahoja esimerkiksi siihen, että tuotaisiin pienten paikallisten ja aluelehtien toimittajia tänne, minkä jälkeen he tekisivät juttuja parlamentista ja siitä mitä täällä tapahtuu. Ihmiset lukevat tarkasti näitä lehtiä, mutta tätä Internet-tv:tä ei todellakaan seurata.

Me tarvitsemme kaikkien budjettikohtien tarkkoja arvioita ja näiden seurantaa, ja tämä koskee erityisesti rakennuspolitiikkaa. Olen iloinen, että me olemme löytäneet yhteisen näkemyksen, koska Strasbourgin rakennuksista muodostui skandaali ja vastaavaa julkisuutta emme enää tarvitse. Tämän vuoksi meidän on oltava paljon tarkempia siitä, miten me rahoja käytämme.

  Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wideroos, arvoisa komission jäsen Grybauskaitė, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijöitämme Ellesiä ja Grechiä, jotka ovat tekemänsä työn ja osoittamansa sitkeyden ansiosta antaneet suunnan työskentelyllemme tässä talousarvion ensimmäisessä käsittelyssä.

Tämä ohjelmakauden 2007-2013 ensimmäinen talousarvio on erittäin vaatimaton, ainoastaan 1,04 prosenttia BKT:sta. Se on erittäin vaatimaton määrä, eikä sillä luultavasti pystytä käsittelemään Euroopan unionin kohtaamia haasteita: energiakriisiä, luottamuskriisiä, maailman konflikteja sekä köyhyyden ja työllisyystilanteen epävarmuuden lisääntymistä. Kaikki nämä kriisit tapahtuvat juuri silloin, kun eurooppalaiset odottavat Euroopan unionilta yhä enemmän. Rajoitetun rahoituskehyksen vuoksi tavoitteidemme on oltava erittäin vaatimattomia. Vuoden 2007 talousarviolle on näin ollen ominaista kvalitatiivinen eikä pelkästään kvantitatiivinen lähestymistapa.

Tämän talousarvion vuoksi meidän on sovellettava myös sekastrategiaa. Uusien toimien oikeudellisia perustoja ei ole vielä selvitetty, mutta emme ole myöskään valmiita puolustamaan ja panemaan täytäntöön kaikkia eurooppalaisten toivomia toimia. Haluamme olla kunnianhimoisia, koska kansalaiset odottavat meiltä sitä, mutta meidän on oltava myös realistisia, koska emme tiedä, pystymmekö panemaan nämä toimet täytäntöön. Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena oli ainakin palauttaa alustavan talousarvioesityksen määrärahat kaikille tärkeinä pitämillemme toimille, erityisesti Lissabonin tavoitteille ja Göteborgin toimille, unohtamatta myöskään työllisyyttä, solidaarisuutta, ympäristöä ja maaseudun kehittämistä.

Vuonna 2007 meidän on tarkoitus uudistaa viestintäpolitiikkaamme, sillä EU:n kansalaisia ei ole tähän mennessä otettu juurikaan huomioon. Ulkopolitiikan yhteydessä pyydän, että sovellamme tasapainoista lähestymistapaa hallintoon etenkin EU:n rajojen osalta, sillä emme voi tyytyä yksipuoliseen lähestymistapaan, jossa keskitytään tiukkaan järjestyksenpitoon. Haluan painottaa kahta tärkeää seikkaa. Haluan korostaa ensinnäkin roolia, joka Euroopan investointipankin yhteisrahoituksella on oltava EU:n talousarviossa, jotta Lissabonin ja Göteborgin strategiat voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Toiseksi haluan painottaa pilottihankkeiden ja valmistelutoimien merkitystä. Ne on pantava täytäntöön, sillä ne ovat aina edistäneet uusien ajatusten syntymistä.

Itse asiassa olen huolissani ennen kaikkea tämän talousarvion toteuttamisesta. Esittelijä on päättänyt omaksua kvalitatiivisen suhtautumistavan menoihin. Tässä lähestymistavassa puolustetaan painopisteidemme tavanomaista rahoitustapaa sekä pyydetään komissiota kunnioittamaan täysimääräisesti parlamentin poliittisia valintoja. Jos parlamentti voi arvostella tapaa, jolla muut toimielimet hallinnoivat toimia, tämä johtuu siitä, että tällainen kritiikki on sallittua perustamissopimuksen, toimielinten välisen sopimusten ja nykykäytännön perusteella. Parlamentti on toinen budjettivallan käyttäjä, emmekä halua, että toimivaltamme riistetään luopuessamme kaikista äänestystemme täytäntöönpanoa koskevista valtuuksista. Onko kuitenkaan oikeudenmukaista, että vaikeutamme toimielinten etuoikeuksien käyttöä toimivaltaamme vedoten? Ei ole. Olisi vaarallista ja jopa vahingollista yrittää puuttua liikaa hallintokäytäntöön. Totean lisäksi neuvostolle, ettei komissio voi parantaa toimintaansa, jos päätämme samaan aikaan jäädyttää komission rekrytointitoimet. Meillä on kuitenkin niukasti liikkumavaraa, jos – kuten viimeksi ehdotetun siirron perusteella on syytä pelätä - kaikki painopisteemme mukautetaan komission puutteellisiin täytäntöönpanotoimiin.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan todeta, että neuvoston on muistettava, ettei se voi pakottaa omaa näkemystään muille, koska meidän on yhdessä hyväksyttävä Euroopan unionin poliittisen hankkeen painopisteet ja koska emme voi kehittää enää mitään kansalaisissa suuria odotuksia herättäviä toimia, jos talousarviota pienennetään liikaa.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, tänään esittelemämme talousarvio on vastuullinen ja järkevä. Emme ole hyväksyneet neuvoston tekemiä hallintomenojen mielivaltaisia leikkauksia, mutta olemme toisaalta laittaneet 50 miljoonaa euroa komission hallintomäärärahoja varaukseen ja vaatineet tarkempaa selvitystä joidenkin alojen menojen suuntauksista. Emme saa sulkea silmiämme tosiasioilta talousarviota laatiessamme, vaan meidän on käsiteltävä asioita yksityiskohtaisesti ja varmistettava, että nimenomaan välttämättömät varat ovat saatavilla.

Tässä yhteydessä haluan kiittää esittelijä Ellesiä lähestymistavasta, jota hän on päättänyt soveltaa tämänvuotisessa talousarviotyössä. Tarkoitan "vastinetta rahalle" -ajatusta, joka syntyi tilintarkastustuomioistuimen esittämän kritiikin sekä kustannus-hyötytutkimusten ja muiden raporttien perusteella. Kiinnittäisin huomiota erityisesti kustannus-hyötytutkimuksiin rakentavina innovaatioina, jotka tarjoavat meille huomattavasti paremman katsauksen esimerkiksi komission tiedotus- ja viestintäpolitiikan suuntauksista sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta haluan erityisesti korostaa, että oikeus- ja turvapaikkapolitiikalle sekä ulkopolitiikalle on myönnettävä riittävästi varoja. EU:n hallitusten päämiesten virallisissa puheissaan lausumat hienot sanat poikkeavat jyrkästi siitä, kuinka paljon varoja heidän valtiovarainministerinsä ovat valmiita asettamaan käyttöön. Hallitusten päämiehet painottavat, että EU:n on harjoitettava yhtenäistä pakolaispolitiikkaa ja vahvistettava yhteistä rajaturvallisuusvirastoa Frontexia, mutta valtiovarainministerit vähentävät viraston määrärahoja. Tämä on selvästikin epäjohdonmukaista. Olenkin iloinen, että meidän on täytynyt tehdä sopimus, jotta tällaiset asiat saadaan selvitettyä.

On täysin selvää, että EU:n ulkopolitiikkaa kohdeltiin kaltoin rahoituskehyksessä. Tänään esittelemämme talousarvio on ilmiselvästi kuitenkin vastuullinen talousarvio, koska parlamentti ei ole yrittänyt kyseenalaistaa toimielinten välistä sopimusta. Olemme laatineet talousarvion sopimuksen mukaisesti. Ulkopolitiikka on kuitenkin ala, joka on muutaman seuraavan vuoden aikana otettava tarkasti huomioon. EU:lla on nähdäkseni velvollisuus edistää etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa olevien lähinaapureidemme talouskehitystä sekä vahvistaa näkemystä demokraattisesta kehityksestä toivottavana ja myönteisenä asiana. Varat on käytettävä hyvin, ja pyydämme siksi komissiota varmistamaan, että uusissa ohjelmissa otetaan huomioon Venäjälle myönnettävää apua koskeva tilintarkastustuomioistuimen kritiikki.

Parlamentin ja muiden toimielinten talousarvion kohdalla ryhmäni kannattaa esittelijä Grechin lähestymistapaa, ja haluan kiittää häntä rakentavan ja merkityksellisen asiakirjan laadinnasta. Siinä ehdotettu talousarvio on hieman toimielinten alun perin ilmoittamaa talousarviota pienempi, mutta kunkin toimielimen perusteellisen analysoinnin jälkeen muodostettiin kanta sen perusteella, mikä on todella tarpeellista, ja luotiin asianmukainen liikkumavara. Olemme käyneet useita keskusteluja siitä, tarvitseeko parlamentti 20 prosenttia kokonaishallintomenoista, ja päädyimme hieman pienempään lukuun. Ryhmäni kannattaa viime vuosien menettelytapaa ja katsoo, että parlamentin olisi ostettava käyttämänsä rakennukset. On kuitenkin varmistettava, että saamme selkeämmän yleiskuvan siitä, kuinka paljon varoja rakennuksiin tarvitaan muutaman seuraavan vuoden aikana.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin talousarviokeskusteluja ei ehkä pidetä kovinkaan kiehtovina, mutta ne ovat erittäin tärkeitä, sillä talousarviossa – myös vuoden 2007 talousarviossa – esitetään tulevien vuosien työskentelymme painopisteet.

Tiedätte, ettei Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä äänestänyt rahoituskehyksen 2007–2013 puolesta, koska kyseisellä rahoitussuunnitelmalla ratkaistaan nähdäksemme liian vähän ongelmia. Suhtaudumme samalla tavoin vuoden 2007 talousarvioon ja mietimme, voidaanko sen avulla todellakin tehdä ne asiat, jotka on tehtävä.

Emme ole samaa mieltä esimerkiksi maatalouspolitiikasta emmekä maatalousalalla maksettavista kohtuuttoman suurista vientituista. EU:sta viedyt pakastebroilerit maksavat Afrikan markkinoilla puolet siitä, mitä afrikkalaisten itsensä tuottamat broilerit, ja sitten valitetaan, että Afrikasta tulee tänne liikaa pakolaisia. Olemme itse osittain syyllisiä tähän ongelmaan oman maatalouspolitiikkamme takia.

Myöskään kalastuspolitiikkamme ei ole asianmukaista. Kalastuskiintiöt ovat vieläkin liian suuria, ja kalakantamme ovat vaarassa. Euroopan unionin pitäisi muuttaa myös kalastuspolitiikkaansa.

Tupakka-alalla tupakanviljelijöille myönnetään edelleen tukea, mutta tupakkamainokset kuitenkin kielletään. Tämäkin on mielestäni epäjohdonmukaista eikä mitään järkevää EU:n politiikkaa.

Globalisaatiopolitiikkamme pitäisi olla oikeudenmukaisempaa, kun otetaan huomioon "globalisaatioblues", joka soi monissa Euroopan maissa – muistelkaapa Ranskan kansanäänestystä. Meidän on puolustettava vielä tarmokkaammin reilua kauppaa ja suhtauduttava vakavammin lupauksiimme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, joissa olemme jäljessä muusta maailmasta köyhyyden torjumiseen osoitettavia määrärahoja tarkasteltaessa.

Euroopan unionin on myös kehitettävä tehokkaammin sellaista energiapolitiikkaa, jossa otetaan huomioon tulevaisuuden haasteet. Uusiutuvia energialähteitä koskevaan tutkimukseen on investoitava enemmän. Sen ansiosta emme olisi enää yhtä riippuvaisia presidentti Putinista ja voisimme kritisoida avoimemmin hänen yksinvaltaista hallintoaan.

Mitä meidän on sen sijaan tehtävä? Meidän on investoitava nykyistä enemmän koulutukseen, tutkimukseen, kulttuuriin, tiedotusvälineisiin ja kulttuuriteollisuuteen, jotka ovat Lissabonin strategian tärkeitä pilareita. Näin voisimme myös täsmentää Lissabonin strategiaa ja kehittää sitä tulevaisuutta ajatellen. Euroopan unionin on yhtenäistettävä poliittista ajattelutapaansa, sillä vain siten voimme kehittää vastuullisen yhteisen ulkopolitiikan, jolla ehkäistään ongelmia, levitetään sivistystä ja vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa naapuruuspolitiikan avulla ja jolla kuitenkin tarvittaessa myös puututaan asioihin. Jos tämä on tavoitteenamme, emme käytä siihen riittävästi rahaa. Haluaisin, että käytämme mittapuuna value for money -käsitettä eli "vastinetta rahalle" -ajatusta, mutta toimintamme on perustuttava myös good money for Europe -ajattelutapaan. Jos jokainen jäsenvaltio antaa Euroopan unionille vain yhden prosentin bruttokansantulostaan, tärkeisiin ja asianmukaisiin EU:n toimiin osoitetaan liian vähän varoja.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tarkoituksenani oli sanoa myös arvoisa ministeri, mutta en sanokaan. Käsittelyssä on eräänlainen virtuaaliversio EU:n talousarviosta. Neuvoston käsittelyn jälkeen maksumäärärahojen taso oli 1 prosentti jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Parlamentti nostaa ensimmäisessä käsittelyssään maksumäärärahojen tason 1,04 prosenttiin. Se tehdään lisäämällä esitykseen määrärahoja, joita voidaan kutsua virtuaalisiksi siitä syystä, että parlamentilla ei ole ollut tapana pitää lisäyksistään kiinni viimeiseen asti.

Neuvosto on säännönmukaisesti ollut voittaja neuvottelukokouksissa. Parlamentin uskottavuus kärsii, jos se toistuu taas. Meidän ryhmämme edellyttää parlamentilta, että pidämme kiinni omista prioriteeteistamme.

Esittelijä James Elles on ollut innovatiivinen etsiessään niitä määrärahoja, joissa komissio ei ole pannut toimeen edellisvuosien budjetteja. Tuemme esittelijän linjaa, jonka mukaan osa niistä varoista otetaan varauksiin ja vapautetaan vasta asianmukaisten selvitysten jälkeen.

Ryhmämme tukee uusien jäsenvaltioiden oikeutta saada komission palvelukseen myös omia kansalaisiaan. Näin ollen emme voi tukea neuvoston esittämiä komission henkilöstön leikkauksia.

Julkinen valta, siis myös Euroopan unioni, voi toimia katalyytin tavoin erilaisissa taloudellisissa prosesseissa. Samoja rahoja voidaan käyttää toisaalta myös eurokraattien hallinnollisiin projekteihin, joilla tosiasiassa murennetaan kansalaisten luottamus unioniin. Sellainen on ollut Prince-ohjelma. Sellaiseksi muodostuu niin sanottu kolmen D:n projekti, suunnitelma D. On vaara, että sellaiseksi muodostuu myös parlamentin oma Internet-televisiokanava. Ryhmämme ei tue niitä komission ja parlamentin määrärahoja, joilla tuotetaan euro-propagandaa, emmekä me halua EU:n militarisoimista yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan varoin.

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi esittää Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän onnittelut molemmille esittelijöille ja kiittää heitä kaikesta työstä. Olemme tänä vuonna hieman kummallisessa tilanteessa. Neuvosto pienensi vain hieman komission niukkaa talousarviota, mutta parlamentin budjettivaliokunta ehdottaa, että menoja ja maksusitoumuksia lisätään komission ehdottamien enimmäismäärien yläpuolelle. Tätä kantaa on selvästikin syytä tukea, koska EU ei voi vastata kohtaamiinsa haasteisiin, ellei talousarviota suurenneta. Tarkoitan tulevaa laajentumista ja lisääntyvää maailmanlaajuista kilpailua.

Emme voi muuta kuin toivoa, että marraskuussa onnistutaan tekemään sopiva kompromissi ja että Euroopan unionin lopullinen talousarvio on lähempänä parlamentin kuin neuvoston ehdotusta. Koska neuvosto haluaa vähentää menoja, kuten se tavallisesti tekee, esittelijä Elles ehdotti täysin aiheellisesti "vastinetta rahalle" -lähestymistapaa. Kyseinen menetelmä edellyttää tehokkaampaa työskentelyä tavoitteidemme saavuttamiseksi. Kun otetaan huomioon, että vuoden 2007 talousarvio on uuden rahoituskehyksen ensimmäinen talousarvio, on syytä toivoa, että se lupaa hyvää seuraavia vuosia ajatellen.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja pyydän vielä kerran kaikkia ihmisoikeuksista välittäviä kannattamaan UEN-ryhmän jättämiä tarkistuksia, joissa vaadimme lopettamaan rahoitustuen, jota EU myöntää kolmansissa maissa tehtäviä pakkoabortteja edistäville ohjelmille. Haluan painottaa, että tässä on kyse pakkoabortista eikä abortista yleensä.

Hylkäämällä kyseiset tarkistukset tuetaan käytäntöjä, joilla loukataan perusihmisoikeuksia. Se paljastaa kaikkien niiden tekopyhyyden, jotka jatkuvasti puolustavat ihmisoikeuksia mutta samanaikaisesti kuitenkin polkevat niitä.

  Dariusz Maciej Grabowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijöitä. Vuoden 2007 talousarvio on kuitenkin huono. Useimmat parlamentin jäsenet tietävät sen, mutta vain pieni vähemmistö rohkenee todeta sen avoimesti. Tämä on huono talousarvio, koska siinä ei oteta huomioon eikä edes käsitellä ainuttakaan Euroopan unionin suurta ongelmaa. Tällaisia ongelmia ovat hidas talouskasvu sekä vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisten kehityserojen lisääntyminen. Vuoden 2007 talousarvio on huono myös siksi, ettei sillä pystytä vastaamaan jäsenvaltioiden yhteiskuntien ja talouksien kohtaamiin uusiin haasteisiin. Muita ongelmia ovat raaka-ainemarkkinoiden epävakaus ja erityisesti energialähteiden hintojen jyrkkä nousu. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että uusista jäsenvaltioista muutetaan taloudellisista syistä vanhoihin jäsenvaltioihin ja että sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset lisääntyvät tämän vuoksi nopeasti köyhissä valtioissa.

Jos Itsenäisyys/demokratia-ryhmän jättämät tarkistukset olisi hyväksytty, vuoden 2007 talousarviossa olisi voitu soveltaa uutta lähestymistapaa maatalousalan rahoittamiseen. Koska näitä tarkistuksia vastustettiin voimakkaasti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä budjettivaliokunnan kokouksissa, oletamme, että ne hylätään myös täysistunnossa. Tämä on testamentti niin sanottujen agribusiness-yhtiöiden ja suurmaanomistajien vallankäytölle. Käy ilmi, kenelle parlamentti on tosiasiassa uskollinen, kun se on täysin valmis puolustamaan rikkaan vähemmistön etuja köyhien maanviljelijöiden suurta enemmistöä vastaan. On syytä huomauttaa, että säästetyillä varoilla voitaisiin tukea yrittäjyyttä, tutkimusta ja kehitystä sekä infrastruktuuriin tehtäviä investointeja. Vuoden 2007 talousarviossa lisätään hallintomenoja ja myönnetään varoja uusien toimistojen ja virastojen perustamiseen. Vastustamme voimakkaasti kaikkea tätä.

Lopuksi totean, että IND/DEM-ryhmä aikoo äänestää vuoden 2007 talousarviota vastaan, ja luotamme siihen, että muut parlamentin jäsenet tekevät samoin.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Eurooppa-neuvoston esitys Euroopan unionin alustavaksi talousarvioksi on vastattavien puolella täysin johdonmukainen vuosiksi 2007–2013 hyväksytyn pitkän aikavälin rahoituskehyksen suhdeparametrien kanssa. Kilpailukykyyn ja yhteenkuuluvuuteen osoitettavat määrärahat ovat lisääntyneet merkittävästi kasvun ja työllisyyden aloilla sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ja kansalaisyhteiskunnan aloilla samoin kuin tavoitteessa edistää Euroopan unionin asemaa maailmanlaajuisena toimijana.

Maatalousalan suorista maksuista aiheutuvien menojen osuus on pienentynyt rahoituskehyksen mukaisesti, mutta maaseudun kehittämisestä johtuvien menojen osuus on taas lisääntynyt.

Koska neuvosto pienensi oleellisesti kokonaisrahoituksen määrää, maksuissa tapahtunut myönteinen kehitys on valitettavasti suurimmaksi osaksi mitätöitynyt. Neuvoston varauksellisella suhtautumisella avunsaajien kykyyn käyttää budjetoituja menoja on ollut kielteisiä vaikutuksia. Neuvosto suhtautuu mielestäni varauksellisesti itseensä, koska sillä on avain varojen menestyksekkääseen käyttöön. Parlamentin vakuuttuneisuus siitä, että saatavilla olevia varoja käytetään hyvin ja tehokkaasti, ylittää neuvoston odotukset. Aion näin ollen äänestää niiden tarkistusten puolesta, joissa maksuparametreja yhdenmukaistetaan pitkän aikavälin rahoituskehyksen kanssa.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tässä vuoden 2007 talousarvion parissa tehtävän työn ratkaisevassa vaiheessa minusta tuntuu, että Euroopan parlamentti ottaa neuvostoa paremmin huomioon painopisteet, luvut ja toimielinten välisen yhteistyön periaatteet, joista on sovittu vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen kattamaksi kaudeksi. Kansalaisten valitsemina henkilöinä ymmärrämme hyvin, että jäsenvaltioissa ollaan huolissaan siitä, ettei uuden sukupolven monivuotisia ohjelmia aloiteta ajallaan. Tämä on keskeisiä kriteerejä, joiden perusteella vuotta 2007 arvioidaan. Mekin haluamme muiden tavoin uuden varainhoitoasetuksen, minkä vuoksi painostamme puheenjohtajavaltio Suomea varmistamaan, että vuonna 2007 voidaan työskennellä uuden varainhoitoasetuksen perusteella.

Usein sanotaan, että pyrimme rationalisoimaan talousarviota, ja tänä vuonna tämä ei jää pelkäksi sanonnaksi. Esittelijä Elles on ehdottanut erittäin johdonmukaista kantaa ja saanut sille parlamentin tuen. Tämän kannan mukaisesti ensisijaisiin budjettikohtiin osoitetaan runsaasti varoja, mutta sellaisten budjettikohtien määrärahoista laitetaan 30 prosenttia varaukseen, joita ei todennäköisesti käytetä kokonaan. Meidän kaikkien on puhuttava yhdellä äänellä tässä asiassa. Viroista ja palkoista on kuitenkin varmasti erilaisia näkemyksiä. Katsomme, että Euroopan unionin uusiin tehtäviin tarvitaan motivaatiota, pysyvää hallintohenkilöstöä ja rekrytointia uusista jäsenvaltioista. Tästä asiasta on varmasti eriäviä näkemyksiä marraskuussa järjestettävässä neuvottelumenettelyssä.

En ole itse täysin tyytyväinen maantieteelliseen painotukseen, koska olemme sitoutuneet pääasiassa Eurooppaan maanosana. Mitä laajempi Euroopan unioni on, sitä suurempi on Euroopan unionin vastuu Euroopasta. Tämä olisi otettava huomioon varojen osoittamiseen sovellettavissa maantieteellisissä näkökohdissa. Liikkumavarat kuitenkin säilytetään, eikä joustovälinettä oteta käyttöön. Myös kompromissin tekemisen pitäisi olla mahdollista tänä vuonna, ja meidän on perustettava argumenttimme parlamentissa torstaina toimitettavaan äänestykseen.

  Giovanni Pittella (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän esittelijöitä Ellesiä ja Grechiä sekä tervehdin komission jäsentä ja kollegojani. Haluan esittää kaksi aivan lyhyttä huomautusta.

Ensimmäinen huomautukseni liittyy siihen, mitä jäsen Guy-Quint totesi. Ne, jotka halusivat todisteen kauden 2007–2013 rahoituskehyksen riittämättömyydestä, saivat sen nyt. Uuden rahoituskehyksen ensimmäinen talousarvio osoittaa selvästi, että varoja on liian vähän. Esittelijä on tehnyt joitakin uhkayrityksiä, joita poliittiset ryhmät ovat aivan aiheellisesti korjanneet, mutta monivuotisen rahoituskehyksen tiukkoja rajoituksia ei ole onnistuttu vastustamaan.

Tämän ensimmäisen todisteen jälkeen pitäisi olla selvää, että nyt tarvitaan muutosta, väliarviointia. Tämän pitäisi olla selvää myös niille, jotka väittävät 1 prosentin bruttokansantulosta olevan riittävä määrä yhteisön talousarvioksi. Pyydän siksi, että parlamentti alkaa heti valmistautua tähän haasteeseen.

Toinen huomautukseni on aivan lyhyt. Esittelijä Elles on aiheellisesti ehdottanut menojen valvontatoimia, joita kannatamme ja tuemme. Varojen käytön on oltava mahdollisimman avointa, mutta Euroopan unionin peruspolitiikkoja ei myöskään saa heikentää.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan kiittää talousarvion yleisesittelijää Ellesiä erinomaisesta valmistelutyöstä. Hän on osoittanut todella syvällistä perehtyneisyyttä sekä EU:n toimintaan että varojen hallinnoimiseen. Hänen lähestymistapansa on ollut perustelevaa ja rohkeaa. Samalla haluan kiittää Grechiä hyvästä ja vastuullisesta työskentelystä ja Lewandowskia budjettivaliokunnan taitavasta johtamisesta.

Vuoden 2007 talousarvio on ensimmäinen, joka valmistellaan uuden rahoituskehyksen puitteissa. Se on myös alkurahoitus uusille ohjelmille sekä loppurahoitusta vanhoille sitoumuksille. Budjettiesitys on maltillinen. Se pysyy rahoituskehyksen puitteissa, eikä siinä esitä edes joustovälineen käyttöönottoa. Silti siinä on selvät painopisteet. Mielestäni on aivan oikein, että koulutus-, tutkimus- ja kehitysmäärärahoja on lisätty. Meidän on saatava Lissabonin strategian ympärille muutakin kuin kasa paperia. Siksi myös yritystoiminnan edellytyksiä on edelleen parannettava, mikä tarkoittaa CIP-ohjelman kilpailukyvyn ja innovaation selvää vahvistamista. Nämä kaikki ovat olleen muun muassa oman ryhmäni tavoitteita.

Pohjoinen ulottuvuus ja Itämeren alueen yhteistyö on ollut kauan esillä ja niiden kehittämistä on pidetty tärkeänä. Ryhmäni on tehnyt kaksi tarkistusluonnosta, numerot 492 ja 493, joissa Euroopan laajuisia tie- ja kaasuverkkoja koskevien budjettikohtien perusteluihin lisätään, että varoja voidaan käyttää myös sellaisten projektien rahoitukseen, jotka toteuttavat mainittuja strategioita. Toivoisin myötätuntoa näitä tarkistusluonnoksia kohtaan.

  Gérard Onesta (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, puhun lähinnä Euroopan parlamentin talousarviosta. Grechin mietinnössä esitetty parlamentin talousarvio on ehdottomasti asianmukainen, ja haluan lausua esittelijä Grechille suuret kiitokset laadukkaasta työstä ja erityisesti vuoropuhelun ilmapiiristä, jonka hän on onnistunut luomaan. Hänen on käsiteltävä varojen käyttöönottoa ja varauksia kokonaisen vuoden ajalta, mikä on pitkä aika. Meillä on epäilemättä avoin, johdonmukainen ja reilu työskentelykumppani.

Parlamentti alittaa myyttisen 20 prosentin rajan toista kertaa koko historiansa aikana. On hyödyllistä ajatella asioita toiminnallisen talousarvion kannalta, mutta meidän on oltava erittäin tarkkaavaisia ja tehokkaita, jos – kuten Grechin mietinnössä ehdotetaan – haluamme tarvittaessa käyttää enemmän varoja rakennusten hankintaan, koska hankintamenettelyt ovat erittäin pitkiä. Puhemiehistöltä edellytetään päätöstä ja budjettivaliokunnalta lausuntoa, ja neuvoston on mahdollistettava etenemisemme tässä asiassa. Jos minun pitäisi esimerkiksi ostaa muutaman päivän kuluttua rakennus Lontoosta tai Pariisista, en ole varma, voisimmeko muutaman viikon kuluessa vapauttaa varat, jotka varasimme tähän tarkoitukseen edellisenä vuonna. On siksi erittäin hyvä jäädä 20 prosentin rajan alapuolelle, mutta meidän on oltava erittäin valppaina siltä varalta, että rakennusten hankintaan tarjoutuu mahdollisuus.

Toinen erittäin merkittävä seikka Grechin mietinnössä on se, että kansalaiset on asetettu tavoitteidemme ytimeen. Ensi vuonna aloitamme ensimmäistä kertaa uuden prosessin perustamalla parlamentin Internet-televisiohankkeen, aloittamalla työskentelyn vierailijakeskuksessamme ja järjestämällä ensimmäisen kokouksen Citizens Agora -aloitteen yhteydessä, jossa kansalaiset voivat osallistua lainsäädäntätyöhömme. Olemme mielestäni nähneet paljon vaivaa tämän kansalaisille tarkoitetun keskuksen toteuttamiseksi. Koska saimme eilen tietää, että pääsihteerimme Priestley aikoo erota, haluan vielä lopuksi korostaa, että hän on näiden hallinnon johdossa viettämiensä kymmenen vuoden aikana pyrkinyt aktiivisesti nykyaikaistamaan talousarviomenettelyämme ja lisäämään sen kurinalaisuutta ja avoimuutta.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, talousarvioesitys edistää selvästi ruohonjuuritason vastaista, taantumuksellista EU:n politiikkaa.

Talousarvioesityksessä noudatetaan vuosiksi 2007–2013 laadittua uutta rahoituskehystä, ja talousarvio on räätälöity vahvistamaan eurooppalaista pääomaa. Vuoden 2007 talousarviolla edistetään työväen vastaista Lissabonin strategiaa ja yhtenäismarkkinoita sekä vähennetään samalla monille alueille, esimerkiksi Kreikalle, myönnettäviä varoja, mikä lisää eroja ja epätasa-arvoisia toimia. Kreikalle ei ilmeisesti myönnetä tukea edes surkeasta koheesiorahastosta. Talousarviossa leikataan tuntuvasti maatalousmenoja ja saatetaan päätökseen maanviljelijöiden vastaisen uudistetun YMP:n soveltaminen. Yhä useammat pienet ja keskisuuret tilat joutuvat siksi lopettamaan toimintansa, ja samalla menetetään satoja työpaikkoja.

Euroopan unionille on nykyään tyypillistä työskentelyn tehostaminen, joukkotyöttömyys, köyhyysrajalla olevat palkat ja eläkkeet sekä tietenkin julkisen terveydenhuoltojärjestelmän ja sosiaalivakuutusjärjestelmän rajut supistukset ja yksityistäminen. Kilpailukyvyn, teollisen innovoinnin ja yrittäjyyden edistämiseen myönnettäviä varoja on kuitenkin lisätty 98 prosenttia, ja sama pätee työllistettävyyttä, tilapäistyötä ja luokkayhteistyötä koskevien toimien rahoitukseen. Tätä sanotaan sosiaaliseksi vuoropuheluksi. Tämä on luokkajakoa edistävä talousarvio, joka ruohonjuuritason on tuomittava, koska se lisää epätasa-arvoa, epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä, työntekijöiden riistoa ja pääomavoittoja. Talousarvio on näin ollen hylättävä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, vuoden 2007 talousarvio on vuosiksi 2007-2013 laaditun uuden rahoituskehyksen ensimmäinen talousarvio, mutta myös ensimmäinen talousarvio, joka käsittää 27 jäsenvaltiota, myös Bulgarian ja Romanian. Jo pelkästään näistä kahdesta syystä siihen sisältyvien menojen olisi oltava mahdollisimman suuret. Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen mukaan maksumäärärahojen kokonaismäärä saa olla enintään 1,06 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta. Komissio ehdotti valitettavasti maksusuunnitelmaluonnoksessaan, että maksumäärärahojen kokonaismääräksi asetetaan vain 116 miljardia euroa, joka on ainoastaan 0,99 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta. Euroopan unionin neuvosto ehdotti vielä 1,75 miljardin vähennystä.

Näiden seikkojen perusteella meidän on syytä kannattaa parlamentin budjettivaliokunnan kantaa. Se ehdotti, että maksumäärärahojen määräksi asetetaan 121,9 miljardia euroa, joka on 1,04 prosenttia BKTL:sta ja noin 5,1 miljardia enemmän kuin komission ehdottama määrä.

Toivon näin ollen hartaasti, että parlamentti hyväksyy budjettivaliokunnan ehdotukset ja että niitä puolustetaan menestyksekkäästi koko komission ja neuvoston kanssa käytävien neuvottelujen ajan.

  Michael Henry Nattrass (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä Elles toteaa mietinnössään, että poliitikkojen on keskityttävä EU:lle tulevina vuosina ilmaantuviin todellisiin haasteisiin. Kun David Cameron kampanjoi viime vuonna tullakseen valituksi esittelijä Ellesin puolueen johtajaksi, hän totesi Daily Telegraph -lehdelle, että meidän on kyseenalaistettava EU:n kulttuuri ja annettava sen keskittyä varsinaiseen työhönsä eli toteuttamaan yhtenäismarkkinoiden moitteeton toiminta ja puolustamaan vapaakauppaa. Esittelijä Elles on kuitenkin sisällyttänyt poliittisiin painopisteisiin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, eurooppalaisen naapuruuspolitiikan, terrorismin uhan, maahanmuuttoa koskevan rajavalvonnan, ympäristön ja viestinnän.

Tämä on konservatiivien salaohjelma. Se poikkeaa huomattavasti siitä ohjelmasta, jonka Cameron esitti tarvitessaan Euroopan unioniin epäilevämmin suhtautuvien puolueen jäsenten äänet. Tämä samainen Cameron tietenkin teeskenteli lähtevänsä PPE-DE-ryhmästä. Vuotta myöhemmin esittelijä Elles voi vapaasti jatkaa PPE-DE-ryhmän ohjelman edistämistä. Hänen todellinen johtajansa, jäsen Poettering, on varmasti iloinen.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää puheenjohtajavaltio Suomea siitä, että se uskalsi vihdoin käydä käsiksi "kiellettyyn" aiheeseen ja tehdä edes jotain EU:n henkilöstön työhönoton alalla.

Minusta on erittäin valitettavaa, että pyrkimys poistaa ensin vähintään 200 virkaa ja sen jälkeen vielä lisää hylätään tällä tavoin Ellesin mietinnön 29 kohdassa. Tämä on todellakin väärä toimintatapa, mikä voidaan osoittaa, kun tarkastelemme, mitä tarkistuksen jättänyt jäsen Guy-Quint totesi valiokunnassa. Hän sanoi: "En ole kuullut toistaiseksi vielä yhtään järkevää perustelua leikkauksille. Niissä on kyse vain henkilökohtaisten kalavelkojen maksamisesta, loukatusta ylpeydestä, juonittelusta ja aggressioista." Näin hän totesi. Asia on tietenkin päinvastoin. EU on tehnyt viisaasti vähentämällä jo paljon työpaikkoja. Lähettäisimme oikean viestin, jos vähentäisimme kerrankin myös omia virkojamme.

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, hyvät kollegat, vuoden 2007 talousarvio liittyy saumattomasti vuoden 2005 talousarvioon, ja esittelijä ansaitsee kiitokset tästä ennenkuulumattomasta saavutuksesta. Talousarviota toteutettaessa on torjuttava tehokkaammin EU:n varojen tuhlausta, joka johtuu nollavaikutuksesta ja tehottomuudesta.

Komission virkojen vähennykset ovat erittäin kiistanalaisia. Emme hyväksy niitä, mutta kantamme on kuitenkin varauksellinen. Arvioimme tilannetta sen perusteella, onko neuvosto valmis myöntämään, että komissio on onnistunut lisäämään tehokkuutta esimerkiksi Luxemburgin toimipaikassaan. Miten hyvin komissio on itse valmistautunut tuleviin tehtäviinsä, jotka liittyvät pikemminkin yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan kuin sen laadintaan? Yhteisön ympäristölainsäädännön valvontaa varten on vain kaksi virkaa, vaikka 40 prosenttia lainsäädännöstämme on ympäristölainsäädäntöä.

Parlamentin talousarviossa on otettava huomioon keinot, joilla voidaan torjua Euroopan unionin jo muutenkin heikentyneen uskottavuuden menetystä. Vuonna 2007 palkataan yhdeksän iirin kielen kääntäjää ja tulkkia, vaikka kahdeksan kolmestatoista irlantilaisesta parlamentin jäsenestä ei puhu iiriä. Kaikkiaan 60 kollegaa matkustaa uuden parlamentaarisen edustajakokouksen EUROLATin kokouksiin eikä noudata niiden yhteydessä parlamentaaristen kokousten tavanomaisia käytäntöjä, esimerkiksi hallitusten välisiä sopimuksia. Euroopan parlamentti rakennuttaa vuonna 2007 kaikissa kolmessa toimipaikassaan, mitä on mielestäni vaikea selittää vierailijaryhmille ja kotona oleville äänestäjille.

Nämä kaikki ovat hyviä asioita, joilla voimme osoittaa, että suhtaudumme vakavasti tilintarkastustuomioistuimen esittämään kritiikkiin sekä EU:n talousarvion toteuttamisen parantamiseen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, vuosi 2007 on ensimmäinen vuosi, jolloin sovelletaan seitsemäksi vuodeksi laadittua uutta rahoituskehystä. Euroopan unionin toimielinten on siksi erityisen tärkeää määritellä tässä vaiheessa tarkasti tulevien vuosien todelliset tarpeet ja painopisteet.

Työskennellessämme talousarvion kurinalaisuutta ja toiminnan tehostamista koskevien periaatteiden mukaisesti meidän on samalla luovuttava siitä käytännöstä, että hyväksymme menoihin erittäin suuria liikkumavaroja. Tämä on usein johtanut varojen tuhlaukseen. Lisäksi vaikuttaa asianmukaiselta säilyttää nykyinen strategia, joka koskee käyttämiemme rakennusten ostoa. Sen ansiosta voidaan säästää pitkällä aikavälillä ja varoja vapautuu muihin toimiin. Lisäksi näyttäisi olevan tarpeen tarkistaa henkilöstöhallintoa, etenkin toimien täytäntöönpanon ulkoistamista, joka vaikuttaa kielteisesti jatkuvuuteen ja vakauteen ja joka voi näin ollen haitata toimielinten toimintaa.

Työllisyyspolitiikasta totean, että meidän on tällä hetkellä kiinnitettävä huomiota ensisijaisesti laajentumisen vuoksi perustettuihin virkoihin. Tähän prosessiin on sisällytettävä uuden henkilöstön majoitusta koskeva tiedotus. Neuvoston ehdottamat yksittäisten toimielinten talousarvioihin tehtävät leikkaukset eivät saa olla tavoite itsessään. Kun otetaan huomioon vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen ja pian käsillä oleva seuraava laajentuminen, meidän on pyrittävä ensisijaisesti varmistamaan kaikkien EU:n toimielinten tehokas toiminta.

Lopuksi haluan onnitella lämpimästi molempia esittelijöitä erittäin hyvin laaditusta asiakirjasta ja meitä kaikkia järkevästä kompromissista ja kunnianhimoisesta talousarviosta.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan aluksi onnitella esittelijöitä Ellesiä ja Grechiä ahkerasta työskentelystä sekä kiittää ja onnitella kaikkia kollegojani tällä kertaa budjettivaliokunnan suurenmoisesta työstä. He ovat tarkastelleet 1 200:aa tarkistusta täyttääkseen 450 miljoonan eurooppalaisen odotukset.

Haluan omalta osaltani ensinnäkin vielä kerran todeta, että rahoituskehyksessä määritetty osuus, jolla jäsenvaltiot rahoittavat Euroopan unionin talousarviota, on mielestäni valitettavan pieni. Se ei selvästikään riitä toimiin, jotka Euroopan unionin on nyt toteutettava eurooppalaisten toiveiden mukaisesti.

Parlamentilla on näin ollen melko vähän liikkumavaraa tässä asiassa. Jos tavoitteidemme on oltava realistisia – jopa vaatimattomia – ne on ainakin muotoiltava mahdollisimman selkeästi. Budjettivaliokunta onkin ehdottanut sitä, ja meidän on tänään ja tulevina viikkoina tarkasteltava asiaa asettamalla etusijalle toimet, joilla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa kaikkein tehokkaimmin ja joilla EU:sta voidaan tehdä maailman suorituskykyisin tietoon perustuva talous. Tästä syystä kannatan ehdotuksissa mainittuja toimia, joissa keskitytään erityisesti tutkimukseen, innovointiin ja kehitykseen, pk-yritysten tukemiseen, pilottihankkeisiin ja kulttuuritoimintojen määrärahoihin. Kollegamme de Sarnez'n suositusten mukaan eurooppalaiset pitävät kulttuuritoimintoja yhteisen hankkeemme oleellisena osana.

Jotta voidaan pitää yllä humaania ja realistista kuvaa Euroopan yhdentymisprosessista, minusta on hyvä, että Euroopan vähäosaisille tarkoitettuihin toimiin osoitetaan lisää määrärahoja.

Totean lopuksi olevani iloinen siitä, että ulkopolitiikassa on löydetty tasapaino, jossa otetaan huomioon Palestiinan rauhanprosessi. Esitettyjen varausten avulla voimme mielestäni lähettää neuvostolle kuitenkin voimakkaan viestin tulevina viikkoina, koska tämä on vasta ensimmäinen käsittely.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Parlamentin ehdotus on toki parempi kuin komission ehdottama talousarvio, jossa maksumäärärahat vastaavat 0,99:ää prosenttia yhteisön BKTL:sta, ja neuvoston ehdottama talousarvio, jossa vastaava luku on 0,98 prosenttia. Ei ole kuitenkaan yllätys, että parlamentin ehdotuksessa, jonka mukaan maksumäärärahat ovat yhteisön vuoden 2007 talousarviossa 1,04 prosenttia BKTL:sta, jäädään ensimmäisenä vuonna rahoituskehyksessä sovitun 1,06 prosentin alapuolelle. Tämä 1,06 prosentin osuuskin on mielestämme riittämätön, jos aiomme edistää todellista taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ottaa huomioon etenkin laajentuneen EU:n tarpeet.

Koska tämä on osa neuvotteluprosessia, toivomme, että parlamentti pyrkii – toisin kuin aiemmin on tehty – ainakin varmistamaan, että rahoituskehyksessä määrättyjä vähimmäismääriä noudatetaan vuonna 2007 mahdollisimman pitkälti ja että nämä varat käytetään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistäviin tehokkaisiin toimiin sekä todelliseen yhteistyö- ja kehityspolitiikkaan.

Meistä on myönteistä, että budjettivaliokunta on hyväksynyt joitakin tarkistuksiamme, mutta olemme erittäin pettyneitä siihen, että muut tärkeät ehdotuksemme hylättiin. Ehdotimme nimittäin, että laadimme sellaisia korvausjärjestelmiä, joilla tasoitetaan polttoaineiden hinnannousujen vaikutuksia kalastusalalla, ja että perustamme yhteisön ohjelman, jolla tuetaan perinteistä, pienimuotoista rannikkokalastusta alalla esiintyvien erityisongelmien vuoksi parlamentin aiemmin omaksumien kantojen mukaisesti. Lisäksi ehdotimme, että lähentymiseen tarkoitettuja Euroopan aluekehitysrahaston varoja lisätään, jotta "tilastovaikutuksesta kärsivät alueet", kuten Algarve, saavat täysimääräisen hyvityksen, koska niille myönnettäviä tukia on vähennetty tänä vuonna noin 20 prosenttia.

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua yhdestä tietystä talousarvioon liittyvästä asiasta. Komissio viimeistelee parhaillaan vuosien 2007–2013 kansanterveysalan toimintaohjelmaansa. Tiedämme kaikki, että komissio on toteuttanut viime aikoina erittäin tehokkaita tiedotuskampanjoita, joissa on korostettu tupakan ja aidsin vaaroja Euroopan unionissa.

Komissiolla on vuosittain 56 miljoonan euron määrärahat, joita voidaan käyttää kansanterveysuhkien korostamiseen ja julkisten tiedotuskampanjoiden toteuttamiseen kaikkialla Euroopan unionissa. Komission on nyt mielestäni aika toteuttaa tiedotuskampanja, jossa korostetaan masennusongelmaa sekä masennuksen vaaroja ja hoitoa Euroopan unionissa. Olen lähettänyt myös kirjeen monille Euroopan valtioiden hallituksille ja pyytänyt niitä tukemaan tätä poliittista aloitetta.

Joka neljännellä eurooppalaisella on elämänsä aikana ainakin yksi kausi, jolloin hänellä on merkittäviä psyykkisiä ongelmia, ja jopa 18 miljoonaa 16–25-vuotiasta kärsii EU:ssa huomattavasta masennuksesta. Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisimpiä mielenterveysongelmia Euroopassa. Tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan masennuksesta tulee vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaiden yleisin sairaus. Itä- ja Keski-Euroopassa masennusta esiintyy itse asiassa vielä enemmän.

Olemme tunnistaneet ongelman, ja meillä on määrärahat sen esiin tuomiseen. Edetkäämme siis tässä asiassa ja vastatkaamme nyt tähän haasteeseen.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, Kesäkuun lista -puolue on ensinnäkin sitä mieltä, että Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on pantava romukoppaan. Kuten olen todennut jo useaan kertaan parlamentissa, EU:n maatalouspolitiikka on kelvotonta, koska rahat menevät väärille – usein hyvin rikkaille – henkilöille. Lisäksi EU:n maatalouspolitiikalla evätään maailman köyhiltä valtioilta rehellinen mahdollisuus myydä maataloustuotteitaan EU:n markkinoilla, koska tuemme kilpailukyvytöntä maataloutta.

Toiseksi Kesäkuun lista -puolue katsoo, että rakennepolitiikka olisi palautettava jäsenvaltioiden vastuualueeseen. Ruotsiin takaisin tuleviin EU:n varoihin liitetään hyvin usein ehtoja, eikä varoja ole useimmissa tapauksissa mukautettu Ruotsin tarpeisiin.

Ensi vuonna osuus, jonka Ruotsi maksaa EU:n talousarvioon, nousee yli 3 miljardiin euroon. Saamme takaisin noin miljardi euroa. Kolmanneksi Kesäkuun lista -puolue katsoo, että Ruotsin jäsenyysmaksua olisi näin ollen vähennettävä puoleen, koska EU:n maatalous- ja kauppapolitiikka on epäoikeudenmukaista ja sillä on vääristäviä vaikutuksia.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin talousarvio on kuin Bertolt Brechtin näytelmä. Odottaessamme Godot'ta – odottaessamme vuotta 2014 ja omia varoja – määrärahamme ovat erittäin vaatimattomat: maksumäärärahat ovat 116 miljardia euroa, mikä ei ole edes yhtä prosenttia bruttokansantulostamme. Tämä on pelkkää peliä. Nimikkeistöä on esimerkiksi muutettu, minkä vuoksi talousarviossa on nyt kahdeksan otsakkeen sijasta kuusi otsaketta. Talousarvioesitys on suorastaan humoristinen: 17 miljoonan työttömän Euroopan unioniin viitataan otsakkeessa 1 käsitteellä "kasvu ja työllisyys". YMP:n talousarviota, jolla tuhotaan maanviljely sekä hedelmien ja vihannesten kasvatus ja hävitetään 400 000 hehtaaria maata, nimitetään otsakkeessa 2 "luonnonvarojen suojeluksi".

Näitä muotoa koskevia muutoksia lukuun ottamatta tämä on joka mielessä perinteinen talousarvio. Ensinnäkin se käsittää vuosiksi 2007–2013 laaditun rahoituskehyksen, joka sisältyy 17. toukokuuta 2006 tehtyyn neljänteen toimielinten väliseen sopimukseen. Esimerkiksi maatalouden kohdalla ehdotetaan malthusilaisia lukuja: markkinamenoja aiotaan todellakin vähentää itsepintaisesti yli 500 miljoonaa euroa. Talousarvioon sisältyy myös aivan tavanomaisia asioita: 7 miljardilla eurolla voidaan leikkiä ulkopolitiikkaa muualla maailmassa, tutkimuksen puiteohjelmaan, jossa ei juurikaan tehdä tutkimusta, osoitetaan 5 miljardia euroa ja Euroopan laajuisiin verkkoihin myönnetään 850 miljoonaa euroa.

Kaikki tämä tehdään odotettaessa vuosina 2008–2009 tehtävää uudelleentarkastelua, jolloin keskustellaan kaikista asioista – ei vain Yhdistyneen kuningaskunnan alennuksesta vaan myös ja ennen kaikkea maataloudesta ja maatalousbudjetista. Suuri talousarviokeskustelu käydään näin ollen vuosina 2010–2014. Odotamme kalastusalaa, Erasmus-ohjelmaa ja kansalaisia koskevia keskusteluja emmekä voi juoda teetä, koska kello on pian viisi. Tänä iltapäivänä käytävässä talousarviokeskustelussa on siksi mielestämme parasta vaihtaa pieniä talousarvion herkkupaloja, joilla esittelijä on höystänyt loistavaa mietintöään. Sehän on joka tapauksessa erittäin miellyttävää.

  Antonis Samaras (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on historian kunnianhimoisin hanke. Tätä hanketta kuitenkin rahoitetaan rahamäärällä, joka on enintään 1 prosentti BKT:sta. Kyse ei ole pelkästään siitä, että me annamme niin vähän. Komissio ja neuvosto eivät nimittäin halua edes vähimmäismääriä, jotka talousarvioon on luvattu käyttää.

Komissio määritti alustavassa talousarvioesityksessä maksujen enimmäismääräksi vain 1 prosentin BKT:sta. Neuvosto pienensi määrää vielä 0,98 prosenttiin, ja me lisäsimme sitä 1,04 prosenttiin. Neuvosto tekee parhaansa pienentääkseen EU:n talousarviota, eikä komissio tee parastaan puolustaakseen sitä, joten tämä tehtävä jää Euroopan parlamentille.

Monet ehdottivat lisäksi, että maatalousmenoja laitetaan varaukseen. Hylkäsimme kyseisen ehdotuksen. Eurooppalaisten maanviljelijöiden tuhoaminen ei ole Euroopan kehittämis- eikä yhdistämispolitiikkaa vaan yksinkertaisesti tuhoamispolitiikkaa.

Siirryn nyt erääseen arkaluonteiseen poliittiseen kysymykseen. Esitimme uudelleen tarkistuksen, jossa kehotetaan palauttamaan kristilliset kirkot Pohjois-Kyprokseen. Äänestäminen tämän tarkistuksen puolesta osoittaa, että Euroopan unioni kunnioittaa kulttuuriperintöään sekä tehostaa eri uskontojen ja etnisten ryhmien rauhanomaista rinnakkaiseloa koskevien eurooppalaisten periaatteiden soveltamista.

Lopuksi totean siltä osin kuin meille on tiedotettu YUTP:ta koskevista neuvoston päätöksistä, että tämä ei voi jatkua. Meidän on keskusteltava neuvoston kanssa etukäteen kaikista perusvaihtoehdoista, ennen kuin tehdään päätöksiä, joita meitä kehotetaan rahoittamaan. Viestittääksemme asiasta neuvostolle vähensimme YUTP:n menoja 50 prosenttia vuoden 2007 talousarviossa. Myönnän esittelijä Ellesin olleen täysin oikeassa ja haluan tässä yhteydessä todeta, että ministeri on väärässä, jos hän todellakin luulee meidän toimineen "taktisista syistä", kuten hän totesi. Toivon, että neuvosto pohtii uudelleen kantaansa ja saattaa sen ajan tasalle.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Energiahuollon varmuus on yksi uuden rahoituskehyksen ja Euroopan unionin vuoden 2007 talousarvion poliittista painopisteistä. Se on osa kilpailukyky- ja innovointiohjelmaa, ja seitsemännessä puiteohjelmassa on myös erillinen ohjelma.

Tämän alan tavoitteemme ovat kunnianhimoisia. Haluamme tehdä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta kestämättömästä energiajärjestelmästä kestävän järjestelmän, joka perustuu useisiin energialähteisiin. Meidän on parannettava energiatehokkuuttamme, turvattava energiatoimitukset, torjuttava ilmastonmuutosta ja tehostettava eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ensin energia-alalla ja sitten muilla aloilla.

Euroopan unionin strategia ja Euroopan unionin talousarvio ovat tärkeitä tekijöitä pyrittäessä estämään EU:n kansalaisten pessimistinen suhtautuminen kestävän, vakaan ja edullisen energian saantiin.

Vuoden 2007 eli uuden ohjelmointikauden ensimmäisen vuoden talousarviolla on epäilemättä ratkaiseva merkitys. On kuitenkin painotettava, että varat ovat rajalliset ja että moni asia riippuu siitä, miten tehokkaasti varoja käytetään.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, vuosi 2007 on erittäin jännittävä varainhoitovuosi, koska silloin toteutetaan ensimmäistä kertaa se, minkä valtioiden ja hallitusten päämiehet vahvistivat viime vuoden joulukuussa poliittiseksi painopisteekseen ja mistä parlamentti ja neuvosto sopivat viime toukokuussa.

Olen jo erittäin huolissani muutamasta tähän liittyvästä asiasta. Hyväksymme tällä viikolla joitakin oikeudellisia perustoja monivuotisia ohjelmia varten, jotka on tarkoitus aloittaa 1. tammikuuta 2007. Jäsenvaltiot laativat parhaillaan rakennepolitiikan toteuttamista koskevia puitesuunnitelmiaan, jotka ne toimittavat komissiolle. Olen todella huolissani siitä, että vuoden 2007 talousarviosta tulee säästötalousarvio, koska useita ohjelmia ei voida edes aloittaa, vaikka niitä tarvittaisiin kiireesti.

Kotimaallani on kunnia rahoittaa viidennes Euroopan unionin talousarviosta, joten haluan tehdä selväksi, että näille rahoille on tietenkin saatava myös jotain vastinetta. Kyse on nimittäin suuresta rahamäärästä, vaikka prosenttiosuus bruttokansantulosta ei olekaan lisääntynyt aiempiin talousarvioihin verrattuna. Todettakoon kuitenkin ohimennen, että bruttokansantulo on kasvanut laajentumisen vuoksi.

Olen siksi erittäin iloinen siitä, että esittelijä Elles totesi, että haluamme käyttää varoja enemmän ohjelmiin ja vähemmän hallintoon. Komission on kuitenkin vielä osoitettava, että se pystyy hallinnoimaan ohjelmia asianmukaisesti ja ettei kaikki hupene hallintokustannuksiin. Virastot ovat toinen asia, joka meidän on selvitettävä, koska on tarkoitus perustaa taas kolme uutta virastoa.

Totean lisäksi parlamentin talousarviosta, että meidän on pystyttävä hyötymään siitä, mitä olemme saavuttaneet menestyksekkäällä rakennuspolitiikallamme. Emme voi jatkuvasti paisuttaa parlamentin talousarviota vain siksi, että varoja on nyt käytettävissä, ja rahoittaa asioita, joita ei tosiasiassa ehkä edes tarvita, kuten Internet-televisiota.

Rahalle tarvitaan siis vastinetta. Se on kaikkein tärkeintä. Tänä aamuna esitellyn tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen perusteella katson, että tällä alalla on mahdollista saavuttaa vielä enemmän.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Olen jäsen Ferberin kanssa samaa mieltä siitä, että vuoden 2007 talousarvio on todellakin erityisen merkityksellinen koko Euroopan unionille, etenkin uusille jäsenvaltioille ja siten myös Unkarille. Tämä on vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen ensimmäinen vuosi. Olemme osallistuneet rahoituskehyksen laadintaan, ja meidän on näin ollen noudatettava niitä täysimääräisesti. Etenkin kun otetaan huomioon, että rahoituskehyksen laadintaprosessi on pitkä eikä etene aina sujuvasti, on erittäin tärkeää, että vuosi 2007 muodostaa hyvän lähtökohdan seuraaville vuosille.

Tämä on meille kaikille sekä harvinainen mahdollisuus että vastuutehtävä. Tämä on mahdollisuus, koska käyttämällä rahoituskehyksessä hyväksytyt varat voimme aloittaa oman kiinniottoprosessimme sekä alkaa toteuttaa myös rakenne- ja koheesiopolitiikkoja, jotka ovat Euroopan unionin tulevaisuuden ja kilpailukyvyn perusta. Samalla meidän on otettava vastuu kansallisen omaneduntavoittelun poistamisesta, sillä siitä on valitettavasti tullut sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden tavanomainen toimintatapa talousarviota laadittaessa. Koko Euroopan yhteisiä arvoja ja EU:n kansainvälistä asemaa ei saa laiminlyödä.

   Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Talousarviossa, jonka parlamentti hyväksyy ensi vuonna, osoitetaan ensimmäistä kertaa varoja uuteen rahastoon, jota kutsutaan ulkorajarahastoksi. Se on perustettu nimenomaan sitä varten, että sen varoilla autetaan jäsenvaltioita vahvistamaan rajojaan, jotta laittoman maahanmuuton jatkuvaa virtaa voidaan rajoittaa. Koska laiton maahanmuutto on aiheuttanut vakavan hätätilanteen, on melkeinpä uskomatonta, että Euroopan unioni perustaa vasta nyt ensimmäisen kerran rahaston nimenomaan ulkorajoja varten, mutta olemme nyt onnistuneet siinä. Parlamentin ansiosta tälle rahastolle myönnetään enemmän määrärahoja kuin komissio itse pyysi. Kyse on 170 miljoonan euron määrärahoista, joilla on tarkoitus tehostaa rajojemme suojelua ja rajoittaa siten maahanmuuttotulvaa. Toinen asiani koskee Euroopan unionin rajaturvallisuusvirastoa Frontexia. Tämän vasta vuoden ajan toimineen viraston työskentelyyn ei ole tähän mennessä osoitettu tarpeeksi varoja. Haluan vain todeta, että viime viikkoon saakka Frontex koordinoi Välimeren valvontapartioita, mutta luin eilen lehdistä, että Frontex haluaa rekrytoida johtajan, joka vastaa viraston merivalvontapartioista. Tämä osoittaa, ettemme saa jättää tätä virastoa oman onnensa nojaan siinä uskossa, että se ratkaisee kaiken. Myös tästä syystä on ilahduttavaa, että parlamentti äänestää sen puolesta, että virastolle myönnetään enemmän määrärahoja kuin komissio pyysi. Parlamentti kannattaa lähes 35 miljoonan euron budjettia, jolla vahvistetaan Frontexia ja autetaan sitä hoitamaan tehtävänsä aiempaa tehokkaammin. Arvoisa puhemies, on vahinko, etteivät jotkin Euroopan valtioiden hallitukset ole seuranneet esimerkkiä vaan ovat ahneesti pyrkineet pienentämään Frontexille myönnettäviä määrärahoja. Haluamme niiden tietävän, että Euroopan parlamentti tekee kaikkensa varmistaakseen, että Frontexille annetaan käyttöön kaikki keinot, jotka se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseen.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, talousarvion painopisteiden olisi pitänyt olla selkeitä, ja niihin olisi pitänyt myöntää riittävästi varoja, jotta uusien jäsenvaltioiden integroitumista voidaan edistää. Neuvosto sen sijaan omaksui tulosvastuuta korostavan asenteen ja vähensi määrärahoja, ja komissio omaksui pelokkaan asenteen.

Miten Lissabonin strategia pannaan täytäntöön ja miten rakennerahasto-ohjelmat saatetaan päätökseen alle 425 miljoonalla eurolla? Miten maaseudun kehittämispolitiikka toteutetaan? Toteutetaanko se ensimmäisestä pilarista tehtävällä kuvitteellisella siirrolla vapaaehtoisen mukauttamismekanismin avulla vai – kuten ehdotetaan – laittamalla maaseudun kehittämiseen tarkoitetut määrärahat varaukseen, kunnes komissio tekee päätöksen ja antaa takeita vapaaehtoisesta mukauttamisesta? Miten EU:n asemaa vahvistetaan sen ulkoisissa toimissa, Balkanilla, Palestiinassa ja maahanmuuton alalla? Tehdäänkö se vähentämällä YUTP:hen osoitettavia määrärahoja 50 prosenttia? Miten Euroopan unioni aikoo kilpailla Yhdysvaltojen kanssa tutkimuksen ja kilpailukyvyn aloilla?

Emme voi asettaa poliittisia painopisteitä tarjoamatta tarvittavia rahoitusvälineitä niiden toteuttamiseksi. Menetämme uskottavuutemme, mikä huonontaa Euroopan unionin tulevaisuuden näkymiä.

  László Surján (PPE-DE) . – (HU) Haluan esittää teille neljä ajatusta ja kommentoida yhtä ongelmaa. Komission ehdotus ensi vuoden talousarvioksi on huomattavasti rahoituskehyksen mukaista talousarviota pienempi. Tällöin EU:n kilpailukyky heikkenee eikä suinkaan parane. Toiseksi on sietämätöntä, että neuvosto on pyrkinyt pienentämään tätä jo muutenkin vaatimatonta talousarvioesitystä. Kolmanneksi totean, ettei talousarvio nykyisessä muodossaan mahdollista kehitystä. Se on vain epäonnistunut selviytymisyritys. Neljänneksi on hyvä uutinen uusille jäsenvaltioille, ettei valtava kiire leikata määrärahoja vaikuta koheesiorahaston tukiin tai vaikutus on ainakin erittäin vähäinen.

Epäilemättä merkityksellinen ongelma on se, että vaikka "moninaisuudessaan yhtenäinen" on yksi EU:n ominaispiirteistä, todellisuus on tällä hetkellä aivan toinen. Ehdotusten käännökset eivät joko valmistu ajoissa tai valmistuvat vasta viime hetkellä, ja ne ovat toisinaan vasta raakakäännöksiä. Joudumme osallistumaan moniin kokouksiin, joissa vain joillakin parlamentin jäsenillä on käytössään äidinkielensä tulkkeja. Tammikuussa tapahtuva EU:n laajentuminen vain lisää oikeutettuja vaatimuksia tällä alalla. Kielellinen monimuotoisuus on arvokas asia, josta emme voi missään tapauksessa luopua.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten jotkut puhujat jo totesivat, käsittelemme nyt uuden rahoituskauden ensimmäistä talousarviota, jota sanotaan säästötalousarvioksi. Siinä on säästetty kuitenkin vain EU:n kansalaisten eduissa. Tässä on kyse Euroopan unionin jäsenvaltioiden vääränlaisesta talousarviopolitiikasta.

Seitsemän seuraavan vuoden aikana Euroopan laajuisten verkkojen alalla on siksi tultava toimeen tarvittavien 20 miljardin euron sijasta vain 8 miljardilla eurolla. Ministerineuvosto on jälleen kerran turvautunut vanhaan painostuskeinoon. Se toteaa parlamentille, ettei ohjelmia voida aloittaa ajallaan vuonna 2007, ellemme hyväksy talousarviota ripeästi. Meidän on puolustauduttava sitä vastaan, että neuvosto voi tehdä ja tekeekin parlamentista ja muista toimielimistä syntipukkeja, vaikka se joskus pitkittää omia päätöksentekoprosessejaan monella kuukaudella.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa komissiolle, että se, joka puolustaa jatkuvasti komission kantaa, on parlamentti eikä neuvosto. Olisi suotavaa, että komissio ottaisi tämän tosiasian joskus huomioon eikä alentuisi aina ottamaan vastaan neuvoston määräyksiä.

Meidän on tehtävä tällä viikolla myös päätös ehdotuksesta, jota on täysin mahdotonta hyväksyä. Tällä ehdotuksella pyritään täyttämään toiseen pilariin kuuluvien maatalouden ja maaseudun kehittämisen talousarviossa oleva rahoitusvaje. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus siirtää jopa 20 prosenttia varoista ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin eli maaseudun kehittämiseen. Tätä ehdotusta ei ole ajateltu loppuun asti. Siinä loukataan parlamentin oikeuksia, ja ehdotus on hylättävä. Mikä yhdistää näitä kahta asiaa – Euroopan laajuisia verkkoja ja maaseutua? Molemmat ovat ensinnäkin joutuneet neuvoston vastuuttoman säästöpolitiikan uhreiksi. Toiseksi komissio on molemmissa tapauksissa luopunut alkuperäisestä kannastaan ja alistunut vaivihkaa neuvoston määräyksiin. Kolmas yhdistävä asia on, että meidän on molemmissa tapauksissa pyrittävä laittamaan määrärahoja varaukseen painostaaksemme sekä neuvostoa että komissiota, jotta lopulta voitaisiin pelastaa se, mikä on vielä pelastettavissa.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi onnitella esittelijöitä Ellesiä ja Grechiä, jotka ovat toimineet harkitsevaisesti talousarvioesityksissään.

Harkitsevaisuus ei välttämättä tarkoita, että neuvoston kanssa ollaan samaa mieltä. Se ei välttämättä tarkoita niiden mielivaltaisten leikkausten hyväksymistä, jotka neuvosto teki sille vähämerkityksisiin budjettikohtiin. Kyse on toisin sanoen kaikista sellaisista budjettikohdista, jotka eivät liity yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, jonka määrärahoja parlamentti puolestaan vähensi.

Etenkin nyt, kun rahoituksen saaminen on äärimmäisen rajoitettua, hyväksymme varauksettomasti rahoille saatavaa vastinetta koskevan periaatteen, jota yleistä talousarviota käsittelevä esittelijä kannattaa. Koska Euroopan unionin yleisen ajattelutavan mukaan talousarvion pitäisi vastata yhtä prosenttia EU:n bruttokansantulosta – vaikka jotkut meistä ovat eri mieltä – budjettikohtia, niiden maksujen toteutumisastetta ja eurooppalaista lisäarvoa on analysoitava huolellisesti. Emme ehkä miellä "vastinetta rahalle" -käsitettä samalla tavoin kuin neuvosto, mutta on joka tapauksessa hyvä, että se hyväksytään talousarviota koskevaksi periaatteeksi.

Haluan tässä yhteydessä kiittää neuvoston puheenjohtajaa siitä, että hän on ollut paikalla suurimman osan talousarviokeskustelusta. Tämä on harvinaista, ja olen siitä hänelle kiitollinen.

Euroopan parlamentti on asettanut ensimmäisessä käsittelyssään painopisteiksi esimerkiksi terrorismin torjunnan, todellisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan rahoittamisen ja Lissabonin strategiaan liittyvien toimien toteuttamisen. Hyväksymme esittelijän ehdottaman maksustrategian sekä ehdotetun suhtautumistavan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että pidämme talousarvioon tehtäviä varauksia erittäin hyödyllisenä välineenä paitsi neuvottelujen ja moitteettoman varainhoidon kannalta myös siksi, että voimme budjettivallan käyttäjänä hankkia tiedot, joiden toimittaminen on komission mielestä usein hankalaa käytännön syistä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.30.

(Istunto keskeytettiin klo 17.05 ja sitä jatkettiin klo 17.30.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

15. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0437/2006).

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Robert Evansin kysymys nro 40 (H-0809/06)

Aihe: Lentoyhtiöiden ylivaraukset

Harkitseeko komissio lisätoimia saadakseen lentoyhtiöt luopumaan ylivarauskäytännöstä, kun otetaan huomioon lentomatkustajien oikeuksista annettu asetus (EY) N:o 261/2004⁽¹⁾?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, komission vastaanottamien ylivarauksia koskevien kantelujen määrä on laskenut sen jälkeen, kun asetuksessa (EY) N:o 261/2004 nostettiin maksettavien korvausten suuruutta. Nykyään vain 8 prosenttia komission vastaanottamista, lentomatkustajien oikeuksia koskevista kanteluista liittyy ylivarauksiin tai lennolle pääsyn epäämiseen, kun taas 60 prosenttia kanteluista liittyy viivästymisiin tai lentojen peruuttamiseen. Tämä suuntaus johtuu muun muassa halpalentoyhtiöiden kehityksestä ja tilauslentoyhtiöiden yhä yleistyvästä käytöstä, sillä niiden tapana ei ole tehdä ylivarauksia.

Sen jälkeen kun mainittu asetus tuli voimaan, lentoyhtiöt ovat osoittaneet suurempaa joustavuutta etsimällä vapaaehtoisia, jotka ovat valmiita luopumaan paikastaan tiettyjä etuuksia vastaan. Tällä käytännöllä kannustetaan lentoyhtiöitä ratkaisemaan yksittäisiä ongelmia.

Tämän todettuani haluan korostaa jäsen Evansille, että komissio aikoo esittää parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen toimivuudesta ja tuloksista vuoden 2007 alussa asetuksen 17 artiklan mukaisesti. Tämä kertomus perustuu ulkopuolisen konsultin toteuttamaan tutkimukseen. Tällaisen ulkopuolisen konsultin palkkaamiseksi on jo julkaistu tarjouskilpailu.

Ylivaraukset on yksi niistä kysymyksistä, joita käsitellään tässä tutkimuksessa, ja komissio aikoo tietenkin odottaa tutkimuksen tuloksia, ennen kuin se päättää, onko lainsäädännön mukauttamiselle perusteita. Arvoisa jäsen Evans, vaikka näillä uusilla säännöksillä on todellakin ollut merkittävä vaikutus matkustajien oikeuksiin, on todettava, että nimenomaan ylivarauskäytännöstä luopumisesta on muodostunut tietyissä tapauksissa suuntaus, josta on valtavasti haittaa matkustajille.

  Gary Titley (PSE). – (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä hyvin perusteellisesta ja selvästä vastauksesta. On kuitenkin tosiasia, että ihmiset valittavat edelleen ylivarauksista.

Eräs toinen huolenaiheeni liittyy siihen, että on edelleen lentoyhtiöitä, jotka jättävät edelleen huomiotta tämän lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen ja kertovat asiakkailleen, ettei sitä sovelleta heihin. Aikooko komissio panna lujille tällaiset toimijat, jotka näköjään kuvittelevat, että ne voivat toimia lainsäädännöstä ja EU:n säädöksistä piittaamatta?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa jäsen Titley, on ehdottoman tärkeää varmistaa, että näitä matkustajien oikeuksia sovelletaan. Minun on myös todettava, että pyrin tällä hetkellä vetoamaan kaikkiin lentokenttiin, jotta ne asettaisivat esille matkustajien oikeudet, joten on täysin selvää, että kaikille matkustajille on tiedotettava siitä, ettei heidän tarvitse kärsiä ylivarauksista ilman, että heille tarjotaan vastineeksi merkittävää korvausta, kuten asetuksessa säädetään. Tähän kysymykseen liittyy kolme avainsanaa: tiedottaminen, tutkiminen ja tarkastaminen, kuten korostin teille edellä. Seuraavaksi tarkastelemme, onko olemassa perusteita seuraamusten määräämiseksi tai vähintäänkin sille, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole seuranneet asianmukaisesti matkustajien oikeuksien soveltamista, saatetaan yhteisöjen tuomioistuimen eteen.

Arvoisa jäsen Titley, tämä oli vastaukseni. Kiitän teitä kysymyksestänne, jolla korostetaan unionin oikeuden soveltamisen tärkeyttä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission varapuheenjohtaja viittasi oikeutetusti siihen, että olemme ratkaisseet yhdessä ylivarauksiin liittyvän ongelman tai ainakin parantaneet tilannetta. Tässä vuonna 2004 annetussa asetuksessa asetimme viivästymisille hyvin lieviä vaatimuksia, sillä lentoyhtiöt olivat ilmoittaneet, että niiden on käytännössä mahdotonta toimia 11. syyskuuta tapahtuneen katastrofin jälkeen käyttöön otettujen tiukkojen sääntöjen takia. Niiden käytäntönä on yksinkertaisesti sallia viivästysten kasautuminen, joten päivän aikana tapahtuvien monien laskujen ja nousujen myötä nämä viivästykset johtavat useiden tuntien viivästyksiin, joista ei makseta rahallista korvausta. Olemme säätäneet tiukoista junamatkustajia koskevista säännöksistä, ja he voivat saada täysimääräisen korvauksen lipuistaan, kun taas lentomatkustajat ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Haluan vain todeta lyhyesti jäsen Rackille, että saamme lukuisia kanteluja kohtuuttomista viivästymisistä ja että halusimme erityisesti toteuttaa tämän tarkastuksen määrittääksemme, miten oikeastaan voimme varmistaa, että uusia matkustajien oikeuksia sovelletaan entistä tehokkaammin. Olette oikeassa: Euroopan unionin kansalaisina meillä on oikeus vaatia, että saamme asianmukaista kohtelua niin lentomatkustajina kuin tulevaisuudessa junamatkustajinakin. Arvoisa jäsen Rack, voitte siten olla varma siitä, että liikenteestä vastaavan komission jäsenen tavoitteena on todellakin varmistaa, että matkustajien oikeuksia sovelletaan yhä tiukemmin.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, olen iloinen, että kantelujen määrä näyttää vähentyneen kohtuulliselle tasolle. Kolmella viime lennolla – mehän lennämme suhteellisen usein – jouduin kuitenkin itse toteamaan, että lennot olivat ylivarattuja.

Olenkin halukas tietämään, harjoittavatko tietyt lentoyhtiöt tällaista toimintaa muita useammin? Voidaanko jopa sanoa, että tietyt lentoyhtiöt tekevät ylivarauksia ammattimaisesti? Eikö tietyissä olosuhteissa voitaisi harkita – sopimusrikkomusmenettelyn ohella – toimia tällaisia yhtiöitä vastaan, eikä ainoastaan vahingonkorvausten saamiseksi, vaan myös asianomaisiin yhtiöihin kohdistuvia toimia? Onko mahdollista parantaa tiedottamistoimia, jotta matkustajat tulevat tietoisiksi mahdollisuudesta saada vahingonkorvauksia?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, voin vahvistaa, että ylivarauksia koskevien kantelujen määrä on vähentynyt. Vuonna 2001 niiden osuus oli yli 16 prosenttia, mutta nyt niiden osuus on 7 prosenttia. Tästä huolimatta olen teidän tavoin täysin vakuuttunut siitä, että tällaisesta käytännöstä kärsineiden matkustajien olisi käännyttävä kussakin jäsenvaltiossa tällaisia kanteluja tutkivan laitoksen puoleen. Kuten totesin edellä, tarkastuksella mahdollistetaan siten, että saamme ongelmista paljon kattavamman kuvan. Saamme näin selville, mitkä lentoyhtiöt turvautuvat säännöllisesti tällaiseen käytäntöön ja mille lentoyhtiöille on annettava vakava varoitus.

  Puhemies. Seuraavana on

Michl Ebnerin kysymys nro 41 (H-0812/06)

Aihe: Nuorten suojelu Internetin keskustelupalstoilla

Internetin keskustelupalstojen ja verkkojutteluryhmien käyttäjät ovat pääasiassa nuoria henkilöitä. Keskustelupalstat ja verkkojutteluryhmät mahdollistavat nopean ja mutkattoman mielipiteiden vaihdon. Periaatteessa uusien viestinten käyttö on hyvä asia, mutta nuorten suojelu Internetissä on erittäin vaikeaa. Kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi osallistua keskusteluun ilmoittamalla joitakin henkilötietoja. Näitä tietoja ei kuitenkaan yleensä voida tarkistaa. Lapset ja nuoret eivät siis voi tietää, kenen kanssa he todellisuudessa ovat tekemisissä. Näin ollen esimerkiksi rikoksentekijät voivat ilmoittautua verkkojutteluryhmään väärin henkilötiedoin.

Aikooko komissio ryhtyä toimiin lasten ja nuorten suojelun varmistamiseksi Internetin keskustelupalstoilla? Onko komissiolla strategia, miten se aikoo puuttua lapsille ja nuorille tarkoitettujen keskustelupalstojen väärinkäyttöön?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan komission heinäkuussa – minun ehdotuksestani – antamassa tiedonannossa tarkastellaan yleisesti lasten oikeuksien suojelua koskevaa EU:n strategiaa. On selvää, että tässä EU:n strategiassa kiinnitetään erityistä huomiota lasten ja nuorten ihmisten riskiin joutua Internetiä käyttävien rikollisten pedofiilien toimien kohteeksi.

Kannatamme hyvin voimakkaita ehkäiseviä toimia. Kannatamme etenkin sellaisen kansainvälisen tietokannan perustamista, johon voidaan koota yhteen kaikki perustiedot rikollisista ja Internetiä hyödyntävistä pedofiileistä, lähinnä sen varmistamiseksi, että voimme pysäyttää sellaisten kuvien leviämisen, jotka vaikuttavat haitallisesti lapsiin ja nuoriin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien syiden takia, ja jotta voimme kitkeä ja tukahduttaa Internetiä tällaisiin tarkoituksiin käyttävien rikollisten toiminnan.

Olemme myös päättäneet rahoittaa Safer Internet plus -ohjelmaa. Siihen sisältyy puhelinlinjoista ja ennen kaikkea Internet-viesteistä koostuva eurooppalainen verkosto, jonka tarkoituksena on Internet-käyttäjien ja poliisiviranomaisten välisen yhteistyön mahdollistaminen. Tällä Internetin turvallista käyttöympäristöä koskevalla järjestelmällä, jota kutsutaan siis Safer Internet plus -ohjelmaksi, Internetin käyttäjät voivat tiedottaa poliisille tai Internet-palvelujen tarjoajille mahdollisesti vaarallisista sivuista ja siten Internetiä pornografisiin tarkoituksiin käyttävistä henkilöistä.

Lisäksi hyväksyimme hiljattain ihmiskauppaa koskevan tiedonannon, joka sisältää erityisesti lapsia ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän luvun. Tarkastelen parhaillaan alaikäisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa ja lasten käyttöä pornografiassa koskevan puitepäätöksen soveltamista. Uskon, että tämän puitepäätöksen soveltamisen yhteydessä voimme kehittää toimenpiteitä, joilla parannetaan entisestään lainsäädäntökehystä ja torjutaan entistä tiukemmin lapsille haitallista Internetiin pohjautuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Aion raportoida tästä kysymyksestä ennen vuoden loppua komission tiedonannossa.

Lopuksi totean, että tietotekniikkarikoksia tarkastellaan yleisesti ensi vuoden alussa strategia-asiakirjassa, joka sisältää lastensuojelua koskevan erityisen luvun. Jäsen Ebner tietänee, että olemme jatkaneet Daphne-ohjelman rahoitusta. Daphne II -ohjelman painopisteenä ovat eurooppalaiset aloitteet, joilla torjutaan paitsi lapsiin myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja sen uuden toimintakauden talousarvio on 50 miljoonaa euroa. Tällä järjestelmällä aiomme edistää parhaita käytäntöjä lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja käynnistää tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on edistää lasten ja nuorten vastuullisempaa Internetin käyttöä.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen komission jäsenelle Frattinille hänen perusteellisesta vastauksestaan. Minun on tunnustettava, että hän on tehnyt hyvin kattavaa työtä tällä alalla, ja uskon, että hän onnistuu parantamaan turvallisuutta ja suojelua, jota toivomme lapsillemme.

Toivon, että tällä ohjelmalla ja siihen sisältyvillä toimilla saadaan aikaan tuloksia, ja toivon omalta osaltani, että parlamentti tukee vakaasti sen puitteissa toteutettavia toimia.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen todella kiitollinen jäsen Ebnerille.

Olemme parhaillaan täytäntöönpanovaiheessa. Euroopan unionin strategiasuunnitelma sisältää kuitenkin muitakin tärkeitä edistysaskelia. Aiomme ottaa lähitulevaisuudessa käyttöön eurooppalaisen hätäapulinjan vaikeuksissa olevia lapsia varten. Sen kolminumeroinen puhelinnumero on sama kaikkialla Euroopassa – 116 – ja sen perään lisätään maakohtainen kansallinen numero, ja numerossa autetaan lapsia, jotka on siepattu, jotka ovat eksyneet tai jotka ovat vaikeuksissa.

Olen myös tarkastellut suurten kansainvälisten luottokorttiyhtiöiden kanssa mahdollisuutta sulkea sellaisten henkilöiden luottokortit, jotka käyttävät lapsipornoa sisältäviä verkkosivuja ostaakseen lapsiin liittyvää pornografista aineistoa. Kaikki myöntävät varmaankin, että tällaisilla asioilla uhkaaminenkin on jo itsessään viesti, jonka tarkoituksena on hillitä voimakkaasti tällaisia rikollisia.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Esitän kysymykseni ensi perjantaina viisi vuotta täyttävän Emilyn ja kaksi ja puoli -vuotiaan Oliverin isänä. Oliver ei vielä surffaile Internetissä toisin kuin Emily.

Yhdyn kaikilta osin komission jäsenen ja edellisen puhujan esittämiin näkemyksiin nuorten suojelusta, mutta voiko komission jäsen taata, ettemme ryhdy rajoittamaan Internetin yleistä käyttöä, sillä viimeinen asia, jota haluamme, on se, että otsikoissa väitetään Euroopan unionin estävän meitä käyttämästä Internetiä vapaasti?

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, on selvää, ettei kukaan suunnittele Internetin käytön rajoittamista. Internet on eräs kaikkein merkittävimmistä viestintävälineistä, jonka avulla lapset ja nuoret kaikkialla maailmassa voivat olla yhteydessä keskenään.

Meidän on kuitenkin tietysti varmistettava, että kitkemme ja tukahdutamme voimakkaasti sellaisten rikollisten toimet, jotka käyttävät Internetiä luodakseen läheiset suhteet nuoriin, joita on selvästikin suojeltava. Internetin käytön rajoittamisen sijasta meidän olisi parannettava ennaltaehkäisyä ja valvontaa, jotta voimme auttaa lapsia käyttämään Internetiä täysin turvallisesti.

  Puhemies. Seuraavana on

Paulo Casacan kysymys nro 42 (H-0827/06)

Aihe: Seitsemän naisen kivittäminen Iranissa

Amnesty Internationalin tiedotteen MDE 13/111/2006 mukaan seitsemän iranilaista naista, Parisa Akbari, Iran Eskandari, Khayrieh Valania, Shamameh Ghorbani, Kobra Najjar, Soghra Mola'i ja Fatemeh, ovat vaarassa joutua kivitettäviksi Iranissa.

Huolimatta Iranin hallinnon toistuvista lupauksista – joita yhteisön viranomaiset ovat usein välittäneet – lopettaa tai kieltää tämä barbaarinen käytäntö, uutiset naisten tuomitsemisista ja teloituksista eivät ole vähentyneet sen jälkeen, kun Euroopan unioni aloitti ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelunsa Iranin hallinnon kanssa.

Voiko komissio kertoa, mikä on syynä sen täydelliseen epäonnistumiseen Iranin hallinnon kanssa käytävään vuoropuheluun liittyvien ihmisoikeuksia koskevien tavoitteiden saavuttamisessa? Voiko komissio ilmoittaa, mihin konkreettisiin toimiin se on ryhtynyt edellä mainittujen iranilaisnaisten murhan estämiseksi?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Komissio on syvästi huolissaan Iranin ihmisoikeustilanteesta ja pitää kuoliaaksi kivittämistä erityisen järkyttävänä käytäntönä. Se on täysin tietoinen Amnesty Internationalin raporteista, joissa käsitellään arvoisten jäsenten mainitsemia kivitystuomioita. Kivittäminen on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa halventava rangaistusmuoto, jota komissio pitää täysin mahdottomana hyväksyä. EU on toistuvasti kehottanut Irania rajoittamaan vaiheittain kuolemantuomion käyttöä ja vaatinut, että tällöin toimitaan YK:n vähimmäisvaatimusten mukaisesti noudattaen myös vaatimusta siitä, että kuolemantuomio voidaan langettaa vain kaikkein vakavimmista rikoksista.

Euroopan unioni käynnisti joulukuussa 2002 Iranin viranomaisten kanssa ihmisoikeusvuoropuhelun, johon osallistui myös kansalaisyhteiskunnan edustajia. Eräs tuolloin saavutetuista käytännön tuloksista oli Iranin viranomaisten vahvistama kivittämiskielto. Vuoropuhelua ei ole valitettavasti jatkettu vuoden 2004 kesän jälkeen Iranin viranomaisten haluttomuuden takia. Olemme kuitenkin sopineet alustavasti, että käynnistämme ihmisoikeuksista uuden keskustelukierroksen joulukuun puolivälissä.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, Iranin viranomaiset ovat luvanneet kieltää tämän käytännön, mutta ne ovat kuitenkin pettäneet lupauksensa, mikä ei suinkaan ole yllätys.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin kysyä teiltä, miksi komissio vaatii keskusteluja tämän Irania tyrannisoivan fanaattisen ryhmän kanssa sen sijaan, että se keskustelisi eri tavalla ajattelevien Iranin kansalaisten enemmistön kanssa. Haluaisin suositella teille yhtä kirjaa, joka on kirjoitettu teidän kielellänne ja jonka otsikko on "We are Iran". Se on kokoelma useiden sellaisten iranilaisten kirjoituksia, jotka ajattelevat asioista eri tavalla ja joiden kanssa komission pitäisi keskustella.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Keskustelemme Iranin kansalaisyhteiskunnan kaikkien ryhmien kanssa. Arvoisa jäsen pyytää meiltä vaikeita: hän pyytää meitä yhtäältä esittämään vastalauseita, ottamaan asia esille Iranin viranomaisten kanssa, puolustamaan ihmisoikeuksia ja vastustamaan tätä järkyttävää käytäntöä, ja samalla hän arvostelee meitä vuoropuheluun osallistumisesta. Jollemme käy vuoropuhelua, on entistä vaikeampaa, ellei mahdotonta, esittää näkemyksiämme.

Mielestäni Euroopan unionin lähestymistapa on oikea. Komissio seuraa tilanteen, ja etenkin kuolemantuomiota koskevan kysymyksen, kehittymistä hyvin tiivisti paikan päällä läheisessä yhteistyössä EU:n Teheranin suurlähetystöjen kanssa. Aina kun EU kuulee nuorille langetetusta kuolemantuomiosta tai naisista, jotka ovat vaarassa joutua kivitetyiksi, se kääntyy välittömästi oikeusviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten puoleen. EU ei siis turvaudu yksinomaan vuoropuheluun. Se ilmaisee kantansa hyvin suoraan ja tekee sen selväksi, aina kun tällainen tapaus ilmenee, ja se aikoo toimia näin jatkossakin.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, totesitte, että Euroopan komissio suhtautuu Iranin ihmisoikeustilanteeseen vakavasti. Kysynkin, milloin tästä kysymyksestä keskustellaan Iranin kanssa käytävien muiden vuoropuhelujen yhteydessä? Käymme nyt vuoropuhelua Iranin ydinaseohjelmasta. Tarkastellaanko tätä kysymystä mainittujen neuvottelujen yhteydessä tai kauppaneuvottelujen yhteydessä? Tämä on vakava aihe, ja mielestäni on riittämätöntä todeta, että pyrimme saamaan ihmisoikeuskysymykset takaisin neuvottelupöydälle. Ne on sisällytettävä kaikkien Iranin kanssa käytävien vuoropuhelujen asialistalle. Milloin aiotte tehdä näin?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Komissio seuraa ihmisoikeustapauksia monien eri kanavien välityksellä. Se ei turvaudu yksinomaan vuoropuheluun. Aiheesta käytiin vuoropuhelua viimeksi kesäkuussa 2004, ja seuraava keskustelutilaisuus on määrä järjestää pian. Sen lisäksi, että käymme etukäteen sovittua vuoropuhelua, olemme diplomaattisesti edustettuina monin eri tavoin, ja aiomme toimia näin jatkossakin.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Edellisten puhujien huomautusten johdosta haluaisin tietää, mikä on komission kanta raskaana olevien naisten ja nuorten lasten raiskauksiin Iranissa keinona vaientaa Iranin oppositio. Näin loukataan naisten oikeuksia ja ihmisoikeuksia, ja haluaisin tietää, onko komissio tietoinen tästä ja mikä on sen kanta asiaan.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Seuraamme yksittäisiä tapauksia. Tiedämme naisista, jotka ovat vaarassa joutua teloitetuiksi kivittämällä. Kantamme on hyvässä tiedossa, ja olemme ilmaisseet sen usein. Kenelläkään ei ole minkäänlaista epäilystä siitä, että vastustamme sitä. Voitte olla varmoja siitä, että käytämme yksittäisiä henkilöitä koskevissa tapauksissa kaikki mahdolliset keinot kantamme esiin tuomiseksi ja mahdollisimman suuren painostuksen harjoittamiseksi.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Lambert van Nistelrooijin kysymys nro 43 (H-0831/06)

Aihe: Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella

Komission julkaistua ehdotuksensa matkapuhelinyritysten verkkovierailutoimintaa koskevasta asetuksesta (KOM(2006)0382 lopullinen) vaikuttaa siltä, että ehdotuksessa on vähän tietoa niistä vaikutuksista, joita verkkovierailukustannusten osalta aiheutuu Euroopan unionin jäsenvaltioiden sisärajoilla asuville henkilöille ja siellä toimiville yrityksille.

Onko komissiolla tietoja kustannuksista, joita ns. sisäraja-alueilla aiheutuu?

Mitä komissio aikoo tehdä, jotta puhelinoperaattorit ottavat näillä sisäraja-alueilla asuvien henkilöiden ja siellä toimivien yritysten erityistarpeet huomioon?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Olen kiitollinen arvoisalle jäsenelle tämän kysymyksen esittämisestä. Näin saan mahdollisuuden vastata kysymykseen, jonka tiedän olevan parlamentille hyvin tärkeä, sillä parlamentti on kiinnittänyt viime vuosina paljon huomiota kansainvälisiin verkkovierailuihin.

Kuten tiedätte, kansalaisilla on tämän osalta kaksi ongelmaa: ensimmäinen ongelma liittyy siihen, että heidän on maksettava korkeaa hintaa rajojen ylittämisestä, ja toinen ongelma liittyy tahattomiin vierailuihin ulkomaan verkossa, kun he eivät ole vielä ylittäneet rajaa mutta asuvat raja-alueella. Kilpailluilla markkinoilla ihmiset odottavat, että hinnat ja kustannukset lähenevät toisiaan, mutta verkkovierailutoiminnan alalla ei ole moneen vuoteen ollut minkäänlaisia viitteitä siitä, että hinnat ja todelliset kustannukset olisivat oikeassa suhteessa. Tämä näkökohta tehtiin hyvin selväksi myös vaikutustenarvioinnissa, joka toteutettiin esittämäni asetuksen yhteydessä.

Kysymys on hyvin yksinkertainen. Miksi ranskalaiselta asiakkaalta, joka ylittää Italian rajan ja joka soittaa paikallispuhelun, pitäisi veloittaa 50 sentistä 1 euroon minuutilta, kun italialaiselta asiakkaalta, joka toimii täysin samoin, veloitetaan 10–13 senttiä minuutilta? Olkoonkin, että puhelimen viemisestä naapurimaahan aiheutuu joitakin lisäkustannuksia, mutta tällaisille suurille hintaeroille on kuitenkin hyvin vähän perusteita.

Televiestinnän kaikilla muilla aloilla – niin kiinteiden verkkojen kuin laajakaistaverkkojenkin alalla – eurooppalaiset kuluttajat ovat hyötyneet merkittävistä parannuksista hinnoissa, valikoimassa ja laadussa. Kansainvälinen verkkovierailumahdollisuus on tästä ainoa poikkeus. Miljoonat kansalaiset ovat olleet monien vuosien ajan hyvin turhautuneita näihin korkeisiin hintoihin. Arvioimme, että noin 99 miljoonaa EU:n kansalaista asuu alueilla, jotka sijaitsevat 50 kilometrin säteellä rajoilta, ja 11 miljoonaa kansalaista asuu 5 kilometrin säteellä rajoilta. Verkkovierailun erityisen korkeat hinnat koskevat varsinkin heitä.

Ehdottamassani asetuksessa, josta keskustellaan parhaillaan parlamentissa ja neuvostossa, esitetään merkittäviä alennuksia kaikkien eurooppalaisten, kuluttajien ja liikematkailijoiden verkkovierailumaksuihin. On selvää, että kun asetus pannaan täytäntöön, siitä hyötyvät eniten ne verkkovierailupalveluja käyttävät henkilöt, jotka asuvat sisäraja-alueilla.

Tällaisilla alueilla asuvien kuluttajien on matkaviestinverkkojen teknisen luonteen vuoksi maksettava jonkinsuuruisia verkkovierailumaksuja, mutta jos asetus hyväksytään, sillä taataan, että maksut ovat paljon kohtuullisempia kuin nykyään.

Lisäksi on pohdittava tahatonta verkkovierailua, joka on mahdollista aina, kun verkkovierailupalvelu on saatavana ja kun kyse on kansallisista rajoista. Siksi näille ihmisille on myös hyvin tärkeää, että maksut vastaavat paremmin kustannuksia.

Arvostelen hyvin usein puhelinoperaattoreita korkeiden maksujen perimisestä. Toisaalta minun on todettava myös, että kun operaattorit ottavat oikeita askelia oikeaan suuntaan, minun on annettava siitä tunnustusta, kun se on aiheellista. Olen tyytyväinen huomatessani, että esimerkiksi Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhelinoperaattorit ovat alkaneet soveltaa koko saaren kattavia hintoja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin kansalaiset maksavat nyt vain yhden yhteisen hintaluokan mukaan riippumatta siitä, missä he ovat. Tämä on oiva esimerkki hyvästä käytännöstä. Haluaisin, että tällaisia aloitteita edistetään ja seurataan myös muilla alueilla eri puolilla EU:ta.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, verkkovierailusta aiheutuu etenkin raja-alueiden yrityksille ja asukkaille vuosittain noin 5 miljardin euron edestä tarpeettomia kustannuksia, joita ei voida hyväksyä. Siksi olen kiitollinen komission jäsenelle Redingille siitä, miten voimallisesti hän on puuttunut tilanteeseen niin viime kuukausien aikana kuin tänäänkin. Raja-alueiden yritysten on kuitenkin vaikeaa löytää vapaaehtoinen ratkaisu verkkovierailua koskevaan ongelmaan. Käyttäjä on tuskin edes tietoinen tästä verkkovierailusta, jossa palvelut siirtyvät yhdestä verkosta toiseen monta kertaa päivässä. Siksi pelkään, että asioita ei ratkaista riittävän nopeasti, jos asioista sovitaan vapaaehtoiselta pohjalta. Kysynkin komission jäseneltä ja koko komissiolta, onko komissio valmis laatimaan aihetta koskevan seurantaraportin. Mielestäni meidän on vauhditettava toimiamme, sillä tiedän, että myös raja-alueet haluavat sananvaltaa tässä kysymyksessä.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ei valitettavasti ole erityistä toimivaltaa tahattomien verkkovierailujen estämiseksi tai vähentämiseksi. Kuten kansainvälistä verkkovierailua koskeva ongelma on osoittanut, meillä ei ole vielä sisämarkkinoita tällä alalla. Siksi meidän on seurattava tätä kysymystä hyvin tiiviisti, jotta löytäisimme hyviä esimerkkitapauksia ja voisimme korostaa niitä. Esimerkiksi Irlannissa Comreg ja Ofcom ovat sopineet perustavansa yhteisen työryhmän matkaviestinkäyttäjien tahatonta verkkovierailua koskevan ongelman laajuuden tutkimiseksi, ja olemme tyytyväisiä tähän lähestymistapaan ja kannustamme siihen. Ongelmaa ei kuitenkaan voida vielä käsitellä laajemmassa mittakaavassa tavanomaisen sääntelymenettelyn yhteydessä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa komission jäsen, uudesta UMTS-tekniikasta perittävät ulkomaan lisämaksut ovat vielä kalliimpia kuin tavanomaisista matkaviestinpuheluista perittävät lisämaksut. Ulkomaisissa verkoissa surffailu maksaa valtavasti, vaikka se tapahtuisikin kumppaniverkossa. Laskustakaan ei tavallisesti käy ilmi, perustuuko se minuuttien vai määrän mukaiseen veloitukseen.

Aikooko komissio varmistaa verkkovierailua koskevan asetuksen yhteydessä, että myös tällä alalla lisätään avoimuutta?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Parlamentti on pyytänyt minua nimenomaisesti tarkastelemaan muun muassa matkapuhelinten kansainvälisiä verkkovierailumaksuja koskevaa kysymystä. Kun tutkin tätä aihetta, ei tietopalvelujen, kuten tekstiviestipalvelujen (SMS), osalta ilmennyt erityistä tarvetta ryhtyä toimiin, ja kun kansalliset sääntelyviranomaiset pyysivät komissiota tekemään jotain, ne olivat huolestuneita ainoastaan äänipuheluja koskevista kansainvälisistä verkkovierailuista perittävistä korkeista hinnoista. Tiedän monien, etenkin parlamentin jäsenten ja kansalaisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella, että myös datapalvelujen alalla on ongelmia. Asetusta parhaillaan tarkastelevalla parlamentilla on nyt mahdollisuus mennä askeleen pidemmälle kuin komissio. Sallinette minun vedota myös yrityksiin, sillä elinkeinoelämässä valitetaan aina siitä, että sääntelemme hintoja. Puhelinoperaattoreilla on nyt mahdollisuus osoittaa, että ne kykenevät itse alentamaan hintoja, jotta sääntelyviranomaisten ja poliitikkojen ei tarvitse puuttua asiaan.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, esititte vakuuttavia esimerkkejä eri maissa vallitsevasta järjettömästä tilanteesta verkkovierailumaksujen alalla, mutta ette maininnut EU:n uusia jäsenvaltioita, joissa tilanne on jopa pahempi. Aikooko komissio kiinnittää erityistä huomiota Euroopan unionin uusiin jäsenvaltioihin tavanomaisten matkapuhelinmaksujen ja verkkovierailumaksujen välisten valtavien erojen poistamiseksi?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kansainvälisiä verkkovierailumaksuja koskevaa asetusehdotusta sovelletaan kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin, myös uusiin jäsenvaltioihin. Avoimuuden lisäämiseksi komissio perusti vuoden 2005 lokakuussa verkkosivun, jossa julkaistiin kaikissa maissa, myös uusissa jäsenvaltioissa, perittävät hinnat. Hintoja on määrä tarkastella uudelleen vuoden kuluttua, jotta nähdään, miten ne ovat kehittyneet eri jäsenvaltioissa. Kuten olen todennut, aion säännellä asiaa lainsäädäntövaltaa käyttävien Euroopan parlamentin ja neuvoston myötävaikutuksella. Verkkosivut päivitetään muutaman viikon kuluttua, ja voitte silloin nähdä, ovatko eri maiden yleiset hinnat alentuneet, ja mitkä olivat viime vuoden suuntaukset.

  Puhemies. Seuraavana on

Stavros Arnaoutakisin kysymys nro 44 (H-0840/06)

Aihe: Internetin käyttö laajakaistayhteydellä

Komission, tarkemmin sanoen tietoyhteiskunnan ja viestinten pääosaston, äskettäin antamien tietojen mukaan ainoastaan 13 prosenttia Kreikan kouluista käyttää Internetiä laajakaistayhteyden kautta. Tämän osuuden perusteella Kreikka jää luokittelussa viimeiseksi Euroopan 27 maasta. Tietokoneiden tuntemus ja käyttö on nykyään jo välttämätöntä ja nopea ja tehostettu yhteys Internetiin voi toimia kasvun ja kilpailukyvyn kannalta keskeisenä välineenä kuten myös toimivaltainen komission jäsen Viviane Reding totesi 29. syyskuuta 2006.

Mitä komissio aikoo tehdä kannustaakseen sellaisia jäsenvaltioita kuten Kreikka tuomaan kouluihin tietokoneita ja laajakaistayhteydet Internetiin? Millä tavoin komissio aikoo tukea toimenpiteitä tietotekniikkavälineiden tuomiseksi syrjäisille alueille, erityisesti saari- ja vuoristoalueille, sijoittuneisiin kouluihin sekä yksikköihin ja organisaatioihin?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen on oikeassa: Kreikan sähköisen viestinnän markkinat ovat valitettavasti kärsineet sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanon pitkästä viivästymisestä. Järjestelmän olisi pitänyt tulla voimaan vuonna 2003. Se pantiin täytäntöön Kreikassa vasta kesäkuussa 2006. Olemme nähneet selvästi, että aloilla, joilla järjestelmä ei ole käytössä, ei ole kilpailua. Jos kilpailua ei ole, myös investoinnit ovat vähäisempiä. Tämä on yksi Kreikkaa vaivaavista ongelmista.

Eräs myönteisempi asia on se, että EU:n Kreikalle myöntämästä rakennetuesta osarahoitetaan merkittävästi investointeja, joiden tavoitteena on vauhdittaa tietoviestintätekniikan käyttöönottoa Kreikassa ja etenkin Internetin laajakaistayhteyksien käyttöönottoa kouluissa ja julkisissa laitoksissa syrjäisillä alueilla sekä saari- tai vuoristoalueilla. Koheesiorahastoilla mahdollistetaan Kreikassa myös hankkeet, joilla edistetään tietotekniikkalaitteiden hankintaa kouluihin tai julkisiin laitoksiin myös syrjäisillä alueilla sekä saari- ja vuoristoalueilla.

Kuten tekin tiedätte, Kreikka on ryhtynyt toteuttamaan laajaa hanketta, jonka tavoitteena on laajakaistayhteyden käyttöönotto myös Ateenan ja Thessalonikin ulkopuolella sijaitsevilla alueilla, joissa tällaista yhteyttä ei vielä ole ja jotka eivät tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa saisi sitä käyttöön.

Kreikan hallitus on myös käynnistänyt DIODOS-hankkeen, jossa on otettu käyttöön tehokas kreikkalainen opetusalan Internet-verkosto. Sen välityksellä monet Internet-toimijat tarjoavat tutkimus-, korkeakoulu- ja koulutusyhteisöille pitkälle kehittyneitä Internet-palveluja, joiden odotetaan olevan 50 prosenttia halvempia kuin nykyiset vähittäismyyntihinnat.

Tietänette myös, että komissio tekee ahkerasti töitä digitaalisen kahtiajaon poistamiseksi. Siksi komissio julkaisi hiljattain laajakaistan levenneisyyserojen umpeen kuromista käsittelevän tiedonannon, jossa se sitoutuu voimakkaasti tuomaan laajakaistayhteyden kaikkien eurooppalaisten käyttöön toimintapolitiikan, talousarviotuen ja sääntelyvälineiden avulla. Näihin sisältyvät myös rakennerahastot mutta myös – ja tämä on uutta – maaseudun kehittämisrahasto niin, että samalla noudatetaan kaikilta osin valtiontukea koskevia sääntöjä. Tiedonannossa ehdotetaan toimia, joilla pyritään lujittamaan nykyisiä toimintapolitiikkoja, kansallisia laajakaistastrategioita ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa verkkosivuilla. Mielestämme on erityisen tärkeää, että alueet ymmärtävät, mitä muut alueet ovat tehneet, ja näkevät, mitä toimia ne voivat mahdollisesti ottaa omakseen tai mukauttaa omiin tarpeisiinsa. Toivommekin, että ongelmat, jotka vaivaavat itsepintaisesti joitakin alueita, ja etenkin Kreikkaa, voidaan ratkaista vähitellen.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan, johon olen täysin tyytyväinen. Haluaisin myös kiittää häntä erityisesti hänen Kreetan vierailustaan sekä hänen vierailustaan Euroopan verkko- ja tietoturvavirastossa (ENISA), ja siitä, että hän on näin auttanut ratkaisemaan lukuisat ongelmat tämän viraston etujen mukaisesti. Esitämme teille sekä Kreikan että Kreetan puolesta erityiset kiitoksemme vierailustanne Heraklioniin.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Kreeta on paitsi kaunis saari myös alue, joka pyrkii poistamaan sitä vaivaavat laajakaistan levinneisyyserot, ja tiedän, että Kreetan edustajana arvoisa parlamentin jäsen auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Kaikki apu, jonka voimme antaa, on tietenkin kanavoitava Kreikan hallituksen kautta, sillä rakennerahastojen tai maaseudun kehittämisrahastojen käyttö edellyttää, että hallitus tekee aloitteen. Komissio on halukas antamaan apua, jotta Kreikan kaupunkien ulkopuolella edelleen vallitsevat suuret erot voidaan kuroa umpeen.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä. Irlannin kouluissa tilanne on paljon parempi, ja oppilailla onkin hyvin asiat kouluissa. Oppilaiden kotona tilanne on kuitenkin erittäin huono: 25 prosenttia väestöstä ei voi saa laajakaistayhteyttä. Onko komissio harkinnut vakavasti näiden erojen umpeen kuromista uusilla teknologioilla, kuten WiMAXilla, vaikka ne edellyttävätkin taajuusspektriä ja taajuuksien antamista? Oletteko pohtinut tätä asiaa, ja voitteko antaa tähän kysymykseen vastauksen? Monet vaalipiirini asukkaista eivät voi saada laajakaistayhteyttä, ja oppilailta viedään mahdollisuus käyttää tekniikkaa kotona.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) On selvää, että on monia tekniikoita ja teknologioita, joilla laajakaistan levinneisyyseroja voidaan kuroa umpeen. Komissio on aina todennut hyvin johdonmukaisesti, että meidän on oltava riippumattomia teknologiasta. Emme voi suosia jotakin tiettyä teknologiaa muihin nähden, ja toisinaan eri teknologioiden yhdistelmä on oikea lähestymistapa. Valokuituverkko ei ole aina oikea vastaus, vaan satelliitit voivat olla joskus tehokkaampia. Esimerkiksi Pohjoismaissa, joissa maantieteelliset olot ja suuret etäisyydet aiheuttavat suuria ongelmia, eri teknologioiden yhdistelmä on ollut hyvä ratkaisu. Tiedän koulujen laajakaistayhteyksiä koskevien tilastojen perusteella, ettei Irlannin tilanne ole erityisen hyvä. Se on hämmästyttävää, sillä tiedän, että uusien teknologioiden alalla annettava koulutus on hyvin pitkälle kehittynyttä Irlannissa. Siksi toivon, että laajakaistan levinneisyyserot voidaan kuroa umpeen Irlannissa ja että tulevaisuudessa kaikki koulut voivat olla yhteydessä maailmalle uusien teknologioiden avulla.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Olen iloinen, että komission jäsen painotti ensimmäisessä vastauksessaan kestävän kilpailun merkitystä ja laajakaistayhteyden tarjoamiseen liittyviä velvoitteita. Kysynkin, voiko hän vahvistaa parlamentille, että hän vastustaa tiettyjen operaattorien ja jopa lainsäätäjien vaatimuksia, jotka koskevat sääntelytaukoa (regulatory holiday), jotta laajakaistaverkkoon tehtävät investoinnit saadaan tietylle tasolle? Toiseksi kun pidetään mielessä, että komission jäsen ja minä osallistumme ensi viikolla Internetin hallinnointia koskevaan maailmanlaajuiseen foorumiin, voiko hän vahvistaa, että hän aikoo osallistua kanssamme toimiin, joilla edistetään kilpailuetuja maailmanlaajuisesti, jotta lisätään laajakaistayhteyksien määrää kaikkialla maailmassa ja vähennetään kustannuksia?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Voin antaa myönteisen vastauksen molempiin kysymyksiin. Ensimmäinen vastaus on hyvin selkeä. En aio sallia sääntelytaukoa edes suurissa valtioissa, sillä sääntelytauot eivät ole niiden kansalaistemme etujen mukaisia, jotka voivat käyttää vain yhden palveluntarjoajan palveluja ilman kilpailua, koska se johtaa korkeampiin hintoihin eikä se ole ylipäätään teollisuudenalan edun mukaista. Aion siis vastustaa sääntelytaukoa.

Myös toinen vastaukseni on myöntävä. Osallistun Ateenassa ensi viikolla järjestettävään Internetin hallinnointia koskevaan maailmanlaajuiseen konferenssiin. Tapaan siellä parlamentin jäseniä, ja olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti lähettää tähän tärkeään konferenssiin oman valtuuskunnan, sillä Euroopan unionin kansalaisten ääni on saatava siellä kuuluviin.

  Puhemies. Seuraavana on

Jim Higginsin kysymys nro 45 (H-0855/06)

Aihe: Verkkotunnusten eurooppalainen rekisteri

Voiko komissio ilmoittaa, kuinka monta ".eu"-aluetunnusta koskevaa hakemusta Eurid-rekisteritoimistolle on toimitettu ennakkorekisteröintijakson (Sunrise Period 2) alusta saakka? Kuinka suuri on hylättyjen hakemusten osuus prosentteina niiden kokonaismäärästä keskimäärin EU:ssa ja erikseen Irlannissa? Voiko komissio arvioida, mistä EU:n keskiarvon ja irlantilaisten hakijoiden välinen ero johtuu? Onko komissio tietoinen, että rekisterinpitäjä ei huolehtinut siitä, että irlantilaisilla osoiterekistereillä olisi tarvittavat välineet hakuprosessin kaikkien vaatimusten noudattamiseksi? Jos se katsoo, että tietoa ei ollut saatavilla, sopiiko vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely (ADR-menettely) irlantilaisten hakijoiden kohtaamien ongelmien ratkaisemiseen? Entä onko komissio tyytyväinen, että kaikki tiedot on nyt saatavilla rekisterinpitäjältä osoiterekistereille?

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Vastaan arvoisalle parlamentin jäsenelle siten, että rekisterinpitäjän antamien tietojen mukaan ennakkorekisteröintijaksolla toimitettujen hakemusten määrä oli 346 218, joista 181 306 rekisteröitiin ensimmäisessä vaiheessa ja 164 912 toisessa vaiheessa.

Irlannista toimitettujen hakemusten hylkäämisaste on nykyään 46 prosenttia, kun koko EU:ssa hylkäämisaste on 34 prosenttia. Rekisterin verkkosivuilla on nähtävänä täydellinen taulukko, jossa kaikki hakemukset on jaoteltu aiempien oikeuksien ja hakijan valtion mukaan.

Se, minkä tyyppisiä asiakirjoja hakijan on toimitettava, määräytyy sen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan, jossa aiemmat oikeudet on vahvistettu. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä on valtavia eroja, joita ilmentävät aiempien oikeuksien todistamisen edellyttämät enemmän tai vähemmän monimutkaiset keinot. Tämä johtaa hakemusten suurempaan tai pienempään hylkäämisasteeseen tietyissä maissa, kuten Irlannissa.

Kysymykseen siitä, onko rekisterinpitäjä toimittanut irlantilaisille osoiterekistereille tarvittavat välineet hakuprosessin kaikkien vaatimusten noudattamiseksi, vastaan, ettei komissio ole tietoinen mistään tietystä syrjinnästä tämän osalta. Vuoden 2005 lokakuusta alkaen – toisin sanoen kaksi kuukautta ennen ennakkorekisteröintijakson alkua – rekisterinpitäjä julkaisi verkkosivuillaan kaikilla virallisilla kielillä yksityiskohtaisen kuvauksen kaikista rekisteröintimenettelyihin liittyvistä teknisistä ja hallinnollisista toimenpiteistä. Nämä tiedot ovat muuten edelleen kaikkien asiasta kiinnostuneiden nähtävänä verkkosivuilla. Samoihin aikoihin rekisterinpitäjä perusti myös puhelinpalvelukeskuksen vastatakseen nopeasti hakijoiden esittämiin kysymyksiin 20 virallisella kielellä.

Vaihtoehtoisesta riidanratkaisumenettelystä totean, että sen tarkoituksena on ratkaista nopeasti verkkotunnusten haltijoiden väliset riidat verkkotunnuskaappausten tai tekijänoikeuksien kaltaisissa tapauksissa, kuten myös rekisterinpitäjän tekemissä yksittäisissä päätöksissä. Jos irlantilainen hakija katsoo kuuluvansa jompaankumpaan näistä kahdesta tapauksesta, komission mielestä vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely olisi todellakin oikeudenmukainen menetelmä ongelman ratkaisemiseksi.

Lopuksi totean, että komissio katsoo, että julkisen rekisterinpitäjän käyttöön antama tieto on riittävää, jotta hakijat ja rekisteröityjät voivat jatkaa verkkotunnusnimien rekisteröintiä rekisteröintikauden aikana ja sen jälkeen.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Laajakaistapalvelujemme tasosta huolimatta on mukava kuulla, että komissio tunnustaa sen, mitä Pohjois-Irlannissa ja Irlannissa on tehty verkkovierailutoiminnan alalla, ja toivon, että se on esimerkkinä muille maille.

Komission jäsen syytti vastauksessaan vakaasti kansallisia hallituksia riittämättömästä lainsäädännöstä. Tämä ei koske ainoastaan Irlantia vaan myös Yhdistynyttä kuningaskuntaa. EURid:n viestintäpäällikkö Patrik Lindén on todellakin tuonut asian esille hyvin suoraan. Välitän viestinne eteenpäin ja aion varmastikin korostaa sitä, että kansallisella ja paikallisella tasolla oma hallituksemme ja oma lainsäädäntömme ovat tosiasiallisesti pitkälti vastuussa siitä, että olemme selvästi jäljessä muusta Euroopasta.

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) ".eu"-aluetunnuksen rekisteritoimistoa koskevan oikeudellisen kehyksen mukaan komission tehtävänä ei ole päättää kansallisen oikeuden tulkinnasta validoitaessa aiempia oikeuksia. Tämä tehtävä on annettu rekisterin valitsemalle validointiasiamiehelle, PriceWaterhouse Coopersille. Tämä on ensimmäinen huomatukseni.

Toinen huomautus liittyy siihen, että päätös tehtiin yhdessä Euroopan parlamentin kanssa myös siksi, että kunnioitettaisiin asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Koska kansallisten lainsäädäntöjen välillä on valtavia eroja, en haluaisi sanoa, että jokin lainsäädäntö olisi toista parempi. Kansallinen lainsäädäntö on sidoksissa kansallisiin tapoihin ja maiden kulttuuriseen monimuotoisuuteen, joten juuri kansalliset hallitukset ovat velvollisia joko muuttamaan tätä lainsäädäntöä tai jättämään sen ennalleen.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 46 (H-0784/06)

Aihe: Reilu kauppa

Kun komissio vastasi reilua kauppaa ja kehittämistä koskevaan Euroopan parlamentin mietintöön heinäkuussa 2006, komissio korosti yhdenmukaista ja yhteistä suhtautumista reiluun kauppaan ja sitoutui tutkimaan, kuinka komissio voisi tukea erilaisia reilun kaupan sertifiointi- ja varmistamisjärjestelmiä, joiden avulla kuluttajat voisivat saada tarkkoja ja läpinäkyviä tietoja. Mitä muita johtopäätöksiä komissio on tehnyt reilua kauppaa tukevien EU:n toimien osalta?

Tässä yhteydessä on korostettava erityisesti sitä, että vaikka reilun kaupan jakelu- ja merkintäjärjestelmät ovat pitkälle kehittyneitä elintarvikkeiden ja juomien osalta, vaatteiden osalta tilanne on täysin erilainen. Joidenkin tietojen mukaan bangladeshilaiset naiset tekevät tekstiilitehtaissa 80 tunnin työviikkoa vain 10 euron kuukausipalkalla valmistaen tuotteita, joita myydään halvalla EU:n ostoskaduilla. Miten komissio aikoo toimia yhteisyössä kansalaisjärjestöjen kanssa edistääkseen vaatteiden reilua kauppaa koskevien kansainvälisten normien ja sertifioinnin kehittämistä?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Reilun kaupan alalla on edistytty valtavasti merkittyjen tuotteiden saattamisessa supermarkettien hyllyille ja osaksi valtavirran ostotottumuksia ja -käytäntöjä. Samaa ei voida vielä sanoa käsiteollisuuden tuotteista ja vaatteista. Komissio aikoo tarkastella parlamentin mietintöön liittyvien jatkotoimien yhteydessä, onko tällä alalla syytä ryhtyä toimiin.

Kun totesin parlamentissa heinäkuussa, että "köyhyyden torjumiseen ja kehityksen parantamiseen tarvitaan oikeudenmukainen ja yhdenmukainen poliittinen kehys", en tarkoittanut sillä yksistään reilua kauppaa – vaikka tunnustinkin reilua kauppaa ja kehitystä koskevan mietinnön mahdollisen edistävän merkityksen. Samalla kun komissio pohtii, miten hyödyntää jatkossakin reilun kaupan liikkeen roolia, se voi näin ollen ryhtyä myös muutamiin muihin laajempiin toimiin.

Voimme edistää yhteistyössä kehitysmaiden kanssa ihmisarvoista työtä ja kansainvälisiä työoikeudellisia standardeja sekä vuorovaikutusta ihmisarvoisen työn ja muiden toimintapolitiikkojen kanssa. Ihmisiin investoimista koskeva uusi temaattinen ohjelma, johon sisältyy valistustyötä, koulutusta, tiedon jakamista ja edistyksen seurantaindikaattorien kehittämistä, on tältä osin tärkeä väline.

Ihmisarvoisen työn ja köyhyyden vähentämisen välinen tiivis yhteys ymmärretään EU:ssa yhä paremmin. Vuonna 2005 julkaistussa asiakirjassa "Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus" työllisyys ja sosiaalinen koheesio tunnustetaan yhdeksi yhteisön yhdeksästä toiminta-alasta. Työllisyys, ihmisarvoinen työ ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat keskeisiä painopisteitä myös EU:n Afrikka-strategiassa.

Komissio hyväksyi toukokuussa 2006 tiedonannon ihmisarvoisesta työstä. Tiedonanto esitellään komission marraskuussa järjestämässä ihmisarvoista työtä ja globalisaatiota koskevassa konferenssissa, jossa kysymyksiä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti.

Edistämme niin ikään kaikkia tuotteita, myös tekstiilejä, koskevien kansainvälisten normien ja standardien hyväksymistä jatkuvilla kauppaan liittyvillä toimilla, joita toteutetaan kahdenvälisellä ja alueellisella tasolla. Eräs esimerkki tällaisista toimista on Bangladeshissa toteutettava laadunparantamisen tukiohjelma, jossa keskitytään laatustandardien ja maan metrologia- ja akkreditointijärjestelmien parantamiseen. Tarkoituksena on auttaa kansallisia laboratorioita varmistamaan vaatimustenmukaisuuden arviointitodistusten alueellinen ja monenvälinen tunnustaminen ja hyväksyminen. Lisäksi on määrä lujittaa Bangladeshin standardointi- ja testauslaitoksen perusvalmiuksia standardeja antavana laitoksena ja metrologian alalla.

Ohjelmalla autetaan Bangladeshia täyttämään monenväliset vaatimukset sekä lisäämään sen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Hankkeen tavoitteena on luoda julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja etenkin edistää tietoisuutta laatu- ja ympäristönhallintajärjestelmistä ja sosiaalisista standardeista, mikä onkin lisännyt standardien ISO 14000 ja SA 8000 mukaisesti sertifioitujen yritysten määrää. Tavoitteena on lisäksi lujittaa kuluttajayhdistystä, jonka myötävaikutuksella painostetaan muutoksiin ja valvontaan.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Ymmärrän täysin sen, että kaupan ja kehityksen alalla on laajempiakin kysymyksiä kuin yksistään reilu kauppa. Haluaisin kuitenkin kuulla komissiolta, että tuette erityisesti selkeiden perusteiden laatimista reilun kaupan takuujärjestelmien arvioimiseksi. Haluaisin myös, että pohditte keinoja, joilla parannetaan hinnoittelun avoimuutta, jotta kuluttajat voivat seurata, välittävätkö kaupat reilun kaupan palkkion eteenpäin, ja varmistua siitä, että kun he ostavat itselleen kymmenen punnan tai viidentoista euron tarjousmekon, se ei tapahdu tekstiilialan työntekijöiden ihmisarvoisen elämän kustannuksella.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Olen samaa mieltä arvoisan jäsenen ehdotuksesta. Mielestäni kuluttajille tiedottaminen ja kuluttajien valta ovat todellakin avainasemassa tässä asiassa. Reilun kaupan järjestelmä perustuu siihen, että kuluttajat ovat kuulleet köyhien tuottajien ongelmista ja haluavat tehdä asialle jotain. Voimme auttaa lähinnä siten, että annamme kuluttajille tarkkaa tietoa siitä, mitä on tarjolla, mutta pohdimme myös mahdollisuuksia tukea reilun kaupan liikettä, kun se esittää kohdennettuja pyyntöjä. Odotan innokkaana tällaisten pyyntöjen tarkastelua, kun pohdimme, mihin jatkotoimiin ryhdymme reilun kaupan liikkeen tukemiseksi seuraavina viikkoina ja kuukausina.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, reilu kauppa koskettaa paitsi tekstiilejä myös energia-alaa. Venäjän runsaasti energiaa kuluttaville teollisuudenaloille toimitetaan nykyään öljyä 8 dollarin tynnyrihintaan, ja kaasua on saatavana hyvin kilpailukykyiseen hintaan. Kun tämä pidetään mielessä, minkälaiset mahdollisuudet meidän omilla energiaa runsaasti kuluttavilla teollisuudenaloillamme on mielestänne säilyä hengissä ja miten tämä vaikuttaa mielestänne Venäjän liittymiseen Maailman kauppajärjestöön?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Esititte mielenkiintoisen kysymyksen, joka varmastikin ulottuu alkuperäisen kysymyksen soveltamisalaa paljon pidemmälle. Luultavasti se on jopa täysin sen soveltamisalan ulkopuolella. Se on kuitenkin mielenkiintoinen kysymys.

Mielestäni paras tapa parantaa, lujittaa ja syventää energian kysynnän ja toimituksen suhdetta Euroopan ja Venäjän välillä ja tehdä siitä entistä tyydyttävämpi, on ensinnäkin painostaa Venäjää hyväksymään muita, entistä avoimempia vapaata siirtoa koskevia toimintaperiaatteita, joita säännellään kansainvälisillä kauppasäännöillä. En näe mitään syytä, miksi energiatuotteisiin ei pitäisi soveltaa kansainvälisiä kauppasääntöjä samaan tapaan kuin kaikkiin muihinkin tuotteisiin. Katson kuitenkin myös, että paras tapa lujittaa Venäjän ja EU:n välistä energiasuhdetta on kytkeä se laajempiin kauppaneuvotteluihin ja -sopimuksiin, joiden tavoitteena on Venäjän ja eurooppalaisten talouksien yhdentyminen oikeudenmukaisten ja avointen markkinasääntöjen sekä sovittujen normien ja standardien mukaisesti.

Odotankin toiveikkaana, että tätä tavoitetta edistetään osana laajempia kauppaneuvotteluja, joiden toivon käynnistyvän Venäjän liityttyä WTO:hon.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, yksi reilun kaupan kehityksen monista esteistä on se, että muut maat pyrkivät satunnaisesti harjoittamaan tuotteiden polkumyyntiä Euroopassa alle kustannushinnan. Eräs esimerkki tällaisesta nähtiin hiljattain kenkien alalla. Kysymykseni ei koske sitä, miten oikea tai väärä kenkiä koskeva päätös on, vaan se koskee kyseisen päätöksen tekomenettelyä. Käsittääkseni 12 maata äänesti päätöstä vastaan, 9 puolesta ja 4 tyhjää. Arvoisa komission jäsen, voisitteko kommentoida tätä menettelyä?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen osoittaa mielestäni kysymyksellään haluavansa palata vapaaehtoisesti istuntosaliin osallistuakseen vielä keskiyöllä tai vähän keskiyön jälkeen keskusteluumme Muscardinin laatimasta parlamentin mietinnöstä, joka koskee kaupan suojakeinoja. Odotan todellakin toiveikkaana näkeväni hänet varhain huomenaamulla aiheesta käytävässä keskustelussa. Häntä ei valitettavasti ole merkitty luetteloon, joten hän haluaa epäilemättä olla paikalla kuulemassa ja seuraamassa keskustelua, jotta hän voi viedä kysymyksiä eteenpäin muulla tavoin.

Vastaan lyhyesti hänen kysymykseensä siten, että meidän tehtävämme komissiossa on pitää yllä sääntöjä riippumatta siitä, onko kyse WTO:n säännöistä vai EU:n omasta lainsäädännöstä. Meidän on tehtävä se puolueettomasti ja avoimesti, mutta kuten olen todennut aiemmin, olen vakaasti sitä mieltä, että niiden meistä, jotka uskovat vapaakauppaan, olisi aina tarvittaessa puolustettava reilua kauppaa. Tämä lähestymistapa näkyy myös vihreässä kirjassa, jossa tarkastellaan kaupan suojakeinojen käyttöä yhteisössä ja joka julkaistaan muutaman kuukauden kuluttua. Odotan innokkaana keskustelua hänen kanssaan ja hänen näkemyksiään ja panostaan vihreästä kirjasta käytävässä keskustelussa.

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 47 (H-0790/06)

Aihe: Maailmankauppaa koskevat neuvottelut

Voiko komissio antaa täyden ja kattavan selvityksen maailmankauppaa koskevien neuvottelujen tämänhetkisestä tilasta?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Annoin parlamentille 5. syyskuuta 2006 täydellisen ja kattavan lausunnon Dohan kehitysohjelman tilasta. Minun on valitettavasti todettava, ettei sen jälkeen ole saavutettu merkittävää edistystä. Neuvottelut ovat edelleen jäissä.

On kuitenkin tärkeää panna merkille, että sen jälkeen niin Riossa järjestetyssä G-20-maiden kokouksessa, jossa olin mukana, kuin Australiassa kokoontuneessa Cairns-ryhmässäkin, jossa olin edustettuna – ja nämä molemmat tilaisuudet järjestettiin syyskuussa – kaikki keskusteluihin osallistuneet avaintoimijat toistivat olevansa sitoutuneita neuvottelukierrokseen ja ilmaisivat halukkuutensa jatkaa neuvotteluja, heti kun poliittiset olosuhteet sen sallivat. Se ei kuitenkaan yksistään riitä Dohan kehitysohjelman saattamiseksi takaisin raiteilleen. Kaikkien osapuolten on osoitettava joustavuutta ja realismia ja esitettävä tarjouksia, jotka merkitsevät todellisia toimia kaikissa neuvottelukysymyksissä.

On vielä pieni mahdollisuus, että neuvotteluja jatketaan Yhdysvalloissa 7. marraskuuta järjestettävien virkakauden puolivälin vaalien ja vuoden 2007 alkukevään välisenä aikana, jolloin Yhdysvaltain kongressi alkaa käsitellä maataloutta koskevaa uutta lakiehdotusta.

Vierailin Washingtonissa syyskuun lopussa selvittääkseni Yhdysvaltain kantaa Dohan kehitysohjelmaan, tunnustellakseni Yhdysvaltain kongressin lähestymistapaa kysymyksessä ja selventääkseni omaa kantaamme. Tapasin hallinnon poliittisia päättäjiä, Capitol Hillin keskeisiä lainsäätäjiä sekä National Farm Bureau - ja National Association of Manufacturer -etujärjestöjen kaltaisia valitsijayhdistyksiä.

Yhdysvaltain poliittinen tilanne on vaikea. Rohkaistuin kuitenkin tavattuani hallinnon edustajia, sillä aistin, että he olivat aidosti halukkaita saattamaan neuvottelukierroksen päätökseen Bushin presidenttikaudella, vaikka se edellyttääkin huomattavan poliittisen pääoman käyttöä, jopa presidentin kauppasopimuksia koskevan neuvotteluvaltuutuksen (Trade Promotion Authority) laajentamista kongressissa.

Tulevina viikkoina meidän on siten selvennettävä poliittisia ehtoja neuvottelujen uudistamiseksi ja maaperän valmistelemiseksi tälle liikkeelle – joka kaipaa uusia tarjouksia. Tässä vaiheessa pakettineuvotteluja painopisteemme on edelleen vakaasti kehityskysymyksissä.

Jos Dohan kehitysohjelma epäonnistuu tai jos neuvottelut keskeytetään liian pitkäksi aikaa, vakaa arvioni on se, että kohtaamme vakavia taloudellisia ja poliittisia riskejä. Dohan kehitysohjelmalla on paljon tarjottavaa maataloustukien alentamisen, maatalous- ja teollisuustuotteiden tullitariffien alentamisen, parempien sääntöjen ja kehityksen näkökulmasta, ja jos neuvottelut epäonnistuvat, sen myötä hävitään paljon. Meidän ei pitäisi aliarvioida epäonnistumisen laajempia järjestelmällisiä vaikutuksia monenväliseen järjestelmään kokonaisuudessaan. Dohan kehitysohjelman pitäisi siten olla huomiomme keskipiste – ja näin onkin – ja EU on halukas ja valmis palaamaan WTO:n neuvottelupöytään heti, kun se on realistisesti mahdollista.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Olen usein todennut teille parlamentissa, että 5 prosenttia maailmankaupasta on maatalouskauppaa ja 95 prosentille kaupasta asetetaan esteitä näiden 5 prosentin takia reilua kauppaa koskevissa neuvotteluissa. Eikö ole jo aika poistaa nämä esteet? Arvoisa komission jäsen, eikö ole jo aika edetä maailmakaupan muun laajan sisällön kanssa ja käsitellä maataloutta erikseen?

Jos teette lisämyönnytyksiä unionin maatalouden osalta, rikotte sopimusta, jonka jäsenvaltiot ovat tehneet maataloustuista ja maataloudelle annettavasta avusta. Eikö siten ole aika käsitellä maailmankaupan muita laajoja kysymyksiä ja jättää maatalous syrjään?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) En hyväksy tätä näkökantaa, koska meillä on mielestäni selkeä velvollisuus ja objektiiviset syyt uudistaa maatalouskaupan rakenne neuvottelujen ja sopimusten pohjalta ja koska tämä mainitaan myös alkuperäisessä Dohan mandaatissa.

Olemme velvollisia toimimaan näin, sillä maatalouden rakenneuudistus on jäänyt jälkeen niistä asteittaisista muutoksista, joita on toteutettu kansainvälisen kauppajärjestelmän muilla aloilla ja joilla on ollut suotuisa ja hyödyllinen vaikutus teollisuustuotteisiin sovellettaviin tulleihin. Maatalousalalla on käytössä poikkeuksellisesti maataloustukijärjestelmä ja joissakin tapauksissa vientitukijärjestelmä, jotka ovat vääristäneet kauppaa merkittävästi.

EU:ssa toteuttamiemme uudistusten ansiosta olemme pääsemässä eroon maatalouden tukijärjestelmiemme kauppaa vääristävältä vaikutukselta. Tilanne on toinen varsinkin Yhdysvalloissa. Mielestäni on tärkeää, ettemme hylkää tätä neuvottelukierrosta ennen kuin olemme hyödyntäneet kaikki mahdollisuudet toteuttaa maataloustukien ja -kaupan vaiheittainen uudistus, joka hyödyttää suuresti kehitysmaita.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, oletteko huolissanne siitä, että lukuisat kahdenväliset kauppasopimukset – enkä tarkoita ainoastaan EU:n tekemiä kahdenvälisiä kauppasopimuksia – joiden määrä on kasvamassa edelleen, vaarantavat WTO:n neuvottelujen käynnistämisen uudelleen?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Mielestäni ne eivät muodosta uhkaa, mutta myönnän, että vaarana on toimintatarmon ja neuvotteluvalmiuksien hiipuminen. Eri maat ja neuvottelijat voivat aina tehdä eri valintoja sen osalta, minkä tyyppisen neuvottelumuodon ne asettava etusijalle – monenvälisen vai kahdenvälisen. Koska nyt käynnistyviä neuvottelujamme käydään pitkällä aikavälillä ja suunnittelemamme aloitteet ovat selkeästi jaksotettuja, olen kuitenkin täysin varma, etten aio sallia missään olosuhteissa sitä, että kahdenvälisiin kauppasopimuksiin tähtäävillä pyrkimyksillä heikennettäisiin omia neuvotteluponnistelujamme ja WTO:lle antamaamme sitoumusta tai vaarannettaisiin ne.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää yhden huomautuksen ja kysymyksen.

Kolmansien kauppakumppaneiden maatalousneuvotteluja koskevat itsepintaiset vaatimukset herättävät jatkuvasti hämmästystä siksi, että maataloustuotteiden maailmanlaajuinen kauppa on vähäistä.

Katsooko komission jäsen, että kasvavat taloudet ovat todellakin valmiita edistämään tätä neuvottelukierrosta teollisuustuotteita ja palveluja koskevilla perustavanlaatuisilla sitoumuksilla vai onko niiden tarkoituksena yksinkertaisesti kehitysmaiden yksipuolinen aseistariisunta?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Mielestäni on selvää, että kasvavat taloudet voivat selviytyä esittämistämme pyynnöistä taloudellisesti. Ne ovat ensinnäkin velvollisia vastaamaan oikeassa suhteessa ja yhteismitallisesti, sillä maailmankauppajärjestelmä ja siihen liittyvät neuvottelut perustuvat tähän periaatteeseen, ja toiseksi ne itse hyötyisivät siitä. Ne hyötyisivät teollisuudenalojensa vaiheittaisesta avaamisesta alentamalla järkevästi soveltamiaan teollisuustulleja. Puhun "sovelletuista" tulleista, sillä sidotut tullit alenevat. Monet kasvavat taloudet alentavat niitä jo itsenäisesti. Koko maailmantalous ja myös Euroopan unioni hyötyy epäilemättä tällaisista itsenäisistä tullinalennuksista, joita lujitetaan ratchet-vaikutuksella, jotta vapauttamista ei voida peruuttaa.

Mielestäni neuvottelukumppanimme ymmärtävät, että, toisin kuin taloustiede, politiikka edellyttää vastavuoroisuutta ja joustavuutta ja toimenpiteitä teollisuustuotteisiin sovellettavien tullien ja palvelujen alalla, jotta voimme osoittaa selvästi äänestäjillemme, että ne valtavat summat, jotka myönnämme tätä neuvottelukierrosta varten neuvottelujen saattamiseksi loppuun menestyksekkäästi, todellakin tuottavat tulosta.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 52 (H-0807/06)

Aihe: Euron käyttöönotto Ruotsissa

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa saadakseen Ruotsin vihdoinkin täyttämään sopimusperusteiset velvoitteensa ja ottamaan käyttöön euron?

Miten Ruotsin kielteinen esimerkki vaikuttaa Puolassa ja Tšekin tasavallassa käytäviin euron käyttöönottoa koskeviin keskusteluihin?

  Joaquín Almunia, komissio jäsen. (ES) Ruotsi on tällä hetkellä yksi niistä 11 jäsenvaltiosta, joihin sovelletaan poikkeusta yhtenäisvaluutan käyttöönoton osalta. Jäsenvaltiot, joihin sovelletaan poikkeusta, ovat velvollisia ottamaan käyttöön euron valuuttanaan, ja sitä varten niiden on pyrittävä täyttämään perustamissopimuksessa määrätyt lähentymiskriteerit. Perustamissopimuksessa ei kuitenkaan vahvisteta erikseen määräaikoja, johon mennessä jäsenvaltioiden on täytettävä tämä velvollisuus.

Vuoden 2004 lähentymiskertomuksessa komissio teki sen johtopäätöksen, että Ruotsi täytti hintojen vakautta koskevan kriteerin, julkisen talouden tilaa koskevan kriteerin sekä pitkäaikaisia korkoja koskevan lähentymiskriteerin. Samaisessa lähentymiskertomuksessa komissio päätyi kuitenkin toteamaan, ettei Ruotsi täyttänyt valuuttakurssia koskevaa kriteeriä, joka edellyttää, että kyseinen maa on pysynyt Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismissa vahvistettujen vaihteluvälien rajoissa ilman, että kurssiin on kohdistunut vakavia jännitteitä vähintään kahden vuoden ajan ennen arviointia.

Lisäksi komissio huomautti vuoden 2004 lähentymiskertomuksessa, ettei Ruotsin lainsäädäntö ollut kaikilta osin yhdenmukainen perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan kanssa. Tämän arvion perusteella komissio päätyi toteamaan, ettei ole tarvetta muuttaa Ruotsin asemaa jäsenvaltiona, johon sovelletaan poikkeusta tällä alalla.

Komissio ja Euroopan keskuspankki julkaisevat seuraavan lähestymiskertomuksen ennen tämän vuoden loppua perustamissopimuksen mukaisesti. Uudet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan euron käyttöön heti, kun ne täyttävät perustamissopimuksessa määrätyt kriteerit. Slovenia liittyy euroalueeseen 1. tammikuuta 2007. Kypros ja Malta haluavat liittyä 1. tammikuuta 2008 ja Slovakia 1. tammikuuta 2009, ja muut maat, jotka ovat aiemmin asettaneet erityisiä tavoitteita, ovat parhaillaan tarkistamassa niitä.

Kuten totesin vastaukseni alussa, lukuun ottamatta kahta valtiota, joihin sovelletaan vapauttavaa lauseketta – Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Tanskaa – muut Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön yhtenäisvaluuttaa, ja joita poikkeus koskee, ovat joka tapauksessa velvoitettuja ottamaan sen käyttöön ja toteuttamaan toimia kriteerien täyttämiseksi, mutta kriteerien täyttämiselle ei ole vahvistettu mitään määräaikaa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olisin tyytyväinen, jos saisin vielä tietoa kahdesta erityisestä asiasta.

Ensinnäkin haluaisin tietää, aikooko komissio ryhtyä oikeudellisiin toimiin, jos jäsenvaltio, kuten tässä tapauksessa Ruotsi, ei ota käyttöön euroa moneen vuoteen ilman, että siitä olisi määrätty perustamissopimuksessa, esimerkiksi viemällä asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, vai aikooko se antaa asian olla vielä seuraavat 20 vuotta.

Toiseksi haluaisin tietää, mitä tapahtuu Puolassa, Tšekissä ja Unkarissa. Onko mitään merkkejä siitä, että ne – etenkin Unkari – tekevät mitään?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Posselt, emme saa sekoittaa keskenään jäsenvaltioiden velvollisuutta valmistautua yhtenäisvaluutan käyttöönottoon ja toimenpiteitä, joihin komissio ja neuvosto voivat mahdollisesti ryhtyä – ja joihin ne ovat itse asiassa ryhtymässä – sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata perustamissopimuksen määräyksiä talousarvion kurinalaisuuden osalta, kuten Unkari ja muut jäsenvaltiot.

Yhtenäisvaluutan käyttöönottovalmistelut liittyvät talousarvion kurinalaisuuteen mutta myös valuuttakurssien vakauteen ja korkokehitykseen, joita koskevat päätökset tehdään markkinoilla jäsenvaltioiden taloudellisen tilanteen mukaisesti. Niihin liittyy myös oikeudellisia uudistuksia, joiden yhteydessä kyseessä olevan jäsenvaltion keskuspankin asema saatetaan yhdenmukaiseksi perustamissopimuksessa määrättyjen Euroopan keskuspankkijärjestelmää koskevien sääntöjen kanssa, ja ne liittyvät myös inflaation kehitykseen.

Yhtenäisvaluutan käyttöönottoa koskevien kriteerien täyttyminen on siten riippuvainen osittain jäsenvaltioiden hallitusten tai parlamenttien tekemistä poliittisista päätöksistä ja osittain tekijöistä, joihin jäsenvaltioilla ei aina ole valtaa. Tästä johtuu, että vaikka tulevaisuudessa olisikin teoreettisesti mahdollista soveltaa rikkomismenettelyjä valtioihin, jotka eivät tee valmisteluja, emme katso sen olevan tällä hetkellä sen enempää välttämätöntä kuin toivottavaakaan.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, jos Ruotsin kaltainen vauras ja taloudellisesti vakaa maa on kykenemätön ottamaan euron käyttöön, voin vain kyseenalaistaa euroaluetta koskevan hankkeen tulevaisuuden. On ilmeistä, että enemmistö euroalueen nykyisistä jäsenistä ei täytä yhtä tai useampaa Maastrichtin kriteereistä. Esimerkiksi Liettua jäi inflaatiota koskevasta kriteeristä 0,07 prosenttia.

Miten euroalue kehittyy näkemyksenne mukaan tulevaisuudessa? Joidenkin arvioiden mukaan euro häviää 15 vuoden kuluessa. Minkälaisiin ennalta ehkäiseviin toimiin meidän olisi ryhdyttävä?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Budreikaitė, en usko, että euron tulevaisuus olisi uhattuna. Ei suinkaan. Muutama vuosi sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 1999, ja viisi vuotta sen jälkeen, kun yli 300 miljoonaa ihmistä kantoi taskuissaan ensimmäisen kerran euron kolikoita ja seteleitä, eurosta on tullut todellisuutta, ja sen käyttäjät pitävät euroa menetyksenä.

Siksi mielestäni kyse ei ole siitä, onko eurolla tulevaisuutta vai ei, vaan kyse on siitä, kärsivätkö ne valtiot, jotka eivät tee asianmukaisia valmisteluja euron käyttöönottamiseksi, seurauksista tulevaisuudessa. Tämä on todellinen kysymys. Joka kerta kun otan yhteyttä sellaisten maiden viranomaisiin, joiden on määrä ottaa euro käyttöön tulevaisuudessa mutta jotka eivät vielä täytä perustamissopimuksessa vahvistettuja kriteerejä, kehotan heitä ottamaan käyttöön uskottavan ja tehokkaan strategian kriteerien täyttämiseksi ja yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi.

Olemme muutamien vuosien ajan saaneet nauttia rahoitusmarkkinoiden hyvästä likviditeetistä, korot ovat alhaiset ja muistot Euroopan rahoituskriiseistä ja epävakaista valuuttakursseista ovat haalenemassa. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että ennen euron käyttöönottoa kohtaamamme tilanteet eivät toistu tulevaisuudessa. Toivokaamme, ettei näin käy, mutta se on mahdollista. Olemme nähneet, miten 311 miljoonaa eurooppalaista on saanut nauttia yhteisvaluutan eduista, ja olemme myös nähneet, miten kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot nauttivat 12 jäsenvaltion käyttöönottaman yhtenäisvaluutan mukanaan tuomista eduista.

Siksi on enemmän kuin perusteltua saada ne jäsenvaltiot, joiden on vielä otettava euro käyttöön, vakuuttuneiksi siitä, että niiden on tehtävä valmisteluja ja talouspoliittisia päätöksiä, jotta ne täyttävät nämä kriteerit ja vahvistavat valuuttaa, joka seitsemän vuotta sen syntymän jälkeen on jo maailman toiseksi suurin valuutta.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Ruotsin kansalaisten selvä enemmistö torjui kansanäänestyksessä osallistumisen talous- ja rahaliittoon. Jäsen Posselt haluaa jyrätä kansanäänestyksen tuloksen. Se olisi vastoin demokraattista maailmankatsomusta. Se, että olemme jääneet yhtenäisvaluutan ulkopuolelle, ei ole aiheuttanut vahinkoa Ruotsin taloudelle.

Pyydän komission jäsentä toteamaan, että hän tukee täysimääräisesti Ruotsin kansanäänestyksen tulosta ja torjuu jäsen Posseltin valitettavan ja epädemokraattisen maailmankatsomuksen.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Goudin, olen täysin tietoinen siitä, että Ruotsissa järjestettiin kansanäänestys vuonna 2003. Olen täysin tietoinen sen tuloksesta. Tulos oli valitettavasti kielteinen, mutta kaikkien parlamentin jäsenten tavoin arvoisa jäsenkin tietänee, että kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava perustamissopimusta, ja vaikka kansanäänestys aiheuttaakin ilmeisiä poliittisia vaikeuksia perustamissopimuksen noudattamisen osalta, siinä määrätyt velvoitteet pysyvät kuitenkin voimassa.

  Puhemies. Seuraavana on

Justas Vincas Paleckisin kysymys nro 53 (H-0823/06)

Aihe: Euroalueeseen liittyminen

Kuten tiedetään, Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneet uudet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet liittymään Euroopan rahaliittoon. Viime vuonna huomattiin, että yhä useampi uusi jäsenvaltio siirtää liittymistä kauemmaksi ja kauemmaksi – usein ne eivät edes aseta tavoitetta siitä, milloin niiden pitäisi täyttää lähentymiskriteerit. Koska uusien jäsenvaltioiden talouselämä kehittyy nopeasti, on vaikea kiistää, että tiettyjä lähentymiskriteereissä määritettyjä edellytyksiä (esimerkiksi inflaatio) ei kyetä noudattamaan ennen kuin pitkän ajan kuluttua. On epätodennäköistä, että tällaisessa tilanteessa tarvitaan inflaation vähentämiseksi ehdottomia keinotekoisia toimia, jotka häiritsisivät taloudellisia prosesseja.

Euroalueeseen liittymistä haluavat valtiot pitävät korkeassa arvossa komission järjestämiä kuulemisia, jotka auttavat EU:n jäsenvaltioita saavuttamaan rahaliiton liittymiskriteerit vähän nopeammin, ilman että siitä aiheutuu vahinkoa näissä maissa käynnissä oleville taloudellisille kehityskuluille. Mitä lisätoimia komissio aikoo toteuttaa kuulemisten ohella, nyt kun vaikuttaa yhä selvemmältä, että tietyt uudet jäsenvaltiot kykenevät eri syistä täyttämään euroalueen liittymiskriteerit vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa, jos niitä sovelletaan tiukasti? Miten komissio näkee euroalueen laajentumisen ajan mittaan? Miten se reagoisi, jos jotkin uudet jäsenvaltiot yrittäisivät lykätä euron käyttöönottoa vuoden 2013 jälkeen?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Paleckis, kun unioniin liittyneet 10 jäsenvaltiota allekirjoittivat toukokuussa 2004 liittymissopimuksen, ne sitoutuivat ottamaan euron käyttöön heti, kun ne täyttävät vaaditut ehdot. Näiden maiden ja Ruotsin – josta juuri keskustelimme – odotetaan panevan täytäntöön toimia, joilla varmistetaan näiden ehtojen täyttyminen. Kuten totesin edellisessä vastauksessani, liittymissopimuksessa ei kuitenkaan aseteta määräaikoja ehtojen täyttämiselle.

Monet uusista jäsenvaltioista ovat hyväksyneet tavoitepäivämääriä ja toimintastrategioita euron käyttöönottamiseksi ja osoittaneet näin konkreettisesti poliittisen sitoumuksensa omaksumalla vakaan lähentymispolitiikan.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa näiden politiikkojen täytäntöönpanosta, ja vakauttamispolitiikkojen soveltamisella edistetään laajempaa tavoitetta kuin vain yhtenäisvaluutan käyttöönoton edellyttämien lähentymiskriteerien täyttymistä. Nämä politiikat ovat tarpeen myös korkean ja kestävän kasvun turvaamiseksi sekä rahoitusalan vakauden varmistamiseksi keskipitkällä aikavälillä.

Vaikka komissio tukeekin niiden jäsenvaltioiden toimia, joihin sovelletaan poikkeusta euroalueeseen liittymisen osalta, on mahdotonta ennustaa, missä aikataulussa euroalue laajenee. Komissio katsoo, että kestävän lähentymisen korkean tason saavuttaminen perustamissopimuksen mukaisesti on välttämätön ehto sille, että euron käyttöönotosta tulee menestys sekä euroalueen nykyisten jäsenten että tulevien jäsenten keskuudessa.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Kiitän komission jäsentä hänen kattavasta vastauksestaan. Vierailitte hiljattain Liettuassa, jolla on ollut epäonnisia kokemuksia euron käyttöönotossa, sillä sen inflaatioaste oli 0,07 prosenttia tavoitetason yläpuolella. Olisiko mielestänne parempi, jos Liettua suunnittelisi tulevaisuudessa liittymistä euroalueeseen yksin vaiko kahden muun Baltian maan – Latvian ja Viron – seurassa?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Paleckis, kun Liettua pyysi samaan aikaan Slovenian kanssa kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla komissiota ja Euroopan keskuspankkia antamaan lausunnon siitä, missä määrin ne täyttävät perustamissopimuksessa vahvistetut, rahaliiton jäsenyyttä koskevat liittymisehdot, komission vastaus, jolle neuvosto antoi myöhemmin tukensa, oli Liettuan tapauksessa valitettavasti kielteinen ja Slovenian tapauksessa myönteinen. Liettuan tapauksessa vastaus oli kielteinen, sillä tuolloin kyseinen maa ei täyttänyt inflaatiota koskevaa kriteeriä.

Puhuitte erosta, joka vallitsi tiettynä aikana Liettuan 12 viime kuukauden keskimääräisen inflaatioasteen ja sen viitearvon välillä, joka on laskettu Maastrichtin sopimuksen pöytäkirjan mukaisesti ja joka koskee euroalueeseen liittyvän uuden jäsenen suurinta sallittua inflaatioastetta. On totta, että ero oli tuolloin hyvin pieni, alle 0,1 prosenttia. Nyt muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Eurostatin julkaisemat, syyskuun inflaatiota koskevat uusimmat tiedot ovat saatavana, Liettuan 12 viime kuukauden keskimääräinen inflaatioaste poikkeaa viitearvosta 0,7 prosenttia. Luku on seitsenkertaistunut vain muutaman kuukauden aikana.

Kuten totesin Italian viranomaisille maassa viimeksi vieraillessani, nyt ei ole tärkeää keskustella pienestä erosta menneisyydessä. Mielestäni tärkeää ei ole myöskään keskustella ensisijaisesti liittymisen ajankohdasta tai ehdoista. Liettuan osalta, ja muidenkin sellaisten maiden osalta, jotka haluavat liittyä euroalueeseen mahdollisimman pian, on tällä hetkellä tärkeää päättää, mikä talousstrategia ja mitä toimenpiteitä on otettava käyttöön ja pantava täytäntöön johdonmukaisen talouspoliittisen strategian puitteissa, jotta perustamissopimuksen kriteerit täyttyvät.

Koska Liettuan keskimääräinen inflaatioaste poikkeaa yhä enenevästi suurimmasta sallitusta viitearvosta, joka on tällä hetkellä 2,8 prosenttia, kehotin Liettuan viranomaisia määrittämään tällaisen strategian ja ehdotin jälleen kerran, että Euroopan komissio voisi tehdä yhteistyötä kyseisen jäsenvaltion viranomaisten kanssa parhaan strategian, kaikkein tehokkaimman strategian etsinnässä ja inflaation saamiseksi hallintaan, ilman että vaarannetaan Liettuan erinomainen talouskasvu tai ne upeat tulokset, jotka Liettuan talous on saavuttanut monissa muissa kysymyksissä.

Mielestäni kyse ei ole yksistään Euroopan komission asenteesta vaan myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden asenteesta, jotka haluavat, että Liettua täyttää ehdot mahdollisimman pian ja että siitä tulee euroalueen uusi jäsen, samaan tapaan kuin Sloveniasta 1. tammikuuta. On sitäkin parempi, jos Liettuan seurassa liittyy muita jäsenvaltioita, muut Baltian maat. Emme kuitenkaan voi muuttaa ehtoja, joiden nojalla arvioidaan, täyttyvätkö perustamissopimuksen ehdot vai eivät, vaikka kuinka haluaisimme, että kyseisten ehtojen täyttymistä koskeva arviomme olisi myönteinen.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, mainitsitte, että Slovenia liittyy euroalueeseen 1. tammikuuta 2007, Malta ja Kypros vuonna 2008 ja Slovakia vuonna 2009. Ehdotitteko hiljattaisella Liettuan vierailullanne selkeää ajankohtaa, jolloin Liettua voisi liittyä euroalueeseen? Entä oletteko jo saanut hallitukselta toimintasuunnitelman, johon sisältyy myös korruption vastaisia toimia?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Ainoa tarkka päivämäärä on Sloveniaan sovellettava 1. tammikuuta 2007, vaikka Eurooppa-neuvosto kannattikin kesäkuussa komission ehdotusta ja Ecofin-neuvosto vahvisti, että Liettua täyttää lähes kaikki euroalueeseen liittymistä koskevat ehdot.

Totesin vastauksessani, että Kypros ja Malta haluavat liittyä euroalueen jäseniksi 1. tammikuuta 2008, mutta kriteerien täyttymistä koskeva analyysi ja arvio ovat vielä tekemättä. Totesin myös vastauksessani, että Slovakia haluaa liittyä euroalueen jäseneksi 1. tammikuuta 2009, ja meidän on aikanaan arvioitava, täyttääkö se liittymisehdot.

Seuraavassa lähentymiskertomuksessamme, jonka komissio hyväksyy ja joka esitellään Euroopan parlamentille joulukuussa, arvioimme, missä määrin ne maat, joihin sovelletaan poikkeusta, täyttävät tällä hetkellä liittymisehdot. Kyseessä olevan jäsenvaltion on joka tapauksessa täytettävä ehdot ennen sitä päivää, jona se haluaa liittyä euroalueeseen.

Liettuan viranomaisilla oli tavoitepäivämäärä, ja nyt niiden on asetettava uusi päivämäärä. Kun vierailin Liettuassa syyskuussa, tällaisesta päivämäärästä ei ollut vielä päätetty. Minun tietääkseni päivämäärää ei ole vahvistettu myöskään vierailuni jälkeen.

Olen kehottanut Liettuan viranomaisia ja vastaavassa tilanteessa olevien muiden maiden viranomaisia laatimaan strategian ennen kyseistä päivää, sillä jos strategiaa ei ole, asetettuja päivämääriä on muutettava ajan kuluessa. Päivämäärää koskeva päätös ei nimittäin itsessään riitä täyttämään vaadittuja kriteerejä.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kannatan täysin sitä, mitä totesitte hakijavaltioihin sovellettavien lähentymiskriteerien täyttymisestä. Oletteko kuitenkin samaa mieltä siitä, että niiden on hyvin turhauttavaa ponnistella kriteerien täyttämiseksi ja nähdä samalla, miten euroalueeseen kuuluvat nykyiset jäsenvaltiot rikkovat järjestelmällisesti velvollisuuksiaan? Tiedän, että olette ottanut tämän aiheen esille neuvostossa. Miten aiotte jatkossa varmistaa, että euroalueeseen kuuluvat nykyiset jäsenvaltiot täyttävät niitä koskevat oikeudelliset vaatimukset?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Martin, ymmärrän, että maat, jotka ovat hakeneet yhtenäisvaluutan käyttöönottoa ja joita ei hyväksytä jäseniksi, koska ne eivät täytä esimerkiksi inflaatiota koskevia kriteerejä, ovat turhautuneita havaitessaan, miten tietyt vuodesta 1999 tai 2001 euroalueeseen kuuluneet jäsenvaltiot ovat edelleen jäseniä, vaikka ne eivät täytä inflaatiota tai budjettivajetta taikka velan määrää koskevia kriteerejä.

Jäsenvaltioihin, jotka eivät täytä talousarvion kurinalaisuutta – julkisen talouden vajetta ja velkaa – koskevia kriteerejä, sovelletaan perustamissopimuksessa määrättyjä välineitä, nimittäin vakaus- ja kasvusopimuksen mekanismeja. Minun on todettava niille henkilöille, joiden mielestä uusi vakaussopimus on jatkossa tehoton ja kohtuuttoman joustava, että sopimusta sovelletaan nyt kurinalaisesti ja täysimääräisesti. Sen jälkeen kun uusi sopimus tuli voimaan, neuvostossa ei ole vallinnut minkäänlaista erimielisyyttä siitä, hyväksytäänkö komission ehdotukset ja kannatetaanko niitä, eikä euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden kesken ole esitetty yhtään ainoaa valitusta tarpeesta noudattaa neuvoston komission ehdotuksesta esittämiä, talousarvion kurinalaisuuden palauttamiseen tähtääviä suosituksia. Euroalueen ulkopuolella tällaisia valituksia on esitetty, mutta ei euroalueen sisällä.

Muutamien euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden inflaatioaste on kuitenkin ollut edellä mainitsemani 2,8 prosentin viitearvon yläpuolella. Käytössä ei ole minkäänlaisia välineitä, joita voitaisiin soveltaa euroalueeseen kuuluvaan jäsenvaltioon, jos sen inflaatioaste on viitearvoa korkeampi. On olemassa yksi hyvin voimakas väline, mutta se ei ole sen enempää komission tai parlamentin kuin neuvostonkaan käsissä. Tarkoitan tällä markkinavälinettä. Tällaisten jäsenvaltioiden kilpailukyky on nimittäin heikkenemässä, ja niiden kansalaiset ja yritykset kärsivät heikentyneen kilpailukyvyn seurauksista, eikä kilpailukykyä luonnollisestikaan voida enää palauttaa mukauttamalla valuuttakursseja, koska nämä jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yhtenäisvaluutan.

  Puhemies. Seuraavana on

Gay Mitchellin kysymys nro 54 (H-0846/06)

Aihe: Laajentumisen vaikutus euroalueeseen

Voiko komissio ilmoittaa, miten se uskoo ensi vuonna tapahtuvan Bulgarian ja Romanian liittymisen Euroopan unioniin vaikuttavan euroalueeseen?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Mitchell, komissio ei odota, että Bulgarian ja Romanian liittymisellä Euroopan unioniin on välittömiä vaikutuksia euroalueen kokoonpanoon.

Kun kyseiset maat ovat liittyneet unioniin 1. tammikuuta, ne osallistuvat talous- ja rahaliittoon jäsenvaltioina tietyin poikkeuksin, ja ne osallistuvat täysimääräisesti talouspolitiikkojen monenväliseen valvontaan, kuten perustamissopimuksessa määrätään, aivan kuten nekin unionin jäsenvaltiot, jotka eivät kuulu euroalueeseen.

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen Bulgarian ja Romanian on tehtävä työtä täyttääkseen lähentymiskriteerit ja voidakseen tulevaisuudessa ottaa euron käyttöön, koska ne eivät ole euroalueen jäseniä eikä niihin sovelleta ulkopuolelle jättäytymistä koskevaa lauseketta. En näe sillä olevan välittömiä vaikutuksia euroalueeseen kuuluviin muihin jäsenvaltioihin, lukuun ottamatta sitä erittäin myönteistä seikkaa, että unionilla on kaksi uutta jäsenvaltiota.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Kiitos, että otitte tämän kysymyksin esille. Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että euro on taannut hinnoittelun avoimuuden ja helpottanut matkustamista, ja yhteinen raha on ennen kaikkea vahvistanut eurooppalaisten yhteishenkeä paremmin kuin mikään muu yhteinen toiminta. Tätä on pidettävä myönteisenä asiana.

EU:n talous näyttää ymmärtääkseni heikentyvän, mutta talouden odotetaan yhä kasvavan 2,5 prosenttia vuonna 2006. Tämä on suurin kasvuprosentti vuoden 2000 jälkeen, ja sille on annettava tunnustusta. Maailmanlaajuinen kasvu ja kohonneet korkotasot saattavat kuitenkin estää EU:n talouskasvun. Voiko komission jäsen kertoa parlamentille, odottaako hän muita muutoksia talouskasvuun lähestyvän laajentumisen jälkeen, sekä selostaa niiden vaikutuksia?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa jäsen Mitchell, on totta, että euroalueen ja koko Euroopan unionin talouden odotetaan kasvavan vuonna 2006, ja näemme, miten talous alkaa selvästi elpyä. Talouden elpymisestä huolimatta jotkin kasvuluvut ovat kuitenkin edelleen alhaisempia kuin ne, joita odotettiin, kun talous- ja rahaliiton kolmas vaihe käynnistyi. Lisäksi on ihmisiä, jotka yrittävät kytkeä – maailmantalouden muihin alueisiin verrattuna – hitaan kasvun ja yhtenäisvaluutan tai itse talous- ja rahaliiton jossain määrin toisiinsa.

Mielestäni kaikkein tarkimmissa analyyseissä, ei pelkästään komission toteuttamissa analyyseissä vaan myös muiden Euroopan unionin ulkopuolisten laitosten suorittamissa analyyseissä, tullaan meidän tavoin siihen tulokseen, että EU:ssa ja erityisesti euroalueen kaikkein merkittävimmissä talouksissa kasvun esteet ovat periaatteessa pohjimmiltaan rakenteellisia. Näin ollen meidän on korostettava, paitsi toimintasääntöjen tai talousarvion kurinalaisuutta koskevien sääntöjen noudattamista tai Euroopan keskuspankin riippumattomuutta talous- ja rahaliiton muokkaamisessa, myös rakenteellisia kasvupolitiikkoja, joita kutsumme omalla erityiskielellämme Lissabonin strategiaan liittyviksi politiikoiksi. Näyttää siltä, että taloutemme tarvitsee vakauteen tähtäävien terveiden makrotaloudellisten politiikkojen ja kunnianhimoisten rakenneuudistuspolitiikkojen yhdistelmää.

Tästä näkökulmasta laajentuminen, kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen Euroopan unioniin toukokuussa 2004, on ollut kannustin, houkutin ja myönteinen yllyke kaikille EU:n talouksille. Muutama kuukausi sitten, toukokuussa 2006, samaan aikaan kun vietimme kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen kaksivuotisjuhlaa, komissio julkaisi minun vastuualueelleni kuuluvan tiedonannon laajentumisen taloudellisista vaikutuksista. Meidän arviomme laajentumisen taloudellisista vaikutuksista on ollut erittäin myönteinen. Se on erittäin myönteinen sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille, 15 jäsenvaltion unionille, koska muun muassa uusien jäsenvaltioiden valmius toteuttaa rakenneuudistuksia ja tehdä tarvittavia rakennemuutoksia on parantunut. On totta, että niiden lähtötilanne on muita huonompi. Ne ovat myös osoittaneet dynaamisuutta ja harjoittaneet myönteistä painostusta, mikä myös rohkaisee aiemman 15 jäsenvaltion unionin talouksia nopeuttamaan rakennepolitiikkojen toteuttamista.

Itse asiassa uskon, että jotkin kasvun parantamiseen tähtäävien rakenneuudistusten myönteisistä vaikutuksista voivat tulla esille elpymisvaiheen aikana. On vielä liian aikaista päätellä, missä määrin tämän vuoden kahden ensimmäisen neljänneksen aikana havaittu tuottavuuden parantuminen johtuu yksinomaan suhdanteista. Euroopan keskuspankilla on tapana laskea viimeisten neljännesten aikana tapahtunut tuottavuuden kasvu lähes täysin taloussuhdanteiden ansioksi, mutta mielestäni on merkkejä siitä, että myös viime vuosina toteutetut rakenneuudistukset, joiden vauhti on kasvamassa laajentumisen myönteisten vaikutusten ansiosta, vaikuttavat myönteisesti tuottavuuden parantumiseen.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Komission kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.15 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONYSZKIEWICZ

(1) EUVL L 46, 17.2.2004, s.1.

17. Nuorisotoimintaohjelma (Youth in Action) 2007–2013 (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0341/2006) neuvoston yhteisestä kannasta parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) perustamisesta ajanjaksoksi 2007–2013 (06236/3/2006 C6-0273/2006 2004/0152(COD)) (Esittelijä: Gröner).

  Lissy Gröner (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tähän täysistuntoon osallistuvien parlamentin jäsenten lukumäärä ei todellakaan ilmennä kysymyksen tärkeyttä, sillä ajanjaksolle 2007–2013 suunniteltu Youth in Action -nuorisotoimintaohjelma on todellinen merkkipaalu nuorten eurooppalaisten kannalta. Haluan kiittää komissiota ja neuvostoa erittäin rakentavasta yhteistyöstä.

Ensimmäisessä käsittelyvaiheessa laadittiin 58 tarkistusta, joista suurin osa päätyi luonnokseen. Epävirallisten neuvottelujen tuloksena olemme nyt saavuttamassa yhteisen kannan, jonka voimme hyväksyä ja josta voimme päästä sopimukseen toisessa käsittelyssä.

Euroopan unionin suurimpana huolenaiheena ovat 15–18-vuotiaat nuoret, joita on yhteensä noin 170 miljoonaa. Kaikki kolme toimielintä työskentelevät nuorten kanssa ja heidän etujensa puolesta pyrkien löytämään ratkaisun, jonka myötä Euroopan unionista tulee osa nuorten maailmaa ja jonka avulla voidaan vähentää ohjelman byrokraattisuutta ja parantaa heikossa asemassa olevien nuorten mahdollisuuksia hyötyä ohjelmasta.

Ohjelmaa laatiessamme olemme pitäneet mielessä useita yleisiä tavoitteita. Ensimmäinen näistä on kansalaisuuden edistäminen. Tavoitteenamme on, että nuorten olisi aiempaa helpompi työskennellä yhdessä yhteiskunnan jäseninä. Samalla haluamme tarjota heille tilaisuuden Euroopan tason yhteistyöhön, jonka myötä he voivat päästä eroon vaaleja koskevasta välinpitämättömyydestään ja kiinnostua politiikasta.

Toisena tavoitteena on nuorten solidaarisuuden ja suvaitsevaisuuden edistäminen, jota pidämme erityisenä keinona kehittää Euroopan unionin sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sen myötä nuoret voisivat kehittää yhdessä uusia elämäntyylejä ja yhteiselon malleja.

Haluamme edistää nuorten keskinäistä ymmärrystä ja Euroopan unionissa vaalittavaa monikulttuurisuuden rikkautta. Haluamme myös parantaa nuorisojärjestöjen ja nuorten ylläpitämien kansalaisjärjestöjen tukijärjestelmiä sekä nuorten välistä yhteenkuuluvuutta jopa yli Euroopan unionin rajojen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olemme neuvotelleet 885 miljoonan euron määrärahat.

Esittelijänä olen ehdottanut vähimmäisrahoituksen myöntämistä seuraaville viidelle toimelle. Käytettävissä olevasta rahoituksesta 30 prosenttia osoitetaan perinteiselle Nuorten Eurooppa -nuorisovaihdolle.

Eurooppalainen vapaaehtoistyö -toimen tavoitteena on mahdollistaa 2–12 kuukautta kestävä voittoa tavoittelematon toiminta muun kuin oman kotimaan yleiseksi hyödyksi. Tälle hankkeelle myönnetään 23 prosenttia rahoituksesta.

Nuorten maailma on uusi hanke, jolla kannustetaan ymmärtämään toisia ihmisiä avoimuuden hengessä. Tämä on hyvin tärkeää useilla tasoilla, ja toimeen kohdennetaan 6 prosenttia kokonaisrahoituksesta.

Nuorten tukijärjestelmät saavat vähintään 15 prosenttia rahoituksesta. Nämä määrärahat kattavat Euroopan nuorisofoorumin sekä tällä alalla toimivien nuorisojärjestöjen ja aktiivisten toimijoiden muodostaman verkoston, jota nuorisofoorumi tukee.

Rahoituksesta 4 prosenttia aiotaan kohdentaa eurooppalaisen yhteistyön tukemiseen nuorten keskuudessa. Tuen myötä 76 prosenttia aloista jaoteltaisiin ja komission aktiivinen osallistuminen tarvittavien alojen toimintaan olisi mahdollista toteuttaa nykyistä joustavammin.

Haasteiden tunnustaminen on oikea lähestymistapa. Meillä on rahoitus Euroopan nuorisoviikko -erityishankkeen tukemiseen, ja haluamme herättää henkiin eurooppalaisen nuorisosopimuksen, jonka neuvosto solmi vuonna 2005.

On mahdotonta hyväksyä, että seuraamme toimettomina vierestä, kun sekasorto leviää nuorison keskuuteen eikä Euroopan unionin nuorilla ole työtä eikä tulevaisuudennäkymiä. Meidän on varmistettava, että nuorilla on jotakin, mitä odottaa. Haluammekin, että jäsenvaltiot antavat näille hankkeille täyden tukensa, sillä emme voi ratkaista ongelmaa omin voimin.

Tämän vuoksi vetoan jäsenvaltioihin, että ne kävisivät asiaan käsiksi. Suosittelen, että parlamentti yhtyy saavuttamaamme kompromissiin ja hyväksyy yhteisen kannan sellaisenaan.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olemme harvoista asioista näin yksimielisiä. Haluan kiittää niitä, jotka ovat tehneet tämän mahdolliseksi, sillä asia ei ole itsestäänselvyys. Olen varma, että tämän yhteisymmärryksen myötä voimme tulevien viikkojen kuluessa hyväksyä nuorisotoimintaohjelman tämän oikeudellisen käsitteen täydessä merkityksessä. Osoitan erityiset kiitokseni ohjelman esittelijälle Grönerille sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle, joka on menettelyn aikana käsitellyt asioita erittäin rakentavasti. Kiitän valiokuntaa ja sen puheenjohtajaa Sifunakisia tuesta.

Tämän yhteisymmärryksen ja asiassa saavuttamamme edistyksen myötä nykyinen ja seuraava nuorisotoimintaohjelma voivat muodostaa saumattoman jatkumon. Tilanne eroaa huomattavasti edellisestä vastaavasta tilanteesta seitsemän vuotta sitten, jolloin nuorisotoimintaohjelma keskeytyi useiden kuukausien ajaksi.

Uusi ohjelma on osittainen mutta tärkeä reaktio Euroopan unionin tärkeisiin painopisteisiin, joita ovat kansalaisuus, kasvu ja rauha. Ohjelman myötä nuoret eurooppalaiset voivat ensinnäkin vakiinnuttaa asemansa moniarvoisten yhteiskuntien kannustavina, vastuullisina ja aktiivisina kansalaisina. Nuorten aiempaa laajempi osallistuminen paikallisten, kansallisten ja eurooppalaisten yhteisöjen toimintaan sekä aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ovat merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Myös nuorten tietoisuutta kuulumisesta Euroopan unioniin on lisättävä ja heidän käsitystään Euroopan kansalaisuudesta on kehitettävä.

Toiseksi on yhtä tärkeää vastata nuorten pyrkimyksiin tarjoamalla heille mahdollisuus täydentää koulutustaan epävirallisella tasolla. Epävirallinen koulutustoiminta ansaitsee Euroopan unionin tukea ja tunnustusta, sillä se edistää Euroopan unionin kasvua. Tämän vuoksi olen erittäin tyytyväinen, että vapaaehtoispalveluille annetaan entistä enemmän liikkumavaraa Euroopan unionissa.

Viimeisenä tärkeänä tekijänä mainitsen nuorten halun kehittää eurooppalaisten ja koko muun maailman nuorten välisiä suhteita. Nuorten kiinnostus yhteisymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja avoimuutta kohtaan on merkittävä maailmanrauhaa edistävä tekijä.

Edistyminen tätä ohjelmaa koskevissa neuvotteluissa riippui viime toukokuussa tehdystä rahoitusnäkymiä koskevasta sopimuksesta. Sen jälkeen, kun budjettikehys ja nykyhintatasolla 885 miljoonan euron kohdentaminen nuorisotoimintaohjelmaan hyväksyttiin, toimielimet ovat osoittaneet kykynsä toimia nopeasti ja rakentavasti, jotta uusi ohjelma voidaan hyväksyä ilman lisäviivytyksiä. Tämän myötä Euroopan unionin toimielimet välittävät tänään nuorille hyvin voimakkaan viestin.

  Rolf Berend, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhteistä kantaa koskevaan suositukseen sisältyy lukuisia tarkistuksia, joita tämä parlamentti esitti ensimmäisessä käsittelyssä.

Jäsen Gröner mainitsi juuri, että kauden 2007–2013 määrärahoista myönnetään nuorisotoimintaohjelmalle 885 miljoonan euron rahoitus samaa ajanjaksoa koskevan, toimielintenvälisen rahoitusnäkymistä tehdyn sopimuksen perusteella. Tästä huolimatta haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että komission alkuperäisessä ehdotuksessa kaavailema summa oli 913 miljoonaa euroa. Parlamentti vaati summan kasvattamista 1,1 miljardiin euroon, mutta yhteisessä kannassamme olemme nyt päätyneet 885 miljoonaan euroon. Vaikkei summa kenties vastaakaan tavoitettamme, se tuo silti varmuutta tulevia vuosia koskeviin suunnitelmiin. On myönteistä, että voimme hyväksyä kannan tässä muodossa tänään tai huomenna.

Nuorisotoimintaohjelma (Youth in Action) on suunnattu pääosin 15–28-vuotiaille nuorille, mutta muutamat hankkeet ovat avoimia myös 13- ja 30-vuotiaille. Ryhmäni on tyytyväinen, että parlamentti on oma-aloitteisesti pyrkinyt korostamaan yhteisen kannan tärkeimpiä näkökohtia. Näihin lukeutuvat esimerkiksi nuorten osallistuminen demokratiaan, ihmisarvon, ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden kaltaisten perusarvojen edistäminen, osallistujien suojaaminen asianmukaisilla vakuutuksilla – tämä on erittäin tärkeä näkökohta – Euroopan nuorisoviikot, nuorten seminaarit ja johdetut vuoropuhelut sekä Euroopan unionin ja sitä ympäröivien maiden nuorten väliset vaihto-ohjelmat. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon Euroopan nuorisofoorumin tukeminen 2 miljoonalla eurolla.

Kiitän jäsen Gröneriä ja samalla haluan esittää toiveemme siitä, että neuvoston yhteinen kanta saa huomenna tässä parlamentissa laajan kannatuksen sellaisenaan.

  Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aikana, jona keskustelumme keskittyy 2000-luvun väestötieteellisiin haasteisiin, ranskalaisnuorten mellakointiin sekä kansallismielisten puolueiden lisääntyvään kannatukseen, on äärimmäisen tärkeää, että nuoret pyrkivät ymmärtämään muita kulttuureja ja maailmankatsomuksia ja luovat siten edellytyksen solidaarisuuden lisäämiselle Euroopan unionissa.

Mahdollisuus saada hyödyllisiä kokemuksia kansainvälisestä vuoropuhelusta on erityisen tärkeä niiden nuorten kannalta, joiden liikkuvuus ei lisäänny tai ei voi lisääntyä Erasmus-, Comenius- tai Leonardo-ohjelmien tai vastaavien ohjelmien kautta. Tässä suhteessa on syytä tunnustaa aiempaa laajemmin epävirallisen koulutuksen asema ja merkitys. Olen varma, että asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen nuorisotoimintaohjelman yhteydessä on oikea ratkaisu, sillä ohjelmalla edistetään nuorisovaihtoa ja nuorisoaloitteita. Meidän on myös kutsuttava Euroopan nuorisofoorumi esittelemään säännöllisesti toimintaansa valiokunnalle. Näin kaikki parlamentin jäsenet voivat ottaa oppia foorumin arvokkaasta työstä ja hyötyä sen tuloksista.

Nuorisojärjestöjen kanssa käydyissä keskusteluissa nostettiin esiin suuri joukko ongelmia. Näihin lukeutuivat esimerkiksi poikkeavat menettelyt viisumikysymyksissä ja se, ettei poikkeusten syitä pohdita tarpeeksi. Vaadinkin nuorten suurempaa osallistumista asiaan.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Suhtaudun myönteisesti jäsen Grönerin mietintöön ja yhteiseen kantaan, josta olemme päässeet sopimukseen. Olen iloinen siitä, että Euroopan unionia ympäröivien maiden – Venäjän, Ukrainan ja Pohjois-Kaukasuksen valtioiden – nuoret hyötyvät uudesta ohjelmasta niinkin pian kuin ensi vuonna.

Euroopan unionin jäsenyys vaikuttaa myönteisesti useisiin elämän osa-alueisiin jäsenvaltioissa. Nuoret nykyisine ja tulevine haasteineen eivät muodosta poikkeusta tähän. Euroopan unionissa asuvat 75 miljoonaa nuorta ovat monessa suhteessa onnekkaita. Heillä on muun muassa vapaus liikkua sekä mahdollisuus opiskella ja työskennellä useissa jäsenvaltioissa, kehittää vieraiden kielten taitoaan ja osallistua kulttuurien väliseen vaihtoon. Mainitut hyödyt ovat kuitenkin samanaikaisesti myös haasteita ja tehtäviä, jotka nykypäivän Euroopan unionin jatkuvasti ikääntyvän väestön on ratkaistava. Viittaukseni ikääntyvään Eurooppaan ei ole sattumaa, sillä viittaan samalla siihen, että meidän on tiedostettava vahvasti nuorten merkitys emmekä saa suinkaan aliarvioida sitä. Meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme nuoret osallistumaan aktiivisesti Euroopan unionin poliittisiin hankkeisiin ja kehityshankkeisiin.

Lissabonin strategian tavoitteiden toteuttamista ylikorostetaan nuorille erittäin merkittävänä tekijänä. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että juuri nuorilla on hyvin merkittävä rooli kyseisten tavoitteiden toteutumisessa. Sijoittaminen nuoriin on yksi kehityksen vauhdittamisen ja Euroopan unionin työllisyysasteen parantamisen kulmakivistä. On luonnollisesti myös hyvin tärkeää, että jäsenvaltiot tukevat neuvoston suosituksia asianmukaisella tavalla ja ryhtyvät kohdennettuihin toimiin. Hyvistä ohjelmista on lukuisia esimerkkejä, mutta silti monia niistä ei ole toteutettu täysimääräisesti. Asia edellyttää nuorten ja poliitikkojen lähempää vuoropuhelua ja yhteistyötä niin jäsenvaltioiden kuin Euroopan unioninkin tasolla. Meidän on nähtävä nuoret myönteisen energian lähteenä, ei taakkana.

Tavoitteenamme on lujittaa nuorten luottamusta tämän Euroopan unionin tärkeän toimielimen tavoitteisiin, jotta voimme haihduttaa kaikki mahdolliset epäluulot, joita liittyy nuorten laajasti mainostettuun osaan Euroopan unionin kasvussa, kehityksessä ja vakaudessa.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Gröneriä hänen työstään mietinnön parissa. Olemme kaikki vakuuttuneita, että Euroopan unionin on tarkoitus tarjota nuorille mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen unionin alueella, jotta he voivat laajentaa näkökulmaansa, oppia useita kieliä, täydentää opintojaan ja koulutustaan sekä kaiken kaikkiaan kasvaa avoimen eurooppalaisen yhteiskunnan luotettaviksi ja vastuullisiksi jäseniksi.

On tietenkin myös tärkeää, että nuoret hyväksyvät Euroopan unionin. Meidän on syytä muistaa, että Euroopan unionin rakentaminen ja sen tulevan kehityksen turvaaminen on juuri nuorten käsissä. Toisin sanoen tärkeintä on ennen kaikkea se, että nuoret ottavat itse selville, millaiseksi he haluavat Euroopan unionin tulevaisuudessa rakentaa.

Nuorten mahdollisuuksien kehittämistä ei voida toteuttaa erillään muista politiikan aloista, joista talouspolitiikka, koulutus- ja sosiaalipolitiikka ja juuri mainitut Lissabonin strategian näkökohdat ovat aivan keskeisiä. Haluaisin todellakin, että kyseinen politiikan ala otettaisiin laiminlyönnin sijaan vakavasti, sillä nuoret ovat avain Euroopan unionin tulevaisuuteen.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Nuorisotoimintaohjelmaa koskeva mietintö on hyvin tärkeä tekijä vahvistettaessa nuorten tietoisuutta Euroopan unionista ja Euroopan kansalaisuudesta. Tiedämme kaikki, että kansalaistemme on ajoittain vaikea samastua eurooppalaiseen ulottuvuuteen ja että kansalaiset kokevat kaukana Brysselissä sijaitsevat Euroopan unionin toimielimet suhteellisen etäisiksi.

Mietinnön avulla olemme etsineet keinoja tuoda Euroopan kansalaisuus lähemmäksi kansalaisia. Olemme pyrkineet kannustamaan heitä solidaarisuuteen, aloitteellisuuteen ja luovuuteen. Koska nuoret ottavat uudet ajatukset vastaan muita paremmin, olemme keskittyneet 13–30-vuotiaisiin kansalaisiin. Yhä useampi nuori toimii vastuullisessa poliittisessa tehtävässä, ja onkin oikein, että annamme heille välineet ja olosuhteet, jotka myös ohjaavat heidän huomiotaan Euroopan unionin yhteistä tavoitetta kohti.

Haluan korostaa viidestä ohjelmaan sisältyvästä toimesta järjestyksessä toista, joka on Eurooppalainen vapaaehtoistyö. Vapaaehtoistyö on yhteiskunnan kehityksen ja tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Vapaaehtoistyötä on tuettava ja sille on annettava asiaankuuluvaa tunnustusta, sillä sen avulla edistetään olemassa olevien järjestelmien kehittymistä, koossapitäviä arvoja, sosiaalista edistyneisyyttä ja muita yhteiskunnan kehityskulkuja. Alalla aktiivisesti toimivat nuoret ovat erinomainen esimerkki erityisesti kulutusyhteiskunnalle, jossa keskitytään liikaa rahaan ja henkilökohtaiseen tyydytykseen ja vastaavasti aivan liian vähän ympärillä oleviin ihmisiin, joiden elämää jo vähäisetkin toimet voisivat parantaa huomattavasti.

Myös politiikka on eräänlaista vapaaehtoistyötä, ainakin poliittisen uran alkuvaiheessa. Vapaaehtoistyö oli meistä useimpien nuoruudessa nopein tie politiikkaan. Kannatan mietintöä ja toivon, että nuoret hyötyvät mahdollisimman paljon mietinnössä esitettyjen ihanteiden tavoittelemisesta ja niiden saavuttamisesta, niin oman henkilökohtaisen kasvunsa kuin yhteiskunnalle tuottamansa hyödynkin nimissä.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijäämme Gröneriä erinomaisesta työstä mietinnön parissa. Uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä, että nuoret ovat Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeässä asemassa. Meidän ei mielestäni pidä keskittyä väittelemään siitä, pitäisikö nuoria kannustaa EU:n ohjelmien kautta. Olemme saaneet selviä todisteita siitä, että nuorille ja opiskelijoille suunnatut ohjelmat ovat EU:n paras toimintakanava kansalaisten integroimiseksi. Tästä huolimatta haluan nostaa esiin muutaman seikan.

Ensiksikin ohjelman määrärahat vaikuttavat edelleen riittämättömiltä. Tiedän, että komission jäsen on tehnyt asiassa kovasti työtä, mutta toivon silti edelleen, että määrättyjä lukuja kohennetaan tulevia vuosia varten laadittavassa lopullisessa talousarviossa.

Toiseksi kannatan vahvasti ikärajan alentamista 13 vuoteen. Nuorille tarjotut mahdollisuudet innostavat heitä aloitteellisuuteen myöhemmissä elämänvaiheissa. Mielestäni 13-vuotiaat eivät ole liian nuoria osallistumaan nuorisotoimintaohjelmaan.

Ohjelmaa tehostaisi myös se, että luettelo maista, joiden kanssa nuorisojärjestöt voivat tehdä yhteistyötä, ulotettaisiin mahdollisimman laajalle. Kiinan ja Venäjän kaltaiset valtiot ovat maailmanpolitiikan ja maailmantalouden keskeisiä toimijoita. Varhaisessa vaiheessa muodostettavista läheisistä suhteista näihin maihin voi olla vain hyötyä.

Liikkuvuuden parantaminen on niin ikään harkinnan arvoinen seikka. Se olisi olennainen askel Schengen-sopimuksen ulkopuolisten maiden nykyisten viisumisäännösten lieventämiseksi. Opiskelijavaihtoja, ulkomailla työskentelyyn tarkoitettuja ohjelmia ja opintoretkiä joudutaan aivan liian usein perumaan viisuminsaantivaikeuksien vuoksi. Monimutkaiset prosessit ja korkeat hinnat saattavat joissakin tapauksissa jopa lannistaa aikomukset projektin käynnistämiseksi. Tilanteen helpottamiseksi vaadin, että kaikkien jäsenvaltioiden viisumihakemusasioissa otetaan käyttöön standardoidut asiakirjat. Meidän on pyrittävä tukemaan myös näkyvyyden lisäämiseen tarkoitettua Get Visible -kampanjaa, jossa esitetään kansalaisjärjestöjen edustajille perustettavaa erillistä viisumityyppiä. Tämä parantaisi merkittävästi nuorten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyöohjelmiin, vaihto-ohjelmiin ja nuorisojärjestötyöhön.

Youth in Action -nuorisotoimintaohjelma päättyy vuonna 2013. Olisi lyhytnäköistä sanoa, että tämä aika riittää. Ohjelma on kuitenkin hyvä alku. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vilpittömästi kaikesta työstänne asian hyväksi.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Haluan kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita. Keskustelu jatkuu edelleen, vaikkakin hieman eri muodossa, seuraavissa vaiheissa ja erityisesti ohjelman täytäntöönpanovaiheessa. Yksimielisyys on nähdäkseni ilmiselvä. En halua puhua pitkään tai antaa laajoja vastauksia, mutta mielestäni on erittäin merkittävää, että Euroopan unionin nuorten alalla tehtävän yhteistyön painoarvo ja ulottuvuus sekä sitoutuminen nuoriin ovat kasvussa. Kyse ei ole reaktiosta ainoastaan väestötieteellisiin kysymyksiin vaan myös Euroopan unionin yhteistyön, solidaarisuuden ja yhdentymisen yleisiin tulevaisuudennäkymiin.

Eurooppalainen nuorisosopimus hyväksyttiin hiljattain, useita vuosia valkoisen kirjan hyväksymisen jälkeen. Meillä on nyt tilaisuus käynnistää uusi nuoriso-ohjelma, joka mahdollistaisi niin määrällisten kuin laadullistenkin parannusten saavuttamisen. Asia on hyvin merkittävä muun muassa siksi, että ikähaitaria on laajennettu ja määrärahoja lisätty merkittävästi.

Olemme luonnollisesti esittäneet suurempaa summaa, mutta asiaa on tarkasteltava myös suhteessa rahoitusnäkymien rajallisuuteen ja soveltamisalaan. Lisäksi elinikäisen oppimisen ohjelma sekä kansalaisuusohjelma ja siviiliyhteistyön ohjelma parantavat yhteisön tiettyjen ulkoisten ohjelmien ja toimien ohella nuorille tarjottavia mahdollisuuksia selvästi. Olen ollut mukana esimerkiksi Kanadassa kehittämässä Euroopan unionin ja Kanadan kahdenvälistä sopimusta, joka kattaisi yliopistoyhteistyön lisäksi myös nuorisoalan.

Kumppanimaiden kanssa nuorisoalalla tehtävän yhteistyön erityiset muodot laajenevat ja niiden lukumäärä kasvaa. Uskon vakaasti, että ne tuottavat satoa.

Kolmanneksi mainittakoon, että nuoria koskevien toimintalinjojen muodostamisen lisäksi on erittäin tärkeää myös se, että tämä tehdään yhteistyössä nuorten kanssa. Näin toiminta on tehokkaampaa, onnistuneempaa ja kypsempää tulevan yhteisen eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan kannalta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

Liite – Komission lausuma

Komissio toivoo lainsäädäntövallan käyttäjän kiinnittävän huomiota siihen, että perussäädöksessä mainittu rahoituskehys on tarpeen ilmoittaa käypinä hintoina viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös julkaistaan lopullisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä on varainhoidon tavanomaisten käytäntöjen mukaista, ja sillä voidaan varmistaa tarvittavaa avoimuutta noudattaen, että lainsäädäntövallan käyttäjän päätöstä noudatetaan. Nuorisotoimintaohjelman osalta määräraha on 885 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

18. Elinikäisen oppimisen toimintaohjelma (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana koulutus- ja kulttuurivaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0344/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta (06237/3/2006 C6-0274/2006 2004/0153(COD)) (Esittelijä: Pack).

  Doris Pack (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uusi elinikäisen oppimisen toimintaohjelma laadittiin Lissabonin prosessin yhteydessä asianmukaiseksi vastineeksi nykypäivän koulutushaasteisiin, sillä voimme kaikki vahvistaa, että koulutus on kaikki kaikessa valtioidemme tavoitellessa johtoasemaa globalisoituneessa kilpailussa.

Neuvoston tekemät yleisten määrärahojen leikkaukset ovat valitettavasti johtaneet myös tämän monivuotisen ohjelman supistumiseen. Komission jäsenellä ei ollut osuutta näihin leikkauksiin. Hän oli meidän puolellamme taistelussa suuremmasta rahasummasta. On harmillista, etteivät jäsenvaltiot halunneet tätä. Päädyimme itse seitsemälle vuodelle jaettuun 14,37 miljardin euron loppusummaan, mutta neuvottelujen jälkeen meille osoitetaan rahoitusnäkymissä vain 6,97 miljardia euroa. Tästä huolimatta haluan kiittää kaikkia jäseniä onnistuneesta yrityksestä ja siitä, että saavutimme yhteistoimin 800 miljoonan euron korotuksen summaan, joka tälle ohjelmalle alun perin osoitettiin rahoitusnäkymissä.

Tämä niistä ylevistä päämääristä ja varsin epätasaisesta paluusta takaisin maan pinnalle.

Elinikäisen oppimisen ohjelma pohjautuu Sokrates- ja Leonardo-ohjelmaan. Näitä ohjelmia kehitetään uudessa ohjelmassa edelleen, ja samalla mahdollistetaan ohjelmien yhteisvaikutus. Olemme ottaneet opiksemme tuoreimmista ohjelmista. Useat maidemme kansalliset virastot ovat tutustuttaneet meidät ohjelmiin liittyviin ongelmiin, ja kaikkien näkemykset asiasta on todella otettu huomioon. Elinikäisen oppimisen ohjelmaan sisältyvät koulujen Comenius-ohjelma, sen yliopistovastine Erasmus, ammatillisen koulutuksen alalla toteutettava Leonardo-ohjelma, aikuiskoulutuksen Grundtvig-ohjelma sekä Euroopan unionin yhdentymistä ja horisontaalisia toimia edistävät Jean Monnet -ohjelmat.

Olen vaatinut komission alkuperäistä suunnitelmaa suurempaa rahoitusta Comenius-ohjelmalle sillä perusteella, että se on mielestäni kaikkien muiden koulutusohjelmien perusta. Olen myös korostanut tarvetta tehdä tehokkaampaa raja-alueyhteistyötä uuden Comenius Regio -ohjelman avulla. Ohjelman uutena painopistealueena on 11–16-vuotiaiden koululaisten liikkuvuus, johon liittyy mittaamattoman arvokas kokemus toisessa EU:n jäsenvaltiossa vietetystä kouluvuodesta. Ohjelmassa otetaan huomioon myös siirtotyöläisten lasten tarpeet.

Leonardo-ohjelma edistää työntekijöiden liikkuvuutta ja kumppanuussuhteita tavoilla, jotka olivat aiemmin mahdollisia vain Erasmus-ohjelman kautta. Yliopisto-opiskelijoille myönnettävä Erasmus-apuraha on korotettu 200 euroon kuukaudessa, sillä aiempi apuraha riitti juuri ja juuri elinkustannusten kattamiseen. Alkuperäinen ehdotuksemme oli 300 euroa, mutta ajatus oli hylättävä, koska summa olisi ollut mahdollinen vain supistamalla osallistujamäärää merkittävästi. Erasmus-ohjelma kattaa myös valmentavat kielikurssit ja matka-apurahat.

Grundtvig-ohjelmalle on myönnetty aiempaa paremmat määrärahat, ja ohjelma tarjoaa nyt yksilöllisiä vaihtomahdollisuuksia. Ohjelmaa pidetään vastauksena nykyiseen työmarkkinatilanteeseen ja väestökehitykseen.

Brüggen College of Europen, Firenzessä toimivan Euroopan korkeakouluinstituutin, Maastrichtin julkishallinnollisen Eurooppa-instituutin ja Trierin Eurooppa-oikeuden akatemian avustamisen lisäksi parlamentti on myöntänyt erityisapurahoja myös Middlefartissa sijaitsevalle Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskukselle ja Nizzan Centre Internationale de la Formation Européenne -keskukselle.

Olen erittäin iloinen, että ohjelmat ovat edelleen avoimia kaikille Euroopan talousalueen jäsenille sekä Sveitsille ja Turkille. Iloitsen myös siitä, että Länsi-Balkanin valtiot on hiljattain kutsuttu osallistumaan tähän toimintaan, ja haluankin korostaa, että nyt on jo vähintäänkin korkea aika helpottaa konkreettisesti Kaakkois-Euroopan viisumijärjestelyjä.

Lopuksi haluan todeta yhteenvetona, että elinikäisen oppimisen ohjelmalla kehitetään Euroopan unionin opetus- ja koulutusohjelmia, lisätään ihmisten liikkuvuutta, edistetään kumppanuussuhteita ja alueiden välistä yhteistyötä sekä kannustetaan opiskelemaan vieraita kieliä. Kyseessä on ohjelma, jonka myötä kansalaiset voivat oppia ymmärtämään Euroopan unionia aiempaa paremmin, elää yhdessä aiempaa mutkattomammin, osallistua kulttuurienväliseen vuoropuheluun ja olla suvaitsevia. Todellisuudessa kyse on Euroopan unionin parhaasta viestintästrategiasta.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuten saksalaiset ystävämme sanovat, "Bildung ist mehr" – koulutus on enemmän. Koulutus avaa elämässä monia ovia, jotka muutoin pysyisivät suljettuina, ja se antaa yksilöille ja yhteiskunnille mahdollisuuden parempaan taloudelliseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja poliittiseen tulevaisuuteen. Olenkin varma, että integroitu elinikäisen oppimisen ohjelma tarjoaisi useita määrällisiä ja laadullisia mahdollisuuksia, sillä kun sitä tarkastellaan osana Euroopan unionissa toteutettavaa kokonaisuutta, kyse on paljon muustakin kuin vain yhdestä yksittäisestä ohjelmasta. Sitoudumme jäsenvaltioiden elinikäisen oppimisen strategioiden laatimiseen vuoden loppuun mennessä.

Tammikuussa 2007 käynnistetään ohjelma, joka merkitsee merkkipaalua pyrkiessämme yhteistoimin lisäämään aikuisten osallistumista jäsenvaltioiden elinikäisen oppimisen järjestelmiin. Kuten jäsen Pack mainitsi, elinikäinen oppiminen ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys. Olen varma, että elinikäinen oppiminen tarjoaa yksilöille elämää rikastuttavia ja työllisyysmahdollisuuksia parantavia kokemuksia.

Oppimisen kautta toimielimet voivat siirtää tietämystään eteenpäin Euroopan unionissa, luoda innovaatioita sekä saavuttaa kehitystä ja nykyaikaisia ratkaisuja. Oppiminen lisää jäsenvaltioiden järjestelmien avoimuutta, sillä avoimen yhteistyön kautta järjestelmät kehittyvät ja niiden yhteensopivuus lisääntyy. Lyhyesti sanottuna oppiminen on arvokas eurooppalainen väline, joka on suoraan kansalaistemme ulottuvilla.

Uusi ohjelma laajentaa mahdollisuuksia ja tuottaa nähdäkseni epäilemättä entistä suurempaa hyötyä. Olenkin erittäin tyytyväinen, että parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät miltei heti aiemmin tänä vuonna rahoituskehyksestä saavutetun sovun jälkeen sopimukseen ohjelmaa koskevan päätöksen tekstistä. Tiedän, ettei se ollut helppoa, mutta jos parlamentti hyväksyy tekstin esittelijän ehdottamalla tavalla eli sellaisenaan, ohjelma voidaan panna täytäntöön ajallaan vuoden 2007 alussa.

Tämä olisi suuri saavutus, kun otetaan huomioon ohjelman monitahoisuus. Jos vertaamme aiempaa tilannetta nykyiseen monitahoiseen ohjelmaan, näemme, miten kovasti asian eteen on tehty työtä. Haluan kiittää erityisesti esittelijä Packia, joka on hyödyntänyt suurta käytännön asiantuntemustaan ja kokemustaan ja mahdollistanut siten sopimuksen saavuttamisen näin joutuisasti toisessa käsittelyssä.

Itse tekstistä on sanottava, että komissio on täysin yhtä mieltä siitä, ettei tekstiä tarvitse muuttaa. Seitsemän vuoden kokonaisrahoitustarve on nykyhintatasolla lähes 7 miljardia euroa. Mahdollisuuksien kasvaessa asia on kuitenkin nähtävä myös laajemmassa yhteydessä. En halua mennä yksityiskohtiin, mutta kannustan usein ministereitä tutkimaan rakennerahastoja saadakseen selville, miten niiden avulla voitaisiin lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta ja miten myös muita ohjelmia, kuten Erasmus Mundusta, voitaisiin käyttää houkuttelevamman eurooppalaisen koulutusympäristön luomiseen.

Yksikkömme ovat työskennelleet erittäin ripeästi saadakseen täytäntöönpanojärjestelyt valmiiksi, jotta voimme julkistaa elinikäisen oppimisen ohjelman ensimmäisen ehdotuspyynnön ennen vuoden loppua ja jotta voimme varmistaa, että ohjelma on loppukäyttäjän kannalta entistä käyttökelpoisempi ja yksinkertaisempi. Kiitos, että tarjositte mahdollisuuden tällaisen edistyksen saavuttamiseen.

  Ivo Belet, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on toki myönteistä, että voimme näyttää vihreää valoa näille merkittäville oppimisohjelmille, sillä kuten niin osuvasti sanoitte, "Bildung ist mehr", koulutus on enemmän.

Tunteeni ovat kuitenkin ristiriitaiset, kuten esittelijälläkin. Ennen minua puhuneen jäsen Packin tavoin väitän, ettei jäsenvaltioiden olisi koskaan pitänyt supistaa ohjelmia, ei ainakaan niin voimakkaasti kuin nyt on tehty. Kyse on ohjelmista, joiden avulla nuorista voidaan kasvattaa Euroopan unionin kansalaisia, tulevaisuuden eurooppalaisia. Minkä kumman vuoksi ohjelmia on leikattu näin merkittävästi? Tämä on erittäin lyhytnäköistä ja Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta hukkaan heitetty mahdollisuus. Mielestäni jäsenvaltioiden toiminta on täydellinen esimerkki oman maalin tekemisestä.

Olen varma siitä, että komission jäsen yhtyy mielipiteeseeni, jonka mukaan jokainen Erasmus- ja Comenius-opiskelija – joita olen tavannut huimia määriä vuosien mittaan – saa elämäänsä suuresti vaikuttavan kokemuksen. Kokemus avartaa opiskelijoiden maailmankatsomusta, parantaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan, saattaa heidät yhteen toisten kanssa sekä mahdollistaa monimuotoisuuden kokemisen ja sen keskellä elämisen. Tässä suhteessa kyseiset ohjelmat edistävät myös suvaitsevaisuutta ja luonnollisesti myös Euroopan kansalaisuutta.

Parlamenttimme olisi oikeastaan pitänyt heittää rajallisella talousarviolla vesilintua, mutta se on tietenkin asia erikseen. Parlamentin olisi pitänyt heittää talousarvio menemään tärkeiden sosiaalisten syiden perusteella, sillä useiden opiskelijoiden, joiden ympäristö ja tausta on muita haavoittuvampi, on nyt huomattavasti vaikeampi osallistua Erasmus-ohjelmaan. Kuten sanottu, menneitä on kuitenkin turha murehtia. Se on jo liian myöhäistä. Meidän on nyt tehtävä kaikkemme saadaksemme nykytilanteesta parhaan mahdollisen hyödyn.

Koulut ovat mielestäni riittävän kekseliäitä etsimään ja löytämään kyseisten ohjelmien edellyttämät lisätulonlähteet. Myös teollisuus, jota Euroopan unioni tai jäsenvaltioiden hallitukset kenties tukevat, voi mahdollisesti auttaa. Mikä estää yrityksiä sponsoroimasta vaihto-ohjelmia? Kotiseudullani sijaitseva Fordin tehdas voisi esimerkiksi kutsua viimeisen kouluvuoden opiskelijoita vierailemaan ulkomaisilla sisartehtaillaan. Tämä on vain ajatus, mutta se saattaisi olla kehityskelpoinen.

Oppilasvaihdon ja koulujen välisen vaihdon edistäminen parhaan kykymme mukaan on äärimmäisen tärkeää. Haluankin tässä varhaisessa vaiheessa esittää toiveeni, että neuvosto ja jäsenvaltiot ymmärtävät tulevaan monivuotiseen ohjelmaan tehtyjen leikkausten vääjäämättömät vaikutukset muihin vastaaviin ohjelmiin. Arvoisa komission jäsen, toivon teille parhainta onnea pyrkiessänne panemaan kauden 2007–2013 ohjelman täytäntöön.

  Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen iloinen, että tästä päivästä on muodostumassa merkittävä päivä kulttuurille viittä erittäin tärkeää ohjelmaa koskevan keskustelun ja äänestyksen myötä. Tällaiset päivät ovat parlamentissa harvinaisia, mutta tilanne korostaa kuitenkin tällaisten ohjelmien perustamisen ja toteuttamisen tärkeyttä ja tarvetta.

Kun summat lasketaan yhteen, viiteen ohjelmaan eli koulutukseen, nuoriin, kulttuuriin, mediaan ja aktiiviseen kansalaisuuteen on käytettävissä vain hieman yli yksi prosentti Euroopan unionin vuosien 2007–2013 määrärahoista. Luvut palauttavat mittasuhteet oikeiksi ja jalkamme maan pinnalle. On sanottava, että kyse on kunnianhimoisista ohjelmista, ja niiden toteuttamiseen olisi todellakin kaivattu suurempaa taloudellista tukea. Kuten on jo todettu, suunnittelimme jotain suurempaa, ja jäsenvaltiot ovat vastuussa tiemme katkaisemisesta.

Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että elinikäisen oppimisen ohjelma on suunnattu oikein, sillä yksinkertaistaminen, kokonaissummat ja voimakkaampi hajauttaminen noudattavat vaatimaamme linjaa. Kustannukset on suhteutettava rahoitustukeen, ja horisontaalinen rakentaminen Euroopan unionin muiden tukiohjelmien varaan olisi ollut tavoittelemisen arvoista. Vetoan kuitenkin komissioon, jotta menettelyjä yksinkertaistettaisiin myös kansallisten virastojen ja hakijoiden tähden. Kansalliset virastot ovat käymässä läpi uudelleenjärjestelyjä, ja tämä prosessi vie vielä jonkin aikaa. Tälläkin alalla kaivataan komission tukea ja vuoropuhelua. Myös meidän on osallistuttava aiempaa enemmän vuoropuheluun, sillä ratkaistavien asioiden lista on edelleen pitkä.

Sopii toivoa, että liikkuvuuden lisääntyminen jatkuu, sillä tavoitteenamme on 3 miljoonaa opiskelijaa vuoteen 2012 mennessä. Meidän on siis jatkettava sinnikkäitä toimiamme ja vaadittava monia parannuksia. Koulujärjestelmiä on analysoitava myös laadullisesta näkökulmasta, ja laadun takaajina on oltava paitsi Euroopan unioni myös jäsenvaltiot. Meidän on vaadittava, että jäsenvaltiot tekevät näin.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan aluksi kiittää jäsen Packia erinomaisesta mietinnöstä. Elinikäinen oppiminen on olennainen osa jokaista kehittyvää nyky-yhteiskuntaa, sillä kansakunnan hyvinvointi pohjautuu kansalaisten koulutukseen, kokemukseen ja taitoon. Yksilön terveys ja hyvinvointi määräytyvät usein lukutaidon ja koulutuksen perusteella. Ne ovat myös toimeentulon lähde ja tarjoavat paremmat mahdollisuudet osallistua sosiaaliseen, poliittiseen ja kulttuuriseen elämään.

Aikuisopetuksen, aikuiskoulutuksen ja työelämässä olevien henkilöiden ammatillisen kehityksen merkitys kasvaa jatkuvasti niin Liettuassa kuin koko Euroopan unionissakin, mutta asia ei ole vielä itsestäänselvyys. Vuoden 2004 tietojen perusteella kotimaani laahaa 24–65-vuotiaiden jatkokoulutuksen osalta valitettavasti kaukana EU:n keskiarvon perässä. Euroopan unionin keskiarvo on 42 prosenttia, kun vastaava luku on Liettuassa 28 prosenttia. Useat liettualaiset ovat yhtä mieltä siitä, että opiskeluun motivoivat eniten jatkuvasti kasvavat työmarkkinavaatimukset ja paremmat mahdollisuudet kehittää omaa osaamista ja itseilmaisua. Ikä on kuitenkin puolelle kansalaisista este, sillä he kokevat itsensä liian vanhoiksi opiskelemaan. Liettuassa suhtaudutaan edelleen liian kielteisesti opintielle pyrkiviin ikäihmisiin. Joissakin tapauksissa tiettyjä yhteiskuntaryhmiä jopa syrjitään.

Asenne, jonka mukaan vain osaava työntekijä voi saavuttaa hyviä tuloksia, lisätä yrityksen kilpailuetua ja – mikä tärkeintä – saavuttaa omanarvontunteen ja itsevarman olon, on itse asiassa nousemassa vallitsevaksi mielipiteeksi. Yleisesti ottaen julkiset elimet keskittyvät työntekijöidensä koulutukseen kuitenkin enemmän kuin yksityiset työnantajat. Kyseessä on merkittävä ongelma, sillä yksityiset yritykset työllistävät miltei 70 prosenttia kaikista työntekijöistä. Jatkuvasti kehittyvä tekniikka ja kilpailuun liittyvät haasteet edellyttävät ammattitaitoisia työntekijöitä, ja prosessin on oltava jatkuva.

Tämän seurauksena rahoituksen merkitys nousee keskeiseksi. Mielestäni kyseinen ohjelma ja Euroopan unionin rakennerahastoista myönnettävä tuki voivat osaltaan edesauttaa jäsenvaltioiden välisten erojen kaventamista, ja niiden avulla elinikäisen oppimisen strategia voidaan toteuttaa käytännössä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää aluksi jäsen Packia erinomaisesta työstä mietinnön parissa. On jo mainittu, että hän on yksi parlamenttimme kokeneimmista koulutuspolitiikan asiantuntijoista. Asia käy selvästi ilmi mietinnön painopisteistä ja korostuksista.

On tosiasia, että Euroopan unionissa on pulaa raaka-aineista. Sen vuoksi on entistä tärkeämpää kehittää EU:n väestön potentiaalia. Sekä Kiinan että Intian kasvu on poikkeuksellista, mutta niin on myös tutkintonsa loppuun saattaneiden lukumäärä kyseisissä maissa. Jos Euroopan unioni aikoo lainkaan pärjätä globalisoituvassa taloudessa, meidän on tehtävä nykyistä enemmän koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen aloilla. Mielestäni Euroopan unionin talousarviossa ei todellakaan keskitytä tulevaisuuteen, sillä investoimme edelleen liikaa perinteisiin maatalouspolitiikkaa koskeviin toimiin ja liian vähän koulutukseen, kehitykseen ja tutkimukseen.

Edelliset puhujat ovat jo paheksuneet sitä, että talousarviossamme otetaan käsittelemämme ala ylipäätään liian vähän huomioon ja että tulevalle seitsenvuotisjaksolle on myönnetty mitättömän pieni yhden prosentin osuus. Tämä on minulle hyvin suuri pettymys, sillä toivoin hartaasti näkeväni suuremman luvun. Meidän on pyrittävä tarjoamaan jokaiselle Euroopan unionin opiskelijalle mahdollisuus ottaa osaa Erasmus-ohjelmaan, sillä se edustaa nuorille huomattavaa mahdollisuutta. Kokemus opiskelusta toisessa jäsenvaltiossa kasvattaa nuorista todellisia Euroopan unionin kansalaisia, ja ulkomailla opiskelustaan he saavat elinikäiset eväät, joita voivat jakaa ystävilleen ja tuttavilleen ja joita he voivat hyödyntää työelämässään. Juuri tämä tekee kokemuksista niin arvokkaita paitsi opiskelijoiden myös yhteiskunnan kannalta. Pitää toki paikkansa, että 200 euroa on parempi kuin 150 euroa, mutta se ei vielä riitä ennakoivan koulutuspolitiikan edistämiseen.

Mielestäni jäsen Pack oli tästä huolimatta oikeassa sanoessaan, että meidän on aloitettava nuorista ja sijoitettava heihin aiempaa enemmän. Kaikki tutkimukset osoittavat tähän suuntaan, ja juuri tästä syystä on oikein edistää elinikäistä oppimista lisäämällä Comenius-ohjelman tukea.

  Věra Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen erittäin tyytyväinen jäsen Packin moniulotteiseen lähestymistapaan mietinnön laatimisessa. Aion keskittyä muutamaan kysymykseen.

Yksi nykymaailman vaaroista on, etteivät ihmiset voi opetuksen kapea-alaisuuden ja liiallisen erikoistumisen vuoksi sopeutua dynaamisesti ympäristöönsä. Tällaisella opetuksella luodaan rajoittuneita maailmankatsomuksia, ja todellinen työmarkkinapotentiaali jää saavuttamatta. Maailma on muuttunut niin paljon, että perinteinen käsitys kerralla ja vain kerran tapahtuvasta oppimisesta, joka takaa pitkäaikaisen työllistymisen ja jatkuvan etenemisen eläkeikään saakka, on aikansa elänyt. Ihmisten on voitava reagoida ympäristön kehitykseen entistä nopeammin, ja Euroopan unionin koulutusohjelmien pitäisi tehdä tämä mahdolliseksi.

Elinikäisen oppimisen avulla ihmiset voivat pysyä tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla ja heidän on ylipäänsä helpompi ymmärtää maailmaa. Koulutusohjelmien kehittämisen ohella on tärkeää keskittyä varmistamaan, ettei elinikäinen oppiminen ole vain harvoille ja valituille tarjottavaa ylellisyyttä vaan kaikkien yhteiskuntaryhmien käytettävissä yhteiskunnalliseen asemaan ja sukupuoleen katsomatta.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, päätöksen tarkoituksena on, että parlamentti ja neuvosto perustavat elinikäisen oppimisen integroidun ohjelman, joka pannaan täytäntöön kaudella 2007–2013. Ohjelman tavoitteena on muun muassa kehittää koulujen ja korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistä yhteistyötä sekä tukea opiskelijoiden, henkilökunnan, oppilaiden ja opettajien liikkuvuutta. Ohjelma koostuu neljästä alakohtaisesta ohjelmasta, jotka ovat koulujen Comenius, korkea-asteen Erasmus, ammatillisen koulutuksen Leonardo da Vinci sekä aikuiskoulutuksen Grundtvig.

Ohjelman alkuperäisiä määrärahoja on leikattu. Leikkaukset kohdistuivat ohjelman yksittäisten osien kohteiden lukumäärään sekä määrärahojen prosenttiosuuksiin. Rahoitussumman supistumisen vuoksi useita aiemmin suunniteltuja toimia ei toteuteta. Tällaisia ovat muun muassa opettajien liikkuvuuden tukeminen pitkällä aikavälillä Erasmus-ohjelman yhteydessä sekä opintovierailujen ja innovatiivisten hankkeiden ja kokeiluhankkeiden tukeminen alojen välisen ohjelman yhteydessä. Kauden 2007–2013 uusissa rahoitusnäkymissä elinikäisen oppimisen ohjelman täytäntöönpanomäärärahat on miltei puolitettu. Summaa on leikattu alkuperäisen suunnitelman mukaisista 13,62 miljardista eurosta 7,171 miljardiin euroon. Tämä määrärahojen supistaminen tarkoittaa, että hankkeille voidaan myöntää vähemmän apurahoja ja vähävaraisilla opiskelijoilla on pienemmät mahdollisuudet opiskella ulkomaisissa oppilaitoksissa.

Lopuksi haluan kiittää jäsen Packia lämpimästi kaikesta hänen tekemästään työstä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, elinikäisen oppimisen ohjelma on erinomainen hanke, ja kaikki ohjelman sääntöihin kirjatut tavoitteet ovat olennaisia. Ohjelman tarkoituksena on panna täytäntöön yksi Euroopan unionin pilareista eli yhteinen sosiaalipolitiikka. Ohjelma on kuitenkin joutunut rahoitusleikkausten uhriksi, kuten on tapahtunut aiemminkin samankaltaisten erinomaisten ohjelmien kohdalla.

Erääseen ohjelman säännöksistä sisältyy oppimisen sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävän vaikutuksen tukeminen, jonka tarkoituksena on parantaa Euroopan yhteisön yhteiskuntien välisiä suhteita. Hyvät kuulijat, kysyn teiltä, miten tämä voidaan saada aikaan, kun siirtymäkaudet rajoittavat edelleen uusien jäsenvaltioiden pääsyä työmarkkinoille ja näiltä valtioilta kielletään näin yhdenvertaiset mahdollisuudet tietoon ja teknologiaan? Myös eräs toinen olennainen tavoite on jäänyt pimentoon: viittaan tällä kilpailukyvyn, liikkuvuuden ja innovoinnin lisäämiseen mainituilla markkinoilla. Miten tällaisista arvoista voidaan puhua, kun loppututkintojen yhdenvertaisuutta ei tunnusteta ja tämän myötä yksilöt saatetaan muita huonompaan asemaan jo uran alkumetreillä?

Lopuksi haluan mainita, että jälleen kerran vain lähinnä vanhat jäsenvaltiot pitävät erinomaista ja jaloa ohjelmaa hyödyllisenä ja panevat sen tavoitteet ja määräykset täytäntöön.

  Erna Hennicot-Schoepges, (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelemme tänään integroituun toimintaohjelmaan liittyvistä ohjelmista, joiden kehittämistyön kantavana voimana on toiminut jäsen Pack. Ilman hänen omistautumistaan emme olisi koskaan saavuttaneet nykyisen kaltaista edistystä.

Erasmus on selvästikin suosituin ohjelma. Rahoituksen lisäämisestä huolimatta uuden version toteuttaminen riippuu yleisistä liikkuvuusolosuhteista, kuten apurahojen siirrettävyydestä, sosiaaliturvasta sekä myös loppututkintojen tunnustamisesta. Koska liikkuvuus ei takaa yksilön opintojen liittämistä osaksi hänen ansioluetteloaan, Erasmus-tien valitseminen merkitsee todennäköisimmin opiskeluajan pidentymistä vuodella. Arvoisa komission jäsen, haluan kysyä teiltä, mainitaanko Bolognan prosessissa Erasmus-vuoden sisällyttäminen opintoihin?

Leonardo-ohjelmasta mainittakoon, että ammatilliseen koulutukseen osallistuvien työntekijöiden liikkuvuus on kädentaitoihin perustuvien alojen sekä pienten ja keskisuurten yritysten keskeisiä huolenaiheita: niidenkin on oltava tietoisia liikkuvuuteen liittyvistä kysymyksistä. Työntekijöiden liikkuvuuden mahdollistaminen on tavoite, joka voitaisiin saavuttaa Leonardo-ohjelmalla. Komission pitäisi käynnistää tätä tarkoitusta varten kampanjoita yritysten tietoisuuden lisäämiseksi sekä varmistaa, että käytettävissä olevat määrärahat todellakin käytetään.

Haluan mainita, että esi-isämme liikkuivat vaivattomasti ympäriinsä. Taiteilijat ja käsityöläiset matkustivat eniten, ja juuri he veivät yhteiskuntaa eteenpäin. Rajatylittävä kauppa on paras keino saada kansalaiset unohtamaan rajat ja todistaa, että pystymme nykyistä parempaan.

Arvoisa komission jäsen, toistan puheenvuoroni päätteeksi vielä kerran, että kun otetaan huomioon komission puheenjohtajan Barroson kulttuurille antama painoarvo, meillä pitäisi olla rohkeutta muuntaa se Euroopan unionin politiikaksi. Niiden, jotka toivovat suurempia määrärahoja, pitäisi todellakin kyetä luomaan tärkeitä ja tärkeiksi tunnustettuja poliittisia hankkeita. Keskustelu parhaista keinoista komission painoarvon lisäämiseksi tarjoaisi hyvän mahdollisuuden saada äänemme kuuluviin kyseisen politiikan puolestapuhujina.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan omalta osaltani kiittää jäsen Packia hyvästä työstä sekä kiittää myös kaikkia kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäseniä, jotka ovat rikastaneet tätä tekstiä.

Haluan kuitenkin myös ilmaista huoleni elinikäisen oppimisen ohjelman täytäntöönpanosta. Muistan, kuinka teimme alkumetreiltä lähtien kaikkemme kehittääksemme järjestelmän opiskelijoiden liikkuvuuden takaamiseksi Euroopan unionissa. Äänestimme kaikki muun muassa Erasmus-, Leonardo- ja Comenius-ohjelman määrärahojen lisäämisen puolesta siinä uskossa, että kyse oli tuottoisasta pitkäaikaissijoituksesta. Tarjoamalla osallistujille paremmat taloudelliset olosuhteet ja yksinkertaistamalla samanaikaisesti apurahojen myöntämismenettelyä pääsimme lähemmäksi Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

Nyt kun aikaa on kulunut, minun on kuitenkin entistä vaikeampaa pysyä toiveikkaana. Olen pannut tutkimusten myötä merkille, että 15-vuotiaiden eurooppalaisten koululaisten lukutaito on heikko, koulupinnaus on yleistä eivätkä monet suoriudu opinnoistaan määräajassa. Ihmettelenkin näiden tietojen valossa, kuinka aiomme vastata globalisaation tuomiin haasteisiin. Jos tarkoituksenamme on luoda tietoyhteiskunta, saavuttaa kestävä talouskehitys ja lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, meidän on luotava alusta lähtien vahva perusta, eikä se ole mahdollista muuten kuin tehokkaan opetuksen avulla. Lyhyesti sanottuna tulevaisuuden haasteiden käsittelemisen kannalta on elintärkeää, että panostamme opetukseen nykyistä voimakkaammin.

Olemassa olevien ohjelmien toimintatapaa voidaan parantaa, ja uusia ohjelmia voidaan luoda. Jos näemme tämän vaivan, luvut osoittavat hiljalleen meidän olleen oikeassa. Meidän kaikkien on kuitenkin pyrittävä vakuuttamaan jäsenvaltiot siitä, että opetukseen ja koulutukseen on osoitettava enemmän rahaa.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan korostaa uudelleen, että käsittelemämme ohjelma tarjoaa kansalaisille nykyistä paremman tilaisuuden osallistua jatkuvaan koulutukseen ja nousta tietoyhteiskunnan aktiivisiksi toimijoiksi.

Olemme palanneet Euroopan komission laatimaan asiakirjan alkuperäiseen versioon. Mielestäni voimme panna sen avulla kitkattomammin täytäntöön ohjelman, jossa yhdistyvät kaikki opetusalalla tällä hetkellä käynnissä olevat aloitteet. Yhdistetty järjestelmä takaisi selkeyden ja – mikä tärkeintä – mahdollistaisi toiston välttämisen tietyillä aloilla.

Jäsenvaltiot, joiden on ollut mahdollista osallistua elinikäisen oppimisen ohjelmaan, ovat ilmiselvästi hyötyneet tästä Euroopan unionin aloitteesta. Liettualaiset tuntevat hyvin esimerkiksi Erasmus-, Leonardo da Vinci- ja Jean Monnet -ohjelman. Tämä kertoo siitä, että Euroopan unionin koulutusaloitteiden täytäntöönpano on varsin tehokasta.

Toivon, että tuette kantaani elinikäisen oppimisen ohjelman keskeisestä merkityksestä pyrittäessä edistämään kilpailukykyä ja yrittäjyyttä ja muodostettaessa yhteistä käsitystä keskinäisen ymmärryksen sekä ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisen kaltaisiin arvoihin perustuvasta Euroopan unionin kansalaisuudesta.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin elinikäisen oppimisen ohjelma saa täyden tukeni.

Korostamme aina, että Euroopan unionin on kehityttävä kilpailukykyisemmäksi. Kilpailukyvyn on perustuttava koulutuksesta, tutkimuksesta ja innovaatiosta koostuvaan tietokolmioon. Koulutus on rakenteen kannalta keskeisessä asemassa. Euroopan unionin koulutusjärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta nykyistä tehokkaammin integroitu Euroopan unionin koulutusohjelma on erittäin tervetullut. Meillä on nyt seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma, ja yhteisön uusi kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelma käynnistettiin vastikään. Euroopan unionin tietokolmion kulmat ovatkin hyvin lujat. Sen sijaan kolmion kyljet herättävät kysymyksiä. Onko ohjelmat yhdistetty toisiinsa asianmukaisesti, ja tukevatko ne toisiaan? Emme saa ajatella kokonaisuutta kolmena eri ohjelmana ja kolmena erillisenä Euroopan unionin tavoitteena vaan yhtenä tietoyhteiskunnan luomista koskevana yhteisenä tavoitteena.

Arvostan elinikäiseen oppimiseen ehdotettuja muutoksia, kuten Leonardo da Vinci -ohjelmaan tehtyä tarkistusta, jonka tarkoituksena on muuttaa ohjelma tukemaan innovaatioiden siirtoa, ja Grundtvig-ohjelmaan tehtyä tarkistusta, jonka tarkoituksena on helpottaa vanhempien opiskelijoiden innovatiivista liikkuvuutta ohjelman yhteydessä. Ohjelmassa esitetään kuitenkin aivan liian paljon innovatiivisia oppimismenetelmiä sen sijaan, että avattaisiin tietä varsinaisille innovaatioille ja tuleville tutkijoille. Ei ole olemassa järjestelmää, jonka avulla hyvin lahjakkaita henkilöitä, erityisesti Comenius- ja Erasmus-ohjelmaan osallistuvia nuoria, voitaisiin rekrytoida ja jonka avulla heidän kehityskulkunsa jatkuisi Marie Curie -ohjelman puitteissa. Elinikäisen oppimisen ohjelman on noudatettava myös seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tutkimuspainopisteitä. Kaikkien toimiemme pitäisi kohdistua tietokolmion jatkuvuuden varmistamiseen koulusta aina Euroopan teknologiainstituuttiin saakka.

Kiitän komission jäsentä ohjelmasta ja kehotan häntä varmistamaan, että nämä mielipiteet otetaan huomioon ohjelman täytäntöönpanossa.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Minun ei varmasti ole tarpeen lisätä paljoakaan. Sen sijaan meidän on pantava nykyistä tehokkaammin täytäntöön se, mistä olemme jo useita kertoja sopineet. Koulutus on enemmän kuin yksi elämänvaihe. Työllisyyteen ja kasvuun liittyviä kysymyksiä on mahdollista käsitellä paljon nykyistä johdonmukaisemmin, ja juuri tämä on Lissabonin strategian perusajatus. Koulutusta ei voida erottaa tutkimuksesta ja innovoinnista, joihin liittyy luovuutta ja tiedon edistämistä. Tietoa on myös jaettava käytännöllisesti ja innovatiivisesti.

Komissio on mielestäni menossa tähän suuntaan. Viimeviikkoisessa Lahden huippukokouksessa esitetty ehdotus Euroopan teknologiainstituutin perustamiseksi todisti asian. Samansuuntaisia todisteita ovat myös ohjelma kokonaisuudessaan, koulutuksen nostaminen Lissabonin strategian keskeiseksi kysymykseksi sekä tavoite kehittää Euroopan unionia ja luoda tietoa kasvusta ja työllisyydestä.

Elinikäisen oppimisen ohjelman neljällä pilarilla on hyvin innostavat nimet: Comenius (Jan Amos Comenius), Leonardo da Vinci, Erasmus Rotterdamilainen ja Grundtvig. Näen tämän merkittävänä viestinä. Emme voi ratkaista ohjelman avulla kaikkia taloudellisia ongelmia, mutta voimme innostaa ihmisiä ryhtymään erityisesti kansallisiin toimiin, jolloin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva koulutus siirtyy jäsenvaltioiden lähestymistapojen ja Lissabonin strategian polttopisteeseen. Näin myös käytettävissä olevat varat kasvavat, ja olisimme todellakin kiitollisia, jos lisää määrärahoja myönnettäisiin liikkuvuudelle ja yhteistyölle koulutuksen alalla.

Euroopan unionin suosituimman ohjelman, Erasmuksen, tuleva 20-vuotisjuhla on mielestäni erinomainen tilaisuus tilannearvion tekemiseen. Lisäksi se haastaa meidät tekemään entistä laajempaa yhteistyötä koulutuksen, nuorten ja tulevaisuuden eteen.

Viisumeista ja muiden maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä mainittakoon, että kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden on 1. tammikuuta 2007 alkaen pantava täytäntöön tai saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään päätös opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden viisumihelpotuksista. Poikkeuksena ovat vain Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska.

Vastauksena kysymykseen siitä, tarvitaanko yhdenmukaistamista tai jonkinlaisia muita toimia, sanottakoon, että yhdenmukaistamisen sijaan opetusjärjestelmiemme on ennemminkin täydennettävä toisiaan ja oltava nykyistä yhteensopivampia. Tähän tavoitteeseen ollaan pääsemässä vähitellen Bolognan prosessin kaltaisten toimien avulla.

Vaadimme jatkuvasti paitsi investointien lisäämistä myös entistä parempia investointeja. Tärkeimpänä painopisteenä on investointien parantaminen, ja toisella sijalla on investointien lisääminen. Parantamisella viittaan myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitukseen, joka ilmenee usein yritysten ja teollisuuden tarjoamana liikkuvuuden ja koulutuksen sponsorointina.

Tässä olivat vastaukseni joihinkin esiin nostettuihin näkökohtiin. Haluan vielä kerran kiittää esittelijä Packia, koko valiokuntaa ja kaikkia niitä, jotka ovat edesauttaneet merkittävän yksimielisyyden ja sitoumuksen muodostumista.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää hänen tekemästään työstä tämän tärkeän mietinnön viemiseksi parlamenttikäsittelyn läpi. Ensi vuonna vietetään Erasmus-ohjelman 20-vuotisjuhlaa – ohjelman, jonka Winnie Ewing, yksi edeltäjistäni, loi toimiessaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puheenjohtajana. Saamme olla hänelle monessa suhteessa kiitollisia. Vuoden 1987 jälkeen yli 1,2 miljoonaa opiskelijaa on suorittanut ulkomaisissa yliopistoissa vaihto-ohjelmaan kuuluvia kursseja. Lukuvuoden 2004/2005 aikana yli 144 000 opiskelijaa tarttui tilaisuuteen jatkaa opintojaan kotimaansa ulkopuolella. Vaihto-ohjelman tarjoama hyöty sekä opiskelijoiden saama mittaamattoman arvokas kulttuurinen ja kielellinen kokemus ovat vertaansa vailla. Entisenä Erasmus-vaihto-opiskelijana voin mennä tästä takuuseen.

Erasmus on yksi merkityksensä osoittaneista EU:n menestystarinoista. Skotlantiin saapuvien opiskelijoiden määrä on lisääntynyt rohkaisevassa määrin ollen 2 163 opiskelijaa lukuvuonna 2004/2005, mutta vaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä oli huomattavasti pienempi, 1 018 henkilöä. Toivoisin, että useammat skotlantilaiset osallistuisivat ohjelmaan ja hyötyisivät mahdollisuudesta opiskella ulkomailla. Erasmus on yksi tapa kannustaa nuoria ajattelemaan kansainvälisesti.

Liite – Komission lausuma

Komissio toivoo lainsäädäntövallan käyttäjän kiinnittävän huomiota siihen, että perussäädöksessä mainittu rahoituskehys on tarpeen ilmoittaa käypinä hintoina viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös julkaistaan lopullisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä on varainhoidon tavanomaisten käytäntöjen mukaista, ja sillä voidaan varmistaa tarvittavaa avoimuutta noudattaen, että lainsäädäntövallan käyttäjän päätöstä noudatetaan. Elinikäisen oppimisen toimintaohjelman osalta määräraha on 6 970 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

19. "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelma (2007–2013) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0342/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistämiseksi vuosina 2007–2013 toteutettavasta "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmasta (09575/1/2006 – C6-0316/2006 2005/0041(COD)) (Esittelijä: Takkula).

  Hannu Takkula (ALDE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön käsittelyyn, ennen muuta varjoesittelijöitä sekä muiden valiokuntien jäseniä, jotka ovat kommentoineet tätä. Haluan kiittää erityisesti arvostamiani kollegoja ja koordinaattoreita Doris Packia ja Christa Pretsiä, sillä minulla ei pienimmän ryhmän jäsenenä olisi ollut mahdollista saada tätä mietintöä ilman teidän tukeanne. Olen kiitollinen myös siitä hyvästä yhteishengestä ja yhteistyöstä, mitä olette valiokunnassamme osoittaneet.

Ohjelma sisältää neljä tointa. Ensimmäinen toimi on aktiivisten kansalaisten Eurooppa, joka sisältää ystävyyskuntatoiminnan ja kansalaishankkeet. Ystävyyskuntatoiminta on jo osoittanut olevansa menestystarina, ja toivon, että tämän ohjelman myötä tämä menestystarina voi jatkua ja vahvistua entisestään. Myös kansalaishankkeet ovat erittäin tärkeitä. Yksi keskeinen ajatus tätä ohjelmaa luotaessa oli juuri se, että saataisiin myös Euroopan unioniin ruohonjuuritason ohjelma, joka ei olisi elitistinen ja jonka myös niin kutsuttu tavallinen rahvas eli Euroopan unionin kansalaiset voisivat kokea omakseen.

Toinen toimi on aktiivinen kansalaisyhteiskunta Euroopassa. Sen kautta voidaan antaa rakennetukea EU-politiikan tutkimusorganisaatiolle sekä Euroopan tason kansalaisjärjestöille ja tukea näiden kansalaisjärjestöjen hankkeita. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että myös kansalaisopistot ja työväenopistot, ei-tutkintopohjaiset organisaatiot saavat vahvemman roolin, koska ne ovat nimenomaan juuri niitä organisaatioita, jotka saavuttavat parhaiten ruohonjuuritason tavalliset ihmiset. Toivottavasti tämä ohjelma avautuu myös tätä kautta ihmisille eri puolella Euroopan unionia ja he kokevat sen läheiseksi.

Kolmantena toimena on yhteinen Eurooppa, laajan näkyvyyden tapahtumat, tutkimus, tiedotus ja tiedonvälitys. Kuten tiedämme, on tärkeää promotoida, tuoda oikealla tavalla Euroopan unionia esille ja lähelle ihmisiä, koska myös tiedotuksen alalla on puutteita. Ihmiset kokevat, että päätöksenteko on heistä hyvin kaukana, ja he kokevat tätäkin kautta Euroopan unionin ohjelmat etäisiksi. Meillä on paljon työtä ja tehtävää, jotta unioni voidaan viedä ihmisiä lähelle myös tiedotuksen ja erilaisten tapahtumien kautta.

Ohjelmaan lisättiin neljäs toimi, joka on aktiivisen muistiperinnön säilyttäminen Euroopan laajuisesti. Tästä toimesta keskusteltiin valiokunnassamme voimakkaasti. Lopulta päädyimme siihen ajatukseen, että kun tämä toimi siirrettiin Kulttuuri 2000 -ohjelmasta, juuri natsismin ja stalinismin muisto on se, jota meidän tulee vaalia niin, etteivät vastaavat hirveydet ja kauheudet pääse enää koskaan toistumaan Euroopassa. Pidämme hyvin tärkeänä, että myös tulevat sukupolvet voisivat ymmärtää, mitä on eurooppalainen identiteetti, mitä on rauha, mitä on vakaus, ja siksi on tärkeätä huolehtia myös aktiivisesta muistiperinnöstä.

Olisi ollut tietenkin toivottavaa, että myös budjetti olisi ollut ajan tasalla tätä ohjelmaa tehtäessä. Tiedämme kuitenkin sen, että jostakin syystä tällä hetkellä ei vielä Euroopan parlamentissa, tai ainakaan Euroopan komissiosta taikka neuvostosta, löydy tarpeeksi ymmärtämystä kulttuurihankkeille ja niiden tärkeydelle. Itse uskon, että kulttuuri ja kansalaisyhteiskuntamme muodostaa sen perustan, minkä päälle myös aktiivinen ja kukoistava talous voi rakentua. Meidän, jotka olemme kulttuuri-ihmisiä, jotka olemme valiokunnan jäseniä, on huolehdittava siitä, että budjetti voisi olla jatkossa toimivampi. Nyt me jouduimme sitä hieman leikkaamaan komission alkuperäisestä esityksestä neuvoston painostuksesta, mutta toivon, että tällä saadaan ohjelma alkuun, ja että ohjelmasta voi jatkossa tulla menestystarina.

Lopuksi haluan kiittää komission, neuvoston ja parlamentin välisestä yhteistyöstä ja yhteisymmärryksestä. Olen erityisen iloinen siitä, että kansalaisjärjestöt, kansalaisopistot ja amatööriurheiluseurat on sisällytetty ohjelmaan. Toivon, että kun tämä ohjelma käynnistyy vuoden 2007 alussa, siitä voisi tulla uusi menestystarina.

(Suosionosoituksia)

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, puhuin tässä parlamentissa samasta ohjelmasta vasta puoli vuotta sitten ja pyysin sille pikaista hyväksyntää. Tuolloin ohjelmalla oli eri nimi: "Citizens for Europe". Nyt, puolen vuoden kuluttua, ohjelma on saanut teidän aloitteestanne uuden nimen "Europe for Citizens" eli "Kansalaisten Eurooppa" ja olemme hyvin lähellä lopullisia päätöksiä. Mielestäni kyseessä on merkityksellinen muutos sekä saavutetun yksimielisyyden osalta että valmiudessa saattaa asia loppuun.

Ohjelma on erittäin tärkeä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kannalta. Olen erittäin tyytyväinen toimielinten välisten ohjelmaneuvottelujen laatuun ja tehokkuuteen. Haluan kiittää erityisesti kulttuurivaliokuntaa sen pyrkimyksistä edistää menettelyä sekä esittelijä Takkulaa erinomaisesta työstä ja yhteistyöstä.

Toimielinten välisiä menettelyjä täydennettiin epävirallisilla kolmikantatapaamisilla. Tapaamisten tuloksena syntyivät kaikkien kolmen toimielimen hyväksymät neljä tarkistusta, joista äänestätte huomenna.

Talousarviosta mainittakoon, että suostuimme osoittamaan ohjelmaan 190 miljoonaa euroa vuoden 2004 hintatasolla, mikä vastaa nykyhintatasolla 215:tä miljoonaa euroa. Summa on komission alkuperäistä ehdotusta pienempi, mutta se mahdollistaa silti ohjelman rakenteen säilyttämisen, ja vain toteutettujen toimien määrää on vähennettävä.

Esitän vielä kerran tyytymättömyyteni neuvoston päätökseen komitologiamenettelyn täydennysvaiheesta. Tämä hidastaa valintamenettelyä tietyissä hankeluokissa. Nopean sopimuksen saavuttamiseksi komissio kuitenkin hyväksyi neuvoston kannan, jolle annoitte tukenne. Tänään odotetaan neljän tarkistuksen hyväksymistä. Kaksi tarkistuksista koskee määrärahojen jakamista eri toimien välillä. Yksi tarkistuksista on tekninen ja jouduttaisi ohjelman voimaantuloa. Viimeisellä tarkistuksella puolestaan lisättäisiin suvaitsevaisuuden korostaminen ohjelman tavoitteisiin. Tämä on täysin ohjelman toiminta-ajatuksen mukaista.

Toistettakoon vielä, että komissio tukee saavutettua kompromissia täysimääräisesti ja kehottaa siksi parlamenttia hyväksymään kyseiset neljä tarkistusta. Mikäli tarkistukset hyväksytään, neuvosto on sitoutunut hyväksymään koko sovitun tekstin nopeasti, jolloin ohjelma voitaisiin käynnistää 1. tammikuuta 2007 mennessä.

Vakuutan teille, että komissio ryhtyy ohjelman hyväksymisen jälkeen kaikkiin asianmukaisiin toimiin pannakseen sen täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti ja toimivasti. Itse asiassa yksikköni valmistelevat täytäntöönpanoa aktiivisesti jo nyt. Teemme läheistä yhteistyötä ohjelmaa valvovan komitean kanssa ja työskentelemme tiiviissä vuorovaikutuksessa ohjelmaan osallistuvien järjestöjen kanssa.

Haluan lopuksi toistaa jäsen Takkulan sanat siitä, että kulttuuri muodostaa yhteiskuntiemme perustan. Juuri tästä syystä määrittelimme ohjelman oikeusperustan EY:n perustamissopimuksen kulttuuria koskevaan 151 artiklaan liittyen. Asia herätti laajaa keskustelua, mutta mielestäni ehdotus puolustaa paikkaansa ja ehdotettu toimintalinja on oikea. Näin kulttuuri ja kansalaisuus voisivat kehittyä jatkossa rinta rinnan kohti vastuullisuutta kaikilla julkisen ja yksityisen elämämme osa-alueilla ja myös Euroopan unionin laajenemiseen ja unionin tulevaisuuteen nähden.

  Rolf Berend, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi lausua kiitokseni esittelijä Takkulalle erittäin hyvästä "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmaa käsittelevästä mietinnöstä. Kokonaissummaa on supistettu komission ja parlamentin alun perin sopimista 235 miljoonasta eurosta 190 miljoonaan euroon, mutta tämän summan kanssa meidän on neuvoston ymmärtämättömyyden vuoksi tultava toimeen.

Kannatamme kahta esittelijän tekemää tarkistusta, joista toinen tähtää 2 prosentin supistukseen ja toinen samansuuruiseen korotukseen. Olemme erityisen tyytyväisiä neljänteen toimeen, joka liittyy uhrien muistamiseen ja pitäisi elossa natsihallinnon tekemien rikosten muiston lisäksi myös Stalinin hallinnon aikaisten rikosten muiston.

Arvoisa komission jäsen, haluan käsitellä myös toista ongelmaa, jonka ohjelmien edunsaajat ja ohjelmien toteuttajat ovat nostaneet esiin. Parlamentti haluaa huomauttaa, että sen 5. huhtikuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa viitataan sekä konferensseihin että seminaareihin. Myös työryhmien sekä asiantuntijoiden kokouksista koostuvat kahdenväliset seminaarit ovat olennainen kumppanuustoiminnan osa määriteltäessä ohjelmia ja niissä työskenteleviä tahoja, ja siksi niille pitäisi myöntää apurahoja samalla tavalla kuin monenvälisille konferensseillekin.

Lisäksi Euroopan parlamentti pitää itsestäänselvyytenä, että komissio kohtelee paikallisviranomaisia ja kansalaisjärjestöjä yhdenvertaisesti hakemusmenettelyn kuluessa. Tavoitteenamme on estää komissiota toteuttamasta alkuperäistä suunnitelmaansa ja esittämästä liian monelle muulle yhteiskuntajärjestölle lisävaatimuksia, kuten takuita ja erityisiä pankkitakauksia, jotka olisivat hankalia tai jopa mahdottomia toteuttaa.

  Emine Bozkurt, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää esittelijä Takkulaa erinomaisesta mietinnöstä ja hyvästä yhteistyöstä. Suhtaudun mietintöön varauksettoman myönteisesti, sillä siitä on hyötyä kansalaisille, meille parlamentin jäsenille ja koko Euroopan unionille. "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmallahan ilmaistaan, etteivät kansalaiset ole olemassa Eurooppaa varten vaan toisinpäin. Euroopan unioni on olemassa kansalaisiaan varten. Voimme luottaa Euroopan unionin suosioon vasta sitten, kun unioni saa aikaan kansalaisten kannalta konkreettisia tuloksia. Lienee sanomattakin selvää, että voimme yrittää edistää Euroopan unionin ja sen kansalaisten lähentymistä järjestämällä vaihto-ohjelmia ja tapahtumia mutta että toiminta on aina tehokkaampaa silloin, kun kansalaiset tekevät omia aloitteitaan. Tässä kohden kuvaan astuu käsittelemämme ohjelma.

Jäsen Takkulalle, kollegoilleni kaikissa ryhmissä sekä komissiolle ja neuvostolle kuuluu kiitos hyvästä työskentelyhengestä, jossa olemme saaneet tätä asiakirjaa työstää. Haluan kuitenkin purkaa hieman sydäntäni. Euroopan unioni on tunnustanut, että toimielinten ja kansalaisten välillä on kuilu. Asia tunnustetaan ohjelmassa, ja sen avulla tilanne pyritään myös korjaamaan. Miksi siis kitsastelemme tämän ohjelman ja muiden yhtä tärkeiden ohjelmien suhteen? Ilman rahallista panosta puheet kansalaisten sisällyttämisestä toimintaan ovat luonnollisesti silkkaa ajanhukkaa.

Aion joka tapauksessa kaikin tavoin tehdä ohjelmaa tunnetuksi Alankomaiden kansalaisille. Toivon, että muutkin jäsenet saattavat ohjelman kotimaidensa kansalaisten tietoon. Jos onnistumme saamaan ohjelmalle suuren suosion, neuvostolla ja komissiolla ei ensi kerralla kenties ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmalle myönnettävät määrärahat hyväksyttävälle tasolle.

"Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmalla on hyvät mahdollisuudet menestyä Euroopan unionissa, sillä EU:ssa on paljon henkilöitä, jotka ovat valmiita työskentelemään aktiivisesti Euroopan yhdentymisen eteen. Ohjelman myötä he voivat osallistua hankkeeseen ja järjestäytyä. Onkin äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unionin kansalaiset kokevat olevansa osa EU:n kehitystä, ja ohjelman myötä tämä on mahdollista. Siksi esitän Euroopan unionin kansalaisille vetoomuksen tarttua tähän tilaisuuteen.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää erinomaisesta työstä aktiivisen Euroopan unionin kansalaisuuden edistämistä koskevan mietinnön parissa.

Monet meistä, jotka välitämme aidosti Euroopan unionin tulevaisuudesta, kokevat, että aktiivisella kansalaisuudella on suuri merkitys eurooppalaisen hankkeen jatkumisen kannalta. EU on käynnissä oleva hanke, jossa on edetty vuosisatoja kestäneestä jakautumisesta keskinäisen yhteistyön aikaan. Tämä keskinäinen yhteistyö hyödyttää kaikkia kansalaisiamme. Muussa tapauksessa EU:n olemassaololle ei olisi perusteita.

On myös tärkeä ymmärtää, ettei tätä keskinäistä yhteistyötä tehdä pelkästään jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on toki tärkeää, mutta se ei riitä yksinään. Myös kansalaistemme on tehtävä yhteistyötä ja osallistuttava siten olennaisina tekijöinä prosessiin, ei yleisönä vaan toimijoina, ei tarkkailijoina vaan osallistujina. Kyse on osallistavasta demokratiasta edustuksellisen demokratian rinnalla. Joissakin tapauksissa tämä merkitsee molempien osapuolten kannalta epämukavaa liittoa, mutta meidän on kuitenkin edistettävä sitä, sillä muutoin lausumme kansalaisillemme vain tyhjiä korulauseita, ja he todellakin ansaitsevat huomattavasti parempaa.

Olen tyytyväinen siihen, että epäviralliset koulutusohjelmat on sisällytetty mietintöön. Kenties voisimme ulottaa soveltamisalan vapaaehtoistoiminnan tunnustamiseen perustamalla eurooppalaisen vapaaehtoistyöntekijäpassin. Vapaaehtoistyö on merkittävä osa aktiivista kansalaisuutta, sillä se liittyy suureen osaan mietinnössä nimetystä toiminnasta, myös ystävyyskuntatoimintaan, kansalaisjärjestöihin ja amatööriurheiluseuroihin. Myös kulttuurien välistä vuoropuhelua on tuettava. Meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme ja harhakäsityksemme toisista, ja voimmekin tunnustaa toistemme inhimillisyyden vain luomalla yhteyden toisiimme. Tämä yhteys on keskinäisen yhteistyön ja kunnioituksen perusta.

Olen tyytymätön vain siihen, ettei myönnetty rahoitus riitä sen suuren ja tärkeän tehtävän suorittamiseen, jonka olemme itsellemme asettaneet. Olen kuitenkin yhtä mieltä edellisen puhujan kanssa siitä, että meidän on syytä kääriä hihamme ja ryhtyä tuumasta toimeen.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Takkulaa.

Olen iloinen, että ohjelman nimeä on harkittu uudelleen. Alkuperäinen nimi "Citizens for Europe" on vaihdettu muotoon "Europe for Citizens" eli "Kansalaisten Eurooppa". Tämä tarkoittaa, että vastuu on myös Euroopan unionin harteilla ja että sen on ojennettava kätensä kansalle. Tavoitteena on lähestyä kansalaisia ja ottaa heidät mukaan toimintaan, tavata heitä paikan päällä, ottaa heidät vakavasti, kuunnella heidän huoliaan ja voittaa heidät Euroopan unionin puolelle keskustelemaan sen tulevaisuudesta.

Ystävyyskuntatoiminta on tehokas tapa edesauttaa tätä. Ohjelman yhteydessä käytävään keskusteluun liittyy kuitenkin myös kysymys Euroopan unionin globalisoitumiseen liittyvästä alakulosta, samoin kuin kysymys tasapainon saavuttamisesta yhtäältä liiallisen uusliberalismin ja toisaalta valtiojohtoisuuden ja liiallisen protektionismin välillä.

Lisäksi haluan mainita tuhoamisleirien sisällyttämisen tähän ohjelmaan, olipa kyse sitten Stalinin tai natsien leireistä. Mielestäni Euroopan kannalta tuhoisan ja maailmanlaajuista surua kylväneen eurooppalaisen totalitarismin uudelleenarviointi on poliittisesti tarkoituksenmukaista. Asianmukainen virheistä oppiminen ja aidosti avoimen ja demokraattisen Euroopan unionin rakentaminen on haasteenamme tulevaisuudessakin. Ohjelman tarkoituksena on edistää myös näiden tavoitteiden saavuttamista.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Olemme samaa mieltä "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmassa esitetyistä huolenaiheista ja tavoitteista, ja äänestimmekin ohjelman puolesta. Totuus on, ettei Euroopan unionin tarvitse huolehtia puutteista "yritysten Euroopan" tai "markkinoiden Euroopan" saroilla – ei alkuunkaan. Meillä on ollut aivan liian vähän "kansalaisten Eurooppaa" emmekä ole tukeneet riittävän aktiivisesti Euroopan unionin kansalaisuutta niillä keskeisillä aihealueilla, joiden varaan yhteistä aluettamme rakennamme. Päätökset tällä alalla eivät ole riittävän rohkeita eikä lainsäädäntö riittävän syvällistä, ja toimille annettava tuki on käytännössä olematonta. Tilannetta ei voida kääntää paremmaksi yksinomaan tämän ohjelman turvin. Kannatamme ohjelmaa mutta suhtaudumme kriittisesti sen määrärahojen vähyyteen. Alkuperäisen ehdotuksen leikkaaminen 60 prosentilla on selvästi liikaa, mutta leikkaaminen noudattaa hyvinkin tarkasti sitä rajoittavaa ja vanhentunutta sääntöä, jonka mukaan kaikki koulutuksen, kulttuurin ja nuorison aloja koskevat ohjelmat ovat alirahoitettuja. Jatkuva alirahoittaminen ei johdu määrärahojen puutteesta vaan sellaisen Euroopan unionin tietoisesta poliittisesta ratkaisusta, jota jäsenvaltiot pyrkivät rakentamaan. Kulttuurin ja muiden vastaavien alojen epäonneksi tällainen lähestymistapa nousi pintaan hyväksyttäessä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä.

Tehokas toiminta ei ole mahdollista ilman asianmukaista rahoitusta. Sanat ja hyvää tarkoittavat aikeet ovat hyvä alku, mutta politiikan on oltava paljon muutakin.

Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Takkula, yhdymme haluunne lisätä avoimuutta hankerahoituksen myöntämisessä. Rahoitus on myönnettävä selkein perustein käyttämällä avoimia hakemusmenettelyjä ja puolueettomia päätöksentekijöitä. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut. Olemme panneet tyytyväisinä merkille, että hakemusmenettelyn ulkopuolella myönnetään yhä harvemmin pöyristyttävää rahoitusta järjestöille, jotka asettavat itsensä reilun kilpailun yläpuolelle ja saavat silti huomattavaa pitkäaikaista rahoitusta. Tällainen rahoitus vahingoittaa Euroopan unionin julkisuuskuvaa. Asiaa pahentaa entisestään se, että kyseiset järjestöt yhdistetään usein merkkihenkilöihin, jotka ovat luoneet uransa Euroopan unionin toimielimissä. Olen kotoisin eteläeurooppalaisesta valtiosta ja voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen niihin raikkaisiin tuuliin, joita pohjoisen suunnalta on puhaltanut tällä alalla.

Diktatuurien uhrien muistamiseen liittyvän uuden rahoitusaloitteen osalta toistan lopuksi, että vastustamme jyrkästi kriteerejä, joita asiassa on noudatettu. Useiden Etelä-Euroopan kansoja vuosikymmenten ajan alistaneiden diktatuurien muiston sulkeminen ohjelman ulkopuolelle on osoitus kyseisten hallintojen uhrien täydellisestä halveksunnasta. Jos eteläisen Euroopan fasistihallintoja ei olisi kukistettu, EU:n rajat olisivat tänä päivänä hyvin erilaiset, ja sen pinta-ala pienempi. Kyseisten diktatuurien ja niiden muiston huomiotta jättäminen antaa kansalaisille väärän viestin. Näin annamme ymmärtää, ettei joidenkin diktatuurien muistoa saa unohtaa mutta että toiset diktatuurit eivät olleet yhtä pahoja vaan jopa hyväksyttäviä. Lähetämme väärän viestin myös muulle maailmalle. Käytäntövaltainen asenne diktatuureihin kielii kahdenlaisista vaatimuksista, myrkyttää EU:n ulkopolitiikan ja saattaa sen huonoon valoon. Yksiselitteisesti demokraattisiin periaatteisiin perustuva kriteeri olisi ollut parempi kuin keskinkertainen, pahansuopa vaatimus, jonka yhteydessä ei nähty määrärahojen leikkaamista pidemmälle.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, osallistumme kaikki tavallamme Euroopan unionin rakentamiseen ja tuomme mukanamme omat erityiset näkemyksemme ja kokemuksemme ja omat havaintomme. Tämän vuoksi on selvää, että vaikka yhteistä on paljon, moni seikka myös jakaa mielipiteemme.

Lukuisat Euroopan unionin kansalaiset suhtautuvat epäilevästi unioniin ja kyseenalaistavat Euroopan yhdentymisen. Tästä seuraa, että yhtäällä etsitään keinoja toteuttaa yhdentyminen nopeasti ja toisaalla ollaan sitä mieltä, että hankkeen on edettävä hitaasti ja huolellisesti harkiten, jos ollenkaan. Jälkimmäisessä tapauksessa hanke halutaan nähdä pitkäaikaisena prosessina, jossa kunnioitetaan kansallisia perinteitä ja otetaan nykyiset kokemukset huomioon.

Olen tyytyväinen, että "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmaan on sisällytetty useita Euroopan parlamentin jäsenten ehdotuksia, erityisesti diktatuurien uhrien muistamisen osalta. Taloudellista tukea myönnetään natsihallintoon liittyville kohteille ja Stalinin rikosten uhreille. Keskustelussa sai paljon huomiota se, kuinka vähän kansalaiset samastuvat Euroopan yhdentymisprosessiin. Vanhojen, uusien ja tulevien jäsenvaltioiden kansalaisten välille tehtiin perusteltu ero. Sen sijaan riittävästi huomiota ei kiinnitetty siihen tärkeään seikkaan, että siinä, missä yksi ryhmä pyrkii luomaan mahdollisimman pian yhden ainoan eurooppalaisen kansallisidentiteetin mallin, toinen ryhmä kannattaa kansallisen identiteetin kunnioittamista puoltavaa kansojen Eurooppaa. Jälkimmäinen ryhmä määrittäisi yhteiset kulttuuriarvot kulttuurisen monimuotoisuuden ja vuoropuhelun perusteella.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, "Kansalaisten Eurooppa" -asiakirjaluonnos on esimerkki yksityiskohtaisesta toiveajattelusta. Joku on kehitellyt ajatuksen, että entistä suurempien rahasummien sijoittaminen Euroopan unionin kansalaisten tietoisuuden lisäämiseen ja ajankohtaisista unionin tapahtumista tiedottamiseen tuo kansalaiset lähemmäksi unionia ja tekee heistä Euroopan yhdentymisprosessin toimijoita.

Samankaltainen väite esitettiin myös Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, jossa elämäämme ohjattiin yhteisen puhdasoppisen sosialistisen ideologian perusteella. Tuolloin uskottiin, että rahan syytäminen erilaisiin tapahtumiin takaisi niin kutsutun sosialistisen tietoisuuden kehittymisen. Neuvostojärjestelmässä ponnisteltiin kovasti yhteisen puhdasoppisen neuvostoidentiteetin luomiseksi venäläisten, ukrainalaisten, georgialaisten ja muiden keskuuteen. Kansoilta riistettiin oikeus omaan yksilölliseen identiteettiin.

Joku on nyt päättänyt, että eurooppalaisten yhdentäminen on helpompaa, kun asiaankuuluvan asiakirjan otsikko on "Europe for Citizens" eikä enää "Citizens for Europe". Tämä on meille jo entuudestaan tuttua. Neuvostokansalaisten ei ollut määrä olla olemassa Neuvostoliittoa varten vaan Neuvostoliiton kansalaisiaan varten. Todellisuudessa tilanne oli se, että Lenin, Stalin ja muut näkivät venäläisinä, puolalaisina tai unkarilaisina ajattelevat ja toimivat ihmiset riesana. Neuvostojärjestelmän monikulttuurisuudessa kasvaneet olivat sen sijaan mukautuvampia ja suostuvaisempia toimimaan suurvaltaa palvelevina orjina.

Meidän on syytä muistaa, että yksilöiden ja kansojen todellinen vapaus juontuu niiden pohjana olevista kansallisista kulttuureista. Tästä syystä käsittelemämme asiakirja on heitettävä roskakoriin yhdessä Neuvostoliiton jättämän perinnön kanssa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, käsityksemme kansalaisuudesta ja identiteetistä muodostuu historiamme, kulttuurimme, kielemme ja elämänkokemuksemme pohjalta. Se rakentuu juuresta latvaan päin. Käsittelemämme kansalaisuusohjelma puolestaan etenee latvasta juureen päin. Ohjelman tavoitteena on luoda tunne kansalaisuudesta sinne, missä sellaista ei ole lainkaan. Tällainen hanke on tuhoon tuomittu ja siksi täysin epäasianmukainen.

Synnyin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiseksi. En milloinkaan pyytänyt päästä Euroopan unionin kansalaiseksi. En halua Euroopan unionin kansalaisuutta: vastustan sitä ja kieltäydyn siitä kokonaan. Perustuslaki, johon Euroopan unionin kansalaisuuden käsite sisältyy, on hylätty painokkaasti Ranskassa ja Alankomaissa, ja samoin se hylättäisiin myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos asiasta järjestettäisiin äänestys. Tämän epäonnistuneen käsitteen mainostaminen on siksi erittäin kiistanalaista. Tuemme kiivasta väittelyä herättäneen keskustelun toista leiriä verovaroilla. Tämä on väärin, häpeällistä ja sotii demokratian periaatteita vastaan. Kehotan kollegojani torjumaan mietinnön suoralta kädeltä.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmaa koskevan neuvoston yhteisen kannan saavuttaminen on erittäin merkittävä saavutus. Kiitän esittelijä Takkulaa hänen tekemästään työstä ja omistautumisestaan asiaan ja lisäksi eritoten ohjelman soveltamisalan kehittämisestä.

Haluan keskittyä kahteen näkökohtaan: ystävyyskuntatoimintaan sekä Hitlerin ja Stalinin kaksoisdiktatuurin uhrien muiston kunnioittamiseen. Kehotan komission jäsentä Figel'iä koordinoimaan työtään viestinnästä ja suhdetoiminnasta vastaavan kollegansa Wallströmin kanssa. Näin tämän erittäin tärkeän mietinnön ja ohjelman vaikutus voitaisiin ulottaa mahdollisimman laajalle.

Käsittelen ensiksi ystävyyskuntatoimintaa, josta en voisi olla painokkaammin eri mieltä edellisen puhujan kanssa. Kotimaassani ystävyyskuntayhdistyksiä on ollut 50 vuoden ajan ja uusia on perustettu pitkin matkaa. Toivoisin, että komission jäsenet antaisivat tasapuolista, ilmaista ja avointa julkisuutta näiden järjestöjen omistautuneisuudelle ja vapaaehtoistyölle, sillä he ovat ainoita, jotka voivat näin tehdä. Kuulin kotimaakunnassani sijaitsevassa Hertfordin kaupungissa Saksan, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin kansallislaulut paikallisten asukkaiden ja koululaisten laulamana, ja tämä teki minuun huomattavasti suuremman vaikutuksen kuin se järjetön Euroopan vastainen propaganda, jota populaarilehdistö meille suoltaa. Taistelemme yleisestä mielipiteestä niin järjen kuin tunteenkin tasolla, emmekä voi antaa skeptikoiden äänen kuulua yli muiden. Meidän äänemme on kuuluvin, mutta meidän on käytettävä sitä.

Toiseksi sanottakoon uhrien muistamisesta, että olen todella tyytyväinen jäsen Takkulan päätökseen sisällyttää stalinismin rikosten uhrit mietintöön, sillä puolet Euroopan unionista joutui aikoinaan alistumaan kyseiseen diktatuuriin. Voimme vain kuvitella, millainen epäusko valtaisi Euroopan unionin uudet kansalaiset, jos heidän kärsimyksensä olisi unohdettava siinä, missä Hitlerin kolmannen valtakunnan alaisuudessa kärsineiden muistoa kunnioitetaan.

Suosittelenkin tätä mietintöä ja ohjelmaa parlamentille ja koko Euroopan unionille. Toivokaamme, että vedämme tällä kertaa pidemmän korren.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Unkarissa on vietetty vuoden 1956 kansannousun 50-vuotisjuhlaa. Iäkkäät miehet ja naiset muistavat todistamansa vallankumoukselliset tapahtumat, ja nuoremmat yrittävät kuvitella 50 vuoden takaisia tapahtumia, kun Stalinin vastainen vallankumous yhdisti unkarilaiset, uuskommunistit ja demokratian kannattajat. Eilisiltana tuhatkunta äärioikeistolaista mellakoitsijaa muutti kuitenkin kaiken. Mellakoitsijat hyökkäsivät poliisin kimppuun ja polttivat kauppoja, ja osa heitti kiviä ja pulloja synagogaan ja huusi juutalaisvastaisia iskulauseita Unkarin natsiliikkeen lipun alla.

Nämä surulliset tapahtumat osoittavat, kuinka tärkeää 1900-luvun murhenäytelmien ja rikosten muistaminen ja muistamisen salliminen on. Jäsen Takkulan mietinnössä kehotetaan perustellusti muistamaan natsi- ja stalinistihallintojen uhrien muistoa. Pelkkä muistaminen ei kuitenkaan riitä. Meidän on myös torjuttava nykypäivän ääri-ideologioita. Luojan kiitos, stalinismi on historiaa, mutta uusnatsien ääriliikkeiden uhka on edelleen olemassa. Jokaisen demokraattisen puolueen on tuomittava äärioikeistolaiset ideologiat ja väkivalta. Meidän on otettava oppia Weimarin tasavallan tapauksesta, sillä vähäisenkin jalansijan antaminen äärioikeistolle saattaa johtaa hyvin murheellisiin seurauksiin.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurobarometrin tulokset ovat erittäin huolestuttavia. EU:n toimielinjärjestelmä on vieras valtaosalle kansalaisista. Komission rooli nähdään joko epämääräisenä tai erittäin epämääräisenä. Neuvostoa ei tunneta käytännössä katsoen lainkaan. Kansalaisten käsitykset ovat hyvin sekavia, ja useat heistä eivät kykene esittämään järkevää mielipidettä Euroopan unionista. Tuloksia yhdistää yksi silmiinpistävä seikka: kansalaiset haluavat enemmän tietoa, ja he ovat valinneet television parhaaksi tavaksi saada sitä.

Olemme nähneet, että teoreettinen tai mitäänsanomaton kansalaisuus, epämääräinen kuuluvuudentunne, heikentää Euroopan unionia. EU nähdään pikemminkin käsitteenä kuin elämäämme merkittävästi vaikuttavana voimana.

Emme suinkaan tarvitse teoreettista tai mitäänsanomatonta kansalaisuutta vaan vahvan, käytännönläheisen kansalaisuuden, uskollisuudentunteen, Euroopan unionin kansalaisten tunteen siitä, että he voivat samastua yhteisöön, jonka kohtalo kiteytyy sen yleisiin arvoihin. Yksikään poliittinen hanke ei voi onnistua ilman tällaista uskollisuuden ja samastumisen tunnetta.

Kansalaisuus on Euroopan unionin kaltaisten nationalismin jälkeisten yhteiskuntien merkittävin haaste. Euroopan unionin kansalaisuus on järjen, ei perinteen, tuote. Sitä on rakennettava, sillä se ei synny itsestään. Elämme uutta poliittista aikakautta, jolle ovat ominaisia asioiden jakaminen ja uudet hallintomuodot. Kyseessä on todellakin vaihe, jossa valtioiden itsemääräämisoikeus on muuttunut kansan itsemääräämisoikeudeksi.

Olipa asia kuinka hyvänsä, on ironista, ettei politiikalla rohkaista kansalaisia samastumaan hankkeeseen, jossa he olisivat ratkaisevassa asemassa.

"Kansalaisten Eurooppa" -ohjelman määrärahat eivät ole riittävät, eikä siihen sisälly tarpeeksi nasevaa tiedotusstrategiaa. PR-toimintaa, jonka kautta toimielimet ja eurooppalainen hanke pääsevät esille, ei saada enää viivyttää, ja tämä pätee erityisesti televisioon.

Euroopan unionin selittäminen on keskeinen tekijä rakennettaessa eurooppalaisuuden tunnetta.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Euroopan unionin suurin saavutus on ollut tähän mennessä Euroopan kansojen rauhan ja yhteiselon turvaaminen. Euroopan unionin arvostelijat valittavat kuitenkin jatkuvasti, että toimielinten työ on liian kallista ja tapahtuu liian etäällä kansalaisista.

"Kansalaisten Eurooppa" -ohjelma tarjoaa uusia aloitteita, joiden avulla Euroopan unionin kansalaiset voidaan saattaa lähemmäksi toisiaan. Tämä pätee myös niihin, jotka eivät kuulu minkään virallisen opetusjärjestelmän piiriin mutta haluavat lisätä tietämystään, saada uusia kokemuksia sekä luoda suhteita toisiin Euroopan unionin kansalaisiin. Osallistuminen ohjelmaan on avointa ystävyyskunnille, joten siitä voivat hyötyä myös ne, jotka eivät osallistu päivittäin Euroopan unionin suuriin hankkeisiin. Epäsuorat yhteydet ja henkilökohtaiset kokemukset voivat kuitenkin edistää tuntuvasti unionia koskevaa ymmärrystä. Olen itse havainnut tämän tavatessani Euroopan parlamentissa vierailevia slovenialaisryhmiä.

Myös urheilulla on merkittävä yhdistävä voima, ja se mahdollistaa kielimuurit ylittävän viestinnän. Huipputason urheilutoimintaan osallistumisesta on nopeasti tulossa yhä suppeamman ihmisryhmän suojelualue. Ohjelmassa tuetaan laajemman yleisön kansainvälistä osallistumista. Suurten hankkeiden hyödyt ovat suuria, mutta pienemmillä hankkeilla voidaan ilahduttaa monia ihmisiä.

Ohjelmat voivat onnistua vieläkin paremmin, jos ne ovat helposti kansalaisten ulottuvilla eivätkä edellytä lomakevuoren täyttämistä jokaisella hakukerralla. Kansalaiset pettyvät Euroopan unioniin usein juuri siksi, että he törmäävät liian moniin hallinnollisiin esteisiin pyrkiessään turvaamaan toiminnan rahoituksen. Hyödyllisiä ohjelmia tarjotessamme meidän on tämän vuoksi pyrittävä yksinkertaistamaan menettelyjä, varmistettava aiempaa parempi tietoisuus kyseisten määrärahojen olemassaolosta ja parannettava niiden saatavuutta niin unionin kuin jäsenvaltioidenkin tasolla.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (SK) Haluan kiittää kaikkia osallistumisesta keskusteluun ja erityisesti sitoutumisestanne siihen, miten tärkeää meidän EU:n kansalaisina on tehdä yhdessä työtä käsitellessämme tiettyjä kysymyksiä ja ajatuksia.

Itse ohjelma muodostaa täytäntöönpanon oikeusperustan, ja siinä määritetään ne ehdot, jotka myös komission on täytettävä. On tärkeää, että nämä ehdot tuodaan julki ja pannaan täytäntöön mahdollisimman pian. Parlamentti osallistuu työskentelyyn ohjauskomitean ja ohjelman arvioinnin kautta.

Vapaaehtoistyöstä ja epävirallisen opetuksen paremmasta tunnustamisesta on sanottava, että olemme kiinnostuneet ja pyrimme saamaan aikaan parannuksia näillä aloilla eritoten nuorten näkökulmasta. Tavoitteisiin pyritään hyödyntämällä nuorisopassia, jonka odotetaan lisäävän vapaaehtoistyön avoimuutta ja arvostusta.

Olen samaa mieltä siitä, että tietoisuutta tähän mennessä saavutetuista tuloksista ja yhteistyön menestystarinoista ja luonteesta on kasvatettava, mikä pätee erityisesti kunta- ja kaupunkiyhteistyöhön. Yli 10 000 Euroopan unionin kuntaa tekee yhteistyötä tämän kansalaisohjelman yhteydessä. Myönsimme kolme viikkoa sitten 11 kultaista tähteä parhaille hankkeille – niille, jotka ovat innostavia ja joilla edistetään todellisten ihmisten todellisten ongelmien ratkaisua kunnissa ja kaupungeissa kaikkialla Euroopan unionissa. Tällaisia hankkeita voitaisiin toistaa laajemmin, jos niistä tiedettäisiin laajemmin. Tästä olen samaa mieltä jäsen Beazleyn kanssa.

Ohjelma tarjoaa myös tilaisuuden järjestää erikoistapahtumia. Haluan nostaa esimerkiksi viime vuonna järjestetyn Puolan solidaarisuusliikkeen 25-vuotisjuhlan, johon myönnettiin rahoitusta erityisestä budjettikohdasta ja otsakkeesta. Tätä lähestymistapaa on mahdollista soveltaa seuraavien seitsemän vuoden ajan kansalaisuusohjelman yhteydessä.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että tarvitsemme yritysystävällisen ja markkinaystävällisen Euroopan unionin lisäksi kipeästi kansalaisystävällistä, kansalaisyhteiskuntaan ja tietynasteiseen kypsyyteen perustuvaa unionia, joka suhtautuu kansalaisiin myötämielisesti ja avuliaasti. Haluan myös korostaa, että ohjelman nimi on vain kolikon toinen puoli, sillä ilmaisujen "Citizens for Europe" ja "Europe for Citizens" välinen suhde on erittäin merkittävä. Kyse on meidän alueestamme, jonka on samalla tarkoitus palvella meitä. Meidän on muokattava ja kehitettävä tätä aluetta ja otettava siitä vastuu.

Kiitän vielä kerran esittelijää ja koko parlamenttia erittäin rakentavasta tavasta lähestyä ohjelmaa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sallinette minun esittää onnitteluni "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelman (2007–2013) perustamisesta ja kiittää esittelijä Takkulaa viimeisimmästä mietintöversiosta.

Euroopan unionin toimielimiä koskevat, yhteiskunnalliset ja poliittiset suhteet muodostavat nykypäivänä hyvin tiiviin verkoston, jonka säikeet ovat nivoutuneet laajenemisen jälkeen toisiinsa entistäkin tiiviimmin. Aktiivisten Euroopan unionin kansalaisten luominen on keskeinen tekijä tässä prosessissa: tällaisten kansalaisten olemassaolo on välttämätöntä, jos haluamme varmistaa Euroopan unionin demokraattisen ja tasapainoisen kehityksen jatkuvuuden.

Jos tavoitteenamme on itsestään ja yhteiskunnastaan vastuun ottava Euroopan unionin kansalainen, meidän on korostettava nykyisin "kadotettuina" pidettyjä vapauden, tasapuolisuuden, suvaitsevaisuuden ja solidaarisuuden perusarvoja, jotka muodostavat eurooppalaista yhteiskuntaa koossa pitävän siteen. Pidän tärkeänä myös kansalaisten tasapuolista integrointia, mutta ennen kaikkea meidän on mielestäni edistettävä kulttuurien ja maailmankatsomusten välistä vuoropuhelua. Vain näin voimme yhteistoimin pyrkiä kohti yhteistä päämääräämme ja muokata omia näkemyksiämme, samalla kun opimme hyväksymään erilaisuuden ja kunnioittamaan monimuotoisuuttamme. Vain keskinäinen yhteisymmärrys, solidaarisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne voivat taata Euroopan unionin kansalaisille tunteen identiteetistä. Kannatan Euroopan kansalaisuuden rakentamista yhteisten arvojen, historian ja kulttuurin pohjalta.

Nykypäivän kansalaisten arvojen ja saavutusten tukeminen ja juhlistaminen on tärkeää, mutta emme saa antaa myöskään muistojen vaipua unholaan. Pitämällä yhteisen kulttuuriperintömme keskeisellä sijalla vahvistamme yhteisen tulevaisuutemme kivijalkaa.

Mielestäni Euroopan unionin kansalaisuus tarkoittaa nimenomaan vastuun ottamista itsestämme, maastamme ja Euroopan unionista. Siihen kuuluu myös vapauksien käyttäminen mutta toisten vastaavien vapauksien kunnioittaminen. Myös demokraattisten oikeuksien ja velvoitteiden välille on löydettävä asianmukainen tasapaino.

Kyse on yhteisestä Euroopan unionin kansalaisuudesta, johon osallistuisin mielelläni.

Liite – Komission lausuma

Komissio toivoo lainsäädäntövallan käyttäjän kiinnittävän huomiota siihen, että perussäädöksessä mainittu rahoituskehys on tarpeen ilmoittaa käypinä hintoina viimeistään siinä vaiheessa, kun päätös julkaistaan lopullisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä on varainhoidon tavanomaisten käytäntöjen mukaista, ja sillä voidaan varmistaa tarvittavaa avoimuutta noudattaen, että lainsäädäntövallan käyttäjän päätöstä noudatetaan. Kyseessä olevan ohjelman osalta määräraha on 215 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

20. Perfluoro-oktaanisulfonaattien markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Schlyterin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0251/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi perfluoro-oktaanisulfonaattien markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista (neuvoston direktiivin 76/769/ETY muutos) (KOM(2005)0618 C6-0418/2005 2005/0244(COD)).

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Schlyteriä ahkerasta työskentelystä ehdotuksen parissa. Ehdotuksen ansiosta neuvoston kanssa saavutettiin sopimus ensimmäisessä käsittelyssä.

Kyseessä on merkittävä direktiivi, jossa käsitellään perfluoro-oktaanisulfonaattien (PFOS) ja niihin liittyvien aineiden markkinoinnin ja käytön rajoituksia. Nämä aineet ovat hitaasti hajoavia, biologisesti kertyviä ja myrkyllisiä, ja ne saattavat asettaa ihmisten terveyden ja ympäristön hyvinvoinnin suunnattomaan vaaraan.

Ehdotettu direktiivi pohjautuu mahdollisten toimien erityisiin riski- ja vaikutusarviointeihin. Ehdotuksessa otetaan huomioon yksityiskohtaiset keskustelut kaikkien asianosaisten kanssa. Periaatteessa direktiivillä kielletään – hyvin tarkasti rajatuin poikkeuksin – PFOS-yhdisteiden ja niihin liittyvien aineiden markkinointi ja käyttö. Poikkeuksia kaavaillaan määrällisesti vähäisille keskeisille sovelluksille, joihin ei komission terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevän komitean mukaan sisälly kohtuutonta riskiä.

Teollisuudessa näiden aineiden laajamittainen käyttö on jo lopetettu esimerkiksi tekstiili- ja mattotuotannossa, ja direktiivillä estetään varmuudella vastaavan käytön aloittaminen uudelleen.

Ehdotetulla direktiivillä suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä ja vahvistetaan lisäksi sisämarkkinoita ottamalla käyttöön yhteisön laajuiset yhdenmukaiset markkinointi- ja käyttösäännökset PFOS-yhdisteille ja niihin liittyville aineille.

Ehdotukseen sisältyvien poikkeusten osalta mainitsen olevani samaa mieltä siitä, että PFOS-yhdisteiden ja niihin liittyvien aineiden käyttö on edelleen sallittava fotoresisteissä ja valokuvausmateriaaleissa, kuudenarvoisen kromin ja muiden metallien pinnoitteissa sekä hydraulinesteissä. Käyttö näillä aloilla on hyväksyttävää, sillä vastaavia vaihtoehtoja ei ole, eikä ole varmuutta siitä, ovatko vaihtoehtojen myrkyllisyystiedot lainkaan PFOS-yhdisteitä parempia.

Sammutusvaahdoista todettakoon, että kannatan uusien vaahtojen markkinoinnin ja käytön kieltämistä ja olemassa olevien varastojen käyttöajan jatkamista 54 kuukaudella.

Sen sijaan en ole tällä hetkellä valmis tukemaan muita perfluorinoituja alkyyliyhdisteitä, kuten PFOA-yhdisteitä, varten kaavailtuja rajoituksia. Tämä olisi ennenaikaista, sillä riskiarviointia ei ole tehty eikä yhdisteiden nykyisistä käyttökohteista ja vaihtoehdoista ole riittävästi tietoa. Voimme kuitenkin palata aiheeseen myöhemmin.

Lopuksi haluan mainita, että parlamentin, neuvoston ja komission läheisestä yhteistyöstä on ollut siirtymävaiheessa suurta hyötyä. Komissio kannattaakin kaikkia esittelijä Schlyterin esittämiä kompromissitarkistuksia.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi kaikkia varjoesittelijöitä erittäin tehokkaasta ja rakentavasta yhteistyöstä. Tämän yhteistyön ansiosta pääsimme neuvoston – joka sekin teki hyvää työtä tässä asiassa – kanssa ratkaisuun ensimmäisessä käsittelyssä.

Ratkaisulla parannetaan komission alkuperäistä ehdotusta, ja olen tyytyväinen, että komissiokin tukee kompromissia. PFOS-yhdisteet ja niihin liittyvät aineet ovat erittäin hitaasti hajoavia. Lisäksi ne ovat äärimmäisen biokertyviä. Tietoomme on tullut, että klooripitoiset yhdisteet ovat myrkyllisiä ja ympäristölle haitallisia ja että bromipitoiset yhdisteet ovat vaarallisia. Tulipalojen leviämistä estävät aineet aiheuttavat suuremman vaaran kuin palot, joita niiden avulla on tarkoitus estää.

Nyt on fluoripitoisten yhdisteiden vuoro. Ne ovat erittäin vakaita, ja fluorin ja hiilen sidos on orgaanisen kemian vahvin. Juuri PFOS-yhdisteiden vakaus ja pinta-aktiivisuus ovat tehneet niistä hyvin haluttuja kemikaaleja. Kuten komission jäsen sanoi, niitä on käytetty vuosikausia kemikaalien ja tekstiilien pintakäsittelyyn. Alan suurin valmistaja kuitenkin ymmärsi työntekijöilleen ja tuotteidensa kuluttajille koituvan riskin. Työntekijöiden elimistöistä löytyi korkeita kemikaalipitoisuuksia, ja yhtiö päätti vetää PFOS-yhdisteitä sisältävän Scotchguard-tuotteen markkinoilta.

Ehdotuksessaan komissio pyrki estämään PFOS-yhdisteiden ottamisen uudelleen käyttöön. Kompromississa mennään kuitenkin pidemmälle, sillä pitoisuuksia koskevia säädöksiä on tiukennettu ja valmisteiden rajaksi ollaan asettamassa 0,005 prosenttia. Raja on kohtuullinen, kun otamme huomioon, että ainetta käytetään pinta-aktiivisuutensa vuoksi pieninä pitoisuuksina. Jos raja-arvoksi määritettäisiin 0,1 prosenttia, riski useampien sovellusten livahtamisesta lainsäädäntöverkon läpi kasvaisi. Samaan vaikutukseen pyritään asettamalla pinnoitteiden määritelmäksi 1 mikrogramma neliömetriä kohden.

Neuvoston kanssa saavutetussa kompromississa PFOS-yhdisteiden käyttö kielletään myös sammutusvaahdoissa. Tämä on täysin loogista. Markkinoilla on jo nyt vaihtoehtoja, jotka eivät sisällä fluoripitoisia yhdisteitä. Myös varastojen vaiheittainen käytöstä poistaminen on tarkoituksenmukaista, ja kompromississa parlamentti on pidentänyt käytöstäpoistojakson 54 kuukauteen. Jokaisella on omat syynsä käytöstä poistamisen nopeuttamiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan mittava öljypalo, jonka seurauksena PFOS-yhdisteet saastuttivat miljoonia litroja vettä, osoitti aineen käytön hinnan. Korkeassa lämpötilassa tapahtuva polttaminen on ainoa tapa tuhota PFOS-yhdisteet. Jokainen ymmärtänee, kuinka suuri työ on polttaa miljoonia litroja vettä korkeassa lämpötilassa.

Toinen suuri kysymys liittyy kromipinnoitukseen. Ehdotuksessa rajoitetaan tällä alalla kuudenarvoisen kromin käyttöä ei-koristeellisen kromipinnoituksen välineenä. Tätä poikkeusta aiotaan kuitenkin tarkistaa, kun nykyisten olennaisten käyttötarkoitusten kartoittaminen on suoritettu jäsenvaltioissa kahden vuoden kuluessa. Myös tällä alalla on olemassa vaihtoehtoja, kuten nykyistä suuremmat, suljetut järjestelmät, ilmanvaihdon tehostaminen ja tulevaisuudessa toivottavasti myös muut prosessimallit. Sen sijaan muissa poikkeustapauksissa, kuten fotolitografiaprosesseissa, heijastamattomassa pinnoituksessa ja valokuvafilmin teolliskäsittelyssä, käytettävät pitoisuudet ovat erittäin pieniä. Siitä huolimatta nämäkin poikkeukset poistetaan heti, kun käytettävissä on teknisesti ja taloudellisesti järkeviä vaihtoehtoja.

Haluan käsitellä myös PFOA-yhdisteitä, joilla viitataan saman aineryhmän happoihin ja suoloihin. Monet Saksan Ruhrin alueen ihmisistä ovat kokeneet saastuneen veden vaikutukset. Ihmisten on nyt noudettava juomavetensä säiliöautoista, mikä on ratkaisuna kallis ja kestämätön. Voimme pyrkiä estämään näiden saastuttajien käytön PFOA-yhdisteitä koskevaan kompromissiin tehdyn lisäyksen avulla: lisäyksen mukaan komission on analysoitava ja arvioitava jatkuvasti vaihtoehtoisten ratkaisujen edistymistä. PFOA-yhdisteet korvataan luotettavilla vaihtoehdoilla heti tilaisuuden tullen. Mielestäni olemme aikaamme edellä tällä alalla. Meidän on ryhdyttävä asiassa toimiin, sillä seuraavana merkittävänä ympäristöongelmana saattaa olla fluoripohjainen kemia lukuisissa muodoissaan. Olemme ottamassa ensimmäistä askelta ihmisten ja ympäristön suojelemiseksi useilta tällaisilta aineilta.

Haluan myös huomauttaa, että kyseessä on sopimuksen ensimmäinen käsittely. Jos parlamentti tukisi kompromissia tässä vaiheessa, se merkitsisi myös neuvoston tukea, ja näin asia saataisiin päätökseen ennen REACH-asetuksen voimaanastumista. Jos taas emme pääse sopimukseen huomenna, ehdotus menettää merkityksensä, kun REACH astuu voimaan.

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivon, että pääsemme sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Haluan kiittää esittelijä Schlyteriä erinomaisesta yhteistyöstä mietinnön parissa. Olen tyytyväinen, että komissio yhtyy kaikkiin esittelijämme kompromissitarkistuksiin. Tämä todellakin lupaa hyvää ensimmäisessä käsittelyssä saavutettavan sopimuksen kannalta.

Perfluoro-oktaanisulfonaatit (PFOS) ovat kloorattuja yhdisteitä, joilla on lukuisia sovelluksia kulutustavaroissa, kuten tekstiili- ja paperituotteissa. Yhdisteet tunnetaan muun muassa hylkivyydestään, ja niitä käytetään useissa päivittäisissä kulutustavaroissa. Yhdisteillä on myös joitakin tiettyjä teollisia sovelluksia, ja niitä käytetään niinkin erilaisissa tuotteissa kuin mikrosiruissa, sammutusvaahdoissa, kromipinnoitteissa ja ilmailualan hydraulinesteissä. Näiden kemiallisten aineiden tiedetään olevan erittäin myrkyllisiä, pysyviä ja biologisesti kertyviä.

Ehdotusluonnokseen on tehty useita tärkeitä muutoksia, joiden myötä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua voidaan tehostaa erityisesti aloilla, joilla markkinoille aineena tai valmisteena saatettavien PFOS-yhdisteiden enimmäisrajaa on pienennetty merkittävästi komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna.

Suhtaudun myönteisesti siihen, että perfluoro-oktaanihappo (PFOA) sisällytetään direktiivin soveltamisalaan. OECD:n hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan aineen rakenne ja myrkyllisyys vastaavat läheisesti PFOS-yhdisteitä, minkä vuoksi se on poistettava käytöstä vastaavalla tavalla. Teollisuus on vapaaehtoisesti esittänyt perfluoro-oktaanihapon käytön rajoittamista vuoteen 2014 mennessä. Tämä on jo sinällään selkeä osoitus siitä, että olimme oikeassa vaatiessamme aineen sisällyttämistä lainsäädäntöön.

Parlamentin esittämillä muutoksilla on parannettu ehdotusta, ja jäsen Schlyterin mietintö on sekä tasapainoinen että tasapuolinen. Mietinnössä tunnustetaan, että rajoitettua erityiskäyttöä koskevat poikkeukset ovat tarpeen aineiden keskeisissä sovelluksissa, joissa muita vaihtoehtoja ei ole. Esimerkiksi PFOS-yhdisteiden käyttö erittäin pieninä määrinä on välttämätöntä ilmailun hydraulinesteissä. Aineiden käytöstä poistaminen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella on rakentava ja realistinen tapa kannustaa asianomaisia teollisuudenaloja etsimään vaihtoehtoja aktiivisesti, kun otetaan huomioon käyttöä ja turvallisempia vaihtoehtoja koskevat tuoreet tiedot.

Lopuksi mainittakoon, että kyseinen säädös hyväksyttäneen Suomen puheenjohtajakauden aikana eikä näitä myrkyllisiä kemikaaleja tarvitse liittää REACH-asetukseen.

  Gyula Hegyi, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Suhtaudun myönteisesti neuvoston ja Euroopan parlamentin laatimaan kompromissipakettiin, jolla tiukennetaan komission esitystä monessa suhteessa. On hienoa nähdä, että parlamentti on näin yksimielinen vaarallisten aineiden kieltämisestä tai rajoittamisesta.

Terveys, ympäristönsuojelu ja pyrkimys terveelliseen elämään ovat tärkeämpiä kuin teollisuuden kapea-alaiset edut. Kemiallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta ei ole enää epäilystäkään. Kemikaalialalla tarvitaan nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä, ja juuri tämä on REACH-asetuksen tavoitteena. Sen avulla ei pyritä sääntelemään vain yhden aineen vaan noin 30 000 yhdisteen käyttöä. Käsiteltävästä esityksestä sanottakoon, että perfluoro-oktaanisulfonaatin vaarallisuus on tieteellisesti todistettu. Aine vaarantaa ihmisten terveyden, ja kyseessä on pysyvä aine, joka ei hajoa biologisesti. Tämä aine on biologisesti kertyvä eli varastoituu kehon soluihin, minkä vuoksi sen käyttöä on rajoitettava.

On mielestäni saavutus, että aineen käyttöä ollaan kieltämässä useammalla alalla kuin alkuperäisessä ehdotuksessa ja että sitä voidaan käyttää joillakin aloilla vain siirtymäkauden ajan. Vaarallisten tulipalojen osalta sammutusvaahtoa voidaan käyttää vielä jonkin aikaa. Jos kyseessä on ihmishenkien pelastaminen, meidän on luonnollisesti käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin olennaisen tärkeää, että kemikaali korvataan ihmiselimistölle vaarattomilla aineilla. Mielestäni korvausperiaatteen sisällyttäminen direktiiviin on erityisen edistyksellistä. Kuten kaikki varmasti tietävät, periaatteella tarkoitetaan myrkyllisten kemikaalien korvaamista toisilla, vaarattomilla aineilla, joiden tutkimus ja käyttöönotto ovat valmistajien vastuulla. PFOS-yhdisteiden käyttö on siis pitkällä aikavälillä sallittua vain, jos sen korvaaminen on mahdotonta eikä aine ole suorassa kosketuksessa ihmiskehoon.

Toivon, että jäsenet, jotka äänestävät tämän direktiivin kohdalla korvausperiaatteen puolesta, äänestävät samoin myös muiden, REACH-direktiiviin sisältyvien yhdisteiden kohdalla.

  Holger Krahmer, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijä Schlyteriä rakentavasta yhteistyöstä. Ei ole mikään salaisuus, ettemme ole aina samaa mieltä asioista, mutta suhtaudun myönteisesti siihen, että huomenna toimitetaan äänestys kompromissista, joka mahdollistaa sopimuksen saavuttamisen ensimmäisessä käsittelyssä.

Olen tyytyväinen myös siihen, että kompromississa sivuutetaan useat ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan esittämät vaatimukset, kuten PFOA-yhdisteiden sisällyttäminen direktiiviin hätiköidysti ilman riskiarviointia. PFOS-yhdisteiden myrkyllisyys on kiistaton, myös teollisuuden mukaan. Teollisuus itse asiassa lopetti kyseisten yhdisteiden käytön omaehtoisesti erityisen kriittisten sovellusten, kuten kulutushyödykkeiden, alalla.

Jotkin lisäarvoketjussa korkealla olevista aloista, kuten ilmailu-, avaruus- ja puolijohdeteollisuusala, eivät kuitenkaan voi nykyisellään lopettaa PFOS-yhdisteiden käyttöä. PFOS-yhdisteiden käytön kieltäminen tai tiukasti rajatut poikkeukset riistäisivät tietyiltä huipputeknologian aloilta suunnitteluvarmuuden. Komission ehdotukseen sisältyvät jo riittävät poikkeustapaukset, ja on tärkeää, että niissä pitäydytään, kunnes asianmukaiset korvaavat valmisteet ovat käytettävissä.

PFOS-yhdisteiden ongelmana ei kuitenkaan ole aineen käyttö mainituilla aloilla vaan se, että sitä on edelleen vanhoissa tekstiileissä, kuten matoissa ja vaatteissa, joiden kautta ainetta vapautuu ympäristöön.

Päätän puheenvuoroni muutamiin päätelmiin EU:n kemikaalipolitiikasta suhteessa tulevaan REACH-keskusteluun. EU:n kemikaalilainsäädännössä on saavutettava tasapaino tiettyjen aineiden sosiaalisesti ja taloudellisesti asianmukaisen käytön ja tiukkojen ympäristövaatimusten välillä. PFOS-yhdisteitä koskevien poikkeusten on oltava mahdollisia aina, kun tarkoituksenmukaisia vaihtoehtoja ei ole. Onhan kemikaalipolitiikan tavoitteena oltava pikemminkin turvallinen ja riskeihin pohjautuva kemikaalien käsittely kuin aatteellinen kokonaisvaltaisten kemikaalikieltojen politiikka.

Toivon, että komission jäsen on tulevaisuudessakin terveen kemikaalipolitiikan kannalla.

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme päättämässä vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin lukeutuvan perfluoro-oktaanisulfonaatin (PFOS) ja siihen läheisesti liittyvän perfluoro-oktaanihapon (PFOA) käytön rajoittamisesta.

Olen erityisen mielissäni siitä, että maanmieheni Schlyterin erinomainen työ on saanut näin laajan kannatuksen. Hienoa työtä, Carl!

Tämä yhteinen näkemys on mielestäni syytä muistaa myöhemmin syksyllä, kun päätämme kemikaalilainsäädäntöön liittyvästä REACH-asetuksesta. Päätös on tärkeä niin ympäristön kuin oman terveytemmekin kannalta. Toivon, että tuon hetken koittaessa asia saa jälleen koko poliittisen kirjon kannatuksen oikeistosta vasemmistoon ja komissiosta ministerineuvostoon.

Kuten on jo mainittu, PFOS on vaarallinen aine. Se on biologisesti keräytyvä, mikä tarkoittaa, että aine säilyy ympäristössä ja elimistössämme pitkään. Maailman luonnonsäätiön 17 valtiossa tekemä tutkimus osoitti, että ihmisten elimistöissä oli jälkiä PFOS:stä ja kuudesta muusta perfluoratusta yhdisteestä. Nyt on korkea aika asettaa rajoituksia. Olenkin tyytyväinen siihen, että jäsen Schlyter ja periaatteessa yksimielinen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ovat tiukentaneet markkinoilla käytettävien PFOS-yhdisteiden raja-arvoa. Olisin toivonut valiokunnan määrittävän tarkemmin myös päivämäärät, johon mennessä PFOS-yhdisteiden käyttö on lopetettava. Tätä seikkaa lukuun ottamatta mietintö on mielestäni erinomainen, ja edustamani Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto odottaa innolla äänestämistä mietinnön puolesta.

Päätän puheenvuoroni aiheeseen, jolla aloitin. Parlamentin päätös rajoittaa terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden käyttöä on hyvä asia. On myös erinomaista, että toimenpiteet ovat saaneet näin laajan kannatuksen. Toivonkin, että voimme pitää tämän mielessämme päättäessämme myöhemmin syksyllä REACH-asetuksesta. Kannattakaamme myös tuolloin voimakasta kemikaalilainsäädäntöä.

  Peter Liese (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, osoitan aiempien puhujien tavoin kiitokseni esittelijälle.

Hyvät kuulijat, kuvitelkaa itsenne pienen lapsen vanhemmaksi. Alueenne terveysviranomaiset kertovat teille, ettei juomavettä, jota olette juoneet kuukausien ja jopa vuosien ajan, saa enää käyttää vauvanruokien tai pienten lasten ruokien valmistukseen korkeiden PFOS-pitoisuuksien vuoksi. Kuvitelkaa itsenne keskikokoisen kaupungin kaupunginjohtajaksi, jonka on käytettävä miljoonia euroja julkisia varoja – veronmaksajien ja maksuvelvollisten varoja – PFOS:n poistamiseen juomavedestä. Tuolloin teillä olisi todellakin suuri ongelma.

Tämä uhkakuva kävi muutama viikko sitten toteen vaalipiirissäni Etelä-Westfalenissa. Meillä on vakavia PFOS-yhdisteisiin liittyviä ongelmia, eikä syy ole paikallistasolla. Sen sijaan on käynyt ilmi, että tämän laajamittaisen saastumisen jäljet johtavat muihin jäsenvaltioihin, todennäköisimmin Belgiaan ja Alankomaihin.

Kun asiaa katsotaan tarkemmin, on hyvin todennäköistä, että kotiseutuni paikallisviranomaisten ja vanhempien kohtaamien ongelmien kaltaiset tilanteet koskettavat myös useita muita Euroopan unionin alueita. Meidän onkin varmennettava tämän nimenomaisen tapauksen aiheuttaja ja tutkittava asia sen varalta, että lain kirjainta on tulkittu lainvastaisesti. Meidän on kuitenkin selvitettävä myös ongelman ydin, sillä kyse on erittäin suurista pitoisuuksista. Ainetta on löydetty jopa Etelänapamantereelta ja Reinin alkulähteiltä, missä ei ole minkäänlaista teollisuutta.

Asia on tutkittava perinpohjaisesti. Olenkin tyytyväinen, että olemme onnistuneet parantamaan komission esitystä ja tekemään siitä aiempaa yksityiskohtaisemman. Lisäksi olemme poistaneet useita perusteettomia poikkeuksia: yksi niistä koskee sammutusvaahtoja, joille on jo olemassa vaihtoehtoja. Olemme nyt saavuttaneet onnistuneen kompromissin, joka ansaitsee tukemme.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jäsen Schlyter on todellakin ansainnut kiitoksemme erinomaisesta mietinnöstään, joka saa täyden tukeni. Kyseisen lainsäädäntöehdotuksen tärkein näkökohta on otaksuttavasti se, että PFOS-tarina on EU:n ja kansainvälisen kuluttajansuojan häpeä, joka ei saa toistua enää milloinkaan. Vaikka PFOS-yhdisteet tiedettiin erittäin hitaasti hajoaviksi, voimakkaasti biokertyviksi myrkky-yhdisteiksi, niitä käytettiin vuosikymmenten ajan laajalti lukuisissa kulutustavaroissa ja useissa teollisissa sovelluksissa. Tämä käyttö on johtanut ympäristön peruuttamattomaan saastumiseen ja niin ihmisten kuin eläintenkin myrkyttymiseen.

Toivokaamme, että käsiteltävänä oleva direktiivi pannaan mahdollisimman pian täytäntöön täysimääräisenä. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että myös satojen muiden erittäin myrkyllisten perfluorattujen yhdisteiden alalla kaivataan asianmukaista lainsäädäntöä, sillä nykyisellään kyseisten yhdisteiden myrkyllisyys vaikuttaa meihin ja tekee niin lähitulevaisuudessakin.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aloitan kiittämällä jäsen Schlyteriä vilpittömästi mietinnöstä, joka ilmentää erittäin vahvaa sitoutumista asiaan. Halogenoituihin hiilivetyihin kuuluva PFOS on paitsi myrkyllinen ihmisille myös sekä karsinogeeninen että mutageeninen.

Kyseisellä aineluokalla ei ole tieteellisiä raja-arvoja vaan ainoastaan empiirisiä kynnysarvoja. Nämä aineet eivät hajoa biologisesti, ne ovat rasvaliukoisia ja kerran tuotettuina olemassa miltei ikuisesti. Lisäksi niitä on käytännössä mahdotonta poistaa niiden imeydyttyä ihmiskehoon.

PFOA:n lääketieteelliset ja toksikologiset vaikutukset ovat erittäin todennäköisesti hyvin samankaltaisia tai täysin samanlaisia kuin PFOS:n vaikutukset, vaikkei aihetta koskevalla tieteellisellä tutkimuksella olekaan vielä vakuuttavaa todistusarvoa. REACH-asetusta voidaan todennäköisesti soveltaa tähän alaan, ja vaikka olenkin aina suhtautunut korvausperiaatteeseen varauksella, se on tässä kohden keskeisessä asemassa. Olen innokas taloudellisuuden ja lisäarvon puolustaja mutten kristittynä halua kuitenkaan asettaa lisäarvoa samalle viivalle ihmishengen kanssa.

Olen erittäin huolissani sekä meri- että järvikaloissa mitatuista kemikaaliarvoista. Etenemme nyt perustellusti ja puhtaalla omallatunnolla alkuperäistä komission ja neuvoston ehdotusta pidemmälle. Kynnysarvoa on madallettu huomattavasti, miltei kertoimella kaksi potenssiin kymmenen. Kromipinnoitusta koskevia poikkeuksia on vähennetty huomattavasti. Sammutusvaahtoja koskeva poikkeus on johdonmukaisesti poistettu, sillä rajoittamattomia määriä ainetta voidaan päästää ympäristöön. Suljettuja järjestelmiä koskeva poikkeus on poistettu, sillä järjestelmien tiiviys voidaan vain harvoin näyttää toteen.

Haluan kaiken kaikkiaan kiittää rakentavasta yhteistyöstä ja ennen kaikkea siitä nopeudesta, jolla asian käsittely on edennyt, sillä onnistuimme saavuttamaan toteuttamiskelpoisen ratkaisun alle kolmessa kuukaudessa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, käsittelen lyhyesti kysymystä PFOA-yhdisteistä ja siirryn tämän jälkeen erittäin perustavanlaatuiseen näkökohtaan.

PFOA-yhdisteiden suhteen ei vielä ole tehty lopullista päätöstä. Kyseisten aineiden käyttökieltoa ei voitu sisällyttää direktiiviin, sillä käytettävissämme ei ole riittävää riskiarviointia eikä vaikutusarviointia. Kansainvälinen riskiarviointi on kuitenkin käynnistetty OECD:ssä. On selvää, että tulokset on käytävä läpi huolellisesti ja että tarvittavat ehdotukset tehdään niiden pohjalta.

Asun samassa Saksan osavaltiossa kuin jäsen Liese ja olen seurannut hänen kuvaamaansa tilannetta suurella mielenkiinnolla. Tänään voin todeta ainoastaan, että vaikka Saksan viranomaisten tutkimukset ovatkin vielä kesken, olen vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on puhdas ympäristörikos. Myrkyllisiä aineita on päästetty ympäristöön voimassa olevan lainsäädännön vastaisesti. Se, olisiko tapaus voitu estää käsiteltävien direktiivien avulla, on asia erikseen. Pidän kuitenkin tärkeänä, että jäsen Liese viittasi tapaukseen, sillä se vahvistaa jälleen kerran nimenomaisesti hänen mainitsemiensa kaltaisten riskien olemassaolon.

Nykyaikaisessa teollisuusyhteiskunnassa tietyt riskit ovat väistämättömiä. Kysymys kuitenkin kuuluu jälleen kerran, mitkä riskit ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät. Päätöksen helpottamiseksi on olemassa koko joukko arviointikriteerejä.

Haluan mainita erään riskin, jota en hyväksy, ja puhun nyt teollisuudesta vastaavana komission jäsenenä. En hyväksy väitettä, jonka mukaan meidän on tehtyjen investointien vuoksi hyväksyttävä erittäin myrkyllisten aineiden olemassaolo. En hyväksy väitettä, jonka mukaan meidän on hyväksyttävä nämä aineet, koska ne kasvattavat liikevaihtoa. Vaikka tiedän, että saan tämän mielipiteen vuoksi vain vihamiehiä, en siltikään hyväksy väitettä, jonka mukaan meidän on hyväksyttävä kyseiset aineet työpaikkojen säilyttämisen vuoksi. On mielestäni täysin asiatonta verrata teollisuuden työpaikkoja sellaisten myrkyllisten aineiden käyttöön, joille on olemassa vaihtoehtoja. Tällaisissa tilanteissa ainoa mahdollinen ratkaisu on suojella ihmisiä ja ympäristöä vääjäämättömiltä riskeiltä poikkeuksetta.

Tämä on se ajattelutapa, johon toimintani ainakin näiden kysymysten kohdalla perustuu. Parlamentti voi panna sen merkille, kun pikapuoliin tulee aika käsitellä täysistunnossa maailman tärkeintä, laajinta ja nykyaikaisinta kemikaalilainsäädäntöä eli REACH-asetusta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

21. Yhteisön ulkopuolisten maiden yhteisöä vastaan toteuttamat polkumyynnin ja tukien vastaiset toimenpiteet sekä suojatoimenpiteet (komission vuosikertomus – 2004) (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Muscardinin laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0243/2006) komission vuosikertomuksesta Euroopan parlamentille yhteisön ulkopuolisten maiden yhteisöä vastaan toteuttamista polkumyynnin ja tukien vastaisista toimenpiteistä sekä suojatoimenpiteistä (2004) (2006/2136(INI)).

  Cristiana Muscardini (UEN), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, komission yksikköjen vuonna 2004 esittämään vuosikertomukseen yhteisön ulkopuolisten maiden toteuttamista polkumyynnin ja tukien vastaisista toimenpiteistä sekä suojatoimenpiteistä sisältyy tieto, joka on herättänyt runsaasti huolta valiokunnassamme. Kertomuksen mukaan sekä kyseisten toimenpiteiden perinteiset käyttäjät että uudemmat WTO:n jäsenet ovat poikkeuksellisesti lisänneet kaupan suojakeinojen käyttöä. Monissa näistä tapauksista WTO:n säännöt ja oikeuskäytäntö on jätetty osittain tai kokonaan huomiotta ja siten aiheutettu haittaa yhteisön teollisuudelle.

Yhdysvaltojen johtamille teollisuusmaille aiheutuu suuria ongelmia WTO:n sääntöjen yksipuolisesta ja laimeasta soveltamisesta. Jotkin nousevan talouden maat soveltavat tasoitustulleja, joilla ne eivät suinkaan pyri torjumaan laitonta kauppaa vaan varmistamaan ylimääräisen suojan paikalliselle teollisuudelleen Euroopan unionin tuontituotteita vastaan. Tutkimuksissa sovelletaan harvoin korkeatasoisia sääntöjä, ja niiden täydellinen yhdenmukaisuus WTO:n sääntöjen kanssa voidaan joka tapauksessa kyseenalaistaa.

Komission kertomuksessa käsitellään joitakin näistä merkittävistä tapauksista, nimittäin Yhdysvaltojen osalta niin kutsuttua nollausmenetelmää, Intian polkumyyntitapauksia ja Etelä-Amerikan ja Australian maataloustukitapauksia, sekä yleisellä tasolla kaupan liiallista ja epäoikeudenmukaista suojelua. Monissa tapauksissa, joissa yhteisön ulkopuoliset maat ovat toteuttaneet asianomaisia toimenpiteitä Euroopan yhteisöä vastaan, yhteisö on onnistunut saavuttamaan tyydyttävän ratkaisun kiistojen ratkaisemisessa WTO:ssa.

Tällainen onnistuminen tulee kuitenkin usein liian myöhään, ja Euroopan unionin teollisuudelle on jo aiheutunut korjaamatonta vahinkoa. Komission kertomuksessaan esittämä kuva huomioon ottaen kansainvälisen kaupan valiokunta olisi voinut toimia vaistonvaraisesti ja ehdottaa samojen menetelmien ja toimintatapojen omaksumista kuin ne kauppakumppanit, jotka rikkovat polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä sekä suojatoimenpiteitä koskevia sääntöjä, mutta se ei ole tehnyt niin. Olemme itse asiassa vakuuttuneita, että kansainvälisellä tasolla ja monenvälisissä puitteissa laadittujen kauppasääntöjen kunnioittaminen on talouskasvun ja, yleisemmällä tasolla, kansakuntien rauhanomaisten suhteiden kantava voima. Kahdesta väärästä ei tule koskaan oikeaa. Tämän todettuamme haluamme vakuuttaa vielä kerran, että sääntöjä on noudatettava ja että jos niitä ei noudateta, vastaavia seuraamuksia on langetettava nopeasti, jotta taataan lakien noudattaminen. Jos seuraamuksia ei langeteta nopeasti, aiheutuu korjaamatonta vahinkoa.

Lakien ja sellaisen EU:n teollisuudenalan puolustamiseksi, joka kärsii perusteettomasti vahinkoa laittomien toimenpiteiden takia, kehotamme komissiota omaksumaan tiukan kannan WTO:ssa käytävissä neuvotteluissa, joiden tarkoituksena on muiden WTO:n jäsenten käyttämien kaupan suojakeinojen mielivaltaisuuden vähentäminen. Kehotamme komissiota myös edistämään toimintaa, jolla pyritään nopeuttamaan ja tehostamaan WTO:n riitojenratkaisuelimen päätösten täytäntöönpanoa. Nämä kysymykset olisi otettava Dohan kehitysasialistalle, jos kyseiset neuvottelut aloitetaan uudelleen, kuten toivomme.

Kehotamme siten komissiota antamaan tälle asialle sille kuuluvan painoarvon niiden aloitteiden yhteydessä, joilla pyritään lisäämään EU:n teollisuuden kilpailukykyä unionin ulkopuolella ja joista komission jäsen Mandelson ilmoitti äskettäin kansainvälisen kaupan valiokunnassa.

Lopuksi suositamme, että komissio ei myöntäisi suosituimmuuskohtelua tai erityiskohtelua kauppakumppaneille, jotka toistuvasti rikkovat WTO:n sääntöjä ja oikeuskäytäntöä, mistä aiheutuu vakavia taloudellisia seuraamuksia EU:n teollisuudelle.

Kansainvälisen kaupan valiokunta katsoo, ettemme voi vakavissa tilanteissa pysyä täysin toimettomina. Jos haluamme saada kansalaisten tuen uusille kansainvälisille kauppasäännöille, meidän on yritettävä saada kaikki toimijat lisäämään avoimuutta, yhtenäisyyttä ja lakien kunnioittamista toteuttamalla toimia, jotka ulottuvat rajatarkastuksista yhteisten seuraamusten langettamiseen niille, jotka käyvät Euroopan maaperällä kauppaa väärennetyillä tai laittomilla tuotteilla.

Voimme yhdistää mietinnön päätelmät äskettäiseen komission aloitteeseen, jossa puolletaan Euroopan yhteisön polkumyynnin ja tukien vastaisen politiikan uudistamista. Uudistuksen tarkoituksena on rajoittaa näiden välineiden käyttöä komissiossa, millä pyritään osaksi varmistamaan, että yhteisön etua tarkastellaan huolellisemmin ja laajemmin.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Muscardinia ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa erinomaisesta työstä tässä tärkeässä kysymyksessä.

Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti merkittävä viejä, mikä altistaa meidät yhteisön ulkopuolisten maiden kaupan suojatoimenpiteille. Kun tällaisia toimia toteutetaan WTO:n sääntöjen mukaisesti, emme voi eikä meidän pitäisi valittaa, kuten emme teekään. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja näistä toimista voi helposti tulla vakava ja perusteeton este laillisille mahdollisuuksillemme päästä yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoille.

Meidän on siten seurattava tarkasti yhteisön ulkopuolisten maiden vientituotteidemme vastaisia toimia ja puututtava niihin minimoidaksemme tällaisten toimien kielteiset vaikutukset yrityksiimme. Meidän on tietysti oltava valppaita. Suosimme mahdollisuuksien mukaan diplomatian keinoja, jotka ovat nopeampi ja tehokkain tapa ratkaista nämä kysymykset silloin, kun meillä on kumppanit, jotka haluavat ratkaista ne. Jos diplomatiassa kuitenkin epäonnistutaan, emme epäröi viedä asiaa WTO:n paneelien käsiteltäväksi, koska meillä on siihen oikeus.

Sekä diplomaattinen lähestymistapa että riitojenratkaisuun perustuva lähestymistapa ovat olleet huomattavan menestyksellisiä. Otetaan esimerkiksi mietinnössä mainitut Intian polkumyyntitapaukset. Diplomatian avulla on saatu poistettua peräti 12 toimenpidettä. Toivomme myös huomattavaa menestystä mainitsemissanne maataloustuotteita koskevissa tapauksissa.

On yleisesti tiedossa, että Yhdysvallat aiheuttaa meille toistuvasti ongelmia tässä yhteydessä. Yhdysvallat kannattaa vapaakauppaa, mutta monet katsovat sen käyttävän kaupan suojavälineitä perusteettomasti tietyissä kysymyksissä. Tämä on ollut erityisen ilmeistä terästeollisuudessa, jonka osalta olemme vaatineet jo vuosia tietyistä käytännöistä sekä polkumyynti- ja tukitoimien suuresta määrästä luopumista. Saavutimme Genevessä huomattavaa menestystä, mutta edessämme on suoraan sanottuna pitkä ja kova urakka, jos aiomme edes saada Yhdysvallat toteuttamaan korjaustoimenpiteet niissä kiistoissa, jotka se on hävinnyt.

Emme voi ratkaista kaikkia tapauksia diplomatian tai riitojenratkaisun keinoin. Tämän vuoksi pidämme myönteisenä tukeanne ehdotuksille, joita olemme esittäneet Dohan kierroksella ja joiden tarkoituksena on vahvistaa sääntöjä ja periaatteita, jotka ohjaavat polkumyynti- ja tasoitustullitoimenpiteiden käyttöä.

Dohan kierros on keskeytetty, mistä olen hyvin pahoillani ja surullinen, mutta teemme kovasti töitä käynnistääksemme sen uudelleen. Kaupan suojelun näkökulmasta tämä antaisi meille mahdollisuuden pyrkiä parantamaan edellä mainittuja periaatteita EU:n tätä alaa koskevan käytännön mukaisesti ja vaikeuttamaan järjestelmän väärinkäyttöä, johon jotkin maat ovat ikävä kyllä liiankin valmiita. Polkumyynnin vastaisen järjestelmän periaatteita on tiukennettava.

Kaupan suojavälineiden käytön avoimuutta on lisättävä. Hallitusten mielivaltaisia toimia on ehkäistävä. Kyseinen toiminta yksinkertaisesti horjuttaa uskoa sääntöihin. Se saattaa järjestelmän huonoon valoon ja ilmentää epäluottamusta monenväliseen kauppajärjestelmään ja sen tärkeimpään instituutioon, WTO:hon.

Olemme kanssanne samaa mieltä siitä, että riitojenratkaisumekanismi on WTO:n järjestelmän keskeinen piirre, jota on suojeltava, mutta työskentelemme erittäin tarmokkaasti parantaaksemme tätä mekanismia niin, että korjaustoimenpiteiden toteuttaminen nopeutuu.

Hyödynnämme yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviä kahdenvälisiä kauppasopimuksia varmistaaksemme, että kumppanimaamme huolehtivat erityisvelvoitteista, jotka koskevat kaupan suojavälineiden oikeudenmukaista käyttöä. Tämä ei ole vaihtoehto WTO:n sääntöjen vahvistamiselle ja parantamiselle. Päinvastoin, sillä tuetaan tätä työtä. Kahdenväliset kauppasopimukset ovat yksi tapa saada turvaa, jotta voimme hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä järkeistääksemme näiden välineiden käyttöä ja tehdäksemme siitä kurinalaisempaa. Tämä pätee erityisesti niihin maihin, jotka käyttävät kaupan suojavälineitä eniten väärin.

Hyvät käytännöt ovat yhtä tärkeitä kuin hyvät säännöt. Tästä syystä komission yksiköt käyttävät erittäin paljon aikaa ja voimavaroja antaakseen teknistä apua yhteisön ulkopuolisille maille, joista tulee kaupan suojavälineiden uusia käyttäjiä. Tavoitteenamme on, että kyseiset maat käyttävät näitä välineitä oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla, joka vastaa myös omia tiukkoja normejamme.

Asianomaiset toimet näyttävät kantavan hedelmää. Vuoden 2005 lopussa edellisten vuosien suuntauksessa tapahtui myönteinen käänne, kun yhteisön viejiä vastaan vireille pantujen kaupan suojeluun liittyvien tapausten määrä laski merkittävästi, 33 tapauksesta vuonna 2004 19 tapaukseen vuonna 2005. Markkinoillepääsy ja WTO:n kaupan suojavälineiden oikeudenmukainen ja asianmukainen käyttö kauppakumppanimaissamme ovat korkealla ensisijaisten tavoitteiden luettelossamme, ja ryhdymme jatkossakin kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaaksemme, ettei vientituotteitamme kohdella epäoikeudenmukaisesti.

Jokaisen yksittäistapauksen seuraaminen on tietysti vaikeaa nykyisillä voimavaroillamme, ja haluaisin ehdottomasti tehdä enemmän viejiemme ja erityisesti pk-yritysten hyväksi, sillä niillä on usein vähän kokemusta tältä alalta. EU:n on oltava myös tulevaisuudessa esimerkki, jota muut voivat seurata.

Kuten mietinnössä muistutetaan, yhteisöä pidetään kaupan suojakeinojen kohtuukäyttäjänä. Tämä maine on ansaittu, ja se on säilytettävä. Samassa hengessä käynnistin äskettäin pohdintaprosessin siitä, miten EU:n kaupan suojavälineet, kuten polkumyynnin vastainen väline, toimivat nykyaikaisessa globaalissa taloudessa. Laaja julkinen kuuleminen asiasta järjestetään vuoden 2007 alussa, ja se perustuu vihreään kirjaan, joka on määrä julkistaa tulevina kuukausina.

Kuuleminen antaa komissiolle mahdollisuuden hyödyntää useita eri näkemyksiä ja määritellä, onko sääntöjämme ja käytäntöjämme mahdollista parantaa entisestään. Kaupan suojavälineillämme voidaan edistää merkittävästi sekä vapaan että oikeudenmukaisen kaupan turvaamista ja parantaa siten kilpailukykyämme. Tähän sisältyy vahva ja tiivis yhteistyö kaikkien asianosaisten kanssa, myös jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa, ja lisäksi Euroopan parlamentin tuki ja osallistuminen.

  Syed Kamall, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä sekä komission tiedonannon että jäsen Muscardinin mietinnön yleistä sävyä. Näissä asiakirjoissa asetetaan tavoitteeksi mahdollisimman avoin ja oikeudenmukainen maailmankauppajärjestelmä. Tarkastellessamme yhteisön ulkopuolisten maiden toteuttamia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä meidän yhteisön jäsenten on kuitenkin osoitettava moraalista johtajuutta ja vältettävä tekopyhyyttä.

Voimme olla samaa mieltä siitä, että kaupan suojamekanismeja käytetään usein verukkeena kotimarkkinoiden suojelemiseen kilpailulta. Meidän on kuitenkin myös syytä myöntää, että EU syyllistyy toisinaan näiden mekanismien käyttöön kilpailukyvyttömien yritysten suojelemiseksi yhteisön ulkopuolisilta toimittajilta, mistä tuoreimpia esimerkkejä ovat jalkineet ja tekstiilit. Onneksi käytämme kyseisiä mekanismeja edelleen säästeliäästi.

Dohan kehityskierroksen mahdollinen epäonnistuminen huomioon ottaen meidän on tehtävä yhteistyötä kauppakumppaneidemme kanssa varmistaaksemme, että niiden lainsäädäntö ja käytännöt vastaavat mahdollisimman pitkälle WTO:n sääntöjä. Jotta meillä kuitenkin olisi moraalista auktoriteettia tällä alalla, omien polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä koskevien tutkimustemme on oltava avoimia ja puolueettomia.

Olen huolestunut vaatimuksesta kehittää yhteisön lähestymistapa sellaisten vientiä harjoittavien pk-yritysten puolustamiseksi, jotka kohtaavat protektionismia yhteisön ulkopuolella. Viimevuotisen "rintaliivisodan" aikana niin sanottu yhteisön lähestymistapa johti Kiinasta suuntautuvan tuonnin keskeyttämiseen, jolloin Lontoon muotiteollisuudessa toimivat pk-yritykset menettivät sopimuksia ja maksoivat korvauksia asiakkaille, jotka jäivät odottamaan toimittamatta jääneitä tilauksia. Jos tämä on yhteisön lähestymistapa, me Lontoossa haluamme vähemmän tällaisia toimia.

Sovittelun osalta olemme uskoakseni kaikki yhtä mieltä siitä, että minkä tahansa väliaikaisen sovitteluryhmän pitäisi koostua alan asiantuntijoista. Meidän on kuitenkin varmistettava, että sovitteluryhmissä toimivat asiantuntijat ovat tutkittavana olevan alan asiantuntijoita, jotka ymmärtävät teollisuuden rakennetta ja siihen liittyviä kustannuksia, eivät pelkästään asiantuntijoita yleisemmissä kauppakysymyksissä.

Yleisesti ottaen haluan kiittää sekä komissiota sen vuosikertomuksesta että esittelijää tästä mietinnöstä.

  Francisco Assis, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, kansainvälisen kaupan kasvu viime vuosina on muun muassa lisännyt kilpailua ja houkutellut monia maita turvautumaan kaupan suojamekanismeihin markkinoidensa suojelemiseksi. Näin ollen ei pitäisi tulla yllätyksenä, että polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä sekä suojatoimenpiteitä on otettu käyttöön yhä useammissa tilanteissa.

Kuten käsiteltävässä mietinnössä selvästi osoitetaan, EU:n vientituotteet ovat olleet yhteisön ulkopuolisten maiden toteuttamien kyseisten toimenpiteiden kohteena useissa tapauksissa. Tällaiset tapaukset ovat lisääntyneet hälyttävästi. Nämä tapaukset koskevat sekä niin sanottuja perinteisiä maita että joitakin uusia kansainvälisten kauppasuhteiden toimijoita.

Tästä ilmiöstä voi aiheutua merkittävää haittaa useille EU:n teollisuudenaloille, ja sen torjumiseen on siten suhtauduttava vakavasti. Tällainen lähestymistapa edellyttää ensinnäkin, että erotetaan tarkasti toisistaan sellaiset tapaukset, joissa näiden välineiden käyttö on suora seuraus oikeudenmukaisia kauppasuhteita koskevien periaatteiden laillisesta soveltamisesta, ja sellaiset tapaukset, joissa näiden välineiden käyttö on pelkkä laillinen hämäyskeino, jolla peitellään laittomia protektionistisia toimia sanan pahimmassa merkityksessä. Tämä ero voidaan tehdä täysin selvästi vain, jos olemme sitoutuneet vahvistamaan avoimuutta prosesseissa, joiden tarkoituksena on arvioida, käytetäänkö kaupan suojatoimenpiteitä laillisesti vai ei. Tarkoituksena on siten varmistaa WTO:n sääntöjen ja oikeuskäytännön täysimääräinen noudattaminen. Tätä tarkoitusta varten komission on kanavoitava toimensa edistämään näiden menettelyjen parantamista ja siten ehkäistävä asianomaisten välineiden lainvastaista käyttöä.

On kuitenkin syytä mainita, miten tärkeää komission apu on jäsenvaltioille ja EU:n teollisuudelle yhteisön ulkopuolisten maiden toteuttamissa kaupan suojatoimenpiteissä. Tämä tuki on erityisen merkittävä pk-yrityksille, joilla on luonnostaan heikommat valmiudet käsitellä tämänkaltaisia tilanteita.

Lopuksi pidämme myönteisenä sitä, että komissio on monenvälisyyden arvoa korostaakseen valmis ottamaan WTO:ssa aktiivisen roolin kaupan suojavälineiden käyttöönotosta annettujen säännösten yhteisessä uudelleentarkastelussa. Missään vaiheessa tätä keskustelua ei saa kuitenkaan unohtaa, että EU on maailman avoimin kaupankäyntialue ja että eurooppalaisilla on myös oikeutettuja etuja puolustettavanaan.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen Muscardinia onnistuneesta mietinnöstä.

Vapaa pääsy yhteisön ulkopuolisille markkinoille on ensiarvoisen tärkeää erittäin monille eurooppalaisille yrityksille. Tämä vapaa pääsy ei nykyään monissa tapauksissa toteudu, kun yhteisön ulkopuoliset maat estävät eurooppalaisten yritysten pääsyn markkinoilleen rikkoen selvästi sopimuksia tai WTO:n sääntöjä. Toimiessaan näin kyseiset yhteisön ulkopuoliset maat käyttävät koko tulliesteiden ja muiden kaupan esteiden arsenaalia taitavasti hyväkseen omaksi edukseen ja EU:n vahingoksi. EU:n talouden ja sitä kautta työmarkkinoiden kilpailukyky kärsii suunnattomasti näiden ongelmien seurauksena. Tällaisia joidenkin kauppakumppaneidemme toteuttamia toimia ei voida hyväksyä.

Arvoisa komission jäsen, EU ei voi sallia muiden maiden kohtelevan itseään tällä tavoin. Kaikkien maailmankauppaan osallistuvien on noudatettava sääntöjä. Myöskään EU:n ei pitäisi kohdella yhteisön ulkopuolisia maita tällä tavoin. Meidänkin on noudatettava kaikkia sääntöjä, jotta voimme ryhtyä uskottaviin toimiin sääntöjen rikkojia vastaan sivustamme ollessa turvattu. Oikeudenmukainen ja vapaa maailmankauppa on mahdollista vain, jos sille on laadittu sitovat säännöt, joita kaikki osapuolet poikkeuksetta noudattavat.

Mitä on näin ollen tehtävä? Kehotan komissiota tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että me eurooppalaiset noudatamme sääntöjä. Kehotan komissiota ryhtymään toimiin yritystemme suojelemiseksi, mikäli todetaan, etteivät yksittäiset kauppakumppanit ole noudattaneet sääntöjä. Kehotan komissiota hyödyntämään johdonmukaisesti nykyistä – tai myös parannettua – riitojenratkaisumenettelyä, jos sovintoratkaisua ei ole konkreettisissa tapauksissa saavutettu lyhyellä aikavälillä.

Meidän on keskityttävä tulevassa toiminnassamme sen varmistamiseen, että kaikki kauppakumppanit noudattavat sääntöjä. Vain jos kaikki osapuolet noudattavat poikkeuksetta sääntöjä, ihmiset voivat pitkällä aikavälillä hyötyä maailmankaupasta.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erittäin kattavasta mietinnöstä, jossa käsitellään yhteisön ulkopuolisten maiden Euroopan unionia vastaan toteuttamia suojatoimenpiteitä. Valitettavasti jäsen Muscardinin mietinnön ja komission oman kertomuksen tutkiminen vahvistaa, että EU:n kauppapolitiikassa kiinnitetään liian suurta huomiota tuottajien suojelemiseen kuluttajien kustannuksella. Tämä pätee erityisesti maatalouteen.

Maataloustuotteita koskevat tuontikiintiöt, polkumyyntitullit ja hallinnolliset esteet maksavat jokaiselle kotitaloudelle EU:ssa arviolta 1 500 Yhdysvaltain dollaria vuosittain. On tietysti tilanteita, joissa suojatoimenpiteiden toteuttaminen saattaa olla sallittua, mutta vain hyvin harvoissa ja selkeästi määritellyissä tapauksissa. Tilanteet, joissa suojatoimenpiteitä voidaan soveltaa, on määritettävä etukäteen, ja kaikki päätökset on suunniteltava hyvissä ajoin ja julkistettava laajasti, jotta yrittäjille annetaan mahdollisuus tehdä asianmukaiset järjestelyt tilauksiaan tai toimituksiaan varten.

Valitettavasti markkinatoimijat maksavat tällä hetkellä edelleen liian korkean hinnan huonosti suunnitellusta kauppapolitiikasta ja äkkinäisistä päätöksistä ottaa käyttöön suojatoimenpiteitä, jotka aiheuttavat oikeudellista ja kaupallista epävarmuutta ja vaikeuttavat kaupan toimijoiden nopeaa sopeutumista muutoksiin. Siten on hyvin tärkeää, että kauppapolitiikka on vakaata ja ennakoitavaa. Suosituimmuuskohtelun piiriin kuuluvien toimien on oltava ymmärrettäviä ja helposti sovellettavia. Niiden toteuttamisesta pitäisi keskustella laajasti etukäteen kaikkien kauppakumppaneiden kanssa, jotta jokainen yrittäjä saa riittävät tiedot ja voi olla varma tulevaisuudestaan ja tilauksistaan.

Haluan sanoa lopuksi muutaman sanan kehitysmaiden kanssa käytävästä kaupasta, Maailman kauppajärjestöstä WTO:sta ja Euroopan unionista. Kehitysmailla olisi oltava mahdollisuus hyötyä kaikista WTO:n jäsenyyden mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Näitä maita tulisi kohdella tasavertaisina kumppaneina. Siten ei ole hyväksyttävää, että teollisuusmaat suojelevat pääasiassa EU:hun ja Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden suuryritysten etuja.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitettyäni esittelijä Muscardinia kiitän komission jäsentä hänen yksityiskohtaisesta lausumastaan. Johdannoksi haluan todeta, että Euroopan unionin kilpailukyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen uudessa globaalistuneessa toimintaympäristössä edellyttää ensinnäkin EU:n lisääntynyttä toimintaa yhteisön ulkopuolisten maiden markkinoilla ja toiseksi tehokasta suojelua kumppaneidemme epäreiluilta kauppakäytännöiltä.

Kuten on jo todettu, yhteisö on edelleen vahvasti kaupan suojakeinojen kohtuukäyttäjä. Toisaalta yhteisöä vastaan toteutettavien kaupan suojatoimenpiteiden käytön jatkuva lisääntyminen on saavuttamassa huolestuttavat mittasuhteet.

Euroopan unioni on kansainväliselle kilpailulle avoin markkina-alue, jollaisena sen on myös säilyttävä. Vastustamme protektionismia. Vastustamme kuitenkin samanaikaisesti kilpailun vääristämistä ja sitä, että kauppakumppanimme saavat kilpailuetua turvautumalla salakähmäisiin käytäntöihin, jotka rikkovat kansainvälisen kaupan sääntöjä.

Euroopan unionin yksipuolisessa aseistariisunnassa ei ole järkeä. Kauppaa koskeva "pasifismi" toimii vain, jos kaikki osapuolet soveltavat sitä. Kukaan ei kiistä sitä, että kaupan suojakeinojen käyttö yhteisöä vastaan lisääntyy. Tässä tilanteessa komission pitäisi seurata tilannetta tarkasti ja varmistaa, että kilpailua vääristävät ja sääntöjenvastaiset toimet peruutetaan, joko neuvottelujen avulla ja/tai turvautumalla tarvittaessa WTO:n riitojenratkaisuelimiin.

EU:n maataloustuotteita vastaan käytetään myös parastaikaa verrattain suurta joukkoa kaupan suojakeinoja. Näin ollen on komission vastuulla varmistaa, että kauppakumppanimme ottavat yhteisen maatalouspolitiikan radikaalit uudistukset riittävästi huomioon ottaessaan käyttöön tukien vastaisia toimenpiteitä.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, en ole koskaan kannattanut yksipuolista aseistariisuntaa missään poliittisen urani vaiheessa enkä missään yhteydessä. Olen aina kannattanut monenvälisyyttä, oli kyse sitten aseistariisunnasta tai kansainvälisten sääntöjen käyttöönotosta maailmanlaajuisen ohjausjärjestelmän instituutioiden perustamiseksi. Olen aina kannattanut monenvälisyyttä myös sopimusten tekemiseen tai kiistojen ratkaisemiseen tähtäävien prosessien suunnittelussa. Tarkastelen nyt käsiteltävänä olevaa aihetta näiden periaatteiden ja tämän lähestymistavan pohjalta, kuten olen tehnyt muiden aiheiden kohdalla koko poliittisen urani ajan.

Olemme kuulleet tänä iltana vaadittavan moraalista johtajuutta. Moraalini tässä kauppaa koskevassa aiheessa tarkoittaa uskoani vapaakauppaan. Sanon sitä moraaliksi, koska uskon, että vapaakauppa on paras tapa edistää talouskasvua, nostaa elintasoa, luoda mahdollisuuksia ihmisille ja torjua köyhyyttä maailmassamme. Tätä minä kutsun "moraaliksi".

Yksi niistä tavoista, joilla harjoitamme vapaakauppaa "moraalisesti", on kuitenkin oikeudenmukaisen kaupan puolustaminen. Kun katson ympärilleni ja näen ihmisten olevan levottomia, epävarmoja ja onnettomia siitä, mitä globaalissa taloudessa tapahtuu, ja tuntevan olonsa yhä epävarmemmaksi ja uhatummaksi globaalin talouden rakenteessa ja toimintaympäristössä tapahtuvien dramaattisten muutosten vuoksi, näen heidän alkavan epäillä, onko vapaakauppa hyvä ajatus. Näen heidän alkavan miettiä, olisiko parempi suojautua globaalilta taloudelta, ja eikö esteiden pystyttäminen meidän ja kauppakumppaneidemme välille olisi ehkä sittenkin parempi tapa turvata työpaikkamme ja toimeentulomme.

Torjun erittäin jyrkästi tällaisen reaktion ja vaistomaisen toiminnan, mutta minusta ei ole koskaan apua tälle protektionismin vastaiselle argumentille, jos minun todetaan tai ajatellaan olevan heikko, kun kyse on kansainvälisesti sovittujen kauppasääntöjen täytäntöönpanon ja noudattamisen puolustamisesta. Kyseisissä säännöissä vastustetaan jyrkästi kilpailun vastaisia toimia, valtion väliintuloa tai kauppaa vääristäviä toimia, joiden tarkoituksena on antaa yhdelle kauppakumppanille epäoikeudenmukaista, kohtuutonta ja tuomittavaa kilpailuetua kauppakumppaneihin nähden. Tästä syystä on tarkoituksenmukaista ja oikein ottaa käyttöön kaupan suojakeinoja monenvälisten instituutioidemme laatimien sääntöjen rajoissa.

En kuitenkaan koskaan halua nähdä näitä sääntöjä käytettävän aseena muiden toimijoiden alhaisemmista kustannuksista aiheutuvaa kilpailua tai kilpailuedun laillista käyttöä vastaan. Se ei ole oikein eikä hyväksyttävää, mutta saanen todeta jäsen Kamallille, että siitä ei myöskään ollut kyse tekstiilien tai jalkineiden kohdalla. Jalkineiden kohdalla kyse oli toki polkumyynnin vastaisesta toimenpiteestä, johon päädyttiin pitkähkön tutkinnan, analysoinnin, suosittelun, keskustelun, kiistelyn ja lopuksi jäsenvaltioidemme tekemän päätöksen jälkeen, kuten pitäisikin menetellä. Puolustan objektiivisuutta ja avoimuutta, jolla kyseinen päätös tehtiin, eikä sitä todellakaan hyväksytty protektionistisiin tarkoituksiin.

Tekstiilien tapauksessa en kuitenkaan koskaan sanonut, että kyse oli epäreilusta kaupankäynnistä. En koskaan sanonut, että ankara kilpailu, jota kohtasimme tekstiilien kohdalla, oli seurausta kiinalaisten aiheuttamasta hintojen tai markkinoiden vääristymisestä. Viittasin vain siihen tosiasiaan, että kiintiöiden lopullinen poistaminen johti äkkiä ja odottamatta kiinalaisten tekstiilien vyöryyn Euroopan unioniin. Ellei tätä tekstiilien vyöryä olisi torjuttu, se olisi todennäköisesti haudannut alleen markkinamme ja vääristänyt pahasti tekstiilien tuotantoa ja myyntiä EU:ssa sekä tuottajien ja myyjien voittoja, toimeentuloa ja sitä kautta heidän työpaikkojaan niin yllättävällä tavalla, että katsoin tarkoituksenmukaiseksi ryhtyä vapaaehtoisiin yhteistyötoimiin kiinalaisen tekstiiliviennin nopean kasvun jarruttamiseksi. Lopultahan myös kiinalaiset kauppakumppanimme olivat samaa mieltä siitä, että tämä oli oikein ja tarkoituksenmukaista.

Olette oikeassa, että meidän olisi sovellettava kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa ja kaikissa tapauksissa puolueettomuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä tekemissämme analyyseissa ja päätelmissä sekä siinä, miten pyrimme oikeuttamaan tukemamme toimet.

On totta, kuten jäsen Handzlik totesi, että kaikenlainen markkinoiden toimintaan puuttuminen – laillisten toimenpiteiden, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tai muiden kaupan suojakeinojen käyttö – luo väistämättä jonkinlaista epävarmuutta ja heikentää yritysten kykyä suunnitella tulevaa. Jäsen Kamall esitti samansuuntaisen huomautuksen. Suhtaudun tähän todellakin erittäin vakavasti, koska en halua jäsenvaltioiden hyväksymien toimieni pahentavan huonoa tilannetta entisestään estämällä tai heikentämällä yritysten mahdollisuuksia suunnitella tulevaa ja järjestää tuotantonsa, mikä tietysti vaikeutuu, jos toimitus- ja tuotantoketjuja heikennetään tai katkaistaan tämänkaltaisilla toimenpiteillä. Meidän on siten minimoitava tällaiset häiriöt. Yksi niistä asioista, joita haluan käsitellä hyvin vakavasti vihreän kirjamme ja tätä asiaa koskevan tarkastelumme yhteydessä, on se, miten voimme minimoida häiriöt ja tarjota mahdollisimman suuren ennakoitavuuden yrityksille, joihin toimenpiteet mahdollisesti vaikuttavat.

Haluan esittää lopuksi vain seuraavan huomautuksen: jäsen Caspary totesi – jos saan selventää ja värittää hänen sanojaan hieman – että meidän olisi noudatettava sääntöjä ja pyrittävä jatkuvasti vahvistamaan ja parantamaan niitä. Olen tästä samaa mieltä. Juuri näin teemme Dohan kehitysohjelmassa, ja juuri tämän vuoksi meillä on monenvälinen järjestelmä ja prosessi näiden sääntöjen laatimista varten sekä instituutio, jonka ansiosta voimme neuvotella nimenomaan sääntöjen vahvistamisesta ja parantamisesta, jota kannatatte. Tästä syystä WTO:n järjestelmä on niin tärkeä.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan vain todeta, että huolimatta kaikista keskeytyksistä, väliintuloista, häiriötekijöistä tai poikkeamisista kauppakysymyksiä koskevalla asialistalla, joka on hyvin laaja ja erittäin monitahoinen, pidän katseeni aina erittäin tiukasti Dohan kehitysohjelmassa, kehitysohjelman yhteydessä ajamissamme merkittävissä asioissa ja siinä, että on ensiarvoisen tärkeää saattaa nämä neuvottelut menestyksekkäästi päätökseen. Haluan tehdä näin paitsi markkinoillepääsyn myös kauppasääntöjen ja niiden vahvistamisen yhteydessä, ja tämän tavoitteen saavuttamiseen komissio on edelleen omistautunut.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

22. Seuraavan istuntojakson esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.50.)