Doslovný zápis z rozpráv

Streda, 25. októbra 2006 - Štrasburg

4. Výsledky neformálneho samitu hláv štátov a predsedov vlád (Lahti, 20. október 2006) (rozprava)

  El Presidente. Pasamos al punto siguiente del orden del día, a saber, el informe del Consejo Europeo y la declaración de la Comisión sobre los resultados de la Cumbre informal de Jefes de Estado y de Gobierno que tuvo lugar en Lahti el pasado 20 de octubre de 2006.

  Matti Vanhanen, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viime perjantaina, lokakuun 20. päivänä, minulla oli ilo isännöidä Lahdessa sekä EU:n epävirallista päämiestapaamista että sen jälkeen järjestettyä illallista, jossa vieraanamme oli Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Päämiestapaaminen ja sen jälkeen järjestetty illallinen onnistuivat hyvin. Nämä EU-maiden päämiesten epäviralliset kokoukset ovat oivallinen tapa rakentaa poliittista yhteisymmärrystä unionin eteenpäin viemiseksi sen keskeisissä haasteissa.

Huippukokouksessa keskityimme erityisesti energian ulkosuhteisiin. Esille nousivat myös laiton maahanmuutto sekä Sudanin/Darfurin tilanne. Erillisessä työistunnossa aiheena oli innovaatiopolitiikan edistäminen kilpailukyvyn ja talouskasvun takaamiseksi. Innovaatiopolitiikan kehittäminen on keskeinen kysymys EU:n kilpailukyvylle, edellytyksillemme ylläpitää hyviä työpaikkoja jatkossakin.

Työlounaalla käydyn avoimen ja perinpohjaisen keskustelun kautta yhdistimme rivimme illallista varten, joidenkin tahojen ennakkoon esittämistä epäilyistä huolimatta. Ilmapiiri lounaalla oli erinomainen, ja jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus oli käsin kosketeltavaa. Yhdellä äänellä puhuminen asetettiin korkeaan arvoon, ja haluan nimittää tätä yhteisymmärrykseen pyrkimisen tahtotilaa Lahden hengeksi.

Illalliskeskustelu Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa oli hyvin rehellinen ja suora. Energiakysymysten lisäksi keskustelimme myös muun muassa ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä sekä Venäjän sananvapaustilanteesta.

Päämiestapaamisen energiakeskustelu oli kattava ja monipuolinen. Tunnelma oli hyvä, ja perusviesti oli sävyeroista huolimatta yhtenäinen. Keskustelussa nousivat esille erityisesti EU–Venäjä-energiasuhteiden kehittämisen periaatteet ja niiden toteuttaminen, suhteiden tiivistäminen strategisesti tärkeisiin kolmansiin maihin, ilmastonmuutoksen torjunta energiapolitiikan kautta sekä tiedonvaihdon parantaminen energiakirjeenvaihtajien verkoston avulla.

EU–Venäjä-energiasuhteiden osalta olimme yksimielisiä entistä tiiviimmän kumppanuuden tarpeesta. Tämän pohjaksi on otettava energiaperuskirjan ja G8:n julistuksen periaatteet, erityisesti avoimuus, markkinaehtoisuus ja vastavuoroisuus. Käytännössä periaatteita tulisi soveltaa jo nyt ja ne olisi sisällytettävä konkreettisessa muodossa tulevaan EU–Venäjä-sopimukseen. Lahdessa vedimme yhteistä linjaa EU–Venäjä-energiasuhteisiin.

Lahdessa vallitsi yhteisymmärrys myös siitä, että suhteiden tiivistämistä unionin naapurustossa olevien muiden tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa on jatkettava ja vauhditettava vielä ennen vuoden vaihdetta. Tavoitteena on sisämarkkinaperiaatteiden soveltaminen mahdollisimman laaja-alaisesti unionia ympäröivillä alueilla.

Monissa puheenvuoroissa viitattiin ilmastonmuutokseen keskeisimpänä kansainvälisenä haasteena. EU:n on osoitettava johtajuutta erityisesti kestävän energian edistämisessä. Energiatehokkuuteen liittyvien innovaatioiden ja teknologioiden osalta eurooppalaisilla yrityksillä on paljon annettavaa. Olimme yhtä mieltä siitä, että energia- ja ilmastokysymykset on pidettävä myös jatkossa keskeisesti esillä EU:n huippukokouksissa kolmansien maiden kanssa, kuten Suomen puheenjohtajakaudella on tehty.

Energian saannin turvaaminen edellyttää suuria investointeja siirtoverkkoihin ja muuhun infrastruktuuriin. Siksi yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa tulee tehostaa energian infrastruktuurihankkeissa. Energian toimitusvarmuuden on oltava eräs kriteereistä, kun Euroopan investointipankin lainavaltuuksia myönnetään kolmansille maille.

On tärkeää, että unioni saa ulkoisen energiapoliittisen päätöksenteon pohjaksi ja ulkoisiin ongelmatilanteisiin vastaamista varten käyttöönsä laajapohjaista tietoa. Lahdessa sovimme, että pyrimme etenemään energiakirjeenvaihtajien verkoston perustamisessa ripeästi vielä tämän vuoden kuluessa. Yksityiskohdista sovitaan neuvostossa. Tiedon keräämisen ja sen analysoimisen tehostamisella lisätään jäsenvaltioiden ja instituutioiden välistä yhteistyötä ja parannetaan solidaarisuutta energiakysymyksissä.

Päämiestapaamisen keskustelut energian ulkosuhteista pohjustavat myös Eurooppa-neuvoston seuraavaa kevätkokousta, jossa on tarkoitus hyväksyä energiapolitiikan priorisoitu toimintaohjelma.

Päämiestapaamisen työistunnossa keskustelimme innovaatiopolitiikan edistämisestä. Keskustelussa nousivat esille etenkin immateriaalioikeudet, erityisesti patentit, yritysmaailman ja julkisen vallan välinen yhteistyö, Euroopan teknologiainstituutti sekä standardit. Olimme yhtä mieltä siitä, että unioni tarvitsee selkeitä linjauksia immateriaalioikeuksista. Kilpailukykyneuvosto tulee välittämään komissiolle yksityiskohtaisemmat toiveet immateriaalioikeusstrategian osalta. Lahdessa korostimme, että komission esityksessä tulisi tarkastella erityisesti immateriaalioikeuksien järjestelmän laatua. Komissio antaa esityksen ennen Eurooppa-neuvoston kevätkokousta.

Lahdessa korostettiin voimakkaasti, että Euroopan patenttijärjestelmästä on tehtävä kustannustehokkaampi ja ennustettavampi. Lisäksi tarvitaan oikeudenkäyntijärjestelmien kehittämistä. Asiassa tulisi pyrkiä etenemään nopeasti. Komissio antaa loppuvuodesta tiedonannon, joka sisältää konkreettisia ehdotuksia Euroopan patenttijärjestelmän kehittämisestä. Neuvosto käsittelee eri vaihtoehtoja komission ehdotuksen saatuaan.

Patenttijärjestelmän tehostaminen on ollut vaikea kysymys neuvostolle, mutta eurooppalaisen järjestelmän kehittäminen on olennaista uudistumiskyvyllemme. Minusta henkilökohtaisesti on selvää, että kaikkien pitää nähdä yhteinen etu ja olla valmiita tinkimään ahtaista kansallisista lähtökohdista ja hyväksyä muun muassa kielijärjestelmän yksinkertaistaminen.

Olimme myös yhtä mieltä siitä, että meidän on edistettävä yritysmaailman ja julkisen vallan välistä yhteistyötä. Euroopan teknologia-alustat ja teknologiset yhteisaloitteet ovat hyviä välineitä avainteknologioiden kehittämiseksi. Jotta pääsemme eteenpäin, on tärkeää, että EU:n seitsemäs puiteohjelma hyväksytään viivytyksettä. Teknologisille yhteisaloitteille on tarkoitus myöntää EU-rahoitusta tästä ohjelmasta.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että Lahden kokouksen alla vahvistettiin yhden kypsimmän teknologia-alustan, Artemiksen, eteneminen ja komission tahto toteuttaa se teknologisena yhteisaloitteena. Alan yritykset ovat sijoittamassa huomattavia summia tämän yhteisaloitteen toteuttamiseen. Suomenkin valtio on näyttänyt tässä hyvää esimerkkiä ja on luvannut aloitteelle yhteensä 70 miljoonaa euroa kansallista tukea seitsemän vuoden ajalle. Kaikkiaan Artemis on yksi suurimpia eurooppalaisia teknologiahankkeita hyvin keskeisellä ja lupaavalla tulevaisuuden teknologian alalla.

Komissio antoi viime viikolla Euroopan teknologiainstituuttia koskevan lainsäädäntöesityksen. Lahdessa esityksen pikaiselle yksityiskohtaiselle käsittelylle neuvostossa annettiin vihreää valoa. Pidän aloitetta suuressa arvossa ja katson, että se voi tuoda todellista lisäarvoa yliopistojen ja yritysten välisen tutkimusyhteistyön kehittämiseen.

Lopuksi haluaisin mainita standardisoinnin, jota myös sivusimme kokouksessamme. Kuten olen jo aiemmin korostanut, standardisoinnilla on suuri merkitys unionin kansalaisten elämässä. Esimerkiksi Euroopan laajuisen GSM-järjestelmän luominen matkapuhelimille mahdollisti sen, että Euroopasta tuli tämän alan johtava tekijä maailmassa. Jos Eurooppa ei kykene sopimaan hyvistä standardeista, ne asetetaan muualla.

Kaikki tiedämme, että innovaatiotoiminta luo menestystä ja kasvua, mutta ongelmana on ollut konkreettisten askeleiden ottaminen. Lahdesta saamamme ohjauksen avulla pyrimme nyt etenemään kilpailukykyä edistävän toimintaympäristön luomisessa.

Maahanmuutosta käydyssä keskustelussa esille nousi erityisesti jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteistyöhön ja solidaarisuus maahanmuuttokysymysten ratkaisemiseksi. Aihe koskettaa koko unionia. Vaikka akuutin kriisin hoitamiseen tarvitsemme nopeita lyhyen tähtäimen toimia, keskusteluissamme korostettiin erityisesti tarvetta johdonmukaiselle ja kattavalle maahanmuuttopolitiikalle. Tämä pitää sisällään sekä laittoman että laillisen maahanmuuton. Lisätoimenpiteitä on tehtävä myös maahanmuuttajien kotouttamisessa.

Esille nousi erityisesti tarve tiiviille yhteistyölle Afrikan maiden, kuten myös muiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Parhaiten maastamuuttopaineita voidaan hoitaa tukemalla kehitystä niin Afrikan maissa kuin muuallakin.

Euroopan rajaturvallisuusviraston työlle annettiin keskustelussa täysi tuki ja todettiin tarve tehostaa sen työtä lisäämällä resursseja.

Kokouksessamme todettiin myös tarve kehittää päätöksentekojärjestelmäämme, jotta unioni voisi vastata tehokkaammin ja ajoissa akuutteihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies, kiitän painokkaasta ja perusteellisesta puheenvuorosta, jonka Te käytitte Lahdessa. Toitte hyvin esille Euroopan parlamentin näkemyksen siitä, että oikeus- ja sisäasioiden päätöksentekoa on tehostettava. Tämän käsityksen puheenjohtajavaltio jakaa täysin.

(Suosionosoituksia)

Maahanmuuttoa käsitellään vielä sekä oikeus- ja sisäministereiden että ulkoministereiden työssä. Palaamme aiheeseen joulukuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Lahdessa puhuimme myös Sudanin/Darfurin vakavasta tilanteesta. Totesimme vakavan huolemme Darfurin humanitaarisesta ja ihmisoikeustilanteesta. Välitän Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana tämän vakavan viestin Lahdesta Sudanin presidentille. Painetta Sudanin hallitukseen tulee edelleen ylläpitää, jotta se keskeyttäisi sotatoimet, mahdollistaisi YK:n rauhanturvaoperaation ja käynnistäisi neuvottelut kapinallisten kanssa.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa käyty epävirallinen keskustelu oli hyvin hyödyllinen strategisen kumppanuutemme kehittämiseksi. Strategiseen kumppanuuteen kuuluu yhteistyöhakuisuus ja valmius keskustella kaikista asioista. Kumppanuus ei ole saavutettu olotila, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva prosessi. Lähdemme siitä, että aidon ja kestävän kumppanuuden on perustuttava yhteisille arvoille.

Arvoisa puhemies, kiitän Teitä myös tässä yhteydessä päivällisellä käyttämästänne puheenvuorosta ja ilmaisemastanne tuesta tälle tärkeälle näkökohdalle. Arvot ovat kaiken perusta.

Keskustelimme Venäjän presidentin kanssa siitä, miten energiayhteistyön tavoitteita voitaisiin edistää uudella sopimuksella. Nämä keskustelut pohjustavat myös marraskuun EU–Venäjä-huippukokousta. Helsingin huippukokouksessa on tarkoitus sopia neuvottelujen aloittamisesta uudesta ja kattavasta EU–Venäjä-suhteita koskevasta sopimuksesta.

Kansainvälisten kysymysten osalta sovimme presidentti Putinin kanssa, että pyrimme entisestään tiivistämään EU–Venäjä-yhteistyötä. Yhteistyön tiivistämisen tarve on korostunut muun muassa Iranin, Pohjois-Korean ja Lähi-idän viimeaikaisten tilanteiden kautta.

Otin illallisella esille toimittaja Anna Politkovskajan järkyttävän murhan. Kerroin presidentti Putinille jäsenvaltioiden kansalaisten tuntemasta huolesta siitä, onko Venäjällä tapahtunut käänne huonompaan sanan- ja ilmaisunvapauden osalta. Totesin unionin viestinä, että tämä meitä kaikkia syvästi järkyttänyt murha on tutkittava ja syylliset saatettava oikeuteen. Lisäksi otin esille huolemme Tshetshenian tilanteesta.

Venäjän ja Georgian väliset suhteet nousivat myös esille. Ilmaisin presidentti Putinille unionin huolen jännityksen kasvamisesta, ja totesin unionin olevan valmiina toimimaan kriisin ratkaisun edistämiseksi.

Rakennamme strategista kumppanuutta Venäjän kanssa konkreettisesti yhteisten alojen puitteissa tavattoman laajalla rintamalla. Suomen puheenjohtajakaudella etualalla ovat energia, ympäristö, liikenne, oikeus- ja sisäasiat sekä ihmisoikeudet.

Euroopan unionin on kyettävä puhumaan yhdellä äänellä kumppaneidensa kanssa. Hajanaisina ja eripuraisina olemme heikkoja, emmekä kykene hoitamaan etujamme emmekä edistämään niitä arvoja, joille unioni perustuu. Lahdessa onnistuimme osoittamaan presidentti Putinille, että unioni on yksituumainen ja päättäväinen. Olen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana tästä saavutuksesta ylpeä, ja katson, että olemme ottaneet EU:n Venäjä-suhteissa uuden askeleen. Tämä ei tarkoita sitä, että Venäjä olisi kanssamme kaikesta samaa mieltä. Kävimme tosiaan pitkän keskustelun, jossa presidentti Putin vastasi esittämiimme näkökohtiin yksityiskohtaisesti ja haki myös puutteita EU:n toiminnasta. Tähän olemme Venäjän kanssa tottuneet, se on normaalia vuoropuhelua.

Keskeinen kysymys nyt Lahden jälkeen on se, miten siirrymme sanoista tekoihin ja viemme käsiteltyjen aiheiden osalta työtä eteenpäin. Luotamme normaaleihin, käytössä oleviin valmistelukanaviin.

Pääosa työstä tehdään neuvostossa komissiolta saatavien aloitteiden pohjalta. Useiden aiheiden osalta hyödynnämme saamaamme poliittista ohjausta vielä jäljellä olevien viikkojen aikana puheenjohtajakaudellamme. Myös Euroopan parlamentilla on keskeinen asema Lahdessa sovittujen asioiden vauhdittamisessa.

Kiitän lämpimästi tilaisuudesta saada esitellä Lahden epävirallisen valtion- tai hallitusten päämiesten tapaamisen tuloksia. Vastaan mielelläni kysymyksiin, joita alustukseni on teissä herättänyt.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, President of the Commission. Mr President, Prime Minister Vanhanen has given you a comprehensive overview of the results of the informal European Council in Lahti last Friday. I should like to concentrate on a few points.

The Lahti summit should be seen as part of a process. As you know, we have been saying that we should drive forward integration through practical, concrete actions and we have been doing so, hand in hand with Parliament and the Council. We have set out an ambitious agenda, for example on security, on energy, on research, and now we must put that agenda into action. That is precisely what we did at Lahti.

Firstly, on innovation, everyone agrees that innovation is important and that Europe is lagging behind. There is a consensus on the need for more support and incentives for innovation and fewer barriers for innovators. That has been endorsed in the European Council and in resolutions from this Parliament. What we needed were some clear, practical steps to show that Europe was prepared to take a lead and that is what we got at Lahti.

On joint technology initiatives, for example, key projects such as the Artemis Programme on embedded computers were being held back by a lack of national funds. Now we have some clear commitments for direct support.

On procedures to set European standards for products, we have an agreement that these should be speeded up. I also believe that momentum is building up on intellectual property, including patents, and the Commission will push that further before the end of the year.

Importantly, the Commission received the green light on the European Institute for Technology (EIT). I am grateful for the support I received from all the Members who spoke in favour of the EIT in the part-session two weeks ago. There is a growing consensus that the EIT will offer European leadership on innovation. We are receiving enthusiastic support from all over the business and scientific community in Europe.

The attention given by Parliament to that important initiative has been of real help in developing the details of the proposal. Of course there will now be negotiations on details, including the budget. I look forward to working with you and the Council in order to move swiftly towards adoption of the regulation. I believe that the EIT can be a flagship of excellence in innovation for Europe. We should ask the EIT to make its first priority the great challenges of climate change and everything related to environmentally-friendly sources of energy. That is an important task for us as a society. We should ask the scientific community of Europe to help us solve these problems, so that we can maintain the lead in what is perhaps the most important challenge of the 21st century.

The second main issue in the debate was energy. The Commission, working closely with the Presidency, had identified three practical steps forward, and we received support for them all.

First, the European Council agreed that we should step up our energy relations with our neighbours, especially producers like Russia, Norway or Algeria, and key transit countries like Turkey and Ukraine.

Secondly, the European Council agreed to create a network of energy correspondents, which will also make us better prepared for unexpected shocks to our energy supply.

Thirdly, the European Council agreed on a specific common approach to Russia. We made clear to President Putin our wish to have a close energy relationship with such a key partner, but that relationship must be based on the principles that Russia has already signed up to at the G8 hosted by Russia this year, as well as the energy charter: transparency, the rule of law, reciprocity and non-discrimination, along with market opening and market access. Those principles apply to energy, but not just energy. They are necessary elements in increasing the mutual confidence and investment essential to a long-term relationship.

That message was all the more powerful in that we were united. In Lahti there was a clear sense of solidarity, an understanding that the European Union will act as one and that Europeans should receive the same standards of reliability from our Russian partners, whichever Member State is concerned. Prime Minister Vanhanen spoke on behalf of the whole European Council, presenting the general issues regarding our broad relations with Russia, and I was proud to have been asked to speak on energy matters.

It was important for that meeting and for the success of the Lahti summit that the statements by the Presidency and by the European Commission were clearly supported by all members of the European Council. The idea of solidarity is more important than ever. Solidarity and coherence are more than ever the key words of our European Union.

Going forward on energy, within the framework of our new global agreement with Russia, will help ensure that this common approach is maintained. In short, the message is getting through: energy is a European issue and needs European solutions. There is growing recognition in the Council of what you in Parliament have long known, i.e. that the European Union has a central role to play in creating energy security and, through energy policy, in tackling climate change. That bodes well for the energy package that the Commission will present in January.

The European Union must not reduce its relationship with Russia to energy. At the dinner with President Putin, the European Union raised other issues: human rights, trade, visas, culture and common international concerns. We covered sensitive issues like Georgia. Prime Minister Vanhanen repeated the European Union’s concern at the murder of Anna Politkovskaya, expressed so eloquently in our previous debate in the European Parliament. As we negotiate a new global agreement with Russia, this broad spread of issues must be maintained. That is the essence of a comprehensive agreement.

Thirdly, at Lahti there was a short but important discussion on immigration. Again, there was a clear understanding that this was a collective problem, demanding a collective response. I was able to explain that in the coming weeks the Commission will be making proposals on how to improve maritime control of the Union’s southern borders. We will also be updating the global approach on migration in the run-up to the December European Council and working to tackle the problem at source in the Euro-African Conference on Migration and Development next month.

However, there is still much more that we could do in this area if the political will and determination is there to give us the tools and resources needed. In particular, we believe that our decision-making system should be adapted. We can already do that under the existing Treaties. We cannot go on waiting so long for decisions that are so often blocked because of the rule of unanimity. Let us be frank: it is completely absurd that in a common space of freedom of movement we still sometimes think in terms of 25 migration policies. We need a European policy on migration.

(Applause)

Finally, Darfur was also discussed. I remain determined that we will do all we can to prevent another humanitarian tragedy.

Therefore, Lahti was another signpost on our collective road towards equipping Europeans for globalisation. We will not be diverted from this path. The expectations of our citizens for a Europe of practical results are increasing. We must continue to respond. I am grateful to Mr Vanhanen for his excellent chairmanship and to the Finnish Presidency for our close cooperation. May it continue to the end of the Presidency and beyond. That is the way to achieve practical results for our Europe.

(Applause)

  Ville Itälä, PPE-DE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Vanhanen, arvoisa puheenjohtaja Barroso, Lahden kokouksen arvioinnissa voidaan varmasti lähteä siitä, että kokouksen tulokset saavat kiitettävän arvosanan. Lähtökohta kokoukselle ei ollut helppo. Monet lehdet, erityisesti arvostettu Financial Times, maalaili varsin tummia pilviä jo etukäteen kokouksen ylle. Lehti väitti, että on suuri riski kutsua Venäjän presidentti Putin kokoukseen, koska EU on hajanainen ja eripurainen sekä energia- että Venäjä-politiikassa. Tämä olisi lehden mukaan vain voitto presidentti Putinille. Toisin kuitenkin kävi. Oli hienoa katsoa, kun EU-johtajat toimivat yhtenäisesti ja puhuivat illallisella me-muodossa.

Itse olen usein täällä pitämissäni puheissa vaatinut, että EU:lla pitää olla yhtenäinen, yhdellä äänellä puhuva ja pitkäjänteinen Venäjä-politiikka. Nyt tässä asiassa onnistuttiin ottamaan ensiaskeleet. Tämä osoittaa myös kansalaisille, että EU pystyy toimimaan vaikeissakin asioissa.

On tietysti myönnettävä, että meillä on vielä pitkä tie kuljettavana ennen kuin asiat voivat muuttua konkretiaksi ja ennen kuin Venäjä ratifioi energiaperuskirjan, jolla markkinat avataan ja noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Vaikka tämä oli pieni askel, se oli kuitenkin merkittävä askel kohti yhtenäistä, pitkäjänteistä Venäjä-politiikkaa.

Tärkeää oli myös se, että ihmisoikeuskysymyksistä ja toimittaja Anna Politkovskajan murhasta uskallettiin keskustella avoimesti ja kiertelemättä. Me emme voi uhrata ihmisoikeuksia energiapolitiikan alttarille.

Keskustelu oli avointa myös presidentti Putinin puolelta, vaikkei hän kannoistaan luopunutkaan. Sitä tuskin kukaan odottikaan. Yhteistyö voi perustua vain keskinäiselle luottamukselle ja yhteiselle tahdolle. Nyt on avattu väylä, jolla voidaan syventää yhteistyötä niin energia- kuin muissakin kysymyksissä.

Se, mitä jäin kaipaamaan illalliskeskustelussa Putinin kanssa, olivat Itämereen liittyvät asiat. Tämä olisi ollut oiva tilaisuus nostaa Itämereen liittyvät ongelmat Venäjän kanssa esiin. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että yhden illallisen aikana ei voida ottaa esille kaikkia asioita. Yhteisenä johtopäätöksenä Lahden kokouksesta voidaan todeta: "hyvin toimittu pääministeri Vanhanen".

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, im Namen der PSE-Fraktion. – Herr Präsident, meine Damen und Herren! Ich möchte mit einer Bemerkung zum russischen Präsidenten Putin beginnen, der ja in den Reden von Herrn Vanhanen und in Ihrer Rede, Herr Kommissionspräsident, eine herausragende Rolle gespielt hat.

Es muss ja ein beeindruckender Abend mit ihm gewesen sein! Wenn ich die Berichte höre und auch lese, war die Begegnung mit Präsident Putin eine tolle Sache. Ich finde es gut, dass Herr Putin so offen ist. Ich habe damit keine Probleme, meine Fraktion übrigens auch nicht. Ich will zunächst einmal Folgendes sagen: Bemerkungen von Herrn Putin zur Rede unseres Parlamentspräsidenten Josep Borrell Fontelles ehren uns. Es zeigt, er hat wenigstens zugehört. Wir wissen ja nie, ob alle zuhören, aber Putin scheint zugehört zu haben.

Bemerkungen, die er zu dieser Rede gemacht hat, weisen wir jedoch zurück, sofern sie verletzender Natur sind, denn der Präsident dieses Parlaments spricht für alle Abgeordneten dieses Parlaments und, Herr Präsident, wir danken Ihnen für Ihre Ausführungen!

(Beifall)

Ein zweiter Punkt: Ja, es ist doch gut, wenn Wladimir Putin darüber redet, was er von Italien hält. Es ist doch gut, wenn Wladimir Putin darüber redet, was er in Spanien zu kritisieren hat. Ich finde das gut, denn die europäische Gesellschaft ist eine offene Gesellschaft! In unserer Gesellschaft kann jeder Kritik üben, woran er will! Das unterscheidet unsere Gesellschaft offensichtlich von der russischen Gesellschaft, da kann nämlich nicht jeder Kritik üben, woran er will!

(Beifall)

Deshalb ist ein offener Meinungsaustausch mit dem russischen Präsidenten fruchtbar. Deshalb sagen wir auch, was in Tschetschenien läuft, ist nicht korrekt, und es muss verurteilt werden, wenn Menschenrechte verletzt und Menschen erniedrigt werden. Übrigens werden auch russische Menschen, auch Soldaten der russischen Armee dort unwürdig behandelt. Natürlich ist es völlig klar – wir werden das in der Entschließung zu Frau Politkowskajas Tod zum Ausdruck bringen –, dass man nicht von einer funktionierenden Demokratie sprechen kann, wenn Journalisten Angst um ihr Leben haben müssen, wenn sie über Missstände in ihrem Land reden. Das ist völlig klar!

Deshalb: Der offene Meinungsaustausch von unserer Seite mit Wladimir Putin und allen Russen, russischen Politikerinnen und Politikern, die uns begegnen, ist ein Teil unseres Verständnisses vom Umgang mit Partnern. Wir kritisieren auch, was in den USA läuft. Wir nehmen uns das Recht heraus, zu kritisieren, was in anderen Regionen dieser Welt läuft, so, wie auch wir kritisiert werden können.

Deshalb kritisiere ich auch, dass in den Reden von Herrn Ministerpräsidenten Vanhanen und des Herrn Kommissionspräsidenten viele schöne Sachen angesprochen wurden. Das klang alles ganz toll! Sie kennen das ja, das sage ich in jeder Rede, die ich zu Ihren Ausführungen halte: Toll! Super! Wenn das alles umgesetzt wird, was Ihr uns hier erzählt, dann wird Europa wirklich ein Eldorado der Technologie, dann werden wir ein Eldorado der Bildung, der Qualifizierung. Wir werden die wissensbasierte Gesellschaft des 21. Jahrhunderts, meinetwegen auch des 22. Jahrhunderts werden. Super! Immer ran! Aber, Jungs, irgendwann müsst Ihr auch liefern!

Also, die Ankündigungen: Toll! Nur, das betrifft nicht nur Sie, am wenigsten allerdings den Herrn Kommissionspräsidenten, der macht nämlich richtige Vorschläge, der versucht auch, auf diese Ziele hinzuarbeiten. Aber Ihr im Rat, Sie, Herr Vanhanen, und die Staats- und Regierungschefs, Ihr müsst das, was Ihr über Energiepolitik erzählt, auch in Euren nationalen Energieplänen umsetzen!

(Beifall)

Und, Kolleginnen und Kollegen, wer nicht von russischer Energie abhängig werden will, muss die Energieverschwendungswirtschaft in Europa, in den Vereinigten Staaten, in den Industriestaaten beenden! Wer die Klimakatastrophe begrenzen will, der muss den CO2-Ausstoß reduzieren! Das gelingt aber nicht mit russischem Erdgas, sondern mit mehr Energieeffizienz, das gelingt mit mehr erneuerbarer Energie, das gelingt mit Energieanlagen, mit der Kraft-Wärme-Koppelung, mit Kraftwerken, die den höchsten Effizienzgrad haben. Dazu brauchen wir übrigens mehr Technologie. Hier schließt sich der Kreis: Wir sind wieder beim Lissabon-Prozess. Denn, wenn wir Technologie haben wollen, müssen wir in die Köpfe unserer Leute investieren, in die Universitäten.

Das ist alles richtig! Nur diskutieren wir das hier jedesmal aufs Neue. Jedesmal aufs Neue das Gleiche. Jedesmal aufs Neue die gleichen Ankündigungen und auch jedesmal aufs Neue die gleiche Rede von mir. Die ist auch nicht neu. Die habe ich in abgewandelter Form auch schon mehrfach gehalten. Ich habe aber keine Lust, mich zu langweilen, nicht einmal über meine eigenen Reden. Deshalb meine Bitte: Lassen sie den Ankündigungen in der Kommission und im Rat endlich Taten folgen!

(Beifall)

  Graham Watson, on behalf of the ALDE Group. – Mr President, there is no resolution to discuss today. But then again there were no conclusions to the summit. My point is not that such occasions are not worthwhile: on the contrary, such is the need for greater action at European level that the Union could and should have four formal summits every year, as foreseen in the Treaty of Nice.

What was on the menu at Lahti? I refer not, Prime Minister, to the artichoke soup or the grilled goose that you served at supper, proving that you can supplant prosciutto di Parma, but to the EIT and the European patents, to energy security, to immigration, to relations with Russia – strategic themes which need serious reflection, but also strategic decisions which highlight the need for coherent policymaking.

What is the use of a European technology university producing innovative ideas, if as a Union we are not able to agree a quick and easy patent registration system? What is the hope for a collective climate change strategy if we are not prepared together radically to change our patterns of energy consumption and generation? And what are the prospects for a common immigration policy if we fail to devise development and trade policies to bring relief from grinding poverty and misery? Green Papers and action plans galore point the way forward but, like proverbial horses, Member States can be brought to water but not made to drink. That is why Europe is failing and that is why we need more, not less, Europe.

My group salutes President Borrell and Prime Minister Vanhanen and the other Prime Ministers who raised the issue of Anna Politkovskaya’s murder. If the invitation to President Putin and the publicity he received leaves many of us feeling distinctly ill at ease, the Finnish Presidency and the Finnish President are not to blame. The mistake was made when President Putin’s country was invited to join the Council of Europe and the G-8, before anchoring the rule of law into its culture.

Mr Putin, ‘mafia’ is not a Russian expression, but organizovanniye zhuliki is too often our impression of your country.

The European Union should sign no partnership and cooperation agreement with Russia until freedom, transparency and the rule of law are established, along with the legal certainty for investors that flows from them.

(Applause)

  Monica Frassoni, a nome del gruppo Verts/ALE. – Signor Presidente, onorevoli colleghi, il Consiglio di Lahti ha dimostrato con lampante chiarezza che l'azione sulla scena internazionale e le scelte di politica interna sono sempre più strettamente legate.

Noi riteniamo che il sostegno alla Russia democratica e a coloro i quali, come Anna Politkovskaya, si battevano e si battono contro la deriva autoritaria del sistema di potere di Putin sia perfettamente coerente con il tentativo di assicurare l'approvvigionamento energetico del nostro continente, il rispetto del protocollo di Kyoto, nonché lo sviluppo dell'efficienza energetica e delle energie rinnovabili.

Stendere un velo di silenzio sui massacri in Cecenia, sulla chiusura di più di novanta organizzazioni non governative, sui processi arbitrari, sugli assassinii mirati e sulla crescente corruzione per ottenere il gas non è una strategia vincente. A tale riguardo il nostro gruppo si congratula con il Presidente Borrell, senza tuttavia mancare di dichiarare affettuosamente il nostro disaccordo con lui e con il governo finlandese per il chiaro sostegno al rilancio dell'energia nucleare. Che ci piaccia o meno – e il caso iraniano lo dimostra chiaramente – esiste un legame evidente fra la proliferazione degli armamenti nucleari e il sedicente uso pacifico dell'energia nucleare. Non deve pertanto esserci uno scambio fra diritti ed energia.

Gli eventi in Ucraina e quelli più recenti in Georgia dimostrano che l'appeasement non aumenta l'affidabilità di Putin, ma solo la sua determinazione ad agire nell'esclusivo interesse del suo gruppo di potere. Su tale questione abbiamo già perso molto tempo prezioso, per cui non dobbiamo mancare l'importante occasione presentata dall'accordo di partenariato che scadrà a fine anno. Noi diciamo già ora che saremo completamente contrari a qualsiasi tentativo di togliere le condizionalità e, in particolare, il richiamo alla clausola dei diritti umani da questo accordo.

Dobbiamo elaborare una strategia che punti a ridurre l'insostenibilità dei consumi e la terribile inefficienza nei trasporti, nell'edilizia e nei sistemi elettrici, e che punti decisamente anche sull'eccellenza delle nostre imprese per lo sviluppo dell'energia rinnovabile. Questa è la strada migliore per ridurre la nostra dipendenza e per sostenere la pace, il disarmo e la democrazia.

Desidero inoltre spendere due parole su un altro importantissimo tema che è stato discusso, vale a dire l'immigrazione. Ritengo che a tale riguardo il blocco stia nel Consiglio e fra gli Stati membri, perché fino adesso non sono stati capaci di affrontare il tema della regolazione dell'immigrazione legale, di negoziare e di finanziare al livello europeo accordi di cooperazione seri che possano davvero aiutare i paesi in via di sviluppo a non essere obbligati a inviare le loro forze migliori nei nostri paesi, e a garantire che le politiche dell'Unione europea, soprattutto in materia di pesca e di agricoltura, non abbiano un effetto devastante, che non fa altro che spingere ancora più gente su quelle barche lungo le coste dei loro e dei nostri paesi.

(Applausi)

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, arvoisa komission jäsen, Lahden epävirallinen huippukokous kutsuttiin alun perin koolle käsittelemään EU:n kilpailukykyä ja innovaatiopolitiikkaa. Tämä kokous ei jättänyt niistä teemoista jälkiä EU:n historiaan.

EU-orkesterin solistiksi Lahteen kutsuttiin Venäjän presidentti Vladimir Putin. Hänen kanssaan haluttiin puhua energiasta. Samalla tarjoutui tilaisuus puhua maan ihmisoikeuskysymyksistä. Ihmisoikeuksia ja median vapautta ei voida sivuuttaa arvioitaessa Venäjän politiikkaa. Niistä asioista ei kuitenkaan voida sopia sen kanssa – aivan niin kuin eräs toinen suurvalta Atlantin toisella puolella ei sovi kenenkään kanssa sotavankien kidutuksen lopettamisesta tai USA:n kansalaisten tuomitsemisesta sotarikoksista Haagin tuomioistuimessa.

Presidentti Putin haluaa EU:n ja Venäjän välille strategisen kumppanuuden. Tulee mieleen Naton ja Venäjän strateginen kumppanuus ja sitä varten käyttöön otetut institutionaaliset ratkaisut. Niissä raameissa Venäjä on valmis energiadialogiin ja jopa laillisesti sitovaan asiakirjaan. Jäi kuitenkin epäselväksi, onko silloin kysymys markkinoiden avaamisesta puolin ja toisin vai vain yhteen suuntaan. Ja jos yhteen suuntaan, niin kumpaan suuntaan. Lahti ei ratkaissut asiaa, ja seuraavan kerran sitä pohditaan EU:n ja Venäjän huippukokouksessa marraskuussa. Lahden kokous oli ikään kuin esileikkiä sitä kokousta varten.

Puheenjohtajavaltio Suomi saa kaasun Venäjältä muita EU-maita halvemmalla. Teollisuuden ja kotitalouksien sähkökin on Suomessa EU:n halvimmasta päästä. EU:n sähkömarkkinoiden harmonisoiminen merkitsee sähkön hinnan nousua pääministeri Vanhasen edustamassa maassa, ja harvassa maassa pääministeri iloitsee sellaisesta yhteisestä energiapolitiikasta.

Lahden huippukokouksen avulla Vanhasen hallitus halusi saada muilta EU-mailta näytösluonteista tukea sähkön hinnankorotuksille ja demokratian surkeustilan peittämiselle siten, että Suomen parlamentti pannaan hallituksen esityksestä ratifioimaan EU:n muiden maiden kansanäänestyksissä kuollut perustuslaki. Siitä iloitsevat kaikki Euroopan federalistit, mutta se ei ole kansanvaltaa eikä demokratiaa. EU:n eliitit puhuvat tänään yhdellä äänellä kansoja kuulematta.

PRZEWODNICZY: JACEK EMIL SARYUSZ-WOLSKI
Wiceprzewodniczący

  Brian Crowley, on behalf of the UEN Group. – Mr President, I should like to thank Prime Minister Vanhanen and President Barroso for their presentation here this morning. I should only like to say two things, which I already mentioned to the Prime Minister but perhaps President Barroso could take them on board as well.

The majority in this Parliament agrees with and supports the need for the European Institute of Technology, but what arrangements are there to make it happen? We can speak about it again and again, but there must be positive action to get it up and running, to give a core element to innovation and research in Europe.

Secondly, with regard to the whole patents area, there must be protection of the ideas and creations that come from that innovative strategy and policy. Otherwise, all research money, all researchers, all the top graduates at doctorate level will move to the US, Japan or elsewhere, because that is where their ideas can be protected and there is bigger investment.

To my mind, those are the two key issues with regard to achieving the Lisbon Strategy for the future.

I congratulate Prime Minister Vanhanen. When everybody said that you could not get a united voice from Europe to speak to Russia, you achieved that. Congratulations.

  Godfrey Bloom, on behalf of the IND/DEM Group. – Mr President, it is rather difficult for me to know where to begin on this. Energy is the lifeblood of any nation state and, of course, I am sent here to represent a nation state.

I think it is very difficult for the people of the United Kingdom to accept that their energy policy should be decided basically by foreigners. It is within living memory that we have had to fight the battle of the Atlantic and we have had to live on a knife-edge for freedom because continental countries seem to find it impossible to live together.

The thought, the idea or the concept that United Kingdom energy could possibly be controlled by some sort of arrangement with a gangster like Putin is absolutely ludicrous! It is absolute madness to expect anything from a piece of paper signed by Putin, any more than we would from one signed by Adolf Hitler. The man is a gangster. If you are expecting the people of the United Kingdom to make any sort of arrangement for their lifeblood, the very lifeblood of the nation state, and to base it on people who have no fundamental interest in the wellbeing of the United Kingdom, I can tell you that it will not happen.

We also have to start speaking the truth. There seems to be some sort of abstract concept here of renewable energy. It is a scientific fact that most of our renewable energy technology does not work. Wind farms are absurd. Any scientist independently retained will tell you that it is complete and total nonsense to expect the United Kingdom to produce the sort of energy levels that the European Union seems to require – which is 20% from a renewable source – by means of wind farms. We have to start telling people the truth. We do not yet have the technology for renewable energy. Let us be honest about it, but then honesty, of course, is something that we avoid in this Chamber!

  Ryszard Czarnecki (NI). – Panie Przewodniczący! Zacznę od podziękowań. Dziękuję przewodniczącemu Borrellowi za jego ważne słowa skierowane w Lahti do prezydenta Putina: „Nie przehandlujemy praw człowieka za energię!”. Te słowa powiedział Pan również w moim imieniu i myślę, że także w imieniu wszystkich polskich eurodeputowanych oraz wszystkich eurodeputowanych z nowych krajów członkowskich, a nie tylko formalnie w imieniu Parlamentu Europejskiego.

Przewodniczący Borrell bronił honoru Europy wraz z prezydentem Polski i premierami Łotwy, Danii i Szwecji. Bo trzeba mówić o prawach człowieka, patrząc w oczy naszym rosyjskim partnerom. Bo nie możemy zgodzić się na podwójne standardy, które polegają na tym, że domagamy się przestrzegania praw człowieka, ale tylko w tych państwach, z którymi akurat nie handlujemy. Bo zjednoczona Europa to nie tylko ekonomia i biznesy. To także system wartości, o których nie możemy przypominać sobie tylko wtedy, gdy jest to wygodne. Robiąc ważne i potrzebne interesy z Rosją, pamiętajmy o słowach rosyjskiego klasyka polityki – Lenina, który mówił, że „kapitaliści sprzedadzą nam sznur, na którym ich powiesimy”.

Wczoraj polscy dziennikarze pytali mnie, czy szczyt w Lahti będzie przełomem w relacjach Unii z Rosją? Nie wiem. Być może. Dotąd poszczególne kraje Unii wolały rozmawiać z Moskwą ponad głowami reszty. Schroeder ściskał się z Putinem, państwo Blairowie bawili się z państwem Putinami, Berlusconi piał z zachwytu nad przywódcą Rosji, a gdy Chirac mówił o prezydencie Federacji Rosyjskiej, jego oczy były zamglone z rozkoszy! Dosyć tego! Musimy – jako Unia – być jednością.

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – Mr President, let me first of all, as chairman of this Parliament’s Russia delegation, express my appreciation of the fact that the Finnish Presidency devoted so much attention to our partnership with Russia.

This partnership could be in both our interests. As the Prime Minister stated, we could be mutually supportive in achieving good diplomacy in the Middle East. If we shared principles of democracy, that would be the best guarantee of stability in our bilateral relationship. Furthermore, economically and in terms of energy, we both need each other. This partnership can only work if it is based on shared principles, balance and a basic trust. I want to make a few remarks on these matters following the informal summit.

It must be made very clear that the boycott of Georgia and the treatment of Georgian people in Russia are unacceptable. This forms part of a pattern of interference by Russia that was also seen in Belarus and Ukraine. It must be clear that European principles mean that our common neighbours have their own sovereignty in deciding where their future lies.

Secondly, the killing of Anna Politkovskaya is the latest incident in a long line of at least 19 journalists who have disappeared or been killed since Putin became President. I welcome the declaration by the Duma and the remarks by Putin, but the only thing that will really convince us is if the killers are tried and brought to justice. Further, the Duma and the President would be even more convincing if they agreed to measures to increase reduced press freedom.

Thirdly, the question of economic cooperation was raised, a subject often discussed. Here, there must be reciprocity. We cannot have a situation where Russia wants to invest in our gas and oil infrastructure and even wants to buy a minority stake in Airbus, but where at the same time our companies like Shell and Mobil are kicked out of the energy fields in Russia. I say this because I think that Europe needs to unite on these principles.

Europe showed strength for the first time in Finland. Putin was put on the defensive because of a united Europe. Let this be an encouragement to unite much more in the future, because this is the only way in which this partnership will be a balanced one that is in the interests of both partners.

In conclusion, if we think, like Mr Schulz, that innovation is not going far enough, then we should support the President of the Commission, because he is trying, and we should put pressure on our national leadership to support the Commission in achieving real results.

Lastly, I compliment Mr Blair and Mr Balkenende for their initiative on climate change. It deserves our full support.

(Applause)

  Hannes Swoboda (PSE). – Herr Präsident, Herr Ratspräsident, Herr Kommissionspräsident! Ich glaube, dass der Gipfel in Lahti einen wichtigen Schritt nach vorn bedeutet. Ich hoffe, dass der von Ihnen beschworene Geist von Lahti auch wirklich — wie Kollege Schulz gesagt hat — konkrete Ergebnisse mit sich bringt.

Herr Kommissionspräsident, Sie haben eine außenpolitische Vorlage im Bereich Energiepolitik gemacht, die ich sehr begrüße. Ich unterstütze Sie voll. Ich bitte Sie nur, stark zu bleiben, wenn wieder einige Länder davon ausscheren, weil sie merken, dass sie diese Gemeinsamkeit in der Energie- und der gemeinsamen Außenpolitik vielleicht doch nicht wünschen. Ebenfalls bitte ich Herrn Vanhanen, das seinen Ratsmitgliedern zu sagen. Was hier festgelegt worden ist — ich höre von der Diskussion in Lahti sehr positive Berichte —, muss jetzt auch umgesetzt werden. Das ist die einzige Chance, damit wir unsere Interessen durchsetzen können.

Es wurde von der Abhängigkeit von Russland gesprochen. Wir sollten aber durchaus bedenken, dass auch Russland von der Europäischen Union, vom Verbrauch an Erdöl und Gas abhängig ist, gerade da die Leitungen fast ausschließlich in die Richtung der Europäischen Union führen. Daher sollten wir durchaus mit Stolz und Selbstbewusstsein in diese Verhandlungen und Gespräche gehen und nicht Angst haben, bestimmte Themen anzuschneiden. Wir sollten gerade hier eine Interdependenz, eine gegenseitige Abhängigkeit festschreiben, natürlich inklusive jener Regionen, Herr Kommissionspräsident, die Sie erwähnt haben, und die wir nicht vergessen sollten, z. B. die Ukraine oder andere Länder im Bereich des Schwarzen Meeres und insbesondere auch die Türkei. Auch mit ihnen müssen wir eine gemeinsame Politik formulieren. Dann werden wir eine wirkliche Partnerschaft mit Russland erreichen können.

Was die Streitpunkte betrifft, so dürfen wir nicht vergessen, dass wir in den Beziehungen zu Russland, insbesondere im zukünftigen Partnerschaftsabkommen, auch ein klares Streitschlichtungsverfahren brauchen. Für Konflikte, die es immer geben kann und die wir auch künftig nicht vermeiden können, muss es wie in der Welthandelsorganisation ein Streitschlichtungsverfahren geben, so dass wir diese Dinge letztendlich gemeinsam oder durch einen unabhängigen Streitschlichter lösen können.

Unser Ziel ist Partnerschaft. Wie schon Kollege Schultz gesagt hat, ist es klar und eindeutig, dass Putin ein starker Mann ist. Viele Russen sehen das positiv, aber wenn die Europäische Union sich einig ist, dann ist sie stärker als Putin. Dann können wir wirklich zu einer guten, korrekten und gleichberechtigten Partnerschaft kommen.

(Beifall)

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – Voorzitter, Raadsvoorzitter, commissaris, Finland zit de Europese Unie voor in een bijzonder moeilijk tijdsgewricht, want staatshoofden en regeringsleiders zijn het eigenlijk grondig oneens over de toekomst van de Europese Unie. En wat nog erger is, een aantal onder hen weet zelf niet waar ze met de Unie heen willen.

Een prestigieuze gast kan dan inderdaad uitkomst bieden. Het is gebeurd rond president George W. Bush en het is nu ook gebeurd rond Vladimir Poetin. Maar gelet op zijn geschiedenis, is Finland wellicht de best geplaatste lidstaat om met Rusland een open en grondige dialoog aan te gaan.

Ik wil u dan ook graag feliciteren, voorzitter, met het verloop van de informele top en ik wil u ook feliciteren met de eensgezindheid die u kon bouwen, zowel inzake energiebeleid als ten aanzien van Rusland. Maar het moet me van het hart: 25 plus 2 regeringsleiders en staatshoofden allemaal rond de leider van een grootmacht! Ik blijf het een beetje bedroevend vinden. Het is mijn grootste wens dat de Europese Unie eindelijk volwassen mag worden van haar regeringsleiders en staatshoofden.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – Mr President, firstly I would like to pay tribute to Prime Ministers Blair and Balkenende, because they are taking Europe forward on climate change, and explicitly in this letter they did not mention nuclear. Nuclear is only 6% of our energy and it will divide Europe more than it will bring us together to speak with one voice.

Mr Barroso, I think you now have the historic responsibility to come up with a comprehensive energy review in January. In this energy review we need a CO2 target for Europe for 2020. If we do not have a CO2 target for Europe we will not have investment security for our industry; and what is better regulation about, if it is not about bringing energy and climate policy together in the document you bring forward?

The second priority of this energy review must be putting an end to the oligopolistic structure in our energy and transport sectors. European business, European citizens, are losing billions of euros because of the lack of competition, and these same companies are preventing the innovation boost which we could have in these sectors. And as long as these oligopolies are not dismantled, we need specific policies in sectoral renewables and so on. Such a strategy is the ground for a foreign energy policy and this is a peace project for the world, because these technologies will diminish pressure on resources and it is a business opportunity for Europe.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – É preocupante a desvalorização cada vez maior por parte das instituições europeias das consequências sociais deste acelerar do neoliberalismo, que, não só mantém elevadas as taxas de desemprego, a pobreza e a exclusão social, como aumenta o trabalho precário e mal pago, tentando que a chamada "flexisegurança" se resuma a obrigar os trabalhadores a abandonarem os seus direitos fundamentais e a aceitarem empregos cada vez mais precários.

As medidas que estão a ser concretizadas e outras que se anunciam, como a liberalização e desregulamentação dos serviços e o desmantelamento dos serviços públicos estão a esvaziar o conceito de modelo social europeu, o que merece a nossa veemente oposição. Por isso, crescem os protestos contra estas políticas, como aconteceu em Lisboa, no dia 12 de Outubro, com a grandiosa manifestação promovida pela CGTP, a maior desde os anos 80, com cerca de 100.000 trabalhadores. Não consideram que é tempo de ter em conta estas justas indignações?

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – Panie Przewodniczący! Wiadomo już, że szczyt w Lahti nie zakończył się żadnym przełomem, ani nawet znaczącym postępem w rozmowach z Rosją o współpracy w polityce energetycznej, co więcej wbrew deklaracjom Unia Europejska nie wystąpiła, jako jednolita siła, z którą Rosja musiałaby się poważnie liczyć. W tym kontekście z zadowoleniem odnotować należy postawę niektórych krajów, w tym Polski, a także stanowisko Przewodniczącego Parlamentu Europejskiego pana Borrella, dzięki którym głos nowych państw członkowskich - sąsiadów Rosji - był na tym szczycie słyszany.

Odczytane zostało to również, jako wezwanie do jedności Unii Europejskiej w dziedzinie polityki energetycznej. Tylko dzięki takim twardym, zdecydowanym stanowiskom wobec Rosji, można mieć nadzieję na sukces w negocjacjach w sprawie bezpieczeństwa energetycznego Europy. Należy jednak ubolewać nad faktem, że nie wszystkie państwa członkowskie już to zrozumiały.

  Mario Borghezio (NI). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, ho sentito molte parole sostenute da pathos in difesa dei diritti umani, provenienti anche dai banchi di quei partiti che per decenni hanno taciuto quando nell'Est vi erano le rivolte dei popoli a Berlino, a Budapest, eccetera. All'epoca l'Europa taceva e questi partiti tacevano, mentre adesso sono tutti sostenitori dei diritti umani e mettono la Russia di Putin sul banco degli imputati.

Se è vero, e io sono perfettamente convinto che lo sia, che i diritti umani non si devono barattare con gli interessi economici, è altrettanto vero che la nostra attenzione e la nostra ferma difesa dei valori su cui si basa l'Europa e che oggi sono spesso calpestati in Russia, ma non solo – tra parentesi vorrei sentire lo stesso pathos quando si parla dei diritti umani calpestati ad esempio in Turchia, un paese che qualcuno entusiasticamente vorrebbe accogliere, magari subito, nell'Unione europea – non ci devono chiudere gli occhi di fronte a una necessità. E' evidente che tanto la Russia ha bisogno di noi per la collaborazione energetica, quanto noi abbiamo bisogno di un accordo di partnership economica con la Russia.

Rilevo che Putin stesso ha dichiarato di non respingere i principi della Carta, chiedendo che venga stilato un altro documento che li riprenda e in parte li modifichi. Si tratta quindi di un'apertura molto chiara. Ragioni geoeconomiche e geostrategiche pongono la questione dell'accordo con la Russia in piena evidenza. Tale accordo è sul nostro tavolo e riguarda il futuro economico del nostro paese. Si rende quindi necessario un senso di realismo, senza abbandonare naturalmente la difesa dei diritti umani, che rappresentano comunque uno strumento di pressione anche in questo senso, visto che la politica di Putin volge in maniera preoccupante per l'Europa a un nazionalismo economico, a chiudersi alla collaborazione e a tagliare i contratti con le imprese occidentali. Questa è una politica di realismo che bisogna sostenere con grande forza e con grande senso di responsabilità.

PRÉSIDENCE DE M. PIERRE MOSCOVICI
Vice-président

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – Mr President, listening to Mr Bloom from the United Kingdom Independence Party earlier, I was somewhat surprised, as I thought dinosaurs had died out millions of years ago.

I should like to focus my thoughts on the central issue at the Lahti summit: the issue of energy security in Europe and our continuing relationship with Russia.

The recent dispute between Ukraine and Russia on gas supplies gave us all cause for concern. Let us be in no doubt that the relationship between the EU and Russia is of vital significance and ways must be found to strengthen it. We will need Russia’s energy resources in the decades ahead and Russia, by the same token, will need access to EU markets if it is to develop its economic potential. The stakes on both sides are too high for diplomatic grandstanding.

I was pleased to note that President Putin has said he wants to build a relationship based on common values. Those values must include an unshakeable commitment by Russia to pluralism and democratic process. If that great nation is to be embraced as a strategic partner in the years ahead, then we in Europe need to be assured that it will pursue the same kind of values and standards on democracy and human rights as we do. At this time perhaps we should take Mr Putin at his word and encourage him to ensure that democracy flourishes in Russia. However, there are some who believe the democratic process in Russia has actually stalled recently. I hope that more movement will take place in the right direction.

I congratulate President Barroso on saying that the relationship with Russia requires transparency, the rule of law and reciprocity. I hope Mr Putin was listening.

I was a little disappointed on human rights issues. I was disappointed that my own British Prime Minister, who had claimed that he was to raise those matters with Mr Putin, seems to have failed to do so. He must now find a suitable moment to do that.

There is nothing to fear from frank debate on those issues. It is very necessary for a productive relationship in the future between Europe and Russia.

  Robert Goebbels (PSE). – Messieurs les Présidents, chers collègues, les sommets informels n'aboutissent qu'à des conclusions virtuelles. C'est le monde de l'imaginaire, du rêve!

Imaginons un instant la transformation du rêve en réalité. L'Europe est un géant économique. Même en excluant le commerce entre les Vingt-cinq, nous sommes le premier exportateur mondial. L'Europe est la première destination pour les investissements internationaux directs. Sans compter les fusions et les acquisitions, la société IBM a recensé, pour 2005, 8000 investissements dans de nouvelles capacités de production au niveau mondial, dont 900 en Chine, 600 en Inde, 1200 aux États-Unis et 3200 dans l'Union, qui engrange ainsi 40% des investissements productifs mondiaux.

Oui, l'Europe a perdu des parts de marché, mais moins que les États-Unis et le Japon. Oui, la Chine est devenue notre premier fournisseur, mais l'Europe a doublé le volume de ses exportations vers la Chine. En fait, 60% des exportations chinoises furent réalisés en 2005 par des sociétés étrangères implantées en Chine. Les pays de la triade se vendent à eux-mêmes les marchandises qu'ils produisent en Chine pour le plus grand bonheur de nos consommateurs et des actionnaires des sociétés multinationales. Oui, nous avons trop de chômage alors que nous créons des emplois nouveaux. Vous trouverez les plus bas salaires dans des secteurs comme la restauration, les sociétés de gardiennage et de nettoyage, le petit commerce ou l'artisanat, qui ne sont pas soumis à la concurrence mondiale.

Bien sûr, l'Europe pourrait faire mieux mais il faudrait que les nains qui nous gouvernent mettent enfin à exécution leurs propres décisions: investir dans l'innovation, la recherche et les réseaux transeuropéens. Il faudrait un véritable budget à l'Union qui lui permette de soutenir l'intégration rapide des nouveaux membres et de créer ainsi un marché intérieur plus porteur pour tous. En outre, si les chefs honoraient leur propre signature, on aboutirait peut-être à un nouveau traité pour l'Europe de l'énergie. Enfin, si les sommets ne prenaient plus de décisions virtuelles, le Président Barroso pourrait mettre en place un institut européen de technologie doté de crédits réels!

Monsieur le Président du Conseil, est-ce que tout cela doit rester un rêve?

  Lena Ek (ALDE). – Mr President, I welcome the European Union’s united negotiations and discussions with Russia on human rights, the rule of law, the murder of Anna Politkovskaya and other journalists in Russia and, of course, on energy.

There is an old Russian saying that says ‘love your neighbour but put up a fence’. The current energy negotiations with Russia have to be based on reciprocity, the rule of law and transparency. However, what is happening now in Russia in the field of energy is the very opposite of this and we need to take note of it. This also proves the absolute necessity of a common European energy policy, not only on security of supply but also for fighting global warming. Very soon we will be negotiating the emissions-trading system with Russia, which has signed and ratified the Kyoto Protocol. That will be the true test both of European Union unity and what Russia ...

(The President cut off the speaker)

  Milan Horáček (Verts/ALE). – Herr Präsident! Es mag schwer sein, europäische Energiesicherheit mit unseren europäischen Grundwerten zu verbinden. Aber wollen wir daran scheitern? Auftragsmorde sind in Russland ebenso an der Tagesordnung wie die Unterdrückung von nichtstaatlichen Organisationen und die Einschränkung demokratischer Grundrechte. Der Fall Yukos, die Inhaftierung von Chodorkowski und Lebedjew, der Krieg in Tschetschenien bleiben – was die Energiepolitik und die Menschenrechte anbelangt – aktuelle Beispiele für die Willkür der Regierung Putin. Mit dem Mord an Anna Politkowskaja wird wieder einmal auf tragische Weise deutlich, dass Russland bei Verbrechen an kritischen Journalisten den zweiten Platz gleich hinter Kolumbien einnimmt.

Russland steht momentan am Scheideweg zwischen kleinen Schritten zur Demokratie und autoritären Strukturen. Nur Kritik reicht nicht mehr aus. Energiepolitik und Menschenrechte müssen zusammen verhandelt werden und dürfen nicht gegeneinander ausgespielt werden. Verlässliche Garantien bei der Energiesicherheit gibt es laut Putin nicht. Wir müssen trotzdem unser europäisches Werteverständnis verlässlich gewährleisten.

  Κυριάκος Τριανταφυλλίδης (GUE/NGL). – Κύριε Πρόεδρε, θα σταθώ σε δύο θέματα τα οποία συζητήθηκαν κατά τη διάρκεια της άτυπης Συνόδου Κορυφής του Lahti. Το πρώτο έχει να κάνει με την πολιτική καινοτομίας η οποία, κατά την άποψή σας, κύριε Vanhanen, θα είναι η πηγή για την ευρωπαϊκή ανάπτυξη. Δεν νομίζω όμως ότι έχουμε υπόψη την ίδια πολιτική καινοτομίας, αφού εσείς μιλάτε για διάλυση των εμποδίων στη διασυνοριακή οικονομική δραστηριότητα και αφαίρεση των παραγόντων που νοθεύουν τον ανταγωνισμό.

Μήπως θα έπρεπε, όμως, να επικεντρωθούμε σε κάποιο πιο κοινωνικό μοντέλο ανάπτυξης; Εξάλλου βλέπετε και την άποψη των ευρωπαίων πολιτών για την Ένωση, βρίσκεται στο ναδίρ. Μήπως είναι καιρός να σκεφθείτε μια βιώσιμη στρατηγική επαναφοράς της αξιοπιστίας;

Το δεύτερο θέμα, κύριε Πρόεδρε, αφορά την Κύπρο. Απλά μια ερώτηση, κύριε Προεδρεύοντα: συζητήσατε το ενδεχόμενο τον Δεκέμβριο η Τουρκία να συνεχίζει να μην αναγνωρίζει την Κυπριακή Δημοκρατία και να κρατάει κλειστά τα αεροδρόμια και τα λιμάνια της;

  Inese Vaidere (UEN). – Godātie kolēģi! Pirmkārt, Lahti sanāksme bija indikators Eiropas politikas vienotībai. Ja jau mums izdodas runāt vienā balsī par enerģētiku, tas ir pakāpiens ceļā uz vienotu balsi visā ārpolitikā. Otrkārt, cits indikators - vai un kā mēs spējam ietekmēt Krievijas politiku. Runājot ar Eiropas Savienību par enerģētiku, Krievija lieliski prot izmantot mūsu bailes, savukārt mēs aizmirstam, ka Krievijai attiecībā uz mums ir intereses – izdevīgi pārdot enerģiju, atvieglot vīzu režīmu, izmantot visu to, ko dod, ja tā var teikt, Eiropas civilizācija. Tas efektīvi jāizmanto, lai panāktu progresu preses brīvības, demokrātijas, cilvēktiesību un investīciju paritātes jomās. Treškārt, inovāciju politika. Šobrīd pilnībā netiek izmantots jauno dalībvalstu potenciāls. Eiropas tehnoloģiju institūts jāveido tieši jaunajā dalībvalstī. Rīga, Latvija kā Baltijas valstu tehnoloģiju un vides aizsardzības centrs tam ir vispiemērotākā vieta. Paldies.

  Γεώργιος Καρατζαφέρης (IND/DEM). – Κύριε Πρόεδρε, νομίζω ότι συνεχίζουμε να βαδίζουμε προς λάθος κατεύθυνση. Για ποιο λόγο τα έχουμε βάλει με τη Ρωσία; Και η τελευταία αυτή Διάσκεψη, ήταν ένας πόλεμος κατά της Ρωσίας. Αυτό λένε όλα τα πρωτοσέλιδα. Θέλει η Αμερική να παίξει το παιχνίδι της και βάζει εμάς να το κάνουμε. Εμείς όμως σπρώχνουμε τη Ρωσία να δημιουργήσει έναν σινορωσικό άξονα και θα γίνουμε έτσι το «σάντουιτς» ανάμεσα στην Αμερική, τη Ρωσία και την Κίνα. Για ποιο λόγο; Ποια διαφορά έχουμε εμείς; Επαναλαμβάνουμε τα ιστορικά λάθη που κάναμε πριν από 200 χρόνια; Για ποιο λόγο λοιπόν εμείς να τα βάζουμε με τη Ρωσία; Τί έχουμε να χωρίσουμε;

Όσον αφορά τα ανθρώπινα δικαιώματα που ακούω, μην κοροϊδευόμαστε. Εμείς κλείσαμε τα μάτια στο θέμα της Τσετσενίας γιατί θέλαμε και η Ρωσία να κλείσει αντίστοιχα τα μάτια για το Ισραήλ και την Παλαιστίνη. Αντιπαροχές είναι αυτά. Μπορούμε, λοιπόν να διαμορφώσουμε μια νέα πολιτική απεξάρτησης από τον Αμερικάνο; Άκουσα κάποιον να μιλάει για νάνους που κυβερνάνε την Ευρώπη. Επί τέλους, οι νάνοι έστω και αυτό το ανάστημα να το σηκώσουν. Δεν μπορούμε να οδηγούμεθα από τους Αμερικανούς προς μια ατραπό η οποία θα φέρει μόνο δυσκολίες στην Ευρώπη. Ας το καταλάβουμε καλά.

  Philip Claeys (NI). – Voorzitter, de informele top van Lahti heeft nogmaals de beperkingen van de Europese Unie op een pijnlijke manier blootgelegd. Men heeft President Poetin er niet toe kunnen bewegen om de energieovereenkomst te ondertekenen die een betere toegang tot Russische gas- en olievelden mogelijk moet maken. Ondernemingen uit de Europese Unie die in Rusland investeren, worden nog altijd geconfronteerd met grote rechtsonzekerheid, met name inzake de naleving en de afdwingbaarheid van contracten.

President Poetin is naar Lahti gekomen wetende dat de Europese Unie niet in staat zou zijn om als één man te spreken over de situatie van de mensenrechten in Rusland en over de houding van Rusland tegenover bijvoorbeeld Georgië. Het gebrek aan politieke eensgezindheid is blijkbaar even structureel als onze afhankelijkheid van Russische energiebronnen.

Mijnheer de Voorzitter, ik kan mij niet inbeelden dat er op de informele top niet over het onderhandelingsproces met Turkije is gepraat, gezien de weigering van Turkije om zich te schikken naar de geldende criteria, gezien de algemene verslechtering van de relaties met Turkije; een derde van de Turkse bevolking is evenwel nog voorstander van EU-toetreding. Ik zou graag van de Raad vernemen in hoeverre de lidstaten bereid zijn om nepoplossingen te aanvaarden, zoals het plaatsen van Cypriotische zeehavens onder controle van de Verenigde Naties.

  Margie Sudre (PPE-DE). – Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, mes chers collègues, je voudrais mettre l'accent sur ce que les citoyens ont retenu de ce sommet informel de Lahti: la visite du président russe, à un moment particulièrement tendu dans les relations entre l'Europe et la Russie, tant au sujet de la stratégie énergétique que des droits de l'homme, après l'assassinat de journalistes russes ces derniers jours.

Je me félicite de ce que l'Europe ait eu le courage de parler franchement de ses interrogations sur la liberté d'expression à Moscou, même si elle s'est contentée de propos plutôt diplomatiques devant les caméras. La construction européenne repose sur l'État de droit et le respect des valeurs démocratiques. Il nous appartient de les faire valoir, chez nous comme chez nos partenaires. Cela ne signifie pas, contrairement à ce qu'a laissé entendre le président russe, que l'Europe se croie parfaite. Nous avons certes nos défauts mais nous avons aussi le devoir d'exprimer clairement notre gêne et notre désapprobation face à des dérives inquiétantes. L'Europe n'est pas simplement une Communauté économique.

Sur le thème de l'énergie, le président russe a clairement indiqué qu'il ne rejette pas les principes de la Charte de l'énergie et qu'il serait favorable à un document qui en reprendrait les principes tout en révisant certaines de ses dispositions. Ce sera, selon moi, tout l'enjeu du partenariat stratégique Union européenne-Russie à négocier prochainement ainsi que du Sommet européen de l'énergie proposé pour l'an prochain par le président Chirac.

Enfin, s'agissant de l'immigration, les positions des uns et des autres sont encore trop éloignées pour que l'on parvienne à définir rapidement la politique commune dont nous avons tant besoin. Les États membres semblent décidément moins pressés que les citoyens à aller de l'avant sur ce sujet pour donner une cohérence aux différentes politiques nationales menées au sein de l'espace Schengen, notamment en ce qui concerne l'immigration illégale. C'est en décembre que la Présidence finlandaise devra tirer des conclusions concrètes sur les questions qui ont été abordées lors de ce sommet informel. Or, sans la volonté politique des États membres, une présidence est réduite à l'impuissance même armée de bonne volonté, cette bonne volonté dont fait preuve actuellement la Finlande.

  Riitta Myller (PSE). – Arvoisa puhemies, Lahden ylimääräistä huippukokousta on pidettävä onnistuneena. EU:lla oli Venäjän presidentille yhteinen viesti niin energiapolitiikasta, demokratiakysymyksestä kuin ihmisoikeuksistakin. Tätä keskustelua on kuitenkin pidettävä vain alkuna. Aivan kuten PSE-ryhmän puheenjohtaja Martin Schulz sanoi, nyt tarvitaan konkreettisia tekoja. Se, muuttuuko puhe teoiksi, nähdään lähitulevaisuudessa, kun ryhdytään neuvottelemaan konkretiaa EU–Venäjä sopimukselle. Lahden kokouksessa oli tärkeää, että puhuttiin Venäjän kanssa eikä yksinomaan Venäjästä.

Oli hyvä, että energiakeskusteluissa oli mukana myös tulevaisuus. Vaikka näyttää, että lyhyellä tähtäimellä tärkeintä on energian saatavuus, oli hyvä, että samalla kiinnitettiin huomiota tulevaisuuteen. Onneksi se oli jäljellä tästä innovaatio-osuudesta Lahden esityslistalla.

Energiapolitiikan osalta meidän haasteemme ja vastaus tulevaisuuden ongelmiin on innovaatiossa, siinä, miten saamme uusiutuvia energialähteitä käyttöön ja miten kehitämme tekniikkaa, jolla säästetään energiaa tuntuvasti. Meidän on päästävä siihen, että pitkällä aikavälillä hiilidioksidipäästöt vähenevät 60–80 prosenttia, ja tämä voi tapahtua vain niin, että meillä on todellista yhteistä tahtoa eurooppalaisina satsata uusiutuviin energialähteisiin ja energiasäästöön.

Myös sosiaalinen Eurooppa oli Lahdessa esillä, ei kuitenkaan huippukokouksen asialistalla, vaan erillisessä työmarkkinakokouksessa. Työllisyys ja sen parantaminen on erittäin tärkeä osa Euroopan unionin kilpailukykyä, ja niinpä tämän asian on näyttävä kaikissa kokouksissa selkeästi.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – Arvoisa puhemies, Suomea arvosteltiin epävirallisen EU-huippukokouksen alla siitä, että Suomi oli kutsunut kokoukseen presidentti Putinin. Putinin kutsuminen kokoukseen oli perusteltua, koska kokouksen yhtenä aiheena olivat unionin ja Venäjän suhteet. Putin oli Lahdessa kutsuttuna vieraana, mutta ei kunniavieraana. Suomalaiset eivät sortuneet kohteliaisuudessaan vieraskoreuteen, vaan ottivat esille Anna Politkovskajan murhan, Venäjän ihmisoikeustilanteen ja Venäjän demokratian puutteellisen tilan. Jotkut epäilivät etukäteen, että näitä asioita ei oteta esille.

Vuoropuhelu EU:n ja Venäjän välillä on tärkeä. Suomi kantoi ja kantaa oman vastuunsa sen ylläpitämisessä. Keskinäinen riippuvuus on hyvä asia Venäjän ja EU:n välillä, kunhan se käytetään oikein. Eurooppa tarvitsee Venäjän markkinoita, sillä Venäjä on lähellä ja nopeasti kasvava talousalue, mutta myös Venäjä tarvitsee EU:ta.

  Γεώργιος Τούσσας (GUE/NGL). – Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, η άτυπη Σύνοδος Κορυφής του Συμβουλίου σηματοδοτεί την ένταση του διεθνούς ανταγωνισμού με ενιαία στρατηγική της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά και των αντιθέσεων μεταξύ των κρατών μελών για τον έλεγχο των πηγών και των τρόπων μεταφοράς της ενέργειας και νέα δεινά για τους λαούς.

Οι κατευθύνσεις του Συμβουλίου περιλαμβάνουν δράσεις και στα τρία επίπεδα: οικονομικό, πολιτικό και στρατιωτικό, προκειμένου να διεισδύσουν τα ευρωενωσιακά μονοπώλια και να εξασφαλίσουν στρατηγική συμφωνία με τη Ρωσία, αλλά και την απόκτηση μεγαλύτερου κομματιού της λείας από την εκμετάλλευση των φυσικών πόρων στις τρίτες χώρες.

Με βάση το δόγμα της ενεργειακής ασφάλειας καλείται η Ευρωπαϊκή Τράπεζα Επενδύσεων να πολλαπλασιάσει τους εκβιασμούς προς τις τρίτες χώρες, ώστε να υποταχθούν στους επαχθείς όρους που θέτουν τα μονοπώλια για τον έλεγχο των πηγών ενέργειας.

Ο κ. Σολάνα ανακοίνωσε ότι τα προσεχή 20 χρόνια θα κατασκευασθούν 200 νέες πυρηνικές εγκαταστάσεις παραγωγής ενέργειας, θέτοντας ως στόχο και να πρωτοστατεί η Ευρωπαϊκή Ένωση στην πώληση και εκμετάλλευση αυτών των εγκαταστάσεων, αλλά και να διατηρηθεί το ολιγοπώλιο του εμπλουτισμού ουρανίου, αποκαλύπτοντας τις πραγματικές αιτίες της επιθετικότητας των ιμπεριαλιστών για τον έλεγχο ...

(Ο ομιλητής διακόπτεται από τον Πρόεδρο)

  Guntars Krasts (UEN). – Apsveicami ir somu prezidentūras centieni saglabāt pēctecību, turpinot britu prezidentūras pagājušajā gadā izvirzīto jautājumu apspriešanu. Tematika ir nopietnu diskusiju vērta. Jo vairāk tāpēc, ka gada laikā maz kas šajās jomās padarīts. Par prezidentūras nopietno attieksmi pret energoapgādes drošību liecināja uz pasākumu uzaicinātais viesis - Krievijas prezidents. Ideja visādā ziņā apsveicama, jo deva iespēju valsts vadītājiem ne vien dzirdēt Krievijas līdera viedokli par Enerģijas hartas ratifikācijas iespējām un par apdraudējumu Eiropas investīcijām energosektorā Krievijā, bet arī Krievijas spiediena politiku pret Gruziju un izpratni cilvēktiesību jomā. Noderīga iesildīšanās pirms nākamajā mēnesī paredzētā Eiropas Savienības un Krievijas samita. Atļaušos cerēt, ka šī tikšanās iezīmējusi izpratnes pieaugumu Eiropas Savienības valstu vidū, ka efektīvākais, veids kā padarīt Krieviju par ieinteresētu partneri Eiropai, ir stādīt tai pretī vienotu energopatērētāju karteli. Krievijas ekonomikas šodiena un nākotne ir būvēta uz energoresursu eksportu. Un neapšaubāmi, ka prezidentūras un Komisijas panākums jāvērtē tās spēja nodrošināt dalībvalstu partnerību un vienotību savienības ārpolitikā. Paldies!

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – Señor Presidente, celebro que en Lahti se haya prestado atención a la problemática de la inmigración, pero tengo que lamentar que el lugar prioritario lo hayan ocupado otros temas.

En esta Cámara, cuando la Presidencia finlandesa presentó en julio su programa, pedí que la inmigración ilegal fuera un asunto prioritario. El balance de estos meses no conduce al optimismo. Sobre el terreno, lo que ocurre en las costas de Canarias es muy grave. El dispositivo de Frontex y la solidaridad de los socios europeos en general no han estado a la altura, pero, quizás, actos unilaterales de regularización no crearon el mejor clima para obtener la colaboración de los socios.

La inmigración ilegal es un problema de todos en un espacio sin fronteras interiores, como Schengen. En el plano europeo, es una materia en que se trata, básicamente, de decidir y ejecutar. Las ideas y los planes, en buena medida, ya están establecidos, por ejemplo, en las conclusiones de los Consejos Europeos de Sevilla, en 2002, y de Salónica y de Bruselas, en 2003.

En ellas se consagran el principio de que la inmigración se integre en la acción exterior de la Unión Europea y la necesidad de cooperar con los países terceros en materia de inmigración ilegal. Incluso hay un mecanismo para evaluar el grado de colaboración de terceros países y, además, se recogen también los criterios de evaluación. Pero creo que este mecanismo se ha utilizado poco y de forma muy burocrática.

Señorías, quiero recordar además que ya no requieren la unanimidad del Consejo las decisiones sobre inmigración ilegal, pero que, durante 2004 y 2005, esta problemática fue relegada hasta los asaltos de las vallas de Ceuta y Melilla. La Unión no puede actuar de forma reactiva, a golpe de acontecimientos y luego olvidar aquellos temas que antes fueron prioritarios. Llevamos más de cinco años negociando un acuerdo de readmisión con Marruecos.

Señor Presidente, no puede ser que nos ocupemos en serio del terrorismo sólo después del 11 de septiembre de 2001, de la crisis energética, sólo después de la crisis ruso-ucraniana, y de la inmigración ilegal, sólo tras las muertes en las vallas de Ceuta y Melilla.

La Unión Europea será medida por sus resultados. Espero que los haya en los meses que quedan de Presidencia finlandesa y también en el Consejo Europeo de diciembre, y que se tengan en cuenta, lógicamente, los avances logrados en Consejos Europeos anteriores.

  Martine Roure (PSE). – Monsieur le Président, le sujet de l'immigration aurait en effet dû être abordé plus largement à Lahti. C'était, il me semble, ce qu'avaient demandé tous les pays situés aux frontières de l'Europe, et particulièrement les pays du Sud. Nous sommes très préoccupés, car visiblement les États membres continuent à traîner les pieds en ce qui concerne l'élaboration d'une véritable politique commune en matière d'immigration. Par ailleurs, certains veulent aborder la question de l'immigration sous le seul angle de la répression. Or, il me semble que l'urgence est avant tout humanitaire. Nous devons combattre l'exploitation des immigrants par des réseaux qui cherchent à réduire les coûts du travail, à contourner le droit du travail et les règles de protection sociale.

Nous avons eu une audition édifiante hier au Parlement européen, qui nous a permis de constater que sur le sol européen, des immigrés sont considérés comme des esclaves. Ils sont largement sous-payés, contraints à des horaires extrêmement lourds et logés dans des conditions effroyables. Ils sont maltraités. Certains ont eu les bras cassés. C'est parce qu'elle a été confrontée à ces conditions de vie inacceptables et à ces personnes sans droits que l'Espagne a décidé de régulariser massivement tous ceux qui travaillaient sur son territoire, et je salue ici l'immense courage dont a fait preuve ce pays. Les régularisations massives ne sont pas et ne doivent pas être une solution. Mais en l'espèce, il était impossible de faire autrement. Cela devait être fait.

À présent, nous devons tous être vigilants dans nos pays afin de faire en sorte que tous les immigrés qui travaillent aient des droits et soient considérés de la même façon que tous les autres travailleurs. Il en va de la crédibilité de l'Union et de ses valeurs. Si nous voulons vraiment être efficaces dans le domaine de l'immigration, il faut que les États membres acceptent enfin de travailler ensemble pour mettre en place une véritable politique d'immigration légale et surtout une véritable politique de codéveloppement, au plus près des populations, et qu'ils se gardent bien d'enrichir les dictateurs ou d'alimenter la corruption.

  Henrik Lax (ALDE). – President Vladimir Putin! Vi är bekymrade över utvecklingen i Ryssland. Dina kommentarer om Georgien på toppmötet lindrar inte denna oro.

Vi är många i EU som vill se ett framgångsrikt Ryssland. En fortsättning på en värld baserad på demokrati och rättvisa. Vi vill att du skall hjälpa oss som vill er ryssar väl, men det gör du inte. Vi måste ställa i utsikt ett gemensamt frihandelsområde och vi måste jobba för en fri rörlighet.

Men, president Putin, hur skall vi göra det när du visar musklerna mot lilla Georgien? Hur skall vi göra det när du inte godkänt gränsavtalen med Estland och Lettland? Hur skall vi göra det när du förringar Anna Politkovskajas arbete. Vårt samarbete måste bygga på gemensamma värderingar och spelregler, men nu efter toppmötet känns det tyvärr som om vi vore längre ifrån varandra än tidigare.

  Herbert Reul (PPE-DE). – Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! In Lahti wurde ein wichtiger Schritt in der Energiepolitik vollzogen, aber ein Meilenstein war das nach meiner Einschätzung nicht. Vielleicht wäre es überhaupt klüger, wenn wir in der europäischen Politik nicht immer mit großen Worten um uns werfen würden und dann die Menschen enttäuschen, wenn wir keine Erfolge erzielen. Ich finde den Hinweis von Kommissionspräsident Barroso klüger, sich realisierbare Projekte vorzunehmen und sie Stück für Stück abzuarbeiten.

Beim Thema Versorgungssicherheit in der Energiepolitik ist etwas Wichtiges passiert. Erstens wurde nämlich das Thema Versorgungssicherheit in den Mittelpunkt der Energiepolitik gerückt und ein Beitrag dazu geleistet, dass wir vielleicht auch hier im Parlament Abstand davon nehmen – ich hoffe es –, das Thema Energiepolitik nur unter dem Gesichtspunkt von Klimapolitik zu diskutieren.

Die Versorgungssicherheit hat einen hohen Stellenwert. Spätestens seit den Entwicklungen in der Ukraine, seitdem deutlich wird, dass Russland, dass Präsident Putin Energiepolitik als politisches Mittel einsetzt, sind wir alle wohl ein Stück mehr bereit – und davon war in Lahti ja einiges zu spüren –, uns ernsthafter um diese Frage zu kümmern. Da wird nicht nur geredet, sondern offensichtlich hat sich in Russland auch einiges verändert. Wer Putin ernst nimmt – und das müssen wir tun –, muss sich mit diesen Positionen auseinandersetzen. Im Übrigen gilt auch für uns, dass wir ernster genommen werden, wenn wir gemeinsam agieren. Insofern war Lahti ein Erfolg, weil man mit einer Stimme gesprochen hat. Der zweite Schritt wäre, dass man verstärkt dafür wirbt, Europa Kompetenzen im Bereich Energiepolitik zu geben. Drittens müssen wir in stärkerem Maße konsequent sein bei dem, was wir uns dann im Einzelnen vornehmen.

Versorgungssicherheit hat mit dem außenpolitischen Gesichtspunkt zu tun, aber auch damit, dass wir diejenigen Industrien, die sich darum kümmern, stärken. Wir müssen verstärkt darauf schauen, ob wir mit Regelungen, Verordnungen und Kontrollen wirklich Versorgungssicherheit gewährleisten, oder eher Unsicherheit erzeugen. Diejenigen, die für uns verhandeln, diejenigen, die in der Welt kaufen, müssen investieren, und Investitionen werden von Unternehmen nur dann getätigt, wenn ein Stück Verlässlichkeit existiert.

Last but not least gehört auch die Vielfalt der Energiearten dazu. Kernenergie auszuklammern, wäre eine Dummheit. Man würde der Versorgungssicherheit damit einen Bärendienst erweisen.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – A lahti csúcs nagy siker volt, újra bebizonyította, hogy az Unió legfőbb ereje az egység. A lahti csúcs nélkül az orosz elnök soha nem használt volna békülékenyebb hangnemet az egyes tagországokkal szemben. Gratulálok finn barátainknak, és sok ország tanulhat a finn diplomáciától, amely mindenkor, a legnehezebb időkben is tudott párbeszédet folytatni Oroszországgal.

Nyilvánvaló, hogy az Európai Unió és Oroszország között kölcsönös, de aszimmetrikus függés van energiaellátásban Mi uniós államok, mint importőrök jobban függünk, azonban Oroszország függését is látni kell. Célul tűztük, hogy csökkentjük az orosz függőséget energetikai téren, azonban legtöbb tagállam – így Magyarország – számára középtávon nincs érdemi alternatíva. Ami a megújuló energiaforrásokat illeti, Barosso úr, az Európai Bizottságnak semmilyen érdemi koncepciója nincsen a megújuló energiaforrásokra.

Bíráljuk Oroszországot a jogállamiság okán, teljes joggal. De jogállamiság-e az, Barosso úr, ha nincs jogbiztonság az Európai Bizottságban? Amikor a kukoricatermés kellős közepén megváltoztatja az Unió a kukoricaintervenció szabályait? Ez nem jogbiztonság és nem jogállamiság. Joggal bíráljuk az oroszokat, de nekünk is be kell tartani a jogállamiság feladatait. Gratulálok a csúcshoz és kérem Barosso urat, tegyen lépéseket, mert különben Magyarország az Európai Bírósághoz fog fordulni, mert ez nem jogbiztonság, ez nem jogállamiság. Mutassunk példát Putyinnak és az orosz demokratáknak!

  Šarūnas Birutis (ALDE). – Kalbėdamas apie Lahčio Vadovų susitikimą noriu pasidžiaugti, kad Europa galiausia sutelkė jėgas ir energetikos bei demokratijos dialoge su Rusija parodė solidarumą ir solidumą. Žodžiai, kad energetika yra neatskiriama užsienio politikos dalimi, tapo kūnu.

Kalbant apie energetinio saugumo bei skaidrumo problemas, buvo minima naftotiekio „Družba“, sakyčiau, daugiau politinė nei techninė avarija, kai Rusija nutraukė naftos tiekimą naftotiekiu. Maskva taip išreiškė nepasitenkinimą, kad Lietuvos įmonė „Mažeikių nafta“ buvo parduota ne Rusijos, o Lenkijos bendrovei "PKN Orlen".

Kolegos, pasiektas didelis laimėjimas, kad Europa susitikime su Rusijai aiškiai išsakė savo poziciją, jog sprendžiant energetikos problemas reikia laikytis taisyklių. Negaliu nesižavėti pasikeitusiomis Suomijos, Prancūzijos, o ypač Vokietijos pozicijomis. Tikiuosi, kad tai „Šrioderizmo“ politikos pabaiga.

Dabartinė tokių politikų kaip J. M. Baroso ir A. Merkel pozicija suteikia vilties vieningai Europai, turinčiai bendrą energetikos politiką ir bendrą ateitį.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! Medialne echa szczytu w Lahti przesłonięte zostały przez szczerą, jak to określił premier Vanhanen, rozmowę z prezydentem Rosji. Ja jednak chciałbym się skupić na innym ważnym temacie omawianym podczas tego szczytu: innowacyjności i postępie technologicznym. W pełni podzielam opinię przewodniczącego Barroso, że im bardziej Unia będzie się koncentrować na praktycznym zadaniach, sprawach bliskich obywatelom, tym bardziej będzie przez nich doceniana i szanowana.

Inicjatywa przewodniczącego Komisji utworzenia Europejskiego Instytutu Technologicznego należy właśnie do takiego katalogu spraw: konkretnych, wywołujących pozytywne reakcje Europejczyków. Być może niezamierzonym, ale w pewnym sensie symbolicznym kontekstem jest to, że akceptacja dla projektu instytutu zapadła w Finlandii, najbardziej innowacyjnym kraju naszej wspólnoty. Jednak bardzo ważne jest, żeby w proces rozwoju nowoczesnych technologii wciągnąć również nowe kraje Unii Europejskiej, gdzie obecny poziom inwestycji w innowacyjność jest dużo, dużo niższy. Zaproponowana przez Komisję struktura EIT z centralą i siecią Knowledge and Innovation Communities rozsypanych po całej Europie stwarza możliwość włączenia się ośrodków akademickich z Europy Środkowej i Wschodniej w działalność instytutu.

Istotną troską towarzyszącą dyskusji nad projektem EIT jest kwestia jego budżetu i źródeł finansowania. W moim kraju, Polsce, dostrzegam gotowość skierowania na projekt tworzenia instytutu środków pochodzących z funduszy strukturalnych. W ten sposób polskie władze gotowe są połączyć cele rozwoju regionalnego z wyzwaniami współczesności, jakimi są przede wszystkim inwestycje w wiedzę i rozwój gospodarki opartej na nowoczesnych technologiach. Rząd polski, we współpracy z władzami regionalnymi i lokalnymi, rekomenduje miasto Wrocław na siedzibę nie tylko centrali Europejskiego Instytutu Technologicznego, ale i jednego z jego głównych węzłów naukowo-badawczych. Jestem przekonany, że to miasto i region, którego jest stolicą, dzięki silnemu i innowacyjnemu środowisku akademickiemu, ogromnej liczbie ponad stutysięcznej studiującej, ambitnej i uzdolnionej młodzieży oraz licznym nowym inwestycjom w rozwój przemysłu, świetnie nadaje się do tego celu.

  Σταύρος Λαμπρινίδης (PSE). – Κύριε Πρόεδρε, σήμερα υποτίθεται ότι θα μιλήσουμε για τα αποτελέσματα του Lahti.

Ποια αποτελέσματα; Για την ενέργεια και τις σχέσεις με τη Ρωσία, οι Πρωθυπουργοί είπαν ότι θα επιμείνουν στο σεβασμό των θεμελιωδών δικαιωμάτων από τη Ρωσία. Κατόπιν «ξείπαν», υπονοώντας ότι μια "real politik" είναι η μόνη επιλογή για να ικανοποιηθούν οι ενεργειακές ανάγκες της Ένωσης. Και στο τέλος κατόρθωσαν η Ρωσία να τους γυρίσει την πλάτη, τόσο στα ενεργειακά όσο και στα ανθρωπιστικά τους αιτήματα.

Τα αποτελέσματα ήταν ακόμη πιο απογοητευτικά στο μέγα θέμα της μετανάστευσης. Πρέπει, μας είπαν οι Πρωθυπουργοί, να εστιάσουμε στην καλύτερη φύλαξη των συνόρων. Ωραία! Γιατί τότε κόψανε τον προϋπολογισμό της Frontex; Κυρίως όμως, όσο επιμένουν να αντιμετωπίζουν τη μετανάστευση αποκλειστικά σαν αστυνομικό φαινόμενο για καταστολή, τόσο θα υποσκάπτουν το μέλλον μας. Για να αντιμετωπισθεί η παράνομη μετανάστευση και η απάνθρωπη εμπορία ανθρώπων χρειάζεται, κατ’ αρχάς, ένα πλαίσιο νόμιμης μετανάστευσης. "Τσακώνονται" μεταξύ τους και αρνούνται να το θεσμοθετήσουν. Χρειάζεται σοβαρή εξωτερική πολιτική και πολιτική οικονομικής ανάπτυξης και ειρήνευσης. Αδυνατούν να την χαράξουν. Και χρειάζεται μια γενναία πολιτική ένταξης και ίσης μεταχείρισης μεταναστών. Αρνούνται να τη σχεδιάσουν.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – Herr Präsident! Es ist richtig: Wir brauchen eine Partnerschaft mit Russland, und eine Wertegemeinschaft wäre schön. Aber wie sieht es in der Wirklichkeit aus? In Russland ist die Vertikale der Macht durchorganisiert, die Duma ist domestiziert, die Gouverneure werden ernannt, nicht gewählt, die Pressefreiheit ist eingeschränkt, die Arbeit der Nichtregierungsorganisationen, auch der politischen Stiftungen für Demokratie und Menschenrechte, wird immer schwieriger. Insofern kann es derzeit keine Wertegemeinschaft mit der russischen Regierung geben, vielleicht mit dem Volk, ja, aber das war nicht in Lahti.

Deswegen, Herr Premierminister Vanhanen, hat Präsident Barroso Recht, wenn er sagt: Einigen wir uns auf bestimmte Prinzipien für stabile Beziehungen: Transparenz, Rechtssicherheit, Inländerbehandlung, Gegenseitigkeit bei Marktöffnung und -zugang. Darauf können wir ein Partnerschafts- und Kooperationsabkommen aufbauen und gleichzeitig hoffen und darauf hinarbeiten, dass wir eines Tages auch eine strategische Partnerschaft mit Russland auf Basis gemeinsamer Werte erreichen können.

Im Übrigen bin ich der Meinung, dass wir diese Debatte in Brüssel führen sollten und nicht in Straßburg.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – Mr President, without a doubt the Lahti Summit was a success for the EU. Its focus on competitiveness and innovation was followed by a constructive dialogue with Russia and the issue of human rights was also raised. Our heads of state and government showed unity and reflected our common values. As the EPP Vice-President, Michel Barnier, said a couple of weeks ago in Lyon, none of us can sit at the table of global decision-making as a national politician. This really is true and also applies to EU-Russia relations.

Freedom of speech is in great danger in Russia. In a very recent study by Reporters Without Frontiers – where many EU Member States held the top positions – Russia was placed 147th out of 168 countries.

I rarely agree with the President of Parliament, Mr Borrell Fontelles, but I have to say that he was right to emphasise strongly the question of human rights and democracy in Russia with President Putin. We must have a clear stance on human rights, whoever we might be facing.

An independent and efficient investigation to find and condemn the vicious murderers of the courageous journalist Anna Politkovskaya is a real test for freedom and the rule of law in Russia and for its relations with the EU. The democratic world simply cannot stay quiet when freedom is threatened and its strongest advocates are shot down.

If we do not act now, we might lose another 30 years of freedom, as did our Hungarian citizens when the western world did not act bravely enough to support the people who rose up in revolution 50 years ago. Practical cooperation with Russia is important, but nothing is more important than the progress Russia makes on the path to freedom and human rights.

  Nicola Zingaretti (PSE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, quando si parla con la Cina di questioni di commercio, con gli Stati Uniti di agricoltura o con la Russia di energia, oppure quando si interviene in teatri di crisi come il Libano o in generale il Medio Oriente, il tema è ormai da tempo sempre lo stesso: nessun paese europeo, da solo, ha la possibilità di farcela, di resistere o di portare a compimento obiettivi e ambizioni. Pertanto, anche per quanto riguarda l'energia e il tema del rapporto con la Russia, e con una leadership sempre più inquietante, il tema è sempre lo stesso: l'Europa deve essere unita e parlare con una sola voce.

Se il vertice di Lahti, come ha detto il collega Goebbels, ha prodotto un risultato virtuale, ora rimane molto da fare e per questo occorrono una Commissione autorevole e coraggiosa, che sappia piegare egoismi nazionali e parlare a nome di tutti, un Parlamento che sappia essere l'interprete più autorevole degli interessi comunitari, nonché un Consiglio e governi che comprendano quanto l'interdipendenza tra i paesi sia la chiave per contare di più.

Vi sono segnali ed esempi a tale riguardo e, tra tutti, voglio citare la scelta del governo italiano il quale, sedendo da gennaio nel Consiglio di sicurezza dell'ONU, ha da subito detto: "questo sarà un seggio al servizio dell'Europa". Si tratta di un atto concreto che costituisce un esempio di contributo da parte di un membro del Consiglio.

  Νικόλαος Βακάλης (PPE-DE). – Κύριε Πρόεδρε, από το Lahti επιθυμώ να εστιάσω στην πρόταση για το Ευρωπαϊκό Ινστιτούτο Τεχνολογίας (ΕΙΤ).

Τα πρώτα μηνύματα από την πλευρά του Συμβουλίου είναι θετικά, το ίδιο και από την πλευρά του Κοινοβουλίου. Αυτό, που εγώ θα ήθελα να υπογραμμίσω, κύριε Vanhanen και κύριε Barroso, είναι ότι χρειαζόμαστε ένα νέο και καινοτόμο εργαλείο που να συνδυάζει επιτυχώς το τρίπτυχο εκπαίδευση, έρευνα, καινοτομία. Χρειαζόμαστε μια ατμομηχανή για να μετασχηματίσουμε την έρευνα σε καινοτόμα προϊόντα και υπηρεσίες. Όμως, δεν χρειαζόμαστε ένα όργανο που θα ανατρέπει εκ βάθρων τη μακραίωνη πανεπιστημιακή παράδοση της Ευρώπης, αλλά που θα τη σεβαστεί και θα την αξιοποιήσει στο μέγιστο. Είναι λοιπόν -για το λόγο αυτό- πολύ σημαντικό να γνωρίζουμε τι πιστεύουν τα πανεπιστήμια, τα ερευνητικά κέντρα και οι επιχειρήσεις μας προτού λάβουμε τις αποφάσεις μας για το νέο αυτό Ινστιτούτο.

Πολλοί φορείς έχουν ήδη καταθέσει τις απόψεις τους. Εκ πρώτης όψεως φαίνεται πως τα μηνύματα που λαμβάνουμε είναι συχνά αντιφατικά σε ορισμένα σημαντικά θέματα. Όμως, εκτιμώ ότι οι θέσεις δεν είναι εντελώς παγιωμένες αλλά εκφράζουν προβληματισμούς. Γι' αυτό και είναι πολύ σημαντικό να δώσουμε σε όλους τους εταίρους, πολύ από τον δικό μας χρόνο για να διαβουλευθούμε πρόθυμα και με πνεύμα συνεργασίας.

Μια πρώτη προσέγγιση της πρότασης κανονισμού αφήνει αρκετά ερωτηματικά σε κρίσιμα θέματα όπως: πώς θα εξασφαλίσουμε βιώσιμη χρηματοδότηση για το ΕΙΤ; Πώς θα πείσουμε τους ιδιώτες να επενδύσουν σε ένα πρωτόγνωρο σχήμα; Πώς θα εξασφαλίσουμε την ουσιαστική συμμετοχή των πανεπιστημίων, πείθοντάς τα ότι το ΕΙΤ δεν θα έρθει σε σύγκρουση και δεν θα αποδυναμώσει τις δικές τους δράσεις; Πώς θα τα πείσουμε ότι δεν θα κατακερματισθούν οι ερευνητικές δραστηριότητες οδηγώντας στο αντίθετο από το επιδιωκόμενο αποτέλεσμα;

Πρέπει, κύριε Πρόεδρε, να διευκρινίσουμε όλες τις "λεπτομέρειες", διότι εκεί θα κριθεί η επιτυχία του εγχειρήματος και όχι στη γενική ιδέα που είναι γενικά αποδεκτή.

  Andres Tarand (PSE). – Oma tänases kõnes ütles härra Barroso, et puudutati ka Gruusia küsimust. Me teame, et puudutus võib olla nii õrn paitus kui ka karu kaisutus.

Pressikonverentsil Lahtis eelmise reede õhtul saime kõik oma üllatuseks teada, et Gruusia ja Venemaa vahel ei toimu mitte midagi. Toimub konflikt hoopis Gruusia ja teiselt poolt Abhaasia ning Osseetia vahel. President Putini järgi lähenevat olukord verevalamisele.

Eelmisel kuul teatas Putin Lääne ajakirjanikele aga, et kui Kosovo Serbiast lahutatakse, siis eralduvad Osseetia, Abhaasia ja Transnistria niikuinii. Kuna tegemist ei ole saareriikidega, siis tähendab eraldumine tegelikult liitumist Venemaaga. See on tõsine Helsingi 1975. aasta kokkuleppe revideerimine.

Härra esimees, me teame, et Vene-Gruusia konflikti olemus ei ole Gruusia-poolsetes provokatsioonides, vaid on Suur-Venemaa uues ärkamises, mis ühelt poolt on tuginenud Vene natsionalismi õhutamisele, teiselt poolt energiavarude kasutamisele impeeriumi taastamiseks. Tähtsusetu ei ole siin Bakuu–Tbilisi–Ceyhani naftajuhe.

Kutsun üles kõiki Euroopa Liidu institutsioone kaitsma Gruusiat tugevama puudutusega kui ...

(President katkestas sõnavõtu)

  Josef Zieleniec (PPE-DE). – S lítostí musím konstatovat, že summit v Lahti představuje jak ve vztahu Evropské unie k Rusku, tak v porozumění mezi členskými státy v otázce energie promarněnou šanci. Evropští politici dali sice pod tlakem médií najevo, že si uvědomují nutnost vystupovat v otázkách energie jedním hlasem, obávám se však, že jde o jednotu zdánlivou a skutečná obsahová shoda o postupu v energetickým otázkách zatím chybí.

Fakt, že některé státy Evropské unie upřednostňují při jednání o svém energetickém zajištění bilaterální rámec bez ohledu na celek Evropské unie, je toho důkazem. Rád bych upozornil na to, že otázka energie nemá jen rozměr ekologický či hospodářský, ale především geostrategický. Evropa je závislá na vnějších zdrojích energie. Neschopnost sladit naše zájmy a postup oslabí naši vyjednávací pozici na globálním trhu s energií, prohloubí naši zranitelnost a závažně oslabí autoritu nás Evropanů jako aktérů zahraniční politiky. Naše schopnost prosazovat ve světě hodnoty jako demokracie, právní stát, či pravidla transparentního trhu bude omezena.

Chtěl bych proto vyzvat Radu i Komisi, aby podnikly konkrétní kroky k přípravě a k realizaci evropské energetické strategie, která je možným východiskem z této situace a která by položila základy společné energetické politiky Evropské unie. Strategie, která by určila naše cíle v energetické oblasti a prostředky k jejich dosažení, stanovila jasně mechanismus pro společné rozhodování o energetických projektech i pro komunikaci uvnitř Evropské unie a navenek a která by posílila prvek solidarity v energetických otázkách. V sázce je naše budoucí postavení v globálním světě i naše schopnost zajistit stabilitu a prosperitu kontinentu.

Jsem přesvědčen, že otázka energie bude klíčovým testem akceschopnosti Evropské unie.

  Bernard Poignant (PSE). – Monsieur le Président, en Finlande le Président Borrell a défendu les droits de l'homme, c'est tout à son honneur. Le Président Barroso, sans les oublier, a défendu les droits de l'Europe pour l'énergie. C'est son devoir. Le Président Chirac, comme tout chef d'État et de gouvernement, a défendu les abonnés du gaz de son pays. Ça me paraît normal. Mais cela dérange les consciences européennes, qui auraient été dérangées de la même façon s'il s'était agi du pétrole saoudien, iranien ou de quelque pays africain.

Pour moi, la question n'est pas de savoir si on peut acheter du gaz au diable. On l'achètera. La question est plutôt comment on peut se passer du gaz du diable. Je pense que dans les années qui viennent, et pour ce qui vous concerne, Monsieur le Président du Conseil, dans les quelques mois qui viennent, c'est l'indépendance qui doit nous guider. Dans les 10 à 20 ans qui viennent, le pétrole et le gaz doivent être à notre indépendance ce que furent le charbon et l'acier à notre paix.

(Applaudissements)

  Rihards Pīks (PPE-DE). – Paldies, priekšsēdētāja kungs, Vanhanena kungs, Barroso kungs. Vispirms es gribētu izteikt pateicību par šīs sanāksmes organizēšanu Somijas prezidentūrai, jo neformālas sanāksmes ir labs vieds, kā runāt par grūtiem jautājumiem. Otrkārt, es domāju, ka, pateicoties Vanhanena kunga nosvērtībai un iniciatīvai, arī izdevās runāt vienoti vismaz par enerģētikas jautājumiem. Tomēr es gribētu vērst, cienījamie kungi, jūsu uzmanību uz diviem jautājumiem. Pirmkārt, man liekas, ka enerģētikas hartas nosacījumi noteikti jāiekļauj jaunajā Eiropas Savienības un Krievijas partnerattiecību un sadarbības līgumā. Vēl jo vairāk, tāpēc ka Putina kungs to pieminēja kā stratēģisku līgumu. Un tomēr, kas būtu jādara mums pašiem? Manas valsts un manas tautas bēdīgā pieredze liecina, ka Krievija nekad nav kautrējusies izmantot spēku un spiedienu tad, kad viņa ir varējusi to darīt. Tādēļ man liekas, ka, pirmkārt, mums ir daudz aktīvāk jāstrādā, lai izveidotu Eiropas Savienībā vienotu gāzes un elektroenerģijas tīklu. Otrkārt – ir daudz aktīvāk jāstrādā pie alternatīviem energoresursiem. Treškārt, ir jāstrādā pie enerģijas ekonomijas programmām. Šeit es atbalstu kolēģi Šulca kungu, kas pirmīt ļoti kaismīgi par to runāja. Vēl viens jautājums, kas tika skarts preses konferencē. Putina kungs atbildēja, ka jautājums par Abhāziju, Gruziju un Dienvidosetiju – tas ir viņu pašu jautājums. Maigi sakot, tas ir ciniski. Mēs ļoti labi zinām, ka Krievijas karaspēks ir arī Piedņestrā, ka ieročus nodrošināja Krievija un vadošie cilvēki visos šajos anklāvos ir Krievijas oficiālo struktūru virsnieki. Man liekas, ka Eiropai ir jāuzņemas iniciatīva…(Priekšsēdētājs pārtrauc deputāta uzstāšanos).

  Matti Vanhanen, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, ensinnäkin kiitokset tästä keskustelusta, joka osoitti, että myös parlamentissa on päälinjoissa hyvin yhtenäinen sävel ja se käy täysin yksiin Eurooppa-neuvoston ja komission linjan kanssa. Tässä suhteessa uskon, että unionin on helppo löytää peruslinjansa myös energiaulkopolitiikassa.

Kannattaa oikeastaan muistaa se, että käynnistimme keskustelun energiaulkosuhteista Eurooppa-neuvoston tasolla vasta viime maaliskuussa Itävallan puheenjohtajakauden huippukokouksen illallisella. Silloin päädyimme siihen johtopäätökseen, että myös unioni tarvitsee energiaulkopolitiikan. Suomi sai seuraavana puheenjohtajavaltiona tehtäväkseen hahmotella yhdessä komission kanssa tämän energiaulkopolitiikkalinjan, ja sen me teemme.

Komissio valmisteli hyvän paperin Lahden kokousta varten, ja Lahden lounaalla käytimme noin kolme tuntia aikaa tämän linjan käsittelyyn niin perusteellisesti, että sekä puheenjohtaja Barrosolla että minulla oli oikeus puhua koko joukon puolesta illalla, kun tapasimme presidentti Putinin. Tulemme määrittelemään tämän energiaulkopolitiikan lähikuukausien aikana myös unionin toimintatavaksi, ei vain Venäjän suhteen, vaan suhteessa kaikkiin yhteistyökumppaneihin ja kaikkiin kolmansiin maihin.

Aika monessa puheenvuorossa korostettiin sitä, että Lahden kokous oli askel tai ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Näin itse sen myös koen. Yhdyn myös niihin vaatimuksiin, että on käytännössä osoitettava, että saamme myös tekoja aikaan. Seuraava tärkeä vaihe tulee olemaan, kun neuvoston on lähiviikkojen aikana saavutettava sopu siitä neuvottelumandaatista, jonka pohjalta unioni ryhtyy Venäjän kanssa neuvotteluihin tulevasta PCA-sopimuksesta, tai mikä nimi tälle uudelle sopimukselle annetaankaan. Marraskuun EU–Venäjä-huippukokouksessa pitää pystyä saavuttamaan yhteisymmärrys ja tehdä päätös siitä, että neuvotteluihin ryhdytään. Tässä suhteessa Lahden kokous oli harjoittelua. Mutta Lahden kokous kertoi myös presidentti Putinille sen, että marraskuun kokouksessa, jossa puheenjohtaja Barroso, korkea edustaja Solana ja minä edustamme unionia, me puhumme koko unionin puolesta. Tämä parlamentissa käyty keskustelu antaa vahvan tuen tälle. Voimme sanoa, että kaikki unionin toimielimet ovat tässä yhdessä rintamassa.

Me olemme riippuvaisia toisistamme. Tämä riippuvuus pitää saada vastavuoroisuuden kautta hyödyttämään kumpaakin osapuolta. Riippuvuuden pitää perustua, niin kuin salissa on jo monta kertaa sanottu, myös yhteisiin arvoihin. Tämä on selkeä unionin tavoite ja politiikka. Mutta kun puhutaan Venäjä-yhteistyöstä, ei pidä myöskään liioitella, että Venäjä tai venäläiset olisivat erityisiä hirviöitä. He haluavat yhteistyötä, he haluavat kohentaa omaa elintasoaan ja omaa hyvinvointiaan, he haluavat yhteistyötä meidän kanssamme. Tämä oli myös presidentti Putinin vahva viesti. Hän korosti, että itse asiassa Venäjä ja venäläiset ovat enemmän riippuvaisia Euroopasta kuin Eurooppa Venäjästä. Erityisesti he tarvitsevat yhteistyötä erittäin monella teknologian alalla kehittääkseen omaa kehitystyötään ja meidän pitää olla valmiita myös tähän.

Investointien osalta haluaisin muistuttaa siitä, että eurooppalaiset yritykset ovat tehneet Venäjän energiasektorille jo useisiin kymmeniin miljardeihin euroihin nousevat investoinnit. Osa suurista investoinneista on kesken, osalla yrityksiä on vaikeuksia Venäjän hallinnon kanssa, osa on saanut hankkeensa lävitse helpommin. Siksi tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotta säännöt olisivat kaikille samat. Vastaavasti sääntöjen myös venäläisille yrityksille suhteessa Eurooppaan olisi oltava samat.

Haluan kiittää tästä keskustelusta ja palautteesta. Joulukuussa tulemme palaamaan konkreettisin päätelmin moniin näistä aiheista, ja joulukuussa tulemme palaamaan vahvasti myös täällä useassa puheenvuorossa esiin nousseisiin maahanmuuttokysymyksiin. Maahanmuuttokysymyksissä – on kyse sitten laillisesta tai laittomasta maahanmuutosta – me tarvitsemme keskinäistä solidaarisuutta ja yhteistä politiikkaa, ja siihen tulemme vahvasti myös palaamaan.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, président de la Commission. Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Mesdames et Messieurs les députés, je crois que pratiquement tout a déjà été dit. Permettez-moi simplement de revenir sur certains points que vous avez évoqués lors du débat.

Tout d'abord, concernant l'institut européen de technologie, et comme l'a dit le Premier ministre Vanhanen, à la fin du sommet de Lahti, le Conseil européen a donné le feu vert à l'initiative, pas le feu orange, mais le feu vert. Reste à présent à la mettre en place. C'est pourquoi nous avons déjà présenté une proposition législative qui sera examinée par le Conseil et par le Parlement et qui couvre entre autres la question du financement que vous avez évoquée au cours du débat. Notre approche est qu'il doit y avoir financement de la part des institutions communautaires mais également de la part des États membres qui veulent soutenir l'initiative: c'est une façon pour eux de réaliser les objectifs de Lisbonne en matière d'innovation et de recherche. Nous attendons aussi des contributions du secteur privé. À ce sujet, permettez-moi de vous dire que, sur la base des contacts informels que nous avons, l'intérêt est grand de la part du secteur privé pour financer certaines actions menées par cet institut, ce qui est d'ailleurs normal puisqu'on retrouve les mêmes idées dans beaucoup de nos États membres. Des partenariats entre le public et le privé existent et si des initiatives des États membres parviennent à attirer de l'investissement privé pour la recherche, je me demande pourquoi nous ne serions pas, au niveau européen, capables d'y arriver. Je dis cela parce que nous pensons qu'il faut donner une dimension européenne au soutien à la recherche.

En matière de recherche, les États-Unis se distinguent notamment de l'Europe par l'existence d'institutions ou de réseaux qui couvrent l'ensemble du territoire des États-Unis d'Amérique, par exemple la National Science Foundation, que certains d'entre vous connaissent, ou le National Institute for Health. En Europe, jusqu'à présent, on n'avait pratiquement rien de ce genre. Il y a bien de grandes institutions, de grandes universités dans certains de nos pays, mais c'est seulement maintenant que nous avons mis sur pied le Conseil européen de la recherche, qui est une institution essentielle pour l'application du septième programme-cadre de recherche, et l'Institut européen de technologie, qui est précisément une institution fondée sur l'idée de réseaux pour donner une impulsion, une vision européenne aux efforts d'innovation, de recherche et d'enseignement basés sur l'excellence. C'est pourquoi c'est un grand projet et je remercie tous ceux qui ont parlé en sa faveur.

Nous avons demandé d'inscrire parmi les premières priorités de cet institut la lutte contre le changement climatique et le rôle de chef de file de l'Europe dans le domaine des énergies renouvelables, des énergies respectueuses de l'environnement. Je crois que nous avons à cet égard une mission spécifique et j'adresserai plus particulièrement mes remarques à ceux qui ont exprimé des préoccupations à ce sujet, dont M. Turmes.

L'énergie est sans conteste la question du futur, d'un point de vue non seulement économique mais également politique. Je suis d'accord avec la remarque de M. Poignant qui établit un parallèle avec la situation dans le secteur du charbon et de l'acier. Je vois en effet dans l'énergie un grand argument fédérateur. C'est d'ailleurs pourquoi nous avons présenté, il y a quelques mois, un livre vert sur l'énergie durable et nous étions très satisfaits de l'appui que le Conseil européen a donné à l'idée d'une approche commune en matière énergétique. Monsieur Poignant, c'est donc exactement dans ce sens que nous travaillons.

Cette approche est très importante si l'on considère nos responsabilités à l'égard de notre planète et des générations futures: le changement climatique est peut-être le plus grand défi du XXIe siècle. Mais elle est aussi très importante du point de vue économique, tant il est vrai que nous devons conserver la possibilité d'être les first movers, d'être à l'avant-garde de la lutte contre le changement climatique. Elle est aussi très importante comme manifestation de solidarité, surtout pour l'Europe élargie: nous avons là une occasion de montrer que la solidarité doit être une solidarité de fait.

Je vois donc dans ce dossier une grande ambition et je peux garantir, notamment à M. Turmes, que c'est dans cet esprit que nous préparons le paquet relatif à l'énergie qui sera présenté en janvier. Vous en avez d'ailleurs déjà vu un premier signe à travers la proposition que nous venons de déposer concernant l'efficacité énergétique. Comme l'a dit le premier ministre Vanhanen, le Conseil de Lahti a ouvert la voie des décisions formelles en matière d'énergie que nous espérons obtenir au Conseil du printemps, qui sera déjà placé sous la Présidence allemande.

Je terminerai en disant que je partage l'ambition, parfois même l'impatience, exprimée par M. Goebbels, M. Swoboda, M. Schulz, et beaucoup d'autres. Notre rôle aujourd'hui consiste à transformer, comme l'a dit M. Goebbels, le rêve en réalité. C'est bien là notre rôle. Mais le Conseil informel, comme l'a d'ailleurs montré celui d'Hampton Court, offre une occasion d'approfondir le débat et de consolider les positions. De ce point de vue, je peux vous dire honnêtement que le Conseil de Lahti a marqué un progrès. C'était difficile, notamment à cause des rapports de plus en plus complexes avec la Russie. Sur ce plan aussi, j'ai eu le sentiment d'une évolution - la présence de M. Poutine y a contribué -, j'ai eu le sentiment que les chefs d'État et de gouvernement comprenaient le besoin de cohérence et de solidarité. C'est pourquoi j'espère que maintenant, avec l'appui vigilant du Parlement européen, les conditions seront réunies, pendant la Présidence finlandaise et au-delà, pour faire avancer ces dossiers tellement importants que sont l'énergie et l'innovation, pour faire avancer, aussi, notre projet d'une Europe plus unie.

(Applaudissements)

  Le Président. – Le débat est clos.

Déclarations écrites (article 142)

  Richard Corbett (PSE). – I knew that UKIP members are divorced from reality, but even then I am astonished at Godfrey Bloom’s speech, in which he seemed to imply that Britain was self-sufficient on energy and did not need to work with, or even talk to, other countries. He says that Britain’s ‘lifeblood’ should not be in the hands of ‘foreigners’, but how does he want to avoid us importing energy? Certainly not by renewables, which he dismisses out of hand as ‘nonsense’ claiming that wind farms are ‘absurd’ and that ‘no reputable scientist’ would claim that renewable energy can play a significant part in Britain’s energy mix.

 

So, no imports, no renewables, North Sea oil and gas running out, nuclear, if kept, catering merely for a small proportion of electricity, and the possibilities for expanding coal being somewhat limited, the UKIP vision of Britain’s future, untarnished by ‘foreigners’, is a dark one!

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – Sob o pano de fundo da Cimeira movimentam-se as forças que congeminam sobre a forma como (re)iniciarão um processo, desrespeitando a vontade soberanamente e democraticamente expressa pelos povos francês e holandês, que procurará (re)impor o inaceitável tratado, incorrectamente e abusivamente denominado de "Constituição Europeia".

Estas funestas intenções têm vindo cada vez mais ao de cima. Vejam-se as declarações de António Vitorino, dirigente do PS - que, é noticiado, "está, agora, a trabalhar para a Comissão Europeia" -, que afirma que a Presidência portuguesa do Conselho, no segundo semestre de 2007, terá a "enorme responsabilidade" de "dar os primeiros passos na aplicação do programa de alteração (dito) constitucional" e "será a rampa de lançamento da nova (dita) Constituição Europeia", concretizando um "programa" previamente definido pela Presidência alemã e a ser concluído pela Presidência francesa no segundo semestre de 2008.

A fuga para a frente da integração capitalista que é a União Europeia, integração neoliberal, federalista e militarista, que a dita "Constituição Europeia" reforçaria no plano jurídico/político, confrontar-se-á, uma vez mais, apesar de toda a propaganda, mistificação e demagogia, com a sua firme rejeição por parte de todas as forças que lutam por uma Europa de Estados soberanos e iguais, de progresso social de cooperação e de paz.

  Bruno Gollnisch (NI). – Monsieur le Président, mes chers collègues, quelques remarques sur le sommet européen de Lahti.

Premièrement, alors que notre continent subit une vague d'immigration clandestine sans précédent, les Chefs d'État et de gouvernement n'ont pas jugé bon de consacrer plus d'une demi-heure à ce problème. Il n'y a rien décidément rien à attendre de l'Union Européenne dans ce domaine, et il est urgent d'acter que toute politique d'immigration ne peut être que nationale et toute coopération sur le sujet, intergouvernementale.

Deuxièmement, M. Poutine a tout à fait le droit de vouloir conserver une certaine souveraineté sur les ressources énergétiques de son pays et de refuser de les brader aux appétits des multinationales pétrolières au nom d'un libéralisme dont il ne partage pas la philosophie. Quant aux rodomontades sur les droits de l'homme, dont le respect doit conditionner les relations de l'UE avec le reste du monde, elles gagneraient en crédibilité si elles n'étaient pas si sélectives et visaient aussi des pays comme la Chine.

Enfin, on attend toujours du Conseil la condamnation des autorités turques, qui ont tenté d'imposer de rayer d'une délégation de députés européens un collègue chypriote. Il est de moins en moins acceptable de négocier l'adhésion d'un pays qui refuse de reconnaître la totalité des États membres.

(La séance, suspendue à 12 heures, dans l'attente de la séance solennelle, est reprise à 12h05)

PRESIDENCIA DEL SR. JOSEP BORRELL FONTELLES
Presidente