Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. lokakuuta 2006 - Strasbourg

11. Moldova (Transnistria), Georgia (Etelä-Ossetia) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavina neuvoston ja komission julkilausumat Moldovasta (Transnistriasta) ja Georgiasta (Etelä-Ossetiasta).

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Moldovan maantieteellisessä ja poliittisessa ympäristössä viime aikoina tapahtunut kehitys on vaikuttanut Transnistrian konfliktin perusasetelmaan. Oranssin vallankumouksen jälkeinen Ukrainan aloitteellisuus Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi, EU:n ja USA:n mukaantulo rauhanneuvotteluihin sekä EU:n rajavalvontamissio EUBAM:in toiminta ovat vahvistaneet Moldovan yhtenäisyyttä. Transnistria on reagoinut tähän muun muassa järjestämällä 17. syyskuuta kansanäänestyksen, jonka tulos oli Transnistrian viranomaisten mukaan kansan ylivoimainen kannatus itsenäistymiselle ja liittymiselle Venäjään.

Kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan lukien, ei tunnustanut tätä eikä aikaisempia Transnistriassa järjestettyjä kansanäänestyksiä. Tämä tuli selvästi ilmi jo 18. syyskuuta puheenjohtajavaltion EU:n puolesta antamassa julkilausumassa samoin kuin EU:n kannanotoissa Euroopan neuvoston ministerikomiteassa syyskuussa sekä Etyjin puitteissa heinäkuussa. Antamassaan julkilausumassa Euroopan unioni tuomitsi kansanäänestyksen pitäen sitä Moldovan alueellisen yhtenäisyyden ja kansainvälisesti tunnustetun suvereniteetin vastaisena. Lisäksi EU toi julki epäilynsä siitä, ettei Transnistrian kansanäänestyksen tulos heijasta kansan todellista tahtoa.

Euroopan unioni on keskustellut kansanäänestyksestä useaan otteeseen myös Venäjän kanssa. Vaikka Venäjän julkiset lausunnot ovat antaneet aihetta toisenlaisiinkin tulkintoihin, Venäjä on vakuuttanut unionille kunnioittavansa Moldovan alueellista koskemattomuutta ja kiistänyt tukeneensa kansanäänestyksen järjestämistä.

EU:n rajavalvontamissio EUBAM:in toiminta on esimerkki siitä, millä tavoin unioni voi parhaimmillaan konkreettisesti tukea sekä Transnistrian konfliktin ratkaisuprosessia että yleensä Moldovan ja Ukrainan välisen rajan valvonnan kehittämistä lähemmäksi EU:n standardeja. Tietotaidon siirtäminen Moldovan ja Ukrainan rajaviranomaisille on otettu kiitollisuudella vastaan molempien maiden puolelta. Konfliktin ratkaisupyrkimysten kannalta olennaista on, että EUBAM on auttanut ohjaamaan transnistrialaisten yritysten ulkomaankauppaa Moldovan viranomaisten alaiseksi toiminnaksi, mikä omalta osaltaan tukee Moldovan kansallista yhtenäisyyttä. Ukrainan päätös ryhtyä maaliskuussa toimeenpanemaan sen ja Moldovan välistä yhteistyöpöytäkirjaa tulliyhteistyöstä on osaltaan vahvistanut EUBAM:in toimintamahdollisuuksia.

Avainasemassa Transnistrian rauhanprosessissa ovat osapuolet itse. Euroopan unioni toivoo, että rauhanprosessin osapuolet palaisivat takaisin neuvottelupöytään. Unionin mahdollisuuksia toimia tehokkaasti rauhanprosessissa lisää unionin erityisedustaja, joka osallistuu Transnistrian konfliktin selvittämiseen EU:n sovittujen poliittisten tavoitteiden mukaisesti ja tiiviisti Etyjin kanssa koordinoiden.

EU:n ja Moldovan välinen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelma on se väline, joka mahdollistaa tavoitteellisen, pitkän tähtäimen tuen EU:lta Moldovalle. Avain Transnistrian konfliktiin voi lopulta olla Moldovan kehittymisessä poliittisesti ja taloudellisesti vakaaksi valtioksi. Tämä edellyttää muun muassa Moldovan hallinnollisen toimintakyvyn kehittymistä, korruption kitkemistä ja investointi-ilmapiirin parantamista. Moldovan on tehtävä itsestään kiinnostava sekä ulkomaisille investoinneille että transnistrialaisille yrityksille. EU on sitoutunut tukemaan Moldovaa näissä pyrkimyksissä.

Siirryn seuraavaksi keskustelumme toiseen aiheeseen. On todettava, että Euroopan unioni on erittäin huolestunut Venäjän ja Georgian kireistä suhteista. Tämä kriisi vaikuttaa myös tilanteeseen Georgian separatistisilla konfliktialueilla Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Presidentti Putin varoitti Lahden epävirallisen huippukokouksen yhteydessä viime perjantaina jopa tilanteen kärjistymisestä verenvuodatukseksi – syyttäen Georgiaa valmistautumisesta sotaan. EU vetosi jo 17. lokakuuta antamissaan päätelmissä sekä Venäjään että Georgiaan, jotta ne tekisivät kaikkensa kahdenvälisten suhteidensa parantamiseksi ja jotta ne keskittäisivät ponnistuksensa rauhanomaisen ratkaisun etsimiseen konflikteihin. EU kehotti osapuolia myös noudattamaan täysin aiempia sopimuksia.

Tilanne Etelä-Ossetiassa tällä hetkellä on kireä. Alueella järjestetään 12. marraskuuta kansanäänestys, jossa on tarkoitus vahvistaa alueen itsenäisyys. Euroopan unioni ei tunnusta kansanäänestystä, kuten se ei tunnustanut Transnistriankaan itsenäisyysäänestystä. Kansanäänestys saattaa lisätä edelleen jännitteitä alueella.

Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö tukevat Georgian konfliktien ratkaisua monin eri tavoin. EU:n komissiolla on Etelä-Ossetian ratkaisumekanismissa JCC:ssä tärkeä rooli tarkkailija-asemansa kautta. Georgia on monissa yhteyksissä toivonut unionin roolin vahvistamista edelleen. Se on myös halunnut JCC:n formaatin muuttamista siten, että Euroopan unioni ja USA tulisivat mukaan Transnistrian rauhanprosessiin 5+2-mallin mukaisesti. Sittemmin Georgia on vaatinut rauhanneuvottelujen jatkamista kahdenvälisesti Georgian ja Etelä-Ossetian kesken.

Georgia vaatii myös Itsenäisten valtioiden yhteisön – käytännössä pelkästään venäläisten – rauhanturvaajien korvaamista kansainvälisellä operaatiolla sekä Etelä-Ossetiassa että Abhasiassa painottaen erityisesti poliisitoiminnan osuutta. Georgian parlamentti ja hallitus katsovat, että joukot eivät täytä mandaattiaan, ja niiden jatkotoiminta on sen vuoksi kyseenalaista.

EU:n roolin vahvistamisesta käydään parhaillaan keskustelua unionin sisällä, mutta Georgia saattaa odottaa unionilta epärealistisen paljon. EU kannustaa Georgian johtoa malttiin: liian nopeita päätöksiä Etelä-Ossetian ja Abhasian rauhanprosesseista on vältettävä, sillä ne saattavat vaarantaa YK:n ja Etyjin läsnäolon alueella. Tämä synnyttäisi alueilla tyhjiön. Georgian tulisi sitoutua voimakeinoista pidättäytymiseen.

Euroopan unionin jäsenmaat ja komissio osallistuivat merkittävällä panoksella Brysselissä kesäkuussa järjestettyyn Etelä-Ossetian jälleenrakennusta koskevaan rahoittajakonferenssiin. Se järjestettiin Etyjin laatiman tarvearvion pohjalta. Konferenssissa koottujen varojen turvin käynnistetään syksyllä Etelä-Ossetiassa merkittävä kansainvälinen taloudellinen jälleenrakennusohjelma.

Venäjällä on merkittävä rooli sekä Etelä-Ossetiassa että Abhasiassa. Venäjän tukea tarvitaan, jotta rauhanprosesseissa voidaan päästä tuloksiin. Viimeisin vakoiluskandaali on kuitenkin kiristänyt Georgian ja Venäjän jo ennestään huonot suhteet äärimmilleen. EU on välittänyt useissa yhteyksissä maiden johdolle painokkaita viestejä – viimeksi presidentti Putinille Lahdessa – suhteiden normalisoinnin tärkeydestä sekä tarjonnut myös hyviä palveluja osapuolille keskusteluyhteyden uudelleen rakentamiseksi.

EU:n sisäisesti keskustellaan lokakuun lopussa unionin roolin kehittämisestä Georgian konfliktien ratkaisussa. Erityisedustaja Semnebyllä on tärkeä rooli poliittisen vuoropuhelun ylläpitämisessä EU:n ja Georgian välillä. Hän voi myös edistää Georgian ja Venäjän välisten yhteyksien uudelleen avaamista. EU:n troikka totesi vieraillessaan Tbilisissä 2. lokakuuta myös EU:n valmiuden tukea Georgiaa sen konfliktien ratkaisemisessa Euroopan naapuruuspolitiikan kautta. EU:n ja Georgian yhteinen ENP-toimintasuunnitelma on juuri valmistunut ja se hyväksytään muodollisesti Brysselissä 14. marraskuuta järjestettävässä EU–Georgia-yhteistyöneuvostossa. ENP-toimintasuunnitelma sisältää myös erillisen osion Georgian konfliktien ratkaisusta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, edellisen keskustelumme jälkeen on tapahtunut olennaista kehitystä, kuten neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki juuri mainitsikin.

Vierailin Etelä-Kaukasiassa troikan jäsenenä lokakuun alkupuolella, jolloin kaikkien kolmen maan kanssa saatiin valmiiksi Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelmat. Ne allekirjoitetaan ja hyväksytään virallisesti marraskuussa. Pidän tätä hyvänä pohjana vahvalle operatiiviselle yhteistyölle.

Mielestäni on tärkeätä, että ennen kuin puhun EU:n tuesta, palautamme mieleen myös Venäjän-suhteidemme merkityksen. Viime kuukausina on tapahtunut seuraavaa: Moldovan hankkiman kaasun hinta on kohonnut, moldovalainen ja georgialainen viini ja vesi on asetettu tuontikieltoon, Venäjä tuki tosiasiassa Transnistrian kansanäänestystä sekä reagoi voimakkaasti venäläisten sotilashenkilöiden karkottamiseen Georgiasta.

Näitä kysymyksiä käsiteltiin presidentti Putinin kanssa Lahdessa, ja minä itse otin eräitä niistä esiin ulkoministeri Lavrovin kanssa Moskovassa vain muutama päivä sitten. Niistä on mahdollista keskustella edelleen 3. marraskuuta järjestettävässä pysyvän kumppanuusneuvoston ulkoministerikokouksessa sekä Helsingissä 24. marraskuuta järjestettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa.

Haluan myös mainita, että Etyjin toiminnasta on ollut paljon hyötyä sen kieltäytyessä tarkkailemasta ja tunnustamasta Transnistrian kansanäänestystä ja kehottaessa Georgiassa olevia venäläisiä sotilashenkilöitä palaamaan Venäjälle.

Seuraavaksi puhun ensin lyhyesti Moldovasta ja Transnistriasta ja sen jälkeen Georgiasta. Haluan myös tuoda esiin erittäin menestyksellisesti toimineen EU:n rajavalvonnan avustusoperaation EU BAMin, jolla on ollut hyvin merkittävä tehtävä Moldovan ja Ukrainan välisen uuden tullijärjestelmän käyttöön ottamisessa. Kyseiselle ohjelmalle myönnettiin kahdeksi vuodeksi 20 miljoonaa euroa, ja EU:n jäsenvaltioista lähetettiin paikalle yli 70 tullivirkailijaa ja rajavartijaa. Kaikilla merkittävillä transnistrialaisyhtiöillä on nyt kotipaikka Chisinaussa, ja ne noudattavat uutta järjestelmää. Tullipetosten torjunta vähentääkin olennaisesti Transnistrian johtajien tällä hetkellä nauttimia laittomia tuloja.

Vaikka olemmekin tyytyväisiä, että Venäjän ja Moldovan välisiä korkean tason neuvotteluja on hiljattain jatkettu, olemme samalla myös huolissamme tuesta, jota Venäjä antaa Transnistrian johdolle. Äskettäisessä lausunnossaan ministeri Lavrov peräsi Transnistrian kansanäänestyksen tulosten poliittista tunnustamista, vaikka Euroopan unioni sen paremmin kuin Etyjikään ei ole tunnustanut sitä. Arvelen, että tämä saattaa hankaloittaa ratkaisun löytämistä konfliktiin.

Olemme myös huolissamme siitä, että Transnistria ja Venäjä haluavat ehdottomasti laadittavaksi Moldovan ja Transnistrian välillä niin kutsutun kauttakulkupöytäkirjan, jossa jälkimmäinen tunnustettaisiin riippumattomaksi kansainväliseksi taloudelliseksi toimijaksi. Tämä kysymys on koetinkivenä yli puolen vuoden tauon jälkeen jatketuissa ratkaisunetsimisneuvotteluissa, joita ei tosin käydä täydellisessä 5+2-muodossa vaan vain sovittelijoiden kesken kummankin osapuolen kanssa erikseen, siis 5+1-muodossa.

Emme voi hyväksyä tällaista suhtautumista, minkä olemmekin tehneet Venäjälle selväksi useissa yhteyksissä. Lisäksi uudet käytännön järjestelyt, joiden myötä kaikki merkittävät transnistrialaisyhtiöt toimivat nyt laillisesti hallituksen kanssa, osoittavat, että tällainen suhtautumistapa vastaa yhä huonommin tositilannetta. Pelkäsimme myös, että Ukrainan uusi hallitus kääntää kelkkansa tässä kysymyksessä. Siksi olinkin erittäin tyytyväinen, kun pääministeri Janukovitš vakuutti minulle Ukrainan hallituksen jatkavan tukeaan. Helsingissä muutaman päivän kuluttua järjestettävässä huippukokouksessa painotamme edelleen Ukrainan yhteistyöhalun tärkeyttä.

Jotkut ovat maininneet myös Moldovan ja Ukrainan välillä rautatieliikenteestä parhaillaan käytävät keskustelut merkkinä siitä, että Ukraina saattaisi luopua aiemmasta kannastaan. Tosiseikat eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä. Rohkaisemmekin voimakkaasti osapuolia mahdollisimman pian etsimään kummankin kannalta edullisen ratkaisun tilanteeseen.

Läsnäolomme alueella EU:n rajavalvonnan avustusoperaation välityksellä on erinomainen keino seurata tilannetta ja antaa kummallekin osapuolelle ohjeita ja apua. Huomautan lisäksi, että uuden ENP-toimintaohjelman mukaisesti rahoitustukemme Moldovalle lisääntyy huomattavasti. Se saa myös makrotaloudellista tukea koskevan ohjelman mukaista avustusta ongelmiin, jotka aiheutuvat korkeammista energiahinnoista ja moldovalaisten viinien tuontikiellosta Venäjälle.

Olemme erittäin huolissamme Georgian ja Venäjän keskinäisten suhteiden kriisistä ja varsinkin niiden jatkuvasta kiristymisestä. Olemme erityisen huolissamme siitä, että Venäjän alueelta on karkotettu runsaasti georgialaisia, mikä näyttäisi olevan täysin vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan mukaisia Venäjän sitoumuksia. Otin hiljattain myös tämän asian esiin ministeri Lavrovin kanssa.

Georgialla on myös oma osuutensa vastuusta. Vieraillessani äskettäin Georgiassa troikan mukana kehotin presidentti Saakašvilia toimimaan maltillisesti ja kannustin häntä lisäämään luottamusta.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan Etelä-Ossetiasta. Olin pettynyt, kun Etelä-Ossetian yhteisen valvontakomission äskettäinen kokous päättyi tuloksettomana. Ymmärrämme, että Georgia haluaa uudistaa ja tarkistaa yhteisen valvontakomission kokoonpanoa, mutta olemassa olevia rauhanjärjestelyitä olisi käytettävä täysimääräisesti, kunnes uusista on sovittu, ja tuore tarvekartoitus sekä kesäkuussa 2006 pidetty kansainvälinen avunantajakonferenssi osoittavat, että rakentavalle vuoropuhelulle on sijaa. Olemme tyytyväisiä, että jälleenrakennusohjelmaa jatketaan kriisistä huolimatta.

Olemme avustaneet rauhanomaista ratkaisua merkittävillä summilla ja myöntäneet muun muassa 9,5 miljoonaa euroa Etelä-Ossetian talouden jälleenrakennusohjelmaa varten. Jälleenrakennukseen on myös osoitettu varoja uudesta vuosia 2007–2010 koskevasta EU:n rahoitustukiohjelmasta.

Koko Euroopan unionilla on nähdäkseni hyvin merkittävä tehtävä rauhanratkaisun tukemisessa. Kiireellisintä on kuitenkin saattaa Venäjän ja Georgian suhteet takaisin tavanomaisille, diplomaattisille raiteilleen. Jatkamme ponnistelujamme tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, äänestämme huomenna Moldovaan kuuluvaa Transnistrian aluetta koskevasta päätöslauselmasta. Tiedämme, että Moldova on Euroopan köyhin maa. Moldovaan kuuluvalla Transnistrian alueella järjestettiin syyskuussa niin kutsuttu kansanäänestys, jolla pyrittiin alueen mahdolliseen yhdistämiseen Venäjän federaatioon. Kansainvälinen yhteisö ei hyväksynyt kansanäänestystä ja sen lopputulosta, ja Transnistrian irtautumista ajavien viranomaisten ja Moldovan keskushallinnon välinen kiista on lisännyt huomattavasti epävakautta koko maassa ja sen taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä.

Aiemmin tänä vuonna saimme todeta, että 5+2-muodossa käydyt neuvottelut Transnistrian asemasta epäonnistuivat transnistrialaisviranomaisten vetäytyessä neuvotteluista. Tiedossamme on myös, että alueella on edelleen venäläisiä niin kutsuttuja rauhanturvaajia.

Meidän täällä Euroopan parlamentissa olisi tässä yhteydessä tuomittava Transnistrian alueella pidetty niin kutsuttu kansanäänestys, joka on vastoin Moldovan kansainvälisesti tunnustettua suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta. Kansanäänestys voidaan nähdä provokaationa, joka lisää olemassa olevia jännitteitä ja vesittää mahdollisuudet ongelman rauhanomaiseen ratkaisemiseen.

Meidän olisi myös kehotettava Venäjää lopettamaan tukensa Transnistrian hallinnolle, joka uhkaa Moldovan alueellista yhtenäisyyttä, ja pantava täytäntöön vuoden 1999 Etyj-huippukokouksen päätös Venäjän joukkojen ja aseiden vetämisestä Moldovan alueelta.

Pahoittelemme erityisesti sitä, että EU:n neuvotteluissa viisumin myöntämisen helpottamisesta ja Moldovan kanssa tehtävästä takaisinottosopimuksesta ei ole saatu aikaan merkittävää edistystä. Neuvoston ja komission olisi vauhditettava menettelyä, jotta Moldovan kanssa saataisiin tehtyä sopimus viisumin myöntämisen helpottamisesta ja se voitaisiin panna täytäntöön. Nykyisellään tilanne on epäoikeudenmukainen ja syrjivä, sillä niillä Transnistrian kansalaisilla, joilla on Venäjän passi, on mahdollisuus matkustaa EU:hun helpommin kuin moldovalaisilla.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Venäjän yhteisissä naapurimaissa esiintyy parhaillaan useita jähmettyneitä konflikteja, joille on tehtävä jotakin. On valitettavan ilmeistä, että emme useiden vuosienkaan kuluessa ole päässeet yhtään lähemmäksi niiden ratkaisua, vaikka EU onkin lupautunut etsimään poliittista ratkaisua monenvälisissä neuvotteluissa.

Olemme erittäin huolissamme alueen viimeaikaisista tapahtumista, sillä eskalaation mahdollisuus on olemassa. Transnistrian eroamisesta Moldovasta järjestettiin kansanäänestys 17. syyskuuta, ja Georgian ja Venäjän väliset jännitteet, jotka koskevat Etelä-Ossetian asemaa, kärjistyivät viime viikolla merkittäväksi diplomaattiseksi kriisiksi. Kumpikaan tapahtuma ei sovi yhteen sen sitoumuksen kanssa, jonka mukaisesti konflikteihin pyritään löytämään poliittinen ratkaisu Etyjin piirissä. Mielestäni EU:n olisi pitäydyttävä suunnitelmassa monenvälisistä neuvotteluista, joiden lähtökohtana on Moldovan ja Georgian alueellinen koskemattomuus.

Tuomitsemme painokkaasti yksipuoliset toimet, kuten kansanäänestyksen tai niin kutsutun kansanäänestyksen järjestämisen, sillä kyse ei ole ollut vapaasta ja avoimesta demokraattisesta kansanäänestyksestä. Aivan yhtä haitallisia ovat uhkaileva poliittinen kielenkäyttö puolin ja toisin ja yksipuolisten sanktioiden julistaminen. Ne eivät lainkaan edistä ratkaisua, vaan vesittävät kansainvälisen yhteisön pyrkimykset osapuolten kannustamiseksi puhaltamaan yhteen hiileen. Kaikkien osapuolten on ymmärrettävä, että pysyvä ratkaisu voi perustua ainoastaan poliittiseen vuoropuheluun ja että kyseisten maiden ja alueiden on kunnioitettava demokratiaa.

Euroopan unionin kannalta on välttämätöntä antaa tälle prosessille piristysruiske. Euroopan unioni ei pysty ratkaisemaan kyseisiä konflikteja omin päin. Kun itse kannatamme monenvälistä strategiaa, voimme kohtuudella olettaa muiden osapuolten pitäytyvän näissä rajoissa ja noudattavan aiempia sopimuksia, kuten Istanbulissa vuonna 1999 tehtyä sopimusta. Voimme myös odottaa Venäjän toimivan kohtuullisen maltillisesti, sillä se on kaikissa konflikteissa keskeisessä asemassa. Aktiivinen tuki, jota Venäjä parhaillaan antaa Transnistrian hallinnolle ja kansanäänestyksille, ja sen tuki Etelä-Ossetian ja Abhasian separatistiliikkeelle eivät valitettavasti kuulu tähän sarjaan.

  Jelko Kacin, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Moldovan valtuuskunnan varapuheenjohtajana olen seurannut tarkoin tilanteen kehittymistä tässä osassa maailmaa. Transnistrian maakunnassa hiljattain järjestetty, alueen itsenäistymistä koskenut kansanäänestys oli perustuslain vastainen eikä sitä tunnustettu kansainvälisesti, joten se oli kaikkien osapuolten kannalta huomattava askel taaksepäin.

Transnistria kieltäytyi 10. lokakuuta kompromissisuunnitelmasta, jonka Etyj esitti Belgian ulkoministerin Karel de Guchtin johdolla. Siinä esitettiin koko Transnistrian alueelle kohtalaisen itsenäistä tai puoleksi autonomista asemaa Moldovan liittovaltion yhteydessä. Olen pahoillani tämän kompromissin hylkäämisestä, sillä näin menetettiin tilaisuus saada aikaan rauha ja vakaus koko tälle epävakaalle alueelle. Sen sijaan Transnistrian ja Moldovan lukkiutunut tilanne uhkaa edelleen niin poliittista kuin taloudellistakin vakautta tässä osassa Eurooppaa.

Romanian liittyessä Euroopan unioniin vuonna 2007 unionin rajat ulottuvat Moldovaan asti, joten on elintärkeiden etujemme mukaista panostaa tarvittava aika, voimavarat ja sitoumus tuleviin neuvotteluihin.

Haluan lopuksi kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa uusien neuvottelujen aloittamiseksi. Kehotan myös Tiraspolia palaamaan neuvottelupöydän ääreen ja lopettamaan viivyttelytaktiikkansa. Kehotan samalla myös Moskovaa toimimaan aktiivisemmin kiistan ratkaisemiseksi, sillä Venäjän rakentavampi asenne osoittaisi sen olevan vakavissaan luomassa vastuullista ja luotettavaa kumppanuutta Euroopan unionin kanssa.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, vain vähän aikaa sitten kiittelimme Georgian rauhanomaista vallankumousta ja rohkaisimme maan nuoria johtajia saattamaan siellä voimaan todellinen demokratia. Kuten tiedämme, Georgialla on tällä hetkellä vaikeuksia ratkaista konfliktit, joita sillä on separatistialueidensa kanssa, eikä niiden rauhanomaista ratkaisua todellakaan edistä molemminpuolisten provokaatioiden asteittainen lisääntyminen. Pahimmassa tapauksessa koko Kaukasia voisi joutua kärsimään aseellisesta väliintulosta, mistä me kaikki olemmekin tietoisia. Siksi meidän on kehotettava painokkaasti Georgian viranomaisia rauhoittamaan tilannetta ja jatkamaan rakentavasti rauhanprosessia Etelä-Ossetiassa.

Georgian suhteen on kuitenkin olemassa lieventäviä asianhaaroja. Itse asiassa sen naapuri Venäjä ei ole mukana tilanteen rauhoittamisessa. Kun presidentti Putin viime viikolla Lahdessa vertasi Etelä-Ossetiaa Kosovoon, hän vain pahensi tilannetta Kaukasiassa, vaikka hänen nimenomaan odotettiin palauttavan luottamus normalisoimalla Venäjän ja Georgian naapuruussuhteet. Toisin kuin Venäjä vakuuttaa, se todellakin on konfliktin osapuolena. Onhan se myöntänyt Venäjän passeja Etelä-Ossetian georgialaisväestölle. Kuinka pätevänä voidaan pitää kansanäänestystä, johon osallistuneista 80 prosenttia oli Venäjän kansalaisia? Kuinka puolueettomia voidaan toivoa Etelä-Ossetiaan sijoitettujen rauhanturvajoukkojen olevan, kun ne koostuvat pääosin venäläisistä? Ei liene myöskään tarpeen muistuttaa Venäjän yksipuolisesti julistamasta kauppasaarrosta ja georgialaisten jatkuvista karkotuksista Venäjältä, mikä kertoo halusta horjuttaa Georgiaa.

Naapuruuspolitiikka ja merkittävämpi yhteistyö Venäjän kanssa ovat toki meille sopivia toimintakeinoja, mutta en silti ole samaa mieltä neuvoston kannasta, joka koskee rauhanturvajoukkojen korvaamista. Hyvät kollegat, mielestäni meidän on todella pohdittava, kuinka näiden joukkojen neutraalius ja puolueettomuus voidaan taata. Meidän on ehkä – tai paremminkin ehdottomasti – oltava tarvittaessa valmiita osallistumaan kyseisten rauhanturvajoukkojen korvaamiseen.

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kun kyseessä on jonkin maan tai alueen turvallisuus ja vakaus, kaikkein tärkeintä on, että osapuolet erilaisine intresseineen eivät vaikeuta tilannetta toiminnallaan. Jos Moldovan perustuslaissa ei säädetä kansanäänestyksistä, on itsestään selvää, ettei toteutettuja kansanäänestyksiä voida tunnustaa. Se on täysin selvää.

Koska Transnistria on aina kuulunut Moldovan tasavaltaan, on täysin perusteltua vaatia venäläiskumppaneitamme, joiden kanssa suhteemme ovat varsin hyvät, vetämään joukkonsa alueelta.

Jos emme halua tilanteen vaikeutuvan, meidän on ilman muuta edistettävä kaupankäyntiä ja sen myötä muutoksen aikaan saamista vienti- tai tuontikieltojen asettamisen sijaan. Komissio ja Euroopan unioni ovat ottaneet sen linjan, että vaadimme 5+2-neuvotteluiden jatkamista täysimääräisinä tai niiden aloittamista uudelleen, eikä tästä periaatteesta pidä poiketa.

Reiluun kumppanuuteen – tarkoitan tässä EU:n kumppanuutta Venäjän kanssa – kuuluu myös se, että voi kertoa kumppanilleen suoraan, mistä on samaa mieltä ja mistä ei. Voi hyvinkin olla, että ajatellessaan omia etujaan Euroopan unioni ei aiemmin tehnyt sitä riittävän päättäväisesti.

  Michał Tomasz Kamiński, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, siinä Euroopan unionissa, johon uskomme – unelmiemme EU:ssa – Euroopan kansalaisten toiveiden mukaisen unionin on tietenkin puolustettava tiettyjä arvoja myös kansainvälisellä foorumilla. Siksi meidän on periaatteen nimissä tuomittava Venäjän viime viikkojen aikaiset toimet Georgiaa kohtaan. Kehotan Euroopan unionin toimivaltaisia toimielimiä antamaan julkilausumia, ryhtymään toimiin tässä asiassa ja puolustamaan Georgian itsenäisyyttä. Vetoan toimielimiin myös, jotta ne puolustaisivat kansainvälisen oikeuden perusperiaatteita kuten itsenäisyyttä ja toisten asioihin puuttumattomuutta.

Vaikka tiedämmekin, että Venäjä yllyttää separatismiin Georgiassa, parin viime viikon tapahtumat ovat erityisen huolestuttavia, sillä kiihkoisänmaallinen, kansallismielinen ja Georgian-vastainen mieliala on kasvanut Venäjällä valtavasti. Olemme viime päivinä kuulleet, että Moskovassa esillä olleita georgialaistaiteilijoiden töitä on vahingoitettu. Koska moskovalaiset tiedotusvälineet ovat esittäneet Venäjällä asuvien georgialaisten vastaisia hysteerisiä vuodatuksia, nämä eivät enää tunne oloaan turvalliseksi Venäjän federaation alueella. Kehotan Euroopan unionia ja Euroopan parlamenttia tukemaan yksiselitteisesti Georgian itsenäisyyttä ja itsehallintoa, sillä maalla on täysi oikeus elää yhtyneessä Euroopassa turvallisissa oloissa.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistipuolueen nimissä.

Etelä-Kaukasiassa esiintyvät jännitteet vain vahvistavat käsitystä siitä, että on pikaisesti käynnistettävä monenväliset neuvottelut ratkaisun löytämiseksi Abhasian ja Etelä-Ossetian aluekysymykseen. Euroopan unionin hiljattain Venäjän federaatiolle lähettämä sovinnollinen viesti suhteiden edistämisestä erinäisillä tasoilla liittyy – ja sen kuuluukin liittyä – vuoropuhelun harjoittamiseen ja kaikkien mahdollisten toimien toteuttamiseen neuvostokauden jälkeen pahimman kriisin ratkaisemiseksi uhreja aiheuttamatta.

Presidentti Putinin väitteet siitä, että Georgia olisi valmistautumassa sotilaalliseen väliintuloon, samoin kuin Georgian ja Moldovan maataloustuotteiden tuontikielto ja keskeisten palvelujen keskeyttäminen niin liikenteen kuin pankkitoiminnankin alalla vaikuttavat väistämättä georgialaisiin – niihin, jotka ovat muuttaneet Venäjälle ja joista suuri osa on muutaman viime päivän aikana lähetetty takaisin kotiinsa aiheetta ja väkisin, ja niihin, jotka asuvat Georgian alueella ja ovat usein taloudellisesti riippuvaisia ulkomaille muuttaneista sukulaisistaan. Euroopan unionin ei pidä tyytyä toimimaan tässä asiassa ainoastaan sovittelijana.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin Euroopan neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen osallistuneen Liettuan valtuuskunnan jäsenenä vuonna 1996, kun Venäjä sitoutui virallisesti vetämään joukkonsa Moldovasta vuonna 1997. Niinpä voimmekin vuonna 2007 juhlistaa tämän Venäjän Euroopalle antaman täyttämättömän sitoumuksen kymmenvuotispäivää. Kyseessä on tietenkin vain yksi sen monista tyhjistä lupauksista, joten tuolloin olisi sopiva hetki laatia ja julkistaa paksu kirja Venäjän toteutumattomista kansainvälisistä sitoumuksista. Tämä on ensimmäinen ehdotukseni Euroopan parlamentille sen pyrkiessä saamaan Venäjältä uusia sitoumuksia.

Venäjän pyrkimys jakaa pienempiä naapurimaitaan osiin on aiheuttanut menetyksiä ja kärsimystä ihmisille, ja monet kansat pyytävät edelleen apuamme. Voimmeko jatkaa tyhjien mantrojen toistelemista Yhdistyneiden Kansakuntien tapaan samalla, kun pesemme kätemme pakolaislaumoista, jotka Abhasiaan tunkeutuvat venäläiset ovat karkottaneet sieltä?

On syytä panna merkille 31. maaliskuuta 2006 annetussa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1666 esiintynyt maininta Georgiassa olevien IVYn rauhanturvajoukkojen toimeksiantoon mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Nämä joukot koostuvat tosiasiassa venäläisistä, ja niillä on vain vähän tekemistä rauhanturvaamisen kanssa, sillä ne auttavat liittämään Venäjään väestönosaa, jolle on annettu joukoittain vieraan valtion passeja ennen maan liittämistä. Jos tähän osaan Eurooppaa todella halutaan rauhaa, Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan tarvitaan todellisia, mahdollisesti EU:n rauhanturvajoukkoja. Vaihtoehtoisesti nykyisiä rauhanturvaajia olisi kutsuttava "rikollisuuden turvaajiksi". Siinä onkin toinen ehdotukseni Euroopan parlamentille: on tehtävä valinta todellisten rauhanturvaajien ja virallisten "rikollisuuden turvaajien" välillä.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Venäjällä on ihmisiä, varsinkin virkamiehiä, jotka meitä kuunnellessaan voisivat saada sellaisen käsityksen, että haluamme täällä parlamentissa tällä viikolla ainoastaan härnätä venäläistä karhua. Näin asia ei kuitenkaan ole, vaan haluamme tehdä Venäjälle aivan selväksi, että meidän on yritettävä ratkoa edessämme olevat ongelmat, jotka koskevat niin energia-asioita kuin yhteistä naapurustoammekin. Meidän on tehtävä se yhdessä, ja Venäjän on myös vahvistettava olevansa sitoutunut monenvälisyyteen.

Arvostellessamme Amerikkaa olemme usein yksimielisiä sen toimien yksipuolisuudesta, mutta kun jonkin maan toiminta kohdistuu sen omaan takapihaan, sen on toimittava monenvälisesti, ja Venäjä on hiljattain omaksunut erilaisen käytännön, mitä ei missään tapauksessa voida hyväksyä.

Ensinnäkin me tietysti tarvitsemme asianomaisten maiden apua. Kuten sanoimme vieraillessamme edellisen kerran Georgiassa, haluaisimme sen sitoutuvan virallisesti väkivallattomuuteen. Ei todellakaan riitä, että toteaa haluavansa kyetä puolustautumaan, sillä kaikilla on tietysti oikeus siihen.

Toiseksi toivomme selkeätä ehdotusta eteläossetialaisten samoin kuin abhasialaisten sopeuttamisesta georgialaisyhteiskuntaan, sillä samalla kun olemme sitoutuneet näkemykseen yhtenäisestä ja jakamattomasta Georgiasta, siihen on mielestämme kuuluttava tiettyjen asioiden tarjoaminen kyseisille väestönosille.

Venäjällä on tästä huolimatta päävastuu myös nyt, kuten aiemminkin. Mielestäni on käsittämätöntä, että Venäjä ei ole vieläkään ymmärtänyt, ettei se saa ystäviä tukemalla pieniä separatistiliikkeitä, joista joihinkin on soluttautunut rikollisia, vaan auttamalla naapurimaita säilyttämään vakautensa. Georgia on varmasti yhtä halukas siihen.

Meidän on kuitenkin ehdottomasti tuomittava georgialaisten karkottaminen Venäjältä. Väitteet siitä, että kyse on laittomista henkilöistä, kuulostavat kyynisiltä. Georgialaisten karkottaminen – varsinkin nykytilannetta ajatellen – on ajoitukseltaan aivan yhtä epäonnistunut kuin energiahintojen nostaminen Ukrainassa ennen vaaleja ja Valko-Venäjällä vaalien jälkeen. Sitä ei missään tapauksessa voida puolustaa tai hyväksyä.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Etelä-Ossetia on yksi monista erittäin harmittavista "jähmettyneistä" konflikteista, ja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, muistan itsekin olleeni sen kanssa tekemisissä, kun täsmälleen viisi vuotta sitten istuin itse juuri samassa paikassa kuin te nyt.

Tästä jähmettyneestä konfliktista on nyt kuitenkin vaarassa tulla kuuma konflikti. Tilanne on saatava rauhoitettua erittäin kiireellisesti, ja ryhmäni kannattaa niin Venäjälle kuin Georgiallekin osoitettua vetoomusta kielenkäytön ja toimien pehmentämisestä. On täysin mahdotonta hyväksyä sitä, mitä Georgian kansalaisille on tehty, eikä myöskään Venäjän päätöstä katkaista kaikki yhteydet Georgiaan tietenkään voida hyväksyä.

Oli varmasti erittäin noloa, kun presidentti Putin varoitti verilöylyn uhasta neuvoston puheenjohtajan Vanhasen ja komission puheenjohtajan Barroson läsnä ollessa, ja sitä on joka tapauksessa mahdotonta hyväksyä. Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että Venäjä edelleen myöntää passeja eteläossetialaisille ja Georgia on uhannut turvautua väkivaltaan.

Jos EU suhtautuu asiaan vakavasti, sen olisi tarpeen tullen valmistauduttava korvaamaan venäläiset rauhanturvaajat. Se ei todellakaan ole vähäinen sitoumus, vaan sitä olisi punnittava erittäin vakavasti. Hyödyntäkäämme kuitenkin ensin kaikkia olemassa olevia monenvälisiä ja EU:n rauhanjärjestelyitä.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, puhun tämän parlamentin EU–Moldova-työryhmän jäsenenä ja haluan palata kyseiseen ongelmaan ja tehdä hyvin selväksi sen, että tässä konfliktissa ei ole kyse vähemmistöistä. Moldovan tasavallassa on niin poliittisesti kuin sosiaalisestikin avoin yhteiskuntajärjestelmä, jota kuvaavat rinnakkainelo ja suvaitsevaisuus. Jos konfliktit vähemmistöjen kanssa esitetään selityksenä ongelmiin, tarkoituksena on yksinomaan oikeuttaa stalinistisen hallinnon tukeminen, ja haluan painottaa Venäjän hallitukselle ja presidentti Putinille, että se on sekä poliittisesti ongelmallista että erittäin kyseenalaista.

Transnistriaa koskevassa konfliktissa on kyse Venäjän ja EU:n välisestä konfliktista. Nähdäkseni rauha ei palaa alueelle, ellei joukkoja vedetä pois, joten komission ja neuvoston on painostettava Venäjän hallitusta paljon enemmän saadakseen sen toimimaan juuri niin. Moldovan konfliktia ei pidä uhrata Venäjän kanssa harjoittamamme energiakaupan vuoksi.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Etelä-Ossetian ja Transnistrian tilanne tekee täysin selväksi, että Venäjä ei ole luopunut vaikutuspiiriajattelustaan. On kulunut 16 vuotta, mutta Venäjä ei vieläkään ole omaksunut ajatusta siitä, että sen on kunnioitettava rajoillaan sijaitsevien itsenäisten maiden alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Se turvautuu juonitteluun, vakoiluun, energialla kiristämiseen ja Venäjän passien jakamiseen heikentääkseen itsenäisiä naapurimaitaan Georgiaa ja Moldovaa ja viedäkseen osan niiden alueesta. Odotustemme vastaisesti Venäjän toiminta ei lisää alueen vakautta, vaan tilanne on aivan päinvastainen. Mitä enemmän poliittista valtaa Venäjällä on, sitä enemmän esiintyy konflikteja, jännitteitä ja jopa sotia. Onko tämä toiminta Euroopan unionin hyväksyttävissä? Onko mahdollista kehittää ehdotonta strategista kumppanuutta sellaisen maan kanssa, joka alentuu käyttämään tällaisia menetelmiä? Haluan uskoa, että siitä ei ole kyse, ja kehotan siksi Euroopan parlamenttia kannattamaan yhteistä päätöslauselmaa sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ja Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän siihen tekemiä muutosehdotuksia.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Moldovan tasavallasta tulisi yhdeksän ja puolen viikon kuluttua Euroopan unionin jäsenvaltio, ellei sitä olisi erotettu Romaniasta Hitler–Stalin-sopimuksella. Se osoittaa, kuinka lähellä meitä tämä kysymys on. Georgia – joka on Euroopan neuvoston jäsen – on joutunut Venäjän ja Neuvostoliiton kolonialismin uhriksi kahdesti, ensi kerran tsaarien aikana ja toisen kerran 1920-luvulla, jolloin Venäjän joukot tukahduttivat Kaukasian kansat niiden syntyhetkellä.

Tällä hetkellä elämme jälkikolonialistisessa tilanteessa, jossa Venäjä on haluton hyvittämään sen, mitä se siirtomaavaltana ja totalitaarisena Neuvostoliittona teki tälle alueelle, ja harjoittaa sen sijaan jälkikolonialistista politiikkaa. Se dominoi kansakuntia ja riistää niiltä raaka-aineita, ja tätä varten se joko käyttää hyväkseen eri kansallisuuksien välisiä konflikteja tai jossain määrin luo niitä keinotekoisesti.

Tilanteeseen onkin vain yksi ratkaisu: kuten jäsen Landsbergis sanoi, meidän on varauduttava lähettämään joko kansainvälisiä tai EU:n rauhanturvajoukkoja minne hyvänsä maailmankolkkaan, jossa esiintyy konflikteja, niin Transnistriaan, Abhasiaan, Etelä-Ossetiaan kuin Tšetšeniaan, jotta tilanne saataisiin siellä lopulta kansainvälisen yhteisön hallintaan.

Jos Venäjä haluaa toimia avoimesti, se on oikea ratkaisu, mutta Venäjä ei sitä halua. Se haluaa nyt, kuten aiemminkin, harjoittaa dominointipolitiikkaa varjossa, minkä vuoksi myös minusta on valitettavaa, että tätä keskustelua käydään huippukokouksen jälkeen eikä sitä ennen, kuten olisimme toivoneet. Presidentti Putin halusi tuolloin valokeilassa ollessaan ruokkia haavekuvia, ja nyt kokoamme sirpaleita huippukokouksen varjossa.

Voin vain vedota neuvostoon ja komissioon, jotta ne viimeinkin ryhtyisivät puhumaan Venäjän harjoittamasta politiikasta selkeästi, suorapuheisesti ja rationaalisesti ja ottaisivat ihmisoikeudet selkeästi huomioon. Voidaan kiertelemättä todeta, että Venäjä ymmärtää ainoastaan suoraa puhetta. Tässä on riittävästi ainesta Venäjän rikkomia lupauksia käsittelevään valkoiseen kirjaan – kuten jäsen Landsbergis sanoi – ja sen lisäksi kirjaan, joka käsittelee lännen itsepetosta.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, Transnistrian kysymyksessä on pitkälti kyse Euroopan unionin ja Venäjän suhteista. Asia on umpikujassa, mutta on Venäjän vallassa ratkaista se. Tehdäkseen sen Venäjän on kuitenkin täytettävä Etyjin Istanbulin-huippukokouksessa vuonna 1999 antamansa lupaus vetää joukkonsa Moldovan alueelta. Sen olisi pitänyt tehdä se jo vuonna 2002.

Hyvien ystävien on oltava rohkeita ja suorapuheisia. Venäjällä arvostetaan tällaisia ystäviä. Me täällä parlamentissa olemme olleet pelokkaita ja varoneet sanojamme. Siksi saammekin 1. tammikuuta alkaen merkittävän epävakauden lähteen aivan Euroopan unionin viereen.

Haluan muistuttaa kolmesta Transnistriaa koskevasta asiasta. Ensinnäkään Transnistrian hallinto ei tavoittele itsenäisyyttä, vaan paremminkin liittoa Venäjän kanssa, joka sijaitsee 800 kilometrin päässä siitä. Kyseinen alue on kuulunut Moldovaan ja Ukrainaan, mutta ei koskaan Venäjään.

Toiseksi Transnistrian asukkaat eivät ole etnisesti yhtenäinen ryhmä. Useimmat heistä, 40 prosenttia väestöstä, ovat moldovalaisia, lähes 28 prosenttia on ukrainalaisia, ja kolmannella sijalla on venäläissyntyisten ryhmä.

Kolmanneksi Transnistrian asukkailla olisi Chisinaun hallituksen alaisuudessa varmasti nykyistä enemmän demokratiaa ja vapautta. Chisinau ei ole koskaan vainonnut Transnistrian ei-moldovalaista väestöä.

Venäjä ei ryhdy toimiin ilman meidän painostustamme. Meidän ei pidä arkailla painostuksen harjoittamista. Suhteidemme Venäjään pitäisi toimia molempiin suuntiin ja molempien eduksi. Saatamme tarvita Venäjän energiaa, mutta Venäjä tarvitsee myös meidän palveluksiamme, EU:n markkinoista puhumattakaan.

On aika muistuttaa Venäjää siitä, mitä olemme antaneet, ja pyytää siltä vastapalveluksia. Lopuksi haluan todeta, että 5+2-neuvotteluita on jatkettava hintaan mihin hyvänsä. Meillä on hyvä päätöslauselma, joten hyväksykäämme se.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, käsillä olevassa tekstissä mainittujen järkevien poliittisten näkökohtien joukosta puuttuu mielestäni eräs merkittävä seikka: kyseisillä alueilla asuvien ihmisten tilanne tosielämässä. Niiden, jotka tuomitsevat Venäjän passien myöntämisen näiden alueiden asukkaille, olisi syytä palauttaa mieleensä tilanne, jossa kyseiset ihmiset joutuivat toteamaan olevansa joko aiemmista neuvostotasavalloista muodostettujen uusien itsenäisten valtioiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä. Kyse on tasavalloista, joiden rajat Stalin määritti Kaukasuksella mielivaltaisesti, ja Transnistrian kohdalla niitä muutettiin Molotov–Ribbentrop-sopimuksen nojalla.

Liittovaltion eli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei säädetty siirtymäkaudesta, jonka aikana ihmiset olisivat voineet ratkaista muiden muassa sellaisia kysymyksiä kuin perheenyhdistäminen ja kansalaisuus. Kyseiset ihmiset tarvitsevat Venäjän passeja pääasiassa matkustaakseen Venäjälle, ei EU:hun, kuten on väitetty.

  Inese Vaidere (UEN) . – (LV) Hyvät kollegat, Venäjän pyrkimys vaikuttaa läntisen kehitysmallin omaksuneiden naapurimaidensa kohtaloon näkyy niin sen puuttumisessa Ukrainan sisäisiin asioihin kuin Moldovan ja Georgiankin tapauksissa. On Euroopan unionin etujen mukaista löytää Venäjän ja Georgian konfliktiin rauhanomainen ratkaisu. Siksi olisi ensinnäkin korvattava kansainvälisillä rauhanturvajoukoilla IVYn rauhanturvajoukot, jotka eivät kykene hoitamaan tehtäväänsä Etelä-Ossetiassa. Toiseksi Venäjän olisi pitäydyttävä järjestämästä sotaharjoituksia aivan Georgian alueen läheisyydessä. Kolmanneksi Georgian kansalaisten oikeuksien polkeminen, joka alkaa muistuttaa etnistä puhdistusta, sekä georgialaistuotteiden tuontikielto on lopetettava välittömästi. Neljänneksi olisi Transnistrian tapahtumien toistumisen estämiseksi tarkasteltava sitä, onko Venäjän passien myöntäminen Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa laillista Georgian alueellisen koskemattomuuden nimissä. Lopuksi totean, että molempien valtioiden on pitäydyttävä toimista ja lausunnoista, jotka saattaisivat heikentää suhteita entisestään.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mitä tämän keskustelun taustaan tulee, EU:lta tarvitaan erittäin vahvaa sitoumusta rauhanturvaajien lähettämiseksi, jotta kyseisten vaarallisten konfliktien leviäminen voitaisiin yrittää estää.

Sanon asian selvästi: Venäjän hallitus käyttää näitä näennäisesti irtautuneita alueita tai jähmettyneitä konflikteja järjestelmällisesti hyväkseen säilyttääkseen vaikutusvaltansa neuvostovallan jälkeisessä lähiympäristössään. Jos Venäjän joukkoja ei edelleen olisi alueella, nämä käsiteltävänämme nyt olevat konfliktit olisivat luultavasti jo hävinneet, kuten kollegani, jäsen Mikko juuri totesi. Osana ongelmaa näyttää olevan pelko "ruusuvallankumousten" leviämisen mahdollisuudesta ja kauan odotetusta aidosta muutoksesta kohti demokratiaa itse Venäjällä. Meidän on siksi reagoitava Venäjän hallituksen toimiin, jotka ovat vastoin kaikkia kansainvälisiä käyttäytymissääntöjä, kuten liikenneyhteyksien katkaiseminen, taloussaarrot ja muukalaisvihan lietsominen Venäjällä. EU:n, joka koostuu 25 jäsenvaltiosta, ja varsinkin valtion, joka tällä hetkellä hoitaa Euroopan neuvoston puheenjohtajuutta, olisi julistettava, että tällaisia tekoja ei missään tapauksessa voida hyväksyä.

Vetoamme Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Venäjään, jotta se viimeinkin hyväksyisi kylmän sodan jälkeisen uuden tositilanteen ja lakkaisi ajattelemasta ja toimimasta siten kuin yksinoikeutettuja vaikutuspiirejä olisi edelleen olemassa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, aion puhua Moldovasta. Moldovan ongelmat johtuvat historiallisista tekijöistä, sen geopoliittisesta asemasta ja nykytilanteesta, jonka taustalla ovat sekä sisäinen valtatasapaino että ulkoiset vaikutteet. Olisi ehdottomasti ymmärrettävä, että Moldova ei itse pysty ratkaisemaan turvallisuuteensa sen laajimmassa mielessä eikä myöskään kehitykseensä liittyviä ongelmia. Tarvitaan yhteisiä toimia, joihin osallistuvat Moldovan naapurimaat kuten Ukraina ja Romania ja joihin lisäksi saadaan merkittävää apua Euroopan unionilta ja Yhdysvalloilta. Venäjän myötämielinen suhtautuminen on tietysti myös olennaisen tärkeätä. Maataloustuotteiden määrääminen tuontikieltoon ja energiahuolto-ongelmat liittyvät selkeästi siihen, että Moldova suhtautuu myönteisesti Euroopan unioniin liittymiseen. Emme siksi voi hylätä Moldovaa. Sillä on moraalinen oikeus saada meiltä tukea, ja meillä on varmasti edellytykset antaa sitä Moldovalle.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, kannatan täysin Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän laatimaa päätöslauselmaesitystä, joka koskee Moldovaan kuuluvaa Transnistriaa. Haluan tuoda julki, että ihailen Georgian kansaa, joka haluaa itsenäisesti päättää omasta ulkopolitiikastaan. Sen pitäisi ja pitää tässä asiassa luottaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden solidaarisuuteen. Georgian viranomaiset pyytävät perustellusti, että suuri Venäjän kansakunta kunnioittaisi pienen maan oikeuksia. Olisi kuitenkin hyvä – ja olen tästä hiukan eri mieltä edeltävien puhujien kanssa – jos Georgian viranomaiset kiinnittäisivät huomiota myös oman maansa vähemmistöjen oikeuksien noudattamiseen. Viittaan tässä esimerkiksi uskonnollisiin vähemmistöihin.

Haluan aluksi mainita Tbilisissä katolisiin hiljattain kohdistetut hyökkäykset. Muulla tavoin ei voi kuvata tilannetta, jossa 60 ihmistä hyökkää assyrialaista eli kaldealaiskatolista seurakuntaa varten rakennetun upouuden kirkon kimppuun. Hyökkäyksen takana olivat ortodoksikirkon jäsenet, joista useimmat samastuvat venäläiseen kulttuuriin. Eräällä toisella Tbilisin alueella ortodoksikirkon jäsenet painostavat viranomaisia, jotta nämä estäisivät katolisen kirkon ottamisen käyttöön.

Georgiassa on viime vuosina valitettavasti esiintynyt runsaasti uskonnollista suvaitsemattomuutta. Siitä ovat katolisten lisäksi joutuneet kärsimään baptistit, helluntailaiset ja Jehovan todistajat. Luotan siihen, että Georgian viranomaiset ryhtyvät tositoimiin vastustaakseen tällaisia väkivallantekoja, jotka vahingoittavat Georgian mainetta kansainvälisellä näyttämöllä. Olen varma, että useimmat tämän parlamentin poliittisista ryhmistä ovat samaa mieltä.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin kiitoksia tästä moni-ilmeisestä keskustelusta. Olemme tänään puhuneet tässä salissa jo aamusta lähtien Euroopan unionin ja Venäjän välisistä suhteista, mutta näiden suhteiden laaja-alaisuutta kuvaa se, että nyt myös tässä asiakohdassa nimenomaan EU–Venäjä-suhteet nousivat keskeisesti parlamentin jäsenten puheenvuoroissa esille.

Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa on se arvokas piirre, että tätä nykyä kaikista asioista, myös vaikeista asioista ja myös Venäjän tekemistä sitoumuksista, pystytään näissä pöydissä keskustelemaan. Seuraava hyvä mahdollisuus näille keskusteluille tarjoutuu marraskuussa, kun pidetään ulkoministeritason Permanent Partnership Council Meeting ja marraskuun lopulla Euroopan unionin ja Venäjän välinen huippukokous. Näistä kysymyksistä keskustellaan varmasti myös EU:n ja Ukrainan välisessä huippukokouksessa, joka pidetään ylihuomenna Helsingissä.

Kuten avauspuheenvuorossani totesin, unionin toimenpiteet Moldovan ja Transnistrian kysymyksen osalta pyrkivät nimenomaan siihen, että pystytään tukemaan ja vankistamaan Moldovan yhtenäisyyttä. Tässä työssä Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen väline. Osana tätä yhteistyötä odotamme neuvostossa muun muassa viisumijoustokysymyksissä komission esitystä vielä tämän vuoden puolella viisumijoustoneuvottelujen aloittamiseksi.

Georgian ja Venäjän välisistä suhteista keskusteltiin eilen viimeksi COPS-komiteassa juuri erityisedustajan ehdotusten perusteella, jotta löydettäisiin uusia keinoja siihen, miten voidaan parhaiten tukea tämän vaikean tilanteen rauhanomaista ratkaisua. Meillä on onneksi myönteisiä merkkejä Georgian ja Venäjän välisen dialogin käynnistymisestä, sillä maiden väliset ulkoministerit aikovat tavata marraskuun alussa Moskovassa. Se on hyvin myönteinen alku, jotta keskusteluyhteys pelaisi jälleen.

Georgian ja Venäjän välistä kriisiä – aivan kuin monia muita kriisejä ympäri maailmaa – koskee se perusperiaate, että Euroopan unioni pyrkii ja pystyy monin eri tavoin edistämään kriisien rauhanomaista ratkaisua, mutta jolleivät osapuolet itse ole sitoutuneita rauhanomaiseen ratkaisuun, siihen ei pystytä ulkopuolelta pakottamaan.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, keskustelu molemmista aiheista on ollut erittäin mielenkiintoinen. Kiitän parlamentin jäseniä heidän huomautuksistaan, jotka tietenkin otamme huomioon parhaamme mukaan.

Mielestäni Euroopan parlamentti voisi tehostaa toimiaan neuvottelukumppaneittensa kanssa EU:n ja Moldovan parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa viimeistelläkseen ja täydentääkseen Moldovaa koskevaa tämänhetkistä toimintaamme. Meidän on edelleen rohkaistava Moldovaa kiirehtimään keskeisiä uudistuksia, jotka koskevat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia, sekä parantamaan liiketoimintailmapiiriä. Meidän on autettava Moldovaa, jotta siitä tulisi väestön silmissä houkuttelevampi, jopa Transnistriassa.

Olemme juuri valmistelleet Moldovaa varten 45 miljoonan euron makrotaloudellisen tukipaketin, sillä on erittäin tärkeätä antaa maalle erityisapua. Haluaisin mainita, että vuodesta 1991 lähtien avustusohjelman kokonaismäärä on ollut lähes 230 miljoonaa euroa. Vuotuinen avustusbudjettimme on kasvanut viime vuosina ja jatkaa kasvuaan, kun Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline ENPI otetaan käyttöön.

Moldovaa koskevien viisumimenettelyjen helpottamisessa valmistelemme parhaillaan ehdotuksia neuvotteluohjeista ja takaisinottosopimuksista. Olemme rohkaisseet jäsenvaltioita perustamaan Chisinauhun yhteisen viisuminhakukeskuksen. Kun se on toiminnassa, sen pitäisi helpottaa huomattavasti Moldovan kansalaisten viisumimenettelyjä, sillä heidän ei enää tarvitse matkustaa naapurimaihin hakemaan viisumia.

Haluaisin myös huomauttaa, että jos keskuksen toiminnasta on mahdollista päästä sopimukseen kuluvan vuoden lopulla, viisumin hinta pysyisi 35 eurona eikä nousisi 60 euroon, mikä olisi erittäin tärkeätä hyvin köyhien moldovalaisten kannalta.

Keskustelimme ulkoministeri Lavrovin kanssa pitkään Georgiasta. Tärkeintä on, että ensi vaiheessa molemmat osapuolet hillitsevät puheitaan julkisuudessa ja yrittävät sitten saattaa diplomaattisen vuoropuhelun jälleen entiselleen. Olemme sanoneet presidentti Saakašvilille, että Georgian johdon on vältettävä toimia, jotka voisivat lisätä jännitettä. Toivomme, että tilanne palautuisi normaaliksi erityisedustajiemme avulla ja tietysti meidän kaikkien avustuksella.

Puhetta johti
varapuhemies OUZKÝ

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.30.