Az ülések szó szerinti jegyzőkönyve

2006. október 25., Szerda - Strasbourg

12. Mérgező hulladék kivitele Afrikában - A környezet büntetőjogi védelme (vita)

  Předseda. Dalším bodem je společná rozprava o

prohlášení Rady a Komise o vývozu toxických odpadů do Afriky,

otázce k ústnímu zodpovězení Radě o boji proti zločinu, trestné činnosti a sankcích v oblasti ochrany životního prostředí, kterou položil Karl-Heinz Florenz za Výbor pro životní prostředí, veřejné zdraví a bezpečnost potravin (O-0067/2006 - B6-0438/2006) a

otázce k ústnímu zodpovězení Komisi o boji proti zločinu, trestné činnosti a sankcích v oblasti ochrany životního prostřední, kterou položil Karl-Heinz Florenz za Výbor pro životní prostředí, veřejné zdraví a bezpečnost potravin (O-0068/2006 - B6-0439/2006).

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto on erittäin huolestunut Norsunluurannikolla jokin aika sitten ilmitulleesta Probo Koala -alukseen liittyvästä ympäristökatastrofista. Suomi neuvoston puheenjohtajana pitää erittäin tärkeänä, että tämä valitettava tapaus selvitetään perinpohjaisesti. Se toi jälleen kerran maailman tietoisuuteen kehitysmaihin suuntautuvista jätteiden siirroista aiheutuvat vakavat uhat. Kyseessä on ongelma, johon vastattava päättäväisin toimin. Euroopan unioni on ilmoittanut, että se on valmis yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa avustamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemisessa siellä, missä tapauksen vaikutukset ovat olleet erityisen vakavia.

Länsi-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat ovat myös muistuttaneet meitä siitä, miten tärkeää on panna tehokkaasti täytäntöön vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevat sopimukset. Näitä ovat erityisesti Baselin yleissopimus ja siihen vuonna 1995 tehty muutos, aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva niin sanottu Marpol-yleissopimus sekä alueelliset merensuojelusopimukset. Baselin sopimuksen muutoksella kiellettiin vaarallisten jätteiden vienti EU- ja OECD-maista sekä Liechtensteinista muihin valtioihin. Yhtä tärkeää luonnollisesti on valvoa, että sopimuksia myös noudatetaan.

Nairobissa pidetään marraskuun lopussa vaarallisten jätteiden maan rajat ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen 8. osapuolten konferenssi. Euroopan unionin kantoja tähän konferenssiin valmistellaan parhaillaan neuvostossa kaikkien esityslistalla olevien asioiden osalta. Näitä asioita ovat laittomat jätesiirrot, laivojen purkaminen, sopimuksen rahoitus, jäte- ja kemikaaliklusterin välinen synergia sekä yleissopimuksen täytäntöönpanon strategisen suunnitelman seuranta.

Osana tätä valmistelutyötä ympäristöneuvosto kävi 23. lokakuuta eli toissapäivänä perusteellisen keskustelun, jonka päätteeksi puheenjohtaja antoi päätelmät EU:n valmistautumisesta Baselin osapuolikokoukseen. Päätelmissä pidetään tärkeänä puuttua päättäväisin ja tehokkain toimin vaarallisten jätteiden laittomiin, rajat ylittäviin siirtoihin.

On tärkeää, että nykyisten ratifioijamaiden lisäksi mahdollisimman moni muu maa ratifioi vaarallisten jätteiden vientikieltoa koskevan muutoksen, jotta se voisi tulla voimaan maailmanlaajuisesti mahdollisimman pian. Kuten tiedätte, kielto on jo voimassa kaikkien EU-jäsenvaltioiden osalta, koska se on pantu täytäntöön kokonaisuudessaan jätteiden siirtoa koskevalla asetuksella. Lähes kaikki EU-maat ovat myös ratifioineet muutoksen.

Uudistettu EU:n jätteiden siirtoa koskeva asetus, joka tulee voimaan ensi heinäkuussa, sisältää myös säännöksiä, joiden avulla voidaan parantaa asetuksen täytäntöönpanoon liittyvää yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa on myös annettu direktiivi, jonka noudattamisesta tässä Probo Koala -tapauksessa voi myös osaltaan olla kysymys.

Toissa päivänä käymässään keskustelussa ympäristöministerit korostivat myös sitä, että voimassa olevan lainsäädännön tehokas täytäntöönpano on EU:n ensisijainen tavoite. Keskeisenä edellytyksenä laittomien jätesiirtojen ehkäisemiselle on ympäristöä ja merenkulkualaa koskevien säädösten yhdenmukaisuuden lisääminen, erityisesti kansainvälisellä tasolla, sekä viranomaisten yhteistyön parantaminen. Tärkeintä on, että kaikentyyppiset jätteet käsitellään ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla riippumatta siitä, missä se tapahtuu. Tämän tulee olla ensisijainen tavoite myös silloin, kun aluksia romutetaan.

Puheenjohtajan päätelmissä korostetaan myös sitä, että kehitysmaat tarvitsevat ulkopuolista apua pyrkiessään panemaan täytäntöön Baselin yleissopimuksen ja huolehtimaan jätteistä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. Kehitysmaiden tulisi myös ottaa jätehuolto osaksi niiden köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen strategioita.

Puheenjohtajavaltio tapasi ympäristöneuvoston yhteydessä myös Norsunluurannikon valtuuskunnan, jolta saatiin ajankohtaista tietoa tapauksesta. Ympäristökatastrofin mittasuhteet ovat valtavat: useiden ihmishenkien menetyksen lisäksi akuutit terveysvaikutukset ovat laajat. Katastrofilla on myös merkittäviä ekologisia, elinkeinoihin, ihmisten asuinolosuhteisiin ja yhdyskunnan toimintaan kohdistuvia vaikutuksia. Tällä hetkellä keskeistä on saastuneiden alueiden ja viemäriverkostojen puhdistaminen sekä kansalaisille ja elinkeinotoiminnalle aiheutuneiden vahinkojen lievittäminen. Norsunluurannikolla on vireillä sekä kansainvälinen että kansallinen selvitys tapahtuneesta, mukaan lukien rikostutkinta.

Myös eräissä jäsenvaltioissa – kuten Alankomaissa ja Virossa – on käynnistetty rikostutkinta, jonka tarkoituksena on selvittää perusteellisesti Probo Koalan tapaukseen liittyvät olosuhteet.

Siirryn nyt käsittelemään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajan Karl-Heinz Florenzin esittämää suullista kysymystä:

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat pitäneet tärkeänä, että EU:n puitteissa kehitetään säännöksiä ja yhteistyötä ympäristörikosten ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja rikosvastuun toteuttamiseksi. Ympäristörikokset ovat tyypillisesti luonteeltaan kansainvälisiä, koska laittomien päästöjen vaikutukset ulottuvat laajalle valtioiden rajojen yli.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen kysymyksessään toteaa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin kumosi 13. syyskuuta 2005 ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin tammikuun 27. päivä 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen.

Komissio toimitti 25. marraskuuta 2005 tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion seurauksista.

Tuomioistuimen antamasta tuomiosta ja komission tiedonannosta keskusteltiin tammikuussa 2006 Wienissä pidetyssä epävirallisessa oikeus- ja sisäasioiden ministerikokouksessa ja niitä tarkasteltiin neuvostossa Brysselissä 21. helmikuuta viime keväänä.

Mainituissa keskusteluissa komissio ilmoitti haluavansa vielä pohtia, miten olisi meneteltävä neuvoston aiemmin tekemien puitepäätösten suhteen, joita saattaa olla tarpeen tarkastella uudelleen, kyseinen tuomioistuimen päätös huomioon ottaen. Tämä pohdinta koskee myös mainittua tuomioistuimen kumoamaa puitepäätöstä.

Näin ollen neuvosto odottaa komission reaktiota: tämä voi toimittaa muutetun version vuonna 2001 antamastaan ja vuonna 2002 muuttamastaan direktiiviehdotuksesta tai esittää täysin uuden ehdotuksen.

  Σταύρος Δήμας, Μέλος της Επιτροπής. Κύριε Πρόεδρε, το πρόσφατο περιστατικό εναπόθεσης τοξικών αποβλήτων στην Ακτή του Ελεφαντοστού έχει δραματικές συνέπειες. Τουλάχιστον 10 άνθρωποι είναι νεκροί, ενώ χιλιάδες δηλητηριάστηκαν και νοσηλεύτηκαν στα νοσοκομεία.

Παρ’ ότι τα πραγματικά περιστατικά που συνετέλεσαν σε αυτό το αποκρουστικό περιβαλλοντικό έγκλημα, δεν έχουν ακόμη αποσαφηνιστεί έχει γίνει πλέον πολύ πιο επιτακτική η ανάγκη για την αυστηρή εφαρμογή της απαγόρευσης των εξαγωγών επικινδύνων αποβλήτων στην Αφρική.

Η Επιτροπή σε συνεργασία με τα κράτη μέλη, τα Ηνωμένα Έθνη και τις αρχές της Ακτής του Ελεφαντοστού επιζητεί με διάφορους τρόπους την αποκατάσταση των ζημιών που προκλήθηκαν, όπως επίσης τη διεξαγωγή κατάλληλων ενεργειών αντιμετώπισης των παράνομων δραστηριοτήτων που τυχόν έλαβαν χώρα.

Όταν συνέβη το περιστατικό, εκπρόσωποι της Επιτροπής -και ειδικά συνεργεία των κρατών μελών- μετέβησαν επί τόπου για να βοηθήσουν τους πληγέντες και να συμβάλουν στην προστασία του φυσικού περιβάλλοντος. Η Επιτροπή παρακολουθεί από κοντά τις εξελίξεις στην Ακτή του Ελεφαντοστού και παραμένει σε συνεχή επαφή με τις αρχές της χώρας. Τη Δευτέρα συνάντησα και εγώ, μαζί με την Προεδρία, την αντιπροσωπεία από την Ακτή του Ελεφαντοστού, στην οποία μετείχαν τρεις Υπουργοί.

Τα όργανα και τα κράτη μέλη της Ευρωπαϊκής Ένωσης οφείλουν να εξετάσουν κάθε δυνατό μέσο στήριξης των θυμάτων στην Ακτή του Ελεφαντοστού και να συμβάλουν όσο το δυνατόν καλύτερα στην εξάλειψη της ρύπανσης.

Ποινικές έρευνες διεξάγονται αυτή τη στιγμή σε διάφορα κράτη μέλη, με τα οποία βρισκόμαστε σε επαφή. Εγώ ο ίδιος μετά την επιστροφή του .Probokoala στην Ευρωπαϊκή Ένωση, μετέβην στις 28 Σεπτεμβρίου στο λιμάνι Paldiski της Εσθονίας για να στηρίξω τις έρευνες αυτές και να αποκομίσω τις πιο πρόσφατες πληροφορίες.

Αν κοιτάξουμε πέρα από το περιστατικό της Ακτής του Ελεφαντοστού, θα διαπιστώσουμε ότι υπάρχει σοβαρό κενό ως προς την τήρηση από τα κράτη μέλη του κανονισμού της Ευρωπαϊκής Ένωσης για τις μεταφορές αποβλήτων. Ο κανονισμός αυτός περιέχει σαφείς κανόνες, οι οποίοι απαγορεύουν τις εξαγωγές επικίνδυνων αποβλήτων σε αναπτυσσόμενες χώρες. Οι κανόνες αυτοί πρόκειται να γίνουν αυστηρότεροι και, από τον Ιούλιο του επόμενου έτους, θα επιβάλλουν στα κράτη μέλη την υποχρέωση να διεξάγουν επιτόπιους ελέγχους και επιθεωρήσεις και να συνεργάζονται σε περιπτώσεις παράνομης μεταφοράς αποβλήτων. Ωστόσο, το να υπάρχουν απλώς κανόνες δεν σημαίνει τίποτα αν δεν εφαρμόζονται σωστά και στην πράξη. Τα κενά της νομοθεσίας πρέπει να καλυφθούν με αυστηρά συμπληρωματικά μέτρα ως προς την ορθή εφαρμογή της. Το περιβαλλοντικό έγκλημα, είναι ένα από τα πιο σοβαρά προβλήματα που καλείται να αντιμετωπίσει η Κοινότητα. Η περιβαλλοντική ζημία που μπορεί να προκαλέσει είναι τεράστια. Συχνά μάλιστα είναι μέρος του διεθνούς οργανωμένου εγκλήματος, κάτι που καθιστά την πάταξή του δύσκολή αλλά και επιτακτική. Η πρόβλεψη αποτελεσματικών κυρώσεων, συμπεριλαμβανομένων και ποινικών, είναι απαραίτητη για την ορθή εφαρμογή της κοινοτικής περιβαλλοντικής νομοθεσίας. Γι’ αυτόν ακριβώς το λόγο χρειάζεται επειγόντως δράση σε κοινοτικό επίπεδο.

Το 2001 η Επιτροπή είχε υποβάλει πρόταση οδηγίας για την προστασία του περιβάλλοντος μέσω του ποινικού δικαίου. Η πρόταση απέβλεπε, αφενός στη θέσπιση, σε ολόκληρη την Κοινότητα, ενός ελάχιστου αριθμού αξιόποινων πράξεων σε σχέση με το περιβάλλον, και αφετέρου, στην τιμωρία των παραβάσεων αυτών με αποτελεσματικές ποινικές κυρώσεις σε όλα τα κράτη μέλη. Είναι λυπηρό το γεγονός, ότι τότε το Συμβούλιο δεν υιοθέτησε την πρόταση της Επιτροπής. Η πρόταση βασιζόταν στο άρθρο 175 της Συνθήκης και επρόκειτο να εγκριθεί με τη διαδικασία της συναπόφασης. Το Συμβούλιο δεν συμφώνησε με τη νομική βάση και αποφάσισε να εκδώσει απόφαση-πλαίσιο με βάση τον τρίτο πυλώνα, αντί της οδηγίας που είχαμε προτείνει. Κατά την άποψη της Ευρωπαϊκής Επιτροπής, η επιλογή αυτή του μέσου δεν ήταν νομικώς ορθή και θα καθιστούσε αδύνατο τον έλεγχο της μεταφοράς, στο εθνικό δίκαιο, της απόφασης-πλαίσιο και της εφαρμογής της από τα κράτη μέλη.

Σε εμφανή αντίθεση με το Συμβούλιο, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο υποστήριξε πλήρως την πρόταση της Επιτροπής και στήριξε επίσης την Επιτροπή στην υπόθεση, όταν παραπέμφθηκε στο Δικαστήριο των Ευρωπαϊκών Κοινοτήτων. Θέλω να τονίσω την ιδιαίτερη σημασία αυτής της καλής συνεργασίας μεταξύ των θεσμικών οργάνων μας και ελπίζω ότι θα συνεχίσουμε έτσι στην περαιτέρω εξέλιξη της υποθέσεως. Με την απόφαση του Ευρωπαϊκού Δικαστηρίου, έχει πλέον διευκρινισθεί ότι τα μέτρα ποινικού χαρακτήρα, που είναι αναγκαία για να εξασφαλισθεί η αποτελεσματική εφαρμογή της περιβαλλοντικής πολιτικής, μπορούν να θεσπίζονται στο πλαίσιο του πρώτου πυλώνα. Η απόφαση-πλαίσιο του Συμβουλίου παραβίαζε τις εξουσίες της Κοινότητας με βάση τη Συνθήκη και έπρεπε να ακυρωθεί. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή είναι ιδιαίτερα ικανοποιημένη με την απόφαση του Δικαστηρίου. Δεν πρόκειται για απόφαση που ρυθμίζει ένα απλό τεχνικό σημείο, έχει καθοριστική σημασία για την αποσαφήνιση των κανόνων της Συνθήκης, όσον αφορά την οριοθέτηση μεταξύ του πρώτου και του τρίτου πυλώνα. Έχει μεγάλο θεσμικό αντίκτυπο, επειδή διευκρινίζει ότι τα επίμαχα μέτρα πρέπει να ληφθούν με τη διαδικασία της συναπόφασης, πράγμα που σημαίνει πλήρη συμμετοχή του Κοινοβουλίου.

Επίσης, στο πλαίσιο του πρώτου πυλώνα, τα εθνικά μέτρα εφαρμογής υπόκεινται στον έλεγχο του Δικαστηρίου των Ευρωπαϊκών Κοινοτήτων, κάτι που δεν ισχύει για τα μέτρα του τρίτου πυλώνα. Μια οδηγία για την προστασία του περιβάλλοντος μέσω του ποινικού δικαίου -στο πλαίσιο του πρώτου πυλώνα- θα αποφέρει καλύτερη προστασία του περιβάλλοντος, ενώ παράλληλα αποτελεί πιο δημοκρατική μέθοδο στη νομοθετική διαδικασία. Δυστυχώς, στο ενδιάμεσο, χάθηκε πολύτιμος χρόνος. Τα περιβαλλοντικά εγκλήματα συνεχίζονται να διαπράττονται και εμείς πρέπει να θεσπίσουμε τα απαιτούμενα νομικά μέτρα για να τα αντιμετωπίσουμε.

Αναλύσαμε, και συζητήσαμε στην Επιτροπή, τις διάφορες επιλογές με τις οποίες θα δώσουμε συνέχεια στην απόφαση του Δικαστηρίου. Εξετάσαμε ειδικότερα δύο επιλογές: να μείνει η πρόταση της Επιτροπής του 2001 ως έχει και να καλέσουμε τους άλλους θεσμούς να συνεχίσουν τη διαδικασία συναπόφασης ή να υποβληθεί νέα πρόταση της Επιτροπής. Προτιμήσαμε τη δεύτερη επιλογή, ώστε να ληφθεί υπόψη η απόφαση του Δικαστηρίου. Η αρχική πρόταση χρονολογείται από το 2001, έκτοτε μεσολάβησαν πολλές αλλαγές στην περιβαλλοντική νομοθεσία και επομένως η πρόταση πρέπει να προσαρμοσθεί αναλόγως.

Τέλος, σημειώθηκαν νέες εξελίξεις στο πεδίο της ευρωπαϊκής συνεργασίας σε θέματα ποινικού δικαίου, που επίσης πρέπει να ληφθούν υπόψη στην πρόταση. Πρέπει να βεβαιωθούμε ότι η πρόταση βρίσκεται σε συνοχή με άλλα νομοθετήματα ποινικής φύσης, τα οποία έχουν θεσπισθεί σε ευρωπαϊκό επίπεδο.

Σήμερα, είμαστε στο στάδιο προετοιμασίας της νέας πρότασης οδηγίας για την προστασία του περιβάλλοντος μέσω του ποινικού δικαίου. Το πρώτο βήμα ήταν, όπως είπα, να αναλυθούν λεπτομερώς η απόφαση του Δικαστηρίου και οι συνέπειές της και να πραγματοποιηθεί διεξοδική σύγκριση των διαφόρων νομοθετημάτων που ήδη ισχύουν. Στη συνέχεια εκπονήσαμε μελέτη αξιολόγησης των επιπτώσεων, στην οποία συγκρίνονται τα υπέρ και τα κατά των διάφορων επιλογών. Μετά από αυτό, η πρόταση θα οριστικοποιηθεί και ελπίζω να εγκριθεί πριν από τα τέλη του 2006.

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE), Verfasser. – Herr Präsident, Frau Ratspräsidentin, Herr Kommissar! Der Giftmüllskandal in Côte d’Ivoire ist eine wirklich verabscheuungswürdige Tat. Wir können nun natürlich einfach die Opfer und die schweren Verletzungen der Menschen beklagen. Aber wenn wir nicht im gleichen Atemzug nach den Ursachen fragen, dann ist das alles Heuchelei. Dafür bin ich nicht zu haben. Deshalb möchte ich ausdrücklich bestätigen: Es ist eine humanitäre sowie umweltpolitische Katastrophe und ein Skandal. Ich bin immer wieder erstaunt darüber, dass wir hier im Hause, wenn es um Dritte geht – etwa bei der Produktion von Fleisch – das Prinzip „name and shame“ eingeführt haben. Wenn sich also jemand danebenbenimmt, dann soll sein Name bekannt gemacht werden und in den Zeitungen stehen. Ausnahmsweise geschieht das aber bei den Mitgliedstaaten dieser Union nicht. Das ist doch sehr merkwürdig!

Frau Ratspräsidentin, Sie haben die Chronologie natürlich richtig dargestellt. Aber Kommissar Dimas hat Ihnen die tatsächlichen Umstände erklärt, warum die Gesetzgebung Europas nicht funktioniert, nämlich weil der Rat kleinmütig ist. Damit meine ich ganz sicher nicht Sie und auch nicht Ihr Land, aber in solch grenzüberschreitenden Fragen, die Sie ja richtig erkannt haben, muss man auch den Mut aufbringen, in Zukunft grenzüberschreitende Bestrafungs- und Verfolgungsaktionen durchzuführen. Wenn die Kommission das schon vorschlägt, der Rat in seiner Güte aber dann die Rechtsgrundlage anzweifelt und Ihnen die Kommission und das Parlament gemeinsam unterliegen, weil Sie mit Ihrer Sperrminorität das Gesetz nicht zum Tragen kommen lassen, dann ist das für einen Volksvertreter, also denjenigen, der die Regierung kontrollieren soll, wirklich äußerst ärgerlich. Das darf so nicht geschehen. Der Kleinmut des Rates in dieser Frage muss aufhören!

Ich bitte Sie wirklich herzlich, sagen Sie Ihren Kollegen, der Ausschussvorsitzende sei sehr zornig, denn Klagen im Nachhinein bringen gar nichts, wenn wir nicht vorher unsere Schularbeiten machen. Wir haben sie gemacht, aber Sie haben sie uns quasi durchgestrichen. Das ist nicht in Ordnung. Der Rat sollte sich meiner Meinung nach in Zukunft besser noch einmal der Frage der Umsetzung von europäischen Regeln widmen.

Ich bin nun schon sehr lange in diesem Haus, und wir haben schon sehr vieles besprochen und beschlossen. Aber wenn es darum geht, diese Dinge dann umzusetzen, sind wir alle wieder kleinmütig. Ich wohne an der Grenze zu einem liebenswerten Nachbarland, den Niederlanden. Es hat unglaublich lange gedauert, bis wir uns untereinander verständigt hatten, wie wir Kriminelle fangen können. Da sind wir nun glücklicherweise weiter, aber bei der Verfolgung von Müllkriminalität leben wir noch zu Zeiten der Arche Noah. Das, Frau Ratspräsidentin, dürfen Sie nicht akzeptieren. Sie sollten die letzten Monate Ihrer Ratspräsidentschaft ganz intensiv nutzen, um den Kommissar in dieser Frage zu unterstützen und zu motivieren.

Wir haben viele Umsetzungsdefizite. Ich würde gerne wissen, ob denn geprüft wird, ob auch wirklich eine Einwilligung des Staates, in den der Giftmüll verbracht wird, vorliegt. Denn sonst darf man diese toxischen Stoffe gar nicht einführen. Es gibt so viele Regelungen in diesem Bereich, die wir nur mit Verstand und mit Mut umzusetzen brauchen.

Es ist übrigens nicht nur ein Gesundheits- und ein Umweltskandal, es ist auch ein Wettbewerbsskandal. Wenn wir diese Lücke bei uns, aber auch in der Baseler Konvention, nicht schließen, dann ermutigen wir Leute, die es mit den Gesetzen nicht so genau nehmen, Umweltverschmutzung zu exportieren. Das ist auch eine Heuchelei, denn einerseits sprechen wir von hohen Standards in Europa, öffnen aber andererseits jede Menge Löcher, um solche Exporte zu ermöglichen. Der Arme, der dann geprügelt wird, ist Kommissar Dimas und mit ihm die Kommission. In diesem Fall, Frau Ratspräsidentin, ist die Kommission jedoch vollkommen unschuldig.

Unsere beiden Institutionen waren auf dem richtigen Weg. Wir möchten Sie herzlich bitten, den guten Vorschlägen des Parlaments und der Kommission in dieser Frage zu folgen.

  John Bowis, on behalf of the PPE-DE Group. – Mr President, the Ivory Coast is an unstable country that has been made more unstable by environmental crime which has flowed from our continent down to Africa; with a Dutch ship and Dutch port authorities, a Greek-owned ship flying the Panamanian flag, then Ivorian companies and trucks dumping petrochemicals, killing – according to the United Nations – 12 people, and resulting in 104 000 people – again according to the United Nations – having medical care needs. That ship unloaded 500 tonnes of chemical waste into trucks which dumped it in 15 separate sites around Abidjan, a city of 5 million people.

The United Nations Environment Programme has said that this is clearly a crime, although they say they do not yet know who was responsible, or the actual nature of that crime. What we do know is that the Basel Convention should have stopped this crime and has failed to do so, and we need to know why. The Ivory Coast is a long way away; most countries in Africa do not have strong laws to protect human and environmental health from the effects of hazardous waste, but that is no reason for us here in Strasbourg to walk away from this case and its lessons. We want safe disposal, not toxic parcel-passing. We want – and I say this directly to you, Commissioner – those countries that have not yet ratified that convention, to ratify it; they include Greece, Ireland, Italy, Malta and Slovenia. I hope you will pursue them and I hope the Council will pursue them, too.

Crime and responsibility and judgment are matters for the courts, but investigation and the plugging of legal loopholes are our responsibility; so is helping ACP countries to meet high standards in hazardous waste disposal; so is helping the victims of these appalling events – we think particularly of the children in the Ivory Coast who have been made to suffer because of them; so is ensuring that the Commission and the Dutch authorities and the EEA and the Government of the Ivory Coast all do their best to identify and pursue the perpetrators of this crime.

If the law is defective, then it must be amended. If the law is adequate, then it must be enforced. We know, though, that the law is flouted in too many cases. We know that it is too easy to avoid the cost of responsible safe disposal by dumping, by going outside OECD countries and by using national and international cowboys, and that is what we must ensure is brought to an end.

  Margrietus van den Berg, namens de PSE-Fractie. – Voorzitter, de Socialistische Fractie steunt van harte de vorige twee sprekers. Hoe is het mogelijk dat een groot vervuiler als Proba Koala niet is gestopt? Alle rode lampen hadden moeten gaan branden bij dit incident, maar de Nederlandse regering als eindverantwoordelijke wast haar handen in juridische onschuld. Ze weigert fouten openlijk te erkennen, het ontbreekt aan bereidheid een fonds op te richten voor slachtoffers in Ivoorkust, afschuiving vindt plaats van verantwoordelijkheid gecombineerd met de weigering morele en financiële verantwoordelijkheid te nemen. Dat kenmerkt het droevige gedrag van de Nederlandse regering. Daarom vraag ik de Commissie of zij bereid is om Nederland onder druk te zetten juridische steun te verlenen aan Ivoorkust en er ook voor te zorgen dat in overleg met de VN er een noodfonds wordt ingesteld voor de slachtoffers van deze ramp.

Mijn Afrikaanse parlementaire collega's hebben het gevoel dat Nederland en Europa hen ondanks de basisconventie niet hebben weten te behoeden voor dit misdadig gedrag. Blijkbaar mag Afrika gebruikt worden als dumpplaats. Dat schept een gevoel van minderwaardigheid dat een geloofwaardig partnerschap tussen Afrika en Europa ondergraaft. De schade aan onze relaties is enorm. Voorzitter, welke stappen gaan het Fins voorzitterschap en de Commissie zetten richting Ivoorkust en Afrikaanse Unie?

Is de Commissie bereid om voorstellen te doen voor maatregelen om deze dumping zo mogelijk te doen verdwijnen en waar wetten gelden ze toe te laten passen? Is de Commissie bereid jaarlijks een zwarte lijst op te stellen van landen en transnationale bedrijven die betrokken zijn bij de illegale dumping van chemisch afval in ontwikkelingslanden? Zijn Commissie en Raad bereid om wetsvoorstellen te doen om de loopholes in de basisconventie te dichten, onder andere met de verplichting voor schepen die de EU verlaten, om het spoelwater over te dragen aan de verantwoordelijke autoriteiten in de laatste EU-haven die ze aandoen?

Is de Commissie tot slot bereid om de noodzakelijke stappen te nemen om ontwikkelingslanden te assisteren bij het identificeren van gevaarlijke substanties en spoelwater dat op zee is geproduceerd, een veilige verwerking te garanderen? Voorzitter, ik reken op steun van u als Commissie en ik hoop dat de Raad Nederland intern nog een keer goed aanspreekt op zijn verantwoordelijkheid; de Raad is hier terecht door de voorzitter van de milieucommissie aangesproken op zijn verantwoordelijkheid. Mooie woorden genoeg, we willen nu praktijk, daden en toepassing van wetten.

  Danutė Budreikaitė, ALDE frakcijos vardu. – Šiemet Europos Sąjunga peržiūrėjo 2001 metais priimtą Europos Sąjungos tvaraus vystymosi strategiją, papildytą išorės aspektu 2002 metais Barselonoje. Vystymąsi remiančio Europos Sąjungos bendradarbiavimo politikoje numatyta kova su skurdu ir laipsniška besivystančių šalių integracija į pasaulio ekonomiką.

Kaip siekiame tų tikslų? Norime besivystančių šalių ekonomikos augimo, aplinkos apsaugos, šiluminio efekto mažinimo, o ką darome?

Toksinių medžiagų tarša Dramblio Kaulo Krante sukėlė sveikatos sutrikimų 85000 žmonių, 8 žmonės mirė. Toksines medžiagas tanklaiviu iš Amsterdamo išgabeno Nyderlandų kompanija „Tarifuga Beheer BV“. Amsterdame buvo žinoma apie toksines medžiagas, tačiau dėl brangumo jas utilizuoti Europoje buvo pasirinktas pigus variantas Dramblio Kaulo Krante.

Daugelis Afrikos šalių neturi aplinkos apsaugos nuo pavojingų atliekų teisinio reglamentavimo. Nigerijoje kaupiami panaudoti kompiuteriai, radioaktyvios atliekos laidojamos Somalyje, chloras – Kamerūne. Nežiūrint to, kad ES 1994 ir 1997 metais yra priėmusi reglamentus, draudžiančius atliekų eksportą.

2002 metais Europos Parlamentas pirmu skaitymu pritarė direktyvai „Aplinkos apsauga: kova su nusikaltimais, kriminaliniais nusikaltimais ir bausmės“. Tačiau viskas ir baigėsi pirmu skaitymu. Būtina nedelsiant atnaujinti direktyvos svarstymą.

Europos Komisija ir Nyderlandai privalo ištirti Dramblio Kaulo Kranto atvejį, nustatyti kaltus, pašalinti pasekmes ir kompensuoti žalą aukoms. Nesiimant rimtų priemonių, ES Vystomojo bendradarbiavimo politika, skirta besivystančių šalių paramai, jų darniai plėtrai, sunkiai bus įgyvendinama. O ir ES moralinis veidas atrodys nekaip.

  Carl Schlyter, för Verts/ALE-gruppen. – Det är en tragisk händelse som har drabbat Elfenbenskusten och vi uttrycker alla vår sympati och solidaritet med offren för det kriminella beteende som europeiska företag har ägnat sig åt. Offren måste få allt stöd som de kan erbjudas i denna process.

Vi har ända sedan 1997 ett förbud mot export av farligt avfall till länder utanför OECD. Det är dags att se till att det implementeras ordentligt. Det är oacceptabelt att de holländska myndigheterna inte tog sitt ansvar när de hade chansen att stoppa fartyget. All heder till Estland som gjorde vad som behövdes. Jag vill tacka kommissionär Dimas för att ni snabbt insåg allvaret i situationen.

Nu behövs ett snabbt förslag från kommissionen för tuffare efterlevnad av reglerna. Vi behöver se till att det varje gång någon åtar sig att transportera farligt avfall finns en person med personligt ansvar som skriver på en ansvarsförsäkran. Även styrelse och verkställande direktör måste ges ett större personligt ansvar. Annars kommer traditioner med oklara och krångliga ansvarsförhållanden göra det svårt att komma åt oseriösa transportörer och redare.

Afrika har lidit nog under kolonialism och slaveri och av utsugning av deras naturresurser. Vi måste nu hindra denna senaste form av nykolonialism där vi dumpar vårt avfall i fattigare länder om vi skall kalla oss civiliserade.

  Kartika Tamara Liotard, namens de GUE/NGL-Fractie. – Mijn fractie ondersteunt van harte al hetgeen er tot nu toe is gezegd en ook de resolutie die de aandacht vestigt op de giframp met de Proba Koala in Ivoorkust die tot nu toe een tiental levens heeft gekost en waardoor tienduizenden mensen moesten worden gehospitaliseerd; de nasleep hiervan ten aanzien van milieu en volksgezondheid is nog niet te overzien. Veel onduidelijkheid is er nu nog over wat er met het gif en de besmette bemanningsleden zal gebeuren.

Dit soort schandalige praktijken die respectloos zijn ten aanzien van het milieu en de burgers en waarbij overheden en verantwoordelijken zich bewust of onbewust onttrekken aan hun verplichtingen, moeten sowieso worden aangepakt op elk mogelijk niveau. En lidstaten, in dit geval Nederland, moeten duchtig aangesproken worden. Mijn waarnemer, die voor mij naar Estland is afgereisd, kan zich helemaal vinden in de woorden van de heer Dimas: "het is nog maar het topje van de ijsberg". Dit soort gif had de Europese Unie nooit mogen verlaten en Europese en internationale regelgeving zijn overtreden.

Nadat het mij keer op keer, ondanks eerder verleende toestemming, is geweigerd om met de bemanning van de Proba Koala te spreken, kan ik alleen maar stellen dat er een zeer duister spel wordt gespeeld met mensenlevens door diverse verantwoordelijken. Zichtbaarheid voor het publiek is noodzakelijk. Hard lik-op-stuk-beleid is nodig om herhaling te voorkomen of te ontmoedigen. Ik pleit voor een zwarte lijst van afvaldumpers en het publiek bekendmaken van afspraken met ontwikkelingslanden op het gebied van afvalverwerking.

  Johannes Blokland, namens de IND/DEM-Fractie. – Voorzitter, ik sluit mij aan bij alle voorgaande sprekers. Wat er in Ivoorkust gebeurd is met het afval afkomstig van het schip Proba Koala is verschrikkelijk en dit had nooit mogen gebeuren. Volstrekt duidelijk is dat het hier ging om illegale afvaltransporten. Het Verdrag van Basel bevat een uitdrukkelijk verbod op het overbrengen van gevaarlijk afval naar niet OESO-landen en dit verbod is dus niet gehandhaafd. Het is al langer bekend dat de naleving van de huidige wetgeving inzake het overbrengen van afvalstoffen ernstig tekortschiet. Steekproeven in Engeland en Frankrijk wijzen uit dat in 75% tot 100% van de afvaltransporten de regels niet worden nageleefd.

Voor het Europees Parlement was goede handhaving en strengere controles een hard punt in de onderhandelingen tijdens de totstandkoming van de nieuwe verordening inzake overbrenging van afvalstoffen. En we hebben maar ten dele onze zin gekregen. Op dit moment hebben we niet zozeer behoefte aan nieuwe regels of een Europese minimumstraf voor overtreding, zoals commissaris Dimas suggereert. Wat we allereerst nodig hebben is handhaving van bestaande wetten. Het zou de Commissie en de lidstaten sieren als zij hier nu eindelijk werk van maken.

  Andreas Mölzer (NI). – Herr Präsident! Bald werden wir mehrere Tausend Tonnen verseuchten Materials sowie die illegal in Afrika abgelagerten 500 Tonnen zurückerhalten, so dass ein Vielfaches des ursprünglichen Sondermülls an Europa zurückgeht. Hier gilt es, die notwendigen Vorbereitungen zu treffen.

Generell scheint die so genannte Baseler Konvention einigermaßen zu funktionieren. Offizielle Giftmüllexporte nach Afrika sind angeblich stark zurückgegangen. Dem widersprechen jedoch Stichproben in europäischen Häfen, bei denen sich etwa die Hälfte aller als nicht giftig deklarierten Abfalltransporte als giftig erwiesen haben. Um das Problem des Schwarzhandels mit Sondermüll in den Griff zu bekommen, sind also die Kontrollen und die Zusammenarbeit in diesem Bereich zu verstärken.

Zudem werden wir uns mit der Problematik des zunehmenden Handels mit Elektroschrott und Schiffswracks auseinandersetzen müssen, der noch nicht von den internationalen Konventionen erfasst ist. Um schließlich die Müllmafia bekämpfen zu können, werden wir wohl eine schwarze Liste jener Unternehmen benötigen, die sich an derartigen Machenschaften beteiligt haben.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE). – Monsieur le Président, mes chers collègues, cette affaire de déchets toxiques est bien un acte criminel, comme si le Sud était la poubelle du Nord. Et qui dit crime, dit coupables et sanctions. Or, jusqu'à présent, ce sont impunité et laisser-faire qui ont prévalu.

Certes, l'Union dispose d'une législation sur le transport des déchets toxiques: l'exportation est interdite depuis 1997 dans le cadre de la convention de Bâle. Mais cette interdiction a jusqu'à présent été systématiquement bafouée. Ce laisser-faire est criminel et les morts d'Abidjan en sont les victimes. Désormais, l'Union doit agir, et agir vite, pour mettre fin à l'irresponsabilité et à l'impunité. Elle doit appliquer la législation existante, et notamment la directive de juillet 2006 qui impose aux États membres de mettre en place des réseaux d'inspection. Elle doit, s'il le faut, renforcer cette législation pour permettre des sanctions rapides et efficaces, comme le demandent aussi bien la Commission que le Parlement européen depuis 2001. Enfin, elle doit aider les pays africains à se doter de législations protectrices.

Monsieur le Commissaire, nous soutenons vos déclarations volontaristes, mais il nous faut désormais passer à des actes concrets. C'est ce que nous attendons en particulier de la part du Conseil.

  Patrick Louis (IND/DEM). – Mes chers collègues, quel fourre–tout! Les quelques citoyens qui s'intéressent à nos débats ne comprendront guère que l'on mélange cet après-midi un débat sur la pollution en Côte d'Ivoire avec un autre sur une jurisprudence bouleversant le principe de subsidiarité. Que l'arrêt du 13 septembre 2005 ait été rendu au sujet d'une directive sur l'environnement n'y change rien. Son libellé est en fait un arrêt de principe sur la communautarisation du droit pénal. Il s'agit d'une véritable révolution constitutionnelle car on sait qu'au moins neuf autres compétences sont en voie d'être absorbées, sans traité, par l'Union européenne, dont le droit pénal de l'immigration et celui de la propriété intellectuelle.

Oui pollution il y a, mes chers collègues, une véritable pollution judiciaire des traités européens par la Cour de Luxembourg! Dans cet arrêt confus et peu motivé n'apparaît aucune référence textuelle ni aucun principe jurisprudentiel clair. Des considérations de vague opportunité mal explicitées et tirées par les cheveux aboutissent à sa conclusion hâtive et bâclée. La mécanique est connue. Les conclusions floues commandent l'extension indéfinie des compétences de l'Union européenne, puis justifient l'interprétation de la Commission, qui enfin légitimise le transfert des pouvoirs des États à la Cour. Ceux qui, comme nous, se sont méfiés de l'élargissement substantiel des objectifs de l'Union dans l'article I–3 du projet de Constitution avaient bien raison. Les commissaires et les juges n'entendent pas s'incliner devant la volonté populaire et sont bien décidés à passer outre au refus de ratification d'un projet de Constitution qui faisait précisément passer la matière pénale dans la procédure législative communautaire ordinaire. Cet arrêt dénature la volonté de ceux qui ont signé et ratifié les traités européens. C'est un coup d'État juridique.

Chers collègues, nous sommes à la veille d'importantes échéances. Nos peuples nous regardent et nous demanderont bientôt des comptes. Y aura-t-il ici des démocrates sincères pour refuser cette dictature bleue?

  Dorette Corbey (PSE). – Voorzitter, export van afval naar ontwikkelingslanden is verboden. Dat is heel erg duidelijk. Alleen normaal scheepsafval en spoelwater vallen niet onder het verbod. Maar het is ook duidelijk dat het spoelwater van de Proba Koala niet normaal was. De dodelijke slachtoffers, duizenden gewonden en de enorme ontreddering in Ivoorkust zijn daar het bewijs van. Maar eerder in Amsterdam was al gebleken dat het afvalwater niet normaal was. Er is iemand flauwgevallen en er was een ondraaglijke en ongewone stank.

Het is duidelijk dat het schip met deze inhoud Amsterdam nooit had mogen verlaten zonder waarschuwing aan de autoriteiten van de volgende Europese haven, namelijk Estland. In Nederland loopt daarom terecht een strafrechtelijk onderzoek om na te gaan hoe het gifschip Nederland heeft kunnen verlaten en of de havenautoriteiten en -inspecties fouten hebben gemaakt. Maar we moeten ons nu concentreren op de vraag hoe deze rampen in de toekomst te voorkomen zijn.

Commissaris, in dit verband heb ik drie vragen. In Estland heeft u gezegd dat het dumpen van gif in Ivoorkust het topje van de ijsberg is. Op grond waarvan hebt u deze uitspraak gedaan? Ten tweede, bent u het ermee eens dat schepen die de EU verlaten verplicht moeten worden in de laatste EU-haven hun afvalwater en afval af te staan? En tenslotte, welke maatregelen kan en wil de Commissie nemen om de controle op de uitvoer van gevaarlijk afval te versterken?

  Karin Scheele (PSE). – Herr Präsident! Seit Jahrzehnten verwandeln Exporte von giftigen Laborchemikalien, Lösemitteln, Altpestiziden oder Klärschlamm aus den Industrieländern Afrika in eine gefährliche Abfallhalde. Das kriminelle Geschäft mit Giftmüll ist für einige wenige Personen in Europa und in Afrika eine sehr gewinnbringende Angelegenheit.

Obwohl wir wissen, dass das Vorgehen der niederländischen Firma in Abidjan ganz klar gegen das Baseler Abkommen, aber auch gegen EU-Recht verstößt, müssen wir uns fragen, wie schnell wir als europäische Institutionen darauf reagieren können, damit das in Zukunft nicht mehr passiert.

Die Ankündigungen von Kommissar Dimas stimmen uns positiv, und wir hoffen, dass diesmal die Mitgliedstaaten und der Europäische Rat den Ernst der Situation und die Notwendigkeit erkennen, hier auch wirklich zu handeln, anstatt nach solchen Katastrophen immer nur das Vorkommen derselben zu bedauern. Ein entsprechender Handlungswille sollte von den Mitgliedstaaten der Europäischen Union tatsächlich gezeigt werden.

  Ευαγγελία Τζαμπάζη (PSE). – Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, θέλω να εκφράσω τα συγχαρητήρια γι’ αυτή την πρωτοβουλία.

Διαπιστώνουμε με ανησυχία ότι η Συνθήκη της Βασιλείας, παραβιάζεται τουλάχιστον 10 φορές το χρόνο, οδηγώντας τοξικά απόβλητα σε χώρες της Αφρικής.

Το πρόσφατο συμβάν του Probokoala αφύπνισε συνειδήσεις στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Οφείλει η Ένωση να προχωρήσει στην ποινικοποίηση των παράνομων πρακτικών σχετικά με τη διακίνηση τοξικών αποβλήτων. Ταυτόχρονα να επιστήσει την προσοχή στον Ευρωπαϊκό Οργανισμό Λιμένων, για την απαρέγκλιτη εφαρμογή των κανονισμών που διέπουν τη μεταφορά τοξικών αποβλήτων από τα μέλη του. Ιδιαίτερα πρέπει να τονισθεί η ανάγκη όσον αφορά: την ενημέρωση του κοινού, την εσωτερική συνεννόηση και ενημέρωση μεταξύ των υπηρεσιών που εμπλέκονται, τη λειτουργία του μητρώου ποιοτικής και ποσοτικής καταγραφής των δεδομένων και τις ποσότητες αποβλήτων που διακινούνται και παράγονται. Αυτά πρέπει να είναι διαφανή και προσιτά σε όποιον τον αφορά, ώστε να αποτραπεί έτσι η τάση εξειδίκευσης των οικονομιών της Αφρικής σε κλάδους βιομηχανικής διαχείρισης διάφορων τοξικών αποβλήτων.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – Voorzitter, waar we het eigenlijk vandaag over hebben, is een voorbeeld van milieucriminaliteit waarvan we niet zeker weten of die straks vervolgd zal worden. Overigens zeg ik tegen mijn collega's, ik zou niet graag Groenlinks wethouder willen zijn, wanneer ik het heb over het dossier van de Proba Koala; de vraag is dus of er al dan niet vervolgd wordt, er is onzekerheid of je als lidstaat vervolgd wordt. Dat is dus nu net de reden dat we zeggen, we moeten voor een goede handhaving van het milieubeleid, ook wetgeving ten aanzien van criminal law hebben. Dat wil zeggen dat we vinden dat er in elk geval veroordeeld moet worden, maar dat de lidstaten zelf mogen uitmaken op welke wijze die sancties aan de orde zijn. Voorzitter, dat is de manier waarop we het willen.

Er is 6 jaar geleden een wetsvoorstel ingediend. De Raad is op dat moment ook gekomen met een eigen kaderbesluit. Dat kaderbesluit is door de Europese Commissie tezamen met het Europees Parlement voorgedragen voor vernietiging. Dat is een jaar geleden gebeurd. De commissaris heeft afgelopen maandag aangekondigd dat hij met een nieuw voorstel komt. Wat ik van de commissaris zou willen weten is, hoe dat er precies gaat uitzien, want dat is nog een beetje in het vage gebleven afgelopen maandag. Voorts zou ik van de Raad willen weten, Voorzitter - ik was vroeger rapporteur - of de Raad zich neerlegt bij een nieuw voorstel voor het oplossen van de milieucriminaliteit? Dat is de belangrijkste vraag die hier aan de orde is. Er zijn voorbeelden genoeg, Voorzitter, het blijkt inderdaad nodig te zijn.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, ympäristökysymykset ovat äärimmäisen tärkeä ja keskeinen asia, ja sen vuoksi on hyvä, että niistä on tänään voitu keskustella täällä parlamentissakin. Neuvosto suhtautuu erittäin vakavasti jätteiden laittomiin siirtoihin ja niiden ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheuttamaan uhkaan.

Laittomien siirtojen estäminen, niin kuin tässä keskustelussa on hyvin tullut esille, on hyvin vaativa tehtävä. Se edellyttää monenlaisia toimia ja tehokasta yhteistyötä monella tasolla viranomaisten toimivaltarajojen estämättä. Meidän pitää myös rehellisesti tunnustaa, että myös Euroopan unionissa ja Euroopan unionista tapahtuvien jätesiirtojen valvonnassa on tehtyjen selvitysten perusteella paljon parannettavaa.

Pitää myös muistaa se, että niin valitettavia kuin nämä yksittäiset, paljon julkista huomiota saavat tapaukset – kuten nyt viimeksi Norsunluurannikolla Probo Koalan tapaus – ovatkin, meidän pitää muistaa kiinnittää huomiota myös niihin jokapäiväisiin terveydelle ja ympäristölle vahinkoa aiheuttaviin tapahtumiin ja tilanteisiin, joita meillä edelleen kosolti on, kuten esimerkiksi laivojen romuttaminen kehitysmaiden puutteellisissa olosuhteissa. Näiden tärkeiden kysymysten osalta työtä jatketaan siis Nairobissa Baselin yleissopimuksen kahdeksannessa osapuolikokouksessa marraskuun lopussa.

Pitää myös nähdä ja tunnustaa sekä tunnistaa, että jäsenvaltioiden kansallisissa ympäristöä koskevissa rikossäädöksissä on huomattavia eroja. Toisissa jäsenvaltioissa on hyvin modernit rangaistussäännökset myös ympäristörikosten osalta, kun taas joissakin jäsenvaltioissa saattaisi hyvinkin olla tarvetta uudistaa näitä säännöksiä vastaamaan nykyaikaisia riskejä ja niihin riskeihin vastaamista. Oikeastaan kaikissa jäsenvaltioissa – näin voisi sanoa – näiden rangaistussäännösten täytäntöönpanossa ja varsinkin kiinnijäämisriskin kasvattamisessa on edelleen paljon tehtävää.

Neuvosto suhtautuukin hyvin vakavasti ympäristörikollisuuteen ja sen torjuntaan. Mitä tulee valmisteilla olevaan esitykseen, on tietysti neuvoston puolelta vaikeaa ottaa kantaa esitykseen, jota vielä ei ole, vaan pitää ensin katsoa esitys ja sitten ottaa kantaa.

  Stavros Dimas, Member of the Commission. Mr President, I should like to thank the chairman of the Committee on the Environment, Public Heath and Food Safety, Mr Florenz, and all the other speakers for their very positive contributions to today’s debate.

I would like to add to the list of nationalities that Mr Bowis referred to. This was a Greek-owned ship, under the flag of Panama, but it was time-chartered to a Dutch company, which operated it from Switzerland, with a Russian crew, financed by British and international banks and with a variety of nationalities on the board of the company and as shareholders. Happily, it was blocked by Greenpeace in Estonia and the Estonian authorities thoroughly investigated the case.

I should like to assure the rapporteur that first proposal, which contains a minimum level of penalties, will be merged with the framework decision of the Council and basically it will be along the lines of what you proposed, with certain amendments at first reading.

With regard to the question of whether a ship carrying hazardous waste is allowed to leave a European Union port, if the waste is hazardous it is not allowed to go to a destination outside the OECD. That also applies to slops – the ship’s own waste water – that contain hazardous substances.

I will continue to follow closely all developments in the criminal investigations and proceedings that are currently being conducted in the Netherlands and Estonia regarding the toxic waste dumping in Côte d’Ivoire. The Commission is also in the process of collecting any information available in other Member States concerning the vessel Proba Koala and its journey. I hope that we will soon be able to draw conclusions from that and find the best way forward in preventing such incidents in the future. We must keep in mind that the tragic incident in Côte d’Ivoire is just the tip of the iceberg. We know that is so from inspections carried out in Member States by their network of implementation and enforcement agencies, IMPEL. In 2005, 51% of the waste shipments checked were found to be illegal.

Most of the cases do not make big headlines but they can, nevertheless, pose a serious risk to the environment and human health. We must make it very clear that our society does not tolerate environmental crime and that we are determined to take all possible steps to fight it. But legislation that we have adopted to better protect our environment and the health of our citizens will not achieve its objectives if we do not take the necessary measures to ensure that it is properly enforced. I can assure you that the Commission is determined that environmental legislation should be properly applied throughout the Community.

We are already taking a number of specific initiatives in order to ensure that the European Union waste shipment regulation is correctly applied and illegal waste shipments are prevented and reduced. This includes the preparation of guidelines to be adopted in connection with the application of the new waste shipment regulation next year and the organisation of awareness-raising events in Member States.

The Commission meets representatives of national authorities responsible for waste shipments on a regular basis. This takes place within a well-established framework and includes multilateral meetings in Brussels, as well as bilateral contacts, but these initiatives need to be supplemented by measures to establish effective sanctions.

One of the many measures taken by the Commission for this purpose was to propose a directive on the protection of the environment through criminal law. As I have already said, it is regrettable that the Commission’s proposal was not taken up by the Council, due to a difference of views on the correct legal basis. Now, however, the Court of Justice has confirmed that the Commission’s views were correct.

The Commission is preparing a new proposal for a directive which will give effect to the Court’s judgment and should be adopted soon. It has taken some time to produce the amended proposal, because the Commission has very carefully analysed the Court’s judgment and made a comparison of the original Commission proposal as amended after Parliament’s first reading and the Council’s framework decision. In addition, an impact assessment is being carried out to analyse the various options for action.

The Commission thinks it is necessary to amend its proposal of 2001 after the Court’s ruling, to ensure that all criminal law measures necessary to ensure the effective implementation of the Community’s policy for the protection of the environment are included in the proposal. The Court has made it clear that the parallel adoption of a directive and a framework decision, as was done in the past, is no longer possible. Also, after five years, the Commission’s proposal needs to be adapted to legislative developments.

I would like to clarify that the Commission does not want to harmonise national criminal laws fully. The aim is that only those steps which are necessary for the effective implementation of environmental policy should be taken at Community level.

In conclusion, I would like to emphasise again the importance of good cooperation between the Commission and Parliament in the forthcoming codecision procedure for the adoption of the directive on the protection of the environment through criminal law. We have the same goals, namely to protect the environment by establishing minimum standards for the sanctioning of environmental offences and to try to eliminate the possibility of safe havens for environmental offenders in the European Union. Acting together, we can take a big step towards achieving these objectives.

Finally, as regards the ratification of the Basel Convention, I have sent letters to more than 50 countries around the world asking them to ratify the Convention. To avoid any wrong conclusions, I should clarify that the Basel ban is mandatory, legally binding, for the European Union Member States, even those that have not ratified the Convention, because we as the European Union have signed and ratified the agreement.

  Předseda. Obdržel jsem sedm návrhů usnesení předložených v souladu s čl. 103 odst. 2 a dva návrhy usnesení předložené v souladu s čl. 108 odst. 5 jednacího řádu⁽¹⁾.

Společná rozprava je ukončena.

Hlasování se bude konat ve čtvrtek v 11:30.

Written statements (Rule 142)

  David Martin (PSE). – The dumping of toxic waste by the Dutch firm Trafigura in the city of Abidjan in the Ivory Coast is a disgrace which requires full investigation and tough action. There can be little doubt that this dumping was in breach of EU law and the Basel Convention. This environmental crime will once again create the view that the rich North regards poor Africa as a suitable dumping ground. I welcome the Commissioner’s statement which tries to counter this view, but statements are one thing: only action will convince Africans that we are serious about dealing with this. Apart from all the other issues that have to be investigated we need to know how it was possible for this ship to leave Amsterdam. Are the Dutch authorities reviewing their inspection methods? Will the Commission raise the whole issue of inspection and enforcement at next month’s Basel Convention Forum?

  James Nicholson (PPE-DE). – What has occurred in Côte d’Ivoire brings shame on the European Union. In this Parliament we are often at the forefront of the campaigns for better environmental protection. We are fond of stating that pollution does not respect borders. And yet, in 2006 we are witness to a situation in which 500 tonnes of toxic waste is transported from an EU Member State and dumped upon the long-suffering people of Côte d’Ivoire. The immediate impact has been a number of deaths and tens of thousands of people needing medical attention. We have all seen the grim estimates of what the longer-term impact could prove to be.

If our grand statements on environmental protection are to mean anything, then the Commission and the Dutch authorities must make a full investigation in pursuit of the culprits in this crime. Clearly current legislation does not offer sufficient protection against unscrupulous people who care nothing for the people of Côte d’Ivoire and other African states. In the EU, we must act to ensure that our legislation on toxic waste is such that we can guarantee to people in Africa that their countries will not be dumping grounds for our hazardous waste.

  Jules Maaten (ALDE). – Voorzitter, de ramp in de Ivoorkust vereist een snelle reactie vanuit Europa. Er moet genoegdoening komen voor de slachtoffers en de gemaakte schade aan het milieu, waarbij uiteraard de regel moet gelden dat de vervuiler voor de gemaakte kosten opdraait.

Als Europa verder wil, zal het aan haar burgers duidelijk moeten maken waar haar meerwaarde ligt. Het incident in de Ivoorkust is bij uitstek een aangelegenheid waar Europa duidelijk een verantwoordelijkheid heeft.

De scheepvaart staat bekend om haar complexiteit in eigendom en beheer en is bijna per definitie een grensoverschrijdende aangelegenheid. In een periode van 2 maanden heeft het schip de Proba Koala namelijk de havens van Gibraltar, Algeciras, Amsterdam, Skaw, Paldiski, Dover en Venkspits aangedaan. Het schip vaart bovendien onder Panamese vlag, is eigendom van een Grieks bedrijf, is gecharterd door Trafigura BV uit het Verenigd Koninkrijk en heeft een Russische bemanning. Trafigura BV heeft een postbus in Nederland.

Deze mate van complexiteit vereist helderheid en eenduidigheid in regelgeving. Als de Europese Unie effectief wil optreden zal het snel aan deze voorwaarden moeten voldoen. Alleen door resoluut op te treden kan Europa aantonen waarom verdere Europese integratie voor ons allen van belang is.

(1) viz zápis