Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2150(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0334/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0334/2006

Keskustelut :

PV 25/10/2006 - 13
CRE 25/10/2006 - 13

Äänestykset :

PV 26/10/2006 - 6.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0459

Puheenvuorot
Keskiviikko 25. lokakuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

13. Euro–Välimeri-assosiaatiosopimus EY/Syyria (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana De Keyserin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö, joka sisältää Euroopan parlamentin suosituksen neuvostolle Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Syyrian arabitasavallan välisen Euro–Välimeri-assosiaatiosopimuksen tekemisestä (2006/2150(INI) A6-0334/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique De Keyser (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä siitä, että hän on täällä tänään. EU:n ja Syyrian välinen assosiaatiosopimus on Barcelonan prosessin puuttuva pala, mutta se on myös Euroopan parlamentin Godot, sopimus, jonka tulosta jatkuvasti puhutaan mutta jota ei koskaan allekirjoiteta.

Sopimusneuvottelut aloitettiin vuonna 1996 ennen Syyrian vetäytymistä Libanonista. Neuvottelut olivat vaikeat, mutta niiden tuloksena syntyi monesti tarkistettu ehdotus, jossa määrättiin muun muassa joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä ja terrorismin torjunnasta. Sopimus allekirjoitettiin neuvostossa lokakuussa 2004, mutta ratifiointiprosessin keskeytti entisen pääministerin Haririn järkyttävä murha 14. helmikuuta 2005. Tiedämme kaikki, mitä sitten tapahtui. Ihmiset Libanonissa ja kaikkialla maailmassa syyttivät välittömästi Syyrian hallitusta. Paikan päällä suoritettiin tutkinta, jota johti alun perin Detlev Mehlis ja nyt Serge Brammertz, ja YK:n päätöslauselmassa 1559 kehotettiin Syyriaa vetämään joukkonsa ja salainen palvelunsa Libanonista.

Syyttömyysolettama on yksi oikeusjärjestelmiemme kulmakiviä, mutta meidän on pidettävä mielessä myös varovaisuusperiaate. Vaikka Syyria veti joukkonsa nopeasti Libanonista, se suhtautui aluksi epäröivästi yhteistyöhön Detlev Mehlisin kanssa. EU etääntyi siksi varovasti Syyrian hallituksesta. Onko tämä varovaisuus hyväksyttävää vielä nytkin, kun sekä maailmalla että Syyrian sisäisessä poliittisessa järjestelmässä tapahtuneiden monien muutosten pitäisi rohkaista meitä aloittamaan vuoropuhelu uudelleen? Tästä päättää neuvosto, mutta itse kannatan vuoropuhelua, ja ulkoasiainvaliokunta tuki minua tässä suurella enemmistöllä. Vuoropuhelu saattaisi lopulta johtaa sopimuksen allekirjoittamiseen, mutta tämä kysymys on toistaiseksi ennenaikainen eikä ole suosituksen tarkoitus.

Mitkä siis ovat nämä tapahtumat? Ensinnäkin tehokkaan yhteistyön uudelleen aloittaminen Brammertzin tutkintalautakunnan kanssa, mistä on todistuksena hänen viimeisin raporttinsa. On lisäksi käynyt ilmeiseksi, että Syyrian eristäminen on ollut haitallista maan sisäisen demokratian kannalta eikä sillä ole saatu heikennettyä vahvaa hallitusta. Tyhjän tuolin politiikallamme olemme osaltamme horjuttaneet uudistussuuntausta, joka alkoi hitaasti nostaa päätään. Kaiken kukkuraksi Euroopan ääni, joka aiemmin korotettiin aktivistien ja poliittisten vankien puolustamiseksi, tuskin enää kuuluu. Lopuksi ja kolmanneksi totean, että Libanonin tragedia on antanut meille kauhistuttavan opetuksen. Israelin ja Libanonin välinen sota osoitti – jos sen osoittaminen oli tarpeen – että väkivallan käyttäminen on sekä vaarallista että hyödytöntä. Se osoitti, että on tarpeen tehdä poliittista työtä kaikkien kiistan osapuolien kanssa, ja tiedämme, että kahden keskushahmon taustalla on muita vaikuttajia: Yhdysvallat ilman muuta, mutta myös Iran ja Syyria. Kun EU sulki ovensa, Syyria löysi muita liittolaisia, ennen kaikkea Iranin, jolta saatiin paitsi öljyä, myös sotaisa ideologia, joka ei millään lailla edistä rauhaa Lähi-idässä.

EU on nyt sitoutunut voimakkaasti Lähi-itään, jonne on tehty säännöllisesti useita diplomaattisia vierailuja. Syyrian kanssa assosiaatiosopimuksesta käytävän vuoropuhelun uudelleen aloittamisen kannattaminen on osa tätä ennalta ehkäisevää strategiaa, koska uusi konflikti alueella voisi olla vieläkin tuhoisampi. Älkäämme elätelkö harhakuvia. Syyria ei katkaise kauppasuhteitaan Iraniin, mutta sen korkeimmat viranomaiset väittävät olevansa valmiit irtaantumaan Iranista Lähi-idän rauhanprosessin suhteen. Tämä on tärkeä askel. Maassa on vahva kovan linjan hallitus eikä siellä kunnioiteta riittävästi ihmisoikeuksia, ja mietinnössäni käsitellään näitä ongelmia aivan yksiselitteisesti. Syyria on tästä huolimatta suuri kulttuurivaltio, johon on suhtauduttava kunnioituksella, arvokkaasti ja rehellisesti. Sillä voisi olla vakauttava vaikutus Lähi-idässä, ja tätä tarvitaan. Kun Fuad Siniora oli täällä, hän esitti ratkaisuehdotuksen Shebaan maatilojen ongelmaan, ja on muitakin asioita, joista on mahdollista sopia. Suosittelen kaikkien etenemisteiden avaamista. Kiitän kaikkia puolueita edustavia kollegoitani heidän arvokkaasta avustaan tämän suosituksen laatimisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvoston puolesta haluaisin kiittää Euroopan parlamentin jäsentä De Keyseria tärkeästä ja Syyrian tilanteen hyvin kattavasta mietinnöstä. Neuvosto on samaa mieltä monesta mietinnössä esitetystä huolesta suhteessa Syyriaan.

Kuten De Keyser toteaa mietinnössään, Syyrialla voi olla tärkeä asema Lähi-idän "rauhanprosessin osapuolten välisenä linkkinä ja alueellisten konfliktien ratkaisemista helpottavana toimijana". Tästä syystä neuvostokin päätti elokuussa valtuuttaa korkean edustajan Javier Solanan ja puheenjohtajavaltion olemaan yhteydessä kaikkiin relevantteihin osapuoliin, jotka voivat vaikuttaa ratkaisun löytämiseen Libanonin kriisiin sekä laajemmin Lähi-idän tilanteeseen. Näihin osapuoliin lukeutuu eittämättä myös Syyria.

Kesän dramaattisten tapahtumien jälkeen on tärkeää vakauttaa tilanne Libanonissa ja sen lähialueilla. Ulkoministeri Tuomiojan tapaamisessa Syyrian ulkoministerin kanssa elokuun lopussa oli viesti Syyrialle selvä. Syyrialta odotetaan, että se toimii omalta osaltaan päätöslauselmien 1559, 1680 ja 1701 täytäntöönpanemiseksi. Syyrian tulee tukea Libanonin kansallista jälleenrakennusprosessia ja toimia kaikin tavoin Libanonin sisäisen poliittisen tilanteen vakauttamiseksi. Muiden kuin Libanonin armeijan varustaminen sekä kysymys aseiden salakuljettamisesta vaikuttavat olennaisesti siihen, voidaanko tulitauko rakentaa kestävälle pohjalle. Avoimia kysymyksiä ovat myös Libanonin ja Syyrian rajan demarkaatio sekä diplomaattisuhteiden luominen. Shebaan alueeseen liittyvän ongelmavyyhdin ratkaiseminen tulee niin ikään vaatimaan yhteistyötä Syyrian kanssa. Syyrian on myös osoitettava jatkuvaa yhteistyöhalua Libanonin entisen pääministerin Haririn murhaa tutkivan Brammertzin komission kanssa.

Päätöslauselman 1701 ulkopuolella oleva mutta alueen vakauden kannalta merkittävä kysymys on Damaskoksessa päämajaansa pitävien palestiinalaisjärjestöjen toiminta ja Syyrian tuki niille. Myös Syyrian suhde ja toiminta suhteessa Irakiin ja Iraniin vaikuttaa suoraan Lähi-idän yleistilanteeseen.

Neuvosto seuraa tarkasti myös ihmisoikeustilanteen kehittymistä Syyriassa. Erityisen huolestuttavaa olivat ihmisoikeuksia puolustavien ja Beirut–Damaskos-julistuksen allekirjoittaneiden henkilöiden pidätykset keväällä. Se, että eräät heistä on viime aikoina vapautettu, on tietysti tervetullutta. EU seuraa jatkossakin tarkasti, miten esimerkiksi kokoontumis- ja ilmaisuvapaus toteutuvat maassa. On selvää, että myös Syyrian pitää toimia kansainvälisten ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti. EU:n tukeman Civil Society Training Centerin uudelleenavaaminen on tärkeä tavoite. Keskus suljettiin keväällä ainoastaan viikko sen avaamisen jälkeen.

Jatkuvia yhteyksiä Syyriaan ylläpidetään erityisesti Euro–Med-yhteistyön kautta. Tampereella marraskuussa järjestettävä ulkoministerikokous, johon myös Syyria on kutsuttu osallistumaan, tarjoaa hyvän foorumin keskusteluille.

Syyria on tärkeä toimija Lähi-idässä. Oman valintansa mukaisesti se voi olla joko häirikkö tai rakentava yhteistyökumppani. Syyrian historiallisesti vahvat suhteet Libanoniin merkitsevät sitä, että sillä on erityisen merkittävä rooli Libanonin tilannetta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanossa. Unioni on jatkuvasti korostanut, että Libanonin itsemääräämisoikeutta ja alueellista loukkaamattomuutta sekä poliittista riippumattomuutta on kunnioitettava. Libanonin ja koko alueen tilanteen vakauttamiseksi on tärkeää, että muun muassa aseiden salakuljetus Libanoniin estetään. Syyrian on vartioitava rajojaan tämän tavoitteen toteutumiseksi.

Neuvosto on todennut halukkuutensa parantaa suhteita Syyriaan, kun tämän käytös sitä puoltaa. Pallo on nyt Syyrialla. Oikeissa olosuhteissa unioni voi muun muassa harkita uudelleen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamismahdollisuuksia. Tämä luonnollisesti edistäisi EU:n ja Syyrian välistä yhteistyötä, erityisesti talouden alalla, sekä Syyrian kehityksen kannalta välttämättömiä uudistuksia – aivan kuten mietinnössäkin oletetaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin toteaisin, että keskustelu on hyvin ajankohtainen. Kiitos, että otitte sen esityslistalle.

Olen seurannut tiiviisti De Keyserin tärkeää ja kattavaa mietintöä käsitteleviä keskusteluja ulkoasiainvaliokunnassa. Mietinnössä selostetaan tasapuolisesti Syyrian sisäiset ja alueelliset haasteet. Olen tyytyväinen tähän Euroopan parlamentin näkemykseen siitä, miten Syyrian suhteen olisi edettävä. Libanonin konfliktin jälkeen ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston annettua uuden päätöslauselman 1701 (2006) on todellakin oikea hetki arvioida uudelleen nykyistä politiikkaamme.

Syyria on pitkäaikainen kumppanimme Barcelonan prosessissa ja keskipitkällä aikavälillä mahdollinen ehdokas otettavaksi mukaan Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Olen yhtä mieltä kanssanne siitä, että on oman etumme kannalta erittäin tärkeää lähentää Syyriaa Eurooppaan. Kuten kaikki tiedämme, Syyria on keskeinen Lähi-idän vakauteen vaikuttava toimija. Se on palapelin avainpala sekä etsittäessä pysyvää ratkaisua alueen selkkauksiin että päätöslauselman 1701 täysimääräisessä täytäntöönpanossa. Rauhanprosessin ollessa nyt kriittisessä vaiheessa Damaskoksella on valta ryhtyä osaksi ratkaisua eikä osaksi ongelmaa. Tämä merkitsee, että, kuten toteatte päätöslauselmaesityksessänne, odotamme Syyrian välittävän Hizbollahille ja Hamasille oikeat viestit, estävän asekuljetukset Libanoniin, kuten kollegamme neuvostosta totesi, ja auttavan Shebaan maatiloja koskevan ongelman ratkaisemisessa. Kuten olen ilmoittanut, strategiaamme pitäisi kuulua suhteiden solmiminen uudelleen Syyrian kanssa. Toinen asia on, kykenemmekö ja kuinka pitkälle solmimaan nämä suhteet tässä ja nyt. Suhteiden solmiminen uudelleen edellyttää aivan ensiksi sitä, että Syyrian johtajat osoittavat sitoutumisensa ja kiinnostuksensa kehitykseen ja rakentaviin toimiin useilla aloilla.

Kuten hyvin tiedätte, suhteemme Syyriaan ovat viime aikoina olleet kovilla. De Keyserin mietinnössä käsitellään osaa näistä poliittisista erimielisyyksistä. Poliittisen umpikujan ratkaiseminen riippuu johdon kyvystä muuntaa osa hyvää tahtoa ilmaisevista sanoista hyvän tahdon teoiksi. Rauhanprosessin nykyisessä kriittisessä vaiheessa Syyrialla on uusi tilaisuus osoittaa olevansa tosissaan, kun se puhuu osallistumisestaan alueellisen vakauden edistämiseen.

Koska assosiaatiosopimusta ei ole, mahdollisuutemme puuttua huolestuttaviin asioihin ovat rajoitetut. Olemme kuitenkin tehneet parhaamme ja sen, mitä pidämme Syyrian kansan kannalta edullisena. Olemme pyrkineet jatkamaan ohjelmia aloilla, jotka suoraan hyödyttävät Syyrian kansalaisia. Euroopan unioni käyttää esimerkiksi diplomaattisia kanavia puuttuakseen vakavimpiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joita ovat esimerkiksi mielipidevankitapaukset. Olemme myös reagoineet ilmaisunvapauden rajoituksiin ja pidätysaaltoon, joka seurasi Beirut–Damaskos-julistuksen julkistamista viime toukokuussa. Katkaisemalla yhteyksiä emme kuitenkaan saavuta järin paljon edistystä. Ilman vuoropuhelua emme voi vaikuttaa.

Siksi meidän olisi käännettävä tilanne nurin: tarkasteltava suhteita Syyriaan myönteisessä valossa ja ilmaistava, millä aloilla odotamme edistystä tapahtuvan. Näin teemmekin osittain yhteistyöohjelmiemme kautta. Syyria näyttää jo olevan hyvällä tiellä kohti talousuudistuksia, ja olemme tyytyväisiä varapääministeri Dardarin tukeman Syyrian kansallisen uudistusohjelman hyväksymiseen viime toukokuussa. Jos kaikki menee hyvin, voimme lähivuosien toiminnassamme keskittyä tukemaan uudistusprosessin täytäntöönpanoa, myös asteittaista poliittista avautumista.

Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen ENPI:n mukaisen yhteistyön ansiosta voimme tarjota Syyrialle keskipitkällä aikavälillä mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti naapuruuspolitiikkaan. Naapuruuspolitiikka tuo sitten vielä lisäetuja ja toivoaksemme heidän kannaltaan kiinnostavamman paketin, kun aika on kypsä.

Assosiaatiosopimus sen sijaan on vielä pöydällä. Tekniset valmistelut on saatu päätökseen, ja olemme parafoineet sopimuksen. Se odottaa nyt neuvoston allekirjoittamispäätöstä. Allekirjoittaminen on prosessi. Toistaiseksi poliittinen tilanne ei ole ollut suotuisa. Jäsenvaltiot katsovat allekirjoittamisen edellyttävän Syyrialta lisää rakentavia ja uskottavia toimenpiteitä esimerkiksi Libanonin ja Palestiinan kaltaisissa alueellisissa kysymyksissä.

Syyrian hiljattain antamat lausunnot turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanon helpottamisesta saattavat olla rohkaisevia merkkejä, samoin kuin presidentti Assadin rauhanneuvottelujen uudelleen aloittamista koskevat kehotukset, jotka ovat herättäneet vastakaikua Israelissa.

Euroopan parlamentin tavoin komissio uskoo vahvasti vuoropuheluun. Siksi toivonkin vahvasti, että Damaskoksesta viime aikoina saamamme myönteiset viestit muuntuvat teoiksi ja että voimme solmia uudet vahvat suhteet Syyriaan.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi onnitella jäsen De Keyseriä hänen esittämästään suositusehdotuksesta ja hänen Syyrian-suhteita koskevasta työstään.

Arvoisa puhemies, mielestäni on tärkeää, että tarkastelemme tätä keskustelua sen oikeimmassa yhteydessä ja asetamme sen siihen. Kuten komission jäsen aivan oikein totesi, tämän yhteyden pitäisi olla sen tilanteen arviointi, jossa tällä hetkellä olemme matkalla kohti assosiaatiosopimusta, unohtamatta, että meidän on myös edistettävä vuoropuhelua – meidän tapauksessamme parlamentaarista vuoropuhelua – Syyrian kanssa, sillä se on strategisesti erittäin tärkeä maa alueen monimutkaisessa tilanteessa, kuten muut ovat korostaneet.

Mielestäni on kuitenkin myös tärkeää tähdentää, kuten päätöslauselmassa selvästi todetaan, että nyt ei ole oikea aika parlamentin ilmaista myönteistä kantaansa assosiaatiosopimukseen. Päätöslauselmassa – suositusehdotuksessa – todetaan hyvin selvästi, että kaikkia ehtoja ei vielä ole täytetty: useilla aloilla on tapahduttava hyvin selvää edistystä.

Se, että Syyria on tehnyt puolustussopimuksen Iranin kanssa, ei ole hyvä uutinen. Euroopan unionin perinteisen demokratia- ja ihmisoikeusajattelun kunnioittamisessa on tapahduttava huomattavaa edistystä. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja Libanonin alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava, ja Syyrian on oltava halukas yhteistyöhön selvitettäessä entisen pääministerin Haririn murhaa. Sen on myös edistyttävä kuolemanrangaistuksen poistamisessa, uskonnollisten vähemmistöjen kunnioittamisessa ynnä muussa.

Arvoisa puhemies, siksi uskon, ettemme ole vielä lähelläkään päämäärää. On hyviäkin uutisia, esimerkiksi varapääministeri Dardarin nimittäminen. Minulla oli kunnia tavata hänet Libanoniin tekemäni vierailun jälkeen. Uskon, kuten komission jäsen hetki sitten sanoi, että vain tältä pohjalta voimme muuntaa hyvien aikomusten luettelon käytännön teoiksi niin, että Euroopan unioni voi näyttää vihreää valoa tälle tärkeälle assosiaatiosopimukselle Euroopan unionin ja Syyrian välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän jäsen De Keyseriä hänen erinomaisesta mietinnöstään ja jäsen Salafrancaa hyvästä yhteistyöstä, jonka ansiosta tämän kaltainen mietintö on voitu hyväksyä suurella enemmistöllä.

Syyria ei ole suoraviivainen maa, vaan ongelmallinen maa ongelmallisella alueella. Jos kuitenkin haluamme luoda vakautta ja rauhaa tähän ongelmalliseen maailmankolkkaan, tarvitsemme Syyrian yhteistyötä. Libanonin osalta Syyrian pitäisi kerta kaikkiaan oivaltaa, että poliittisesti vakaa ja taloudellisesti vahva Libanon on sen oma etu eikä muodosta sille uhkaa.

Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että Iran ja Syyria ovat ystävällisissä väleissä, koska niin naapureiden pitää ollakin, mutta tämän ystävyyden pitäisi johtaa rakentaviin tuloksiin: rauhanprosessiin eikä saartoon.

Ymmärrän kyllä, että Syyria vaatii Israelia palauttamaan Golanin ylängön, mutta Syyrian on tunnustettava, että Israelilla on turvallisuusetuja, joista se ei voi luopua, ja edistettävä rauhankehitystä Palestiinassa ja erityisesti Gazan alueella, ei vain kahden palestiinalaisen välillä, vaan myös palestiinalaisten ja Israelin välillä.

On ehdottoman tärkeää, että käynnistämme tämän vuoropuhelun, ja tässä yhteydessä haluaisin palauttaa parlamentin mieleen ilmaisun, jota komission jäsen käytti, nimittäin ilmaisun "johtamiskyky". Haluaisin Syyrian presidentin kiinnittävän vähemmän huomiota niihin, joiden neuvot ovat johtaneet Syyrian eristäytymiseen viime vuosina, ja enemmän huomiota niihin neuvonantajiinsa, jotka haluavat Syyrian ryhtyvän uudelleen vuoropuheluun kansainvälisen yhteisön ja erityisesti Euroopan unionin kanssa.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ratifioinnin tielle on noussut ratkaiseva este: Syyrian yhä paheneva ihmisoikeustilanne. Tarkkailijat tuomitsevat säännöllisesti sattumanvaraiset pidätykset, kidutukset, vähemmistöjen räikeän syrjinnän, ilmaisun- ja kokoontumisenvapauden esteet sekä vapauksien edistämiseksi Syyriassa rauhanomaisesti työskentelevien ahdistelun ja vangitsemisen.

Viittaan erityisesti Michel Kiloon, Anwar al-Bunniin ja Mahmoud Issaan, jotka ovat yhä vangittuina siksi, että allekirjoittivat toukokuussa Beirut–Damaskos-julistuksen, jossa vaadittiin Libanonin ja Syyrian välisten suhteiden normalisointia. Michel Kilo piti vapauttaa 19. lokakuuta, mutta uusi syyte on johtanut hänen vankeutensa pidentämiseen. Mahmoud Issa vapautettiin 25. syyskuuta, mutta vangittiin uudelleen vain kaksi päivää sitten. Nämä esimerkit ja monet muut osoittavat, ettei Syyrian viranomaisilla ole aitoa halua ryhtyä tarvittaviin demokraattisiin uudistuksiin.

Hyvä jäsen De Keyser, kuten totesitte, näissä oloissa Euroopan unioni ei missään tapauksessa voi tehdä assosiaatiosopimusta Syyrian kanssa. Kuten mietinnössä todetaan, mitään sopimusta ei voida tehdä ellei ihmisoikeustilanne parane ja demokraattisia arvoja kunnioiteta. Lisäksi on tärkeää, että tehokas valvontamekanismi perustetaan osana ihmisoikeuslausekkeen soveltamista.. Tätä lähestymistapaa pitäisi soveltaa myös esimerkiksi Venäjään ja Turkmenistaniin sekä moniin muihin maihin. Sama koskee parlamentin hyväksymien kantojen johdonmukaisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, De Keyserin mietinnön tarkoituksena on aloittaa vuoropuhelu Syyrian kanssa ja normalisoida suhteet tähän maahan tulevaisuudessa.

Me katsomme, että assosiaatiosopimus on yksi tämän poliittisen prosessin osa. Korostan sanaa "poliittinen", sillä taloudellisesti sopimus hyödyttää paljon enemmän EU:ta kuin Syyriaa. Suhteiden katkaiseminen Damaskokseen oli poliittinen virhe. EU:lla ei pitäisi olla mustia listoja eikä sen pitäisi sokeasti noudattaa pohjoisamerikkalaisia ajatuksia pahuuden akselista. Hallintojärjestelmästään huolimatta Syyria on alueen rauhan kannalta erittäin keskeinen maa. EU:n on opittava kunnioittamaan Syyrian monimutkaista yhteiskuntaa ja siellä vallitsevaa mielipiteiden kirjoa. Hallintojärjestelmä on poliittisesti autoritaarinen, mutta suhtautuu talouteen, uskontoon ja tapoihin vapaamielisesti. Moniarvoisuus on tukahdutettu ja sitä rajoitetaan, mutta sitä kuitenkin on yhteiskunnassa ja sen instituutioissa. Mitä vähemmän länsivallat puuttuvat alueen tapahtumiin, sitä vapaammin monimuotoisuuden sallitaan kukoistaa.

On valitettavaa, että siirtomaavallan aikakausi on päässyt sävyttämään mietinnön lopullista versiota monissa kohdin. Ei esimerkiksi ole meidän asiamme sanoa, kuka on luotettava ja kuka ei, koska emme itsekään tietenkään hyväksy, että muut esittävät meistä tällaisia mielipiteitä. Olisi myös parempi, jos mietinnössä ei paneteltaisi hallitusta kaukaa haetuilla väitteillä olemattomista Damaskoksen ja al-Qaidan tai sunnifundamentalismin välisistä suhteista. Emme edistä omaa asiaamme tällaisella tietämättömyydellä. Meidän on oman etumme vuoksi myös oltava johdonmukaisia. Diplomaattiset suhteet eivät voi olla riippuvaisia rikostutkinnan tuloksesta. Rafik Haririn kauhistuttavaan murhaan liittyvät todistajanlausunnot on kuultava oikeudessa. Muutoin saatamme politiikallamme rikkoa syyttömyysolettaman periaatetta.

Mietintö on kuitenkin tärkeimmässä asiassa selvä: sillä pyritään suhteiden normalisointiin, mikä on hyvä asia. On hyvä, että ihmisoikeudet ovat tämän normalisointiprosessin ydin, mutta EU:n on sovellettava samaa politiikkaa kaikkiin maihin, myös Israeliin. Vielä sanoisin, että mietinnössä kannatetaan Golanin ylängön palauttamista Syyrialle. Syyria ei koskaan ole pyrkinyt saamaan takaisin tätä aluetta väkivallan keinoin. Ehdotusta tuetaan YK:n päätöslauselmissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, aion ulkoasiainvaliokunnan tavoin painokkaasti äänestää täysistunnossa De Keyserin mietintöä vastaan. Jos joku tämän parlamentin jäsen suosittelee neuvostolle assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista Syyrian kanssa, hän tukee samalla häikäilemätöntä vähemmistöhallintoa, josta ei voida sanoa muuta kuin että se pitää ainoina strategisina kumppaneinaan alueellaan Iranin islamilaista tasavaltaa ja Hizbollahia. Käsiteltävänä olevassa mietinnössä arvioidaan jälleen kerran täysin väärin Assadin hallinnon todellinen luonne, sillä se keskittyy kirjaimellisesti pelkästään vallan säilyttämiseen. Tämän seurauksena esittelijä on sortunut harhakuvitelmiin assosiaatiosopimuksen mahdollisista myönteisistä vaikutuksista Syyrian sisä- ja ulkopolitiikkaan.

Jos saisin kiinnitettyä jäsen De Keyserin huomion, en haluaisi salata tunnustetun alankomaalaisen Syyria-asiantuntijan mielipidettä. Hän on käynyt Syyriassa vuosien mittaan useita kertoja, ja hän kertoi minulle vastikään selvin sanoin, että vallanpitäjät pitävät demokratiaa kuolemanvakavana uhkana ja että tämä on käynyt hänelle ilmeiseksi keskusteluissa, joita hän on viime vuosina käynyt hallinnon sisäisten lähteiden, muun muassa niin kovin liberaalin varapääministeri Dardarin kanssa. Järjettömintä mietinnössä on, että siinä varoitetaan toistuvasti seuraamasta vääriä diplomaattisia jälkiä Damaskoksen suuntaan. Mietintö tarjoaa ajattelemisen aihetta pikemminkin satiirikoille kuin poliitikoille.

 
  
MPphoto
 
 

  Paweł Bartłomiej Piskorski, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään assosiaatiosopimuksesta sellaisen maan kanssa, jonka merkitys lienee selvä kaikille tämän parlamentin jäsenille. Meillä on esitettävänä tätä maata kohtaan useita vastalauseita ja varaumia. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Syyria olisi suoraan tai epäsuorasti sekaantunut aseiden salakuljetukseen terroristijärjestöille. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Syyrialla olisi läheiset suhteet Iraniin. On tosiasia, että olemme hyvin huolissamme siitä, miten ihmis- ja kansalaisoikeuksia kunnioitetaan Syyriassa. On aihetta pohtia, mitä välineitä Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin olisi syytä käyttää. Edistääkö assosiaatiosopimus demokratiaa? Tehostaako se välineitä, joita meillä on käytettävissämme Syyrian hallinnon painostamiseksi, vai heikentääkö se asemaamme?

Uskon, että keskinäinen ymmärtäminen ja mahdollisuus painostukseen vahvistaa asemaamme ja että assosiaatiosopimusta on syytä kannattaa. Mielestäni tämän lähtökohtana pitäisi olla, että kantamme ja mielipiteemme Euroopan parlamenttina edellyttävät ihmis- ja kansalaisoikeuksien kunnioittamista. Tämä on tehtävä erittäin selväksi aina kun se on mahdollista. Pitää olla itsestään selvää, että Syyria lopettaa terrorismin tukemisen. Tällainen painostaminen on erittäin tärkeää, sillä muutoin toimimme perusperiaatteidemme vastaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meille on itsellemme oltava täysin selvää, että Lähi-idän kriisi – ei vain Libanonin osalta, vaan Lähi-idän ongelma kokonaisuudessaan – voidaan ratkaista vain, jos Syyria on osa ratkaisua, sillä Syyria ylläpitää tällä hetkellä suhteita Iraniin ja Hizbollahiin, ja on pohdittava, miten nämä suhteet saadaan purettua niin, että se on Syyrian etujen mukaista, vai saadaanko niitä purettua lainkaan. Syyria on sunnienemmistöinen, maallinen valtio, jolla on ideologisesti verrattain vähän yhteistä shiiafundamentalistien kanssa.

Juuri tästä syystä me voisimme käyttää assosiaatiosopimusta edellyttäen, että ihmisoikeuksia ryhdytään kunnioittamaan paremmin ja löydetään ratkaisu siihen, miten me ja Syyria voimme yhdessä torjua terrorismia. Varmaa on, että asetoimituksia Libanoniin ei saada täysin loppumaan ilman Syyrian suostumusta, ja tätä on pidettävä eräänä tekijänä. Tällainen ratkaisu edellyttää myös Shebaan maatilojen ongelman ratkaisemista. Tämä on erittäin tärkeää, jos Hizbollahilta aiotaan evätä tekosyy, jonka se tarvitsee aseiden pitämiseen tällä Israelin miehittämällä alueella. Kaikista näistä syistä sekä Syyrian sisäistä tilannetta että maan suhteita Euroopan unioniin on parannettava.

Jäsen De Keyserin ja ulkoasiainvaliokunnan aloitteella – jota käsittääkseni sekä neuvosto että komissio kannattavat – on tärkeä merkitys siinä, että Syyrialle tarjotaan tilaisuus turvata omat etunsa ja siten osallistua rakentavasti alueen rauhanprosessiin. On ilmeistä, että Syyrian hallinto ei ole demokratian ystävä, että se rikkoo ihmisoikeuksia, että ihmiset – sekä syyrialaiset että muut – on vapautettava ja että yhteistyön Hizbollahin ja Hamasin aseistautuneiden siipien kanssa on loputtava. Tästä huolimatta uskon, että tällainen vuoropuhelu on mahdollinen ja että assosiaatiosopimuksen tarjoaminen näissä puitteissa voi olla tehokas keino saavuttaa tämä tavoite.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa ministeri Lehtomäki, haluaisin aluksi kiittää jäsen De Keyseriä tästä erinomaisesta mietinnöstä. Assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen Euroopan yhteisöjen ja Syyrian välillä olisi hyvin rohkaiseva poliittinen viesti siitä, että Lähi-itään voidaan saada aikaan rauha, mitä me kaikki niin vilpittömästi toivomme. Assosiaatiosopimukset ovat oivallinen keino painostaa maita. Vastineeksi taloudellisesta ja kaupallisesta yhteistyöstä meidän on näin ollen pyydettävä Syyriaa muuttumaan demokraattiseksi maaksi, jossa kunnioitetaan perusvapauksia, olemaan enää sekaantumatta naapureidensa asioihin, määrittelemään tarkasti Libanonin vastainen rajansa ja lopettamaan tuki Hizbollahin aseellisille ryhmittymille ja Hamasin ääriaineksille, joita se suojelee. Syyrian on vapautettava älymystön edustajat, ihmisoikeuspuolustajat ja poliittiset vangit, joita pidetään sen vankiloissa. Sen on myös kunnioitettava erityisesti kurdien, mutta myös muiden alueellaan asuvien vähemmistöjen oikeuksia ja tarjottava heille kansalaisuutta, sillä heillä ei sitä ole.

Koko alue hyötyisi siitä, että Syyria luopuisi Suur-Syyria-hankkeestaan ja hankkisi muita liittolaisia Iranin tilalle. Alueen maista Syyria kykenisi parhaiten asettumaan valvojan ja rauhantekijän asemaan erityisesti Irakin ja Palestiinan kysymyksissä. EU:n on tehtävä kaikkensa, jotta Syyriasta tulisi yksi sen Lähi-idän strategisista kumppaneista. Jos muutoksen tuulet alkaisivat puhaltaa Syyriassa ja Syyria harjoittaisi avoimuuspolitiikkaa, kaikki Lähi-idän kansat voisivat lopulta vapautua diktatuurin ja teokraattisen populismin ikeestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä väitetään, että Euro–Välimeri-assosiaatiosopimus merkitsisi ratkaisevaa kimmoketta Syyriassa tarpeellisiin poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin, mutta samalla siinä pahoitellaan sitä, että Syyrian ja Iranin välillä on tehty sotilasyhteistyötä koskeva sopimus, jonka syyrialaiset sanovat vahvistavan yhteistyötä sitä "yhteistä uhkaa" vastaan, jonka Yhdysvallat ja Israel heidän mielestään muodostavat.

Euroopan unioni on vuodesta 1995 lähtien antanut Syyrialle 259 miljoonaa euroa. EU tukee Syyrian hallintoa miljoonilla euroilla siinä toivossa, että se jonakin päivänä alkaa uskoa demokratiaan, kansalaisvapauksiin, ihmisoikeuksiin ynnä muuhun sellaiseen. Syyrialaiset sen sijaan katsovat, että heillä on nyt riittävästi ylimääräistä rahaa muodostaakseen Iranin kanssa sellaisen sotilasliiton, joka väistämättä tekee maailmasta vaarallisemman.

EU:n veronmaksajien rahoja ei pitäisi käyttää sellaisten tyrannimaisten ja murhanhimoisten hallintojen tukemiseksi, jotka ovat demokratian, vapauden ja rauhan vihollisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n strateginen kiinnostus Syyriaan perustuu siihen, että se haluaa säilyttää rauhan laajemmassa Lähi-idässä, jotta öljy ei lakkaisi virtaamasta, ja ohjata Israelin ja palestiinalaisten välisen kiistan kohti kahden valtion ratkaisua, kuten De Keyserin mietinnössä todetaan.

Eristäytyneenä Syyria on jo jonkin aikaa auttanut Irania käynnistämään yhdistetyn yleisislamilaisen hyökkäyksen Israelia vastaan, ja Syyria pyrkii pitämään Libanonin hallituksen heikkona tukemalla voimakkaasti Iranin kätyriä Hizbollahia, jonka se uskoo myös auttavan sitä palauttamaan vaikutusvaltansa Libanonissa.

Syyrialla on kuitenkin yksi kaiken hyvittävä piirre: se on maallinen valtio, joka kavahtaa islamilaista fundamentalismia, ja osa hallitsevasta Ba'ath-eliitistä on huolissaan Syyrian yhä syvenevästä puolustusliitosta teokraattisen Iranin ja islamistisen Hizbollahin kanssa. Syyrian ei enää tarvitse mielistellä Irania Saddam Husseinin Irakin muodostaman yhteisen vihollisen vastaisen liittoutuman nimissä.

Valitettavasti toiveet siitä, että EU voi toimia suoraan jyrkän Hamasin hallitsemien palestiinalaisten kanssa, ovat hiipumassa, sillä Hamas kieltäytyy tunnustamasta Israelia tai luopumasta väkivallasta. Näin ollen aika on kypsä Syyrian vakuuttamiselle siitä, että jos se estää Hizbollahin uudelleenaseistautumisen ja Jihadin taistelijoiden pääsyn Irakiin sekä parantaa omaa kauhistuttavaa ihmisoikeustilannettaan, se voi saavuttaa arvokkaita etuja, joista yksi on EU:n kanssa tehtävän assosiaatiosopimuksen mahdollinen ratifiointi.

Kvartetin jäsenenä EU voi myös auttaa välittämään hyväksyttävissä olevan rauhansopimuksen Israelin ja Syyrian välillä Golanin ylängöstä ja Shebaan maatiloista, vaikka Yhdysvallat ei ole siihen halukas. Israel voi voittaa paljon, jos se keskustelee vihollisensa Syyrian kanssa. Israel tietää olevansa altis raketti-iskuille ja tarvitsevansa valtion, joka on puolustettavissa ja turvassa ulkoa tulevilta hyökkäyksiltä. Jos Syyria ei enää ole uhka, tämä strateginen tavoite on helpompi saavuttaa. Vahvistan kuitenkin mietinnössä esitetyt havainnot ja toivon nyt, että Euroopan unioni pyrkii käyttämään huomattavaa vaikutusvaltaansa Syyriaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin vuorostani onnitella jäsen De Keyseriä hänen esittelemästään erittäin tärkeästä mietinnöstä.

Mielestäni Euroopan unionin olisi uudessa Lähi-idän geopoliittisessa tilanteessa laadittava oma itsenäinen strategiansa.

Syyria on tosiasia, ja sillä on edelleen keskeinen asema alueellisen vakauden ja turvallisuuden syntymisessä. EU:n on puhuttava Syyrian kanssa ja ryhdyttävä koordinoituun institutionaaliseen ja poliittiseen vuoropuheluun Syyrian hallituksen kanssa. Olen ehdottomasti samaa mieltä mietinnön sisällöstä ja siitä, mitä parlamentin jäsenet ovat sanoneet. Kukaan ei kuitenkaan ole vastannut kysymykseen siitä, miten saamme Syyrian muuttamaan käyttäytymistään ja miten edistämme demokratisointiprosessia. Kukaan ei ole vastannut tähän kysymykseen.

Uskon, ettei Euroopan unioni kykene edistämään Syyrian demokratisoitumista ilman assosiaatiosopimuksen ja poliittisen vuoropuhelun mekanismeja. Siksi Euroopan unionin ei mielestäni pitäisi viivyttää sopimuksen allekirjoittamista.

Syyrian eristämisen, seuraamusten tai jopa hallinnon kaatamisen kannattajille toteaisin, että Irakin sisällissota on vastaus heidän harhakuvitelmiinsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, päätös EU:n ja Syyrian välisen assosiaatiosopimuksen ratifioinnin uusimisesta on strateginen. Lähi-idän tilannetta kuvaa paremmin puolityhjä kuin puolitäysi lasi.

Demokratian puuttuminen Egyptissä on edistänyt radikaalien voimien kasvua, Libanon on liukumassa epäjärjestykseen ja mahdollisuudet luoda valtio Palestiinaan ovat sisäisistä syistä kadonneet. EU:n ja Israelin väliset suhteet ovat purkautuneet Libanoniin kesällä tehtyjen hyökkäysten jälkeen. Israelin vajotessa yhä syvemmälle regionalismiin EU:lla tai Israelilla ei enää ole politiikkaa, jolla voitaisiin ratkaista ongelmat laajemmasta näkökulmasta. Yhdysvalloillakaan ei enää ole aluetta koskevaa vakavasti otettavaa politiikkaa, kuten viimeisin Irakia koskeva päätös on osoittanut. Osapuolten toisiaan vastaan yllyttämisen politiikan päättyminen on epäilemättä vahvistanut Irania. Iran on ainoa toimija, joka harjoittaa tarkoituksenmukaista ja aktiivista politiikkaa. Iranin välikätenä toimii Syyria. Parlamentti ei voi ryhtyä Iranin suhteen mihinkään merkityksellisiin toimiin. Se edellyttäisi EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation yhteistä lähestymistapaa.

Euroopan parlamentti voi vain yrittää saada Syyrian luopumaan alistuneesta välikäden asemastaan. Tämä on strategiamme. Taktiikkana on taloudellisten ja kansainvälisten kannustimien tarjoaminen osana selkeää, yhteistä ja tinkimätöntä EU:n politiikkaa. Meidän on asetettava Syyrialle vaatimuksia samalla selvällä ja tinkimättömällä tavalla. Nyt ei ole kyse lepyttämisestä. Keskeisintä on Syyrian sitoutuminen poikkeustilan vähittäiseen kumoamiseen, sellaisen kansalaisyhteiskunnan luomiseen, jossa vallitsee täysi ilmaisunvapaus, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen sekä avoimeen markkinatalouteen perustuvaan demokraattiseen poliittiseen järjestelmään siirtymiseen.

Syyrian on tietenkin tehtävä yhteistyötä Rafik Haririn murhan tutkinnassa. Se on ryhdyttävä rakentaviin toimiin rauhanprosessin edistämiseksi. Sen on lopetettava Hizbollahin aseistaminen ja aseellisten palestiinalaisryhmittymien tukeminen, noudatettava päätöslauselmia 1559 ja 1701 sekä vedettävä Libanonista kaikki asevoimansa ja solmittava maahan diplomaattiset suhteet.

Emme omista assosiaatiosopimusta. Syyrian on otettava vastuu siitä. Meidän tehtävänämme on laatia sopimuksen avulla Syyrian uudistumissuunnitelma. Haluaisin kehottaa komissiota ja etenkin neuvostoa tukemaan aktiivisesti sekä strategiaamme että taktiikkaamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Barcelonan julistukseen on kirjattu yhteisen rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin alueen perustamisen tavoite vahvistamalla poliittista vuoropuhelua ja turvallisuutta, talous- ja rahapoliittista kumppanuutta sekä yhteiskunnallista, kulttuurista ja inhimillistä kumppanuutta.

Tavoitteeseen on viime vuosina onnistuneesti pyritty, ja melkein kaikkien Välimeren alueen maiden kanssa on tehty assosiaatiosopimus lukuun ottamatta tietenkin Syyriaa, joka on jäänyt ulkopuolelle erilaisista, ymmärrettävistä syistä. EU on aina kiinnittänyt huomiota viimeisten kuukausien tapahtumiin. Sen on aidosti sitouduttava Syyrian kanssa käytäviin asianmukaisiin neuvotteluihin, joilla pyritään varmistamaan maan vankka halu allekirjoittaa sopimus. Syyria kehittyy toivottavasti näin ollen demokratiaksi, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta ja joka tukee terrorismin torjuntaa ja edistää vuoropuhelua ja pysyvää rauhaa alueella. Tätä varten Syyrian hallituksen on ryhdyttävä toimiin poikkeustilan kumoamiseksi mahdollisimman pian. Tässä EU auttaa kaikin mahdollisin tavoin.

Syyrian sijainti on geostrategisesti keskeinen, ja sillä voisi olla merkittävä tehtävä Lähi-idän rauhanprosessissa. EU:n on kerta kaikkiaan tehtävä selväksi, ettei se usko demokratiaa voitavan vahvistaa pommitus- tai eristämispolitiikalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Syyria on maa, jota ei voida sivuuttaa Lähi-idän kriisistä puhuttaessa. Kaiken vuoropuhelun keskeyttäminen merkitsee maan eristämistä ja voi johtaa hallinnon radikalisoitumiseen. Se merkitsee Syyrian työntämistä yhä syvemmälle Iranin syliin – Iranin, jonka ainoana tavoitteena on Israelin tuhoaminen ja alueen vakauden horjuttaminen.

Jos kuitenkin nyt käynnistämme uudelleen keskustelut Syyrian kanssa, meidän on oltava hyvin varovaisia ja asetettava tiukat ennakkoehdot. Meidän on vaadittava, että Syyria kunnioittaa Libanonin itsemääräämisoikeutta ja noudattaa turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, joissa sitä kehotetaan lisäämään valvontaa Libanonin ja Syyrian välisellä rajalla ja lopettamaan asetoimitukset Hizbollahille. Meidän on asetettava ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen kaikkien sopimusten allekirjoittamisen ennakkoehdoksi. Meidän on vaadittava, että Syyria ryhtyy entisen pääministerin Rafik Haririn murhan tutkinnan lopputuloksen edellyttämiin konkreettisiin toimiin. Huomautan, että tämä on myös neuvottelujen jatkamisen ehto. Lisäksi Syyrian on selvästi ilmoitettava kansainväliselle yhteisölle toimet, joihin se on ryhtynyt aseiden ja terrorismin leviämisen torjumiseksi tehokkaasti ja käytännöllisesti. Tällä tarkoitan, että sen on myös lopetettava Hizbollahin ja Hamasin aseellisten ryhmittymien kaikkinainen tukeminen.

Jos Euroopan unioni suunnittelee neuvottelujen aloittamista uudelleen Syyrian kanssa, ne voidaan aloittaa vain, jos Syyria hyväksyy ja täyttää nämä ehdot. Minkäänlaisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen ehtoja ei ole vielä täytetty, mitä pahoittelen. Meidän on kehotettava Syyriaa luopumaan sulkeutuneisuudestaan ja saatava se kantamaan vastuunsa alueella, jolla kaikkien toimijoiden on tehtävä työtä rauhan ja vakauden saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vahvistaa De Keyserin mietinnössä esitetyt suositukset ja erityisesti sen, että on tullut aika tarkastella uudelleen Euroopan ja maailman suhteita Syyriaan, ei tinkimällä periaatteistamme vaan edistämällä niitä. Syyrialle on lähetettävä voimakas viesti, joka koskee ihmisoikeuksia, ilmaisunvapaus- ja kidutustilanteen parantamista sekä kuolemanrangaistuksen poistamista. Ihmisoikeusjuristi Anwar al-Buni, joka satojen muiden tavoin allekirjoitti adressin, jossa kehotetaan kunnioittamaan Libanonin itsemääräämisoikeutta, on välittömästi vapautettava tutkintavankeudesta, samoin kuin sadat mielipidevangit.

Syyrian leimaamisella osaksi pahan akselia ei ole saavutettu mitään. Olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen on viime kuukauden aikana valtuuttanut edustajansa keskustelemaan Syyrian ulko- ja talousministeriön kanssa ja että Euroopan parlamentti tarjoaa tällä viikolla assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen mahdollisuutta, jos Syyria päättää aidosti yhdessä EU:n kanssa pyrkiä saavuttamaan rauhan Lähi-idässä.

 
  
MPphoto
 
 

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä De Keyseriä hänen ahkerasta työstään ja käyttää tilaisuutta hyväkseni ilmaistakseni kyseistä aluetta koskevan huoleni, sillä olkaamme rehellisiä. Meidän on vaikea kuvitella Euroopan unionin, joka on arvojen ja normien unioni, tekevän yhteistyösopimuksen Syyrian kaltaisen ongelmavaltion kanssa. Sellainen Syyria nimittäin on, kun otetaan huomioon sen yhteydet Hizbollahiin ja Iraniin.

Ainoa vaihtoehto on ihmisoikeuksia koskevien vähimmäisehtojen asettaminen yhteistyösopimuksen ja siihen liittyvien neuvottelujen yhteydessä, sillä Euroopan ammattiliittoja, toimittajia ja uskonnollisia vähemmistöjä sorretaan yhä enemmän. Uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat Syyrian kansalaiset ja Syyriaan palaavat assyrialaiset kristityt pannaan telkien taakse lähes poikkeuksetta. Siksi on mitä aiheellisinta vihdoin yhdenmukaistaa EU:n maahanmuuttopolitiikka ja Syyriaan palauttamista koskeva politiikka sekä keskeyttää toistaiseksi palauttaminen Syyriaan. Tämä on minusta ensimmäinen askel.

Toiseksi meidän on vaadittava lujat takeet uskonnonvapaudesta. Syyrian hallituksen on lopetettava puuttuminen uskonnollisten vähemmistöjen asioihin Syyriassa, sillä tapa, jolla Syyria hoitaa erilaisten uskonnollisten yhteisöjen ja etnisten ryhmien etuja tekee niiden tilanteesta erityisen vaikean tällä hetkellä.

EU voi tässä menettää maineensa, sillä Euroopan kirkot perustuvat varhaisimpiin kirkkoihin, jotka ovat levittäneet uskoaan Syyriasta myös Euroopan suuntaan. Tämä merkitsee, että jos yhteistyösopimus osoittautuu nyt ratkaisuksi, Euroopan unionin vaikeana tehtävänä on varmistaa, että parannuksista kaikilla näillä aloilla vaaditaan varmat takeet.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin kiitos tästä hyvin arvokkaasta keskustelusta. Tämän keskustelun aikana on tullut selväksi, että tässä salissa näkyy sama ilmiö kuin kansainvälisessä yhteisössä ja myös maltillisten arabimaiden keskuudessa eli että on hieman erilaisia näkemyksiä siitä, millainen politiikka suhteessa Syyriaan on parhain ja tehokkain tuomaan Syyrian jälleen kansainvälisen yhteisön rakentavaksi jäseneksi.

Euroopan unionissa on tehty se johtopäätös, että eristäminen ajaa Syyriaa väärään suuntaan, ja neuvosto on nimenomaan keskustellut ja tehnyt uudelleenlinjauksen tästä asiasta elokuun alussa, niin että ollaan yhteydessä kaikkiin relevantteihin tahoihin Lähi-idän kysymyksen ratkaisemiseksi, ja Syyria on yksi näistä relevanteista tahoista. Näin ollen voin esimerkiksi jäsen Swobodan esille nostamaan toiveeseen siitä, että puheenjohtajavaltion on nimenomaisesti kuunneltava niitä tahoja, jotka pyrkivät rakentamaan Syyrian kanssa aktiivista keskusteluyhteyttä, todeta, että näin on myös menetelty. Yksi esimerkki siitä on lähestyvä Euro–Med-ulkoministerikokous Tampereella, johon Syyria on myös kutsuttu.

On varmasti arvokasta rakentaa ja aktivoida myös parlamenttien välistä dialogia, kuten edustaja Salafranca omassa puheenvuorossaan nosti esille. Näiden suhteiden uudelleenlämmittämisessä hyvin tärkeää on se, että on oikeat olosuhteet ja myös oikea ajoitus. Tietenkin näillä omilla toimillamme pyrimme nimenomaan tarjoamaan Syyrialle mahdollisuuden ottaa myönteinen rooli.

Tässä keskustelussakin on tullut erittäin selvästi esille se, että Lähi-idän tilanteessa ratkaisua haettaessa kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Sen vuoksi nyt viime kuukausienkin aikana olemme aktiivisesti pyrkineet hakemaan kokonaisvaltaista, pitkäaikaista ja pysyvää ratkaisua Lähi-idän kysymykseen. Tätä ratkaisua on haettu hyvin aktiivisesti. Korkea edustaja Solana on juuri tänään tuolla alueella, ja hänen tarkoituksenaan on vierailla paitsi Israelissa ja palestiinalaisalueella, myös Beirutissa, Jordaniassa ja mahdollisesti vielä muuallakin, eli yhteydenpito eri osapuoliin on hyvin tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä siitä, että edistitte tätä strategisesti ratkaisevan tärkeää Lähi-idän maata koskevaa pohdintaprosessia. Mielestäni juuri käyty keskustelu oli hyvin tärkeä.

Haluaisin vastata muutamaan yksittäisiä asioita koskevaan kysymykseen. Yksi näistä asioista ovat ihmisoikeudet. Koska EU:n ja Syyrian välillä ei ole voimassa olevaa assosiaatiosopimusta, ei ole foorumia, jolla Euroopan unioni voisi käydä syvällistä keskustelua ihmisoikeuksista Syyrian kanssa ja jolla voitaisiin myös keskustella kriittisistä seikoista – ja keskusteltavaa on paljon – kuten poikkeustilan kumoamisesta, poliittisesti sitoutuneita kansalaisjärjestöjä koskevien lakien muuttamisesta, kansalaisuuden myöntämisestä valtiottomille kurdeille tai kansallisen ihmisoikeusneuvoston perustamisesta.

Mielestäni meidän ei ole syytä asettaa allekirjoittamisen ehdoksi sitä, että Syyria täysin korjaa ihmisoikeustilanteensa. Me – millä tarkoitan erityisesti komission ja jäsenvaltioiden edustajia Damaskoksessa – käytämme poliittisia välineitämme, kuten virallisia yhteydenottoja ja poliittisia julkilausumia, tuomitaksemme vakavimmat ihmisoikeusrikkomukset. Otamme esimerkiksi Syyrian viranomaisten kanssa käytävissä keskusteluissa erittäin säännöllisesti esiin mielipidevankien ja muiden vankien tilanteen ja seuraamme järjestelmällisesti turvallisuustuomioistuimen oikeudenkäyntejä. Lisäksi tuemme avoimen kansalaisyhteiskunnan syntymistä Syyriassa yhteistyöohjelmiemme kautta.

Komissio käynnisti tämän vuoksi tammikuussa kuusi mikrohanketta eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa. Niiden kohteena ovat arabilakimiehet, naisten järjestöt, pakolaisjärjestöt, kurdivähemmistö ja tiedotusvälineet, ja niissä edistetään myös naisten ja lasten oikeuksia. Näiden hankkeiden ja useimpien koulutustoimien käynnistäminen on kuitenkin ollut hieman vaikeaa nyt, kun turvallisuuspalvelut ovat kiristäneet otettaan. Viranomaiset kyseenalaistavat näiden hankkeiden laillisuuden Syyriassa, poliittisia kansalaisjärjestöjä siedetään toisinaan mutta ei aina sallita, ja siksi pyrimme löytämään ratkaisuja näihin ongelmiin. Olemme tietenkin ottaneet esille myös yksittäisiä tapauksia Syyrian hallituksen kanssa.

EU:n taloudellista apua ei ole käytetty hallituksen tukemiseen, kuten jotkut parlamentin jäsenet täällä mainitsivat. Sitä on käytetty esimerkiksi yksityisen sektorin ja pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen. Olemme auttaneet ihmisiä suoraan esimerkiksi terveysohjelmilla ja kohdistaneet apua sellaisten uudistusten rahoittamiseen, jotka avaisivat taloutta ja kauppaa, kilpailua ja investointeja – nämä ovat asioita, jotka ovat hyvin tärkeitä maan tulevalle kehitykselle.

Haluaisin lopuksi toistaa erään asian, jonka mainitsin aiemmin. Kannatamme sellaista Syyrian kanssa käytävää vuoropuhelua, jossa käsitellään sekä poliittisia että taloudellisia seikkoja. Yritämme ylläpitää myönteistä näkemystä ja rakentaa jo saavutetulle edistykselle esimerkiksi tukemalla juuri mainitsemiani uudistuksia, joita hallitus on tekemässä talouden avaamiseksi, sekä uudistuksia, joilla pyritään hajauttamaan valtaa. Kuten sanoin aiemmin, seuraamme kuitenkin samalla käytännön tekoja turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 täytäntöönpanossa ja muissa alueellisissa kysymyksissä sekä sitä, alkaako Syyria toimia rakentavasti esimerkiksi Palestiinan kysymyksessä. Tämän perusteella määräytyy vauhti, jolla voimme edetä sopimusasiassa, ja huomaan, että suurin osa tähän keskusteluun osallistuneista näyttää kallistuvan samalle kannalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö