Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Puheenvuorot
Keskiviikko 25. lokakuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

14. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0437/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 1 (H-0779/06):

Aihe: Palvelujen tarjonta ja lapsiperheiden vapaa liikkuvuus

Eurooppalaiset perheet esittävät yhä enemmän vastalauseita koskien sitä, että ne ovat joutuneet kärsimään syrjivää kohtelua palvelujen tarjoamisen yhteydessä ja käyttäessään EU:n sisällä voimassa olevaa vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan, koska niihin kuuluu alle 15 vuoden ikäisiä lapsia.

Kreikkalaisessa lehdistössä viime aikoina julkaistuissa artikkeleissa lasten sulkeminen taloudellisesti hyödynnettävien julkisten tilojen kuten hotellien, ravintoloiden ym. ulkopuolelle on esitetty myönteisessä valossa.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä poistaakseen lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä kohdistuvan syrjivän kohtelun ja ikärasismin? Aiotaanko palvelujen tarjontaa ja vapaan liikkuvuuden mahdollisuuden varmistamista EU:n sisällä koskevia normeja yhdenmukaistaa, jottei alaikäisten eurooppalaisten ja heidän perheidensä oikeuksia poljettaisi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, vastauksena kysymykseen neuvosto haluaa ensinnäkin palauttaa mieleen, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista muuta johdu. Kuten arvoisa parlamentin jäsen varmasti tietää, komission on perussopimuksen valvojana huolehdittava siitä, että perustamissopimuksen määräyksiä sekä toimielinten sen nojalla antamia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Näin ollen arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys olisi oikeastaan osoitettava komissiolle.

Komissio julkaisi heinäkuussa tänä vuonna tiedonannon tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti Euroopan unionin sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden tällä alalla toteuttamia toimia. Varsinainen lapsi- ja perhepolitiikka kuuluu kansallisen tason päätöksentekoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan muistuttaa neuvoston edustajaa siitä, että komissio voi hyvinkin laatia strategian, mutta sen toteutuksesta vastaavat jäsenvaltiot. Kaikkien jäsenvaltioiden on neuvostossa määritettävä, mikä on tilanne ja millaisia ovat lasten kanssa liikkuvien perheiden ongelmat. Tämän vuoksi esitin kysymykseni neuvostolle, tietoisena perustamissopimuksista ja komission uudesta tiedonannosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, meillähän on kaikkia väestöryhmiä ja ikäkausia koskevaa syrjintää estäviä säädöksiä, kuten rotujen välisestä yhdenvertaisuudesta annettu direktiivi ja syrjintää työssä ja ammatissa koskeva direktiivi. Niihin sisältyy säännöksiä muun muassa syrjinnän kieltämisestä useimmissa arkipäivän tilanteissa.

Mitä tulee sitten kysyjän kysymyksessään muun muassa ravintolakulttuurista esittämiin esimerkkeihin, on toki muistettava, että neuvoston lisäksi jäsenvaltioiden kansalaisilla kuluttajina ja viime kädessä niillä ihmisillä, jotka maksavat näistä palveluista, on myös tuntuva vaikutusvalta siihen, millaiseksi kulttuuri kehittyy myös lapsiperheiden näkökulmasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, halusin kiinnittää huomionne siihen, ettei tämä ongelma koske pelkästään Kreikkaa, vaan myös Itävaltaa, jossa se on varsin yleistä ja jossa hotellit myös hyödyntävät yhtenä myyntivalttinaan sitä, etteivät ota vastaan lapsia tai majoita lapsia perheineen.

Haluaisin tietää, voidaanko tälle tehdä jotakin, edes mainonnan kannalta. Onhan muitakin aloja, joilla mainontaa voidaan rajoittaa, ja se voisi olla yksi mahdollisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, lapsiin liittyen mainonnan alalla on tietysti ollut paljon keskustelua erityisesti markkinoinnista ja siitä, minkälainen markkinointi ja missäkin tilanteessa on sopivaa lapsiin kohdistuessaan. Mutta mitä tulee vielä lisäkysymyksen esittäjän esille tuomaan esimerkkiin hotelleista, palaisin siihen, mitä mainitsin edellisessä vastauksessani, eli kyllä tässä tietysti kuluttajajärjestöillä ja maksavilla asiakkailla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia palveluita tarjotaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 2 (H-0781/06):

Aihe: Frontexin vahvistaminen

Viime vuonna perustettu EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex on aloittanut toimintansa, mutta sillä on niukasti varoja käytettävissään ja sen vaikutus on tiettävästi vähäinen.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä Frontexin toiminnan tehostamiseksi joko jäsenvaltioiden yhteistyön avulla tai osoittamalla sille lisää yhteisön varoja?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, rajaturvallisuusviraston perustamisesta ja sen tehtävistä, rakenteesta ja varainhoitoa koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26. lokakuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa. Asetuksen mukaan neuvostolle annetaan tiedoksi viraston toimintaohjelma, viraston laatimat yleiset ja erityiset riskianalyysit, toimintaa koskeva vuosittainen yleiskertomus ja viraston talousarvio. Toimenpiteitä asetuksen säännösten muuttamiseksi voi ehdottaa vain komissio.

Rajaturvallisuusviraston organisatorista rakennetta, henkilöstöpolitiikkaa ja toimintaohjelmaa koskevien toimenpiteiden hyväksyminen kuuluu ensisijaisesti viraston hallintoneuvostolle, jonka toimintaan neuvosto ei osallistu.

Ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisön politiikan ja lainsäädännön kehittäminen on edelleen EU:n toimielinten vastuulla. Viraston ja toimielinten tiivis koordinointi on näin ollen turvattava, ja tätä varten onkin olemassa rajaturvallisuusviraston perustamisasetuksen mukaisia järjestelyjä. Tässä yhteydessä pyydän kiinnittämään huomiota käsiteltävänä olevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin vahvistamisesta. Sen tarkoituksena on tehostaa viraston toteuttamia operatiivisia toimia ja edistää jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä solidaarisuutta kriisitilanteissa.

Eurooppa-neuvosto ehdotti viime joulukuussa, että jäsenvaltiot, neuvosto ja komissio toteuttaisivat eräitä toimenpiteitä ennen tämän vuoden loppua jäsenvaltioiden välisen käytännön yhteistyön parantamiseksi. Niihin kuuluvat EU:n eteläisen merirajan valvonnan ja tarkkailun lujittamista ja Välimeren rannikkovartioverkostoa koskeva tutkimus Medsea, jonka rajaturvallisuusvirasto on jo saanut valmiiksi.

Neuvosto on viime kuukausina, kuten istunnossaan 24. heinäkuuta ja epävirallisessa ministerikokouksessa syyskuussa, kiinnittänyt erityistä huomiota jäsenvaltioiden ja rajaturvallisuusviraston operatiivisen yhteistyön parantamiseen ja erityisesti Välimeren alueen ja Afrikan tilanteeseen. Tällöin keskusteltiin muun muassa rajaturvallisuusviraston asemasta ja osallistumisesta operatiivisiin toimiin etenkin Välimerellä ja Afrikan tilanteen osalta. Neuvosto oli tyytyväinen Frontexin ja komission jo toteuttamiin toimenpiteisiin ja tähdensi, että operatiivisen yhteistyön kehittämistä on jatkettava edelleen.

Neuvosto hyväksyi lokakuun alussa myös päätelmät ulkoisen merirajan vahvistamisesta etelässä. Se kehotti päätelmissään Frontexia edistämään toteutettavuustutkimusta sellaisen eurooppalaisen valvontajärjestelmän perustamisesta, joka kattaisi alkuvaiheessa kokonaan yhteisön eteläisen merirajan ja Välimeren. Neuvosto pyysi rajaturvallisuusvirastoa myös pohtimaan sellaisten toisiinsa liittyvien aluekeskusten perustamista, jotka ovat Frontexin käytettävissä operationaalisissa asioissa eri merialueilla tai niiden osa-alueilla.

Neuvoston ei kuitenkaan kuulu ehdottaa määrärahojen myöntämistä rajaturvallisuusviraston talousarvioon lisätoimenpiteitä varten.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen 33 artiklan sekä Haagin ohjelman mukaisesti rajaturvallisuusviraston toimintaa arvioidaan komission arviointiraportin pohjalta ennen ensi vuoden loppua.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, neuvoston vastaus vakuutti minut, ja totean nyt jotain yllättävää: Frontex on toiminut. Vaikka kyse onkin koevaiheesta, viraston toiminta Kanarian saarilla ja niitä ympäröivällä laajalla merialueella on ollut tehokasta.

Huolta aiheuttavat toimielinten epävarmuus sekä taloudellisten resurssien ja rahoituksen puute. Neuvoston puheenjohtaja viittasi tähän, mutta haluan erityisesti kysyä, uskotteko olevan mahdollista jatkaa Frontexin toimintaa Atlantilla 1. tammikuuta jälkeen ja katsooko neuvosto, että on syytä käyttää rahaa resursseihin viraston säilyttämiseksi, koska, kuten jo totesin, se on jo toiminut ja toimii edelleen ja osoittautuu tehokkaaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on tietysti ensinnäkin myönteistä kuulla, että Frontex on toiminut hyvin. Samalla kun todetaan, että sillä on ollut myös joitakin ongelmia tai ainakin haasteita, on muistettava, että virasto on virkaiältään hyvin nuori ja sillä on samaan aikaan käynnissä oman hallinnon rakentaminen sekä viraston tehtävistä huolehtiminen. Lisäksi se on ollut jo mukana erittäin monissa operaatioissa sekä Välimerellä että muualla. Tietenkin tämän jatkotoiminnan laajuus ja tehokkuus riippuu myös lisärahoituksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja puhui siitä, kuinka vaikeaa on saada rahoitusta Frontexille. Frontexia kannatetaan. Aikooko neuvosto tehdä jotain helpottaakseen sen taakkaa esimerkiksi käynnistämällä tiedotuskampanjoita lähtömaissa, jotta mahdolliset maahanmuuttajat tulisivat tietoisiksi laittoman maahanmuuton mahdollisista seurauksista tai muista, laillista maahanmuuttoa koskevista vaihtoehdoista? Tarkasteleeko neuvosto taakan keventämistä toteuttamalla toimia, jotka tulevaisuudessa tekisivät mahdottomaksi laillistaa laittomien maahanmuuttajien asemaa, kuten nyt on tehty?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, yksi hyvin keskeinen kysymys, joka tähän laittomaan maahanmuuttoon tai maahanmuuton kokonaisuuteen ylipäätään liittyy, on tietenkin meidän yhteistyömme näiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Unionissa on viime aikoina pyritty kiinnittämään erityistä huomiota juuri maahanmuuton ja kehityksen välisiin yhtymäkohtiin sillä ajatuksella, että meidän pitää pystyä tehostamaan yhteistyötämme lähtömaiden kanssa, jotta paine maastamuuttoon pienenee myös siellä.

Tietenkin yksi osa tätä yhteistyötä lähtömaiden kanssa on tiedottaa olemassa olevista mahdollisuuksista tai mahdottomuuksista. Marraskuussa järjestetään Tripolissa seuraava korkean tason kokous EU:n ja Afrikan maiden välillä ja siinä keskitytään maahanmuuttoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Haluan tuoda esille kaksi seikkaa. Ensinnäkin muutama kuukausi sitten kuulimme viraston ongelmista Puolassa, riittämättömistä majoituspalveluista ja niin edelleen. Onko ongelmat ratkaistu?

Toiseksi, lupaako puheenjohtajavaltio Suomi tukea ja taivuttaa muutkin jäsenvaltiot hyväksymään Frontexin talousarviota koskevat tarkistukset, joista Euroopan parlamentti pian äänestää? Kyseessä on tarkistus 836, jolla muun muassa palautetaan komission ehdottama summa, ei noudateta neuvoston leikkauksia ja ohjataan jopa lisäresursseja varaukseen. Kannattaako puheenjohtajavaltio Suomi resurssien lisäämistä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Frontexin toimintakyky ja ylipäätään unionin toimintakyky näissä laittoman maahanmuuton tilanteissa on luonnollisesti hyvin paljon kiinni siitä, mikä on jäsenvaltioiden sitoutumisen aste. Tästä asiasta on keskusteltu viime aikoina unionin eri tasoilla hyvin paljon, viimeksi EU-huippukokouksessa Lahdessa viime perjantaina, mutta tämä keskustelu on vielä kesken, joten siinä mielessä on vielä vaikeaa antaa tähän kysymykseen aivan täsmällistä vastausta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 3 (H-0783/06):

Aihe: Tuomittuja pedofiilejä koskevien tietojen jakaminen

Missä vaiheessa neuvoston käsittelyssä on ehdotus neuvoston puitepäätöksen tekemisestä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista johtuvien ammattikieltojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan unionissa? Puitepäätös merkitsisi sitä, että kun pedofiili tai lasten ahdistelija tuomitaan seksuaalirikoksesta tai lapsipornon levittämisestä, mikä merkitsee ammattikieltoa tehtävissä, joissa ollaan tekemisissä lasten kanssa, ammattikiellosta ilmoitettaisiin muille jäsenvaltioille ja asiaomaisen nimi merkittäisiin myös muiden jäsenvaltioiden seksuaalirikosrekistereihin, minkä myötä ammattikielto olisi EU:n laajuinen.

Mistä syystä neuvosto on ollut ilmeisen kykenemätön tekemään päätöstä tästä tärkeästä ehdotuksesta, jota Euroopan parlamentti asettui kannattamaan kesäkuussa 2006, ja joka antaisi Euroopan kansalaisille käytännön esimerkin EU:n arvokkaasta roolista rikollisuuden torjunnassa ja turvallisuuden lisäämisessä? Onko neuvosto luopunut tavoitteestaan, joka koskee lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan asettamista ensisijaiseksi tavoitteeksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Belgian kuningaskunnan marraskuussa 2004 neuvostolle esittämää aloitetta neuvoston puitepäätökseksi lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista johtuvien ammattikieltojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta Euroopan unionissa käsitellään tällä hetkellä neuvoston työryhmissä. Viimeksi sitä käsiteltiin rikosasiayhteistyöryhmässä lokakuussa reilu viikko sitten. Aloitteen tarkastelu liittyy keskusteluihin, joita neuvoston työryhmissä käydään muista ehdotuksista, kuten ehdotuksesta puitepäätökseksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioonottamisesta uudessa rikosprosessissa ja ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä jäsenvaltioiden välillä. Käsiteltävänä on siis kaksi muutakin puitepäätösehdotusta.

Näiden välineiden yhteisenä tavoitteena on luoda rakenteita sen varmistamiseksi, että henkilön rikollista taustaa koskevat tiedot olisivat saatavilla kattavasti ja tehokkaasti. Sitten kun kaikki jäsenvaltiot ovat aikanaan panneet kyseiset säädökset täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään, pitäisi olla helpompi estää tuomittua henkilöä työskentelemästä lasten kanssa tai tekemästä uutta lapsiin kohdistuvaa rikosta. Neuvosto jatkaa siis työryhmätasoilla näiden puitepäätösehdotusten käsittelyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Minusta vaikuttaa siltä, ettei neuvosto todellakaan edisty näiden ehdotusten käsittelyssä. Komissio esitti lähes kaksi vuotta sitten kunnianhimoisen ohjelman vastauksena voimakkaaseen julkisen mielipiteen vaatimukseen, jonka mukaan rikolliset, esimerkiksi seksuaalirikoksiin syyllistyneet, eivät saa hyödyntää avoimia sisärajoja. Minusta vaikuttaa siltä, etteivät jäsenvaltiot pysty yhteistyöhön tässä. En ymmärrä, kuinka voisimme kertoa kansalaisille, että EU torjuu tehokkaasti rikollisuutta, jos neuvosto tekee näin hitaasti päätöksiä tällaisista ensisijaisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että rikolliset todella jäljitetään, menivätpä he minne tahansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, lasten suojelu, varsinkin seksuaalirikoksista tuomittujen ihmisten mahdollisilta uusilta hyökkäyksiltä, on tietysti erityisen tärkeä arvo. Mutta näihin puitepäätösehdotuksiin sisältyy monia paitsi periaatteellisia myös hyvin käytännöllisiä ongelmia, esimerkiksi siltä osin, että tätä niin sanottua ammattikiellon periaatetta ei kaikissa jäsenvaltioissa ole edes olemassa, joten meidän on välttämätöntä etsiä sellainen toimintatapa, jota kaikissa unionin jäsenvaltioissa voidaan soveltaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel António dos Santos (PSE).(PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia antamistanne tiedoista. Esitän hyvin täsmällisen ja suoran kysymyksen, jotta voimme arvioida kantaanne.

Eikö neuvosto, toisin sanoen puheenjohtajavaltio Suomi, katso, että kansalaisten pääsy pedofiliasta tai nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta tuomittujen henkilötietoihin on erinomainen keino tällaisen rikollisuuden torjunnassa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tämä tavoite on yhteinen eli se, että lapsia voidaan suojella tuomituilta ihmisiltä, ja sen toteuttamiseksi on jäsenvaltioissa olemassa erilaisia keinoja. Esimerkiksi omassa kotimaassani on käytössä sellainen järjestelmä, että työnantajalla on oikeus saada rikosrekisteritiedot tiettyihin tehtäviin hakeutuvilta tai hakevilta ihmisiltä ja niiden perusteella katsoa, onko kyseinen henkilö sovelias tähän tehtävään, mutta nämä tehtävät ovat hyvin tarkasti rajatut. Jäsenvaltioissa on erilaisia tapoja järjestää tämä asia, ja se on yksi syy siihen, että eteneminen on tässä asiassa ollut monien parlamentin jäsenten mielestä hidasta.

 
  
MPphoto
 
 

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Haluan kertoa erityisestä tapauksesta osoittaakseni, ettei tietojen jakaminen ole riittävää. Paul Hunter Redpath on tuomittu pedofiili, joka suoritti tuomioonsa sisältyneen ehdottoman vankeusrangaistuksen vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa ja pakeni Irlannin tasavaltaan tuomioonsa sisältyneen ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaikana. Nyt hän voi elää siellä vapaasti eikä häntä voida pidättää, vaikka Pohjois-Irlannissa ehdonalaisen tuomion koeajan rikkominen veisi hänet välittömästi takaisin vankilaan.

Eikö tämä tapaus osoita selvästi, että tarvitaan täysimääräiset luovuttamisjärjestelyt, sillä muutoin oikeutta paetaan eikä haavoittuville voida tarjota täyttä suojaa? Myöntääkö neuvoston puheenjohtaja sen, että asianmukaiset luovuttamisjärjestelyt ovat optimaalinen vaatimus?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tietenkään tällä kyselytunnilla ei ole kysymys siitä, mitä minä voin henkilökohtaisesti hyväksyä, vaan siitä, millaiseen keskusteluun ja millaiseen päätöksentekoon neuvoston yhteydessä pyritään. Mutta neuvostossa on tarkoitus nyt lähteä tässä asiassakin etenemään niin sanotun assimilaatioperiaatteen mukaisesti eli niin, että jäsenvaltiolla olisi velvollisuus liittää ulkomaiseen rikostuomioon samat oikeusvaikutukset kuin kansalliseen tuomioonkin, mutta viime kädessähän tämä kytkeytyy aika paljon laajempaankin oikeus- ja sisäasioiden yhteistyöhön ja siihen, miten tuomioiden vastavuoroisuuden tunnustamisessa ja luovutusasioissa muutoinkin edetään.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymys nro 4 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Seuraavana on Liam Aylwardin kysymys nro 5 (H-0787/06):

Aihe: Ilmailuala

Voiko neuvosto kertoa, millaisia uusia toimia se aikoo ottaa käyttöön parantaakseen eurooppalaisten lentoyhtiöiden matkustajien turvallisuutta, kun otetaan huomioon jatkuva kansainvälisen terrorismin uhka?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2320/2002 yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä muodostaa siviili-ilmailun turvallisuuden alan nykyisen yhteisön säädöskehyksen. Asetus, joka annettiin syyskuun 11 terrori-iskujen seurauksena, on ollut voimassa tammikuusta 2003.

Mainitun asetuksen täytäntöönpanossa ilmenneiden ongelmien korjaamiseksi komissio toimitti syyskuussa 2005 ehdotuksen asetuksen korvaamisesta uudella asetuksella. Neuvosto hyväksyi tämän vuoden maaliskuussa komission ehdotusta koskevan yleisnäkemyksen. Euroopan parlamentti puolestaan hyväksyi kesäkuussa ensimmäisen käsittelyn kantansa, joka sisälsi 85 tarkistusta. Tämän kannan pohjalta neuvosto pääsi ehdotuksesta 12. lokakuuta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Hyväksytty teksti vahvistetaan virallisesti yhteiseksi kannaksi jossakin tulevassa neuvoston istunnossa ja toimitetaan Euroopan parlamentille, jotta toisessa käsittelyssä päästään nopeasti yhteisymmärrykseen.

Ottaen huomioon Yhdistyneessä kuningaskunnassa nyt tämän vuoden elokuussa koetut turvallisuusongelmat neuvosto toivoo, että toimielimet pääsisivät uudesta asetuksesta yhteisymmärrykseen mahdollisimman nopeasti. Komission ja sen siviili-ilmailun turvaamista käsittelevän komitean äskettäin asettamien uusien turvatoimenpiteiden vaikutuksia olisi lisäksi tarkasteltava jatkuvasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Onko neuvosto tyytyväinen EU:n jäsenvaltioiden väliseen riittävään yhteistyöhön kansainvälisen terrorismin torjumiseksi? Oletteko sitä mieltä, että Europolia ja EU:n terrorismin torjuntavirastoa rahoitetaan riittävästi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, luonnollisesti me voimme aina parantaa toimintaamme terrorismin vastaisessa taistelussa. Paljon on toki erilaisia toimenpiteitä erityisesti viime vuosien aikana tehty, mutta aina petrattavaakin varmasti löytyy.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). (LT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, useimmat meistä saapuivat tänne lentäen. En muista viime vuosilta ainuttakaan kertaa, jolloin lennot eivät olisi viivästyneet puolta tuntia tai tuntia. Tavallisesti syyksi esitetään turvallisuusasiat. Voisiko syynä olla – ja kenties näin todella onkin – huonosti organisoitu ja tehty työ?

Voimmeko edelleen tarkistaa, noudatetaanko turvallisuusvaatimuksia todella tämän asiakirjan hyväksymisen jälkeen?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, päätöksenteon lisäksi on tietenkin hyvin tärkeää, että seurataan toimenpanoa ja seurataan jatkuvasti myös toimintaympäristön muutosta. On tietysti myös erittäin olennaista, että me pystymme luomaan yhtäläiset säännöt eri lentokentille ja eri jäsenvaltioille. Tietenkin hyvällä ennakoitavuudella pystytään varmasti käytännön työssäkin ennakoimaan se, kuinka paljon turvallisuustarkastukset esimerkiksi vievät aikaa, ja sitä kautta pienentämään matkustajille aiheutuvaa epämukavuutta. Luulen kuitenkin, että meidän, jotka matkustamme hyvin säännöllisesti, on pakko myös tottua siihen, että ilmailuliikenteestä on tullut entistä haastavampi toimiala.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivallan laajentamista koskevan mietinnön esittelijänä haluan kertoa teille, että liikenne- ja matkailuvaliokunta on tämän asian yhteydessä keskustellut myös mahdollisuudesta antaa EASA:lle turvallisuusalan tehtäviä. Olen innokas kuulemaan, mitä neuvoston puheenjohtaja pitää tästä ajatuksesta.

Seuraavaksi toinen kysymykseni. Henkilökohtaisesti minua on koskettanut lentokenttien turvatarkastusten yksityistäminen, sillä näin niissä voidaan puuttua ääritilanteisiin esimerkiksi poliisia heikommin. Eikö olisi järkevää peruuttaa tämä yksityistäminen ja palauttaa turvatarkastukset jälleen valtion elinten tehtäväksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tietenkin on hyvä katsoa ja keskustella neuvoston piirissä siitä, millä tavalla esimerkiksi ilmailuviraston toimintaa halutaan tehostaa, mutta tietenkin toimivaltuuksia voidaan siirtää vain siltä osin ja niin paljon kuin jäsenvaltiot ilmaisevat siihen valmiutta. Minun on erittäin vaikea uskoa, että turvatarkastuksen nopeus olisi kiinni siitä, onko kyseessä yksityinen toimija vai valtiollinen laitos, vaan kysymys on enemmänkin resurssien kohdentamisesta ja resurssien määrästä ylipäätään. On tietenkin selvä asia, että erityisesti ruuhka-aikoina lentokentillä on varmasti vaikeuksia suoriutua suuresta matkustajamäärästä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Seán Ó Neachtainin kysymys nro 6 (H-0789/06):

Aihe: Iirin kielen asema

Iirin kielestä tulee EU:n toimielimien virallinen työkieli 1. tammikuuta 2007.

Voiko Eurooppa-neuvosto antaa kattavan selvityksen tehdyistä valmisteluista, joilla taataan, että EU:n toimielimillä on kaikki tarvittavat järjestelyt valmiina sen varmistamiseksi, että iirin kielestä tulee käytännössä Euroopan unionin virallinen työkieli 1. tammikuuta 2007?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto muutti Irlannin hallituksen pyynnöstä kielisääntöjä kesäkuussa 2005 ja lisäsi iirin kielen Euroopan unionin toimielinten virallisten kielten ja työkielten luetteloon. Neuvosto päätti, että toimielimiä ei velvoitettaisi laatimaan kaikkia säännöksiä iirin kielellä ja julkaisemaan niitä tällä kielellä Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä päätös on siis poikkeus. Se on voimassa viisi vuotta, ja voimassaoloaika voidaan uusia. Päätettiin myös, että mainittu poikkeus ei koske yhteispäätösmenettelyllä annettuja asetuksia.

Tämän päätöksen mukaisesti – siis sen mukaisesti, että iirin kieli on lisätty tähän työkielten luetteloon – on neuvoston osalta ryhdytty kaikkiin tarvittaviin käytännön toimenpiteisiin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi 1. tammikuuta 2007 alkaen, jolloin asetus tulee voimaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtaja vastauksesta. Voidaanko siis päätellä, että mainittua poikkeusta lukuun ottamatta iirin kieltä kohdellaan samalla tavalla kuin kaikkia muita parlamentin työkieliä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten totesin, iirin kieli on siis lisätty Euroopan unionin virallisten ja työkielten luetteloon tällä äsken mainitsemallani poikkeuksella. Parlamentilla on varmasti myös itsellään päätösvaltaa sen suhteen, miten se käytännössä tätä toteuttaa. Mutta kun totesin, että neuvoston osalta on ryhdytty kaikkiin tarvittaviin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, se tarkoittaa hyvin monenlaista käytännön asiaa, enkä halunnut tuossa ensimmäisessäkään vastauksessani luetella, mitä kaikkea siellä tapahtuu, mutta kaikkea sitä, mitä tämä tehty päätös edellyttää.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Minulla on ministeri Lehtomäelle tulevaisuutta koskeva kysymys. Vaikka Euroopan unionin 21 virallista kieltä vastaavat tietenkin kallisarvoista kansallista moninaisuuttamme, niiden käyttö tulee toisaalta hyvin kalliiksi ja yhä monimutkaisemmaksi.

Mitä neuvosto ja puheenjohtajavaltio ajattelevat tulevaisuudesta? Jatkuuko kielimäärän lisääntyminen vai sovelletaanko kenties joitain toimenpiteitä kieliin liittyvien menettelyjen yksinkertaistamiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, niin kuin kysyjä mainitsee, kielellinen moninaisuus on erittäin keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria ja eurooppalaisten kulttuurien moninaisuutta. Mutta on myönnettävä, että juuri kustannus- ja käytännöllisistä syistä neuvostossa ovat – niiltä osin kuin on kysymys epävirallisista kokoontumisista – käytössä rajallisemmat kieli- tai tulkkausjärjestelyt, käytössä on joskus kaksi, toisinaan viisi tai kuusi kieltä, ja kyllä sekin järjestelmä on käytännön tilanteissa toiminut erittäin hyvin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Johan Van Hecken kysymys nro 7 (H-0791/06):

Aihe: Kiinan kiristynyt lehdistön sensuuri

Kiinan viranomaiset ovat äskettäin jälleen lisänneet suitsia ulkomaisille tiedotusvälineille, joiden on nyt totuttauduttava tiukkoihin maassa noudatettaviin sääntöihin. Ulkomaisten uutistoimistojen levittämät uutiset tarkastetaan nyt etukäteen ja tarvittaessa ne sensuroidaan, kuten sanatarkasti on ilmoitettu, jotta maan vakaus, kansallinen yhtenäisyys ja itsemääräämisoikeus ei vaarantuisi. Kyse on kukaties monennestako ihmisoikeuksien loukkauksesta. Euroopan komissio on jo ilmaissut huolensa ja aikoo ottaa kysymyksen esille tulevissa tapaamisissa.

Aikooko neuvosto seurata komission esimerkkiä ja mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä tämän täysin perusteettoman lehdistösensuurin torjumiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto on kysymyksen esittäjän tavoin huolestunut Kiinan lehdistösensuurin tiukentumisesta. Euroopan unioni on kaikilla kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun neuvottelukierroksilla järjestelmällisesti ja toistuvasti kehottanut Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jossa on määräyksiä ilmaisunvapaudesta, ja kehottanut Kiinaa poistamaan ulkomaisiin lehtimiehiin kohdistuvat matkustusrajoitukset ja muut vaatimukset, jotka koskevat kansalaisten haastattelemista Kiinassa. Tämä kysymys otettiin esille EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuheluun kuuluvalla neuvottelukierroksella 19. lokakuuta Pekingissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kun lehdistönvapautta tukahdutetaan jossain köyhässä Afrikan valtiossa, neuvosto tuomitsee tämän ensimmäisenä tiukoin sanoin ja uhaten seuraamuksilla. Kun sama tapahtuu Kiinassa, ihmiset pelkästään ilmaisevat huolensa. Tässä nähdään kaikki kaksinaismoralismin tunnusmerkit. Kysynkin erityisesti, esiintyykö lehdistönvapauden rikkominen jälleen kerran EU:n ja Kiinan seuraavan huippukokouksen esityslistalla? Toiseksi, mitä erityistoimenpiteitä toteutatte vaatiaksenne todella lehdistönvapauden ja yleisemmin ihmisoikeuksien ylläpitämistä Kiinassa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin 10. syyskuuta Helsingissä pidetyn ASEM-huippukokouksen yhteydessä tapasivat puheenjohtajavaltion ja Kiinan ulkoministerit. Silloin oli tuoreeltaan julkisuudessa esillä eräs lehdistön vapauteen liittyvä kysymys, ja ulkoministereitten keskustelussa tämä asia oli keskeisesti esillä. Näin ollen voisi sanoa, että Euroopan unionin reaktio on aivan yhtä nopea ja samantyyppinen kuin muidenkin maiden kanssa keskusteltaessa.

Syyskuun alussa pidettiin myös Euroopan unionin ja Kiinan välinen huippukokous ja tässä huippukokouksessa olivat esillä myös ihmisoikeuskysymykset yleisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 8 (H-0793/06):

Aihe: EU:n perusoikeusvirasto

Voiko neuvosto antaa lausunnon uuden EU:n perusoikeusviraston perustamisen edistymisen tilasta? Voisiko neuvosto tarkentaa, minkälaiset valtuudet kyseiselle virastolle todennäköisesti annetaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kesäkuussa 2006 pitämässään kokouksessa Eurooppa-neuvosto pani merkille edistymisen niissä neuvotteluissa, jotka koskevat komission viime vuoden heinäkuussa toimittamaa ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta ja ehdotusta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston valtuuttamisesta harjoittamaan toimintaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmannen pilarin eli oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön alaan kuuluvilla aloilla. Eurooppa-neuvosto kehotti toteuttamaan tarpeelliset toimet mahdollisimman pian, jotta virasto voidaan perustaa ja jotta se voi aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2007.

Puheenjohtajavaltio Suomi järjesti Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa joukon kahdenvälisiä tapaamisia, joiden tavoitteena oli ratkaista tärkein jäljellä oleva kysymys, nimittäin viraston toiminnan laajentaminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kolmanteen pilariin kuuluville aloille. Puheenjohtajavaltio esitti lokakuun alkupuolella pidetyssä neuvoston istunnossa tilanneselvityksen neuvotteluista ja pyysi tukea ajatukselle viraston toiminnan laajentamisesta kolmannen pilarin alaan kuuluville aloille, mutta rajoitetummassa muodossa kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa. Kantansa esittäneiden valtuuskuntien enemmistö kannatti tätä puheenjohtajan näkemystä, joskin eräät valtuuskunnat pohtivat, löytyisikö laajennukselle asianmukainen oikeusperusta. Puheenjohtajavaltio jatkaa vaihtoehtojen tutkimista ja esittää valtuuskunnille välitysehdotuksen lähitulevaisuudessa.

Mitä tulee viraston toimivaltaan, viraston tavoitteena on tarjota perusoikeuksia koskevaa neuvontaa ja asiantuntemusta yhteisön toimielimille, elimille ja virastoille sekä jäsenvaltioille niiden soveltaessa yhteisön oikeutta ja auttaa niitä tällä tavoin varmistamaan perusoikeuksien kunnioittaminen, kun ne toimivaltuuksiensa puitteissa toteuttavat toimia tai määrittelevät politiikkalinjoja.

Vallitsee yhteisymmärrys siitä, että tällaisen viraston perustaminen luo lisäarvoa Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikkaan ja lisää sen johdonmukaisuutta. Virasto tulee olemaan myös perusoikeuskysymyksien pääasiallinen yhteyspiste Euroopan unionissa. Virasto tulee suorittamaan tehtävänsä Euroopan neuvoston työtä täydentäen ja synergiassa sen kanssa, kunhan päätökset perustamisesta saadaan tehtyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Mainitsemanne seikat vastaavat monien parlamentin jäsenten huolta siitä, että kun esitämme virastoa, sille alun perin kaavailemamme tehtävä typistyy lopulta pelkäksi asiantuntijaryhmäksi tai yhteyspisteeksi, joka pelkästään jakaa tietoja jäsenvaltiosta toiseen sen sijaan, että sillä olisi johtava asema perusoikeuksien puolustamisessa. Voitte kenties valaista meille hieman sitä, onko tämä oikea tulkinta siitä, mitä olette kertoneet kahdenvälisistä kokouksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin on todettava, että virastostahan on tarkoitus luoda neuvoa-antava asiantuntijaelin. Mutta kyllä meidänkin näkemyksemme mukaan olisi vaikeaa perustella kansalaisillekaan sellaisen perusoikeusviraston perustamista, jolta olisi evätty omien tehtäviensä kannalta niin keskeiset toimivaltuudet kuin toiminta kolmannen pilarin alueella. Sen vuoksi työtä tämän asian parissa jatketaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Minusta vaikuttaa siltä, että jäsenvaltiot yrittävät selviytyä sellaisen viraston perustamisesta, jonka vastuualaan ei kuulu se varsinainen aihealue, jolloin EU:n toimet todennäköisimmin aiheuttavat ongelmia ihmisoikeuksien kannalta.

Minulla on vielä yksi kysymys: eikö neuvosto ole samaa mieltä siitä, että tunnumme pikemminkin perustavan yhä lisää virastoja, kuin ympäri jäsenvaltioita siroteltuja koristeita, jotta jokainen saa omansa, sen sijaan että niitä perustettaisiin todelliseen tarpeeseen? Nyt ei ole kenties niinkään kyse tästä virastosta, mutta monesta muusta perustetusta virastosta. Niillä kaikilla on vahva johtorakenne, niiden hallintoneuvostoon kuuluu edustaja jokaisesta jäsenvaltiosta ja hallinto on toisinaan pienempi kuin hallintoneuvosto.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ehkä tällaistakin pyrkimystä joskus joissakin yhteyksissä esiintyy. Mutta me olemme puheenjohtajavaltiona pyrkineet toimimaan siihen suuntaan, että itse hallintorakenteista voitaisiin luoda mahdollisimman kevyet. Perusoikeusviraston osalta sen sijaan, niin kuin totesin alkuun, vallitsee lämmin yhteisymmärrys siitä, että se on tarpeen. Sen vuoksi on ponnisteltava kovasti, että saamme päätökset aikaan ja viraston toimimaan 1. tammikuuta lähtien ja että sillä on toimivaltaa sen toiminnan kannalta keskeisissä asioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Eoin Ryanin kysymys nro 9 (H-0795/06):

Aihe: EU:n ja Iranin väliset suhteet

Voiko neuvosto antaa lausunnon EU:n ja Iranin tämänhetkisistä suhteista, erityisesti mitä Iranin ydinteollisuuden tulevaisuuteen tulee?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto on sitoutunut rakentamaan edelleen luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvia pitkän aikavälin suhteita Iranin kanssa. Suhteiden kehittäminen edellyttää edistymistä kaikissa ongelmallisissa kysymyksissä, joihin kuuluvat ihmisoikeudet, terrorismi, Iranin suhtautuminen Lähi-idän rauhanprosessiin ja alueellisiin kysymyksiin sekä Iranin ydinohjelma.

Ydinalan kysymyksessä neuvosto on useaan kertaa ilmoittanut sitoutuvansa diplomaattiseen ratkaisuun, jossa otetaan huomioon kansainvälinen huoli Iranin ydinohjelmasta, mutta vahvistetaan samalla Iranin oikeus ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ydinsulkusopimuksen mukaisesti. Tämän osalta neuvosto totesi 17. lokakuuta antavansa arvoa hellittämättömille toimille, joita korkea edustaja Javier Solana on toteuttanut kesäkuusta lähtien Iranin kannustamiseksi vastaamaan kansainvälisen atomienergiajärjestön hallintoneuvoston ja YK:n turvallisuusneuvoston vaatimuksiin ja jatkamaan keskusteluja pitkän aikavälin järjestelyistä.

EU suhtautuu hyvin vakavasti IAEA:n arvioon, jonka mukaan järjestö ei ole lähes neljä vuotta jatkuneiden tiiviiden tarkastusten jälkeen kyennyt edistymään toimissaan, joilla pyritään varmistumaan Iranin ydinohjelman rauhanomaista luonnetta koskevien Iranin ilmoitusten oikeellisuudesta ja kattavuudesta.

EU on myös erittäin huolestunut siitä, että Iran ei ole keskeyttänyt kaikkia uraanin rikastamiseen ja jälleenkäsittelyyn liittyviä toimiaan, kuten IAEA:n hallintoneuvosto ja YK:n turvallisuusneuvosto ovat vaatineet. Turvallisuusneuvosto ilmoitti päätöslauselmassaan 1696 aikomuksensa toteuttaa 41 artiklan mukaisia aiheellisia toimenpiteitä, ellei Iran noudata vaatimusta. Neuvosto katsoo tämän mukaisesti, että Iranin jatkaessa uraanin rikastamiseen liittyviä toimia, unionille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin kannattaa neuvotteluja kyseisistä pakotetoimista. Neuvosto totesi kuitenkin nyt lokakuussa, että ovi neuvottelupöytään on yhä Iranille auki, ja kehotti Irania painokkaasti valitsemaan sille ehdotetun myönteisen toimintatavan.

EU:n korkea edustaja esitti Iranille 6. kesäkuuta kuuden maan tekemiä ehdotuksia. Nämä kauaskantoiset ehdotukset muodostaisivat perustan pitkän aikavälin sopimukselle ja antaisivat Iranille kaiken, mitä se tarvitsee nykyaikaisen siviiliydinenergiasektorin kehittämiseksi, ja niissä otetaan huomioon kansainväliset huolenaiheet. Tämän myönteisen toimintatavan valitseminen valmistaisi tietä uusille suhteille Iraniin, jotka voisivat perustua keskinäiseen kunnioitukseen ja laajennettuun yhteistyöhön politiikan ja talouden aloilla. Neuvosto toivoo, että tällä myönteisellä polulla voitaisiin edetä.

 
  
MPphoto
 
 

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Ymmärrän, että pyritte luottamusta herättäviin toimenpiteisiin EU:n ja Iranin välillä, parantamaan niiden välisiä suhteita ja toimimaan sovittelijana tässä vakavassa tilanteessa, mutta pakotetoimia koskeva ajatus ei tosiasiassa toimi. Se ei toiminut Irakissa eikä se tule toimimaan Iranissa. Kyseessä on varsin varakas öljyvaltio, ja he jatkavat samaan malliin. Sillä voi olla joitakin vaikutuksia heihin, mutta ei paljonkaan vaikutusta pitkällä ajanjaksolla.

Toitte itse esiin jotakin seikkoja. Yksi näistä on heroiinin kuljettaminen Afganistanista Iranin kautta, ja kun otetaan huomioon, että Iranissa on noin kolme miljoonaa heroiininkäyttäjää ja että heroiinin pysäyttämiseen pyrkivät rajavalvontajoukot ovat menettäneet noin 3000 henkeä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, keskustelu näistä mahdollisista pakotetoimista liittyy tietenkin siihen, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1696 on se, mihin myös Euroopan unioni on sitoutunut.

Huumeiden kauttakulku linkittyy Afganistanin kokonaistilanteeseen, mikä voisi olla jopa erillisen kysymyksen aihe. Unioni on pitkäjänteisesti sitoutunut rauhanturvaoperaation ja kriisinhallinnan lisäksi myös Afganistanin monipuoliseen kehitykseen, jotta huumetuotanto saataisiin siellä aisoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 10 (H-0799/06):

Aihe: EU:n myötävaikutus kaupan helpottamiseen Intian ja Pakistanin välistä luottamusta rakentavana välineenä

Mietinnössäni, joka koski talous- ja kauppasuhteita Euroopan unionin ja Intian välillä (A6-0256/2006) ), kehotin "sekä Intiaa että Pakistania vähentämään entisestään hallinnollisia näkökohtia, jotka estävät kauppalähtöisten luottamusta rakentavien toimien täytäntöönpanoa" ja "EU:ta tarjoamaan pyydettäessä teknistä tukea tämän asian osalta". Vastaavasti neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 443/92(1) korostetaan alueellista yhteistyötä avun "ensisijaisena alana" sekä merkittävänä taloudellisen yhteistyön alana.

Mikä rooli kaupalla voisi neuvoston mielestä olla Intian ja Pakistanin tuomisessa lähemmäksi rauhanomaista ratkaisua Kashmirin kysymyksessä? Keskusteltiinko tästä aiheesta jokin aika sitten Helsingissä järjestetyssä EU:n ja Intian välisessä huippukokouksessa ja mihin johtopäätöksiin siellä tultiin? Voisiko neuvosto hahmotella mitään ohjelmia tai ohjelmaehdotuksia, jotka tukisivat kauppaan liittyviä, Intian ja Pakistanin välistä luottamusta rakentavia toimia, erityisesti mitä tulee Kashmiriin ja maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennukseen, sekä tukisivat taloudellista yhdentymistä yleisesti Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön (SAARC) puitteissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto on samaa mieltä siitä, että kaupalla voi olla suuri merkitys Intian ja Pakistanin keskinäisessä lähentymisessä.

Neuvosto toisti helmikuussa 2004 antamissaan päätelmissä tukevansa pyrkimyksiä edistää alueellista yhteistyötä Etelä-Aasian alueellisen yhteistyöjärjestön SAARCin puitteissa ja erityisesti sopimusta Etelä-Aasian vapaakauppa-alueen perustamisesta vuoteen 2006 mennessä. EU on tyytyväinen äskettäin tehtyyn Etelä-Aasian vapaakauppasopimukseen SAFTAan, mutta on ymmärtänyt, että joillakin Etelä-Aasian yhteistyöjärjestön jäsenvaltioilla on vielä ratkaisemattomia kahdenvälisiä kysymyksiä. Näiden kysymysten ratkaiseminen antaisi yhteistyöjärjestön jäsenvaltioille mahdollisuuden saada täysi hyöty sopimuksista, joihin ne ovat liittyneet.

Yleisesti ottaen EU tukee monenvälisissä yhteyksissä edelleen kaikkia kaupan helpottamiseen liittyviä ponnistuksia, sillä ne ovat tärkeä keino lujittaa kauppaan ja investointeihin liittyviä yhteyksiä eri maiden välillä.

Etelä-Aasian yhteistyöjärjestön ministerineuvoston päätös myöntää EU:lle tarkkailijan asema antaa erinomaisen mahdollisuuden kehittää SAARCin ja EU:n keskinäistä yhteistyötä. EU:n ja SAARCin yhteistyötä käsiteltiin seitsemännessä EU:n ja Intian huippukokouksessa Helsingissä 13. lokakuuta.

EU haluaa kehittää Etelä-Aasian yhteistyöjärjestölle antamaansa käytännön tukea. Komissio onkin jo laatinut ohjelman, joka koskee taloudellista yhteistyötä SAARCin kanssa. Ohjelma kattaa kaupan helpottamisen, standardit ja uusien liikeyritysten välisen yhteistyön. Tavoitteena on edistää alueen sisäistä kauppaa tukemalla Etelä-Aasian vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanoa, ja tämän toivotaan antavan pontta alueen poliittisten suhteiden parantamiselle. SAARCin sihteeristön ja EU:n jäsenvaltioiden on tarkoitus hyväksyä tämä ohjelma lähiaikoina.

Unioni rohkaisee Intian ja Pakistanin välistä laaja-alaista vuoropuhelua ja toivoo kauppa- ja muiden suhteiden kehittyvän suotuisasti, sillä se edistäisi koko alueen vakautta. Olemme panneet merkille, että Intian ja Pakistanin välillä on viime aikoina toteutettu monia luottamusta lisääviä toimia, joiden vuoksi vapaammat kontaktit ihmisen välillä, suorat bussi- ja junayhteydet sekä parlamentin jäsenten ja urheilujoukkueiden vierailut ovat tulleet mahdollisiksi.

Intian ja Pakistanin presidentit tapasivat Havannassa nyt syyskuussa. Intian ja Pakistanin välisistä suhteista keskusteltiinkin yleisellä tasolla 13. lokakuuta pidetyssä huippukokouksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Aluksi haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hyvin yksityiskohtaisesta vastauksesta esittämääni kysymykseen. Toivon kuitenkin vielä yhtä erityistä tietoa. Tämä liittyy alkuperäiseen kysymykseeni siitä, keskusteltiinko Pakistanin ja Intian sekä Kashmirin suhteista todella EU:n ja Intian välisessä huippukokouksessa Helsingissä. Kysyn tätä, sillä kyseiset valtiot käyvät yksityiskohtaista ulkoministeritason keskustelua 14. ja 15. marraskuuta. Onko neuvostolla niille jokin erityinen viesti?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, minä olin kyllä itse läsnä suurimman osan ajasta tässä huippukokouksessa, mutta en muista, miten juuri Kashmirin tilanne oli esillä. Mutta kyllä minulle on vahvistettu, että myös tätä kysymystä on sivuttu osana tätä alueellista vakautta ja alueellista tilannetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(LT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minulla on kysymys, joka koskee Euroopan parlamentin valtuuskunnan ensi viikon vierailua Kashmiriin Intian hallituksen kutsumana.

Mitä luulette suurvaltojen, lähinnä Yhdysvaltojen ja Venäjän, tekevän Kashmirin ongelman ratkaisemiseksi, ja mitä muuta Euroopan unioni voisi tehdä tässä yhteydessä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tässäkin kysymyksessä, niin kuin monissa muissa, joita esimerkiksi tänään tässä salissa on ollut esillä, on todettava, että kun on kysymys kahden valtion välisestä asiasta, on olennaista, että nämä osapuolet itse hakevat aktiivisesti ratkaisua kysymykseen. Unioni ja muut suuret valtiomahdit voivat toki tukea tätä prosessia. Mutta koska minä olen vastaamassa täällä lähinnä neuvoston puolesta, minun on mahdotonta ottaa kantaa kovin voimakkaasti USA:n puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Jacek Protasiewiczin kysymys nro 11 (H-0803/06):

Aihe: Työleirit ja työntekijöiden oikeuksien loukkaaminen

Kuluvan vuoden heinäkuussa Italian poliisi yhteistyössä puolalaisten rikosten torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa sulki Etelä-Italiassa toimineet niin kutsutut työleirit, joilla italialaiset työnantajat pitivät puolalaisia työntekijöitä. Nämä leirit eivät täyttäneet hygieniaa tai saniteettitiloja koskevia perusvaatimuksia, eikä niissä noudatettu Italiassa voimassa olevaa perustyölainsäädäntöä. Lisätutkimukset viittaavat siihen, ettei tämä ollut mikään yksittäinen tapaus ja että vastaavia käytäntöjä (työlainsäädännön rikkomista) työntekijät kohtaavat muillakin Italian alueilla ja muissakin EU:n jäsenvaltioissa.

Aikooko neuvosto ryhtyä tässä asiassa sellaisiin toimiin, jotka johtavat rangaistusten langettamiseen työnlainsäädännön rikkojille ja estävät vastaisuudessa tehokkaasti tällaisten työleirien perustamisen EU:n alueelle?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsen on tässä kysymyksessä ottanut esille tärkeän aiheen. Neuvosto ja perustamissopimukseen tehtyjen muutosten jälkeen neuvosto ja Euroopan parlamentti yhdessä ovat antaneet laajan yhteisön säännöstön työterveyden ja -turvallisuuden alalla. Jäsenvaltiot vastaavat kyseisen säännöstön täytäntöönpanosta. Neuvosto panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin jäsenen kysymyksessään tarkoittamassa tapauksessa Italian ja Puolan lainvalvontaviranomaiset ovat tehneet yhteistyötä kysymyksessä mainittujen työleirien sulkemiseksi. Vaikka me kannammekin kysymyksen esittäjän tavoin huolta tästä aiheesta, on todettava, että vastuu yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon valvomisesta jäsenvaltioissa on komissiolla, ei neuvostolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, minulla on kysymys neuvoston puheenjohtajalle. Eikö olisi mahdollista ottaa käyttöön mekanismeja, kenties Eurojustin kautta, joilla helpotettaisiin erityisen seurantayksikön perustamista, varsinkin tapauksissa, joissa epäillään paikallisviranomaisten, jopa paikallisten poliisien, sekä järjestäytyneen rikollisen toiminnan järjestäjien tekevän yhteistyötä keskenään, kuten Keski- ja Itä-Euroopan kansalaisten työleirien tapauksessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tällä sektorilla olemassa oleva yhteisön säännöstö ja sitä täydentävä sekundaarilainsäädäntö edellyttää yhdenvertaisen kohtelun turvaamista toisen jäsenvaltion kansalaiselle työsuhteen ehtojen osalta. Kysymys on valvonnasta, jonka toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioiden omille viranomaisille. Oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti unionissa on syytä odottaa ja edellyttää, että nämä valvovat viranomaiset myös toimivat määräysten mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa ministeri Lehtomäki, haluan kysyä, eivätkö tällaiset leirit itse asiassa rajoita ihmisten vapaata liikkuvuutta. Vanhat jäsenvaltiot olivat tässä tilanteessa uusia jäsenvaltioita koskevan siirtymäajan käyttöönoton jälkeen. Kun Romaniaan ja Bulgariaan sovelletaan tällaista siirtymäaikaa, eikö näin kannusteta pimeään työhön?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, jäsenvaltiot tekevät päätökset siitä, sovelletaanko työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen uusien jäsenvaltioiden osalta siirtymäaikoja. On olemassa myös sellaisia jäsenvaltioita, jotka ovat edellisessä laajentumisessa soveltaneet siirtymäaikaa, mutta eivät enää tässä uudessa laajentumisessa. Syynä on havainnot, joiden mukaan on sittenkin parempi, että työvoima liikkuu eurooppalaisen yhteisen säännöstön puitteissa, kuin että luodaan poikkeusjärjestelyjä. Kuten totesin jo edelliseen kysymykseen antamassani vastauksessa, yhdenvertainen kohtelu työvoiman osalta on säännöspuolella erittäin hyvin turvattu, mutta on toki kiinnitettävä kasvavaa huomiota toimeenpanoon ja valvontaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, kritiikkini ei kohdistu teihin, sillä arvostan suuresti tapaa, jolla johdatte kyselytuntia, mutta toivoisin teidän todellakin palauttavan mieleenne maanantain, jolloin päätimme, missä järjestyksessä asioita käsiteltäisiin tällä viikolla. Puheenjohtajakokous suunnitteli, että kyselytunti kestäisi puolitoista tuntia, mutta sitten puhemies lyhensi sen tunnin mittaiseksi. Monet parlamentin jäsenet vastustivat tätä, eikä asiasta äänestetty, joten olen päätellyt, että meillä on käytettävissämme kyselytuntiin puolitoista tuntia, johon meillä on perusteltu oikeus.

Pyydänkin, voisiko neuvosto jäädä paikalle vielä varttitunniksi tai 20 minuutiksi, vai onko neuvoston puheenjohtajilla ammattiliitto, joka kieltää heitä vastaamasta kysymyksiin iltaisin kello seitsemän jälkeen? Neuvoston kyselytunnit alkoivat ennen illalla yhdeksän jälkeen, ja kaikki sujui upeasti, kun neuvosto oli paikalla seuraavaan päivään. Yhteenvetona totean, että jokin menee tässä nyt väärin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Arvoisa jäsen Posselt, olen suuresti kiitollinen kohteliaisuuksistanne, mutta olette väärässä maanantaisen keskustelumme osalta, sillä se koski pikemminkin esityslistaa kuin työjärjestystä, ja esityslistasta äänestettiin. Voitte tarkistaa asian pöytäkirjasta.

Meidän olisi kaikkien suhtauduttava vakavasti kyselytuntiin – ainakin vakavammin kuin nyt – parlamentin jäsenten merkittävänä etuoikeutena, ja meidän on yhdessä toimittava sen eteen, ettei kyselytuntia pudoteta esityslistalta liian usein.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 
  

(1) EYVL L 52, 27.2.1992, s. 1.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö