Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. lokakuuta 2006 - Strasbourg

18. Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Elisabeth Schroedterin laatima työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0308/2006) työntekijöiden lähettämisestä toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY soveltamisesta (2006/2038(INI)).

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, palveludirektiivi on yksi tärkeimmistä direktiiveistä palveluiden tarjoamisen vapauden kannalta, ja sillä yhtäältä mahdollistetaan palveluja tarjoavien yritysten välinen reilu kilpailu kaikkialla Euroopassa ja toisaalta säilytetään yksiselitteiset lähetettyjen työntekijöiden suojelua koskevat säännöt sekä otetaan käyttöön kaikkiin työntekijöihin sovellettavat vähimmäisstandardit. Samalla kuitenkin taataan riittävä joustavuus, jotta nämä standardit voidaan sisällyttää erilaisiin kansallisiin järjestelmiin. Palveludirektiivin keskeinen ajatus on, että samassa paikassa suoritettavaa samaa työtä koskevat samat minimipalkkaa ja samankaltaisia työoloja koskevat vähimmäisstandardit, ja näin yrityksille taataan tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Jos työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi halutaan onnistuneesti siirtää osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, vaaditaan sitoutumista kaikilta – kaikilta osapuolilta ja kaikilla tasoilla.

Haluaisin tässä vaiheessa kiittää niitä jäseniä, jotka työskentelivät kanssani tämän mietinnön laatimiseksi, heidän sitoumuksestaan ja ennen kaikkea ehtymättömästä kärsivällisyydestä, jota he osoittivat neuvotteluprosessin aikana. Haluan kiittää myös valiokunnan sihteeristöä, asiakirjan laadinnassa avustavan yksikön henkilöstöä, parlamenttiryhmien ja yksittäisten jäsenten kabinetteja niiden sitoutumisesta ja lukemattomista lisätyötunneista, joita niiltä tässä työssä vaadittiin.

Mietintö on yhteisen työn tulos. Se saa tukea kaikista ryhmistä, ja syy tähän on se, että kaikki asianosaiset ovat tulleet toisiaan vastaan ja päässeet kompromissiin käsiteltävänä olevan asian edistämiseksi. Se, että Euroopan parlamentti torjuu komission pyrkimykset ottaa käyttöön jäsenvaltioiden valvontamahdollisuuksia rajoittavia suuntaviivoja, on osoitus parlamentin sitoutumisesta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettuun direktiiviin. Jäsenvaltioiden erityistehtävänä on varmistaa niiden käytettävissä olevin valvontakeinoin, että lähetettyjen työntekijöiden työoloja koskevia minimivaatimuksia todella noudatetaan, ja jäsenvaltioiden on voitava valvoa niiden noudattamista vastaisuudessakin ilman minkäänlaisia poikkeuksia.

Kriittinen kantamme suuntaviivoihin ei tule komissiolle yllätyksenä, sillä se yrittää käyttää niitä ainoastaan tuodakseen takaoven kautta käsiteltäväksi uudelleen palveludirektiivin alkuperäisen luonnoksen 24 ja 25 artiklan, jotka parlamentti on suurella ääntenenemmistöllä hylännyt, ja neuvosto hyväksyi tämän hylkäyksen, koska sen enempää työnantajajärjestöt, työntekijäjärjestöt, hallitukset kuin parlamentin jäsenetkään eivät halua palveluiden tarjoamisen vapautta työntekijöiden perusoikeuksien kustannuksella. Asia on päinvastoin: on laaja liittouma ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että Euroopan unioni voi onnistua yhdistämään ne molemmat ja että niin tekemällä unioni edistää niin kutsuttua sosiaalista Eurooppaa.

Odotamme komissiolta, että se ottaa vakavasti tätä mietintöä koskevan yksiselitteisen äänestystuloksen viime helmikuulta ja toimii sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa myös sitä, että odotamme sen ottavan huomioon parlamentin kannan arvioidessaan kyselylomakkeita, jotka se lähetti eilen jäsenvaltioille. Emme voi hyväksyä sitä, että komissio asettaa jäsenvaltioille vaatimuksia, joiden perimmäinen tarkoitus on työelämän vähimmäisstandardien noudattamisen kyseenalaistaminen.

Haluaisin myös lisätä, että yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt selväksi, että vaatimukset työehtoja koskevien vähimmäisstandardien noudattamisen varmistamiseksi eivät ole vastoin palvelujen tarjoamisen vapautta, ja juuri tämä asia on tehty selväksi tässä mietinnössä. On esimerkiksi osoitettu käytännössä, että – toisin kuin komissio asian tulkitsee – palkkatodistuksia voidaan myös tarvita työaikatodistusten ohella, jotta voitaisiin varmistaa työntekijöiden oikeus minimipalkkaan, ja tästä seuraa, että oikeudelliset neuvonantajat ovat tulevaisuudessa työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen palkkaneuvottelujen välttämättömiä osapuolia taikka edustajia, jotka virallisten asiakirjojen toimittajina mahdollistavat tällaiset neuvottelut. Jos direktiivi halutaan panna täytäntöön, meidän on toteutettava toimenpiteitä asioiden selventämiseksi etukäteen sekä tietojen toimittamiseksi siitä, noudatetaanko työehtoja ja –oloja koskevia vähimmäisstandardeja.

Tämä asia mielessäni toivon, että sitoumus, jota niin monet ovat osoittaneet tätä mietintöä kohtaan, tuottaa tulosta ja että komissio voi nyt varauksetta hyväksyä sen, että "sama palkka samasta työstä samassa paikassa" –periaate voidaan ottaa turvallisesti käyttöön kaikkialla Euroopan unionissa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin tarkoituksena on sovittaa yhteen yhtäältä yritysten oikeus tarjota rajatylittäviä palveluja sekä toisaalta väliaikaisesti ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden oikeudet. Tavoitteena on varmistaa, että sekä työntekijöiden että palveluiden liikkuvuutta koskeva perusvapaus säilyy ja että sosiaalilainsäädäntöä, jolla on tarkoitus suojella työntekijöitä, noudatetaan.

Kymmenen vuotta direktiivin antamisen jälkeen sen soveltamisessa on yhä ongelmia. Ensinnäkin työntekijöille ei kerrota riittävän hyvin heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Toinen ongelma on työntekijän lähtömaan ja kohdemaan välisen hallinnollisen yhteistyön puute, jota toisaalta voidaan pitää jonkinlaisena luottamuspulana. Lopuksi totean vielä, että joidenkin jäsenvaltioiden määräämät tutkintatoimenpiteet ovat johtaneet protektionismin pelkoon.

Kohdemaan viranomaisille on myönnetty joitakin tutkintaoikeuksia, vaikka myös tutkintatoimilla on omat rajansa. Tutkinta on suoritettava asianmukaisella tavalla ilman syrjintää ja estämättä palveluiden tarjoamisen vapauden toteutumista sisämarkkinoilla. Selvennettyään tätä kohtaa komissio katsoi asianmukaiseksi hyväksyä keskeiset periaatteet 4. huhtikuuta.

Jäsenvaltioiden viranomaisten on tarjottava lähetettyjen työntekijöiden ja palveluiden tarjoajien käyttöön tehokkaita tapoja saada tietoja kohdemaassa sovellettavista työehdoista. Niiden on myös tehtävä avointa yhteistyötä. Tältä osin komissio katsoo, että sen on muistutettava jäsenvaltioita niiden velvoitteista, sekä pyytää niitä ottamaan käyttöön nykyistä tehokkaampia voimavaroja.

Olen tietoinen siitä, että parlamentissa käyty keskustelu työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon on ollut erittäin monipuolinen ja että asiasta on esitetty monenlaisia mielipiteitä. Tämä osoittaa sen, kuinka vaikeaa on löytää tasapaino yhtäältä työntekijöiden suojelun säilyttämisen ja toisaalta palveluiden tarjoamisen vapauden välillä.

Olen tyytyväinen löytäessäni mietinnöstä, josta parlamentti on äänestänyt, monia yhteneväisyyksiä sen kannan kanssa, jonka komissio esitti 4. huhtikuuta antamassaan kertomuksessa. On kuitenkin myös monia kohtia, joihin haluaisin kiinnittää erityistä huomiota ja joihin olisi syytä ottaa selkeä kanta.

En voi olla samaa mieltä siitä, että komissio pyrkisi tiedonannollaan sisällyttämään tekstiin alkuperäisestä palveludirektiivistä poistetut 24 ja 25 artiklan. Tästä ei ole tässä tapauksessa kyse. Komissio tulkitsee tiedonannossaan kyseistä lakia mutta ei esitä uusia lakeja, koska komission tiedonannoissa ei tällaista voi tehdä, edes muodollisesti, sillä tässä on kyse lainsäädäntäprosessista. Tämä väite ei vastaa sitä, miten komissio asian oikeasti tulkitsee. Haluan jälleen kerran korostaa, ettei komissio tiedonannossaan vahvista uutta lakia, johon nämä artiklat voisivat sen mukaan perustua, vaan se tulkitsee voimassaolevaa lakia, joka sisältää monia merkittäviä yhteisön tuomioistuimen päätöksiä.

Komission tiedonannossa viitatuissa tuomioistuimen päätöksissä kielletään jäsenmaiden viranomaisia vaatimasta sitä, että jostain toisesta jäsenvaltiosta palveluja tarjoavalla yrityksellä pitää olla toimipiste tai valtuutettu siinä maassa, jossa ne tarjoavat palveluja. Oikeuskäytännön nojalla jäsenvaltio, joka toimii kohdemaana ulkomaalaiselle palveluiden tarjoajalle, voi solidaarisuusperiaatetta noudattaakseen vaatia, että palveluntarjoamispaikalla on oltava kyseiseen työhön liittyviä asiakirjoja ja erityisesti työraportteja sekä työterveyttä, -turvallisuutta ja -suojelua koskevia asiakirjoja.

Tulkinnallaan komissio ei millään tapaa pyri rajoittamaan jäsenvaltioiden oikeutta suorittaa tutkintatoimia eikä yhdessäkään edellä mainitussa artiklassa esitetä tällaisia aikomuksia. Mielestäni komissio pyrki tulkinnassaan erittäin ponnekkaasti löytämään yhteisöjen tuomioistuimen yksittäisten päätösten todellisen sisällön ja hengen ja ymmärtämään niitä. Komissio pitää erittäin tärkeänä direktiivin asianmukaista täytäntöönpanoa, ja se on laajentanut direktiivin soveltamisalaa. Se on jo alkanut laatia raporttia, jossa arvioidaan tilanne vuosi komission suuntaviivojen julkaisemisen jälkeen. Tätä tarkoitusta varten komissio on lähettänyt kyselylomakkeen jäsenvaltioiden viranomaisille ja työmarkkinaosapuolille. Se on myös perustanut työntekijöiden lähettämiseen työhön toiseen jäsenvaltioon liittyviä oikeudellisia ja käytännön asioita käsittelevän Internet-sivuston, jolle se loi äskettäin foorumin, jolla kaikki eurooppalaiset voivat esittää ehdotuksia ja kommentteja.

Lisäksi jäsenvaltioiden asiantuntijoista koostuva ryhmä on komission alaisuudessa kehittänyt periaatteita parhaimpien käytäntöjen hyödyntämiseksi, laatinut monia hallinnollista yhteistyötä koskevia sääntöjä sekä yhtenäisen kaavakkeen, jonka avulla voimme yksinkertaistaa yhteyspisteiden välistä tietojenvaihtoa. Komissio ottaa luonnollisesti huomioon kaikki parlamentin mielipiteet ja pitää edessämme olevaa mietintöä tärkeänä asiakirjana.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, jäsen Schroedteriä hänen mietinnöstään. Olen pahoillani joutuessani kuitenkin sanomaan, ettei työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta valitettavasti ottanut huomioon niitä mielestäni keskeisiä asioita, jotka hyväksyttiin laatimastani työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnosta toimitetussa äänestyksessä. Lisäksi meillä ei ryhmässä B ollut tilaisuutta vaihtaa tietoja tärkeistä asioista eikä keskustella niistä.

Esittelijä toi mietinnössään esiin monia huolestuttavia ja usein keskenään ristiriitaisia asioita. Aion tänään keskittyä suurimpiin ongelmiin. Ne eivät ole uusia ongelmia, ja niistä on jo keskusteltu laajasti palveludirektiiviä työstettäessä. Valitettavasti on päätetty, että ratkaisuja näihin ongelmiin ei sisällytettäisi direktiiviin vaan ainoastaan työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeviin komission suuntaviivoihin. Uskon, että nämä suuntaviivat ovat hyödyllisiä, koska niissä käsitellään ongelmia, joita tuhannet työnantajat kohtaavat päivittäin lähettäessään työntekijöitään työhön toiseen jäsenvaltioon.

Yksi näistä ongelmista on kohdemaan esittämä vaatimus, jonka mukaan kohdemaahan on lähetettävä oikeudellinen edustaja sen sijaan, että lähetettäisiin pelkästään työntekijä, joka toimisi työnantajan edustajana. Tällä vaatimuksella on kauaskantoisia vaikutuksia, koska oikeudellisen edustajan lähettäminen kuuluu yrityksen perustamista koskevan vapauden piiriin eikä palveluiden tarjoamista koskevan vapauden piiriin. Lisäksi siitä aiheutuu merkittäviä kustannuksia työnantajille.

Se, että kohdemaa vaatii useiden erilaisten asiakirjojen toimittamista, on myös ongelma. Yrittäjät valittavatkin, että kohdemaan viranomaiset käyttävät hyväkseen tätä vaatimusta ja vaatimalla vaativat asiakirjoja, joilla ei ole merkitystä tehtävän työn kannalta.

Tietojen toimittamista lähetetyistä työntekijöistä koskeva vaatimus on toinen ongelma. Jotkin jäsenvaltiot vaativat tämän ilmoituksen monta kuukautta ennen kuin lähetetyt työntekijät saapuvat maahan, ja usein näitä ilmoituksia pidetään lupina. Tällainen käytäntö on erittäin raskas palveluiden tarjoajille.

Viimeinen tärkeä kohta, johon haluaisin kiinnitettävän huomiota ja jota yrittäjät usein korostavat, on puolalaisten yritysten erittäin tarkka valvonta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Raymond Langendries, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää jäsen Schroedteriä erinomaisesta työstä, jonka hän on tehnyt laatiessaan tämän mietinnön, ja erityisesti hänen toimistaan mahdollisimman laajan yksimielisyyden saavuttamiseksi tekstistä, joka on tärkeä monista eri syistä.

Hän on korostanut myös hyödyllistä työtä, jonka valtaosa parlamentin jäsenistä teki keskustelun aikana ja palveludirektiiviehdotusta koskevan äänestyksen aikana. Se oli hyödyllistä, koska parlamentin äänestäessä niiden erittäin tärkeiden tarkistusten puolesta, joilla varmistetaan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin piiriin kuuluvien toimivaltuuksien ja asioiden täydellinen noudattaminen, se varmisti, että tällä direktiivillä on sille kuuluva keskeinen asema aikana, jolloin me 25 jäsenvaltion unionina näemme, miten palveluiden tarjoaminen ja työntekijöiden liikkuvuus lisääntyvät merkittävästi. Tekstillä myös säilytetään – ja käsittääkseni tämä oli työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenten yksimielinen kanta – valtuutemme niissä asioissa, jotka meille aivan perustellusti kuuluvatkin.

Oikein ymmärretyllä direktiivillä, jota sovelletaan asianmukaisella tavalla ja jolla on asianmukaisesti valvottuja vaikutuksia, pitäisi varmistaa, että oikeudenmukaisen kilpailun ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen takaamisen välille löydetään oikea tasapaino. Tätä kysymystä koskevien perussääntöjen on oltava ankarat ja oikeudenmukaiset. Niillä on myös varmistettava avoimuus ja työntekijöiden turvallisuus sekä palveluiden tarjoamisen että liikkumisen vapauden osalta.

Jotta direktiivi voitaisiin ymmärtää asianmukaisella tavalla, tarvitaan merkittäviä toimia selvitysten ja tietojen toimittamisessa sekä hallinnollisten asioiden yksinkertaistamisessa. Asianmukaisesti sovelletussa direktiivissä on yksiselitteisesti varmistettava, että oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja tasapuolisen kohtelun periaatetta sovelletaan, ja sillä on pyrittävä työolojen ja sosiaalijärjestelmien yhteensovittamiseen liittyviin tavoitteisiin. Asianmukaisesti valvotun direktiivin vaikutukset ovat keskeinen väline torjuttaessa unionin vastaisia mielialoja. Tällaisia mielialoja saattaa nousta esiin lähetettyjen työntekijöiden joukossa, joita kohdellaan pelkkänä kauppatavarana ja joita siirrellään sekä käytetään hyväksi mitä viheliäimmällä tavalla.

  Anne Van Lancker, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin haluaisin kiittää esittelijäämme kaikesta hänen tekemästään työstä ja hänen valmiudestaan kuunnella muita. Voin tässä vaiheessa kertoa teille, että ryhmäni pitää mietintöä tasapainoisena. Arvoisa komission jäsen, ryhmäni haluaisi tällä mietinnöllä ennen kaikkea kannustaa teitä ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä noudatettaisiin. Emme pyydä teitä tarkistamaan direktiiviä, koska lainsäädäntö sinänsä on melko järkevä, mutta tiedämme kaikki, että väliaikaisesti jossain toisessa jäsenvaltiossa työskenteleviä työntekijöitä käytetään todellisuudessa törkeästi hyväksi, ja tämä hyväksikäyttö pitäisi mielestämme lopettaa.

Tästä syystä eri jäsenvaltioiden tarkastajien pitäisi tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä. Pyydämmekin komissiota luomaan heille hyvin organisoidun verkoston. Arvoisa komission jäsen, oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen välittämistä työntekijöille ja työnantajille pitäisi myös kehittää, ja ryhmämme on tyytyväinen lupaukseenne kehittää hyvin dokumentoitu Internet-sivusto, luoda yhtenäisiä kaavakkeita sekä vaihtaa kokemuksia hyvistä työkäytännöistä.

Haluan myös ottaa esiin kysymyksen suuntaviivoista, jotka komissio on laatinut parlamentille vastaukseksi ja joilla onnistuneesti estetään palveludirektiiviä heikentämästä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä. Haluaisin pyytää komissiota olemaan sekoittamatta toisiinsa yhtäältä yrityksiä hallinnon yksinkertaistamiseksi, joita tuemme koko sydämestämme, ja toisaalta valvonnan kannalta välttämättömiä vaatimuksia. Arvoisa komission jäsen, tästä syystä pidämme kiinni siitä, että jäsenvaltioille on jätettävä oikeus vaatia työntekijöitä lähettäviä yrityksiä nimeämään valtuutettu sekä esittämään asiakirjoja ja rekisteröintijärjestelmiä koskevia vaatimuksia. Meidän on yhdistettävä voimamme byrokratian ja riiston lopettamiseksi.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Protektionismin ja taloudellisen nationalismin henki on voimistunut joissakin yhteisön jäsenvaltioissa. Tämä haittaa kansainvälistä kauppaa sekä pääoman ja työvoiman vapaata liikkumista. Protektionisteilla on kielteinen asenne ei pelkästään aasialaista kilpailua kohtaan vaan kaikenlaista ulkomaalaista kilpailua kohtaan. Tämä on lyhytnäköinen asenne. Tiedämme kaikki, että kilpailu on taloudellisen kasvun moottori, kun taas kilpailun estäminen johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen taantumaan.

Keinotekoisten byrokraattisten esteiden asettaminen työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin täytäntöönpanolle ja sen soveltamiselle on yksi protektionismin ilmentymismuodoista.

Nykyinen tilanne vahingoittaa paitsi meidän etujamme myös koko yhteisön etuja, ja se loukkaa kansalaisten perusoikeuksia, ennen kaikkea palveluiden tarjoamisvapautta ja sijoittautumisvapautta. Nämä oikeudet sisältyvät Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon annettuun direktiiviin, mutta jäsenvaltiot eivät noudata niitä. Tällainen käytös heikentää yhteisöämme.

Äänestän byrokraattisten esteiden poistamisen puolesta, jotta kansalliset rajat eivät estäisi kaupankäynnin kehittymistä yhteisössä ja jotta ihmisillä olisi vapaus valita, missä he haluavat olla töissä. Heidän on oltava varmoja siitä, ettei heitä käytetä hyväksi eikä syrjitä, kun he tekevät työtä ulkomailla.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Tiedetään hyvin, että monet EU-maista, kuten Portugalista, olevat työntekijät kärsivät yhä syrjinnästä, kun he menevät töihin johonkin toiseen jäsenvaltioon, jossa palkat ovat korkeammat. Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin mukaan kohdemaa on velvollinen vain turvaamaan lähetettyjen työntekijöiden työsuojelun ja oikeudet. Tästä syystä asianomaisen valtion on vahvistettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei vähimmäisvaatimuksia jätetä noudattamatta. Tämä mahdollistaa sellaisen todellisen syrjinnän lisääntymisen, joka koskee kaikkia työntekijöitä, sekä lähetettyjä työntekijöitä että kohdemaan omia työntekijöitä.

Käytäntö on osoittanut, että tämän direktiivin soveltamista laiminlyödään monissa maissa huolimatta useista parlamentin esittämistä valituksista sekä valituksista, joita olemme useista yksittäisistä tapauksista laatimissamme mietinnöissä esittäneet. On yhä esimerkkejä tapauksista, joissa lakia ei noudateta ja joissa tilanne on korjattava, emmekä näin ollen hyväksy komission ehdotusta, jonka mukaan joillakin tärkeillä aloilla rajoitetaan jäsenvaltioiden yrityksille asettamia vaatimuksia, jotka ovat seurausta palvelujen sisämarkkinoita koskevasta direktiiviehdotuksesta.

Näin ollen vaikka tuemme mietintöä, meidän on ilmaistava pettymyksemme harjoitettuun painostukseen sekä ehdotuksiin, joita Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä esitti sen jälkeen, kun se oli yrittänyt estää joidenkin direktiivin täytäntöönpanoa koskevien merkittävien näkökohtien selventämisen. Ryhmä esitti useita tarkistuksia, joilla oli esimerkiksi tarkoituksena poistaa joitakin tarkasteltavana olevassa mietinnössä olevia kohtia. Erityistä huoltaa herättää pyrkimys poistaa tarkistus 13 ja osia tarkistuksista 26 ja 29. Haluamme, ettei mietintöä muuteta, ja kehotamme parlamenttia hyväksymään muita ehdotuksia direktiivin voimaansaattamiseksi.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kun saavutimme vaatimattoman kompromissin palveludirektiivistä, oli ilmeistä, että se oli saavutettu Euroopan unionin uusien jäsenvaltioiden kustannuksella, sillä niiden tärkein kilpailuvaltti unionin markkinoilla on juuri niiden palvelusektori. Tämä kompromissi kuulosti kuolinkellolta kaikelle alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa korostetulle toivolle ja tasapuolisille mahdollisuuksille yhteismarkkinoilla. Euroopan komission suuntaviivat työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon on yksi osa sopimuksesta, joka on saattanut herättää jonkinlaista toivoa uusissa jäsenvaltioissa. Esittämällä meille tänään mietintönsä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valtuuskunta pyrkii totaalisesti raivaamaan tieltään jopa tämän pienen ja ei-sitovan mahdollisuuden. Mietinnöllään työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta pyrkii säilyttämään täydellisen status quon palvelumarkkinoilla, vaikka protektionismi ja kansalliskiihko rehottavat kaikkialla markkinoilla.

Esimerkiksi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön mukaan tämän kansalliskiihkon hyöty on siinä, että se on työntekijäsuuntautunutta ja ammattiliittojen suojeluksessa vakiintunut käytäntö. Itse epäilen suuresti, että siitä olisi aidosti hyötyä työntekijöille. Tiukat hallinnolliset ja sosiaaliset vaatimukset pääasiassa vain riistävät ihmisiltä työpaikat. Näin tapahtui Vaxholmin tapauksessa ja puolalaisen Zojax-yhtiön tapauksessa. Molempien yhtiöiden piti keskeyttää hankkeiden täytäntöönpano, mikä johti tappioihin ja irtisanomisiin. Ruotsalainen ammattiyhdistysväki oli kuitenkin erittäin tyytyväinen, koska irtisanotut olivat ulkomaalaisia, pääasiassa latvialaisia ja puolalaisia. Haluaisin muistuttaa ruotsalaisia ammattiliittoja sekä työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaa, että edellä mainitut ulkomaalaiset ovat kansalaisia ja yrityksiä, joilla on täydet oikeudet ja joille on luvattu yhtäläiset oikeudet yhteismarkkinoilla, kun kyseiset maat liittyivät unioniin.

On totta, että direktiivin 3 artiklassa vahvistetut vaatimukset ovat erittäin vähäisiä, mutta eikö työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta ole sitä mieltä, että vaatimuksia, sekä lakiin perustuvia että työehtosopimuksiin perustuvia vaatimuksia, on aika tiukentaa? Eikö työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta ole sitä mieltä, että nämä vaatimukset ovat yleensä pelkkä savuverho selvän protektionismin peittämiseksi? Viranomaiset käyttävät velvollisuutta rekisteröityä, hankkia valtuutettu kohdemaahan ja säilyttää sosiaaliturvaa koskevia asiakirjoja paikan päällä tekosyynä asioiden vaikeuttamiseksi. Niillä on vain yksi tarkoitus, nimittäin kansallisten markkinoiden suojeleminen muurareilta, leipureilta ja timpureilta sekä monien muiden ammattien harjoittajilta, jotka tuntevat nyt itsensä aivan oikeutetusti petetyiksi. Karu todellisuus on särkenyt heidän toiveensa yhtäläisistä mahdollisuuksista unionin markkinoilla.

Jos hyväksymme työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan laatiman mietinnön sen nykymuodossa, lähetämme selkeän viestin jäsenvaltioille, että ne voivat tehdä yhteisillä palvelumarkkinoilla mitä tahansa. Tämä merkitsee myös palveludirektiivistä tehdyn herkän kompromissin rikkomista. Tästä syystä toivon tukea Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään sekä Unioni kansakuntien Euroopan puolesta –ryhmään kuuluvista edustajista koostuvan ryhmän esittämille tarkistuksille, koska mietintö ei ansaitse tukeamme ilman näitä tarkistuksia.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun ihmiset tekevät väliaikaisella työsopimuksella töitä kotimaansa ulkopuolella, siitä koituu kaikille osapuolille ilmeisiä etuja. Tästä syystä kannatan työntekijöiden lähettämistä – mutta en tällä tavalla. Mietinnön 19 kohdassa sanotaan, että direktiivin täytäntöönpanoa ei varmisteta tehokkaasti valtavan byrokratian avulla, mutta 49 kohdasta noin 35:ssä viitataan lakeihin, sääntöihin, rikkomusmenettelyihin, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön tai täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuviin seuraamuksiin.

Jos toimimme tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla, en ihmettele, että yritys- ja teollisuustoiminasta vastaava komission jäsen on jäljessä aikataulusta pyrkimyksissään yksinkertaistaa EU:n lainsäädäntöä! Jälleen kerran meillä on ehdotus, joka sisältää roppakaupalla sääntöjä ja määräyksiä ja jonka tueksi on esitetty niin monia viittauksia seuraamuksiin ja rikkomusmenettelyihin, että esittelijä on varmaan aivan ymmällään yrittäessään esittää ehdotuksen, joka on helppo panna täytäntöön, oikeudenmukainen kaikille mutta samalla tehokas.

Kun tästä keskusteltiin jokin aika sitten työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa, jäsenet olivat kauhuissaan kuultuaan tapauksista, joissa lähetettyjä työntekijöitä on käytetty härskisti hyväksi. Tämä on lopetettava, mutta mitä jäsenvaltiot tekivät? Mitä tekivät ammattiliitot? On kuitenkin erittäin todennäköistä, että myös paikallisia työntekijöitä käytetään hyväksi. Palkattiinko lähetettyjä työntekijöitä, koska paikalliset työntekijät kieltäytyivät hyväksymästä tarjottuja työehtoja?

Vastaus löytyy mietinnön viidenneltä sivulta johdanto-osan L kappaleesta, jossa puhutaan kansallisten määräysten kiertämisen välttämisestä. Koska kansallisia määräyksiä korostetaan tällä tavalla, mihin ylipäänsä tarvitsemme EU:n direktiiviä? Miksi asioita ei jätetä jäsenvaltioille, jos tilannetta valvotaan niiden säännöillä? EU:n direktiivi tulee muodostamaan taakan kaikille osapuolille sekä aiheuttamaan viivästyksiä, vaikka haluamme vain, että ihmisillä on töitä. Tämä ei kuitenkaan ole uusi tilanne. EU ei ole keksinyt lähetettyjä työntekijöitä. Heitä oli olemassa jo ennen EU:ta. Oma veljeni, joka on englantilainen kuten minäkin, oli tekninen piirtäjä. Hänestä tuli itsenäinen ammatinharjoittaja. Hän teki sopimuksen Volkswagenin kanssa ja työskenteli useita vuosia Saksassa. Hänellä ei ollut minkäänlaisia ongelmia, mutta tämä tapahtui ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta liittyi silloiseen EY:hyn.

Tästä syystä toistan, ettemme tarvitse tätä direktiiviä. Jäsenvaltiot pystyvät aivan hyvin hoitamaan asiansa ilman Euroopan unionin voimassa olevia asetuksia – lyhyesti sanottuna: on noudatettava subsidiariteettiperiaatetta. Muistatteko sen vielä?

  Milan Cabrnoch (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön laatimiseen. Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, jotka EU:n on ratkaistava, jos se haluaa saavuttaa tavoitteensa ja saattaa loppuun sisämarkkinat niin, että henkilöiden vapaa liikkuvuus ja rajatylittävien palvelujen tarjoamisen vapaus toteutuu. Pidän suurena kunniana, että saan pitää puheenvuoron satojen kollegojen edessä tästä tärkeässä asiasta.

Komission tiedonannon tarkoituksena on vapauttaa palvelujen tarjoaminen ja työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon sekä poistaa joissakin maissa vielä käytössä olevat tarpeettomat rajoitukset ja harjoitettu protektionismi. Jäsen Schroedterin mietinnössä on kuitenkin otettu aivan päinvastainen lähestymistapa. Esittelijä painottaa kohtuuttomasti työntekijöiden suojelua ja vastapainoksi esittää protektionistisia toimenpiteitä, jotka ovat työntekijöiden lähettämistä töihin toiseen jäsenvaltioon koskevan vapauden vastaisia. Nykykäytäntö asettaa uusista jäsenvaltioista olevat työntekijät selvästi huonompaan asemaan. Vanhoista jäsenvaltioista olevat yritykset saavat tarjota palveluja kaikkialla EU:n markkinoilla sekä niiden omassa kotimaassa. Uusista jäsenvaltioista olevilla yrityksillä ei sen sijaan ole lupa toimia kaikkialla markkinoilla, ja niille on määrätty aikarajoituksia ja hallinnollisia esteitä, ja niiden varalta on otettu käyttöön protektionistisia toimenpiteitä, jotka todellisuudessa estävät näiden maiden lähetettyjä työntekijöitä olemasta kilpailukykyisiä sekä tarjoamasta palveluja vapaasti markkinoilla samoin ehdoin kuin kohdemaan työntekijät. Täällä parlamentissa esitetään yhä puheenvuoroja, joissa ilmaistaan pelko puolalaista putkimiestä kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä hän symboloi.

Jäsen Schroedterin mietinnössä sivuutetaan täysin ne perusarvot, joille EU on perustettu, eikä mietinnöllä millään muotoa edistetä yhteisen tavoitteemme saavuttamista, joka on yhteismarkkinoiden päätökseen saattaminen. Tästä syystä pyydän teitä, hyvät kollegat, että äänestäisitte mietintöä vastaan.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää hänen erittäin rakentavasta työstään.

Kuten monet muut ovat jo sanoneet, tämä on tärkeä direktiivi ei pelkästään liikkumisen vapauden kannalta vaan myös työntekijöiden suojelun kannalta. Siinä on melkoinen määrä puutteita – tiedämme tämän asian tutkimusten perusteella – jotka koskevat tiedotusta, jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä mahdollisuuksia tehdä tarkastuksia.

Haluan todeta, ettemme kannata protektionismia vaan avoimia rajoja. Kannatamme yritysten välistä tasapuolista kilpailua mutta kannatamme myös työntekijöiden tasapuolista kohtelua. Tästä on nyt kyse – tasapuolisesta kohtelusta. Jotkut Vaxholmin tapaukseen viitanneet jäsenet ovat jo poistuneet paikalta. Tuossa nimenomaisessa tapauksessa kyse oli siitä, ettei latvialaisia työntekijöitä saa kohdella huonommin kuin ruotsalaisia. Heitä on kohdeltava aivan samalla tavalla – ei huonommin, vaan aivan samalla tavalla.

Yksi kysymys, josta meillä on ollut komission kanssa erimielisyyksiä, on valtuutetun merkitys. Ehdotatte, että riittäisi, että yrityksellä olisi yhteys kohdemaassa johonkin, jonka kanssa neuvotella. Tämä olisi uskomattoman byrokraattista ja äärimmäisen vaikeaa. Valtuutetun on pystyttävä toimimaan kommunikointikanavana niissä maissa, joissa neuvotteluja käydään, joten olisi välttämätöntä olla joku, jolla on neuvotteluvaltuudet. Tämän henkilön pitäisi pystyä kommunikoimaan myös esimerkiksi niiden viranomaisten kanssa, jotka vastaavat työterveydestä ja -turvallisuudesta. Muulla tavalla toimiminen olisi lähes mahdotonta. Ei ole olemassa ennakkotapausta, joka olisi ristiriidassa väittämäni kanssa. Arbladen tapauksessa kyse oli muista asioista. Kyse oli asiakirjoista, jotka oli Belgian lain mukaan säilytettävä viisi vuotta, minkä vuoksi komission kanta on merkityksetön.

Toivon kuitenkin, että saamme tämän työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin toimimaan jäsenvaltioissa asianmukaisella tavalla. Tätä varten siihen on kuitenkin sisällytettävä kohtia, joihin olen viitannut.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijää tästä mietinnöstä. Aikarajoitusten takia keskityn pelkästään Irlannin kokemuksiin, mutta ne ovat taatusti merkityksellisiä tämän keskustelun kannalta.

Komission jäsen totesi, että Irlanti ei ole vahvistanut erityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä eikä täyttänyt yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja kriteerejä. Joten kaikkien muiden esittelijän korostamien vaikeuksien lisäksi – minulla ei ole nyt aikaa luetteloida niitä – tuntuu siltä, ettei meillä Irlannissa ole oikeusvarmuutta, jotta tämä direktiivi voitaisiin panna täytäntöön kattavasti.

Viimeaikaiset tapahtumat Irlannissa ovat osoittaneet sen, kuinka kovasti me tarvitsemme tämän direktiivin kattavaa täytäntöönpanoa: turkkilainen rakennusalan yritys GAMA huijasi joitakin ulkomaalaisia työntekijöitään. Irlannin lauttaskandaalissa työntekijät yksinkertaisesti korvattiin pääasiassa ulkomaalaisilla työntekijöillä, joille maksettiin kaksi kertaa pienempää palkkaa ja joilla oli huonommat työehdot – voisin lisätä, että tämä on yksi syy siihen, miksi kannatan matkustajalaivadirektiiviä. Lisäksi Irlannin sieniteollisuus on tänään myöntänyt, että jotkin sen jäsenistä maksavat ulkomaalaisille työntekijöilleen puolet minimipalkasta.

Lopuksi totean vielä, että tästä eivät kärsi pelkästään lähetetyt työntekijät, vaan kautta linjan kaikki työntekijät, myös irlantilaiset työntekijät, maksavat hinnan, kun minimipalkkoja leikataan ja kun epäluottamus ja epäluulo korvaavat työntekijöiden välisen solidaarisuuden. Komission jäsen sanoi äsken, että on vaikeaa suojella työntekijöitä ja samalla varmistaa palveluiden vapaa liikkuvuus, mutta riippumatta siitä, kuinka vaikeaa se on, meidän on se tehtävä.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvosia puhemies, minäkin haluan aloittaa toteamalla, että arvostan esittelijän tekemää työtä. Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi on menneisyydessä ollut jatkuvan kiistan kohteena ja on sitä yhä. Kotimaani ei ollut ainoa maa, joka ei halunnut laajentaa direktiivin soveltamisalaa niin, että se kattaisi koko taloudellisen toiminnan, ja Saksassa sitä sovelletaan yhä ainoastaan rakennusteollisuuteen ja siihen liittyviin ammatteihin.

Haluan suunnata tätä mietintöä koskevaa keskustelua kolmeen näkökohtaan. Yksi niistä on se, miten esittelijä korostaa sitä, että työmarkkinaosapuolten asemaa on vahvistettava, jos palkkasopimuksissa vahvistettuja standardeja ei haluta heikentää. Tätä ei kuitenkaan pitäisi ymmärtää niin, että kyseisillä sopimuksilla, joihin jäsenvaltiot sekä molemmat työmarkkinaosapuolet ovat päässeet, taattaisiin toimeentuloon riittävä palkka. On tutkittava, missä määrin vähimmäisstandardit vastaavat ylipäätään ihmisarvoista työtä koskevia vaatimuksia yksittäisissä jäsenvaltioissa..

Jäsen Schroedter korostaa myös jossain määrin perustellustikin, että on vaikeaa tehdä eroa työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan välille, mutta vaikka onkin tarpeellista määrittää edellä mainitut termit ja selventää niiden ihmisten asemaa, joita kutsutaan "muodollisesti itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi", emme saa unohtaa sitä, että puhumme nyt ihmisistä, jotka kuuluvat marginaaliryhmään ja ansaitsevat vähemmän kuin muut, että heille on myönnettävä asema, joka takaa heidän oikeudet, myös oikeuden kohtuulliseen ja riittävään palkkaan.

Asianmukaisiin direktiiveihin turvautuminen palveluiden tarjoamisoikeuden täytäntöönpanemiseksi on aina perusteltua muun muassa sillä perusteella, että loppujen lopuksi kuluttajien on jollain lailla hyödyttävä asiasta. Ensi näkemältä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetulla direktiivillä ei näytä olevan paljoakaan tekemistä kuluttajansuojan kanssa, mutta olen varma siitä, että se, kuinka paljon nämä asiat liittyvät toisiinsa, selviää kun saamme uutta perspektiiviä asiaan, sillä kuluttajia ei kiinnosta enää pelkästään itse tuotteen laatu, ja tästä syystä kuluttajia suojellaan nykyään ulkomailta tuoduilta tuotteilta, jotka on valmistettu lapsityövoimalla.

Tavaroiden ja palveluiden vaihdolla on tarkoitus olla sosiaalinen ulottuvuus, ja ne, jotka ovat siinä mukana, ovat oikeutettuja vähimmäisnormien mukaiseen palkkaan, joka takaa heille elannon ja asianmukaiset työolot sekä turvaa toimeentulon.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, parlamentti pääsi viime helmikuussa neuvoston ja komission kanssa kompromissiin palveludirektiivistä, josta tässä kompromississa poistettiin 24 ja 25 artikla sillä perusteella, että ne tarjosivat vain pintapuolista tietoa valtuutetun palveluja tarjoavista yrityksistä ja niiden työntekijöistä. Näin saimme varmistettua sen, että pystymme tehokkaammin torjumaan sekä laittoman työvoiman käyttöä että palkkojen polkemista.

Muutamien viime kuukausien aikana komissio on kärsinyt tappioita, ja nyt se yrittää käyttää työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä takaovena esittääkseen uudelleen torjutut kantansa, ja joissain tapauksissa se menee jopa pidemmälle kuin mitä yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt, ja näin se on tehnyt suuntaviivoilla, joista emme saa muuta kuin esittää mielipiteemme. Tämä on petollista ja tarkoittaa valtuuksien ryöstämistä kansan valitsemilta edustajilta. Yhteisöjen tuomioistuin turvautuu varmasti näihin suuntaviivoihin päätöksiä tehdessään, ja suuntaviivoista tehdään näin ollen varmasti juridisesti sitovia.

Saksan liittohallitus, poliittiset puolueemme, työmarkkinaosapuolet, työantaja- ja työntekijäjärjestöt eivät hyväksy suunniteltuja rajoituksia työntekijöiden lähettämistä koskevaan lainsäädäntöömme, ja Euroopan muilla mailla on samankaltaisia epäilyjä. Puolan rakennustyömailla ei ole juuri lainkaan puolalaisia työntekijöitä vaan sen sijaan valtavasti työvoimaa EU:n ulkopuolisista maista. Vaikka liikkuvuuden salliminen EU:n sisämarkkinoilla onkin tärkeää, vielä tärkeämpää on, että oikeus ja tasapuolisuus toteutuvat, ja tehokkaat tarkastukset tekevät tämän mahdolliseksi.

Jokaisella kohdemaalla on oltava oikeus vaatia asiakirjoja ja tarkistaa työolot – kuten palkan, työajat, tauot, turvallisuuden ja terveydensuojelun. Ne, jotka väittävät, että pienempi määrä lomakkeita ja asiakirjoja riittää ja että byrokratiaa on vältettävä, eivät itse asiassa halua minkäänlaisia tarkastuksia ja tekevät laittomuudet mahdollisiksi. On oltava myös mahdollista välittää tietoja niistä, jotka ovat rikkoneet lakia, joten työntekijöitä töihin toiseen jäsenvaltioon lähettävillä yrityksillä on oltava edustaja, jolla on oltava kohdemaan lain edellyttämät valtuudet.

Olen tyytyväinen jäsen Schroedterin mietintöön. Hän on sisällyttänyt kompromisseihin ehdottamani tarkistukset. En kuitenkaan ole samaa mieltä hänen kanssaan yhdestä asiasta, joka on "työntekijän" käsite, jota mukautettiin niin, että taloudellisesti riippuvainen itsenäinen ammatinharjoittaja luokitellaan näennäisesti itsenäiseksi työntekijäksi. Toivon, että tämä kanta saa huomenna taakseen enemmistön tuen.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta keskustellut tästä asiasta jäsen Handzlikin kanssa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa – hän ei valitettavasti enää osallistu aktiivisesti tähän keskusteluun. Haluaisin korostaa, että olemme pohtineet paljon hänen ja monen hänen ryhmäänsä kuuluvan kollegan esiin tuomia ongelmia, joita uusilla jäsenvaltioilla on, ja myönnämme luonnollisesti, että palveluiden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tiellä olevat tarpeettomat byrokraattiset esteet on poistettava. Minulla on kuitenkin myös riittävästi kokemusta siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu laillisesti, laittomasti tai osittain laillisesti, tietääkseni, että ihmisiä todella käytetään hyväksi ja että juuri mahdollisuutta lähettää työntekijöitä työhön rajojen yli käytetään sääntöjen kiertämiseen.

Tästä syystä haluan korostaa jälleen kerran, että emme saa heittää lasta pois pesuveden mukana vaan että meidän on sen sijaan löydettävä hyvä tasapaino. Haluan myös painottaa jäsen Clarkille, joka ei ilmeisestikään tiedä, miten kyseiset säännöt toimivat, että on olemassa sellainen asia kuin subsidiariteettiperiaate, että työlainsäädännössä sovelletaan kohdemaan lakeja, että jäsenvaltioilla on täydellinen itsemääräämisoikeus tässä asiassa ja että tämä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi on tarkoitettu vain poikkeukseksi tähän sääntöön kattamaan tilanteet, joissa työntekijät lähetetään rajan yli ja joissa heille annetaan väliaikainen lupa tehdä työtä itse sopimin ehdoin edellyttäen kuitenkin, että tiettyjä vähimmäissuojaa koskevia sääntöjä noudatetaan.

Juuri tähän asiaan liittyvien tarkastusmenettelyiden vuoksi ja siksi, että nämä menettelyt ovat niin monimutkaiset, tarvitsemme sääntöjä luodaksemme edellytykset valvonnalle sekä antaaksemme tarkastajille paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön, ja tämä tarkoittaa sitä, että tätä tasapainoa tarvitaan. Myös palveludirektiivin osalta haluan korostaa jälleen kerran, ettei työlainsäädännön säännöksillä ole keskinäistä hierarkiaa, että jäsenvaltioilla on tässä suhteessa itsemääräämisoikeus ja että palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt eivät kumoa tätä.

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, mahdollisuus lähettää työntekijöitä työhön toiseen jäsenvaltioon liittyy läheisesti Euroopan unionin perusoikeuksiin. Tärkein näistä oikeuksista on ihmisten, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus. Työntekijöiden lähettämisestä töihin toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi on näin ollen Euroopan unionin sisämarkkinoiden toiminnan kannalta looginen seuraus. Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan unionin taloudellinen tilanne mitataan sen yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten taloudellisen tilanteen perusteella. Vuonna 1996 annettu direktiivi oli laadittu pääasiassa pk-yrityksiä varten ja tarkoitettu yksinkertaistamaan periaatteita, joiden nojalla ne voivat kilpailla ja harjoittaa taloudellista toimintaa kotimaansa ulkopuolella. Sisäinen kilpailu on tärkeää, jos unioni haluaa pärjätä kansainvälisessä kilpailussa Yhdysvaltojen, Kiinan ja Japanin kanssa.

Haluan kiittää jäsen Schroedteriä siitä, että hän uskalsi käsitellä Euroopan tulevaisuuden kannalta näinkin tärkeää kysymystä. Olen tutkinut tarkoin hänen mietintöään. Minun on valitettavasti todettava pelkääväni pahoin, ettei mietintö vastaa täysin visiotani palvelujen tarjoamisen vapaudesta sisämarkkinoilla, joka on kovin lähellä sydäntäni. Luettuani jäsen Schroedterin mietintöluonnoksen olen alkanut epäillä, että sillä on itse asiassa tarkoitus vaikeuttaa yrityksiä lähettämästä työntekijöitä erityistehtäviin ja näin ollen sillä otetaan tavoitteeksi rangaista jäsenvaltioiden hallituksia protektionistisista toimista, joita nämä ovat toteuttaneet suojautuakseen kilpailun vaikutuksilta. Haluan selventää, että tarkoitan nimenomaan kilpailun myönteisiä vaikutuksia. Tuen myös Euroopan komission pyrkimyksiä ja komission jäsenen henkilökohtaisia pyrkimyksiä, joilla on tarkoitus varmistaa direktiivin nykyistä parempi täytäntöönpano. Toivon, ettei direktiiviä tarvitse muuttaa eikä korvata jollain uudella säädöksellä. Uskon, että komission jäsen Špidla on asiasta samaa mieltä kanssani.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Schroedteriä erittäin hyvästä mietinnöstä.

Tarvitsemme tehokkaan direktiivin suojelemaan väliaikaisesti toiseen unionin jäsenvaltioon lähetettyjä työntekijöitä. Tämä on tärkeää ehkäistäksemme alhaisimmalla sääntelytasolla kilpailun (race to the bottom). Meillä on kuitenkin direktiivi, joka on täynnä oikeudellisia aukkoja ja jota ei lainkaan sovelleta joissakin jäsenvaltioissa.

Vaikka komission jäsen Špidla on tehnyt parhaansa, en usko, että näitä puutteita voidaan korjata suuntaviivoilla. Monet jäsenvaltioistamme vastustavat tarvittavia lainsäädännön muutoksia. Seurauksena on jo edellä mainittujen kaltaisia skandaaleja kuten Irlannin lauttoja koskeva romahdus. Samalla kun alusten miehistö on jätetty työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, myös Irlannin hallitus vastustaa matkustajalaiva- ja lauttaliikenteen miehistöä koskevaa direktiiviä, joka suojelisi näitä työntekijöitä.

Tarvitsemme nopeasti oikeudellisen kehyksen ehkäistäksemme tehokkaalla tavalla alhaisemmalla sääntelytasolla kilpailua, epäreilua kilpailua sekä iljettävää ulkomaalaisvihan lisääntymistä. Tarvitsemme selkeyttä ja varmuutta työntekijän määritelmiin ja meidän on poistettava näennäinen itsenäisyys. Tarvitsemme oikeuden soveltaa vakiintuneita vaatimuksia selvästi korkeampia vähimmäisvaatimuksia, tarvitsemme riittävästi tarkastajia varmistamaan sääntöjen noudattamisen sekä tarvitsemme EU:n lainsäädännön soveltamatta jättämisestä täytäntöönpantavia rangaistuksia. Meidän on mielestäni myös suojeltava ilmiantajia eli niitä, jotka paljastavat järjestelmän väärinkäytöksiä.

Haluan muistuttaa niitä, jotka kritisoivat työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sekä minua itseäni tässä asiassa, että tulen maasta, joka avasi täysin ja vapaasti rajansa kaikille kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle. Olemme nyt joutuneet sulkemaan rajamme Bulgarialta ja Romanialta maahanmuuttajatyöntekijöiden hyväksikäytön takia sekä niiden vaikutusten takia, joita tällä seikalla on Irlannissa asuviin maahanmuuttajiin. Tämä ei ole helppo asia ratkaista, eikä kyse todellakaan ole yrityksestä luoda protektionismia 15 "vanhaan" jäsenvaltioon.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sisämarkkinoiden dynaaminen luonne on parantanut työntekijöiden mahdollisuuksia siirtyä maasta toiseen ja auttanut eurooppalaisia yrityksiä kehittämään toimintaansa kotimaansa ulkopuolella.

Yritysten mahdollisuudet lähettää joitakin työntekijöitään toiseen jäsenvaltioon vuokratyöhön ovat lisänneet entisestään näitä parantuneita liikkumismahdollisuuksia. Tähänastiset kokemukset ovat kuitenkin jättäneet paljon toivomisen varaa. Portugalin osalta työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon ei ole sujunut hyvin, varsinkaan rakennusteollisuudessa. On paljastunut monia tapauksia, joissa portugalilaisia työntekijöitä on käytetty hyväksi Espanjassa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa. Näin on tapahtunut, koska yhtäältä vuoden 1999 direktiivin, jossa onnistuttiin luomaan palveluiden tarjoamisen vapauden ja lähetettyjen työntekijöiden työoikeuksien turvaamisen välinen tasapaino, sekä toisaalta edellä mainitun direktiivin käytännön täytäntöönpanon välillä vallitsee ammottava kuilu.

Sen lisäksi, että jäsenvaltiot ovat tulkinneet direktiiviä eri tavalla, sen käytännön täytäntöönpanossa on myös ollut eroja, ja tämä on lisännyt esteitä ja byrokratiaa sekä hidastanut prosessia. On täysin selvää, ettei direktiivin täytäntöönpanoa valvota. Aliurakointi on järkyttävä esimerkki tilanteista, jotka ovat erittäin yleisiä mutta jotka eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Tämä on johtanut vastuiden hämärtymiseen, joka tapahtuu aina, toistan aina lähetettyjen työntekijöiden kustannuksella ja jota emme voi hyväksyä.

Tuen jäsen Schroedterin mietintöä, koska käsittääkseni kohdemaan on yhdessä lähtömaan viranomaisten kanssa varmistettava, että direktiivissä vahvistettuja työoloja noudatetaan tinkimättä, jotta valvontaa voitaisiin tehostaa ja laittomia käytäntöjä torjua.

Tästä syystä on lisättävä avoimuutta sekä tiedotusta oikeuksista ja velvollisuuksista, joita yritysten on noudatettava lähettäessään työntekijöitä työhön toiseen jäsenvaltioon. Kannatan jäsen Schroedterin mietintöä myös siitä syystä, että on osoittautunut välttämättömäksi tehdä tiettyjä tarkistuksia sen varmistamiseksi, että direktiivi saa tukea, että sen soveltamista valvotaan ja että sitä sovelletaan aiempaa paremmin ja järjestelmällisemmin.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän on myönnettävä se asia, että eurooppalaiset työmarkkinat ovat todella olemassa ja erityisesti palvelualalla, jolla työntekijöitä lähetetään työhön toiseen jäsenvaltioon enemmän kuin millään muulla alalla. Meistä se on myönteinen asia, mutta emme hyväksy sitä millä tahansa ehdoilla emmekä sosiaalisen polkumyynnin uhalla. Ihmistyövoima ei ole kauppatavaraa, eikä sitä voi alistaa vapaan kilpailun säännöille. Esitimme asiasta huolemme palveludirektiivistä käydyn keskustelun aikana, ja – kuten toitte esiin – parlamentti hylkäsi direktiivin 24 ja 25 artiklan, joissa käsitellään nimenomaan työntekijöiden lähettämisedellytysten höllentämistä. Totuus on, ettei komissio voi olla noteeraamatta tätä kantaa ja parlamentin esittämää kritiikkiä.

Jäsenvaltiot ovat soveltaneet huonosti työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä, eivätkä ne ole saavuttaneet siinä asetettuja tavoitteita. Tämä voi pitää paikkansa, mutta pitäisikö lainsäädäntöä tästä syystä höllentää vai pitäisikö päin vastoin jäsenvaltioita kannustaa vielä enemmän soveltamaan sitä? En usko, että ilmoitusvelvollisuus ja tehokas valvonta sekä asiakirjojen säilyttäminen johtaa turhaan byrokratiaan, kun kyse on lähetettyjen tai paikallisten työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien suojaamisesta. Löyhä asenne tässä asiassa hyödyttää ainoastaan huijareita. Lisäksi tiukennetut rajoitukset ja uhka taloudellisista seuraamuksista toiminevat pelotteena.

Tästä syystä kannatan mietintöä ja kehotan komissiota ja jäsenvaltioita voittamaan nopeasti vaikeudet direktiivin soveltamisen tieltä, sillä emme halua, että direktiiviä tarkistetaan enää tässä vaiheessa.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Useat jäsenet ovat korostaneet, että työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettu direktiivi ja palveludirektiivi liittyvät läheisesti toisiinsa. Tästä syystä olen pahoillani siitä, ettemme käsittele molempia samaan aikaan marraskuussa, vaikka tämä olisi ollut loogista ja järkevää.

Näkökantamme on, että sosialidemokraattien sekä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi –ryhmän jäsenten esittämän kannan ja meidän kantamme välillä on suuri filosofinen ero. Me korostamme talouden vahvistamista ja talouskasvun nopeuttamista, koska nopeuttamatta kehitystä emme voi luoda uusia työpaikkoja, turvata laajojen sosiaaliturvajärjestelmien pitkäaikaista rahoitusta emmekä ylläpitää eurooppalaisia sosiaalisia arvoja. Ilman sitä on tulevaisuudessa mahdotonta edistyä pyrkimyksissä löytää tasapaino työelämän ja perhe-elämän välillä sekä pyrkimyksissä kehittää pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä. Näin ollen meillä ei ole riittäviä resursseja selviytyä Euroopan tasolla massiivisista henkilöstön supistuksista, joita yritysten toiminnan siirtäminen muualle aiheuttaa.

Kyse onkin siitä, haluammeko heikentää vai parantaa taloutemme kilpailukykyä. Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä koskevan keskustelun aikana minusta tuntui, että me haluamme heikentää sitä, mikä ei ole hyvä merkki tulevaisuuden kannalta. Mainitakseni ainoastaan suurimman ongelman voin todeta, että yritysten valtuutettua koskevat vaatimukset ovat täysin vastoin palveluiden vapaan tarjoamisen periaatetta. Käytännössä tämä on suuri kilpailuhaitta. Tämä tarkoittaisi paikallisen toimiston perustamista, joka on kallis, hyödytön ja epäkäytännöllinen toimenpide. Tästä syystä haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että pidämme tarkistusta 7 erittäin tärkeänä. Jos sitä ei hyväksytä, emme kannata direktiivin hyväksymistä. Olkaa hyvä ja ottakaa tämä asia huomioon äänestyksessä.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, toivon, että työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä ei enää tarvittaisi, ja olen varma, että komission jäsen on samoilla linjoilla kanssani. En ole myöskään varma siitä, että tällä lailla voitaisiin suojella asianmukaisesti työntekijöitä hyväksikäytöltä, mutta käytössämme ei ole muita välineitä – tai ei ainakaan asianmukaisia välineitä – Euroopan työmarkkinoiden ongelmien ehkäisemiseksi.

Selvää on, että työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin tärkeimmät ominaisuudet toimivat ainoastaan rajoitetusti – enkä tarkoita tässä pelkästään rajatylittävien hallinnollisten seuraamusten määräämistä vaan myös viranomaisten välistä yhteistyötä. Lisäksi sen huomiotta jättäminen, että bonukset kuuluvat usein keskeisenä osana palkkaan, johtaa palkkatason laskemiseen vielä entisestään.

Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin toimimisen kannalta vähimmäisvaatimuksena on se, että käytettävissä on henkilö, joka voi toimia yrityksen valtuutettuna ja varmistaa, että direktiiviä sovelletaan.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, puhun todella lyhyesti, koska olemme jo ylittäneet puolenyön ja mielestäni meidän on noudatettava tarkasti työaikadirektiivin kaltaisia säännöksiä sekä muita EU:ssa voimassa olevia säännöksiä.

Eli erittäin lyhyesti sanottua, yksi keskeinen asia, joka on otettu esiin kaksi kertaa tässä keskustelussa, on se, että komissio yritti tiedonannossaan esittää uudelleen 24 ja 25 artiklan, jotka oli poistettu palveludirektiivistä. Haluan korostaa, että tämä on väärinkäsitys, koska 24 ja 25 artikla perustuivat lähtömaaperiaatteen noudattamiseen, joka tarkoittaa sitä, että lähtömaa on vastuussa tutkintatoimista. Näin ei tiedonannossa sanota, koska tiedonanto perustuu asianmukaisesti nykyiseen oikeudelliseen tilanteeseen, jonka mukaan vastuu tutkintatoimista kuuluu maalle, jonne työntekijät on lähetetty, eli kohdemaalle.

Haluan myös todeta huomanneeni keskustelusta, että olemme samaa mieltä ajatuksesta, jonka mukaan direktiivi on soveltamiskelpoinen koska tahansa, mutta on elintärkeää, että nopeutamme toimia varmistaaksemme sen johdonmukaisen soveltamisen. Keskeinen ongelma tällä hetkellä on se, että sitä sovelletaan epäjohdonmukaisesti, erityisesti yksittäisten jäsenvaltioiden välisessä rajatylittävässä yhteistyössä. Komissio on ryhtynyt tiedonannossaan toimenpiteisiin asiaan puuttumiseksi – ja mielestäni velvollisuutemme onkin tehdä se mahdollisimman perusteellisesti ja nopeasti. En halua ilmaista kantaani yksittäisiin tapauksiin, joita on tuotu esiin direktiiviä tai komissiota kritisoimalla, en sen takia, että se olisi mahdotonta vaan sen takia, että kunnioitan tulkkien työaikaa.

Esitän vielä yhden yleisen huomautuksen. Tiedonannossaan komissio tulkitsi aluksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, ja se teki sen asianmukaisella tavalla. Tämän jälkeen se ilmaisi perussopimusten valvojana kantansa useasta kysymyksestä. Kolmanneksi se ehdotti toimenpiteitä, jotka on toteutettava direktiivin täytäntöönpanon edistämiseksi, ja se jatkaa yhä näiden toimenpiteiden ehdottamista.

Haluan lopuksi vielä esittää yhden kommentin. Oikeusvaltion due process -periaatteiden mukainen perusperiaate on, että lakia – tässä tapauksessa direktiiviä – voidaan käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu. Tämän direktiivin tarkoitus on suojella lähetettyjä työntekijöitä, ei rajoittaa palveluiden tarjoamisen vapautta. Näin ollen yleisen rakenteen ja suhteellisuusperiaatteen kannalta tiedonannolla ei pyritä rajoittamaan jäsenvaltioiden oikeutta suorittaa omia tutkintatoimia eikä siinä pyritä rajoittamaan niiden oikeutta täyttää velvollisuuksiaan. Luonnollisesti siinä sovelletaan perustavanlaatuista suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan vahvistettujen velvoitteiden on oltava tarkoituksenmukaisia tavoitteen saavuttamisen kannalta, ja kaikki tapaukset on käsiteltävä tapauskohtaisesti, kuten tiedonannossa itse asiassa annetaankin ymmärtää.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä siitä, että parlamentti kiinnitti tähän asiaan huomiota. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on yksi tärkeimmistä EU:n työmarkkinoita koskevista direktiiveistä. Meidän velvollisuutemme on tulkita sitä asianmukaisesti ja tarkasti sekä pantava se täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Kiitän jäsen Schroedteriä hänen mietinnöstään, koska se on epäilemättä edistysaskel edellä mainitsemassani prosessissa, nimittäin direktiivin täydellisessä täytäntöönpanossa niin, että sillä voidaan saavuttaa sen tavoitteet. Arvoisat parlamentin jäsenet, kiitos paljon.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Olemme tänään keskustelemassa mietinnöstä, jossa käsitellään työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin soveltamista, sillä olemme tietoisia siitä, että kyseisellä direktiivillä taataan ensinnäkin henkilöiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus sekä toiseksi lähetetyille työntekijöille kohdejäsenvaltion minimipalkkaa, työolosuhteita sekä ja työterveyttä ja –turvallisuutta koskevat työehdot ja –olot.

Direktiivin keskeinen ongelma on sen täytäntöönpano. Yksi keskeisistä esteistä on tarve mukauttaa "työntekijän" määritelmää niin, että kansallisessa työlainsäädännössä "työntekijän" ja "itsenäisen ammatinharjoittajan" välillä olisi selvä ero. Toinen vaikeus on se, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole vielä saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään eivätkä jotkin jäsenvaltiot ole panneet sitä täytäntöön. On myös ilmeistä, etteivät tällaiset työntekijät ole edes tietoisia oikeuksistaan, ja tästä syystä direktiivin tavoitteita ei ole saavutettu. Olen tavannut monia maltalaisia, jotka ovat töissä jossain toisessa jäsenvaltiossa ja joilla ei ole aavistustakaan oikeuksista, joita heillä tämän direktiivin nojalla on. Näin ollen jos me haluamme, että direktiivillä on merkitystä, meidän on oltava yksiselitteisiä.