Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. marraskuuta 2006 - Strasbourg

17. Yhteisön meriympäristöpolitiikka – Meriympäristön teemakohtainen strategia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana

- yhteiskeskustelu Marie-Noëlle Lienemannin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0373/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista – Meriympäristöä koskeva teemakohtainen strategia (meristrategiadirektiivi) (KOM(2005)0505 – C6 - 0346/2005 – 2005/0211(COD))

- Aldis Kušķisin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0364/2006) meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (2006/2174(INI))

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani aloittaa tämän yhteiskeskustelun meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja ehdotuksesta meristrategiadirektiiviksi.

Kiitän molempia esittelijöitä: jäsen Lienemannia ehdotuksesta meristrategiadirektiiviksi ja jäsen Kušķisia teemakohtaisesta strategiasta. Kiitän myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sen toimista. Lisäksi kiitän kalatalousvaliokuntaa ja erityisesti jäsen Gklavakisia hänen erittäin rakentavasta tavastaan käsitellä tätä tärkeää kysymystä.

Meret ja valtameret kattavat 71 prosenttia maapallon pinta-alasta ja sisältävät 90 prosenttia biosfääristä. Euroopan merivedet levittäytyvät kolmen miljoonan neliökilometrin alueelle aivan kuten Euroopan mannerkin. Toisin sanoen 50 prosenttia Euroopan maaperästä on meren peitossa. Merien ekosysteemeillä on keskeinen rooli ilmasto- ja sääolojen muotoutumisessa.

Euroopan meriympäristön tila huononee kuitenkin nopeasti. Joillakin alueilla muutokset saattavat olla peruuttamattomia. Ravinteiden saannilla on merkittävä vaikutus Itämeren meriympäristöön. Kalakantojen tila on huono koko Euroopassa. Koillis-Atlantti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista kaikkine siihen liittyvine riskeineen ja seurauksineen. Välimeri on vakavassa vaarassa sen rannikon hallitsemattoman kehityksen vuoksi.

Mikäli haluamme kääntää tätä kehityskulkua, nykyiset toimenpiteet ja toimet ovat täysin riittämättömiä riippumatta siitä, ovatko ne kansainvälisiä, kansallisia tai EU:n laajuisia. Useimpien EU:ssa suunniteltujen toimenpiteiden varsinainen tarkoitus ei ole meriympäristön suojelu, ja siksi niiden vaikutus on vähäinen. Kansainvälisten toimien täytäntöönpano tai edistäminen on osoittautunut erittäin hankalaksi, koska ne eivät ole velvoittavia.

Terve meriympäristö on olennaisen tärkeä sekä yleensä elämän että elämänlaadun kannalta. Se on myös ehdoton edellytys merten kaikkien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Dynaaminen meritalous voi kukoistaa ainoastaan terveessä meriympäristössä. Näin ollen meristrategialla edistetään merkittävästi Lissabonin strategiassa asetettuja kasvu- ja työllisyystavoitteita.

Edellä esitetyistä syistä käy selvästi ilmi, ettei meriympäristön suojelu voi olla vain muiden politiikan alojen sivutuote. EU:ssa tarvitaan yhtenäinen strategia, jossa otetaan huomioon kaikki meriympäristöön kohdistuvat paineet ja vaikutukset.

Juuri tämä on meriympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian tavoite. Se perustuu ehdotukseen meristrategiadirektiiviksi ja nykyistä tilannetta seikkaperäisesti valottavaan mietintöön. Siinä selvitetään laajemmin EU:n tuloksia meriympäristön suojelun alalla ja syitä siihen, miksi EU:lta edellytetään toimia.

Meristrategiaa on tarkasteltava EU:n uuden meripolitiikan muodostamassa laajemmassa yhteydessä. Kesäkuussa laaditun komission vihreän kirjan mukaan uuden politiikan alan tavoitteena on dynaaminen eurooppalainen merenkulkutalous, joka toimii sopusoinnussa meriympäristön kanssa. Meristrategia on ympäristöasioiden alalla yksi tulevan meripolitiikan tukipylväistä. Se perustuu merien ekosysteemien suojelemiselle välttämättömiin konkreettisiin toimiin. Merien ekosysteemit puolestaan tarjoavat kestävää vaurautta, tuotantokykyä ja työllistymismahdollisuuksia sekä laajemmasta näkökulmasta ihmisten meristä saaman toimeentulon.

Meristrategiadirektiivin tarkoituksena on saavuttaa EU:n meriympäristön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä, toisin sanoen tervehdyttää meriemme ympäristö seuraavien 15 vuoden aikana. Tämä vastaa vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien ensimmäiselle tarkistukselle asetettua määräaikaa, jolloin molempien direktiivien myöhemmän täytäntöönpanon yhteydessä saavutetaan synergiaetu. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin yhteisessä täytäntöönpanossa yhdistyvät näin ollen sekä meriympäristön että makean veden alueiden suojelu.

Direktiivissä vahvistetaan Euroopan merialueet maantieteellisten kriteerien ja ympäristökriteerien perusteella ja määritellään täytäntöönpanon hallintoyksikköinä käytetyt osa-alueet.

EU:n laajuisia hallintoon liittyviä toimenpiteitä ei toteuteta. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltioille annetaan tehtäväksi suunnitella merialueitaan koskeva meristrategia ja esittää käytännön ratkaisuja kyseisten merien erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Meristrategian yhteydessä on ensinnäkin arvioitava meriympäristöä ja siihen kohdistuvia uhkia ja paineita, asetettava lisää ympäristötavoitteita ja -indikaattoreita sekä perustettava seurantaohjelmia. Toisessa vaiheessa jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toteutettava toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä keskenään ja niiden kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa niillä on yhteisiä merivesialueita. Saavuttaakseen tämän tavoitteen jäsenvaltioiden on toimittava alueellisten meriyleissopimusten rajoissa. Alueelliset yleissopimukset ovat korvaamattomia välineitä strategioiden toteuttamisessa, aivan kuten niiden ansiosta saavutettu runsas tieteellinen ja tekninen tietämys sekä niiden mahdollistama tehokas alueellinen toiminta osoittavat.

Lopuksi korostan merien ekosysteemien merkitystä ja herkkyyttä. Korkeatasoinen meriympäristön suojelu on edellytys merten kaikkien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Meriympäristö on selkeästi meritaloutemme perusta.

Meriympäristö on vaarassa. Näin ollen EU:n on toimittava tehokkaasti ja aktiivisesti. Toivottavasti ehdotetulla strategialla edistetään tämän tavoitteen saavuttamista.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esittelijänä haluan ensin kiittää eri ryhmissä toimivia varjoesittelijäkollegoitani sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa tuesta yhteiselle asiakirjalle, jolla on tarkoitus parantaa komission ehdotusta.

Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, maailman merien tila on huolestuttava: kriittinen piste on saavutettu. Lisäksi Science-lehdessä julkaistut tuoreet tutkimustulokset ovat hälyttäviä, sillä niissä korostettiin merien elollisten luonnonvarojen olevan vaarassa hävitä kokonaan.

Merien ekosysteemien laadulla on olennainen merkitys koko maapallon ympäristölle, ja erityisen suuri vaikutus niillä on ilmaston sääntelyyn. Merillä on myös ratkaiseva merkitys ihmisten elämälle joka puolella maailmaa. Kuten huomautitte, niiden taloudellinen merkitys kalastukselle, liikenteelle, matkailulle ja raaka-aineiden hankkimiselle tai jopa ympäröivillä rannikkoalueilla harjoitettavalle toiminnalle on huomattava. Silti meremme ja valtameremme kärsivät yhä kasvavista paineista ja huolestuttavasta pilaantumisesta.

Käsittelen ensin seuraavaa lukua: 80 prosenttia merien saasteista on peräisin maasta, ja kuten totesitte, arvoisa komission jäsen, vesipolitiikan puitedirektiivi ja esittelemänne direktiivi, jota parlamentti haluaa parantaa, liittyvät selvästi yhteen.

Koska saasteita kuitenkin kulkeutuu maasta vettä pitkin, niitä kulkeutuu myös ilmakehän kautta. Tuoreiden tutkimusten mukaan ilmakehän liikkeiden, ilmansaasteiden sekä merien ja valtamerien välinen vuorovaikutus on niin merkittävä, että kaupungistuminen ja ihmisen toiminta kaukana rannikoista saattavat vaikuttaa suoraan veden laatuun. Pilaantumiseen ovat syynä myös valtamerien ja merien hyödyntämiseen liittyvät toimet, kuten liikenne ja vesiviljely. Joitakin vuosia sitten kalastus ja öljyteollisuus yhdessä tuottivat määrätyillä aloilla kohtuuttoman ja vaarallisen määrän jätettä.

Nykyään edessämme häämöttää myös uusia uhkia, joita direktiivissä on ennakoitava. Erityisesti hankkeet suolan poistamiseksi merivedestä ovat lisääntyneet tuntuvasti. Meidän on varmistuttava siitä, etteivät nämä toimet vaikuta veden laatuun tulevaisuudessa. Hiilidioksidin varastoinnista käydään laajoja kansainvälisiä neuvotteluja. Uhkat ovat siis todellisia.

Direktiivin tarkoituksena on ollut perustaa sellainen järjestelmä, jonka avulla on vihdoin mahdollista toteuttaa kansainvälisiä sopimuksia laajempi strategia, sillä kyseiset sopimukset eivät ole toistaiseksi vastanneet odotuksiamme.

Direktiivin keskeinen perusajatus on merien hyvän ekologisen tilan palauttaminen. Arvoisa komission jäsen, parlamentti haluaa tulosvastuullisuuden olevan paljon näkyvämmin esillä ja paljon tekstin nykymuodossa edellytettyä voimakkaampaa.

Toiseksi parlamentti vaatii, että merien ja valtamerien hyvä ekologinen tila määritellään paljon täsmällisemmin, jotta se ei jäisi vain jonkinlaiseksi hartaaksi toiveeksi ja jotta pystymme tehokkaammin toteuttamaan sen, mitä ekosysteemien tasapainon ja elämän ennallistamiseksi on tehtävissä.

Kolmanneksi parlamentti haluaa lyhentää määräaikoja ja ainakin saada määräajat, hyvää ekologista tilaa koskevat vaatimukset ja tulosvastuullisuuden keskenään tasapainoon.

Lisäksi parlamentti kannattaa suojeltujen merialueiden perustamista, sillä Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa saadut kokemukset osoittavat, että suojelualueet – joissakin tapauksissa varsinaiset merisuojelualueet – mahdollistivat kalakantojen lisääntymisen vähitellen.

Lopuksi totean, että parlamentti haluaa parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta tehokkailla merta ja merenpohjaa koskevilla alueellisilla toimilla. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan pidä vapauttaa siitä vastuusta, joka niillä on hoitosuunnitelmissa ja hyvän ekologisen tilan palauttamiseen tarkoitetuissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

Parlamentti on hyvin halukas sisällyttämään Mustanmeren asiakirjan soveltamisalaan. Se haluaa myös herättää meidät ajattelemaan Pohjoisnapa-alueen tulevaisuutta. Alue on suorassa yhteydessä EU:hun, ja sen kehityksellä on merkittävä vaikutus maapallon tulevaisuuteen, joka voi sen vuoksi vaarantua. Parlamentti haluaa, että unionin syrjäisimmille alueille, jotka eivät vielä kuulu asiakirjan soveltamisalaan, laaditaan vähitellen edes asianmukainen strategia.

Lopuksi mainitsen demokratiakysymykset. Käsittelimmepä sitten kalastusta tai liikennettä huomaamme päivittäin, että merta hyödyntävillä tahoilla, ekologeilla ja tutkijoilla on tarve vaihtaa näkemyksiä, jotta päätökset tehdään ongelmien yhteisen määrittelyn ja järkevän analysoinnin pohjalta. Tämä on joka tapauksessa esittämiemme tarkistusten perusajatus.

  Aldis Kušķis (PPE-DE), esittelijä. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyödynnän tätä tilaisuutta kiittääkseni teitä kaikkia tähänastisesta yhteistyöstänne ja esittämistänne arvokkaista ehdotuksista, joiden avulla voimme yhdessä parantaa komission ehdotusta meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta. Toivon todella, että tällä mietinnöllä edistetään konkreettisia muutoksia meren ekologisen ympäristön säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä sivutaan Itämeren ympäristöongelmia, jotka ovat hyvin arkaluonteinen aihe. On erityisen tärkeää säilyttää EU:n sisäjärveksikin kutsutun Itämeren ekosysteemin tasapaino estämällä siihen kohdistuvat uudet uhkat ja kiinnittämällä erityistä huomiota veden vähäiseen vaihtumiseen. Tässä vaiheessa korostan, että Euroopan parlamentin pitäisi myös arvioida ja seurata huolellisesti Itämeren ympäristölle haitallisen kaasuputkiston suunnittelua ja rakentamista. Mielestäni on tärkeää, että eurooppalaisista etenkin ne, joiden maalla on merirajaa, voivat henkilökohtaisesti havaita myönteisiä muutoksia, kuten veden laadun ja puhtauden paranemisen sekä merien biologisen monimuotoisuuden elpymisen. Lopulta voidaan havaita myös se, että tämän ja muiden vastaavien säädösten antaminen johtaa merialueiden suunnitelmalliseen, tasapainoiseen ja kestävään hallinnointiin ja kehittämiseen. Korostan, että tämä mietintö on laadittu yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja alan yritysten edustajien kanssa. Näiden ryhmien kanssa käytiin laaja-alaisia keskusteluja jo ennen ehdotusten jättämisen määräajan umpeutumista, ja monet niiden esittämistä ajatuksista sisällytettiin mietintöön. Hyvät kuulijat, lopuksi kehotan sekä Euroopan komissiota että Euroopan parlamenttia ryhtymään sanoista tekoihin konkreettisten tulosten saavuttamiseksi, jotta voimme kaikki elää turvallisin mielin meriemme äärellä.

(EN) Jatkan tästä englanniksi ja käytän puheenvuoron myös kollegani Korholan puolesta, joka ei voi osallistua tänään tähän keskusteluun. Esitän myös muutamia huomautuksia ja viestejä.

Teemakohtaisesta strategiasta päätetään kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti. Tämä on täysin välttämätöntä. Kuten komission jäsen aivan oikein totesi, merien suojelemiseksi on jo jonkin aikaa tarvittu tehokasta ja yhtenäistä EU:n politiikkaa. EU:n meristrategiadirektiivi on tärkeä uusi väline nykyisten toimintamallien yhdentämiseksi. Suuriin saavutuksiin on jo ylletty erilaisilla toimilla, kuten lainsäädännöllä, ohjelmilla, toimintaohjelmilla ja useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, mutta silti meriympäristön tila on huonontunut huolestuttavan nopeasti. Tarvitsemme lisää kokonaisvaltaisia yhteistoimia.

Suuriin haasteisiin kuuluu esimerkiksi kolmansien maiden asema, joka saattaa herättää joitakin kysymyksiä. Mikäli kolmannet maat osoittautuvat suurimmiksi saastuttajiksi, ja tämä on niiden mielestä vain Euroopan unionin ongelma, miten varmistamme, että jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla ja ponnistuksilla saavutetaan hyviä tuloksia, kun kolmannet maat eivät syystä tai toisesta tee yhteistyötä? Olemme yrittäneet käsitellä näitä kysymyksiä valiokunnassa, mutta vasta myöhemmin selviää, miten toimiva ratkaisu tämä todellisuudessa on.

Esittelijä Lienemann on tehnyt erinomaista työtä, johon kansalaisjärjestöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti, ja hän on asettanut hyvin korkeita ympäristötavoitteita. Hän on tehnyt mietintöön joitakin perinpohjaisia muutoksia ja sisällyttänyt siihen sidosryhmien yleisesti vaatimia ideoita. Yleisesti ottaen esittelijä on tehnyt direktiivistä vahvemman, käytännöllisemmän, kunnianhimoisemman ja tehokkaamman. Hän on lisännyt siihen kipeästi kaivatut suuntaviivat ja arviointiperusteet sekä tiukentanut määräaikoja.

Esittelijän lähestymistavan pohjalta meillä on tilaisuus tehdä tästä yhteisvoimin suunnitelmien mukainen konkreettinen ympäristöpilari meripolitiikalle. Käsittelen muutamia keskeisiä mietintöluonnoksen näkökohtia. Ympäristön hyvän tilan saavuttamista koskevia määräaikoja ja aikatauluja on varhennettu vuodesta 2021 vuoteen 2017. Toimista, joihin jäsenvaltiot velvoitetaan ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi, laaditaan lisää yleisiä määritelmiä, ja ympäristön hyvää tilaa koskevista arviointiperusteista laaditaan yksityiskohtainen luettelo.

Euroopan merivesistä ei ole tarkkaa määritelmää. Mustameri on lisätty direktiivissä mainittuihin merialueisiin. Valmisteluaikataulut ja toimenpideohjelmat ovat tiukempia. Aiemmin ei mainittu, että suojeltuja merialueita on lisätty. Samalla merialueella sijaitsevien jäsenvaltioiden yhteistyötä seurantaohjelmien yhteydessä korostetaan voimakkaammin ja niin edelleen. Kolmansien maiden laajempaa vastuuta ja niiden päätöstä osallistujien valinnasta painotetaan.

Kaiken kaikkiaan Euroopan parlamentti ottaa mietinnössä voimakkaasti kantaa sen puolesta, että tämän merkittävän kysymyksen hoitamiseksi on toteutettava tehokkaita toimia.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, ehdotetun direktiivin pääasiallinen tavoite on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen.

Nyt tämä strategia on tärkeämpi kuin koskaan, sillä meren ekosysteemin tila on huonontunut merkittävästi. Strategian tehokkuuden varmistamiseksi meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota muutamaan kohtaan.

Ensinnäkin kotimaassani on sanonta, jonka mukaan munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Tähän toimintaan budjetoidut varat ovat erittäin niukat. Yksistään hallintomenoihin on varattu kahtena ensimmäisenä vuonna noin 90 miljoonaa euroa vuosittain ja sen jälkeen 70 miljoonaa euroa vuosittain. Mielestäni tämä ei riitä. Meriemme pelastaminen on niin tähdellinen kysymys, että siihen on käytettävä enemmän varoja.

Toiseksi on toteutettava koordinoituja toimia. Tärkeintä on tehdä kalastajista toimintakumppaneita. Heidän kanssaan on päästävä yhteisymmärrykseen vakuuttamalla heidät ensinnäkin ympäristönsuojelun tarpeellisuudesta. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Kaikkien liikenteeseen, matkailuun, teollisuuteen, terveydenhuoltoon, ravitsemukseen, maatalouteen ja ennen kaikkea kalastukseen osallistuvien tahojen on istuttava saman pöydän ääreen, jotta voimme sopia asioista ja toimia.

Kolmas huomautukseni koskee komission jäsenten Borgin ja Dimasin käsittelemää asiaa eli sitä, että meidän on sovittava määrätyistä yhteisistä indikaattoreista ympäristön nykytilan arvioimiseksi. Onkin erittäin tärkeää, että käsitellessämme meriympäristön hyvää tilaa tarkoitamme samaa asiaa. Toisin sanoen meidän on sovittava yhteisistä arviointiperusteista.

Lopuksi totean ja korostan, että kalatalousalalle on annettava asianmukainen asema meristrategiadirektiivissä, jonka on oltava keskeisellä sijalla toiminnassa.

  Ville Itälä, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää erinomaisesta ja tärkeästä työstä ja samalla haluan kiittää komissiota, joka on lähtenyt tähän tärkeään työhön. Merikomissaari Borg järjesti itse asiassa kotikaupungissani Turussa viime heinäkuussa merenkulun turvallisuutta käsittelevän konferenssin, jossa käsiteltiin näitä tärkeitä asioita. Tämä on juuri sitä oikeata työtä, jota meidän pitää EU:ssa yhteisesti tehdä.

Erityisesti haluan nostaa esille Itämeren asiat, koska Itämeri on tärkeä EU:n meri ja Itämeri on tällä hetkellä häpeäpilkku. Itämeri on todella sairas. Esimerkkinä voidaan mainita viime kesä, jolloin sinilevä valtasi lämpimien ilmojen myötä koko meren. On vaikeaa selittää jopa omille pienille lapsille, jotka haluavat mennä uimaan, että sinne ei voi mennä, sillä meri ei ole pelkästään likainen vaan jopa myrkyllinen. Meressä on myrkkysinilevää ja lapsille voi aiheutua erilaisia sairauksia, jos he menevät mereen uimaan lämpimällä säällä.

Nyt vaaditaan niin komissiolta kuin meiltä kaikilta voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä sekä riittäviä resursseja, jotta me voisimme pelastaa Itämeren. Se edellyttää luonnollisesti paljon toimenpiteitä. Yksi hyvä toimenpide, joka on jo tehty, on Pietarin jätevedenpuhdistamon rahoittaminen. Se on yksi tärkeimmistä. Tarvitsemme myös vuoropuhelua Venäjän kanssa esimerkiksi laivaliikenteen turvallisuussäännöksien alalla. Ilman yhteistyötä Venäjän kanssa me emme pysty onnistumaan.

Itämeren pelastaminen ei ole enää pelkästään ympäristökysymys. Se on ennen kaikkea poliittinen kysymys.

  Riitta Myller, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ei ole liioiteltua sanoa, että Euroopan merialueet ovat kriisissä ja merien suojelutoimenpiteillä on kiire. Viidenkymmenen seuraavan vuoden aikana muun muassa kalakantoja uhkaa romahdus. Komission ehdotus meriympäristödirektiiviksi ja meriympäristöstrategiaksi on keino etsiä EU:n laajuista integroitua lähestymistapaa meriekosysteemien pelastamiseksi. Vaikka kaikkien merien tilanne on heikko, on järkevää tarkastella merten suojelua myös alueellisesta näkökulmasta. Merialueet ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ja ainakin osa ongelmista on aluekohtaisia. Kaikille merialueille on yhteistä ainakin se, että niiden kaikkien olisi voitava määritellyn ajan kuluessa saavuttaa hyvä ekologinen tila. Toivottavasti se on aikaisemmin kuin vuonna 2021.

Sosiaalidemokraatit tukevat esittelijän pyrkimystä määritellä se, mitä tarkoitamme meriympäristön hyvällä ekologisella tilalla. Määritellyn hyvän tilan saavuttamiseksi on luotava riittävän tiukat suojelutavoitteet pilaantumisen ehkäisylle ja toimenpiteille, joilla tuetaan merien tilan elpymistä ja palautumista kestävälle tasolle. Nämä toimenpiteet voivat olla aika rankkoja, ja toivon, että PPE-DE myös tukee näitä äänestyksessä. On tärkeää, että toimenpiteet ovat oikeudellisesti sitovia eivätkä pelkästään suosituksia.

Merten suojelussa on kysymys yhteistyöstä, paitsi EU:n jäsenmaiden kesken, myös merialueisiin liittyvien kolmansien maiden kanssa. Esimerkiksi Itämeren alueella tehokasta suojelua ei saada aikaan ilman Venäjän sitoutumista yhteistyöhön. Yhteistyötä on jo vuosien saatossa tehty HELCOMin eli Helsinki-sopimuksen puitteissa. HELCOMin piirissä ollaan valmistelemassa Itämeren suojelutoimintaohjelmaa. Jotta Itämeren alueella päästään mahdollisimman nopeasti käytännön toimiin, strategian vaatimat suojelutoimet tulisi aloittaa jo HELCOMin laatiman toimintaohjelman puitteissa. Kiitän molempia esittelijöitä siitä, että he ovat hyväksyneet tämän näkökohdan sekä strategiassa että direktiiviosassa.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, meristrategia, jossa ei kiinnitetä huomiota kalavaroihin, on sama kuin täyttäisi kultakalamaljan puhtaalla vedellä vasta sitten, kun kissa on jo ehtinyt napata ja syödä kultakalan.

Näin ollen Euroopan parlamentti kannattaa voimakkaasti tämän strategian taustaperiaatteita ja lainsäädäntöä, mikä ei todellakaan ole yllättävää, kun otetaan huomioon komission näkemys EU:n merialueiden katastrofaalisesta tilasta. On otettava käyttöön suojelutoimenpiteitä, joiden noudattamista tuomioistuimet voivat valvoa, jotta varmistetaan näiden toimien soveltaminen jäsenvaltioissa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että komission jäsen esitti asiansa painokkaasti, mutta parlamentille esitetyissä alkuperäisissä ehdotuksissa korostuivat jotkin komission sisäiset puutteet ja erimielisyydet. Erityisesti meitä ilahduttaa se, että ajatus ympäristön hyvästä tilasta on ylipäänsä lisätty ehdotuksiin ja määritelty tarkasti, ja olemme yhtä mieltä siitä, että suojeltujen merialueiden perustamiseen on valtuudet. Miksi näitä ajatuksia ei kuitenkaan esitetty komission alkuperäisessä asiakirjassa? Ne olivat mukana vielä ympäristöasioiden pääosaston käsiteltyä asiaa, mutta joitakin niistä oli poistettu komission jäsenten kollegion käsittelyn jälkeen. Komission on aika seistä kestävyyttä koskevien korulauseidensa takana siten, että kutakin yksikköä edustavat komission jäsenet toimivat yhdessä.

Neuvostossa on kuulemma erimielisyyksiä, ja niitä voi toki olla. Euroopan parlamentin on kuitenkin viestitettävä komissiolle ja neuvostolle, että ehdotettujen toimenpiteiden kehittämistä ja vahvistamista kannatetaan voimakkaasti yli puoluerajojen. Komissio teki oikein laatiessaan nämä ehdotukset, mutta varmistakaamme nyt, että toiveajattelusta edetään käytännön toimiin.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä esimerkillisestä työstä ja erinomaisista mietinnöistä. Niillä parannetaan komission ehdotusta edellyttämällä ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2017 mennessä vuoden 2021 sijasta. Lisäksi tavoitteista tehdään sitovia ja merisuojelualueiden merkitystä korostetaan.

Ilmastonmuutos, jätteet, liikakalastus, melu, rehevöityminen ja raaka-aineiden talteenotto uhkaavat meriämme. Jos joukkotuho ja luonnonkatastrofi tapahtuisivat merten syvyyksien sijasta silmiemme edessä maalla, meriympäristön suojelua koskeva keskustelu olisi päivän tärkein puheenaihe. Kala-, lintu- ja nisäkäslajeja uhkaa sukupuutto. Meristrategiasta voi toki olla jonkin verran apua yritettäessä puuttua ongelmiin, mutta vain, jos sille asetetaan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdottamat korkeat tavoitteet.

Jäsenvaltioiden on otettava vastuu huomattavasti useampien merisuojelualueiden perustamisesta. Kaikissa jäsenvaltioissa on luonnonpuistoja, mutta merisuojelualueet loistavat poissaolollaan siellä, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Tilastotiedot todistavat erittäin voimakkaasti sen puolesta, että merisuojelualueiden tarjoaman turvan ansiosta sekä kalakannat että biologinen monimuotoisuus lisääntyvät suojelualueiden välittömässä läheisyydessä. Suojelun ansiosta kalojen määrä lisääntyy, jolloin vanhemmat kalat hajaantuvat laajemmalle alueelle ja saaliit paranevat. Etenkin Itämeri on äärimmäisen herkkä murtovesimeri. Itämeren rannikkovaltioilla on aina oltava oikeus ottaa käyttöön tarpeellisiksi katsomiaan tiukempia vesiensuojelumääräyksiä tarvitsematta sen takia pelätä jatkuvasti pitkällisiä oikeusprosesseja siksi, että sisämarkkinat on asetettava meriemme suojelun edelle.

Korostan valiokunnan voimakasta kehotusta olla tukematta sellaista maataloustoimintaa, josta pääsee suuria määriä ravinteita meriin. Tarkistusteni 81 ja 82 tarkoituksena on ottaa käyttöön kaatopaikka-alueilta peräisin olevia päästöjä koskeva vastuuntuntoinen sääntely. Tätä kohtaa koskeva alkuperäinen ehdotus on liian höllä. Vastustan tarkistusta 90 radioaktiivisia aineita koskevan viittauksen poistamisesta, sillä se olisi vastoin vuonna 2002 asetettua alkuperäistä tavoitetta. Lopuksi totean, että merenkulun strategiassa esitettyä vaatimusta merien hyödyntämisestä on mukautettava ja muutettava siten, että se kuuluu meristrategian alaan.

  Adamos Αdamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän jäsen Lienemannia erinomaisesti laaditusta mietinnöstä ja korostan, että hän on sisällyttänyt mietintöönsä erittäin onnistuneesti kaikkien jäsenten ja kansalaisjärjestöjen näkemykset ja siten parantanut komission alkuperäistä asiakirjaa huomattavasti.

Meriympäristö, joka on keskeinen ja arvokas elämän lähde, on päivittäin vaarassa. Merien pilaantuminen, ilmastonmuutos, meriliikenne ja rannikon kehitys uhkaavat jatkuvasti meriympäristöä ja vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen.

Kyseisellä direktiivillä on tarkoitus paikata ympäristöpolitiikan aukkoja, ja sillä edistetään tuntuvasti terveyttä ja merien elvyttämistä.

Parlamentin on tärkeää tukea sellaisia tarkistuksia, joissa vaaditaan jäsenvaltioita saavuttamaan ympäristön hyvä tila, myönnetään meriympäristöön kohdistuvat uhkat ja joiden tavoitteena on direktiivin mahdollisimman pikainen täytäntöönpano. Viittaan tarkistuksiin 24, 27, 73 ja 78, joita kehotan teitä tukemaan.

Jäsenvaltioiden toimien on myös perustuttava ennalta varautumisen periaatteeseen ja ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan samalla, kun otetaan huomioon tarkistuksissa 23, 49, 45, 51 ja 60 tarkoitettuun EU:n nykyiseen lainsäädäntöön pohjautuvat täsmälliset arviot.

Lopuksi kehotan teitä tukemaan tarkistuksia 81 ja 82, joissa kielletään hiilidioksidista annettujen säännösten mukaisesti nesteiden, kaasujen tai kiinteiden aineiden järjestelmällinen tai tarkoituksellinen päästäminen vesialueelle tai merenpohjaan, paitsi jos siihen on saatu asianmukainen lupa kansainvälisen oikeuden nojalla ja jos siitä on tehty etukäteen direktiivin mukainen ympäristövaikutusten arviointi.

  Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kahden käsittelemämme mietinnön ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä niissä tarkastellaan surullisenkuuluisan Itämeren kaasuputken rakentamista. Varteenotettavan ympäristövaikutusten arvioinnin puuttuessa tämä hanke uhkaa aiheuttaa ympäristökatastrofin merellä, jonka pilaantuminen on jo nyt edennyt huolestuttavan pitkälle. Eikä tässä vielä kaikki: Välimeren pohjois- ja etelärannikoilla, joiden kalakannat ovat aina vain niukempia, jotkin alueet ovat saastuneet pahasti muun muassa öljyn talteenoton ja ennen kaikkea öljynjalostuksen takia. Tarkoitan erityisesti Sisiliassa sijaitsevaa Syracusan teollisuusaluetta, jossa on Euroopan suurin petrokemian laitos.

Kyseisellä teollisuusalueella ilma on äärimmäisen saastunutta ja aiheuttaa paitsi järkyttäviä synnynnäisiä epämuodostumia myös kohtuuttoman korkean kasvainperäisen kuolleisuuden, joka on itse asiassa 57 prosenttia korkeampi kuin Italiassa keskimäärin. Lisäksi ongelmana on meren pilaantuminen. Tämän ilmeisenä seurauksena kalakannat ovat romahtaneet kriittiselle tasolle. Kalastajat, jotka ovat usein pieniä toimijoita, kulkevat joko pidempiä matkoja löytääkseen parempia kalavesiä tai joutuvat luopumaan perinteisestä elinkeinostaan. Päälle päätteeksi suunnitteilla on kaasunkäsittelylaitoksen rakentaminen kyseiselle teollisuusalueelle. Olen tuominnut tämän hankkeen useaan otteeseen Euroopan parlamentissa.

Arvoisa puhemies, olemmekin erittäin tyytyväisiä ehdotukseen meristrategiadirektiiviksi ja tarkoituksenmukaisiin tarkistuksiin, joilla sitä mielestämme parannetaan. Ennen kaikkea toivon, että sillä lyhennetään terveen ekosysteemin ja ympäristön saavuttamiseen tarvittavaa määräaikaa. Meidän on kurottava umpeen ne kohtalokkaat viiveet, joita Euroopalle on kertynyt tällä alalla, ja kuten yleisesti tiedetään, poliittiset aikataulut eivät aina käy yksiin ympäristön tarpeiden kanssa. Tästä illasta alkaen meillä on varaa olla hieman toiveikkaampia.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, meriympäristöön on jo pitkään kohdistunut lukuisia uhkia, ja sen vuoksi tarvitaan välttämättä kauaskantoista meristrategiaa. Euroopan unionin aluevedet ovat laajemmat kuin sen koko maapinta-ala, sillä on 1 200 satamaa ja 90 prosenttia sen vientiliikenteestä kulkee meritse. Katsomme, että on olennaista korostaa yhteisen kalastuspolitiikan ja ehdotetun meriympäristöä koskevan strategian keskinäistä riippuvuutta. On johdonmukaista ja suositeltavaa antaa vaarallisen aluksen, jolle on määrätty seuraamuksia, siirtyä lähimpään suojaan ja sen jälkeen lähimmälle mahdolliselle telakalle edellyttäen, ettei se aiheuta vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Toinen huomionarvoinen ehdotus on Pohjoisnapa-alueen julistaminen rauhalle ja tieteelle omistetuksi luonnonsuojelualueeksi.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Minulla on etuoikeus edustaa Euroopan parlamentissa Skotlantia, mikä merkitsee, että edustan myös suurta osaa EU:n omista öljy- ja kaasuvaroista. Ymmärtääkseni olemme sitoutuneet hyödyntämään omia energiavarojamme parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on varmastikin järkevää taloudellisista ja logistisista syistä sekä toimitusvarmuuden takia. Lisäksi kaikkia hiilivetyjen talteenottoon Pohjanmerellä liittyviä ympäristönäkökohtia ja ekologisia näkökohtia on jo säännelty hyvin. Silti tietyillä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymillä tarkistuksilla käytännössä lopetetaan näiden varojen hyödyntäminen. Tämä on täysin järjetöntä. Käsittääkseni näillä tarkistuksilla jopa keskeytetään merkittävä merellä toteutettava tuulivoimalahanke Moray Firthissä. Suuri osa tämän hankkeen tutkimusrahoituksesta tuli Euroopan unionilta.

Haluammeko joutua naurunalaisiksi? Haluammeko jättää hyödyntämättä omat niukat energiavaramme ja tulla yhä riippuvaisemmiksi yhdestä tai kahdesta hallitsevasta ja usein määräilevästäkin ulkopuolisesta energiantoimittajasta? Pohjanmeren ekologiaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti Pohjanmeren ehdoilla. Pohjanmeri ei ole yhtä kuin Välimeri.

Kehotan esittelijää ja muita järkeviä ryhmiä kannattamaan PPE-DE-ryhmän tarkistuksia, joiden ansiosta tämä ehdotus on paitsi kunnianhimoinen niin tietenkin myös vastuuntuntoinen ja käytännöllinen.

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Lienemannia ja jäsen Kušķisia, jotka ovat mielestäni tehneet todella erinomaista työtä näiden kahden direktiivin parissa.

Asun itse Itämeren rannikolla ja olen siksi valitettavasti pystynyt seuraamaan erittäin läheltä merien ekosysteemien tasapainon järkkymisen merkitystä paitsi yksittäisten ihmisten myös työllisyyden ja kasvun kannalta. Tiedän myös, että ihmiset odottavat meidän Euroopan parlamentin jäsenten toimivan määrätietoisesti ja ratkaisevan heidän jokapäiväisiä ongelmiaan. Siksi toivon, että parlamentti ei huomenna kuuntele aiempia puhujia vaan kannattaa sen sijaan yleisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puoltamia muutoksia.

Ensinnäkin Euroopan parlamentin pitäisi tukea huomattavasti nopeampaa prosessia, jolla aikaistetaan toimenpiteiden toteuttamista, sekä komission ehdotusta huomattavasti kunnianhimoisempaa aikataulua, jossa eritellään tarkasti, milloin meriympäristömme hyvä tila on saavutettava. Toiseksi parlamentin on tuettava tarkemmin rajattuja tavoitteita, joilla jäsen Lienemannin toteamuksen mukaisesti taataan se, että todella saavutamme jotakin, ja jotka eivät lopulta jää pelkäksi sanahelinäksi. Kolmanneksi sen pitäisi edistää meristä kenties huonokuntoisimman eli Itämeren valitsemista strategian kokeilualueeksi, jossa toimenpiteet toteutetaan erityisen varhaisessa vaiheessa ja mieluiten Helsingin yleissopimuksen perusteella. Nämä toimet ovat välttämättömiä, jos Itämeri aiotaan pelastaa.

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, kaksi viikkoa sitten entinen Maailmanpankin työntekijä Nicholas Stern julkaisi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen nimissä järkyttävän raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Raportin viesti oli selvä. Emme saa enää pitää luontoa arvottomana, sillä tällaisella ajatuksella saattaa olla ennalta arvaamattomia seurauksia. Sama koskee myös merien tilaa.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on laatinut muutamia tarkistuksia ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Niiden kaikkien tarkoituksena on nostaa tavoitetasoa, tiukentaa aikatauluja, lujittaa yhteistyötä kolmansien maiden kuten Venäjän kanssa ja tukkia lainsäädännön porsaanreiät. Yksi vakava porsaanreikä koskee esimerkiksi kansainvälisiä vesiä, jotka alkavat 12 meripeninkulman päässä rannikosta. Haavoittuvalla Itämerellä pääasiassa rahtilaivat, mutta myös matkustaja-alukset, laskevat edelleen käymäläjätteensä suoraan mereen. Tämä on laillista kansainvälisillä vesillä. Itämerellä 1 800 alusta laskee jatkuvasti jätteitä veteen useilla tavoilla. Tätä on mahdoton käsittää. Olemme tyytyväisiä siihen, että esittelijä ja varjoesittelijät, joiden kanssa olemme työskennelleet, hyväksyvät kyseisen lainsäädännön porsaanreiän tukkimista koskevan tarkistuksemme. Tarkistus on pantava nopeasti täytäntöön, ettei päätös juutu vuosiksi kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöksentekoelimiin.

Meidän on asetettava tavoitteet korkealle. EU:n on tuettava Venäjän toimia Pietarin kaikkien jätevesien puhdistamiseksi. Se tulee kalliiksi, mutta vielä kalliimmaksi tulee toimien laiminlyöminen. Öljynporaus ja kaasuputkistojen vetäminen eivät saa taloudellisista syistä mennä tällaisten toimien aiheuttamien ympäristöriskien edelle. Myös liikenteen aiheuttamia haittoja on lievennettävä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kansalaiset toivovat EU:lta konkreettista toimintakykyä näissä ihmiskunnan kohtalonkysymyksissä. Vain siten voimme lisätä luottamusta EU:hun. Tavoitteena on suojella Euroopan meriä ja palauttaa ne entiseen tilaan sekä varmistaa ihmisen toiminnan kestävyys

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on rannikkoa 68 000 kilometriä ja Skotlannilla 11 000 kilometriä. Lähes 50 prosenttia EU:n väestöstä asuu alle 50 kilometrin säteellä merestä, ja Skotlannin väestöstä 70 prosenttia asuu alle kymmenen kilometrin säteellä merestä. On selvää, että Skotlannin meriympäristön ja alueen runsaiden meren luonnonvarojen suojelu on pitkällä aikavälillä Skotlannin etujen mukaista.

Skotlannin öljy- ja kaasuvarat riittävät vähintään 30 vuodeksi. Kannatan useita tarkistuksia, joilla voidaan varmistaa jatkossakin Skotlannin ja EU:n talouksia hyödyttävän öljyn ja kaasun talteenotto.

En kannata Lienemannin mietinnössä esitettyä valiokunnan tarkistusta 8 nykymuodossaan, sillä siinä pyritään yhdistämään meristrategia "yhteisen kalastuspolitiikan periaatteisiin". YKP on epäonnistunut surkeasti, enkä todellakaan halua, että uusi meristrategia kytketään näin puutteellisiin periaatteisiin.

On erittäin järkevä ajatus, että jäsenvaltiot määrittelisivät ympäristön hyvän tilan niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ja tekisivät naapurimaiden kanssa yhteistyötä johdonmukaisesti määritetyillä merialueilla. Kalastuksenhoidossa olisi noudatettava samaa tervettä järkeä palauttamalla toimivalta jäsenvaltioille, jotta esimerkiksi Pohjanmeren rannikkovaltiot voivat toteuttaa yhteisiä toimia niiden tahojen kanssa, jotka hyötyvät eniten suojelun edistämisestä. Näin kannustettaisiin menestyksekkään meristrategian toteuttamista.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, meriympäristön suojeluun tarkoitetut järjestelmät kuuluvat hajanaisesti useiden Euroopan unionin alakohtaisten politiikkojen soveltamisalaan. Tämän vuoksi EU:lla on koko joukko toimia, säädöksiä, ohjelmia ja toimintasuunnitelmia eikä lainkaan kokonaisvaltaista, yhtenäistä meriympäristön suojelupolitiikkaa.

Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja meristrategiadirektiivistä yhdistetyn säännöstön tarkoituksena on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen Euroopan unionissa vuoteen 2021 mennessä. Jos otetaan huomioon ensinnäkin näiden kahden säännöksen yleisluonteisuus ja toiseksi niiden perustana olevat pilarit, on kuitenkin varmaa, että meriympäristön hyvä tila jää saavuttamatta vuonna 2021 ja ettei parannusta tapahdu myöskään surkeassa nykytilanteessa, joka myönnetään rehellisesti direktiiviehdotuksen perusteluosassa. Siinä todetaan, että viime vuosikymmeninä meriympäristön tila on olennaisesti huonontunut.

Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistetut tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti, että meriympäristön heikentyneen tilan ja pilaantumisen syitä ovat rannikon teollisuus, merenkulku sekä puuttuva tai alkeellinen jätteiden varastointi- ja käsittelyinfrastruktuuri.

Mikä tärkeintä, sekä teemakohtaisen strategian että direktiiviehdotuksen peruspilarit ovat yhteinen kalastuspolitiikka ja Euroopan unionin merenkulkupolitiikkaa koskeva vihreä kirja, joista molemmat tietenkin kuuluvat jyrkästi tuomitsemamme kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 2002–2012 alaan.

Pohjimmiltaan nämä lukuisat toimet ovat mielestämme sisällyksettömiä ja samanhenkisiä kuin komission ehdotus, jonka rohkein ja kunnianhimoisin tavoite on varhentaa määräaikaa vuodesta 2021 vuoteen 2017.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi jäsen Lienemannia, enkä tee sitä vain pintapuolisesti tai muodon vuoksi. Mielestäni tällä direktiivillä on saavutettu merkittäviä asioita. Laajan kokemuksensa ansiosta esittelijä tuntee erinomaisesti EU:n lainsäädännön perusajatuksen ja sanamuodot ja on laatinut lyhyen ja ytimekkään direktiivin. Lukuisista tarkistuksista huolimatta direktiivi ei ole liian laaja, ja esittelijän omat tarkistukset ovat puitedirektiiville ominaiseen tapaan hyvin yleisluonteisia ideoita. Tiedän hänen työskennelleen asiantuntijoiden kanssa ja suhtautuneen avoimesti moniin ehdotuksiin. Muutamat niistä liitettiin direktiiviin jopa tarkistuksia tekemättä.

Totean, että on harvinainen ja suurenmoinen asia, että EU:ssa keskustellaan vihdoin merestä. Nyt on oikea aika. Totean kuitenkin myös, että tästä direktiivistä pitäisi aloittaa lainsäädännön myöhempi kehitystyö, sillä juuri se, että kyseessä on puitedirektiivi, edellyttää vielä monien näkökohtien kehittämistä tulevaisuudessa. Tästä haluankin puhua.

Esimerkiksi tarkistuksessa 27, joka vastaa käytännöllisesti katsoen ryhmäni esittämää tarkistusta 86, ehdotetaan useiden näkökohtien kehittämistä. Niihin kuuluvat muun muassa toiminta merellä ja monet teollisuustoimet, joihin sisältyy myös suolanpoiston kaltaisia uusia toimia. En vastusta suolanpoistoa, mutta sitä ei vielä ole tutkittu. Lisäksi ehdotuksessa on mainittu meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten tutkimusmenetelmät, jotka ovat käytännöllisesti katsoen lapsenkengissään, toisin sanoen niitä ei vielä ole käytetty.

Katson myös, että on kehitettävä lisää indikaattoreita ja laadittava digitaalisia merikarttoja myös kulttuuritarkoituksiin.

Yksi maailman ja Euroopan historian suurista aarteista ovat mielestäni arkeologiset kartat. Niitä on kehitettävä perintömme säilyttämiseksi, ja luulen niiden olevan meidän kaikkien kannalta yksi kiehtovimmista keksinnöistä.

  Evangelia Tzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän ystävääni Lienemannia loppuun suoritetusta ja seikkaperäisestä työstä.

Euroopan unionin on oleellista kehittää meriympäristön suojelua koskeva yhtenäinen toimintalinja, sillä toistaiseksi sovelletulla epäyhtenäisellä lainsäädännöllä ei ole onnistuttu kääntämään luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja luontotyyppien katoamiseen johtavaa kehityssuuntaa. Näin ollen velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan on varmistaa meriympäristön korkeatasoinen suojelu, jotta kestävän kehityksen strategiamme voidaan yhdistää Lissabonin strategian tavoitteisiin unohtamatta sitä, että monissa Euroopan maissa ja huomattavalle osalle kansalaisia meri on huomattava taloudellisen kehityksen keskus.

Samanaikaisesti direktiivillä tarjotaan jäsenvaltioille historiallinen tilaisuus tehdä yhteistyötä alalla, joka on aivan viime aikoihin saakka aiheuttanut muun muassa merikalastusalueisiin ja kalastuskiintiöihin liittyviä selkkauksia ja vihamielisyyksiä.

Perimmäisenä tavoitteena on määritellä selkeästi merien ekosysteemien ja meriympäristön hyvän tilan käsite yhtenäisen ja tehokkaan Euroopan unionin meripolitiikan laatimiseksi.

Katson, että tämän tavoitteen saavuttamista edistetään huomattavasti perustamalla suojeltuja merialueita, joiden avulla säilytetään ekosysteemejä ja torjutaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Samanaikaisesti vaadimme direktiiviehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen varhentamista vuoteen 2017.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Lienemannia ja jäsen Kušķisia heidän erinomaisista mietinnöistään, joita ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on vahvistanut järkevästi joidenkin skottikollegoiden näkemyksestä huolimatta.

Euroopan merivesiä samoin kuin tietysti kansainvälisiäkin vesiä on usein kuormitettu jätteillä, joiden myrkkymäärät ja -pitoisuudet vaihtelevat. Näin ovat vuosien ajan menetelleet niin yksityishenkilöt, yritykset kuin hallituksetkin, joilla on ollut niukasti tietoa tai jotka ovat vähät välittäneet meren ekosysteemien valtavasta monimuotoisuudesta ja merkityksestä. Monissa tapauksissa tästä on seurannut ennennäkemättömiä ympäristövahinkoja. Muissa tapauksissa tiettyjen lajien säilyminen on nykyisin veitsenterällä.

EU:n on korkea aika toimia päättäväisesti meriympäristön suojelemiseksi. Näin ollen koko parlamentin olisi annettava täysi tuki näille tervetulleille mietinnöille siinä toivossa, että tarvittavien strategioiden ja direktiivien täytäntöönpano sujuu tulevaisuudessa kitkattomasti, niitä laajennetaan kolmansiin maihin ja lähitulevaisuudessa toteutetaan myös muita lisätoimenpiteitä. Onhan EU:n meriympäristön suojeleminen loppujen lopuksi olennaisen tärkeää oman henkiinjäämisemme turvaamiseksi maapallolla.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin esitän sydämelliset kiitokset jäsen Lienemannille, joka on laatinut todella erinomaisen mietinnön. Hyvät kollegat, kalojen ei ole helppo selvitä Euroopan unionia ympäröivissä merissä ja valtamerissä. Liikakalastus ja saasteet ovat vaatineet veronsa, ja kaloja uhkaa sukupuutto, joten meidän on toteutettava nyt voimaperäisiä toimia estääksemme sellaisen tilanteen, että vuoden 2040 vaiheilla kaloja ei enää ole. Olkoon tämä tutkijoiden ennuste vakava varoitus.

Vaikka meristrategia onkin järkevä aloite, direktiivi ei mielestäni ole riittävän täsmällinen. Ensinnäkin kalakannat on saatava elpymään. Lisäämällä kalakantoja kutualueilla kaloille annetaan mahdollisuus lisääntyä kaikessa rauhassa. Tämä on osoittautunut tuloksekkaaksi Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Jos kantojen elvyttämisen lisäksi otetaan käyttöön kestävät kalastusmenetelmät, pystymme turvaamaan kalojen tulevaisuuden Euroopan unionia ympäröivillä vesialueilla.

Lisäksi on toteutettava eksoottisiin lajeihin ja painolastivesien aiheuttamaan ongelmaan liittyviä toimia. Tyynenmerenosteri on löytänyt suotuisan elinympäristön Pohjanmereltä, jossa sillä ei ole luontaisia vihollisia, mutta se menestyy itse asiassa liiankin hyvin. Painolastivesien puhdistaminen on yksinkertainen menetelmä, joka on otettava yleiseen käyttöön. Meridirektiivi edellyttää, että jäsenvaltioissa pohditaan keinoja meriympäristön parantamiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi yhteisen etumme mukaisesti. Kannatan lämpimästi jäsen Lienemannin mietintöä ja toivon kaikkien tekevän samoin.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tuntuu hyvältä olla jälleen täällä, ja olen voinut aloittaa työt lukemalla kaksi rakentavaa mietintöä.

Yhteinen tehtävämme on varmistaa, että meremme kestävät sen kuormituksen, jolle meriympäristö altistuu. Lisäksi Euroopan parlamentilla ja Euroopan unionilla on laaja vastuu asianmukaisesti koordinoitujen ja tehokkaiden rajatylittävien yhteistyömuotojen kehittämisestä. Kuten monet puhujat ovat huomauttaneet, aikaa on äärimmäisen vähän.

Omalla alueellani Eurooppaa Itämeri on tärkein meri, joka on altistunut, ja altistuu yhä, kaikkein suurimmille uhkille. Siksi pidämme Venäjältä Saksaan suunniteltua kaasuputkea erittäin huolestuttavana. Huomenna on määrä esittää yksityiskohtaisemmat suunnitelmat. Herkällä Itämerellä kaasuputki on huomattava ympäristöuhka. Alukset tai vanhat, löytämättä jääneet miinat voivat vahingoittaa kaasuputkea, ja se voi joutua terrori-iskun kohteeksi. Kaasuputki uhkaisi ympäristöä ja kalastusta sekä rakennusvaiheessa että toiminnassa ollessaan. Nähdäkseni riskit ovat selvästi hyötyjä suuremmat. Euroopan energiansaanti on toki turvattava, mutta maakaasuputkea ei saa vetää Itämeren pohjalle. Mikäli putkisto rakennetaan, se on tehtävä maalle sekä meriympäristön että Itämeren takia.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen seurannut keskusteluanne kiinnostuneena ja olen iloinen huomatessani, että olette periaatteessa tukeneet komission kannattamaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Toisaalta on selvää, että tämä on monimutkainen kysymys, joka edellyttää pikaisia toimia monilla aloilla. On myös selvää, että esiin on noussut lukuisia erilaisia näkemyksiä. Lisäanalyysit ja -selvitykset ovatkin tarpeen.

Käsittelen tarkemmin joitakin tärkeimmistä tarkistuksista.

Komissio valitsi täytäntöönpanon määräajaksi (tarkistukset 20, 24, 31, 32, 35 ja 69) vuoden 2021, johon mennessä jäsenvaltioiden on saavutettava "ympäristön hyvä tila" omassa meriympäristössään. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ehdotti lyhyempää määräaikaa.

Vaikka komissio haluaisi, että "ympäristön hyvä tila" saavutettaisiin nopeasti, valiokunnan määräaika ei ole nähdäkseni realistinen. Komission ehdotuksessa käsitellään ensinnäkin tarvetta ymmärtää paremmin meriympäristöä ja siihen kohdistuvia uhkia ja toiseksi välttämättömiä toimia. Löytääksemme mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja kustannustehokkaat toimenpiteet meriympäristön suojelemiseksi meidän on hankittava olennaiset tiedot ja osaaminen. Näissä olosuhteissa määräaikojen varhentaminen olisi tarkoituksenvastaista.

Tämä on selvää etenkin silloin, kun otetaan huomioon yhtäläisyydet nykyiseen vesipolitiikan puitedirektiiviin, johon tämä direktiivi on tiiviisti kytköksissä. Vesipolitiikan puitedirektiivi onnistuttiin antamaan vuonna 2000 siksi, että jäsen Lienemann toimi sen esittelijänä, ja kyseisen direktiivin säännösten mukaan "ympäristön hyvä tila" on saavutettava vuoteen 2015 mennessä, toisin sanoen 15 vuoden kuluttua direktiivin antamisesta. Tämän on oltava myös meridirektiivin toimintaperiaate.

Meristrategiadirektiivin soveltamisalaan kuuluvan merialueen laajuus ja mittava tehtävä huomioon ottaen kenenkään ei pitäisi kyseenalaistaa ehdotetun aikataulun kunnianhimoisuutta. Komissio ehdottaa direktiivissä määräajaksi vuotta 2021, joka vastaa lisäksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien ensimmäisen tarkistuksen määräaikaa, jolloin molempien direktiivien myöhemmän täytäntöönpanon yhteydessä saavutetaan synergiaetu.

Lisäksi komissio katsoo, ettei olisi järkevää vaatia jäsenvaltioita "saavuttamaan ympäristön hyvää tilaa viimeistään vuonna 2021", kuten ympäristövaliokunta direktiivissä ehdottaa. Se ei olisi myöskään realistista. Meristrategian yhteydessä toteutettavat toimenpiteet käynnistetään ehdotetun aikataulun mukaan vuoteen 2018 mennessä. Jotkin toimenpiteet eivät tuota välittömiä tuloksia, koska toimenpiteiden vaikutusten näkyminen joissakin ekosysteemeissä vie aikaa. Kaiken kaikkiaan ympäristön hyvän tilan saavuttamisessa on kuitenkin edistyttävä selvästi, ja siksi komissio on esittänyt ajatuksen "ympäristön hyvän tilan saavuttamisesta".

Komissio on valmis tukemaan lisäartiklaa, jossa korostetaan suojeltujen merialueiden merkitystä (tarkistukset 27, 39, 62 ja 72). Mieluiten tällaisen artiklan olisi perustuttava vesipolitiikan puitedirektiivin suojeltuja alueita koskevaan 6 artiklaan.

Komissio on myös valmis tukemaan ajatusta siitä, että direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi saattaa olla tarpeen perustaa lisää suojeltuja alueita tai jopa suljettuja luonnonsuojelualueita. Se ei kuitenkaan hyväksy ympäristövaliokunnan esittämää velvoitetta perustaa suojeltuja merialueita ehdotetun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Suojeltuja merialueita on perustettava vain silloin, kun niillä voidaan suoraan edistää "ympäristön hyvän tilan" saavuttamista. Niiden perustamisen ei pitäisi olla itsetarkoitus, vaan ne olisi nähtävä ennemminkin keinona kuin päämääränä.

Komissio yhtyy valiokunnan toivomukseen "ympäristön hyvän tilan" perusmääritelmän (tarkistus 80) liittämisestä suoraan direktiiviin.

Komission mielestä ympäristövaliokunnan ehdottama määritelmäluettelo on silti selvästi ongelmallinen. Monet määritelmistä perustuvat pikemminkin meriympäristöön vaikuttaviin ja sitä uhkaaviin tekijöihin kuin ekosysteemin laatuun. Tämä on vaarallinen lähestymistapa, sillä jotkin mahdollisista riskeistä ja uhkista saatetaan jättää pois, tai niitä saatetaan toisaalta korostaa kohtuuttomasti. Tätäkin merkittävämpää on, että yksinomaan vaikutustekijöiden seurannan avulla EU ei pysty irtautumaan nykyisestä epäyhtenäisestä meriympäristön hoitokäytännöstä ja siirtymään yhtenäisempään käytäntöön, jossa otettaisiin huomioon kaikki tekijät ja niiden yhteisvaikutus meriympäristöön.

Lopuksi käsittelen talousasioita (tarkistukset 19 ja 74). Jäsenvaltiot voivat hyödyntää muutamia EU:n rahoitusmekanismeja, kuten rakennerahastoja, LIFE+-ohjelmaa ja seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa. Näin ollen ei ole tarpeen perustaa erityisiä rahoitusmekanismeja.

Hyvät parlamentin jäsenet, keskustelussa on käsitelty koko tätä monimutkaista kysymystä, myös ilmakehästä meriympäristöön kulkeutuvia saasteita ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimien merkittävää vaikutusta meriympäristön laatuun. On myös todettu, että jotkut meret, kuten Mustameri, on jätetty pois direktiivistä, ja tietenkin Romanian ja Bulgarian omaksumat käytännöt muuttavat tilannetta perinpohjaisesti ja avaavat aivan uusia mahdollisuuksia. Pohjoisen jäämeren sijainnin takia komissio ei voi muuttaa kantaansa merkittävästi, eikä tässä yhteydessä myöskään voida laatia omaa strategiaa alueelle, joka poikkeuksellisen herkästä ja merkittävästä luonnostaan huolimatta ei ole millään tavoin suorassa yhteydessä EU:n alueeseen.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toimitan luettelon komission lausunnoista parlamentin yksiköille.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) On hyvin ilahduttavaa, että meriympäristöön liittyviin kysymyksiin kiinnitetään huomiota, sillä on erittäin tarpeellista varmistaa, etteivät meremme enää pilaannu ja tuhoudu enempää. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tekemät tarkistukset ovat enimmäkseen myönteisiä ja parantavat toivottavasti meriympäristön tilaa varsinkin ympäristön hyvää tilaa koskevien määritelmien ansiosta.

Komission ehdotukseen sisältyy kuitenkin jokseenkin huolestuttava artikla. Erityisalueita koskevassa 13 artiklassa sallitaan ympäristötavoitteiden jonkinasteinen laiminlyönti, mikäli tietyllä alueella on tapahtunut muutoksia sellaisten toimien seurauksena, joiden perusteena on merkittävä yleinen etu. Voi vain kuvitella, että tähän artiklaan vedotaan erittäin laajasti. Onkin äärimmäisen tärkeää, että komissio asettaa tässä tapauksessa huomattavia rajoituksia, sillä myös tuleva elinympäristömme on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta.

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Eurooppaa ympäröi neljä merta ja kaksi valtamerta, joissa on erilaisia ekosysteemejä ja erilaisia luonnonmaantieteellisiä alueita. Euroopan rannikko on yli 100 000 kilometriä pitkä, ja siellä asuu ainakin 16 prosenttia eurooppalaisista, joista monilla on vahvat siteet mereen työn, vapaa-ajan ja urheilun tai merestä saatavien luonnonvarojen ja energian takia. Sisämerien tai osittain suljettujen merialueiden kuten Mustanmeren, Itämeren ja Välimeren pilaantumisvaara on erityisen suuri.

Meristrategiaa koskeva direktiiviehdotus on asianmukainen ja odotettu, ja sen avulla on voitava yhtenäistää ja vahvistaa nykyistä poliittista kehystä meriympäristön suojelemiseksi Euroopassa. Sen tehokkuudesta riippuu Euroopan merten tila tulevaisuudessa ja sen avulla voidaan varmistaa tarvittava ympäristöperusta merten luonnonvarojen ja toimintojen kestävää käyttöä varten Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO