Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. marraskuuta 2006 - Strasbourg

19. Maitokiintiöt (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Freitasin, Fraga Estévezin, Garriga Polledon, Herranz Garcían, Jegglen, Maatin, McGuinnessin, Millán Monin, Nicholsonin, Parishin ja Varela Suanzes-Carpegnan PPE-DE-ryhmän puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle maitokiintiöistä (O-0122/2006 – B6-0444/2006).

  Duarte Freitas (PPE-DE) , laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää ryhmääni ja muita poliittisia ryhmiä kiinnostuksesta, jota ne ovat osoittaneet tähän aiheeseen ja joka mahdollisti tämän suullisen kysymyksen ottamisen nopeasti esityslistalle. Tämä kiinnostuneisuus ilmentää maitokiintiöitä koskevan kysymyksen tärkeyttä ja arkaluonteisuutta.

Arvoisa komission jäsen, totesitte neuvoston epävirallisessa kokouksessa, että maitokiintiöjärjestelmä on yhä suuremmassa määrin vanhentunut ja että sitä olisi tutkittava ja tarkasteltava siten, että tuottajat voivat suunnitella elämäänsä pitkällä aikavälillä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan viimeisimmässä kokouksessa 3. lokakuuta komission edustaja Rasmussen vahvisti, että vuosina 2008–2009 tehtävän YMP:n terveystarkastuksen jälkeen tapahtuisi muutoksia ja että maitokiintiöjärjestelmä todennäköisimmin purettaisiin asteittain ennen vuotta 2015, jolloin vuonna 2003 tehdyn sopimuksen on määrä raueta. Parlamentti ei ottanut tätä kysymystä nyt esille, mutta asia on selvitettävä parlamentissa, koska äänestäjämme ovat erittäin huolestuneita ja haluavat ehdottomasti tietää, mitä nyt tapahtuu.

Totuus asiasta on se, että markkinat reagoivat näihin lausuntoihin välittömästi, ja eri järjestöt ja poliittiset toimijat esiintyivät julkisuudessa sanoakseen sanottavansa maitokiintiöiden tulevaisuudesta. Vaikka YMP:n terveystarkastusta ei voida pitää väliarviointina, olemme tietoisia sisäisistä ja ulkoisista paineista tehdä muutoksia, jotka pitävät sisällään muutakin kuin pelkästään prosessien yksinkertaistamista. Maitoalalla suunnittelua tehdään pitkällä aikavälillä. Mitä tulee toisaalta kiintiöiden hankintaan ja toisaalta geneettiseen parantamiseen, ympäristövelvoitteisiin ja investointeihin, joilla määritetään kunkin lehmän maidoneritysaikana tuottaman maidon rasva- ja valkuaisainekoostumuksen laatu, arviointia vaaditaan 6–8 vuoden välein. Vastaavasti sillä, mitä poliitikot tänään sanovat, on vaikutuksia vuosiin 2014–2015 saakka.

Olen kotoisin Azoreilta, jonka osuus Portugalin maidontuotannosta on 30 prosenttia, jossa maito on pääasiallinen tulonlähde ja jossa ei ole keskipitkän aikavälin vaihtoehtoja maidontuotannolle, joten olen hyvin herkkä näille muutoksille. Näin ollen on olennaista, että tiedämme, onko sopimusta noudatettava vai ei ja onko ennen vuotta 2015 tai sen jälkeen määrä ottaa käyttöön jonkinlaisia tiukkoja mekanismeja.

Toisaalta on myös ehdottoman tärkeää todeta poliittisia tarkoitusperiä silmällä pitäen, että EU ottaa huomioon sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, joita tämäntyyppisillä muutoksilla voisi olla alueisiin, jotka ovat riippuvaisia maidontuotannosta, ja erityisesti alueisiin, joissa ei ole muita tuotantovaihtoehtoja. Arvoisa komission jäsen, meidän on nyt todellakin saatava tietää, säilytetäänkö maitokiintiöjärjestelmä nykyisessä muodossaan vuoteen 2015 saakka, jotta markkinat ja tuottajat voidaan pitää täysin ajan tasalla.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiintiöjärjestelmä tarjoaa tällä hetkellä jonkinasteista vakautta eurooppalaisille markkinoille, mikä mahdollistaa vuoden 2003 uudistuksen menestyksellisen ja täysimääräisen toteuttamisen ilman tarpeettomia häiriöitä. Jos maitoalan on kuitenkin määrä vastata kilpailukykyä koskevaan haasteeseen tulevaisuudessa ja kukoistaa liberaalimmassa maailmassa, maitokiintiöjärjestelmästä tulee vähitellen epätarkoituksenmukainen väline tavoitteidemme saavuttamiseen. Olen näin ollen päättänyt, että keskustelua kiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta olisi käytävä terveystarkastusprosessin yhteydessä vuonna 2008.

Lupaavimpiin Euroopan unionin maitoalan pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiin ei sisälly kiintiöitä. Tämä antaisi tehokkaammille tuottajille mahdollisuuden hyötyä kasvavista markkinoista, samalla kun vältettäisiin erityisesti nuorille tuottajille tuotanto-oikeuksien hankinnasta aiheutuvat suunnattomat kustannukset. Kiintiöjärjestelmän arvo vaihtelee erittäin suuresti jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltiokohtaiset kiintiömäärät on vahvistettu 31. maaliskuuta 2015 saakka, kuten jäsen Freitas oikein totesi. Jos komissio ei ole tehnyt ehdotusta eikä neuvosto päätöstä asiasta, maitokiintiöjärjestelmä päättyy kyseisen päivämäärän jälkeen. Tämä on tärkeää. Jos päätöstä ei tehdä, järjestelmän voimassaolo päättyy 31. maaliskuuta 2015. Mikäli neuvosto tekee päätöksen kiintiöjärjestelmän jatkamisesta vuoden 2015 jälkeen, tämä mahdollistaisi asteittaisen siirtymisen nykyisistä säännöistä toimintasuunnitelmaan, johon ei sisälly tuotantorajoituksia.

Pehmeä lasku on kaikkien etujen mukaista, jotta vältetään alalle aiheutuvia häiriöitä. Matkustaessani jäsenvaltioissa ja keskustellessani tuottajien kanssa he pyytävät ennustettavuutta. Olemme maatalousalalle sen velkaa, että annamme tuottajille hyvissä ajoin eikä vasta aivan viime hetkillä 1. tammikuuta 2015 selkeän signaalin siitä, jatkuuko kiintiöjärjestelmä vai ei. Meidän on tarjottava tätä ennustettavuutta, ja tässä suunnitelmassa siirtymäkauden aikana olisi ehkä otettava käyttöön erityistoimia, jotta maitokiintiöjärjestelmästä tehdään paljon nykyistä joustavampi.

On kuitenkin vielä liian aikaista ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Meillä kaikilla on paljon selvempi käsitys tilanteesta ja eri muutosvaihtoehdoista, kun maitomarkkinoita koskeva suuntaa-antava selvitys valmistuu ensi vuoden lopulla. Selvitys esitellään parlamentille ja neuvostolle, ja siinä tarkastellaan vuoden 2003 uudistuksen yleisiä tavoitteita ja tuloksia, nimittäin YMP:n markkinasuuntautuneisuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä politiikan, ympäristön, talouden ja talousarvion kannalta.

Toivon, että voimme käydä perinpohjaista keskustelua tulevaisuudesta ja siitä, miten tarjota tätä ennustettavuutta, jota pidän hyvin tärkeänä paitsi nuoremman sukupolven myös jo tuotantotoimintaa harjoittavien kannalta.

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset teille sanoistanne. Haluan myös kiittää lämpimästi kollegaani Freitasia aloitteen tekemisestä tämän suullisen kysymyksen esittämiseksi. Arvoisa komission jäsen, kuten olette jo toistuvasti huomauttanut, nykyinen asiaintila – toisin sanoen päätös säilyttää kiintiö 31. maaliskuuta 2015 saakka – ja kysymys siitä, mitä sen jälkeen seuraa, herättävät kiihkeää keskustelua erityisesti tietyillä alueilla, jotka ovat, tai uskovat olevansa, riippuvaisia maidontuotannosta ja kiintiöistä.

On hyvä, että annatte asiasta selkeän lausunnon, jollaisen olemme todellakin juuri kuulleet ja jossa esitätte meille tosiasiat – nimittäin että kiintiöistä on sovittu kyseiseen päivämäärään saakka – ja kerrotte myös, että meidän pitäisi keskustella hyvissä ajoin siitä, mitä aiomme tehdä tilanteelle. Jos haluamme jatkaa kiintiöjärjestelmää, tuottajien on oltava tietoisia siitä ja tuettava sitä, aivan samoin kuin heidän on oltava tietoisia ja tuettava päätöstä luopua järjestelmästä, kuten tällä hetkellä itse asiassa kaavaillaan.

Tästä herää kysymys, mitä välineitä nykyisessä rahoitustilanteessa olisi mahdollista käyttää kiintiöjärjestelmästä luopumiseen valmistautumiseksi. Keskusteluissa saattaa esimerkiksi nousta esiin maitokiintiön nostaminen, mutta rohkenen esittää epäilyni siitä, onko tämä oikea tapa toimia. Millaisen vaihtoehdon tarjoamme nuorille tuottajille, joiden on voitava suunnitella tulevaa ja joiden olisi erittäin todennäköisesti kohdistettava suuret investoinnit kiintiöiden sijasta uudelleenjärjestelyihin oman kilpailukykynsä turvaamiseksi?

Ja miten meidän on tarkoitus menetellä niiden alueiden suhteen, jotka ovat pelkkiä viheralueita ja tarvitsevat maitotaloutta säilyäkseen sellaisina? Nämä ovat etupäässä maisemallisesti erittäin kauniita ja hyvin kiinnostavia alueita, joilla on yleensä käytettävissä hyvin vähän muita toimeentulomahdollisuuksia, joten meidän on tuettava niitä tällä tavoin.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää poliittisen ryhmäni puolesta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää ja jäsen Freitasia hänen mietteistään komission maitokiintiöitä koskevista lausunnoista.

Arvoisa komission jäsen, en aio käsitellä puheenvuorossani EU:n maitoalan tärkeyttä tuotannolle, työllisyydelle, investoinneille, ulkomaankaupalle tai elintarviketurvallisuudelle, mistä me kaikki olemme tietoisia. Huomauttaisin kuitenkin, että mahdollista ehdotusta maitokiintiöiden poistamiseksi tai säilyttämiseksi on tutkittava viipymättä huolellisesti ja että on arvioitava sen seurauksia ensinnäkin maataloustuottajien tulotasoon ja muihin aloihin, joihin ehdotus vaikuttaa voimakkaasti, sekä maaseudun kehitykseen sinänsä. Tämän arvioinnin olisi käsitettävä kaikki EU:n alueet samoin kuin maidontuotannon erityispiirteet joillakin niistä.

Arvoisa komission jäsen, emme voi puoltaa maidontuotannon säätelemistä vuoden 2015 jälkeen nykyisillä edellytyksillä, jotka usein synnyttävät oligopoleja alalla. Kyseessä on aiemman yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan ajattelutavan mukainen tuotantomalli. Toisaalta emme voi kuitenkaan hyväksyä maidontuotantokiintiöiden vapauttamista yhdessä yössä ennen vuotta 2015. Nyt meneillään olevan siirtymäkauden aikana on välttämätöntä vahvistaa toimia, jotka koskevan alan avoimuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä tietyillä yhteisön alueilla. Emme voi myöskään ilmoittaa minkään yksittäisen tuotteen uudelleentarkastelusta vuosina 2008–2009 tehtävän terveystarkastuksen yhteydessä. Jos haluamme uskoa sen olevan terveystarkastus, kyse on yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta.

Haluan esittää teille yhden kysymyksen: onko mitään mahdollisuutta eriyttää tukia vuonna 2007? Miten tämä voidaan yhdistää kiintiöjärjestelmän vapauttamiseen tai säilyttämiseen?

Arvoisa komission jäsen, tiedän teidän esittävän vilpittömän ehdotuksen rajoista, jotta tuottajien keskuudessa ei syntyisi epävarmuutta. Tämä on mielestäni poliittinen sitoumuksenne, mutta ennen kaikkea kuulemalla Euroopan parlamenttia oikea-aikaisesti parannetaan alan kilpailukykyä ja annetaan sille selkeä suunta.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aloittaa kiittämällä jäsen Freitasia aloitteen tekemisestä tämän tärkeän aiheen käsittelemiseksi tänä iltana.

Maitokiintiöstä puhuttaessa on tärkeää huomata, että tilanne, jossa tämä kiintiö otettiin käyttöön vuonna 1984, oli täysin erilainen kuin nykytilanne. Vuonna 1984 maidontuotannossa oli suuria ylijäämiä, joita ei saatu kaupaksi, mikä ei selvästikään päde enää nykytilanteeseen. Maailmanmarkkinahintojen ja EU:n hinnan välinen ero oli valtava vuonna 1984, mutta nyt se ei ole läheskään yhtä silmiinpistävä.

Jos EU:n hinnat lähestyvät maailmanmarkkinahintoja, kiintiöjärjestelmälle on paljon vähemmän perusteita kuin vuonna 1984. Olen täysin samaa mieltä kuin komission jäsen hetki sitten antamassaan lausunnossa, jonka mukaan tuottajien on tärkeää tietää, missä mennään. En tiedä, milloin komissio pystyy esittämään ehdotukset tai suunnan yksityiskohtaisesti, mutta olisi ihanteellista, jos terveystarkastuksen yhteydessä käsiteltäisiin myös kaikkia muita maatalouspolitiikan osa-alueita ja kuultaisiin myös komission näkemys kiintiöjärjestelmästä.

Tilanne Euroopan unionissa ei ole, kuten joku jo mainitsi, sama kaikkialla. On tärkeää, että komissio arvioi tätä tilannetta jäsenvaltioittain ja ehkä jopa alueittain. Joidenkin alueiden kannalta on tärkeää, että kiintiöjärjestelmä säilyy. Voisiko komissio tarkastella tätä näkökohtaa arvioinnin kuluessa? Olipa arvioinnin tulos mikä tahansa, nykytietämyksen perusteella olisi mielestäni parempi purkaa kiintiöjärjestelmä asteittain jonkin ajan kuluessa. Jos vertaamme EU:n markkina-asemaa maitotuotteiden maailmanmarkkinoilla nykyään ja vuonna 1984, tilanne on nyt huomattavasti huonompi, mikä on erittäin valitettavaa.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, komission jäsenen kanta maitokiintiöjärjestelmään on erittäin huolestuttava, sillä hän ehdottaa järjestelmän purkamista vuoteen 2015 mennessä.

Vaikka komission jäsen toteaa olevan liian aikaista toteuttaa konkreettisia toimia, vapauttamispyrkimyksissä, joihin hän viittaa, jätetään huomiotta maidontuotannon merkitys useilla epäsuotuisilla maatalousalueilla. Esimerkiksi Portugalissa, sekä mantereen pohjois- ja keskiosan alueilla että Azorien itsehallintoalueella, maitokiintiöjärjestelmän purkaminen estäisi maaseudun kehittymisen ja köyhdyttäisi suunnattoman suuria alueita, joilla maidon ja maitotuotteiden tuotanto on tärkein elinkeino.

Korostamme täten tarvetta suojella maatalouden erityispiirteitä useissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Portugalissa.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kysymyksen laatijaa aloitteen tekemisestä tämän kipeästi kaivatun keskustelun käymiseksi maitokiintiöistä. Näihin kiintiöihin liittyvät ongelmat aiheuttavat huolta tuottajille kaikkialla Euroopan unionissa. Haluan huomauttaa, että mikäli maitokiintiöt on määrä säilyttää pitemmän ajan, herää tietysti kysymys, miten suuria niiden pitäisi olla, koska maitokiintiöiden koot ovat silmiinpistävän epäoikeudenmukaisia. Voin mainita monia esimerkkejä siitä, miten ne eivät vastaa markkinakysyntää tietyissä jäsenvaltioissa. Jotkin jäsenvaltiot kärsivät suurta vahinkoa sen vuoksi, etteivät kiintiöt vastaa kuluttajien kysyntää. Esimerkkejä tällaisista jäsenvaltioista ovat Italia ja Espanja, ja uusista jäsenvaltioista ehdottomasti Puola. Jos kiintiöt on tarpeen säilyttää, niiden kokoa on tästä syystä tarkasteltava uudelleen oikeudenmukaisuuden ja eurooppalaisen solidaarisuuden vuoksi.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, koska puhumme maitokiintiöistä, haluan saattaa komission jäsenen tietoon vakavan tilanteen. Irlantilaisten maidontuottajien ryhmässä, jonka jäsenet ovat kaikki iäkkäämpiä tuottajia, kaikilla on maitokiintiöitä, jotka he haluavat myydä. Heidän päätöksensä myydä kiintiöt perustuu sairauteen tai korkeaan ikään.

Irlannin maatalousministeri on luvannut asettaa nuoret tuottajat etusijalle. Euroopan unionin lainsäädännössä kielletään ikään perustuva syrjintä, mutta ministerimme syrjii avoimesti iäkkäämpiä kiintiöiden omistajia verrattuna nuoriin tuottajiin, joille hän haluaa antaa kiintiöt – ja tämä on avainasemassa – alle niiden markkina-arvon. Ministeri aikoo ottaa tästä aiheutuvat kustannukset nykyisten kiintiöiden omistajien taskuista. Tämä on markkinoiden toimintaan puuttumista. Monista näistä iäkkäämmistä tuottajista liikkuu tällä hetkellä kauhutarinoita, joissa annetaan virheellistä tietoa heidän osuuskunnistaan.

Ministeri aikoo takavarikoida kiintiöt, joita ei ole tarjottu myytäviksi, kahdella perusteella: jos kiintiön omistaja ei harjoita tuotantoa kahtena peräkkäisenä vuotena tai jos kiintiön omistajalla on leasing-sopimus, joka umpeutuu maaliskuussa, eikä hän myy kiintiötään seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Ministeri Coughlan haluaa ilmeisesti jakaa perinteisesti yhtenäisen maataloustuottajayhteisön yhden ryhmän käyttäessä toista hyväkseen. Uhkaus takavarikoida kiintiöt on yritys painostaa tuottajat heidän kannaltaan huonoihin sopimuksiin ja kiintiöiden myymiseen vastoin heidän tahtoaan. Pyydän komission jäsentä selvittämään tätä tilannetta.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia tavasta, jolla hän on esitellyt Euroopan kristillisdemokraattien aloitteen, ja komission jäsentä keskustelun avaamisesta maitotuotteiden tulevaisuudesta. Olkaamme rehellisiä: tilanne on muuttunut vuosien saatossa, korkeat kiintiökustannukset ovat saaneet lypsämisen hinnan nousemaan huimasti, samalla kun Euroopan unionin maitopolitiikka junnaa yhä pahemmin paikoillaan. Olemme nyt menettäneet 60 prosenttia viennistämme maailmanmarkkinoilla, ja Euroopan unionin ja sen maitoalan osuus koko maailman tuotannosta on pienentynyt 4 prosenttia.

Maitotuotteiden kysyntä on tällä hetkellä paljon suurempi kuin maailmanlaajuinen tuotanto, joten Euroopan unionin olisi hyvä kohdata tosiasiat ja pohtia, mitä tehdä vuoden 2015 jälkeen. Yhtäällä ovat maatalousyrittäjät, jotka haluaisivat lisätä tuotantoaan mutta joiden toiminnan korkeat kiintiökustannukset ovat lamauttaneet. Toisaalta Euroopan unionissa on alueita, joilla kiintiöt eivät tällä hetkellä enää täyty, Yhdistynyt kuningaskunta hyvänä esimerkkinä. Siten on erittäin perusteltua tarkastella, miten voimme laatia hyvän aikataulun vuoden 2015 jälkeen saadaksemme paremman ja tehokkaan järjestelmän. Haluan esittää tähän liittyen muutaman ehdotuksen.

Ensinnäkin maitokiintiöillä on voitava käydä kansainvälistä kauppaa. Lisämaksua on alennettava silloin, kun kiintiö on käytössä mutta myynti tapahtuu käytännössä ilman Euroopan unionin tukea. Voisimme myös harkita maitokiintiön tasaamista Euroopan tasolla. Jos jokin jäsenvaltio ei onnistu täyttämään koko kiintiötä ja jollain toisella jäsenvaltiolla olisi tarvetta suuremmalle kiintiölle, voisimme aivan yksinkertaisesti tasata ne jälkikäteen. Kiintiöiden asteittainen nostaminen maidontuottajille ja osuuskunnille, jotka myyvät tuotteitaan ilman EU:n tukea, on myös yksi mahdollisuus.

Puollamme lopuksi maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n varojen tehokasta käyttöä niillä alueilla, joilla pienillä maidontuottajilla on ongelmia työllistymisessä ja muutoksiin sopeutumisessa. Tällä tavoin komission jäsen saattaa hyvinkin pystyä toteuttamaan toimet hyvässä aikataulussa, joka johtaa markkinasuuntautuneempaan painotukseen. Alankomaiden kristillisdemokraattisen puolueen CDA:n jäsenenä pitäisin erittäin myönteisenä, jos komission jäsen omaksuisi tämän linjan. Minun on onniteltava häntä myös siitä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston maito- ja eläintuotteiden osaston päällikkö Rasmussen on jo esittänyt useita näistä ehdotuksista. Tämä tietää hyvää tulevaisuudelle siinä mielessä, että ajankohta maitotuotteista käytävälle keskustelulle on otollinen.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, YMP:n välivaiheen uudistuksen ilmoitettiin olevan pelkkä välitarkistus, mutta se on tästä huolimatta ollut yksi merkittävimmistä uudistuksista, joita kyseisessä politiikassa on tehty sen käynnistymisen jälkeen.

Kun otetaan huomioon tämä tausta ja kiintiöjärjestelmästä viime kuukausina antamanne julkiset lausunnot, jotka ovat herättäneet alalla paljon levottomuutta ja epävarmuutta, haluan teidän tekevän täysin selväksi, että vuodelle 2008 suunniteltu tarkastus saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että uudistus toimii ja ettei komissio aio missään tapauksessa mennä pidemmälle tai lykätä päivämäärää, jonka osalta parlamentti ilmaisi mielipiteensä viimeisimmästä uudistuksesta käydyissä keskusteluissa. Haluan muistuttaa teitä siitä, että parlamentti kannatti nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkamista varainhoitovuoteen 2014–2015 saakka komission ehdotuksen mukaisesti. Muut kollegat ovat sanoneet samaa.

Arvoisa komission jäsen, tämä komission tuolloin ehdottama vakaa tulevaisuudennäkymä on edelleen olennainen taloudellisen toiminnan muodolle, jossa on muiden toimintamuotojen tavoin tehtävä suunnitelmia ja investointeja, maksettava ja valmistauduttava siihen, mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan, aiemmin luodussa sääntelykehyksessä.

Kotiseudullani Galiciassa, kuten myös muilla mainituilla alueilla, esimerkiksi Azorien itsehallintoalueella tai Portugalin pohjoisosassa (ja haluan kiittää jäsen Freitasia, jonka kysymys mahdollisti tämän keskustelun käymisen), maatiloilla on ratkaiseva asema sekä sosiaalikysymysten että ympäristön kannalta ja myös alueellisen tasapainon säilyttämisessä.

Maatalousjärjestöjen mukaan juuri galicialainen perhetiloihin perustuva malli on selvin osoitus tämäntyyppisten tilojen monitoiminnallisesta roolista ja niiden kyvystä sitouttaa ihmiset kyseiseen alueeseen.

Jos komissio haluaa muuttaa pelin sääntöjä, sen pitäisi ensin selittää, mitä se suunnittelee tekevänsä, milloin ja miten se aikoo tehdä sen. Arvoisa komission jäsen, tämä kaikki olisi tehtävä mahdollisimman avoimesti, koska epävarmuus on pahin mahdollinen vaihtoehto alalla työskenteleville.

Maitoala tarvitsee äkillisten muutosten sijaan vakautta, aikaa sopeutua ja suunnitella, joten katson, että meidän pitäisi saattaa nykyinen uudistus päätökseen ennen kuin mietimme seuraavaa uudistusta.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, maidontuotanto on tyypillisesti heikoimpien maatalousalueiden tuotantoa. Se on tarjonnut toimeentuloa ja elinvoimaa alueilla, joissa muunlainen maataloustuotanto olisi vaikeaa tai mahdotonta. Se on pystynyt käyttämään hyväkseen muun muassa karujen alueiden hyvän korsirehun tuottokyvyn.

Maidontuotanto on pääomavaltaista. Investoinnit ovat valtavia. Nykyaikainen tuotantorakennus voi maksaa jopa miljoona euroa. Kuitenkin se luo työpaikat lähinnä vain perheviljelmille.

Maidontuotanto on kiintiöity. Monet nuoret viljelijät ovat tehneet suuria sijoituksia hankkiessaan lisää tuotanto-oikeuksia. Ei ole harvinaista, että tuotantokiintiöitä on ostettu jopa yli 150 000 eurolla. Maidontuotanto tarvitsee tämän vuoksi pitkäjänteiset turvatut puitteet. Sitä ei voi suunnitella kahdeksan vuoden tähtäyksellä. Kiinteä järjestelmä on luonut tasapainoiset puitteet viljelijälle tuotannon harjoittamiseen. Hinnan vaihtelut ovat olleet pieniä ja markkinat vakaat.

Maitokiintiöiden poistaminen muuttaisi kerralla tilanteen. Suuret teolliset yksiköt Euroopan parhailla alueilla olisivat kilpailukyvyltään vahvoja. Maatalouden monivaikutteisuus heikkenisi. Perheviljelmien suuret investoinnit maitokiintiöihin menettäisivät kerralla arvonsa. Maitomarkkinat menettäisivät vakautensa. Tämä kaikki tekisi yrittäjätoiminnan erittäin riskialttiiksi ja heikentäisi erityisesti luonnonolosuhteiltaan heikoimpien maatalousalueiden toimeentuloa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yhteinen maatalouspolitiikka on herättänyt monia epäilyjä ja tekee niin jatkossakin. Sillä on aina tukijansa ja vastustajansa.

Euroopan komission aikomus tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja samassa yhteydessä maitokiintiöitä on herättänyt niin huolta kuin toivoakin erityisesti maissa, jotka kärsivät kiintiöjärjestelmästä, Puola mukaan luettuna. Puolalle osoitettu kiintiö oli loukkaavan alhainen. Hyvänä esimerkkinä on Saksa, jossa on 80 miljoonaa asukasta ja jonka maitokiintiö on noin 28 miljoonaa tonnia, kun taas asukasluvultaan puolta pienemmän Puolan sallitaan tuottaa vain noin 9 miljoonaa tonnia maitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Puolan kiintiö on 4,5 miljoonaa tonnia pienempi kuin 13–13,5 miljoonan tonnin kiintiö, joka sille pitäisi myöntää.

Haluamme näin ollen kysyä, mitä maitokiintiöiden poistamisesta seuraisi erityisesti Puolan kaltaisissa jäsenvaltioissa, joissa valtaosa tiloista on suurtilojen sijaan perheiden omistuksessa olevia pientiloja. Eikö yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen muuttaminen ajaisi nämä tilat konkurssiin?

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minusta on erittäin valitettavaa, että uudet jäsenvaltiot hyötyvät vähiten yhteisestä maatalouspolitiikasta. Ne osallistuvat tähän maatalouden "Marshall-suunnitelmaan", jonka suurena etuna olivat sen pitkän aikavälin painotus ja näkemyksellisyys. No, me liityimme Euroopan unioniin liian myöhään. Tämä ei ole komission jäsenen vika: Euroopan historia vain on sellainen. Valitettavasti puolalaiset tuottajat kamppailevat kuitenkin edelleen useita miljoonia tonneja liian alhaisten maitokiintiöiden kanssa, ja samaan aikaan maksamme sakkoja maidon ylituotannosta, kun kiintiöt on kuitenkin määrä poistaa vuonna 2015. Monet puolalaiset maidontuottajat ehtivät valitettavasti hävitä siihen mennessä markkinoilta.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ennen kaikkea maidontuotantoalueena tunnetun Galician edustajana katson, että tämä Euroopan komissiolle tänään esitetty suullinen kysymys on erittäin hyvin ajoitettu.

Arvoisa komission jäsen, tuottajat ovat hyvin hämmentyneitä leviävistä tiedoista, joista voidaan päätellä, että vuonna 2003 maidontuotantoalaa varten perustettuun järjestelmään tulee muutoksia erityisesti kiintiöjärjestelmän osalta.

Arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen vastauksenne ei ollut kovinkaan yksityiskohtainen, mutta teitte mielestäni selväksi monia asioita. Aiotte käynnistää keskustelun, ja vuonna 2015 tapahtuvaa kiintiöiden poistamista edeltää siirtymäkausi, mistä päättelen, että kiintiöt puretaan asteittain ennen niiden poistamista pysyvästi vuonna 2015.

Arvoisa komission jäsen, puhumme taloudenalasta, joka tarvitsee oikeusvarmuutta sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin takeita, jotka mahdollistavat ainakin välttämättömimmän suunnittelun. Millä tahansa uudella muutoksella tai epävarmuustekijällä voisi, ainakin kotimaassani, olla vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Kiintiöt ovat erittäin tärkeä etu tuottajille. Galician kaltaisella alueella, jolla on tarpeen jatkaa rakenneuudistusprosessia, tämän prosessin päätökseen saattamisen kannalta on oleellista, että nykyinen kiintiöjärjestelmä säilytetään suunnitellusti. Ellei näin tehdä, seuraukset voisivat olla tuhoisia, koska kiintiöiden poistamisella olisi erittäin vakavia vaikutuksia maidon hintaan ja sitä kautta maidontuottajien tuloihin.

Arvoisa komission jäsen, pyydän näin ollen, että kaikki muutokset tehdään ja ajatukset esitetään toteutettaviksi vuodesta 2015 eteenpäin.

Lopuksi haluan käyttää tätä tilaisuutta korostaakseni, että jäsenvaltioiden on tehtävä toiminnassaan yhteistyötä koko tässä prosessissa ja että näin ollen kaikenlaista kiintiöiden vaihtojen rajoittamista jäsenvaltiossa olisi pidettävä vakavana esteenä alan kapitalisoinnille, kilpailukyvylle ja kehitykselle. Tämä pitää valitettavasti paikkansa Espanjan hallituksen ehdottaman kansallisen suunnitelman kohdalla.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen, haluan jälleen kerran kiittää teitä läsnäolostanne täällä täysistuntosalissa. Ahkera osallistumisenne Strasbourgin istuntoihin on hyvin selvä osoitus maatalouden edelleen suuresta merkityksestä Euroopan unionissa.

Olemme tarkastelleet yhteistä maatalouspolitiikkaa. Ryhmäni, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, järjesti vasta viime viikolla Brysselissä tärkeän seminaarin, jonka aiheena oli YMP nykymuodossaan ja YMP sellaisena kuin me haluaisimme sen olevan. Tulevaisuuden pohtiminen ei välttämättä tarkoita epävakauden luomista. Tuottajat tekevät työtä luonnossa ja arvostavat luonnon kiertokulkua, ja markkinat reagoivat kaikenlaiseen epävakauteen, kuten tiedämme. Epävakaus kuitenkin pakottaa ainakin ryhtymään jonkinlaisiin toimiin, emmekä saa näin ollen langeta vanhaan ansaan, jossa vallitsevaa tilaa puolustetaan vain itseisarvona.

Arvoisa komission jäsen, joidenkin piirien esittämät viimeaikaiset lausunnot ovat siten herättäneet alalla poikkeuksellisen suurta levottomuutta, joka edellyttää asianmukaisia poliittisia toimia, jotta alalla tässä suhteessa koettua epävakautta ei joissain tapauksissa käytettäisi epäasianmukaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen. Epävakautta ja epävarmuutta voidaan torjua vain antamalla säännöllisesti ja avoimesti tietoa, joka on mahdollisimman yksiselitteistä.

Vetoan näin ollen teihin, että ottaisitte käyttöön mahdollisimman tehokkaan strategian, jonka avulla tilannetta selkeytetään kyseiselle alalle ja sille tehdään myös selväksi, että komissio kunnioittaa vuoteen 2014 ulottuvia sopimuksiaan ja järjestelyjään. Nämä järjestelyt on luonnollisesti toteutettava siten, ettei se haittaa keskustelua ja sellaisten vaihtoehtoisten järjestelyjen tutkimista, jotka saattavat osoittautua tarkoituksenmukaisiksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, selkeät ja varmat tulevaisuudennäkymät ovat hyvin tärkeitä kaikelle liiketoiminnalle ja aivan eritoten maidontuottajille ja maitoalalle. Kiintiöt ovat voimassa vuoteen 2015 asti, ja tämä välitarkistuksen yhteydessä tehty päätös oli mielestäni hyvä. Herättämällä kuitenkin nyt tätä koskevia epäilyjä komissio lähettää väärän viestin, ja olen tyytyväinen, että komission jäsen sai meidät tänään jossain määrin vakuuttuneiksi siitä, mikä komission kanta on.

Arvoisa komission jäsen, totesitte, etteivät kiintiöt ole enää hyödyllisiä. Saatatte olla oikeassa, mutta minun on sanottava teille, että vuosi 2015 on kaukana ja että on hyvin vaikea ennustaa kristallipallosta, millaiset olosuhteet tuolloin ovat. Olette oikeassa siinä, että laskun vuoteen 2015 pitäisi olla pehmeä, ja kun kiintiöiden poistamisen aika koittaa, laskun pitäisi mielestäni todellakin olla pehmeä. Kyseenalaistan kuitenkin ajoituksen. Määräajan ollessa vielä näin kaukana voimme kaikin mokomin vaihtaa näkemyksiä siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu tai ei tapahdu. Miten kuitenkin kannustamme nuoria suuntautumaan tälle alalle? Miten saamme nuoret tuottajat mukaan tähän toimintaan? Miten he suunnittelevat tulevaisuutta, jos tulevaisuus kyseenalaistetaan jo tässä vaiheessa?

Kuten erittäin hyvin tiedätte, maitoala on maatalouden selkäranka kaikkialla Euroopan unionissa. Meidän on tehtävä yhdessä työtä turvataksemme hyvän tulevaisuuden maitoalalle. Vain tekemällä yhteistyötä voimme turvata tällaisen tulevaisuuden. Toivon, että käytätte hyväksenne tilaisuutta keskustella kanssamme maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa sekä osallistua myönteisesti ja aktiivisesti sen varmistamiseen, että maitoalalla, maidontuottajilla ja meijerialalla on tulevaisuus. Tärkeitä eivät ole vain tiloilla työskentelevät ihmiset, vaan yhtä tärkeitä ovat jalostusteollisuudessa ja tilojen ulkopuolella työskentelevät ihmiset.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että EU:n maaseutualueet sekä maanviljelijät ja karjankasvattajat tarvitsevat jonkinlaista varmuutta. Vuonna 2002 tehty Brysselin sopimus antoi tämän varmuuden, ja vastineeksi siitä jäsenvaltiot sietivät YMP:n uudistusta, joka vaati vakavia uhrauksia maataloudelta erityisesti niin sanotuissa koheesiomaissa.

Tämä varmuus tarkoitti muun muassa sitä, että maitokiintiöjärjestelmä olisi voimassa vuoteen 2015 saakka, mikä antaisi tuottajille riittävästi aikaa järjestää tuotantotoimintansa uudelleen tehdäkseen siitä kilpailukykyisempää ja tarvittaessa lopettaa toimintansa.

Me kuitenkin haluamme, että tämä varmuus säilyy, ja tiedätte, että kiintiöt ovat ainoa tae tuottajille laskevien hintojen markkinoilla. Kiintiöt ovat etu tuottajille, joilla on oltava vapaus siirtää ja myydä kiintiöitä, kun he haluavat lopettaa tuotantotoiminnan. Arvoisa komission jäsen, epävarmuus alentaa kiintiöiden arvoa.

Kotiseudullani Asturiasissa tuotanto on laskenut 94 000 tonnia kahden vuoden aikana tuottajien luopumisen takia. Vuosina 1996–2006 tilojen määrä on pudonnut 30 000:sta vain 3 200:aan. Nuoret tuottajat, joista me kaikki puhumme niin paljon ja joiden joukossa on tuottajia, joiden maitokiintiöt ovat suuret ja tilat tuottavia, lähtevät alalta. Hallitus on myös kieltänyt kiintiöiden siirtämisen yksittäisten tuottajien välillä.

Arvoisa komission jäsen, ongelmanamme on maaseudun kehitys. Aiotte tehdä yhteiselle maatalouspolitiikalle terveystarkastuksen ensi vuonna. Toivomme, että toimitte lääkärin ettekä rikostutkijan ominaisuudessa.

Onko mielestänne oikein puhua siirtymätoimenpiteistä, kun rahoitus ei riitä edes turvaamaan maaseudun kehitystä? Haluan muistuttaa teille, että esimerkiksi kotimaani menettää 50 prosenttia maaseudun kehittämisvaroista muutaman seuraavan vuoden aikana. Suunnitteletteko selvityksen antamista tästä tilanteesta ensi vuonna tehtävän tarkistuksen yhteydessä?

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentissa maitokiintiöistä käytävä keskustelu kiihtyy. Me kaikki mietimme, mitä tapahtuu, jos lopetamme maidontuotannon kiintiöjärjestelmän. On esitetty paljon kritiikkiä, joka kohdistuu lähinnä siihen, että nykyinen järjestelmä on vanhentunut, estää maitoalan kehittymisen ja heikentää sen kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

Järjestelmän lopettamista vastustavat jäsenvaltiot, joiden luonnonolot eivät suosi maidontuotantoa. Niille järjestelmän lopettaminen tarkoittaa, että tuotanto siirtyy muille alueille, mikä johtaa toimeentulon ja vakaan tulotason menettämiseen monien tuottajien kohdalla. Tämä saattaa myös vaikuttaa vähiten kehittyneisiin alueisiin Itä-Puolassa, sillä Puola on yksi niistä jäsenvaltioista, joille osoitettiin epäoikeudenmukainen, äärimmäisen alhainen maitokiintiö. Meistä saattaa piankin tulla maidon nettotuojia.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan joustamattoman kiintiöjärjestelmän kielteinen vaikutus on suurempi Puolassa kuin muissa jäsenvaltioissa, koska järjestelmä ainoastaan rajoittaa mahdollisuuksia nykyaikaistaa tuotantoa ja hyödyntää tuotantopotentiaalia maidontuotannolle Euroopan unionissa myönnettävän vähäisen tuen vuoksi. Monet väittävät, että maitokiintiöt ovat menettäneet taloudellisen olemassaolon tarkoituksensa. Neuvottelukumppaneihimme kuuluu myös WTO, jossa olemme luvanneet poistaa vientituet ja vähentää merkittävästi sisämarkkinoiden suojelemiseksi asetettuja tariffeja.

Miten tämä vaikuttaa EU:n maitomarkkinoihin? Näyttää siltä, että järjestelmän rajoittavuuden vähentäminen esimerkiksi yhdistämällä kokonaiskiintiöt ja suorat kiintiöt ja alentamalla kiintiöiden ylittämisestä määrättäviä lisämaksuja olisi oikeudenmukaista tällä hetkellä. Muistutan komission jäsentä siitä, etteivät muutamat jäsenvaltiot hyödynnä tällä hetkellä kiintiöitään täysimääräisesti.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Irlannissa ei juuri muusta puhutakaan. Pidin torstai-iltana puheen suurelle maidontuottajaryhmälle Meathin kreivikuntaan kuuluvassa Navanissa. Maidontuottajat eivät kysy niinkään sitä, poistetaanko kiintiöt vuonna 2015, vaan mitä aiotaan tehdä vuodesta 2008 eteenpäin maitokiintiön arvon romahtamisen suhteen.

Olen kiitollisuudenvelassa Farmers’ Journal -lehden viime torstain numerolle siitä, että siinä esitettiin pääpiirteittäin komission viisi keskeistä näkökohtaa. On syytä saattaa ne parlamentin tietoon. Pyritte ymmärtääkseni nostamaan kiintiöitä portaittain terveystarkastuksen jälkeen, alentamaan lisämaksuista jäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia ja tasapainottamaan kiintiöitä Euroopan unionissa niin, että kiintiön ylitys yhdessä jäsenvaltiossa voidaan tasata liikkumavaralla toisessa jäsenvaltiossa. Rajatylittävä kaupankäynti on esillä, kuten kiintiöiden arvon alentaminenkin jäsenvaltioissa. Näin tapahtuu jo, ainakin Irlannissa.

Kaikella tällä on kääntöpuolensa. Joka ikisessä tutkimuksessa, jonka olen aiheesta lukenut, todetaan, että maitokiintiöiden poistaminen johtaa maidonhintojen huomattavaan laskuun monissa jäsenvaltioissa ja vastaavasti tuotannon kasvuun. Näin tapahtuisi Irlannissa, Alankomaissa, Tanskassa ja Luxemburgissa.

Avainasemassa on se, että me kaikki kannatamme kiintiöiden poistamista, jos markkinatilanne on myönteinen vuonna 2015, mutta kukaan meistä ei tiedä, millainen markkinatilanne tuolloin on. Odotan innolla analyysianne maitomarkkinoista. Siinä on tarkasteltava hyvin yksityiskohtaisesti tulevaisuutta, sillä jos maailmanmarkkinatilanne ei ole myönteinen, en voi neuvoa tuottajia ensin juoksemaan nopeammin ja sitten pysähtymään. Siinä ei ole mitään järkeä.

Nuorista tuottajista huolestuneille – ja olen itse heistä hyvin huolissani, vaikka omat pikkufarmarini ovatkin vielä melko pieniä! – haluan sanoa, että kuka kannustaisi ketään siirtymään alalle, jolla heidän on tehtävä kaksi kertaa kovemmin töitä ansaitakseen puolet vähemmän? Siinä ei ole järkeä. Meidän on muistettava tämä.

Avainasemassa on WTO ja se, mitä siellä tapahtuu. Ainakin me käymme asiasta keskustelua, mikä on myönteinen merkki. Meidän olisi keskusteltava näistä asioista enemmän täällä parlamentissa sen sijaan, että saamme lukea niistä kansallisista sanomalehdistämme.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia tämän asian esille ottamisesta ja komission jäsentä läsnäolosta täällä parlamentissa tänä iltana, koska nyt käytävä keskustelu on todella antoisa.

Meidän on kohdattava se tosiasia, etteivät maitokiintiöt ja kesannointi sovi kovinkaan hyvin maatalouspolitiikkaan, jossa tuet on irrotettu tuotannosta, joten ne on purettava asteittain tulevaisuudessa. Meidän on myös vahvistettava päivämäärä ja pidettävä siitä kiinni, koska koko sen ajan, jonka olen ollut Euroopan parlamentin jäsenenä, kiintiöt on ollut määrä purkaa asteittain, eikä niin ole koskaan tapahtunut. Meidän on kohdattava todellisuus, että jonakin päivänä ne itse asiassa poistuvat. Kaikki täällä parlamentissa myöntävät maidontuotannon arvon kaikille jäsenvaltioillemme – aivan erityisesti kotiseudullani Englannin länsiosassa, jossa maitotalous on koko alueen jokapäiväinen leipä mutta jossa siihen kohdistuu myös valtavia paineita. Mielenkiintoinen seikka kiintiössä ja kiintiön arvossa on se, että 10 vuotta sitten Yhdistyneessä kuningaskunnassa maidonhinta oli lähes punta litralta, kun se on nyt penni litralta. Meidän on siten muistettava, ettei kiintiö ole monessa suhteessa konkreettista varallisuutta, ja se voi menettää arvonsa yhdessä yössä. Meidän on oltava hyvin varovaisia sen suhteen, miten toimimme tässä asiassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa todellisena ongelmana on nyt supermarkettien valta ja hintojen alasajo. Emme täytä edes kansallista kiintiötämme, mikä on osoitus hintaongelmasta.

Maitotuotteiden kauppa on viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut maailmanlaajuisesti, mutta tuotantomäärien valvomisen vuoksi Euroopan unioni ei ole koskaan pystynyt hyödyntämään tätä kasvua. Tarvitsemme siten joustavamman järjestelmän tulevaisuudessa. Haluaisin kuulla komission jäsenen näkemykset tästä.

Uudessa-Seelannissa, jossa tuotetaan maitoa todennäköisesti yhtä tehokkaasti kuin missä tahansa muussa maassa, on edelleen käytössä eräänlainen kiintiö, koska sillä on kansallinen osuuskunta, jonka osakkaita tuottajien on oltava voidakseen tuottaa lisämaitoa. On kiinnostavaa tutkia vuoden 2015 jälkeisiä järjestelyjä, mutta ensin meidän on kohdattava todellisuus, nimittäin että kiintiöt on poistettava.

  Duarte Freitas (PPE-DE) , laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset. Kysymyksen laatijana haluan esittää komission jäsenelle hyvin nopeasti yhden nimenomaisen kysymyksen, jotta me kaikki voimme lähteä parlamentista saatuamme selvyyttä tähän asiaan.

Tiedämme, että ellei mitään tehdä, järjestelyt päättyvät vuonna 2015, kuten komission jäsen totesi. Tiedämme myös, että komission jäsenen mielestä kyseessä on vanhentunut järjestelmä, joka on poistettava. Haluamme nyt tietää – ja tämän kysymyksen haluan esittää teille, arvoisa komission jäsen, ja saada teiltä siihen hyvin, hyvin selkeän vastauksen – hyväksyttekö te sen, että asteittainen purkaminen voi alkaa ennen vuotta 2015, kuten edustajanne Rasmussen piti mahdollisena parlamentin maatalousvaliokunnassa, vai alkaako tämä prosessi vuodesta 2015. Tämä on ratkaiseva kysymys, johon haluan teidän antavan minulle erittäin selvän vastauksen.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut erittäin kiinnostuneena tätä mielenkiintoista ja hyvin intohimoista keskustelua. Se kuvastaa täydellisesti maitoalan tärkeyttä.

Kuten jäsen Mulder oikein totesi, kiintiöjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1984, kun halusimme ylläpitää tuotteidemme korkeat hinnat. Siinä vaiheessa kiintiöjärjestelmä oli näin ollen hyvä ajatus. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet dramaattisesti viimeisten 20 vuoden aikana, ja vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä keskusteltiinkin siitä, mitä maitoalan suhteen pitäisi tehdä. Tuolloin päätettiin säilyttää kiintiöjärjestelmä 31. maaliskuuta 2015 saakka. Päätettiin myös nostaa kiintiöitä ja alentaa hintoja. Näiden muutosten asteittainen toteuttaminen saadaan päätökseen ensi vuonna.

Sitten keskusteltiin tämän terveystarkastuksen mahdollisuudesta. Vuosina 2008–2009 ei toteuteta uutta uudistusta. Tämä on tärkeää. Terveystarkastus tarjoaa pelkästään tilaisuuden tehostaa ja yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2003 YMP:n uudistuksen mukaisesti.

Pyrin aina olemaan hyvin avoin suhteissani parlamenttiin. En piilottele korttejani. Meidän on keskusteltava terveystarkastuksen yhteydessä siitä, mitä teemme kiintiöjärjestelmän suhteen sen voimassaolon päättyessä vuonna 2015. Minulla ei ole päähänpinttymiä asteittaisesta purkamisesta, mutta meidän on kerrottava maitoalalle, haluammeko jatkaa kiintiöjärjestelmää vai emme. En ehdota mitään muutoksia, koska kiintiöjärjestelmän voimassaolo päättyy vuonna 2015, ellemme tee asialle mitään, mutta meidän on näin ollen kerrottava kyseiselle alalle, pidämmekö kiinni sopimuksesta poistaa kiintiöjärjestelmä vuonna 2015 vai emme. Ellemme sano mitään, tuottajat kaikkialla Euroopan unionissa olettavat, ettei kiintiöjärjestelmää poisteta. He pitävät kiintiönsä sillä perusteella, että niillä on vielä jotain arvoa 31. maaliskuuta 2015 jälkeen, vain nähdäkseen, miten neuvosto ja parlamentti päättävät äkkiä poistaa kiintiöt, joiden arvo putoaa yhdessä yössä nollaan. Ne eivät ole minkään arvoisia! Tämä ei ole ennustettavuutta, ja meidän on siten lähetettävä selkeä signaali siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuten totesin ensimmäisessä puheenvuorossani, saamme maitomarkkinoita koskevan suuntaa-antavan selvityksen ensi vuoden lopulla. Arvoisa jäsen Nicholson, minulla on tapana tehdä tiivistä yhteistyötä parlamentin ja erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kanssa, joten voimme ensi vuoden lopulla keskustella siitä, mitä jatkossa tapahtuu, luodaksemme vakautta ja välttääksemme epävarmuutta Euroopan unionin maitoalalla.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Béla Glattfelder (PPE-DE). – (HU) Viime aikoina on liikkunut useita tietoja, joiden mukaan komissio valmistelee maidon markkinajärjestelyn uudistusta, jonka tärkeänä osana olisi maitokiintiöiden poistaminen. Komissio ei ole kiistänyt näitä tietoja. Nämä uutiset herättävät levottomuutta ainakin siitä syystä, että viime vuosina uudistuksia on tehty ensisijaisesti niillä aloilla, joilla järjestelmän voimassaolo olisi joka tapauksessa päättynyt. Tällaista pakottavaa syytä ei ole maitoalan tapauksessa, koska tätä alaa koskevat säännökset ovat voimassa vuoteen 2015 saakka ja koska kiintiöjärjestelmä on lisäksi tarjonnut markkinoille ja tuottajille riittävästi vakautta.

Mikäli kiintiöjärjestelmä poistettaisiin, maidontuottajien tulot laskisivat kaikkialla Euroopan unionissa, mikä johtaisi alan keskittymisen lisääntymiseen. Kymmenientuhansien maitoa paikallisille markkinoille toimittavien tuottajien olisi pakko lopettaa tuotantotoiminta. Tämän seurauksena maidontuotanto vähenisi merkittävästi niissä jäsenvaltioissa, joissa tuotanto-olot ovat epäsuotuisammat. Tämä taas pakottaisi useat jäsenvaltiot tyydyttämään maitotuotteita koskevat tarpeensa enimmäkseen tuonnilla.

Vaikka Unkarissa maidontuotanto on etupäässä suurtilojen käsissä ja kilpailukykyistä, kiintiöjärjestelmän poistaminen ei olisi kuitenkaan maamme etujen mukaista. Nykyisten talousvaikeuksien vuoksi maidonkulutus on vähäistä, eikä Unkari pysty hyödyntämään sille myönnettyjä kiintiöitä. Samanaikaisesti toivomme kuitenkin, että jos talous elpyy, myös kulutus kasvaa. Unkari ei näin ollen voisi millään muotoa hyväksyä kiintiöjärjestelmän muutosta, johon liittyisi kiintiöiden siirtäminen jäsenvaltioilta, jotka hyödyntävät niitä vähemmän, sellaisille jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät niitä enemmän.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Syy tiukan maitokiintiöjärjestelmän säilyttämiseen on se, että nyt voimassa olevat kiintiöt mahdollistavat EU:n sisäistä kulutusta suuremmat maidon tuotantomäärät.

Vuodesta 2007 lähtien maidontuottajille annettavat suorat tuet on erotettava täysin tuotannosta. Tuet saa toisin sanoen maidontuottajan sijasta se, joka omistaa maitokiintiön viitekauden kuluessa, maa-alueeseen perustuvan kertasumman muodossa.

Nykyisten sääntöjen mukaan maitokiintiöjärjestelmä on voimassa vuoteen 2015 saakka. Komission jäsen Fischer Boel totesi, että tarkistuksen yhteydessä meidän olisi tarkasteltava kiintiökysymystä, muttei esittänyt konkreettisia yksityiskohtia.

Markkinoiden ja hintojen vakaus voidaan taata yksinomaan säilyttämällä kiintiöjärjestelmä. Ilman kiintiöitä tuotanto kasvaisi huomattavasti ja siitä seuraavat ylijäämät alentaisivat hintoja, mikä estäisi hyvin helposti pienten tuottajien toiminnan jatkumisen. Samanaikaisesti ilman tukea vain kaikkein kilpailukykyisimmät tuotantolaitokset pystyisivät kilpailemaan tuonnin luoman paineen alla tai menestymään vientimarkkinoilla.

Unkarissa maidontuotanto vähenee tasaisesti tehokkuusongelmien vuoksi. Vaikka ostohinnat eivät olekaan laskussa, käytämme ainoastaan noin 70 prosenttia meille myönnetystä yhteisön kiintiöstä. Länsi-Euroopan käytännöstä poiketen unkarilaiset tuottajat eivät valitettavasti omista jalostuslaitoksia.

Jos kiintiöjärjestelmä poistettaisiin, tuontituotteiden osuus kasvaisi, mikä pahentaisi entisestään unkarilaisten tuottajien kilpailukykyyn liittyviä ongelmia, ja kotimaisen tuotannon väheneminen todennäköisesti kiihtyisi. Kaikista näistä syistä en tue maitokiintiöjärjestelmän poistamista.