Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. marraskuuta 2006 - Strasbourg

20. Maaseudun kehittämisen tukeminen maaseuturahastosta – YMP:n suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Mulderin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0319/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

(KOM(2006)0237 – C6-0237/2006 – 2006/0082(CNS))

- Goepelin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0315/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta

(KOM(2006)0241 – C6-0235/2006 – 2006/0083(CNS))

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ennen mietintöjen sisällön tarkastelua haluan kiittää esittelijöitä, Lutz Goepelia ja Jan Mulderia, sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä näiden kahden mietinnön laatimisessa tekemästään työstä.

Aloitan jäsen Goepelin mietinnöstä. Olen pannut tarkasti merkille maatalousvaliokunnan kannan, jossa hylätään vapaaehtoista mukauttamista koskeva ehdotus ja pyydetään komissiota peruuttamaan ehdotus.

Ennen kuin käsittelen joitakin mietinnössä esitettyjä näkökohtia, haluan palauttaa mieliin, miksi esitin ehdotuksen ja mikä oli ohjenuorana sen laatimisessa.

Komission ehdotus on vastaus Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa esittämään pyyntöön tehdä ehdotus vapaaehtoisesta mukauttamisesta. Vapaaehtoinen mukauttaminen oli keino, jolla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus siirtää varoja yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin maaseudun kehittämisen talousarvion vahvistamiseksi. Tämä on tavoite, jota useimmat teistä kannattaisivat.

Olen ilmaissut huoleni tietyistä neuvoston sopimuksen näkökohdista, erityisesti siitä, että mukauttaminen koskisi sekä suoria tukia että markkinoihin liittyviä menoja, sekä siitä, että se poikkeaa merkittävästi maaseudun kehittämiseen liittyvien menojen perussäännöistä. Komissio pyrkii käsittelemään näitä huolenaiheita mahdollisimman laajasti ja varmistamaan mahdollisimman suuren yhtenäisyyden pakollista mukauttamista ja maaseudun kehittämiseen liittyviä menoja koskevien sääntöjen kanssa. Tämä on linjassa rahoituskehystä koskevasta toimielinten sopimuksesta annetun komission julistuksen kanssa.

Haluan kommentoida seuraavaksi muutamia jäsen Goepelin mietinnössä esitettyjä väitteitä. Siinä todetaan, että vapaaehtoinen mukauttaminen johtaisi kilpailun vääristymiseen. Olen asiasta eri mieltä. WTO:n säännöissä katsotaan, etteivät tilatuki tai maaseudun kehittämiseen liittyvät menot vääristä kauppaa.

Mietinnössä väitetään, ettei ehdotuksen vaikutuksia ole arvioitu asianmukaisesti. Ensinnäkin se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista siinä lyhyessä ajassa, joka meillä oli käytettävissä viime joulukuisessa kokouksessa. Toiseksi arvioinnissa olisi törmätty metodologisiin vaikeuksiin, koska meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitkä jäsenvaltiot soveltaisivat vapaaehtoista mukauttamista eikä niiden siinä yhteydessä soveltamista prosenttimääristä. Ehdotus ei siten ole ristiriidassa maaseudun kehittämistä koskevien periaatteiden, kuten kansallisen yhteisrahoituksen kanssa. Ehdotamme kompromissina vapaaehtoista yhteisrahoitusta täyttääksemme neuvoston odotukset.

Tarkastelen seuraavaksi Mulderin mietintöä asetukseen (EY) N:o 1698/2005 ehdotetuista muutoksista. Tekstillä annetaan oikeudellinen vahvistus sille, mitä valtioiden ja hallitusten päämiehet viime syyskuussa päättivät niin sanotusta ylärajasäännöstä, joka on yhteinen kaikille rakenteellisille välineille, maaseuturahasto mukaan luettuna, ja joka sisältyy myös rakennerahastojen yleisasetukseen. Lisäksi teksti vastaa vaatimusta, jonka mukaan Portugalille maaseuturahastosta myönnettävät 320 miljoonan euron kansalliset määrärahat eivät ole yhteisrahoituksen alaisia, mistä sovittiin myös viime joulukuisessa neuvoston kokouksessa.

Olen pannut merkille esittelijän kannan erityisesti yhteisrahoitukseen. Olen samaa mieltä siitä, että Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta myönnettävän 320 miljoonan euron poikkeuksen olisi oltava poikkeus maaseudun kehittämisessä, sillä yhteisrahoitus on perussääntö maaseudun kehittämisessä. Yhteisrahoitus tarkoittaa myös yhteisvastuuta menoista ja on olennainen osa toissijaisuusperiaatetta, jota sovelletaan eri jäsenvaltioissa tai alueilla toteutettavaan politiikkaan.

Odotan antoisaa keskustelua tästä kysymyksestä. Vastaan kysymyksiinne ja kommentteihinne keskustelun päätteeksi.

  Lutz Goepel (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sallikaa minun käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni vielä kerran lämpimästi kaikkia poliittisia ryhmiä edustavia kollegojani, jotka ovat tukeneet minua asianmukaisten puitteiden luomisessa tälle keskustelulle, joka on erittäin tärkeä Euroopan parlamentille ja EU:n viljelijöille.

Arvoisa puhemies, olette viisaalla ja neuvokkaalla päätöksellänne varmistanut, että jäsenet kaikista poliittisista ryhmistä saavat mahdollisuuden käyttää puheenvuoron, joskin melko myöhäisenä ajankohtana. Neuvoston – joka loistaa tänään poissaolollaan, kuten niin usein maataloutta koskevien keskustelujen kohdalla – päätöksen jälkeen komissio esitti ehdotuksen, jonka mukaan 20 prosenttia maatalouden suorista tuista siirrettäisiin YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin, josta ne voidaan käyttää ilman pakollista yhteisrahoitusta.

Tämä on myönnytys, jonka neuvoston enemmistö ja, tahtomattaan tai tahtoen, komissio tekivät osana joulukuussa 2005 aikaansaatua talousarviota koskevaa kompromissia. Komission jäsen on vahvistanut tämän. Euroopan parlamentti on jo ilmaissut vakavat epäilyksensä tästä rahoituskehystä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Kun sanon, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hylkäsi päättäväisesti tämän ehdotuksen, tarkoitan, että hylkäämistä vastusti vain kolme valiokunnan jäsentä, joten lainsäädäntöehdotus hylättiin todellakin yksimielisesti.

Kyse ei ole vain tiettyä politiikkaa koskevista mielipide-eroista. Kyse on myös siitä, mikä kanta parlamentin toimielimenä olisi otettava tulevissa keskusteluissa yhteisön talousarvion uudelleensuuntaamiseen. Osana talousarviota koskevaa kompromissia kaikki toimielimet sopivat, että kaikkia yhteisön menoja, erityisesti vuoden 2013 jälkeisiä maatalousmenoja, olisi tarkasteltava uudelleen ja että parlamentti osallistuu tähän prosessiin täysimääräisesti alkuvaiheesta lähtien.

Nyt näemme kuitenkin neuvoston hyväksyvän, takaoven kautta, maatalousrahoituksen laajan uudistuksen, eikä parlamentilla ole muuta vaihtoehtoa kuin hylätä se, sillä meitä ei kuultu ennen päätöksen tekemistä. Neuvosto on sen sijaan päättänyt erittäin laajamittaisesta varojen uudelleen suuntaamisesta, mikä pienentää vuosina 2008–2009 käytävän keskustelun liikkumavaraa siinä määrin, että vakava keskustelu on tuskin mahdollinen. Tätä me parlamentissa emme voi suvaita, jos haluamme tulla otetuksi vakavasti, ja ehdotus on lisäksi talouspoliittisesti kyseenalainen.

Maatalouspolitiikan osalta on syytä huomata, ettei ehdotuksen tukena ole vaikutusten arviointia. Ehdotuksessa annetaan päinvastoin vaikutelma, ettei suorien tukien leikkaaminen lyhyellä aikavälillä 20 prosentilla aiheuttaisi tuottajille mitään ongelmia. Yhdessä pakollisesta mukauttamisesta seuraavien leikkausten ja niiden leikkausten kanssa, joita odotetaan yleisesti tehtävän Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen, tämä tarkoittaa niille jäsenvaltioille, jotka haluavat soveltaa vapaaehtoista mukauttamista, tukien alenemista noin kolmanneksella vuoteen 2003 verrattuna. Tämä on kaukana maatalouden rakennemuutoksen tukemisesta ja tarkoittaa sen rakenteen räikeää murentamista, joka vaarantaisi useiden tuhansien maaseutualueilla sijaitsevien tilojen elinkelpoisuuden. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että viljelijämme tarvitsevat turvaa voidakseen suunnitella tulevaa.

Niin komissio kuin neuvostokaan eivät esittäneet vaikutusten arviointia, joten annoimme tehtäväksi laatia vastaavat selvitykset. Näissä selvityksissä vahvistetaan, että ehdotus johtaa ensinnäkin kilpailun laajamittaiseen vääristymiseen ja asianomaisten viljelijöiden laittomaan syrjintään ja että mukauttaminen ei lisäksi palvele mitenkään maaseutualueita koskevia yhteisön tavoitteita vaan pikemminkin vaarantaa ne merkittävästi.

Neuvosto ei ole toistaiseksi ottanut kantaa EU:n viljelijöiden oikeutettuihin huolenaiheisiin, eikä ehdotuksen mahdollisista seurauksista ole vielä keskusteltu. Tällainen käytös ei vastaa lainkaan sitä, mihin olemme Euroopan unionissa tottuneet, ja on myös aivan ilmeisen sopimatonta. Lisäksi siirrettyjä yhteisön varoja ei ole tarkoitus käyttää yhteisön tasolla laaditun strategian mukaisesti, joten huomaamme olevamme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen maksetaan kokonaan yhteisön varoista, erityisesti kun tarkastellaan tapaa, jolla neuvosto suunnittelee tulevaa. Pyydän teitä katsomaan, mitä tapahtuu seuraavassa kokouksessa, joka pidetään tällä viikolla, 14. marraskuuta.

Me kaikki haluamme vahvistaa maaseutualueita. Olemme esittäneet niiden taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi ehdotuksia, joista kannattaa keskustella. Bögen mietintö on vain yksi niistä. Neuvosto katsoi kuitenkin viisaammaksi olla tarkastelematta näitä ehdotuksia lähemmin, joten meidän ei pitäisi ojentaa sille auttavaa kättämme kaiken sen jälkeen, mitä olemme jo tehneet. Jos maatalouspolitiikkaa koskevaa lähestymistapaa on muutettava, näin on tehtävä vasta, kun asiasta on käyty avointa keskustelua, jossa myös parlamentilla voi olla ratkaiseva osa. Tämä ehdotus on nimittäin oikeudellisesti, sisällöllisesti ja poliittisesti väärä, eikä sillä ratkaista yhtäkään maaseutualueiden ongelmista.

Jos haluamme, että panoksemme tuleviin keskusteluihin maatalouden talousarvion arvioinnista otetaan lainkaan vakavasti, meidän on hylättävä tämä ehdotus tiukasti ja yksiselitteisesti. Toivon, että neuvosto reagoi parlamentin äänestykseen käynnistämällä perinpohjaisemman keskustelun käsiteltävänä olevista asioista. Olen muiden valiokunnan jäsenten tavoin valmis käymään tätä keskustelua neuvoston kanssa, mutta aloitteen on tultava neuvostolta. On kuitenkin todettava, ettei se todennäköisesti elättele asiasta kovinkaan suuria toiveita tällä hetkellä.

  Jan Mulder (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, mietintöni hyväksyttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa yksimielisesti. Katsoimme, että maaseudun kehittämiseen Portugalissa myönnetty lisätuki on oikeutettu. Vaikka tämä ei tietenkään ollut ihanteellinen ratkaisu, se muodosti osan neuvoston joulukuussa hyväksymää toimenpidepakettia, eikä parlamentti katsonut tarpeelliseksi tehdä siihen muutoksia rahoituskehyksestä käytyjen neuvottelujen kuluessa. Haluan kuitenkin toistaa, ettei tämä ole ihanteellinen ratkaisu ja että kyseessä on poikkeus. Meidän on kaikesta huolimatta myönnettävä, että samantapaisesta menettelystä on sovittu useiden muidenkin jäsenvaltioiden kohdalla.

Arvoisa puhemies, luvallanne haluaisin nyt siirtyä tarkastelemaan Goepelin mietintöä. Parlamentin myöhemmin kokonaisuudessaan hyväksymän rahoituskehyksen osalta valiokunta teki hyvin selväksi, että parlamentti on lykännyt päätöstään vapaaehtoisesta mukauttamisesta tuonnemmaksi. Onkin yllättävää, että komissio esitti ehdotuksensa näin nopeasti. Se on itse asiassa vain noudattanut neuvoston "käskyä", paremman sanan puutteessa.

Olen eri mieltä komission jäsenen kanssa siitä, ettei vaaraa EU:n maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamisesta ole. Pidän sitä erittäin vaarallisena suuntauksena. EU:n viljelijöiden kannalta kaikkein tärkeintä ovat yhteismarkkinat, joiden piiriin kuuluu pian 500 miljoonaa kuluttajaa, joista meidän on pyrittävä huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Kuten jäsen Goepel antoi jo ymmärtää, voidaan tuskin myöskään sanoa, että politiikan vaikutuksia olisi tutkittu. Saattaa hyvin olla, että vuoden 2013 tienoilla eurooppalaisen keskivertoviljelijän on kaikenlaisten toimenpiteiden seurauksena tultava toimeen kolmanneksen pienemmillä tuloilla kuin vuonna 2004. Tällainen luotettava auktoriteettiko Euroopan unioni haluaa olla? Mitkä ovat tämän seuraukset? Voivatko viljelijät selvitä tästä toimenpiteestä tietyillä alueilla ja seuduilla? Emme ole saaneet tätä koskevaa arviointia, ja minusta vaikuttaa siltä, ettei komissiolla ole ehdotuksen jo esitettyään muuta vaihtoehtoa kuin arvioida sen vaikutuksia.

Yksi Euroopan parlamentin tärkeimmistä valtaoikeuksista, jota jäsen Bösch epäilemättä käsittelee laajemmin, on oikeus hyväksyä talousarvio. Olemme hyväksyneet rahoituskehyksen, johon sisältyy tarkkoja lukuja siitä, paljonko määrärahoja on varattu mihinkin toimenpiteeseen, muuan muassa EU:n maatalouspolitiikan yhteydessä toteutettaviin markkinatoimiin ja maaseutupolitiikkaan. Jos vapaaehtoinen mukauttaminen toteutetaan, sillä on vaikutusta näihin lukuihin. Eikö tämä tarkoita rahoituskehyksen muuttamista? Mielestäni tarkoittaa. Rahoituskehyksen muuttaminen edellyttää budjettivallan käyttäjien eli Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston hyväksyntää. En ole lainkaan varma, että parlamentti suostuu tähän. Tästä syystä äänestän vapaaehtoista mukauttamista koskevia komission ehdotuksia vastaan.

  Herbert Bösch (PSE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, en ole ollut pitkään Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta olen ollut sen jäsen riittävän kauan ymmärtääkseni, ettei vankka yhteisymmärrys, joka vallitsee maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja budjettivaliokunnan välillä tämän ehdotuksen hylkäämisestä, ole kovinkaan tavallinen.

Budjettivaliokunnan lausunnossa keskitytään tietysti talousarvion kannalta merkityksellisiin kysymyksiin, ja näiden kysymysten osalta on riittävästi komission ehdotuksen ehdotonta hylkäämistä puoltavia perusteluja. Jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisen mukauttamisen yhteydessä lisätä yksipuolisesti ja parlamenttia kuulematta maaseudun kehittämistä koskevia ei-pakollisia menoja usealla miljardilla eurolla, mikä on vastoin toimielinten sopimuksen henkeä ja sisältöä.

Komissio ei ole myöskään harkinnut riittävästi tämänkaltaisen vapaaehtoisen siirron vaikutuksia talousarvioon. Komissio toimii vastuuttomasti antaessaan neuvoston sanella toimintaansa ja jättämällä vaikutusten arvioinnin tekemättä ennen ehdotuksen hyväksymistä. Miten tämä ehdotus vaikuttaa yhteiseen maatalouspolitiikkaan? Emme tiedä sitä sen paremmin kuin komission jäsenkään, ja kuitenkin meidän oletetaan hyväksyvän ehdotuksen. Sitä emme kuitenkaan aio tehdä. Ehkäpä sitten tapahtuu aivan samoin kuin EU:n puuvillan tukijärjestelmälle, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi pätemättömäksi kuluvan vuoden syyskuun alussa. Siinäkin tapauksessa uudistuksen huomattavia taloudellisia vaikutuksia oli aliarvioitu tai tutkittu riittämättömästi.

Ehdotus on lisäksi ristiriidassa kaikkien aiempien mukauttamista koskevien säännösten kanssa, koska siihen ei sisälly jäsenvaltioiden yhteisrahoitusta koskevia säännöksiä. Hallitustemme päämiehet ovat keksineet halvan ratkaisun, jolla täytetään maatalouden talousarviossa oleva vajaus, josta he itse ovat vastuussa. Jos neuvosto olisi todella kiinnostunut toisen pilarin rahoituksen lisäämisestä, se olisi aivan yksinkertaisesti voinut noudattaa parlamentin vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen osalta esittämiä vaatimuksia.

Meidän on ehdottomasti hylättävä tämä ehdotus.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, hallituksen lukujen mukaan viljelijät ansaitsivat vaalipiirissäni Skotlannissa vuonna 2005 keskimäärin 10 000 Englannin puntaa, toisin sanoen 14 000 euroa. Tämä on katastrofi, ja se ajaa viljelijät konkurssiin! Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä uusia investointeja tuotantotoimintaan. Konkreettisen avun tarjoamisen sijaan pääministeri Blair esittää yllättävän ja levottomuutta herättävän ehdotuksen, jolla viljelijöiden tilatukia on määrä leikata roimasti 20 prosenttia. Eikä tässä kaikki, sillä parhaillaan sovelletaan jo 5 prosentin pakollista mukauttamista ja tukia leikataan vielä 8 prosenttia Bulgarian ja Romanian liittymisen takia, kuten jäsen Goepel sanoi.

Yhdistynyt kuningaskunta näyttää olevan ainoa jäsenvaltio, joka todella vaatii tätä vapaaehtoista mukauttamista, joten brittiläiset viljelijät menettävät arviolta 33 prosenttia tuestaan, joka on monille heistä selviytymisen elinehto. Mikä vieläkin pahempaa, tämä Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijöiden avoin syrjintä asettaa heidät erittäin epäedulliseen kilpailuasemaan kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden viljelijöihin nähden. Komission jäsenelle sanon, että WTO:n silmissä tämä ei ehkä ole kaupan vääristämistä, mutta viljelijöiden taskuissa se merkitsee varmasti katastrofia.

Minun on myös esitettävä vastalauseeni Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittämistä uhkauksista. Äänestämällä vapaaehtoista mukauttamista vastaan vaarannamme hallituksen mukaan niiden suosittujen maatalouden ympäristöohjelmien tulevaisuuden, joihin monet Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät ovat osallistuneet. Tämä tarkoittaa käytännössä sellaisen hallituksen harjoittamaa kiristystä, joka on ottanut vaivihkaa käyttöön yli 80 eri veroa. Koska valtiovarainministeri Gordon Brown, joka on nostanut Yhdistyneen kuningaskunnan verotuksen Saksan tai Ranskan verotusta kireämmäksi, haluaa meidän nyt uskovan, että hänen on leikattava viljelijöidemme tilatukia 25 prosenttia pystyäkseen rahoittamaan maatalouden ympäristöohjelmat, tämän täytyy ehdottomasti olla vitsi. Voin kertoa ministeri Brownille, että seuraamalla Euroopan parlamentin äänestystä tästä ehdotuksesta hän näkee, mitä mieltä olemme hänen huumorintajustaan.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meitä kehotetaan tänään ottamaan kantaa maaseudun kehittämispolitiikkaa koskevaan ehdotukseen, joka on mielestämme puutteellinen, epäjohdonmukainen ja vaarallinen YMP:n tulevaisuudelle ja omalle uskottavuudellemme. Kyseessä on tietysti ehdotus, joka syntyi Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa tekemän ristiriitaisen kompromissin tuloksena.

Toisaalta meidän on kuitenkin syytä korostaa, että komission ehdotuksella pyritään parantamaan Eurooppa-neuvoston sekä toimielimiä että itse perustamissopimusta kohtaan osoittaman ylimielisyyden tuloksena syntynyttä tuotosta.

Voimme periaatteessa yhtyä komission ehdotuksiin toimenpiteen määrittelemisestä monivuotiselta pohjalta kansallisella tasolla ja maaseuturahastossa olevien rajojen säilyttämisestä. Vaikka näitä parannusehdotuksia voidaankin pitää komission hyvänä saavutuksena neuvostoon nähden, niitä ei voida katsoa riittäviksi.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä äänestää tässä vaiheessa vapaaehtoista mukauttamista koskevan komission asetusehdotuksen lainsäädäntötekstiä vastaan seuraavista syistä. Ensinnäkin vahvistaakseen komission neuvotteluasemaa neuvostoon nähden, koska neuvosto haluaa vapaaehtoisen mukauttamisen olevan pohjimmiltaan avoin valtakirja yhteisöjen menojen hallinnoinnille ensimmäisessä ja toisessa pilarissa.

Toiseksi ryhmä haluaa antaa komissiolle riittävästi aikaa esittää yhdennetty ehdotus, jossa vastataan todellisiin tarpeisiin ja todellisiin maaseudun kehittämisen tukimekanismeihin uudelleenkansallistamatta YMP:tä.

Kolmanneksi haluamme antaa aikaa tutkia tehokasta ja tärkeää mahdollisuutta ottaa käyttöön pakollisesta mukauttamisesta ja uudesta lisämukautuksesta siirrettyjä yhteisön varoja, jotta vältetään se, että jäsenvaltiot joutuvat palauttamaan huomattavia summia ohjelmien riittämättömän soveltamisen vuoksi.

Arvoisa komission jäsen, uuden YMP:n ja sen painopistealueiden arvioimiselle on jo laadittu aikataulu. Odotamme komission tutkivan toimia toteuttamiskelpoista, tehokasta, yksinkertaista ja avointa politiikkaa varten, ja tällaisella politiikalla on tarkoitus edistää maaseutualueiden lähentymistä ja maaseudun kehittämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista. Huomaatte ryhmäni kannattavan tällaista politiikkaa. Maksujen enimmäismäärä ja lisäksi yksi yhdenmukainen mukauttamisaste ovat toimia, joita voimme periaatteessa tukea. On kuitenkin selvitettävä toimien tarkoituksenmukaisuus, lisäarvo ja se, missä määrin niillä autetaan maaseutualueiden lähentymistä koskevan tavoitteen saavuttamista.

Arvoisa komission jäsen, vain näillä edellytyksillä komissio pystyy esittämään yhdennetyn ehdotuksen, jotta voimme kaikki yhdessä pelastaa EU:n pyrkimykset ja uskottavuutemme Euroopan unionin kansalaisten silmissä.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Mulderia ja Goepelia erinomaisesta mietinnöstä. Vapaaehtoinen modulaatio on outo kummajainen, jota ei ole aikaisemmin koettu EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. Eurooppa-neuvoston päätelmä, jonka mukaan jäsenvaltio voi leikata korkeintaan 20 prosenttia viljelijän suorista tuista ja markkinointimaksuista, oli yllättävä ja erittäin huonosti valmisteltu. Eurooppa-neuvosto päätti, että jopa vientitukia voitaisiin leikata. Onneksi komissio ei lähtenyt mukaan tähän aivan epärealistiseen esitykseen.

Ensinnäkään leikkaus ei perustu minkäänlaisiin objektiivisiin sääntöihin vaan olisi pelkästään riippuvainen jäsenvaltion mielivallasta. Tämä aiheuttaisi epätasa-arvoa EU:n viljelijöiden keskuudessa ja vääristäisi kilpailua. Kyseessä olisi mielivaltainen ylimääräinen vero viljelijöille.

Toiseksi on painokkaasti todettava, että leikkaus ei lisäisi maaseudun kehittämisvaroja kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä lisärahoitusta ei koskisi maaseutuasetuksen vaatima kansallinen yhteisrahoitus. Jäsenvaltio voi käyttää moduloitua rahaa oman kansallisen rahoituksen asemasta ja sen pienentämiseksi. Kyseessä olisi siis suora maataloustuen maksu jäsenvaltion valtiovarainministerille. Kuinka Euroopan parlamentti voisi käsitellä tällaisen siirron vastuuvapauden?

Vapaaehtoinen modulaatio siirtäisi varoja EU:n budjetin pakollisista menoista ei-pakollisiin menoihin. Se pakottaisi muuttamaan toimielinten välistä sopimusta. Neuvosto siis rikkoisi toimielinten välisen sopimuksen kuusi kuukautta sen solmimisen jälkeen. Neuvosto ei siis olisi luotettava sopimuskumppani. Näistä syistä tervehdin ilolla Goepelin esitystä, että parlamentti hylkäisi ehdotuksen.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Mulder, keskustelemme tänään toisesta pilarista ja maaseudun talouskehityksestä, jota parlamentti ja – jos sen omiin lausuntoihin on uskomista – myös komissio pitävät tärkeänä. Jopa neuvoston jäsenet korostavat toistuvasti puheissaan, että tämä on EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuus. Olemme nyt kuitenkin hylkäämässä ehdotuksen, jolla on kaikesta päätellen tarkoitus varata useita miljardeja euroja tähän tarkoitukseen.

Ehdotuksen hylkäämistä ei ole helppo perustella siihen liittyvien varojen perusteella, mutta meille nyt tehtävä tarjous on sopimaton. Tahot, joiden vuoksi ehdotus on tehty, ovat vastuussa maaseudun kehittämisen rahoituksen supistamisesta 20 miljardia euroa parlamentin ja komission talousarvioesitykseen verrattuna. Nämä samat tahot ajoivat läpi talousarvioleikkaukset, tuli mitä tuli – etenkin tämän laadullisen linjan kustannuksella – ja sanovat nyt: ok, voitte ottaa 20 prosenttia ensimmäisestä pilarista ja käyttää niitä sen vajeen täyttämiseen, jonka me olemme aiheuttaneet.

Tätä minä kutsun sopimattomaksi menettelyksi. Nämä tahot eivät ole eurooppalaisen maatalouden tai myöskään EU:n maaseutualueiden ystäviä. Ne pyrkivät sen sijaan käyttämään maatalouden talousarviota eräänlaisena vararahastona samaan tapaan kuin ne pyrkivät tekemään monien muiden politiikanalojen kohdalla. Erityisen petollista tästä menettelystä tekee se, että se näyttää ulospäin uudelleenjaolta, vaikkei oikeastaan ole sitä, ja että siihen sisältyy mahdollisuus ottaa varoja talousarviosta ilman yhteisrahoitusta. Toisin sanoen maatalouden talousarvio kokonaisuutena ottaen siis todennäköisemmin menettää määrärahoja kuin saa uusia.

Tämä ei itse asiassa ole se ehdotus, jonka valiokunta teki keskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaksi ja jossa totesimme, että yhteisrahoitus myös ensimmäisessä pilarissa olisi mahdollistanut varojen osoittamisen toiseen pilariin. Olisimme pystyneet rajaamaan toisen pilarin yhteisrahoituksen 25 prosenttiin ja mahdollistamaan näin varojen paremman maksamisen, mutta kaikki nämä ehdotukset hylättiin, ja nyt meille ehdotetaan 20 prosenttia. Arvoisa komission jäsen, tämä rahoitussuunnitelma on kuitenkin hyväksytty komissiossa ja myös – ja tämä minun on todettava katkerasti pahoitellen – parlamentissa, joka on suostunut tähän kiristykseen, jotta Euroopan unionin rahoituksen tulevaisuus ei vaarantuisi.

Arvoisa komission jäsen, emme saa kuitenkaan antaa tämän estää meitä, ja kysynkin teiltä, mitä aiotte tehdä, jotta maaseudun kehittäminen ei kärsisi rahoituksen puutteesta. Mitä meidän täällä parlamentissa on tehtävä? Miten voimme tehdä poliittisissa ryhmissämme selväksi, ettei maaseudun kehittämisen tulevaisuutta voida turvata vain suuntaamalla varoja uudelleen ja että koko tätä budjettikohtaa koskevia rahoitusjärjestelyjä on kehitettävä itsenäisesti, samaan tapaan kuin muissa rakennerahastoissa on tehty? Tähän kysymykseen haluaisin saada teiltä tässä ja nyt vastauksen, jotta komissio voisi seuraavissa aiheesta käytävissä neuvotteluissamme ilmaista kantansa avoimemmin. Me täällä parlamentissa voisimme ehkä myös pitää enemmän puoliamme.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi korostaa jäsen Mulderin mietinnön hyväksymisen tärkeyttä. Hyväksymällä mietinnön annamme suostumuksemme komission ehdotukseen myöntää Portugalille poikkeus kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta neuvoston joulukuussa 2005 tekemän rahoitussopimuksen mukaisesti.

Kotimaallani Portugalilla on tunnettuja vaikeuksia vakaus- ja kasvusopimuksen epäoikeudenmukaisten kriteerien täyttämisessä, kun otetaan huomioon taloutemme hauraus ja pahenevat sosiaaliset ongelmat erityisesti maaseutualueilla. Siksi tämän ehdotuksen hyväksyminen on tärkeää.

Goepelin mietinnön osalta haluan toiseksi todeta, että kannatamme pakollista mukauttamista, johon liittyy ylärajan asettaminen määrärahasiirroille ja näiden varojen oikeudenmukainen uudelleenjako myös uusissa jäsenvaltioissa. Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, tätä ei ole taattu käsiteltävänä olevassa komission ehdotuksessa. Arvoisa komission jäsen, kehotamme teitä näin ollen harkitsemaan ehdotustanne uudelleen.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Goepelia hänen erinomaisesta mietinnöstään, jossa esitettyihin näkemyksiin yhdyn täysin. Vaikka ehdotettu mukauttaminen vaikuttaa suoraan vanhoihin jäsenvaltioihin, se myös huolestuttaa tuottajia uusissa jäsenvaltioissa. Mukauttaminen heikentää tulevaisuudenkuvaa, jossa vakaita maataloutta koskevia sääntöjä sovelletaan vuoteen 2013 saakka, ja johtaa siihen, mitä me uusissa jäsenvaltioissa suuresti pelkäämme, nimittäin maatalouspolitiikan osittaiseen uudelleenkansallistamiseen, johon uusilla, köyhemmillä jäsenvaltioilla ei ole varaa. Tästä syystä olemme huolissamme.

Noudattakaamme maatalouspolitiikan osalta vahvistettuja sääntöjä. Niiden ennallaan säilyttäminen vuoteen 2013 asti on vähimmäistae, jonka olemme velkaa tuottajillemme. He ovat kokeneet liian monta mullistusta lyhyen ajan kuluessa: tukijärjestelmän muutokset, maatalousmarkkinoiden vapauttaminen ja yhä tiukemmat normit ja vaatimukset eri aloilla. Tämä kaikki on aivan liikaa, liian pian. Maataloudessa tarvitaan selviä ja vakaita sääntöjä ainakin muutamaksi seuraavaksi vuodeksi. Tästä syystä tuen jäsen Goepelin mietintöä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussa suorien tukien vapaaehtoisesta mukauttamisesta korostuu jälleen kerran se, miten eri tavalla vanhat ja uudet jäsenvaltiot ymmärtävät yhteisen maatalouspolitiikan. Kun vanhat jäsenvaltiot ajattelevat YMP:n tulevaisuutta, ne ajattelevat maatalouden tulevaisuutta omissa maissaan koko laajentuneen Euroopan unionin sijaan.

Komission ehdotuksen hylkääminen on sopivin toimintatapa. Väite, jonka mukaan ehdotus on ristiriidassa kilpailusääntöjen ja solidaarisuuden kanssa, uhkaa johtaa uudelleenkansallistamiseen ja rikkoo tuottajille annetut lupaukset, on perusteltu. Kysymys kuuluu, miksei näitä perusteita otettu huomioon silloin, kun liittymisehdot uusille jäsenvaltioille määritettiin vuonna 2004? Nämä ehdot ovat silmiinpistävästi murentaneet kilpailua ja solidaarisuutta koskevia periaatteita. Köyhemmät jäsenvaltiot, jotka saavat paljon alhaisempia tukia, joutuvat eriarvoiseen kilpailuasemaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen pantiin alulle uusissa jäsenvaltioissa, jotka maksoivat vuonna 2004 peräti 75 prosenttia ensimmäiseen pilariin, kun taas 15 vanhaa jäsenvaltiota hyötyvät 100-prosenttisesta EU:n tuesta. Tämä on tekopyhyyttä. Liittymisehdot eivät perustuneet objektiivisiin kriteereihin, vaan uusille jäsenvaltioille asetettiin syrjiviä tuotantokiintiöitä, joissa ei otettu lainkaan huomioon tuottajien potentiaalia eikä omavaraisuutta elintarvikkeiden, esimerkiksi maidon, tuotannossa. Tukea kaikkein selvimmin tarvitsevien tuotantoalojen (hedelmien ja vihannesten viljely) tukeminen on laiminlyöty, eikä uusien jäsenvaltioiden tuottajien äärimmäisen alhaista tulotasoa ole otettu huomioon. Tämä ajattelutapa on uhka tuottajille, kuluttajille ja koko Euroopan unionin taloudelle.

  Duarte Freitas (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Mulderia ja jäsen Goepelia erinomaisista mietinnöistä ja toteamalla, että kannatan heidän mietintöihinsä sisältyviä ehdotuksia. Neuvoston viime joulukuussa tekemä päätös sallia vapaaehtoinen mukauttaminen saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen eri jäsenvaltioiden tuottajien välillä riippuen mukauttamisasteesta, jonka jäsenvaltiot päättävät ottaa käyttöön.

YMP:lle piakkoin, vuonna 2008, tehtävä terveystarkastus, jonka yhteydessä voimme keskustella ylärajan asettamisesta määrärahasiirroille ja pakollisen mukauttamisen lisäämisestä, on toinen syy olla nyt toteuttamatta vapaaehtoisen mukauttamisen kaltaisia toimia, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Jos tämä ehdotus ajetaan läpi, otamme selvästikin uuden askeleen kohti YMP:n uudelleenkansallistamista ja maatalouspolitiikan yhteisöllistämisen purkamista.

Haluamatta vähätellä maaseudun kehittämisen poliittista merkitystä minun on todettava, ettei tähän politiikkaan tehtäviä investointeja edistetä kyseisellä toimenpiteellä. Saanen mainita esimerkkinä kotimaani, joka palauttaa toiseen pilariin kuuluvia varoja Brysseliin enemmän kuin yksikään toinen jäsenvaltio ja jossa ensimmäisen ja toisen pilarin välinen tasapaino oli suurin jo 15 jäsenvaltion EU:ssa, nimittäin 53 prosenttia ja 47 prosenttia.

Tästä huolimatta kotimaani Portugalin maatalousministeri on jo ilmoittanut aikomuksesta soveltaa 20 prosentin mukauttamista. Viljelijöiden tukien leikkaaminen valtion talousarvion rahoittamiseksi tai tukivarojen palauttamiseksi Brysseliin ei ole varmastikaan paras ratkaisu viljelijöiden kannalta. Se edustaa lähestymistapaa, joka perustuu yksinomaan taloudellisiin kriteereihin ja jonka tarkoituksena on käyttää maaseudun kehittämiseen osoitettuja varoja siten, etteivät ne kuulu yhteisrahoituksen piiriin.

Ottaen huomioon nämä käytännön riskit, jotka ovat jo selvästi nähtävissä Portugalin tapaisissa jäsenvaltioissa – kuten mainitsemani esimerkki osoitti – on päivänselvää, että jos aiomme määrätietoisesti puolustaa viljelijöitä ja taistella yhteisen maatalouspolitiikan puolesta, meidän on tehtävä kaikki voitava varmistaaksemme, ettei vapaaehtoista mukauttamista laajenneta.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, minua ennen puhuneen kollegani tavoin haluan antaa tukeni jäsen Mulderin mietintöluonnokselle poikkeuksen myöntämisestä Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta. Tämä on hyvä päätös, joka on osoitus solidaarisuudesta, ja erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon kyseistä maata koetellut kuivuus. Yhdyn täysin siihen, mitä jäsen Batzeli sanoi Goepelin mietinnöstä. Mitä tulee kuitenkin jäsen Mulderin mietintöön ja erityisesti perustelujen viimeiseen kappaleeseen, jossa esittelijä arvostelee tapaa, jolla maaseudun kehittämisvarat jaetaan nykyisten sääntöjen perusteella, ja jossa hän vaatii varojen jakamista objektiivisten kriteerien perusteella, haluan teidän kiinnittävän huomiota seuraaviin seikkoihin.

Uusille jäsenvaltioille on tunnusomaista investointien riittämättömyys maatalousalalla, ja uusien jäsenvaltioiden viljelijöiden tulot ovat suunnattoman epäsuhtaiset vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöiden tuloihin verrattuna. Uudet jäsenvaltiot myös jätetään huomiotta syrjimättömyyden, solidaarisuuden ja oikeasuhtaisuuden perusperiaatteiden soveltamisessa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että ne joutuvat yhteisrahoittamaan suoria tukia omista, paljon pienemmistä talousarvioistaan, puhumattakaan vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä maaseudun kehittämisvaroihin tehdystä noin 20 miljardin euron valtavasta supistuksesta liittymisneuvotteluissa luvattuun summaan verrattuna.

Tältä osin minun on myös huomautettava, että maaseudun kehityksen tukemisessa, sellaisena kuin se on määritetty yhteisön strategisissa suuntaviivoissa, olisi otettava huomioon erilaiset rakenteelliset ongelmat 15 vanhassa jäsenvaltiossa ja 10 uudessa jäsenvaltiossa sekä Bulgariassa ja Romaniassa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tarvittavan rahoituksen turvaamiseen uusille jäsenvaltioille, joissa perusinvestointien tarve on valtava ja joissa on turvattava laaja-alainen tuki maaseudun kehittämiselle.

Maaseudun kehittämispolitiikka tarjoaa joukon mekanismeja, jotka mahdollistavat eurooppalaisten viljelijöiden erilaisten tarpeiden täyttämisen.

Meidän on kuitenkin jatkettava tehokkaiden mekanismien etsintää tällaista politiikkaa varten, jotta sille asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta sitä voidaan tehostaa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan ensin kiittää esittelijäämme Mulderia hänen määrätietoisesta työstään paitsi talousarviokysymyksissä yleensä myös erityisesti maatalouspolitiikan ja maaseutupolitiikan rahoittamista koskevissa kysymyksissä.

Kun pyysin valiokuntani rakennerahastoja käsittelevän pysyvän esittelijän ominaisuudessa, että saisin käyttää puheenvuoron tässä keskustelussa maaseuturahastosta maaseudun kehittämiseen annettavan tuen enimmäismäärien mukauttamisesta, halusin ilmaista kaksi asiaa. Ensinnäkin pahoitteluni demokratian puolesta, mutta myös eräänlaisen "strategisen" toiveen. Pahoittelen syvästi sitä, että Euroopan parlamentti pakotetaan muuttamaan sen jo kertaalleen hyväksymiä enimmäismääriä, minkä tarkoituksena on saattaa nämä määrät sopusointuun neuvoston tekemien päätösten kanssa.

Lisäksi "strategisena" toiveenani haluan teroittaa kiintymystämme maaseudun kehittämispolitiikan perusperiaatteisiin ja tämän kiintymyksen määrää, koska kyseiset periaatteet antavat EU:lle avoimuutta. Haluaisin meidän olevan hyvin varovaisia kohdatessamme kiusauksen käyttää pakollista yhteisrahoitusta laajemmin, mikä voisi lopulta johtaa ensimmäiseen pilariin kuuluvien menojen uudelleenkansallistamiseen. Tällaista päätöstä ei saa tehdä osana "mene virran mukana" -politiikkaa, vaan sitä on pidettävä tärkeänä kysymyksenä, josta on käytävä selkeää ja demokraattista keskustelua. Myös Portugalille annettujen tarpeellisten – ja epäilemättä oikeutettujen – "joululahjojen" osalta pahoittelen varsinaisen strategian puuttumista ja pyytäisin parlamenttia määrittelemään sellaisen perinpohjaisen keskustelun pohjalta.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, ehdotus jäsenvaltioissa tehtävästä maatalouden suorien tukien niin sanotusta vapaaehtoisesta mukauttamisesta johtaa tosiasiassa viljelijöille maksettavien tukien leikkaamiseen noin 20 prosentilla, mikä rikkoo Euroopan unionissa vallitsevina olevia normeja ja menettelytapoja. Alle 5 000 euroa suoraa tukea saavien tilojen vapauttaminen mukauttamisesta tarkoittaa, että poikkeuksen piiriin kuuluvat vain alle 40 hehtaarin tilat.

Tämä päällisin puolin katsottuna looginen järjestelmä ei voi olla johdonmukainen jo pelkästään siitä syystä, että toisin kuin vanhat jäsenvaltiot, uudet jäsenvaltiot yhteisrahoittavat yhteistä maatalouspolitiikkaa jo nyt täydentämällä EU:n tukia omista talousarvioistaan.

Meidän olisi mielestäni pyrittävä poistamaan nykyinen epätasapaino ja otettava mahdollisimman nopeasti käyttöön uusia sääntöjä ja tukia kaikissa jäsenvaltioissa. Muutoin alueellinen eriarvoisuus lisääntyy. Haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että juuri me puolalaiset parlamentin jäsenet varoitimme ainoastaan yhtä prosenttia BKT:stä vastaavan EU:n talousarvion hyväksymisen ja maaseudun kehittämisvarojen leikkaamisen seurauksista.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, suorat tuet antavat monille köyhille puolalaisille viljelijäperheille mahdollisuuden saada rahat riittämään. Ne ovat olleet yksi keino suojautua kasvaneilta tuotantokustannuksilta Puolan liityttyä Euroopan unioniin. Vapaaehtoisen mukauttamisen käyttäminen suorien tukien supistamiseksi jopa kolmanneksella vuodesta 2008 lähtien, kun ne ovat joka tapauksessa hyvin alhaiset maassamme, aiheuttaisi huomattavia tulonmenetyksiä näille tiloille ja perheille.

Maaseutualueiden kehittämistä koskevaan tärkeään tavoitteeseen, johon näin säästetyt varat ohjattaisiin, olisi pyrittävä muiden varojen avulla. Voisimme rajoittaa alueellisia tukia tuensaajille, joiden tilan enimmäiskoko saisi olla 50 hehtaarin sijasta 100, 200 tai yli 500 hehtaaria.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Mulderia ja jäsen Goepelia heidän mietinnöistään. Ensinnäkin totean, että tämä on äärimmäisen huono ehdotus. Tiedämme, miten se sai alkunsa neuvoston viime joulukuisessa kokouksessa. Komission jäsenelle sanoisin, että kyseessä on ehdotus, joka toteutetaan ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Me kaikki tiedämme sen. Pikkulapsetkin tietävät sen. Ehdotuksella pyritään auttamaan Blairiä ja hänen hallitustaan ratkaisemaan ongelmansa.

Ehdotus asettaa Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät mahdottomaan asemaan. He ovat taloudellisesti täysin epäoikeudenmukaisessa asemassa verrattuna muiden 24 EU:n jäsenvaltion viljelijöihin näiden asuinpaikasta riippumatta. Pohjois-Irlannissa se tuhoaa perhetilan toiminta-ajatuksen, joka on maataloutemme selkäranka.

Tuomitsen näin ollen tämän ehdotuksen täysin enkä tyydy seuraamaan sivusta enkä anna kenenkään valjastaa viljelijöiden tilatukia omiin tarkoitusperiinsä. Tästä asiasta on sovittu. Se luvattiin ja siitä ollaan riippuvaisia. Ei ole viljelijöidemme vika, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on neuvotellut näin surkean sopimuksen maaseututalouden tukemiseen tähtäävän toisen pilarin kehittämisestä. Minun on sanottava komissiolle, neuvostolle ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, ettei niiden pitäisi syyttää meitä, jos niillä ei ole nyt riittävästi varoja joidenkin maaseutualueiden maatalouden ja ympäristön kehittämistä koskevien ehdotustensa tukemiseksi. En voi ottaa syytä tästä niskoilleni. Se on kokonaan neuvottelijoiden vastuulla.

Minun on myös kerrottava totuus, nimittäin että niin sanotut neuvottelijat ovat neuvotelleet huonoimman mahdollisen sopimuksen ja että he haluavat nyt käyttää omiin tarkoituksiinsa enintään 20 prosenttia, tai ehkä jopa 25 prosenttia, viljelijöiden tilatuista. Tällaista ehdotusta ei saa hyväksyä nyt eikä tulevaisuudessa. Se kääntää viljelijät ja muut maaseutuyhteiskunnan jäsenet toisiaan vastaan. Ehdotus on mahdoton toteuttaa ja tietää yhteisen maatalouspolitiikan, sellaisena kuin olemme sen tunteneet, uudelleenkansallistamisen alkamista. Ehdotusta ei saa hyväksyä.

Tämä asiakirja on palautettava valiokuntaan, ja vetoan komissioon, ettei se lankeaisi taitavasti asetettuun ansaan, joka saisi viljelijät ja muut maaseudun asukkaat käymään toistensa kurkkuihin. Meillä on velvollisuus hylätä tämä lainsäädäntö. Emme saa koskaan hyväksyä tätä peiteltyä keinoa, jolla pyritään vaarantamaan Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät ja asettamaan heidät asemaan, jossa he palvelevat muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden etuja.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaikki tuntevat vuoden 2003 YMP:n uudistuksen, joka mahdollisti ensimmäisen pilarin jäädyttämisen ja toisen pilarin, nimittäin maaseudun kehittämisen, vahvistamisen. Tosiasia on, että sopimus uudesta rahoituskehyksestä – jota vastaan sivumennen sanottuna äänestin – sotii näitä kahta sitoumusta vastaan.

Maaseudun kehittämispaketti on todellakin menettänyt 20 miljardia euroa komission ehdotukseen verrattuna. Tämä summa tarkoittaa 15 vanhan jäsenvaltion osalta tuen pienenemistä 35 prosenttia nykyisestä kaudesta. Emme voi hyväksyä ehdotusta ylimääräisestä vapaaehtoisesta mukauttamisesta, jolla on tarkoitus siirtää enintään 20 prosenttia määrärahoista ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin ja joka ei täytä ainoatakaan maaseudun kehittämispolitiikkaan sovellettavista kriteereistä.

Myönnän, että Euroopan komissio on asetusehdotuksessaan pyrkinyt hyödyntämään tätä välinettä, mutta jaan esittelijän huolenaiheet ja kannatan hänen ehdotustaan sen hylkäämisestä. Kilpailun vääristymisen uhka on liian suuri, jos tietyt jäsenvaltiot päättävät vähentää 20 prosenttia pelkästään suorasta tuesta eikä muista tukimuodoista. Emme hyväksy sitä, ettei tässä vapaaehtoisessa mukauttamisessa tarvitse noudattaa samoja sääntöjä, joita yleensä sovelletaan maaseudun kehittämiseen, ja YMP:n uudelleenkansallistamisen uhka on liian suuri.

Maaseudun kehittämispolitiikan rahoitustarpeet ovat kuitenkin todellisia, ja pelkään yhä useampien ihmisten lähtevän maaseudulta. Tämän vuoksi kehotan komissiota ehdottamaan vapaaehtoisen mukauttamisen sijasta täsmälleen samansuuruista lisäystä pakollisen mukauttamisen asteeseen kaikissa jäsenvaltioissa.

Haluan myös korostaa, että pakollista mukauttamista sovelletaan tällä hetkellä heti, kun tila saa maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa. Valtaosa tiloista kuuluu tosiaankin pakollisen mukauttamisen piiriin.

Jos aiomme luoda todellisen välineen tuen uudelleenjakoa varten, meidän pitäisi myös ottaa huomioon muita kriteereitä, kuten tilakoko, tilan riippuvuus tuesta, tilan työllistämä työvoima, standardibruttomarginaali ja niin edelleen. Jos lisäksi haluamme taata maataloustuen oikeudenmukaisen jakaantumisen, meidän olisi harkittava ylärajan asettamista suoralle tuelle.

  Elspeth Attwooll (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron ryhmäni Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunnan puolesta. Ymmärrämme täysin Goepelin mietinnössä esitettyjen perustelujen vakuuttavuuden ja syyt maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyssuosituksiin. Westminsterin peräkkäisten hallitusten lähestymistapa maaseudun kehittämistä koskevaan EU:n rahoitukseen on kuitenkin rajoittanut tämän rahoituksen saatavuutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Osuutemme vuosien 2007–2013 määrärahoista on vain neljännes siitä, mitä oikeudenmukaisuus periaatteessa edellyttäisi.

Laaja-alaisemman mukauttamisen puuttuminen rajoittaisi merkittävästi tehokkaiden maaseudun kehittämisohjelmien perustamista ja ylläpitämistä, erityisesti ympäristön osalta. Vaarana on myös joidenkin tuottajien oikeutetusti odottamien maksujen suorittamisen viivästyminen.

Olen kiitollinen komissiolle sen valmiudesta tutkia tapoja, joilla olisi mahdollista voittaa tällaiset välittömät käytännön ongelmat, mutta tämä voi olla vain tilapäisratkaisu. Tarvitsemme huomattavasti pidempiaikaisemman ratkaisun. Kehotamme näin ollen komissiota etsimään pikaisesti tapaa korjata nykyinen, jo perinteeksi muodostunut epätasapaino maaseudun kehittämisvarojen myöntämisessä.

Skottina pyydän, että tulevissa mukauttamisesta käytävissä keskusteluissa sekä komissio että kollegat maatalousvaliokunnassa ottavat huomioon, että mukauttamisen tasot aiheuttavat huolta paitsi jäsenvaltioille myös alue- ja paikallishallinnolle.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kiittäen molempia kollegojamme heidän työstään haluan keskittyä lähemmin jäsen Mulderin mietintöön. Käsittelemme kysymystä, joka vaikuttaa sellaisille alueille tarkoitettuun rahoitusmekanismiin, joilla asuu noin 20 prosenttia Euroopan unionin väestöstä mutta jotka ovat hyvin tärkeitä EU:n elintarviketoimitusten turvallisuuden kannalta.

Meidän on siten tehtävä kaikkemme vahvistaaksemme maaseutualueiden asemaa ja turvataksemme yhteenkuuluvuuden, joka meidän pitäisi tarjota. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston olisi myös palveltava tätä tarkoitusta. Tämä on olennaista kaikkien jäsenvaltioiden, myös kotimaani Puolan, kannalta. Vaikka keskustelemme tänään asetuksiin tehtävistä muutoksista, jotka koskevat Portugalia ja joita tuen, meidän on korostettava selvästi, että tämä on sekoittanut asioiden järjestyksen. Ensiksi olisi määritettävä menettelytapa ja vasta sitten tehtävä konkreettiset rahoituspäätökset.

Käsitelkäämme tätä siis poikkeustapauksena ja etsikäämme kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka perustuvat mahdollisimman objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin ja joilla todella vahvistetaan EU:n maataloutta. Mikä tahansa muu toimintatapa saattaa lopulta tuhota eurooppalaisen solidaarisuuden tällä alalla.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ylläpitääksemme EU:n maatalouden kilpailukykyä meidän on säilytettävä suorien tilatukien nykytaso vanhoissa jäsenvaltioissa eikä otettava käyttöön ylimääräistä 20 prosentin mukautusta.

Euroopan komission esittämät perustelut eivät ole vakuuttavia, eikä ehdotus vastaa YMP:n periaatteita. Uudet jäsenvaltiot tarvitsevat lisää varoja maaseutualueiden kehittämiseen muun muassa vähentääkseen maatalouden työvoimavaltaisuutta ja vauhdittaakseen maan luovutusta sosiaalisilta tiloilta ja pientiloilta markkinatalouteen kuuluville suurtiloille. Tämä parantaa maatalouden kilpailukykyä uusissa jäsenvaltioissa pääasiassa mittakaavaetujen muodossa.

Mitä onkaan sen sijaan tehty? Jos muistatte, vuosiksi 2007–2013 hyväksytyssä uudessa rahoituskehyksessä leikattiin maaseudun kehittämisvaroja 20 miljardia euroa komission ehdotukseen verrattuna. Meidän on sovellettava erilaisia tukimenetelmiä, koska maaseutu ja maatalous Euroopan unionissa ovat kaksi eri asiaa. Maaseutualueet Euroopan unionin jäsenvaltioissa, myös Puolassa, ovat köyhempiä kuin kaupungit, ja niillä tarvitaan lisää työpaikkoja, palvelujen kehittämistä ja parempaa ympäristönsuojelua. Tästä syystä meidän on tuettava viljelijöitä ja maaseutua koko Euroopan unionissa vielä monien vuosien ajan.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Haluan onnitella jäsen Mulderia hänen erinomaisesta mietinnöstään ja kiittää valiokunnan jäseniä, jotka hyväksyivät mietinnön yksimielisesti äänestyksessään.

Päätös myöntää Portugalille poikkeus kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta on oikeudenmukainen ja täydentää useita neuvoston päätöksiä, joilla pyritään helpottamaan portugalilaisten viljelijöiden tunnustettuja vaikeuksia toteuttaa nykyistä YMP:tä, jossa viljelijöitä on selvästi rangaistu. Tämä on yksi tapa korvata se heille.

Goepelin mietinnön osalta en valitettavasti voi esittää samoja onnitteluja, koska kyseessä on erityisen poliittinen kysymys ja meidän on käytettävä siitä puhuessamme poliittisia argumentteja. Me kaikki tiedämme, että YMP toimii epäoikeudenmukaisesti useita eri jäsenvaltioita, useita eri alueita ja monia viljelijöitä kohtaan, ja yksi tapa korjata tämä vääryys on soveltaa mukauttamista koskevia mekanismeja.

Portugalin tapauksessa tämä vääristymä on todella pöyristyttävä, sillä vain 5 prosenttia tuottajista saa maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa. Kun otetaan huomioon, että vapaaehtoinen mukauttaminen on mahdollista ja että pakollinen mukauttaminen on tällä hetkellä mahdotonta, vapaaehtoinen mukauttaminen on siten parempi vaihtoehto kuin se, ettei mukauttamista tehtäisi lainkaan.

Pidän esitettyjä näkökantoja näin ollen erittäin sopimattomina. Vakuutan komission jäsenelle, ettei hän ole yksin puolustamassa tätä kantaa parlamentissa. Katson, että oikeudenmukaisuuden nimissä on oikeus ja kohtuus, että varat annetaan jäsenvaltioille. Haluan kiinnittää jäsen Nicholsonin huomion siihen, ettei toimenpidettä toteuteta pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä myös Portugalin hallitus on jo ilmoittanut soveltavansa sitä. Parlamentti toimisi mielestäni täysin epäasianmukaisesti omaksuessaan kannan, jonka mukaan jäsenvaltioiden ei sallittaisi käyttää tätä välinettä auttaakseen monia sellaisia viljelijöitä, joilla ei ole mahdollisuutta saada senttiäkään YMP:n ensimmäisestä pilarista, tai rajoittaessaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä näin. Sanon tämän yksinomaan poliittisten argumenttien pohjalta, koska minulla ei ole aikaa eikä halua keskustella tämän kysymyksen oikeudellisista, teknisistä ja muista näkökohdista.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Goepelia ja jäsen Mulderia näistä mietinnöistä.

Arvoisa komission jäsen, tiedätte aivan hyvin, ettette ole tässä asiassa sydämellä mukana ja että teidän on tehtävä, mitä neuvosto haluaa. Kyseessä on täydellinen sekasotku. Teillä on paljon tukijoita täällä parlamentissa. Neuvosto on itse asiassa onnistunut saamaan koko parlamentin vastustamaan tätä ehdotusta. Huomisessa äänestyksessä hylkäämme ehdotuksen, jolloin se palautetaan valiokuntaan, minkä jälkeen hylkäämme sen uudelleen. Kehotankin teitä esittämään uuden ehdotuksen.

Aloittaessani Euroopan parlamentin jäsenenä viljelijäystäväni kertoivat minulle, että he haluavat Euroopan unionilta ainoastaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Tämä saattaa olla turha toivo, mutta käsiteltävänä olevalla ehdotuksella toimintaedellytyksistä tehdään entistäkin eriarvoisemmat. Arvoisa komission jäsen, minun ei tarvitse kertoa teille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on saamassa sakot, koska se ei ole noudattanut tilatukijärjestelmää koskevaa määräaikaa. Mitä siis teette? Kun hallitus ei pysty suorittamaan maksuja ajoissa, annatte sille lisää maaseudun kehittämisvaroja tuhlattaviksi. Voitte kuvitella, miten paljon viljelijät tällä hetkellä luottavat hallituksen kykyyn onnistua siinä.

Katsoessani ympärilleni parlamentissa tänä iltana on mielenkiintoista havaita, ettei sosialidemokraattisen ryhmän penkeillä istu yhtään työväenpuolueen jäsentä. Kuka on täällä puolustamassa Blairin ehdotusta? Ei kukaan. Joten toivokaa saavanne meiltä apua.

Kuten jäsen Stevenson totesi, hallitus painostaa meitä erittäin voimakkaasti sanomaan, että vastustamme ympäristöohjelmia. Saanen tehdä asian selväksi toteamalla, ettemme vastusta kyseisiä ohjelmia, kuten ei komission jäsenkään. Meidän on kuitenkin tehtävä jotain määrärahojen siirtyessä yhä enemmän ensimmäisestä pilarista toiseen koko Euroopan unionissa, nimittäin samansuuruista pakollista mukauttamista. Kuten muut puhujat ovat todenneet, ehdotuksen vaikutuksia ei ole myöskään arvioitu asianmukaisesti. Ehdotusta ei voida mitenkään hyväksyä.

Puuvillan tukijärjestelmä romutettiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion jälkeen.

Harkitkaa asiaa uudelleen ja tulkaa takaisin uuden ehdotuksen kera.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, nykyisten yhteisön tukien käyttö ja Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 tekemä päätös, jonka perusteella Portugali saa erityiskohtelun kansallista yhteisrahoitusta koskevasta vaatimuksesta myönnettävän poikkeuksen muodossa, herättävät vakavia kysymyksiä talousarviota koskevasta päätöksentekoprosessista.

Vaikka Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta poikkeuksellisesti myönnettävästä poikkeuksesta vallitseekin laaja yhteisymmärrys, lainmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia saattaa nousta esille neuvoston käyttämien lehmänkauppa-neuvottelumenetelmien yhteydessä.

Vaikka en vastustakaan tätä Portugalille tarjottua kertaluonteista myönnytystä, pidän tärkeänä, ettei yhdenkään jäsenvaltion anneta tulevaisuudessa hyötyä erityiskohtelusta yksinomaan siksi, että sitä taivutellaan tukemaan tiettyä sopimusta. Päinvastoin tasavertaisuus ja avoimuus ovat peruskriteerejä, joita olisi noudatettava kaikissa olosuhteissa ja kaikissa neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Tulevaisuudessa meidän on ehkäistävä näitä myönteisen syrjinnän muotoja, mutta koska olemme sitoutuneet tasa-arvoiseen maatalouspolitiikkaan, emme saa lisäksi sallia sitä, että maaseudun kehittämistä koskevassa sääntelyssä turvaudutaan poikkeuksiin. Meidän on tehtävä loppu kaikenlaisesta syrjinnästä.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, ettei järjestelmässä pitäisi tehdä minkäänlaisia eroja tai poikkeuksia ja että tarvitsemme oikeudenmukaisen ja standardoidun lähestymistavan, jossa varat jaetaan objektiivisten kriteerien perusteella. En kuitenkaan ole yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että olisi hyvä ratkaisu rahoittaa suorat tuet ensimmäisestä pilarista, koska vaikka tämä vähentäisi EU:n talousarvioon kohdistuvaa painetta, se aiheuttaisi vakavia rahoitusvaikeuksia uusille jäsenvaltioille, joiden talousarviotilanne on kireä euron käyttöönoton kannalta välttämättömien lähentymisohjelmien vuoksi. Tämä lisäisi entisestään jäsenvaltioiden välistä eriarvoisuutta.

Samasta syystä en pidä vapaaehtoista mukauttamista sopivimpana ratkaisuna. Lukuun ottamatta nykyisten sopimusten kunnioittamista, meidän on tulevaisuudessa pyrittävä luomaan aidosti yhtenäinen maaseutupolitiikka uusien poikkeusten tekemisen sijaan.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän mietinnöistään. Kun luen uudelleen mietintöön sisältyvän sitaatin Puheenjohtajan päätelmät -asiakirjasta, nämä seitsemän tekstiriviä kuulostavat nyt pahemmilta kuin lähes vuosi sitten. Ne ovat kirjaimellisesti avoin valtakirja mille tahansa jäsenvaltiolle, joka haluaa käyttää sitä, eikä niissä kunnioiteta lainkaan sääntöjä, jotka parlamentti, ja myös neuvosto itse, oli laatinut maaseudun kehittämisen osalta. Ehdotuksessa esitetty vapaaehtoinen mukauttaminen on kaikkea muuta kuin vapaaehtoista, koska viljelijät eivät ainakaan halua sitä. Syyllistymme siten sanojen väärinkäyttöön ja pahoinpitelyyn.

Totta kai tämä ehdotus vääristää kilpailua. Se on väistämätöntä siitä syystä, että vapaaehtoinen mukauttaminen sallitaan yhdessä jäsenvaltiossa, mutta sitä ei voida soveltaa muissa jäsenvaltioissa. Meidän on tarkasteltava tämän vaikutuksia maatalouteen yleensä.

Olen myös tietoinen siitä, että odotettavissa on YMP:n terveystarkastus vuonna 2008 ja samanaikaisesti tehtävä rahoituskehyksen tarkistus.

Haluan onnitella komissiota, joka on pyrkinyt tekemään hyvän ehdotuksen pohjimmiltaan erittäin huonosta esityksestä. Komissio pyrkii varmistamaan sääntöjen noudattamisen ja vaatii, että ne pannaan täytäntöön, sekä jättää markkinoiden tukitoimet ehdotuksen ulkopuolelle.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että on erittäin vaikeaa tehdä hyvä ehdotus pohjimmiltaan huonosta esityksestä, tai maataloustermiä käyttääkseni, ei sian korvasta silkkikukkaroita tehdä. Onnittelen komissiota siitä, että se on edes yrittänyt tehdä näin. Ehdotus on huono, ja me hylkäämme sen.

  Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, en voi hyväksyä tänään tarkasteltavana olevaa ehdotusta. En voi hyväksyä ehdotusta, koska se on hajottava, hajanainen, Euroopan vastainen, itsekäs ja erittäin tekopyhä.

Maatalousjärjestelmän näkökulmasta katsottuna ehdotus merkitsee viljelijöille maksettavien suorien tukien leikkaamista 20 prosentilla maaseudun kehittämisen rahoittamiseksi ja siten vajeen täyttämiseksi. Tämä vaje syntyi sen seurauksena, ettei rahoituskehyksessä sovittu yksi prosentti riitä maatalouspolitiikan rahoittamiseen, ja koska jäsenvaltiot eivät pysty osoittamaan lisärahoitusta, niiden on otettava tarvittavat varat viljelijöiltä, jotka ovat niitä tähän saakka saaneet.

Ehdotus myös edustaa yhteisen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamista, ja sillä pyritään pääsemään eroon ainoasta todella eurooppalaisesta politiikasta ja ainoasta politiikasta, joka yhdisti eurooppalaisia viljelijöitä. Jos tarkastelemme Espanjan hallituksen neuvostolle tekemää ehdotusta, huomaamme sen tarkoittavan uudelleenkansallistamisen lisäksi paljon muutakin: paitsi uudelleenkansallistamista myös alueellistamista. Tällä tavoin jokainen voi tehdä mitä haluaa.

Ehdotus on nähdäkseni osa Espanjan sosialistipresidentin hajottamispakkomiellettä. Hyvä jäsen Parish, hänelläkään ei ole ketään täällä puolustamassa itseään, koska hän, kuten kaikki presidentit, jotka allekirjoittivat rahoituskehyksen ja hyväksyvät tämän muutoksen, ei välitä lainkaan EU:n maatalousalan kilpailukyvystä. Vaikutuksilla, joita näillä toimilla saattaa olla jäsenvaltioiden talouteen, ei ole juurikaan merkitystä heille.

Näin ollen ja puolustaaksemme EU:n maanviljelijöitä ja karjankasvattajia sekä maatalousalaa me tietenkin hylkäämme tämän ehdotuksen.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pahoittelen, etten ollut paikalla, kun minun oli alun perin määrä käyttää puheenvuoroni, mutta matkajärjestelyni menivät tänään pahasti vikaan.

Vapaaehtoinen mukauttaminen on vain hieno ilmaisu erittäin vastenmieliselle käytännölle, nimittäin hallituksen tekemälle viljelijöiden rahojen anastamiselle. Kuten jäsen McGuiness on todennut, vapaaehtoisessa mukauttamisessa ei ole mitään vapaaehtoista, ainakaan niiden osalta, joilta varat on määrä ottaa, nimittäin viljelijöiden.

Seurauksena on koko Euroopan unionissa hyvin epätasapainoinen maaseudun kehittämisohjelma sekä ohjelman rahoittamisen että sen toteuttamisen osalta. Näin tietysti syrjitään viljelijöitä niissä jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat tätä järjetöntä vapaaehtoista mukauttamista. Seuraukset ovat jo nähtävissä kotimaassani, jossa suunnitellut epäsuotuisten alueiden maksut ovat viivästyneet.

Vapaaehtoista mukauttamista on vastustettava. Pidän myönteisenä valiokunnan kantaa ja parlamentin kantaa, jonka mukaan ehdotus hylätään, ja kehotan komissiota pakottamaan neuvosto päättäväisesti muuttamaan politiikkaansa tässä asiassa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut keskustelua tarkkaavaisesti ja erittäin suurella mielenkiinnolla. Voin vain toistaa sen, mitä alussa sanoin, eli että komission ehdotus vastaa Eurooppa-neuvoston pyyntöä.

Kuten jäsen McGuinness oikein totesi, olemme pyrkineet yhdentämään ehdotusta mahdollisimman paljon pakollista mukauttamista ja maaseudun kehittämispolitiikan rahoittamista koskevien olemassa olevien sääntöjen kanssa.

Huomenna, jos – vai pitäisikö sanoa kun – Euroopan parlamentti hylkää komission ehdotuksen, aion ottaa tämän kysymyksen esille muiden komission jäsenten kanssa, jotta voimme harkita kantaamme huolellisesti. Tämä on täysin sopusoinnussa kahden toimielimemme välisen sopimuksen kanssa.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, kiitoksia, asia tuli hyvin selväksi. Kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita. Haluan myös kiittää kaikkia tulkkeja.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.