Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 13. marraskuuta 2006 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

(Istunto avattiin klo 17.05.)

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin torstaina 26. lokakuuta 2006 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen

  Puhemies. Edellisen 26. lokakuuta 2006 pidetyn istunnon pöytäkirja on jaettu. Onko huomautettavaa?

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että unohdin allekirjoittaa läsnäololuettelon torstaina. Osallistuin kuitenkin kaikkiin torstaina keskipäivällä ja torstai-iltana toimitettuihin nimenhuutoäänestyksiin.

  Puhemies. Asianmukaisiin toimiin ryhdytään tarvittavan korjauksen tekemiseksi.

(Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin.)

3. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

4. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

5. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

6. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

7. Kirjalliset kannanotot ja suulliset kysymykset (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

8. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

9. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

10. Parlamentin kokoonpano

  Francesco Enrico Speroni (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan tehdä huomautuksen kirjattavaksi pöytäkirjaan. Koska Italian viranomaisten tekemät päätökset Italiaa edustavien valittujen parlamentin jäsenten vaihtamisesta koskee vuoden 2004 vaaleja, mielestäni ei ole asianmukaista, että päätös tulee voimaan 8. marraskuuta. On todennäköistä, että päätös on saatettava voimaan takautuvasti, ja mielestäni Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan olisi tutkittava asia.

  Puhemies. Huomautuksenne on pantu merkille. En tiedä, mitkä ovat päätöksen oikeudelliset vaikutukset, mutta parlamentin pääsihteeristö tutkii asiaa ja antaa tarvittaessa asiaankuuluvalle valiokunnalle tehtäväksi tutkia huomautuksenne perusteet.

11. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

12. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen annettujen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja

13. Yleinen talousarvioesitys varainhoitovuodeksi 2007 (tarkistusluonnosten jättämisen määräaika): ks. pöytäkirja

14. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. Puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti torstaina 9. marraskuuta 2006 pitämässään kokouksessa laatima lopullinen esityslistaluonnos on jaettu. Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Maanantai:

Olen vastaanottanut Euroopan parlamentin sosialidemokraattiselta ryhmältä pyynnön lykätä keskustelua jäsen Bachelot-Narquinin laatimasta mietinnöstä, jonka aiheena on ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta.

Kuka haluaa esittää pyynnön Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta?

  Jean Louis Cottigny (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä pyytää, että jäsen Bachelot'n Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta laatimaa mietintöä koskevaa keskustelua ja äänestystä lykätään.

Coreper ja puheenjohtajavaltio Suomi saivat viimeisteltyä oman versionsa asetusluonnoksesta vasta perjantaina 10. marraskuuta, joten asiakirja saapui meille vasta myöhään tuona iltapäivänä. Tämän vuoksi emme ehtineet keskustella asiakirjasta perjantai-illan ja tämän päivän välisenä aikana, vaikka työskentelimme esittelijän kanssa neuvoston ja komission välisissä epävirallisissa kokouksissa koko viime viikon. Siksi pyydämme, että keskustelua ja äänestystä lykätään marraskuun toiselle istuntojaksolle, jotta ehdimme tutkia neuvoston meille tekemät ehdotukset.

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, pidän puheenvuoron Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta tukeakseni kollegani Cottignyn kantaa ja pyytääkseni, että äänestystä ja keskustelua lykätään.

Kuten kollegani juuri totesi, saimme viimeisimmät tiedot neuvoston kannasta vasta muutama tunti sitten. Keskustelujemme perusteella voidaan tässä vaiheessa sanoa, että neuvoston ja parlamentin kannat, joista jälkimmäisen ovat esittäneet kaksi toimivaltaista valiokuntaa eli työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta ja budjettivaliokunta, ovat lähentyneet merkittävästi. Mikään ei vielä ole varmaa, mutta voisimme ehkä päästä tältä pohjalta sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, jolloin rahasto saataisiin toimintaan heti ensi vuoden alusta, kuten käsittääkseni lähes kaikki parlamentin jäsenet toivovatkin. Siksi tuen jäsen Cottignyn kantaa.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

(Käsittelyjärjestys vahvistettiin.)

⁂

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, perustuslakiehdotus hyväksyttiin 500 äänellä puolesta, 137 ääntä vastaan ja vahvistettiin 382 äänellä puolesta, 125 ääntä vastaan. Perustuslain vastustajilla on parlamentissa siis yksi ääni neljästä, mutta osallistuessamme kansallisten parlamenttien kanssa järjestettyihin kokouksiin ulkomailla, meitä on ainoastaan yksi 14:stä. Perustuslain vastustajat eivät saaneet osallistua Berliinin, Lontoon tai Pariisin kokouksiin. Nyt parlamentti on lähettänyt yhteensä 58 edustajaa, joista 54 kannattaa perustuslakia ja ainoastaan neljä vastustaa sitä. Vastustajat eivät olleet edustettuina 11 kokouksesta seitsemässä.

Puheenjohtajakokous hyväksyi viime torstaina meihin perustuslain vastustajiin kohdistuvan syrjinnän. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka huonosti d’Hondtin menetelmämme toimii suuriin ryhmiin kuuluvien vähemmistöjen kannalta. Jotkut meistä ovat laatineet Reilu istuin -uudistusohjelman. Vaadimme Reilun istuimen järjestelmää sen sijaan, että suuret puolueet automaattisesti "kruunattaisiin" tehtäväänsä, ja oikeudenmukaista edustusta pienten ryhmien ja vähemmistöjen syrjinnän sijaan.

Esittelemme ohjelmaamme lehdistöhuoneessa huomenna klo 14.00 pidettävässä lehdistötilaisuudessa. Arvoisa puhemies, olette tervetullut paikalle.

  Puhemies. Hyvä jäsen Bonde, kuten tiedätte, puheenjohtajakokous on jo tutkinut kantanne ja vahvistanut, että kunkin valiokunnan valtuuskuntien kokoonpanosta päättävät kyseisen valiokunnan jäsenet, joten valiokunnan on päätettävä asianmukaisena pitämästään edustuksesta.

Haluan, että kaikki parlamentin jäsenet tietävät, että piditte tämänpäiväisen puheenvuoronne sen jälkeen, kun puheenjohtajakokous oli jo tutkinut kantanne ja tehnyt siitä päätöksensä.

15. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, kun kokoonnuimme viimeksi maanantain täysistuntoon, Budapestissä oli meneillään tapahtuma, joka ansaitsee koko Euroopan huomion. Tuolloin Unkarissa juhlittiin vuoden 1956 kansannousun 50-vuotispäivää. Juhlallisuudet osoittautuivat kuitenkin hieman kummallisiksi, sillä kansa ei saanut osallistua niihin. Yksi paikalla olleista korkea-arvoisista vieraista, Italian varapääministeri, totesikin, että kansa jätettiin juhlinnan ulkopuolelle.

Sillä aikaa kaduilla rauhanomaisesti juhlineiden ihmisten kimppuun hyökättiin törkeästi ja heidät hakattiin. Poliisit aiheuttivat vakavia vammoja ampumalla kumiluoteja pään korkeudella, ja he työnsivät ihmisiä syrjään kaduilta. Rauhanomaisille ohikulkijoille ei annettu mahdollisuutta juhlistaa vuotta 1956 haluamallaan tavalla rauhallisesti. On todella valitettavaa, että tällaista tapahtuu aivan Euroopan ytimessä. Vetoan kaikkiin ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien puolestapuhujiin, jotta he eivät tukisi tällaista politiikkaa.

  Catherine Guy-Quint (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan jälleen kerran puhua bulgarialaisista hoitajista ja palestiinalaisesta lääkäristä. Heitä pidetään edelleen Tripolissa libyalaisissa vankiloissa.

Tiedätte minun laillani, että heidät on vangittu väärin perustein. Heille myönnetty uusi oikeudenkäynti oli tarkoitus saada päätökseen lokakuun lopulla. Tuomioistuin lykkäsi tuolloin kuitenkin päätöksentekoa jälleen kerran, tällä kertaa 19. päivään joulukuuta. Tuomioistuin on todennut aikovansa ottaa vakavasti huomioon kansainvälisten asiantuntijoiden kannan, hehän ovat väsymättä esittäneet näyttöä syytettyjen syyttömyydestä.

Arvoisa puhemies, voisimmeko jälleen kerran osoittaa kiinnittävämme erityistä huomiota näiden vangittujen kohtaloon? Heitä on kidutettu ja he ovat joutuneet olemaan poissa rakkaidensa luota jo kahdeksan vuoden ajan sen takia, että he hoitivat libyalaislapsia. Tilanne on sietämätön, sillä vangituille lupaillaan oikeudenkäyntiä kuukausi toisensa jälkeen. Tämä uusi, järjestyksessään kolmas oikeudenkäynti on epäoikeudenmukainen, ja se jättää heidät kuolemantuomion armoille.

  Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, on riittävän surullista, että väkivaltaisuudet ja tuhovimma ovat yleistyneet Euroopan maissa. Ne ovat merkki sekasorrosta ja sisäisistä jännitteistä. Poliisi reagoi kivien heittelyyn ja autojen polttamiseen voimakkaalla kädellä, ja nämä tapahtumat pääsevät sanomalehtien etusivuille ja televisioruutuihin. Kaikki tämä vahingoittaa EU:ta, mielenosoittajia sekä järjestyksenpitäjiä, sanalla sanoen koko demokratiaa.

Tätäkin vahingollisempaa on kuitenkin se, että tietyt poliittiset päättäjät ja tietyt poliittiset puolueet pitävät oikeutettuna lausua tuomionsa ennen kuin tehtäväänsä nimetty riippumaton lainkäyttöelin on toteuttanut tutkimuksensa. Unkarin sosialistien edustajat järkyttyivät lukiessaan Euroopan kansanpuolueen puheenjohtajan lausunnon 50-vuotispäivän tapahtumista. Jäsen Szájerin sanat eivät yllätä meitä. Euroopan kansanpuolueen esittämät vakavat syytökset ennen tutkinnan loppuunsaattamista ovat vahingollisia, ja siksi tuomitsemme ne jyrkästi Unkarin sosialistien edustajien puolesta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, on kulunut jo 16 vuotta siitä, kun Liettua itsenäistyi Neuvostoliitosta. Saman verran aikaa on kulunut siitä, kun Liettua epäonnistui pyrkimyksissään saada takaisin Roomassa sijaitsevan lähetystörakennuksensa Villa Lituanian. Se oli Liettuan omistuksessa vuoteen 1937 saakka. Venäjän lippu liehuu rakennuksen päällä vielä tänäkin päivänä.

Sen jälkeen, kun Neuvostoliitto miehitti ja liitti Liettuan alueeseensa vuonna 1940, Liettuan tuolloinen suurlähettiläs Stasys Lozoraitis antoi Italian hallitukselle nootin, jossa painotettiin, että Liettuan liittäminen Neuvostoliittoon oli laitonta ja ettei sen pitäisi vaikuttaa Liettuan diplomaattisen edustuksen asemaan ulkomailla. Tästä huolimatta neuvostoviranomaiset ottivat Villa Lituanian haltuunsa Italian ulkoasiainministeriön ja poliisin edustajien läsnäollessa.

Liettuan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen Italia kielsi olevansa millään lailla vastuussa asiasta ja ehdotti, että rakennuksesta neuvoteltaisiin Venäjän kanssa. Vaikka Italian hallitus näyttää muuttaneen kantaansa, ongelma on edelleen ratkaisematta. Miksei Italian hallitus halua millään lailla pohtia historiaansa?

  Μanolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan keskuspankilta ja komissiolta saaduista euron väärennyksiä koskevista rauhoittelevista viesteistä ja vastauksista huolimatta ilmiö aiheuttaa huolta hallintoviranomaisille ja Europolille.

Juuri viime viikolla kävi ilmi kaksi erityisen huolestuttavaa tapausta. Ensimmäinen liittyy kolumbialaiseen väärentäjäliigaan, joka saatiin kiinni. Poliisi takavarikoi yhteensä kuusi miljoonaa euroa väärennettyinä 50 ja 100 euron seteleinä, jotka olivat matkalla Espanjaan ja muihin EU:n jäsenvaltioihin.

Samalla viikolla Saksassa satojatuhansia 5 ja 20 euron seteleitä liukeni veteen, ja Saksan viranomaisilta kyseltiin syytä tähän. Samalla maan kansalaiset haikailevat vahvan ja itsenäisen Saksan markan perään.

Mitä eurolle tapahtuu? Kuinka turvassa kansalaiset tuntevat olevansa, kun he itse ovat vaarassa joutua tutkinnan kohteiksi epäiltyinä setelien väärentämisestä tai väärennettyjen setelien välittämisestä eteenpäin, vaikka ovat vain väärentäjien uhreja? Näin on tapahtunut useissa maissa.

Kuinka kauan Euroopan keskuspankki aikoo sulkea silmänsä tältä tilanteelta? Vai onko se ainoastaan kiinnostunut siitä, milloin korkotasoa voidaan nostaa seuraavan kerran ja ajaa samalla kuluttajat ahdinkoon?

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän teitä ja muita parlamentin jäseniä puuttumaan kymmenen Iranin ahwaziarabiväestöön kuuluvan ihmisoikeusaktivistin tilanteeseen. Iranin tiedotusvälineiden mukaan heidät on tuomittu kuolemaan, ja tuomio on tarkoitus panna täytäntöön tällä viikolla.

Näitä kymmentä miestä syytetään öljylaitosten pommittamisesta, mutta todisteet eivät vakuuta. Kaikilta kymmeneltä mieheltä saatiin tunnustukset kiduttamalla. Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin mukaan kenellekään heistä ei järjestetty oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Heidän lakimiehiään ei päästetty heidän luokseen ennen oikeudenkäyntiä, ja heille kerrottiin syytteistä vasta muutama tunti ennen sitä. Oikeudenkäynti pidettiin salassa. Tuomittujen lakimiehet ovat hekin joutuneet pidätetyiksi sen vuoksi, että he valittivat tällaisten oikeudenkäyntien laittomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, ja heitä on syytetty kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta.

Toivonkin, että useat parlamentin jäsenet ottavat yhteyttä Iranin viranomaisiin ja ilmoittavat heille kantansa näistä traagisista tapauksista.

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, viikko on kulunut siitä, kun lentomatkustajia koskevat uudet matkatavararajoitukset otettiin käyttöön. Silti minulta tiedustellaan jatkuvasti, miten voi olla, että Yhdistynyt kuningaskunta on höllentänyt rajoituksia vain pari päivää sen jälkeen, kun ne otettiin käyttöön kaikkialla EU:ssa. En ole vieläkään saanut selitystä tähän, vaikka olen liikenne- ja matkailuvaliokunnan edustaja.

Toinen seikka on uusien säännösten epäselvyys, sillä ne hämmentävät matkustajat täysin. Vaikuttaa siltä, että niitä tulkitaan lähes jokaisella lentokentällä eri tavalla. Esimerkiksi Wrocławin lentokentällä, jonka kautta minä matkustan, minut käskettiin heittämään pois deodoranttini, vaikka se ei edes ollut nestemäisessä muodossa. Näin minua rangaistiin siitä, etten ollut ilmoittanut mukanani olevasta deodorantista.

Eikö olisi mahdollista yhdenmukaistaa nämä säännöt, jotta niitä tulkittaisiin yhdenmukaisesti kaikkialla ja jotta päätös ei riippuisi ainoastaan yksittäisten virkamiesten hyvän- tai pahantahtoisuudesta? Kyse on kuitenkin melko yksinkertaisesta asiasta. Toivon saavani vastauksen näihin kysymyksiin.

  Kinga Gál (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, vuosina 1989–1990 Unkari loi perustan demokratialle ja oikeusvaltiolle täysin ilman väkivaltaa. Nyt 16 vuoden jälkeen kaikkialla vallitsee kuitenkin pakon ilmapiiri, sillä vallassa oleva hallitus on valitettavasti katsonut sopivaksi käyttää pelottelua tavoitteidensa saavuttamiseksi ja tukahduttaa samalla demokraattisen opposition. Voimankäyttö on tuomittava, se on täysin selvää. Väkivaltaisten ryhmittymien ei voida antaa mellakoida, mutta vaikeissakin tilanteissa on aina hyödynnettävä oikeusvaltion toimintakeinoja.

Unkarin demokratian puolustajien on käytettävä hyväkseen kaikki lailliset keinot sen varmistamiseksi, etteivät lokakuun 23. päivän tapahtumat toistu enää koskaan. Silloin poliisi hajotti ihmisjoukot väkivalloin eikä noudattanut edes perustavanluonteisia ihmisoikeussääntöjä, vaikka ihmiset juuri tuolloin viettivät vuoden 1956 kansannousun 50-vuotispäivää. Me unkarilaiset uskomme demokraattiseen vapauteen, jonka olemme saavuttaneet kovalla työllä, ja haluamme harjoittaa ihmisoikeuksiamme.

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ottaa esille rotuun ja uskontoon perustuvaan vihaan yllyttämisen EU:ssa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kahden viime viikon aikana käyty kaksi oikeudenkäyntiä. Ensimmäisessä oli syytettynä nuori muslimimies, joka oli vaatinut kaikkien islamia loukkaavien ihmisten tappamista käsittääkseni surullisen kuuluisia tanskalaisia sarjakuvia koskevassa mielenosoituksessa. Hänet tuomittiin ja vangittiin perustellusti. Sen sijaan Yhdistyneen kuningaskunnan uusfasistisen Britannian kansallispuolueen BNP:n johtaja Nick Griffin, jonka BBC sai kiinni siitä, että hän julisti islamin olevan inhottava ja paha uskonto, vapautettiin samoista syytteistä. Pyydän asiasta vastaavaa komission jäsentä pohtimaan, onko EU:n tasolla tarvetta uudelle ja tiukemmalle lainsäädännölle tällä alalla. Kyseessä ei ole sananvapaus vaan vapaus pelosta. BNP:n johtajan toteamusten kaltaiset kommentit saattavat muslimit ja muslimiyhteisöt vaaraan. Osoituksena tästä on, että aina kun BNP:hen kuuluvia valtuutettuja valitaan, rasistinen väkivalta tällä alueella kaksin- tai kolminkertaistuu, mikä aiheuttaa ongelmia koko alueella.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän tukeanne EU:n tason toimille, joilla pyritään torjumaan syrjintää työpaikalla. Näihin toimiin kuuluu eritoten EU:n rahoittama "Work It Out" -ohjelma. Se on hanke, jolla kehitetään välineitä älyllisistä toiminnanvajauksista kärsivien ihmisten, heidän tukihenkilöidensä ja alan eurooppalaisten lakiasiantuntijoiden auttamiseksi. Ohjelmalla lisätään tietoa työllisyyttä koskevasta puitedirektiivistä, jolla on tarkoitus torjua syrjintää ja eriarvoista kohtelua työpaikoilla. Jäsenvaltiot ovat vastikään saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sillä tarjotaan arvokasta suojaa älyllisistä toiminnanvajauksista kärsiville ihmisille, joita syrjitään työpaikoilla.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä varmistamaan, että direktiiviin sisältyvä "työntekijän" määritelmä kattaa tuetuissa työpaikoissa työskentelevät työntekijät. On seurattava ja varmistettava, että direktiivi pannaan asianmukaisesti täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa. Älyllisistä toiminnanvajauksista kärsivät useat ihmiset, joiden toimintakyky eroaa merkittävästi toisistaan. Jotkut heistä työskentelevät ja elävät itsenäisesti yhteisössä, kun taas toisilla on monenlaisia ja välttämättömiä tarpeita ja he tarvitsevat jatkuvaa tukea. On kuitenkin tärkeää, ettei älyllisistä toiminnanvajauksista kärsiviä henkilöitä väheksytä ennalta, sillä oikeanlaisella tuella ja valmentautumisella useat heistä voivat toimia arvokkaana osana työvoimaa.

Arvoisa puhemies, pyydän, että kiinnitätte henkilökohtaisesti huomiota tähän asiaan.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää teitä teidän omalla kielellänne siitä, mitä totesitte presidentti Putinille: emme ole valmiita vaihtamaan ihmisoikeuksia energiaan.

(PL) Lisäksi haluaisin, että tässä kokouksessa puhuttaisiin Venäjän Puolasta peräisin olevalle lihalle asettamasta tuontikiellosta. Venäjän syytökset ovat perusteettomia, ja asian käsittely on pitkittynyt ja jatkunut jo aivan liian kauan. Mielestäni kyse ei ole ainoastaan Puolan ja Venäjän välisestä asiasta vaan Venäjän ja koko EU:n välisestä asiasta. Haluan parlamentin painostavan Euroopan komissiota, jotta se toteuttaisi toimia tämän poikkeustilanteen ratkaisemiseksi.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ennennäkemättömän laaja sähkökatkos rampautti Länsi-Euroopan 4.–5. marraskuuta välisenä yönä. Se osoitti EU:n energiajärjestelmän haavoittuvuuden ja sähköntuotanto- ja sähkönsiirtokapasiteettimme riittämättömyyden. Tämä kaikki on huonon investointipolitiikan tulosta.

Sähkökatkosten vaarasta huolimatta eurooppalaiset sähkölaitokset ovat vähentäneet investointejaan 16 prosentista 10 prosenttiin liikevoitosta. Samalla sähkönkulutus on kasvanut vuosittain 1,8 prosenttia. Investointien pieneneminen on suoraan seurausta energiamarkkinoiden vapauttamisesta. Sen sijaan, että sähköyhtiöt investoisivat uuden tuotantokapasiteetin kehittämiseen, ne keskittyvät tekemään voittoa ja ostamaan kilpailijansa.

Toisaalta kuluttajien sähkölaskut ovat nousseet huimasti, kun taas toisaalta energian toimitusvarmuus on heikentynyt. Jäsenvaltioiden välinen toimiva yhteistyö voidaan taata ainoastaan ottamalla käyttöön eurooppalainen energiapolitiikka ja toteuttamalla noin 700 miljardin euron investoinnit vuoteen 2030 mennessä.

Sähkö on julkishyödyke, ja tämän pitäisi näkyä Euroopan unionin poliittisissa aloitteissa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, huolimatta useista keskusteluista ja toimenpiteistä, joita Puola on toteuttanut täyttääkseen Venäjän asettamat ehdot, Venäjä pitää edelleen yllä Puolasta peräisin olevien elintarvikkeiden, kuten lihan, tuontikieltoa. Puola ei ole pystynyt ratkaisemaan tilannetta eikä pystykään siihen ennen kuin EU ryhtyy soveltamaan tasavertaisia markkinasuojelusääntöjä kaikkiin jäsenvaltioihin.

On sietämätöntä, että Puola joutuu ongelmiin yrittäessään myydä tuotteitaan sekä ulkoisille markkinoille että EU:n sisämarkkinoille. Sisämarkkinaongelmat johtuvat siitä, että kolmansista maista peräisin olevia elintarvikkeita dumpataan halvoilla hinnoilla EU:n markkinoille. Sen paremmin Puola kuin muutkaan jäsenvaltiot eivät pysty toimimaan Venäjän kanssa yksin. Venäjän neuvottelukumppanina olisi tässä yhteydessä oltava koko EU:n.

Tästä syystä esitän perusluonteisen kysymyksen siitä, käsitelläänkö Puolan ongelmia kuluvan vuoden marraskuun 24. päiväksi suunnitellussa EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa ongelmina, jotka vaikuttavat koko EU:hun.

  Puhemies. Tämä on todellakin tärkeä asia. En pysty vastaamaan teille, sillä kuten tiedätte, parlamenttia ei ole pyydetty osallistumaan huippukokoukseen. Olen kuitenkin varma siitä, että niin komissio kuin neuvostokin pitävät Puolan ongelmat mielessään, kun ne käsittelevät EU:n ja Venäjän välisiä suhteita.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan puhua Euroopan komission vahvistamista käsimatkatavaroita koskevista säännöistä. En tiedä, ovatko puhemies ja komissio tietoisia siitä, etteivät elintarvike- ja kosmetiikkateollisuus pysty noudattamaan näitä sääntöjä ja että vain harvat kosmeettiset tuotteet pakataan 100 millilitran pakkauksiin. Tämä tarkoittaa, että sampoot, voiteet ja muut nestemäiset kosmeettiset tuotteet on kaadettava viemäristä alas, jotta loput saadaan mahtumaan 100 ml:n pulloihin, sillä 200 ml:n pulloja ei saa viedä lentokoneisiin.

Voihan matkatavarat tietysti kuljettaa lentokoneen ruumassa, vaikka viisi miljoonaa matkalaukkua häviääkin vuosittain kaikkialla maailmassa. Lentokentillä vallitsee yleensä täysi kaaos ja sekaannus, mistä vastuulliset virkailijat eivät yksinkertaisesti selviä.

Näyttääkin siltä, että terroristit ovat jälleen kerran askelen meitä edellä ja ovat saaneet meidät ahdistetuksi nurkkaan. Tällä vauhdilla ei mene pitkään ennen kuin joudumme heidän vuokseen lentämään pakkopaidoissa ja kertakäyttöisissä sairaalatossuissa.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Jeremy on aluepolitiikan pääosaston ja Euroopan investointipankin yhteinen, erittäin tärkeä aloite kaudelle 2007–2013. Siitä neuvotellaan parhaillaan yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa. Aloitteen tarkoituksena on helpottaa Euroopan aluekehitysrahaston varojen saantia pk-yritysten näkökulmasta.

Jeremyn tavoitteena on tukea uusien yritysten perustamista ja kehittämistä alueilla kaikenlaisilla muihin kuin avustuksiin perustuvilla välineillä, kuten mikrolainoilla ja takuilla. Valitettavasti jotkin jäsenvaltiot suhtautuvat vastahakoisesti siihen, että osa niille myönnetyistä rakennevaroista kohdennettaisiin uudelleen tähän uuteen aloitteeseen. Tämä päätös on nimittäin jäsenvaltioiden vastuulla. Jotkin niistä ovat kieltäytyneet jyrkästi ottamasta näitä välineitä ohjelmiinsa, vaikka on selvää, etteivät ne pysty käyttämään kaikkia saamiaan varoja, vaan varojen tehokkaassa käytössä tulee ongelmia.

Tämä tarkoittaa, että Jeremy, tämä upea väline, jolla tuetaan yritysten perustamista alueilla, on vaarassa jäädä käyttämättä. Euroopan parlamentilla on velvollisuus kannustaa jäsenvaltioita käyttämään Jeremyn tarjoamat mahdollisuudet, sillä rakennerahastoista tehtävien suurinvestointien lisäksi juuri pienyritysten kehittäminen ja yritystoiminnan lisääminen on aluekehityksen tukipilari. Juuri tästä syystä ne ansaitsevat erityistä tukea.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Grazin Eurooppakeskus järjesti tänä vuonna kymmenettä kertaa Euroopan nuorisotapaamisen, johon osallistui nuoria kaikkialta EU:sta. Tapaamisen aiheena oli Euroopan tulevat tavoitteet, ja osallistujat pohtivat EU:n tulevaa kehittämistä. Euroopan unionia ja sen toimielimiä koskevan tiedotustilaisuuden jälkeen yli 60 osallistujaa ryhtyi roolipeliin, jossa he kuvittelivat itsensä toimielinten edustajan asemaan. He käsittelivät useita aiheita, laativat 20-kohtaisen päätöslauselman, jossa todettiin muun muassa, että EU:n toimivaltuuksia olisi laajennettava, talousarviovaroja lisättävä ja että EU:n ei pitäisi laajentua ennen kuin Euroopan perustuslakisopimus on tullut voimaan. Nuoret ovat Euroopan tulevaisuus, ja meidän on tuettava päättäväisesti heidän koulutustaan, sillä sekin on tulevaisuuden kannalta avainasemassa.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, yksi demokratian saavutuksista on oikeus opiskella korkeakouluissa kautta maailman. Tämä oikeus ei luonnollisesti ole kehittynyt samalla tavoin kaikissa maissa. Kreikassa opiskeluoikeus onkin yhtäkkiä johtanut siihen, että anarkistit ja terroristipesäkkeet, joita yritämme Euroopan parlamentissa kaikin keinoin kitkeä, luovat terroristisoluja ja käyttävät korkeakouluja Molotovin cocktailien valmistamiseen ja tukikohtana kauppoihin ja naapurustoon kohdistuville hyökkäyksille.

Kotimaassani tämä on vakava ongelma, johon ei ole löydetty ratkaisua. Kreikka ei pysty estämään terroristien toimintaa, mikä on ongelman ydin. Voisimmeko säätää kaikkia EU:n jäsenvaltioita koskevan lain yhtäläisestä opiskeluoikeudesta, sillä tilanne karkaa pian käsistä muissakin maissa kuin Kreikassa? Muidenkin EU:n jäsenvaltioiden pääkaupungeissa on sama ongelma: korkeakouluissa pesivät anarkistit ovat valtio valtion sisällä. Opiskeluoikeutta on kunnioitettava, mutta opiskelijat eivät saa muodostaa terroristisoluja, anarkian pesiä ja jengejä, jotka häiritsevät kansalaisten elämää ja kiristävät ja pelottelevat heitä. On vihdoin säädettävä laki korkeakoulujen ja opiskelijoiden suojelemiseksi sen sijaan, että suojellaan ääriliikkeitä ja valtiovaltaa vastustavia ääriaineksia.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, jos vuoden 2007 hallintomenoja leikataan uusien jäsenvaltioiden kustannuksella, se tarkoittaa näiden jäsenvaltioiden syrjintää. Byrokratian vähentäminen on kunniallinen tavoite, mutta se vaarantaa 800 virkaa, jotka on tarkoitus täyttää uusien jäsenvaltioiden kansalaisilla. Nämä virkamiehet oli tarkoitus palkata jo vuoden 2006 alkupuolella. Kehotan komissiota täyttämään velvoitteensa ja jatkamaan uusien virkamiesten palkkaamista sovittuun tahtiin.

Toivon, ettei Euroopan komissio kuuntele Fidesz-puoluetta. En halua uusien jäsenvaltioiden kärsivän kyseisen puolueen aloittamasta loanheittokampanjasta, jossa väitetään, etteivät uudet jäsenvaltiot ansaitse tasavertaista asemaa EU:ssa siksi, että niiden johdossa ovat entiset kommunistit, jotka vähät välittävät ihmisoikeuksista. Huolimatta siitä, mitä jäsenet Gál ja Szájer täällä parlamentissa sanovat, totuus käy mielestäni ilmi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Brokin tämänpäiväisestä haastattelusta: Unkarin demokratia ja oikeusvaltio eivät ole vaarassa.

  András Gyürk (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, miljoonat eurooppalaiset jäivät muutama päivä sitten energiaverkon kaatumisen vuoksi ilman sähköä, vaikkakin vain tunnin ajaksi. Tällaista sähkökatkosta ei ole koettu sitten 1970-luvun, ja se osoitti jälleen kerran, kuinka vaikeaa on saada energia-alan sääntely vastaamaan energian toimitusvarmuutta koskevia vaatimuksia 2000-luvulla. Energia-alan sääntelyhän kuuluu suurelta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Samalla kaasutoimitusten vaarantuminen on yhä ilmeisempää. Venäjän ja Georgian välille on viime viikkoina kehkeytynyt riita kaasun hinnasta. On käynyt ilmi, että Venäjä on valmis käyttämään energiavaroja täysin avoimesti poliittisiin tarkoituksiin. Tämä on syy siihen, miksi Venäjä, joka on tärkeä EU:n kaasuntoimittaja, ei halua allekirjoittaa Euroopan energiaperuskirjaa. Tämä on sitäkin pelottavampaa EU:n kannalta.

Olemme viime päivinä saaneet siis kahteen otteeseen havaita energiariippuvuutemme. Meidän on vastattava ottamalla käyttöön EU:n yhteinen energiapolitiikka, joka perustuu solidaarisuuteen ja jonka ansiosta EU voi toimia yhtenäisesti kansainvälisellä tasolla. Parlamentissa parhaillaan käsiteltävänä oleva energiaa koskeva vihreä kirja tarjoaa sopivan lähtökohdan tällaisen politiikan muokkaamiselle.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdysvalloissa sijaitseva erittäin arvostettu Johns Hopkins Hospital Medical School toteutti yhteistyössä Bagdadin lääketieteellisen koulutuslaitoksen kanssa tutkimuksen, joka julkaistiin viime kuussa kansainvälisesti arvostetussa lääketieteen julkaisussa The Lancetissa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että noin 655 000 siviiliä on kuollut Irakin väkivaltaisuuksissa maaliskuun 2003 ja heinäkuun 2006 välisenä aikana. Näistä kuolonuhreista useat tuhannet ovat olleet lapsia, mutta Irakin väkivaltaiset terroristirikolliset ja ilmeisen sydämettömät poliitikot Washingtonissa ja Lontoossa pitävät tätä ainoastaan hyväksyttävänä siviiliuhrien määränä.

Presidentti Bushin ja pääministeri Blairin toteuttama hyökkäys Irakiin ja maan miehitys on johtanut viattomien siviilien tappamiseen, jonka vertaista ei löydy edes saatanallisen Saddamin terrorikauden ajoilta. Emme enää voi sulkea silmiämme tältä tilanteelta. Vetoan teihin, jotta ehdottaisitte puheenjohtajakokoukselle kiireellistä keskustelua siviileihin kohdistuvasta Irakin verilöylystä. Toivottavasti pystyisimme kääntämään sodan mielettömyyden rauhan loogisuudeksi.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Kioton pöytäkirja oli ja on edelleen älykkään ja järkevän ympäristöpolitiikan suunnitelma, joka perustuu vahingollisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Valitettavasti jäsenvaltioiden asettamia ja hyväksymiä järkeviä tavoitteita ei ole useinkaan noudatettu eikä noudateta edelleenkään.

Esimerkiksi Irlannissa meillä on perinteisesti ollut tapana allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja pöytäkirjoja ja jättää ne sitten noudattamatta. Suurin rikollinen on kuitenkin Yhdysvallat. Suhtaudun myönteisesti Yhdysvaltojen kongressivaalien tulokseen. Se, että amerikkalaiset ovat hylänneet George Bushin hänen Irakin-politiikkansa vuoksi, voi olla osoitus myös siitä, että suurin osa amerikkalaisista ei hyväksy, että Bush kieltäytyy jääräpäisesti soveltamasta Kioton pöytäkirjaa. Voisiko olla, että ilmaston lämpenemisestä johtuvat Yhdysvaltoja piinaavat pyörremyrskyt ja hurrikaanit ja muut luonnonkatastrofit ovat tulosta fossiilisten polttoaineiden vastuuttomasta käytöstä ja niihin kehittyneestä täydellisestä riippuvuudesta? Kuten Maailmanpankin entinen brittiläinen pääekonomisti Nicholas Stern osuvasti totesi, hyvät ympäristökäytännöt eivät ole järkeviä pelkästään ympäristön kannalta vaan myös taloudelliselta kannalta.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla ryhmä irlantilaisia Euroopan parlamentin jäseniä tapasi Brysselissä nunnajärjestön, joka toimii läheisessä yhteistyössä turvapaikka- ja pakolaisyhteisöjen köyhien ja syrjäytyneiden jäsenten kanssa. Nunnilta kuulemamme kertomukset ovat hälyttäviä etenkin, kun kyse on maasta, joka pitää itseään sivistyneenä ja ihmisiä asianmukaisesti kohtelevana maana. Olen kuitenkin varma, ettei Irlanti ole ainoa maa, jossa pakolaisia ja turvapaikan hakijoita ei kohdella asianmukaisesti ja inhimillisesti.

Irlantilaisten edustajien ryhmämme aikoo ajaa asiaa Irlannissa. Näyttää siltä, ettei Dublin II -asetus nykyisellään toimi. Odotammekin sen uudelleentarkastelua. Alalla toimivat henkilöt sanovat usein, etteivät teoria ja käytäntö kohtaa toisiaan. Sille meidän on tehtävä jotain. Erityistä huolta aiheuttavat kuitenkin lapset, jotka katoavat järjestelmän rattaisiin. Irlannissa on tällaisia lapsia, mutta kukaan ei tiedä, missä he tarkalleen ovat ja kuka heistä on vastuussa. On järkyttävää, että tällaista voi tapahtua EU:n jäsenvaltiossa.

Meidän on tarkkaan pohdittava, kuinka kohtelemme yhteisömme köyhiä ja syrjäytyneitä. Tarvitsemme riippumattoman arvion prosessista ja pitkän aikavälin ratkaisun siihen perustavaan ongelmaan, jonka vuoksi nämä ihmiset tarvitsevat tukeamme.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, mielestäni korkeakoulujen kehittäminen osana koulutusta aiheuttaa huolta jäsenvaltioiden miljoonille työntekijöille ja opiskelijoille. Meidän onkin varottava sanojamme erityisen tarkkaan puhuessamme opiskeluoikeudesta, sillä se on kotimaamme opiskelijaliikkeen tärkeimpiä saavutuksia.

Ammattikorkeakoulun opiskelijamellakat 33 vuotta sitten ovat hieno esimerkki kansojen oikeudesta demokratiaan korkeakouluissa ja tarpeesta saada aikaan radikaali muutos tällä tasolla. Euroopan parlamentissa ilmaistut mielipiteet näiden demokratian perusvapauksien rajoittamisesta ovat vaarallisia.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, olen järkyttynyt jäsenvaltioiden ulkoasiainjohdon viimeisimmän kokouksen johdosta. Siinä suurin osa ulkoasiainministereistä pyysi EU:lta valtuuksia uusien EU:n ja Venäjän välisten sopimusten neuvottelemiseksi ennen kuin Venäjä on edes poistanut Puolalle asettamiaan kaupan esteitä eli Puolasta peräisin olevan lihan ja muiden maataloustuotteiden tuontikieltoa. Toisin sanoen emme ole saaneet osoitusta eurooppalaisesta solidaarisuudesta vaan Venäjän kanssa ollaan sen sijaan tekemässä sopimusta Puolan ohi, jolloin Puola jää omilleen. Puola on kuitenkin oikeutetusti vaatinut, että neuvotteluvaltuuksiin sisällytetään Venäjän ja yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden välisen kaupan esteitä koskeva kielto. Sen sijaan, että komission jäsen Ferrero-Waldner lausuu meille muutaman tuen sanan, EU:n ja Venäjän suhteiden olisi perustuttava kolmen muskettisoturin mottoon: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Jos näin ei toimita, eurooppalainen solidaarisuus on ainoastaan merkityksetön lause. Haluan todeta tämän selvästi täällä kolmen muskettisoturin kotimaassa.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, viime viikolla Volkswagen ilmoitti valitettavasti vähentävänsä työpaikkoja Euroopan tehtaissaan, mikä voi vaikuttaa Espanjan Pamplonan, Belgian Brysselin ja Portugalin Palmelan tehtaisiin.

Myös Saksan tehtaan 100 000 työntekijästä yhteensä 20 000 voi joutua irtisanotuiksi. Tämä tarkoittaa, että yksi viidestä jää työttömäksi, ja 2 400 työpaikkaa saatetaan siirtää muihin tehtaisiin.

Jos tähän lisätään Opelin ja General Motorsin tehtaiden ongelmat Portugalissa, on selvää, että edessämme on vakava ongelma, teollisuudenalan kriisi, joka on ratkaistava. Mielestäni emme voi enää lykätä puitesopimuksen tekemistä koko Euroopan autoteollisuuden kanssa ja käytännesääntöjen laatimista monikansallisten yritysten kanssa pääasiassa työpaikkojen säilyttämiseksi.

Mielestäni komission ja muiden EU:n toimielinten on nyt otettava selkeä kanta asiaan.

  Κyriacos Τriantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, Irakin entinen johtaja Saddam Hussein on tuomittu ihmiskuntaa vastaan tehdyistä rikoksista kuolemaan hirttämällä. Hänet todettiin syylliseksi 148 šiiamuslimin kuolemaan sen jälkeen, kun hänet oli yritetty murhata vuonna 1982.

Vaikka Husseinin rikokset ovatkin kauhistuttavia, mielestäni kuolemanrangaistus ei ole ratkaisu, eikä se ole yhteisön säännöstön mukainen. Panin kuitenkin ikäväkseni merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoasiainministeri Margaret Becket ilmaisi tyytyväisyytensä tuomioon ja totesi, että irakilaisia vastaan tehdyistä rikoksista syytetyt olisi saatava oikeuden eteen. Kysynkin teiltä, kuinka EU:n jäsenvaltio voi ilmaista tyytyväisyytensä tällaiseen tuomioon? Onhan kuolemantuomio lakkautettu kaikissa EU:n jäsenvaltioissa siksi, että se on ihmisarvon vastainen ja ainoastaan yllyttää väkivaltaan eikä estä rikoksia millään tavalla. Kuinka kuolemantuomio voi edistää Becketin tarkoittamaa oikeuskäsitystä?

  Bogusław Rogalski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, saksalaiset loukkasivat Puolan alueellista suvereeniutta jälleen kerran 16. lokakuuta. Saksalainen alus seilasi tuona päivänä kohti Puolan Świnoujścien satamaa. Kun alus saapui Puolan aluevesille, sille nousi Puolan tulliviranomaisia, jotka löysivät alukselta salakuljetettua alkoholia. Kun alus oli saapunut muutaman metrin päähän rannasta, se kääntyi yhtäkkiä ja lähti takaisin kohti Saksaa. Vaikka satamakapteeni käski alusta pysymään satamassa ja vaikka kaksi Puolan rajavartioston alusta seurasi sitä ja käski sitä pysähtymään, tuo saksalainen alus poistui Puolan aluevesiltä puolalaiset tulliviranomaiset matkassaan. Tämän jälkeen tulliviranomaiset pidätettiin Saksassa laittomasta toiminnasta. Tämä on skandaali!

Haluan lisäksi huomauttaa, että elokuussa Saksan merivoimat järjestivät sotaharjoituksen Puolan aluevesillä ilmoittamatta siitä Puolan viranomaisille ja aiheuttaen näin ongelmia Puolan satamiin matkalla oleville matkustajalaivoille.

Tämä on uusin saksalaisten provokaatio. He eivät huomioi lainkaan Puolan ja Saksan välistä rajaa. Toiminta rikkoo kansainvälistä oikeutta ja vaarantaa EU:n sisäiset suhteet. Kehotan Saksan poliitikkoja tulemaan järkiinsä ja tunnustamaan vihdoin naapurimaidensa rajat.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, me Euroopan parlamentin jäsenet olemme saaneet kirjeitä yksityishenkilöiltä ja järjestöiltä kulkukoirien raakaa kohtelua Romaniassa koskevasta ongelmasta.

Haluan kiinnittää huomionne tähän ongelmaan siksi, että olemme ottaneet tietyt normit käyttöön täällä Euroopan unionissa. Keskustelimme vastikään eläinten suojelua koskevasta toimintasuunnitelmasta ja hyväksyimme samalla periaatteen, jonka mukaan eläinten suojelu ja inhimillinen kohtelu on eurooppalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan haaste 2000-luvulla.

Romania liittyy Euroopan unioniin muutaman viikon kuluttua, emmekä voi hyväksyä eurooppalaisten normien kanssa ristiriidassa olevia normeja. Haluan kiinnittää huomionne tähän asiaan ja pyydän Euroopan komissiota käsittelemään asiaa ja puuttumaan siihen asianmukaisin toimin.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää jäsenten huomion historian aikakausia ja etenkin keskiaikaa koskeviin asiattomuuksiin ja kielteisiin huomautuksiin. Kuulemme usein puhuttavan "keskiaikaisista työoloista", ja tämä käsite on ilmeisesti tarkoitus sisällyttää palveludirektiiviä koskevaan päätöslauselmaan tai työaikoja koskevasta muutetusta direktiivistä tehtäviin ehdotuksiin.

Keskiaika oli pitkä aikakausi historiassa, ja sen aikana luotiin nyky-Euroopan perusta ja kreikkalais-roomalainen kulttuuri yhdistettiin kristinuskon avulla. Keskiajalla työsuhteille oli luonnollisesti tyypillistä tiivis yhteys isännän, työntekijän ja työpaikan välillä, ja työntekijät olivat järjestäytyneet ammattikunniksi, jotka olivat monopoliasemien turvaamiseen tarkoitettuja suljettuja järjestöjä. Nykypäivän liberaalissa yhdentyneessä EU:ssa on sen sijaan taattu vapaa liikkuvuus ja tarkoituksena on vapauttaa palvelumarkkinat sekä lakkauttaa käytännöt, jotka ovat jatkuvasti olleet eurooppalaisten harmina historian eri aikakausina, myös keskiajalla.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

16. Euroaluetta koskeva vuotuinen kertomus 2006 (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana José Manuel García-Margallo y Marfilin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0381/2006) euroaluetta koskevasta vuotuisesta kertomuksesta 2006 (2006/2239 (INI)).

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti on nyt keskustellut ensimmäistä kertaa euroalueen taloudellista tilannetta koskevasta mietinnöstä, jolla on siksi mielestäni ainutlaatuinen merkitys. Se on ainutlaatuinen etenkin siksi, että tämä keskustelu, joka on samalla ensimmäinen yhteinen analyysi, käydään sekä poliittisesti hankalassa että taloudellisesti epävarmassa tilanteessa.

Pidän tilannetta poliittisesti hankalana, koska käsittelemme tässä yhteydessä institutionaalisia kysymyksiä, enkä sen vuoksi voi jättää huomiotta sitä, että perustuslakisopimuksen tulevaisuutta koskeva keskustelu on edelleen käynnissä. En voi sivuuttaa myöskään sitä, että keskustelu tästä mietinnöstä ajoittuu uuteen rahapoliittiseen vaiheeseen: korot ovat jo jonkin aikaa nousseet, ja niiden nousu uhkaa jatkua. Samoin olemme tässä vaiheessa ottamassa käyttöön komission tarkistamaa uutta vakaus- ja kasvusopimusta, ja jäsenvaltiot antavat Euroopan unionin toimielimille ensimmäisen kerran selvityksen siitä, mitä Lissabonin strategiaan liittyviä toimia ne ovat toteuttaneet kansallisissa uudistusohjelmissaan.

Käsittelen seuraavaksi syitä taloudelliseen epävarmuuteen. Vaikka yhdyn komission näkemykseen, jonka mukaan taloudellinen tilanne on hyvä tai ainakin paljon parempi kuin aiemmin, minun on korostettava, ettei kahden prosentin potentiaalisen kasvun avulla pystytä työllistämään Euroopan työttömiä, pysymään kilpailijoidemme vauhdissa ja säilyttämään elintasoamme.

Mietintö on Euroopan parlamentin tavallisen käytännön mukaan jaettu useisiin osiin: makrotalouspolitiikkaan, erityisesti sisämarkkinoihin painottuviin uudistuksiin ja institutionaalisiin kysymyksiin, joissa keskitytään talouspolitiikan koordinointiin ja ulkoiseen edustukseen.

Makrotalouspolitiikan alalla ei ole oikeastaan mitään lisättävää siihen, mitä totesimme talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista käydyssä keskustelussa. Painotan voimakkaasti, että makrotalouspolitiikassa ratkaisu on vakauden lisääminen entisestään.

Toistan vielä, että korostamme institutionaalisia kysymyksiä, ja rahapolitiikassa korostuu halumme lisätä Euroopan keskuspankin toiminnan selkeyttä ja avoimuutta. Haluamme tietää, miksi se toimii tietyllä tavalla ja miten se hallinnoi ja ottaa huomioon niitä kahta pilaria, joihin sen päätöksenteko perustuu. Siksi kehotamme julkaisemaan yhteenvedot pöytäkirjoista, joissa esitetään päätösten tueksi ja niitä vastaan esitetyt perusteet.

Mietinnössä todetaan ensimmäiseksi finanssipolitiikasta, että rahapolitiikan tähänastinen vauhti saattaa olla hidastumassa ja että tähän haasteeseen on vastattava finanssipolitiikalla. Kuten aiemmin korostin, kehotamme tästä syystä komissiota pitämään kiinni vakaus- ja kasvusopimuksen tiukasta tulkinnasta ja jäsenvaltiota vähentämään tehokkaammin alijäämäänsä etenkin hyvinä aikoina. Uutta on se, että kehotamme jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin verokalenterinsa ja ne talousennusteet, joiden perusteella ne laativat budjettiennusteensa.

Euroopan talousliittoon kuuluvien maiden kannalta ei ole järkevää käyttää erilaisia öljyn hintaa sekä korko- ja valuuttakurssikehitystä koskevia ennusteita. Kansallisten parlamenttien kanssa käymässämme vuoropuhelussa haluamme kaikkien olevan selvillä keskustelunaiheesta.

Tavalliseen tapaan kehotamme jäsenvaltioita myös vähentämään tehokkaammin julkista velkaa resurssien vapauttamiseksi sekä keskittymään Lissabonin strategiaan ja väestön ikääntymisen julkiselle taloudelle asettamiin haasteisiin. Jo aiemmin toistettu viimeinen kohta on verojärjestelmien tarkistaminen EU:n talouden kilpailukyvyn parantamiseksi.

Uudistukset edellyttävät turvautumista Lissabonin strategiaan yhä uudelleen. Haluamme kansalaisten näkevän, miten hyvin kukin jäsenvaltio suoriutuu. Siksi vaadimme käytännesääntöjä, joilla voidaan painostaa voimakkaammin hitaimpia maita, ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotta kyseiset maat voivat päästä perille menestyneempien valtioiden toimintatavoista.

Korostan, että viime vuosina havaitsemistamme protektionistisista toimista poiketen on välttämätöntä jatkaa sisämarkkinoiden vapauttamista ja kehittää palvelumarkkinoita. Lyhyesti sanottuna vaadimme perusvapauksien vahvistamista.

Institutionaalisissa kysymyksissä haluan keskittyä unionin toiminnan parantamiseen. Vaadimme neuvostoa, komissiota ja parlamenttia järjestämään neljännesvuosittain kolmikantaneuvottelut Euroopan keskuspankin kanssa käymämme vuoropuhelun rinnalla, vaikka tiedänkin, ettei komission jäsen innostu ajatuksesta.

Näiden kolmikantaneuvottelujen mahdollistamiseksi kehotamme euroryhmää laatimaan suunnitelman euroalueen tavoitteista seuraavien kahden vuoden ajalle. Pyydämme komissiota esittämään seuraavissa kertomuksissa konkreettisempia välineitä tällaisten neuvottelujen edistämiseksi ja kehotamme komission jäsentä ja neuvoston edustajaa kokoontumaan kanssamme kolmen kuukauden välein.

Mielestämme euroalueen ulkoinen edustus ei vastaa euron kansainvälistä painoarvoa. Olemme tyytyväisiä siihen, että jäsenvaltiot olivat yksimielisiä Singaporessa kansainvälisten instituutioiden kokouksessa, ja edellytämme, että jäsenvaltioille varmistetaan tiiviimmän koordinoinnin ja luovien ratkaisujen avulla yhtenäinen edustus Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa ja muissa kansainvälisissä elimissä.

Kiitän kaikkia varjoesittelijöitä ja kollegoitani heidän vaivannäöstään.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONYSZKIEWICZ

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi kiitän esittelijä García-Margalloa sekä Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokuntaa mielenkiinnosta komission ensimmäisen euroaluetta koskevan vuotuisen kertomuksen arviointia kohtaan. Kertomuksen pääasiallinen tarkoitus on edistää komission ja parlamentin välistä vuoropuhelua ja neuvotteluja koko euroalueen toimintaa parantavien ensisijaisten toimien yksilöimiseksi.

Siitä lähtien, kun sain tilaisuuden esitellä tämän kertomuksen talous- ja raha-asioiden valiokunnalle viime heinäkuussa, euroalueen kasvuennusteet tälle ja kahdelle seuraavalle vuodelle ovat parantuneet merkittävästi. Viime viikolla esittelin syksyä koskevat ennusteet, joista voidaan lyhyesti todeta, että kaikki talouden indikaattorit ovat oikeansuuntaisia: talouskasvu on euroalueella vahvinta sitten vuosikymmenen alun, työttömyys laskee, inflaatio on vakaa ja julkisen talouden alijäämä on selvästi vähentynyt.

Tähän myönteiseen tilanteeseen ovat vaikuttaneet muun muassa ulkoiset tekijät, kuten jatkuvasti vahvistuva maailmantalous, mutta myös sisäiset tekijät, jotka todistavat täysin päinvastaista kuin se yleinen kuva, joka annetaan EU:n ja varsinkin euroalueen talouskasvun pysähtymisestä ja laskusuhdanteesta. Näihin sisäisiin tekijöihin kuuluvat useissa euroalueen maissa viime vuosina toteutetut uudistukset, julkisen talouden vakauttamispyrkimykset ja EU:n talouksien odotettua parempi valmius vastata öljyn hinnan huomattavaan nousuun.

Myös euroalue on edistänyt tuntuvasti näitä suotuisia olosuhteita, koska perheille ja yrityksille on voitu taata nykyisen korkotason ansiosta edulliset rahoitusehdot ja euro on tarjonnut suojan rahoitusmarkkinoiden epävakautta vastaan, kuten keväällä tapahtui.

Nämä myönteiset seikat eivät kuitenkaan kumoa komission kertomuksen tärkeimpiä päätelmiä niistä toimenpiteistä, joiden avulla alueen toimintaa olisi voitava kehittää ja jotka parlamentin jäsenten enemmistö jäsen García-Margallon mietinnön mukaan hyväksyy.

Tarkoitan rakenneuudistusten edistämistä, yhteismarkkinoiden vakauttamista sekä euroalueen tähänastista tehokkaamman ja yhtenäisemmän ulkoisen edustuksen varmistamista.

Nämä kolme kertomuksessa esitettyä painopistettä sisällytetään myös vuotuiseen talouskatsaukseen, jonka esittelen komissiolle 22. marraskuuta ja jossa keskitytään tänä vuonna talous- ja rahaliiton sekä erityisesti euroalueen toimintaan kahdeksan vuoden aikana kertyneiden kokemusten pohjalta.

Tarkasteltuani näitä kolmea painopistettä talousuudistusten yhteydessä yhdyn mietinnössä esitettyyn toteamukseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa kansallisissa uudistusohjelmissa lupaamansa uudistukset Lissabonin strategian yhteydessä.

Kun rahapolitiikka on yhtenäistetty ja finanssipolitiikka liitetty vakaus- ja kasvusopimukseen, kunkin maan hallituksen olisi toteutettava talouspolitiikkansa avulla tarvittavat tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja markkinoiden toimintaan liittyvät muutokset euroalueen tiiviin lähentymisen varmistamiseksi.

Joulukuussa komissio laatii jäsenvaltioiden esittämien selvitysten perusteella kertomuksen kansallisten uudistusohjelmien ensimmäisestä voimassaolovuodesta. Komission kertomuksessa arvioidaan avoimesti sitä, miten pitkälle kukin jäsenvaltio on edistynyt näiden uudistusten toteuttamisessa, ja annetaan tarpeen vaatiessa suosituksia kullekin maalle.

Kertomuksessa arvioidaan myös sitä, mitä EU:n toimielimet ovat tehneet toteuttaakseen ne uudistukset, joita yhteisön Lissabonin ohjelmassa edellytetään.

Kuten aiemmin totesin, olemme yhtä mieltä siitä, että on tarpeen edistää sisämarkkinoita, jotka ovat yhteisvaluutan ohella toinen olennainen väline varainjaon tehostamiseksi sekä yritysten mahdollisuuksien ja kuluttajien valinnanvapauden parantamiseksi.

Myös rahoitusjärjestelmän yhdentäminen kuuluu tärkeimpiin painopisteisiin talous- ja rahaliiton asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Tätä alaa koskevat suunnitelmat on esitetty komission valkoisessa kirjassa rahoituspalvelupolitiikasta 2005–2010.

Käsittelen seuraavaksi euroalueen ulkoista edustusta ja vahvistan Euroopan parlamentin olevan samaa mieltä yhtenäisen ulkoisen edustuksen tarpeellisuudesta. Kuten minulla oli tilaisuus yhdessä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa hiljattain pitämistäni puheista selittää, Euroopan unioni esiintyi yksimielisesti Singaporessa, minkä jäsen García-Margallo juuri vahvisti. Lokakuussa kyseisen kokouksen jälkeen sekä euroryhmässä että Ecofin-neuvostossa keskusteltiin uudelleen tästä asiasta ja tehtiin muutamia oikeansuuntaisia lisäsopimuksia.

Jäsen García-Margallon mietinnössä esitetään myös huomautuksia rahapolitiikasta ja perustamissopimuksen kriteerien soveltamisesta euroalueen laajentamiseen. Euroopan keskuspankki on yksi maailman avoimimmista keskuspankeista, ja markkinoilla tätä käsitystä pidetään suuressa arvossa ja pankin viestintäpolitiikalle annetaan tunnustusta.

Parlamentissa on viime aikoina keskusteltu useaan otteeseen inflaatiokriteerien soveltamisesta euroalueen laajentamiseen, ja tässä asiassa viittaan tähänastisiin puheenvuoroihin.

Lopuksi totean, etten tiedä, mitä epävarmuutta jäsen García-Margallo on havainnut. Kannatan varauksetta euroalueen toimintaa koskevaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja tietää tämän hyvin, sillä vain muutama päivä sitten minulla oli tilaisuus keskustella hänen kanssaan asian toteuttamisesta käytännössä.

  Othmar Karas, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on tyytyväinen tähän mietintöön. Tyytyväisyytemme on täysin kiistatonta, ja lisäksi kannatamme mietinnössä esitettyjä vaatimuksia ja analyysejä sekä sen sisältöä.

Laajentaakseni aihetta hieman sanon muutaman sanan kuudesta perusperiaatteesta. Ensinnäkin euro on EU:n tehokkain vastaus globalisaatioon.

Toiseksi se saattaa olla sisämarkkinoiden onnistumisen kannalta tärkein muttei suinkaan ainoa väline. Sen rinnalla on nopeutettava sisämarkkinoiden neljän vapauden käyttöönottoa edistämällä aktiivista innovointia, karsimalla puutteellisia rakenteita sekä vahvistamalla sosiaaliturvaa, eläkkeitä ja terveydenhuoltojärjestelmiä.

Kolmanneksi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on liityttävä euroalueeseen. Jokainen jäsenvaltio, joka kieltäytyy ottamasta euroa käyttöön ja vastustaa euroaluetta eikä toteuta tarvittavia toimia liittyäkseen eurooppalaiseen valuutta-alueeseen, heikentää sisämarkkinoita ja vähentää EU:n kestävyyttä globalisaation vaikutuksia vastaan.

Neljänneksi jäsenyys edellyttää Maastrichtin kriteerien täyttämistä, ja olen iloinen siitä, että komissio on viime kuukausina tekemissään päätöksissä pitänyt niistä tiukasti kiinni.

Viidenneksi vakaus- ja kasvusopimus tarjoaa finanssipolitiikalle tarvittavat puitteet. Vaadimme, että suhdanteista johtuvat tulonlisäykset käytetään alijäämien ja julkisen velan vähentämiseen.

Kuudenneksi totean, että tämänpäiväisten sanomalehtitietojen mukaan Ranskan sisäministeri Sarkozy vaatii EU:n talousasioita käsittelevän euroalueen hallituksen perustamista. Niiden, jotka puoltavat EU:n talouden vahvistamista, on ratifioitava perustuslaki ja annettava komissiolle tarvittavat valtuudet. Siksi kannatamme euron vahvaa asemaa maailmanmarkkinoilla ja yhtenäistä edustusta IMF:ssä sekä EU:n ulkoministeriä, joka antaisi unionille kansainvälistä painoarvoa.

  Pervenche Berès, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen siihen, että saamme tässä täysistuntokeskustelussa tilaisuuden tarkastella yhdessä euroalueen toimintaa aikana, jolloin joidenkin alojen tulevaisuudennäkymät ovat toteamuksenne mukaisesti paranemassa ja jolloin kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, ettei täyttä kasvupotentiaalia ole vielä saavutettu. Myös talouksillemme haitallinen vaihtokurssi vaikeuttaa euroalueen vientiä ja saa jotkin yritykset harkitsemaan tuotantonsa siirtämistä dollarialueelle.

Tämän mietinnön ansiosta uudelleentarkastelu on mahdollista nyt, kun vakaussopimusta on tarkistettu ja kaikki ovat yksimielisiä siitä, että euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden sitoumukset on kenties eriytettävä paremmin euroalueen ulkopuolella tehdyistä sitoumuksista. Tältä kannalta katsoen mietintö on hyödyllinen, ja mielestäni myös kollegaamme García-Margalloa on kiitettävä hänen tavastaan käsitellä asiaa.

Vakaussopimuksen uudistamisen lisäksi on muullakin tavoin varmistettava määräaikojen ja tietojen parempi koordinointi. On myös varmistettava, etteivät varsinkaan komissio ja keskuspankki arvioi euroalueen jäsenvaltioiden suoriutumista pelkästään alijäämien näkökulmasta, vaan myös laajemmalta kannalta niiden vahvuuksien ja heikkouksien perusteella. Arvoisa komission jäsen, mainitsitte tämän puheenvuorossanne, ja olen siitä kiitollinen. Kehotan teitä noudattamaan jatkossakin samaa linjaa.

Myös makrotalouden analyysi on tarpeen kytkeä tiiviimmin rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Lisäksi tapa, jolla luokituslaitokset ovat pystyneet sekaantumaan Italian tapaukseen ja arvioimaan kyseisen maan velkaa, antaa meille aihetta suurempaan valppauteen. Jos luokituslaitoksilla olisi merkittävä rooli jäsenvaltioiden velkojen arvioinnissa, euroalueen johtoasema olisi vakavassa vaarassa.

Arvoisa komission jäsen, vahvistan lopuksi sen, mitä useat muut ovat todenneet valuuttakursseista: meidän on lujitettava talouspolitiikkaa ja taloudellista johtoasemaa tällä alalla.

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionin toistaiseksi suurin saavutus taloudellisen yhdentymisen alalla on talous- ja rahaliiton ja sen yhteisvaluutan perustaminen. Euroalue on toiminut jo kuusi vuotta, ja sen ensimmäinen laajentuminen paljasti, etteivät yli kymmenen vuotta sitten laaditut Maastrichtin kriteerit enää vastaa laajentuvan EU:n ja kehittyvän maailmantalouden tilannetta. Euroalueen jäsenmaat eivät pysty toteuttamaan euroalueen toiminnan kannalta merkittäviä indikaattoreita, eivät varsinkaan hintavakautta koskevaa vaatimusta.

Euroopan komissio (EY:n perustamissopimuksen mukaan) ja Euroopan keskuspankki soveltavat euroalueeseen erilaisia hintavakautta koskevia kriteerejä. Euroopan keskuspankin mukaan hintavakaudella varmistetaan matala inflaatio, joka on edelleen lähellä kahta prosenttia. Euroopan komission menetelmien mukaisesti euroalueen hintavakaus määritetään ottamalla huomioon euroalueen maiden inflaatiokertoimen lisäksi muitakin tekijöitä. Poikkeavia inflaatiotekijöitä ei voida näin ollen sulkea pois.

Kehotan komissiota ja Euroopan keskuspankkia kehittämään yhdessä euroalueen hintavakauden käsitettä ja sen määrittämismenetelmää, jotta vältytään väärinkäsityksiltä euroalueen laajentumisprosessin ja euroaluetta koskevien indikaattoreiden täytäntöönpanon yhteydessä. Kehotan euroalueen jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön euroalueen jäsenyyskriteerit, jotka jäsenvaltiot itse hyväksyivät tehostaakseen taloudellista yhdentymistä. Korostan myös, että rakenneuudistukset ovat välttämättömiä Euroopan unionin ja euroalueen menestymiselle maailmanlaajuisessa kilpailussa ja etenkin palveluiden vapaan liikkuvuuden täytäntöönpanon jatkamiselle sisämarkkinoilla, mikä on parantanut Euroopan unionin kilpailukykyä.

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, hyvät kuulijat, kiitän aluksi jäsen García-Margallo y Marfilia euroalueen tilannetta koskevasta mietinnöstä. Esittelijä huomauttaa, että euroaluetta koskevat ennusteet näyttävät paremmilta kuin pitkään aikaan. Tähän vaikuttaa tietenkin se, millaista talouspolitiikkaa alueella on tarkoitus harjoittaa. Nykyinen politiikka ei ole toistaiseksi ollut kovinkaan tuloksekasta. Suuri osa Euroopan unionia on sosiaalisessa ja taloudellisessa kriisissä. Tuoreimpien tilastotietojen mukaan Euroopan suurimmalla talousalueella, Saksassa, elää seitsemän miljoonaa köyhää. Yksi syy tähän on nimenomaan talous- ja rahaliitto. EMUa johtaa keskuspankki, jonka inflaatiopolitiikka on maailman konservatiivisinta ja jonka vakaus- ja kasvusopimus tekee talouspolitiikasta merkityksetöntä. Kuten Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (EAY) huomautti selvityksessään hiljattain, emme tarvitse enempää tällaisia joustamattomia käytäntöjä. Sen sijaan aktiivinen talouspolitiikka ja EMUn uudelleenorganisointi olisivat hyödyksi Euroopan kansoille.

Kuten tiedätte, kotimaani Ruotsi ei kuulu EMUun. Vuonna 2003 selkeä enemmistö äänesti siihen liittymistä vastaan. Siksi olen melkoisen levoton lukiessani mietintöä, jossa todetaan, että vuodesta 2007 alkaen euroalue kattaa 13 jäsenvaltiota mutta että – lainaan mietintöä sanatarkasti – "makrotalouspolitiikan koordinaatio ja sisämarkkinat kattavat kaikki 27 jäsenvaltiota". Mitä tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että Ruotsi, joka on äänestyksessä torjunut EMUn, joutuu liittymään siihen ennemmin tai myöhemmin? Olisin kiitollinen komission ja myös esittelijän vastauksesta, mikäli jälkimmäiselle annetaan puheenvuoro keskustelun lopuksi.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi huomautusta parlamentin keskustelussa euroalueen tilannetta koskevasta vuotuisesta kertomuksesta 2006. Ensimmäiseksi huomautan, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja varsinkin euroalueella talouskasvu on paljon hitaampaa ja työttömyyttä paljon enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Kiinan ja Intian kaltaisilla kehittyvien talouksien markkinoilla. Euroalueen talouskasvu jää vuosina 2005–2007 lähes puoleen Yhdysvaltojen talouskasvusta, kun taas työttömyys on lähes kaksinkertainen.

Toiseksi huomautan, että EU:n 15 vanhasta jäsenvaltiosta talouskasvu on nopeampaa ja työttömyys vähäisempää niissä kolmessa, jotka eivät liittyneet euroalueeseen, kuin euroalueen jäsenvaltioissa. Ei siis ole ihme, etteivät euroalueen ulkopuolelle jättäytyneet maat kiirehdi yhteisvaluutan käyttöönottoa. Uudet jäsenvaltiot suhtautuvat euroalueen jäsenyyteen nykyisin yhä epäilevämmin, vaikka tekevätkin edelleen kovasti töitä täyttääkseen Maastrichtin lähentymiskriteerit.

  Dariusz Maciej Grabowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, euroalueen kasvu on vuosien ajan ollut maailman hitainta, näin myös vuonna 2006. Sen sijaan, että EU:ssa etsittäisiin syitä Euroopan investointipankin rahapolitiikasta, jäsenvaltiot yritetään velvoittaa toteuttamaan niin kutsuttua yhdenmukaista finanssi- ja veropolitiikkaa.

Tällä tavoin yritetään kahlehtia jäsenvaltioiden aloitekykyä, eli vahvempi sanelee toimintatavat heikommalle. Jos yhteisvaluutan tarkoituksena oli ensinnäkin selkeyttää järjestelmää ja alentaa siten kustannuksia, toiseksi houkutella ulkomaisia investointeja ja kolmanneksi hyödyntää valuutan liikkeeseenlaskun etuoikeutta ja perustaa uusi maailmanlaajuisesti merkittävä valuutta, haluttu vaikutus on kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa jäänyt saavuttamatta.

Ulkomaiset investoinnit keskittyvät edelleen Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Euron maailmanlaajuinen kysyntä on suhteellisen heikkoa. Vaikutus on ollut päinvastainen: pitämällä korot korkeina ja vahvistamalla euroa keinotekoisesti on heikennetty eurooppalaisten valmistajien kilpailukykyä ja vähennetty vientituloja. Yhteisvaluutta ja EKP:n toimintalinja näyttävät ajavan rahoituspääoman etuja liiketoiminnan, kuluttajien ja jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden kustannuksella.

Yhteisvaluutta on vaikuttanut epäsuorasti uusien jäsenvaltioiden vientiin hidastamalla niiden kehitystä ja jarruttamalla niitä. Näin ollen katsomme, että EU:n rahapoliittista järjestelmää on tarkistettava perinpohjaisesti valuutan liikkeeseenlaskua ja korkoja koskevan määräysvallan palauttamiseksi jäsenvaltioiden rahapolitiikasta vastaaville viranomaisille.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, itse asiassa voimme kaikki olla ylpeitä eurosta. Ennen sen käyttöönottoa tehdyt ennusteet ovat suurelta osin jääneet toteutumatta, mutta kolmea seikkaa on korostettava jatkuvasti. Yksi niistä on mietinnön 5 kohdassa esittämämme vaatimus, jonka mukaan nykyisiä verotuloja on käytettävä ehdottomasti alijäämien vähentämiseen. Toinen on painokas vaatimus Maastrichtin kriteerien tiukasta soveltamisesta. Niiden höllentäminen uudelleen entiseen tapaan ei varmastikaan johda mihinkään. Kolmas seikka on avoimuus. EKP on kaukana jäljessä kansainvälisistä normeista. On täysin käsittämätöntä, ettei se edelleenkään laadi asianmukaisia pöytäkirjoja tekemistään päätöksistä – tai pöytäkirjoja ylipäänsä. Tilanne on korjattava pikaisesti.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän esittelijää hänen mietinnöstään. Siinä korostetaan yhteistyön olevan välttämätöntä EU:n talouden vahvistamiseksi. Voidaan vilpittömästi todeta, että euron ansiosta EU on ennennäkemättömän vakaa.

Ruotsalaisen kollegani aiemmin käyttämästä puheenvuorosta sai sen vaikutelman, että alhainen korkotaso olisi EU:n taloudelle ongelma. Totuus kuitenkin on, että korot ovat alempana kuin koskaan ennen. Olisiko kenenkään mielestä ollut EU:n taloudelle parempi, jos korot olisivat 1970- tai 1980-luvun tasolla tai jos budjettialijäämä olisi samaa luokkaa kuin noina vuosina, jolloin EU oli putoamassa Euroopan talouden vauhdista? Lakatkaamme kuvittelemasta ja katsokaamme totuutta silmiin. Nykyään EU:lla on yhteisvaluutta, jolla painotetaan ja edistetään kilpailua, kauppaa ja investointeja sekä kiinnitetään huomiota välttämättömiin rakenneuudistuksiin ja budjettikuriin, mikä on hyvä asia. Tämä avaa meille mahdollisuuksia, koska EU:n talouden ongelma eivät ole korot vaan puutteellinen sääntelyn purkaminen, liian vähäinen kaupankäynti ja heikot sisämarkkinat. Huomaamme, että sisämarkkinoiden avaamisen jälkeen toimintamme on tehostunut ja olemme menestyneet paremmin.

Olen vakaasti sitä mieltä, että euron vahvuus riippuu aina EU:n talouden tilasta ja euroalueen jäsenvaltioiden kurinalaisuudesta. Tässä korostuu myös Euroopan keskuspankilta edellytetty riippumattomuus, jota mietinnössä painotettiin. Tämä on erittäin tärkeää, jos EU haluaa säilyttää uskottavuutensa.

Ruotsin kannalta katsottuna euro otetaan pian käyttöön muutamassa uudessa Itämeren ympärysvaltiossa. Toivon, että kotimaassani käydään keskustelua, jonka ansiosta voimme lähitulevaisuudessa liittyä niihin ja muihin euroalueen valtioihin.

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että komissio on laatinut tämän kertomuksen ja että se on sitoutunut tarkkailemaan euroalueen tapahtumia. Samaten iloitsen voidessani todeta euroryhmän puheenjohtajan Junckerin tämänpäiväisen läsnäolon parlamentissa merkitsevän sitä, että keskusteluumme osallistuu juuri se henkilö, jonka vastuulla on puhua euroalueen jäsenten puolesta.

Mikä siis on nykyinen tilanne? Ensimmäistä kertaa EU on päässyt lähemmäs Lissabonissa asettamaansa kasvutavoitetta. Euroalueen kasvu on nyt 2,8 prosenttia, mikä on lähestulkoon Lissabonissa viitearvoksi asetettu kolme prosenttia.

Minkä haasteen tämä tilanne asettaa euroalueelle? Mitä olennaista on vaakalaudalla? Tyydymmekö siihen, että tämä on vain pieni tuulenpuuska, pelkkä hetkellinen suhdannenousu, vai haluammeko perustaa rakenteita voidaksemme ennakoida tilannetta ja saadaksemme mahdollisuuden pitkäaikaiseen ja kestävään noususuhdanteeseen. Se edistäisi kansalaisten luottamusta, sillä talous ei perustu pelkkään tietoon vaan myös ihmisiin.

Siksi katson, että meidän on pyrittävä toteuttamaan tarvittavat toimet eli investoitava järkevästi euroalueeseen. Julkisen talouden vakauttaminen on tietenkin hyväksi, mutta emme voi hokea sitä kuin mantraa. Sen sijaan meidän on hyödynnettävä nykyistä noususuhdannetta aloittaaksemme järkevät nykyaikaistamistoimet, joiden avulla voimme vähentää tuntuvasti työttömyyttä. Tämäkin on mainittu mietinnössä.

Lopuksi kiitän yhteisesittelijää ja varjoesittelijäämme Rosatia, joka osallistui keskusteluihimme Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta. En myöskään halua jättää mainitsematta jäsen García-Margallo y Marfilia, jolle kuuluu kiitos – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa – olennaisesta ja merkittävästä panoksesta makrotaloutta koskevaan parlamentin keskusteluun.

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikuttaa siltä, että tapahtumat ovat päässeet yllättämään tämän mietinnön. Komission jäsenen Almunian toteamuksista huolimatta mietinnön euroaluetta koskevat toiveikkaat kasvuennusteet ovat aivan päinvastaisia kuin viime viikolla julkistetut taloustiedot, jotka ennakoivat Ranskan talouden nollakasvua. Lisäksi koko euroalueella on merkkejä kasvun heikkenemisestä, eivätkä tilannetta helpota Saksassa ja Italiassa ensi vuonna käyttöön otettavat tiukat verotusjärjestelmät, joilla on määrä saavuttaa euroalueen vakautta koskevat vaatimukset.

Mietinnössä ei kuitenkaan kerrota, että Italian hallitus on romahtamispisteessä pääministeri Prodin päätettyä toteuttaa talousasioista vastaavan Euroopan komission jäsenen vaatimat veronkorotukset ja budjettileikkaukset saadakseen Italian täyttämään Maastrichtin sopimuksen määräykset. Siinä ei myöskään mainita Unkarin mellakoita Unkarin pääministerin paljastettua, että hän oli kaiken aikaa valehdellut veronkorotuksista ja julkisista menoista, joita hän oli salaa luvannut samaiselle komission jäsenelle.

Kun monet EU:n uusista jäsenvaltioista pakotetaan noudattamaan euroalueen kehittyneemmille talouksille tarkoitettua deflaatiopolitiikkaa, tuloksena on kysynnän ja kasvun heikkeneminen ja joukkotyöttömyys. Mietinnössä ei myöskään mainita, että Maastrichtin sopimus on tehnyt itäeurooppalaisista toisen luokan kansalaisia, joilla ei ole lähitulevaisuudessa mahdollisuutta liittyä euroalueeseen, vaikka heidän on pystyttävä mukauttamaan taloutensa sen vaatimuksiin. Ennemmin tai myöhemmin eurooppalaiset kyllästyvät järjestelmään, jossa talous polkee paikallaan ja jossa heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa demokraattisesti sen hoitamiseen.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin oppositioryhmien ehdotukseen, joka koskee euroalueesta annettavaa vuotuista lausumaa 2006, ja kannatan sitä. Korostan erityisesti kohtaa, jossa vaaditaan hintatason vakaudessa parhaiten menestyneiden kolmen jäsenvaltion käytäntöjen sekä inflaation viitearvon laskentamenetelmien huolellista tarkastelua.

Oleellista on, että inflaation vaihtelut euroalueen jäsenvaltioissa eivät ole osoitus erilaisista makrotalouspoliittisista toimintamalleista vaan johtuvat pikemminkin rakenteellisista tekijöistä. Tämä lähtökohta pätee mielestäni erityisesti Euroopan unionin uusiin jäsenvaltioihin. Paljon energiaa ja raaka-aineita vaativan tuotannon suhteellinen osuus on monissa näistä maista suurempi kuin euroalueella. Valtaosa tästä tuotannosta viedään myöhemmin euroalueelle joko suoraan tai valmiiden tuotteiden osina, esimerkiksi auton korien valmistuksessa käytettävinä metallilevyinä.

Näistä rakenteellisista syistä uudet jäsenvaltiot ovat alttiimpia energian ja raaka-aineiden hintavaihteluille. Samaten kyseiset valtiot toimivat puskurina, joka suojaa euroaluetta hinnanmuutosten vaikutukselta. Tästä ongelmasta kärsii erityisesti Slovakian tasavalta.

Nykyinen inflaatiokriteerien arviointimenettely on näin ollen epäasiallinen ja voi pitkällä aikavälillä heikentää uusien jäsenvaltioiden mahdollisuuksia liittyä euroalueeseen, vaikka ne täyttäisivätkin kaikki muut edellytykset.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, ensinnäkin kiitän komissiota ja esittelijää tämän vaikean aiheen käsittelystä. Erityisen mielissäni olen huomautuksista, jotka koskevat joustavia työmarkkinoita ja tavoitteellisia koulutustoimia. Mielestäni päätelmämme ovat yhdensuuntaiset. Euroalueen jäsenyyttä tavoittelevan Itä-Euroopan valtion edustajana esitän vain neljä lyhyttä huomautusta.

Ensimmäinen huomautus liittyy euroalueen laajentumiseen: nykyisille jäsenvaltioille asetettujen poliittisten vaatimusten lisäksi ei pidä asettaa mitään muita jäsenyysvaatimuksia.

Toiseksi huomautan, että uusien jäsenvaltioiden on tärkeää liittyä euroalueeseen mahdollisimman pian. Näin ollen etenkään inflaatiota, kestävyyttä ja viitearvoja koskevissa kysymyksissä ei voi olla tulkinnanvaraisuutta, sillä se lykkäisi käytännössä uusien jäsenvaltioiden liittymisen pitkälle tulevaisuuteen. Kyseiset valtiot ovat edelleen jäljessä EU:n talouden keskiarvosta ja kurovat parhaillaan kiinni palkka- ja hintatasoeroja. Jäsen Kozlík antoi tästä kohdasta erittäin hyvän selvityksen.

Kolmanneksi olen yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tilastotietoja on seurattava tarkasti ja että komission on puututtava asiaan ainakin poliittisin keinoin esimerkiksi ilmoittamalla EU:n huippukokoukselle, mikäli jokin jäsenvaltio on poikkeuksellisen leväperäinen ja kulkee väärään suuntaan. Pitkällä aikavälillä ei voida hyväksyä asioiden katsomista läpi sormien. Komissiolla on poliittinen vastuu myös tässä suhteessa.

Neljänneksi on oleellista syventää sisämarkkinoita, ja on tärkeää, että kaikki noudattavat kriteerejä. Uudet jäsenvaltiot tekevät niin. Tässä on kuitenkin ristiriita: Uusilta jäsenvaltioilta evätään pääsy työmarkkinoille ja Schengen-alueelle, ja työvoimavaltaisista palveluista ja työntekijöiden lähettämisestä annetuissa direktiiveissä säädetään erittäin tiukkoja rajoituksia. Toisaalta taas uudet jäsenvaltiot joutuvat silti avaamaan rahoituspalvelumarkkinat yleisesti. Tämä epätasapaino ei millään tavoin helpota jäsenvaltioiden integroitumista syvempiin rahoitusmarkkinoihin.

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän esittelijää tämän mietinnön useista mielenkiintoisista ja myönteisistä suosituksista.

Sen sijaan, että mietinnössä vaadittaisiin pelkästään julkisten menojen leikkaamista, siinä suositellaan resurssien vapauttamista ilmeisen välttämättömien julkisten investointien ohjaamiseksi yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, infrastruktuuriin ja tutkimukseen.

Palkanalennuksia koskevien suositusten sijaan Euroopan parlamentti myös myöntää – nimenomaan tätä termiä käyttäen – että pitkällä aikavälillä reaalipalkkojen ja tuottavuuden olisi kasvettava samanaikaisesti. Kiitän esittelijää hänen maltillisista sovittelupyrkimyksistään.

Tämän keskustelun aiheena on kuitenkin euroalueen taloudellinen suorituskyky. Olen itse asiassa sitä mieltä, että hiljattain jopa yllättävästi parantuneista kasvun indikaattoreista huolimatta taloudellinen tilanne on edelleen heikko ja epätyydyttävä. Loppujen lopuksi komission makrotalouspolitiikka vaikuttaa miljoonien eurooppalaisten jokapäiväiseen elämään. Korostan, että heidän ostovoimansa vaarantuu palkkakehityksen pysähtymisen ja elinkustannusten nousun takia, ja heidän työolonsa huononevat edelleen samalla kun sosiaaliturva heikkenee.

Komissio ja Euroopan keskuspankki tarjoavat aina saman konkreettisen vastauksen: inflaatiota torjutaan kurinalaisella talousarviolla ja palkanalennuksilla, samalla kun palvelu-, pääoma-, tuote- ja työmarkkinoiden kilpailukykyä lisätään.

Kenties on tullut aika arvioida tämän toimintalinjan tuloksia ja harkita, onko julkisten palvelujen heikentäminen, työmarkkinoita koskevan sääntelyn purkaminen ja julkisten menojen leikkaaminen todellakaan kestävä tapa edistää kasvua euroalueella ja Euroopan unionissa. Valitettavasti harkinta-aika ei ole asialistalla. Kahden päivän kuluessa Euroopan parlamentin on annettava lausunto "palveludirektiivistä", jota on kieltämättä parannettu mutta jossa pidetään edelleen kiinni sääntelyn purkamiseen perustuvasta Fritz Bolkesteinin mallista.

Lähikuukausina asialistallamme on ehdotus direktiiviksi julkisten postipalveluiden lopettamisesta. Huolimatta öljyn tuotantoalueiden jatkuvasta epävakaudesta, erään naapurivaltion kaasuntoimituksilla harjoittamasta kiristyksestä, ilmaston lämpenemisestä ja puolta Eurooppaa koskeneista sähkökatkoista totean, ettei tästä kaikesta ole mitään hyötyä energia-alalla, sillä ratkaisuksi ehdotetaan aina sääntelemättömien ja vapautettujen energian sisämarkkinoiden toteuttamista EU:ssa. Euroalueen talouskertomus on tänä vuonna kenties hiukan parempi, mutta alueen sosiaaliset ja poliittiset saavutukset ovat nähdäkseni yhtä surkeita kuin ennenkin.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, olen koko ajan kuunnellut puhujia, varsinkin asiasta vastaavaa komission jäsentä Almuniaa, joka puoltaa euron kanonisointia. Mutta onko kyse todella tästä? Ehkä Euroopan parlamentti yrittääkin kanonisoida sitä uhkaa, jota se Euroopan kansalaisille edustaa?

Meitä kaikkia ilahduttaa euron arvonnousu. Samaan aikaan köyhyysrajan alapuolella elävien kansalaisten määrä kuitenkin kasvaa. Euroopan unionin 27 jäsenvaltion 500 miljoonasta asukkaasta 100 miljoonaa elää köyhyysrajan alapuolella. Toisin sanoen näillä ihmisillä on varaa ostaa lihaa vain kerran kahdessa viikossa, eivätkä he voi ostaa vaatteita lapsilleen eivätkä vaihtaa autoa, ennen kuin se on ollut heillä 15 vuotta. Mitä euro merkitsee näille ihmisille?

Muistutan teille, että kaikki sai alkunsa imperiumista. Emme halua yhden ja kahden euron seteleitä, vaikka 75 prosenttia päivittäisistä maksutapahtumista jää alle viiden euron. Olemme iloisia euron arvonnoususta. Dollariin nähden sen arvo on noussut 0,87 eurosta 1,30 euroon. Tämä merkitsee, että sellainen maa, jolla ei ole patentoituja tuotteita, ei voi myydä Yhdysvaltoihin tai muihin maihin. Saksa voi tietenkin myydä Mersuja, koska ne ovat Mersuja. Kotimaallani ei kuitenkaan ole patentoituja tuotteita, eikä se voi myydä Yhdysvaltojen valtaville markkinoille, kun Yhdysvallat saa saman tuotteen EMUn ulkopuolella olevasta naapurimaasta vain kolmasosalla tuotteen hinnasta. Arvoisa komission jäsen Almunia, miten matkailijoita houkutellaan Kreikkaan tai miten yhdysvaltalaiset matkailijat saadaan matkustamaan Espanjaan, kun euron arvoa on mahdotonta valvoa?

Voisimmeko pohtia kaikkea tätä? Voisimmeko käsitellä näitä asioita? Tämä on valtava ongelma, ja komissiolla on valtava vastuu, varsinkin teillä henkilökohtaisesti, arvoisa komission jäsen Almunia.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka meidän euroalueen asukkaiden on tietenkin huolehdittava siitä, että lapsillemme jätetään mahdollisimman vähän velkaa, emme missään tapauksessa saa vahvempaan talouteen pyrkiessämme luopua sosiaalinormeista. Aina kun meillä on houkutus verrata talouskasvuamme Yhdysvaltojen talouskasvuun, on otettava huomioon, että Yhdysvalloista puuttuu sosiaaliturvajärjestelmä lähes täysin.

En usko, että EU saavuttaa Yhdysvaltoja pakottamalla joukoittain julkisen sektorin työntekijöitä eläkkeelle ja yksityistämällä heidän työpaikkansa tai turvautumalla työpaikkoihin, joista maksetaan 1 euron tuntipalkkaa, samalla kun yhä suurempi osa henkilöstöstä pakotetaan yksityisiksi ammatinharjoittajiksi. Aiemmin myytiin yhä enemmän kansallista omaisuutta, jotta päästäisiin euroalueen jäseneksi, ja tästä on tultava loppu. Sen sijaan on toteutettava toimia, joilla selätetään pimeän työvoiman käytön räjähdysmäinen kasvu, vähennetään pieniä ja keskisuuria yrityksiä haittaavia byrokraattisia esteitä – osa niistä on yhä hankalampia – ja helpotetaan kyseisten yritysten mahdollisuutta saada rahoitusta. Tämä on ainoa keino lisätä tulevaisuudessa kasvua euroalueella.

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, annan mielihyvin tukeni Euroopan komission euroalueen tilannetta koskevalle ensimmäiselle vuotuiselle kertomukselle.

Kertomus antaa hyvän perustan euroalueen tärkeimmistä nykyisistä ja tulevista haasteista käytävälle keskustelulle. Keskusteltavaa on paljon. Vuotuinen kasvu euroalueella on keskimäärin vaivaiset 1,9 prosenttia. Työttömien määrä nousi 13 miljoonaan ja julkisen talouden tilanne pikemminkin huononi kuin parani.

Viime vuonna tilanne parani hieman, kuten ystävällisesti huomautitte, mutta tästä huolimatta EU on jäämässä yhä enemmän jälkeen paitsi Yhdysvalloista ja Japanista, myös nousevista Aasian maista. EU:n talouskasvun pysähtymisen perimmäinen syy ovat ratkaisemattomat rakenneongelmat. Yritysten korkeat perustamis- ja toimintakustannukset, suuret kiinteät työvoimakustannukset, innovointihaluttomuus sekä työ- ja palvelumarkkinoita haittaavien esteiden ylläpitäminen heikentävät eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, jarruttavat kasvua ja lisäävät julkisiin menoihin kohdistuvia paineita. Tämän takia emme voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla yhteisvaluutan ja yhtenäisen rahapolitiikan tarjoamia etuja.

Kehotankin Euroopan komissiota painostamaan jäsenvaltioita, jotta ne vauhdittaisivat tarvittavien uudistusten toteuttamista. Tämä on todettu välttämättömäksi useissa mietinnöissä ja tutkimuksissa, kuten Shapiron raportissa ja Wim Kokin johdolla toimineen korkean tason asiantuntijaryhmän raportissa.

Euroalueen makrotalouspolitiikkaa on kehitettävä. Ennen kaikkea tarvitaan finanssipolitiikan asianmukaista koordinointia jäsenvaltioiden kesken. Samanaikaisesti yhteisvaluutta edellyttää, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisvastuullisesti talousarviota koskevaa kurinalaisuutta. Näin pystytään saamaan makrotalouspolitiikka tasapainoon ja vahvistamaan sopiva politiikan välineiden yhdistelmä.

Rahapolitiikan on perustuttava selkeisiin, avoimiin sääntöihin ja oltava kaukonäköisempää. Liiallinen salailu päätöksenteossa ja rahapolitiikan "kahden pilarin" sekä varsinkin M3-rahavarannon asemaa koskevien selkeiden määräysten puuttuminen panevat vakavasti epäilemään Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenten nimityssääntöjä. Kaikki nämä tekijät rajoittavat yhteisen rahapolitiikan tehoa ja avoimuutta ja saattavat heikentää yhteisvaluutan asemaa.

Olennainen osa euroalueen vahvistamista on sen laajentaminen ja uusien jäsenten ottaminen. Tässä menettelyssä on noudatettava sääntöä, jonka mukaan ehdokasmaita velvoittaa vain ja ainoastaan perustamissopimus kokonaisuudessaan. Näin ollen niiden on täytettävä perustamissopimuksessa määrätyt kriteerit, mutta niille ei saa asettaa lisävaatimuksia. Olen vakuuttunut siitä, että euroalueen uudet jäsenvaltiot, joiden alijäämä ja julkinen velka ovat usein paljon pienempiä kuin muilla jäsenvaltioilla, auttavat vahvistamaan euroaluetta.

Lopuksi kiitän euroryhmän puheenjohtajaa Junckeria osallistumisesta parlamentin keskusteluun ja toivon, että se innostaa häntä ja auttaa häntä johtamaan euroryhmää entistä paremmin. Kiitän myös jäsen García-Margallo y Marfilia tämän erinomaisen mietinnön laatimisesta ja hyväksyn täysin useimmat siinä esitetyistä ehdotuksista.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset kaikille parlamentin jäsenille heidän puheenvuoroistaan. Mielestäni keskustelu osoittaa, että on hyödyllistä laatia tällainen euroalueen toimintaa ja sen tuloksia koskeva vuotuinen kertomus. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun komissio antoi tällaisen kertomuksen ja parlamentti keskusteli siitä.

Tämänpäiväisen keskustelun päätteeksi voin toiveikkaasti huomauttaa, että euroalueen talous kasvaa taas siitä huolimatta, että joidenkin mielestä kasvu on erittäin hidasta. Euroalueen talous kasvaa tänä vuonna 2,6 prosenttia, varainhoitovuoden lopussa kenties enemmänkin. Euroalue synnyttää työpaikkoja ja vähentää työttömyyttä. Ennusteidemme mukaan euroalueella luodaan vuoteen 2008 mennessä viisi miljoonaa työpaikkaa. Usein ei tuoda esiin sitä tosiasiaa, että vuosikymmenen alusta lähtien euroalueella ja tietenkin koko Euroopan unionissa on hitaasta kasvusta huolimatta luotu huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin Yhdysvalloissa, joka aina pitää itseään työllisyystoimien ja -strategioiden esikuvana.

Näin ollen olen sitä mieltä, että euroalueen toimintaa ja yhteisvaluutan ansiosta saavutettuja tuloksia koskevassa analyysissa jotkin tekijät antaisivat aihetta kohtalaisen myönteiseen arvioon. Pitää kuitenkin myös paikkansa, että joihinkin seikkoihin on edelleen kiinnitettävä huomiota, sillä tehtävää on vielä paljon.

Kuten monet teistä totesivat, suurempi potentiaalinen kasvu ja työttömyyden vähentäminen vaativat vielä paljon työtä, jotta kasvua ja työpaikkoja lisäämällä voidaan parantaa kansalaistemme elämää, vähentää eriarvoisuutta ja tarjota vakaampi perusta sosiaaliturva- ja sosiaalipalvelujärjestelmillemme. Kuten monet teistä totesivat, tämä edellyttää ensinnäkin, että noudatamme jatkossa vielä paremmin perustamissopimuksessa määrättyjä vakautta ja talousarvion kurinalaisuutta koskevia kriteerejä ja panemme täytäntöön vakaus- ja kasvusopimuksen, jonka soveltamisesta on saavutettu kohtalaisen rakentava yhteisymmärrys. On myös jatkettava uudistuksia ja edistettävä Lissabonin strategiaa, sillä sen suunnitelmat esteiden poistamiseksi ja neljän vapauden edistämiseksi ovat osoittautuneet vakaaksi perustaksi, jonka pohjalta luodaan paremmat edellytykset tulevaisuuden kohtaamiselle.

Analyysin ja monien sen päätelmien mukaan tämä edellyttää myös euroalueen parempaa hallinnointia. Mielestäni euroryhmän toiminta on tehostunut sen jälkeen, kun sen pysyväksi puheenjohtajaksi valittiin Jean-Claude Juncker, joka on tänään paikalla parlamentissa. Sen ansiosta edistymme paremmin analysoinnissa, keskinäisen yhteisymmärryksen saavuttamisessa ja niiden päätösten koordinoinnissa, jotka koskevat jäsenvaltioita mutta joita ei voida sanella niille ylhäältä päin. Päätökset on tehtävä yksimielisesti ja jäsenvaltioiden ehdottomalla suostumuksella sekä niiden toimivallan mukaisesti. Myös vuoropuhelua on tehostettava.

Hyvät parlamentin jäsenet, jos jollakin teistä on vielä epäilyksiä, sekä komissio että minä talous- ja raha-asioista vastaavana komission jäsenenä olemme sitä mieltä, että komission ja parlamentin kahdenvälistä vuoropuhelua näistä asioista on lisättävä. Mielestäni euroryhmän puheenjohtajavaltion, komission ja parlamentin on käytävä kolmenvälisiä neuvotteluja muun muassa euroryhmän toiminnasta ja kaikista huomiomme kiinnittävistä asioista. Katson, että parlamentin suostumuksella on edistettävä myös Euroopan keskuspankista käytävää vuoropuhelua, jossa kuitenkin kunnioitetaan samalla ehdottomasti pankin riippumattomuutta. Tämä ei ole mahdoton ajatus, sillä keskuspankki käy raha-asioita koskevaa vuoropuhelua parlamentin kanssa mutta myös kuukausittaista vuoropuhelua komission kanssa. Mielestäni parlamentti voi, ja sen pitäisikin, silloin tällöin osallistua tähän toimielinten väliseen näkemystenvaihtoon. Toimielinten yhteisenä tavoitteena on, että euroalue toimii asianmukaisesti ja että yhteisvaluutta euro tuottaa parhaita mahdollisia tuloksia kaikkien Euroopan kansalaisten kannalta.

  Juncker, euroryhmän puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi pyydän anteeksi myöhästymistäni. Luxemburgin ja Strasbourgin välinen tie on hirvittävän ruuhkainen Strasbourgin päässä, ja liikenneruuhkien takia en pystynyt saapumaan ajoissa. Halusin tietoisesti välttää häiritsemästä Strasbourgin asukkaiden rauhaa, joten en halunnut ajaa kaasu pohjassa vaan noudatin tarkoin liikennesääntöjä. Kärsin siitä ennen kaikkea itse myöhästyessäni tästä keskustelusta. Siitä huolimatta haluan kertoa, että pidän tätä keskustelua tärkeänä, koska parlamentin ajatukset ovat sekä sinänsä tärkeitä että pitävät keskusteluja yllä euroryhmässä, jota johdan ystäväni, raha-asioista vastaavan komission jäsenen Almunian avulla, innoittamana, vauhdittamana ja rohkaisemana.

Arvoisa puhemies, aluksi totean uskovani EU:n vahvaan kasvuun: se laajenee eikä ole vaarassa, vaikka varsinkin Ranska yrittää tukahduttaa sitä. Työllisyysaste nousee ja työttömyys vähenee, vaikka onkin vielä kohtuuttoman korkea. Jos kasvua tarkastellaan laajemmassa yhteydessä, se on oletettavasti nykyisin luultua vahvempaa ja joka tapauksessa vahvempaa kuin kuusi kuukautta sitten ajattelimme.

Vuonna 2007 on tarkkailtava, missä määrin Yhdysvaltojen suhdannetaantuma vaikuttaa euroalueen talouden suorituskykyyn. Euroryhmä on vakaasti sitä mieltä, että Yhdysvaltojen taantumalla ei ole niin merkittävää vaikutusta euroalueen talouksiin kuin vuosina 2000–2001. Yhdysvaltojen suhdannetaantuma iskee nähdäksemme pääasiassa rakennusalaan eikä leviä Yhdysvaltain talouden muille aloille. Vaikutus euroalueen kasvuun on siis vähäisempi kuin aiemmin, vaikka maakohtaisissa vaikutuksissa ilmeneekin suuria eroja.

Miksi saavutettu kasvu vaikuttaa meistä kohtuullisemmalta nykyisin kuin muutama vuosi sitten? Ensinnäkin siksi, että euro on suojannut meitä suunnattoman paljon viime vuosina. Euron käyttöönoton tarkastelun yhteydessä ei koskaan korosteta riittävästi, että euro on suojannut meitä ennen, suojaa nykyisin ja myös jatkossa! Kuvitelkaa Euroopan talouden ja valuuttajärjestelmien tilaa, ellei euro olisi ollut käytössä kriisiaikoina. Euron käyttöönoton valmistelun aikoihin Latinalaista Amerikkaa, Venäjää ja Kaakkois-Aasiaa koetteli talouskriisi. Kuvitelkaa, miten hallitsemattomasti asiat olisivat saaneet kehittyä järjestelmässämme ennen EU:n järjestelmän käyttöönottoa Irakin sodan ja vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien aikana. Kuvitelkaa, miten eurooppalaiset valuutat olisivat pärjänneet, jos ne olisivat edelleen käytössä, kun geostrategiset kriisit ovat jatkuva huolenaihe. Kuvitelkaa, miten jotkut kansalliset valuutat olisivat pärjänneet Ranskan ja Alankomaiden torjuttua perustuslain. Euro on suojannut meitä, ja se on suojannut jopa sellaisia maita, jotka suhtautuivat EU:hun epäillen, kun niiden oli määrä hyväksyä perustuslakisopimus.

Julkisen talouden tilanne parani, kun vakaus- ja kasvusopimusta tarkistettiin ja uudistettiin kaikessa viisaudessa ja yhteisymmärryksessä parlamentin kanssa, ja usein jopa sen aktiivisella tuella. Joillakin ihmisillä oli mielestään oikeus ilmaista vakava huolensa uudistetun sopimuksen hyväksymisestä. Nykyisin on nähtävissä, että uudistetun sopimuksen mekanismit pitävät hyvin pintansa ja että kaikki hallitukset tekevät parhaansa pannakseen täytäntöön sopimuksen tärkeimmät säännöt ja pääperiaatteet. Julkisten talouksien alijäämät vähenevät, ja yleisesti ollaan saavuttamassa yhteisymmärrys, jonka tavoitteena on saada kaikki jäsenvaltiot suhtautumaan vakavasti vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevään osioon: kaikki jäsenvaltiot ovat päättäneet suunnata noususuhdanteesta johtuvan julkisen talouden ylijäämän ensisijaisesti alijäämän ja julkisen velan vähentämiseen. Olen tyytyväinen tähän päätökseen.

Euroryhmä harkitsee perusteellisesti varainhoidon valvonnan lisäämistä, ja tekee sen yhdessä komission kanssa, jonka hyväntahtoinen tapa auttaa euroryhmän puheenjohtajavaltiota on osoittautumassa erittäin tehokkaaksi. Seuraavassa kokouksessamme selvitetään mahdollisuuksia lisätä varainhoidon valvontaa. Kokous pidetään marraskuun loppupuolella eli sen jälkeen, kun olen vieraillut jäsen Berèsin asiantuntevasti johtamassa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Vastedes toimimme näin ja käytämme perustana komission horisontaalista kertomusta, jossa varmasti korostetaan nykyisiä konkreettisia poliittisia ongelmia, myös poliittis-taloudellisia ongelmia, tai annetaan useille jäsenvaltioille ja jopa koko euroalueelle konkreettisia suosituksia. Vielä on kuitenkin päätettävä, missä muodossa nämä suositukset annetaan.

Koko valuutta-aluetta ajatellen haluaisin meidän tänä vuonna ottavan vakavasti komission pitkäaikaisen kehotuksen, jonka mukaan Lissabonin strategian edistymistä koskevissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä on käsiteltävä euroaluetta omassa luvussaan. Kyseiseen lukuun sisällytetään ne rakenneuudistukset, joita useissa euroalueen valtioissa on toteutettava.

Arvoisa puhemies, rakenneuudistukseen liittyvästä ongelmasta totean yksinkertaisesti, että väheksymme sitä lisäarvoa, jota nämä rakenneuudistukset ovat jo tuoneet euroalueen yhtenäisyydelle. En hyväksy kaikkia – tai yleisesti ottaen muutamia – jäsenvaltioissa toteutettuja rakenneuudistuksia, mutta poiketen siitä käsityksestä ja kuvasta, jonka hyvin usein euroalueesta annamme, merkittävä määrä rakenneuudistuksia on tosiasiassa käynnissä. Korjaamme jo nyt satoa tästä kauaskantoisesta euroaluetta koskevasta rakenneuudistuksesta, jonka olemme toteuttaneet.

Tarkasteltaessa lähemmin useissa jäsenvaltioissa käyttöön otettuja kansallisia uudistusohjelmia havaitaan, että monet niiden rakenteellisista ratkaisuista ovat yleisesti ottaen keskenään yhdenmukaisia. Näitä lukuisia uudistuksia onkin edistettävä vajoamatta vastenmieliseen uusliberalismiin ja täysin häikäilemättömään ja pidäkkeettömään sääntelyn purkamiseen. Vastustan tätä, sillä olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että euron, euroalueen ja myöhemmin toteuttamiemme johdonmukaisten toimien uskottavuutta lisää se, että täydennämme rakenneuudistusten parissa tekemäämme työtä panemalla täytäntöön sosiaaliset vähimmäisoikeudet. Näin taattaisiin kaikille työntekijöille koko euroalueella muutamat vähimmäisoikeudet, joita jäsenvaltiot eivät voisi heikentää yrittäessään lietsoa kansallista kilpailuhenkeä.

Eurooppalaisilla työntekijöillä on oikeus tuntea asemansa. Emme saa enää antaa sellaista vaikutelmaa, että rahaliitto on liiketoimintaa, jota valtiovarainministerit, pankkimaailma sekä suursijoittajat ja -yritykset johtavat, ja että se todellisuudessa horjuttaa työntekijöiden keskeisimpiä perusoikeuksia. Loppujen lopuksihan he muodostavat valtaosan EU:n väestöstä.

Käsittelen lyhyesti euroalueen laajentumista. Olen eri mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka antavat ymmärtää, että euroalueella suhtaudutaan aiempaa tiukemmin alueen jäsenyyttä hakeviin uusiin jäsenvaltioihin. Sovellamme nimenomaan Maastrichtin sopimuksessa määrättyjä kriteerejä. Maastrichtissa 7. helmikuuta 1992 sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä hyväksyttyjen kriteerien muuttamista ei ole vaadittu. Kyse ei ole siitä, että nimellisistä lähentymistoimista luovuttaisiin ja että ne korvattaisiin sellaisella kriteerillä, jonka takia lakattaisiin soveltamasta määrättyjä euroalueiden ensimmäisille jäsenvaltioille aikoinaan asetettuja kriteerejä. Varoittaisin niitä, jotka asettavat nimelliset lähentymiskriteerit konkreettisesti kyseenalaisiksi, siitä todellisesta vaarasta, että nimelliset lähentymiskriteerit korvataan todellisilla lähentymiskriteereillä. Todellisten lähentymiskriteerien soveltaminen lykkäisi uusien jäsenvaltioiden liittymistä euroalueeseen pitkälle tulevaisuuteen. Siksi olisi mielestäni viisasta tyytyä nykyisiin kriteereihin ja lisätä näin euroalueen uskottavuutta.

Euroalueen edustus EU:n ulkopuolella ansaitsisi itse asiassa pitkän selvityksen, mutta käsittelen asiaa vain lyhyesti. Euroaluetta edustamaan tarvitaan henkilö, ääni ja paikka jokaisessa kansainvälisessä elimessä ja erityisesti kansainvälisissä rahoitusorganisaatioissa. Olen vakuuttunut siitä, että emme ole vielä päässeet niin pitkälle toimikauteni päättyessä 1. tammikuuta 2009. Tästä huolimatta olen vakaasti sitä mieltä, että jonain päivänä pidättyvinkin eurooppalainen ymmärtää, että EU tekee itsensä jatkuvasti naurunalaiseksi yrittäessään osallistua kansainvälisten raha-asioiden hoitoon ilmestymällä kansainvälisille foorumeille ilman yhteistä toimintaohjelmaa. Tässä olivat ne muutamat huomautukset, jotka minulla oli mielestäni oikeus esittää. Pyydän samalla anteeksi, etten pystynyt vastaamaan kaikille puhujille, kuten yleensä teen. Jouduin vastaamaan lyhyesti, koska en ollut paikalla, kun puhujat Euroopan parlamentille kuuluvan vastuun mukaisesti käyttivät puheenvuoron.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina klo 11.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Vaikka asiantuntevan kollegani Garcia-Margallo y Marfilin laatimassa mietinnössä esitetään joitakin erittäin mielenkiintoisia analyyseja ja ehdotuksia euroalueesta, on valitettavaa, ettei siinä käsitellä avoimesti euron kehittämistä teknisestä valuutasta kasvua ja työllisyyttä edistäväksi poliittiseksi välineeksi. Euroopan keskuspankin (EKP) harjoittama rahapolitiikka vaikuttaa olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa: yleensä valuuttakurssi on vahva voimakkaan talouskasvun aikana, ja valuutan arvon pitäisi laskea kasvun heiketessä. Todellisuudessa EU:n tilanne on ollut päinvastainen 1990-luvun alusta lähtien. Vaikka jäsenvaltiot toteuttavat uudistuksia, pyrkimys inflaation poistamiseen epätarkoituksenmukaisella rahapolitiikalla johtaa siihen, että EU:n talouskasvun tulokset jäävät keskinkertaisiksi.

Jos tilanne jatkuu tällaisena nyt, kun raaka-aineiden ja energian hinta on ampaissut maailmanlaajuisesti jyrkkään nousuun, inflaatio ja kasvu pysähtyvät ja valmistajat siirtävät yrityksensä dollarialueelle. Kaiken tapahtuneen perusteella vaikuttaa siltä, että EKP jättää talouspolitiikan huomiotta, kun taas vastaavasti Yhdysvalloissa se saa jakamattoman huomion.

17. Yhteisön meriympäristöpolitiikka – Meriympäristön teemakohtainen strategia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla ovat seuraavana

- yhteiskeskustelu Marie-Noëlle Lienemannin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0373/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista – Meriympäristöä koskeva teemakohtainen strategia (meristrategiadirektiivi) (KOM(2005)0505 – C6 - 0346/2005 – 2005/0211(COD))

- Aldis Kušķisin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0364/2006) meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (2006/2174(INI))

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani aloittaa tämän yhteiskeskustelun meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja ehdotuksesta meristrategiadirektiiviksi.

Kiitän molempia esittelijöitä: jäsen Lienemannia ehdotuksesta meristrategiadirektiiviksi ja jäsen Kušķisia teemakohtaisesta strategiasta. Kiitän myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sen toimista. Lisäksi kiitän kalatalousvaliokuntaa ja erityisesti jäsen Gklavakisia hänen erittäin rakentavasta tavastaan käsitellä tätä tärkeää kysymystä.

Meret ja valtameret kattavat 71 prosenttia maapallon pinta-alasta ja sisältävät 90 prosenttia biosfääristä. Euroopan merivedet levittäytyvät kolmen miljoonan neliökilometrin alueelle aivan kuten Euroopan mannerkin. Toisin sanoen 50 prosenttia Euroopan maaperästä on meren peitossa. Merien ekosysteemeillä on keskeinen rooli ilmasto- ja sääolojen muotoutumisessa.

Euroopan meriympäristön tila huononee kuitenkin nopeasti. Joillakin alueilla muutokset saattavat olla peruuttamattomia. Ravinteiden saannilla on merkittävä vaikutus Itämeren meriympäristöön. Kalakantojen tila on huono koko Euroopassa. Koillis-Atlantti on yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista kaikkine siihen liittyvine riskeineen ja seurauksineen. Välimeri on vakavassa vaarassa sen rannikon hallitsemattoman kehityksen vuoksi.

Mikäli haluamme kääntää tätä kehityskulkua, nykyiset toimenpiteet ja toimet ovat täysin riittämättömiä riippumatta siitä, ovatko ne kansainvälisiä, kansallisia tai EU:n laajuisia. Useimpien EU:ssa suunniteltujen toimenpiteiden varsinainen tarkoitus ei ole meriympäristön suojelu, ja siksi niiden vaikutus on vähäinen. Kansainvälisten toimien täytäntöönpano tai edistäminen on osoittautunut erittäin hankalaksi, koska ne eivät ole velvoittavia.

Terve meriympäristö on olennaisen tärkeä sekä yleensä elämän että elämänlaadun kannalta. Se on myös ehdoton edellytys merten kaikkien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Dynaaminen meritalous voi kukoistaa ainoastaan terveessä meriympäristössä. Näin ollen meristrategialla edistetään merkittävästi Lissabonin strategiassa asetettuja kasvu- ja työllisyystavoitteita.

Edellä esitetyistä syistä käy selvästi ilmi, ettei meriympäristön suojelu voi olla vain muiden politiikan alojen sivutuote. EU:ssa tarvitaan yhtenäinen strategia, jossa otetaan huomioon kaikki meriympäristöön kohdistuvat paineet ja vaikutukset.

Juuri tämä on meriympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian tavoite. Se perustuu ehdotukseen meristrategiadirektiiviksi ja nykyistä tilannetta seikkaperäisesti valottavaan mietintöön. Siinä selvitetään laajemmin EU:n tuloksia meriympäristön suojelun alalla ja syitä siihen, miksi EU:lta edellytetään toimia.

Meristrategiaa on tarkasteltava EU:n uuden meripolitiikan muodostamassa laajemmassa yhteydessä. Kesäkuussa laaditun komission vihreän kirjan mukaan uuden politiikan alan tavoitteena on dynaaminen eurooppalainen merenkulkutalous, joka toimii sopusoinnussa meriympäristön kanssa. Meristrategia on ympäristöasioiden alalla yksi tulevan meripolitiikan tukipylväistä. Se perustuu merien ekosysteemien suojelemiselle välttämättömiin konkreettisiin toimiin. Merien ekosysteemit puolestaan tarjoavat kestävää vaurautta, tuotantokykyä ja työllistymismahdollisuuksia sekä laajemmasta näkökulmasta ihmisten meristä saaman toimeentulon.

Meristrategiadirektiivin tarkoituksena on saavuttaa EU:n meriympäristön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä, toisin sanoen tervehdyttää meriemme ympäristö seuraavien 15 vuoden aikana. Tämä vastaa vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien ensimmäiselle tarkistukselle asetettua määräaikaa, jolloin molempien direktiivien myöhemmän täytäntöönpanon yhteydessä saavutetaan synergiaetu. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin yhteisessä täytäntöönpanossa yhdistyvät näin ollen sekä meriympäristön että makean veden alueiden suojelu.

Direktiivissä vahvistetaan Euroopan merialueet maantieteellisten kriteerien ja ympäristökriteerien perusteella ja määritellään täytäntöönpanon hallintoyksikköinä käytetyt osa-alueet.

EU:n laajuisia hallintoon liittyviä toimenpiteitä ei toteuteta. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltioille annetaan tehtäväksi suunnitella merialueitaan koskeva meristrategia ja esittää käytännön ratkaisuja kyseisten merien erityistarpeiden huomioon ottamiseksi. Meristrategian yhteydessä on ensinnäkin arvioitava meriympäristöä ja siihen kohdistuvia uhkia ja paineita, asetettava lisää ympäristötavoitteita ja -indikaattoreita sekä perustettava seurantaohjelmia. Toisessa vaiheessa jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toteutettava toimenpiteitä ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä keskenään ja niiden kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa niillä on yhteisiä merivesialueita. Saavuttaakseen tämän tavoitteen jäsenvaltioiden on toimittava alueellisten meriyleissopimusten rajoissa. Alueelliset yleissopimukset ovat korvaamattomia välineitä strategioiden toteuttamisessa, aivan kuten niiden ansiosta saavutettu runsas tieteellinen ja tekninen tietämys sekä niiden mahdollistama tehokas alueellinen toiminta osoittavat.

Lopuksi korostan merien ekosysteemien merkitystä ja herkkyyttä. Korkeatasoinen meriympäristön suojelu on edellytys merten kaikkien taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Meriympäristö on selkeästi meritaloutemme perusta.

Meriympäristö on vaarassa. Näin ollen EU:n on toimittava tehokkaasti ja aktiivisesti. Toivottavasti ehdotetulla strategialla edistetään tämän tavoitteen saavuttamista.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esittelijänä haluan ensin kiittää eri ryhmissä toimivia varjoesittelijäkollegoitani sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa tuesta yhteiselle asiakirjalle, jolla on tarkoitus parantaa komission ehdotusta.

Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, maailman merien tila on huolestuttava: kriittinen piste on saavutettu. Lisäksi Science-lehdessä julkaistut tuoreet tutkimustulokset ovat hälyttäviä, sillä niissä korostettiin merien elollisten luonnonvarojen olevan vaarassa hävitä kokonaan.

Merien ekosysteemien laadulla on olennainen merkitys koko maapallon ympäristölle, ja erityisen suuri vaikutus niillä on ilmaston sääntelyyn. Merillä on myös ratkaiseva merkitys ihmisten elämälle joka puolella maailmaa. Kuten huomautitte, niiden taloudellinen merkitys kalastukselle, liikenteelle, matkailulle ja raaka-aineiden hankkimiselle tai jopa ympäröivillä rannikkoalueilla harjoitettavalle toiminnalle on huomattava. Silti meremme ja valtameremme kärsivät yhä kasvavista paineista ja huolestuttavasta pilaantumisesta.

Käsittelen ensin seuraavaa lukua: 80 prosenttia merien saasteista on peräisin maasta, ja kuten totesitte, arvoisa komission jäsen, vesipolitiikan puitedirektiivi ja esittelemänne direktiivi, jota parlamentti haluaa parantaa, liittyvät selvästi yhteen.

Koska saasteita kuitenkin kulkeutuu maasta vettä pitkin, niitä kulkeutuu myös ilmakehän kautta. Tuoreiden tutkimusten mukaan ilmakehän liikkeiden, ilmansaasteiden sekä merien ja valtamerien välinen vuorovaikutus on niin merkittävä, että kaupungistuminen ja ihmisen toiminta kaukana rannikoista saattavat vaikuttaa suoraan veden laatuun. Pilaantumiseen ovat syynä myös valtamerien ja merien hyödyntämiseen liittyvät toimet, kuten liikenne ja vesiviljely. Joitakin vuosia sitten kalastus ja öljyteollisuus yhdessä tuottivat määrätyillä aloilla kohtuuttoman ja vaarallisen määrän jätettä.

Nykyään edessämme häämöttää myös uusia uhkia, joita direktiivissä on ennakoitava. Erityisesti hankkeet suolan poistamiseksi merivedestä ovat lisääntyneet tuntuvasti. Meidän on varmistuttava siitä, etteivät nämä toimet vaikuta veden laatuun tulevaisuudessa. Hiilidioksidin varastoinnista käydään laajoja kansainvälisiä neuvotteluja. Uhkat ovat siis todellisia.

Direktiivin tarkoituksena on ollut perustaa sellainen järjestelmä, jonka avulla on vihdoin mahdollista toteuttaa kansainvälisiä sopimuksia laajempi strategia, sillä kyseiset sopimukset eivät ole toistaiseksi vastanneet odotuksiamme.

Direktiivin keskeinen perusajatus on merien hyvän ekologisen tilan palauttaminen. Arvoisa komission jäsen, parlamentti haluaa tulosvastuullisuuden olevan paljon näkyvämmin esillä ja paljon tekstin nykymuodossa edellytettyä voimakkaampaa.

Toiseksi parlamentti vaatii, että merien ja valtamerien hyvä ekologinen tila määritellään paljon täsmällisemmin, jotta se ei jäisi vain jonkinlaiseksi hartaaksi toiveeksi ja jotta pystymme tehokkaammin toteuttamaan sen, mitä ekosysteemien tasapainon ja elämän ennallistamiseksi on tehtävissä.

Kolmanneksi parlamentti haluaa lyhentää määräaikoja ja ainakin saada määräajat, hyvää ekologista tilaa koskevat vaatimukset ja tulosvastuullisuuden keskenään tasapainoon.

Lisäksi parlamentti kannattaa suojeltujen merialueiden perustamista, sillä Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa saadut kokemukset osoittavat, että suojelualueet – joissakin tapauksissa varsinaiset merisuojelualueet – mahdollistivat kalakantojen lisääntymisen vähitellen.

Lopuksi totean, että parlamentti haluaa parantaa alueellista yhteenkuuluvuutta tehokkailla merta ja merenpohjaa koskevilla alueellisilla toimilla. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan pidä vapauttaa siitä vastuusta, joka niillä on hoitosuunnitelmissa ja hyvän ekologisen tilan palauttamiseen tarkoitetuissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

Parlamentti on hyvin halukas sisällyttämään Mustanmeren asiakirjan soveltamisalaan. Se haluaa myös herättää meidät ajattelemaan Pohjoisnapa-alueen tulevaisuutta. Alue on suorassa yhteydessä EU:hun, ja sen kehityksellä on merkittävä vaikutus maapallon tulevaisuuteen, joka voi sen vuoksi vaarantua. Parlamentti haluaa, että unionin syrjäisimmille alueille, jotka eivät vielä kuulu asiakirjan soveltamisalaan, laaditaan vähitellen edes asianmukainen strategia.

Lopuksi mainitsen demokratiakysymykset. Käsittelimmepä sitten kalastusta tai liikennettä huomaamme päivittäin, että merta hyödyntävillä tahoilla, ekologeilla ja tutkijoilla on tarve vaihtaa näkemyksiä, jotta päätökset tehdään ongelmien yhteisen määrittelyn ja järkevän analysoinnin pohjalta. Tämä on joka tapauksessa esittämiemme tarkistusten perusajatus.

  Aldis Kušķis (PPE-DE), esittelijä. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyödynnän tätä tilaisuutta kiittääkseni teitä kaikkia tähänastisesta yhteistyöstänne ja esittämistänne arvokkaista ehdotuksista, joiden avulla voimme yhdessä parantaa komission ehdotusta meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta. Toivon todella, että tällä mietinnöllä edistetään konkreettisia muutoksia meren ekologisen ympäristön säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä sivutaan Itämeren ympäristöongelmia, jotka ovat hyvin arkaluonteinen aihe. On erityisen tärkeää säilyttää EU:n sisäjärveksikin kutsutun Itämeren ekosysteemin tasapaino estämällä siihen kohdistuvat uudet uhkat ja kiinnittämällä erityistä huomiota veden vähäiseen vaihtumiseen. Tässä vaiheessa korostan, että Euroopan parlamentin pitäisi myös arvioida ja seurata huolellisesti Itämeren ympäristölle haitallisen kaasuputkiston suunnittelua ja rakentamista. Mielestäni on tärkeää, että eurooppalaisista etenkin ne, joiden maalla on merirajaa, voivat henkilökohtaisesti havaita myönteisiä muutoksia, kuten veden laadun ja puhtauden paranemisen sekä merien biologisen monimuotoisuuden elpymisen. Lopulta voidaan havaita myös se, että tämän ja muiden vastaavien säädösten antaminen johtaa merialueiden suunnitelmalliseen, tasapainoiseen ja kestävään hallinnointiin ja kehittämiseen. Korostan, että tämä mietintö on laadittu yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja alan yritysten edustajien kanssa. Näiden ryhmien kanssa käytiin laaja-alaisia keskusteluja jo ennen ehdotusten jättämisen määräajan umpeutumista, ja monet niiden esittämistä ajatuksista sisällytettiin mietintöön. Hyvät kuulijat, lopuksi kehotan sekä Euroopan komissiota että Euroopan parlamenttia ryhtymään sanoista tekoihin konkreettisten tulosten saavuttamiseksi, jotta voimme kaikki elää turvallisin mielin meriemme äärellä.

(EN) Jatkan tästä englanniksi ja käytän puheenvuoron myös kollegani Korholan puolesta, joka ei voi osallistua tänään tähän keskusteluun. Esitän myös muutamia huomautuksia ja viestejä.

Teemakohtaisesta strategiasta päätetään kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti. Tämä on täysin välttämätöntä. Kuten komission jäsen aivan oikein totesi, merien suojelemiseksi on jo jonkin aikaa tarvittu tehokasta ja yhtenäistä EU:n politiikkaa. EU:n meristrategiadirektiivi on tärkeä uusi väline nykyisten toimintamallien yhdentämiseksi. Suuriin saavutuksiin on jo ylletty erilaisilla toimilla, kuten lainsäädännöllä, ohjelmilla, toimintaohjelmilla ja useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, mutta silti meriympäristön tila on huonontunut huolestuttavan nopeasti. Tarvitsemme lisää kokonaisvaltaisia yhteistoimia.

Suuriin haasteisiin kuuluu esimerkiksi kolmansien maiden asema, joka saattaa herättää joitakin kysymyksiä. Mikäli kolmannet maat osoittautuvat suurimmiksi saastuttajiksi, ja tämä on niiden mielestä vain Euroopan unionin ongelma, miten varmistamme, että jäsenvaltioiden toteuttamilla toimilla ja ponnistuksilla saavutetaan hyviä tuloksia, kun kolmannet maat eivät syystä tai toisesta tee yhteistyötä? Olemme yrittäneet käsitellä näitä kysymyksiä valiokunnassa, mutta vasta myöhemmin selviää, miten toimiva ratkaisu tämä todellisuudessa on.

Esittelijä Lienemann on tehnyt erinomaista työtä, johon kansalaisjärjestöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti, ja hän on asettanut hyvin korkeita ympäristötavoitteita. Hän on tehnyt mietintöön joitakin perinpohjaisia muutoksia ja sisällyttänyt siihen sidosryhmien yleisesti vaatimia ideoita. Yleisesti ottaen esittelijä on tehnyt direktiivistä vahvemman, käytännöllisemmän, kunnianhimoisemman ja tehokkaamman. Hän on lisännyt siihen kipeästi kaivatut suuntaviivat ja arviointiperusteet sekä tiukentanut määräaikoja.

Esittelijän lähestymistavan pohjalta meillä on tilaisuus tehdä tästä yhteisvoimin suunnitelmien mukainen konkreettinen ympäristöpilari meripolitiikalle. Käsittelen muutamia keskeisiä mietintöluonnoksen näkökohtia. Ympäristön hyvän tilan saavuttamista koskevia määräaikoja ja aikatauluja on varhennettu vuodesta 2021 vuoteen 2017. Toimista, joihin jäsenvaltiot velvoitetaan ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi, laaditaan lisää yleisiä määritelmiä, ja ympäristön hyvää tilaa koskevista arviointiperusteista laaditaan yksityiskohtainen luettelo.

Euroopan merivesistä ei ole tarkkaa määritelmää. Mustameri on lisätty direktiivissä mainittuihin merialueisiin. Valmisteluaikataulut ja toimenpideohjelmat ovat tiukempia. Aiemmin ei mainittu, että suojeltuja merialueita on lisätty. Samalla merialueella sijaitsevien jäsenvaltioiden yhteistyötä seurantaohjelmien yhteydessä korostetaan voimakkaammin ja niin edelleen. Kolmansien maiden laajempaa vastuuta ja niiden päätöstä osallistujien valinnasta painotetaan.

Kaiken kaikkiaan Euroopan parlamentti ottaa mietinnössä voimakkaasti kantaa sen puolesta, että tämän merkittävän kysymyksen hoitamiseksi on toteutettava tehokkaita toimia.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, ehdotetun direktiivin pääasiallinen tavoite on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen.

Nyt tämä strategia on tärkeämpi kuin koskaan, sillä meren ekosysteemin tila on huonontunut merkittävästi. Strategian tehokkuuden varmistamiseksi meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota muutamaan kohtaan.

Ensinnäkin kotimaassani on sanonta, jonka mukaan munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Tähän toimintaan budjetoidut varat ovat erittäin niukat. Yksistään hallintomenoihin on varattu kahtena ensimmäisenä vuonna noin 90 miljoonaa euroa vuosittain ja sen jälkeen 70 miljoonaa euroa vuosittain. Mielestäni tämä ei riitä. Meriemme pelastaminen on niin tähdellinen kysymys, että siihen on käytettävä enemmän varoja.

Toiseksi on toteutettava koordinoituja toimia. Tärkeintä on tehdä kalastajista toimintakumppaneita. Heidän kanssaan on päästävä yhteisymmärrykseen vakuuttamalla heidät ensinnäkin ympäristönsuojelun tarpeellisuudesta. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Kaikkien liikenteeseen, matkailuun, teollisuuteen, terveydenhuoltoon, ravitsemukseen, maatalouteen ja ennen kaikkea kalastukseen osallistuvien tahojen on istuttava saman pöydän ääreen, jotta voimme sopia asioista ja toimia.

Kolmas huomautukseni koskee komission jäsenten Borgin ja Dimasin käsittelemää asiaa eli sitä, että meidän on sovittava määrätyistä yhteisistä indikaattoreista ympäristön nykytilan arvioimiseksi. Onkin erittäin tärkeää, että käsitellessämme meriympäristön hyvää tilaa tarkoitamme samaa asiaa. Toisin sanoen meidän on sovittava yhteisistä arviointiperusteista.

Lopuksi totean ja korostan, että kalatalousalalle on annettava asianmukainen asema meristrategiadirektiivissä, jonka on oltava keskeisellä sijalla toiminnassa.

  Ville Itälä, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää erinomaisesta ja tärkeästä työstä ja samalla haluan kiittää komissiota, joka on lähtenyt tähän tärkeään työhön. Merikomissaari Borg järjesti itse asiassa kotikaupungissani Turussa viime heinäkuussa merenkulun turvallisuutta käsittelevän konferenssin, jossa käsiteltiin näitä tärkeitä asioita. Tämä on juuri sitä oikeata työtä, jota meidän pitää EU:ssa yhteisesti tehdä.

Erityisesti haluan nostaa esille Itämeren asiat, koska Itämeri on tärkeä EU:n meri ja Itämeri on tällä hetkellä häpeäpilkku. Itämeri on todella sairas. Esimerkkinä voidaan mainita viime kesä, jolloin sinilevä valtasi lämpimien ilmojen myötä koko meren. On vaikeaa selittää jopa omille pienille lapsille, jotka haluavat mennä uimaan, että sinne ei voi mennä, sillä meri ei ole pelkästään likainen vaan jopa myrkyllinen. Meressä on myrkkysinilevää ja lapsille voi aiheutua erilaisia sairauksia, jos he menevät mereen uimaan lämpimällä säällä.

Nyt vaaditaan niin komissiolta kuin meiltä kaikilta voimakkaita ja nopeita toimenpiteitä sekä riittäviä resursseja, jotta me voisimme pelastaa Itämeren. Se edellyttää luonnollisesti paljon toimenpiteitä. Yksi hyvä toimenpide, joka on jo tehty, on Pietarin jätevedenpuhdistamon rahoittaminen. Se on yksi tärkeimmistä. Tarvitsemme myös vuoropuhelua Venäjän kanssa esimerkiksi laivaliikenteen turvallisuussäännöksien alalla. Ilman yhteistyötä Venäjän kanssa me emme pysty onnistumaan.

Itämeren pelastaminen ei ole enää pelkästään ympäristökysymys. Se on ennen kaikkea poliittinen kysymys.

  Riitta Myller, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ei ole liioiteltua sanoa, että Euroopan merialueet ovat kriisissä ja merien suojelutoimenpiteillä on kiire. Viidenkymmenen seuraavan vuoden aikana muun muassa kalakantoja uhkaa romahdus. Komission ehdotus meriympäristödirektiiviksi ja meriympäristöstrategiaksi on keino etsiä EU:n laajuista integroitua lähestymistapaa meriekosysteemien pelastamiseksi. Vaikka kaikkien merien tilanne on heikko, on järkevää tarkastella merten suojelua myös alueellisesta näkökulmasta. Merialueet ovat ominaisuuksiltaan erilaisia ja ainakin osa ongelmista on aluekohtaisia. Kaikille merialueille on yhteistä ainakin se, että niiden kaikkien olisi voitava määritellyn ajan kuluessa saavuttaa hyvä ekologinen tila. Toivottavasti se on aikaisemmin kuin vuonna 2021.

Sosiaalidemokraatit tukevat esittelijän pyrkimystä määritellä se, mitä tarkoitamme meriympäristön hyvällä ekologisella tilalla. Määritellyn hyvän tilan saavuttamiseksi on luotava riittävän tiukat suojelutavoitteet pilaantumisen ehkäisylle ja toimenpiteille, joilla tuetaan merien tilan elpymistä ja palautumista kestävälle tasolle. Nämä toimenpiteet voivat olla aika rankkoja, ja toivon, että PPE-DE myös tukee näitä äänestyksessä. On tärkeää, että toimenpiteet ovat oikeudellisesti sitovia eivätkä pelkästään suosituksia.

Merten suojelussa on kysymys yhteistyöstä, paitsi EU:n jäsenmaiden kesken, myös merialueisiin liittyvien kolmansien maiden kanssa. Esimerkiksi Itämeren alueella tehokasta suojelua ei saada aikaan ilman Venäjän sitoutumista yhteistyöhön. Yhteistyötä on jo vuosien saatossa tehty HELCOMin eli Helsinki-sopimuksen puitteissa. HELCOMin piirissä ollaan valmistelemassa Itämeren suojelutoimintaohjelmaa. Jotta Itämeren alueella päästään mahdollisimman nopeasti käytännön toimiin, strategian vaatimat suojelutoimet tulisi aloittaa jo HELCOMin laatiman toimintaohjelman puitteissa. Kiitän molempia esittelijöitä siitä, että he ovat hyväksyneet tämän näkökohdan sekä strategiassa että direktiiviosassa.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, meristrategia, jossa ei kiinnitetä huomiota kalavaroihin, on sama kuin täyttäisi kultakalamaljan puhtaalla vedellä vasta sitten, kun kissa on jo ehtinyt napata ja syödä kultakalan.

Näin ollen Euroopan parlamentti kannattaa voimakkaasti tämän strategian taustaperiaatteita ja lainsäädäntöä, mikä ei todellakaan ole yllättävää, kun otetaan huomioon komission näkemys EU:n merialueiden katastrofaalisesta tilasta. On otettava käyttöön suojelutoimenpiteitä, joiden noudattamista tuomioistuimet voivat valvoa, jotta varmistetaan näiden toimien soveltaminen jäsenvaltioissa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että komission jäsen esitti asiansa painokkaasti, mutta parlamentille esitetyissä alkuperäisissä ehdotuksissa korostuivat jotkin komission sisäiset puutteet ja erimielisyydet. Erityisesti meitä ilahduttaa se, että ajatus ympäristön hyvästä tilasta on ylipäänsä lisätty ehdotuksiin ja määritelty tarkasti, ja olemme yhtä mieltä siitä, että suojeltujen merialueiden perustamiseen on valtuudet. Miksi näitä ajatuksia ei kuitenkaan esitetty komission alkuperäisessä asiakirjassa? Ne olivat mukana vielä ympäristöasioiden pääosaston käsiteltyä asiaa, mutta joitakin niistä oli poistettu komission jäsenten kollegion käsittelyn jälkeen. Komission on aika seistä kestävyyttä koskevien korulauseidensa takana siten, että kutakin yksikköä edustavat komission jäsenet toimivat yhdessä.

Neuvostossa on kuulemma erimielisyyksiä, ja niitä voi toki olla. Euroopan parlamentin on kuitenkin viestitettävä komissiolle ja neuvostolle, että ehdotettujen toimenpiteiden kehittämistä ja vahvistamista kannatetaan voimakkaasti yli puoluerajojen. Komissio teki oikein laatiessaan nämä ehdotukset, mutta varmistakaamme nyt, että toiveajattelusta edetään käytännön toimiin.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä esimerkillisestä työstä ja erinomaisista mietinnöistä. Niillä parannetaan komission ehdotusta edellyttämällä ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2017 mennessä vuoden 2021 sijasta. Lisäksi tavoitteista tehdään sitovia ja merisuojelualueiden merkitystä korostetaan.

Ilmastonmuutos, jätteet, liikakalastus, melu, rehevöityminen ja raaka-aineiden talteenotto uhkaavat meriämme. Jos joukkotuho ja luonnonkatastrofi tapahtuisivat merten syvyyksien sijasta silmiemme edessä maalla, meriympäristön suojelua koskeva keskustelu olisi päivän tärkein puheenaihe. Kala-, lintu- ja nisäkäslajeja uhkaa sukupuutto. Meristrategiasta voi toki olla jonkin verran apua yritettäessä puuttua ongelmiin, mutta vain, jos sille asetetaan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdottamat korkeat tavoitteet.

Jäsenvaltioiden on otettava vastuu huomattavasti useampien merisuojelualueiden perustamisesta. Kaikissa jäsenvaltioissa on luonnonpuistoja, mutta merisuojelualueet loistavat poissaolollaan siellä, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Tilastotiedot todistavat erittäin voimakkaasti sen puolesta, että merisuojelualueiden tarjoaman turvan ansiosta sekä kalakannat että biologinen monimuotoisuus lisääntyvät suojelualueiden välittömässä läheisyydessä. Suojelun ansiosta kalojen määrä lisääntyy, jolloin vanhemmat kalat hajaantuvat laajemmalle alueelle ja saaliit paranevat. Etenkin Itämeri on äärimmäisen herkkä murtovesimeri. Itämeren rannikkovaltioilla on aina oltava oikeus ottaa käyttöön tarpeellisiksi katsomiaan tiukempia vesiensuojelumääräyksiä tarvitsematta sen takia pelätä jatkuvasti pitkällisiä oikeusprosesseja siksi, että sisämarkkinat on asetettava meriemme suojelun edelle.

Korostan valiokunnan voimakasta kehotusta olla tukematta sellaista maataloustoimintaa, josta pääsee suuria määriä ravinteita meriin. Tarkistusteni 81 ja 82 tarkoituksena on ottaa käyttöön kaatopaikka-alueilta peräisin olevia päästöjä koskeva vastuuntuntoinen sääntely. Tätä kohtaa koskeva alkuperäinen ehdotus on liian höllä. Vastustan tarkistusta 90 radioaktiivisia aineita koskevan viittauksen poistamisesta, sillä se olisi vastoin vuonna 2002 asetettua alkuperäistä tavoitetta. Lopuksi totean, että merenkulun strategiassa esitettyä vaatimusta merien hyödyntämisestä on mukautettava ja muutettava siten, että se kuuluu meristrategian alaan.

  Adamos Αdamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän jäsen Lienemannia erinomaisesti laaditusta mietinnöstä ja korostan, että hän on sisällyttänyt mietintöönsä erittäin onnistuneesti kaikkien jäsenten ja kansalaisjärjestöjen näkemykset ja siten parantanut komission alkuperäistä asiakirjaa huomattavasti.

Meriympäristö, joka on keskeinen ja arvokas elämän lähde, on päivittäin vaarassa. Merien pilaantuminen, ilmastonmuutos, meriliikenne ja rannikon kehitys uhkaavat jatkuvasti meriympäristöä ja vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen.

Kyseisellä direktiivillä on tarkoitus paikata ympäristöpolitiikan aukkoja, ja sillä edistetään tuntuvasti terveyttä ja merien elvyttämistä.

Parlamentin on tärkeää tukea sellaisia tarkistuksia, joissa vaaditaan jäsenvaltioita saavuttamaan ympäristön hyvä tila, myönnetään meriympäristöön kohdistuvat uhkat ja joiden tavoitteena on direktiivin mahdollisimman pikainen täytäntöönpano. Viittaan tarkistuksiin 24, 27, 73 ja 78, joita kehotan teitä tukemaan.

Jäsenvaltioiden toimien on myös perustuttava ennalta varautumisen periaatteeseen ja ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan samalla, kun otetaan huomioon tarkistuksissa 23, 49, 45, 51 ja 60 tarkoitettuun EU:n nykyiseen lainsäädäntöön pohjautuvat täsmälliset arviot.

Lopuksi kehotan teitä tukemaan tarkistuksia 81 ja 82, joissa kielletään hiilidioksidista annettujen säännösten mukaisesti nesteiden, kaasujen tai kiinteiden aineiden järjestelmällinen tai tarkoituksellinen päästäminen vesialueelle tai merenpohjaan, paitsi jos siihen on saatu asianmukainen lupa kansainvälisen oikeuden nojalla ja jos siitä on tehty etukäteen direktiivin mukainen ympäristövaikutusten arviointi.

  Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kahden käsittelemämme mietinnön ajoitus ei olisi voinut olla parempi, sillä niissä tarkastellaan surullisenkuuluisan Itämeren kaasuputken rakentamista. Varteenotettavan ympäristövaikutusten arvioinnin puuttuessa tämä hanke uhkaa aiheuttaa ympäristökatastrofin merellä, jonka pilaantuminen on jo nyt edennyt huolestuttavan pitkälle. Eikä tässä vielä kaikki: Välimeren pohjois- ja etelärannikoilla, joiden kalakannat ovat aina vain niukempia, jotkin alueet ovat saastuneet pahasti muun muassa öljyn talteenoton ja ennen kaikkea öljynjalostuksen takia. Tarkoitan erityisesti Sisiliassa sijaitsevaa Syracusan teollisuusaluetta, jossa on Euroopan suurin petrokemian laitos.

Kyseisellä teollisuusalueella ilma on äärimmäisen saastunutta ja aiheuttaa paitsi järkyttäviä synnynnäisiä epämuodostumia myös kohtuuttoman korkean kasvainperäisen kuolleisuuden, joka on itse asiassa 57 prosenttia korkeampi kuin Italiassa keskimäärin. Lisäksi ongelmana on meren pilaantuminen. Tämän ilmeisenä seurauksena kalakannat ovat romahtaneet kriittiselle tasolle. Kalastajat, jotka ovat usein pieniä toimijoita, kulkevat joko pidempiä matkoja löytääkseen parempia kalavesiä tai joutuvat luopumaan perinteisestä elinkeinostaan. Päälle päätteeksi suunnitteilla on kaasunkäsittelylaitoksen rakentaminen kyseiselle teollisuusalueelle. Olen tuominnut tämän hankkeen useaan otteeseen Euroopan parlamentissa.

Arvoisa puhemies, olemmekin erittäin tyytyväisiä ehdotukseen meristrategiadirektiiviksi ja tarkoituksenmukaisiin tarkistuksiin, joilla sitä mielestämme parannetaan. Ennen kaikkea toivon, että sillä lyhennetään terveen ekosysteemin ja ympäristön saavuttamiseen tarvittavaa määräaikaa. Meidän on kurottava umpeen ne kohtalokkaat viiveet, joita Euroopalle on kertynyt tällä alalla, ja kuten yleisesti tiedetään, poliittiset aikataulut eivät aina käy yksiin ympäristön tarpeiden kanssa. Tästä illasta alkaen meillä on varaa olla hieman toiveikkaampia.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, meriympäristöön on jo pitkään kohdistunut lukuisia uhkia, ja sen vuoksi tarvitaan välttämättä kauaskantoista meristrategiaa. Euroopan unionin aluevedet ovat laajemmat kuin sen koko maapinta-ala, sillä on 1 200 satamaa ja 90 prosenttia sen vientiliikenteestä kulkee meritse. Katsomme, että on olennaista korostaa yhteisen kalastuspolitiikan ja ehdotetun meriympäristöä koskevan strategian keskinäistä riippuvuutta. On johdonmukaista ja suositeltavaa antaa vaarallisen aluksen, jolle on määrätty seuraamuksia, siirtyä lähimpään suojaan ja sen jälkeen lähimmälle mahdolliselle telakalle edellyttäen, ettei se aiheuta vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Toinen huomionarvoinen ehdotus on Pohjoisnapa-alueen julistaminen rauhalle ja tieteelle omistetuksi luonnonsuojelualueeksi.

  John Purvis (PPE-DE). – (EN) Minulla on etuoikeus edustaa Euroopan parlamentissa Skotlantia, mikä merkitsee, että edustan myös suurta osaa EU:n omista öljy- ja kaasuvaroista. Ymmärtääkseni olemme sitoutuneet hyödyntämään omia energiavarojamme parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on varmastikin järkevää taloudellisista ja logistisista syistä sekä toimitusvarmuuden takia. Lisäksi kaikkia hiilivetyjen talteenottoon Pohjanmerellä liittyviä ympäristönäkökohtia ja ekologisia näkökohtia on jo säännelty hyvin. Silti tietyillä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymillä tarkistuksilla käytännössä lopetetaan näiden varojen hyödyntäminen. Tämä on täysin järjetöntä. Käsittääkseni näillä tarkistuksilla jopa keskeytetään merkittävä merellä toteutettava tuulivoimalahanke Moray Firthissä. Suuri osa tämän hankkeen tutkimusrahoituksesta tuli Euroopan unionilta.

Haluammeko joutua naurunalaisiksi? Haluammeko jättää hyödyntämättä omat niukat energiavaramme ja tulla yhä riippuvaisemmiksi yhdestä tai kahdesta hallitsevasta ja usein määräilevästäkin ulkopuolisesta energiantoimittajasta? Pohjanmeren ekologiaa on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti Pohjanmeren ehdoilla. Pohjanmeri ei ole yhtä kuin Välimeri.

Kehotan esittelijää ja muita järkeviä ryhmiä kannattamaan PPE-DE-ryhmän tarkistuksia, joiden ansiosta tämä ehdotus on paitsi kunnianhimoinen niin tietenkin myös vastuuntuntoinen ja käytännöllinen.

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Lienemannia ja jäsen Kušķisia, jotka ovat mielestäni tehneet todella erinomaista työtä näiden kahden direktiivin parissa.

Asun itse Itämeren rannikolla ja olen siksi valitettavasti pystynyt seuraamaan erittäin läheltä merien ekosysteemien tasapainon järkkymisen merkitystä paitsi yksittäisten ihmisten myös työllisyyden ja kasvun kannalta. Tiedän myös, että ihmiset odottavat meidän Euroopan parlamentin jäsenten toimivan määrätietoisesti ja ratkaisevan heidän jokapäiväisiä ongelmiaan. Siksi toivon, että parlamentti ei huomenna kuuntele aiempia puhujia vaan kannattaa sen sijaan yleisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puoltamia muutoksia.

Ensinnäkin Euroopan parlamentin pitäisi tukea huomattavasti nopeampaa prosessia, jolla aikaistetaan toimenpiteiden toteuttamista, sekä komission ehdotusta huomattavasti kunnianhimoisempaa aikataulua, jossa eritellään tarkasti, milloin meriympäristömme hyvä tila on saavutettava. Toiseksi parlamentin on tuettava tarkemmin rajattuja tavoitteita, joilla jäsen Lienemannin toteamuksen mukaisesti taataan se, että todella saavutamme jotakin, ja jotka eivät lopulta jää pelkäksi sanahelinäksi. Kolmanneksi sen pitäisi edistää meristä kenties huonokuntoisimman eli Itämeren valitsemista strategian kokeilualueeksi, jossa toimenpiteet toteutetaan erityisen varhaisessa vaiheessa ja mieluiten Helsingin yleissopimuksen perusteella. Nämä toimet ovat välttämättömiä, jos Itämeri aiotaan pelastaa.

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, kaksi viikkoa sitten entinen Maailmanpankin työntekijä Nicholas Stern julkaisi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen nimissä järkyttävän raportin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Raportin viesti oli selvä. Emme saa enää pitää luontoa arvottomana, sillä tällaisella ajatuksella saattaa olla ennalta arvaamattomia seurauksia. Sama koskee myös merien tilaa.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on laatinut muutamia tarkistuksia ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Niiden kaikkien tarkoituksena on nostaa tavoitetasoa, tiukentaa aikatauluja, lujittaa yhteistyötä kolmansien maiden kuten Venäjän kanssa ja tukkia lainsäädännön porsaanreiät. Yksi vakava porsaanreikä koskee esimerkiksi kansainvälisiä vesiä, jotka alkavat 12 meripeninkulman päässä rannikosta. Haavoittuvalla Itämerellä pääasiassa rahtilaivat, mutta myös matkustaja-alukset, laskevat edelleen käymäläjätteensä suoraan mereen. Tämä on laillista kansainvälisillä vesillä. Itämerellä 1 800 alusta laskee jatkuvasti jätteitä veteen useilla tavoilla. Tätä on mahdoton käsittää. Olemme tyytyväisiä siihen, että esittelijä ja varjoesittelijät, joiden kanssa olemme työskennelleet, hyväksyvät kyseisen lainsäädännön porsaanreiän tukkimista koskevan tarkistuksemme. Tarkistus on pantava nopeasti täytäntöön, ettei päätös juutu vuosiksi kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöksentekoelimiin.

Meidän on asetettava tavoitteet korkealle. EU:n on tuettava Venäjän toimia Pietarin kaikkien jätevesien puhdistamiseksi. Se tulee kalliiksi, mutta vielä kalliimmaksi tulee toimien laiminlyöminen. Öljynporaus ja kaasuputkistojen vetäminen eivät saa taloudellisista syistä mennä tällaisten toimien aiheuttamien ympäristöriskien edelle. Myös liikenteen aiheuttamia haittoja on lievennettävä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kansalaiset toivovat EU:lta konkreettista toimintakykyä näissä ihmiskunnan kohtalonkysymyksissä. Vain siten voimme lisätä luottamusta EU:hun. Tavoitteena on suojella Euroopan meriä ja palauttaa ne entiseen tilaan sekä varmistaa ihmisen toiminnan kestävyys

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on rannikkoa 68 000 kilometriä ja Skotlannilla 11 000 kilometriä. Lähes 50 prosenttia EU:n väestöstä asuu alle 50 kilometrin säteellä merestä, ja Skotlannin väestöstä 70 prosenttia asuu alle kymmenen kilometrin säteellä merestä. On selvää, että Skotlannin meriympäristön ja alueen runsaiden meren luonnonvarojen suojelu on pitkällä aikavälillä Skotlannin etujen mukaista.

Skotlannin öljy- ja kaasuvarat riittävät vähintään 30 vuodeksi. Kannatan useita tarkistuksia, joilla voidaan varmistaa jatkossakin Skotlannin ja EU:n talouksia hyödyttävän öljyn ja kaasun talteenotto.

En kannata Lienemannin mietinnössä esitettyä valiokunnan tarkistusta 8 nykymuodossaan, sillä siinä pyritään yhdistämään meristrategia "yhteisen kalastuspolitiikan periaatteisiin". YKP on epäonnistunut surkeasti, enkä todellakaan halua, että uusi meristrategia kytketään näin puutteellisiin periaatteisiin.

On erittäin järkevä ajatus, että jäsenvaltiot määrittelisivät ympäristön hyvän tilan niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ja tekisivät naapurimaiden kanssa yhteistyötä johdonmukaisesti määritetyillä merialueilla. Kalastuksenhoidossa olisi noudatettava samaa tervettä järkeä palauttamalla toimivalta jäsenvaltioille, jotta esimerkiksi Pohjanmeren rannikkovaltiot voivat toteuttaa yhteisiä toimia niiden tahojen kanssa, jotka hyötyvät eniten suojelun edistämisestä. Näin kannustettaisiin menestyksekkään meristrategian toteuttamista.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, meriympäristön suojeluun tarkoitetut järjestelmät kuuluvat hajanaisesti useiden Euroopan unionin alakohtaisten politiikkojen soveltamisalaan. Tämän vuoksi EU:lla on koko joukko toimia, säädöksiä, ohjelmia ja toimintasuunnitelmia eikä lainkaan kokonaisvaltaista, yhtenäistä meriympäristön suojelupolitiikkaa.

Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta ja meristrategiadirektiivistä yhdistetyn säännöstön tarkoituksena on meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen Euroopan unionissa vuoteen 2021 mennessä. Jos otetaan huomioon ensinnäkin näiden kahden säännöksen yleisluonteisuus ja toiseksi niiden perustana olevat pilarit, on kuitenkin varmaa, että meriympäristön hyvä tila jää saavuttamatta vuonna 2021 ja ettei parannusta tapahdu myöskään surkeassa nykytilanteessa, joka myönnetään rehellisesti direktiiviehdotuksen perusteluosassa. Siinä todetaan, että viime vuosikymmeninä meriympäristön tila on olennaisesti huonontunut.

Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistetut tutkimustulokset osoittavat kiistattomasti, että meriympäristön heikentyneen tilan ja pilaantumisen syitä ovat rannikon teollisuus, merenkulku sekä puuttuva tai alkeellinen jätteiden varastointi- ja käsittelyinfrastruktuuri.

Mikä tärkeintä, sekä teemakohtaisen strategian että direktiiviehdotuksen peruspilarit ovat yhteinen kalastuspolitiikka ja Euroopan unionin merenkulkupolitiikkaa koskeva vihreä kirja, joista molemmat tietenkin kuuluvat jyrkästi tuomitsemamme kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman 2002–2012 alaan.

Pohjimmiltaan nämä lukuisat toimet ovat mielestämme sisällyksettömiä ja samanhenkisiä kuin komission ehdotus, jonka rohkein ja kunnianhimoisin tavoite on varhentaa määräaikaa vuodesta 2021 vuoteen 2017.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän lämpimästi jäsen Lienemannia, enkä tee sitä vain pintapuolisesti tai muodon vuoksi. Mielestäni tällä direktiivillä on saavutettu merkittäviä asioita. Laajan kokemuksensa ansiosta esittelijä tuntee erinomaisesti EU:n lainsäädännön perusajatuksen ja sanamuodot ja on laatinut lyhyen ja ytimekkään direktiivin. Lukuisista tarkistuksista huolimatta direktiivi ei ole liian laaja, ja esittelijän omat tarkistukset ovat puitedirektiiville ominaiseen tapaan hyvin yleisluonteisia ideoita. Tiedän hänen työskennelleen asiantuntijoiden kanssa ja suhtautuneen avoimesti moniin ehdotuksiin. Muutamat niistä liitettiin direktiiviin jopa tarkistuksia tekemättä.

Totean, että on harvinainen ja suurenmoinen asia, että EU:ssa keskustellaan vihdoin merestä. Nyt on oikea aika. Totean kuitenkin myös, että tästä direktiivistä pitäisi aloittaa lainsäädännön myöhempi kehitystyö, sillä juuri se, että kyseessä on puitedirektiivi, edellyttää vielä monien näkökohtien kehittämistä tulevaisuudessa. Tästä haluankin puhua.

Esimerkiksi tarkistuksessa 27, joka vastaa käytännöllisesti katsoen ryhmäni esittämää tarkistusta 86, ehdotetaan useiden näkökohtien kehittämistä. Niihin kuuluvat muun muassa toiminta merellä ja monet teollisuustoimet, joihin sisältyy myös suolanpoiston kaltaisia uusia toimia. En vastusta suolanpoistoa, mutta sitä ei vielä ole tutkittu. Lisäksi ehdotuksessa on mainittu meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten tutkimusmenetelmät, jotka ovat käytännöllisesti katsoen lapsenkengissään, toisin sanoen niitä ei vielä ole käytetty.

Katson myös, että on kehitettävä lisää indikaattoreita ja laadittava digitaalisia merikarttoja myös kulttuuritarkoituksiin.

Yksi maailman ja Euroopan historian suurista aarteista ovat mielestäni arkeologiset kartat. Niitä on kehitettävä perintömme säilyttämiseksi, ja luulen niiden olevan meidän kaikkien kannalta yksi kiehtovimmista keksinnöistä.

  Evangelia Tzampazi (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän ystävääni Lienemannia loppuun suoritetusta ja seikkaperäisestä työstä.

Euroopan unionin on oleellista kehittää meriympäristön suojelua koskeva yhtenäinen toimintalinja, sillä toistaiseksi sovelletulla epäyhtenäisellä lainsäädännöllä ei ole onnistuttu kääntämään luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja luontotyyppien katoamiseen johtavaa kehityssuuntaa. Näin ollen velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan on varmistaa meriympäristön korkeatasoinen suojelu, jotta kestävän kehityksen strategiamme voidaan yhdistää Lissabonin strategian tavoitteisiin unohtamatta sitä, että monissa Euroopan maissa ja huomattavalle osalle kansalaisia meri on huomattava taloudellisen kehityksen keskus.

Samanaikaisesti direktiivillä tarjotaan jäsenvaltioille historiallinen tilaisuus tehdä yhteistyötä alalla, joka on aivan viime aikoihin saakka aiheuttanut muun muassa merikalastusalueisiin ja kalastuskiintiöihin liittyviä selkkauksia ja vihamielisyyksiä.

Perimmäisenä tavoitteena on määritellä selkeästi merien ekosysteemien ja meriympäristön hyvän tilan käsite yhtenäisen ja tehokkaan Euroopan unionin meripolitiikan laatimiseksi.

Katson, että tämän tavoitteen saavuttamista edistetään huomattavasti perustamalla suojeltuja merialueita, joiden avulla säilytetään ekosysteemejä ja torjutaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Samanaikaisesti vaadimme direktiiviehdotuksen tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen varhentamista vuoteen 2017.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Lienemannia ja jäsen Kušķisia heidän erinomaisista mietinnöistään, joita ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on vahvistanut järkevästi joidenkin skottikollegoiden näkemyksestä huolimatta.

Euroopan merivesiä samoin kuin tietysti kansainvälisiäkin vesiä on usein kuormitettu jätteillä, joiden myrkkymäärät ja -pitoisuudet vaihtelevat. Näin ovat vuosien ajan menetelleet niin yksityishenkilöt, yritykset kuin hallituksetkin, joilla on ollut niukasti tietoa tai jotka ovat vähät välittäneet meren ekosysteemien valtavasta monimuotoisuudesta ja merkityksestä. Monissa tapauksissa tästä on seurannut ennennäkemättömiä ympäristövahinkoja. Muissa tapauksissa tiettyjen lajien säilyminen on nykyisin veitsenterällä.

EU:n on korkea aika toimia päättäväisesti meriympäristön suojelemiseksi. Näin ollen koko parlamentin olisi annettava täysi tuki näille tervetulleille mietinnöille siinä toivossa, että tarvittavien strategioiden ja direktiivien täytäntöönpano sujuu tulevaisuudessa kitkattomasti, niitä laajennetaan kolmansiin maihin ja lähitulevaisuudessa toteutetaan myös muita lisätoimenpiteitä. Onhan EU:n meriympäristön suojeleminen loppujen lopuksi olennaisen tärkeää oman henkiinjäämisemme turvaamiseksi maapallolla.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin esitän sydämelliset kiitokset jäsen Lienemannille, joka on laatinut todella erinomaisen mietinnön. Hyvät kollegat, kalojen ei ole helppo selvitä Euroopan unionia ympäröivissä merissä ja valtamerissä. Liikakalastus ja saasteet ovat vaatineet veronsa, ja kaloja uhkaa sukupuutto, joten meidän on toteutettava nyt voimaperäisiä toimia estääksemme sellaisen tilanteen, että vuoden 2040 vaiheilla kaloja ei enää ole. Olkoon tämä tutkijoiden ennuste vakava varoitus.

Vaikka meristrategia onkin järkevä aloite, direktiivi ei mielestäni ole riittävän täsmällinen. Ensinnäkin kalakannat on saatava elpymään. Lisäämällä kalakantoja kutualueilla kaloille annetaan mahdollisuus lisääntyä kaikessa rauhassa. Tämä on osoittautunut tuloksekkaaksi Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Jos kantojen elvyttämisen lisäksi otetaan käyttöön kestävät kalastusmenetelmät, pystymme turvaamaan kalojen tulevaisuuden Euroopan unionia ympäröivillä vesialueilla.

Lisäksi on toteutettava eksoottisiin lajeihin ja painolastivesien aiheuttamaan ongelmaan liittyviä toimia. Tyynenmerenosteri on löytänyt suotuisan elinympäristön Pohjanmereltä, jossa sillä ei ole luontaisia vihollisia, mutta se menestyy itse asiassa liiankin hyvin. Painolastivesien puhdistaminen on yksinkertainen menetelmä, joka on otettava yleiseen käyttöön. Meridirektiivi edellyttää, että jäsenvaltioissa pohditaan keinoja meriympäristön parantamiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi yhteisen etumme mukaisesti. Kannatan lämpimästi jäsen Lienemannin mietintöä ja toivon kaikkien tekevän samoin.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tuntuu hyvältä olla jälleen täällä, ja olen voinut aloittaa työt lukemalla kaksi rakentavaa mietintöä.

Yhteinen tehtävämme on varmistaa, että meremme kestävät sen kuormituksen, jolle meriympäristö altistuu. Lisäksi Euroopan parlamentilla ja Euroopan unionilla on laaja vastuu asianmukaisesti koordinoitujen ja tehokkaiden rajatylittävien yhteistyömuotojen kehittämisestä. Kuten monet puhujat ovat huomauttaneet, aikaa on äärimmäisen vähän.

Omalla alueellani Eurooppaa Itämeri on tärkein meri, joka on altistunut, ja altistuu yhä, kaikkein suurimmille uhkille. Siksi pidämme Venäjältä Saksaan suunniteltua kaasuputkea erittäin huolestuttavana. Huomenna on määrä esittää yksityiskohtaisemmat suunnitelmat. Herkällä Itämerellä kaasuputki on huomattava ympäristöuhka. Alukset tai vanhat, löytämättä jääneet miinat voivat vahingoittaa kaasuputkea, ja se voi joutua terrori-iskun kohteeksi. Kaasuputki uhkaisi ympäristöä ja kalastusta sekä rakennusvaiheessa että toiminnassa ollessaan. Nähdäkseni riskit ovat selvästi hyötyjä suuremmat. Euroopan energiansaanti on toki turvattava, mutta maakaasuputkea ei saa vetää Itämeren pohjalle. Mikäli putkisto rakennetaan, se on tehtävä maalle sekä meriympäristön että Itämeren takia.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, olen seurannut keskusteluanne kiinnostuneena ja olen iloinen huomatessani, että olette periaatteessa tukeneet komission kannattamaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Toisaalta on selvää, että tämä on monimutkainen kysymys, joka edellyttää pikaisia toimia monilla aloilla. On myös selvää, että esiin on noussut lukuisia erilaisia näkemyksiä. Lisäanalyysit ja -selvitykset ovatkin tarpeen.

Käsittelen tarkemmin joitakin tärkeimmistä tarkistuksista.

Komissio valitsi täytäntöönpanon määräajaksi (tarkistukset 20, 24, 31, 32, 35 ja 69) vuoden 2021, johon mennessä jäsenvaltioiden on saavutettava "ympäristön hyvä tila" omassa meriympäristössään. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ehdotti lyhyempää määräaikaa.

Vaikka komissio haluaisi, että "ympäristön hyvä tila" saavutettaisiin nopeasti, valiokunnan määräaika ei ole nähdäkseni realistinen. Komission ehdotuksessa käsitellään ensinnäkin tarvetta ymmärtää paremmin meriympäristöä ja siihen kohdistuvia uhkia ja toiseksi välttämättömiä toimia. Löytääksemme mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja kustannustehokkaat toimenpiteet meriympäristön suojelemiseksi meidän on hankittava olennaiset tiedot ja osaaminen. Näissä olosuhteissa määräaikojen varhentaminen olisi tarkoituksenvastaista.

Tämä on selvää etenkin silloin, kun otetaan huomioon yhtäläisyydet nykyiseen vesipolitiikan puitedirektiiviin, johon tämä direktiivi on tiiviisti kytköksissä. Vesipolitiikan puitedirektiivi onnistuttiin antamaan vuonna 2000 siksi, että jäsen Lienemann toimi sen esittelijänä, ja kyseisen direktiivin säännösten mukaan "ympäristön hyvä tila" on saavutettava vuoteen 2015 mennessä, toisin sanoen 15 vuoden kuluttua direktiivin antamisesta. Tämän on oltava myös meridirektiivin toimintaperiaate.

Meristrategiadirektiivin soveltamisalaan kuuluvan merialueen laajuus ja mittava tehtävä huomioon ottaen kenenkään ei pitäisi kyseenalaistaa ehdotetun aikataulun kunnianhimoisuutta. Komissio ehdottaa direktiivissä määräajaksi vuotta 2021, joka vastaa lisäksi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesipiirin hoitosuunnitelmien ensimmäisen tarkistuksen määräaikaa, jolloin molempien direktiivien myöhemmän täytäntöönpanon yhteydessä saavutetaan synergiaetu.

Lisäksi komissio katsoo, ettei olisi järkevää vaatia jäsenvaltioita "saavuttamaan ympäristön hyvää tilaa viimeistään vuonna 2021", kuten ympäristövaliokunta direktiivissä ehdottaa. Se ei olisi myöskään realistista. Meristrategian yhteydessä toteutettavat toimenpiteet käynnistetään ehdotetun aikataulun mukaan vuoteen 2018 mennessä. Jotkin toimenpiteet eivät tuota välittömiä tuloksia, koska toimenpiteiden vaikutusten näkyminen joissakin ekosysteemeissä vie aikaa. Kaiken kaikkiaan ympäristön hyvän tilan saavuttamisessa on kuitenkin edistyttävä selvästi, ja siksi komissio on esittänyt ajatuksen "ympäristön hyvän tilan saavuttamisesta".

Komissio on valmis tukemaan lisäartiklaa, jossa korostetaan suojeltujen merialueiden merkitystä (tarkistukset 27, 39, 62 ja 72). Mieluiten tällaisen artiklan olisi perustuttava vesipolitiikan puitedirektiivin suojeltuja alueita koskevaan 6 artiklaan.

Komissio on myös valmis tukemaan ajatusta siitä, että direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi saattaa olla tarpeen perustaa lisää suojeltuja alueita tai jopa suljettuja luonnonsuojelualueita. Se ei kuitenkaan hyväksy ympäristövaliokunnan esittämää velvoitetta perustaa suojeltuja merialueita ehdotetun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Suojeltuja merialueita on perustettava vain silloin, kun niillä voidaan suoraan edistää "ympäristön hyvän tilan" saavuttamista. Niiden perustamisen ei pitäisi olla itsetarkoitus, vaan ne olisi nähtävä ennemminkin keinona kuin päämääränä.

Komissio yhtyy valiokunnan toivomukseen "ympäristön hyvän tilan" perusmääritelmän (tarkistus 80) liittämisestä suoraan direktiiviin.

Komission mielestä ympäristövaliokunnan ehdottama määritelmäluettelo on silti selvästi ongelmallinen. Monet määritelmistä perustuvat pikemminkin meriympäristöön vaikuttaviin ja sitä uhkaaviin tekijöihin kuin ekosysteemin laatuun. Tämä on vaarallinen lähestymistapa, sillä jotkin mahdollisista riskeistä ja uhkista saatetaan jättää pois, tai niitä saatetaan toisaalta korostaa kohtuuttomasti. Tätäkin merkittävämpää on, että yksinomaan vaikutustekijöiden seurannan avulla EU ei pysty irtautumaan nykyisestä epäyhtenäisestä meriympäristön hoitokäytännöstä ja siirtymään yhtenäisempään käytäntöön, jossa otettaisiin huomioon kaikki tekijät ja niiden yhteisvaikutus meriympäristöön.

Lopuksi käsittelen talousasioita (tarkistukset 19 ja 74). Jäsenvaltiot voivat hyödyntää muutamia EU:n rahoitusmekanismeja, kuten rakennerahastoja, LIFE+-ohjelmaa ja seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa. Näin ollen ei ole tarpeen perustaa erityisiä rahoitusmekanismeja.

Hyvät parlamentin jäsenet, keskustelussa on käsitelty koko tätä monimutkaista kysymystä, myös ilmakehästä meriympäristöön kulkeutuvia saasteita ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimien merkittävää vaikutusta meriympäristön laatuun. On myös todettu, että jotkut meret, kuten Mustameri, on jätetty pois direktiivistä, ja tietenkin Romanian ja Bulgarian omaksumat käytännöt muuttavat tilannetta perinpohjaisesti ja avaavat aivan uusia mahdollisuuksia. Pohjoisen jäämeren sijainnin takia komissio ei voi muuttaa kantaansa merkittävästi, eikä tässä yhteydessä myöskään voida laatia omaa strategiaa alueelle, joka poikkeuksellisen herkästä ja merkittävästä luonnostaan huolimatta ei ole millään tavoin suorassa yhteydessä EU:n alueeseen.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toimitan luettelon komission lausunnoista parlamentin yksiköille.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) On hyvin ilahduttavaa, että meriympäristöön liittyviin kysymyksiin kiinnitetään huomiota, sillä on erittäin tarpeellista varmistaa, etteivät meremme enää pilaannu ja tuhoudu enempää. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tekemät tarkistukset ovat enimmäkseen myönteisiä ja parantavat toivottavasti meriympäristön tilaa varsinkin ympäristön hyvää tilaa koskevien määritelmien ansiosta.

Komission ehdotukseen sisältyy kuitenkin jokseenkin huolestuttava artikla. Erityisalueita koskevassa 13 artiklassa sallitaan ympäristötavoitteiden jonkinasteinen laiminlyönti, mikäli tietyllä alueella on tapahtunut muutoksia sellaisten toimien seurauksena, joiden perusteena on merkittävä yleinen etu. Voi vain kuvitella, että tähän artiklaan vedotaan erittäin laajasti. Onkin äärimmäisen tärkeää, että komissio asettaa tässä tapauksessa huomattavia rajoituksia, sillä myös tuleva elinympäristömme on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta.

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Eurooppaa ympäröi neljä merta ja kaksi valtamerta, joissa on erilaisia ekosysteemejä ja erilaisia luonnonmaantieteellisiä alueita. Euroopan rannikko on yli 100 000 kilometriä pitkä, ja siellä asuu ainakin 16 prosenttia eurooppalaisista, joista monilla on vahvat siteet mereen työn, vapaa-ajan ja urheilun tai merestä saatavien luonnonvarojen ja energian takia. Sisämerien tai osittain suljettujen merialueiden kuten Mustanmeren, Itämeren ja Välimeren pilaantumisvaara on erityisen suuri.

Meristrategiaa koskeva direktiiviehdotus on asianmukainen ja odotettu, ja sen avulla on voitava yhtenäistää ja vahvistaa nykyistä poliittista kehystä meriympäristön suojelemiseksi Euroopassa. Sen tehokkuudesta riippuu Euroopan merten tila tulevaisuudessa ja sen avulla voidaan varmistaa tarvittava ympäristöperusta merten luonnonvarojen ja toimintojen kestävää käyttöä varten Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

18. Euroopan sähköverkon toimintahäiriöt (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Euroopan sähköverkon toimintahäiriöistä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Manner-Euroopan sähköverkossa lauantaina 4. marraskuuta ilmennyt vakava toimintahäiriö aiheutti sähkökatkoja suuressa osassa järjestelmää. E.ON-sähköyhtiön mukaan vika paikannettiin Pohjois-Saksaan, missä korkeajännitelinjan irtikytkeminen Ala-Saksissa aiheutti myöhemmin sähkökatkoja koko Euroopan unionissa.

E.ON oli suunnitellusti tehnyt jännitteettömäksi ilmajohdon, ja sama toimenpide oli tehty myös sitä edeltävälle linjalle. Tapahtuma johti UCTE-verkon jakaantumiseen kolmeen vyöhykkeeseen: länsi-, itä- ja kaakkoisvyöhykkeeseen. Läntisellä vyöhykkeellä kärsittiin virran puutteesta ja itäisellä vyöhykkeellä liiallisesta virrasta. Läntisen vyöhykkeen virranpuutteen korjaamiseksi sähköt katkesivat automaattisesti kyseisten maiden asiakkailta.

Pahiten tästä kärsi Ranska, jossa viiden miljoonan asiakkaan kerrottiin olevan vailla sähköä. Saksassa sähkökatkosta kärsivät miljoonat asiakkaat, ja myös Belgiassa, Alankomaissa, Italiassa ja Espanjassa useat sadattuhannet asiakkaat olivat vailla sähköä. Sähkökatko ulottui myös Itävallan, Slovenian, Portugalin ja Sveitsin alueelle.

Vika saatiin korjattua reilussa tunnissa, ja sähköntoimitukset jatkuivat jälleen normaalisti. Toimintahäiriöllä olisi saattanut olla paljon suurempia seurauksia, mutta siirtoverkko-operaattorien yhteistyö ja verkon koko mahdollistivat erittäin nopeat sähköntoimitukset asiakkaille.

Tarkkaa syytä verkon kaatumiseen ei vielä tiedetä. Olen pyytänyt Euroopan sääntelyviranomaisia laatimaan selvityksen siitä, mikä todellakin aiheutti tämän pimennyksen. Tässä yhteydessä on analysoitava suunnaton määrä tietoa pimennystä edeltävältä ja sen jälkeiseltä ajalta, joten en pysty tässä vaiheessa kertomaan teille, mikä itse asiassa aiheutti pimennyksen. UCTE-tutkintakomitea laatii myös asiasta selvityksen, kuten eurooppalaiset siirtoverkko-operaattoritkin, jotka tutkivat tapausta.

Heti kun saamme täyden selvityksen tapauksesta ja siitä on tehty täysimittainen tutkimus, kerron parlamentille asianmukaisesti, mikä todella aiheutti pimennyksen. Tästä tapauksesta pitäisi kuitenkin nähdäkseni oppia kolme asiaa. Vuonna 2003 Italiassa oli jo erittäin laajamittainen sähkökatko, ja on selvää, etteivät sen jälkeen toteutetut toimet olleet riittäviä erityisesti kolmella alalla.

Yksi ehdotus onkin, että perustetaan virallinen siirtoverkko-operaattorien eurooppalainen ryhmittymä, jonka tehtävänä on esittää yhteisiä kantoja komission yksilöimistä kysymyksistä ja erityisesti verkon käyttövarmuusnormeja. Meidän olisi myös luotava mekanismi, jolla varmistetaan, että nämä normit ovat muodollisesti sitovia verkko-operaattoreille. On myös selvää, että tarvitaan paljon enemmän investointeja siirtoverkkojärjestelmään, jotta tällaisiin tapauksiin voidaan reagoida asianmukaisesti ja jotta, mikä tärkeintä, voidaan estää linjojen ylikuormittuminen.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että käsittelette tätä kysymystä parlamentissa, koska se on hyvin tärkeä. Kyseessä ei ollut luonnonkatastrofi vaan järjestelmän kaatuminen, ja meidän on analysoitava sitä ja otettava siitä riittävästi opiksemme. Heti kun selvitys on valmis, komissio ei epäröi tehdä tarvittavia päätelmiä ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin suuret kiitokset tästä maltillisesta selonteosta: ongelma saatiin selvitettyä reilussa tunnissa. Tämäkin on mainitsemisen arvoinen seikka.

Toiseksi olen kanssanne samaa mieltä siitä, että asiasta on saatava ensin täysi selvitys, jotta emme tee ennenaikaisia päätelmiä kaikesta siitä, mikä olisi voinut mennä vikaan.

Kolmanneksi meidän poliitikkojen on vastattava kysymykseen siitä, onko omaksumamme lähestymistapa ehkä jossain määrin ristiriitainen. Yhtäältä näet vaadimme lisäinvestointeja sähköverkkoihin, kun taas toisaalta uhkaamme verkko-operaattoreita omistuksen eriyttämisellä. Verkko-operaattorien ei voida odottaa investoivan verkkoihin, kun niitä uhkaa samanaikaisesti näiden samojen verkkojen menettäminen. Tätä voidaan tuskin pitää loogisena.

Neljänneksi vaadimme yhä enemmän uusiutuvaa energiaa, vaikka tiedämme tuulivoiman edistävän osaltaan sitä, että verkkojen luotettavuudesta on tulossa todellinen ongelma. Minulla ei ole mitään tuulivoimaa vastaan, mutta kenenkään ei pitäisi yllättyä, kun tämäntyyppisiä ongelmia ilmenee.

Viidenneksi vaadimme oikeutetusti lisää liityntäpisteitä, koska haluamme siirtää sähköä jäsenvaltiosta toiseen. Vaikka tämä vaatimus onkin perusteltu, kiinnitämme ehkä liian vähän huomiota tarpeeseen varmistaa samanaikaisesti tai jo ennakolta, että liityntäpisteiden yhdistämät verkot ovat riittävän valmiita tähän.

Yksi asia, jonka haluaisin nähdä seuraavan tästä tapauksesta, on se, että käsittelisimme energiapoliittisia kysymyksiä realistisemmin ja maanläheisemmin esittämättä ristiriitaisia vaatimuksia, joita ei voida koskaan täyttää. Tämä on ehkä sellainen panos, jonka pystymme antamaan. Teemmepä näin tai emme, odotan innokkaasti asian tarkkaa arviointia, kun tosiseikat ovat tiedossamme. Sen jälkeen voimme harkita, mitä poliittisia seurauksia tällä tapauksella on oltava – jos mitään. Useimmat sähköverkon kaatumisen jälkeisinä päivinä esitetyistä lausunnoista olivat hätiköityjä eivätkä perustuneet niinkään tapauksen perinpohjaiseen analysointiin kuin pikaiseen yhteenvetoon siitä, mitä tapahtui. Arvoisa komission jäsen Piebalgs, olen hyvin kiitollinen teille siitä, mitä parhaillaan teette.

  Reino Paasilinna, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, Euroopan pimeneminen koski 10 miljoonaa ihmistä Saksasta Espanjaan. Katkos on hyvä muistutus siitä, miten tiukasti me olemme kytköksissä toisiimme sähköverkon kautta ja siitä, kuinka haavoittuvia me samalla olemme. Emme vieläkään tiedä syytä, miksi näin tapahtui.

Käytännössä Euroopalla on yhteinen sähköverkko, mutta ei yhteistä energiapolitiikkaa, joka turvaisi saannin. Toimivat sähkön sisämarkkinat eivät ole toteutuneet. On paradoksaalista, että mitä enemmän verkkojamme yhdistetään, sitä haavoittuvaisimmiksi tulemme katkoille. Vaikka verkkojen yhdistämisellä pyritään parantamaan sähkön toimitusvarmuutta kaikkialla unionissa, haittavaikutuksena on se, että myös mahdollisista ongelmista tulee yhteisiä. Siksi meidän onkin ennen kaikkea huolehdittava siitä, että yhteiset verkkomme toimivat, varajärjestelmät ovat olemassa kansallisesti ja että järjestelmää valvoo yksi instanssi. Tarvitaan turvastandardeja aivan kuten komissaari sanoi.

Muiden energiakriisien perusta luotiin energiantuotantolaitosten yksityistämisellä. Valtiot omistivat aikaisemmin nämä yhtiöt ja investoivat pitkällä tähtäimellä. Nyt on tullut kvartaali-investointien vaihe, jolloin on saatava rahat nopeasti takaisin, ja niinpä tämä pitkäjänteisyys ei toimi.

Komissio on ryhtynyt nopeasti toimiin, kiitos siitä. Kansalliset siirtoverkko-operaattorit on jatkossa velvoitettava aikaisempaa kattavampaan ja avoimempaan yhteistyöhön. Tämän lisäksi tammikuussa julkaistavassa energian strategiaselvityksessä on tarkasteltava yhteisen sääntelyviranomaisen perustamisen mahdollisuutta. Myös yritysten on kannettava vastuunsa ja investoitava nykyistä enemmän sekä siirtoon että varakapasiteettiin. Jos näin ei tapahdu, valtioiden on puututtava asiaan ja tehtävä se, mitä ne ovat tehneet tähänkin saakka ennen tätä vaihetta.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa komission jäsen, kiitos tiedonannostanne. On ehdottoman välttämätöntä, että useita EU:n jäsenvaltioita koskeneen sähkökatkon syyt tutkitaan laajasti ja huolellisesti. Johtuiko tämä toimintahäiriö tiedonpuutteesta? Menettelyjen noudattamatta jättämisestä? Verkkoviasta? Investointien riittämättömyydestä? Verkon ylläpitoon liittyvästä virheestä tai kaupallisesta syystä? Jotkut eurooppalaiset pitävät tätä toimintahäiriötä energia-alan vapauttamisen tuhoisana seurauksena, toiset taas riittämättömän yhteenliitäntäkapasiteetin ja vaillinaisen Euroopan laajuisen energiaverkon tuotteena.

Kuten huomautitte, voidaan myös katsoa, että tämän toimintahäiriön hoitaminen oli osoitus jäsenvaltioiden solidaarisuudesta sähkön puutteesta kärsinyttä Saksaa kohtaan ja että sähkökatkoa koskevia toimenpiteitä toteutettiin, jotta estettäisiin koko Euroopan käsittävästä pimennyksestä aiheutuvat paljon vakavammat seuraukset.

Jos toimintahäiriön syyt olivat kaupallisia, jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on yhdessä määriteltävä ja tarkistettava sovellettavia sääntöjä voidakseen valvoa sähkömarkkinoita tehokkaammin. Jos toimintahäiriö johtui teknisistä ongelmista tai menettelyvirheestä, sähkön jakeluverkon haltijoiden toimintaa on koordinoitava tehokkaammin, koska verkonhaltijat muodostavat toiminnalliset lenkit esteettömän ja varman sähkönsiirron ketjussa. Euroopan energiaverkkokeskuksen perustaminen antaisi meille mahdollisuuden toteuttaa eurooppalaiset verkkosäännöt, joilla pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden verkkojen standardeja ja menettelyjä.

Lopuksi totean olevani iloinen siitä, että komissio on käynnistänyt tämän tutkinnan. Sallikaa minun vielä korostaa, että toivon komission välittävän tutkinnan tulokset asianmukaista avoimuutta noudattaen, jotta voimme edistyä tämänkaltaisten tapausten ehkäisemisessä.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Reul esiintyi pari päivää sähkökatkon jälkeen Saksan radiossa ja hyökkäsi voimakkaasti tuulivoimaa vastaan hyvin samaan tapaan kuin talous- ja teknologiaministeri Glos ja E.ON olivat tehneet. Niinpä olen iloinen kuullessani hänen sanovan kymmenen päivää sähkökatkon jälkeen, ettei hänellä ole mitään tuulivoimaa vastaan. Sittemmin on selvinnyt, etteivät saksalaiset tuulivoimalat edesauttaneet millään tavalla tämän katastrofin syntymistä, koska tuuli oli kyseisenä päivänä aivan normaali. Käyttämätöntä kapasiteettia vapautettiin seuraavan vuorokauden kapasiteettina, ja todellakin osoittautui, että saksalaiset tuulivoimalat auttoivat erittäin merkittävästi verkon saamisessa jälleen toimintakuntoon. Toisin sanoen niissä tilanteissa, joissa on mahdollista määritellä hyvä perusta verkko-operaattorien, sääntelyviranomaisten ja tuulivoiman tarjoajien yhteistoiminnalle, tuulivoimalla on itse asiassa myönteisiä vaikutuksia verkkoon.

Espanjassa sitä vastoin monet tuulivoimalat kytkettiin irti verkosta hetkellisen alijännitteen vuoksi, missä ei ole mitään järkeä, koska tuulivoimalat eivät ole yhtä alttiita alijännitteelle kuin muut sähköntuotantolaitokset ja koska ne olisivat voineet auttaa Espanjan sähköverkon vakauttamisessa.

Mitä tämä toimintahäiriö voi opettaa meille? Ensinnäkin voimme oppia siitä sen, että meidän on valmisteltava verkkoja energia-alalla tehtäviin pitkän aikavälin investointeihin. Sähköntuotanto siirtyy tulevaisuudessa rannikkoalueille, enkä puhu nyt pelkästään tuulivoimasta vaan myös lauhdevoimaloista, joissa jäähdyttäminen on mahdotonta kauempana sisämaassa lämpimämmän ilmaston ja lämpimämpien jokivesien vuoksi. Meidän on myös investoitava paljon enemmän hajautettuun energiantarjontaan biomassan, biokaasun, lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitosten sekä kaasuvoimalaitosten muodossa. Tällaiset laitokset voidaan sijoittaa lähelle kulutuskeskuksia teollisuudessa tai kaupungeissa, ja ne tasaavat jossain määrin sähköntuotannon siirtymistä rannikkoalueille. Nämä hajautetut investoinnit mahdollistavat puolestaan suuremman liikkumatilan antamisen kaupankäynnille verkoissa.

Toiseksi tarvitaan EU:n sääntelyviranomainen, jonka tarkoituksena ei ole lakkauttaa kansallisia sääntelyviranomaisia vaan jolla on tietyt tarkasti määritellyt tehtävät Euroopan laajuisessa sähkökaupassa paitsi avoimuuden myös kansallisten verkkojen välisten yhteenliitäntöjen parantamiseksi. Tarvitsemme tätä viranomaista nyt heti, mutta sillä on oltava selkeästi määritelty eikä liian suuri toimiala.

Kolmanneksi verkoissa tarvitaan pitkän aikavälin investointeja, joita ei voida tehdä tavoittelemalla investoinneille suurta tuottoa lyhyellä aikavälillä. Juuri siitä syystä, että E.ON ja RWE haluavat jopa 30 prosentin tuoton investoinneilleen, tarvitsemme omistuksen eriyttämistä. Näin korkea tuotto ei ole tarpeen monopolialalla, jolla investointien tuotoksi riittää 6–8 prosenttia. Verkon etujen sekä tuotannollisten ja kaupallisten etujen selkeä erottaminen parantaa toimitusvarmuutta ja myös eurooppalaisen verkon toimintavalmiuksia.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, jäsenvaltioissa sähkö tuotetaan heterogeenisesti. Muutamassa maassa on avainasemassa halpa vesivoima, toisissa halpa atomivoima. Toisissa maissa sähköä tuotetaan polttamalla alati kallistuvia fossiilisia aineita tai kalliilla tuulivoimalla. Markkinoita sekoittaa EU:n päästöoikeuskauppa, jonka tulevaisuudesta vuonna 2008, saati vuonna 2013, ei ole tietoa.

EU:n sähköverkkojen yhdistäminen ei ratkaise kaikkia ongelmia. Markkinoiden harmonisointi tuottaa hyötyjiä ja häviäjiä. On monia maita, jotka eivät suostu investoimaan yhdysverkkoihin tai maksamaan sähköstä kallista hintaa, jotta se olisi toisessa maassa halvempaa. Olen iloinen, että komission standardivastaus ei tällä kertaa ollut se, että markkinoiden harmonisointi ratkaisee kaikki ongelmat, vaan pyritään todella selvittämään, mistä oli kysymys.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, marraskuun 4. päivän sähkökatko oli jälleen kerran osoitus jäsenvaltioiden sähköverkkojen suuresta keskinäisestä riippuvuudesta. Se, että sähkökatkosta kärsi 10 miljoonaa kansalaista ja noin tusina maata, antaa meille käsityksen tämän toimintahäiriön vakavuudesta ja laajuudesta.

Tässä asiassa on epäilemättä myönteinenkin puoli, nimittäin operaattorien toiminnan nopeus ja tehokkuus. Ryhtymällä asianmukaisiin toimiin operaattorien onnistui ratkaista ongelma alle tunnissa. Vaikka meidän pitäisikin olla tyytyväisiä tähän, emme saa uhmata kohtaloa.

Arvoisa komission jäsen, sanoitte, että tämän tapauksen syyt tutkitaan perinpohjaisesti. Tutkinnan tarpeellisuudesta ei ole epäilystäkään, koska kaikista tämänkaltaisista kriiseistä opimme hyvin arvokkaita asioita. Olen varma, että kaikki tarvittavat tiedot saatuanne toimitatte ne edelleen parlamentille, jotta myös me voimme analysoida niitä.

Arvoisa komission jäsen, olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että Euroopan tasolla on tarpeen luoda, kuten äsken mainitsitte, siirtoverkko-operaattorien virallinen ryhmä. Se voi tehdä teknisiä ehdotuksia verkon käyttövarmuusnormeiksi ja esittää ehdotuksia muissa kysymyksissä, jotka ovat merkityksellisiä käsiteltävänä olevan kysymyksen kannalta.

Ehdotin muutama vuosi sitten samantapaista aloitetta toimitusvarmuudesta laaditun mietinnön yhteydessä ja minun on sanottava, ettei aloite saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa sääntelyviranomaisten ja monien parlamenttikollegojemme keskuudessa. Toivon, että tämän viimeisimmän kriisin jälkeen asianomaista ehdotusta tarkastellaan uudelleen realistisemmin.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lopuksi haluan käyttää tätä tilaisuutta esittääkseni neuvostolle seuraavan huomautuksen: Euroopan unionissa, jossa palvelut, tavarat, pääoma ja henkilöt voivat liikkua vapaasti, jossa 12 jäsenvaltiolla on yhteinen rahapolitiikka ja jossa meillä kaikilla on yhteinen kansainvälinen kauppapolitiikka, meidän on nyt aika lakata teeskentelemästä, että energia-alalla tehtävät päätöksemme vaikuttavat ainoastaan meihin. Nyt tarkasteltavana oleva viimeisin tapaus teki tämän hyvin selväksi.

Kyse ei ole yhdenkään jäsenvaltion suvereniteetin viemisestä vaan yhdessä toimimisesta kaikissa niissä asioissa, joissa kaikki hyötyvät yhteisestä toiminnasta.

  Vincenzo Lavarra (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, sähköverkkojen toimintahäiriö 4. marraskuuta on hyvä osoitus siitä, että meidän on löydettävä pikaisesti yhteinen lähestymistapa energiaongelmaan. Tämä tapaus on osoittanut selvästi verkkojen vahvat keskinäiset sidokset ja sen, ettei tätä tueta riittävästi asianmukaisella hallinnoinnilla.

Arvoisa komission jäsen, olemme tyytyväisiä komission 9. marraskuuta esittämiin, sähkön rajatylittävän siirron tehostamista EU:ssa koskeviin suuntaviivoihin, joilla pyritään parantamaan hallinnointijärjestelmää. On kuitenkin tärkeää lisätä sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä. Meidän on näin ollen vauhditettava eurooppalaisen energia-alan sääntelyviranomaisen ja Euroopan energiaverkkokeskuksen perustamista, jota komission vihreässä kirjassa ehdotettiin. Nähdäkseni tarvitaan myös verkonhaltijoita, jotka ovat riippumattomia kaupallisista operaattoreista, samoin kuin tehostettua tietokoneistamista, joka mahdollistaa siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen välisen viestinnän.

Sisämarkkinat on yhteisen energiapolitiikan keskeinen näkökohta. Tämä politiikka on nyt enemmän kuin koskaan olennaisessa asemassa ja asetettava etusijalle. Meidän on jatkettava tällä tiellä entistä rohkeammin. Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa meidän on vauhditettava kyseistä prosessia, jonka avulla päästään kansallisesta protektionistisesta oman edun tavoittelusta, joka hidastaa markkinoiden vapauttamista ja kilpailua. Tällä pyritään siihen, etteivät marraskuun 4. päivän kaltaiset tapaukset enää toistu ja ennen kaikkea että Euroopan unioni, yhtenäisenä toimijana, voi neuvotella herkän kansainvälisen geopoliittisen tasapainon varmistaen itselleen turvatut, kestävät ja yhtenäiset energiantoimitukset.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän on ensinnäkin varmistettava, että verkko jakaantuu hyvin suurten ja pienempien toimittajien sekä vahvojen keskusyksikköjen ja alueellisten yksikköjen kesken, joiden ansiosta voimme luoda vahvan rakenteen. Tähän tarvitaan tietysti Euroopan laajuisia verkkoja, kuten myös sääntelyviranomaista tai koordinaattoria hoitamaan näitä asioita, mutta ennen kaikkea tarvitaan verokannustimia, joiden ansiosta toiminnasta saatavat voitot käytetään investointivähennyksiin tai lyhyemmällä aikavälillä tehtäviin poistoihin.

Tärkeintä on nähdäkseni laatia hätäsuunnitelmia, jotka antavat meille mahdollisuuden sulkea verkko nopeasti ja tehokkaasti kriisitilanteessa ja sen jälkeen vakauttaa se uudelleen ja jatkaa sähköntoimituksia mahdollisimman nopeasti. Meidän on myös sisällytettävä energiavarmuuteen laadullinen ulottuvuus, mikä tarkoittaa, että niiden, jotka ovat valmiita verkosta irti kytkemiseen lyhyellä varoitusajalla, pitäisi myös saada vastaavasti hinnanalennusta. Käänteisesti niiden, jotka haluavat pysyä verkossa mahdollisimman pitkään ja tulla kytketyiksi takaisin verkkoon mahdollisimman nopeasti, olisi myös maksettava korkeampaa hintaa.

Energian osalta meidän on päästävä eroon tavasta keskustella ainoastaan määristä. Energiahuollossa tarvitaan laadullisia tekijöitä, jotka mahdollistavat sellaisen hinnoittelun, että käyttäjän, joka haluaa ehdottoman toimitusvarmuuden, on myös maksettava energiastaan enemmän. Jos taas käyttäjä pystyy joustamaan esimerkiksi käyttämällä energiaa veden lämmittämiseen joko yö- tai päiväaikaan, häntä olisi laskutettava vastaavasti edullisempaan hintaan.

Kaikilla olisi oltava mahdollisuus valita oma energiantoimittajansa ja saada sähkönsä valitsemaltaan sähköntuottajalta. Tämä antaisi meille todellisen mahdollisuuden muokata eurooppalaisia markkinoita uuteen uskoon.

  Giles Chichester (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli esimerkki arvaamattomien vaikutusten laista, ei katastrofi.

Meidän on odotettava käynnistämänne tutkinnan tuloksia ja vältettävä refleksinomaisia reaktioita. Olemme oppineet jälleen kerran, ettei ihmisten käytöstä voida aina ennustaa. Sallinette minun huomauttaa, ettei ole mahdollista säätää lakia jokaisen mahdollisen sattuman varalta. Kyseessä oli ensisijaisesti tekninen ongelma eikä välttämättä poliittinen ongelma.

Muistuttaisin komission jäsentä ja parlamenttia siitä, että meillä on jo voimassa tätä koskevaa lainsäädäntöä, nimittäin sähkön toimitusvarmuutta ja infrastruktuuria koskeva direktiivi, jota käsittelevän mietinnön esittelijänä toimin parlamentissa. Meidän pitäisi odottaa, että kyseinen säädös vakiinnuttaa asemansa ja saatetaan osaksi lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti jäsenvaltioissa, ennen kuin annamme uutta lainsäädäntöä. Ottakaamme tästä tapauksesta oppia, mutta meidän on myös muistettava, että verkko-operaattorien – siirtoverkonhaltijoiden – ansiot toimitusten ylläpitämisessä ovat huomattavat. Kuten kollegani Rübig on todennut, 100-prosenttiset toimitukset on vaikeasti saavutettava tavoite. Operaattorit tekevät mielestäni hyvää työtä.

Pyydän komission jäsentä liittymään kollegojeni seuraan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa. Jatkamme valiokuntamme kokousta tämän keskustelun jälkeen. Yksi niistä asioista, joista myöhemmin keskustelemme, on jäsen Morganin vihreästä kirjasta laatima mietintö. On hyvä nähdä komission jäsen täällä, ja ellei hänen tarvitse kiirehtiä muualle, hän on erittäin tervetullut liittymään seuraamme.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin olen hyvin kiitollinen kutsusta ja aion ehdottomasti noudattaa sitä, mutta tarkoituksenani on ainoastaan kuunnella keskustelua eikä puuttua asioiden käsittelyyn valiokunnassa.

Toiseksi on tärkeää, että kaikki tutkinnan tulokset ovat käytettävissämme ennen päätelmien tekoa. Tästä syystä haluan käynnistää kaikki nämä tutkimukset, koska me todellakin tarvitsemme tosiasioita päätelmien teon pohjaksi. Kyseessä oli suunniteltu toimi eikä luonnonkatastrofi. Meidän on ehdottomasti tiedettävä, miksi näin tapahtui.

Kolmanneksi tämänpäiväinen keskustelu on ollut erittäin arvokas. Se on ollut tavallaan alkusoittoa valiokunnassa käytävälle keskustelulle, koska siinä on tarkasteltu sitä, miten varmistetaan parhaiten tarvittavien investointien toteuttaminen sähköalalla ja energia-alalla yleensä ja mitkä ovat parhaat keinot taata, että investoinnit todellakin tehdään ja että järjestelmä toimii asianmukaisesti.

Haluan kiittää siirtoverkko-operaattoreita, jotka tosiaankin tekivät yhteistyötä vapaaehtoispohjalta. Niiden nopea toiminta esti vieläkin pahemman pimennyksen.

Haluan kertoa parlamentille, että eurooppalaiset siirtoverkko-operaattorit kiinnittävät aina kesäaikaan suurta huomiota kysyntään ja tarjontaan sähkömarkkinoilla. Kuten tiedätte, kesistä on tulossa yhä kuumempia, ja sähkön kulutus lisääntyy valtavasti kesäaikaan, joten joka vuosi sähkön kysyntä kasvaa entisestään ja verkot ylikuormittuvat.

On hyvin tärkeää myös mainita, että verkon käyttövarmuusnormeja on aina noudatettava. Tarvitsemme näin ollen ehdottomasti sitovan normin, jota kaikkien verkko-operaattorien on noudatettava. Olemme jo nähneet esimerkin, jossa sähkökatko Sveitsissä aiheutti sähkökatkon Italiassa. Tässä tapauksessa oli selvää, ettei operaattori ollut noudattanut verkon käyttövarmuuteen liittyviä vaatimuksia, mikä johti laajamittaiseen sähkökatkokseen. Meidän olisi varmistettava, ettei tällainen tilanne toistu enää koskaan, ja luotava samanaikaisesti erittäin luotettava järjestelmä, jossa eurooppalaisen verkon koko ja UCTE-järjestelmän koko auttavat ehkäisemään sähkökatkoja sen sijaan, että ne aiheuttavat sähkökatkoja tai tekevät niistä entistä laajempia.

Kiitän teitä keskustelusta. Kuten lupasin, olen valmis tulemaan parlamenttiin heti, kun tutkinnan tulokset ovat käytettävissä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

19. Maitokiintiöt (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Freitasin, Fraga Estévezin, Garriga Polledon, Herranz Garcían, Jegglen, Maatin, McGuinnessin, Millán Monin, Nicholsonin, Parishin ja Varela Suanzes-Carpegnan PPE-DE-ryhmän puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle maitokiintiöistä (O-0122/2006 – B6-0444/2006).

  Duarte Freitas (PPE-DE) , laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää ryhmääni ja muita poliittisia ryhmiä kiinnostuksesta, jota ne ovat osoittaneet tähän aiheeseen ja joka mahdollisti tämän suullisen kysymyksen ottamisen nopeasti esityslistalle. Tämä kiinnostuneisuus ilmentää maitokiintiöitä koskevan kysymyksen tärkeyttä ja arkaluonteisuutta.

Arvoisa komission jäsen, totesitte neuvoston epävirallisessa kokouksessa, että maitokiintiöjärjestelmä on yhä suuremmassa määrin vanhentunut ja että sitä olisi tutkittava ja tarkasteltava siten, että tuottajat voivat suunnitella elämäänsä pitkällä aikavälillä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan viimeisimmässä kokouksessa 3. lokakuuta komission edustaja Rasmussen vahvisti, että vuosina 2008–2009 tehtävän YMP:n terveystarkastuksen jälkeen tapahtuisi muutoksia ja että maitokiintiöjärjestelmä todennäköisimmin purettaisiin asteittain ennen vuotta 2015, jolloin vuonna 2003 tehdyn sopimuksen on määrä raueta. Parlamentti ei ottanut tätä kysymystä nyt esille, mutta asia on selvitettävä parlamentissa, koska äänestäjämme ovat erittäin huolestuneita ja haluavat ehdottomasti tietää, mitä nyt tapahtuu.

Totuus asiasta on se, että markkinat reagoivat näihin lausuntoihin välittömästi, ja eri järjestöt ja poliittiset toimijat esiintyivät julkisuudessa sanoakseen sanottavansa maitokiintiöiden tulevaisuudesta. Vaikka YMP:n terveystarkastusta ei voida pitää väliarviointina, olemme tietoisia sisäisistä ja ulkoisista paineista tehdä muutoksia, jotka pitävät sisällään muutakin kuin pelkästään prosessien yksinkertaistamista. Maitoalalla suunnittelua tehdään pitkällä aikavälillä. Mitä tulee toisaalta kiintiöiden hankintaan ja toisaalta geneettiseen parantamiseen, ympäristövelvoitteisiin ja investointeihin, joilla määritetään kunkin lehmän maidoneritysaikana tuottaman maidon rasva- ja valkuaisainekoostumuksen laatu, arviointia vaaditaan 6–8 vuoden välein. Vastaavasti sillä, mitä poliitikot tänään sanovat, on vaikutuksia vuosiin 2014–2015 saakka.

Olen kotoisin Azoreilta, jonka osuus Portugalin maidontuotannosta on 30 prosenttia, jossa maito on pääasiallinen tulonlähde ja jossa ei ole keskipitkän aikavälin vaihtoehtoja maidontuotannolle, joten olen hyvin herkkä näille muutoksille. Näin ollen on olennaista, että tiedämme, onko sopimusta noudatettava vai ei ja onko ennen vuotta 2015 tai sen jälkeen määrä ottaa käyttöön jonkinlaisia tiukkoja mekanismeja.

Toisaalta on myös ehdottoman tärkeää todeta poliittisia tarkoitusperiä silmällä pitäen, että EU ottaa huomioon sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, joita tämäntyyppisillä muutoksilla voisi olla alueisiin, jotka ovat riippuvaisia maidontuotannosta, ja erityisesti alueisiin, joissa ei ole muita tuotantovaihtoehtoja. Arvoisa komission jäsen, meidän on nyt todellakin saatava tietää, säilytetäänkö maitokiintiöjärjestelmä nykyisessä muodossaan vuoteen 2015 saakka, jotta markkinat ja tuottajat voidaan pitää täysin ajan tasalla.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiintiöjärjestelmä tarjoaa tällä hetkellä jonkinasteista vakautta eurooppalaisille markkinoille, mikä mahdollistaa vuoden 2003 uudistuksen menestyksellisen ja täysimääräisen toteuttamisen ilman tarpeettomia häiriöitä. Jos maitoalan on kuitenkin määrä vastata kilpailukykyä koskevaan haasteeseen tulevaisuudessa ja kukoistaa liberaalimmassa maailmassa, maitokiintiöjärjestelmästä tulee vähitellen epätarkoituksenmukainen väline tavoitteidemme saavuttamiseen. Olen näin ollen päättänyt, että keskustelua kiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta olisi käytävä terveystarkastusprosessin yhteydessä vuonna 2008.

Lupaavimpiin Euroopan unionin maitoalan pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiin ei sisälly kiintiöitä. Tämä antaisi tehokkaammille tuottajille mahdollisuuden hyötyä kasvavista markkinoista, samalla kun vältettäisiin erityisesti nuorille tuottajille tuotanto-oikeuksien hankinnasta aiheutuvat suunnattomat kustannukset. Kiintiöjärjestelmän arvo vaihtelee erittäin suuresti jäsenvaltioiden välillä. Jäsenvaltiokohtaiset kiintiömäärät on vahvistettu 31. maaliskuuta 2015 saakka, kuten jäsen Freitas oikein totesi. Jos komissio ei ole tehnyt ehdotusta eikä neuvosto päätöstä asiasta, maitokiintiöjärjestelmä päättyy kyseisen päivämäärän jälkeen. Tämä on tärkeää. Jos päätöstä ei tehdä, järjestelmän voimassaolo päättyy 31. maaliskuuta 2015. Mikäli neuvosto tekee päätöksen kiintiöjärjestelmän jatkamisesta vuoden 2015 jälkeen, tämä mahdollistaisi asteittaisen siirtymisen nykyisistä säännöistä toimintasuunnitelmaan, johon ei sisälly tuotantorajoituksia.

Pehmeä lasku on kaikkien etujen mukaista, jotta vältetään alalle aiheutuvia häiriöitä. Matkustaessani jäsenvaltioissa ja keskustellessani tuottajien kanssa he pyytävät ennustettavuutta. Olemme maatalousalalle sen velkaa, että annamme tuottajille hyvissä ajoin eikä vasta aivan viime hetkillä 1. tammikuuta 2015 selkeän signaalin siitä, jatkuuko kiintiöjärjestelmä vai ei. Meidän on tarjottava tätä ennustettavuutta, ja tässä suunnitelmassa siirtymäkauden aikana olisi ehkä otettava käyttöön erityistoimia, jotta maitokiintiöjärjestelmästä tehdään paljon nykyistä joustavampi.

On kuitenkin vielä liian aikaista ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Meillä kaikilla on paljon selvempi käsitys tilanteesta ja eri muutosvaihtoehdoista, kun maitomarkkinoita koskeva suuntaa-antava selvitys valmistuu ensi vuoden lopulla. Selvitys esitellään parlamentille ja neuvostolle, ja siinä tarkastellaan vuoden 2003 uudistuksen yleisiä tavoitteita ja tuloksia, nimittäin YMP:n markkinasuuntautuneisuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä politiikan, ympäristön, talouden ja talousarvion kannalta.

Toivon, että voimme käydä perinpohjaista keskustelua tulevaisuudesta ja siitä, miten tarjota tätä ennustettavuutta, jota pidän hyvin tärkeänä paitsi nuoremman sukupolven myös jo tuotantotoimintaa harjoittavien kannalta.

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset teille sanoistanne. Haluan myös kiittää lämpimästi kollegaani Freitasia aloitteen tekemisestä tämän suullisen kysymyksen esittämiseksi. Arvoisa komission jäsen, kuten olette jo toistuvasti huomauttanut, nykyinen asiaintila – toisin sanoen päätös säilyttää kiintiö 31. maaliskuuta 2015 saakka – ja kysymys siitä, mitä sen jälkeen seuraa, herättävät kiihkeää keskustelua erityisesti tietyillä alueilla, jotka ovat, tai uskovat olevansa, riippuvaisia maidontuotannosta ja kiintiöistä.

On hyvä, että annatte asiasta selkeän lausunnon, jollaisen olemme todellakin juuri kuulleet ja jossa esitätte meille tosiasiat – nimittäin että kiintiöistä on sovittu kyseiseen päivämäärään saakka – ja kerrotte myös, että meidän pitäisi keskustella hyvissä ajoin siitä, mitä aiomme tehdä tilanteelle. Jos haluamme jatkaa kiintiöjärjestelmää, tuottajien on oltava tietoisia siitä ja tuettava sitä, aivan samoin kuin heidän on oltava tietoisia ja tuettava päätöstä luopua järjestelmästä, kuten tällä hetkellä itse asiassa kaavaillaan.

Tästä herää kysymys, mitä välineitä nykyisessä rahoitustilanteessa olisi mahdollista käyttää kiintiöjärjestelmästä luopumiseen valmistautumiseksi. Keskusteluissa saattaa esimerkiksi nousta esiin maitokiintiön nostaminen, mutta rohkenen esittää epäilyni siitä, onko tämä oikea tapa toimia. Millaisen vaihtoehdon tarjoamme nuorille tuottajille, joiden on voitava suunnitella tulevaa ja joiden olisi erittäin todennäköisesti kohdistettava suuret investoinnit kiintiöiden sijasta uudelleenjärjestelyihin oman kilpailukykynsä turvaamiseksi?

Ja miten meidän on tarkoitus menetellä niiden alueiden suhteen, jotka ovat pelkkiä viheralueita ja tarvitsevat maitotaloutta säilyäkseen sellaisina? Nämä ovat etupäässä maisemallisesti erittäin kauniita ja hyvin kiinnostavia alueita, joilla on yleensä käytettävissä hyvin vähän muita toimeentulomahdollisuuksia, joten meidän on tuettava niitä tällä tavoin.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää poliittisen ryhmäni puolesta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää ja jäsen Freitasia hänen mietteistään komission maitokiintiöitä koskevista lausunnoista.

Arvoisa komission jäsen, en aio käsitellä puheenvuorossani EU:n maitoalan tärkeyttä tuotannolle, työllisyydelle, investoinneille, ulkomaankaupalle tai elintarviketurvallisuudelle, mistä me kaikki olemme tietoisia. Huomauttaisin kuitenkin, että mahdollista ehdotusta maitokiintiöiden poistamiseksi tai säilyttämiseksi on tutkittava viipymättä huolellisesti ja että on arvioitava sen seurauksia ensinnäkin maataloustuottajien tulotasoon ja muihin aloihin, joihin ehdotus vaikuttaa voimakkaasti, sekä maaseudun kehitykseen sinänsä. Tämän arvioinnin olisi käsitettävä kaikki EU:n alueet samoin kuin maidontuotannon erityispiirteet joillakin niistä.

Arvoisa komission jäsen, emme voi puoltaa maidontuotannon säätelemistä vuoden 2015 jälkeen nykyisillä edellytyksillä, jotka usein synnyttävät oligopoleja alalla. Kyseessä on aiemman yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan ajattelutavan mukainen tuotantomalli. Toisaalta emme voi kuitenkaan hyväksyä maidontuotantokiintiöiden vapauttamista yhdessä yössä ennen vuotta 2015. Nyt meneillään olevan siirtymäkauden aikana on välttämätöntä vahvistaa toimia, jotka koskevan alan avoimuutta, tehokkuutta ja kilpailukykyä tietyillä yhteisön alueilla. Emme voi myöskään ilmoittaa minkään yksittäisen tuotteen uudelleentarkastelusta vuosina 2008–2009 tehtävän terveystarkastuksen yhteydessä. Jos haluamme uskoa sen olevan terveystarkastus, kyse on yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta.

Haluan esittää teille yhden kysymyksen: onko mitään mahdollisuutta eriyttää tukia vuonna 2007? Miten tämä voidaan yhdistää kiintiöjärjestelmän vapauttamiseen tai säilyttämiseen?

Arvoisa komission jäsen, tiedän teidän esittävän vilpittömän ehdotuksen rajoista, jotta tuottajien keskuudessa ei syntyisi epävarmuutta. Tämä on mielestäni poliittinen sitoumuksenne, mutta ennen kaikkea kuulemalla Euroopan parlamenttia oikea-aikaisesti parannetaan alan kilpailukykyä ja annetaan sille selkeä suunta.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aloittaa kiittämällä jäsen Freitasia aloitteen tekemisestä tämän tärkeän aiheen käsittelemiseksi tänä iltana.

Maitokiintiöstä puhuttaessa on tärkeää huomata, että tilanne, jossa tämä kiintiö otettiin käyttöön vuonna 1984, oli täysin erilainen kuin nykytilanne. Vuonna 1984 maidontuotannossa oli suuria ylijäämiä, joita ei saatu kaupaksi, mikä ei selvästikään päde enää nykytilanteeseen. Maailmanmarkkinahintojen ja EU:n hinnan välinen ero oli valtava vuonna 1984, mutta nyt se ei ole läheskään yhtä silmiinpistävä.

Jos EU:n hinnat lähestyvät maailmanmarkkinahintoja, kiintiöjärjestelmälle on paljon vähemmän perusteita kuin vuonna 1984. Olen täysin samaa mieltä kuin komission jäsen hetki sitten antamassaan lausunnossa, jonka mukaan tuottajien on tärkeää tietää, missä mennään. En tiedä, milloin komissio pystyy esittämään ehdotukset tai suunnan yksityiskohtaisesti, mutta olisi ihanteellista, jos terveystarkastuksen yhteydessä käsiteltäisiin myös kaikkia muita maatalouspolitiikan osa-alueita ja kuultaisiin myös komission näkemys kiintiöjärjestelmästä.

Tilanne Euroopan unionissa ei ole, kuten joku jo mainitsi, sama kaikkialla. On tärkeää, että komissio arvioi tätä tilannetta jäsenvaltioittain ja ehkä jopa alueittain. Joidenkin alueiden kannalta on tärkeää, että kiintiöjärjestelmä säilyy. Voisiko komissio tarkastella tätä näkökohtaa arvioinnin kuluessa? Olipa arvioinnin tulos mikä tahansa, nykytietämyksen perusteella olisi mielestäni parempi purkaa kiintiöjärjestelmä asteittain jonkin ajan kuluessa. Jos vertaamme EU:n markkina-asemaa maitotuotteiden maailmanmarkkinoilla nykyään ja vuonna 1984, tilanne on nyt huomattavasti huonompi, mikä on erittäin valitettavaa.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, komission jäsenen kanta maitokiintiöjärjestelmään on erittäin huolestuttava, sillä hän ehdottaa järjestelmän purkamista vuoteen 2015 mennessä.

Vaikka komission jäsen toteaa olevan liian aikaista toteuttaa konkreettisia toimia, vapauttamispyrkimyksissä, joihin hän viittaa, jätetään huomiotta maidontuotannon merkitys useilla epäsuotuisilla maatalousalueilla. Esimerkiksi Portugalissa, sekä mantereen pohjois- ja keskiosan alueilla että Azorien itsehallintoalueella, maitokiintiöjärjestelmän purkaminen estäisi maaseudun kehittymisen ja köyhdyttäisi suunnattoman suuria alueita, joilla maidon ja maitotuotteiden tuotanto on tärkein elinkeino.

Korostamme täten tarvetta suojella maatalouden erityispiirteitä useissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Portugalissa.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kysymyksen laatijaa aloitteen tekemisestä tämän kipeästi kaivatun keskustelun käymiseksi maitokiintiöistä. Näihin kiintiöihin liittyvät ongelmat aiheuttavat huolta tuottajille kaikkialla Euroopan unionissa. Haluan huomauttaa, että mikäli maitokiintiöt on määrä säilyttää pitemmän ajan, herää tietysti kysymys, miten suuria niiden pitäisi olla, koska maitokiintiöiden koot ovat silmiinpistävän epäoikeudenmukaisia. Voin mainita monia esimerkkejä siitä, miten ne eivät vastaa markkinakysyntää tietyissä jäsenvaltioissa. Jotkin jäsenvaltiot kärsivät suurta vahinkoa sen vuoksi, etteivät kiintiöt vastaa kuluttajien kysyntää. Esimerkkejä tällaisista jäsenvaltioista ovat Italia ja Espanja, ja uusista jäsenvaltioista ehdottomasti Puola. Jos kiintiöt on tarpeen säilyttää, niiden kokoa on tästä syystä tarkasteltava uudelleen oikeudenmukaisuuden ja eurooppalaisen solidaarisuuden vuoksi.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, koska puhumme maitokiintiöistä, haluan saattaa komission jäsenen tietoon vakavan tilanteen. Irlantilaisten maidontuottajien ryhmässä, jonka jäsenet ovat kaikki iäkkäämpiä tuottajia, kaikilla on maitokiintiöitä, jotka he haluavat myydä. Heidän päätöksensä myydä kiintiöt perustuu sairauteen tai korkeaan ikään.

Irlannin maatalousministeri on luvannut asettaa nuoret tuottajat etusijalle. Euroopan unionin lainsäädännössä kielletään ikään perustuva syrjintä, mutta ministerimme syrjii avoimesti iäkkäämpiä kiintiöiden omistajia verrattuna nuoriin tuottajiin, joille hän haluaa antaa kiintiöt – ja tämä on avainasemassa – alle niiden markkina-arvon. Ministeri aikoo ottaa tästä aiheutuvat kustannukset nykyisten kiintiöiden omistajien taskuista. Tämä on markkinoiden toimintaan puuttumista. Monista näistä iäkkäämmistä tuottajista liikkuu tällä hetkellä kauhutarinoita, joissa annetaan virheellistä tietoa heidän osuuskunnistaan.

Ministeri aikoo takavarikoida kiintiöt, joita ei ole tarjottu myytäviksi, kahdella perusteella: jos kiintiön omistaja ei harjoita tuotantoa kahtena peräkkäisenä vuotena tai jos kiintiön omistajalla on leasing-sopimus, joka umpeutuu maaliskuussa, eikä hän myy kiintiötään seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Ministeri Coughlan haluaa ilmeisesti jakaa perinteisesti yhtenäisen maataloustuottajayhteisön yhden ryhmän käyttäessä toista hyväkseen. Uhkaus takavarikoida kiintiöt on yritys painostaa tuottajat heidän kannaltaan huonoihin sopimuksiin ja kiintiöiden myymiseen vastoin heidän tahtoaan. Pyydän komission jäsentä selvittämään tätä tilannetta.

  Albert Jan Maat (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia tavasta, jolla hän on esitellyt Euroopan kristillisdemokraattien aloitteen, ja komission jäsentä keskustelun avaamisesta maitotuotteiden tulevaisuudesta. Olkaamme rehellisiä: tilanne on muuttunut vuosien saatossa, korkeat kiintiökustannukset ovat saaneet lypsämisen hinnan nousemaan huimasti, samalla kun Euroopan unionin maitopolitiikka junnaa yhä pahemmin paikoillaan. Olemme nyt menettäneet 60 prosenttia viennistämme maailmanmarkkinoilla, ja Euroopan unionin ja sen maitoalan osuus koko maailman tuotannosta on pienentynyt 4 prosenttia.

Maitotuotteiden kysyntä on tällä hetkellä paljon suurempi kuin maailmanlaajuinen tuotanto, joten Euroopan unionin olisi hyvä kohdata tosiasiat ja pohtia, mitä tehdä vuoden 2015 jälkeen. Yhtäällä ovat maatalousyrittäjät, jotka haluaisivat lisätä tuotantoaan mutta joiden toiminnan korkeat kiintiökustannukset ovat lamauttaneet. Toisaalta Euroopan unionissa on alueita, joilla kiintiöt eivät tällä hetkellä enää täyty, Yhdistynyt kuningaskunta hyvänä esimerkkinä. Siten on erittäin perusteltua tarkastella, miten voimme laatia hyvän aikataulun vuoden 2015 jälkeen saadaksemme paremman ja tehokkaan järjestelmän. Haluan esittää tähän liittyen muutaman ehdotuksen.

Ensinnäkin maitokiintiöillä on voitava käydä kansainvälistä kauppaa. Lisämaksua on alennettava silloin, kun kiintiö on käytössä mutta myynti tapahtuu käytännössä ilman Euroopan unionin tukea. Voisimme myös harkita maitokiintiön tasaamista Euroopan tasolla. Jos jokin jäsenvaltio ei onnistu täyttämään koko kiintiötä ja jollain toisella jäsenvaltiolla olisi tarvetta suuremmalle kiintiölle, voisimme aivan yksinkertaisesti tasata ne jälkikäteen. Kiintiöiden asteittainen nostaminen maidontuottajille ja osuuskunnille, jotka myyvät tuotteitaan ilman EU:n tukea, on myös yksi mahdollisuus.

Puollamme lopuksi maaseudun kehittämiseen osoitettujen EU:n varojen tehokasta käyttöä niillä alueilla, joilla pienillä maidontuottajilla on ongelmia työllistymisessä ja muutoksiin sopeutumisessa. Tällä tavoin komission jäsen saattaa hyvinkin pystyä toteuttamaan toimet hyvässä aikataulussa, joka johtaa markkinasuuntautuneempaan painotukseen. Alankomaiden kristillisdemokraattisen puolueen CDA:n jäsenenä pitäisin erittäin myönteisenä, jos komission jäsen omaksuisi tämän linjan. Minun on onniteltava häntä myös siitä, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston maito- ja eläintuotteiden osaston päällikkö Rasmussen on jo esittänyt useita näistä ehdotuksista. Tämä tietää hyvää tulevaisuudelle siinä mielessä, että ajankohta maitotuotteista käytävälle keskustelulle on otollinen.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, YMP:n välivaiheen uudistuksen ilmoitettiin olevan pelkkä välitarkistus, mutta se on tästä huolimatta ollut yksi merkittävimmistä uudistuksista, joita kyseisessä politiikassa on tehty sen käynnistymisen jälkeen.

Kun otetaan huomioon tämä tausta ja kiintiöjärjestelmästä viime kuukausina antamanne julkiset lausunnot, jotka ovat herättäneet alalla paljon levottomuutta ja epävarmuutta, haluan teidän tekevän täysin selväksi, että vuodelle 2008 suunniteltu tarkastus saa meidät vakuuttuneiksi siitä, että uudistus toimii ja ettei komissio aio missään tapauksessa mennä pidemmälle tai lykätä päivämäärää, jonka osalta parlamentti ilmaisi mielipiteensä viimeisimmästä uudistuksesta käydyissä keskusteluissa. Haluan muistuttaa teitä siitä, että parlamentti kannatti nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkamista varainhoitovuoteen 2014–2015 saakka komission ehdotuksen mukaisesti. Muut kollegat ovat sanoneet samaa.

Arvoisa komission jäsen, tämä komission tuolloin ehdottama vakaa tulevaisuudennäkymä on edelleen olennainen taloudellisen toiminnan muodolle, jossa on muiden toimintamuotojen tavoin tehtävä suunnitelmia ja investointeja, maksettava ja valmistauduttava siihen, mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan, aiemmin luodussa sääntelykehyksessä.

Kotiseudullani Galiciassa, kuten myös muilla mainituilla alueilla, esimerkiksi Azorien itsehallintoalueella tai Portugalin pohjoisosassa (ja haluan kiittää jäsen Freitasia, jonka kysymys mahdollisti tämän keskustelun käymisen), maatiloilla on ratkaiseva asema sekä sosiaalikysymysten että ympäristön kannalta ja myös alueellisen tasapainon säilyttämisessä.

Maatalousjärjestöjen mukaan juuri galicialainen perhetiloihin perustuva malli on selvin osoitus tämäntyyppisten tilojen monitoiminnallisesta roolista ja niiden kyvystä sitouttaa ihmiset kyseiseen alueeseen.

Jos komissio haluaa muuttaa pelin sääntöjä, sen pitäisi ensin selittää, mitä se suunnittelee tekevänsä, milloin ja miten se aikoo tehdä sen. Arvoisa komission jäsen, tämä kaikki olisi tehtävä mahdollisimman avoimesti, koska epävarmuus on pahin mahdollinen vaihtoehto alalla työskenteleville.

Maitoala tarvitsee äkillisten muutosten sijaan vakautta, aikaa sopeutua ja suunnitella, joten katson, että meidän pitäisi saattaa nykyinen uudistus päätökseen ennen kuin mietimme seuraavaa uudistusta.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, maidontuotanto on tyypillisesti heikoimpien maatalousalueiden tuotantoa. Se on tarjonnut toimeentuloa ja elinvoimaa alueilla, joissa muunlainen maataloustuotanto olisi vaikeaa tai mahdotonta. Se on pystynyt käyttämään hyväkseen muun muassa karujen alueiden hyvän korsirehun tuottokyvyn.

Maidontuotanto on pääomavaltaista. Investoinnit ovat valtavia. Nykyaikainen tuotantorakennus voi maksaa jopa miljoona euroa. Kuitenkin se luo työpaikat lähinnä vain perheviljelmille.

Maidontuotanto on kiintiöity. Monet nuoret viljelijät ovat tehneet suuria sijoituksia hankkiessaan lisää tuotanto-oikeuksia. Ei ole harvinaista, että tuotantokiintiöitä on ostettu jopa yli 150 000 eurolla. Maidontuotanto tarvitsee tämän vuoksi pitkäjänteiset turvatut puitteet. Sitä ei voi suunnitella kahdeksan vuoden tähtäyksellä. Kiinteä järjestelmä on luonut tasapainoiset puitteet viljelijälle tuotannon harjoittamiseen. Hinnan vaihtelut ovat olleet pieniä ja markkinat vakaat.

Maitokiintiöiden poistaminen muuttaisi kerralla tilanteen. Suuret teolliset yksiköt Euroopan parhailla alueilla olisivat kilpailukyvyltään vahvoja. Maatalouden monivaikutteisuus heikkenisi. Perheviljelmien suuret investoinnit maitokiintiöihin menettäisivät kerralla arvonsa. Maitomarkkinat menettäisivät vakautensa. Tämä kaikki tekisi yrittäjätoiminnan erittäin riskialttiiksi ja heikentäisi erityisesti luonnonolosuhteiltaan heikoimpien maatalousalueiden toimeentuloa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SARYUSZ-WOLSKI

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yhteinen maatalouspolitiikka on herättänyt monia epäilyjä ja tekee niin jatkossakin. Sillä on aina tukijansa ja vastustajansa.

Euroopan komission aikomus tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja samassa yhteydessä maitokiintiöitä on herättänyt niin huolta kuin toivoakin erityisesti maissa, jotka kärsivät kiintiöjärjestelmästä, Puola mukaan luettuna. Puolalle osoitettu kiintiö oli loukkaavan alhainen. Hyvänä esimerkkinä on Saksa, jossa on 80 miljoonaa asukasta ja jonka maitokiintiö on noin 28 miljoonaa tonnia, kun taas asukasluvultaan puolta pienemmän Puolan sallitaan tuottaa vain noin 9 miljoonaa tonnia maitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Puolan kiintiö on 4,5 miljoonaa tonnia pienempi kuin 13–13,5 miljoonan tonnin kiintiö, joka sille pitäisi myöntää.

Haluamme näin ollen kysyä, mitä maitokiintiöiden poistamisesta seuraisi erityisesti Puolan kaltaisissa jäsenvaltioissa, joissa valtaosa tiloista on suurtilojen sijaan perheiden omistuksessa olevia pientiloja. Eikö yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjen muuttaminen ajaisi nämä tilat konkurssiin?

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minusta on erittäin valitettavaa, että uudet jäsenvaltiot hyötyvät vähiten yhteisestä maatalouspolitiikasta. Ne osallistuvat tähän maatalouden "Marshall-suunnitelmaan", jonka suurena etuna olivat sen pitkän aikavälin painotus ja näkemyksellisyys. No, me liityimme Euroopan unioniin liian myöhään. Tämä ei ole komission jäsenen vika: Euroopan historia vain on sellainen. Valitettavasti puolalaiset tuottajat kamppailevat kuitenkin edelleen useita miljoonia tonneja liian alhaisten maitokiintiöiden kanssa, ja samaan aikaan maksamme sakkoja maidon ylituotannosta, kun kiintiöt on kuitenkin määrä poistaa vuonna 2015. Monet puolalaiset maidontuottajat ehtivät valitettavasti hävitä siihen mennessä markkinoilta.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ennen kaikkea maidontuotantoalueena tunnetun Galician edustajana katson, että tämä Euroopan komissiolle tänään esitetty suullinen kysymys on erittäin hyvin ajoitettu.

Arvoisa komission jäsen, tuottajat ovat hyvin hämmentyneitä leviävistä tiedoista, joista voidaan päätellä, että vuonna 2003 maidontuotantoalaa varten perustettuun järjestelmään tulee muutoksia erityisesti kiintiöjärjestelmän osalta.

Arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen vastauksenne ei ollut kovinkaan yksityiskohtainen, mutta teitte mielestäni selväksi monia asioita. Aiotte käynnistää keskustelun, ja vuonna 2015 tapahtuvaa kiintiöiden poistamista edeltää siirtymäkausi, mistä päättelen, että kiintiöt puretaan asteittain ennen niiden poistamista pysyvästi vuonna 2015.

Arvoisa komission jäsen, puhumme taloudenalasta, joka tarvitsee oikeusvarmuutta sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin takeita, jotka mahdollistavat ainakin välttämättömimmän suunnittelun. Millä tahansa uudella muutoksella tai epävarmuustekijällä voisi, ainakin kotimaassani, olla vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Kiintiöt ovat erittäin tärkeä etu tuottajille. Galician kaltaisella alueella, jolla on tarpeen jatkaa rakenneuudistusprosessia, tämän prosessin päätökseen saattamisen kannalta on oleellista, että nykyinen kiintiöjärjestelmä säilytetään suunnitellusti. Ellei näin tehdä, seuraukset voisivat olla tuhoisia, koska kiintiöiden poistamisella olisi erittäin vakavia vaikutuksia maidon hintaan ja sitä kautta maidontuottajien tuloihin.

Arvoisa komission jäsen, pyydän näin ollen, että kaikki muutokset tehdään ja ajatukset esitetään toteutettaviksi vuodesta 2015 eteenpäin.

Lopuksi haluan käyttää tätä tilaisuutta korostaakseni, että jäsenvaltioiden on tehtävä toiminnassaan yhteistyötä koko tässä prosessissa ja että näin ollen kaikenlaista kiintiöiden vaihtojen rajoittamista jäsenvaltiossa olisi pidettävä vakavana esteenä alan kapitalisoinnille, kilpailukyvylle ja kehitykselle. Tämä pitää valitettavasti paikkansa Espanjan hallituksen ehdottaman kansallisen suunnitelman kohdalla.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen, haluan jälleen kerran kiittää teitä läsnäolostanne täällä täysistuntosalissa. Ahkera osallistumisenne Strasbourgin istuntoihin on hyvin selvä osoitus maatalouden edelleen suuresta merkityksestä Euroopan unionissa.

Olemme tarkastelleet yhteistä maatalouspolitiikkaa. Ryhmäni, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, järjesti vasta viime viikolla Brysselissä tärkeän seminaarin, jonka aiheena oli YMP nykymuodossaan ja YMP sellaisena kuin me haluaisimme sen olevan. Tulevaisuuden pohtiminen ei välttämättä tarkoita epävakauden luomista. Tuottajat tekevät työtä luonnossa ja arvostavat luonnon kiertokulkua, ja markkinat reagoivat kaikenlaiseen epävakauteen, kuten tiedämme. Epävakaus kuitenkin pakottaa ainakin ryhtymään jonkinlaisiin toimiin, emmekä saa näin ollen langeta vanhaan ansaan, jossa vallitsevaa tilaa puolustetaan vain itseisarvona.

Arvoisa komission jäsen, joidenkin piirien esittämät viimeaikaiset lausunnot ovat siten herättäneet alalla poikkeuksellisen suurta levottomuutta, joka edellyttää asianmukaisia poliittisia toimia, jotta alalla tässä suhteessa koettua epävakautta ei joissain tapauksissa käytettäisi epäasianmukaisten poliittisten tavoitteiden edistämiseen. Epävakautta ja epävarmuutta voidaan torjua vain antamalla säännöllisesti ja avoimesti tietoa, joka on mahdollisimman yksiselitteistä.

Vetoan näin ollen teihin, että ottaisitte käyttöön mahdollisimman tehokkaan strategian, jonka avulla tilannetta selkeytetään kyseiselle alalle ja sille tehdään myös selväksi, että komissio kunnioittaa vuoteen 2014 ulottuvia sopimuksiaan ja järjestelyjään. Nämä järjestelyt on luonnollisesti toteutettava siten, ettei se haittaa keskustelua ja sellaisten vaihtoehtoisten järjestelyjen tutkimista, jotka saattavat osoittautua tarkoituksenmukaisiksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, selkeät ja varmat tulevaisuudennäkymät ovat hyvin tärkeitä kaikelle liiketoiminnalle ja aivan eritoten maidontuottajille ja maitoalalle. Kiintiöt ovat voimassa vuoteen 2015 asti, ja tämä välitarkistuksen yhteydessä tehty päätös oli mielestäni hyvä. Herättämällä kuitenkin nyt tätä koskevia epäilyjä komissio lähettää väärän viestin, ja olen tyytyväinen, että komission jäsen sai meidät tänään jossain määrin vakuuttuneiksi siitä, mikä komission kanta on.

Arvoisa komission jäsen, totesitte, etteivät kiintiöt ole enää hyödyllisiä. Saatatte olla oikeassa, mutta minun on sanottava teille, että vuosi 2015 on kaukana ja että on hyvin vaikea ennustaa kristallipallosta, millaiset olosuhteet tuolloin ovat. Olette oikeassa siinä, että laskun vuoteen 2015 pitäisi olla pehmeä, ja kun kiintiöiden poistamisen aika koittaa, laskun pitäisi mielestäni todellakin olla pehmeä. Kyseenalaistan kuitenkin ajoituksen. Määräajan ollessa vielä näin kaukana voimme kaikin mokomin vaihtaa näkemyksiä siitä, mitä mahdollisesti tapahtuu tai ei tapahdu. Miten kuitenkin kannustamme nuoria suuntautumaan tälle alalle? Miten saamme nuoret tuottajat mukaan tähän toimintaan? Miten he suunnittelevat tulevaisuutta, jos tulevaisuus kyseenalaistetaan jo tässä vaiheessa?

Kuten erittäin hyvin tiedätte, maitoala on maatalouden selkäranka kaikkialla Euroopan unionissa. Meidän on tehtävä yhdessä työtä turvataksemme hyvän tulevaisuuden maitoalalle. Vain tekemällä yhteistyötä voimme turvata tällaisen tulevaisuuden. Toivon, että käytätte hyväksenne tilaisuutta keskustella kanssamme maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa sekä osallistua myönteisesti ja aktiivisesti sen varmistamiseen, että maitoalalla, maidontuottajilla ja meijerialalla on tulevaisuus. Tärkeitä eivät ole vain tiloilla työskentelevät ihmiset, vaan yhtä tärkeitä ovat jalostusteollisuudessa ja tilojen ulkopuolella työskentelevät ihmiset.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että EU:n maaseutualueet sekä maanviljelijät ja karjankasvattajat tarvitsevat jonkinlaista varmuutta. Vuonna 2002 tehty Brysselin sopimus antoi tämän varmuuden, ja vastineeksi siitä jäsenvaltiot sietivät YMP:n uudistusta, joka vaati vakavia uhrauksia maataloudelta erityisesti niin sanotuissa koheesiomaissa.

Tämä varmuus tarkoitti muun muassa sitä, että maitokiintiöjärjestelmä olisi voimassa vuoteen 2015 saakka, mikä antaisi tuottajille riittävästi aikaa järjestää tuotantotoimintansa uudelleen tehdäkseen siitä kilpailukykyisempää ja tarvittaessa lopettaa toimintansa.

Me kuitenkin haluamme, että tämä varmuus säilyy, ja tiedätte, että kiintiöt ovat ainoa tae tuottajille laskevien hintojen markkinoilla. Kiintiöt ovat etu tuottajille, joilla on oltava vapaus siirtää ja myydä kiintiöitä, kun he haluavat lopettaa tuotantotoiminnan. Arvoisa komission jäsen, epävarmuus alentaa kiintiöiden arvoa.

Kotiseudullani Asturiasissa tuotanto on laskenut 94 000 tonnia kahden vuoden aikana tuottajien luopumisen takia. Vuosina 1996–2006 tilojen määrä on pudonnut 30 000:sta vain 3 200:aan. Nuoret tuottajat, joista me kaikki puhumme niin paljon ja joiden joukossa on tuottajia, joiden maitokiintiöt ovat suuret ja tilat tuottavia, lähtevät alalta. Hallitus on myös kieltänyt kiintiöiden siirtämisen yksittäisten tuottajien välillä.

Arvoisa komission jäsen, ongelmanamme on maaseudun kehitys. Aiotte tehdä yhteiselle maatalouspolitiikalle terveystarkastuksen ensi vuonna. Toivomme, että toimitte lääkärin ettekä rikostutkijan ominaisuudessa.

Onko mielestänne oikein puhua siirtymätoimenpiteistä, kun rahoitus ei riitä edes turvaamaan maaseudun kehitystä? Haluan muistuttaa teille, että esimerkiksi kotimaani menettää 50 prosenttia maaseudun kehittämisvaroista muutaman seuraavan vuoden aikana. Suunnitteletteko selvityksen antamista tästä tilanteesta ensi vuonna tehtävän tarkistuksen yhteydessä?

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentissa maitokiintiöistä käytävä keskustelu kiihtyy. Me kaikki mietimme, mitä tapahtuu, jos lopetamme maidontuotannon kiintiöjärjestelmän. On esitetty paljon kritiikkiä, joka kohdistuu lähinnä siihen, että nykyinen järjestelmä on vanhentunut, estää maitoalan kehittymisen ja heikentää sen kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

Järjestelmän lopettamista vastustavat jäsenvaltiot, joiden luonnonolot eivät suosi maidontuotantoa. Niille järjestelmän lopettaminen tarkoittaa, että tuotanto siirtyy muille alueille, mikä johtaa toimeentulon ja vakaan tulotason menettämiseen monien tuottajien kohdalla. Tämä saattaa myös vaikuttaa vähiten kehittyneisiin alueisiin Itä-Puolassa, sillä Puola on yksi niistä jäsenvaltioista, joille osoitettiin epäoikeudenmukainen, äärimmäisen alhainen maitokiintiö. Meistä saattaa piankin tulla maidon nettotuojia.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan joustamattoman kiintiöjärjestelmän kielteinen vaikutus on suurempi Puolassa kuin muissa jäsenvaltioissa, koska järjestelmä ainoastaan rajoittaa mahdollisuuksia nykyaikaistaa tuotantoa ja hyödyntää tuotantopotentiaalia maidontuotannolle Euroopan unionissa myönnettävän vähäisen tuen vuoksi. Monet väittävät, että maitokiintiöt ovat menettäneet taloudellisen olemassaolon tarkoituksensa. Neuvottelukumppaneihimme kuuluu myös WTO, jossa olemme luvanneet poistaa vientituet ja vähentää merkittävästi sisämarkkinoiden suojelemiseksi asetettuja tariffeja.

Miten tämä vaikuttaa EU:n maitomarkkinoihin? Näyttää siltä, että järjestelmän rajoittavuuden vähentäminen esimerkiksi yhdistämällä kokonaiskiintiöt ja suorat kiintiöt ja alentamalla kiintiöiden ylittämisestä määrättäviä lisämaksuja olisi oikeudenmukaista tällä hetkellä. Muistutan komission jäsentä siitä, etteivät muutamat jäsenvaltiot hyödynnä tällä hetkellä kiintiöitään täysimääräisesti.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Irlannissa ei juuri muusta puhutakaan. Pidin torstai-iltana puheen suurelle maidontuottajaryhmälle Meathin kreivikuntaan kuuluvassa Navanissa. Maidontuottajat eivät kysy niinkään sitä, poistetaanko kiintiöt vuonna 2015, vaan mitä aiotaan tehdä vuodesta 2008 eteenpäin maitokiintiön arvon romahtamisen suhteen.

Olen kiitollisuudenvelassa Farmers’ Journal -lehden viime torstain numerolle siitä, että siinä esitettiin pääpiirteittäin komission viisi keskeistä näkökohtaa. On syytä saattaa ne parlamentin tietoon. Pyritte ymmärtääkseni nostamaan kiintiöitä portaittain terveystarkastuksen jälkeen, alentamaan lisämaksuista jäsenvaltioille aiheutuvia kustannuksia ja tasapainottamaan kiintiöitä Euroopan unionissa niin, että kiintiön ylitys yhdessä jäsenvaltiossa voidaan tasata liikkumavaralla toisessa jäsenvaltiossa. Rajatylittävä kaupankäynti on esillä, kuten kiintiöiden arvon alentaminenkin jäsenvaltioissa. Näin tapahtuu jo, ainakin Irlannissa.

Kaikella tällä on kääntöpuolensa. Joka ikisessä tutkimuksessa, jonka olen aiheesta lukenut, todetaan, että maitokiintiöiden poistaminen johtaa maidonhintojen huomattavaan laskuun monissa jäsenvaltioissa ja vastaavasti tuotannon kasvuun. Näin tapahtuisi Irlannissa, Alankomaissa, Tanskassa ja Luxemburgissa.

Avainasemassa on se, että me kaikki kannatamme kiintiöiden poistamista, jos markkinatilanne on myönteinen vuonna 2015, mutta kukaan meistä ei tiedä, millainen markkinatilanne tuolloin on. Odotan innolla analyysianne maitomarkkinoista. Siinä on tarkasteltava hyvin yksityiskohtaisesti tulevaisuutta, sillä jos maailmanmarkkinatilanne ei ole myönteinen, en voi neuvoa tuottajia ensin juoksemaan nopeammin ja sitten pysähtymään. Siinä ei ole mitään järkeä.

Nuorista tuottajista huolestuneille – ja olen itse heistä hyvin huolissani, vaikka omat pikkufarmarini ovatkin vielä melko pieniä! – haluan sanoa, että kuka kannustaisi ketään siirtymään alalle, jolla heidän on tehtävä kaksi kertaa kovemmin töitä ansaitakseen puolet vähemmän? Siinä ei ole järkeä. Meidän on muistettava tämä.

Avainasemassa on WTO ja se, mitä siellä tapahtuu. Ainakin me käymme asiasta keskustelua, mikä on myönteinen merkki. Meidän olisi keskusteltava näistä asioista enemmän täällä parlamentissa sen sijaan, että saamme lukea niistä kansallisista sanomalehdistämme.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Freitasia tämän asian esille ottamisesta ja komission jäsentä läsnäolosta täällä parlamentissa tänä iltana, koska nyt käytävä keskustelu on todella antoisa.

Meidän on kohdattava se tosiasia, etteivät maitokiintiöt ja kesannointi sovi kovinkaan hyvin maatalouspolitiikkaan, jossa tuet on irrotettu tuotannosta, joten ne on purettava asteittain tulevaisuudessa. Meidän on myös vahvistettava päivämäärä ja pidettävä siitä kiinni, koska koko sen ajan, jonka olen ollut Euroopan parlamentin jäsenenä, kiintiöt on ollut määrä purkaa asteittain, eikä niin ole koskaan tapahtunut. Meidän on kohdattava todellisuus, että jonakin päivänä ne itse asiassa poistuvat. Kaikki täällä parlamentissa myöntävät maidontuotannon arvon kaikille jäsenvaltioillemme – aivan erityisesti kotiseudullani Englannin länsiosassa, jossa maitotalous on koko alueen jokapäiväinen leipä mutta jossa siihen kohdistuu myös valtavia paineita. Mielenkiintoinen seikka kiintiössä ja kiintiön arvossa on se, että 10 vuotta sitten Yhdistyneessä kuningaskunnassa maidonhinta oli lähes punta litralta, kun se on nyt penni litralta. Meidän on siten muistettava, ettei kiintiö ole monessa suhteessa konkreettista varallisuutta, ja se voi menettää arvonsa yhdessä yössä. Meidän on oltava hyvin varovaisia sen suhteen, miten toimimme tässä asiassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa todellisena ongelmana on nyt supermarkettien valta ja hintojen alasajo. Emme täytä edes kansallista kiintiötämme, mikä on osoitus hintaongelmasta.

Maitotuotteiden kauppa on viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut maailmanlaajuisesti, mutta tuotantomäärien valvomisen vuoksi Euroopan unioni ei ole koskaan pystynyt hyödyntämään tätä kasvua. Tarvitsemme siten joustavamman järjestelmän tulevaisuudessa. Haluaisin kuulla komission jäsenen näkemykset tästä.

Uudessa-Seelannissa, jossa tuotetaan maitoa todennäköisesti yhtä tehokkaasti kuin missä tahansa muussa maassa, on edelleen käytössä eräänlainen kiintiö, koska sillä on kansallinen osuuskunta, jonka osakkaita tuottajien on oltava voidakseen tuottaa lisämaitoa. On kiinnostavaa tutkia vuoden 2015 jälkeisiä järjestelyjä, mutta ensin meidän on kohdattava todellisuus, nimittäin että kiintiöt on poistettava.

  Duarte Freitas (PPE-DE) , laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset. Kysymyksen laatijana haluan esittää komission jäsenelle hyvin nopeasti yhden nimenomaisen kysymyksen, jotta me kaikki voimme lähteä parlamentista saatuamme selvyyttä tähän asiaan.

Tiedämme, että ellei mitään tehdä, järjestelyt päättyvät vuonna 2015, kuten komission jäsen totesi. Tiedämme myös, että komission jäsenen mielestä kyseessä on vanhentunut järjestelmä, joka on poistettava. Haluamme nyt tietää – ja tämän kysymyksen haluan esittää teille, arvoisa komission jäsen, ja saada teiltä siihen hyvin, hyvin selkeän vastauksen – hyväksyttekö te sen, että asteittainen purkaminen voi alkaa ennen vuotta 2015, kuten edustajanne Rasmussen piti mahdollisena parlamentin maatalousvaliokunnassa, vai alkaako tämä prosessi vuodesta 2015. Tämä on ratkaiseva kysymys, johon haluan teidän antavan minulle erittäin selvän vastauksen.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut erittäin kiinnostuneena tätä mielenkiintoista ja hyvin intohimoista keskustelua. Se kuvastaa täydellisesti maitoalan tärkeyttä.

Kuten jäsen Mulder oikein totesi, kiintiöjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1984, kun halusimme ylläpitää tuotteidemme korkeat hinnat. Siinä vaiheessa kiintiöjärjestelmä oli näin ollen hyvä ajatus. Asiat ovat kuitenkin muuttuneet dramaattisesti viimeisten 20 vuoden aikana, ja vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä keskusteltiinkin siitä, mitä maitoalan suhteen pitäisi tehdä. Tuolloin päätettiin säilyttää kiintiöjärjestelmä 31. maaliskuuta 2015 saakka. Päätettiin myös nostaa kiintiöitä ja alentaa hintoja. Näiden muutosten asteittainen toteuttaminen saadaan päätökseen ensi vuonna.

Sitten keskusteltiin tämän terveystarkastuksen mahdollisuudesta. Vuosina 2008–2009 ei toteuteta uutta uudistusta. Tämä on tärkeää. Terveystarkastus tarjoaa pelkästään tilaisuuden tehostaa ja yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa vuoden 2003 YMP:n uudistuksen mukaisesti.

Pyrin aina olemaan hyvin avoin suhteissani parlamenttiin. En piilottele korttejani. Meidän on keskusteltava terveystarkastuksen yhteydessä siitä, mitä teemme kiintiöjärjestelmän suhteen sen voimassaolon päättyessä vuonna 2015. Minulla ei ole päähänpinttymiä asteittaisesta purkamisesta, mutta meidän on kerrottava maitoalalle, haluammeko jatkaa kiintiöjärjestelmää vai emme. En ehdota mitään muutoksia, koska kiintiöjärjestelmän voimassaolo päättyy vuonna 2015, ellemme tee asialle mitään, mutta meidän on näin ollen kerrottava kyseiselle alalle, pidämmekö kiinni sopimuksesta poistaa kiintiöjärjestelmä vuonna 2015 vai emme. Ellemme sano mitään, tuottajat kaikkialla Euroopan unionissa olettavat, ettei kiintiöjärjestelmää poisteta. He pitävät kiintiönsä sillä perusteella, että niillä on vielä jotain arvoa 31. maaliskuuta 2015 jälkeen, vain nähdäkseen, miten neuvosto ja parlamentti päättävät äkkiä poistaa kiintiöt, joiden arvo putoaa yhdessä yössä nollaan. Ne eivät ole minkään arvoisia! Tämä ei ole ennustettavuutta, ja meidän on siten lähetettävä selkeä signaali siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuten totesin ensimmäisessä puheenvuorossani, saamme maitomarkkinoita koskevan suuntaa-antavan selvityksen ensi vuoden lopulla. Arvoisa jäsen Nicholson, minulla on tapana tehdä tiivistä yhteistyötä parlamentin ja erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kanssa, joten voimme ensi vuoden lopulla keskustella siitä, mitä jatkossa tapahtuu, luodaksemme vakautta ja välttääksemme epävarmuutta Euroopan unionin maitoalalla.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Béla Glattfelder (PPE-DE). – (HU) Viime aikoina on liikkunut useita tietoja, joiden mukaan komissio valmistelee maidon markkinajärjestelyn uudistusta, jonka tärkeänä osana olisi maitokiintiöiden poistaminen. Komissio ei ole kiistänyt näitä tietoja. Nämä uutiset herättävät levottomuutta ainakin siitä syystä, että viime vuosina uudistuksia on tehty ensisijaisesti niillä aloilla, joilla järjestelmän voimassaolo olisi joka tapauksessa päättynyt. Tällaista pakottavaa syytä ei ole maitoalan tapauksessa, koska tätä alaa koskevat säännökset ovat voimassa vuoteen 2015 saakka ja koska kiintiöjärjestelmä on lisäksi tarjonnut markkinoille ja tuottajille riittävästi vakautta.

Mikäli kiintiöjärjestelmä poistettaisiin, maidontuottajien tulot laskisivat kaikkialla Euroopan unionissa, mikä johtaisi alan keskittymisen lisääntymiseen. Kymmenientuhansien maitoa paikallisille markkinoille toimittavien tuottajien olisi pakko lopettaa tuotantotoiminta. Tämän seurauksena maidontuotanto vähenisi merkittävästi niissä jäsenvaltioissa, joissa tuotanto-olot ovat epäsuotuisammat. Tämä taas pakottaisi useat jäsenvaltiot tyydyttämään maitotuotteita koskevat tarpeensa enimmäkseen tuonnilla.

Vaikka Unkarissa maidontuotanto on etupäässä suurtilojen käsissä ja kilpailukykyistä, kiintiöjärjestelmän poistaminen ei olisi kuitenkaan maamme etujen mukaista. Nykyisten talousvaikeuksien vuoksi maidonkulutus on vähäistä, eikä Unkari pysty hyödyntämään sille myönnettyjä kiintiöitä. Samanaikaisesti toivomme kuitenkin, että jos talous elpyy, myös kulutus kasvaa. Unkari ei näin ollen voisi millään muotoa hyväksyä kiintiöjärjestelmän muutosta, johon liittyisi kiintiöiden siirtäminen jäsenvaltioilta, jotka hyödyntävät niitä vähemmän, sellaisille jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät niitä enemmän.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Syy tiukan maitokiintiöjärjestelmän säilyttämiseen on se, että nyt voimassa olevat kiintiöt mahdollistavat EU:n sisäistä kulutusta suuremmat maidon tuotantomäärät.

Vuodesta 2007 lähtien maidontuottajille annettavat suorat tuet on erotettava täysin tuotannosta. Tuet saa toisin sanoen maidontuottajan sijasta se, joka omistaa maitokiintiön viitekauden kuluessa, maa-alueeseen perustuvan kertasumman muodossa.

Nykyisten sääntöjen mukaan maitokiintiöjärjestelmä on voimassa vuoteen 2015 saakka. Komission jäsen Fischer Boel totesi, että tarkistuksen yhteydessä meidän olisi tarkasteltava kiintiökysymystä, muttei esittänyt konkreettisia yksityiskohtia.

Markkinoiden ja hintojen vakaus voidaan taata yksinomaan säilyttämällä kiintiöjärjestelmä. Ilman kiintiöitä tuotanto kasvaisi huomattavasti ja siitä seuraavat ylijäämät alentaisivat hintoja, mikä estäisi hyvin helposti pienten tuottajien toiminnan jatkumisen. Samanaikaisesti ilman tukea vain kaikkein kilpailukykyisimmät tuotantolaitokset pystyisivät kilpailemaan tuonnin luoman paineen alla tai menestymään vientimarkkinoilla.

Unkarissa maidontuotanto vähenee tasaisesti tehokkuusongelmien vuoksi. Vaikka ostohinnat eivät olekaan laskussa, käytämme ainoastaan noin 70 prosenttia meille myönnetystä yhteisön kiintiöstä. Länsi-Euroopan käytännöstä poiketen unkarilaiset tuottajat eivät valitettavasti omista jalostuslaitoksia.

Jos kiintiöjärjestelmä poistettaisiin, tuontituotteiden osuus kasvaisi, mikä pahentaisi entisestään unkarilaisten tuottajien kilpailukykyyn liittyviä ongelmia, ja kotimaisen tuotannon väheneminen todennäköisesti kiihtyisi. Kaikista näistä syistä en tue maitokiintiöjärjestelmän poistamista.

20. Maaseudun kehittämisen tukeminen maaseuturahastosta – YMP:n suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Mulderin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0319/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

(KOM(2006)0237 – C6-0237/2006 – 2006/0082(CNS))

- Goepelin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0315/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta

(KOM(2006)0241 – C6-0235/2006 – 2006/0083(CNS))

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ennen mietintöjen sisällön tarkastelua haluan kiittää esittelijöitä, Lutz Goepelia ja Jan Mulderia, sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä näiden kahden mietinnön laatimisessa tekemästään työstä.

Aloitan jäsen Goepelin mietinnöstä. Olen pannut tarkasti merkille maatalousvaliokunnan kannan, jossa hylätään vapaaehtoista mukauttamista koskeva ehdotus ja pyydetään komissiota peruuttamaan ehdotus.

Ennen kuin käsittelen joitakin mietinnössä esitettyjä näkökohtia, haluan palauttaa mieliin, miksi esitin ehdotuksen ja mikä oli ohjenuorana sen laatimisessa.

Komission ehdotus on vastaus Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa esittämään pyyntöön tehdä ehdotus vapaaehtoisesta mukauttamisesta. Vapaaehtoinen mukauttaminen oli keino, jolla jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus siirtää varoja yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin maaseudun kehittämisen talousarvion vahvistamiseksi. Tämä on tavoite, jota useimmat teistä kannattaisivat.

Olen ilmaissut huoleni tietyistä neuvoston sopimuksen näkökohdista, erityisesti siitä, että mukauttaminen koskisi sekä suoria tukia että markkinoihin liittyviä menoja, sekä siitä, että se poikkeaa merkittävästi maaseudun kehittämiseen liittyvien menojen perussäännöistä. Komissio pyrkii käsittelemään näitä huolenaiheita mahdollisimman laajasti ja varmistamaan mahdollisimman suuren yhtenäisyyden pakollista mukauttamista ja maaseudun kehittämiseen liittyviä menoja koskevien sääntöjen kanssa. Tämä on linjassa rahoituskehystä koskevasta toimielinten sopimuksesta annetun komission julistuksen kanssa.

Haluan kommentoida seuraavaksi muutamia jäsen Goepelin mietinnössä esitettyjä väitteitä. Siinä todetaan, että vapaaehtoinen mukauttaminen johtaisi kilpailun vääristymiseen. Olen asiasta eri mieltä. WTO:n säännöissä katsotaan, etteivät tilatuki tai maaseudun kehittämiseen liittyvät menot vääristä kauppaa.

Mietinnössä väitetään, ettei ehdotuksen vaikutuksia ole arvioitu asianmukaisesti. Ensinnäkin se ei yksinkertaisesti ollut mahdollista siinä lyhyessä ajassa, joka meillä oli käytettävissä viime joulukuisessa kokouksessa. Toiseksi arvioinnissa olisi törmätty metodologisiin vaikeuksiin, koska meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitkä jäsenvaltiot soveltaisivat vapaaehtoista mukauttamista eikä niiden siinä yhteydessä soveltamista prosenttimääristä. Ehdotus ei siten ole ristiriidassa maaseudun kehittämistä koskevien periaatteiden, kuten kansallisen yhteisrahoituksen kanssa. Ehdotamme kompromissina vapaaehtoista yhteisrahoitusta täyttääksemme neuvoston odotukset.

Tarkastelen seuraavaksi Mulderin mietintöä asetukseen (EY) N:o 1698/2005 ehdotetuista muutoksista. Tekstillä annetaan oikeudellinen vahvistus sille, mitä valtioiden ja hallitusten päämiehet viime syyskuussa päättivät niin sanotusta ylärajasäännöstä, joka on yhteinen kaikille rakenteellisille välineille, maaseuturahasto mukaan luettuna, ja joka sisältyy myös rakennerahastojen yleisasetukseen. Lisäksi teksti vastaa vaatimusta, jonka mukaan Portugalille maaseuturahastosta myönnettävät 320 miljoonan euron kansalliset määrärahat eivät ole yhteisrahoituksen alaisia, mistä sovittiin myös viime joulukuisessa neuvoston kokouksessa.

Olen pannut merkille esittelijän kannan erityisesti yhteisrahoitukseen. Olen samaa mieltä siitä, että Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta myönnettävän 320 miljoonan euron poikkeuksen olisi oltava poikkeus maaseudun kehittämisessä, sillä yhteisrahoitus on perussääntö maaseudun kehittämisessä. Yhteisrahoitus tarkoittaa myös yhteisvastuuta menoista ja on olennainen osa toissijaisuusperiaatetta, jota sovelletaan eri jäsenvaltioissa tai alueilla toteutettavaan politiikkaan.

Odotan antoisaa keskustelua tästä kysymyksestä. Vastaan kysymyksiinne ja kommentteihinne keskustelun päätteeksi.

  Lutz Goepel (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sallikaa minun käyttää tätä tilaisuutta kiittääkseni vielä kerran lämpimästi kaikkia poliittisia ryhmiä edustavia kollegojani, jotka ovat tukeneet minua asianmukaisten puitteiden luomisessa tälle keskustelulle, joka on erittäin tärkeä Euroopan parlamentille ja EU:n viljelijöille.

Arvoisa puhemies, olette viisaalla ja neuvokkaalla päätöksellänne varmistanut, että jäsenet kaikista poliittisista ryhmistä saavat mahdollisuuden käyttää puheenvuoron, joskin melko myöhäisenä ajankohtana. Neuvoston – joka loistaa tänään poissaolollaan, kuten niin usein maataloutta koskevien keskustelujen kohdalla – päätöksen jälkeen komissio esitti ehdotuksen, jonka mukaan 20 prosenttia maatalouden suorista tuista siirrettäisiin YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin, josta ne voidaan käyttää ilman pakollista yhteisrahoitusta.

Tämä on myönnytys, jonka neuvoston enemmistö ja, tahtomattaan tai tahtoen, komissio tekivät osana joulukuussa 2005 aikaansaatua talousarviota koskevaa kompromissia. Komission jäsen on vahvistanut tämän. Euroopan parlamentti on jo ilmaissut vakavat epäilyksensä tästä rahoituskehystä koskevassa toimielinten sopimuksessa. Kun sanon, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hylkäsi päättäväisesti tämän ehdotuksen, tarkoitan, että hylkäämistä vastusti vain kolme valiokunnan jäsentä, joten lainsäädäntöehdotus hylättiin todellakin yksimielisesti.

Kyse ei ole vain tiettyä politiikkaa koskevista mielipide-eroista. Kyse on myös siitä, mikä kanta parlamentin toimielimenä olisi otettava tulevissa keskusteluissa yhteisön talousarvion uudelleensuuntaamiseen. Osana talousarviota koskevaa kompromissia kaikki toimielimet sopivat, että kaikkia yhteisön menoja, erityisesti vuoden 2013 jälkeisiä maatalousmenoja, olisi tarkasteltava uudelleen ja että parlamentti osallistuu tähän prosessiin täysimääräisesti alkuvaiheesta lähtien.

Nyt näemme kuitenkin neuvoston hyväksyvän, takaoven kautta, maatalousrahoituksen laajan uudistuksen, eikä parlamentilla ole muuta vaihtoehtoa kuin hylätä se, sillä meitä ei kuultu ennen päätöksen tekemistä. Neuvosto on sen sijaan päättänyt erittäin laajamittaisesta varojen uudelleen suuntaamisesta, mikä pienentää vuosina 2008–2009 käytävän keskustelun liikkumavaraa siinä määrin, että vakava keskustelu on tuskin mahdollinen. Tätä me parlamentissa emme voi suvaita, jos haluamme tulla otetuksi vakavasti, ja ehdotus on lisäksi talouspoliittisesti kyseenalainen.

Maatalouspolitiikan osalta on syytä huomata, ettei ehdotuksen tukena ole vaikutusten arviointia. Ehdotuksessa annetaan päinvastoin vaikutelma, ettei suorien tukien leikkaaminen lyhyellä aikavälillä 20 prosentilla aiheuttaisi tuottajille mitään ongelmia. Yhdessä pakollisesta mukauttamisesta seuraavien leikkausten ja niiden leikkausten kanssa, joita odotetaan yleisesti tehtävän Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen, tämä tarkoittaa niille jäsenvaltioille, jotka haluavat soveltaa vapaaehtoista mukauttamista, tukien alenemista noin kolmanneksella vuoteen 2003 verrattuna. Tämä on kaukana maatalouden rakennemuutoksen tukemisesta ja tarkoittaa sen rakenteen räikeää murentamista, joka vaarantaisi useiden tuhansien maaseutualueilla sijaitsevien tilojen elinkelpoisuuden. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että viljelijämme tarvitsevat turvaa voidakseen suunnitella tulevaa.

Niin komissio kuin neuvostokaan eivät esittäneet vaikutusten arviointia, joten annoimme tehtäväksi laatia vastaavat selvitykset. Näissä selvityksissä vahvistetaan, että ehdotus johtaa ensinnäkin kilpailun laajamittaiseen vääristymiseen ja asianomaisten viljelijöiden laittomaan syrjintään ja että mukauttaminen ei lisäksi palvele mitenkään maaseutualueita koskevia yhteisön tavoitteita vaan pikemminkin vaarantaa ne merkittävästi.

Neuvosto ei ole toistaiseksi ottanut kantaa EU:n viljelijöiden oikeutettuihin huolenaiheisiin, eikä ehdotuksen mahdollisista seurauksista ole vielä keskusteltu. Tällainen käytös ei vastaa lainkaan sitä, mihin olemme Euroopan unionissa tottuneet, ja on myös aivan ilmeisen sopimatonta. Lisäksi siirrettyjä yhteisön varoja ei ole tarkoitus käyttää yhteisön tasolla laaditun strategian mukaisesti, joten huomaamme olevamme paradoksaalisessa tilanteessa, jossa maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen maksetaan kokonaan yhteisön varoista, erityisesti kun tarkastellaan tapaa, jolla neuvosto suunnittelee tulevaa. Pyydän teitä katsomaan, mitä tapahtuu seuraavassa kokouksessa, joka pidetään tällä viikolla, 14. marraskuuta.

Me kaikki haluamme vahvistaa maaseutualueita. Olemme esittäneet niiden taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi ehdotuksia, joista kannattaa keskustella. Bögen mietintö on vain yksi niistä. Neuvosto katsoi kuitenkin viisaammaksi olla tarkastelematta näitä ehdotuksia lähemmin, joten meidän ei pitäisi ojentaa sille auttavaa kättämme kaiken sen jälkeen, mitä olemme jo tehneet. Jos maatalouspolitiikkaa koskevaa lähestymistapaa on muutettava, näin on tehtävä vasta, kun asiasta on käyty avointa keskustelua, jossa myös parlamentilla voi olla ratkaiseva osa. Tämä ehdotus on nimittäin oikeudellisesti, sisällöllisesti ja poliittisesti väärä, eikä sillä ratkaista yhtäkään maaseutualueiden ongelmista.

Jos haluamme, että panoksemme tuleviin keskusteluihin maatalouden talousarvion arvioinnista otetaan lainkaan vakavasti, meidän on hylättävä tämä ehdotus tiukasti ja yksiselitteisesti. Toivon, että neuvosto reagoi parlamentin äänestykseen käynnistämällä perinpohjaisemman keskustelun käsiteltävänä olevista asioista. Olen muiden valiokunnan jäsenten tavoin valmis käymään tätä keskustelua neuvoston kanssa, mutta aloitteen on tultava neuvostolta. On kuitenkin todettava, ettei se todennäköisesti elättele asiasta kovinkaan suuria toiveita tällä hetkellä.

  Jan Mulder (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, mietintöni hyväksyttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa yksimielisesti. Katsoimme, että maaseudun kehittämiseen Portugalissa myönnetty lisätuki on oikeutettu. Vaikka tämä ei tietenkään ollut ihanteellinen ratkaisu, se muodosti osan neuvoston joulukuussa hyväksymää toimenpidepakettia, eikä parlamentti katsonut tarpeelliseksi tehdä siihen muutoksia rahoituskehyksestä käytyjen neuvottelujen kuluessa. Haluan kuitenkin toistaa, ettei tämä ole ihanteellinen ratkaisu ja että kyseessä on poikkeus. Meidän on kaikesta huolimatta myönnettävä, että samantapaisesta menettelystä on sovittu useiden muidenkin jäsenvaltioiden kohdalla.

Arvoisa puhemies, luvallanne haluaisin nyt siirtyä tarkastelemaan Goepelin mietintöä. Parlamentin myöhemmin kokonaisuudessaan hyväksymän rahoituskehyksen osalta valiokunta teki hyvin selväksi, että parlamentti on lykännyt päätöstään vapaaehtoisesta mukauttamisesta tuonnemmaksi. Onkin yllättävää, että komissio esitti ehdotuksensa näin nopeasti. Se on itse asiassa vain noudattanut neuvoston "käskyä", paremman sanan puutteessa.

Olen eri mieltä komission jäsenen kanssa siitä, ettei vaaraa EU:n maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamisesta ole. Pidän sitä erittäin vaarallisena suuntauksena. EU:n viljelijöiden kannalta kaikkein tärkeintä ovat yhteismarkkinat, joiden piiriin kuuluu pian 500 miljoonaa kuluttajaa, joista meidän on pyrittävä huolehtimaan mahdollisimman hyvin. Kuten jäsen Goepel antoi jo ymmärtää, voidaan tuskin myöskään sanoa, että politiikan vaikutuksia olisi tutkittu. Saattaa hyvin olla, että vuoden 2013 tienoilla eurooppalaisen keskivertoviljelijän on kaikenlaisten toimenpiteiden seurauksena tultava toimeen kolmanneksen pienemmillä tuloilla kuin vuonna 2004. Tällainen luotettava auktoriteettiko Euroopan unioni haluaa olla? Mitkä ovat tämän seuraukset? Voivatko viljelijät selvitä tästä toimenpiteestä tietyillä alueilla ja seuduilla? Emme ole saaneet tätä koskevaa arviointia, ja minusta vaikuttaa siltä, ettei komissiolla ole ehdotuksen jo esitettyään muuta vaihtoehtoa kuin arvioida sen vaikutuksia.

Yksi Euroopan parlamentin tärkeimmistä valtaoikeuksista, jota jäsen Bösch epäilemättä käsittelee laajemmin, on oikeus hyväksyä talousarvio. Olemme hyväksyneet rahoituskehyksen, johon sisältyy tarkkoja lukuja siitä, paljonko määrärahoja on varattu mihinkin toimenpiteeseen, muuan muassa EU:n maatalouspolitiikan yhteydessä toteutettaviin markkinatoimiin ja maaseutupolitiikkaan. Jos vapaaehtoinen mukauttaminen toteutetaan, sillä on vaikutusta näihin lukuihin. Eikö tämä tarkoita rahoituskehyksen muuttamista? Mielestäni tarkoittaa. Rahoituskehyksen muuttaminen edellyttää budjettivallan käyttäjien eli Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston hyväksyntää. En ole lainkaan varma, että parlamentti suostuu tähän. Tästä syystä äänestän vapaaehtoista mukauttamista koskevia komission ehdotuksia vastaan.

  Herbert Bösch (PSE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, en ole ollut pitkään Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta olen ollut sen jäsen riittävän kauan ymmärtääkseni, ettei vankka yhteisymmärrys, joka vallitsee maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja budjettivaliokunnan välillä tämän ehdotuksen hylkäämisestä, ole kovinkaan tavallinen.

Budjettivaliokunnan lausunnossa keskitytään tietysti talousarvion kannalta merkityksellisiin kysymyksiin, ja näiden kysymysten osalta on riittävästi komission ehdotuksen ehdotonta hylkäämistä puoltavia perusteluja. Jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisen mukauttamisen yhteydessä lisätä yksipuolisesti ja parlamenttia kuulematta maaseudun kehittämistä koskevia ei-pakollisia menoja usealla miljardilla eurolla, mikä on vastoin toimielinten sopimuksen henkeä ja sisältöä.

Komissio ei ole myöskään harkinnut riittävästi tämänkaltaisen vapaaehtoisen siirron vaikutuksia talousarvioon. Komissio toimii vastuuttomasti antaessaan neuvoston sanella toimintaansa ja jättämällä vaikutusten arvioinnin tekemättä ennen ehdotuksen hyväksymistä. Miten tämä ehdotus vaikuttaa yhteiseen maatalouspolitiikkaan? Emme tiedä sitä sen paremmin kuin komission jäsenkään, ja kuitenkin meidän oletetaan hyväksyvän ehdotuksen. Sitä emme kuitenkaan aio tehdä. Ehkäpä sitten tapahtuu aivan samoin kuin EU:n puuvillan tukijärjestelmälle, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin totesi pätemättömäksi kuluvan vuoden syyskuun alussa. Siinäkin tapauksessa uudistuksen huomattavia taloudellisia vaikutuksia oli aliarvioitu tai tutkittu riittämättömästi.

Ehdotus on lisäksi ristiriidassa kaikkien aiempien mukauttamista koskevien säännösten kanssa, koska siihen ei sisälly jäsenvaltioiden yhteisrahoitusta koskevia säännöksiä. Hallitustemme päämiehet ovat keksineet halvan ratkaisun, jolla täytetään maatalouden talousarviossa oleva vajaus, josta he itse ovat vastuussa. Jos neuvosto olisi todella kiinnostunut toisen pilarin rahoituksen lisäämisestä, se olisi aivan yksinkertaisesti voinut noudattaa parlamentin vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen osalta esittämiä vaatimuksia.

Meidän on ehdottomasti hylättävä tämä ehdotus.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, hallituksen lukujen mukaan viljelijät ansaitsivat vaalipiirissäni Skotlannissa vuonna 2005 keskimäärin 10 000 Englannin puntaa, toisin sanoen 14 000 euroa. Tämä on katastrofi, ja se ajaa viljelijät konkurssiin! Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tehdä uusia investointeja tuotantotoimintaan. Konkreettisen avun tarjoamisen sijaan pääministeri Blair esittää yllättävän ja levottomuutta herättävän ehdotuksen, jolla viljelijöiden tilatukia on määrä leikata roimasti 20 prosenttia. Eikä tässä kaikki, sillä parhaillaan sovelletaan jo 5 prosentin pakollista mukauttamista ja tukia leikataan vielä 8 prosenttia Bulgarian ja Romanian liittymisen takia, kuten jäsen Goepel sanoi.

Yhdistynyt kuningaskunta näyttää olevan ainoa jäsenvaltio, joka todella vaatii tätä vapaaehtoista mukauttamista, joten brittiläiset viljelijät menettävät arviolta 33 prosenttia tuestaan, joka on monille heistä selviytymisen elinehto. Mikä vieläkin pahempaa, tämä Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijöiden avoin syrjintä asettaa heidät erittäin epäedulliseen kilpailuasemaan kaikkien muiden EU:n jäsenvaltioiden viljelijöihin nähden. Komission jäsenelle sanon, että WTO:n silmissä tämä ei ehkä ole kaupan vääristämistä, mutta viljelijöiden taskuissa se merkitsee varmasti katastrofia.

Minun on myös esitettävä vastalauseeni Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittämistä uhkauksista. Äänestämällä vapaaehtoista mukauttamista vastaan vaarannamme hallituksen mukaan niiden suosittujen maatalouden ympäristöohjelmien tulevaisuuden, joihin monet Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät ovat osallistuneet. Tämä tarkoittaa käytännössä sellaisen hallituksen harjoittamaa kiristystä, joka on ottanut vaivihkaa käyttöön yli 80 eri veroa. Koska valtiovarainministeri Gordon Brown, joka on nostanut Yhdistyneen kuningaskunnan verotuksen Saksan tai Ranskan verotusta kireämmäksi, haluaa meidän nyt uskovan, että hänen on leikattava viljelijöidemme tilatukia 25 prosenttia pystyäkseen rahoittamaan maatalouden ympäristöohjelmat, tämän täytyy ehdottomasti olla vitsi. Voin kertoa ministeri Brownille, että seuraamalla Euroopan parlamentin äänestystä tästä ehdotuksesta hän näkee, mitä mieltä olemme hänen huumorintajustaan.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meitä kehotetaan tänään ottamaan kantaa maaseudun kehittämispolitiikkaa koskevaan ehdotukseen, joka on mielestämme puutteellinen, epäjohdonmukainen ja vaarallinen YMP:n tulevaisuudelle ja omalle uskottavuudellemme. Kyseessä on tietysti ehdotus, joka syntyi Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa tekemän ristiriitaisen kompromissin tuloksena.

Toisaalta meidän on kuitenkin syytä korostaa, että komission ehdotuksella pyritään parantamaan Eurooppa-neuvoston sekä toimielimiä että itse perustamissopimusta kohtaan osoittaman ylimielisyyden tuloksena syntynyttä tuotosta.

Voimme periaatteessa yhtyä komission ehdotuksiin toimenpiteen määrittelemisestä monivuotiselta pohjalta kansallisella tasolla ja maaseuturahastossa olevien rajojen säilyttämisestä. Vaikka näitä parannusehdotuksia voidaankin pitää komission hyvänä saavutuksena neuvostoon nähden, niitä ei voida katsoa riittäviksi.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä äänestää tässä vaiheessa vapaaehtoista mukauttamista koskevan komission asetusehdotuksen lainsäädäntötekstiä vastaan seuraavista syistä. Ensinnäkin vahvistaakseen komission neuvotteluasemaa neuvostoon nähden, koska neuvosto haluaa vapaaehtoisen mukauttamisen olevan pohjimmiltaan avoin valtakirja yhteisöjen menojen hallinnoinnille ensimmäisessä ja toisessa pilarissa.

Toiseksi ryhmä haluaa antaa komissiolle riittävästi aikaa esittää yhdennetty ehdotus, jossa vastataan todellisiin tarpeisiin ja todellisiin maaseudun kehittämisen tukimekanismeihin uudelleenkansallistamatta YMP:tä.

Kolmanneksi haluamme antaa aikaa tutkia tehokasta ja tärkeää mahdollisuutta ottaa käyttöön pakollisesta mukauttamisesta ja uudesta lisämukautuksesta siirrettyjä yhteisön varoja, jotta vältetään se, että jäsenvaltiot joutuvat palauttamaan huomattavia summia ohjelmien riittämättömän soveltamisen vuoksi.

Arvoisa komission jäsen, uuden YMP:n ja sen painopistealueiden arvioimiselle on jo laadittu aikataulu. Odotamme komission tutkivan toimia toteuttamiskelpoista, tehokasta, yksinkertaista ja avointa politiikkaa varten, ja tällaisella politiikalla on tarkoitus edistää maaseutualueiden lähentymistä ja maaseudun kehittämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista. Huomaatte ryhmäni kannattavan tällaista politiikkaa. Maksujen enimmäismäärä ja lisäksi yksi yhdenmukainen mukauttamisaste ovat toimia, joita voimme periaatteessa tukea. On kuitenkin selvitettävä toimien tarkoituksenmukaisuus, lisäarvo ja se, missä määrin niillä autetaan maaseutualueiden lähentymistä koskevan tavoitteen saavuttamista.

Arvoisa komission jäsen, vain näillä edellytyksillä komissio pystyy esittämään yhdennetyn ehdotuksen, jotta voimme kaikki yhdessä pelastaa EU:n pyrkimykset ja uskottavuutemme Euroopan unionin kansalaisten silmissä.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Mulderia ja Goepelia erinomaisesta mietinnöstä. Vapaaehtoinen modulaatio on outo kummajainen, jota ei ole aikaisemmin koettu EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa. Eurooppa-neuvoston päätelmä, jonka mukaan jäsenvaltio voi leikata korkeintaan 20 prosenttia viljelijän suorista tuista ja markkinointimaksuista, oli yllättävä ja erittäin huonosti valmisteltu. Eurooppa-neuvosto päätti, että jopa vientitukia voitaisiin leikata. Onneksi komissio ei lähtenyt mukaan tähän aivan epärealistiseen esitykseen.

Ensinnäkään leikkaus ei perustu minkäänlaisiin objektiivisiin sääntöihin vaan olisi pelkästään riippuvainen jäsenvaltion mielivallasta. Tämä aiheuttaisi epätasa-arvoa EU:n viljelijöiden keskuudessa ja vääristäisi kilpailua. Kyseessä olisi mielivaltainen ylimääräinen vero viljelijöille.

Toiseksi on painokkaasti todettava, että leikkaus ei lisäisi maaseudun kehittämisvaroja kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä lisärahoitusta ei koskisi maaseutuasetuksen vaatima kansallinen yhteisrahoitus. Jäsenvaltio voi käyttää moduloitua rahaa oman kansallisen rahoituksen asemasta ja sen pienentämiseksi. Kyseessä olisi siis suora maataloustuen maksu jäsenvaltion valtiovarainministerille. Kuinka Euroopan parlamentti voisi käsitellä tällaisen siirron vastuuvapauden?

Vapaaehtoinen modulaatio siirtäisi varoja EU:n budjetin pakollisista menoista ei-pakollisiin menoihin. Se pakottaisi muuttamaan toimielinten välistä sopimusta. Neuvosto siis rikkoisi toimielinten välisen sopimuksen kuusi kuukautta sen solmimisen jälkeen. Neuvosto ei siis olisi luotettava sopimuskumppani. Näistä syistä tervehdin ilolla Goepelin esitystä, että parlamentti hylkäisi ehdotuksen.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Mulder, keskustelemme tänään toisesta pilarista ja maaseudun talouskehityksestä, jota parlamentti ja – jos sen omiin lausuntoihin on uskomista – myös komissio pitävät tärkeänä. Jopa neuvoston jäsenet korostavat toistuvasti puheissaan, että tämä on EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuus. Olemme nyt kuitenkin hylkäämässä ehdotuksen, jolla on kaikesta päätellen tarkoitus varata useita miljardeja euroja tähän tarkoitukseen.

Ehdotuksen hylkäämistä ei ole helppo perustella siihen liittyvien varojen perusteella, mutta meille nyt tehtävä tarjous on sopimaton. Tahot, joiden vuoksi ehdotus on tehty, ovat vastuussa maaseudun kehittämisen rahoituksen supistamisesta 20 miljardia euroa parlamentin ja komission talousarvioesitykseen verrattuna. Nämä samat tahot ajoivat läpi talousarvioleikkaukset, tuli mitä tuli – etenkin tämän laadullisen linjan kustannuksella – ja sanovat nyt: ok, voitte ottaa 20 prosenttia ensimmäisestä pilarista ja käyttää niitä sen vajeen täyttämiseen, jonka me olemme aiheuttaneet.

Tätä minä kutsun sopimattomaksi menettelyksi. Nämä tahot eivät ole eurooppalaisen maatalouden tai myöskään EU:n maaseutualueiden ystäviä. Ne pyrkivät sen sijaan käyttämään maatalouden talousarviota eräänlaisena vararahastona samaan tapaan kuin ne pyrkivät tekemään monien muiden politiikanalojen kohdalla. Erityisen petollista tästä menettelystä tekee se, että se näyttää ulospäin uudelleenjaolta, vaikkei oikeastaan ole sitä, ja että siihen sisältyy mahdollisuus ottaa varoja talousarviosta ilman yhteisrahoitusta. Toisin sanoen maatalouden talousarvio kokonaisuutena ottaen siis todennäköisemmin menettää määrärahoja kuin saa uusia.

Tämä ei itse asiassa ole se ehdotus, jonka valiokunta teki keskipitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaksi ja jossa totesimme, että yhteisrahoitus myös ensimmäisessä pilarissa olisi mahdollistanut varojen osoittamisen toiseen pilariin. Olisimme pystyneet rajaamaan toisen pilarin yhteisrahoituksen 25 prosenttiin ja mahdollistamaan näin varojen paremman maksamisen, mutta kaikki nämä ehdotukset hylättiin, ja nyt meille ehdotetaan 20 prosenttia. Arvoisa komission jäsen, tämä rahoitussuunnitelma on kuitenkin hyväksytty komissiossa ja myös – ja tämä minun on todettava katkerasti pahoitellen – parlamentissa, joka on suostunut tähän kiristykseen, jotta Euroopan unionin rahoituksen tulevaisuus ei vaarantuisi.

Arvoisa komission jäsen, emme saa kuitenkaan antaa tämän estää meitä, ja kysynkin teiltä, mitä aiotte tehdä, jotta maaseudun kehittäminen ei kärsisi rahoituksen puutteesta. Mitä meidän täällä parlamentissa on tehtävä? Miten voimme tehdä poliittisissa ryhmissämme selväksi, ettei maaseudun kehittämisen tulevaisuutta voida turvata vain suuntaamalla varoja uudelleen ja että koko tätä budjettikohtaa koskevia rahoitusjärjestelyjä on kehitettävä itsenäisesti, samaan tapaan kuin muissa rakennerahastoissa on tehty? Tähän kysymykseen haluaisin saada teiltä tässä ja nyt vastauksen, jotta komissio voisi seuraavissa aiheesta käytävissä neuvotteluissamme ilmaista kantansa avoimemmin. Me täällä parlamentissa voisimme ehkä myös pitää enemmän puoliamme.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi korostaa jäsen Mulderin mietinnön hyväksymisen tärkeyttä. Hyväksymällä mietinnön annamme suostumuksemme komission ehdotukseen myöntää Portugalille poikkeus kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta neuvoston joulukuussa 2005 tekemän rahoitussopimuksen mukaisesti.

Kotimaallani Portugalilla on tunnettuja vaikeuksia vakaus- ja kasvusopimuksen epäoikeudenmukaisten kriteerien täyttämisessä, kun otetaan huomioon taloutemme hauraus ja pahenevat sosiaaliset ongelmat erityisesti maaseutualueilla. Siksi tämän ehdotuksen hyväksyminen on tärkeää.

Goepelin mietinnön osalta haluan toiseksi todeta, että kannatamme pakollista mukauttamista, johon liittyy ylärajan asettaminen määrärahasiirroille ja näiden varojen oikeudenmukainen uudelleenjako myös uusissa jäsenvaltioissa. Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, tätä ei ole taattu käsiteltävänä olevassa komission ehdotuksessa. Arvoisa komission jäsen, kehotamme teitä näin ollen harkitsemaan ehdotustanne uudelleen.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Goepelia hänen erinomaisesta mietinnöstään, jossa esitettyihin näkemyksiin yhdyn täysin. Vaikka ehdotettu mukauttaminen vaikuttaa suoraan vanhoihin jäsenvaltioihin, se myös huolestuttaa tuottajia uusissa jäsenvaltioissa. Mukauttaminen heikentää tulevaisuudenkuvaa, jossa vakaita maataloutta koskevia sääntöjä sovelletaan vuoteen 2013 saakka, ja johtaa siihen, mitä me uusissa jäsenvaltioissa suuresti pelkäämme, nimittäin maatalouspolitiikan osittaiseen uudelleenkansallistamiseen, johon uusilla, köyhemmillä jäsenvaltioilla ei ole varaa. Tästä syystä olemme huolissamme.

Noudattakaamme maatalouspolitiikan osalta vahvistettuja sääntöjä. Niiden ennallaan säilyttäminen vuoteen 2013 asti on vähimmäistae, jonka olemme velkaa tuottajillemme. He ovat kokeneet liian monta mullistusta lyhyen ajan kuluessa: tukijärjestelmän muutokset, maatalousmarkkinoiden vapauttaminen ja yhä tiukemmat normit ja vaatimukset eri aloilla. Tämä kaikki on aivan liikaa, liian pian. Maataloudessa tarvitaan selviä ja vakaita sääntöjä ainakin muutamaksi seuraavaksi vuodeksi. Tästä syystä tuen jäsen Goepelin mietintöä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussa suorien tukien vapaaehtoisesta mukauttamisesta korostuu jälleen kerran se, miten eri tavalla vanhat ja uudet jäsenvaltiot ymmärtävät yhteisen maatalouspolitiikan. Kun vanhat jäsenvaltiot ajattelevat YMP:n tulevaisuutta, ne ajattelevat maatalouden tulevaisuutta omissa maissaan koko laajentuneen Euroopan unionin sijaan.

Komission ehdotuksen hylkääminen on sopivin toimintatapa. Väite, jonka mukaan ehdotus on ristiriidassa kilpailusääntöjen ja solidaarisuuden kanssa, uhkaa johtaa uudelleenkansallistamiseen ja rikkoo tuottajille annetut lupaukset, on perusteltu. Kysymys kuuluu, miksei näitä perusteita otettu huomioon silloin, kun liittymisehdot uusille jäsenvaltioille määritettiin vuonna 2004? Nämä ehdot ovat silmiinpistävästi murentaneet kilpailua ja solidaarisuutta koskevia periaatteita. Köyhemmät jäsenvaltiot, jotka saavat paljon alhaisempia tukia, joutuvat eriarvoiseen kilpailuasemaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen pantiin alulle uusissa jäsenvaltioissa, jotka maksoivat vuonna 2004 peräti 75 prosenttia ensimmäiseen pilariin, kun taas 15 vanhaa jäsenvaltiota hyötyvät 100-prosenttisesta EU:n tuesta. Tämä on tekopyhyyttä. Liittymisehdot eivät perustuneet objektiivisiin kriteereihin, vaan uusille jäsenvaltioille asetettiin syrjiviä tuotantokiintiöitä, joissa ei otettu lainkaan huomioon tuottajien potentiaalia eikä omavaraisuutta elintarvikkeiden, esimerkiksi maidon, tuotannossa. Tukea kaikkein selvimmin tarvitsevien tuotantoalojen (hedelmien ja vihannesten viljely) tukeminen on laiminlyöty, eikä uusien jäsenvaltioiden tuottajien äärimmäisen alhaista tulotasoa ole otettu huomioon. Tämä ajattelutapa on uhka tuottajille, kuluttajille ja koko Euroopan unionin taloudelle.

  Duarte Freitas (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Mulderia ja jäsen Goepelia erinomaisista mietinnöistä ja toteamalla, että kannatan heidän mietintöihinsä sisältyviä ehdotuksia. Neuvoston viime joulukuussa tekemä päätös sallia vapaaehtoinen mukauttaminen saattaa johtaa kilpailun vääristymiseen eri jäsenvaltioiden tuottajien välillä riippuen mukauttamisasteesta, jonka jäsenvaltiot päättävät ottaa käyttöön.

YMP:lle piakkoin, vuonna 2008, tehtävä terveystarkastus, jonka yhteydessä voimme keskustella ylärajan asettamisesta määrärahasiirroille ja pakollisen mukauttamisen lisäämisestä, on toinen syy olla nyt toteuttamatta vapaaehtoisen mukauttamisen kaltaisia toimia, joilla saattaa olla peruuttamattomia seurauksia. Jos tämä ehdotus ajetaan läpi, otamme selvästikin uuden askeleen kohti YMP:n uudelleenkansallistamista ja maatalouspolitiikan yhteisöllistämisen purkamista.

Haluamatta vähätellä maaseudun kehittämisen poliittista merkitystä minun on todettava, ettei tähän politiikkaan tehtäviä investointeja edistetä kyseisellä toimenpiteellä. Saanen mainita esimerkkinä kotimaani, joka palauttaa toiseen pilariin kuuluvia varoja Brysseliin enemmän kuin yksikään toinen jäsenvaltio ja jossa ensimmäisen ja toisen pilarin välinen tasapaino oli suurin jo 15 jäsenvaltion EU:ssa, nimittäin 53 prosenttia ja 47 prosenttia.

Tästä huolimatta kotimaani Portugalin maatalousministeri on jo ilmoittanut aikomuksesta soveltaa 20 prosentin mukauttamista. Viljelijöiden tukien leikkaaminen valtion talousarvion rahoittamiseksi tai tukivarojen palauttamiseksi Brysseliin ei ole varmastikaan paras ratkaisu viljelijöiden kannalta. Se edustaa lähestymistapaa, joka perustuu yksinomaan taloudellisiin kriteereihin ja jonka tarkoituksena on käyttää maaseudun kehittämiseen osoitettuja varoja siten, etteivät ne kuulu yhteisrahoituksen piiriin.

Ottaen huomioon nämä käytännön riskit, jotka ovat jo selvästi nähtävissä Portugalin tapaisissa jäsenvaltioissa – kuten mainitsemani esimerkki osoitti – on päivänselvää, että jos aiomme määrätietoisesti puolustaa viljelijöitä ja taistella yhteisen maatalouspolitiikan puolesta, meidän on tehtävä kaikki voitava varmistaaksemme, ettei vapaaehtoista mukauttamista laajenneta.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, minua ennen puhuneen kollegani tavoin haluan antaa tukeni jäsen Mulderin mietintöluonnokselle poikkeuksen myöntämisestä Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta. Tämä on hyvä päätös, joka on osoitus solidaarisuudesta, ja erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon kyseistä maata koetellut kuivuus. Yhdyn täysin siihen, mitä jäsen Batzeli sanoi Goepelin mietinnöstä. Mitä tulee kuitenkin jäsen Mulderin mietintöön ja erityisesti perustelujen viimeiseen kappaleeseen, jossa esittelijä arvostelee tapaa, jolla maaseudun kehittämisvarat jaetaan nykyisten sääntöjen perusteella, ja jossa hän vaatii varojen jakamista objektiivisten kriteerien perusteella, haluan teidän kiinnittävän huomiota seuraaviin seikkoihin.

Uusille jäsenvaltioille on tunnusomaista investointien riittämättömyys maatalousalalla, ja uusien jäsenvaltioiden viljelijöiden tulot ovat suunnattoman epäsuhtaiset vanhojen jäsenvaltioiden viljelijöiden tuloihin verrattuna. Uudet jäsenvaltiot myös jätetään huomiotta syrjimättömyyden, solidaarisuuden ja oikeasuhtaisuuden perusperiaatteiden soveltamisessa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että ne joutuvat yhteisrahoittamaan suoria tukia omista, paljon pienemmistä talousarvioistaan, puhumattakaan vuosien 2007–2013 rahoituskehyksessä maaseudun kehittämisvaroihin tehdystä noin 20 miljardin euron valtavasta supistuksesta liittymisneuvotteluissa luvattuun summaan verrattuna.

Tältä osin minun on myös huomautettava, että maaseudun kehityksen tukemisessa, sellaisena kuin se on määritetty yhteisön strategisissa suuntaviivoissa, olisi otettava huomioon erilaiset rakenteelliset ongelmat 15 vanhassa jäsenvaltiossa ja 10 uudessa jäsenvaltiossa sekä Bulgariassa ja Romaniassa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tarvittavan rahoituksen turvaamiseen uusille jäsenvaltioille, joissa perusinvestointien tarve on valtava ja joissa on turvattava laaja-alainen tuki maaseudun kehittämiselle.

Maaseudun kehittämispolitiikka tarjoaa joukon mekanismeja, jotka mahdollistavat eurooppalaisten viljelijöiden erilaisten tarpeiden täyttämisen.

Meidän on kuitenkin jatkettava tehokkaiden mekanismien etsintää tällaista politiikkaa varten, jotta sille asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta sitä voidaan tehostaa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan ensin kiittää esittelijäämme Mulderia hänen määrätietoisesta työstään paitsi talousarviokysymyksissä yleensä myös erityisesti maatalouspolitiikan ja maaseutupolitiikan rahoittamista koskevissa kysymyksissä.

Kun pyysin valiokuntani rakennerahastoja käsittelevän pysyvän esittelijän ominaisuudessa, että saisin käyttää puheenvuoron tässä keskustelussa maaseuturahastosta maaseudun kehittämiseen annettavan tuen enimmäismäärien mukauttamisesta, halusin ilmaista kaksi asiaa. Ensinnäkin pahoitteluni demokratian puolesta, mutta myös eräänlaisen "strategisen" toiveen. Pahoittelen syvästi sitä, että Euroopan parlamentti pakotetaan muuttamaan sen jo kertaalleen hyväksymiä enimmäismääriä, minkä tarkoituksena on saattaa nämä määrät sopusointuun neuvoston tekemien päätösten kanssa.

Lisäksi "strategisena" toiveenani haluan teroittaa kiintymystämme maaseudun kehittämispolitiikan perusperiaatteisiin ja tämän kiintymyksen määrää, koska kyseiset periaatteet antavat EU:lle avoimuutta. Haluaisin meidän olevan hyvin varovaisia kohdatessamme kiusauksen käyttää pakollista yhteisrahoitusta laajemmin, mikä voisi lopulta johtaa ensimmäiseen pilariin kuuluvien menojen uudelleenkansallistamiseen. Tällaista päätöstä ei saa tehdä osana "mene virran mukana" -politiikkaa, vaan sitä on pidettävä tärkeänä kysymyksenä, josta on käytävä selkeää ja demokraattista keskustelua. Myös Portugalille annettujen tarpeellisten – ja epäilemättä oikeutettujen – "joululahjojen" osalta pahoittelen varsinaisen strategian puuttumista ja pyytäisin parlamenttia määrittelemään sellaisen perinpohjaisen keskustelun pohjalta.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, ehdotus jäsenvaltioissa tehtävästä maatalouden suorien tukien niin sanotusta vapaaehtoisesta mukauttamisesta johtaa tosiasiassa viljelijöille maksettavien tukien leikkaamiseen noin 20 prosentilla, mikä rikkoo Euroopan unionissa vallitsevina olevia normeja ja menettelytapoja. Alle 5 000 euroa suoraa tukea saavien tilojen vapauttaminen mukauttamisesta tarkoittaa, että poikkeuksen piiriin kuuluvat vain alle 40 hehtaarin tilat.

Tämä päällisin puolin katsottuna looginen järjestelmä ei voi olla johdonmukainen jo pelkästään siitä syystä, että toisin kuin vanhat jäsenvaltiot, uudet jäsenvaltiot yhteisrahoittavat yhteistä maatalouspolitiikkaa jo nyt täydentämällä EU:n tukia omista talousarvioistaan.

Meidän olisi mielestäni pyrittävä poistamaan nykyinen epätasapaino ja otettava mahdollisimman nopeasti käyttöön uusia sääntöjä ja tukia kaikissa jäsenvaltioissa. Muutoin alueellinen eriarvoisuus lisääntyy. Haluan muistuttaa parlamenttia siitä, että juuri me puolalaiset parlamentin jäsenet varoitimme ainoastaan yhtä prosenttia BKT:stä vastaavan EU:n talousarvion hyväksymisen ja maaseudun kehittämisvarojen leikkaamisen seurauksista.

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, suorat tuet antavat monille köyhille puolalaisille viljelijäperheille mahdollisuuden saada rahat riittämään. Ne ovat olleet yksi keino suojautua kasvaneilta tuotantokustannuksilta Puolan liityttyä Euroopan unioniin. Vapaaehtoisen mukauttamisen käyttäminen suorien tukien supistamiseksi jopa kolmanneksella vuodesta 2008 lähtien, kun ne ovat joka tapauksessa hyvin alhaiset maassamme, aiheuttaisi huomattavia tulonmenetyksiä näille tiloille ja perheille.

Maaseutualueiden kehittämistä koskevaan tärkeään tavoitteeseen, johon näin säästetyt varat ohjattaisiin, olisi pyrittävä muiden varojen avulla. Voisimme rajoittaa alueellisia tukia tuensaajille, joiden tilan enimmäiskoko saisi olla 50 hehtaarin sijasta 100, 200 tai yli 500 hehtaaria.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Mulderia ja jäsen Goepelia heidän mietinnöistään. Ensinnäkin totean, että tämä on äärimmäisen huono ehdotus. Tiedämme, miten se sai alkunsa neuvoston viime joulukuisessa kokouksessa. Komission jäsenelle sanoisin, että kyseessä on ehdotus, joka toteutetaan ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Me kaikki tiedämme sen. Pikkulapsetkin tietävät sen. Ehdotuksella pyritään auttamaan Blairiä ja hänen hallitustaan ratkaisemaan ongelmansa.

Ehdotus asettaa Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät mahdottomaan asemaan. He ovat taloudellisesti täysin epäoikeudenmukaisessa asemassa verrattuna muiden 24 EU:n jäsenvaltion viljelijöihin näiden asuinpaikasta riippumatta. Pohjois-Irlannissa se tuhoaa perhetilan toiminta-ajatuksen, joka on maataloutemme selkäranka.

Tuomitsen näin ollen tämän ehdotuksen täysin enkä tyydy seuraamaan sivusta enkä anna kenenkään valjastaa viljelijöiden tilatukia omiin tarkoitusperiinsä. Tästä asiasta on sovittu. Se luvattiin ja siitä ollaan riippuvaisia. Ei ole viljelijöidemme vika, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on neuvotellut näin surkean sopimuksen maaseututalouden tukemiseen tähtäävän toisen pilarin kehittämisestä. Minun on sanottava komissiolle, neuvostolle ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, ettei niiden pitäisi syyttää meitä, jos niillä ei ole nyt riittävästi varoja joidenkin maaseutualueiden maatalouden ja ympäristön kehittämistä koskevien ehdotustensa tukemiseksi. En voi ottaa syytä tästä niskoilleni. Se on kokonaan neuvottelijoiden vastuulla.

Minun on myös kerrottava totuus, nimittäin että niin sanotut neuvottelijat ovat neuvotelleet huonoimman mahdollisen sopimuksen ja että he haluavat nyt käyttää omiin tarkoituksiinsa enintään 20 prosenttia, tai ehkä jopa 25 prosenttia, viljelijöiden tilatuista. Tällaista ehdotusta ei saa hyväksyä nyt eikä tulevaisuudessa. Se kääntää viljelijät ja muut maaseutuyhteiskunnan jäsenet toisiaan vastaan. Ehdotus on mahdoton toteuttaa ja tietää yhteisen maatalouspolitiikan, sellaisena kuin olemme sen tunteneet, uudelleenkansallistamisen alkamista. Ehdotusta ei saa hyväksyä.

Tämä asiakirja on palautettava valiokuntaan, ja vetoan komissioon, ettei se lankeaisi taitavasti asetettuun ansaan, joka saisi viljelijät ja muut maaseudun asukkaat käymään toistensa kurkkuihin. Meillä on velvollisuus hylätä tämä lainsäädäntö. Emme saa koskaan hyväksyä tätä peiteltyä keinoa, jolla pyritään vaarantamaan Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät ja asettamaan heidät asemaan, jossa he palvelevat muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden etuja.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaikki tuntevat vuoden 2003 YMP:n uudistuksen, joka mahdollisti ensimmäisen pilarin jäädyttämisen ja toisen pilarin, nimittäin maaseudun kehittämisen, vahvistamisen. Tosiasia on, että sopimus uudesta rahoituskehyksestä – jota vastaan sivumennen sanottuna äänestin – sotii näitä kahta sitoumusta vastaan.

Maaseudun kehittämispaketti on todellakin menettänyt 20 miljardia euroa komission ehdotukseen verrattuna. Tämä summa tarkoittaa 15 vanhan jäsenvaltion osalta tuen pienenemistä 35 prosenttia nykyisestä kaudesta. Emme voi hyväksyä ehdotusta ylimääräisestä vapaaehtoisesta mukauttamisesta, jolla on tarkoitus siirtää enintään 20 prosenttia määrärahoista ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin ja joka ei täytä ainoatakaan maaseudun kehittämispolitiikkaan sovellettavista kriteereistä.

Myönnän, että Euroopan komissio on asetusehdotuksessaan pyrkinyt hyödyntämään tätä välinettä, mutta jaan esittelijän huolenaiheet ja kannatan hänen ehdotustaan sen hylkäämisestä. Kilpailun vääristymisen uhka on liian suuri, jos tietyt jäsenvaltiot päättävät vähentää 20 prosenttia pelkästään suorasta tuesta eikä muista tukimuodoista. Emme hyväksy sitä, ettei tässä vapaaehtoisessa mukauttamisessa tarvitse noudattaa samoja sääntöjä, joita yleensä sovelletaan maaseudun kehittämiseen, ja YMP:n uudelleenkansallistamisen uhka on liian suuri.

Maaseudun kehittämispolitiikan rahoitustarpeet ovat kuitenkin todellisia, ja pelkään yhä useampien ihmisten lähtevän maaseudulta. Tämän vuoksi kehotan komissiota ehdottamaan vapaaehtoisen mukauttamisen sijasta täsmälleen samansuuruista lisäystä pakollisen mukauttamisen asteeseen kaikissa jäsenvaltioissa.

Haluan myös korostaa, että pakollista mukauttamista sovelletaan tällä hetkellä heti, kun tila saa maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa. Valtaosa tiloista kuuluu tosiaankin pakollisen mukauttamisen piiriin.

Jos aiomme luoda todellisen välineen tuen uudelleenjakoa varten, meidän pitäisi myös ottaa huomioon muita kriteereitä, kuten tilakoko, tilan riippuvuus tuesta, tilan työllistämä työvoima, standardibruttomarginaali ja niin edelleen. Jos lisäksi haluamme taata maataloustuen oikeudenmukaisen jakaantumisen, meidän olisi harkittava ylärajan asettamista suoralle tuelle.

  Elspeth Attwooll (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron ryhmäni Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunnan puolesta. Ymmärrämme täysin Goepelin mietinnössä esitettyjen perustelujen vakuuttavuuden ja syyt maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyssuosituksiin. Westminsterin peräkkäisten hallitusten lähestymistapa maaseudun kehittämistä koskevaan EU:n rahoitukseen on kuitenkin rajoittanut tämän rahoituksen saatavuutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Osuutemme vuosien 2007–2013 määrärahoista on vain neljännes siitä, mitä oikeudenmukaisuus periaatteessa edellyttäisi.

Laaja-alaisemman mukauttamisen puuttuminen rajoittaisi merkittävästi tehokkaiden maaseudun kehittämisohjelmien perustamista ja ylläpitämistä, erityisesti ympäristön osalta. Vaarana on myös joidenkin tuottajien oikeutetusti odottamien maksujen suorittamisen viivästyminen.

Olen kiitollinen komissiolle sen valmiudesta tutkia tapoja, joilla olisi mahdollista voittaa tällaiset välittömät käytännön ongelmat, mutta tämä voi olla vain tilapäisratkaisu. Tarvitsemme huomattavasti pidempiaikaisemman ratkaisun. Kehotamme näin ollen komissiota etsimään pikaisesti tapaa korjata nykyinen, jo perinteeksi muodostunut epätasapaino maaseudun kehittämisvarojen myöntämisessä.

Skottina pyydän, että tulevissa mukauttamisesta käytävissä keskusteluissa sekä komissio että kollegat maatalousvaliokunnassa ottavat huomioon, että mukauttamisen tasot aiheuttavat huolta paitsi jäsenvaltioille myös alue- ja paikallishallinnolle.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kiittäen molempia kollegojamme heidän työstään haluan keskittyä lähemmin jäsen Mulderin mietintöön. Käsittelemme kysymystä, joka vaikuttaa sellaisille alueille tarkoitettuun rahoitusmekanismiin, joilla asuu noin 20 prosenttia Euroopan unionin väestöstä mutta jotka ovat hyvin tärkeitä EU:n elintarviketoimitusten turvallisuuden kannalta.

Meidän on siten tehtävä kaikkemme vahvistaaksemme maaseutualueiden asemaa ja turvataksemme yhteenkuuluvuuden, joka meidän pitäisi tarjota. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston olisi myös palveltava tätä tarkoitusta. Tämä on olennaista kaikkien jäsenvaltioiden, myös kotimaani Puolan, kannalta. Vaikka keskustelemme tänään asetuksiin tehtävistä muutoksista, jotka koskevat Portugalia ja joita tuen, meidän on korostettava selvästi, että tämä on sekoittanut asioiden järjestyksen. Ensiksi olisi määritettävä menettelytapa ja vasta sitten tehtävä konkreettiset rahoituspäätökset.

Käsitelkäämme tätä siis poikkeustapauksena ja etsikäämme kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka perustuvat mahdollisimman objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin ja joilla todella vahvistetaan EU:n maataloutta. Mikä tahansa muu toimintatapa saattaa lopulta tuhota eurooppalaisen solidaarisuuden tällä alalla.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ylläpitääksemme EU:n maatalouden kilpailukykyä meidän on säilytettävä suorien tilatukien nykytaso vanhoissa jäsenvaltioissa eikä otettava käyttöön ylimääräistä 20 prosentin mukautusta.

Euroopan komission esittämät perustelut eivät ole vakuuttavia, eikä ehdotus vastaa YMP:n periaatteita. Uudet jäsenvaltiot tarvitsevat lisää varoja maaseutualueiden kehittämiseen muun muassa vähentääkseen maatalouden työvoimavaltaisuutta ja vauhdittaakseen maan luovutusta sosiaalisilta tiloilta ja pientiloilta markkinatalouteen kuuluville suurtiloille. Tämä parantaa maatalouden kilpailukykyä uusissa jäsenvaltioissa pääasiassa mittakaavaetujen muodossa.

Mitä onkaan sen sijaan tehty? Jos muistatte, vuosiksi 2007–2013 hyväksytyssä uudessa rahoituskehyksessä leikattiin maaseudun kehittämisvaroja 20 miljardia euroa komission ehdotukseen verrattuna. Meidän on sovellettava erilaisia tukimenetelmiä, koska maaseutu ja maatalous Euroopan unionissa ovat kaksi eri asiaa. Maaseutualueet Euroopan unionin jäsenvaltioissa, myös Puolassa, ovat köyhempiä kuin kaupungit, ja niillä tarvitaan lisää työpaikkoja, palvelujen kehittämistä ja parempaa ympäristönsuojelua. Tästä syystä meidän on tuettava viljelijöitä ja maaseutua koko Euroopan unionissa vielä monien vuosien ajan.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Haluan onnitella jäsen Mulderia hänen erinomaisesta mietinnöstään ja kiittää valiokunnan jäseniä, jotka hyväksyivät mietinnön yksimielisesti äänestyksessään.

Päätös myöntää Portugalille poikkeus kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta on oikeudenmukainen ja täydentää useita neuvoston päätöksiä, joilla pyritään helpottamaan portugalilaisten viljelijöiden tunnustettuja vaikeuksia toteuttaa nykyistä YMP:tä, jossa viljelijöitä on selvästi rangaistu. Tämä on yksi tapa korvata se heille.

Goepelin mietinnön osalta en valitettavasti voi esittää samoja onnitteluja, koska kyseessä on erityisen poliittinen kysymys ja meidän on käytettävä siitä puhuessamme poliittisia argumentteja. Me kaikki tiedämme, että YMP toimii epäoikeudenmukaisesti useita eri jäsenvaltioita, useita eri alueita ja monia viljelijöitä kohtaan, ja yksi tapa korjata tämä vääryys on soveltaa mukauttamista koskevia mekanismeja.

Portugalin tapauksessa tämä vääristymä on todella pöyristyttävä, sillä vain 5 prosenttia tuottajista saa maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa. Kun otetaan huomioon, että vapaaehtoinen mukauttaminen on mahdollista ja että pakollinen mukauttaminen on tällä hetkellä mahdotonta, vapaaehtoinen mukauttaminen on siten parempi vaihtoehto kuin se, ettei mukauttamista tehtäisi lainkaan.

Pidän esitettyjä näkökantoja näin ollen erittäin sopimattomina. Vakuutan komission jäsenelle, ettei hän ole yksin puolustamassa tätä kantaa parlamentissa. Katson, että oikeudenmukaisuuden nimissä on oikeus ja kohtuus, että varat annetaan jäsenvaltioille. Haluan kiinnittää jäsen Nicholsonin huomion siihen, ettei toimenpidettä toteuteta pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä myös Portugalin hallitus on jo ilmoittanut soveltavansa sitä. Parlamentti toimisi mielestäni täysin epäasianmukaisesti omaksuessaan kannan, jonka mukaan jäsenvaltioiden ei sallittaisi käyttää tätä välinettä auttaakseen monia sellaisia viljelijöitä, joilla ei ole mahdollisuutta saada senttiäkään YMP:n ensimmäisestä pilarista, tai rajoittaessaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tehdä näin. Sanon tämän yksinomaan poliittisten argumenttien pohjalta, koska minulla ei ole aikaa eikä halua keskustella tämän kysymyksen oikeudellisista, teknisistä ja muista näkökohdista.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Goepelia ja jäsen Mulderia näistä mietinnöistä.

Arvoisa komission jäsen, tiedätte aivan hyvin, ettette ole tässä asiassa sydämellä mukana ja että teidän on tehtävä, mitä neuvosto haluaa. Kyseessä on täydellinen sekasotku. Teillä on paljon tukijoita täällä parlamentissa. Neuvosto on itse asiassa onnistunut saamaan koko parlamentin vastustamaan tätä ehdotusta. Huomisessa äänestyksessä hylkäämme ehdotuksen, jolloin se palautetaan valiokuntaan, minkä jälkeen hylkäämme sen uudelleen. Kehotankin teitä esittämään uuden ehdotuksen.

Aloittaessani Euroopan parlamentin jäsenenä viljelijäystäväni kertoivat minulle, että he haluavat Euroopan unionilta ainoastaan tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Tämä saattaa olla turha toivo, mutta käsiteltävänä olevalla ehdotuksella toimintaedellytyksistä tehdään entistäkin eriarvoisemmat. Arvoisa komission jäsen, minun ei tarvitse kertoa teille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on saamassa sakot, koska se ei ole noudattanut tilatukijärjestelmää koskevaa määräaikaa. Mitä siis teette? Kun hallitus ei pysty suorittamaan maksuja ajoissa, annatte sille lisää maaseudun kehittämisvaroja tuhlattaviksi. Voitte kuvitella, miten paljon viljelijät tällä hetkellä luottavat hallituksen kykyyn onnistua siinä.

Katsoessani ympärilleni parlamentissa tänä iltana on mielenkiintoista havaita, ettei sosialidemokraattisen ryhmän penkeillä istu yhtään työväenpuolueen jäsentä. Kuka on täällä puolustamassa Blairin ehdotusta? Ei kukaan. Joten toivokaa saavanne meiltä apua.

Kuten jäsen Stevenson totesi, hallitus painostaa meitä erittäin voimakkaasti sanomaan, että vastustamme ympäristöohjelmia. Saanen tehdä asian selväksi toteamalla, ettemme vastusta kyseisiä ohjelmia, kuten ei komission jäsenkään. Meidän on kuitenkin tehtävä jotain määrärahojen siirtyessä yhä enemmän ensimmäisestä pilarista toiseen koko Euroopan unionissa, nimittäin samansuuruista pakollista mukauttamista. Kuten muut puhujat ovat todenneet, ehdotuksen vaikutuksia ei ole myöskään arvioitu asianmukaisesti. Ehdotusta ei voida mitenkään hyväksyä.

Puuvillan tukijärjestelmä romutettiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion jälkeen.

Harkitkaa asiaa uudelleen ja tulkaa takaisin uuden ehdotuksen kera.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, nykyisten yhteisön tukien käyttö ja Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 tekemä päätös, jonka perusteella Portugali saa erityiskohtelun kansallista yhteisrahoitusta koskevasta vaatimuksesta myönnettävän poikkeuksen muodossa, herättävät vakavia kysymyksiä talousarviota koskevasta päätöksentekoprosessista.

Vaikka Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta poikkeuksellisesti myönnettävästä poikkeuksesta vallitseekin laaja yhteisymmärrys, lainmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja ongelmia saattaa nousta esille neuvoston käyttämien lehmänkauppa-neuvottelumenetelmien yhteydessä.

Vaikka en vastustakaan tätä Portugalille tarjottua kertaluonteista myönnytystä, pidän tärkeänä, ettei yhdenkään jäsenvaltion anneta tulevaisuudessa hyötyä erityiskohtelusta yksinomaan siksi, että sitä taivutellaan tukemaan tiettyä sopimusta. Päinvastoin tasavertaisuus ja avoimuus ovat peruskriteerejä, joita olisi noudatettava kaikissa olosuhteissa ja kaikissa neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Tulevaisuudessa meidän on ehkäistävä näitä myönteisen syrjinnän muotoja, mutta koska olemme sitoutuneet tasa-arvoiseen maatalouspolitiikkaan, emme saa lisäksi sallia sitä, että maaseudun kehittämistä koskevassa sääntelyssä turvaudutaan poikkeuksiin. Meidän on tehtävä loppu kaikenlaisesta syrjinnästä.

Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, ettei järjestelmässä pitäisi tehdä minkäänlaisia eroja tai poikkeuksia ja että tarvitsemme oikeudenmukaisen ja standardoidun lähestymistavan, jossa varat jaetaan objektiivisten kriteerien perusteella. En kuitenkaan ole yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että olisi hyvä ratkaisu rahoittaa suorat tuet ensimmäisestä pilarista, koska vaikka tämä vähentäisi EU:n talousarvioon kohdistuvaa painetta, se aiheuttaisi vakavia rahoitusvaikeuksia uusille jäsenvaltioille, joiden talousarviotilanne on kireä euron käyttöönoton kannalta välttämättömien lähentymisohjelmien vuoksi. Tämä lisäisi entisestään jäsenvaltioiden välistä eriarvoisuutta.

Samasta syystä en pidä vapaaehtoista mukauttamista sopivimpana ratkaisuna. Lukuun ottamatta nykyisten sopimusten kunnioittamista, meidän on tulevaisuudessa pyrittävä luomaan aidosti yhtenäinen maaseutupolitiikka uusien poikkeusten tekemisen sijaan.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän mietinnöistään. Kun luen uudelleen mietintöön sisältyvän sitaatin Puheenjohtajan päätelmät -asiakirjasta, nämä seitsemän tekstiriviä kuulostavat nyt pahemmilta kuin lähes vuosi sitten. Ne ovat kirjaimellisesti avoin valtakirja mille tahansa jäsenvaltiolle, joka haluaa käyttää sitä, eikä niissä kunnioiteta lainkaan sääntöjä, jotka parlamentti, ja myös neuvosto itse, oli laatinut maaseudun kehittämisen osalta. Ehdotuksessa esitetty vapaaehtoinen mukauttaminen on kaikkea muuta kuin vapaaehtoista, koska viljelijät eivät ainakaan halua sitä. Syyllistymme siten sanojen väärinkäyttöön ja pahoinpitelyyn.

Totta kai tämä ehdotus vääristää kilpailua. Se on väistämätöntä siitä syystä, että vapaaehtoinen mukauttaminen sallitaan yhdessä jäsenvaltiossa, mutta sitä ei voida soveltaa muissa jäsenvaltioissa. Meidän on tarkasteltava tämän vaikutuksia maatalouteen yleensä.

Olen myös tietoinen siitä, että odotettavissa on YMP:n terveystarkastus vuonna 2008 ja samanaikaisesti tehtävä rahoituskehyksen tarkistus.

Haluan onnitella komissiota, joka on pyrkinyt tekemään hyvän ehdotuksen pohjimmiltaan erittäin huonosta esityksestä. Komissio pyrkii varmistamaan sääntöjen noudattamisen ja vaatii, että ne pannaan täytäntöön, sekä jättää markkinoiden tukitoimet ehdotuksen ulkopuolelle.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että on erittäin vaikeaa tehdä hyvä ehdotus pohjimmiltaan huonosta esityksestä, tai maataloustermiä käyttääkseni, ei sian korvasta silkkikukkaroita tehdä. Onnittelen komissiota siitä, että se on edes yrittänyt tehdä näin. Ehdotus on huono, ja me hylkäämme sen.

  Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, en voi hyväksyä tänään tarkasteltavana olevaa ehdotusta. En voi hyväksyä ehdotusta, koska se on hajottava, hajanainen, Euroopan vastainen, itsekäs ja erittäin tekopyhä.

Maatalousjärjestelmän näkökulmasta katsottuna ehdotus merkitsee viljelijöille maksettavien suorien tukien leikkaamista 20 prosentilla maaseudun kehittämisen rahoittamiseksi ja siten vajeen täyttämiseksi. Tämä vaje syntyi sen seurauksena, ettei rahoituskehyksessä sovittu yksi prosentti riitä maatalouspolitiikan rahoittamiseen, ja koska jäsenvaltiot eivät pysty osoittamaan lisärahoitusta, niiden on otettava tarvittavat varat viljelijöiltä, jotka ovat niitä tähän saakka saaneet.

Ehdotus myös edustaa yhteisen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamista, ja sillä pyritään pääsemään eroon ainoasta todella eurooppalaisesta politiikasta ja ainoasta politiikasta, joka yhdisti eurooppalaisia viljelijöitä. Jos tarkastelemme Espanjan hallituksen neuvostolle tekemää ehdotusta, huomaamme sen tarkoittavan uudelleenkansallistamisen lisäksi paljon muutakin: paitsi uudelleenkansallistamista myös alueellistamista. Tällä tavoin jokainen voi tehdä mitä haluaa.

Ehdotus on nähdäkseni osa Espanjan sosialistipresidentin hajottamispakkomiellettä. Hyvä jäsen Parish, hänelläkään ei ole ketään täällä puolustamassa itseään, koska hän, kuten kaikki presidentit, jotka allekirjoittivat rahoituskehyksen ja hyväksyvät tämän muutoksen, ei välitä lainkaan EU:n maatalousalan kilpailukyvystä. Vaikutuksilla, joita näillä toimilla saattaa olla jäsenvaltioiden talouteen, ei ole juurikaan merkitystä heille.

Näin ollen ja puolustaaksemme EU:n maanviljelijöitä ja karjankasvattajia sekä maatalousalaa me tietenkin hylkäämme tämän ehdotuksen.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pahoittelen, etten ollut paikalla, kun minun oli alun perin määrä käyttää puheenvuoroni, mutta matkajärjestelyni menivät tänään pahasti vikaan.

Vapaaehtoinen mukauttaminen on vain hieno ilmaisu erittäin vastenmieliselle käytännölle, nimittäin hallituksen tekemälle viljelijöiden rahojen anastamiselle. Kuten jäsen McGuiness on todennut, vapaaehtoisessa mukauttamisessa ei ole mitään vapaaehtoista, ainakaan niiden osalta, joilta varat on määrä ottaa, nimittäin viljelijöiden.

Seurauksena on koko Euroopan unionissa hyvin epätasapainoinen maaseudun kehittämisohjelma sekä ohjelman rahoittamisen että sen toteuttamisen osalta. Näin tietysti syrjitään viljelijöitä niissä jäsenvaltioissa, jotka toteuttavat tätä järjetöntä vapaaehtoista mukauttamista. Seuraukset ovat jo nähtävissä kotimaassani, jossa suunnitellut epäsuotuisten alueiden maksut ovat viivästyneet.

Vapaaehtoista mukauttamista on vastustettava. Pidän myönteisenä valiokunnan kantaa ja parlamentin kantaa, jonka mukaan ehdotus hylätään, ja kehotan komissiota pakottamaan neuvosto päättäväisesti muuttamaan politiikkaansa tässä asiassa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut keskustelua tarkkaavaisesti ja erittäin suurella mielenkiinnolla. Voin vain toistaa sen, mitä alussa sanoin, eli että komission ehdotus vastaa Eurooppa-neuvoston pyyntöä.

Kuten jäsen McGuinness oikein totesi, olemme pyrkineet yhdentämään ehdotusta mahdollisimman paljon pakollista mukauttamista ja maaseudun kehittämispolitiikan rahoittamista koskevien olemassa olevien sääntöjen kanssa.

Huomenna, jos – vai pitäisikö sanoa kun – Euroopan parlamentti hylkää komission ehdotuksen, aion ottaa tämän kysymyksen esille muiden komission jäsenten kanssa, jotta voimme harkita kantaamme huolellisesti. Tämä on täysin sopusoinnussa kahden toimielimemme välisen sopimuksen kanssa.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, kiitoksia, asia tuli hyvin selväksi. Kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita. Haluan myös kiittää kaikkia tulkkeja.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

21. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

22. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 22.45.)