Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. marraskuuta 2006 - Strasbourg

10. Juhlaistunto – Georgia

  Puhemies. Arvoisa Georgian tasavallan presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, haluan Euroopan parlamentin puolesta toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi.

Arvoisa presidentti Saakašvili, kolme vuotta sitten, tuolloisen hallituksen mitätöimien parlamenttivaalien jälkeen, maassanne tapahtui ruusuvallankumous, johon nimenne liitetään tulevissa historiankirjoissa.

Maanmiehenne, joita te johditte, vaativat järjestämään oikeudenmukaiset vaalit ja panemaan pisteen korruptiolle ja huonolle hallinnolle, jotka olivat viemässä maatanne perikatoon.

(Suosionosoituksia)

Vaikka aiempi hallitus kieltäytyi suostumasta vaatimuksiinne, se kaadettiin veripisaraakaan vuodattamatta. Valta oli kansan käsissä, ja georgialaiset pääsivät valitsemaan yhtenä joukkona teidät uudeksi presidentiksi.

Arvoisa presidentti, Euroopan parlamentti on tukenut maanne muuttumista demokratiaksi. Lähetimme valtuuskunnan tarkkailemaan vaalejanne, ja ulkoasiainvaliokunnallamme oli ilo tavata teidät pian sen jälkeen, kun olitte aloittanut presidenttinä – ei täällä Strasbourgissa, vaan tiloissamme Brysselissä.

Ruusuvallankumous herätti uudelleen toivoa todellisesta ja vapaasta demokratiasta Baltian itäpuolisilla alueilla ja Keski- ja Itä-Euroopassa.

Vuotta myöhemmin Ukrainassa tapahtui oranssi vallankumous. Tuolloin tulevaisuus näytti olevan täynnä toivoa. Huomaamme kuitenkin nyt, että matkalla, joka ei varmastikaan ole helppo, on kohdattu myös monia ongelmia ja esteitä.

Olette saavuttaneet paljon näiden viime vuosien aikana, mutta irtautumaan pyrkivillä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueilla konfliktit ovat syventyneet.

On selvää, että Venäjä painostaa nyt maatanne voimakkaasti – voin kertoa teille, että maastanne keskusteltiin pitkään illallisella presidentti Putinin kanssa. Teillä on nyt loistava tilaisuus puhua Euroopan parlamentille ja kertoa tilanteestanne, niin että EU:n kansojen edustajat kuulevat suoraan teiltä maanne vaikeista olosuhteista ja ongelmista, jotka johtuvat siitä, että maanne on energia-asioissa riippuvainen suuresta naapuristaan.

Euroopan parlamentti ja koko Euroopan unioni kannattavat täysin maanne itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta. Siitä ei ole epäilystäkään. Olemme myös todenneet, että Etelä-Ossetian ja Abhasian konfliktit on ratkaistava neuvottelupöydässä vain ja ainoastaan rauhanomaisin keinoin. Tätäkään ongelmaa ei voida ratkaista sotilaallisesti.

Päätöslauselmassa, jonka hyväksyimme viime kuussa täällä Strasbourgissa, kehotimme Venäjää lopettamaan kaikenlaisen sorron ja häirinnän, joka kohdistuu Venäjällä asuviin, georgialaista alkuperää oleviin ihmisiin, sekä perumaan kaikki maanne vastaiset toimenpiteet, joihin se on ryhtynyt, mukaan luettuna kaikkien liikenneyhteyksien katkaiseminen ja postipalvelujen keskeyttäminen. Kehotamme kuitenkin myös kaikkia osapuolia pidättäytymään puheista, jotka voisivat kiristää suhteita tarpeettomalla tavalla.

Katsomme, että neuvoston ja komission on löydettävä tapa auttaa maatanne voittamaan ja tasapainottamaan ne taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, joita aiheutuu Venäjän toimenpiteistä maatanne vastaan.

Arvoisa presidentti, haluamme tuoda esiin Euroopan parlamentin kannattavan Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymistä EU–Georgia-yhteistyöneuvostossa, joka on kokoontunut tänään Brysselissä.

Toivotamme teidät vielä kerran tervetulleeksi, ja toivon, että läsnäolonne täällä tarjoaa meille mahdollisuuden ratkaista vuoropuhelun keinoin ongelmat, joita maanne kohtaa ja jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.

Arvoisa presidentti, teillä on puheenvuoro.

(Suosionosoituksia)

  Mihail Saakašvili, Georgian presidentti. (ES) Arvoisa puhemies, suurkiitokset sanoistanne ja kutsustanne. Ne merkitsevät maallemme hyvin paljon.

(EN) Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tämänpäiväisestä ystävällisestä kutsustanne. Se, että tapaamme Strasbourgissa, on minulle erityisen merkittävä asia. Juuri täällä tutustuin Neuvostoliitosta tulleena nuorena opiskelijana ensi kertaa Eurooppaan, sen monimuotoisuuteen ja rikkauteen. Juuri täällä sain tietää ihmisoikeuksista ja valtion tärkeästä velvollisuudesta suojella vainoamisen sijasta. Mikä yllätys se olikaan! Ja juuri täällä uskalsin uneksia, että voisin jonakin päivänä soveltaa opiskelemiani asioita omaan maahani ja että voisin kylvää ne siemenet, jotka ovat vasta nyt viimein puhjenneet kukkaan. Se oli tuohon aikaan radikaali ja ehkäpä jopa vaarallinen unelma, mutta se on myös unelma, jota en ole koskaan unohtanut.

Strasbourg on minulle tärkeä myös toisesta syystä. Tapasin vaimoni Sandran juuri täällä, ihmisoikeuksia käsittelevällä kurssilla.

(Suosionosoituksia)

Soitin äidilleni Orangeriesta puhelinkopista, joka sijaitsi vastapäätä Euroopan neuvoston rakennusta, jossa olin tuolloin työharjoittelussa, kertoakseni hänelle tavanneeni kauniin hollantilaistytön. No, tuolla he nyt istuvat vierekkäin lehterillä.

(Suosionosoituksia)

Olen hyvin ylpeä siitä, että kolme sukupolvea, myös isoäitini, on täällä tänään edustamassa monikansallista perhettämme. Haluan siksi kiittää teitä, tätä kaupunkia ja sen toimielimiä saamastani tiedosta ja rakkaudesta. Ne ovat kaksi korvaamatonta asiaa, joista en koskaan luovu.

Sallikaa minun sanoa ensin muutama sana georgian kielellä. Emme halua osallistua keskusteluun siitä, olemmeko osa vanhaa vai uutta Eurooppaa, sillä me kuulumme nähdäkseni vanhimpaan Eurooppaan, joten seuraamme tätä keskustelua sivusta.

(Presidentti puhui georgian kieltä. Tämä on käännös.)

Haluan kiittää maani puolesta teitä kaikkia, Euroopan unionia ja erityisesti teitä Euroopan parlamentin jäseniä, siitä, että olette olemassa ja toimitte aktiivisesti.

Eurooppa on ollut aina monenlaisten, niin suurten kuin pientenkin kansakuntien koti. Georgialaiset ovat olleet eurooppalaisia aina niistä ajoista lähtien, jolloin Prometeus oli kahlittuna kallioihimme ja argonautit saapuivat maahamme etsiessään kultaista taljaa. Emme osallistu keskusteluihin siitä, mitä on eurooppalainen identiteetti ja ovatko georgialaiset eurooppalaisia. Me olemme muinainen eurooppalainen kansakunta. Me georgialaiset olemme paitsi eurooppalaisia myös innokkaita eurooppalaisia, ja kaikkina vaikeina aikoina Eurooppa on ollut ensimmäinen vaihtoehtomme, jonka puoleen kääntyä avun ja moraalisen tuen saamiseksi.

Meitä sitoo yhteen yhteinen ja katkeamaton side, joka perustuu kulttuuriin, yhteiseen historiaan ja yhteisiin arvoihin, jotka ovat rauhan juhlistamisen sekä oikeudenmukaisten ja vauraiden yhteiskuntien perustamisen ydin. Juuri tämä on se, mitä kutsutaan usein "eurooppalaiseksi hankkeeksi". Kansani on ylpeä siitä, että se voi osallistua tähän oikeudenmukaiseen hankkeeseen ja edistää sen vakautta, voimakkuutta ja pysyvyyttä. Tietäkää, että teillä on Georgiassa voimakas ja luotettava kumppani nyt ja tulevaisuudessa, sillä meillä on yhteinen kohtalo.

(Presidentti jatkoi englanniksi.)

Haluan vain kysyä teiltä, oletteko koskaan miettineet hetken sitä, millainen Neuvostoliiton jälkeisestä maailmasta olisi tullut, ellei Euroopan unionia olisi ollut. Tällaisina aikoina mieleeni palautuvat visio ja johtajuus, jotka johtivat Euroopan yhdentymiseen ja joista Robert Schuman puhui niin kauniisti vuonna 1950. Mitäköhän Schuman sanoisi nyt, jos hänelle näytettäisiin Euroopan kartta ja kerrottaisiin sen nykyisistä haasteista?

Olette luoneet sodan raunioista oikeuden, rauhan ja vaurauden perikuvan. Toimenne puhuvat tältä osin puolestaan Schumanin vision säilyessä edelleen kirkkaana.

Erityisesti se, että olette olleet valmiita ottamaan uusia jäseniä entisen Neuvostoliiton alueilta, on lujittanut merkittävällä tavalla rauhaa ja demokratiaa Euroopassa. Näiden uusien jäsenvaltioiden menestys rohkaisee muita maita, kuten kotimaatani, jatkamaan eteenpäin, sillä olemme hyötyneet ja hyödymme jatkossakin niiden kokemuksesta ja asiantuntemuksesta sekä teidän visiostanne ja viisaudestanne.

Kenties paras tapa, jolla voin ilmaista kiitollisuutemme, on todeta, että haluamme matkia teitä! Haluan tehdä kuitenkin yhden asian hyvin selväksi: en halua huolestuttaa teitä pyytämällä suoraan, että ottaisitte Georgian Euroopan unionin jäseneksi. Jäsenyys on kaukainen tavoite, eikä se kuulu välittömään toimintasuunnitelmaamme. Kyse on pikemminkin siitä, että periaatteet, joille Euroopan unioni rakentuu, muodostavat kehityksemme kulmakivet. Näen tässä syytä optimismiin, joka perustuu kumppanuutemme syventämiseen. Georgia, jota olemme rakentamassa, perustuu suoraan oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja rauhaan. Georgian kansa on valinnut itse tämän eurooppalaisen tien. Se ilmentää sekä heidän mielestään että minun mielestäni maamme pysyvää eurooppalaista identiteettiä. Se on ainut tapa edetä.

Olen Strasbourgissa symbolisena hetkenä, sillä juhlimme pian ruusuvallankumouksemme kolmatta vuosipäivää.

Kuten moni teistä tietää, Georgia oli kolme vuotta sitten yleisesti ottaen kurja valtio. Kuvitelkaa maata, jossa selviytyminen jokapäiväisestä elämästä oli valtavaa taistelua kaikille paitsi muutamille etuoikeutetuille, jossa vallitsi turvattomuus ja epäjärjestys ja jonka kansallinen turvallisuus riippui suurten naapureiden eduista. Georgia oli maa, jossa korruptio rehotti ja vääryys kukoisti, eikä se ollut todellakaan mikään oikeusvaltio.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Georgia on muuttunut niin paljon, että sitä on vaikea tunnistaa samaksi maaksi. Uudistamme instituutioitamme ja talouttamme lisätäksemme kansamme ja alueemme vaurautta ja vakautta. Ellemme olisi toteuttaneet niitä muutoksia, joita olemme tehneet muutamana viime vuotena, Georgia olisi nyt täysin epäonnistunut valtio paitsi omalla alueellamme myös EU:n naapurustossa.

Uskon kuitenkin nyt, että Georgia voi vastata haasteeseen ja olla esimerkillinen eurooppalainen naapuri, ja juuri tästä haluan puhua teille tänä iltapäivänä. Sanon teille näin, koska olemme viimeisten kolmen vuoden ajan pyrkineet jatkuvasti neljään selvään tavoitteeseen: demokratian ja oikeusvaltion palauttamiseen, korruption kitkemiseen, tulojen luomiseen kansalaisillemme sekä alueellisen koskemattomuutemme suojeluun.

Kuten voitte kuvitella, kaikki nämä tavoitteet liittyvät toisiinsa ja edellyttävät ensisijaisesti instituutioiden vahvistamista ja julkisen vastuun lisäämistä. Jotta tästä haavekuvasta voisi tulla totta, kyse on pohjimmiltaan siitä, että demokratian runoutta on tuettava oikeusvaltion proosalla. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että meidän on tehtävä uudistuksia, jotka perustuvat siihen käsitykseen, että maassa on vallittava oikeusjärjestys. Puhuessani oikeudesta tarkoitan sitä eurooppalaisessa mielessä: demokratiaa on tuettava sellaisten arvojen ja instituutioiden muodostamalla infrastruktuurilla, jotka suojelevat kaikkia kansalaisia ja tarjoavat kaikille mahdollisuuksia. Oikeusvaltioperiaatteen on vallittava avoimella ja kaikille tasapuolisella tavalla. Tämä on tietenkin helpompi sanoa kuin toteuttaa, ja Euroopan unionin tuki tämän vision toteuttamiseksi onkin tervetullutta.

Georgian poliisivoimat on nyt uudistettu täysin. Sen myötä georgialaisten kuljettajien ei tarvitse enää olla huolissaan siitä, pysäyttääkö liikennepoliisi heidät mielivaltaisesti vaatiakseen lahjuksia. Georgialaisten yrittäjien ei tarvitse pelätä sattumanvaraista häirintää. Kolme tai neljä vuotta sitten Georgiassa tehty kyselytutkimus osoitti, että alle 5 prosenttia maan kansalaisista luotti poliisiin. Poliisi oli yleisesti ottaen maan vihatuin laitos, mutta nyt luottamus sitä kohtaan on kasvanut lähes 80 prosenttiin. Se on yksi maamme luotettavimpina pidetyistä laitoksista ja varmasti luotettavampi kuin missään muussa entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevassa maassa. Tämä on suuri muutos.

Olemme sitoutuneet peruuttamattomalla tavalla uudistamaan oikeusjärjestelmäämme ja olemme luoneet tiiviissä yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa kattavan monivuotisen ohjelman, jota nyt rahoitamme.

Haluan mainita muutaman kohokohdan. Lisäämme nyt tuomareidemme ja oikeusalan ammattilaistemme riippumattomuutta ja ammattimaisuutta sekä kavennamme samanaikaisesti presidentin valtaoikeuksia. Uusien perustuslaillisten muutosten myötä presidentti ei voi enää nimittää tuomareita suoraan. Toivon, että nämä muutokset hyväksytään tämän vuoden joulukuussa.

Uudistamme oikeustieteellistä koulutusjärjestelmäämme ja tehostamme ihmisoikeuksien suojelua kouluttamalla lisää poliisiviranomaisia. Tämä on kansallista etua koskeva asia. Rakennamme uusia vankiloita, jotka vastaavat ihmisoikeustarkkailijoiden vaatimuksia, ja tehostamme oikeudellisia menettelyjä varmistaaksemme asianmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen riittävän lyhyessä ajassa. Kyse on perusoikeuksien täytäntöönpanosta. Jatkamme oikeusjärjestelmämme tarkistamista, sillä ilman sitä uudistuksiltamme puuttuu perusta.

Minulla on nyt ilo todeta, että parlamenttimme hoitaa valvontatehtäviään ennennäkemättömällä tavalla. Hallituksen päämiehenä voin vahvistaa, että talousarvioita tutkitaan tarkoin, valvonta on tiukkaa ja parlamentti punnitsee huolellisesti hallituksen päätöksiä.

Lisäksi vapaalla lehdistöllä on Georgiassa hyvin vapaamielinen toimintaympäristö, ja maan kansalaisjärjestöt muodostavat hyvin aktiivisen yhteisön. Tiedotusvälineiden vapautta koskeva lainsäädäntömme on yksi suvaitsevaisimmista – ellei kaikkein suvaitsevaisin. Poliitikkojen kannalta on valitettavaa, ettei Georgian lainsäädännön mukaan tiedotusvälineitä voi haastaa oikeuteen missään olosuhteissa. Tämä on hyvä asia, sillä se tuo lisää mahdollisuuksia.

Yksi suurimmista huolenaiheistani tähän asti on ollut kuitenkin ehkä se, ettei Georgiassa ole edelleenkään oppositiota, joka olisi riittävän vankka haastamaan hallituksen. En sano tätä kevein mielin. Se ei ole hyvä asia, mutta nuoren demokratian kannalta mikään ei olisi vaarallisempaa kuin opposition muodostaminen keinotekoisesti. Kunnianhimoisen hallituksen kannalta on huono asia, ettei maassa ole vahvaa oppositiota, jonka vastuu ja pätevyys lisääntyy ajan myötä ja joka panee hallituksen kovalle koetukselle. Olen varma, että tällainen oppositio muodostuu yhteiskunnan kehittyessä. Ehkäpä jonakin päivänä – muttei toivoakseni kovin pian – se voittaa avoimet ja oikeudenmukaiset vaalit. Olemme todella luoneet poliittisen ja oikeudellisen ympäristön, jossa näin voi tapahtua. Oppositioryhmiemme tehtävänä on nyt ottaa seuraava askel.

Muutos lähti liikkeelle hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta: siitä, että jokaisen kansalaisen on voitava tuntea olevansa turvassa. Tämän saavuttamiseksi korruptio oli kitkettävä, ja se olikin tärkein tavoitteemme. Olemme toteuttaneet talousuudistuksiamme määrätietoisella ja mielikuvituksellisella tavalla luodaksemme sosiaalisen turvaverkon. Georgia on nyt houkutteleva kohde sijoittajille. Koska maallamme on suhteellisen vähän luonnonvaroja, meidän on hyödynnettävä omaa nerokkuuttamme ja työskenneltävä kurinalaisesti. Siksi olemme ottaneet käyttöön Euroopan matalimman verotustason, yhden joustavimmista työlainsäädännöistä sekä äärimmäisen yksinkertaiset kauppa-, tulli- ja sääntelymenettelyt. Liberaalit uudistukset ovat osoittautuneet parhaaksi keinoksi torjua korruptiota, ja samalla niillä varmistetaan liiketoiminnan vapaus ja omistusoikeuksien suojelu. Ne ovat myös osoittautuneet parhaaksi tavaksi hankkia tuloja, jotta voimme rakentaa lisää teitä, kouluja ja sairaaloita. Olen nyt ylpeä siitä, että vaikka kaksi vuotta sitten Georgiassa yhdessäkään koulussa ei ollut Internet-yhteyttä, nyt 80 prosentissa kouluistamme on tietokoneet ja Internet-yhteys, ja ensi vuonna tämä prosessi viedään päätökseen. Rakennamme uusia kouluja, jotka vetävät vertoja Alankomaiden, Saksan ja Tšekin tasavallan parhaille kouluille. Olemme rakentaneet tänä vuonna 340 koulua. Se on suuri määrä pienelle maalle. Pelkästään tänä vuonna on rakennettu enemmän teitä kuin itsenäistymisvuotemme 1991 jälkeen yhteensä. Maailmanpankki katsoikin Singaporessa järjestetyssä vuosikokouksessaan Georgian olevan maailman menestyksekkäimmin uudistuksia toteuttanut maa ja yksi maailman parhaista paikoista liiketoiminnalle. Olemme muuttuneet kahdessa vuodessa yhdestä maailman huonoimmista yhdeksi maailman parhaista paikoista liiketoiminnalle.

Georgian talouskasvu on tänä vuonna voimakasta, ja Maailmanpankin mukaan olemme myös yksi korruptiota tehokkaimmin torjuvista Euraasian siirtymävaiheen talouksista. Itse asiassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin mukaan Georgia on yksi Euroopan kolmesta vähiten korruptoituneesta maasta. Muut luvut kertonevat lisää saavutuksistamme.

Vuonna 2004 eli ensimmäisenä vuotena ruusuvallankumouksen jälkeen maamme maahanmuutto- ja syntyvyysluvut olivat ensimmäistä kertaa itsenäistymisvuotemme 1991 jälkeen myönteiset. Viime vuonna alle viiden miljoonan kansalaisen maahan palasi Georgian kansalaisia lähes 100 000 enemmän kuin heitä lähti maasta. Voidaankin sanoa, että he äänestivät jaloillaan. Tämä on uskomaton kertomus. Katson siis, ettei Euroopan unionin pitäisi pelätä avautumista näille alueille, sillä georgialaiset eivät aio paeta EU:hun yhdessä yössä, vaan he ovat palaamassa takaisin.

(Suosionosoituksia)

Tbilisin keskussairaala symboloi tätä hämmästyttävällä tavalla. Sairaalatoiminta lopetettiin, ja Abhasian sotaa paenneet maansisäiset pakolaiset valtasivat rakennuksen. Viime vuonna Yhdysvalloista, Espanjasta, Saksasta ja Venäjältä palasi suuri joukko georgialaisia huippuammattilaisia. He käynnistivät sairaalan toiminnan uudelleen. Me autoimme heitä ja teimme korjaustöitä. Me autoimme maansisäisiä pakolaisia lähtemään, ja nyt sairaala on yksi maailman parhaista. Jotkut eurooppalaiset ovat sanoneet, että EU:ssa on vain yksi sen kaltainen sairaala.

Samaa symboloi myös se, että georgialaiset, kuten Nina Gedevanovna Ananiašvili, Bolšoi-teatterin huippuballerina, palaavat maahamme ja yrittävät herättää sen jälleen henkiin. Ananiašvili jätti loistokkaan uransa Bolšoi-teatterissa palatakseen ja perustaakseen meille balettiryhmän tyhjästä. Ryhmästä on kehittynyt hyvin vaikuttava: se on ehkä yksi maanosamme parhaista. Pian se lähtee maailmankiertueelle.

Tavoitteenamme on nyt keskittyä työpaikkojen määrän vakaaseen kasvattamiseen. Taloudellinen neuvonantajani Marklar on Viron entinen pääministeri ja toimi yhtenä Viron talousihmeen suunnittelijana. Yhdessä hänen kanssaan olemme käynnistäneet hyvin menestyksekkäitä työssä oppimiseen perustuvia harjoitteluohjelmia. Uudistuksemme tällä alalla ovat valmiit vasta, kun jokainen georgialainen tuntee, että hänellä on todellinen mahdollisuus saada työtä.

Georgia on upean lämmin, vieraanvarainen ja kaunis maa. Itse asiassa esittelin juuri puhemies Borrellille kuva-albumia georgialaisista nähtävyyksistä. Se on maa, jossa eurooppalaiset matkailijat ovat viihtyneet aikaisemmin ja jonka he ovat nyt löytämässä uudelleen. Tästä näkökulmasta voidaankin sanoa, että olemme Euroopan parhaiten pidetty salaisuus.

Haluaisin lukea teille lyhyen lainauksen Sir Oliver Wardropin kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1888 kirjan nimeltä The Kingdom of Georgia. Hänen mukaansa "ei ole mitään syytä, miksei Georgiasta tulisi suosittua matkakohdetta. Se ei ole niin kaukana kuin ihmiset luulevat. Sen suurena etuna on se, etteivät turistit tunne sitä juuri lainkaan eikä siellä syyllistytä röyhkeään kiskontaan, joka järkyttää mielenrauhaamme lähialueillamme, ja kaiken kaikkiaan se on edullisempi paikka kuin Skotlanti." Toivon, etteivät Skotlannista kotoisin olevat jäsenet suutu minulle. Tämä on vain lainaus. Mutta itse asiassa se kyllä pitää paikkansa!

(Naurua)

Uudistustemme kokonaisvaikutusta tarkastellessani katson asianmukaiseksi todeta, että näiden askeleiden ansiosta olemme lähentyneet Euroopan unionia sekä institutionaalisesti että kulttuurisesti. Olette tarjonneet naapuruuspolitiikan muodossa kehyksen tulevalle kasvulle. Allekirjoitamme tänään toimintasuunnitelman, jolla monista vastavuoroisista tavoitteistamme tehdään yksityiskohtaisia saavutuksia. Meidän on kuitenkin jatkettava rakentamista tämän suunnitelman hengen ja sisällön mukaisesti, sillä haluan maani tekevän yhteistyötä EU:n kanssa, jotta EU ymmärtää, että sillä on Georgiassa äärimmäisen luotettava kumppani ja ystävä.

Joitakin strategiamme näyttää kuitenkin ärsyttävän, ja vaikuttaa siltä, että Georgian uudistukset tarkoittavat sitä, että olemme irtautumassa entisistä – ja näiden tahojen silmissä yhä käyttökelpoisista – vaikutusvallan piireistä. Katson, että "vaikutusvallan piirien" aika on ohi, kuten totesitte aivan oikein pari viikkoa sitten Georgiaa koskevissa, virstanpylväänä pitämissämme lausumissanne.

(Suosionosoituksia)

Haluan kiittää teitä kyseisestä lausumasta ja siinä käyttämistänne hyvin sopivista ja täsmällisistä ilmaisuista. Jokaisella kansakunnalla on oltava mahdollisuus päättää vapaasti, kuinka ja kenen kanssa se haluaa rakentaa tulevaisuuttaan. Strategiamme perustuu siihen, että olemme turvallinen ja luotettava kumppani, emme säyseä ja heikko satelliittivaltio. Olemme kansakunta, jolla on pitkä itsenäinen menneisyys. Tämän itsenäisyyden katkaisi 200 vuotta sitten Venäjän keisarikunnan väkivaltainen laajentuminen. Saimme jälleen nauttia hetken itsenäisyydestä kolmen lyhyen vuoden ajan 1918–1921. Sitten itsenäisyytemme riistettiin jälleen. Mitkä olivat tuolloiset olosuhteet?

Vuonna 1921 bolševikkiarmeija, joka väitti suojelevansa vähemmistöväestöä yhdellä alueistamme, tunkeutui Georgiaan ja valloitti sen uudelleen. Tuolloin vankileireillä kuoli yli 500 000 georgialaista, myös monia oman perheeni jäseniä. Tämä oli liian kallis hinta maksettavaksi, emmekä halua maksaa sitä uudelleen. Emme anna historian toistaa itseään, mitä ikinä se vaatiikin. Elämmehän nyt loppujen lopuksi vuotta 2006, emme vuotta 1938 tai 1939, 1956 tai 1968.

Missä vaiheessa pieniä maita pyydetään uhraamaan vapauspyrkimyksensä? Kuinka usein voimme pyytää pienempää osapuolta vaikenemaan ja olemaan reagoimatta provokaatioon? Toivokaamme, ettei meitä koskaan tänä aikana pyydetä alistumaan ja toteamaan, että oikeus riippuu koosta, numeroista ja vallasta ja että voima menee oikeuden edelle eikä päinvastoin. Toivokaamme, ettei erään 1930-luvulla vaikuttaneen valtiomiehen kuuluisaa viittausta "riitoihin kaukaisessa maassa sellaisten kansojen välillä, joista me emme tiedä mitään" pidetä enää koskaan asianmukaisena vastauksena meidän tai jonkin muun eurooppalaisen kansakunnan ollessa uhattuna.

Toivon, että tuo suhtautumistapa on pysyvästi menneisyyttä. Toivon, että jonakin päivänä georgialaiset ja tuon kaukaisen maan eli Tšekin tasavallan ylpeät edustajat ovat eurooppalaisen perheen tasaveroisia jäseniä.

(Suosionosoituksia)

Georgiaa rangaistaan nyt, koska olemme päättäneet siirtyä mahdollisimman lähelle EU:ta ja asettua euroatlanttisten instituutioiden puolelle. Koska Georgia on demokratia, paineet, joiden alla elämme, ovat vain entisestään vahvistaneet yhteiskuntaamme. Painostusta käyttävät ihmiset eivät ymmärrä, ettei demokratioita voi painostaa, koska painostaminen johtaa täysin vastakkaiseen tulokseen kuin mihin sillä pyritään. Haasteesta on tullut yhä suurempi, sillä kuten tiedätte, Venäjä on sulkenut markkinansa georgialaisilta tuotteilta. Georgian palkitut viinit ja mineraalivesi, jotka ovat merkittäviä tulonlähteitä, eivät pääse nyt Venäjän markkinoille. Tilanne on pahentunut viime kuukausina, sillä Venäjä on katkaissut yksipuolisesti liikenne- ja postiyhteydet Georgiaan. Vain muutama päivä sitten Gazprom ilmoitti korottavansa Georgian maksamaa kaasunhintaa yli kaksinkertaiseksi muista kuin kaupallisista syistä. Selkokielellä kaikkia näitä toimenpiteitä voidaan pitää yhdessä taloudellisena saartona.

En halua käyttää tätä tilaisuutta Georgian ja Venäjän välisten jännitteiden lietsomiseen tai suhtautua tähän iltapäivään tilaisuutena herättää EU:n ytimessä venäläisvastaisia tuntemuksia. Jännitteitä ja loanheittoa on jo riittävästi. Sellaiset puheet eivät olisi rakentavia. Nyt on sen sijaan diplomatian ja keskustelun aika sekä aika määrittää rakentavalla tavalla ne alat, joihin liittyy yhteisiä etuja ja yhteisiä vastuita.

(Suosionosoituksia)

Hallitukseni ja kansani puolesta olen valmis noudattamaan tuota lähestymistapaa, sillä se on ainut tapa toimia. Toimikoon nämä sanat jälleen avoimena kutsuna kollegoillemme ja keskustelukumppaneillemme palata normaalien ja harmonisten suhteiden tielle vuoropuhelun keinoin. Katson, että molempien maiden johtajien vastuulla on varmistaa, etteivät maiden väliset suhteet huonone meidän toimiessamme johtajina niin pahasti, etteivät ne ole enää korjattavissa. Edetkäämme kiirehtien ja hyvin aikein. Kuten te, myöskään Georgian kansa ei ole nyt eikä tulevaisuudessa venäläisvastainen.

Haluan lainata myös toista suurta eurooppalaista valtiomiestä, Konrad Adenaueria, joka kuvasi muistelmissaan tuolloista tilannettaan seuraavasti: Maamme on pieni ja suojaton. Emme saavuta mitään omin voimin. Emme saa olla ei-kenenkään-maa idän ja lännen välissä, sillä sellaisessa tilanteessa meillä ei olisi ystäviä missään, kun taas idässä meillä olisi hyvin vaarallinen naapuri.

Maantiede on muuttunut noista ajoista, mutta osa näistä sanoista sopii hyvin myös kotimaahani. Liittokansleri Adenauerin sanoilla on merkitystä yhä tänä päivänä. Eurooppalaisena tavoitteenamme on yksinkertaisesti saada kehittää maatamme omien vapaiden valintojemme mukaisesti sopusoinnussa kaikkien naapureidemme kanssa, niin kuin monet teistä tekivät vuosikymmeniä sitten. Tältä osin uskon, että tämänhetkiset toimenpiteet ovat väliaikaisia, että ne saadaan kumottua kärsivällisyydellä ja maltillisuudella sekä vuoropuhelun ja vastavuoroisen kunnioituksen keinoin ja että suhteemme palaavat – ja että niiden täytyy palata – normaaleiksi.

Kansani kannattaa tätä toivetta täysin. Jos minua kuitenkin mietityttää jokin asia suhteissamme Venäjään, se on juuri kysymys, jonka EU otti niin kärkevästi esille Lahdessa ja Luxemburgissa muutama viikko sitten. Kyse on yksinkertaisesti oikeuteen liittyvästä kysymyksestä.

Haluaisin lainata suurta venäläistä kirjailijaa, Aleksandr Solženitsynia, jota luin intohimoisesti teini-ikäisenä ja jonka kirjat olivat tuolloin kiellettyjä. Hän kirjoitti: Oikeudessa on kyse omastatunnosta, ei henkilökohtaisesta omastatunnosta, vaan koko ihmiskunnan omastatunnosta. Ne, jotka kuulevat selvästi oman omantuntonsa äänen, kuulevat yleensä myös oikeuden äänen.

Katson, että solidaarisuutenne näinä vaikeina aikoina ilmentää erittäin selvästi juuri tätä oikeudentajua. Kun nimittäin kouluista erotetaan lapsia, joilla on georgialainen nimi, kaikki lapsemme ovat vaarassa. Kun kuuluisia taiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä ja urheilijoita vainotaan ja hiljennetään, meidät kaikki hiljennetään. Kun tuhansia kansalaisia karkotetaan kodeistaan tai viedään kaduilta käsiraudoissa, meidät kaikki karkotetaan.

Minä ja Georgian kansa olemme teille kiitollisia siitä, että olette osoittaneet tukevanne maatamme. Kun pelkäsimme jäävämme eristyksiin, EU ryhtyi puhumaan arvojemme puolesta. Juuri tämä parlamentti on tuonut moraalin äänen kuuluviin Euroopassa. Emme unohda solidaarisuuttanne koskaan.

Tämä merkitsee niiden perusarvojen heräämistä, joita me kaikki tavoittelemme. Näemme näiden arvojen elävän EU:ssa, julkilausumassanne.

Kävin Liettuassa sen jälkeen, kun Venäjä oli asettanut georgialaiset viinit tuontikieltoon. Näin siellä nuoria liettualaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, myös Vilnan ja Kaunasin yliopistojen opiskelijoita, jotka kulkivat supermarketeissa yhdessä professoriensa kanssa kehottamassa ihmisiä ostamaan georgialaista viiniä. He sanoivat, että viini oli vapauden viiniä, että georgialaiset joutuivat maksamaan hinnan vapaudestaan ja tarvitsivat välitöntä apua ja että asiakkaiden pitäisi ostaa viiniä yhteisvastuun hengessä.

Puolan armeija on päättänyt tarjota upseerien tilaisuuksissa vain georgialaista viiniä, mistä olemme hyvin kiitollisia. Emme tarvitse Puolan armeijan aseita, sillä tämä on itsessään suuri apu.

Merkittävin solidaarisuuden osoitus tuli kuitenkin Venäjältä. Itse asiassa voimakkaimmat kuulemamme äänet tulivat juuri sieltä. Olin liikuttunut siitä, mitä Venäjän kansalaiset sanoivat. Esimerkkejä on useita: monissa osissa Venäjää tavalliset kansalaiset kävelivät kaduilla kantaen keltaisia tähtiä, joissa luki "Olen georgialainen". Moskovassa joidenkin lukioiden rehtorit uhkasivat erottaa opettajat, jotka antoivat poliiseille luetteloja oppilaista, joilla on georgialainen nimi, ottaen samalla sen riskin, että heidät saatettaisiin erottaa saman tien moisen teon vuoksi. Pietarissa kaupunginvaltuusto oli kieltänyt taksinkuljettajia ottamasta kyytiin asiakkaita, jotka näyttäisivät vähääkään georgialaisilta, ja viemästä asiakkaita yhteenkään kaupungin monista georgialaisravintoloista, mutta kuljettajat kieltäytyivät tottelemasta määräyksiä ja uhkasivat ryhtyä lakkoon, jos heitä painostettaisiin.

Yksilöiden teoilla voi olla paljon merkitystä. Kuuluisa venäläinen näyttelijä Inna Tšurikova liikutti minua suuresti sanoessaan hiljattain seuraavasti: "Onko jokainen vastoinkäyminen georgialaisten syytä? En pidä siitä, että minua yritetään aivopestä television välityksellä. Sen tulokset ovat nähtävissä jo nyt: ihmiset suhtautuvat kielteisesti georgialaisiin, ja pian he alkavat kääntyä armenialaisia ja muita vastaan. Se on häpeällistä. Mitä te ihmiset olette oikein tekemässä? Herätkää!" Mitä rohkeutta ja määrätietoisuutta.

Haluan mainita vielä yhden henkilön, kuuluisan venäläisen näyttelijän Aleksandr Saladaskyn. Hän on nykyajan moderni venäläissankari, sillä hän protestoi hakemalla Georgian kansalaisuutta.

Toinen nykyajan venäläinen ja myös eurooppalainen sankari on nuori pietarilainen opiskelija Shurshadze, jonka nimi oli aikaisemmin Shurshin. Olen lukenut hänestä lehdistä. Hän uhmasi yhdessä opiskelijatovereidensa kanssa muukalaisvihaan ja vihaan perustuvia menettelytapoja ja teki hyvin rohkean teon muuttamalla sukunimensä Shurshinista Shurshadzeksi eli liittämällä siihen georgialaisen päätteen.

Uskon, että Venäjän kansalaisten näyttämät esimerkit innoittavat meitä kaikkia. He ovat päättäneet vastustaa politiikkaa, joka on täysin ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita kutsumme eurooppalaisiksi arvoiksi. Haluan kiittää kaikkia noita ihmisiä täältä Euroopan parlamentista käsin.

Matkustin tänne kertoakseni teille Georgian eurooppalaisesta visiosta. Tuo visio tarkoittaa osittain sitä, että sovellamme nykyajan haasteisiin eurooppalaisia 2000-luvun ratkaisuja. Olemme pieni demokratia ja uskomme, että maastamme ja alueestamme tulee turvallinen ja pysyvä kumppani vain EU:n avulla ja EU:n kanssa. Olemme vääjäämättömästi kiitollisuudenvelassa toisillemme.

Niinpä molemminpuolisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin perustuvien, sovitteluun tähtäävien eurooppalaisten lähestymistapojen avulla voimme löytää ratkaisuja, joilla luodaan kaikenkattava yhteiskunta, jossa kukaan ei joudu häviäjän asemaan.

Näiden vaatimusten täyttämiseksi haluan luvata ja selventää teille muutaman asian. Georgiaa pidetään monissa piireissä provokatiivisena valtiona, joka yrittää palauttaa alueellisen koskemattomuutensa voimakeinoin. Voin luvata teille täysin varmasti, ettei se pidä paikkaansa. Aikomuksemme ovat vain ja ainoastaan rauhanomaiset, sillä tiedämme, mitä sota on, tiedämme, miltä uhrit näyttävät, sillä heitä on väestössämme tälläkin hetkellä, ja tiedämme, ettei se ole mikään ratkaisu.

Olen keskittynyt itse urallani ja opinnoissani ihmisoikeuksien ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksien tutkimiseen. Tein yliopisto-opintoihin kuuluvan opinnäytetyöni Norjan ihmisoikeusinstituutissa vähemmistöjen oikeuksista, tarkemmin ottaen Etelä-Ossetian ja Abhasian kansojen oikeuksista. Abhasiassa elää tällä hetkellä alle 40 000 etnistä abhasialaista ja Etelä-Ossetiassa alle 20 000 etnistä ossetialaista. Haluan teidän tietävän nämä luvut, sillä joskus tuntuu siltä kuin puhuisimme sadoista miljoonista. Heitä on hyvin vähän, ja siksi suhtaudun erityisen vakavasti heidän asioihinsa. Tiedän, miltä heistä tuntuu. Yhtäältä näistä pienistä ryhmistä on tullut suuressa pelissä käytettyjä pelinappuloita – eräänlaisia panttivankeja, joita käyttämällä pyritään edistämään suuria poliittisia tavoitteita ja visiota, jossa toisen voitto on toisen tappio, imperialististen tunteiden noustessa. Toisaalta heillä on aitoja ja todellisia huolenaiheita, jotka ymmärrän ja joiden vuoksi tunnen heitä kohtaan suurta myötätuntoa.

Tiedän heidän huolenaiheensa, ja yritämme kuunnella heitä ja vastata heidän tarpeisiinsa. Valitettavasti monet kärsivät edelleen näistä konflikteista. Abhasiasta karkotettiin yli 300 000 etnistä georgialaista ja heidän lisäkseen juutalaisia, kreikkalaisia, venäläisiä ja ukrainalaisia. Vielä nykyisinkin voimme nähdä, kuinka karkotettujen ihmisten taloissa asuu vieraita ihmisiä ja kuinka monissa tapauksissa omaisuutta myydään laittomasti. Itse asiassa aivan hiljattain yksi kuuluisimmista georgialais-ranskalaisista elokuvaohjaajista, Otar Ioseliani, huomautti viimeaikaista kampanjaa kommentoidessaan, että historia näyttää toistavan itseään ja valitsee kohteekseen samat uhrit jo toisen kerran. Hän nuhteli maailmaa siitä, että se vaikenee – aivan kuten ensimmäiselläkin kerralla.

Hän totesi seuraavaa: "Venäjän hallinto käynnisti Abhasiassa etnisen puhdistuksen ensimmäistä kertaa vuonna 1993, jolloin 500 000 ihmistä joutui pakenemaan. Ne, jotka eivät kyenneet pakenemaan jalan korkeiden vuorten yli, saivat surmansa palkkasotureiden kädestä. Nämä hävittivät ja tuhosivat maan. Ja sivumennen sanottuna myös silloin kaikki olivat hiljaa." Nyt samat ihmiset poimitaan talteen Moskovan kaduilta. Kohtasin tänä aamuna matkallani Euroopan parlamenttiin kaksi abhasialaista. He kertoivat minulle, että heidät oli karkotettu Venäjältä ja että he olivat maksaneet poliisille lahjuksia päästäkseen Ranskaan. Tämä kaikki tapahtuu taas uudelleen. Se tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1993, ja nyt sama toistuu.

Tällainen on siis raskas perintömme. Älkäämme vaietko tällä kertaa. Emme tarvitse nyt kostoa. Ossetialaiset ja abhasialaiset ovat maanmiehiämme, ja lainaankin jälleen Sir Oliver Wardropin ajattomia sanoja. Vuonna 1888 hän kirjoitti kirjassaan The Kingdom of Georgia seuraavaa: "Aivan ensimmäiseksi lukijan mielestä on pyyhittävä pois käsitys, joka on äärimmäisen yleinen Euroopassa ja kenties suurin syy siihen, miksi poliitikot suhtautuvat Kaukasukseen niin apaattisesti. Yleinen uskomus on, että Transkaukaasiassa asuu suuri määrä enemmän tai vähemmän villejä heimoja, joilla ei ole mitään yhteistä Venäjän vallan tarjoamia kyseenalaisia etuja lukuun ottamatta. Näin uskovat jopa ne, jotka ovat käyneet tässä maassa. Tämä käsitys on äärimmäisen harhaanjohtava. Etnografian opiskelijat voivat huvitella tekemällä työläitä tutkimuksia khevsurin-, svanin-, pšavin- ja ossetinkielisten (ja abhaasinkielisten) ryhmien alkuperästä, mutta meille riittää tieto siitä, että nämä kaikki ihmiset ovat ainakin poliittisesti georgialaisia ja että he ovat taistelleet georgialaisten kuninkaiden johdolla jo Vilhelm Valloittajan ajoista asti."

Georgia on monietninen maa, ja katson, että tämä monimuotoisuus ja kansojen kirjo on yksi sen suurimmista vahvuuksista. Se ei ole heikkous, vaan vahvuus.

Vain muutama päivä sitten tunsin ylpeyttä avatessani uuden ossetiankielisen koulun Etelä-Ossetian ulkopuolella, hallinnassamme olevalla alueella, sillä juuri nyt meillä on kaksi kertaa niin monta etnistä ossetiankielistä koulua Etelä-Ossetian ulkopuolella kuin itse Etelä-Ossetiassakin.

Olemme edelleen yhtenäinen valtio mutta suhtaudumme varmastikin avoimesti kaikenlaisiin järjestelyihin, joilla kaikki vähemmistöt saadaan mukautettua maahan. Lisäksi kaikilla vähemmistöillä on huomattavan laajat itsehallinto-oikeudet, sellaiset kuin Etelä-Tirolissa ja monissa muissa paikoissa Euroopassa. Näistä syistä tehtävänämme on ojentaa kätemme rauhalle, oikeudelle ja sovinnolle ja yrittää ratkaista ongelmamme neuvottelun ja sovitteluratkaisun keinoin, jotta nämä alueet ja niitä kotinaan pitävät kansat voivat päästä osallisiksi siitä samasta vauraudesta ja saada samat turvallisuustakuut, jotka muu Georgia on jo saanut.

Jotkut ovat sanoneet separatisteihin liittyvien ongelmiemme olevan puhtaasti Georgian sisäinen asia. Valitettavasti asia ei ole niin. Erimielisyytemme ovat jatkuneet, koska ne perustuvat rikoksenuusijoiden aluevaatimuksiin. Nämä vaatimukset ovat perua neuvostoajoilta, kun imperiumi romahti ja eliittiryhmät pyrkivät säilyttämään etuoikeutensa ja läänityksensä. Kenraalit taistelivat Abhasiassa sijaitsevista huviloista, datšoista, sillä ne olivat neuvostoaikoina merkittävimpiä yksityisiä kiinteistöjä, ja pitävät edelleenkin tiukasti kiinni näistä huviloista.

Tässä skenaariossa mitä ilmeisimpänä taktiikkana on tarjota tukea paikallisille asiamiehille ja kehittää institutionaalisia esteitä kahdenvälisille keskusteluille ja neuvotteluille. Tässä skenaariossa häviäjiä ovat kansa ja tulevat sukupolvet, jotka syntyvät pelon ja vihan ilmapiirissä.

Haluan puhua tänä iltapäivänä sovinnosta, avoimuudesta sekä vähemmistöjen oikeuksien tunnustamisesta ja suojelusta. Emme voi turvautua 1800- tai 1900-luvun ratkaisuihin. Vetoamme puolueettomuuteenne, etuihinne ja ennen kaikkea käsitykseenne reilusta pelistä, kun arvioitte näistä haasteita.

(FR) Hyvät parlamentin jäsenet, huomioni perustuvat vakaaseen käsitykseen siitä, että meidän on nyt kehitettävä eurooppalaisia 2000-luvun ratkaisuja, jottemme joudu enää koskaan todistamaan 1900-luvun kohtalokkaita reaktioita – sitä, että "voima menee oikeuden edelle" ja että suuret valtiot tuhoavat säälimättömästi pienet valtiot.

Toivon teidän pitävän minua vakuuttavana ja vastuullisena demokraattisena johtajana. En vaikene enkä lopeta toimiani maani demokratian tai alueellisen koskemattomuuden ollessa vakavasti uhattuna. En, sillä tällaisessa vaikeassa tilanteessa Georgian on osoitettava, että se pysyy rauhallisena ja kykenee toimimaan rakentavalla tavalla. Juuri niin aiomme tehdä.

Tavoitteenamme on jatkaa poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksiamme, niin vaikeita kuin ne voivatkin olla, ja jatkaa menestymistämme ja edistymistämme lähettääksemme myönteisen viestin.

Venäjä käytti 1990-luvulla aseenaan taloudellista saartoa estääkseen Baltian maiden liittymisen Euroopan unioniin. Loppujen lopuksi nämä saarrot kuitenkin vain nopeuttivat Baltian talouksien suunnanvaihtoa idästä kohti länttä. Sama koskee Georgiaa.

Haluan hyödyntää tämän foorumin tarjoamaa tilaisuutta ehdottaakseni toimintatapaa, joka edellyttää erityisesti Euroopan unionin ja Georgian välisen yhteistyön lujittamista vahvistamalla yhteistyötämme naapuruuspolitiikan alalla ja tutkimalla tapoja syventää tätä suhdetta niin, että Georgiasta voi tulla lopulta malliesimerkki siitä, mitä eurooppalaisella esimerkillä voidaan saada aikaan. Olemme valmiita. Saavuttaaksemme tämän tarvitsemme kuitenkin tuomareitanne, lakiasiantuntijoitanne, taloustieteilijöitänne ja turvallisuusasiantuntijoitanne.

Haluamme luoda Georgian, joka turvaa rajansa, niin että Euroopasta itsestään voi tulla turvallisempi. Voimme teidän avullanne selviytyä nykyisen kauppasaarron vaikutuksista, etenkin jos saamme mahdollisuuden käydä vapaakauppaa Turkin kanssa ja kehittyä tähän suuntaan Euroopan unionin kanssa.

Säästäkää meidät siltä, että joudumme pyytämään apuanne, antamalla meille mahdollisuus käydä kauppaa. Tehkäämme yhteistyötä voittaaksemme alueita koskevat erimielisyytemme.

Olen ehdottanut neuvotteluja Venäjän johdon ja separatistialueiden johtajien kanssa, jotta voisimme saavuttaa sovun. Tämän prosessin helpottamiseksi olemme pyytäneet EU:n jäsenvaltioiden hallituksia osallistumaan neuvotteluihin. On koittanut aika rakentaa luottamusta.

Yhdessä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin kanssa olemme tarjonneet Etelä-Ossetialle ja Abhasialle laajimmat mahdolliset itsenäisyyden muodot, ja vahvistan tämän tarjouksen nyt edessänne.

Pyydän, että me, jotka olemme aikaisemmin olleet kaikki sodan uhreja, voisimme tehdä yhteistyötä rakentaaksemme paremman tulevaisuuden.

Se, että tämän ongelman annetaan jatkua, ilman että kasvavien haasteiden varalle luodaan uusi kehys, ei ole EU:n, Venäjän eikä EU:n naapurimaiden etu.

Jos haluamme torjua nopeasti voimistuvaa separatismia, meidän on edellä mainituista syistä otettava käyttöön uusi lähestymistapa, eurooppalainen lähestymistapa, jossa yksilöiden uskomukset sekä itsemääräämisoikeus ja alueellinen loukkaamattomuus sovitetaan yhteen. Tämä on äärimmäisen tärkeää yhteisen turvallisuutemme kannalta. Yhdessä voimme saada tämän aikaan.

(EN) Olen saanut etuoikeuden kertoa teille tänään havainnoistani ja ajatuksistani, jotka koskevat Georgian suuntautumista kohti Eurooppaa. Uskon, että etenemistapa perustuu sitoumuksiin ja molemminpuolisiin etuihin ja että meidän on pyrittävä saamaan enemmän vastakaikua EU:n jäsenvaltioiden hallituksilta ja EU:n toimielimiltä. Tätä suuntausta pitäisi tukea.

Lainaan lopuksi jälleen Robert Schumanin sanoja: "Eurooppaa ei rakenneta valmiiksi kerralla eikä yhden ainoan suunnitelman mukaisesti. Se rakennetaan konkreettisin saavutuksin, joilla luodaan ensimmäiseksi todellinen solidaarisuuden tunne." Katson, että todistamme tänään tämän uuden solidaarisuuden nousua. Se on selvästi nähtävissä täällä parlamentissa ja se on läsnä sydämissämme ja toimissamme, kun jatkamme yhdessä eteenpäin.

(Parlamentti osoitti puhujalle suosiota seisaallaan.)

  Puhemies. (Georgiaksi) Arvoisa presidentti, suurkiitokset sanoistanne.

(Suosionosoituksia)

– Kuten huomaatte, osaan georgiaa paljon huonommin kuin te espanjaa. Tämä on joka tapauksessa tapani osoittaa teille, kuinka lämpimästi Euroopan parlamentti ottaa teidät vastaan.

Euroopan parlamentti on Georgian ystävä. Se osoitti tämän viimeaikaisessa päätöslauselmassaan, jossa se vaati Georgian kansalaisiin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista. Lisäksi Euroopan parlamentti toivoo, että läsnäolonne ja puheenne täällä auttaa parantamaan maanne ja Venäjän välisten suhteiden tilaa.

Arvoisa presidentti, voitte luottaa meihin. Didi madloba.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI