Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. marraskuuta 2006 - Strasbourg

12. Äänestysselitykset

– Joseph Daulin mietintö (A6-0377/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että maaseutuväestön vähenemistä koskeva suuntaus voimistuu entisestään tulevina vuosina, ja maanviljelijöiden korkea kuolleisuus on yksi asiaan vaikuttava tekijä. Tätä hyvin ikävää suuntausta on voimistanut myös vääristynyt tukipolitiikkamme, joka hyödyttää pääsääntöisesti vain suuria toimijoita, puhumattakaan siitä, että maaseutualueita on laiminlyöty monta pitkää vuotta.

Tästä syystä meidän on varmistettava pienten maatilojen ja vuoristoalueiden maatilojen selviytyminen luomalla kaupunkeihin ja maaseudulle yhtäläiset elinolot ja meidän on jatkettava sitkeästi infrastruktuurin kehittämistä yksittäisille alueille ja yhteyksien luomista niiden välille. Tämän vuoksi olen äänestänyt Daulin mietinnön puolesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Komission ehdotuksella energiakasvien ja biomassan tuotantokasvien kehittämisestä pyritään lieventämään ongelmia, joita on luotu uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla sen ensimmäisestä soveltamisvuodesta lähtien maataloustuotteiden jalostuslaitoksissa sekä pienillä ja keskisuurilla tiloilla työskenteleville maaseututalouden työntekijöille ja jotka pahenevat, kun se viedään päätökseen.

Ehdotukseen sisältyvät kannustimet ja niiden maksamista koskevat ehdot hyödyttävät kuitenkin EU:n pohjoisissa jäsenvaltioissa sijaitsevia suuria tiloja, joille maaperä, ilmasto ja koko tuovat jo suhteellista etua. Ne eivät kuitenkaan hyödytä jäsenvaltioita, joissa kesä on kuiva ja tilat pieniä, sillä ne ovat luonteeltaan monialaisia ja niissä jätetään tarkoituksellisesti nämä erot huomiotta.

Kotimaassani ei ole esimerkiksi alueita, jotka olisi otettu mukaan kesannointijärjestelmään, jotta niillä viljeltäisiin energiakasveja. Tästä syystä kotimaani ei hyödy tästä toimenpiteestä, samalla kun 4,5 euron pinta-alatuki kymmeneltä aarilta on mitätön eikä siksi minkäänlainen kannustin.

Tämän vuoksi emme hyväksy asetusehdotusta, vaikka katsommekin uusille jäsenvaltioille suunnatun, energiakasveja koskevan komission ehdotuksen olevan periaatteessa myönteinen, sillä se on askel kohti yhdenvertaista kohtelua, vaikka se ei vielä itsessään takaakaan tällaista kohtelua.

– Descampsin mietinnöt (A6-0338/2006 ja A6-0339/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin arvoisan kollegani Descampsin mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään ehdotusta neuvoston päätökseksi korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sekä nuorisoasioiden alan yhteistyöpuitteiden asettamista koskevan Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välisen sopimuksen tekemisestä. Mietintö on täysin sopusoinnussa hyvin pitkään tekemämme yhteistyön kanssa, ja on loogista, että meidän on luotava etusijaiset suhteet Euroopan unionin ja Kanadan nuorison välille, ovathan kanadalaisten juuret Euroopassa.

  Marie-Hélène Descamps (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Näiden sopimusten tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötämme korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen aloilla yhtäältä Kanadan ja toisaalta Yhdysvaltojen kanssa.

Siksi teksteillä uudistetaan Euroopan unionin kanssa aikaisemmin, vuosina 1995 ja 2000 tehdyt yhteistyöohjelmat kahdeksan vuoden ajaksi, vuodesta 2006 vuoteen 2013.

Kanadan kanssa neuvotellulla yhteistyösopimuksella on tarkoitus vahvistaa ja laajentaa aikaisemman sopimuksen soveltamisalaa luomalla uusi kehys nuorisoalan yhteistyölle.

Yhdysvaltojen kanssa tehdyllä uudella sopimuksella uudistetaan osittain aikaisempaa ohjelmaa ja perustetaan innovatiivisia ohjelmia, jotka johtavat transatlanttisten tutkintojen kehittämiseen. Sillä pyritään edistämään opiskelijoiden ja opettajien vaihto-ohjelmia, vahvistamaan Schuman–Fulbright-ohjelmaa ja kannustamaan korkea-asteen koulutuslaitoksia tiiviimpään yhteistyöhön.

Nämä kaksi sopimusta ovat osoittautuneet jo aikaisemmin hyödyllisiksi. Niiden täytäntöönpanon pitäisi parantaa korkea-asteen koulutusjärjestelmiemme avoimuutta ja kilpailukykyä tulevaisuudessa, rakentaa siltoja kansojemme välille ja edistää vastavuoroista ymmärtämystä.

Olen ilahtunut siitä, että parlamentti on äänestänyt näiden kahden sopimuksen tekemisen puolesta ja mahdollistanut näin kahden maanosan välisten suhteiden vahvistamisen.

– Matsoukan mietintö (A6-0346/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ihmiset liikkuvat jatkuvasti yhä enemmän. Enää ei ole millään tavalla poikkeuksellista työskennellä tai opiskella toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai muuttaa toiseen jäsenvaltioon viettämään eläkepäiviään. Siksi esiin nousee useita monimutkaisia sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä ja ongelmia, joita emme ole vielä ratkaisseet. Vaikka kaikenlaista onkin tapahtunut sen jälkeen, kun ensimmäiset tätä aihetta koskevat yhteisön säännöt ja säädökset hyväksyttiin yli 30 vuotta sitten, tällä alalla tarvitaan yhä toimia, enkä katso Matsoukan mietinnön tekevän asialle oikeutta. Tästä syystä äänestin tyhjää.

– Morillonin mietintö (A6-0331/2006)

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kotoperäisten kala- ja äyriäislajien alalla tapahtuneen nopean kehityksen vuoksi vesiviljelyalan yritykset haluavat ryhtyä viljelemään vierasperäisiä lajeja.

Asetusehdotuksessa säädetään tietyistä turvallisuustoimista, sillä vaarana on selvästikin se, että alueiden luonnollinen biodiversiteetti häiriintyy, kun niille tuodaan ja niillä vapautetaan vierasperäisiä lajeja.

Täydellisten suojatoimenpiteiden toteuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista etenkään siksi, että tarvittavat tiedot on pyydetty osapuolilta, joilla on omat etunsa asiassa, aivan kuten geneettisesti muunneltujen organismienkin tapauksessa.

Toki historiallisesti on todistettu, etteivät muun muassa karpin ja taimenen kaltaiset lajit vaikuta alueisiin, joilla ne on vapautettu. Siitä, että tämä historiallinen ennakkotapaus toistuu, ei kuitenkaan ole takeita mistään toimista ja varotoimenpiteistä huolimatta.

Toisaalta sitä, kuinka helppoa tällaisten organismien tuonti on ja millaisia taloudellisia etuja niistä koituu, voidaan tasapainottaa kalastamalla ja/tai viljelemällä niitä maissa, joissa ne ovat osa luonnollista kantaa – ja joissa ne toisin sanoen eivät ole vaaraksi luonnollisille ekosysteemeille. Tämä mahdollistaisi myös asianomaisten maiden kehittymisen, mikä hyödyttäisi myös niiden kansalaisia, mikä olisi suoraan epäsuhdassa kaikkien niiden taloudellisten hyötyjen kanssa, joita EU:n jäsenvaltioissa voitaisiin saada. Toisin sanoen liiketoiminnalliset edut voittaisivat, mutta (eivät) niiden maiden kansojen kustannuksella, joista vierasperäiset lajit ovat lähtöisin.

– Morillonin mietintö (A6-0311/2006)

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Katson, että EU:n taloudellinen tuki kalastusteollisuudelle pitäisi lakkauttaa mahdollisimman pian ja että liikakalastuksesta vastuussa olevien jäsenvaltioiden pitäisi itse maksaa korvauksia kehitysmaille, joihin EU:n kalastussopimukset vaikuttavat. Tällaista korvausta ei pitäisi maksaa EU:n talousarviosta.

Olen päättänyt kaikesta huolimatta äänestää mietinnön puolesta, sillä se pienentää sitä mahdollisuutta, että kansalliset erityisedut vaikuttavat tukiin.

– Catanian mietintö (A6-0380/2006)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Korruption vastainen YK:n yleissopimus on itse asiassa ensimmäinen maailmanlaajuinen väline, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan korruptiota.

Tarkoituksena on siis luoda maailmanlaajuinen strategia ja kehys sekä merkittävät vähimmäisstandardit, joita on sovellettava yleissopimuksen kaikkiin osapuoliin. Standardien on määrä auttaa korruption ennaltaehkäisyssä, tutkinnassa ja sen johdosta syytteeseen asettamisessa sekä näiden rikosten tuoton jäädyttämisessä, takavarikoinnissa, tuomitsemisessa menetetyksi ja palauttamisessa.

Komissio neuvotteli tämän sopimuksen, joka perustuu yhteisön toimivaltaan kuuluviin yleissopimuksen osatekijöihin, sekä päätti yhteisön puolesta nämä neuvottelut syyskuussa 2005.

Tästä syystä pidän sopimuksen tekemistä myönteisenä. Olen kuitenkin hyvin pettynyt siihen, ettei kolme jäsenvaltiota – Ruotsi, Slovenia ja Viro – ole vielä allekirjoittanut yleissopimusta.

Toivon, että yhteisö ja ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet sopimusta, ratifioivat sen mahdollisimman pian. Haluan korostaa, että tämä yleissopimus on äärimmäisen tärkeää saattaa voimaan mahdollisimman pian. Kun se tulee vihdoin voimaan, tämäntyyppisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi voidaan toteuttaa tehokkaampia toimia.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Emme hyväksy sitä, että EU yrittää sitouttaa kaikki jäsenvaltiot kolmanteen osapuoleen kansainvälisellä sopimuksella. Koko ajatus korruption vastaisesta YK:n yleissopimuksesta perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Esittelijä, jäsen Catania, on päättänyt tukea ehdotusta lainaamalla mietinnössään 26 valitsemaansa artiklaa. Yhdessäkään näistä artikloista ei anneta EU:lle valtuuksia tai toimivaltaa tehdä oikeudellisesti velvoittava sopimus kolmannen osapuolen kanssa. EU:n pitäisi sen sijaan keskittyä omissa toimielimissään yleiseen korruptioon. Euroopan unionin sisäinen korruptio on kasvava ongelma, joka murentaa kansalaisten luottamusta ajatukseen koko Euroopan unionista.

Junilistan katsoo, että EU ylittää valtuutensa, ja äänestää siksi koko ehdotusta vastaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin luonnollisesti tämän mietinnön puolesta. Maailmanlaajuinen korruption torjunta on kansainvälisen yhteisön kaikkien jäsenten hyvään hallintotapaan liittyvä keskeinen tavoite ja lisäksi rauhan ja kehityksen keskeinen tekijä.

Eettisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi eräs huomattava seikka tekee korruption maailmanlaajuisesta torjunnasta keskeisen osan kansainvälisiä suhteita. Maita, joiden hallinto on korruptoitunut, hallitaan sellaisten sääntöjen, perusteiden ja etujen mukaisesti, jotka ovat ristiriidassa kestävän kehityksen, yhteistyön ja rauhan sääntöjen, perusteiden ja etujen kanssa. Niihin puuttuminen merkitsee konfliktien ja köyhyyden syihin puuttumista.

Se, että vain allekirjoitamme tällaisia yleissopimuksia, ei kuitenkaan riitä. Korruption torjunnasta on tultava osa kansainvälisiä toimintakriteereitämme, erityisesti yhteistyön alalla, jolla EU toimii erittäin merkittävässä tehtävässä. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

– Mulderin mietintö (A6-0319/2006)

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. – (PT) Komission ehdotuksella, johon tämä mietintö perustuu, pyritään saattamaan asetus (EY) N:o 1698/2005 yhdenmukaiseksi sen sopimuksen kanssa, jonka Eurooppa-neuvosto teki 15.–16. joulukuuta 2005 rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013, siltä osin kuin kyse on ylärajan asettamisesta koheesiorahastosta myönnettäville määrärahoille sekä poikkeuksen myöntämisestä Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta.

Sopimuksen ehtojen mukaan Portugalille myönnettävä 320 miljoonan euron summa "ei olisi yhteisrahoituksen alaista", millä otetaan huomioon "Portugalin maatalouden erityisongelmat".

Portugalin kannalta tämän sopimuksen myönteisimpiin näkökohtiin kuuluivat "jäsenvaltiokohtaisen määrärahan" osoittaminen uuden maaseudun kehittämisen välineen (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston) kokonaismäärärahoista sekä alun perin ehdotetun summan kaksinkertaistaminen. Summaa korotettiin poikkeuksella, jolla tunnustettiin Portugalin maatalouden ongelmat. Sopimukseen päästiin Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella osana pitkiä ja vaikeita neuvotteluja, joita käytiin seuraavan kauden, vuosien 2007–2013, rahoitusnäkymistä.

Äänestin näin ollen Mulderin mietinnön puolesta, sillä siinä kehotetaan parlamenttia hyväksymään komission ehdotus.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (tai "maaseudun kehittäminen", kuten sitä kutsutaan vuodesta 2007 eteenpäin) pitäisi lakkauttaa.

Tällä viikolla (23. lokakuuta 2006 alkava viikko) EU:n tilintarkastustuomioistuin totesi kolmannentoista kerran peräjälkeen voivansa taata ainoastaan, että pieni osa EU:n talousarvion 105 miljardista eurosta on käytetty asianmukaisesti eli siihen, mihin ne oli tarkoitettu. Maatalouspolitiikan tuet ovat yksi suurimmista ongelma-alueista, ja tiettyjä aloja, kuten oliiviöljyn tuotannolle maksettavaa tukea, on hyvin vaikeaa valvoa.

Tämä ei voi jatkua. EU:n rahoitus on kuin vuotava hana, joka on väännettävä kiinni. Äänestimme siksi tätä mietintöä vastaan.

  Neil Parish (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Tässä mietinnössä hyväksytään komission ehdotus, joka koskee kahden muutoksen tekemistä maaseudun kehittämisen rahoitusmekanismiin. Nämä muutokset vastaavat joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sopimusta maaseudun kehittämisen rahoittamisesta kaudella 2007–2013. Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet vastustavat joulukuussa 2005 tehtyä sopimusta eivätkä siksi hyväksy siihen perustuvia ehdotuksia.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus haaskasi loistavan tilaisuuden jakaa maaseudun kehittämiseen varatut varat aikaisempaa tasapuolisemmin ja antoi joidenkin jäsenvaltioiden varata itselleen jo varhaisessa vaiheessa suuria summia jo leikatuista määristä. Viime kädessä Yhdistynyt kuningaskunta saa vain 3,5 prosenttia EU:n 15 jäsenvaltiolle myönnettävistä varoista. Kyseisessä ehdotuksessa myönnetään Portugalille yhteisrahoitusvelvollisuutta koskeva poikkeus, jonka se varmisti itselleen joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Konservatiivit katsovat tämän olevan vaarallinen ennakkotapaus.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Niiden yleisten näkökohtien lisäksi, joiden mukaan maatalouspolitiikkaa ja maanviljelijöille myönnettäviä tukia on yhdenmukaistettava maaseudun kehittämistavoitteisiin nähden, äänestin tämän mietinnön puolesta muun muassa siksi, että siinä tunnustettiin Portugalin poikkeuksellinen tilanne ja siitä poistettiin tämän mukaisesti kansallista yhteisrahoitusta koskeva vaatimus.

Kuten komissiolle esittämästäni kysymyksestä selvästi ilmenee, Portugalin hallituksen kyvyttömyys tai haluttomuus ryhtyä toimiin on vahingoittanut viime aikoina portugalilaisia viljelijöitä ja Portugalin maataloutta sekä heikentänyt mahdollisuuksia kehittää maaseutua, kun suuria summia rahoitusta on jäänyt käyttämättä. Tästä syystä tämä erityistapaus on hyvin perusteltu.

– Lienemannin mietintö (A6-0373/2006)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotusta koskevan Lienemannin mietinnön (A6-0373/2006) puolesta, sillä tällä meristrategiadirektiivillä pannaan asianmukaisesti täytäntöön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ehdotukset merten ja niiden ekosysteemien kestävän käytön edistämisestä.

Suuri osa EU:n kansalaisista elää rannikkoalueilla, ja heidän toimeentulonsa riippuu merestä. Sen sijaan toisille rannikko on vapaa-ajan viettopaikka. Kansallisten meristrategioiden kehittämisellä pyritään saavuttamaan ympäristön hyvä tila sekä suojelemaan merten herkimpiä ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä säilyttämään ne. Tämä mahdollistaa toiminnan jatkamisen meriympäristössä kestävällä tavalla ja siten, ettemme vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää merta ja harjoittaa siihen liittyvää toimintaa emmekä vahingoita merten ekosysteemien kykyä reagoida luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Pidämme myönteisenä aloitetta ottaa käyttöön meriympäristöpolitiikan alan toimintakehys ja myöntää sille asianmukaiset taloudelliset varat. Sen strategisen merkityksen vuoksi jäsenvaltioiden on kehitettävä meriympäristöään koskevia arviointistrategioita ja ympäristötavoitteita yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden tai yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, sillä loppujen lopuksi tämä on asia, jossa yhden maan toimilla voi olla lumipallovaikutus muihin maihin.

Koko prosessiin liittyy yksi keskeinen kysymys, nimittäin se, kuka omistaa merialueet, joihin direktiiviä sovelletaan, ja hoitaa niitä. Niin direktiiviehdotus kuin tänään Lienemannin mietintöön hyväksytyt tarkistuksetkin alkavat "Euroopan merivesien" määritelmällä. Sillä ei kuitenkaan onnistuta selventämään, mikä yksinomainen talousvyöhykkeemme on ja mikä tehtävä kullakin jäsenvaltiolla on tässä yhteydessä.

Ylikansallisten elinten perustamisen osalta tekstissä ei todeta, onko kyse päätöksestä, joka voidaan tehdä vain yksimielisesti sen periaatteen pohjalta, että kyse on suvereeneista valtioista, joilla on yhtäläiset oikeudet, vai riittääkö päätöksen tekemiseen enemmistö, kuten ehdotetaan niin sanotussa Euroopan perustuslaissa. Koska näihin kysymyksiin ei vastata selvästi, äänestimme tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) "Meriympäristödirektiivin" tarkoituksena on käynnistää Euroopan merten ja valtamerten korkeatasoinen suojelu, lisätä tietoamme tästä perinnöstä, josta tiedämme vielä suhteellisen vähän, sekä määritellä hallintosuunnitelma, joka perustuu yhdennettyyn lähestymistapaan ja johon sisältyy laadullisia ja määrällisiä tavoitteita, joilla pyritään vähentämään merten luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin kohdistuvaa painetta.

Haluan korostaa erityisesti sitä, että EU:n on osarahoitettava toimenpiteitä, joita on toteutettava direktiivin saattamiseksi voimaan, ja sisällytettävä ne talousarvioon vuodesta 2007 eteenpäin. Tämä toimenpide on hyvin tärkeä Portugalille, koska sillä on valtava yksinomainen talousvyöhyke, joka on EU:n suurin ja josta aiheutuu siksi suuria kustannuksia.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotuksen, jonka mukaan tavoitteiden saavuttamiselle asetettua määräaikaa aikaistetaan vuodesta 2021 vuoteen 2017, hyväksyminen Euroopan parlamentissa kertoo siitä, että parlamentti suhtautuu tähän asiaan kunnianhimoisesti ja on erittäin sitoutunut pyrkimyksiinsä tavoitella meriympäristön hyvää tilaa.

Myös muut toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan meriin ja valtameriin kohdistuvan taloudellisen toiminnan kestävyys, suojelemaan biodiversiteettiä ja torjumaan saastumista ja joita PPE-DE-ryhmä on myös ehdottanut, ovat myös äärimmäisen tärkeitä ja parantavat merkittävästi komission ehdotusta...

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä sitä, että jäsen Lienemannin mietintö "meristrategiadirektiivistä" hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä. Se on tärkeä asiakirja, joka on yhdenmukainen vesipuitedirektiivin kanssa. Haluan kuitenkin tuoda esiin, etten ole vakuuttunut juuri hyväksytyn aikataulun toteutettavuudesta. Meillä ei ole nimittäin tarpeeksi tietoa meriympäristöstä, jotta voisimme tehdä tarkan todellisen arvion Euroopan merien ympäristön tilasta nopeutetussa aikataulussa. Valmistelu- ja tutkintavaihe on aina odotettua pidempi ja hankalampi, kuten juuri nyt voidaan havaita vesipuitedirektiivin täytäntöönpanon suhteen. Lisäksi meriympäristössä ei tapahdu muutoksia nopeasti. Katson siksi komission ehdottaman aikataulun olevan jo riittävän kunnianhimoinen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Pidämme myönteisenä meriympäristöpolitiikkaa koskevaa aloitetta, joka on osa sitä yhteistyötä ja koordinointia, jota tarvitaan eri maiden välillä, samalla kun varmistetaan, että kunkin maan itsemääräämisoikeus maa-alueiden ja resurssien suhteen on turvattu ja että taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat otetaan huomioon.

Erityisesti merten saastuminen ja vilkas laivaliikenne, jotka molemmat vaikuttavat kalastukseen, ovat uhanneet kalavarojen säilymistä. Kalastus itsessään on vain yksi monista tekijöistä eikä varmastikaan niistä merkittävin.

Kalakannat ja niiden uusiutuminen ovat välttämätön osatekijä kalastuksen tulevaisuuden turvaamisen kannalta, sillä ilman kalaa ei ole kalastusta. Siksi kalastajat ovat tärkein sidosryhmä meriympäristön suojelun ja elvyttämisen kannalta. Tätä taustaa vasten kalakantojen elvyttämistoimenpiteille on varattava asianmukaiset määrärahat, ja osana näitä toimenpiteitä alalle ja sen työntekijöille on maksettava kipeästi kaivattuja taloudellisia ja sosiaalisia korvauksia.

Keskeisiä kysymyksiä ovat jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden, erityisesti niiden yksinomaisia talousvyöhykkeitä koskevan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä niiden kyky toteuttaa toimenpiteitä itsenäisesti kalavarojen säilyttämiseksi.

Lopuksi todettakoon, että vaikka meristrategian ja yhteisen kalastuspolitiikan on liityttävä läheisesti toisiinsa, jälkimmäisen rakenteilla ei saa pyrkiä korvaamaan kalastuksen rakenteita.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Meriympäristö tarvitsee suojelutoimia. Ympäristön hyvän tilan määrittäminen on myönteinen asia. Kannatamme tarkistusta 91, mutta täsmennämme, että öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntäminen voi jatkua meriympäristössä kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. On tärkeää panna merkille öljy- ja kaasuteollisuuden merkitys Skotlannin taloudelle.

– Sornosa Martínezin mietintö (A6-0287/2006)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, elohopea on erittäin myrkyllinen ja vaarallinen aine. Sen poistaminen kaikesta käytöstä, erityisesti kotitalouskäytöstä, jossa se on korvattavissa asianmukaisin keinoin, on erittäin järkevä ehdotus, jota neuvoston kaikki 25 hallitusta kannattavat.

Tästä huolimatta PPE-DE-ryhmä on brittikonservatiivien yllyttämänä äänestänyt sellaisten ylimääräisten poikkeuslupien puolesta, jotka koskevat juuri sellaisia tuotteita, jotka päätyvät todennäköisesti kotitalouskäyttöön, missä ne ovat vaarallisimmillaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä David Cameron puhuu kotonaan Britanniassa, ja sen kanssa, mitä konservatiivipuolueen kotisivuilla sanotaan sen sitoutumisesta vaarallisten kemikaalien vähittäiseen käytöstä poistamiseen.

Toivon, että ainakin brittikonservatiivit, jotka ovat kampanjoineet viikkoja niin sanottua Brysselin "sanelua" vastaan, pidättäytyvät nyt tällaisista puheista. He näkevät nyt, että EU:n lainsäädäntö riippuu tämän parlamentin demokraattisesta äänestystuloksesta eikä siitä, mitä Euroopan komissio "sanelee".

Vaikka he eivät osoitakaan katuvansa sitä, mitä he ovat tehneet tänään, toivon, että he ainakin jättävät käyttämättä tällaisia ilmaisuja kampanjoidessaan näistä kysymyksistä.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Tämä ehdotus perustuu "elohopeaa koskevaan yhteisön strategiaan", joka hyväksyttiin tammikuussa 2005 ja jonka tarkoituksena on vähentää elohopeaa sisältävien tuotteiden käyttöä kieltämällä elohopeaa sisältävien laitteiden saattaminen markkinoille.

Kun tämä mietintö on hyväksytty, kaikkien mittalaitteiden saattaminen markkinoille kielletään, ja komission alkuperäistä ehdotusta muutetaan siten, että uusi asetus voi tulla voimaan mahdollisimman nopeasti.

Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu markkinoilla jo olevat tuotteet, antiikiksi ja keräilyesineiksi katsottavat laitteet eivätkä ilmanpuntarit, joiden valmistus pitäisi muuttaa luvanvaraiseksi ja lopettaa vähitellen.

Perinteisiä ilmapuntareita käytetään EU:ssa hyvin vähän, ja samoin niiden sisältämän elohopean osuus elohopean kokonaismäärästä on hyvin pieni. Se, että ne ja yli 50-vuotiaat mittalaitteet suljetaan tämän ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on tärkeä toimenpide, koska sillä suojellaan olemassa olevia pienvalmistajia ja koska elohopeaa yleensä kierrätetään ja käytetään uudelleen. Sisällyttämällä ne ehdotukseen olisi naulattu viimeinen naula perinteisiä ilmapuntareita valmistavan teollisuuden arkkuun ja olisi voitu aiheuttaa saastumista ja odottamattomia elohopeavirtoja…

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin Sornosa Martínezin mietinnön (A6-0287/2006) puolesta. Mietinnössä käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista. Koska elohopea on erittäin myrkyllistä ihmisille, ekosysteemeille ja luonnolle, näiden tuotteiden markkinoille saattamista on rajoitettava. Tällä autetaan estämään suurten elohopeamäärien päätyminen jätteisiin ja edistetään korkeatasoista luonnonsuojelua ja ihmisten terveyden suojelua.

Elohopeaa sisältävät laitteet on korvattava aina, kun markkinoilta löytyy turvallisempia vaihtoehtoja. Poikkeuslupia voidaan kuitenkin antaa tapauksissa, joissa vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole vielä saatavilla, ja harvinaisissa tapauksissa perinteisten ilmapuntareiden, museokokoelmien ja teollisen perinnön säilyttämiseksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta rajoittaakseni erittäin vaarallisen aineen eli elohopean käyttöä. Olin tyrmistynyt siitä, että brittikonservatiiveihin kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät kieltoa vastaan. Tämä rikkoo täysin heidän johtajansa David Cameronin nimenomaista sitoumusta kieltää vaaralliset kemikaalit. Mielestäni on surullista nähdä, että konservatiivit suhtautuvat tulevien sukupolvien terveyteen ja turvallisuuteen niin kevyesti. Jälleen kerran he ovat puhuneet yhtä kotona ja toista ulkomailla.

  Linda McAvan (PSE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime viikolla julkaistussa Lancetin raportissa korostettiin, kuinka vaarallisia myrkylliset kemikaalit ovat sikiöille ja pienille lapsille. Elohopea on äärimmäisen vaarallinen, biokertyvä ja hitaasti luonnossa hajoava kemikaali. Turvallista altistustasoa ei ole. Siitä huolimatta jätevirtaan pääsee elohopeaa pois heitetyistä elohopeaa sisältävistä kotitaloustuotteista. Tästä syystä työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat yhtä mieltä EU:n 25 hallituksen ja komission kanssa siitä, että elohopean käyttö pitäisi lopettaa kaikkiin muihin kuin aivan välttämättömiin tarkoituksiin. Vastustamme sitä, että elohopeaa sisältävät ilmapuntarit jätetään pysyvästi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä korvaavia aineita on saatavilla. Siksi ehdotimme ja kannatamme jatkossakin pidempää, kahden vuoden jaksoa, jonka aikana elohopeaa sisältävät ilmapuntarit poistetaan käytöstä ja jonka avulla teollisuus voi sopeutua uuteen lakiin.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tammikuussa 2005 Euroopan parlamentin erittäin suuri enemmistö hyväksyi mietintöni Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010). Siinä suositeltiin muun muassa useiden sellaisten kemikaalien vähittäistä kieltämistä, jotka – aivan kuten hampaiden amalgaamipaikoissa ja muissa kuin sähköisissä mittalaitteissa käytetty elohopea – ovat äärimmäisen huolestuttavia ihmisten terveyden kannalta. Ne on korvattava turvallisemmilla vaihtoehdoilla.

Euroopan unionissa käytetään joka vuosi 33 tonnia elohopeaa, joka aiheuttaa muiden raskasmetallien tavoin neurologisia sairauksia, jotka vaikuttavat erityisesti lapsiin.

Yhteiskunnassamme, jossa kemikaaleja on kaikkialla, kansanterveys on asetettava tästä lähtien ehdottomasti etusijalle. Siksi mielestäni on valitettavaa, että esittelijämme Sornosan mielipiteestä huolimatta 327 Euroopan parlamentin jäsentä on katsonut sopivaksi rajata kieltoja, jotka koskevat lämpömittareiden ja ilmapuntareiden kaltaisten elohopeaa sisältävien ja suuren yleisön käyttöön tarkoitettujen laitteiden markkinoille saattamista.

Jatkossa meidän on kuitenkin edettävä pidemmälle ja vaadittava 25 jäsenvaltiota toteuttamaan kunnianhimoisia toimenpiteitä varmistaaksemme, että elohopea katoaa kaikissa muodoissaan synnytyssairaaloiden, päiväkotien, sairaaloiden ja koulujen kaltaisista suojattomista paikoista.

– Goepelin mietintö – lainsäädäntöehdotus (A6-0315/2006)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä äänestys osoittaa, että asianosaiset vastustavat edelleen jyrkästi yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista sen joka vaiheessa.

Tästä vastustuksesta huolimatta uudistukset ovat jo johtaneet askel askeleelta siihen, että YMP:n menot ovat kääntyneet suhteelliseen laskuun ja että hintatuista on siirrytty tukemaan ympäristön kannalta suotuisampia parannuksia, tulotukia ja maaseudun kehittämistä. Myös vientituista luovutaan vähitellen. Tämänsuuntaisia toimia on kuitenkin jatkettava. Ne toteutuvat vielä – tämän päivän äänestyksessä osoitetusta vastustuksesta huolimatta.

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, Tšekkien demokraattiseen kansanpuolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet kieltäytyivät tänään kannattamasta Goepelin mietintöä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi, jossa säädetään suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä. Mietinnössä hylätään ehdotus, jota komissio on esittänyt neuvoston kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta ja joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) joustavuuden lisäämistä siten, että se perustuisi entistä enemmän todellisiin kansallisiin oloihin.

Parlamentin on naurettavaa ottaa tällainen kanta, emmekä voi tukea sitä missään olosuhteissa. YMP:ssä syrjitään tällä hetkellä kaikkia uusia jäsenvaltioita, myös Tšekin tasavaltaa. Se, että esittelijä viittaa tekstissä syrjintäkieltoon, tekee koko tekstistä pilkantekoa uusien jäsenvaltioiden kaikkia maanviljelijöitä kohtaan. Näitä maanviljelijöitä todella syrjitään. Tänä vuonna he saivat määrärahoista 35 prosenttia suorina tukina, kun taas vanhojen jäsenvaltioiden maanviljelijät saivat suorina tukina 100 prosenttia. Tämä selittää, miksi äänestimme niin kuin äänestimme.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, pahoittelen, etten ollut varhaisemmassa vaiheessa riittävän tarkkaavainen.

Tarkoitin, että kannatan voimakkaasti esittelijämme Goepelin lähestymistapaa ja hänen ottamaansa linjaa enkä ymmärrä täysin, minkä takia komissio pitää niin jääräpäisesti kiinni omastaan. Toivon, että kahtena seuraavana kuukautena, joiden verran olemme nyt saaneet aikaa uusien aikataulujärjestelyjen ansiosta, kykenemme löytämään tapoja ja keinoja ehkäistä kaikenlainen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen, sillä rahaa tarvitaan nyt kaikkialla yhteisössä. Pyrin työssäni tähän tavoitteeseen.

Katson, että neuvottelujen käymiseen pitäisi olla mahdollisuuksia, ja toivon, että komissio suhtautuu asiaan järkevämmin.

  Thijs Berman (PSE), kirjallinen. (NL) On sanomattakin selvää, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän hollantilaisjäsenet kannattavat mukauttamisen lisäämistä ja varojen siirtämistä maatalousbudjetin ensimmäisestä pilarista toiseen. Sosialidemokraattisesta näkökulmasta mukauttaminen merkitsee huomattavaa parannusta tulotukien tämänhetkiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Suurimmat maanviljelijät saavat nimittäin suhteettoman paljon enemmän tukia kuin muut. Lisäksi tulotuet ovat tehottomia, sillä ne eivät lisää riittävästi viljelijöiden ostovoimaa.

Maaseutua kehittämällä tarjotaan lisää mahdollisuuksia kaikille maaseudulla asuville. Nuoret ja vanhat tarvitsevat kunnon palveluja, vahvan infrastruktuurin ja monipuolisen talouden. Maaseudun kehittäminen on myös useimpien maanviljelijöiden etu.

Vaikka EU:n maanviljelijöiden välisten kilpailusuhteiden vääristymisen vuoksi vapaaehtoinen mukauttaminen ei olekaan yhtä toivottava asia kuin pakollinen mukauttaminen, Hollannin työväenpuolue voi antaa sille tukensa, sillä se merkitsee askelta oikeaan suuntaan. Neuvosto on kuitenkin tehnyt päätöksen kulkematta ensin kaikkein tärkeintä demokratian tietä. Euroopan parlamenttia ei ole kuultu suunniteltaessa tätä suurta muutosta talousarvioon.

Valitettava tosiasia on se, ettemme voi tämän demokratiavajeen vuoksi kannattaa päätöslauselmaehdotusta, ja olemme siksi äänestäneet tyhjää.

  Luis Manuel Capoulas Santos, Fausto Correia, Edite Estrela, Emanuel Jardim Fernandes, Elisa Ferreira, Ana Maria Gomes, Jamila Madeira, Manuel António dos Santos ja Sérgio Sousa Pinto (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestimme esittelijän kannan vastaisesti eli komission lainsäädäntöehdotuksen puolesta, sillä "mukauttaminen" – toisin sanoen mahdollisuus siirtää jopa 20 prosenttia määrärahoista, jotka on myönnetty maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa saaville maanviljelijöille, YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin – on tärkeä keino toteuttaa maataloustukien jakamiseen kohdistuvia oikeudenmukaisia toimenpiteitä.

Haluamme huomauttaa, että Portugalissa vain 5 prosenttia maanviljelijöistä saa tukea yli 5 000 euroa vuodessa. Emme ymmärrä, kuinka tämänhetkinen tilanne voisi olla parempi kuin vaihtoehtoinen ehdotus "vapaaehtoisesta mukauttamisesta".

Me tämän äänestysselityksen allekirjoittaneet katsomme, että ihanteellinen ratkaisu olisi "pakollinen mukauttaminen", jonka katsomme tapahtuvan vääjäämättä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Mielestämme on käsittämätöntä, että parlamentti hylkää esitetyn vaihtoehdon.

Portugalin tapauksessa ehdotettu soveltamistapa mahdollistaisi maaseudun kehittämistuen lisäämisen noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa, mikä hyödyttäisi monia viljelijöitä, jotka eivät saa tällä hetkellä mitään tukea.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnön keskeinen vaikutin on se, ettei komission ehdotus koske aitoa mukauttamista. Aitoa mukauttamista koskevassa ehdotuksessa lisättäisiin tukea niille, jotka saavat vähiten tai eivät saa mitään, suuria summia saavien tahojen kustannuksella. Tällä pyrittäisiin jakamaan tuet oikeudenmukaisemmin tuottajien, maiden ja tilojen kesken sekä tukemaan pientilallisia ja keskisuuria tilallisia sekä perhetiloja.

Katsomme, että komission pitäisi esittää uusi, aitoa mukauttamista koskeva ehdotus, jolla lisättäisiin oikeudenmukaisuutta ja vapautettaisiin taloudellisia varoja ottamalla käyttöön tukien tilakohtainen yläraja (ylärajan asettaminen) ja nostamalla prosentuaalisesti niille viljelijöille maksettavia tukia, jotka saavat YMP:stä vähiten (mukauttaminen), ehdottamalla esimerkiksi 15–20 prosentin lisäystä maanviljelijöille, jotka saavat tukea alle 5 000 euroa, ja jossa otettaisiin tämän luvun lisäksi huomioon monet erilaiset olosuhteet.

Muutoin vaarana on, että nykyinen epäoikeudenmukainen tilanne vain pahenee. Vaadimme siksi komissiota laatimaan uuden ehdotuksen sen takaamiseksi, ettei tästä asiasta tehtävä päätös johda viime kädessä YMP:n uudelleenkansallistamiseen. Äänestimme näin ollen mietintöä vastaan ja toivomme tasoittavamme tietä uudelle ehdotukselle.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Nationalististen tunteiden nostaessa päätään EU:ssa komission ehdotus suorien tukien vapaaehtoisesta mukauttamisesta osana yhteistä maatalouspolitiikkaa merkitsee yhteisön yhteisvastuullisuuden hajoamisen uutta vaihetta.

Tämän vaaran edessä parlamentin oli toimittava ja tuotava äänensä kuuluviin vahvistaakseen uudelleen sen, että Euroopan kansojen edustajat ovat sitoutuneet puolustamaan EU:n julkisen politiikan "yhteisöllistä" luonnetta. Tämän politiikan voimakkain symboli ja menestyksekkäin saavutus on yhteinen maatalouspolitiikka.

Tämän mielessä pitäen äänestin tänään täysistunnossa esitellyn Goepelin mietinnön puolesta. Äänestin erityisesti Euroopan komission ehdotuksen hylkäämistä koskevan nimenomaisen pyynnön puolesta.

Tämä kanta vastaa useimpien tänään läsnä olevien jäsenten mielipidettä ja ilmentää parlamentin selvää ja yksiselitteistä halua pitää kiinni EU:n tulevaisuutta koskevasta visiostaan ja olla tekemättä YMP:stä säätönuppia, jota vääntämällä pyritään tasapainottamaan EU:n talousarvion heikkouksia, jotka johtuvat EU:n jäsenvaltioiden kunnianhimon puutteesta.

Siinä vaaditaan säilyttämään tuottajien tukijärjestelmä. Se perustuu tasapuolisuuden periaatteeseen, ja vain sillä kyetään takaamaan EU:n elinkelpoisen, kilpailukykyisen ja yhteisvastuullisen maatalouden säilyminen tulevaisuudessa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestämme tätä mietintöä vastaan, mutta äänestämme tyhjää tätä asiaa koskevasta komission ehdotuksesta.

Mietinnön perusteluissa esitetään useita näkökohtia, muun muassa kritiikkiä yhteisestä maatalouspolitiikasta luopumisesta eli sen uudelleenkansallistamisesta – mitä Junilistan pitää toivottavana – ja Euroopan parlamentin osallistumisoikeuden loukkaamisesta, mistä Junilistan ei ole samaa mieltä.

Lisäksi perusteluissa todetaan, että vuosiksi 2008–2009 suunnitellun pitkäaikaisen talousarvion "kriittisen tarkastelun" pohjalta – me kutsumme tätä mieluummin "puolivälin tarkasteluksi" – pitäisi tehdä ehdotuksia vuoden 2013 jälkeiselle rahoituskaudelle. Junilistan ei ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Katsomme, että maatalousbudjettia/maaseudun kehittämisbudjettia on leikattava puolivälin tarkastelun pohjalta jo nyt alkavalla budjettikaudella 2007–2013.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Neuvoston ehdotettua jäsenvaltioille mahdollisuutta mukauttaa vapaaehtoisesti 20 prosenttia suorista maataloustuista, mikä tarkoittaa niiden siirtämistä ensimmäisestä pilarista toiseen, tämä esitys sisällytettiin komission ehdotukseen, ja sen seurauksena maataloustukia epäilemättä leikataan. Neuvosto, parlamentti ja komissio olivat sopineet rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa tarkastavansa muun muassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan menoja – ei kuitenkaan ennen vuotta 2013. Jos viljelijöidemme on säilytettävä kilpailukykynsä, he tarvitsevat varmuutta voidakseen tehdä suunnitelmia, ja siksi meidän on nyt varmistettava, ettei maatalousbudjettia varten varattuja määrärahoja muuteta ennen vuotta 2013 ja että nämä varat todella käytetään maataloustoimintaan. Emme voi hyväksyä sitä, että viljelijäperheet saisivat korvausmaksujen muodossa parempaa taloudellista tukea jossakin jäsenvaltiossa kuin toisessa. EU:n maatalouspolitiikan tarkoituksena on varmistaa, että EU:n viljelijät toimivat yhtenäismarkkinoilla keskenään vertailukelpoisissa taloudellisissa olosuhteissa. Koska komissio ei tehnyt ennen ehdotuksensa laatimista vaikutustenarviointia, jolla epäoikeudenmukainen kohtelu olisi voitu tuoda päivänvaloon, parlamentin on mahdotonta kannattaa ehdotusta.

Äänestin ehdotusta vastaan toivoen tuovani tällä tavoin viljelijöiden vaatimukset kuuluville.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ehdotuksellaan suorien tukien vähentämisestä 20 prosentilla komissio valmistelee uutta hyökkäystä pieniä ja keskisuuria maatiloja vastaan. Se, että 20 prosenttia varoista siirretään ensimmäisestä pilarista eli suorista tuista toiseen pilariin, josta liikeyritykset ja suurtilat käytännöllisesti katsoen korjaavat sadon, merkitsee pienten ja keskisuurten tilojen tulotukien leikkaamista.

Tällä nopeutetaan pientilojen lopullista tuhoutumista ja maataloustuotannon keskittymistä yhä harvempiin käsiin. Monissa tapauksissa käy jopa niin, että maataloustuotanto pienenee ja työllisyys heikkenee, ilman että tätä tasapainotetaan toisen pilarin toiminnan kehittämisellä.

Ehdotus tämän siirron vapaaehtoisesta soveltamisesta aiheuttaa ensinnäkin kaksijakoista maataloutta ja mahdollistaa toiseksi sen, että lähitulevaisuudessa vapaaehtoisesta siirrosta tuleekin pakollinen. Tällaista toimintatapaa on käytetty aikaisemminkin.

Kreikkalaiset maanviljelijät joutuvat kohtaamaan uuden YMP:n kielteiset vaikutukset. Tupakkatuotanto on laskenut 70 prosenttia, ja sokerijuurikassato on pienentynyt 40 prosenttia. YMP:n loppuun saattaminen vaikuttaa yhtä haitallisesti muihinkin perusviljelykasveihin kotimaassani. Tämänpäiväinen ehdotus merkitsisi jälleen lisäystä maanviljelijöiden kasvaviin, suuriin ongelmiin, minkä vuoksi hylkäsimme sen.

  Poul Nyrup Rasmussen, Ole Christensen, Dan Jørgensen, Britta Thomsen ja Christel Schaldemose (PSE), kirjallinen. - (DA) Tanskan sosialidemokraatit ovat äänestäneet komission ehdotuksen puolesta. Ehdotuksen myötä jäsenvaltioiden olisi mahdollista käyttää maatalouspolitiikassa vapaaehtoisia mukautuksia. Olemme siis äänestäneet parlamentin mietintöä vastaan, sillä siinä hylätään komission ehdotus.

On korostettava, että Tanskan sosialidemokraatit olisivat toivoneet kokonaisvaltaista, pakollista mukauttamista. Koska sellaiseen sopimukseen ei ole kuitenkaan ollut mahdollista päästä, pidämme vapaaehtoista mukauttamista toimivana vaihtoehtona. On kuitenkin korostettava, että tavoitteenamme on edelleen pakollinen mukauttaminen, joka käsittää suorien tukien lakkauttamisen pitkällä aikavälillä.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) YMP edellyttää jatkuvaa uudistusta. On valitettavaa, että komission ehdotus YMP:n vapaaehtoisesta mukauttamisesta on hylätty. YMP:n vapaaehtoisen mukauttamisen käyttöönotto olisi merkinnyt maaseudun kehittämistä koskevaa kestävää lähestymistapaa. Toivon, että kaikki ne jäsenet, joilla on maatalouteen liittyviä välittömiä etuja, toisivat nämä edut julki eivätkä äänestäisi tästä säädöksestä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivit äänestivät mukauttamisehdotuksen hylkäämisen puolesta Lutz Goepelin esittämällä tavalla antaakseen komissiolle mahdollisuuden ehdottaa jotakin parempaa. Vastustamme voimakkaasti sopimusta, jonka pääministeri Blair kyhäsi kokoon viime joulukuussa Eurooppa-neuvostossa ja jolla vähennettiin Englannin maanviljelijöille maksettavia yksittäisiä tilatukia maaseudun kehittämisohjelmien rahoittamiseksi.

Maanviljelijät, jotka toimivat Withamin ja Maldonin alueilla, Coggeshallin, Terlingin, the Teysin ja the Tolleshuntsin ympärillä sekä muissa osissa Englantia, haluavat oikeudenmukaisen sopimuksen yhteisestä maatalouspolitiikasta. Vapaaehtoinen 20 prosentin mukauttaminen eli yksittäisten tilatukien höylääminen tarkoittaa sitä, että viljelijöidemme tilanne huononee todennäköisesti 20 prosenttia Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin viljelijöihin verrattuna ranskalaisista puhumattakaan. Englantilaiset viljelijät eivät luota siihen, että Britannian hallitus kykenisi sen paremmin DEFRA:n kuin maatalousmaksuja hoitavan virastonkaan välityksellä hoitamaan maksuja ajoissa, oikein tai lainkaan monille yksittäisille viljelijöille. Lisäksi vaarana on nyt se, että Euroopan komissio langettaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle sakot sen osaamattomuudesta, ja viljelijät joutuvat maksamaan laskun. Maaseutuyhteisömme tarvitsee oikeudenmukaisen sopimuksen, ja epäpätevä hallituksemme on pettänyt sen täysin.

– Hennicot-Schoepgesin mietintö (A6-0382/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä komission ehdotuksella pyritään, kuten tässä tänään hyväksytyssä mietinnössä vahvistetaan, perustamaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kehittämiseksi. Tällainen yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus olisi vaarallinen ennakkotapaus, sillä se olisi ensimmäinen tällainen kumppanuus, johon Euroopan yhteisö osallistuisi.

Tarkoituksenamme ei ole kyseenalaistaa sitä, että ilmaliikenteen hallintajärjestelmiä on päivitettävä ja parannettava jatkuvasti niiden luotettavuuden, tarkkuuden ja ennen kaikkea niiden turvallisuuden lisäämiseksi, sillä ne ovat tärkeitä kaikkien ilmatilassa työskentelevien ja ilmatilaa käyttävien henkilöiden turvallisuuden kannalta. Katsomme kuitenkin, ettei tähän tavoitteeseen pyritä parhaalla tavalla siten, että se asetetaan alttiiksi yksityisen sektorin eduille ja paineille. Olemme itse asiassa täysin päinvastaista mieltä.

Olemme hyvin pettyneitä siihen, että tarkistusluonnos, jonka allekirjoitimme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa (lausunnon antamisesta vastaava valiokunta) ja jolla pyrittiin turvaamaan ilmaliikenteen hallinnan alan työntekijöitä edustavien elinten edut yhteisyrityksen hallintoneuvoston tehdessä päätöksiä, hylättiin. Siispä emme voineet kannattaa tätä mietintöä.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Äänestän Euroopan ilmaliikenteen uuden sukupolven hallintajärjestelmää koskevan yhteisen hankkeen puolesta.

Erityisesti Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimivaltuuksien laajentamisesta vastaavana esittelijänä kannatan täysin yhteisön ilmoittamaa tavoitetta kehittää erittäin tehokas lentoturvallisuusinfrastruktuuri, joka mahdollistaa ilmaliikenteen turvallisen, energiatehokkaan ja ympäristöystävällisen kehittämisen ja jossa hyödynnetään Galileon kaltaisten ohjelmien teknisiä edistysaskeleita.

Nykyisten ennusteiden mukaan Euroopan ilmaliikenteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä, ja siksi on tarpeen, että lentäjien ja lennonjohdon välisessä viestinnässä, joka perustuu edelleen radion käyttöön, otetaan käyttöön uusinta tekniikkaa.

Kannatan myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, johon Euroopan yhteisö osallistuisi, SESARin pitkän aikavälin menestyksen varmistamiseksi.

– García-Margallo y Marfilin mietintö (A6-0381/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää arvoisan kollegani Garcia-Margallo y Marfilin mietinnöstä, jossa käsiteltiin euroaluetta koskevaa vuotuista kertomusta 2006, sillä mielestäni on valitettavaa, että vaikka mietintöön sisältyy hyvin mielenkiintoinen analyysi, siinä ei oteta esiin suoraan kysymystä euron kehittämisestä teknisestä valuutasta kasvua ja työllisyyttä edistäväksi poliittiseksi välineeksi. Euroopan keskuspankin (EKP) toteuttama rahapolitiikka tuntuu olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa: tavallisesti valuuttakurssin pitäisi olla vahva talouskasvun ollessa voimakasta, ja sen pitäisi heikentyä kasvun ollessa heikkoa. Tosiasia on, että EU:ssa asia on ollut juuri päinvastoin 1990-luvun alusta lähtien. Samalla kun jäsenvaltiot toteuttavat uudistuksia, nollainflaation tavoittelu epätarkoituksenmukaisen rahapolitiikan keinoin johtaa siihen, että EU:n talouskasvu jää keskinkertaiseksi. Jos tilanne pysyy tällaisena jatkossakin raaka-aineiden ja energian hinnan noustessa räjähdysmäisesti kaikkialla maailmassa, tuloksena on nollainflaatio ja nollakasvu sekä se, että tuottajat siirtävät yrityksensä dollarialueille. Kaiken tämän tapahtuessa vaikuttaa siltä kuin EKP sivuuttaisi talouspolitiikan kokonaan, vaikka Yhdysvaltojen keskuspankki ei mitään muuta mietikään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kuten tiedämme, euron perustaminen oli poliittinen päätös, jossa ei otettu huomioon euroalueen jäsenten erityistarpeita. Tämä näkemys perustuu jäsenten välisiin, vuonna 2005 syntyneisiin erimielisyyksiin talouskasvusta, työllisyysluvuista ja inflaatiosta.

Olemme olleet aina sitä mieltä, että yhteisessä rahapolitiikassa kasvu- ja vakaussopimuksen budjettirajoitusten vuoksi työntekijät joutuvat maksamaan euron käyttöönottoon liittyvistä ongelmista ajaakseen taloudellisten ryhmittymien etuja. Asia käy hyvin selvästi ilmi käsiteltävänämme olevasta mietinnöstä: "Työmarkkinoita olisi muutettava joustavammiksi, ja jotkin vakituisia työsuhteita koskevan lainsäädännön näkökohdat, jotka voivat toimia työmarkkinoiden sopeuttamisen esteenä, olisi poistettava." Toisin sanoen mietinnössä kannatetaan irtisanomisten ja määräaikaisten työsopimusten liberalisointia. Siinä kannatetaan myös sitä, että palkat reagoisivat "nopeammin muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin" eli että palkkoja toisin sanoen pienennettäisiin talouden tilasta riippuen. Nämä tarkoitusperät eivät voisi olla ilmeisemmät.

Esittelijä ei tyydy edes tähän vaan kannattaa myös sitä, että palvelut ja energia-ala vapautetaan, kasvu- ja vakaussopimusta sovelletaan tiukasti ja että noudatetaan Lissabonin ohjelmaa, joka on todellinen EU:n uusliberaalin konsensuksen suunnitelma.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Vaikka Ruotsi päättikin kansanäänestyksessä jäädä talous- ja rahaliiton (EMU) ulkopuolelle, päätimme äänestää mietintöä vastaan ja haluamme selittää, miksi teimme niin.

Mietinnössä maalataan selvä kuva siitä, kuinka EMU ja EU-valtion luominen kulkevat käsi kädessä. Mietinnön mukaan euroalueen maiden makrotalouspolitiikkaa on koordinoitava ja euroalueen on puhuttava yhdellä äänellä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja -foorumeissa. Mietinnössä kannatetaan parempaa finanssipolitiikan ja erityisesti budjettipolitiikan koordinointia sekä kansallisten verokalentereiden koordinointia. Lisäksi yhteisen yhtenäistetyn eurooppalaisen yritysveroasteen käyttöönoton tavoite voitaisiin saavuttaa tehostetun yhteistyön mekanismin avulla, jos jäsenvaltiot eivät pääse asiassa yksimielisyyteen.

Voimme tehdä tästä vain sen johtopäätöksen, että edustajat, jotka vastustivat vuoden 2003 kansanäänestyksessä Ruotsin liittymistä talous- ja rahaliittoon, olivat täysin oikeassa väittäessään EMU:n olevan suuri askel eteenpäin tiellä kohti Euroopan yhdysvaltoja.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivipuolueen suhtautumistapa euroon on selvä ja yksiselitteinen: olemme sitoutuneet vakaasti punnan säilyttämiseen.

Emme halua osallistua yhtenäisvaluuttaan, muttemme halua myöskään hankkeen epäonnistuvan, sillä katsomme, että on Yhdistyneen kuningaskunnan kansallinen etu, että EU:lla on vahva talous ja vakaa valuutta, jotka luovat hyvän kaupankäyntiympäristön Britannian yrityksille ja teollisuudelle.

Euroon ja euroalueeseen liittyviä asioita koskevan pitkäaikaisen kantamme mukaisesti brittikonservatiivikollegani ja minä äänestimme tyhjää tästä mietinnöstä.

– Kuskisin mietintö (A6-0364/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Valtameritutkijana olen iloinen voidessani kannattaa tätä mietintöä meriympäristöstrategiasta. EU on liian kauan ymmärtänyt maaseutupolitiikalla vain maatalouspolitiikkaa. Vihdoinkin tilanne on alkanut muuttua myönteiseen suuntaan, kun tunnustetaan, että maatalous on vain pieni, joskin tärkeä, osa maaseututaloutta. Meripolitiikkaan liittyy samanlainen ongelma. Sitä on ilmiselvästi pidetty pitkään pelkästään kalastuspolitiikkana, mutta nyt komission julkaistua meripolitiikasta vihreän kirjan, joka on parhaillaan tarkasteltavana – osallistuin hiljattain Weymouthissa aiheesta järjestettyyn konferenssiin, jonka järjesti South West Regional Development Agency – sekä tämän mietinnön myötä ja aikaisemmin tänään äänestettävänä olleen Lienemannin mietinnön myötä näyttää siltä, että olemme siirtymässä lopulta yksiulotteisesta meripolitiikasta kohti politiikkaa, jossa meriämme, valtameriämme ja rannikoitamme pidetään tärkeinä ravinnon, ympäristön, liikenteen ja matkailun kannalta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Esittelijä tuo meriympäristöstrategiaa koskevissa kommenteissaan esiin useita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita. Yhtenä esimerkkinä hän toteaa, että yhteisen kalastuspolitiikan on täytettävä kestävän kehityksen vaatimukset ja että jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus ottaa halutessaan käyttöön kiireellisempiä toimia suojellakseen erityistä kantaa.

Mietinnön kielteisiä näkökohtia ovat rahoitusta koskevat huomiot. Esittelijä on huolissaan siitä, ettei strategioiden täytäntöönpanoon ole varattu riittävästi varoja, mikä viittaa siihen, että yhteisön talousarviosta pitäisi myöntää varoja tähän tarkoitukseen, ja katsoo, että esimerkiksi rakennerahastojen varojen käyttäminen olisi hyvä ajatus.

Katsomme, että mietinnön myönteiset puolet ovat sen kielteisiä puolia painavampia, ja olemme siksi äänestäneet mietinnön puolesta tänään toimitetussa äänestyksessä.

– Purvisin mietintö (A6-0370/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä pyritään luomaan Euroopan unioniin asuntoluottojen yhtenäismarkkinat sekä edistämään niitä rajatylittävällä tasolla. Pankkien ja pääomamarkkinoiden edut tässä asiassa ovat suuret, sillä vuonna 2004 jäljellä olevien asuntolainojen kokonaismäärä oli 4,7 miljardia euroa, mikä vastaa 45:ttä prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Nämä markkinat ovat voimakkaassa kasvussa.

Mietintö on uusliberaalin linjan mukainen. Siinä käsitellään alan kilpailun lisäämistä, eurooppalaisia tai rajatylittäviä asuntoluottoja, asuntoluottojen toissijaisia markkinoita, sitä mahdollisuutta, että asuntoluotoista neuvoteltaisiin pääomamarkkinoilla, rajatylittäviä fuusioita ja yritysostoja rahoituspalvelualalla, näiden markkinoiden avautumista muille laitoksille kuin luottolaitoksille, palvelujen tarjoamisen vapauden takaamista ja näiden palvelujen vapauttamista, valtion sääntelykyvyn rajoittamista, asuntoluottojen myyntiä verkossa sekä ulkomaalaisten organisaatioiden pääsyä asiakasluottoja koskeviin tietokantoihin, myös niihin, jotka koskevat lainaehtojen rikkomista.

On helppoa havaita, millaisia riskejä näihin kaikkiin ehdotuksiin liittyy markkinoiden epävakaisuuden vuoksi. Tämä vaarantaisi kiinnitetyn omaisuuden eli monen työntekijän ja muiden kodinostajien säästöt. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan.

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. (NL) On sanomattakin selvää, että me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä kannatamme markkinoiden, myös asuntoluottomarkkinoiden avaamista. Suhtaudun siksi myönteisesti Purvisin mietintöön, jossa kehotetaan tarkastelemaan erilaisia toimenpiteitä, jotka voisivat hyödyttää kuluttajia esimerkiksi asuntolainan myöntäjien kilpailun muodossa. Minun on kuitenkin pakko äänestää mietintöä vastaan siksi, ettei mietinnössä käsitellä selvästi eri veroetuusjärjestelmiä, joita käytetään tehtäessä ja erityisesti yhdenmukaistettaessa kiinnityksiä. Kyseessä on ensimmäinen asiaa käsittelevä ehdotus, jossa silmiinpistävää on ennen kaikkea kehotus analysoida asiaa tarkemmin. Lainsäädäntövaihe on vielä kaukana.

  Toine Manders (ALDE), kirjallinen. (NL) Koska asuntoluottomarkkinat kuuluvat palvelujen vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan, kannatan asuntoluottojen sisämarkkinoiden luomista. En suostu kuitenkaan antamaan tukeani asuntolainojen korkojen verovähennysjärjestelmän yhtenäistämiselle tällaisen Brysselin takaoven kautta.

Poliitikot korostavat kerta kerran jälkeen, että EU:n on keskityttävä keskeisiin kysymyksiin ja rajatylittäviin asioihin, mutta tämä Euroopan parlamentin julkilausuma on ristiriidassa kyseisen vaatimuksen kanssa. Useimpia parlamentin jäseniä ei näytä häiritsevän se seikka, ettei veropolitiikka kuulu EU:n toimivaltuuksiin. Siksi ne Euroopan parlamentin jäsenet, jotka kuuluvat Hollannin kansanpuolueeseen vapauden ja demokratian puolesta, katsoivat tarpeelliseksi äänestää Purvisin mietinnön 45 kohtaa ja koko mietintöä vastaan. Mielestäni on valitettavaa, että koska yksikään suuri ryhmä ei uskaltanut pyytää nimenhuutoäänestystä tästä asiasta, EU:n kansalaiset voivat vain arvailla, kuinka kukin Euroopan parlamentin jäsen äänesti.

  Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. (EN) Pidän myönteisenä asuntoluottoja koskevaa vihreää kirjaa, jossa käsitellään sitä, kuinka kilpailu EU:n asuntoluottomarkkinoilla voisi lisätä kuluttajien valinnanvaraa ja laskea kustannuksia.

Kuluttajien luottamus pankkeja kohtaan on äärimmäisen tärkeää. Siksi se, haluaako lainanottaja olla tekemisissä ulkomaisen lainanantajan kanssa, riippuu paitsi asuntoluoton kilpailukyvystä myös ulkomaiselta lainanantajalta edellytettävästä kuluttajansuojelun tasosta.

Irlannin asuntoluottomarkkinat ovat EU:n näkökulmasta suhteellisen kehittyneet, ja niiltä löytyy täydellinen valikoima kilpailukykyisesti hinnoiteltuja asuntolainatuotteita. Nämä markkinat voivat laajentua rajojen yli luonnollisesti ulkomaisten tytäryhtiöiden tai sivukonttoreiden muodossa, jos muut alueet ovat niiden kannalta houkuttelevia. Katson siksi, että lainsäädännöllisiä toimia pitäisi käyttää vain viime käden keinona ja markkinoiden selvään toimintahäiriöön puuttumiseksi.

Kannatan täysin komission aikomusta ottaa käyttöön sähköiset maarekisterit, joita voidaan käyttää verkossa. On nimittäin tosiasia, etteivät lainanantajat voi siirtyä muille markkinoille, elleivät ne ole täysin varmoja takausten turvallisuudesta. Koska monilla kansalaisilla on kokemusta kiinteistöjen ostamisesta ulkomailta, on välttämätöntä ottaa käyttöön verkossa toimiva rekisteri, josta ilmenevät kaikki kiinteistön omistamisesta aiheutuvat maksut.

  Bernadette Vergnaud (PSE), kirjallinen. – (FR) Asuntoluottoja säännellään 25 kansallisessa lainsäädännössä, ja pian EU:n yhteisen menettelytavan tiellä on 27 lainsäädäntöä. Euroopan komission julkaiseman vihreä kirjan ansiosta tästä aiheesta on viimeinkin mahdollista tehdä kunnollisia tutkimuksia ja järkeviä valintoja.

Kaikkien EU:n asuntoluottomarkkinoita koskevien yhteisön toimenpiteiden on ennen kaikkea oltava suoraan hyödyksi kansalaisille. Usein kuluttajat kuitenkin kohtaavat aivan liian monia esteitä, olivatpa ne oikeudellisia tai taloudellisia.

Äänestäessäni jäsen Purvisin mietinnön puolesta halusin tuoda asuntoluottomarkkinat yhä useamman potentiaalisen lainanottajan ulottuville.

Tästä syystä kehotin henkilökohtaisesti sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelijaa Medina Ortegaa ottamaan huomioon lainanottajat, joilla on kehno ja riittämätön luottoprofiili, työntekijät, joilla on määräaikainen työsopimus, sekä ensiasunnon ostajat.