Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. marraskuuta 2006 - Strasbourg

19. Uusi monikielisyyden puitestrategia (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Joan i Marín laatimasta kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnöstä (A6-0372/2006) uudesta monikielisyyden puitestrategiasta (2006/2083(INI)).

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää minua mietinnön laatimisessa auttaneita kollegojani ja erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäseniä. Haluan myös kiittää meihin jatkuvasti yhteydessä ollutta komission jäsentä Figel'iä muun muassa hänen kielten moninaisuutta ja vähemmistökieliin liittyviä asioita koskevista kannanotoistaan. Kiitos kuuluu myös kaikille muille kollegoille, jotka edustavat useita ryhmiä, ja muille mietinnön laatimiseen osallistuneille henkilöille, erityisesti kielten standardointia käsittelevien eri kansalaisjärjestöjen jäsenille, jotka olivat meihin yhteydessä mietinnön laatimisen aikana. Haluan erityisesti mainita Vicent Santalón, Katalonian parlamentin lakimiehen, joka teki työtä kanssamme viime kesänä tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Mietinnön päätavoitteena on lisätä tietoisuutta kielten moninaisuuden käsitteestä. Moninaisuus ja monimuotoisuus ovat Euroopan unionin yhteisiä arvoja. Kaikkien pitäisi olla tästä asiasta yhtä mieltä EU:ssa, jonka olisi asetettava moninaisuus yhdeksi päätavoitteistaan, sillä jos EU ei ole moninainen, se vääristyy ja menettää arvonsa. Tämä kuvastuu eräällä tavalla kielissä. Kuten tiedätte, sosiolingvistiikassa käytetään termiä standardoidut kielet, joita ovat täysin viralliset, kaikilla elämänalueilla käytetyt kielet. On olemassa myös vähemmistöasemaan saatettuja kieliä, jotka eivät ole täysin virallisia ja joita ei voi käyttää kaikkiin tarkoituksiin vaikka ne ovat tiettyjen kieliyhteisöjen pääkieliä. On myös kolmas ryhmä: vähemmistökielet. Kaikkia näitä ryhmiä on kunnioitettava, ja ne on säilytettävä, ja kielten moninaisuuden säilyttäminen onkin yksi EU:n toimielinten tavoitteista.

Eurooppalaiset eivät ole niin monikielisiä kuin luulemme. Monet EU:n kansalaiset puhuvat valitettavasti vain yhtä kieltä, joka on yleensä heidän äidinkielensä, ja yksi Euroopan unionin päätavoitteista onkin, että kansalaiset osaisivat puhua useita kieliä. Jotta tähän päästäisiin, on yleisten käsitysten muututtava. Yhteiskuntamme muotoutui jakobinististen valtioiden vaikutuksen alaisuudessa. Useimmat Euroopan valtiot ovat virallisesti yksikielisiä, ja tämä on jakobinismin jäänteitä. Tämä ei kuitenkaan täysin kuvasta todellisuutta. Euroopan unionin tavoitteena ei ole tämän käsityksen ilmentäminen, vaan aidon moninaisuuden säilyttäminen sekä siihen pyrkiminen, että kansalaiset osaavat puhua useita kieliä.

EU tarvitsee kielipolitiikan. Politiikan tavoitteena olisi oltava monikielisyyden edistäminen, EU:n kansalaisten kielitaidon parantaminen kaikkialla unionissa sekä kaikkien kielten säilyttäminen riippumatta siitä, ovatko ne virallisia vai eivät. Tätä varten talousarviolla ja EU:n ohjelmilla on edistettävä moninaisuutta tukemalla ei vain pääkieliä, vaan kaikkia kieliä. Uhanalaisia kieliä on näin ollen pyrittävä erityisesti tukemaan. Kaikki kielet ovat hyväksi ihmiskunnalle, ja jos kieli häviää, me kaikki menetämme jotakin, sillä jokaisella kielellä on omat tapansa ilmaista asioita. Juuri tästä syystä meidän on ylläpidettävä aitoa moninaisuutta ja todellista monimuotoisuutta. Näin ollen onkin syytä laatia täysimittainen mietintö toimista, joita on vielä kehitettävä.

  Ján Figel', komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Joan i María hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka koskee komission tiedonantoa uudesta monikielisyyden puitestrategiasta. Mietintö on puitestrategian tavoin laadittu moninaisuuden ja yhtenäisyyden hengessä. Tämän pitäisi olla johtotähti toteuttaessamme alan politiikkaa.

Olen varma, että toivomme kaikki EU:n yhteiskunnan kehittyvän monikieliseksi ja yksittäisten ihmisten monikielisyyden tasaisesti lisääntyvän, kunnes kaikki tulevat toimeen vähintään kahdella kielellä äidinkielensä lisäksi. Tämä on kuuluisa "äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä" -malli, jonka EU:n johtajat hyväksyivät Barcelonassa vuonna 2002.

Perustin hiljattain Euroopan komissioon sisäisen monikielisyysverkoston sekä monikielisyyttä käsittelevän korkean tason työryhmän. Molemmat ovat uuden monikielisyyden puitestrategian mukaisia täytäntöönpanoaloitteita.

Toinen painopistealue on varhaisen kieltenoppimisen kehittäminen. Jos haluamme rakentaa monikielisen yhteiskunnan, on aloitettava mahdollisimman varhain. On varmistettava, että kieltenoppiminen esikoulussa ja alemmalla perusasteella on tehokasta, sillä juuri siellä muodostetaan keskeiset asenteet kieliin ja kulttuureihin. Uusi elinikäistä oppimista koskeva ohjelma tarjoaa laajan kirjon rahoitusmahdollisuuksia kielitietämystä edistäville hankkeille, kieltenopiskelun resurssien hankkimiselle sekä verkostoille, jotka osallistuvat kielipolitiikan kehittämiseen.

Koulutusalan ohjelmalla on nyt ensimmäistä kertaa erityisenä tavoitteena kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen. Nyt myös tuetaan ensimmäisen kerran poikittaisella toimella alan monenvälisiä hankkeita ja verkostoja. Nämä uudet mahdollisuudet odottavat nyt kaikkia Euroopan unionissa puhuttuja kieliä.

Haluaisin vielä sanoa muutaman sanan eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista. Se oli yksi erään toisen komission hiljattain antaman tiedonannon aiheista. Neuvottelukunta piti ensimmäisen kokouksensa vain kaksi viikkoa sitten, lokakuun lopussa. Kokoukseen osallistuneet asiantuntijat, jotka edustivat 22 maata, olivat hyvin kiinnostuneita ja yksimielisiä indikaattorin käyttöönoton edistämisestä.

Olen tyytyväinen siihen, että jäsen Joan i Marín mietinnössä tunnustetaan komission pyrkimykset edistää kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa. Mietintö sisältää perusteellisen analyysin monikielisen yhteiskunnan luomisen puitestrategiastamme, ja siinä tunnustetaan komission sitoutuminen tiedonannossa lausuttujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Kiitän esittelijää vielä kerran hänen innoittavasta mietinnöstään ja korostan, että komissio aikoo määrätietoisesti toteuttaa unionin uuden monikielisyysstrategian sisältämiä ajatuksia ja toimia.

  Erna Hennicot-Schoepges, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelut monikielisyydestä ja alueellisten ja vähemmistökielten suojelusta sekä kielten käytöstä EU:n toimielimissä saavat ihmiset aina omaksumaan jyrkkiä kantoja, joita ruokkivat taustalla piilevät poliittiset ristiriidat.

Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä, jolla siis pyritään panemaan täytäntöön uusi monikielisyyden puitestrategia, on se hyvä puoli, että se jatkaa alueellisista kielistä ja vähemmistökielistä sekä maahanmuuttajien kieltenoppimisesta käytävää keskustelua, joka alkoi jo Ebnerin ja Bayonan mietinnöstä vuonna 2003 ja Portasin mietinnöstä vuonna 2005. Parlamenttia kehotetaankin vahvistamaan aiemmat kantansa tai tarkistamaan niitä tilanteen muututtua, jottei se puhuisi itsensä kanssa ristiin. Työskennellessämme teimme parhaamme saadaksemme aikaan kompromissin, jonka kaikki voisivat hyväksyä, mikä kuvastui valiokuntaäänestysten tuloksessa. Otimme työssämme huomioon yhteisön säännöstön ja pyrimme asettamaan monikielisyyskysymyksen oikeisiin mittasuhteisiin.

Toivonkin, että kollegani toimivat viisaasti eivätkä lähde väärään taisteluun. Kielten on oltava Euroopan kansalaisia yhdistävä tekijä, ei ase, jolla luodaan hajaannusta ja kylvetään epäsopua.

Oma maani Luxemburg on ainoa jäsenvaltio, ainoa EU:n perustajamaa, jonka kansalliskieltä ei tunnusteta viralliseksi EU:n kieleksi. Luxemburgin hallitus on kuitenkin päättänyt olla pyytämättä kielelle virallisen kielen asemaa, sillä se uskoo monikieliseen tulevaisuuteen. Olemme saaneet kielen ja älyn kuunnellaksemme toisiamme, emme taistellaksemme keskenämme.

Luxemburgin kansan oli 65 vuotta sitten, 10. lokakuuta 1941, osallistuttava natsimiehittäjien järjestämään kansanäänestykseen, jota varten heidän oli ilmoitettava rotunsa, etnisyytensä ja kielensä. He vastasivat kaikkiin kolmeen kysymykseen "luxemburg" tai "luxemburgilainen". Rangaistukseksi heidät pakotettiin liittymään miehitysarmeijaan tai karkotettiin keskitysleireille. Siitä huolimatta uhrien sukupolvi hyväksyi sodan jälkeen, että kouluissa opetettiin pääkielenä ranskan ohella saksaa. Luxemburgin kieli on kehittynyt menestyksekkäästi ja voi hyvin. Toivon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, jossa unionin edellytetään kunnioittavan kulttuurien, uskontojen ja kielten monimuotoisuutta, suojelevan meitä tulevaisuudessa kaikelta mielivallalta.

  Maria Badia i Cutchet, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme tyytyväisiä siihen, että on laadittu Euroopan unionin monikielisyyttä koskeva puitestrategia.

Tunnuslauseemme "moninaisuudessaan yhtenäinen" todistaa, kuinka paljon kulttuurien, tapojen, uskontojen ja kielten moninaisuus merkitsee unionin rakentamiselle.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan myötä kielten monimuotoisuudesta tuli yksi unionin perusarvoista. Periaate koskee virallisten kielten lisäksi myös niitä lukuisia alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä, joita unionissa puhutaan, maahanmuuttajayhteisöjen kielet mukaan lukien.

Eri kieliyhteisöjen runsas rinnakkainelo EU:ssa johtaa toisinaan erittäin suuriin vaikeuksiin yhteisön toimielimien jokapäiväisessä käytännön työssä. Vaikka kaikki kielet ovat kulttuurin kannalta samanarvoisia, ei ole järkevää ajatella, että EU:n toimielimet voisivat toimia, jos kaikkia kieliä käytettäisiin samantasoisesti.

Mielestäni jäsenvaltioiden on tuettava tämän kielellisen monimuotoisuuden edistämistä ja puolustamista ja tietämystä siitä aktiivisella politiikalla, jolla edistetään ja puolustetaan kielten asemaa opetuksessa ja tiedotusvälineissä ja muussa yhteiskunnan toiminnassa, sekä tukemalla vähintään kahden vieraan kielen oppimista, jotta tutustuminen muihin kulttuureihin helpottuisi, liikkuvuus lisääntyisi ja EU:n kansalaisista tulisi valveutuneempia.

Lopuksi toteaisin yhteisön toimielinten osalta, että kansalaisten on voitava kommunikoida unionin kanssa äidinkielellään. Jotta äidinkielten käyttö saataisiin nivottua toimielinten jokapäiväiseen työhön, on niin ikään määriteltävä eri kielille eri käyttöjä. Meidän onkin pyrittävä saamaan aikaan päätös peruskriteereistä, joiden perusteella näistä työkielistä päästään yksimielisyyteen unohtamatta yhtään tekijää: kulttuuria, eri kielten puhujien määrää tai kielten asemaa omassa maassaan.

Toivon, että uusi monikielisyydestä vastaava komission jäsen Leonard Orban yhtyy tähän ajatukseen ja pyrkii tähän suuntaan.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Hyvät kollegat, ilmaisen aluksi tyytyväisyyteni komission ensimmäiseen tiedonantoon, jossa käsitellään monikielisyyttä ja asetetaan keskeisiä tavoitteita Euroopan unionin kielelliselle monimuotoisuudelle. Näitä tavoitteita ovat kieltenoppimisen ja suotuisan monikielisen talouden tukeminen sekä mahdollisuuden tarjoaminen kaikille EU:n kansalaisille tutustua yhteisön lainsäädäntöön ja muuhun EU:ta koskevaan tietoon äidinkielellään.

Euroopan unioni edustaa nykyään 450 miljoonaa etniseltä, kulttuuriselta ja kielelliseltä taustaltaan erilaista ihmistä. Vieraiden kielten taidon edut ovat näin ollen ilmeiset. Kieli auttaa ymmärtämään erilaisia elämäntapoja ja avaa ovia kulttuurien suvaitsemiseen. Kielitaito on avuksi myös työssä, opiskelussa, matkailussa ja kommunikoinnissa kaikkialla maailmassa.

Vieraiden kielten oppimisen olisi alettava hyvin varhaisessa iässä, jolloin ihmisaivot ovat herkimmillään vastaanottamaan uutta tietoa. Tämä on vakaa mielipiteeni lääkärinä. Toistaiseksi eri selvityksissä lähes puolet vastaajista myöntää osaavansa vain äidinkieltään. Meillä on siis pitkän aikavälin tavoite, jota ei voida lykätä. Ainakin 84 prosenttia kansalaisistamme on sitä mieltä, että jokaisen EU:n kansalaisen olisi osattava vähintään yhtä vierasta kieltä. Yhteiskunta siis tukee meitä laajalti, ja tämän merkitys tunnustetaan yhä useammin annettaessa Euroopan unionin säädöksiä.

Toisaalta ei pidä unohtaa vanhoja eurooppalaisia kieliä, joista oma äidinkieleni liettua on vanhimpia. Haluan korostaa tällaisten kielten säilyttämisen tärkeyttä Euroopan kielellisen monimuotoisuuden yhteydessä. Vieraiden kielten oppimisen lisäksi meidän on pidettävä mielessä toinenkin haaste: vanhojen eurooppalaisten kielten säilyttäminen ja vaaliminen turvaamalla lainsäädännöllä niiden oikeudet.

Näen monikielisen eurooppalaisen koulutettuna henkilönä, joka kykenee asumaan muualla kuin omassa synnyinmaassaan, puhuu vieraita kieliä työnsä vuoksi ja on valmis lisäopintoihin. Melko suuri osa EU:n kansalaisista jää valitettavasti vielä monikielisyyden hyötyjen ulkopuolelle, eikä heidän motivaationsa opiskella vieraita kieliä ole kovin voimakas. Sitä olisi tuettava kaikin mahdollisin keinoin.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää minuutin puheenvuoroni ilmoittaakseni, että annan jäsen Joan i Marín esittelemälle mietinnölle täyden ja peittelemättömän tukeni.

Jos unioni haluaa olla tunnuslauseensa "moninaisuudessaan yhtenäinen" veroinen, sen on asetettava monikielisyys kunniapaikalle ja ulotettava monikielisyys käsittämään muutkin kuin viralliset kielet.

Samalla tavoin kuin luonnon monimuotoisuus on ja sen pitääkin olla nyky-yhteiskunnan keskeinen arvo, kielellisen monimuotoisuuden suojeleminen on nähtävä edistyksen sekä rauhan ja kehityksen tukemisen keskeisenä osatekijänä.

Koska monet nykyisistä aseellisista selkkauksista johtuvat kulttuuriin liittyvien ja kielellisten oikeuksien ja identiteettien loukkauksista, on välttämätöntä nähdä monikielisyyden edistäminen välineenä, jolla voidaan tukea vuoropuhelua, keskinäistä ymmärtämistä ja rauhaa.

Tämä on tärkeää kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Euroopan unionissa, joka haluaa tulevaisuudessa kehittyä arvojen unionista poliittiseksi unioniksi.

Siksi monikielisyyden edistäminen EU:ssa merkitsee vaurautta ja edistystä. Jos sen sijaan valitsemme yksikielisyyden, me köyhdymme.

  Bairbre de Brún, GUE/NGL-ryhmän puolesta. –

(Puhuja käytti iirin kieltä.)

Haluan kiittää jäsen Joan i María hänen tekemästään työstä. Toivon, että hänen esittämiensä tarkistusten hyväksyminen voi tarjota pohjan merkitykselliselle EU:n kielipolitiikalle. Kuten esittelijä totesi, kielitaitoa on parannettava ja eurooppalaisten kielten koko kirjo on säilytettävä.

Parlamentin jäsenet saattavat tietää, että Dublinissa järjestetään 24. marraskuuta tärkeä konferenssi, jonka otsikkona on "Euroopan vähemmistökielten toimiston perintö ja vähemmistökielten tulevaisuus EU:ssa". On tärkeää, että Euroopan vähemmistökielten toimiston kaltaisia kansalaisjärjestöjä rahoitetaan edelleen ja että kielet, etenkin uhanalaiset kielet, saavat myös hankerahoitusta.

Kannatan ehdottomasti vaatimuksia, jotka koskevat EU:n kielisuunnitelmaa, uhanalaisimmille kielille myönnettävää hankerahoitusta, Ebnerin mietinnön täysmääräistä täytäntöönpanoa, Euroopan oikeusasiamiehelle annettavaa valtuutusta toimia kieleen perustuvissa syrjintätapauksissa sekä sellaisen työryhmän perustamista, joka pyrkii löytämään oikeusperustan kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamisen käsitteelle.

Pyydän kollegojani kannattamaan esittelijän tarkistuksia.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, uutta monikielisyyden puitestrategiaa koskeva päätöslauselmaesitys ansaitsee erityisen huomion, sillä kieli on kansakunnan kulttuurin perusta sekä voimavara, jota on hyödynnettävä. Juuri siksi kiinnitämme erityistä huomiota pyrkimyksiin puuttua monikielisyyteen Euroopan unionissa ja reagoimme kaikkiin yrityksiin rajoittaa sitä.

Hyväksymme tyytyväisinä aloitteen eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista, mutta edellytämme, että se kattaa kaikki EU:n viralliset kielet eikä sitä rajoiteta hankkeissa eikä tutkimuksissa vain viiteen kieleen. Näistä syistä jätin Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta käsiteltäväksi 6 artiklaa koskevan tarkistuksen. Tarkistuksessa poistetaan kohdat, joissa poiketaan monikielisyyden ajatuksesta ja sallitaan mahdollisuus rajoittaa tutkimukset vain tiettyihin viiteen kieleen.

Pyydän kollegojani kannattamaan tätä tarkistusta, sillä muutoin tämä monikielisyyden kannalta niin tärkeä ja olennainen asiakirja ei täysin kuvasta meitä innoittavia aikomuksia ja pyrkimyksiä.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio asetti ensimmäisessä monikielisyyttä koskevassa tiedonannossaan vuosi sitten kolme täysin kohtuullista tavoitetta: kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen, monikielisen talouden edistäminen, joka johtaa työntekijöiden liikkuvuuden lisääntymiseen ja EU:n talouden kilpailukykyyn, sekä EU:ta koskevan tiedon asettaminen kaikkien kansalaisten saataville heidän omalla kielellään.

Kaikki ymmärtävät, miten läheisesti tämä tiedonanto liittyy Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 asetettuun EU:n yleistavoitteeseen, jonka mukaan varmistetaan, että kaikki lapset oppivat ainakin kaksi vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi.

Mietinnön, josta parlamentti huomenna äänestää, on käsiteltävä juuri tätä: sitä, että 450 miljoonan EU:n kansalaisen saataville asetetaan useita välineitä, joiden avulla he voivat oppia kieliä ja siten hyödyntää niitä suunnattomia sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuuriin liittyviä etuja, joita osallistuminen suureen yhdentymishankkeeseemme tarjoaa. Tämä hanke on täynnä kansojen, kielten ja kulttuurien historiaa ja edustaa nyt "moninaisuudessaan yhtenäinen" -unelmaa, josta kaikki kansalaiset hyötyvät.

Esittelijän opportunistinen yritys käyttää mietintöä oman etunsa mukaisten kansallismielisten ehdotusten esittämiseen on täysin asiaton ja vesittää täysin tiedonannon tarkoituksen.

Siksi meidän on syytä olla tyytyväisiä siihen, että kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on tarkistuksillaan vastuuntuntoisesti ja järkevästi muuttanut alkuperäistä tekstiä ja sen ideologisesti puolueellista suuntautumista. Esittelijän kumouksellisista aikomuksista on osoituksena se, että hän äänesti valiokunnassa loppujen lopuksi omaa mietintöään vastaan.

Monimuotoisuuden kunnioittaminen on yksi unionin periaatteista, mutta kielten käyttäminen valtioiden jakamiseksi etnisiä ja kielellisiä rajoja myöten on tyrmistyttävää, ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä vastustaa sitä aina kaikin voimin.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, kotikaupunkini Pärnu kävi muiden hansakaupunkien tavoin keskiajalla kauppaa Venäjän, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Jokaisen kauppiaan oli osattava neljää paikallista kieltä. Yhdyn mietinnön keskeiseen ajatukseen siitä, että EU:n kansalaisten olisi osattava kahta kieltä äidinkielensä lisäksi. Kielitaito nopeutti huomattavasti virolaisten palaamista Euroopan yhteyteen Venäjän miehityksen päätyttyä.

Kyky ymmärtää toistemme kieliä ja kulttuureja auttaa meitä ratkaisemaan Euroopan unionin laajentumisen ja maahanmuuton aiheuttamat ongelmat Euroopan yhteenkuuluvuuden tunteen avulla. Virolaisen sananlaskun mukaan mitä enemmän on kieliä, sitä enemmän on elämää. Euroopan unionissa on monia ihmisiä ja monta elämää. Ihmiset matkustavat toisiin jäsenvaltioihin joko tehdäkseen siellä työtä jonkin aikaa tai muuttaakseen sinne pysyvästi. Monet jäsenvaltioiden merkittävistä kansallisista vähemmistöistä syntyivät toista maailmansotaa seuranneella jälleenrakennuksen kaudella.

Oma äidinkieleni on niitä eurooppalaisia kieliä, joiden puhujia on miljoona. Mietinnössä korostetaan, että pieniä kieliä on suojeltava. Haluaisin lisätä, että niitä on suojeltava Euroopan unionin pääkieliltä mutta myös Euroopan ulkopuolisilta suurilta kieliltä. Tällä tarkoitan venäjää. Tarjoamalla kieltenoppimisen lisäksi oppimismotivaation lievittäisimme ongelmia, joita on havaittu olevan toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajilla Saksassa, Ranskassa ja Baltian maissa. He ovat kaukana synnyinmaastaan, eivätkä he heikon kielitaitonsa vuoksi kykene riittävästi osallistumaan uuden kotimaansa kulttuuriin ja elämään. Näissä oloissa kalliit toimet, joilla pyritään tekemään mahdolliseksi asioiminen viranomaisten kanssa Euroopan ulkopuolisilla suurilla kielillä, ovat hyödyttömiä, jopa haitallisia.

Kieltenoppiminen on tärkein integroitumisen keino, mutta se on myös aikaa vievää ja se on aloitettava mahdollisimman varhain.

  Daniel Strož (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen tyytyväinen uuden monikielisyyden puitestrategian osalta päätelmiin, joiden tarkoituksena on kielellisen monimuotoisuuden tukeminen ja kunnioittaminen, joka on EU:n perusperiaatteita. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että vallalla on lyhytnäköinen suuntaus vähentää työkielten määrää sillä typerällä perusteella, että halutaan vähentää tulkkaus- ja käännöspalveluihin kuluvaa rahaa. Kyllä, monikielisyyden tukeminen on tärkeä kulttuuri-integraatioon sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon vaikuttava tekijä, mutta se ei ole eikä ole koskaan ollut tärkein tekijä ratkaistaessa yhteiskunnallisia erimielisyyksiä ja ongelmia, joita valitettavasti yhä esiintyy.

Haluan myös korostaa ja puoltaa näkemystä, jonka mukaan EU:n on kielipolitiikassaan, kuten muillakin aloilla, noudatettava tiukasti solidaarisuusperiaatetta. Emme saa antaa kielipolitiikan aiheuttaa ristiriitoja EU:n jäsenvaltioiden välillä tai suuren yleisön keskuudessa. Tämä mahdollisuus on kuitenkin todella olemassa.

  Roberts Zīle (UEN) . – (LV) Epäilen, voidaanko esittelijän puoltamaa todellisen monikielisyyden tavoitetta saavuttaa tuomalla EU:hun 60 uutta kieltä entisten 21:n lisäksi, sillä kymrin ja venäjän kielille ei voida antaa samaa painoarvoa. Kokemus osoittaa, että laajemmin ja taloudellisesti aktiivisemmin käytetyt kielet "ahmaisevat" pienemmät. Kuvitelkaamme, että venäjästä tulisi EU:n virallinen kieli. Olen melko varma, ettei kuluisi kauaakaan ennen kuin latviaa tai viroa ei enää käytettäisi missään, ei Euroopan unionissa eikä edes Latviassa ja Virossa. Ennen kuin ryhdymme käsittelemään monikielisyyttä Euroopassa ylipäätään, parlamentin olisi itse toimittava esimerkkinä. Kuinka motivoituneita tulkit ovat opiskelemaan pienten jäsenvaltioiden kieliä? Kuinka kauan on odotettava ennen kuin saapuessamme Euroopan sydämessä sijaitsevaan Strasbourgiin kohtaamme rajavartijan, joka puhuu muuta kieltä kuin ranskaa? Olen vakuuttunut siitä, että meidän on aloitettava vahvistamalla EU:n pienten jäsenvaltioiden virallisia kieliä ja jätettävä vähemmistökieliä koskeva politiikka jäsenvaltioiden itsensä hoidettavaksi. Euroopan unioni on tulevaisuudessakin valtioiden eikä etnisten ryhmien unioni. Kiitos.

  Vasco Graça Moura (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, jollei oteta huomioon joitakin ehdotettuja tarkistuksia, joita vastaan aion huomenna äänestää, tämä mietintö sisältää nykyisessä muodossaan yleisesti vuosien kuluessa ja erityisesti Euroopan kielten teemavuodeksi nimetyn vuoden 2000 jälkeen kootut periaatteet.

Joitakin periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa vain toissijaisuusperiaatteen rajoissa. Vaikka on totta, että kaikilla on oikeus äidinkieleensä, on myös totta, että jos tätä periaatetta noudatetaan kirjaimellisesti eikä tyydytä virallisiin kieliin, unionin toimielinten koko toiminta vaikeutuu. Lisäksi on estettävä vähemmistökieliksi kutsuttujen kielten käyttäminen kansallisten ääriliikkeiden tarkoituksiin.

Mietinnössä mainitaan myös eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin laajentaminen. Nykymuodossaan sillä voidaan mitata vain englannin, ranskan, saksan, espanjan ja italian taitoa. Emme saa tämän järjestelmän vuoksi erehtyä edistämään vain näiden viiden kielen laajaa osaamista. En sano tätä vain tarvittavan tasapainon ja legitimiteetin vuoksi, vaan myös koska eurooppalaisten kielten näkyminen Euroopan ulkopuolella on erittäin tärkeää globalisaation aikakaudella, puhumattakaan näiden kielten historiallisista, inhimillisistä ja kulttuuriin liittyvistä ulottuvuuksista.

Portugalin kieli – ymmärrätte varmaankin, miksi käytän sitä esimerkkinä – on kaikista EU:n kielistä maailman kolmanneksi puhutuin englannin ja espanjan jälkeen, mutta ennen saksaa, ranskaa ja italiaa. Näin ollen, kuten allekirjoittamassani kirjallisessa lausumassa 58 todetaan, olen tyytyväinen mietinnössä esiteltyyn periaatteeseen, jonka mukaan varmistetaan, että eurooppalainen kielitaitoindikaattori kattaa kaikki unionin viralliset kielet ja, jos se osoittautuu käytännössä mahdolliseksi, kaikki muutkin EU:ssa puhutut kielet.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, jäsen Joan i María hänen mietinnöstään ja sen sisällöstä. Kannatan voimakkaasti monikielisyyden ja etenkin vähemmistökielten tukemista.

En tänä iltana käytä äidinkieltäni iiriä. Ensi vuoden alusta, kolmannella istuntojaksolla tämän jälkeen, voin kuitenkin käyttää iiriä parlamentin yksiköiden tuella. Olen tyytyväinen tähän ja odotankin sitä jo. Se antaa sisältöä ilmaisulle "moninaisuudessaan yhtenäinen", jota on täällä tänä iltana niin paljon käytetty.

Euroopan vähemmistökielet ovat yhtä tärkeitä, jolleivät tärkeämpiä, kuin laajalti puhutut kielet, sillä meidän on tuettava ja vahvistettava niitä. Siksi uskon, että vahvistamalla yhdessä kieliämme saamme aikaan yhtenäisyyttä ja yhteistyötä.

  Ján Figel', komission jäsen. – (SK) Haluan kiittää tästä keskustelusta, jossa on käsitelty monikielisyyden tukemista EU:n toimielimissä. Asia on tärkeä sekä yksittäisille maille että koko yhteisölle.

Meitä määrittelee aina monta tärkeää periaatetta. Kielet ovat osa kulttuuriamme, ja siksi ne eivät ole vain tekninen väline, vaan myös tärkeä perintömme vaalija, ja kulttuuriin liittyvänä ilmiönä ne ansaitsevat tulla kunnioitetuiksi ja tunnustetuiksi. Etenkin jäsenvaltiot kantavat tässä merkittävän vastuun. Siksi on tärkeää, että suhtaudumme aktiivisesti kielten opettamiseen ja käyttöön. Euroopan komissio on ohjelman avulla luonut mahdollisuuksia tukea edelleen vähemmistökieliä tai alueellisia kieliä sekä muuta monikielisyyttä. Euroopan vähemmistökielten toimisto (EBLUL) on ollut kumppaninamme ja tarjonnut mahdollisuuksia muille toiminnoille uuden ohjelman puitteissa. Sama koskee Mercator-kieltentutkimusverkostoa.

Haluaisin palauttaa mieleenne, että ensimmäinen EU:n johdettuun oikeuteen kuuluva säädös, joka annettiin vuonna 1958, koski kieliä. Tämä oli vasta alkua, ja on äärimmäisen tärkeää, että kielillä on oma ratkaiseva asemansa myös Euroopan yhdentymisen nykyvaiheessa. Tämä asema ei ole vain poliittinen, vaan liittyy myös kulttuuriin sekä tietenkin talouteen ja yhteiskuntaan.

Lopuksi haluan sanoa, että olen erittäin iloinen voidessani todeta olevani EU:n historian ensimmäinen komission jäsen, joka vastaa monikielisyydestä erillisenä politiikan haarana ja että hyvin pian, jos annatte siihen suostumuksenne, koko alasta tulee itsenäinen vaikka se tietenkin toimii yhteistyössä muiden alojen kanssa. Lisäksi komissioon liittyy uusi kollega, Romanian komission jäseneksi nimeämä Leonard Orban. Hän voi auttaa edistämään tätä politiikkaa, mutta myös varmistamaan, että monikielisyyden kehittämiseen sitoudutaan voimakkaasti.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Claire Gibault (ALDE). – (FR) Kauan sitten koko ihmiskunta puhui samaa kieltä ja käytti samoja sanoja. Baabelin tornia käsittelevän Raamatun kertomuksen mukaan ihmiset kuitenkin yrittivät rakentaa tornin, joka ulottuisi taivaaseen ja tekisi heistä tasa-arvoisia Jumalan kanssa. Suunnitelman estämiseksi Jumala moninkertaisti kielten määrän, jotteivät ihmiset enää ymmärtäisi toisiaan ja hajaantuisivat eri puolille maailmaa.

Tällä monikielisyyttä koskevalla mietinnöllä EU toteuttaa Baabelin tornin vastaisen hankkeen, sillä sen avulla on tarkoitus edistää ja kehittää vähemmistökieliä.

Käsittääksemme monikielisyyden merkityksen meidän on ymmärrettävä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus merkitsee kulttuuri-identiteetin, perinteiden ja uskontojen kunnioittamista.

Edistäessään sellaisen eurooppalaisen yhteiskunnan yhdentymistä, jossa on hyvin monentyyppistä tietoa, EU tulee samalla tunnustaneeksi, että kieltenoppimisella on ratkaiseva merkitys siinä, että ihmiset voivat kommunikoida keskenään.

Monikielisyys on myös tulevaisuuden mahdollisuus, ja EU:n velvollisuudeksi on tullut turvata tämä mahdollisuus kansalaisilleen.

Mitä enemmän kielellinen monimuotoisuus tunnustetaan tässä yksikielisyyteen kannustavan globalisaation maailmassa, sitä vähemmän meillä on tarvetta käpertyä itseemme.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). – (PT) Tämä on erittäin merkittävä päivä portugalin kaltaisille eurooppalaisille kielille, joita puhutaan kaikkialla maailmassa, sillä Euroopan parlamentti tunnustaa niiden tärkeän tehtävän.

Johdanto-osan E ja F perustelukappaleessa ja 3 kohdassa, jota itse ehdotin, ilmaistaan keskeinen strateginen merkitys, joka meidän pitäisi suoda portugalin kaltaisille kielille EU:n monikielisyyspolitiikan puitteissa, sillä niillä on se erityisominaisuus, että ne helpottavat suoraa kommunikointia muiden maailmankolkkien kanssa.

Mietinnössä tunnustetaan se tosiasia, ettei EU voi käpertyä itseensä vaan sen on oltava yhteydessä muuhun maailmaan ja pohdittava, miten se kykenee kommunikoimaan maailmanlaajuisesti. Jotkin kielet ovat sille tässä korvaamattomia apuvälineitä.

Koska mietinnössä tunnustetaan portugalin kaltaisten, eri puolilla maailmaa laajasti käytettyjen kielten todellinen arvo, se on tasapainoisempi ja sillä on suurempi strateginen arvo.

Se tasoittaa tietä vaatimuksille siitä, että tällaisen potentiaalin omaavien kielten opettamista ja oppimista on edistettävä aktiivisemmin. Niitä olisi itse asiassa mainostettava toisena, kolmantena tai neljäntenä kielenä, jota EU:n kansalaisten olisi opittava.

Olen kiitollinen kollegoilleni heidän tuestaan, esittelijälle hänen avoimuudestaan ja erityisesti varjoesittelijällemme, jäsen Hennicot-Schoepgesille hänen avuliaisuudestaan. Hänen apunsa vaikutti ratkaisevasti siihen, että aloite saatiin niin onnistuneesti päätökseen.