Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 14. marraskuuta 2006 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies KAUFMANN

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Päätös kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä

Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (KOM(2006)0506 – C6-0334/2006 – 2006/0168(CNS))

  Rosa Miguélez Ramos (PSE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, koska kalatalousvaliokunnan puheenjohtaja Morillon ei ole paikalla, haluan vain ilmoittaa valiokunnan puolesta, että kannatamme kiireellistä käsittelyä koskevaa pyyntöä. Meidän mielestämme menettelyä on tarpeen nopeuttaa, niin kuin komissio on pyytänyt. Sen vuoksi kalatalousvaliokunta kannattaa kiireellistä käsittelyä.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön käsitellä asia kiireellisenä.) ⁽¹⁾

(1) Lisätietoja ks. pöytäkirja.

5. Tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen esittely – 2005 (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus. Minulla on ilo toivottaa tilintarkastustuomioistuimen presidentti Weber tervetulleeksi parlamenttiin.

  Hubert Weber, tilintarkastustuomioistuimen presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Kallas, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, olen iloinen voidessani tänään osallistua Euroopan parlamentin täysistunnossa käymäänne keskusteluun tilintarkastustuomioistuimen 29:nnestä vuosikertomuksesta, joka koskee varainhoitovuotta 2005.

Esittelin tämän kertomuksen talousarvion valvontavaliokunnalle Strasbourgissa 23. lokakuuta ja talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle (Ecofin) Brysselissä 7. marraskuuta. Tilintarkastustuomioistuimen kukin vuosikertomus on sen monimutkaisen ja perusteellisen tilintarkastustyön huipentuma, jota tilintarkastajamme ovat viimeisten 12 kuukauden aikana suorittaneet eri tarkastuskohteissa EU:n varojen hallinnoinnin kaikilla tasoilla.

Kansainvälisen tilintarkastuskäytännön periaatteiden ja ulkopuolisten asiantuntijoiden vahvistaman käytännön mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen esittämä todentava aineisto perustuu yksittäisten talousarvioalojen maksutapahtumista poimittujen otosten perusteelliseen tarkasteluun sekä menojen sisäisten valvontajärjestelmien toimivuuden arviointiin. Tuomioistuimen tarkastuslausumassa on otettu huomioon ainoastaan vakavat muotovirheet ja virheet, joilla on taloudellisia seurauksia, liian suurina ilmoitetut menot sekä tukeen oikeuttamattomat menot ja tukikelvottomat tuensaajat.

Yksi tilintuomioistuimen ensisijaisista tehtävistä, johon perustamissopimuskin on sen heti perustamisvaiheessa velvoittanut, on tehdä kustannus–hyöty-analyyseja, joiden tulokset tuomioistuin julkaisee erityiskertomuksissaan. Lisäksi arvioinnit, joita tilintarkastustuomioistuin tekee sisäisten valvontajärjestelmien toimivuudesta vuosittaista tarkastuslausumaa varten, muodostavat tärkeän pohjan kustannus–hyöty-analyyseille.

Seuraavaksi siirryn käsittelemään tilintarkastustuomioistuimen suorittaman tarkastuksen keskeisimpiä tuloksia vuoden 2005 osalta. Niillä aloilla, joilla on saavutettu huomattavaa edistystä, tuomioistuin tunnustaa aiheellisesti, että komissio on onnistunut hallinnoimaan ja toteuttamaan siirtymisen maksuperusteisesta suoriteperusteiseen kirjanpitoon. Tuomioistuin on tullut siihen johtopäätökseen, että EU:n yleisen talousarvion toteuttamista koskeva varainhoitovuoden 2005 konsolidoitu tilinpäätös, joka on suuruudeltaan yhteensä 105 miljardia euroa, on luotettava. Minun täytyy kuitenkin sisällyttää tähän lausumaan nettovarojen yliarvostusta ja varainhoitovuoden rajaamista koskevien menettelyiden epäyhdenmukaista soveltamista koskeva huomautus.

Tilien perustana olevien toimien laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta tilintarkastustuomioistuin esittää huomautuksia sisältämättömän tarkastuslausuman ainoastaan EU:n tulojen, maksusitoumusten, hallintomenojen ja liittymistä valmistelevan strategian (Sapard-ohjelmaa lukuun ottamatta) osalta.

Myönteinen lausunto voidaan antaa myös yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä, joka kattaa 56 prosenttia yhteisen maatalouspolitiikan kehykseen kuuluvista menoista. Varainhoitovuoden 2004 tapaan tilintarkastustuomioistuin totesi, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän avulla vähennetään tehokkaasti säännönvastaisia maatalousmenoja, kun järjestelmää sovelletaan asianmukaisesti. Käytännössä näin tapahtuu EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa Kreikkaa lukuun ottamatta. Uusissa jäsenvaltioissa yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöönotto on sujunut hyvin, vaikka järjestelmät eivät vielä olekaan täysin toiminnassa.

Lopuilla menoaloilla, jotka muodostavat määrällisesti suurimman osan EU:n talousarviosta, tilien perustana olevien toimien laillisuudessa ja asianmukaisuudessa ilmenee edelleen merkittäviä virheitä, kuten tilintarkastustuomioistuimen yksityiskohtainen todentava aineisto osoittaa. Toisin sanoen muutamien alojen, erityisesti maatalouden (kokonaisuudessaan), rakennetoimien, sisäisten politiikkojen ja ulkoisten toimien osalta tilintarkastustuomioistuin ei taaskaan pysty esittämään huomautuksia sisältämätöntä tarkastuslausumaa. Tämä johtuu siitä, että virhetaso on pysynyt korkeana: menoja on ilmoitettu liian suurina tai laskutettu kahteen kertaan, kaikki tuensaajat ja/tai hankkeet eivät ole olleet tukikelpoisia, kaikkia ilmoitettuja menoja ei ole todellisuudessa aiheutunut ja lisäksi on rikottu hintakilpailumenettelyä koskevia sääntöjä.

Tällaiset säännönvastaisuudet ovat olleet mahdollisia siksi, että EU:n menojen sisäinen valvonta on tällä hetkellä riittämätöntä. EY:n perustamissopimuksen mukaan komission velvollisuutena on varmistaa, että sisäinen valvontajärjestelmä on olemassa ja toimii tehokkaasti käytännössä EU:n hallinnon kaikilla tasoilla. Tilintarkastustuomioistuin on löytänyt todisteita siitä, että jaettuun hallinnointiin perustuvien menojen, eli lähinnä maatalousmenojen, tarkastukset ovat olleet riittämättömiä, mutta lisäksi se on todennut, ettei komissio ole itsekään toiminut kovin esimerkillisesti suoraan hallinnoimiensa EU:n menojen eli sisäisten politiikkojen ja ulkoisten toimien osalta. Esimerkiksi tutkimuksen alalla komissio vähensi vuonna 2005 menoilmoitusten tarkastuksia merkittävästi huolimatta siitä, että virhetaso on pysynyt korkeana ja että tämäntyyppisiin menoihin liittyy väistämättä riskejä.

Komissio väittää, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemilla ja ilmoittamilla virheillä ei ole juuri merkitystä, koska erilaisilla monivuotisilla korjausmenettelyillä pystytään havaitsemaan ja korjaamaan virheet ja säännönvastaisuudet ohjelmien päätyttyä.

Tilintarkastustuomioistuimen suorittama tilintarkastus osoittaa, että käytännössä nämä korjausmenettelyt ovat riittämättömiä ja etteivät ne kohdistu kaikilla aloilla lopullisiin edunsaajiin. Lisäksi takaisinperintämenettelyissä on lukuisia puutteita. Esimerkiksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoiduista aloista tilintarkastustuomioistuin totesi seuraavaa: maatalousmenoihin kohdistuvat tarkastus- ja hyväksymismenettelyt ovat pahasti myöhässä (viimeisin kokonaan tarkastettu ja hyväksytty varainhoitovuosi on vuosi 1998), ja järjestelmän puutteiden vuoksi sääntöjenmukaisuutta koskevilla päätöksillä määrättiin sakkoja ainoastaan jäsenvaltioiden viranomaisille. Koska useimmissa tapauksissa liikaa maksettuja tukia ei peritä takaisin, kustannukset jäävät jäsenvaltioiden veronmaksajien vastuulle eivätkä lopullisten edunsaajien, jotka ovat ilmoittaneet menonsa liian suurina.

Rakennetoimien osalta voidaan todeta, että kaikkia kauden 1994–1999 ohjelmia ei ole vielä päätetty, ja useissa jo päätetyissä ohjelmissa tilintarkastustuomioistuin havaitsi olennaisia virhemääriä. Lisäksi komissio päätti useita ohjelmia tekemättä niihin tarvittavia rahoituskorjauksia, vaikka hyväksyttyihin menoihin liittyi merkittäviä varauksia. Tämä osoittaa selvästi, että välittäjäelinten maksupyynnöissä ilmenneitä virheitä ei välttämättä korjata käytännössä.

Haluan korostaa, että tilintarkastustuomioistuin suhtautuu selkeän myönteisesti liikaa maksettujen tukien perimiseen takaisin EU:n talousarvioon. On kuitenkin syytä muistuttaa, että jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien puutteita korjataan kiinteämääräisillä rahoituskorjauksilla. Näin ollen näillä korjauksilla ei pääsääntöisesti saada oikaistua tilien perustana olevien toimien laillisuudessa ja asianmukaisuudessa olevia virheitä lopullisten edunsaajien tasolla.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että näihin puutteisiin olisi tartuttava useilla erilaisilla toimilla. Tarvitaan loogisesti etenevää ja tehokasta sisäistä valvontaa, joka perustuu yksiselitteisiin ja tarkoituksenmukaisiin sääntöihin sekä yhteisiin periaatteisiin ja standardeihin ja jossa otetaan huomioon toimien luonteeseen ja hallinnointitapaan liittyvät riskit. Lisäksi EU:n talousarvion kaikilla aloilla olisi otettava käyttöön tehokkaat takaisinperintä- ja seuraamusmenettelyt.

Tilintarkastustuomioistuin on osaltaan halukas kartoittamaan entistä tehokkaammin yhteistyömahdollisuuksia kansallisten tilintarkastuslaitosten kanssa. Ensi kuussa Varsovassa pidettävään ylimpien tarkastuselinten johtajien yhteyskomitean kokoukseen tilintarkastustuomioistuin on laatinut ehdotuksen, jossa se esittää nykyisen tasoisen yhteistyön laajentamista kattamaan jäsenvaltioiden sisäisten valvontajärjestelmien arvioinnin.

Euroopan unionilla on vastassaan uudenlaisia haasteita, jotka liittyvät toimintasääntöihin, rakennerahastojen nykyisten meno-ohjelmien päättymiseen ja uusien vuodet 2007–2013 kattavien ohjelmien käynnistymiseen sekä kahden uuden jäsenvaltion liittymiseen Euroopan unionin jäseniksi. Päätän puheenvuoroni hahmottelemalla lyhyesti, miten EU:n varainhoidon tulisi vastata näihin haasteisiin.

Komission on yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa varmistettava, että EU:n hallinnon kaikilla tasoilla on käytössä tehokkaat ja luotettavat sisäiset valvontajärjestelmät. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että näihin järjestelmiin puolestaan kuuluu riittävästi tarkastuksia, jotka suoritetaan asianmukaisesti, joiden tuloksista raportoidaan ja joiden tuloksia seurataan. Järjestelmien pohjana olevia EU:n menoja koskevia säännöksiä on myös yksinkertaistettava.

Meidän on otettava yhteiseksi tavoitteeksemme Euroopan unioni, jonka talousarvio on tehokkaassa valvonnassa kansalaisten edun vuoksi. Kiitoksia mielenkiinnosta.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (ET) Arvoisa puhemies, arvoisa presidentti Weber, hyvät parlamentin jäsenet, esitin alustavan kantani vuosikertomukseen talousarvion valvontavaliokunnalle 23. lokakuuta. Valiokunta on ryhtynyt toimiin sen osalta ja korjaa havaittuja virheitä. Päivä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen julkistamisen jälkeen valiokunta lähetti jäsenvaltioille kirjeen, jossa se pyysi niiltä kommentteja ja selvityksiä kussakin jäsenvaltiossa havaituista virheistä sekä virheiden korjaamista.

Otamme näin ollen talousarvion valvontavaliokunnan päätelmät täysin ja viipymättä huomioon. Valiokunta on teidän tapaanne pohtinut kertomuksen julkistamisen jälkeen sen poliittista merkitystä. On selvää, että kertomuksessa ei vielä anneta kokonaisuudessaan myönteistä tarkastuslausumaa.

Kuten tilintarkastustuomioistuimen presidentti Weber totesi, tilintarkastustuomioistuin antaa myönteisen tarkastuslausuman menojen "laillisuuden ja asianmukaisuuden", maksusitoumusten, liittymistä valmistelevan strategian menojen, hallintomenojen sekä yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään kuuluvien maatalousmenojen osalta. Muiden alojen, esimerkiksi tutkimusohjelmien ja rakennerahastojen osalta tilintarkastustuomioistuin ei kuitenkaan anna myönteistä tarkastuslausumaa. Se johtuu pääasiassa siitä, että tilintarkastustuomioistuin on löytänyt liikaa virheitä näiden alojen toimista poimimistaan otoksista. Syynä näihin virheisiin on, kuten presidentti Weber totesi, yksinkertaisesti huolimattomuus tai välinpitämättömyys ja monimutkaisten sääntöjen heikko tuntemus, ja luultavasti kysymys on myös EU:n talousarvioon kohdistuvista petoksista.

Mielestäni viimevuotisten tarkastusten perusteella esitetty tutkimusohjelmiin kohdistuva kritiikki on valitettavasti perusteltua. Tätä virheille altista alaa valvovien tilintarkastajien määrä on lähes puolittunut. Myös perintämenettelyjemme pitäisi olla nopeampia ja tehokkaampia. On totta, että meiltä jäivät huomaamatta monet virheet, jotka tilintarkastustuomioistuin sittemmin havaitsi.

Uskoakseni sekä tällä että muillakin aloilla tärkein syy virheisiin on monimutkaisten sääntöjen heikko tuntemus. Totta puhuen komissio on mielestäni yksinkertaistanut ja selkiyttänyt sääntöjä ja ohjeita liian vähän ja liian hitaasti. Käsittelemme näitä aiheita niin toimintasuunnitelmassamme kuin uudeksi ohjelmakaudeksi laadittavissa ehdotuksissakin. Meistä on hyvä, että tilintarkastustuomioistuin seuraa jatkuvasti tilannetta ja antaa neuvoja tilanteen parantamiseksi.

Haluan myös sanoa muutaman sanan petoksista. Kuinka paljon Euroopan unionin talousarvion toteuttamisessa tapahtuu petoksia? Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) tutkii perinpohjaisesti kaikki petosepäilyt. Sen osoittavat myös kaksi äskettäin tiedotusvälineissä esillä ollutta tapausta, jotka liittyivät Tšernobyl-hankkeeseen ja Brysselissä toimivaan infrastruktuuri- ja logistiikkatoimistoon. Onko koko Euroopan unionin talousarvio kuitenkaan "romahtamaisillaan petosten vuoksi", niin kuin jotkut toimittajat kirjoittavat vuosi toisensa jälkeen?

Saanen siteerata Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen eilen julkaisemaa raporttia, jossa käsiteltiin EU:n varainhoitoa ja tilintarkastusta. Raportissa todetaan, että "tiedotusvälineissä annetaan yleisesti sellainen kuva, että korruptio olisi merkittävä osa EU:n toimielinten toimintakulttuuria. Meidän tutkimuksissamme ei ole paljastunut mitään, mikä tukisi tätä väitettä."

Komissiolla on käytössään jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin perustuvat arviot petosten määrästä kahdella suurimmalla menoalueella eli maataloudessa ja aluetuessa. Nämä arviot osoittavat, että 13–15 prosenttia ilmoitetuista säännönvastaisuuksista on petosepäilytapauksia, mikä vastaa 0,05:tä prosenttia kaikista maatalousrahastojen ja rakenne- ja koheesiorahastojen menoista. Viime vuonna komissio kirjasi lopullisiksi tappioiksi 90 miljoonaa euroa, mikä vastaa 0,09:ää prosenttia talousarviosta. Petosten osuus on siis häviävän pieni. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi tarttua vakavasti jokaiseen yksittäistapaukseen.

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyön tulokset vuodelta 2005 näyttäisivät vahvistavan saman. Kaikista niistä tiedoista, tarkastuksista ja noin yhdeksästäsadasta otoksesta, jotka tilintarkastustuomioistuin tutki vuonna 2005, vain neljässä tapauksessa tilintarkastustuomioistuimella oli syytä epäillä petosta tai vakavaa sääntöjen ja säännösten rikkomista ja ilmoittaa asiasta Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). Tutkimustensa jälkeen OLAF ei kuitenkaan voinut vahvistaa, että missään sille ilmoitetuista tapauksista olisi tapahtunut petosta. Tilintarkastustuomioistuin on kuitenkin tapansa mukaan tuottanut jälleen tärkeitä tietoja, joita OLAF voi hyödyntää käytännön työssään.

Arvoisa presidentti Weber, arvoisa puhemies, nyt kun nämä heikkouksiamme, yksinkertaistamisen tarvetta ja petosten määrää koskevat huomiot on esitetty, otaksun, että vastuuvapauden myöntämisestä vastaava viranomainen haluaa myös arvioida virheiden vaikutusta "hinta–laatu-suhteeseen".

Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksesta (sivu 138) käy ilmi, että tuomioistuin tarkasti 95 rakennerahastoista rahoitettua hanketta ja löysi merkittäviä virheitä 60:stä. Tarkoittaako tämä sitä, että kaksi kolmannesta rakennerahoista on heitetty hukkaan? Tarkoittaako tämä sitä, ettei näiden hankkeiden tavoitteita ole saavutettu? On selvää, ettei se tarkoita sitä. Uraauurtavaa tutkimusta on voitu tehdä ilman, että kaikki paperiasiat ovat olleet kunnossa, ja toisaalta taas voidaan löytää hankkeita, jotka on hoidettu mallikelpoisesti sääntöjen mukaan ja kaikki paperit ovat kunnossa, mutta joiden tavoitteita ei silti ole saavutettu.

Valitettavasti kertomuksessa ei anneta mitään tietoja yhteisön rahoituksen todellisista vaikutuksista. Sitä jää miettimään, millaisia johtopäätöksiä parlamentti tai tavallinen jonkun jäsenvaltion kansalainen voi tehdä tilintarkastustuomioistuimen esittämästä yhteenvedosta, jossa luetellaan rakennepolitiikan virheitä.

Tilintarkastustuomioistuin muistuttaa usein olevansa pelkkä sanansaattaja. Se korostaa, että perustamissopimus velvoittaa tilintarkastustuomioistuimen antamaan tarkastuslausuman joka vuosi koko talousarviosta. Se täyttää tämän vaatimuksen poimimalla otoksia tilien perustana olevista toimista ja tekemällä muita tarkastuksia. Se tutkii, onko sääntöjä noudatettu. Tämän työn tilintarkastustuomioistuin hoitaa ammattimaisesti henkilöresurssiensa asettamissa rajoissa.

Mutta kuka sitten arvioi virheiden vaikutusta politiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta? Millä perusteella parlamentin pitäisi tehdä tällaiset arviot? Tehän olette kuitenkin yhdessä neuvoston kanssa budjettivallan käyttäjiä ja teillä on lopullinen päätösvalta tulevien budjettimäärärahojen suhteen. Tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen pitäisi antaa teille perusta aiemmin hyväksyttyjen talousarvioiden tehokkuuden arviointiin.

Tästä näkökulmasta katsottuna olisi kai viisasta pyytää tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan, kuinka vakava vaikutus virheillä on ollut. Me tiedämme, että tilintarkastustuomioistuimella on tähän tarvittava asiantuntemus. Se tekee tällaista "hinta–laatu-arviointia" erityiskertomuksissaan, joita me suuresti arvostamme. Miksi analyysi siis puuttuu vuosikertomuksesta?

Komission kannalta moitteeton varainhoito merkitsee poliittisten tavoitteiden saavuttamista tehokkaasti ja kohtuullisilla kustannuksilla. Komission täytyy tarkastella kutakin tukiohjelmaa useampi vuosi kerrallaan ja varmistaa, että ohjelman valvonnasta aiheutuvat menot ovat tasapainossa kustannusten ja hyötyjen kanssa.

Komissio ymmärtää varsin hyvin, että tutkimusohjelmilleen rahoitusta hakevat yliopistojen professorit eivät ole kirjanpidon ammattilaisia, ja tietää, että jotkut heistä tekevät virheitä EU:lle osoitetuissa rahoitushakemuksissa. Pitäisikö tutkimusrahoitus keskeyttää sillä perusteella? Ehdottomasti ei. Me pyrimme vähentämään virheiden mahdollisuutta, mutta meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkia virheitä ei pystytä koskaan poistamaan. Kielteisen tarkastuslausuman ja vastuuvapauden myöntämisen väliltä puuttuu selvästi jokin välivaihtoehto.

Perustamissopimuksessa – tarkemmin sanottuna Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 248 artiklan 2 kohdassa – edellytetään tilintarkastustuomioistuimen arvioivan varainhoidon moitteettomuutta. Eikö se voisi samalla arvioida, onko komissio kyseisenä vuonna tehnyt kaiken tarpeellisen varmistaakseen, että rahoille saadaan vastinetta? Se ei helpottaisi komission tehtävää, mutta selkiyttäisi asioita meidän kaikkien kannalta!

Teistä tämä saattaa kuulostaa liian radikaalilta. Ehkä se onkin, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone menee vieläkin pidemmälle eilen julkaisemassaan hyvin vakavasti otettavassa raportissa. Se toteaa, että tarkastuslausuman pohjana olevaan menettelyyn tarvitaan perusteellisia muutoksia, ja ehdottaa muun muassa, että tilintarkastustuomioistuimen olisi tehtävä selkeä ero säännönvastaisuuksien ja petosten välille julkaisemalla erilliset luvut petollisten toimien ja hallinnollisten virheiden määrästä. Lisäksi se ehdottaa, että tarkastuslausumassa olisi esitettävä yksityiskohtainen yhteenveto varainhoidon toteutumisesta kussakin menoluokassa ja jäsenvaltiossa sekä lueteltava ne jäsenvaltiot, joissa on hallinnoitu huonosti EU:n varoja. Komissio aikoo tutkia tarkasti tämän mielenkiintoisen raportin.

Saanen vielä sanoa muutaman sanan tukien takaisinperinnästä tai "karhuamisesta". Tämänvuotisessa tarkastuslausumassa tilintarkastustuomioistuin ilmaisee epäilyksensä siitä, ettei takaisinperinnällä olisi merkitystä tarkastuslausuman kannalta, ja väittää, ettei perinnällä pystytä oikaisemaan vääryyksiä eikä estämään lopullisia edunsaajia tekemästä virheitä.

Komission mielestä tämä ei anna oikeaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Joka vuosi komissio perii takaisin huomattavia summia jäsenvaltioilta ja jäsenvaltiot puolestaan lopullisilta edunsaajilta. Tällä järjestelmällä suojataan tehokkaasti Euroopan unionin taloudellisia etuja. Sillä on myös ennaltaehkäisevä vaikutus, koska se kannustaa jäsenvaltioita parantamaan hallinto- ja valvontajärjestelmiään, jotta virheelliset maksut lopullisille edunsaajille voidaan estää, havaita ja periä takaisin.

Meille – tai oikeastaan jäsenvaltioille – kuuluisi kunnia siitä, ja sillä pitäisi olla vaikutusta myös tarkastuslausumaan. Arvoisa puhemies, haluan jatkaa hieman myönteisempään sävyyn. Komissio on saanut aikaan hyvän yhteistyösuhteen useiden kansallisten tilintarkastusvirastojen kanssa ja todennut niiden suhtautuvan myönteisesti jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitujen EU:n varojen tarkastamiseen. Pidän hyvin rohkaisevana presidentti Weberin ilmoitusta siitä, että tilintarkastustuomioistuin aikoo ehdottaa yhteisten tilintarkastusten järjestämistä näiden kansallisten tilintarkastusvirastojen kanssa ensinnäkin rakennerahastojen ja jäsenvaltioissa tehtyjen rahoituskorjausten osalta.

Me voisimme kannustaa todella paljon ponnekkaammin jäsenvaltioita ottamaan enemmän vastuuta EU:n talousarvioon kuuluvista menoista, jos tilintarkastustuomioistuin olisi halukas hyödyntämään – ja loppujen lopuksi jopa käyttämään sellaisenaan – kansallisella tasolla toteutettujen tilintarkastusten tuloksia.

Haluan päättää puheenvuoroni kommentoimalla tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen sisältynyttä iloista uutista. Tilintarkastustuomioistuimen presidentti Weber totesi, että "komissio on onnistunut uuden kirjanpitojärjestelmän käyttöönotossa huomattavan nopeassa aikataulussa, ja järjestelmästä saadaan nyt tärkeitä lisätietoja, jotka ovat merkittävästi täsmällisempiä kuin vanhan maksuperusteisen järjestelmän tuottamat tiedot". Olemme ylpeitä tästä saavutuksesta.

Tiivistäen: tarkastuslausuma on jälleen kielteinen. Komissio pahoittelee sitä. Se korjaa tehdyt virheet ja ryhtyy lisätoimiin järjestelmän puutteiden korjaamiseksi, kuten toimintasuunnitelmassa yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi ilmoitettiin. Komissio tunnustaa, että tehtävää on vielä paljon, mutta huomauttaa samalla, että joka vuosi saavutetaan merkittävää edistystä ja että yleisesti ottaen EU:n varainhoito on moitteetonta. Sitä valvotaan, mutta monimutkaisissa säännöissä on vielä yksinkertaistamisen varaa. Kollegojeni tavoin odotan yksityiskohtaisempia alakohtaisia keskusteluja, jotka käydään vastuuvapauden myöntämiseen liittyvien kuulemisten yhteydessä.

Lopuksi komissio haluaa vielä kerran korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen esiin nostamilla virheillä ja vastuuvapauden myöntämisellä ei ole suoraa yhteyttä toisiinsa. Komission mielestä olisi hyvä, että tilintarkastuksessa kiinnitettäisiin huomiota myös tehokkuuteen tai "rahoille saatavaan vastineeseen". Me uskomme, että näin voitaisiin auttaa vastuuvapauden myöntämisestä vastaavaa parlamenttia tärkeän tehtävänsä hoitamisessa.

Kiitos kuulijoille.

  Salvador Garriga Polledo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa presidentti Weber, arvoisa komission jäsen, tänä vuonna meille esitellään jälleen tilintarkastustuomioistuimen laatima kertomus yhteisön talousarvion toteuttamisesta, ja jälleen tänäkin vuonna Euroopan parlamentti kiinnittää siihen mahdollisimman paljon huomiota, koska se on uskottavin ja luotettavin käytettävissä oleva kuvaus EU:n julkisen talouden tilasta. Kuten maatalousasioista vastaava komission jäsen Fischer Boel totesi eilen, me aiomme nyt todellakin tehdä Euroopan unionin taloushallinnolle kunnollisen terveystarkastuksen.

En aio vaatia, että toimielimet ottaisivat itselleen tehtäviä, jotka eivät kuulu niiden toimivaltaan. Tilintarkastustuomioistuimella on oma tehtävänsä, johon se saa usein varsin niukasti tukea jäsenvaltioilta ja niiden kansallisilta tarkastuselimiltä. Toivon, että presidentti Weber saavuttaa Varsovassa sen, mihin me emme ole näiden vuosien kuluessa pystyneet.

Puutteistaan huolimatta Euroopan komissio tekee hienoa työtä, äärimmäisen vaikeaa työtä, kun otetaan huomioon sen vähäiset resurssit ja valtava työmäärä. Siksi emme halua, että tästä mietinnöstä tulee kiistakapula, vaan pikemminkin se on tarkoitettu välineeksi, jolla voidaan aidosti parantaa julkisten varojen hoitoa.

Neuvostolla ja jäsenvaltioilla on myös oma vastuunsa, koska nykyisellä toimielinrakenteella varainhoitoa ja menojen toteutumisen valvontaa on vaikea kehittää. Aikaisemmat puhujat ovat sen jo sanoneetkin: 80 prosenttia varoista käytetään jäsenvaltioissa, mutta me emme saa edes jäsenvaltioiden valtiovarainministereitä vahvistamaan menojen luotettavuutta.

Paljon on siis vielä tehtävää. Aion muun muassa käyttää kustannus–hyöty-analyysin pohjana "vastinetta rahoille" -periaatetta. Mietintömme ohjenuorana tulee olemaan moitteeton varainhoito. Aiomme kiinnittää erityistä huomiota hallinnointiin – niin jaettuun, suoraan kuin hajautettuun hallinnointiin – sekä varojen takaisinperintään.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean vielä, että mielestäni tarkastuslausumaa olisi hyvä lähestyä uudesta näkökulmasta, mutta siitä puhutaan lisää tulevina kuukausina.

  Dan Jørgensen , PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, me Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisessa ryhmässä olemme tietenkin myös pahoillamme siitä, että nyt on jo monena perättäisenä vuotena käynyt niin, ettei tilintarkastustuomioistuin ole voinut varauksetta hyväksyä EU:n tilejä ja antaa myönteistä tarkastuslausumaa niiden luotettavuudesta. Haluamme tietenkin aluksi korostaa tätä, mutta samalla haluamme todeta, että vaikka kritisoitavaa on toki paljon, teemme kuitenkin koko ajan työtä hyvässä yhteisymmärryksessä, edistyksellisesti ja aktiivisesti ongelmien ratkaisemiseksi. Kritisoiminen ei yksin riitä. Tärkeintä on pyrkiä hahmottamaan, millaisia ongelmia meillä on ja miten me voimme ne ratkaista.

Mielestäni meidän on syytä onnitella tilintarkastustuomioistuinta yksityiskohtaisesta kertomuksesta. Sosiaalidemokraattinen ryhmä on moneen otteeseen pyytänyt lisätietoja. Olemme pyrkineet erityyppisten virheiden selkeämpään erotteluun. Olemme saaneet pyytämämme, mutta se ei vielä riitä. Olisimme esimerkiksi toivoneet, että varsinaiset petokset ja puhtaat virheet olisi selkeämmin erotettu toisistaan.

Komissio ansaitsee kiitokset uuden kirjanpitojärjestelmän, maatalousmenojen yhdennetyn valvontajärjestelmän, käyttöönotosta. Edistystä on saavutettu useilla aloilla, mutta tietenkin aihetta on myös kritiikkiin etenkin sisäisen valvonnan osalta, jossa tilintarkastustuomioistuimen kertomus osoittaa tilanteen heikentyneen viime vuodesta. Vastuuvapausmenettelyssä sitten luonnollisesti tarkastelemme näitä asioita tarkemmin, vaadimme vastauksia joihinkin kysymyksiin ja oletettavasti myös pohdimme tulevaa ja yritämme löytää parempia ratkaisuehdotuksia. Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä kehottaa vilpittömästi komission jäsentä Kallasia ja tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan yhteistyötään näiden ongelmien ratkaisemiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

  Jan Mulder , ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vastaavanlaista keskustelua olemme käyneet useana vuonna hieman vaihtelevin aihein. Taaskaan ei ole saatu tarkastuslausumaa, mikä on pettymys kaikille, jotka asennoituvat myönteisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön, ja taaskaan ei ole täysin selvää, miksi näin on.

Joka vuosi pyydämme tilintarkastustuomioistuimelta lisätietoja ja joka vuosi saamme eteemme kertomuksen, jossa toistellaan samoja fraaseja, joista lainaan tässä muutamia: "…tilintarkastustuomioistuin havaitsi... että yleisesti ottaen YMP:n menot sisälsivät edelleen olennaisessa määrin virheitä...". Ja rakennerahastoista: "Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että kummallakin ohjelmakaudella (1994–1999 ja 2000–2006) menoihin liittyi olennaisia säännönvastaisuuksia." Olemme vuosia yrittäneet kysyä, mihin talousarvion osiin liittyy suuremmat ja mihin vähäisemmät riskit. Eikö tilintarkastustuomioistuimen olisi mahdollista olla hieman tarkempi lausunnoissaan ja esimerkiksi tarkentaa, millaiset virheprosentit olisivat hyväksyttäviä? Näin me pystyisimme mittaamaan saavutettua edistystä.

Olen saanut sen vaikutelman, että komissio on alkanut pitää puoliaan hieman hanakammin, ja mielestäni täysin oikeutetusti. Kysymys ei ole vain kirjanpidosta vaan myös tehokkuudesta. Parlamentin kannalta on valitettavaa, ettei sen paremmin tilintarkastustuomioistuimen presidentti kuin komission jäsen Kallaskaan ole puhunut sanaakaan uusista rahoituskehyksestä. Se on uutta. Me pyytäisimme, että joku, jolla on ainakin jonkintasoista poliittista vastuuta, antaisi vuosittain tarkastuslausuman. Parlamentin kannalta olennaisin kysymys on: Kuinka komissio aikoo sen tehdä? On valitettavaa, ettei komissio ole antanut siitä mitään viitteitä, eikä tilintarkastustuomioistuinkaan ole asiaa maininnut. Koska rahoituskehys muodostaa osan monivuotista talousarviota, jäsenvaltioiden ja komission velvollisuutena on panna ne täytäntöön.

  Bart Staes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa presidentti Weber, arvoisa komission jäsen Kallas, haluan ennen kaikkea kiittää tilintarkastustuomioistuinta kertomuksesta, jota pidän luotettavana. Olen myös sitä mieltä, että sen laatimisessa on edistytty jatkuvasti. Kertomus on kirjoitettu selkokielellä ja ennen kaikkea siinä on vältetty syyttelemästä ketään, mitä arvostan suuresti. Vastuuvapauden myöntämisessä on tällä kertaa tiettyä omaleimaisuutta, koska kyseessä on ensimmäinen varainhoitovuosi, jolloin laajentuneessa Euroopan unionissa on koko vuoden ajan ollut 25 jäsenvaltiota ja joka kuuluu kokonaisuudessaan nykyisen komission vastuulle.

Tässä mielessä minun täytyy sanoa, että olen hieman hämmästynyt, jopa järkyttynyt, siitä jossain määrin puolustelevasta puheenvuorosta, jonka komission jäsen Kallas käytti täällä tänään. Järkyttynyt olen siksi, että hän juuri se sama mies, joka astuessaan virkaansa julisti tältä samalta puhujakorokkeelta, että hänen virkakaudellaan koittaisi viimein aika, jolloin tarkastuslausuma olisi myönteinen. Ja mikä onkaan tulos? Tilintarkastustuomioistuimen kritiikki talousarvion keskeisimpiä kohtia kohtaan on pysynyt muuttumattomana, ja komission jäsen Kallas lähtee puolustautumaan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen raportilla, jonka luin viime yönä, ja joka todella on lukemisen arvoinen. Tällä tavalla asioita ei tietenkään pitäisi hoitaa.

Luettuani tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen voin kertoa komission jäsenelle Kallasille, että se sisältää hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja. Esimerkiksi maatalouden yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä toimii vallan hyvin niissä jäsenvaltioissa, jotka sitä käyttävät. Kreikka ei käytä. Tämä mainittiin jo tilintarkastustuomioistuimen viimevuotisessa kertomuksessa ja se oli keskeisesti esillä Mulderin laatimassa mietinnössä viime vuoden vastuuvapaudesta. Mitä olette sittemmin tehneet tälle asialle? Mitä olette tehneet saattaaksenne Kreikan vastuuseen? Saman tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan vientitukiin liittyy vakavia ongelmia. Tanskassa ja Alankomaissa viejät voivat muitta mutkitta sinetöidä rekkansa ilman tullivirkailijan läsnäoloa. Mitä olette tehneet tämän estämiseksi? Nämähän ovat niitä yksityiskohtaisia kysymyksiä, eikä siis ole mitään syytä asettua puolustuskannalle.

Minulla on kaksi tarkentavaa kysymystä Weberille. Ensimmäinen kysymys kuuluu: puhuessanne talous- ja rahoitusasioiden neuvostolle 7. marraskuuta teittekö viimeinkin selväksi ministereille, että heidän on ehdottoman tärkeää ottaa täysi vastuu omista tileistään? Toiseksi, aiotteko ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen vaatimuksen, jonka mukaan olisi laadittava musta lista niistä jäsenvaltioista, jotka eivät hoida EU:n varoja hyvin? Arvoisa presidentti Weber, haluaisin saada vastauksen molempiin näihin kysymyksiin.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Tänään parlamentilla on jälleen ilo saada keskustella Euroopan tilintarkastustuomioistuimen valaisevasta kertomuksesta, jossa käsitellään EU:n varojen käyttöä vuonna 2005. Se ei taaskaan tehnyt kovinkaan hyvää vaikutusta tilintarkastajiin. Tapaan, jolla EU:n varoja käytetään, liittyy edelleen liikaa virheitä, jotka ovat liian merkittäviä ja liian rakenteellisia. Siinä mielessä kertomus ei juurikaan eroa yhdestätoista edeltäjästään. Se mikä sen sijaan on erilaista, on reaktio tilintarkastustuomioistuimen kielteiseen lausuntoon.

EU:n toimielimet, komissio niiden mukana, olisivat aikaisemmin antautuneet säännöllisiin katumusharjoituksiin ja luvanneet parannusta. Tällä kertaa komissio on lähtenyt täysimittaiseen vastahyökkäykseen, ja tilintarkastustuomioistuinta syytetään liiallisesta kriittisyydestä ja ympäripyöreän kertomuksen laatimisesta. Väitetään jopa, että meidän täytyy oppia elämään joidenkin virheiden kanssa.

Tosiasia on kuitenkin, että EU on 200 000 virtuaalilehmän ylpeä omistaja: lehmille maksetaan tukia, vaikkei niitä ole olemassakaan. Tosiasia on, että oliiviöljyn, vientitukien ja rakennerahastojen aloilla on jälleen havaittu merkittäviä virheitä. Tosiasia on, että tämän seurauksena varat eivät päädy sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Tosiasia on myös se, että kaiken tämän seurauksena yhä useammat Euroopan kansalaiset pettyvät Euroopan unioniin. Kypsästi käyttäytyvä toimielin pystyisi kääntämään kritiikin hyödykseen. EU:n toimielimet osoittavat, että vielä 50 vuoden iässäkään ne eivät ole riittävän kypsiä siihen.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kaikki täällä parlamentissa tuntuvat olevan sitä mieltä, että tilintarkastustuomioistuin on laatinut hyvän kertomuksen: se on informatiivinen ja selkeämpi kuin tavallisesti. Mitä kertomuksessa sitten sanotaan? No, siinä sanotaan, että säännönvastaisuuksia esiintyy aivan yhtä paljon kuin ennenkin, ja meidän onkin kysyttävä itseltämme, aiommeko me jatkossakin sietää niitä. Sellainen on tietenkin täysin järjetön tapa suhtautua ongelmiin. Sen sijaan on tutkittava, miten ja miksi asiat ovat päässeet tälle tolalle, ja komission on annettava selkeitä ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä. Tällaisen tarkastelun tuloksena huomaa väistämättä, että suurin osa siitä, mikä on mennyt pieleen, liittyy maatalouspolitiikkaan. On sitä paitsi monia muitakin syitä, joiden vuoksi maatalouspolitiikkaa pitäisi muuttaa, tai itse asiassa siitä pitäisi hankkiutua kokonaan eroon. Jos niin kävisi, suuri osa nyt nähtävissä olevista ongelmista yksinkertaisesti häviäisi.

Haluaisin kuitenkin edelleen muistuttaa parlamentille, että se on myös suurelta osin syypää siihen, että EU on menettänyt hyvää mainettaan Euroopan kansalaisten silmissä. Parlamentti antaa aina äänestyksissä tukensa kaikille, muttei koskaan käytännössä pidä kiinni velvollisuuksistaan. Oli pateettista, kun Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän johtajat seisoivat parlamentin edessä lähes kyyneleet silmissä kertomassa meille, että heidän oli pakko lykätä vastuuvapauden myöntämistä parlamentille itselleen Strasbourgin parlamenttirakennuksiin liittyvän skandaalin vuoksi. Minä sen sijaan huomautin, ettei alueiden komitealle voida myöntää vastuuvapautta, mutta se myönnettiin siitä huolimatta. Me emme voi jatkaa näin.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tilintarkastustuomioistuin on vahvistanut, ettei näille tileille ole miltään osin tehty riippumatonta tilintarkastusta, ei edes kassanhallinnasta vastaavissa yksiköissä, jotka hallinnoivat joskus jopa 20 miljardin euron suuruista pottia. Haluaisin tilintarkastustuomioistuimen ilmoittavan täsmällisesti, kuinka monta vuotta siitä on, kun se on viimeksi tehnyt kassanhallinnan täydellisen ja yksityiskohtaisen tilintarkastuksen, ja haluaisin sen myös vahvistavan, kuinka usein – esimerkiksi vuosittain – se aikoo suorittaa kyseisen tehtävän jatkossa.

Tilintarkastustuomioistuin on myös vahvistanut, että yksittäiset jäsenvaltiot pitävät EU:n varoja hallussaan siihen saakka, kunnes ne on jaettu käyttöön. Kyseisellä menettelyllä on merkittäviä ja toistaiseksi tuntemattomia vaikutuksia kassavirtoihin ja koron kertymiseen. Nettomaksajat, kuten Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa, ovat muita heikommassa asemassa, koska suuri osa niiden varoista on varastoituna vastaanottajamaissa. Ranskalaiset puolestaan pitävät aina nettomaksajien varat itsellään ja keräävät rutiininomaisesti korkoa yön yli -talletuksista. Kuinka suuria summia brittiläiset ja saksalaiset veronmaksajat ovat menettäneet tämän järjestelmän takia?

Lopuksi huomauttaisin vielä, että olen esittänyt nämä kysymykset Weberille jo puoli vuotta sitten ja odotan edelleen vastausta.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, komission talousarvion valvonnan lisäksi parlamentti on vastuussa niin kutsuttujen "muiden" toimielinten talousarvioiden valvonnasta, ja jotta niille voitaisiin myöntää vastuuvapaus, on varmistettava, että ne ovat käyttäneet eurooppalaisten veronmaksajien rahoja asianmukaisesti. Tähän liittyen meillä on paljon keskusteltavaa.

Jos otamme valvontatehtävämme vakavasti, meidän on tarkastettava myös ne menoerät, jotka aiemmin jätimme huomiotta, esimerkiksi neuvoston ulko- ja turvallisuuspolitiikan menot. Pahoittelen, ettei neuvosto ole tänään paikalla kuulemassa tätä, sillä otan tämän politiikan alan tänään esiin täysin tietoisesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Brokin kanssa ja vaadin neuvostolta avointa yhteistyötä.

Alueiden komitean osalta useat seikat vaativat lähempää tarkastelua. Esimerkkinä mainitsen, ettei se ole pannut sisäisen tilintarkastajan suosituksia täytäntöön ja että sillä on kyseenalainen tapa käyttää korjauskertoimia, puhumattakaan siitä, miten epäasianmukaisesti komitea itse on tätä aihetta käsitellyt.

Alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä yhteisöjen tuomioistuimen kiinteistöpolitiikkaan liittyy myös kysymyksiä, jotka kaipaavat lähempää tarkastelua, ja myös monet muut asiat olisi saatava ratkaistua.

Myös Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF on viime vuosina valvonut tehokkaasti Euroopan unionin toimielinten toimintaa, ja ihmettelenkin, mikseivät oikeusasiamies eikä tietosuojavaltuutettu ole vielä tehneet sopimusta sen kanssa. Myös näiden elinten on vastattava tähän kysymykseen.

Vaadin kaikkia asianomaisia vastaamaan kysymyksiin avoimesti ja tekemään oman osuutensa, jotta parlamentti saisi asioista kattavan kuvan, sekä etsimään yhdessä keinoja tilanteen parantamiseksi. Ainoastaan näillä edellytyksillä voimme myöntää vastuuvapauden vuoden 2005 osalta.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa, joka on edellisvuosien tapaan syntynyt hyvin perusteellisen ja ammattitaitoisen työn tuloksena, todetaan, että EU:n talousarvion menot on toteutettu pääosin laillisesti ja asianmukaisesti. Haluan korostaa tämän lausunnon merkitystä, koska tänäkään vuonna tilintarkastustuomioistuin ei voinut antaa varauksetonta myönteistä lausumaa, niin kuin ei kertaakaan kahteentoista vuoteen.

Syynä tähän on se, että noin 80 prosenttia Euroopan unionin talousarviosta käytetään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoituihin toimiin, joissa tilintarkastustuomioistuin on perusteellisten tutkimustensa tuloksena havainnut suhteellisen runsaasti virheitä, joilla on taloudellista merkitystä. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että kaikki Euroopan unionin talousarvion menot olisivat täynnä virheitä, eikä näidenkään virheiden voida tulkita merkitsevän petoksia.

Ensireaktionaan Euroopan komissio vastustaa tilintarkastustuomioistuimen käyttämää menettelyä, mutta pitää edelleen tavoitteenaan myönteisen tarkastuslausuman saavuttamista vuoteen 2009 mennessä. Tätä varten se on käynnistänyt uudistusohjelman, jonka puitteissa se on kehittänyt yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen. Merkittäväksi edistysaskeleeksi voidaan laskea myös määrätietoisempi asenne talousarvion hallinnointiin. Nyt kun jäsenvaltiot ovat tunnustaneet – parlamentin vaatimuksesta – että niiltä vaaditut lausumat ovat tarpeellisia, voimme jatkossa odottaa tilintarkastustuomioistuimelta hyvin myönteisiä tuloksia.

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tekisi mieleni pyytää teitä vain lukemaan puheen, jonka pidin viime vuonna. Tilintarkastustuomioistuimen presidentti tiivistää kommenteissaan tilanteen varsin nasevasti. Yleisesti ottaen tilanne ei ole merkittävästi muuttunut viime vuodesta. Itse asiassa tilintarkastustuomioistuimen lehdistötiedotteesta käy varsin hyvin selväksi, ettei mikään ole muuttunut. Siinä käytetään sellaisia ilmauksia kuin "virhetaso on pysynyt korkeana" tai tämä varsinainen makupala "tilintarkastustuomioistuin ei voi päätellä kaiken olevan kunnossa, koska sen toimittamien yksityiskohtaisten tarkastusten tulosten perusteella löytyy liian usein virheitä". Ainoa todellinen ero tänä vuonna on se, että komissio on ollut kärkkäämpi kieltämään vastuunsa koko sotkusta. Minun täytyy oikein kiittää komission jäsentä Kallasia siitä, että hän tarjosi minulle vuoden parhaat naurut toteamalla, että EU:n varainhoidon syyttäminen petoksista on "erittäin epäreilua" ja että EU:n varojen käyttö on tiukassa valvonnassa. Näin on, ja pukki tosiaan tulee savupiipusta!

Jäsenvaltioiden syyttäminen suurimmasta osasta petoksia on helppo ratkaisu. Komission kuuluisi panna säännöt täytäntöön ja valvoa varojen käyttöä. Sen vuoksi sen on otettava syyt niskoilleen kaikista Slovenian näkymättömistä lehmistä; maa on ollut jäsenenä vasta kaksi vuotta ja on nopeasti omaksunut pelin hengen. Mitään ei ole opittu ja samoja virheitä toistetaan yhä uudelleen.

  José Javier Pomés Ruiz (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa todetaan, olemme edistyneet monella alalla. Haluan kiittää tuomioistuinta sen kertomuksesta. On kuitenkin yksi asia, jossa emme ole edistyneet lainkaan: jäsenvaltioiden yksilöllinen arviointi. Me olemme 25-jäseninen ryhmä, eikä koko luokalle voi antaa samaa arvosanaa.

Tilintarkastustuomioistuimen 300-sivuisessa kertomuksessa mainitaan Kreikka, mutta ei missään vaiheessa kerrota, mitkä jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa siitä, ettemme ole saavuttaneet tavoitettamme – tai jos ette halua syytellä ketään – missä jäsenvaltioissa asiat ovat hyvin tai kohentuneet huomattavasti.

Muut toimielimet tekevät niin: Euroopan keskuspankki mainitsee yksittäiset jäsenvaltiot nimeltä. Ette te ole kansallisia etuja puolustavia diplomaatteja. Teidän pitäisi lehdistötiedotteissanne kertoa esimerkiksi, mitkä jäsenvaltiot hoitavat asiat hyvin ja mitkä eivät.

Puheenjohtajavaltio Suomi ei ole edes edustettuna täällä, mutta suuresti arvostamani Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen raportin perusteella aion Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän koordinaattorin ominaisuudessa pyytää sitä laatimaan alustavan selvityksen tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäytännöistä.

Muistan, kuinka yksi tilintarkastustuomioistuimen jäsenistä, belgialainen Pinxten, otti tehtävän vastaan luopumatta mistään muista taloudellisista tai poliittisista tehtävistään. Loppujen lopuksi hänen oli pakko erota vähin äänin, kun hänet uhattiin haastaa oikeuteen. Tuo häpeällinen tapaus ei valitettavasti ole parasta mainosta tuomioistuimelle, jonka kunnianarvoisa presidentti te olette.

Varapuheenjohtaja Kallasille haluan sanoa yhden asian. Talousarvion valvontavaliokunnalle 23. päivä pitämässänne puheessa sanoitte, että 2,1 miljardia on peritty takaisin. Kritisoitte tilintarkastustuomioistuinta ankarasti – oliko se sitten parasta mihin pystyitte – ja haluankin teidän tarkentavan, jos mahdollista, mihin aloihin, ohjelmiin ja jäsenvaltioihin takaisinperityt 2,1 miljardia liittyvät.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan onnitella tilintarkastustuomioistuinta hyvästä kertomuksesta, joka nostaa nähtävillemme useita asioita. Yksi vain on varmaa: niitä ei haluta nähdä.

Minun täytyy sanoa komission jäsenelle Kallasille, ettei ole hyväksyttävää, että uusi komissio näyttää "ampuvan viestintuojan" ja sulkevan korvansa Luxemburgista kantautuvilta huonoilta uutisilta. Jos luemme perussopimuksia hieman tarkemmin, huomaamme, että niissä todetaan komission – ja komission yksin – olevan vastuussa EU:n talousarvion täytäntöönpanosta.

Arvoisa komission jäsen Kallas, teidän saa kuitenkin jatkuvasti lukea ilmoittaneen, ettette ole vastuussa tästä tai tuosta asiasta, esimerkiksi erillisvirastoista – joista meillä olisi paljonkin sanottavaa – tai siitä, ettei Kreikka ole pystynyt panemaan täytäntöön yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää. Joka suunnassa komissio näyttää vetäytyvän näyttämöltä, ja se on asia, josta meidän on keskusteltava vakavasti, nyt kun olemme ensi kertaa tekemisissä uuden komission kanssa. Komission jäsen Kallas, teidän on alettava kantaa vastuunne tai sitten olette väärässä tehtävässä.

  Hubert Weber, tilintarkastustuomioistuimen presidentti. (DE) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä parlamentin jäseniä, jotka ovat puhuneet myönteiseen sävyyn kertomuksestamme. Erityisesti haluan mainita jäsenet Staes, Lundgren, Pomés Ruiz ja Bösch.

Jos palaan vielä varapuheenjohtaja Kallasiin, hän on valittanut, että tiedotusvälineiden mielenkiinto pyörii jatkuvasti petosten ympärillä. Voin vakuuttaa teille, että monien tänään puhuneiden parlamentin jäsenten – muiden muassa Jørgensenin, Fazakasin ja Titfordin – tavoin mekin annamme komissiolle täyden tukemme. Ei voida hyväksyä, että samaa vanhaa virttä "petoksia, petoksia ja lisää petoksia" kelataan aina uudestaan. Sille ei ole perusteita, se on vahingollista ja tulemme varsin hyvin toimeen ilman sellaisia puheita. Meillä on sääntömme.

Siirryn sitten seuraavaan asiaan, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen antama suositus, jota meidän Kallasin mielestä pitäisi noudattaa. Meillä on oma järjestelmämme. Kertomuksessamme ei voitu vahvistaa, että petoksia olisi tapahtunut. Se kuuluu tuomarien eikä tilintarkastustuomioistuimen päätettäväksi. Aiomme toki tutkia huolellisesti parlamentin ylähuoneen raportin, jonka saimme käsiimme vasta eilen päivällä. Olen itse ollut laatimassa sopimusta, jonka teimme komission kanssa. Sen mukaan ne tapaukset, joissa epäillään petosta, siirretään OLAF:n tutkittavaksi. Kuten olen jo sanonut, menettelyissä noudatetaan tiettyjä sääntöjä.

Voin vilpittömästi sanoa olevani samaa mieltä siitä, mitä jäsen Garriga Polledo äsken totesi: että yhteistyö rinnakkaisviranomaisten kanssa on ehdottoman tärkeää. Viemme Varsovaan terveisenne, joista olemme hyvin kiitollisia.

Jäsen Mulder kysyi, miksei tilejä ole taaskaan hyväksytty varauksetta, ja vastaus siihen on hyvin yksinkertainen. Syy on se, että tilien perustana olevissa toimissa ei useinkaan ole noudatettu asianmukaista riskienhallintaa. Vasta sitten jos ja kun noudatetaan, niistä voidaan antaa myönteinen tarkastuslausuma. Tässäkin virheiden korostuminen johtuu siitä, että tiedotusvälineet ovat jälleen kerran ottaneet petokset valokeilaansa.

Olen hyvin kiitollinen jäsen Staesillle siitä, että hän muistutti, että yhtenä seurauksena sisäisten tilintarkastusjärjestelmien parantamisesta olisi myös myönteinen tarkastuslausuma, ja hän antoi myös useita esimerkkejä. En voi muuta kuin yhtyä hänen sanoihinsa. Tein asiani hyvin selväksi Ecofin-neuvostolle. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone nosti tosiaan esiin useita ongelmia, joista voidaan mainita varmentaminen ja musta lista. Saimme raportin vasta eilen ja meidän täytyy ensin tutustua siihen hyvin tarkkaan.

Jäsen Moten kommentteihin vastaan, että tänään aiheenamme on tarkastuslausuma, vaikka hänenkin esiin nostamansa aiheet ovat toki erittäin tärkeitä, ja jatkan mielelläni jo aloittamaamme keskustelua niistä.

Nyt olen vastannut olennaisilta osin useimpiin minulle esitettyihin kysymyksiin.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia jäseniä heidän kommenteistaan. Tämä on vain osa prosessia, ja ensi viikolla aloitamme yksityiskohtaisemmat kuulemiset talousarviomme täytäntöönpanosta.

Vastauksena muutamiin kommentteihin haluan sanoa, ettei komissio ole osoittelemassa ketään sormella. Tavoitteenamme on muodostaa tilanteesta täsmällinen kuva, joka mahdollistaa asianmukaisen, tasapuolisen arvion tekemisen EU:n talousarvion täytäntöönpanosta. Olemme täysin vastuussa kaikista toimistamme ja myös halukkaita kantamaan tuon vastuun.

Olisi kuitenkin epärealistista odottaa, että komissio vastaisi EU:n talousarvion täytäntöönpanosta esitettyyn arvioon, jonka ydinajatus on, että komissio on hoitanut hommansa huonosti, toteamalla, ettei se ole hoitanut asioita huonosti vaan vielä huonommin. Se olisi kohtuutonta, vaikka tunnustammekin täysin heikkoutemme. Heikoin kohta vuoden 2005 toimissa on sisäpolitiikka. Niissä kolmessa vastuuvapausmenettelyssä, joissa olen itse ollut mukana, olen nähnyt tapahtuvan todellista edistystä ja tiedän, miten tilannetta voidaan tehdä parantaa entisestään. Teemme kaikkemme tilanteen parantamiseksi. Tavoitteenamme on tehdä EU:n talousarvion täytäntöönpanosta kattava, asianmukainen, ammattimainen arvio, joka kattaa kaiken, niin saavutukset kuin heikkoudet, virheet sekä petokset ja niin edelleen. Yritämme ja haluamme osoittaa kaikille, että vaikka koneisto on valtava ja siinä on parantamisen varaa, asiat eivät ole lainkaan huonolla tolalla. Tunnen jäsenvaltioiden kokemukset julkisen hallinnon alalla ja tiedän miten eri jäsenvaltioissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä toimitaan, joten voin kertoa, että asiat eivät ole lainkaan huonosti. Toivomme, että myös suuri yleisö, parlamentin jäsenet ja tilintarkastustuomioistuin näkisivät tämänkin puolen toiminnastamme.

Mitä tulee jäsen Mulderin kysymykseen rahoituskehyksestä ja ajatukseen jäsenvaltioiden tiiviimmästä osallistumisesta prosessiin – toisin sanoen jäsenvaltioilta vaadittavista lausumista – voin vain todeta, että pidän asenteiden muutosta tervetulleena. Kun aloitimme keskustelut tästä aiheesta, vain yksi tai kaksi jäsenvaltiota oli sitä mieltä, että jäsenvaltiot voisivat ottaa lisää vastuuta. Tuo asenne on muuttumassa, mutta sen rajallisen tietämyksen perusteella, mitä minulla on EU-asioista, luulen, että se vie ilman muuta aikaa. Olemme tyytyväisiä siihen, että jäsenvaltiot ovat luvanneet toimittaa yhteenvedot maksajavirastojen antamista lausumista, mikä on edistysaskel, ja teemme työtä jäsenvaltioiden kanssa asioiden viemiseksi eteenpäin.

Varsinaisen lausuman osalta olen tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, ettei se sinällään ratkaise mitään. Se on osa paljon laajempaa kysymystä valvonnan ja tarkastusten systematisoimisesta ja rakenteiden uudistamisesta, jonka pitäisi tuoda toivottuja tuloksia.

Keskustelkaamme siis kaikista näkökohdista jättämättä mitään keskustelun ulkopuolelle. Keskustelkaamme myös menetelmäkysymyksistä sekä toimistamme ja heikkouksistamme. Käykäämme kattava, ammattimainen ja asianmukainen keskustelu tästä aiheesta, jotta kaikki ovat tyytyväisiä.

  Ashley Mote (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minut keskeytettiin kesken puheeni ilmeisesti siksi, ettei teillä ollut oikeaa tietoa käytettävissäni olevasta puheajasta. Siksi en saanut sanottua yhtä mielestäni hyvin tärkeää seikkaa. Tarkoituksenani oli kiinnittää parlamentin huomio Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen viime yönä julkistetun raportin kohtaan, jonka komission jäsen Kallas unohti mainita. Siinä sanotaan, että komission olisi vaadittava, että virkamiehet ja olemassa olevat tarkastuselimet ottavat vastuun omista järjestelmistään ja tileistään. Tämän pitäisi huipentua siihen, että komission pääsihteerin olisi allekirjoitettava lausuma, jossa vahvistetaan komission tilinpäätöksen antavan oikean ja riittävän kuvan varojen käytöstä. Minusta tämä on yksi tärkeimmistä lausunnoista, joita menettelyjen parantamisesta käydyn keskustelun yhteydessä on esitetty tässä parlamentissa, ja haluaisin varmistaa, että se on täysin ymmärretty.

  Puhemies . Käytitte puheenvuoron ryhmänne puolesta, jolle oli varattu minuutin puheaika tässä keskustelussa, joten keskeytin teidät aivan oikealla hetkellä, eikä ole oikein eikä kohtuullista, että käytätte nyt työjärjestyspuheenvuoroa saadaksenne itsellenne vielä lisää puheaikaa.

  Jan Mulder (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain pyytää komission jäseneltä Kallasilta pientä selvennystä. Hän vastasi hieman epämääräisesti kysymykseeni, joten kysyn uudelleen: milloin komissio aikoo muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuuksista rahoitusnäkymien suhteen?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, olemme jo muistuttaneet jäsenvaltioita tästä velvollisuudesta niille lähettämässämme kirjeessä ja toistamme muistutuksen neuvoston kokouksessa, kun näistä asioista keskustellaan seuraavan kerran. Yritämme viedä ajatusta eteenpäin ja tehdä voitavamme, mutta aivan niin kuin parlamentillakin, meillä on rajalliset vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) EU:n rahankäyttöä vaivaa sama ongelma kuin monia muitakin isoja organisaatioita valtionhallinnossa, ministeriöissä ja kansainvälisissä järjestöissä: rahaa käytetään niin moniin erilaisiin toimiin ja niin monissa paikoissa, etteivät tilintarkastajat voi taata, että tietyt rahasummat on aina käytetty oikeisiin tarkoituksiin. Yhdysvaltain liittovaltion talousarviosta ei ole annettu myönteistä tarkastuslausumaa noin kahdeksaan vuoteen. Yhdistyneen kuningaskunnan työ- ja eläkeministeriö ei ole saanut vastaavaa lausumaa viimeiseen 15 vuoteen – ja sen talousarvio on suurempi kuin koko EU:n!

Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone totesi eilisessä raportissaan, EU:n talousarvioon näyttäisi sisältyvän suhteellisen vähän varsinaisia petoksia. Tilintarkastajat ovat pikemminkin löytäneet tapauksia, joissa teknisiä sääntöjä on rikottu, mikä tavallisesti johtaa joka tapauksessa takaisinperintään. Tai sitten on havaittu viivästyneitä maksuja tai puutteellisesti täytettyjä papereita, joiden perään kysellään myöhemmin. Sensaatiohakuisissa lehtiartikkeleissa nämä kaikki tapaukset luokitellaan "petoksiksi", mitä ne eivät ole.

Tällaisia virheitä on pyrittävä edelleen poistamaan. Minusta sellainen järjestelmä olisi hyvä, jossa komission pääosastoista ja kustakin 25 jäsenvaltiosta olisi annettava erillinen vuosittainen tarkastuslausuma yhden koko EU:n kattavan lausuman sijaan.

  Véronique Mathieu (PPE-DE). – (FR) Tilintarkastustuomioistuin antaa vuosikertomuksessaan myönteisen tarkastuslausuman EU:n vuoden 2005 tileistä ja onnittelee komissiota uuden kirjanpitojärjestelmän käyttöönotosta varainhoitovuoden aikana. Tilien perustana olevien toimien – toisin sanoen EU:n rahakirstuun tulevien ja sieltä lähtevien maksujen – laillisuuden ja asianmukaisuuden osalta tuomioistuin sen sijaan toteaa, että tärkeilläkään menoalueilla ei ole aina noudatettu asianmukaista riskienhallintaa.

Suuri osa virheistä johtuu siitä, ettei sovellettavia sääntöjä tunneta ja että menot eivät ole tukikelpoisia, tai joskus myös lopullisten edunsaajien (viljelijöiden, paikallisviranomaisten tai projektipäälliköiden) petosyrityksistä.

Ketä tästä on syyttäminen? Ensinnäkin komissiota, joka perustamissopimusten mukaan on suoraan vastuussa EU:n talousarvion täytäntöönpanosta. Sen on parannettava sisäistä valvontaansa. Menettelyjä on yksinkertaistettava, jotta vältytään menoilmoituksilta, jotka eivät ole tukikelpoisuusperusteiden mukaisia, menojen laskuttamiselta kahteen kertaan ja menojen ilmoittamiselta liian suurina. Myös jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa, sillä 76 prosenttia varoista käytetään kansallisessa tai paikallisessa hallinnossa. Minusta tärkeintä on, että jäsenvaltiot sitoutuvat antamaan vuosittain lausuman siitä, miten niiden hallinnoimat EU:n varat on käytetty.

6. Eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmästä (SESAR) vastaava yhteisyritys (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana Hennicot-Schoepgesin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0382/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi (KOM(2005)0602 – C6-0002/2006 – 2005/0235(CNS))

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Hennicot-Schoepgesin mietintö, josta teillä on nyt mahdollisuus kertoa mielipiteenne, on perusteellinen ja laadukas mietintö. Haluan kiittää esittelijä Hennicot-Schoepgesia ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sekä jäsen Bradbournia, liikenne- ja matkailuvaliokuntaa sekä oikeudellisten asioiden valiokuntaa tuesta komission ehdotukselle, joka koski merkittävää eurooppalaista hanketta, SESAR-hanketta.

Esittelijä Hennicot-Schoepges, teidän mietintönne on yhdensuuntainen komission kannan kanssa, ja kannatamme useimpia esittämiänne tarkistuksia. En aio tässä yhteydessä käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia esitettyjä tarkistuksia vaan keskityn esittämään muutamia yleisiä huomioita.

Ensinnäkin panen merkille, että parlamentti ja komissio ovat yhtä mieltä tärkeimpien teknologia- ja teollisuusohjelmien, kuten SESARin ja Galileon, strategisesta merkityksestä. SESAR on Euroopan ilmailuteollisuuden kilpailukyvyn kannalta elintärkeä ohjelma. Se muodostaa osan yhteisön teknologia-alan innovaatio-ohjelmaa, joka on yksi Lissabonin strategian ydinajatuksista.

Euroopan talouden kannalta keskeisellä alalla on ehdottoman tärkeää, että julkinen ja yksityinen sektori yhdistävät voimavaransa rakentaakseen yhdessä ilmaliikenteen hallintajärjestelmää, josta tulee maailman tehokkain, luotettavin ja turvallisin. Tällainen julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys edellyttää selkeää työnjakoa sekä avoimia menettelytapoja, joiden avulla mahdolliset eturistiriidat voidaan ratkaista etukäteen. Komissio pitääkin parlamentin tätä varten esittämiä tarkistuksia hyvin tervetulleina.

Parlamentin vaikuttamismahdollisuuksien kohdalla on kysymys periaatteesta. SESAR on julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys, ja yksi keskeinen edellytys yksityisen sektorin mukaantulolle on se, että ohjelmaa johdetaan kuin liikeyritystä. Toinen seikka, jonka Hennicot-Schoepgeskin toi hyvin esiin mietinnössään, on että SESAR-hankkeen hallintoneuvostossa äänet painotetaan rahoitukseen osallistumisen mukaan, mikä on yksi hyvän hallinnon periaatteista missä tahansa liikeyrityksessä.

Näin ollen on vaikea hyväksyä parlamentin tarkistusta, jonka tavoitteena on saada parlamentille edustus hallintoneuvostoon. Koska parlamentti on yhteisön tärkein talousarvion valvontaviranomainen, se ei voi hoitaa valvontatehtäväänsä ja samanaikaisesti istua edes tarkkailijana hallintoneuvostossa, jonka valvonnasta se vastaa.

Samaan asiaan liittyen haluan muistuttaa, että teollisuudelle on tärkeää, että pääjohtajan valinta tapahtuu puolueettomasti kokemuksen ja teknisen tietämyksen perusteella eikä poliittisin perustein. On tärkeää tunnustaa, että SESAR-yhteisyritys on väline, jolla hallinnoidaan teknologisen tutkimuksen ja kehittämisen ohjelmaa, eikä sillä ole sääntelytehtävää.

Näin ollen ei ole järkevää, että parlamentti osallistuisi suoraan SESAR-yhteisyrityksen pääjohtajan valintaprosessiin. Komissio tukee kuitenkin kaikkia niitä tarkistuksia, joiden tavoitteena on varmistaa, että parlamentti pidetään asianmukaisesti ja jatkuvasti ajan tasalla SESAR-ohjelman tilanteesta.

Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen parlamentin työhön. Olen vakuuttunut siitä, etteivät muutamat pienet näkemyserot pysty estämään meitä toteuttamasta yhteistä tavoitettamme tehdä tästä ohjelmasta menestys EU:lle. Haluan lisätä vielä, että koko ympäristöpolitiikkamme saa tästä uuden piristysruiskeen, sillä SESAR merkitsee myös sitä, että lentokoneet pääsevät nousemaan ajallaan eivätkä joudu odottelemaan laskeutumisvuoroaan, jolloin energiaa säästyy ja vältytään turhilta hiilidioksidipäästöiltä. SESAR on siis ehdottoman tärkeä ohjelma niin matkustajien turvallisuuden, energiansäästön kuin ympäristönsuojelunkin kannalta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tarkastelemme tänään mietintöä, jossa käsitellään yhteisyrityksen perustamista uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi.

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknologisen osa-alueen SESARin tehtävänä on mukauttaa lennonjohto uusiin teknologioihin, vastata lentoturvallisuudesta ja säätelystä, organisoida lennonvarmistuspalvelut ja määritellä, miten tehtävät ja vastuut jakautuvat valvontaviranomaisten ja palveluntarjoajien välillä.

Kuten sanoitte, arvoisa komission jäsen, hankkeella on monellakin tasolla valtavan suuri merkitys Euroopan siviili-ilmailun tulevaisuuden kannalta. Se on myös yksi vuoden 1994 Eurooppa-neuvoston määrittelemistä yhteisistä infrastruktuurihankkeista. Olemme jo hukanneet runsaasti aikaa.

SESAR tulee todella tarpeeseen, sillä ilmaliikenteen, jonka osuus EU:n BKT:stä on 220 miljardia euroa ja joka työllistää 3,1 miljoonaa henkeä, odotetaan lisääntyvän yli kaksinkertaiseksi seuraavien 20 vuoden aikana. Koska lennonjohtolaitteisto on vanhaa –käytettävä tekniikka saattaa olla peräisin 1970-luvulta –sen luotettavuutta ei voida enää taata, ja sen vuoksi SESAR-hankkeella on merkittävä vaikutus turvallisuuteen.

Sama pätee ympäristöön. Päästyään vauhtiin hanke mahdollistaa tuntuvat polttoainesäästöt, mikä johtuu toisaalta siitä, että lentoreittejä pystytään optimoimaan ja ilmatilaa käyttämään tehokkaammin, sekä toisaalta siitä, että koneiden kiertely lentokentän yläpuolella laskeutumisvuoroaan odottamassa vähenee. Komissio arvioi kasvihuonekaasujen vähentyvän 4–6 prosenttia lentoa kohti. Matkustajat huomaavat muutoksen odotusaikojen lyhentymisenä.

Komissio ehdottaa yhteisyrityksen perustamista. Se on määrä toteuttaa nopeasti, mahdollisesti jo ennen vuosina 2005–2007 toteutettavan määrittelyvaiheen päättymistä, ja sen on määrä saada yhteisrahoituksena noin 60 miljoonaa euroa yhteisön talousarviosta ja Eurocontrolilta. Vuosina 2008–2013 yhteisyritys siirtyy kehitysvaiheeseen, jossa sen talousarvio on 300 miljoonaa euroa, joka jakautuu kolmen kumppanin – komission, Eurocontrolin ja yksityisten yritysten yhteenliittymän – kesken. Sitten seuraa käyttöönottovaihe, josta vastaa teollisuus ja jonka ennakoidaan kestävän vuodesta 2014 vuoteen 2020.

Tämä siviili-ilmailualan ensimmäinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuva yhteisyritys tuo mukanaan lukuisia työmahdollisuuksia. Siitä tulee myös mittava tutkimus- ja kehittämishanke, joka saattaa ulottua Euroopan unionin ulkopuolisille markkinoille, kunhan tämä ei viivästytä sen voimaantuloa. Parlamentin kahden valiokunnan tehostettu yhteistyö on osoitus hankkeen tärkeydestä kahden eri alan, tutkimuksen ja liikenneverkkojen, kannalta.

Komissio on valinnut hankkeen perustaksi 171 artiklan, mikä tarkoittaa, että parlamentti ei ollut mukana yhteispäätösmenettelyssä. Haluan kuitenkin mainita, että yhteistyö komission kanssa on sujunut hyvässä hengessä. Parlamentti aikoo seurata tapahtumia tarkasti ja auttaa kykyjensä mukaan vaikka ei olisikaan edustettuna hallintoneuvostossa.

Esittämämme tarkistukset selkeyttävät tekstiä mahdollisten eturistiriitojen osalta. Pyysimme myös komissiota laatimaan uuden asiakirjan, jossa käsiteltäisiin pelkästään hankkeen kolmatta vaihetta, jotta saadaan hälvennettyä ensimmäisen hankkeen esiin nostamia epäilyksiä.

SESAR on hanke, joka palvelee kansalaisten etua, joka nostaa eurooppalaisen siviili-ilmailuteollisuuden alansa kehityksen kärkeen ja joka parantaa kilpailukykyämme. Teollisuuden osallistuminen rahoitukseen on perusteltua sen vuoksi, että sillä on omia etuja kyseessä, ja äänten jaolla on estettävä hankalat hallintomenettelyt. Parlamentti katsoo tehneensä oikein pitäessään auki mahdollisuuden maksun perimiseen, koska teollisuuden maksuosuutta ei ole vielä vahvistettu todellisten lukujen pohjalta.

Arvoisa komission jäsen, nyt voimme vain toivoa, että SESAR ei joudu kärsimään Galileon tapaan viivytyksistä eikä koe Airbusin kaltaista romahdusta ja että se pystyy osoittamaan, että eurooppalainen tutkimus, Eurocontrolin tietotaito ja asianomaisten teollisuusyritysten kapasiteetti pystytään yhdistämään palvelemaan edistystä. Arvoisa komission jäsen, on sanomattakin selvää, että jäsenvaltioiden on oltava valmiita järjestelemään ilmaliikenteen hallinnan jakoa teknologista kehitystä vastaavalla tavalla.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia asian käsittelyyn osallistuneita ja etenkin yhteisesittelijä Bradbournia.

  Philip Bradbourn (PPE-DE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, SESAR-hankkeesta on suurta hyötyä sekä Euroopan ilmailualalle että kuluttajalle. SESARin käynnistyessä lentoyhtiöiden tehokkuus paranee, saadaan suorempia reittejä, ruuhkat ilmatilassa vähenevät ja matkustajan kannalta luotettavuus paranee. Ympäristö hyötyy myös järjestelmästä, koska se lyhentää reittejä ja vähentää koneiden kiertelyä lentokenttien yläpuolella ja alentaa siten lentoliikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että näin tärkeän hankkeen yhteydessä ei ole hyväksyttävää, että täytäntöönpanoprosessissa noudatetaan kuulemismenettelyä, vaikka alkuperäinen yhtenäisen ilmatilan lainsäädäntö käsiteltiin yhteispäätösmenettelyssä. Onkin syytä kysyä, miksi komissio katsoo voivansa mielensä mukaan päättää, ottaako se ainoan demokraattisesti valitun EU:n toimielimen mukaan tällaisten ehdotusten kehittelyyn. Mikä vieläkin huolestuttavampaa, komissio ja Eurocontrol yrittävät saada kahmittua itselleen 60 prosenttia hallintoneuvoston äänimäärästä.

SESAR-hankkeen pitäisi olla teollisuuden, ei byrokraattien, vetämä. Emme voi odottaa teollisuuden maksavan hankkeen kehittelystä, jos ei se pääse vaikuttamaan sen johtamiseen. Sen vuoksi minä ja asiasta vastaavan valiokunnan esittelijä olemme ryhmämme puolesta jättäneet käsiteltäväksi tarkistuksen, jolla vähennettäisiin yhteisön äänien määrää. Tarkoituksena on kannustaa teollisuutta ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia tulemaan mukaan heti alusta lähtien.

SESAR-hanke voi auttaa muovaamaan eurooppalaisen ilmailun tulevaisuutta. Se voi toimia positiivisena muutosvoimana, jos se saa kaikkien alan toimijoiden reilun ja tasapuolisen tuen. Siksi vetoan parlamenttiin, että se antaisi tukensa tarkistukselle, joka ohjaisi tätä tärkeää hanketta oikeaan suuntaan.

  Reinhard Rack, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, lähivuosina liikenne tulee lisääntymään niin maalla, merellä kuin etenkin ilmassa, ja lisääntynyt liikenne merkitsee uusia ongelmia ja suurempaa määrää ongelmia. Määrän kasvu on hallittava, siihen liittyvät terveys- ja ympäristökysymykset ratkaistava tyydyttävällä tavalla, ja se kaikki maksaa paljon.

Äsken mainitsemieni kysymysten ratkaisemiseksi tarvitsemme ennen kaikkea älykkäitä ratkaisuja, uutta teknologiaa ja parempaa logistiikkaa, ja juuri näihin asioihin meidän pitäisi tänään keskittyä. Valitettavasti emme kuitenkaan ole päässeet vielä niin pitkälle. Jotakin on jo saatu aikaankin: yksi mieleen tuleva asia on Galileo. Tällä hetkellä keskitymme kuitenkin edelleen erilaisiin valmisteluihin, kuten siihen, miten hallinto pitäisi järjestää, mitä Eurocontrolin suhteen pitäisi tehdä, miten yksityinen sektori saataisiin mukaan hankkeeseen, ja moniin muihin vastaaviin asioihin.

Haluan sanoa muutaman varoituksen sanan julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksistä: on aivan oikein ja kohtuullista, että keskustelemme niistä ja kiinnitämme erityisesti huomiota mahdollisiin eturistiriitoihin, mutta meidän pitäisi tehdä vielä paljon enemmän, jotta liike-elämä todella saataisiin mukaan hankkeeseen. On kuitenkin sanottava, että aiemmat kokemukset julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksistä eivät juuri koskaan ole olleet todella onnistuneita. Yhtenä poikkeuksena mainitsisin Marco Polo -ohjelman erityisesti siksi, että parin viikon kuluttua polkaistaan liikkeelle sen seuraaja. Tuohon ohjelmaan onnistuttiin sisällyttämään oikeassa suhteessa kannustimia sekä yksityiselle että julkiselle sektorille, ja juuri tällaisiin asioihin meidän pitäisi keskittyä tällä kertaa vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Asiasta toiseen, olen hyvin kiitollinen molemmille esittelijöille heidän tekemästään työstä ja toivon, että etenemme keskittyneesti ja yhtenäisinä kohti päämääräämme riippumatta siitä, pitäisikö parlamentin saada käyttää yhteispäätösvaltaa vai vain tulla kuulluksi tässä asiassa. Ehkäpä onnistumme kiristämään hiukan aikatauluja. Siitä olisi todella suurta hyötyä.

  Britta Thomsen , PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen erinomaisesta työstään eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmää (SESAR) käsittelevän mietinnön parissa. Olen samaa mieltä siitä, että uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kehittäminen on tarpeen, jotta voisimme taata turvallisen ja sujuvan ilmaliikenteen Euroopassa seuraaviksi 20 vuodeksi. Nykyiset ilmaliikenteen hallintajärjestelmät ovat vanhentuneita ja liikaa paikallisten erityisolosuhteiden sanelemia. Sen vuoksi ne eivät sovellu erityisen hyvin Euroopan ilmaliikenteen nopeaan, luotettavaan ja taloudellisesti kestävään kehittämiseen. SESAR onkin pohjimmiltaan hyödyllinen aloite, joka tehostaa Euroopan ilmaliikenteen hallintajärjestelmää. SESAR merkitsee turvallisempaa ja tehokkaampaa liikennettä kuin mitä nykyinen lentoliikenteen hallintajärjestelmä pystyy tarjoamaan, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan.

Ympäristönäkökohtien suhteen sen sijaan komission ehdotuksessa ei selvitetä riittävästi niitä haasteita, joita lentoliikenteen kasvu seuraavien parin vuoden aikana Euroopassa aiheuttaa. SESAR ei saa keskittyä pelkästään ilmaliikenteen turvallisen hallinnan takaamiseen. Ympäristöhyödyt on myös otettava huomioon. Voinkin sen vuoksi antaa tukeni tarkistuksille, joissa korostetaan, että SESARin avulla olisi pystyttävä suunnittelemaan energiatehokkaampia lentoreittejä, jotka vähentävät polttoaineen kulutusta ja ovat ympäristöystävällisempiä.

Toiseksi on tärkeää selvittää, mitä jäsenvaltiot hyötyvät SESAR-hankkeesta, eli millaiset tekijänoikeudet niillä on SESAR-yhteisyrityksen tuottamiin aineellisiin ja aineettomiin hyödykkeisiin. Tällä hetkellä ei ole selvää, mitä SESAR-yhteisyrityksen tuottamien hyödykkeiden omistusoikeudelle tapahtuu siinä vaiheessa, kun SESAR siirtyy teollisuuden omistukseen. Siksi on ehdottoman tärkeää, että SESAR-hankkeessa syntynyt tietämys ja hyödykkeet ovat jatkuvasti perustajajäsenten käytettävissä niiden omiin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Emme halua päätyä sellaiseen tilanteeseen, että kaikki jäsenvaltiot ovat standardoineet käyttämänsä teknologian eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän mukaiseksi, mutta tämän teknologian oikeudet omistaa yksityinen yritys.

Kiitän esittelijä Hennicot-Schoepgesia vielä kerran hänen mietinnöstään ja toivon, että yhteistyöllä saamme SESARin käynnistettyä suunnitellun aikataulun mukaisesti.

  Fiona Hall , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen työstään. Tarvitsemme Eurooppaan uuden sukupolven ilmaliikenteen hallintajärjestelmää ilmaliikenteen turvallisuuden ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi. SESAR toteuttaa sen, mihin ilmaliikenteen hallinnassa nykyisin käytettävällä vanhentuneella ja hajanaisella teknologialla ei pystytä.

SESAR-yhteisyritys on perustettava nyt niin, että vältetään turhat ongelmat ja viivytykset. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyritys on toteutustapana varsin uusi, ja toivon, että komissio suhtautuu suorasukaisesti ja avoimesti Galileo-yhteisyrityksestä saatuihin opetuksiin. SESAR-yhteisyrityksen toimintaa on tarkistettava säännöllisin väliajoin, jotteivät Galileon kanssa koetut alkuvaikeudet toistuisi.

Sekä parlamentti että neuvosto olisi pidettävä ajan tasalla ja niitä olisi kuultava esimerkiksi uusien jäsenten ottamiseen ja pääjohtajan valintaan liittyvissä kysymyksissä. Valiokunnassa oltiin vahvasti sitä mieltä, että pääjohtajan valinnan olisi tapahduttava avoimen kilpailun kautta ja pätevyyden ja kokemuksen perusteella. Se ei missään nimessä saa olla poliittinen nimitys tai palkkiovirka.

Valiokunta korosti myös, että Eurocontrolilla on edelleen oma merkityksensä. Kokemuksensa ja asiantuntemuksensa vuoksi sen on tärkeää olla mukana.

Lopuksi totean vielä yhteisyrityksen sijaintipaikasta, että kannatan komission alkuperäistä ehdotusta, jonka mukaan toimipaikan pitäisi käytännön syistä olla Brysselissä. Toimipaikkaa koskevan keskustelun avaaminen olisi tarpeetonta ajanhukkaa ja saattaisi pitkittää yhteisyrityksen perustamisvaihetta. Tämän perustelun ymmärtänevät ainakin ne parlamentin jäsenet, jotka harmittelevat sitä ajan, rahan ja energian hukkaa, mitä koituu sen vuoksi, ettei parlamenttia onnistuttu siirtämään pysyvästi Brysseliin.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, oikein käytettynä ja mahdollisimman pian voimaan saatettuna SESARilla voi olla merkittävä vaikutus ilmastolle haitallisten kaasujen vähentämisessä. Hyvällä yhteistyöllä sääpalvelujen kanssa sekä lentokorkeuksien ja nopeuksien oikeanlaisella järjestelyllä on mahdollista vähentää paitsi lentokoneiden kaartelua kaupunkien yllä laskeutumista odottamassa, myös tiivistymisjuovia, joiden uusimmat tutkimukset osoittavat yhä selvemmin aiheuttavan ilmasto-ongelmia.

Toimiakseen tehokkaasti tämä prosessi edellyttää muun muassa polttoaineen säästämiseen soveltuvien ilmatila-alueiden perustamista. On kuitenkin valitettavaa, että niiden kohdalla työ edistyy hyvin hitaasti. Itävallalla ja sen pohjoisilla ja itäisillä naapureilla on vielä paljon tehtävää tällä alalla.

Hankkeen organisaatiomuodosta käytiin valiokunnassa vilkasta keskustelua. Itse olen sitä mieltä, ettei Eurocontrolia pidä missään tapauksessa syrjäyttää. Tarvitaan jonkinlaista keskuselintä puolustamaan julkista etua, johon sisältyy, ja pitää meidän mielestämme sisältyäkin, muun muassa ilmastonsuojelu. Eurocontrol soveltuu siihen ehkä paremmin kuin teollisuuden äänivalta yksistään, ja teollisuuden osallistuminen toimintaan voidaan taata muilla keinoin.

  Jaromír Kohlíček, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, ilmaliikenne Euroopan yläpuolella alkaa vähitellen törmätä rajoituksiin, joita lentokenttien tiheys ja nousevien koneiden määrän kasvu aiheuttavat. Jotkut näistä ongelmista on jo ratkaistu Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön tekemän sopimuksen ja muun eritasoisen lainsäädännön avulla. Ilmaliikenteen ongelmia ratkaistaan ensisijaisesti Keski-Euroopan yllä keskikorkeudella lentävän liikenteen hallinnoinnista tehdyllä kansainvälisellä yleissopimuksella, joka ei ole vielä tullut kokonaisuudessaan voimaan. SESAR-ohjelman olisi pohjustettava tietä merkittävälle edistymiselle tässä asiassa.

Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee hankkeiden rahoitusta. Minusta meidän pitäisi olla hyvin varovaisia yksityisen pääoman käytön suhteen, koska kyseessä on yksi keskeisimmistä hankkeista tällä alalla. Minun nähdäkseni on tärkeää, että valtaosa rahoituksesta tulisi muualta kuin yksityiseltä sektorilta. Rahoituksen olisi pikemminkin tultava Eurocontrolin keräämistä maksuista ja EU:n talousarviosta.

Toinen kysymys, joka on varmasti tärkeä ja joka on pitkään jäänyt vaille ratkaisua, on se, miten määritellään, millaisiin ilma-aluksiin uutta ilmaliikenteen hallintajärjestelmää sovelletaan. Lentokoneiden ja ultrakeveiden ilma-alusten välinen rajanveto on edelleen tekemättä. Euroopassa on voimassa erilainen luokittelu kuin Yhdysvalloissa. Suosittelisinkin, että yhteistyrityksen peruskirjassa rajaksi määriteltäisiin ilma-aluksen tyhjäpaino 600 kg. Katson, että määritelmän yhdenmukaistaminen hyödyttäisi tulevia neuvotteluja sekä ilmaliikenteestä että ilmailu-alasta yleisemminkin. Lopuksi haluan sanoa, että ryhmäni antaa vankan tukensa SESAR-hankkeelle.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen työstään. Tällä hetkellä noin viiden prosentin vuosivauhtia kasvavan ilmaliikenteen ongelmat vaativat nopeaa, kattavaa ja tehokasta mutta samalla riittävän kauaskantoista ratkaisua. Jos tarvittaviin toimiin ei ryhdytä heti, Euroopan ilmatila on pian täysin tukossa. Siksi on hyvä, että käynnistämme SESAR-yhteisyrityksen, joka palvelee ilmaliikenteen hallintaa ja turvallisuutta Euroopan lentokentillä. Minusta on hyvä uutinen, että nämä toimet parantavat yhteyksien toimivuutta sekä lentoturvallisuutta ja että niillä on myös myönteisiä vaikutuksia ympäristöön.

Tämän yrityksen olisi määrä tarjota työtä monille korkeastikoulutetuille ihmisille. On hyvin tärkeää, että Euroopan unioni ja yksityinen setori osallistuvat yhdessä hankkeen rahoittamiseen. Toivon, että hanke hyväksytään, sillä se ansaitsee tulla toteutetuksi. Sen pitäisi kuitenkin synnyttää yhteensopivia ratkaisuja myös muualla maailmassa. Meidän pitäisi myös jatkaa radikaalienkin innovatiivisten ratkaisujen, esimerkiksi ilmassa toimivien lentoliikenteen solmukohtien, kehittelyä.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, SESAR on oikein hyvä ajatus, mutta tarvitsemme teiltä suoran vastauksen kysymykseen, johon ette itsekään osaa vastata: mikä sen soveltamisala on? Mihin Euroopan ilmatila ulottuu kaakossa? Tiedämmekö me sen? Meidän on määriteltävä nämä rajat. Muutama kuukausi sitten turkkilainen sotilaskone ampui alas kreikkalaisen sotilaskoneen Rhodoksen lounaispuolella Euroopan ilmatilassa, kun samaan aikaan sen yläpuolella näköetäisyydellä lensi egyptiläinen matkustajakone. Voitteko kuvitella mitä olisi voinut tapahtua?

Miten me siis määrittelemme soveltamisalan, kun Euroopan unioniin kuuluvan Kyproksen pohjoisosan yllä onkin Turkin eikä Nikosian lentotiedotusaluetta. Määritelkää ensin soveltamisala, niin hyväksymme mielihyvin SESARin, joka on joka tapauksessa suunniteltu nopeuttamaan matkustajaliikennettä. Saatamme ehkä onnistua ilmassa, mutta mitä tapahtuu lentokentillä: erilaisten pullojen ja parfyymien takia lento viivästyy taas puoli tuntia, ettei kukaan vain veisi mukanaan liikaa deodoranttia. Tämä on tyhmää ja naurettavaa. Jos haluatte määritellä jotakin kunnolla, älkää jättäkö asiaa puolitiehen.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, työllisyysvaikutustensa sekä seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana odotettavissa olevan BKTL:n kaksinkertaistumisen vuoksi uuden sukupolven eurooppalainen ilmaliikenteen hallintajärjestelmä (SESAR) tulee olemaan yksi EU:n painopistealueista ja tärkeä tekijä tulevien vuosikymmenten haasteisiin vastaamisessa. Se lisää ilmaliikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti ja parantaa markkinoiden toimivuutta, kilpailukykyä, ympäristövaikutusten hallintaa ja eurooppalaista koheesiota.

Haluan mainita joitakin tärkeitä kohtia. Ensinnäkään oikeusperustana ei saisi olla yksinomaan 161 artikla, vaan hankkeen pitäisi perustua sekä 161 että 163 artikloihin. Näin lisättäisiin ja vahvistettaisiin parlamentin vaikutusmahdollisuuksia. Toiseksi jotta pystyttäisiin kehittämään tehokasta ilmaliikenteen hallintaa ja teknologiaa aiheuttamatta silti kohtuutonta rasitusta veronmaksajille, yksityiselle sektorille, teollisuudelle, alan muille toimijoille ja tiedeyhteisölle olisi taattava oma osansa hallintomallissa, kuten te, arvoisa komission, ehdotitte. Ehdottoman keskeinen rooli kuuluu komissiolle ja Eurocontrolille, jotka kantavat kumppaneista suurimman julkisen vastuun niin rahoituksella kuin äänimäärälläkin mitattuna.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Odotettavissa olevan ilmaliikenteen määrän kasvun vuoksi Euroopan unionin oli kehitettävä tämä ilmaliikenteen hallintajärjestelmä, joka yhdistää nykyisin EU:ssa toimivat 40 eri verkostoa. Siksi uskon, että SESAR-järjestelmästä tulee erittäin tärkeä, ja onnittelen molempia esittelijöitä heidän työstään.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Yhdysvaltain äskeisten vaalien tuloksen vuoksi en pidä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä Avoin taivas -sopimusta mahdollisena lähitulevaisuudessa. Euroopan maiden hallitukset joutuvat sen vuoksi tekemään yksittäisiä sopimuksia Yhdysvaltojen hallituksen kanssa tällä alalla. Eräs Irlannin hallituksen jäsen on jo itse asiassa antanutkin ymmärtää, että juuri näin on tarkoitus toimia ilmailusopimuksen aikaansaamiseksi.

Haluan myös huomauttaa, että mahdollisen järjestelyn olisi turvattava Länsi-Irlannissa sijaitsevan Shannonin lentokentän tulevaisuus nykyisessä muodossaan, koska kentällä on suuri merkitys alueelle ja se on elintärkeä taloudellinen solmukohta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, minun täytyy kiittää puhujia, jotka ovat kaikki osoittaneet parlamentin olevan kiinnostunut SESAR-hankkeesta, jolla tulee olemaan erittäin myönteisiä vaikutuksia paitsi ilmaliikenteen, myös ympäristön laadun ja energiansäästön kannalta.

Haluan sanoa jäsen Bradbournille, että olemme valinneet oikeusperustan, joka oli mielestämme sopivin tähän säännökseen. Tämänkertaisena tavoitteena on perustaa yhteisyritys, joka vastaisi teknologian tutkimus- ja kehittämisohjelman hallinnoinnista. Tämä oikeusperusta on perustamissopimuksen 171 artikla, kuten jäsen Fernandez juuri totesi, ja sen ovat vahvistaneet sekä parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta että komissio.

Haluan jäsen Rackin tavoin korostaa, että kyseessä on todellakin esimerkki hyvästä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta, jolla on tietenkin Eurocontrolin tuki takanaan – niin kuin ehdottomasti vaaditte – mutta sitä tukee myös koko ilmailuala, joka on tietenkin tärkein edunsaaja ja siksi hyvin innokas näkemään SESARin pääsevän siivilleen. Arvoisa puhemies, vaikka tämä menettely edellyttää pelkästään parlamentin kuulemista yhteispäätösten sijaan, on sanomattakin selvää, että otan asiakseni pitää parlamentin ajan tasalla mahdollisimman avoimesti. Kuten esittelijä Hennicot-Schoepges korosti, meidän on luonnollisesti tehtävä kaikkemme, jottei ohjelmien toteutuminen viivästyisi.

Muuta sanottavaa minulla ei ole. Haluan esittää parlamentille lämpimät kiitokseni korvaamattomasta avusta, jota olemme siltä saaneet toteuttaessamme tätä hanketta, jonka tuloksena, kuten sanoin, EU:n pitäisi saada paras mahdollinen lennonvarmistusjärjestelmä.

  Puhemies . – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

7. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Sornosa Martínezin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0287/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista (KOM(2006)0069 – C6-0064/2006 – 2006/0018(COD)).

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Sornosa Martínezia hänen työstään tämän erittäin tärkeän direktiiviehdotuksen parissa. Tämä direktiivi on osa elohopean käsittelyä koskevia yhteisön toimia. Tätä asiaa koskevasta yhteisön strategiasta keskusteltiin parlamentissa vain vähän aikaa sitten.

Tässä on kyse yhteisestä halustamme estää se, että ympäristöön pääsee lisää elohopeaa. Jotta meillä ei olisi tästä asiasta mitään harhakuvitelmia, totean, että emme keskustele nyt vain mistä tahansa tavanomaisesta myrkystä, vaan erityisen vaarallisesta aineesta. Ovathan elohopea ja sen yhdisteet erittäin myrkyllisiä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Tänään keskustelun aiheena olevan direktiivin tavoite on estää uusien elohopeaa sisältävien mittalaitteiden pääsy kiertoon. Jos onnistumme siinä, estämme 30 elohopeatonnin joutumisen ympäristöön. Tämä määrä merkitsee erittäin huomattavaa terveysriskiä.

Ehdotetulla direktiivillä kielletään kokonaan elohopeaa sisältävien kuumemittareiden saattaminen markkinoille. Tähän on syynä se, että niille on jo jonkin aikaa ollut saatavana vaihtoehtoja. Lisäksi sillä estetään kaikkien muiden elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myynti yleisölle. Näiden ehdotusten perustana oli riskinarviointi ja elohopeaa koskevan strategian laajennettu vaikutustenarviointi sekä toimialan ja muiden asianomaisten tahojen kuuleminen.

Ehdotetulla direktiivillä ei ainoastaan varmisteta ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua vaan sen avulla voidaan myös ylläpitää ja vahvistaa sisämarkkinoita. Sovelletaanhan elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä koko yhteisössä.

Parlamentin jäsenet ovat nyt esittäneet muutamia tarkistuksia, joiden tarkoitus on varmistaa poikkeukset. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että antiikkisten mittalaitteiden markkinoille saattamisen on todellakin pysyttävä sallittuna. Antiikkiset mittalaitteet ovat vähintään 50 vuotta vanhoja, ja ne ovat pääasiassa keräilyesineitä, joita käsitellään niiden arvokkuuden vuoksi erittäin huolellisesti. Niitä on markkinoilla hyvin vähän, ja riski niiden joutumisesta jätevirtaan on minimaalinen.

Voin myös tukea ajallisesti rajattua poikkeuslupaa uusille elohopeaa sisältäville barometreille, joita valmistaa muutama erikoistunut pienyritys. Kahden vuoden siirtymäaikana näiden yritysten on mahdollista sopeuttaa tuotantojärjestelynsä uusien sääntöjen mukaisiksi ilman, että ympäristöön kohdistuu kohtuutonta riskiä. Pidän kahta vuotta sopivana aikana. Minun on kuitenkin tehtävä selväksi se, että näillä tuottajilla ei ole mitään syytä käyttää elohopeaa valmistamissaan laitteissa, koska niiden on mahdollista päästä samaan tulokseen ilman sitä. Tämä tulos saattaa joissain tapauksissa olla jopa parempi. Ei ole olemassa mitään perusteita sille, että tällaisten uusien laitteiden valmistuksessa olisi käytettävä elohopeaa. Ei ole kyse siitä, että olisi ensin kehitettävä uutta tekniikkaa, koska vaihtoehtoja on ollut saatavana jo kauan. Näiltä valmistajilta on odotettava EU:n lainsäädännön vaatimusten noudattamista, ja aion olla tässä hyvin ehdoton. Kahden vuoden pitäisi olla riittävän pitkä sopeutumisaika.

Tilanne on itse asiassa melko erilainen terveydenhuoltoalalla käytettävien mittalaitteiden kohdalla. Parlamentti on ehdottanut, että näistä rajoituksista olisi oltava poikkeus verenpaineen mittaukseen tarkoitetuille laitteille, ja poikkeusta tarkistettaisiin myöhemmin. Minäkin olen itse asiassa sitä mieltä, että sellainen olisi oltava. Sfygmomanometreja käytetään joka tapauksessa ainoastaan tietyissä lääketieteellisissä laitteissa. Ne ovat täysin korvaamattomia tietyissä lääketieteellisissä tapauksissa, joissa mittaustulosten on oltava erittäin tarkkoja. Olemme tarkastelleet tätä kysymystä erittäin huolellisesti. Terveydenhuoltoalan asiantuntijat pitävät tällaisia sfygmomanometreja välttämättöminä erityisesti tiettyjen hengenvaarallisten tilojen hoidossa. Meidän olisi siis odotettava kunnes turvallisia ja yhtä luotettavia vaihtoehtoja näille laitteille on saatu kehitettyä ennen kuin ulotamme säännökset koskemaan terveydenhuoltoalaa. Tästä seuraa se, että emme ole vielä päässeet tämän prosessin loppuun saakka. Päinvastoin, tällä alalla tarvitaan lisää työtä.

Lopuksi haluan sanoa, että parlamentti, neuvosto ja komissio tekivät neuvotteluprosessin aikana läheistä yhteistyötä, ja komissio voi tämän ansiosta hyväksyä kaikki esittelijänne ehdottamat kompromissitarkistukset, eli tarkistukset 12–18. Toivon todella, että voimme saada tämän direktiivin hyväksyttyä ensimmäisessä käsittelyssä

  María Sornosa Martínez (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, koko parlamentti on yksimielinen siitä, että tuotteiden valmistuksessa käytettävän elohopean kysyntää on tarpeen vähentää ja sen korvaamista vauhdittaa. Olisi asianmukaista rajoittaa yhteisön tason toimella kuluttajien ja – tietyin poikkeuksin – terveydenhuoltoalan käyttöön tarkoitettujen, elohopeaa sisältävien mitta- ja valvontalaitteiden saattamista markkinoille.

Huomattavien elohopeamäärien pääsy jätevirtaan on estettävä. Näin pystytään varmistamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso huolehtien samalla sisämarkkinoiden toimivuudesta, kuten perustamissopimuksen 95 artiklassa edellytetään.

Elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille, ekosysteemeille sekä luonnonvaraisille eläimille ja kasveille. Elohopeaa pidettiin ensi alkuun paikallisena hajakuormitusongelmana, mutta nyt sen on tajuttu olevan maailmanlaajuinen, krooninen ja vakava ongelma. Tämän ehdotuksen tavoite on mahdollisesti kieltää elohopean käyttö kokonaan kaikissa laitteissa. On kuitenkin korostettava, että komission kuulemat asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että sairaaloissa tarvitaan erittäin tarkkoja mittaustuloksia hengenvaarallisten tilojen hoitoon, joita ovat kohonnut verenpaine, rytmihäiriöt ja raskausmyrkytys. Elohopeaa sisältävillä sfygmomanometreilla saavutetaan potilaan turvallisuuden edellyttämä mittaustarkkuus ja luotettavuus. Tämän vuoksi ehdotamme nyt, että kielto ei koskisi näitä laitteita ennen kuin mahdollisten vaihtoehtoisten välineiden toimivuudesta on täysi varmuus.

Lisäksi kehotan komissiota toteuttamaan lyhyen ajan kuluessa toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki elohopeaa sisältävät yhteiskunnassa tällä hetkellä käytössä olevat laitteet kerätään erikseen talteen ja käsitellään turvallisesti. Muutoin tämä direktiivi menettää tehoaan käytännössä.

Elohopean vieminen kaatopaikoille tai sen sopimaton hävittäminen aiheuttaa sen, että jäte-elohopeaa kulkeutuu jäteveteen ja leviää ympäristöön. Elohopeaa löytyy tämän vuoksi elintarvikkeista, ja se aiheuttaa erityisen riskin vesieliöiden ravintoketjulle, minkä vuoksi kaloja ja äyriäisiä syövät altistuvat sille erityisesti. Arvoisa komission jäsen, te sen sanoitte: 30 tonnia elohopeaa saatetaan edelleen käsitellä väärin jätteen hävittämisen yhteydessä.

Lisäksi kehotan komissiota lisäämään tietoa väestön keskuudessa järjestämällä tiedotuskampanjoita elohopealle altistumisen terveysriskeistä ja ympäristöongelmista, joita se saattaa aiheuttaa. Pelkään nimittäin, että kansalaisilla ei ole riittävästi tietoa elohopean myrkyllisyydestä.

Ehdotetuista tarkistuksista haluan sanoa, että poliittisten ryhmien enemmistön tavoin minäkin toivoin, että barometrien suhteen olisi päästy yksimielisyyteen, kuten komission ja neuvoston kanssa on päästy. Pääsimme sellaiseen sopimukseen, että tässä direktiivissä säädettyjä rajoituksia ei poikkeuksellisesti sovelleta elohopeaa sisältäviin tieteellisiin tutkimusvälineisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi yli 50 vuotta vanhat barometrit, jotka on tarkoitettu myytäviksi tai kaupan pidettäviksi kansainvälisillä antiikkimarkkinoilla.

Uusia perinteisiä barometreja varten tuotettavan elohopean suhteen ehdotimme sellaista sopimusta, että valmistajille olisi annettava siirtymäaika, jotta ne ehtivät mukautua uusiin sääntöihin. Valitettavasti kaikki poliittiset ryhmät eivät ole olleet tätä mieltä. Uskon kuitenkin, että siirtymäaikaa kannattaa parlamentissa riittävä enemmistö ja se hyväksytään.

Lopuksi totean, että toivon parlamentin lyövän lukkoon sopimuksen neuvoston kanssa ensimmäisessä käsittelyssä, jotta sitä voidaan soveltaa mahdollisimman pian. Näin voidaan vähentää elohopean kysyntää teollisuudessa ja vauhdittaa sen korvaamista muilla aineilla, jotka eivät ole vahingollisia ihmisten terveydelle eivätkä vaikuta kielteisesti ympäristönsuojeluun.

Arvoisa komission jäsen, yhteenvetona voin todeta, että olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, mitä sanoitte. Haluan kiittää komissiota sen tekemästä työstä ja mahdollisuudesta päästä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Kiitän myös neuvostoa ja niitä poliittisia ryhmiä, jotka ovat hyväksyneet tämän ehdotuksen.

  Martin Callanan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sallikaa minun aluksi kiittää jäsen Sornosa Martínezia hänen työstään tämän mietinnön hyväksi, vaikka en olekaan kaikista hänen johtopäätöksistään täysin samaa mieltä. Olemme kuitenkin tehneet erittäin hyvää yhteistyötä tässä asiassa.

Tämän vuoden maaliskuussa parlamentissa keskusteltiin elohopeaa koskevasta komission strategiasta. Parlamentti kehotti komissiota rajoittamaan elohopean markkinoille saattamista ja sen käyttöä kaikissa mitta- ja valvontalaitteissa, mutta myöntämään kuitenkin muutamia poikkeuksia. Lisäksi parlamentti vetosi komissioon, jotta se sallisi elohopean käytön EU:ssa niille vain muutamille ammattimaisille yrityksille, jotka valmistavat perinteisiä barometreja. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että komissio jätti tuolloin täysin huomiotta parlamentin kannan ja eteni tämän tänään keskustelun aiheena olevan direktiivin ehdottamiseen.

Tällä direktiivillä kielletään kaikkien uusien barometrien tuotanto. Kuten jäsenet tietävät, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta hyväksyi jälkeenpäin esittämäni tarkistuksen. Sen tarkoitus on, että myönnettäisiin poikkeus tälle alalle, jolla on EU:ssa pitkät perinteet. Olemme jäsen Bloklandin kanssa esittäneet tämän tarkistuksen uudelleen täysistunnon harkittavaksi. Haluan painottaa komission jäsenelle, että kyse ei ole siitä, että ympäristöön joutuisi yleisesti uutta elohopeaa. Valtaosa näistä valmistajista käyttää itse asiassa kierrätettyä käytettyä elohopeaa uusien laitteiden tuotannossa. Tällä perinteisellä alalla edelleen toimivia pk-yrityksiä on erittäin vähän kaikkialla EU:ssa, lähinnä Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Jos tämä direktiivi saatetaan voimaan, kuten neuvosto toivoo, nämä yritykset pakotetaan lähes varmasti lopettamaan toimintansa. Tämä johtaisi siihen, että kuluttajilla ei enää olisi paikkoja, joissa korjauttaa ja huoltaa hallussaan olevia laitteita. Emme saa unohtaa sitä, että kaikkialla EU:n alueella kotien seinillä roikkuu satojatuhansia perinteisiä barometreja. Tällä direktiivillä ei tietenkään olisi vaikutusta tähän, mutta sillä saatettaisiin lakkauttaa yrityksiä, joissa ihmiset voivat korjauttaa ja huollattaa näitä laitteita.

Uusien barometrien kieltäminen ei pysäytä saastumista, joka saattaisi todellisuudessa lisääntyä, kun ihmisillä ei olisi paikkaa, johon viedä laitteensa. Lisäksi lainsäädännössä on muutamia valtavia porsaanreikiä. Siinä kielletään ainoastaan uusien laitteiden saattaminen markkinoille. Siinä ei estetä mitenkään sitä, että valmistajat voivat myydä uudet barometrit ilman elohopeaa ja antaa mukaan ohjeet, joiden mukaan kuluttajat voivat täyttää ne itse. Tämä on varmasti vaarallisempaa kuin se, että sallitaan tuotannon jatkaminen tarkoin valvottuna ja luvanvaraisesti.

  Linda McAvan, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tälle lainsäädäntötoimelle on vakuuttavat perusteet. Komission jäsen totesi, että elohopeaa sisältäville barometreille on vaihtoehtoja, ja tuen tämän vuoksi kaikkea, mitä kollegani Sornosa Martínez on sanonut.

Elohopea on äärimmäisen myrkyllistä. Se on biologisesti kertyvää ja pysyvää ympäristössä, eikä sille altistuminen ole koskaan turvallista. Pyydän PPE-DE-ryhmää vielä harkitsemaan. Jäsen Callananille ja konservatiiveille sanon, että puoluekokouksessanne puheenjohtajanne totesi teidän haluavan korvata vaaralliset kemikaalit turvallisilla. Konservatiivien Internet-sivustolla kerrotaan, että aiotte toteuttaa tämän. Teidän on äänestettävä muuttaaksenne asioita, eikä riitä, että kerrotte aikovanne tehdä niin. Toivon, että PPE-DE-ryhmä tukee tätä erittäin järkevää toimenpidettä, jotta äärimmäisen vaarallinen kemikaali saadaan poistettua asteittain ympäristöstämme.

Olemme antaneet yrityksille kaksi vuotta lisäaikaa tuotantonsa lopettamiseen. Neuvosto ei halunnut tätä, mutta meillä on puolellamme 25 hallitusta, asiantuntijoita 25 maasta, Euroopan komissio ja poliittisten ryhmien enemmistö. Toivon, että parlamentti tukee mietintöä ja noudattaa johdonmukaisesti vaarallisten kemikaalien korvaamisen periaatetta.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Sornosa Martínezia hänen erinomaisesta mietinnöstään ja yhteistyöstä kaikkien varjoesittelijöiden kanssa. Lisäksi haluan kiinnittää huomiota ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalta saatuun erittäin hyödylliseen tukeen sekä komission ja neuvoston apuun muutaman tarpeellisen lopullisen kompromissitarkistuksen muotoilussa.

Kuten kaikki jo tähän mennessä tietävät, elohopea on erittäin myrkyllinen aine, josta me kaikki haluamme päästä ja josta on päästävä eroon meidän itsemme ja myös tulevien sukupolvien edun vuoksi mahdollisimman pian ja mahdollisimman tehokkaasti. Lainsäädäntöehdotuksella aletaan toteuttaa elohopeaa koskevaa strategiaa, jota tuimme tämän vuoden maaliskuussa. Sillä kielletään elohopean käyttö tai vähennetään sitä olennaisesti erilaisissa laitteissa, jotka eivät ole sähköisiä tai elektronisia. Elohopeaa sisältävät välineet, kuten kotitalouksien lämpömittarit, korvataan tarkemmilla, monikäyttöisemmillä, nopeammilla ja turvallisemmilla mittalaitteilla, jotka eivät sisällä elohopeaa.

Kuten useimpien lainsäädäntötekstien kohdalla, tämänkin ehdotuksen tarkastelussa törmättiin joihinkin mielipide-eroihin. Onneksi suurin osa ryhmistä pääsi järkevään kompromissiratkaisuun, mutta jotkut parlamentin jäsenet ovat varmasti edelleen vastahakoisia. Ongelmana on ollut se, että lähinnä muutamat englantilaiset, hollantilaiset ja belgialaiset kollegat vaativat itsepintaisesti, että uusissa antiikkisilta näyttävissä barometreissa, joita valmistaa vain muutama pk-yritys Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Belgiassa, saisi edelleen olla elohopeaa. He vaativat tätä huolimatta kaikista seuraavista seikoista. Tämän direktiivin voimaantulon jälkeen on myönnetty kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana säännöistä saa vielä poiketa. Kahden vuoden siirtymäajan lopussa komissio tarkastelee uudelleen sellaisten luotettavien ja turvallisempien vaihtoehtojen saatavuutta, joita on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista käyttää tällaisissa laitteissa. Aidosti antiikkiset eli yli 50 vuotta vanhat barometrit jätettäisiin tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jos barometreja koskeva kompromissisopimus kariutuu, koko lainsäädäntöaloite käytännössä katsoen kaatuu ja se on vietävä takaisin luonnosteluvaiheeseen.

Olkaa tarkkoina, ettette anna sellaisten ihmisten käyttää teitä hyväkseen, jotka saattavat haluta kaataa koko säädöksen tai käyttää barometrikysymystä viedäkseen eteenpäin EU:n vastaisia näkökantojaan. Pyydän teitä äänestämään kompromissitarkistusten puolesta ja auttamaan siinä, että terveyden vuoksi päästäisiin eroon myrkyllisestä elohopeasta.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, elohopeaa sisältävät lämpömittarit kiellettiin Ruotsissa jo yli 20 vuotta sitten. EU:n on nyt vihdoin viimein aika seurata perässä. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet ovat eilispäivän tekniikkaa. Elohopea on todella vaarallinen kemikaali, ja sen käyttö on lopetettava mahdollisimman pian. Kaikki väitteet siitä, että elohopea ei olisi vaarallista, ovat järjettömiä. Vielä pahempaa on se, että elohopeaa pääsee polttolaitoksiin elohopeavuotojen kautta tai leviää ympäristöön jollain muulla tavalla. Siellä se muuttuu helposti imeytyvään muotoon, joka on vielä vaarallisempi ihmisille ja eläimille. Ympäristölle vaarallisten barometrien tuotantoa ei voida jatkaa nostalgiasyistä. Jokainen, joka haluaa, voi ostaa sähköllä toimivan kopion, joka muistuttaa täysin vanhanaikaista barometria. Vaihtoehtoisesti he voivat ostaa käytetyn barometrin, koska direktiivi koskee uusien barometrien saattamista markkinoille.

Kompromississa barometreille on myönnetty kaksi vuotta armonaikaa, mikä on teknisesti katsottuna täysin tarpeetonta, kuten komission jäsen totesi. Poliittisesti se oli kuitenkin valitettavasti tarpeen, jotta olisi mahdollista saavuttaa kompromissi, koska toimialan lobbausta oltiin taipuvaisia uskomaan aivan liian helposti. Jokainen, joka äänestää muun kuin kompromissin puolesta, sabotoi koko tämän säädöksen ja estää täysin sen, että elohopeaa sisältävät lämpömittarit poistetaan käytöstä. Meidän olisi siinä tapauksessa aloitettava uudelleen alusta REACH-asetuksen kanssa. Komissio aikoo esittää ehdotuksia seuraavien kahden vuoden aikana muiden mittalaitteiden, erityisesti verenpainemittareiden, poistamiseksi käytöstä mikäli mahdollista. Haluan muistuttaa komissiota siitä, että kompromississa todetaan: heti kun luotettavia vaihtoehtoja on saatavilla. Verenpainemittareille niitä on monissa tapauksissa. Palatkaa välittömästi Brysseliin laatimaan kertomus verenpainemittareiden markkinoille saattamisen rajoittamisesta mahdollisimman pian.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, myös minä haluan vuorostani kiittää jäsen Sornosa Martínezia hänen työstään ja kehottaa teitä tukemaan kompromissitarkistuksia. Niiden tarkoitus on, että EU:n kuluttajien käyttämistä mittalaitteista poistetaan elohopea. Kompromissitarkistukset ovat realistisin ja neutraalein mahdollinen tapa suojella kuluttajia ja ilmentää Euroopan parlamentin ja neuvoston yksimielisyyttä.

Kehotan teitä hylkäämään ehdotetun poikkeuksen direktiivistä barometrien kohdalla. Kaikki tällaiset vapautukset vaarantavat lopulliset mahdollisuudet vähentää elohopean määrää sellaisissa mittalaitteissa, joille on olemassa vaihtoehtoisia ratkaisuja, ennen REACH-ohjelmaa koskevan lainsäädännön hyväksymistä. On erittäin tärkeää vastustaa poikkeusta, jotta elohopeaa sisältäviä mittalaitteita koskeva säädös voidaan antaa mahdollisimman nopeasti. Samalla korostan sitä, että jos barometreja koskevat tarkistukset hyväksytään – lukuun ottamatta tarkistuspaketissa olevia tarkistuksia – barometrien valmistajat eivät saa mitään oleellista hyötyä, vaan ainoastaan mahdollisesti yhden tai kaksi vuotta lisäaikaa. On lähes varmaa, että komissio palaa alkuperäiseen kantaansa joko REACH-asetuksen tai komiteamenettelyn kautta, eikä myönnä barometreille mitään poikkeuksia.

Lopuksi haluan korostaa, että kompromissitarkistukset myötäilevät elohopeaa koskevaa aiempaa yhtenäistä päätöslauselmaamme, jonka esittelijänä toimi jäsen Matsakis.

Tavoitteenamme on nytkin oltava ympäristön, kansanterveyden ja EU:n kuluttajien suojelu.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vaikka elohopea ja sen tuottamat yhdisteet, erityisesti metyylielohopea, ovat erittäin myrkyllisiä, elohopeaa sisältävien lämpömittareiden, kuten erikoislämpömittareiden ja muiden mittalaitteiden, myynnin kieltäminen ainoastaan 18 kuukauden siirtymäajalla on kohtuutonta ja järjetöntä. Näin on erityisesti Puolan ja muiden sellaisten maiden kohdalla, joissa elohopeaa sisältäviä lämpömittareita käytetään yleisesti sekä sairaaloissa että kodeissa. Näin lyhyellä siirtymäajalla voi olla sellainen kielteinen vaikutus, että se haittaa diagnosointia, mikä aiheuttaa terveysriskejä. Se saattaa myös tuottaa ylimääräisiä taloudellisia vaikeuksia sairaaloille ja kotitalouksille erityisesti heikompiosaisten tapauksessa.

Puolassa on sanonta "kun ihminen kiirehtii, paholainen hymyilee". Paholainen haluaa ilmeisesti rikastua myymällä sähköisiä mittalaitteita puhuen kauniita sanoja ihmisten terveydestä. Kannatamme pidempää siirtymäaikaa.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Minäkin pidän myönteisenä tätä mietintöä ympäristössä olevasta elohopeasta ja tavoista vähentää sen määrää.

Meidän kaikkien on oltava yhtä mieltä siitä, että jos on olemassa korvaava laite elohopeaa sisältävälle mittalaitteelle, nämä mittalaitteet on hävitettävä ympäristöstä. Yhdessä ainoassa lämpömittarissa on riittävästi elohopeaa 20 hehtaarin kokoisen järven kalakannan saastuttamiseen. On kuitenkin tarpeen huomata, että terveydenhuollon alalla käytetään muita sellaisia laitteita, jotka sisältävät elohopeaa ja joille ei vielä ole vastaavaa korvaavaa laitetta. Tällaisia ovat esimerkiksi painemittarit, barometrit ja manometrit.

Korkean verenpaineen tai rytmihäiriöiden hoidossa käytettäville elohopeasfygmomanometreille ei ole korvaavaa laitetta, jolla voitaisiin saada yhtä tarkkoja tuloksia. Vaihtoehtoiset tavat taas olisivat erittäin kalliita. Tämän vuoksi tuen esittelijän kantaa siitä, että direktiiviä ei saisi soveltaa näihin terveydenhuoltoalan tutkimusvälineisiin. Ympäristöön joutuvan elohopean määrä saattaisi vähentyä, mutta samalla potilaiden henki vaarantuisi.

Meidän on keskityttävä tässä lainsäädäntöehdotuksessa ensisijaisesti elohopean määrän vähentämiseen kotitalousjätteessä. Erityisesti uusille jäsenvaltioille on todennäköisesti vaikeaa määrätä kaikki kotitaloudet vaihtamaan ruumiinlämmön mittaamiseen käytetyt lämpömittarit. Meidän olisi kuitenkin pystyttävä vähentämään niiden käyttöä.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on todellakin aika myöntää, että elohopea saattaa aiheuttaa ja todella aiheuttaakin vakavia terveydellisiä ongelmia. Tavalliset ihmiset altistuvat elohopeamyrkytykselle pääasiassa elohopeasta saastuneen ruoan, useimmiten kalan, nauttimisen kautta.

Elohopea ja sen yhdisteet eivät ole myrkyllisiä ainoastaan ihmiselle, vaan niillä on erittäin kielteisiä vaikutuksia luontoon ja ekosysteemeihin. Tämän vuoksi elohopean käytön rajoittaminen on erittäin suotavaa.

Myönnän kuitenkin, että on tarpeen suhtautua realistisesti muutamille elohopeaa sisältäville mittalaitteille asetettaviin rajoituksiin. Tämän vuoksi pidän myönteisenä sitä, että joitakin lääkinnällisiä laitteita on jätetty toistaiseksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Lääketieteen asiantuntijat ovat todenneet, että joissain tapauksissa elohopeaa sisältämättömät laitteet eivät aina ole täysin tarkkoja. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi jotkut sydänsairaudet ja raskausmyrkytys. Siksi on parempi jatkaa elohopeaa sisältävien laitteiden käyttöä näissä muutamissa tilanteissa, kunnes lääketieteen asiantuntijat ovat saaneet täysin tutkittua sopivat vaihtoehdot ja tukevat niitä. Kuitenkin on tarpeen laatia ajallisesti rajattu tarkistuslauseke, jotta sopivat vaihtoehdot voidaan validoida asianmukaisesti. Elohopean myrkyllisyyden vuoksi on perusteltua esittää toimialalle tämä vaatimus, ja pyydän toimialaa vastaamaan.

Tuen kollegojeni alun perin esittämää tarkistusta, jossa myönnetään poikkeus kansainvälisillä antiikkimarkkinoilla myytäväksi tai kaupattavaksi tarkoitetuille antiikkisille barometreille ja tieteellisille tutkimusvälineille sekä sellaisten perinteisten barometrien huollolle ja tuotannolle, joissa käytetään pieniä määriä elohopeaa luvanvaraisesti ja valvotussa ympäristössä. On syytä ottaa huomioon se, että perinteisten barometrien valmistajat eivät tuo markkinoille uutta elohopeaa vaan kierrättävät olemassa olevaa elohopeaa. Näin ne auttavat valvomaan ja rajoittamaan aineen käyttöä. Puhumattakaan siitä, että antiikkiset barometrit ovat yleensä erittäin arvostettuja esineitä, minkä vuoksi on vielä epätodennäköisempää, että ne päätyisivät jätevirtaan. Muistakaa, että tämän direktiivin tarkoitus on kieltää elohopeaa sisältävien laitteiden saattaminen markkinoille. Jos emme myönnä poikkeusta näille antiikkisille barometreille, direktiivissä sallitaan barometrin myynti siten, että sen mukana tulee erillinen elohopeapullo, josta kuluttaja voi myöhemmin itse lisätä elohopeaa laitteeseen. Poikkeuksen myöntäminen on mielestäni turvallisempi vaihtoehto.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, myös minä haluan aluksi ilmaista tukeni jäsen Sornosalle, joka on laatinut erinomaisen mietinnön. Kuten kaikki puhujat ovat todenneet ennen minua, meidän on kiellettävä elohopean käyttö kaikissa tarpeettomissa sovelluksissa, koska se on erittäin myrkyllistä. Koska on saatavilla vaihtoehtoja, on pidettävä myönteisenä sitä, että esimerkiksi elohopealämpömittari on jo aikansa elänyt laite. Barometrit saavat aikaan paljon keskustelua, kuten huomasimme hetki sitten.

Alankomaissa elohopean käyttö on ollut kiellettyä vuodesta 2003, mutta barometreille myönnettiin poikkeuslupa vuoteen 2005 saakka ja sen jälkeen vielä 1. tammikuuta 2006 saakka odotettaessa uusia EU:n sääntöjä. Parlamentissa kannatetaan nyt toista kahden vuoden jatkoaikaa perinteisille barometreille. Pidän tätä uskomattoman armeliaana. Voin tietenkin kuvitella, että kielto on barometrien valmistajille ikävä uutinen. Meidän on kuitenkin joka tapauksessa kiellettävä elohopeaa sisältävät kuluttajatuotteet, jos haluamme päästä siitä kokonaan eroon. Tuotteet saattavat mennä rikki tai vuotaa, joten elohopea päätyy kuitenkin ympäristöön. Toivon, että saamme tämän säädöksen käsiteltyä, jotta elohopean kielto voi tulla voimaan mahdollisimman pian.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, barometrien valmistus on kuulunut perintöömme vuosisatojen ajan kaikkialla Euroopassa. Siinä käytetään usein vanhoista laitteista kierrätettyä elohopeaa. Ympäristölle ja terveydelle aiheutuva uhka on mielestäni niin olematon, että barometrien tulevan tuotannon tuhoisa kieltäminen, josta tässä direktiivissä säädettäisiin, olisi täysin suhteetonta. Sillä tuhottaisiin historiallinen ammattitaito saavuttamatta mitään merkityksellistä hyötyä. Tämän vuoksi tuen voimakkaasti tarkistusta 19, jotta barometrien valmistajat jätettäisiin tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Pyrkimys sisällyttää barometrit direktiiviin on täydellinen esimerkki sellaisesta fanaattisesta ja järjettömästä opista, joka aivan liian usein tekee muuten järkevistä komission ehdotuksista naurettavia. Luotan siihen, että terveen järjen nimessä sanomme "ei" barometrien tuotannon kieltämiselle.

  Puhemies. – Komissio on ilmoittanut minulle, että se ei halua enää käyttää puheenvuoroa. Keskustelu on siis päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

8. Asuntoluotot (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Purvisin laatimasta talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0370/2006) asuntoluotoista EU:ssa (2006/2102(INI)).

  John Purvis (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, yritin kertoa teille aiemmin, että jäsen Allisterin puhe kuului englannin kanavalta vieraalla kielellä, eli englanti käännettiin jollekin toiselle kielelle, jota en tunne. Hyvä jäsen Allister, olen pahoillani, mutta emme ymmärtäneet puhettanne!

Asuntoluottokannan arvo on EU:ssa yhteensä noin 5 biljoonaa euroa eli 45 prosenttia EU:n BKT:sta. Asuntoluottotoiminta on viiden viime vuoden aikana lisääntynyt 9,4 prosentin vuosivauhdilla. Koti on yleensä suurin elämän aikana tehty hankinta, ja sen ostamiseen käytettävä asuntoluotto on suurin taloudellinen sitoumus valtaosalle ihmisistä. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että komissio on keskittynyt tähän aiheeseen käsitellessään vähittäisrahoituspalveluja.

Kullakin jäsenvaltiolla on omat asuntoluottomarkkinansa, ja näiden markkinoiden avaamisen pitäisi johtaa siihen, että kuluttajat saavat parempaa vastinetta rahoilleen ja laajemman asuntoluottotuotteiden valikoiman. Voitaisiin tarjota enemmän mahdollisuuksia niille ihmisille, joille asuntoluoton saaminen on tällä hetkellä vaikeaa, kuten ensiasunnon ostajille tai määräaikaisessa työsuhteessa oleville. Markkinoiden avaamisen pitäisi helpottaa niiden ihmisten tilannetta, jotka muuttavat toiseen jäsenvaltioon työskentelemään tai viettämään eläkepäiviään tai haluavat ostaa toisen kiinteistön ulkomailta.

Yhtenäisemmät markkinat tarjoaisivat luotoantajille parempia mittakaavaetuja sekä pienentäisivät luotonottajan kuluja ja alentaisivat korkoja. Toisaalta paikallinen kulttuuri ja perinteet ovat muokanneet tarjolla olevia tuotteita, eivätkä kuluttajat varmastikaan halua, että voimassa olevia kuluttajansuojanormeja heikennetään. Täydellinen yhdenmukaistaminen tulisi toimialalle kalliiksi ja saattaisi pienentää sen tarjoamaa tuotevalikoimaa. Toimiala on erittäin kilpailukykyinen useimmissa jäsenvaltioissa, joten emme saa toteuttaa sellaisia rankkoja toimia, jotka voisivat vahingoittaa tätä kasvavaa alaa. Haluamme, että EU:n asuntoluottomarkkinoilla on laaja valikoima tuotteita kilpailukykyisillä hinnoilla. Kaikkien muutosten on hyödytettävä ennen kaikkea asuntoluoton ottajia.

Tämän vuoksi vastustamme kauaskantoista yhtenäistävää säädöstä. Se olisi huono asia sekä kuluttajille että liiketoiminnalle. Talous- ja raha-asioiden valiokunta on sen sijaan yhtä mieltä siitä, että on keskityttävä kohdennettuihin toimenpiteisiin, joilla on tarkoitus poistaa rajat ylittäville asuntoluotoille ominaiset esteet. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä vasta sen jälkeen, kun vaikutustenarvioinnilla on osoitettu, että hyödyt ovat suuremmat kuin kulut. Muita kuin lainsäädäntötoimia on suosittava aina, kun se on mahdollista.

Tärkeimpänä tavoitteenamme olisi oltava parempien EU:n rahoitusmarkkinoiden luominen. Tämän tiellä on muutamia esteitä. Siksi haluaisin, että perustettaisiin tietokanta, joka kattaisi kaikki asuntoluottomarkkinat ja asuntovakuudelliset arvopaperit, jotta sijoittajat voivat paremmin arvioida ja hinnoitella asuntoluottopooleja. Ehdotamme, että muodostettaisiin valikoima standardoituja EU:n asuntoluottopaketteja, joita voitaisiin kaupata pääomamarkkinoilla. Asuntoluoton välittäjät voisivat auttaa luotonottajia huomattavasti asuntoluoton saamisessa kotimaisilta tai ulkomaisilta luotonantajilta. Olen tyytyväinen siihen, että komissio on ryhtynyt arvioimaan kaikkia näihin luotonvälittäjiin liittyviä ongelmia.

Tarvitaan todellista vuosikorkoa koskevaa EU:n normia. Valiokunnassa enemmistö puolsi sellaista EU:n normia, joka sisältäisi kaikki luotonantajan perimät maksut. Mahdollisuuksien mukaan olisi kuitenkin annettava tietoa myös kaikista muista kuluista. Mietinnössä todetaan, että ennenaikaisesta takaisinmaksusta aiheutuviin kuluihin ja korkotasoon kohdistuvilla rajoituksilla estetään todennäköisesti erityisesti korkeampaan riskiryhmään luettaville luotonottajille suunnattujen uusien tuotteiden kehittäminen sekä rahoitusmarkkinoiden kehitys.

Lisäksi nostimme esiin muiden muassa kysymykset esteiden poistamisesta lainojen siirtämiseltä valtioiden rajojen yli ja eurooppalaisen asuntoluoton mahdollisuuksien arvioinnista. Vuonna 1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen tarkistamisen yhteydessä olisi käsiteltävä kysymystä asuntoluottosopimuksiin sovellettavasta lainsäädännöstä. Haluamme, että luottotietoja sisältävät tietokannat ovat johdonmukaisia ja että sekä myönteiset että kielteiset luottotiedot ovat syrjimättömästi saatavilla valtioiden rajojen yli, kuitenkin aina yksityisyyden suojan asettamissa rajoissa.

Pakkomyyntien alalla tuemme ajatusta tulostaulusta, jossa vertailtaisiin oikeudenkäyntien kestoa ja kuluja eri jäsenvaltioissa. Eri ammattialajärjestöjen olisi päästävä yksimielisyyteen yhteisistä kiinteistöjen arvon määrittämistä koskevista normeista.

Maarekisterien osalta mietinnössä kannatetaan vakiomuotoisen tiedon saatavuuden parantamista sekä eurooppalaisen kiinteistötietopalvelujärjestelmän kehittämisen tukemista.

Verotukselliset esteet ovat edelleen ongelma, ja ne on otettava tarkastelun kohteeksi, vaikka ongelman ratkaisu riippuukin jäsenvaltioista toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Euroopan keskuspankin ja komission tärkeä tehtävä on valvoa mahdollisia riskejä, joita aiheutuu valtavan suuresta ja yhä kasvavasta asuntovelkojen määrästä sekä valvoa riskien mahdollista vaikutusta pääomamarkkinoihin.

Arvostan suuresti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa kaikilta kollegoiltani saamaani tukea ja palautetta. Komissio vaikuttaa ottaneen pitkälti saman kannan kuin mitä me ehdotamme. Odotamme ensi vuonna esitettävää valkoista kirjaa ja toivomme, että voimme jatkaa sitä erinomaista yhteistyötä, jota olemme tähän mennessä tehneet tässä tärkeässä asiassa.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, valkoisessa kirjassa rahoituspalvelupolitiikasta vuosille 2005–2010 esitellään etenemissuunnitelma EU:n hajanaisten vähittäisrahoituspalvelumarkkinoiden avaamiselle. Yksi tämän strategian tärkeimmistä osista on käsiteltävänä oleva aloitteemme asuntoluotoista.

EU:n asuntoluottomarkkinoiden yhtenäistämisen haasteita ei pidä aliarvioida. Tuotteiden ominaisuuksien, jakelujärjestelmien ja kuluttajien käytöksen välisillä eroilla sekä monilla muilla taloudellisilla, rakenteellisilla ja jopa sosiaalisilla tekijöillä on merkittävä vaikutus tähän alaan. Emme saisi unohtaa sitä, että suurimmalle osalle EU:n kuluttajista asuntoluoton ottaminen saattaa olla heidän elämänsä tärkein taloudellinen päätös.

Asuntoluottotoiminnan taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen vuoksi komissio on valinnut avoimen ja neuvottelevan lähestymistavan. Keskustelut aloitettiin vuonna 2003 perustamalla asuntoluottoja tarkasteleva työryhmä ja vihreä kirja julkaistiin heinäkuussa 2005. Elokuussa 2005 julkaistiin kustannus–hyöty-analyysi, jotta saataisiin käsitys asuntoluottoja koskevien aloitteiden mahdollisista hyödyistä.

Vihreän kirjan julkaisun jälkeisessä julkisessa kuulemisessa varmistui, että komissio oli oikealla tiellä. Samalla siinä kuitenkin tuli esiin aloja, joilla lisätutkimukset olivat tarpeen ennen kuin komissio pystyi päättämään tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä. Esimerkiksi asuntoluottojen rahoittaminen oli tällainen ala.

Mietintönne osuu tärkeään ajankohtaan neuvotteluissamme. Kuulemisvaihe lähestyy loppuaan, ja komission on pian päätettävä etenemistavoista.

Haluan kiittää esittelijöitä heidän tekemästään kovasta työstä tämän mietinnön valmistelun hyväksi. Mielestäni tämä mietintö on tarkoin harkittu ja käytännönläheinen. Haluan keskittyä muutamaan mietinnössä olevaan näkökohtaan.

Olen tyytyväinen saadessani lukea, että myös te uskotte yhtenäistämisen tuovan hyötyjä. Tämä kanta on yhdenmukainen oman analyysimme kanssa sekä vihreää kirjaa koskeneessa kuulemisessa saamamme palautteen kanssa. Kuten vihreää kirjaa koskeneessa kuulemisessa saadut palautteet osoittavat, oikeista tavoista saavuttaa nämä hyödyt keskustellaan paljon. Ehdotatte käytännönläheistä ja mukautettua lähestymistapaa, jossa edellytetään kohdennettuja toimenpiteitä ja niiden lisäksi laajoja vaikutustenarviointeja. Kuten tiedätte, henkilökohtaisesti olen vahvasti sitä mieltä, että täydellisen vaikutustenarvioinnin avulla saadaan aikaan parempaa lainsäädäntöä. Vaikutustenarvioinnilla tunnistetaan ongelmat, laaditaan tavoitteet ja valitaan vaihtoehdot. Komissio tarkastelee kaikkia käytössämme olevia välineitä, muitakin kuin lainsäädäntövälineitä, valitessaan sopivimpia toimenpiteitä jokaisen vihreässä kirjassa esiin tulleen kysymyksen käsittelemiseksi.

Pidän myönteisenä sitä, että mietinnössä korostetaan tuotevalikoiman monipuolisuuden lisäämisen hyötyjä ja kehotetaan komissiota varmistamaan, että toimilla ei vahingoiteta innovaatioita ja kilpailua. Euroopan unionissa on tällä hetkellä luotonottajien saatavilla laaja valikoima tuotteita. Kuitenkaan missään yksittäisessä maassa kuluttajilla ei ole saatavilla koko tuotevalikoimaa. Joillain markkinoilla tiettyjen luotonottajaryhmien on vaikeaa tai jopa mahdotonta saada asuntoluottoa. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi yrittäjät ja sellaiset luotonottajat, joilla on huonot tai puutteelliset luottotiedot. On myös sellaisia esteitä, jotka vähentävät asuntoluottojen antajien kannustimia toimia valtioiden rajojen yli. Näin ne estävät uusien ja innovatiivisten tuotteiden ja prosessien tulon muille markkinoille kaikkialla EU:ssa. Tämän suhteen tavoitteemme ovat mielestäni täysin yhteneväiset mietinnössä esitettyjen tavoitteiden kanssa.

Asuntoluottojen alaan sisältyy monia asiayhteyksiä ja teknisiä kysymyksiä kuluttajansuojasta asuntoluottojen rahoittamiseen, kiinteistöjen arvon määrittämiseen ja maarekistereihin, mainitakseni ainoastaan muutamia käsiteltäviä asioita.

Vuoropuhelumme on ollut erittäin hedelmällistä parlamentin kanssa siitä, miten on parasta käsitellä toimia koskevia haasteita, joita tästä asiasta syntyy, ja odotan sen jatkuvan. Pyrkimyksenämme on tukea asuntoluottoja koskevien todellisten yhtenäismarkkinoiden kehittymistä, mikä luo uusia mahdollisuuksia yhtä hyvin luotonantajille kuin luotonottajillekin. Lisäksi yhtenäismarkkinoiden kehittämisellä varmistetaan asianmukainen suoja sille taloudelliselle päätökselle, joka on edelleenkin valtaosalle EU:n kansalaisista elämän tärkein.

  Manuel Medina Ortega (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni komission omaksuma asuntoluottoja koskeva lähestymistapa on asianmukainen, koska, kuten komission jäsen totesi, oman kodin ostamiseen otettava laina on todennäköisesti EU:n kansalaisille koko elämän suurin sitoumus.

Meidän on tämän vuoksi pidettävä mielessä, että olemme matkalla kohti yhtenäismarkkinoita eikä näiden yhtenäismarkkinoiden sisällä juuri ole järkeä pitää yllä 27:ää erilaista kansallista lainsäädäntöä tai 27 asuntoluottojärjestelmää.

Tämä on lisäksi asia, joka on kytköksissä jokaisen valtion oikeusjärjestelmän olennaisimpiin osiin. Tuloksia ei saavuteta helposti eikä välittömästi, vaan se vie aikaa.

Joka tapauksessa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta haluaa korostaa sitä, että on tärkeää edistyä lainsäädännön alalla. Ei ole tietenkään mahdollista antaa täydellistä EU:n lainsäädäntöä asuntoluotoista. On kuitenkin mahdollista edistyä esimerkiksi sellaisilla aloilla kuin tiedottaminen, suurimmat sallitut korot ja asuntoluottojen takaisinmaksu tiettyyn aikaan. Tämä sen vuoksi, että muuttaessaan Euroopan unionin jäsenvaltiosta toiseen kansalaiset eivät joutuisi täysin erilaiseen oikeusjärjestelmän piiriin kuin mihin ovat tottuneet.

  Kurt Lechner (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kullakin jäsenvaltiolla on edelleen omat asuntoluottomarkkinansa. Miksi on näin? Ovatko syynä kielivaikeudet, rahoituskulttuurien erot, oikeuskehys vai se, että ihmiset luottavat tuttuihin luotonantajiin, jotka ovat heitä lähellä? Komissio ehdottaa, että tarkastelemme mahdollisuutta yhtenäistää oikeuskehystä, jotta saamme lisättyä valtioiden rajat ylittävää asuntoluottotoimintaa.

Tällaista ehdotusta on pidettävä erittäin myönteisenä. Vielä myönteisempi on vihreässä kirjassa esitetty toteamus siitä, että tarvitaan edelleen laajoja tutkimuksia ennen lainsäädäntöehdotusten tekemistä sekä sitä, että vihreässä kirjassa korostetaan tämän asian monimutkaisuutta.

Jäsenvaltioissa ei ole oikeudellisia eroja ainoastaan yhdellä alalla, vaikka niitä varmasti löytyy asuntoluottoja koskevasta lainsäädännöstä. Kuten komission jäsen McCreevy ja jäsen Medina Ortega molemmat juuri totesivat, eroja on monilla oikeudenaloilla. Näitä aloja ovat esimerkiksi maarekisterit, notaarien toiminta, pakkomyyntejä koskeva lainsäädäntö, sopimusoikeus sekä kuluttajansuoja, ja ne ovat kaikki kytköksissä toisiinsa. EU:lla ei ole valtaa antaa säädöksiä kaikilla näillä aloilla, ja yhden alan keskitetyllä yhtenäistämisellä saattaisi olla vakavia vaikutuksia jäsenvaltioissa, ja se aiheuttaisi itse asiassa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lisäksi on varauksettomasti pidettävä myönteisenä uudelleenrahoitusmarkkinoiden kehittämistä edelleen. Siksi haluan ilmaista kannattavani varauksettomasti sitä, että tätä asiaa tutkitaan ja analysoidaan. Kannatan myös yhdentymispyrkimyksiä, tosin ensisijaisesti lähentymisen kautta. Vaikka en haluakaan sulkea pois Euroopan-laajuisen asetuksen mahdollisuutta, suhtaudumme kuitenkin pikemminkin skeptisesti EU:n lainsäädäntöön, koska sillä saatetaan tuhota toimivat markkinat. Joka tapauksessa tarvitaan vielä laajoja tutkimuksia. Meidän on mahdollisesti myös hyväksyttävä se, että tässä tulevat vastaan sen rajat, mitä EU:ssa on mahdollista normittaa EU:n tason lainsäädännöllä. En pidä parlamentin lainsäätäjän roolia ongelmattomana, sillä kun komissio itse toteaa laajempia tutkimuksia tarvittavan, parlamentin on jossain määrin pitäydyttävä toimista ja oltava kiirehtimättä lainsäädäntöaloitteiden vaatimisessa, mitä se ei todella ole tehnyt. Tuen mietintöä pääosiltaan.

  Harald Ettl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset jäsen Purvisille hänen tekemästään työstä. Komission heinäkuussa 2005 julkaisema vihreä kirja asuntoluotoista käynnisti kiivaan keskustelun siitä, pitäisikö EU:n lainsäätäjien toteuttaa toimia, ja jos pitäisi, niin millä aloilla.

Erittäin huomattavat erot oikeusjärjestelmien ja ennen kaikkea rahoituskulttuurien välillä tuntuvat haittaavan pyrkimyksiä antaa kaikkialla EU:ssa sovellettavia asetuksia. Kiinteistön ostaminen on kuitenkin kulujen kannalta suurin päätös monille kotitalouksille, ja sen rahoittamiseen tarvittava asuntoluotto on siten yhtä tärkeä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksityisasiakkaat turvautuvat edelleen eurosta ja sisämarkkinoista huolimatta sellaiseen luottolaitokseen, johon he luottavat. Yleensä tämä laitos on se pankki, jossa heillä on tili. Tämä on tietenkin jollainlailla yhteydessä siihen, että kaikista rahoitusmarkkinoista asuntoluottomarkkinat ovat kaikkein monimutkaisimmat. Asuntoluoton myöntäminen tapahtuu siksi edelleen suurimmaksi osaksi valtion sisäisesti ja vieläpä paikallisesti.

Kaikista asuntoluotoista ainoastaan 1 prosentti otetaan rajojen yli. Tämä johtuu oletettavasti suurelta osin tiellä olevista markkinoihin ja verotukseen liittyvistä esteistä. Tiiviimpi yhdentyminen saisi aikaan arviolta 1 prosentin nettokasvun EU:n asuntoluottomarkkinoilla. Tämä on huomattava summa, johon päästäisiin jo kymmenessä vuodessa. Jos siis halutaan luoda asuntoluottoja koskevat sisämarkkinat, on taattava se, että niihin sovellettavat uudet säännöt tuovat merkittävää lisäarvoa yksityisasiakkaille.

Kuluttajan näkökulmasta yksi tärkeimmistä asioista on mahdollisuus vertailla eri lainatarjouksia ennen sopimuksen allekirjoittamista. Tärkeää on myös mahdollisuus maksaa osa lainasta takaisin aiemmin sekä ehdot, joiden mukaisesti sovitaan vaihtuvista ja kiinteistä koroista. Lisäksi muiden tähän liittyvien maksujen laskuperusteiden on oltava vertailukelpoisia ja avoimia.

Kaikkien uusien sääntöjen on myös parannettava sellaisten luotonottajien asemaa, joilla on heikko tai puutteellinen luottoluokitus. Heille olisi ennen kaikkea annettava mahdollisuus kohtuulliseen asuntoluottoon. Tähän kategoriaan kuuluvat lyhytaikaisissa työsuhteissa olevat ja erityisesti nuoret työntekijät, eikä näitä potentiaalisia luotonottajia saisi sulkea pois asuntoluottomarkkinoilta. Kokemus on osoittanut, että 3 000 luotonantajan vuonna 2003 allekirjoittamia vapaaehtoisia menettelysääntöjä ei itse asiassa ole noudatettu. Komission olisi arvioitava tilanne ja toteutettava toimia myös tämän osalta.

EU:n asuntoluottomarkkinoiden tiiviimpi yhdentyminen olisi kuitenkin joka tapauksessa hyödyksi sekä kuluttajille että taloudelle.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan kiittää esittelijää hyvin laaditusta mietinnöstä ja korostaa yhteisistä EU:n asuntoluottomarkkinoista aloitetun keskustelun tärkeyttä. EU:n työ- ja pääomamarkkinoiden nopean yhdentymisen sekä sisämarkkinoiden kehityksen vuoksi asuntoluottojen alalle syntyy uusia tarpeita. Mielestämme on erittäin tärkeää arvioida asianmukaisesti tähän liittyviä haasteita.

Ensinnäkin on tarpeen vähentää pääoman kasvuun liittyviä kuluja luomalla yhteiset markkinat asuntoluottojen rahoittamiselle ja tarjoamalla houkuttelevia ja turvallisia sijoitustuotteita. Toiseksi on tarpeen luoda suotuisat ehdot siirtymiselle yhden valtion asuntoluottomarkkinoilta toisen valtion vastaaville markkinoille. Näin lisätään työvoiman liikkuvuutta. Kolmanneksi on tarpeen järjestää soveltuvalla tavalla välittäjäneuvontapalvelujen verkosto, jotta voidaan tarjota väestölle parempia vaihtoehtoja ja tuoda paremmin sen saataville joustavia ja nykyaikaisia asuntoluottotuotteita. Neljänneksi on erittäin tärkeää lisätä markkinoiden avoimuutta ja kilpailukykyisyyttä yhtenäistämällä eri asuntoluottotuotteiden maksumenettelyt ja julkistamalla kaikki asuntoluottotuotteiden ostamiseen liittyvät kulut.

Asunnon hankkiminen on yksi elämän suurimmista ja merkityksellisimmistä investoinneista. Tämän vuoksi kaikkien ehdotusten vaikutukset on arvioitava ja selvitettävä tarkkaan. Tällä hetkellä asuntoluottotoimintaa on pääasiassa kehitetty kotimaan markkinoilla, joten se on erittäin hajanaista. Yhteisten asuntoluottomarkkinoiden kehittäminen antaa pankeille mahdollisuuden tarjota asuntoluottotuotteitaan muiden EU:n jäsenvaltioiden toimipisteissä. Tämän vuoksi uusien asuntoluottomarkkinoiden luominen on vakavasti otettava ja vaativa haaste meille kaikille.

  Marek Aleksander Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä on vaikeaa puhua yhteisistä EU:n rahoitusmarkkinoista. Rahoitusmarkkinat ovat erittäin hajanaiset, mikä aiheuttaa oikeudellisia, verotuksellisia ja lainsäädännöllisiä ongelmia. Suurin osa markkinoiden asuntoluotoista rahoitetaan piensäästäjien säästöillä. Alle 40 prosenttia asuntoluotoista on pääomamarkkinoiden rahoittamia. Niiden osuus kasvaa hitaasti, tosin tämä kasvu on pientä.

Ruotsissa ja Saksassa on melko laajat asuntovakuutta vastaan otettujen lainojen markkinat. Esimerkiksi Tanskassa luottolaitokset myöntävät lainoja koko kiinnelainan arvoa vastaan. Monissa EU:n jäsenvaltioissa on vahvat asuntovakuutta vastaan otettujen lainojen markkinat, mutta on myös sellaisia valtioita, joissa niitä ei ole ollenkaan.

Noin kymmenen viime vuoden aikana nämä markkinat ovat kehittyneet huomattavasti myös Puolassa, ja sillä on ollut huomattava vaikutus talouskasvuun. Nähtyäni sen suurenmoisen vaikutuksen, mikä kehityksellä on ollut maidemme markkinoille, tuen sellaisen oikeuskehyksen laatimista, jossa otetaan huomioon tehokkaiden portfolio-operaatioiden toteuttaminen.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme pääsemässä vihreällä kirjalla aloitetun kuulemisprosessin loppuun. Rajat ylittävien mahdollisuuksien luominen luotonantajille ja luotonottajille nostaa esiin tärkeitä, mutta myös erittäin vaikeita poliittisia kysymyksiä. Tähän ei ole helppoa tai nopeaa ratkaisua.

Muutaman tulevan viikon aikana keskustelen yksikköni kanssa tarjolla olevista etenemismahdollisuuksista. Parlamentin tasapainoisella mietinnöllä on tässä tärkeä osa. Kiitän jäsen Purvisia ja jäsen Medina Ortegaa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 11.30.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

9. Äänestykset

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

9.1. YMP:n suoria tukijärjestelmiä koskevat yhteiset säännöt ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuki (äänestys)

9.2. EY:n ja Kanadan sopimus korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sekä nuorisoasioiden alan yhteistyöpuitteista (äänestys)

9.3. EY:n ja Yhdysvaltojen sopimus korkea-asteen koulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta (äänestys)

9.4. Yhteisön alueella liikkuviin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä sovellettavat sosiaaliturvajärjestelmät (äänestys)

9.5. Tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käyttö vesiviljelyssä (äänestys)

9.6. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely (äänestys)

9.7. Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskeva yleissopimus (äänestys)

9.8. Kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttaminen arvonlisä- ja valmisteverosta (äänestys)

9.9. Yhteisön kolmas rahoitusosuus Tšernobylin reaktorisuojarahastoon (äänestys)

9.10. Korruption vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Giusto Catania (GUE/NGL), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa kiittämällä tämän mietinnön varjoesittelijöitä, erityisesti jäsen Mastenbroekia ja jäsen Kudryckaa, jotka ovat osallistuneet lopullisen luonnoksen laatimiseen.

Korruptio on vakava ongelma julkisten asioiden avoimen hoidon kannalta: se heikentää uskottavuutta, lisää epäluottamusta demokraattisia instituutioita kohtaan ja vaarantaa ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen, kun se mahdollistaa järjestäytyneen rikollisuuden kukoistamisen. Korruptio on ikivanha ongelma, jota on kuvattu monissa kirjoituksissa: Cicero puhui siitä jo vuonna 70 eKr. Valitettavasti korruptio on saanut jalansijaa myös EU:n toimielinten työssä. On huolestuttavaa, että Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin kieltäytyy hyväksymästä yhteisön talousarviota, koska sillä on vakavia epäilyksiä määrärahojen käytön asianmukaisuudesta, ja on myös kiusallista, että Belgian oikeuslaitos on ryhtynyt oikeustoimiin komission työntekijöitä vastaan Tšernobylin ydinonnettomuuden hoitamiseen varattujen varojen hankintaan liittyvien lahjusväitteiden vuoksi.

Myös rakennerahastojen käyttöön liittyy korruptio-ongelmia, sillä näitä rahastoja hallinnoidaan usein oman edun mukaisesti tai, kuten omalla alueellani, luokitteluja väärennetään siinä määrin, että Euroopan komission täytyi langettaa 75 miljoonan euron sakot. Katsomme siksi, että korruptioon liittyvät ongelmat ovat sekä hienovaraisia että vaarallisia. Korruption torjunnan on oltava Euroopan unionin ensisijainen tavoite, ja mielestämme Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi allekirjoittaa tämä yleissopimus. Kehotamme lisäksi komissiota ja neuvostoa ryhtymään toimiin, jotta tämän yleissopimuksen lisäksi allekirjoitettaisiin myös järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus. Uskon tämän auttavan merkittävällä tavalla torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on valitettavasti edelleen kasvussa Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia)

9.11. Maaseudun kehittämisen tukeminen maaseuturahastosta (äänestys)

9.12. Gabriele Albertinin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (äänestys)

9.13. Gabriele Albertinin parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (äänestys)

9.14. Gérard Onestan parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (äänestys)

9.15. Yhteisön meriympäristöpolitiikka (äänestys)

9.16. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet (äänestys)

9.17. YMP:n suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Puhemies. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta kehottaa parlamenttia hylkäämään asetusehdotuksen.

(Parlamentti hylkäsi asetusehdotuksen.)

Koska ehdotus on hylätty, annan puheenvuoron komission jäsenelle.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, vaikka komissio pitääkin äänestystulosta valitettavana, se on pannut merkille jäsenten enemmistön esiin tuoman kannan.

Kysymys otetaan parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen mukaisesti esiin komission kollegiossa, jotta komissio voi pohtia kantaansa huolellisesti näiden olosuhteiden valossa. Komissio tiedottaa parlamentille aikanaan ja asianmukaisella tavalla kyseisten neuvottelujen tuloksesta.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen. Mietintö palautetaan näin ollen toimivaltaiseen valiokuntaan komission ehdotuksia odotettaessa.

9.18. Eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmästä (SESAR) vastaava yhteisyritys (äänestys)

  Puhemies. – Keskeytämme nyt äänestykset pitääksemme juhlaistunnon.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

10. Juhlaistunto – Georgia

  Puhemies. Arvoisa Georgian tasavallan presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, haluan Euroopan parlamentin puolesta toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi.

Arvoisa presidentti Saakašvili, kolme vuotta sitten, tuolloisen hallituksen mitätöimien parlamenttivaalien jälkeen, maassanne tapahtui ruusuvallankumous, johon nimenne liitetään tulevissa historiankirjoissa.

Maanmiehenne, joita te johditte, vaativat järjestämään oikeudenmukaiset vaalit ja panemaan pisteen korruptiolle ja huonolle hallinnolle, jotka olivat viemässä maatanne perikatoon.

(Suosionosoituksia)

Vaikka aiempi hallitus kieltäytyi suostumasta vaatimuksiinne, se kaadettiin veripisaraakaan vuodattamatta. Valta oli kansan käsissä, ja georgialaiset pääsivät valitsemaan yhtenä joukkona teidät uudeksi presidentiksi.

Arvoisa presidentti, Euroopan parlamentti on tukenut maanne muuttumista demokratiaksi. Lähetimme valtuuskunnan tarkkailemaan vaalejanne, ja ulkoasiainvaliokunnallamme oli ilo tavata teidät pian sen jälkeen, kun olitte aloittanut presidenttinä – ei täällä Strasbourgissa, vaan tiloissamme Brysselissä.

Ruusuvallankumous herätti uudelleen toivoa todellisesta ja vapaasta demokratiasta Baltian itäpuolisilla alueilla ja Keski- ja Itä-Euroopassa.

Vuotta myöhemmin Ukrainassa tapahtui oranssi vallankumous. Tuolloin tulevaisuus näytti olevan täynnä toivoa. Huomaamme kuitenkin nyt, että matkalla, joka ei varmastikaan ole helppo, on kohdattu myös monia ongelmia ja esteitä.

Olette saavuttaneet paljon näiden viime vuosien aikana, mutta irtautumaan pyrkivillä Etelä-Ossetian ja Abhasian alueilla konfliktit ovat syventyneet.

On selvää, että Venäjä painostaa nyt maatanne voimakkaasti – voin kertoa teille, että maastanne keskusteltiin pitkään illallisella presidentti Putinin kanssa. Teillä on nyt loistava tilaisuus puhua Euroopan parlamentille ja kertoa tilanteestanne, niin että EU:n kansojen edustajat kuulevat suoraan teiltä maanne vaikeista olosuhteista ja ongelmista, jotka johtuvat siitä, että maanne on energia-asioissa riippuvainen suuresta naapuristaan.

Euroopan parlamentti ja koko Euroopan unioni kannattavat täysin maanne itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta. Siitä ei ole epäilystäkään. Olemme myös todenneet, että Etelä-Ossetian ja Abhasian konfliktit on ratkaistava neuvottelupöydässä vain ja ainoastaan rauhanomaisin keinoin. Tätäkään ongelmaa ei voida ratkaista sotilaallisesti.

Päätöslauselmassa, jonka hyväksyimme viime kuussa täällä Strasbourgissa, kehotimme Venäjää lopettamaan kaikenlaisen sorron ja häirinnän, joka kohdistuu Venäjällä asuviin, georgialaista alkuperää oleviin ihmisiin, sekä perumaan kaikki maanne vastaiset toimenpiteet, joihin se on ryhtynyt, mukaan luettuna kaikkien liikenneyhteyksien katkaiseminen ja postipalvelujen keskeyttäminen. Kehotamme kuitenkin myös kaikkia osapuolia pidättäytymään puheista, jotka voisivat kiristää suhteita tarpeettomalla tavalla.

Katsomme, että neuvoston ja komission on löydettävä tapa auttaa maatanne voittamaan ja tasapainottamaan ne taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, joita aiheutuu Venäjän toimenpiteistä maatanne vastaan.

Arvoisa presidentti, haluamme tuoda esiin Euroopan parlamentin kannattavan Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymistä EU–Georgia-yhteistyöneuvostossa, joka on kokoontunut tänään Brysselissä.

Toivotamme teidät vielä kerran tervetulleeksi, ja toivon, että läsnäolonne täällä tarjoaa meille mahdollisuuden ratkaista vuoropuhelun keinoin ongelmat, joita maanne kohtaa ja jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.

Arvoisa presidentti, teillä on puheenvuoro.

(Suosionosoituksia)

  Mihail Saakašvili, Georgian presidentti. (ES) Arvoisa puhemies, suurkiitokset sanoistanne ja kutsustanne. Ne merkitsevät maallemme hyvin paljon.

(EN) Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tämänpäiväisestä ystävällisestä kutsustanne. Se, että tapaamme Strasbourgissa, on minulle erityisen merkittävä asia. Juuri täällä tutustuin Neuvostoliitosta tulleena nuorena opiskelijana ensi kertaa Eurooppaan, sen monimuotoisuuteen ja rikkauteen. Juuri täällä sain tietää ihmisoikeuksista ja valtion tärkeästä velvollisuudesta suojella vainoamisen sijasta. Mikä yllätys se olikaan! Ja juuri täällä uskalsin uneksia, että voisin jonakin päivänä soveltaa opiskelemiani asioita omaan maahani ja että voisin kylvää ne siemenet, jotka ovat vasta nyt viimein puhjenneet kukkaan. Se oli tuohon aikaan radikaali ja ehkäpä jopa vaarallinen unelma, mutta se on myös unelma, jota en ole koskaan unohtanut.

Strasbourg on minulle tärkeä myös toisesta syystä. Tapasin vaimoni Sandran juuri täällä, ihmisoikeuksia käsittelevällä kurssilla.

(Suosionosoituksia)

Soitin äidilleni Orangeriesta puhelinkopista, joka sijaitsi vastapäätä Euroopan neuvoston rakennusta, jossa olin tuolloin työharjoittelussa, kertoakseni hänelle tavanneeni kauniin hollantilaistytön. No, tuolla he nyt istuvat vierekkäin lehterillä.

(Suosionosoituksia)

Olen hyvin ylpeä siitä, että kolme sukupolvea, myös isoäitini, on täällä tänään edustamassa monikansallista perhettämme. Haluan siksi kiittää teitä, tätä kaupunkia ja sen toimielimiä saamastani tiedosta ja rakkaudesta. Ne ovat kaksi korvaamatonta asiaa, joista en koskaan luovu.

Sallikaa minun sanoa ensin muutama sana georgian kielellä. Emme halua osallistua keskusteluun siitä, olemmeko osa vanhaa vai uutta Eurooppaa, sillä me kuulumme nähdäkseni vanhimpaan Eurooppaan, joten seuraamme tätä keskustelua sivusta.

(Presidentti puhui georgian kieltä. Tämä on käännös.)

Haluan kiittää maani puolesta teitä kaikkia, Euroopan unionia ja erityisesti teitä Euroopan parlamentin jäseniä, siitä, että olette olemassa ja toimitte aktiivisesti.

Eurooppa on ollut aina monenlaisten, niin suurten kuin pientenkin kansakuntien koti. Georgialaiset ovat olleet eurooppalaisia aina niistä ajoista lähtien, jolloin Prometeus oli kahlittuna kallioihimme ja argonautit saapuivat maahamme etsiessään kultaista taljaa. Emme osallistu keskusteluihin siitä, mitä on eurooppalainen identiteetti ja ovatko georgialaiset eurooppalaisia. Me olemme muinainen eurooppalainen kansakunta. Me georgialaiset olemme paitsi eurooppalaisia myös innokkaita eurooppalaisia, ja kaikkina vaikeina aikoina Eurooppa on ollut ensimmäinen vaihtoehtomme, jonka puoleen kääntyä avun ja moraalisen tuen saamiseksi.

Meitä sitoo yhteen yhteinen ja katkeamaton side, joka perustuu kulttuuriin, yhteiseen historiaan ja yhteisiin arvoihin, jotka ovat rauhan juhlistamisen sekä oikeudenmukaisten ja vauraiden yhteiskuntien perustamisen ydin. Juuri tämä on se, mitä kutsutaan usein "eurooppalaiseksi hankkeeksi". Kansani on ylpeä siitä, että se voi osallistua tähän oikeudenmukaiseen hankkeeseen ja edistää sen vakautta, voimakkuutta ja pysyvyyttä. Tietäkää, että teillä on Georgiassa voimakas ja luotettava kumppani nyt ja tulevaisuudessa, sillä meillä on yhteinen kohtalo.

(Presidentti jatkoi englanniksi.)

Haluan vain kysyä teiltä, oletteko koskaan miettineet hetken sitä, millainen Neuvostoliiton jälkeisestä maailmasta olisi tullut, ellei Euroopan unionia olisi ollut. Tällaisina aikoina mieleeni palautuvat visio ja johtajuus, jotka johtivat Euroopan yhdentymiseen ja joista Robert Schuman puhui niin kauniisti vuonna 1950. Mitäköhän Schuman sanoisi nyt, jos hänelle näytettäisiin Euroopan kartta ja kerrottaisiin sen nykyisistä haasteista?

Olette luoneet sodan raunioista oikeuden, rauhan ja vaurauden perikuvan. Toimenne puhuvat tältä osin puolestaan Schumanin vision säilyessä edelleen kirkkaana.

Erityisesti se, että olette olleet valmiita ottamaan uusia jäseniä entisen Neuvostoliiton alueilta, on lujittanut merkittävällä tavalla rauhaa ja demokratiaa Euroopassa. Näiden uusien jäsenvaltioiden menestys rohkaisee muita maita, kuten kotimaatani, jatkamaan eteenpäin, sillä olemme hyötyneet ja hyödymme jatkossakin niiden kokemuksesta ja asiantuntemuksesta sekä teidän visiostanne ja viisaudestanne.

Kenties paras tapa, jolla voin ilmaista kiitollisuutemme, on todeta, että haluamme matkia teitä! Haluan tehdä kuitenkin yhden asian hyvin selväksi: en halua huolestuttaa teitä pyytämällä suoraan, että ottaisitte Georgian Euroopan unionin jäseneksi. Jäsenyys on kaukainen tavoite, eikä se kuulu välittömään toimintasuunnitelmaamme. Kyse on pikemminkin siitä, että periaatteet, joille Euroopan unioni rakentuu, muodostavat kehityksemme kulmakivet. Näen tässä syytä optimismiin, joka perustuu kumppanuutemme syventämiseen. Georgia, jota olemme rakentamassa, perustuu suoraan oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja rauhaan. Georgian kansa on valinnut itse tämän eurooppalaisen tien. Se ilmentää sekä heidän mielestään että minun mielestäni maamme pysyvää eurooppalaista identiteettiä. Se on ainut tapa edetä.

Olen Strasbourgissa symbolisena hetkenä, sillä juhlimme pian ruusuvallankumouksemme kolmatta vuosipäivää.

Kuten moni teistä tietää, Georgia oli kolme vuotta sitten yleisesti ottaen kurja valtio. Kuvitelkaa maata, jossa selviytyminen jokapäiväisestä elämästä oli valtavaa taistelua kaikille paitsi muutamille etuoikeutetuille, jossa vallitsi turvattomuus ja epäjärjestys ja jonka kansallinen turvallisuus riippui suurten naapureiden eduista. Georgia oli maa, jossa korruptio rehotti ja vääryys kukoisti, eikä se ollut todellakaan mikään oikeusvaltio.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Georgia on muuttunut niin paljon, että sitä on vaikea tunnistaa samaksi maaksi. Uudistamme instituutioitamme ja talouttamme lisätäksemme kansamme ja alueemme vaurautta ja vakautta. Ellemme olisi toteuttaneet niitä muutoksia, joita olemme tehneet muutamana viime vuotena, Georgia olisi nyt täysin epäonnistunut valtio paitsi omalla alueellamme myös EU:n naapurustossa.

Uskon kuitenkin nyt, että Georgia voi vastata haasteeseen ja olla esimerkillinen eurooppalainen naapuri, ja juuri tästä haluan puhua teille tänä iltapäivänä. Sanon teille näin, koska olemme viimeisten kolmen vuoden ajan pyrkineet jatkuvasti neljään selvään tavoitteeseen: demokratian ja oikeusvaltion palauttamiseen, korruption kitkemiseen, tulojen luomiseen kansalaisillemme sekä alueellisen koskemattomuutemme suojeluun.

Kuten voitte kuvitella, kaikki nämä tavoitteet liittyvät toisiinsa ja edellyttävät ensisijaisesti instituutioiden vahvistamista ja julkisen vastuun lisäämistä. Jotta tästä haavekuvasta voisi tulla totta, kyse on pohjimmiltaan siitä, että demokratian runoutta on tuettava oikeusvaltion proosalla. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että meidän on tehtävä uudistuksia, jotka perustuvat siihen käsitykseen, että maassa on vallittava oikeusjärjestys. Puhuessani oikeudesta tarkoitan sitä eurooppalaisessa mielessä: demokratiaa on tuettava sellaisten arvojen ja instituutioiden muodostamalla infrastruktuurilla, jotka suojelevat kaikkia kansalaisia ja tarjoavat kaikille mahdollisuuksia. Oikeusvaltioperiaatteen on vallittava avoimella ja kaikille tasapuolisella tavalla. Tämä on tietenkin helpompi sanoa kuin toteuttaa, ja Euroopan unionin tuki tämän vision toteuttamiseksi onkin tervetullutta.

Georgian poliisivoimat on nyt uudistettu täysin. Sen myötä georgialaisten kuljettajien ei tarvitse enää olla huolissaan siitä, pysäyttääkö liikennepoliisi heidät mielivaltaisesti vaatiakseen lahjuksia. Georgialaisten yrittäjien ei tarvitse pelätä sattumanvaraista häirintää. Kolme tai neljä vuotta sitten Georgiassa tehty kyselytutkimus osoitti, että alle 5 prosenttia maan kansalaisista luotti poliisiin. Poliisi oli yleisesti ottaen maan vihatuin laitos, mutta nyt luottamus sitä kohtaan on kasvanut lähes 80 prosenttiin. Se on yksi maamme luotettavimpina pidetyistä laitoksista ja varmasti luotettavampi kuin missään muussa entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevassa maassa. Tämä on suuri muutos.

Olemme sitoutuneet peruuttamattomalla tavalla uudistamaan oikeusjärjestelmäämme ja olemme luoneet tiiviissä yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa kattavan monivuotisen ohjelman, jota nyt rahoitamme.

Haluan mainita muutaman kohokohdan. Lisäämme nyt tuomareidemme ja oikeusalan ammattilaistemme riippumattomuutta ja ammattimaisuutta sekä kavennamme samanaikaisesti presidentin valtaoikeuksia. Uusien perustuslaillisten muutosten myötä presidentti ei voi enää nimittää tuomareita suoraan. Toivon, että nämä muutokset hyväksytään tämän vuoden joulukuussa.

Uudistamme oikeustieteellistä koulutusjärjestelmäämme ja tehostamme ihmisoikeuksien suojelua kouluttamalla lisää poliisiviranomaisia. Tämä on kansallista etua koskeva asia. Rakennamme uusia vankiloita, jotka vastaavat ihmisoikeustarkkailijoiden vaatimuksia, ja tehostamme oikeudellisia menettelyjä varmistaaksemme asianmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen riittävän lyhyessä ajassa. Kyse on perusoikeuksien täytäntöönpanosta. Jatkamme oikeusjärjestelmämme tarkistamista, sillä ilman sitä uudistuksiltamme puuttuu perusta.

Minulla on nyt ilo todeta, että parlamenttimme hoitaa valvontatehtäviään ennennäkemättömällä tavalla. Hallituksen päämiehenä voin vahvistaa, että talousarvioita tutkitaan tarkoin, valvonta on tiukkaa ja parlamentti punnitsee huolellisesti hallituksen päätöksiä.

Lisäksi vapaalla lehdistöllä on Georgiassa hyvin vapaamielinen toimintaympäristö, ja maan kansalaisjärjestöt muodostavat hyvin aktiivisen yhteisön. Tiedotusvälineiden vapautta koskeva lainsäädäntömme on yksi suvaitsevaisimmista – ellei kaikkein suvaitsevaisin. Poliitikkojen kannalta on valitettavaa, ettei Georgian lainsäädännön mukaan tiedotusvälineitä voi haastaa oikeuteen missään olosuhteissa. Tämä on hyvä asia, sillä se tuo lisää mahdollisuuksia.

Yksi suurimmista huolenaiheistani tähän asti on ollut kuitenkin ehkä se, ettei Georgiassa ole edelleenkään oppositiota, joka olisi riittävän vankka haastamaan hallituksen. En sano tätä kevein mielin. Se ei ole hyvä asia, mutta nuoren demokratian kannalta mikään ei olisi vaarallisempaa kuin opposition muodostaminen keinotekoisesti. Kunnianhimoisen hallituksen kannalta on huono asia, ettei maassa ole vahvaa oppositiota, jonka vastuu ja pätevyys lisääntyy ajan myötä ja joka panee hallituksen kovalle koetukselle. Olen varma, että tällainen oppositio muodostuu yhteiskunnan kehittyessä. Ehkäpä jonakin päivänä – muttei toivoakseni kovin pian – se voittaa avoimet ja oikeudenmukaiset vaalit. Olemme todella luoneet poliittisen ja oikeudellisen ympäristön, jossa näin voi tapahtua. Oppositioryhmiemme tehtävänä on nyt ottaa seuraava askel.

Muutos lähti liikkeelle hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta: siitä, että jokaisen kansalaisen on voitava tuntea olevansa turvassa. Tämän saavuttamiseksi korruptio oli kitkettävä, ja se olikin tärkein tavoitteemme. Olemme toteuttaneet talousuudistuksiamme määrätietoisella ja mielikuvituksellisella tavalla luodaksemme sosiaalisen turvaverkon. Georgia on nyt houkutteleva kohde sijoittajille. Koska maallamme on suhteellisen vähän luonnonvaroja, meidän on hyödynnettävä omaa nerokkuuttamme ja työskenneltävä kurinalaisesti. Siksi olemme ottaneet käyttöön Euroopan matalimman verotustason, yhden joustavimmista työlainsäädännöistä sekä äärimmäisen yksinkertaiset kauppa-, tulli- ja sääntelymenettelyt. Liberaalit uudistukset ovat osoittautuneet parhaaksi keinoksi torjua korruptiota, ja samalla niillä varmistetaan liiketoiminnan vapaus ja omistusoikeuksien suojelu. Ne ovat myös osoittautuneet parhaaksi tavaksi hankkia tuloja, jotta voimme rakentaa lisää teitä, kouluja ja sairaaloita. Olen nyt ylpeä siitä, että vaikka kaksi vuotta sitten Georgiassa yhdessäkään koulussa ei ollut Internet-yhteyttä, nyt 80 prosentissa kouluistamme on tietokoneet ja Internet-yhteys, ja ensi vuonna tämä prosessi viedään päätökseen. Rakennamme uusia kouluja, jotka vetävät vertoja Alankomaiden, Saksan ja Tšekin tasavallan parhaille kouluille. Olemme rakentaneet tänä vuonna 340 koulua. Se on suuri määrä pienelle maalle. Pelkästään tänä vuonna on rakennettu enemmän teitä kuin itsenäistymisvuotemme 1991 jälkeen yhteensä. Maailmanpankki katsoikin Singaporessa järjestetyssä vuosikokouksessaan Georgian olevan maailman menestyksekkäimmin uudistuksia toteuttanut maa ja yksi maailman parhaista paikoista liiketoiminnalle. Olemme muuttuneet kahdessa vuodessa yhdestä maailman huonoimmista yhdeksi maailman parhaista paikoista liiketoiminnalle.

Georgian talouskasvu on tänä vuonna voimakasta, ja Maailmanpankin mukaan olemme myös yksi korruptiota tehokkaimmin torjuvista Euraasian siirtymävaiheen talouksista. Itse asiassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin mukaan Georgia on yksi Euroopan kolmesta vähiten korruptoituneesta maasta. Muut luvut kertonevat lisää saavutuksistamme.

Vuonna 2004 eli ensimmäisenä vuotena ruusuvallankumouksen jälkeen maamme maahanmuutto- ja syntyvyysluvut olivat ensimmäistä kertaa itsenäistymisvuotemme 1991 jälkeen myönteiset. Viime vuonna alle viiden miljoonan kansalaisen maahan palasi Georgian kansalaisia lähes 100 000 enemmän kuin heitä lähti maasta. Voidaankin sanoa, että he äänestivät jaloillaan. Tämä on uskomaton kertomus. Katson siis, ettei Euroopan unionin pitäisi pelätä avautumista näille alueille, sillä georgialaiset eivät aio paeta EU:hun yhdessä yössä, vaan he ovat palaamassa takaisin.

(Suosionosoituksia)

Tbilisin keskussairaala symboloi tätä hämmästyttävällä tavalla. Sairaalatoiminta lopetettiin, ja Abhasian sotaa paenneet maansisäiset pakolaiset valtasivat rakennuksen. Viime vuonna Yhdysvalloista, Espanjasta, Saksasta ja Venäjältä palasi suuri joukko georgialaisia huippuammattilaisia. He käynnistivät sairaalan toiminnan uudelleen. Me autoimme heitä ja teimme korjaustöitä. Me autoimme maansisäisiä pakolaisia lähtemään, ja nyt sairaala on yksi maailman parhaista. Jotkut eurooppalaiset ovat sanoneet, että EU:ssa on vain yksi sen kaltainen sairaala.

Samaa symboloi myös se, että georgialaiset, kuten Nina Gedevanovna Ananiašvili, Bolšoi-teatterin huippuballerina, palaavat maahamme ja yrittävät herättää sen jälleen henkiin. Ananiašvili jätti loistokkaan uransa Bolšoi-teatterissa palatakseen ja perustaakseen meille balettiryhmän tyhjästä. Ryhmästä on kehittynyt hyvin vaikuttava: se on ehkä yksi maanosamme parhaista. Pian se lähtee maailmankiertueelle.

Tavoitteenamme on nyt keskittyä työpaikkojen määrän vakaaseen kasvattamiseen. Taloudellinen neuvonantajani Marklar on Viron entinen pääministeri ja toimi yhtenä Viron talousihmeen suunnittelijana. Yhdessä hänen kanssaan olemme käynnistäneet hyvin menestyksekkäitä työssä oppimiseen perustuvia harjoitteluohjelmia. Uudistuksemme tällä alalla ovat valmiit vasta, kun jokainen georgialainen tuntee, että hänellä on todellinen mahdollisuus saada työtä.

Georgia on upean lämmin, vieraanvarainen ja kaunis maa. Itse asiassa esittelin juuri puhemies Borrellille kuva-albumia georgialaisista nähtävyyksistä. Se on maa, jossa eurooppalaiset matkailijat ovat viihtyneet aikaisemmin ja jonka he ovat nyt löytämässä uudelleen. Tästä näkökulmasta voidaankin sanoa, että olemme Euroopan parhaiten pidetty salaisuus.

Haluaisin lukea teille lyhyen lainauksen Sir Oliver Wardropin kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1888 kirjan nimeltä The Kingdom of Georgia. Hänen mukaansa "ei ole mitään syytä, miksei Georgiasta tulisi suosittua matkakohdetta. Se ei ole niin kaukana kuin ihmiset luulevat. Sen suurena etuna on se, etteivät turistit tunne sitä juuri lainkaan eikä siellä syyllistytä röyhkeään kiskontaan, joka järkyttää mielenrauhaamme lähialueillamme, ja kaiken kaikkiaan se on edullisempi paikka kuin Skotlanti." Toivon, etteivät Skotlannista kotoisin olevat jäsenet suutu minulle. Tämä on vain lainaus. Mutta itse asiassa se kyllä pitää paikkansa!

(Naurua)

Uudistustemme kokonaisvaikutusta tarkastellessani katson asianmukaiseksi todeta, että näiden askeleiden ansiosta olemme lähentyneet Euroopan unionia sekä institutionaalisesti että kulttuurisesti. Olette tarjonneet naapuruuspolitiikan muodossa kehyksen tulevalle kasvulle. Allekirjoitamme tänään toimintasuunnitelman, jolla monista vastavuoroisista tavoitteistamme tehdään yksityiskohtaisia saavutuksia. Meidän on kuitenkin jatkettava rakentamista tämän suunnitelman hengen ja sisällön mukaisesti, sillä haluan maani tekevän yhteistyötä EU:n kanssa, jotta EU ymmärtää, että sillä on Georgiassa äärimmäisen luotettava kumppani ja ystävä.

Joitakin strategiamme näyttää kuitenkin ärsyttävän, ja vaikuttaa siltä, että Georgian uudistukset tarkoittavat sitä, että olemme irtautumassa entisistä – ja näiden tahojen silmissä yhä käyttökelpoisista – vaikutusvallan piireistä. Katson, että "vaikutusvallan piirien" aika on ohi, kuten totesitte aivan oikein pari viikkoa sitten Georgiaa koskevissa, virstanpylväänä pitämissämme lausumissanne.

(Suosionosoituksia)

Haluan kiittää teitä kyseisestä lausumasta ja siinä käyttämistänne hyvin sopivista ja täsmällisistä ilmaisuista. Jokaisella kansakunnalla on oltava mahdollisuus päättää vapaasti, kuinka ja kenen kanssa se haluaa rakentaa tulevaisuuttaan. Strategiamme perustuu siihen, että olemme turvallinen ja luotettava kumppani, emme säyseä ja heikko satelliittivaltio. Olemme kansakunta, jolla on pitkä itsenäinen menneisyys. Tämän itsenäisyyden katkaisi 200 vuotta sitten Venäjän keisarikunnan väkivaltainen laajentuminen. Saimme jälleen nauttia hetken itsenäisyydestä kolmen lyhyen vuoden ajan 1918–1921. Sitten itsenäisyytemme riistettiin jälleen. Mitkä olivat tuolloiset olosuhteet?

Vuonna 1921 bolševikkiarmeija, joka väitti suojelevansa vähemmistöväestöä yhdellä alueistamme, tunkeutui Georgiaan ja valloitti sen uudelleen. Tuolloin vankileireillä kuoli yli 500 000 georgialaista, myös monia oman perheeni jäseniä. Tämä oli liian kallis hinta maksettavaksi, emmekä halua maksaa sitä uudelleen. Emme anna historian toistaa itseään, mitä ikinä se vaatiikin. Elämmehän nyt loppujen lopuksi vuotta 2006, emme vuotta 1938 tai 1939, 1956 tai 1968.

Missä vaiheessa pieniä maita pyydetään uhraamaan vapauspyrkimyksensä? Kuinka usein voimme pyytää pienempää osapuolta vaikenemaan ja olemaan reagoimatta provokaatioon? Toivokaamme, ettei meitä koskaan tänä aikana pyydetä alistumaan ja toteamaan, että oikeus riippuu koosta, numeroista ja vallasta ja että voima menee oikeuden edelle eikä päinvastoin. Toivokaamme, ettei erään 1930-luvulla vaikuttaneen valtiomiehen kuuluisaa viittausta "riitoihin kaukaisessa maassa sellaisten kansojen välillä, joista me emme tiedä mitään" pidetä enää koskaan asianmukaisena vastauksena meidän tai jonkin muun eurooppalaisen kansakunnan ollessa uhattuna.

Toivon, että tuo suhtautumistapa on pysyvästi menneisyyttä. Toivon, että jonakin päivänä georgialaiset ja tuon kaukaisen maan eli Tšekin tasavallan ylpeät edustajat ovat eurooppalaisen perheen tasaveroisia jäseniä.

(Suosionosoituksia)

Georgiaa rangaistaan nyt, koska olemme päättäneet siirtyä mahdollisimman lähelle EU:ta ja asettua euroatlanttisten instituutioiden puolelle. Koska Georgia on demokratia, paineet, joiden alla elämme, ovat vain entisestään vahvistaneet yhteiskuntaamme. Painostusta käyttävät ihmiset eivät ymmärrä, ettei demokratioita voi painostaa, koska painostaminen johtaa täysin vastakkaiseen tulokseen kuin mihin sillä pyritään. Haasteesta on tullut yhä suurempi, sillä kuten tiedätte, Venäjä on sulkenut markkinansa georgialaisilta tuotteilta. Georgian palkitut viinit ja mineraalivesi, jotka ovat merkittäviä tulonlähteitä, eivät pääse nyt Venäjän markkinoille. Tilanne on pahentunut viime kuukausina, sillä Venäjä on katkaissut yksipuolisesti liikenne- ja postiyhteydet Georgiaan. Vain muutama päivä sitten Gazprom ilmoitti korottavansa Georgian maksamaa kaasunhintaa yli kaksinkertaiseksi muista kuin kaupallisista syistä. Selkokielellä kaikkia näitä toimenpiteitä voidaan pitää yhdessä taloudellisena saartona.

En halua käyttää tätä tilaisuutta Georgian ja Venäjän välisten jännitteiden lietsomiseen tai suhtautua tähän iltapäivään tilaisuutena herättää EU:n ytimessä venäläisvastaisia tuntemuksia. Jännitteitä ja loanheittoa on jo riittävästi. Sellaiset puheet eivät olisi rakentavia. Nyt on sen sijaan diplomatian ja keskustelun aika sekä aika määrittää rakentavalla tavalla ne alat, joihin liittyy yhteisiä etuja ja yhteisiä vastuita.

(Suosionosoituksia)

Hallitukseni ja kansani puolesta olen valmis noudattamaan tuota lähestymistapaa, sillä se on ainut tapa toimia. Toimikoon nämä sanat jälleen avoimena kutsuna kollegoillemme ja keskustelukumppaneillemme palata normaalien ja harmonisten suhteiden tielle vuoropuhelun keinoin. Katson, että molempien maiden johtajien vastuulla on varmistaa, etteivät maiden väliset suhteet huonone meidän toimiessamme johtajina niin pahasti, etteivät ne ole enää korjattavissa. Edetkäämme kiirehtien ja hyvin aikein. Kuten te, myöskään Georgian kansa ei ole nyt eikä tulevaisuudessa venäläisvastainen.

Haluan lainata myös toista suurta eurooppalaista valtiomiestä, Konrad Adenaueria, joka kuvasi muistelmissaan tuolloista tilannettaan seuraavasti: Maamme on pieni ja suojaton. Emme saavuta mitään omin voimin. Emme saa olla ei-kenenkään-maa idän ja lännen välissä, sillä sellaisessa tilanteessa meillä ei olisi ystäviä missään, kun taas idässä meillä olisi hyvin vaarallinen naapuri.

Maantiede on muuttunut noista ajoista, mutta osa näistä sanoista sopii hyvin myös kotimaahani. Liittokansleri Adenauerin sanoilla on merkitystä yhä tänä päivänä. Eurooppalaisena tavoitteenamme on yksinkertaisesti saada kehittää maatamme omien vapaiden valintojemme mukaisesti sopusoinnussa kaikkien naapureidemme kanssa, niin kuin monet teistä tekivät vuosikymmeniä sitten. Tältä osin uskon, että tämänhetkiset toimenpiteet ovat väliaikaisia, että ne saadaan kumottua kärsivällisyydellä ja maltillisuudella sekä vuoropuhelun ja vastavuoroisen kunnioituksen keinoin ja että suhteemme palaavat – ja että niiden täytyy palata – normaaleiksi.

Kansani kannattaa tätä toivetta täysin. Jos minua kuitenkin mietityttää jokin asia suhteissamme Venäjään, se on juuri kysymys, jonka EU otti niin kärkevästi esille Lahdessa ja Luxemburgissa muutama viikko sitten. Kyse on yksinkertaisesti oikeuteen liittyvästä kysymyksestä.

Haluaisin lainata suurta venäläistä kirjailijaa, Aleksandr Solženitsynia, jota luin intohimoisesti teini-ikäisenä ja jonka kirjat olivat tuolloin kiellettyjä. Hän kirjoitti: Oikeudessa on kyse omastatunnosta, ei henkilökohtaisesta omastatunnosta, vaan koko ihmiskunnan omastatunnosta. Ne, jotka kuulevat selvästi oman omantuntonsa äänen, kuulevat yleensä myös oikeuden äänen.

Katson, että solidaarisuutenne näinä vaikeina aikoina ilmentää erittäin selvästi juuri tätä oikeudentajua. Kun nimittäin kouluista erotetaan lapsia, joilla on georgialainen nimi, kaikki lapsemme ovat vaarassa. Kun kuuluisia taiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä ja urheilijoita vainotaan ja hiljennetään, meidät kaikki hiljennetään. Kun tuhansia kansalaisia karkotetaan kodeistaan tai viedään kaduilta käsiraudoissa, meidät kaikki karkotetaan.

Minä ja Georgian kansa olemme teille kiitollisia siitä, että olette osoittaneet tukevanne maatamme. Kun pelkäsimme jäävämme eristyksiin, EU ryhtyi puhumaan arvojemme puolesta. Juuri tämä parlamentti on tuonut moraalin äänen kuuluviin Euroopassa. Emme unohda solidaarisuuttanne koskaan.

Tämä merkitsee niiden perusarvojen heräämistä, joita me kaikki tavoittelemme. Näemme näiden arvojen elävän EU:ssa, julkilausumassanne.

Kävin Liettuassa sen jälkeen, kun Venäjä oli asettanut georgialaiset viinit tuontikieltoon. Näin siellä nuoria liettualaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, myös Vilnan ja Kaunasin yliopistojen opiskelijoita, jotka kulkivat supermarketeissa yhdessä professoriensa kanssa kehottamassa ihmisiä ostamaan georgialaista viiniä. He sanoivat, että viini oli vapauden viiniä, että georgialaiset joutuivat maksamaan hinnan vapaudestaan ja tarvitsivat välitöntä apua ja että asiakkaiden pitäisi ostaa viiniä yhteisvastuun hengessä.

Puolan armeija on päättänyt tarjota upseerien tilaisuuksissa vain georgialaista viiniä, mistä olemme hyvin kiitollisia. Emme tarvitse Puolan armeijan aseita, sillä tämä on itsessään suuri apu.

Merkittävin solidaarisuuden osoitus tuli kuitenkin Venäjältä. Itse asiassa voimakkaimmat kuulemamme äänet tulivat juuri sieltä. Olin liikuttunut siitä, mitä Venäjän kansalaiset sanoivat. Esimerkkejä on useita: monissa osissa Venäjää tavalliset kansalaiset kävelivät kaduilla kantaen keltaisia tähtiä, joissa luki "Olen georgialainen". Moskovassa joidenkin lukioiden rehtorit uhkasivat erottaa opettajat, jotka antoivat poliiseille luetteloja oppilaista, joilla on georgialainen nimi, ottaen samalla sen riskin, että heidät saatettaisiin erottaa saman tien moisen teon vuoksi. Pietarissa kaupunginvaltuusto oli kieltänyt taksinkuljettajia ottamasta kyytiin asiakkaita, jotka näyttäisivät vähääkään georgialaisilta, ja viemästä asiakkaita yhteenkään kaupungin monista georgialaisravintoloista, mutta kuljettajat kieltäytyivät tottelemasta määräyksiä ja uhkasivat ryhtyä lakkoon, jos heitä painostettaisiin.

Yksilöiden teoilla voi olla paljon merkitystä. Kuuluisa venäläinen näyttelijä Inna Tšurikova liikutti minua suuresti sanoessaan hiljattain seuraavasti: "Onko jokainen vastoinkäyminen georgialaisten syytä? En pidä siitä, että minua yritetään aivopestä television välityksellä. Sen tulokset ovat nähtävissä jo nyt: ihmiset suhtautuvat kielteisesti georgialaisiin, ja pian he alkavat kääntyä armenialaisia ja muita vastaan. Se on häpeällistä. Mitä te ihmiset olette oikein tekemässä? Herätkää!" Mitä rohkeutta ja määrätietoisuutta.

Haluan mainita vielä yhden henkilön, kuuluisan venäläisen näyttelijän Aleksandr Saladaskyn. Hän on nykyajan moderni venäläissankari, sillä hän protestoi hakemalla Georgian kansalaisuutta.

Toinen nykyajan venäläinen ja myös eurooppalainen sankari on nuori pietarilainen opiskelija Shurshadze, jonka nimi oli aikaisemmin Shurshin. Olen lukenut hänestä lehdistä. Hän uhmasi yhdessä opiskelijatovereidensa kanssa muukalaisvihaan ja vihaan perustuvia menettelytapoja ja teki hyvin rohkean teon muuttamalla sukunimensä Shurshinista Shurshadzeksi eli liittämällä siihen georgialaisen päätteen.

Uskon, että Venäjän kansalaisten näyttämät esimerkit innoittavat meitä kaikkia. He ovat päättäneet vastustaa politiikkaa, joka on täysin ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita kutsumme eurooppalaisiksi arvoiksi. Haluan kiittää kaikkia noita ihmisiä täältä Euroopan parlamentista käsin.

Matkustin tänne kertoakseni teille Georgian eurooppalaisesta visiosta. Tuo visio tarkoittaa osittain sitä, että sovellamme nykyajan haasteisiin eurooppalaisia 2000-luvun ratkaisuja. Olemme pieni demokratia ja uskomme, että maastamme ja alueestamme tulee turvallinen ja pysyvä kumppani vain EU:n avulla ja EU:n kanssa. Olemme vääjäämättömästi kiitollisuudenvelassa toisillemme.

Niinpä molemminpuolisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin perustuvien, sovitteluun tähtäävien eurooppalaisten lähestymistapojen avulla voimme löytää ratkaisuja, joilla luodaan kaikenkattava yhteiskunta, jossa kukaan ei joudu häviäjän asemaan.

Näiden vaatimusten täyttämiseksi haluan luvata ja selventää teille muutaman asian. Georgiaa pidetään monissa piireissä provokatiivisena valtiona, joka yrittää palauttaa alueellisen koskemattomuutensa voimakeinoin. Voin luvata teille täysin varmasti, ettei se pidä paikkaansa. Aikomuksemme ovat vain ja ainoastaan rauhanomaiset, sillä tiedämme, mitä sota on, tiedämme, miltä uhrit näyttävät, sillä heitä on väestössämme tälläkin hetkellä, ja tiedämme, ettei se ole mikään ratkaisu.

Olen keskittynyt itse urallani ja opinnoissani ihmisoikeuksien ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksien tutkimiseen. Tein yliopisto-opintoihin kuuluvan opinnäytetyöni Norjan ihmisoikeusinstituutissa vähemmistöjen oikeuksista, tarkemmin ottaen Etelä-Ossetian ja Abhasian kansojen oikeuksista. Abhasiassa elää tällä hetkellä alle 40 000 etnistä abhasialaista ja Etelä-Ossetiassa alle 20 000 etnistä ossetialaista. Haluan teidän tietävän nämä luvut, sillä joskus tuntuu siltä kuin puhuisimme sadoista miljoonista. Heitä on hyvin vähän, ja siksi suhtaudun erityisen vakavasti heidän asioihinsa. Tiedän, miltä heistä tuntuu. Yhtäältä näistä pienistä ryhmistä on tullut suuressa pelissä käytettyjä pelinappuloita – eräänlaisia panttivankeja, joita käyttämällä pyritään edistämään suuria poliittisia tavoitteita ja visiota, jossa toisen voitto on toisen tappio, imperialististen tunteiden noustessa. Toisaalta heillä on aitoja ja todellisia huolenaiheita, jotka ymmärrän ja joiden vuoksi tunnen heitä kohtaan suurta myötätuntoa.

Tiedän heidän huolenaiheensa, ja yritämme kuunnella heitä ja vastata heidän tarpeisiinsa. Valitettavasti monet kärsivät edelleen näistä konflikteista. Abhasiasta karkotettiin yli 300 000 etnistä georgialaista ja heidän lisäkseen juutalaisia, kreikkalaisia, venäläisiä ja ukrainalaisia. Vielä nykyisinkin voimme nähdä, kuinka karkotettujen ihmisten taloissa asuu vieraita ihmisiä ja kuinka monissa tapauksissa omaisuutta myydään laittomasti. Itse asiassa aivan hiljattain yksi kuuluisimmista georgialais-ranskalaisista elokuvaohjaajista, Otar Ioseliani, huomautti viimeaikaista kampanjaa kommentoidessaan, että historia näyttää toistavan itseään ja valitsee kohteekseen samat uhrit jo toisen kerran. Hän nuhteli maailmaa siitä, että se vaikenee – aivan kuten ensimmäiselläkin kerralla.

Hän totesi seuraavaa: "Venäjän hallinto käynnisti Abhasiassa etnisen puhdistuksen ensimmäistä kertaa vuonna 1993, jolloin 500 000 ihmistä joutui pakenemaan. Ne, jotka eivät kyenneet pakenemaan jalan korkeiden vuorten yli, saivat surmansa palkkasotureiden kädestä. Nämä hävittivät ja tuhosivat maan. Ja sivumennen sanottuna myös silloin kaikki olivat hiljaa." Nyt samat ihmiset poimitaan talteen Moskovan kaduilta. Kohtasin tänä aamuna matkallani Euroopan parlamenttiin kaksi abhasialaista. He kertoivat minulle, että heidät oli karkotettu Venäjältä ja että he olivat maksaneet poliisille lahjuksia päästäkseen Ranskaan. Tämä kaikki tapahtuu taas uudelleen. Se tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1993, ja nyt sama toistuu.

Tällainen on siis raskas perintömme. Älkäämme vaietko tällä kertaa. Emme tarvitse nyt kostoa. Ossetialaiset ja abhasialaiset ovat maanmiehiämme, ja lainaankin jälleen Sir Oliver Wardropin ajattomia sanoja. Vuonna 1888 hän kirjoitti kirjassaan The Kingdom of Georgia seuraavaa: "Aivan ensimmäiseksi lukijan mielestä on pyyhittävä pois käsitys, joka on äärimmäisen yleinen Euroopassa ja kenties suurin syy siihen, miksi poliitikot suhtautuvat Kaukasukseen niin apaattisesti. Yleinen uskomus on, että Transkaukaasiassa asuu suuri määrä enemmän tai vähemmän villejä heimoja, joilla ei ole mitään yhteistä Venäjän vallan tarjoamia kyseenalaisia etuja lukuun ottamatta. Näin uskovat jopa ne, jotka ovat käyneet tässä maassa. Tämä käsitys on äärimmäisen harhaanjohtava. Etnografian opiskelijat voivat huvitella tekemällä työläitä tutkimuksia khevsurin-, svanin-, pšavin- ja ossetinkielisten (ja abhaasinkielisten) ryhmien alkuperästä, mutta meille riittää tieto siitä, että nämä kaikki ihmiset ovat ainakin poliittisesti georgialaisia ja että he ovat taistelleet georgialaisten kuninkaiden johdolla jo Vilhelm Valloittajan ajoista asti."

Georgia on monietninen maa, ja katson, että tämä monimuotoisuus ja kansojen kirjo on yksi sen suurimmista vahvuuksista. Se ei ole heikkous, vaan vahvuus.

Vain muutama päivä sitten tunsin ylpeyttä avatessani uuden ossetiankielisen koulun Etelä-Ossetian ulkopuolella, hallinnassamme olevalla alueella, sillä juuri nyt meillä on kaksi kertaa niin monta etnistä ossetiankielistä koulua Etelä-Ossetian ulkopuolella kuin itse Etelä-Ossetiassakin.

Olemme edelleen yhtenäinen valtio mutta suhtaudumme varmastikin avoimesti kaikenlaisiin järjestelyihin, joilla kaikki vähemmistöt saadaan mukautettua maahan. Lisäksi kaikilla vähemmistöillä on huomattavan laajat itsehallinto-oikeudet, sellaiset kuin Etelä-Tirolissa ja monissa muissa paikoissa Euroopassa. Näistä syistä tehtävänämme on ojentaa kätemme rauhalle, oikeudelle ja sovinnolle ja yrittää ratkaista ongelmamme neuvottelun ja sovitteluratkaisun keinoin, jotta nämä alueet ja niitä kotinaan pitävät kansat voivat päästä osallisiksi siitä samasta vauraudesta ja saada samat turvallisuustakuut, jotka muu Georgia on jo saanut.

Jotkut ovat sanoneet separatisteihin liittyvien ongelmiemme olevan puhtaasti Georgian sisäinen asia. Valitettavasti asia ei ole niin. Erimielisyytemme ovat jatkuneet, koska ne perustuvat rikoksenuusijoiden aluevaatimuksiin. Nämä vaatimukset ovat perua neuvostoajoilta, kun imperiumi romahti ja eliittiryhmät pyrkivät säilyttämään etuoikeutensa ja läänityksensä. Kenraalit taistelivat Abhasiassa sijaitsevista huviloista, datšoista, sillä ne olivat neuvostoaikoina merkittävimpiä yksityisiä kiinteistöjä, ja pitävät edelleenkin tiukasti kiinni näistä huviloista.

Tässä skenaariossa mitä ilmeisimpänä taktiikkana on tarjota tukea paikallisille asiamiehille ja kehittää institutionaalisia esteitä kahdenvälisille keskusteluille ja neuvotteluille. Tässä skenaariossa häviäjiä ovat kansa ja tulevat sukupolvet, jotka syntyvät pelon ja vihan ilmapiirissä.

Haluan puhua tänä iltapäivänä sovinnosta, avoimuudesta sekä vähemmistöjen oikeuksien tunnustamisesta ja suojelusta. Emme voi turvautua 1800- tai 1900-luvun ratkaisuihin. Vetoamme puolueettomuuteenne, etuihinne ja ennen kaikkea käsitykseenne reilusta pelistä, kun arvioitte näistä haasteita.

(FR) Hyvät parlamentin jäsenet, huomioni perustuvat vakaaseen käsitykseen siitä, että meidän on nyt kehitettävä eurooppalaisia 2000-luvun ratkaisuja, jottemme joudu enää koskaan todistamaan 1900-luvun kohtalokkaita reaktioita – sitä, että "voima menee oikeuden edelle" ja että suuret valtiot tuhoavat säälimättömästi pienet valtiot.

Toivon teidän pitävän minua vakuuttavana ja vastuullisena demokraattisena johtajana. En vaikene enkä lopeta toimiani maani demokratian tai alueellisen koskemattomuuden ollessa vakavasti uhattuna. En, sillä tällaisessa vaikeassa tilanteessa Georgian on osoitettava, että se pysyy rauhallisena ja kykenee toimimaan rakentavalla tavalla. Juuri niin aiomme tehdä.

Tavoitteenamme on jatkaa poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksiamme, niin vaikeita kuin ne voivatkin olla, ja jatkaa menestymistämme ja edistymistämme lähettääksemme myönteisen viestin.

Venäjä käytti 1990-luvulla aseenaan taloudellista saartoa estääkseen Baltian maiden liittymisen Euroopan unioniin. Loppujen lopuksi nämä saarrot kuitenkin vain nopeuttivat Baltian talouksien suunnanvaihtoa idästä kohti länttä. Sama koskee Georgiaa.

Haluan hyödyntää tämän foorumin tarjoamaa tilaisuutta ehdottaakseni toimintatapaa, joka edellyttää erityisesti Euroopan unionin ja Georgian välisen yhteistyön lujittamista vahvistamalla yhteistyötämme naapuruuspolitiikan alalla ja tutkimalla tapoja syventää tätä suhdetta niin, että Georgiasta voi tulla lopulta malliesimerkki siitä, mitä eurooppalaisella esimerkillä voidaan saada aikaan. Olemme valmiita. Saavuttaaksemme tämän tarvitsemme kuitenkin tuomareitanne, lakiasiantuntijoitanne, taloustieteilijöitänne ja turvallisuusasiantuntijoitanne.

Haluamme luoda Georgian, joka turvaa rajansa, niin että Euroopasta itsestään voi tulla turvallisempi. Voimme teidän avullanne selviytyä nykyisen kauppasaarron vaikutuksista, etenkin jos saamme mahdollisuuden käydä vapaakauppaa Turkin kanssa ja kehittyä tähän suuntaan Euroopan unionin kanssa.

Säästäkää meidät siltä, että joudumme pyytämään apuanne, antamalla meille mahdollisuus käydä kauppaa. Tehkäämme yhteistyötä voittaaksemme alueita koskevat erimielisyytemme.

Olen ehdottanut neuvotteluja Venäjän johdon ja separatistialueiden johtajien kanssa, jotta voisimme saavuttaa sovun. Tämän prosessin helpottamiseksi olemme pyytäneet EU:n jäsenvaltioiden hallituksia osallistumaan neuvotteluihin. On koittanut aika rakentaa luottamusta.

Yhdessä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin kanssa olemme tarjonneet Etelä-Ossetialle ja Abhasialle laajimmat mahdolliset itsenäisyyden muodot, ja vahvistan tämän tarjouksen nyt edessänne.

Pyydän, että me, jotka olemme aikaisemmin olleet kaikki sodan uhreja, voisimme tehdä yhteistyötä rakentaaksemme paremman tulevaisuuden.

Se, että tämän ongelman annetaan jatkua, ilman että kasvavien haasteiden varalle luodaan uusi kehys, ei ole EU:n, Venäjän eikä EU:n naapurimaiden etu.

Jos haluamme torjua nopeasti voimistuvaa separatismia, meidän on edellä mainituista syistä otettava käyttöön uusi lähestymistapa, eurooppalainen lähestymistapa, jossa yksilöiden uskomukset sekä itsemääräämisoikeus ja alueellinen loukkaamattomuus sovitetaan yhteen. Tämä on äärimmäisen tärkeää yhteisen turvallisuutemme kannalta. Yhdessä voimme saada tämän aikaan.

(EN) Olen saanut etuoikeuden kertoa teille tänään havainnoistani ja ajatuksistani, jotka koskevat Georgian suuntautumista kohti Eurooppaa. Uskon, että etenemistapa perustuu sitoumuksiin ja molemminpuolisiin etuihin ja että meidän on pyrittävä saamaan enemmän vastakaikua EU:n jäsenvaltioiden hallituksilta ja EU:n toimielimiltä. Tätä suuntausta pitäisi tukea.

Lainaan lopuksi jälleen Robert Schumanin sanoja: "Eurooppaa ei rakenneta valmiiksi kerralla eikä yhden ainoan suunnitelman mukaisesti. Se rakennetaan konkreettisin saavutuksin, joilla luodaan ensimmäiseksi todellinen solidaarisuuden tunne." Katson, että todistamme tänään tämän uuden solidaarisuuden nousua. Se on selvästi nähtävissä täällä parlamentissa ja se on läsnä sydämissämme ja toimissamme, kun jatkamme yhdessä eteenpäin.

(Parlamentti osoitti puhujalle suosiota seisaallaan.)

  Puhemies. (Georgiaksi) Arvoisa presidentti, suurkiitokset sanoistanne.

(Suosionosoituksia)

– Kuten huomaatte, osaan georgiaa paljon huonommin kuin te espanjaa. Tämä on joka tapauksessa tapani osoittaa teille, kuinka lämpimästi Euroopan parlamentti ottaa teidät vastaan.

Euroopan parlamentti on Georgian ystävä. Se osoitti tämän viimeaikaisessa päätöslauselmassaan, jossa se vaati Georgian kansalaisiin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista. Lisäksi Euroopan parlamentti toivoo, että läsnäolonne ja puheenne täällä auttaa parantamaan maanne ja Venäjän välisten suhteiden tilaa.

Arvoisa presidentti, voitte luottaa meihin. Didi madloba.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

11. Äänestykset (jatkoa)

11.1. Euroaluetta koskeva vuotuinen kertomus 2006 (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 13 toimitettua äänestystä:

  Alain Lipietz (Verts/ALE). – (FR) Esittelijän suostumuksella Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on valmis poistamaan tarkistuksen 7 sillä edellytyksellä, että tarkistuksen 13 loppuun lisätään suullinen tarkistus. Siinä tarkennettaisiin kunkin osapuolen vastuualueet valuuttapolitiikan alalla. Luen nyt teille suullisen tarkistuksen tekstin englanniksi:

(EN) "Without prejudice to their respective powers and responsibilities in order to cope with international disequilibria."

(Suullista tarkistusta ei hyväksytty.)

11.2. Meriympäristöstrategia (äänestys)

11.3. Asuntoluotot (äänestys)

  Puhemies. – Äänestykset ovat päättyneet.

12. Äänestysselitykset

– Joseph Daulin mietintö (A6-0377/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että maaseutuväestön vähenemistä koskeva suuntaus voimistuu entisestään tulevina vuosina, ja maanviljelijöiden korkea kuolleisuus on yksi asiaan vaikuttava tekijä. Tätä hyvin ikävää suuntausta on voimistanut myös vääristynyt tukipolitiikkamme, joka hyödyttää pääsääntöisesti vain suuria toimijoita, puhumattakaan siitä, että maaseutualueita on laiminlyöty monta pitkää vuotta.

Tästä syystä meidän on varmistettava pienten maatilojen ja vuoristoalueiden maatilojen selviytyminen luomalla kaupunkeihin ja maaseudulle yhtäläiset elinolot ja meidän on jatkettava sitkeästi infrastruktuurin kehittämistä yksittäisille alueille ja yhteyksien luomista niiden välille. Tämän vuoksi olen äänestänyt Daulin mietinnön puolesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Komission ehdotuksella energiakasvien ja biomassan tuotantokasvien kehittämisestä pyritään lieventämään ongelmia, joita on luotu uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla sen ensimmäisestä soveltamisvuodesta lähtien maataloustuotteiden jalostuslaitoksissa sekä pienillä ja keskisuurilla tiloilla työskenteleville maaseututalouden työntekijöille ja jotka pahenevat, kun se viedään päätökseen.

Ehdotukseen sisältyvät kannustimet ja niiden maksamista koskevat ehdot hyödyttävät kuitenkin EU:n pohjoisissa jäsenvaltioissa sijaitsevia suuria tiloja, joille maaperä, ilmasto ja koko tuovat jo suhteellista etua. Ne eivät kuitenkaan hyödytä jäsenvaltioita, joissa kesä on kuiva ja tilat pieniä, sillä ne ovat luonteeltaan monialaisia ja niissä jätetään tarkoituksellisesti nämä erot huomiotta.

Kotimaassani ei ole esimerkiksi alueita, jotka olisi otettu mukaan kesannointijärjestelmään, jotta niillä viljeltäisiin energiakasveja. Tästä syystä kotimaani ei hyödy tästä toimenpiteestä, samalla kun 4,5 euron pinta-alatuki kymmeneltä aarilta on mitätön eikä siksi minkäänlainen kannustin.

Tämän vuoksi emme hyväksy asetusehdotusta, vaikka katsommekin uusille jäsenvaltioille suunnatun, energiakasveja koskevan komission ehdotuksen olevan periaatteessa myönteinen, sillä se on askel kohti yhdenvertaista kohtelua, vaikka se ei vielä itsessään takaakaan tällaista kohtelua.

– Descampsin mietinnöt (A6-0338/2006 ja A6-0339/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin arvoisan kollegani Descampsin mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään ehdotusta neuvoston päätökseksi korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sekä nuorisoasioiden alan yhteistyöpuitteiden asettamista koskevan Euroopan yhteisön ja Kanadan hallituksen välisen sopimuksen tekemisestä. Mietintö on täysin sopusoinnussa hyvin pitkään tekemämme yhteistyön kanssa, ja on loogista, että meidän on luotava etusijaiset suhteet Euroopan unionin ja Kanadan nuorison välille, ovathan kanadalaisten juuret Euroopassa.

  Marie-Hélène Descamps (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Näiden sopimusten tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötämme korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen aloilla yhtäältä Kanadan ja toisaalta Yhdysvaltojen kanssa.

Siksi teksteillä uudistetaan Euroopan unionin kanssa aikaisemmin, vuosina 1995 ja 2000 tehdyt yhteistyöohjelmat kahdeksan vuoden ajaksi, vuodesta 2006 vuoteen 2013.

Kanadan kanssa neuvotellulla yhteistyösopimuksella on tarkoitus vahvistaa ja laajentaa aikaisemman sopimuksen soveltamisalaa luomalla uusi kehys nuorisoalan yhteistyölle.

Yhdysvaltojen kanssa tehdyllä uudella sopimuksella uudistetaan osittain aikaisempaa ohjelmaa ja perustetaan innovatiivisia ohjelmia, jotka johtavat transatlanttisten tutkintojen kehittämiseen. Sillä pyritään edistämään opiskelijoiden ja opettajien vaihto-ohjelmia, vahvistamaan Schuman–Fulbright-ohjelmaa ja kannustamaan korkea-asteen koulutuslaitoksia tiiviimpään yhteistyöhön.

Nämä kaksi sopimusta ovat osoittautuneet jo aikaisemmin hyödyllisiksi. Niiden täytäntöönpanon pitäisi parantaa korkea-asteen koulutusjärjestelmiemme avoimuutta ja kilpailukykyä tulevaisuudessa, rakentaa siltoja kansojemme välille ja edistää vastavuoroista ymmärtämystä.

Olen ilahtunut siitä, että parlamentti on äänestänyt näiden kahden sopimuksen tekemisen puolesta ja mahdollistanut näin kahden maanosan välisten suhteiden vahvistamisen.

– Matsoukan mietintö (A6-0346/2006)

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, ihmiset liikkuvat jatkuvasti yhä enemmän. Enää ei ole millään tavalla poikkeuksellista työskennellä tai opiskella toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai muuttaa toiseen jäsenvaltioon viettämään eläkepäiviään. Siksi esiin nousee useita monimutkaisia sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä ja ongelmia, joita emme ole vielä ratkaisseet. Vaikka kaikenlaista onkin tapahtunut sen jälkeen, kun ensimmäiset tätä aihetta koskevat yhteisön säännöt ja säädökset hyväksyttiin yli 30 vuotta sitten, tällä alalla tarvitaan yhä toimia, enkä katso Matsoukan mietinnön tekevän asialle oikeutta. Tästä syystä äänestin tyhjää.

– Morillonin mietintö (A6-0331/2006)

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kotoperäisten kala- ja äyriäislajien alalla tapahtuneen nopean kehityksen vuoksi vesiviljelyalan yritykset haluavat ryhtyä viljelemään vierasperäisiä lajeja.

Asetusehdotuksessa säädetään tietyistä turvallisuustoimista, sillä vaarana on selvästikin se, että alueiden luonnollinen biodiversiteetti häiriintyy, kun niille tuodaan ja niillä vapautetaan vierasperäisiä lajeja.

Täydellisten suojatoimenpiteiden toteuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista etenkään siksi, että tarvittavat tiedot on pyydetty osapuolilta, joilla on omat etunsa asiassa, aivan kuten geneettisesti muunneltujen organismienkin tapauksessa.

Toki historiallisesti on todistettu, etteivät muun muassa karpin ja taimenen kaltaiset lajit vaikuta alueisiin, joilla ne on vapautettu. Siitä, että tämä historiallinen ennakkotapaus toistuu, ei kuitenkaan ole takeita mistään toimista ja varotoimenpiteistä huolimatta.

Toisaalta sitä, kuinka helppoa tällaisten organismien tuonti on ja millaisia taloudellisia etuja niistä koituu, voidaan tasapainottaa kalastamalla ja/tai viljelemällä niitä maissa, joissa ne ovat osa luonnollista kantaa – ja joissa ne toisin sanoen eivät ole vaaraksi luonnollisille ekosysteemeille. Tämä mahdollistaisi myös asianomaisten maiden kehittymisen, mikä hyödyttäisi myös niiden kansalaisia, mikä olisi suoraan epäsuhdassa kaikkien niiden taloudellisten hyötyjen kanssa, joita EU:n jäsenvaltioissa voitaisiin saada. Toisin sanoen liiketoiminnalliset edut voittaisivat, mutta (eivät) niiden maiden kansojen kustannuksella, joista vierasperäiset lajit ovat lähtöisin.

– Morillonin mietintö (A6-0311/2006)

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Katson, että EU:n taloudellinen tuki kalastusteollisuudelle pitäisi lakkauttaa mahdollisimman pian ja että liikakalastuksesta vastuussa olevien jäsenvaltioiden pitäisi itse maksaa korvauksia kehitysmaille, joihin EU:n kalastussopimukset vaikuttavat. Tällaista korvausta ei pitäisi maksaa EU:n talousarviosta.

Olen päättänyt kaikesta huolimatta äänestää mietinnön puolesta, sillä se pienentää sitä mahdollisuutta, että kansalliset erityisedut vaikuttavat tukiin.

– Catanian mietintö (A6-0380/2006)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Korruption vastainen YK:n yleissopimus on itse asiassa ensimmäinen maailmanlaajuinen väline, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan korruptiota.

Tarkoituksena on siis luoda maailmanlaajuinen strategia ja kehys sekä merkittävät vähimmäisstandardit, joita on sovellettava yleissopimuksen kaikkiin osapuoliin. Standardien on määrä auttaa korruption ennaltaehkäisyssä, tutkinnassa ja sen johdosta syytteeseen asettamisessa sekä näiden rikosten tuoton jäädyttämisessä, takavarikoinnissa, tuomitsemisessa menetetyksi ja palauttamisessa.

Komissio neuvotteli tämän sopimuksen, joka perustuu yhteisön toimivaltaan kuuluviin yleissopimuksen osatekijöihin, sekä päätti yhteisön puolesta nämä neuvottelut syyskuussa 2005.

Tästä syystä pidän sopimuksen tekemistä myönteisenä. Olen kuitenkin hyvin pettynyt siihen, ettei kolme jäsenvaltiota – Ruotsi, Slovenia ja Viro – ole vielä allekirjoittanut yleissopimusta.

Toivon, että yhteisö ja ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet sopimusta, ratifioivat sen mahdollisimman pian. Haluan korostaa, että tämä yleissopimus on äärimmäisen tärkeää saattaa voimaan mahdollisimman pian. Kun se tulee vihdoin voimaan, tämäntyyppisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi voidaan toteuttaa tehokkaampia toimia.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Emme hyväksy sitä, että EU yrittää sitouttaa kaikki jäsenvaltiot kolmanteen osapuoleen kansainvälisellä sopimuksella. Koko ajatus korruption vastaisesta YK:n yleissopimuksesta perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Esittelijä, jäsen Catania, on päättänyt tukea ehdotusta lainaamalla mietinnössään 26 valitsemaansa artiklaa. Yhdessäkään näistä artikloista ei anneta EU:lle valtuuksia tai toimivaltaa tehdä oikeudellisesti velvoittava sopimus kolmannen osapuolen kanssa. EU:n pitäisi sen sijaan keskittyä omissa toimielimissään yleiseen korruptioon. Euroopan unionin sisäinen korruptio on kasvava ongelma, joka murentaa kansalaisten luottamusta ajatukseen koko Euroopan unionista.

Junilistan katsoo, että EU ylittää valtuutensa, ja äänestää siksi koko ehdotusta vastaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin luonnollisesti tämän mietinnön puolesta. Maailmanlaajuinen korruption torjunta on kansainvälisen yhteisön kaikkien jäsenten hyvään hallintotapaan liittyvä keskeinen tavoite ja lisäksi rauhan ja kehityksen keskeinen tekijä.

Eettisten ja taloudellisten näkökohtien lisäksi eräs huomattava seikka tekee korruption maailmanlaajuisesta torjunnasta keskeisen osan kansainvälisiä suhteita. Maita, joiden hallinto on korruptoitunut, hallitaan sellaisten sääntöjen, perusteiden ja etujen mukaisesti, jotka ovat ristiriidassa kestävän kehityksen, yhteistyön ja rauhan sääntöjen, perusteiden ja etujen kanssa. Niihin puuttuminen merkitsee konfliktien ja köyhyyden syihin puuttumista.

Se, että vain allekirjoitamme tällaisia yleissopimuksia, ei kuitenkaan riitä. Korruption torjunnasta on tultava osa kansainvälisiä toimintakriteereitämme, erityisesti yhteistyön alalla, jolla EU toimii erittäin merkittävässä tehtävässä. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

– Mulderin mietintö (A6-0319/2006)

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. – (PT) Komission ehdotuksella, johon tämä mietintö perustuu, pyritään saattamaan asetus (EY) N:o 1698/2005 yhdenmukaiseksi sen sopimuksen kanssa, jonka Eurooppa-neuvosto teki 15.–16. joulukuuta 2005 rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013, siltä osin kuin kyse on ylärajan asettamisesta koheesiorahastosta myönnettäville määrärahoille sekä poikkeuksen myöntämisestä Portugalille kansallisen yhteisrahoituksen vaatimuksesta 320 miljoonan euron osalta.

Sopimuksen ehtojen mukaan Portugalille myönnettävä 320 miljoonan euron summa "ei olisi yhteisrahoituksen alaista", millä otetaan huomioon "Portugalin maatalouden erityisongelmat".

Portugalin kannalta tämän sopimuksen myönteisimpiin näkökohtiin kuuluivat "jäsenvaltiokohtaisen määrärahan" osoittaminen uuden maaseudun kehittämisen välineen (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston) kokonaismäärärahoista sekä alun perin ehdotetun summan kaksinkertaistaminen. Summaa korotettiin poikkeuksella, jolla tunnustettiin Portugalin maatalouden ongelmat. Sopimukseen päästiin Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella osana pitkiä ja vaikeita neuvotteluja, joita käytiin seuraavan kauden, vuosien 2007–2013, rahoitusnäkymistä.

Äänestin näin ollen Mulderin mietinnön puolesta, sillä siinä kehotetaan parlamenttia hyväksymään komission ehdotus.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (tai "maaseudun kehittäminen", kuten sitä kutsutaan vuodesta 2007 eteenpäin) pitäisi lakkauttaa.

Tällä viikolla (23. lokakuuta 2006 alkava viikko) EU:n tilintarkastustuomioistuin totesi kolmannentoista kerran peräjälkeen voivansa taata ainoastaan, että pieni osa EU:n talousarvion 105 miljardista eurosta on käytetty asianmukaisesti eli siihen, mihin ne oli tarkoitettu. Maatalouspolitiikan tuet ovat yksi suurimmista ongelma-alueista, ja tiettyjä aloja, kuten oliiviöljyn tuotannolle maksettavaa tukea, on hyvin vaikeaa valvoa.

Tämä ei voi jatkua. EU:n rahoitus on kuin vuotava hana, joka on väännettävä kiinni. Äänestimme siksi tätä mietintöä vastaan.

  Neil Parish (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Tässä mietinnössä hyväksytään komission ehdotus, joka koskee kahden muutoksen tekemistä maaseudun kehittämisen rahoitusmekanismiin. Nämä muutokset vastaavat joulukuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston sopimusta maaseudun kehittämisen rahoittamisesta kaudella 2007–2013. Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet vastustavat joulukuussa 2005 tehtyä sopimusta eivätkä siksi hyväksy siihen perustuvia ehdotuksia.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus haaskasi loistavan tilaisuuden jakaa maaseudun kehittämiseen varatut varat aikaisempaa tasapuolisemmin ja antoi joidenkin jäsenvaltioiden varata itselleen jo varhaisessa vaiheessa suuria summia jo leikatuista määristä. Viime kädessä Yhdistynyt kuningaskunta saa vain 3,5 prosenttia EU:n 15 jäsenvaltiolle myönnettävistä varoista. Kyseisessä ehdotuksessa myönnetään Portugalille yhteisrahoitusvelvollisuutta koskeva poikkeus, jonka se varmisti itselleen joulukuun Eurooppa-neuvostossa. Konservatiivit katsovat tämän olevan vaarallinen ennakkotapaus.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Niiden yleisten näkökohtien lisäksi, joiden mukaan maatalouspolitiikkaa ja maanviljelijöille myönnettäviä tukia on yhdenmukaistettava maaseudun kehittämistavoitteisiin nähden, äänestin tämän mietinnön puolesta muun muassa siksi, että siinä tunnustettiin Portugalin poikkeuksellinen tilanne ja siitä poistettiin tämän mukaisesti kansallista yhteisrahoitusta koskeva vaatimus.

Kuten komissiolle esittämästäni kysymyksestä selvästi ilmenee, Portugalin hallituksen kyvyttömyys tai haluttomuus ryhtyä toimiin on vahingoittanut viime aikoina portugalilaisia viljelijöitä ja Portugalin maataloutta sekä heikentänyt mahdollisuuksia kehittää maaseutua, kun suuria summia rahoitusta on jäänyt käyttämättä. Tästä syystä tämä erityistapaus on hyvin perusteltu.

– Lienemannin mietintö (A6-0373/2006)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotusta koskevan Lienemannin mietinnön (A6-0373/2006) puolesta, sillä tällä meristrategiadirektiivillä pannaan asianmukaisesti täytäntöön kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ehdotukset merten ja niiden ekosysteemien kestävän käytön edistämisestä.

Suuri osa EU:n kansalaisista elää rannikkoalueilla, ja heidän toimeentulonsa riippuu merestä. Sen sijaan toisille rannikko on vapaa-ajan viettopaikka. Kansallisten meristrategioiden kehittämisellä pyritään saavuttamaan ympäristön hyvä tila sekä suojelemaan merten herkimpiä ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä säilyttämään ne. Tämä mahdollistaa toiminnan jatkamisen meriympäristössä kestävällä tavalla ja siten, ettemme vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää merta ja harjoittaa siihen liittyvää toimintaa emmekä vahingoita merten ekosysteemien kykyä reagoida luonnollisiin ja ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Pidämme myönteisenä aloitetta ottaa käyttöön meriympäristöpolitiikan alan toimintakehys ja myöntää sille asianmukaiset taloudelliset varat. Sen strategisen merkityksen vuoksi jäsenvaltioiden on kehitettävä meriympäristöään koskevia arviointistrategioita ja ympäristötavoitteita yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden tai yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, sillä loppujen lopuksi tämä on asia, jossa yhden maan toimilla voi olla lumipallovaikutus muihin maihin.

Koko prosessiin liittyy yksi keskeinen kysymys, nimittäin se, kuka omistaa merialueet, joihin direktiiviä sovelletaan, ja hoitaa niitä. Niin direktiiviehdotus kuin tänään Lienemannin mietintöön hyväksytyt tarkistuksetkin alkavat "Euroopan merivesien" määritelmällä. Sillä ei kuitenkaan onnistuta selventämään, mikä yksinomainen talousvyöhykkeemme on ja mikä tehtävä kullakin jäsenvaltiolla on tässä yhteydessä.

Ylikansallisten elinten perustamisen osalta tekstissä ei todeta, onko kyse päätöksestä, joka voidaan tehdä vain yksimielisesti sen periaatteen pohjalta, että kyse on suvereeneista valtioista, joilla on yhtäläiset oikeudet, vai riittääkö päätöksen tekemiseen enemmistö, kuten ehdotetaan niin sanotussa Euroopan perustuslaissa. Koska näihin kysymyksiin ei vastata selvästi, äänestimme tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) "Meriympäristödirektiivin" tarkoituksena on käynnistää Euroopan merten ja valtamerten korkeatasoinen suojelu, lisätä tietoamme tästä perinnöstä, josta tiedämme vielä suhteellisen vähän, sekä määritellä hallintosuunnitelma, joka perustuu yhdennettyyn lähestymistapaan ja johon sisältyy laadullisia ja määrällisiä tavoitteita, joilla pyritään vähentämään merten luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin kohdistuvaa painetta.

Haluan korostaa erityisesti sitä, että EU:n on osarahoitettava toimenpiteitä, joita on toteutettava direktiivin saattamiseksi voimaan, ja sisällytettävä ne talousarvioon vuodesta 2007 eteenpäin. Tämä toimenpide on hyvin tärkeä Portugalille, koska sillä on valtava yksinomainen talousvyöhyke, joka on EU:n suurin ja josta aiheutuu siksi suuria kustannuksia.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdotuksen, jonka mukaan tavoitteiden saavuttamiselle asetettua määräaikaa aikaistetaan vuodesta 2021 vuoteen 2017, hyväksyminen Euroopan parlamentissa kertoo siitä, että parlamentti suhtautuu tähän asiaan kunnianhimoisesti ja on erittäin sitoutunut pyrkimyksiinsä tavoitella meriympäristön hyvää tilaa.

Myös muut toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan meriin ja valtameriin kohdistuvan taloudellisen toiminnan kestävyys, suojelemaan biodiversiteettiä ja torjumaan saastumista ja joita PPE-DE-ryhmä on myös ehdottanut, ovat myös äärimmäisen tärkeitä ja parantavat merkittävästi komission ehdotusta...

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä sitä, että jäsen Lienemannin mietintö "meristrategiadirektiivistä" hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä. Se on tärkeä asiakirja, joka on yhdenmukainen vesipuitedirektiivin kanssa. Haluan kuitenkin tuoda esiin, etten ole vakuuttunut juuri hyväksytyn aikataulun toteutettavuudesta. Meillä ei ole nimittäin tarpeeksi tietoa meriympäristöstä, jotta voisimme tehdä tarkan todellisen arvion Euroopan merien ympäristön tilasta nopeutetussa aikataulussa. Valmistelu- ja tutkintavaihe on aina odotettua pidempi ja hankalampi, kuten juuri nyt voidaan havaita vesipuitedirektiivin täytäntöönpanon suhteen. Lisäksi meriympäristössä ei tapahdu muutoksia nopeasti. Katson siksi komission ehdottaman aikataulun olevan jo riittävän kunnianhimoinen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Pidämme myönteisenä meriympäristöpolitiikkaa koskevaa aloitetta, joka on osa sitä yhteistyötä ja koordinointia, jota tarvitaan eri maiden välillä, samalla kun varmistetaan, että kunkin maan itsemääräämisoikeus maa-alueiden ja resurssien suhteen on turvattu ja että taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat otetaan huomioon.

Erityisesti merten saastuminen ja vilkas laivaliikenne, jotka molemmat vaikuttavat kalastukseen, ovat uhanneet kalavarojen säilymistä. Kalastus itsessään on vain yksi monista tekijöistä eikä varmastikaan niistä merkittävin.

Kalakannat ja niiden uusiutuminen ovat välttämätön osatekijä kalastuksen tulevaisuuden turvaamisen kannalta, sillä ilman kalaa ei ole kalastusta. Siksi kalastajat ovat tärkein sidosryhmä meriympäristön suojelun ja elvyttämisen kannalta. Tätä taustaa vasten kalakantojen elvyttämistoimenpiteille on varattava asianmukaiset määrärahat, ja osana näitä toimenpiteitä alalle ja sen työntekijöille on maksettava kipeästi kaivattuja taloudellisia ja sosiaalisia korvauksia.

Keskeisiä kysymyksiä ovat jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden, erityisesti niiden yksinomaisia talousvyöhykkeitä koskevan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä niiden kyky toteuttaa toimenpiteitä itsenäisesti kalavarojen säilyttämiseksi.

Lopuksi todettakoon, että vaikka meristrategian ja yhteisen kalastuspolitiikan on liityttävä läheisesti toisiinsa, jälkimmäisen rakenteilla ei saa pyrkiä korvaamaan kalastuksen rakenteita.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Meriympäristö tarvitsee suojelutoimia. Ympäristön hyvän tilan määrittäminen on myönteinen asia. Kannatamme tarkistusta 91, mutta täsmennämme, että öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntäminen voi jatkua meriympäristössä kansainvälisten sääntöjen mukaisesti. On tärkeää panna merkille öljy- ja kaasuteollisuuden merkitys Skotlannin taloudelle.

– Sornosa Martínezin mietintö (A6-0287/2006)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, elohopea on erittäin myrkyllinen ja vaarallinen aine. Sen poistaminen kaikesta käytöstä, erityisesti kotitalouskäytöstä, jossa se on korvattavissa asianmukaisin keinoin, on erittäin järkevä ehdotus, jota neuvoston kaikki 25 hallitusta kannattavat.

Tästä huolimatta PPE-DE-ryhmä on brittikonservatiivien yllyttämänä äänestänyt sellaisten ylimääräisten poikkeuslupien puolesta, jotka koskevat juuri sellaisia tuotteita, jotka päätyvät todennäköisesti kotitalouskäyttöön, missä ne ovat vaarallisimmillaan. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, mitä David Cameron puhuu kotonaan Britanniassa, ja sen kanssa, mitä konservatiivipuolueen kotisivuilla sanotaan sen sitoutumisesta vaarallisten kemikaalien vähittäiseen käytöstä poistamiseen.

Toivon, että ainakin brittikonservatiivit, jotka ovat kampanjoineet viikkoja niin sanottua Brysselin "sanelua" vastaan, pidättäytyvät nyt tällaisista puheista. He näkevät nyt, että EU:n lainsäädäntö riippuu tämän parlamentin demokraattisesta äänestystuloksesta eikä siitä, mitä Euroopan komissio "sanelee".

Vaikka he eivät osoitakaan katuvansa sitä, mitä he ovat tehneet tänään, toivon, että he ainakin jättävät käyttämättä tällaisia ilmaisuja kampanjoidessaan näistä kysymyksistä.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Tämä ehdotus perustuu "elohopeaa koskevaan yhteisön strategiaan", joka hyväksyttiin tammikuussa 2005 ja jonka tarkoituksena on vähentää elohopeaa sisältävien tuotteiden käyttöä kieltämällä elohopeaa sisältävien laitteiden saattaminen markkinoille.

Kun tämä mietintö on hyväksytty, kaikkien mittalaitteiden saattaminen markkinoille kielletään, ja komission alkuperäistä ehdotusta muutetaan siten, että uusi asetus voi tulla voimaan mahdollisimman nopeasti.

Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu markkinoilla jo olevat tuotteet, antiikiksi ja keräilyesineiksi katsottavat laitteet eivätkä ilmanpuntarit, joiden valmistus pitäisi muuttaa luvanvaraiseksi ja lopettaa vähitellen.

Perinteisiä ilmapuntareita käytetään EU:ssa hyvin vähän, ja samoin niiden sisältämän elohopean osuus elohopean kokonaismäärästä on hyvin pieni. Se, että ne ja yli 50-vuotiaat mittalaitteet suljetaan tämän ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, on tärkeä toimenpide, koska sillä suojellaan olemassa olevia pienvalmistajia ja koska elohopeaa yleensä kierrätetään ja käytetään uudelleen. Sisällyttämällä ne ehdotukseen olisi naulattu viimeinen naula perinteisiä ilmapuntareita valmistavan teollisuuden arkkuun ja olisi voitu aiheuttaa saastumista ja odottamattomia elohopeavirtoja…

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys.)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin Sornosa Martínezin mietinnön (A6-0287/2006) puolesta. Mietinnössä käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista. Koska elohopea on erittäin myrkyllistä ihmisille, ekosysteemeille ja luonnolle, näiden tuotteiden markkinoille saattamista on rajoitettava. Tällä autetaan estämään suurten elohopeamäärien päätyminen jätteisiin ja edistetään korkeatasoista luonnonsuojelua ja ihmisten terveyden suojelua.

Elohopeaa sisältävät laitteet on korvattava aina, kun markkinoilta löytyy turvallisempia vaihtoehtoja. Poikkeuslupia voidaan kuitenkin antaa tapauksissa, joissa vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole vielä saatavilla, ja harvinaisissa tapauksissa perinteisten ilmapuntareiden, museokokoelmien ja teollisen perinnön säilyttämiseksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta rajoittaakseni erittäin vaarallisen aineen eli elohopean käyttöä. Olin tyrmistynyt siitä, että brittikonservatiiveihin kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät kieltoa vastaan. Tämä rikkoo täysin heidän johtajansa David Cameronin nimenomaista sitoumusta kieltää vaaralliset kemikaalit. Mielestäni on surullista nähdä, että konservatiivit suhtautuvat tulevien sukupolvien terveyteen ja turvallisuuteen niin kevyesti. Jälleen kerran he ovat puhuneet yhtä kotona ja toista ulkomailla.

  Linda McAvan (PSE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime viikolla julkaistussa Lancetin raportissa korostettiin, kuinka vaarallisia myrkylliset kemikaalit ovat sikiöille ja pienille lapsille. Elohopea on äärimmäisen vaarallinen, biokertyvä ja hitaasti luonnossa hajoava kemikaali. Turvallista altistustasoa ei ole. Siitä huolimatta jätevirtaan pääsee elohopeaa pois heitetyistä elohopeaa sisältävistä kotitaloustuotteista. Tästä syystä työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat yhtä mieltä EU:n 25 hallituksen ja komission kanssa siitä, että elohopean käyttö pitäisi lopettaa kaikkiin muihin kuin aivan välttämättömiin tarkoituksiin. Vastustamme sitä, että elohopeaa sisältävät ilmapuntarit jätetään pysyvästi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä korvaavia aineita on saatavilla. Siksi ehdotimme ja kannatamme jatkossakin pidempää, kahden vuoden jaksoa, jonka aikana elohopeaa sisältävät ilmapuntarit poistetaan käytöstä ja jonka avulla teollisuus voi sopeutua uuteen lakiin.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tammikuussa 2005 Euroopan parlamentin erittäin suuri enemmistö hyväksyi mietintöni Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010). Siinä suositeltiin muun muassa useiden sellaisten kemikaalien vähittäistä kieltämistä, jotka – aivan kuten hampaiden amalgaamipaikoissa ja muissa kuin sähköisissä mittalaitteissa käytetty elohopea – ovat äärimmäisen huolestuttavia ihmisten terveyden kannalta. Ne on korvattava turvallisemmilla vaihtoehdoilla.

Euroopan unionissa käytetään joka vuosi 33 tonnia elohopeaa, joka aiheuttaa muiden raskasmetallien tavoin neurologisia sairauksia, jotka vaikuttavat erityisesti lapsiin.

Yhteiskunnassamme, jossa kemikaaleja on kaikkialla, kansanterveys on asetettava tästä lähtien ehdottomasti etusijalle. Siksi mielestäni on valitettavaa, että esittelijämme Sornosan mielipiteestä huolimatta 327 Euroopan parlamentin jäsentä on katsonut sopivaksi rajata kieltoja, jotka koskevat lämpömittareiden ja ilmapuntareiden kaltaisten elohopeaa sisältävien ja suuren yleisön käyttöön tarkoitettujen laitteiden markkinoille saattamista.

Jatkossa meidän on kuitenkin edettävä pidemmälle ja vaadittava 25 jäsenvaltiota toteuttamaan kunnianhimoisia toimenpiteitä varmistaaksemme, että elohopea katoaa kaikissa muodoissaan synnytyssairaaloiden, päiväkotien, sairaaloiden ja koulujen kaltaisista suojattomista paikoista.

– Goepelin mietintö – lainsäädäntöehdotus (A6-0315/2006)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä äänestys osoittaa, että asianosaiset vastustavat edelleen jyrkästi yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista sen joka vaiheessa.

Tästä vastustuksesta huolimatta uudistukset ovat jo johtaneet askel askeleelta siihen, että YMP:n menot ovat kääntyneet suhteelliseen laskuun ja että hintatuista on siirrytty tukemaan ympäristön kannalta suotuisampia parannuksia, tulotukia ja maaseudun kehittämistä. Myös vientituista luovutaan vähitellen. Tämänsuuntaisia toimia on kuitenkin jatkettava. Ne toteutuvat vielä – tämän päivän äänestyksessä osoitetusta vastustuksesta huolimatta.

  Hynek Fajmon (PPE-DE). – (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, Tšekkien demokraattiseen kansanpuolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet kieltäytyivät tänään kannattamasta Goepelin mietintöä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi, jossa säädetään suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä. Mietinnössä hylätään ehdotus, jota komissio on esittänyt neuvoston kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta ja joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) joustavuuden lisäämistä siten, että se perustuisi entistä enemmän todellisiin kansallisiin oloihin.

Parlamentin on naurettavaa ottaa tällainen kanta, emmekä voi tukea sitä missään olosuhteissa. YMP:ssä syrjitään tällä hetkellä kaikkia uusia jäsenvaltioita, myös Tšekin tasavaltaa. Se, että esittelijä viittaa tekstissä syrjintäkieltoon, tekee koko tekstistä pilkantekoa uusien jäsenvaltioiden kaikkia maanviljelijöitä kohtaan. Näitä maanviljelijöitä todella syrjitään. Tänä vuonna he saivat määrärahoista 35 prosenttia suorina tukina, kun taas vanhojen jäsenvaltioiden maanviljelijät saivat suorina tukina 100 prosenttia. Tämä selittää, miksi äänestimme niin kuin äänestimme.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, pahoittelen, etten ollut varhaisemmassa vaiheessa riittävän tarkkaavainen.

Tarkoitin, että kannatan voimakkaasti esittelijämme Goepelin lähestymistapaa ja hänen ottamaansa linjaa enkä ymmärrä täysin, minkä takia komissio pitää niin jääräpäisesti kiinni omastaan. Toivon, että kahtena seuraavana kuukautena, joiden verran olemme nyt saaneet aikaa uusien aikataulujärjestelyjen ansiosta, kykenemme löytämään tapoja ja keinoja ehkäistä kaikenlainen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistaminen, sillä rahaa tarvitaan nyt kaikkialla yhteisössä. Pyrin työssäni tähän tavoitteeseen.

Katson, että neuvottelujen käymiseen pitäisi olla mahdollisuuksia, ja toivon, että komissio suhtautuu asiaan järkevämmin.

  Thijs Berman (PSE), kirjallinen. (NL) On sanomattakin selvää, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän hollantilaisjäsenet kannattavat mukauttamisen lisäämistä ja varojen siirtämistä maatalousbudjetin ensimmäisestä pilarista toiseen. Sosialidemokraattisesta näkökulmasta mukauttaminen merkitsee huomattavaa parannusta tulotukien tämänhetkiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Suurimmat maanviljelijät saavat nimittäin suhteettoman paljon enemmän tukia kuin muut. Lisäksi tulotuet ovat tehottomia, sillä ne eivät lisää riittävästi viljelijöiden ostovoimaa.

Maaseutua kehittämällä tarjotaan lisää mahdollisuuksia kaikille maaseudulla asuville. Nuoret ja vanhat tarvitsevat kunnon palveluja, vahvan infrastruktuurin ja monipuolisen talouden. Maaseudun kehittäminen on myös useimpien maanviljelijöiden etu.

Vaikka EU:n maanviljelijöiden välisten kilpailusuhteiden vääristymisen vuoksi vapaaehtoinen mukauttaminen ei olekaan yhtä toivottava asia kuin pakollinen mukauttaminen, Hollannin työväenpuolue voi antaa sille tukensa, sillä se merkitsee askelta oikeaan suuntaan. Neuvosto on kuitenkin tehnyt päätöksen kulkematta ensin kaikkein tärkeintä demokratian tietä. Euroopan parlamenttia ei ole kuultu suunniteltaessa tätä suurta muutosta talousarvioon.

Valitettava tosiasia on se, ettemme voi tämän demokratiavajeen vuoksi kannattaa päätöslauselmaehdotusta, ja olemme siksi äänestäneet tyhjää.

  Luis Manuel Capoulas Santos, Fausto Correia, Edite Estrela, Emanuel Jardim Fernandes, Elisa Ferreira, Ana Maria Gomes, Jamila Madeira, Manuel António dos Santos ja Sérgio Sousa Pinto (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestimme esittelijän kannan vastaisesti eli komission lainsäädäntöehdotuksen puolesta, sillä "mukauttaminen" – toisin sanoen mahdollisuus siirtää jopa 20 prosenttia määrärahoista, jotka on myönnetty maataloustukea yli 5 000 euroa vuodessa saaville maanviljelijöille, YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin – on tärkeä keino toteuttaa maataloustukien jakamiseen kohdistuvia oikeudenmukaisia toimenpiteitä.

Haluamme huomauttaa, että Portugalissa vain 5 prosenttia maanviljelijöistä saa tukea yli 5 000 euroa vuodessa. Emme ymmärrä, kuinka tämänhetkinen tilanne voisi olla parempi kuin vaihtoehtoinen ehdotus "vapaaehtoisesta mukauttamisesta".

Me tämän äänestysselityksen allekirjoittaneet katsomme, että ihanteellinen ratkaisu olisi "pakollinen mukauttaminen", jonka katsomme tapahtuvan vääjäämättä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Mielestämme on käsittämätöntä, että parlamentti hylkää esitetyn vaihtoehdon.

Portugalin tapauksessa ehdotettu soveltamistapa mahdollistaisi maaseudun kehittämistuen lisäämisen noin 50 miljoonalla eurolla vuodessa, mikä hyödyttäisi monia viljelijöitä, jotka eivät saa tällä hetkellä mitään tukea.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnön keskeinen vaikutin on se, ettei komission ehdotus koske aitoa mukauttamista. Aitoa mukauttamista koskevassa ehdotuksessa lisättäisiin tukea niille, jotka saavat vähiten tai eivät saa mitään, suuria summia saavien tahojen kustannuksella. Tällä pyrittäisiin jakamaan tuet oikeudenmukaisemmin tuottajien, maiden ja tilojen kesken sekä tukemaan pientilallisia ja keskisuuria tilallisia sekä perhetiloja.

Katsomme, että komission pitäisi esittää uusi, aitoa mukauttamista koskeva ehdotus, jolla lisättäisiin oikeudenmukaisuutta ja vapautettaisiin taloudellisia varoja ottamalla käyttöön tukien tilakohtainen yläraja (ylärajan asettaminen) ja nostamalla prosentuaalisesti niille viljelijöille maksettavia tukia, jotka saavat YMP:stä vähiten (mukauttaminen), ehdottamalla esimerkiksi 15–20 prosentin lisäystä maanviljelijöille, jotka saavat tukea alle 5 000 euroa, ja jossa otettaisiin tämän luvun lisäksi huomioon monet erilaiset olosuhteet.

Muutoin vaarana on, että nykyinen epäoikeudenmukainen tilanne vain pahenee. Vaadimme siksi komissiota laatimaan uuden ehdotuksen sen takaamiseksi, ettei tästä asiasta tehtävä päätös johda viime kädessä YMP:n uudelleenkansallistamiseen. Äänestimme näin ollen mietintöä vastaan ja toivomme tasoittavamme tietä uudelle ehdotukselle.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Nationalististen tunteiden nostaessa päätään EU:ssa komission ehdotus suorien tukien vapaaehtoisesta mukauttamisesta osana yhteistä maatalouspolitiikkaa merkitsee yhteisön yhteisvastuullisuuden hajoamisen uutta vaihetta.

Tämän vaaran edessä parlamentin oli toimittava ja tuotava äänensä kuuluviin vahvistaakseen uudelleen sen, että Euroopan kansojen edustajat ovat sitoutuneet puolustamaan EU:n julkisen politiikan "yhteisöllistä" luonnetta. Tämän politiikan voimakkain symboli ja menestyksekkäin saavutus on yhteinen maatalouspolitiikka.

Tämän mielessä pitäen äänestin tänään täysistunnossa esitellyn Goepelin mietinnön puolesta. Äänestin erityisesti Euroopan komission ehdotuksen hylkäämistä koskevan nimenomaisen pyynnön puolesta.

Tämä kanta vastaa useimpien tänään läsnä olevien jäsenten mielipidettä ja ilmentää parlamentin selvää ja yksiselitteistä halua pitää kiinni EU:n tulevaisuutta koskevasta visiostaan ja olla tekemättä YMP:stä säätönuppia, jota vääntämällä pyritään tasapainottamaan EU:n talousarvion heikkouksia, jotka johtuvat EU:n jäsenvaltioiden kunnianhimon puutteesta.

Siinä vaaditaan säilyttämään tuottajien tukijärjestelmä. Se perustuu tasapuolisuuden periaatteeseen, ja vain sillä kyetään takaamaan EU:n elinkelpoisen, kilpailukykyisen ja yhteisvastuullisen maatalouden säilyminen tulevaisuudessa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestämme tätä mietintöä vastaan, mutta äänestämme tyhjää tätä asiaa koskevasta komission ehdotuksesta.

Mietinnön perusteluissa esitetään useita näkökohtia, muun muassa kritiikkiä yhteisestä maatalouspolitiikasta luopumisesta eli sen uudelleenkansallistamisesta – mitä Junilistan pitää toivottavana – ja Euroopan parlamentin osallistumisoikeuden loukkaamisesta, mistä Junilistan ei ole samaa mieltä.

Lisäksi perusteluissa todetaan, että vuosiksi 2008–2009 suunnitellun pitkäaikaisen talousarvion "kriittisen tarkastelun" pohjalta – me kutsumme tätä mieluummin "puolivälin tarkasteluksi" – pitäisi tehdä ehdotuksia vuoden 2013 jälkeiselle rahoituskaudelle. Junilistan ei ole asiasta lainkaan samaa mieltä. Katsomme, että maatalousbudjettia/maaseudun kehittämisbudjettia on leikattava puolivälin tarkastelun pohjalta jo nyt alkavalla budjettikaudella 2007–2013.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Neuvoston ehdotettua jäsenvaltioille mahdollisuutta mukauttaa vapaaehtoisesti 20 prosenttia suorista maataloustuista, mikä tarkoittaa niiden siirtämistä ensimmäisestä pilarista toiseen, tämä esitys sisällytettiin komission ehdotukseen, ja sen seurauksena maataloustukia epäilemättä leikataan. Neuvosto, parlamentti ja komissio olivat sopineet rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa tarkastavansa muun muassa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan menoja – ei kuitenkaan ennen vuotta 2013. Jos viljelijöidemme on säilytettävä kilpailukykynsä, he tarvitsevat varmuutta voidakseen tehdä suunnitelmia, ja siksi meidän on nyt varmistettava, ettei maatalousbudjettia varten varattuja määrärahoja muuteta ennen vuotta 2013 ja että nämä varat todella käytetään maataloustoimintaan. Emme voi hyväksyä sitä, että viljelijäperheet saisivat korvausmaksujen muodossa parempaa taloudellista tukea jossakin jäsenvaltiossa kuin toisessa. EU:n maatalouspolitiikan tarkoituksena on varmistaa, että EU:n viljelijät toimivat yhtenäismarkkinoilla keskenään vertailukelpoisissa taloudellisissa olosuhteissa. Koska komissio ei tehnyt ennen ehdotuksensa laatimista vaikutustenarviointia, jolla epäoikeudenmukainen kohtelu olisi voitu tuoda päivänvaloon, parlamentin on mahdotonta kannattaa ehdotusta.

Äänestin ehdotusta vastaan toivoen tuovani tällä tavoin viljelijöiden vaatimukset kuuluville.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ehdotuksellaan suorien tukien vähentämisestä 20 prosentilla komissio valmistelee uutta hyökkäystä pieniä ja keskisuuria maatiloja vastaan. Se, että 20 prosenttia varoista siirretään ensimmäisestä pilarista eli suorista tuista toiseen pilariin, josta liikeyritykset ja suurtilat käytännöllisesti katsoen korjaavat sadon, merkitsee pienten ja keskisuurten tilojen tulotukien leikkaamista.

Tällä nopeutetaan pientilojen lopullista tuhoutumista ja maataloustuotannon keskittymistä yhä harvempiin käsiin. Monissa tapauksissa käy jopa niin, että maataloustuotanto pienenee ja työllisyys heikkenee, ilman että tätä tasapainotetaan toisen pilarin toiminnan kehittämisellä.

Ehdotus tämän siirron vapaaehtoisesta soveltamisesta aiheuttaa ensinnäkin kaksijakoista maataloutta ja mahdollistaa toiseksi sen, että lähitulevaisuudessa vapaaehtoisesta siirrosta tuleekin pakollinen. Tällaista toimintatapaa on käytetty aikaisemminkin.

Kreikkalaiset maanviljelijät joutuvat kohtaamaan uuden YMP:n kielteiset vaikutukset. Tupakkatuotanto on laskenut 70 prosenttia, ja sokerijuurikassato on pienentynyt 40 prosenttia. YMP:n loppuun saattaminen vaikuttaa yhtä haitallisesti muihinkin perusviljelykasveihin kotimaassani. Tämänpäiväinen ehdotus merkitsisi jälleen lisäystä maanviljelijöiden kasvaviin, suuriin ongelmiin, minkä vuoksi hylkäsimme sen.

  Poul Nyrup Rasmussen, Ole Christensen, Dan Jørgensen, Britta Thomsen ja Christel Schaldemose (PSE), kirjallinen. - (DA) Tanskan sosialidemokraatit ovat äänestäneet komission ehdotuksen puolesta. Ehdotuksen myötä jäsenvaltioiden olisi mahdollista käyttää maatalouspolitiikassa vapaaehtoisia mukautuksia. Olemme siis äänestäneet parlamentin mietintöä vastaan, sillä siinä hylätään komission ehdotus.

On korostettava, että Tanskan sosialidemokraatit olisivat toivoneet kokonaisvaltaista, pakollista mukauttamista. Koska sellaiseen sopimukseen ei ole kuitenkaan ollut mahdollista päästä, pidämme vapaaehtoista mukauttamista toimivana vaihtoehtona. On kuitenkin korostettava, että tavoitteenamme on edelleen pakollinen mukauttaminen, joka käsittää suorien tukien lakkauttamisen pitkällä aikavälillä.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) YMP edellyttää jatkuvaa uudistusta. On valitettavaa, että komission ehdotus YMP:n vapaaehtoisesta mukauttamisesta on hylätty. YMP:n vapaaehtoisen mukauttamisen käyttöönotto olisi merkinnyt maaseudun kehittämistä koskevaa kestävää lähestymistapaa. Toivon, että kaikki ne jäsenet, joilla on maatalouteen liittyviä välittömiä etuja, toisivat nämä edut julki eivätkä äänestäisi tästä säädöksestä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivit äänestivät mukauttamisehdotuksen hylkäämisen puolesta Lutz Goepelin esittämällä tavalla antaakseen komissiolle mahdollisuuden ehdottaa jotakin parempaa. Vastustamme voimakkaasti sopimusta, jonka pääministeri Blair kyhäsi kokoon viime joulukuussa Eurooppa-neuvostossa ja jolla vähennettiin Englannin maanviljelijöille maksettavia yksittäisiä tilatukia maaseudun kehittämisohjelmien rahoittamiseksi.

Maanviljelijät, jotka toimivat Withamin ja Maldonin alueilla, Coggeshallin, Terlingin, the Teysin ja the Tolleshuntsin ympärillä sekä muissa osissa Englantia, haluavat oikeudenmukaisen sopimuksen yhteisestä maatalouspolitiikasta. Vapaaehtoinen 20 prosentin mukauttaminen eli yksittäisten tilatukien höylääminen tarkoittaa sitä, että viljelijöidemme tilanne huononee todennäköisesti 20 prosenttia Walesin, Skotlannin ja Pohjois-Irlannin viljelijöihin verrattuna ranskalaisista puhumattakaan. Englantilaiset viljelijät eivät luota siihen, että Britannian hallitus kykenisi sen paremmin DEFRA:n kuin maatalousmaksuja hoitavan virastonkaan välityksellä hoitamaan maksuja ajoissa, oikein tai lainkaan monille yksittäisille viljelijöille. Lisäksi vaarana on nyt se, että Euroopan komissio langettaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle sakot sen osaamattomuudesta, ja viljelijät joutuvat maksamaan laskun. Maaseutuyhteisömme tarvitsee oikeudenmukaisen sopimuksen, ja epäpätevä hallituksemme on pettänyt sen täysin.

– Hennicot-Schoepgesin mietintö (A6-0382/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä komission ehdotuksella pyritään, kuten tässä tänään hyväksytyssä mietinnössä vahvistetaan, perustamaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kehittämiseksi. Tällainen yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus olisi vaarallinen ennakkotapaus, sillä se olisi ensimmäinen tällainen kumppanuus, johon Euroopan yhteisö osallistuisi.

Tarkoituksenamme ei ole kyseenalaistaa sitä, että ilmaliikenteen hallintajärjestelmiä on päivitettävä ja parannettava jatkuvasti niiden luotettavuuden, tarkkuuden ja ennen kaikkea niiden turvallisuuden lisäämiseksi, sillä ne ovat tärkeitä kaikkien ilmatilassa työskentelevien ja ilmatilaa käyttävien henkilöiden turvallisuuden kannalta. Katsomme kuitenkin, ettei tähän tavoitteeseen pyritä parhaalla tavalla siten, että se asetetaan alttiiksi yksityisen sektorin eduille ja paineille. Olemme itse asiassa täysin päinvastaista mieltä.

Olemme hyvin pettyneitä siihen, että tarkistusluonnos, jonka allekirjoitimme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa (lausunnon antamisesta vastaava valiokunta) ja jolla pyrittiin turvaamaan ilmaliikenteen hallinnan alan työntekijöitä edustavien elinten edut yhteisyrityksen hallintoneuvoston tehdessä päätöksiä, hylättiin. Siispä emme voineet kannattaa tätä mietintöä.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Äänestän Euroopan ilmaliikenteen uuden sukupolven hallintajärjestelmää koskevan yhteisen hankkeen puolesta.

Erityisesti Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimivaltuuksien laajentamisesta vastaavana esittelijänä kannatan täysin yhteisön ilmoittamaa tavoitetta kehittää erittäin tehokas lentoturvallisuusinfrastruktuuri, joka mahdollistaa ilmaliikenteen turvallisen, energiatehokkaan ja ympäristöystävällisen kehittämisen ja jossa hyödynnetään Galileon kaltaisten ohjelmien teknisiä edistysaskeleita.

Nykyisten ennusteiden mukaan Euroopan ilmaliikenteen odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä, ja siksi on tarpeen, että lentäjien ja lennonjohdon välisessä viestinnässä, joka perustuu edelleen radion käyttöön, otetaan käyttöön uusinta tekniikkaa.

Kannatan myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, johon Euroopan yhteisö osallistuisi, SESARin pitkän aikavälin menestyksen varmistamiseksi.

– García-Margallo y Marfilin mietintö (A6-0381/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää arvoisan kollegani Garcia-Margallo y Marfilin mietinnöstä, jossa käsiteltiin euroaluetta koskevaa vuotuista kertomusta 2006, sillä mielestäni on valitettavaa, että vaikka mietintöön sisältyy hyvin mielenkiintoinen analyysi, siinä ei oteta esiin suoraan kysymystä euron kehittämisestä teknisestä valuutasta kasvua ja työllisyyttä edistäväksi poliittiseksi välineeksi. Euroopan keskuspankin (EKP) toteuttama rahapolitiikka tuntuu olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa: tavallisesti valuuttakurssin pitäisi olla vahva talouskasvun ollessa voimakasta, ja sen pitäisi heikentyä kasvun ollessa heikkoa. Tosiasia on, että EU:ssa asia on ollut juuri päinvastoin 1990-luvun alusta lähtien. Samalla kun jäsenvaltiot toteuttavat uudistuksia, nollainflaation tavoittelu epätarkoituksenmukaisen rahapolitiikan keinoin johtaa siihen, että EU:n talouskasvu jää keskinkertaiseksi. Jos tilanne pysyy tällaisena jatkossakin raaka-aineiden ja energian hinnan noustessa räjähdysmäisesti kaikkialla maailmassa, tuloksena on nollainflaatio ja nollakasvu sekä se, että tuottajat siirtävät yrityksensä dollarialueille. Kaiken tämän tapahtuessa vaikuttaa siltä kuin EKP sivuuttaisi talouspolitiikan kokonaan, vaikka Yhdysvaltojen keskuspankki ei mitään muuta mietikään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kuten tiedämme, euron perustaminen oli poliittinen päätös, jossa ei otettu huomioon euroalueen jäsenten erityistarpeita. Tämä näkemys perustuu jäsenten välisiin, vuonna 2005 syntyneisiin erimielisyyksiin talouskasvusta, työllisyysluvuista ja inflaatiosta.

Olemme olleet aina sitä mieltä, että yhteisessä rahapolitiikassa kasvu- ja vakaussopimuksen budjettirajoitusten vuoksi työntekijät joutuvat maksamaan euron käyttöönottoon liittyvistä ongelmista ajaakseen taloudellisten ryhmittymien etuja. Asia käy hyvin selvästi ilmi käsiteltävänämme olevasta mietinnöstä: "Työmarkkinoita olisi muutettava joustavammiksi, ja jotkin vakituisia työsuhteita koskevan lainsäädännön näkökohdat, jotka voivat toimia työmarkkinoiden sopeuttamisen esteenä, olisi poistettava." Toisin sanoen mietinnössä kannatetaan irtisanomisten ja määräaikaisten työsopimusten liberalisointia. Siinä kannatetaan myös sitä, että palkat reagoisivat "nopeammin muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin" eli että palkkoja toisin sanoen pienennettäisiin talouden tilasta riippuen. Nämä tarkoitusperät eivät voisi olla ilmeisemmät.

Esittelijä ei tyydy edes tähän vaan kannattaa myös sitä, että palvelut ja energia-ala vapautetaan, kasvu- ja vakaussopimusta sovelletaan tiukasti ja että noudatetaan Lissabonin ohjelmaa, joka on todellinen EU:n uusliberaalin konsensuksen suunnitelma.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Vaikka Ruotsi päättikin kansanäänestyksessä jäädä talous- ja rahaliiton (EMU) ulkopuolelle, päätimme äänestää mietintöä vastaan ja haluamme selittää, miksi teimme niin.

Mietinnössä maalataan selvä kuva siitä, kuinka EMU ja EU-valtion luominen kulkevat käsi kädessä. Mietinnön mukaan euroalueen maiden makrotalouspolitiikkaa on koordinoitava ja euroalueen on puhuttava yhdellä äänellä kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja -foorumeissa. Mietinnössä kannatetaan parempaa finanssipolitiikan ja erityisesti budjettipolitiikan koordinointia sekä kansallisten verokalentereiden koordinointia. Lisäksi yhteisen yhtenäistetyn eurooppalaisen yritysveroasteen käyttöönoton tavoite voitaisiin saavuttaa tehostetun yhteistyön mekanismin avulla, jos jäsenvaltiot eivät pääse asiassa yksimielisyyteen.

Voimme tehdä tästä vain sen johtopäätöksen, että edustajat, jotka vastustivat vuoden 2003 kansanäänestyksessä Ruotsin liittymistä talous- ja rahaliittoon, olivat täysin oikeassa väittäessään EMU:n olevan suuri askel eteenpäin tiellä kohti Euroopan yhdysvaltoja.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivipuolueen suhtautumistapa euroon on selvä ja yksiselitteinen: olemme sitoutuneet vakaasti punnan säilyttämiseen.

Emme halua osallistua yhtenäisvaluuttaan, muttemme halua myöskään hankkeen epäonnistuvan, sillä katsomme, että on Yhdistyneen kuningaskunnan kansallinen etu, että EU:lla on vahva talous ja vakaa valuutta, jotka luovat hyvän kaupankäyntiympäristön Britannian yrityksille ja teollisuudelle.

Euroon ja euroalueeseen liittyviä asioita koskevan pitkäaikaisen kantamme mukaisesti brittikonservatiivikollegani ja minä äänestimme tyhjää tästä mietinnöstä.

– Kuskisin mietintö (A6-0364/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Valtameritutkijana olen iloinen voidessani kannattaa tätä mietintöä meriympäristöstrategiasta. EU on liian kauan ymmärtänyt maaseutupolitiikalla vain maatalouspolitiikkaa. Vihdoinkin tilanne on alkanut muuttua myönteiseen suuntaan, kun tunnustetaan, että maatalous on vain pieni, joskin tärkeä, osa maaseututaloutta. Meripolitiikkaan liittyy samanlainen ongelma. Sitä on ilmiselvästi pidetty pitkään pelkästään kalastuspolitiikkana, mutta nyt komission julkaistua meripolitiikasta vihreän kirjan, joka on parhaillaan tarkasteltavana – osallistuin hiljattain Weymouthissa aiheesta järjestettyyn konferenssiin, jonka järjesti South West Regional Development Agency – sekä tämän mietinnön myötä ja aikaisemmin tänään äänestettävänä olleen Lienemannin mietinnön myötä näyttää siltä, että olemme siirtymässä lopulta yksiulotteisesta meripolitiikasta kohti politiikkaa, jossa meriämme, valtameriämme ja rannikoitamme pidetään tärkeinä ravinnon, ympäristön, liikenteen ja matkailun kannalta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Esittelijä tuo meriympäristöstrategiaa koskevissa kommenteissaan esiin useita mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita. Yhtenä esimerkkinä hän toteaa, että yhteisen kalastuspolitiikan on täytettävä kestävän kehityksen vaatimukset ja että jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus ottaa halutessaan käyttöön kiireellisempiä toimia suojellakseen erityistä kantaa.

Mietinnön kielteisiä näkökohtia ovat rahoitusta koskevat huomiot. Esittelijä on huolissaan siitä, ettei strategioiden täytäntöönpanoon ole varattu riittävästi varoja, mikä viittaa siihen, että yhteisön talousarviosta pitäisi myöntää varoja tähän tarkoitukseen, ja katsoo, että esimerkiksi rakennerahastojen varojen käyttäminen olisi hyvä ajatus.

Katsomme, että mietinnön myönteiset puolet ovat sen kielteisiä puolia painavampia, ja olemme siksi äänestäneet mietinnön puolesta tänään toimitetussa äänestyksessä.

– Purvisin mietintö (A6-0370/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä pyritään luomaan Euroopan unioniin asuntoluottojen yhtenäismarkkinat sekä edistämään niitä rajatylittävällä tasolla. Pankkien ja pääomamarkkinoiden edut tässä asiassa ovat suuret, sillä vuonna 2004 jäljellä olevien asuntolainojen kokonaismäärä oli 4,7 miljardia euroa, mikä vastaa 45:ttä prosenttia EU:n bruttokansantulosta. Nämä markkinat ovat voimakkaassa kasvussa.

Mietintö on uusliberaalin linjan mukainen. Siinä käsitellään alan kilpailun lisäämistä, eurooppalaisia tai rajatylittäviä asuntoluottoja, asuntoluottojen toissijaisia markkinoita, sitä mahdollisuutta, että asuntoluotoista neuvoteltaisiin pääomamarkkinoilla, rajatylittäviä fuusioita ja yritysostoja rahoituspalvelualalla, näiden markkinoiden avautumista muille laitoksille kuin luottolaitoksille, palvelujen tarjoamisen vapauden takaamista ja näiden palvelujen vapauttamista, valtion sääntelykyvyn rajoittamista, asuntoluottojen myyntiä verkossa sekä ulkomaalaisten organisaatioiden pääsyä asiakasluottoja koskeviin tietokantoihin, myös niihin, jotka koskevat lainaehtojen rikkomista.

On helppoa havaita, millaisia riskejä näihin kaikkiin ehdotuksiin liittyy markkinoiden epävakaisuuden vuoksi. Tämä vaarantaisi kiinnitetyn omaisuuden eli monen työntekijän ja muiden kodinostajien säästöt. Tästä syystä äänestimme mietintöä vastaan.

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. (NL) On sanomattakin selvää, että me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmässä kannatamme markkinoiden, myös asuntoluottomarkkinoiden avaamista. Suhtaudun siksi myönteisesti Purvisin mietintöön, jossa kehotetaan tarkastelemaan erilaisia toimenpiteitä, jotka voisivat hyödyttää kuluttajia esimerkiksi asuntolainan myöntäjien kilpailun muodossa. Minun on kuitenkin pakko äänestää mietintöä vastaan siksi, ettei mietinnössä käsitellä selvästi eri veroetuusjärjestelmiä, joita käytetään tehtäessä ja erityisesti yhdenmukaistettaessa kiinnityksiä. Kyseessä on ensimmäinen asiaa käsittelevä ehdotus, jossa silmiinpistävää on ennen kaikkea kehotus analysoida asiaa tarkemmin. Lainsäädäntövaihe on vielä kaukana.

  Toine Manders (ALDE), kirjallinen. (NL) Koska asuntoluottomarkkinat kuuluvat palvelujen vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan, kannatan asuntoluottojen sisämarkkinoiden luomista. En suostu kuitenkaan antamaan tukeani asuntolainojen korkojen verovähennysjärjestelmän yhtenäistämiselle tällaisen Brysselin takaoven kautta.

Poliitikot korostavat kerta kerran jälkeen, että EU:n on keskityttävä keskeisiin kysymyksiin ja rajatylittäviin asioihin, mutta tämä Euroopan parlamentin julkilausuma on ristiriidassa kyseisen vaatimuksen kanssa. Useimpia parlamentin jäseniä ei näytä häiritsevän se seikka, ettei veropolitiikka kuulu EU:n toimivaltuuksiin. Siksi ne Euroopan parlamentin jäsenet, jotka kuuluvat Hollannin kansanpuolueeseen vapauden ja demokratian puolesta, katsoivat tarpeelliseksi äänestää Purvisin mietinnön 45 kohtaa ja koko mietintöä vastaan. Mielestäni on valitettavaa, että koska yksikään suuri ryhmä ei uskaltanut pyytää nimenhuutoäänestystä tästä asiasta, EU:n kansalaiset voivat vain arvailla, kuinka kukin Euroopan parlamentin jäsen äänesti.

  Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. (EN) Pidän myönteisenä asuntoluottoja koskevaa vihreää kirjaa, jossa käsitellään sitä, kuinka kilpailu EU:n asuntoluottomarkkinoilla voisi lisätä kuluttajien valinnanvaraa ja laskea kustannuksia.

Kuluttajien luottamus pankkeja kohtaan on äärimmäisen tärkeää. Siksi se, haluaako lainanottaja olla tekemisissä ulkomaisen lainanantajan kanssa, riippuu paitsi asuntoluoton kilpailukyvystä myös ulkomaiselta lainanantajalta edellytettävästä kuluttajansuojelun tasosta.

Irlannin asuntoluottomarkkinat ovat EU:n näkökulmasta suhteellisen kehittyneet, ja niiltä löytyy täydellinen valikoima kilpailukykyisesti hinnoiteltuja asuntolainatuotteita. Nämä markkinat voivat laajentua rajojen yli luonnollisesti ulkomaisten tytäryhtiöiden tai sivukonttoreiden muodossa, jos muut alueet ovat niiden kannalta houkuttelevia. Katson siksi, että lainsäädännöllisiä toimia pitäisi käyttää vain viime käden keinona ja markkinoiden selvään toimintahäiriöön puuttumiseksi.

Kannatan täysin komission aikomusta ottaa käyttöön sähköiset maarekisterit, joita voidaan käyttää verkossa. On nimittäin tosiasia, etteivät lainanantajat voi siirtyä muille markkinoille, elleivät ne ole täysin varmoja takausten turvallisuudesta. Koska monilla kansalaisilla on kokemusta kiinteistöjen ostamisesta ulkomailta, on välttämätöntä ottaa käyttöön verkossa toimiva rekisteri, josta ilmenevät kaikki kiinteistön omistamisesta aiheutuvat maksut.

  Bernadette Vergnaud (PSE), kirjallinen. – (FR) Asuntoluottoja säännellään 25 kansallisessa lainsäädännössä, ja pian EU:n yhteisen menettelytavan tiellä on 27 lainsäädäntöä. Euroopan komission julkaiseman vihreä kirjan ansiosta tästä aiheesta on viimeinkin mahdollista tehdä kunnollisia tutkimuksia ja järkeviä valintoja.

Kaikkien EU:n asuntoluottomarkkinoita koskevien yhteisön toimenpiteiden on ennen kaikkea oltava suoraan hyödyksi kansalaisille. Usein kuluttajat kuitenkin kohtaavat aivan liian monia esteitä, olivatpa ne oikeudellisia tai taloudellisia.

Äänestäessäni jäsen Purvisin mietinnön puolesta halusin tuoda asuntoluottomarkkinat yhä useamman potentiaalisen lainanottajan ulottuville.

Tästä syystä kehotin henkilökohtaisesti sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelijaa Medina Ortegaa ottamaan huomioon lainanottajat, joilla on kehno ja riittämätön luottoprofiili, työntekijät, joilla on määräaikainen työsopimus, sekä ensiasunnon ostajat.

13. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.10.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

14. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

15. Komission lainsäädäntö- ja työohjelma 2007 (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodelle 2007.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, kun valot sammuivat viime viikolla ympäri Eurooppaa, riippuvuutemme toisistamme eurooppalaisina oli kaikkien nähtävillä. Yhdessä silmänräpäyksessä laajempi yhdentyminen lakkasi olemasta vain abstrakti ajatus. Miljoonille kansalaisille siitä tuli välttämättömyys. Tapaus oli – rohkenen sanoa – valaiseva. Perustelut laajemman yhdentymisen puolesta eivät ole niinkään voittaneet vaan tulleet itsestään selviksi. Nyt kaikille on selvää, että meillä on enemmän yhteisiä haasteita kuin koskaan aiemmin – osittain kiitos globalisaation vapauttamien voimien. Yhteiset haasteet edellyttävät yhteisiä ratkaisuja, liittyivätpä ne kasvuun ja työpaikkoihin yhä voimakkaamman kilpailun maailmassa, ilmastonmuutokseen, energiavarmuuteen tai jopa kansainväliseen terrorismiin.

Voimme olla ylpeitä tähänastisesta kyvystämme reagoida nopeasti muuttuvaan maailmaan. Ensinnäkin uudistimme Lissabonin suunnitelman ja kohdensimme sen suoraan kasvuun ja työpaikkoihin. Tämän seurauksena oli mahdollista palauttaa luottamus vakaus- ja kasvusopimukseen sekä saada se entistä realistisemmille ja toimivammille raiteille.

Euroopan unionin johtajat päättivät asettaa globalisaation unionin poliittisen asialistan keskiöön, ja komissio on ahkeroinut tarjotakseen unionille sen tarvitsemat välineet ja käyttääkseen näitä välineitä kaikkiin Euroopan kansalaisten yhteisiin huolenaiheisiin. Yhteisön toimielimet ovat jatkaneet työtä yhtenäismarkkinoiden koko potentiaalin vapauttamiseksi edistääkseen kasvua ja uusien työpaikkojen syntymistä. Samalla olemme vahvistaneet uudelleen sitoumuksemme sosiaaliseen solidaarisuuteen, myös Euroopan globalisaatiorahaston perustamiseen. Rahasto on hyödyllinen iskunvaimennin globalisaation voimakasta moottoria vastaan.

Sen varmistamiseksi, että yhteisö kukoistaa tulevissa tietotalouksissa, innovaatiosta tehtiin keskeinen osa taloudellisia ja sosiaalisia strategioitamme, ja innovaatio on nyt Euroopan unionin johtajien huolenaiheiden keskipisteenä. Euroopan teknologiainstituutin perustaminen auttaa kääntämään päinvastaiseksi tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin hajanaisuuden, joka on tähän asti hidastanut edistystä.

Asiakirjassa "Euroopan unioni maailmassa" käsitellään tarvetta käyttää maailmassa niin voimakasta ääntä, että se vastaa taloudellista painoarvoamme. Tämä tukee myös toimiamme niillä aloilla, joilla olemme jo johtoasemassa, erityisesti keskustelussa tulevaisuuden kansainvälisestä ilmastonmuutosjärjestelmästä.

Olemme myös ohjanneet menestyksekkäästi Romaniaa ja Bulgariaa kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Olemme ehdottaneet kahta uutta komission jäsentä ja osoittaneet heille heidän salkkunsa. Toinen komission jäsen tulee vastaamaan kuluttaja-asioista ja toinen monikielisyydestä Euroopan kulttuurisen moninaisuuden ja erilaisuuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Kulttuurien väliset näkökohdat ovat yhä merkittävämpiä nykypäivän yhteisössä. Olen hyvin ylpeä siitä, että tämä lisäaskel – Romanian ja Bulgarian liittyminen unioniin – on toteutunut ja että johtamani komissio on antanut siihen merkittävän panoksensa. Minusta meidän kaikkien olisi oltava hyvin ylpeitä siitä, mitä peräkkäisillä laajentumisilla on saavutettu. Ei ole epäilystäkään siitä, että tulevina vuosisatoina historioitsijat sanovat laajentumisen olleen sukupolvemme merkittävin rauhan, vaurauden ja vakauden väline.

(Suosionosoituksia)

Tässä yhteydessä haluan todeta, että meidän on aika lakata puhumasta "vanhoista" ja "uusista" jäsenvaltioista. Olemme nyt enemmän kuin koskaan yksi Eurooppa, erilaisuudessaan yhdistynyt, ja tätä meidän olisi juhlittava.

Olemme myös luoneet perustan monilla muilla meille merkittävillä aloilla – kestävän kehityksen, meripolitiikan ja energiatehokkuuden aloilla, vain joitakin mainitakseni.

Voimme saada vielä paljon aikaan ennen tämän vuoden loppua. Toivon, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy viime viikolla hyväksymämme laajentumispaketin. Meidän on edistyttävä maahanmuutto- ja innovaatiopolitiikassa, ja meillä on vielä merkittäviä ehdotuksia hyväksyttävänä työlainsäädännön, tekijänoikeuspalkkioiden, naapuruuspolitiikan, ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja päästökaupan kaltaisilla aloilla.

Parlamentin kanssa kumppanuushengessä työskentelevän nykyisen komission ensimmäiset vuodet ovat siis merkinneet uudistamista, uudelleen suuntaamista ja uusien välineiden käyttöönottoa, jotta voitaisiin kehittää tulosten Eurooppaa, Eurooppaa, joka on valmis ottamaan vastaan 2000-luvun yhteiset haasteet. Työmme kantaa jo hedelmää: kasvuennusteita on tarkistettu ylöspäin korkeimmalle tasolle kuuteen vuoteen, ja työttömyys on vähentynyt alimmilleen sen jälkeen, kun aloimme vuonna 1998 kerätä tietoja 25 jäsenvaltiosta.

Vuosi 2007 – jolloin juhlitaan yhteisön rakentamisen 50:tä vuotta – merkitsee käännekohtaa. Se on hetki, jona 27 jäsenvaltion yhteisö ottaa huolellisten valmistelujen jälkeen käyttöön unionin uudelleen viritetyn koneiston koko voiman tarjotakseen ratkaisuja kansalaisten yhteisiin huoliin. Se on hetki, jona uudessa talousarviokehyksessä käynnistetään nykyaikaiset rahoitusohjelmat, joilla edistetään yhteisön uutta asialistaa.

Tämä on siis vuoden 2007 työohjelmamme konteksti. Kyseessä on uudenlainen ohjelma, jonka laatimisessa parlamentin, neuvoston ja muiden toimielinten panoksella on ollut suuri merkitys: tämä merkittävä panos saa jatkoa tässä keskustelussa ja hyväksymässänne päätöslauselmassa.

Työohjelmassa tarkastellaan monia parlamentin minulle ja komissiolle ilmaisemia huolia. Uusi työohjelma on entistä poliittisempi. Siinä keskitytään suppeaan, 21 strategisen aloitteen luetteloon. Komissio on sitoutunut näiden kaikkien toteuttamiseen ensi vuonna, eikä niiden osalta toteuteta välivaiheen tarkistusta. Toinen, ensisijaisten aloitteiden luettelo kattaa työmme muilla merkittävillä aloilla.

Lisäksi olemme parlamentin pyynnöstä sisällyttäneet työohjelmaan luettelon yksinkertaistamistoimenpiteistä ja perutuista lainsäädäntöehdotuksista. Tällä korostetaan sitä, että sääntelyn parantaminen on nyt olennainen osa komission päivittäisiä tehtäviä. Hyväksyimme tänään kollegion kokouksessa strategisen katsauksen sääntelyn parantamisesta Euroopan unionissa. Siinä arvioidaan tähänastista edistymistä ja esitetään kunnianhimoinen uusien aloitteiden ohjelma. Tämä kattaa uusia toimia seuraavilla aloilla: vaikutustenarviointi, jonka osalta perustamme vaikutustenarvioinneista vastaavan riippumattoman lautakunnan; yksinkertaistaminen, jonka yhteydessä meneillään olevaan ohjelmaan lisätään merkittäviä uusia aloitteita, sekä hallinnollisen taakan keventäminen, jonka osalta komissio ehdottaa, että keväällä 2007 kokoontuva Eurooppa-neuvosto asettaa yhteiseksi tavoitteeksi hallinnollisen taakan keventämisen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä. Esitämme vastaavasti kahden kuukauden kuluessa toimintasuunnitelman, jossa määritetään ensisijaiset toimialat.

Jatkamme myös vireillä olevien ehdotusten seulomista ja monissa tapauksissa niiden perumista. Suosittelemme, että tulevat komissiot tekevät samoin virkakautensa alussa uuden komission muuttuneen poliittisen kokoonpanon ilmaisuna ja osoittavat näin poliittisen legitiimiyden ja poliittisen johtajuuden merkityksen. Tarkastelu vastaa laajasti Euroopan parlamentin useissa mietinnöissään aiemmin tänä vuonna esittämiä ensisijaisia tavoitteita. Toivon teidän antavan kaiken tukenne tälle paketille, myös sen käytännön täytäntöönpanolle.

Mitä vuoden 2007 työohjelmaan siis sisältyy? Korostan joitakin keskeisiä aloja, jotka katson poliittisesti hyvin arkaluonteisiksi.

Ensinnäkin kyseeseen tulee energia. Vihreän kirjamme ja aiemmin tänä vuonna toteutettujen suurempaa energiatehokkuutta edistävien toimenpiteiden pohjalta esitämme kaikkien aikojen ensimmäisen Euroopan strategisen energiakatsauksen. Se sisältää Euroopan unionin yhdennetyn energiapolitiikan ainekset, esimerkiksi toimenpiteitä sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi, hiilidioksidipäästöiltään vähäisten teknologioiden käytön nopeuttamiseksi sekä niin yhteisön sisäisten kuin sen ulkopuolistenkin energialähteiden moninaistamiseksi ja toimitusvarmuuden takaamiseksi. Tavoitteena on yhteinen eurooppalainen energiapolitiikka, jolla turvataan energiavarmuus mutta säilytetään samalla yhteisön kilpailukyky ja turvataan ympäristötavoitteemme.

Tiiviisti tähän kysymykseen liittyy toiminta ilmastonmuutoksen torjumiseksi: itse asiassa voisin sanoa niiden olevan saman asialistan kaksi puolta. Teemme esityksen ilmastonmuutospolitiikan vaihtoehdoista ja kansainvälisen yhteistyön suuntaviivoista vuoden 2012 jälkeen. EU:n päästökauppajärjestelmää on määrä tarkistaa, jotta voidaan taata investointien vakaus ja nopeuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Väestönkehitykseen liittyvät paineet ovat lisänneet Euroopan työvoimamarkkinoiden tarvetta houkutella erityisesti ammattitaitoisia taloudellisista syistä tulevia maahanmuuttajia. Taloudellisiin syihin perustuvaa maahanmuuttoa koskeva eurooppalainen järjestely tarjoaisi maahanmuuttajille turvatun oikeusaseman selkeyttämällä maahantuloa koskevia sääntöjä ja muuttajille myönnettäviä oikeuksia. Laittoman maahanmuuton ja työntekijöiden hyväksikäytön vähentämiseksi tähän liittyy entistä tiukempia toimenpiteitä sellaisia työnantajia kohtaan, jotka ottavat töihin Eurooppaan laittomasti saapuneita kolmansien maiden kansalaisia.

Yhteisön julkisella politiikalla voi olla merkittävä vaikutus siihen, kuinka ihmiset elävät elämäänsä. Jotta politiikka olisi tehokasta, se on sovitettava nykyaikaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Komissio aikoo toteuttaa eurooppalaisen yhteiskunnan todellisuutta koskevan perusteellisen kartoituksen, joka toimii perustana yhteisön politiikan valmistelulle tulevan vuosikymmenen aikana. Kuten olen moneen kertaan todennut, yhteisö on enemmän kuin markkinat. Ilman solidaarisuuden käsitettä Eurooppa ei ole todellinen Euroopan unioni.

(Suosionosoituksia)

Emme unohda myöskään perussopimuksissa määritetyn toimivaltamme mukaista ydintehtäväämme. Komissio puolustaa, laajentaa ja nykyaikaistaa edelleen yhtenäismarkkinoita. Vuonna 2007 keskeisenä kohteenamme ovat puolustusteollisuuden osa-alueet ja markkinat, jotka ovat olleet pirstaleiset aivan liian pitkään. Tulevina viikkoina viitoitamme myös tietä yleishyödyllisille palveluille.

Viimeinen, kaikkia kansalaisia huolettava ala on turvallisuus. Komissio ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä terrorismin torjumiseksi keskittyen erityisesti terroristipropagandan ja – esimerkiksi räjähteitä koskevan – asiantuntemuksen jakamisen torjuntaan.

Vuosi 2007 on ratkaiseva myös toimielinten välisen toimivallanjaon määrittelyn kannalta. Valtioiden ja hallitusten päämiehet antavat Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi Berliinin julistuksen, jossa he vahvistavat lupauksensa edistää Euroopan asiaa ja sitoutuvat tukemaan laajentunutta, avointa ja kilpailukykyistä unionia, jossa solidaarisuus on keskeinen periaate. Minusta kyseessä olisi oltava lyhyt ja ytimekäs poliittinen julistus, jossa vahvistetaan se, mikä meitä yhdistää, ja tehdään ennen kaikkea selväksi se, mihin pyrimme ja millaisen haluamme yhteisön olevan seuraavat 50 vuotta. Alkuperäisen ehdotukseni jälkeen olen iloinen havaitessani kaiken etenevän nyt kohti yhteistä julistusta, jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin yhteistä julistusta. Tämä osoittaa, että sitoutuminen Euroopan unioniin on nykyisin unionimme keskeisten poliittisten toimielinten yhteinen sitoumus.

Olen iloinen havaitessani, että toimielinten välisen toimivallanjaon määrittely kuuluu myös puheenjohtajavaltio Saksan ensisijaisiin tavoitteisiin. Luotankin siihen, että merkittävän edistymisen edellytykset ovat olemassa. Tämä on tärkeää, sillä yhteisössä tarvitaan toimivallanjaon määrittelyä. Perustuslakisopimuksen puutteesta seuraa todellakin merkittäviä kustannuksia. Tarvitsemme perustuslakisopimusta, koska Euroopan unionina meidän on oltava tehokkaampia päätöksenteossa, entistä johdonmukaisempia ulkoisissa toimissamme ja entistä avoimempia ja demokraattisempia toiminnassamme. Olkoon tämä nyt selvää: komissio pyrkii aktiivisesti löytämään ratkaisuja tässä asiassa.

Nykyisen komission aloittaessa virkakautensa käsiteltäviä ja uudistettavia asioita oli kesken. Parlamentin ja neuvoston avulla näitä asioita on käsitelty, saatettu päätökseen tai muutettu. Meillä on nyt rahoituskehys, meillä on tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus. Itse asiassa toivon, että voimme huomenna sanoa myös, että meillä on tarkistettu palveludirektiivi, jonka parlamentti voi hyväksyä äänestyksessä. Tämä osoittaa, että olemme ratkaisemassa joitakin suunnitteluongelmia ja ehdotuksia.

Tehty työ on ollut rankkaa, mutta se tuottaa jo hedelmää. Vuoden 2007 työohjelma rakentuu näille uusille perustuksille.

Voimme siis saattaa päätökseen työn niiden päätösten osalta, jotka olivat jo valmisteilla, mutta myös käynnistää uusia yhteisön kannalta hyvin merkittäviä hankkeita, kuten energiapolitiikan. Meillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus todelliseen yhteiseen energiapolitiikkaa koskevaan lähestymistapaan, entistä kunnianhimoisempaan taisteluun ilmastonmuutoksen torjumiseksi, koko oikeusalueen tarkasteluun sekä laittoman maahanmuuton torjuntaan. Tämä on uusi alue yhteisölle, ja me tarvitsemme yhteisön lähestymistapaa. Voimme siis havaita, että Euroopan unioni edistyy. Ongelmia on kyllä. Tunnemme olemassa olevat ongelmat, mutta mahdollisuudet ovat hyvät, ja vahvan yhteisön tarve on suurempi kuin koskaan ennen.

Viettäessämme ensi vuonna yhteisön 50-vuotisjuhlia voimme siis olla hyvin luottavaisia. Totean vielä kerran, että uskon Euroopan unionin kykenevän osoittamaan merkityksensä uusiutumalla 2000-lukua varten.

Se, että osoitamme sitoutumisemme käytännön tuloksiin sekä kovaan työhön entistä vahvemman unionin luomiseksi, voi olla sopiva syntymäpäivälahja 50-vuotiaalle yhteisölle, syntymäpäivälahja Euroopan unionille ja sen kansalaisille.

(Suosionosoituksia)

- Politiikan laajat suuntaviivat

  Françoise Grossetête, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, aluksi haluan onnitella Euroopan komissiota, joka tänään esittelee meille paljon aiempaa poliittisemman ohjelman ja joka ensimmäistä kertaa ryhtyy perusteelliseen yksinkertaistamiseen esitellessään rajoitetun määrän ensisijaisia aloja lainsäädäntö- ja työohjelmassaan vuodelle 2007. Tämä on hyödyllistä vuonna, josta tulee ratkaiseva Euroopan unionille, sillä vietämme Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlia. On todellakin tarpeen saada uutta eloa Euroopan yhdentymiseen luomalla uudet yhteydet kansalaisiin.

Esittelette siis meille 21 strategista aloitetta – joidenkin mielestä kenties liian monta – jotka ovat vuonna 2007 keskeisessä asemassa komission toiminnassa, sekä ensisijaisia aloitteita, jotka on määrä hyväksyä seuraavien 12 tai 18 kuukauden aikana.

Tähän perusteltuun joustovaatimukseen vaikuttaa ainakin meille Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä liittyvän kaksi mahdollista epäkohtaa. Ensinnäkin kahden rinnakkaisen ensisijaisten tavoitteiden luettelon laatiminen herättää väistämättä jonkin verran sekaannusta, mitä tulee minkäkin tyyppisen tavoitteen suhteelliseen merkitykseen sekä näiden kahden luokan välisiin yhteyksiin. Toiseksi ohjelman jakaminen seuraavalle puolelletoista vuodelle merkitsee, että komission työ on vaarassa hidastua. Tämän vuoksi ryhmämme katsoo, että olisi parempi jatkaa vuotuisen, 12 kuukauden rakenteen soveltamista ja ennen kaikkea vaadittava määräaikojen noudattamista, mitä ei nykyisin aina tapahdu.

Meidän on myös pysyttävä valppaina sen suhteen, että monissa Euroopan komission ilmoittamissa kunnianhimoisissa tavoitteissa on otettava huomioon voimassa olevat budjettisäännökset. Ei myöskään pidä luoda jatkuvasti tarpeettomia rakenteita. Tarkoitan esimerkiksi uusien virastojen perustamista yhden tai toisen ongelman ratkaisemiseksi. Lopulta syntyy vaikutelma siitä, että kun ongelmaan ei löydetä ratkaisua, päätetään perustaa virasto. Tosin monet virastot ovat selvästikin hyvin tehokkaita, kuten esimerkiksi Euroopan lääkevirasto.

Ennen uusien rakenteiden perustamista meidän on kuitenkin tarkasteltava nykyisiä rakenteita. Muuten vaarana on, että yhtenä päivänä ehdotetaan sellaisen uuden viraston perustamista, jonka on määrä jakaa virastot kaikkien jäsenvaltioiden kesken ja valvoa niitä. Tarvitsemmeko todella 27 virastoa, koska meillä tulee olemaan 27 jäsenvaltiota? Kulujen on pysyttävä kohtuullisina ja tuotettava niin kutsuttua lisäarvoa. Toisin sanoen kustannus-hyötysuhteen on oltava järkevä.

Komission työohjelmassa korostetaan myös vaikutustenarvioinnin merkitystä ja toistetaan komission aikomus perustaa uusi elin tällaisten tutkimusten tukemiseksi ja niiden laadun seuraamiseksi. Parlamentti seuraa tarkkaan vaikutustenarviointeja ja korostaa objektiivisuuden tarvetta, jotta vaikutustenarvioinnit toteutetaan mahdollisimman avoimesti.

Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi varmistamme, että kaikenlaista byrokratiaa vähennetään ja että kaikki ylimääräinen lainsäädäntö kumotaan. Tässä on tärkeää ottaa Euroopan parlamentti entistä laajemmin mukaan ja parantaa hyväksyttyjen toimenpiteiden jälkiarviointia.

Arvoisa puhemies, tämän vuoksi ryhmämme katsoo, että strategisten aloitteiden määrää on vähennettävä, jotta vältetään liian useiden aloitteiden salakari. On olemassa vaara, että ajaudutaan etäämmälle käytännön työohjelmasta – tällainen kehitys olisi haitallista Euroopan unionille.

Ryhmämme on joka tapauksessa hyvin tyytyväinen komission vuodelle 2007 määrittämiin kuuteen ensisijaiseen alaan. En palaa tähän enkä luettele näitä ensisijaisia aloja, mutta haluan korostaa useita seikkoja, muun muassa energia-alaa. Euroopan unionin kasvava riippuvuus energiasta on seikka, johon on kiinnitettävä vastedes entistä enemmän huomiota, varsinkin viimeviikkoisen sähkökatkon jälkeen. EU:n on etsittävä muita keinoja vähentää energiariippuvuuden haitallisia vaikutuksia. Ryhmämme katsoo, että tämä tavoite voidaan saavuttaa energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden yhä laajemman käytön avulla sekä pitämällä yllä rakenteellista vuoropuhelua tuottajavaltioiden ja kuluttajien kanssa.

Monien tutkimusten mukaan Euroopan unioni voisi luoda välittömästi ja välillisesti miljoona uutta työpaikkaa energiatehokkuuden alalla. Näin pyrkimys entistä suurempaan tehokkuuteen ei pelkästään auttaisi Euroopan unionin taloutta säästämään huomattavia summia. Se voisi myös olla merkittävä panos kilpailukykyyn ja työllisyyteen, jotka ovat Lissabonin toimintasuunnitelman keskeisiä tavoitteita.

Pyydämme komissiota myös jatkamaan toimintaansa keskeisenä toimijana maapallon lämpenemisen torjunnassa. Lämpenemisellä on vaikutuksia niin taloudelliselta ja sosiaaliselta kuin puhtaasti ympäristönkin kannalta. Euroopan unionin on vaadittava koko painoarvollaan tiettyjen ekologisesti tehokkaampien tuotteiden käyttöä.

Lisäksi vuosi 2007 on uuden, merkittävän vaiheen vuosi Euroopan unionin historiallisessa laajentumisprosessissa, sillä bulgarialaiset ja romanialaiset ystävämme liittyvät unioniin. Arvoisa komission puheenjohtaja, lisäksi kerroitte meille juuri itse, että EU:n laajentuminen on viimeisten 50 vuoden merkittävin rauhan väline.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että nämä ensisijaiset alat nähdään haasteina, joihin on vastattava. On kyse kuitenkin myös entistä laajemmasta viestinnästä kaikkien eurooppalaisten kesken. Lisäksi ryhmämme on tyytyväinen komission aloitteeseen tehdä viestinnästä yksi sen strategisista tavoitteista.

Lopuksi haluan korostaa sitä, että virkakautemme puolivälissä me melkeinpä haluamme sanoa: lakatkaamme puhumasta ohjelmista, sillä kansalaiset inhoavat lupausten luetteloja. Tunnussanat ovat toimintaa, lisää toimintaa ja vielä vähän lisää toimintaa. Arvoisa komission puheenjohtaja, olemme valmiit tukemaan teitä tällä tiellä.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos olette lukeneet komission työohjelman vuodelle 2007 yhtä huolellisesti kuin minä, voitte todellakin tyytyväisinä todeta, että tämä on hyvä ohjelma. Jos kaikki tämä toteutuu, voimme olla tyytyväisiä, ylpeitä ja iloisia.

Kaikesta huolimatta ohjelmaa lukiessa tulee kuitenkin tuttuuden tunne, aivan kuin olisi lukenut saman ennenkin. Kysyin itseltäni missä, joten tutkin arkistojani ja kaivoin esiin vuoden 2006 lainsäädäntö- ja työohjelman. No niin, olin oikeassa, olin lukenut kaiken tämän ennenkin!

Sitten totesin, ettei kyse ole argumentista vuoden 2007 työohjelmaa vastaan vaan pikemminkin päinvastoin, sehän todistaa komission meille nyt esittelemien ajatusten jatkuvuuden, eikä siinä ole mitään väärää. Ei se ole paha asia, sillä työohjelmassa asetetut tavoitteet ovat hyviä. Kyllä, ilmastonmuutos on todellakin suurin haaste, ja energiapolitiikan on tulevina vuosina epäilemättä oltava keskeisessä asemassa.

Arvoisa komission puheenjohtaja, koska kaikki komissioonne kuuluvat ovat paikalla, sanon teille kaikille isällisesti, että lasten leikkikalujen turvallisuus on todellakin hyvin tärkeää. Verkkovierailumaksuista pääseminen olisi upea juttu. Paljon puhelinta käyttävänä tuen teitä tässä kaikin tavoin. Byrokratian vähentäminen on ratkaisevan tärkeää., jos haluamme tehdä EU:sta entistä tehokkaamman. Kaikki nämä asiat ovat tärkeitä, ja voin kääntyä teidän ja kaikkien komissionne jäsenten puoleen ja todeta: "sinun salkkusi on kaikkein merkittävin!"

Kysyn kuitenkin itseltäni, miksemme tavoita ihmisiä, vaikka teemme näitä hyviä, oikeita ja merkittäviä asioita. Miksi kaikista näistä asioista huolimatta kansalaiset eivät ole innostuneet Eurooppa-hankkeesta? Minusta tuntuu, että olen keksinyt selityksen tälle. Jo vuosia radikaalit vapaiden markkinoiden puoltajat, eikä vähiten komissiossa, ovat kertoneet meille, että tarvitaan vain sääntelyn purkamista, säännöistä ja säännöksistä pääsemistä, ja että markkinat kyllä järjestävät asiat. He ovat kertoneet meille, että sisämarkkinat tuottavat sitä taloudellista dynaamisuutta, jota tarvitsemme uusien työpaikkojen luomiseksi ja taataksemme palkat, joilla ihmiset voivat elää turvallisesti, mutta todellisuus onkin toisenlainen! Kyllä, taputtakaa vain!

Purkamalla Euroopan sisämarkkinoiden sääntelyn te radikaalit vapaiden markkinoiden kannattajat olette antaneet meille mahdollisuuden saavuttaa Euroopan kaikkien aikojen korkeimmat työttömyysluvut. Sitä on nyt sisämarkkinoiden todellisuus.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa komission puheenjohtaja, tämän vuoksi eräs tässä keskustelussa sanomanne asia, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sanomanne asia, voi olla merkittävämpi kuin koko työohjelmanne. Tärkeä sanomanne oli, etteivät sisämarkkinat toteudu ilman solidaarisuutta, ilman sosiaalista vastuuta. Jos tämä on komission linja, jos tämä on työohjelmanne henki, saatte kaiken tukemme.

Jäsen Poetteringin spontaanit suosionosoitukset osoittavat, että hän on sekä kristitty että sosiaalinen, ja minusta lausuntonne on tärkein täällä pitkään aikaan esittämistänne. Tämän vuoksi meille tänään esittämänne lähestymistapa on hyvä.

(Välihuuto: "CDU, ei CSU!")

Tästä strategisesta työohjelmasta puhuessamme voin kenties sanoa komission puheenjohtajalle jotakin muutakin hänen uudesta komissiostaan, sillä täällä on läsnä vanha komissio, johon liittyy kaksi uutta komission jäsentä. Arvoisa komission puheenjohtaja, olen lukenut, että haluatte antaa romanialaiselle jäsenehdokkaalle monikielisyydestä vastaavan komission jäsenen paikan. Saan varmasti kuulemismenettelyssä enemmän tietoa siitä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta minun on sanottava, että se vaikuttaa melko heiveröiseltä. Monikielisyyssalkku ei ole jäsenehdokas Orbanin arvoinen, eikä se ole riittävän vaativa komission jäsenelle, joten en ymmärrä, miksi hänelle annetaan niin köykäinen salkku.

Arvelen ratkaisun heijastavan näkemystä, jonka mukaan meidän on pidettävä silmällä Euroopan erilaisuutta, että meidän on turvattava ja säilytettävä Euroopan unionin monikielisyys. Katsomme, että tämä on täysin oikea tapa toimia, joten miksemme luo tätä varten asianmukaista salkkua?

Asia, josta parlamentti on joutunut keskustelemaan yhä uudelleen ja uudelleen viimeisimmissä täysistunnoissa, ovat Euroopan unionin vähemmistöihin kohdistuvat uhat, muun muassa ääriliikkeiden syntyminen, varsinkin oikeistolaisten sellaisten, muukalaisvihan ja antisemitismin nousu, sillä jopa Euroopan unionissa vähemmistöihin kohdistuu yhä enemmän uhkia ja hyökkäyksiä ja ne tarvitsevat suojelua. Vähemmistöt ja esimerkiksi vähemmistökielet ovat merkki siitä erilaisuudesta, joka tekee Euroopasta niin vahvan.

Tästä syystä suosittelen, että harkitsette salkun laajentamista siten, ettei se koskisi pelkästään monikielisyyttä vaan myös vähemmistöjen suojelua yleensä. Näin selvennettäisiin sitä, mitä haluatte sillä saavuttaa, ja näin – ainakin voin kuvitella – saisitte yhä laajempaa tukea ehdotuksellenne parlamentissa.

Yleisesti ottaen olisin ollut iloinen, jos neuvoston puheenjohtajavaltio olisi ollut edustettuna kuulemassa komission strategisesta työohjelmasta, sillä todella monet niistä asioista, joita komission puheenjohtaja ja hänen komissionsa jäsenet ovat meille täällä esitelleet, voidaan toteuttaa vain, jos EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten jäsenet, joita neuvosto edustaa, panevat täytäntöön niitä asioita, joita komissio ehdottaa ja joista me säädämme. Heidän poissaolonsa tästä keskustelusta on selvä merkki heidän asenteestaan Euroopan unionia kohtaan.

(Suosionosoituksia)

  Silvana Koch-Mehrin, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, ajan tutkijat totesivat viime viikolla, että elämän toinen puolisko kuluu paljon nopeammin kuin ensimmäinen, ja se, mikä on totta elämän kannalta, pätee luonnollisesti myös virkakausiin, joten koska komissiollanne ei ole enää paljon aikaa jäljellä, sen olisi oltava sitäkin kunnianhimoisempi omaa toimintaansa koskevassa lähestymistavassaan. Työohjelman kannalta tämä tarkoittaa, että ohjelman olisi pitänyt olla alkusoittoa viimeiselle rutistukselle, tähdätä korkealle ja kovaa. Voidaanko näin sanoa tästä asiakirjasta? Liberaalit ja demokraatit katsovat, ettei voida, sillä siihen ei sisälly mitään tällaista.

Aloitan kuitenkin puhumalla hyvistä asioista, joita olemme löytäneet ohjelmastanne. Tarkoitan esimerkiksi keskittymistä byrokratian vähentämiseen, lainsäädännöstä seuraavien kustannusten arvioimista, yksinkertaistamista, toisin sanoen paremman lainsäädäntötyön korostamista – ja varsinkin lainsäädännön vähentämistä. Se on mainio tavoite, ja tässä asiassa tuemme teitä koko sydämestämme. Niiden eduksi, jotka pelkäävät EU:n muuttuvan uusliberalistiseksi, täysin sääntelemättömäksi markkinataloudeksi, haluan sanoa – ja viitata samalla jäsen Poetteringin spontaaneihin suosionosoituksiin sille, mitä jäsen Schulz mainitsi esimerkkinä siitä, mistä suuressa koalitiossa on kyse – että ne, jotka pitävät EU:ta uusliberalistisena markkinataloutena, todennäköisesti pitävät Kuubaa demokratiana.

Toinen seikka on seuraava: katsotte viestinnän kansalaisten kanssa ensisijaiseksi, ja sekin on asia, jota pidämme hyvänä. Olemme iloisia siitä, sillä jos EU menettää perustansa eikä onnistu rakentamaan kansalaisten Eurooppaa, se ei saavuta muutakaan mainittavaa. EU tarvitsee kansalaisia pysyvänä keskustelukumppanina; yhtenäinen Euroopan unioni perustuu kansalaisiin.

Asiakirjan rakenteesta haluan sanoa – ja jäsen Schulzin olisi luettava se huolellisemmin – että se poikkeaa viimevuotisesta siinä, että on selvää, kuinka teksti ja sen liite sopivat toisiinsa, kun taas viime vuonna kritisoimme tekstiä juuri tämän yhteensopivuuden puutteesta. Pyysimme teitä tekemään selväksi näiden kahden välisen yhteyden, ja te onnistuitte siinä, joten kiitämme siitä. Asiakirjassa jopa eritellään jokaisen lainsäädäntöaloitteen oikeusperusta, ja tämäkin on suuri asia. Esitätte myös selitykset, joten kokonaisuudessaan asia on paljon helpommin hallittavissa. Mutta miksi nykyisiä lainsäädäntötoimia, niitä, jotka jatkuvat vuonna 2007, ei luetella? Miksi rakenteessa ei myöskään erotella tarkemmin sitä, mikä koskee lainsäädäntöä ja mikä ei? Miksi te siis – pohjimmiltaan – muutatte kuvaa?

Haluan vielä lisätä jotain monikielisyyskysymykseen. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, olen kuullut täällä parlamentissa spekulaatioita, joiden mukaan tämä oli teidän hyvin hienovarainen tapanne korostaa sitä, että komission jäseniä on kenties liian monta, ja joiden mukaan tämän salkun oli määrä osoittaa se tavallaan symbolisesti.

Tässä keskustelussa kollegani puhuvat erilaisista politiikan aloista, muun muassa energiasta, ilmastonmuutoksesta ja oikeudellisesta politiikasta, mutta haluan käyttää tätä tilaisuutta esittääkseni teille ajatuksen siitä, minkälaisen yleisvaikutelman ohjelmanne antoi ryhmällemme. Katsomme hyvin määrätietoisesti tehtäväksemme auttaa teitä työssänne rakentavan kritiikin hengessä, ja tämä tarkoittaa luonnollisesti yhteistyötä kanssanne, mutta korostaen rakentavaa kritiikkiä.

Katsomme ohjelman olevan palapeli monine yksittäisine paloineen, palapeli, jonka kokoaminen ei todellisuudessa onnistu siten, että kokonaiskuva pidetään näkyvissä. Emme löydä siitä mitään selviä poliittisia suuntaviivoja, mitään vastauksia tai edes pyrkimyksiä vastata EU:ta kohtaaviin suuriin kysymyksiin, jotka koskevat laajentumista ja perustuslakisopimusta. Emme myöskään ymmärrä, miksei koko asiakirjassa mainita humanitaarista apua tai kehitysyhteistyötä, aloja, joilla EU on maailman merkittävin toimija. Miksei niitä mainita? Vaikkei komissionne kauniisti sanottuna olekaan saanut aikaan kovin paljoa sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen alalla, te jatkatte samalla tiellä, emmekä me näe merkkejä holistisesta ja kattavasta lähestymistavasta.

Myös innovaatio – joka Lissabonin strategian keskeisenä ydinalana on Euroopan kannalta aivan ratkaisevaa – mainitaan niin sanoakseni ohimennen Euroopan teknologiainstituutin ja tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman yhteydessä. Näkemyksemme mukaan innovaatio tarvitsee kaikkein eniten vapautta ja oikeita olosuhteita toimielinten ja yhä uusien tukitoimien sijaan, sillä ne tuntuvat vievän meitä väärään suuntaan.

Tämän vuoden työohjelmalla ei itse asiassa ole otsikkoa. Miksi ei? Se antaa jotenkin vaikutelman, että palapelin kokoamisen vaikeuden lisäksi joitakin palasia voi puuttua.

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, valmistellessani näitä harvoja kommentteja työohjelmastanne halusin käytettävissäni olevan lyhyen ajan rajoissa kiinnittää huomiota perustuslakisopimuksen tunnuslauseeseen "erilaisuudessaan yhdistynyt", sillä katson, että nykyisessä kansainvälisessä ja eurooppalaisessa poliittisessa tilanteessa tarvitsemme Euroopan unionissa enemmän yhdistymistä kuin erilaisuutta. Tarvitsemme yhdistymistä, ja erityisesti komission on valvottava tämän yhdistymisen normeja. Katson myös, että tällä jakautuneen neuvoston heikkouden hetkellä – tarkoitan esimerkiksi työaikadirektiivin epäonnistumista – emme odota komission ennakoivan neuvoston jakautumista vaan esittävän meille sinnikkäästi ehdotuksiaan.

Kun tavoitteita ei saavuteta eikä itse asetettuja tulosten tuottamista koskevia velvoitteita voida täyttää, ei voida laskea vaatimustasoa tai heikentää tavoitteita. On pikemminkin pyydettävä lisäresursseja, ja näissä oloissa katson, että teillä on parlamentin tuki. Monista aloista, joita yhteiset strategiset ensisijaiset tavoitteemme koskevat, haluan erityisesti mainita esimerkkinä aiheen, jonka parissa ryhmäni on tehnyt kenties eniten töitä viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana, nimittäin ilmaston, energian ja liikenteen alan. Olemme lähettäneet osastoillenne ja kollegojenne osastoille yksityiskohtaista tietoa sellaisesta energiapoliittisesta strategiasta, jonka avulla saavuttaisimme hiilidioksidien ja kasvihuonekaasujen 30 prosentin päästöasteen vuoteen 2020 mennessä.

Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, Euroopan unionin on täytettävä Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa, mutta näin ei tapahdu tällä hetkellä. Tämän vuoksi katsomme, että on tarpeen ottaa käyttöön rajoittavia järjestelyjä, samanlaisia kuin mihin olemme tottuneet budjettikurin yhteydessä. Tarkoitan, ettei Euroopan unionin pidä pelkästään omaksua tuloksiin liittyviä velvoitteita vaan että sen on myös annettava itselleen riittävät resurssit. Tämän vuoksi katsomme, että komission on parannettava ja koordinoitava päästökauppajärjestelmää ja että järjestelmässä on voitava asettaa sanktioita jäsenvaltioille, jotka eivät saavuta omia tavoitteitaan.

Uusiutuvien energialähteiden alalla katsomme, että komission on ehdotettava alakohtaisia tavoitteita eikä pelkästään yleisiä tavoitteita. Energiatehokkuuden alalla odotamme komission ehdottavan rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin tarkistusta. Kuten jäsen Grossetête totesi, myös rakennusala lisää taloudellista toimintaa, kuten hyvin tiedätte.

Ilmaston, energian ja liikenteen alalla meidän on toisin sanoen vähennettävä päästöjä, vähennettävä riippuvuutta energian tuonnista ja vähennettävä riskejä. Viimeksi mainitun huolenaiheen vuoksi vastustamme edelleen ydinvoimaa. Nairobissa meidän on lopultakin valmisteltava vakavissamme Kioton toista sopimusta.

Haluan esittää toisenkin esimerkin siitä, missä Euroopan yhtenäisyydellä on merkitystä: tarkoitan välttämätöntä tarvetta ottaa käyttöön yhteisiä sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia yhteisön tasolla. Emme voi antaa periksi tämän sitoumuksen osalta. Tämän vuoksi haluamme komission ehdottavan yleishyödyllisiä palveluja koskevaa puitedirektiiviä.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, vaikken epäilekään sitä, että laatiessaan vuoden 2007 työohjelmaa komission henkilöstö on tehnyt työnsä tarkkaan ja huolella, minun on sanottava, etten katso sen paremmin tehtävän työn ensisijaisten tavoitteiden kuin korostettujen suuntaustenkaan todella vastaavan tämän hetken tarpeita.

Ensisijaiset tavoitteet koskevat ongelma-aloja, joilla EU:lla on vastuuta mutta joilla sen toimivalta ei riitä. Tarkoitan nyt sellaisia ensisijaisia aloja kuin köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, lisääntyvä eriarvoisuus ja yhteiskunnan jakautuminen tai jopa sosiaalisen elämän kaupallistuminen, luonnon ja kulttuurin tuhoutuminen sekä demokratian häviö, sorto, sota ja militarisoituminen tai yleisemmin tapa, jolla globaaleja ongelmia käsitellään, sekä sitoutuminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen – asia, josta meidän olisi erityisesti huolehdittava, koska YK on jälleen todennut, että nälkäänäkevien määrä kasvaa edelleen.

Nämä ongelmat ja konfliktit eivät ole työohjelman ytimessä, eikä komissio kohdenna pyrkimyksiään niihin. Huolimatta työohjelman hyvistä puolista, joita varmasti kannatamme, katson, että sen täytäntöönpano saa aikaan näiden ongelmien pahentumisen entisestään. Komission toiminnassa on nimittäin edelleen keskeistä Lissabonin strategian täytäntöönpano, jossa tavoitteena on kilpailukyky, ja uskon sen johtavan yhä akuutimpiin maailmanlaajuisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin.

Kaikessa tässä ei ole tilaa kysymykselle sosiaalimalleista, joista olemme niin pitkään keskustelleet parlamentissa. Viime kädessä kyse on komission työn entistä suuremmasta joustavuudesta, ja minun on kerrottava komission puheenjohtajalle Barrosolle, ettei tällainen suppea näkemys mielestäni mahdollista hänen esittämänsä Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden toteutumista.

Haluan käsitellä myös toista ensisijaista alaa. Ohjelmassa todetaan, että talouselämä vaatii pikemminkin enemmän sisämarkkinoita kuin enemmän sääntelyä, ja ohjelmassa korostetaan puolustustarviketeollisuuden eurooppalaisten sisämarkkinoiden luomista ja kehittämistä. Uskallan kenties kuitenkin kysyä, voisiko joku mainita minulle yhdenkin Euroopan unionin puutteen, jonka näin luodut ja takaoven kautta esiin tuodut eurooppalaiset aseiden sisämarkkinat voisivat todella korjata. Haluaisin myös tietää, kuka on itse asiassa valtuuttanut komission kehittämään tällaisia markkinoita.

Loppujen lopuksi luonnos perustuslakisopimukseksi hylättiin juuri jonkin tämän kaltaisen vuoksi. Minusta tämä on vastuutonta, ja katson, että tarvitaan pikaisia mukautuksia, jos haluamme todella kehittää Euroopan unionin politiikkaa sen sijaan, että vain heittelemme iskulauseita ilmaan. Mukautusten on johdettava siihen, että ihmiset voivat samastua jälleen voimakkaasti Euroopan unioniin.

Yleiset toteamukset siitä, kuinka ihmiset pelkäävät sosiaalipalvelujen purkamista, eivät hyödytä meitä: meidän on toimittava aktiivisesti sen torjumiseksi. Ihmiset tarvitsevat todellisia hankkeita ja aloitteita; meidän on siis tarkasteltava todellisia asioita. Vaihtoehtoja on, ja katsonkin, että ne voidaan yhdistää kolmeen hankkeeseen: EU:sta on tehtävä demokraattinen, siitä on tehtävä sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävä ja siitä on tehtävä rauhaa edistävä voima, joka pyrkii ratkaisemaan maailmanlaajuisia ongelmia demokraattisesti ja solidaarisesti.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan komission puheenjohtajan Barroson sekä komission jäsenet tervetulleiksi parlamenttiin.

Aiemmin kuulemissani puheenvuoroissa ja huomautuksissa kiinnitin välittömästi huomioni kahteen asiaan. Ensinnäkin: milloin radikaalisuudesta on tullut synti, milloin säädettiin, ettei meidän pidä pyrkiä luomaan jotain uutta ja erilaista sekä oikaisemaan virheitä, kun sellaisia havaitsemme? Erityisesti se tosiseikka, että elämme innovaatioon ja teknologiaan perustuvassa nopeasti muuttuvassa maailmassa, edellyttää Euroopan unionilta nopeaa reagointia sen varmistamiseksi, että voimme mahdollisimman hyvin suojata kaikkien EU:n kansalaisten etuja.

Toiseksi on luonnollista, että asioita siirtyy vuodelta toiselle, jos sopimukseen ei ole päästy. Olemme kokeneet tämän jo käsitellessämme palveludirektiiviä viimeisten kuuden vuoden ajan, ja nytkin ollaan vasta toisessa käsittelyssä. Tällaisia asioita tulee paljon lisää.

Haluan kuitenkin tuoda esiin kolme seikkaa. Ensinnäkin, Lissabonin toimintasuunnitelmasta puuttuu vielä hyvin paljon välttämättömästä lainsäädäntökehyksestä, jota tarvitaan sen toteuttamiseksi. Koko innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen ala on jatkuvasti puheenaiheena, mutta konkreettiset toimet muotoilun, patenttien ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi ja tutkimukseen ja kehittämiseen suunnattavien asianmukaisten investointien mahdollistamiseksi puuttuvat edelleen.

Olen monesti puhunut täällä parlamentissa Euroopan teknologiainstituutista ja sen edustamista loistavasta edistyksestä ja huippuosaamisen keskuksesta. Siinä on kyse kuitenkin asioiden myönteisestä puolesta, ja muilla aloilla me taannumme selvästi.

Komissio puhuu yhdenmukaistetusta verotusjärjestelmästä, mutta toteutuessaan yhdenmukaistettu verotus on aina ollut hyvän kilpailun, talouskasvun ja työllisyyden kasvun vastaista. Verokilpailu Euroopan unionissa on ollut terveellistä kasvulle, hyödyllistä ja tarpeellista. Tarvitaan luonnollisesti yhtäläiset mahdollisuudet valtiontukeen ja muihin vastaaviin, ja se meillä toteutuu. Voimme perustellusti saattaa jäsenvaltiot valvontaan, kun ne ylittävät sen, mikä on hyväksyttävää teollisuudenalojen tukemisessa tai uusien työpaikkojen luomisen tukemisessa. Verotus on kuitenkin puhtaasti kansallinen asia. Se edellyttää edelleen yksimielistä sopimusta, ja nähdäkseni meidän kannattaa todeta ääneen, etteivät perussopimukset takaa komissiolle oikeutta esittää verotuksen yhdenmukaistamista koskevaa ehdotusta. Perussopimukset eivät anna sille oikeutta pakottaa valtioita nostamaan tai laskemaan verojaan.

Lopuksi, YUTP on ollut yksi Euroopan unionin keskeisistä menestyksistä. Esimerkiksi Kosovossa, Afrikassa ja muualla ympäri maailmaa kehitys perustuu siihen, että Euroopan unioni on reagoinut myönteisesti tuomalla paikan päälle rauhanturvaajia ja poliisijoukkoja ja edistänyt muuta rakentavaa kehitystä paikan päällä. Tätä tehtävää meidän on edelleen laajennettava.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, on hyvä, ettei komission jäsenillä ole äänioikeutta. Muuten meidät voitaisiin pian äänestää kumoon täällä parlamentissa. On myös hyvä, että komissio ehdottaa lisää vapaaehtoista koordinointia tiedonantojen kautta sitovien sääntöjen sijaan, mutta pelkään, että vapaaehtoisuutta koskeva ulottuvuus on pikemminkin seurausta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja komission omista kilpailua ja valtiontukea koskevista säännöistä. Näinhän komissio tietenkin on toiminut esimerkiksi tiedonannossa musiikkiin liittyvistä oikeuksista. Parlamentti esitti kantansa, josta komissio ei pitänyt. Komissio ryhtyi sitten tarkastelemaan monopolien väärinkäyttöä ja antoi tiedonannon sääntöjen sijaan, joita se ei kenties olisi koskaan voinut antaa. Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi vaadittava kaikkien tiedonantoluonnosten toimittamista nähtäväksi. Näin voisimme tehdä tiettäväksi, haluammeko sitovia sääntöjä vaiko tiedonantojen ja yhteisöjen tuomioistuimen päätösten yhdistelmän.

Kiitän komissiota siitä, että se on 15. syyskuuta alkaen lähettänyt jäsenvaltioille viikoittain ehdotuksensa arvioitavaksi paikan päällä ja välttämättömyyskriteerin kannalta. Tietääkseni parlamentit eivät kuitenkaan ole vastanneet kertaakaan. Kuinka laiskoja kansanedustajat voivat olla? Maanantaina ja tiistaina kansalliset parlamentit kokoontuvat Helsingissä yhteisöasioita käsittelevien elinten kokoukseen (COSAC), jossa niiden on hyödynnettävä mahdollisuus saada aikaan jotain järjestystä Brysselin lakiviidakkoon. Kaikki asiantuntijakomiteat ja Eurooppa-asioiden komiteat merkitkööt jokaisen ehdotuksen värikoodilla: mustalla, jos kansallinen parlamentti haluaa sitovaa EU-lainsäädäntöä, vihreällä, jos halutaan vähimmäissäännöksiä, jotka mahdollistavat paremman kansallisen suojelun hyvinvoinnin, terveydenhoidon, ympäristön, työympäristön, turvallisuuden, kuluttajansuojan ja eläinten hyvinvoinnin aloilla, keltaisella, jos sitovan lainsäädännön sijaan toivotaan lähinnä vapaaehtoista koordinointia, ja punaisella, jos EU:n halutan välttävän koko asian. Tällaisten värikoodien avulla komission olisi hyvin helppo nähdä heti, mitä siltä halutaan. Näin olisi mahdollista saada aikaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa eurooppalaista yhteistyötä nykyisen keskusjohtoisuuden sijaan.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, ymmärrän työohjelmasta, että komissio – tämä on lainaus – haluaa kuulla enemmän kansalaisia, jotta kansalaiset voivat osallistua päätöksentekomenettelyyn. Kuten alankomaalainen kabareetaiteilija Wim Sonneveld olisi voinut sanoa: nou breekt m'n klomp, "tämä on kaiken huippu" – tai ainakin jotain vastaavaa. Saan kenties muistuttaa komissiota siitä, että Euroopan unionin kansalaiset, joihin komissio viittaa, ovat jo tehneet kantansa täysin selväksi esimerkiksi niin kutsutun Euroopan perustuslakisopimuksen suhteen, että he ovat Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestyksissä tuominneet hankkeen roskakoriin ja että komissio kaikesta huolimatta toisti vain muutama viikko sitten, ettei perustuslakisopimuksen henkeen pidä missään tapauksessa puuttua – olivatpa kansalaiset mitä mieltä tahansa. Kuunnelkaa, mitä sanon kansalaisten osallistamisesta, mutta älkää missään tapauksessa tuomitko minua toimistani.

Asiakirjassa ei muuten viitata miljoonan Euroopan kansalaisen vetoomukseen, joka koskee Euroopan parlamentin miljoonia maksavaa matkustussirkusta. Tiedän kyllä, että tästä olisi tarkkaan ottaen puhuttava neuvostolle, mutta komissio – joka puuttuu joka tapauksessa luoja ties mihin ja kenen talousarvion puitteissa milloinkin, teilataan vuosi toisensa jälkeen tilintarkastustuomioistuimessa – olisi voinut lähettää viestin siitä, että Euroopan kansalaiset ovat kurkkuaan myöten täynnä eurokraattien rahantuhlausta ja erioikeuksia. Meidän ei pidä enää vaieta tästä asiasta.

On tarkasteltava julkista mielipidettä. On kiistatonta, että Euroopan kansalaiset tuomitsevat laajasti liittymisneuvottelut Turkin kanssa – joka ei ole eurooppalainen valtio – ja silti neuvotteluja vain jatketaan, epäilemättä myös joulukuun jälkeen. Tämä osoittaa, että neuvottelujen niin kutsuttu "avoin lopputulos" on todellakin pelkkää puppua ja että eurokraatit, komissio mukaan lukien, päättivät jo kauan sitten, että Turkin liittyminen on, tapahtuipa mitä tahansa, pakkosyötettävä näille Euroopan unionin kansalaisille, joita on – näin ainakin sanotaan – kuultu hyvin tarkkaan.

Lopuksi haluan esittää viimeisen huomautuksen hyvin tärkeästä asiasta, nimittäin siitä, mitä kutsutaan taloudellisista syistä tapahtuvaksi maahanmuutoksi, sekä ajatuksesta, että on houkuteltava uusia maahanmuuttajia, jotka, jos komissio saisi päättää, eivät todellakaan olisi pelkästään muutamia korkeasti koulutettuja yksilöitä. Komission puheenjohtaja itse vahvisti juuri tämän näkemyksen. Jo aiemmin on osoitettu, kuinka absurdi on ajatus, jonka mukaan muiden kuin eurooppalaisten massiivinen maahanmuutto olisi taloudellisesti kannattavaa Euroopan väestötilanteen vaikutusten lieventämiseksi.

Ensi käden kokemuksemme maahanmuutosta on ollut luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten maahanmuuttoa. Siihen on yhdistynyt uskontoja ja kulttuureja, jotka eivät sulaudu yhteisöön. Suoraan sanottuna tuomme yhä lisää työttömyyttä ja yhä enemmän juurettomuutta kaikkine seurauksineen, joita ovat muun muassa rikokset, rappeutuvat alueet ja todellinen rotusorto. Tähän liittyy myös valtavia taloudellisia kustannuksia.

Näistä ja monista muistakin syistä totean, ettemme voi muuta kuin ilmaista, ettemme hyväksy työohjelmaa, joka on täynnä latteuksia ja hyviä aikomuksia, joita ei voida täyttää, ja jossa sivuutetaan täysin Euroopan unionin kansalaisten keskeiset huolenaiheet.

  Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää arvoisia parlamentin jäseniä heidän huomioistaan. Parlamentin jäsenet vahvistavat, että tämä on entistä poliittisempi työohjelma, kuten jäsen Grossetête totesi, ja kiitän häntä hänen yleisestä tuestaan ohjelmalle. Tavoitteenamme on todellakin yhdessä muiden toimielinten, erityisesti parlamentin, kanssa kohdentaa ensisijaiset tavoitteet vuosittain entistä paremmin ja asettaa ne unionin yleisen toiminnan yhteyteen.

Koska en voi vastata kaikkiin yksittäisiin kysymyksiin, vastaan ainakin niihin, joiden katson olevan hyvin merkittäviä, ja aloitan vuotuisuusperiaatteesta. Periaatetta ei kyseenalaisteta. Pikemminkin päinvastoin. Vahvistamme hyvin selvästi ensi vuodelle 21 strategista aloitetta ja sitoudumme olemaan perumatta niistä yhtäkään, kun ne on käynnistetty. Samalla tarjoamme kuitenkin parlamentille ja muille elimille mahdollisuuden perehtyä seuraavan puolen vuoden aikana ohjelmamme sisältöön ja annamme mahdollisuuden tehdä päätelmiä ennakkoon, jos työ on saatettu päätökseen.

Tämä on hyvä esimerkki joustavuuden ja varmuuden yhdistelmästä. Varmoina siitä, mitä voidaan tehdä seuraavan vuoden aikana, saatte lisää joustavuutta, mikä puolestaan merkitsee sitä, että parlamentti voi paremmin laatia ohjelmansa. Tähän me pyrimme, ja toivon sen olevan myös yhdenmukaista sen kanssa, mitä tarvitsette omassa työssänne.

Jäsen Schulz tunnisti useita seikkoja muista ohjelmista. Totta, tietynlaista jatkuvuutta on. Haluamme säilyttää jonkinlaisen johdonmukaisuuden. Komission ja muiden yhteisön toimielinten työ ei voi olla sitä, että pyörä keksitään vuosittain uudelleen. Eräs kotimaani suuri ajattelija sanoi, että puhuessaan totta ei voi olla kovin omaperäinen joka päivä. Siinä on jotain perää. Me pidämme kiinni näistä tavoitteista. Meidän on pidettävä yllä painetta ja osoitettava määrätietoisuutta. Näistä tavoitteista monien saavuttaminen ei riipu pelkästään komissiosta ja parlamentista. Se riippuu myös jäsenvaltioista. Tämän vuoksi meidän on oltava jatkuvasti johdonmukaisia, nimenomaan johdonmukaisia sellaisen Euroopan eduksi, joka ei ole pelkästään entistä kilpailukykyisempi vaan jolle on ominaista myös entistä vankempi solidaarisuus ja entistä vankempi päättäväisyys maailmannäyttämöllä. Tämän osalta on todellakin olemassa jatkuvuus, joka sisältyy myös tunnuslauseeseen "erilaisuudessaan yhdistynyt", johon jäsen Jonckheer ja muut viittasivat.

Erityisesti jäsen Schulzin kysymykseen vastatakseni totean, kuten olen jo vastannut Orbanille, että ajatukseni romanialaiselle komission jäsenelle osoitettavasta tehtävästä kattaa sekä Euroopan monikielisyyden että kulttuurienvälisyyden, joka näin täydentää Eurooppa-politiikan neuvonantajien toimiston minun johdollani tekemää työtä. Toimisto järjestää tätä aihetta käsitteleviä kokouksia. Tätä myös komission jäsen Figel' tekee koulutuksen ja kulttuurin alalla.

Kun toimielimet vahvistavat Orbanin nimityksen, hän vastaa monikielisyydestä, joka on Euroopassa hyvin merkittävä asia. Kyse ei missään tapauksessa ole toisen luokan salkusta. Kun ajatellaan, kuinka montaa kieltä EU:ssa käytetään, sekä monikielisyyttä että kulttuurienvälisyyttä koskeva politiikka vaikuttaa yhä merkittävämmältä, jos todella haluamme kunnioittaa erilaisuutta EU:ssa. On käynnistettävä eri kulttuurien välinen vuoropuhelu ja pyrittävä yhdentämään eri yhteisöjä lyömättä tietenkään laimin EU:n vähemmistöyhteisöjä.

Tämän vuoksi katson, että Orbanille heti hänen ehdokkuutensa hyväksymisen jälkeen osoitettava salkku on hyvin merkittävä.

Jäsen Koch-Mehrinin esittämään kysymykseen vastaan, että olen samaa mieltä ennen kaikkea asiasta, josta suurin osa meistä on samaa mieltä, nimittäin byrokratian vähentämisestä ja entistä suuremmasta tehokkuudesta. Kyse ei ole pelkästään tämän lausumisesta ääneen. Juuri tänään komissio hyväksyi kollegion kokouksessa eurooppalaisille pk-yrityksille määrättyjen tilastojen toimittamista koskevien vaatimusten vähentämisen. Sen sijaan, että pyytäisimme niitä tekemään selvityksiä tilastotarkoituksiin, pyydämme tietoja otantaperusteella ja keskitymme pyytämään vain tietyn osan muutoin saatavilla olevista tiedoista. Katson, että tämä on käytännön toimenpide yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi, ja tämä koskee erityisesti pk-yrityksiä.

Tutkimme tietenkin ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat ehdotukset, jotka jäsen Jonckheer esitti Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta. Voitte luottaa siihen, että haluamme todellakin jatkossakin olla maailmassa johtoasemassa, ja olemme Euroopan komissiossa erityisesti sitoutuneet päästökauppajärjestelmän vahvistamiseen, kiinnittämään entistä enemmän huomiota uusiutuviin energialähteisiin sekä tekemään työtä paremman energiatehokkuustason saavuttamiseksi. Käytännön tavoitteissa tulee kenties olemaan joitakin eroavuuksia, mutta uskon, että toimielinten näkemykset toteutettavista toimista ja kunnianhimoisista tavoitteista ovat yhteneväisiä.

Ilmastonmuutoksesta haluan todeta, että se liittyy nähdäksemme tiiviisti energiakysymykseen. Tällä alalla näemme selkeän mahdollisuuden sovittaa yhteen niiden huolet, jotka meidän tapaamme ovat kunnianhimoisempia ympäristön suhteen, sekä niiden huolet, joiden kunnianhimo kohdistuu enemmän kilpailukykyyn. Nämä huolet eivät sulje toisiaan pois, päinvastoin. Tähän sisältyy tulevaisuuden Euroopan kannalta mahtavia taloudellisia mahdollisuuksia.

Samoin katson, että innovoinnin alalla on olemassa mahdollisuus, johon tarttua, ja tässä yhteydessä kiitän erityisesti jäsen Crowleya hänen tuestaan Euroopan teknologiainstituutille, josta uskon tulevan tulevaisuuden eurooppalaisen työpajan. Tehtävämme liittyvät yhä useammin ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä johdonmukaisen energiapolitiikan noudattamiseen. Tarvitaan Eurooppaa, joka on sekä kilpailukykyinen että saa vahvuutensa kestävästä taloudesta, jota leimaa solidaarisuus – ja kaikki tämä luonnollisesti edellyttää suurempia investointeja innovointiin.

Lopuksi yritän vastata jäsen Koch-Mehrinin minulle esittämään kysymykseen. Hän pohti sitä, mikä on tärkein teema, joka yhdistää nämä aiheet. Ensi näkemältä voi olla vaikeaa nähdä näin erilaisten alojen välisiä yhteyksiä. Yleisenä teemana on kuitenkin tavoitteemme valmistaa eurooppalaisia globalisaation ajan kohtaamiseen. Sille ei pidä antautua, se on kohdattava. Sitä ei pidä nähdä yhteisön loppuna, vaan pikemminkin on rohkeasti vahvistettava meidän arvojamme ja etuamme, samalla kun autamme – omien demokratiaa, vapautta ja varsinkin solidaarisuutta koskevien käsitystemme ja arvojemme kautta – muokkaamaan globalisaatiota ja 2000-luvun tulevaisuutta. Juuri tässä on yhteinen teema, jossa yhdistyvät niin energian ja ilmastonmuutoksen alat kuin myös oikeus- ja sisäasiat sekä innovointi ja koulutus. Siitä ohjelmassamme on kysymys.

- Kasvu – Työllisyys – Kilpailukyky

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin arvostan suuresti komission puheenjohtajan Barroson poliittista julkilausumaa, ja olen iloinen siitä, että hän osaa nyt hieman hollantia. Hän ymmärtää hollantia. Komission puheenjohtaja ymmärtää hollantia. Haluan esittää viisi huomiota tästä julkilausumasta.

Olen iloinen komission puheenjohtajan toteamuksesta, jonka mukaan Euroopan unioni on muutakin kuin markkinat. Kun sanotte näin, teidän on kuitenkin mentävä loppuun asti. Meille se tarkoittaa – ja tämän vaatimuksen sisällytämme päätöslauselmaan – että teidän on määritettävä sisämarkkinoiden seuraukset Euroopan kansalaisten kannalta. Kun seuraukset on kartoitettu, on mahdollista toimia niiden mukaisesti.

Toinen huomautukseni on hyvin merkittävä. Työn ja perheen yhteensovittaminen, ihmisten lisääminen näillä työmarkkinoilla, on myös yksi Lissabonin menettelyn ensisijaisista tavoitteista. Toivoisimme näkevämme enemmän toimia tällä alalla.

Kolmanneksi valmisteilla on vihreä kirja työlainsäädännöstä. Siitä on puhuttu jo kauan, mutta koska se varsinaisesti annetaan?

Neljänneksi komission puheenjohtaja Barroso mainitsi maahanmuuttajien houkuttelemisen. Tämän kuullessani mietin, kuinka minun olisi perusteltava tämä puolalaisille, bulgarialaisille ja romanialaisille kollegoille, jotka pian lähestyvät meitä, koska tämä työntekijöiden vapaa liikkuvuus ei ole vielä toteutunut. Tahtoisin saada tähän vastauksen.

Viidenneksi haluaisin, että sosiaaliasioista vastaava komission jäsen puuttuisi enemmän neuvostossa edelleen keskeneräisiin asioihin, nimittäin työntekijöiden lähettämiseen toiseen valtioon, työaikalainsäädäntöön sekä eläkkeiden liikkuvuuteen, jonka sattumalta tiedän johtavan suuriin ongelmiin ja johon nyt myös komission tasolla on tehty monia parannuksia. Parlamenttiryhmämme keskustelee mielellään kanssanne näistä asioista.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme panneet merkille, mitä komission puheenjohtajalla oli sanottavana uudesta komissiosta, erityisesti uudesta komission jäsenestä Orbanista, ja minun on todettava hänelle, että vielä tarvitaan jonkin verran selvennystä, varsinkin komission jäsen Figel'in kuulemista muun muassa siitä, kuka vastaisuudessa vastaa kulttuurien ja uskontojen välisestä vuoropuhelusta, vaikka onkin sanottava, että tällainen laajentuminen on jossain määrin meidän sosialidemokraattien odotusten mukaista.

Toiseksi totean vielä samasta aiheesta, että me luonnollisesti kysymme uusilta komission jäseniltä heidän sitoutumisestaan sosiaalista Eurooppaa koskevaan ohjelmaan sekä solidaarisuuteen, joihin viittasitte. Koska komissio on kollegiaalinen elin, kysymme kaikilta uusilta komission jäseniltä heidän sitoutumisestaan tähän sosiaaliseen Eurooppaan.

Arvoisa komission puheenjohtaja, kolmanneksi on kasvu ja sosiaaliturva. Kuvasitte aivan oikein tätä poliittiseksi ohjelmaksi, ja merkittäviä askelia tähän suuntaan on todellakin otettu, mutta mainitsen kaksi esimerkkiä aloista, joilla mielestämme edistystä kaivataan. Esimerkiksi energia-ala – komission jäsen Piebalgs ei näytä olevan paikalla – on kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta merkittävä tekijä, mutta kun jonkun hallituksen päämies kysyy, kuinka meidän on määrä toteuttaa yhtenäistä eurooppalaista energiapolitiikkaa, kun kaikkea ohjataan pelkästään kohti vapauttamista, komission on kyettävä laatimaan eurooppalaisen energiapolitiikan poliittinen kehys.

Tarkastelen vielä Euroopan laajuisia verkkoja. Täällä on tänään esitetty epäsuoria viittauksia siihen, että kannatitte tiettyyn aikaan kovasti yksittäisten valtioiden toteuttamien toimenpiteiden käyttämistä koordinoinnin painostuskeinona, ja juuri tätä koordinointitehtävää toivoisin teidän jatkavan. Korostan vielä kerran, että meistä solidaarisuus on Euroopan unionin ensisijainen tavoite.

  Lena Ek, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, hyvät kuulijat, aion omistaa puheaikani kolmelle komission työohjelman osatekijälle, nimittäin maailmanlaajuiselle kilpailukyvylle, vihreälle kasvulle ja energialle. Kaikki nämä kolme seikkaa ovat ratkaisevia ulottuvuuksia kilpailukykyisen Euroopan kannalta.

Tarkastelen ensin maailmanlaajuista kilpailukykyä. Euroopan tulevaisuus perustuu laadukkaan ja taitavan huippututkimuksen kilpailuun. Vain sen avulla pystymme säilyttämään eurooppalaisen mallin. Tämän vuoksi seitsemäs puiteohjelma on teollisuuspolitiikan kannalta merkittävin asiakirja tulevina vuosina. Pelkäänpä, että minun on todettava, että tästä työohjelmasta puuttuu jonkin verran nostetta. Avaruustutkimuksen käynnistäminen on hieno ja tärkeä asia, mutta entäpä lääketeollisuutta koskeva kunnianhimo? Miksi tietotekniikka mainitaan vain tietotekniikka-alan rikosten yhteydessä? Jos saisin esittää yhden toivomuksen, toivoisin aiempaa yhtenäisempää strategista suunnitelmaa, joka auttaisi meitä ylläpitämään kilpailukykyämme 2000-luvulla.

Toiseksi tarkastelen ympäristöä ja kasvua. Aivan liian usein tällaisia asiakirjoja esiteltäessä syntyy vaikutelma, että ympäristö ja kasvu olisivat jotenkin toisilleen vastakkaisia. Olen vakuuttunut siitä, ettei näin ole, ja mielestäni Reach-ohjelman toiminta on todistanut tämän. Muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana maailman on pakko tehdä jotain ilmasto-ongelmalle. Tähän liittyvät uusi energiasäästötekniikka, uusi polttoainetekniikka ja niin edelleen. Ympäristöystävällisen tekniikan ja energiatehokkaiden tuotteiden markkinat tulevat olemaan valtavat. Näille markkinoille eurooppalaisten yritysten olisi päästävä. Tämän vuoksi toivon, että komissio uhraisi ensi vuoden aikana aiempaa enemmän energiaa ympäristöön perustuvan kasvun aikaansaamiseen.

Kolmas ala on energia. Euroopan kilpailukyky lisääntyy tai romahtaa sen mukaan, ovatko energiatoimitukset varmoja ja onko energiahuolto taloudellisesti kannattavaa.

On helpompi taistella periaatteidensa puolesta kuin noudattaa niitä, mutta toivon komission onnistuvan myös viimeksi mainitussa tehtävässä kansainvälisen kilpailukyvyn, vihreän kasvun sekä varman ja kestävän energiahuollon aloilla.

  Jean Lambert, Verts/ALE-yhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan korostaa komission jäsenelle, että meidän on puhuttava uusista ja vanhoista jäsenvaltioista niin kauan kuin siirtymäajanjaksot, joihin kollegani Oomen-Ruijten viittasi, jatkuvat.

Olin kuitenkin myös hyvin iloinen kuullessani komission puheenjohtajan Barroson puhuvan siitä, kuinka on toimittava häikäilemättömien työnantajien tapauksessa. Oletan hänen tarkoittavan työnantajia, jotka pitävät ihmisiä orjuutta muistuttavissa oloissa, maksavat näille kurjaa palkkaa ja käyttävät heitä hyväkseen, eikä tämä tietenkään koske pelkästään niitä, jotka palkkaavat kolmansien maiden kansalaisten lisäksi myös EU:n kansalaisia, kuten olemme viime aikoina kuulleet. Oletan toimenpiteen olevan osa työpaikkojen laadun parantamista, josta olemme niin usein puhuneet, että sen yhteydessä poistetaan huonolaatuiset, heikkopalkkaiset työpaikat. Toivon näkeväni tämän selkeämmin esitettynä komission ohjelmassa.

Kuten muut ovat todenneet, olemme iloisia myös siitä, että kestävä kehitys ja sen yhteys ilmastonmuutokseen mainitaan edelleen, sillä olemme vaatineet sitä jo pitkään, ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä jäsen Ek totesi ympäristöön perustuvasta kasvusta. Odotammekin ensi vuonna esitettävää kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevaa toimintasuunnitelmaa, ja oletamme sen olevan askel eteenpäin ympäristötehokkuuden kannalta ja sen määrittämiseksi, kuinka ympäristöhaitat ovat erotettavissa kasvusta.

Odotamme myös yhteiskunnallisen todellisuuden kartoittamisesta laadittavaa asiakirjaa, joka on hyvin merkittävä hyvinvoinnin mittapuiden kannalta. Oletamme, että se kattaa myös ympäristötekijät, koska tiedämme, että köyhimmät ihmiset asuvat yleensä köyhimmillä ja rappeutuneilla alueilla sekä köyhimmissä ja rappeutuneimmissa taloissa, millä on vaikutusta mielenterveyteen.

Olisimme toivoneet sosiaalipalveluja koskevaa puitedirektiiviä, mutta toivomme, että nyt esitetyissä ehdotuksissa otetaan huomioon myös nykyisen yhteisön lainsäädännön vaikutus palvelujen tulevaisuuteen.

Lopuksi olisimme toivoneet jotakin, jossa olisi palattu kestävän kehityksen strategiaan sen osalta, kuinka ammatillinen koulutus voidaan kohdentaa vastaamaan ilmastonmuutoksen vaatimuksiin. Jos aurinkopaneeleja ei osata asentaa tai energiajärjestelmiä korjata, ilmastonmuutosta koskevia tavoitteita ei voida saavuttaa.

(Suosionosoituksia)

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, luettuaan lainsäädäntöohjelman ja kuultuaan komission vuoden 2007 työohjelman esittelyn voi vain todeta, että olemme entisessä tilanteessa. Yhä vain samaa uusliberalismia, joka vaarantaa sosiaaliset ja työntekijöiden oikeudet, joka tekee työstä entistä epävakaampaa, jossa palataan vanhoihin hyväksikäyttömenetelmiin, jolla edistetään palvelujen, myös julkisten palvelujen, vapauttamista ja jossa kenellekään ei jää epäselväksi, mitä niin kutsutun Lissabonin strategian taustalla olevat aikeet ovat.

Työsopimukset poljetaan jalkoihin joustavuuden, sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen ja globalisaation nimissä, ja vaarana ovat toiminnan siirrot yhä useammassa kansainvälisessä yrityksessä, kuten on käynyt GM Opelille Azambujassa, Johnson Controlsille Nelasissa ja Portalegresa ja Learille Valongossa. Nämä ovat vain esimerkkejä vakavimmista tapauksista, jotka tällä hetkellä uhkaavat tuhansia työntekijöitä Portugalissa, jossa työttömyys on jo hyvin korkea tekstiili-, vaatetus- ja jalkineteollisuuden irtisanomisten vuoksi.

Nyt nämä työttömät ovat tilapäistä työtä tarjoavien toimistojen ja muiden häikäilemättömien johtajien armoilla, kuten tapauksissa, joista olemme hiljattain kuulleet mediassa ja jotka liittyvät nälkäisiin ja rahattomiin portugalilaisiin työntekijöihin Alankomaiden eteläosissa. Onko tämä yritystoiminnan sosiaalista vastuuta todellisuudessa? Samaan aikaan Euroopan keskuspankki nostaa korkoja säännöllisesti yhtenäisvaluutan ja hintavakauden nimissä ja hallitukset turvautuvat vakaus- ja kasvusopimukseen heikentääkseen valmistusteollisuutta, haitatakseen sosiaalista kehitystä, vaarantaakseen mikro- ja pienyritykset sekä luodakseen kulttuurin, joka edistää maahanmuuttajien ja maastamuuttajien sekä heidän perheidensä häpeällistä hyväksikäyttöä.

Tämän vuoksi meidän on korostettava tarvetta siirtyä pois näistä uusliberalistisista toimista. On aika asettaa sosiaalinen kehitys ja hyvinvointipolitiikka ensisijaisiksi tavoitteiksi, ja vetoankin solidaarisuuteen nälkäisiä, hyväksikäytettyjä portugalilaisia työntekijöitä kohtaan esimerkiksi juuri paljastuneissa tapauksissa Alankomaiden eteläosissa.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan yhdentyminen on vain osa ratkaisua Euroopan talouskasvun osalta. Myös itse jäsenvaltioilla, jotka tekevät omia päätöksiään julkisesta taloudesta ja talousuudistuksesta, on tässä keskeinen asema.

Tällä alalla meillä on paljon esimerkkejä hyvistä käytännöistä. Joissakin valtioissa uudistusten onnistuminen on antanut mahdollisuuden mukautua nopeasti vuoden 2004 laajentumiseen ja soveltamaan yhteismarkkinoiden periaatteita kaikilla aloilla. Irlannin, Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan menestys on antanut niille mahdollisuuden suhtautua maailmanlaajuiseen kilpailuun rauhallisesti.

Toisaalta sosiaalimalli, joka perustuu tiukkoihin ja lyhyisiin työaikoihin ja kilpailun välttämiseen sekä maailmanlaajuisella että yhteismarkkinoiden tasolla, johtaa sosiaaliseen ja taloudelliseen kriisiin.

Tämä Euroopan voimien poliittinen ja taloudellinen ryhmittyminen saa minut epäilemään vakavasti sitä, onko usein mainittu perustuslakisopimus hyvä ratkaisu taloustuskiimme. Se antaa niille valtioille, jotka ovat vähemmän taitavia ratkaisemaan omia sisäisiä ongelmiaan, yhä enemmän vaikutusvaltaa EU:n asioihin. Menetämme eri mallien välisen tasapainon ja rajoitamme järjestelmien välistä kilpailua. Tämä voimien ryhmittämistä koskeva diagnoosi perustuu keskusteluihimme palveluista, työajoista ja työntekijöiden lähettämisestä. Kuvaannollisesti sanoen olen huolissani sopimuksesta, joka antaa meille lainsäädäntö- ja sääntelyasioissa vähemmän Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja enemmän Saksaa ja Ranskaa.

Kaikista komission vuodelle 2007 suunnittelemista toimista tärkeimpiä ovat mielestäni sääntelyn parantamista koskevat toimet. On häpeällistä, että organisaatio, joka on 50 vuoden ajan tuonut julki neljää perussopimuksissa vaalittua perusvapautta, maksaa nykyisin yrityksille 600 miljardia euroa vuodessa. Vielä häpeällisempää on, ettei byrokratian vähentäminen ja yhteisön lainsäädännön parantaminen ole ollut mahdollista viime vuonna tehdyistä sopimuksista huolimatta.

Toivon, että tällä alalla tapahtuu läpimurto vuonna 2007. Se ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos emme kykene vastaamaan rehellisesti kysymyksiin, jotka koskevat vuoden 2006 epäonnistumisen syitä. Miksi yhteisön lainsäädännön rationalisointia, kodifiointia ja yhdentämistä koskevat ehdotukset kohtaavat vastustusta? Ja kuka niitä vastustaa? Missä ovat solmut, joita emme ole onnistuneet aukaisemaan?

Olisin iloinen, jos voisin saada tänään vastauksen näihin kysymyksiin.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, oikeusvarmuus merkitsee, että oikeudenkäyttö ja oikeushallinto ovat ennakoitavissa oikeudellisten sääntöjen perusteella. Komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodelle 2007 käy selvästi ilmi, että komissio olettaa perustuslakisopimusluonnoksen tulevan täytäntöönpanovaiheeseen. Se olettaa näin siitä huolimatta, että suuri enemmistö on hylännyt luonnoksen Alankomaissa ja Ranskassa. Poliittisen järjestelmän ja Euroopan unionin kansalaisten välinen taistelu jatkuu siis kiivaana.

Eurooppa-hanke on vaarallisella tiellä. Yhteisöjen tuomioistuin menettää legitimiteettiään, koska se suhtautuu ylimielisesti jäsenvaltioiden vaaleilla valittuihin hallituksiin. Todellisuudessa yhteisöjen tuomioistuin on itse antanut itselleen toimivallan Euroopassa. Se päätti julistautua vallanjakoperiaatteen vartijaksi jo ennen vuonna 1998 pidettyä Amsterdamin huippukokousta. Näin se teki ilman minkäänlaista demokraattista tai poliittista perustaa. Yhteisöjen tuomioistuin on myös tehnyt kansallisille tuomioistuimille selväksi, etteivät ne voi pitää itseään riippumattomina vaan että ne pikemminkin edustavat yhteisöjen tuomioistuimen jatkeita, joiden kautta se harjoittaa oikeudellista toimintaansa.

Kehotan tämän vuoksi parlamentin jäseniä ajattelemaan asioita, ennen kuin on liian myöhäistä. EU ei tarvitse enempää toimivallan keskittymistä ilman demokraattisia perusteita. EU tarvitsee kilpailua, sekä yritysten välillä markkinoilla parempien tuotteiden aikaansaamiseksi että valtioiden välillä järkevien poliittisten ratkaisujen löytämiseksi tämän hetken ongelmiin.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, komissio aikoo tarkistaa yhtenäismarkkinoiden toimintaa, ja on jo aikakin. Toivon komission lukevan pääministeri Dominique de Villepinin johtaman Ranskan hallituksen korkea-arvoisen talousvaliokunnan, Conseil d’Analyse Economiquen, raportin. Siinä todetaan: "taloudellinen yhdentyminen on taantunut, eikä se enää edistä kasvua". Siinä todetaan, ettei euron luominen ole tuonut mukanaan odotettuja lumipallovaikutuksia. Sitten siinä todetaan vakavasti: "Olemme vakuuttuneita siitä, että kuvaamamme tilanne on vaarallinen." Siinä kerrotaan, että heikko taloudellinen suoriutuminen karkottaa investointeja ja on haitallista työllisyyden ja sosiaalipalvelujen kannalta. Siinä mainitaan "ilmeinen uupumus yhteisön menettelyihin, joka uhkaa johtaa yhteisön säännöstön purkamisen noidankehään".

Toivon komission panevan merkille oman varapuheenjohtajansa Günter Verheugenin arviot, kun hän sanoo, että yhtenäismarkkinoiden liiallisen sääntelyn kustannukset ovat vuosittain noin 600 miljardia euroa. Tämä on lähes nelinkertainen määrä suhteessa komission omaan arvioon yhtenäismarkkinoiden kaupallisista eduista.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtiin hiljattain yli tuhannen toimitusjohtajan parissa selvitys, jonka tilasi asiantuntijaryhmä Open Europe ja jossa selvä enemmistö koki, että EU:sta on enemmän haittaa kuin hyötyä ja että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi neuvoteltava uusiksi suhteensa yhteisöön siten, että se muistuttaisi enemmän vapaakauppasopimusta. Kanta on täysin selvä: Euroopan unionin osuus maailmakaupasta vähenee nopeasti. Jäsenyys on paljon kalliimpi kuin siitä seuraavat edut. EU:n sääntely ja EU:n sosiaalimalli saavat aikaan valtavaa taloudellista haittaa. EU tekee meistä entistä köyhempiä, vähemmän demokraattisia ja vähemmän vapaita – ja me olemme saaneet siitä tarpeeksemme!

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, olen varma, että jäsen Helmer haluaa puolustaa Yhdistyneen kuningaskunnan maantieteellisesti rajallisiksi katsomiaan sisämarkkinoita tahtomatta vaarantaa markkinatalousperiaatetta.

Arvoisa jäsen Schulz, meillä saattaa olla tässä semanttinen ongelma. Minulle markkinat tarkoittavat asiakkaiden tarpeisiin vastaamista ja sellaisten palvelujen ja tuotteiden tarjoamista, joita ihmiset todella ostavat. Näin minä ymmärrän markkinat. Tämän vuoksi luulen teidän saaneen niin paljon suosionosoituksia. Me emme voi suunnitella Euroopan yhtenäismarkkinoita ja määrittää, mitä niillä tarjotaan, ottamatta huomioon kansalaisten tarpeita.

Toinen asia – ja minusta hyvin tärkeä sellainen – on energia. Energia – ja maatalous – tulevat kerta kaikkiaan olemaan aloista merkittävimpiä. Tarvitaan enemmän aloitteita uusiutuvan energian alalla sekä elintarvikkeiden alalla, kun otetaan huomioon se, kuinka vauraus lisääntyy Kiinassa, Intiassa ja monissa muissa maissa ympäri maailmaa. Tarvitsemme paljon energiaa uusia ja hyvälaatuisia elintarvikkeita varten. Katsomme markkinoiden avautumisen kansainvälisellä tasolla todella ensisijaiseksi tavoitteeksi. Meidän olisi luotava uusia markkinoita, joilla maanviljelijämme ja elintarvikkeiden tuottajat voivat myydä tuotteitaan tulevaisuudessa.

Hiilidioksidikeskustelun osalta haluan kysyä, mitä meidän pitäisi tehdä, kun Venäjällä myydään raakaöljyä kahdeksalla dollarilla tynnyriltä – myös raskaalle teollisuudelle – kun taas täällä siitä joudutaan pulittamaan jopa 80 dollaria, ja kun päästökauppa merkitsee, että meidän on myös maksettava hiilidioksidimaksu, minkä vuoksi energia-alaamme – ja näin myös raaka-aineteollisuuteemme – kohdistuu kaksoisverotus? Kuinka meidän on tällaisessa tilanteessa määrä säilyttää työpaikat Euroopassa?

Tarvitaan kiireesti keskustelua näistä eroavuuksista markkinoilla ja myös ulkopolitiikan alalla. Tulemme todellakin näkemään, antaako Venäjä naapureidensa maksaa samat hinnat kuin mitä se veloittaa kotimaassa; tästä seuraa jännittäviä keskusteluja.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTH-BEHRENDT

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Työllisyys- ja sosiaaliasioiden kannalta olen hyvin pettynyt tähän työohjelmaan. Meille ei taaskaan luvata juuri enempää kuin kasapäin vihreitä ja valkoisia kirjoja ja tiedonantoja, joissa kierrätetään vanhaa tavaraa. Olemme saamassa vihreän kirjan työlainsäädännöstä, ja siinä esitetään kysymysluettelo, jonka komission työllisyyden pääosaston pääjohtaja Allan Larsson esitti jo kymmenen vuotta sitten ja joihin hän myös vastasi.

Tiedonannossa ylistetään työelämän joustoturvaa keinona hyödyntää Euroopan työmarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Todellisuudessa on osoitettu, ettei sillä ole myönteistä merkitystä työntekijöiden kannalta. Miljoonille ihmisille työelämän joustoturva on kiero sanonta, salasana, joka merkitsee hyväksikäyttöä, turvattomuutta ja epävarmuutta. Tarvitaan EU:n lainsäädäntökehys epäreilujen ja hyväksikäytöksi tulkittavien niin sanottujen työpaikkojen poistamiseksi. Kaikkien alueiden kaikilla työntekijöillä on oltava saatavillaan kunnollista työtä, joka takaa heille ja heidän perheilleen mahdollisuuden hyvään elämään.

Samaan aikaan sosiaalinen Eurooppa on pysähdyksissä. EU:n sosiaalialan lainsäädäntöä on annettu viimeksi yli kolme vuotta sitten. Komission kunnianhimon puute heijastaa sen omaa epätasapainoista poliittista näkemystä. Sosiaalialalla parempi lainsäädäntö merkitsee lainsäädännön puuttumista, mutta se heijastaa myös työllisyysasioiden neuvoston mahdollisten ehdotusten heikkoja näkymiä. Työllisyysministerien olisi otettava myönteinen rooli, ja he voisivat aloittaa tekemällä jotain myönteistä työajan ja väliaikaista työtä tarjoavien toimistojen alalla. Lissabonissa luvattiin enemmän ja parempia työpaikkoja. Mitä on tehty tämän työntekijöille annetun lupauksen täyttämiseksi? Hyvin vähän.

Viestini komissiolle ja neuvostolle onkin tämä: on aika lopettaa puheet ja ryhtyä toimiin.

(Suosionosoituksia)

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Väestötieteellinen muutos on yksi Euroopan kilpailukyvyn suurimmista haasteista. Tahdomme ensisijaiseksi tavoitteeksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien ihmisten saattamisen työmarkkinoille, ikääntyneet ja vammaiset mukaan luettuina. Tämän vuoksi vuoden 2000 työllisyysdirektiivi olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön. Meidän on kuitenkin tehtävä vielä enemmän, varsinkin koska vuosi 2007 on Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi.

Olen kuitenkin tyytyväinen komission sitoumukseen vähentää tarpeetonta lainsäädäntöä. Tämän vuoksi pyydän komissiota vahvistamaan uudelleen aikomuksensa perua vuokratyöntekijöitä koskeva direktiivi sekä harkitsemaan mahdollisuutta, että sen laskeminen, mikä katsotaan työajaksi päivystystilanteessa, erotettaisiin työaikadirektiivin henkilökohtaisesta opt-out-mahdollisuudesta.

Jos todella haluamme saada aikaan kasvua ja kilpailukykyä, lainsäädäntöä on ehdotettava työllisyysalalla vain, jos sitä ei voida menestyksekkäästi toteuttaa paikallisella tai kansallisella tasolla. Terveyden ja turvallisuuden alalla sitä tarvitaan vain, jos tieteellinen ja lääketieteellinen näyttö osoittavat sen tarpeelliseksi. Näin tapahtui käsiteltäessä biologisille tekijöille altistumista koskevaa vuoden 2000 direktiiviä työntekijöiden suojaamiseksi neulavahingoilta ja hepatiitti- tai hiv-tartunnoilta. Voiko komissio kertoa, koska se aikoo tuoda esiin tarkistuksen biologisille tekijöille altistumista koskevaan direktiiviin Euroopan parlamentin hyväksymän valiokunta-aloitteisen mietinnön mukaisesti?

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida kolmea kohtaa Euroopan komission työllisyysohjelmassa. Ensimmäinen huomautukseni koskee sitä, että komissio aikoo esittää ehdotuksia joustoturvan kehittämistä koskevien yhteisten periaatteiden kehittämiseksi. Komissio jopa huomauttaa, että työelämän joustoturva on todettu välttämättömäksi. Kuka sellaista on todennut? Todennäköisesti työnantajat, jotka hyväksyvät puhtaat markkinakehykset. Kenenkään ei kuitenkaan pidä viitata työntekijöihin, sillä juuri he kärsivät vähimmäistyöajoista, työaikarikkomuksista ja markkinoiden joustavuudesta.

Toinen huomautukseni koskee maahanmuuttoa. Komission mukaan markkinoiden tarpeiden kasvaessa maahanmuuttajia on houkuteltava. Juuri tätä viestiä hyväksikäyttäjät odottavat voidakseen tuoda halpaa työvoimaa ja käyttää sitä kotimaisten markkinoiden polkemiseen ja palkkojen alentamiseen. Maahanmuuttajia ei pidä käyttää muurinmurtajina vaan ihmisinä, joilla on samat oikeudet kuin paikallisilla työntekijöillä.

Lopuksi totean, että palvelujen vapauttamista koskevaan direktiiviin pätee sama kuin komission ohjelmaan: työntekijät ja kansalaiset eivät kärsi alentuneesta käsityskyvystä, kuten jotkut sanovat. He ovat yksinkertaisesti eri mieltä, eikä kenenkään pidä tulkita tätä väärin.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Komission tiedonanto kilpailukyvystä on tarpeellinen vaihe matkalla kohti sellaisen politiikan täytäntöönpanoa, jolla pyritään parantamaan unionin taloudellista suorituskykyä maailmanlaajuisessa kontekstissa ja Lissabonin strategian puitteissa. On tärkeää, että ehdotuksen mukaisesti luodaan edellytykset teknologisen kehityksen, innovoinnin ja tuen edistämiselle teollisuudessa, joka tutkimuksen ja kehittämisen kautta kykenee laajentamaan EU:n kilpailukykyä innovatiivisimmilla aloilla.

Tämän vuoksi kannatan globalisaatiorahastoa, uuden sukupolven koheesio-ohjelmia koskevia ehdotuksia sekä komission jäsen Hübnerin ehdottamaa innovointiopasta, sillä niiden avulla kannustetaan alueita keskittymään tiiviimmin kehittämiseen ja tarjotaan toivoakseni riittävästi tietoa ja tukea, joiden avulla pienimmät ja haavoittuvimmat yrityksemme voivat vastata kansainvälisen ympäristön uusiin energiaa koskeviin ja kaupallisiin haasteisiin. Itse asiassa katson, että on ratkaisevaa tukea Euroopan talouden keskeistä osatekijää, pk-yrityksiä, varsinkin valmistusteollisuudessa, sillä ne ovat luonnostaan vähemmän taipuvaisia innovointiin ja enemmän haavoittuvia talouden globalisoituessa.

Vaikka olenkin iloinen hyvien sisäisten käytäntöjen käyttöönotosta, katson myös, että pienten ja keskisuurten yritysten kannalta on olennaista, että niitä suojellaan asianmukaisesti ennen kaikkea kansainvälisen kaupan alalla, erityisesti mitä tulee epäreilua kauppaa hyödyntäviin markkinoihin. Näillä markkinoilla ei useinkaan tuomita käytäntöjä, joilla rikotaan työntekijöiden oikeuksia ja toisinaan jopa lasten oikeutta lapsuuteen.

  Amalia Sartori, (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan esittää komissiolle joitakin ajatuksia ja ehdotuksia. Koska Euroopassa on vallalla halu lisätä Euroopan painoarvoa, katson, että ihmiset odottavat vastaukseksi vahvaa Euroopan unionia, joka kykenee turvaamaan, johtamaan ja esittämään ehdotuksia. Tämä on pääasiallinen syy siihen, miksi katson, että meidän on esitettävä aiempaa selkeämpi yhteenveto todella merkittävistä ehdotuksista ohjelmissamme. Lisäksi katson, että komissio, parlamentti ja neuvosto ovat edistyneet varsin hyvin onnistuttuaan viime vuosina antamaan lukuisia direktiivejä ja asetuksia, jotka tarjoavat vastauksen ympäristön laatua, elämän laatua ja laajempaa yhdentymistä koskeviin vaatimuksiin.

On kuitenkin merkittäviä eurooppalaisen ja kansainvälisen politiikan aloja, joilla meidän on oltava entistä seikkailunhaluisempia. Nämä alat on mainittu monissa tämänpäiväisissä puheenvuoroissa: ympäristö, energia, työllisyys, turvallisuus ja maahanmuutto. Kaikilla näillä aloilla on yksi yhteinen piirre: ne edellyttävät kaikille yhtäläisiä mahdollisuuksia – yhtäläisiä mahdollisuuksia työelämään siirtyville nuorille, joiden koulutustaso poikkeaa liian paljon toisistaan eri jäsenvaltioissa, sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia naisille, jotka täällä vanhassa Euroopassa eivät vielä ole saavuttaneet sitä tasa-arvoa, joihin heillä on oikeus, edes työelämässä.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komission puheenjohtaja Barrosolle olisi sanottava, että hänen kunnianhimoisista puheistaan huolimatta me odotamme hänen sanojensa muuttumista teoiksi ja että jos haluamme voittaa uudelleen kansalaisten luottamuksen, tarvitsemme tämän vuoksi parempaa lainsäädäntöä, joka ei välttämättä tarkoita lainsäädännön vähentämistä, ja sitä, mitä englannin kielessä kutsutaan valmiuksiksi (capacity to deliver).

Ekologia- ja energia-alan kumppanuudessa, jonka komissio niin kovasti toivoo käynnistyvän ja jota parlamentti aivan varmasti tukee, meidän on ajateltava etukäteen tämän toteuttamisen edellyttämiä resursseja. Ne eivät liity pelkästään niihin toimivaltaan liittyviin valmiuksiin, joita perustuslakisopimus olisi oletettavasti antanut, vaan myös valmiuksiin talousarvion ja verotuksen kannalta. Komission ei siis pidä hukata aikaa ryhtyessään tarkistamaan rahoituskehystä, jottei tästä tule pelkästään kompensoiva toimi vaan jotta sille olisi leimallista kunnianhimo, joka vastaa 2000-luvun Euroopan unionin haasteita.

Esitetyistä 21 strategisesta aloitteesta vain yksi kuuluu talous- ja raha-asioiden valiokunnan toimialaan: ajatus – jälleen yhdestä – yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevasta tiedonannosta. Ehdotuksesta, jonka peruitte komission työohjelmasta, ei mainita sanaakaan. Parlamentti tuomitsi tämän perumisen yksimielisesti. Tarkoitan vastavuoroisuutta koskeneen ehdotuksen perumista. Kysykää komission puheenjohtaja Barrosolta, mitä tälle aloitteelle on tapahtunut. Parlamentti odottaa ehdotusta.

Rahoitusmarkkinoilla osallistumme toimielinten väliseen vuoropuheluun. Esitimme joitakin selviä ja käytännöllisiä vaatimuksia, jotka koskivat mikroluottoja, vaihtoehtoisia rahastoja ja luokituslaitoksia. Komission ehdotuksissa ei sanota mitään näistä aiheista.

Lopuksi pyydän teitä toteuttamaan asianmukaisia toimia kirjanpidon alalla, jotta Euroopan unioni olisi kannattamiemme kunnianhimoisten tavoitteiden tasolla.

  Salvador Garriga Polledo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, arvoisa komission jäsen Almunia, yhä parempi lainsäädäntö edellyttää yhä parempaa budjetointia. Uutta lainsäädäntöä tai uusia aloitteita ei tule ensi vuonna, jolleivät yhteisön toimielimet ja erityisesti komissio toteuta täysimääräistä arviointia käytettävissä olevista varoista sekä siitä, kuinka varat on jaettava unionin kansalaisten toivomalla tavalla.

Toisin sanoen unioni ja Euroopan komissio tarvitsevat ensisijaisia lainsäädännöllisiä tavoitteita ja talousarviota koskevia ensisijaisia tavoitteita, jotka ovat sopusoinnussa keskenään. Nyt komission työohjelma ei vastaa Euroopan parlamentin antamaa päätöslauselmaa vuotuisesta poliittisesta strategiasta eikä Euroopan parlamentin ensimmäistä käsittelyä vuonna 2007.

Palautan mieliinne vuotuista poliittista strategiaa koskevan päätöslauselmamme 47 kohdan, jossa vaadimme, että yhteisön toimielinten on päästävä sopimukseen lainsäädäntöohjelmasta joulukuussa 2006, kun vuoden 2007 talousarviomenettely saadaan päätökseen.

Lopuksi mainitsen Euroopan parlamentin talousarvioperiaatteet varannon vapauttamisen edellytyksistä Euroopan komission henkilöstön virkoja varten vuonna 2007. Tässä Euroopan komission liittolaisena on pikemminkin parlamentti kuin neuvosto. Pyydämme erityisesti komission sitoumusta Euroopan parlamentille esitettävää lainsäädäntö- ja työohjelmaa koskevan toimitusmenettelyn parantamiseen, jotta helmikuussa 2007 voidaan esittää sellainen kyseistä vuotta koskeva lainsäädännöllinen työohjelma, jossa otetaan huomioon joulukuun budjettiäänestyksemme.

Te ja erityisesti talousarviosta vastaava komission jäsen olette täysin tietoisia tilanteesta, joten toivomme, että 21. päivän sovittelumenettelyssä päästään sopimukseen.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, komission puheenjohtaja, joka epäkohteliaasti ei osallistu tähän keskusteluun, perusteli ohjelmansa korjaamista poikkeuksellisesti lainaamalla maanmiestään, totuutta puolustanutta tuntematonta filosofia. Koska komission erehtymättömyydestä ei säädetä perussopimuksissa, katson, että olisi viisaampaa mainita vanha sananparsi "rectificar es de sabios" (korjaaminen on viisautta).

Komissio on korjannut kaksi kohtaa, jotka ovat tärkeitä ensi vuonna. Ensinnäkin komission puheenjohtaja puhui perustuslakisopimuksesta en nyt sanoisi intohimoisesti mutta ainakin tietyllä innostuksella. Olen iloinen tästä. Toiseksi komissio on ottanut mukaan maahanmuuton kiireellisenä asiana.

Haluan kuitenkin erityisesti viitata hyvin tärkeään asiaan, joka koskee kaikkea sitä, mistä täällä puhumme, ja jota komission puheenjohtaja ei maininnut. Kyseessä on tarve aloittaa uudelleen Dohan kierroksen kehitystä koskevat neuvottelut. Tämä on ratkaisevan tärkeä asia, jolla on aivan suora vaikutus yhteisön globalisaatiota koskevaan politiikkaan, eikä siitä ole lausuttu sanaakaan.

Jatkammeko me komission jäsenen Mandelsonin ehdottamilla linjoilla? Nostetaanko kahdenväliset neuvottelut etusijalle monenkeskisten neuvottelujen sijaan? Kuinka tätä asiaa koordinoidaan ympäristö- ja ihmisoikeuspolitiikan kanssa?

Minusta tämä on kysymys, joka komission on otettava huomioon, eikä se ole maininnut sitä tänään.

  José Javier Pomés Ruiz (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin pahoittelen sitä, ettei neuvosto ole täällä edustettuna. Neuvoston poisjääminen näistä keskusteluista on aivan liian yleistä, ja minusta olisi hyvä muistuttaa sitä siitä, että sen kuuluisi olla paikalla ja että sen olisi painettava tämä mieleensä.

Neuvosto ei ollut edustettuna myöskään aamulla tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen esittelyssä. Vaikka tilintarkastustuomioistuimen presidentti Weber on tavannut Ecofin-neuvoston, poliittinen keskustelu kansalaisten edustajien kanssa tapahtuu täällä parlamentissa. Tuomitsen tämän vuoksi puheenjohtajavaltio Suomen poissaolon.

Tänä aamuna luimme Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen raportin, jossa meitä röykytettiin kunnolla: siinä todetaan, että toimimme huonosti, ettemme valvo kulujamme. Lisäksi meille on jälleen kerran esitetty tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus: vuosikertomukset ovat olleet kielteisiä aina siitä lähtien kun tulin parlamenttiin vuonna 1994. Viimeisten kahdentoista vuoden ajan tilintarkastustuomioistuin on todennut, että komissio ja neuvosto kyllä pyrkivät edistymään, mutta ei ole antanut hyväksyntäänsä.

Kuten Françoise Grossetête sanoi, komission ohjelma on poliittinen ohjelma, joten katson, että komissio tähtää perustellusti korkealle, mutta menojen valvonnassa se ei tee tarpeeksi.

Haluan sanoa komissiolle, joka on täällä edustettuna – pahoittelen sitä, ettei talousarvion valvontavaliokuntamme varapuheenjohtaja ole täällä, ja kiitän komission jäsen Almuniaa siitä, että hän kuuntelee meitä – että jos emme käytä määrärahoja asianmukaisesti, neuvosto jatkaa talousarvion pienentämistä eikä meillä ole lopulta minkäänlaista yhteisön politiikkaa.

Jos työohjelmassanne ei sanota mitään eurooppalaisten rahojen valvonnasta, mitä lopulta tapahtuu? Emme saavuta edes yhden prosentin kynnystä. Seuraavana vuonna saamme 0,9 prosentin talousarvion eikä meillä ole enää eurooppalaista yhteisön politiikkaa.

Olkaa hyvät ja järjestäkää asianne. Todetkaa, että haluamme käyttää varat hyvin, paremmin kuin jäsenvaltiot, että haluamme asettaa jäsenvaltiot asemaan, jossa niiden on todettava hyväksyvänsä varojen käytön. Kansalaisten on oltava tietoisia siitä, että jos rahat käytetään huonosti, se ei ole vain komission vaan myös jäsenvaltioiden syy.

Järjestäkäämme asiat yhdessä, tehkäämme jotain, ei pelkästään avoimuuden vuoksi vaan myös varojen hyvän käytön vuoksi.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi haluan noudattaa ryhmäni puheenjohtajan Schulzin esimerkkiä ja korostaa jotain, mitä puheenjohtaja Barroso sanoi, nimittäin sitä, että sisämarkkinat eivät onnistu ilman solidaarisuutta. Hän on aivan oikeassa, ja sama todetaan jälleen myös työohjelman tekstissä, jossa komissio sitoutuu – kyseessä on lainaus – "kansalaisten odotuksiin ja tarpeisiin perustuvan aktiivisen toimintaohjelman toteuttamiseen." Juuri tätä tarvitaan.

Ei kuitenkaan riitä, että tätä toistellaan, vaan se on myös toteutettava. Minulle on toimenpiteiden tarkastelun perusteella selvää, että sisämarkkinoilla todellista merkitystä on toimenpiteillä, jotka puuttuvat luettelosta, erityisesti kuluttajansuojan kannalta tarvittavilla toimenpiteillä. Termiä "kuluttajansuoja" ei löydy mistään. Nyt haluatte nimittää uuden komission jäsenen vastaamaan siitä. Tarkoittaako tämä, että haluatte harkita asiaa uudelleen tai tarkastella sitä lähemmin ja huolehtia siitä, että kuluttajansuoja asetetaan todella politiikan keskiöön? Jos näin on, se on jotain, joka varmasti tavoittaa Euroopan kansalaiset.

Panin merkille myös sen, ettei yhteisön politiikan yhdenmukaistaminen ole edennyt lainkaan asian jakamisessa jäsenvaltioiden kanssa, mikä merkitsisi rajojen avautumista palvelumarkkinoilla ja muutenkin. Näitä asioita on käsiteltävä tarmokkaammin kuin tähän mennessä, ja vielä on paljon tehtävää.

Lopuksi: kaikkein merkittävin seikka on se, että ensisijaisen toimivallan on oltava poliittinen. Puhutte aina vaikutustenarvioinnista, mutta minkälainen vaikutustenarviointi olisi toteutettava? Vaikutustenarvioinnissa on joka tapauksessa otettava huomioon sosiaalinen elämä, tasa-arvopolitiikka ja myös muita aloja.

- Yhteenkuuluvuus – luonnonvarojen säilyttäminen

  Konstantinos Hatzidakis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kaikilla puhujilla on tapana katsoa oma puheenaiheensa tärkeimmäksi tässä keskustelussa. Tarkastellessamme Euroopan komission lainsäädäntö- ja työohjelmaa haluan sanoa – koska viittaan myöhemmin aluekehitykseen – ettei meillä ole ensi vuonna kovinkaan mielenkiintoisia keskusteluaiheita.

Lainsäädäntö hyväksyttiin tänä vuonna, ja Euroopan komission suurin haaste on tämän lainsäädännön asianmukainen soveltaminen. Ohjelmien soveltaminen on aloitettava pikaisesti, jotta määrärahat saadaan käyttöön ja, mikä vieläkin tärkeämpää, jotta eurooppalaisten veronmaksajien rahat voidaan käyttää sosiaalisen ja taloudellisen koheesion hyödyksi. Tämä on tärkein pyrkimys, johon parlamenttikin haluaa osallistua aktiivisesti, ja se on toteutettava yhdessä jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa. Aiomme näin ollen olla valppaina valvomaan, mitä Euroopan komissio tekee. Tässä yhteydessä luonnollisesti myös komission neljäs kertomus koheesiosta on hyvin tärkeä, ja me odotamme sitä.

Mitä tulee pelkästään lainsäädäntöaloitteeseen, on tarkasteltava solidaarisuusrahastoa, toisin sanoen rahastoa, josta katetaan luonnonkatastrofeista ja teknisistä onnettomuuksista seuraavien ongelmien kustannuksia. Ensimmäinen käsittely on saatettu päätökseen, mutta neuvostossa viivästys on perusteeton. Vanha asetus on vanhentunut, ja Euroopan unionin on osoitettava solidaarisuuttaan vaikutusalueilla, erityisesti kun on kyse suurista katastrofeista, sillä näin se pääsee lähemmäs kansalaisiaan. Tämän vuoksi komission on pysyttävä parlamentin rinnalla. Meidän on yhdessä vakuutettava neuvosto, joka jostain syystä – kenties siksi, että toimivaltaiset valtiovarainministerit eivät halua antaa enää yhtään rahaa – ei ymmärrä tarvetta edetä pidemmälle. Tämän vuoksi odotamme Euroopan komissiolta todellista näyttöä.

  Riitta Myller, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhteisen lainsäädännön pitää perustua analyysiin siitä, missä olemme, mitkä jo tehdyt toimet ovat olleet vaikuttavia ja mitä uusia toimia tarvitaan, jotta päästään yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Ympäristöpolitiikassa tällainen lähestymistapa on välttämätön, jotta voimme keskittyä kaikkein nopeimpia toimia vaativiin asioihin.

Euroopan unionin komissio on luvannut antaa jo tänä vuonna kuudennen ympäristöohjelman tarkistusesityksen. Me emme ole sitä saaneet. Se ei sisälly myöskään seuraavan vuoden toimintaohjelmaan. Se olisi kuitenkin konkreettinen väline nimenomaan sitä arviota varten, missä olemme ja mitä tulevaisuudessa täytyisi tehdä.

Komissio ilmoittaa, että se aikoo tarkastella ympäristöteknologioita koskevaa toimintaohjelmaa ensi vuonna. Tämä on hyvä asia. Tarvitaan myös muita alueita kuin energiateknologian kehittyminen. Haasteenamme on kemikaalilainsäädäntö. Haitalliset kemikaalit on korvattava uusilla. Siihen tarvitaan teknologiaa. Ilmanlaatua koskevien asioiden ratkaisemiseen tarvitaan teknologiaa. Materiaalitehokkuuteen tarvitaan uutta teknologiaa, ja tällä tavoin voimme myös lunastaa lupauksemme paremmasta kilpailukyvystä.

(Suosionosoituksia)

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, on sanojen aika ja on tekojen aika. Uskon, että varsin moni tänään puheenvuoron eri aiheista käyttäneistä jäsenistä on osoittanut Euroopan komission tekojen ehdottoman tarpeen.

Haluamme enemmän innovointia, enemmän turvallisuutta, enemmän solidaarisuutta ja enemmän kilpailukykyä, ja olen pettynyt havaitessani, että komission meille esittämä teksti sisältää vain muutaman rivin siitä, mikä on varmasti Euroopan unionin talousarvion tärkein otsake, koska rahoituskehyksessä ajanjaksolle 2007–2013 osoitetaan 308 miljardia euroa rakennerahastoihin. Jos kuitenkin haluamme saada itsellemme ja kansalaisille todellisia vastauksia, meidän on yhdessä jäsenvaltioiden ja eri toimijoiden kanssa hyödynnettävä asianmukaisesti rakennerahastojen rahoitustoimenpiteisiin sisältyviä välineitä, jotka, kuten jo sanoin, nousevat 308 miljardiin euroon.

Mikä on siis pääasia vuonna 2007? Aiommeko käyttää käytettävissämme olevat miljardit antaaksemme kansalaisille todellisia vastauksia täällä parlamentissa heinäkuussa hyväksyttyjen asetusten yhteydessä, vai juutummeko hallinnollisiin sokkeloihin ja moniin vaihteleviin ongelmiin? Aiommeko ehtiä 31. päivään joulukuuta 2007 ilman minkäänlaista edistystä? Minä ja kollegani aluekehitysvaliokunnassa esitimme nämä asiat komission jäsenelle Hübnerille. Olemme pettyneitä siihen, että meille tänään esitellyssä komission asiakirjassa kiinnitetään tuskin lainkaan huomiota siihen, kuinka komissio aikoo saavuttaa tavoitteensa.

Haluamme, että tavoitteissa otetaan erityisesti huomioon olosuhteet uusissa jäsenvaltioissa, jotka saavat kyllä varoja mutta joiden on myös kyettävä käyttämään varat viisaasti. Kuten komission jäsen Hübner tietää, olemme esittäneet ehdotuksia ja odotamme nyt käytännöllisiä vastauksia siihen, kuinka näitä valtioita autetaan käyttämään varat asianmukaisesti.

Urban Housing -työryhmän puheenjohtajana haluan vielä mainita toisen seikan, jota minun ei pidä väheksyä: kuinka kaupungit voivat toimia todellisina liikkeelle panevina voimina Euroopassa, jonka on oltava entistä kilpailukykyisempi ja entistä innovatiivisempi? Myös tässä asiassa odotamme komissiolta lisätoimia.

Lopuksi haluan sanoa arvoisille komission jäsenille kollegani Daviesin puolesta, joka ei päässyt tänne toisen kokouksen vuoksi, että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on osittain tyytyväinen ympäristöalaa koskeviin ehdotuksiin mutta että, kuten edellisessäkin asiassa rakennerahastojen yhteydessä, odotamme käytännön täytäntöönpanoa – odotamme toimintaa.

Arvoisat komission jäsenet, meillä ei ole huomautettavaa viestintätaidoistanne, mutta odotamme nyt käytännön toimia.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, on ilmeistä, että komissio kiirehtii politiikkaa, joka jakoi syvästi eurooppalaista yhteiskuntaa viime vuonna. Eivätkö pariisilaisen lähiön mellakat olleet riittävä varoitus? Niiden jälkeen emme varmasti voi jatkaa yhteisössä politiikkaa, jossa sivuutetaan jotkut yhteiskunnan jäsenet. Kuinka tällaisen kokemuksen jälkeen on mahdollista, että komissio pyrkii uudessa työohjelmassaan käsittelemään sosiaaliasioita täysin erillään kasvustrategiasta? Miksi se hylkää aiemman konsensuksen, jonka mukaan sosiaalista osallisuutta koskevat toimet ovat osa Lissabonin strategiaa ja näin sosiaalisen koheesion ilmaus?

Olemmeko me tulevaisuudessa sellaisessa tilanteessa, jossa kaikilla ei enää ole mahdollisuutta riippumatta asuinpaikastaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan saada osaansa yhteisön taloudellisesta menestyksestä ja sen vauraudesta? Ryhmämme ei hyväksy tällaista. Ryhmämme ei hyväksy sitä, ettei pariisilaislähiön asukkaiden kaltaisilla ihmisillä enää olisi mahdollisuutta hyötyä yhteisön vaurausstrategiasta, sillä yhteiskunnallisen jakautumisen politiikka maksaa meille todella paljon.

Valitettavasti tämä suuntaus vain pahenee työohjelmassa. Aivan kuten yksipuolista Lissabonin strategiaa, myös Göteborgin strategiaa tarkastellaan erillään, ja talouskasvu katsotaan kestävää kehitystä tärkeämmäksi täysin takapajuisessa politiikassa, jossa luovutaan luonnonvaroistamme, sivuutetaan maaseutualueet ja unohdetaan näin taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien tavoitteidemme keskinäiset yhteydet.

Kuinka komissio perustelee rakennerahastojen korvamerkinnät keinona siirtää rahat pois kaikkien alueiden alueellisen koheesion ja kestävän kehityksen osuudesta ja politiikan laatimisen pelkästään vauraita kaupunkeja ja houkuttelevia talouskeskuksia varten, samalla kun monia eurooppalaisia alueita, lähiöiden nuoria ja maaseutualueiden nuoria kohdellaan vähempiarvoisina?

Ei tällainen käy päinsä. Kestävä kehitys on palautettava yhteisön politiikan keskiöön.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän ympäristövaliokunnan puolesta komission jäseniä yhteistyöstämme, joka on usein rakentavaa, usein suuria ajatuksia sisältävää ja johon usein liittyy myös sitä, minkä toivon olevan rakentavaa kritiikkiä. Komission jäsenille totean, että odotamme sitä, mitä he aikovat tehdä tulevana vuonna, vaikka voisinkin kenties aloittaa siitä, mitä he eivät tule tekemään tulevana vuonna. Olisi nimittäin hyödyllistä kuulla heiltä jälleen luettelo toimista, joita he eivät aio toteuttaa. Tästä saimme jo osan Lissabonin toimintasuunnitelman yhteydessä. Haluaisimme tietää hieman enemmän siitä, millä aloilla komissio vetäytyy voidakseen keskittyä todella merkittäviin asioihin.

Tiiviissä yhteydessä tähän on lainsäädännön parantaminen, jonka osalta odotamme ympäristö- ja terveysvaikutusten arvioinnin kehittämistä siten, että ne todella sisältävät riippumattoman arvioinnin. Minusta me tarvitsemme riippumattomien asiantuntijoiden paneelin, emme uutta rakennusta tai virastoa vaan ihmisiä, joilta voimme pyytää apua sen varmistamiseksi, että vaikutustenarvioinnit ovat tehokkaita. Katson, että meidän on myös huolehdittava siitä, että vastuullamme olevat virastot ovat tehokkaita ja vaikuttavia. Joitakin keskeisiä terveyden, lääkkeiden ja elintarviketurvallisuuden alojen virastoja on tuettava. Ne ovat pääosin uusia ja hyvää työtä tekeviä virastoja. Toivoisin virastojen priorisointia sekä kunnon tukea niille, joita tuemme. Haluamme myös asianmukaista toimeenpanoa. Kenties ratkaisu onkin siinä, että teemme vähemmän kuin ennen mutta teemme sen sitäkin paremmin.

Valiokuntamme tarkastelee terveysalalla tehtävää työtä. Olemme havainneet, ettei vauraus ole hyvinvoinnin vaihtoehto. Terveet ihmiset ja terve ympäristö ovat terveen talouskasvun, kilpailukyvyn ja työpaikkojen ennakkoedellytyksiä. Toivomme lisää toimia terveyden edistämisen parantamiseksi ja yhteistyötä terveyspalvelujen välillä, niin potilaiden liikkuvuuden, potilasturvallisuuden ja mielenterveysalan uusien suuntausten kuin myös nuhakuumeeseen varautuneisuuden aloilla.

Ympäristö sekä kasvu ja uudet työpaikat kulkevat käsi kädessä. Ekologinen innovointi on merkittävä tekijä maapallon lämpenemisen torjunnassa. Kehotan todellakin komissiota johtamaan Kioton jälkeisen menettelyn aloitteita Euroopan unionin ulkopuolella ja kehittämään vihreän diplomatian käsitettä.

Koska olemme hiljattain vierailleet Gazassa ja nähneet ihmisten järkytyksen sairaaloissa, kehotamme hyödyntämään palestiinalaishallinnon uuden pääministerin nimittämisestä seuraavia uusia mahdollisuuksia ja tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin, palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä Gazan tapahtumien lopettamiseksi ja todellisen sovinnon ja rauhan edistämiseksi.

  Catherine Guy-Quint (PSE). – (FR) Nyt tarkasteltavanamme oleva lainsäädäntöohjelma on vain aiempien vuosien ohjelmien hiljainen uusinta. Vaikka näin onkin, katson varsin huomionarvoiseksi sen, ettei komissio ole sanonut sanaakaan kahdesta suuresta uudistuksesta, joiden parissa se parhaillaan työskentelee, nimittäin rahoituskehyksen tarkistuksesta sekä yhteisen maatalouspolitiikan välivaiheen tarkistuksesta. Poliittisesti nämä ovat hyvin hankalia aiheita, mutta me emme voi vain jättää niitä huomiotta. Se, että perustuslakisopimusta, talousarviota ja maataloutta koskevat keskustelut käydään kaikki vuonna 2007, merkitsee sitä, että toimielinten on todellakin valmistauduttava niihin.

Komission esittämästä hallinnollisten kulujen vähennyksestä totean, että sen taustalla oleva näkemys yhteisön politiikasta on yleisesti ottaen hyvin pelkistetty ja kitsas – se on lyhytnäköinen näkemys, josta ensisijaiset poliittiset tavoitteemme kärsivät. Meidän olisi sen sijaan harkittava uudelleen, ovatko komission resurssit erityisesti sen henkilöstön osalta asianmukaiset niiden politiikkojen täytäntöönpanemiseksi, joita haluamme edistää.

On totta, että komission kansalaisten toimintasuunnitelmassa ehdottamat ratkaisut perustuvat ajatukseen ennakoivasta poliittisesta ohjelmasta, joka kohdennetaan eurooppalaisten tarpeisiin ja odotuksiin. Valitettavasti en nyt kuitenkaan löydä tästä asiakirjasta mitään erityistä tai uutta ehdotusta siitä, kuinka ohjelman tavoitteet saavutetaan. Sama koskee myös Lissabonin strategiaa, jonka uudelleen käynnistämisestä meille on kerrottu. En voi jakaa optimismianne. Lopuksi, älkäämme unohtako sitä, että yleinen talousarvio on todellakin joka vuosi ristiriidassa meille nyt esittelemänne asiakirjan kanssa ja vääristää parlamentin ilmaisemaa poliittista tahtoa, josta se on äänestänyt. Eikö tässäkin asiakirjassa ole viime kädessä kyse vain sanoista ja kauniista toiveista?

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kilpailukykymme ja hyvinvointimme riippuu kyvystämme kehittyä kestävästi. Tutkimus ja innovaatio ovat silloin avainasemassa. Tärkeitä ovat esimerkiksi uudet energiatehokkuutta koskevat tekniikat, kuten vety, fuusio, led-valo sekä aurinko- ja tuulivoima. Euroopan energiankulutus kasvaa, vaikka sen pitäisi vähentyä. Näinhän ei voida elää. Korkean energian hinta iskee köyhimpiin. Mielestäni komission tulisikin luoda energian saannin sosiaaliohjelma köyhimpiä kansalaisia varten.

Sanotaan, että ilman solidaarisuutta ei ole unionia. Ehdotan EU:n laajuisen solidaarisuusbarometrin käyttöönottoa. Eurostatin ja komission tulisi julkaista mielipidemittausten ja sisämarkkinoiden rikkomismenettelyjen ohella laajempi jäsenvaltioita vertaileva arvio. Meidän on saatava tietoomme julkisesti ja helposti vertailtavassa muodossa, missä määrin valtiot noudattavat antamiaan lupauksia eli miten solidaarisia olemme keskenämme. Välistävetäjiä tulisi rangaista. Olisiko solidaarisuusbarometrin julkistaminen sopivaa ja tarpeellista? Mitä mieltä on komission varapuheenjohtaja Wallström? Se ainakin saattaisi lisätä kansalaisten ymmärrystä. On tärkeää, että saamme läpi tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelman ja eräitä muita ohjelmia kaiken tämän lisäksi.

(Suosionosoituksia)

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan korostaa pitäväni outona, ettei asiakirjaan sisälly mitään konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskisivat yhteisen kalastuspolitiikan kaltaisia yhteisiä toimintalinjoja. Sitä, että ensisijaiset tavoitteet esitetään komission asiakirjassa hyvin laajasti, ei voida käyttää tekosyynä sille, ettei sitouduta politiikkaan, joka vieläpä on ratkaisevassa vaiheessa niin sisäisesti kuin kansainvälisesti.

Kalastuksenhoitoon tulevat vaikuttaman – ja vaikuttavat jo nyt – lukuisat toimenpiteet, ohjelmat ja politiikat, jotka vastaavat unionin hyvin erilaisiin sitoumuksiin muun muassa kansainvälisen merioikeuden, Johannesburgin huippukokouksen, kestävän kehityksen, ympäristöstrategioiden, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden yhteydessä. Tässä yhteydessä komission yleiselle asenteelle kalastuspolitiikkaa kohtaan on leimallista yllättävä lainsäädäntötoiminnan puute, poliittisen tahdon puute sekä kunnianhimoin ja sitoumusten puute näiden haasteiden edessä.

Kalastusalan lainsäädäntötoiminta keskittyy yhä enemmän rutiiniasioihin ja vähäisiin päivittäisiin muutoksiin, ja silloin harvoin, kun on kyse suurista ja merkittävistä asioista, niitä käsitellään pelkästään tiedonannoissa, joilla ei ole lainsäädännöllistä painoarvoa, kuten poisheitettävän saaliin yhteydessä, tai jotka saadaan varsin myöhään, kuten ympäristömerkintöjen alalla, tai joiden vaarana on, että ne jäävät sisällöttömiksi, kuten Välimerta koskenut ehdotus.

Tästä saa sellaisen vaikutelman, että mainitsemieni haasteiden edessä kalastuspolitiikassa on päätetty jäädä alhaisimmalle mahdolliselle tasolle ja muiden politiikkojen ensisijaisten tavoitteiden johdettaviksi, piittaamatta siitä, että kalastuksella on merkitystä.

Arvoisa puhemies, jotta voitaisiin käsitellä erityisesti tiettyjä ratkaisemattomia asioita, jotka ovat hyvin kiireellisiä, pyydämme komissiota esittämään välittömästi kurinalaisia ja koordinoituja lainsäädäntöehdotuksia laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta.

- Sisäasiat

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tähän mennessä yhteisön toiminta on keskittynyt toimenpiteiden kehittämiseen laittoman maahanmuuton torjumiseksi. On pyritty vaalimaan kuvaa Eurooppa-linnakkeesta. Komissio aikoo esittää kaksi ratkaisevaa ehdotusta, jotka koskevat ruumiillisen työn tekijöiden ja hyvin ammattitaitoisten ihmisten maahanmuuttoa.

Vastustamme ehdottomasti rekisteröimättömien hyväksikäytettyjen työntekijöiden hyväksymistä. Tämän vuoksi meidän on tarjottava myös laillisia maahanmuuttoreittejä työtä etsiville ihmisille. Suunnitelman mukaan Euroopan parlamenttia vain kuullaan, mutta haluamme sitoumuksia siitä, että voimme osallistua toimintaan täysimääräisesti ja että äänemme kuullaan näitä kahta merkittävää direktiiviä koskevissa keskusteluissa.

Olemme tyytyväisiä myös ehdotukseenne maahanmuuttajia hyväksikäyttäville työnantajille määrättävistä vähimmäisrangaistuksista tapauksissa, joissa nämä pakottavat maahanmuuttajat tekemään työtä laittomasti.

Ryhmäni vieraili hiljattain Italiassa Puglian alueella, jolla sadat maahanmuuttajat on pakotettu orjatyöhön maatiloilla. Kuten me kaikki tiedämme, tämä ei ole pelkästään Italian ongelma: tuhansien ihmisten orjuuttaminen on ongelma kaikkialla Euroopan unionissa. Vaadimme tämän vuoksi yhteisiä säännöksiä maahanmuuttajien työoikeuksien suojaamiseksi, yhdenmukaisia rangaistuksia laittoman työvoiman hyväksikäytöstä sekä tukea työnantajille, jotka laillistavat työntekijöidensä aseman. Paljon kiitoksia.

  Sophia in ‘t Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kaksi vuotta sitten Euroopan parlamentti näytti Barroson komissiolle vihreää valoa, mutta tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun hän lupasi tehdä perusoikeuksien suojelusta ensisijaisen tavoitteen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komission puheenjohtaja Barroso – joka ei valitettavasti ole enää paikalla – unohti lupauksensa heti seuraavana päivänä, sillä perusoikeudet ovat hävinneet strategisten tavoitteiden joukosta kokonaan. Vuoden 2007 työohjelmasta puuttuu näkemystä, kunnianhimoa ja rohkeutta tällä alalla, mikä on varsin kyynistä yhtäläisten mahdollisuuksien Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna. Parempi lainsäädäntö on toki hyvä asia, mutta perusoikeuksien alalla tarvitsemme itse asiassa entistä enemmän toimia, emme vähempää.

Parlamentti on toistuvasti vaatinut laaja-alaista direktiiviä, jossa kiellettäisiin kaikki syrjinnän muodot. Vaadimme kiireisiä toimia homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän ja pahenevan homofobian torjumiseksi. Mitään tällaista ei ole työohjelmassa. Mikseivät ihmisoikeudet ole unionin ulkoasioiden keskiössä?

Turvallisuus on tietenkin ensisijainen tavoite, mutta demokratiasta ja kansalaisvapauksista luopuminen ei ole. Salaisissa sopimuksissa sovitaan toimenpiteistä, joihin ei kohdistu parlamentaarista valvontaa tai oikeudellista tarkastelua. Toimenpiteet eivät ole oikeasuhtaisia eivätkä tehokkaita, ja kansalaiset ovat entistä puolustuskyvyttömämpiä viranomaisten väärinkäytöksiä ja virheitä vastaan. Missä viipyvät komission tätä koskevat tasapainoon pyrkivät ehdotukset?

Lopuksi demokratian ja avoimuuden ala. Komissio esitti ministerien epävirallisessa tapaamisessa ehdotuksia matkustajarekisteritietojen käsittelemisestä ja myönteisestä arvioinnista. Miksei näitä ehdotuksia ole tässä virallisessa asiakirjassa? Ja miksi komissio suostuu epävirallisiin turvallisuuspolitiikkaa koskeviin tapaamisiin neuvoston kanssa, kuten esimerkiksi 16. elokuuta tai Yhdysvaltojen kanssa viime viikolla tapahtui?

Olisin hyvin kiitollinen vastauksista näihin kysymyksiin.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, puheeni on saumatonta jatkoa jäsen in 't Veldin puheenvuorolle. Muistanette jännittävät täysistuntokeskustelut komission nimittämisen yhteydessä. Puheenvuorossa, jossa komission puheenjohtaja Barroso pyysi parlamentin luottamusta tiimilleen, hän viittasi paljon keskustelua herättäneeseen komission jäsenen Buttiglionen nimittämiseen ja sanoi:

(EN) Yksi hyvä asia tästä onnettomasta tapauksesta kuitenkin seurasi: se korosti sitä merkitystä, jonka annamme Euroopan unionin päättäväisille poliittisille toimille syrjinnän kaikkien muotojen torjumisessa. Tämän komission ensisijaisia tavoitteista ovat kansalaisoikeudet ja syrjimätön lähestymistapa.

– (NL) Meille kerrottiin, että ollaan perustamassa komission jäsenten ryhmää, joka käynnistäisi yhteisiä toimia syrjintää vastaan. Haluaisin tietää, kuinka usein tämä ryhmä kokoontuu, mitä sen esityslistalla on ja mitä tähän mennessä on itse asiassa saatu aikaan. Miksette ole vielä esittäneet mitään ehdotuksia, joita täällä hetki sitten pyydettiin, yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan direktiivin soveltamisalan laajentamisesta rotudirektiivin tasolle riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai vakaumuksesta? Rotudirektiivihän kattaa työmarkkinoiden lisäksi myös palveluiden ja tavaroiden tarjonnan.

Arvoisa puhemies, voisitteko kenties selittää minulle yhteisön suuntaviivojen mukaisesti, miksei mustaa miespuolista heteroseksuaalia voida syrjiä hänen hakiessaan pankista lainaa tai vuokratessaan asuntoa, mutta homoseksuaalia voidaan käytännöllisesti katsoen syrjiä? Komission jäsen Frattini totesi 16. tammikuuta, että hän haluaisi oikaista tämän mutta ettei komissio ehdota sitä, koska päätöksen taakse ei saataisi ministerineuvostossa tarvittavaa yksimielisyyttä.

Arvoisa puhemies, tämä ei ole johtajuutta. Aikooko komissio vastaisuudessa esittää ehdotuksia vain, kun neuvosto on jo hyväksynyt asian? Minusta tämä on nurinkurista. Lisäksi meidän olisi hyödynnettävä ministerineuvoston osoittamaa entistä suurempaa avoimuutta. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava, että ne vastustavat yhdenvertaista kohtelua. Käykäämme tästä rajat ylittävää julkista keskustelua, sillä minua kiinnostaa tietää, onko komission jäsen Wallström samaa mieltä kanssani siitä, että vasta silloin yhteisö voi lähentyä kansalaisia.

Vuosi 2007 on Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, ja minusta vaikuttaakin siltä, ettei meillä ole aikaa hukattavana. Koska komissio ei ole tehnyt paljonkaan tällä alalla, haluan hieman helpottaa komission elämää. Olen jo laatinut puolestanne ehdotuksen uudeksi direktiiviksi. Tekosyitä ei näin ollen enää ole. Komission jäsenen Frattinin tehtävä on nyt muuttaa komission puheenjohtajan Barroson lokakuussa 2004 lausumat kauniit sanat toiminnaksi, ja minä annan piakkoin direktiiviehdotuksen komissiolle.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, havaitsen, että komission strategia on muuttunut: ennen me saimme hyvin järkeviä ehdotuksia, nyt nekin ovat hävinneet. Komission puheenjohtaja Barroson puhe sai meidät huolestumaan. Mitä tulee komission esisijaisiin toimiin vuonna 2007, meistä tuntuu todellakin, että komissiolta puuttuu tarmoa varmistaa yhteisen käytännön maahanmuuttopolitiikan käynnistäminen. Pelkästään sen tunnustaminen, että turvallisuus ja solidaarisuus on yhdistettävä toisiinsa, ei minusta ole myönteinen lainsäädäntöperiaate vuodelle 2007. Se vaikuttaa jokseenkin tyhjältä lauseelta vailla varsinaista merkitystä, eikä se edistä sellaisen aidon laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan luomista, jolla turvataan taloudellisista syistä tapahtuva maahanmuutto ja hylätään nykyinen kielteinen lähestymistapa, jonka vuoksi yhä useammat ihmiset hukkuvat Välimereen tai Atlanttiin. Pikemminkin se kannustaa yhä uusia maahanmuuttajia saapumaan alueellemme laittomasti ja oleskelemaan täällä laittomasti.

Minusta komission olisi osoitettava todellista tarmoa ja ehdotettava politiikkaa, joka koskee laillista saapumista alueellemme. Minusta ei ole riittävää todeta, että turvallisuus on ensisijainen tavoite, vaikka tämä lieneekin totta: meidän on myös päästävä yhteisymmärrykseen siitä, mitä turvallisuus merkitsee. Uskoisin eurooppalaisia rauhoittavan sen tiedon, ettei CIA:n laittomia lentoja Euroopassa enää ole, ettei Euroopan kansalaisia ja turvapaikanhakijoita enää kidnapata ja että eurooppalaisten järjestelmällisistä tarkastuksista luovutaan – viittaan tietojen vaihtoon, matkustajarekisteritietoihin ja tietojen säilyttämiseen.

Tämän vuoksi katson, että turvallisuudesta keskusteltaessa eurooppalaiset on ennen kaikkea saatava vakuuttumaan siitä, että heidän oikeuksiaan suojataan. Minusta komission pyrkimykset eivät nyt ole tämän suuntaisia.

  Michael Henry Nattrass, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tarkastellessani komission työohjelmaa vuodelle 2007 olen yllättynyt sekä uusista aloista, joilla EU pyrkii riistämään lisää toimivaltaa kotimaaltani, entisiltä EU:n orjilta ja saamattomilta henkilöiltä, jotka sitä johtavat, että perustuslakisopimuksen mainitsemisesta lyhyesti. Oletan, että vuoden 2007 salaiseen esityslistaan ja salaiseen ohjelmaan sisältyy tapetun vampyyrin, perustuslakisopimuksen, henkiin herättäminen pienen verensiirron avulla. Perustuslakisopimuksen hylänneiden valtioiden kansalaisia kehotetaan äänestämään uudelleen, koska he eivät ymmärtäneet sen olevan pakollinen.

Komissio pyrkii hämärtämään pääasian, nimittäin sen, että se haluaa oikeushenkilöyden ja EU:lle suvereniteetin. Kuitenkin joka vuosi EU riistää lisää toimivaltaa kansallisvaltioilta.

Vastustan käsitystä, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oletetaan kannattavan tätä toimivallan riistoa, ilman että he saavat äänestää asiasta. Panen merkille myös neuvoston ehdotuksen parantaa EU:n poliisi- ja turvallisuusjoukkojen välistä yhteistyötä. Tähän liittyy ehdotus tietojen jakamisesta yhteisön tasolla, muun muassa Europolin kanssa. Ehdotusta on vastustettu, ja se on kyseenalaistettu aiemmin. Se rikkoo Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten oikeuksia – kansalaisten, joista joillakin on EU:ssa jo rikosrekisteri lentokoneiden bongaamisesta. Kotimaani kansalaiset haluavat rehellisen vastauksen siihen, mitä EU katsoo olevansa ja mitä on tapahtunut kaupan käsitteelle.

  Bert Doorn (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella komissiota sen aikomuksesta pienentää hallinnollista taakkaa 25 prosentilla. Tämä on hyvin tärkeä tavoite, ja toivon teidän olevan mahdollisimman käytännöllisiä siihen pyrkiessänne.

Olemme nyt onnistuneet saamaan aikaan 25 prosentin vähennyksen Alankomaissa, mutta viestinnästä yritysten ja kansalaisten kanssa on seurannut jatkuvia valituksia liiallisesta byrokratiasta. Kansalaiset ja yritykset eivät ole juurikaan havainneet vähennysten vaikutuksia, sillä ne ovat toteutuneet makrotasolla. Mikrotasolla byrokratiaa esiintyy kuitenkin edelleen. Mieleeni tulee esimerkiksi hyvin yksinkertainen tapa ratkaista tämä ongelma nostamalla julkisten tarjousten kynnystä.

Asun 25 000 asukkaan kylässä, jossa rakennetaan uutta uima-allasta. Yhteisön sääntöjen mukaan siitä olisi järjestettävä tarjouskilpailu kaikkine siihen liittyvine paperisotineen. Onko tämä todella tarpeen, vai voisimmeko vähän nostaa alarajaa siten, että sääntö koskisi vain todella merkittäviä hankkeita, joissa todellinen kansainvälinen kilpailu on tarpeen?

Vaikutustenarvioinnista totean, että olemme toistuvasti Euroopan parlamentissa vaatineet sitä ja että sen olisi oltava ymmärrettävää. Tämä koskee myös uutta lainsäädäntöä, jolla on vaikutusta kansalaisiin ja yrityksiin, sekä ei-sitovia säädöksiä. Ei-sitovin säädöksinhän säännellään yhä useampia asioita, mikä voi sellaisenaan synnyttää hallinnollista taakkaa.

Toiseksi olemme toistuvasti todenneet, että haluamme riippumattoman arvion vaikutustenarvioinnin laadusta. Toistaiseksi komissio on tehnyt paljonkin tämän eteen, mutta mikään ei ole ollut täysin tyydyttävää. Haluamme riippumattoman arvion, sillä sekin voi luoda lisää avoimuutta. On tietenkin askel oikeaan suuntaan, että tämä siirtyy Barroson puheenjohtajakaudella komission toimivaltaan, mutta koska komissio ei ole avoin, pelkään tämän johtavan asemasotaan komission puheenjohtajan Barroson toimiston ja vaikutusten arvioinnista vastaavien komission yksiköiden kesken.

  Maria Berger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, otin vapauden toteuttaa suppea tilastoanalyysi komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta. Tulokseksi sain 57 muuta kuin lainsäädäntötointa ja vain 37 lainsäädäntötointa, joten vaikuttaa siltä, että suurin osa toimista on muita kuin lainsäädäntötoimia. Minusta tämä vahvistaa viime aikoina hyvin näkyväksi muuttuneen suuntauksen, jonka mukaan komissio on taipuvainen pakenemaan muihin kuin lainsäädäntötoimiin, kuten vihreisiin kirjoihin, valkoisiin kirjoihin, tiedonantoihin, ja kiertämään näin lainsäädäntötehtävänsä.

Minusta on selvää, että muut kuin lainsäädäntötoimet vaikuttavat – ainakin ensi näkemältä – sopivan paremmin lainsäädännön parantamissuunnitelmaan, mutta on todettava, etteivät nämä välineet ole täytäntöönpantavissa eivätkä sitovia ja että niistä seuraa yhä enemmän pettymyksiä kansalaisille ja yrityksille.

Oman työkokemukseni perusteella haluan korostaa monia asioita, jotka mielestäni puuttuvat lainsäädäntö- ja työohjelmasta. Tarkoitan aloitteita, joita komissio on muissa yhteyksissä luvannut mutta joita ei löydy asiakirjasta, kuten yhteisön kuluttajansuojasäännöstön standardoiminen, tekijänoikeuksien suojan voimassaoloaika, patenttilainsäädännön kehittäminen edelleen sekä EU:n lainsäädännön soveltaminen urheiluun. Yhteisöjen tuomioistuin on antanut uuden tuomion, joka muuttaa perusteellisesti tilannetta tällä alalla ja saa aikaan suurta oikeudellista epävarmuutta.

Ensimmäisten peruttujen aloitteiden joukossa menivät myös keskinäisten yhtiöiden ja yhtymien eurooppalainen perussääntö sekä yhdistyslakia koskeva eurooppalainen perussääntö, ja tuolloin varapuheenjohtaja Verheugen lupasi, että asia tarkistetaan ja että samalla harkitaan mahdollisuutta antaa parempia aloitteita tällä alalla. En kuitenkaan näe niitä tässä – kenties niitä ei katsota kovin merkittäviksi. Minulle on aivan yhdentekevää, onko niitä vaiko ei, tärkeää on se, että meidän olisi tiedettävä, onko niitä odotettavissa vaiko ei.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, työohjelmassa on kaksi seikkaa, joista haluan sanoa jotakin. Toinen koskee perusvapauksia ja toinen kansalaisten osallistumista Euroopan unionissa. Tässä keskustelussa on monesti viitattu ongelmaan, joka perustuu siihen, ettei komissiolla ole ensisijaisia tavoitteita tai mieltymyksiä perusvapauksien ja kolmannen pilarin alalla. Meidän on ensinnäkin käsiteltävä tätä ongelmaa viipymättä ja toiseksi selvitettävä poliittisen tahdon puutteen syyt.

On viitattu siihen, että komission puheenjohtaja Barroso perusti lainsäädäntökauden alussa komission jäsenistä muodostuvan työryhmän käsittelemään perusvapauksia. Ihmettelen, mitä työryhmä on tehnyt viimeisten kahden vuoden ajan, koska minkäänlaista raporttia ei ole tulossa. Mitä he siis ovat tehneet? Juoneet kahvia? Kaikella vakavuudella totean, että jos haluamme suhtautua asiaan vakavasti, meidän on tiedettävä, mistä tässä yhteydessä keskustellaan.

Minusta tässä työohjelmassa on kritisoitavaa se, että – samalla kun G6-valtiot pyrkivät tekemään jotain lailliselle maahanmuutolle ja muutamat Saksan liittotasavallan ympärille ryhmittyneet valtiot ovat tehneet Prümin yleissopimuksen – vastaavia rakenteita kehittyy kolmanteen pilariin tämän pilarin ulkopuolelle ilman, että komissio – jonka tehtäviin perussopimusten vartijana kuuluu muutakin kuin lainsäädäntöä – puuttuu asiaan tai mitenkään kommentoi asiaa julkisesti. Totuus on, että jos haluamme toimia oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön alalla, meidän on toimittava perussopimusten mukaisesti.

Koska puheaikani on loppumassa, päätän puheenvuoroni lyhyellä huomiolla. Kansalaisosallistumista koskevan ohjelman sivulla 10 todetaan englanniksi seuraavaa:

"Tätä varten on sitouduttava kuuntelemaan kansalaisia ja tuottamaan tuloksia."

(DE) Olemme toimineet juuri näin. Olemme toimittaneet komissiolle ja neuvostolle miljoona allekirjoitusta parlamentin istuntopaikasta. Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin odotamme yhä vastausta. Katson, että kansalaisten kuuntelemisen ja tulosten tuottamisen suhteen pallo on nyt komissiolla.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, yksi vuoden 2007 tärkeimmistä toimenpiteistä on rajavalvonta. Tämä saadaan aikaan toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän, viisumitietojärjestelmän, Frontexin toiminnan, biometristen tietojen laajemman käytön ja keskustietokantojen luomisen avulla.

Tekosyynä kaikkeen tähän käytetään kansalaisten turvallisuutta ja unioniin saapuvien maahanmuuttovirtojen hallintaa. Todellisuudessa on kuitenkin kyse Eurooppa-linnakkeen rakentamisesta, maahanmuuton pysäyttämispolitiikan korostamisesta suojelusta sekä samanaikaisesti poliisivaltion luomisesta. Mitä tulee ehdotettuun julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön turvallisuusalalla, herää kysymys, kuka valvoo yksittäisten henkilöiden vilpitöntä toimintaa ja kuinka. Yksittäisten henkilöiden mahdollisuus puuttua – usein poliittisesti valvottujen etujen nimissä – turvallisuuspolitiikan määrittämiseen ja hallintoon on hyvin huolestuttava.

Lisäksi yksi komission ehdotuksista liittyy terroristien propagandan torjumiseen, ja kysymmekin, mihin asetetaan mielipiteenvapauden rajat ja kuka ne asettaa, poliittiselta ja ideologiselta kannalta puolueettomasti, sillä nykyään vapautusliikkeet tuomitaan ja poliittisia puolueita kutsutaan terroristijärjestöiksi.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan tarkastella sisämarkkinoita. Olen kenties myöhässä, sillä eräät kollegat käsittelivät sisämarkkinoita aikaisemmin. Haluan kuitenkin ryhmäni puolesta ilmaista tyytyväisyytemme siihen, että yhtenäismarkkinastrategiaa tarkistetaan. Olen tyytyväinen siihen, että keskitymme nyt "yhtenäismarkkinoihin", sillä nimi kuvaa paljon paremmin sitä, minkä eteen teemme työtä. Tuemme siis komissiota tässä suuresti, kuten muissakin aloitteissa, joilla pyritään parantamaan yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

Tästä pääsen suurempaan huoleeni, joka koskee työohjelmaa ja meille esitettyjä ensisijaisia tavoitteita. Työohjelma on paljon parempi kuin viimevuotinen, johon suhtauduin hyvin kriittisesti ja johon sisältyi pitkä luettelo priorisoimattomia ehdotuksia. Nytkin meillä on pitkä luettelo ehdotuksia. Nähdäkseni aloitteita on 21, ja kuten kollegani Grosch totesi, strategisten aloitteiden ja ensisijaisten tavoitteiden välinen ero ei ole selkeä. Muistutan jälleen, ettei ensisijaisten tavoitteiden luettelo, jossa on enemmän kuin viisi ensisijaista tavoitetta, ole ensisijaisten tavoitteiden luettelo.

Haluan kuitenkin korostaa, että tulosten tuottaminen, joka ilokseni sisältyy ohjelmaan, on värikkäästi kuvattu "päivittäisten tulosten tuottamiseksi", ikään kuin kyse olisi rutiiniasiasta. Meillä on englannissa vieläkin päivittäisiä maitotoimituksia, ja ilokseni voin kertoa, että ne tulevat pintin pulloissa. Kyse ei kuitenkaan ole rutiiniasiasta vaan perustavaa laatua olevasta asiasta! Haluan todellakin tietää, mitä varoja komissio ohjaa politiikkansa täytäntöönpanoon. Tiedämme, että jäsen McCreevyn mukaan yhtenäismarkkinoita koskeva lainsäädäntö on 90-prosenttisesti valmis. Tulosten tuottaminen on ratkaisevaa. Missä esitetään, mitä varoja komissio ohjaa aloitteisiinsa? Missä esitetään, mitä varoja komissio ohjaa suunnitelmaan huomenna hyväksyttävän palveludirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä? On kyse perustavaa laatua olevasta työstä. Jos komissio ei ohjaa siihen varoja, tuloksia ei tuoteta.

Haluan kysyä komission jäsen Wallströmiltä, joka käsittääkseni vastaa viestinnästä, seuraavaksi koottavasta paketista. En halua, että yhtenäismarkkinoita koskevaa politiikkaa sirotellaan sinne tänne asiakirjassa: haluan, että siinä todetaan yhtenäismarkkinoiden olevan ensisijainen tavoite sekä esitetään peräkkäin niihin liittyvät toimet, tulosten tuottamisen edellyttämät varat sekä komission yksinkertaistamissuunnitelma, ja haluan että kaikki tämä niputetaan yhteen komission osoittamien varojen prosenttiosuuksien kanssa. Näin asiakirja olisi looginen ja selkeä ja edustaisi selkeää viestintää.

Lopuksi, mitä tulee palveludirektiiviin, olen iloinen siitä, että jäsen Schulz on täällä, sillä havaitsin hänen tänään antamastaan lehdistötiedotteesta, että palveludirektiivi on sosialidemokraattien ryhmän valtaisa saavutus. Arvoisat kollegat tällä puolen salia, se on valtaisa saavutus parlamentille ja meidän kaikkien yhteistyön ansiota. Toivon, että ihmisillä on nöyryyttä myöntää tämä. Huomasin kuitenkin jäsen Schulzin lopultakin liittyneen liberaalikerhoomme, sillä lehdistötiedotteessa todetaan, että hän kannattaa yritystoiminnan ja uusia työpaikkoja koskevien lupausten edellyttämää joustavuutta. Tervetuloa markkinoiden vapauttamisen kerhoon, hyvä jäsen Schulz!

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, vuosi 2007 on varmasti ratkaiseva vuosi siinä, saadaanko kansalaiset voitettua Euroopan unionin puolelle vai etääntyvätkö he siitä entisestään.

Haluan esittää tästä kolme huomautusta. Ensimmäinen on se, että Berliinin julistus on meille hyvä mahdollisuus esitellä Eurooppa-ajatusta ja Eurooppa-hanketta. Toivon, että julistuksessa keskitytään pikemminkin tulevaisuuteen kuin menneeseen. Euroopalla on energialähteensä, ja juuri energia-ala voi tarjota tulevaisuudennäkymän, jos esimerkiksi ehdotetaan suurimittaista energiahanketta, joka täyttää kaikki esittämämme kriteerit. Ajattelen nyt aurinko–vety-taloutta, joka olisi todellinen haaste maanosallemme ja jopa kansainväliselle yhteisölle.

Toinen huomautukseni on, että meidän on edistyttävä perustuslakiprosessissa. Tämä on tietenkin puheenjohtajavaltioiden vastuulla, mutta myös muiden toimielinten vastuulla. Toivon komission todellakin tarjoavan panoksensa osoittaakseen kansalaisille, mitä he voivat menettää, jos perustuslakisopimusta ei ratifioida, ja että se esittää ehdotuksia kriisistä selviämiseksi. Heinäkuun huippukokouksessa puhuttiin "lisätekijöistä", joita on kehitettävä edelleen, ja toivon, että vuonna 2007 myös komissio esittää ajatuksia siitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Arvoisa puhemies, kolmas huomautukseni koskee demokraattisia rakenteita. Olemme saaneet Euroopan kansalaisten aloitteita. Miljoonaa allekirjoitusta ei saa jättää huomioimatta. Minusta me tarvitsemme kehykset sille, kuinka toimielimet ottavat vastaan tällaisia joukkovetoomuksia. Nämä ovat vuoden 2007 tärkeitä tehtäviä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olin hyvin iloinen esitetyn ohjelman kahden viimeisen osan kohdista, toisin sanoen osista, jotka sisälsivät strategiset aloitteet ja ensisijaiset strategiat. Siinä käsitellään erityisesti viestintää, ja haluan kiittää komission jäsen Wallströmiä tämän poikkeuksellisen merkittävän osan valmistelusta juuri vuonna 2006, sillä vuosi 2007 tulee olemaan ratkaiseva vuosi. Vuonna 2007 on toteutettava sisäisiä uudistuksia ja valmisteltava perustuslakiuudistuksia, jotka suuntautuvat ensisijaisesti Euroopan perustuslakisopimuksen käyttöönottoon.

Pelkään kuitenkin, että komission jäsen jäi tässä ilman tukea eikä komissio kiinnitä riittävästi huomiota tähän alaan tai anna riittävästi apuaan uudistusten edellyttämissä valmisteluissa, vaikka ne ovatkin komission jäsenen omia toimia. Haluan kysyä komissiolta, mitä se on tehnyt voidakseen toimia vuonna 2009 uusin edellytyksin, uuden sopimuksen mukaisesti, ja tuleeko komission jäseniä olemaan entistä enemmän vai ei.

Lopuksi haluan tarkastella Euroopan unionin sisäisiä asioita, sillä Euroopan olisi oltava kaikille kansalaisille entistä parempi ja turvallisempi paikka elää. Tätä kaikki Euroopan unionin kansalaiset odottavat, mutta uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat muita heikommassa asemassa. Heillä on monilla aloilla muita vähemmän oikeuksia ja heitä syrjitään rajat ylittävän matkailun kaltaisilla aloilla varsinkin SIS:n ja Schengenin osalta. Toivoisin tämän syrjinnän poistuvan. Jos se poistetaan, meidän ei enää tarvitsisi puhua pakkotyöleireistä Euroopassa.

- Ulkoasiat

  Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka kiitänkin komissiota lämpimästi tästä tiedonannosta, minun on aloitettava joistakin huolestuttavista havainnoista. Pahoittelen syvästi, mutta minun on todettava, että komission tiedonannosta puuttuu selkeä kehitysnäkökulma. Palautan mieliinne eurooppalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan kolme tavoitetta sellaisina kuin ne esitetään perustamissopimuksessa, nimittäin kestävän kehityksen, köyhyyden torjumisen sekä kehitysmaiden asteittaisen yhdentämisen maailmanlaajuiseen talouteen. Vaikka nämä olisi pitänyt mainita erityisesti tiedonannossa, niitä ei mainita lainkaan.

Lisäksi vetoan komissioon, jotta se käsittelisi kehitysyhteistyöpolitiikan ja muiden politiikan alojen välisten suhteiden ongelmaa entistä tehokkaammin. Tarkoitan erityisesti suhdetta kalastukseen, kauppaan ja maahanmuuttoon. Tämä on merkittävä kriteeri, jos haluamme saavuttaa kehitystavoitteemme sekä antaa oman merkittävän panoksemme kaikkien hyväksymien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Lopuksi vetoan komissioon, jotta se sisällyttäisi ensisijaisten tavoitteiden luetteloon seuraavia aiheita koskevat tiedonannot: tämänhetkinen tilanne EU:n toimissa kehitystavoitteiden hyväksi, toiseksi mahdollinen edistyminen Euroopan kehitysapupolitiikassa WTO:n kehitysapua koskevalla kierroksella ja kolmanneksi komission entistä koulutetumpia maahanmuuttajia koskevan ehdotuksen vaikutukset kehitysmaiden aivovuotoon. Lopuksi totean olevani hämmästynyt ja pettynyt, ettei luvussa, jossa kuvataan EU:ta kansainvälisenä toimijana, mainita erityisesti vuosituhattavoitteita ja köyhyyden torjumista.

  Véronique De Keyser, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluan kiittää komissiota siitä, että se on kiinnittänyt erityistä huomiota viestintäpolitiikkaan, ja erityisesti siitä, että se on soveltanut tätä parlamenttiin. Voin todeta, että ulkoasioissa olemme nyt jatkuvasti rakentavassa yhteydessä komissioon.

Tämä kuitenkin vain lisää tyrmistystämme, kun tarkastelemme komission ohjelmaa ulkopolitiikan ja ihmisoikeuksien aloilla. Minusta viestintä on ollut tässä epäsuoraa, lähes ärsyttävyyteen saakka. Välimerellä vallitsee täysi hiljaisuus. Mitä siis on tapahtunut Barcelonan hengelle sekä ajatukselle sivilisaatioiden liitosta? Afrikkaa koskevasta politiikasta ei ole sanottu kehitysapupolitiikan lisäksi juuri mitään, ja olette olleet harvasanaisia myös Latinalaisen Amerikan suhteen – aikana, jona Euroopan parlamentti on mukana perustamassa Eurolat-yhteistyöelintä. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä seikkana totean, ettei ihmisoikeuspolitiikkaamme ole viitattu lainkaan, vaikka se on merkkituotteemme muualla maailmassa ja vaikka olemme juuri onnistuneet saamaan sitä käsittelevän erityisen välineen. Tässä yhteydessä on syytä pitää mielessä, että toimintaohjelmien loppuunsaattaminen Israelin, Moldovan ja Ukrainan kanssa johtaa vaikeisiin neuvotteluihin, joita tiedonannossa ei mainita lainkaan.

Lopuksi ulkopolitiikka sellaisena kuin se tässä esitetään vaikuttaa perustuvan pikemminkin Euroopan unionin kahdenvälisiin suhteisiin tiettyjen valtioiden kanssa kuin aluepolitiikkaan tai suurten yhteisöjen politiikkaan. Kaiken kaikkiaan siitä puuttuu kunnianhimoa, houkuttavuutta ja henkeä, ja se on suuri häpeä Euroopan kansalaisille.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vuosi 2007 on meille kaikille ratkaiseva vuosi pyrkiessämme eroon perustuslakikriisistä, ja olen hyvin iloinen kuullessani komission puheenjohtaja Barrosolta, että hän suunnittelee komissiolle keskeistä asemaa tässä.

Komission strategia koko poliittisen kirjon kattavan muutoksen aikaansaamiseksi on saatava perustuslakisopimuksen kehykseen. Politiikan uudistus saa käytännön merkityksen, kun se liitetään EU:n toimivaltaan, välineisiin, valtuuksiin ja menettelyihin. Mitä tulee esimerkiksi ulkoasioihin, unioni tarvitsee oikeushenkilöyden. Julkinen mielipide tukee EU:ta kansainvälisenä toimijana. Kauppaa ja kehitystä koskeva Dohan kierros on saatava menestyksekkäästi päätökseen. Meidän on vankkumatta jatkettava sinnikkäästi laajentumista huolimatta tämän hetken ongelmista, joista jotkut ovat ainakin selkeästi ennakoituja ja ennakoitavissa.

Komission ja parlamentin on sinnikkäästi tuettava huomattavien eurooppalaisten joukkojen lähettämistä toimialueille, nyt varsinkin Etelä-Libanoniin, sillä nämä toimet ovat merkittävin testi yhteisen ulkoisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme kehitykselle.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinaattorina haluan esittää muutaman kriittisen huomautuksen.

Täällä on nostettu esiin joitakin huomioita. Jäsen De Keyser ilmaisi täsmälleen sen, mitä minäkin tunnen, kysyessään tämänhetkisestä tilanteesta. Näemme kriisin kaartuvan yli Irakin, Iranin ja Libyan – koko Lähi-idän. Eurooppa on ansioitunut kansainvälisenä toimijana, mutta se esittää staattisen työohjelman, joka koostuu toisaalta latteasta ongelmien toteamisesta ilman poliittista asiasisältöä ja toisaalta välineistä, joista edes uusimpia komissio ei tunnusta edistysaskeleiksi.

Tässä vaiheessa haluan ilmaista pettymyksemme siihen, että viiteen uuteen ulkopolitiikan välineeseen, joiden on määrä tulla voimaan 1. tammikuuta ja joiden on määrä ensimmäistä kertaa tukea komission ulkopolitiikkaa, konfliktien estoa, kriisinhallintaa sekä jälleenrakennustyötä, ei kiinnitetä asianmukaista huomiota, vaan ne ovat vain yksi luetelmakohta työohjelmassa.

Tarkastelen vielä komission näkemystä "naapuruuspolitiikasta". Komission on selvennettävä poliittisin sanakääntein, mitä merkitsee se, kun puhutaan "light" naapuruuspolitiikasta. Tälle ei anneta poliittista määritelmää. Käytetään mitä tahansa vanhoja sanoja, mutta minusta tuntuu, että varsinaista poliittista määritelmää vältellään.

Lopuksi esitän myönteisen huomion. Olen iloinen siitä, että komissio tarkastelee viimeinkin puolustusvälinemarkkinoita. Ohjelmassa kuitenkin sanotaan juuri samaa kuin komissio on sanonut jo vuosia. Parlamentti on näyttänyt vihreää valoa ja odottaa viimeinkin tuloksia. Pelkään pahoin, ettemme ole tähänkään tyytyväisiä.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tehnyt viime vuosina paljon lisätäkseen näkyvyyttään maailmassa. Jotta tämä emansipaatioprosessi voisi edetä, meidän on kohdattava joitakin merkittäviä ongelmia. Vuoden 2004 laajentumisesta lähtien olemme naapureita hyvin levottoman Itä-Euroopan kanssa. Viime vuosina olemme nähneet Venäjän palaavan sanelupolitiikkaan naapureidensa suhteen, ja nämä valtiot ovat nyt myös Euroopan unionin naapureita. Monesti nämä valtiot, kuten Georgia ja Ukraina, kuuluvat myös naapuruuspolitiikkaamme, jota komissio perustellusti katsoo olevan aihetta vahvistaa.

Taloudellisen avun välineiden menestyksekäs uudistus ei kuitenkaan kata kaikkea. Voidakseen toimia merkittävän asemansa mukaisesti maailmassa, varsinkin jos ajattelemme Euroopan unionia pehmeän voiman käyttäjänä, unioni tarvitsee uskottavuutta. Uskottavuus on todellinen koetinkivi, eikä meistä voi tulla kansainvälistä tai edes alueellista toimijaa, jos emme suojele Valko-Venäjää Venäjään liittämiseltä, joka saattaa olla vain kuukausien kysymys.

Meistä ei tule kansainvälistä toimijaa, jos vaihdamme Venäjän ihmisoikeudet kaasuun tai jos suljemme raukkamaisesti oven Ukrainan ja Georgian eurooppalaismielisiltä, demokraattisilta ja länsimaihin suuntautuvalta politiikalta. Nämä ovat ulkopoliittisten välineidemme keskeisiä tavoitteita. Jos emme pysty käyttämään niitä menestyksekkäästi, maailma näkee kasvavan kuilun moralisoivien julistustemme ja todellisuuden välillä. Maailma ei tarvitse sellaista Euroopan unionia eikä maailma varmasti kunnioittaisi sellaista Euroopan unionia.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kuinka vuosi 2006 päättyy? Minkälaista on ulkopolitiikkamme? Totesimme sen taannoin Suomessa. Kiroamme Venäjää ja hellittelemme Turkkia. Tämä on totta. Kiroamme venäjää, jonka energiatoimituksista olemme riippuvaisia, ja hellittelemme Turkkia, joka provosoivasti sanoo: "Olen Turkki ja voin vaatia Euroopalta mitä tahansa". Kuten näette, se vaatii meitä puhumaan kanssaan, vaikkei se tunnusta Euroopan unionin 25. jäsenvaltiota, Kyprosta. Tällaista on meidän politiikkamme. Me emme näe, mitä tapahtuu Gazassa. Milloin Euroopan unioni viimeinkin näkee, mitä tällä maailman alueella tapahtuu? Siellähän tapetaan lapsia päivittäin? Irakissa on kuollut noin 500 000 ihmistä. Milloin teemme lopultakin aloitteen? Sittenkö, kun siellä on kuollut miljardi ihmistä?

Mikä Eurooppa siis on? Eurooppa on Yhdysvaltojen kyydissä, ja se vie meidät minne haluaa. Selvä, olemme antaneet sen tarttua rattiin, mutta pidetään edes huolta jarruista, jotta olisimme jonkin arvoisia. Muutoin olemme vain Yhdysvaltojen ulkopolitiikan palvelijoita, ja se vie meitä kuin pässiä narussa.

Minkälaiset ovat suhteemme Kiinaan? Tiedämmekö me edes sitä? Ovatko suhteet vihamieliset vai ystävälliset? Kuinka me käsittelemme tätä asiaa? Kiinalais-venäläinen akseli kehittyy. Mikä on meidän paikkamme? Olemmeko vain kinkku tai salami voileivässä, jonka Amerikan yhdysvallat haluaa koota? Päättäkäämme itse omasta ulkopolitiikastamme. Laatikaamme oma politiikkamme. Sellaista ei ole näköpiirissä. Eurooppalaista politiikkaa ei ole näköpiirissä. Me noudatamme Yhdysvaltojen politiikkaa, enkä usko sen vievän oikeaan suuntaan, asianmukaiseen demokraattiseen kehitykseen.

(Suosionosoituksia)

  Robert Sturdy (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, PPE-DE-ryhmän koordinaattorina haluan korostaa seuraavia seikkoja.

Ymmärrämme Lissabonin toimintasuunnitelman ulkoista kilpailukykyä koskevien näkökohtien sekä sisäisten ja ulkoisten toimien koordinoinnin merkityksen, ja toistamme sitoumuksemme monenkeskiseen lähestymistapaan kauppapolitiikassa ja kannatamme WTO:ta pääasialliseksi globalisaation hallinnan foorumiksi. Tämän vuoksi pahoittelemme WTO:n neuvottelujen keskeytymistä ja kehotamme voimakkaasti komissiota astumaan esiin ja pyrkimään vahvasti ratkaisuun Dohan kierroksella vuonna 2007.

Olemme tyytyväisiä EU:n tiedonantoon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa". Korostamme kuitenkin, että kahdenvälisten suhteiden on vain täydennettävä monenkeskistä kauppajärjestelmää, kuten jo totesin. Minulla on kuitenkin todellisia huolia, ja haluan esittää erityisesti tästä komissiolle kysymyksen. Miksemme ole edistyneet Yhdysvaltojen kanssa EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä sääntelyasioissa ja saattaneet loppuun transatlanttisia yhtenäismarkkinoita? Meidän on sitouduttava siihen ensi vuosikymmeneksi. Vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa ei käy, sillä se vaarantaisi monenkeskisyyden. Voimme kuitenkin sopia 34 artiklan ulkopuolisista sääntelyasioista.

Lopuksi mainitsen vielä asian, joka on erityisen lähellä sydäntäni: vallalla on kasvava huoli protektionismista ja Lissabonin toimintasuunnitelman ulkopuolisten tavoitteiden asettamisesta. Jäsenvaltiot turvautuvat yhä useammin protektionistisiin menetelmiin. Jos toivomme ratkaisua, meidän on päästävä tästä eroon.

Lopuksi olen hyvin huolissani talouskumppanuussopimuksista ja talouskumppanuuksia koskevista neuvotteluista, ja tuen komission ehdotusta. Meidän on edistyttävä ja vietävä asiaa eteenpäin. Se on todellinen mahdollisuus, kenties viimeinen mahdollisuutemme tehdä jotain köyhien valtioiden auttamiseksi. On hieno asia, jos pääsemme tästä sopimukseen. Odotan sitä tulevana vuonna.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, monet kansalaiset suhtautuvat epäilevästi nykypäivän Eurooppaan, ja sen tehtävä on ristiriitainen. Liian paljon rahaa käytetään vanhoihin ensisijaisiin tavoitteisiin, kuten maatalouteen, kun taas uudet ensisijaiset tavoitteet, tulevaisuuden Eurooppa koulutuksineen, maahanmuuttopolitiikkoineen ja reiluine kauppoineen sivuutetaan. Euroopan on oltava sosiaalinen paitsi sisäisesti myös ulospäin. Aivan kuten pehmeä vallankäyttö, myös yhtenäinen ja yhdistynyt Eurooppa voi muuttaa maailmaa.

Emme tarvitse Irakin valtaamisen kaltaisia yksipuolisia toimia vaan aktiivista sitoutumista Darfurissa turvallisuusneuvoston avulla. Emme tarvitse lipsahdusta kahdenvälisiin kauppasopimuksiin vaan sellaisen monenkeskisen kauppasopimuksen Maailman kauppajärjestössä, jossa kunnioitetaan kansallisia julkisia palveluja, kuten vesihuoltoa, koulutusta, sosiaaliturvaa ja julkisin varoin rahoitettuja asuntoja. Emme tarvitse vientitukia, jotka johtavat epäreiluun kauppaan Afrikassa. Nykyiset todella vääristävät maataloustuet ja polkumyynti on lopetettava ennen vuotta 2013. Tästä vapautuvat varat voidaan käyttää alueellisten maatalousmarkkinoiden kehittämiseen Afrikassa.

Meidän on myös avattava markkinamme näiden köyhien valtioiden lisäarvoa tuottaville tuotteille. Järkevillä johdonmukaisuutta ja koordinointia koskevilla aloitteillanne vaaditte kauppaa ja tukea. Maahanmuuton, maatalouden ja kaupan aloilla on edelleen valtavia epäjohdonmukaisuuksia. Nämä epäjohdonmukaisuudet voivat haitata vakavasti alueellisten kauppasopimusten tekoa, joista parhaillaan keskustellaan. Maahanmuuton alalla korostatte ongelman poistamista, mutta tehokasta ratkaisua aivovuodon ehkäisemiseksi ei ole esitetty. Miksei työ- ja oleskeluluvista esitetä aloitetta?

Lopuksi, olette hyväksynyt kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, mutta Cototoun sopimusta ei ole pyritty yhdenmukaistamaan sen kanssa. Voimia tai aikaa todelliseen täytäntöönpanoon ei ole myöskään vuonna 2007. Kansalliset toiminta-asiakirjat edellyttävät kuulemisia siellä ja täällä. Tämä merkitsee työtä julkisten asiakirjojen parissa. Se merkitsee todellisen omistusoikeuden luomista kehitysmaissa paikallisten kansalaisjärjestöjen, parlamenttien ja hallitusten kanssa. Kun kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä käytetään, parlamentilla on oltava aivan yhtä paljon todellista vaikutusvaltaa ja valvontavaltaa.

Vuosi 2007 on totuuden vuosi komissiolle. Säilyykö yleinen yksipuolinen markkina-ajattelu Euroopassa vai korvaavatko reilu kauppa ja solidaarisuus sen? Todistammeko me eurooppalaiset Afrikalle, että vuosituhattavoitteet ovat sittenkin saavutettavissa? Afrikka kulkee alamäkeen. Vuonna 2007 olisi täyskäännöksen aika.

- Keskustelun päättäminen

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin esitän lämpimät kiitokset koko komission puolesta kaikista merkittävistä ja rakentavista puheenvuoroistanne keskustelussa ensi vuoden työohjelmasta. Olen kuunnellut keskustelua kello kolmesta alkaen. Ensimmäinen kommenttini on poliittinen, ja sitten haluan sanoa jotain menettelystä. Olen kuitenkin kuullut yhteisen vetoomuksen kestävän kehityksen puolesta, mikä tarkoittaa, että suurin osa teistä on maininnut tarpeen luoda uusia työpaikkoja ja kasvua. Tämä on keskustelun lähtökohta, mutta meidän on kunnioitettava kaikkein tärkeintä voimavaraamme, ihmisiä, ja huolehdittava siitä, että meillä on sosiaaliturvajärjestelmä, joka saavuttaa tehokkaasti kaikki kansalaiset.

Kasvun on oltava kestävää, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on otettava huomioon luonnonvarat, energia-asiat ja ympäristövaatimukset. Juuri tästä kestävässä kehityksessä on kyse, sen varmistamisesta, että toimimme eurooppalaisella tavalla varmistaen, että kunnianhimoinen uusia työpaikkoja ja kasvua koskeva eurooppalainen politiikka kattaa nämä kolme tekijää.

Olen kuullut vetoomukset, jotka koskevat laadukkaita työpaikkoja sekä investointeja koulutukseen, innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen. Kuten tiedätte, nämä ovat kuuluneet poliittiseen toimintaohjelmaamme Barroson komission virkakauden alusta alkaen.

Ehdotamme vastausta tähän, koska se on täysin komission kunnianhimoisten poliittisten tavoitteiden mukaista, ja ehdotamme uudistuksia tässä työohjelmassa. Ehdotamme sosiaalista koheesiota, ja koska myös aluepolitiikasta keskusteltiin, minusta on tärkeää mainita tässä yhteydessä, että meillä on nyt kaikki mitä tarvitsemme – määrärahat, asetukset ja niin edelleen – aluepolitiikan tarpeisiin ajanjaksolla 2007–2013 ja että neuvottelemme nyt heti jäsenvaltioiden kanssa ohjelmista.

Toivomme täytäntöönpanovaiheessa tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa. Komissio suhtautuu hyvin vakavasti kaupunkiulottuvuuteen. Määrärahojen jakamisessa otetaan huomioon niin enemmän kuin vähemmänkin kehittyneiden eurooppalaisten alueiden tarpeet, sillä tässä yhteydessä on viitattu epäreiluun koheesiopolitiikkaan ja meistä kaikkiin koheesion kolmeen ulottuvuuteen on suhtauduttava vakavasti. Tämä heijastuu myös uusissa asetuksissa, joissa kumppanuus on periaatteessa pakollista, ja 82 prosenttia rakennerahastojen varoista ohjataan köyhemmille alueille. Investoiminen ihmisiin on yksi koheesiopolitiikan kolmesta tavoitteesta, ja katson, että sen on käytävä ilmi keskustelussa.

Ehdotamme myös turvallisuustoimenpiteitä. Turvallisuuteen kuuluu, että voimme elää ilman terrorismin, rikosten ja ympäristön saastumisen uhkaa. Olemme sitä mieltä, että lähestymistavan on oltava optimistinen ja että tarvitaan kaikkien sidosryhmien kumppanuutta, mutta myös jäsenvaltioiden panosta.

Tämä koskee muuta kuin sitovaa lainsäädäntöä. Monet teistä mainitsivat ei-sitovan lainsäädännön suhteessa muihin toimenpiteisiin ja säädöksiin. On tärkeää mainita, että tämä komission työohjelma vuodelle 2007 sisältää 34 lainsäädäntöehdotusta, jotka vastaavat 36:ta prosenttia kokonaismäärästä, 57 muuta kuin lainsäädäntöehdotusta sekä yhdet neuvotteluvaltuudet. Tämä on enemmän kuin viimevuotiset 24 lainsäädäntöehdotusta, 57 muuta kuin lainsäädäntöehdotusta sekä viidet neuvotteluvaltuudet. Luku osoittaa, että lainsäädännöllisten aloitteiden osuus on kasvanut 27 prosentista 36 prosenttiin. Samalla muiden kuin lainsäädäntöehdotusten osuus on hieman laskenut.

Yhä monimuotoisemmassa Euroopan unionissa meidän on investoitava myös yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa ja varmistettava, että valmistaudumme hyvien ja entistä parempien sääntöjen ja lainsäädännön täytäntöönpanoon. Tarvitaan siis kattavampaa kuulemista ja entistä paremmin valmisteltuja ehdotuksia, ja tämä koskee myös työmenetelmiä.

Jäsen Harbour kysyi varoista. Joissakin tapauksissa komission olisi kenties pyydettävä Euroopan parlamentilta tarvitsemiamme varoja. Kuten tiedätte, keskustelemme tällä hetkellä siitä, kuinka saisimme tarpeeksi varoja tehdäksemme kaiken, minkä parlamentti on asettanut toivomuslistalleen. Olen kuullut niin paljon ehdotuksia asioista, jotka olisi lisättävä luetteloon ja joita ette ole siitä löytäneet, aloitteita tai lainsäädäntöehdotuksia, joiden kuuluisi olla luettelossa. Näitä ovat esimerkiksi energia-aloitteet, maahanmuuttoaloitteet, yhtenäismarkkinoiden tarkistus, yhteiskunnallisen totuuden kartoittaminen, päästökauppajärjestelmä, sosiaalipalveluja koskeva EU:n strategia, tehokkaita terveydenhuoltopalveluja koskevat yhteisön puitteet. Nämä 21 strategista tavoitetta kattavat täsmälleen kestävän kehityksen kolme pilaria. Jos meidän lisättävä aloitteita ja työtä, tarvitsemme myös lisävaroja, emmekä voi väittää muuta. Olemme huolissamme komission talousarviosta. Meidän on selitettävä tilintarkastajillemme, Euroopan parlamentille ja muille toimielimille, kuinka käytämme rahamme. Voimme kuitenkin keskustella rakenteesta loputtomiin, mutta lopulta meidän on valittava. Päätimme tehdä tästä entistä poliittisemman ohjelman ja selittää Barroson komission ensisijaiset tavoitteet.

Ehdottamassanne erilaisessa rakenteessa on paljon järkeä, mutta katson, että tällä tavoin varmistamme, että voimme käydä todellista poliittista keskustelua ensisijaisista tavoitteista. Tämä on ollut toiveemme alusta alkaen, saada Euroopan parlamentti osallistumaan työohjelmaa koskevaan keskusteluun. Tämä heijastaa keskustelua, jota olemme käyneet Euroopan parlamentin kanssa jo pitkään kaikkine yksittäisten valiokuntien panoksineen. Uskon puhuvani kollegojeni puolesta, kun sanon, että olemme tyytyväisiä siihen ja että olemme nauttineet keskustelusta ja vuorovaikutuksesta Euroopan parlamentin kanssa.

Haluan todeta myös, että kun monet teistä kysyvät asioista, jotka mielestänne puuttuvat asiakirjasta, kyseessä on tavallaan jäävuoren huippu. Komissiossa ja yksiköissämme tehdään koko ajan paljon työtä. Tässä asiakirjassa esitetään strategiset tavoitteet, ne strategiset aloitteet, jotka me valitsemme ensisijaisiksi. Samaan aikaan valmisteilla on myös monia muita asioita. Tässä olette oikeassa, hyvä jäsen Harbour: on valittava, mitkä niistä ovat ensisijaisia. Esitämme myös viestinnän ensisijaiset tavoitteet. Tämä vastauksena joihinkin hyvin tärkeisiin ihmisoikeuksia ja syrjimättömyyttä koskeviin huomioihin.

Kuten tiedätte, ensi vuosi on Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi. Kyseessä on yksi ensisijaisista tavoitteistamme viestinnän alalla, ja tähän haluamme todellakin kaikki toimielimet mukaan. Mahdollisen direktiivin tarpeesta keskustellaan jatkuvasti Euroopan parlamentin kanssa, mutta voimme ehdottaa direktiivejä vasta, kun olemme valmiita ja olosuhteet ovat oikeat. Tästä keskustellaan myöhemmin eri valiokuntien kanssa. Syrjimättömyys ja ihmisoikeudet liittyvät kaikkeen toimintaamme, ja ne ovat selvästi ensisijainen poliittinen tavoite kaikessa toimissamme.

Olemme kiitollisia puheenvuoroistanne. Löysin huomautuksistanne tukea kunnianhimoisille tavoitteille, joita komissiolla on vuodelle 2007, ja olen iloinen myös vakaasta tuestanne yhteistyölle niiden saavuttamiseksi. Olemme myös sitoutuneet kuulemaan kansalaisia ja tuottamaan tuloksia, tulemaan yhä enemmän vastuuvelvollisiksi, avoimiksi ja tehokkaiksi. Kiitämme tuestanne pyrkiessämme toteuttamaan ja parantamaan toimiamme entistä paremman viestinnän alalla.

Seuraavaksi komissio tutkii joulukuussa antamanne päätöslauselman sisällön. Komissio vastaa siihen asianmukaisesti ja nopeasti. Vuoden 2008 toimintastrategian esittely voisi olla vaihe, jossa komissio selittää, kuinka se aikoo ottaa huomioon työohjelmaa koskevan päätöslauselman.

Toistan vielä, että komissio pitää puitesopimustamme hyvin merkittävänä. Se on osoittautunut vakaaksi perustaksi kahden toimielimemme tuloksekkaalle yhteistyölle. Sen parhaan mahdollisen hyödyntämisen olisi oltava yhteinen tavoitteemme.

Hyvä jäsen Duff, tapaamme säännöllisesti perustuslakisopimusta koskevissa keskusteluissa, ja kuten jo kuulitte puheenjohtaja Barrosolta, meillä on suuria toiveita ensi vuodesta. Alamme nyt valmistella toimielinasioiden ja toivottavasti myös perustuslakisopimuksen edistämistä ensi vuonna. Meidän on tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja ryhdyttävä niiden kanssa vuoropuheluun siitä, kuinka tämä voitaisiin tehdä tasapainoisella ja tehokkaalla tavalla. On kuitenkin selvää, etteivät perustuslakisopimuksessa käsitellyt ongelmat ole poistuneet. Ne ovat yhä olemassa ja korostuvat ensi vuoden laajentumisen yhteydessä. Tämän vuoksi meidän on palattava asiaan. Meidän on käynnistettävä keskustelu. Se, että totesimme myös harkinta-ajan ja kansalaisten osallistamisen tarpeelliseksi, ei kuitenkaan ollut kiertotie. Olemme saaneet siitä paljon vastinetta. Se on ollut tarpeen, sillä keskustelun sisältö ja ilmapiiri ovat muuttuneet monissa jäsenvaltioissa. On tärkeää tietää, että voimme saada tukea pyrkiessämme löytämään ratkaisun perustuslakikysymyksessä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan joulukuun istuntojaksolla.

(Istunto keskeytettiin klo 18.10 ja sitä jatkettiin klo 18.30.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0445/2006).

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Manolis Mavrommatisin kysymys nro 30 (H-0881/06):

Aihe: Euroopan yliopistot

Times Higher Education Supplement -julkaisun viiden maanosan yliopistojen paremmuusjärjestystä vuonna 2006 koskevan tutkimuksen mukaan maailman 100 parhaan yliopiston joukossa on 40 eurooppalaista yliopistoa, pääasiassa brittiläisiä. Useimmat muista 60 yliopistosta ovat Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kiinassa. Tutkimuksessa mainitaan myös, että Harvardin yliopiston, joka säilyttää myös vuonna 2006 ensimmäisen sijansa, vuosibudjetti on 26 miljardia dollaria.

Aikooko komissio toteuttaa lisätoimia eurooppalaisten yliopistojen kilpailukyvyn tukemiseksi, ja mitä toimia? Aikooko komissio edelleen lisätä korkea-asteen oppilaitosten yhteisrahoittamista ja aikooko se laatia virallisen Euroopan yliopistojen ranking-listan?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti Euroopan unionin jokainen jäsenvaltio vastaa täysin koulutusjärjestelmänsä sisällöstä ja organisoinnista. Tulin juuri koulutusneuvostosta, joka saattoi tänään työnsä päätökseen puheenjohtajavaltio Suomen johdolla. Komissiolla on ollut ja on vastaisuudessakin oma tehtävänsä, kun nykyaikaistetaan korkea-asteen koulutusta tärkeän Lissabonin strategian täytäntöönpanon yhteydessä. Keinoina ovat poliittinen vuoropuhelu ja keskinäinen oppiminen sekä erityisesti avoin koordinointimenetelmä koulutuksen ja tutkimuksen aloilla.

Kuten korkeakoulujen nykyaikaistamisesta saatuja tuloksia käsittelevässä komission tiedonannossa esitetään, korkea-asteen koulutuksessa tarvitaan toimenpiteitä aina opetussuunnitelmien uudistamisesta hallinnon ja rahoituksen uudistamiseen asti. Päävastuu on tietysti jäsenvaltioiden kansallisilla viranomaisilla ja korkeakouluilla.

Korkeakoulujen nykyaikaistamiselle on saatavissa myös taloudellista tukea koulutusta ja tutkimusta koskevista yhteisön ohjelmista. Rakennerahastoista voi saada huomattavaa tukea sekä kilpailukyvyn tavoitteen että lähentymistavoitteen perusteella.

Korkeakouluissa tehtävän tutkimuksen osalta on syytä huomata, että tulevassa seitsemännessä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa laajennetaan huomattavasti mahdollisuuksia lisätä korkeakoulujen tutkimustoimintaa. Kuten tiedätte, hankkeissa tuen enimmäisosuus kasvaa 50 prosentista 75 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista, ja elinikäisen oppimisen ja tutkimuksen ohjelmien määrärahat kasvavat huomattavasti seitsemän seuraavan vuoden aikana eli vuosina 2007–2013.

Mielestäni Euroopan teknologiainstituutin avulla lähetetään erittäin tärkeä viesti. Tämäkin asia liittyy tähän kysymykseen. Kyse on hyvin tärkeästä aloitteesta, jolla ne, jotka lisäävät investointeja luovuuteen, innovointiin ja kilpailukyvyn parantamiseen, edistävät tiedon siirtämistä. Euroopan teknologiainstituutti voi parantaa EU:n kilpailukykyä osaamisen kolmion kaikilla kolmella alalla eli koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin aloilla.

Tärkeä osa jäsen Mavrommatisin esittämää kysymystä on yliopistojen paremmuusjärjestystä koskeva tutkimus, josta toteaisin, että maailmassa on todellakin useita kansainvälisiä vertailuja. Kullakin näistä on omat vahvuutensa mutta myös heikkoutensa. Vaikka vertailut ovat hyödyllisiä siinä mielessä, että saadaan käsitys yliopistojen kilpailuasemasta, mitään tiettyjä arvosteluperusteita ei voida pitää puolueettomana mittapuuna, koska yliopistojen tehtävät ovat erilaisia. Eri vertailujärjestelmissä painotetaan eri tavoin eri arvosteluperusteita, ja näin saadaan erilaisia tuloksia. Jos arvosteluperusteet ovat selviä, vertailut voivat kuitenkin olla käyttökelpoisia sekä päättäjille että johtajille. Vastatakseni suoraan kysymykseen totean, ettei komissio suunnittele tässä vaiheessa virallisen ranking-listan laatimista.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, oletteko sitä mieltä, että monilla korkeakouluilla, jotka sijoittuvat kärkisijoille kahden muun myöhemmin tehdyn uuden tutkimuksen yleisessä luokittelussa, hyvä menestys sekä niiden kurssien ja opiskelijoiden hyvä menestys johtuu siitä, että nämä korkeakoulut vastaavat yksityisen koulutuksen korkeaa tasoa? Jos on näin, aikooko komissio mahdollisesti tukea jäsenvaltioita, jotka yrittävät vastaavaa, huolimatta siitä, että monet maailman yliopistoista saavat yksityisiä avustuksia?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Mielestäni jäsen Mavrommatis on oikeassa osoittaessaan sormella opettamista, koska kun opettaminen erotetaan muusta toiminnasta eli tutkimuksesta tai jopa tiedon siirtämisestä innovoinnin avulla käytäntöön ja talouselämän käyttöön, niin menestymme kaikissa näissä seikoissa melko huonosti tai keskimääräisesti ja sijoitumme heikommin vertailuissa ja putoamme toiseen divisioonaan.

Paras ratkaisu on tämän vuoksi investoida entistä enemmän ja paremmin. Kysymyksessä kannatetaan sitä, että investoidaan enemmän opettamiseen ja tutkimukseen. Paremmin investoiminen taas tarkoittaa tehokkuutta ja sitä, miten järjestäydymme, miten siirrämme tietoa ja miten luomme kumppanuuksia julkisten ja yksityisten toimijoiden sekä akateemisen maailman ja muun yhteiskunnan välille. Näitä kaikkia tekijöitä voidaan parantaa eri toimilla ja Euroopan teknologiainstituutin avulla. Mainitsin sen yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka nämä asiat voidaan yhdistää. Toiseksi tarvitaan myös entistä enemmän investointeja.

En kutsuisi tätä Euroopan unionin myöntämäksi tueksi vaan pikemminkin eurooppalaisen yhteistyön tukemiseksi, koska kokoamme rahaa ja jaamme sen sovittujen sääntöjen mukaisesti. Näiden sääntöjen avulla meidän olisi pystyttävä saavuttamaan akateemisissa instituutioissamme huippuosaaminen, siirtämään tietoa sekä palkitsemaan ja edistämään myös laatua eikä pelkästään määrää. Tämä on yhteinen vastuumme ja tehtävämme.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, voin jatkaa saumattomasti siitä, mihin komission jäsen juuri lopetti. Tutkimus on tärkeää, mutta opiskelijoiden koulutus ja opettaminen on epäilemättä toinen korkeakoulujen ylevistä tavoitteista.

Kun työskentelin professorina, huomasin surukseni, että jotkin yliopistot, erityisesti ne, jotka ovat aina kärkisijoilla tärkeimmissä vertailuissa, kuten Oxfordin ja Cambridgen kaltaiset brittiläiset valioyliopistot, suhtautuivat erittäin varautuneesti Erasmus-ohjelmaan päinvastoin kuin monet muut yliopistot. Olisiko mahdollista käyttää osallistumista Erasmus-ohjelmaan yhtenä arvosteluperusteena?

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Esiin tulleet vertailut, jotka ovat osa keskustelua, pidimmepä siitä tai emme, perustuvat tiettyihin arvosteluperusteisiin, jotka nämä vertailut toteuttaneet laitokset ovat valinneet. Kuuluisia ovat esimerkiksi Shanghain yliopiston vertailu ja The Times Higher Education Supplement -julkaisu.

Totesin, että arvosteluperusteita on vain tietty määrä. Emme aio järjestää omaa vertailua, joka perustuisi Erasmus-ohjelmaan. Erasmus on kuitenkin tavaramerkki tai erittäin tärkeä ja suosittu keino, jolla parannetaan liikkuvuutta Euroopan unionissa. Erasmus-ohjelmien yhteydessä kilpaillaan paitsi pääsystä yliopistoon, mikä on tilanne nykyisin useimmissa yliopistoissa, myös Erasmus-ohjelmien määrästä ja sisällöstä. Kolme vuotta sitten luotiin Erasmus Mundus -ohjelma. Erasmus-ohjelmassa ei ole kyse pelkästään siitä, että tuhannet ihmiset opiskelevat eri puolilla maailmaa. Tämän yhteistyön tuloksena syntyi 1990-luvulla eurooppalaisten opintosuoritusten siirtojärjestelmä. Bolognan prosessi taas alkoi vuonna 1990 loogisena jatkona, jotta yhä useammat opiskelijat ja kansalaiset saavat Euroopan unionissa ammattipätevyyden ulkomailla suoritettujen tai täydennettyjen opintojen avulla.

Mielestäni emme aio järjestää vertailuja vaan haluamme kiitellä ja edistää Erasmus-ohjelmaa. Se on tärkeä keino, jolla opinnoista voidaan tehdä kansainvälisiä ja Euroopan unionista ja sen yliopistoista kansainvälisesti houkuttelevampia. Järjestämme paljon yhteisiä toimia kolmansien maiden kanssa kaukana Euroopan unionista. Kun keskustelen Euroopan unionin ulkopuolelta tulevien kumppanien kanssa, huomaan, että Erasmus tunnetaan hyvin, etenkin nyt kun Erasmus Mundus -ohjelmaa pidetään kilpailukykyisenä välineenä, jota Euroopan yliopistot voivat käyttää muuttaakseen Euroopan unionin sisäistä ja ulkoista kuvaa. Näin ollen en puhuisi vertailuista vaan puhuisin mieluummin entistä houkuttelevamman eurooppalaisen koulutusalueen luomisesta.

  Puhemies. Seuraavana on

Chris Daviesin kysymys nro 31 (H-0896/06):

Aihe: Uusien moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöt

Mikä on komission tämänhetkisen arvion mukaan Euroopan automarkkinoilla myytävien uusien moottoriajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen määrä?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Davies, komissio pitää erittäin tärkeänä autoteollisuuden vapaaehtoista sitoutumista henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Näiden sitoumusten ansiosta uusien henkilöautojen polttoaineen kulutus on vähentynyt huomattavasti. Vuonna 2004 uusien henkilöautojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen määrä oli 12,4 prosenttia pienempi kuin vuonna 1995. Päästöt kilometriä kohti olivat vähentyneet 186 grammasta 163 grammaan.

On teollisuuden omien etujen mukaista noudattaa sitoumuksia, jotka se on tehnyt. Epäonnistuminen tavoitteena olevan arvon, joka on 140 grammaa kilometriä kohti, saavuttamisessa, uhkaisi vapaaehtoisten sitoumusten uskottavuutta oikeudellisesti sitovien säännösten vaihtoehtona. Toistaiseksi kaikki kolme toimialajärjestöä ovat saavuttaneet välitavoitteet, jotka ovat osa vapaaehtoista sitoumusta. Vaikka järjestöt pitävät lopputavoitetta hyvin kunnianhimoisena, ne ovat kaikki vakuuttaneet uudelleen päättäneensä saavuttaa sen.

En halua kuitenkaan salata sitä, että olen hyvin huolissani tämän asian vuoksi. Sen jälkeen kun vuoden 2004 loppuun mennessä saavutettua edistystä kuvaileva raportti ilmestyi, olen ollut huolestunut siitä, että tulevina vuosina keskimääräisen vähennyksen on vuosittain oltava hyvin paljon suurempi kuin aikaisemmin, jotta lopputavoite voidaan saavuttaa. Vuodesta 2005 ei ole vielä lopullisia tietoja, mutta en odota vuoden 2005 vähennyksen olevan suurempi kuin vuoden 2004 vähennys. Jos alkaa näyttää siltä, ettei teollisuus pysty pitämään sitoumuksiaan, komission on puututtava asiaan ja ehdotettava lainsäädäntöä, jonka avulla voidaan varmistaa, että hiilidioksidipäästöjen määrä vähenee tarpeeksi.

Komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen henkilöautojen hiilidioksidinpäästöjen määrän vähentämistä koskevaa yhteisön strategiaa. Korkean tason CARS 21 -työryhmä suosittelee, että tuleva strategia perustuisi yhtenäiseen lähestymistapaan, joka käsittäisi kaikki tärkeät sidosryhmät ja siten myös suuren valikoiman toimenpiteitä. Pidän tätä lähestymistapaa välttämättömänä sen kannalta, että voidaan vähentää edelleen henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen määrää kohtuullisin kustannuksin.

Komission päätös tulevasta strategiasta tehdään vuoden lopussa. Tässä strategiassa edellytetään varmasti edistymistä autotekniikassa. Harkitsemme myös esimerkiksi moottoriajoneuvojen polttoainetehokkuutta koskevien sitovien tavoitteiden asettamista. Lisäksi on kuitenkin otettava huomioon muita tekijöitä, kuten poliittiset toimet, joilla edistetään vähähiilisten polttoaineiden käyttöä ja ajotapojen muuttamista.

Olisi muuten kiinnitettävä enemmän huomiota myös strategian kahteen muuhun pääosaan eli vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia ajoneuvoja koskeviin merkintöihin ja verotuksellisiin tukiin. Valitettavasti on todettava, että näillä kahdella strategian alalla on ollut toistaiseksi erittäin vähän vaikutuksia, mutta mielestäni tässä suhteessa parantaminen olisi mahdollista.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Olen iloinen, että komission jäsen on huolestunut, kuten hänen todella olisi oltavakin, koska autoteollisuus on rikkonut kokonaisvaltaisesti sopimukset, jotka se on tehnyt Euroopan unionin kanssa näiden vähennysten saavuttamiseksi. Syynä on ollut suuressa määrin voiton tavoittelu, koska nelivetoisilla kaupunkimaastoautoilla tai Chelsean traktoreilla, joiksi niitä kutsutaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, voi rikastua.

Kolme viikkoa sitten komission jäsen Dimas totesi samalla paikalla ollessaan, että lainsäädäntö olisi tietysti tarpeen. Voiko komission jäsen sanoa, mikä on aikaisin ajankohta, jona lainsäädäntöä voidaan ottaa käyttöön sitten, kun komissio on suorittanut joulukuussa julkaistavan uudelleentarkastelunsa?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Haluan aloittaa vastaamalla jäsen Daviesin arvioon Euroopan unionin moottoriajoneuvomarkkinoista. Yksi syy siihen, ettei tavoitteita ole saavutettu, mutta vain yksi niistä, on todellakin se, että tottumukset Euroopan unionin markkinoilla ovat muuttuneet. Yksi markkinasegmentti kasvaa erityisen voimakkaasti, eikä tämä segmentti ole varsinaisesti avuksi hiilidioksidipäästöjen määrän vähentämisen kannalta. Tämän segmentin muodostavat nelivetoiset kaupunkimaastoautot. Ne ovat suuria maastossa käytettäväksi soveltuvia ajoneuvoja, jotka kuluttavat hyvin paljon polttoainetta. Yllättäen näitä raskaita, erittäin paljon päästöjä aiheuttavia ajoneuvoja on tähän asti kohdeltu suotuisasti lainsäädännössä. Euro 5 -standardeja koskevassa komission ehdotuksessa aiotaan lopettaa näiden erityisen suurten ja erityisen saastuttavien ajoneuvojen edullinen kohtelu. Tämä on hyvin tärkeä asia. Asiaa käsitellään parhaillaan parlamentissa.

Ajoituksesta toteaisin, että oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen säilyttämisen vuoksi teollisuudelle on annettava aikaa lupaamamme määrä eli vuoteen 2008 asti. Jos kuitenkin alkaa näyttää siltä, kuten nyt, ettei tavoitteita saavuteta, komission on alettava valmistella lainsäädäntöä ensi vuonna, jotta se voidaan esitellä vuonna 2008.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, dieselajoneuvojen hiukkaspäästöt ovat ajankohtainen kysymys. Parlamentti ja neuvosto vahvistavat yhdessä saasteita koskevia tiukkoja vaatimuksia. Mitä on suunnitteilla päästöjen osalta? Onko tällä alalla dieselajoneuvoja koskevaa lainsäädäntöä, jonka kohteena olisi moottoriajoneuvoteollisuus?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Jäsen Rack, tietysti meillä on tämän alan lainsäädäntöä. Komission viime vuoden lopussa esittelemällä ehdotuksella, jonka mukaan otettaisiin käyttöön ajoneuvoja koskevat Euro 5 -standardit, vähennetään sekä kevyiden hyötyajoneuvojen että henkilöautojen hiukkaspäästöjä. Ehdotuksemme mukaan dieselhenkilöautojen nokihiukkaspäästöjen raja-arvo pienenee 5 milligrammaan kilometriä kohti vuodesta 2009 alkaen. Arvoa ei voida asettaa tätä pienemmäksi, koska sitten sitä olisi mahdotonta mitata. Näin ollen 5 milligramman raja-arvo tulee voimaan vuonna 2009, mikä tarkoittaa sitä, että sen jälkeen dieselajoneuvot, joissa ei ole hiukkassuodatinta, ovat historiaa.

Typpioksidien osalta tilanne on vaikeampi, koska suurimpaan osaan ajoneuvoista ei ainakaan vielä ole saatavissa sopivaa teknologiaa. Komission ehdotuksessa säädetään vähennyksestä 200 milligrammaan kilometriä kohti. Ehdotusta käsitellään parhaillaan parlamentissa. Toinen ehdotus, jota käsitellään parhaillaan, on ehdotukseni, joka koskee dieselajoneuvojen typpioksidipäästöjen vähentämistä 200 milligrammasta 80 milligrammaan. Tämä tulisi voimaan vuonna 2014 tai 2015.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, nämä hiilidioksidipäästöt vaikuttavat maailmanlaajuisesti, ja tietysti myös koko maailman hiilidioksidipäästöt vaikuttavat Euroopan unioniin. Tämän vuoksi kysyisinkin, tietääkö komissio muiden tärkeiden teollisuusmaiden vastaavia päästöjen vähentämistä koskevia lukuja, ja lisäksi kysyisin, yrittääkö komissio vaikuttaa tähän asiaan.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Kiitän arvoisaa jäsentä tästä kysymyksestä, koska saan nyt mahdollisuuden karkottaa suhteellisen laajalle levinneen virheellisen käsityksen. Tietysti meillä on käytettävissämme tällaisia lukuja. Mielestäni on miellyttävää havaita, että uusien eurooppalaisten henkilöautojen päästöjen määrät ovat paljon, paljon pienempiä kuin muualla maailmassa valmistettavien henkilöautojen keskimääräinen päästöjen määrä. Meillä päästöt ovat merkittävästi pienemmät kuin öljyntuottajamaissa, myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. On mielenkiintoista havaita, että tällaisissa maissa, joissa päästöjen määrät ovat huonommalla tasolla kuin meillä, on käytössä oikeudellisesti sitovia säännöksiä kaikilla aloilla.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavat kysymykset käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset.

Bernd Posseltin kysymys nro 41 (H-0898/06):

Aihe: Oluen verotus

Miten komissio suhtautuu suunnitelmiin nostaa oluen verotusta?

Justas Vincas Paleckisin kysymys nro 42 (H-0925/06):

Aihe: Alkoholin valmisteveron korottamisen laskutapa

Euroopan unionin toimielimet käsittelevät parhaillaan komission ehdotusta alkoholin valmisteveron korottamiseksi. Ehdotuksessa on arvioitu alkoholin valmisteveron vähimmäismääriä määritettäessä voimassa olleen inflaation kehitystä vuonna 1993 alkaneelta ajanjaksolta vuoteen 2005 asti. Arvion perusteella ehdotetaan, että valmisteveron vähimmäismäärää korotetaan 31 prosenttiin asti.

Uudet jäsenvaltiot liittyivät unioniin 1. toukokuuta 2004 ja ovat siitä lähtien sitoutuneet noudattamaan alkoholijuomiin sovellettavien valmisteverojen vähimmäismääriä. Edellä mainitun komission ehdotuksen nojalla nämä maat ovat joutuneet nostamaan valmisteveron määriä sen inflaatioasteen mukaisesti, joka vallitsi muissa jäsenvaltioissa silloin, kun uudet jäsenvaltiot eivät vielä olleet liittyneet unioniin.

Pitääkö komissio tätä oikeudenmukaisena ja johdonmukaisena? Eikö uusia jäsenvaltioita varten pitäisi varata erityinen alkoholin valmisteveron laskutapa?

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Haluan ilmoittaa arvoisille parlamentin jäsenille, että 8. syyskuuta 2006 komissio hyväksyi ehdotuksen alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen vähimmäismäärien mukauttamiseksi vuoden 1993 jälkeisen inflaation huomioon ottamiseksi. Nykyiset vähimmäismäärät vahvistettiin vuonna 1993. Tämä ehdotus sai alkunsa neuvoston 12. huhtikuuta 2005 yksimielisesti esittämästä kehotuksesta.

Ehdotetut korotukset tulevat ehdotuksen mukaan voimaan 1. tammikuuta 2008. Jotta voidaan helpottaa vaikeuksia, joita kansallisten määrien korottaminen uuteen vähimmäistasoon voi aiheuttaa joillekin jäsenvaltioille, ehdotetaan 1. tammikuuta 2011 asti kestäviä siirtymäkausia.

Inflaatiokorotus on 31 prosenttia Eurostatin tietojen ja yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin perusteella. Oluella tämä tarkoittaa, että nykyinen vähimmäismäärä 74,8 senttiä hehtolitralta/alkoholiprosentti nousee 98 senttiin. Toisin sanoen nykyinen veron vähimmäismäärä puolesta litrasta olutta, jonka alkoholipitoisuus on 5 prosenttia, nousee 4,5 sentistä 6 senttiin eli noin 1,5 senttiä.

Tämä ehdotus ei vaikuta suurimpaan osaan jäsenvaltioista, koska niiden kansalliset määrät ovat jo nyt suurempia kuin ehdotetut uudet vähimmäismäärät. Niihin jäsenvaltioihin kohdistuva vaikutus, joihin tämä ehdotus vaikuttaa, riippuu kuitenkin selvästi niiden nykyisistä kansallisista valmisteverojen määristä. Esimerkiksi Saksassa oluen kansallista määrää on korotettava 24,5 prosenttia uuden vähimmäistason saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että vero puolesta litrasta olutta nousee hieman enemmän kuin yhden sentin. Lisäksi ehdotetun siirtymäkauden ansiosta Saksalla on aikaa 1. tammikuuta 2011 asti toteuttaa tämä tarvittava korotus. Arvoisat jäsenet huomaavat, että ehdotetun inflaatiomukautuksen vaikutukset ovat melko vaatimattomia eivätkä riitä perusteeksi joidenkin jäsenvaltioiden esittämälle voimakkaalle vastustukselle.

Vastaukseksi jäsen Paleckisin esittämään kysymykseen komissio huomauttaa, että vähimmäismäärien tarkoituksena on rajoittaa sisämarkkinoilla kilpailun vääristymistä, joka aiheutuu jäsenvaltioiden soveltamista erilaisista valmisteveron määristä. Tämän vuoksi vähimmäismäärän olisi oltava sama kaikkialla Euroopan unionissa.

Komission näkemyksen mukaan ei ole järkevää, että olisi erilaisia vähimmäismääriä sen mukaan, koska kukin jäsenvaltio on liittynyt Euroopan unioniin. Kuten mainitsin, komission ehdotus käsittää asianmukaiset siirtymäkaudet.

Lopuksi haluaisin vielä lisätä, että ehdotuksesta keskustellaan parhaillaan neuvostossa. Neuvottelut ovat osoittautuneet odotettua vaikeammiksi, kun otetaan huomioon, että ehdotuksessa esitetään puhtaasti matemaattista mukautusta, joka vaikuttaa vain hyvin vähän joihinkin jäsenvaltioihin.

Haluan ilmoittaa arvoisille jäsenille, että vain viikko sitten 7. marraskuuta, kun ehdotuksesta keskusteltiin ensimmäistä kertaa Ecofin-neuvostossa, ehdotusta vastusti kolme jäsenvaltiota eli Saksa, Tšekki ja Liettua. Näin ollen ehdotus ei saanut pyydettyä yksimielistä tukea, joten lykkäsimme lopullisen päätöksen ja keskustelun Ecofin-neuvoston seuraavaan kokoukseen, joka on määrä pitää 28. marraskuuta. Kuten arvoisat jäsenet varmasti tietävät, ehdotuksesta keskustellaan myös parlamentissa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, tiesittekö, että kun Baijeri liittyi Saksan valtakuntaan vuonna 1871, Baijeri teki näin vain sillä ehdolla, että olut tunnustetaan peruselintarvikkeeksi, jonka nauttiminen on sallittua myös jopa asepalveluksen aikana? Niinpä olut on Baijerissa peruselintarvike. Lisäksi kysyisin, olisiko erotettava jyrkemmin toisistaan olut ja "limuviinat" eli terveellinen luonnontuote ja roskajuomat. Toinen kysymykseni komission jäsenelle on, olisiko mahdollisesti otettava entistä paremmin huomioon alueelliset ja kansalliset perinteet. Erityisesti haluan kysyä häneltä, eikö olisi parempi vähentää arvonlisäveroa ja oluen verotusta ravintola-alalla, jotta voidaan varmistaa laadukkaiden ja terveydelle välttämättömien ravintoloiden säilyminen. Mitä paremmin ravintola-ala voi, sitä terveempiä myös kansalaiset ovat.

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Tiedän kyllä tämän määritelmän ja ymmärrän sen arvon. Pidän itsekin oluesta. Tämä on kuitenkin vain oma kantani eikä komission eikä neuvoston kanta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Tähän asti valmisteveron vähimmäismäärää on sovellettu suosituimpiin alkoholijuomiin, kuten viiniin ja olueen. Viiniin sovelletaan tällä hetkellä nollaksi vahvistettua vähimmäismäärää toisin kuin olueen, ja vireillä on hankkeita oluen valmisteveron nostamiseksi. Miten komissio voi selittää tällaiset erot erilaisten alkoholijuomien valmisteveroissa, varsinkin nyt kun Ranska neuvottelee tietynlaista viiniä koskevasta poikkeuksesta?

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Kun Ecofin-neuvostossa keskusteltiin viime vuonna alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveron korottamisesta, jotkin jäsenvaltiot ottivat esille oluen ja viinin verotuksen välisen eron. Kuten arvoisat jäsenet todennäköisesti tietävät, vuodesta 1992 lähtien eli siitä lähtien, kun nykyiset määrät vahvistettiin, viinillä ei ole ollut positiivista valmisteveron vähimmäismäärää. Tuolloin sovittiin lopuksi, että viiniin sovellettava vähimmäismäärä olisi nolla. Jollei tehdä muuta päätöstä valmisteveron arvioimiseksi uudelleen, nolla pysyy nollana, vaikka määrää nostettaisiin ehdotuksen mukaisesti 31 prosenttia.

Ymmärrän niiden näkemyksiä, joiden mielestä viinin ja oluen välillä ei periaatteessa ole juuri eroa. Lisäksi on totta, että viini ja olut kilpailevat keskenään kuluttajamarkkinoilla. Lainsäädännön muuttamiseksi tarvittaisiin kuitenkin yksimielisyyttä, ja sikäli kuin tiedän, ainakin kymmenen jäsenvaltiota käyttäisi varmaan veto-oikeuttaan estääkseen viinin positiivisen vähimmäismäärän soveltamisen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Valitettavasti en kuullut osaa vastauksesta kysymykseeni, koska komission jäsenten puheenvuorojen järjestystä on muutettu. Tämän vuoksi haluaisin kysyä komission jäseneltä vielä uudelleen, voiko hän taata, ettei Euroopan unionin uusia jäsenvaltioita syrjitä tässä alkoholijuomia koskevassa asiassa.

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Esitin jo vastauksessani, ettei komission mielestä olisi järkevää soveltaa erilaisia valmisteveron vähimmäismääriä uusiin ja vanhoihin jäsenvaltioihin.

Lähtökohtana käytettävää ajanjaksoa koskevaan kysymykseen ja siihen, olisiko lähtökohtana käytettävä vuonna 1992 vahvistettuja valmisteverojen vähimmäismääriä, jotka tulivat voimaan vuonna 1993, vastaisin, että näitä voidaan käyttää lähtökohtana ja että nykyinen ehdotus perustuu tähän.

Jos Ecofin-neuvosto suostuu, voisimme löytää jonkin muun alkamispäivän. Tätä asiaa ei ole kuitenkaan vielä jätetty virallisesti käsiteltäväksi Ecofin-neuvoston seuraavaa kokousta varten, joka pidetään 28. marraskuuta. Komissio tekee tietysti parhaansa, jotta löydetään ratkaisu, joka on yleinen ja sama kaikille jäsenvaltioille, olivatpa nämä uusia tai vanhoja jäsenvaltioita. Toivonkin, että 28. marraskuuta saadaan ratkaisu, jonka kaikki jäsenvaltiot voivat hyväksyä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vaikka eurooppalaiset pitävät perinteisesti alkoholipitoisista juomista, alkoholin kulutus on vähentynyt jo vuosikausia jopa ilman veroja ja terveysvaikutuksia koskevia varoituksia. Itse asiassa Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, mitä tapahtuu, kun alkoholin käyttö kriminalisoidaan. Nuoriso alkaa käyttää designer-huumeita. Ehkäpä olisi parempi, jos komission jäsen osallistuisi laittomien huumeiden torjuntaan sen sijaan, että tuomitaan alkoholi ja nostetaan yhä enemmän alkoholin, tämän eurooppalaisen kulttuurin suosikkipäihteen verotusta.

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Komissio ei ole missään tapauksessa ehdottanut alkoholiveron korotusta, koska kyse on pelkästä vähimmäismäärien uudelleenmäärittelemisestä.

Nykyiset valmisteverojen määrät vahvistettiin vuonna 1992, ja ne tulivat voimaan 1. tammikuuta 1993. Tähän mennessä niiden arvo on vähentynyt 31 prosenttia. Ehdotuksessa vain määritellään uudelleen valmisteverojen määrät, mutta niiden tasoa ei nosteta senttiäkään.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, myönnättekö, että kilpailu yhtenäismarkkinoillamme on vääristynyt kahdella tavalla? Oluen ja viinin välillä on vääristymä, joka on törkeän epäoikeudenmukainen, ja lisäksi meillä on vääristymä, joka aiheutuu siitä, että veroasteet ja valmisteverot ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi kotimaassani sadat pakettiautot menevät Calais'hen, jossa ne lastataan täyteen alkoholia, ja sitten ne palaavat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja myyvät lastinsa laittomilla markkinoilla. Tämä on hyvin vahingollista Yhdistyneen kuningaskunnan panimoteollisuudelle, pubeille ja vähittäismyyjille. Olen varma, että vastaavaa tapahtuu muuallakin.

  László Kovács, komission jäsen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan edustajana arvoisa jäsen varmastikin tietää, että useat jäsenvaltiot vastustavat hyvin voimakkaasti yhdenmukaistamista yleensä ja periaatteessa.

Euroopan unionissa on jo siis yhdenmukaistettu valmisteverojen vähimmäismäärät, ja jäsenvaltiot voivat vapaasti vahvistaa kansalliset määränsä paljon vähimmäismääriä suuremmiksi. Nyt meillä sovelletaan olueen valmisteveron vähimmäismäärää ja viinin valmisteveron vähimmäismäärä on nolla, minkä myönnän johtavan jonkinlaiseen kilpailun vääristymiseen. Kuten jo mainitsin, tämän lainsäädännön muuttamiseksi tarvitaan kuitenkin Ecofin-neuvoston yksimielinen päätös, josta ei ole tällä hetkellä toivoakaan.

Lisäksi jotkin jäsenvaltiot soveltavat valmisteveron vähimmäismääriä ja toiset paljon suurempia määriä. Esimerkiksi väkevien alkoholijuomien osalta tiedän joidenkin pohjoismaisten jäsenvaltioiden soveltavan todellista valmisteveron määrää, joka on yli kymmenkertainen pakolliseen vähimmäismäärään verrattuna. Tämä voi tietysti johtaa jonkinlaiseen kilpailun vääristymiseen. Jokaisella jäsenvaltiolla on kuitenkin oikeus vahvistaa valmisteveron määrä vähimmäismäärää suuremmaksi tai sen suuruiseksi mutta ei tietenkään sitä pienemmäksi.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 43 (H-0891/06):

Aihe: Kilpailuoikeutta koskeva hajautettu järjestelmä

Asetuksella (EY) N:o 1/2003⁽¹⁾muun muassa aikaisemmin voimassa ollut keskitetty järjestelmä korvattiin poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvalla järjestelmällä, jossa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvan, perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja 82 artiklan suoraa soveltamista koskevan toimivallan lisäksi soveltaa myös perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa.

Onko uuden hajautetun järjestelmän tuloksellisuudesta olemassa ensimmäisiä arvioita? Suositellaanko riippumattomien kansallisten kilpailuviranomaisten ohella parhaana käytäntönä kilpailupolitiikan asioiden teknisyyteen ja monimutkaisuuteen perehtyneiden kansallisten oikeudenkäyttöelinten perustamista käsittelemään yksinomaan kilpailun suojelemiseen liittyviä kysymyksiä?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, EY:n perustamissopimuksen lähtökohtana olevien institutionaalisen ja prosessuaalisen autonomian periaatteiden mukaisesti jokainen jäsenvaltio voi määritellä, mitkä tuomioistuimet käsittelevät kilpailua koskevia asioita.

Kuten tiedätte, useimmissa jäsenvaltioissa on erityisiä menettelysääntöjä kilpailuun liittyviä asioita varten. Nämä käsittävät esimerkiksi sääntöjä, joiden mukaan nämä asiat käsitellään suoraan ylemmissä oikeusasteissa tai joilla rajoitetaan toimivaltaisten tuomioistuinten määrää tai tyyppiä taikka joiden mukaan käytetään alaan erikoistuneita tuomioistuimia.

Kansallisilla tuomioistuimilla on käytettävissään myös mekanismeja, jos on epäselvyyttä 81 artiklan ja 82 artiklan soveltamisesta menettelyyn. Erityisesti asetuksen 1/2003 15 artiklan mukaan kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komission lausuntoa kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat yhteisön kilpailusääntöjen tulkintaa ja nousevat esiin tällaisten asioiden yhteydessä. Tähän mennessä kansalliset tuomioistuimet ovat tehneet näin noin 20 tapauksessa. Jos tavoitteena on saada sääntöjä koskeva sitova tulkinta, kansallinen tuomioistuin voi saattaa asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisua koskevan menettelyn mukaisesti, ja joissakin jäsenvaltioissa tuomioistuimilla on myös mahdollisuus saattaa hankalat kysymykset kansallisten kilpailuviranomaisten käsiteltäväksi.

Komissio suhtautuu tietysti myönteisesti kaikkiin aloitteisiin, joilla jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään kansallisen oikeuslaitoksen asiantuntemusta yhteisön kilpailulainsäädännön alalla. Komissio on jo osallistunut noin 1 900 tuomarin koulutuksen osarahoitukseen tällä alalla.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, johtaakohan kansallisten kilpailuviranomaisten ja muiden sääntelyviranomaisten toimivaltojen päällekkäisyys kilpailupolitiikan hajanaisuuteen useissa jäsenvaltioissa? Aiheuttaakohan se epävarmuutta lainkäytössä? Arvoisa komission jäsen, oletteko sitä mieltä, että yhdistyminen voimakkaaseen viranomaiseen, kuten esimerkiksi Alankomaissa tapahtunut energia-alan sääntelyviranomaisen ja televiestintäviranomaisen yhdistyminen kilpailuviranomaiseen, olisi hyvä malli myös muille jäsenvaltioille?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Nyt saattaisi todellakin olla sopiva tilaisuus antaa enemmän tietoja siitä, kuinka Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto toimii tilanteessa, jota käsittelitte. Ollessamme säännöllisesti yhteydessä kaikkiin asiaan liittyviin viranomaisiin meidän olisi pyrittävä varmistamaan, mikä olisi parasta juuri heidän olosuhteissaan. Olen sitä mieltä, että kotimaani mallista voi olla apua, jos se voidaan toteuttaa jäsenvaltiossa ja jos se yhdistetään tämän alan sääntöihimme ja säädöksiimme. On otettava huomioon, että kansallisilla tuomioistuimilla on ollut oikeus soveltaa 81 artiklaa ja 82 artiklaa täysimääräisesti vain jo aloitetuissa toimissa.

Koordinointi kansallisten viranomaisten ja komission välillä on tiivistä ja päivittäistä. Tiedän hyvin, että vuoropuhelu on ollut tähän asti hedelmällistä, eikä minusta ole mitään syytä odottaa, että tämä tilanne muuttuisi.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Hajauttamisen yhtenä etuna odotettiin olevan, että komissio voisi keskittyä paremmin merkittävimpiin asioihin. Kysyisinkin tämän vuoksi, miksi komissio maailman suurimpana kilpailuviranomaisena ei ole koskaan käsitellyt tehokkaasti yhtä maailman merkittävimmistä kilpailunrajoituksista, nimittäin De Beers Diamond Company -yhtiön käyttämää "Supplier of Choice" (valikoitu toimittaja) -järjestelmää, joka rajoittaa kilpailua erittäin paljon.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Haluan aluksi kiittää arvoisaa jäsentä, sillä hän mainitsi hyvin tärkeän asian esittäessään aluksi kohteliaisuuden, jonka mukaan olemme suurin kilpailuviranomainen. Kollegani komission jäsen Figeľ vastasi kysymykseen, joka koski korkeakoulujen paremmuusjärjestystä. Kilpailun alalla olemme tällä hetkellä ensimmäisenä ranking-listalla. Tämä on kunnia mutta myös haaste, koska haluamme säilyttää tämän aseman.

Mainitsitte De Beers -yhtiön. Kirjoitan teille yksityiskohtaisesti siitä, mitä olemme jo tehneet. Kuten tiedätte, toimimme aktiivisesti asiassa ALROSA/De Beers, joka liittyi erityisen läheisesti käsittelemäänne kysymykseen. Voimavaramme ovat rajalliset, mutta tietyssä vaiheessa, kun päätetään käsitellä monopolia tai lähes monopolia, viemme asioita eteenpäin. Pysymme valppaina ja seuraamme tätä asiaa.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kommentin komission kantaan, joka koski kilpailuviranomaisten ja sääntelyviranomaisten yhdistymistä. Haluan huomauttaa vastauksenne johdosta, että sääntelyviranomaisten tehokkuuden varmistaminen, kilpailuviranomaiset ja avoimuus ovat ensisijaisen tärkeitä asioita. Nämä ovat perusperiaatteet. Mielestäni sääntelyviranomaisilla, jotka komissio on valinnut ja päättänyt, ja etenkin energia-alan sääntelyviranomaisilla on tärkeä osuus siinä, että ne säilyttävät riippumattomuutensa kilpailuviranomaisista.

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Vastatakseni kysymykseen suoraan totean, että jäsenvaltiot voivat jakaa täytäntöönpanoon liittyvän työn eri viranomaisten kesken ja kansallisesta sääntelyviranomaisesta tulee kansallinen kilpailuviranomainen, kuten varmasti tiedätte.

Kansallisista viranomaisista toteaisin, että ne ovat osa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa ja kuten jo mainitsin, työskentelysuhteet tässä verkostossa ovat täysin kollegiaalisia. Tiedämme, mitkä säännöt ovat, ja ne ovat todella ne, jotka kolleganne juuri mainitsi. Yleisesti ottaen käsittelemme merkittävimmät asiat tai ainakin asiat, jotka liittyvät fuusioita koskeviin sääntöihin ja säädöksiin, mutta jos on kyse kansallisesta asiasta, jonka kansallinen kilpailuviranomainen haluaa ja pystyy käsittelemään, se saa käsitellä asian.

Tämä ei ole kuitenkaan tiukasti rajattua. Jos kansallinen kilpailuviranomainen haluaa mieluummin jättää jonkin asian meille, niin haluamme ja pystymme varmasti käsittelemään sen.

  Puhemies. Seuraavana on

Ruth Hieronymin kysymys nro 44 (H-0899/06):

Aihe: Elokuvatuotannon tukeminen verohelpotuksin Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Yhdistyneessä kuningaskunnassa neuvotellaan parhaillaan talousarviolaista (UK Finance Act), jonka mukaan verohelpotuksia voitaisiin myöntää ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritettaville menoille.

Jos laki hyväksytään, amerikkalaiset elokuvat, jotka tuotetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, hyötyisivät merkittävästi kyseisistä verohelpotuksista. Sen sijaan ulkomailla tuotettavat brittiläiset yhteistuotantoelokuvat eivät hyötyisi verohelpotuksista.

Onko tämä verohelpotuksia koskeva järjestelmä EU:n kilpailulainsäädännön mukainen? Voidaanko tällaista eurooppalaisen tuotannon syrjintää kannattaa, kun otetaan huomioon yhteisön velvollisuus edistää kulttuuriensa monimuotoisuutta EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan mukaisesti? Mihin toimiin komission on muussa tapauksessa ryhdyttävä EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti EU:n kilpailulainsäädännön mukaisesti?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Komissio neuvottelee parhaillaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kanssa järjestelmästä, jolla maassa tuetaan elokuvatuotantoa verohelpotuksin ja josta on ilmoitettu komissiolle valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Komissio arvioi järjestelmää vuonna 2001 julkaistun elokuvia koskevan tiedonannon perusteella. Sen mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtion tukea elokuvatuotannolle, jos elokuvan sisältö on kulttuuria todennettavissa olevien kansallisten kriteerien mukaan. Näiden kansallisten kriteerien määritteleminen jätetään tiedonannossa jäsenvaltioiden tehtäväksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Perustamissopimuksen 151 artiklassa ja elokuvia koskevassa tiedonannossa ei kummassakaan suljeta pois sitä mahdollisuutta, että kolmansien maiden tuottamat tai yhteistuotantona tuotetut elokuvat voisivat hyötyä jäsenvaltioiden elokuville myöntämästä tuesta. Tiedonannossa sallitaan kuitenkin se, että jäsenvaltiot voivat vaatia, että jopa 80 prosenttia elokuvan tuotantobudjetista on käytettävä kyseisen valtion alueella vastineeksi valtion tuesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmä käsittää tällaisen vaatimuksen. Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmää koskevien ensimmäisten tietojen mukaan ei ollut kuitenkaan aivan selvää, ettei eurooppalaisena yhteistuotantona tuotettujen elokuvien, jotka täyttävät elokuvien yhteistuotantoa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ehdot, tarvitsisi läpäistä Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuritestiä tuen saamiseksi. Komission pyynnöstä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat selventäneet tätä asiaa järjestelmästä julkaistuissa ohjeissa. Näin ollen ehdot, joiden mukaisesti eurooppalaisena yhteistuotantona tuotetut elokuvat voivat hyötyä järjestelmästä, vastaavat Euroopan unionissa yleisesti käytössä olevia vaatimuksia. Sitä vastoin yhdysvaltalaisten elokuvien sekä yhdysvaltalaisten ja brittiläisten tuottajien yhteistuotantojen on läpäistävä Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuritesti tuen saamiseksi.

Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuritesti käsittää todennettavissa olevat kansalliset kriteerit, joiden tavoitteena on varmistaa, että tuki kohdistuu kulttuurituotteeseen. Tämä on yksi niistä järjestelmän näkökohdista, joita komissio tarkastelee.

  Ruth Hieronymi (PPE-DE). – (DE) Haluan kysyä komission jäseneltä, käsittävätkö Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tähän mennessä esittelemät luonnokset nämä kulttuuria koskevat kriteerit yhdysvaltalaisten ja brittiläisten tuottajien yhteistuotantona tuottamille tuotannoille vai onko nämä kriteerit lisättävä myöhemmin. Toinen kysymykseni kuuluu seuraavasti: Mikä tilanne on brittiläisten yhteistuotantojen osalta EU:n muissa jäsenvaltioissa?

  Neelie Kroes, komission jäsen. (EN) Arvoisa jäsen käsitteli Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistoimintaa tällä alalla. Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuvauksiin osallistuvasta yhdysvaltalaisesta näyttelijästä aiheutuvat kustannukset olisivat tukikelpoisia Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmän mukaisesti, mutta vastaavasti tukikelpoisia olisivat myös toisesta jäsenvaltiosta tulevasta näyttelijästä aiheutuvat kustannukset, jos kuvaukset tapahtuvat Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Arvoisa jäsen toi esiin tilanteen, jossa elokuvia tuottavat yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden jäsenvaltioiden elokuvatuottajat. On totta, etteivät toisessa jäsenvaltiossa kuvauksiin osallistuvasta Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevasta tai muusta eurooppalaisesta näyttelijästä aiheutuvat kustannukset olisi tukikelpoisia järjestelmän mukaisesti. Toisesta jäsenvaltiosta oleva yhteistuottaja voisi kuitenkin sisällyttää tuotantobudjettiinsa Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevasta tai muusta eurooppalaisesta näyttelijästä aiheutuvat kustannukset omassa jäsenvaltiossaan, ja näihin kustannuksiin saattaisi olla mahdollista saada jonkinlaista tukea kyseisessä jäsenvaltiossa.

  Puhemies. Seuraavana on

Claude Moraesin kysymys nro 32 (H-0871/06):

Aihe: HIV:n/aidsin ennaltaehkäisy ja hoito Etelä-Afrikassa

Voiko komissio antaa tietoja siitä, mitä EU on tehnyt HIV:n/aidsin ennaltaehkäisyn ja hoidon hyväksi Etelä-Afrikassa?

Millä tavoin komissio tukee antiretroviraalisten lääkkeiden käyttöä Etelä-Afrikassa? Millä tavoin patentoimattomien ja HIV/aids-potilaille tarkoitettujen lääkkeiden saatavuutta on parannettu Etelä-Afrikassa?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ihmisen immuunikatovirusta (HIV) ja hankinnaista immuunivajavuutta (aids) koskevissa asioissa komissio on tukenut kansallisten ja alueellisten terveysministeriöiden toteuttamia toimia vuodesta 1994 lähtien. Lisäksi monet kansalaisjärjestöt ovat saaneet suoraa tukea Euroopan jälleenrakennus- ja kehitysohjelmasta tai köyhyyteen liittyvien tautien budjettikohdasta taikka näistä molemmista. Näillä toimilla on yleensä saavutettu eri hankkeiden tavoitteina olleet tulokset. Tästä huolimatta toimien kestävyydestä on syytä olla huolissaan etenkin sosiaalialalla niiden aiheuttamien jatkuvien kustannusten vuoksi.

Ohjelmasta myönnetään parhaillaan rahoitusta terveysministeriöiden kahdenlaisille toimille. Ensinnäkin tuetaan perusterveydenhoitopalvelujen, myös HIV:n ja aidsin hoitoon liittyvien palvelujen, tarjoamiseen tarkoitettuja kumppanuuksia, jotka ovat saaneet tukea 25 miljoonaa euroa. Tässä ohjelmassa luodaan kumppanuuksia kansalaisjärjestöjen ja yhdeksästä alueellisesta terveysministeriöstä viiden ministeriön välille. Kansalaisjärjestöt myöntävät avustuksia ja järjestävät asianmukaista koulutusta kouluttamattomille tai huonosti koulutetuille terveydenhoitoalan työntekijöille. Nämä työntekijät antavat aidsin hoitoon liittyvää perushoitoa potilaille, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta saada tällaista hoitoa. Tällä hetkellä 187 000 potilasta saa hoitoa 5 000 palvelujentarjoajalta. Nämä luvut kasvavat huomattavasti, kun uusi ohjelma, johon on varattu 45 miljoonaa euroa, käynnistyy vuonna 2007.

Toisessa ohjelmassa tuetaan Etelä-Afrikan hallituksen kokonaisvaltaista HIV:n ja aidsin hoidon hallinnan ja toteuttamisen suunnitelmaa (Comprehensive HIV/Aids Care Management and Treatment Plan) 25 miljoonalla eurolla. Komissio hyväksyi tämän ohjelman joulukuussa 2004. Ohjelman tavoitteena on tukea tämän aidsia torjuvan suunnitelman täytäntöönpanoa erityisesti henkilöstösuunnittelua, lääkkeiden markkinoille saattamista koskevia lupia sekä hoidon ja terveyden edistämistä koskevien toimien rahoitusta koskevissa kysymyksissä.

Lisäksi koulutuksen alalla on HIV:tä ja aidsia koskeva ohjelma. Tämä korkea-asteen koulutuksen aids-ohjelma, HEAIDS, on saanut tukea 20 miljoonaa euroa. Ohjelma on jatkoa hankkeelle, jota Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehitysyhteistyön ministeriö (Department for International Development, DfID) ja Irlanti rahoittivat. Tavoitteena on vähentää HIV:n ja aidsin leviämistä ikäryhmässä, johon nämä vaikuttavat erityisen voimakkaasti ja joka näyttää ajautuvan vanhoihin käyttäytymismalleihin, sekä koko korkea-asteen koulutuksen yhteisössä yleensä.

Vuonna 2002 komissio hyväksyi alueellisen HIV:tä ja aidsia koskevan tiedotus- ja koulutusohjelman, joka on saanut yhteisön rahoitusta 10 miljoonaa euroa Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Irlannin myöntämän 20 miljoonan euron lisäksi. Ohjelmaa toteuttaa eteläafrikkalainen kansalaisjärjestö Soul City. Viimeksi kuluneiden 14 vuoden aikana Soul City on saanut huomattavasti tukea Euroopan yhteisöltä koulutusta ja viihdettä yhdistävän "edutainment"-lähestymistapansa (education ja entertainment) kehittämiseen. Tässä lähestymistavassa käytetään televisio- ja radiosarjoja eri aiheiden käsittelemiseen ja yksityiskohtaisempia tietoja annetaan useilla eri kielillä laadittujen lehtisten ja muiden asiakirjojen avulla. Ohjelma käsittää paitsi Etelä-Afrikan myös kahdeksan naapurimaata. Vaikka ohjelman toimilla on saatu erinomaisia tuloksia viime vuosina, on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että ohjelmalla on hallinnollisia ongelmia, jotka liittyvät sen rajatylittävään luonteeseen ja siihen, että se saa tukea useista eri rahoituslähteistä.

Aluekehitysohjelmasta rahoitettujen ohjelmien ohella Etelä-Afrikassa toteutetaan parhaillaan kuutta hanketta, jotka saavat tukea noin 10 miljoonaa euroa eri budjettikohdista. Niillä kaikilla on tavoitteita, jotka liittyvät aidsin torjuntaan. Yksi mainitsemisen arvoinen hanke on rokotteita koskeva tutkimushanke, joka yhdistää eteläafrikkalaisia ja eurooppalaisia tutkimuslaitoksia.

Lääkkeiden käyttöä ja saatavuutta koskevissa asioissa komissiolla ei ole Etelä-Afrikassa erityistä ohjelmaa, jolla edistettäisiin geneeristen lääkkeiden käyttöä. Komissio tukee kuitenkin toimia, joilla Etelä-Afrikan terveysministeriö pyrkii järkeistämään ja parantamaan lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä. On syytä muistaa, ettei ongelmana useinkaan ole antiretroviraalisten lääkkeiden huono saatavuus vaan potilaiden haluttomuus tulla tarkastukseen ja hoidettavaksi sekä terveydenhoitovälineiden ja -henkilökunnan puute. Erityisesti on pulaa apteekkihenkilökunnasta, joka voisi ottaa vastaan potilaita ja neuvoa heitä ennen hoidon aloittamista.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos perusteellisesta vastauksesta.

Tiedän, että olette henkilökohtaisesti sitoutunut tähän asiaan. Tapasin kuitenkin viime viikonloppuna zimbabwelaisia ja eteläafrikkalaisia aids-aktivisteja, ja he esittivät seuraavan kysymyksen, johon oli vaikea vastata. Haluankin kysyä teiltä, vaikuttaako EU mielestänne merkittävästi aids-epidemiaan antiretroviraalisten lääkkeiden käyttöä tukemalla ja muilla mainitsemillanne toimenpiteillä. Onko toimillamme todellista vaikutusta? Pelkään, että Zimbabwessa olemme selvästi häviämässä taistelua maan erityisten olosuhteiden vuoksi. Tapaamani henkilöt kertoivat minulle kuitenkin, että tilanne on edelleen erittäin vakava myös Etelä-Afrikassa.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Mielestäni tämän vitsauksen torjunnassa onnistuminen riippuu pääasiallisesti siitä, toimivatko eri toimijat vastaisuudessa paljon yhdenmukaisemmin kuin ennen. Tämän vuoksi komissio on maksanut merkittävän summan maailmanlaajuiseen rahastoon ja aikoo tehdä näin myös vastaisuudessa. Lontoossa pidetyssä rahoituskokouksessa maksoimme tähän rahastoon noin 90 miljoonaa euroa lisää. Minun on todettava, ettei tämä rahaston rahoituskokous onnistunut niin hyvin kuin odotimme. Vaikka onnistuimme keräämään suhteellisen suuren summan, emme onnistuneet keräämään haluamaamme rahamäärää.

Seuraavaksi haluan todeta, että mielestäni Euroopan unionin ja komission on rahoitettava hankkeita, jotka ovat tehokkaita. Meillä itsellämme ei ole tarvittavaa asiantuntemusta tai kykyä toimia tämän alan toimijoina. Näin ollen meidän on luotettava niihin, joilla on tällaista asiantuntemusta ja jotka ovat jo osoittaneet olevansa jokseenkin tehokkaita.

Tästä tulee pitkä taistelu. Olemme mielestäni väärässä, jos luulemme, että tämä asia voidaan ratkaista nopeasti. Olen sitä mieltä, että näillä toimilla on vaikutusta, mutta vielä on paljon tehtävää. Mielestäni emme voi koskaan tehdä liikaa esimerkiksi vähintään perusasteen koulutuksen takaamiseksi kaikille afrikkalaisille tytöille. Jos todella halutaan toteuttaa tehokkaita toimia tämän vitsauksen torjumiseksi Afrikassa, on itse asiassa aloitettava lähettämällä joukoittain tyttöjä perusasteen koulutukseen ja vieläpä hyvin nopeasti. Mielestäni tämä olisi tehokkaimpia ehkäiseviä toimia tämän vitsauksen torjumiseksi.

Näin ollen Euroopan unioni tekee mielestäni kaiken voitavansa. Esititte minulle kuitenkin kysymyksen, johon minun on vaikea vastata. Kysyitte, ovatko toimemme mielestäni tehokkaita, onko niillä vaikutusta. Kyllä, mielestäni toimemme ovat tehokkaita, mutta ne eivät ole koskaan tarpeeksi tehokkaita. En myöskään pysty vastaamaan siihen, koska tämä vitsaus pystytään poistamaan. Meidän on vain luotettava määrärahojen määrään, monien – joskus jopa hyvin monien – asiantuntijoiden strategiaan sekä monien – joskus jopa hyvin monien – toimijoiden strategiaan ja hyväntahtoisuuteen.

Itse olen sitä mieltä, että on meidän oman etumme mukaista soveltaa yhdenmukaisia strategioita. Enkä ole varma, että niiden jakaminen kaikenlaisten erilaisten toimijoiden kesken on oikea ratkaisu. Kannatan voimakkaasti ajatusta, jonka mukaan strategioita toteutetaan suoraan kyseisten maiden hallitusten kanssa, koska mielestäni näiden maiden on otettava vastuu toteutettavista toimista. Maat on otettava mukaan toimintaan. Esimerkiksi Botswanassa hallitus eli Botswanan valtio todella ponnistelee asian hyväksi. Siellä todella kuljetaan ovelta ovelle. Työ on sitä, että käydään joka kodissa ja kerrotaan taudin ehkäisystä ja hoidosta. Mielestäni tässä suhteessa voidaan varmasti soveltaa järjestelmällistä lähestymistapaa.

Palatakseni esittämäänne kysymykseen toteaisin, että joudun tukalaan tilanteeseen. En voi sanoa teille, että toimemme ovat tehokkaita, koska silloin valehtelisin. Uskon, että toimemme ovat tehokkaita, mutta en voi mennä siitä takuuseen.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minulla on HIV:n ja aidsin ehkäisyä koskeva kysymys. Minulla oli mahdollisuus keskustella tästä asiasta mosambikilaisissa maaseutuyhteisöissä. Kaikki ihmiset tietävät aivan hyvin, mikä tämä tauti on ja että sitä on torjuttava. Suojautuminen taudilta on silti ongelmallista. Sitä ei joko ole saatavilla tai se on liian kallista. Mitä siis voimme tehdä tämän taudin ehkäisemiseksi?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Käsittelin juuri vastausta tähän kysymykseen. Luotan hyvin paljon siihen, mitä sanoin, koska kaikesta huolimatta siinä on oma logiikkansa. Yksi vuosituhannen kehitystavoitteista on perusasteen koulutuksen takaaminen kaikille alakouluikäisille lapsille. Mielestäni tämän hyväksi on tehtävä valtavasti työtä, koska tämän tavoitteen toteutuminen on koulutuksen, tiedotuskampanjoiden ja järjestelmällisemmän lähestymistavan varassa.

Toiseksi meidän on mielestämme hajautettava tätä strategiaa paljon entistä enemmän. Tarkastellaanpa esimerkkinä Afrikkaa. Niille, jotka tuntevat Afrikan tilanteen, on selvää, että yksi Afrikan nykyisistä ongelmista on se, että kaikki toimet on keskitetty. Tästä ei tosin puhuta paljoakaan, mutta tiedän tämän kyllä aivan hyvin. Toimintaa on hajautettu hyvin vähän ja silloinkin, kun niin on tehty, on hajautettu toimivalta mutta ei annettu resursseja suunniteltujen toimien toteuttamiseksi tai toimivallan käyttämiseksi. Näin ollen paikalliset yhteisöt on otettava paljon entistä tehokkaammin mukaan toimintaan. Koulutusta on tuettava kuluja säästelemättä.

Puhuitte ehkäisevistä toimista. Mielestäni koulutus on ehkäisevistä toimista tärkein. Tämän vuoksi haluan todeta, ettemme enää saa jatkuvasti muuttaa strategiaa välittömien tulosten saamiseksi, vaikka tämä on mahdollisesti hyvin vaikeaa. On varattava aikaa vaikutuksia varten. Toimien tehokkuutta ei voida mitata vain muutaman vuoden kuluttua. Kyse on järkyttävästä ja kauheasta vitsauksesta, joten sen vuoksi kaikki on aloitettava lähes tyhjästä.

Voin todistaa, että parhaillaan toteutetaan useita strategioita. Esimerkiksi Botswanassa toteutetaan ahkerasti merkittäviä toimia, ja tällaisia maita on muitakin. Keskustelin tästä asiasta juuri Etelä-Afrikan ulkoministerin Zuman kanssa. Maassa ollaan parhaillaan toteuttamassa tällä alalla maan tähänastisen politiikan pienimuotoista tarkistusta. Etelä-Afrikka haluaa sopeutua tilanteeseen, mikä on mielestäni hyvä asia. Voisin mainita myös muita maita, mutta mielestäni tärkein ehkäisevä toimi on koulutus. Mielestäni strategiamme kehittäminen ei voi perustua mihinkään muuhun kuin koulutukseen.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 33 (H-0873/06):

Aihe: Maahanmuutto – palautettujen maahanmuuttajien tukeminen

Viime kuukausina tuhansia Länsi-Afrikasta tulleita laittomia maahanmuuttajia on palautettu kotimaihinsa, joissa on edelleen sellaiset taloudelliset olosuhteet, jotka pakottivat heidät maahanmuuttoon. Voiko komissio näin ollen ehdottaa sellaisten kehitysyhteistyötoimiin liittyvien toimien toteuttamista, joilla helpotetaan palautettujen maahanmuuttajien asettumista alkuperämaihinsa?

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Jotta maahanmuuttoa ja kehittämistä koskeva toimi onnistuisi, sen on oltava aina perusteellinen ja kokonaisuuteen sopiva. Näin ollen on käytettävä rahoitusvälineitä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja ryhdyttävä käymään entistä tehokkaampaa poliittista vuoropuhelua etenkin afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa.

Komission strategia, jolla pyritään auttamaan Länsi-Afrikan maita, joihin palautetaan maahanmuuttajia, perustuu tämän vuoksi kolmeen lisätoimintalinjaan. Ensinnäkin on kyse siitä, että vastataan tilanteen kiireellisyyteen ottamalla käyttöön käytettävissä olevat välineet. Tarkoitan B-määrärahoja ja nopean toiminnan järjestelmää. Esimerkiksi Senegalissa komissio aikoo käyttää 9,6 miljoonaa euroa sellaisten toimien toteuttamiseen, joilla tuetaan ja helpotetaan palautettujen maahanmuuttajien asettumista. Tämä summa on itse asiassa jäljellä oleva osa yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta. Näiden toimien lisäksi toteutetaan yhteensä noin 1,9 miljoonalla eurolla muita rahoituksellisia toimia, jotka rahoitetaan nopean toiminnan järjestelmästä.

Toiseksi on toimittava keskipitkällä aikavälillä ottamalla huomioon maahanmuuttoon liittyvät näkökohdat, kun pannaan täytäntöön yhteistyövälineitä. Maahanmuuttoa koskevat asiat ovat tärkeällä sijalla paitsi nykyisissä välineissä myös kymmenennen Euroopan kehitysrahaston ohjelmassa. Tämän vuoksi meillä on maahanmuuttoon varattu 25 miljoonan euron väline, joka on peräisin yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston B-määrärahojen ylijäämästä.

On monenlaisia maahanmuuttajien kotiinpaluuta helpottavia toimenpiteitä, jotka ovat mahdollisia keskipitkällä aikavälillä. Voidaan panna täytäntöön tehokkaita takaisinottojärjestelmiä kaikkien asianomaisten maiden välillä kunnioittamalla samalla ihmisten ihmisarvoa ja perusoikeuksia, korostaa koulutusta ja vastaanottoa, jotta voidaan helpottaa laittomien maahanmuuttajien paluuta kotimaahansa, voidaan tukea taloudellisesti kansallisia ja alueellisia ohjelmia, joiden tavoitteena on helpottaa maahanmuuttajien asettumista alkuperämaihinsa, ja edistää tiedotus- ja valistuskampanjoita, joissa kerrotaan laittoman maahanmuuton vaaroista mahdollisille maahanmuuttajille.

Senkin uhalla, että näyttäisi hieman epärealistiselta, haluaisin kuitenkin lisätä, että meidän on tietenkin varmistettava, etteivät tukitoimet ja asettumista edistävät toimet, olivatpa ne mitä hyvänsä, suosi kotimaahansa palaavia maahanmuuttajia niihin nähden, jotka pysyvät kotimaassaan. Jos toimet näyttävät suosivan kotimaahansa palaavia maahanmuuttajia, toimilla kannustetaan tietysti muitakin lähtemään kotimaastaan, joten on mielestäni erittäin tärkeää seurata tätä asiaa. Kuten tiedämme, pitkällä aikavälillä todellinen ratkaisu on viime kädessä nuorten kouluttaminen ja työllistäminen. Tämä onkin yksi niistä toimista, joita Euroopan yhteisö kannattaa myöntämällä tukea taloudellista yhdentymistä edistäville toimille ja neuvottelemalla taloudellisista kumppanuussopimuksista, joiden tavoitteena on houkutella investointeja ja lisätä talouskasvua. Nämä tekijät ovat edellytyksiä houkuttelevien työpaikkojen luomiselle. Tällaiset toimet ovat keskeisellä sijalla Afrikkaa koskevissa ensisijaisissa kehitystavoitteissa ja strategioissa.

Minun onkin todettava, että tässä asiassa olen yksi niistä, jotka ovat sitä mieltä, ettei kasvu välttämättä johda köyhyyden vähenemiseen, mutta ettei köyhyyttä voida vähentää ilman kasvua. On syytä muistaa tämä. Tämän vuoksi olen vakuuttunut siitä, että pitkällä aikavälillä ratkaisuna on taloudellisten kumppanuussopimusten edistäminen ja yhdentyneiden alueellisten markkinoiden toteutumisen edistäminen. Haluan lisätä, että tämä voi edetä käsi kädessä Euroopan unionin mittavien tukitoimien kanssa, joiden tavoitteena on nostaa tuotteiden laatu halutulle tasolle ja edistää teknologiasiirtoja, alueellisten ja paikallisten infrastruktuurien sekä liikenneyhteyksiä parantavien infrastruktuurien rakentamista ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies, lopuksi toteaisin, että rohkenen poiketa asiasta, jotta voin esittää hieman henkilökohtaisen huomion, jota kannattaisi pohtia. On välittömiä toimenpiteitä, jotka on toteutettava välttämättä ja jotka ovat valitettavasti usein turvallisuuteen liittyviä toimia. Ymmärrän tämän kyllä, koska kansalaiset ovat huolestuneita ja tämä ilmiö vaivaa heitä ja meillä on vaikeuksia maahanmuuttovirtojen hallitsemisessa. Lisäksi on pitkän aikavälin toimia, jotka ovat kehitysyhteistyötoimia. Olisikohan hyödyllistä, että näiden välittömien toimenpiteiden ja näiden kehitysyhteistyötoimien ohella alettaisiin pohtia toimia, joita kutsun tässä tuetun maahanmuuton toimiksi. En tarkoita kiintiöiden käyttämistä, joka on vanha ajatus, ja ajatus, josta en ole kovinkaan kiinnostunut tällä hetkellä. Sen sijaan tarkoitan esimerkiksi sitä, että rahoitusta voitaisiin kohdentaa maahanmuuttotoimistoille maahanmuuttajien alkuperämaihin. Nämä toimistot voisivat antaa mahdollisille maahanmuuttajille tietoja ja tehdä lisäksi yhteistyötä sellaisten Länsi-Euroopan maiden kanssa, jotka tarjoavat heille työtä, ilman, että tämä kaikki edistäisi aivovuotoa, joka on toinen huolenaiheistani. Nämä toimistot voisivat toimia tavallaan sääntelevänä elimenä kahdella mainitulla tavalla. Itse asiassa on yksi asia, jonka suhteen kantani ei koskaan muutu. Tätä maahanmuuttajia koskevaa kysymystä ei voida ratkaista sulkemalla rajoja, toteuttamalla pakkotoimia tai palauttamalla ihmisiä joukoittain alkuperämaihinsa. Meidän on elettävä tämän ilmiön kanssa vielä monta vuotta. Maahanmuutto ei ole mikään uusi ilmiö. Muuttoliikkeitä on ollut aina. Meillä Euroopan unionissa on sellainen käsitys, että olemme yllättäen paljastaneet ongelman, jota ei ole aikaisemmin ollut. Niin kauan kuin on ollut maapallo, on ollut myös muuttoliikkeitä. Valitettavasti minun on muistutettava tästä. Näin ollen ymmärrän, että tätä ilmiötä on vaikea hallita ja että toimia on toteutettava ja joskus jopa välittömästi. Juuri sen vuoksi, että olemme eurooppalaisia ja että meillä on eurooppalaiset arvomme, olisi ehkä kuitenkin syytä alkaa pohtia sitä, jota kutsun kolmanneksi tavaksi ja joka on mielestäni realistisempi tapa. Tällaiset maahanmuuttotoimistot voisivat järjestää helposti koulutusta, jotta kyseisten maiden nuorista voisi tulla esimerkiksi pienyritysten omistajia, kauppiaita tai käsityöläisiä, sillä näistä köyhistä maista puuttuu nimenomaan merkittävä keskiluokka. Tämä on puute sekä talouden että politiikan alalla, koska sellaiset maat ovat yleensä poliittisesti vakaampia, joissa on merkittävä keskiluokka.

Arvoisa puhemies, tämä oli se pieni poikkeama aiheesta, jonka halusin tehdä. Mielestäni on tärkeää, että olemme ajattelussamme hieman rohkeampia.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Minusta näyttää siltä, että kiinnitätte asianmukaisesti huomiota maahanmuuttoa koskevaan kysymykseen. Olen kanssanne samaa mieltä lähes kaikista kommenteistanne.

Tästä huolimatta on todettava, että maahanmuuttajia saapuu nykyisin joukoittain laittomasti etenkin Etelä-Euroopan rannikolle. He aiheuttavat sosiaalisen ja taloudellisen ongelman lisäksi poliittisen ongelman. Maahanmuuttajien joukkosaapuminen Välimeren tai Atlantin pienille saarille aiheuttaa poliittisen ongelman.

Olen komission jäsenen kanssa yhtä mieltä siitä, ettemme saa kannustaa maahanmuuttoon. Ehkä olisi kuitenkin syytä tarkastella maahanmuuttoilmiötä osoituksena siitä, että kehitysavussa on jotakin vialla. Näin saataisiin politiikka, joka täydentäisi nykyisiä toimiamme.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Vastasin jo tähän kysymykseen. Kuvitellaanpa, että voisimme käyttää esimerkiksi kymmenen kertaa enemmän varoja kehitysyhteistyötoimiin. Tällöinkin olisi totta, ettei kehityspolitiikka olisi todella tehokasta, jos kehityshankkeet toteutetaan esimerkiksi kehitysmaassa, jossa valtiolla ei ole asianmukaisia valmiuksia huolehtia tehtävistään eli jossa valtio ei pysty takaamaan kaikille lapsille yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutukseen sekä kansalaisille mahdollisuutta käyttää viranomaisten, oikeuslaitoksen ja terveydenhoidon palveluja. Kehityspolitiikka ei ole tehokasta ennen kuin on valtioita, jotka pystyvät tarjoamaan kansalaisilleen peruspalvelut ja järjestämään yhteiskuntansa sosiaalisesti.

Tämän vuoksi yritän tuoda kymmenennen Euroopan kehitysrahaston yhteydessä esiin filosofiaa, jonka mukaan meidän on ehdottomasti tehtävä näistä valtioista kyvykkäämpiä huolehtimaan tällaisista tehtävistä. Juuri tästä on kyse hallintoa koskevassa keskustelussa.

Kuten tiedätte, esittelin hiljattain hallintoa koskevan tiedonannon, johon jäsenvaltiot suhtautuivat melko myönteisesti. Siihen suhtauduttiin myönteisesti myös Singaporessa järjestetyssä Maailmanpankin kokouksessa, jossa selitimme, mikä tekee Euroopasta erilaisen. Brysselissä on määrä huomenna, torstaina ja perjantaina järjestää huomattavat kehityspäivät ja useita pyöreän pöydän neuvotteluja, joissa käsitellään hallintoa. Maailmanpankin pääjohtaja osallistuu näihin. Mukana on myös seitsemäntoista afrikkalaista valtioiden tai hallitusten päämiestä, lukemattomia ministereitä, asiantuntijoita, Mark Malloch Brown YK:n kehitysohjelmasta (UNDP) ja useita muita. He kaikki kokoontuvat yhteen käymään todellista keskustelua hallinnosta.

Miten voimme tehdä näistä valtioista kyvykkäämpiä huolehtimaan tehtävistään? Tältä alalta saamani kokemuksen mukaan tekisin sen päätelmän, ettemme onnistu koskaan kehitysyhteistyössä, jos emme samanaikaisesti vahvista kyseisiä valtioita. Se, mikä pätee Eurooppaan tai mikä on pätenyt Eurooppaan ja kotimaihimme, pätee myös näihin maihin. Itse asiassa olen sitä mieltä, että jos kaikki kehitysyhteistyötoimiin käytettävät varat käytetään epäonnistuvissa valtioissa, seuraukset ovat vain kielteisiä: paljon tuhlausta, huomattavia tappioita ja suurta tehottomuutta.

Haluan esittää vielä lopuksi seuraavan ajatuksen. Kehitysyhteistyössä 75 prosenttia varoista käytetään johonkin muuhun kuin valtioiden talousarvioiden vahvistamiseen. Kehitysyhteistyön varoista siis vain 25 prosenttia menee valtioiden tukemiseen ja siten niiden vahvistamiseen tai siihen, että ne voivat vahvistua. Loput 75 prosenttia menee osapuolille, jotka osallistuvat toimintaan välillisesti. Nämä osapuolet ovat kieltämättä hyödyllisiä ja tärkeitä. Niistä on tultava kumppaneita. Minusta on kuitenkin vaikea odottaa, että kehitysmaat saisivat tarvittavan kyvyn huolehtia tehtävistään, jos niille annetaan vain neljännes kehitysyhteistyön määrärahoista. Käsitän, että tämä asia edellyttää laajaa avointa keskustelua, mutta kuten kaikki tietävät, kannatan merkittävää korotusta talousarviotuen määrään.

  Glyn Ford (PSE). (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Vastasitte jo osaan lisäkysymyksestäni. Kysyisin kuitenkin vielä, eikö komission mielestä olisi parempi helpottaa niitä olosuhteita, jotka pakottavat laittomia maahanmuuttajia alun perin lähtemään kotimaastaan kuin maksaa heille kotimaahansa palaamisesta, mikä lisää maahanmuuttoa. Tämä edellyttäisi tietysti sitä, että EU käyttäisi kehitysyhteistyöhön paljon nykyistä enemmän varoja.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Vastasin jo tähän kysymykseen. Asia on hyvin monimutkainen. Itse asiassa jos ajatuksena on sanoa, että jokaiselle, joka haluaa lähteä kotimaastaan annetaan rahaa, jotta he jäisivät kotimaahansa, tämä merkitsee sitä, että pannaan täytäntöön laaja yksilöihin kohdistuva tukijärjestelmä. Tällä ei ole mitään tekemistä kehitysyhteistyön kanssa. Tämä on hyvin vaarallista.

Toisaalta kannatan ajatustanne, jonka mukaan on sijoitettava valtavia summia kehitysyhteistyöhankkeisiin, joilla voidaan luoda esimerkiksi työpaikkoja, koska se on myös oma käsitykseni. Tarkoitan työvoimavaltaista työtä, jota me muuten rahoitammekin parhaillaan. Esimerkiksi Ruandassa rahoitamme tienrakennushankkeita, joilla työllistetään suoraan työttömiä. Heidät on pantu työhön. Eittämättä on kyse työntekijöistä, jotka ansaitsevat vain puolitoista dollaria päivässä, mutta näin heillä on yhteisössä yhteiskunnallinen asema, he tekevät työtä ja voivat siten huolehtia perheistään.

Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että kehitysyhteistyöhön on tietenkin käytettävä varoja mahdollisimman paljon mutta edellä mainitsemieni ehtojen mukaisesti. Mielestäni on jokseenkin merkityksetöntä, jos vain syydämme varoja toimiin ilman, että on valtiota, joka voi hallita ja hoitaa kaikki tarvittavat tehtävänsä.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Aloittaisin toteamalla, että pidän komission jäsenen näkemyksiä hyvin virikkeitä antavina. Siirtyäkseni kysymykseeni toteaisin, että EU:ssa harjoitettavista maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoista saa sen käsityksen, että enemmistö jäsenvaltioista tekee, mitä haluaa, eikä tee, mitä niiden olisi tehtävä, ja kaikki ovat tässä mukana, vaikka tiedämme jo, että yhtenäinen yhteisön maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka olisi luultavasti ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Tämän vuoksi kysynkin, mitä komissio tekee yhtenäisen maahanmuuttopolitiikan hyväksi ja kauanko komission jäsenen mielestä vielä kestää ennen kuin maahanmuuttopolitiikasta tulee EU:n toimivaltaan kuuluva asia ja EU:n tehtävä.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, aion vastata erittäin lyhyesti. Olen aivan samaa mieltä kanssanne näistä asioista. On todellakin todettava, että joka kerta kun komissio tekee ehdotuksia, jotka koskevat jäsenvaltioiden erilaisten lakien ja lähestymistapojen yhtenäistämistä ja lähentämistä, komissio näkee, miten jäsenvaltioiden kannat vaihtelevat suuresti. Näin ollen asiassa mielestäni edistytään, mutta havaittavissa on myös vaikeuksia silloin, kun jäsenvaltiot olisi saatava vakuuttuneiksi ja toteuttamaan konkreettisia toimia. Esimerkkinä voidaan mainita kollegani Frattinin toimet sen hyväksi, että jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön paljon johdonmukaisemman ja yhtenäisemmän politiikan. Näin ollen olette aivan oikeassa. Komissio tekee voitavansa, mutta valitettavasti komissio ei voi pakottaa jäsenvaltioita toimimaan tahtonsa mukaan.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.50 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

(1) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

17. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0445/2006).

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 2 (H-0872/06):

Aihe: Määräenemmistöpäätökset vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta sekä maahanmuuttoa koskevissa asioissa

Euroopan perustuslakisopimuksen voimaantulon viivästymisen ja tulevan uuden laajentumisen vuoksi on odotettavissa, että yksimielisten päätösten aikaansaaminen on entistä vaikeampaa. Voiko neuvosto näin ollen edistää tarvittavien lainsäädäntömuutosten tekemistä, jotta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttamista tai ainakin maahanmuuttoa – jolla alalla tarvitaan viipymättä uusia linjauksia – koskevat päätökset voitaisiin tehdä määräenemmistöllä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, viime kesäkuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi puheenjohtajavaltio Suomea tarkastelemaan tiiviissä yhteistyössä komission kanssa mahdollisuuksia parantaa päätöksentekoa ja toimintaa nykyisten perussopimusten pohjalta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla. Komissio on esittänyt useita tätä koskevia ehdotuksia tiedonannossaan "Haagin ohjelman täytäntöönpano: tulevat toimet". Ehdotukset ovat käsiteltävinä neuvostossa ja Eurooppa-neuvoston odotetaan palaavan niihin joulukuisessa kokouksessaan.

Merkittävin päätöksentekoprosessin parantamiseen liittyvä komission ehdotus koskee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklassa määrätyn siirtymälausekkeen eli niin sanotun passerellen käyttöä. Se toisi poliisiyhteistyön ja rikosoikeuden EY-sopimuksen puitteisiin. Ehdotuksesta keskusteltiin oikeus- ja sisäministereiden epävirallisessa kokouksessa nyt syyskuussa, mutta sille ei saatu unionin perussopimuksen 42 artiklassa vaadittua yksimielistä tukea. Puheenjohtajavaltio antaa asiasta selvityksen Eurooppa-neuvostolle joulukuussa.

Arvoisaa parlamentin jäsentä pyydetään lisäksi kiinnittämään huomiota siihen, että neuvosto antoi 22. joulukuuta 2004 päätöksen yhteispäätösmenettelyn soveltamisesta tietyillä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kolmannen osan neljänteen osastoon kuuluvilla aloilla, joita ovat perustamissopimuksen 62 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa sekä 63 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, jotka koskevat esimerkiksi sisärajatarkastusten poistamista, tarkastuksia ulkorajoilla, matkustamisen edellytyksiä, taakan jakoa pakolaisasioissa, laitonta maahantuloa ja laitonta oleskelua.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, uskon, että annoitte minulle tiedot, jotka teillä on tällä hetkellä. Haluaisin vain tähdentää yhtä asiaa eli maahanmuuttoa.

Tällä hetkellä haluamme luoda suuret yhteisön markkinat, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Teoreettisesti on ulkorajoja ja sisärajoja, mutta ulkorajat ovat erilaisia eri valtioissa. Jos neuvostossa ei voida tehdä tällä alalla päätöksiä, joiden avulla voitaisiin säädellä maahanmuuttoa yhtenäisesti kaikkialla Euroopan unionissa, on näin ollen mahdotonta luoda suuria yhteisön markkinoita.

Oletteko sitä mieltä, että joulukuussa pidettävässä neuvoston kokouksessa on mahdollista edistyä edes tässä asiassa, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät päätökset voidaan tehdä määräenemmistöllä mainitsemanne passarellen mukaisesti eikä edellyttämällä yksimielisyyttä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltion tavoitteena on nimenomaan vahvistaa unionin johdonmukaista ja kattavaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka pitää sisällään sekä laillisen että laittoman maahanmuuton. On hyvä todeta myös se, että EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta antaa neuvostolle mahdollisuuden päättää yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan, että lailliseen maahanmuuttoon sovellettaisiin yhteispäätösmenettelyä.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Voiko neuvoston puheenjohtaja vahvistaa, että nämä ovat asioita, joiden osalta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia koskee perustamissopimukseen liitetty erityinen pöytäkirja, jonka mukaisesti nämä kaksi valtiota voivat halutessaan joko soveltaa tai jättää soveltamatta mahdollisesti hyväksyttäviä toimia?

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kun otetaan tämä asia huomioon, oletteko samaa mieltä siitä, että on aivan kohtuutonta, että jotkut näissä maissa vastustavat määräenemmistömenettelyyn siirtymistä sillä perusteella, että maat menettäisivät kansallisen itsemääräämisoikeutensa? Joka tapauksessahan nämä maat voisivat halutessaan joko soveltaa tai jättää soveltamatta toimia, joten olisi aivan kohtuutonta estää tällainen päätös näillä perusteilla.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvoston edustajana en halua ottaa kantaa jäsenvaltioiden sisäisiin keskusteluihin. Totean vain, että tämän passerellen eli siirtymälausekkeen käyttö edellyttää neuvoston jäsenvaltioiden yksimielistä päätöstä, mutta toistaiseksi tätä yksimielisyyttä ei ole vielä löytynyt. Tämän kysymyksen tarkastelua kuitenkin jatketaan, koska oikeus- ja sisäasioiden alalla tapahtuva yhteistyö on juuri sen alueen yhteistyötä, jossa eurooppalaiset kansalaiset odottavat ja toivovat unionilta tehokkaita toimia.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa ministeri, minulla on maahanmuuttoa koskeva kysymys. Euroopan komissio on esittänyt vihreä kirjan, jossa käsitellään taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavaa EU:n strategiaa. Tiedämme kaikki, että tässä tapauksessa on kyse pääasiallisesti juuri taloudellisista syistä tapahtuvasta maahanmuutosta. Vihreässä kirjassa todetaan, että maahantulo on asia, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämän vuoksi haluaisin selvittää, rikkooko keskustelu määräenemmistömenettelyyn siirtymisestä tässä tapauksessa toissijaisuusperiaatetta.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, siirtymisestä määräenemmistöpäätöksentekoon päätetään luonnollisesti Euroopan unionin perussopimusten mahdollistamalta pohjalta. Silloin on kysymys asioista, joissa unionilla on toimivalta ja viittaan nyt edelliseen kysymykseen antamaani vastaukseen siltä osin, että yksimielisyyttä ei ole toistaiseksi löytynyt.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 3 (H-0874/06):

Aihe: Ihmisarvoisen työn tarjoamista kaikille koskevan toimintaohjelman edistäminen

Puheenjohtajavaltio Suomi mainitsee työohjelmaansa koskevissa lausunnoissaan, että se jatkaa keskustelua globalisaation sosiaalisista ulottuvuuksista Euroopan komission tiedonannon (KOM(2006)0249 lopullinen) "Ihmisarvoista työtä kaikille" pohjalta.

Mitä konkreettisia toimia neuvosto on suunnitellut globalisaation aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi?

Millä tavoin ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman edistäminen on liitetty näihin toimiin, kun otetaan huomioon, että Euroopan unioni voi myötävaikuttaa sen täytäntöönpanoon?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio Suomi esitteli syyskuussa ehdotuksen neuvoston päätelmiksi ihmisarvoisesta työstä. Ehdotusta on nyt käsitelty kolmessa neuvoston valmistelevassa elimessä, joissa käsitellään sosiaaliasioita, kauppaan liittyviä kysymyksiä ja kehitysyhteistyöhön liittyviä kysymyksiä, sillä ihmisarvoinen työ on tärkeä tekijä kaikilla näillä kolmella politiikan alalla.

Neuvoston odotetaan antavan päätelmät joulukuussa. Puheenjohtajavaltion esittelemässä päätelmäehdotuksessa käsitellään useita aiheita kysyjän tarkoittaman ihmisarvoista työtä koskevan komission tiedonannon pohjalta. Sen lisäksi, että on tehty ehdotus neuvoston päätelmiksi ihmisarvoisesta työstä, neuvosto on käyttänyt Suomen puheenjohtajakaudella runsaasti aikaa ja tehnyt paljon työtä myös Euroopan parlamentissa tarkastellun Euroopan globalisaatiorahastoa koskevan ehdotuksen osalta. Suomi toivoo, että asia saadaan päätökseen mahdollisimman pian, jotta rahastolla voitaisiin auttaa niitä työntekijöitä, jotka joutuvat kohtaamaan globalisaation kielteiset vaikutukset.

Työllisyys-, sosiaali- ja terveysministereiden epävirallisessa neuvoston kokouksessa Helsingissä 6.–8. heinäkuuta ministerit keskustelivat siitä, kuinka tuottavuutta voidaan parantaa kehittämällä työelämän laatua. He korostivat muun muassa ihmisarvoisen työn ja työn tuottavuuden kasvukierrettä.

Kuudennessa ASEM-huippukokouksessa Helsingissä 10. ja 11. syyskuuta valtionpäämiehet tunnustivat tarpeen vahvistaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta ja korostivat sitä, että tuottava työ, ihmisarvoinen työ, kaikkien työntekijöiden oikeudet, sosiaaliturva ja työmarkkinoiden vuoropuhelu, ovat kestävän sosio-ekonomisen kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeitä. "Ihmisarvoista työtä kaikille" oli myös YK:n talous- ja sosiaalineuvoston kokouksen korkean tason osuuden pääteemana 3.–5. heinäkuuta 2006. Lisäksi komissio järjestää ihmisarvoista työtä koskevan konferenssin Brysselissä 4.–5. joulukuuta.

Ihmisarvoista työtä koskevaan toimintaohjelmaan kuuluu vapaasti valittu tuottava työ ja työelämän oikeuksien kunnioittaminen, ja se kattaa työelämän perusnormit, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun, sosiaaliturvan sekä sukupuolten tasa-arvon. Ohjelman laajuus antaa EU:n toimielimille, erityisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäätäjinä mahdollisuuden tarkastella ja kannustaa toimielimiä tarkastelemaan ihmisarvoisen työn kokonaisuutta sekä Euroopan sisällä että Euroopan kauppa- ja kehitysyhteistyösuhteissa kolmansien maiden kanssa.

Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus ja ihmisarvoinen työ ovat EU:n painopisteteemoja unionin pyrkimyksissä kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen. Kun Euroopan kehitysrahaston varoja jaetaan, on syytä kiinnittää erityistä huomiota useisiin kysymyksiin, joihin kuuluu myös ihmisarvoinen työ. Eräät globalisaation haasteisiin liittyvät näkökohdat olivat myös Lahdessa lokakuussa pidetyn sosiaaliasioita käsitelleen epävirallisen kolmikantahuippukokouksen esityslistalla.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Haluaisin lisäksi kysyä, onko ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaa varten varattu varoja ja onko neuvosto päässyt yksimielisyyteen tällaisesta rahoituksesta.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tämän rahoituksen osalta ei ymmärtääkseni ole vielä tehty päätöksiä, ja tietysti parlamentti tärkeän budjettivallan käyttäjänä pystyy myös vaikuttamaan siihen, mihin yhteisiä varoja suunnataan.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Koska keskustelemme tänään globalisaation haasteista, kysymykseni koskee Euroopan globalisaatiorahastoa, uutta vuotuista rahastoamme, uutta rahoitusvälinettämme, jonka avulla pyritään vastaamaan globalisaation haasteisiin. Pystyykö neuvosto panemaan tämän rahaston täytäntöön mahdollisimman nopeasti eli vuonna 2007?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, pyrimme tekemään päätökset globalisaatiorahastosta mahdollisimman pian, mutta tiukimmat keskustelut ovat koskeneet sen keskeisiä toimintaperiaatteita, eli niitä tilanteita koskevia kriteereitä, joissa rahasto voi puuttua peliin, ja sitä, millaisia määriä rahaston tukea myönnetään.

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 4 (H-0877/06):

Aihe: EU:n ja Intian vapaakauppasopimus

Euroopan parlamentin päätöslauselma talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä (P6_TA(2006)0388) 28. syyskuuta 2006 ylitsevuotavan tuen kaikilta parlamentin poliittisilta puolueilta. Päätöslauselmassa tehdään selväksi, että vaikka monenvälisyydestä ei peräännytä, sopimus ei sulje pois kahdenvälistä WTO+ -järjestelyä, joka menee pidemmälle kuin pienin yhteinen nimittäjä, jonka WTO-sopimus voisi nyt tarjota. Onko neuvosto yhtä mieltä siitä, että ainoastaan strategisten kumppanuuksien suuremman avoimuuden kautta EU ja Intia saavuttavat yhteiset tavoitteemme 2000-luvun ehdot sanelevilla aloilla, joita ovat teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu, palvelujen ja investointien vapaat markkinat ja tehokkaat kaupan suojaamisvälineet? Mikä on neuvoston mielipide päätöslauselmasta? Varsinkin mikä on sen näkemys suosituksestaan EU:n ja Intian vapaakauppasopimukseksi? Mikä oli Helsingissä pidetyssä EU:n ja Intian huippukokouksessa aiheesta käytyjen keskustelujen sisältö?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto on pannut merkille Euroopan parlamentin päätöslauselman EU:n ja Intian kauppa- ja taloussuhteista.

Helsingissä 13. lokakuuta pidetyssä EU:n ja Intian seitsemännessä huippukokouksessa tarkasteltiin osapuolten välisiä kauppa- ja taloussuhteita. Huippukokouksessa tarkasteltiin erityisesti EU:n ja Intian kauppaa käsittelevän korkean tason työryhmän raporttia. Työryhmä perustettiin vuoden 2005 huippukokouksessa tutkimaan, miten kahdenvälistä kauppaa ja investointisuhteita voidaan syventää ja laajentaa.

Työryhmä suositteli, että kehitetään laaja kauppakumppanuus neuvottelemalla laaja-alainen kauppa- ja investointisopimus. Työryhmä katsoi myös, että merkittävä ja kattava sopimus hyödyttää merkittävästi sekä EU:ta että Intiaa. Työryhmä suositteli, että tulevat neuvottelut käsittävät raportissa esitetyt alat, kuten tavaroiden ja palveluiden kaupan, investoinnit, kaupan edistämisen, julkiset hankinnat, tekniset määräykset, teollis- ja tekijänoikeudet ja maantieteelliset merkinnät, kilpailupolitiikan ja riitojenratkaisun.

Huippukokouksessa tästä asiasta käydyt keskustelut olivat rakentavia ja työryhmän työtä tukevia. EU:n ja Intian huippukokouksessa suhtauduttiin myönteisesti työryhmän työhön ja kannatettiin ehdotusta tulevasta laaja-alaisesta kauppa- ja investointisopimuksesta. Huippukokouksessa katsottiin, että kummankin osapuolen olisi edistettävä neuvottelujen aloittamista tällaisesta sopimuksesta. Kumpikin osapuoli käy parhaillaan sisäisiä keskusteluja asiasta. Huippukokouksessa vahvistettiin myös kummankin osapuolen sitoumus ja sitoutuminen strategiseen kumppanuuteen ja tiiviiseen yhteistyöhön, joka on auttanut lujittamaan EU:n ja Intian suhteita.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, juuri viime viikolla Intian kauppa- ja teollisuusministeri Kamal Nath kertoi minulle, että hänen mielestään kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatimani mietintö oli hyvin hyödyllinen ja että hän pystyi lainaamaan sitä neuvotteluissa.

Intian kanssa tehtävä vapaakauppasopimus on selvästi tärkeä osa komission jäsenen Mandelsonin kauppapoliittisessa katsauksessaan esittämää globaalia Eurooppaa koskevaa strategiaa. Se on selkeä strategia kahdenvälisten kauppasopimusten tekemiseksi kehittyvien talouksien kanssa etenkin Aasiassa. Mitä mieltä neuvosto on tästä uudesta strategiasta? Entä ovatko tällaiset kahdenväliset sopimukset neuvoston mielestä paras mekanismi, jolla voidaan edistää kasvua ja kilpailukykyä Euroopan unionissa? Entä miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että olemme sitoutuneet monenvälisiin Dohan neuvotteluihin?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto on juuri eilen pidetyssä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa hyväksynyt tätä Global Europe -tiedonantoa koskevat päätelmät. Neuvostollakin on se näkemys, että kahdenväliset sopimusjärjestelyt ovat omiaan täydentämään tätä multilateraalista WTO-pohjaista kauppajärjestelmää. Joten ne eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä. Ja se on yksi syy siihen, että unioni on aktivoitumassa myös kahdenvälisten kauppasopimusten neuvottelemisessa.

Parlamentin tuki EU:n ja Intian väliselle sopimukselle on luonnollisesti tärkeä, mutta neuvoston sisällä on vielä käynnissä sisäinen pohdinta tästä mandaatista.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 5 (H-0879/06):

Aihe: Ulkoasioiden neuvoston kokous 15. syyskuuta 2006

Koska avoimuus on kiitettävästi puheenjohtajavaltio Suomen tavoitteena, voiko puheenjohtajavaltio ilmoittaa niiden jäsenvaltioiden nimet, jotka 15. syyskuuta 2006 pidetyssä yleisten asioiden ja ulkoasioiden neuvoston kokouksessa estivät CIA:n laittomia toimia koskevan virallisen päätelmän muotoilemisen sen johdosta, että presidentti Bush oli 6. syyskuuta 2006 myöntänyt CIA:n salaisten vankiloiden olemassaolon?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto käsitteli kysymystä CIA:n salaisista pidätyskeskuksista 15. syyskuuta pidetyssä kokouksessa. Jäsenvaltioiden ministerit toistivat olevansa sitoutuneita torjumaan tehokkaasti terrorismia kaikkien käytettävissä olevien laillisten keinojen ja välineiden avulla.

Terrorismi itsessään on uhka oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvalle arvojärjestelmälle. Neuvostossa toistettiin, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja noudatettava humanitaarisia normeja. Niinpä jäsenvaltioiden edustajat panivat merkille Yhdysvaltojen hallinnon ilmoituksen siitä, että kaikkia vankeja aiotaan kohdella Geneven yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sekä vakuutukset siitä, että Punaisen Ristin kansainvälinen komitea pääsee käymään vankien luona.

Sellaisten salaisten pidätyskeskusten olemassaolo, joissa vangittuja henkilöitä pidetään oikeudellisessa tyhjiössä, ei ole kansainvälisen humanitaarisen oikeuden eikä kansainvälisen rikosoikeuden mukaista. Jäsenvaltioiden ministerit totesivat aikovansa jatkaa Yhdysvaltojen kanssa käytävää vuoropuhelua, jossa keskitytään ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaamiseen myös terrorismin torjunnassa. Tätä vuoropuhelua on jo jatkettu. Edellä esittämäni neuvoston kokouksessa vahvasti esille nousseet näkökannat ilmenevät kokouksesta annetussa tiedotteessa.

  Sajjad Karim (ALDE), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sananne rauhoittavat minua jossain määrin. Olen kuitenkin edelleen hyvin huolissani monesta asiasta, jotka ovat saattaneet tapahtua tai jotka eivät ole todella tapahtuneet. Tosiasiat on selvitettävä.

Italialaisessa L'Unità-sanomalehdessä julkaistun artikkelin mukaan Condoleezza Rice kävi suorasukaisia keskusteluja EU:n ministereiden kanssa 7. joulukuuta 2005 järjestetyillä päivällisillä, joissa keskusteltiin CIA:n vankikuljetuksista ja laittomasta vankien säilyttämisestä. Haluaisin tietää, onko tällaiset päivälliset todella järjestetty. Jos on, niin ketkä olivat paikalla? Keskusteltiinko siellä CIA:n vankikuljetuksista ja laittomasta vankien säilyttämisestä? Jos, niin mitä sanottiin?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tällaista päivällistä, johon kysyjä viittaa, ei ole toteutettu ainakaan puheenjohtajavaltion johdolla. Meillä ei ole tietoa siitä, millaisia päivällisiä Euroopan unionin jäsenvaltiot omissa ulkosuhteissaan järjestävät, eikä meillä ole mahdollisuutta kommentoida sitä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Anteeksi, mutta olen aivan yllättynyt siitä, mitä sanotte, koska mielestäni ette ole vastannut kumpaankaan kysymykseen, ellei saamani käsitys sitten johdu tulkkauksesta.

Ette vastannut ensimmäiseen kysymykseen, joka esitettiin teille kirjallisena. Viittasitte 7. joulukuuta 2005 järjestettyihin päivällisiin kuin kyse olisi jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen kahdenvälisistä suhteista. Mikäli ymmärsin oikein, kyse oli kokouksesta, jossa olivat edustettuina kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ja Yhdysvallat, ja käsittääkseni myös Javier Solana ja Gijs de Vries olivat läsnä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mielestäni tällä välin on paljastunut aika monia seikkoja laittomasta vankien säilyttämisestä ja CIA:n vankikuljetuksista Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Voitteko vahvistaa, että päivälliset järjestettiin ja että asiasta keskusteltiin? Koska neuvosto aloittaa omat tutkimuksensa ja tunnustaa sen, mitä muualla maailmassa jo tiedetään?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, valitettavasti tänä syksynä 7. syyskuuta Suomen puheenjohtajakaudella järjestetty päivällinen, ja siihen viittaaminen, että tämä olisi tehty puheenjohtajan johdolla ja yhteisesti Euroopan unionissa, ei kuulosta lainkaan tutulta. Eli edelleen toteaisin, kuten edelliseenkin kysymykseen, että puheenjohtajavaltion johdolla tällaista päivällistä ei ole järjestetty. Ehkä aikataulutuksenkin osalta myös teidän on syytä tarkentaa, onko kysymys varmasti tästä syksystä.

Vastasin ensimmäiseen kysymykseen ja kirjallisena jätettyyn kysymykseen koko neuvoston puolesta ja sen pohjalta, jota 15. syyskuuta 2006 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa on käsitelty ja keskusteltu ja josta on päästy yhteisymmärrykseen. Edelleen toistan, että neuvosto ei vastaa siitä, miten jäsenvaltiot hoitavat kahdenvälisiä ulkosuhteitaan eri maiden kanssa, eikä se ole tietoinen kaikista aktiviteeteista.

  Puhemies. Seuraavana on

Nils Lundgrenin kysymys nro 6 (H-0885/06):

Aihe: Armenialaisten kansanmurha

Ranskan presidentti Jacques Chirac ilmoitti Armeniassa 30. syyskuuta 2006 pitämässään puheessa, että Turkin on tunnustettava armenialaisten kansanmurha voidakseen liittyä Euroopan unioniin. Presidentti Chirac määritteli kansanmurhan tunnustamisen EU-jäsenyyden kriteeriksi. Toisaalta laajentumiskomissaari Rehn esitti 3. lokakuuta 2006 päinvastaisen kannan, jonka mukaan Turkin ei ole pakko tunnustaa armenialaisten kansanmurhaa voidakseen liittyä Euroopan unioniin. Viime kädessä neuvosto hyväksyy uudet jäsenet Euroopan unioniin. Katsooko puheenjohtajavaltio, että Turkin on tunnustettava armenialaisten kansanmurha? Mikä on tätä poliittista kysymystä koskeva neuvoston yhteinen kanta?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, liittymisneuvottelut Turkin kanssa aloitettiin, kun sen katsottiin riittävässä määrin täyttävän Kööpenhaminan poliittiset kriteerit. Tämä tarkoittaa, että Turkin oletetaan noudattavan uudistusprosessia ja pyrkivän kohti uusia parannuksia. Kuten neuvoston lokakuussa 2005 hyväksymässä neuvottelukehyksessä todetaan, neuvotteluissa edistyminen riippuu Turkin edistymisestä uudistusten toteuttamisessa.

Euroopan unionin neuvosto ei ota kantaa väitettyyn armenialaisten kansanmurhaan Turkissa. Historian arviointi on historioitsijoiden tehtävä. Unioni suhtautuu myönteisesti sellaisiin aloitteisiin, kuten Armenian kysymyksestä Turkissa järjestetty konferenssi ja pääministeri Erdoganin ehdotus, jonka mukaan perustettaisiin yhteinen turkkilais-armenialainen historiantutkijoiden komissio tutkimaan vuoden 1915 traagisia tapahtumia. Lisäksi unioni kannustaa Turkkia voimakkaasti tekemään kaikkensa suhteiden parantamiseksi naapurina olevan Armenian valtion kanssa, erityisesti maiden välisen rajan avaamisen osalta, mikä olisi hyvin suotuisaa koko alueen kannalta.

Eurooppa-neuvosto on viimeksi kesällä vahvistanut pysyvänsä laajentumista koskevissa sitoumuksissaan. Uusia kriteereitä ei tule asettaa kesken neuvotteluprosessin.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, minulle ei tullut selväksi, onko ministeri sitä mieltä, että Turkin on tunnustettava kansanmurha, vai onko tämä hänen mielestään asia, joka on jätettävä Turkin ja Armenian ratkaistavaksi. Mitä mieltä ministeri siis on tästä asiasta?

Kuten muutkin ruotsalaisen Junilistan-ryhmän jäsenet minä kannatan Turkin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että Turkki täyttää jäsenyysehdot. Eikö ole huolestuttavaa, että nyky-Turkki, joka on itse asiassa 1920-luvun alussa perustettu kansallisvaltio, kieltäytyy tunnustamasta tekoa, josta oli vastuussa ottomaanien valtakunta useita vuosia aikaisemmin? Mitä mieltä ministeri on tästä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten aikaisemmassa vastauksessani totesin, Euroopan unionin neuvosto ei ota kantaa väitettyyn armenialaisten kansanmurhaan Turkissa, vaan historian arviointi on historioitsijoiden tehtävä. Suhtaudumme kuitenkin myönteisesti sellaisiin aloitteisiin, joissa pyritään löytämään uutta valaistusta myös vuoden 1915 traagisiin tapahtumiin. Suomi puheenjohtajavaltiona ja myös komissio ovat todenneet, että Armenian kansanmurhan myöntäminen ei ole kriteeri Turkin EU-jäsenyydelle.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa ministeri, olen täysin samaa mieltä siitä, että historian arviointi on historioitsijoiden tehtävä. Heillä on kuitenkin erilaisia suhtautumistapoja. Demokraattista valtiota, joka ei pysty arvioimaan omaa menneisyyttään, ei voida kutsua demokraattiseksi. Luulenpa, ettei Turkki täytä ensimmäistä Kööpenhaminan kriteeriä. Turkki ei myöskään täytä muita vaatimuksia, kuten Ankaran pöytäkirjan vaatimusta, jonka mukaan Turkin satamat on avattava Euroopan unionin jäsenvaltioille. Vaikuttaa siltä, että Turkki sanelee EU:lle jäsenyysehtojaan. Tämän vuoksi olenkin huolissani niistä mahdollisista vakavista seurauksista, joita olisi sillä, että Turkki alkaisi sanella lisää ehtoja.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, unioni itse sanelee ja asettaa jäsenyysehdot uusille jäsenvaltioille, mutta on tärkeää, että uusia ehtoja ja uusia kriteereitä ei aseteta kesken jäsenyysprosessin.

Komissio on viimeksi 8. marraskuuta ilmestyneessä raportissaan arvioinut jäsenyysehtojen täyttymistä. Viime kädessä analyysi siitä, mitkä ovat mahdollisuudet neuvottelujen jatkamiseen, tehdään myös Turkin osalta joulukuun Eurooppa-neuvostossa.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, olette nyt kahteen otteeseen todennut Suomen puheenjohtajavaltion kannan, jonka mukaan Armenian kansanmurhan tunnustaminen ei saa olla uusi jäsenyysehto Turkin jäsenyydelle. Myös komissio on tätä samaa mieltä. Onko tämä neuvoston yhteinen kanta, eli onko neuvostossa keskusteltu tästä Armenian kansanmurhaa koskevasta Ranskan meneillään olevasta lainsäädäntöprosessista ja tehty yhteisiä päätelmiä?

Haluaisin myös kysyä, miten neuvostossa aiotaan käsitellä eilen parlamentin perussopimusvaliokunnassa hyväksyttyä integraatiokykyä koskevaan raporttia, joka on tarkoitus hyväksyä joulukuun täysistunnossa.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten aikaisemmassa vastauksessani totesin, neuvosto on viimeksi viime kesänä ilmoittanut pysyvänsä laajentumista koskevassa sitoumuksessaan. Neuvosto on sitoutunut myös siihen, että integraatiokyvystä tai niin kutsutusta absorption capacitystä ei ole tulossa ehdokasvaltioille uutta jäsenyyskriteeriä, vaan pikemminkin on kysymys uudistusprosessista, jota unionin pitää pystyä joka tapauksessa tekemään sisällään.

Ymmärtääkseni neuvostossa ei ole keskusteltu varsinaisesti Armenian kansanmurhasta, mutta perusteellinen keskustelu laajentumisesta, sen kriteereistä ja yhteisistä näkemyksistä käydään joulukuun Eurooppa-neuvostossa, joten varmasti tiedämme enemmän sen jälkeen. Neuvosto tulee joka tapauksessa panemaan merkille parlamentin päätöslauselman, johon kysymyksen esittäjä viittasi.

  Puhemies. Seuraavana on

Piia-Noora Kaupin kysymys nro 7 (H-0887/06):

Aihe: Puolassa esiintyvä homofobia

Haluaisin kiinnittää huomionne perusihmisoikeuksien täytäntöönpanon valitettavaan taantumiseen Puolassa. Youth-ohjelman puolalainen valintakomitea on päättänyt hylätä eurooppalaisen vapaaehtoishankkeen sillä perusteella, että se lisäisi homoseksuaalista käyttäytymistä ja asennetta nuorten keskuudessa. Tällainen lausunto on äärimmäisen syrjivä ja vastoin Euroopan unionin perusoikeuksia.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Puola rikkoo Amsterdamin sopimuksen 13 artiklaa, jossa taataan kaikille ihmisille yhtäläiset oikeudet seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Euroopan unionin jäsenvaltiona Puolan on kunnioitettava perussopimuksia ja arvoja, joiden noudattamiseen se on lupautunut.

Aikooko neuvosto reagoida tällaiseen perusihmisoikeuksien rikkomiseen? Mitä toimia neuvosto aikoo toteuttaa varmistaakseen, että perustamissopimusta noudatetaan kaikkialla Euroopan unionissa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto ei ole valitettavasti käsitellyt tätä kysymystä, koska se ei kuulu neuvoston toimivaltaan. Ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu kuitenkin Euroopan unionin prioriteetteihin. Unionin jäsenvaltioiden sitoutuminen perusoikeuksien kunnioittamiseen on myös kirjattu EU:n perusoikeuskirjaan.

EU:n jäsenvaltiot ovat myös Euroopan neuvoston jäseniä ja siten sitoutuneet noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. On oletettavaa, että kun Euroopan unionin perusoikeusvirasto on perustettu ja toiminnassa, se tulee vahvistamaan unionin seuranta- ja tiedotusvalmiuksia ja näin ollen edistämään perusoikeuksien toteutumista mitä suurimmassa määrin.

On vielä kertaalleen todettava, että unionin sopimusten toimeenpanon valvonta kuuluu komissiolle, ei neuvostolle.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, meillä on kuitenkin ennakkotapauksia siitä, että neuvosto on nostanut asialistalleen yhden jäsenvaltion oletetut tai tulossa olevat ihmisoikeusrikkomukset. Kun Itävaltaan valittiin uusi hallitus, tietyt jäsenvaltiot ajoivat hallitusohjelman pohjalta neuvostossa läpi sanktioita Itävaltaa kohtaan. Tässä on nyt kuitenkin kyse konkreettisista päätöksistä, joita viralliset elimet Puolassa ovat tehneet eli hylänneet täysin asiallisen Youth-ohjelman rahoitushakemuksen täysin asiattomin perustein. Eikö tämä olisi neuvoston mielestä vähintään yhtä tärkeä kysymys kuin aikoinaan Itävallan hallitusohjelma, joka ei edes johtanut mihinkään konkreettisiin ihmisoikeusloukkauksiin?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, sen tapauksen jälkeen, johon kysyjä uskoakseni viittaa, unionin sopimuksissa on itse asiassa vahvistettu perusoikeuksien asemaa unionin toiminnassa. Minkäänlaisen ennakkotapauksen pohjalta ei kuitenkaan ole nyt suunniteltu toimia, ja tämän yhteisöohjelman toimeenpano ja sen kriteereihin liittyvät kysymykset kuuluvat luonnollisesti komissiolle.

  Puhemies. Kysymys nro 8 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Seuraavana on Elena Valenciano Martinez-Orozcon kysymys nro 9 (H-0894/06):

Aihe: Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto on saanut päätökseen toisen istuntokautensa hyväksymättä yhtään ehdotetuista päätöslauselmista. Keskusteluita ovat hallinneet valtiot, jotka ovat perinteisesti loukanneet ihmisoikeuksia, eivätkä ihmisoikeuksien puolustajina pidetyt valtiot ole osoittaneet johtajuutta. Vaikka uudistuksilla on toisaalta pyritty mahdollistamaan nopea toiminta vakavien ihmisoikeusloukkauksien yhteydessä, ihmisoikeusneuvosto ei antanut lausuntoa Darfurin tilanteesta, siviileihin kohdistuneista hyökkäyksistä Sri Lankassa tai väkivallan seurauksista Libanonissa tai miehitetyillä alueilla.

Mikä on neuvoston kanta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston toisen istuntokauden tuloksiin? Minkä roolin neuvosto on valmis ottamaan ihmisoikeusneuvostossa käytävissä keskusteluissa? Mitä toimenpiteitä on suunniteltu, jotta ihmisoikeuskomissio voisi toimia tehokkaasti vastatessaan saamiinsa haasteisiin?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on osallistunut aktiivisesti ihmisoikeusneuvoston ensimmäiseen ja toiseen istuntokauteen. Ihmisoikeusneuvoston olisi lunastettava kansainvälisen yhteisön sille asettamat korkeat odotukset ja käytettävä tehokkaita ja tuloksellisia työmenetelmiä voidakseen täyttää kaikki tehtävänsä.

Euroopan unioni uskoo olevan vielä liian aikaista, jotta ihmisoikeusneuvoston toimintaa voitaisiin kunnolla arvioida. Olemme perustamassa uutta elintä, jolla on uudet työmenetelmät ja prosessit, ja tämä vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja luovuutta. Ihmisoikeusneuvoston laaja toimeksianto kattaa ennaltaehkäisyn, yhteistyön ja voimavarojen rakentamisen, mutta myös merkittävänä osana kiireelliset ihmisoikeustilanteet. Uuden elimen keskeisinä osatekijöinä ovat yhteistyö ja vuoropuhelu, jotka sisältyvät YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan, jolla ihmisoikeusneuvosto perustettiin. EU aikoo näin ollen jatkaa vakaasti yhdessä muiden kanssa tässä hengessä ja toivoo, että myös muut tahot ovat sitoutuneita samalla tavoin.

EU:n näkemys ihmisoikeusneuvoston toisesta istuntokaudesta on, että vuoropuhelujen käyminen sekä aihekohtaisista että maakohtaisista tilanteista erityismenettelyjen yhteydessä ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa oli hyvin myönteinen saavutus. Lisäajan antaminen erityismenettelyille oli merkittävä parannus ihmisoikeusneuvoston käytännöissä. Vuoropuhelujen laatu ja suuri osallistujamäärä korostivat keskeistä asemaa, joka erityismenettelyillä ja ihmisoikeusvaltuutetulla on ihmisoikeusjärjestelmässä, muun muassa niin, että keskustelut tuodaan lähemmäs käytännön todellisuutta ja toimivat varhaisvaroituksena. Tulevissa istunnoissa on jatkettava tämän työn kehittämistä.

EU on tyytyväinen kansalaisjärjestöjen aktiiviseen osallistumiseen niin aihekohtaisista kuin maakohtaisistakin tilanteista käytyyn keskusteluun. EU tukee edelleen niiden aktiivista osallistumista kaikkeen ihmisoikeusneuvoston työskentelyyn. EU tuki ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajan de Alban ponnisteluja laatia ihmisoikeusneuvoston tuloksista konsensukseen perustuva konkreettinen omnibus-päätöslauselma aihekohtaisista kysymyksistä ja kiireellisistä ihmisoikeustilanteista. EU on pahoillaan siitä, etteivät tekstiä koskeneet neuvottelut johtaneet yhteisymmärrykseen. EU kannattaa konsensukseen perustuvaa lähestymistapaa aina kun se on mahdollista ja teki tätä varten kovasti töitä ihmisoikeusneuvoston toisella istuntokaudella. Jatkamme tämän suuntaisia toimia tulevaisuudessakin.

EU:lle oli pettymys, ettei Darfurissa sattuneiden erittäin vakavien ihmisoikeusloukkauksien osalta päästy konkreettisiin tuloksiin. Neuvoston toimet ovat myös tarpeen muissa kiireellisissä tilanteissa, kuten Sri Lankan tilanteessa. EU aikoo jatkaa aktiivista toimintaansa, jotta ihmisoikeusneuvosto voisi täyttää kaikki toimeksiantoonsa liittyvät tehtävät tulevina istuntokausina.

  Manuel Medina Ortega (PSE), kysymyksen laatijan sijainen. – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksesta. Ongelmana on nyt se, että Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto kärsii samasta viasta kuin ihmisoikeuskomissio eli kyvyttömyydestä hyväksyä päätöslauselmia.

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ja etenkin ne jäsenvaltiot, jotka ovat ihmisoikeusneuvoston jäseniä, voivat auttaa tämän tilanteen ratkaisemisessa. Tarkemmin sanottuna huomenna 15. marraskuuta on erityiskokous, jossa käsitellään Israelin miehittämillään alueilla tekemiä ihmisoikeusloukkauksia, ja ihmisoikeusneuvosto taas harkitsee päätöksiään 27. marraskuuta–8. joulukuuta.

Onko neuvoston puheenjohtaja sitä mieltä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat edistää tulosten saavuttamista näissä kahdessa tulevassa kokouksessa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, unionilla on tärkeä asema ihmisoikeusneuvoston työssä, ja nyt käynnissä ovat valmistelut neuvoston kolmatta istuntoa varten. Tämä kolmas istunto keskittyy ennen kaikkea neuvoston toimintatapojen ja työtapojen muodostamiseen. Unioni osallistuu parhaillaan hyvin aktiivisesti Genevessä tapahtuviin valmisteluihin. Myös neuvoston tulevasta asialistasta keskustellaan. EU pyrkii ajamaan näissä neuvotteluissa aktiivisesti omia tavoitteitaan, esimerkiksi turvaamaan erityismekanismijärjestelmän säilymisen ja vahvistumisen. Lisäksi unioni osallistuu keskusteluihin uuden määräaikaistarkastelun luomisesta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Arvoisa ministeri, Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan jäsenenä olen osallistunut Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston istuntoon ja nähnyt Euroopan unionin jäsenvaltioiden neuvottelevan kannoistaan ja pyrkivän esiintymään yksimielisesti. Kysymykseni kuuluu seuraavasti: Mitä asioita Euroopan unioni esitti käsiteltäväksi ihmisoikeusneuvostossa Suomen puheenjohtajuuskauden aikana?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, jos kysyjä viittaa ihmisoikeusneuvoston toimintatapojen kehittämiseen, niin kuten äsken totesin, tämä kysymys on pääaiheena kolmannessa istunnossa ja unioni osallistuu hyvin aktiivisesti näihin valmisteluihin. Ihmisoikeusneuvostossa on ollut jo käsittelyssä muutamia asioita, jotka ovat olleet EU:n omia aloitteita, mutta kaikki nämä toisen istunnon aikana tehdyt aloitteet siirrettiin marras-joulukuussa pidetyn istunnon alkuun ja sitä koskevat valmistelut ovat nyt käynnissä.

  Puhemies. Seuraavana on

Chris Daviesin kysymys nro 10 (H-0895/06):

Aihe: EU:n ja Israelin assosiaatiosopimus

Milloin neuvosto on viimeksi arvioinut ovatko Israelin toimet miehitetyillä palestiinalaisalueilla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisia erityisesti ihmisoikeuksien, demokratian periaatteiden ja taloudellisen vapauden suhteen, kuten EU:n ja Israelin assosiaatiosopimus edellyttää?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto arvioi Lähi-idän tilannetta säännöllisesti, viimeksi istunnoissaan 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta. Neuvosto antoi näissä yhteyksissä päätelmät. Niissä selvitettiin neuvoston kantaa eri kysymyksiin. Lisäksi niissä tuotiin esille neuvoston huolenaiheet myös Israelin suhteen, sekä seikat, joilta osin se haluaisi Israelin toteuttavan erilaisia toimia.

Neuvosto ottaa nämä asiat esille Israelin kanssa EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen puitteissa säännöllisesti Israelin kanssa järjestettävissä kokouksissa. Viimeksi tähän tarjoutui tilaisuus EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kokouksessa 13. kesäkuuta 2006. Ihmisoikeustyöryhmän 7. kesäkuuta 2006 pitämässä kokouksessa voitiin käydä syvempää keskustelua EU:n Israelia koskevista erityishuolenaiheista. Myös poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön alakomitean toisessa kokouksessa 9. marraskuuta käsiteltiin paljolti näitä aiheita.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Gazan nykyisissä tapahtumissa on aivan selvästi kyse raa'asta verilöylystä. Kuinka monen palestiinalaisen on kuoltava ennen kuin neuvosto tunnustaa, että Israelin toimet saattavat olla assosiaatiosopimukseen sisältyvien ihmisoikeuksia koskevien vaatimusten vastaisia?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Gazan ja Lähi-idän tilanteesta keskusteltiin viimeksi eilen pidetyssä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden kokouksessa, jossa annettiin tätä tilannetta koskevat päätelmät.

Unioni on ollut erityisen huolestunut Gazan huonosta humanitaarisesta tilanteesta. Unioni on antanut sekä omaa humanitaarista tukeaan että myös useissa eri yhteyksissä ottanut Israelin kanssa säännöllisesti esille toimenpiteitä, joita tarvittaisiin humanitaarisen tilanteen parantamiseksi.

  Puhemies. Kysymys nro 11 jätetään käsittelemättä, koska kysymyksen esittäjä ei ole läsnä.

Seuraavana on Brian Crowleyn kysymys nro 12 (H-0902/06):

Aihe: EU:n ja Balkanin maiden suhteet

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä konkreettisia toimenpiteitä tänä vuonna on toteutettu läheisempien taloudellisten ja poliittisten suhteiden luomiseksi Euroopan unionin ja Balkanin maiden välille?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto on toiminut jatkuvasti varmistaakseen, että unioni on jatkossakin sitoutunut Länsi-Balkanin maiden lähentymiseen Eurooppaan. Se vahvisti maaliskuussa 2006 annetussa Salzburgin julistuksessa täyden tukensa vuoden 2003 Thessalonikin huippukokouksessa esitetylle toimintasuunnitelmalle sekä vakaus- ja assosiaatioprosessin etenemiselle.

Yhtenä tämän kauden suurimmista haasteista on ollut tuen varmistaminen YK:n erityislähettilään Martti Ahtisaaren johdolla käynnissä oleville neuvotteluille Kosovon asemasta. Neuvotteluissa on käsitelty myös EU:n tulevan aseman ja läsnäolon suunnittelua erityisesti poliisitoimen, oikeusvaltion ja talouden alalla.

Montenegron kansanäänestyksen ja Montenegron tasavallan itsenäiseksi julistautumisen jälkeen Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sopivat kehittävänsä suhteitaan Montenegroon suvereenina ja itsenäisenä valtiona, ja kehottivat sekä Serbiaa että Montenegroa jatkamaan suoraa ja rakentavaa vuoropuhelua tulevista suhteistaan.

Neuvosto piti myönteisenä sitä, että Montenegron tasavallassa pidetyt vaalit sujuivat rauhanomaisesti ja ongelmitta, sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävien neuvottelujen uudelleen aloittamista. Neuvosto tähdensi, että neuvottelujen tahti ja loppuun saattaminen riippuvat erityisesti Montenegron edistymisestä tarvittavien uudistusten toteutumisessa.

Työtä jatkettiin Bosnia ja Hertsegovinan kanssa tehtävää vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen saattamiseksi päätökseen. Neuvosto korosti lokakuun alussa pidettyjen vaalien jälkeen, että vastikään valittujen poliittisten instituutioiden on vauhditettava kaikkien niiden uudistusten täytäntöönpanoa, joita sopimuksen tekeminen edellyttää. Neuvosto piti myönteisenä myös Javier Solanan ja Olli Rehnin raporttia, joka käsitteli EU:n läsnäolon vahvistamista Bosnia ja Hertsegovinassa. Läsnäolon vahvistamisen tarkoituksena on valmistella ja toteuttaa siirtyminen nykyjärjestelystä kohti suurempaa paikallista vastuuta.

Neuvotteluja Serbian kanssa jatketaan heti, kun sen on todettu tekevän täysimääräistä yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. Neuvosto toisti, että rauhanomainen ja vauras Serbia, joka on täysin liittynyt Euroopan kansakuntien joukkoon, on hyvin tärkeä koko alueen vakaudelle.

Vuoden 2003 Thessalonikin huippukokouksessa ja vuoden 2006 Salzburgin kokouksessa annettujen sitoumusten mukaisesti neuvosto on pyrkinyt tekemään EU:hun lähentymisestä konkreettisempaa muun muassa lisäämällä ihmisten välisiä yhteyksiä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävien viisumin myöntämisen helpottamista koskevien sopimusten avulla. Neuvotteluvaltuudet kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtäviä viisumin myöntämisen helpottamista koskevia sopimuksia varten hyväksyttiin eilen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa. Samoin hyväksyttiin neuvotteluvaltuudet takaisinottoa koskevia sopimuksia varten Bosnia ja Hertsegovinan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Montenegron ja Serbian kanssa. Albanialla on jo takaisinottosopimus EU:n kanssa.

Neuvottelut kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa aloitetaan Brysselissä marraskuun viimeisenä päivänä. Tarkoituksena on saattaa neuvottelut päätökseen mahdollisimman pian.

Neuvosto tuki edelleen alueellista yhteistyötä ja erilaisten alueellisten foorumien paikallista vastuuta, ei vähiten Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen uudistamista ja laajentamista kaikkiin Balkanin valtioihin. Neuvosto piti myönteisenä Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen parafointia 9. marraskuuta kaikissa Balkanin alueen valtioissa, Bosnia ja Hertsegovinaa ja Serbiaa lukuun ottamatta. Neuvosto odottaa, että vapaakauppasopimus allekirjoitetaan suunnitelman mukaisesti 19. joulukuuta CEFTA-huippukokouksen aikana Bukarestissa.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos hyvin perusteellisesta vastauksesta.

Haluaisin keskittyä kahteen asiaan, joita käsittelitte vastauksessanne. Ensimmäinen asia koskee Martti Ahtisaaren tehtävää Kosovossa ja sitä, miten se liittyy yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mukaisesti tehtyihin Euroopan unionin sitoumuksiin. Millaista taloudellista tukea annetaan alueen poliisi- ja oikeuslaitoksen uudistamiseen?

Toiseksi kysyisin, onko jatkettu keskusteluja ideasta, jonka Kroatia esitti alun perin ja joka koski uusien puolittaisten yhtenäismarkkinoiden luomista entisen Jugoslavian tasavaltojen alueelle, jotta voitaisiin pyrkiä edistämään alueen talouden elpymistä. Entä onko EU:ta pyydetty osallistumaan mihinkään tätä koskeviin toimiin tai neuvomaan niissä?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on toki muistettava, että erityisedustaja Martti Ahtisaaren työ Kosovon statusratkaisun löytämiseksi on nimenomaan YK:n alaisuudessa tehtävää työtä. Unioni kuitenkin tukee voimakkaasti Ahtisaaren toimia ja toivoo, että statuskysymykseen löytyy ratkaisu. On erittäin tärkeää, että vakaus alueella pystytään säilyttämään ja että kyetään luomaan pitkäjänteiset kehitysedellytykset. Euroopan unioni valmistautuu monipuoliseen läsnäoloon ja tukeen myös Kosovossa sen jälkeen, kun statusratkaisusta on päästy päätökseen.

Kysyjän jälkimmäisen kysymyksen osalta viittaan alkuperäisen vastaukseni analyysiin vapaakauppasopimuksesta. Vapaakauppasopimusta koskevat hankkeet ovat hyvin pitkällä ja me odotamme, että se allekirjoitetaan nyt joulukuussa.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, missä määrin Länsi-Balkanin maiden ja mainitsemienne maiden paikalliset viranomaiset ovat todella valmiita tekemään yhteistyötä EU:n kanssa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla ja erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, nämä kysymyksen esittäjän esille nostamat asiat, järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ovat luonnollisesti olennaisia Euroopan unionin yhteistyön alueita. On selvää, että kun vakaus- ja assosiaatioprosessi tai jopa jäsenyysneuvotteluprosessi on käynnissä tai alkaa, niin viimeistään siinä vaiheessa on oltava voimakkaasti sitoutunut myös näihin yhteistyöaloihin.

Kun kysymyksen esittäjä tiedustelee sitä, miten voimakkaasti näissä Länsi-Balkanin maissa viranomaiset ovat sitoutuneita tähän, niin on toki todettava, että varmasti maiden välillä on eroja suhtautumisessa myös tällä alueella.

  Puhemies. Seuraavana on

Liam Aylwardin kysymys nro 13 (H-0904/06):

Aihe: Euroopan unionin energiatehokkuusohjelmat

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä toimenpiteitä se toteuttaa Euroopan unionin tasolla energiatehokkuusohjelmien edistämiseksi?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhteisön energiapolitiikka perustuu kolmeen pilariin: toimitusvarmuuteen, kilpailukykyyn ja ympäristön kestävyyteen. Energiatehokkuudella edistetään näiden yhteisön energiapolitiikan kolmen päätavoitteen saavuttamista. Tähän pyritään esimerkiksi parantamalla toimitusvarmuutta ulkoista riippuvuutta vähentämällä. Samoin on tärkeää parantaa kilpailukykyä Euroopan unionissa siten, että kehitetään uusia energiatehokkuusteknologioita, vahvistetaan unionin teollisuuden asemaa energiatehokkaiden tuotteiden ja palvelujen alalla sekä alennetaan yritysten ja viranomaisten energiakustannuksia. Tavoitteiden saavuttamiseksi on myös edistettävä ympäristön kestävyyttä siten, että vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä ja muita kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita joidenkin energiamuotojen käytöstä aiheutuu.

Energiatehokkuutta ja energian säästöä voidaan pitää sekä yhteisön energiapolitiikan kulmakivenä että ensisijaisena tavoitteena, johon neuvosto on jo pitkään ollut sitoutunut. Tätä sitoumusta kuvaavat hyvin ne lainsäädäntötoimet ja muut toimet, jotka on äskettäin hyväksytty tai jotka aiotaan hyväksyä energiatehokkuuteen ja energian säästöön liittyvissä neuvoston päätelmissä sekä maaliskuun ja kesäkuun 2006 Eurooppa-neuvoston kokouksissa hyväksytyissä puheenjohtajan päätelmissä.

Tutkimus- ja kehitystyön osalta neuvosto haluaisi kiinnittää parlamentin jäsenen huomion seitsemättä puiteohjelmaa koskevaan ehdotukseen, josta on käyty tiiviitä keskusteluja Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Energiatehokkuus kuuluu niihin energiatavoitteisiin, joita on tarkoitus edistää. Erityistä huomiota aiotaan kiinnittää energian järkevää ja tehokasta käyttöä koskevien näkökohtien koordinointiin puiteohjelmassa sekä muissa yhteisön politiikoissa ja ohjelmissa.

Kuten varmasti tiedätte, neuvosto on jo omasta puolestaan hyväksynyt 26. lokakuuta pidetyissä kolmikantaneuvotteluissa saavutetut tulokset, joilla seitsemännestä puiteohjelmasta pyritään pääsemään sopimukseen toisessa käsittelyssä. Uskon, että neuvoston ja parlamentin välinen hyvä yhteistyö jatkuu ja että seitsemäs puiteohjelma voidaan hyväksyä tämän vuoden loppuun mennessä.

Olette varmasti myös tietoinen kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta 2007–2013, joka on äskettäin hyväksytty ja julkaistaan virallisessa lehdessä aivan lähitulevaisuudessa. Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman piiriin kuuluvan älykäs energiahuolto -ohjelman talousarvio on aiempaa suurempi, joten sen avulla on paremmat mahdollisuudet toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä energiatehokkuuden alalla.

Niiden lainsäädäntötoimien ja muiden toimien joukosta, jotka on äskettäin hyväksytty tai jotka aiotaan pian hyväksyä, voidaan erityisesti mainita vuonna 2005 annettu parlamentin ja neuvoston direktiivi energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavista vaatimuksista sekä vuonna 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista. Nämä kaksi kunnianhimoista säädöstä samoin kuin komission hyväksymässä energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa luetellut toimet yhdessä edistävät komission esittämän 20 prosentin suuruisen energiansäästöpotentiaalin toteuttamista vuoteen 2020 mennessä.

Neuvoston 23. marraskuuta pidettävässä kokouksessa käydään periaatekeskustelu komission asiakirjasta Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma – mahdollisuuksien toteuttaminen ja annetaan tätä komission asiakirjaa koskevat neuvoston päätelmät. Näillä päätelmillä neuvosto pyrkii antamaan komissiolle, jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille ohjeita komission toimintasuunnitelmassa lueteltujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten. Komission toimintasuunnitelmassa ehdotettujen monien toimien toteuttaminen kuuluu neuvoston lähivuosien painopistealueisiin.

  Brian Crowley (UEN), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksesta kysymykseen. Haluaisin esittää kaksi lyhyttä lisäkysymystä vastauksenne johdosta.

Komission puheenjohtaja Barroso totesi tänään täällä parlamentissa, että ilmastonmuutos ja energia ovat Euroopan unionin tärkeimpiä haasteita seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yksi energiatehokkuuteen liittyvä asia on se, että televisio suljetaan kunnolla sen sijaan että se jätettäisiin valmiustilaan. Näin voidaan säästää 25 prosenttia television tavallisesti kuluttamasta sähkömäärästä. Ehkäpä tällaiset ominaisuudet olisikin poistettava suunnittelun ja energiatehokkuuteen tähtäävän suunnittelun yhteydessä televisioista, radioista ja tietokoneista, jotta niitä ei voitaisi jättää valmiustilaan.

Toiseksi haluan todeta ympäristöasioiden taloudellisia vaikutuksia käsittelevästä Sternin raportista, että tiedän, ettette voi puhua Suomen puolesta, mutta että tiedän myös, että kotimaanne on edistynyt erittäin hyvin vaihtoehtoisten energianlähteiden käytössä ja energian talteenotossa. Sternin raportissa ilmaistaan aivan selvästi, että energiatehokkuudella saadaan taloudellista säästöä. Onko odotettavissa tähän pyrkiviä lainsäädäntöohjelmia?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ilmastomuutos on koko ajan noussut painoarvoltaan paitsi Euroopan unionin sisäisissä keskusteluissa myös unionin suhteissa kolmansien maiden kanssa, ja oli esimerkiksi merkittävää, että ilmastokysymykset olivat niin ikään esillä ASEM-huippukokouksen julkilausumassa. Samoin ilmastopolitiikka tulee olemaan esillä ensi keväänä Eurooppa-neuvostossa.

Kansainvälinen energiajärjestö on arvioinut, että energiankulutus maailmassa olisi kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana noin kolmanneksen enemmän, jollei toimenpiteitä energiatehokkuuden lisäämiseksi olisi tehty. Se osoittaa, että toimet energiatehokkuuden parantamiseksi vaikuttavat energian käytön kasvuun sitä vähentävästi, joten niiden toteuttaminen on tärkeää. Unionin osalta on vielä todettava, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja sen suhteen, missä määrin energiatehokkuutta lisääviä toimenpiteitä on jo tehty tai ei ole tehty.

  Puhemies. Seuraavana on

Eoin Ryanin kysymys nro 14 (H-0906/06):

Aihe: EU:n tuki Mosambikille

Voiko neuvosto ilmoittaa, kuinka paljon varoja Euroopan unioni on myöntänyt kehitysapuohjelmistaan auttaakseen Mosambikin väestöä vuonna 2006?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhteisön kehitysyhteistyö Mosambikin samoin kuin muidenkin AKT-maiden kanssa toteutetaan Euroopan kehitysrahaston kautta. Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpano puolestaan kuuluu komissiolle, joka on oikea taho vastaamaan esitettyyn kysymykseen.

Voidaan kuitenkin todeta, että Mosambik on yksi suurimmista EU:n kehitysyhteistyön vastaanottajamaista AKT-maissa ja sen rahoitusosuus EKR:ssa on myös yksi Afrikan suurimmista. Saamiemme tietojemme mukaan Mosambikin tämän vuoden määrärahat ovat noin 165 miljoonaa euroa. Euroopan kehitysrahaston maksatusten osalta oikea taho antamaan tietoja on komissio, joten kysyjää kehotetaan kääntymään tässä asiassa myös toimivaltaisen elimen puoleen.

  Brian Crowley (UEN), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Haluan vain todeta, että ymmärrän, että tässä on kyse eri sääntöjen risteyskohdasta. Mosambik on kuitenkin Irlannin kehitysavun tärkein kohde. Syynä tähän on se, että Irlannin hallitus tekee läheistä yhteistyötä Clintonin säätiön kanssa, joka toimii aidsin ja muiden tautien torjumiseksi sekä järjestää koulutusta Mosambikissa.

Voisiko neuvosto harkita tuen lisäämistä Clintonin säätiön kaltaisille säätiöille, jotka ovat onnistuneet erittäin hyvin toimissaan eri maissa?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, Mosambikin merkittävä asema kehitysyhteistyön vastaanottajana kuvaa tietenkin hyvin maassa viimeisten 15 vuoden aikana tapahtunutta rauhallista kehitystä ja onnistunutta siirtymää konfliktin jälkeen.

Siltä osin, kun kysyjä viittaa Euroopan kehitysrahastosta tai yhteisön talousarviosta tapahtuvaan lisärahoitukseen Clintonin säätiöön, tästä vastaa luonnollisesti komissio. Voidaan kuitenkin todeta, että uskoakseni useat jäsenvaltiot ovat kansallisessa kehitysyhteistyössään tukemassa myös tämänkaltaista toimintaa, ja kun kysyjä viittasi Irlannin esimerkkiin, Suomen kehitysyhteistyöstä vastaavana ministerinä voin todeta, että myös Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä Mosambikilla on merkittävä rooli.

Euroopan unionin, siis yhteisön ja jäsenvaltioiden yhteinen läsnäolo Mosambikissa on siis verraten merkittävää, sillä niin kuin totesin, jo yhteisön talousarviossa Mosambikin määrärahat ovat 165 miljoonaa euroa, ja jäsenmaiden kansallinen läsnäolo ja panostus ovat varmasti myös hyvin tuntuvia.

  Puhemies. Kysymys nro 15 on peruutettu.

Seuraavana on Robert Evansin kysymys nro 16 (H-0913/06):

Aihe: Islanti

Mitä neuvotteluja neuvosto on käynyt Islannin tasavallan kanssa valaiden teurastuksesta?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto on tietoinen siitä, että Islanti on ilmoittanut aloittavansa uudelleen kaupallisen valaanpyynnin vuodesta 1984 käytössä olleesta kansainvälisen valaanpyyntikomission IWC:n valaanpyyntiä koskevasta moratoriosta huolimatta. Tästä asiasta keskusteltiin 23. lokakuuta pidetyssä ympäristöneuvoston kokouksessa esityslistan kohdassa "muut asiat".

Islanti liittyi 10. lokakuuta 2002 uudelleen vuoden 1946 valaanpyynnin säätelyä koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, mutta se esitti varauman valaanpyyntimoratorion osalta. Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, kansainvälisen valaanpyyntikomission jäsenyys on avoin jokaiselle maalle, joka liittyy virallisesti vuoden 1946 yleissopimukseen. Kukin jäsenvaltio voi itse päättää sellaiseen kansainväliseen sopimukseen liittymisestä, jonka kohteena ovat asiat, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Tällä hetkellä 18 Euroopan unionin jäsenvaltiota on liittynyt yleissopimukseen ja ne ovat myös Kansainvälisen valaanpyyntikomission jäseniä.

Yhteisö on sitoutunut suojelemaan valaita, niin kuin luontotyyppidirektiivissä vahvistetaan. Direktiivissä säädetään korkeatasoisesta valaiden suojelusta ja kielletään samalla kaikki valaiden tahallinen pyydystäminen ja tappaminen yhteisön vesillä. Tämän lisäksi valaanlihan ja muiden valaasta peräisin olevien tuotteiden tuominen yhteisöön pääosin kaupallisiin tarkoituksiin on tiukasti rajoitettua vuonna 1997 annetun neuvoston asetuksen N:o 338 nojalla.

Islannin ilmoitettua kaupallisen valaanpyynnin aloittamisesta uudelleen 15 Kansainväliseen valaanpyyntikomissioon kuuluvaa EU:n jäsenvaltiota ja Euroopan komissio suorittivat yhdessä Australian, Yhdysvaltojen ja kahdeksan muun samanmielisen maan kanssa virallisen yhteydenoton Reykjavikiin kehottaen Islantia noudattamaan moratoriota ja lopettamaan kaupalliset valaanpyyntitoimet.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Vastauksenne oli ehkä jopa perusteellisempi kuin odotin, joten olen hyvin kiitollinen.

Kuten neuvoston puheenjohtaja ja kaikki muutkin täällä tietävät, Islanti ei ole Euroopan unionin jäsen. Islanti on kuitenkin EFTAn jäsen ja Schengenin jäsen, vaikka tämä ei tietenkään liity tähän asiaan. Tämä kuitenkin osoittaa, että Islannilla on läheiset suhteet EU:hun. Kehottaisin neuvoston puheenjohtajaa ja hänen seuraajiaan tekemään jäljellä olevan ajan kuluessa kaiken mahdollisen, jotta voitaisiin kehottaa Islantia lopettamaan yhden maailman suurimman nisäkkään tarpeeton ja mielestäni julma ja perusteeton teurastus. Pidän erittäin myönteisenä sitä, mitä neuvoston puheenjohtaja totesi siitä, ettei valaanpyynti ole sallittua yhteisön vesillä ja että valaasta peräisin olevien tuotteiden tuonti yhteisöön on kiellettyä.

Jatkakaa tätä hyvää työtä ja painostakaa Islannin viranomaisia entistä enemmän.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kysymykseen ei oikeastaan liittynyt kysymystä vaan ennemminkin kommentti ja kommentista lämpimät kiitokset. Totean kuitenkin vielä tulevista toimenpiteistä, että kysymyksestä siis keskustellaan tällä hetkellä nimenomaan Kansainvälisessä valaanpyyntikomissiossa. Sen seuraava vuosikokous pidetään Yhdysvalloissa ensi toukokuussa, ja on aivan varmaa, että ainakin tähän asiaan aktiivisesti ja kielteisesti unionin tavoin suhtautuneet like-minded-maat haluavat, että kokouksessa keskustellaan myös Islannin pyynnistä, joten tämä asia tulee olemaan keskustelujen kohteena.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

18. Rahapelit ja vedonlyönti sisämarkkinoilla (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Arlene McCarthyn laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suullinen kysymys komissiolle rahapeleistä ja vedonlyönnistä sisämarkkinoilla (O-0118/2006 - B6-0443/2006).

  Arlene McCarthy (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, en ole kysymyksen laatija vaan sen valiokunnan puheenjohtaja, joka ottaa kysymyksen esiin jäsenten puolesta. Haluan korostaa, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsenet tekivät yksimielisen päätöksen tämän suullisen kysymyksen esittämisestä, jotta komission jäseneltä voitaisiin pyytää ajantasaisia tietoja niistä yhdeksää jäsenvaltiota vastaan aloitetuista rikkomisesta johtuvista menettelyistä, jotka koskevat vedonlyöntimarkkinoille asetettuja rajoituksia.

Valiokunta haluaisi komission kertovan meille etenkin, miten on edistytty 4. huhtikuuta 2006 aloitetuissa rikkomisesta johtuvissa menettelyissä ja mitä tulevia toimia asian osalta on suunniteltu. Harkitseeko komission jäsen oikeudellista kehystä online-rahapelejä varten?

Koska olemme juuri pääsemässä sopuun palveludirektiivistä, olemme hyvin tietoisia jäsenvaltioiden tarpeesta täyttää perustamissopimuksen 49 artiklan mukaiset velvoitteensa palvelujen vapaasta liikkuvuudesta. Komission jäsen on varmaankin tietoinen valiokunnan päätöksestä poistaa rahapelipalvelut palveludirektiivistä lähinnä rahapelimarkkinoiden monimutkaisuuden vuoksi. Palvelujen tarjoamisen vapaus on kuitenkin rahapelien osalta ristiriidassa useiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön kanssa, ja nämä ovatkin ottaneet käyttöön rahapelejä rajoittavaa lainsäädäntöä, jolla vähennetään Internetissä tarjottavien vedonlyönti- ja rahapelipalvelujen rajat ylittävää tarjontaa.

Annamme tukemme komissiolle, jonka tehtävänä on varmistaa, että kyseiset lait ovat 49 artiklan mukaisia ja että niissä kunnioitetaan jäsenvaltioiden oikeuksia suojella yleistä etua, kunhan säännökset ovat tarpeellisia, oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä eli niillä ei syrjitä EU:n muita toiminnanharjoittajia. On tekopyhää, että jokin jäsenvaltio estää yleisen edun perusteella EU:n muilta verkko-operaattoreilta pääsyn kansallisille markkinoille mutta antaa samalla omien kansallisten online-markkinoidensa kasvaa merkittävästi ilman, että niihin sovellettaisiin samoja yleisen edun säännöksiä. Juuri tähän ongelmaan toivomme komission tarttuvan.

Nyt haluan viedä keskustelua eri suuntaan. EU:n on mielestäni vastattava maailmanlaajuisten online-pelimarkkinoiden asettamaan haasteeseen. Kyseisten markkinoiden odotetaan kasvavan 20 miljardin euron arvoisiksi vuoteen 2010 mennessä. EU:n 25 jäsenvaltion kaupallisen peliteollisuuden, arpajaisten, pelikasinoiden ja vedonlyöntipalvelujen arvo oli noin 51,5 miljardia euroa vuonna 2003, ja Internetissä on tarjolla maailmanlaajuisia online-kasinojen sivustoja noin 2 300. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 30 prosenttia jalkapallon Maailman Cupin aikana online-vedonlyöntipalveluja käyttäneistä oli naisia. Ilmiö ylittää kaikki yhteiskuntaluokkien ja sukupolvien rajat. Online- palvelujen sekä etäyhteyksien kautta käytettävien rahapeli- ja vedonlyöntipalvelujen nopea lisääntyminen on itse asiassa jo hävittänyt kansalliset rajat tieltään.

Älkäämme kuitenkaan noudattako amerikkalaismallia ja vetäkö nostosiltaa ylös. Presidentti Bush hyväksyi nimittäin vuonna 2006 lain nimeltä the Unlawful Internet Gambling Enforcement Act, jossa pankkien toimet varojen siirtämiseksi online-vedonlyöntisivustojen kautta saatetaan rangaistaviksi. Tämä on silkkaa protektionismia, jota harjoitetaan sillä verukkeella, että kuluttajia on suojeltava liialliselta rahapelien pelaamiselta. Itse asiassa kyse on laista, jolla ulkomaalaisia operaattoreita estetään kilpailemasta amerikkalaisilla kasino- ja rahapelimarkkinoilla tai heikentämästä niitä samaan aikaan, kun Nevadan ja Las Vegasin osavaltiot jatkavat omien online-yhteyksiensä ja etäyhteyksiensä kautta käytettävien rahapelipalvelujen kehittämistä.

Komission jäsenen olisi mielestäni aloitettava 25 jäsenvaltion nimissä kampanja kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi niistä vaatimuksista ja säännöistä, joilla sähköisiä rahapelejä säännellään. Se on yksi keino kaventaa kansainvälisen yhteisön ja myös EU:n jäsenvaltioiden välillä vallitsevat erot mahdollisimman pieniksi ja varmistaa lopulta se, että kaikki valtiot valitsevat niin operaattorien kuin kuluttajienkin osalta korkeat normit. Tarkoituksena olisi varmistaa, että laadimme vaatimuksia suojellaksemme heikommassa asemassa olevia kuluttajia, ja erityisesti nuoria aikuisia ja alaikäisiä, ja että saamme moitteettomat operaattorit ja sijoittajat tuntemaan yhteiskunnallista vastuuta. Tavoitteena olisi myös varmistaa, että rahapelejä ei käytetä rikollisiin tarkoituksiin eikä niillä rahoiteta rikollisia toimintoja.

Internetin henki on tullut ulos pullostaan: noin 3,3 miljoonaa EU:n kansalaista käyttää säännöllisesti online-rahapelipalveluja. Nämä markkinat kasvavat vastedeskin. Siksi EU:n pitäisikin osallistua laajempaan kansainväliseen kampanjaan hyvien ja korkeiden normien aikaansaamiseksi. Tarvitsemme enemmän kansainvälistä yhteistyötä ongelmapelaamisen hillitsemiseksi ja enemmän tutkimuksia siitä, kuinka laajalti etäpelaamista harrastetaan. Euroopan komissio on tilannut tutkimuksen rahapelipalveluista sisämarkkinoilla. Tutkimuksessa korostuu tarve löytää yhteisiä kansainvälisiä normeja ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia, joilla suojellaan EU:n kansalaisia markkinoiden toimintaa kuitenkaan vaarantamatta.

Toivon, että tämäniltainen keskustelumme rohkaisee komission jäsentä jatkamaan rikkomisesta johtuvia menettelyjä. Kyseessä on kuitenkin kiittämätön tehtävä, jonka suorittamiseen kuluu vuosia ja jossa ei yleensä saavuteta toivottuja tuloksia. Paras tapa edetä asiassa onkin mielestäni se, että EU ottaa nyt ohjat käsiinsä ja lähtee ajamaan hyviä ja korkeita yhteisiä kansainvälisiä normeja, joilla erot saadaan kavennettua mahdollisimman pieniksi, suojellaan kuluttajia ja pakotetaan operaattorit yhteiskunnalliseen vastuuseen.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, rahapelipalvelut ovat selvästikin palveluja, jotka kuuluvat perustamissopimuksen soveltamisalaan, ja niihin sovelletaan perustamissopimuksen periaatteita, myös sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia periaatteita. Komissio on velvollinen huolehtimaan siitä, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö on täysin perustamissopimuksen mukaista. Komissio päättikin huhtikuussa pyytää seitsemältä jäsenvaltiolta lisätietoja siitä, miten ne rajoittavat lainsäädännössään vedonlyöntipalvelujen tarjontaa. Komissiossa on laadittu vastauksia useisiin vedonlyönnin alalla toimivien operaattorien tekemiin valituksiin.

Kaikkien seitsemän jäsenvaltion viranomaisten kanssa järjestettyjen tapaamisten jälkeen komission yksiköissä tutkitaan nyt parhaillaan kultakin jäsenvaltiolta saatuja virallisia vastauksia. En voi vielä tässä vaiheessa ennakoida tutkimuksen tuloksia. Haluan kertoa parlamentille, että odotan tutkimuksen valmistuvan lähiviikkojen aikana. Tutkimuksen perusteella teen komission jäsenten kollegiolle ehdotuksen siitä, miten asiassa edetään. Heidän tehtäväkseen siis jää tehdä päätös jatkotoimenpiteistä.

Huhtikuussa aloitetun seitsemän jäsenvaltion tutkimuksen lisäksi komissio päätti 12. lokakuuta lähettää kolmelle muullekin jäsenvaltiolle virallisen tiedustelun rahapelipalveluista. Operaattorien tekemät valitukset, joihin komissiossa laaditaan vastauksia, koskevat lähinnä vedonlyöntipalveluja. Siksi yhdeksän tähän mennessä aloitetuista tutkimuksista koskikin vedonlyöntipalvelujen tarjontaa ja osa näistä myös online-palvelujen tarjontaa. Komissio lähetti kuitenkin lokakuussa kyselyn myös Itävallan kansallisesta lainsäädännöstä, jossa kielletään muissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden ja toimivien kasinoiden mainokset. Olemme niin ikään huolestuneita siitä, että Itävallan lainsäädännössä vaaditaan kansallisia kasinoita suojelemaan ainoastaan maan kansalaisia kohtuuttomilta tappioilta mutta ei tarjota samanlaista suojaa ulkomaalaisille pelaajille.

Koska komissio toimii perustamissopimuksen valvojana, se tutkii kaikki saamansa valitukset. Samalla kuitenkin ymmärrän, että rahapelien pelaamiseen liittyy monissa jäsenvaltioissa arkaluonteisia kysymyksiä. Jäsenvaltioilla on täysi oikeus suojella yleiseen etuun, kuten kuluttajansuojaan, liittyviä tavoitteitaan. Tällaisten toimenpiteiden on oltava kuitenkin tarpeellisia, oikeasuhtaisia ja syrjimättömiä. Niitä on etenkin sovellettava kansallisiin ja ulkomaisiin operaattoreihin johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla.

Komissio ei pyri millään tavalla vapauttamaan markkinoita vaan pikemminkin varmistamaan, että kaikki mahdolliset jäsenvaltioissa käytettävät toimenpiteet ovat täysin EU:n nykylainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltiot ovat täysin tietoisia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka odotan kehittyvän edelleen.

Komissio hyväksyi parlamentin pyynnön jättää kaikki rahapelipalvelut luonnosvaiheessa olevan palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Minulle tehtiin tuolloin täysin selväksi, että rahapelien sääntely pitäisi jättää jäsenvaltioiden tehtäväksi. Olen tästä aivan samaa mieltä, kunhan kyseinen kansallinen lainsäädäntö on perustamissopimuksen mukaista. Olen halukas tekemään rikkomisesta johtuvien menettelyjen yhteydessä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että kansallinen lainsäädäntö noudattaa yhteisön vaatimuksia ja mahdollistaa asianmukaisen ja tehokkaan suojan käyttöön ottamisen esimerkiksi kuluttajien ja alaikäisten suojelemiseksi.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, saisinko esittää yhden huomautuksen ennen kuin laitatte kellon käyntiin. Esityslistan mukaan tämän keskustelun oli määrä alkaa klo 22.30. Asia oli aivan selvä, ja huomaan, että jotkut kollegoistani näkivät kovasti vaivaa ollakseen täällä klo 22.30. Minusta on siis häiritsevää havaita, että minulta jäi kollegani McCarthyn puheesta suurin osa kuulematta siksi, että keskustelu on ilmeisesti aloitettu ainakin kymmenen minuuttia etuajassa. Se ei ole mielestäni todellakaan hyväksyttävää, ja olen pahoillani, että henkilö, joka johti puhetta teitä ennen, on jo poistunut paikalta. Jos keskustelun alkamisajankohdaksi on tämän päivän aikataulussa asetettu klo 22.30, vaadin, että sen pitää alkaa klo 22.30, vaikka sitten vähän myöhässäkin.

Nyt voin ehkä siirtyä eteenpäin, ja jos ystävällisesti laitatte kellon uudelleen käyntiin, esitän varsinaiset huomautukseni.

On hyvä, että McCreevy on täällä käsittelemässä tätä aihetta, ja olen iloinen siitä, että olemme McCarthyn johdolla tehneet aloitteen, joka toivoakseni valaisee tätä aihetta hieman. Komission jäsen tekikin jo selväksi, että asia on erittäin arkaluonteinen ja siihen liittyy monia yleiseen etuun liittyviä näkökohtia. Sisämarkkinoiden toiminta on meille myös erittäin tärkeää, ja sen kannalta tilanteessa on kuitenkin – kuten totesitte – paljon parantamisen varaa.

Odotamme tietenkin tutkimustenne tuloksia, mutta ehdotan, että antaisitte jäsenvaltioille ainakin jonkinlaisia suuntaviivoja siitä, miten niiden olisi suhtauduttava niiltä hyvämaineisilta ja vakiintuneilta pelitoiminnan harjoittajilta saamiinsa hakemuksiin, jotka haluavat ainoastaan toimia muissa EU:n jäsenvaltioissa kyseisten maiden lakien mukaisesti. Niillä on siihen täysi oikeus. Jätitte mainitsematta yhden asian, joka on mielestäni uskomattoman syrjivä käytäntö, eli sen, että eräät jäsenvaltiot ovat yrittäneet rajoittaa pääsyä kyseisille markkinoille sillä perusteella, etteivät ne halua kannustaa ihmisiä pelaamaan rahapelejä. Kyseiset jäsenvaltiot mainostavat kuitenkin samaan aikaan osallistumista omiin kansallisiin arpajaisiinsa miljardeilla euroilla eri puolilla Eurooppaa. Se on selvästikin täysin epäjohdonmukaista. Mielestäni on oikein ja järkevää, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut joitakin rajoituksista, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että suuntaviivojen antaminen on tärkeää. Kuten McCarthy totesi, kunnialliset toimet ovat markkinoilla toimimisen ja yleisen edun suojelemisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Suurin ratkaistavanamme oleva ongelma on online-pelaaminen. Kuluttajat käyttävät tosiasiassa online-pelaamista hyväkseen riippumatta siitä, haluavatko jäsenvaltiot säilyttää monopolinsa vai eivät. Yleinen etu tulee mielestäni paljon paremmin palveltua niin, että meillä on tarkkaan säännellyt online-pelipalvelut kuin että Eurooppaan tarjotaan valvomattomia palveluja Euroopan unionin toimivallan ulkopuolisista maista.

  Puhemies. – Ennen kuin annan puheenvuoron seuraavalle puhujalle aion vastata työjärjestyshuomautukseen.

Olette ehdottomasti oikeassa: keskustelu oli todellakin tarkoitus käydä kertomaanne aikaan. Euroopan parlamentin verkkosivustolla kuitenkin ilmoitettiin alkuiltapäivästä, että keskustelu saattaa alkaa hieman aiemmin, jos kyselytunti päättyy etuajassa, kuten tapahtuikin. Yksikkömme yrittivät lisäksi ottaa yhteyden kaikkiin puheenvuoron käyttäjiin. Ne onnistuivat saamaan yhteyden kaikkiin muihin paitsi teihin, jäsen Harbour, mutta tämäniltainen läsnäolonne istuntosalissa osoittaa mielestäni kuitenkin sen, ettette ole menettänyt paljoakaan keskustelusta. Halusin sanoa vain tämän, koska tunsin velvollisuudekseni selittää tilanteen teille.

  Donata Gottardi, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, "Rien ne va plus" ["ei enää panoksia"] on omaperäinen alku lausunnolle, jonka julkisasiamies Dámaso Ruiz-Jarabo Colomer antoi hiljattain Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, jota oli pyydetty ratkaisemaan kolmatta kertaa Italian lainsäädäntöä koskeva asia rahapeleistä asioissa Zenatti ja Gambelli annettujen tuomioiden jälkeen. Keskusteltavanamme olevan suullisen kysymyksen johdanto-osassa viitattiin aivan oikein viimeksi mainittuun tuomioon.

Komission tutkimustulosten lisäksi on todellakin tärkeää tutustua myös niiden jäsenvaltioiden viimeaikaisiin toimenpiteisiin, joita vastaan on aloitettu rikkomisesta johtuvia menettelyjä, ja erityisesti toimiin, joita komissio aikoo toteuttaa. Mielestäni on myös tärkeää, että tälle toimialalle asetetaan kohtuullisia mutta ehdottomia sääntöjä, joiden laadinnassa myös Euroopan parlamentti on suoraan mukana. Vain tällä tavoin voimme auttaa jäsenvaltioita, jotka ovat vaarassa saada valituksia ja kielteisiä tuomioita yrittäessään vain suojella yksilöitä, varsinkin alaikäisiä ja heikommassa asemassa olevia ihmisiä, kuten täällä on jo todettukin.

Rahapelien, arpajaisten ja online-vedonlyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on ongelma, jota ei voida jättää vapautuvien markkinoiden ratkaistavaksi, vaikka syrjimättömyysperiaatteeseen liittyykin ilmeinen ongelma. Minun on huomautettava, että palveludirektiivissä, joka täällä on jo mainittukin, ei oteta huomioon rahapelejä juuri yleiseen järjestykseen ja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä.

  Toine Manders, ALDE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä ja kollegoitani siitä, että he ovat nähneet vaivaa keskustellakseen tästä – itse asiassa jännittävästä – aiheesta. Olemme jättäneet raha- ja Internet-pelaamisen palveludirektiivin ulkopuolelle, koska emme uskalla tehdä siitä päätöstä. Se kuuluu kuitenkin perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklan soveltamisalaan, ja asiasta vallitsee tällä hetkellä suunnaton oikeudellinen epävarmuus jäsenvaltioiden ja yritysten keskuudessa, kuten 11 rikkomisesta johtuvaa menettelyä osoittavat. Miten meidän pitäisi asia ratkaista?

Olen mielissäni siitä, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on esittänyt tämän suullisen kysymyksen, sillä ongelmat ovat loppujen lopuksi todellisia. Ongelmana on toisaalta se, että jäsenvaltiot hyötyvät asiasta suuresti verotulojen muodossa, mutta toisaalta se tuo mukanaan myös yhteiskunnallisia ongelmia. Suurimpana ongelmana on kuitenkin se, että jos tuottoisilla markkinoilla ei ole moitteetonta oikeudellista kehystä, mitkään portit eivät pidättele sitä suunnatonta määrää laittomia menettelyjä, joita rikollisjärjestöt suveriinisti hallitsevat.

Olen – ja toivon komission jäsenenkin olevan – sitä mieltä, että poliitikkojen on otettava haaste vastaan ja uskallettava tehdä päätöksiä. Meidän ei pidä antaa valtaa Luxemburgin viisaille tuomareille, joiden on sitten vain kestettävä urheasti raskas tehtävänsä. Pelkään, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin joutuu antamaan vielä monen monta päätöstä niin kauan kuin me poliitikot emme tekee oikeanlaisia päätöksiä.

Toivon, että komissio ja neuvosto saavat lopulta päätökset aikaiseksi. Jos näin ei käy, toivon, että parlamentti laatii omasta aloitteestaan mietinnön taatakseen oikeusvarmuuden, jota kipeästi kaivataan moninaisiin ongelmiin, kuten riippuvuuteen, kansanterveydellisiin ongelmiin, laittomasti hankittuihin varoihin, rahanpesuun ja niin edelleen. Meidän on ratkaistava tämä asia rahapelejä ja Internet-pelaamista koskevalla päättäväisellä ja selkeällä direktiivillä. Toivon, että komission jäsen neuvoo meitä siitä, miten parlamentin olisi ratkaistava tämä ongelma.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen komission jäsenen toteamukseen, että meidän on suojeltava alaikäisiä. Sen toteuttamiseksi on ehdottomasti otettava ankaraan tarkasteluun Irlannin periaate olla asettamatta ikärajoja valtion ylläpitämälle vedonlyönnille. Irlannissa lapset voivat lyödä vetoa vinttikoira- ja hevoskilpailuissa, jos ne ovat osa valtion ylläpitämää vedonlyöntiä. Muunlaiset pelit on rajoitettu vain yli 18-vuotiaille. On olemassa videoituja todisteita siitä, että jopa neljävuotiaat lapsetkin lyövät laillisesti vetoa valtion ylläpitämissä vedonlyöntipalveluissa. Ei ole mitenkään harvinaista, että syntymäpäivä-, joulu- ja rippirahat päätyvät Irlannin valtion vedonlyöntitoiminnalle ja viime kädessä siis Irlannin valtionkassan haltuun.

Kun Irlannin hevoskilpailujen korkeimmalta hallintoviranomaiselta (The Chief Executive of Horse Racing Ireland) kysyttiin, mitä mieltä hän on lasten osallistumisesta rahapeleihin Irlannissa, hän totesi, että se ei ole mikään ongelma ja että hän haluaa hankkia tulevaisuuden asiakkaita. Arvoisa komission jäsen McCreevy, ollessanne Irlannin valtiovarainministeri te itse kieltäydyitte muuttamasta vedonlyöntilakia ja saattamaan lasten vedonlyönnin laittomaksi Irlannissa. Aiotteko nyt komission jäsenenä muuttaa mieltänne ja antaa vihdoinkin tukenne toimille, joilla rajoitetaan lasten harjoittamaa online-vedonlyöntiä, kilparadoilla, vedonvälitystoimistoissa, lentokoneissa ja missä tahansa muualla, jossa tämä petollinen käytäntö on vallalla?

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, päätimme jo sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ensimmäisessä äänestyksessä jättää rahapelitoiminnot, kuten arpajaiset ja vedonlyönnin palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Päätöksen tekeminen oli joidenkin mielestä ehkä pelottavaa, kuten jäsen Manders äsken totesi. Olen vakuuttunut siitä, että monien mielestä jäsenvaltioille voitaisiin antaa varsin paljon vapauksia ratkaista tämä monimutkainen asiavyyhti omalla tavallaan, oman maansa arkaluonteisten asioiden ja tilanteiden kannalta ja omien perinteidensä mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on tietenkin tältä osin noudatettava perustamissopimusta, ja meillä on jo tiedossa yhteisöjen tuomioistuimen vastaus useisiin aiempiin tehtyihin ennakkoratkaisupyyntöihin. Arvoisa komission jäsen, toivon, että vielä kysymättä olevat kysymykset eivät heti saa teitä neuvomaan komissiota aloittamaan sääntöjen ja asetusten säätämistä. Vaikka komissio on perussopimusten vartija ja odotamme sen ottavan tehtävänsä vakavasti, asioissa voidaan edetä myös maltillisemmin.

Sisämarkkinoiden toimivuus on tarpeellista ja kaikin tavoin myönteistä, mutta sen ei välttämättä tarvitse tapahtua lain ja järjestyksen, turvallisuuden ja kuluttajien mielenterveyden tehokkaan suojelun kustannuksella. Toivon, että tilaa jää myös niille jäsenvaltioille, jotka valtion monopolin välityksellä tai muuten sitoutuvat tilanteen mukaan ohjaamaan pelihimoa, valvomaan pelin reiluutta ja lahjoittamaan taloudelliset voitot aina kun se on mahdollista kulttuurisiin, yhteiskunnallisiin ja urheilullisiin tarkoitusperiin. Selkeistä oikeudellisista säännöistä on tietenkin apua, mutta lainsäädäntö ei ole vastaus kaikkeen. En todellakaan puhu koko ryhmäni puolesta vaan muutamien niiden ryhmätovereideni puolesta, jotka eivät voineet tänä iltana käyttää puheenvuoroa.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, pelaaminen ei ole vain palvelu muiden joukossa vaan vaarallista toimintaa. Se on vaarallista, koska siinä hyödynnetään ihmisten luottavaisuutta ja tietämättömyyttä. Useimmissa jäsenvaltioissa pelaaminen on nykyään sääntelyn alaista.

En ymmärrä, miten ylikansalliset elimet voivat suunnitella pelipalvelujen vapauttamista jäsenvaltioissa nyt, kun suurin osa yhteiskunnistamme on sitä vastaan.

Yhdysvaltojen kongressi kielsi hiljattain online-pelaamisen, ja meidän on mielestäni noudatettava tällä hetkellä amerikkalaisten esimerkkiä Euroopan unionissa kuluttajiemme suojelemiseksi mafiajärjestöiltä ja myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden yhteiskunnallisten instituutioiden suojelemiseksi, joiden toiminta nojautuu tällä hetkellä kansallisten viranomaisten hyväksymiin laillisiin pelaamisen muotoihin.

Komissio onkin mielestäni oikeassa tarkastellessaan pelaamiskysymystä, mutta näin tehdessään sen on pyrittävä suojelemaan kuluttajia sekä niitä instituutioita, jotka hyötyvät tällä hetkellä useimmissa jäsenvaltioissamme harjoitettavasta laillisesta pelitoiminnasta.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Komission jäsenellä McCreevyllä on myös ollut erittäin raskas päivä tänään, joten hän ymmärtänee, että haluamme esittää asian selkeästi ja lyhyesti, kuten tarve vaatii.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pelaaminen ja runsaslukuiset arpajaiset voidaan jakaa kahteen osaan. Online-pelien tarjoajat toimivat toisaalta todellisilla rajat ylittävillä markkinoilla, joita voidaan säännellä ainoastaan EU:n tasolla. Kuten Medina-Ortega huomautti, Yhdysvallat on jo onnistunut sääntelemään markkinoitaan. EU:kin voi ratkaista online-markkinoiden ongelman ainoastaan liittymällä yhteen jäsenvaltioiden kanssa ja ottamalla käyttöön koko EU:n laajuista lainsäädäntöä.

Sitten meillä on toisaalta perinteisten uhkapelien ja perinteisen vedonlyönnin markkinat, jotka toimivat yleensä kirjallisesti. Meidän ei pitäisi toimia kuten komissio – tai toisin sanoen kuten komission jäsen McCreevy – joka on aloittanut rikkomisesta johtuvia menettelyjä. Meidän pitäisi noudattaa sitä periaatetta, että jos jäsenvaltiot onnistuvat estämään peliriippuvuuden tehokkaasti ohjaamalla kansallisia monopolejaan mahdollisimman pienen palveluvalikoiman suuntaan, joka tarjoaa parhaan mahdollisen kuluttajansuojan, niille pitäisi tarjota tilaisuus säilyttää monopolinsa tulevaisuudessa – EU:n lainsäädännön ja Euroopan komission valvonnassa ja suojeluksessa.

On kuitenkin huolehdittava siitä, että jäsenvaltioissa jo toimivilla monopoleilla on todellakin vain yksi tavoite eli riippuvuuden torjuminen, ja että jäsenvaltiot eivät käytä monopolejaan muihin tavoitteisiin, kuten julkisen rahoituksen elvyttämiseen tai urheilun edistämiseen.

Olisinkin iloinen siitä, jos parlamentti ja komissio voisivat päästä yksimielisyyteen järjestelmästä, jossa yhtäältä vahvistetaan online-markkinoiden eurooppalainen lainsäädäntö, ja toisaalta säilytetään perinteisiä vedonlyöntimonopoleja koskeva kansallinen lainsäädäntö, jos se sopii yhteen sisämarkkinasäännösten kanssa.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rahapelien ja arpajaisten jättäminen palveludirektiivin ulkopuolelle tuntui selkeyttävän alaa, mutta meidän on mentävä pidemmälle. Tiedämme, että tietynlaisiin rahapeleihin ja tietynlaiseen vedonlyöntiin liittyy useita monimutkaisia näkökohtia. Rahanpesun ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi onkin tärkeää taata kuluttajansuoja ja varmistaa, että tällaisiin toimintoihin liittyviä rahavirtoja valvotaan.

Meidän ei tietenkään pidä sekoittaa asiaankuuluvaa kuluttajansuojaa kohtuuttomaan protektionismiin, jota mikä tahansa jäsenvaltio saattaa tavoitella tai harjoittaa. On kuitenkin huomattava, että jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus säännellä vedonlyöntiä omalla maaperällään siihen saakka kunnes asiasta vahvistetaan säädös EU:n tasolla. Komission onkin kiinnitettävä erityistä huomiota online-rahapeleihin, ja näin on tehtävä myös parlamentissa, kuten aiemmat puhujat ovat todenneet ja kuten keskustelusta on käynyt ilmi. Haluan kertoa lopuksi olevani tyytyväinen, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on nostanut tämän kysymyksen keskustelunaiheeksi ja että olemme näin pystyneet selkeyttämään sitä hieman tänä iltana.

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, aion yrittää esittää asiani sekä nopeasti että hitaasti. Tämä raportti osuu hyvään ajankohtaan, ja voin lisäksi todeta, että äskettäin esitetyt huomiot ovat mielestäni myönteisiä. Kaikki haluaisivat, että Euroopan unioni vaikuttaisi asiaan muilla tavoin kuin pelkän oikeuskäytännön välityksellä. Asiassa on itse asiassa osallisina monenlaisia yrityksiä ja palveluja: kasinoita, arpajaisia ja muita perinteisin tavoin tai Internetin välityksellä pelattavia uhkapelejä. Kyse onkin paljon muusta kuin vain online-vedonlyönnistä, joka on McCarthyn kysymyksen aiheena.

Arvoisa komission jäsen, on aivan luonnollista, että tällaisissa palveluissa noudatetaan sisämarkkinoiden periaatteita, mutta vapautta ei pitäisi yhdistää viidakon lakiin! Kyseisiä palveluja on säänneltävä ja valvottava yleiseen etuun, kansanterveyteen, moraaliin ja turvallisuuteen liittyvistä syistä. Jäsenvaltioiden on voitava myöntää lupia julkisille ja yksityisille toimijoille ja valvottava näiden toimintaa reilun kilpailun hengessä. Niin sanottujen rajat ylittävien pelien merkitys edellyttää kuitenkin, että vahvistamme myös kansalliset rajat ylittävää lainsäädäntöä. Yhdysvalloissa hiljattain tehty päätös osoittaakin, että ellei pelaajia ja pelipalvelujen tarjoajia saada valvontaan, liialliset varotoimet ovat parempi ratkaisu kuin liian vähäiset varotoimet.

Arvoisa komission jäsen, komission nykyinen lähestymistapa, joka perustuu yksinomaan perussopimuksiin ja yhteisöjen tuomioistuimeen, onkin mielestäni riittämätön ja vaarallinen. Nykyisin on selvää, että kansallisten lakien yhdenmukaisuus perussopimusten kanssa ei riitä. Arvoisa komission jäsen, teidän on tehtävä yhteistyötä parlamentin kanssa laatiaksenne täydentävää lainsäädäntöä, jolla tämän äärettömän tärkeän alan asiat voidaan järjestää niin poliittisesti kuin taloudellisesti moitteettomalla ja järkevällä tavalla. Annetaan alan kehittyä, mutta tehdään se kansalaisille ja jäsenvaltioille täysin turvallisella tavalla!

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, rahapelialalla vallitsee valtionmonopolijärjestelmä useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tämä ala on viime vuosina joutunut yhä useampien, lähinnä yksityisten etujen taholta tehtyjen hyökkäysten kohteeksi.

Eurooppa-neuvosto päätti Edinburghissa joulukuussa 1992 pidetyssä Euroopan unionin huippukokouksessa jättää rahapelit toissijaisuusperiaatteen vuoksi sääntelyn ulkopuolelle, jäsenvaltioiden oman lainkäyttövallan alaisuuteen. Lisäksi Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2000 direktiivin, jossa säädetään erikseen rahapelien jättämisestä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Samoin säädetään vuonna 2006 laaditussa palveludirektiiviä koskevassa luonnoksessa. Rahapelialan erikoispiirteiden vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tunnustaa jäsenvaltioiden toimivallan säännellä rahapelimarkkinoita parhaaksi katsomallaan tavalla.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yksi kyseisten päätösten tärkeimpänä perusteena on se, että rahapelisektoriin liittyy aina suuri riippuvuuden vaara, jolle ovat alttiita varsinkin nuoret, sekä rikosten, kuten petosten, rahanpesun ja muiden vastaavien ilmiöiden, vaara. Olenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että vain valtio voi luoda kuluttajien suojelun edellyttämät valvontaa, takuita, luotettavuutta ja avoimuutta koskevat järjestelyt.

Haluan lopuksi todeta, että rahapelimarkkinoiden vapauttaminen romahduttaa EU:n urheilutukijärjestelmän, ja sen mukana romahtavat myös kulttuuri- ja yhteiskuntapoliittiset toimet ja tuet, kuten huumeidenkäytön torjunta sekä vammaisten ja erityistarpeisten ihmisten koulutus ja tukeminen, sillä he ovat saaneet taloudellista tukea lähinnä valtion järjestämästä rahapelitoiminnasta. Uskomme vapaisiin markkinoihin, mutta emme kuitenkaan vähättele hallitsemattomaan rahapelitoimintaan liittyviä riskejä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi todeta, että olemme jättäneet uhkapelit ja kasinot palveludirektiivin ulkopuolelle sääntelyyn liittyvistä syistä. Sanon tämän huolimatta siitä, että kannatan vankasti sisämarkkinoiden vahvistamista. Emme kuitenkaan halunneet heittää lasta pesuveden mukana.

Toiseksi uhkapeleihin liittyy monia riskejä, joten komission ei pitäisi käyttää rikkomisesta johtuvien menettelyjen tukena ainoastaan kilpailulainsäädäntöä ja sisämarkkinoita koskevia perusteluja.

Kolmanneksi tarvitaan selkeä määritelmä. Mitä oikein tarkoitamme puhuessamme "uhkapeleistä"? Online-markkinoihin, vedonlyöntiin, peliautomaatteihin, kasinoihin ja arpajaisiin suhtaudutaan hyvin eri tavoin, joten tarvitsemme yhteisen määritelmän, jolla varmistetaan, että niitä kohdellaan kaikkialla samalla tavalla. Tarvitsemme luultavasti myös yhteisen lainsäädäntökehyksen.

Neljänneksi haluan huomauttaa arvoisalle komission jäsenelle, että huomioon on otettava myös muita tärkeitä osa-alueita, kuten kuluttajansuoja, kansanterveys, verotus, kansainvälinen kauppa, rahanpesuongelma sekä peliriippuvuuden ja rikollisuuden (myös järjestäytyneen rikollisuuden) torjunta.

Viidenneksi lähes kaikki jäsenvaltiot harjoittavat sääntelyä uhkapelien markkinoilla. Yhdellätoista on niitä varten erityiset sääntelymallinsa, ja neljä käyttää rajoitetun toimiluvan mallia.

Kuudenneksi valtion ylläpitämien rahapelien myyntitulot kasvoivat 63 miljardiin euroon vuonna 2004, mikä vastaa keskimäärin 140 miljoonan euron asukaskohtaisia nettomenoja.

Seitsemänneksi tämä tarkoittaa, että noin 33 prosenttia kaikista tuotoista käytetään hyviin tarkoitusperiin ja veroihin. Jos yksityinen sektori vapautetaan, osuus olisi vain 3 prosenttia.

Kahdeksanneksi on arvioitu, että alalle syntyy noin 13 miljardia työpaikkaa EU:ssa.

Yhdeksänneksi arpajaislipukkeiden myynti työllistää 195 000 ihmistä EU:ssa.

Pyydän, että komission jäsen ottaa nämä seikat huomioon arviointia tehdessään.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan todeta yhden asian. Tässä keskustelussa on kiinnitetty paljon huomiota nuoriin ja siihen, miten peliriippuvuus vaikuttaa heihin. Kuitenkin enemmän alle 12-vuotiaita joutuu lapsikaupan uhreiksi tai pakotetaan prostituutioon huumeita tai alkoholia koskevan riippuvuuden tai väärinkäytön vuoksi kuin tämäniltaisen keskustelunaiheemme – peliriippuvuuden – vuoksi.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Yhteisöllä ei ole rahapelejä koskevaa erityislainsäädäntöä. Jokainen jäsenvaltio saa siis itse päättää, säänteleekö se ja miten se sääntelee rahapelipalveluja kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Yhteisön lainsäädännön ja perustamissopimuksen yleisiä periaatteita sovelletaan kuitenkin jatkossakin, joten kansallisen lainsäädännön on noudatettava niitä. Koska rahapeleihin suhtaudutaan eri tavoin eri maissa, palveluntarjoajat ja niiden asiakkaat saattavat joutua epävarmuuteen siitä, minkä maan lakia kulloinkin sovelletaan varsinkin silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä ei noudateta yhteisön lainsäädäntöä.

Tämäniltainen keskustelu osoittaa jälleen kerran, miten montaa mieltä rahapelipalveluista ollaan. Olen tietenkin tietoinen vaatimuksista, jotka koskevat yhteisön lainsäädäntökehyksen laatimista rahapelipalveluja varten. Tällaisiin yhteisön toimiin kohdistuu kuitenkin aivan yhtä paljon vastustusta. Ongelman ratkaiseminen edellyttää mielestäni ensimmäisenä sitä, että meillä on selkeä käsitys sen luonteesta ja käytettävissä olevista toimintapoliittisista vaihtoehdoista. Komissio julkisti hiljattain oikeusvertailuun erikoistuneelta sveitsiläiseltä tutkimusinstituutilta (Swiss Institute of Comparative Law) tilaamansa tutkimuksen. Tutkimus osoittaa, että rahapelejä koskeva kansallinen lainsäädäntö on hyvin moninaista ja monimutkaista. Jos parlamentti on sitä mieltä, että meidän pitäisi perustamissopimuksen perusperiaatteiden noudattamista koskevan valvonnan lisäksi tehdä enemmän lainsäädännön selkeyttämiseksi, odotan mielenkiinnolla parlamentin yksityiskohtaisia näkemyksiä siitä, mitkä asiat tarkalleen vaativat yhteisön toimia ja millaisin toimintapoliittisin vaihtoehdoin saavutettaisiin riittävä yksimielisyys asian ratkaisemiseksi yhteisön tasolla. Jos poliittista yksimielisyyttä ei saavuteta, oikeusvarmuus jää ratkaistavaksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa.

Haluan lisätä vielä muutaman sanan tähän keskusteluun. Jäsen Harbour toi puheenvuorossaan melko osuvasti esiin lukuisat epäjohdonmukaisuudet monissa jäsenvaltioissa, joita vastaan olemme ryhtyneet toimiin. Toimenpiteidemme kohteeksi joutunee vielä muitakin jäsenvaltioita. Jos jäsenvaltiot sekä niiden hallitukset ja lainsäätäjät haluavat laatia erittäin tiukkaa lainsäädäntöä rahapeleistä ja muista vastaavista, ne voivat tehdä sen vetoamalla julkiseen politiikkaan. Ne eivät kuitenkaan voi tehdä jäsen Harbourin tarkoittamia asioita. Ne eivät voi käyttää miljoonia omien kansallisten toimijoidensa tai omien kansallisten julkisessa omistuksessa olevien toimijoidensa tarjoamien rahapelipalvelujen mainontaan. Ne eivät voi sallia omien kansallisten toimijoidensa toimintaa ja kieltää toimintaa kaikilta muilta. Muutamat tämän parlamentin jäsenet ovat ilmeisesti sitä mieltä, että rahapelit ovat suurempi vitsaus kuin alkoholi- ja tupakkariippuvuus ja kaikki vastaavat riippuvuudet yhteensä. Jos jäsenvaltiot ovat asiasta samaa mieltä, niiden pitää kieltää rahapelitoiminta kaikilta eikä sallia minkäänlaisia rahapelejä jäsenvaltionsa alueella. Se on yksi vaihtoehto, josta kukaan ei voisi valittaa. Komissio ei ryhtyisi toimiin jäsenvaltioita vastaan eikä asia aiheuttaisi kenellekään huolta. On kuitenkin hieman tekopyhää, että jäsenvaltiot antavat luvan käyttää miljoonia rahapelien mainontaan ja kieltävät samalla pelitoiminnan harjoittamisen kaikilta muilta.

Rahapelitoimintaa säännellään jonkin verran kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsen McCarthyn ehdotus online-pelaamista koskevien kansainvälisten vaatimusten asettamisesta on sinänsä oikein hyvä ajatus, mutta sitä ennen 25 jäsenvaltion on saavutettava asiassa jonkinlainen yksimielisyys. Voimme aloittaa saavuttamalla yksimielisyyden parlamentissa, mutta en usko, että näin tulee käymään. Olen varma, ettemme pääse asiassa yksimielisyyteen ministerineuvostossa. Mahdollisuuteni saada asiasta aikaan yksimielisyys ministerineuvostossa ja parlamentissa ovat suurin piirtein yhtä suuret kuin mahdollisuuteni voittaa tänä viikonloppuna lotossa. Niin pienet mahdollisuudet siihen olisi. Jäsen McCarthyn sanoissa on siis paljon perää, ja jos asiasta vallitsisi yksimielisyys, haluaisin noudattaa hänen ehdotustaan, mutta kokemukseni kertoo minulle, että se olisi erittäin vaikeaa.

Jos luette hiljattain tehdyn tutkimuksen tiivistelmän, joka on muistaakseni 51 sivun pituinen, ja vaivaudutte vielä lukemaan loput muutaman sata sivua, havaitsette, ettei tutkimus asetu kummankaan näkökannan puolelle.

(Jäsen Toubon kommentoi ilman mikrofonia)

Enpä usko, että arvoisa ystäväni Toubon on lukenut raportin. Siitä voitte kuitenkin havaita, miten monimutkainen ongelma on ja miten erilaisin tavoin sitä säännellään. Se osoittaa, miten jättiläismäinen tehtävä olisi jatkaa tuolla tiellä.

En ole poliittisella urallani pelännyt ottaa ratkaistavakseni mahdottomia asioita. En myöskään ole pelännyt taistella tuulimyllyjä vastaan enkä kohdata kiviseinää, mutta uskon, että jos yritämme yhdenmukaistaa tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä, päädymme korkeintaan pikkutarkkaan lainsäädäntöön, joka ei ikinä mene läpi missään parlamentissa maailmalla, koska se ei ole mahdollista. Olen myöntänyt jo pitkän aikaa, että keskuudessamme on suuria mielipide-eroja, jo paljon ennen kuin päädyin tähän johtopäätökseen. Myönnän, että kaikkialla EU:ssa ja jopa omassa kotimaassani tästä asiasta ollaan montaa mieltä. Tiedän, että joidenkin ihmisten mielestä peliriippuvuus on pahempi kuin juomisriippuvuus, pahempi kuin tupakkariippuvuus, pahempi kuin mikään muu, mutta toisten mielestä näin ei ole. Tiedän, mihin kategoriaan itse kuulun, mutta olen myös sitä mieltä, että alan yhtenäistämispyrkimykset ovat todella pitkä prosessi.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Louis Grech (PSE). – (MT) Eräät jäsenvaltiot ovat päättäneet ottaa yksipuolisesti käyttöön lainsäädäntöä, jolla eurooppalaisia estetään käyttämästä muihin Euroopan unionin maihin rekisteröityjen yritysten hallinnoimia Internetin rahapelisivustoja.

Tämä on vastoin jäsenvaltioiden välisten palvelujen rajoittamattoman liikkuvuuden periaatetta sekä vastoin direktiiviä 98/34 EY, jossa säädetään, että ennen kuin jäsenvaltio ottaa käyttöön tietotekniikan palveluja koskevia lakeja tai asetuksia, sen on ilmoitettava asiasta kaikille muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Viime kesäkuussa sain parlamentin kysymykseen esitetyn vastauksen yhteydessä tiedon siitä, että asia on tutkittavana komissiossa.

Saammeko tietää, mihin vaiheeseen tutkimuksessa on päästy ja onko asian osalta ryhdytty minkäänlaisiin toimiin?

Myönnän, että tätä nopeasti kasvavaa alaa on jo aika alkaa säännellä lainsäädännöllä, jossa kyseisille palveluille asetetaan vakavia vaatimuksia ja säännöksiä.

Näillä säännöksillä suojeltaisiin kuluttajia ja alaikäisiä, mutta sallittaisiin samalla vakavamielisten toimijoiden työskennellä vapaasti kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

19. Uusi monikielisyyden puitestrategia (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Joan i Marín laatimasta kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnöstä (A6-0372/2006) uudesta monikielisyyden puitestrategiasta (2006/2083(INI)).

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää minua mietinnön laatimisessa auttaneita kollegojani ja erityisesti kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäseniä. Haluan myös kiittää meihin jatkuvasti yhteydessä ollutta komission jäsentä Figel'iä muun muassa hänen kielten moninaisuutta ja vähemmistökieliin liittyviä asioita koskevista kannanotoistaan. Kiitos kuuluu myös kaikille muille kollegoille, jotka edustavat useita ryhmiä, ja muille mietinnön laatimiseen osallistuneille henkilöille, erityisesti kielten standardointia käsittelevien eri kansalaisjärjestöjen jäsenille, jotka olivat meihin yhteydessä mietinnön laatimisen aikana. Haluan erityisesti mainita Vicent Santalón, Katalonian parlamentin lakimiehen, joka teki työtä kanssamme viime kesänä tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Mietinnön päätavoitteena on lisätä tietoisuutta kielten moninaisuuden käsitteestä. Moninaisuus ja monimuotoisuus ovat Euroopan unionin yhteisiä arvoja. Kaikkien pitäisi olla tästä asiasta yhtä mieltä EU:ssa, jonka olisi asetettava moninaisuus yhdeksi päätavoitteistaan, sillä jos EU ei ole moninainen, se vääristyy ja menettää arvonsa. Tämä kuvastuu eräällä tavalla kielissä. Kuten tiedätte, sosiolingvistiikassa käytetään termiä standardoidut kielet, joita ovat täysin viralliset, kaikilla elämänalueilla käytetyt kielet. On olemassa myös vähemmistöasemaan saatettuja kieliä, jotka eivät ole täysin virallisia ja joita ei voi käyttää kaikkiin tarkoituksiin vaikka ne ovat tiettyjen kieliyhteisöjen pääkieliä. On myös kolmas ryhmä: vähemmistökielet. Kaikkia näitä ryhmiä on kunnioitettava, ja ne on säilytettävä, ja kielten moninaisuuden säilyttäminen onkin yksi EU:n toimielinten tavoitteista.

Eurooppalaiset eivät ole niin monikielisiä kuin luulemme. Monet EU:n kansalaiset puhuvat valitettavasti vain yhtä kieltä, joka on yleensä heidän äidinkielensä, ja yksi Euroopan unionin päätavoitteista onkin, että kansalaiset osaisivat puhua useita kieliä. Jotta tähän päästäisiin, on yleisten käsitysten muututtava. Yhteiskuntamme muotoutui jakobinististen valtioiden vaikutuksen alaisuudessa. Useimmat Euroopan valtiot ovat virallisesti yksikielisiä, ja tämä on jakobinismin jäänteitä. Tämä ei kuitenkaan täysin kuvasta todellisuutta. Euroopan unionin tavoitteena ei ole tämän käsityksen ilmentäminen, vaan aidon moninaisuuden säilyttäminen sekä siihen pyrkiminen, että kansalaiset osaavat puhua useita kieliä.

EU tarvitsee kielipolitiikan. Politiikan tavoitteena olisi oltava monikielisyyden edistäminen, EU:n kansalaisten kielitaidon parantaminen kaikkialla unionissa sekä kaikkien kielten säilyttäminen riippumatta siitä, ovatko ne virallisia vai eivät. Tätä varten talousarviolla ja EU:n ohjelmilla on edistettävä moninaisuutta tukemalla ei vain pääkieliä, vaan kaikkia kieliä. Uhanalaisia kieliä on näin ollen pyrittävä erityisesti tukemaan. Kaikki kielet ovat hyväksi ihmiskunnalle, ja jos kieli häviää, me kaikki menetämme jotakin, sillä jokaisella kielellä on omat tapansa ilmaista asioita. Juuri tästä syystä meidän on ylläpidettävä aitoa moninaisuutta ja todellista monimuotoisuutta. Näin ollen onkin syytä laatia täysimittainen mietintö toimista, joita on vielä kehitettävä.

  Ján Figel', komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Joan i María hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka koskee komission tiedonantoa uudesta monikielisyyden puitestrategiasta. Mietintö on puitestrategian tavoin laadittu moninaisuuden ja yhtenäisyyden hengessä. Tämän pitäisi olla johtotähti toteuttaessamme alan politiikkaa.

Olen varma, että toivomme kaikki EU:n yhteiskunnan kehittyvän monikieliseksi ja yksittäisten ihmisten monikielisyyden tasaisesti lisääntyvän, kunnes kaikki tulevat toimeen vähintään kahdella kielellä äidinkielensä lisäksi. Tämä on kuuluisa "äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä" -malli, jonka EU:n johtajat hyväksyivät Barcelonassa vuonna 2002.

Perustin hiljattain Euroopan komissioon sisäisen monikielisyysverkoston sekä monikielisyyttä käsittelevän korkean tason työryhmän. Molemmat ovat uuden monikielisyyden puitestrategian mukaisia täytäntöönpanoaloitteita.

Toinen painopistealue on varhaisen kieltenoppimisen kehittäminen. Jos haluamme rakentaa monikielisen yhteiskunnan, on aloitettava mahdollisimman varhain. On varmistettava, että kieltenoppiminen esikoulussa ja alemmalla perusasteella on tehokasta, sillä juuri siellä muodostetaan keskeiset asenteet kieliin ja kulttuureihin. Uusi elinikäistä oppimista koskeva ohjelma tarjoaa laajan kirjon rahoitusmahdollisuuksia kielitietämystä edistäville hankkeille, kieltenopiskelun resurssien hankkimiselle sekä verkostoille, jotka osallistuvat kielipolitiikan kehittämiseen.

Koulutusalan ohjelmalla on nyt ensimmäistä kertaa erityisenä tavoitteena kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen. Nyt myös tuetaan ensimmäisen kerran poikittaisella toimella alan monenvälisiä hankkeita ja verkostoja. Nämä uudet mahdollisuudet odottavat nyt kaikkia Euroopan unionissa puhuttuja kieliä.

Haluaisin vielä sanoa muutaman sanan eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista. Se oli yksi erään toisen komission hiljattain antaman tiedonannon aiheista. Neuvottelukunta piti ensimmäisen kokouksensa vain kaksi viikkoa sitten, lokakuun lopussa. Kokoukseen osallistuneet asiantuntijat, jotka edustivat 22 maata, olivat hyvin kiinnostuneita ja yksimielisiä indikaattorin käyttöönoton edistämisestä.

Olen tyytyväinen siihen, että jäsen Joan i Marín mietinnössä tunnustetaan komission pyrkimykset edistää kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionissa. Mietintö sisältää perusteellisen analyysin monikielisen yhteiskunnan luomisen puitestrategiastamme, ja siinä tunnustetaan komission sitoutuminen tiedonannossa lausuttujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Kiitän esittelijää vielä kerran hänen innoittavasta mietinnöstään ja korostan, että komissio aikoo määrätietoisesti toteuttaa unionin uuden monikielisyysstrategian sisältämiä ajatuksia ja toimia.

  Erna Hennicot-Schoepges, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelut monikielisyydestä ja alueellisten ja vähemmistökielten suojelusta sekä kielten käytöstä EU:n toimielimissä saavat ihmiset aina omaksumaan jyrkkiä kantoja, joita ruokkivat taustalla piilevät poliittiset ristiriidat.

Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä, jolla siis pyritään panemaan täytäntöön uusi monikielisyyden puitestrategia, on se hyvä puoli, että se jatkaa alueellisista kielistä ja vähemmistökielistä sekä maahanmuuttajien kieltenoppimisesta käytävää keskustelua, joka alkoi jo Ebnerin ja Bayonan mietinnöstä vuonna 2003 ja Portasin mietinnöstä vuonna 2005. Parlamenttia kehotetaankin vahvistamaan aiemmat kantansa tai tarkistamaan niitä tilanteen muututtua, jottei se puhuisi itsensä kanssa ristiin. Työskennellessämme teimme parhaamme saadaksemme aikaan kompromissin, jonka kaikki voisivat hyväksyä, mikä kuvastui valiokuntaäänestysten tuloksessa. Otimme työssämme huomioon yhteisön säännöstön ja pyrimme asettamaan monikielisyyskysymyksen oikeisiin mittasuhteisiin.

Toivonkin, että kollegani toimivat viisaasti eivätkä lähde väärään taisteluun. Kielten on oltava Euroopan kansalaisia yhdistävä tekijä, ei ase, jolla luodaan hajaannusta ja kylvetään epäsopua.

Oma maani Luxemburg on ainoa jäsenvaltio, ainoa EU:n perustajamaa, jonka kansalliskieltä ei tunnusteta viralliseksi EU:n kieleksi. Luxemburgin hallitus on kuitenkin päättänyt olla pyytämättä kielelle virallisen kielen asemaa, sillä se uskoo monikieliseen tulevaisuuteen. Olemme saaneet kielen ja älyn kuunnellaksemme toisiamme, emme taistellaksemme keskenämme.

Luxemburgin kansan oli 65 vuotta sitten, 10. lokakuuta 1941, osallistuttava natsimiehittäjien järjestämään kansanäänestykseen, jota varten heidän oli ilmoitettava rotunsa, etnisyytensä ja kielensä. He vastasivat kaikkiin kolmeen kysymykseen "luxemburg" tai "luxemburgilainen". Rangaistukseksi heidät pakotettiin liittymään miehitysarmeijaan tai karkotettiin keskitysleireille. Siitä huolimatta uhrien sukupolvi hyväksyi sodan jälkeen, että kouluissa opetettiin pääkielenä ranskan ohella saksaa. Luxemburgin kieli on kehittynyt menestyksekkäästi ja voi hyvin. Toivon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, jossa unionin edellytetään kunnioittavan kulttuurien, uskontojen ja kielten monimuotoisuutta, suojelevan meitä tulevaisuudessa kaikelta mielivallalta.

  Maria Badia i Cutchet, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olemme tyytyväisiä siihen, että on laadittu Euroopan unionin monikielisyyttä koskeva puitestrategia.

Tunnuslauseemme "moninaisuudessaan yhtenäinen" todistaa, kuinka paljon kulttuurien, tapojen, uskontojen ja kielten moninaisuus merkitsee unionin rakentamiselle.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan myötä kielten monimuotoisuudesta tuli yksi unionin perusarvoista. Periaate koskee virallisten kielten lisäksi myös niitä lukuisia alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä, joita unionissa puhutaan, maahanmuuttajayhteisöjen kielet mukaan lukien.

Eri kieliyhteisöjen runsas rinnakkainelo EU:ssa johtaa toisinaan erittäin suuriin vaikeuksiin yhteisön toimielimien jokapäiväisessä käytännön työssä. Vaikka kaikki kielet ovat kulttuurin kannalta samanarvoisia, ei ole järkevää ajatella, että EU:n toimielimet voisivat toimia, jos kaikkia kieliä käytettäisiin samantasoisesti.

Mielestäni jäsenvaltioiden on tuettava tämän kielellisen monimuotoisuuden edistämistä ja puolustamista ja tietämystä siitä aktiivisella politiikalla, jolla edistetään ja puolustetaan kielten asemaa opetuksessa ja tiedotusvälineissä ja muussa yhteiskunnan toiminnassa, sekä tukemalla vähintään kahden vieraan kielen oppimista, jotta tutustuminen muihin kulttuureihin helpottuisi, liikkuvuus lisääntyisi ja EU:n kansalaisista tulisi valveutuneempia.

Lopuksi toteaisin yhteisön toimielinten osalta, että kansalaisten on voitava kommunikoida unionin kanssa äidinkielellään. Jotta äidinkielten käyttö saataisiin nivottua toimielinten jokapäiväiseen työhön, on niin ikään määriteltävä eri kielille eri käyttöjä. Meidän onkin pyrittävä saamaan aikaan päätös peruskriteereistä, joiden perusteella näistä työkielistä päästään yksimielisyyteen unohtamatta yhtään tekijää: kulttuuria, eri kielten puhujien määrää tai kielten asemaa omassa maassaan.

Toivon, että uusi monikielisyydestä vastaava komission jäsen Leonard Orban yhtyy tähän ajatukseen ja pyrkii tähän suuntaan.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Hyvät kollegat, ilmaisen aluksi tyytyväisyyteni komission ensimmäiseen tiedonantoon, jossa käsitellään monikielisyyttä ja asetetaan keskeisiä tavoitteita Euroopan unionin kielelliselle monimuotoisuudelle. Näitä tavoitteita ovat kieltenoppimisen ja suotuisan monikielisen talouden tukeminen sekä mahdollisuuden tarjoaminen kaikille EU:n kansalaisille tutustua yhteisön lainsäädäntöön ja muuhun EU:ta koskevaan tietoon äidinkielellään.

Euroopan unioni edustaa nykyään 450 miljoonaa etniseltä, kulttuuriselta ja kielelliseltä taustaltaan erilaista ihmistä. Vieraiden kielten taidon edut ovat näin ollen ilmeiset. Kieli auttaa ymmärtämään erilaisia elämäntapoja ja avaa ovia kulttuurien suvaitsemiseen. Kielitaito on avuksi myös työssä, opiskelussa, matkailussa ja kommunikoinnissa kaikkialla maailmassa.

Vieraiden kielten oppimisen olisi alettava hyvin varhaisessa iässä, jolloin ihmisaivot ovat herkimmillään vastaanottamaan uutta tietoa. Tämä on vakaa mielipiteeni lääkärinä. Toistaiseksi eri selvityksissä lähes puolet vastaajista myöntää osaavansa vain äidinkieltään. Meillä on siis pitkän aikavälin tavoite, jota ei voida lykätä. Ainakin 84 prosenttia kansalaisistamme on sitä mieltä, että jokaisen EU:n kansalaisen olisi osattava vähintään yhtä vierasta kieltä. Yhteiskunta siis tukee meitä laajalti, ja tämän merkitys tunnustetaan yhä useammin annettaessa Euroopan unionin säädöksiä.

Toisaalta ei pidä unohtaa vanhoja eurooppalaisia kieliä, joista oma äidinkieleni liettua on vanhimpia. Haluan korostaa tällaisten kielten säilyttämisen tärkeyttä Euroopan kielellisen monimuotoisuuden yhteydessä. Vieraiden kielten oppimisen lisäksi meidän on pidettävä mielessä toinenkin haaste: vanhojen eurooppalaisten kielten säilyttäminen ja vaaliminen turvaamalla lainsäädännöllä niiden oikeudet.

Näen monikielisen eurooppalaisen koulutettuna henkilönä, joka kykenee asumaan muualla kuin omassa synnyinmaassaan, puhuu vieraita kieliä työnsä vuoksi ja on valmis lisäopintoihin. Melko suuri osa EU:n kansalaisista jää valitettavasti vielä monikielisyyden hyötyjen ulkopuolelle, eikä heidän motivaationsa opiskella vieraita kieliä ole kovin voimakas. Sitä olisi tuettava kaikin mahdollisin keinoin.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää minuutin puheenvuoroni ilmoittaakseni, että annan jäsen Joan i Marín esittelemälle mietinnölle täyden ja peittelemättömän tukeni.

Jos unioni haluaa olla tunnuslauseensa "moninaisuudessaan yhtenäinen" veroinen, sen on asetettava monikielisyys kunniapaikalle ja ulotettava monikielisyys käsittämään muutkin kuin viralliset kielet.

Samalla tavoin kuin luonnon monimuotoisuus on ja sen pitääkin olla nyky-yhteiskunnan keskeinen arvo, kielellisen monimuotoisuuden suojeleminen on nähtävä edistyksen sekä rauhan ja kehityksen tukemisen keskeisenä osatekijänä.

Koska monet nykyisistä aseellisista selkkauksista johtuvat kulttuuriin liittyvien ja kielellisten oikeuksien ja identiteettien loukkauksista, on välttämätöntä nähdä monikielisyyden edistäminen välineenä, jolla voidaan tukea vuoropuhelua, keskinäistä ymmärtämistä ja rauhaa.

Tämä on tärkeää kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Euroopan unionissa, joka haluaa tulevaisuudessa kehittyä arvojen unionista poliittiseksi unioniksi.

Siksi monikielisyyden edistäminen EU:ssa merkitsee vaurautta ja edistystä. Jos sen sijaan valitsemme yksikielisyyden, me köyhdymme.

  Bairbre de Brún, GUE/NGL-ryhmän puolesta. –

(Puhuja käytti iirin kieltä.)

Haluan kiittää jäsen Joan i María hänen tekemästään työstä. Toivon, että hänen esittämiensä tarkistusten hyväksyminen voi tarjota pohjan merkitykselliselle EU:n kielipolitiikalle. Kuten esittelijä totesi, kielitaitoa on parannettava ja eurooppalaisten kielten koko kirjo on säilytettävä.

Parlamentin jäsenet saattavat tietää, että Dublinissa järjestetään 24. marraskuuta tärkeä konferenssi, jonka otsikkona on "Euroopan vähemmistökielten toimiston perintö ja vähemmistökielten tulevaisuus EU:ssa". On tärkeää, että Euroopan vähemmistökielten toimiston kaltaisia kansalaisjärjestöjä rahoitetaan edelleen ja että kielet, etenkin uhanalaiset kielet, saavat myös hankerahoitusta.

Kannatan ehdottomasti vaatimuksia, jotka koskevat EU:n kielisuunnitelmaa, uhanalaisimmille kielille myönnettävää hankerahoitusta, Ebnerin mietinnön täysmääräistä täytäntöönpanoa, Euroopan oikeusasiamiehelle annettavaa valtuutusta toimia kieleen perustuvissa syrjintätapauksissa sekä sellaisen työryhmän perustamista, joka pyrkii löytämään oikeusperustan kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamisen käsitteelle.

Pyydän kollegojani kannattamaan esittelijän tarkistuksia.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, uutta monikielisyyden puitestrategiaa koskeva päätöslauselmaesitys ansaitsee erityisen huomion, sillä kieli on kansakunnan kulttuurin perusta sekä voimavara, jota on hyödynnettävä. Juuri siksi kiinnitämme erityistä huomiota pyrkimyksiin puuttua monikielisyyteen Euroopan unionissa ja reagoimme kaikkiin yrityksiin rajoittaa sitä.

Hyväksymme tyytyväisinä aloitteen eurooppalaisesta kielitaitoindikaattorista, mutta edellytämme, että se kattaa kaikki EU:n viralliset kielet eikä sitä rajoiteta hankkeissa eikä tutkimuksissa vain viiteen kieleen. Näistä syistä jätin Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta käsiteltäväksi 6 artiklaa koskevan tarkistuksen. Tarkistuksessa poistetaan kohdat, joissa poiketaan monikielisyyden ajatuksesta ja sallitaan mahdollisuus rajoittaa tutkimukset vain tiettyihin viiteen kieleen.

Pyydän kollegojani kannattamaan tätä tarkistusta, sillä muutoin tämä monikielisyyden kannalta niin tärkeä ja olennainen asiakirja ei täysin kuvasta meitä innoittavia aikomuksia ja pyrkimyksiä.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio asetti ensimmäisessä monikielisyyttä koskevassa tiedonannossaan vuosi sitten kolme täysin kohtuullista tavoitetta: kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistäminen, monikielisen talouden edistäminen, joka johtaa työntekijöiden liikkuvuuden lisääntymiseen ja EU:n talouden kilpailukykyyn, sekä EU:ta koskevan tiedon asettaminen kaikkien kansalaisten saataville heidän omalla kielellään.

Kaikki ymmärtävät, miten läheisesti tämä tiedonanto liittyy Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 asetettuun EU:n yleistavoitteeseen, jonka mukaan varmistetaan, että kaikki lapset oppivat ainakin kaksi vierasta kieltä äidinkielensä lisäksi.

Mietinnön, josta parlamentti huomenna äänestää, on käsiteltävä juuri tätä: sitä, että 450 miljoonan EU:n kansalaisen saataville asetetaan useita välineitä, joiden avulla he voivat oppia kieliä ja siten hyödyntää niitä suunnattomia sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuuriin liittyviä etuja, joita osallistuminen suureen yhdentymishankkeeseemme tarjoaa. Tämä hanke on täynnä kansojen, kielten ja kulttuurien historiaa ja edustaa nyt "moninaisuudessaan yhtenäinen" -unelmaa, josta kaikki kansalaiset hyötyvät.

Esittelijän opportunistinen yritys käyttää mietintöä oman etunsa mukaisten kansallismielisten ehdotusten esittämiseen on täysin asiaton ja vesittää täysin tiedonannon tarkoituksen.

Siksi meidän on syytä olla tyytyväisiä siihen, että kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on tarkistuksillaan vastuuntuntoisesti ja järkevästi muuttanut alkuperäistä tekstiä ja sen ideologisesti puolueellista suuntautumista. Esittelijän kumouksellisista aikomuksista on osoituksena se, että hän äänesti valiokunnassa loppujen lopuksi omaa mietintöään vastaan.

Monimuotoisuuden kunnioittaminen on yksi unionin periaatteista, mutta kielten käyttäminen valtioiden jakamiseksi etnisiä ja kielellisiä rajoja myöten on tyrmistyttävää, ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä vastustaa sitä aina kaikin voimin.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, kotikaupunkini Pärnu kävi muiden hansakaupunkien tavoin keskiajalla kauppaa Venäjän, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Jokaisen kauppiaan oli osattava neljää paikallista kieltä. Yhdyn mietinnön keskeiseen ajatukseen siitä, että EU:n kansalaisten olisi osattava kahta kieltä äidinkielensä lisäksi. Kielitaito nopeutti huomattavasti virolaisten palaamista Euroopan yhteyteen Venäjän miehityksen päätyttyä.

Kyky ymmärtää toistemme kieliä ja kulttuureja auttaa meitä ratkaisemaan Euroopan unionin laajentumisen ja maahanmuuton aiheuttamat ongelmat Euroopan yhteenkuuluvuuden tunteen avulla. Virolaisen sananlaskun mukaan mitä enemmän on kieliä, sitä enemmän on elämää. Euroopan unionissa on monia ihmisiä ja monta elämää. Ihmiset matkustavat toisiin jäsenvaltioihin joko tehdäkseen siellä työtä jonkin aikaa tai muuttaakseen sinne pysyvästi. Monet jäsenvaltioiden merkittävistä kansallisista vähemmistöistä syntyivät toista maailmansotaa seuranneella jälleenrakennuksen kaudella.

Oma äidinkieleni on niitä eurooppalaisia kieliä, joiden puhujia on miljoona. Mietinnössä korostetaan, että pieniä kieliä on suojeltava. Haluaisin lisätä, että niitä on suojeltava Euroopan unionin pääkieliltä mutta myös Euroopan ulkopuolisilta suurilta kieliltä. Tällä tarkoitan venäjää. Tarjoamalla kieltenoppimisen lisäksi oppimismotivaation lievittäisimme ongelmia, joita on havaittu olevan toisen ja kolmannen sukupolven maahanmuuttajilla Saksassa, Ranskassa ja Baltian maissa. He ovat kaukana synnyinmaastaan, eivätkä he heikon kielitaitonsa vuoksi kykene riittävästi osallistumaan uuden kotimaansa kulttuuriin ja elämään. Näissä oloissa kalliit toimet, joilla pyritään tekemään mahdolliseksi asioiminen viranomaisten kanssa Euroopan ulkopuolisilla suurilla kielillä, ovat hyödyttömiä, jopa haitallisia.

Kieltenoppiminen on tärkein integroitumisen keino, mutta se on myös aikaa vievää ja se on aloitettava mahdollisimman varhain.

  Daniel Strož (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen tyytyväinen uuden monikielisyyden puitestrategian osalta päätelmiin, joiden tarkoituksena on kielellisen monimuotoisuuden tukeminen ja kunnioittaminen, joka on EU:n perusperiaatteita. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että vallalla on lyhytnäköinen suuntaus vähentää työkielten määrää sillä typerällä perusteella, että halutaan vähentää tulkkaus- ja käännöspalveluihin kuluvaa rahaa. Kyllä, monikielisyyden tukeminen on tärkeä kulttuuri-integraatioon sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon vaikuttava tekijä, mutta se ei ole eikä ole koskaan ollut tärkein tekijä ratkaistaessa yhteiskunnallisia erimielisyyksiä ja ongelmia, joita valitettavasti yhä esiintyy.

Haluan myös korostaa ja puoltaa näkemystä, jonka mukaan EU:n on kielipolitiikassaan, kuten muillakin aloilla, noudatettava tiukasti solidaarisuusperiaatetta. Emme saa antaa kielipolitiikan aiheuttaa ristiriitoja EU:n jäsenvaltioiden välillä tai suuren yleisön keskuudessa. Tämä mahdollisuus on kuitenkin todella olemassa.

  Roberts Zīle (UEN) . – (LV) Epäilen, voidaanko esittelijän puoltamaa todellisen monikielisyyden tavoitetta saavuttaa tuomalla EU:hun 60 uutta kieltä entisten 21:n lisäksi, sillä kymrin ja venäjän kielille ei voida antaa samaa painoarvoa. Kokemus osoittaa, että laajemmin ja taloudellisesti aktiivisemmin käytetyt kielet "ahmaisevat" pienemmät. Kuvitelkaamme, että venäjästä tulisi EU:n virallinen kieli. Olen melko varma, ettei kuluisi kauaakaan ennen kuin latviaa tai viroa ei enää käytettäisi missään, ei Euroopan unionissa eikä edes Latviassa ja Virossa. Ennen kuin ryhdymme käsittelemään monikielisyyttä Euroopassa ylipäätään, parlamentin olisi itse toimittava esimerkkinä. Kuinka motivoituneita tulkit ovat opiskelemaan pienten jäsenvaltioiden kieliä? Kuinka kauan on odotettava ennen kuin saapuessamme Euroopan sydämessä sijaitsevaan Strasbourgiin kohtaamme rajavartijan, joka puhuu muuta kieltä kuin ranskaa? Olen vakuuttunut siitä, että meidän on aloitettava vahvistamalla EU:n pienten jäsenvaltioiden virallisia kieliä ja jätettävä vähemmistökieliä koskeva politiikka jäsenvaltioiden itsensä hoidettavaksi. Euroopan unioni on tulevaisuudessakin valtioiden eikä etnisten ryhmien unioni. Kiitos.

  Vasco Graça Moura (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, jollei oteta huomioon joitakin ehdotettuja tarkistuksia, joita vastaan aion huomenna äänestää, tämä mietintö sisältää nykyisessä muodossaan yleisesti vuosien kuluessa ja erityisesti Euroopan kielten teemavuodeksi nimetyn vuoden 2000 jälkeen kootut periaatteet.

Joitakin periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa vain toissijaisuusperiaatteen rajoissa. Vaikka on totta, että kaikilla on oikeus äidinkieleensä, on myös totta, että jos tätä periaatetta noudatetaan kirjaimellisesti eikä tyydytä virallisiin kieliin, unionin toimielinten koko toiminta vaikeutuu. Lisäksi on estettävä vähemmistökieliksi kutsuttujen kielten käyttäminen kansallisten ääriliikkeiden tarkoituksiin.

Mietinnössä mainitaan myös eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin laajentaminen. Nykymuodossaan sillä voidaan mitata vain englannin, ranskan, saksan, espanjan ja italian taitoa. Emme saa tämän järjestelmän vuoksi erehtyä edistämään vain näiden viiden kielen laajaa osaamista. En sano tätä vain tarvittavan tasapainon ja legitimiteetin vuoksi, vaan myös koska eurooppalaisten kielten näkyminen Euroopan ulkopuolella on erittäin tärkeää globalisaation aikakaudella, puhumattakaan näiden kielten historiallisista, inhimillisistä ja kulttuuriin liittyvistä ulottuvuuksista.

Portugalin kieli – ymmärrätte varmaankin, miksi käytän sitä esimerkkinä – on kaikista EU:n kielistä maailman kolmanneksi puhutuin englannin ja espanjan jälkeen, mutta ennen saksaa, ranskaa ja italiaa. Näin ollen, kuten allekirjoittamassani kirjallisessa lausumassa 58 todetaan, olen tyytyväinen mietinnössä esiteltyyn periaatteeseen, jonka mukaan varmistetaan, että eurooppalainen kielitaitoindikaattori kattaa kaikki unionin viralliset kielet ja, jos se osoittautuu käytännössä mahdolliseksi, kaikki muutkin EU:ssa puhutut kielet.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, jäsen Joan i María hänen mietinnöstään ja sen sisällöstä. Kannatan voimakkaasti monikielisyyden ja etenkin vähemmistökielten tukemista.

En tänä iltana käytä äidinkieltäni iiriä. Ensi vuoden alusta, kolmannella istuntojaksolla tämän jälkeen, voin kuitenkin käyttää iiriä parlamentin yksiköiden tuella. Olen tyytyväinen tähän ja odotankin sitä jo. Se antaa sisältöä ilmaisulle "moninaisuudessaan yhtenäinen", jota on täällä tänä iltana niin paljon käytetty.

Euroopan vähemmistökielet ovat yhtä tärkeitä, jolleivät tärkeämpiä, kuin laajalti puhutut kielet, sillä meidän on tuettava ja vahvistettava niitä. Siksi uskon, että vahvistamalla yhdessä kieliämme saamme aikaan yhtenäisyyttä ja yhteistyötä.

  Ján Figel', komission jäsen. – (SK) Haluan kiittää tästä keskustelusta, jossa on käsitelty monikielisyyden tukemista EU:n toimielimissä. Asia on tärkeä sekä yksittäisille maille että koko yhteisölle.

Meitä määrittelee aina monta tärkeää periaatetta. Kielet ovat osa kulttuuriamme, ja siksi ne eivät ole vain tekninen väline, vaan myös tärkeä perintömme vaalija, ja kulttuuriin liittyvänä ilmiönä ne ansaitsevat tulla kunnioitetuiksi ja tunnustetuiksi. Etenkin jäsenvaltiot kantavat tässä merkittävän vastuun. Siksi on tärkeää, että suhtaudumme aktiivisesti kielten opettamiseen ja käyttöön. Euroopan komissio on ohjelman avulla luonut mahdollisuuksia tukea edelleen vähemmistökieliä tai alueellisia kieliä sekä muuta monikielisyyttä. Euroopan vähemmistökielten toimisto (EBLUL) on ollut kumppaninamme ja tarjonnut mahdollisuuksia muille toiminnoille uuden ohjelman puitteissa. Sama koskee Mercator-kieltentutkimusverkostoa.

Haluaisin palauttaa mieleenne, että ensimmäinen EU:n johdettuun oikeuteen kuuluva säädös, joka annettiin vuonna 1958, koski kieliä. Tämä oli vasta alkua, ja on äärimmäisen tärkeää, että kielillä on oma ratkaiseva asemansa myös Euroopan yhdentymisen nykyvaiheessa. Tämä asema ei ole vain poliittinen, vaan liittyy myös kulttuuriin sekä tietenkin talouteen ja yhteiskuntaan.

Lopuksi haluan sanoa, että olen erittäin iloinen voidessani todeta olevani EU:n historian ensimmäinen komission jäsen, joka vastaa monikielisyydestä erillisenä politiikan haarana ja että hyvin pian, jos annatte siihen suostumuksenne, koko alasta tulee itsenäinen vaikka se tietenkin toimii yhteistyössä muiden alojen kanssa. Lisäksi komissioon liittyy uusi kollega, Romanian komission jäseneksi nimeämä Leonard Orban. Hän voi auttaa edistämään tätä politiikkaa, mutta myös varmistamaan, että monikielisyyden kehittämiseen sitoudutaan voimakkaasti.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Claire Gibault (ALDE). – (FR) Kauan sitten koko ihmiskunta puhui samaa kieltä ja käytti samoja sanoja. Baabelin tornia käsittelevän Raamatun kertomuksen mukaan ihmiset kuitenkin yrittivät rakentaa tornin, joka ulottuisi taivaaseen ja tekisi heistä tasa-arvoisia Jumalan kanssa. Suunnitelman estämiseksi Jumala moninkertaisti kielten määrän, jotteivät ihmiset enää ymmärtäisi toisiaan ja hajaantuisivat eri puolille maailmaa.

Tällä monikielisyyttä koskevalla mietinnöllä EU toteuttaa Baabelin tornin vastaisen hankkeen, sillä sen avulla on tarkoitus edistää ja kehittää vähemmistökieliä.

Käsittääksemme monikielisyyden merkityksen meidän on ymmärrettävä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus merkitsee kulttuuri-identiteetin, perinteiden ja uskontojen kunnioittamista.

Edistäessään sellaisen eurooppalaisen yhteiskunnan yhdentymistä, jossa on hyvin monentyyppistä tietoa, EU tulee samalla tunnustaneeksi, että kieltenoppimisella on ratkaiseva merkitys siinä, että ihmiset voivat kommunikoida keskenään.

Monikielisyys on myös tulevaisuuden mahdollisuus, ja EU:n velvollisuudeksi on tullut turvata tämä mahdollisuus kansalaisilleen.

Mitä enemmän kielellinen monimuotoisuus tunnustetaan tässä yksikielisyyteen kannustavan globalisaation maailmassa, sitä vähemmän meillä on tarvetta käpertyä itseemme.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). – (PT) Tämä on erittäin merkittävä päivä portugalin kaltaisille eurooppalaisille kielille, joita puhutaan kaikkialla maailmassa, sillä Euroopan parlamentti tunnustaa niiden tärkeän tehtävän.

Johdanto-osan E ja F perustelukappaleessa ja 3 kohdassa, jota itse ehdotin, ilmaistaan keskeinen strateginen merkitys, joka meidän pitäisi suoda portugalin kaltaisille kielille EU:n monikielisyyspolitiikan puitteissa, sillä niillä on se erityisominaisuus, että ne helpottavat suoraa kommunikointia muiden maailmankolkkien kanssa.

Mietinnössä tunnustetaan se tosiasia, ettei EU voi käpertyä itseensä vaan sen on oltava yhteydessä muuhun maailmaan ja pohdittava, miten se kykenee kommunikoimaan maailmanlaajuisesti. Jotkin kielet ovat sille tässä korvaamattomia apuvälineitä.

Koska mietinnössä tunnustetaan portugalin kaltaisten, eri puolilla maailmaa laajasti käytettyjen kielten todellinen arvo, se on tasapainoisempi ja sillä on suurempi strateginen arvo.

Se tasoittaa tietä vaatimuksille siitä, että tällaisen potentiaalin omaavien kielten opettamista ja oppimista on edistettävä aktiivisemmin. Niitä olisi itse asiassa mainostettava toisena, kolmantena tai neljäntenä kielenä, jota EU:n kansalaisten olisi opittava.

Olen kiitollinen kollegoilleni heidän tuestaan, esittelijälle hänen avoimuudestaan ja erityisesti varjoesittelijällemme, jäsen Hennicot-Schoepgesille hänen avuliaisuudestaan. Hänen apunsa vaikutti ratkaisevasti siihen, että aloite saatiin niin onnistuneesti päätökseen.

20. Euroopan unionin yleinen tullietuusjärjestelmä (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Euroopan unionin yleisestä tullietuusjärjestelmästä.

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kerron mielelläni lisää GSP Plus -järjestelmästä ja sen taustalla olevasta ajattelusta. Se on tärkeä EU:n kehitysyhteistyöväline. Sillä tuetaan talouskasvua ja köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa samalla, kun siinä otetaan huomioon jatkuva tarve edistää keskeisiä ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia sekä kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan periaatteita.

EU:n kauppapolitiikan keskeisiin tavoitteisiin kuuluu kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteisiin pyrkiminen ja niiden tukeminen, erityisesti kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan edistäminen. Tälle tavoitteelle on annettu tärkeämpi asema GSP Plus -järjestelmässä, jolla pyritään kannustamaan kehitysmaita noudattamaan sosiaalisia oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintotapaa koskevia kansainvälisiä normeja, huumausaineiden vastainen toiminta mukaan lukien.

Kannattaa muistaa, että GSP Plus -etuuksien myöntäminen perustuu objektiivisiin ja avoimiin kriteereihin, jotka on julkaistu asetuksessa itsessään. Tämä on WTO-velvoitteidemme mukaista. GSP Plus -järjestelmän menestys perustuu siihen, että se toimii hakijamaille kannustimena ratifioida keskeiset ILO:n yleissopimukset GSP Plus -järjestelmän perusteiden täyttämiseksi.

Sillä on ollut ratkaiseva merkitys El Salvadorin tapauksessa. El Salvador talletti puuttuvien ILO:n yleissopimusten ratifiointiasiakirjat 6. syyskuuta 2006. ILO:n valvontakomiteat raportoivat, että useimmat GSP Plus -hakijamaat ovat tehneet merkittäviä muutoksia oikeusjärjestelmäänsä noudattaakseen täysimääräisesti ILO:n yleissopimuksiin kirjattuja oikeuksia. Tämä oli edellytys sille, että maille ylipäänsä myönnetään GSP Plus -järjestelmän mukaisia tullietuuksia.

GSP Plus -järjestelmä on kannustin- ja tukiväline. Sillä ei voida ratkaista kaikkea kerralla; sen tarkoituksena on toimia kannustimena, eikä, kuten sanoin, rangaista, ja säilyttää uudistusvauhti. Tavoitteena on myös integroida GSP Plus -edunsaajamaat maailman kauppajärjestelmään. Olen varma, että integroituminen maailman kauppajärjestelmään auttaa näitä maita etenemään kohti yleissopimuksiin kirjattujen periaatteiden tarkempaa noudattamista ja vakiinnuttamaan keskeiset uudistukset.

On selvää, että yleissopimusten ratifioinnin jälkeen niiden täytäntöönpanoa on valvottava. GSP Plus -ehtojen täytäntöönpanossa edistymistä arvioidaan suhteessa hallituksen politiikan kehittymiseen, hallinnollisiin valmiuksiin ja muihin institutionaalisiin, oikeudellisiin ja talousarvioon liittyviin rajoituksiin. Osa näistä paranee vain ajan kuluessa.

Valvonnassa EU luottaa etenkin mahdollisten peruutusmenettelyjen käynnistymiseen liittyvissä arvioissaan ILO:n kaltaisten, erikoistuneiden valvontaelinten valvontamenettelyihin ja -asiantuntemukseen, sillä EU ei voi itse korvata niitä.

Meillä on kuitenkin oma tehtävämme tullietuusjärjestelmän asianmukaisessa soveltamisessa. Jos komissio saa ammattiliitoilta tai muilta asianosaisilta tietää, että asiaan liittyviä kansainvälisiä normeja on rikottu vakavasti, kokonaisvaltaisesti ja järjestelmällisesti, se tutkii perusteellisesti, onko aiheellista ryhtyä tullietuusasetuksen mukaisiin toimiin. Toiminta on hyvin koordinoitu asianomaisten valvontaelinten kanssa, ja parlamentin pitäisi saada säännöllisesti tietoa tilanteesta.

Korostaisin, että Euroopan parlamentti ja asianomaisten maiden parlamentit voivat merkittävällä tavalla osallistua tähän työhön valvomalla tilannetta ja auttamalla täytäntöönpanolainsäädännön kehittämisessä kyseisissä maissa sekä varmistamalla, että se pannaan tehokkaasti täytäntöön.

Haluan sanoa Euroopan parlamentin jäsenille, että teidän parlamentaariset kontaktinne ovat hyvin arvokkaita, sillä niiden kautta voidaan saada välitetyksi tämä tärkeä viesti, ja että olen valmis tekemään tätä varten kanssanne vielä tiiviimpää yhteistyötä.

  Godelieve Quisthoudt-Rowohl, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, yleinen tullietuusjärjestelmä on osoittanut arvonsa, sillä sen avulla tuetaan aktiivisesti maita niiden pyrkiessä kohti kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa. Käymme kauppaa näiden maiden kanssa ja neuvottelemme niiden kanssa tasa-arvoisesti. Avaamme niille markkinamme, mikä johtaa myös kilpailuun – tarvittaessa vain keskipitkällä aikavälillä. On toisin sanoen myös oman etumme mukaista varmistaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien ja Kansainvälisen työjärjestön sääntöjä ja yleissopimuksia noudatetaan. Tässä suhteessa annamme täyden tukemme komission pyrkimyksille.

Pyydämme kuitenkin myös – ja komission jäsen on jo ilmoittanut, että hän on valmis tähän – että komissio pitää meidät säännöllisesti ajan tasalla. Tämä koskee ensinnäkin komission havaintoja siitä, miten eri asetuksia on pantu täytäntöön edunsaajamaissa, ja toiseksi kaikkia 16 artiklan mukaisia seuraamuksia sekä kolmanneksi GSP Plus -sääntöjen tehokkuutta koskevaa väliarviointia. Meidän pitäisi GSP Plus -järjestelmän avulla kyetä tarjoamaan tukea samalla kun hyödymme kaupasta näiden maiden kanssa. Meidän olisi kuitenkin myös otettava huomioon taloutemme ja työmarkkinoidemme oikeutetut edut ja löydettävä tasapaino näiden kahden tavoitteen välillä.

  Antolín Sánchez Presedo, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhdyn täysin komission jäsenen Mandelsonin julkilausumaan, ja yleistä tullietuusjärjestelmää koskevan mietinnön esittelijänä korostaisin myös GSP Plus -järjestelmän merkitystä kannustimena, joka saa haavoittuvimmat maat sitoutumaan kestävään kehitykseen ja hyvään hallintotapaan.

Suhtaudun myönteisesti 21. joulukuuta tehtyyn komission päätökseen, jonka mukaan 15:lle niitä pyytäneelle maalle myönnettiin etuja, sekä siihen, että Kolumbian, Venezuelan ja El Salvadorin kaltaiset maat ovat sittemmin ratifioineet tärkeitä ILO:n yleissopimuksia.

Järjestelmän toimivuudesta mainitsisin kolme perusasiaa. Ensinnäkin GSP Plus -järjestelmän tavoitteena on muun muassa ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien edistäminen kaupan avulla. Tämä yhteys on tärkeä, eikä sitä saa haaskata. Kaupan avulla on kannustettava noudattamaan ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia. Meidän on huolehdittava siitä, ettei tätä tavoitetta vesitetä protektionistisilla pyrkimyksillä.

Toiseksi edunsaajamaiden määrää on lisättävä, jotta varmistetaan järjestelmän onnistuminen. Komission olisi pidettävä yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan sen varmistamista, että edunsaajamaiden määrä lisääntyy merkittävästi, sillä tällä hetkellä ne edustavat vain kolmea prosenttia maailman väestöstä.

Kolmanneksi on taattava järjestelmän tehokkuus varmistamalla, että sitä sovelletaan järkevästi ja että Euroopan parlamentilla on siinä osuutensa. On tärkeää, että komissio tekee erilaisin aloittein yhteistyötä edunsaajamaiden kanssa niiden pyrkiessä noudattamaan sitoumuksiaan, erityisesti vahvistamalla niiden täytäntöönpanon tiukkaa ja säännöllistä valvontaa ja arviointia. Tämän on tapahduttava avoimesti ja yhteistyössä tärkeimpien yhteiskunnallisten toimijoiden ja edunsaajamaiden kanssa, kuten parlamentin mietinnössä todetaan.

Lisäksi säädettyjä seuraamuksia on sovellettava, jos periaatteita loukataan vakavasti ja järjestelmällisesti. Periaatteiden loukkaajia on rangaistava, mutta ei niitä toimijoita, jotka noudattavat asianmukaisesti sitoumuksiaan.

Vielä toteaisin, että kuten päätöslauselmaesityksessä toistetaan, komission on ennen asetuksen seuraavaa tarkistusta laadittava selvitys järjestelmän vaikutuksen arvioimiseksi, sen toiminnan analysoimiseksi ja pohjan luomiseksi suoritetuille uudistuksille.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, GSP-järjestelmän tarkoituksena on auttaa maailman köyhimpiä ja haavoittuvimpia maita pääsemään köyhyydestä käymällä kauppaa. Määritelmää vastaavista maista ei ole olemassa kiinteää luetteloa. Maa, jossa GSP onnistuu, voi päästä uudenlaiseen suhteeseen EU:n kanssa. Kaikki liike ei kuitenkaan suuntaudu ylöspäin: on maita, jotka niistä täysin riippumattomista syistä ovat nyt huonommassa asemassa kuin silloin kun järjestelmää uudistettiin.

Pakistan on tällainen maa. Parlamentin tuesta huolimatta neuvosto eväsi Pakistanilta GSP Plus -aseman, ja hintana oli 300 000 työpaikka ja 40 miljoonaa Englannin puntaa vuodessa. On traagista, että alle kuusi kuukautta GSP-järjestelmän voimaantulon jälkeen Pakistania ja suurta osaa Pakistanin hallinnoimaa Kashmiria vaurioitti maanjäristys, joka Maailman terveysjärjestön mukaan aiheutti tsunamiakin pahempaa tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.

Maanjäristyksen suuret vaikutukset alueen koillisosassa johtivat Pakistanin ammattitaitoisen ja ammattitaidottoman työvoiman laajaan siirtymiseen. He ovat perinteisesti muodostaneet merkittävän osan Pakistanin koko teollisuuden, erityisesti tekstiiliteollisuuden, työvoimasta. Monet jäivät kodittomiksi ja huolehtimaan lapsistaan ilman puolisoa. Yli vuotta myöhemmin he eivät ole voineet vieläkään palata palkkatyöhön, koska he odottavat yhä taloudellista tukea voidakseen rakentaa kotinsa uudelleen. Seurauksena on ollut teollisen työn palkkojen kohoaminen, mikä on nostanut tuotantokustannuksia ja vaikuttanut dramaattisesti Pakistanin kilpailukykyyn.

Vaikka EU on aina erittäin antelias, kun on kyse avun tarjoamisesta sitä tarvitseville maille, taskumme eivät ole pohjattomat. Meidän on tarkistettava GSP-järjestelmää sen varmistamiseksi, ettemme pelkästään auta köyhiä pääsemään köyhyydestä kaupan avulla, vaan autamme myös niitä, joilla ei ole toivoa, pääsemään kaupan avulla ylös katastrofin raunioista.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jotta GSP Plus -järjestelmä olisi uskottava ja aidosti tehokas, meidän on osoitettava, että se toimii tarkoitetulla tavalla. EU:n on toisin sanoen toimittava nopeasti ja päättäväisesti, kun sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä normeja rikotaan. Tämä ei ole vain teoreettinen tai akateeminen keskustelu, vaan erittäin todellinen keskustelu todellisista maista.

El Salvadorin tapaus on jo mainittu. El Salvadorin työntekijät ovat itse asiassa jo vuosia saaneet kokea, että heidän oma hallituksensa, maan yritysten omistajat ja oikeistolaiset tiedotusvälineet vastustavat uskomattomalla tavalla työntekijöiden oikeuksia koskevien keskeisten yleissopimusten täytäntöönpanoa ja pyrkivät välttämään sen tai ainakin viivyttämään sitä. Onkin erittäin valitettavaa, että eräs EU:n jäsenvaltio, Espanja, näyttää tukeneen niitä tässä pyrkimyksessä.

Se, että El Salvadorin hallitus on äskettäin ratifioinut neljä keskeistä ILO:n yleissopimusta ei kuitenkaan ole niin suuri voitto kuin miltä näyttää, sillä muuttamalla virkamieskuntaa koskevaa lainsäädäntöä hallitus on itse asiassa onnistunut estämään suurta joukkoa työntekijöitä hyötymästä lainkaan näistä ILO:n yleissopimuksista. Tätä ei missään tapauksessa voida hyväksyä, ja siksi pyydän virallisesti komissiota viipymättä käynnistämään El Salvadorin tilannetta koskevan tutkimuksen ja harkitsemaan GSP-etuuksien väliaikaista peruuttamista. Toimitan komission jäsenelle mielelläni lisätietoja, joita olen saanut elsalvadorlaisilta ammattiyhdistysryhmiltä ja kansalaisjärjestöiltä.

Kolumbia on toinen maa, jossa työntekijöiden oikeuksia rikotaan räikeästi, vaikka silmänlumeeksi ILO:n yleissopimuksia onkin virallisesti ratifioitu. Kuukausittain ja usein viikoittain ilmestyvät raportit ammattiyhdistysten jäsenten "katoamisesta" ja surmaamisesta kertovat, miten paljon verta todellisuudessa joutuvat vuodattamaan ne, jotka uskaltavat olettaa, että teoriassa virallisesti hyväksyttyjä ILO:n oikeuksia todella käytännössä noudatetaan. Emme voi odottaa joulukuuhun 2008 ennen näiden tapausten tutkimista. Pyydän komissiota tutkimaan ne nyt.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yleinen tullietuusjärjestelmä, GSP Plus, on hyvä järjestelmä, joka tarjoaa kehitysmaille EU:n markkinoille pääsyyn liittyviä etuja, mikä on suunnattoman myönteinen asia. Tähän liittyy kuitenkin joitakin ehtoja. Komission jäsen Mandelson on oikeassa todetessaan, että näille maille on ennen kaikkea annettava rohkaisua ja tukea. Voi kuitenkin tulla tilanteita, joissa rohkaisun ja tuen tarjoaminen ei riitä ja joissa on lisäksi todella tarpeen kiristää valvontaa ja ehkä käyttää saatavilla olevia välineitä, jos esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten ehtoja ei täytetä. Tiedämme, että loukkauksia tapahtuu parhaillaan, ja siksi haluamme komission vahvistavan valvontaa ja tarvittaessa peruuttavan väliaikaisesti etuudet sopimuksia rikkovilta mailta.

Kun tällaisiin toimiin ryhdytään, haluamme myös, että parlamentti otetaan mukaan prosessiin, jotta voimme esittää näkemyksemme ja yhdessä toimien saada järjestelmän toimimaan. Tämän on tapahduttava nyt. Kuten monet muut puhujat ovat huomauttaneet, on tärkeää myös tarkastella joitakin asioita ennen järjestelmän arviointia vuonna 2008. Näitä ovat seuraavat: onko järjestelmä kaikilta osin toiminut, mitä puutteita siinä on ja mitä on otettava huomioon, kun järjestelmää jatketaan?

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kun Euroopan unioni antoi 27. kesäkuuta 2005 neuvoston asetuksen, jolla uudistettiin vuodesta 1971 voimassa ollut yleinen tullietuusjärjestelmä, se päätti yksinkertaistaa ja kohentaa tärkeintä kehitysmaita tukevaa kaupan välinettään.

Tästä lähtien sovelletaan siis kolmea järjestelmää: yleistä järjestelmää, "Kaikki paitsi aseet" -järjestelmää – joka on vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeisiin suunniteltu väline – sekä GSP Plus -järjestelmää. Viimeksi mainitun mukaisesti myönnettävät lisäetuudet juontuvat siitä vakaasta uskosta, että kehitystä voi tapahtua vain, kun se liittyy läheisesti demokratiakehitykseen ja ihmisoikeuksien, työlainsäädännön ja ympäristön kunnioittamiseen. Tällä hetkellä 15 maata hyötyy tästä mekanismista, jolla sekä kannustetaan että palkitaan haavoittuvimpia ja alalla eniten vaivaa nähneitä kehitysmaita.

Jos GSP Plus -järjestelmän halutaan todella edistävän hyvää hallintotapaa, ympäristönsuojelua, ihmisoikeuksia ja työllisyyttä, sitä on kuitenkin hoidettava tehokkaasti. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että varoitetaan maita, jotka eivät noudata sitoumuksiaan – tällaisia maita on vielä monia – ja ennen kaikkea, että säännöllisesti uhataan etuuksien poistamisella maita, jotka vakavasti ja järjestelmällisesti rikkovat ILO:n yleissopimuksia eivätkä noudata sitoumuksiaan.

Lisäksi on ehdottomasti suoritettava säännöllisiä arviointeja sen varmistamiseksi, että jokainen GSP Plus -etuuksia nauttiva maa noudattaa sitoumuksiaan. Arvioinnin on oltava erityisen kattava, koska järjestelmää on tarkoitus jatkaa vuoden 2008 lopussa. Uskottavuutemme ja välineen tehokkuus riippuvat muotovastaavuuden periaatteesta, kuten oikeusoppineet sitä kutsuvat. Etuuksia ei voida enää myöntää maille, jotka ovat poliittisesti kykenemättömiä noudattamaan näitä sitoumuksia. Sama koskee tulevaa politiikkaa.

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, yritän säästää rahojanne toteamalla kolme seikkaa. Ensinnäkin komission jäsen on ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tarkkailu ja valvonta on säilytettävä korkeatasoisina, ja näin aiomme tehdä. Olemme tehneet näin Valko-Venäjän tapauksessa ja esittäneet neuvostolle tämän mukaisia ehdotuksia.

Pakistanista toteaisin, että kauppaetuuksien myöntäminen edellyttää, että noudatamme sääntöjä, joihin etuudet perustuvat, ja näin teemme ja olemme tehneet Pakistanin osalta. Hyväksyn kuitenkin täysin parlamentin jäsenen näkemyksen, jonka mukaan meidän on tehtävä näiden sääntöjen puitteissa kaikki mahdollinen Pakistanin avustamiseksi.

Olen myös täysin samaa mieltä siitä, että nyt kun olemme myöntäneet El Salvadorille GSP Plus -aseman, meidän on valvottava kansainvälisten elinten raporttien perusteella kahden ILO:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa El Salvadorissa, ja tämä on selkeä aikomuksemme.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaista päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

(1) Ks. pöytäkirja.

21. Seuraavan istuntojakson esityslista: katso pöytäkirja

22. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 12.00.)