Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. marraskuuta 2006 - Strasbourg

13. Pelastuspalvelualaa koskeva yhteisön aloite (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu pelastuspalvelualaa koskevaa yhteisön aloitetta käsittelevästä suullisesta kysymyksestä neuvostolle, jonka ovat laatineet Karl-Heinz Florenz ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta, Gerardo Galeote aluekehitysvaliokunnan puolesta ja Joseph Daul maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta (O-0115/2006) (B6-0442/2006).

  Antonios Trakatellis (PPE-DE), laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa Euroopan komission varapuheenjohtaja, luonnononnettomuuksien ja ihmisen aiheuttamien onnettomuuksien hoidossa viime vuosina saatu kokemus on osoittanut kansallisten toimintavalmiuksien puutteellisuuden ja siten johtanut kasvaviin odotuksiin siitä, että yhteisö toimittaa apua, jolle on oltava tunnusmerkillistä toimien tehokkuus ennaltaehkäisyn ja nopean reagoinnin alalla. Tästä näkökulmasta katsottuna tarvitaan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää, joka perustuu neljään seikkaan, jotka ovat riskien tunnistaminen ja arviointi, riskien jatkuva seuranta, varoitus- ja viestintämekanismi ja lisäksi valmistautuminen, mikä tarkoittaa kykyä reagoida ja auttaa.

Haluan ottaa lyhyesti esiin muutamia erittäin tärkeitä seikkoja, jotka ovat ominaisia tällaiselle tehokkaalle pelastuspalvelumekanismille, sellaisena kuin se esitettiin täysistunnossa hyväksytyssä poikkeuksellisessa Barnierin raportissa ja mietinnössä, jonka esittelin Euro-Välimeri -täysistunnossa.

Tarvitsemme valmiusjärjestelmää, toimintayksiköitä osallistujamaista, suuntaviivoja reagointia varten ja asianmukaista tiedottamista kansalaisille, tilannekohtaisia parhaita käytäntöjä ja vastavuoroista konsuliyhteistyötä jäsenvaltioiden välisten yhteyspisteiden määrittämiseksi.

On sanomattakin selvää, että ilman tarpeellista rahoitusta ja jäsenvaltioiden perustavaa laatua olevaa osallistumista koko hanke jää ilmaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kyse on siitä, haluaako neuvosto reagoida pyyntöön ja tietenkin turvata tarpeellisen yhteistyön jäsenvaltioiden välillä?

Uskon, että päätöksiä tehtäessä tarve vastata kansalaisten vaatimuksiin ja odotuksiin lopulta voittaa johtuen ennen kaikkea siitä, että ihmishenkien menetyksiä ja taloudellisia vahinkoja ja ympäristövahinkoja aiheuttavat luonnononnettomuudet yleistyvät ja voimistuvat.

Lisäksi meidän on aina muistettava, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistäminen pelastuspalvelun alalla lujittaa pikkuhiljaa kansalaisten EU-tietoisuutta ja on selkeä esimerkki solidaarisuudesta, jonka on oltava tunnusmerkillistä Euroopan unionille.

  Gerardo Galeote (PPE-DE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, perimmäisiin syihin puuttumatta totean, että useat maat ovat viime vuosina kärsineet vakavista luonnononnettomuuksista. Erityisesti kesäisin olemme kärsineet metsäpaloista, tulvista ja erityisen ankaran kuivuuden seurauksista.

Olemme usein huomanneet, että vahinkoa kärsineillä jäsenvaltioiden alueilla – toisinaan kaikkein kehittyneimmillä alueilla – ei ole riittävästi voimavaroja taltuttaa näitä ilmiöitä.

Toisinaan näyttää kuitenkin siltä, että tarjoamme solidaarisuuttamme tunnollisemmin silloin, kun vahinko tapahtuu tuhansien kilometrien päässä meistä, eikä silloin, kun vahinko tapahtuu jäsenvaltiossa.

Kaikesta tästä huolimatta neuvosto näyttää pitävän kiinni passiivisesta lähestymistavasta. Tähän jotkut sanovat, että rahaa ei pidä käyttää enempää, mutta tämä ei ole rahoituskysymys, ja tätä havainnollistaa se, että te, neuvoston edustajat, ette edisty Euroopan solidaarisuusrahaston uudistamisessa, vaikka siitä ei aiheudu minkäänlaisia lisäkustannuksia yhteisön talousarvioon.

Joskus meillä ei ole varaa arvostella. Valtuuskunnan lähettäminen syyskuun alussa eniten vahinkoa kärsineille alueille on hyväksytty täysistunnossa, ja, arvoisa puhemies, parlamentin puhemiehistö on juuttunut käsittelemään työjärjestysasioita, jotka sen on selvitettävä, ennen kuin se voi näyttää tälle valtuuskunnalle vihreää valoa.

Emme kuitenkaan lannistu, koska kukaan ei usko, että meidän ei pitäisi tarjota voimavaroja yhteiseen hankkeeseen, jonka ansiosta voimme auttaa ihmisiä tehokkaammin. Myös toissijaisuusperiaatetta noudatetaan. Aikomuksena ei ole loukata minkään jäsenvaltion suvereenisuutta.

Neuvoston työpöydällä on Michel Barnierin johdolla tehty raportti, joka on hyvä perusta tälle työlle. Haluaisin tietää, aikooko neuvosto viedä tätä asiaa eteenpäin. Euroopan parlamentti antaa varmasti innokkaan tukensa, ja eurooppalaiset ovat siitä kiitollisia.

  Markus Pieper (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mikään alue ei voi selviytyä yksin luonnononnettomuuksista, ovatpa ne metsäpaloja, maanjäristyksiä tai tulvia. Niiden torjunta ja lisäksi niiden jälkihoito ylittävät alueellisten viranomaisten valmiudet, ja vahinkoa kärsineet alueet tarvitsevat näin ollen solidaarisuutta, ensisijaisesti lähialueapua ja kansallista tukea, sillä kansallisvaltiothan ovat vastuussa pelastuspalvelusta ja onnettomuuksien ennalta ehkäisystä.

Haluan tehdä selväksi, ettemme tarvitse lisää Euroopan tason toimivaltuuksia. Sellainen kaksinkertaistaisi rakenteet, ja rahaa kuluisi hallintokoneistoon. Lisäksi pidän ongelmallisena sitä ajatusta, että ottaisimme käyttöön EU:n rakennerahastojen varoja tai jopa maatalouden kehittämiseen tarkoitettuja varoja. EU:n maaseutupolitiikka suuntautuu tulevaisuuteen. Sillä tuetaan kansallisvaltioita ja niiden alueellisia investointistrategioita kansainvälisessä kilpailussa. Jotkut vaativat nyt sitä, että nämä arvokkaat resurssit on otettava käyttöön metsäpalojen ennalta ehkäisemiseksi ja korvausten maksamiseksi uhreille, ja minun on myös tältä osin todettava, että mielestäni ei ole järkevää käyttää Euroopan veronmaksajien rahoja palomuurien kaltaisiin asioihin.

Kuten me kaikki tiedämme, Euroopan solidaarisuusrahasto on olemassa todella suuria onnettomuuksia varten, niitä tilanteita varten, joissa yksittäiset maat eivät kykene selviytymään luonnonkatastrofeista, mutta vaadin kuitenkin, että tämä rahasto voisi käyttää rahoja joustavammin. Lisäksi vaadin sitovampia sääntöjä kriisitoimenpiteiden kansainväliseksi koordinoimiseksi ensinnäkin kahdenvälisesti asianomaisten valtioiden välillä ja poikkeustapauksissa myös Euroopan tasolla, mutta pyydän, ettemme loisi Eurooppaan uusia ylärakenteita pelastuspalvelun alalla emmekä tuhlaa enempää EU:n arvokkaita resursseja tehtäviin, joiden on todellakin pääasiassa kuuluttava kansallisvaltioille!

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto on vastauksensa valmisteluissa lähtenyt siitä oletuksesta, että kysyjät haluavat tietää, millä tavalla unionin pelastuspalveluvalmiuksia aiotaan neuvoston piirissä kehittää ja viedä eteenpäin. Kysyjien esittelypuheenvuorot ovat nyt vahvistaneet sen, että oletuksemme on ollut oikea ja juuri tästä on kyse.

Neuvoston toiminnan ensimmäisenä tavoitteena on luoda paremmat koordinointijärjestelyt tehokkaampien avustustoimien varmistamiseksi. Neuvosto tukeutuu tässä asiassa olemassa oleviin rakenteisiin, kuten komission yhteydessä toimivaan pelastuspalvelun seuranta- ja tiedotuskeskukseen ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöön.

Neuvoston toiminnan toisena tavoitteena on avun toimittaminen perille nopeasti sinne, missä sitä tarvitaan. Jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti itse vastuussa hätätilanteessa antamansa avun toimittamisesta. Neuvosto tarkastelee parhaillaan valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamista koskevan komission ehdotuksen pohjalta, voitaisiinko tietyin edellytyksin osa EU:n pelastuspalvelutoimille osoitetuista yhteisön talousarviomäärärahoista käyttää kuljetusten ja tarvikkeiden vuokraukseen. Edellä mainitut asiat osoittavat, että neuvosto pitää erittäin tärkeänä Euroopan unionin valmiuksien vahvistamista pelastuspalvelun alalla.

  Konstantinos Hatzidakis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, se, että tämä on viime kuukausina kolmas kerta, kun keskustelemme tästä asiasta, osoittaa, että tämä on Euroopan parlamentille erityisen tärkeä asia.

Olen eräässä toisessa tilaisuudessa todennut olevan paradoksaalista, että meillä on yhteinen politiikka maanviljelijöitä, ympäristöä ja aluekehitystä varten mutta ei luonnononnettomuuksia varten, jotka vaikuttavat kuitenkin maanviljelijöihin, aluekehitykseen ja ympäristöön. Tämä on paradoksaalista Euroopan unionin tähänastisessa toiminnassa.

Lisäksi katson, että näissä asioissa osoitettu välinpitämättömyys voimistaa euroskeptisyyttä. Euroopan unionin julkisuuskuva olisi paljon myönteisempi, jos olisi olemassa eurooppalainen mekanismi ja jos kaikkien luonnononnettomuuksien jälkeen Euroopan unioni olisi läsnä niissä ongelmissa, joita kansalaisilla tällöin on. Meidän on ymmärrettävä tämä. Mielestäni tämän huomaaminen ei edellytä erityistä paneutumista. Emme halua syrjäyttää jäsenvaltioita. Tietysti jäsenvaltiot ovat jatkossakin läsnä, mutta se, mitä ajamme takaa, on koordinointi.

Arvoisa ministeri, neuvosto kehotti huomattavaa eurooppalaista ja menestyksekästä komission jäsentä, Michel Βarnieria, tekemään ehdotuksen teille eikä meille. Te panitte merkille neuvoston ehdotuksen kesäkuussa, ja sen jälkeen se ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan. Teidän on kerrottava meille jotakin. Tiedän, ettette edusta täällä pelkästään omaa maatanne vaan 25:tä maata ja teidän on sovitettava yhteen toimenne ja todella koordinoitava niitä. Kuukaudet ovat kuluneet. Ennen kuin teemme mitään, onko meidän taas jäätävä odottamaan onnettomuuksia, kuten tapahtui Saksassa vuonna 2002? Tuolloin onnettomuudet olivat meille syy perustaa solidaarisuusrahasto. Emme voi jatkaa tällä tavalla. Jossakin vaiheessa teidän on oltava sanoissanne selkeämpi, ja teillä on joulukuuhun asti aikaa ottaa asia esiin ja alkaa reagoida Barnierin raporttiin. Te olette sen velkaa itsellenne, koska te kehotitte häntä laatimaan tämän selvityksen, ja ennen kaikkea te olette sen velkaa Euroopan kansalaisille.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, aikojen muuttuessa tarpeetkin muuttuvat. Ilmasto ei ole enää sama kuin vuosikymmeniä sitten. Läpi vuoden paahtavan kuumat päivät vuorottelevat kaatosateiden kanssa.

Kofi Annan totesi tänään avatessaan Nairobissa ilmastonmuutosta käsittelevän konferenssin, että "ilmastonmuutos ei ole tieteiskirjallisuutta". Vakuutusasiantuntijat ovat ennustaneet, että vuonna 2040 luonnononnettomuuksista aiheutuu 2,3 miljardin euron suuruiset vahingot.

Ilmastonmuutos on kaikkialla maailmassa syynä luonnononnettomuuksiin, jotka jättävät jälkeensä tuhoa ja kuolemaa. Maapallon lämpeneminen on yksi aikakautemme merkittävimmistä ongelmista. On tarpeen lisätä kansalaisten tietoisuutta asiasta ja kannustaa heitä osallistumaan näiden onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn, vaikka luonnononnettomuuksien osalta operatiivinen toimenpidevastuu onkin ensisijaisesti asianomaisella jäsenvaltiolla unionin toimiessa toissijaisena tukijana.

Yhteisön pelastuspalvelumekanismia on vahvistettava lisäämällä sen voimavaroja ja monipuolistamalla sen valtuuksia. Arvoisa ministeri Lehtomäki, näin te juuri totesitte, mutta miten tämä vahvistamisprosessi tosiasiassa tapahtuu? Mitä neuvosto aikoo tehdä Euroopan pelastuspalvelumekanismin kehittämiseksi? Tukeeko neuvosto ajatusta sellaisen Euroopan strategisen koordinointikeskuksen luomisesta, joka on vastuussa hätätilanteita koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta ja nopean toiminnan voimavarojen saattamisesta käyttöön erityyppisten onnettomuuksien torjumiseksi? Mitä neuvosto aikoo tehdä edellä mainitun Barnierin raportin suhteen?

Näihin kysymyksiin haluaisimme saada vastauksia.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, juuri suurten luonnonkatastrofien alalla kaikki eurooppalaiset odottavat yhteisöltä tehokkaampaa reagointia.

Jokainen on voinut huomata hyökyaallon tapaisten suuronnettomuuksien tapahtuessa, että reagointi on ollut nopeaa paitsi yksittäisten maiden ja kansalaisjärjestöjen taholta myös kansalaisten taholta, jotka lahjoittaessaan rahaa, vaatteita ja aikaansa ovat voineet yhdistää voimansa ja ryhtyä toimiin. Olemme kuitenkin jokaisen tällaisen onnettomuuden hetkellä huomanneet, että organisointi ei ole ollut riittävällä tasolla. Ongelmanamme on siis puutteellinen organisointi.

Tämän vuoksi kannatan yhdessä ryhmäni kanssa ennalta ehkäisevien toimien toteuttamista ja sellaisten valmiuksien luomista, joilla voidaan vastata ripeästi murhenäytelmien seurauksiin. Haluan tältä osin kiinnittää huomiota Barnierin raportin laadukkuuteen. Raportissa ongelma hahmotetaan hyvin, ja siinä ehdotetaan ratkaisuja, jotka ovat hyviä tietysti sen vuoksi, että ne ovat tehokkaita – kuten kollegani ovat jo korostaneet – mutta myös toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta. Tässä vaiheessa haluan korostaa tämän raportin ansioita. Vaikka kukaan ei kyseenalaista sitä, että erilaisten sotilasorganisaatioiden, palokuntien ja muiden eri toimijoiden kuuluu täyttää tehtävänsä täysimääräisesti, on myönnettävä, että ehkäisevän ja korjaavan koordinoinnin pystyy varmistamaan ainoastaan Euroopan unioni.

Lopuksi haluan korostaa sitä, että Euroopan unionilla on siten ollut tilaisuus osoittaa koko maailman tasolla, että sana "solidaarisuus" ei ole merkityksetön sana, vaan se voidaan ymmärtää "käytännön toimiksi". Jos aiempien vuosien onnettomuuksien kaltaisten onnettomuuksien tapahtuessa – ja valittavasti vaarana on niiden toistuminen vuonna 2007 – Euroopan unioni on kentällä läsnä reagoimassa inhimilliseen kärsimykseen ja lievittämässä aineellisia, teknisiä ja ekologisia tuhoja, se on maailman silmissä yhtenäisempi ja käytännönläheisempi. Myös tästä syystä on tärkeää, että puheenjohtajavaltio saattaa nämä toimet onnistuneesti päätökseen heti alkuvuodesta 2007.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Asialla on todellakin kaksi puolta. On onnettomuuksia: luonnononnettomuuksia tai ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia, ja toisaalta terrori-iskuja.

Haluaisin puhua Yhdistyneen kuningaskunnan näkökulmasta – maan, jossa on viime vuonna koettu näitä kumpiakin. Viime joulukuussa lähellä Lontoota sijaitsevassa öljyn varastointipaikassa roihusi suurin tulipalo koko rauhan ajan Euroopassa. Heinäkuussa keskellä Lontoota sattui vakava terrori-isku. Kolmea metrojunaa pommitettiin maan alla ja yhtä linja-autoa maan päällä.

Selviydyimme jokaisesta iskusta, eikä kyse ole pelkästään toissijaisuusperiaatteesta. Emme halua tulla riippuvaisiksi, eikä kenenkään muunkaan pidä.

Niinpä esitän kysymyksen. Mitä tarkoitatte "EU:n konsulaateilla"? Tehdäänkö kansallisista järjestelmistä niille alisteisia ja asetetaanko ne kansallisten järjestelmien yläpuolelle?

Toinen kysymys kuuluu: mitä Barnierin raportissa mainittujen Euroopan pelastuspalvelujoukkojen on tarkoitus tehdä? Ovatko ne aseistettu toimintayksikkö? Jos näin on, kuka niitä ohjaa? Mikä on niiden pääpaikka? Voiko niitä käyttää ilman kansallisen hallituksen pyyntöä tai lupaa?

Totean lopuksi, että luonnonkatastrofien ennalta ehkäisemistä ja pelastuspalvelua koskeva unionin politiikka sisältyi perustuslakisopimukseen. Seuraava kysymys kuuluukin: onko tämä yritys siirtää kuolleen perustuslakisopimuksen osia uuteen lainsäädäntöön?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa on tullut hyvin selväksi, että sekä neuvostolla että parlamentilla ja varmasti myös komissiolla on täsmälleen yhteiset tavoitteet. Ensinnäkin meidän pitää pystyä luomaan pelastuspalveluille tehokkaat koordinaatiojärjestelyt. Toinen yhteinen tavoitteemme on se, että apu menee tehokkaasti perille sinne missä sitä tarvitaan. On hyvä muistaa, että yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nimenomaan hyvää yhteistyötä. Emme välttämättä tarvitse automaattisesti uusia rakenteita eikä meidän tule kuvitella, että asia on kunnossa pelkästään uuden rakenteen luomisella. Yhteistyö on siis ensisijainen ja keskeinen avainsana.

Lisäksi erilaisista luonnonkatastrofeista puhuttaessa on muistettava, erityisesti silloin kun ne tapahtuvat Euroopan unionin ulkopuolella, että kenttätasolla on läsnä erittäin paljon muitakin toimijoita kuin Euroopan unioni. Sellaisissa tilanteissa on tarpeen, että unioni on osa laajempaa kansainvälistä koordinaatiota. Tämä koordinaation tarve kenttätasolla tuli erittäin voimakkaasti esiin tsunamikatastrofin yhteydessä, jolloin toimijoita oli yhtä aikaa kentällä kymmeniä, jopa satoja.

Barnierin ehdotukset ovat tällä hetkellä jäsenvaltioiden harkittavana ja jäsenvaltioiden sulateltavina. Ne ovat hyvin kunnianhimoisia ja juuri tällä hetkellä neuvoston työskentely keskittyy siihen, että saisimme päätökset aikaan rahoitusvälineestä ja sitä kautta yhteisestä pelastuspalveluinstrumentista. Työskentely myös Barnierin ehdotusten ympärillä kuitenkin jatkuu ja hänet on kutsuttu joulukuun 5. päivänä alustamaan ajatuksistaan oikeus- ja sisäasioiden neuvostoon.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (142 artikla)

  Sebastiano (Nello) Musumeci (UEN). – (IT) Tämä vaikka kuinka monennen kerran esitetty ajankohtainen ja kiperä kysymys EU:n pelastuspalveluvalmiuksista tuo parrasvaloihin yhden mutkikkaimmista ja kiistanalaisimmista aloista, joita jäsenvaltioiden on koskaan tarvinnut käsitellä.

Kuten olen aiemmin todennut – olen ottanut asian monta kertaa esiin komission kanssa ja ilmaissut käsitykseni parlamentissamme – johtuen siitä, että pelastuspalveluala on yksittäisiä jäsenvaltioita koskeva asia, on väistämätöntä, että sen alalla esiintyy hyvin kirjavaa lainsäädäntöä, ammattikoulutusta ja käytäntöjä. Tämän vuoksi olen jo jonkin aikaa tukenut ajatusta valmiuksien kehittämisestä ja kansallisten interventiojoukkojen koordinoinnin lujittamisesta erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Mielestäni tällainen toiminta on annettava erityisen Euroopan pelastuspalveluviraston tehtäväksi Yhdysvaltojen liittovaltion pelastusviraston (Federal Emergency Management Agency) mallin mukaan.

Tuoreet kokemukset ovat opettaneet meille, että jos ei oteta huomioon sitä hyvää tahtoa, jota osoitettiin esimerkiksi hirvittävän hyökyaallon iskiessä osaan Intian valtamerta vuonna 2004, Euroopan unionin hätätilanteiden hallinta on ollut valitettavasti täysin riittämätöntä.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, Barnierin erinomaiseen raporttiin sisältyvällä strategialla, jolla pyritään EU:n hätäavun alalla tekemien erittäin suurten ponnistelujen optimointiin, voidaan täydentää vuonna 2001 perustettua yhteisön pelastuspalvelumekanismia sekä EU:n sisäisten että ulkoisten kriisien yhteydessä.

Kannatan erityisesti ehdotusta, jolla pyritään perustamaan nämä joukot EU:n seitsemälle ulkoalueelle ja joiden ansiosta Eurooppa on inhimillisesti ja alueellisesti läsnä Afrikan rannikon tuntumassa (Kanariansaaret ja Madeira), Intian valtamerellä (Réunion) ja Amerikassa tai lähellä Amerikkaa (Guyana, Martinique, Guadeloupe ja Azorit), Tyynellämerellä sijaitsevista merentakaisista alueista (Ranskan Polynesia ja Uusi-Kaledonia) puhumattakaan.

Meidän on otettava mallia Ranskan punaisesta rististä, joka on sijoittanut merentakaisille alueille avustusjoukkoja humanitaarisia kriisejä varten. Ne pystyvät siirtymään ripeästi hätäalueelle alle vuorokaudessa, perustamaan kenttäsairaaloita ja toimittamaan telttoja, lääkkeitä, vettä, tietoliikenneyhteyksiä ja logistista tukea.

"Hankkeiden Euroopan" konkretisoimiseksi Euroopan unionin on ryhdyttävä aloitteisiin selkeän, ymmärrettävän ja vahvan poliittisen tahdon innoittamana.

EU:n entistä tehokkaampi pelastuspalvelutoiminta toisi mukanaan liittovaltioulottuvuuden, jolloin toimet identifioituisivat voimakkaasti EU:n toimiksi ja yhteisöllemme tärkeän solidaarisuusperiaatteen mukaisesti ne olisivat ylpeydenaihe kansalaisillemme.

Puhetta johti
varapuhemies MAURO