Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. marraskuuta 2006 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

3. Palvelut sisämarkkinoilla (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on ensimmäisenä keskustelu sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0375/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi palveluista sisämarkkinoilla (10003/4/2006 C6-0270/2006 2004/0001 (COD)) (Esittelijä: Gebhardt).

  Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, päätämme tänään palveludirektiivikeskustelun, jota Euroopan parlamentissa on käyty yli kaksi vuotta. Voimme mielestäni olla täysin tyytyväisiä tämän asian parissa tekemäämme työhön ja olla siitä ylpeitä.

En ole tietenkään ainoa, joka on työskennellyt asian parissa. Monet kollegani ovat tehneet oman osuutensa varmistaakseen yhteistyön onnistumisen. Haluan mainita muutaman henkilön, joita kiittämällä haluan osoittaa kiitokseni kaikille, jotka varmistivat hyvän yhteistyön. Haluan näin ollen kiittää oman ryhmäni jäseniä Goebbelsiä, Swobodaa, van Lanckeria ja McCarthya, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsentä Thysseniä, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäseniä Jonckheeria ja Rühleä sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsentä Jäätteenmäkeä. He kaikki myötävaikuttivat voimakkaasti menestyksekkääseen työskentelyymme.

Haluan kuitenkin mainita erityisesti vielä yhden henkilön – PPE-DE-ryhmän varjoesittelijän Harbourin.

(Suosionosoituksia)

Jäsen Schulz pyysi minua eilen illalla välittämään myös hänen kiitoksensa hyvästä yhteistyöstä, sillä parlamentissa vallinneiden mielipide-erojen vuoksi ei ollut helppoa laatia yhteistä tekstiä, jolle saadaan laaja kannatus ja joka ei aiheuta eripuraa parlamentin ja Euroopan unionin kansalaisten välillä. Ei ollut myöskään itsestään selvää, että tämä urotyö saadaan tehtyä.

Rakentava yhteistyömme on havaittavissa myös tekstissä, josta tänään keskustelemme. Yhteistyön ansiosta työntekijöiden ja kuluttajien sekä talouden edut saatiin sovitettua yhteen. Tällä tekstillä olemme todellakin onnistuneet asettamaan ihmiset entistä keskeisempään asemaan politiikassa. Euroopan parlamentin tulevan työn kannalta meidän on mielestäni oleellista tehdä täysin selväksi, että laadimme politiikkaa ihmisiä, Euroopan unionin kansalaisia varten. Talous ja vakaus ovat tärkeitä asioita, mutta kaikkein tärkeimpiä ovat ihmiset, joita varten politiikkaa harjoitetaan.

Laatimallamme yhteisellä tekstillä olemme alkuperämaaperiaatteen poistamalla onnistuneet suojelemaan työntekijöiden oikeuksia – työoikeutta, sosiaalioikeutta, kuluttajansuojaoikeutta ja muita tärkeitä oikeuksiin liittyviä asioita – sekä varmistamaan, että laatimastamme direktiivistä tulee myönteinen säädös. Meidän oli erittäin tärkeää varmistaa, että työntekijöiden oikeuksia edistetään ja että siten estetään epäterve kilpailu jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien välillä.

Poistamalla 24 ja 25 artiklan varmistimme, ettei palveludirektiivi vaikuta työntekijöiden lähettämisestä annettuun direktiiviin eikä kyseenalaista sitä ja että voimme tehdä tällä alalla hyvää yhteistyötä. Poistamalla aivan oleellisia yleishyödyllisten palvelujen osia palveludirektiivin soveltamisalasta olemme ratkaisseet todella suuren ongelman. Palveludirektiivihän on oikeastaan kaupallisia palveluja koskeva direktiivi, mikä tarkoittaa, etteivät terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalipalvelut, joihin sovelletaan niihin liittyvien erityisetujen vuoksi aivan toisenlaisia vaatimuksia, kuulu direktiivin soveltamisalaan.

Sen lisäksi, että olemme tehneet jotakin työntekijöiden hyväksi, olemme huolehtineet siitä, että myös talous ja palveluntarjoajat hyötyvät palveludirektiivistä. Olemme varmistaneet, että palveluntarjoajien vapaa liikkuvuus rajojen yli helpottuu huomattavasti. Olemme toteuttaneet tämän esimerkiksi vahvistamalla tosiasiassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan periaatteen sekä tekemällä täysin selväksi, että jäsenvaltioiden protektionististen toimien on loputtava ja että keskitetyillä asiointipisteillä on tarkoitus helpottaa palveluntarjoajien liikkumista Euroopan unionissa.

On vielä muutama asia, joista meidän on keskusteltava parlamentissa ja joista olemme jo keskustelleetkin. Komissio voi uskoakseni antaa tänään tärkeän vastauksen näihin kysymyksiin. Se voi nimittäin selkeyttää muutamaa mielestämme aivan oleellista asiaa, jotka liittyvät etenkin työoikeuteen, sosiaalisiin oikeuksiin, rikosoikeuteen ja ohjeisiin, joita komission on annettava palveludirektiivin nojalla ja joissa se ei tietääkseni esitä tulkintoja palveludirektiivin täytäntöönpanosta. Komissio huolehtii siitä, että palveludirektiivistä on hyötyä jäsenvaltioille. Tekstien tulkitseminen on tuomioistuimen eikä komission tehtävä. Komissio on ymmärtänyt tämän, ja voimme olla tilanteeseen tyytyväisiä.

Arvoisa puhemies, odotan nyt erittäin innokkaana komission seuraavaksi antamaa selvitystä.

(Suosionosoituksia)

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, toisessa käsittelyssä toimitettava palveludirektiiviä koskeva äänestys on virstanpylväs Euroopan parlamentin historiassa, eikä pelkästään siksi, että tämä direktiivi on tärkeä Euroopan unionin kansalaisille ja yrityksille, vaan myös siksi, että parlamentti on ollut johtavassa asemassa tässä lainsäädäntöprosessissa.

Palveludirektiivi on epäilemättä oleellinen osatekijä pyrkimyksissämme tehostaa Euroopan taloutta ja vapauttaa palvelujen sisämarkkinoiden potentiaali.

Nyt käsiteltävänä oleva teksti tuo todellista lisäarvoa sisämarkkinoille. Sillä vähennetään byrokratiaa, poistetaan esteitä sekä parannetaan yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuutta. Sillä luodaan vankka perusta uusille sisämarkkinapuitteille sekä vaikutetaan myönteisesti sijoittautumisvapauteen ja uusien yritysten perustamiseen.

Tämä on ratkaisevaa, jotta voidaan edistää yrittäjyyttä sekä lisätä kasvua ja työllisyyttä. Palveluntarjoajat voivat luottaa siihen, että lupajärjestelmät ovat oikeudenmukaisia ja avoimia ja että menettelyt ovat ripeitä ja yksinkertaisia. Heillä on mahdollisuus saada tietoa ja hoitaa hallinnolliset muodollisuudet keskitettyjen asiointipisteiden kautta missä jäsenvaltiossa tahansa ja myös elektronisessa muodossa. Tämä yksinkertaistaa ja nopeuttaa uusien yritysten perustamista sekä vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia, eikä tällöin tarvitse olla tekemisissä eri viranomaistasojen kanssa.

Direktiivi tuo lisäksi tervetulleen piristysruiskeen rajatylittävään palvelujen tarjoamiseen. Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevassa uudessa säännöksessä, jolla oli keskeinen merkitys ensimmäisessä käsittelyssä tehdyssä kompromississa, taataan palveluntarjoajien oikeudet palvelutoiminnan vapaaseen aloittamiseen ja harjoittamiseen mutta annetaan jäsenvaltioiden kuitenkin asettaa tärkeimmät vaatimuksensa tietyissä selkeästi määritellyissä tilanteissa. Tämä lisää varmasti palveluntarjoajien ja kuluttajien oikeusvarmuutta.

Merkityksellistä on se, että direktiivissä säädetään jäsenvaltioiden velvoitteista tehdä keskenään yhteistyötä ja avustaa toisiaan, jotta voidaan varmistaa yritysten asianmukainen ja tehokas valvonta kaikkialla Euroopan unionissa sekä välttää tarkastusten päällekkäisyys.

Nämä kolme osatekijää – sijoittautumisen yksinkertaistaminen, palvelujen tarjoamisen vapaus sekä jäsenvaltioiden keskinäinen avunanto ja yhteistyö – ovat aina olleet keskeisessä asemassa palvelumarkkinoiden avaamista koskevissa komission toimissa. Euroopan parlamentin kannalla on ollut ratkaiseva merkitys pyrittäessä saavuttamaan laaja yksimielisyys näistä asioista.

Parlamentti on osoittanut palveludirektiivin käsittelyssä olevansa valmis tekemään tasapainoisia kompromisseja erittäin vaikeista kysymyksistä ja myös pystyvänsä siihen. Ensimmäisessä käsittelyssä otitte selvästikin ohjat käsiinne ja mahdollistitte tavoitteenamme olleen laajan yksimielisyyden.

Neuvoston oli hankala päästä asiasta yksimielisyyteen. Joidenkin jäsenvaltioiden oli erittäin vaikea hyväksyä herkkä kompromissinne ehdotuksen soveltamisalasta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevasta järjestelystä. Yhteinen kanta hyväksyttiin lopulta, kun komissio ja puheenjohtajavaltio olivat puolustaneet tarmokkaasti parlamentissa tehtyä kompromissia. Neuvoston yhteisessä kannassa kunnioitetaan ja noudatetaan parlamentin poliittista kompromissia. Kompromissiin on tehty vain vähäisiä muutoksia lähinnä oikeudellisen selkeyden lisäämiseksi.

Tiedätte hyvin, että yhteisessä kannassa huomioon otettu kompromissi on erittäin herkkä ja hauras. Pyrkimykset avata teksti uudelleen aiheuttaa epäilemättä uuden keskustelun neuvostossa ja vaarantaa saavutetun kompromissin. Kehotan parlamenttia myöntämään, että yhteisessä kannassa myötäillään tiiviisti parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämää näkemystä, ja pyydän, ettei parlamentti pyri tekemään tarkistuksilla enää uusia muutoksia. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa 23. lokakuuta 2006 toimitettu äänestys osoittaa, että tämä on mahdollista.

Tässä vaiheessa ei ole "teknisiä" eikä "pieniä" tarkistuksia.

Tiedän, että valiokunnassa ennen äänestystä käydyissä keskusteluissa otettiin esiin tiettyjä institutionaalisia ja oikeudellisia kysymyksiä, joista jotkut parlamentin jäsenet ovat huolissaan. Haluan tässä yhteydessä esittää seuraavat toteamukset käsitelläkseni huolenaiheita, jotka jotkut teistä ovat maininneet.

Kartoitettaessa kansallisia vaatimuksia, joita jäsenvaltiot soveltavat muista jäsenvaltioista tarjottaviin palveluihin, neuvosto on pyytänyt komissiota analysoimaan näiden vaatimusten soveltamista ja antamaan ohjeita, ja komissio tekee parhaansa suoriutuakseen tästä tehtävästä. Komissiolle ei myönnetä tässä yhteydessä lisävaltuuksia, vaan se voi tarvittaessa antaa EY:n perustamissopimuksen nojalla suosituksia ja lausuntoja perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista. Komission antamilla ohjeilla ainoastaan autetaan jäsenvaltioita panemaan palveludirektiivi asianmukaisesti täytäntöön. Niissä ei esitetä oikeudellisesti sitovia tulkintoja direktiivistä, sillä se on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä, eikä muuteta palveludirektiivin säännöksiä, sillä se on taas Euroopan parlamentin ja neuvoston tehtävä. Komissio hoitaa tämän tehtävänsä avoimesti tiiviissä yhteistyössä muiden toimielinten kanssa. Se tiedottaa nimenomaisesti Euroopan parlamentille säännöllisesti analyysinsa tuloksista ja jatkotoimista.

Mitä tulee tarpeeseen pohtia uusia yhdenmukaistamistoimia, komissio arvioi tulevan palveludirektiivin tarkistuksen yhteydessä, onko palvelualalla toteutettava lisätoimia ja millaiset toimet olisivat asianmukaisia. Komissio tutkii erityisesti, onko tiettyjä palveluja tai asioita yhdenmukaistettava edelleen.

Komissio ottaa tässä arvioinnissa huomioon etenkin ne ehdotukset, jotka Euroopan parlamentti teki direktiivin ensimmäisessä käsittelyssä. Komissio tekee tarvittaessa lainsäädännön parantamista koskevan periaatteemme mukaisesti konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat myös yhdenmukaistamista silloin, kun se on perusteltua.

Palveludirektiivin vaikutuksesta työoikeuteen totean, että Euroopan parlamentti ja neuvosto halusivat välttää palveludirektiivin vaikutukset työoikeuteen tai työmarkkinaosapuolten oikeuksiin puolustaa kollektiivisia etujaan. Komissio haluaa todeta yksiselitteisesti, ettei palveludirektiivi tosiasiassa vaikuta kansallisessa lainsäädännössä säädettyyn työoikeuteen, jäsenvaltioiden vakiintuneisiin käytäntöihin eikä kollektiivisiin oikeuksiin, jotka työmarkkinaosapuolilla on kansallisen lainsäädännön ja vakiintuneiden käytäntöjen perusteella. Palveludirektiivi ei vaikuta myöskään jäsenvaltioiden erilaisiin järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinaosapuolten asemaa ja sitä, miten kollektiivisten etujen puolustaminen on järjestetty kansallisessa oikeudessa ja kansallisissa käytännöissä. Tällä alalla sovelletaan kuitenkin edelleen yhteisön oikeutta, etenkin perustamissopimusta.

Palveludirektiivin vaikutuksesta rikosoikeuteen totean, ettei palveludirektiivi vaikuta jäsenvaltioiden rikoslainsäädännön säännöksiin, kuten tekstissä todetaan. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voivat yleensä soveltaa rikoslainsäädännön säännöksiään paitsi alueelleen sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin myös muista jäsenvaltioista peräisin oleviin palveluntarjoajiin, jotka tarjoavat palveluja niiden alueella. Tämä johtuu siitä, että rikoslainsäädännön säännöksiä sovelletaan tavallisesti kaikkiin samalla tavoin huolimatta siitä, onko kyse palvelun tarjoamisesta. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi kiertää eivätkä estää palveludirektiivin säännösten soveltamista rikoslainsäädännön nojalla.

Palveludirektiivin vaikutuksesta sosiaalipalveluihin totean, että sosiaalipalvelut, jotka liittyvät sosiaaliseen asuntotuotantoon, lastenhoitoon sekä tukea tarvitsevien perheiden ja yksittäisten ihmisten tukemiseen, ilmentävät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden periaatteita yhteiskunnassa. Näitä palveluja tarjoavat valtio, palveluntarjoajat valtion puolesta tai hyväksytyt hyväntekeväisyysjärjestöt. Kyseiset palvelut on näin ollen jätetty palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. On selvää, että ulkopuolelle on jätetty myös kirkkojen ja kirkollisten järjestöjen palvelut, joita tarjotaan hyväntekeväisyystarkoituksissa ja yleishyödyllisissä tarkoituksissa.

Olen huolehtinut siitä, että äsken esittämieni toteamusten teksti toimitetaan sihteeristölle, jotta se voidaan sisällyttää istuntojakson asiakirjoihin.

Toivon, että näillä toteamuksilla voidaan lieventää joidenkin esiin tuomia huolenaiheita. Komissio toivoo, että parlamentin on näiden toteamusten ansiosta helpompi hyväksyä neuvoston yhteinen kanta.

Totean vielä, että jäsen McCarthy on jättänyt valiokuntansa puolesta kolme tarkistusta, jotka koskevat uutta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä. Nämä tarkistukset johtuvat kolmen toimielimen välillä viime kesänä tehdystä komitologiamenettelyn tarkistusta koskevasta sopimuksesta, ja komissio voi hyväksyä kyseiset tarkistukset.

Ensi viikolla tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun nykyinen komissio astui virkaan ja minusta tuli sisämarkkinoista ja palveluista vastaava komission jäsen. Palveludirektiivistä käytävä keskustelu on ollut ensisijaisen huomion kohteena suuren osan tästä ajasta. Meidän on mielestäni hyväksyttävä nyt tämä direktiivi ja aloitettava sen täytäntöönpano. Odotan innokkaasti kuulevani parlamentin näkemyksen.

(Suosionosoituksia)

  Mauri Pekkarinen, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Gebhardt, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komissaari McCreevy, kuten aikaisemmat puhujat ovat jo todenneet, olemme tänään tekemässä sisämarkkinahistoriaa.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat lähes kolmen vuoden ajan tehneet yhdessä pitkäjänteistä ja kunnianhimoista työtä palveludirektiivin puolesta. Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei työ ole ollut aina helppoa eikä eteneminen aina kovin nopeaa. Voimmekin olla erityisen iloisia siitä, että tänään tässä salissa vallitsee vahvempi yhteisymmärrys kuin kertaakaan aikaisemmin valmisteluprosessin aikana.

Direktiivi on suuri eurooppalainen uudistus. Ei siis ihme, että sopimuksen tiellä on ollut lukuisia esteitä. Esiin on noussut sekä sisällöllisiä aitoja näkemyseroja että joskus vähän väärinymmärryksiäkin.

Vaikka tänään haluammekin kaikki katsoa tulevaisuuteen, nostaisin kuitenkin esiin muutaman asian valmistelutyön varrelta. Ensiksi haluan muistuttaa parlamentin viimekeväisestä äänestyksestä, jonka tulosta voidaan pitää historiallisena kompromissina. Parlamentti kykeni erittäin haastavassa poliittisessa tilanteessa kompromissiratkaisuun, joka mahdollisti direktiiviehdotuksen menestyksekkään jatkovalmistelun.

Haluankin vielä kerran tässä yhteydessä kiittää Euroopan parlamenttia tästä kompromissista, etenkin esittelijä Gebhardtia, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajaa McCarthya, varjoesittelijöitä sekä lukuisia muita edustajia, jotka ovat toimineet aktiivisesti yhteisten ratkaisujen puolesta.

Neuvostossa direktiivin valmistelu on ollut kuuden puheenjohtajavaltion haasteena. Suomelle nykyinen tilanne puheenjohtajana on sekä mieluinen että vaativa. Suomi puheenjohtajana on voinut työssään tukeutua aikaisempien puheenjohtajavaltioiden, etenkin Itävallan puheenjohtajakauden tuloksiin. Neuvoston yhteinen kanta viime keväältä on antanut puheenjohtajalle vahvan mandaatin asiassa etenemiseen.

Neuvoston yhteisen kannan taustalla on niin ikään paljon työtä, huomattavia joustoja ja aitoa kompromissin halua. Annankin erityisen arvon sille, että myös täällä, Euroopan parlamentissa, on nähty yhteisen kannan herkkyys ja sen sisältämä lisäarvo.

Myös komission rooli on ollut valmistelussa keskeinen. Kun keskustelu parlamentissa ja neuvostossa on ollut kiivaimmillaan, komissio on, perimmäisen roolinsa mukaisesti, pyrkinyt rakentavilla argumenteillaan viemään valmistelua kestävään suuntaan.

Komissaari McCreevy nosti tänään esiin tietyt direktiivin herkät alueet, joiden osalta komissiolta on edellytetty kannanottoa. Puheenjohtajana voin antaa täyden tukeni ja tunnustukseni komissaarin viestille, sekä julistuksen tarpeellisuudelle että sen sisällölle. Komissaarin henkilökohtainen rooli mutkikkaan valmistelun aikana on ollut esimerkillisen tasapuolinen ja molempia toimielimiä kunnioittava.

Tämän pitkän valmistelutyön tuloksena käsittelyssä on nyt monilta osin muuttunut direktiiviehdotus. Yhteinen tavoite ja tarkoitus palvelujen sisämarkkinoiden kehittämiseksi on kuitenkin säilynyt muuttumattomana. Direktiivi avaa lukuisia ovia sekä palveluntarjoajille että samalla myös vastaanottajille, olivatpa ne kuluttajia tai yrityksiä.

Palveludirektiivi ei kuitenkaan ole päätepiste palvelujen sisämarkkinoiden kehittämiselle. Sen sijaan direktiivi on ainutkertainen askel toimivien palvelujen sisämarkkinoiden kehittämisessä. Viime vuosien aikana on käynyt selväksi, ettei pelkillä perustamissopimuksen määräyksillä pystytä sääntelemään riittävän yksiselitteisesti palvelujen sisämarkkinoita, unionin todellista ydintä. Uskon, että palveludirektiivi tarjoaa markkinatoimijoille juuri sitä oikeusvarmuutta, jota he ovat jo pitkään odottaneet. Tämä on direktiivin suurin lisäarvo.

Neuvoston puheenjohtajana voin ilolla panna merkille, että äänestettävänä on tänään vain joitakin tarkistuksia. Näistä haluaisin nostaa esiin täysistuntokäsittelyyn tuodut kolme tarkistusta komitologiamuotoilusta.

Näiden kolmen tarkistuksen osalta voin vahvistaa neuvoston hyväksynnän, ja tältä osin neuvostolla on valmius muuttaa yhteistä kantaansa. Sen sijaan muiden tarkistusten osalta toivon, että yhteinen kanta säilyisi muuttumattomana.

Arvoisa puhemies, toivon, että parlamentti tekisi tänään tässä istunnossa viimeisen, ratkaisevan päätöksen palveludirektiivistä. Näin molempien toimielinten, Euroopan parlamentin ja neuvoston, yhteinen tavoite sopimuksesta toisessa käsittelyssä todella toteutuisi.

(Suosionosoituksia)

  Evelyne Gebhardt (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, komission virallinen lausunto poisti mielestäni viimeisetkin oikeudelliset epävarmuudet, joita oli joissakin kohdissa, kuten työoikeudessa ja sosiaaliturvaoikeudessa. Voin näin ollen kehottaa parlamenttia hyväksymään yhteisen kannan ilman muutoksia sellaisena kuin neuvosto on sen meille esittänyt, tietenkin lukuun ottamatta kolmea komitologiamenettelyyn liittyvää tarkistusta, joista olemme sopineet keskenämme.

Parlamentti on tehnyt mielestäni erinomaista työtä, ja kiitän vielä kerran komissiota ja neuvoston puheenjohtajavaltiota siitä, että tekstimme on hyväksytty lähes muuttamattomana.

Haluan kuitenkin esittää vielä yhden huomautuksen, joka on hieman epämiellyttävä. Kehotan nykyistä ja tulevaa neuvoston puheenjohtajavaltiota muuttamaan menettelytapaansa. Ei ole hyväksyttävää, että neuvoston puheenjohtajavaltio toteaa toisessa käsittelyssä jatkuvasti, ettei asiasta voida enää keskustella ja ettei se voi hyväksyä parlamentin haluamia muutoksia, koska neuvostossa on onnistuttu tekemään hauras kompromissi. Parlamentissa tehtiin yhtä hauras kompromissi, ja meidän on tärkeää varmistaa, että parlamentin, ministerineuvoston ja komission oikeudet toteutuvat täysimääräisesti yhteispäätösmenettelyssä.

Tästä syystä tulevissa lainsäädäntöprosesseissa ei voida ottaa mallia siitä, miten tässä asiassa on toimittu. Hyväksyin sen tällä kertaa, koska 90 prosenttia parlamentin tekstistä hyväksyttiin eikä parlamentti kärsinyt siksi suuria tappioita. Tilanne ei ole kuitenkaan aina tällainen, ja silloin neuvosto ei saa sanoa "ei" ja väittää, ettei asiasta voida enää keskustella. Tämä ei ole rakentavaa yhteistyötä, ja toivon todella, ettei tällaista tapahdu enää ja että voimme jatkossa tehdä yhteispäätösmenettelyssä taas normaalia yhteistyötä.

(Suosionosoituksia)

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä on tärkeä päivä Euroopan unionin kansalaisille. Korostan tätä, koska puhuessamme sisämarkkinoiden kaltaisista käsitteistä unohdamme toisinaan, että ihmiset ovat tapahtumien ja täällä tekemämme työn keskipisteenä. Tällä direktiivillä pyritään parantamaan kaikkien Euroopan unionin kansalaisten elintasoa sekä edistämään talouden kasvua ja dynaamisuutta. Nämä asiat ovat yhtä oleellisia.

Suurissa keskusteluissamme saatamme toisinaan unohtaa, että palveludirektiivissä on tärkeää nimenomaan se, että kyseinen säädös on tosiasiassa komission tunnollisen työn tulos, ja haluan osoittaa kunnioitusta komissiota kohtaan. Direktiivissä käsitellään syviä pettymyksiä, joita yritykset, etenkin pienyritykset, ovat kokeneet käyttäessään oikeuksiaan sisämarkkinoilla. Tästä direktiivissä on kyse. Sen säännökset ovat äärimmäisen yksityiskohtaisia. Siinä säädetään yli 40 erityistoimesta, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava esteiden poistamiseksi, ja direktiivissä on 65 säännöstä, jotka koskevat jäsenvaltioiden menettelyjen parantamista. Kaikki riippuu nyt jäsenvaltioista. Niiden on nyt toimittava, ja aiomme pitää niitä silmällä varmistaaksemme, että ne myös tekevät sen.

Haluan erityisesti todeta, että jäsenvaltioita vaaditaan ensimmäistä kertaa nimenomaan edistämään sisämarkkinoita yritystensä hyväksi sekä kannustamaan yrityksiä hyödyntämään palvelualan sisämarkkinoita ja harjoittamaan rajatylittävää kaupankäyntiä. Sisämarkkinat ovat meidän kaikkien yhteinen hanke. Siitä ei päätetä täällä vaan itse asiassa jäsenvaltioissa. Voimme tehdä parhaamme, ja tämä direktiivi on suuri edistysaskel tämän hankkeen toteuttamisessa.

Merkillepantavaa tässä direktiivissä on se, että sitä laadittaessa on harjoitettu hyvää politiikkaa. Miksi sanon näin? Sanon näin, koska direktiivi perustuu laajaan, rakentavaan ja yksityiskohtaiseen mielipiteiden vaihtoon: valiokunnissa käytyihin pitkiin keskusteluihin ja äänestyksiin – koska eri puolet haluavat vahvistaa kantaansa – sekä neuvotteluihin ja kompromisseihin.

Olemme harjoittaneet hyvää politiikkaa, jossa esittelijä Gebhardtilla on ollut keskeinen merkitys. Hän oli kovin jalomielinen mainitessaan minut kunnioittavaan sävyyn, ja haluan sanoa hänelle, että hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä. Se on ollut toisinaan haasteellista, koska hän on pyrkinyt erittäin määrätietoisesti viemään tätä asiaa eteenpäin, mutta yhteistyömme lopputulos on mielestäni hyväksi Euroopan unionin kansalaisille. Emme ole kuitenkaan ainoita tämän asian parissa työskennelleitä, vaan sen parissa ovat työskennelleet kaikki valiokuntamme jäsenet samoin kuin muutkin parlamentin jäsenet. Haluan kiittää erityisesti sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan oman työryhmäni jäseniä, joista monet käyttävät lyhyen puheenvuoron tässä keskustelussa, mutta teimme erittäin tiivistä yhteistyötä myös liberaalipuolueen kollegojemme kanssa etenkin ratkaisevassa äänestyksessä, jonka puheenjohtajavaltion edustaja ystävällisesti mainitsi aiemmin. Kollegamme puhuvat asiasta yksityiskohtaisemmin.

Lopuksi haluan kiittää Yhdistyneen kuningaskunnan pienyritysten liittoa ja todeta parlamentille tänään kaksi asiaa tämän direktiivin tärkeydestä. Ensimmäinen asia on, että lähes 90 prosenttia palvelualan yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Niillä on ratkaiseva merkitys tämän direktiiviehdotuksen kannalta. Toiseksi totean, että jos jokainen eurooppalainen pienyritys perustaisi yhden uuden työpaikan, Euroopan unionin työttömyysongelma olisi ratkaistu.

(Suosionosoituksia)

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan tietenkin kiittää esittelijä Gebhardtia Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta – ja erityisesti jäsen Goebbelsin puolesta, joka ei valitettavasti päässyt tänään paikalle. Esittelijä Gebhardt on ohjannut palveludirektiivilaivaa taitavasti monien myrskyisten vesien halki.

Haluan kiittää myös muiden ryhmien, erityisesti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, kollegoja. Meillä on tietenkin edelleen erilainen näkemys yhteiskuntapolitiikasta, mutta olemme mielestäni kantaneet vastuumme ja esittäneet konkreettisen ratkaisun, jonka Euroopan unionin kansalaiset voivat hyväksyä.

Haluan kiittää erityisesti komission jäsentä McCreevyä, jota ilman tämä prosessi ei olisi onnistunut näin hyvin, ja neuvoston puheenjohtajavaltioita, etenkin Suomea mutta myös Itävaltaa. Pyydän neuvostoa pitämään mielessä, että puheenjohtajavaltio Itävalta loi ennakkotapauksen kutsuessaan parlamentin jäseniä neuvoston kokoukseen. Tämä ei saisi jäädä yksittäiseksi tapaukseksi, vaan tämän pitäisi ilman muuta olla mahdollista muissakin yhteyksissä.

Kiitän myös Euroopan ammatillista yhteisjärjestöä siitä, että se neuvotteli kanssamme niin intensiivisesti ja myös mahdollisti kompromissin tekemisen tästä asiasta.

Olen syntynyt entisen idän ja lännen kohtaamispaikassa, Wienin ja Bratislavan välillä, joten tiedän, mitä pelkoja mutta myös toiveita yhteisiin palvelumarkkinoihin liittyy. Jos nationalismi ja protektionismi valtaavat nykyään taas alaa joissakin siirtymätalousmaissa ja myös monissa niin kutsutuissa EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa, syynä voi osittain olla se, että ihmiset ovat hämillään siitä, miten nopeasti ja joskus myös julmin ottein sisämarkkinoita luodaan. Tästä syystä oli erittäin tärkeää löytää keino, jolla sisämarkkinat voidaan toteuttaa – sillä tarvitsemme niitä – ja jossa otetaan huomioon myös sosiaaliset näkökohdat.

EU:n politiikassahan ei ole kyse vain sisämarkkinoiden esteiden poistamisesta – se on vain yksi osa EU:n politiikkaa – vaan myös poliittisten edellytysten luomisesta sille, että kansalaiset voivat hyväksyä sisämarkkinat. Näiden seikkojen vuoksi ryhmäni antaa palveludirektiiville täyden tukensa. On tietenkin joitakin asioita, joihin suhtaudumme varauksellisesti – ne otetaan esiin myöhemmin – mutta kaiken kaikkiaan ryhmäni kannattaa tätä hyvää kompromissia, jonka olemme onnistuneet tekemään.

Meidän on uskallettava kannattaa tätä kompromissia tänään ja puolustaa sitä ulospäin. Lausun vielä kerran lämpimät kiitokset esittelijä Gebhardtille.

(Suosionosoituksia)

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegojani Malcolm Harbouria ja Evelyne Gebhardtia hyvästä yhteistyöstä ja monia muita. Aivan erityisesti haluan kiittää komissaari McCreevyä, sillä ilman hänen järkevää yhteistyöotettaan asia ei varmasti olisi edennyt.

Palvelut ovat EU:n keskeinen kasvun ja työpaikkojen lähde. Vuosina 1997–2002 noin 96 prosenttia uusista työpaikoista syntyi palvelualoille. On siis tärkeää, ettei työpaikkojen kasvulle aseteta turhia kansallisia esteitä. Palveludirektiivi on askel oikeaan suuntaan.

Tiedän että tässäkin salissa on ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä, sillä heidän mielestään ei menty tarpeeksi paljon eteenpäin, mutta on myös niitä, jotka katsovat, että parlamentti ja neuvosto ottivat liian pitkän harppauksen. Tämä nyt käsittelyssä oleva esitys on kompromissi, se on se mikä oli tässä tilanteessa mahdollista saavuttaa.

Euroopan parlamenttia on syytetty komission alkuperäisen esityksen nakertamisesta. Samalla on kuitenkin unohdettu mainita ne lukuisat alat, joita direktiivi yhä koskee. Palveludirektiivi kattaa muun muassa rakennusteollisuuden, elinkeinoelämän palvelut, asennuspalvelut, kaupan ja jakelun sekä matkailu- ja vapaa-ajan palvelut eli kirjo on erittäin laaja.

Tämän esityksen tarkoituksena on siis vapauttaa kilpailua ja sen kautta myös laskea palvelujen hintaa. Erilaisten palvelujen kysyntään vaikuttaa hinta, mutta aivan yhtä tärkeää on luottamus. Jos palveluntarjoaja tekee asiat ajallaan ja hyvin, luottamus lisääntyy ja sitä mukaa markkinat kasvavat. Sitä ei direktiivillä määrätä, vaan vastuu on palveluntarjoajalla.

EU:n toimiville sisämarkkinoille työvoiman vapaalla liikkuvuudella on aivan yhtä tärkeä merkitys kuin palveludirektiivillä. Itälaajentumisen aikaan vain Ruotsi, Irlanti ja Britannia sallivat uusien jäsenvaltioiden kansalaisten vapaan pääsyn työmarkkinoilleen heti. Nyt kun on tapahtumassa uusi laajentuminen, on jälleen jäsenvaltioita, jotka ovat asettamassa esteitä. Nämä uudet mahdolliset esteet ovat erittäin vaikeita ja vaikeuttavat sisämarkkinoiden vapautumista. Ne ovat askel taaksepäin. Jos palveludirektiivillä otetaan askel eteenpäin, olisi toivottavaa, että myös työvoiman vapaassa liikkumisessa voitaisiin edetä samalla tavalla.

(Suosionosoituksia)

  Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, hyvä esittelijä Gebhardt, olemme pettyneitä siihen, että kolme suurinta ryhmää eli parlamentin enemmistö kieltäytyy tänään asianmukaisesta palveludirektiivin toisesta käsittelystä.

Esittelijä Gebhardt taisteli loppuun asti, minkä vuoksi meidän on entistä vaikeampi ymmärtää, miten hän voi kuvailla lopputulosta parlamentin suureksi voitoksi, kun hän itse vielä vähän aikaa sitten totesi, että siinä on joitakin oikeudellisesti epätäsmällisiä ja epäselviä kohtia. Myönnettäköön, että neuvosto painosti meitä voimakkaasti toteamalla alusta alkaen, että koko direktiivi epäonnistuu, jos sen tekstiin tehdään yksikin tarkistus. Ensimmäisessä käsittelyssä tämä samainen neuvosto kuitenkin totesi hyväksyneensä parlamentin tekstin käytännössä kokonaan. Se ei ollut kuitenkaan valitettavasti hyväksynyt parlamentin tekstiä kokonaan, ja joistakin kohdista, lähinnä sosiaalista Eurooppaa koskevista asioista, on tullut epäselviä.

Epäselvyyksiä on yleishyödyllisten palvelujen ja yleisen taloudellisen edun mukaisten palvelujen määritelmässä ja jättämisessä soveltamisalan ulkopuolelle. Erityisen epäselvää on sosiaalipalvelujen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle ja työmarkkinaosapuolten neuvottelemien työehtosopimusten tunnustaminen. Nämä eivät ole mitään vähäpätöisiä asioita vaan nimenomaan ne keskeiset seikat, joiden avulla perustuslain vastustajat saivat kansalaiset äänestämään perustuslakia vastaan Ranskan kansanäänestyksessä. Olisimme voineet panna neuvoston tilille sanoistaan, sillä se painotti kansanäänestysten jälkeen jatkuvasti, että palveludirektiivin uudessa versiossa sosiaalisia oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti. Tämä ei valitettavasti pidä kuitenkaan paikkaansa.

On eri asia, mainitaanko esimerkkejä sosiaalipalveluista vai esitetäänkö vain epätäydellinen luettelo, jonka vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden tilanteeseen jää suuria aukkoja ja jonka vuoksi asia on lopulta saatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. On käsittämätöntä, että tämä hyväksyttiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Valiokunnan esittelijä Rudi Ubeda, joka on sattumalta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsen, totesi nimenomaan sosiaalipalveluja koskevassa mietinnössään, että jäsenvaltioiden sosiaalipalveluissa on suuria eroja, minkä vuoksi ne on määriteltävä. Miten ala, jota ei ole määritelty asianmukaisesti, voidaan jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle siten, että oikeusvarmuus on taattu?

Valiokunta ei kuitenkaan valitettavasti käsitellyt enää tätä asiaa vaan vakuutti ainoastaan uudelleen, ettei se halua aiheuttaa neuvostolle ongelmia. Valiokunta kiirehti näin ollen osoittamaan kuuliaisuuttaan ja luopui palveludirektiivin kohdalla perinteisestä oikeudestaan asianmukaiseen toiseen käsittelyyn. Tämä ei todellakaan ole mikään parlamentin voitto vaan päinvastoin tappio, jota joudumme katumaan pitkään.

Komission lausuntokaan ei tuo tähän asiaan mitään muutosta. Se sitoo parhaimmassa tapauksessa nykyistä komissiota mutta ei ole oikeudellisesti sitova, koska oikeuden tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä, kuten komission jäsen McCreevy tänään vahvisti.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, yhteispäätös ja sovittelu ovat tuttuja menettelyjä parlamentin ja neuvoston välisissä suhteissa. Palveludirektiivin vuoksi menettelyihin voidaan lisätä tänään antautuminen. Mitä muuta sanaa voitaisiin käyttää suurten ryhmien tekemästä uskomattomasta päätöksestä alistua neuvoston käskyihin, suostua peruuttamaan kaikki sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa läpikäydyt tarkistukset ja hyväksyä neuvoston yhteinen kanta vastustamatta sitä, vaikka se on selvästi huonompi kuin kompromissi, jonka nämä ryhmät itse tekivät 16. helmikuuta?

Muistutan, että Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö katsoi tarpeelliseksi muuttaa tätä tekstiä joissakin "erittäin tärkeinä" pitämissään kohdissa. Sen mielestä erityisesti työoikeus ja sosiaalipalvelut on jätettävä selkeämmin soveltamisalan ulkopuolelle ja perusoikeuksia on kunnioitettava enemmän.

Neuvoston tekstissä yhteisön oikeus itse asiassa asetetaan ensisijaiseksi jäsenvaltioiden työoikeuteen nähden. Sanamuoto on epämääräinen, ja sillä viitataan kilpailusääntöihin. Jotkut teistä lohduttautuvat komission jäsenen McCreevyn rauhoittavalla lausunnolla. Se on todellakin erittäin outo peruste. Uskallanpa muistuttaa, että vasta vuosi sitten nimenomaan komission jäsen McCreevy totesi, ettei latvialainen yritys voinut yhteisön oikeuden perusteella tunnustaa Ruotsissa tehtyjä työehtosopimuksia suurta kohua herättäneessä Vaxholmin tapauksessa.

Toisaalta neuvosto on myöntänyt komissiolle taas kohtuuttoman suuret valtuudet valvoa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sekä etu- että jälkikäteen. Parlamentti halusi rajoittaa juuri näitä valtuuksia. Komission jäsen McCreevy pitää tätä muutosta oleellisena parannuksena, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta mitä mieltä parlamentti on siitä? Kukaan ei sano mitään.

Direktiivitekstissä on epäselvyyksiä ja harmaita alueita, joita kritisoin ensimmäisessä käsittelyssä ryhmäni puolesta, koska – kuten tuolloin totesin – niiden vuoksi komissio ja tuomioistuin voivat esittää millaisia tulkintoja haluavat. Näitä epäselvyyksiä ja harmaita alueita on ryhdytty jo käyttämään hyväksi, kuten pelkäsimmekin. Esimerkiksi sosiaalipalveluja koskevassa komission tiedonannossa esitetään äärimmäisen yksinkertainen käsitys näistä palveluista. Sivumennen todettakoon, että komission jäsen Špidla halusi nimenomaan painottaa, että nämä palvelut kuuluvat yhä enemmän sisämarkkinoita ja kilpailua koskevan yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

Toisessa komission tiedonannossa, jossa käsitellään työntekijöiden lähettämistä, joissakin jäsenvaltioissa muiden EU:n jäsenvaltioiden palveluntarjoajiin sovellettavia säännöksiä pidetään suhteellisuusperiaatteen vastaisina. Tässäkin komissio tukeutuu tuomioistuimen ehtymättömään oikeuskäytäntöön. Missä siis ovat takeet, jotka direktiivin piti tarjota, jottemme luisu alas tätä liukasta rinnettä ja jottei koko sosiaaliala joudu kilpailuun, jossa kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia?

Yleisesti ottaen neuvoston puheenjohtaja totesi erittäin selvästi, että tuomioistuimen tulkintaa tarvitaan monissa tapauksissa. Ryhmäni ei kuitenkaan kannata tätä massiivista sääntelyn purkamista. Palvelujen ohella on mielestäni pohdittava Euroopan yhdentymistä. Haluammeko yhdenmukaistaa suojelusääntöjä lainsäädännön avulla ja kehittää niitä ylöspäin vai aiommeko hyväksyä normien yhdenmukaistumisen markkinoiden ja kilpailun kautta, jolloin ne väistämättä löyhtyvät? Haluammeko edistää parlamentaarista ja kansalaisten demokratiaa vai annammeko oikeuskäytännön ja tulkitsevien tiedonantojen hallita itseämme?

Nämä ovat täysin oikeutettuja kysymyksiä muutama viikko ennen Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää, ja lyön vetoa, että monet kansalaiset esittävät pian nämä kysymykset hyvin painokkaaseen sävyyn.

(Suosionosoituksia)

  Adam Jerzy Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, palveluala tuottaa lähes 70 prosenttia Euroopan unionin BKT:sta ja on tärkein talouskasvun lähde. Alan kehitykselle on kuitenkin tuhansia hallinnollisia esteitä.

Palveludirektiivin keskeisenä tavoitteena on vähentää byrokratiaa, mikä helpottaisi rajatylittävää palvelujen tarjoamista 25 jäsenvaltion markkinoilla. Euroopan komissio on määrittänyt yli 90 estettä, jotka palveluntarjoajien, esimerkiksi mekaanikkojen, kirjanpitäjien ja tietotekniikan ammattilaisten, on voitettava, jotta he voivat harjoittaa toimintaansa toisessa jäsenvaltiossa.

Yleensä näitä vaikeuksia luovat tahallaan sellaiset valtiot, jotka pelkäävät muiden maiden yrittäjien kilpailua ja haluavat suojella omia markkinoitaan hinnalla millä hyvänsä. Tästä kärsii tavallisesti kuluttaja, jolle tarjotaan kalliimpia ja huonompilaatuisia palveluja.

Vesitetyssä muodossaankin palveludirektiivi on oikeansuuntainen askel pitkällä ja mutkikkaalla tiellä, jossa tavoitteena on tehdä Euroopan unionin taloudesta kilpailukykyinen ja helpottaa etenkin pienyritysten toimintaa. Tulevat vuodet osoittavat, tuleeko direktiivistä virstanpylväs poistettaessa palvelujen tarjoamisen esteitä sisämarkkinoilla, kuten komission jäsen McCreevy väittää. Lopputulos selviää vasta sitten, kun jäsenvaltiot saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään siten, että voidaan todella minimoida nämä esteet, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksessa määrätyn palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen kanssa ja jotka aiheuttavat hankaluuksia eurooppalaisille kuluttajille ja yrittäjille.

Komissiolla on oltava merkittävä rooli tässä asiassa, ja sen on toimittava vartijana varmistaakseen perustamissopimusten ja Euroopan unionin lainsäädännön noudattamisen. Olemme onneksi onnistuneet estämään sen, ettei palveludirektiiviä turmella enää lisää, sillä hylkäsimme sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan istunnossa kaikki esittelijä Gebhardtin jättämät tarkistukset. Neuvosto on vahvistanut palveludirektiivin, joka on joka tapauksessa hankala kompromissi, ja sen vesittäminen vielä lisää olisi haitaksi vapaille palvelumarkkinoille ja saattaisi romuttaa koko hankkeen, jolloin kolmen vuoden kova työ menisi hukkaan.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, parlamentti on hyväksymässä tänään direktiivin juristeja ja tuomareita varten. Luxemburgissa työskentelevät tuomarit ratkaisevat, mitä on päätetty. Säännöt ovat erittäin epäselviä. Yritin turhaan poistaa kaikkein suurimman epäselvyyden kolmella yksiselitteisellä tarkistuksella.

1. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kaikki palveluja tarjoavat osapuolet noudattavat paikallisia sopimuksia. 2. Jäsenvaltiot voivat määrittää itse, mitkä palvelut ovat julkisia ja mitkä palvelut jätetään markkinoiden päätettäviksi. 3. Jäsenvaltiot voivat myös periä arvonlisäveroa ja muita veroja ulkomailta käsin tarjottavista palveluista. Nämä ovat kolme tärkeää asiaa, joihin en ole saanut selkeitä vastauksia. JuniBevægelsen-liike kannattaa myös palvelujen yhteismarkkinoita, ja etenkin uusien jäsenvaltioiden työntekijät ja yritykset ovat tervetulleita, mutta palkkojen on oltava Tanskan tasoa. Kilpailu ei saa perustua huonompiin palkkoihin, löyhempiin työehtoihin eikä alhaisempiin alv- ja verokantoihin.

  Marine Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun palveludirektiivi hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä, Euroopan parlamentti päättää tämän Bolkesteinin direktiivinä tunnetun direktiivin käsittelyn hyväksymällä neuvoston yhteisen kannan muutoksitta. Tämä on voitto sosiaalidemokratialle, joka on voittanut taloudellisen ultraliberalismin puolelleen.

Lukuun ottamatta muita kuin kaupallisia yleishyödyllisiä palveluja mikään ala ei välty palvelujen vapauttamiselta: edes sosiaalipalveluja ei ole jätetty kokonaan pois Gebhardtin mietinnöstä. Hyvät kollegat, te huijaatte ihmisiä. Tällä direktiivillä ei poisteta sosiaalista polkumyyntiä, vahingollista verokilpailua eikä palkkojen polkemista. Nokkelat ja epärehelliset palveluntarjoajat käyttävät edelleen kansallista lainsäädäntöä hyväkseen ja hyödyntävät direktiivin heikkoja kohtia tukeutumalla alakohtaisiin direktiiveihin.

Esimerkiksi Ranskaan lähetetään yli 100 000 rakennustyöntekijää väliaikaisilla sopimuksilla, eikä useimmista heistä ole tehty ilmoitusta. Vastuuta ajatellen tämä on laillista sosiaalista polkumyyntiä, koska lähetetyt työntekijät kuuluvat edelleen alkuperämaansa sosiaaliturvajärjestelmään. Tällaisissa tapauksissa työoikeutta uhmataan laillisesti.

Vastustamme myös menetelmiä, joilla arvioidaan rajatylittävää palvelujen tarjoamista koskevia kansallisia rajoituksia, koska näissä menetelmissä komissio valvoo jäsenvaltioita tavalla, jota ei voida hyväksyä, ja niissä on myös liikaa yhteisön byrokratiaa.

Näiden seikkojen vuoksi äänestämme Gebhardtin mietintöä vastaan.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ehdotuksen soveltamisala oli aiemmin aivan liian laaja, sillä pyrittiin aivan liian radikaaliin sääntelyn purkamiseen ja sen täytäntöönpanomenettely oli epärealistinen. Nyt olemme kuitenkin onnistuneet tekemään ehdotuksesta direktiivin, jolla saavutetaan juuri se, mitä pitikin. Direktiivillä nimittäin poistetaan esteet yrityksiltä, jotka haluavat sijoittautua ulkomaille, ja palveluntarjoajilta, jotta he voivat harjoittaa rajatylittävää toimintaa ja jotta näin ollen kaikki, myös pk-yritykset, voivat käyttää perusoikeuksiaan perustamissopimuksen nojalla.

Paitsi ryhmien välillä myös niiden sisällä sekä selvästi myös jäsenvaltioiden välillä oli alussa hyvin erilaisia näkemyksiä, ja ehdotuksen sisällöstä ja vaikutuksista oli laajoja väärinkäsityksiä. Onnistuimme niistä huolimatta tuottamaan tasapainoisen ja järkevän lopputuotteen osittain kuuntelemalla tarkasti toisiamme ja tavallisia ihmisiä sekä tekemällä rakentavaa yhteistyötä.

Taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna mahdollistamme sisämarkkinoiden tehokkaamman avaamisen, mikä hyödyttää palvelualaa sekä lisää kasvua ja työpaikkoja vaikuttamatta kuluttajansuojaan ja muuhun sosiaaliseen suojeluun. Institutionaaliselta kannalta olemme osoittaneet, että eurooppalainen demokratia toimii ja että parlamentti suhtautuu vastuutehtäviinsä vakavasti. Oikeudelliselta kannalta tarkasteltuna varmistamme tietenkin lisäarvon parantamalla oikeusvarmuutta, vaikka sanamuodossa onkin toivomisen varaa.

Toivon siksi, että pysymme tällä linjalla äänestyksissä ja että erittäin laaja enemmistö kannattaa yhteistä kantaa, sillä siinä otetaan loppujen lopuksi hyvin huomioon kompromissi, jonka itse vaivalla saimme aikaan. Minäkin haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat näiden kahden viime vuoden aikana onnistuneet tekemään yhteistyötä. En tarkoita ainoastaan niitä kolmen toimielimen henkilöitä, joilla on poliittista vastuuta, vaan myös muuta henkilöstöä.

  Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajana tänään suunnattoman ylpeä sekä esittelijän että valiokunnan jäsenten työstä ja sitoumuksesta pyrittäessä siihen, että Euroopan unioni antaisi vihdoin sysäyksen palvelumarkkinoiden avaamiselle. Nimenomaan Euroopan parlamentin jäsenet ja parlamentti löysivät kompromissiratkaisun, jotta palvelulainsäädäntö ei ajautunut umpikujaan jäsenvaltioissa ja jotta asian käsittely eteni neuvostossa.

Brittiläisessä lehdistössä parlamenttia on yllättäen kiitelty siitä, että siitä on tullut merkittävä ja tehokas toimielin. Artikkeleissa todetaan, että avain palvelulainsäädännön onnistumiseen on taottu täällä Strasbourgissa. Olen samaa mieltä toimittajan kanssa, joka totesi, että on aika kiinnittää enemmän huomiota Euroopan parlamenttiin.

Haluan kiittää neuvostoa ja komissiota siitä, että ne ovat ottaneet huomioon parlamentin oikeuden valvoa sääntelyä uusissa menettelyissä ja että ne hyväksyvät kolme tarkistustamme. Palveludirektiivi on ollut kaikkein kiistellyin mutta myös tärkein EU:n säädös. Ideologisista ja kansallisista eroistamme huolimatta me parlamentin jäsenet olemme onnistuneet löytämään keinon avata markkinat, edistämään kasvua ja työllisyyttä sekä valamaan kansalaisiin luottamusta ja uskallusta käyttää näitä palveluja kaikkialla Euroopan unionissa.

Palvelulainsäädännössä on kiistelty liiketoimintaa koskevan virkavaltaisuuden ja byrokratian vähentämisestä, mutta meidän on varmistettava tiukat laatuvaatimukset ja kuluttajien valintamahdollisuudet sekä turvattava samalla työntekijöiden olot, terveys ja turvallisuus. Parlamentti kuunteli kansalaisten huolenaiheita ja pelkoja, jotta palvelujen tarjoamisen vapaus ei tarkoita vapautta heikentää kuluttajien tai työntekijöiden oikeuksia. Jokaisen jäsenvaltion on nyt varmistettava vapaa pääsy alueelleen, ja lisäksi on oltava selvää, ettei oikeus pitää kansalliset säännöt voimassa sekä suojella yleistä järjestystä, kansanterveyttä, turvallisuutta tai ympäristöä saa tarkoittaa, että oikeutettu suojelu muuttuu kielteiseksi protektionismiksi. Suojelun on oltava perusteltua ja suhteellisuusperiaatteen mukaista, eikä sillä saa syrjiä muita toimijoita.

Tarkastellaanpa hieman tulevaisuutta. Koetinkivenä on se, voimmeko pitää lupauksemme ja avata markkinat yrityksille ja voivatko kuluttajat hyötyä niistä. Emme voi toitottaa eduista, ellemme avaa markkinoita.

Työmme ei ole vielä tehty. Meidän on jatkettava kolmen toimielimen yhteistyötä pitääksemme lupauksemme. Sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtajana olen tietenkin valmis pitämään lupauksemme ja auttamaan komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että kuluttajien ja työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan ja että eurooppalaisille yrityksille annetut lupaukset pidetään.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

  Toine Manders (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on nyt historiallinen hetki, koska parlamentti on poliittisena elimenä tehnyt oman päätöksensä yhdestä perusvapaudesta. Jätämme loput asiat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska emme uskaltaneet eilen illalla tehdä todella likaista työtä – viittaan tässä uhkapeliin. Annamme yhteisöjen tuomioistuimen tuomareiden, joita ei ole valittu vaaleilla, tehdä sen puolestamme. Olen iloinen, että poliitikot, vaaleilla valitut Euroopan unionin kansalaisten edustajat, ovat nyt vihdoinkin tehneet päätöksen palvelujen vapaasta liikkuvuudesta. Kiitän erityisesti esittelijä Gebhardtia siitä, että hän varmisti, ettei hänen ryhmänsä jättänyt tarkistuksia.

Olen lisäksi pannut merkille, että nyt, kun kompromissi on saatu tehtyä, ilmapiiri on parantunut huomattavasti, koska tämä asia aiheutti paljon jännitteitä. Jännitteitä ei mielestäni ole kuitenkaan ainoastaan esimerkiksi Puolan ja Ranskan välillä tai Alankomaiden ja Baltian maiden välillä. Tässä on kyse Euroopasta, Kiinasta ja Intiasta. Meidän eurooppalaisten on siksi pidettävä vauhtia yllä, kun toimintaan osallistuu eri kansakuntia.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri Pekkarinen, hyvät kollegat, esitän kaksi huomautusta. Haluan korostaa, että parlamentti hyväksyi ensimmäisessä käsittelyssä riittävällä enemmistöllä ryhmämme esittämät kahdeksan tarkistusta, mikä osoittaa selvästi, ettei neuvoston yhteinen kanta ole täysin yhdenmukainen parlamentin tekstin kanssa.

Toiseksi haluan huomauttaa, että kannattaa hieman varoa, ennen kuin tämän direktiivin historiallisesta merkityksestä aletaan puhua paatoksellisesti. Muistutan, että kaikki jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön viimeistään vuonna 2009 ja että komissio antaa ensimmäisen arviointikertomuksensa parlamentille vasta vuonna 2010. Vasta tuolloin siis nähdään, mikä tämän tekstin tosiasiallinen vaikutus on eri jäsenvaltioissa direktiivin 39 artiklassa säädetyn arviointimenettelyn päättyessä. Kehotan niitä, jotka lupaavat meille valoisampaa tulevaisuutta ja puhuvat miljoonista uusista työpaikoista, olemaan varovaisia, sillä emme saa antaa EU:n kansalaisille lupauksia, joita emme ehkä pysty pitämään.

Sanon lopuksi muutaman sanan tämän ehdotuksen taustalla olevasta yleisestä ajattelutavasta. Ryhmämme kannatti palvelujen, etenkin rajatylittävien palvelujen, tarjoamisen vapautta. Olemme samalla kuitenkin aina painottaneet, että meillä on oltava kaikki takeet hyvistä työoloista ja -ehdoista sekä laittoman työvoiman kieltämisestä ja että näitä ehtoja on noudatettava koko EU:n alueella. Arvoisa komission jäsen McCreevy, kun asiaa tarkastellaan tästä näkökulmasta, pidän lausuntoanne myönteisenä, mutta poliittisessa mielessä se sitoo vain nykyistä komissiota, ja vuonna 2010 meillä on eri komissio.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, palveludirektiivi on ollut alusta alkaen niiden hanke, jotka haluavat Eurooppaan kapitalistisen järjestelmän ilman minkäänlaista sosiaaliturvaa. Direktiivillä vauhditetaan ennennäkemättömän voimakkaasti vapauttamista, sääntelyn purkamista ja yksityistämistä sekä palkkojen polkemista ja sosiaalista polkumyyntiä. Yritykset ovat mielissään, mutta useimmille ihmisille tämä merkitsee katastrofia. Kaikesta protestoinnista ja vastustuksesta huolimatta parlamentti aikoo tänään hyväksyä direktiivin, ja siitä hyötyvät saavat kiittää erityisesti niitä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäseniä, jotka tekivät parhaansa heittääkseen valheilla ja vilpillä hiekkaa ihmisten silmiin.

Kompromissilla, joka tänään on tarkoitus hyväksyä, ei säilytetä edes niitä sosiaalisen Euroopan rippeitä, jotka vielä ovat olemassa. Se on uusliberaalien moukari, jolla on tarkoitus murskata kaikki sosiaaliset näkökohdat. Direktiivin kannattajien on pidettävä silmänsä auki. Vastustamme edelleen tätä uusliberaalien suurhyökkäystä.

  Guntars Krasts, (UEN) . – (LV) Uusien säädösten uskotaan tavallisesti parantavan ja vahvistavan Euroopan unionin toimia sekä yleensäkin lisäävän niiden menestyksekkyyttä. Tämä ei pidä paikkaansa tänään keskustelunaiheena olevan direktiiviehdotuksen kohdalla. Edellisen Euroopan komission laatima direktiiviehdotus perustui alkuperämaaperiaatteeseen, jonka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kehittänyt ja joka on vahvistettu kansainvälisen yksityisoikeuden oikeuskäytännössä. Nykyinen komissio kiirehti sisällyttämään alkuperämaaperiaatteeseen perustuneen direktiiviehdotuksen Euroopan unionin strategisten asiakirjojen, myös Lissabonin strategian, periaatteisiin. Tämä avain EU:n palvelumarkkinoiden vapauttamiseen kuitenkin katosi parlamentin käsissä. Alkuperämaaperiaate on hävinnyt direktiivitekstistä, ja direktiivin 16 artiklan säännösten sanamuoto muistuttaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka voi käytännössä osoittautua liian subjektiiviseksi ja tehottomaksi palvelumarkkinoiden avaamiseen. Euroopan parlamentti aikoo tänään antaa jäsenvaltioille täydet valtuudet päättää, toteutuvatko Euroopan unionin palvelumarkkinat, ja jos toteutuvat, milloin ja miten. Voimme vain toivoa, että palvelumarkkinat todella toteutuvat.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, juuri ennen Ranskan kansanäänestystä UMP vannoi, että Bolkesteinin direktiivi oli peruutettu, ja sosialistit totesivat, että direktiivi oli heitetty historian romukoppaan. Molemmat valehtelivat ja pahentavat tilannettaan nyt vielä lisää ainakin neljässä asiassa.

Ensimmäinen niistä on alkuperämaaperiaate. Annamme vapaat kädet tuomioistuimelle, joka on keksinyt tämän käsitteen niin sanotussa Cassis de Dijon -tapauksessa ja Sägerin jutussa antamissaan tuomioissa. Emme usko, että tuomioistuin uhraa itse luomansa periaatteen.

Toinen seikka liittyy työntekijöiden suojeluun. Yhteisön oikeus asetetaan ensisijaiseksi kansalliseen toimivaltaan kuuluvaan työoikeuteen nähden ilman sopimusta ja ratifiointia. Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään työoikeuden korvaamisessa kauppaoikeudella?

Kolmas asia on palveluntarjoajien valvonta. Jäsenvaltiot asetetaan sietämättömään tilanteeseen, koska niiltä kielletään kaikki valvontatoimet. Mitä ne voivat tietää puolalaisen yrityksen työloista, jos ne eivät tunne koko yritystä?

Neljäs asiani liittyy direktiivin soveltamisalaan kuuluviin palveluihin. Direktiivin soveltamisalaa on taas laajennettu, ja siihen kuuluu nyt noin 6 000 ammattia, ehkä enemmänkin, koska teksti on hyvin epäselvä.

Lopuksi totean, että tässä kaikkien 25 jäsenvaltion kannattamassa kompromississa tuomioistuin ja komissio saavat mielestäni valtavan suuret toimivaltuudet sisämarkkinoiden toteuttamisessa, eikä siinä kiinnitetä huomiota sosiaaliseen polkumyyntiin, joka luhistaa työntekijämme ja lisää työttömyyttä. Ihmisiä on johdettu harhaan Turkin liittymiskysymyksessä ja huiputettu arvonlisäveroasiassa. He eivät hyväksyneet supervaltiota, mutta sillä ei ole mitään väliä. Nyt heitä on petetty Bolkesteinin direktiivissä. Kuinka moni meistä voi nyt rehellisesti sanoen katsoa äänestäjiä suoraan silmiin?

  Mario Borghezio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun otetaan huomioon etenkin Padanian pienten ja keskisuurten yritysten järjestelmän laajat edut, meistä tuntuu, että – verrattuna komission alkuperäiseen hankkeeseen, joka oli jo aivan yhtä vaarallinen – direktiivin tavoite eli kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden pakottaminen hyväksymään säädös on edelleen erittäin vaarallinen, koska se johtaa armottomaan kilpailuun palvelualalla, joka tuottaa 70 prosenttia Euroopan unionin BKT:sta, mikä on syytä muistaa.

Näin arkaluonteisessa asiassa on aiheellista miettiä, onko kansalaisyhteiskunnan esittämät huomautukset todella kuultu ja otettu huomioon ja onko sosiaalisen ja taloudellisen polkumyynnin vaarat tosiasiassa poistettu tästä Bolkesteinin direktiivin uudesta, kaunistellusta versiosta. Häikäilemättömät yrittäjät käyvät valitettavasti nykyään kaikkialla epäoikeudenmukaista kilpailua; se haittaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka toimivat täysin lainmukaisesti, toisin kuin yrittäjät. Tämä on sekä komission että yhteisöjen tuomioistuimen haluaman vapauttamisen tulosta. Vastustamme tätä Euroopan unionin byrokraattista keskittämispolitiikkaa.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, en monien muiden uusia jäsenvaltioita edustavien parlamentin jäsenten tavoin äänestänyt palveludirektiivin puolesta viime vuonna käydyssä ensimmäisessä käsittelyssä. Nyt toimitettavassa äänestyksessä aion kuitenkin kannattaa sitä. En kannattanut direktiiviä ensimmäisessä käsittelyssä, koska halusin varoittaa, ettei vasta yhdentyneessä Euroopassa saa jättää uusien jäsenvaltioiden etuja huomiotta uutta, tärkeää lainsäädäntöä annettaessa. Tämä varoitus on palvellut tarkoitustaan. Se todellakin sai neuvoston edistymään esimerkiksi paljon keskustelua herättäneillä ja palvelujen vapaan tarjoamisen estäneillä rikos- ja työoikeuden aloilla.

Haluan korostaa, että uudessa tekstissä jokainen jäsenvaltio velvoitetaan tarkistamaan sellaisia voimassa olevia säännöksiään, jotka estävät palvelujen vapaan tarjoamisen. Kaikki nämä ovat oikeansuuntaisia askelia. Ensimmäisen käsittelyn jälkeisessä menettelyssä uudet jäsenvaltiot ja parlamentin jäsenet on pyritty ottamaan aktiivisemmin mukaan. Uskon, että kun usein vaikea ja katkera palveludirektiivikeskustelu saadaan päätökseen, EU:n on helpompi jättää taakseen tämä kriisien kausi, antaa uusi sysäys sisämarkkinoille sekä tarjota pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja ja vauhdittaa EU:n talouskasvua.

Tästä prosessista on kuitenkin otettava opiksi. Meidän on tehtävä kovemmin töitä palauttaaksemme vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisen luottamuksen. On ensinnäkin lopetettava kauhutarinoiden levittäminen siitä, että uusien jäsenvaltioiden halvempi työvoima ja edullisemmat palvelut uhkaavat vanhojen jäsenvaltioiden sosiaalista mallia. Nämä puheet ovat täysin perättömiä, ja niillä loukataan vapaan kilpailun periaatetta, johon EU:n talous perustuu.

Uudet jäsenvaltiot avasivat tavara- ja pääomamarkkinansa jo aikoja sitten, eikä se ollut aina helppoa. Nyt on vanhojen jäsenvaltioiden vuoro avata markkinansa palveluille. Pian annettava palveludirektiivi on askel eteenpäin. Olisimme halunneet ottaa suuremman askeleen, mutta kaikki luopuivat jostakin. Palveludirektiivin on nyt läpäistävä käytännöllisyystestit ja yhteisöjen tuomioistuimen testit. Toivotan sille paljon menestystä molemmissa.

  Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esittelijä Gebhardtin ahkeran työn ja päättäväisyyden sekä Euroopan ammattiyhdistysliikkeen aktiivisuuden ansiosta parlamentti poisti ensimmäisessä käsittelyssä suurimmat uhat komission jäsenen Bolkesteinin esittämästä palveludirektiivin ensimmäisestä versiosta. Parlamentti onnistui erityisesti poistamaan direktiivin soveltamisalasta kaikki sosiaalipalvelut, myös sosiaalisen asuntotuotannon, terveydenhuoltopalvelut, audiovisuaaliset palvelut, kuljetuspalvelut ja tilapäistyövoiman välityksen. Palveludirektiivi ei voinut myöskään vaikuttaa työntekijöiden lähettämisestä annettuun direktiiviin eikä työoikeuteen, millä poistettiin sosiaalisen polkumyynnin suurimmat uhat, ja myös alkuperämaaperiaate poistettiin. Kaksi suurta ongelmaa on kuitenkin poistamatta. Soveltamisalasta ei ensinnäkään poistettu kaikkia yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja, koska Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä vastustivat sitä. Toiseksi 16 artiklan uudessa versiossa, josta poistettiin alkuperämaaperiaate, ei säädetä selkeästi kohdemaaperiaatteesta.

Näitä ongelmia ei ole ratkaistu neuvoston yhteisessä kannassa. Vaikka siihen onkin sisällytetty oleellinen osa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämistä päätelmistä, yhteisessä kannassa on menty huonompaan suuntaan useissa muissa kohdissa, etenkin sosiaalipalveluissa ja työoikeudessa, kuten Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö on painottanut. Kaikki ovat myöntäneet, että meidän on selkeytettävä näitä ja myös muita kohtia, kuten rikosoikeuteen kohdistuvia vaikutuksia, komission ohjeiden merkitystä ja tulevan yhdenmukaistamisen tarvetta. Arvoisa komission jäsen, tekin totesitte tämän puheenvuorossanne. Koska yhteispäätösmenettely ei ole vielä päättynyt, olisi kuitenkin ollut loogisempaa tehdä tarkistuksia näiden asioiden selkeyttämiseksi artikloissa. Olen valitettavasti pannut merkille, että PPE-ryhmä on torpedoinut toisen käsittelyn hylkäämällä kaikki tarkistukset, joita esittelijä ehdotti sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa käydyn keskustelun aikana. PPE-ryhmä on tavallaan riistänyt Euroopan parlamentilta oikeuden tehdä tarkistuksia, mikä on mielestäni valitettavaa.

Ranskan sosialistit ovat näin ollen jättäneet joitakin tarkistuksia, koska emme ole tyytyväisiä kompromissiin sen nykyisessä muodossa ja koska kompromissin vuoksi liian moni asia jää epävarmaksi tuomioistuimen tulkintaa ajatellen. Kun on tehtävä ero yhtäältä vapauttamisen ja toisaalta sosiaalisten ja perusoikeuksien välillä, lainsäätäjän tehtävänä on mielestäni selkeyttää asioita eikä jättää ovea auki oikeuskäytännölle.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, unionin perustajat harkitsivat jo 50 vuotta sitten mahdollisuutta tarjota palveluja vapaasti koko Euroopan alueella, jotta voitaisiin perustaa sisämarkkinat. Uudistaminen ja mukauttaminen olivat loogisia ja myös välttämättömiä toimia palvelualalla, jolla on tärkeä merkitys Euroopan unionin talouden sekä työllisyystilanteen ja kilpailukyvyn kannalta.

Haluan esittää kaksi huomautusta. Ensimmäinen on luonteeltaan poliittinen. Totean, ettei Bolkesteinin ehdotus, jonka edellinen komission jäsen esitteli edelliselle parlamentille, ollut hyväksyttävä, ja monet meistä taistelivat sitä vastaan. Sen jälkeen on tehty valtavasti töitä, ja nykyinen ehdotus on hyvin kaukana Bolkesteinin ehdotuksesta.

Toinen huomautukseni liittyy taustaan: tässä tekstissä vahvistetaan palvelujen vapaan liikkuvuuden periaate sekä mahdollistetaan yhdenmukaistamisen jatkaminen EU:ssa. Olen iloinen, että nykyiseen ehdotukseen on sisällytetty 90 prosenttia parlamentin vaatimuksista jättämällä soveltamisalan ulkopuolelle muut kuin taloudelliset yleishyödylliset palvelut, tietyt sosiaalipalvelut ja terveydenhuoltopalvelut.

Painotan lopuksi, että tämän tekstin tarkastelu on ollut erinomainen esimerkki parlamentin toimivallan demokraattisesta käyttämisestä ja antanut parlamentille mahdollisuuden osoittaa kypsyytensä, olivatpa parlamentin äärioikeisto ja -vasemmisto mitä mieltä tahansa.

  Jean-Luc Bennahmias (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on selvää, että parlamentti on tehnyt valtavasti töitä tämän direktiivin parissa ja ettei nykyisellä tekstillä ole kovinkaan paljon tekemistä komission kaksi vuotta sitten ehdottaman direktiivin kanssa.

Kuten parlamentissa juuri kuultiin, se, että Eurooppa-neuvosto muutti joitakin tärkeitä lauseita ensimmäisen käsittelyn jälkeen, tarkoittaa kuitenkin, ettei toisessa käsittelyssä mennä tarpeeksi pitkälle, mikä on harmillista. Näin ollen työntekijät, kansalaiset ja kuluttajat eivät oikein pidä palveludirektiiviä enää tarpeellisena. Heidän on nyt vaikea ymmärtää, että palveluja vapautetaan, mutta sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista ei ole mitään täsmällistä tietoa. Tässä komission ja Eurooppa-neuvoston ehdottamassa kompromississa on vielä liian paljon epämääräisiä kohtia ja harmaita alueita.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, parlamentti äänestää tänään EU:n palveludirektiivistä luultavasti viimeistä kertaa. Asia näyttää loppuun käsitellyltä, koska suurimmat ryhmät ovat jo antaneet ymmärtää, että ne aikovat kannattaa kompromissia ja olla esittämättä tarkistuksia. Ne näyttävät pitävän direktiivin nykyistä versiota niin täydellisenä, että ovat valmiita luopumaan demokraattisesta oikeudestaan tehdä parannusehdotuksia.

Ryhmäni ei ole yhtä haltioissaan. Palveludirektiivi uhkaa edelleen palvelujen laatua ja työntekijöiden saavutuksia kaikkialla Euroopassa. Teksti on edelleen epäselvä, ja sitä voidaan tulkita eri tavoin. Lisäksi edellisessä käsittelyssä tehdyt parannukset ovat nyt vaarassa vesittyä, koska esimerkiksi työntekijöiden lähettämisestä annettu direktiivi riisutaan minimiin. Ryhmäni äänestää siksi Gebhardtin mietintöä vastaan.

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, jotkut ovat sanoneet, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (UKIP) voi äänestää tämän direktiivin puolesta. Siinä on kyse vapaista markkinoista. Sillä autetaan pienyrityksiä käymään kansalliset rajat ylittävää kauppaa. Yritykset hyötyvät direktiivistä.

Mehän olemme olleet tässä tilanteessa ennenkin, koska liityimme yhteismarkkinoihin, jotka johtivat sisämarkkinoihin. Mitä tästä kaikesta on seurannut? Tuloksena on ollut sääntelyä, kustannuksia ja menetettyjä mahdollisuuksia meren takana.

Vasta viime kuussa tehtiin mielipidekysely, johon osallistui tuhat Yhdistyneen kuningaskunnan yritystä. Niistä 60 prosenttia totesi haluavansa, että Yhdistynyt kuningaskunta neuvottelee uudelleen suhteensa Euroopan unioniin, jotta jäsenyys muutetaan pelkäksi yksinkertaiseksi vapaakauppasopimukseksi. Tätä eivät kuitenkaan vaatineet vain muutamat poujadistit. Hiljattain Lontoon vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi äänestetty ICAP:n pääjohtaja Michael Spencer totesi, että liikealalla toimivat henkilöt ovat lopen kyllästyneitä EU:n tuottaman kalliin sääntelyn määrään. Lontoossa epäillään yhä enemmän, tuoko se meille ylipäänsä mitään lisäarvoa.

On selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan liiketoimintayhteisö myöntää, että tämänkaltaisten toimielinten tuottamien direktiivien valtavasta määrästä aiheutuvilla kustannuksilla on nyt kielteinen vaikutus. Sisämarkkinat eivät sovellu 2000-luvun maailmanlaajuiselle taloudelle, ja uskon, että Yhdistyneen kuningaskunnan liiketoimintayhteisö johtaa meidät ulos siitä.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, jos palveludirektiivi hyväksytään nykyisessä muodossaan, joka on kehno kompromissi, voimme kyynisesti todeta, että olemme ainakin osittain noudattaneet Rooman sopimusta. Tämä on varsin kehno tulos, kun otetaan huomioon, että Rooman sopimus allekirjoitettiin lähes 50 vuotta sitten. On syytös poliittisia päättäjiä kohtaan, että pelko kansainvälisestä kilpailusta ja niin kutsuttujen sosiaalisten normien höltymisestä painoi direktiivistä käydyissä keskusteluissa enemmän kuin visiot henkilöiden ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta hyötyvästä Euroopan unionista. Sekin on syytös poliittisia päättäjiä kohtaan, että heidän sanotaan unohtaneen, että kilpailu on yksi talouskehityksen välineistä ja että sosiaaliset normit ovat hyvinvoinnin hedelmiä eivätkä siemeniä.

Uskon vakaasti, että olemme heittäneet pois kaikki mahdollisuudet parantaa ratkaisevasti kansalaisten elintasoa, koska olemme tehneet populistisen ja todellakin pelkurimaisen teon poistamalla alkuperämaaperiaatteen, joka oli yksi direktiivin pilareista. Olemme heittäneet pois mahdollisuudet parantaa palvelujen tarjontaa, alentaa hintoja ja perustaa uusia työpaikkoja.

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esitän tässä puheessani lyhyen arvion ja joitakin kiitoksen sanoja. Euroopan parlamentti on tehnyt yhteistyötä laatiakseen palvelujen sisämarkkinoita koskevan direktiivin, ja parlamentin käden jälki näkyy direktiivissä. Tämä on Euroopan parlamentin voitto Euroopan unionissa vallitsevasta synkkämielisyydestä ja ennakkoluuloisuudesta. Tämä on eurooppalaisen mallin voitto. Tässä mallissa on kyse tasapainosta: tarvittavien uudistusten toteuttamisen ja meitä yhdistävän yhteisön säännöstön voimassa pitämisen välisestä tasapainosta.

Tällä direktiivillä todellakin avataan palvelujen sisämarkkinat ja velvoitetaan jäsenvaltiot poistamaan palvelujen vapaan tarjoamisen esteet. Tämä on suuri mahdollisuus kasvua ja kaikkien työllistymistä ajatellen. Nykyiset yhteisön säädökset pysyvät edelleen voimassa. Palveludirektiivissä ei myöskään sallita minkäänlaisia sosiaalisten oikeuksien loukkauksia, sen nojalla ei vapauteta julkisia palveluja ja siinä otetaan huomioon yleinen etu. Olen seurannut tämän kompromissin kehittymistä kesästä 2004 lähtien, joten voin todistaa, että se perustuu oman poliittisen ryhmäni tekemiin ehdotuksiin ja ryhmäni sisällä alun perin eriävien kansallisten ja ideologisten kantojen välillä tehtyihin sopimuksiin. Jäsen Szájerin äskeiset toteamukset todistavat tämän. Palveludirektiivi perustuu vuoropuheluun, joka on parlamentaarisen toimintamme lähtökohta.

Haluan siksi ensin kiittää työnjohtajaamme Malcolm Harbouria, mutta myös Marianne Thysseniä, jonka kanssa olen tehnyt tiivistä yhteistyötä, Othmar Karasia, Jozsef Szájeria ja Malgorzata Handzlikia sekä Evelyne Gebhardtia, joka on ohjannut asian käsittelyä alusta loppuun ja joka on ystävällisesti ottanut minut, kokemattoman parlamentin jäsenen huomioon. Kiitän myös Arlène McCarthya ja Phillip Whiteheadia, joita en tietenkään halua unohtaa. Parlamentin ulkopuolisista henkilöistä haluan kiittää komission jäsentä McCreevyä, joka on alusta alkaen pitänyt parlamentille antamansa lupaukset, ja ministeri Bartensteinia, jolla on ollut ratkaiseva rooli.

Kuulin äsken kuitenkin joitakin uskomattomia huomautuksia. Hyvät kollegat, hyvää ei kannata yrittää enää parantaa. Yhteiseen kantaan on sisällytetty 95 prosenttia tekstistämme. Arvoisa puhemies, käyttäisimmekö todella toimivaltaamme, jos aloittaisimme sovittelumenettelyn, jonka lopputuloksena meillä ei olisi mitään direktiiviä, kuten hyvin tiedämme? Parlamentin tehtävä, meidän oikeutemme on päinvastoin kantaa vastuuta. UMP-puolueeseen kuuluvat ranskalaiset jäsenet aikovat siksi valita sen, mikä on todella tärkeää, ja äänestää yhteisen kannan puolesta.

  Lasse Lehtinen (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, kaksi vuotta sitten lausuin tässä talossa julki huoleni siitä, että palveludirektiivin käsittely on joissakin maissa nostanut pintaan myös ulkomaalaisvihaa ja taloudellista protektionismia, mitkä eivät ole kunniaksi tälle yhteisölle. Luxemburgin pääministeri ihmetteli äsken miksi me pelkäämme nyt enemmän idästä tulevia ihmisiä kuin sinne sijoitettuja ohjuksia 20 vuotta sitten.

Olemme kuitenkin nyt keskustelemalla saavuttaneet kompromissin, jonka kanssa voi elää, siksi, että tämä direktiivi lopultakin avaa palveluiden markkinat, vaikkakin vain osittain.

Arvoisa puhemies, tuleva direktiivi näyttää suojelevan korkeasti koulutettuja ammattikuntia ja asettaa kilpailulle alttiiksi vähemmän koulutetut ammattiryhmät. Lääkärit ja apteekkarit jäävät soveltamisalan ulkopuolelle, mutta kirvesmiehet ja kampaajat kuuluvat siihen.

Kuitenkin pelot ja ennakkoluulot hälvenevät vuosien mittaan, sillä käytäntö voittaa lopulta teoriat. On myös selvää, että direktiiviä tulevaisuudessa korjataan toimivammaksi ja avoimemmaksi kaikkien Euroopan kansalaisten kannalta.

Meidän on pakko oppia, että tässä maanosassa emme voi kilpailla menestyksellä muiden maanosien kanssa, jos emme uskalla kilpailla edes keskenämme.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijä Gebhardtia, joka on laatinut tämän taidokkaan asiakirjan. Jotkut meistä ovat ylistäneet suureksi saavutukseksi sitä, että onnistuimme tekemään kompromissin. Olen osittain samaa mieltä. Tavoitteemme on mielestäni kuitenkin vielä saavuttamatta.

Tavoitteenamme on vapauttaa markkinat, koska ne tarjoavat ratkaisevat mahdollisuudet yhteisön talouskasvulle ja työpaikkojen perustamiselle. Talouskasvu on nyt pysähtynyt.

Ehdotetulla direktiivillä voidaan kenties edistää uusien palvelujen syntymistä muodostamalla oikeudellinen perusta. On hyvä, että direktiivin toisessa osassa määritellään selkeästi, mitä palveluntarjoajien vastaisia toimia ei voida toteuttaa. En kuitenkaan hyväksy päätöstä rajoittaa toimintatyyppien luetteloa näin paljon, koska kohdemaille annetaan edelleen mahdollisuus luoda esteitä palvelujen tarjoamiselle.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, palvelumarkkinoiden vapauttaminen merkitsee valinnan mahdollisuutta. Meidän on siksi varmistettava, että kaikkialla yhteisössä on saatavilla laadukkaita palveluja kilpailukykyisin hinnoin. Palveludirektiivissä pitäisi taata tämä. Sen nykyisessä versiossa ei kuitenkaan vielä tehdä niin.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, myönnän, että tämä kompromissi parantaa komission alkuperäistä ehdotusta. Myönnän myös, että on tarpeellista ja toivottavaa poistaa vielä jäljellä olevat kaupallisten palvelujen rajatylittävän tarjoamisen esteet. Katson kuitenkin, että tässä prosessissa on tarjottava oikeusvarmuus – ja painotan sanaa "varmuus" – keskeisten julkisten palvelujen tarjoajille ja ennen kaikkea takeet niille monille kansalaisille, jotka ovat erittäin riippuvaisia paikallisista sosiaalipalveluista.

Olen täysin samaa mieltä siitä, etteivät tuomarit ota kanteita tutkiessaan huomioon hyvässä uskossa annettuja suullisia vakuutteluja. Itse direktiivin teksti on ratkaiseva. Olemme siksi allekirjoittaneet joitakin tarkistuksia, kuten tarkistuksen 31, jossa tehdään täysin selväksi, että jäsenvaltiot määrittelevät yleishyödylliset palvelut alueellaan. Pyydän kollegoja pitämään tätä järkevänä tarkistuksena ja katsomaan, että se olisi hyväksyttävä muiden tarkistusten joukossa.

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, palveludirektiivi on uskoakseni tärkeimpiä Euroopan parlamentin hyväksymiä säädöksiä. Haluan onnitella komission jäsentä McCreevyä, esittelijä Gebhardtia ja jäsen Harbouria kaikesta heidän tekemästään työstä. Tämä on ehdottomasti oikeansuuntainen askel.

Palveludirektiivillä parannetaan Euroopan unionin kilpailukykyä, luodaan siten työpaikkoja ja tuodaan enemmän lisäarvoa kansalaisille. Meidän sanotaan petkuttavan kansalaisia. Asia on kuitenkin päinvastoin: petkutamme todellakin kansalaisia, jos jatkamme nykyiseen tapaan emmekä muuta talouttamme.

Pidimme siitä tai emme, totuus on se, että elämme globalisoituneessa maailmassa ja että Euroopan unionin on parannettava kilpailukykyään, jotta se voi kilpailla maailmanlaajuisesti. Nykyään noin 50 prosenttia maailmankaupasta käydään voimakkaasti kasvavissa talouksissa, ja jos haluamme kilpailla niiden kanssa ja säilyttää Euroopan sosiaalisen mallin, tarvitsemme elinvoimaisen talouden, jossa investoidaan EU:n kansalaisten kannalta tärkeiksi katsomiimme palveluihin. Tämä direktiivi on oikeansuuntainen askel. Se on sellainen uudistus, joka Euroopan unionin tasolla on tehtävä, jos haluamme säilyttää arvot, joiden uskomme olevan hyväksi kansalaisillemme. Suhtaudun direktiiviin erittäin myönteisesti.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, neuvoston yhteinen kanta on järjen voitto. Kilpailu tiukentuu palvelualalla, mutta jäsenvaltioiden kansallista riippumattomuutta kunnioitetaan. Tämä on hyvä kompromissi. Kesäkuun lista -puolue vastustaa kansallista protektionismia, byrokratiaa ja ammattikuntajärjestelmän jäännöksiä Euroopan unionissa. Tällaiset rajoitukset estävät palvelualan kilpailun, kehityksen ja kasvun. Kesäkuun lista -puolue pitää myönteisenä, että neuvosto päätti yhdessä parlamentin kanssa hylätä alkuperämaaperiaatteen. Se olisi tietenkin lisännyt kilpailua joillakin palvelualoilla, mutta haitat olisivat olleet kohtuuttoman suuret. Jäsenvaltioiden olisi täytynyt alkuperämaaperiaatteen vuoksi luopua kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan joillakin tärkeimmillä yhteiskuntaelämän osa-alueilla. On itsestään selvää, että jonkin valtion alueella voimassa olevat lait, säännöt ja perinteet ovat syntyneet asianmukaisen demokraattisen prosessin tuloksena ja että kaikkien kyseisen valtion alueella toimivien on noudatettava niitä. Kesäkuun lista -puolue kannattaa näin ollen palveludirektiiviä koskevaa neuvoston yhteistä kantaa.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, koska alkuperämaaperiaatteesta on luovuttu ja direktiivin soveltamisalaan kuuluvia palveluja on karsittu ja etenkin sosiaalipalvelut ja muut kuin taloudelliset palvelut on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, direktiiviehdotus on parantunut sen jälkeen, kun viimeksi keskustelimme siitä. Suhtaudun asiaan kuitenkin edelleen epäilevästi. Minua huolettaa etenkin se, että on kiirehditty laatimaan aikataulu palvelujen tarjoamista koskevan kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamiselle. Tämä merkitsee väistämättä sääntelyn vyöryä ja herättää pelkoa työpaikkojen epävarmuudesta, koska ulkomaalaiset palveluntarjoajat maksavat pieniä vähimmäispalkkoja. Tämä tarkoittaa, että olot huononevat vastaanottajavaltioissa, etenkin jos ulkomaalaisille palveluntarjoajille voidaan myöntää tilapäisen palveluntarjoajan asema, jolloin he välttyvät vastaanottajavaltion kansallisilta tarkistuksilta.

Otan vielä esiin erään konkreettisen asian. Minusta on hyvä, että rahapelitoiminta jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Sen sisällyttäminen olisi laajentanut tätä vahingollista alaa sekä lisännyt kurjuutta ja yhteiskunnallista epävakautta, joita se usein aiheuttaa.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tämä vuosi alkoi palveludirektiivin vastaisilla mielenosoituksilla ja päättyy parlamentarismin voittoon. Emme ole estäneet toistemme toimintaa emmekä ole antaneet käyttää itseämme hyväksi. Useimmat meistä ovat sen sijaan ylittäneet itsensä ja ottaneet vastuun Euroopan unionin kansalaisista.

Nyt käsiteltävänämme oleva Euroopan unionin säädös on Euroopan parlamentin ja vuoropuhelun voitto, jonka olisi rohkaistava kaikkia parlamentteja. Olemme lainsäätäjiä emmekä hallituksia. Olemme osoittaneet johtajuutta ja avanneet Gordionin solmun. Jatkakaamme samaan malliin. Palvelujen tarjoamisen vapaus on perusoikeus. Tämänpäiväinen päätös on merkittävä askel tämän vapauden toteuttamisessa.

Tämä päätös on myös hälventänyt monia ennakkoluuloja EU:sta. Palveludirektiivi on ensinnäkin eurooppalaisen sosiaalisen markkinatalousmallin voitto. Tässä mallissa markkinoita ja sosiaaliturvaa ei aseteta vastakkain. EU:n neljä vapautta on toteutettava johdonmukaisesti, mutta myös kansalaiset on otettava yhä tiiviimmin mukaan toimintaan.

Toiseksi olemme käyneet vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa. Olemme osallistuneet neuvostossa käytäviin keskusteluihin. Kiitän tässä yhteydessä ministeri Bartensteinia ja liittokansleri Schüsseliä siitä, että he ovat pitäneet meidän puoltamme. Olemme sen ansiosta onnistuneet tehostamaan markkinoita, vahvistamaan sisämarkkinoita, lisäämään kasvua ja työllisyyttä sekä varmistamaan sosiaaliturvan.

Kiitän kuitenkin myös kaikkia kollegojani, etenkin niitä, jotka alusta alkaen kieltäytyivät tukemasta pyrkimyksiä saada määräenemmistö ensimmäisessä käsittelyssä, koska kompromissia on aina vaikeampi puolustaa kuin yksittäistä kantaa. Olemme yksinkertaistaneet monia asioita, luoneet oikeusvarmuuden ja esitelleet kansalaisille parlamentaarisen työskentelyn mallin.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kanta on tullut aivan selväksi tähän mennessä pidetyissä puheissa: parlamentin suuri enemmistö aikoo äänestää hyväksytyn tekstin puolesta, joten ei ole mitään syytä pelätä, että tämä direktiiviehdotus hylätään.

Sovittelumenettelyä ei siis tarvita. Tämä on sekä esittelijä Gebhardtin että komission jäsenen McCreevyn loistavan työn ansiota. Haluan lausua molemmille erittäin lämpimät kiitokset.

Haluan kiittää komission jäsentä McCreevyä hänen komission puolesta esittämästään toteamuksesta, joka liittyi työ-, sosiaali- ja rikoslainsäädäntöä koskeviin poikkeuksiin. Kuten hän totesi, poikkeukset olivat välttämättömiä, koska niistä säädetään EU:n lainsäädännössä, ja ne myös selkeyttävät tilannetta.

Joidenkin skeptikkojen toteamuksista huolimatta tämä on suuri edistysaskel. Emme esimerkiksi voi joidenkin jäsenten tapaan sanoa, ettemme voi katsoa äänestäjiämme silmiin. Äänestäjäni ovat päinvastoin iloisia, että parlamentti on tällä kertaa hoitanut tämän tehtävän.

Emme voi myöskään moittia, että lainsäädäntöä on liikaa. Yhteiskuntaa ei voida järjestää ilman lainsäädäntöä. Ne meistä, jotka tietävät, mitä tapahtuu parhaillaan esimerkiksi lainsäädäntöä vailla olevissa kehitysmaissa, tietävät, että lainsäädäntö on välttämätöntä. Antamamme lainsäädännön avulla parlamentti, komissio ja neuvosto tarjoavat eurooppalaiselle yhteiskunnalle järjestelmän, jossa palveluja voidaan tarjota vapaasti ja jolla taataan samalla nykyisten laadukkaiden työ-, sosiaali- ja ympäristöolojen säilyminen.

Kolme toimielintä ovat tehneet mielestäni hienoa työtä.

Komitologiamenettelyä koskevat tarkistukset, jotka on tarkoitus hyväksyä, olivat välttämättömiä. Olen iloinen myös siitä, että sekä komissio että neuvosto ovat suostuneet niihin. Toivomme, että kun palveludirektiiviä kehitetään näiden tarkistusten jälkeen komitologiamenettelyjen sekä parlamentin, neuvoston ja komission välisen sopimuksen avulla, direktiivistä tulee hyvin viimeistelty ja entistä parempi ja että kaikki siihen liittyvät mahdolliset ongelmat voidaan selvittää.

Arvoisa puhemies, tämä on mielestäni suuri päivä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Brysselin suuri koalitio, joka sulki uusia jäsenvaltioita edustavat jäsenensä laajalti ulkopuolelle, otti tänään aivan liian pienen askeleen. Askel otettiin oikeaan suuntaan, mutta se oli yksinkertaisesti liian lyhyt. On totta, että perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä helpotetaan ainakin hallinnollisten muodollisuuksien keskittämistä. Toinen parannus on se, ettei pieniä ja keskisuuria yrityksiä voida enää pakottaa pitämään pysyvää toimipaikkaa toisessa jäsenvaltiossa.

Jos juhlimme jo vuonna 2006 sitä, että ulkomaalaisten palveluntarjoajien rajoitukset on perusteltava ja että kansallisten toimien, jotka kohdistuvat heitä vastaan, on oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia, juhlimme itse asiassa saavutusta, jonka olisi pitänyt olla itsestään selvä asia viimeistään vuodesta 1994 lähtien.

Olemme unohtaneet, missä ja miksi palveludirektiiviä alettiin valmistella. Tavoitteenamme oli vauhdittaa tuntuvasti kasvua ja antaa siten todellinen piristysruiske työllisyydelle. Epäonnistuminen noudattaa tuttua mallia. Työnantajien ja alakohtaisten järjestöjen liittoutumat sadattelevat muutoksia, kilpailua ja markkinoiden avaamista. Tuskin missään muussa keskustelussa on liioiteltu riskejä ja vähätelty mahdollisuuksia näin kohtuuttomasti. Pelottelemalla järjestelmällisesti itäeurooppalaisilla työntekijöillä on saavutettu kaikkein pahin vaihtoehto: häviäjiä ovat työttömät eri puolilla Euroopan unionia.

Komissionkin on mietittävä, miksei sillä ollut rohkeutta puolustaa omaa tuotostaan kansankiihottajien hyökkäyksiltä. Sitä kehotetaan nyt seuraamaan tarkasti jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimia, jotta etenkään pk-yrityksille ei asetettaisi vilpillisesti uusia esteitä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Nyt esillä olevassa direktiivissä on vain murto-osa alkuperäisestä tekstistä, koska siitä on poistettu lähestulkoon kaikki alat, myös avainasemassa ollut alkuperämaaperiaate.

Soveltamisalasta on poistettu sairaanhoito- ja sosiaalipalvelut sekä yleishyödylliset palvelut, ja myös kaikki viittaukset työntekijöiden tilapäiseen lähettämiseen on poistettu. Niitä on tarkoitus käsitellä erikseen alakohtaisesti. On kuitenkin epäselvää, milloin tämä tehdään ja tehdäänkö sitä ylipäänsä. Sisällöttömästä direktiivistä ei välttämättä ole mitään haittaa, mutta siitä ei voi olla myöskään mitään hyötyä.

Sanoisin, että tämä direktiivi on nykyisessä muodossaan täysin hyödytön eikä sillä ratkaista mitään ongelmia. Alkuperämaaperiaate tarkoittaa, että bratislavalainen pienyritys voi soveltaa Slovakian lainsäädäntöä palvellessaan asiakasta Wienissä. Vastaanottajavaltio pitää kuitenkin kiinni siitä, että sen omaa lainsäädäntöä sovelletaan, jos se on perusteltua esimerkiksi yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai kansanterveyden ylläpitämiseksi tai ympäristön suojelemiseksi. Direktiivin nykyinen sanamuoto jättää alkuperäisen periaatteen soveltamisen viranomaisten harkintaan.

Vanhojen jäsenvaltioiden on osoitettu hyötyvän kymmenen uuden jäsenvaltion halvasta ja laadukkaasta työvoimasta, ja sairaanhoitajamme, au pair -tyttömme ja tietotekniikan ammattilaisemme ovat osoittautuneet hyviksi. Vanhat jäsenvaltiot kuitenkin pelkäävät, että pienyrityksenä palvelujaan tarjoava sairaanhoitaja aiheuttaisi liikaa kilpailua, ja ne kätkevät…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, en halua toistaa samoja yksittäisiä kiitoksia, jotka jäsen Toubon esitti kaikille parlamentin jäsenille, mutta yhdyn näihin kiitoksiin. Olen jäsen Karasin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki parlamentin jäsenet ovat auttaneet myönteisillä toimillaan lieventämään alkuperämaiden pelkoja. Niitä on ainakin osittain onnistuttu hälventämään avaamalla tie, joka johtaa palvelujen sisämarkkinoihin.

Näissä neuvotteluissa, joihin parlamentti on vaikuttanut erityisellä tavalla, on vaadittu erittäin paljon myös henkilöstöltämme, ja kuten on jo todettu, parlamentti on osoittautunut vaikutusvaltaiseksi ja innostavaksi mutta myös sovittelevaksi toimielimeksi. Varjoesittelijämme Harbour sanoi tämän olevan hyvä päivä Euroopan unionin kansalaisille. Tähän on vain lisättävä, että tällä puitedirektiivillä EU:n kansalaisille avattavaa todellista tietä on myös kuljettava. Jäsenvaltioiden on kuljettava sitä tarkkaavaisesti ja rakentavassa hengessä, sillä tällä direktiivillä luodaan perusta tuleville EU:n palvelujen sisämarkkinoille.

Alkuperämaaperiaatteesta on tullut palvelujen tarjoamisen vapauden periaate. Sisämarkkinoiden on toteuduttava, mutta – kuten Bruegel-instituutti hiljattain selkeästi totesi – jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sekä komission ja parlamentin on korostettava sisämarkkinoita vielä voimakkaammin, jotta myös kansalaiset ymmärtävät niiden olemassaolon. Tässä on meille vielä yksi suuri haaste.

Jotkut kunnioitetut parlamentin jäsenet ovat kritisoineet sitä, että yhteisöjen tuomioistuimelle siirretään liian monia tehtäviä seurantatoimien yhteydessä. Tämä kritiikki on mielestäni hieman saivartelevaa, koska puitedirektiivin ollessa kyseessä päävastuu on joka tapauksessa jäsenvaltioilla. Esitän ministerille, joka on neuvoston edustaja, pyynnön, että etenkin neuvosto ottaa rohkeasti tämän vastuun kannettavakseen.

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, tänään on hienoa olla Euroopan parlamentin jäsen, koska voimme raportoida loistavista tuloksista. On hieno saavutus, että perustuslain ajauduttua pattitilanteeseen ja ennen EU:n laajentumisen viidennen vaiheen päättymistä olemme onnistuneet toteuttamaan palvelujen vapaan liikkuvuuden todennäköisesti ylivoimaisen enemmistön kannatuksella. Muistatteko, että puolitoista vuotta sitten puolalainen putkimies oli kaikissa muodoissaan tuomittavan ulkomaalaisvihan ruumiillistuma? Puolitoista vuotta sitten näytti siltä, että työnantajien ja työntekijöiden, vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden sekä vasemmiston ja oikeiston välillä on mahdotonta päästä sopimukseen.

On valtava saavutus, että Euroopan parlamentin jäsenet vastustavat tänään ehdottomasti syrjintää. Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä ei ole enää syrjintää. On valtava saavutus, että olemme luomassa uusia mahdollisuuksia kaikille EU:n 476 miljoonalle asukkaalle. On valtava saavutus, että olemme luomassa laillisen mahdollisuuden niille, jotka joutuvat tällä hetkellä työskentelemään laittomilla markkinoilla. Sekin on hieno saavutus, että työntekijät, jotka voivat perustella valituksensa lainsäädännöllä, voivat laillistaa oikeutensa muillakin keinoin kuin nostamalla kanteita, jotka ovat vireillä vuosikausia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa Luxemburgissa.

On valtava saavutus, että työnantajat ja työntekijät, pienet ja keskisuuret yritykset, suuryritykset sekä kuluttajat voivat hyötyä tästä kaikesta ja edistyä yhdessä asettamiemme Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. On huomattava saavutus, että parlamentti on onnistunut muotoilemaan direktiivistä poliittisen viestin ja että monet ovat näiden kahden käsittelyn välillä päättäneet lopulta asettua tukemaan ehdotusta.

Jos jäsenvaltiot panevat lainsäädännön asianmukaisesti täytäntöön, voimme kymmenen vuoden kuluttua katsoa ylpeinä taaksepäin ja todeta, että teimme sen, mitä maamme ja Euroopan unioni pyysivät. Kiitän teitä tarkkaavaisuudesta ja onnittelen kaikkia asian käsittelyyn osallistuneita siitä, mitä he ovat tehneet.

  Luigi Cocilovo (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minuutissa on mahdotonta sanoa kaikkea, mitä pitäisi, joten valikoin, mitä asioita voin ottaa esiin. Olen ensinnäkin vakuuttunut, että Euroopan unioni hyötyy tästä direktiivistä, jos se hyväksytään nykyisessä muodossaan. Direktiivin avulla päästään eroon tarpeettomista asioista ja poistetaan esteet, jotka ovat estäneet palvelumarkkinoiden yhtenäistämisen ja ammattimaisten palveluyritysten aloitteellisuuden sekä kansallisten rajojen sisällä että niiden ulkopuolella.

Direktiivillä annetaan kuitenkin myös takeet ja vahvistetaan jäsenneltyjen Euroopan laajuisten markkinoiden mahdollisuutta. Näillä markkinoilla voidaan kilpailla vapaasti, vaikka kustannuskilpailu ja sosiaalinen polkumyynti pilaavat kilpailun. Myös hyvät säännöt ja käytänteet voivat liikkua vapaasti, ja niillä on tarkoitus varmistaa esimerkiksi sellaisia ehdottomia periaatteita ja etuja, jotka liittyvät yleispalvelujen, myös taloudellisesti merkityksellisten alojen yleishyödyllisten palvelujen, liiketoiminnan laatutavoitteiden, ympäristönsuojelun, turvallisuuden ja sosiaalisten perustakeiden turvaamiseen. Arvoisa puhemies, toivon, että meillä ei ole tulevaisuudessa vain enemmän Eurooppaa vaan myös parempi Eurooppa.

  Ryszard Czarnecki (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, olkaamme rehellisiä ja myöntäkäämme, että Bolkesteinin direktiivi oli parempi, koska sen nojalla palvelumarkkinat olisi todella avattu, ja etteivät parlamentissa esitetyt vastalauseet ole Euroopan unionin solidaarisuushengen mukaisia. Tästä erittäin hankalasta kompromissista on kuitenkin selvästi hyötyä, ja onhan se parempi kuin ettei meillä olisi minkäänlaista direktiiviä. Tämä on tosiasia.

Onko joistakin asioista syytä olla huolissaan? Jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, poikkeusten suuri määrä on ongelma. Epäröin kutsua tätä menestykseksi enkä myöskään sanoisi tätä historialliseksi hetkeksi. Meidän on parasta odottaa ja katsoa, mitä käytännössä tapahtuu. Nämä poikkeukset voivat aiheuttaa sellaisen tilanteen, että kaikkialla läsnä olevasta puolalaisesta putkimiehestä tulee epämieluisa vieras. Lopuksi totean, että piru on maalattu mustemmaksi kuin se todellisuudessa on ja ettei puolalainen putkimies ole niin kauhistuttava kuin jotkut Euroopan parlamentin jäsenetkin ovat väittäneet.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, palveludirektiivi ei ole pelkkä palveluja koskeva lainsäädäntöasiakirja. Se ei ole pelkästään palvelujen vapauttamisessa otettava askel, joka helpottaa huomattavasti eurooppalaisten palveluntarjoajien elämää. Palveludirektiivi on ennen kaikkea todiste. Se on kaikille eurooppalaisille todiste siitä, että voimme työskennellä yhdessä yhdentyneessä Euroopassa ja että tästä yhteistyöstä on huomattavasti hyötyä tavalliselle kansalaiselle. Palveludirektiivi on todiste siitä, että voimme yhdessä saavuttaa tärkeitä asioita Euroopan unionissa ja että yhdistetyn kokemuksemme perusteella on mahdollista saavuttaa laajalti hyväksyttävä kompromissi.

Direktiivin valmistelutyö on osoittanut, että voimme voittaa kansalliset, puolueiden väliset ja historialliset erimielisyydet sekä laatia 450 miljoonan kuluttajan markkinoille tasapainoisen lainsäädäntöasiakirjan, joka on sekä palveluntarjoajien että kuluttajien etujen mukainen.

Olen tyytyväinen nykyiseen kompromissiehdotukseen, vaikka odotin, että ehdotus on avoimempi ja että alkuperämaaperiaate säilytetään. Monet moittivat direktiiviä liian liberaaliksi ja liian sosiaaliseksi. Direktiivin parissa kuluneiden satojen työtuntien ja monien ihmisten osallistumisen ansiosta direktiivistä on kuitenkin mielestäni tullut yhdentyneen Euroopan kompromissilainsäädäntöasiakirja, jolla palvelumarkkinoiden avaamisen ja vapauttamisen ohella varmistetaan, että kuluttajia ja palveluntarjoajia suojellaan asianmukaisesti.

Jäsenvaltioissa, myös Puolassa, direktiivi tuo paljon toivoa paremmista työmahdollisuuksista, joita monet palveluntarjoajat ja kuluttajat ovat innokkaasti odottaneet.

Olen vakuuttunut, että olemme EU:n kansalaisten edustajina tehneet tehtävämme ja että voimme tänään äänestää palveludirektiivin puolesta hyvällä omallatunnolla. Se on tärkeä askel sisämarkkinoiden toteuttamisessa, vaikka tehtävää onkin vielä paljon, jotta ne voidaan avata täysimääräisesti. Tämä direktiivi on myös virstanpylväs, jolla pannaan täytäntöön Rooman sopimuksessa määrätyt periaatteet. Rooman sopimusta, joka täyttää ensi vuonna 50 vuotta, ei ole nimittäin vielä onnistuttu panemaan täytäntöön.

Palveludirektiivin valmistelutyö on ollut erityisen tärkeää uusille jäsenvaltioille. Ensimmäisessä käsittelyssä huomasimme monia esimerkkejä kansallisesta itsekkyydestä, protektionismista ja opportunismista, mutta pystyimme myös määrittämään yhteisen nimittäjän, joka on EU:n kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukainen.

  Anne Van Lancker (PSE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, aluksi haluan tietenkin lausua lämpimät kiitokset esittelijä Gebhardtille ja kaikille niille kollegoille, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä tämän direktiivin valmistelussa monen kuukauden ajan, sillä tekemämme yhteistyön ja tietenkin myös ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen aktiivisuuden ansiosta käsiteltävänämme on nyt palveludirektiivi, jossa työoikeutta, työehtosopimuksia, sosiaalisia oikeuksia ja kuluttajien oikeuksia noudatetaan täysimääräisesti. Meidän on syytä olla tyytyväisiä tähän tulokseen.

Olen iloinen myös siitä, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty melko monta arkaluonteista alaa, nimittäin sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut ja tilapäisen työvoiman välityspalvelut, koska niihin on tietenkin sovellettava tiukempia säännöksiä, jotta ne eivät ole täysin palvelujen vapaan tarjoamisen armoilla. Olen kiitollinen siitä, että parlamentti on noudattanut tässä asiassa tarkasti neuvoston yhteistä kantaa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jäsenet, jotka totesivat, että neuvoston yhteisessä kannassa on joitakin epäselvyyksiä, ovat ilman muuta oikeassa. Olisimme muutaman kollegan kanssa halunneet poistaa nämä epäselvyydet tarkistusten avulla. Olen edelleen sitä mieltä, että meidän tehtävänämme on lainsäätäjinä tuottaa selkeitä ja ymmärrettäviä lainsäädäntötekstejä, joita ei voida tulkita eri tavoin. Näissä teksteissä ei käsitellä vähäpätöisiä asioita vaan esimerkiksi työoikeuden riippumattomuutta ja soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen sosiaalipalvelujen määritelmää, ja pahoittelen esittelijän tavoin, ettei neuvostolla ollut minkäänlaista halua korjata asiaa tarkistuksilla.

Komission tulkinnan oikeudellinen merkitys on nähdäkseni vähäinen. Arvoisa komission jäsen, olen komissiolle kuitenkin erittäin kiitollinen sen tulkinnasta, koska sillä on mielestäni erittäin tärkeä poliittinen merkitys, joka koskee komission sitoumusta. Muistutamme kollegojeni kanssa varmasti nykyistä komissiota ja tulevia komissioita tästä sitoumuksesta. Meidän tehtävänämme on näin ollen lisätä tulevalla lainsäädännöllä oikeusvarmuutta sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen yhteydessä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, jotkut ovat sanoneet tätä lahjaksi, jonka Euroopan unioni saa 50-vuotispäivänään. Jos saisin ystäviltäni tällaisen lahjan, alkaisin etsiä uusi ystäviä. En halua poistaa mitään jo tehdystä työstä, mutta äänestin ensimmäisellä kerralla ehdotusta vastaan, ja pelkäänpä, etten voi kannattaa nyt tätä kompromissiakaan.

Pelon tunteet, konservatiivisuus ja protektionismi ovat valitettavasti olleet voimakkaasti läsnä koko keskustelun ajan. Kompromissi ei tuo juuri mitään lisää perustamissopimuksen määräyksiin. Tämä ei ehkä ole sinänsä tarpeeksi hyvä syy äänestää vastaan, mutta tosiasia sen sijaan on, että tällä direktiivillä näköjään luodaan perusteita, joilla julkiset palvelut jätetään oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on mielestäni erittäin vaarallinen ennakkotapaus, ja lisäksi – oikeusvarmuus mainittiin hetki sitten – käytetyt määritelmät ovat oikeudellisesti harvinaisen epäselviä.

Tämä keskustelu on ollut mielestäni tekopyhää, koska mitään keskustelua ei käyty 1990-luvun alussa, jolloin Länsi-Eurooppa osti itäeurooppalaiset yritykset. Arvoisa puhemies, tämä on Euroopan uskomaton menetetty mahdollisuus.

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään keskustelunaiheena oleva direktiivi on menestys Euroopan unionille, kehitykselle ja työntekijöille.

On erittäin tärkeää, että hyvin pitkän keskusteluvaiheen jälkeen on löydetty oikea tasapaino. Näin ollen avataan palvelumarkkinat ja mahdollistetaan investoinnit poistamalla byrokraattiset, oikeudelliset ja tekniset esteet, mutta samalla kunnioitetaan täysimääräisesti työntekijöiden oikeuksia, jotka eurooppalaiset ammattiyhdistykset hyväksyivät helmikuussa, ja tietyille aloille tietenkin myönnetään poikkeuksia.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD toteaa eräässä raportissaan, että palveludirektiivin ansiosta perustetaan 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Olisi vahinko, jos tämä mahdollisuus jätettäisiin hyödyntämättä työntekijöiden oikeuksia turvattaessa. Laiminlöisimme vastuutamme kansalaisia, etenkin työntekijöitä, kohtaan.

Komission alkuperäinen ehdotus aiheutti vastustusta ja väärinkäsityksiä. On erityisen myönteistä, että tämä menettely päättyy Euroopan unionissa vallitsevaan erittäin laajaan yhteisymmärrykseen. Neuvosto on yksimielinen, ja ylivoimainen enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä tukee neuvoston yhteistä kantaa. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, liberaalit ja sosialistit ovat päätyneet yhteiseen lähestymistapaan, mikä osoittaa, että Euroopan unioni osaa edelleen käydä vuoropuhelua sekä laatia ja tehdä ratkaisuja, joita etenkin taloudellisesti ja sosiaalisesti kehnoimmassa asemassa olevat kansalaiset tarvitsevat.

Meidän kaikkien on mielestäni syytä olla erittäin tyytyväisiä siihen, että Euroopan parlamentilla on ollut erityisen tärkeä rooli tässä onnistuneessa menettelyssä.

  Joseph Muscat (PSE). – (MT) Miksi tästä direktiivistä käytävä keskustelu on osoittautunut onnistuneeksi? Siihen on nähdäkseni kaksi syytä. Emme ole ensinnäkään kohdelleet työntekijöitä kuten lukuja, vaan olemme asettaneet työntekijöiden ja muiden ihmisten oikeudet kaikkien muiden näkökohtien edelle. Toinen syy on, ettemme ole henkilöjen liikkuvuuden esteitä poistaessamme asettaneet työntekijöitä toisiaan vastaan, vaan olemme yrittäneet vahvistaa työntekijöiden oikeuksia vapaan liikkuvuuden avulla. Emme ole helpottaneet palvelujen tarjoamista mahdollisimman huonoin ehdoin emmekä ole rohkaisseet työntekijöitä tekemään niin. Tällä äänestyksellä viestitämme varmasti voimakkaasti, että hyväksikäytön on loputtava ja ettei ulkomaalaisia työntekijöitä saa yrittää käyttää hyväksi tarjoamalla kehnompia työoloja ja -ehtoja. Työntekijöitä ei saa myöskään missään maassa painostaa tällä salajuonella hyväksymään kehnompia oloja ja ehtoja. Työntekijöille olisi lisäksi annettava kaikki mahdolliset tiedot muille työntekijöille tarjottavista oloista ja ehdoista. Haluan kiittää esittelijä Gebhardtia, jäsen Harbouria ja komission jäsentä McCreevyä heidän tekemästään erinomaisesta työstä.

  Karin Riis-Jørgensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, kiitos, että saan käyttää puheenvuoron. Palveludirektiivin valmistelutyöt ovat vihdoin päättymässä. Yli 12 vuoden hauskanpidon ja temmellyksen jälkeen voimme viimeinkin huokaista helpotuksesta ja odottaa palvelujen sisämarkkinoita, joista on ehkä leikattu jotakin pois, mutta se on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Haluan käyttää lyhyen puheaikani niiden ongelmien esiin ottamiseen, jotka johtuvat siitä, että direktiivistä on leikattu osa pois. Rahapelitoiminta poistettiin direktiivin soveltamisalasta. Mitä kuitenkin tapahtuu? Komissio tutkii parhaillaan komission jäsenen McCreevyn johdolla jopa 10 jäsenvaltion veikkausmonopoleja. Myös terveydenhuoltopalvelut jätettiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka komissio vasta kuukausi sitten esitti potilaiden liikkuvuutta koskevan kunnianhimoisen suunnitelman. Toisin sanoen vesitetyn direktiivin vuoksi lainsäädäntöä saadaan tipoittain sen sijaan, että EU:n kaikilla aloilla ja alueilla tarjottaviin palveluihin sovellettaisiin selkeitä ja täsmällisiä säännöksiä. Tämä on minusta harmillista, mutta äänestän tänään kuitenkin direktiiviehdotuksen puolesta, koska jos ei saa sitä, mitä haluaa, on haluttava sitä, mitä saa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Direktiivillä, jonka aiomme tänään hyväksyä, palvelualalta poistetaan uskoakseni sellainen byrokratia ja syrjintä, jotka ovat johtuneet valtioiden välisestä huomattavasta epäluottamuksesta ja siitä, ettei kansalliseen kilpailukykyyn ole luotettu. Keskustelu on osoittanut, miten syväksi valtioiden välinen kuilu on kasvanut. Rakennamme nyt sillan, joka on parlamentin ja neuvoston kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen kovalla työllä aikaansaatu kompromissi. Meidän on mielestäni hylättävä vasemmiston tekemät ehdotukset, jotka heikentäisivät tämän sillan perustuksia.

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty niin monta palvelutyyppiä, että direktiivi näyttää menettäneen merkityksensä. Se ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, sillä säännökset muuttuvat oleellisesti direktiivin nojalla. Valtioiden on kumottava kaikki syrjivät palvelualaa koskevat säännökset. Tarkoituksena on perustaa keskitettyjä asiointipisteitä; niissä hoidetaan kaikki muodollisuudet, jotka liittyvät palvelujen pitkäaikaiseen tai tilapäiseen tarjoamiseen toisessa valtiossa. Lupamenettelyn on oltava avoin, ja kaikilla on oltava mahdollisuus saada lupa. Lupaa ei vastedes voida evätä ilman perusteita, eikä vastausta joudu enää odottamaan useita kuukausia. Jos viranomaiset eivät anna vastausta määräajassa, lupa myönnetään automaattisesti. Yrityksiltä säästyy aikaa ja rahaa, koska niiden ei tarvitse toimittaa ylimääräisiä asiakirjoja alkuperäisellä kielellä eikä oikeaksi todistettuja jäljennöksiä käännöksineen. Kenenkään ei tarvitse hankkia vakuutusta valtiossa, jossa liiketoimintaa harjoitetaan, eikä palveluntarjoajalla tarvitse olla epärealistisen suurta pääomaa. Toisessa jäsenvaltiossa hyväksytään asianmukaiset asiakirjat, joilla yrityksille on myönnetty lupa kotimaassa. Pakolliset tiedot voidaan toimittaa myös sähköisessä muodossa. Yrityksiä ei saa pakottaa rekisteröimään tai perustamaan toimipaikkaa, jossa palveluja tarjotaan vain tilapäisesti. Viranomaiset aloittavat rajatylittävän yhteistyön seuratakseen toimintojen ja järjestelmien yhteentoimivuutta.

Olisimme voineet mennä pitemmälle, mutta tämäkin edistää jo merkittävästi sisämarkkinoiden toteuttamista. Vuosien viivyttelyn jälkeen Euroopan unionissa vallitsevan epäluottamuksen synnyttämän kuilun yli on vihdoin rakennettu silta. Tämä silta johtaa palvelujen tarjoamisen vapauteen ilman syrjintää, satojentuhansien uusien työpaikkojen tarjoamiseen eurooppalaisille ja palvelujen laadun paranemiseen. Tämähän on yksi Euroopan unionin olemassaolon oikeutuksista. Haluan lopuksi kiittää esittelijöitä, etenkin jäsen Harbouria.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Hyvät kuulijat, jopa eurooppalaiset ammattiyhdistykset vastustavat Prodin komission tekemää alkuperäistä direktiiviehdotusta, joka tuli tunnetuksi Bolkesteinin vai pitäisikö sanoa "Frankensteinin" direktiivinä. Nyt yli kaksi ja puoli vuotta kestäneiden neuvottelujen ja kompromissiin pyrkimisen jälkeen voin kohottaa käteni käsiteltävänämme olevan ehdotuksen puolesta, ja olen sentään entinen ammattiyhdistysaktivisti. On ennen kaikkea esittelijä Gebhardtin ja muiden lopputuloksen saavuttamista edistäneiden ansiota, että alussa vallinneesta sotkusta on tullut hyväksyttävä direktiivi.

En ole tyytyväinen, mutta lopputulos olisi voinut olla huonompikin. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että kaikkien hyvällä tahdolla tästä direktiivistä tulee menestys. Hyväksymässämme ehdotuksessa on puutteensa, mutta elämässä – etenkään poliittisessa elämässä – ei voi saada kaikkea. Olen Euroopan parlamentille kiitollinen lopputuloksesta. Monien tyytymättömien tšekkien mielestä tämä voi näyttää pelkältä julkisivun kaunistamiselta, mutta olen kuitenkin optimistinen.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Parlamentti osoittaa tänään mielestäni kykynsä edistää Lissabonin uudistuksia. Esittelijä Gebhardt ja parlamentti ovat jo ensimmäisestä käsittelystä lähtien tehneet kovasti töitä tämän direktiivin parissa. Muistamme vieläkin lehdissä esitetyt väitteet siitä, että koko direktiivi on käännetty ylösalaisin. Tämä on surullista mutta totta.

Hyvät kollegat, komissio ja neuvosto ovat osoittaneet kunnioittavansa parlamenttia, minkä ansiosta meillä on nyt teksti, jonka yli 90 prosenttia parlamentin jäsenistä hyväksyy. Meidän on varmistettava palautteen saaminen. Olemme vastuussa EU:n kansalaisille yhteisten päätösten luotettavuudesta ja todellisen eurooppalaisen kompromissin säilyttämisestä. Parlamentti näyttää hyvää esimerkkiä ja osoittaa, että eurooppalaiset yrittäjät ja kuluttajat ovat tervetulleita.

Kehotan kaikkia jäseniä hyväksymään direktiivin 70 prosentin enemmistöllä. On aika vapauttaa tämän hyvinvointimme takaavan alan potentiaali byrokratian otteesta ja ottaa määrätietoinen, vaikkakin pieni edistysaskel.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ranskaa puhuvana henkilönä haluan aluksi huomauttaa, että kun Ranskan äärioikeistoa edustava jäsen Le Pen ja Ranskan äärivasemmistoa edustava jäsen Wurtz puhuivat, molemmat tekivät täsmälleen samat päätelmät. Heidän pitäisi ehkä mennä naimisiin!

Tänään meillä on aihetta juhlaan sekä hieman myös suruun ja toivoon. Juhlan aihe on se, että meillä todellakin on nyt palveludirektiivi, joka on ilman muuta edistysaskel. Minäkin haluan kiittää sekä esittelijä Gebhardtia että jäsen Harbouria työstä, jonka he ovat tehneet. Tätä pitäisi minusta kutsua Gebhardtin ja Harbourin direktiiviksi.

Olen iloinen myös siitä, että Euroopan parlamentilla oli erittäin vahva rooli tässä prosessissa. Haluan kiittää myös puheenjohtajavaltio Suomea, ministeri Pekkarista ja erityisesti Satu Mäkistä, joka on määritellyt uudelleen, mitä sisukas suomalainen neuvottelija voi tarkoittaa.

Olen surullinen, koska palveludirektiiviä koskevassa keskustelussamme vallinnut ilmapiiri oli mielestäni hieman myrkyttynyt. Siinä oli häivähdys nationalismia ja protektionismia sekä merkkejä ulkomaalaisvihasta, kuten jäsen Lehtinen totesi. Puhuimme esimerkiksi Bolkesteinin direktiivistä ja puolalaisesta putkimiehestä, ja teimme monesti töitä direktiivin soveltamisalan supistamiseksi sen sijaan, että olisimme edistäneet direktiivin toteutumista. Tämä voi olla hieman surullista, koska se tarkoittaa, että keskinäinen luottamuksemme on heikentynyt.

Miksi on syytä toivoon? On syytä toivoa, että voimme elää tämän direktiivin kanssa. Oleellisinta mielestäni on, että jäsenvaltiot voivat nyt aloittaa direktiivin täytäntöönpanon ja että Euroopan parlamentti voi seurata täytäntöönpanon edistymistä. Lisäksi toivon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin tulkitsee tätä direktiiviä vapaamielisesti.

Lopuksi haluan todeta, että meidän on palautettava luottamus, joka jäsenvaltioiden välillä on ollut. Muistakaa, että 50 vuotta sitten, vuonna 1957, tämän unionin määriteltiin perustuvan neljään vapauteen, jotka ovat palvelujen, tavaroiden, pääoman ja henkilöiden vapaa liikkuvuus.

(Suosionosoituksia keskeltä ja oikealta)

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi kiittää kaikkia asian käsittelyyn osallistuneita ja etenkin esittelijä Gebhardtia, joka on tehnyt uskomattoman hyvää työtä. Käsittelen tässä minuutin puheenvuorossani työlainsäädäntöä. Olin todellakin sitä mieltä, että parlamentin ensimmäisen käsittelyn sanamuodot olivat parempia. Sanamuodot, jotka esittelijä Gebhardt yritti saada hyväksytyksi sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, olivat parempia kuin nykyiset sanamuodot. Olen kuitenkin täysin tyytyväinen siihen, mitä esimerkiksi työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista on todettu, koska komissiokin on antanut niistä lausuntonsa.

Kuulin jäsen Wurtzin mainitsevan Vaxholmin tapauksen, ja tiedän, että työoikeuteen erikoistuneet juristit suhtautuivat Ruotsissa komission jäseneen McGreevyyn erittäin kriittisesti kyseisen tapauksen yhteydessä. Olen puhunut nyt samojen juristien kanssa, ja heidän mielestään työlainsäädäntöä koskeva komission lausunto on aivan erinomainen. Yhdyn heidän näkemykseensä ja pidän mietinnön ja lausunnon yhdistelmää hyvänä.

Lopuksi haluan todeta, että kyse on tärkeistä asioista ja että nämä ovat parlamentin ehdotuksia. Kaikki parlamentin tärkeät näkökohdat on otettu huomioon. Tänään on siksi helppo äänestää mietinnön puolesta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Säädös, josta olemme nyt päättämässä, on kaikkien aikojen tärkeimpiä Euroopan parlamentilta tulevia säädöksiä.

Me uusia jäsenvaltioita edustavat parlamentin jäsenet emme kaikessa poliittisessa vilpittömyydessä pitäneet Bolkesteinin direktiiviä minään "pelättimenä" vaan selvänä mahdollisuutena laajentuneelle Euroopan unionille. Olemme parlamenttikautemme alusta alkaen osallistuneet aktiivisesti myrskyisiin keskusteluihin ja selittäneet, että palvelumarkkinat on vapautettava, jotta voimme luoda uusia työpaikkoja, vauhdittaa Euroopan unionin kasvua ja saavuttaa tavoitteemme eli tulla johtavaksi toimijaksi maailmanlaajuisessa kilpailussa. Olemme yrittäneet vakuuttaa kollegoillemme, ettei puolalainen putkimies ole uhka vaan etu Euroopan unionin sisämarkkinoille.

Euroopan parlamentti on hyväksynyt kompromissin, jossa palvelumarkkinat vapautetaan osittain mutta joidenkin alojen palveluja suojellaan edelleen. Tämä ei ole ihanteellinen ratkaisu, mutta voimme olla tyytyväisiä siihen, että PPE-DE-ryhmän laatimalla keskeisellä periaatteella – palvelujen tarjoamisen vapaudella – varmistetaan palvelualan avaamisen yhteydessä sosiaalisen ja liberaalin Euroopan unionin välinen tasapaino. Lisäksi kyseisellä periaatteella varmistetaan, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on käytössään järkeviä menettelyjä, sekä taataan palvelujen laadukkuus ja kuluttajansuoja.

Haluan kiittää esittelijä Gebhardtia, jäsen Harbouria ja kaikkia varjoesittelijöitä työstä ja olen iloinen, että komissio ja neuvosto ovat hyväksyneet kompromissin, jonka Euroopan parlamentti on onnistunut tekemään arkaluonteisilla aloilla. On hyvä uutinen, että neuvoston yhteinen kanta on yhdenmukainen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä muodostaman kannan kanssa.

Hyvät kollegat, tämänpäiväisen historiallisen äänestyksen ansiosta Euroopan parlamentista voi tulla EU:n yhteisten palvelumarkkinoiden arkkitehti. Odotan jäsenvaltioiden toimivan yhtä vastuullisesti ja saattavan palveludirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään alle kolmessa vuodessa. Olen varma, että palveludirektiivi on juuri oikea lahja Euroopan unionin merkkipäivänä.

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään Euroopan parlamentti vihdoin hyväksyy palveludirektiivin kaksi vuotta kestäneiden vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Tämä on hyvä päivä paitsi puolalaiselle putkimiehelle myös eurooppalaisille kuluttajille ja yrityksille. Palvelualan osuus EU:n taloudesta on 70 prosenttia. Tästä syystä on tärkeää, että se avataan kilpailulle ja että yrityksille annetaan mahdollisuus tarjota vapaasti palveluja koko Euroopan unionin alueella.

Tämä kompromissi ei ole missään tapauksessa ihanneratkaisu, eikä se täytä kaikkia odotuksiamme. Keskusteluissa oli monia väärinymmärryksiä ja ideologisia erimielisyyksiä. Sosiaalista polkumyyntiä koskevaa propagandaa levitettiin liikaa, ja koko Euroopan etua tarkasteltiin liian vähän. Ymmärrettävä pelko muista jäsenvaltioista tulevasta kilpailusta on lisäksi tarkoittanut, ettei järkeviä perusteluja ja taloudellisen logiikan osatekijöitä otettu tarpeeksi huomioon. Palvelumarkkinoiden vapauttaminen kuitenkin lisää kaikkien jäsenvaltioiden BKT:ta ja edistää voimakkaasti satojentuhansien uusien työpaikkojen perustamista.

Vaikkei tänään keskustelunaiheena oleva direktiivi olekaan täydellinen, se on tärkeä edistysaskel, ja pyydän, että se hyväksytään muutoksitta.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jotta Euroopan unioni voi edistää kasvua ja työllisyyttä, sen on laajennettava markkinoita ja poistettava palvelualalla esiintyvä liiallinen byrokratia. Tämä ei saa kuitenkaan heikentää työntekijöiden oikeuksia eikä aiheuttaa hyväksikäyttöä tai sosiaalista polkumyyntiä. Vaikka parlamentissa käydyn kiivaan taistelun jälkeen joukko alkuperäisen direktiivin soveltamisalaan kuuluneita sosiaalisesti tärkeitä palveluja on jätetty pois, teksti, josta pian äänestämme, on edelleen epäselvä, eikä siinä tehdä vieläkään selkeää eroa direktiivin sekä työlainsäädännön ja kansallisten sosiaalisten takeiden välillä.

Tämänaamuisista vakuutteluista huolimatta vaadimme edellä mainitsemieni syiden perusteella, että direktiivin tosiasiallisen täytäntöönpanon yhteydessä kunnioitetaan kansallisia sovittelukäytäntöjä eikä jätetä alakohtaisia työehtosopimuksia huomiotta. Vaadimme ennen kaikkea, että direktiivin soveltamista valvotaan tarkasti, jotta työntekijöiden ja kuluttajien suojelua sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ei rikota.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen viime vaalikaudella ja osittain myös tällä vaalikaudella työskennellyt yhdessä esittelijä Gebhardtin ja jäsen Harbourin kanssa muiden sisämarkkinoiden toteuttamista koskevien direktiivien ja aloitteiden parissa. Minun on tänä aamuna syytä onnitella virallisesti esittelijä Gebhardtia, koska hankinta- ja palveludirektiivin lisäksi työskentelimme viime vaalikaudella yhdessä myös ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin parissa.

Nyt esillä oleva direktiivi, joka – kuten on todettu – on oleellinen osa sisämarkkinoita koskevissa sopimuksissa määrättyä täytäntöönpanoa, on loppujen lopuksi myös esittelijä Gebhardtin ja jäsen Harbourin kanssa toteuttamiemme muiden lainsäädäntötoimien tulosta. Tämä oleellisen tärkeä direktiivi kantaa tietenkin esittelijä Gebhardtin nimeä, ja haluan onnitella häntä siitä, miten taidokkaasti hän onnistui myös ensimmäisessä käsittelyssä saattamaan näin tärkeän alan direktiivin menestyksekkääseen päätökseen.

En ole varma, onko kaikille selvää, että nyt annettavalla lainsäädännöllä on tarkoitus yhdenmukaistaa kansallisia järjestelmiä. Sillä ei ole tarkoitus puuttua väkisin kansallisiin järjestelmiin. Tämän pitäisi mielestäni olla selvää jokaiselle. Koska nimi, jota ei enää ole olemassa, kuuluu vielä kummittelevan parlamentissa, totean, että valmistautuessamme ottamaan toisen askeleen sisämarkkinoiden toteuttamisessa on myönnettävä ja todettava vielä kerran selvästi, että verrattuna neuvostossa esiintyvään kansalliseen oman edun tavoitteluun ja komissiossa esiintyvään muunlaiseen oman edun tavoitteluun nimenomaan Euroopan parlamentti on se toimielin, joka onnistuu ratkaisemaan erittäin merkityksellisiä asioita.

  Maria Matsouka (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä katsoo, ettei Bolkesteinin direktiiviä ole ollut olemassa viime helmikuusta lähtien. Alkuperäistä ehdotusta on todellakin parannettu, ja jotkin siihen sisältyneistä vaarallisista säännöksistä on poistettu. Tämä tehtiin sosialistien ja vasemmiston käymän kovan taistelun jälkeen. Neuvoston yhteisessä kannassa on kuitenkin edelleen uusliberaali henki, sillä eurooppalaisten työntekijöiden oikeuksiin liittyviä oleellisia asioita ei ole selvitetty. Lisäksi yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja ei ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja sovellettava periaate jää epäselväksi alkuperämaaperiaatetta koskevassa artiklassa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta kehotetaan poistamaan oikeudelliset aukkotilanteet luomalla – kuten se on tehnyt muillakin aloilla – liberaalia oikeuskäytäntöä, jossa suositaan yrityksiä sisämarkkinoiden toteuttamisen verukkeella.

Jätimme tarkistuksia yhdessä ranskalaisten ja belgialaisten sosialistien kanssa ja kannatamme kaikkia tarkistuksia, joilla voidaan edelleen parantaa tekstiä. Tarkoituksellisesti monimerkityksisten varsinaisten tekstien lisäksi on kuitenkin olemassa todellisuus, jossa työttömät, köyhät ja pettyneet työntekijät elävät. Heitä ei saa jättää huomiotta, eikä heidän kustannuksellaan saa missään tapauksessa pilailla.

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti ottaa tänään suuren periaatteellisen askeleen. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat onnistuneet mielestäni ehkä parhaiten pitämään kompromissin hengissä. Haluan lausua erityiskiitokset jäsen Harbourille, joka on mielestäni tehnyt paljon asian hyväksi, ja tietenkin myös esittelijä Gebhardtille. Euroopan parlamentti on loihtinut poliittisen konfliktin laajaksi kannatukseksi. Monet kannattavat palveludirektiiviä. Haluan muistuttaa, että sijoittautumisoikeudella on erittäin tärkeä merkitys perusoikeuskirjassa.

Ruotsin uusi hallitus pyrkii nyt yksinkertaistamaan työmarkkinasääntöjä ja lisäämään työnteon kannattavuutta. Tämä direktiivi, jolla helpotetaan pääsyä Euroopan unionin markkinoille, antaa lisävauhtia näille pyrkimyksille. Yrityksillä on nyt vähemmän esteitä markkinoilla, jotka kuuluvat maailman laajimpiin ja joilla on suuret kasvumahdollisuudet. Joidenkin arvioiden mukaan Euroopan unioniin syntyy noin 600 000 uutta työpaikkaa. Tämä tarkoittaa suuria parannuksia Ruotsin työmarkkinoilla, joilla 70 prosenttia työpaikoista on palvelualalla.

Palveludirektiivi on kuitenkin ainoastaan perusta. Se on ensimmäinen mutta ei viimeinen askel. Siinä on tietenkin vielä paljon toivomisen varaa, mutta uskon, että muitakin askelia otetaan, kunhan aika on kypsä. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettyihin liian moniin aloihin - esimerkiksi terveydenhuoltopalveluihin - sovelletaan tietenkin edelleen perustamissopimuksen määräyksiä, ja onneksi myös komission jäsen tietää tämän. Tällä alalla tehdään siis edelleen töitä. Kiitän kaikkia, jotka ovat osallistuneet asian käsittelyyn. Haluan kiittää myös komissiota pyrkimyksistä tehdä yrityksiä ja kuluttajia hyödyttäviä parannuksia – pyrkimyksistä, joista kansalaiset toivottavasti hyötyvät siten, että he saavat tiettyjen palvelujen kohdalla parempaa laatua edullisimmin hinnoin.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Gebhardtia valtavasta sitkeydestä ja poliittisesta viisaudesta. Muillakin on selvästi ollut keskeinen rooli, mutta hän lienee kantanut suurimman taakan.

Lopputulos on onnistunut, kun otetaan huomioon kansalaisten olot työntekijöinä, kuluttajina ja palveluntarjoajina. Lopputulos osoittaa, että 25 jäsenvaltion kesken voidaan saavuttaa tehokkaita ja oikeudenmukaisia tuloksia kaikista eroistamme huolimatta. Ne, jotka eivät ole huomaavinaan näitä eroavuuksia, hylkäävät edelleen saavutetun kompromissin. Näin tekee etenkin itsemurhalentäjän tavoin käyttäytyvä GUE/NGL-ryhmä, joka ei ota huomioon, että sen esittämä keskeinen vaatimus – alkuperämaaperiaatteen poistaminen – on itse asiassa toteutunut.

Neuvoston on nyt lopetettava eurooppalaisten työntekijöiden oikeuksilla leikkiminen. Viime viikolla työaikadirektiiviin liittynyt farssi oli häpeällinen. Antakaa meille toimiva työaikadirektiivi ja tehokas työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi. Ellei neuvosto tee näin, se hallitsee kansalaisia, jotka pelkäävät työelämänsä laadun heikkenemistä ja alhaisimmalla sääntelytasolla kilpailua. Nämä pelot jäytävät Euroopan unionin perustaa.

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on hyvä päivä Euroopan unionille. Palveludirektiivistä on ollut vaikea päästä yhteisymmärrykseen. Yksikään parlamentin poliittinen ryhmä ei ole saanut juuri sitä mitä halusi, mutta olemme onnistuneet tekemään toimivan kompromissin, jonka parlamentin jäsenten laaja enemmistö hyväksyy. Kaikkein tärkeintä on, että Euroopan parlamentti viestittää tänään komissiolle ja neuvostolle voimakkaasti, että tässä asiassa on nyt edistyttävä ja että palveludirektiivi on toteutettava niin pian kuin on käytännössä mahdollista. Ryhmäni on siksi päättänyt olla muuttamatta direktiiviä tässä vaiheessa, koska sen mielestä keskustelua ei kannata avata uudelleen parlamentissa eikä neuvostossa.

Palveludirektiivin täytäntöönpano antaa EU:n verkkaiselle talouskasvulle tässä vaiheessa sen kipeästi tarvitseman alkusysäyksen. Palvelualalla on ratkaiseva merkitys Euroopan unionin talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta, sillä se tuottaa lähes 70 prosenttia koko EU:n bruttokansantuotteesta. Sekä yritysten että kuluttajien pitäisi hyötyä aiempaa avoimempien yhteisten palvelumarkkinoiden toteuttamisesta. Palvelujen osuus jäsenvaltioiden välisestä kaupankäynnistä on tällä hetkellä vain 20 prosenttia. Palveludirektiivin tavoitteena on poistaa monia rajatylittävän kaupan ja palvelujen tarjoamisen esteitä sekä vähentää byrokratiaa, jota etenkin pienet ja keskisuuret yritykset kohtaavat yrittäessään laajentaa toimintaansa rajojen yli uusille EU:n markkinoille. Hallintoon ja oikeudellisiin vaatimuksiin liittyvistä kustannuksista ovat kärsineet etenkin pienet ja keskisuuret eurooppalaiset yritykset, joilla on kasvumahdollisuuksia. Ne voivat odottaa hyötyvänsä tästä direktiivistä, jonka ansiosta tällaiset rajatylittävän kaupankäynnin rasitteet vähenevät jatkossa huomattavasti.

Tällä direktiivillä on valtava merkitys kotimaassani, koska se on tavaroiden ja palvelujen nettoviejä. Toivon irlantilaisten yritysten ja palveluntarjoajien nyt hyödyntävän sitä, että palvelujen tarjoaminen on aiempaa helpompaa koko Euroopan unionin alueella.

Palveludirektiivillä mahdollistetaan kasvu, työpaikkojen perustaminen ja taloudellisen toiminnan lisääntyminen palvelualalla kaikkialla EU:ssa sekä varmistetaan samalla sosiaalinen ja työntekijöiden suojelu.

Olen viimeinen tässä keskustelussa puhuva parlamentin jäsen, joten toivotan komission jäsenelle menestystä toimissa, joilla hän varmistaa, että tämä direktiivi toteutetaan viipymättä.

(Suosionosoituksia)

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Vahvistan, että komissio hyväksyy tarkistukset 40, 41 ja 42, jotka liittyvät komitologiaan ja joilla otetaan käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely. Komissio hylkää kaikki muut tarkistukset.

Käsittelin tarkistuksissa esiin otettuja huolenaiheita keskustelun alussa esittämissäni huomautuksissa. Useat jäsenet puhuivat oikeusvarmuudesta ja siitä, aiheutuuko tästä direktiivistä mahdollisesti paljon kiistoja, jotka on saatettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. En ole itse huolissani näistä asioista. Jäsenvaltiot ovat pitkälti yksimielisiä direktiivitekstistä. Muistutan, ettei yksikään jäsenvaltio äänestänyt yhteistä kantaa vastaan. Laaja enemmistö parlamentin jäsenistä on antanut ymmärtää kannattavansa direktiiviä pian toimitettavassa äänestyksessä. Koska direktiivistä ollaan näin laajalti yksimielisiä, en ymmärrä, miksi jäsenvaltiot yrittäisivät kiertää sen säännöksiä. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että palvelualalle on annettava piristysruiske. Se voidaan antaa nimenomaan tällä direktiivillä.

Eilisessä komission työohjelmasta käydyssä keskustelussa jäsen Harbour ja muut esittivät erittäin asianmukaisen huomautuksen työohjelman täytäntöönpanosta ja siihen osoitettavista määrärahoista. Alamme komissiossa keskittyä heti palveludirektiivin toteuttamiseen ja täytäntöönpanoon. Palveluntarjoajien ja heidän asiakkaidensa elämän helpottaminen on kovaa työtä. Jäsenvaltioilla on kolme vuotta aikaa panna direktiivi täytäntöön. Niiden on aloitettava täytäntöönpano viipymättä, ei siksi, että minä sanon niin, vaan siksi, että niiden taloudet tarvitsevat tätä direktiiviä, ja komissio asettaa jäsenvaltiot vastuuseen täytäntöönpanosta.

Tänään ilmennyt laaja yhteisymmärrys johtuu siitä, että olemme tehneet tärkeitä parannuksia Euroopan unionin lainsäädäntätyötä koskevaan lähestymistapaamme. Ensinnäkin parlamentti omaksui roolinsa yhteislainsäätäjänä. Euroopan parlamentin jäsenet eivät valinneet helppoa vaihtoehtoa ja hylänneet erittäin kiistanalaista ehdotusta vaan kävivät käsiksi työhön ja pääsivät sopimukseen tekstiin tehdyistä oleellisista muutoksista, joiden ansiosta erilaisten poliittisten näkemysten edustajat saattoivat hyväksyä ehdotuksen. Tämä oli mielestäni tärkeä osoitus kyseisen toimielimen kypsyydestä.

Toiseksi puheenjohtajavaltio ottaa lähestymistapanne huomioon ja tekee kovasti töitä toimiakseen tämän yksimielisen näkemyksen perusteella. Puheenjohtajavaltio kutsui Euroopan parlamentin jäseniä epäviralliseen kilpailuasiain neuvostoon, jossa käytiin suoria keskusteluja ministerien kanssa, ja puheenjohtajavaltio järjesti lisäksi tapaamisia työmarkkinaosapuolten kanssa. Kaikki nämä seikat edistivät merkittävästi sen sopimuksen syntymistä, josta äänestätte myöhemmin tänään. On asianmukaista, että jotkin näistä uudistuksista tehtiin Suomen puheenjohtajakaudella, koska tämä on nimenomaan puheenjohtajavaltio Suomen tunnuslause.

Otan esiin vielä kaksi asiaa. Kiitän esittelijä Gebhardtia, jäsen Harbouria ja kaikkia muita, sillä monet eri ryhmiä edustavat parlamentin jäsenet edistivät saavuttamamme laajan yhteisymmärryksen syntymistä. Sen hyväksi tehtiin valtavasti työtä, josta parlamentin jäsenille on esitetty täällä paljon kiitoksia. Lisäksi haluan huomauttaa, että myös komission virkamiehet tekivät erittäin ahkerasti töitä toteuttaakseen muutoksia ja muokatakseen parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä laatimasta tekstistä neuvostolle toimitettavan tekstin. Haluan mainita tämänkin asian.

Niille meistä, jotka lyövät toisinaan epätavallisia vetoja – en tarkoita, että useimmat parlamentin jäsenet haluaisivat tehdä niin – totean, ettette luultavasti olisi vuosi sitten lyöneet kovin suuresta rahamäärästä vetoa, että saavutamme tänään toteutumassa olevan kannan. Tämä on parlamentissa mutta myös eri jäsenvaltioissa ja komissiossa työskentelevien useiden henkilöiden ansiota. Haluan esittää siitä erityiskiitokset.

Lopuksi totean, että tästä on ollut minulle itselleni ainakin yksi suunnittelematon lisähyöty: olen kahden viime vuoden aikana oppinut tuntemaan erittäin monta parlamentin jäsentä kaikista ryhmistä. Näin ei olisi välttämättä tapahtunut, ellen olisi joutunut olemaan tekemisissä tämän erittäin kiistanalaisen palveludirektiivin kanssa. Kiitokset siis siitä.

(Suosionosoituksia)

  Mauri Pekkarinen, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan lyhyesti kiittää erittäin mielenkiintoisesta ja rakentavasta keskustelusta. Euroopan unionin yhteinen tavoite on parantaa taloutemme tuottavuutta ja kilpailukykyä ja lisätä työllisyyttä. Yhteisten entistä paremmin toimivien palvelujen sisämarkkinoiden luominen on erittäin tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia teitä. Odotan hyvin suurella jännityksellä ja mielenkiinnolla kohta käytävää äänestystä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Euroopan työnantajain keskusjärjestön UNICE:n mukaan neuvostossa saavutettu Bolkesteinin direktiiviä koskeva yhteisymmärrys on tärkeä ja lupaava edistysaskel. Direktiivi on näin ollen pantava täytäntöön asianmukaisesti ja nopeasti siten, että UNICE ja sen jäsenet eri valtioissa – Portugalissa Portugalin teollisuusyhdistys (AIP) ja Portugalin teollisuusliitto (CIP) – osallistuvat täytäntöönpanoon aktiivisesti.

Näin toteavat suurten talous- ja finanssiryhmittymien edustajat. Ne pitävät tätä "askelta" uutena mahdollisuutena riistää työntekijöitä ja käyttää taloudellista valtaa. Palveludirektiivillä heikennetään jäsenvaltioiden kansallista itsemääräämisoikeutta julkisten palvelujen määrittelemisessä, suojelemisessa ja rahoittamisessa sekä palvelujen yleistä tarjoamista koskevien normien määrittelemisessä. Direktiivillä myös lisätään komission ja tuomioistuimen kaltaisten ylikansallisten elinten valtaa jäsenvaltioihin nähden. Siinä painotetaan kilpailua, jolla on tuhoisia vaikutuksia työntekijöiden oikeuksiin ja kansalaisille tarjottaviin palveluihin.

Tätä ehdotusta ei voida hyväksyä, minkä vuoksi se on hylättävä.

Haluan lopuksi korostaa sosiaalidemokraattien (Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän) roolia. Kyseinen ryhmä auttoi taktisella juonittelullaan vesittämään nyt esillä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteet ja soveltamisalan. Se alun perin ehdotti tätä direktiiviä ja teki siihen (kosmeettisia) tarkistuksia vain vahvistaakseen kannatusta sille, minkä se aiemmin väitti hylänneensä.

  Katalin Lévai (PSE). – (HU) Tämä direktiivi on epäilemättä tärkeä askel, jonka ansiosta voidaan mennä Rooman sopimuksen teoreettisia periaatteita pitemmälle ja tarjota käytännön edellytykset palvelujen vapaalle liikkuvuudelle. Toivon, että toteuttamalla yksi neljästä vapaudesta voidaan poistaa huono käytäntö, jossa jäsenvaltiot ovat lukuisin menetelmin estäneet kyseisen periaatteen toteutumisen.

Kun otetaan huomioon poikkeuksia koskevat tarkistukset, samalla on epävarmaa, mitkä alat jäävät käytännössä palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja täyttääkö direktiivi nykyisessä muodossaan alkuperäisen tarkoituksensa. Parlamentti on mielestäni menettänyt loistavan mahdollisuuden puolustaa ehdotusta, jolla luotaisiin yhdentyneet sisämarkkinat ja parannettaisiin siten tehokkaasti EU:n kilpailukykyä.

Toisaalta mielestäni on erinomaista, että direktiivissä noudatetaan täysimääräisesti kollektiivista neuvottelemista sekä työehtosopimusten allekirjoittamista, laajentamista ja täytäntöönpanoa koskevia oikeuksia sekä lakko-oikeutta ja oikeutta toteuttaa työtaistelutoimia työelämän suhteita koskevien jäsenvaltioiden säännösten nojalla.

Emme voi olla täysin tyytyväisiä tulokseen, koska poikkeuksia ja rajoittavia ehtoja on kenties liikaa, mutta direktiivin soveltamisalaan kuuluu loppujen lopuksi mielestäni laaja joukko taloudellisia toimintoja, ja direktiivillä velvoitetaan EU:n jäsenet tietynlaiseen kurinalaisuuteen. Lisäksi mielestäni on erittäin merkittävää, että direktiivin ansiosta yritykset saavat aiempaa enemmän tietoa sekä ovat asioista paremmin perillä ja riippumattomampia.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Palvelujen vapauttamista koskevalla direktiivillä edistetään eurooppalaisen pääoman vanhoillisia tavoitteita. Sillä vahvistetaan palvelumarkkinoiden monopolia, millä on erityisen haitallisia vaikutuksia palvelujen laatuun, turvallisuuteen ja kustannuksiin. Direktiivillä annetaan monopoleille mahdollisuus nauttia muiden maiden palveluntarjoajien halvoista palveluista. Direktiivissä hyödynnetään yhteisiä sisämarkkinoita, jotta voidaan alentaa työvoiman hintaa, käyttää työvoimaa hyväksi ja kääriä tällä tavoin kohtuuttomia voittoja. Direktiivillä edistetään suurimuotoisen liiketoiminnan vapauttamista ja tunkeutumista moniin julkisiin palveluihin ja laitoksiin. Siinä kyseenalaistetaan oikeudet, joiden puolesta on taisteltu ankarasti. Direktiivillä painostetaan kaikkien jäsenvaltioiden työväenluokkaa syrjimällä joitakin työntekijöitä, jotta työsuhteita voidaan heikentää pienimmän yhteisen nimittäjän mukaisiksi. Direktiivillä tehdään lainsäädännöllisiä muutoksia työväenluokan ja sen oikeuksien kustannuksella. Työoikeuteen tehdään näin ollen taantumuksellisia muutoksia, joita valmistellaan jo kolmen osapuolen eli ΕU:n hallitusten, rahavallan ja lepytettyjen ammattiyhdistysten edustajien kesken.

Kreikan kommunistinen puolue kehottaa työväenluokkaa ja ruohonjuuritason luokkaa vauhdittamaan taisteluaan EU:n ja jäsenvaltioiden hallitusten ruohonjuuritason vastaista politiikkaa vastaan, edistämään voimasuhteiden muutosta politiikassa ja ammattiyhdistyksissä sekä tehostamaan toimintaansa, jotta työväenluokan ja ruohonjuuritason luokan nykytarpeet voidaan tyydyttää.

(Istunto keskeytettiin klo 11.30 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 11.45.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

4. Äänestykset

  Puhemies. Jäsen Rack käyttää työjärjestyspuheenvuoron.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jos olen ymmärtänyt oikein, puhemiehen tehtävänä on johtaa äänestystä. Hänellä on toistakymmentä varamiestä. Jos hän ei todellakaan pysty olemaan läsnä, ainakin yhden näistä varapuhemiehistä olisi oltava paikalla.

  Puhemies. Hyvä jäsen Rack, äänestysten johtaminen oli minun vastuullani. Olin vähän myöhässä, koska olin lentokentällä vastaanottamassa Qatarin valtion emiirin šeikkiä ja matka sinne ja takaisin viivästyi hieman.

Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.)

4.1. Uusi monikielisyyden puitestrategia (äänestys)

− Ennen 20 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, jos 20 kohtaa ei hylätä, ehdotan seuraavaa suullista tarkistusta:

(EN) "katsoo, että muutoin vähemmän käytetyt ja huonommin tunnustetut uusien jäsenvaltioiden kielet, etenkin Länsi-Euroopassa, jäävät laajemmin puhuttujen kielten, lähinnä englannin, jalkoihin."

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

4.2. Euroopan unionin yleinen tullietuusjärjestelmä (äänestys)

5. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. Haluan toivottaa tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Ukrainan parlamentin valtuuskunnan, jota johtaa Verkhovna Radan puhemies Olexander Moroz.

(Suosionosoituksia)

Toivomme, että puhemies Moroz viihtyy seurassamme ja että hän pystyy johtamaan maansa parlamentin työtä ja selviämään tämänhetkisestä vaikeasta tilanteesta kohti demokraattista, vaurasta ja vakaata tulevaisuutta. Hän voi aina luottaa ystävyyteemme ja tukeemme.

Haluan myös toivottaa tervetulleeksi viralliselle lehterille saapuneen Algerian parlamentin valtuuskunnan, jota johtaa parlamentin ylemmän kamarin varapuhemies ja joka on parhaillaan vierailulla Euroopan parlamentissa.

Toivomme, että varapuhemies Bouharan tapaamiset Maghreb-maiden suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenten ja parlamentin muidenkin jäsenten kanssa auttavat lujittamaan lukuisia yhteyksiämme Algerian tasavaltaan ja mahdollistavat etenemisen yhteisessä pyrkimyksessämme kohti rauhaa, vaurautta ja demokratiaa Välimeren molemmilla puolilla sijaitsevissa maissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

(Juhlaistunto avattiin klo 12.05.)

6. Juhlaistunto – Qatar

  Puhemies Hyvät parlamentin jäsenet, teidän korkeutenne, haluan toivottaa tervetulleeksi Qatarin valtion emiirin šeikin Hammad bin Khalifa Al-Thanin. Haluan myös tuoda esiin, että olemme saaneet vieraaksemme viralliselle yleisölehterille Ukrainan parlamentin puhemiehen.

Meille on kunnia toivottaa teidät tänään tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin ensimmäisenä Persianlahden valtion valtionpäämiehenä.

Tämä on tosiaankin ensimmäinen kerta, kun meillä on ilo ja kunnia ottaa vastaan hyvin tärkeän Persianlahden alueen valtion päämies.

Olette ollut edelläkävijä alueenne demokratiakehityksessä. Olette edistänyt kansanäänestyksessä hyväksyttävän kirjallisen perustuslain käyttöönottoa. Perustuslaissa taataan joukko demokraattisia uudistuksia, joihin sisältyy tietenkin sanan- ja mielipidevapauden tunnustaminen, yleisen äänioikeuden myöntäminen kaikille aikuisille, niin miehille kuin naisillekin, ja ensi vuonna järjestettävillä vaaleilla valittavan parlamentin muodostaminen.

Teidän korkeutenne, teillä on lisäksi ollut tärkeä kansainvälinen tehtävä – teillä ja teidän maallanne. Pienessä maassanne on vain 200 000 kansalaista ja maahanmuuttajia on yli 600 000. Maanne on järjestänyt Dohan konferenssin, jossa käynnistettiin edelleen käynnissä oleva WTO:n neuvottelukierros.

Maanne on ainoa arabivaltio, joka on tällä hetkellä Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston jäsen.

Maanne on näyttänyt esimerkkiä antamalla taloudellista apua ja lähettämällä Libanonin rauhanturvajoukkoihin oman joukkonsa. Maanne joukot toimivat siellä yhdessä meidän joukkojemme kanssa.

Maanne on vauhdittanut merkittävästi rauhanomaisen ratkaisun etsintää palestiinalaisten ja Israelin välisessä konfliktissa, ja se on yksi niistä harvoista arabimaista, joilla on kauppasuhde Israelin kanssa.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 1996, teitte myös erään tärkeän päätöksen, jolla on ollut valtavia maailmanlaajuisia vaikutuksia. Sallitte tuolloin Al-Jazeera-televisiokanavan lähetykset, mikä paransi merkittävästi uutisten ja tietojen saatavuutta arabimaailmassa.

Kyseisellä kanavalla lähetetään nykyään englanninkielisiä ohjelmia, ja sen avulla edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua ja ymmärrystä. Ehkäpä mekin tunnustamme jonakin päivänä arabian- ja englanninkielisen televisiokanavan merkityksen, ja ehkä meilläkin on jonain päivänä eurooppalainen televisiokanava, joka lähettää arabiankielisiä ohjelmia.

Teidän korkeutenne, odotamme erittäin kiinnostuneina, mitä sanottavaa teillä on meille tänä aamuna.

Toivomme, että kuulemme näkemyksenne Qatarin demokratiakehityksestä. Haluaisimme kuulla myös ajatuksianne siitä, miten voimme edistää rauhaa palestiinalaisalueilla, kuten myös rauhaa ja vakautta Irakissa, ja miten vähentää jännitteitä Iranin kanssa.

Koko toimikauteni ajan – joka päättyy pian – olen korostanut sitä, miten suuri merkitys unionin suhteilla arabimaailmaan ja islamilaiseen maailmaan on Euroopan unionille. Mielestäni kyseessä on eräs kaikkein tärkeimmistä meitä eurooppalaisia koskettavista geostrategisista haasteista: meidän on mentävä vielä paljon pidemmälle suhteissamme islamilaiseen maailmaan kuin suhteissamme lähinaapureihimme, Välimeren alueen maihin.

Euroopan parlamentti onkin tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltioiden välillä on käynnistetty kauppasopimusneuvottelut. Toivokaamme, että nämä neuvottelut voidaan saattaa pian päätökseen, jotta voimme parantaa Qatariin ja sen naapurimaihin luomiemme suhteiden strategista ja poliittista sisältöä. Tästä syystä teidän tämänpäiväinen vierailunne Euroopan parlamenttiin on sitäkin tärkeämpi ja merkityksellisempi.

Vierailunne maanne edustajana on meille tärkeä useista syistä, ja se tapahtuu lisäksi symbolisena päivänä, sillä juuri tänä samaisena päivänä Yhdistyneiden Kansakuntien kulttuurien välisen liiton työryhmä on esittänyt Istanbulissa suosituksensa pääsihteeri Annanille.

Tämä on teille hyvä hetki vierailla keskuudessamme Strasbourgissa, Euroopan sydämessä, sillä teidän näkemyksenne ja arabimaailman näkemykset voivat tuoda meidät lähemmäs toisiamme ja mahdollistaa sen, että voimme edetä tulevaisuudessa yhtenäisemmin kuin ennen on ollut mahdollista.

  Hamad Bin Khalifa Al-Thani, Qatarin valtion emiirin šeikki⁽¹⁾.

(EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, armollisen ja laupiaan Jumalan nimissä haluan ilmaista teille kiitollisuuteni ystävällisestä kutsustanne saapua Euroopan parlamenttiin, joka edustaa 450:tä miljoonaa eurooppalaista ja joka on yksi alueellisen yhdentymisen onnistuneimmista esimerkeistä koko maailmassa. Haluan myös kiittää teitä vieraanvaraisuudestanne ja lämpimästä vastaanotosta sekä minua kohtaan osoittamistanne ystävällisistä ajatuksista.

Puhuessani täällä Euroopan parlamentissa en voi olla ilmaisematta, miten suuresti ihailen Euroopassa monien vuosikymmenten ajan toteutettuja uutteria toimia. Näiden vuosikymmenten aikana maanne ovat pystyneet ymmärryksen ja tahdonvoiman avulla unohtamaan menneisyyden tuskalliset tapahtumat ja avaamaan uuden lupaavan luvun, joka sisältää monia menestystarinoita. Euroopan parlamentin nykyinen korkea kansainvälinen asema on inspiroiva esimerkki, jota monet muut maat yrittävät seurata. Meillä arabimaailmassa on kokemusta arabivaltioiden liitosta, ja toivomme, että saavutamme vielä sen, mitä te olette saavuttaneet. Haluan korostaa tässä yhteydessä, ettei demokratia ole ainoastaan ehdoton välttämättömyys maailman jokaisessa valtiossa vaan että se on myös ennakkoehto alueelliselle taloudelliselle yhdentymiselle ja vakaille kansainvälisille suhteille kaikilla maailman alueilla. Demokratialla nimittäin varmistetaan, ettei yksikään maa voi tehdä mielivaltaisia päätöksiä asioissa, jotka koskevat kaikkien maiden kansoja.

Kuten hyvin tiedätte, Qatarin valtio on valinnut demokratian suojellakseen ihmisoikeuksia ja varmistaakseen kansalaistensa osallistumisen. Olemme valinneet demokratian sopusoinnussa velvollisuutemme kanssa harjoittaa Al-Shouran periaatetta, joka on yksi islamin perussäännöistä. Se on sääntö, jota ei voida jättää huomiotta ja joka otettiin käyttöön kansalaisten osallistumisen lisäämiseksi. Siksi demokratiaa ei saa rajoittaa vain harvoihin vaan se on ulotuttava kaikkiin ihmisiin. Tätä periaatetta ei voida soveltaa valikoivasti. Se on perusoikeus, jota ei voida jättää huomiotta tai loukata. Alueellamme vallitseva todellisuus osoittautuu toisinaan islamin periaatteiden vastaiseksi. Se ei johdu itse periaatetta koskevasta ongelmista, vaan periaatetta tulkitaan väärin eikä sitä noudateta tarkoin.

Sen lisäksi, että islamissa kehotetaan ihmisiä osallistumaan julkisiin asioihin, siinä kehotetaan myös kunnioittamaan vähemmistöjä ja suojelemaan heidän oikeuksiaan. Islamissa kannustetaan ihmisiä oppimaan muiden kulttuureista ja olemaan vuorovaikutuksessa niiden kanssa antamiseen ja ottamiseen perustuvan suhteen pohjalta. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että monet eurooppalaisista ystävistäni tietävät nämä asiat islamista ja että he tietävät paljon naapureidensa historiasta. Tämä osoittaa, että he haluavat luoda hedelmällisiä suhteita ja käydä vuoropuhelua naapureidensa kanssa.

Haluan mainita, että kääntämällä kreikankielisiä teoksia arabiaksi arabit muodostivat sillan, jonka välityksellä kreikkalainen sivistys välittyi Eurooppaan. Monet kuuluisat kreikkalaiset filosofit ja ajattelijat tuotiin näin Euroopan älymystön tietoon, mikä edesauttoi myöhemmin renessanssin syntyä.

Monet ihmiset tulivat kosketuksiin islamin kanssa ja kääntyivät islaminuskoon osoittaen samalla täydellistä vakaumusta ja hyväksyntää olemalla vuorovaikutuksessa muslimien kanssa ja käymällä heidän kanssaan kulttuurista vuoropuhelua. Islam levisi vuoropuhelun välityksellä ja kukoisti vakuuttavasti. Ketään ei ole koskaan pakotettu kääntymään islaminuskoon. On ihmisiä, jotka väittävät toisin, mutta nämä ihmiset ovat väärässä ja he ovat vääristäneet islamia.

Tässä vaiheessa on välttämätöntä korostaa vuoropuhelua eri uskontojen harjoittajien välillä ja toteuttaa toimia jatkuvuuden varmistamiseksi tällaisten uskontojen välillä, jotta vältetään keinotekoiset ja tarpeettomat yhteentörmäykset. Sekä idässä että lännessä on kuitenkin valitettavasti yksittäisiä ihmisiä ja ryhmiä, jotka ovat lietsoneet tällaista yhteentörmäystä. Nämä ihmiset ovat tietämättömiä, ja he ovat tehneet vihollisia niistä, jotka poikkeavat heistä rodultaan tai ihonväriltään. He eivät ole ymmärtäneet, että maailman monimuotoisuus on vaurauden lähde, eivätkä he ole välittäneet kehotuksista pyrkiä lähentymiseen ja vuoropuheluun maailmassamme.

Hyödynnän tätä tilaisuutta pyytääkseni kaikkia ajattelevia, viisaita ja rehellisiä ihmisiä niin idässä kuin lännessäkin nousemaan yhdessä vastarintaan tällaisten jakaantumiseen ja suvaitsemattomuuteen yllyttävien kehotusten hiljentämiseksi, sillä niillä uhataan rauhaa sekä uskontojen ja pyhien paikkojen kunnioittamista.

(Suosionosoituksia)

Meidän on vaadittava, että uskontoja ja pyhiä paikkoja kunnioitetaan, jotta niitä ei vaaranneta. Yhtä tärkeää on tehdä yhteistyötä häiriköiden aiheuttamien vääristymien, välinpitämättömyyden ja ääriryhmien sekä kunkin osapuolen toisesta osapuolesta luomien väärien mielikuvien torjumiseksi. Qatarin valtio jatkaa ponnistelujaan tätä tarkoitusta varten, ja se isännöi monia foorumeita, joiden tavoitteena on kannustaa kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Eräs tällainen foorumi on uskontojen välistä vuoropuhelua käsittelevä vuotuinen foorumi.

Lähi-idän kysymyksillä on aina ollut suuri merkitys Euroopalle näiden kahden alueen maantieteellisen läheisyyden ja niiden jatkuvien poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen siteiden takia, jotka eivät ole koskaan hävinneet historian aikana. Tämän läheisyyden takia on epäilemättä unionin edun mukaista kannattaa Lähi-idän maiden kattavaa uudistusta ja kannustaa niitä jatkamaan näitä uudistuksia vakavasti ja demokratiasta tinkimättä sekä käyttämättä hyväksi demokratian käsitettä esittämällä tyhjiä sanoja. Kattava uudistus ja aito demokratia ovat oikeita keinoja Lähi-idän tilanteen parantamiseksi, jotta sen maat voivat kokea vakauden, sen kansat voivat nauttia vapaudesta, sen laitokset voivat voimistua ja sen valtiot voivat kehittyä oikeusvaltioperiaatteen pohjalta. Tällöin Lähi-idän kansalaisilla on kaikki perusedellytykset ja tieteelliset ja taloudelliset keinot toimia tasavertaisina naapurimaidensa ja muun maailman kanssa ja luoda kumppanuuksia niiden kanssa sen sijaan, että ne vieraantuvat toisistaan.

Tältä osin tiedämme, ja luultavasti Euroopan unioni tietää vielä paremmin, että Lähi-idästä tai Lähi-idän kautta tapahtuvasta maastamuutosta on tullut valtava haaste. Vaikka Euroopan unioni onkin tehnyt useiden vuosien ajan valtavasti töitä vastatakseen tähän haasteeseen, onnistuneissa ratkaisuissa on aina mentävä ongelman lähteille ja käsiteltävä sen syitä, ei ainoastaan oireita. Kun siis uudistusprosessi tuottaa tulosta ja demokraattinen kulttuuri vakiintuu Lähi-idässä ja kun sen kansalaiset kykenevät torjumaan kaikentyyppistä korruptiota, monet niistä, jotka aiemmin etsivät ihmisarvoista elämää oman maansa ulkopuolelta, eivät enää muuta muualle, mikäli he pystyvät saavuttamaan omat tavoitteensa kotimaassaan.

Demokratian vakauttaminen ja rauhan saavuttaminen Lähi-idässä ovat yhtä tärkeitä tavoitteita. Demokratian puute ja kyvyttömyys löytää oikeudenmukaista ratkaisua palestiinalaisten ongelmaan on luonut erilaisia väkivallan muotoja, joita jotkut ihmiset pitävät terrorismina, jota vastaan on taisteltava kaikkein ankarimmilla keinoilla tekemättä eroa väkivallan eri muotojen välillä ja pohtimatta keinoja, miten poistaa ongelmaa ruokkivat tekijät. Tuomitsemme kaikenlaisen terrorismin ja teemme yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa sen torjumiseksi. Haluamme kuitenkin erottaa toisistaan yhtäältä sen, miten syyttömiä ihmisiä pelotellaan aiheettomasti jonkin verukkeen nojalla, mikä on tuomittavaa, ja toisaalta sen, että ihmisillä on kansainvälisten lakien ja käytäntöjen nojalla laillinen oikeus vastustaa miehitystä.

Katsomme, että palestiinalaisten kysymyksen oikeudenmukaisen ratkaisun perustana on, että niin Israelin kuin palestiinalaistenkin on pantava täytäntöön kaikki kansainväliset päätöslauselmat, ja kansainvälinen yhteisö tukee niitä molempia tässä asiassa. Näin vältetään monimutkaisuus, joka on nykyään ominaista näiden kahden osapuolen välisille suhteille. Hamas-liikkeen edustajista muodostuvalle palestiinalaishallitukselle, jonka palestiinalaiset valitsivat muutama kuukausi sitten omasta vapaasta tahdostaan, olisi annettava mahdollisuus tehdä töitä tämän kansan puolesta.

Sen sijaan, että palestiinalaisia olisi palkittu demokratian harjoittamisesta – demokratia on alueellamme hyvin harvinaista – sitä on rangaistu siitä. En ymmärrä, miten demokraattisesti valittu hallitus voidaan asettaa saartoon ja miten koko kansalle voidaan langettaa kollektiivisia seuraamuksia ainoastaan siitä syystä, että se on käyttänyt demokraattista oikeuttaan äänestää, ketkä ihmiset hallinnoivat maata.

(Suosionosoituksia)

Eikö ole kaksinaamaista vaatia ensin vapaita vaaleja ja sen jälkeen vastustaa vaalien tulosta?

Palestiinan kysymyksen ratkaiseminen on sidoksissa Israelin valmiuteen täyttää kaikki sen velvoitteet ja panna täytäntöön kansainväliset päätöslauselmat, joissa vaaditaan vetäytymistä miehitetyiltä arabialueilta, sellaisen itsenäisen Palestiinan valtion perustamista, jonka pääkaupunki olisi Jerusalemin pyhä kaupunki, sekä infrastruktuurin tuhoamisen ja siviilien tappamisen ja kiduttamisen välitöntä lopettamista palestiinalaisalueilla, sillä sen seurauksena kymmenet palestiinalaiset ovat saaneet surmansa miehitetyillä alueilla, ja Beit Hanoun verilöyly on tästä viimeisin esimerkki. Tämä on se tie, jota seuraamalla umpikujaan ajautunut Palestiinan kysymys saadaan ratkaistua, ja mielestämme kansainvälisen yhteisön olisi toimittava voimallisemmin, jotta tähän ongelmaan löydetään nopea ratkaisu, sillä tämä hyödyttäisi paitsi Lähi-itää myös koko maailmaa.

On löydettävä kattava ratkaisu arabimaiden ja Israelin väliseen konfliktiin. Tästä ovat osoituksena myös Israelin hiljattaiset tuhoisat sotatoimet Libanonissa. Nyt kun taistelu on päättynyt ja UNIFIL-joukot – joihin Qatar päätti osallistua – ovat käynnistäneet toimensa, toivomme, että Libanon voi toimia täysivaltaisesti kaikkialla alueellaan ja että Israel kunnioittaa sen täysivaltaisuutta.

Toivomme, että Irak selviytyy tämänhetkisestä kriisistään, että se säilyttää täysivaltaisuutensa ja alueidensa yhtenäisyyden ja että Irakin kansa saa takaisin turvallisuutensa ja vapautensa. Olen varma siitä, että Euroopan unioni, joka on tietoinen Irakin tilanteen Lähi-idän alueelliselle vakaudelle aiheuttamista vaaroista, tehostaa toimiaan Irakin auttamiseksi maan nykyisen vaikean tilanteen ratkaisemisessa.

Lähi-idän vakaus edellyttää myös, että Euroopan parlamentti jatkaa toimiaan päästäkseen rauhanomaiseen ratkaisuun Iranin ydinohjelmassa, jossa vahvistetaan, että Iranin tavoittelemat toimet pysyvät täysin rauhanomaisina ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön valvonnassa. Haluan toistaa tässä yhteydessä pyyntömme siitä, että Lähi-idästä tehdään ydinaseeton alue ja että Israel velvoitetaan allekirjoittamaan ydinsulkusopimus.

(Suosionosoituksia)

Ennen puheeni loppua haluan viitata siihen, että Euroopan unionilla on vahva yhteistyösuhde etenkin Qatarin valtion ja yleisesti Persianlahden valtioiden kanssa. Sen jälkeen kun Qatarin valtio allekirjoitti Persianlahden valtioiden ja silloisen ETY:n yhteistyöneuvostoon kuuluneiden maiden yhteistyösopimuksen vuonna 1989, se on kehittänyt suhteitaan Euroopan unioniin monilla eri aloilla. Yksistään energia-alalla Qatar on allekirjoittanut sopimuksia muutamien Euroopan unionin jäsenvaltioiden, kuten Italian, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan kanssa, täyttääkseen näiden maiden maakaasua koskevat tarpeet. Harjoitamme yhteistyötä myös muilla, kulttuurin, politiikan ja talouden kaltaisilla aloilla. Qatar ja Euroopan unioni voivat siten lujittaa siteitään edelleen.

Haluan kiittää teitä vielä kerran ja toivotan teille rauhaa ja Jumalan siunausta.

(Parlamentti osoitti puhujalle suosiota seisaallaan.)

  Puhemies. Kiitän teitä sanoistanne, teidän korkeutenne. Olen varma siitä, että ne auttavat ymmärtämään paremmin arabimaailman ja islamilaisen maailman näkemyksiä kysymyksistä, jotka ovat merkityksellisiä sekä Euroopan unionille että teille.

Euroopan parlamentille on ollut kunnia saada teidät vieraaksi. Monet kiitokset.

(Suosionosoituksia)

(Juhlaistunto päätettiin klo 12.30.)

(1) Emiiri puhui arabian kielellä. Kyseessä on käännös.

7. Äänestykset (jatkoa)

  Puhemies. Jatkamme äänestyksiä.

7.1. Palvelut sisämarkkinoilla (äänestys)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

8. Äänestysselitykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestysselitykset.

- Joan i Marín mietintö (A6-0372/2006)

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin tunnuslause on "moninaisuudessaan yhtenäinen". Unionin alkumetreiltä alkaen olemme pyrkineet luomaan yhteisen alueen paitsi talouden alalla ennen kaikkea myös mahdollisuuksien ja vapauksien alalla. Toimemme koskettavat kansoja ja valtioita, joille monet asiat ovat yhteisiä. En viittaa nyt ainoastaan yhteisiin strategisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin etuihimme vaan myös arvoihimme, tapoihimme ja elämänasenteeseemme.

Meillä on yhteinen kulttuuritausta, joka perustuu kreikkalaiseen ajattelutapaan, roomalaiseen oikeuteen, kristinuskoon, uskonpuhdistukseen, valistukseen, renessanssiin ja jopa globalisaatioon. Samalla ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että meillä on edelleenkin kulttuurieroja ja erityiset identiteetit ja ennen kaikkea oma kieli. Vaikka tätä monimuotoisuutta voitaisiin pitää vain esteenä, se on itse asiassa suuri vaurauden ja elinvoiman lähde.

Kannatinkin ehdotusta, jonka mukaan Euroopan unionin perustamissopimusta olisi muutettava siten, että mahdollistetaan yhteisön lainsäädännön antaminen kielten, ja etenkin vähemmistökielten, suojelemiseksi ja kunnioittamiseksi ja jonka mukaan olisi perustettava eurooppalainen kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta käsittelevä virasto, mutta tätä ehdotusta ei hyväksytty.

Olen myös kannattanut ehdotusta, jonka mukaan kaikkia Euroopan kansalaisia on kannustettava opiskelemaan äidinkielensä lisäksi vähintään kahta muuta kieltä, sillä mielestäni tämä on paras tapa parantaa keskinäistä ymmärrystä, rinnakkaiseloa ja ykseyttä.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että monikielisyyttä koskeva Joan i Marín mietintö hyväksyttiin. Äänestin mietinnön puolesta huolimatta useista varaumista, joita minulla edelleen on. Katson, että parlamentissa toimitetussa äänestyksessä sen enempää Euroopan komissio kuin parlamentin jäsenetkään – tai ainakaan valtaosa jäsenistä – eivät osoittaneet riittävästi rohkeutta muutamien tarkistusten osalta. Monikielisyys on ennakkoehto suvaitsevuudelle ja hyväksynnälle, ja tällä alalla on tehtävä enemmän, jotta ymmärrystä voidaan parantaa EU:ssa.

On totta, että parlamentti päätti, että komission olisi pohdittava viraston perustamista ja esitettävä parlamentille asiaa koskeva kertomus, ja samoin on totta, että komissio on toiminut puutteellisesti tässä asiassa. Tämä laiminlyönti on korjattava.

Parlamentissa noudatettavan menettelyn mukaan kertomus on esitettävä ennen asiaa koskevia keskusteluja ja päätöksiä.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on hyvä uutinen, että uusi monikielisyyden puitestrategia on hyväksytty. Yksittäiset jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän toimintalinjan täytäntöönpanosta. Jotkin jäsenvaltiot ovat parhaillaan muuttamassa koulutusjärjestelmiään. Sekä viestintäkeinona että kulttuurierojen tunnistamisen keinona käytettävien vieraiden kielten opettaminen on olennainen osa näitä muutoksia.

Meidän on tuettava varauksetta eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin käyttöönottoa, jos haluamme hyödyntää nykyisiä yksittäisiä kielitaitojärjestelmiä opetussuunnittelussa parhaalla mahdollisella tavalla. Voimme lisätä motivaatiota vieraiden kielten opettamiseen myös parantamalla kielikokeiden ja -todistusten avoimuutta, mistä on hyötyä niille, jotka suorittavat ne myöhemmin urallaan.

Mietinnöllä lujitetaan merkittävästi vieraiden kielten opetusta ja parannetaan työvoiman kilpailukykyä ja tehostetaan kansalaisten ja eurooppalaisten virastojen välistä viestintää. Tämä on eräs lisäperuste sille, miksi äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta. Monikielisyyden aiheuttaman euforian keskelläkään emme saa unohtaa niitä puutteita, joita PISA-tutkimuksen yhä heikkenevät tulokset ovat osoittaneet.

On kuitenkin selvää, että ulkomaalaisten osuutta koululuokissa on rajoitettava 30 prosenttiin, jotta helpotetaan sopeutumista, pidetään yllä laatustandardeja ja vähennetään kulttuurien välisen konfliktin mahdollisuutta. Mielestäni paikallisen kielen riittävä oppiminen ennen yleisen opetuksen alkamista ja tarvittaessa kielellisen tuen lisääminen esimerkiksi päiväkodissa tai esikoulussa suoritettavan lisävuoden muodossa olisi tehtävä yleiseksi käytännöksi EU:ssa.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutaman varauman kollegani jäsen Mölzerin esittämien varaumien lisäksi. Mietinnössä on joitakin erinomaisia kohtia, etenkin kohta, jossa korostetaan, ettei Euroopan unionin tarvitse rahoittaa englannin kielen opetusta.

Mietinnössä on esitetty hyvin kunnianhimoinen näkemys, jonka mukaan kaikista vähemmistökielistä, joita on noin 60, tehtäisiin virallisia kieliä. Tällä olisi kuitenkin haitallisia vaikutuksia unionin 21 kansalliselle kielelle, joista osa on jo nyt jossain määrin uhattuna. Latvian, liettuan, viron, unkarin ja sloveenin kieli eivät ole kansanvälisen viestinnän kieliä. Myös italian, saksan ja ranskan kielen asema aiheuttaa jossain määrin huolta.

On jokseenkin epäloogista, että mietinnössä ehdotetaan säästöjen aikaansaamista siten, että nämä EU:n viralliset kielet eivät välttämättä olisi kaikkien valtuuskuntien työkieliä ja että näin vapautettaisiin varoja alueellisten kielten hyväksi. Eilen näimme jokseenkin valitettavan esimerkkitapauksen, sillä erään hiljattain täysin itsenäistyneen valtion päämies katsoi olevansa velvollinen puhumaan englantia oman äidinkielensä sijaan, vaikka hän on opiskellut aikoinaan Strasbourgissa. Mielestäni tämä ei lupaa kovin hyvää Euroopan unionin monikielisyyden kehittymisen kannalta.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin Joan i Marin uutta monikielisyyden puitestrategiaa koskevan mietinnön puolesta, vaikka minulla onkin joitakin varaumia muutamien hyväksyttyjen ehdotusten ja tarkistusten osalta.

Katson, että Euroopan monikielisyyden puitestrategiaan olisi sisällytettävä "eurooppalaisten maailmankielten" opettaminen ja edistäminen. Viittaan tällä ilmaisulla portugalin kieleen, joka on EU:n kielistä kolmanneksi puhutuin maailmassa (englannin ja espanjan jälkeen mutta ennen saksaa, ranskaa ja italiaa). Koska portugalin kieli on niin ainutlaatuinen ja koska sitä puhuu noin 200 miljoonaa ihmistä kahdeksassa maassa ja viidessä maanosassa, sen olisi oltava yksi EU:n virallisista kielistä. Mietinnössä ei kuitenkaan tunnusteta tätä asiaa.

Portugalin kieli on kestävin side maanosien välillä, sillä se on viestintäväline, suurten runoilijoiden ja kirjailijoiden käyttämä raaka-aine, ja sillä on kunniakkaat juuret, jotka ulottuvat 800 vuoden taakse historiassa.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Aion kannattaa tätä mietintöä jokseenkin vastahakoisesti. Mielestäni uusien kielten loputon lisääminen EU:n virallisten kielten cocktailiin ei välttämättä edistä toimielinten tehokasta työskentelyä. Olen samaa mieltä siitä, että parlamentin jäsenten on voitava puhua ja kuunnella omalla kielellään, mutta sama ei välttämättä koske komission ja neuvoston virkamiehiä.

Olemme nyt oudossa tilanteessa, sillä skotlantilaiset voivat käyttää gaelin kieltä ja gibraltarilaiset espanjan kieltä mutta walesilaiset eivät voi käyttää kymrin kieltä. Jos otamme käyttöön vielä uusia kieliä, aion vaatia, että niihin on sisällytettävä yhdessä vaalipiirini osassa puhuttu kieli, nimittäin kornin kieli. Se on vähemmistökieli, mutta sen potentiaalisia puhujia on vähintään yhtä paljon kuin erään yhteisön virallisen kielen, nimittäin maltan, puhujia.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Monikielisyys on tärkeää vapaalle liikkuvuudelle Euroopan unionissa. Siksi olemme äänestäneet koko mietinnön puolesta.

Olemme kuitenkin äänestäneet tiettyjä ehdotettuja sanamuotoja vastaan. Tällaisia ovat muun muassa EU:ta koskeva kielilainsäädäntö, kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta käsittelevän viraston perustaminen, ja sellaisen EU:n toimielinten työryhmän perustaminen, jonka tehtäväksi annettaisiin EU:n perustamissopimuksen muuttaminen siten, että luodaan oikeudellinen perusta "kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamisen" käsitteelle.

Kuten aina, Euroopan parlamentin taipumus elefanttitautiin astuu kuvaan. Haluamme korostaa, että jäsenvaltiot ovat yksin vastuussa opetuksen järjestämisestä ja sen varmistamisesta, että opetusjärjestelmän sisältöä noudatetaan täysin. Samaten kunkin jäsenvaltion velvollisuutena on varmistaa, että ihmisille annetaan asianmukaista kieliopetusta.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Haluan onnitella Joan i Maria hänen tärkeästä ja ajankohtaisesta mietinnöstään, joka koskee uutta monikielisyyden strategiakehystä, jolle annan täyden tukeni. Olen tyytyväinen ehdotettuihin toimenpiteisiin, joilla edistetään monikielisyyttä Euroopassa.

Erilaisten eurooppalaisten kielten olemassaolo on tyypillinen piirre Euroopan yhdentymisprosessille, ja se on keskeinen osa eurooppalaista kulttuuria. Eri kielten oppimista – tavoitetta, jota kuvataan ilmaisulla "äidinkieli+2" ja joka vahvistettiin Lissabonin strategiassa – olisi kannustettava, jotta helpotetaan eri maiden ihmisten välistä viestintää ja edistetään heidän välistensä erojen hyväksymistä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta, ja suhtaudun hyvin myönteisesti toimenpiteisiin, joilla suojellaan vähemmistökieliä ja lisätään niiden käyttöä. Monikielisyyden edistämisen ei kuitenkaan pitäisi johtaa alueellisten kielten liialliseen (ja tarpeettomaan) tulkkaamiseen ja kääntämiseen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Äänestin nyt tarkasteltavana olevan mietinnön puolesta, sillä monikielisyys on lähellä sydäntäni ja katson, että EU:n olisi lähetettävä voimakas ja selvä viesti kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi alueellaan.

Mietinnössä mainitun eurooppalaisen kielitaitoindikaattorin osalta toistan aihetta koskevassa kirjallisessa lausunnossani esittämät perusteet.

Kielitaitoindikaattorin hyväksyminen on välttämätöntä EU:n kansalaisten kielitaitoa koskevien todennettavien tietojen puutteen korjaamiseksi. Tätä indikaattoria ei saa kuitenkaan rajoittaa viiteen yleisimmin puhuttuun kieleen EU:ssa. Meidän on otettava huomioon muun muassa muiden eurooppalaisten kielten asema muualla maailmassa. Tämä on tämän eräs kysymyksen keskeisistä näkökulmista, ja EU:n on sisällytettävä se avoimuus- ja yhteistyöpolitiikkaansa, jota se harjoittaa muun maailman kanssa.

Olenkin äänestänyt tarkistuksen 4 puolesta korostaakseni komissiolle esitettyä pyyntöä, jonka mukaan sen olisi vahvistettava erityinen aikataulu, jotta indikaattoria voitaisiin laajentaa käsittämään EU:n kaikki viralliset kielet, kuten olen ehdottanut kirjallisessa lausunnossani.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Olen tyytyväinen, että parlamentti on ottanut uudessa monikielisyyden puitestrategiassa huomioon esitykseni, joka koskee eurooppalaisten maailmankielten strategisen merkityksen ja maailmanlaajuisen aseman tunnustamista.

Eri puolilla maailmaa 350 miljoonaa ihmistä puhuu englantia äidinkielenään, espanja on 280 miljoonan ihmisen äidinkieli, portugali on 230 miljoonan ihmisen äidinkieli ja 125 miljoonaa ihmistä puhuu ranskaa äidinkielenään. Nämä luvut ja näiden kielten maantieteellinen levinneisyys ovat osoitus maailmanlaajuisesti käytettyjen eurooppalaisten kielten merkityksestä. Näiden kielten avulla lisätään valmiuksiamme pitää yllä ja lujittaa suoria suhteita ja yhteyksiä maailman muihin osiin tarvitsematta turvautua välittäjiin.

Seuraavaksi käsittelen aiheen erästä toista näkökulmaa. Olen tietoinen siitä, että henkilöt, jotka vastustavat monikielisyyden edistämistä Euroopassa, vetoavat kustannuksiin yhtenä syynä sen torjumiseksi tai sen korvaamiseksi yhdellä tai vain muutamalla työkielellä.

On kiistatonta, että tämä maksaa. Esitetyistä kustannuksiin liittyvistä perusteluista huolimatta on kuitenkin muistettava, että kaikista modernin Euroopan rakentamiseen liittyvistä menoista juuri nämä rahat menevät erinomaiseen tarkoitukseen, nimittäin perinteemme edistämiseen. Monikielisyys maksaa varmastikin vähemmän kuin sota, ja se on tehokas kulttuuritoimi.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Monikielisyys on tärkeä käsite. Meidän on tunnustettava Euroopan parlamentin ainutlaatuisuus siinä mielessä, että se tarjoaa simultaanitulkkausta 21:llä – pian 23:lla – kielellä. Jotta voisimme kuitenkin saavuttaa tavoitteen, jonka mukaan kaikkien EU:n kansalaisten olisi osattava äidinkielensä lisäksi kahta muuta kieltä, meidän on annettava jäsenvaltioille tukea.

Skotlannissa yhä harvemmat päättävät opiskella vieraita kieliä koulussa tai yliopistossa. Meidän on käännettävä tämä suuntaus. Olen tyytyväinen siihen, että Skotlannin kouluissa kaikki 10-vuotiaat opiskelevat vierasta kieltä. Niiden toimia olisi kannustettava ja tuettava. Myös Skotlannin aluehallituksen gaelin opetukseen keskiasteen kouluissa antama tuki ansaitsee kiitoksen.

- Euroopan unionin yleinen tullietuusjärjestelmä (B6-0578/2006)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) On hyvä asia, että yleisen tullietuusjärjestelmän soveltaminen tiettyihin maihin – toisin sanoen näiden maiden vientituotteiden etuoikeutettu pääsy Euroopan markkinoille – pyritään tekemään ehdolliseksi siitä, noudattavatko nämä maat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vähimmäisstandardeja.

Pelkään kuitenkin, että olemme edelleen harrashenkisten toiveiden tasolla, kuten on tavallista tämäntyyppisten päätöslauselmien yhteydessä. Huolimatta lausekkeista, joissa vaaditaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja sosiaalisia perusoikeuksia, joilla Bryssel-keskeinen Eurooppa höystää kansainvälisiä kauppasopimuksiaan, en usko, että se on koskaan rankaissut näiden oikeuksien rikkomisesta tai pannut täytäntöön näitä lausekkeita. Se suostuu käymään kauppaa Kiinan kanssa, ja se on kannattanut Kiinan liittymistä WTO:hon, vaikka tiedämmekin kyseisessä kommunistivaltiossa vallitsevista työoloista, Laogaia-leireistä ja pakkotyövoiman käytöstä, poliittisesta sorrosta ja puutteellisesta vapaudesta sekä omistusoikeuksien järjestelmällisestä rikkomisesta, joka on seurausta maassa laajalti harjoitetusta väärentämisestä ja kopioinnista.

Ongelmana on uskottavuus, ja tässä asiassa Euroopan unionilla ei ole minkäänlaista uskottavuutta.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Kolumbiassa murhataan vuosittain enemmän ammattiyhdistysaktivisteja kuin muualla maailmassa yhteensä. Vuonna 2005 murhattiin 70 ammattiyhdistysaktivistia, 260 sai tappouhkauksia, 56 pidätettiin mielivaltaisesti, seitsemän selviytyi hengissä hyökkäyksestä, jossa käytettiin räjähteitä tai ampuma-aseita, kuusi siepattiin ja kolme katosi jäljettömiin.

Komissio on hyvin ylpeänä kehunut yleisen tullietuusjärjestelmän etujen ja oikeusstandardien yhteensovittamiseen liittyviä suosituksiaan. Myös ILO on todennut, ettei Kolumbia noudata täysimääräisesti ILO:n keskeisiä työstandardeja, jotka ovat edellytyksenä GSP Plus -etujen myöntämiselle. ILO:n yleissopimuksen ratifiointi ei ole sama asia kuin sen täytäntöönpano, minkä Kolumbian ammattiyhdistysaktivistit mieluusti todistavat.

Siksi olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaan ja komission jäsenen Mandelsonin keskustelun aikana esittämään lausumaan, ja kehotan komissiota tarkastelemaan uudelleen Kolumbian GSP Plus -asemaa. Muutoin näyttää siltä, että maata, jossa tapetaan ammattiyhdistysaktivisteja, palkitaan jatkossakin tällaisista toimista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen tähän äänestykseen. Aivan liian monissa GSP-järjestelmän edunsaajamaissa rikotaan toistuvasti työntekijöiden oikeuksia. Komission on varmistettava asiaa koskevien ILO:n yleissopimusten täytäntöönpano säännöllisen ja avoimen arvioinnin avulla.

- Gebhardtin mietintö (A6-0375/2006)

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan selventää, miksi kannatin äänestyksessä suositusta direktiivin antamiseksi palveluista sisämarkkinoilla. Haluan todeta ensimmäiseksi olevani vakuuttunut siitä, että kolme vuotta kestäneiden pitkittyneiden neuvottelujen jälkeen on hyvä asia, että unionin toimielimet ovat päättäneet jatkaa palvelujen vapaan liikkuvuuden lisäämistä. Näin luodaan yli puoli miljoonaa uutta työpaikkaa ja tuetaan maidemme taloudellista kasvua.

Vaikkei lopullinen direktiivi vastaakaan täysin alkuperäistä ajatustani palvelujen vapauttamisesta EU:n sisämarkkinoilla, sillä luodaan kuitenkin lisäarvoa kaikille sidosryhmille, ja siksi äänestin sen puolesta. Se helpottaa kauppiaiden ja pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä muiden jäsenvaltioiden markkinoille. Neuvostossa tehty kompromissi on kuitenkin hyvin hauras, eikä ole mitään syytä vaarantaa sitä. Tästä syystä en äänestänyt tiettyjen arkaluonteisiin kysymyksiin liittyvien tarkistusten puolesta. Tällaisia ovat työ- tai rikoslainsäädännön noudattamista, sosiaalipalvelujen määritelmää ja arviointivelvoitteita koskevat tarkistukset. Nämä kysymykset ovat varmasti tulevien keskustelujen aiheena.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Yhtä uutta jäsenvaltiota edustavana parlamentin jäsenenä olen työskennellyt lujasti yritystemme ja työntekijöidemme oikeuksien puolesta, ja olen esittänyt komissiolle useissa yhteyksissä sekä suullisia että kirjallisia kysymyksiä työntekijöiden oikeuksien suojelusta ja kunnioittamisesta.

Tässä yhteydessä olemme kohdanneet usein oikeudellisia, poliittisia ja taloudellisia ongelmia. Meitä on syytetty usein sosiaalisesta polkumyynnistä, työpaikan turvallisuusstandardien alentamisesta ja muista vastaavista järjettömyyksistä. Tähän mennessä valtaosa kysymyksistä – myös SoKo Bundan ja Pannonian kysymykset, jotka koskevat Saksassa työskenteleviä unkarilaisia – on ratkaistu, Saksan viranomaisten toimet on estetty tuomioistuimen päätöksillä ja vireillä on jopa vahingonkorvausvaateita.

Tänään hyväksytty palveludirektiivi on valtava askel erilaisten epävarmuuksien selventämisessä. Se on kompromissi, mikä tarkoittaa, ettei kukaan ole oikeastaan täysin tyytyväinen. Se on kuitenkin hyvä kompromissi, jolla edistetään tavoitteemme, nimittäin unionin perusvapauksien ja palvelujen vapaan liikkuvuuden toteutumista.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin jäsen Gebhardtin mietinnön puolesta, varsinkin koska olen kotoisin rajaseutualueelta, jolle tällaiset vaikeudet ovat arkipäivää. Siksi kyse on mielestäni myönteisistä toimista, jotka hyödyttävät etenkin raja-alueita.

Olen jokseenkin pahoillani niistä vuosia kestäneistä ristiriidoista, jotka ovat ympäröineet palveludirektiiviluonnosta, jota käsittelemme tänään ja joka on saanut lopulta hyvin voimakkaan tuen myös parlamentilta. Mielestäni se on ansainnut tukemme. Toivon, että tulevaisuudessa ristiriidat saadaan ratkaistua ennakoivilla ja myönteisillä ehdotuksilla.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi ETY:n perustamissopimuksessa määrätyistä Euroopan unionin neljästä vapaudesta. Perustamissopimuksessa kielletään rajoittamasta jonkin jäsenvaltion kansalaisten sijoittautumista toiseen jäsenvaltioon ja luomasta esteitä palvelujen vapaalle liikkuvuudelle.

Hyvät kollegat, on kulunut kaksi vuotta siitä, kun käynnistimme tätä asiakirjaa koskevat toimet, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön vapaus, joka on ollut perusoikeutemme jo 50 vuoden ajan. Alkuperämaaperiaate (palvelujen vapaan liikkuvuuden ennakkoehto), yleisen edun mukaiset palvelut, terveydenhoito, sosiaalipalvelut ja muut palvelut on kaikki jätetty direktiiviehdotuksen ulkopuolelle.

Liettua oli ainoa maa, joka äänesti tyhjää neuvostossa toimitetussa direktiiviä koskevassa äänestyksessä. Uskon, ettei kestä kauaakaan, kun tajuamme, ettei direktiivin täytäntöönpano täytä odotuksiamme. Siksi vastustan tätä direktiiviä aivan samoin kuin ensimmäisessä käsittelyssäkin.

  Bernadette Vergnaud (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka Euroopan komission esittämään alkuperäiseen tekstiin onkin tehty monia parannuksia, tänään äänestykseen toimitettu direktiivi palveluista sisämarkkinoilla eroaa Euroopan parlamentin ensimmäisestä käsittelystä. Siksi äänestin yhteisen kannan hylkäämisen puolesta.

Yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut kuuluvat todellakin edelleen direktiivin soveltamisalaan, samoin kuin jotkin yleishyödylliset palvelut. Myös yleishyödylliset sosiaalipalvelut jätetään soveltamisalan ulkopuolelle paljon aiempaa rajoitetummin. Euroopan perusoikeuskirjassa taatut perusoikeudet mainitaan nyt vain johdanto-osassa. Lopuksi totean, että teksti on monitulkintainen sen osalta, missä määrin työlainsäädäntö jää soveltamisalan ulkopuolelle.

Euroopan komission esittämä kirjallinen lausuma sisältää joitakin välttämättömiä vastauksia näihin keskeisinä pitämiini kysymyksiin, mutta sillä ei ole mitään oikeudellista arvoa, ja jos tuomioistuinten käsiteltäväksi tuotaisiin jokin riita-asia, yhteisöjen tuomioistuin ei voisi ottaa sitä huomioon. Tilanne olisi toinen, jos lausuman esittäjänä olisi neuvosto, sillä se on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä parlamentin ohella.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä asiassa tehty sopimus, joka on saanut suuren enemmistön tuen yli puoluerajojen, on tuonut esiin parlamentin parhaimmillaan. Olemme tutkineet ja tarkastelleet uudelleen komission ehdotuksia, varmistaneet, että ne toimivat ja että ne ovat poliittisesti hyväksyttäviä kaikissa maissamme, ja olemme saaneet aikaan ratkaisun, jonka uskon vakaasti tuovan valtavia etuja EU:n taloudelle.

Olen erityisen tyytyväinen sopimukseen viime minuuteilla tehtyyn mukautukseen, joka koskee komitologiakysymystä. Vain muutama kuukausi sitten allekirjoitimme neuvoston kanssa sopimuksen, jolla lujitetaan parlamentin valvontaoikeuksia tähän direktiiviin liittyvien täytäntöönpanotoimien osalta.

Neuvosto totesi alun perin, ettei uutta sopimusta sovelleta tähän direktiiviin, mitä ei voida hyväksyä. Sopimuksen osana päätettiin, että sitä sovelletaan kaikkiin uusiin lainsäädäntötoimiin, joiden nojalla komissio voi myöhemmin hyväksyä puolioikeudellisia täytäntöönpanotoimia. Tämä on nyt onneksi hyväksytty osana sopimusta, mikä tarkoittaa, ettei tästä lainsäädännöstä johtuvien puolioikeudellisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa voida toteuttaa, jos parlamentti torjuu sen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin palveludirektiiviluonnoksen mukautetun version hyväksymisen puolesta. Toisin sanoin vastustin sen hylkäämistä. Olen yleensä optimisti, ja siksi katson, että direktiivillä autetaan vähentämään byrokratiaa, lisäämään taloudellista kasvua ja luomaan uusia työpaikkoja.

Olkaamme kuitenkin rehellisiä ja myöntäkäämme, että direktiivin alkuperäinen versio, jonka Euroopan komissio esitti kolme vuotta sitten, oli paljon parempi ja sillä olisi edistetty paremmin Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

Nykyistä direktiiviä on vesitetty merkittävästi, eikä sitä juurikaan voida kuvailla suureksi menestykseksi. Näyttää siltä, että jotkin vanhat jäsenvaltiot pelkäävät palvelujen vapaata tarjontaa ja kilpailua uusien jäsenvaltioiden kanssa, ja ne perustelevat sitä sosiaalisen polkumyynnin vaaralla. Tätä asennetta on vaikea ymmärtää, sillä käsittääkseni me kaikki haluamme Euroopan unionista entistä kilpailukykyisemmän ja dynaamisemman.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että palveludirektiiviluonnos, josta olemme äänestäneet, on hyvä kompromissi yhtäältä palvelujen tarjoamisen vapauden ja toisaalta työntekijöiden ja pienten ja keskisuurten yrityksen etujen suojelemiseksi välttämättömien rajoitusten välillä. Siksi olen äänestänyt mietinnön puolesta.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on nyt seurata säännösten noudattamista. Ainoastaan siten voimme luottaa siihen, että palveludirektiivistä tulee täydellinen menestys. Vetoan neuvoston puheenjohtajavaltioon ja neuvostoon – joka ei ole nyt paikalla – jotta se painostaisi jäsenvaltioita tekemään valmisteluja palveludirektiivin täytäntöönpanoa koskevien asianmukaisten seurantajärjestelmien käyttöönottamiseksi.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiivin hyväksyminen Euroopan parlamentissa mahdollistaa sen, että voimme vahvistaa yleiset säännökset, joiden nojalla palveluntarjoajien on aiempaa helpompi käyttää sijoittautumisvapauttaan ja joilla helpotetaan palvelujen vapaata liikkuvuutta ja varmistetaan niiden korkea laatu. Samalla torjutaan myös sosiaalisen polkumyynnin vaara, joka liittyi alkuperämaaperiaatetta koskevaan alkuperäiseen käsitteeseen, joka on nyt poistettu.

Direktiivin soveltamisalaa on kavennettu merkittävästi, ja sen ulkopuolelle on suljettu etenkin terveyspalvelut, muut kuin kaupalliset julkiset palvelut ja tietyt kaupalliset julkiset palvelut. Palvelujen osuus on 70 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta, ja ne tarjoavat merkittävän mahdollisuuden lisätä kasvua ja työllisyyttä. Tarkasteltaessa tilannetta taaksepäin haluan korostaa, että Ranskan tasavallan presidenttiä Chiracia neuvottiin vakaasti torjumaan alkuperäinen teksti, jonka esitti tuolloin Prodin johtama komissio.

Tämä kysymys on osoitus Euroopan parlamentin kasvaneesta vaikutusvallasta, ja sille tämä on suuri poliittinen voitto. Kysymys symboloi sosiaalisen markkinatalouden käsitettä, siten kuin se ilmaistaan Euroopan perustuslakisopimusluonnoksessa. Meidän on nyt käännettävä katseemme jäsenvaltioihin, jotka ovat vastuussa tämän tekstin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja vilpittömästi.

  Graham Booth (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta (UKIP) edustavana parlamentin jäsenenä äänestin useimpien GUE/NGL-ryhmän ja Verts/ALE-ryhmän esittämien tarkistusten puolesta, sillä huolimatta rajoittuneesta käsityksestä ylikansallisuuteen liittyvistä vaaroista näissä tarkistuksissa kuitenkin tunnustetaan ja pyritään lieventämään sitä vahinkoa, jota tavallisille kansalaisille ja etenkin muita heikommassa asemassa oleville voi koitua palvelujen tarjonnan puutteellisesta demokraattisesta ja kansallisesta valvonnasta.

  Gerard Batten, Derek Roland Clark, Nigel Farage, Jeffrey Titford ja Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Äänestimme useimpien GUE/NGL-ryhmän ja Verts/ALE-ryhmän esittämien tarkistusten puolesta, sillä huolimatta rajoittuneesta käsityksestä ylikansallisuuteen liittyvistä vaaroista näissä tarkistuksissa kuitenkin tunnustetaan ja pyritään lieventämään sitä vahinkoa, jota tavallisille kansalaisille ja etenkin muita heikommassa asemassa oleville voi koitua palvelujen tarjonnan puutteellisesta demokraattisesta ja kansallisesta valvonnasta.

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin neuvoston palveluista sisämarkkinoilla antaman yhteisen kannan hylkäämistä koskevan esityksen puolesta. Teksti, josta äänestettiin toisessa käsittelyssä, on taantumuksellinen verrattuna tekstiin, josta äänestettiin ensimmäisessä käsittelyssä. Alkuperämaaperiaatteen soveltamiseen liittyy edelleen liian monia epävarmuuksia. Tekstissä ei suinkaan selvennetä julkisten palvelujen ja kuluttajien suojeluun liittyviä jäljelle jääneitä epäselvyyksiä.

Vielä vakavampi asia on kuitenkin se, että vaikka työoikeus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, neuvosto on alistanut työoikeuden noudattamisen riippuvaiseksi yhteisön päätöksistä, sillä työoikeuden noudattamiseen sovelletaan nyt yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita.

Euroopan unioni on nyt kääntämässä selkänsä alkuperäiselle tavoitteelleen luoda yhdentynyt eurooppalainen alue tällä alalla. Sosiaalialan, ympäristöalan ja kuluttajansuoja-alan sääntöjen alhaalta päin tapahtuvalla yhdenmukaistamisella on vaarannettu eurooppalainen sosiaalinen malli.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ranskalaiset jäsenet ovat kieltäytyneet tänään keskiviikkona 15. marraskuuta hyväksymästä mietintöä palveluista sisämarkkinoilla, toisin sanoen palveludirektiiviä.

PSE-ryhmän ja sosialidemokraattien esittelijän Gebhardtin ensimmäisessä käsittelyssä saavuttamista hyvin tärkeistä edistysaskelista – varsinkin alkuperämaaperiaatteen hylkäämisestä – huolimatta parlamentti ei ole saanut komissiolta mitään takeita julkisia palveluja koskevan puitedirektiiviluonnoksen osalta.

Nyt teksti on toisessa käsittelyssä, eikä koko tekstistä toimiteta enää lopullista äänestystä, joten hyväksyimme useiden ryhmien (Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän) esittämän tarkistuksen, jonka tavoitteena on tekstin hylkääminen. Esitimme lisäksi useita tarkistuksia, joiden tavoitteena on erityisesti taata jäsenvaltioiden vapaus määrittää, mitä ne tarkoittavat yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla.

Kuten jäsen Poignant huomautti ranskalaisten sosialidemokraattien puolesta, yleishyödyllisten – niin taloudellisten kuin muidenkin – palvelujen määrittäminen, muotoilu, järjestäminen ja tosiasiallinen rahoitus on jätettävä jatkossakin jäsenvaltioiden ja niiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuulle.

  Anne Ferreira (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin palveludirektiiviä koskevan neuvoston yhteisen kannan hylkäämistä koskevan tarkistuksen puolesta. Direktiivi on epätyydyttävä, koska sillä lisätään epäselvyyttä ja oikeudellista epävarmuutta, ja lisäksi sillä heikennetään Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymää muutettua ehdotusta, jota vastaan äänestin.

Tämä koskee etenkin työoikeutta, sosiaalipalveluja ja julkisia palveluja, jotka on suljettu palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Merkityksellistä on kuitenkin ennen kaikkea se, että komissiolle annetaan neuvoston tekstissä toimivalta valvoa direktiivin soveltamista.

Komission muuttamasta tekstistä on poistettu alkuperämaaperiaate, eikä sitä ole korvattu kohdejäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion käsitteellä. Mielestäni tämä on hyvin vahingollista, varsinkin koska mahdolliset kiistat ratkaisee Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

Siksi tänään 15. marraskuuta hyväksytty palveludirektiivi on liian liberaali.

Kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeenkään emme ole välttyneet ratkaisulta, jolla on vaarallisia poliittisia ja sosiaalisia seurauksia Euroopan unionille. Tämä on kova isku Euroopan yhdentymiselle – isku, jota tuskin tarvitsemme.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä vasta hyväksytty direktiivi antaa aihetta valtavaan huoleen. Olemme karvaasti pettyneitä siihen, että ehdotus neuvoston yhteisen kannan hylkäämiseksi hylättiin. Ryhmämme esitti tämän ehdotuksen ja allekirjoitimme sen.

Se, mitä tapahtui tänään, merkitsee parlamentin kahden suurimman ryhmän, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän antautumista, kun pidetään mielessä niiden kannat parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä viime helmikuussa. Ne eivät tehneet mitään edistääkseen sopimusta, jonka ne olivat tehneet ja jonka puolesta ne äänestivät Strasbourgissa järjestettyjen protestien ja mielenosoitusten jälkeen. Ne ovat palanneet nyt joihinkin alkuperäisen, huonomaineisen Bolkesteinin direktiivin kaikkein vahingollisimpiin näkökohtiin.

Heidän tavoitteenaan on palvelujen vapauttaminen, myös julkisten palvelujen alalla, ja näin he antavat periksi suurten talouselämän ryhmittymien ja rahoitusryhmittymien painostukselle. Nämä ovat nähneet tämän "askeleen" uutena mahdollisuutena käyttää hyväksi työntekijöitä ja määrätä talouselämästä. Sen lisäksi, että näin heikennetään jäsenvaltioiden laillista oikeutta määrittää, suojella ja rahoittaa julkisia palveluja, niiltä viedään kyky määrittää rahoitusstandardit ja suojella palveluja kokonaisuudessaan. Samalla lujitetaan ylikansallisten elinten, kuten komission, toimivaltaa.

Katsomme, että kullakin valtiolla pitäisi olla jatkossakin laillinen oikeus päättää haluamistaan julkisista palveluista, julkisesta omaisuudestaan, rahoitus- ja järjestämistavoista sekä työntekijöiden ja loppukäyttäjien oikeuksista.

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan komission alkuperäiseen tekstiin tehdyistä merkittävistä korjauksista huolimatta tänään toisessa käsittelyssä ehdotettu teksti palveluista Euroopan unionissa ei anna riittävästi takeita siitä, että sillä estetään eurooppalaisen sosiaalisen mallin tuhoutuminen.

Jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet tekstiin uudelleen tietyt arkaluonteiset sosiaalipalvelut, kuten sosiaalisen asuntotuotannon, perheille tarkoitetut tukipalvelut ja julkiset terveydenhuoltopalvelut, jotka ensimmäisessä käsittelyssä jätettiin tulevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

Etenkin alkuperämaaperiaatteen poistamisesta johtuvaa oikeudellista tyhjiötä ei ole poistettu, vaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomarien – eikä lainsäätäjien – tehtäväksi on jätetty Euroopan unionin toimintapolitiikan tulevien ominaispiirteiden määrittäminen niiden oikeustapausten pohjalta, joita tämä tilanne epäilemättä aiheuttaa.

Tässä yhteydessä on selvää, että komission kirjallisella lausumalla, jolla pyritään selventämään joitakin tekstissä olevia aukkoja, kuten työoikeuden jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle, ei ole todellista oikeudellista arvoa, ja siksi sen vaikutus ja hyödyllisyys on erityisen epävarmaa.

Edellä mainittujen syiden takia äänestin palveludirektiiviehdotuksen hylkäämisen puolesta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Vaikkei Bolkesteinin direktiivin uusi versio olisi sisältänyt vakavia puutteita, joista eräs merkittävimmistä oli se, ettei se eronnut olennaisesti edeltäjistään, olisimme hylänneet sen pelkästään yhden syyn takia: Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän epäilyttävän konsensuksen takia ja varsinkin, koska ne hyväksyivät neuvostossa laaditun kompromissin.

Todellinen muutos olisi saatu aikaan muun muassa siten, että jäsenvaltioille olisi annettu nimenomainen oikeus soveltaa ensisijaisesti kansallista lainsäädäntöään ja etenkin kansallista työlainsäädäntöään ja kansallista sosiaali-, rikos- ja verolainsäädäntöään omalla alueellaan. Tällä tarkoitetaan kohdemaaperiaatetta alkuperämaaperiaatteen vastakohtana. Tällä ei olisi estetty toisen jäsenvaltion palveluntarjoajia tarjoamasta palveluja jossakin toisessa jäsenvaltiossa, vaan tämä olisi tarkoittanut yksinkertaisesti oikeudenmukaista kilpailua kansallisten toimijoiden kanssa. Kyse olisi ollut todellisesta muutoksesta, jos olisi sovittu, että jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tiettyjä toimintoja koskevia ehtoja, kuten työmarkkinatilanteeseen liittyviä ehtoja, tai alueelliseen suunnitteluun oikeuttavia perusteita. Nyt niillä ei ole tätä mahdollisuutta.

Nyt kun muun maailman kanssa käydään jo kilpailua ja yritykset kilpailevat keskenään, Euroopan unioni on luomassa kilpailua eurooppalaisten työntekijöiden välille, niin itsenäisten ammatinharjoittajien kuin palkallistenkin välille, mikä merkitsee kilpailua sosiaalijärjestelmien välillä. Unioni on matkalla kohti tuhoa.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kesäkuun lista on tyytyväinen palveludirektiiviin ja katsoo, ettei palveluyrityksiä pitäisi syrjiä missään EU-maassa riippumatta siitä, mistä maasta ne tulevat.

Keskeinen kysymys palveludirektiivistä käytävässä keskustelussa on ollut se, olisiko direktiivin pohjauduttava alkuperämaaperiaatteeseen vai olisiko sovellettava kaikilta osin vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä. Alkuperämaaperiaate koskee merkittäviä mutta tiukasti rajattuja aloja, kuten rakennus-, asennus- ja neuvontapalveluja. Olemme tyytyväisiä kilpailuun näillä aloilla mutta katsomme, että kilpailua olisi käytävä kaikille osapuolille oikeudenmukaisin ehdoin. Katsomme, että Ruotsin alueella olisi sovellettava Ruotsin sääntöjä. Siksi on ilahduttavaa, että neuvosto torjuu alkuperämaaperiaatteen yhteisessä kannassaan.

Neuvoston kanta merkitsee valtaosin voittoa Kesäkuun listan näkemyksille. Palvelualalla käytävää kilpailua terävöitetään. Samalla kunnioitetaan jäsenvaltioiden kansallista itsenäisyyttä, sillä alkuperämaaperiaate ei ole direktiivin perustana. On hyvä asia, ettei direktiivillä ole vaikutusta kansallisiin palvelualan monopoleihin ja että kansallinen työlainsäädäntö, työehtosopimukset, ammattiyhdistysoikeudet ja sosiaaliturva pysyvät koskemattomina.

  Mathieu Grosch (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Neuvoston yhteisessä kannassa otetaan laajalti huomioon parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymät tärkeät tarkistukset. Soveltamisalan ulkopuolelle jääviä aloja on selkeytetty, ja tällaisia ovat etenkin terveydenhuoltopalvelujen ja audiovisuaalipalvelujen kaltaiset alat.

Alkuperämaaperiaate on poistettu tekstistä, ja asianomaisten maiden työoikeutta ja sosiaalialan sopimuksia kunnioitetaan.

Yritystemme markkinoille pääsyä on myös helpotettu purkamalla useita mielivaltaisia esteitä.

Komission näkemyksellä on lisäksi selkeytetty tilannetta. Neuvottelujen tulosta voidaan siten pitää kaiken kaikkiaan menestyksenä sekä parlamentin että talous- ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Jokaisella kompromissilla on tietenkin heikkoutensa, ja jotkin neuvoston tekemistä muutoksista eivät ole täysin selviä, mutta olisi väärin kyseenalaistaa kokonaistulos – joka on kaiken kaikkiaan hyvin myönteinen – käynnistämällä uudelleen keskustelut neuvostossa.

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiivi on juuri hyväksytty selvällä äänten enemmistöllä. Tästä on kiittäminen Euroopan parlamenttia. Tämä on voitto Euroopan unionille. Miksikö? Palvelujen osuus Euroopan taloudesta on yli puolet, ja palvelualalla luodaan eniten työpaikkoja. Palvelujen vapaa tarjoaminen on yksi unionin perusperiaatteista, ja palvelujen aitojen sisämarkkinoiden luominen on ensisijaisen tärkeää Euroopan unionin taloudelliselle kasvulle ja siten uusien työpaikkojen luomiselle.

Tänään Strasbourgissa hyväksytty teksti on osoitus sitoumuksestamme seurata tätä tietä. Siinä annetaan välttämättömät takeet yleishyödyllisten julkisten palvelujen ja sosiaalialan säännöstömme ja työlainsäädäntömme jatkuvuuden turvaamiseksi. Koska tekstistä on jätetty pois alkuperämaaperiaate, sillä kielletään sosiaalinen kilpailu ja estetään tehokkaasti sosiaalinen polkumyynti. Sillä poistetaan perusteettomat protektionistiset esteet ja sallitaan jäsenvaltioiden soveltaa omia kansallisia sääntöjään, kun se on perusteltua julkisen edun nimissä. Myös tekstin soveltamisalaa on supistettu, ja sen ulkopuolelle on jätetty sellaiset arkaluonteiset alat kuin audiovisuaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut, osa sosiaalipalveluista, rahapelitoiminta ja jopa notaarin ammatti. Tämä on hyvä kompromissi, jonka avulla Euroopan unioni voi edistää väestönsä etuja.

  Benoît Hamon (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin direktiiviä vastaan, koska katson, että parlamentissa käydyissä keskusteluissa saavutetuista parannuksista ja ammattiyhdistysliittojen ja kansalaisten osallistumisesta huolimatta se on pohjimmiltaan liberaali direktiivi.

Euroopan unionin palvelualaa koskevan sääntelyn pelätyn ja lähinnä yrityksiä hyödyttävän purkamisen vastikkeeksi ei ole odotettavissa aitoa yhdenmukaistamista, josta olisi hyötyä kuluttajille ja työntekijöille.

Julkisista palveluista totean, että samalla kun komissio kieltäytyy viemästä eteenpäin yleishyödyllisiä palveluja koskevaa puitedirektiiviä, palveludirektiivillä heikennetään osaltaan julkisia palveluja, joista osa kärsii sen vaikutuksista samaan tapaan kuin tavalliset kaupalliset palvelutkin.

Lopuksi totean, että 14 ja 15 artiklan nojalla "kielletyt vaatimukset ja arvioitavat vaatimukset" tekevät mahdottomaksi tai ainakin äärimmäisen vaikeaksi toteuttaa minkäänlaista julkista sääntelyä palvelualalla. Tarkoitan tällä peruspalvelujen enimmäishintaa, tiettyjen arkaluonteisten palvelujen laadun takaamiseksi vahvistettavaa työntekijöiden vähimmäismäärää ja esimerkiksi supermarkettien avaamiseksi toteutettavaa alueellista suunnittelua. Lisäksi monia sääntöjä, joita on pohdittu tähän hetkeen asti ja joilla pyrittiin varmistamaan yleisen edun huomioon ottaminen, pidetään nyt yleisesti mahdottomina esteinä sijoittautumisvapaudelle ja vapaudelle harjoittaa liiketoimintaa.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Mielestäni yleishyödyllisten palvelujen suljettu luettelo on liian rajallinen, sillä monia palveluja ei mainita lainkaan. Kuuluvatko ne soveltamisalaan vai eivät? Emme ole antaneet puitedirektiivejä näistä aloista, jotka ovat olennaisia köyhyyden torjumiseksi ja sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja jotka ovat erityisen tärkeitä naisille. Ne ovat EU:n keskeisiä politiikkoja. Komission tämänaamuinen lausuma ei voi sitoa direktiivin voimaantulohetkellä virassa olevaa komissiota. Lausumalla ei ole oikeudellista merkitystä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, joka joutuu nyt tekemään päätökset, joista parlamentti päätti laistaa. Olemme nähneet tämänpäiväisessä äänestyksessä, ettei valtaosa parlamentin jäsenistä halua antaa selkeitä lausuntoja työntekijöiden oikeuksista ja julkisten palvelujen suojelemisesta. Miten he aikovat perustella paikallisille ja alueellisille kunnanvaltuutetuille sen, että he heikentävät omia mahdollisuuksiaan osallistua yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen määrittelyyn ja yleisen edun suojeluun? Parlamentti on saanut aikaan myönteisiä muutoksia alkuperäiseen ehdotukseen. Olisimme kuitenkin voineet tehdä enemmän.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Huolimatta joistakin parannuksista ja siitä, että muutama lisäala suljettiin Bolkesteinin direktiivin ensimmäisen version soveltamisalan – tai pikemminkin kiusan – ulkopuolelle, tämän tekstin uutta luonnosta ei edelleenkään voida hyväksyä. Siinä sallitaan edelleen sosiaalinen polkumyynti ja epärehellinen kilpailu työntekijöiden kesken.

Tekstissä ei itse asiassa ratkaista alkuperäisessä direktiivissä esiin tuotuja ongelmia. Siinä ei suljeta julkisia palveluja direktiivin ulkopuolelle eikä turvata jäsenvaltioiden oikeutta päättää, millä tavalla nämä palvelut määritellään, järjestetään ja rahoitetaan. Siinä kielletään oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja muut vaatimukset, joita jäsenvaltiot voivat asettaa toiminnan aloittamiselle, ja tunnustetaan ainoastaan niiden mahdollisuus vedota "yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin". Se on epämääräinen käsite, jota Luxemburgin tuomioistuin tulkitsee mahdollisimman tiukasti. Sen jäsenvaltion työlainsäädäntöä, jossa palvelu tarjotaan, pidetään toissijaisena yhteisön lainsäädäntöön ja erityisesti perustamissopimuksissa määrättyyn palvelujen vapaata tarjontaa koskevaan periaatteeseen nähden. Tämä merkitsee, että kyseisen kansallisen lain soveltaminen kielletään

Useat miljoonat eurooppalaiset hylkäsivät tämän ääriliberaalin Euroopan, jossa ihmisiä ja kansoja pilkataan ja jossa markkinalait, taloudelliset edut ja pyhä kilpailu asetetaan etusijalle. Kuunnelkaa heitä ennen kuin on liian myöhäistä!

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin direktiivin hylkäämistä koskevan tarkistuksen puolesta. Direktiivi on askel taaksepäin verrattuna ensimmäisessä käsittelyssä toimitettuun äänestykseen, sillä siinä jätetään alkuperämaaperiaatteen soveltaminen avoimeksi eikä suljeta julkisia palveluja – yleishyödyllisiä palveluja, yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja – "vapaan kilpailun" ulkopuolelle, minkä takia niistä tulee erittäin epävakaita.

Euroopan komissio selittää, ettei tekstissä todeta selvästi, mitä lakia sovelletaan, ja että sen takia sovelletaan lähes aina kansainvälistä yksityisoikeutta, joka liittyy läheisesti alkuperämaaperiaatteeseen. Jäsenvaltioille sosiaalialalla jätetty liikkumavara pienenee huomattavasti. Saavutetusta muodollisesta edistyksestä huolimatta liberaali todellisuus tulee vähitellen ilmi tästä tekstistä, ja sosiaalinen mallimme vaarantuu.

  Patrick Louis ja Philippe de Villiers (IND/DEM), kirjallinen. – (FR) Kun perustuslakisopimuksen puolustajat, erityisesti UMP-puolue, yrittivät saada ranskalaisten hyväksynnän Euroopan perustuslakisopimusta koskevassa kansanäänestyksessä, he antoivat kolme lupausta: että Bolkesteinin direktiivistä luovutaan, että ravitsemusalan arvonlisäveroa alennetaan ja että suunnitelma Turkin liittymisestä Euroopan unioniin hylätään. Ranskalaiset joutuvat lopulta kohtaamaan Turkin, Bolkesteinin direktiivin ja muuttumattoman arvonlisäverokannan.

Kompromissi, josta tänään äänestämme, on kaikesta päätellen alkuperäisen tekstin vesitetty versio, jossa komissiolle ja yhteisön tuomioistuimelle annetaan täydet valtuudet palauttaa alkuperäinen teksti. Miten jäsen Toubon voi todeta, että hyväksyessään tämän kompromissin hän toivoo, että "pahimmalta vältytään"?

Pahin vaihtoehto tarkoittaisi näin ollen, ettei mitään direktiiviä anneta, mutta tämä oli juuri se lupaus, jonka UMP ja valtionpäämies antoivat ranskalaisille vuonna 2005!

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestän tänään innottomasti palveludirektiivin puolesta. Tekstiä on vääristelty ja manipuloitu aivan liikaa. Tärkeät säännökset, kuten työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevat säännökset, on poistettu, ja olen tästä pahoillani.

Meille kerrottiin, että nämä säännökset on poistettu sosiaalisen polkumyynnin estämiseksi, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Näillä säännöksillä olisi selkeytetty yrityksiä ja työntekijöitä koskevia perussääntöjä ja tarkastuksia Euroopan unionissa. Vastaavasti olemme iloisia ja tyytyväisiä siihen, että alkuperämaaperiaate – siihen liittyvine välttämättömine takeineen – on poistettu.

Miten sitten voimme samalla odottaa toiveikkaina merkittävää edistysaskelta sisämarkkinoilla? Mitä tarjoamme yrityksillemme ja kansalaisillemme? Emme ainakaan selkeitä sääntöjä, joita ne tarvitsevat sisämarkkinoilla.

Liian monet valheet ja pelot ovat pilanneet aiheesta käydyt keskustelut, mikä on vahingoittanut sisämarkkinoiden kehitystä ja Euroopan yhdentymistä.

Olemme menettäneet tämän direktiivin myötä suuren mahdollisuuden edistää yhdentymistä. Ottakaamme tästä opiksi tulevaisuudessa ja välttäkäämme tekemästä samoja virheitä uudestaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti Gebhardtin mietintöön ja siten palveludirektiivin antamiseen. Parlamentilla on ollut merkittävä rooli palvelujen vapaamman liikkuvuuden sallimisessa EU:n rajojen yli heikentämättä kuitenkaan samalla sosiaalipalveluja, ammattiyhdistysten oikeuksia tai ympäristölainsäädäntöä. Parlamentin on seurattava tarkasti direktiivin täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että komission jäsenen istuntosalissa antamia sitoumuksia noudatetaan.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Palveludirektiivillä on merkittävä vaikutus työntekijöiden ja kuluttajien elämään, koska sillä alennetaan palvelujen tarjoamisen tasoa ja lisätään sosiaalisen polkumyynnin riskejä. Direktiivissä otetaan huomioon yksinomaan rajatylittävä palvelujen tarjoamisen vapaus, kun taas sosiaalisten oikeuksien ja työehtosopimusneuvottelujen kaltaisia vapauksia ei ole sisällytetty direktiiviin tai ne on poistettu.

Direktiivillä luodaan paineita palkkojen alentamiseen, ja siinä on lukuisia aukkoja, joita yritykset voivat hyödyntää maksaakseen alle minimipalkan. Siinä yllytetään palveluntarjoajia sijoittautumaan matalapalkkaisiin ja matalaa verokantaa soveltaviin maihin ja kannustetaan alaspäin suuntautuvaan kilpailuun palkkojen ja työehtojen osalta.

Lainsäädäntövaatimukset ovat keskeinen osa kaikkien palvelujen toimintaa, ja tällaisten vaatimusten tarve kasvaa yksityissektorin osallisuuden kasvaessa. Direktiivissä vastustetaan jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten oikeutta säännellä palveluja.

Lopuksi haluan todeta, että parlamentti on antautunut komissiolle ja neuvostolle, kun se ei ole pitäytynyt ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymässään kannassa, joka oli jo alun perin riittämätön.

En valitettavasti voinut äänestää tässä tapauksessa, koska poikani joutui sairaalaan.

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen. – (MT) Äänestin direktiivin puolesta kahdesta syystä.

Ensinnäkään emme ole kohdelleet ihmisiä kuten numeroita palvellaksemme markkinoita, vaan olemme pikemminkin korostaneet työntekijöiden oikeuksia muiden seikkojen kustannuksella.

Toinen syy on se, että olemme poistaneet kaikki henkilöiden liikkuvuutta koskevat rajoitukset. Tämä ei ole tapahtunut yllyttämällä työntekijöitä toistensa kimppuun ja luomalla sellainen kilpailutilanne, jossa voittajia ovat ne, jotka tarjoavat palvelujaan huonoimmilla ehdoilla, vaan osoittamalla, että haluamme hyödyntää liikkumisvapautta työntekijöiden oikeuksien edistämiseksi.

Tällä äänestyksellä lähetetään selkeä viesti siitä, ettei kenenkään pitäisi käyttää ulkomaisia työntekijöitä hyväkseen tarjoamalla heille huonompia ehtoja kuin paikallisille työntekijöille. Emme saa myöskään sietää sitä, että paikallisia työntekijöitä painostetaan tällaisten menetelmien avulla hyväksymään alhaisempi palkka ja huonommat ehdot.

Tämän lisäksi työntekijöille olisi annettava täydelliset tiedot paikallisille ja ulkomaisille työntekijöille tarjotuista ehdoista, eikä heiltä tulisi salata tietoja. Tiedon puute johtaa epäilyihin ja vihamielisyyteen, mistä on esimerkkinä Malta Drydocks -yritys.

Kustannussäästöjä ei pitäisi saada aikaan rikkomalla työntekijöiden oikeuksia vaan parantamalla palvelujen laatua. Juuri tähän tällä direktiivillä pyritään.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Koalitio ja Euroopan vasemmisto äänestivät muutettua, Euroopan parlamentin hyväksymää Bolkesteinin ehdotusta vastaan, koska sillä saatetaan työntekijät ahdinkoon ja se on vakava isku sosiaalista Eurooppaa vastaan.

Euroopan oikeiston ja sosialistien välisellä kompromissilla hillitään mutta ei poisteta uusliberaalia logiikkaa ja ehdotuksen valtavaa kielteistä sosiaalista vaikutusta. Sen monimerkityksisyys antaa sekä komissiolle että tuomioistuimelle mahdollisuuden uusiin kielteisiin tulkintoihin. Komission ja neuvoston ehdotuksessa, jonka sanamuotoa on muutettu ja jonka parlamentti hyväksyi tänään ilman muutoksia, lisätään tätä vaarallista monitulkintaisuutta.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin suojelee oikeuskäytännössään järjestelmällisesti palveluja tarjoavia yrityksiä soveltamalla alkuperämaaperiaatetta. Se päättää aina vastaanottavan maan sääntöjä vastaan sillä perusteella, että niillä haitataan kyseessä olevien yritysten toimintaa.

Direktiivin antamisella tuetaan vaarallista tuotannon siirtoa maihin, joissa sovelletaan minimilainsäädäntöä sosiaali- ja ympäristöalalla.

Euroopan vasemmiston taistelu sosiaalista polkumyyntiä vastaan jatkuu direktiiviä koskevan äänestyksen jälkeenkin sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla yhteistyössä ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tietenkin palveludirektiivin puolesta. Laajojen kompromissien tuloksena on saatu aikaan muutettu, tarkistettu ja uudelleenarvioitu teksti, jolla avataan Euroopan palvelumarkkinat. Äänestin tekstin puolesta, kuten myös parlamentin suuri enemmistö – melkein neljä viidesosa sen jäsenistä.

Palvelumarkkinoiden avaamisella on myönteinen vaikutus talouksiimme. Sillä autetaan laittoman työvoiman torjumisessa ja taataan parempi sosiaaliturva kaikille eurooppalaisille työntekijöille. OECD:n mukaan direktiivin avulla luodaan kaksi ja puoli miljoonaa työpaikkaa Eurooppaan ja, kunnes toisin todistetaan, sen avulla todellakin luodaan työpaikkoja. Tämä on yhä sosiaalipolitiikkaa parhaimmillaan!

Kauhukuvien luominen on asiassa osattomiksi jääneiden käyttämä taktiikka: on huvittavaa, että sosialidemokraattien ryhmässä ainoastaan kourallinen itsepintaisia vastustajia, mukaan lukien ranskankieliset belgialaiset, torjuu yhä tämän kompromissin, jonka muut, myös ammattiyhdistykset, ovat hyväksyneet!

Parlamentti ja neuvosto ovat hoitaneet oman osuutensa ja osoittaneet, että ne, jotka jatkuvasti luovat tekstiin liittyviä kauhukuvia, ovat väärässä. Nykymuotoisella tekstillä säilytetään Euroopan sosiaalisen mallin parhaat osat ja tunnustetaan yleishyödyllisten palvelujen erityinen luonne. Lainsäädäntövallan käyttäjät ovat pysäyttäneet valheet ja antaneet Euroopalle mahdollisuuden kasvaa!

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Palveludirektiivistä ensimmäisessä käsittelyssä toimitetun äänestyksen mukaisesti äänestin yhteisen kannan hylkäämisen puolesta. Neuvosto ei todellakaan ole hyväksynyt kaikkia Euroopan parlamentin esittämiä tarkistuksia. Minun oli pakko torjua neuvoston yhteinen kanta, sillä työlainsäädäntö ja yleishyödylliset sosiaalipalvelut suljetaan siinä selvästi ulkopuolelle.

Tämän vuoksi allekirjoitin sosialidemokraattisen ryhmän ranskalaisten jäsenten esittämät kolme tarkistusta ja äänestin niiden puolesta. Tarkistuksissa esitetään, ettei työlainsäädäntöä ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja sisällytetä palveludirektiivin soveltamisalaan. Tässä on todellakin kyse eurooppalaisten perusoikeuksien suojelemisesta. Niitä ei pidä säännellä sisämarkkinoiden säännöillä.

Vaikka komission lausumassa selvennetään sen tavoitetta useassa kohdassa, se ei ole riittävää, sillä lausunto ei ole sitova.

Äänestin lopuksi niiden tarkistusten puolesta, joiden tarkoituksena oli jättää yleishyödylliset palvelut täysin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 1957 tehdyssä Rooman sopimuksessa vahvistetun palveluiden vapaan liikkuvuuden toteutuminen on kestänyt EU:ssa 50 vuotta. Siitä on nyt tulossa todellisuutta.

EU on ottamassa uuden askeleen oikeaan suuntaan palveludirektiivillä, jolla edistetään sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta EU:n jäsenvaltioiden sisämarkkinoilla.

Tämä on ristiriitaista, sillä alkutekstiin, Bolkesteinin direktiiviin, verrattuna lopullinen teksti ei ole yhtä selkeä.

Mielestäni tässä mietinnössä on kuitenkin saavutettu oikea tasapaino yhtäältä palvelualan kilpailulle avaamista koskevan kiireellisen tarpeen ja toisaalta eurooppalaisen sosiaalisen mallin säilyttämisen välillä.

Äänestin direktiivin puolesta, sillä katson, että Portugali voi hyötyä siitä paljon, koska näin se saa suurimman mahdollisen hyödyn sisämarkkinoista.

Tämän direktiivin hyväksyminen oli oikein jo sen tähden, että sen avulla poistettiin kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten asettamia hallinnollisia ja oikeudellisia esteitä. Portugalilaiset yritykset, ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, ovat suurimpia edunsaajia.

Lisäksi direktiivin hyväksyminen edistää Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista eli kasvun ja työllisyyden parantamista ja kuluttajien valinnanvaran lisäämistä palvelujen alalla.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Vaikka palveludirektiiviä koskeva neuvoston yhteinen kanta, josta äänestämme tänään, onkin ehkä parempi kuin komission alkuperäinen ehdotus, eräät sen kohdat ovat edelleen mahdottomia hyväksyä.

Asiakirja luo oikeudellista epävarmuutta. Epäselväksi on jäänyt esimerkiksi se, mikä lainsäädäntö pätee ja missä määrin jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia säädöksiään. Direktiiviin ei ole sisällytetty mahdollisuutta yhdenmukaistamiseen ylöspäin. Lisäksi tarkastelulauseke jättää mahdollisuuden alkuperämaaperiaatteen tuomiseen takaisin ja direktiivin soveltamisalaan nyt kuulumattomien palvelualojen lisäämiseen. Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, ja koska yleishyödyllisiä palveluita varten ei ole puitedirektiiviä, on olemassa vaara, että tämä direktiivi muodostaa monialaiset puitteet taloudellista etua koskeville palveluille.

Olen myös pahoillani siitä, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien sosiaalipalvelualojen luettelo on muutettu viitteellisestä rajoittavaksi. Lisäksi on pettymys, ettei Euroopan unionin perusoikeuskirjaan viitata lainkaan. Lopuksi totean, että olen erityisen tyytymätön siihen, että parlamentti on alistunut eikä ole pyrkinyt tosissaan säilyttämään mahdollisimman suurta osaa ensimmäisen käsittelyn saavutuksistamme. Tämän seurauksena demokraattisen ja sosiaalisen EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän tämänpäiväistä äänestystämme palveludirektiivistä myönteisenä ja tuen saavutettua kompromissia.

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. (PL) Tämän palveludirektiiviä koskevan kompromissin ainoa etu on, että sen hyväksyminen ei heikennä perustaa, jolla palvelumarkkinat toimivat. Se on ainoa syy, jonka vuoksi voimme tukea kompromissia tämänpäiväisessä äänestyksessä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on siis tulevaisuudessa tämän direktiivin koetinkivi, sillä siltä pyydetään varmasti usein päätöstä direktiivin ristiriitaista sisältöä koskevissa riita-asioissa.

Toisaalta olemme säätäneet palvelujen tarjoamisen vapaudesta, mutta toisaalta direktiivi ei koske epämääräisesti määriteltyjä julkisia palveluita, sosiaalipalveluita eikä työvoimanvuokrausyrityksiä. Sillä ei ole vaikutusta työlainsäädäntöön eikä työehtosopimuksiin ja sen soveltamisalaa on rajoitettu myös silloin, kun on kyse toiseen jäsenvaltioon töihin lähetetyistä työntekijöistä.

Tämän vuoksi mitkään palvelujen tarjoamisen esteet eivät tosiasiassa poistu EU:sta, kun tämä direktiivi hyväksytään. Kompromissi on saatu aikaan yksinomaan uusien jäsenvaltioiden kustannuksella, joilla on kilpailuetu Euroopan unionin markkinoilla, erityisesti palvelusektorilla. Näiden edellä mainittujen poikkeusten ja rajoitusten perusteluina esitetyistä sosiaalisista syistä yksikään ei täytä väitettyä sosiaalista tavoitettaan. Ne ovat vain osoitus vanhojen jäsenvaltioiden ammattiliittojen ja muiden etujärjestöjen taloudellisesta yltiöisänmaallisuudesta.

Direktiiviluonnosta koskevat keskustelut ovat tämän vaalikauden tähän mennessä pahin esimerkki EU:ssa vallitsevasta tekopyhyydestä. Euroopan parlamentti, ja sen mukana koko Euroopan unioni, on luovinaan palvelualalle yhteismarkkinoiden periaatteita. Niin tehdessämme emme huiputa vain itseämme, vaan myös kansalaisiamme.

  Salvatore Tatarella (UEN), kirjallinen. – (FR) Haluan aluksi korostaa esittelijä Gebhardtin tehokasta työskentelyä. On hänen ansiotaan, että hyväksyttävä teksti on huomattavasti parempi kuin komission jäsenen Bolkesteinin alkuperäinen luonnos.

Vaikka hänen työnsä oli merkittävää, olen kuitenkin kannattanut direktiivin hylkäämistä koskevaa tarkistusta, niitä tarkistuksia, jotka olen osaltani allekirjoittanut, sekä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämiä tarkistuksia, sillä toisen käsittelyn teksti on ensimmäisen käsittelyn tekstiä huonompi.

Tekstissä on edelleen monia epäselviä kohtia, ja niitä olisi pitänyt selventää ennen kuin voitiin hyväksyä näin tärkeä teksti, joka koskettaa EU:n kansojen tulevaisuutta.

Lisäksi eräitä palveluita, esimerkiksi yleishyödyllisiä palveluita, ei ole poistettu direktiivin soveltamisalasta, mikä voi johtaa harhapoluille.

Mielestäni yhteisöjen tuomioistuimelle ja komissiolle on annettu liikaa vaikutusvaltaa jäsenvaltioiden valvomiseen ja direktiivin tulkitsemiseen. Lainsäätäjä antaa tuomareille enemmän valtaa kuin heille kuuluu.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Tilanne Gazassa (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Gazan tilanteesta.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on syvästi huolestunut viime viikkojen väkivaltaisuuksista Gazassa. Israelin sotilaallisissa toimissa Beit Hanounissa kuoli 8. marraskuuta useita ihmisiä ja kohtalokkaassa tykistötulessa sai surmansa liki 20 palestiinalaista, mukana naisia ja lapsia, heidän poistuessaan paikalta. Lisäksi useita ihmisiä loukkaantui. Sotilaalliset toimet ovat myös aiheuttaneet tuhoa kaupungin infrastruktuurille. Euroopan unioni on syvästi pahoillaan väkivaltaisuuksien aiheuttamista kuolemista ja loukkaantumisista.

Samanaikaisesti palestiinalaiset ovat jatkaneet Kassam-rakettien umpimähkäistä tulittamista Israelin puolelle muun muassa Ashkelonin ja Sderotin kaupunkeihin. Nämä iskut ovat myös nyt aiheuttaneet yhden kuolonuhrin, loukkaantuneita ja aineellista tuhoa. Unioni on vaatinut palestiinalaisten johtajia tekemään kaikkensa näiden iskujen lopettamiseksi.

Euroopan unioni ei voi hyväksyä väkivallan käyttöä. Jokaisella valtiolla on oikeus puolustaa itseään, mutta sekään ei oikeuta kohtuuttoman laajaan voimankäyttöön tai Beit Hanounissa nähdyn kaltaisiin toimiin. Israelin on suhteutettava toimintansa tilanteeseen. Israelin on noudettava kansainvälistä humanitääristä oikeutta. Turvallisuus ei koske yhtä osapuolta, vaan kaikkia ihmisiä Lähi-idän alueella. Euroopan unioni on vaatinut Israelia lopettamaan sotilaalliset toimensa Gazassa.

Unioni on myös vaatinut palestiinalaisten johtoa pysäyttämään raketti-iskut, jotka ovat jatkuneet koko syksyn vaihtelevin määrin. Iskujen tavoitteena lienee lisätä pelkoa ja epävarmuutta, mikä tietysti on väärin siviiliväestöä kohtaan. Israelilaisten ei tule enää elää jatkuvassa pelon ilmapiirissä, vaan myös heillä on oikeus rauhaan. Palestiinalaisten on lopetettava väkivallan käyttö poliittisten tavoitteiden ajamiseksi.

Väkivallan syvenevä kierre uhkaa romuttaa mahdollisuudet käynnistää Lähi-idän rauhanprosessi uudelleen. Edellä kuvatun kaltaiset tapahtumat vain etäännyttävät osapuolia käsillä olevista mahdollisuuksista, etenkin juuri nyt kun tarvittaisiin rauhanprosessia, jonka tavoitteena on neuvotella kahden valtion mallin toteuttamisesta. Tavoitteena on edelleen elinkelpoisen Palestiinan valtion luominen – valtion, joka elää rauhanomaisesti rinnakkain Israelin kanssa. Euroopan unioni toivoo, etteivät Beit Hanounin tapahtumat lannista osapuolia ja kansainvälistä yhteisöä ja saa niitä luopumaan kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan tavoittelemisesta.

Euroopan unioni toivoo myös, etteivät Beit Hanounin iskut lannista palestiinalaisia jatkamasta keskinäisen sovun tavoittelua ja sellaisen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kokoamista, joka voisi täyttää kvartetin ehdot. Koko kansainvälinen yhteisö tarvitsee varteenotettavan osapuolen kumppanikseen. Palestiinalaisilla on oikeus hallitukseen, joka edustaa kaikkien kansalaisten intressejä.

Samanaikaisesti palestiinalaisten humanitäärinen tilanne on ollut suuri huolenaihe Euroopan unionille. Palestiinalaisalueiden taloudellinen ja humanitaarinen tilanne on kestämätön. Tilannetta parantaisi huomattavasti se, että Israel pitäisi Rafahin ja Karnin raja-asemat avoinna ja parantaisi palestiinalaisten liikkumista. Lisäksi Euroopan unioni on kehottanut Israelia tulouttamaan keräämänsä palestiinalaisille kuuluvat tulli- ja verotulot. Tämä voisi merkittävästi huojentaa palestiinalaisten taloudellista tilannetta.

EU on omalta osaltaan pyrkinyt auttamaan palestiinalaisia. Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on annettu tukea eri kanavien kautta yli 650 miljoonaa euroa, joka on noin 25 prosenttia enemmän kuin edellisvuotena. Niin sanottu väliaikainen kansainvälinen mekanismi (Temporary International Mechanism) on ollut toimiva mekanismi tukea palestiinalaisia ja me toivomme, että myös Israel ja muut osapuolet voivat hyödyntää mekanismia.

Tilanne Lähi-idässä ei ole siis kovin otollinen viime päivien valossa, mutta tästä huolimatta meidän pitää jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Euroopan unioni tukee rauhanprosessia kaikin keinoin.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitos siitä, että kutsuitte minut puhumaan Gazan tilanteesta tänä symbolisena päivänä, 15:nä marraskuuta, joka on Palestiinan kansallispäivä.

Gazan alueen jatkuvasti lisääntyvät väkivaltaisuudet huipentuivat äskettäin 8. marraskuuta Israelin puolustusvoimien hyökkäykseen Beit Hanouniin, jossa kuoli 18 palestiinalaista siviiliä. Komission jäsen Ferrero-Waldner antoi tämän johdosta julkilausuman, jossa hän sanoi olevansa syvästi järkyttynyt tapahtuneesta. Tunnemme nyt myötätuntoa erityisesti Athamnan perhettä kohtaan, jonka jäsenistä kuusi naista ja kahdeksan lasta kuoli nukkuessaan, ja kaikkia niitä viattomia palestiinalaisia ja israelilaisia kohtaan, jotka ovat menettäneet henkensä tässä väkivallan kierteessä.

Komission jäsen kehotti iskun jälkeen kaikkia osapuolia lopettamaan väkivallan ja antamaan neuvotteluille mahdollisuuden. Palestiinalaisryhmien on lopetettava ohjusten ampuminen Israelin alueelle. Tunnustamme Israelin oikeuden puolustaa itseään, mutta se ei saa maksaa viattomien ihmisten henkeä.

Beit Hanounin hyökkäys on viimeisin 28. kesäkuuta aloitetussa Gazaan tunkeutumisten sarjassa. Sotilasoperaatioissa on vaurioitunut elintärkeää infrastruktuuria erityisesti Gazassa – esimerkiksi voimalaitos, tärkeitä teitä ja siltoja sekä julkisia rakennuksia – ja niissä on kuollut lähes 300 palestiinalaista, lähinnä siviilejä. Tämän vuoksi komissio on tänä vuonna lisännyt antamaansa avustusta, jotta se vastaisi lisääntynyttä katastrofiavun ja humanitaarisen avun tarvetta.

Käynnistimme kesäkuussa 2006 väliaikaisen kansainvälisen mekanismin, jonka kautta ohjataan jäsenvaltioiden ja Euroopan yhteisön varoja palestiinalaisalueiden sosioekonomisen kriisin lievittämiseen. Tämän väliaikaisen kansainvälisen mekanismin avulla on tuettu perustarvikkeiden kuljettamista Gazassa asuville 1,3 miljoonalle ihmiselle ja sosiaaliavustusten toimittamista 100 000 haavoittuvimmalle palestiinalaiselle. Nyt tätä toimintaa laajennetaan koskemaan 150 000 tapausta.

Komissio on myöntänyt ECHO-ohjelman kautta 84 miljoonaa euroa haavoittuvimpien palestiinalaisten kotitalouksien auttamiseen toimittamalla ruokaa ja vettä sekä huolehtimalla puhtaanapidosta, terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta. Euroopan komissio antaa myös 26 miljoonan euron arvoisen ruoka-apupaketin. Ruoka- ja raha-avustukset toimitetaan YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen kautta palestiinalaisille pakolaisille, jotka on rekisteröity erityisistä vaikeuksista kärsiviksi. Ruokapaketteja muille kuin pakolaisille jaetaan puolestaan YK:n maailman elintarvikeohjelman kautta.

Komissio on myös YK:n palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen merkittävä tukija. Vuonna 2006 annoimme sen yleisrahastoon 64 miljoonaa euroa. Se huolehtii terveydenhuollon, koulutuksen ja muiden sosiaalipalveluiden järjestämisestä palestiinalaisille pakolaisille. Nämä palvelut ovat ainoa vakaa tekijä Gazan turvattomassa ympäristössä.

Toimemme voivat helpottaa palestiinalaisten humanitaarista kriisiä. Sen perussyytä, joka on toivoton tilanne israelilaisten ja palestiinalaisten välisen rauhanomaisen ratkaisun löytymisen suhteen, on kuitenkin ryhdyttävä pikaisesti ratkaisemaan. On tarpeen palata nopeasti kokonaisvaltaiseen rauhanprosessiin, jolla on selvä poliittinen tavoite.

Palestiinalaisten väliselle sovinnonteolle on annettava mahdollisuus. Meidän on kannustettava presidentti Abbasia jatkamaan pyrkimyksiään perustaa Palestiinaan kansallisen yhtenäisyyden hallitus, jonka poliittinen ohjelma ilmentäisi niin kutsuttuja kvartetin periaatteita eli väkivallan lopettamista, kansainvälisten sopimusten tunnustamista ja Israelin valtion tunnustamista sekä antaisi mahdollisuuden pikaisiin sitoumuksiin. Tämä edistää toivon heräämistä uudelleen elinkelpoisesta ja itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta.

Tämän vuoksi yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto, joka kokoontui maanantaina, piti myönteisenä komission ehdotusta lisäavun antamisesta palestiinalaisille heti, kun kansallisen yhtenäisyyden hallitus on muodostettu. Jotta voimme toimittaa tämän avun ennen vuoden loppua, meidän on turvauduttava hätäapua koskevaan varaukseen ja saatava budjettivallan käyttäjän suostumus. Komissio luottaa Euroopan parlamentin tukeen.

Samalla kun EU avustaa palestiinalaisia, Israelin olisi vapautettava satoja miljoonia dollareita vero- ja tullituloja, jotka se on kerännyt palestiinalaishallinnon nimissä ja joita se ei ole maksanut maaliskuun jälkeen vastalauseena Hamasin johtaman hallituksen muodostamiselle.

Meidän on kaikkien työskenneltävä yhdessä, jotta ensi vuonna Palestiinan kansallispäivänä voimme juhlia edistymistä kohti demokraattisen, elinkelpoisen ja itsenäisen Palestiinan valtion perustamista.

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Lähi-idän tilanne on yhtä aikaa huolestuttava, vaarallinen ja murheellinen. Se on huolestuttava, koska kriisi on jatkunut vuosikymmenten ajan, eikä loppua ole näkyvissä. Se on vaarallinen, koska osapuolten välit kiristyvät jatkuvasti ja koska ulkopuolisilla valloilla, kuten Syyrialla ja Iranilla, on yhä enemmän vaikutusvaltaa alueella. Tilanne on myös murheellinen, sillä väkivaltaisuuksien uhrien joukossa on tavallisia ihmisiä, erityisesti paljon lapsia.

Kuten toteamme kaikille osapuolille Lähi-idässä, sotilaallinen ratkaisu ei ole mahdollinen – meidän on saatava aikaan rauha vuoropuhelun ja neuvottelujen avulla. Toteamme myös, että "silmä silmästä, hammas hampaasta" -politiikka ei tule kysymykseen, sillä sitä sovellettaessa tilanne vain kiristyy entisestään, kun osapuolet vastaavat hyökkäykseen voimakkaammalla hyökkäyksellä. Meidän on katkaistava tämä väkivallan kierre. Vaadimme sitä sekä israelilaisilta että palestiinalaisilta.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kanta on täysin selvä. Haluamme nähdä Israelin valtion, jolla on turvatut rajat ja samoin Palestiinan valtion, jolla on turvatut rajat. Israelilaisen ihmisarvo on sama kuin palestiinalaisen, emmekä saa soveltaa Israeliin ja Palestiinaan eri sääntöjä. Haluamme nähdä itsenäisen ja demokraattisen Libanonin valtion. Jos joku väittää, että jollakin näistä valtioista ei ole olemassaolon oikeutta – Israelin ja Libanonin valtiot ovat jo olemassa ja Palestiinan valtio pitäisi olla – hän saattaa vahingoittaa pysyvästi ei ainoastaan tuon alueen rauhanmahdollisuuksia vaan nykyoloissa myös koko maailman rauhaa.

EU:n ja muiden on nyt toimittava rauhan edistämiseksi. Uskon, että EU:lle onkin suuri ilo toimia näin sijoittamalla joukkoja alueelle, vaikka olisimme pitäneet EU:n asevoimia yksittäisten jäsenvaltioiden omia joukkoja parempana ratkaisuna. Tämä on asia, jota EU:n on kuitenkin harkittava tulevaisuudessa, jotta tässä asiassa voidaan todella toimia EU:n tasolla. Jo se, että joukkoja sijoitettiin alueelle, on kuitenkin edistystä. Nyt on silti jatkettava työtä, jotta voimme tulevaisuudessa toimia aidon yleiseurooppalaisesti myös sotilaallisessa mielessä.

Nyt on poliitikkojen vuoro toimia, ja heidän tärkeimmät valttinsa ovat luottamus ja uskottavuus. Kun on arvosteltavaa, meidän on ilmaistava kritiikkimme riippumatta siitä, ovatko israelilaiset vai palestiinalaiset vastuussa. Turvallisuusneuvoston päätöksistä totean, ettei voida hyväksyä, että Yhdysvallat estää vetollaan kaiken Israelin arvostelun tai tuomitsemisen – ja sanon tämän, vaikka suhtaudun muuten hyvin myönteisesti Yhdysvaltoihin.

(Suosionosoituksia)

Haluan todeta vakavasti, että tällä tavoin ei saavuteta uskottavuutta eikä varsinkaan kaikkien osapuolten luottamusta. Mielestäni EU voimavarana on sen uskottavuus tässä kysymyksessä, sillä me tunnustamme sekä Israelin että Palestiinan valtion olemassaolon oikeuden ja me toivomme rauhaa Libanoniin.

Israel on aiheuttanut – väitetysti teknisen virheen vuoksi – Beit Hanounin verilöylyn kauheat seuraukset, eikä pelkkä anteeksipyyntö riitä. Sen on jatkossa huolehdittava politiikassaan siitä, ettei se jatkuvasti reagoi "silmä silmästä, hammas hampaasta" -periaatteella.

(Suosionosoituksia)

Olen juuri kuullut, että Kassam-raketti-iskussa on tänään kuollut yksi nainen ja ministerin henkivartija on menettänyt räjähdyksessä molemmat jalkansa. Tämän on loputtava. Meidän on tehtävä se selväksi molemmille osapuolille ja meidän on oltava uskottavia. Me eurooppalaiset emme saa katsoa tätä läpi sormien, vaan meidän on otettava vastuuta.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun parlamentti keskustelee Gazan tilanteesta, eikä todennäköisesti viimeinenkään. On kuitenkin ensimmäinen kerta, kun keskustelussa on ilmennyt parlamentissa muodostumassa oleva mielipide, joka aiheuttaa muutoksen EU:n suhteissa yhteen sen kumppaniin, nimittäin Israeliin.

Jäsen Poetteringin huomautukset osoittavat, että meidän on keskusteltava yli poliittisten ryhmien rajojen siitä, mikä EU:n kannan tähän kehitykseen pitäisi olla, ja erityisesti Israelin ja Israelin hallituksen asemasta alueen kehityksessä.

En odota mitään terroristijärjestöiltä. Mitä odotamme terroristijärjestöiltä? Odotamme terrorismia, halveksuntaa ihmiskuntaa kohtaan, sitä käsittämätöntä kärsimystä, jota nämä rikolliset ovat aiheuttaneet maailmassa ja aiheuttavat edelleen päivittäin. Jäsen Poettering kertoi siitä juuri esimerkin. Mitä EU:n kaltainen oikeusyhteisö odottaa tuollaisilta ihmisiltä? Ei mitään. He eivät ole sopivia kumppaneita meille. He eivät ole ihmisiä, joihin meidän pitäisi tai joihin voimme panna toivomme rauhan rakentamisesta.

Meillä pitäisi kuitenkin olla odotuksia demokraattisen, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan valtion suhteen. Israel, tuo suurenmoinen maa, joka on perustettu vastauksena maailmanhistorian häpeällisimmille tapahtumille, on oikeutettu täyteen solidaarisuuteemme alueella. Jos kukaan edes yrittää uhata tuota valtiota tai asettaa sen olemassaolon oikeuden kyseenalaiseksi, hän saa vastaansa kaikki eurooppalaiset. Solidaarisuutemme Israelia kohtaan on rajatonta.

Koska Israel on kuitenkin demokraattinen, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuva valtio, sen on hyväksyttävä se, että sille esitetään kysymyksiä. Demokraattiselta valtiolta, joka perustuu samoihin perusarvoihin kuin omamme, täytyy olla mahdollista kysyä, miten Beit Hanounin kaltaisia tapahtumia voidaan sanoa tekniseksi virheeksi. Odotan demokraattiselta oikeusvaltiolta, että tämän "teknisen virheen" tekijät saatetaan vastuuseen.

(Suosionosoituksia)

Parlamentin kesäistuntotauon keskeytti valitettavasti samanlainen tekninen virhe Qanassa. Ihmettelen yhä, kuka siitä oli vastuussa.

Jos alueen tapahtumilla on "sivuvaikutuksia", Israelin on huolehdittava siitä, ettei sen oikeuskulttuuri kuulu kärsijöihin. On selvää, että Israelin on puolustettava ja pystyttävä puolustamaan itseään ja että meidän on autettava Israelia. Libanonin tapahtumat ovat Israelin turvallisuusetujen mukaisia. Se mitä eurooppalaiset haluavat, nimittäin että olisi vakaa Palestiinan valtio, on Israelin turvallisuusetujen mukaista. Kaikki toimemme – olivat ne sitten taloudellisia, diplomaattisia tai nyt sotilaallisia – ovat Israelin turvallisuusetujen mukaisia. Oikeusyhteisönä EU ei kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että laittomuuteen vastataan laittomuudella. Sitä ei voida hyväksyä.

Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että vaikenemme, kun Israelin kaltaisen valtion hallitukseen pääsee puolue, joka tuomitsee kansalaisia heidän etnisen taustansa perusteella, niin kuin Liebermannin puolue tekee. Sitä ei voida hyväksyä.

(Suosionosoituksia)

Israelilaisilla on täysi oikeus äänestää tuollainen puolue valtaan, mutta myös meillä on Euroopan parlamentin jäseninä täysi oikeus tuomita tuollainen politiikka. Kellään sosiaalidemokraatilla koko maailmassa ei ole mitään yhteistä Liebermannin kanssa.

Ainoa mahdollisuus tuon alueen ongelmien ratkaisemiseen on väkivallasta luopuminen. Vuoropuhelu on ainoa ratkaisu. Osapuolten on pyrittävä unohtamaan väkivalta ja tuskalliset kokemukset ja keskusteltava keskenään. Joitain hyviä yrityksiä on ollut: muistakaamme Jitzhak Rabinin pyrkimykset. Hän oli Israelin puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta tiesi silti, että vuoropuhelu on ainoa tapa ratkaista konflikti ja lopettaa sota.

Vuoropuhelu ei ole onnistumisen tae, mutta on selvää, että mahdollisuutta rauhaan ei ole ilman sitä. Siksi vaadimme, että erityisesti Israel asettaa poliittisen vuoropuhelun etusijalle militarisoitumisen jatkamisen sijaan.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, en enää tiedä, kuinka monta kertaa olemme keskustelleet Lähi-idästä viime kuukausina, mutta tiedän, että syyskuisen keskustelumme jälkeen Gazassa on kuollut 150 palestiinalaista, yksin viime viikolla 70. Beit Hanounin kauheat tapahtumat, joissa kuoli 18 palestiinalaista siviiliä, ovat yhtä anteeksiantamattomia kuin ne ovat käsittämättömiä.

Väkivallan kierteessä, jossa on aseellisia hyökkäyksiä molemmin puolin, on usein vaikea sanoa, mikä on hyökkäys ja mikä kostoisku. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että David Grossman oli oikeassa kutsuessaan viime viikolla Israelin johtajien käytöstä roistojen käytökseksi.

Kollegani Davies kävi äskettäin Gazassa. Muiden tavoin hänkin kertoi, että Gaza on muuttunut vankilaksi, josta kantautuu päivittäin uutisia laittomista teloituksista, ihmisten elämän häiriintymisestä ja muuttumisesta onnettomaksi sekä suhteettomista kostoiskuista – erityisesti operaatio kesäsateen alusta lähtien: Kassam-raketit ovat tappaneet 14 siviiliä kahden vuoden aikana. Israelin puolustusvoimien vastaiskuissa on viime kuukauden aikana kuollut 126 ihmistä, joista 63 oli siviilejä.

Aika on lopussa. Emme voi enää odottaa. Kansainvälien yhteisö ei voi enää tuomita alueen tapahtumia ryhtymättä ratkaisemaan kysymystä. Se on tuhoisa strategia, joka antaa muille mahdollisuuden toimia. Meidän on aloitettava neuvottelut uudelleen. Emme saa tuhlata aikaa kansainvälisten tarkkailijoiden ja sotilastarkkailijoiden sijoittamiseen Gazaan. Meidän on elvytettävä kvartetin sitoutuminen, ja toivon, että Yhdysvallat vahvistaa omaa asemaansa prosessissa osallistumalla neuvotteluihin ennakkotapauksena uudesta monenkeskisyydestä.

Palestiinalaisten on ymmärrettävä, että väkivallan käytöllä he eivät koskaan saa haluamaansa tunnustusta. Israelilaisten puolestaan on ymmärrettävä, että he menettävät arvonantoa jatkuvalla kansainvälisen oikeuden halveksunnallaan ja suhteettomilla sotilastoimillaan siviilikohteita vastaan.

Jitzhak Rabinin muistojumalanpalveluksessa David Grossman puhui maasta, jonka järjettömyys, tylyys, väkivalta ja rasismi ovat hypnotisoineet, maasta, joka heittää hukkaan osakseen saamansa myötämielisyyden ja oman kansansa, erityisesti nuoret. Israel on myös hiljattain tuhonnut armeijan purkutraktoreilla vuonna 1917 Gazassa kuolleiden brittisotilaiden haudat, ja 31. lokakuuta se lähetti F-15-hävittäjiä hyökkäämään kohti UNIFIL-joukoissa Libanonissa palvelevia ranskalaissotilaita. Kuinka monta vihamiestä israelilaiset oikein haluavat? Kuinka pitkään he uskovat kestävänsä jatkuvaa konfliktia?

Järkevien ihmisten kummaltakin puolelta on aika ryhtyä vuoropuheluun ja ehkä aloittaa uudelleen Geneven prosessi. Euroopan unionin on myös aika tehdä voitavansa tuon prosessin edistämiseksi ja tukemiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kävin Gazassa jäsen Daviesin, jäsen Morgantinin ja eräiden muiden parlamentin jäsenten kanssa kaksi viikkoa sitten, samana päivänä, jona Israelin armeija alkoi piirittää Beit Hanounia. Silloin alkoi sotatoimi, johon kuului laittomia teloituksia, verilöylyjä ja siviilien omaisuuden tuhoamista. Israel, palestiinalaisalueiden miehittäjä, rikkoo jatkuvasti ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta ilman minkäänlaisia seuraamuksia.

Liiallinen ja umpimähkäinen väkivallan käyttö siviilejä ja siviilien omaisuutta kohtaan, voima- ja vesilaitosten tuhoaminen, julkisten rakennusten räjäyttäminen, liikkumavapauden rajoittaminen ja kaikkien näiden toimien seuraukset kansanterveydelle, ruokavaliolle, perhe-elämälle ja Palestiinan kansan psykologiselle tilalle ovat törkeä kollektiivinen rangaistus, joka on räikeässä ristiriidassa neljännen Geneven yleissopimuksen kanssa.

Jatkuvaa Kassam-rakettien ampumista israelilaiskohteisiin ei tietenkään voida mitenkään puolustella, muttei myöskään voida oikeuttaa sitä, että kokonainen kansa pannaan kärsimään niin ankaraa rangaistusta kuin Israelin palestiinalaisten harteille sälyttämä rangaistus on. Näissä oloissa Euroopan unioni ei saa enää tukea Israelin politiikkaa.

EU:n on erityisesti kannettava täysi vastuunsa Rafahin rajanylityspaikan valvonnasta, eikä enää vain taivuttava Israelin hallituksen tahtoon. EU:n on käytettävä kaikkia assosiaatiosopimuksen suomia keinoja, erityisesti ihmisoikeuslauseketta, jotta varmistetaan, etteivät ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset jää rankaisematta. Sen on vaadittava israelilaisten laittomasti kerääminen verojen takaisin maksua. Vuoropuhelu on aloitettava mahdollisimman pian uudelleen tulevan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kanssa. Suora apu Palestiinan hallintoelimille on myös aloitettava uudelleen.

Lisäksi Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa, jotta kansainvälisen tuomioistuimen päätös, jonka mukaan muurin rakentaminen on laitonta, pantaisiin täytäntöön. EU–Israel-assosiaationeuvoston kokous on järjestettävä mahdollisimman pian. Sopimuksen tarkistamista on harkittava, jos loukkaukset jatkuvat.

Lopuksi totean, että Euroopan unionin on oltava vahvasti mukana sellaisen kansainvälisen kokouksen järjestämisessä, jolla edistetään rauhaa tuolla alueella.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, "miksi poliittisen johdon mielipiteet yhä kuvastavat radikaalien mielipiteitä, eivät äänestäjien enemmistön käsityksiä? Kuinka näin on tapahtunut? Kuinka voimme nyt vain seurata sivusta kuin hypnotisoituina maassamme vallitsevaa valtavaa hulluutta, raakuutta, väkivaltaa ja rasismia? […] Poliittinen ja sotilaallinen johtomme ovat onttoja. [Arvoisa pääministeri Olmert,] katsokaa kerrankin kunnolla palestiinalaisia, ei aseen tähtäimen läpi eikä rajanylityspaikan suljettujen barrikadien takaa. Silloin näette kansan, jota on piinattu yhtä paljon kuin omaamme, joka on lannistettu, sorrettu ja toivoton. Ehkäpä siksi suurin osa meistä on suhtautunut välinpitämättömästi ankaraan iskuun, jonka demokratia koki, kun Avigdor Liebermann nimitettiin ministeriksi. Kuitenkin tämä on kuin vastuu tulipalojen sammuttamista olisi annettu henkilölle, jolla on pyromaanisia taipumuksia."

Nämä eivät tietenkään olleet omia sanojani: en ole israelilainen sen paremmin kuin palestiinalainenkaan. Sanat olivat David Grossmanin, joka menetti poikansa järjettömässä sodassa, sodassa, jonka syynä olivat toki myös Katjuša-raketit, mutta joka johti tuhansien libanonilaisten ja israelilaisten, myös Grossmanin pojan kuolemaan. Komission jäsen Wallström totesi, että tänään 15. marraskuuta on Palestiinan kansallispäivä. Mitä tapahtui 15. marraskuuta 1988? Palestiinalaiset julistivat hyväksyvänsä Palestiinan valtion perustumisen vuoden 1967 alueelle: siten he tunnustivat Israelin valtion. Israelin hallitus ei kuitenkaan toiminut vastaavalla tavalla. Se ei ole koskaan tunnustanut vuoden 1967 turvattuja rajoja – sillä se jatkaa siirtokuntien rakentamista – eikä Palestiinan valtiota.

Olen väsynyt: olen ollut Euroopan parlamentin jäsen seitsemän ja puoli vuotta ja olen kuullut kulunutta fraasia "kaksi kansaa, kaksi valtiota" toistettavan yhä uudelleen. On tietenkin ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta olisi kaksi kansaa ja kaksi valtiota, jotka voivat elää rauhassa rinnakkain. Mutta miksi enää toistaisimme merkityksettömiä kliseitä, kun Palestiinan valtiota ei todellisuudessa rakenneta ja poliittinen päätöksenteko, johon vaikuttaa palestiinalaisten ääriryhmien hulluus, ei edistä Palestiinan valtion syntymistä, vaan päinvastoin palestiinalaisalueiden vähittäistä pienenemistä?

Minä ja 12 muuta parlamentin jäsentä kävimme Gazassa viime viikolla – ja pahoittelen sitä, että parlamentin virallinen valtuuskunta ei käynyt. Näimme, millaista on elää siellä, tuossa ulkoilmavankilassa, näimme, millaista on käyttää aseita, joita kukaan ei vielä tunne ja joita ehkä kokeillaan rakennuksia tuhoavassa pommisateessa kuolleiden nuorten repeytyneisiin ruumiisiin. Näimme tämän ja teidänkin on nähtävä se! Siksi emme voi enää vain puhua kahdesta kansasta ja kahdesta valtiosta, vaan meidän on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin. Mielestäni kansainvälinen rauhankokous kaikkien osapuolten kesken on välttämätön. Meidän on todella järjestettävä se, meidän on toimittava!

Palestiinalaiset eivät tarvitsisi meidän 650 miljoonaa euroamme, jos israelilaiset maksaisivat palestiinalaisille näille kuuluvat verot: meidän on vaadittava, kuten vaadimme muiltakin – eikä tietenkään aseellisesti – että Israel tekee…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

(Suosionosoituksia)

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisen yhteisön keskittyminen on herpaantunut Gazan kriisin suhteen. Muut Lähi-idän tapahtumat, kuten sota Libanonissa, Irakissa ja Iranissa, ovat häirinneet sitä. Meidän on ryhdyttävä uudelleen toimiin Gazan rauhanprosessin käynnistämiseksi ja edistämiseksi. Sekä palestiinalaisten että israelilaisten on tehtävä kompromisseja, jotta tämä konflikti, joka tuhoaa niin monen ihmisen elämän molemmilla puolilla, saataisiin lopetettua.

Mielestäni Hamasin ja Fatahin pyrkimykset kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiseksi ja siten Palestiinan kansainvälisen kauppasaarron purkamiseksi ovat myönteisiä. Kehotan Hamasia uuden hallinnon aikana tunnustamaan Israelin tai hyväksymään toteuttamiskelpoisen kahden valtion suunnitelman Lähi-idän konfliktiin, sillä uskon sen olevan ainoa ratkaisu.

Tuomitsen palestiinalaistaistelijoiden tämänaamuisen rakettien laukaisun Gazasta, jonka seurauksena iäkäs nainen kuoli ja toinen henkilö loukkaantui israelilaisessa Sderotin kaupungissa. Tuomitsen myös Israelin puolustusvoimien viimeviikkoisen tykistöiskun Beit Hanouniin, jossa 18 siviiliä kuoli. Kuitenkin "silmä silmästä" -periaatetta noudatettaessa kaikki ovat pian sokeita.

Tunnustan kyllä, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään hyökkäyksiltä. Monet meistä näkivät kuitenkin eilen Gazaa koskevan dokumentin ja kuuntelivat alueella äskettäin vierailleiden kollegojemme kertomuksia. Olin järkyttynyt näkemästäni ja kuulemastani – siitä, kuinka suoranaisen julmasti palestiinalaisia siviilejä on kohdeltu. Molempien osapuolten on ymmärrettävä, että ainoa ratkaisu on aloittaa neuvottelut. Vuoropuhelu on ainoa tapa edetä. Molemmilla puolilla tarvitaan rohkeaa johtamista. Irlannissa me tunnemme liiankin hyvin tällaisten konfliktien aiheuttaman väkivallan kierteen. Tiedämme erittäin hyvin myös, kuinka valtavasti kaikki voivat hyötyä, kun väkivalta loppuu ja todellinen neuvottelu sekä vuoropuhelu alkavat.

Meidän on kaikkien pyrittävä rakentamaan luottamusta. EU on tänä vuonna lisännyt Palestiinan kansalle antamaansa apua ja vaatinut, että Israel maksaa pidättämänsä vero- ja tullimaksutulot välittömästi. EU pyrkii edelleen myös siihen, että kaapattu israelilaissotilas ja Israelissa pidätetyt palestiinalaiset lainsäätäjät vapautetaan, sekä siihen, että Gazan rajanylityspaikat avataan jälleen.

EU:lla on velvollisuus suojella siviilien henkeä. Tällä hetkellä sillä on Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Yhdysvaltoja parempi mahdollisuus toimia puolueettomana välittäjänä. Järkevien ihmisten on ryhdyttävä toimiin nykyisten tapahtumien lopettamiseksi. Paha saa edelleen vallita, jos emme tee mitään.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tämänaamuiset seitsemän palestiinalaisten raketti-iskua Israelin alueelle lisäsivät surullisiin tilastoihin yhden ihmisen kuoleman ja yhden vakavan loukkaantumisen Sderotin kaupungissa. Väkivallasta vastuussa olevat väittävät, että kyseessä oli kosto viimeviikkoisesta Beit Hanounin verilöylystä. Ainakaan vakavasti verilöylystä kärsinyt Athamnan perhe ei kuitenkaan kannata kostoa. Perhe korostaa päinvastoin, että verenvuodatusta on ollut jo tarpeeksi – tämän voitte itse lukea Israelin tämän päivän lehdistä. Surullista kyllä tämä palestiinalaisten sovinnon henki ei saa lainkaan vastakaikua Hamasin johtajilta, jotka ovat korostaneet viime päivinä erittäin ponnekkaasti, että uudella palestiinalaishallituksella ei ole velvollisuutta tunnustaa sionistista vihollista. Voiko neuvosto tai komissio tuoda selvyyttä tähän Palestiinan toistuvaan poliittiseen kiistaan Fatahin ja Hamasin välillä? Samalla haluaisin kuulla niiden reaktion Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen pääministeriksi ehdotetun Mohammed Shabirin lausuntoon, jonka mukaan hän tekee kantansa selväksi nimityksen jälkeen. Oletteko jo olleet yhteydessä häneen?

Kvartetin on kerrottu tapaavan tänään Kairossa rauhanprosessin aloittamiseksi uudelleen. Uskon, että Gazan räjähdysaltis tilanne on kokouksessa tärkeä keskustelunaihe. Ovathan neuvosto ja komissio tietoisia siitä, mitä Shin Betin eli Israelin keskustiedustelupalvelun johtaja kertoi Israelin parlamentissa. Viestin pääsisältö oli, että jos Gazan poliittinen ja sotilaallinen radikaali suuntaus ei pääty, Israelilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa laajamittainen sotilasoperaatio. Shin Betin johtaja Diskin sanoi myös, että Israelin vetäydyttyä Gazasta sinne on salakuljetettu niinkin paljon kuin 33 tonnia sotilaskäyttöön tarkoitettuja räjähteitä, suuria määriä aseita ja 50–70 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Erityisesti Egypti on rikkonut lupauksensa, tämähän on Israelin kanssa tehdyn yksityiskohtaisen sotilaallisen sopimuksen vastaista.

Lopuksi totean, että Euroopan unionin on pidettävä kvartettikokousta mahdollisuutena muistuttaa Egyptille ja muullekin arabimaailmalle, mikä on niiden vastuu. Gaza ei saa muuttua pelätyksi "Hamasstaniksi".

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, olen juuri palannut Palestiinasta. Lähdin matkaan ilman ennakkoluuloja tai -käsityksiä, mutta tilanne siellä oli pahempi kuin olin odottanut: Palestiina on ruutitynnyri, joka voi räjähtää koska tahansa, ja räjähdys leviäisi ketjureaktiona koko alueelle.

Palkkoja ei ole maksettu yhdeksään kuukauteen, koska maksuliikenne on jäädytetty. Tämän seurauksena virastot on suljettu, koulut ovat kiinni ja sairaaloihin otetaan vain hätätapaukset, joita on liian paljon. Israelilaisissa vankiloissa on 11 000 palestiinalaista poliittista vankia. Heidän joukossaan on 400 lasta ja 41 parlamentin jäsentä, jotka on valittu kansainvälisen yhteisön vapaiksi ja avoimiksi tunnustamissa vaaleissa. Viime päivien yhteenotoissa, jotka itse asiassa alkoivat lähtömme jälkeisenä päivänä, on kuollut 19 henkeä, joista 12 oli alaikäisiä. Valtava, 912 kilometrin pituinen muuri, joka jakaa maan kahtia ja erottaa perheenjäseniä toisistaan, on rakennettu syistä, jotka liittyvät turvallisuuteen kovin vähän tai eivät lainkaan. Tuon vaikuttavan joskin hyödyttömän rakennelman tieltä on kaadettu 900 000 oliivipuuta, joista eräillä oli ikää satoja vuosia. Gazan köyhyysaste on 87 prosenttia, kaikki sen yhteydet ulkomaailmaan on katkaistu ja tuotteiden vienti ja tuonti on mahdotonta. Gazan militarisoitu rajavyöhyke on 1 315 metrin levyinen, ja sen voi ylittää vain jalan, loputtomien tarkastusten jälkeen. Tämä pätee myös vanhuksiin ja lapsiin. Ylitys on uskomattoman kolkko, kuin jostain toiselta aikakaudelta. Kaikesta tästä huolimatta kaduilla kulkiessa voi vielä nähdä toivon pilkahduksen ihmisten väsyneissä silmissä.

EU:lla on vielä mahdollisuus lunastaa lupauksensa, jos jatkamme siitä, mihin jäimme, ja ryhdymme jälleen siihen työhön, joka on viime aikoina keskeytynyt. Edistäkäämme oikeudenmukaista ja tasapuolista ratkaisua, joka pohjautuu kahden kansan ja kahden valtion malliin. Sen on tuotava turvallisuutta Israelin valtiolle, jonka tunnustaminen on välttämätöntä, ja oikeuksia vapaalle ja itsenäiselle Palestiinalle. Aika on lopussa: meidän on joko ryhdyttävä vahvoihin ja tehokkaisiin toimiin nyt tai otettava täysi vastuu siitä, ettemme ole halunneet tai pystyneet tekemään tarpeeksi.

(Suosionosoituksia)

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, mielestäni tämäniltapäiväisestä keskustelustamme on pääteltävä kaksi asiaa.

Poliittisen ryhmäni puheenjohtaja Poettering viittasi niistä ensimmäiseen. Hän sanoi, että meidän pysyttävä johdonmukaisesti aikaisemmin ilmaisemissamme kannoissa ja tuomittava nämä Israelin puolustusvoimien suhteettomat hyökkäykset, joissa on kuollut siviilejä, erityisesti naisia ja lapsia, samoin kuin olemme tuominneet summittaiset hyökkäykset viattomia israelilaisia kohtaan.

Arvoisa puhemies, pääministerin anteeksipyynnöistä ja Israelin hallituksen suorittamasta tutkimuksesta huolimatta näitä ihmisiä ei valitettavasti voida enää herättää eloon.

Arvoisa puhemies, tämän aamun juhlaistunnossa meitä muistutettiin siitä, että tämä Lähi-idän jatkuva väkivalta voidaan lopettaa vain oikeudenmukaisen ja kattavan ratkaisun avulla.

Mielestäni on kuitenkin huomionarvoista – ja olen iloinen siitä, että neuvoston puheenjohtaja on kuulemassa – että kun EU:n jäsenvaltiot äänestävät YK:ssa, 60 prosentissa tapauksista ne eivät valitettavasti noudata yhtenäistä linjaa – Belgian pääministeri Mark Eyskens muistutti meitä tästä. Arvoisa puhemies, jos toimitaan näin, Euroopan unioni ei voi olla merkittävä kansainvälinen vaikuttaja.

Kaikki parlamentin jäsenet varmasti tunnustavat Israelin oikeuden puolustaa itseään, mutta olisi ollut hyvä, jos YK olisi tuominnut nämä murheelliset tapahtumat.

Kehotankin neuvoston puheenjohtajaa toimimaan sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni pystyy puhumaan yhdellä äänellä, ainakin kansainvälisissä yhteyksissä ja erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa, jos se haluaa olla merkittävä kansainvälinen vaikuttaja. Jäsenvaltioidemme ei pitäisi toimia YK:ssa yhtä valitettavalla tavalla kuin silloin, kun käsiteltiin näitä murheellisia tapahtumia, jotka me nyt tuomitsemme.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, yli 300 ihmistä on kuollut Palestiinassa kesäkuusta lähtien. Diplomatian kielessä tätä kutsutaan suhteettomaksi vastatoimeksi. Mikä siinä on suhteetonta? Se, että toisen intifadan aikana jokaista israelilaista kohden on kuollut kymmenen palestiinalaista, ja Libanonin sodasta lähtien suhde on 100 palestiinalaista yhtä israelilaista kohden. Tilanne on siis suhteeton. On kuitenkin totta, että jokainen kuolema on ollut turha.

Nykyisin Yhdysvallat näyttää kuin halvaannuttaneen korkeimmat kansainväliset tahot – sekä YK:n että kvartetin. EU:n pitääkin tehdä samoin kuin Libanonin tapauksessa ja ilmaista vahva ja yksimielinen kanta, jollainen on myös tämä parlamentin yhteinen päätöslauselma. EU:n onkin pyrittävä lopettamaan väkivalta kaikilla käytettävissään olevilla poliittisilla keinoilla, Israelin assosiaatiosopimus mukaan luettuna. Tuo väkivalta on kuolemantuomio kaikille palestiinalaisille, mutta myös Israelin demokratialle. Se merkitsee loppua demokratialle Israelissa, jonka hallitukseen on juuri liittynyt uusi, muukalaisvihamielinen osapuoli, joka kannattaa etnistä puhdistusta.

Olkaamme vähintään yhtä rohkeita kuin ne israelilaiset, jotka ilmaisevat meille suuttumuksensa näistä verilöylyistä ja vaativat oikeudenmukaisuutta sekä kansainvälisen oikeuden noudattamista. Ajattelen nyt erityisesti Israelin tärkeimpien ihmisoikeusjärjestöjen julkaiseman manifestin rohkeita allekirjoittajia, jotka vaativat kuristusotteen hellittämistä Gazan ympäriltä. Siksi vaadin, että Gazan kauppasaarto puretaan, palestiinalaisille aletaan jälleen toimittaa apua ja pian muodostettavaa kansallisen yhtenäisyyden hallitusta tuetaan. Se olisi maltillisten voitto ääriryhmistä kaikilla puolilla.

Olen myös huolissani Israelin mahdollisesta uusien joukkotuhoaseiden käytöstä tässä likaisessa sodassa. Noiden aseiden käyttöä on jo epäilty Libanonissa. Vaadinkin, että tämän asian selvittämiseksi aloitetaan kansainvälinen tutkimus. Kannatan ajatusta kansainvälisestä rauhankonferenssista, johon osallistuisivat kaikki Lähi-idän osapuolet, myös Syyria ja Iran. Lisäksi yhdyn Haaretz-lehden pääkirjoitukseen, jossa vaadittiin kansainvälisten joukkojen lähettämistä Gazaan.

Lopuksi kehotan Euroopan unionia käyttämään hyväkseen kaikki mahdollisuudet rauhan edistämiseen tässä räjähdysalttiissa tilanteessa. Kuolema ja nälkä eivät todellakaan ole suotuisa ympäristö rauhan syntymiselle! Emme ole tässä kriisissä yksin vastuussa, mutta meillä on vastuuta. Uskallan sanoa, että keskeyttämällä liian aikaisin avun Palestiinalle ja luomalla väliaikaisen mekanismin, jonka käyttöönotto on vienyt jonkin aikaa, olemme edistäneet Palestiinassa valitsevan kaaoksen syntymistä. Jokaisella on tietenkin omat vastuualueensa, mutta meidän on korjattava virheitämme ja otettava vastuuta.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, useiden läsnäolijoiden tavoin minäkin kuuluin jäsen Morgantinin seurueeseen, joka vieraili Gazassa vain muutama viikko sitten, samaan aikaan kuin meneillään olevan kriisin viimeisin erä oli alkamassa. Jouduimme todistamaan kokonaisen kansan systemaattista, tahallista, hyvin pitkälle vietyä ja tehokasta kiduttamista.

Gaza on vankila, jossa ei ole toivoa. Maltillisten palestiinalaisten yritykset kehittää järjestäytynyttä ja toteutumiskelpoista Palestiinan valtiota estetään jatkuvasti. Israelilaiset estävät heitä, ja meidän on syytettävä niitä, jotka ovat vastuussa. Kaikesta tästä voi seurata vain ikuisesti jatkuvaa väkivaltaa, ja niin kauan kuin tuota ongelmaa ei ole ratkaistu, voimme hoitaa vain oireita.

Näimme hyvää tarkoittavia EU:n virkamiehiä – olemme tänään kuulleet väliaikaisesta kansainvälisestä mekanismista – ja EU pyrkii tosiaan monin tavoin lievittämään tämän katastrofin humanitaarisia seurauksia. Kuten komission jäsen hetki sitten totesi, tilanteen syyt ovat kuitenkin poliittisia ja ratkaisunkin on oltava poliittinen. Assosiaatiosopimus on otettava käsittelyyn ja on harkittava seuraamuksia, muutoin joudumme ikuisesti hoitamaan humanitaarisen katastrofin oireita. Emme ole vailla aseita, vaan meidän on käytettävä kaikkia käytettävissämme olevia keinoja.

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, "EU", "rauha", "ihmisoikeudet", "Palestiina", "Gaza": käytämme paljon näitä sanoja. Todellisuus on täynnä sotaa, kurjuutta ja kärsimystä, mutta täällä me vain keskustelemme, hyväksymme päätöslauselmia ja toistelemme sanoja "ihmisoikeudet" ja "rauha". Me emme tee muuta kuin puhumme. Kuinka monta rikosta ja kuolemaa tarvitaan, jotta EU lakkaa toimimasta kuin Pontius Pilatus? Palestiinassa ei kuole vain ihmisiä, vaan myös toivo on kuolemassa. En kuitenkaan usko, että ihmisten kärsimys on asia, johon tottuu.

Euroopan parlamentin vierailua Gazaan on lykätty teknisistä syistä, ainakin niin väitetään. Jonkun on selvitettävä meille, mitä nuo tekniset syyt ovat ja kuka niistä on vastuussa. Ehkäpä eräät tahot eivät halunneet meidän menevän sinne? Jos emme reagoi, olemme taas avunantajia näissä rikoksissa, joita on tietääksemme tehty vuosikymmenten ajan, ei ainoastaan eilen ja tänään.

On vihdoinkin ryhdyttävä sanoista tekoihin. Israelille on asetettava pakotteita kansainvälisen oikeuden tarjoamien mahdollisuuksien mukaan ja pyrkimättä vahingoittamaan tavallisia kansalaisia. Milloin Israelin valtio suostuu vihdoin palauttamaan pidättämänsä rahat niiden oikeille palestiinalaisille omistajille, jotka ovat nääntymässä nälkään? Palestiinalaiset eivät ole terroristeja, eivätkä he kerjää almuja. He ovat kansa, joka taistelee oikeuksiensa ja selviytymisensä puolesta, vaikka ne ovat ristiriidassa ulkopuolisten tahojen etujen kanssa. He ovat kansa, joka taistelee eloonjäämisensä puolesta huolimatta kansainvälisen yhteisön tekopyhyydestä, miehityksestä ja kauheista kokemuksista.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tärkeintä tässä asiassa on se, että molemmilla puolilla ihmiset kärsivät politiikan takia. Toinen tärkeä asia on se, että kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna Lähi-idän konflikti on nyt levinnyt sellaisiin mittasuhteisiin, että se on keskeinen maailman rauhan suojelemisen kannalta ja kuuluu merkittävimpiin tuohon rauhaan kohdistuviin uhkiin. Näiden kahden seikan vuoksi konflikti on ratkaistava nopeasti, ja näissä pyrkimyksissä kvartetin on toimittava saumattomassa yhteistyössä sekä asetettava tiukkoja henkilökohtaisia vaatimuksia sen sijaan, että jokainen jäsen laatisi asiakirjoja omin päin.

Meidän on tunnustettava, että Israel on vetäytynyt Gazasta ja että Gazan nykyiset tapahtumat ovat osittain sisäinen, palestiinalaisten välinen konflikti, johon liittyy lähes sisällissodaksi laajentumassa olevaa terrorismia. Lisäksi Israelin valtion on reagoitava terroristijärjestöjen toimintaan, josta yksikään valtio ei ole vastuussa. Tämä selittää, miksi meidän on vaikea arvioida tilannetta. Sillä ei voida kuitenkaan puolustella sellaisia toimia kuin siviilien ja heidän talojensa pommittaminen. Onhan myös Israelin ymmärrettävä, että sen, samoin kuin elinkelpoisen Palestiinan valtionkin, ainoa mahdollisuus rauhaan ja pysyvään turvallisuuteen on väkivallan kierteen katkaiseminen. Tämän vuoksi Israelin on pohdittava, ovatko sen strategiavalinnat todella oikeita.

Mitä Israel on loppujen lopuksi hyötynyt Libanonin sodasta, joka käytiin kostona yksittäisten sotilaiden kaappauksesta? Sota aiheutti viime kädessä sen, että syyrialaismieliset joukot ottivat vallan Iranin, Syyrian ja Hizbollahin akselilla Libanonissa. Millä lailla tuo sota palveli Israelin etuja?

Tässäkin pitäisi olla jonkinlaista vastuuta, ja palestiinalaisalueiden äskettäin syntynyt konsensushallitus voi olla mahdollisuus päästä uuteen alkuun, jotta voidaan huolehtia maailman rauhasta ja antaa tuon alueen asukkaille tulevaisuus.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Gaza on 1,3 miljoonalle palestiinalaiselle vankileiri, jonka Israel on sulkenut tiiviisti.

Asukkaat nääntyvät nälkään, heidän terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmänsä tuhotaan, talous saatetaan rappiolle ja heitä tapetaan. Niinkin monta kuin 80 – ei vain 18 – miestä, naista ja lasta sai surmansa viime viikolla. Suurin osa heistä oli siviilejä, jotka toimittivat arkiaskareitaan ja yrittivät jatkaa elämäänsä.

Kaiken tämän tekee valtio, joka väittää olevansa alueen ainoa demokratia. Kuinka häpeällisesti toteutettua demokratiaa! Nyt Israel myös surmaa näitä huono-onnisia ihmisiä kokeellisilla aseilla. Emme ole saaneet komissiolta tai neuvostolta vastausta siihen, mitä ne tekevät tämän asian tutkimiseksi.

Kassam-raketti-iskut eivät tuo vapautta Palestiinan kansalle, ja tuomitsen nuo iskut. On kuitenkin myös selvää, ettei Israelin asevoima ja Israelin palestiinalaisiin kohdistama sorto tuo turvallista tulevaisuutta Israelillekaan. Ainoastaan neuvottelut kahden valtion ratkaisusta tuovat tuon turvallisuuden, ja vetoan kaikkiin osapuoliin, jotta ne aloittaisivat neuvottelut mahdollisimman pian.

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, Qanassa Libanonissa tapahtuneen verilöylyn jälkeen seurasi uusi siviilien verilöyly, tällä kertaa Beit Hanounissa.

Israelin hallitus on ilmaissut syvän pahoittelunsa tämän murhenäytelmän johdosta ja selittänyt sen tekniseksi virheeksi. Tiedämme kuitenkin jo nyt, ettei tuo tunnustus estä muiden viattomien tappamista vastaisuudessa. Jotta kriisin loputon syventyminen voidaan lopettaa, EU:n on havahduttava toimettomuudestaan ja ryhdyttävä vihdoin työskentelemään aktiivisesti pysyvän rauhan saavuttamiseksi nopeasti.

Ensinnäkin meidän on poistettava taloudellinen kuristusotteemme palestiinalaisalueiden ympäriltä. Kauppasaarronhan luulisi olevan suunniteltu varta vasten alueen väkivallan ja kaoottisuuden lisäämiseksi. Toiseksi on sijoitettava joukkoja Israelin ja Palestiinan väliin, samoin kuin UNIFIL-joukot sijoitettiin Libanonin ja Israelin väliin. Koska nuo joukot kerran ovat tehokas ratkaisu Libanonissa, ne ovat sitä myös Palestiinassa. Ennen kaikkea meidän on vihdoin vaadittava, että luodaan Palestiinan valtio, jolla on turvatut ja tunnustetut rajat.

Yhdysvaltain kongressivaalien tulokset tarjoavat ehkä mahdollisuuden. Yhdysvaltain johto määrittelee toivottavasti uudelleen Lähi-idän politiikkaansa. Muotoutumassa olevassa uudessa strategiassa EU:n on tehtävä aloite uudesta rauhanprosessista, jossa se vihdoin ottaa sille kuuluvan poliittisen aseman ja lakkaa toimimasta pelkkänä rahoittajana.

Emme saa koskaan unohtaa, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ei ole samanlainen kuin muut konfliktit. Siinä on kansainvälinen ulottuvuus. Aika on tullut, ja nyt on kiire. Olkaamme rohkeita ja ottakaamme vastuumme ennen kuin on liian myöhäistä.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, kansainvälisissä tiedotusvälineissä näytettiin mustapukuisia naisia pelastamassa lapsiaan Beit Hanounissa. He olivat kuin kuoro nykyaikaisessa tragediassa, jonka vapautustaan tavoitteleva Palestiinan kansa kokee. Palestiinan kansa ei kuitenkaan voi vapautua niin kauan kuin Yhdistyneet Kansakunnat jatkaa vaarallista ja umpikujaan ajautunutta strategiaansa alueella ja niin kauan kuin Israelin siviilijohto ja sotilaallinen johto jatkavat vaarallista ja umpikujaan ajautunutta politiikkaansa.

Olemme valitettavasti tänään kuulleet komission jäsenen puhuvan kuin Euroopan unioni olisi kansainvälinen humanitaarinen kansalaisjärjestö. Arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni on kuitenkin poliittinen toimija, jolla on kansainvälisiä sitoumuksia ja velvollisuus puolustaa demokratian periaatteita ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Euroopan unioni on jälleen kerran osoittanut, miten suuri strategiavaje Palestiinan kysymyksessä on. YUTP:n korkean edustajan Solanan olisi pitänyt olla tänään täällä näkemässä, millaiset tulokset oli neuvoston helmikuussa tekemällä päätöksellä asettaa taloudellisia pakotteita Palestiinan kansalle, joka oli ilmaissut mielipiteensä demokraattisissa vaaleissa. Palestiinan kansa joutuu nyt maksamaan poliittisesti ja humanitaarisesti näistä Euroopan unionin virhearvioista.

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Israelin armeija ja hallitus ovat pyytäneet anteeksi murheellista "teknistä virhettä", jonka seurauksena Beit Hanounissa kuoli 19 viatonta siviiliä, lähinnä naisia ja lapsia. Tässä ei ole oleellista, onko anteeksipyyntö hyväksyttävä vai ei, vaan oleellista on se, että noin suuren voiman käyttö noin helposti ja usein johtaa väistämättä uusiin "teknisiin virheisiin", eritoten kun ihmiselämän arvostuksen luoma kynnys on niin alhainen.

Israel ja Palestiina eivät koskaan saavuta rauhaa, jos ne eivät saa korotettua väkivaltaan ryhtymisen kynnystä. Palestiinalaiset eivät koskaan onnistu Kassam-rakettien ja itsemurhapommittajien avulla. Israelilaiset antavat aina aihetta uusille Kassam-iskuille ja itsemurhapommituksille vastaamalla noin suhteettomasti ja voimakkaasti. Kumpikaan puoli ei voi voittaa yksin. Unelma yhden osapuolen voitosta on kuollut ja haudattu Libanoniin.

Myönteisiäkin asioita on: pääministeri Olmertin kutsu presidentti Abbasille ennakkoehdottomiin neuvotteluihin, edistyminen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamisessa Hamasin ja Fatahin kesken – se olisi teknokraattinen hallitus, jonka johdosta pääministeri Hanija vetäytyisi – ja se, että Hamas on epäsuorasti hyväksynyt istumisen samaan pöytään Israelin kanssa. Kvartetin on aika toimia ja Euroopan unionin on aika aktivoitua sen jäsenenä.

Lopuksi totean, että toivon Yhdysvaltain vaalituloksen saavan maan hallituksen harkitsemaan uudelleen Lähi-idän politiikkaansa ja asemaansa alueella.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minä olen iloinen parlamentin poliittisten ryhmien saavuttamasta lähes historiallisesta yhteisymmärryksestä, jonka ansiosta voimme välittää selkeän poliittisen viestin.

On aivan selvää, ettei Israelin armeijan iskuja voida mitenkään pitää teknisenä virheenä. Ne vaikuttavat pikemminkin jälleen uudelta kollektiiviselta rangaistukselta palestiinalaisille, joita syytetään viime parlamenttivaalien jälkeisistä poliittisista valinnoista. Voin vain pahoitella sitä, kuinka paljon nämä iskut muistuttivat kesän 2006 sodassa Etelä-Libanonin siviiliväestöä vastaan käytettyjä keinoja. Molemmissa käytettiin rypälepommeja.

Kieltämättä myös Israelin kansaan kohdistuu tappavia iskuja. On kuitenkin oikeutettua vaatia, että Israelin kaltainen demokraattinen valtio toimii kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Terroristijärjestöiltä sitä on turha vaatia.

Tässä tilanteessa Euroopan unionin on noustava kvartetin johtavaksi voimaksi, joka tukee tiekartan elvyttämistä. Uusi tilanne Yhdysvaltain politiikassa, mahdollisuus, että Palestiinaan muodostetaan kansallisen yhtenäisyyden hallitus, ja erityisesti myös Israelin yhteiskunnassa esitetty kritiikki herättävät toiveita rauhanprosessin aloittamisesta uudelleen.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla Gazassa sattunut tapaus, jossa Israelin puolustusvoimien ammus osui vahingossa Beit Hanouniin ja surmasi 19 viatonta palestiinalaista, on tietenkin murheellinen. Israelin pääministeri on esittänyt anteeksipyyntönsä ja määrännyt, että asiasta suoritetaan täysimittainen tutkinta.

On muistettava, että Israel vetäytyi Gazasta hyvässä uskossa, mutta palestiinalaishallinto ei kyennyt vakiinnuttamaan sinne lakia ja järjestystä. Sen sijaan olemme nähneet Palestiinan luisuvan kaaokseen ja sisällissotaan. Toistuvia Kassam-raketti-iskuja on tahallisesti kohdistettu viattomiin siviilikohteisiin Israelissa – joista voidaan mainita esimerkkinä tänä aamuna Sderotissa kuollut nainen – eivätkä palestiinalaisryhmittymät, esimerkiksi Hamas, ole esittäneet anteeksipyyntöjä. Nuo aseelliset ryhmittymät ovat myös käyttäneet ihmiskilpiä, kuten Hizbollah Libanonissa, laukaisemalla raketit siviilialueilta. Siten ne aiheuttavat Beit Hanounin murhenäytelmän kaltaisia kostoiskuja. Lisäksi nuo Hamasin johtamat taistelijat eivät vieläkään ole vapauttaneet kaapattua alikersantti Shalitia.

Eilen ilmoitettiin, että uusi kansallisen yhtenäisyyden hallitus on muodostettu sitoutumattoman teknokraatin Mohammad Shbairin johdolla. Sen edustajan Fawzi Barhoomin mukaan Hamas ei kuitenkaan nyt tunnusta Israelia ja ikävä kyllä totesi sen sijaan, että uusi hallitus tunnustaa "vankien asiakirjan" ehdot. Tuon asiakirjan allekirjoittivat tänä vuonna Israelilaisissa vankiloissa vangittuina olevat palestiinalaiset. Siinä tunnustetaan Israel epäsuorasti – ei siis varsinaisesti – vaatimalla Palestiinan valtion perustamista Länsirannalle ja Gazaan. Jää nähtäväksi riittääkö tämä siihen, että väliaikainen kansainvälinen mekanismi voidaan purkaa ja täysi apu palestiinalaishallinnolle aloittaa uudelleen. Siihen tarvitaan myös lupaus terrorismin lopettamisesta.

Kannatan tätä päätöslauselmaa vastahakoisesti, mutten voi tukea kohtaa, jossa vaaditaan monikansallisten YK:n joukkojen sijoittamista valvomaan miehitettyjä alueita, sillä UNIFIL-joukkojen menestystä Libanonissa ei ole vielä osoitettu. Pelkään pahoin, että tälläkin hetkellä Hizbollah on aseistautumassa uudelleen ja odottaa tekosyytä jälleen uuden sodan aloittamiseen Israelin kanssa.

En myöskään vaadi liberaalin kollegani Daviesin tavoin, että Israel lopettaisi välittömästi kaikki sotilaalliset toimet, vaikka sitä itseään vastaan hyökätään yhä.

  Edith Mastenbroek (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun tarkastellaan Palestiinan politiikkaamme, on helppo nähdä mitä käytämme keppinä, mutta missä on porkkanamme? Palestiinalaiset ovat menettämässä viimeiset toivon rippeensä ratkaisun löytymiseen ja meihin kansainvälisen yhteisön osana. Olemme tekemisissä kahden kansan kanssa, jotka kaipaavat elämäänsä rauhaa ja hiljaisuutta, emmekä voi enää turvautua vanhoihin korulauseisiin. Tiedämme kaikki, millainen ratkaisun on oltava. Meidän on tunnustettava, etteivät osapuolet selviä omillaan. Neuvottelukutsu, vaikka onkin perusteltu, ei riitä tällä kertaa.

Haluan kysyä neuvostolta ja komissiolta, suostuvatko ne harkitsemaan rohkeita ehdotuksia. Saakoot palestiinalaiset määritellä valtionsa siten, että sen rajana olisivat vuoden 1949 aselevon rajat. Tunnustakaamme se sitten ja käyttäkäämme kaiken vaikutusvaltamme saadaksemme myös kvartetin tunnustamaan sen. Pakottakaamme sen jälkeen Israel hyväksymään se. Vasta silloin on mitenkään mahdollista onnistua toimissa luottamuksen lisäämiseksi, sillä rauhaa ei voi olla ilman oikeutta. Sanon tämän Israelin ystävänä, sillä olen vakuuttunut siitä, että meidän on pelastettava Palestiinan valtion tulevaisuus, mutta myös suojeltava Israelia omalta itseltään. Olemme vastuussa siitä.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Gaza on ongelman ytimen ydin: se on Israelin ja Palestiinan kriisin ydin ja se on koko Lähi-idän kriisin ydin. Se on synnyttänyt terroristijärjestöjen suuren hyökkäyksen. Se, ettei Israelin ja Palestiinan kriisiä ole kyetty ratkaisemaan, on saanut aikaan vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terroristi-iskut, Al-Qaidan vahvistumisen ja Lähi-idän kriisin. EU:lla on siksi oltava merkittävä osa, ja esimerkiksi Syyria, jonka vaikutus on nähtävä erillisenä, ei samana kuin Iranin vaikutus, on otettava mukaan prosessiin.

Tietenkään kukaan meistä ei halua vapauttaa Israelia vastuusta Gazan viime päivien tapahtumista – Israelin armeijan on otettava osa vastuusta – mutta olisi vakava virhe syyttää yksin Israelia koko kriisistä. Emme saa unohtaa, mitä alueella tapahtuu: Palestiinan alueelta laukaistaan raketteja, usein terroristijärjestöjen ja ääriryhmien tuella, koska on ihmisiä, jotka eivät halua vastustaa rauhanprosessia.

EU:n on toimittava rakentavasti ja päättäväisesti rauhanprosessin edistämiseksi ja lievitettävä kumman tahansa osapuolen mahdollisesti provosoivia tekoja. Sen on oltava tasapuolinen: olisi tuhoisaa, jos EU asettuisi Israelia vastaan ja pitäisi sitä syyllisenä kaikkeen tapahtuneeseen, sillä siten emme voisi ratkaista konfliktia.

Meidän on sitouduttava Palestiinan valtion perustamiseen ja tehtävä kaikkemme, jotta Israel tuntisi olonsa turvalliseksi omien rajojensa sisällä, niin ettei minkään israelilaisen perheen tarvitsisi lähettää yhtä lasta koulun yhdellä bussilla ja toista toisella, koska he eivät tiedä kumpi palaa kotiin. EU:n on pysyttävä tässä hyvin lujana ja tehtävä Hamasille selväksi, ettei sotilaalliselle toiminnalle tai terroriteoille ole sijaa, ja Hizbollahille, ettei sillä ole rauhanprosessissa poliittista osaa eikä arpaa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kiitoksia parlamentin jäsenille tästä hyvin arvokkaasta ja ansiokkaasta keskustelusta. Neuvosto yhtyy siihen tässä keskustelussa voimakkaasti esille tuotuun näkemykseen, että on politiikan aika. On politiikan aika ja me olemme olleet koko ajan sitä mieltä, että tätä kriisiä ei voi ratkaista sotilaallisin keinoin, vaan tarvitaan kokonaisvaltainen poliittinen ratkaisu. Tarvitaan sellainen ratkaisu, joka tarkoittaa kahden valtion mallia ja se puolestaan edellyttää, että alueen ihmiset, myös tavalliset ihmiset, oikeasti hyväksyvät tämän rinnakkaiselon tavoitteen ja sitoutuvat siihen yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Täällä on voimakkaasti toivottu, että Euroopan unioni tekisi mitä se voi. Neuvoston puolesta voin vakuuttaa, että unioni ja puheenjohtajavaltio tekee mitä vain voi, whatever it can. Euroopan unionin mahdollisuus ja vahvuus tämän kriisin ratkaisussa on se, että unioni on kaikkien osapuolten silmissä uskottava toimija. Sitä vahvuutta kaikilla ei ole. Jotta unioni säilyttäisi toimintakykynsä ja uskottavan toimijan roolinsa tämän kriisin ratkaisussa, sen täytyy kyetä yhtenäiseen ja yhdenmukaiseen politiikkaan, ja tämän yhtenäisyyden vaaliminen on jokapäiväinen haaste.

Me toimimme vahvasti ja aktiivisesti sen puolesta, että kvartetilla olisi vahva rooli tämän kriisin ratkaisemisessa, ja pyrimme tukemaan kvartetin aktiivista toimintaa. On myös olennaisen tärkeää, että kokonaisvaltaisen ratkaisun löytämiseksi pystymme ja kykenemme sitouttamaan alueen maat tähän prosessiin mukaan.

Seuraavan kerran Lähi-idän kysymys on monenkeskisessä yhteistyössämme esillä varmasti ensi viikolla Euroopan unionin ja Venäjän välisessä huippukokouksessa ja marraskuun lopulla Barcelonan prosessin ulkoministerikokouksessa Tampereella, ja me teemme työtä voimakkaasti myös sen eteen, että kvartetti saataisiin koolle joulukuussa. Tämä on tärkeä kysymys ja syvällinen ja pitkäaikainen ongelma aivan Euroopan eteisessä, joten meidän täytyy kaikkien yhdistää voimamme kokonaisvaltaisen, poliittisen, pitkäjänteisen ja pysyvän ratkaisun löytämiseksi.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, Gazan lisääntyvä väkivalta vain lisää siviilien kärsimyksiä ja ruokkii ääriasenteita. Kuten olen todennut, komissio on lisännyt antamaansa hätäapua ja humanitaarista apua vastaamaan avun tarvetta. Se on hyödyllistä, mutta se ei ole ratkaisu. Ainoa tapa, jolla Israel ja palestiinalaiset voivat edistyä, on neuvottelu toteuttamiskelpoisesta kahden valtion ratkaisusta. Kuten monet teistä ovat jo todenneet, kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus elvyttää uskottava rauhanprosessi. Euroopan unionilla on oltava tässä merkittävä osa ja sen on kvartetin jäsenenä tuettava ajatuksia, joilla pyritään edistämään rauhaa tuolla alueella, esimerkiksi Lähi-idän rauhanprosessia koskevaa kansainvälistä konferenssia.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  David Martin (PSE). – (EN) Euroopan unionin on tehtävä kaikki voitavansa ja hyödynnettävä kaikki käytettävissään olevat keinot, myös EU:n assosiaatiosopimus Israelin kanssa, Gazan väkivallan lopettamiseksi. Jatkuva väkivalta tuomitsee palestiinalaiset hitaaseen kuolemaan, ja on vaarana, että kriisi leviää koko Lähi-itään. Kuolema ja nälänhätä eivät ole otollisia olosuhteita rauhalle. Israelin Gazan saarto on saatava loppumaan, apu Palestiinalle on aloitettava uudelleen ja kansallisen yhtenäisyyden hallitusta on tuettava. Kannatan täysin ajatusta kansainvälisestä rauhankonferenssista, joka toisi kaikki Lähi-idän osapuolet, myös Syyrian ja Iranin, saman pöydän ääreen. Gazaan tarvitaan pikaisesti kansainvälisiä joukkoja.

(1) Ks. pöytäkirja.

12. Biologisten aseiden kieltosopimus, rypälepommit ja tavanomaiset aseet (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat biologisten aseiden kieltosopimusta käsittelevästä tarkastelukonferenssista vuonna 2006.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, joukkotuhoaseisiin ja asevalvontaan liittyvät kysymykset ovat viime vuosina nousseet keskeiseen asemaan Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Monenkeskisessä asevalvonta- ja aseidenriisuntatoiminnassa on kuitenkin menneinä vuosina kohdattu suuria haasteita ja saavutetut tulokset ovat olleet niukkoja. Tarvetta tämän kehityssuunnan muutokseen on erittäin suuri.

Parhaillaan Genevessä on meneillään tavanomaisten aseiden rajoittamissopimuksen kolmas tarkastelukonferenssi. Tämä konferenssi sekä marras-joulukuun taitteessa järjestettävä biologisten aseiden kieltosopimuksen kuudes tarkastelukonferenssi tarjoavat molemmat mahdollisuuden osoittaa, että kansainvälinen yhteisö kykenee tehokkaasti vastaamaan tämän päivän asevalvontaa ja aseidenriisuntaa koskeviin haasteisiin.

Siviiliväestö joutuu aivan liian usein tavanomaisten aseiden rajoittamissopimuksen, ns. CCW-sopimuksen, piiriin kuuluvien aseiden uhriksi. Sodan räjähtämättömien jäänteiden raivaaminen on yhä kasvava taakka kansainväliselle yhteisölle. Sodan räjähtämättömiä jäänteitä koskevan viidennen pöytäkirjan universalisaatio ja sen tehokas täytäntöönpano edellyttävät työtä meiltä kaikilta. Euroopan unioni toi julki tyytyväisyytensä pöytäkirjan voimaantuloon tarkastelukonferenssin aikana.

Sodan räjähtämättömiä jäänteitä koskeva pöytäkirja on laadittu vastaukseksi humanitaariseen uhkaan, jonka räjähtämättömiksi jääneet tavanomaiset ammukset, mukaan lukien kuorma-ammukset, aiheuttavat sodan päättymisen jälkeen siviileille.

Viimeaikaiset tapahtumat Etelä-Libanonissa muistuttavat sodan räjähtämättömien jäänteiden, varsinkin kuorma-ammusten, siviiliväestölle aiheuttamista vaaroista ja niiden raivaamisen vaikeudesta ja kalleudesta. Ongelmaan on puututtava viipymättä. Sen takia EU on esittänyt, että CCW-sopimuksen asiantuntijatason työskentelyä jatkettaisiin vuonna 2007. Nykyinen mandaatti käsittää eri ammustyyppien teknisten ominaisuuksien kehittämisen ennaltaehkäisevästi, jotta niiden aiheuttama humanitaarinen vaara vähenisi. Sen lisäksi useat Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat kansallisesti liittyneet esitykseen aloittaa neuvottelut oikeudellisesti sitovasta pöytäkirjasta, joka vastaisi kuorma-ammusten aiheuttamiin humanitaarisiin vaaroihin. Euroopan unionin jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole yhteistä kantaa erityisesti kuorma-ammuksiin rajattuun käsittelyyn CCW-sopimuksen puitteissa.

Tänään aamulla tarkastelukonferenssissa on sovittu unionin kuorma-ammuksia koskevan kannan vahvistamisesta ja päätetty esittää asiantuntijatyöryhmän perustamista. Sen tarkoituksena on valmistella suosituksia jatkotoimenpiteistä kuorma-ammusten käsittelemiseksi tavanomaisia aseita koskevan sopimuksen puitteissa.

Viisi vuotta kestäneissä neuvotteluissa ajoneuvomiinoista EU on johdonmukaisesti tuonut esille, että tavoitteenamme on oikeudellisesti sitova, kansainvälistä humanitaarista oikeutta vahvistava ja sille lisäarvoa tuova pöytäkirja. Pöytäkirjasta sopiminen tarkastelukonferenssissa ei näytä todennäköiseltä.

Biologisten aseiden kieltosopimus on jo yli 30 vuoden ajan toiminut biologisia aseita koskevan aseidenriisunnan ja aseiden leviämisen estämisen normatiivisena ja laillisena kulmakivenä. Biotieteet ovat yksi tämän hetken nopeimmin kehittyvistä tieteen haaroista, jonka mahdollisuudet ovat mittaamattomat – niin hyvässä kuin pahassakin. Kieltosopimuksen on pystyttävä mukautumaan tieteen kehitykseen ja vastaamaan sen tuomiin haasteisiin. Tarkastelukonferenssit antavat tähän mahdollisuuden.

Euroopan unioni on valmistautunut kattavasti Biologisten aseiden kieltosopimuksen kuudenteen tarkastelukonferenssiin Euroopan unionin joukkotuhoasestrategian tavoitteiden mukaisesti. Näihin tavoitteisiin kuuluu erityisesti kieltosopimuksen saattaminen maailmanlaajuiseksi, sopimuksen kansallisen täytäntöönpanon ja noudattamisen tehostaminen sekä sopimuksen vahvistaminen.

Neuvosto hyväksyi kuudetta tarkastelukonferenssia koskevan yhteisen kannan helmikuussa tänä vuonna. Unionin kanta tasapainoilee realistisen ja kunnianhimoisen lähestymistavan välillä vaatien kuitenkin kattavaa sopimuksen tarkastelua ja käytännön parannuksia sopimuksen täytäntöönpanoon. Yhteisen kannan täydennykseksi unioni on valmistellut temaattisia työpapereita useista aiheista.

Yhteisten toimien lisäksi Euroopan unioni on sopinut biologisten aseiden kieltosopimusta koskevasta toimintasuunnitelmasta. Siinä jäsenvaltiot sitoutuivat omalta osaltaan sopimusta vahvistaviin toimiin, kuten toimittamaan vuosittain luottamusta lisääviä toimia koskevan ilmoituksen. Nämä konkreettiset toimet lisäävät biologisten aseiden kieltosopimuksen tarkastelukonferenssia koskevassa EU:n yhteisessä kannassa esitettyjen tärkeimpien tavoitteiden uskottavuutta.

Edellytykset tavanomaisten aseiden rajoittamissopimuksen tarkastelukonferenssille ovat hyvät, vaikkakaan eivät ehkä optimaaliset. Olemme kuitenkin toiveikkaita onnistuneen konferenssin suhteen. Myös biologisten aseiden kieltosopimuksen kuudennessa tarkastelukonferenssissa on olemassa kaikki mahdollisuudet hyvään lopputulokseen.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, joukkotuhoaseet ovat mahdollisesti suurin uhka Euroopan turvallisuudelle, ja mahdollisten ihmisuhrien määrällä mitattuna huolestuttavimpia aseita ovat ilman muuta ydinaseet ja biologiset aseet.

Vaikka meillä kaikilla on kollektiivisessa muistissa Hiroshiman ja Nagasakin kauhut, biologisista aseista meillä ei ole vastaavia yhteisiä kauhukuvia. Biologisten aineiden tai ruton kaltaisten tautien aiheuttamat joukkosurmat näyttävät sitä vastoin kuuluvan "muinaishistoriaan" tai tieteiskirjallisuuteen.

Meidän on toivottava, että tilanne pysyy tällaisena, mutta emme voi levätä laakereillamme. Ajatelkaapa seuraavaa: ensinnäkään biologiset aseet eivät ole ydinaseiden tavoin riippuvaisia rajallisesti saatavilla olevasta aseisiin soveltuvasta uraanista ja plutoniumista. Biotieteiden nopea kehitys ja leviäminen helpottavat niiden, jotka voivat vahingoittaa meitä, asekapasiteetin hankintaa. On todellisena vaarana, että ihmisiä, eläimiä tai kasveja vastaan saatetaan hyökätä biologisin ainein.

Toiseksi virallisten selontekojen perusteella näyttäisi siltä, että terroristit havittelevat itselleen bioaseita. Jos terroristit ryhtyisivät biologisiin iskuihin eri puolilla Eurooppaa, paljon ihmishenkiä olisi vaarassa ja elämäntapamme voisi muuttua perinpohjaisesti.

Kolmanneksi biologisia aseita on käytetty lähimenneisyydessä. Yhdysvalloissa loppuvuodesta 2001 tehdyt pernaruttoiskut eivät surmanneet monia ihmisiä, mutta ne aiheuttivat laajasti ottaen merkittäviä sosiaalisia ja poliittisia häiriöitä, ja iskujen tekijät ovat yhä vapaalla jalalla.

Kuinka turvassa olemme tällä hetkellä? Kaikki biologisten aseiden käyttö ja hallussapito on ollut kielletty biologisten aseiden kieltosopimuksen voimaantulon jälkeen vuodesta 1975 lähtien. Tämä sopimus on kuitenkin joukkotuhoaseiden sulkujärjestelyistä kaikkein heikoin. Sopimuksessa ei määrätä noudattamisen valvonnasta tai täytäntöönpanosta, eikä siihen sisälly keskusvalvontaorganisaatiota, kuten ydinsulkusopimukseen ja kemiallisten aseiden kieltosopimukseen. Lisäksi sopimuspuolia on vähemmän kuin kahdessa muussa sopimuksessa.

Näin ollen turvallisuutemme lisääntyisi, jos biologisten ja toksiiniaseiden kieltosopimuksen tehoa voitaisiin vahvistaa ja sen täytäntöönpanoa parantaa. Sopimuspuolina olevia valtioita olisi kannustettava puuttumaan näihin heikkouksiin tulevassa tarkastelukonferenssissa, joka järjestetään myöhemmin tässä kuussa.

Hyvä turvallisuus alkaa kotoa. Arvoisa kollegani komission jäsen Frattini on hyvin tietoinen toimien tarpeellisuudesta. Komissio tarkastelee parhaillaan mahdollisia vastauksia yhteisen puitelähestymistavan avulla. On selvää, että kansallinen reagointi biologisiin uhkiin on riittämätöntä. Samalla, kun teemme työtä kansanterveyden ja lääketieteellisen seurannan ja reagoinnin vahvistamiseksi, aiomme julkistaa Euroopan biologisia valmiuksia käsittelevän vihreän kirjan keväällä 2007.

Onnettomuudet ja taudit eivät pysähdy rajoille. Biologisten uhkien alalla sisä- ja ulkopolitiikka liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kansainvälistä yhteistyötä ja koordinointia parantamalla voidaan saavuttaa paljon. Tavoitteenamme on parhaiden käytäntöjen jakaminen biologisen valmistautumisen alalla: suojelemme itseämme paremmin auttaessamme muita suojelemaan itseään.

Lisäksi haluan puhua pari sanaa hyvin toisenlaisesta tappavasta aseesta. Räjähtämättömät rypäleammukset ovat uhka ihmisten turvallisuudelle ja kestävälle kehitykselle. Tällaiset ammukset tappavat päivittäin viattomia ihmisiä, ja 30 prosenttia kuolleista on lapsia. Ne ovat suuri haaste sekä poliittisesti että entisten sota-alueiden arkielämän kannalta.

Tarkastelukonferenssi on parhaillaan käynnissä. Siihen kuuluu yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan V "sodan räjähtämättömät jäänteet" – eli räjähteet, rypälepommien ammukset tai tytärammukset, jotka jäävät räjähtämättä – voimaantulo. On tervetullut edistysaskel, että tämä pöytäkirja, jolla pyritään poistamaan uhka, joka aiheutuu väestölle tällaisesta sodan perinnöstä, pannaan täytäntöön.

Viime kesän tapahtumat Libanonissa nostivat tämän asian esiin varsinkin, kun otetaan huomioon käytettyjen rypälepommien tytärammusten korkea räjähtämättömyysprosentti. On tärkeää auttaa Libanonia vaikeassa tehtävässä sodan tappavien jäänteiden raivaamiseksi, ja olemme myöntäneet tehtävään noin 5 miljoonaa euroa. Lisäksi mekin pidämme tarpeellisena sitä, että pyritään osoittamaan enemmän huomiota tätä alaa koskevan humanitaarisen oikeuden vahvistamiseen ja sen noudattamisen varmistamiseen.

Sillä, että komissio avustaa ja tekee yhteistyötä humanitaarisen aseriisunnan alalla – eli osallistuu miinatyöhön, sodan räjähtävien jäänteiden raivaamiseen ja käsiaseiden laittoman leviämisen torjuntaan – on myönteinen vaikutus ihmisten turvallisuuden parantamiseen. Näillä toimilla lisätään kehitysyhteistyömme kestävyyttä. Olemme Euroopan parlamentille kiitollisia näiden ponnistelujen tukemisesta.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun tällä viikolla pidetään tavanomaisia aseita käsittelevä tarkastelukonferenssi ja ensi viikolla biologisia aseita ja toksiiniaseita käsittelevä tarkastelukonferenssi, on tärkeää, että EU:n ääni kuuluu.

Suurimpia huolenaiheitani on rypälepommien käyttö, mistä komission jäsenkin puhui. Niitä on käytetty laajasti tuoreissa konflikteissa: Irakissa, Afganistanissa ja Libanonissa, vain muutamia konflikteja mainitakseni. Koska niihin ei sovelleta vuoden 1997 maamiinoja koskevaa sopimusta, niitä käytetään ilman seuraamuksia. Niillä on kuitenkin samat tuhoisat vaikutukset, sillä siviiliväestöä kuolee tai haavoittuu niiden takia hamaan tulevaisuuteen saakka.

Handicap International -lehdessä tässä kuussa julkaistun Fatal Footprint (kohtalokas jalanjälki) -artikkelin mukaan Israelin puolustusvoimat pudottivat kuluvan vuoden heinä–elokuussa vähintään neljä miljoonaa pienoispommia Libanoniin. Kaikkialla maailmassa kaikista tilastoiduista rypälepommien vuoksi surmansa saaneista 98 prosenttia on siviilejä. Tämä on yksi syy siihen, että kehotan neuvostoa ja komissiota tukemaan kansainvälisessä yhteisössä voimistuvaa muutosliikehdintää ja eräiden maiden, muun muassa Belgian ja Norjan, tekemiä aloitteita rypäleammusten kieltämiseksi kansallisessa lainsäädännössä niiden alueella ja sotavoimissa. Haluan lisäksi kiittää Punaista ristiä kampanjoinnista ja vetoomuksesta rypälepommien käytön kieltämiseksi, varastojen tuhoamiseksi ja raivausohjelmien tehostamiseksi.

Biologisten aseiden ja toksiiniaseiden osalta meidän on painostettava voimakkaammin Yhdysvaltojen hallitusta, joka on kieltäytynyt hyväksymästä oikeudellisesti sitovaa valvontapöytäkirjaa. Tämä on vahingoksi biologisia aseita ja toksiiniaseita koskevan sopimuksen tulevaisuudelle ja uskottavuudelle. Lisäksi meidän on varmistettava, että sopimuksen täytäntöönpanoa valvomaan perustetaan pysyvä sihteeristö.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, hyvät kollegat, kuolema niittää satoa sodan päätyttyä, ja nämä rypälepommit eivät putoa taivaalta itsestään, sillä meidän on tiedettävä, että niitä pudottavat Euroopan liittolaiset ja nämä samat liittolaiset jatkavat niiden valmistamista ja vientiä.

Te sanotte, että rypälepommit ja räjähtämättömät ammukset ovat haaste entisille sota-alueille. Tästä olen kanssanne eri mieltä: ne eivät ole haaste entisille sota-alueille vaan haaste Euroopan unionille, jonka on varmistettava, että yksikään sen jäsenvaltioista ei valmista, vie tai käytä tällaisia aseita. Euroopan unioni ei voi enää sallia, että sen liittolaiset toimivat kuten Yhdysvallat tai Israel tuoreimmassa sodassa.

Tätä taustaa vasten ja kun otetaan huomioon Euroopan unionin kyvyttömyys ryhtyä toimiin, kirjoitimme kaksi viikkoa sitten puheenjohtajavaltio Suomelle kirjeen – ja kun sanon "me", en tarkoita meitä vihreitä vaan konservatiivien, sosiaalidemokraattien ja liberaalien koordinoijia ja itseäni – jossa vaadimme EU:lta kiireellisesti kannanottoa ehdottoman kiellon määräämiseksi tässä konferenssissa, joka on historiallinen tilaisuus kieltää rypäleammukset.

Teitte parlamentille selväksi, ettette halua tai pysty tekemään näin. Sanoitte, että aiotte perustaa työryhmän. Teille lienee tuttu se sanonta, että työryhmä perustetaan, kun ei tiedetä, mitä olisi tehtävä seuraavaksi. Tämä on myös kyynistä toimintaa, kun muistetaan, että kriisialueille lähettämiemme siviilien, poliisien ja YK:n joukkojen henki on joka päivä uhattuna näiden aseiden jäänteiden vuoksi.

Tämän vuoksi kehotan teitä jälleen kerran voimakkaasti viemään eteenpäin tätä aloitetta ja – koska te pystytte siihen – varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit puhuvat näistä rypälepommeista niiden oikealla nimellä eli pannaan julistettavana aseena, josta eurooppalaisten on heti paikalla luovuttava ja jota ne eivät voi käyttää tai joiden käyttöä ne eivät voi hyväksyä missään sodassa.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tietenkin ryhmäni kannattaa biologisten aseiden valmistusta ja käyttöä sekä niiden kauppaa koskevaa yleistä maailmanlaajuista kieltoa, ja toivomme, että tulevassa Geneven konferenssissa päätetään asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten lujittamisesta. Panen tyytyväisenä merkille, että Euroopan unioni on näissä asioissa eturintamassa, ja toivon, että komissio tekee kaiken mahdollisen ja enemmänkin näiden kammottavien aseiden kieltämiseksi maailmanlaajuisesti.

Meidän on kuitenkin myönnettävä, että suurimpana kantona kaskessa tämän kiellon määräämisessä on henkilö, joka kantaa meidän kaikkien tuntemaa nimeä George W. Bush. Yhdysvaltojen presidentti on henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että Yhdysvallat boikotoi poliittisesti Geneven neuvotteluja. Hän on itse asiassa päättänyt vetäytyä neuvotteluista. Yhdysvallat on tehnyt sitä vastoin biologisten aseiden arsenaalinsa kehittämisestä ja valkoisen fosforin ja köyhdytetyn uraanin käyttämisestä aggressiivisen ja sietämättömän sotilaallisen politiikkansa vahvan painopistealueen. Vastaavasti Yhdysvallat ei ole ratifioinut jalkaväkimiinoja koskevaa yleissopimusta eikä myöskään tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen kolmatta pöytäkirjaa ja maa on lisäksi herättänyt henkiin tähtien sota -ohjelman.

Yhdysvaltojen asenne on uhka maailman turvallisuudelle. Euroopan unionin on voitettava voimattomuutensa ja panostettava Geneven neuvotteluissa erityisesti Yhdysvaltojen painostamiseen.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ministeri Lehtomäki puhui Euroopan unionin toimintaohjelmasta biologisista ja toksiiniaseista tehtyä yleissopimusta koskevassa tarkastelukonferenssissa. Jälleen kerran Euroopan unioni käyttää virheellisesti poliittiselle valtiolle tunnusmerkillistä toimivaltaa määritellä sotilas- ja puolustuspoliittiset toimet, mikä kuuluu suvereenien kansakuntien vastuulle.

EU:n ei ole koskaan tarvinnut puolustaa kansalaisiaan sotilaallisesti, ja toivokaamme, ettei sen koskaan tarvitsekaan useista eri syistä. Sen sijaan maiden, kuten oman kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan, joka on vakavasti otettava sotilasvalta, on kannettava tämä vastuu. Rypälepommit edellyttävät todellakin suurempaa kansainvälistä sääntelyä erityisesti niin sanottujen yksinkertaisten pommien osalta, joissa ei ole itsetuhomekanismia. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on johtava maa tutkimuksessa, jonka aiheena on puolustautuminen biologisia aseita ja toksiiniaseita vastaan, ja kun otetaan huomioon nykyinen fundamentalistisen Islamin aiheuttama terroriuhka, Yhdistyneen kuningaskunnan on säilytettävä riippumattomuutensa ja toimintavapautensa tällä alalla.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, biologisten aseiden valmistaminen ja käyttö oli ennen varattu valtioille. Nykyään biotekniikka on kehittynyt sitä vauhtia, että vaarallisten virusten, bakteerien ja myrkkyjen valmistamiseen tarvitaan yhä vähemmän voimavaroja, ja tämän seurauksena myös terroristijärjestöt voivat turvautua biologiseen sodankäyntiin.

Kuluvan vuoden maaliskuussa Interpol ilmoitti, että on vakavia viitteitä siitä, että al-Qaida valmistautuu iskemään biologisella terrorilla. Tästä mahdollisesti johtuvan tuhon laajuus ylittää huomattavasti New Yorkin, Madridin ja Lontoon iskujen tuhot. Terroristien kanssa ei voida tehdä sopimuksia siten kuin niitä tehdään valtioiden välillä. On elintärkeää, että poliisijoukkoja koulutetaan koko ajan biologisen terrorin ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Tältä osin tarvittaisiin ehkä lainsäädäntötoimia, joilla mahdollistettaisiin arkaluonteisen tieteellisen tutkimuksen valvonta.

Huomiota on yhä kiinnitettävä tietojen vaihtoon Euroopan unionin tiedustelupalvelujen välillä ja myös tietojen vaihtoon kumppaniemme kanssa Yhdysvalloissa, Venäjällä ja kaikkien niiden kansakuntien kanssa, jotka haluavat kantaa vastuunsa terrorismin vastaisessa taistelussa.

  Achille Occhetto, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä on täysin rinnoin tämän päätöslauselmaesityksen takana, koska ryhmän mielestä esityksellä edistetään ratkaisevasti EU:n joulukuussa 2003 hyväksymää joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen tähtäävää strategiaa, ja myös sen vuoksi, että siinä otetaan keskeiseksi painopisteeksi biologisista aseista johtuvan uhkan pienentäminen. Yhtä tärkeä on kaikille niille maille, jotka eivät vielä noudata biologiset aseet kieltävää lainsäädäntöä, esittämämme vetoomus tämän lainsäädännön noudattamisen puolesta myös sen universaaliuden saavuttamiseksi, joka on kansainvälisen oikeuden erottamaton ja sitova osa.

Tähän peruskehykseen kuuluu joka tapauksessa toimenpiteitä, joilla on tarkoitus varmistaa yleissopimuksen tosiasiallinen täytäntöönpano, vaikka uusimmassa uudelleen tarkastelussa Yhdysvallat ei pannut täytäntöön näitä toimenpiteitä. Haluan lisäksi korostaa sen päätöslauselmaesitykseen sisältyvän vaatimuksen tärkeyttä, jonka mukaan on laadittava rypälepommien – näiden häpeällisten aseiden, joita käytetään jopa humanitaarisissa sodissa jalkaväkimiinoja koskevan yleissopimuksen kiertämiseksi – valmistuksen ja käytön yksiselitteisesti kieltävä kuudes erityispöytäkirja.

Samalla Euroopan on osoitettava aseriisunnan epäonnistumisen ja leviämiskehityksen, jota on torjuttava ankarasti, välinen suora yhteys. Länsimailla on kaikenlaisten aseiden leviämisen estämisessä enemmän moraalista arvovaltaa, jos 1) Yhdysvallat lakkaa vastustamasta tarkastustoimenpiteiden käyttöönottoa ja rypälepommeja koskevaa kieltoa ja 2) aseriisuntaprosessi aloitetaan uudelleen myös ydinasekerhon sisällä. Näin ollen tämänpäiväinen kehitys on tärkeä askel, mutta se on pelkästään ensiaskel pitkällä tiellä kohti kaikkien joukkotuhoaseiden kieltämistä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, biologisia ja toksiiniaseita koskeva yleissopimus on aseita maailmanlaajuisesti sääntelevien monien muiden välineiden tavoin tarpeellinen mutta ei riittävä väline ihmisen järjettömyyden torjunnassa.

Tästä seuraa, että 20. marraskuuta alkavalle kuudennelle tarkasteluprosessille on vain yksi hyväksyttävä vaihtoehto, joka on tämän välineen lujittaminen erityisesti aitojen tarkastusmekanismien kehittämiseksi ja välineen universaalin soveltamisen edistämiseksi.

Toisaalta rypälepommien osalta voin vain tukea voimakkaasti vetoomusta kuudennen pöytäkirjan sisällyttämisestä epäinhimillisiä aseita koskevaan yleissopimukseen. Mielestäni tarvetta on jopa sellaiselle erityiselle ja kattavalle erityisyleissopimukselle, jolla kielletään yksiselitteisesti tällaisten aseiden samoin kuin jalkaväkimiinojen valmistus, varastointi, siirtäminen ja käyttö.

Kun otetaan huomioon rypälepommien vaikutusten umpimähkäisyys ja niiden valtavat vaikutukset siviiliväestöön, näiden aseiden käyttöä ei voida enää millään tapaa hyväksyä. Libanonin tapaus, jota parhaillaan tutkitaan, on vain yksi monista esimerkeistä, jotka ilmentävät tätä tarvetta.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Olemme viime vuosina todistaneet tärkeimmän joukkotuhoaseiden leviämistä estävän oikeudellisen välineen heikkenemistä, ja biologisia ja toksiiniaseita koskeva yleissopimus ei ole poikkeus. Olemme haavoittuvampia kuin koskaan ennen tuhoisille terrori-iskuille.

Tämän päätöslauselman pääajatukset, joista on saavutettu huomattava yhteisymmärrys parlamentin kaikkien poliittisten ryhmien kesken, ovat vuosikymmeniä vanhoja ja ne pätevät myös muihin yleissopimuksiin. Nämä ajatukset voidaan tiivistää kolmeen seikkaan, jotka ovat universaalius, soveltaminen ja valvonta. Pahamaineisia rypälepommeja ja jalkaväkimiinoja on torjuttava. Nämä moraalittomat aseet on lisäksi julistettava pannaan. Nämä pommit kylvävät kuolemaa sattumanvaraisesti, ja välittömästi räjähtävien rypälepommien alhainen osuus tarkoittaa sitä, että ne tappavat viattomia ihmisiä vuosikausia konfliktien päättymisen jälkeen.

Äskeisen Libanonin sodan, jossa Israel kylvi maahan tuhansia rypälepommeja, olisi annettava meille pontta kieltää kertakaikkisesti kaikenlaisten rypälepommien valmistus ja käyttö, kuten olemme toimineet jalkaväkimiinojen osalta. Uuden pöytäkirjan lisääminen tavanomaisia aseita koskevaan nykyiseen yleissopimukseen ei ehkä riitä. Ehkä on tullut aika tehdä erillinen yleissopimus. Tämä ei ole niin tärkeää, kunhan EU ryhtyy toimiin ja ihmiskunta alkaa yhdessä kitkeä maailmasta näitä inhottavia aseita.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, unioni ja neuvosto ovat todellakin huolestuneita siitä, että konfliktialueilla ihmisiä loukkaantuu ja kuolee itse konfliktin päätyttyä. Erityisen selkeästi tämä tilanne tulee tällä hetkellä esiin Libanonissa, missä räjähtämättömät ammukset ovat todellinen ongelma siviiliväestölle.

Puheenjohtajavaltio on tyytyväinen siihen, että räjähtämättömiä ammuksia koskeva pöytäkirja on astunut voimaan. Me teemme jatkossakin työtä sen eteen, että ammusten aiheuttamat tuhot siviileille jäisivät mahdollisimman pieniksi. Mitä tulee kuorma-ammuksia koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön tästä eteenpäin, me jatkamme ponnisteluja, jotta Euroopan unionin sisällä löydettäisiin yhteinen kanta ja pystyttäisiin etenemään asiassa.

Lopuksi totean, että jäsen Beerin ja hänen kollegoidensa kirjeeseen puheenjohtajavaltiolle on aivan lähiaikoina tulossa vastaus.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, asiantunteva keskustelu, jota on käyty näistä kysymyksistä, vahvistaa jälleen omalta osaltaan sodan vastaista keskustelua ja on yksi peruste ennalta ehkäisemiselle, ja toivottavasti sen avulla voidaan välttää näiden aseiden käyttö.

Kuten tiedätte, yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa nämä eivät ole komission käsissä olevia aloja. Sodan jälkiselvittelyssä komissio on kuitenkin osa ratkaisua. Inhimillinen kärsimys, räjähtämättömät ammukset ja humanitaariset ongelmat, joita aiheutuu eri puolilla maailmaa käytävistä sodista, ovat meille haaste.

On selvää, että komissio tukee jatkossakin tällaisten aseiden raivausta ja tekee työtä kansainvälisen yhteisön ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Sota Libanonissa kesti vain muutamia päiviä, mutta inhimillinen kärsimys jatkuu vuosikausia.

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä .⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

(1) Ks. pöytäkirja.

13. Pelastuspalvelualaa koskeva yhteisön aloite (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu pelastuspalvelualaa koskevaa yhteisön aloitetta käsittelevästä suullisesta kysymyksestä neuvostolle, jonka ovat laatineet Karl-Heinz Florenz ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta, Gerardo Galeote aluekehitysvaliokunnan puolesta ja Joseph Daul maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta (O-0115/2006) (B6-0442/2006).

  Antonios Trakatellis (PPE-DE), laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa Euroopan komission varapuheenjohtaja, luonnononnettomuuksien ja ihmisen aiheuttamien onnettomuuksien hoidossa viime vuosina saatu kokemus on osoittanut kansallisten toimintavalmiuksien puutteellisuuden ja siten johtanut kasvaviin odotuksiin siitä, että yhteisö toimittaa apua, jolle on oltava tunnusmerkillistä toimien tehokkuus ennaltaehkäisyn ja nopean reagoinnin alalla. Tästä näkökulmasta katsottuna tarvitaan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmää, joka perustuu neljään seikkaan, jotka ovat riskien tunnistaminen ja arviointi, riskien jatkuva seuranta, varoitus- ja viestintämekanismi ja lisäksi valmistautuminen, mikä tarkoittaa kykyä reagoida ja auttaa.

Haluan ottaa lyhyesti esiin muutamia erittäin tärkeitä seikkoja, jotka ovat ominaisia tällaiselle tehokkaalle pelastuspalvelumekanismille, sellaisena kuin se esitettiin täysistunnossa hyväksytyssä poikkeuksellisessa Barnierin raportissa ja mietinnössä, jonka esittelin Euro-Välimeri -täysistunnossa.

Tarvitsemme valmiusjärjestelmää, toimintayksiköitä osallistujamaista, suuntaviivoja reagointia varten ja asianmukaista tiedottamista kansalaisille, tilannekohtaisia parhaita käytäntöjä ja vastavuoroista konsuliyhteistyötä jäsenvaltioiden välisten yhteyspisteiden määrittämiseksi.

On sanomattakin selvää, että ilman tarpeellista rahoitusta ja jäsenvaltioiden perustavaa laatua olevaa osallistumista koko hanke jää ilmaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kyse on siitä, haluaako neuvosto reagoida pyyntöön ja tietenkin turvata tarpeellisen yhteistyön jäsenvaltioiden välillä?

Uskon, että päätöksiä tehtäessä tarve vastata kansalaisten vaatimuksiin ja odotuksiin lopulta voittaa johtuen ennen kaikkea siitä, että ihmishenkien menetyksiä ja taloudellisia vahinkoja ja ympäristövahinkoja aiheuttavat luonnononnettomuudet yleistyvät ja voimistuvat.

Lisäksi meidän on aina muistettava, että jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistäminen pelastuspalvelun alalla lujittaa pikkuhiljaa kansalaisten EU-tietoisuutta ja on selkeä esimerkki solidaarisuudesta, jonka on oltava tunnusmerkillistä Euroopan unionille.

  Gerardo Galeote (PPE-DE), laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, perimmäisiin syihin puuttumatta totean, että useat maat ovat viime vuosina kärsineet vakavista luonnononnettomuuksista. Erityisesti kesäisin olemme kärsineet metsäpaloista, tulvista ja erityisen ankaran kuivuuden seurauksista.

Olemme usein huomanneet, että vahinkoa kärsineillä jäsenvaltioiden alueilla – toisinaan kaikkein kehittyneimmillä alueilla – ei ole riittävästi voimavaroja taltuttaa näitä ilmiöitä.

Toisinaan näyttää kuitenkin siltä, että tarjoamme solidaarisuuttamme tunnollisemmin silloin, kun vahinko tapahtuu tuhansien kilometrien päässä meistä, eikä silloin, kun vahinko tapahtuu jäsenvaltiossa.

Kaikesta tästä huolimatta neuvosto näyttää pitävän kiinni passiivisesta lähestymistavasta. Tähän jotkut sanovat, että rahaa ei pidä käyttää enempää, mutta tämä ei ole rahoituskysymys, ja tätä havainnollistaa se, että te, neuvoston edustajat, ette edisty Euroopan solidaarisuusrahaston uudistamisessa, vaikka siitä ei aiheudu minkäänlaisia lisäkustannuksia yhteisön talousarvioon.

Joskus meillä ei ole varaa arvostella. Valtuuskunnan lähettäminen syyskuun alussa eniten vahinkoa kärsineille alueille on hyväksytty täysistunnossa, ja, arvoisa puhemies, parlamentin puhemiehistö on juuttunut käsittelemään työjärjestysasioita, jotka sen on selvitettävä, ennen kuin se voi näyttää tälle valtuuskunnalle vihreää valoa.

Emme kuitenkaan lannistu, koska kukaan ei usko, että meidän ei pitäisi tarjota voimavaroja yhteiseen hankkeeseen, jonka ansiosta voimme auttaa ihmisiä tehokkaammin. Myös toissijaisuusperiaatetta noudatetaan. Aikomuksena ei ole loukata minkään jäsenvaltion suvereenisuutta.

Neuvoston työpöydällä on Michel Barnierin johdolla tehty raportti, joka on hyvä perusta tälle työlle. Haluaisin tietää, aikooko neuvosto viedä tätä asiaa eteenpäin. Euroopan parlamentti antaa varmasti innokkaan tukensa, ja eurooppalaiset ovat siitä kiitollisia.

  Markus Pieper (PPE-DE), laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mikään alue ei voi selviytyä yksin luonnononnettomuuksista, ovatpa ne metsäpaloja, maanjäristyksiä tai tulvia. Niiden torjunta ja lisäksi niiden jälkihoito ylittävät alueellisten viranomaisten valmiudet, ja vahinkoa kärsineet alueet tarvitsevat näin ollen solidaarisuutta, ensisijaisesti lähialueapua ja kansallista tukea, sillä kansallisvaltiothan ovat vastuussa pelastuspalvelusta ja onnettomuuksien ennalta ehkäisystä.

Haluan tehdä selväksi, ettemme tarvitse lisää Euroopan tason toimivaltuuksia. Sellainen kaksinkertaistaisi rakenteet, ja rahaa kuluisi hallintokoneistoon. Lisäksi pidän ongelmallisena sitä ajatusta, että ottaisimme käyttöön EU:n rakennerahastojen varoja tai jopa maatalouden kehittämiseen tarkoitettuja varoja. EU:n maaseutupolitiikka suuntautuu tulevaisuuteen. Sillä tuetaan kansallisvaltioita ja niiden alueellisia investointistrategioita kansainvälisessä kilpailussa. Jotkut vaativat nyt sitä, että nämä arvokkaat resurssit on otettava käyttöön metsäpalojen ennalta ehkäisemiseksi ja korvausten maksamiseksi uhreille, ja minun on myös tältä osin todettava, että mielestäni ei ole järkevää käyttää Euroopan veronmaksajien rahoja palomuurien kaltaisiin asioihin.

Kuten me kaikki tiedämme, Euroopan solidaarisuusrahasto on olemassa todella suuria onnettomuuksia varten, niitä tilanteita varten, joissa yksittäiset maat eivät kykene selviytymään luonnonkatastrofeista, mutta vaadin kuitenkin, että tämä rahasto voisi käyttää rahoja joustavammin. Lisäksi vaadin sitovampia sääntöjä kriisitoimenpiteiden kansainväliseksi koordinoimiseksi ensinnäkin kahdenvälisesti asianomaisten valtioiden välillä ja poikkeustapauksissa myös Euroopan tasolla, mutta pyydän, ettemme loisi Eurooppaan uusia ylärakenteita pelastuspalvelun alalla emmekä tuhlaa enempää EU:n arvokkaita resursseja tehtäviin, joiden on todellakin pääasiassa kuuluttava kansallisvaltioille!

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, neuvosto on vastauksensa valmisteluissa lähtenyt siitä oletuksesta, että kysyjät haluavat tietää, millä tavalla unionin pelastuspalveluvalmiuksia aiotaan neuvoston piirissä kehittää ja viedä eteenpäin. Kysyjien esittelypuheenvuorot ovat nyt vahvistaneet sen, että oletuksemme on ollut oikea ja juuri tästä on kyse.

Neuvoston toiminnan ensimmäisenä tavoitteena on luoda paremmat koordinointijärjestelyt tehokkaampien avustustoimien varmistamiseksi. Neuvosto tukeutuu tässä asiassa olemassa oleviin rakenteisiin, kuten komission yhteydessä toimivaan pelastuspalvelun seuranta- ja tiedotuskeskukseen ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristöön.

Neuvoston toiminnan toisena tavoitteena on avun toimittaminen perille nopeasti sinne, missä sitä tarvitaan. Jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti itse vastuussa hätätilanteessa antamansa avun toimittamisesta. Neuvosto tarkastelee parhaillaan valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamista koskevan komission ehdotuksen pohjalta, voitaisiinko tietyin edellytyksin osa EU:n pelastuspalvelutoimille osoitetuista yhteisön talousarviomäärärahoista käyttää kuljetusten ja tarvikkeiden vuokraukseen. Edellä mainitut asiat osoittavat, että neuvosto pitää erittäin tärkeänä Euroopan unionin valmiuksien vahvistamista pelastuspalvelun alalla.

  Konstantinos Hatzidakis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, se, että tämä on viime kuukausina kolmas kerta, kun keskustelemme tästä asiasta, osoittaa, että tämä on Euroopan parlamentille erityisen tärkeä asia.

Olen eräässä toisessa tilaisuudessa todennut olevan paradoksaalista, että meillä on yhteinen politiikka maanviljelijöitä, ympäristöä ja aluekehitystä varten mutta ei luonnononnettomuuksia varten, jotka vaikuttavat kuitenkin maanviljelijöihin, aluekehitykseen ja ympäristöön. Tämä on paradoksaalista Euroopan unionin tähänastisessa toiminnassa.

Lisäksi katson, että näissä asioissa osoitettu välinpitämättömyys voimistaa euroskeptisyyttä. Euroopan unionin julkisuuskuva olisi paljon myönteisempi, jos olisi olemassa eurooppalainen mekanismi ja jos kaikkien luonnononnettomuuksien jälkeen Euroopan unioni olisi läsnä niissä ongelmissa, joita kansalaisilla tällöin on. Meidän on ymmärrettävä tämä. Mielestäni tämän huomaaminen ei edellytä erityistä paneutumista. Emme halua syrjäyttää jäsenvaltioita. Tietysti jäsenvaltiot ovat jatkossakin läsnä, mutta se, mitä ajamme takaa, on koordinointi.

Arvoisa ministeri, neuvosto kehotti huomattavaa eurooppalaista ja menestyksekästä komission jäsentä, Michel Βarnieria, tekemään ehdotuksen teille eikä meille. Te panitte merkille neuvoston ehdotuksen kesäkuussa, ja sen jälkeen se ei ole kehittynyt mihinkään suuntaan. Teidän on kerrottava meille jotakin. Tiedän, ettette edusta täällä pelkästään omaa maatanne vaan 25:tä maata ja teidän on sovitettava yhteen toimenne ja todella koordinoitava niitä. Kuukaudet ovat kuluneet. Ennen kuin teemme mitään, onko meidän taas jäätävä odottamaan onnettomuuksia, kuten tapahtui Saksassa vuonna 2002? Tuolloin onnettomuudet olivat meille syy perustaa solidaarisuusrahasto. Emme voi jatkaa tällä tavalla. Jossakin vaiheessa teidän on oltava sanoissanne selkeämpi, ja teillä on joulukuuhun asti aikaa ottaa asia esiin ja alkaa reagoida Barnierin raporttiin. Te olette sen velkaa itsellenne, koska te kehotitte häntä laatimaan tämän selvityksen, ja ennen kaikkea te olette sen velkaa Euroopan kansalaisille.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, aikojen muuttuessa tarpeetkin muuttuvat. Ilmasto ei ole enää sama kuin vuosikymmeniä sitten. Läpi vuoden paahtavan kuumat päivät vuorottelevat kaatosateiden kanssa.

Kofi Annan totesi tänään avatessaan Nairobissa ilmastonmuutosta käsittelevän konferenssin, että "ilmastonmuutos ei ole tieteiskirjallisuutta". Vakuutusasiantuntijat ovat ennustaneet, että vuonna 2040 luonnononnettomuuksista aiheutuu 2,3 miljardin euron suuruiset vahingot.

Ilmastonmuutos on kaikkialla maailmassa syynä luonnononnettomuuksiin, jotka jättävät jälkeensä tuhoa ja kuolemaa. Maapallon lämpeneminen on yksi aikakautemme merkittävimmistä ongelmista. On tarpeen lisätä kansalaisten tietoisuutta asiasta ja kannustaa heitä osallistumaan näiden onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn, vaikka luonnononnettomuuksien osalta operatiivinen toimenpidevastuu onkin ensisijaisesti asianomaisella jäsenvaltiolla unionin toimiessa toissijaisena tukijana.

Yhteisön pelastuspalvelumekanismia on vahvistettava lisäämällä sen voimavaroja ja monipuolistamalla sen valtuuksia. Arvoisa ministeri Lehtomäki, näin te juuri totesitte, mutta miten tämä vahvistamisprosessi tosiasiassa tapahtuu? Mitä neuvosto aikoo tehdä Euroopan pelastuspalvelumekanismin kehittämiseksi? Tukeeko neuvosto ajatusta sellaisen Euroopan strategisen koordinointikeskuksen luomisesta, joka on vastuussa hätätilanteita koskevien tietojen keruusta ja jakamisesta ja nopean toiminnan voimavarojen saattamisesta käyttöön erityyppisten onnettomuuksien torjumiseksi? Mitä neuvosto aikoo tehdä edellä mainitun Barnierin raportin suhteen?

Näihin kysymyksiin haluaisimme saada vastauksia.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, juuri suurten luonnonkatastrofien alalla kaikki eurooppalaiset odottavat yhteisöltä tehokkaampaa reagointia.

Jokainen on voinut huomata hyökyaallon tapaisten suuronnettomuuksien tapahtuessa, että reagointi on ollut nopeaa paitsi yksittäisten maiden ja kansalaisjärjestöjen taholta myös kansalaisten taholta, jotka lahjoittaessaan rahaa, vaatteita ja aikaansa ovat voineet yhdistää voimansa ja ryhtyä toimiin. Olemme kuitenkin jokaisen tällaisen onnettomuuden hetkellä huomanneet, että organisointi ei ole ollut riittävällä tasolla. Ongelmanamme on siis puutteellinen organisointi.

Tämän vuoksi kannatan yhdessä ryhmäni kanssa ennalta ehkäisevien toimien toteuttamista ja sellaisten valmiuksien luomista, joilla voidaan vastata ripeästi murhenäytelmien seurauksiin. Haluan tältä osin kiinnittää huomiota Barnierin raportin laadukkuuteen. Raportissa ongelma hahmotetaan hyvin, ja siinä ehdotetaan ratkaisuja, jotka ovat hyviä tietysti sen vuoksi, että ne ovat tehokkaita – kuten kollegani ovat jo korostaneet – mutta myös toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta. Tässä vaiheessa haluan korostaa tämän raportin ansioita. Vaikka kukaan ei kyseenalaista sitä, että erilaisten sotilasorganisaatioiden, palokuntien ja muiden eri toimijoiden kuuluu täyttää tehtävänsä täysimääräisesti, on myönnettävä, että ehkäisevän ja korjaavan koordinoinnin pystyy varmistamaan ainoastaan Euroopan unioni.

Lopuksi haluan korostaa sitä, että Euroopan unionilla on siten ollut tilaisuus osoittaa koko maailman tasolla, että sana "solidaarisuus" ei ole merkityksetön sana, vaan se voidaan ymmärtää "käytännön toimiksi". Jos aiempien vuosien onnettomuuksien kaltaisten onnettomuuksien tapahtuessa – ja valittavasti vaarana on niiden toistuminen vuonna 2007 – Euroopan unioni on kentällä läsnä reagoimassa inhimilliseen kärsimykseen ja lievittämässä aineellisia, teknisiä ja ekologisia tuhoja, se on maailman silmissä yhtenäisempi ja käytännönläheisempi. Myös tästä syystä on tärkeää, että puheenjohtajavaltio saattaa nämä toimet onnistuneesti päätökseen heti alkuvuodesta 2007.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Asialla on todellakin kaksi puolta. On onnettomuuksia: luonnononnettomuuksia tai ihmisten aiheuttamia onnettomuuksia, ja toisaalta terrori-iskuja.

Haluaisin puhua Yhdistyneen kuningaskunnan näkökulmasta – maan, jossa on viime vuonna koettu näitä kumpiakin. Viime joulukuussa lähellä Lontoota sijaitsevassa öljyn varastointipaikassa roihusi suurin tulipalo koko rauhan ajan Euroopassa. Heinäkuussa keskellä Lontoota sattui vakava terrori-isku. Kolmea metrojunaa pommitettiin maan alla ja yhtä linja-autoa maan päällä.

Selviydyimme jokaisesta iskusta, eikä kyse ole pelkästään toissijaisuusperiaatteesta. Emme halua tulla riippuvaisiksi, eikä kenenkään muunkaan pidä.

Niinpä esitän kysymyksen. Mitä tarkoitatte "EU:n konsulaateilla"? Tehdäänkö kansallisista järjestelmistä niille alisteisia ja asetetaanko ne kansallisten järjestelmien yläpuolelle?

Toinen kysymys kuuluu: mitä Barnierin raportissa mainittujen Euroopan pelastuspalvelujoukkojen on tarkoitus tehdä? Ovatko ne aseistettu toimintayksikkö? Jos näin on, kuka niitä ohjaa? Mikä on niiden pääpaikka? Voiko niitä käyttää ilman kansallisen hallituksen pyyntöä tai lupaa?

Totean lopuksi, että luonnonkatastrofien ennalta ehkäisemistä ja pelastuspalvelua koskeva unionin politiikka sisältyi perustuslakisopimukseen. Seuraava kysymys kuuluukin: onko tämä yritys siirtää kuolleen perustuslakisopimuksen osia uuteen lainsäädäntöön?

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa on tullut hyvin selväksi, että sekä neuvostolla että parlamentilla ja varmasti myös komissiolla on täsmälleen yhteiset tavoitteet. Ensinnäkin meidän pitää pystyä luomaan pelastuspalveluille tehokkaat koordinaatiojärjestelyt. Toinen yhteinen tavoitteemme on se, että apu menee tehokkaasti perille sinne missä sitä tarvitaan. On hyvä muistaa, että yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nimenomaan hyvää yhteistyötä. Emme välttämättä tarvitse automaattisesti uusia rakenteita eikä meidän tule kuvitella, että asia on kunnossa pelkästään uuden rakenteen luomisella. Yhteistyö on siis ensisijainen ja keskeinen avainsana.

Lisäksi erilaisista luonnonkatastrofeista puhuttaessa on muistettava, erityisesti silloin kun ne tapahtuvat Euroopan unionin ulkopuolella, että kenttätasolla on läsnä erittäin paljon muitakin toimijoita kuin Euroopan unioni. Sellaisissa tilanteissa on tarpeen, että unioni on osa laajempaa kansainvälistä koordinaatiota. Tämä koordinaation tarve kenttätasolla tuli erittäin voimakkaasti esiin tsunamikatastrofin yhteydessä, jolloin toimijoita oli yhtä aikaa kentällä kymmeniä, jopa satoja.

Barnierin ehdotukset ovat tällä hetkellä jäsenvaltioiden harkittavana ja jäsenvaltioiden sulateltavina. Ne ovat hyvin kunnianhimoisia ja juuri tällä hetkellä neuvoston työskentely keskittyy siihen, että saisimme päätökset aikaan rahoitusvälineestä ja sitä kautta yhteisestä pelastuspalveluinstrumentista. Työskentely myös Barnierin ehdotusten ympärillä kuitenkin jatkuu ja hänet on kutsuttu joulukuun 5. päivänä alustamaan ajatuksistaan oikeus- ja sisäasioiden neuvostoon.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (142 artikla)

  Sebastiano (Nello) Musumeci (UEN). – (IT) Tämä vaikka kuinka monennen kerran esitetty ajankohtainen ja kiperä kysymys EU:n pelastuspalveluvalmiuksista tuo parrasvaloihin yhden mutkikkaimmista ja kiistanalaisimmista aloista, joita jäsenvaltioiden on koskaan tarvinnut käsitellä.

Kuten olen aiemmin todennut – olen ottanut asian monta kertaa esiin komission kanssa ja ilmaissut käsitykseni parlamentissamme – johtuen siitä, että pelastuspalveluala on yksittäisiä jäsenvaltioita koskeva asia, on väistämätöntä, että sen alalla esiintyy hyvin kirjavaa lainsäädäntöä, ammattikoulutusta ja käytäntöjä. Tämän vuoksi olen jo jonkin aikaa tukenut ajatusta valmiuksien kehittämisestä ja kansallisten interventiojoukkojen koordinoinnin lujittamisesta erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Mielestäni tällainen toiminta on annettava erityisen Euroopan pelastuspalveluviraston tehtäväksi Yhdysvaltojen liittovaltion pelastusviraston (Federal Emergency Management Agency) mallin mukaan.

Tuoreet kokemukset ovat opettaneet meille, että jos ei oteta huomioon sitä hyvää tahtoa, jota osoitettiin esimerkiksi hirvittävän hyökyaallon iskiessä osaan Intian valtamerta vuonna 2004, Euroopan unionin hätätilanteiden hallinta on ollut valitettavasti täysin riittämätöntä.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, Barnierin erinomaiseen raporttiin sisältyvällä strategialla, jolla pyritään EU:n hätäavun alalla tekemien erittäin suurten ponnistelujen optimointiin, voidaan täydentää vuonna 2001 perustettua yhteisön pelastuspalvelumekanismia sekä EU:n sisäisten että ulkoisten kriisien yhteydessä.

Kannatan erityisesti ehdotusta, jolla pyritään perustamaan nämä joukot EU:n seitsemälle ulkoalueelle ja joiden ansiosta Eurooppa on inhimillisesti ja alueellisesti läsnä Afrikan rannikon tuntumassa (Kanariansaaret ja Madeira), Intian valtamerellä (Réunion) ja Amerikassa tai lähellä Amerikkaa (Guyana, Martinique, Guadeloupe ja Azorit), Tyynellämerellä sijaitsevista merentakaisista alueista (Ranskan Polynesia ja Uusi-Kaledonia) puhumattakaan.

Meidän on otettava mallia Ranskan punaisesta rististä, joka on sijoittanut merentakaisille alueille avustusjoukkoja humanitaarisia kriisejä varten. Ne pystyvät siirtymään ripeästi hätäalueelle alle vuorokaudessa, perustamaan kenttäsairaaloita ja toimittamaan telttoja, lääkkeitä, vettä, tietoliikenneyhteyksiä ja logistista tukea.

"Hankkeiden Euroopan" konkretisoimiseksi Euroopan unionin on ryhdyttävä aloitteisiin selkeän, ymmärrettävän ja vahvan poliittisen tahdon innoittamana.

EU:n entistä tehokkaampi pelastuspalvelutoiminta toisi mukanaan liittovaltioulottuvuuden, jolloin toimet identifioituisivat voimakkaasti EU:n toimiksi ja yhteisöllemme tärkeän solidaarisuusperiaatteen mukaisesti ne olisivat ylpeydenaihe kansalaisillemme.

Puhetta johti
varapuhemies MAURO

14. Eurooppalaisten sääntelyvirastojen toimintakehys (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvoston ja komission julkilausumista eurooppalaisten sääntelyvirastojen toimintakehyksestä.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unioni ja sen kansalaiset tarvitsevat tehokkaita ja toiminnassaan läpinäkyviä virastoja. Kuten tiedätte, neuvosto antoi tämän tavoitteen edistämiseksi 28. kesäkuuta 2004 päätelmät komission tiedonannosta Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä.

Näissä päätelmissä neuvosto muun muassa kiinnitti huomiota komission aikeeseen antaa ehdotus oikeudellisesti sitovaksi välineeksi, jolla määriteltäisiin sääntelyvirastojen horisontaalinen toimintakehys. Neuvosto katsoi, että ehdotuksessa olisi käsiteltävä sääntelyvirastojen perustamiseen, toimintaan ja valvontaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä, jotta varmistettaisiin erityisesti johdonmukaisuus, avoimuus, hyvä hallintotapa, uskottavuus ja kustannustehokkuus sekä sääntelyvirastojen toiminnan laillisuus.

Tämän jälkeen, helmikuussa 2005, komissio esitti luonnoksen toimielinten väliseksi sopimukseksi Euroopan unionin sääntelyvirastojen toimintakehyksestä. Komission esityksessä todettiin, että toimielinten välisen sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa sääntelyvirastojen perustamista, rakennetta, toimintaa, arviointia ja valvontaa koskeva horisontaalinen kehys.

Käsiteltäessä luonnosta työryhmätasolla neuvostossa huhtikuussa 2005 kuitenkin katsottiin, että asiasta ei voida sopia toimielinten välisen sopimuksen muodossa ainakaan esitetyn sisältöisenä. Sääntelyvirastoista ei katsottu myöskään mahdolliseksi antaa oikeudellista säädöstä, koska perustamissopimuksessa ei ole oikeusperustaa tällaiselle säädökselle. Neuvoston keskusteluissa esitettiinkin erilaisia malleja siitä, miten asiassa voitaisiin edetä. Yhteisymmärrystä etenemistavasta ei kuitenkaan saavutettu.

Puheenjohtajakaudellamme olemme pohtineet erilaisia vaihtoehtoja edetä sääntelyvirastoja koskevan toimielinten välisen sopimuksen aikaansaamisessa. Olemme keskittyneet erityisesti komission esityksen sisältöä ja oikeusperustaa koskeviin kysymyksiin. Aika ei kuitenkaan ole ollut kypsä komission uudelle kokonaisesitykselle. Siten myöskään uutta keskustelua ei aiheesta ole voitu järjestää. On kuitenkin selvää, että tarvitaan lisäkeskusteluja sekä komission mahdollisen tulevan esityksen sisällöstä että myös esityksen muodosta.

On tärkeää muistaa, että mahdollisen virastojen horisontaalisen toimintakehyksen on toimittava myös käytännössä. Sen tulisi taata se, että sekä virastojen perustamiselle että niiden toiminnalle on olemassa todellinen tarve, jossa huomioidaan myös kustannustehokkuutta koskeva analyysi. Puheenjohtajavaltiona olemme hyvin tietoisia siitä, että Euroopan parlamentti on kiinnittänyt tähän aiheeseen huomiota useaan otteeseen.

Komissio on luonnoksessaan toimielinten väliseksi sopimukseksi korostanut sitä, että sääntelyvirastoilla on julkisen palvelun tehtävä hoidettavanaan. Ne parantavat yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa ja soveltamista kaikkialla Euroopan unionissa. Siten kyseessä ei ole vain oikeudellisesti sitovan toimintakehyksen luominen unionin toiminnan kehittämiseksi. Meidän on osoitettava kansalaisille, että unioni pyrkii edistämään heille tärkeitä asioita uskottavasti ja kustannustehokkaasti – tässä tapauksessa sääntelyvirastojen avulla.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, komissio katsoo edelleen, että toimielinten välinen sopimus näyttää parhaalta ratkaisulta sääntelyvirastojen toimintakehystä varten. Vain tällä oikeudellisella välineellä on etunaan kolmen toimielimen osallistuminen alusta alkaen, ja vain sen avulla kaikki kolme toimielintä voivat sopia sääntelyvirastoihin sovellettavista hyvistä hallinnointisäännöistä.

Sen vuoksi, että äskettäin on perustettu muutamia virastoja ja että lisää virastoja on vireillä, edistyminen on sitäkin tärkeämpää. Meillä on tällä hetkellä 21 ensimmäiseen pilariin perustuvaa virastoa ja kaksi muuta on vireillä: tasa-arvoinstituutti ja Reach-asetuksen nojalla perustettava kemikaalivirasto.

Me kaikki näytämme olevan samaa mieltä siitä, että toimia tarvitaan. Jos ongelma on väline, jonka pohjalta meidän on edettävä, ja ehdotettu toimielinten välinen sopimus kyseenalaistetaan, neuvoston on selvitettävä, mitä se ehdottaa vaihtoehtoisesti.

Komissio on valmis harkitsemaan vaihtoehtoja, mutta sen on tiedettävä, kuinka neuvosto haluaa tätä asiaa edistettävän.

  Georgios Papastamkos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisten sääntelyvirastojen tehtävä liittyy läheisesti sekä monitasoiseen eurooppalaiseen hallintoon että säädöskäytännön parantamista koskevaan eurooppalaiseen strategiaan. Toimielinten välinen pysähtyneisyys tässä asiassa on saanut minut esittämään neuvostolle ja komissiolle seuraavat kysymykset:

Ensinnäkin onko sääntelyvirastojen toimintakehyksen reunaehdot ja kriteerit määriteltävä vai ei?

Toiseksi sääntelyvirastojen määrä näyttää lisääntyvän, mikä pahentaa hajanaisuutta sekä avoimuus- ja yhdenmukaisuuspulaa. Aikovatko komissio ja neuvosto pyrkiä järkiperäistämiseen, avoimuuteen, demokraattiseen valvontaan ja horisontaaliseen lähestymistapaan sääntelyvirastoihin?

Kolmanneksi komissio on lykännyt aloitettaan. Myös Euroopan parlamentti on muotoillut tahollaan kantansa epäselvästi. Onko neuvoston harjoittama institutionaalinen hiljaisuuden diplomatia tulkittava asian lykkäämiseksi hamaan tulevaisuuteen?

Neljänneksi katsooko neuvosto – ja odotamme selkeää vastausta – että komission ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi on elinkelpoinen teksti?

Viidenneksi, jos neuvosto ryhtyy toimiin, onko komissio valmis arvioimaan ehdotustaan uudelleen ja uudistamaan sen sanamuodon, jotta se voi toimia perustana toimielinten väliselle sopimukselle?

  Jo Leinen, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tämä asiaintila on todellakin täysin epätyydyttävä. Eurooppalaisia virastoja on 21, ja niillä on sekava joukko malleja, jotka ovat kaikki sellaisia, että ne eivät avaudu yleisölle, eivätkä Euroopan kansalaisille tai edes heitä edustaville elimille, kuten tälle parlamentille. Niiden toiminta ei ole enää läpinäkyvää, ja tämä ei ole hyvä esimerkki hyvästä ja asianmukaisesta hallinnosta.

Jo vuonna 2003 varoitimme siitä, että uusiin järjestelyihin on ryhdyttävä näiden virastojen osalta, ja totesimme tämän uudelleen vuonna 2005. Jälleen on vuosi kulunut, eikä mitään ole tapahtunut. Asiat eivät voi jatkua näin. Puheenjohtajavaltion on todellakin nähtävä vaivaa yhteisymmärryksen saavuttamiseksi neuvostossa siitä, miten se voi päästä muiden toimielinten – komission ja parlamentin – kanssa sopuun näiden virastojen hallintoa ja vastuuvelvollisuutta koskevasta sopimuksesta. Kuten on todettu, kyse on kansalaisia kiinnostavista asioista: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisesta, Euroopan lääkevirastosta, kemikaalivirastosta, ympäristökeskuksesta, ja nämä kaikki ovat aloja, joista ihmiset ovat kentällä kiinnostuneita, ja jos kellään ei ole käsitystä vastuuhenkilöistä tai toimintatavoista, on tuskin yllättävää, että EU-politiikka on ihmisten mielestä turhauttavaa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, neuvosto itse asiassa pakottaa parlamentin koventamaan otteitaan, koska tehän olette huomannut, että budjettivaliokunta ei vapauttanut varoja meidän tosiasiassa haluamille uusille virastoille. Varat ihmisoikeusvirastoa, tasa-arvovirastoa ja kemikaalivirastoa varten on vapauttamisen sijasta siirretty varaukseen. Tämä on lähestulkoon hätätoimenpide, jonka tarkoituksena on pakottaa neuvosto vihdoin selkeyteen. Toivon, että te onnistutte saamaan asiat liikkeelle tässä asiassa.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän olisi hyvä muistaa, mikä tilanne olisi ilman näitä sääntelyvirastoja, jotka vastaavat elintärkeästä valvontatehtävästä liittovaltiotasolla. Jos niitä ei olisi olemassa, komission olisi luotava laaja, keskitetty hallintokoneisto ja sen olisi nimitettävä suuri joukko hallintoviranomaisia ja rahoitustarkastajia vartioimaan unionia.

Meidän on omaksuttava virastojen perustamiseen koordinoidumpi, joskaan ei yhtä välitön suhtautumistapa. Virastojen on oltava esimerkkinä uudenaikaisesta eurooppalaisesta hallintotavasta: neuvoa-antavuudesta, avoimuudesta, itsenäisyydestä ja tilivelvollisuudesta. Tässä asiassa parlamentin on itse osoitettava suurempaa malttia ja säilytettävä kiihkoton valvontatehtävä, jotta voimme käyttää vastuuvapauden myöntämistä koskevaa valtaamme.

Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että toimielinten välistä sopimusta tarvitaan kipeästi, mutta jos se ei etene, kehotan komissiota harkitsemaan säännöksiä 308 artiklan nojalla.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensinnäkin kiitoksia niitä kommenteista, joita puheenjohtajavaltio on tämän asian tiimoilta saanut. Kuten avauspuheessani totesin, olemme pyrkineet tänä syksynä pohtimaan ja etsimään tätä toimielinten välistä sopimusta koskevia erilaisia vaihtoehtoja. Erityisen keskeisiä kysymyksiä komission esityksessä ovat nimenomaan sisältöön ja oikeusperustaan liittyvät asiat.

On ehdottoman tärkeää, että me luomme sellaisen sääntely-ympäristön ja sellaisen toimintakehyksen, joka toimii hyvin, järkevästi ja kustannustehokkaasti myös käytännössä. Tämän asian työstämiseen jäsenvaltioiden kesken tarvitaan selvästi jatkokeskustelua ja me pyrimme edesauttamaan ja työstämään tätä keskustelua koko puheenjohtajakauden ajan.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, tämä voisi olla oikea hetki toistaa hyvää hallintoa koskevat yhteiset periaatteet, jotka komissio halusi sisällyttää toimielinten väliseen sopimukseen näiden virastojen valvomiseksi ja niiden toiminnan helpottamiseksi, koska tällä tavalla nämä virastot määriteltäisiin ja niille luotaisiin säännöt, jotka koskevat niiden perustamista, rakennetta ja toimintaa, muun muassa avoimuutta, arviointia ja valvontaa. Kaikessa tässä muotoa koskevassa keskustelussa on tärkeää muistaa sisältö.

Me komissiossa olemme valmiita tutkimaan Andrew Duffin mainitsemaa vaihtoehtoa, jonka mukaan harkittaisiin 308 artiklaan perustuvia säännöksiä. Olemme avoimia tämän vaihtoehdon tutkimiselle. Päätöksentekoprosessin osalta esimerkiksi Euroopan parlamentilla olisi tulevan sääntelyn sisällön alalla pelkästään neuvoa-antava tehtävä. Tämän vuoksi pidimme parempana toimielinten välistä sopimusta.

Lopuksi voin vain sanoa, että toivomme vuoropuhelua näissä kysymyksissä. Aiomme jatkossakin etsiä asianmukaisinta, tehokkainta ja kustannustehokkainta tapaa näiden tärkeiden kysymysten käsittelemiseksi siten, että pyrimme luomaan yhteisiä sääntöjä ja hyvää hallintoa koskevat yhteiset periaatteet virastoja varten.

(Istunto keskeytettiin klo 17.20 ja sitä jatkettiin klo 17.35.)

  Puhemies. Kuten aiemmin selitin, istunto keskeytettiin, koska ensimmäisen kerran tämän vaalikauden aikana parlamenttityöskentely oli etuajassa.

15. Pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvä Itämeren aluetta koskeva strategia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Alexander Stubbin laatima ulkoasioiden valiokunnan mietintö pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta (2006/2171(INI)).

  Alexander Stubb (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän näistä ystävällisistä sanoista. Aion yrittää olla puhelias suomalainen ja käyttää aikaanne täydet viisi minuuttia.

Haluan esittää kolme kysymystä. Ensinnäkin: mistä tässä mietinnössä on kyse? Toiseksi: miksi jätämme tämän mietinnön käsiteltäväksi? Kolmanneksi: mitä itse asiassa haluamme?

Ensimmäiseen kysymykseen "mistä tässä mietinnössä on kyse" on vastattava, että kyse on pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta. Korostan tätä vielä kerran erityisesti pöydän toisella puolella istuville suomalaisille. Kyse on pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta, joten päämääränä on tämän käsitteen lujittaminen.

Tässä mietinnössä ajatuksenamme on, että pohjoinen ulottuvuus perustuu kolmeen hienoon pilariin. Yhtä niistä kutsumme Paavo Väyrysen pilariksi eli arktisen alueen pilariksi. Toista pilaria voisimme kutsua Reino Paasilinnan pilariksi eli Venäjän pilariksi ja kolmatta pilaria voisimme kutsua Christopher Beazleyn pilariksi eli Baltian ja Itämeren alueen strategiaksi. Tässä mietinnössä keskitytään vain Itämeren alueen strategiaan.

Mietinnöllä on kolme tavoitetta. Ensimmäinen on pohjoisen ulottuvuuden tukeminen. Toinen on Itämeren alueen ottaminen pohjoisen ulottuvuuden painopisteeksi – olemme vakaasti sitä mieltä, että tämän olisi oltava itse pohjoisen ulottuvuuden avainala. Kolmas tavoite on halumme nostaa tietoisuutta Itämeren alueesta brändinä ja konseptina.

Miksi jätämme käsiteltäväksi tämän mietinnön ja miksi jätämme sen käsiteltäväksi nyt? Ensimmäinen syy on yleinen, se, että vuoden 2004 laajentumisen jälkeen Itämerestä tuli sisämeri, mare nostrum (meidän meremme). Itämeren ympärillä sijaitsee kahdeksan jäsenvaltiota, yksi valtio, joka ei kuulu EU:hun, eli Venäjä ja tietenkin myös Kaliningrad. Itämeri on kuitenkin ennen kaikkea EU-meri.

Meille aukeaa upeita mahdollisuuksia kahdestakin syystä. Ensimmäinen syy on Suomen puheenjohtajuus, joka antaa meille tilaisuuden viedä tätä asiaa eteenpäin, ja toinen syy on 24. marraskuuta pidettävä EU:n ja Venäjän huipputapaaminen. Tämän vuoksi halusimme ajaa tämän asian läpi mahdollisimman nopeasti.

Niille, jotka eivät ole käyneet Itämerellä, kerron lapsuudestani, että itse asiassa Itämeren pohjan saattoi nähdä monin paikoin. Meren keskisyvyys on 58 metriä. Laiturilla seisoessa saattoi nähdä pohjan. Vesi oli kirkasta. Siinä saattoi nähdä vesikasveja. Itämeressä oli kivaa uida. Ne, jotka ovat käyneet Itämerellä viime aikoina, ovat nähneet, että nykyään vesi on vihreää litkua. Vihreää litkua! Vesi on todella likaista. Itämeri voi todella huonosti. Happipitoisuus on hyvin alhainen. Vedessä ei näe käytännössä mitään. Nyt on aika reagoida.

Itämeri on keskimäärin 58 metriä syvä! Kestää 30 vuotta, ennen kuin vesipisara kulkeutuu Itämereen ja sen jälkeen sieltä pois, joten kierto on hyvin hidas. Välimeren ihmisillä voi olla vedestä täysin toisenlainen käsitys. He näkevät Välimeren kirkkaan, sinisen ja upean veden. Me näemme vihreää ja likaista vettä. Jotakin on tehtävä.

Lisäksi tämä mietintö koskee taloutta. Se koskee kulttuuria ja turvallisuutta.

Kolmas ja viimeinen seikka: mitä me haluamme? Tämän mietinnön voisi kiteyttää raamatullisesti sanomalla, että haluamme Itämeren kymmenen käskyä. Ensimmäinen käsky on osoitettu Margot Wallströmille ja hänen joukoilleen. Haluamme, että komissio tekee Itämeren alueen strategiaa koskevan aloitteen. Olisi hienoa, jos komissio voisi tehdä sen muodossa tai toisessa.

Toinen on ennen jokaista Eurooppa-neuvoston kesäkokousta pidettävä huipputapaaminen, jossa Itämeren alueen – myös Saksan – valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuvat yhteen keskustelemaan kannoistaan.

Kolmas käsky – ja tätä tukee valtaosa alueen ihmisistä, vaikkakin yksi tai kaksi henkilöä on eri mieltä – on, että haluamme erillisen budjettikohdan. Saatamme ajatella, että maailmassa kaikki pyörii rahan ympärillä, mutta jos halutaan todellinen Itämeren alueen strategia, tarvitaan toimia, ja näihin toimiin tarvitaan rahaa. Näin yksinkertaista se on. Emme tarkoita, että tämä olisi ainoa rahanlähde. Samoin kuin pohjoisen ulottuvuuden tapauksessa, tuen lähteenä voisi olla esimerkiksi Euroopan naapuruuspoliittinen väline.

Neljäs käsky koskee ympäristönsuojelua, esimerkiksi ajatusta suojelualueista.

Viides käsky on ajankohtainen kysymys eli tämän alueen energiamarkkinat ja energiapolitiikka. En tietenkään aio puhua Venäjän ja Saksan välisestä kaasuputkesta tässä yhteydessä.

Kuudes käsky on infrastruktuuri. Meidän on tehtävä työtä infrastruktuurin alalla. Tämä kattaa veden, ilman, rautatiet ja tiet sekä infrastruktuurin toimivuuden.

Seitsemäs käsky on toiveemme siitä, että alueella sovellettaisiin kaikkia neljää vapaata liikkuvuutta, jotka ovat rahan vapaa liikkuvuus, ihmisten vapaa liikkuvuus, tavaroiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen vapaa liikkuvuus.

Kahdeksas käsky on toiveemme toimivasta vaihtotoiminnasta osaamiskeskusten välillä. Haluaisimme toimivaa oppilasvaihtoa.

Yhdeksäs käsky, joka on Henrik Laxin lempiaihe, on toiveemme rajanylitysten sujuvuudesta. Suomalaiset tietävät tähän liittyvät ongelmat.

Kymmenes käsky on se, että Europolin läsnäoloa on lisättävä.

Pyydän kaiken kaikkiaan kolmea käytännön asiaa. Yksi on komission aloite. Toinen on se, että puheenjohtajavaltio Suomi ottaa tämän asian esiin EU:n ja Venäjän huipputapaamisessa osana Pohjoisen ulottuvuuden pakettia. On esitetty neljä tarkistusta. Esittelijänä aion merkitä äänestyslistaani kahden kohdalle plusmerkin, ja ne ovat vihreiden tarkistus ja ALDE-ryhmää edustavan Anneli Jäätteenmäen tarkistus. Arktiseen alueeseen liittyvän kolmannen tarkistuksen osalta ehdotan kohta kohdalta -äänestystä. Ensimmäisen osan kohdalle merkitsen varmasti miinusmerkin ja jälkimmäisen kohdalle plusmerkin. Paavo Väyrysen esittämään viimeiseen tarkistukseen, jonka mukaan erillistä budjettikohtaa ei tarvita, merkitsen miinusmerkin ja kehotan useimpia kollegoitani toimimaan samoin.

Tästä on kyse Itämeren aluetta koskevassa strategiassa, tämän vuoksi meillä on tämä strategia ja tätä siltä haluamme.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Lisäksi puhemiehistö panee merkille polttavan halunne päästä lomalle Välimerelle. Aiomme pyytää Italian valtuuskuntaa esittämään teille kutsun.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin täysistunto käsittelee tällä viikolla useita merellisiä aiheita, kuten nyt Itämeri-strategiaa. Puheenjohtajavaltio on ilahtunut siitä, että alueellisia kysymyksiä käsitellään osana laajempaa kokonaisuutta. Maanantaina käsittelitte EU:n meriympäristöstrategiaa ja -direktiiviä, jotka taas ovat osa parhaillaan valmisteilla olevaa EU:n meripolitiikkaa. Ensi kevääksi suunniteltu pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarinen konferenssi on puolestaan tervetullut esimerkki parlamentin kiinnostuksesta pohjoisia asioita kohtaan.

Itämeren kysymykset koskettavat erityisen läheisesti kahdeksaa sen äärellä sijaitsevaa unionin jäsenvaltiota sekä Venäjää. Myös Norja ja Islanti kytkeytyvät Itämeren yhteistyöhön Itämeren valtioiden neuvoston jäsenmaina. Tärkeänä kuljetusväylänä Itämerellä on merkitystä kaikille EU-maille.

Laajaa, horisontaalista yhteistyötä tarvitaan näin ollen sekä unionin sisällä että EU:n ja Venäjän sekä muiden kumppaneiden välillä mm. ympäristöön, energiaan, liikenteeseen, koulutukseen, oikeus- ja sisäasioihin ja terveyskysymyksiin liittyvissä asioissa. Unionin parhaillaan valmistelema yhteinen meripolitiikka tulee myös osaltaan vahvistamaan tätä yhteistoimintaa. Konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi myös unionin sisäisten rahoitusohjelmien ja ulkosuhdevälineiden käyttöä on tehostettava entisestään. Lisäksi on luotava mahdollisuuksia rajat ylittävälle yhteistyölle, jota myös uusi naapuruuspolitiikan väline tukee.

Esittelijänkin puheenvuorossaan mainitsema pohjoinen ulottuvuus, jonka osaksi Itämeri-strategiaa ehdotetaan, on osa EU:n ulkosuhdepolitiikkaa. Se kattaa EU:n ja Venäjän neljän yhteisen alueen toimintasektorit sekä ympäristön ja sosiaali- ja terveyskysymykset. Itämeri on yksi pohjoisen ulottuvuuden kohdealueista Luoteis-Venäjän, Kaliningradin ja arktisten alueiden ohella.

Yksi Suomen puheenjohtajakauden tavoitteista on pohjoisen ulottuvuuden politiikan uudistaminen viime vuoden marraskuussa pidetyn pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksen päätösten pohjalta. Uusi pohjoisen ulottuvuuden puiteasiakirja on kuluvan vuoden aikana neuvoteltu EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kesken. Puiteasiakirja ja siihen liittyvä poliittinen julistus on määrä hyväksyä Helsingissä ensi viikon perjantaina. Uskomme, että uusi yhteisesti sovittu politiikka on omiaan vahvistamaan kumppaneiden sitoutumista pohjoiseen ulottuvuuteen ja antaa vankan pohjan käytännön yhteistyölle Itämeren alueella. Toivomme myös, että vahvistettu pohjoinen ulottuvuus auttaa selkeyttämään Itämeren ja arktisen alueen moninaisen yhteistyöverkoston toimintaa ja työnjakoa.

Itämeren ekologinen tilanne on huolestuttava ja vaatii kiireellisiä, kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia toimia. Euroopan unioni, yksittäiset maat ja kansainväliset rahoituslaitokset ovat yhdistäneet voimansa pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden puitteissa. Useat hallitukset, järjestöt, erityisesti Itämeren suojelukomissio HELCOM ja muut toimijat työskentelevät Itämeren meriympäristön pelastamiseksi. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden hankkeet kohdistuvat etupäässä Luoteis-Venäjään, mutta niiden vaikutukset hyödyttävät kaikkia alueen maita. Sitä kautta Itämeri onneksi on keskeinen pohjoisen ulottuvuuden alue jo nyt.

Euroopan kaikkien merien – myös Itämeren – tilan parantamisen kannalta keskeinen väline tulevaisuudessa on EU:n meriympäristöstrategiadirektiivi. Tavoitteeksi on asetettu "ympäristön hyvän tilan" saavuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Tämä on haastava tavoite, ja ponnistelut sen saavuttamiseksi on aloitettava välittömästi. Suomi pyrkii puheenjohtajavaltiona siihen, että neuvosto saavuttaisi poliittisen yhteisymmärryksen direktiivistä joulukuussa.

Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa toimii myös sosiaali- ja terveyskumppanuus, joka tähtää tarttuvien tautien ja elintapasairauksien torjuntaan sekä sosiaalisten ongelmien vähentämiseen. Uutena elementtinä pohjoiseen ulottuvuuteen valmistellaan myös liikenne- ja logistiikkakumppanuutta. Toimivien liikenneyhteyksien ja tehokkaan logistiikan merkitys talouskasvulle ja kilpailukyvylle korostuvat entisestään, kun taloutemme nivoutuvat yhteen.

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan uutta laaja-alaista Euroopan meripolitiikkaa, jossa otetaan huomioon Euroopan meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät taloudelliset, poliittiset ja ympäristöarvot. Itämeri on yksi tärkeä Euroopan merialue, jonka erityiskysymyksiin on syytä kiinnittää huomiota myös EU:n meripolitiikkaa kehitettäessä. Sitä tarkoitusta tämäniltainen keskustelu varmasti palvelee.

EU:n meripolitiikka antaa hyvät valmiudet jäsenvaltioiden keskinäiseen yhteistyöhön. Tätä tarvitaan, kun pohjoisten ja arktisten alueiden erityispiirteet ja alueen mahdollisuuksien hyödyntäminen vaativat EU:n jäsenvaltioiden yhteistä tutkimusta ja teknologian kehittämistä. Alueelle ominaisessa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa hyödynnetään jo olemassa olevia kansainvälisiä sopimuksia ja järjestöjä. Itämeren alueen lukuisat haasteet, kuten merensuojelu, meriturvallisuus, kalastus ja rannikoiden kestävä käyttö sekä alueen merisektorin kehittäminen, vaativat kaikki tehokasta horisontaalista yhteistyötä. Itämeren alue tarjoaa oivan mahdollisuuden testata ja kehittää EU:n valmisteilla olevaa meripolitiikkaa koko unionin eduksi.

Itämeren asia on tärkeä, ja on myönteistä, että siihen kiinnitetään Euroopan unionissa ja täällä parlamentissa vakavaa huomiota. On todettava, että osa esittelijän ajatuksista, näistä kymmenestä käskystä, on todellisuutta jo nyt. Itämeren asialle on eduksi ja välttämätöntäkin, että yhteistyössä ovat mukana kaikki alueen valtiot ja että ne ovat aidosti sitoutuneita yhteisten haasteiden ratkaisemiseen. Tähän yhteiseen sitoutumiseen meidän tulee pyrkiä kaikessa Itämerta koskevassa yhteistyössä.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on hyvin kiitollinen Alexander Stubbille tästä mietinnöstä ja iloinen tästä tilaisuudesta keskusteluun. Alexander Stubbin sitoutumisesta ja määrätietoisuudesta ei ole epäilystäkään. Itämeri on ollut hyvin tärkeä meri Euroopan unionille siitä lähtien, kun Itämeren yhdeksästä rantavaltiosta kahdeksan on kuulunut EU:hun. Euroopan unioni ja Venäjä kohtaavat Itämerellä. Tätä silmällä pitäen pohjoisen ulottuvuuden poliittista kehystä koskevaan uuteen asiakirjaan, joka hyväksytään myöhemmin tässä kuussa, sisällytetään painopistealueina Itämeren, Barentsinmeren ja Kaliningradin alueet ja arktinen alue.

Uudesta pohjoisen ulottuvuuden politiikasta tehdään pohjoisessa EU:n ja Venäjän yhteistoiminta-alueiden alueellinen ilmentäjä, ja Norja ja Islanti osallistuvat siihen täysimääräisesti. Lisäksi pohjoisella ulottuvuudella on omat painopisteensä: terveys ja sosiaalinen hyvinvointi ja Pohjois-Kalotin alkuperäasukkaiden suojelu sekä ympäristön ja kulttuurin erityinen painottaminen.

Yhteinen pohjoisen ulottuvuuden uusi politiikka tarkoittaa sitä, että kaikkia kumppaneita sitoo sama tavoite: menestyksekäs toiminta. Näin ollen osarahoituksesta tehdään sääntö etenkin, kun otetaan huomioon Venäjän federaation jatkuva vaurastuminen.

Pohjoisessa ulottuvuudessa ei pidä keskittyä pelkästään eri hankkeisiin, vaan sillä olisi varmistettava jatkuva poliittinen vuoropuhelu eri haasteiden ja mahdollisuuksien tiimoilta. Neljä pohjoista alueneuvostoa: Itämeren, Barentsin, Pohjoismaiden ja arktisen alueen alueneuvostot ovat tärkeitä toimijoita tässä vuoropuhelussa.

Komissio on parlamentille kiitollinen siitä huomiosta, jota se on osoittanut tätä politiikkaa kohtaan, ja erityisesti päätöslauselmasta, jonka parlamentti hyväksyi 16. marraskuuta 2005 pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksen edellä. Lisäksi komissio kiittää parlamenttia siitä, että se on tehnyt aloitteen pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisen foorumin ensimmäisen kokouksen kutsumiseksi koolle heti alkuvuodesta.

Mitä tulee pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvään Itämeren alueen strategiaan, josta tänään keskustelemme, komissio aikoo pitää tämän parlamentin mietinnön mielessään niissä keskusteluissa, joita käydään pohjoisen ulottuvuuden tapahtumassa, jossa on määrä hyväksyä uusi politiikka ja joka pidetään välittömästi ennen tulevaa EU:n ja Venäjän Helsingin huippukokousta, johon osallistuvat Norjan ja Islannin pääministerit.

Pohjoinen ulottuvuus on EU:n ulkopolitiikkaa, mutta se on selvästi tärkeä asia EU:n sisäisten politiikkojen ja pohjoisen ulottuvuuden välisen suhteen kehittämiseksi. Tämän vuoksi komissio pitää niin tärkeänä rajat ylittävää yhteistyötä, joka on yksi pohjoisen ulottuvuuden tärkeimmistä lisäarvoa tuottavista seikoista. Juuri tällä alalla sisäiset ja ulkoiset politiikat sulautuvat välttämättä toisiinsa.

Itämeren alue on tällä hetkellä pohjoisen ulottuvuuden painopiste, koska olemme huolestuneita sen haavoittuvasta ympäristöstä ja lisääntyvästä liikenteestä sen vesillä, mitä mietinnössä korostetaan asianmukaisesti. Itämeren alueen kansalaisia uhkaavat muutkin vähemmän konkreettiset asiat, muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, ihmiskauppa, tarttuvat taudit ja epäterveelliset elämäntavat. Kaikki nämä edellyttävät meiltä tiivistä yhteistyötä Venäjän kuten myös Norjan ja Islannin kanssa. Lisäksi joka puolella Itämeren aluetta on paljon potentiaalia taloudelliselle yhteistyölle Venäjän kanssa. Nämä ovat kaikki tärkeitä tavoitteita, joita pohjoisella ulottuvuudella voidaan suuresti edistää ja joita aiotaan tulevaisuudessa kehittää. Lisäksi EU:n sisäpolitiikoilla omine tehtävineen ja välineineen edistetään suuresti näihin haasteisiin vastaamista Itämeren alueella sijaitsevissa EU:n jäsenvaltioissa, ja niistä on keskusteltava asianomaisissa yhteyksissä.

Komissio toivoo voivansa käyttää uutta pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa lisäarvon tuottamiseen Venäjän, Norjan ja Islannin muodostamalla foorumilla maanosamme pohjoisen osan moniin haasteisiin vastaamiseksi. Komissio suhtautuu tältä osin myönteisesti parlamentin mietintöön ja aikoo varmasti viestittää Itämeren alueen tärkeyttä. Aion pyrkiä sisällyttämään tämän mietinnön merkitykselliset seikat osaksi uuden yhteisen, pohjoista ulottuvuutta koskevan politiikan toteutusta.

  Giles Chichester (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä kolmeen valiokuntani lausunnossa esiin otettuun seikkaan.

Ensinnäkin haluan korostaa näkemystämme siitä, että on tärkeää hyödyntää entistä tehokkaammin Itämeren merialueilla tuotettavaa tuulienergiaa ja on tärkeää tuoda esiin erityyppisiä aaltoenergiaratkaisuja.

Toiseksi haluan korostaa sitä, että on tärkeää kehittää yhteistyötä Venäjän kanssa. Haluamme tehdä energia-asioissa yhteistyötä siten, että vastavuoroisuuden ja avoimuuden periaatteiden noudattaminen varmistetaan, ja haluamme kannustaa Venäjää ratifioimaan energiaperuskirjan ja kauttakulkua koskevan energiaperuskirjan pöytäkirjan. Olemme huolestuneita kaasutoimituksista Venäjältä Eurooppaan.

Kolmanneksi kehotamme pohjoiseen ulottuvuuteen osallistuvia jäsenmaita pitämään mielessä valiokuntamme vastuualueeseen kuuluvan kahden EU:n ohjelman, Galileo- ja SESAR-ohjelman tärkeyden, koska katsomme, että pohjoisen ulottuvuuden osapuolten sitoutuminen kumpaankin vahvistaa kestävää kehitystä ja kilpailukykyä alueella.

  Christopher Beazley, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Esittelijä Alexander Stubb tiivisti loistavasti valmistelemani puheen, joten haluan vain esittää kaksi kysymystä.

Arvoisa ministeri Paula Lehtomäki, myönnättekö ensinnäkin sen, kuten keskustelussa on edellä korostettu, että olosuhteet ovat muuttuneet täysin siitä, kun Suomi ensimmäisen kerran loi pohjoisen ulottuvuuden? Toisin sanoen Itämeren ympärillä sijaitsee tällä hetkellä kahdeksan eikä neljä EU:n jäsenvaltiota, ja ne kaikki eivät näe pohjoista ulottuvuutta samassa valossa. Esimerkiksi syy siihen, että EU:n ja Venäjän välinen "ehostusprosessi" on pysähtynyt, mistä olemme tietoisia, on, että Puola ei hyväksy Venäjän kieltäytymistä energiaperuskirjan ratifioinnista. Olisitteko näin ollen sitä mieltä, että olisi erittäin hyödyllistä ministerineuvoston kannalta, että pohjoista ulottuvuutta koskevien keskustelujen ja neuvottelujen valmisteluvaiheessa ensiksi käytäisiin EU:n sisäisiä keskusteluja, joihin osallistuisivat kahdeksan EU:n Itämeren alueen valtiota?

Toiseksi olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle Wallströmille hänen kommenteistaan ja siitä, että hän on halukas liittämään mietinnön suurelta osin niihin komission pohdintoihin, jotka koskevat pohjoisen ulottuvuuden tulevaa kehittämistä ja parantamista. Mielestäni hän jätti kuitenkin mainitsematta talousarvion. Katsoisin, että kyse ei ole tässä siitä, että parlamentti tulisi hattu kourassa kerjäämään tukea. Mehän olemme loppujen lopuksi yksi EU:n budjettivallan käyttäjistä. Näin ollen on mielestäni vain loogista ja johdonmukaista – jos tästä on tarkoitus tehdä tärkeä väline – että luodaan mekanismeja ja järjestelmiä, joille meillä on oma talousarvio, kuten muillakin EU-aloilla, joista mainitsen esimerkkinä EuroMed-ohjelman. Meidän olisi harkittava tätä vakavasti eikä vain lakaistava asiaa maton alle.

Viimeisenkin näkökohtani osoitan jälleen komission jäsenelle Wallströmille. Se koskee viestintää, joka kuuluu hänen alaansa. Näyttää siltä, että viestinnän avulla voidaan välittää EU:n kansalaisille todellinen viesti saavutuksista ja tuloksista sen osoittamiseksi, että alue, jonka kylmä sota saattoi täydellisen hajaannuksen tilaan, voi nyt nauttia harmonian, hyvinvoinnin ja vakauden palautumisesta. Niinpä tämä keskustelu olisi mielestäni vietävä kentälle, kansalaisten keskuuteen EU:n todellisen menestystarinan esittämiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Justas Vincas Paleckis, PSE-ryhmän puolesta. – (LT) Pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvä Itämeren aluetta koskeva strategia on varmasti merkityksellinen asiakirja, joka ilmentää aiheeseen perusteellisesti paneutuneiden esittelijä Alexander Stubbin ja koko Euro–Itämeri-työryhmän ansioita.

Kylmän sodan myrskyt aiheuttivat Itämeren rannikolla poliittista, taloudellista ja ekologista vahinkoa enemmän kuin millään muulla rannikolla. Voimme tuntea tämän nytkin, kun Itämerestä on tulossa EU:n sisämeri. Väliin jäävä Venäjän rannikko tarjoaa paljon mahdollisuuksia Venäjän kanssa tehtävälle yhteistyölle.

Tämä alue, jolla asuu 85 miljoonaa ihmistä, on taloudellisesti ja sosiaalisesti yksi EU:n vahvimpia. Alueella toteutetaan monin paikoin hyvinvointivaltiomallia. Maiden väliset elintasoerot ovat kuitenkin järkyttävän suuria, ja eräillä alueilla uhkana on sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen. Tämän strategian on määrä auttaa näiden suuntausten torjumisessa.

Erityistä huomiota on kiinnitetty ympäristönsuojeluun, talouteen ja liikenteeseen. Tämän kolmikon kaikki kolme osaa ovat erittäin riippuvaisia energiasta ja energiavarmuudesta, jota loukataan, kun mikä tahansa yksittäinen maa käyttää kohtuuttomasti valtaa tai sillä on kohtuuttomat tavoitteet. Tämän vuoksi alueen maat tarvitsevat yhteisiä energiamarkkinoita. Jopa vieläkin enemmän huomiota olisi kiinnitettävä tehokkaaseen energian käyttöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Ydinenergiaa koskevat keskustelut ja erityistoimet ovat välttämättömiä. Joulukuun alussa voimasilta yhdistää Viron ja Suomen, ja sitä on vahvistettava vastaavilla voimasilloilla Liettuan ja Ruotsin sekä Liettuan ja Puolan välillä. Strategia edellyttää Pohjois- ja Keski-Euroopan valtateiden, rautateiden ja meriteiden aiempaa ripeämpää ja tiukempaa yhdistämistä verkostoksi. Puola sijaitsee pääristeyskohdassa. Jos Varsovassa ei kiinnitetä enemmän huomiota näihin hankkeisiin, ne jäävät pitkäksi aikaa paperille.

Itämeri on matala ja ekologisesti hyvin haavoittuva. Vuosittain kirjataan yli 60 tankkerionnettomuutta ja 400 tapausta, joissa öljyä on laskettu laittomasti mereen. Meri imee itseensä rannikolla asuvan yli miljoonan ihmisen jätevedet käsittelemättöminä. Tämän vuoksi rannikolle on perustettava suojelualueita ja alueita on laajennettava ja on sovellettava sellaisia normeja, jotka ovat tiukempia kuin EU:n direktiiveihin tällä hetkellä sisältyvät ympäristösuojelunormit.

Euroopan unioni haluaa Venäjän federaatioon kuuluvasta Kaliningradin alueesta hyvän mutta myös luotettavan naapurin. Alueen kuvernööri Georgiy Boos pitää Kaliningradia Venäjän ikkunana Eurooppaan ja EU:n ikkunana Venäjälle. Haluaisimme tämän ikkunan olevan täysin auki raikkaille yhteistyön tuulille. Tämän ikkunan avaaminen tai sulkeminen kertovat Venäjän omaksumasta suunnasta.

Ehdotus erillisen budjettikohdan luomisesta tämän strategian rahoittamiseksi ilmentää Itämeren alueen samankaltaisuutta ja innovatiivisuutta. Olen varma siitä, että tämä kannattaa, koska alueesta voi tulla ja siitä on tultava laboratorio uusille ajatuksille, hankkeille ja innovaatioille, jotka ovat yhtä merkityksellisiä suuremmassakin mittakaavassa.

(Suosionosoituksia)

  Paavo Väyrynen, ALDE-ryhmä. – (FI) Arvoisa puhemies, pohjoinen ulottuvuus on ilahduttavalla tavalla vahvistumassa. Täällä Euroopan parlamentissa olemme tehneet jo viime vuonna aloitteen ja nyt erityisen mietinnön pohjoisen ulottuvuuden puitteissa toteuttavasta Itämeri-strategiasta. Se koostuu yhtäältä EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskinäisestä yhteistyöstä ja toisaalta yhteistyöstä Venäjän kanssa. Komissio ja neuvosto ovat puolestaan neuvotelleet Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa sopimuksista, joilla unionin ulkosuhdepolitiikan pohjoisesta ulottuvuudesta tulee näiden maiden ja unionin yhteistä politiikkaa. Nämä sopimukset on tarkoitus allekirjoittaa marraskuun lopulla Helsingissä.

Komission tulee laatia mahdollisimman pian parlamentin pyytämä ehdotus Itämeri-strategiaksi. Strategian tulee kattaa kaikki politiikan osa-alueet sekä sisä- että ulkopolitiikan. Sen laatimisessa ja toteuttamisessa tarvitaan kaikkien komission pääosastojen panosta, ja sitä tulee rahoittaa kaikilta relevanteilta budjettilinjoilta.

Liberaaliryhmä ei pidä viisaana ajatusta erillisestä budjettilinjasta Itämeri-strategiaa varten. Olemme juuri kokoamassa lähialueille suuntautuvan budjettirahoituksen uudeksi naapuruus- ja kumppanuusinstrumentiksi. Sen pilkkominen useiksi budjettilinjoiksi ei ole tarkoituksenmukaista eikä se lisäisi Itämeren alueelle suuntautuvaa rahoitusta, pikemminkin päinvastoin. Se on tietysti mediaseksikäs ajatus, josta jäsen Stubb on usein puhunut, mutta meidän pitää ajatella asioista substanssin kannalta eikä imagon kannalta.

Seuraava askel voisi olla se, että Euroopan parlamentti laatisi pohjoisesta ulottuvuudesta uuden kokonaisvaltaisen mietinnön, jossa otettaisiin huomioon yhtäältä nyt käsiteltävänä oleva Itämeri-raportti ja toisaalta naapurimaittemme Venäjän, Norjan ja Islannin kanssa solmittavat sopimukset. Kiitän vielä jäsen Stubbia hyvästä yhteistyöstä mietinnön laatimisessa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Inese Vaidere, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Hyvät kollegat, haluan ensimmäiseksi onnitella Alexander Stubbia erinomaisesta mietinnöstä. Euroopan unionin laajeneminen Baltian maihin loi selkeän tarpeen tarkastella uudelleen pohjoisen ulottuvuuden välinettä. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen avaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Itämeren alueesta voi tulla maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin alue, ja tämä on tulevaisuudessa koko Euroopan unionin taloudelle valtava voimavara, joka auttaa Lissabonin strategian toteuttamisessa. Pohjoisesta ulottuvuudesta on tehtävä pysyvä väline, joka ilmentää Itämeren alueen painopisteasemaa. On hyvin tärkeää lujittaa sen sisäistä pilaria. Jos alueen valtiot luovat yhteiset energiamarkkinat ja edistävät uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä energiatehokkuushankkeita, niiden on mahdollista vähentää riippuvuutta Venäjän energiasta. Uusia energiahankkeita suunniteltaessa on hyvin tärkeää ottaa mukaan kaikki asianosaisina olevat Euroopan unionin jäsenvaltiot ja suorittaa kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointi siten, että voimme välttää joutumisen uudelleen nykyiseen tilanteeseen pohjoiseurooppalaisen kaasuputken mahdollisen rakentamisen osalta. Pohjoisen ulottuvuuden alalla yksi tärkeimpiä tehtäviä on yhteistyön kehittäminen Venäjän kanssa. Baltian mailla on takanaan huomattava Venäjän-suhteiden historia ja paljon kokemusta, mikä voi tuottaa hyviä tuloksia. Tällä hetkellä Venäjä — joka on luonnonvarojensa perusteella yksi maailman rikkaimpia maita — saa jostakin kummallisesta syystä edelleen tukea useista Euroopan unionin ohjelmista. Tämän lähestymistavan tilalle olisi otettava tasa-arvo- ja yhteistyöperiaate. Siihen, että pohjoisen ulottuvuuden avulla voidaan saavuttaa sille annetut tehtävät, tarvitaan vakaata rahoitusperustaa. Tältä osin olemme eri mieltä edellisen puhujan kanssa, ja pidämme erillistä budjettikohtaa tarpeellisena nykyisen eri lähteistä tulevan rahoituksen täydentämiseksi. Tällä tavalla olisi mahdollista kehittää erittäin tarpeellisia infrastruktuurihankkeita, kuten Rail Baltica -hanketta, Baltian moottoritietä ynnä muita hankkeita.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Kuten tänään on aiemmin todettu, Itämeri on Euroopan unionin sisämeri, jota reunustavat yhdeksän maata, joista kahdeksan on Euroopan unionin jäsenvaltioita ja yhdeksäs Venäjä, tarkemmin ottaen sen Kaliningradin ja Pietarin alueet. Yksi kolmasosa EU:n väestöstä asuu näissä kahdeksassa jäsenvaltiossa, ja alue tuottaa kolmasosan Euroopan unionin bruttokansantuotteesta. Tähän asti pohjoisen ulottuvuuden kohteena ovat olleet pääasiassa Venäjän alueet, joten sen korvaaminen Itämeren alueen strategialla antaisi pohjoiselle ulottuvuudelle lisää konkreettista sisältöä.

Itämeren alue on kilpailukyvyllä mitattuna kärkisijoilla verrattuna EU:n kolmeen muuhun alueeseen: Keski-Eurooppaan, Brittein saariin ja Iberian niemimaahan. Itämeren alue on hyvinvoinnin, tuottavuuden kasvun ja tieteellisen innovoinnin kaltaisilla indikaattoreilla mitattuna sijoittunut viime vuosina muiden Euroopan alueiden edelle. Tämän alueen keskeisinä etuina ovat olleet hyvä fyysinen infrastruktuuri, pätevä työvoima, alhainen korruptio ja vahva tutkimusala. On kuitenkin pantava merkille alueen kilpailukykypotentiaalin heikko hyödyntäminen. Koska millään maalla ei ole alueella riittävän suuria markkinoita tarpeellisen kilpailupaineen luomiseksi, ratkaisu on selvä eli alueen yhdentymisen lisääminen.

Euroopan parlamentin olisi hyväksyttävä se päätöslauselmamme kohta, jossa kehotetaan (lainaus alkaa): "avoimuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi osoittamaan Itämeri-strategialle oma, mahdollisesti eurooppalaiseen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen sisältyvä unionin talousarvion budjettikohta, jolla täydennetään – – pohjoista ulottuvuutta varten nykyisin myönnettyä rahoitusta" (lainaus loppuu).

Euroopan komission epäluulo tämän ajatuksen kehittämistä kohtaan on perusteeton. On paljon tähdellisempää taivuttaa EU:n jäsenvaltiot, erityisesti alueen ulkopuolella sijaitsevat valtiot, tukemaan tätä strategiaa, koska alueen yhdentyminen tarjoaa mahdollisuuksia paitsi koko EU:lle kehittyä dynaamisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi myös mahdollisuuksia ratkaista muita EU:n ongelmia, joita ovat esimerkiksi energiaturvallisuus, yhteinen energiapolitiikka ja paremmat Venäjän suhteet.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tuetaan pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja määritellään Pohjanmeren alue painopistealueeksi. Vuonna 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen Itämerestä on tullut miltei Euroopan unionin sisämeri, latinaksi "Mare Nostrum" eli meidän meremme.

Itämeren alue voisi olla esimerkkinä Euroopan unionin dynaamisimmasta talousalueesta, mikä olisi todiste huipputeknologiaan perustuvan ja maailmanlaajuisesti uudenaikaisen ja kilpailukykyisen Euroopan talouden kehittymisestä. Tässä mielessä meidän on korostettava tarvetta suojella Itämeren ekosysteemiä, joka on erittäin haavoittuva meren mataluuden, hitaan vesikierron ja suurten saastemäärien vuoksi.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä innovaatioiden edistämiseen tutkimuksen alalla sekä kulttuuria ja kansalaisyhteiskuntaa koskevien kysymysten esiin nostamiseen.

Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin yhdistävästä Itämerestä olisi tehtävä esimerkki rauhan ja turvallisuuden alueesta.

Haluan korostaa erityisesti niitä mahdollisuuksia, joita sisältyy Kaliningradin alueen muuttamiseen kokeilualueeksi, jolta olisi parempi pääsy yhteismarkkinoille. Näistä mahdollisuuksista on keskusteltu Euroopan unionin ja Venäjän välisissä yhteisissä keskusteluissa.

Yhteistyö Itämeren alueella voisi näyttää maanosamme tässä osassa tietä eteenpäin ja avata tietä kohti yhteistyötä Venäjän ja muiden maiden kanssa.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tietenkin onnittelemme esittelijää hänen mietinnöstään ja niistä kiinnostavista seikoista, jotka hän on ottanut esiin, mutta en täyttäisi tehtävääni suhteista Islantiin ja Norjaan vastaavan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana, jos en pahoittelisi sitä, että mietinnöstä tai päätöslauselmasta ei ilmene pohjoisen ulottuvuuden koko kirjoa. Olen tästä pahoillani, koska mielestäni tämän takia me unohdamme ne suuret geopoliittiset kysymykset, jotka askarruttavat meitä kalottialueella ja joista keskeisimpiä ovat ilmastonmuutos, energiahuolto ja merten luonnonvarat. Tietenkin nämä asiat koskevat mitä suurimmassa määrin Itämeren aluetta, mutta ne koskevat myös arktista aluetta ja kalottialuetta. Jos haluamme ottaa mukaan kumppanivaltiomme Norjan ja Islannin, meidän on suuntauduttava niitä kohti emmekä saa olla sisäänpäin kääntyneitä.

Aiheesta aiemmin käydyissä keskusteluissa Euroopan parlamentti on pyrkinyt tekemään pohjoisesta ulottuvuudesta muutakin kuin pelkkää ministeritason politiikkaa. Olemme pyrkineet palauttamaan sen parlamentin jäsenten käsiin, koko alueen parlamentin jäsenten omaksi. Toivon, että pystymme tähän siinä tapaamisessa, jota meidän on tarkoitus isännöidä ensi vuoden alussa.

Haluan joka tapauksessa korostaa erästä asiaa: pohjoinen ulottuvuus ei saa koskea vain meitä. Tänä vuonna komissio teki hyvin tärkeän sopimuksen Grönlannin kanssa. Tämä voi olla pieni asia, mutta se osoittaa, että arktinen ikkuna on avoin ja sen on pysyttävä avoimena ja että toiminta ei saa rajoittua omien rajojemme sisäpuolelle. Ensi vuonna vietetään kansainvälistä polaarivuotta. Toivon, että tämä kääntää ajatuksemme ja katseemme kohti kalottialuetta ja että ensi vuonna annamme tälle alueelle sen aseman ja huomion, jonka se pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa ansaitsee.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijää siitä, että hän on laatinut mainion mietinnön Itämeren alueen tulevaisuudesta. Keskustellessamme alueen erityispiirteistä emme saa kuitenkaan unohtaa sen luonnetta muokanneita tärkeitä seikkoja, joihin sisältyy historiallisia tekijöitä, kuten Itämeren pohjaan vajonneet toisen maailmansodan aikaiset kemiallisten aseiden varastot.

Lisäksi on muistettava alueen herkkä ekosysteemi, jolle ovat lisäuhkana meriliikenteen lisääntyminen ja suunnitellut investoinnit, kuten pohjoisen kaasuputken rakentaminen, mikä saattaa johtaa ekologiseen katastrofiin. Ennen tällaisiin toimiin ryhtymistä on elintärkeää suorittaa hyvin huolellinen selvitys näiden toimien mahdollisista vaikutuksista luonnonympäristön kannalta. Lisäksi on tärkeää luoda kuulemismenettely, johon asianosaiset osallistuvat, ja olla valmis muuttamaan kaikkea suunniteltua työtä, jos ilmenee, että sillä on Itämeren alueen ekosysteemin kannalta kielteisiä vaikutuksia.

Lisäksi suunnitellun meripääväylän rakentamisessa on otettava huomioon alueen ekologiset kysymykset ja kansalliset edut. Meidän on varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää Itämeren satamia ja pääväylän tarjoamia etuja. Lisäksi on tärkeää varmistaa jäsenvaltioiden välinen yhteistyö uusien energiaverkkojen rakentamisessa ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus niiden suhteissa Venäjään. Tällä hetkellä Puola on esteenä kaikkien sopimusten tekemiselle Venäjän kanssa, kunnes Venäjä avaa ovensa liha- ja maataloustuotteillemme. Euroopan unionin vastaus on, että länsi ei aio jäätyä puolalaisten makkaroiden vuoksi. Mehän muistamme ilmauksen "emme halua kuolla Gdańskin vuoksi", ja me kaikki tiedämme, kuinka tämä tarina päättyi.

(Suosionosoituksia)

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, keskustelun aiheena oleva mietintö tarkoittaa merkittävää askelta koko Euroopan unionille. Muutos uuden aikakauden poliittisessa ajattelussa on toteutumassa, ja sitä voitaisiin luonnehtia käsitteellä "Itämeren alueen löytäminen".

Itämeri muodostuu vedestä, rannikosta ja pohjasta, kuten muutkin meret. Itämeri on matala, ja se on kaikista Atlanttiin yhteydessä olevista Euroopan meristä pahiten saastunut. Itämeren pohja on monin paikoin jo kuollut, ja se, syntyykö Eurooppaan uusi Kuollutmeri, riippuu meistä. Tätä prosessia kiihdyttivät toisen maailmansodan lopussa Itämereen uponneet lukuisat saksalaisvalmisteiset kemialliset aseet, muun muassa dioksiinia ja sinappikaasua sisältävät pommit ja tykinkuulat ja muut muistot, joista on alkanut tulla vaarallisia 60 vuotta jatkuneen ruostumisen jälkeen. Uhkana on valtava katastrofi sekä veden että rannikon kannalta. Rannikko on erityisen houkutteleva valkoisten hiekkarantojensa ja mäntymetsiensä ansiosta. Kuršių Nerija on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Sen kauneus on luonnon ja ihmisten muovaamaa. Nyt ihmiset luultavasti tuhoavat sen, eikä luonto pysty puolustamaan sitä. Meren itärannalla asuu ikiaikaisia kansoja, jotka eivät halua antaa periksi niiden ekologisten katastrofien edessä, jotka ovat seurausta neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä kapitalismista.

Haluan tänään painottaa Gazpromin vastuuta mutta myös Saksan hallituksen vastuuta niin sanottua pohjoista kaasuputkea koskevan Venäjän ja Saksan välisen sopimuksen seurauksista, jos Itämeren pohjassa olevat tappavien myrkkyjen säiliöt vaurioituvat rakentamisvaiheessa.

Euroopan unionin, joka siunasi kaasuputken rahoituksen ilman tutkimuksia tai takeita, olisi kannettava jopa suurempi vastuu tämän väitetyn "hyvän liiketoimen" moninaisista kielteisistä seurauksista, jotka tarkoittavat vastuuta taloudellisen syrjinnän seurauksista ja Euroopan poliittisen hajoamisen seurauksista sekä mahdollisten katastrofien seurauksista ympäristölle ja väestölle.

On hyvä asia, että hyväksymme tämän alustavan Euro–Baltia-strategia-asiakirjan ja alamme tiedostaa vastuun.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Tammikuussa 1990 Suomen pääministeri Kalevi Sorsa järjesti Itämeren parlamentaarisen kokouksen uusien suuntien etsimiseksi alueelliselle yhteistyölle uudessa poliittisessa tilanteessa. Valitettavasti Baltian maiden edustajien oli pakko pilata konferenssi, koska saatoimme jo selvästi nähdä Venäjän pahansuovan käyttäytymisen, mitä ilmensi konkreettisesti pari päivää myöhemmin Vilnan televisiotornia vastaan tehty hyökkäys. Tuolloin käytimme tätä foorumia maailman huomion kiinnittämiseen tähän vaaraan, ja muut tavoitteet jäivät taka-alalle.

Tästä huolimatta esittelimme vihreiden puolueen puolesta strategiasuunnitelman. Lukiessani sitä uudelleen huomasin, että perinpohjaisista poliittisista muutoksista huolimatta Itämeren alueen ympäristönsuojelu ei ole itsessään kohentunut. Yksi suosituksistamme oli kaikkien öljykuljetusten lopettaminen Itämerellä. Öljykuljetusten määrä on sitä vastoin kolminkertaistunut.

Eilen julkaistussa venäläisessä Независимая газета (Riippumaton sanomalehti) –-lehdessä oli artikkeli Itämeren kaasuputkesta. Artikkelissa väitetään, että nyt Itämeren valtioille ehdotetaan tarpeellisten ympäristötutkimusten suorittamista. Tämä on erinomaista, mutta valitettavasti järjestys on väärä. Huomio kiinnitettiin ensin poliittisiin, sen jälkeen taloudellisiin ja vasta sitten ekologisiin olosuhteisiin lähinnä eräänlaiseksi koristeeksi. Myös artikkelin loppu on merkille pantava – kaasuputken vastustajat suunnittelevat kaatavansa koko hankkeen käyttäen apuna toisen maailmansodan aikana upotettuja ammuksia. Urengoin kuudennella kaasuputkella lienee ollut sama kohtalo, minkä sanottiin olevan ainoa syy Neuvostoliiton romahtamiseen.

Haluan teidän kiinnittävän huomiota siihen, että kaikki tekijät olivat Itämerellä olemassa ympäristöarvioinnin oikea-aikaiseksi suorittamiseksi, kuten ympäristönsuojelujärjestö HELCOM ja kahdeksan vuotta akateemista yhteistyötä.

Lopuksi: valtuuskuntamme hyväksyy Alexander Stubbin lähestymistavan ja haluaa kiittää häntä siitä lämpimästi. Katsomme myös, että Itämeren alueen strategiaan ei ole tarpeen sisällyttää arktista aluetta, mikä on Stubbin kolmen pilarin mukaista. Mielestämme Euroopan unionin talousarvioon olisi avattava uusi budjettikohta tälle ainutlaatuiselle merelle maailmassa sitä työtä varten, jota on suunniteltu Itämeren alueen ympäristön ynnä monen muun asian osalta.

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, verkoston "Baltic Europe Intergroup" (Euro-Itämeri-työryhmä) yhtenä aloitteentekijänä ja perustajana minulla on ollut kahden vuoden ajan ilo vaikuttaa siihen työhön, joka on nyt johtanut tähän mietintöön.

Kymmenen uuden jäsenvaltion liityttyä unioniin oli mahdollista yhdistää uudelleen Itämeren rannalla asuvat kansat. Nyt pohjoinen ulottuvuus voi ammentaa elinvoimaa alueen sydämestä. Unionin on hyödynnettävä Itämeren alueella piileviä suuria mahdollisuuksia. Mitä ripeämmin uudet jäsenvaltiot pystyvät lisäämään hyvinvointiaan, sitä vahvempi unionista tulee suhteessa naapurimaihinsa. Tähän tarvitaan aktiivisia toimia unionin taholta. Tämän vuoksi tarvitsemme komissiolta sellaista käytännön ohjelmaa, jossa kaikki nämä komission hallintoalat kantavat vastuunsa.

Vahvaa Itämeren aluetta tarvitaan ratkaisun löytämiseksi koko unionin kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Meidän on ihmisten välisten suorien yhteyksien avulla murrettava lännen ja idän väliset henkiset esteet. Tarvitsemme uudenaikaista viisumipolitiikkaa ja parempaa taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa. Meidän on ratkaistava Baltian alueen rajakiistat. Meidän on palautettava ekologinen tasapaino Itämerelle. Meidän on saatava Venäjä lopettamaan puolalaisten elintarvikkeiden boikotointi. Meidän on päästävä eroon jopa 50 kilometrin pituisista rekkajonoista Itä-Suomen rajanylityspaikoilla. EU:han on olemassa yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ei saa olla niin, että veto-oikeuden käyttäminen on ainoa tapa suunnata huomio tärkeisiin kysymyksiin. Tämän vuoksi tarvitaan yhteistä EU-strategiaa. On tärkeää, että komissio kiirehtii asian ottamista käsittelyyn, ja Alexander Stubbin mietintö on erinomainen pohja tätä varten.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Itämerellä, joka on nykyään lähes Euroopan unionin sisämeri, on ensisijainen merkitys alueen ja koko Euroopan unionin taloudelle.

Valitettavasti Itämeri on saastunein merivesialue maailmassa. Tämän vuoksi se tarvitsee huomiota eli Euroopan unionin maiden ja Venäjän välistä yhteistä strategiaa ja johdonmukaista yhteistyötä tämän strategian toteuttamiseksi.

On näin ollen hyvä asia, että Helsingissä 24. marraskuuta pidettävässä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa keskustellaan sopimuksesta uudeksi poliittiseksi julistukseksi pohjoisen ulottuvuuden alalta ja strategisesta puiteasiakirjasta.

Itämeren alueen ongelmaa käsitellessämme meidän on muistettava, että sen rannalla asuu noin 85 miljoonaa ihmistä ja että sillä on rikas ja monipuolinen eläimistö ja kasvisto, johon kuuluu monia jo ennestään uhanalaisia lajeja. Vuosisatojen ajan tämä meri on ruokkinut miljoonia ihmisiä ja taannut elannon paitsi kalastajille ja heidän perheilleen myös muidenkin ammattien harjoittajille. Lisäksi merenkulkijat ovat luoneet oman kulttuurinsa, jota meidän olisi suojeltava yhtä huolellisesti kuin luonnonympäristöä, maisemien kauneutta ja aineellista hyvinvointia.

Tämän vuoksi olemme huolestuneita suunnitellusta pohjoisesta kaasuputkesta ja siihen liittyvistä kemiallisen pilaantumisen ja sotilaallisen toiminnan vaaroista. Itämeri on aarre, jonka olemme perineet esi-isiltämme sillä edellytyksellä, että siirrämme sen arvoineen tulevalle sukupolvelle.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan onnitella esittelijää, ystävääni Alexander Stubbia sekä kollegaani Christopher Beazleytä hänen tekemästään mainiosta työstä Itämeri-työryhmän puheenjohtajana.

Yhdyn täysin Diana Wallisin huomioihin EU:n profiilin nostamisesta Pohjois-Euroopassa. Pohjoinen ulottuvuus on laaja-alainen EU-politiikan ala, joka kattaa EU:n suhteet Venäjän luoteisalueisiin, muun muassa Kaliningradiin sekä Baltian ja Jäämeren alueisiin. Pohjoista ulottuvuutta toteutetaan Venäjän kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kehyksessä. Se on tapa, jolla voidaan tehdä työtä Euroopan pohjoisten alueiden maiden kanssa hyvinvoinnin lisäämiseksi, turvallisuuden lujittamiseksi ja sellaisten vaarojen määrätietoiseksi torjumiseksi, joita ovat Itämeren ympäristön pilaantuminen, ydinriskit, jotka liittyvät esimerkiksi Kuolan niemimaalla sijaitsevaan Venäjän sukellusvenelaivastoon, rajat ylittävä rikollisuus ja meren luonnonvarojen hallinta monien muiden ohella.

Itämeren ympärillä on kahdeksan EU:n jäsenvaltiota: Tanska, Saksa, Puola, Liettua, Latvia, Viro, Suomi ja Ruotsi, ja EU:n yhteinen raja Venäjän kanssa on pidentynyt huomattavasti laajentumisen jälkeen. EU:n ja Venäjän suhteet eivät voi kuitenkaan määräytyä yksin Baltian maiden ja Venäjän välisten suhteiden perusteella. Strateginen kumppanuus ja EU:n kollektiiviset energiavarmuustarpeet sekä yhteistyö terrorismin torjunnassa ja tarve saada Venäjä mukaan toimiin esimerkiksi estämään ydinaseiden leviämistä Iranin ja Pohjois-Korean kaltaisiin maihin ovat kysymyksiä, jotka ovat paljon laaja-alaisempia kuin ne alueelliset kysymykset, joita käsitellään pohjoisen ulottuvuuden puitteissa.

Tällä hetkellä rahoitustukea on saatavilla Tacis- ja Interreg-ohjelmista, mutta Venäjästä tulee pian Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen osapuoli, ja EU:ssa olisi oltava tätä aluetta varten oma budjettikohta. Ilmastonmuutoksen vuoksi ihmisten on helpompi harjoittaa toimintaa arktisella alueella, esimerkiksi hyödyntää luonnonvaroja ja lisätä merikuljetuksia, mutta lisäksi arktisella alueella on tärkeä asema varhaisena varoitusmerkkinä maapallon ilmaston mahdollisesta muuttumisesta katastrofaaliseen suuntaan.

Venäjän energian vienti voi olla myös poliittinen ase, minkä olemme äsken havainneet sillä perusteella, mitä Ukrainassa tapahtui viime vuonna ja Georgiassa tänä vuonna. Tällä hetkellä liikkeellä on paljon huhuja siitä, että Venäjä haluaa perustaa OPEC-tyylisen kaasukartellin, mitä meidän on vastustettava ankarasti. Kehotan presidentti Putinia taipumaan siihen, että Venäjä ratifioi EU:n energiaperuskirjan, joka antaa kaikille EU:n yrityksille paremmat mahdollisuudet hyödyntää Venäjän öljy- ja kaasuvaroja. Lisäksi EU:n on investoitava enemmän uusiutuviin ja hiilidioksidipäästöiltään vähäisiin energialähteisiin ja edistettävä energian hankinnassa mahdollisimman suurta monipuolisuutta.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka kyseessä on yhteinen meri, olemme antaneet sille eri nimiä, ja meidän on myönnettävä, ettemme ole vielä alkaneet nähdä sitä yhteisenä alueena emmekä hyödyntäneet sen kaikkia mahdollisuuksia. Näin ollen olen hyvin iloinen Alexander Stubbin ja presidentti Toomas Hendrik Ilveksen ponnisteluista tämän strategian luomiseksi.

Pohjoisen ulottuvuuden suojissa yhteinen järvistrategiamme voisi kasvaa vielä paljon suuremmaksi. Katson, että globaalistuvassa maailmassa ja monikulttuurisessa, yhä laajenevassa Euroopan unionissa me kaikki etsimme uusia identiteettejä, ja Itämerellä voisi olla tässä merkittävä rooli, ja siitä voisi tulla eräänlainen symboli. Kautta aikojen tätä merta ympäröivien maiden välillä on ollut yhteyksiä, mutta sen yhteistyön avulla, jolla pyritään alueen kehittämiseen kokonaisuutena, saataisiin nämä suhteet uudelle tasolle. Me kaikki hyötyisimme tästä. Jo meri sinänsä edellyttää yhteisiä toimia, sillä se on tällä hetkellä yksi saastuneimmista vesialueista.

Miksi siis tarvitsemme tätä strategiaa? Yhteinen Itämeren alue ei synny itsestään tai yksittäisistä hankkeista, vaan tarvitsemme koordinoitua toimintaa …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan onnitella Alexander Stubbia erinomaisesta mietinnöstä ja kiittää hyvästä yhteistyöstä. Otan esille vain yhden asian: Diana Wallisin kanssa yhdessä tekemäni tarkistuksen alueellisen toimiston perustamisesta Itämeren alueelle.

Tällä hetkellä Euroopan investointipankki toimii yhdessätoista EU:n jäsenvaltiossa ja kuudessa EU:n ulkopuolisessa maassa Välimeren ja Afrikan alueella. Ainoastaan yksi toimisto, Puolan toimisto, sijaitsee Itämeren alueella ja uudessa jäsenvaltiossa. Sen sijaan Etelä-Euroopassa ja Välimeren alueella toimistoja on yhteensä kahdeksan. Viime keväänä perustettiin investointipankin Wienin haarakonttori, jonka tarkoitus on vastata itäisen Keski-Euroopan ja Balkanin alueen projekteista. Mutta minkään toimiston tehtävänä ei ole vastata Itämeren alueen uusien jäsenvaltioiden, Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueen projekteista.

Mielestäni olisi tärkeää, että perustettaisiin tällainen konttori, jonka tehtävänä olisi valvoa rahoitusoperaatioita tuolla alueella ja tehdä Itämeri-strategiasta todellisuutta. Läsnäolollaan tällainen haarakonttori voisi myös tukea EU:n rakenne- ja koheesiorahaston seuraavien kausien laajoja rahoitushankkeita ja tällä tavoin edistää Itämeren alueen yhteistyötä ja Itämeren alueen tärkeitä projekteja.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ulkopolitiikkaan sisältyvä pohjoinen ulottuvuus ei ole vain Suomen puheenjohtajakauden painopisteitä, vaan se on myös erittäin tärkeä osa Puolan ulkopolitiikkaa ja Itämerta ympäröivän seitsemän muun Euroopan unionin jäsenvaltion ulkopolitiikkaa. Noin kymmenessä vuodessa Itämeri on kehittynyt alueeksi, jolla tehdään rauhanomaista yhteistyötä Venäjän kanssa. Jos aiomme säilyttää tilanteen tällaisena, meidän on poistettava vaarat, jotka ovat nyt ilmestyneet horisonttiin. Nykyhetken suurimpia uhkia ovat alueen maiden kasvava riippuvuus Venäjän polttoainetoimituksista ja Kaliningradin aluetta koskevat ratkaisemattomat ongelmat.

Näihin haasteisiin vastaaminen ylittää yksittäisten maiden ja myös kahdeksan jäsenvaltion muodostaman ryhmämme valmiudet. Tämän vuoksi näiden haasteiden ottaminen koko Euroopan unionin painopistealueeksi on niiden kannalta elintärkeää. Tällä hetkellä 24 prosenttia kaasutoimituksista tulee Venäjältä. Tämä prosenttiosuus nousee tulevaisuudessa. Charles Tannockin äsken mainitsema mahdollisuus siitä, että Venäjä pyrkii luomaan kaasukartellin, on lisähuolenaihe. Itämeren kaasuputken kaltaiset investoinnit lisäävät koko Euroopan unionin riippuvuutta itänaapurista. Lisäksi ne aiheuttavat vaarallisia poliittisia jännitteitä unionin omien jäsenvaltioiden välillä.

Tällä hetkellä Kaliningradin alue on tikittävä aikapommi. Olemme huolestuneita paitsi alueen sotilaallisesta varustautumisasteesta myös Kaliningradin sosiaalisesta tilanteesta. Huomattavalla osalla väestöä on Aids, luonnonympäristöä tuhotaan ja järjestäytynyt rikollisuus rehottaa.

Näin ollen jos Euroopan unioni ei kokonaisuutena kiinnostu näistä kysymyksistä, ei synny yhteistä energiapolitiikkaa tai yhteistä Kaliningrad-politiikkaa, ja ilman yhteistä politiikkaa on varmaa, että me kaikki epäonnistumme.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan käsitellä laajemmin Kaliningradin kysymystä, koska se on suuri haaste. Me kaikki toivoimme, että Kaliningradista olisi tullut Venäjälle se, mikä Hongkong on ollut Kiinalle, mutta pelkona on, että siitä tuleekin se, mikä Puerto Rico on ollut Yhdysvalloille.

Edellisen puhujan Bogdan Klichin mainitsemien vaarojen lisäksi haluan ottaa esiin toisenkin ratkaisemattoman kysymyksen eli sen, että 15 vuotta Berliinin muurin murtumisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen Kaliningradissa on edelleen valtavia asevarastoja eikä kukaan tiedä, mitä ne tekevät siellä. Luvut ovat tiedossa, koska Venäjä on tiettyjen tavanomaisten aseiden rajoituksista tehdyn yleissopimuksen yhtenä osapuolena velvollinen julkistamaan nämä luvut. Kaliningradissa on enemmän panssarivaunuja kuin Britannian ja Ranskan asevoimissa yhteensä. Mitä ne tarkasti ottaen tekevät siellä? Kuten totesin, kylmän sodan päättymisestä on kulunut 15 vuotta.

Tämän vuoksi on selvää, että meidän on pyrittävä ratkaisemaan tämä ongelmavyyhti yhdessä Venäjän kanssa, koska koko Baltian alue ja sen tulevaisuus riippuvat pitkälti Kaliningradin alueen tulevaisuudesta. Tällä hetkellä se on todennäköisesti kaikkein dynaamisin alue, ja sen mahdollisuudet kehittyä vielä dynaamisemmaksi alueeksi ovat erinomaiset.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on Christopher Beazleyn onnistuneesti johtaman uuden Baltia-työryhmän jäsenten yhteisesti tekemä aloite, jonka pohjalta Alexander Stubb on laatinut hyvin tehokkaan mietinnön. Haluan teidän kiinnittävän huomiota sen pohjavireeseen, jona ei ole erillisen alueen luominen vaan Itämeren alueen avaaminen koko Eurooppaan EU:n kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaisesti. Näin ollen pohjoinen ulottuvuus säilyttää nykyisen ulkopoliittisen piirteensä eli Venäjän, Islannin ja Norjan kanssa tehtävän yhteistyön. Yhdeksi painopisteeksi otetaan kuitenkin hyvin tärkeänä uutena osa-alueena EU:n sisäinen yhteistyö, jota voitaisiin kutsua "Beazleyn pilariksi". Tämä johtuu siitä, että meidän on hyödynnettävä täysimääräisesti Itämerta ympäröivien kahdeksan jäsenvaltion yhteistyöpotentiaalia.

Monista eri tutkimuksista on ilmennyt, että kilpailukykyindeksi on tällä alueella minkä tahansa Euroopan alueen parhaimmistoa, kun muuttujina ovat hyvinvoinnin ja tuottavuuden kasvu, tieteellinen innovointi, fyysinen infrastruktuuri, ammattitaitoinen työvoima ja jopa korruption vähäisyys. Tämän vuoksi meidän on koordinoitava toimiamme, jotta neljä perusvapautta valjastetaan täysimääräisesti tämän alueen käyttöön ja jotta tämä alue saa tätä kautta uudeksi tavaramerkikseen sen, että se on EU:n houkuttelevimpia ja nopeimmin kasvavia alueita. Tämän vuoksi se tarvitsee myös omaa budjettikohtaa, ja tällä tavalla voisimme osallistua Lissabonin strategian kehittämiseen.

Lopuksi haluan muistuttaa komissiota ensimmäisestä käskystä, jonka mukaan komission on tehtävä heti aloite tämän mietinnön perusteella.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, olin valmistautunut täysin toisenlaiseen puheeseen, mutta minuun teki vaikutuksen komission jäsenen ajatus siitä, että meidän olisi keskityttävä Baltian alueen epäterveelliseen elämäntapaan liittyviin kysymyksiin.

Alueen geopoliittinen merkitys jätettiin monien vuosien ajan huomiotta, vaikka Itämeren alue on uudenaikaistumisen vetureita ja mahdollistanut Pohjois-Euroopan kehittämisen arktisen alueen suuntaan. On tämän alueen ansiota, että Venäjä on voinut uudenaikaistua (jos joku on perillä historiasta). Suomi on saanut voimansa tältä alueelta. (On vahinko, että suomalainen ministeri ei osallistu tällaiseen tärkeään keskusteluun.) Näin ollen alueen merkitystä on jatkuvasti vähätelty. Mielestäni tämä mietintö tarjoaa tilaisuuden kiittää Alexander Stubbia ponnisteluista, joilla annetaan vauhtia Itämeren alueelle, joka on tosiasiassa uudenaikaistumisen veturi Pohjois-Euroopassa, ja tässä tapauksessa se voisi olla jopa uudenaikaistumisen veturi koko Euroopan unionissa.

Lisäksi haluan yhtyä Christopher Beazleyn ajatukseen siitä, että tämä hanke ilmentää parlamentin keskeistä pyrkimystä lähentää päätöksentekoa kansaan. Toivon, että komissio pitää myös tämän mielessä.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, uskon, että tulevaisuudessa Itämeren alue yhä enemmän yhdistää tämän alueen maita kuin jakaa niitä taloudellisten siteiden luomisen ja edistämisen ja samalla näiden maiden poliittisten oikeuksien kunnioittamisen ja niiden luonnonperinnön suojelemisen kautta. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, jos tiettyjä taloudellisia etuja edistetään toisten kustannuksella noudattamatta hyvän naapuriyhteistyön, solidaarisuuden ja yhteisvastuullisuuden periaatteita. Tätä havainnollistaa erityisesti täällä useita kertoja mainittu pohjoisen kaasuputken rakentaminen. Tämä investointihan tehtiin kuulematta Baltian alueella sijaitsevia kumppaneita.

Meidän on kysyttävä itseltämme, mitkä ovat tavoitteemme ja painopisteemme yhteistyön tiivistämisen osalta kahdeksan Itämeren maan ryhmässä. Yhtäältä peräänkuulutamme tarvetta suojella Itämeren alueen ekosysteemiä ja toisaalta pelkäämme avointa ja rehellistä keskustelua niistä ympäristökysymyksistä, jotka liittyvät kaasuputken rakentamiseen.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että viime vuonna 60 Euroopan parlamentin jäsentä jätti käsiteltäväksi ehdotuksen keskustelun käymisestä kaasuputken rakentamiseen liittyvistä ympäristöseikoista. Tätä keskustelua ei koskaan käyty. Puhemiehet eivät sisällyttäneet sitä esityslistalle.

Haluan lisäksi ilmoittaa neuvoston ja komission edustajille, että Venäjä estää vapaata liikennettä Itämerellä siten, että se ei anna laivojen kulkea Vistula-joen laguunin ja Kaliningradin välisen salmen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että Elblągin satama, joka uudistettiin äskettäin Euroopan unionin varoilla, näivettyy, koska se on menettänyt yhteyden avomerelle.

Näyttää siltä, että etusijalle on asetettu Venäjän, jolla on armeijan tukikohta tässä salmessa, yksipuoliset edut.

Itämeren alueen strategiassa on otettu esiin nämä vaarat, ja tämän vuoksi haluan kiittää Alexander Stubbia hänen laatimastaan mietinnöstään. Hän voi luottaa siihen, että tuemme niitä päämääriä, joita hän tavoittelee. Haluan kiittää lisäksi kaikkia Itämeren laajennetun työryhmän jäseniä ja sen johtajaa Christopher Beazleytä heidän sitoutumisestaan.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, minulla on oma henkilökohtainen pohjoinen ulottuvuuteni, koska olen syntynyt Pohjois-Ruotsissa, joten olen varma, että kollegalleni Ferrero Waldnerille olisi ollut helpompi pysyä kylmän viileänä tässä keskustelussa!

Kuuntelin mielelläni tätä Itämeren strategiasta käytyä keskustelua ja yleensä tätä keskustelua pohjoisesta ulottuvuudesta kokonaisuutena. Yhtenä haasteena on sen varmistaminen, että Itämeren strategia kattaa kaikki tärkeät osa-alueet eikä vain pohjoiseen ulottuvuuteen liittyviä osa-alueita.

Luotan siihen, että uusi pohjoisen ulottuvuuden politiikka, jota Euroopan unioni, Venäjä, Norja ja Islanti tulevaisuudessa yhdessä johtavat, hyödyttää huomattavasti Itämeren aluetta, koska yhtäkään Itämeren alueen haasteista ei voida ratkaista ilman Venäjän aitoa osallistumista, kuten yhtäkään Barentsinmeren haasteista ei voida ratkaista ilman Venäjää ja Norjaa.

Haluan kommentoida vain muutamia esiin otetuista erityiskysymyksistä. Ensinnäkin investointipäätökset kuuluvat tietenkin Itämeren osalta investoijille, mutta komission näkökulmana on ollut se, että on hyvin tärkeää, että hankkeen toteuttamisen yhteydessä ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisesti, emmekä ole suosineet yhtä tapaa toisen kustannuksella.

Kaliningrad oblastista eli Kaliningradin alueesta on todettava, että se on ollut pohjoisen ulottuvuuden politiikassa ilman muuta painopistealue ja myös pysyy sellaisena. Se on myös erityisen huomion kohde kahdenvälisissä suhteissamme Venäjään. Passitusjärjestelmää on tällä hetkellä toteutettu onnistuneesti, ja sitä on huomattavastikin helpottanut varsin merkittävä EU-tuki, jota koskevan kertomuksen komissio arvioi esittelevänsä vuoden loppuun mennessä. Vaikka passitusjärjestelmä on tärkeä asia, emme saa myöskään unohtaa, että Kaliningradin asiassa onnistumisessa olennaista on alueen vahva taloudellinen kehittyminen, jota EU tukee sopusointuisella tavalla yhdessä Venäjän tätä aluetta koskevien ohjelmien kanssa. Sitä kautta, että Kaliningradin taloudellisen kasvun kohentuminen vähentää sen kehityseroa lähimpiin EU-naapureihin, torjutaan pitkiä jonoja rajoilla. Samalla EU:n investoinnit rajanylitysinfrastruktuureihin jatkuvat. Tämä on tapa, jolla lähestymme tätä hyvin tärkeää asiaa.

Kuten hyvin tärkeä Pietarin lounaisen jätteidenkäsittelylaitoksen käyttöönotto viime vuonna yhdessä Suomenlahden vedenlaatuun kohdistuvien konkreettisten suotuisten vaikutusten kanssa osoittaa, yhteistyö ja yhteisrahoitus Venäjän federaation kanssa on mahdollista ja lisäksi kannattavaa sekä Venäjän kansalaisille että omille kansalaisillemme. Pohjoiseen ulottuvuuteen kuuluvat tulevat suuret ympäristökumppanuushankkeet Kaliningradin alueella yhdistyneenä vesialan Tacis-hankkeisiin tällä samalla alueella vahvistavat tämän lähtökohdan. Lisäksi ETA-kumppaniemme Norjan ja Islannin jäsenyys pohjoisessa ulottuvuudessa antaa yleispohjoiseurooppalaisen luonteen tälle politiikalle, mihin meidän on suhtauduttava myönteisesti.

Lopuksi haluan täydentää sitä, mitä Diana Wallis totesi. Se, että myös Kanada ja Yhdysvallat osallistuvat, antaa pohjoiselle ulottuvuudelle transatlanttisen ja napaseutuja yhdistävän merkityksen, joka meidän on säilytettävä.

Lisäksi haluan kommentoida talousarviota. Komission mielestä mietinnössä esitettyyn ehdotukseen erillisen budjettikohdan luomisesta Itämeren alueen strategiaa varten sisältyy itse asiassa tiettyjä vaaroja. Se olisi vastoin periaatetta EU:n ulkoisten rahoitusvälineiden yksinkertaistamisesta. Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline olisi luonteva väline pohjoista ulottuvuutta koskevan politiikan toteuttamiseksi, mutta muitakin rahoitusvälineitä voidaan hyödyntää. Meillä ei ole varaa laiminlyödä mitään pohjoisen ulottuvuuden osatekijää ja meidän olisi käytettävä täysimääräisesti ohjelmaan sisältyvät mahdollisuudet ja synergiat. Euroopan naapuruuspoliittinen kumppanuusväline tarjoaa uusia mahdollisuuksia erityisesti rajat ylittävän yhteistyön alalla. Juuri tällä yhteistyöllä, kun se yhdistyy vaurastuneen Venäjän suurempaan panokseen ja siihen, että tätä alaa varten on tunnetusti saatavilla enemmän Euroopan investointipankin rahoitusta, luodaan oikeat kannustimet ja parannetaan koko Pohjois-Euroopan kansalaisten hyvinvointia.

  Puhemies. Kiitoksia, arvoisa komission varapuheenjohtaja. Haluan kiittää myös esittelijää, Christopher Beazleytä ja kaikkia puhujia.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjallinen lausuma (142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Kymmenen vuotta ilman uudelleentarkastelua ja uudelleenarviointia on liian pitkä aika jopa pitkän aikavälin strategialle. Pohjoisen ulottuvuuden aloite sai vauhtia ja suunnan Suomen edellisellä puheenjohtajakaudella. Tällä hetkellä Suomi on jälleen EU:n puheenjohtajana.

Tällä välin Itämeren aluetta ei enää edes tunnista entiseksi. Venäjä on tällä hetkellä niin rikas, että se pystyy ostamaan energiainfrastruktuuria koko Euroopasta. Kreml on jälleen itsevarma, jopa hyökkäävä. Baltian maat ovat tällä hetkellä Euroopan unionin jäsenvaltioita, ja Itämerestä on tullut sisämeremme.

Itämeren alue on tällä hetkellä maailman kilpailukykyisin alue pääasiassa Pohjoismaiden menestyksen ansiosta. On erittäin tärkeää, että säilyttääkseen asemansa alue toimii laajentuneenakin yhtenä kokonaisuutena.

Tässä kollegamme Alexander Stubbin laatimassa mietinnössä korostetaan Itämeren aluetta koskevan täsmällisen strategian tarpeellisuutta. Strategian toteuttaminen edellyttää rahoitusta, ja tämän vuoksi on välttämätöntä avata Itämeren alueen strategialle erillinen budjettikohta. Ilman omaa budjettikohtaa koko strategia jää pelkäksi sanahelinäksi.

Pohjoisen ulottuvuuden rahoituspuoli tarkoitti pelkästään Venäjän avustamista. Euroopan unionin varoilla pystyttiin vähentämään olennaisesti Venäjältä suuntautuvaa ydinsaasteiden ja tavanomaisten saasteiden uhkaa. Nyt on aika mennä eteenpäin ja keskittyä Baltian maiden ja Pohjoismaiden kehitystasojen yhdentämiseen.

Sisäinen turvallisuus, luonnon suojelu, liikenne ja infrastruktuuri on saatettava pohjoismaiselle tasolle. Jäsenvaltioiden suhteellisen pieniä markkinoita on sulautettava yhteen. Työtä on paljon, ja mitä nopeammin aloitamme, sitä parempia tuloksia pystymme saavuttamaan.

16. Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Karl von Wogaun laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0366/2006) Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (2006/2033(INI)).

  Karl von Wogau (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi todeta, että jäsen Dimitrakopoulos on antanut kahden minuutin puheaikansa minulle, joten minulla on ilo puhua yli seitsemän minuuttia.

Keskustelun aiheena on Euroopan unionin turvallisuusstrategia sellaisena kuin korkea edustaja sitä ehdotti ja valtioiden ja hallitusten päämiehet sen hyväksyivät 12. syyskuuta 2003. Strategian perussisältö on erityisen merkityksekäs, mutta on todettava, että geopoliittinen tilanne on muuttunut tällä välin, joten ensisijaisten tavoitteidemme on myös muututtava. Siksi kehotammekin mietinnössämme neuvostoa toimittamaan parlamentille kerran vaalikaudessa selvityksen EU:n turvallisuusstrategiasta, josta voidaan sitten keskustella sekä Euroopan parlamentissa että kansallisissa parlamenteissa. Näin tapahtuu Yhdysvalloissa, jossa tämäntyyppinen keskeinen selvitys annetaan kerran vaalikaudessa. Samanlaisen järjestelyn käyttöönotto voisikin kehittää alaa koskevaa transatlanttista vuoropuheluamme.

Painotammehan EU:n turvallisuusstrategiassa joka tapauksessa hieman eri asioita kuin amerikkalaiset omassaan. Me suosimme moninapaista globaalia järjestystä, jota korkea edustaja Solana kutsuu tehokkaaksi monenvälisyydeksi. Me emme tukeudu vapaaehtoisten kumppanuuksiin vaan pikemminkin YK:n peruskirjaan ja kansainvälisiin järjestöihin. Meidän on ymmärrettävä, että strategiasta saadaan onnistunut ainoastaan, jos pystymme tehostamaan kansainvälisten järjestöjen työskentelyä.

Mietintö sisältää lisäksi uuden määritelmän turvallisuus- ja puolustusliitosta, johon meidän olisi seuraavaksi pyrittävä ja jota EU:n kansalaiset itse asiassa haluavat. Mielipidemittausten mukaan nimittäin 70 prosenttia heistä haluaa EU:lle päätäntävaltaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tämä on EU:n kansalaisten tahto.

Mitä turvallisuus- ja puolustusliitto sitten tarkoittaa? Se käsittää useita seikkoja, kuten perustuslakiluonnoksessa hahmotellun EU:n ulkoministerin. Ehdotamme myös apulaisulkoministeriä, joka olisi vastuussa puolustusasioista. Mihin häntä tarvitaan? Olen – vielä – parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtaja, mutta minulla ei ole virkaveljeä täytäntöönpanopuolella. Tämä näkyy siinä, että neuvostossa ei ole tällaista paikkaa täytettynä.

Täytäntöönpanopuolella on oltava henkilö, jonka kanssa voidaan keskustella jatkuvasti muuttuvasta tilanteesta. Siksi ehdotamme apulaisulkoministerin nimeämistä sekä yhtä toista seikkaa, joka ei sisälly mietintöön mutta josta tiedän jäsen Brokin olevan kiinnostunut. Tarkoitan ulkoasianyksikköä ja sitoutumista keskinäiseen avunantoon, kuten perustuslakiluonnoksessa ehdotetaan. Tämä ajatus sisältyy jo Brysselin sopimukseen, jolla Länsi-Euroopan unioni perustettiin.

Henkilökohtainen ehdotukseni on, että keskitymme tähän turvallisuus- ja puolustusliittoa koskevaan hankkeeseen, mikäli haluamme käynnistää perustuslakiprosessin uudelleen. Olen nimittäin varma siitä, että ihmiset on helpompi saada haluamaan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kuin selittää heille jälleen kerran, mikä on perustamissopimus.

Olemme kokemuksen kautta havainneet onnistuneemme aina kaikessa, jos olemme ensiksi ilmoittaneet tavoitteistamme ja sen jälkeen tutkineet, mitä toimielimiä ja toimielinuudistuksia tähän tarvitaan. Mielestäni tämä hanke on siis järkevää ottaa mukaan perustuslakiprosessin ytimeen.

EU:lla on tällä hetkellä sotilasjoukkoja käskyvallassaan: ne on sijoitettu Bosnia ja Hertsegovinaan ja Kongoon. Vuoden 2007 alusta käytössämme on joka kuudes kuukausi kaksi niin kutsuttua "taisteluyksikköä", jotka voidaan lähettää paikalle lyhyellä varoitusajalla. Euroopan unioni ja parlamentti ovat erityisessä vastuussa näistä sotilaista, joita lähetämme Kongoon, Bosnia ja Hertsegovinaan ja muualle. Emme saa altistaa heitä tarpeettomille riskeille, joista sotilaiden eloonjääminen riippuu ja joita syntyy puutteellisesta varustuksesta tai johtajuudesta. Näin ollen ehdotammekin mietinnössä, että Kongossa useaan otteeseen havaitut tiedustelualan puutteet korjataan.

Vaikka EU:n toimet televiestinnän sekä maa- ja meriliikenteen alalla ovat edelleen puutteellisia, tarvitsemme ennen kaikkea tehokasta demokraattista valvontaa, joka käsittää tietenkin tiedonvälityksen ja kuulemisen: näissä on vielä usein puutteita. Meille ei tiedoteta riittävästi neuvoston suunnitelmista: vaikka toimielinten välisessä sopimuksessa viitataan parlamentin kuulemiseen, neuvosto suhtautuu siihen hyvin empivästi.

Turvallisuuteen, sotaan ja rauhaan liittyviä asioita ei voida jättää kenraalien päätettäviksi, muttei myöskään ainoastaan täytäntöönpanoelinten vastuulle. Tässä tarvitaan nimittäin kansalaisten valitsemien parlamenttien, eli kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin, harjoittamaa demokraattista valvontaa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Komissio on tyytyväinen tähän kokonaisvaltaiseen mietintöön, joka osoittaa, miten tärkeänä Euroopan parlamentti pitää Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa ja yleensäkin koko turvallisuusalaa.

Kuten tiedätte, kyse ei ole komissiojohtoisesta alasta. Edistämme kuitenkin merkittävällä tavalla turvallisuutta kriisitilanteissa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että nykyisessä turvallisuusympäristössä on toimittava kokonaisvaltaisen turvallisuuskäsitteen pohjalta ja että niin ulkoiseen kuin sisäiseenkin turvallisuuteen on kiinnitettävä riittävästi huomiota. Meidän on käytettävä turvallisuustavoitteidemme saavuttamiseksi kaikki mahdolliset keinot riippumatta siitä, liittyvätkö ne siviili- vai sotilastoimiin ja ovatko ne jäsenvaltioiden vai unionin hallinnassa. Kuten komissio mainitsi kesäkuisessa tiedonannossaan "Euroopan unioni maailmassa", meidän on lisäksi parannettava yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja näkyvyyttä käytännönläheisen ja yhteistyöhön pohjautuvan lähestymistavan avulla. Voitte olla varmoja, että tehdessään neuvoston kanssa yhteistyötä komissio kunnioittaa jatkossakin täysimääräisesti toimielinten vastuunjakoa.

Pidän erittäin rohkaisevina Euroopan unionin jäsenvaltioiden, komission sekä neuvoston sihteeristön viimeaikaisia toimia, joiden tarkoituksena on yhteistyön tiivistäminen Euroopan unionin turvallisuusstrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon turvallisuusalan uudistuksen sekä aseistariisunnan, kotiuttamisen ja uudelleenintegroinnin kehittäminen, Afganistanissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa toteutetut konkreettiset toimet, Rafahin ja Moldovan raja-avustustyö sekä suunniteltu Kosovon tehtävä.

Kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien yhteydessä esitellyillä uusilla välineillä edistetään koordinointia. Erityisesti vakautusväline, johon sisältyvät sekä lyhyen että pitkän aikavälin painopisteet, auttaa meitä vastaamaan joustavasti tuleviin haasteisiin. Sen avulla voidaan parantaa vaatimustenne mukaisesti myös turvallisuusalan parlamentaarista valvontaa.

Komissio on kehittänyt aktiivisesti toimia, joilla voidaan vastata ensisijaisiin turvallisuusuhkiin ja edistää tehokasta monenvälisyyttä. Tältä osin olemme keskittyneet muun muassa naapuruuspolitiikkaan, kehitysavun tehokkuuteen, humanitaariseen apuun ja siviilien suojeluun. Olemme ottaneet opiksemme tähänastisista kokemuksista ja esitämme pian ehdotuksia Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamiseksi. Mietinnössä viitataan myös komission useisiin aloitteisiin katastrofin- ja kriisinhallinnan sekä terveydenhuoltoa koskevien hätätilanteiden aloilla.

Mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti komission työhön Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseksi ja erityisesti tuleviin aloitteisiin, jotka koskevat puolustushankintoja ja yhteisön sisäisiä siirtoja. Olemme kiitollisia parlamentille sen jatkuvasta tuesta tällä arkaluonteisella alalla. Edistymällä tällä alalla voimme parantaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja vauhdittaa sotilas- ja siviilivalmiuksien kehittämistä EU:n toimissa.

Komissio kiittää parlamenttia erityisesti sen tuesta turvallisuustutkimuksen ja avaruuspolitiikan aloilla, jotka ovat jo seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman erityisiä temaattisia painopisteitä. Olemme täysin yhtä mieltä tutkimuksen merkityksestä kilpailukyvyn kannalta.

Komissio tekee näillä aloilla läheistä yhteistyötä Euroopan puolustusviraston kanssa. Tarkoituksena on taata täydentävyys ja yhteisvaikutukset pyrittäessä kehittämään valmiuksia ja lujittamaan Euroopan unionin teollisuuspohjaa. Komissiolla ja Euroopan puolustusvirastolla on yhdessä keskeinen tehtävä siirryttäessä kansallisesta lähestymistavasta eurooppalaiseen lähestymistapaan ja lähennettäessä turvallisuus- ja puolustusaloja keskenään. Noudatamme tässä yhteydessä nykyisen toimielinkehyksen rajoja ja selkeästi määritettyjä poliittisia kantoja, jotka koskevat siviili- ja puolustusalojen tutkimusta, kunnioittamalla täysimääräisesti Euroopan turvallisuuden tutkimusohjelman siviililuonnetta.

Lopuksi haluan painottaa, että parlamentin mietinnöt ovat erittäin tervetulleita, samoin kuin ulkoasiainvaliokunnan yhteiset tapaamiset kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien kanssa sekä julkiset kuulemiset. Arvioimalla tilannetta säännöllisesti voimme hallita toimiamme ja mukauttaa strategiamme muuttuvaan ympäristöön. Komissio osallistuu mielellään näihin keskusteluihin tiedottamalla kattavasti toimistaan osana EU:n kokonaistoimia.

  Elmar Brok, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvostan erittäin paljon sitä, että komission varapuheenjohtaja on luonamme tänään. Tämä osoittaa, että komissio pitää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tärkeänä. Neuvoston poissaolo – jos se halutaan nähdä myönteisessä valossa – voidaan puolestaan tulkita niin, että nyt kun pilarirakenteesta on luovuttu, puheenjohtajavaltio Suomi on vähitellen tunnustamassa, että myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tullut yhteisön asia. Jos en olisi päätynyt tähän myönteiseen tulkintaan, olisin hyvin närkästynyt puheenjohtajavaltion poissaolosta.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tulossa yhä tärkeämpää, ja haluan kiittää jäsen von Wogauta tästä mietinnöstä. Kiitän myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokuntaa sen tekemästä työstä, joka on omiaan korostamaan alan aidosti ratkaisevaa merkitystä tilanteen kehittyessä. Kun otetaan huomioon tarmo, jolla pyrimme turvaamaan energiatoimituksemme, Iranin tilanne, Yhdysvaltojen Irakin- ja Afganistanin-politiikan mahdolliset muutokset vaalien jälkeen ja Gazasta tänä iltapäivänä käymämme keskustelu – puhumattakaan ajankohtaisista tapahtumista Darfurissa ja muilla alueilla, joilta jotkut ostavat raaka-aineita ja toiset kampanjoivat ihmisoikeuksien puolesta ja pitävät sitten näyttäviä huippukokouksia Pekingissä ja Shanghaissa – ei ole vaikeaa huomata, että tämä kysymys on jatkossa yhä tärkeämpi Euroopan unionille ja että meidän on tämän vuoksi välttämätöntä toteuttaa tiettyjä toimia. Vain lisäämällä sotilaallisten valmiuksiemme uskottavuutta me eurooppalaiset voimme siirtää transatlanttisen kumppanuuden painopistettä pelkästä sotilasmahtiin nojautumisesta kohti kolmiyhteyttä, johon kuuluvat ennaltaehkäisy – tämä on asetettava etusijalle – siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen valmius. Voimme saavuttaa tämän vain omaksumalla vahvan kannan niin kutsuttua länttä kohtaan, ja siksi meidän on huolehdittava myös Nato-yhteyksiemme lujittamisesta.

Olisin tyytyväinen, jos meillä olisi moninaisten kansallisesti johdettujen operaatioiden sijaan poliittinen yhteisymmärrys siitä, että nämä operaatiot olisi toteutettava nykyistä enemmän Berlin plus -järjestelyjen pohjalta. Tämä nimittäin tarkoittaisi paitsi aiempaa yhteisöllisempää lähestymistapaa myös tavoitteiden lähentämistä ja yhteistyön tiivistämistä Naton kanssa.

  Helmut Kuhne, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelen lyhyesti parlamenttimme sosialidemokraattisen ryhmän kantaa valiokunnan työn tulokseen.

Pidämme tärkeänä kolmea kysymystä. Ensinnäkin meidän on vahvistettava turvallisuusstrategian diplomaattisia näkökohtia ja siviilinäkökohtia. Toiseksi meidän on vältettävä ansat, joihin lankeamme, jos sotilaallisella opillamme ei ole perustaa: teksti ei sisällä lainkaan sellaisia termejä kuin "ennaltaehkäisevä" eikä mitään siihen viittaavaakaan. Kolmanneksi välineet ja toimielinten vaatimukset on pidettävä täysin erillään. Nämä edistysaskeleet ovat mielestämme tärkeitä, ja esittelijän kanssa tehdyn hedelmällisen yhteistyön ansiosta edistyminen näiden näkökohtien osalta osoittautui mahdolliseksi, mistä olen kiitollinen. Sosialidemokraattisesta näkökulmasta ratkaisematta on kuitenkin yhä joitakin kiistanalaisia kysymyksiä.

Huomaamme, että joulun lähestyessä hankintojen toiveluettelot ovat vaarassa pidentyä. Meidän pitäisi keskittyä lentokuljetusten, tiedotuksen ja viestinnän kaltaisiin painopisteisiin, jotka olemme jo asettaneet itsellemme. Meidän ei itse asiassa tarvitse haikailla amfibioajoneuvoja, Välimeren laivastoa eikä lentotukialuksia, sillä ne estävät meitä tavoittelemasta asioita, jotka todella ovat strategian kannalta tärkeitä painopisteitä. Meidän on kysyttävä itseltämme, eivätkö edellä mainitut esimerkit kuulu tyystin eri asiayhteyteen kuin turvallisuusstrategiaan.

Vaikka aiomme kannattaa useimpia tarkistuksia, joilla tarkennetaan diplomatiaan, kansalaisyhteiskuntaan ja aseriisuntaan liittyviä tekstikohtia, emme toisaalta katso, että kriisejä olisi ehkäistävä kaikissa mahdollisissa tilanteissa yksinomaan muilla kuin sotilaallisilla keinoilla.

Nykypäivän todellisuus on jo muuttunut, mihin esittelijä viittasikin. Olemme lähettäneet joukkoja Makedoniaan estämään samanlaisen sisällissodan syttyminen kuin ne, jotka ovat jo riehuneet muissa entisen Jugoslavian maissa. Kongossakaan emme käyttäneet pelkkiä siviilikeinoja vaan lähetimme maahan joukko-osaston varmistamaan, että vaalit voidaan järjestää rauhassa. Luotan siihen, että nämä joukot voivat palata kotiin tämän kuun loppuun mennessä.

Puheenvuoroni lopuksi haluan palata näkökohtaan, jota esittelijä korosti perustellusti heti mietinnön aluksi: uhkia koskevaa analyysiä ja turvallisuusstrategian nojalla toteutettavia toimia on arvioitava säännöllisesti. Hyväksyttyämme mietinnön meidän on keskusteltava seuraavaksi siitä, miten me voimme järjestää tämän prosessin parlamentin osalta.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen von Wogauta lämpimästi tästä erinomaisesta mietinnöstä, joka tarjoaa tarkan ja kattavan katsauksen ulkoasiainvaliokunnan ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan nykyiseen ajattelumalliin. Haluan kiittää esittelijää myös hänen toimistaan mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi muiden poliittisten ryhmien kanssa. Tämä tarkoittaa, että ryhmäni hyväksyy mietinnön ilman muuta, mutta haluan silti nostaa esiin kaksi erityistä huomiota.

Ensimmäinen huomioni koskee tarvetta varmistaa tehokas parlamentaarinen valvonta sekä kansallisella että EU:n tasolla. Kuten on todettu, EU on tällä hetkellä mukana yhä useammissa sotilas- ja siviilioperaatioissa eri puolilla maailmaa. Vaadin, että parlamentti pidetään jatkuvasti ajan tasalla ja että sitä informoidaan ja kuullaan aina, kun uutta operaatiota harkitaan. Tähän mennessä kaikki operaatiot ovat sujuneet hyvin, mutta on täysin mahdollista, että jonakin päivänä sattuu suuri välikohtaus, ja siinä yhteydessä parlamentin valvontaa vaaditaan varmasti äänekkäästi ja laajalla rintamalla.

Toiseksi tarvitaan komission, korkean edustajan, neuvoston ja jäsenvaltioiden roolien huomattavaa selkeyttämistä. Siitä, kuka maksaa ja mitä, päätetään aivan liian usein tapauskohtaisesti, mikä puolestaan tekee valvonnasta hankalaa. Tällainen käytäntö on omiaan lisäämään päällekkäisyyttä ja voimavarojen haaskausta, ja mikä pahinta, se johtaa suoranaiseen kilpailuun esimerkiksi neuvoston erityislähettiläiden ja komission valtuuskuntien välillä. Neuvosto ja komissio tietenkin kieltävät tämän, mutta monet meistä ovat perillä asiasta, vaikkei tällainen kilpailu olekaan yleissääntö.

Lopuksi totean, että kaikkein eniten tarvitsemme jäsenvaltioiden hallitusten poliittista tahtoa, mutta sehän on valitettavasti kokonaan toinen tarina.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentissamme on hyvien tapojen mukaista aloittaa kiittämällä lämpimästi esittelijää. Vaikka minulla on ilo tehdä näin tälläkin kertaa, minun on kuitenkin todettava olevani hyvin surullinen siitä, että – ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen – en voi suositella ryhmälleni mietinnön hyväksymistä, ellei tärkeimpiä tarkistuksiamme hyväksytä.

Haluan perustella tätä ensinnäkin sisällöllisesti ja toiseksi muodollisesti. Lähtökohtaisesti mietintö näyttää suurelta osin – kuten eräs kollegoistani huomautti – aseteollisuuden ostoslistalta. Sellaista ei voida hyväksyä otsikon "Euroopan unionin turvallisuusstrategia ja ETPP" alla, sillä tällä otsikolla viitataan paljon monitahoisempiin käsitteisiin.

Kun tämä otetaan huomioon, mietintö ei ole tyhjentävä esitys, pikemminkin päinvastoin. Oletan, että juuri tästä syystä esittelijän oma ryhmä esitti 45 tarkistusta, joka on huomattava määrä.

Kun mietintöä tarkastellaan yksityiskohtaisesti, on selvää, että siinä pyritään hämärtämään rajoja, jotka perustamissopimuksessa on vedetty sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välille. Europol kuuluu ETPP:n soveltamisalaan. ETPP:tä on määrä käyttää niin terrorismin torjuntaan kuin infrastruktuurin, energiatoimitusten ja ulkorajojen suojeluunkin. Poliisi-, sotilas- ja oikeustoimintojen yhdistäminen tällä tavoin merkitsee voimassa olevien perussopimusten räikeää rikkomista, ja se aiheuttaa myös uusia turvallisuuspoliittisia ongelmia: kyseessä on juuri sama lähestymistapa kuin se, jota presidentti Bush, Dick Cheney ja äskettäin eronnut Donald Rumsfeld ovat noudattaneet. Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikan mukainen sisäinen turvallisuus on jo ajautunut karille, eikä meidän ole syytä matkia sitä.

Toiseksi mietinnöstä saa sen vaikutelman, ettei Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikalla ole lainkaan siviiliulottuvuutta, vaikka suurin osa 17:stä ETPP-operaatiosta lukeutuu siviilihankkeisiin. Myöskään siviilikonfliktien ehkäisyyn ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, vaikka nimenomaan sitä tarvittaisiin juuri nyt.

Kolmanneksi totean, että puolustusmarkkinoiden yksityiskohtaisen käsittelyn sijaan nyt olisi ollut oikea aika puhua selkokielellä Euroopan turvallisuudesta ja aseriisunnasta – sekä perinteisestä aseriisunnasta että ydinaseriisunnasta. Aiheesta ei kuitenkaan puhuta halaistua sanaa koko mietinnössä.

Neljänneksi haluan käsitellä kysymystä siitä, mitä sotilastarvikkeita meidän on määrä hankkia: lentotukialuksia, satelliittiviestintäjärjestelmiä – kaikkia näitä pyydetään sillä perusteella, että meistä on tulossa puolustusunioni. Kysyn teiltä, näettekö tässä yhteydessä merkkiäkään realistisesta arviosta siitä, mitä meidän on seuraavaksi tehtävä? Meidän on edistettävä yhdenmukaistamista eli saatava kansallisvaltiot yhdenmukaistamaan strategiansa, rakenteensa ja varustelunsa kaikkien edun nimissä. Ajatus meistä puolustusunionina on kuitenkin tuulesta temmattu. Ennen fundamentalisteja olivat vihreät, ja onkin varsin hämmästyttävää, että te olette nyt samalla tiellä.

Mielestäni Kölnin, Helsingin ja Feiran päätöslauselmat on käännetty päälaelleen, ja jos olisin luokanopettaja, antaisin teille tekstistä arvosanaksi nelosen, sillä ajatus on hukkunut matkalla tyystin. Pahoittelen, että minun on sanottava näin, mutta kyse on yrityksestä militarisoida eurooppalainen ulkopolitiikka uudelleen. Olimme päässeet valiokunnassa yhteisymmärrykseen, jonka esittelijä itse rikkoi viime minuutilla. Tämä on epäreilu tapa käsitellä asioita, emmekä voi hyväksyä sellaista.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, vihreät näyttävät oppivan hyvää vauhtia. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtaja on laatinut mietinnön EU:n sotilaspolitiikasta. Mietintö on nyt kääritty sosialidemokraattiseen pumpuliin ja sen – alun perin selkeä – kieli on menettänyt teränsä. Luonnoksen sanamuodolle, jonka mukaan EU:n pitäisi olla tietyissä olosuhteissa valmis ennaltaehkäisevään sodankäyntiin, ei selvästikään ole enää sijaa: tällainen puhe on epäilemättä liian suoraa.

Mietinnössä syyllistytään virheisiin, jotka yhdistetään yleensä EU:n militarisoituun ulkopolitiikkaan. Asiakirjaan sisältyy Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa koskeva riskianalyysi, jonka mukaan Euroopan unionin ja sen kansalaisten ensisijaisia uhkia ovat kansainvälinen terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, valtioiden romahtaminen ja järjestäytynyt rikollisuus.

Entä köyhyys, nälkä ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus? Mietinnössä puhutaan sotilaallisesta rajavalvonnasta – mietinpä vain, ketä vastaan se on määrä suunnata – ja sotilaallisten keinojen käyttämisestä luonnonvarojen saatavuuden turvaamiseen. EU haluaa luoda strategisen kumppanuuden Naton kanssa: mietinnössä pidetään "myönteisenä Naton kasvavia mahdollisuuksia omaksua itselleen rooli sen jäsenvaltioiden ulkopuolella toteutettavissa toimissa". Kaikki tämä sisältyy siis Euroopan parlamentin mietintöön! Mietinnössä vaaditaan myös Euroopan unionin operationaalisten valmiuksien huomattavaa parantamista, myös lento- ja merikuljetusten osalta, ja siviili- ja sotilastoimien yhdistäminen viedään entistäkin pidemmälle.

Mietinnössä on kyse vaatimusluettelosta, jonka tarkoituksena on viedä Euroopan unionin aseistaminen entistäkin pidemmälle. Siinä vaaditaan muun muassa lisärahoitusta kriisioperaatioille. Nämä rahat on otettava yhteisön talousarviosta, mikä tarkoittaa uusia rahoitusjärjestelyjä. Athena-mekanismilla pelatun pelin jälkeen meille ehdotetaan nyt virtuaalisten puolustusmäärärahojen käyttöönottoa.

Me kaikki tiedämme, että EU:n itsenäiset puolustusmäärärahat kielletään perustellusti Nizzan sopimuksessa. Siksi EU:n kuollut perustuslakisopimus yritetään herättää mietinnössä henkiin sanomalla: "korostaa Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen tärkeyttä, sillä se merkitsee huomattavaa edistysaskelta kohti turvallisuus- ja puolustusliittoa". Juuri tämä ajatus on syynä siihen, että vastustamme koko perustuslakisopimusta. Siinähän vaaditaan, että EU:sta on tultava sotilasliitto.

Joukossamme on niitä, jotka haluavat EU:sta sotilasliiton, ja tämän mietinnön 51 ja 52 kohdat ovat kuin suoraan heidän toivelistastaan: uusia aseita sekä rahaa niiden ostamiseen ja siihen, että EU:sta voi kehittyä maailmanlaajuinen sotilaallinen toimija. Tämä on väärä tie. EU on tällä hetkellä mukana ainakin 11 sotilas- ja poliisioperaatiossa ympäri maailman, ja uusia on suunnitelmissa. Luetteloon sisältyy nyt myös Afganistan, jossa Naton joukot tappavat yhä enemmän siviilejä. EU haluaa nyt liittyä tähän verilöylyyn mahdollisimman nopeasti, vaikka päivän sana olisi nimenomaan joukkojen vetäminen pois Afganistanista ja muualta. Euroopan unionilla ei ole tarvetta lisävarusteluun: sen on oltava siviilimahti. Nyt tarvitaan aseriisuntaa, ja se on aloitettava heti paikalla.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, 1950-luvun alkupuolella Jean Monnet ehdotti Euroopan puolustusyhteisöä, jolla olisi ollut Euroopan puolustusministerin johtama eurooppalainen armeija, yhteinen talousarvio ja yhteiset asehankintatoiminnot. Kaikeksi onneksi ranskalaiset torjuivat hankkeen sen jälkeen, kun presidentti de Gaulle oli asettunut vastustamaan sitä.

Jean Monnet ja hänen seuraajansa eivät lannistuneet vaan veivät eteenpäin ajatusta Euroopan poliittisesta unionista, jota pitäisivät koossa taloudelliset siteet eivätkä puolustus- ja sotilassiteet. Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin, meillä on Euroopan unioni, joka on saavuttanut poliittisen asialistansa tavoitteet miltei kauttaaltaan: sillä on oma puheenjohtaja, oma hallitus komission muodossa, oma parlamentti, yhteinen valuutta, lippu, kansallislaulu ja tuomioistuin, vain muutamia unionin ominaisuuksia mainitakseni.

Jos unionista halutaan todellinen valtio, sillä on oltava myös omat puolustusvoimat, ja siitä tässä mietinnössä on kyse. Mietinnössä vaaditaan yhteistä varustelua ja varustehankintapolitiikkaa sekä yhdennettyjä komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmiä. Mikä olisikaan parempi tapa taata Euroopan kansallisten puolustusvoimien yhdentyminen kuin tehdä niistä niin riippuvaisia toisistaan, etteivät ne voi enää toimia itsenäisesti. Sotilaallista hanketta kaunistellaan viittaamalla humanitaarisiin operaatioihin ja kriisinhallintaan. Kutsuttiinpa sitä miksi tahansa, kyseessä on kuitenkin armeija, ja jos sota on politiikan jatkamista muilla keinoin, Euroopan unioni tarvitsee armeijan palvelemaan ulkopoliittisia tarkoitusperiään.

En ole yllättynyt siitä, että jäsen von Wogau pyrkii edistämään poliittista yhdentymistä näillä keinoilla. Hän uskoo poliittiseen yhdentymiseen ja on sille avoin, mistä hän ansaitseekin kunnioitukseni. Sen sijaan minua inhottaa se, että Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri, valehtelija Blair, ja hänen kurja ja korruptoitunut työväenpuoluehallituksensa tekevät salaa yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan armeijan integroimiseksi suunnitteilla olevaan eurooppalaiseen armeijaan ja että he vielä teeskentelevät puolustavansa Yhdistyneen kuningaskunnan kansallista etua.

  Puhemies. Hyvä jäsen Batten, onneksenne olette jo ylittänyt kutsuntaiän, joten nämä päätökset eivät koske teitä.

(Istunto keskeytettiin klo 19.20 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

17. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja

18. Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelun jatkaminen von Wogaun mietinnöstä, jonka aiheena on Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpano Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää sitä, että hän on esittänyt kattavan analyysin Euroopan unionin turvallisuusstrategiaan tämänhetkisistä ongelmista ja arvioinut nykypäivän maailmaa koskevia uhkia. Mainitsen yhden esimerkin näistä uhkakuvista: mietinnön 10 kohdassa korostetaan, että Euroopan unionin on kyettävä antamaan merkittävä panos alueelliseen aseriisuntaan.

Haluan kiinnittää huomionne Kaliningradin alueeseen, joka on raskaasti aseistettu venäläinen erillisalue EU:n sisällä. Olisi vaarallista ja järjetöntä teeskennellä yhä, että meidän pitäisi sopeutua tähän kylmän sodan ja Neuvostoliiton laajentumishalun viimeiseen jäänteeseen. Siksi tulevassa EU:n ja Venäjän huippukokouksessa olisi nostettava yhtenä aiheena esiin tämän alueen demilitarisointi, jonka jälkeen Kaliningradista on tehtävä kokeiluhanke ja alue on avattava vapaakaupalle. Lopullinen tavoitteemme esitetään selkeästi von Wogaun mietinnössä: olemme matkalla kohti turvallisuus- ja puolustusliittoa. Mietinnössä kuitenkin muistutetaan myös, että EU on vielä kaukana tästä tavoitteesta. Panemme vain merkille edistymisen, lisäämme valmiuksia ja etsimme lisärahoitusta.

On olemassa joitakin ongelmia, jotka meidän on selvitettävä tarkoin. Meidän on perustettava puolustusalan sisämarkkinat, jotta Euroopan unionin talousarviolla voidaan kattaa sekä turvallisuuden sotilaalliset näkökohdat että sen siviilinäkökohdat jotta EU:n puolustusministerien yhteistyötä voidaan tiivistää. Lopullisena tavoitteena on oltava ETPP:stä vastaavan EU:n varaulkoministerin viran perustaminen. Tässä yhteydessä meidän on ehdottomasti vältettävä toimien päällekkäisyyttä ja koordinoitava kaikki nämä toimet suhteessa Natoon. Lisäksi kaikille jäsenvaltioille on kiireesti taattava yhtäläinen pääsy avaruusperusteisiin tietojärjestelmiin.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopassa sanotaan usein, että kansalaisten luottamus eurooppalaiseen hankkeeseen ja eurooppalaiseen politiikkaan on kriisissä. Epäilevä suhtautuminen kuitenkin loppuu, kun puhe kääntyy turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Kuten mielipidemittaukset ovat osoittaneet, yli kaksi kolmasosaa eurooppalaisista kannattaa tätä politiikkaa ja katsoo, että terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, alueellisiin konflikteihin ja joukkotuhoaseiden leviämiseen liittyvät riskit ja vaarat edellyttävät yhteistä Euroopan laajuista ratkaisua.

Jäsen von Wogaun mietinnössä vaaditaan yhteistä ratkaisua ja Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan elementtien lujittamista. Tuen täydestä sydämestäni tätä vaatimusta ja toimia EU:n turvallisuus- ja puolustusjärjestelmän perustamiseksi. Aseiden kehittämisen, valmistuksen ja hankinnan sisämarkkinoiden luomista, yhteistä viestintä- ja mediajärjestelmää sekä eurooppalaisia siviilipuolustusmekanismeja koskevat ehdotukset kuuluvat niihin moniin toimiin, joita pidän askelina oikeaan suuntaan. Euroopan unioni tarvitsee yhteisen lähestymistavan edessään oleviin turvallisuusriskeihin ja -uhkiin, ja von Wogaun mietinnössä tällainen lähestymistapa hahmotellaan realistisella ja erinomaisella tavalla.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla on edessään suuria haasteita, eikä EU:n pidä sulkea niiltä silmiään. On varmaa, että EU ottaa jatkossa vastaan yhä enemmän kansainvälisiä velvoitteita: Lähi-idän, Pohjois-Korean ja Iranin huolestuttavat tapahtumat ovat tämän kehityksen ennusmerkkejä.

Tarvitsemme tehokkaan päätöksentekokoneiston, selkeän komentorakenteen, ilmiselvän käsityksen kunkin tahon toimivaltuuksista, pätevän henkilöstön, joka voidaan sijoittaa tehtäviin nopeasti ja jolla on käytössään nykyaikaiset varusteet, sekä logistiset valmiudet siirtää joukot nopeasti palvelusalueilleen. Jäsen von Wogaun laatimassa mietinnössä vaaditaan näitä asioita, ja lisäksi siinä esitetään ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Tästä syystä kannatamme mietintöä.

Viime vuosina ETPP:n osalta on saavutettu jonkinasteista edistystä: taistelujoukot ovat täydessä toimintavalmiudessa 1. tammikuuta 2007 lähtien, ja eilen kokoontunut ulkosuhteiden neuvosto pani merkille, että jäsenvaltioiden armeijoiden käyttämien varusteiden laatu on parantunut edelleen. Euroopan puolustusvirasto edistää arvokkaalla tavalla asemarkkinoiden yhtenäistämistä sekä yhteisten tutkimushankkeiden koordinointia turvallisuus- ja puolustusalalla.

On kuitenkin sanottava, että määrärahojen rajat ylitetään yhä useammin EU:n operaatioiden suunnittelussa, mikä on huolestuttava, edelleen jatkuva suuntaus. Operaatioiden määrän lisääntyminen edellyttää, että niillä on demokraattinen oikeutus. Tätä oikeutusta ei voida kuitenkaan taata, jos operaatioiden rahoitus suunnitellaan ottamatta huomioon Euroopan parlamenttia ja jos niiden avoimuus on näin ollen tuomittavan puutteellista. Mietintö sisältää piristävän selkeitä ehdotuksia tämän ilmiön torjumiseksi, ja voimme antaa täyden tukemme myös näille ehdotuksille.

Haluan lisätä vielä, että meidän pitäisi mielestäni käydä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin turvallisuusstrategian laatimiseen vaikutti kolme merkittävää kansainvälistä keskustelua: keskustelu uusista uhista ja niiden kohtaamisesta erityisesti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen, keskustelu ongelmista, joita Yhdistyneillä Kansakunnilla on maailmanlaajuisena ja monenvälisenä riitojen ehkäisy- ja hallintafoorumina, sekä keskustelu sitoumuksista, joita Euroopan unionin on tehtävä tullakseen entistä aktiivisemmaksi, pystyvämmäksi ja yhtenäisemmäksi toimijaksi maailmassa.

Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa korostetaankin, että Euroopan unionin ja sen kansalaisten suurimpia haasteita ovat nykyään kansainvälinen terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, valtioiden romahtaminen ja järjestäytynyt rikollisuus.

Olen luonnollisesti yhtä mieltä siitä, että nämä ongelmat ovat merkittäviä. Pelkään kuitenkin, ettei tässä luettelossa anneta riittävästi painoarvoa muille näkökohdille, jotka ovat mielestäni aivan yhtä tärkeitä, elleivät vieläkin tärkeämpiä. Tarkoitan esimerkiksi köyhyyttä, maailmanlaajuisen oikeusjärjestelmän puutetta, ryhmien ja yhteisöjen kollektiivista kriminalisointia, maailman lisääntyvää aseistumista, sitä, että rikkaat maat ryöstävät köyhimmiltä mailta niiden perustoimeentuloon tarvitsemat luonnonvarat, ympäristön saastumista ja sosiaalisten ekosysteemien tuhoutumista.

Tältä osin Euroopan unioni ei mielestäni tarjoa aina tarkoituksenmukaisinta vastausta, ei poliittisessa eikä rakenteellisessa mielessä. Olemme esimerkiksi kuulleet jo jonkin aikaa kannanottoja yhteisen eurooppalaisen armeijan perustamisen puolesta. Tämä armeija nähdään yleensä kuitenkin 25:n olemassa olevan armeijan lisänä tai täydennyksenä eikä niiden korvikkeena, jollainen sen pitäisi minun mielestäni olla.

Olemme nähtävästi yhtä mieltä siitä, että kun otetaan huomioon nykyiset haasteet, lukuisat kansalliset armeijat eivät ole enää välttämättömiä. Tästä huolimatta Euroopan unionissa on edelleen 25 kansallista armeijaa, joiden palveluksessa on noin 2 miljoonaa ihmistä, joiden ensisijaisena tehtävänä on puolustaa jäsenvaltioiden rajoja ja etuja ja joiden kustannukset nousevat vuosittain yli 160 miljoonaan euroon. Nämä ovat lukuja, jotka monet meistä haluaisivat omistaa konfliktien ehkäisyyn ja hallintaan.

Lyhyesti sanottuna hallitusten toimet ja päätökset eivät näytä tällä hetkellä heijastavan sitä turvallisuushakuista asennemuutosta, jota olemme viime aikoina todistaneet erityisesti Euroopan unionin tasolla.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, mietinnössä annetaan äärimmäisen selkeä ja valaiseva kuva EU:sta imperialistisena unionina, jonka keskiössä ovat eurooppalaiset monopolit ja aseistautuminen.

Niin kutsutulla Euroopan unionin turvallisuusstrategialla ei ole mitään tekemistä kansalaisten turvallisuusstrategian kanssa: se on avoimen imperialistista politiikkaa, joka etenee kahdella rintamalla. Ensinnäkin se tarkoittaa, että EU on täysin Yhdysvaltojen ja Naton talutusnuorassa toteutettaessa rikollisia toimissa kansoja vastaan, ja toiseksi sen avulla pyritään muodostamaan EU:lle omia mekanismeja, joilla unionin omaa sotilasmahtia voidaan lujittaa niin, että se voi ryhtyä myös sotilastoimiin ja sekaantua itsenäisesti muiden asioihin. Tämän politiikan tavoitteena on varmistaa EU:lle entistä suurempi leijonanosa, kun markkinoita jaetaan. Politiikan kulmakivenä on ennaltaehkäisevän sodankäynnin periaate, Naton uuden sotaopin eli imperialististen väliintulojen hyväksyminen kaikissa tilanteissa ja hankkeissa kautta maailman sillä verukkeella, että niillä torjutaan maailmanlaajuisia uhkia, terrorismia ja luonnonvarojen toimitusvirran keskeytymistä. Syiksi kelpaavat myös demokratian tyrkyttäminen, kriisinhallinta ja ennaltaehkäisevien iskujen periaate.

Tässä politiikassa julistetaan, ettei Euroopan unionin imperialistisia toimia ja väliintuloja rajoita enää mikään. Toimia ollaan ulottamassa kaikkialle maailmaan. Politiikassa hyväksytään epäsuorasti Jugoslaviassa, Afganistanissa ja Irakissa toteutettujen imperialististen väliintulojen malli eli eri verukkeilla käytävä imperialistinen sota: sodan perusteena voivat olla vaikkapa joukkotuhoaseet, kuten Irakissa, josta sellaisia ei koskaan löytynyt, ja sodan jälkeen ovat vuorossa miehitys ja jälleenrakennus. Tämä kaikki merkitsee kansojen rikkauksien valumista imperialistien taskuihin.

Tähän politiikkaan kuuluu myös nopean toiminnan joukkojen perustaminen sekä sotilas- ja siviilioperaatioiden tarkoituksellinen yhdistäminen, jolloin sotilaallisia väliintuloja kutsutaan humanitaarisiksi. Politiikassa yhdistetään jopa Euroopan unionin ulkoinen turvallisuus ja eurooppalaisten poliisivoimien perustaminen: tämä tarkoittaa rajojen aseistamista ja sotilaallisen lähestymistavan soveltamista maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Politiikkaan kuuluvat sotilastarkoituksiin suunnatut salaiset lisämäärärahat. Työntekijöille sen sijaan tarjotaan nälkäpalkkoja ja jatkuvaa niukkuutta. Euroopan unionin ajaessa tätä strategiaa sen aggressiivisuus yltyy ja lisääntyy sekä sisäisesti että kolmansia maita kohtaan. Vihollisena on kansa.

Toimet Euroopan unionin sotilaallisen voiman lisäämiseksi ovat yhteydessä toimiin, joiden tarkoituksena on parantaa unionin asemia imperialistisessa taistelussa ja sotateollisuuden sisäisessä kilpajuoksussa. Euroopan unionin yritys näyttää, että se on ottamassa etäisyyttä Yhdysvaltojen imperialistiseen politiikkaan Iranissa, on kansan röyhkeää huijausta. Kiihtyminen Guantánamosta sekä CIA:n lennoista ja sieppauksista Euroopan maaperällä on tekopyhää, kun otetaan huomioon, että EU noudattaa samaa imperialistista politiikkaa kuin Yhdysvallat ja tiivistää samaan aikaan operationaalista yhteistyötä Νaton kanssa.

Kansojen on oltava huolissaan imperialistien harjoittamasta varustelusta, aseistautumisesta ja terrorismista ja vastustettava näitä toimia.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä lämpimästi Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa koskevasta mietinnöstä. Kyseessä on erinomainen mietintö, johon ei mielestäni tarvitse tehdä enää tarkistuksia. Etenkään siihen ei tarvitse tehdä tarkistuksia, joilla Euroopan unionilta vietäisiin kaikki sotilaallinen merkitys maailmassa.

Jos Euroopan unioni haluaa nykyistä merkittävämmän aseman maailmassa, sen on kyettävä tuntuvaan sotilaalliseen läsnäoloon paitsi omilla rajoillaan myös maailman muissa osissa. Tätä ei saavuteta pelkällä puolustusviraston luomisella ja aseistuksen yhdenmukaistamisella. Meidän on myös vakuutettava Euroopan unionin kansalaiset niin, että he asettuvat tukemaan puolustusmenojen kasvattamista päämääriemme mukaisiksi.

Euroopan unioni on osoittanut, ettei se käytä sotilaallista voimaa väärin, joten pasifistien pelot ovat tältä osin perusteettomia. Todellisuudessa meidän pitäisi olla huolissamme poliittisesta ja sotilaallisesta kyvystämme ottaa vastuuta maailmanlaajuisesta turvallisuudesta.

Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa luotaessa tavoitteena ei saa olla Naton jäljittely: Nato on ensisijainen, koeteltu ja hyväksi havaittu puolustuspoliittinen välineemme. Strateginen riippumattomuutemme ei saada myöskään häiritä poliittista ja teknistä yhteistyötämme Naton voimakeskusten kanssa. Läntisellä maailmalla, joka ulottuu pitkälle Euroopan unionin rajojen yli, on todellakin oikeus odottaa meiltä todellista panostamista yhteistyöhön ja yhteisvaikutukseen yhteisissä toimissamme. Mietinnössä tämä on esitetty tasapainoisella tavalla, ja siksi meillä on ilo kannattaa asiakirjaa huomisessa äänestyksessä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta kuuluu tärkeimpiin Euroopan unionin tulevaisuudesta käytäviin keskusteluihin. Se on askel kohti joidenkin kuopatun perustuslakisopimuksen sisältämien ratkaisujen hyväksymistä. Ehdotus Euroopan ulko- ja puolustusministerin viran perustamisesta uhkaa useiden jäsenvaltioiden etuja.

Saksan sopimus Venäjän kanssa oli erinomainen esimerkki eurooppalaisesta solidaarisuudesta energia-alalla. Kyseessä oli hyvin tyypillinen tapaus, jota on pidettävä varoitusmerkkinä. On järkeenkäypää, että unioni tarvitsee välineen, jonka avulla se voi käyttää sotilaallista vaikutusvaltaa lähialueillaan. Mikä tahansa yritys ottaa sotilaallista vastuuta maailmanlaajuisesta turvallisuudesta olisi kuitenkin yritys korvata Nato tai tarkemmin sanottuna heikentää Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa Euroopassa ja muualla maailmassa.

Naton ja Euroopan unionin välille ei saa syntyä kilpailua turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. On korostettava, että Natolla on huomattavasti merkittävämpi asema ja paremmat valmiudet kuin Euroopan unionin käyttöön osoitetuilla asevoimilla. EU:ssa on tietenkin jäsenvaltioita, jotka eivät kuulu Natoon, ja meidän on löydettävä tapa saada ne mukaan kysymyksiin, jotka koskevat Euroopan turvallisuutta. Tällaisen yhteistyön on tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisten asevoimien välisen yhteistyön kehyksessä.

Meidän ei pidä luoda uusia komentokeskuksia vaan yksinkertaisesti kohdentaa osa kansallisista asevoimista tekemään yhteistyötä erityisissä operaatioissa. On kuitenkin elintärkeää luoda yhtenäinen eurooppalainen järjestelmä tiedustelun, kriisinhallinnan ja taloudellisten uhkien valvonnan alalle. Kansallisten hallitusten ja unionin vastuulla on valvoa, miten yksittäiset jäsenvaltiot ovat valmistautuneet terrori-iskuihin tai onko niiden käytössä asianmukainen alueellinen puolustusjärjestelmä. Lisäksi totean, että unionin on huolehdittava turvallisuudesta välittömässä lähiympäristössään haalimatta maailmanlaajuista vaikutusvaltaa ja puuttumatta paikallisiin konflikteihin eri puolilla maailmaa.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen aina vastustanut EU:n sekaantumista puolustusasioihin. Euroopan maat vastaavat turvallisuudestaan erikseen omilla toimillaan ja yhdessä Naton kautta, ja näin on oltava myös jatkossa. Euroopan unioni on edennyt puolustusalalle – tämä ei johdu siitä, että unioni parantaisi puolustusvalmiuksiamme – vaan siitä, että jotkut haluavat EU:n saavan lisää valtion ominaisuuksia ja tulevan maailmanlaajuiseksi toimijaksi, joka pyrkii kohti omia erillisiä poliittisia tavoitteitaan. Tämän mahdollistamiseksi unioni haluaa käyttöönsä täydellisen valikoiman ulkopoliittisia välineitä, myös asevoimat.

Tässä mietinnössä mennään kuitenkin vielä huomattavasti niitä välittömiä tavoitteita pidemmälle, jotka ovat ETPP:n puolestapuhujien mielessä tällä hetkellä. Siinä kannatetaan turvallisuus- ja puolustusliittoa ja haikaillaan EU:lle omia puolustusmäärärahoja. Taivas meitä varjelkoon, jos ne, jotka ovat vastuussa yhteisestä maatalouspolitiikasta, yhteisestä kalastuspolitiikasta, haitallisesta ylisääntelystä ja kaikenlaisesta sekaantumisesta elämäämme, saavat tehtäväkseen myös puolustuksemme järjestämisen.

Näitä turvallisuus- ja puolustusliittoon ja EU:n puolustusmäärärahoihin liittyviä ehdotuksia on mahdotonta hyväksyä, ja ne riittävät jo yksinään takaamaan Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen valtuuskunnan vastustuksen, mutta kansainvälinen asiayhteys, jossa tästä mietinnöstä keskustellaan, tekee siitä kaksin verroin paheksuttavan. Nato on parhaillaan mukana elintärkeässä operaatiossa Afganistanissa. Ei ole liioiteltua sanoa, että tämän operaation onnistuminen on välttämätöntä Naton tulevaisuudelle ja omalle pitkän aikavälin turvallisuudellemme. Liittouma on pyytänyt toistuvasti tämän Afganistanin operaation lujittamista taistelujoukoilla, taktisilla kuljetushelikoptereilla ja erityisesti tulevaan jälleenrakennukseen liittyvillä siviilitoimilla, joilla sotilaalliset saavutukset voidaan vahvistaa. Joitakin kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta eurooppalaisten liittolaisten reagointi on ollut säälittävää. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että ETPP merkitsee huomion kääntymistä pois Natosta ja että se on itse osa ongelmaa.

Tänä aikana, jona demokratiat ovat uhattuina ja jona solidaarisuutta tarvitaan, on erittäin vahingollista, jos eurooppalaisten ja amerikkalaisten näkemykset kilpailevat keskenään ja etenkin jos on olemassa kaksi puolustusjärjestöä, joiden jäsenyydet ovat päällekkäisiä ja jotka kilpailevat samoista rajallisista voimavaroista.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Haluan kiittää jäsen von Wogauta hänen kunnianhimoisesta mietinnöstään. Tässä mietinnössä tunnustetaan, että Euroopan unionin turvallisuuden ja puolustuksen alalla saavutetusta edistyksestä huolimatta tehtävää on vielä paljon. Yhdyn siihen, mitä jäsen von Wogau sanoi istuntosalissamme tänään: turvallisuus- ja puolustusliiton rakentaminen voi tuoda meitä jälleen lähemmäksi unionin kansalaisia.

Eurobarometrin luvut ovat selkeitä: 77 prosenttia unionin kansalaisista kannattaa Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Jopa jäsen Van Ordenin ja joidenkin muiden parlamenttimme äänekkäiden euroskeptikkojen kotimaassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa kannattajia on 59 prosenttia kansalaisista.

Ulottuvuudeltaan tämä mietintö on kuitenkin rajallinen. Mietinnössä kyllä ehdotetaan rohkeasti eurooppalaisen talousarvion perustamista unionin sotilaallisia toimia varten, puolustetaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolin vahvistamista eurooppalaisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikkojen valvonnassa sekä vaaditaan perustellusti, ettei perustuslakisopimuksessa ehdotettuja edistysaskelia hylätä, mutta siinä tyydytään toistamaan tuki neuvoston ja komission esittämille aloitteille keskeisillä teollisuuden yhdentymisen ja Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden luomisen aloilla.

Olen pettynyt siihen, ettei mietinnössä mennä pidemmälle. Kannatan vakaasti ajatusta eurooppalaisen näkökulman asettamista etusijalle puolustusmateriaalin hankinnassa. Pitkällä aikavälillä pelissä on EU:n strateginen riippumattomuus, eikä parlamenttimme ole kyennyt tähän mennessä esittämään omaa näkemystään tällä alalla.

Arvoisa puhemies, emme saa sokaistua markkinoiden opinkappaleista. On ratkaisevan tärkeää, että seuratessamme ystäviemme ja kumppaniemme esimerkkiä eri puolilla maailmaa emme unohda tämän teollisuudenalan strategisia ja poliittisia vaikutuksia.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, parlamenttimme arvioi nyt ensimmäistä kertaa toden teolla Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa, mutta suhtautumisemme Natoon on paljon epäselvempää. Sanomme, että Nato on vastuussa yhteisestä puolustuksestamme ja että se on transatlanttisten suhteiden foorumi. Emme sano, mitä teemme, jos Nato ei saa aikaan rauhaa Afganistanissa. Naton ei odoteta kokevan tappiota. Nato on kärsinyt selkeän strategisen uudelleenarvioinnin puutteesta aina kylmän sodan päättymisestä lähtien, ja se kärsii jatkuvasti kehnosta yhteistyöstä Euroopan unionin kanssa. Parlamenttimme ei pidä suhtautua niin ujosti Naton kriittiseen arviointiin, sillä ilman sitä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen jää ikuiseksi haaveeksi.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, olen ollut Euroopan parlamentin jäsenenä nyt kaksi vuotta, ja tänä aikana olen saanut eteeni lukuisia mietintöjä, joissa on käsitelty kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt käsittelemämme mietintö on kuitenkin huonompi kuin mikään tähän asti näkemistäni. Jäsen von Wogau ehdottaa milloin mitäkin, mutta kantavana teemana on EU:n aseistaminen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kehittämällä. Esittelijä haluaa laajentaa Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustusstrategian soveltamisalaa. Tämä mahdollistaisi ennaltaehkäisevät sodat, jollaista todistamme juuri nyt esimerkiksi Lähi-idässä.

Jäsen von Wogau katsoo myös, että kriisinhallinnan alalla toteutettavat sotilaalliset toimet olisi rahoitettava EU:n talousarviosta. Toisin sanoen veronmaksajat esimerkiksi puolueettomassa Ruotsissa maksaisivat sotilasoperaatioista ympäri maailman. Mielikuvituksellisimpiin ehdotuksiin kuuluu myös pysyvien eurooppalaisten merivoimien perustaminen Välimerelle huolehtimaan EU:n turvallisuuseduista alueella. Kuin pisteeksi i:n päälle esittelijä korostaa myös, että tarvitsemme perustuslain, joka nopeuttaisi puolustusliiton perustamista.

Kun Ruotsi liittyi EU:hun vuonna 1995, monet ruotsalaiset suhtautuivat liittymiseen epäilevästi. EU:n mahdollinen militarisoituminen oli nimenomaan yksi huolenaiheista, jotka EU-intoilijat sivuuttivat täysin aiheettomina. Nyt, reilut kymmenen vuotta myöhemmin, näemme, ettei militarisoituminen ole lainkaan mahdotonta. Minä itse en halua kolmen poikani ja muiden nuorten eurooppalaisten osallistuvan EU:n armeijaan, ja siksi kehotan kollegojani äänestämään tätä mietintöä vastaan huomisessa äänestyksessä.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Javier Solanan vuonna 2003 laatima strategia on erinomainen asiakirja. Siinä kuvataan seikkaperäisesti edessämme olevat uhat ja haasteet sekä määritetään selkeästi erityinen eurooppalainen vastaus niihin. Tästä vastauksesta on tullut Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käyntikortti.

Tässä mielessä kyseisen asiakirjan päivittäminen ei vaikuta tarpeelliselta, onhan Nato soveltanut samaa strategista mallia huhtikuusta 1999 lähtien. Tämä on ainoa asia, josta olen eri mieltä kuin Karl von Wogau ehdotuksessaan.

Tämän mietinnön arvo on muualla: arvo perustuu ETPP:tä koskeviin näkymiin, jotka tekstissä hahmotellaan. Se perustuu myös Euroopan unionin nykyisten siviili- ja sotilasvalmiuksien rehelliseen arviointiin. Karl von Wogaun mukaan Euroopan unionin käytettävissä on tällä hetkellä vain rajalliset valmiudet toteuttaa siviili- ja sotilasoperaatioita. Hän tekee tästä arviosta myös oikeat johtopäätökset. Ensinnäkin hän vaatii läheistä yhteistyötä Euroopan unionin ja Naton välille. Toiseksi hän kehottaa unionia keskittämään valmiutensa välittömille maantieteellisille lähialueillemme.

Esittelijä on tietoinen valmiuksien rajallisuuden syistä, sillä hän mainitsee puutteet strategisten ilma- ja merikuljetusten, yhteensopivien televiestintäjärjestelmien ja erityisesti satelliittiavusteisten tiedusteluvalmiuksien aloilla. Nämä huomiot eivät ole missään tapauksessa uusia, sillä kyseiset puutteet ovat olleet tiedossamme viimeistään vuonna 2002 pidetystä ensimmäisestä voimavarasitoumuksia käsittelevästä konferenssista lähtien.

Mielestäni mietinnön suurin ansio piilee kuitenkin Karl von Wogaun hahmottelemissa ETPP:n pitkän aikavälin näkymissä. Hän menee operationaalisten tavoitteiden rajoja pidemmälle eli pidemmälle kuin vuoteen 2010 ja pidemmälle kuin perustuslakisopimuksen ehdoissa mennään. Tähän tulevaisuudenkuvaan sisältyy turvallisuus- ja puolustusliiton perustaminen. Emme saa unohtaa tätä tavoitetta. Se on ja sen on oltavakin johtotähtemme seuraavissa toimissa, jotka on toteutettava ETPP:n kehittämiseksi.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa lainaamalla Eurobarometri-tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan 70 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista kannattaa Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Euroopan unionin kansalaisilla näyttää olevan parempi käsitys aikamme haasteista kuin neuvoston edustajilla, jotka eivät ole läsnä tämäniltaisessamme täysistunnossamme Strasbourgissa.

Euroopan unionin turvallisuusstrategian osalta on keskityttävä kaikkein tärkeimpiin tavoitteisiin pyrittäessä luomaan Euroopan unionin yhteistä common turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Ennen kaikkea meidän on vaadittava uuden sukupolven satelliittijärjestelmien integroimista eurooppalaiseen järjestelmään ja kerättyjen tietojen saattamista ase- ja poliisivoimien saataville. Meidän on vaadittava näiden tietojen käyttämistä myös katastrofien hallinnassa siten, että tässä yhteydessä hyödynnetään Torrejónissa sijaitsevaa satelliittikeskusta. Tiedustelu on edelleen yksi tämän strategian tärkeimmistä osa-alueista. Lisäksi nyt perustettavat nopean toiminnan joukot on varustettava tiedustelu- ja viestintäteknologialla, jota Natokin käyttää tai joka on vähintäänkin yhteensopivaa Naton käyttämän teknologian kanssa.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä Frattinia siitä, että hän on pysynyt kanssamme niin pitkään. Ehkäpä hän on innostunut siitä, että Kimi Räikkönen ajaa ensi kaudella Ferrarilla. Hyvä jäsen Duff, olen pahoillani, tiedän, ettette seuraa formula ykkösiä. Haluan esittää viisi huomiota.

Ensimmäinen huomio: kannatan tätä mietintöä. Mielestäni se on erinomainen. Minusta siinä mennään hieman liian pitkälle vain yhdessä kohdassa, jolla tarkoitan ajatusta siitä, että Euroopan unionilla pitäisi olla ulkoministerin lisäksi myös puolustusministeri. Odottakaamme perustuslakia, jonka myötä voimme aloittaa yhdellä ministerillä ja lisätä määrän kenties myöhemmin kahteen.

Toinen huomio: tämä huomio koskee jäsen Van Ordenia, joka on valitettavasti jo poistunut. Hän nosti esiin useita ongelmia, jotka liittyvät Naton ja EU:n suhteeseen. Sanon aina jäsen Van Ordenille, että hänen pitäisi hankkia elämä. Jos meillä olisi perustuslaki, kaikki nämä ongelmat voitaisiin ratkaista, mutta valitettavasti hän ei taida kannattaa perustuslakia.

Kolmas huomio: mielestäni EU:n ja Yhdysvaltojen strategiset intressit ovat täysin samat, minkä tämä mietintö osoittaa hyvin. Siksi meidän on mielestäni pyrittävä ratkaisemaan ongelmamme yhdessä, kuten jäsen von Wogau ehdottaa.

Neljäs huomio: suurin rakenteellinen ongelma ETPP:n ja Naton välillä on mielestäni se, ettei yhteistyömme todella toimi niin kuin sen pitäisi. Entisenä virkamiehenä katson, että suhteet perustuvat liiaksi henkilöstöjen välisiin yhteyksiin: toisin sanoen virkamiehet ovat liian usein yhteydessä virkamiehiin. Kenties meidän pitäisi tehdä suhteesta poliittinen ja pyrkiä tuloksiin sitä kautta.

Viimeisenä huomiona totean, että ETPP:n vahvuus piilee sen monimuotoisuudessa. Petämme itseämme, jos keskitymme yksinomaan kriisinhallinnan siviilinäkökohtiin. Kysymys kuuluu, hyväksytäänkö esimerkiksi entiset puhdistukset. Jos vastaus on kieltävä, tarvitsemme myös kriisinhallinnan sotilaallista puolta. Tämän vuoksi kannatan mietintöä kaikesta sydämestäni. Mielestäni se on erinomainen.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen von Wogauta tästä mietinnöstä, joka on kattava, käytännönläheinen ja myös rohkea.

Yli 70 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista ja suurin osa parlamenttimme jäsenistä on kanssani samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin turvallisuusstrategia on ainoa toteuttamiskelpoinen vastaus edessämme oleviin merkittäviin uhkiin – terrorismista valtioiden romahtamiseen. Jaan myös esittelijän näkemyksen siitä, että tätä strategiaa on mukautettava jatkuvasti, jos Euroopan unionin halutaan pysyvän jatkossa turvallisena, vapaana ja vauraana alueena.

Koska sotilasmenojen lisäämiselle tuskin heruu tulevaisuudessa paljonkaan tukea, meidän on hyödynnettävä käytettävissämme olevat keinot ja voimavarat tähänastista tehokkaammin. Tämän vuoksi Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka edellyttää yhteisiä standardeja, yhteistä tutkimusta ja kehitystä sekä yhteistä hankintajärjestelmää. Tarvitsemme yhteisen lento- ja avaruusperusteisen tiedustelujärjestelmän sekä yhteiset televiestintästandardit.

Tarvitsemme strategista yhteistyötä ulkoisiin ja sisäisiin turvallisuustehtäviin sijoitettujen joukkojen välillä. Kongoon parhaillaan sijoitetuista joukoista saatujen kokemusten perusteella on selvää, että vaikka ne ovat saavuttaneet omistautumisellaan onnistumisia, puutteita on vielä aivan yhtä paljon.

Me kaikki tiedämme, että vaikka EU on taloudellinen jättiläinen, se on turvallisuuspoliittisesti yhä pelkkä kääpiö. Jos EU haluaa kehittyä poliittiseksi unioniksi, sen on päästävä eroon kääpiön maineestaan turvallisuusalalla, hylättävä kansalliset vihamielisyydet ja tavoiteltava jotakin kokonaisvaltaisempaa ja suurempaa.

Tämän vuoksi yhteisö tarvitsee turvallisuuspolitiikan, jota yhteisö myös rahoittaa, jossa parlamentti osallistuu päätöksentekoon ja valvontaan ja jonka poliittisesta johtamisesta vastaa apulaisulkoministeri. Juuri tätä tietä käsittelemämme mietintö viitoittaa, ja siksi pidän sitä paitsi rohkeana myös edistyksellisenä: tavoitteena on kansalaisten kannalta turvallinen Euroopan unioni.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alexandra Dobolyi (PSE). – (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, joka heijastelee asianmukaisesti näkemyksiämme ETPP:n tulevasta kehityksestä.

ETPP:n siviili- ja sotilasnäkökohtien yhdistelmää on kehitettävä edelleen. Löytämällä kaikkien varojen ja välineiden parhaat yhdistelmät voimme tarjota parhaan mahdollisen vakautusvaikutuksen tällä alalla. Tavoitteena on vakauttaa kriisinhallinta-alaa ja tarjota pitkällä aikavälillä nykyistä parempia tulevaisuudennäkymiä.

Tällä tiellä emme saa pitää esimerkkinämme Naton sotilaallista mallia, vaan meidän on kyettävä kehittämään oma lähestymistapamme, kuten Kongon tapauksessa onkin tapahtunut. Sotaa käyvät ryhmittymät luottavat enemmän meihin, sillä EU:ta ei vedä perässään johtajavaltio, jolla on omat poliittiset taka-ajatuksensa, EU:n päätöksenteossa sovelletaan avoimuutta koskevia sääntöjä.

Nopea reagointi siirtojen ja kuljetusten suhteen on yhteinen haaste kaikissa EU:n operaatioissa niiden luonteesta riippumatta. Euroopan unionin on perehdyttävä aiempaa paremmin siviilikuljetusvalmiuksiensa hyödyntämiseen ja niihin liittyviin yhteisvaikutuksiin. Eurooppalaiset ovat kehityksen kärjessä siviilipuolen lento- ja merikuljetuksissa, ja tällaisen etulyöntiaseman pitäisi helpottaa myös nopeaa reagointia kriisitilanteissa. Multimodaalinen suunnittelu, eri valmiuksien (lento-, meri-, helikopteri- ja rautatiekuljetusten) optimaalinen yhdistäminen sekä siviilivalmiuksien aiempaa tehokkaampi hyödyntäminen ovat näkökohtia, jotka on sisällytettävä käsitykseemme operaatioiden toteuttamisesta.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, turvallisuusstrategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttaminen riippuu pitkälti Euroopan unionin kyvystä panna tämä asiakirja täytäntöön. Tämä täytäntöönpano puolestaan lisää Euroopan unionin uskottavuutta vakavasti otettavan turvallisuuspolitiikan alalla ja tekee unionista elimen, joka pystyy määrätietoisiin toimiin kriisitilanteissa. Tällä hetkellä edessämme on monia ulkopoliittisia haasteita, kuten Lähi-idän konfliktit, sotilasoperaatiot, joissa on mukana jäsenvaltioiden sotilaita, sekä Kiinan ja Intian kaltaisten uusien maailmanmahtien nousu. Näinä aikoina yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme lujittaminen on elintärkeää.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tehostamiseksi meidän on toteutettava tänään ratkaisevia toimia ja tarjottava vastauksia peruskysymyksiin, jotka sisältyivät hylättyyn perustuslakisopimukseen. Tarvitsemme myös ihmisiä ja toimielimiä toteuttamaan tätä politiikkaa. Tämä edellyttää EU:n ulkoministerin viran perustamista, nykyistä suurempia rahavaroja, keskeisten ongelmien analysoinnin tehostamista sekä jäsenvaltioiden toimien koordinointia. Meidän on tärkeää luoda oma valmiusvaranto humanitaarisia operaatioita, rauhanturvatoimintaa, rauhoittamistoimia ja kriisinhallintaa varten. Euroopan unionin jäsenvaltioiden turvallisuus voidaan taata tehokkaan, monipuolisen järjestelmän ja alueellisen vakauden avulla.

Strategian täytäntöönpano on pitkälti riippuvainen jäsenvaltioiden tahdosta ja niille osoitettujen velvollisuuksien huolellisesta täyttämisestä. Lainsäädäntökehyksen hyväksymisen, täytäntöönpanoaikataulun ja ulkosuhteita koskevien sitoumusten kaltaiset toimet eivät sellaisinaan riitä luomaan tehokasta järjestelmää uhkien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

19. Perintö- ja testamenttioikeus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Garganin laatima oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö (A6-0359/2006) suosituksista komissiolle perintö- ja testamenttioikeudesta (2005/2148 (INI)).

  Giuseppe Gargani (PPE-DE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, saanen sanoa käsittelemästämme toimenpiteestä, että sen taustalla on 50 000–100 000 kuolemasta johtuvaa perintötapausta Euroopan unionissa. Tästä toimenpiteestä tulee todennäköisesti viitetapaus kansainvälistä oikeutta koskevissa kysymyksissä.

Kansainväliset kuolinpesät edustavat erittäin laajaa ilmiötä, joka aiheuttaa yhä enemmän ongelmia. Ongelmat johtuvat siitä, että kansainvälisen yksityisoikeuden ja jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden järjestelmien välillä on tällä hetkellä huomattavia eroja, minkä vuoksi vapaan liikkuvuuden ja omaisuudensuojan tiellä on esteitä. Oikeudellisten asioiden valiokunta, jonka puheenjohtajan minulla on kunnia toimia, on tämän vuoksi päättänyt tehdä aloitteen perintöoikeuden yksinkertaistamiseksi Euroopan unionissa käyttämällä valtuuksia, jotka sille on taattu EY:n perustamissopimuksen 192 artiklassa, ja kehottaa komissiota hyväksymään lainsäädäntöehdotuksen.

Hyvät kollegat, koska meillä ei valitettavasti ole vielä valtaa lainsäädäntöaloitteiden tekemiseen kaikkien kansallisten parlamenttien tavoin – tämän panen aina merkille – käännyn teidän puoleenne, arvoisa komission jäsen Frattini, ja kehotan teitä viemään tärkeän pyyntömme eteenpäin Euroopan unionin kansalaisten edun nimissä. Olen varma, että saan äänestyksessä puolelleni määräenemmistön tuen.

Kuten tiedätte, perinnön saaminen edellyttää edunsaajilta nykyään menettelyn käynnistämistä kaikissa maissa, joissa omaisuus sijaitsee. Tämä on kallis ja työläs prosessi, ja koska omaisuuden siirtäminen perintöteitse on erityinen omistusoikeuden siirtotapa, siihen liittyy myös tunneperäisiä ja henkilökohtaisia näkökohtia – äärimmäisen monimutkaisia henkilösuhteita, jotka voivat nousta jopa oikeudellisten perustelujen yläpuolelle. Haluan nostaa esiin erään hyvin henkilökohtaisen muiston nuoruudestani, ajalta, jolloin olin vielä yliopistossa: Professori Cariota-Ferraralla, joka oli tehnyt opinnäytteensä perintölainsäädännöstä, oli tapana sanoa, että perintölainsäädäntö on tunteiden lainsäädäntö, lainsäädäntö, joka aiheuttaa usein kärsimystä. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olenkin vakuuttunut siitä, että ehdotuksemme on todellinen edistysaskel matkalla kohti kansalaisten Eurooppaa.

Olen kiitollinen valiokunnalle, joka keskusteli tästä aiheesta pitkään ja tarkasteli perusteellisesti sen kaikkia puolia. Uskon aidosti, että parlamentille esittämämme asiakirja on hyvin tärkeä ehdotus, joka edustaa askelta kohti sekä poliittista Eurooppaa että kansalaisten Eurooppaa. Siksi kehotan teitä hyväksymään tämän mietinnön, ja pyydän myös komission jäsentä Frattinia tekemään samoin Euroopan unionin kansalaisten edun nimissä.

Ehdottamamme mietintö sisältää toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että prosessin perustana ovat yksi sovellettava lainsäädäntö ja yksi toimivaltainen tuomioistuin. Sovellettavan lainsäädännön ja toimivaltaisen tuomioistuimen on yleensä pidettävä yhtä, ja myös niiden määrittämisperuste on tasapuolinen: kyseessä on vainajan asuinpaikka kuolinhetkellä. Yksilön valinnanvapautta ei ole kuitenkaan suljettu pois, sillä testamenttia laativa henkilö voi valita, mitä lainsäädäntöä koko kuolinpesään sovelletaan. Kyseeseen voi tulla henkilön omaa kansalaisuutta vastaava lainsäädäntö tai valintahetkellä asuinpaikkana olevan maan lainsäädäntö. Jos riitoja ilmenee, osapuolet voivat niin ikään valita sovellettavan lainsäädännön ja toimivaltaiset tuomioistuimet.

Haluan sanoa muutaman sanan eräästä keskeisestä näkökohdasta, jota pidän ehdotuksemme kulmakivenä. Mietinnössä ehdotetaan oikeudellisesti sitovan eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönottoa: tässä todistuksessa määritetään perintöasiaan sovellettava lainsäädäntö, perinnön saajat, kuolinpesän hoitajat ja heidän valtuutensa sekä omaisuus, josta perintö muodostuu. Todistus laaditaan vakiomallin mukaisesti, ja sen avulla peritty omaisuus voidaan kirjata sen jäsenvaltion julkisiin rekistereihin, jossa omaisuus sijaitsee.

Jäsen Berger on perehtynyt muita tarkemmin juuri tähän ehdotukseen ja esittänyt viisi tarkistusta. Tässä yhteydessä minun on todettava pitäväni erityisen tärkeänä, että todistuksen on oltava pakollinen, yhdenmukainen ja oikeudellisesti varma. Todistuksen perustamatta jättämisellä olisi mielestäni kielteinen vaikutus koko säännösrakenteeseen, sillä tällöin sen teho heikkenisi ja merkitys vähenisi. Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät välttämättä ottaisi sitä huomioon ja siitä tulisi pikemminkin neuvoa-antava kuin pakottava toimenpide. Tämä heikentäisi joka tapauksessa järjestelmän tehoa, jonka perustuttava nimenomaan oikeusvarmuuteen ja kykyyn saavuttaa kaikki kansalaiset niin, että he voivat todella saada perintönsä näiden välineiden avulla.

Mielestäni muut tarkistukset on hylättävä, ja tältä osin haluan vedota erityisesti jäsen Bergeriin, jotta hän ajattelisi asiaa uudelleen ja vetäisi kenties tarkistuksensa pois tai muotoilisi sen uudelleen tämän ehdotuksen terävöittämiseksi.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Gargani, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan kiittää vilpittömästi puheenjohtaja Gargania ja oikeudellisten asioiden valiokuntaa siitä, että he ovat laatineet ehdotuksen, jota en epäröi muuttaa lainsäädäntöehdotukseksi, jos parlamentti hyväksyy sen. Toivon, että näin tapahtuu.

Minäkin haluan aloittaa esittämällä huomion. Olemme työskennelleet pitkään arvioidaksemme oikeudellisten toimijoiden, alan asiantuntijoiden ja ennen kaikkea Euroopan unionin kansalaisten näkemyksiä mahdollisuudesta perustaa väline, jolla sovellettava lainsäädäntö voitaisiin määrittää selkeästi ja jolla helpotettaisiin näin todellisen eurooppalaisen alueen luomista perintö- ja testamenttioikeuden alalla.

Heinäkuussa 2006 toteutettiin Eurobarometri-tutkimus, jonka aiheena olivat perheoikeuden eri näkökohdat Euroopan unionissa. Tutkimustulosten perusteella ilmeni, että keskimäärin 80 prosenttia eurooppalaisista pitää välttämättömänä perintöjen ja testamenttien tunnustamista koko Euroopan unionin alueella. On selvästikin maita, joissa yhteisymmärrys asiasta on vielä tätäkin selvempi: esimerkiksi Saksassa, yhdessä suurista perustajavaltioista, ja pienemmässä Latviassa kirjattiin 92 prosentin kannatus tämänkaltaiselle lainsäädännölle. Kotimaassani Italiassa luku oli 88 prosenttia, samoin kuin Unkarissa. Reaktio on siis ollut laaja: keskimäärin neljä viidesosaa eurooppalaisista kannattaa eurooppalaisen säännöksen laatimista perintö- ja testamenttioikeuden alalla.

Maaliskuussa 2005 komissio julkaisi tästä aiheesta vihreän kirjan, jonka ansiosta olemme voineet kerätä satoja hyvin kiinnostavia vastauksia tutkijoilta, lakimieskunnalta ja alan toimijoilta. Saimme monia hyviä ajatuksia myös kansainvälisiä kuolinpesiä koskevasta kuulemisesta, jonka järjestäminen oli parlamentin erinomainen ajatus. Voin kertoa teille muun muassa, että komissio järjestää puolestaan 30. marraskuuta julkisen kuulemisen samasta aiheesta. Tämä kuuleminen tarjoaa meille tilaisuuden kerätä lisäajatuksia, jotka – Garganin mietinnön ohella – mahdollistavat meille lainsäädäntöehdotuksen esittämisen lähitulevaisuudessa.

Haluan kommentoida lyhyesti vielä yhtä aihetta, jota puheenjohtaja Gargani jo sivusi, eli eurooppalaista perintötodistusta. Jaan esittelijän näkemyksen siitä, että jos haluamme tälle alalle todella tehokkaan eurooppalaisen välineen, sillä on oltava sitova vaikutus koko Euroopan unionissa. Tältä osin monet teistä muistanevat muut kansainvälisen yksityisoikeuden välineet, joista olemme päässeet sopimukseen. Jos tietty väline, joka on kerran hyväksytty yhdessä jäsenvaltiossa, voitaisiin jokaisella kerralla kyseenalaistaa muissa jäsenvaltioissa, joissa sitä on määrä soveltaa – eli jos tämä väline ei sitoisi jäsenvaltioita – yksi päätösten vapaaseen liikkuvuuteen perustuvan alueen kulmakivistä vaarantuisi.

Vastalauseena voitaisiin tietenkin sanoa, että perintötodistus on sellaisenaan aina sitova, koska muutoin sillä ei olisi todistusvoimaa perintötilanteissa. Katson kuitenkin, että tässä tapauksessa olisi tarkoituksenmukaista korostaa todistuksen sitovuutta, sillä olemme perustamassa – kenties ensimmäistä kertaa – välinettä, josta voi olla hyötyä Euroopan unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevan ongelman ratkaisemisessa. Ongelma ilmenee myös testamenttien tunnustamisessa, eli kyse on perintö- ja testamenttioikeudellisesta ongelmasta. Sanonkin jo etukäteen, että olen täysin samaa mieltä jäsen Garganin kanssa.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, jäsen Gargani on esittänyt meille mietinnön, joka ilmentää oikeudellisten asioiden valiokunnan halua saada Euroopan unionin toimielimet ryhtymään toimiin perintöoikeuden alalla.

Komission jäsen Frattini on korostanut, että 80 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista katsoo, että perintöoikeutta on säänneltävä ja että se on tunnustettava yhdenmukaisesti koko Euroopan unionissa. Kyse ei ole teorioista vaan tosiasioista, jotka vaikuttavat eri maissa asuviin ihmisiin sekä ihmisiin, joilla on perhettä eri maissa ja jotka joutuvat perintötilanteessa vallan epätoivoiseen tilanteeseen.

Valitettavasti Euroopan unionin perussopimuksissa ei säädetä mahdollisuudesta yhdenmukaistaa aineellista perintöoikeutta. Tämä seikka on luultavasti korjattava jatkossa, sillä siinä ei ole kovinkaan paljon järkeä, että seuraukset, oikeusjärjestelmät ja perinnön saajien oikeudet muuttuvat täysin siirryttäessä joitakin kilometrejä ja riippuen siitä, missä maassa henkilö asuu.

Tässä vaiheessa oikeudellisten asioiden valiokunta tyytyy kertomaan Garganin mietinnön välityksellä komissiolle, että on välttämätöntä aloittaa lainsäädännöllisten toimenpiteiden ehdottaminen. Komission jäsen Frattini on antanut ymmärtää, että komissio kannattaa tätä. Tällä hetkellä emme luultavasti voi mennä paljonkaan pidemmälle.

Olemme keskustelleet oikeudellisten asioiden valiokunnassa niiden ehdotusten ansioista ja sisällöstä, jotka komission jäsen Frattini on sisällyttänyt liitteeseen. Sosialidemokraatteja edustava kollegani Berger on ehdottanut tiettyjä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on korjata joitakin kyseisessä liitteessä havaittuja puutteita, mutta kaikkein tärkeintä on, että komissio on valmis esittämään käytännön ehdotuksia, kuten komission jäsen Frattini on meille todennut. Emme voi harrastaa improvisointia tässä asiassa, vaan toimiemme on perustuttava kokemukseen.

Jokainen, joka on joutunut käsittelemään kansainvälistä kuolinpesää Euroopan unionissa, on kohdannut valtavia ongelmia, jotka liittyvät ennen kaikkea tuomioistuinpaikkaan.

Meidän on luultavasti ryhdyttävä käsittelemään tätä kysymystä tuomioistuinpaikan, tuomioistuinten toimivallan ja päätösten lainvoimaisuuden näkökulmasta ja poistettava eksekvatuurimenettely – kuten jäsen Gargani suosittaa – joka ei ole järkevä Euroopan unionissa.

Toivonkin, että jäsen Garganin toimet ja komission jäsenen Frattinin panos takaavat, että käsiteltävänämme on pian käytännön ehdotuksia yhteisön lainsäädännön kehittämisestä tällä alalla.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni puolesta haluan ilmaista tyytyväisyytemme vihreään kirjaan ja kiittää jäsen Gargania lämpimästi hänen laatimastaan mietinnöstä ja kaikesta kuulemistyöstä, joka sen parissa on tehty. Mietintö on todella myönteinen.

Tämä on selvästikin kysymys, joka vaikuttaa yhä useampiin kansalaisiin ja jota meidän on käsiteltävä. Kysymys ei kuitenkaan ole helppo. Kun otetaan huomioon, miten kauheaa kuolemantapauksen kohtaaminen on kenelle tahansa, ja lisätään tilanteeseen vielä vaikeudet, jotka liittyvät tiettyyn kansainväliseen oikeustilanteeseen, on selvää, että meidän on pyrittävä puuttumaan tähän alaan kansalaistemme elämän helpottamiseksi – olemmehan rohkaisseet heitä liikkumaan.

Tämä tilanne nostaa kuitenkin esiin toissijaisuuteen liittyviä oikeudellisia ongelmia. Ne koskettavat syvältä erilaisten oikeusjärjestelmiemme kulttuuria. On selvää, että jos haluamme puuttua ongelmaan, meidän on edettävä kohti sitovaa eurooppalaista perintötodistusta. Jäsen Gargani on todennut tämän, ja uskon, että myös oma ryhmäni on valmis korostamaan tätä tarvetta. Ensisijaisena tavoitteenamme on oltava tällaisen sitovan perintötodistuksen vapaa liikkuvuus, aivan samoin kuin sovellamme tavallisten tuomioiden vapaata liikkuvuutta. Asian edistämisestä tulee kuitenkin vaikeaa, sillä kuten totesin, siinä on kyse julkisen politiikan näkökohdista eri maissa. Siinä on kyse verolainsäädännön näkökohdista. Pidän mietintöä kuitenkin myönteisenä ja toivon, että komission jäsen pystyy kehittämään sen lainsäädännölliseksi välineeksi.

  Maria Berger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä, valiokuntamme puheenjohtaja, ansaitsee kiitoksen mietinnöstään ja myös siitä, että hän oli valiokunnassa käydyn keskustelun jälkeen valmis sisällyttämään siihen joukon tarkistuksiani.

Mielestäni tänään on hyvä päivä käsitellä aihetta, joka ei ole erityisen hauska: kuolemaa ja perintöä. Hyväksyimme palveludirektiivin toisessa käsittelyssä, mutta siihen ei – luojan kiitos – sisällytetty hautauspalveluja koskevaa poikkeusta, jota monet toivoivat. Tänä iltana keskustelemme eurooppalaisista aloitteista perintöoikeuden alalla.

Heti aluksi haluan selvittää erään väärinkäsityksen, sillä on ilmeistä, että asiassa on sattunut tekninen virhe. Haluamatta millään tavoin vähentää perintötodistuksen sitovuutta haluaisin poistaa sanat "kunnes toisin todistetaan". En siis missään tapauksessa halua vähentää perintötodistuksen sitovuutta vaan päinvastoin lisätä sitä. Aion selvittää tämän parlamentin yksikköjen kanssa, jolloin muutkin ryhmät voivat kenties äänestää ehdotuksen puolesta tässä tilanteessa.

Toivon, että tarkistus 3 on nyt hyväksyttävissä. Ehdotamme lähtökohdaksi vähintään kahden vuoden asumisaikaa, sillä ihmisten ei pidä joutua kärsimään odottamattomista oikeudellisista seurauksista, jotka aiheutuvat lyhytaikaisesta muutosta. Emme kuitenkaan halua tehdä helpoksi tilannetta, jossa henkilö välttelee kotimaansa perintölainsäädäntöä perheenjäsentensä vahingoksi vain muuttamalla toisaalle.

Haluan nostaa esiin vielä muut tarkistukseni, jotka koskevat määräysten noudattamista koskevaa todistusta. Suosituksessa 1 osoitetaan, ettemme halua puuttua jäsenvaltioiden menettelyoikeuteen, joten katson, että tämä määräysten noudattamisen arviointi on ristiriidassa puuttumattomuuden periaatteen kanssa paitsi jäsenvaltioiden aineellisen oikeuden myös menettelyoikeuden suhteen.

Toivon, että muut ryhmät voivat lopulta tukea tarkistuksiamme näiden selitysten perusteella.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

20. Naiset kansainvälisessä politiikassa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Gomesin laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö (A6-0362/2006) naisista kansainvälisessä politiikassa (2006/2057(INI)).

  Ana Maria Gomes (PSE), esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää kaikkia poliittisia ryhmiä osallistumisesta mietinnön laatimiseen. Annettu työpanos on parantanut mietintöä merkittävästi. Naisten osuus kansainvälisessä politiikassa on kasvanut. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat liittokansleri Merkel, presidentit Bachelet ja Johnson-Sirlead sekä Etelä-Korean pääministeri Han Myeong-Sook ja Mosambikin pääministeri Diogo. Lisäksi nykyisen puheenjohtajavaltion päämiehenä toimii nainen, presidentti Halonen. Tästä huolimatta lähempi tarkastelu paljastaa, että naisten osuus politiikassa on edelleen riittämätön niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopan unioninkin tasolla ja näin ollen myös kaikissa jäsenvaltioissa. Se, ettei tiedonkeruu mietinnön laatimista varten ollut helppoa, kertoo jo sinällään jotakin asioiden surullisesta tilasta.

Pekingissä hyväksytystä julistuksesta ja toimintasuunnasta sekä vuosituhannen kehitystavoitteista huolimatta vain kymmenessä Yhdistyneiden Kansakuntien 191 jäsenvaltiosta valtion tai hallituksen päämies on nainen ja vain 16 prosenttia maailman parlamenttien jäsenistä on naisia. Yhdistyneiden Kansakuntien 91 lähettilään ja pääsihteerin edustajan joukossa on vain yhdeksän naista.

Kuusi kuukautta sitten hyväksytystä turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1325 huolimatta kansainvälisten toimielinten ja konfliktintorjuntaoperaatioiden kokoonpanot eivät ole tasavertaisia. Turvallisuusneuvosto järjesti kolme viikkoa sitten naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan keskustelun arvioidakseen päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoa. Kaikki osallistujat olivat samaa mieltä siitä, että hyvien aikomusten ja myönteisten puheiden muuttaminen teoiksi on vielä pahasti kesken. Keskustelun kuluessa esitettiin suosituksia naisten laajemmasta osallistumisesta rauhanturvatehtäviin ja kyseisten tehtävien operationaalisen tehokkuuden lisäämisestä tätä kautta. Myös rauhanturvaoperaatioista vastaavan apulaispääsihteerin yksikössä vallitsevaa kulttuuria vaadittiin muutettavaksi mitä pikimmin. Mietintömme sisältää samansuuntaisia suosituksia.

Siirryn nyt käsittelemään Euroopan unionin tilannetta. Euroopan komissiossa ei päätöslauselmasta 2025 ja muista parlamentin päätöslauselmista huolimatta eikä myöskään Lissabonin strategiasta huolimatta ole saavutettu sukupuolten välistä tasa-arvoa. EU:lla on 107 kolmansissa maissa toimivaa valtuuskuntaa, ja vain seitsemässä niistä valtuuskunnan päällikkönä on tällä hetkellä nainen. Neuvostossa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 14 henkilökohtaisesta edustajasta vain yksi on nainen. Tilanne on tämä huolimatta siitä, että jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin toimielimissä on runsaasti ammattitaitoisia, kokeneita ja osaavia naisia.

Käytännössä kaikilla päätöksenteon tasoilla korkeinta tasoa lukuun ottamatta on nähtävissä merkkejä siitä, että huippuvirkoihin pääsyn tiellä oleva lasikatto alkaa pullistua, ellei jopa säröillä. Naisten aliedustushan on häpeällisen huomattava ainoastaan Euroopan unionin vallankäytön ylimmillä tasoilla. Kansalliselta tasolta haluan nostaa esiin Luis Zapateron johtaman Espanjan hallituksen. Maailmassa, jossa poliittinen koneisto on aiemmin estänyt naisia osallistumasta poliittiseen ja taloudelliseen vallankäyttöön, tämä hallitus on malliesimerkki. Esimerkki osoittaa, että demokratia, jonka tunnusmerkkinä on sukupuolten tasa-arvo, on mahdollinen ja riippuu hyvin pitkälti selkeästä poliittisen johdon selkeästä tahdosta.

Mietinnössä esitettävät johtopäätökset ovat selviä. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien alalla vallitsevan epätasa-arvon korjaamiseksi on ryhdyttävä toimiin sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden tasolla kaikilla aloilla. Esimerkiksi YK:n ja sen pääsihteerin olisi näytettävä henkilöstöpolitiikallaan esimerkkiä maailmalle. EU:ssa on tuettava kansainvälisiä naisverkostoja ja sellaista henkilöstöpolitiikkaa, joka takaa miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen poliittisessa ja taloudellisessa päätöksenteossa.

Tässä yhteydessä haluan ilmaista tyytyväisyyteni neuvoston vastikään tekemään päätökseen lähettää jäsenvaltioille kyselylomake, jossa pyydetään tietoa päätöslauselman 1325 täytäntöönpanon tasosta. Jäsenvaltioiden hallitusten on myös kannustettava useampia naisia pyrkimään poliittisiin tehtäviin niin jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin tasolla kuin kansainvälisestikin. Niiden on myös varmistettava, että vaalitavat johtavat demokraattisiin toimielimiin, joiden sukupuolijakauma on tasapuolinen. Kummankaan sukupuolen osuus ei saa olla missään demokraattisessa toimielimessä alle 40 prosenttia tai yli 60 prosenttia. Tällä hetkellä naisten kannalta välttämättömät tasapainon ylläpitämiseksi suunnitellut kiintiöt ja muut järjestelmät saattavat jossakin vaiheessa tulla ajankohtaisiksi miesten kohdalla. Jos edustus ei ole tasapuolinen, demokratia on vajavaista eikä se toimi asianmukaisesti. Tässä suhteessa perhe- ja työympäristön parempaa tasapainoa edistävä lait ja toimenpiteet ovat keskeisessä asemassa.

Lopuksi mainittakoon, että poliittisten puolueiden on edistettävä naisten osallistumista asettamalla kiintiöitä ja luomalla muita epätasa-arvoa korjaavia järjestelmiä. Näihin lukeutuu erityisesti naisten erityinen kouluttaminen poliittista uraa varten. Muutokseen johtavat kimmokkeet riippuvat myös puolueen poliittisesta johdosta. Esimerkiksi kotimaassani Portugalissa naiset ovat vuonna 1974 kukistetun diktatuurin jälkeen saaneet toimia esimerkiksi tuomareina, diplomaatteina sekä ase- ja turvallisuusvoimien ammattilaisina. Nämä ovat ammattialoja, jotka voisivat tuottaa paljon nykyistä enemmän sekä mies- että naisehdokkaita kaikenlaisiin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin tehtäviin ja virkoihin. Vuoden 1974 jälkeen naisten osuus näissä ammateissa on kasvanut merkittävästi, mutta kasvu ei silti näy näiden alojen korkeilla tasoilla, esimerkiksi hallitusten tai puolueiden poliittisessa päätöksenteossa. Yliopistoissa, julkishallinnossa ja koko työelämässä vallitsevasta naisenemmistöstä huolimatta lasikattoilmiö tuntuu selvästi. Hiljattain on hyväksytty poliittisten puolueiden ehdokaslistoja koskeva yhdenvertaisuuslaki, jonka odotetaan näkyvän käytännössä. Meidän on jatkettava tällä tiellä, eivätkä luvut saa olla itsetarkoitus. Meidän on pikemminkin tunnustettava ja korostettava naisedustuksen laadullista merkitystä hallituslinjausten määrittelyssä, konfliktien ratkaisussa sekä kirjanpidon avoimuudessa ja esittämisessä – toisin sanoen oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian tukemisessa.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kunnianarvoisaa esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Komissio tekee lujasti työtä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi sekä Euroopan unionissa että sen rajojen ulkopuolella, ja siksi Euroopan parlamentin jatkuva sitoutuminen näihin kysymyksiin onkin olennaisen tärkeää.

Maailma tarvitsee naisjohtajia kaikilla tasoilla, olipa kyse paikallisyhteisöistä tai kansainvälisestä politiikasta. Naisten ja miesten on osallistuttava tasavertaisesti meitä kaikkia koskettavien suunnitelmien laatimiseen sekä vallitsevien ongelmien ratkaisemiseen.

Mitä näemmekään, kun katsomme ympärillemme? Miehet tekevät edelleen suurimman osan päätöksistä. Mietinnössänne esitettävät tärkeimmät esimerkit osoittavat selvästi, ettei tilanne ole paras mahdollinen edes eurooppalaisissa demokratioissa. Kuten perustellusti mainitsette, myös omissa toimielimissämme, komissiossa ja neuvostossa, kaivataan toimia sukupuolten tasa-arvon kehittämiseksi.

Stereotypiat ja syrjintä istuvat lujassa, puolueelliset rekrytointijärjestelmät ja ylentämiskäytännöt kukoistavat ja työmarkkinat ja koulutuksessa tapahtuva erottelu estävät naisia käyttämästä koko potentiaaliaan.

Eräs keskeisimmistä tekijöistä on edelleen perhe- ja työelämään liittyvien velvollisuuksien epätasainen jakautuminen. Vaikka toimivalta tällä alueella onkin jäsenvaltioilla, olen varma, että komissio voi tuoda asiaan huomattavaa lisäarvoa tukemalla tietoisuuden lisäämistä, tiedonhankintaa, tutkimusta ja analysointia sekä verkostoitumista ja parhaiden käytäntöjen levittämistä. Komission rooli näkyy selvästi maaliskuussa 2006 antamassamme naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa etenemissuunnitelmassa. Tuleva Euroopan tasa-arvoinstituutti edistää osaltaan asian pysymistä Euroopan unionin asialistalla. Lisäksi se avustaa tiedon keräämisessä ja analysoinnissa, tutkimuksen järjestämisessä ja hyvien käytäntöjen levittämisessä.

Eräs etenemissuunnitelman painopisteistä on naisten ja miesten osallistuminen päätöksentekoprosesseihin. Kun otetaan huomioon, että sukupuoleen liittyvät kielteiset stereotypiat ovat selkeästi yhteydessä naisten aliedustukseen, olemme päättäneet nostaa stereotypioiden kitkemisen yhdeksi ohjelman keskeisistä painopisteistä.

Seuraavien viiden vuoden ajalle kaavailtujen komission strategisten toimien joukosta voidaan nostaa esiin eurooppalaisen naisverkoston luominen taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon alalla. Esiin nostettakoon myös tiedotuskampanjat, tiedonkeruu, hyvien käytäntöjen analysointi ja niiden vaihtaminen, joihin kaikki osapuolet osallistuvat sukupuoleen liittyvien stereotypioiden kitkemiseksi.

Etenemissuunnitelma kattaa myös sukupuolten tasa-arvon edistämisen Euroopan unionin rajojen ulkopuolella. Esimerkkinä ulkopoliittisista toimistamme mainittakoon viisivuotinen sukupuolten tasa-arvon toimintaohjelma, jonka 35:n Euro–Välimeri-kumppanuusvaltion ministerit allekirjoittavat tänään Istanbulissa. Naisten osallistuminen politiikkaan on eräs kyseisen toimintasuunnitelman keskeisistä pilareista, ja toimintasuunnitelmaa tuetaan vuonna 2007 käynnistettävällä alueellisella hankkeella.

Eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen kautta rahoitetaan useita hankkeita naisten mahdollisuuksien parantamiseksi. Esimerkeiksi nostettakoon Länsi-Afrikassa toteutettava paikallinen hanke, jonka tavoitteena on lisätä naisten osallistumista viidessä alueen valtiossa, Latinalaisessa Amerikassa toteutettava paikallinen hanke, jolla pyritään lisäämään nuorten, eritoten nuorten naisten, osallistumista demokratiaan, sekä Egyptissä, Jordaniassa, Nigeriassa, Marokossa ja Kirgistanissa käynnistetyt hankkeet, joiden tavoitteena on lisätä naisten poliittista aktiivisuutta.

On hyvä, että mietinnössä viitataan vaaleihin. Komissio on jo sisällyttänyt tasa-arvonäkökohdan vaalien valvontamenetelmiin, ja naisten osallistumista valvotaan järjestelmällisesti vaalitarkkailuoperaatioissa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii hiljattain Jemeniin lähetetty eurooppalainen valtuuskunta.

Kuten tiedätte, komission vakaana pitkän aikavälin sitoumuksena on valtavirtaistaa tasa-arvo kaikissa ulkosuhteissamme. Vuodesta 2001 lähtien toimintaohjelma tasa-arvoisuuden valtavirtaistamiseksi yhteisön kehitysyhteistyössä on muodostanut kehyksen, jossa olemme toteuttaneet laajan koulutusohjelman ja kehittäneet poliittisia välineitä. Vuonna 2007 käynnistämme yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailman työjärjestön kanssa uuden ohjelman valmiuksien lisäämiseksi. Tällä kertaa ohjelman kohteina ovat ensisijaisesti kumppanuusmaidemme hallitukset, kansalaisyhteiskunta ja muut ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavat osapuolet kolmansissa maissa. Ohjelman keskeisenä teemana on edistää naisten osallistumista rauhan rakentamiseen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 mukaisesti.

Totean vielä, että kaikesta saavutetusta edistyksestä huolimatta pidän selvänä, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen ja naisten tehokas osallistuminen poliittiseen elämään on vielä työn takana. Tältä osin komissio on yhä sitoutunut käyttämään kaikkia käytössään olevia välineitä. Polttaviin kysymyksiin lukeutuu ensinnäkin tasa-arvon huomioiminen nykyistä paremmin perustuslaillisissa, laillisissa ja oikeudellisissa kysymyksissä. Meidän on myös tuettava aiempaa tehokkaammin naisten aktiivista osallistumista kansallisten toimintalinjojen määrittelyyn ja täytäntöönpanoon. Toiseksi yritykset tarvitsevat lisää naisia johtotehtäviin varmistaakseen, että korkean tason päätöksenteossa voidaan hyödyntää mahdollisimman laajaa ajattelutapojen, näkökantojen, kokemuksen ja osaamisen yhdistelmää. Kolmanneksi sukupuolistereotypioiden nujertaminen opetuksessa, koulutuksessa, työmarkkinoilla ja mediassa on merkittävä haaste kaikissa maissa.

Lopuksi haluan sanoa, että mikäli haluamme saavuttaa sukupuolten tasa-arvon päätöksenteossa, miehet on saatava liikkeelle ja osallistumaan kehitykseen täysimääräisesti. Perheystävälliset naisia ja miehiä koskevat toimet, kuten aiempaa joustavammat työjärjestelyt ja laadukkaat lastenhoitopalvelut, edistäisivät asiaa tuntuvasti.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Gomesin aloite, mietinnön laatiminen naisista kansainvälisessä politiikassa, ansaitsee kiitokset, sillä kuten komission jäsenkin pani perustellusti merkille, esitettyjen lukujen vertailu – Nobel-palkinnon voittajista naisiin, jotka ovat saavuttaneet keskeisen aseman jäsenvaltioiden kansainvälisessä politiikassa ja kansainvälisissä järjestöissä – osoittaa selvästi naisten osallistumisen puutteen.

On kiistaton tosiasia, että demokraattisen yhteiskunnan edustajistossa on oltava tasapuolisesti sekä miehiä että naisia. Selvää on myös, että tasavertaisen osallistumisen on lähdettävä koulutuksesta ja sekä naisten että miesten perehdyttämisestä politiikan saloihin jo varhaisessa vaiheessa ilman sukupuolista syrjintää ja siten, että ura kansainvälisessä politiikassa on mahdollista yhdistää perhe-elämään.

Gomesin mietintö lukuisine toimineen ja lupaavine Euroopan unionin suunnitelmineen olisi hyvinkin arvokas ja ajankohtainen, ellei siinä viitattaisi määrättyjen jäsenvaltioiden hallituksiin ja ellei siinä lueteltaisi valtioita, joiden toimia on mahdotonta arvioida ainoastaan viittaamalla niihin.

Pelkkä naisten fyysinen läsnäolo kansainvälisessä politiikassa ei riitä. Päinvastoin, naisten osallistumisen on perustuttava ansioihin ja osaamiseen, joita on arvioitava sukupuoleen katsomatta. Jäsenvaltioiden perustuslain ja lainsäädännön on tuettava yhdenvertaista kohtelua, eikä ansioituneiden miesten ja naisten ylentämiseen saa liittyä syrjintää. Eikö tässä ole kuitenkin kyse toissijaisuudesta? Voimmeko sanella Yhdistyneiden Kansakuntien kokoonpanon? Näiden kysymysten vuoksi olemme päättäneet olla tukematta kyseisiä mietinnön kohtia.

Kiitän luonnollisesti Euroopan komissiota sen tekemästä työstä ja kehotan Euroopan parlamenttia tukemaan yhdenvertaisuuden periaatetta ja edistämään tasapuolisuutta koottaessa johtajistoja, valtuuskuntien edustajistoja ja valtuuskuntia.

Kannatamme vain mainitsemiani mietinnön kohtia.

  Zita Gurmai, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen päätöksentekoon on eräs yhdenvertaisia mahdollisuuksia edistävän politiikan suurimmista haasteista. Periaatteen on toteuduttava kaikilla aloilla, myös ulkopolitiikassa, vain yhden alan mainitakseni. Mahdollisuuksien yhdenvertaisuus ei saa rajoittua Euroopan unionin sisälle. Meidän on edistettävä naisten osallistumista poliittiseen elämään kaikkialla maailmassa.

Äänemme kaikuvat kuuroille korville, elleivät ne saa seurakseen tarvittavaa poliittista tahtoa. Tämän vuoksi onkin merkittävää, että maaliskuun huippukokouksessa kuuden maan eli Tšekin tasavallan, Tanskan, Suomen, Ranskan, Unkarin ja Ruotsin pääministerit hyväksyivät Euroopan tasa-arvosopimuksen. Sopimuksella laajennetaan yhdenvertaiset mahdollisuudet kattamaan myös komission kanssa tehtävä yhteistyö. Toivottavasti tämä luo uusia edellytyksiä sekä naisten urakehitykselle että perheen ja työn välisen asianmukaisen tasapainon saavuttamiselle. Kollegani on tehnyt erinomaista työtä, ja ehdotan mietinnön hyväksymistä.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Entisenä diplomaattina ja monivuotisena naispoliitikkona ymmärrän jäsen Gomesin aihevalinnan, josta kiitän häntä.

Kannatan täysin ajatusta siitä, että naisten tasavertainen ja täysivaltainen osallistuminen poliittisiin menettelyihin olisi verrannollinen todelliseen yhteiskuntarakenteeseen. Tällainen osallistuminen on merkittävää tulevien sukupolvien ja demokraattisten järjestelmien asianmukaisen toimivuuden kannalta. On varmaa, että sukupuolten tasa-arvo ihmisarvon ja vastuullisuuden suhteen oikeuttaa naisten toimimisen julkisissa viroissa. Naisten aito tukeminen politiikassa edellyttää vahvaa tietoisuutta naisten arvosta äiteinä ja heidän rooleistaan perheissä. Sama pätee myös muihin julkisiin asemiin ja ammatteihin.

Näiden virkojen ja ammattien on myös oltava läheisessä yhteydessä toisiinsa, jos tavoitteenamme on aidosti inhimillinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kehitys. Meidän on oltava rehellisiä. Naiset ovat vahvasti mukana kaikissa elämän vaikeissa tilanteissa, ja he ovat erinomaisia sovittelijoita ja välittäjiä. Meidän on todellakin tehtävä paljon nykyistä enemmän varmistaaksemme, etteivät naisten ja äitien elinolosuhteet ja työolot johda syrjintään politiikassa. Naisten osallistuminen keskeisten ja polttavien ajankohtaisten kysymysten käsittelyyn lisääntyy tulevaisuudessa merkittävästi. Naisten vahva läsnäolo yhteiskunnan kaikilla aloilla on epätavallista, sillä naiset vastustavat luonnostaan puhtaasti tehokkuuteen ja tuottavuuteen perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää ja vaativat järjestelmien määrittelemistä uudelleen ihmisläheisemmällä tavalla.

Päätän puheenvuoroni toiveeseen siitä, että kaikki poliittisesti aktiiviset naiset ryhtyisivät puhumaan uudenlaisen feminismin puolesta – feminismin, jossa kaikilla yhteiskunnallisen elämän osa-alueilla toimivien naisten todellista osaamista voitaisiin arvostaa ja jossa se voitaisiin tuoda esiin ilman kiusausta matkia mieskollegojen luomia malleja. Kyse on siis osaamisen suuntaamisesta kaikenlaisen julkishallinnossa ja poliittisissa puolueissa esiintyvän syrjinnän nujertamiseen.

  Pia Elda Locatelli (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Yhdistyneet Kansakunnat vietti viisi päivää sitten naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan perustamisen 60-vuotisjuhlaa. Kofi Annan totesi kyseisessä tilaisuudessa, että maailmassa aletaan vihdoin ymmärtää, että naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantaminen on tehokkain keino edistää kehitystä. Annan mainitsi, että mahdollisuuksia parantamalla voidaan lisätä taloudellista tuottavuutta, vähentää pikkulasten ja äitien kuolleisuutta, parantaa ravitsemustilaa ja edistää terveyttä.

Alun perin Euroopan unionin kehittämä ajatus mahdollisuuksien parantamisesta tuotiin mahtipontisesti julki 11 vuotta sitten Pekingissä järjestetyssä YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa. Ajatus on aika herättää henkiin järjestämällä uusi maailmankonferenssi. Mietinnössä YK:ta kehotetaan jälleen kerran kutsumaan koolle viides maailmankonferenssi. Esitämme tämän kehotuksen yhteisellä eurooppalaisella äänellä, joka edustaa 25:tä, pian 27:ää, Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkiaan 191 jäsenestä. Tämän jäsenjoukon merkitys on erittäin suuri. Kyseessä on yksi seurantatoimista, joita vaadimme äänestämällä tämän perusteellisen ja tasapainoisen mietinnön puolesta. Kiitämme esittelijää mietinnöstä.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, edellisten puheenvuorojen perusteella on selvää, että naisten osallistuminen kansainväliseen politiikkaan on riittämätöntä. Kun tilannetta verrataan muihin politiikan aloihin, sitä voisi luonnehtia jopa ennätykselliseksi.

Kiitän jäsen Gomesia, sillä on hänen ansiotaan, että voimme jälleen keskustella aiheesta. Keskustelu on merkittävä ensinnäkin nykymaailman tasapainon ja demokratian kannalta, ja kuten on jo mainittu, se on lisäksi erityinen ulottuvuus pyrittäessä tasavertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja tietenkin myös vaurauden saavuttamiseen.

Toiseksi asia on merkittävä siksi, ettei kyseistä ulottuvuutta tavallisesti sisällytetä jäsenvaltioiden yhdenvertaisuusstrategioihin. Euroopan unionilla ei luonnollisestikaan ole täytäntöönpanon edellyttämää toimivaltaa, vaikka sen olisi mahdollista edistää asiaa nykyistä velvoittavammalla ja tehokkaammalla tavalla.

Kuten olemme kuulleet, nykytilanne ei ole tyydyttävä. Myöskään ennusteet eivät ole toiveikkaita siihen nähden, että tutkimusten mukaan naisten osuus yksinomaan kansallisissa parlamenteissa voisi ylittää 30 prosentin rajan vuoden 2040 jälkeen. Meidän onkin suhtauduttava itseemme kriittisesti ja jaettava syntipukkien roolit rehellisesti. Vain siten voimme tunnustaa, etteivät yksinkertaiset tosiasiat ja perimmäiset arvot toteudu käytännössä tietoisuuden lisäämisen ja yhteiskunnallisen tiedotuksen puutteiden vuoksi. Asiaan vaikuttaa luonnollisesti osaltaan myös kaikkia virastoja riivaava poliittisen tahdon puute, kuten mietinnössä ja ryhmäni esittämissä tarkistuksissa todetaan.

Lopuksi haluan käsitellä lyhyesti Euroopan unionin toimielinten vastuuta. Sekä Euroopan komission että Euroopan parlamentin pitäisi rutiininomaisesti sisällyttää ulkosuhteisiinsa naisia koskevien kysymysten ulottuvuus ja pyrkiä tasapuolisuuteen niin ulkosuhteiden tiedottajakunnan kuin valtuuskuntienkin kokoonpanoa määritettäessä.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Haluan kiittää aluksi jäsen Gomesia erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään ajankohtaista ja olennaista aihetta. Naiset ovat edelleen aliedustettuina niin jäsenvaltioiden kuin Euroopan unioninkin poliittisessa elämässä, ja tämä on yhtä lailla totta myös Euroopan parlamentin kohdalla.

On käsittämätöntä, että vaikka yliopistoissa on enemmän naisia kuin miehiä ja akateemisten loppututkintojen ja tohtorintutkintojen suorittaneiden naisten osuus kasvaa jatkuvasti, poliittisissa päätöksentekotehtävissä ja taloudellisen vallan kahvassa nähdään edelleen vain harvoin naisia. Kun naiset pääsevät tietylle uratasolle, lasikatto estää heitä etenemästä pidemmälle.

Tasavertaisuus on keskeinen osa demokratiaa. Kokemus on osoittanut, että kiintiöjärjestelmät ovat johtaneet aiempaa yhdenvertaisempaan ja samalla tasapuolisempaan ja sopuisampaan yhteiskuntaan. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä lakeja, jotka turvaavat tasavertaisuuden.

Arvoisa puhemies, päätän puheeni retoriseen kysymykseen. Miten erilainen maailma olisikaan, jos sen johdossa olisi naisenemmistö. Eikö Euroopan unionikin olisi tuolloin toisenlainen?

  Anna Hedh (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä jäsen Gomesia kerrassaan erinomaisesta mietinnöstä. Käsiteltävä aihe on erittäin tärkeä sekä sukupuolten tasavertaisuuden että demokratian kannalta. Yli puolet Euroopan unionin kansalaisista on naisia, ja demokraattisessa mielessä on siksi ilmeisen tärkeää, että naiset osallistuvat poliittisiin päätöksentekoprosesseihin samassa määrin kuin miehetkin.

Euroopan unionin yhdenvertaisuuspolitiikka pohjautuu hyvinvointiin. Hyvinvointia on vaalittava ja kehitettävä, sillä sekä yhdenvertaisuuden että hyvinvoinnin alalla vallitsee nyt matalapaine. Kyse on taidosta yhdistää perhe-elämä ja ammatillinen elämä. Olemme huolissamme perhevelvoitteiden epätasaisesta jakautumisesta sekä ammatillisen koulutuksen ja työllisyyden alalla esiintyvästä syrjinnästä. Meidän on autettava toinen toistamme, jotta myös naiset voivat osallistua poliittiseen hankkeeseen. Maa, jonka vallankäyttö ei jakaudu tasaisesti naisten ja miesten kesken, ei ole yhdenvertaisuuteen perustuva hyvinvointivaltio. Pitkällä aikavälillä yhdenvertaisuus on hyvä asia miesten kannalta, mutta lyhyellä aikavälillä miesten on kenties annettava hieman periksi ja annettava naisille lisää tilaa.

Poliittisista julkilausumista, suosituksista, toimintaohjelmista ja erityisestä kansallisesta lainsäädännöstä huolimatta naiset ovat edelleen aliedustettuina politiikassa. Mitä tasavertaisuus edellyttää? Valitettavasti olen sitä mieltä, että ainoa ratkaisu ovat kiintiöt ja lainsäädäntö, joiden ei pitäisi olla tarpeen. Jos miehet osallistuisivat sukupuolten tasa-arvoa edistävään työhön, voisimme ratkaista tämän merkittävän ongelman.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tiedämme, että kansainväliset konfliktit vaikuttavat erityisesti naisiin. Esimerkiksi valtaosa pakolaisista ja maanpaossa elävistä ihmisistä on naisia.

Meidän on kuitenkin tiedostettava, etteivät naiset suinkaan tee päätöksiä, jotka näihin tilanteisiin johtavat. Kuten jäsen Gomesin erittäin mielenkiintoisessa mietinnössä selvästi tuodaan esiin, kansainvälisen politiikan päätöksentekotasolla on vain kourallinen naisia huolimatta Pekingin toimintaohjelmasta ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1325 sekä siitä, että asiantuntijoiden mukaan naisilla on erityinen neuvottelukyky ja kyky saada aikaan sopimuksia.

On ristiriitaista, että valtaosa aktiivista rauhanneuvottelutyötä ja konfliktien jälkityötä tekevistä kansalaisjärjestöistä koostuu naisista. Kuten mietinnössä huomautetaan, EU:n toimielinten on tuettava näitä naisia.

Meidän on ryhdyttävä kiireesti kaikkiin tarvittaviin toimiin naisten ja miesten tasavertaisuuden varmistamiseksi kaikilla aloilla, joilla tehdään yhteiseen kohtaloomme vaikuttavia päätöksiä. Naisvaje ilmentää demokratiavajetta.

Mietinnössä esitetyt toimet ovat tässä suhteessa erittäin rohkeita ja mielenkiintoisia, ja ne noudattavat läheisesti kotimaani Espanjan hallituksen omaksumaa linjaa.

Kiitos teille, hyvä jäsen Gomes.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, "naiset edustavat puolta ihmiskunnan mahdollisista taidoista ja kyvyistä, ja koko yhteiskunta kärsii siitä, että naiset ovat aliedustettuina päätöksenteossa". Tämä on lainaus Ateenan ministerikokouksen julistuksesta, joka allekirjoitettiin 14 vuotta sitten. Monista vastaavista julistuksista ja toimintaohjelmista sekä vastaavasta lainsäädännöstä huolimatta sukupuolisyrjintää esiintyy edelleen.

Maailman lähes 44 000:sta parlamentin jäsenestä vain 16 prosenttia on naisia. YK:n nykyisistä 191 jäsenvaltiosta vain seitsemässä päämiehenä toimii nainen ja vain kahdeksan maan hallitusta johtaa nainen. Naisten aliedustus politiikassa ja päätöksentekoprosesseissa liitetään ajoittain vaikeuksiin yhteiskunnallisen elämä, perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamisessa. Vaikeudet johtavat usein syrjintään työssä ja ammatillisessa koulutuksessa.

Euroopan unionin pitäisi näyttää yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja demokratian esimerkkiä muulle maailmalle. Jopa Euroopan parlamentissa naisten osuus on kuitenkin vain 30 prosenttia. Joissakin valtioissa, kuten Kyproksessa tai Maltassa, ei ole lainkaan naiskansanedustajia. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja poliittisten puolueiden on pyrittävä niin kutsuttuun tasapuoliseen osallistumiseen, jonka mukaan ehdokaslistoilla on kummankin puolen edustajia 40–60 prosenttia. Tällöin yhteiskunnallinen edustus olisi aidosti oikeudenmukainen.

Haluan kiittää jäsen Gomesia erinomaisesta mietinnöstä. Toivon, että se edistää muutosta naisten tilanteeseen politiikassa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

21. Ihmiskaupan torjunta – kokonaisvaltainen toimintatapa ja ehdotukset toimintasuunnitelmaksi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Bauerin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0368/2006) ihmiskaupan torjunnasta – kokonaisvaltainen toimintatapa ja ehdotukset toimintasuunnitelmaksi (2006/2078(INI).

  Edit Bauer (PPE-DE), esittelijä. – (SK) Ihmiskauppaa pidetään kiistatta nykyajan suurimpana häpeätahrana ja räikeimpänä ihmisoikeuksien loukkauksena. Kyse on myös poikkeuksellisen vaarallisesta rikollisuuden lajista, joka muodostaa kolmanneksi suurimman rikollisen tulonlähteen ase- ja huumausainekaupan jälkeen ja jonka liikevaihto liikkuu miljardeissa euroissa ja dollareissa.

Vatikaani antoi juuri tänään lausunnon, jossa ihmiskauppaa pidettiin pahempana kuin orjakauppaa. Asiantuntijat arvioivat, että vuosittain noin satatuhatta ihmistä joutuu Euroopan unionissa ihmiskaupan uhreiksi. Unicefin tuoreimmat havainnot osoittavat, että kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista kuuluu ihmiskaupan lähtö- ja kohdemaihin. Tämän vuoksi on väärin väittää, ettei ihmiskauppa koske meitä. On myös väärin kuvitella, että ihmiskauppa koskee ainoastaan muutamaa tuhatta prostituoitua, joiden kohtalot ovat usein hyvin murheellisia. Uudenlaista kehitystä on kuitenkin havaittavissa. Ihmiskaupan uhreihin lukeutuu yhä suurempi joukko pakkotyövoimaa, pakkopalvelujen teettämisen uhreja, kerjäämään pakotettuja lapsia, laittomasti adoptoituja ja pakkoavioliittojen uhreja. Euroopan neuvoston selvityksessä esitetään näyttöä myös elinkaupasta Euroopassa.

Vaikka uhrit ovat useimmiten naisia, on saatu hälytyttäviä tietoja, joiden mukaan lasten osuus uhreista on 40–50 prosenttia. Mietinnössä pyritään selvittämään yleisesti koko ihmiskaupan ongelmakirjoa. Kyse ei ole vain ihmissalakuljetuksesta ja prostituutiosta. Kyse on ihmiskaupasta, jossa uhrien varhainen tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää. Jos uhreja ei tunnisteta ajoissa, heitä saatetaan syyttää maahantulorikoksista tai osallisuudesta rikolliseen toimintaan ja heidät saatetaan karkottaa maasta, ennen kuin heille annetaan tilaisuus auttaa hyvin järjestäytyneiden rikollisverkostojen paljastamisessa. Tällaisessa tapauksessa he joutuvat mitä suurimmalla todennäköisyydellä uudelleen samojen verkostojen uhreiksi.

Tässä yhteydessä on tarpeen korostaa Euroopan unionin toimintasuunnitelman merkitystä sekä ihmiskaupan vastaisia hyväksi todettuja lähestymistapoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joita pidetään yleisesti merkittävinä edistysaskelina tällä alalla.

Haluan kuitenkin tuoda esiin mietinnön neljä ongelmallista piirrettä.

Vaikka kyse on äärimmäisen vakavasta rikollisuudesta, jäsenvaltioiden tilanne asiaa koskevan lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon osalta on hyvin epätyydyttävä. Viisi jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut kansainvälisen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta ja sitä täydentävää Palermon pöytäkirjaa ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta. Niinkin monta kuin kymmenen jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lapsikaupasta, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta.

Ainoastaan yksi maa on tähän päivään mennessä ratifioinut Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen, ja seitsemän jäsenvaltiota ei ole edes allekirjoittanut sitä. Sitoumusten noudattamisessa on ongelmia. Yhdessä jäsenvaltiossa ihmiskaupasta määrätään ainoastaan sakkorangaistus, toisessa jäsenvaltiossa ei ole mahdollista nostaa syytettä lapsikaupasta, jossa lapsia pakotetaan kerjäämään, koska varsinaista kerjäämistä ei pidetä rikoksena, ja joissakin jäsenvaltioissa oikeudellisia yhteisöjä ei voida asettaa syytteeseen tällaisista rikoksista. Täytäntöönpano on ongelmallista myös niissä jäsenvaltioissa, joissa kaikki keinot ovat käytössä esimerkiksi työlainsäädännön ja työsuojelutarkastusvirastojen ansiosta ja joissa ihmiskauppaa esiintyy tästä huolimatta.

Toinen vakava ongelma on epäonnistumisemme ehkäisevissä toimissa. Viittaan Unicefin tuoreimman raportin tyrmistyttävään havaintoon, jonka mukaan jopa 30 prosenttia lapsista jää rekisteröimättä. Nämä lapset samoin kuin katulapsetkin ovat helppoja uhreja rikollisille.

Kolmanneksi uhrien suojelu ei ole pelkästään humanitaarinen tehtävä. Europol on esittänyt vakuuttavaa näyttöä siitä, että ilman uhrien suojelua emme pysty tehokkaasti paljastamaan hyvin järjestäytyneitä rikollisverkostoja ja välittäjiä. Uhrien suojelun sijaan valitaan kuitenkin usein helpompi kriminalisoinnin tie.

Neljänneksi on ilmeistä, että ihmiskaupan tehokas torjuminen edellyttää jäsenvaltioiden, Europolin, Eurojustin, Frontexin, Unicefin ja muiden kansainvälisten järjestöjen, myös kansalaisjärjestöjen, välisen yhteistyön lujittamista. Uhrien tunnistamisen yhdennetyn menetelmän ja taustalla olevan rikollisuuden yhdenmukaisen määrittelyn avulla voitaisiin ymmärtää ratkaisevasti paremmin ongelman kehitystä ja laajuutta. Tällä hetkellä voimme työskennellä vain sellaisten arvioiden pohjalta, joita alan asiantuntijat pitävät täysin epäluotettavina. Rikollisilla on toistaiseksi jatkuva etumatka lainvalvontavirastoihin nähden.

Lopuksi haluan kiittää kollegojani, jotka ovat parantaneet tätä mietintöä. Vahvistan myös Helga Konradin, Etyjin entisen ihmiskaupan vastaisen erityisedustajan, jonkin aikaa sitten esittämän havainnon. Ihmiskauppaa koskeva ongelma on risteyskohdassa: me tiedämme siitä paljon, mutta epäröimme, haluammeko todella myös ryhtyä toimiin. Monet ovat sitä mieltä, että nyt on aika toteuttaa määrätietoisia toimia tämän vakavan, vaarallisen ja häpeällisen rikollisuuden torjumiseksi.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää hyvin tärkeästä mietinnöstä. Ihmiskaupan torjuntaa koskeva eurooppalainen politiikka on paitsi Euroopan parlamentin myös Euroopan komission ensisijainen painopiste.

Ihmiskaupan torjuntatoimia on jatkettava ja lisättävä. Vaikka useita kansallisia ja kansainvälisiä aloitteita on tehty, niiden tulokset eivät ole verrattavissa tämän rikollisen ilmiön suunnattomaan laajuuteen. Viime joulukuussa hyväksytty eurooppalainen toimintasuunnitelma, jonka varmasti muistatte, muodostaa käytännön toimintakehyksen, jolla puututaan ihmiskaupan kaikkiin muotoihin.

Haluan korostaa joitakin painopisteitä, jotka ovat mielestäni välttämättömiä. Ensinnäkin on tärkeää, että jäsenvaltiot kiirehtivät oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupanuhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, annetun direktiivin 2004/81/EY soveltamista. Direktiivissä säädetään erityisesti tuesta ja yhteiskuntaan sopeutumisesta, harkinta-ajasta ja oleskeluluvan myöntämisestä ihmiskaupan uhreille, ja siinä otetaan tässä yhteydessä huomioon myös vuonna 2005 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus.

Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että uhreihin sovelletaan harkinta-aikaa ja tukitoimia riippumatta heidän halukkuudestaan tai kyvystään tehdä yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa ja että oleskeluluvan myöntämisen jälkeen uhreilla on pääsy työmarkkinoille sekä ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen.

Mikä on tämänhetkinen tilanne? Se on valitettavasti hyvin ikävä. Tähän mennessä vain kaksi jäsenvaltiota on saattanut direktiivin osaksi lainsäädäntöään ja vain kuusi muuta jäsenvaltiota on toimittanut täytäntöönpanoaikeita koskevat ilmoituksensa Euroopan komission tutkittaviksi. Kahdeltatoista jäsenvaltiolta ei ole saatu mitään ilmoituksia. Kuten tiedätte, täytäntöönpanon määräaika umpeutui 6. elokuuta 2006, minkä vuoksi olen päättänyt aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kaikkia niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät ole vielä saattaneet tätä erittäin tärkeää EU:n direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystään.

Tukitoimien ja yhteiskuntaan sopeutumisen osalta on lisäksi korostettava säännöllisen yhteistyön tarvetta julkisten viranomaisten, lainvalvontaviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä. On mielestäni hyvin tärkeää, että julkiset viranomaiset ja yksityinen sektori tekevät tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä uhrien suojelemisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen alalla.

Mitä tulee tutkimuksiin, Europolin tekemien aloitteiden perusteella olisi lujitettava kansainvälistä poliisiyhteistyötä jäsenvaltioiden erikoisyksikköjen välillä. Tuen ja kannatan kaikkien ihmiskaupan torjuntaan erikoistuneiden kansallisten yksikköjen välistä tehokkaampaa ja tiiviimpää yhteistyötä. Haluaisin kuitenkin esittää teille tästä asiasta yhden huomion. Syytteiden nostamisesta joudun valitettavasti toteamaan, että hyvin usein ihmiskaupan uhreja – esimerkiksi seksuaalisiin tarkoituksiin – hyväksikäyttäviä rikollisia vastaan nostetut syytteet ovat kovin heiveröisiä, ja niissä keskitytään ainoastaan prostituutioon liittyvään pelkkään hyväksikäyttöön sen sijaan, että syytteillä todella vähennettäisiin orjuuttavissa oloissa olevien uhrien määrää. Syyttäjäviranomaiset päättävät syytteiden nostamisesta, mutta toivon todella, että tuomioistuimet ja tuomarit ottavat tässä asiassa aiempaa tiukemman linjan. Tilanne on todellakin tämä.

Myös Euroopan komissiolla on painopisteitä. Olen päättänyt perustaa ihmiskauppaa käsittelevän asiantuntijaryhmän. Asiantuntijaryhmä käsittelee erityisesti indikaattoreita ja perusteita, joiden nojalla voidaan yksilöidä työvoiman hyväksikäyttöön suunnatun ihmiskaupan eri muotoja. Ehdotan vuoden 2007 alussa tähän liittyvää EU:n lainsäädäntöä sellaisille työnantajille määrättävistä seuraamuksista, jotka käyttävät hyväkseen laittomia työntekijöitä, joiden työskentelyolot ovat usein verrattavissa orjuuteen.

Laadimme lähiaikoina seksuaaliseen hyväksikäyttöön tarkoitetusta ihmissalakuljetuksesta kyselylomakkeen, jonka perusteella on tarkoitus arvioida, mitä vaikutuksia on uudella lainsäädännöllä, jolla kriminalisoidaan seksipalvelujen käyttö tapauksissa, joissa asiakas tietää palvelujen tarjoajan olevan ihmiskaupan uhri. Pidän näin ollen teille tästä kyselylomakkeesta tekemäni lupauksen.

Lisäksi on puututtava ihmiskaupan taustalla oleviin syihin, kuten köyhyyteen, työmahdollisuuksien puuttumiseen sekä sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja syrjintään. Yksikköni isännöi piakkoin tätä aihetta käsittelevää yksiköiden välistä seminaaria, jossa keskitytään nimenomaan suurimpiin esiin tuleviin ongelmiin.

Viimeisenä kohtana on tietoisuuden lisääminen. Komissio kannattaa ihmiskaupan vastaisen päivän, joka olisi mahdollisesti 11. kesäkuuta, käyttöönottoa. Tällä aloitteella on tarkoitus lisätä ihmiskauppaan liittyvien ongelmien ja ihmiskauppaa torjuvien toimien näkyvyyttä. Se edellyttää julkisten elinten ja kansalaisyhteiskunnan välistä yhteistyötä, ja sen yhteydessä arvioidaan parhaillaan toteutettavien toimien laatua ja tehoa.

  Simon Coveney (PPE-DE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää komission jäsentä erittäin myönteisestä puheenvuorosta ja kaikesta siitä, mitä hän tällä alalla tekee. Hän aikoo panostaa vakavissaan ihmiskaupan torjuntaan, mille on annettava tunnustus.

Haluan myös kiittää esittelijä Baueria hänen mietinnöstään. Mietintöä ei ole ollut helppo laatia, koska lopulliseen tekstiin oli sisällytettävä useiden eri valiokuntien erilaiset lausunnot. Vastasin ihmiskauppaa koskevasta ulkoasiainvaliokunnan lausunnosta, jossa keskitytään erityisesti tämän ongelman ulkosuhteita koskeviin näkökohtiin. Monet lausunnon kohdat ja suositukset on sisällytetty mietinnön tekstiin, ja kiitänkin esittelijä Baueria yhteistyöstä tässä asiassa.

Haluan kommentoida tänä iltana ensisijaisesti ulkosuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Mietinnössä korostetaan, että jäsenvaltioiden on liityttävä kansainvälisiin sopimuksiin, jotta voidaan varmistaa, että nämä maat sitoutuvat myönteisesti puuttumaan ihmiskaupan eri muotoihin. Esimerkiksi Irlannin hallitus ei ole ratifioinut kansainvälisen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta eikä tätä yleissopimusta täydentävää pöytäkirjaa ihmiskaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta. Ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen ja pöytäkirjan on ratifioinut 121 valtiota eri puolilla maailmaa, mukaan lukien useimmat Euroopan maat, mutta seitsemän EU:n jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut sitä, mitä ei voida hyväksyä.

Mietinnössä kehotetaan lisäksi EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tilapäisiä oleskelulupia koskeva neuvoston direktiivi, jonka nojalla ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää tilapäinen oleskelulupa. Tämä on ehdottoman välttämätöntä, jotta ihmiskaupan uhreja ei pidettäisi enää laittomina maahanmuuttajina, vaan heitä kohdeltaisiin hyväksikäytön uhreina. Näin myös kannustetaan uhreja ilmoittautumaan poliisille takaamalla heille myötätuntoinen ja oikeudenmukainen kohtelu.

Ulkoasiainvaliokunnan lausunnon keskeisenä vaatimuksena on, että neuvoston ja komission on tuotava ihmissalakuljetus säännöllisesti esiin kolmansien maiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa. EU:n näiden maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyviä ihmisoikeuslausekkeita olisi tarvittaessa käytettävä ihmissalakuljetusta koskevien huolten esiintuomiseksi. Monilla maailman alueilla voidaan selvästi havaita, että hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen harjoittama painostus alkaa vaikuttaa ihmiskauppaa koskeviin asenteisiin. EU:n tehtävänä on lisätä nykyaikaiseen orjuuttamiseen perustuvan jatkuvan skandaalin näkyvyyttä kaikin keinoin.

Euroopan on toimittava esimerkillisesti, jotta se voi vaatia muuta maailmaa seuraamaan sen esimerkkiä. En ole vakuuttunut siitä, että EU:n hallitukset suhtautuvat tähän asiaan vakavasti, minkä komission jäsenen puheenvuoro vahvisti. Tilanteen on muututtava, ja tämä mietintö on askel oikeaan suuntaan.

  Jean Lambert (Verts/ALE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää hänen erinomaisesta työstään tämän mietinnön parissa. Kuten on jo todettu, laadin työllisyyden ja sosiaalivaliokunnan lausunnon, jossa keskityttiin niihin ihmisiin, jotka joutuvat ihmiskaupan uhreiksi nimenomaan työnteon tarkoituksessa. Pidin tämän mietinnön yhtenä myönteisenä puolena nimenomaan sitä, että siinä tunnustetaan ihmiskaupan taustalla olevat monenlaiset vaikuttimet.

Valiokuntani suhtautuu myönteisesti erityisesti ihmisoikeuksiin perustuvaan kokonaisvaltaiseen toimintatapaan ja katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä ihmiskaupan seurauksiin, kuten pakkotyöhön ja pakkopalvelujen teettämiseen, orjuuteen tai siihen verrattavissa oleviin käytäntöihin, aivan kuten komission jäsen totesi. Olemme saaneet aivan liian äskettäin näyttöä näistä orjuuteen verrattavista käytännöistä sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka eivät voi valita milloin, missä tai miten he tekevät työtä. Heillä ei ole mitään oikeuksia. Heillä on työsuhdemajoitus. Heitä hakataan, he eivät saa lääketieteellistä hoitoa eivätkä nestettä kuumuudessa ja joskus heidät jopa jätetään kuolemaan, kuten Morecombe Bayssa Yhdistyneessä kuningaskunnassa kävi.

Ihmiskaupan syiden ohella valiokunta tutki myös kysyntää ja havaitsi, että edullisten, ilman henkilöpapereita olevien ja mukautuvien työntekijöiden kysyntä Euroopan unionissa vaikuttaa osaltaan ihmiskaupan suosioon. Valiokunta katsoo, että tällaisen työvoiman saatavuus saattaa alentaa kustannuksia, mutta se tapahtuu ihmisarvon kustannuksella ja heikentää työmarkkinanormeja, terveys- ja turvallisuustoimia, oikeudenmukaista palkkausta sekä paikallisen ja/tai valtion tason tuloja verojen ja sosiaalimaksujen laiminlyönnin vuoksi.

Yhdymme mietinnössä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan meidän pitäisi tutkia esimerkiksi epäilyttäviä työvoimatoimistoja, jotka välittävät sekä EU:sta että kolmansista maista peräisin olevaa työvoimaa ja joista on tullut näiden orjuuteen verrattavissa olevien käytäntöjen suojaverho. Katsomme, että nykyistä työlainsäädäntöä on sovellettava ja tarkastuslaitoksista saatava tieto on verkostoitava, jotta se on poliisitiedustelun ulottuvilla ja jotta ihmiskauppa voidaan lopettaa tai sitä voidaan estää. Pidämme lisäksi tässä yhteydessä tärkeänä näiden laitosten henkilökunnan koulutusta.

Tunnustamme sellaisen hyvän yrityskäytännön tärkeyden, jossa kaikki osapuolet pyrkivät aidosti täyttämään velvoitteensa, ja tunnustamme myös verkostojen, ammattiliittojen ja kunniallisten yritysten arvokkaan työn ihmiskaupan torjumisessa ja uhrien tukemisessa.

Henkilökohtaisesti olen hyvin tyytyväinen niihin toimiin, joita komission jäsen kertoi aikovansa toteuttaa tilapäisten oleskelulupien alalla. Olen hyvin pahoillani esimerkiksi kotimaani toimintavasta, koska siellä kohdellaan uhreja ensisijaisesti laittomina maahanmuuttajina eikä uhreina, kuten jäsen Coveney totesi. Poliisi kertoo, että karkotetut joutuvat usein uudelleen ihmiskaupan uhreiksi ja siten noidankehään, eikä heitä kohdella tuntevina yksilöinä tai mahdollisina tietolähteinä.

Olen erittäin tyytyväinen komission jäsenen toteamuksiin ja tähän mietintöön ja odotan, että niiden perusteella toteutetaan määrätietoisia toimia.

  Maria Carlshamre (ALDE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Tämä mietintö syntyi työjärjestyksen 47 artiklan mukaisen, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tehostetun yhteistyön tuloksena. Olen näin ollen osittain vastuussa tästä mietinnöstä ja erityisesti niistä osista, joissa käsitellään naisten ja tyttöjen joutumista ihmiskaupan uhreiksi seksuaalista hyväksikäyttöä varten.

Seitsemäntoista vuotta on tyypillisen ihmiskaupan uhrin ikä. Tyypillinen uhri on nuori tyttö, joka päätyy Saksaan, Itävaltaan tai Alankomaihin ilotaloon tai niin sanottuun seuralaispalveluun.

Seitsemäntoista vuotta parlamentti on keskustellut ja laatinut asiakirjoja ihmiskaupasta. Sanotaan, että meidän olisi pitäydyttävä parlamentin tähänastisessa työssä. Minä sen sijaan kehotan meitä luopumaan toiveajattelusta, tyhjänpäiväisistä puheista ja päätöslauselmista ja aloittamaan tämän ongelman ratkaisemisen käytännössä.

Aivan ensin meidän on määriteltävä vihollisemme. Se on järjestäytynyt rikollisuus. Sinä aikana kun me olemme vain keskustelleet, rikolliset ovat siirtyneet aseiden ja huumausaineiden kaupasta tuottavampaan toimintaan, ihmiskauppaan seksiteollisuutta varten. Ihmiset ovat kauppatavaraa. Ihmiset ovat kaupan. Kyse on vakiintuneista markkinoista, joilla alastomia nuoria tyttöjä myydään eniten tarjoaville. Kyse on nuorista, jotka myydään 17-vuotiaina ja joille ei enää 20-vuotiaina ole käyttöä, minkä vuoksi heidät hylätään oman onnensa nojaan. Olen tavannut heitä ja kuunnellut uskomattomia kauhutarinoita siitä, kuinka heidät on raiskattu 14 kertaa päivässä. Haluammeko lopettaa tämän vai haluammeko vain jatkaa puhumista? Tämä järjestäytyneen rikollisuuden ala elää sellaisten tavallisten miesten tarpeista, jotka kuvittelevat olevansa oikeutettuja ostamaan nuoren naisten ruumista mahdollisimman halpaan hintaan.

Jotkut pitävät naisilla ja tytöillä käytävää ihmiskauppaa seksuaalista hyväksikäyttöä varten rikollisena mutta pitävät prostituutiota pelkästään aikuisten välisenä liiketoimintana. Kuitenkin Saksassa, Itävallassa ja Alankomaissa, joissa prostituutio on laillista, yli 90 prosenttia seksiteollisuudessa työskentelevistä naisista on kotoisin ulkomailta. Miten voitte tietää, että tyttö toimii prostituoituna omasta tahdostaan? Miten voitte tietää, ettei hän hymyile vain siksi, että joku uhkaa hänen perhettään hänen kotimaassaan, ellei hän tottele? Jos pidätte prostituutiota vain yhtenä ammattina muiden joukossa, miksi ette haluaisi oman tyttärenne toimivan tässä ammatissa? Tai oman vaimonne? Myös miesten halukkuus seksin ostamiseen edistää ihmiskauppaa.

Jos olette samaa mieltä kanssani siitä, että ihmiskauppaan on puututtava, pyydän teitä äänestämään huomenna tarkistuksia 23, 24 ja 25 vastaan.

Komission jäsen Frattini, olen hyvin kiitollinen tekemästänne työstä, mutta odotan edelleen tutkimusta siitä, miten prostituutiota koskeva lainsäädäntö vaikuttaa ihmiskaupan uhrien määrään Euroopassa. Tällaista tutkimusta tarvitaan parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi.

  Carlos Coelho, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Ihmiskauppa on nykyaikainen orjuuden muoto. Se ei ole tuore ilmiö. Sen mittasuhteet ovat kasvaneet viime vuosina hälyttävän suuriksi. Esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön arvioiden mukaan noin 2,5 miljoonaa ihmistä joutuu tekemään pakkotyötä eri puolilla maailmaa.

Kyse on jo kolmanneksi tuottoisimmasta salakuljetuksen muodosta huumausaineiden ja aseiden jälkeen. Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, ihmiskauppa ilmenee seksuaalisena hyväksikäyttönä ja hyväksikäyttöä muistuttavina työoloina, kotiapulaisten pakottamisena työhön, laittomina adoptioina, kerjäämiseen pakottamisena ja elinkauppana.

Ihmiskaupan torjuminen on näin ollen ensisijaista sekä yhteisössä että kansainvälisellä tasolla. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa kiittää esittelijä Baueria erinomaisesta mietinnöstä. Olemme samaa mieltä siitä, että ihmiskaupan tehokas torjuminen edellyttää johdonmukaista yhteisön politiikkaa, joka kattaa kaikki kysymyksen näkökohdat, myös alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaihin liittyvät kysymykset, värvääjät ja hyväksikäyttäjät sekä muut välittäjät, asiakkaat ja edunsaajat. Uhreja ja silminnäkijöitä on suojeltava ja ehkäiseviä strategioita on edistettävä.

Ihmiskauppa on kestämätöntä, ja sitä edistävät lain porsaanreiät on poistettava. Lainsäädännön on oltava selkeää ja laaja-alaista, se on pantava täytäntöön ja sen noudattamista on valvottava asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. On luotava lainsäädäntöperusta, jolla edistetään kansainvälistä yhteistyötä. Olen tyrmistynyt, että useiden kansainvälisten välineiden, kuten YK:n yleissopimusten, ratifiointi ja täytäntöönpano on vienyt niin paljon aikaa. Kehotan jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet niitä, toteuttamaan tarpeelliset toimet mahdollisimman pian. Kiitän tässä yhteydessä komission jäsentä Frattinia huomautuksista, joita hän esitti tänään täällä parlamentissa ja jotka koskivat niiden jäsenvaltioiden rankaisemista, jotka eivät ole saattaneet yhteisön direktiivejä ajoissa osaksi kansallista oikeusjärjestystään.

  Inger Segelström, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät kollegat, hyvät kuulijat, haluan aluksi kiittää esittelijä Baueria erinomaisesta mietinnöstä ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa rakentavasta yhteistyöstä, jota se on tehnyt naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kanssa. Haluan kiittää myös komission jäsentä Frattinia.

Niiden kahden vuoden aikana, joina olen ollut Euroopan parlamentin jäsen, ihmiskauppa on saanut näkyvän aseman poliittisella asialistalla paitsi Euroopan parlamentissa myös jäsenvaltioissa ja Euroopan kansalaisten keskuudessa. Tämä on hyvä alku. Olen hyvin tyytyväinen, että voimme yhdessä tuomita ihmiskaupan samoin kuin tuomitsimme jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä ilmenneen ihmiskaupan. Olen tyytyväinen, että otamme nyt huomioon myös ihmiskaupan muut näkökohdat ja olemme yhtä mieltä siitä, että kyse on orjakaupan nykyisestä muodosta, jonka uhreista ainakin 80 prosenttia on naisia ja lapsia.

Minua huolestuttaa se, ettei ole selvitetty, mitä naisille ja lapsille tapahtuu sen jälkeen, kun he ovat tosiasiassa saapuneet EU:hun. Ei ole hyötyä paheksua rajat ylittävää ihmiskauppaa, ellei nähdä sitä tai haluta puhua siitä, mitä EU:hun saapumisen jälkeen tapahtuu. Seksipalvelujen ostajat ostavat naisia ja lapsia sattumanvaraisesti yhtä sattumanvaraisilta EU:n markkinoilla. Tapaamani naiset, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhreiksi, ovat kertoneet, että heidät on ostettu ja myyty prostituoiduiksi ja että heitä on myyty asiakkaille useissa EU:n jäsenvaltioissa päivästä päivään läpi vuoden. Tämä on ollut mahdollista, koska me täällä EU:ssa emme vieläkään uskalla puhua näistä naisista ja lapsista, jotka elävät paraikaa keskuudessamme. On asennemuutoksen aika. Seuraavaksi on hankittava lisää tietoa. On pöyristyttävää, että 50 prosenttia prostituoiduiksi myydyistä on lapsia. Meidän olisi syytä hävetä joka päivä sitä, ettemme tee enempää, koska me EU:ssa olemme vastuussa lasten oikeuksista.

Voin ylpeänä kertoa, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on yhtä mieltä siitä, miten se haluaa edetä tässä asiassa. Haluamme asettaa tavoitteita, toteuttaa tutkimuksia ja hankkia lisää tietoa. Sen jälkeen voimme luultavasti sopia siitä, mitä toimia tarvitaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Jos muut poliittiset ryhmät haluavat tietää, mitä me teemme, voin kertoa, että valmistelemme keskusteluja niistä mahdollisista tavoista, joilla voidaan lopettaa ihmiskauppa jäsenvaltioissa esimerkiksi prostituution laillistamisen kautta tai seksipalvelujen oston kieltävän lain kautta, kuten Ruotsissa on tehty. Miksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä pelkää tieteellisiä tutkimuksia? Tähän kysymykseen haluaisin vastauksen.

Pelkkä ihmiskaupan vastustaminen tänä iltana merkitsee ainoastaan sitä, että Euroopan parlamentti on huolissaan asiasta. Panemme kuitenkin päämme pensaaseen emmekä ota vastuuta siitä, mitä tapahtuu kaikille niille naisille ja lapsille, joita keskuudessamme parhaillaan hyväksikäytetään. Monet sanovat, että EU:ssa vain puhutaan silloin, kun pitäisi asettaa käytännön tavoitteita. Pyydän tämän vuoksi yhdessä PSE-ryhmän kanssa, että EU asettaa tavoitteeksi ihmiskaupan uhreiksi joutuvien ihmisten määrän puolittamisen kymmenessä vuodessa.

PSE-ryhmä kannattaa myös tarkistuksia 1–22 ja perustelukappaletta P koskevaa tarkistusta. Äänestämme tyhjää perustelukappaleesta O, koska emme ota yksittäiseen tutkimukseen kantaa puolesta taikka vastaan. Tarkistuksesta 25 ryhmämme jäsenet äänestävät kukin oman päätöksensä mukaisesti. Itse äänestän 1 kohdan a l alakohdan puolesta ja tarkistusta 25 vastaan sen poliittisen kokemuksen perusteella, jota on saatu Ruotsissa seksikauppaan ja prostituutioon sovelletusta lähestymistavasta. Nyt on tärkeintä pyrkiä vähentämään ihmiskaupan määrä puoleen ja toteuttaa suunniteltu tutkimus EU:ssa vuonna 2007. Haluan kiittää kaikkia kansalaisia tästä keskustelusta. Haluan lisäksi kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet keskusteluun täällä parlamentissa, myös puhemiestä ja komission jäsentä Frattinia.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, en aio pitää kirjoittamaani puheenvuoroa, koska monet niistä asioista, jotka aioin sanoa, on jo sanottu. Tämä on hyvä keskustelu, jossa on tärkeää korostaa sitä, että sen aiheena oleva asia on ratkaistava sekä ratifioimalla yleissopimukset että puuttumalla suureen sosiaaliseen epätasa-arvoon. Yleissopimusten ratifiointi ei kuitenkaan riitä. Niitä on myös noudatettava. Voin sanoa, että jo pelkästään Tanskan kaltaisessa maassa osoitetaan aivan liian vähän varoja seksikaupan torjuntaan. Tutkimuksia ei tehdä riittävästi, ja kaupan uhreina olevat naiset karkotetaan maasta jo 30 päivän kuluttua. Tämä aika ei riitä tarvittavan avun hankkimiseen tai ongelman hoitamiseen. Päädymme näin pohtimaan, johtuuko tämä siitä, että me todellisuudessa hyväksymme naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan. Itse asiassa olen tässä yhteydessä samaa mieltä ruotsalaisten kanssa siitä, että käytäntö on osoittanut, että kun markkinat ovat olemassa, on aivan liian helppo hyväksyä niillä harjoitettava toiminta ja luonnollisesti näin helpottaa myös rikollisten toimia. Rikollisten on hyvin helppo päästä uhriensa kanssa jo toimiville markkinoille, ja ennen kuin tähän asiaan puututaan, en usko, että ihmiskaupasta voidaan aidosta päästä eroon.

Meidän on käytävä tätä keskustelua, koska on äärimmäisen tärkeää saada jotain aikaan tässä asiassa. Kuten totesin, haluan henkilökohtaisesti osoittaa tukeni Ruotsin ehdotukselle, mutta olen täysin avoin myös muille ehdotuksille, kunhan vahvistamme, että ratifioinnin lisäksi tarvitaan asennemuutos. Sen lisäksi on varattava varoja todellisen avun tarjoamiseen, koska ennen kuin näin tapahtuu, meillä ei ole mitään muuta kuin sanahelinää, kuten ruotsalainen kollegani totesi ennen puheenvuoroani. Hienoimmatkaan tavoitteet eivät auta ihmiskaupan uhreja, jollei tavoitteiden tukena ole asianmukaisia valtuuksia, poliittista tahtoa ja toimia. Toivon, että olemme tästä kaikki samaa mieltä.

  Bairbre de Brún, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (Puhuja puhui iiriksi.)

(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää Edit Baueria merkittävästä työstä, jonka perusteella on laadittu useita ehdotuksia, jotka sisältyvät suosituksiin ihmiskaupan torjuntaan sovellettavasta kokonaisvaltaisesta toimintatavasta. Koska tämä ongelma kasvaa jatkuvasti, tarvitaan kokonaisvaltaista toimintatapaa, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon ehkäisevien toimien ja kysynnän vähentämisen merkitys.

Suhtaudun myönteisesti mietinnössä EU:n jäsenvaltioille ja neuvostolle esitettyyn kehotukseen lujittaa tätä asiaa koskevaa lähestymistapaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin, sukupuolten tasa-arvoon ja uhrikeskeisyyteen. On erittäin tärkeää, että ihmiskauppaa käsitellään ihmisoikeuskysymyksenä sen sijaan, että sitä pidettäisiin lähinnä rajavalvontaan liittyvänä kysymyksenä. Ihmiskaupassa on ensisijaisesti kyse hyväksikäytöstä, ei laittomasta maahanmuutosta. On kestämätöntä, ettei kaikissa maissa ole säädetty ihmiskaupan uhreja koskevista oleskeluluvista, ja joissakin maissa, joissa sääntelyä on, se on liitetty uhrien yhteistyötä poliisin kanssa koskevaan sääntelyyn. Kaikki uhrit eivät luonnollisesti kykene antamaan hyödyllisiä tietoja. He ovat liian traumatisoituneita siihen.

Minäkin suhtaudun myönteisesti komission jäsenen tänä iltana esittämiin huomautuksiin. Mielestäni niissä korostuu se, että hallitusten, myös omani, on vihdoin ryhdyttävä toimiin.

Mietintöön sisältyy tärkeitä toimenpiteitä, joilla suojellaan uhreja, ja siinä havainnollistetaan, missä laajuudessa näitä toimenpiteitä tarvitaan. Toimenpiteet on toteutettava ja niitä on rahoitettava osana, itse asiassa merkittävänä osana, kaikkia toimintasuunnitelmia ja niiden toteutusta. Olen samaa mieltä muiden puhujien kanssa siitä, että yleissopimusten ratifiointi on hyvä asia ja että toimintasuunnitelmat ovat hyvä asia, mutta todellisuudessa tarvitaan toimia, jotta tässä asiassa voidaan onnistua.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on luonnollisesti erittäin tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että he saavat tarvitsemansa palvelut. Tämän vuoksi on tärkeää kouluttaa työntekijöitä, jotka kohtaavat ilman henkilöpapereita olevia maahanmuuttajia. Mietinnön mukaan on myös tarpeen toteuttaa toimia, joilla varmistetaan paitsi seksuaalisesti hyväksikäytettyjen myös hyväksikäytetyn työvoiman ja muiden ihmiskaupan uhrien suojelu.

Jäsenvaltioiden hallitusten on näin ollen ymmärrettävä, että ihmiskaupan torjuntaan kuuluvat olennaisesti toimet, joilla vahvistetaan työntekijöiden oikeuksia ja suojellaan siten siirtotyöläisiä. Meidän on myös perehdyttävä ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen ja ratifioitava kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Myös tämän on oltava keskeinen osa ihmiskaupan torjuntaa.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Suhtaudun myönteisesti tähän tärkeään mietintöön ja haluan myös ilmaista kiitokseni esittelijä Edit Bauerille hänen työstään. Olen iloinen, että ihmisoikeuksien alivaliokunta hyväksyi osan esittämistäni tarkistuksista, joiden uskon parantaneen tämän mietinnön laatua.

Ihmiskauppa on yksi monimutkaisimmista, parhaiten organisoiduista ja kannattavimmista rikollisuuden aloista. Tämä ongelma ei kosketa pelkästään kehitysmaita vaan myös Euroopan unionia. Korostin tarkistuksissani sitä, että useimmat seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreista ovat alaikäisiä, jotka muodostavat kaikkein uhanalaisimman väestönosan. Esimerkiksi lapsen suostumusta prostituutioon ei voida pitää samanlaisena kuin aikuisen, joka tuntee toimiensa seuraukset. Useita tämän alan kansainvälisiä sopimuksia on allekirjoitettu. Monet valtiot eivät ole kuitenkaan ratifioineet niitä, ja ne, jotka ovat ratifioineet, eivät ole noudattaneet niitä, minkä vuoksi kyseisistä asiakirjoista on tullut merkityksettömiä.

Vaikka monien valtioiden välisissä kansainvälisissä konferensseissa kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kaikkien kannattamat yleissopimukset on todella pantava täytäntöön, tällaiset pyrkimykset häviävät usein konferenssin viimeisenä päivänä ja tilanne säilyy ennallaan. Sen lisäksi että keskitytään asiakas–uhri-suhteeseen, on tarpeen kiinnittää huomiota työnantajiin erityisesti niissä maissa, joissa ei vaadita viisumia. Alkuperä-, kauttakulku- ja kohdemaiden on tehtävä yhteistyötä. On tarpeen valvoa työvoimatoimistojen, myös pelkästään kausityövoimaa palkkaavien työvoimatoimistojen, toimintaa ja luotettavuutta.

Yrityksiä, jotka käyttävät ihmiskaupan avulla saatavaa halpaa työvoimaa, on rankaistava äärimmäisen ankarasti. Seksipalveluja tarjoavissa laitoksissa tehtävät tarkastukset eivät riitä. Olisi toivottavaa, että rikoslainsäädännössä säädettävien rangaistusten ohella käytössä olisivat myös hallinnolliset tarkastukset. Poliittisia oikeuksia käsittelevien kansalaisjärjestöjen saatavilla on usein moninkertaisesti enemmän rahoitusta kuin kansalaisjärjestöillä, jotka käsittelevät ihmiskaupan tai naisten oikeuksien kaltaisia asioita. Surullista kyllä, tämä tuntuu näkyvän myös maiden omissa painopisteissä.

  Kinga Gál (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, esitän kiitokseni esittelijä Edit Bauerille siitä, että hän on käsitellyt tätä surullista ja erittäin vakavaa asiaa hyvin ammattitaitoisesti ja omistautuneesti. Voimme vain tukea hänen työtään huomisessa äänestyksessä. Kiitokset kuuluvat myös komission jäsenelle Frattinille vastaavan kaltaisesta sitoutumisesta tähän asiaan. Sitä nimittäin tarvitaan, kun otetaan huomioon, että ihmiskauppa ja erityisesti naisilla ja lapsilla käytävä kauppa, on kasvanut 1990-luvun jälkeen yhdeksi maailman hälyttävimmistä ilmiöistä.

Jokainen on epäilemättä kuullut kyseessä olevat hämmästyttävät luvut – olemme kuulleet ne tänään ja keskustelleet niistä tänään. Olin erityisen murheellinen siksi, että 40–50 prosenttia kaikista uhreista on lapsia. Unicefin arvioiden mukaan miljoona lasta jää vuosittain kiinni kansainvälisen lapsikaupan yhteydessä.

Yksi ongelman syy on alkuperämaiden toivoton tilanne. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kaupan tärkein edistäjä on kysyntä. Ihmiskauppiaat eivät pystyisi toimimaan, ellei isäntämaissa olisi suurta hyväksikäytettäviin naisiin ja lapsiin kohdistuvaa eli halpaan työvoimaan kohdistuvaa kysyntää.

Sillä, että käytännössä koko maailma tuomitsee lasten seksuaalisen hyväksikäytön tai orjuuttamisen ja että yksittäisten maiden poliisivoimat pyrkivät aktiivisesti paljastamaan pedofiilirinkejä, ei ole mitään merkitystä, jos ihmiskauppa pysyy suurelta osin kansainvälisenä. Meidän on tämän vuoksi vahvistettava rajat ylittävää yhteistyötä voidaksemme suojella uhreja, saattaaksemme rikolliset tehokkaammin oikeuden eteen ja työstääksemme laaja-alaisia ehkäiseviä toimintamalleja.

Ihmiskauppa on tällä hetkellä voimakkaimmin kasvava rikollisuuden ala Euroopan unionissa. Naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan torjunta on myös moraalinen asia, ja meidän velvollisuutemme on epäilemättä estää tällainen kauppa. On ikävää havaita, että Euroopan parlamentissa keskustellaan tästä asiassa tyhjien penkkirivien keskellä, koska mielestäni tämä kysymys koskee jollain tasolla kaikkia, sillä myös omat lapsemme ovat vaarassa.

  Francisco Assis (PSE). – (PT) Ihmiskauppa on vastenmielistä rikollisuutta, jossa ihmisluontoa halvennetaan hyvin salakavalalla tavalla. Siitä on valitettavasti tullut järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden yksi kannattavimmista muodoista. Se kohdistuu satoihintuhansiin ihmisiin eri puolilla maailmaa ja erityisesti heikoimpiin ja köyhimpiin ihmisiin sekä naisiin ja lapsiin.

Tämän vitsauksen torjumisen olisi oltava välitön tavoitteemme. Jotta siinä voidaan onnistua, kansainvälistä yhteistyötä on lisättävä tutkinnan, tietojenvaihdon, uhrien tunnistamisen, lain noudattamisen valvonnan ja yhteiskuntaan sopeuttamisen aloilla. Tämän vuoksi niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä näin tehneet, on vauhditettava monien allekirjoitettujen kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi- ja täytäntöönpanoprosessia, sillä nämä sopimukset voivat olla ratkaisevia tämän kammottavan rikollisuuden asteittaisessa hävittämisessä.

Myös EU:n on lujitettava sitoutumistaan, edistettävä aloitteita, joilla puututaan tämän häpeällisen kaupan syihin, ja tuettava heikommassa asemassa olevia maita, joista suurin osa ihmiskaupasta on lähtöisin.

Keskustellessamme tästä asiasta täällä parlamentissa meidän on ennen kaikkea tiedostettava, että yhteinen tehtävämme ihmiskaupan torjunnassa on äärimmäisen vaikea. Meidän on tehtävä itsellemme selväksi, että taistelemme ihmisarvon puolesta. Hyvät kuulijat, tätä kiireellisempää asiaa ei näin ollen olekaan.

  Leopold Józef Rutowicz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, ihmiskaupan torjunta on 2000-luvun suuri haaste. Kansainväliset ja kansalliset elimet ovat allekirjoittaneet useita julistuksia, yleissopimuksia ja lakeja ja toteuttavat useita toimintasuunnitelmia puolustaakseen ihmisarvoa ja torjuakseen ihmiskauppaa. Kuten esittelijä huomautti, näillä toimintasuunnitelmilla voidaan rajoittaa ihmiskauppaa sen laajassa merkityksessä, mutta niillä ei poisteta ihmiskaupan syitä.

Syihin kuuluvat työttömyys, nälänhätä, monia yhteiskunnan osia koetteleva köyhyys, korkeat välilliset työvoimakustannukset ja äärimmäinen voitontavoittelu. Nämä syyt kannustavat laittomaan työhön ja saavat paikallisyhteisöt sulkemaan silmänsä orjatyövoimalta (tästä on esimerkkinä Italiassa Foggian kaupunkia ympäröivää aluetta koskeva tapaus), seksuaaliselta hyväksikäytöltä, etnisiltä yhteenotoilta ja sodilta.

Tämän mietinnön pohjalta voitaisiin laatia ohjelma, jolla edistetään taloudellisia, lainsäädännöllisiä ja poliittisia toimia sekä koulutusta, tiedottamista ja institutionaalisia toimia. Tällaisen ohjelman avulla voitaisiin vähentää ihmiskauppaa, joka on demokratian ja ihmisarvon periaatteiden vastaista.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä Bauerin mietintö tarjoaa paitsi syvällisen analyysin järkyttävästä tilanteesta myös laaja-alaisia ehdotuksia siitä, miten ihmiskauppaa – järjestäytyneen rikollisuuden yhtä julkeinta alaa – torjuvia strategioita voidaan soveltaa menestyksekkäästi. Ehdotukset koskevat muun muassa lainsäädäntökehyksen ja kansallisen ja EU:n tason hyvin moninaisten toimenpiteiden parempaa yhteensovittamista, ja niissä otetaan huomioon myös toimet, joita kysynnän vähentäminen ja uhrien suojeleminen edellyttävät.

Vaikka kannatan näitä ehdotuksia, ehdotan muutaman kohdan tarkistamista siten, että niissä kuvattaisiin yksityiskohtaisesti toimenpiteet, joita jäsenvaltiot toteuttavat uhrien suojelemiseksi muun muassa työmarkkinoille pääsyn, majoituksen saatavuuden ja koulutukseen pääsyn aloilla siitä riippumatta, haluaako kyseinen uhri tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa. Näillä aloilla jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia uhrien suojelemiseksi. Näillä toimilla ei pidä kuitenkaan syöstä uhreja entistä tiukemmin ihmiskauppiaiden käsiin.

Olen erityisen kiitollinen komission jäsenelle Frattinille hyvin määrätietoisista toimista, joiden vaikutukset ovat pitkäaikaisia, ja tuen voimakkaasti häntä, kun hän uhkaa nyt seuraamuksilla niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä panneet täytäntöön asiaa koskevia direktiivejä, säädöksiä ja kansainvälisiä yleissopimuksia eivätkä ole saattaneet niitä osaksi kansallista oikeusjärjestystään. Näiden jäsenvaltioiden asenne on yksinkertaisesti kestämätön, ja jäsenvaltioiden on nyt vastattava toimillaan YK:n ja Euroopan unionin asettamiin vaatimuksiin.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensimmäiseksi kiittää esittelijää, joka on käsitellyt hyvin tärkeää, sosiaalipoliittisesti erittäin merkityksellistä kysymystä.

Ihmiskauppa on maailmanlaajuinen ongelma ja nykyaikana esiintyvä orjuuden muoto, joka rikkoo perusluonteisia ihmisoikeuksia. Tämän ilmiön erityisen murheellinen puoli on naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmiskauppa. Haluan keskittyä puheenvuorossani ilmiön taloudellisiin näkökohtiin.

On syytä korostaa, että ihmiskaupan ylläpitävinä voimina ovat sekä kysyntä että tarjonta. Joissakin kehitysmaissa, joiden sosiaalinen ja taloudellinen kehitystaso on erilainen kuin Euroopan unionissa, näkymät taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantumiseksi ovat heikot, ja köyhyys lisääntyy. Nämä tekijät myötävaikuttavat tilanteeseen, jossa rikollisjärjestöjen on helppo hankkia hyötyjä ihmiskaupan avulla.

Meidän olisi kuitenkin otettava huomioon, että myös edullisten, ilman henkilöpapereita olevien ja mukautuvaisten työntekijöiden kysyntä Euroopan unionissa edistää laitonta ihmiskauppaa, koska käyttämällä tällaista työvoimaa voidaan alentaa kustannuksia. Tämä tapahtuu kuitenkin ihmisarvon kustannuksella ja heikentää työoloja, terveyttä ja turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta, ja siitä aiheutuu paikallisia ja kansallisia tulonmenetyksiä maksamattomien verojen ja sosiaaliturvamaksujen vuoksi.

Ihmiskauppa on nopeimmin kasvava järjestäytyneen rikollisuuden ala Euroopan unionissa. Ihmiskauppaa rajoittavilla toimilla ei ole toistaiseksi saavutettu tuntuvia tuloksia.

Tämän ilmiön torjuminen on ilmeisen vaikeaa, mutta Euroopan unionin on toteutettava määrätietoisia toimia. Tämän vuoksi meidän olisi mielellämme hyväksyttävä käsiteltävänämme oleva mietintö, jossa ehdotetaan kokonaisvaltaista toimintatapaa, ja ehdotettu toimintasuunnitelma.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, naiset ja lapset ovat suurimmassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi, ja on valitettavaa, että urheilumaailmaa joudutaan moittimaan tästä asiasta. Ammattilaistoimintaa harjoittavat urheilujärjestöt houkuttelevat yhä enemmän yhä nuorempia pelaajia, erityisesti Afrikasta, siitä yksinkertaisesta syystä, että heille täytyy maksaa vain vähän, jos lainkaan. Nämä pelaajat usein vain hylätään oman onnensa nojaan, ja he jäävät tämän jälkeen maan alle. Tähän asiaan kiinnitetään liian vähän huomiota.

Vaadimme mietintöluonnoksessa, joka käsittelee ammattilaisjalkapallon tulevaisuutta Euroopassa, komissiota puuttumaan tähän asiaan ihmiskaupan torjuntaa koskevan neuvoston puitepäätöksen yhteydessä. Arvoisa komission jäsen, koska tässä päätöksessä ei epäröidä todeta sitä, että lasten hyväksikäyttö on rangaistavaa, haluamme, että jäsenvaltiot koventavat siitä langetettavia rangaistuksia. Haluan muistuttaa teitä tässä yhteydessä sopimuksista, jotka tehtiin Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa Haagissa kaksi vuotta sitten. Eurooppa-neuvosto suositteli tuolloin sellaisen eurooppalaisen suunnitelman laatimista, jonka perusteella voidaan kehittää ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat yhteiset vaatimukset, parhaat käytännöt ja muut vastaavat toimet.

Joudun kertomaan komission jäsenelle Frattinille, että tämä asia on pian entistäkin kiireellisempi ja pakottavampi, koska jotkut ammattilaistoimintaa harjoittavat jalkapalloseurat aikovat kiertää ja horjuttaa niin sanottua home-grown-sääntöä, joka velvoittaa käyttämään paikallisia pelaajia, ja houkutella Länsi-Eurooppaan tai ylipäänsä Eurooppaan entistä nuorempia pelaajia. Tässä yhteydessä Eurooppaan muuttaa usein kokonaisia perheitä, joista monet jätetään myöhemmin täysin oman onnensa nojaan.

Haluan lisäksi todeta, että tuemme sataprosenttisesti UEFA:n jo noudattamaa home-grown-sääntöä, koska se edistää nuorten jalkapalloilijoiden valmentamista. Lisäksi parlamentin valiokunnissa käytyjen alustavien keskustelujen perusteella näyttää siltä, että tämä sääntö saa laajan kannatuksen parlamentissa. Mitä tahansa teemmekin, meidän on estettävä home-grown-säännöstä aiheutuvien riskien aliarviointi. Tämän vuoksi kehotan teitä tukemaan tarkistusta, jonka olen tästä asiasta esittelijän kanssa jättänyt. Osoitan sanani luonnollisesti parlamentin jäsenten lisäksi myös komissiolle ja sen jäsenille.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Haluan kiittää esittelijää hänen tekemästään äärimmäisen tärkeästä työstä.

Eurooppa on ollut pitkään ylpeä siitä, että orjuus hävitettiin täältä aiemmin kuin mistään muusta maanosasta. Valitettavaa kyllä, orjuus on palaamassa takaisin Eurooppaan uusissa muodoissa, jotka ovat yhtä paheksuttavia kuin vanhatkin ja jotka tuovat mukanaan ylenkatsomista, hätää ja, ironista kyllä, myös käsittämättömän suuria voittoja.

Mitä meidän olisi tehtävä aivan ensimmäiseksi? Meidän olisi parannettava EU:n ja kaikkien naapurivaltioiden toimien yhteensovittamista, poistettava lainsäädännön aukot, joiden ansiosta rikolliset voivat kiertää lainsäädäntöä rangaistuksetta, jopa toimitettava Euroopan parlamentin kaikille jäsenille eräänlainen musta lista kaikista niistä valtioista, jotka eivät ole ratifioineet ihmiskauppaa koskevia Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksia, ja annettava EU:n toimielimille ja elimille menettelytapasääntöjä koskeva luonnos, joka voisi olla hyödyllinen myös joillekin parlamentin jäsenille.

Meidän on tiedotettava kansalaisille, erityisesti EU:n uusien jäsenvaltioiden kansalaisille, selkeästi ihmiskauppiaiden uhriksi joutumisen vaarasta. Ihmiskauppiaiden uhreilla on oltava paitsi rohkeutta myös oikeus ottaa yhteyttä valtion laitoksiin ilman pelkoa karkottamisesta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Toimin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan rahoitusvälineen yhteydessä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelijana ja tein yhteistyötä ulkoasiainvaliokunnan jäsenten kanssa. Valiokuntamme on äänestänyt sen tarkistuksen puolesta, jolla sisällytetään lähes pelkästään naisia ja lapsia koskevan ihmiskaupan torjunta kyseisestä välineestä rahoitettaviin hankkeisiin, jotta voidaan auttaa ensisijaisesti ihmiskaupan lähtömaita torjumaan tätä häpeällistä ilmiötä.

Edes muutamat hyvin kohdennetut hankkeet eivät kuitenkaan riitä torjumaan ongelmaa, jonka uhreina on vuosittain miljoonia ihmisiä, etupäässä naisia, teini-ikäisiä tyttöjä ja lapsia. Tämän vitsauksen poistamiseksi on muodostettava lainsäädäntökehys, jossa säädetään prostituutiosta, jäsenvaltioiden välisestä tiiviistä yhteistyöstä ja ennen kaikkea yhteistyöstä useimpien uhrien lähtömaiden kanssa sekä erityisen ankarista rangaistuksista niille, jotka edesauttavat ihmiskauppaa. Meidän on myös toteutettava voimakas, asenteisiin vaikuttava tiedotuskampanja kaikkien niiden eurooppalaisten keskuudessa, jotka edistävät ihmiskauppaa pääasiassa seksiturismin kautta.

Haluan lopuksi ilmaista tukeni valiokunnan ehdotuksille toimista, joilla uhreja kannustetaan tulemaan esiin ja paljastamaan kauppiaansa ja joilla uhreja sopeutetaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.30.)