Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 30. marraskuuta 2006 - Bryssel

5. Vammaisten tilanne laajentuneessa Euroopan unionissa: eurooppalainen toimintasuunnitelma 2006-2007

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Lynnen laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö vammaisten tilanteesta laajentuneessa Euroopan unionissa: eurooppalainen toimintasuunnitelma 2006–2007 (2006/2105(INI)).

  Elizabeth Lynne (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että olen saanut toimia vammaisia koskevaa toimintasuunnitelmaa käsittelevän mietinnön esittelijänä. Tein tiivistä yhteistyötä vammaisjärjestöjen, komission ja muiden parlamentin jäsenten kanssa ja haluan esittää varjoesittelijöille suuret kiitokset yhteistyöstä. Kiitän myös sihteeristöä ja erityisesti Euroopan vammaisfoorumia. Kysyin neuvoa myös sadalta eri puolilla Euroopan unionia toimivalta vammaisjärjestöltä. Toivon hartaasti mietinnöstä käyvän ilmi, että sen laadintaan on osallistunut minun lisäkseni koko valiokunta.

Pidän komission tiedonantoa myönteisenä, mutta joitakin aloja voitaisiin mielestäni vahvistaa. Etenkin työllisyyden alalla on ensisijaisen tärkeää, että voimassa oleva lainsäädäntö, varsinkin vuonna 2000 annettu työelämää koskeva direktiivi, pannaan täytäntöön. Tiedän, että komissio valvoo täytäntöönpanoa tarkasti.

On kuitenkin selkeytettävä joitakin harmaita alueita, kuten kohtuullisia mukautuksia. Lisäksi on tärkeää, että ammattiliitot tiedottavat jäsenilleen oikeuksista, jotka heillä on syrjinnän vastaisen lainsäädännön nojalla. Teemmepä kuitenkin mitä tahansa työllisyyden alalla, siitä ei ole juurikaan hyötyä vammaisille, ellei heillä ole vaivatonta pääsyä rakennuksiin tai liikennevälineisiin. Vaadin siksi muun muassa lisää busseilla ja linja-autoilla matkustamista koskevaa lainsäädäntöä, samantapaista kuin lentoliikenteen alalla on annettu. Tiedän, että komissio tarkastelee parhaillaan tätäkin asiaa.

Myös yleissivistävä ja ammatillinen koulutus on avaintekijä vammaisten sopeuttamisessa. Olen aina sanonut, että jäsenvaltioiden on pyrittävä tarjoamaan vammaisille lapsille tavallista koulutusta aina, kun se on mahdollista, mutta niiden on samalla myönnettävä, etteivät kaikki lapset välttämättä menesty tällaisessa ympäristössä, etenkään jos heille ei anneta asianmukaista tukea. Lasten tarpeiden on oltava etusijalla.

Meidän on käsiteltävä myös tietotekniikan käyttömahdollisuutta. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta käyttää Internet-sivustoja. Tällä hetkellä 80 prosenttia julkisista Internet-sivustoista ei ole vammaisten saatavilla. Meidän on varmistettava, että kaikki asiakirjat, etenkin komission ja EU:n asiakirjat, ovat saatavilla helppokäyttöisessä muodossa.

Lisäksi on varmistettava, että vammaiset lapset ja aikuiset pääsevät helposti urheilupaikkoihin. Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin vammaisten siirtäminen pois laitoksista, mutta se edellyttää, että laadukkaita yhteisöpalveluja on riittävästi saatavilla. Meidän on myös torjuttava mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten leimautumista.

Vammaisuudesta puhuttaessa on muistettava, että kyse on kaikenlaisista vammaisista: liikuntarajoitteisista, kuulovammaisista, näkövammaisista, mielenterveysongelmista kärsivistä, oppimisvaikeuksista kärsivistä ja kroonisesti sairaista ihmisistä sekä sellaisista, joiden vammaisuus ei näy ulospäin. Vaadin siksi mietinnössäni vammaisuuden määritelmää. Suhtaudun myönteisesti yhteisöjen tuomioistuimen 11. heinäkuuta antamaan tuomioon, mutta tätä asiaa on edistettävä.

Toinen virstanpylväs oli aiemmin tänä vuonna tehty sopimus vammaisten oikeuksia koskevasta Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksesta. Toimin parlamentin esittelijänä kyseisessä asiassa. Meidän on kuitenkin nyt kampanjoitava sopimuksen nopean allekirjoittamisen ja ratifioinnin puolesta.

Meidän on kampanjoitava edelleen myös perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla annettavan erityisen vammaisia koskevan direktiivin puolesta, jotta syrjintä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa on kielletty lain nojalla. En pyydä anteeksi, että mainitsen tämän asian toistamiseen ja että vaadin sitä jälleen mietinnössäni.

Vammaisten oikeuksia koskevista tyhjistä lupauksista ei ole mitään hyötyä. Meidän on jatkettava taistelua sen puolesta, että kaikkia EU:n kansalaisia – sekä vammaisia että muita ihmisiä – kohdellaan tasa-arvoisesti.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän parlamenttia ja erityisesti esittelijä Lynneä tämän tärkeän aiheen sisällyttämisestä tämänpäiväisen täysistunnon esityslistalle. Olen iloinen, että parlamentilla ja komissiolla on hyvin samanlaisia näkemyksiä vammaisuudesta. Haluan kiittää parlamenttia erityisesti siitä, että se on tukenut vammaisia koskevan Euroopan unionin strategian laadintaa ja täytäntöönpanoa.

Tässä ei ole kyse ainoastaan siitä, että vammaisille annetaan mahdollisuus käyttää oikeuksiaan, oikeutta ihmisarvoon, tasa-arvoiseen kohteluun, muista riippumattomuuteen ja täysimääräiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen. Vammaisille on myös annettava mahdollisuus kehittää taitojaan, osallistua yhteiskuntaelämään ja harjoittaa taloudellista toimintaa. Vammaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva komission toimintasuunnitelma muodostaa strategisen kehyksen nykyisten painopisteiden vahvistamiselle. Kuten Lynnen mietinnössä painotetaan, yhteisön politiikalla ja toimilla vaikutetaan vammaisten tilanteeseen monella tapaa. Näin ollen neuvosto kehotti vuonna 2003 jäsenvaltioita noudattamaan toimintasuunnitelmaa täysimääräisesti toimia laatiessaan.

Vuoden 2005 lopussa osallistuin kokoukseen, jossa käsiteltiin vammaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia. Tämä kokous, joka mainitaan myös Lynnen mietinnössä, käynnisti vammaisia koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2006–2007 toisen vaiheen.

Tarkastellaanpa ensin nykytilannetta. Komission käytettävissä olevat luvut kertovat omaa tarinaansa. Kaikkiaan 44,6 miljoonalla työikäisellä henkilöllä – toisin sanoen joka kuudennella EU:n kansalaisella – on oman arvionsa mukaan pitkäaikainen terveysongelma tai vamma. Vain 40 prosenttia vammaisista on työelämässä, kun vastaava luku on muiden ihmisten keskuudessa 64,2 prosenttia. Myös vain vähäisestä vammasta kärsivien työllisyysaste on alle 50 prosenttia. On osoitettu, että 43,7 prosenttia vammaisista voisi työskennellä, jos he saisivat riittävästi apua. Komission vuoden 2006–2007 ohjelmassa pyritään käsittelemään tätä tilannetta. Käytännössä on luotava resursseja, jotta vammaiset voivat käyttää oikeuksiaan, jotta heillä on samanlaiset mahdollisuudet äänestää kuin muilla ihmisillä ja jotta he voivat päättää omasta elämästään, osallistua talouselämään, hyödyntää potentiaalinsa yksityis- ja työelämässään sekä hoitaa tehtävänsä muiden kansalaisten tavoin.

Edellä mainitsemieni seikkojen perusteella vuosiksi 2006–2007 on määritetty neljä painopistealuetta. Keväällä 2006 pitämässään kokouksessa neuvosto asetti painopisteeksi myös työelämässä olevien ja työtehtäviä suorittavien vammaisten osuuden lisääntymisen. Vammaisten mahdollisuus saada laadukkaita, kohtuuhintaisia palveluja on asetettava ensi vuoden eurooppalaisen toimintasuunnitelman keskeiseksi tavoitteeksi. On ehdottoman tärkeää, että materiaaliset arvot ja palvelut ovat vammaisten saatavilla, jotta voidaan varmistaa heidän kansalaisoikeutensa ja taata heidän riippumattomuutensa. Euroopan unionin on pystyttävä havainnoimaan ja analysoimaan paremmin vammaisten tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden kehitystä. Tämä toimintasuunnitelma on jo tuottanut myönteisiä tuloksia. Nimenomaisesti vammaisia koskeva ensimmäinen yhteisön säädös on annettu. Esittelijä mainitsi tämän vammaisten oikeuksia ja velvoitteita lentoliikenteessä koskevan säädöksen. Uusiin rakennerahastoihin liittyvässä lainsäädännössä taataan vammaisten oikeudet päästä mukaan yhteisön rahoittamiin hankkeisiin ja säädetään, että yhtäläisen pääsyn periaatetta on noudatettava rahaston toiminnan kaikissa vaiheissa.

Vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen hyväksyminen on historiallisesti merkittävä tapahtuma. Euroopan yhteisö on ensimmäistä kertaa historiassa hyväksynyt tällaisen yleissopimuksen. Tämä yleissopimus luo vakaan perustan EU:n vammaisstrategian perusperiaatteille, jotka ovat syrjimättömyys, yhtäläiset mahdollisuudet ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevat aktiiviset toimet.

  Gyula Hegyi (PSE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Puhun tästä aiheesta, koska puheenjohtajamme Sifunakis joutuu hoitamaan tänään muita tehtäviä. Me sekä kaikki kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan PSE-työryhmän jäsenet olemme kuitenkin yhtä mieltä tämän aiheen tärkeydestä.

Vuosi 2007 on Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, jonka aikana myös koulutus- ja kulttuuriohjelmissa on kiinnitettävä huomiota vammaisuuteen. Vammaisille voidaan tarjota yhtäläiset mahdollisuudet etenkin tiedotusvälineisiin liittyvien uusien digitaalitekniikkojen avulla. On oleellista, että näitä välineitä käytetään vammaisten hyödyksi. Euroopan unionilla on tärkeitä monivuotisia kulttuuriohjelmia vuosina 2007–2013. Ryhmämme haluaa lisätä vammaisten osallistumista näihin ohjelmiin.

Muutama viikko sitten otin vastaan vierailijaryhmän, jossa oli myös vammaisia. Me Euroopan parlamentin jäsenet voimme toimia myös yksilötasolla. Mahdollisuutemme ovat ehkä pienet, mutta voimme kutsua aiempaa enemmän vammaisvierailijoita parlamenttiin.

  Iles Braghetto, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vammaisia koskevassa eurooppalaisessa toimintasuunnitelmassa 2006–2007 määritetään strategia, joka perustuu siihen periaatteeseen, että kaikilla EU:n kansalaisilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet saada tavaroita ja palveluja. Tätä ajattelutapaa ei enää yhdistetä passiivisen hyvinvoinnin ajatukseen vaan tavoitteisiin, jotka koskevat sopeuttamista, aktiivista osallistumista talous- ja yhteiskuntaelämään sekä vammaisten oikeuksien suojelun tunnustamista. Johtoteemana on elämänlaatu, se, että vammaiset voivat täyttää ihmisarvonsa säilyttämistä koskevat odotuksensa. Korostamme siksi myös ihmisen terveydentilan ja elinympäristön välisen suhteen merkitystä.

Kannatamme sitä, että tavoitteeksi asetetaan kolme asiaa, jotka ovat yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan direktiivin täytäntöönpanon loppuun saattaminen, sellaisten toimien lisääminen, joilla pyritään sisällyttämään vammaisuuteen liittyviä asioita yhteisön asiaankuuluviin politiikan aloihin, sekä yhtäläisen pääsyn periaatteen lujittaminen. Tarkistuksissamme on korostettu, että kaikissa jäsenvaltioissa on sovellettava liikennettä ja liikkuvuutta koskevaa pohjimmiltaan yhtenäistä lähestymistapaa, jolla varmistetaan, että vammaisia tuetaan riittävästi opetus- ja koulutusjärjestelmässä sekä kotona, ja jolla edistetään myös viittomakielen käyttöä.

Lisäksi on tärkeää painottaa, että on laadittava tiukkoja sosiaalipalvelujen laatua koskevia eurooppalaisia normeja ja että tällaiset normit on myös pantava täytäntöön, koska elämän laatu ja rikkaus riippuvat tulevaisuudessa ihmisten saamien palvelujen laadusta. Toivomme siksi, että periaatejulistuksesta seuraa yhä konkreettisempia käytännön toimia. Kiitän lopuksi esittelijä Lynneä hänen tekemästään työstä.

  Evangelia Tzampazi, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisaa ystävääni Lynneä johdonmukaisesta ja yhtenäisestä mietinnöstä. Siinä vahvistetaan perusperiaatteet, joita Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vammaispolitiikassa on noudatettava.

Mainitsen etenkin sen takaamisen, että vammaisilla on vaivaton pääsy rakennuksiin. Meidän on poistettava esteet, joiden vuoksi vammaiset eivät voi osallistua talous-, yhteiskunta- ja kulttuurielämän toimintoihin. Estämällä vammaisten luonnollinen mahdollisuus saada tavaroita ja palveluja ei ainoastaan syrjäytetä merkittävää väestönosaa vaan aiheutetaan myös huomattavaa taloudellista vahinkoa, koska vammaiset jätetään työmarkkinoiden ja yleensäkin talouselämän ulkopuolelle ja heidät pakotetaan elämään tukien varassa, mistä ei voi koitua muuta kuin vahinkoa.

Lisäksi pidän yleistä koulutusta vammaisten perusoikeutena, joka edistää ratkaisevasti heidän esteetöntä yhteiskuntaan sopeutumistaan sekä vammaisten leimautumisen ja syrjinnän torjuntaa. Emme saa kuitenkaan jättää huomiotta, että tarvittaessa on tuettava erityisopetuksen perusrakenteita.

Haluan korostaa myös mielenterveysongelmien merkitystä ja niistä aiheutuvia haittoja sekä sitä, että väestön mielenterveyttä on edistettävä.

Lisäksi haluan mainita ja lisätä, että yhteisen Euroopan unionin laajuisen vammaisuuden määritelmän hyväksyminen helpottaa huomattavasti vammaisten yhteisten asioiden tunnustamista. Tämän ansiosta voidaan laatia EU:n laajuisia toimia, joilla tuodaan aiempaa enemmän lisäarvoa kansallisiin sosiaalialan toimiin tällä edelleen pitkälti jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvalla alalla.

Lopuksi haluan todeta kaksi asiaa valiokunnan lausunnon laatineen ystäväni Sifunakisin puolesta. Komission on ensinnäkin tuettava vammaisten osallistumista seuraavan varainhoitokauden monivuotisiin ohjelmiin, ja toiseksi urheilupaikoissa on tapahduttava vastaavanlaista parannusta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Arūnas Degutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan kiittää esittelijöitä, jotka ovat tarkastelleet perusteellisesti vammaisten täysimääräistä sopeuttamista yhteiskuntaamme – yhtä nykyajan polttavimmista sosiaalisista kysymyksistä – ja esittäneet sitä koskevia suosituksia. Kannatan mietinnön laatijoiden lukuisia suosituksia, jotka osoittavat, että tällä alalla on vielä varsin paljon ongelmia. Haluan kiinnittää huomionne muutamaan niistä. Nykyaikaiset tietotekniikat, Internet ja digitaalitelevisio tarjoavat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia sovittaa tieto kunkin käyttäjän tarpeisiin ja kykyihin. Näitä mahdollisuuksia ovat tekstitysten ja viittomakielen käytön laajentaminen televisiossa, erityisesti vammaisille sovitetut työasemat ja Internet-liittymät etenkin julkisiin Internet-sivustoihin. Meidän on edistettävä kaikkien näiden mahdollisuuksien toteutumista ja myös varmistettava se. Uusia rakennuksia suunniteltaessa on kiinnitettävä riittävästi huomiota vammaisiin. Parannetut liikennejärjestelmät lisäävät tulevaisuudessa vammaisten liikkuvuutta. On oleellista, että erityistarpeet otetaan huomioon aina, etenkin Euroopan aluekehitysrahaston ja rakennerahastojen varoja käytettäessä.

Samanaikaisesti on parannettava kansallista lainsäädäntöä siten, että siitä poistetaan kaikki syrjivät säännökset, jotka ovat ristiriidassa Amsterdamin sopimuksen 13 artiklan kanssa. Lisätoimia on toteutettava myös vammaisuuden lääketieteellisen mallin korvaamiseksi sosiaalisella mallilla. On erittäin tärkeää, että kaikessa koulutuksessa toteutetaan yhteisiä toimia vammaisia koskevien stereotyyppisten käsitysten ja ennakkoluulojen poistamiseksi. Parempien tulosten saavuttamista voidaan nopeuttaa vain mietinnössä mainituilla koordinoiduilla ja kokonaisvaltaisilla toimilla.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) On ratkaisevan tärkeää, etteivät komission ja jäsenvaltioiden jalot lupaukset vammaisten oikeuksien puolustamisesta jää pelkäksi retoriikaksi. Toimintaa on tehostettava, alan voimassa olevaa lainsäädäntöä on noudatettava myös käytännössä ja kaikkien ihmisoikeudet on taattava. Kiitämme esittelijä Lynneä työstä ja haluamme korostaa hänen mietintöönsä sisältyvien suositusten merkitystä. Mekin teimme mietintöön joitakin ehdotuksia.

Korostamme yhdenvertaista kohtelua työssä koskevien oikeudellisten puitteiden tehokasta soveltamista, kaikkien mahdollisuutta käyttää julkista liikennettä ja uutta tietotekniikkaa sekä arkkitehtuuristen esteiden poistamista. Kehotamme jälleen laatimaan perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuvan erityisen vammaisia koskevan direktiivin sekä ratifioimaan ja allekirjoittamaan tämän alan YK:n yleissopimuksen.

Lisäksi kehotan jäsenvaltioita kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota vammaisiin lapsiin ja nuoriin, heidän koulutukseensa sekä vammaisten oppilaiden ottamiseen mukaan yleiseen opetukseen aina, kun se on mahdollista. Samalla on kuitenkin otettava huomioon tarvittava erityistuki oppilaiden koulutuksellisten erityistarpeiden täyttämiseksi. Lopuksi pyydän, että vaikeasti vammaisiin ja heidän perheisiinsä kiinnitetään erityishuomiota.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Haluan välittää Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän kiitokset esittelijä Lynnelle, joka on tehnyt erinomaista työtä. Tänään käsiteltävä asia on inhimillisyytemme mitta. Vammaisen syrjintä on aina hyökkäys ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa vastaan.

Vammaisten mahdollisuus nauttia täysiä kansalaisoikeuksia ei saa jäädä pelkiksi hienolta kuulostaviksi sanoiksi. Täytyy myöntää, että tällä alalla on saatu paljon aikaan viime vuosina. Vammaiset tuntevat kuitenkin vielä aivan liian usein olevansa toisen luokan kansalaisia.

Vammaisten maailman liittäminen muuhun yhteiskuntaan on suuri haaste jäsenvaltioille. Kaikenlaiset esteet on poistettava. En tarkoita ainoastaan rakennuksiin ja liikennevälineisiin pääsyä vaan myös esimerkiksi mahdollisuutta saada työtä, terveydenhuoltoa, sosiaalihuoltoa ja koulutusta sekä osallistua kulttuuri- ja urheilutoimintoihin. Lasten ja nuorten vammaisuuteen on kiinnitettävä erityishuomiota. On olemassa fyysisiä, henkisiä, hankittuja ja synnynnäisiä vammoja. Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne myös niiden henkilöjen tilanteeseen, joiden toiminnot ovat heikentyneet ikääntymisen vuoksi.

Uskon vakaasti, että elinolot parantuvat parlamentin tässä asiassa toteuttamien toimien ansiosta. Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä vaan velvollisuutemme.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vammaisten tilannetta laajentuneessa Euroopan unionissa koskeva mietintö on oikeastaan pikemminkin vammaisten elämänlaadun parantamista koskeva toivelista kuin tosiasioihin perustuva selvitys ja analyysi heidän nykytilanteestaan. Rakennuksiin ja liikennevälineisiin liittyvien ilmeisten seikkojen lisäksi työnantajille on tarjottava kiireesti rahoitustukea ja maksettava korvauksia menetyksistä, joita heille aiheutuu työpaikalla vähemmän tulosta tuottavien vammaisten työllistämisestä.

Vammaisten ja heidän hoitajiensa koulutusprosessin jatkuva tukeminen on sekä valtava mahdollisuus että ongelma perheille, joissa on vammaisia jäseniä. Ottaisimme oikeansuuntaisen askeleen, jos vanhemmille tarjottaisiin mahdollisuus jäädä kotiin tarvittavaksi ajaksi ja heille myönnettäisiin rahoitustukea, jotta he voivat elää ihmisarvoista elämää. Euroopan unionin olisi sitouduttava tähän asiaan ja varmistettava, että tarvittavat varat ovat saatavilla.

Jotta avustuksemme ja toimemme eivät jää tyhjiksi poliittisiksi julistuksiksi, toiminta on asetettava etusijalle kaikissa suuntaviivoissa, joiden tavoitteena on parantaa vammaisten tilannetta. Vammaisten on lisäksi voitava olla varmoja siitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot tukevat heitä määräämällä ankarampia rangaistuksia vammaisiin kohdistuvista rikkomuksista.

  Ana Mato Adrover (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Špidla, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on tärkeä päivä Euroopan parlamentille. Haluan siksi kiittää esittelijä Lynneä mietinnöstä, koska se on edistysaskel mahdollisuuksien Euroopan toteuttamista koskevassa tehtävässämme.

Hyväksymme tänään suurella enemmistöllä uusia toimia, joilla edistetään kaikenlaisista vammoista kärsivien henkilöjen yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Uusi eurooppalainen toimintasuunnitelma 2006–2007 on mielestäni suuri haaste kaikenlaisen syrjinnän poistamisessa, ja kyseisessä toimintasuunnitelmassa käsitellään myös koko Euroopan unionin vammaisten tarpeita.

Otan esiin useampia asioita. Toimintasuunnitelman tavoitteena on ensinnäkin vahvistaa yhdenvertaista kohtelua työssä koskevat yleiset puitteet. Tämä ei koske ainoastaan koulutusta ja työnsaantia vaan myös ylennyksiä ja elinikäistä oppimista.

Toiseksi toimintasuunnitelmalla parannetaan epäilemättä ilma-, vesi- ja maakulkuneuvoilla matkustavien vammaisten oloja ja oikeuksia. Kuten tein mietinnössäkin, minun on kuitenkin varoitettava luomasta uutta, taloudellista estettä, jota ei ole toistaiseksi ollut. Vammaisten matkan laatua voidaan parantaa velvoittamalla heidät matkustamaan toisen henkilön seurassa, mutta ei ole hyvä asia, että vammainen joutuu maksamaan hänen kanssaan matkustavan henkilön matkalipun. Tällöin vammaisten täytyy maksaa kaksi lippua, kun muut ihmiset maksavat vain yhden.

Kolmanneksi otan esiin uusien tekniikkojen käyttömahdollisuuden parantamisen. On selvää, että uusilla tekniikoilla vammaisten tieltä poistetaan monia esteitä, jos nämä tekniikat onnistutaan asettamaan yleisesti saataville ja jos vammaiset otetaan huomioon tekniikan kehityksessä jo suunnitteluvaiheessa.

Neljänneksi tarvitaan yhtenäisiä ja koordinoituja toimia, jotta voidaan käsitellä lasten ja jo muista syrjinnän muodoista kärsivien henkilöjen, kuten naisten ja vanhusten, vammaisuutta.

Mainitsen vielä työhön liittyvien riskien ehkäisemisen. Olemme päässeet laajaan yhteisymmärrykseen työhön liittyvistä riskeistä, ja niitä koskeva asiakirja on jo esitelty parlamentissa, mutta komissio ei ole vielä käsitellyt sitä. Arvoisa komission jäsen Špidla, muistutan teitä tästä asiasta. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityishuomiota ihmisten työpaikalla kohtaamiin mahdollisiin riskeihin.

Lisäksi korostan, että vammaisyhdistyksillä on erittäin tärkeä rooli.

On selvää, että tämä toimintasuunnitelma on suuri haaste ja edistysaskel meidän kaikkien tavoitteena olevan mahdollisuuksien Euroopan toteuttamisessa.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Totean esittelijän tavoin, että parlamentti kannattaa perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuvan kattavan syrjinnän vastaisen direktiivin antamista. Puheenjohtajavaltio Portugali lupasi sen meille vuonna 2000, ja edellinen työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastannut komission jäsen lupasi sen vuonna 2003. Ellei asialle tehdä mitään, neljä vuotta myöhemmin komissio toteaa edelleen, että alalla on syrjintärakenteita, joita kukaan meistä ei voi hyväksyä.

Toiseksi minusta on myönteistä, että toimintasuunnitelmassa painotetaan työntekoa koskevien oikeuksien ohella myös sosiaalihuoltoa. Kehotan komissiota työskentelemään vilpittömästi ja sitoumuksellisesti pyrkiessään varmistamaan vammaisten itsenäisen elämän, oikeuden henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen ja vammaisten aikuisten sekä vammaisten lasten ja heidän vanhempiensa oikeuden valita yleisiä palveluja myös esimerkiksi koulutuksen tai asumisen eikä pelkästään työllisyyden aloilla.

Kolmanneksi totean, että voimme tehdä huomattavasti nykyistä enemmän kansainvälisessä toiminnassa ulkoisen avustustoimintamme kautta. Väitämme soveltavamme ihmisoikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa vammaisuuteen. Tehostakaamme toimintaamme maailmanlaajuisissa ihmisoikeusohjelmissamme. Vammaisten ihmisoikeuksiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota arvioitaessa ehdokasmaiden valmiutta liittyä Euroopan unioniin. Voimme parantaa toimintaamme tällä alalla. Ei riitä, että ratifioimme ja allekirjoitamme pikaisesti vammaisia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen. Meidän on myös tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden hallitusten kanssa varmistaaksemme, että ne tekevät samoin.

Viimeinen huomautukseni koskee PPE-DE-ryhmän jättämää tarkistusta 5. Minusta on pöyristyttävää, että konservatiivit yrittävät peruuttaa tekstistäni osan, jossa komissiota kehotetaan seuraamaan vammaisten itsensä osallistumista heitä koskeviin ohjelmiin. Ei riitä, että puhumme osallistumisesta. Se on myös toteutettava käytännössä. PPE-DE-ryhmän on peruutettava tämä tarkistus.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on yhteisiin arvoihin perustuva yhteiskunta. Menestystämme yhteiskuntana arvioidaan muun muassa sen perusteella, miten käsittelemme yhteiskuntamme haavoittuvimpien jäsenten asioita.

Viime vuonna minut kutsuttiin väestörakenteen muutosta koskevaa komission asiakirjaa käsitelleenä esittelijänä puhumaan Itävallan puheenjohtajakaudella Grazissa järjestettyyn erityiskonferenssiin, jonka aiheena oli vammaisuus. Puhujakorokkeella takanani olleessa banderollissa oli yksinkertainen teksti: Leben wie andere auch – elää kuten muutkin ihmiset. Sana "leben" ei tarkoita englanniksi käännettynä vain "to live" vaan myös "to have a life", joten yhteiskuntamme on pyrittävä auttamaan kaikkia jäseniään elämään kuten muutkin.

Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit eivät ole vakuuttuneita siitä, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lisää EU:n lainsäädäntöä, vaan katsomme, että koko yhteiskunnan on osallistuttava tavoitteen saavuttamiseen. Emme tarvitse ainoastaan hyvinvointivaltiota vaan hyvinvointiyhteiskunnan, jossa yhteisöt ymmärtävät, että niiden tehtävänä on tukea kaikkia jäseniään.

Hallitukset eivät voi tehdä kaikkea, mutta ne voivat mahdollistaa henkilökohtaiset valinnat ja auttaa vammaisia tekemään, mitä itse haluavat, poistamalla heidän tiellään olevat esteet, jotka liittyvät koulutukseen, työntekoon tai yksinkertaisesti siihen, miten he pääsevät paikasta A paikkaan B. Hallitukset voivat myös mahdollistaa riippuvuuden ilmapiirin sijasta riippumattomuuden ilmapiirin sekä edistää sitä. Vammaisten tukemisessa ei ole kyse vain hoidosta vaan siitä, että vammaisia autetaan täyttämään toiveensa eli toteuttamaan itseään ja elämään kuten muutkin ihmiset.

Suhtaudumme myönteisesti tästä tärkeästä aiheesta laadittuun syvälliseen valiokunta-aloitteiseen mietintöön, aiomme ilman muuta kannatta sitä ja kiitämme esittelijää.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) (Puheen alussa mikrofoni oli suljettu) …etenkin mitä komission jäsen totesi äsken siitä, miten samanlaisia näkemyksiä parlamentilla ja komissiolla on vammaisten oikeuksista.

Arvoisa komission jäsen, puhuitte palvelujen saatavuudesta. Palvelujen saatavuus voidaan tietenkin toteuttaa vain erityisen vammaisia koskevan direktiivin avulla. Olen iloinen, että myös jäsen Howitt ja monet muut jäsenet ottivat tämän asian esiin. Arvoisa komission jäsen, haluaisin teidän antavan tänään jonkinlaisen sitoumuksen tällaisen direktiiviehdotuksen aikataulusta. Kannatan sitä, mitä totesitte rakennerahastoista. On erittäin tärkeää, että rakennerahastoissa sovelletaan vammaisuutta koskevaa arviointiperustetta. Olen erittäin iloinen, että se on nyt otettu käyttöön.

Eräs jäsen puhui myös vammaisnäkökohtien liittämisestä kaikkeen politiikkaan. Se olisi erittäin tärkeää.

Esitän jäsen Tzampazille suuret kiitokset kaikesta tuesta ja työstä. Olemme tehneet erittäin tiivistä yhteistyötä tässä asiassa. On erittäin aiheellista puhua Euroopan vammaisten teemavuodesta ja toimia sen pohjalta.

Minulla ei ole valitettavasti ollut tarpeeksi aikaa puhua yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta. On niin paljon asioita, jotka haluaisin mainita, mutta tärkein päätelmä todellakin on, että tarvitsemme erityisen vammaisia koskevan direktiivin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tästä keskustelusta, jota olen seurannut kiinnostuneena. Esittelijä Lynnen päätelmä vastaa mielestäni nykytilannetta, ja valiokunnan kannan perusteella panin ilokseni merkille, että parlamentin ja komission näkemykset ovat hyvin samanlaisia.

Keskustelussa otettiin esiin tärkeimmät periaatteet, nimittäin syrjimättömyyden ja aktiivisen osallisuuden periaatteet, ja joitakin asioita selkeytettiin tai tarkasteltiin eri näkökulmista. Koska useat puhujat mainitsivat yhteisön oikeuskehykseen tehtävät muutokset, haluan todeta, että tänä vuonna saatetaan päätökseen toteutettavuustutkimus, jossa tarkastellaan vammaisia koskevien EU:n oikeuskehyksen parantamismahdollisuuksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, lienee asianmukaista myös mainita, että vuosi 2007 on yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, jolloin on mielestäni mainio tilaisuus saada yhteisö toimimaan.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Carlo Casini (PPE-DE). – (IT) Annan jäsen Lynnen mietinnölle täyden tukeni, koska siinä on onnistuttu käsittelemään vammaisten monimuotoiseen maailmaan liittyviä lukuisia ongelmia. Mietinnössä ehdotetaan myös toimia ja välineitä, jotka ovat riittävän tarkoituksenmukaisia ihmisten elämää, suhteita ja yhteiskunnassa omaksumaa paikkaa koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

Ilmaisen parlamentissa toiveeni siitä, että periaatejulistukset, joita kannatan, viitoittavat tietä yhä konkreettisemmille komission toimille ja että vammaiset (tai kyvykkyydeltään erilaiset ihmiset, jos se on parempi ilmaisu) voivat saavuttaa elämän tavoitteensa ja säilyttää ihmisarvonsa. Valiokuntamme esittelijän tekemän työn ansiosta tekstissä, josta pian äänestämme, esitetään onnistunut tiivistelmä muun muassa erilaisista kansallisista tilanteista johtuvista sosiaalisista tarpeista.

Korostan tässä yhteydessä, että Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden on hyvä omaksua pohjimmiltaan yhtenäinen lähestymistapa, jottei eurooppalaisten välillä ole tällä alalla perusteettomia eroja vain siksi, että he asuvat eri puolilla EU:ta.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Euroopan unionin vammaiset kohtaavat nykyään erityisiä vaikeuksia ja syrjintää useilla tasoilla. Useimmissa paikoissa ei ole mahdollistettu edes esteetöntä perusliikkumista, saati sitten yhteiskuntaan integroitumista. On tärkeää tehdä selväksi, ettei itsenäinen eläminen tarkoita ainoastaan, että kyseinen henkilö on yhteiskunnan jäsen vaan että hän on nimenomaan yhtä täysimääräinen yhteiskunnan jäsen kuin muutkin. Jokaisen poliitikon ja päätöksentekijän olisi otettava tämä seikka huomioon.

Vammaisten osuus Euroopan unionin väestöstä on 10 prosenttia, minkä vuoksi heidän sopeutumisensa ja toimintamahdollisuutensa eivät ole pelkästään sosiaalinen kysymys vaan molemminpuolinen etu. Työpaikkojen luominen vammaisille sekä heidän osallistumisensa elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen eivät ainoastaan paranna vammaisten elinoloja vaan edistävät myös Euroopan unionin talouden kehitystä.

Tähän asiaan on vaikea löytää oikeaa lähestymistapaa, mikä ei johdu ainoastaan siitä, että alaa koskevat tilastotiedot ovat puutteelliset. Vammaiset ovat tietenkin moninainen ja erittäin epähomogeeninen ryhmä, minkä vuoksi alaan liittyvät lukuisat haasteet edellyttävät yhtenäistä, sukupuoleen perustuvaa lähestymistapaa. Tämä on otettava huomioon kaikilla politiikan suunnittelun tasoilla. Kuten monilla muillakin aloilla, naiset ovat myös vammaisten keskuudessa usein miehiä epäsuotuisammassa asemassa ja useammin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhreja. Tämä on otettava huomioon useissa ohjelmissa ja toimissa.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Junilistan-puolueen mielestä on täysin mahdotonta hyväksyä, että vammaiset joutuvat kohtaamaan ennakkoluuloja ja kielteistä erityiskohtelua ja että heidän mahdollisuuksiaan rajoitetaan. Tällaiset kokemukset ovat ristiriidassa sen kanssa, että pidämme EU:ta arvoyhteisönä.

Heinäkuun 5. päivänä 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus on näin ollen edistysaskel. Sillä selkiytetään asiaa, jonka pitäisi olla itsestään selvä, etenkin kun meillä on yhteiset sisämarkkinat. Tämä asia on se, että vammaisilla on oltava lentomatkoilla samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla.

Ruotsi on edelläkävijämaa vammaisten oikeuksissa. Ruotsissa 1970- ja 1980-luvuilla toteutetut onnistuneet uudistukset olisi saatettu kyseenalaistaa laajaulotteisessa EU:n lainsäädännössä, jossa on yksityiskohtaisia näkemyksiä siitä, miten vammaisia on kohdeltava. Välttäkäämme näin ollen yksityiskohtaista sääntelyä ja todetkaamme sen sijaan selkeästi ja yksiselitteisesti, että yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja meidän toisten ihmisten on kohdeltava vammaisia täysin samalla tavoin kuin muitakin.

Lopuksi on hieman aihetta itsekritiikkiin. EU:n toimielimet laativat mietintöjä ja raportteja vammaisten oikeuksista mutta eivät pysty varmistamaan, että kaikki EU:n rakennukset ovat täysin vammaisille soveltuvia. Myöskään Euroopan unionin Internet-sivustot ja asiakirjat eivät ole saatavilla vammaisille, varsinkaan näkövammaisille, helppokäyttöisessä muodossa. Milloin Euroopan parlamentin kvestorit ja asiasta vastaavat EU:n viranomaiset aikovat ryhtyä toimiin näissä tärkeissä ja kiireisissä asioissa?