Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 12. joulukuuta 2006 - Strasbourg

12. Juhlaistunto – Vuoden 2006 Saharov-palkinnon luovuttaminen

  Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, Euroopan parlamentilla on suuri ilo saada vieraakseen vuoden 2006 Saharov-palkinnon saaja, Valko-Venäjän yhdistyneen demokraattisen opposition johtaja Milinkevitš.

Uskokaa vain, arvoisa oppositiojohtaja Milinkevitš, meillä on erityinen ilo saada teidät tänne tänään.

(Suosionosoituksia)

Ajoittain näytti siltä, ettette pääsisi tulemaan. Monet Saharov-palkinnon saajat eivät ole päässeet noutamaan palkintoaan. Aung San Suu Kyi, Wei Jingsheng ja Naiset valkoisissa -ryhmä eivät valitettavasti päässeet osallistumaan juhlatilaisuuteensa.

Olisi pidettävä mielessä, että me eurooppalaiset, joiden kotimaissa demokratia on jo vakiintunut, pidämme ihmisoikeuksia usein itsestään selvinä – luonnollisina ja kiistämättöminä kuin ilma, jota hengitämme. Nautimme poliittisista oikeuksista ja kansalaisvapauksista, ja joskus unohdamme, miten kalliisti niistä voi joutua maksamaan – niin tottuneita me niihin olemme. Totumme hyviin asioihin erittäin nopeasti. Jopa maissa, jotka ovat saavuttaneet vapauden vasta myöhemmin, nautitaan nyt vapaudesta ikään kuin siitä olisi aina nautittu ja ikään kuin kaikilla olisi siihen mahdollisuus.

On kuitenkin muistettava, että miljardit ihmiset maapallolla ovat vailla vastaavia vapauksia.

Unioni perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ihmisoikeuksien puolustaminen ja edistäminen eri puolilla maailmaa on yksi syy unionin olemassaoloon. Tätä ei tehdä vain moraalisista syistä, vaan oman etummekin tähden. EU:n edun kannalta olisi ensisijaista, että koko ihmiskunta pääsisi nauttimaan vapaudestamme.

Saharov-palkinto ilmentää Euroopan unionin sitoutumista ihmisoikeuksiin ja niiden puolustamiseen. Tänä vuonna palkinto luovutetaan henkilölle, joka on omistanut elämänsä vapauden puolustamiselle maassaan.

Kaikki tietävät, etteivät Valko-Venäjän maaliskuiset presidentinvaalit olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset eikä Euroopan unioni saanut lähetettyä maahan vaalitarkkailijoita, sillä näiden maahanpääsy estettiin.

Oppositiojohtaja Milinkevitšillä on rohkeutta uhmata Euroopan viimeistä diktatuuria. Hänen on onnistunut yhdistää demokraattinen oppositio, jotta poliittiset oikeudet ja vapaudet saataisiin palautettua hänen kotimaahansa.

Hän on johtanut joukkomielenosoituksia, ja hän on ollut pidätettynä sen vuoksi, että on kehottanut maanmiehiään puolustamaan perusoikeuksiaan.

Arvoisa oppositiojohtaja Milinkevitš, te symboloitte vastarintaa sortovaltaa vastaan ja toivoa demokraattisesta tulevaisuudesta.

Tuemme tavoitteitanne, joiden mukaan Valko-Venäjän yhteiskunnan olisi saatava oikeus valita johtajansa demokraattisilla vaaleilla, oikeus riippumattomiin tietoihin, oikeus perustaa kansalaisjärjestöjä ja oikeus riippumattomaan ja puolueettomaan tuomiovaltaan.

Euroopan parlamentti on puolustanut näitä asioita aina. Olemme esittäneet vastalauseemme Valko-Venäjän hallinnon väkivaltaisista toimista, mielivaltaisista pidätyksistä ja poliittisin perustein annetuista tuomioista, joiden kohteina ovat olleet perusoikeuksien puolesta taistelevat ihmiset.

Tänään saamanne palkinto osoittaa meidän tukevan kaikkia rinnallanne taistelevia ihmisiä.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun palkinto menee Valko-Venäjälle: vuonna 2004 parlamentti myönsi Saharov-palkinnon Valko-Venäjän journalistiyhdistykselle – ammattikunnalle, joka on valmis vaarantamaan henkensä selvittääkseen totuuden ja tuodakseen sen julki.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin osoitamme jälleen tukevamme täysin rinnoin demokratian puolustamista Valko-Venäjällä, sillä asiat eivät ole korjaantuneet.

Kuolemantuomioita pannaan edelleen täytäntöön Valko-Venäjällä. Tuomitsen Aljaksandr Kazulinin pidätyksen ja tuomion. Kazulin on tällä hetkellä nälkälakossa vankilassa. Olemme vakuuttuneita siitä, että Valko-Venäjän tulevaisuus perustuu demokraattisen Euroopan vapauden ja vaurauden jakamiseen.

Arvoisa oppositiojohtaja Milinkevitš, olette tiedemies, kuten Andrei Saharovkin. Teillä molemmilla on samat mielipiteet, samat arvot ja sama koulutus. Teillä molemmilla on samat traagiset kokemukset totalitaristisen hallinnon vastustamisesta.

Tänään tiedemies Saharovin nimeä kantava palkinto luovutetaan toiselle tiedemiehelle. Ennen kaikkea se luovutetaan kuitenkin toivolle demokraattisesta Valko-Venäjästä sekä kaikille niille ihmisille, jotka taistelevat rinnallanne tehdäkseen siitä totta.

Sana on nyt teidän, arvoisa oppositiojohtaja Milinkevitš.

(Vaimeita suosionosoituksia)

(Puhemies luovutti Saharov-palkinnon.)

  Milinkevitš, Valko-Venäjän demokraattisen opposition johtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun äidinkielelläni, sillä haluan sanoa, mitä ajattelen, ja ajattelen aina valkovenäjäksi. Puhun näin ollen kielellä, jolla pystyn ilmaisemaan tunteitani parhaiten.

(Parlamentti osoittaa Milinkevitšille suosiota seisaallaan.)

(Puhuja puhui äidinkielellään, joten alla oleva teksti on käännös.)

Haluan aloittaa esittämällä Euroopan parlamentille mitä lämpimimmät kiitokset tästä kunniasta, Andrei Saharov -palkinnosta, joka on nimetty erinomaisen fyysikon ja ihmisoikeuksien kiivaan puolustajan mukaan. Haluan kiittää teitä myös tilaisuudestani puhua teille.

Tämä palkinto ei kuulu yksin minulle. Se kuuluu kaikille valkovenäläisille – kaikille niille, jotka kokoontuivat aukiolle Minskiin viime maaliskuussa, jotka on heitetty vankilaan ja erotettu yliopistoista ja työpaikoistaan. Tämä palkinto kuuluu kaikille niille, jotka jatkavat taistelua. Meitä on paljon! Me haluamme Valko-Venäjän palaavan Euroopan demokraattisten valtioiden joukkoon, ja olemme valmiita uhraamaan oman hyvinvointimme, vapautemme ja jopa henkemme sen puolesta.

Valko-Venäjä on aina ollut eurooppalainen maa. Se on antanut Euroopalle paljon ja tehnyt monia uhrauksia. 1800-luvulla se tarjosi Euroopalle prototyypin ensimmäisestä demokraattisesta perustuslaista, Liettuan suurherttuakunnan statuutin. Maasta on noussut maailmalle monia tunnettuja henkilöitä, kuten Guillaume Apollinaire, Marc Chagall, Fjodor Dostojevski, Dimitri Šostakovitš ja Tadeusz Kościuszko. Valkovenäläiset olivat Euroopan toinen kansa, jonka äidinkielelle Raamattu käännettiin. Toisen maailmansodan aikaan Valko-Venäjän vastarintaliike oli voimakkainta Euroopassa, ja joka kolmas asukas menetti henkensä. Holokaustin aikana tapetuista kuudesta miljoonasta juutalaisesta miljoona oli kotoisin Valko-Venäjältä.

Me, jos ketkä, ansaitsemme vapauden! Olemme ansainneet sen koko historiamme ja sen puolesta tehtyjen uhrausten perusteella. Jokaisella vuosisadalla Valko-Venäjä on menettänyt loputtomissa sodissa neljäs- tai jopa kolmasosan pojistaan ja tyttäristään. Se on menettänyt yläluokan. Kansa on kärsinyt kansallisen identiteetin riistämisestä ja historiallisen muistinsa pyyhkimisestä. Vuonna 1991 iloitsimme saadessamme viimein itsenäisyytemme, mutta tuolloin emme vielä tienneet, etteivät vapaus ja itsenäisyys ole sama asia.

Nyt taistelemme jälleen vapauden puolesta ja puolustamme itsenäisyyttämme. Teemme tämän myös lastemme puolesta. Lapsillamme on Ranskan, Liettuan, Puolan ja Yhdistyneen kuningaskunnan lasten tavoin oikeus elää vapaassa maassa. Juuri lapsemme viettivät pitkiä öitä aukiolla Minskissä 19. maaliskuuta pidettyjen vaalien jälkeen, sillä aikuiset eivät kestäneet kylmyyttä vaan palasivat kotiin. Lapsiamme heitettiin suljettuihin rekkoihin tukehtumaan, ja heitä pidettiin vankilassa, kun vanhemmat etsivät heitä päivien ajan. Lapsiamme myös erotettiin yliopistoista heidän omantunnonpäätöksensä takia vankilasta vapauttamisen jälkeen. Silti he eivät epäröineet hetkeäkään, ettei yhteinen päätöksemme olisi ollut oikeudenmukainen. Olen ylpeä heistä.

Koko vaalien jälkeisen viikon ajan pysyttelimme aukiolla ja protestoimme vaalien tulosten pöyristyttävää vääristämistä vastaan. Viranomaiset pidättivät yli tuhat henkilöä. Minskin vankilat eivät ole koskaan olleet yhtä täynnä, ratkeamispisteessä, kuin ne olivat kyseisen viikon aikana. Hallinto tajusi, että vastarinta voitaisiin tukahduttaa vain sotilasvoimin. Siksi viranomaiset pidättivät noiden parin päivän ajan jokaisen aukiolle saapuneen – jopa ne, jotka vain toivat ruokaa, juomaa ja lämpimiä vaatteita telttakylässä asuneille.

Viranomaiset eivät odottaneet 19. maaliskuuta, että kymmeniätuhansia ihmisiä tulisi kaduille kostotoimien uhkasta huolimatta. Tämä oli ensimmäinen voittomme. Tiedän hyvin, että tarvitaan paljon enemmän vastaavia voittoja, ennen kuin laiton hallitus saadaan kaadettua.

Entinen presidenttiehdokas Aljaksandr Kazulin on nyt vankilassa kärsimässä viiden ja puolen vuoden tuomiota. Hän on ollut nälkälakossa jo yli 50 päivää. Hänen terveydentilansa on erittäin vakava: hänen painonsa on pudonnut 40 kiloa ja hänen henkensä on vaarassa. Tämä palkinto kuuluu myös hänelle sekä Zmitser Daškevitšille, Pavel Seviarinetsille, Mikola Statkevitšille ja Andreï Klimaǔlle sekä kaikille muille poliittisille vangeille kotimaassani. Tämä palkinto osoittaa, että Valko-Venäjän tilanne tiedetään Euroopan unionissa. Se on hieno esimerkki moraalisesta politiikasta. Sillä tunnustetaan Valko-Venäjän eurooppalainen tulevaisuus.

Tämä suuri kunnianosoitus olisi voitu myöntää myös Valko-Venäjän demokraattista liikettä vuosia johtaneelle professori Hienadź Karpienkalle. Tai entiselle sisäministerille Juri Zakharankalle. Tai Viktar Hantšarille, Valko-Venäjän edellisen legitiimin parlamentin varapuhemiehelle. He ovat sankareita, Valko-Venäjän vapauden puolustajia. He ovat kuitenkin joko kadonneet jäljettömiin tai heidät on murhattu. Tällaisia menetelmiä, yhtä vanhoja kuin viha ja yhtä pahasti vanhentuneita kuin inkvisitio, Valko-Venäjän viranomaiset soveltavat nykypäivänä vastustajiinsa.

Nobelin rauhanpalkintoa vastaanottaessaan Andrei Saharov totesi: "Olen vakuuttunut siitä, etteivät kansainvälinen luottamus, keskinäinen ymmärrys, asevarustelusta luopuminen ja kansainvälinen turvallisuus toteudu ilman avointa yhteiskuntaa, jossa vallitsee tiedonsaannin vapaus, omantunnonvapaus, glasnost, oikeus matkustaa ja oikeus valita asuinmaansa." Olen samaa mieltä. Akateemikko Saharov puhui aina väkivallattoman vastarinnan puolesta. Olen tästäkin samaa mieltä. Meillä on kaikkea, mitä voittoon tarvitaan: uskoa Valko-Venäjän eurooppalaiseen tulevaisuuteen, solidaarisuutta, rohkeutta ja kokemusta. Monille nuorille sinisestä – Euroopan unionin lipun väristä – on tullut symbolinen väri. Maaliskuussa tuo lippu nostettiin maamme punavalkoisen lipun rinnalle. Osoituksena maiden solidaarisuudesta meitä kohtaan myös Liettuan, Ukrainan, Puolan, Venäjän, Viron, Azerbaidžanin ja Georgian liput saivat liehua.

Ihmisten mieliin on hiipinyt kymmenen viime vuoden aikana pelko jatkuvan propagandan vuoksi. Pelko on voitettava. Andrei Saharov varoitti: "Ajatuksenvapaus on ainoa turva, joka estää ihmisten mieliä myrkyttymästä kollektiivisista myyteistä, joista voi syntyä kavalien ja tekopyhien kansankiihottajien käsissä verinen diktatuuri."

Näin on nyt käynyt Valko-Venäjällä. Stalinia ylistäviä monumentteja ilmestyy jälleen katukuvaan. Neuvostojärjestelmän "parhaita" perinteitä herätetään henkiin, ja viralliset tiedotusvälineet suoltavat lakkaamatta valheita ja herjauksia, kuten Saharovin aikaan. Länsi on pahin vihollinen ja paikalliset demokraatit sen kätyreitä.

Hallinnon tilanne on nyt hankala. Sen suunnitelmatalous ei toimi, ja Venäjä uhkaa lopettaa sen taloudelliset erioikeudet. Tästä syystä hallitus on hermostunut ja yrittää syyttää poliittisia vastustajiaan. Tavatessaan ukrainalaisia toimittajia marraskuun lopussa presidentti Lukašenka väitti opposition livahtavan ulkomaille vaatimaan taloudellisten pakotteiden kohdistamista Valko-Venäjään ja iloitsevan siitä, että kaasunhinta nousisi seuraavana päivänä.

Käytän tämän tilaisuuden ilmoittaakseni täältä Euroopan parlamentista kaikille, etenkin Valko-Venäjän kansalle, kantaen asiasta täyden vastuun, että tämä on valetta! Emme ole koskaan vaatineet taloudellisten pakotteiden kohdistamista maahamme, ja tiedämme vallan hyvin, että sellaisista kärsisivät lähinnä tavalliset Valko-Venäjän kansalaiset. Vallassa oleva hallinto löytää aina keinot tukea virkamiehiään. Olemme aina sanoneet, ettei venäläinen kaasu olisi enää halpaa Valko-Venäjälle ja että siitä tulisi kallista myös Venäjälle itselleen. On häpeällistä, ettei Valko-Venäjän johto ole käyttänyt tarjolla ollutta tilaisuutta eikä hyödyntänyt pitkään tarjolla ollutta mahdollisuutta uudistaa maan taloutta. Nyt Valko-Venäjän kansa joutuu kärsimään seuraukset.

Tällä hetkellä Moskovassa vaaditaan pitkäaikaisen taloudellisen ja poliittisen tuen vastineeksi presidentti Lukašenkalta liittymistä rahaliittoon – eli Venäjän ruplan käyttöönottoa – sekä venäläisten kutsumaa "valtioliittoa" koskevan perustuslaillisen säädöksen hyväksymistä. Vaatimusten hyväksyminen tarkoittaisi eittämättä Valko-Venäjän itsemääräämisoikeuden menettämistä.

Valko-Venäjän poliittinen johto vastustaa vielä tällä hetkellä etenemistä tällaiseen suuntaan. Presidentti Lukašenka ilmoitti hiljattain avoimesti olevansa huolissaan maan itsenäisyyden puolesta. Hän puhuu itsenäisyyden ja hyvinvoinnin välisestä yhteydestä, josta Valko-Venäjän demokraatit ovat puhuneet jo pitkään. Hänen tapauksessaan itsenäisyyden puolustamista ei saisi kuitenkaan sekoittaa henkilökohtaisten etujen puolustamiseen eikä haluun pysyä vallan kahvassa hintaan mihin hyvänsä. Hän tietää lähipiirinsä kanssa varsin hyvin, että jos itsenäisyys menetettäisiin ja maa saisi venäläisen pääkaupungin, harvat heistä säilyttäisivät asemansa ja vauraan elämänsä. Emme voi kuitenkaan sulkea täysin pois sellaista mahdollisuutta, että itsesuojeluvaisto ajaa Valko-Venäjän hallinnon hyväksymään Moskovan vaatimukset ja järjestämään kansanäänestyksen niiden hyväksymisestä. On täysin selvää, että Valko-Venäjän itsenäisyys voidaan taata ainoastaan demokratialla, ei diktatuurilla.

Toistaiseksi emme ole löytäneet Moskovan kanssa yhteistä säveltä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että Valko-Venäjän demokraattinen oppositio vastustaisi Venäjää. Haluamme elää itsenäisessä valtiossa ja luoda parhaat mahdolliset suhteet Venäjään. Olemme valmiita ottamaan sen edut huomioon, kunhan ne eivät ole omien etujemme vastaisia. Venäjä on meille strateginen kumppani, kuten myös EU:lle. Demokraattinen Valko-Venäjä olisi uskottava ja luotettava toveri Venäjälle.

Perustuslakia rikkoville ja sortotoimiin osallistuville henkilöille määrättävä maahantulokielto Euroopan unionin maihin on mielestämme hyvin tehokas toimenpide. Demokratian vihollisista laadittua luetteloa olisi täydennettävä.

Samalla pyytäisin, ettette nostaisi Valko-Venäjän kansalaisten Schengen-viisumimaksuja. Schengen-viisumimaksun odotetaan nousevan 60 euroon 1. tammikuuta 2007. Näin suuri maksu olisi este valtaosalle Valko-Venäjän kansalaisista, jotka tarvitsevat kipeästi vapaita yhteyksiä Länteen. Kyseinen päätös on vaarassa luoda uuden "rautaesiripun". Nämä toimet hyödyttävät presidentti Lukašenkaa, joka väittää aina valkovenäläisille, ettei kukaan Lännessä halua heitä.

Olimme erittäin tyytyväisiä Euroopan komission viime kuun ehdotuksiin. Ne tarjoavat presidentti Lukašenkan hallitukselle oivan tilaisuuden päästä kansanvälisestä eristyneisyydestä ja kehnosta taloustilanteesta. Aljaksandr Lukašenkankin oli pakko tunnustaa hallituksen kokouksessa, että ensi vuodesta tulee "katastrofaalisen vaikea". Jos hallinto hyväksyy ehdotukset, Valko-Venäjä voi saada huomattavasti tukea kauan kaivattujen poliittisten ja yhteiskunnallis-taloudellisten uudistusten käynnistämiseen ja aloittaa todellisen lähentymisen Euroopan unioniin, vähitellen tapahtuva taloudellinen yhdentyminen mukaan luettuna.

Käytännössä ei ole toivoakaan, että Valko-Venäjän hallitus hyväksyisi lähentymisen Euroopan unioniin. Vastaavia ehdotuksia on ollut useita, mutta hallinto ei ole vastannut koskaan myönteisesti eikä konkreettisesti. Hallinnon uskotut tietävät varsin hyvin, että kun demokratisoituminen käynnistyy, hallinnon kuristusote heltiää erittäin nopeasti. Valko-Venäjän nykyjohto ei ikipäivänä voittaisi todellisia, vapaita vaaleja.

Samalla Euroopan unionin ehdotus antaa tilaisuuden saada maamme kansalaiset ymmärtämään, että valtion propagandakoneiston väitteistä huolimatta Euroopan unionin ovi on avoinna Valko-Venäjälle – nimenomaan vapaalle ja demokraattiselle Valko-Venäjälle. Ehdotukset annettiin erittäin osuvaan aikaan paikallisvaalikampanjan ollessa käynnissä. Vaaleista ei tule todelliset – eihän Valko-Venäjällä ole todellista paikallishallintoakaan. Jaamme kampanjan yhteydessä tietoa Euroopan unionin ehdotuksista.

Arvostamme apuanne erittäin paljon, ja esitämme teille mitä lämpimimmät kiitokset. Pyytäisimme kuitenkin teitä laajentamaan sitä ja tekemään siitä joustavampaa. Tarkoitamme asioita, jotka ovat hyvin tiedossa: vapaiden tiedotusvälineiden avustaminen ja kansalaisyhteiskunnan sekä sorrettujen ihmisten tukeminen. Euroopan unionin nykyiset ohjelmat on laadittu maille, joissa demokratiakehitys on jo käynnissä ja uudistuksia toteutetaan. Ne eivät kuitenkaan toimi Valko-Venäjän tapauksessa. Kotimaani kaltaisessa maassa demokratian edistäminen edellyttää kipeästi kaivatun eurooppalaisen demokratiarahaston perustamista, josta varoja todella ohjataan diktatuurihallinnon maihin. Euroopan unionin ei pidä vain kohauttaa olkapäitään ja sanoa: "Mitä me sille voimme!" Te voitte paljonkin! Voitte auttaa meitä poistamaan tiedonsaannin esteet ja laajentamaan rajoitettua maailmankuvaa, jota hallituksen propagandakoneisto syöttää maanmiehilleni. Voitte auttaa luomaan julkisen foorumin kansalaisten välistä avointa keskustelua varten ja saattamaan yhteen kirjailijat, älyköt ja moraaliset johtajat. Tämä nopeuttaisi varmasti kansalaisyhteiskunnan kehittymistä Valko-Venäjällä.

Euroopan unionin hiljattainen viesti Valko-Venäjän kansalle osoitti solidaarisuutenne ja muistutti nykyhallintoa siitä, että se on vastuussa rikoksistaan. Tärkeintä kuitenkin on, että viestin perusteella lienee käynyt selväksi, että maamme kuuluu Eurooppaan. Olen perin pohjin vakuuttunut siitä, ettei Eurooppa ole koskaan täydellinen ilman Valko-Venäjää. Siksi toistamme samoja iskulauseita kuin edeltäjäni, jotka nousivat hirmuvaltaa vastaan vapauden puolesta: "Vapautta teille ja meille!"

Valkovenäläisenä ja Euroopan maan kansalaisena haluan kiittää teitä sydämeni pohjasta. Kiitän teitä myös kaikkien niiden puolesta, jotka kokoontuivat aukiolle maaliskuussa ja jotka joutuivat vankilaan – tai ovat yhä vankilassa – koska puolustivat perusoikeuttaan elää vapaassa maassa. Kiitos, että uskotte voittoomme. Lupaan teille, että voiton päivä koittaa pian. Kotimaani on muuttunut. Se ei pelkää enää yhtä paljon vaan uskoo muutokseen.

Valko-Venäjä palaa pian Euroopan valtioiden joukkoon, ja siitä tulee jälleen vapaa ja demokraattinen valtio. Historian perusteella diktatuureilla ei ole tulevaisuutta ja hirmuvaltiaiden tarina päättyy huonosti. Diktatuurissa ainoa todellinen vaihtoehto on taistella, sillä muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Kiitos tuestanne. Kauan eläköön Valko-Venäjä!

(Parlamentti osoittaa puhujalle suosiota seisaallaan.)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, hyvät kuulijat. Kiitoksia, oppositiojohtaja Milinkevitš.

Euroopan parlamentti on ylpeä siitä, että myönsi tämän palkinnon teille. Tämän päivän puheenne jää varmasti historiaan.

(Suosionosoituksia)

(Istunto keskeytettiin hetkeksi äänestysten jatkumista odoteltaessa.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA