Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 13. joulukuuta 2006 - Strasbourg

4. Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007 – Euroopan unionin valmius integroida uusia jäsenvaltioita – institutionaaliset näkökohdat (keskustelu)

  Puhemies. Tämän päivän esityslistallamme on seuraavana hyvin tärkeä asia: yhteiskeskustelu

– Elmar Brokin laatimasta ulkoasiain valiokunnan mietinnöstä (A6-0436/2006) komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007 (2006/2252(INI)) ja

– Alexander Stubbin laatimasta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0393/2006) Euroopan unionin valmiudesta integroida uusia jäsenvaltioita: institutionaaliset näkökohdat (2006/2226(INI)).

Nämä mietinnöt ovat tärkeitä paitsi muotonsa vuoksi myös erityisesti siksi, että niiden sisältö kuuluu pian kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa käytävien valtioiden tai hallitusten päämiesten keskustelujen keskeisiin aiheisiin. Minulla on suuri ilo toimittaa neuvostolle näitä asioita käsittelevät päätöslauselmat, jotka parlamentti hyväksyy tässä istunnossa.

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, parlamentti pyysi tämän vuoden keväällä komissiota laatimaan kertomuksen, jossa käsitellään EU:n valmiuksia integroida uusia jäsenvaltioita. Komissio antoi kertomuksen 8. marraskuuta, mutta emme pidä sitä asianmukaisena.

Tähän saakka laajentuminen on kuulunut Euroopan unionin politiikan onnistuneimpiin aloihin, ja sen avulla on laajennettu merkittävästi rauhan, vakauden ja myönteisen talouskehityksen aluetta sekä edistetty Euroopan uudelleenyhdentymistä. Tiedämme myös, että ehdokasvaltioiden ja myös muiden Euroopan valtioiden jäsenyysnäkymät ovat keskeinen kannustin niiden tekemille uudistuksille, ja nämä molemmat myönteiset seikat on pidettävä mielessä.

Meidän on silti ymmärrettävä, että eurooppalaisen hankkeen tulevaisuutta on tarpeen arvioida uudelleen nyt, kun EU kasvaa laajentumisen myötä käsittämään 27 jäsenvaltiota ja myöhemmin Kroatian mahdollisen liittymisen jälkeen 28 jäsenvaltiota. Haluammeko, että Euroopan unioni on poliittinen hanke sanan kirjaimellisessa merkityksessä ja että sillä on valmiudet toimia, käsitellä maailmanlaajuisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita sekä torjua terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, joiden alalla sen on oltava valmis toimimaan, vai haluammeko EU:n ajelehtivan eteenpäin pelkkänä taloudellisena hankkeena? Näihin kysymyksiin on saatava selkeät vastaukset.

Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi jatkaa toimiamme Euroopan unionin nykyisen institutionaalisen perustuslakimallin pohjalta. Syynä tähän on se, että perustuslakisopimus laadittiin viimeisintä laajentumista varten ja sitä varten, että kyseinen laajentuminen olisi vietävä päätökseen ja vakiinnutettava, ennen kuin aletaan vakavasti harkita laajempia järjestelyjä, jotta emme itse tuhoaisi hankettamme. Tämän vuoksi perustuslakisopimuksessa asetetaan joitakin edellytyksiä, joista jäsen Stubb puhuu enemmän.

Ratkaistavinamme on vielä selkeitä vastauksia vaativia kysymyksiä siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Näihin kysymyksiin on vastattava luultavasti seuraavan tarkistuslausekkeen ja vuosien 2008–2009 rahoituskehyksen yhteydessä, jotta saamme tietää, miten kulloinenkin laajentuminen vaikuttaa eurooppalaiseen hankkeeseen. Monilla aloilla, kuten maatalouspolitiikassa ja rakennepolitiikassa, asioita ei voida missään tapauksessa enää hoitaa samaan tapaan kuin nyt. Mitä seurauksia tästä on joillekin jäsenvaltioille, kuinka paljon vähemmän varoja ne saavat ja kuinka paljon enemmän muut jäsenvaltiot joutuvat maksamaan? Kaikki nämä asiat on selvitettävä, jotta hanketta voidaan jatkaa uskottavasti.

On täysin selvää, että tekemiämme sitoumuksia – esimerkiksi Länsi-Balkanin maille Thessalonikin huippukokouksessa annettuja lupauksia – on noudatettava. Kukaan parlamentin jäsen ei vaadi käynnissä olevien neuvottelujen katkaisemista. Tiedämme ajan kuluvan, minkä vuoksi valtioiden tai hallitusten päämiesten on vietävä prosessia eteenpäin Kroatian odottaessa jo oven takana. On kuitenkin myös tehtävä selväksi, ettei täysjäsenyys ole kaikissa vaiheissa eikä kaikissa tapauksissa, välittömästi tai pitkällä aikavälillä, ainoa keino antaa maille uskottavat ja konkreettiset liittymisnäkymät. Tämä herättää kysymyksiä kehitys- ja naapuruuspolitiikasta sekä sellaisten valtioiden monenvälisestä liitosta, joilla on Euroopan unionin jäsenyysnäkymät. Ajatuksena on, että nämä valtiot saisivat jo nyt jotain eivätkä vasta viidentoista vuoden päästä, kun neuvottelut, joita ei ole vielä aloitettukaan, mahdollisesti päättyvät. Sanoessani, että meidän on kehitettävä aiempaa paljon luovempi lähestymistapa, ajattelen esimerkkinä ainoastaan Ukrainaa, jonka osalta on valitettavasti menetetty paljon aikaa, mikä on käynyt meidän tappioksemme. Liittymisnäkymien vahvistaminen tällaisille maille on paitsi niiden myös meidän etujemme mukaista, minkä vuoksi emme saa jäädä toimettomiksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin tehtävä selväksi, että jos EU laajentuu, ennen kuin sen sisäisessä kehittämisessä edistytään, syntyy lopulta sisäpiiri, jonka myötä Euroopan unioni jakautuu ensimmäisen ja toisen luokan valtioihin. Tiivistäen voitaisiin sanoa, että valittavanamme on joko perustuslaki tai Verhofstadt, sillä myös se on mahdollinen seuraus tästä kaikesta. Valtiot, jotka kannattavat erityisen innokkaasti laajentumista, haluavat myös hidastaa Euroopan unionin syventämisprosessia tai jopa pysäyttää sen, minkä vuoksi epäilen suuresti niiden uskottavuutta.

Mitä tulee Turkkiin, olemme yhdessä useiden kollegoiden kanssa ehdottaneet mallia vastaukseksi uuteen kehitykseen, ja toivon, että tämä malli on toimiva. On valitettavaa, ettei Turkki ole täyttänyt lainsäädännöllisiä velvoitteitaan ja että asiassa on viivästytty jälleen kerran. Toisaalta on kuitenkin todettava, että neuvottelujen katkaiseminen olisi väärä tapa edetä asiassa. Tämän ei pidä kuitenkaan tarkoittaa, ettei Turkin täydy noudattaa näitä velvoitteitaan pitkälläkään aikavälillä.

(Suosionosoituksia)

  Alexander Stubb (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, esitän viisi huomautusta integrointivalmiuksia käsittelevästä mietinnöstäni. Kiitän ensin kaikkia prosessiin osallistuneita kollegojani ja erityisesti sihteeristön henkilökuntaa, joka teki erinomaista työtä.

Ensimmäinen huomautukseni koskee terminologiaa, jota käytämme tänään. Alun perin käytössä oli termi "vastaanottovalmius". Miettiessämme tämän mietinnön esittelijää puhuin itse "vastaanottohenkilön", hyvän ystäväni jäsen Brokin kanssa. Päädyimme siihen, ettei vastaanotto [absorption eli imeytyminen] liene paras termi käytettäväksi tässä yhteydessä. Ulkoministeri Carl Bildt esitti mielestäni osuvan huomion: Kuka haluaa Euroopan unionin vastaanottamaksi? Haluaako Ranska Euroopan unionin vastaanottamaksi? Vastaus on luonnollisesti ei. Päädyimme siksi dynaamisempaan ja myönteisempään termiin ja totesimme, että hakemamme termi oli "integraatiovalmius".

Toinen huomautukseni koskee mahdollisesti tunteita herättävää asiaa, kun otetaan huomioon, että täällä on monia etuja edustettuina. Kollegani ja ystäväni Brok viittasi joihinkin heistä. Toisin sanoen jotkut ihmiset ovat laajentumista vastaan mutta kannattavat perustuslakia, toiset taas vastustavat perustuslakia mutta kannattavat laajentumista. Sitten on myös niitä, kuten minä, jotka kannattavat sekä perustuslakia että laajentumista, ja muita, kuten jäsen Farage kumppaneineen, jotka vastustavat niitä molempia.

Yritimme luovia kaikkien näiden etujen mukaisesti ja olemme uskoakseni onnistuneet siinä melko hyvin tässä mietinnössä. Integraatiovalmiuden käsite ei ole mikään uusi asia. Se on aina ollut olemassa. Jokaista laajentumista on edeltänyt keskustelu siitä, kuinka paljon Euroopan unionin olisi syvennyttävä. Ennen vuotta 1973 yhteisöstä tuli tulliunioni. Ennen vuotta 1986 esiteltiin Euroopan yhtenäisasiakirja. Ennen Suomen, Itävallan ja Ruotsin liittymistä oli Maastrichtin sopimus. Ennen vuoden 2004 suurta laajentumispyrähdystä olivat Amsterdamin ja Nizzan sopimukset. Haluamme perustuslain ennen uutta laajentumista.

Kolmas huomautukseni koskee integraatiovalmiuden määritelmää. Mietinnön johtopäätös on mielestäni se, että integraatiovalmius voidaan määritellä epämääräisesti ja väittää, ettei se ole laajentumisen edellytys. Meille, nykyisille jäsenvaltioille, se kuitenkin on laajentumisen edellytys. Meidän on saatava sisäiset asiamme järjestykseen, ennen kuin voimme laajentua. Ongelmana on se, ettei integraatiovalmiutta voida määritellä tiukasti, koska se liittyy kahteen asiaan: ensinnäkin liittymisajankohtaan ja toiseksi uusien jäsenvaltioiden lukumäärään. Toisin sanoen vuoden 1973 laajentuminen oli täysin erilainen kuin vuoden 2004 laajentuminen. Integraatiovalmiuden määritelmä käsittää kuitenkin kolme seikkaa: toimielimet, talousarvion ja politiikan.

Neljäs huomautukseni koskee julkista keskustelua, ja haluan tässä yhteydessä osoittaa sormellani Eurooppa-neuvostoa, joka vaatii meitä sovittamaan laajentumisen ja julkisen mielipiteen yhteen. Vastaamme, että kyllä, niin on ehdottomasti tehtävä, mutta Eurooppa-neuvoston on turha väittää, ettei sillä olisi mahdollisuutta tehdä sitä. Laajentumisneuvottelut avataan yksimielisellä päätöksellä. Jokaisen neuvotteluluvun avaamiseen tarvitaan yksimielinen päätös. Koko paketti hyväksytään yksimielisesti, ja kaiken lisäksi kunkin jäsenvaltion on tarkoitus ratifioida liittymiset. Ellei Eurooppa-neuvosto ole kyennyt tähän prosessiin kuluvien 2–10 vuoden aikana selittämään laajentumisen etuja kansalaisille, se on mielestäni epäonnistunut surkeasti tehtävässään. Pyydänkin sitä hoitamaan tehtävänsä ja avautumaan vasta sitten meille julkisesta mielipiteestä. Laajentuminen edellyttää aiempaa strategisempaa ajattelua.

Viimeinen huomautukseni koskee perustuslakia. Tässä mietinnössä luetellaan monia asioita, joita on väistämättä selkiytettävä ennen seuraavaa laajentumista: määräenemmistöpäätökset, oikeushenkilöllisyys, ulkoministeri, yhteinen turvallisuuspolitiikka ja niin edelleen. Nämä kysymykset vaativat kipeästi ratkaisua ennen laajentumista. Tämän mietinnön sanoma on: hoitakaamme sisäiset asiat kuntoon ennen vuotta 2009, jolloin voimme taas laajentua.

Lopetan puheenvuoroni tähän. Laajentuminen on luultavasti parasta politiikkaa, jota Euroopan unioni on koskaan harjoittanut. Se on tuonut mukanaan rauhaa, vaurautta, turvallisuutta ja vakautta. Laajentumisesta puhuttaessa ei pidä sortua huonoihin tekosyihin, koska selvää on, että yhtäältä emme ole koskaan ja toisaalta olemme aina valmiit laajentumaan.

(Suosionosoituksia)

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kesäkuun Eurooppa-neuvosto päätti, että keskustelua laajentumisesta ja unionin tulevasta laajentumisstrategiasta jatketaan ja syvennetään Suomen puheenjohtajuuskaudella. Tällä viikolla kokoontuva Eurooppa-neuvosto keskustelee kaikista tuleviin laajentumisiin liittyvistä näkökohdista, myös unionin valmiudesta vastaanottaa uusia jäseniä sekä tavoista parantaa edelleen laajentumisprosessin laatua tähän asti saatujen kokemuksien pohjalta.

Eurooppa-neuvosto käy yleisen laajentumiskeskustelunsa komission 8. marraskuuta julkistaman laajentumisstrategian pohjalta. Strategiaan kuuluu myös erityskertomus unionin kyvystä integroida uusia jäseniä. Puheenjohtajavaltion tavoitteena on, että Eurooppa-neuvoston keskusteluissa vahvistetaan yhteinen näkemys laajentumisprosessin tulevaisuudesta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto käsitteli maanantaina Eurooppa-neuvoston laajentumispäätelmiä. Neuvosto kävi asiasta rakentavan ja perusteellisen keskustelun.

Laajentuminen on osa Euroopan integraatioprosessia. Kun puheenjohtajavaltio Suomi esitteli työohjelmansa ulkoasiainvaliokunnassa viime heinäkuussa, korostimme sitä, että laajentuminen on kiistatta edistänyt kasvua ja vaurautta Euroopassa. Laajentuminen on hyödyttänyt niin unionia ja sen jäsenvaltioita kuin Eurooppaa kokonaisuudessaan. Jäsenyysnäkymä on kannustanut ehdokasvaltioita tekemään tarvittavia uudistuksia. Laajentumisen myötävaikutuksella unionista on tullut voimakkaampi toimija kansainvälisessä politiikassa. Sisämarkkinoiden laajentuminen on luonut EU:n taloudelle edellytyksiä vastata paremmin maailmanlaajuisen kilpailun haasteisiin.

Historiallinen viides laajentumiskierros saadaan päätökseen, kun Bulgaria ja Romania – joiden tulevat komissaariehdokkaat täällä eilen hyväksyttiin – liittyvät Euroopan unioniin 1. tammikuuta. Tämä laajentumiskierros on jo osoittautunut menestykseksi. Laajentumisen ansiosta rauhan, vakauden, demokratian, oikeusvaltion ja vaurauden alue ulottuu jo lähes kaikkialle Euroopassa. Meidän tulee nyt varmistaa tämän menestyksen jatkuminen.

Unionin tulee jatkaa laajentumista avoimena ja objektiivisena prosessina, jolle ei aseteta uusia rajoituksia tai ehtoja. Tämän turvaamiseksi on kiinnitettävä aiempaa tarkempaa huomiota siihen, miten laajentumista käytännössä edistetään. On luonnollista pyrkiä parantamaan laajentumisprosessin laatua ja kehittämään unionin valmistautumista laajentumiseen.

Kuten tiedämme ja kuten esittelijöidenkin puheenvuoroista kävi ilmi, integraatiokyky tai unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä ei ole jäsenyyskriteeri. Integraatiokyvystä ei myöskään tule muodostaa sellaista. Integraatiokyky on kuitenkin tärkeä huomioon otettava seikka menestyksellisen laajentumisen takaamiseksi. Integraatiokyvyn ylläpitäminen on sekä unionin että ehdokasmaiden etujen mukaista. Kuitenkin, jos asettaisimme laajentumiselle unionin sisäisiä ehtoja, joiden toteutumiseen ehdokasvaltio itse ei voi vaikuttaa, olisi vaarana, että vahingoittaisimme unionin jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden uudistushalukkuutta.

Unionin integraatiokyvyn ylläpitämiseksi on tarpeen, että liittyvät maat ovat valmiita hyväksymään ja toteuttamaan Euroopan unionin jäsenyyden tuomat velvoitteet. Olennainen asia on myös, että unioni kykenee toimimaan tehokkaasti ja kehittymään. On tärkeää, että unioni voi vastaanottaa uusia jäseniä, kun ne ovat neuvotteluissa saavuttamansa edistyksen perusteella siihen valmiita. Molemmat edellä mainitut näkökohdat ovat tärkeitä myös kansalaisten tuen saamiseksi laajentumisprosessille.

Unionin integraatiokykyä on tarkasteltava laajentumisprosessin kuluessa. On varmistettava, että unioni kykenee laajentuessaan toimimaan poliittisesti, taloudellisesti ja institutionaalisesti. Tulevien laajentumisten vaikutuksia unionin toimielimiin, politiikkaan ja budjettiin tulee arvioida tarkasti.

On tärkeää, että unioni pitää kiinni sitoumuksista, jotka olemme antaneet jäsenyysneuvotteluja käyville Kroatialle ja Turkille samoin kuin Länsi-Balkanin maille. Turkin osalta haluaisin tässä yhteydessä todeta, että puheenjohtajavaltio on tehnyt kaikkensa mahdollistaakseen neuvotteluprosessin jatkumisen. Olemme tyytyväisiä neuvoston maanantaina tekemään ratkaisuun. Se tarjoaa meille pohjan jatkaa eteenpäin.

Ehdokasvaltioilla ja potentiaalisilla ehdokasvaltioilla on vastuu näissä valtioissa tarvittavien uudistusten toteuttamisesta. Jäsenyysprosessissa eteneminen riippuu näin saavutetusta edistyksestä. Prosessissa on mahdollista edetä vain ehdot täyttämällä.

Arvoisa puhemies, viime aikoina ilmassa on ollut voimakasta laajentumisväsymystä. Välittämällä oikea-aikaista ja tosiasioihin perustuvaa tietoa voidaan myös vallitsevia epäluuloja hälventää. Totuus on, että unioni hyötyy uusista jäsenvaltioista ja tarvitsee niitä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin puheenjohtajavaltion edustajana kiittää Euroopan parlamenttia sen aktiivisesta osallistumisesta jatkolaajentumisesta käytyyn keskusteluun. Tänään käsiteltävät kaksi mietintöä ovat arvokas panos tähän keskusteluun. Puheenjohtajavaltio ottaa luonnollisesti asianmukaisella tavalla huomioon tänään käsiteltävät mietinnöt laajentumisstrategiasta ja integraatiokyvystä sekä yleisesti Euroopan parlamentin näkemykset. Luotamme siihen, että Euroopan parlamentti tukee yhteistä tehtäväämme.

(Suosionosoituksia)

  Olli Rehn, komissio. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat edustajat, arvoisa ministeri, haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni puheenjohtajavaltiota hyvästä ja tiiviistä yhteistyöstä kautenne aikana ja haluan erityisesti onnitella puheenjohtajavaltiota tämän viikon maanantain päätöksestä tavasta, jolla jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa jatketaan. Tuo päätös on selkeä signaali Turkille siitä, että velvoitteiden täyttämättä jättämisestä aiheutuu seuraamuksia, mutta samalla neuvoston maanantainen päätös kykeni estämään yhteentörmäyksen Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa.

Tuo päätös osoittaa, että Euroopan unioni pystyy tekemään päätöksiä vaikeistakin asioista, kuten Turkista, jämäkästi ja järjestäytyneesti ilman suurta draamaa. Luotan siihen, että tätä arvostetaan tässä salissa, ja tiedän, että sitä arvostavat ainakin ne 26 Eurooppa-neuvoston jäsentä, jotka kokoontuvat torstaina ja perjantaina ja jotka eivät halunneet jälleen uutta Turkki-huippukokousta tämän vuoden loppuun.

(FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä Brokia ja Stubbia (joka ei ole lainkaan uppiniskainen vaan älyllisesti hyvinkin joustava riippumatta siitä, miten hänen nimensä lausutaan). Haluan kiittää myös valiokuntaa ja kaikkia parlamentin jäseniä perinpohjaisesta työstä tämän tärkeän aiheen parissa.

Komissio on yhtä mieltä monista mietinnön huomautuksista. Olemme erityisen tyytyväisiä valintaanne käyttää termiä integraatiovalmius, jota esittelijät Brok ja Stubb perustelivat. Olemme tyytyväisiä parlamentilta komission laajentumisstrategialle ja sen periaatteille sekä viestinnän ja avoimuuden lisäämistoimille saatuun tukeen.

Olen parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että integraatiovalmius käsittää ensisijaisesti EU:n toimielimet, talousarvion ja politiikan. Ennen kuin kuitenkaan käsittelen niitä sen tarkemmin, haluan korostaa, että on hyvin tärkeää pitää mielessä oma strateginen etumme samalla, kun pohdimme integraatiovalmiuttamme.

Euroopan unionissa tällä hetkellä käytävässä yleisessä keskustelussa puhumme usein toistemme ohi. Toiset korostavat pelkästään laajentumisen strategista merkitystä rauhan ja demokratian kannalta. Toiset keskittyvät pelkästään sisäisiin ongelmiimme, jotka heikentävät valmiuttamme integroida uusia jäsenvaltioita. Jolleivät nämä kaksi näkemystä kohtaa, vaarana on, että lisäämme kansalaisten hämmennystä ja heikennämme uskottavuuttamme ehdokasmaissa.

Tämän vuoksi meidän on muodostettava laajentumisesta uudenlainen yhteisymmärrys, jossa otetaan huomioon nämä kolikon molemmat puolet. Strategista laajentumistehtävää on jatkettava demokraattiseen ja taloudelliseen muutokseen tähtäävän EU:n pehmeän vallankäytön avulla, ja samanaikaisesti on varmistettava EU:n toimintavalmius sen integroidessa vähitellen uusia jäsenvaltioita.

Näistä syistä komissio parantaa edelleen laajentumisprosessin laatua. Teemme vaikutustenarviointeja ja arvioimme keskeisen politiikan, erityisesti maatalous- ja koheesiopolitiikan, vaikutuksia talousarvioon.

Meidän on lisäksi sovellettava tiukkaan ehdollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Kokemukset osoittavat, että mitä paremmin uudet jäsenvaltiot ovat valmistautuneet liittymiseen, sitä moitteettomammin EU toimii laajentumisen jälkeen. Vaikeita kysymyksiä, kuten oikeusjärjestelmän uudistamista ja korruption torjuntaa, on käsiteltävä neuvottelujen alkuvaiheessa.

Liittymisprosessin laatua parantaessamme meidän ei kuitenkaan pidä luoda liian monimutkaisia järjestelyjä, sillä ne vain hidastavat keinotekoisesti prosessia, joka on jo muutenkin kyllin monimutkainen. Uskon kaikkien kannattavan yksinkertaistamista eikä monimutkaistamista. Tämän vuoksi käytössä on oltava selkeät säännöt ja selkeät menettelyt, jotka sekä kansalaiset että kyseiset valtiot – ehdokasvaltiot – ymmärtävät.

Jotkut epäilevät laajentumisen tapahtuvan syventymisen kustannuksella. Niin ei ole, sillä EU on kyennyt syventymään ja laajentumaan samanaikaisesti aikaisemminkin, ja siinä voidaan onnistua myös vastaisuudessa.

Uuden institutionaalisen ratkaisun pitäisi näin ollen olla valmiina, ennen kuin seuraava uusi jäsenvaltio liittyy Euroopan unioniin. Eurooppa-neuvosto vahvisti jatkuvan toimielinuudistuksen aikataulun, jonka mukaisesti seuraavana vuorossa on Berliinissä maaliskuussa annettava poliittinen julistus. Tarvittavat toimet uuden institutionaalisen ratkaisun vahvistamiseksi olisi saatava päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä.

Tarvitsemme uuden institutionaalisen ratkaisun, jonka avulla päätöksentekoamme voidaan tehostaa. Sen on vahvistettava Euroopan unionin legitimiteettiä ja Euroopan unionin kansainvälistä asemaa. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä todettakoon, ettei institutionaalista ratkaisua tarvita pelkästään mahdollisen tulevan laajentumisen vuoksi, vaan nykyinen EU ja sen kansalaiset tarvitsevat sen joko tänään tai viimeistään huomenna. Meidän on hyödynnettävä laajentumisen liikkeelle panevaa voimaa ja jatkettava Euroopan unionin kehittämistä.

Uskon teidän olevan samaa mieltä näistä tavoitteista, jotka koskevat Euroopan unionin uudistamista ja lujittamista, ja odotan innolla, että saamme työskennellä yhdessä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Íñigo Méndez de Vigo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää molempia esittelijöitä. Arvoisa puhemies, onneksi molemmat esittelijät ovat samasta ryhmästä kuin minä ja tehneet yhteistyötä toisiaan täydentäen. He eivät tiedä, että aion paljastaa tänä aamuna salaisuuden: jäsen Swoboda kutsuu PPE-DE-ryhmässä jäsen Brokia ja jäsen Stubbia "kaksosiksi". Toivon, että muut Euroopassa paremmin tunnetut kaksoset antavat meille anteeksi, kun lainaamme tätä nimitystä.

Tosiasia kuitenkin on, että esittelijät ovat tehneet sen, mitä muidenkin kaksosten pitäisi tehdä. He ovat tehneet yhteistyötä Euroopan unionin hyväksi. He eivät vain ole ottaneet vastaan muiden poliittisten ryhmien jättämiä tarkistuksia vaan ovat pikemminkin integroineet ne tekstiinsä. Uskon tämän vuoksi parlamentin äänestävän tänään sekä laajentumisstrategiaa että integrointivalmiutta koskevien mietintöjen puolesta.

Arvoisa puhemies, kummassakin mietinnössä tehdään useita hyviä sitoumuksia. Ensimmäinen sitoumus – jota Stubb monisanaisesti kuvasi – koskee laajentumista. Laajentuminen on mielestämme erittäin hyödyllistä Euroopan unionille ja siihen liittyville maille. Siitä ei ole epäilystäkään. Sitä epäilevien olisi syytä lukea päätöslauselman 19 kohta.

On kuitenkin myös selvää, että Euroopan unionin on oltava valmis ottamaan uudet jäsenvaltiot vastaan, jotta laajentuminen voi onnistua. Näin ei ole tällä hetkellä. Kukaan ei kutsu vieraita kotiinsa, ellei kotia ole valmisteltu vieraita varten. Sisäisten asioiden järjestäminen on toinen esittelijä Stubbin mietinnössä esitetty sitoumus, joka koskee sitoutumista perustuslakisopimukseen.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun kaksi kolmasosaa parlamentin jäsenistä antoi tukensa Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnölle. Esittelijä Stubbin mietinnössä korostetaan tätä tosiasiaa. Olemme yhä sitä mieltä, että perustuslain sisältöä tarvitaan, jotta kotiimme voidaan ottaa vastaan uusia vieraita.

Mielestäni tätä on nyt hyvin tärkeää korostaa, koska puheenjohtajavaltio Saksa aikoo ehdottaa määräajaksi vuotta 2009 ja koska Stubbin mietinnön 9 ja 10 kohdassa tuodaan esiin kaikkien mahdollisten tulevien uudistusten sisältö. Lisäksi on syytä tuoda esiin parlamentin moneen otteeseen korostama asia: emme hyväksy sitä, että kakusta kuoritaan kermat päältä eli että jotkin asiat pannaan vain osittain täytäntöön. Vaadimme perustuslakisopimuksen sisällön mukaisen tasapainon toteuttamista.

Arvoisa puhemies, molemmilla mietinnöillä on selvä poliittinen sanoma. Te osallistutte Eurooppa-neuvoston kokoukseen, minkä vuoksi pyydän teitä toteamaan siellä jälleen kerran, ettei uusia laajentumisia voida toteuttaa ilman Euroopan unionin perustuslakia. Yhtään laajentumista ei tule ilman sitä, koska mahdollisille uusille laajentumisille on saatava myös parlamentin hyväksyntä. Se aikoo käyttää tätä valtaansa, niin kuin tässä mietinnössä virallisesti todetaan.

Arvoisa puhemies, ryhmäni kannattaa molempia mietintöjä ja äänestämme Stubbin mietintöä koskevien tarkistusten 6, 7 ja 8 puolesta.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää esittelijä Brokia ja esittelijä Stubbia heidän mietinnöistään. Joudun kuitenkin toteamaan, että näkymä heistä kahdesta yhdessä jäsen Méndez de Vigon kanssa saa minut tekemään päätelmän, että vaikka he eivät – todellakaan – ole kuin kaksi marjaa, lopputulos on silti varsin hyvä. Arvoisa komission jäsen, sanon kaikella kunnioituksella teitä kohtaan, että näiden mietintöjen sisältö on komission kertomusta parempi, sillä mietinnöissä asiaa käsitellään selkeämmin ja yksiselitteisemmin. Mielestäni komission olisi syytä ottaa tästä opikseen.

Myös osa tämän parlamentin jäsenistä pitää suppeaa Euroopan unionia oikeana ratkaisuna ja väittää, että Euroopan unioni on sitä parempi ja yhdenmukaisempi, mitä pienempi se on, kun taas toiset jäsenet katsovat, että mitä suurempi, sen parempi. Emme voi kuitenkaan puhua kaikkien puolesta, ellei meillä ole yhteistä näkemystä. Sen saavuttamiseksi on noudatettava seuraavia edellytyksiä. Euroopan unionin rakentaminen perustuu pikemminkin laatuun kuin määrään, ja olen täysin samaa mieltä jäsen Méndez de Vigon kanssa siitä, että sen edellytyksenä on muun muassa Euroopan unionin perustuslaki.

Sen ei täydy välttämättä olla nykyinen perustuslaki, eikä se luultavasti olekaan, mutta tämän perustuslain keskeiset osat on pantava täytäntöön, jotta Euroopan unioni olisi tehokas. On päivänselvää, että toisena edellytyksenä on asianmukainen rahoitusperusta: puhukaamme rehellisesti siitä, ettemme kykene tällä hetkellä antamaan kansalaisillemme heidän tavoittelemiaan asioita, asioita, joiden he kuvittelevat olevan saatavillaan, tai asioita, joita heillä on oikeus odottaa Euroopan unionilta. Miten laajentuneen Euroopan unionin on siis tarkoitus toimia, ellei sen toiminnalle ole luotu asianmukaisia rahoituksellisia edellytyksiä?

Jäsenvaltioiden hallituksille on todettava, etteivät ne voi antaa leväperäisesti hienoja lupauksia laajentumisesta samalla, kun ne aina rahoitusperustasta puhuttaessa toteavat, ettei varoja ole käytettävissä. Tätä ei voida hyväksyä, ja parlamentin on tehtävä se täysin selväksi.

Sanon vielä muutaman sanan perustuslaista. Tärkeintä on luonnollisesti toimielinten uudistaminen, millä ei tarkoiteta pelkkää pienimuotoista viilailua vaan perinpohjaista uudistamista. Lähestulkoon samaa voidaan sanoa rahoitusalalla rahoitusmalleista, joilla muutetaan perinpohjaisesti Euroopan unionin rahoitusperustaa.

Käsitelkäämme seuraavaksi integraatiovalmiutta. Haluan ryhmäni puolesta todeta, ettei integraatiovalmius ole este tuleville laajentumisille vaan niiden edellytys ja nimenomaan niiden välttämätön edellytys eikä pelkkä ajattelumme sivutuote, joka on syntynyt muuttaessamme jotain yksityiskohtaa liittymissopimuksessa. Tällaiset muutokset eivät ole enää tulevaisuudessa hyväksyttäviä.

Tämän ohella on luonnollisesti jatkettava vuoropuhelua paitsi Kroatiasta, josta minun on osoitettava kiitokseni esittelijälle, myös Kaakkois-Euroopasta ja Balkanista. Kroatiankaan jälkeen ei ole mahdollista määrittää uutta rajaa. Asiassa on sen sijaan edettävä askel askeleelta. Mitä tulee Turkkiin, josta jäsen Wiersma puhuu enemmän, sen on täytettävä velvoitteensa, mutta myös oma yhdistämiseen liittyvä tehtävämme Kyproksella on yhä kesken, ja meidän on suoritettava se loppuun.

Siirryn käsittelemään viimeistä huomautustani. Meidän on annettava naapurimaillemme, erityisesti Mustanmeren maille, realistinen näkymä. Tämän vuoksi käyttöön olisi otettava välitason malli, josta olemme ulkoasiainvaliokunnassa puhuneet ja johon liittyen olen jäsen Wiersman kanssa tehnyt ehdotuksen EU:n ja Mustanmeren välisestä yhteisöstä, joka sitoisi nämä maat tiiviimmin yhteen Euroopan unioniin eräänlaisessa valmistavassa vaiheessa, joka saattaa – kuitenkin ilman velvoitteita – johtaa jäsenyyteen, jos tarvittavat edellytykset täyttyvät.

Vaikka meidän on vastattava naapureidemme pyyntöihin, voimme tehdä niin ainoastaan, jos vastaamme yhtä lailla myös Euroopan unionin kansalaisten pyyntöihin, joita emme tällä hetkellä kuuntele. Meidän on luotava edellytykset näihin pyyntöihin vastaamiselle, sillä vain siten on uudelleen mahdollista tavoitella suurempaa ja laajempaa Euroopan unionia ja toteuttaa siihen liittyvät pyrkimykset.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Jäsen Swoboda, jäsenet Stubb ja Brok eivät selvästikään ole fyysisesti kaksosia. Jäsen Méndez de Vigo ilmaisi asian kunnioittavasti huomauttaessaan, että he tekevät yhteistyötä samaan tapaan kuin kaksi muuta hyvin tunnettua henkilöä, Stan Laurel ja Oliver Hardy, jotka eivät myöskään olleet kaksosia mutta toimivat silti yhdessä.

(Naurua)

Tällä tavoin meidän olisi tulkittava heidän yhteistä työskentelytapaansa, ja totean tämän suurella kunnioituksella tämänpäiväisiä esittelijöitämme kohtaan.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka kaksosista esitetyt vitsit ovat jo aikansa eläneitä, haluan vielä lisätä, että on onni, ettei esittelijöistä ole vielä tullut pahoja kaksosia, sillä se olisi luonnollisesti hyvin ikävää.

Vuoden 2005 touko–kesäkuun jälkeen koko laajentumiskysymys on ollut arvostelun kohteena. Sen on itse asiassa väitetty olevan pääsyy Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten kielteisiin tuloksiin. Vastaanottovalmiuden käsite tuli yhtäkkiä esiin juuri tässä kielteisessä mielipideympäristössä. Käsite on vastenmielinen ja antaa monille tekosyyn jarruttaa tulevia laajentumisia tai kyseenalaistaa, ellei jopa peruuttaa, laajentumisesta jo tehtyjä lupauksia.

Ryhmäni ei lähtenyt tähän mukaan. Se kannattaa voimakkaasti ensinnäkin sen tunnustamista, että tähänastinen laajentuminen on onnistunut erinomaisesti, ja toiseksi sitä, että kaikkia Kroatialle ja Länsi-Balkanin maille sekä Turkille annettuja lupauksia todella noudatetaan, vaikkakin osaa näistä lupauksista vasta muotoillaan.

Haluan tässä yhteydessä kiittää arvoisaa komission jäsentä Rehniä, hänen kollegoitaan komissiossa ja neuvostoa Turkkia koskevista päätöksistä, joilla mielestäni saadaan aikaan oikeanlainen tasapaino. Vaikka ovia ei ole suljettu, on tehty selväksi, mistä on sovittu, minkä vuoksi tuemmekin teitä täysin tässä päätöksessä.

Lopuksi todettakoon ryhmäni olevan vahvasti sitä mieltä – ja jäsen Duff käsittelee aivan pian tätä asiaa laajemmin – että Euroopan unionin ja sen toimielinten olisi saatava omat asiansa järjestykseen ennen seuraavan laajentumiskierroksen aloittamista. Tämä on kuitenkin Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, komission, parlamentin, neuvoston ja ennen kaikkea Eurooppa-neuvoston tehtävä, ei ehdokasvaltioiden tehtävä.

Molemmissa mietinnöissä tuodaan esiin uusi, aiempaa myönteisempi suhtautuminen laajentumiseen ja korostetaan hyvin selkeästi tarvetta uudistaa ensiksi toimielimet, minkä vuoksi ryhmäni tukee näitä mietintöjä.

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, en aio enää puhua siitä, millaiseksi menestystarinaksi tähänastinen laajentuminen on osoittautunut, koska monet kollegani sekä komissio ja neuvosto ovat jo käsitelleet aihetta. Vaikka parlamentissa tunnutaan esitettävän pikemminkin latteuksia, ei ole silti lainkaan liian ylellistä julistaa tätä menestystarinaa Euroopan unionissa, jossa yhä useammat ihmiset epäilevät laajentumisen hyötyjä ja tarpeellisuutta.

Tästä huolimatta on kuitenkin tarpeellista ja mielestäni myös mahdollista oppia jotakin tähänastisista toimistamme. Kuten arvoisa komission jäsen jo totesi, näitä opittavia asioita sisältyy komission kertomukseen ja parlamentin mietintöihin. Kehotan teitä arvioimaan jokaista maata sen omien ansioiden perusteella ja välttämään saman virheen toistamista, joka tehtiin niputtamalla Romania ja Bulgaria yhteen. Pyydän teitä, ettei määräaikaa vahvistettaisi liian varhain, koska se kääntyy meitä ja prosessia vastaan. Älkää jättäkö hankalia asioita käsiteltäviksi viime hetkiin vaan kiinnittäkää enemmän huomiota lupausten sijasta täytäntöönpanoon. Opittavista asioista käytävään keskusteluun ilmaantui yhtäkkiä viime vuonna termi "vastaanottovalmius", joka on nyt muuttunut "integraatiovalmiudeksi". Jotkut lisälaajentumisen kannattajat – kuten minä – ovat tämän vuoksi arkailleet osallistua tähän keskusteluun, koska monet laajentumisen vastustajat ovat käyttäneet integraatiovalmius-termiä lisälaajentumisen vastustamiseen.

En aio kaunistella sanomisiani todetessani, ettei integraatiovalmius ole argumentti laajentumisen puolesta tai sitä vastaan. Meidän kaikkien on oltava selvillä siitä, mistä puhutaan.

Haluan mainita kaksi tekijää. Institutionaalisten uudistusten osalta totean jälleen, että vaikka kannatankin voimakkaasti lisälaajentumista myös Länsi-Balkanin maihin ja Turkkiin, olen myös vakuuttunut siitä, ettei tätä laajentumista voida toteuttaa nykyisten perussopimusten nojalla, minkä vuoksi tarvitaan perinpohjaista institutionaalista uudistusta. Olen sitä mieltä, ettei meidän pitäisi täällä parlamentissa saivarrella sitä, miten uudistus olisi tarkalleen ottaen toteutettava, sillä tärkeintä on, että se toteutetaan!

Integraatiovalmiudesta käytävän keskustelun muihin näkökohtiin tarvitaan ehdottomasti kansalaisten tuki. Se voidaan saada ainoastaan, jos me pystymme kansallisten kumppaneidemme kanssa tekemään hyvää työtä ja välittämään viestin, jonka mukaan menneisyyttä arvostetaan sen ansioiden mukaan, jotteivät ihmiset arastele EU:n pitkän aikavälin etujen korostamista. Tämä edellyttää myös poliittista johtajuutta ja rohkeutta jättää huomiotta osa laajentumista koskevista mielipidetutkimuksista, joiden tulokset eivät aina ole niin kovin myönteisiä. Kaikki nämä tekijät – rohkeus, poliittinen johtajuus ja pitkän aikavälin edut – ovat edustettuina Turkista käytävässä keskustelussa.

Suositan näin ollen voimakkaasti, ettei parlamentti ratsasta populismin harjalla, niin kuin tapahtuu joissakin Euroopan unionin keskusteluissa, jotka koskevat Turkkia. Olen kotimaassani havainnut myös, että vielä kaksi vuotta laajentumista kannattaneet vastustavat nyt yhtäkkiä Turkin liittymistä, koska mielipidetutkimuksista on saatu samansuuntaisia tuloksia. Meidän ei pidä sotkeutua tähän, ainakaan tässä mietinnössä. Tämän vuoksi Turkin on täytettävä lupauksensa Kyproksen osalta – aion keskustella tästä aiheesta jäsen Brokin kanssa – mutta myös Euroopan unionin on täytettävä lupauksensa. Olen näin ollen hyvin tyytyväinen ulkoasiainministereiden antamaan lupaukseen keskustella tänä keväänä Pohjois-Kyproksen eristämisestä. Euroopan unionin tulevaisuutta ei voida rakentaa epävakauden ja pelkojen varaan, ja tämä pätee erityisesti laajentumiseen.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, 1990-luvun alussa laajentumisen julistettiin kuuluvan EU:n keskeisiin tavoitteisiin. Eurooppa, joka oli aikaisemmin jakautunut kahteen taloudelliseen blokkiin, oli kiireesti yhdistettävä uudelleen Euroopan unionin avulla. Tämän vuoksi suunnitelmat alkuperäisestä suppeasta laajentumiskierroksesta – jossa olivat mukana Viro, Tšekin tasavalta ja Kypros ja johon Latvia, Slovakia ja Malta eivät kuuluneet – hylättiin yhtäkkiä laajan laajentumiskierroksen alta. Tässä yhteydessä Romania ja Bulgaria olivat jonon hännillä, vaikka niistä tulee nyt jäseniä kolmen viikon kuluttua.

Sen jälkeen, kun luvattiin, että kaikki Balkanin maat, jotka eivät ole vielä liittyneet EU:hun, ovat niin ikään tervetulleita, kun neuvottelut Kroatian ja Turkin kanssa käynnistyivät tahmeasti ja kun into mahdollisesta nopeasta liittymisprosessista, joka käsittäisi Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän, laantui nopeasti, tällä rintamalla on ollut huomattavan hiljaista. Neuvottelut ehdokasvaltio Makedonian kanssa eivät ole vielä käytännössä edes alkaneet.

Nyt käy ilmi, etteivät uudet jäsenvaltiot olekaan enää niin tervetulleita. Valtaapitävät pelkäävät, että ilman perustuslakia Euroopan unionin on yhä vaikeampaa toimia asianmukaisesti, ja varoja on jaettava entistä enemmän uudelleen. Monet kansalaiset joutuvat todistamaan työsiirtolaisuutta, jossa kaukana kotoaan asuvat ihmiset tekevät likaiset, vaaralliset ja huonosti palkatut työt ja joutuvat asumaan huonoissa oloissa.

Palveludirektiivin antaminen on synnyttänyt pelon siitä, että korkeatasoisen lainsäädännön ja vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinasopimusten on pian kilpailtava uusissa tai tulevissa jäsenvaltioissa sovellettavan heikompitasoisen lainsäädännön kanssa. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin uusliberaali politiikka ja se, ettei Turkin demokratiaprosessissa ja ihmisoikeustilanteessa ole edistytty, lisälaajentuminen menettää jatkuvasti suosiotaan nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa.

Näiden kahden puutteen vuoksi olemme joutuneet hidastamaan vauhtia ja ottamaan käyttöön tilapäisiä siirtymätoimenpiteitä. Tämän vaarana on, että valtiot, joilta nyt evätään jäsenyys, tulevat yhä riippuvaisemmiksi Euroopan unionista, mikä saattaa estää niitä tekemästä omia valintojaan ja kehittymästä.

Ryhmäni kannattaa, että mahdollisesti EU:hun liittyviä valtioita kohdellaan siirtymäaikana ja sen ulkopuolella samanarvoisesti sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen osalta siten, että ne voivat kuroa muita kiinni kehityksessä, mikä helpottaa myös niiden tulevaa liittymistä EU:hun. Olemme velkaa monille entisestä Jugoslaviasta ja Turkista kotoisin oleville jäsenvaltioidemme kansalaisille sen, että suhtaudumme vakavasti näiden alueiden liittymistoiveisiin.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, lukiessani molemmat mietinnöt yllätyin positiivisesti. Euroopan unionin laajentumisen mustanpuhuvat näkymät on korvattu harmaan sävyillä. Näkymien kirkastaminen ansaitsee kiitokset. Näkymät kirkastuivat tänään entisestään esittelijän puheenvuoron ansiosta, mutta kuvaillut näkymät ovat vielä kaukana todellisuudesta.

Molemmista mietinnöistä mahdollisesti saamastamme vaikutelmasta riippumatta institutionaaliset uudistukset eivät ole tehneet Euroopan unionista vahvaa kansainvälistä toimijaa. Euroopan unioni on lisännyt poliittista vaikutusvaltaansa, koska se edustaa nyt suurempaa joukkoa kansalaisia, useampia yrityksiä, laajempaa aluetta ja suurempaa sotilaallista ja taloudellista valtaa kuin ennen. On näin ollen 1980- ja 1990-luvuilla sekä viimeksi vuonna 2004 tapahtuneiden laajentumisten ansiota, että Euroopan unioni on vahvistanut asemaansa kansainvälisenä toimijana. Tämä muutos ei aiheutunut perustamissopimukseen tehtyjen tarkistusten taikavoimasta.

Havaitsen, että halukkuus keskustella samasta aiheesta maaliskuussa 2006 laaditusta päätöslauselmasta on lisääntynyt, mutta on yksinkertaisesti väärin tehdä laajentuminen ehdolliseksi perustuslakisopimuksesta. Voimme vaatia institutionaalisia muutoksia, mutta vetoamista nykyiseen perussopimukseen voidaan pitää ainoastaan tekosyynä pysäyttää laajentumisprosessi perusteettomasti. Ilmaisuun "perustuslaki tai tuho" perustuva ajattelutapa ei ole hyvä eikä järkevä. Samankaltaisia tekosyitä esitetään tieteellisissä keskusteluissa, joita käydään vastaanotto- tai integraatiovalmiuksista.

Euroopan yhdentyminen ei ole kemiallinen eikä fyysinen ilmiö, eivätkä siihen vaikuta mitkään objektiiviset luonnonlait. Yhdentymisessä on kyse pelkästään poliittisesta tahdosta, joka on meidän käsissämme ja jäsenvaltioissa vaikuttavien kollegojemme käsissä. Jos olemme oikeasti sitä mieltä, että laajentumisia voidaan pitää onnistuneina, herää kysymys, miksi haluamme ottaa käyttöön 30 lauseketta, joiden taustalla oleva ajattelutapa muistuttaa kapea-alaista ja pelkurimaista euroskeptismiä. Olemmeko varmoja siitä, että yhdentymisen laatu todella kärsii laajentumisesta? Entä jos se kärsiikin Euroopan unionin huonon politiikan vuoksi? Entä jos se kärsiikin sen liian laajan tehtävärykelmän vuoksi, jonka sälytämme Euroopan unionin harteille, tai äärimäisen moninaisten ja hyvin korkeiden odotusten vuoksi?

Jos esittämäni arvostelu jätetään huomiotta, jäljelle jää arkipäiväinen totuus, jonka mukaan ehdokasmaiden on täytettävä täysjäsenyyden kriteerit. Pitääkö meidän todellakin laatia kaksi kokonaista mietintöä ainoastaan muistuttaaksemme itseämme tästä lähinnä itsestään selvästä ja vakiintuneesta periaatteesta?

Näistä syistä en halua äänestää näiden mietintöjen puolesta, koska ne näyttävät sisältävän pelkkiä tekosyitä, joilla perusteettomasti lykätään yhdentymisprosessia.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Stubbin mietintö on pettymys useasta syystä. Ensinnäkään sillä ei millään tavoin auteta ratkaisemaan Euroopan unionin nykyistä institutionaalista umpikujaa. Parlamentin viimeisimpään kantaan näyttää sisältyvän ainoastaan tuen vahvistaminen Euroopan unionin perustuslaille ja tämän lain tiivistelmä mietinnön 9 kohdassa.

Yhtä pöyristyttävää on laajentumisprosessia koskevan näkemyksen puute, minkä siivittämänä pääsen toiseen kritiikin aiheeseen. Vaikka 11 kohdassa korostetaan, että tarvitaan toimia, joilla pyritään lisäämään laajentumisen hyväksyntää kansalaisten keskuudessa, heikentyvän tuen taustalla oleviin syihin ei puututa lainkaan. Mietinnöllä myös ylläpidetään EU:n rajallisuutta koskevaa tabua. Jos rajat määritetään siten, että siitä aiheutuu laajentumisprosessiin liittyvää tyytymättömyyttä ja epävarmuutta, kyse on poliittisen johtajuuden puutteesta.

Lisäksi tässä mietinnössä ei esitetä käytännön suosituksia siitä, miten laajentumisprosessi olisi otettava huomioon perustamissopimuksessa niiden institutionaalisten näkökohtien osalta, jotka koskevat EU:n valmiutta integroida uusia jäsenvaltioita. Ehdotan, että perustamissopimuksessa määrätään liittymisprosessin eri vaiheista siten, että kaikkiin jäseniksi pyrkiviin maihin sovelletaan kaikissa vaiheessa yhdenmukaisia kriteerejä. Tällä tavoin laajentumisprosessista saadaan avoimempi, ja parlamentti voi oikeasti täyttää parlamentaarista valvontaa koskevat tehtävänsä kaikissa liittymisprosessin ratkaisevissa vaiheissa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, laajentumisstrategian käsittelyn yhteydessä on oikea aika pohtia sitä, millä tavoin neuvottelut Turkin kaltaisten ongelmallisten ehdokasvaltioiden kanssa hoidetaan. Turkille on asetettu määräaika, johon mennessä sen on noudatettava tulliasioita koskevia velvoitteitaan, mutta Turkin hallitus kieltäytyy yhteistyöstä, ja Euroopan unionin määräämä niin sanottu seuraamus johtaa siihen, ettei ongelmallisia neuvottelulukuja toistaiseksi avata ja että määräaika ohitetaan ilman, että uutta määräaikaa on tiedossa.

Komissio ja neuvosto ovat toistuvasti todenneet, etteivät ne halua yhteentörmäystä Turkin kanssa, ja Turkki on nyt ymmärtänyt, että se voi määrätä ehdoista eikä EU. Belgian hallitus on itse asiassa laatinut tätä varten uuden oppisuunnan, jota sovelletaan Turkkiin. Sen mukaan olemme mukana geopoliittisessa laajentumisessa, jonka yhteydessä tarvitaan erilaista lähestymistapaa. Toisin sanoen Turkin kaltainen Euroopan ulkopuolinen ehdokasvaltio voi vapaasti pelata epärehellistä peliä Kööpenhaminan kriteereillä. Euroopan unionilla ei ole vastinetta Turkin basaarityyppiselle tinkimistaktiikalle.

Arvoisa komission jäsen Rehn puhui hetki sitten Euroopan unionin uskottavuudesta ehdokasmaissa. Hän jättää huomiotta pienen yksityiskohdan, nimittäin EU:n uskottavuuden kansalaistensa silmissä. Kansalaisille on jatkuvasti uskoteltu, että neuvottelut keskeytetään, mikäli on ilmeistä, ettei Turkki pääse tyydyttäviin tuloksiin, mutta nyt tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen, ja juuri tämä muodostaa ongelman Euroopan unionin uskottavuudelle.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, esittelijät ovat esitelleet tänään kaksi poikkeuksellista mietintöä. Onnittelen esittelijöitä, koska he ovat onnistuneet esittämään asiat ytimekkäästi, ymmärrettävästi ja olennaisessa pitäytyen.

Euroopan unionin yhteydessä nousee jatkuvasti esiin kysymys: Quo vadis Europa? Tämä kysymys voidaan jakaa seuraaviin kysymyksiin: Minkälainen Euroopan unioni halutaan? Minkä kokoinen Euroopan unioni halutaan? Toimiiko nykyinen Euroopan unioni tehokkaasti?

Nämä ovat hankalia kysymyksiä, joihin on vastattava, ja vastaukset sisältyvät näkemykseen, jonka haluamme omaksua. Mikä on näkemyksemme? Näkemyksemme on yhteinen. Haluamme Euroopan unionin, joka on demokraattinen, vauras ja inhimillinen. Haluamme Euroopan unionin, jolla on kansainvälistä sananvaltaa. Tämän vuoksi laajentuminen on itseään ruokkiva tavoite. Laajentuminen on osa näkemystämme, minkä vuoksi emme voi panna kärryä hevosen eteen, koska niiden molempien on liikuttava eteenpäin yhdessä. Tältä kannalta katsottuna komission jäsen Rehn on oikeassa todetessaan, että laajentuminen ja syventyminen ovat saman kolikon kaksi puolta.

Emme voi kuitenkaan puhua laajentumisesta laadun kustannuksella ja vaikutusvallan laajentamisen hyväksi – Euroopan unionin tavoite ei ole ekspansiivinen – ellemme ota huomioon oloja, joissa elämme. Euroopan unionin tehtävänä ei ole mukautua laajentumiseen. Kaikkien niiden maiden, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on mukauduttava. Kroatiasta ja Turkista puhuttaessa on luonnollisesti hyvä asia, että haluamme Turkinkin liittyvän Euroopan unioniin. Keskeytimme kuitenkin neuvottelut Kroatian kanssa, kun se ei noudattanut asettamiamme ehtoja. En halua sanoa, että meidän oli annettava asioiden mennä siihen pisteeseen saakka.

Lopuksi haluan todeta, että meidän on edettävä perustuslakiasiassa, koska muussa tapauksessa laajentumisella ei ole historiallista merkitystä.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää kahta esittelijää, jäsen Brokia ja jäsen Stubbia, erinomaisesta työstä. Euroopan unionin viides laajentumiskierros on epäilemättä yksi EU:n kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista hankkeista. Se toimii luonnollisesti myös tämänpäiväisen keskustelumme viitekohtana. Tämä laajentuminen pakottaa lisäksi meidät pohtimaan EU:n sisäistä toimintaa, ennen kuin siirrymme seuraavalle laajentumiskierrokselle. Juuri tämän vuoksi EU:n integraatiovalmius on jälleen tänään käsiteltävänä.

Haluan kuitenkin kommentoida laajentumiseen kohdistettua arvostelua, jota esiintyy paljon tässä keskustelussa ja josta haluan jossain määrin pidättyä, koska arvosteluun sisältyy useita sellaisia ajatuksia, joita pidän vastenmielisinä. Näitä ajatuksia ovat ensinnäkin se, että tämä laajentuminen oli virhe, toiseksi se, että Euroopan unioni on täpötäynnä, ja kolmanneksi se, että sisäisiä uudistuksia tarvitaan eritoten laajentumisen vuoksi. Nämä ajatukset eivät pidä paikkaansa. Laajentumisella on sisäinen itseisarvo, joka on sidottu kunnianhimoiseen tavoitteeseen tehostaa Euroopan unionin toimintaa. Toistan jälleen ja vielä monasti tämän jälkeenkin, että vuoden 2004 laajentuminen oli menestys, jollainen on eittämättä myös ensi vuoden laajentuminen, kun Bulgaria ja Romania liittyvät EU:hun.

EU on nyt ja aina tulevaisuudessakin avoin yhteisö. Se on tehnyt sitoumuksia useille maille, ja näitä sitoumuksia on noudatettava. Oli miten oli, Euroopan unionin on uudistuttava, koska sen on säilytettävä toimintakykynsä ja koska kansalaiset odottava siltä nykyistä enemmän. Tämä itse asiassa palauttaa meidät käymään liiketoiminnan näkökulmasta keskustelua integraatiovalmiudesta ja laajentumisstrategiasta. Brokin ja Stubbin mietinnöt osoittavat mielestäni, että parlamentti on onnistunut ilmaisemaan odotuksensa liike-elämälle ominaisella tavalla ja että komissio on omaksunut samankaltaisen lähestymistavan, vaikka, kuten jäsen Swoboda on huomauttanut, komissio on jättänyt vastaamatta moniin tärkeisiin kysymyksiin väittäen palaavansa niihin ajallaan.

Integraatiovalmiuden osalta on tärkeintä, että Euroopan unioni tekee kotityönsä. Nykyiset toimielimet ja Nizzan sopimus eivät muodosta asianmukaista perustaa uusien jäsenvaltioiden liittymiselle. Meidän tehtävänämme on toteuttaa institutionaaliset uudistukset, joita tarvitaan, jotta uudet jäsenvaltiot voivat liittyä myöhemmin EU:hun. Se, että ehdokasmaat ovat puolestaan vastuussa omista jäsenyysvalmisteluistaan, ei ole mikään uusi asia. Liittymisedellytykset on lueteltu Kööpenhaminan kriteereissä vuodesta 1993.

Joidenkin EU:n integraatiovalmiuden osatekijöiden merkitys on päivänselvä. Tarvitsemme kunnolliset toimielimet, jotta Euroopan unioni voi toimia demokraattisesti ja tehokkaasti, ja tarvitsemme talousarvion, joka on oikeassa suhteessa EU:n kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Haluan kuitenkin sanoa muutaman sanoa niin sanotusta toimintavalmiudesta, joka on mielestäni erittäin tärkeä asia. Tärkeää on myös se, että Euroopan unioni, komissio ja jäsenvaltiot tekevät aloitteita, joilla vastataan Euroopan unionin kansalaisten toiveisiin ja odotuksiin, joiden on myös oltava keskeisessä asemassa Euroopan unionia koskevassa viestinnässä.

Euroopan unionin on osoitettava, mihin se pystyy, ja onnistuttava siinä, koska ainoastaan sillä tavoin voidaan muodostaa toimiva eurooppalaisen yhteistyön tukirakenne ja ylläpitää sitä. Laajentuminen on osa tätä. Laajentumista ei pidä tarkastella erillisenä politiikan alana, jota koskevat päätökset on tehtävä erillään muusta. Laajentumisen on oltava osa "kansalaisten asialistaa", komission käyttämää termiä lainatakseni. Ainoastaan sitten, kun aiempaa paremmin toimivassa Euroopan unionissa saadaan viriämään kansalaiskeskustelua, voimme olettaa, että kansalaiset suhtautuvat myönteisesti EU:n tulevaan laajentumiseen.

Haluan lopuksi esittää Turkkia koskevan huomion. Jäsen Swoboda käsitteli jo tätä aihepiiriä. Ryhmämme kannattaa komission jäsenen Rehnin kantaa. Hän on mielestänne tehnyt järkevän ehdotuksen, jonka mukaan meidän on reagoitava siihen, ettei Turkki ole pannut täytäntöön Ankaran pöytäkirjaa. Olemme samaa mieltä hänen kanssaan myös siitä, ettei meidän silti pidä sulkea ovea Turkille kokonaan. Viestintäkanavat on pidettävä avoinna, ja kannatammekin neuvottelujen osittaista keskeyttämistä tai lykkäämistä, mihin itsekin viittasitte. Peräänkuulutamme edelleen Turkin velvoitetta täyttää Euroopan unionia koskevat lainsäädännölliset vaatimukset mutta vaadimme samalla, ettei neuvotteluja katkaista kokonaan.

Lopuksi totean, että toivomme komission ja neuvoston tekevän ensi vuonna aloitteita, joilla puututaan Pohjois-Kyproksen – erityisesti taloudelliseen – eristämiseen.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen termin "vastaanottovalmius" hylkäämiseen, sillä se tuo mieleen tiskirätin, samoin kuin termin "etuoikeutettu kumppanuus" hylkäämiseen, sillä se on jokseenkin holhoava käsite, joka ei suoraan sanottuna sisällä mitään etuoikeuksia.

Meidän on nyt kuitenkin pyrittävä nopeasti kehittämään luovaa naapuruuspolitiikkaa, jotta itärajalle voidaan luoda vakaat olot valtioille, jotka eivät voi liittyä Euroopan unioniin ja jotka päättävät olla liittymättä. Lähestyessämme perustamissopimuksesta uudelleen käytäviä neuvotteluja olisi järkevää sisällyttää III osastoon luku, joka sisältäisi Kööpenhaminan kriteerit ja jossa kuvattaisiin nykyistä selkeämmin liittymisprosessi ja liittymisen edellytykset. Perustamissopimuksen III osastoa koskevissa uusissa neuvotteluissa olisi harkittava tarkemmin jäsenyyskumppanuuden uuden muodon perustamista. Tällä parannuksella voitaisiin vakuuttaa kansalaiset liittymisprosessin laadusta ja Euroopan kansallisajattelun jälkeisen yhteisön laajentumisesta. Siitä olisi myös paljon hyötyä yhteisön ulkopuolisille maille niiden pohtiessa tulevaa suhdettaan Euroopan unioniin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka osoitankin mielihyvin kiitokseni molemmille esittelijöille, minulla on ollut jo jonkin aikaa vaikeuksia päästä eroon kuvasta, jossa näen heidät kaksosina. En tiedä, ajatteliko jäsen Méndez de Vigo tämän kaksikon äitiä, mutta heidän synnyttämisensä kesti varmasti useita vuosia. Kiitämme molempia esittelijöitä, emme sen vuoksi vaan siitä huolimatta, että he ovat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäseniä, sillä he ovat selkiyttäneet hyvin tärkeitä asioita tässä EU:n meneillään olevassa kriisissä.

Mitä tarkoittaa, että pidämme syventymistä ja laajentumista yhtenä jakamattomana tehtävänä? Esittelijät ovat kuvanneet tätä tehtävää kattavasti ja kriittisesti ja esittäneet myös komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin kohdistuvaa arvostelua. He toimivat yhtenäisesti myös välttäessään hyvin tarkasti taustalla olevia raskaita tabuja. He ovat kuvanneet koko Euroopan yhdentymisen tarvetta mutta eivät ole kysyneet, millainen kokonainen Eurooppa itse asiassa on ja missä sen rajat ovat. Mikä on Euroopan unionin prosessin perimmäinen tavoite yhdentymisen ja syventymisen osalta? On selvää, että kyse on muustakin kuin Euroopan yhdistämisestä markkinoiden ja valuutan avulla, mutta mikä on poliittinen tavoite? Tammikuussa esittelin jäsen Duffin kanssa parlamentille mietinnön, jossa esitettiin kysymyksiä, joihin ei ole vielä saatu vastauksia. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi emme voi antaa vastausta moniin kansalaisten kysymyksiin ja pelkoihin, sillä kyse on tabuista, jotka meidän olisi murrettava.

Olen hyvin kiitollinen Brokin mietinnössä esitetystä suorasta kritiikistä, jonka yhteydessä arvostellaan eri laajentumisten rahoitusseurausten pinnallista kuvaustapaa ja institutionaalisten kysymysten pinnallista käsittelyä. Komission virheenä on pidettävä sitä, ettei se ole tämän perustuslaillisen kriisin alusta saakka pystynyt puuttumaan asianmukaisesti toimielinten ongelmiin, ja komissiota voidaan kritisoida vastaavasta pinnallisesta lähestymistavasta myös sisäisen turvallisuuden, oikeusasioiden, vapaan tiedottamisen ja perusoikeuksien alalla. On tärkeää, että tämä sanotaan ääneen. Itse pidän valitettavana sitä, että Turkin kysymyksessä asetetaan nyt etusijalle Kypros, koska konfliktin ydin ei koske sitä, vaan kyse on pikemminkin perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvistä kysymyksistä – asioista jotka on jollain tavalla sysätty syrjään. Komission olisi tulevaisuudessa käsiteltävä näitä aiempaa perusteellisemmin.

Kuinka on mahdollista, että perustamissopimuksen allekirjoittaneessa maassa, Puolassa, käydään hallituksen alulle panemaa keskustelua kuolemantuomiosta? Kuinka on mahdollista, että Tšekin tasavallan presidentti heittää vain muutama kuukausi vastaavan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen epäilyksen varjon sosiaalisten oikeuksien ja sosiaalisen markkinatalouden ylle? Tulevissa liittymisneuvotteluissa on mielestäni keskusteltava ehdokkaiden kanssa aiempaa paljon enemmän Euroopan poliittisen yhdentymisen tavoitteesta.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Haluan viedä jäsen Voggenhuberin kysymykset astetta pidemmälle. Miten on mahdollista, että äskettäin havaitsemamme hyvin epäoikeudenmukaiset käytännöt löytyvät nyt liittymissopimuksen joistakin osista, mikä on vastoin todellista tilannetta? Yksi esimerkki tästä on komission jäsenvaltioille osoittama kehotus arvioida niiden omaa niin sanottua integraatiovalmiutta, joka on hyvin ajankohtainen aihe. Schengen-alueen laajentumisesta ja sokerikiintiöistä käytävät neuvottelut ovat pöyristyttäviä, ja ne ovat vain jäävuoren huippuja, jotka paljastavat EU:n heikkoudet. Olen samaa mieltä jäsen Voggenhuberin kanssa siitä, että myös tämä tarjoaa meille tilaisuuden päästä eroon näistä heikkouksista. Kyse on luonnollisesti jälleen kerran halukkuudesta neuvotella ratkaisuja, jotka sopivat kaikille osapuolille, sen sijaan, että sovelletaan tasapäistävää ja sotaisaa "ota tai jätä" -lähestymistapaa, joka on Tšekin tasavallan kaltaisille maille tuttu niiden omista liittymisneuvotteluista.

Tulevilla laajentumiskierroksilla on tärkeää paitsi varmistaa, että maiden arvot ovat yhteiset, myös tunnustaa, että niidenkin maiden vaatimuksiin, joiden merkitys on ollut Euroopassa historiallisesti muita vähäisempi, on suhtauduttava vakavasti. Tulevaisuudessa on lujitettava solidaarisuusperiaatetta, jota on heikennetty vakavasti leikkaamalla EU:n talousarviota nykyisellä talousarviokaudella 1,24 prosentin tasosta 1,05 prosenttiin BKT:sta. Lisäksi on korostettava, ettei perustuslakisopimus voi olla EU:n tulevan kehityksen perusta. On tehtävä selväksi, ettei kehityksen perustana ole perustuslaki eikä perustamissopimus. Pyydän myös aloittamaan neuvottelut, jotta saavutettaisiin yhteisymmärrys EU:n tulevaisuuteen liittyvistä määräajoista. (Puhuja keskeytettiin.)

Arvoisa puhemies, haluan esittää vain yhden huomion. Venäjää koskevassa lausunnossa mainittujen laajentumisen jälkeisten suhteiden osalta odotan erityisesti sitä, että ihmisoikeus- ja demokratiaongelmat ratkaistaan esimerkiksi EU:hun kuuluvissa Baltian maissa.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, molempien keskusteltavina olevien mietintöjen on tarkoitus toimia tienviittoina Euroopan unionille. Tarvitsemme kuitenkin 2000-luvulla muutakin kuin vain tienviittoja. Tarvitsemme myös liikennevaloja. Kielikuvaa käyttääkseni tarvitsemme tässä tapauksessa kolmen valon sijasta kaksi. Käytössämme olisi oltava vihreä ja keltainen valo mutta ei punaista valoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei keneltäkään maalta pidä automaattisesti evätä Euroopan unionin jäsenyyttä. On epäasianmukaista näyttää jollekin maalle heti alun alkaen punaista valoa tiellä Euroopan yhteisöön. Toisaalta Euroopan liikenne ajautuisi kaaokseen, jos tien liikennevalot näyttäisivät pelkkää vihreää.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa teitä kaksi vuotta sitten käymästämme keskustelusta, joka koski Turkin liittymistä EU:hun. Tuon keskustelun aikana jäsen Voggenhuberin puolueen, vihreiden, johtajat puhuivat vuodesta 2014, joka olisi mahdollinen ajankohta Turkin liittymiselle Euroopan unioniin. Tänään huomaamme, että kyse oli poliittisesta surrealismista. Meidän on hyväksyttävä, että siinä, missä Kroatian ja Makedonian nopea liittyminen on luku sinänsä, myös Montenegron, Serbian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Albanian kaltaisten maiden olisi annettava liittyä Euroopan unioniin ennen Turkkia.

Meidän on tehtävä selväksi – ja sanon tämän Montenegron parlamentin ja Euroopan parlamentin edustajien määräaikaiskokouksen päivänä – että Euroopan unioni on sitä vahvempi, mitä laajempi se on. Euroopan unioni on lisännyt merkittävästi merkitystään laajentumalla, eikä se ole tarvinnut siihen perustuslakia. Haluan sanoa varoituksen sanan jäsen Brokille ja jäsen Stubbille: älkäämme käyttäkö tulevia laajentumisia tekosyynä institutionaalisille muutoksille.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, olisi hienoa, jos laajentumisasioista vastaava komission jäsen Rehn voisi ensin määritellä meille Euroopan unionin rajat. Mikä on Euroopan unioni? Missä se päättyy? Istanbulissa, Diyarbakirissa vai Bagdadissa? Emme tiedä, missä Euroopan rajat ovat. Israelissa kerätään jo nimiä jäsenyyden puolesta, joten miksi ei pian myös Palestiinassa ja Marokossa? Mutta kuuluvatko ne Eurooppaan? Meidän on selkiytettävä, mitä me haluamme – yhtenäisen Euroopan vai yhtenäisen Euraasian? Kaikki tietävät, mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu. Turkki ei liity tänään Eurooppaan. Eurooppa laajenee Turkkiin, minkä vuoksi Euroopan unioni ei sanele ehtoja vaan Turkki sanelee ne.

Meidän on myös selkiytettävä Kyproksen pohjoisosan jättämistä ulkopuolelle: se ei johdu Euroopan unionista tai Kyproksesta. Se johtuu miehitysarmeijasta. Jos miehittäjät lähtisivät Kyproksesta, koko ongelmaa ei olisi. Käännämme tälle kuitenkin selkämme. Suljemme siltä silmämme. Kypros, yksi Euroopan 25 valtiosta, on miehitetty, ja me teeskentelemme, ettemme tiedä siitä mitään. Tämä lisää Turkin ylimielisyyttä. Jos olisimme oikeudenmukaisia, pyytäisimme miehitysarmeijaa poistumaan Kyprokselta ja Turkkia tunnustamaan kaikki Euroopan 25 valtiota eikä vain 24 valtiota. Jos Turkki ei olisi tunnustanut Ranskaa tai Yhdistynyttä kuningaskuntaa, otettaisiinko se mukaan? Ei tietenkään. Johtuuko tämä sitten siitä, että Kypros on pieni maa? Euroopan unioni tekee tässä asiassa valtavan historiallisen virheen.

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta on selvää, että hylätyn perustuslain kannattajat pitävät laajentumista voittona, jonka avulla varmistetaan perustuslain joidenkin osien täytäntöönpano. Tämän vuoksi Stubbin mietinnössä on esitetty huonosti perusteltu mutta kiivaasti vaadittu uusi hyökkäys kansallista veto-oikeutta kohtaan, ulkoasianministerin perustamista koskeva vaatimus, vaalein valitsemattoman komission vallan lisäämistä koskeva vaatimus sekä ekspansiivista yhteisöjen tuomioistuinta ja EU:n toimivaltuuksien lisäämistä koskeva vaatimus.

Laajentuminen ei sinänsä edellytä mitään näistä, mutta esittelijöiden kaltaiset eurofanaatikot, joilla ei ole esittää pitäviä väitteitä perustuslain yleisen vastustuksen voittamiseksi, ovat keksineet tämän valheellisen väitteen, jonka mukaan laajentuminen edellyttää perustuslakia. Sanon, ettei tämä EU eikä EU, johon on järjenvastaisesti liitetty myös Turkki, vaadi perustuslakia.

Minkälaiseen sekasortoon Laurel Brok ja Hardy Stubb meidät ajaisivatkaan! Lisäksi kaikki tämä tapahtuisi ilman ajatustakaan siitä, ketkä joutuisivat maksajiksi. Kuten aikaisemminkin, oletuksena näyttää olevan, että Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaiset maat rahoittavat edelleenkin ilolla tätä hallitsematonta hulluutta. EU:n aiheuttamat nettokustannukset kotimaalleni ovat vuosittain jo 4 miljardia Englannin puntaa, minkä vuoksi joudun toteamaan, ettei meillä todellakaan ole enää varaa lisätä hyväntekeväisyyttä.

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin toimielimissä päästään vihdoin käsittelemään tärkeitä asioita. Mikä on Euroopan unioni? Mihin se pyrkii? Ketkä voivat kuulua siihen? Toivon, että Stubbin ja Brokin mietintöjen ansiosta parlamentti voi selkeästi lakata teeskentelemästä ja lakata runnomasta läpi laajentumisstrategiaa.

Integraatiovalmius on määritelty hyvin kolmella tekijällä, jotka mainitaan Brokin mietinnön 8 kohdassa. Meidän kannaltamme etusijalle on asetettava poliittiset hankkeet eivätkä vain toimielimet. Vastustamme laajentumista, joka johtaa yhteisen politiikan osittamiseen. On totta, ettei Stubbin asianmukaisesti määrittelemä integraatiovalmius ole liittymisperuste, mutta se on edellytys liittymisvaiheeseen siirtymiselle.

Tällä hetkellä katsomme Stubbin tavoin, ettei lisälaajentumisia voida toteuttaa ilman päätöksentekomenetelmien uudistamista, ilman uusia rahoitusvaroja ja ilman Euroopan unionin uutta edustusta. Tämä päätelmän teemme tällä hetkellä siitä valitettavasta vertailusta, joka koskee 12 uuden jäsenvaltion onnistunutta liittymistä Euroopan unioniin ja Nizzan sopimusta. Nizzan sopimus on täysin epäasianmukainen väline. Selkiyttäkäämme ajatuksemme Turkin osalta.

Yleisten asioiden neuvosto pannut merkille Kyproksen tilanteen seuraukset, jotka ovat luonnollisesti kestämättömät, mutta eikö kyse olekin vain jälleen kerran diplomaattisesta harhautuksesta? Neuvottelujen lykkääminen uhkaa jäädä tehottomaksi toimenpiteeksi, jolla ei voida vaikuttaa mitenkään Turkin asenteeseen. Meidän on toistettava kantamme, jonka mukaan Euroopan unioni ei aio missään tapauksessa ottaa Turkkia jäsenekseen vaan Turkin kanssa on otettava käyttöön etuoikeutettu kumppanuus, sillä tämä on erittäin tärkeää Euroopalle.

Lakatkaamme teeskentelemästä: kyse on Turkin ja Euroopan unionin eduista. Laajentuminen ei ole itse tarkoitus vaan keino rakentaa Euroopan unionin poliittista hanketta.

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä haluan aluksi kiittää jäsen Stubbia hänen työstään.

Hän on tehnyt todella hienoa työtä, joka täyttää kaksi tällaiselle mietinnölle asetettavaa perusvaatimusta. Ensinnäkin mietinnössä vastataan asianmukaisesti erittäin tärkeään kysymykseen ja toiseksi – ja tämä on olennaista – se on saanut taakseen parlamentin suurten enemmistöjen tuen. Uskon, että mietintö saa saman vastaanoton kuin muut mietinnöt, kuten Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnöt, jotka saivat taakseen aikanaan lähes yksimielisen tuen Euroopan parlamentissa, mikä olikin niiden vahvuus. Uskon näin siksi, että keskustelemme jäsen Stubbin mietinnöstä ja hyväksymme sen ennen parin päivän päästä pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta, ja siksi, että se sai hyvin myönteisen vastaanoton Euroopan tulevaisuutta koskevassa toisessa parlamenttien välisessä foorumissa, joka järjestettiin täällä viime viikolla.

On totta, että on puhuttava integraatiovalmiudesta eikä vastaanottovalmiudesta. Kansalaisten oikeutettuun huoleen on vastattava kahtalaisella lähestymistavalla, jossa yhdistyvät syveneminen ja laajentuminen. Kannatamme laajentumista, joka on onnistunut ja jota on käytettävä välineenä rakennettaessa "yhteistä eurooppalaista kotia", joksi EU:ta on aiemmin osuvasti nimitetty.

Hyvä jäsen Méndez de Vigo, emme halua kotiimme vieraita, sillä tämä koti kuuluu ihmisille ja maille, mikä tarkoittaa paljon enemmän. Näillä ihmisillä on sekä oikeus olla täällä että oikeus tuntea olonsa kotoisaksi ja osallistua yhteisön säännöstöä ja yhteistä hallinnointia koskevien päätösten tekoon. Integraatiovalmius ei siis voi olla uusi Kööpenhaminan kriteeri vaan pikemminkin edellytys, jota sovellamme EU:hun sen varmistamiseksi, että laajentuminen onnistuu. Integraatiovalmius edellyttää luonnollisesti poliittista, institutionaalista ja taloudellista valmiutta ennen kuin laajentuminen voi jatkua. Näin todetaan mietinnössä ja myös me toteamme näin. On sanomattakin selvää, ettei Nizzan sopimuksesta ole hyötyä. Maksamme kovan hinnan siitä, ettei perustuslaki ole vielä voimassa, sillä yksimielisyysvaatimusta sovelletaan eri alojen politiikkaan, ja se halvaannuttaa EU:n.

Siksi sitoudumme tässä mietinnössä Euroopan perustuslakiin ja sen olennaiseen sisältöön, kuten jäsen Swoboda totesi. Ulkomuodolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan tärkeimpiä ovat perustuslakiin sisältyvät pääasialliset parannukset, sillä niiden avulla syventyminen ja laajentuminen voi jatkua reaaliaikaisesti. Siksi jäsen Stubbin mietinnön 9 kohta on säilytettävä kokonaisuudessaan.

Olemme sitä mieltä, että Euroopan perustuslaki toteutuu asianmukaisen sopimuksen muodossa ilman, että siitä poistellaan osia tai että se hajotetaan kokonaan. Sopimuksen pitäisi kuitenkin olla valmis viimeistään vuonna 2008, jotta kansalaiset tuntevat sen äänestäessään vuoden 2009 vaaleissa. Muuten teemme narreja itsestämme ja tietenkin myös kansalaisista.

Lisäksi on tietenkin lujitettava Euroopan naapuruuspolitiikkaa. Laajentumisen ohella on toteutettava naapuruuspolitiikkaa, joka on kohdistettava erityisesti ratkaisevan tärkeään Euro–Välimeri-alueeseen. Tässä yhteydessä Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli sekä ennen kutakin prosessia että kunkin prosessin jälkeen.

Hyvä jäsen Stubb, sosialidemokraattinen ryhmä antaa tästä syystä mietinnöllenne vahvan ja järkkymättömän tukensa.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, näitä kahta mietintöä koskevasta keskustelusta on käynyt selväksi, että parlamentti on rohkaisevan yksimielinen siitä, että toimielimiä on uudistettava perusteellisesti ennen uusien jäsenvaltioiden hyväksymistä. Tiedämme kaikki, ettei EU ole kovin hyvässä kunnossa, joten parlamentin on laajentumispolitiikan tarkastelun yhteydessä perusteltua keskittyä EU:n valmiuteen integroida uusia jäseniä. Toisin kuin jotkut jäsenet joskus väittävät, tämä ei ole uusi kriteeri vaan olennainen tekijä, joka on aiemmin jätetty huomiotta. Aiemmat laajentumiset onnistuivat, mutta vuonna 2004 EU laajentui ilman edeltävää tai samanaikaista syventymistä, mikä vaaransi ajatuksen alati tiivistyvästä EU:sta. Uudistustavoitteen on oltava etenkin meidän kaltaisillemme parlamentin jäsenille punainen lanka kaikissa toimissamme, ja siihen tarvitsemme tehokkaita toimielimiä, poliittista tahtoa ja ennen kaikkea kansalaisten tukea. Saamme kansalaisten tuen ainoastaan, jos olemme uskottavia, ja uskottavuus tarkoittaa muun muassa sitä, että meidän on oltava halukkaita kokeilemaan uusia toimintatapoja ja tutkimaan vaihtoehtoisia yhteistyötapoja tulevien ehdokasvaltioiden kanssa, jotta ne saataisiin lähemmäksi meitä. Toisin kuin jäsen Brok sanoi, meidän ei tarvitse tehdä valintaa perustuslain ja pääministeri Verhofstadtin välillä, vaan meillä pitäisi olla sekä visio perustuslaista että pääministeri Verhofstadt tukenamme. Haluan lisätä, että mielestäni meidän pitäisi käydä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Angelika Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi sanoa sanasen laajentumisstrategiaa koskevasta komission kertomuksesta, joka on perustellusti jaettu kolmeen osaan ja jonka kannalta komission ajama viestintästrategia on olennaisen tärkeä.

Tämä keskustelu on juuri sellainen, johon me poliitikot osallistumme aivan oikeutetusti. Meidän olisi kuitenkin itse toteutettava tätä viestintästrategiaa sen sijaan, että puhumme mietintöjen rivien väliin piilotetuista asioista, joita ei oikeasti ole olemassa. Haluan tehdä selväksi myös sen, että on epäoikeudenmukaista vedota kansallistunteisiin ja isänmaallisuuteen vastustettaessa laajentumisstrategiaa tai perustuslakia. Tarkoitan nyt jäsen Brokin mietintöä. Jotkin mietinnön osat ovat tietenkin todella epäselviä, mutta jos olette vaivautuneet lukemaan luonnoksen, tiedätte, että se on nykyisessä muodossaan ainoastaan liberaalien, vihreiden ja sosialidemokraattien esittämien mittavien tarkistusten ansiosta.

Mielestäni on vastuutonta, että jotkin tahot, niin konservatiivien kuin sosialistienkin keskuudessa, yrittävät sälyttää kustannukset ehdokasvaltioiden niskoille. Kehotan parlamenttia tukemaan tarkistuksia 12 ja 14, koska laajentumispolitiikassa on tähän asti ollut kyse rauhasta ja koska haluamme näin olevan jatkossakin.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, arvostan tätä keskustelua ja haluan esittää muutaman lyhyen kommentin.

Jäsen Stubb luokitteli ihmis- ja poliitikkoryhmiä laajentumiseen ja perustuslakiin suhtautumisen perusteella. Kannatan itse vahvasti laajentumista, sillä mielestäni siinä on onnistuttu ja onnistutaan jatkossakin. Mutta vastustan perustuslakia.

Integraatiovalmius on mahdollisesti käsite, jota käytetään tulevaisuudessa perustuslain myymiseen tai kuvaamiseen asiakirjana, jolla ainoastaan parannellaan toimielinten toimintamahdollisuuksia, jotta laajentuminen voi käytännössä jatkua. Tämä olisi tekstin vääristelyä, minkä lisäksi se olisi osoitus epäonnistumisestamme juuri siinä, mistä jatkuvasti puhumme, eli yhteydenpidossa EU:n kansalaisiin. Kommunikoidaksemme heidän kanssaan meidän on kuunneltava heitä ja käytävä yhdessä erittäin tärkeää keskustelua EU:n tulevaisuudesta. Kun julkisia palveluja ja työntekijöiden oikeuksia heikennetään, siitä on mahdotonta kertoa kansalaisille myönteisellä tavalla. Siksi meidän on kuunneltava heitä.

Lopuksi totean, että tuen Turkin liittymistä EU:hun, mutta Kyproksen kysymys on ratkaistava. Kyseessä on laittoman miehityksen jatkaminen.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, maailma muuttuu samalla, kun jatkamme keskustelua laajentumisesta sen sijaan, että löytäisimme siihen uuden ratkaisun. Olen samaa mieltä siitä, että laajentuminen on yksi EU:n tärkeimmistä politiikoista ja että se takaa alueen rauhan ja turvallisuuden. Lisäksi on totta, että aiemmat laajentumiset ovat onnistuneet. Eräänä päivänä onni voi kuitenkin kääntyä epäonneksi. Fysiikan lakien mukaan ainoastaan universumi pystyy laajentumaan loputtomiin. Muut järjestelmät räjähtävät jossakin vaiheessa, jos ne jatkavat laajentumistaan. Sen sijaan, että puhumme laajentumisesta jäykästi ja vanhanaikaisesti, meidän olisi kehitettävä naapureillemme tarjottavia toimintavälineitä, kuten yhteistyötä, naapuruuspolitiikkaa ja assosiaatiosopimuksia.

Lisäksi Kööpenhaminassa vuonna 1993 laadittuun luetteloon kriteereistä, jotka hakijamaiden on täytettävä, olisi lisättävä uusi kulttuurikriteeri. EU:n kansalaisten on annettava päättää kansanäänestyksessä itse, haluavatko he Turkin liittyvän EU:hun vai olevan pelkkä assosiaatiomaa. Jos EU laajenee edelleen, tarkoituksena on oltava EU:n jäsenyyden laajentaminen kattamaan sellaiset maat, jotka ovat aina olleet eurooppalaisia, kuten Serbia, Ukraina ja Valko-Venäjä.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:lla näyttää olevan kyltymätön tarve ottaa vastaan lisää jäsenvaltioita. Demokraattisilta kansalaisvaltioilta viedään yhä enemmän valtaa ja sitä siirretään keskitetylle ja epädemokraattiselle EU:lle. Kuten jäsen Stubb asian ilmaisee, hän haluaa, että luomme yhden ainoan kokonaisuuden, joka sisältää yhtenäisen rakenteen ja oikeushenkilöllisyyden. Hän puhuu toisin sanoen "Euroopan yhdysvalloista".

Jäsen Stubbia tuskin hämmästyttää kuulla, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue ole samaa mieltä tästä, mutta olen löytänyt hänen mietinnöstään jotain, josta olemme samaa mieltä. Jäsen Stubb kehottaa sisällyttämään uudistettuun perustuslakiin lausekkeen, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat luopua EU:n jäsenyydestä. Yhdistynyt kuningaskunta luopuu jäsenyydestä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin riippumatta siitä, tuleeko perustuslaki voimaan ja sisällytetäänkö siihen tätä lauseketta, mutta ainakin jäsen Stubb ymmärtää tunnustaa, että mailla on oltava oikeus irrottautua tästä uudesta eurooppalaisesta imperiumista.

  György Schöpflin (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, joskus on hyvä esittää yksinkertaisia, jopa tyhmiä kysymyksiä: miksi EU:n pitäisi ylipäänsä laajentua? Yksinkertainen vastaus siihen on: jotta voidaan laajentaa Euroopassa luotua demokratian ja vakauden aluetta.

Asia on kuitenkin monimutkaisempi kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Demokratia ei ole staattista, vaan sitä on parannettava jatkuvasti niin, että ihmisille annetaan yhä enemmän valtaa. Tästä integraation syventämisessä on loppujen lopuksi kyse. Tässä yhteydessä laajentuminen aiheuttaa erityisen ongelman, joka on ratkaistava. EU edellyttää aivan aiheellisesti, että siihen liittyvillä jäsenvaltioilla on täysin toimiva demokraattinen järjestelmä, mutta samalla ei oteta huomioon sitä, miten laajentuminen muuttaa EU:ta itseään.

Ongelma on seuraava: uusien jäsenvaltioiden liittyminen ei koske ainoastaan valtioita, vaan mukana tulee myös uusia kansalaisia. Siksi EU:n laajentuminen tarkoittaa automaattisesti myös Euroopan demoksen eli kansan laajentumista. Kansalaisten mielipidettä kuullaan harvoin laajentumiskeskustelussa, mutta kansalaisten jättäminen keskustelun ulkopuolelle uhkaa kärjistää demokratiavajetta.

Demokratiavajeen koettelema EU ei pysty täysin tehokkaasti laajentamaan demokratian aluetta tuleviin jäsenvaltioihin. Päinvastoin voisi jopa olla, että demokratiavaje laajentuu, millä olisi hyvin kielteisiä vaikutuksia. Laajentumisessa on otettava huomioon Euroopan kansalaisten toiveet varsinaisen kansan laajentumisesta, eikä heidän tukeaan saa pitää itsestään selvänä. Muutoin emme pysty saavuttamaan Euroopan demokratian ja vakauden alueen laajentamista koskevaa tavoitettamme.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa arvoisalle UKIP-puolueen jäsenelle, että perustuslaki tarjoaa kaikille maille mahdollisuuden irrottautua EU:sta, mutta yksikään maa ei vielä ole tehnyt niin eikä teekään, ei edes Yhdistynyt kuningaskunta. Syynä on se, että EU:n jäsenenä pysymiseen liittyy huomattavasti enemmän etuja kuin jäsenyydestä luopumiseen. En olisi tästä kovinkaan huolissani. Tällainen propaganda ei ole lainkaan uutta: sitä esittävät parlamentin jäsenet pitävät puheen ja poistuvat sen jälkeen salista. Tällaisesta ei kannata edes puhua.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että EU:ta on syvennettävä, mitä meille on lupailtu jo Maastrichtista lähtien, kun jäsenvaltioita oli vielä 12 eikä 27 niin kuin nyt. On siis todellakin aika syventää EU:ta. Sama pätee kaikkiin tuleviin laajentumisiin. Yhdessä tarkistuksessa esitetään, että Kroatian ja Kaakkois-Euroopan maiden kohdalla voitaisiin tehdä poikkeus, mutta EU:ta on päinvastoin syvennettävä ennen kuin yksikään uusi maa liittyy siihen.

Lisäksi on selvennettävä, että syypää näihin ongelmiin on EU itse eivätkä ehdokasvaltiot, kuten on jo todettu. Tehtävänämme on kertoa ihmisille laajentumisen tavoitteista ja eduista etenkin kotimaidemme kannalta ja selittää, mitä ne ovat. Kaikki vanhat jäsenvaltiot hyötyvät valtavasti uusista jäsenvaltioista: koska vanhat jäsenvaltiot vievät uusiin jäsenvaltioihin huomattavasti enemmän kuin ne tuovat niistä, kyse on strategiasta, jossa kaikki voittavat, vaikkei tätä valitettavasti ole saatu kerrottua kansalaisille. Tässä asiassa meillä on parantamisen varaa.

Haluan mainita vielä yhden ongelman, joka liittyy uusien liittymisten ratifiointiin. Jos yksittäiset maat ryhtyvät ilmoittamaan, että uuden jäsenvaltion liittymisestä järjestetään kansanäänestys, se vaikeuttaa meidän tehtäväämme. Tähänkin asiaan on puututtava.

Lopuksi haluan kuitenkin todeta, että näissä kahdessa mietinnössä on päästy oikealle tielle ja että parlamentin olisi hyväksyttävä ne.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Tämänpäiväisessä keskustelussa lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä, että laajentuminen on ollut varsinainen menestystarina. Jos näin on, meidän on jatkettava antamiemme sitoumusten päättäväistä täyttämistä, sillä EU tarvitsee kipeästi menestystarinoita. Päätöksentekomenettelyjen uudistaminen ja integraatiovalmiutta koskeva keskustelu eivät saa hidastaa laajentumisprosessia, eikä niitä saa pitää tekosyynä laajentumisen pysäyttämiselle.

Kroatiaa on arvioitava sen omien saavutusten perusteella. Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja on jatkettava, mutta myös Turkin on osoitettava vilpittömyytensä ja täytettävä kriteerit. Makedonian osalta on määriteltävä selvästi neuvottelujen aloittamista koskevat edellytykset. Kaikille mahdollisille ehdokasvaltioille on asetettava tarkat liittymisehdot jopa keskipitkällä aikavälillä edellyttäen, että ne ovat valmiita täyttämään nämä ehdot. EU:n on myös taattava lisäresurssit, lisää rahaa sekä nykyistä selkeämmät ja helpommin täytettävät ehdot liittymistä valmistelevia rahastoja varten. Muutoin aikeemme jatkaa laajentumista eivät ole uskottavia.

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, laajentuminen on yksi EU:n historian tehokkaimmista ulkopoliittisista välineistä ja konfliktinestokeinoista, ja siihen liittyy sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen odotettavissa on Kroatian liittyminen ja myöhemmässä vaiheessa paitsi Turkin myös Länsi-Balkanin maiden liittymisen käsittely. Länsi-Balkanin maita ei saa unohtaa. Vaikka tehtävä on hankala, EU:n on laajentuessaan myös syvennyttävä, mikä edellyttää toimielinkehyksen uudistamista. Edessämme oleva ongelma ei liity niinkään kansalaisiin tai ehdokasmaihin kuin eurooppalaiseen eliittiin. Siksi kehotan jäsen Brokia ottamaan mallia suuresta eurooppalaisesta Helmut Kohlista, jolla oli rohkeutta kertoa kansalaisille laajemman ja syvemmän EU:n merkityksestä.

On aika tehdä uusi aloite Kyproksen konfliktin ratkaisemiseksi ja saaren pohjoisen turkkilaisosan eristyksen lopettamiseksi. Olen ilahtunut saaren kreikkalaisosan tekemästä sitoumuksesta, mutta nyt tarvitaan myös uutta YK:n johtamaa aloitetta, jolla konfliktiin löydetään lopullinen ratkaisu ja jonka ansiosta EU pystyy käymään liittymisneuvotteluja Turkin kanssa täysin irrallaan tästä asiasta.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, kolme asiaa on selvää, vaikkemme pystykään ennustamaan, mitkä valtiot voimme toivottaa tervetulleiksi EU:hun ja milloin se tapahtuu. Ensimmäinen on se, että Bulgarian ja Romanian jälkeen EU:hun liittyy muitakin maita, ja toinen se, että kaikki eurooppalaiset valtiot, jotka jakavat arvomme ja täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, ovat oikeutettuja hakemaan EU:n jäsenyyttä. Kolmas selvä asia on se, ettei Nizzan sopimus sovi tulevien laajentumisten perustaksi. Tämä tarkoittaa, että 27 jäsenvaltion EU:n perusteellisen uudistuksen olisi pitänyt tapahtua jo kauan sitten.

Tämä arvio olisi osunut oikeaan jo kuusi vuotta sitten, kun Laekenin julistus annettiin, mutta nyt se on sitäkin osuvampi. Olen sitä mieltä, että EU:ta on välttämätöntä syventää ennen seuraavia laajentumisia ja että perustuslaki takaa EU:n toimintakyvyn tulevaisuudessa. Ei voida hyväksyä, että ehdokasvaltioille asetetaan yksipuolisia vaatimuksia ja odotetaan niiden selviävän haasteista yksinään. Siksi toivon, että perustuslakikriisi pystytään ratkaisemaan ensi vuoden aikana tavalla, jonka kaikki 27 jäsenvaltiota voivat hyväksyä. Totuus on kuitenkin, että EU:n heterogeeninen poliittinen koostumus tekee sen erittäin vaikeaksi.

Integraatiovalmiuden kannalta oleellista on, ettei tavoitteena pidä olla EU:n mahdollisimman vähäinen, ehkä pelkästään institutionaalinen, uudistus. Perustuslaista ei pidä perääntyä vuonna 2009. Lisäksi on olennaisen tärkeää, että onnistumme pienentämään EU:n ja sen kansalaisten välistä juopaa. Ranskan ja Alankomaiden kansalaisten lisäksi muillekin kansalaisille on annettava vahva ja selkeä viesti siitä, että olemme valmiit ottamaan opiksi näiden maiden ei-äänistä, mikä tarkoittaa, että olemme halukkaita pohtimaan uusia tapoja toteuttaa EU:n politiikkaa tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, että sosiaalisen EU:n perustaminen on otettava eurooppalaisen politiikan ytimeen ja pidettävä siellä.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä keskustelussa on lähetettävä komissiolle selkeä viesti siitä, että sen on otettava mittavassa laajentumisohjelmassaan huomioon tarve laatia kokonaisstrategia, joka koskee Euroopan unionin tämänhetkistä ja tulevaa poliittista roolia.

Tähän kuuluu myös – ehkä keskeisenä osana – geopoliittinen päätös siitä, mitkä EU:n rajojen pitäisi olla. Tämä on erityisen totta ja tärkeää käsiteltäessä äärettömän arkaluonteista Turkin kysymystä, jonka ratkaisussa ollaan päätymässä etuoikeutettuun kumppanuuteen.

Yhdyn mietinnöissä esitettyihin näkemyksiin yhden seikan osalta eli siinä, ettei laajentumisstrategiaa koskevassa komission tiedonannossa ole syvennytty riittävästi erääseen keskeiseen näkökohtaan: vaaraan siitä, että jos EU ei uuden laajentumisen yhteydessä kykene riittävään poliittiseen, taloudelliseen, rahoitukselliseen ja myös kulttuuriseen yhdentymiseen, laajentuminen johtaa väistämättä Euroopan unionin poliittisen hankkeen heikentymiseen tai jopa kaatumiseen.

Komission tiedetään vievän laajentumisohjelmaa eteenpäin käsittämättömän kevyesti, eikä se edes ilmoita, mikä on ohjelman taloudellinen vaikutus, vaikka juuri tämän on ehdottomasti oltava tiedossa ennen yhdenkään uuden maan liittymistä.

Olemme täysin tietoisia siitä raskaasta työstä, joka meitä odottaa Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen, joten ehkä nyt on tullut aika tehdä liittymistä odotteleville maille selväksi, ettei niille voida toistaiseksi antaa samanlaisia näkymiä. Tätä olemme korostaneet muun muassa Turkin tapauksessa. Älkäämme unohtako, miten valtavan vaikeaa oli löytää sovitteluratkaisu nykyiseen rahoituskehykseen, jota sitäkin on kohta tarkistettava.

Nämä perustelut saavat meidät ymmärtämään, että Prodin hallituksen kaltaiset hallitukset, jotka haluavat joka käänteessä ulottaa laajentumisen ehdottomasti Balkanin maihin piittaamatta lainkaan todellisista ongelmista, ovat muodostaneet oman kantansa edesvastuuttoman kevyesti.

Jos haluamme, että yhdentyvässä Euroopassa noudatetaan edelleenkin niitä vaatimuksia ja arvoja, joihin kansalaisemme ja kansamme uskovat, emme myöskään voi enää hyväksyä aiempien liittymismenettelyjen liian lempeää suhtautumista korruption ja rikollisuuden kaltaisiin vakaviin asioihin.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, myös me äänestämme tätä mietintöä vastaan, koska siinä on yritetty sanoutua irti alkuaikojen järkevästä EU:sta eli kuuden jäsenvaltion EU:sta, jossa jäsenvaltiot tekivät keskenään yhteistyötä Atlantin laajuisen tasapainon saavuttamiseksi.

Ylikansallisuuteen uskovat ihmiset ovat paisuttaneet hankkeensa suhteettomiin mittasuhteisiin laajentumalla sinne, tänne ja tuonne tietämättä edes, missä rajat seisovat. Purettuaan sisärajat ja unohdettuaan jopa sen, mikä raja on, nämä eurointoilijat eivät enää tiedä, mihin pysähtyä. Heidän hankkeensa ei näin ollen ole aidosti poliittinen, koska – toistettakoon – politiikkaa ei voi olla ilman rajojen käsitettä.

Nyt nämä eurointoilijat sitten huomaavat, että seinän toiselle puolelle on vielä jäänyt joku, että laajentumista on jatkettava, koska he eivät osaa sanoa kenellekään ei. Tässä he nyt ovat ilman minkäänlaista perustuslakia – lopullisesti ilman minkäänlaista perustuslakia, sillä harhakuvitelmia ei kannata elätellä! He seisovat ammottavan tyhjyyden partaalla pakotettuina joko antamaan periksi eli keksimään käytännönläheisen, kahden tai kolmen nopeuden EU:n – joka olisikin järkevin vaihtoehto – tai ryntäämään silmittömästi pakoon.

Sitten he ovat yhteydessä Turkkiin tai istuvat vastatusten esimerkiksi Kaukasian uusien ehdokasvaltioiden kanssa: onhan Georgia kuitenkin Euroopan neuvoston jäsen. Miksei sitten samalla laajennuta Maghreb-maihin tai Libanoniin, joilla on tiiviit historialliset siteet kansakuntiimme?

No, tuumasta toimeen! Koska EU-paralla ei enää ole rakennetta, laajennetaan sitä lisää eikä unohdeta tällöin oudosti syrjään jääneitä valtioita – Serbiaa, Venäjää – jotka ovat jääneet syrjään ehkä siksi, etteivät ne ole halunneet hyväksyä Yhdysvaltojen johtoasemaa. Arvoisa puhemies, siinä kaikki, mitä voidaan sanoa niin kutsutun Euroopan unionin epäonnistumisesta – juuri niin: epäonnistumisesta.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kerta toisensa jälkeen ja useiden vuosien ajan parlamenttimme on lähettänyt maailmalle ensin varovaisesti ja sitten – niin kuin tänään – selkein sanakääntein viestin siitä, ettei EU voi enää laajentua ilman toimivaa perustuslakia. Kiihtyvä laajentuminen ilman ehtoja tai vastaväitteitä ei ole kenellekään hyväksi, päinvastoin: jakamalla jäsenvaltiot kahteen luokkaan poikkeusten avulla ja etäännyttämällä kansalaiset EU:sta vaarannamme kaiken sen, mikä on jo saavutettu.

Laajentuminen on muodostunut EU:n todelliseksi menestystarinaksi, mutta monet ihmiset ovat yhä useammin taipuvaisia pitämään sitä uhkana ja vastustamaan sitä väittäen, että meidän on oltava mielipiteen muodostajia sanan parhaassa merkityksessä. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, sillä perustuslaissa on vain vähän poliittista vetovoimaa – eikä sillä sitä voi paljon ollakaan, koska perustuslain tarkoituksena on lähinnä parantaa toimielinten toimintaa ja saada päätökset tehtyä enemmistöpäätöksinä kansalaisten silmien edessä eikä diplomatian huipulla suljettujen ovien takana. Perustuslain tarkoituksena on luoda talousmalli, jossa toiminnot ja niihin käytettävät rahat ovat järkevässä tasapainossa, ja antaa EU:lle monelta osin uusia tehtäviä, vaikka jo nyt lukuisat ihmiset ovat sitä mieltä, että EU:sta on liikaa harmia. Energiakysymyksellä on – näin lämpimilläkin säillä – eurooppalainen ulottuvuus, ja meidän on ratkaistava se yhdessä.

Haluan lopuksi puhua hieman Kroatiasta. Se on oman kotimaani kannalta erityisen tärkeä ehdokasvaltio. Perustuslakia koskevat vaatimuksemme eivät tarkoita, että haluaisimme estää Kroatian jäsenyyden, päinvastoin. On täysin mahdollista, että siitä tulee yksi meistä vuonna 2009 tai 2010, mikäli puheenjohtajavaltio Saksa onnistuu puhaltamaan uutta henkeä perustuslain ratifiointimenettelyyn ja nostamaan perustuslain jälleen puheenaiheeksi. Toivotamme Saksalle tässä asiassa menestystä sen toimiessa neuvoston seuraavana puheenjohtajavaltiona.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Stubbin mukaan laajentuminen on ollut EU:n menestyksekkäintä politiikkaa, joka on levittänyt vakautta, rauhaa ja vaurautta koko mantereellemme.

Tämä on yhä perusteltu toteamus. Se tarkoittaa tietenkin, että Euroopan unionin on muututtava varsinkin uudistamalla toimielimiään. Tarkoittaako se kuitenkin myös sitä, että meidän täytyy pidättyä laajentumasta, kunnes kaikki toimielinuudistukset on saatu päätökseen? Jos näin olisi, viimeinen laajentuminen olisi jäänyt tapahtumatta, koska Nizzan sopimus oli selvästi puutteellinen. Ehkä jopa vuoden 1973 laajentuminen olisi jäänyt tapahtumatta.

Laajentuminen on itse asiassa yksi uudistuksia eteenpäin vievistä voimista. Eräät jäsenvaltiot, jotka ovat haluttomia hyväksymään toimielinuudistuksen, pitävät sitä kuitenkin laajentumisen jälkeen usein tarpeellisena. Uudistuksen kannattajien pitäisi siis olla myös laajentumisen kannattajia. Ja kuitenkin jäsen Méndez de Vigo totesi, ettei EU:n pitäisi enää laajentua ilman perustuslaillista sopimusta. Myös jäsen Stubbin mietinnön 9 kohdassa todetaan: "[…] ennen uutta laajentumista on tärkeää" ja esitetään sitten pitkä luettelo perustuslailliseen sopimukseen sisältyviä asioita. Meidän on hieman vaikea hyväksyä noin ehdotonta kantaa.

Jäsen Brokin mukaan laajentumista ajavat usein voimakkaimmin henkilöt, jotka vastustavat EU:n syventymistä. Kumpikin asia edellyttää kuitenkin, että molempia ajetaan tarmokkaasti eteenpäin. On olemassa todellinen vaara siitä, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät he halua laajentumista, ennen kuin toimielimet on uudistettu, ja toiset sanovat puolestaan, ettei toimielinuudistusta tarvita ennen laajentumista. Jos molempia asioita halutaan viedä eteenpäin, molemmat vaativat tukea, koska juuri nämä kaksi asiaa yhdessä vievät meitä eteenpäin kohti laajempaa ja uudistunutta Euroopan unionia.

Tästä syystä ryhmämme on jättänyt käsiteltäväksi 9 kohtaa koskevan tarkistuksen, jotta siinä todettaisiin selkeästi, ettei kaikkia toimielinohjelman osia tarvitse meidän mielestämme hyväksyä, ennen kuin EU voi jälleen laajentua. Meidän mielestämme molemmat prosessit – laajentuminen ja uudistaminen – käyvät käsi kädessä: ne vievät toinen toistaan eteenpäin, ja ehkä ne loppujen lopuksi toteutuvatkin samana päivänä – kenties niin, että uusi perustamissopimus ja liittymissopimus yhdistetään toisiinsa.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, laajentuminen ei saa olla itse tarkoitus. Se on keino laajentaa erästä hanketta, emmekä voi sallia, että tuo hanke heikentyy laajentumisen seurauksena.

Tämä keskustelu heikentää loppujen lopuksi kykyämme puhua siitä, mitä EU haluaa olla, mitä se haluaa tehdä. Brokin mietinnön 8 kohta on erittäin selkeä. Valitettavasti saatamme olla ja itse asiassa olemmekin kiiruhtamassa eteenpäin tavalla, joka estää meitä laajentumisen varjolla keskustelemasta omista ongelmistamme ja vaikeuksistamme.

Jotkin toimielinuudistukset eivät voi odottaa, riippumatta siitä, laajentuuko EU vai ei. Joitakin poliittisia ja taloudellisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa jo nyt ilman mitään uudistuksia. Euroopan komissioon liittyy vakavia legitimiteettiongelmia, ja se on syyllistynyt joihinkin häpeällisiin toimiin esimerkiksi hyväksyessään salaa lentokenttiä koskevia turvallisuussääntöjä ilman mitään demokraattista valvontaa ja tiedottamatta asiasta kansalaisille. On monia toimia, jotka turmelevat toimielintemme demokraattisen oikeutuksen.

Kaikki tämä edellyttää ratkaisua. Meidän on epäilemättä alettava keskustella laajentumisesta, ja keskustelut on aloitettava molemmilla rintamilla samanaikaisesti. Laajentumista ei kuitenkaan pidä käyttää tekosyynä, jonka varjolla lyödään laimin Euroopan unionia nykyisin vaivaavat vakavat ongelmat. Nämä ongelmat ovat olemassa riippumatta siitä, liittyykö Turkki EU:hun vai ei ja laajeneeko EU vai ei.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän mietinnöistään ja siitä, että he ovat tuoneet esiin Kroatian mahdolliseen jäsenyyteen liittyviä ongelmia. Kroatia on edistynyt merkittävästi viime vuosina ja pystyy näin ollen vastaamaan Kööpenhaminan kriteerien asettamiin poliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Koska Kroatian integraatiovalmiutta ei siis tarvitse testata, EU:n pitäisi laatia selkeä ja määrätietoinen strategia, jonka avulla maa voi liittyä pikaisesti unioniin. Emme voi tehdä Kroatiasta EU:n sisäisten ongelmien vankia, vaan meidän on suhtauduttava sen liittymiseen joustavasti. Kroatian mahdollisella liittymisellä ei ole kovinkaan paljon merkitystä EU:lle, mutta Kroatialle itselleen se on maan demokraattisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää näkemykseni toisesta tänään käsiteltävästä mietinnöstä, Stubbin mietinnöstä.

Mietinnössä edistetään toimia unionin päätöksentekomenettelyjen toimivuuden lisäämiseksi ja sen institutionalisoimiseksi niin, että päätökset tehdään periaatteessa unionin johdon muodostamassa ytimessä ilman, että pienillä ja riippumattomilla valtioilla olisi minkäänlaista veto-oikeutta.

Esittelijä ei ole ilmeisestikään kuunnellut kansalaisten mielipidettä, sillä he ovat hylänneet perustuslaillisen sopimuksen kaksi kertaa. Mietinnössä on ilmeisen selvästi kaivettu esiin hylätty sopimusteksti ja hyväksytty sen demokratianvastaiset määräykset. Muutokset ovat sisällöltään sellaisia, että ne vain lisäävät demokratiavajetta sen sijaan, että ne vähentäisivät sitä tai poistaisivat sen kokonaan. Niiden tavoitteena on tukea perustuslaillista sopimusta ja saada sen kansanvastainen sisältö läpi vuoteen 2009 mennessä. Sen sijaan, että muutoksilla pyrittäisiin laajentamaan kansalaisten oikeuksia ja kansalaisille tiedottamista, Euroopan unionin toiminta ja päätöksentekomenettely nähdään niissä selvästi unionin valtapiirien lähes yksinomaisena oikeutena. On surullista, että kansalaiset on jälleen kerran työnnetty syrjään.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustellessamme Euroopan unionin laajentumisstrategiasta meidän pitäisi miettiä näkemystämme yhteisestä Euroopasta. Tähän mennessä ilmenneet häikäilemättömät poliittiset pyrkimykset saattaa perustuslaki voimaan ovat olleet osoitus halusta luoda ylikansallinen poliittinen organisaatio, jossa päätösvalta on EU:n suurimmilla jäsenvaltioilla. Euroopan unionin laajentumiskysymystä tarkastellaankin yleensä tästä näkökulmasta, ja taloudelliset näkökohdat syrjäytetään. Euroopan unioni haluaa ottaa vastaan mahdollisimman monta maata, joita EU:n suurimmat jäsenvaltiot voivat dominoida. Turkin tai Ukrainan liittyminen unioniin muutaman seuraavan vuoden aikana onkin päätöksentekijöille mahdoton yhtälö väestömäärän mahdollisen lisääntymisen vuoksi.

Haluan korostaa, että Euroopan unioni voi säilyä toimintakykyisenä vain, jos taloudelliset näkökohdat asetetaan poliittisten näkökohtien ja myös sellaisten päämäärien edelle, joilla pyritään luomaan uusi 2000-luvun Rooman valtakunta, jonka johdossa on vain kolme tai neljä maata.

  Jacek Protasiewicz, (PPE-DE) . – (PL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni omaan poliittiseen ryhmääni kuuluville kollegoilleni Elmar Brokille ja Alexander Stubbille vaivasta, jota he ovat nähneet mietintöjen laatimiseksi. Molemmissa mietinnöissä on lähestytty perinpohjaisella ja asiantuntevalla tavalla yhtä Euroopan unionin tärkeimmistä haasteista, nimittäin laajentumista. Oma maani liittyi Euroopan yhteisöön kaksi ja puoli vuotta sitten, joten voin antaa arvoa niille eduille, joita jäsenyys on tuonut mukanaan niin Puolan taloudelle kuin miljoonien puolalaisten elämään.

Olen myös vakuuttunut siitä, ettei viimeisin laajentuminen hyödyttänyt ainoastaan uusia jäsenvaltioita. Koko unioni hyötyi laajentumisesta sekä talouden että turvallisuuden ja vakauden kannalta. Näin tapahtui myös Euroopan yhteisön aiempien laajentumisten yhteydessä. Niistä hyötyivät sekä EU:n uudet jäsenet että sen vanhat jäsenvaltiot.

Euroopan unioni on esimerkki onnistuneesta hankkeesta, koska se ei ole koskaan sulkeutunut perustajajäsenten eliittipiiriksi vaan on pystynyt kasvamaan viisaasti ja lisännyt näin vaikutusvaltaansa yhä kansainvälisemmäksi muuttuvassa toimintaympäristössä.

Euroopan unioni on epäilemättä varautunut laajentumaan vielä uudelleen. Balkanin valtiot ja unionin itäiset naapurit ovat eräänä päivänä osa Euroopan unionia, ja sekin on yhteisömme hyväksi.

Toimielimiä on tietenkin uudistettava ennen seuraavaa laajentumista. Haluan kuitenkin esittää pelkoni siitä, että uudistusprosessin alistaminen täysin perustuslaillisen sopimuksen kaikkien kohtien hyväksymiselle, vaikka sopimus on hylätty Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, saattaa antaa sen epämieluisan vaikutelman, ettei unioni enää halua uusia jäseniä. Tämä olisi erittäin kielteinen viesti niiden maiden yhteiskunnille, jotka haluavat liittyä yhteisöömme.

Meidän ei pidä – ja uskon, ettemme haluakaan – rajoittaa unioniamme nykyiseen jäsenpiiriimme, johon kuuluu jo 27 maata. Halukkuutemme ottaa vastaan uusia jäseniä ei saa olla pelinappulana sisäisissä kiistoissamme siitä, millaisia EU:n toimielinten pitäisi olla.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, unionin uusi laajentuminen Kroatiaan, Serbiaan ja muihin Länsi-Balkanin maihin vaikuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan ja unkarilaisten vähemmistöjen vuoksi voimakkaimmin juuri Unkariin. Joka tapauksessa tällä hetkellä on tärkeintä vahvistaa ja toteuttaa perusteellisia taloudellisia ja institutionaalisia uudistuksia sulkematta kuitenkaan pois laajentumisen mahdollisuutta. Euroopan yhteisön historian kannalta on valitettavaa, että tämänkertainen laajentuminen tapahtuu ilman taloudellista ja institutionaalista kehitystä: EU ei voi laajentua ilman taloudellista ja institutionaalista kehitystä. EU:ta ei voi laajentaa suhteellisesti vajavaisin varoin eikä ilman perustuslaillista sopimusta!

Vuoden 2004 laajentumisella oli myönteisiä seurauksia, ja se hyödytti sekä vanhoja että uusia jäsenvaltioita. Tässä tilanteessa on vain voittajia. Kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi EU:hun ongelmitta, ilman mitään taloudellisia vaikeuksia, ilman mitään sosiaalista polkumyyntiä ja muuttovirtoja. Laajentumisen jälkeen Euroopan unioni pystyi vahvistamaan palveludirektiivin, REACH-asetuksen ja rahoituskehyksen, ja se aikoo laajentaa Schengen-järjestelmää. Hyvät kollegat, tarvitsemme kuitenkin eurooppalaista kampanjaa, koska Länsi-Euroopan maat eivät tunne laajentumisen todellisia kustannuksia ja koska uusista jäsenvaltioista on tullut vanhojen jäsenvaltioiden ongelmien sijaiskärsijöitä.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, eurooppalaiset arvot sekä oikeudenmukaisuuden, demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteet ovat kauniita sanoja, joita korostetaan yleensä liikaa toisarvoisissa seremonioissa ja merkityksettömissä, ulkokultaisissa toiminnoissa ilman, että niitä todella tarkoitettaisiin tai toteutettaisiin. Eurooppalaisen hengen rapautuminen ja siihen yhdistyvä Yhdysvaltojen hallinnon nuoleskelu ovat vallalla Euroopan unionissa, jota uhkaa hajoaminen niiden lyhytnäköisten laajentumisesta vastaavien komission jäsenten vuoksi, joita Atlantin toisella puolella olevien johtajien toivomuksia nöyrästi noudattavat brittijohtajat puukottavat selkään.

Näin on ikävä kyllä käynyt komissiossa ja neuvostossa, jotka ovat pikku hiljaa vetämässä EU:ta harhakuvitelmien pariin antamalla sotilasjohtoisen aasialaisen valtion sanella ehdot, jotka täytettyämme me saamme kunnian liittää sen unioniin, sen sijaan, että se itse täyttäisi velvoitteensa.

Hyvät kollegat, älkää tehkö virhettä. Laajentumalla Turkkiin EU ei itse laajene vaan Turkki laajenee. Arvoisa komission jäsen Rehn, onnittelen teitä siitä, että olette päättäväisesti pyrkinyt saamaan EU:n liittymään Turkin uuteen ottomaani-imperiumiin. Toivotan onnea kansalaisillemme, jotka seuraavat pöyristyneinä ja avuttomina tilanteen kehittymistä.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän poikkeuksellisesta työstään. Haluan esittää seuraavat huomautukset:

Laajentumispolitiikan jatkuminen: se on tärkeää, ja sitä pitää jatkaa koordinoidusti jäljellä olevien Länsi-Balkanin maiden osalta, jotta varsinkin Kosovon kysymys saadaan pikaisesti ratkaistua. EU:n tulevaisuudennäkymissä ja laajentumispolitiikassa on pyrittävä rauhaan ja yhteistyöhön, joiden puolesta kamppailemme.

Turkki: muutama päivä sitten tehtiin oikeansuuntainen päätös. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä kuitenkin miettimään aikataulua uudelleen, koska näin täydennettäisiin ja parannettaisiin tehtyä päätöstä ja autettaisiin teitä myös suojaamaan Euroopan unionin uskottavuutta.

Naapuruuspolitiikka: komission tiedonanto on puutteellinen. Naapuruuspolitiikka on kuitenkin tärkeää, ja sitä on kehitettävä. Jäämmekin odottamaan uutta, parempaa ja yhtenäisempää tiedonantoa.

Haluan lopuksi todeta, että laajentunut EU on demokraattisempi, tehokkaampi, avoimempi ja yhteiskunnallisesti valveutuneempi, jos perustuslaki saadaan lopulta voimaan. Menettelyjä ollaan jo käynnistämässä uudelleen. Oikea tapa on lähestyä vähitellen perustuslain taustalla olevia asioita ja ongelmia, mutta tällä asteittaisella lähestymistavalla on myös viimeinen käyttöpäivä.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Brokia ja jäsen Stubbia tästä laajentumisprosessia koskevasta keskustelusta ja sitä koskevista mietinnöistä. Haluan aluksi kommentoida Brokin näkemyksiä johdanto-osan F kappaleessa, jonka mukaan laajentuminen ei saa heikentää hankkeen poliittista luonnetta. Olen itse kotoisin Ruotsista – maasta, joka on kaikissa tutkimuksissa tuonut selkeästi esiin sen, että jatkuva laajentumisprosessi on yksi EU:n tärkeimmistä kysymyksistä. Minua huolestuttaa tänä päivänä etenkin se, ettemme puhu selkeästi jatkuvasta laajentumisesta tai Turkin jäsenyydestä. Monet tämän parlamentin jäsenet vastustavat Turkin jäsenyyttä, mikä on tuotu selkeästi esiin esimerkiksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän pyynnössä, jonka mukaan äänestys Turkin jäsenyysneuvotteluista olisi suoritettava salaisena lippuäänestyksenä. Omasta mielestäni ja monien muidenkin mielestä on käsittämätöntä, että poliitikot pelkäävät puolustaa näkemyksiään äänestäjilleen, EU:n kansalaisille.

Viime vuosina on esitetty monissa yhteyksissä näkemyksiä, jotka ovat saaneet minut ihmettelemään, löytyykö laajentumisen jatkamiseen tahtoa, vaikka ratkaisisimmekin asialistamme tärkeimmät kysymykset. Tarvitsemme uuden perustuslain riippumatta siitä, liittyykö unioniin uusia jäsenvaltioita vai ei, ennen kaikkea siksi, että meidän on varmistettava päätöksentekoprosessimme ajanmukaisuus. Meidän on uudistettava maatalouspolitiikkamme huolehtiaksemme siitä, että tulevaisuudessa on uusia työpaikkoja ja että EU:n perusta on kestävä. Tarvitsemme nykyistä suuremman talousarvion tulevalle rahoitukselle. Mietinkin, mitä jäsen Brok tarkoittaa todetessaan 11 kohdassa, että unioni voi toimia vain siinä tapauksessa, että kaikki sen jäsenet jakavat eurooppalaisesta identiteetistä kumpuavat yhteiset arvot. Onko tämä tulkittava niin, että suljemme oven Turkin nenän edestä?

Edustamani Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, on jättänyt käsiteltäväksi tarkistuksen 29, jota pyydämme kaikkia tukemaan. Olemme täysin yksimielisiä siitä, että Turkin on täytettävä ne Kyprosta, kurdeja ja ihmisoikeuksia koskevat vaatimukset, jotka asetimme jo aivan alussa, sekä vaatimukset, jotka koskevat kaikkia muitakin. Puhukaamme kuitenkin selkein sanakääntein ja pitäkäämme nämä eri asialistat erillään.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää kaksosia Brokia ja Stubbia heidän mietinnöistään. Kuten tiedämme, he ovat kumpikin hyvin kompetentteja ja lahjakkaita veljeksiä, mutta suunta, johon he haluavat viedä Euroopan unionia, ei välttämättä ole suunta, jota itse kannatan.

On totta, että uudistuksia tarvitaan, ja on totta, että laajentuminen on osoittautunut monelta osin hyväksi ja tehokkaaksi keinoksi viedä Euroopan unionia eteenpäin. Mutta jossain kohdin täytyy myös muistaa laajentumisen rajat. Eihän Euroopan unionin politiikka voi olla sitä, että koko ajan vain laajennutaan ja laajennutaan, ja kun ongelmia tulee, perustetaan uusia virastoja, vaan pitäisi pystyä syvemmin keskustelemaan siitä, mikä Euroopan unionin luonne on tulevaisuudessa, minkälaista unionia tarvitaan ja mitä unionin tehtäviin todella kuuluu.

Tässä suhteessa toivon, että myös tämän laajentumiskeskustelun yhteydessä otetaan huomioon kasvun rajat. Me esitämme usein kysymyksiä kasvun rajoista juhlapuheissamme, mutta nyt, kun puhumme Euroopan unionin laajentumisesta, emme muista, että myös tällaisella kasvulla on tietyt rajansa.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, suunnitelma Euroopan unionin laajentamisesta edelleen on menettämässä kansan kannatuksen. Viimeisin laajentuminen oli looginen, koska sillä voitettiin lopullisesti Euroopan keinotekoinen jako, joka oli seurausta Jaltan konferenssista. Tällä hetkellä kysellään, mitä järkeä uudessa laajentumisessa on. Tällä kysymyksellä nostetaan puheenaiheeksi Euroopan unionin suurhankkeen tarkoitus. Mikä on yhteinen EU ja mitä sen pitäisi olla? Onko se vain poliittinen yhteisö, jonka tarkoituksena on varmistaa jäsenilleen demokraattisen hallinnon vakaus, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen hyväksyminen ja tehokkaan markkinatalouden mukanaan tuoma vauraus? Vai onko se arvojen yhteisö, jolla on yhteiset juuret ja yhteinen kulttuuriperintö? Siinä tapauksessa onkin kysyttävä, mitä juuret ja kulttuuriperintö oikein ovat.

Kulttuurihistorioitsijat korostavat, että nykyinen eurooppalainen identiteetti on tulosta monesta historiallisesta perinteestä. Meissä kaikissa ja jokaisessa eurooppalaisessa kansakunnassa on jäljellä jotain Kreikan filosofisesta perinteestä ja roomalaisesta tasavalta-ajattelusta. Olemme renessanssiajan humanismin ja valistuksen ajan rationalismin perillisiä, ja meillä on myös kristillinen perintö, hyväksyimmepä sen tai emme. Älkäämme pettäkö itseämme. Vaikka eräät meistä eivät halua nykyisin hyväksyä tätä perintöä, se on silti osa nykyeurooppalaista identiteettiä. Se on ainakin läsnä ihmisarvon perusperiaatteessa, jonka on lukuisten perustuslakiemme pohjana.

Kun Elmar Brok toteaa mietinnössään, että "unioni voi toimia kunnolla vain siinä tapauksessa, että kaikki sen jäsenet jakavat eurooppalaisesta identiteetistä kumpuavat yhteiset arvot", hän ajattelee varmaankin identiteettiä, joka sisältää kristillisen perintömme. Perustuslakia laadittaessa emme saa unohtaa mainita tätä perintöä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, lausuessani tänään näitä sanoja on Puolan sotatilalain asettamisen 25. vuosipäivä. Sotatilalailla yritettiin tuhota solidaarisuusliike ja estää puolalaisen yhteiskunnan eteneminen kohti vapautta ja demokratiaa. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, pidän puheenvuoroani täysin erilaisessa maailmassa, Euroopan parlamentissa, EU:ssa, joka perustuu demokratian, rauhan, oikeusvaltion ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin.

Tämä henkilökohtainen viittaus historiaan osoittaa selkeästi, miten paljon hyvää Euroopan unioni merkitsee kaikille eurooppalaisille. Haasteenamme on tänään saada tasapainoon lisälaajentuminen ja Euroopan unionin valmiudet ottaa vastaan uusia jäseniä. Euroopan unioni ei voi yhtäältä kääntää selkäänsä maille, jotka yrittävät päästä sen jäseniksi, sulkeutumalla vaurauden ja läntisen sivilisaation norsunluutorniin. Toisaalta se ei voi myöskään sallia, että Euroopan yhteisön sosiaaliset ja lainsäädännölliset perustat heikkenevät tai häviävät kokonaan.

Euroopan unionin pitäisi täyttää velvoitteensa jäsenyyttä tavoittelevia maita kohtaan ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten kyseiset maat suoriutuvat oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisesta, riippumattoman oikeuslaitoksen perustamisesta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta. Euroopan unionin toimielinten on annettava tarkempi määritelmä tehokkaammasta naapuruuspolitiikasta. Tätä varten meidän onkin perustettava Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen yhteisö.

Euroopan unionin ja Venäjän väliset suhteet ovat yhä keskeinen puheenaihe, joka kattaa niin kaupan kuin energian sekä ennen kaikkea ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan liittyvät kysymykset.

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, mietintäaika on osoittanut selvästi, että tämän hetken suureena haasteena on vakuuttaa EU:n kansalaiset siitä, että he voivat ottaa osaa päätöksentekoon ja vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen. On tärkeää, että he uskaltavat luottaa vaikutuskykyynsä ja että he myös haluavat tukea EU:ta, kun se tulevaisuudessa haluaa ottaa vastaan ehkä useitakin uusia jäsenvaltioita.

Jokaisen eurooppalaisen on tunnettava olevansa edustettuna Euroopan parlamentissa. Tämä on monelle itsestään selvää, mutta ei kaikille. Kansallisten vaalijärjestelmien ja Euroopan parlamentin edustajanpaikkojen jakoa koskevien määräysten vuoksi joukoittain eurooppalaisia jää laajentumisprosessin jatkuessa parlamentin ulkopuolelle. Tarkoitan alueellisia ja kansallisia kielivähemmistöjä, joihin kuuluu nykyisin noin 50 miljoonaa ihmistä. Tämä on kokonaista 10 prosenttia EU:n väestöstä. Jo viime vaaleissa parlamentista putosi neljä vähemmistöä. On valitettavaa, jos suuria ryhmiä jätetään järjestelmällisesti pois EU:n päätöksenteosta. Jos näin tapahtuu, meidän ei pidä odottaa saavamme näiltä ihmisiltä automaattisesti tukea EU:n rakentamiselle tulevaisuudessa. Tämä asia on otettava vakavasti EU:n perustuslaillisen sopimuksen tarkistuksen yhteydessä. EU:n ei pidä luoda toisen luokan kansalaisia.

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan esittää suuret kiitokset kahdelle esittelijälle, jäsen Brokille ja jäsen Stubbille, heidän erinomaisesta työstään. Kuten monet ovat jo ennen minua todenneet, laajentuminen on yksi EU:n suurimpia menestystarinoita. Joidenkin mielestä se on itsestään selvä asia, ja kehotankin tällaisia ihmisiä muistelemaan eilen parlamentissa puhunutta Milinkevitšiä, joka on itse ollut monia kertoja vankilassa. Hänen viimeksi täällä käydessään hänen poikansa oli vankilassa, ja sadat ihmiset joutuvat vankilaan vain siksi, että he taistelevat vapauden puolesta. Itä-Euroopan asiat voisivat olla aivan toisin. Demokraattiset uudistukset kaikissa niissä maissa, jotka ovat liittyneet unioniin todella lyhyessä ajassa, ovat merkittävä saavutus, josta EU:n on syytä olla erittäin ylpeä.

Jotta tehokas laajentuminen saisi edelleen tukea, monilla osa-alueilla on kuitenkin päästävä oikeaan tasapainoon. Tätä voidaan verrata taloon. Jos sen ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen lisätään jatkuvasti makuuhuoneita, on vahvistettava myös talon perustuksia. Siksi onkin erittäin tärkeää, että parlamentissa tuetaan tällä hetkellä ponnekkaasti uuden perussopimuksen käyttöönottoa ennen seuraavaa laajentumiskierrosta. Meidän ei pidä olla omahyväisiä vaan ryhtyä tarvittaviin toimiin.

Integraatiovalmius on herättänyt paljon keskustelua. Sen saama julkisuus onkin erittäin hyvä asia, vaikka valmiutta onkin nyt syvennettävä toimielinten, talouden ja perussopimusten tasolla. Koska integraatiovalmiuteen kuitenkin liittyy myös kansalaisten tuki, meidän on selitettävä heille, että laajentuminen on hyvä asia. Voimme esittää ehdokasvaltioille joitakin vaatimuksia, ja meidän on vakuuttavien uudistusten avulla yritettävä saada EU:n kansalaiset antamaan edelleenkin tukensa tälle prosessille.

Haluan lopuksi todeta, että Turkin tapauksessa tarvittiin selkeää rangaistusta, koska ehdot ovat olemassa sen takia, että ne myös täytetään. Tästä asiasta on saatu selkeä ja täydentävä viesti myös neuvoston taholta, on otettu huomioon arviointiaikoja, Turkkia koskevia sääntöjä on jossain määrin tehostettu, ja samalla meitä myös painostetaan luomaan Pohjois-Kyprosta koskevia järjestelyjä. Haluan toistaa painokkaasti, että seisomme turkkilaisten uudistajien takana. Toivomme, että ensi vuonna edistytään Kyproksen asiassa, ja toivomme ennen kaikkea, että pystymme nyt jälleen kerran kääntämään huomiomme Turkissa tarvittaviin uudistuksiin. Kehotankin uudistajia etenemään nyt mielipiteen- ja uskonnonvapauden saralla, jotta esittelijä voi ensi vuonna antaa viime vuotta myönteisemmän arvion tilanteesta.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää neljä huomiota.

Ensinnäkin on olemassa myytti – kyseessä on todellakin myytti – siitä, että laajentuminen ja syveneminen ovat vastakkaisia tiloja. Itse asiassa juuri laajentuminen on 1980-luvun alun jälkeen pakottanut meidät syventämään unioniamme sellaisissa asioissa kuin rakennerahastot, EMU, tehostettu yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa toimissa sekä siirtolaisuus ja maailmanrauha. Siksi laajentumisen on jatkuttava.

Toinen huomioni koskee tietenkin Länsi-Balkania. Olen ilahtunut siitä, ettei maiden integroitumisprosessia kyseenalaisteta, eikä sitä pitäisikään kyseenalaistaa.

Kolmanneksi on olemassa myytti "vastaanottovalmiudesta" tai "integraatiovalmiudesta", joilla tarkoitamme uusien maiden liittymisvalmiuksia. Ne ovat EU:n velvollisuus – aivan samoin kuin Kööpenhaminan kriteerit ovat muiden maiden velvollisuus. Me emme ole kuin toimittajat ja tilastotieteilijät, jotka seuraavat, onko näitä valmiuksia olemassa vai ei. Meidän on luotava valmiudet juuri siksi, että laajentuminen voisi jatkua.

Neljäs huomio koskee Turkkia. On ollut todella harmillista joutua seuraamaan viime päivien kinastelua. Komissio puhuu "tiukan ehdollisuuden" tarpeesta tarkoittaen selkeitä ennakkoehtoja, mutta Turkin tapauksessa sen lähettämä viesti on ristiriitainen. Komissio ei painosta Turkkia suoraan noudattamaan pöytäkirjaa koskevaa velvollisuuttaan, se painostaa sitä tunnustamaan yhden 25 jäsenvaltiosta, Kyproksen. Se kinastelee siitä, avataanko yksi, kaksi vai kolme satamaa, mutta ei huomaa lainkaan ongelman ydintä, sotilaallista miehitystä, joka loukkaa kaikkia niitä eurooppalaisia arvoja, joita meidän mielestämme pitäisi vahvistaa laajentumista silmällä pitäen.

Vetoan voimakkaasti komissioon, jotta se saattaisi hankkeen takaisin raiteilleen ja asettaisi Turkille aikataulun ja vaatimuksia, joista hyötyvät sekä Turkki itse että maan demokraatit.

  Arūnas Degutis (ALDE). – (LT) Laajentumiset, niin viimeisimmät kuin aiemmatkin, ovat vahvistaneet unionia, tukeneet sen talouskasvua ja lisänneet sen merkitystä maailmassa. Meidän onkin säilytettävä sitoutumisemme Euroopan unionin lisälaajentumiseen, koska meillä on nyt historiallinen tilaisuus ja vastuu luoda yhtenäinen ja kukoistava Eurooppa.

EU:n laajentumisen on kuitenkin käytävä käsi kädessä sen syventämisen kanssa, sen toimielinten uudistamisen kanssa, jotta toimielimet voisivat jatkossakin olla toimintakykyisiä uusien jäsenten liittyessä mukaan. Tästä vuodesta eteenpäin EU:n rakenteeseen kuuluu 27 jäsenvaltiota. Jotta EU kykenisi laajentumaan ja toimimaan tehokkaasti, meidän on toteutettava muutama kiireellinen toimenpide:

1. Meidän on saatava kansalaiset tehokkaammin mukaan laajentumisen tukemiseen, ja tätä varten meidän on selitettävä heille tyhjentävästi EU:n laajentumisen edut, ansiot, taloudelliset hyödyt ja historialliset vastuut.

2. Meidän on tarkistettava rahoitussuunnitelma, myös rahoitusjärjestelmä, ja mukautettava se laajentuneen unionin uusiin vaatimuksiin.

3. Meidän on tehtävä tarpeelliset parannukset ja muutokset toimielimiin.

Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että maat, jotka jakavat EU:n puheenjohtajuuden vuoteen 2008 saakka, tekevät aloitteen perustuslakia koskevan yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Haluan lopuksi todeta, että tulevaisuuden kannalta on keskeisen tärkeää antaa uutta pontta Euroopan naapuruuspolitiikalle, jonka avulla siinä mukana olevat maat pystyvät kehittämään uudistuksia nopeammin, lisäämään yhteyksiään Euroopan unioniin ja tavoittelemaan lopulta EU:n jäsenyyttä, jos niin haluavat.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Kiitän omasta puolestani ja EU:n ja Kroatian parlamentaarisessa sekakomiteassa toimivan valtuuskunnan puheenjohtajan, kollegani Pál Schmittin puolesta jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän erinomaisista ja realistisista mietinnöistään.

Meitä unkarilaisia ilahduttaa, että mietinnöissä vahvistetaan Kööpenhaminan periaate, jonka mukaan jokaisen jäsenyyttä tavoittelevan valtion on ryhdyttävä neuvotteluihin omista lähtökohdistaan. Sen vuoksi voimme luottavaisin mielin vakuuttaa parhaillaan neuvotteluja käyvälle Kroatialle ottavamme maan kansalaiset mielihyvin uusiksi jäseniksi tässä aallossa Kööpenhaminan kriteerien perusteella. Kroatian liittyminen merkitsee itse asiassa EU:n viidennen, Keski-Euroopan aluetta koskevan laajentumisaallon päättymistä. Kroatia on mukana tässä aallossa lähinnä Slovenian, Itävallan ja Unkarin välityksellä, kehitystasonsa ansiosta sekä lainsäädännöllisen ja institutionaalisen toimintakulttuurinsa ja tuhat vuotta vanhan perintönsä perusteella.

Kroatia saattaa toisaalta myös toimia hyvänä esimerkkinä niille valtioille, jotka haluavat aloittaa Euroopan unionin laajentumisen Länsi-Balkanille. Kroatian hyväksyminen ei onneksi aiheuta maan koon ja kehitystason ansiosta ongelmia sisämarkkinoille eikä talousarviolle. Liittymistä koskevat institutionaaliset edellytykset voidaan täyttää muuttamalla Nizzan sopimusta, ja se onkin tehtävä, joka on perustuslain puuttumisen vuoksi suoritettava lähinnä liittymistä silmällä pitäen.

Erityisansioiden ja lisälaajentumisen periaatetta on myös tarkasteltava tästä lähin vakavammin niin Länsi-Balkanilla kuin unionissa. Tarkoitan tässä yhteydessä Kroatian naapuria, Serbiaa, joka elättelee suuria toiveita ja jonka pohjoinen Voivodinan maakunta voi ehkä toimia siltana juuri länsimaisten juurtensa ansiosta. Se voisi jatkossakin toimia sillanrakentajana, jos Serbia yrittäisi rauhoittaa alueen sen sijaan, että se jatkaa nykykäytäntöään alkuperäisten EU-kansojen perinteisen kulttuurin tukahduttamiseksi. Jos tämä käytäntö jatkuu, Euroopan unionistamme muodostuu bysanttilainen unioni sen sijaan, että se perustuisi omiin kulttuurisiin arvoihimme.

  Marie-Line Reynaud (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Stubbia työstä, jota hän on tehnyt tässä erittäin arkaluontoisessa asiassa. Hänen mietintönsä ansiona on se, että integraatiovalmiuden ongelmaa käsitellään siinä eri näkökulmista. Olenkin iloinen, ettei tekstissä rajoituta vain mainitsemaan kysymyksen institutionaalisia näkökohtia vaan että siinä myös korostetaan muita merkittäviä uudistuksia, joita ilman unioni ei voi ottaa vastaan uusia jäseniä. Ajattelen tässä varsinkin unionin rahoitusjärjestelmän tarkistamista.

Olen kiitollinen esittelijälle myös siitä, että hän on onnistunut mietinnössään käsittelemään ehdokasmaita puolueettomasti ja välttämään taitavasti sen vaaran, että olisi ottanut mietinnössään kantaa jonkin tietyn valtion liittymiseen.

Mietinnössä painotetaan myös aivan oikein parlamentin roolin vahvistamista liittymisprosessin lisäksi myös tulevissa toimielinuudistuksissa.

Yhtä asiaa haluan kuitenkin arvostella: minusta näyttää itse asiassa siltä, että halutessaan tehdä liian hyvää työtä esittelijä on hieman etäännyttänyt mietintöä sen alkuperäisestä tavoitteesta, sillä hän on keskittynyt tekstissään kaikkiin Euroopan unionissa tarvittaviin uudistuksiin eikä erityisesti integraatiovalmiuteen. Toimielinuudistuksia koskevan pitkän luettelon sijaan hänen olisi mielestäni kannattanut keskittyä yksinomaan niihin uudistuksiin, jotka ovat todellisia lisälaajentumisen edellytyksiä.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:n laajentumisprosessi on ollut suuri menestys, jossa jäsenvaltioiden lukumäärä on kasvanut kuudesta 27:ään. Olemme saaneet seurata aivan uudenlaisen EU:n muotoutumista. Epäilyksen valtaan antautuminen ja puheet väsymisestä jatkuvaan laajentumiseen olisivat askelia väärään suuntaan. Demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteen mukaiseen toimintakykyiseen valtioon liittyvät kriteerit on tietenkin täytettävä. Olemme saaneet myös seurata vanhan Itä- ja Keski-Euroopan voimallista muutosta. On totta, että EU tarvitsee uusia päätöksentekomuotoja, mutta unionin ei pidä ottaa käyttöön uusia ehtoja niille maille, jotka parhaillaan tavoittelevat jäsenyyttä. Arvoisa komission jäsen, ne Euroopan unionin voimat, jotka yrittävät estää Turkin tulevan jäsenyyden, ovat mielestäni varsin huolestuttavia. Tulevaisuuden visionamme on oltava yhtenäinen Eurooppa – ja siihen kuuluu myös Turkki.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin eräs edellisistä puhujista, minä en pidä laajentumista niinkään ulkopoliittisena kuin EU:n sisäpoliittisena toimintavälineenä. Siksi EU:n laajentumisprosessin ei saa antaa rikkoa Euroopan rajoja Turkin kaltaisen suuren maan liittymisen yhteydessä; Turkkihan on vain osittain eurooppalainen tai ei eurooppalainen ollenkaan. Jos Euroopan rajat rikotaan, Euroopan unionista tulee Euroopan neuvoston kaltainen euraasialainen rakennelma, jolla on lisäksi sisämarkkinat. Tämä näkymä ei voi houkutella ketään, joka yrittää saada aikaan sellaisen todella tehokkaan EU:n, joka keskeisiä tehtäviään hoitaessaan korvaa omat kansallisvaltiomme. Juuri tällaista EU:ta vakaumukselliset liittovaltion kannattajat – minä muiden mukana – tavoittelevat.

Emme toisaalta voi kuitenkaan asettaa ylipääsemättömiä esteitä eurooppalaisten maiden liittymiselle, joten torjun yritykset tulkita Brokin mietintöä siten, että perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä tehdään ehdoton edellytys Kroatian kaltaisen keskieurooppalaisen maan liittymiselle – vaikkakin mietinnön joissakin kohdissa annetaan näin ymmärtää. Euroopan kansanpuolueen ryhmä, CDU ja CSU ovat hiljattain antamissaan päätöslauselmissa todenneet selkeästi, että Kroatia muodostaa kokonsa, keskieurooppalaisen sijaintinsa ja valmiutensa vuoksi poikkeuksen laajentumisprosessissa ja että se olisi itse asiassa pitänyt ottaa jäseneksi yhdessä Unkarin ja Slovenian kanssa. Sen voidaan perustellusti kuvata jääneen parhaillaan päättyvässä laajentumisprosessissa ulkopuolelle, ja pikemminkin tosiasiallisista kuin oikeudellisista syistä. Siksi vastustankin kaikkia tulkintayrityksiä, joissa Kroatiasta pyritään tekemään – kuten jäsen Horáček niin oivallisesti totesi – perustuslaillisen prosessin vanki. Meidän on epäilemättä vietävä perustuslaillista prosessia eteenpäin tällä vuosikymmenellä: tarvitsemme epäilemättä perustuslaillisen sopimuksen kyetäksemme ottamaan seuraavalla vuosikymmenellä uusia edistysaskelia ja toivottamaan Euroopan unioniin tervetulleiksi valtioita – esimerkiksi Kroatian ja Kreikan välissä sijaitsevat kaakkoiseurooppalaiset maat – joiden eurooppalaisuudesta ei ole epäilyksiä. Niistä ensimmäinen on Makedonia, jolla on jo nyt ehdokasvaltion asema. Juuri tämänkaltaisilla mailla on oikeus täyteen jäsenvaltion asemaan, ja tästä oikeudesta me pidämme kiinni.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan viestinnästä. Myös minä vastustan ajatusta siitä, että laajentuminen on ulkopoliittinen toimintaväline, mutta eri syistä kuin jäsen Posselt. Olen todella sitä mieltä, että meillä on ongelmia, sillä näettehän itsekin, miten kokonaiset kolonnat ulkopoliittisilla toimintavälineillä varustettuja kansainvälisiä strategia-asiantuntijoita porhaltavat läpi EU:n ja sen ulkopuolellekin ja julistavat hyvää tarkoittaen: "Huolestuttaako kansalaissodan uhka? Liittykää EU:hun!" Ymmärrättehän itsekin myös selkeästi sen, miksi niin monet EU:n kansalaiset sanovat: "Ei kiitos, en ole toimintaväline. En ole olemassa sen takia, että minua käytettäisiin ulkopoliittisten ongelmien ratkaisemiseen. Se ei ole se syy, miksi pidän itseäni EU:n kansalaisena. Jos Euroopan unioni on tällainen, en halua olla missään tekemisissä sen kanssa."

Toinen viestintään liittyvä seikka on kysymys siitä, mikä suhde vallitsee todellisuudessa sen väitteen välillä, että meidän on täytettävä omaksumamme velvollisuudet, ja sen seikan välillä, että tahdomme ottaa tiukan linjan ehdokasmaiden kanssa sekä neuvottelujen aikana että niitä ennen, jotta saisimme kyseiset maat antamaan sitoumuksia ja pitämään niistä kiinni. Tässä keskustelussahan on avattu – ja onnittelut vaan jäsen Posseltille – kaikki mahdolliset takaovet siinä toivossa, että yhden tai toisen puolueen suosikkiehdokas saataisiin EU:hun ennen perustuslain hyväksymistä. Kadunmiehet ja -naiset ovat täysin tietoisia siitä viestistä, joka täältä lähtee ulos, joten ei ole mitään syytä puhua syyttävään äänensävyyn laajentumisväsymyksestä.

Jos jonkun mielestä ongelmia esiintyy ainoastaan tosiasioiden suhteen, hänen kannattaa käydä käsiksi juuri tällaisiin kommunikaatio-ongelmiin.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Haluan kertoa olevani tyytyväinen molempiin mietintöihin. Ne ovat selkeä osoitus Euroopan parlamentin poliittisesta tahdosta, joka vahvistaa Euroopan unionin uskottavuutta. Pidän niitä osoituksena vastuustamme Euroopan unionin tulevaisuutta kohtaan ja myös osoituksena yhteisestä vastuustamme maailmanlaajuista kehitystä kohtaan.

En esitä mitään erityisiä huomioita mietinnöistä vaan kannatan niissä esitettyjen ajatusten toistamista myös muissa yhteyksissä. Mielestäni on hieman paradoksaalista, että vaikka yhtäältä puhumme Euroopan unionin kriisistä, olemme toisaalta tänä jouluna joutuneet kirjaimellisesti nokakkain sen tosiseikan kanssa, että lukuisat maat Euroopassa ja jopa sen ulkopuolella ovat innokkaita liittymään EU-perheeseen. Meidän vastauksenamme ei pidä olla, ettei EU:n pöydässä ole riittävästi tuoleja tai että meillä on ongelmia talon sääntöjen laatimisessa.

Olen erityisen iloinen havaitessani jäsen Brokin tuovan mietinnössään selkeästi ilmi, etteivät läheiset monenväliset yhteydet ole vaihtoehto täysjäsenyydelle vaan lisämahdollisuus niille maille, jotka ovat tällä hetkellä vielä kaukana täysjäsenyyden saavuttamisesta. Kannatan lisäksi selkeää asennetta Kaakkois-Euroopan maita kohtaan. Haluaisin, että ne kaikki mainittaisiin nimeltä seuraavassa mietinnössä, sillä yksikään niistä ei ansaitse tulla mainituksi EU:n ulkopuolelle jääneiden maiden luettelossa (tämä on mielestäni meille tärkeää).

Niinpä Kroatiaan ja kaikkiin sen jalanjäljissä kulkeviin, niin kutsuttuun Thessalonikin prosessiin kuuluviin maihin pitäisi soveltaa seuraavaa periaatetta: heti kun ehdokasmaa on valmis, myös Euroopan unionin pitäisi olla valmis. Eurooppalainen kunnianhimo pitäisi palkita.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi molempia mietinnön esittelijöitä. Siirtyäkseni sitten käsiteltävänä olevaan aiheeseen haluan kiinnittää huomionne seuraavaan seikkaan. Euroopan unioni on osoittautunut hyvin houkuttelevaksi hankkeeksi, ja se on jo monen vuoden ajan vetänyt puoleensa uusia maita. Siksi tämänpäiväinen keskustelu siitä, pitäisikö Euroopan unionin laajentua edelleen, on mielestäni teoreettinen, koska vastaus löytyy Maastrichtin sopimuksesta. Perustamissopimuksen 49 artiklassa todetaan selvästi, että jokainen Euroopan maa, joka täyttää poliittiset ja taloudelliset kriteerit, voi liittyä Euroopan unioniin. Nämä kriteerit laadittiin Kööpenhaminassa vuonna 1993, eikä meidän pitäisi nyt tiukentaa niitä.

Tämänpäiväisessä keskustelussa on tarkoitus vastata perustavaan kysymykseen siitä, voimmeko muuttaa lisälaajentumisen kriteerejä nykyisten tarpeiden ja odotusten mukaisiksi. Minun mielestäni emme voi. Meitä sitoo mielestäni sanan pitämisen periaate, sopimusten voimassapysyttämisen periaate sekä vanha roomalainen periaate siitä, että sopimuksia on noudatettava – pacta servanta sum. Siksi niin kutsuttua vastaanottovalmiutta ei voida alkaa yhtäkkiä käyttää syynä, jonka perusteella estetään Kööpenhaminan kriteerit täyttävien maiden liittyminen Euroopan unioniin.

Kaikki peräkkäiset laajentumiset ovat vahvistaneet unionia ja vaikuttaneet suotuisasti sen kasvuun. Ne on kuitenkin ollut suunniteltava huolellisesti. Seuraavien laajentumisten suunnitelmallisuus voidaan mielestäni taata ainoastaan perustuslaillisen sopimuksen avulla.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen neuvoston puheenjohtajan Lehtomäen kanssa samaa mieltä siitä, että laajentumisen on jatkuttava avoimena prosessina, koska kaikki aiemmat laajentumiset ovat osoittautuneet monia varoituksia ja pelkoja uhmaten suureksi menestykseksi koko EU:lle. Laajentuminen on ollut ja on vastedeskin prosessi, jossa kaikki osapuolet ovat voittajia.

Jäsen Stubb muistutti meitä aivan oikein siitä, että jokainen uusi laajentumiskierros on pakottanut EU:n mitä myönteisimmällä tavalla syventämään sisäistä valmiuttaan uudistusten kautta. Tänään viesti on se, ettei Nizzan sopimus ole enää riittävä perusta uudelle laajentumiskierrokselle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä perustuslaillinen sopimus ja soveltaa sitä käytännössä.

Integraatiovalmiutta ei kuitenkaan pidä nähdä uusiin hakijoihin sovellettavana lisäkriteerinä. Se pitäisi nähdä sisäisenä sitoumuksena siihen, että teemme kaiken mahdollisen saadaksemme yhteenkuuluvuuteemme tarpeellisia uusia laatunäkökohtia. EU:n ei pidä lähettää vääränlaista viestiä sulkemalla ovemme uusilta hakijoilta. Jokaisella Euroopan kansakunnalla on oikeus liittyä EU:hun niin, ettei sitä kohdella vieraana vaan potentiaalisena ja tervetulleena jäsenenä tässä alati kasvavassa perheessämme. Meidän on siis oltava mahdollisimman avoimia jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden – myös Milinkevitšin kotimaan – suhteen.

Lopuksi haluan todeta, ettei laajentuminen koske ainoastaan talousarvioita ja toimielimiä. Siinä piilee suunnaton määrä kansan näkemyksiä, pelkoja ja ennakkoluuloja. Perustuslaillinen sopimus on juuri törmännyt tällaiseen kansanomaiseen ajatteluun. Meidän onkin avoimesti käsiteltävä näitä tarpeita ja pelkoja innostamalla vanhoja ja uusia jäsenvaltioita käymään avointa ja ystävällismielistä keskustelua erilaisista historiallisista kulttuurikokemuksistamme. Oman kokemukseni mukaan tällaiset pelot ja ennakkoluulot ovat itse asiassa kovin samansuuntaisia, ja suurin osa niistä osoittautuu aiheettomiksi. Perustuslaillisella sopimuksella on suunnattoman suuri kannatusreservi kansan keskuudessa.

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, junat eivät sitten loppujen lopuksi törmänneetkään toisiinsa! Kyproksen hallitus on sopinut yhteistyökumppaniensa kanssa niin sanotusta Turkin junan viivästyttämisestä. Älkäämme petkuttako itseämme. Meidän ei odoteta avaavan useimpia kesken jääneitä lukuja lainkaan, koska vertailuperusteiden keräämiseen kuluu erinäisiä vuosia ja luvun valmistuminen on vain muodollisuus – se ei tarkoita enää mitään sen jälkeen, kun työ on saatu valmiiksi.

Tarkistuksia tehdään joka tapauksessa vuosittain. Kyproksen osuutta junien yhteentörmäyksessä on usein liioiteltu. Nyt sen rooli on käytännössä poistettu. Euroopan unioni voi vapaasti katsoa todellisuutta silmiin. Turkki ei ole piitannut ja on ilmoittanut, ettei se jatkossakaan piittaa, tulliliitosta tehdyn sopimuksen mukaisista velvoitteistaan, jotka olivat olemassa jo kauan ennen kuin kysymys kyproksenturkkilaisten niin kutsutusta eristämisestä tuli ajankohtaiseksi.

Nyt olemmekin todellisten kysymysten edessä: niitä ovat sananvapaus, uskonnollisten vähemmistöjen vapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen Etelä-Turkissa, naisten kohtelu, korruptioon liittyvät kysymykset sekä armeijan puuttuminen hallinnollisten asioiden hoitoon ja oikeuslaitoksen toimintaan. Vain kaksi päivää sitten kenraali Buyukanit varoitti Erdoganin hallitusta siitä, ettei hän anna lupaa avata yhtä satamaa kyproslaisille laivoille, vaikka sataman avaaminen osoittautui loppujen lopuksi vain ehdolliseksi ratkaisuksi.

Joidenkin mielestä meidän ei pidä tarkastella Turkkia sellaisena kuin se on tänään. Ajatelkaa, millainen Turkki on 15 vuoden kuluttua! Turkki itse on antanut meille jonkinlaista osviittaa halustaan muuttua todelliseksi eurooppalaiseksi demokratiaksi. Se tietää, miten tässä asiassa päästään kuin koira veräjästä!

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhdyn ehdottomasti lukuisten EU:n kansalaisten huoleen siitä, että toimielimiä koskevat ongelmat on ratkaistava ennen uutta laajentumista.

On aivan älytöntä, että 27 jäsenvaltion EU haluaa säilyttää riittävän toimintakykynsä säännöillä, joita unioniin sovellettiin silloin, kun jäseniä oli 9, 10 tai 15. Perustuslaillinen sopimus, johon sisältyy useita myönteisiä osia, hylättiin valitettavasti kahdessa maassa. Sen jälkeen asia on ollut jäissä. Olen ilahtunut siitä, että liittokansleri Merkel on kertonut aikovansa laatia ehdotuksia ongelman ratkaisutavasta ja -aikataulusta.

Tässä vaiheessa meidän on kuitenkin mielestäni pyrittävä ratkaisemaan vain joitakin kysymyksiä, jotka ovat unionin kitkattoman toiminnan kannalta kuitenkin tärkeitä. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa unionin ulkoministerin ja presidentin virkojen perustaminen, komission jäsenmäärän supistaminen, Euroopan parlamentin vastuun lisääminen, yksimielisten päätösten tarpeen supistaminen mahdollisimman pieneksi neuvoston päätöksentekomenettelyssä, Euroopan unionin oikeushenkilöys, kolmen pilarin järjestelmän kumoaminen ja tehostetun yhteistyökäytännön vahvistaminen jäsenvaltioiden välillä ja aina, kun se on tehokkaan toiminnan kannalta tarpeellista.

Kuinkahan moni vanhoista ja uusista jäsenvaltioista kuitenkaan kykenee nousemaan sisäisillä asioilla näpertelyn yläpuolelle ja asettamaan korkeimmaksi päämääräkseen 27 jäsenvaltion EU:n kitkattoman toiminnan ja tehokkuuden? Olen lopuksi vielä sitä mieltä, että jos emme tee unionista toimintakykyistä, meidän ei kannata myöskään keskustella lisälaajentumisesta.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jos ihminen on riittävän onnekas ollakseen Euroopan unionin kansalainen, hän syyllistyy kuolemansyntiin ehdottaessaan tämän mahdollisuuksien oven sulkemista muilta sitä tavoittelevilta. Ajatus laajentumisen rajoittamisesta on naurettava: aivan kuin asettaisimme rajoja vapaudelle tai demokratialle.

Tämänpäiväinen keskustelumme on osoittanut, että tarkastelemme laajentumisvalmiutta ja laajentumisen vaikutuksia pitkälti Euroopan unionin sisäisen tilanteen kannalta. Puhumme tarpeesta tehdä kauaskantoisia uudistuksia, mikä on aivan oikein, koska meillä ei ole varaa olla heikkoja, jos haluamme onnistua. Uudistuksia tarvitaan, mutta niiden lisäksi on myös laadittava tilannearvio ja huolellisesti harkittu parannusohjelma.

Meidän olisi mielestäni hyvä jäsentää Euroopan komission sisällä tehtävä työ uudelleen. Jos meillä on tänään 27 komission jäsentä päättämässä salkkuihinsa kuuluvista asioista, meidän kannattaisi ehkä nimittää pari–kolme komission jäsentä, joiden vastuualueena olisi Euroopan unionin tilanteen arvioiminen ja sellaisen uudistusohjelman laatiminen, jonka avulla voimme varmistaa valmiutemme lisälaajentumiseen.

Emme kuitenkaan voi tarkastella tätä valmiutta yksinomaan sisäisestä näkökulmasta. Meidän on muistettava, mitä seuraamme tavoittelevien maiden kansalaiset ajattelevat Euroopan unionista ja mahdollisesta Euroopan unionin jäsenyydestä. Oma työkokemukseni suhteista Etelä-Kaukasian maihin sekä Moldovaan ja Ukrainaan vastaavissa valtuuskunnissa on osoittanut, etteivät tavalliset ihmiset noissa maissa usko pääsevänsä välittömästi jäseniksi mutta haluavat kyllä saada varmuuden siitä, ettei ovea ole paiskattu kiinni. He ovat valmiita odottamaan 20 tai jopa 30 vuotta saadakseen tilaisuuden liittyä meihin. Tämä on mahdollisuuksien ovi, jota emme voi heiltä sulkea.

EU:n tiedotuspolitiikassa pitäisi tuoda selkeästi ilmi, mistä EU:ssa on kysymys, mitkä sen tavoitteet ovat ja mitä Euroopan unionin jäsenyys tarkoittaa. Meidän ei pidä unohtaa tätä seikkaa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, laajentuminen toisiaan seuraavina tasaisina aaltoina on suurenmoinen suoritus EU:lta. Viides aalto, jossa laajennuttiin pari vuotta sitten 25 jäsenvaltion unioniksi, on itse asiassa ollut suuri menestys huolimatta varoituksista, joiden mukaan perustuslain puute lamaannuttaisi unionin ja kotimaani kaltaiset maat joutuisivat kärsimään kestämättömiin mittasuhteisiin laajenevista siirtolaisaalloista, joihin kuuluisi myös romaniväestöä.

Valitettavasti lisälaajentuminen yritetään Brokin mietinnössä taas yhdistää ehdottomaan tarpeeseen saada EU:lle perustuslaki. Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit, joita itse edustan, ovat puolestaan sitä mieltä, ettei näin ole ja että se, mitä todella tarvitsemme, on perustamissopimuksen tarkistaminen Nizzan sopimukseen tehtävin muutoksin. Tarkoituksena on esittää uudet valtasuhteet neuvoston äänestyksissä sekä Euroopan parlamentin ja komission jäsenten lukumäärä muutaman vuoden kuluttua, kun Kroatian odotetaan liittyvän unioniin suhteellisen kivuttomasti.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän on tällä hetkellä tarkasteltava vakavissamme myös liian johtajavaltaista komissiota. Mielestäni meidän ei kuitenkaan pidä kierrättää komission jäseniä ehdottoman tasapuolisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken, vaan pitäisi löytää jonkinlainen matemaattinen kaava, jonka avulla suuria jäsenvaltioita edustavat komission jäsenet voisivat toimia virassaan ainakin vähän muita pitempään – joskin tiedän tämän olevan kiistanalainen kysymys.

Uudet jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen suhtautuneet muita myönteisemmin atlanttiseen yhteistyöhön: ne uskovat nykyistä vapaampiin markkinoihin ja alhaisen verotuksen kilpailukykyä nostattavaan vaikutukseen. Nämä ovat omasta mielestänikin myönteisiä asioita. Uskon, että Romanian ja Bulgarian liittyminen unioniin 1. tammikuuta 2007 osoittautuu myös suureksi menestykseksi.

Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevien asioiden esittelijänä olen sitä mieltä, että naapuruuspolitiikka on jaettava eteläiseen EU:n ja Välimeren maiden ulottuvuuteen, joita hoidetaan Barcelonan prosessin välityksellä, sekä uuteen ajatukseen itäiseen EU:n ja Mustanmeren maiden yhteisöstä, jonka tarkoituksena on lisätä vapaakauppaa ja helpottaa viisumipolitiikkaa, jotta voimme vahvistaa edelleen siteitämme Ukrainan, Moldovan ja kolmen Kaukasian tasavallan kaltaisiin eurooppalaisiin maihin. Kehotan jäsenvaltioita ilmoittamaan Moldovalle ja Ukrainalle, että ne ovat ajan mittaan – mielestäni samaan tapaan kuin kaikki Länsi-Balkanin maatkin – oikeutettuja hakemaan EU:n jäsenyyttä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, visio yhtenäisestä ja rauhanomaisesta Euroopasta syntyi toisen maailmansodan raunioissa pian sodan päättymisen jälkeen, ja sitä on siitä lähtien työstetty ja kehitetty edelleen. EU ja sen omat kansalaiset ovat lähteneet eri suuntiin paljolti samalla tavoin kuin on käynyt suuryrityksissä, jotka asettavat silmittömissä laajentumispyrkimyksissään työvoimansa sietämättömän paineen alaiseksi. En usko, että menetetty hyväksyntä voidaan saada takaisin PR-kampanjoilla. Tärkeämpää on nimittäin löytää ratkaisu nykyisiin ongelmiin, kuten työllisyyteen, globalisaatioon, terrorismiin, rikollisuuteen ja pakolaisuuteen. Huolestuminen EU:n integraatiovalmiudesta on mielestäni sekin vain yksi uusi pyrkimys saada ihmiset irti laajentumiseen liittyvistä harhakuvitelmista.

Olemme tähän mennessä vaatineet vain, että hakijat täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, mutta emme ole pitäneet tärkeänä sen pohtimista, voiko EU itse saavuttaa yhteenkuuluvuuden ja yhdentymisen tavoitteet. Kyetäksemme voittamaan tunteen siitä, että olemme tekemisissä jonkin käsittämättömän ja rajattoman kanssa, tarvitsemme maantieteellisten rajojen lisäksi myös selkeän käsityksen siitä, kuinka suurista sosiaalisista ja kulttuurisista eroista EU pystyy selviytymään. Uskonkin, että meillä on viime vuosina noudatetun esteettömän maahanmuuttopolitiikan vuoksi paljon enemmän ihmisiä kuin mitä voisimme ottaa vastaan.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta.

Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä.

Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi.

On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista.

Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tästä erittäin merkittävästä ja vastuullisesta keskustelusta, joka on EU:n tulevaisuudelle niin tärkeää. Tämä on hyvin kannustava keskustelu. Muistatte ehkä minun todenneen avauspuheenvuorossani, että meillä käydään EU:ssa kahta erilaista keskustelua, jotka eivät useinkaan kohtaa: toisessa korostetaan laajentumisen strategista merkitystä ja toisessa ainoastaan integraatiovalmiuttamme.

Tämä keskustelu on kannustavaa, koska jos onnistuitte muokkaamaan yhteisen kannan kaksosmietintöjen alustavista luonnoksista – vaikka kaksoset eivät laajentumisstrategian kannalta olekaan täysin identtisiä – Eurooppa-neuvoston on todellakin pystyttävä saamaan aikaan uudenlainen laajentumista koskeva yksimielisyys, jossa kunnioitetaan sekä laajentumisen strategista arvoa että omaa kykyämme ottaa vastaan uusia jäseniä.

Eräät esittivät näkemyksiä Euroopan naapuruuspolitiikasta. Marraskuun 8. päivänä julkistetussa komission kertomuksessa todellakin todetaan, etteivät kaikki Euroopan maat ole mukana laajentumisprosessissa. Euroopan unioni on itse asiassa luonut muihin Euroopan maihin hyvinkin erilaisia suhteita. Suhteemme Sveitsiin perustuvat kokonaisvaltaiseen kahdenvälisten sopimusten rakenteeseen: meillä on Euroopan talousalue, joka on erittäin kauaskantoinen järjestely taloudellisessa yhdentymisessä, ja meillä on Euroopan naapuruuspolitiikka.

Komission mielestä hiljattain julkistamamme tiedonanto Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta vastaa suurelta osin parlamentin odotuksia. Naapuruuspolitiikka on erillään EU:n laajentumisprosessista, mutta sitä toteutetaan samanaikaisesti. Perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan naapuruuspolitiikassa ei myöskään lähdetä arvioimaan etukäteen, miten siihen kuuluvien maiden suhteet Euroopan unioniin tulevaisuudessa kehittyvät.

Eräät ehdottivat, että Kööpenhaminan kriteereihin lisättäisiin kulttuurisia kriteerejä. Voin kertoa teille, ettei komissio kannata tuollaista ehdotusta.

Haluan lopuksi kertoa ajatuksista, joita sosiologi ja filosofi Ulrich Beck esitti eilisessä Le Mondessa. Hän esitti oman tulkintansa paavin hiljattaisesta Turkin vierailusta. Tässä siis arvostettu sosiologi tulkitsee kunnianarvoisen henkisen johtajan toimia.

(FR) Arvoisa puhemies, aion jatkaa ranskaksi ja siteeraan: "Euroopan ihme on se, että se on ottanut opiksi historiasta: tehdään vihollisista naapureita; se juuri on olennainen piirre Euroopassa. Ja ehkäpä juuri siksi paavi, joka on myöntänyt kristittyjen ja muslimien välisen sovinnon historiallisen merkityksen koko maailmalle, kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä – ja näin ollen Turkin jatkuvaa eurooppalaistumista."

Hyvät kuulijat, nuo ovat viisaita sanoja, joita kannattaa pohdiskella joulun ja uudenvuoden aikana.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, kiitos, että päätitte puheenvuoronne ranskan kielellä. Muilta osin jokainen meistä arvioikoon itse puheenvuoronne sisältöä, joka omasta mielestäni oli mielenkiintoinen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 ja sitä jatkettiin äänestyksillä klo 12.05.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gábor Harangozó (PSE). – (EN) Vaikka olemme saaneet vahvistuksen sitoutumisesta Thessalonikin toimintasuunnitelman täydelliseen täytäntöönpanoon ja aikeesta noudattaa ehdokasvaltioille ja potentiaalisille ehdokasvaltioille tulevan laajentumisen osalta jo annettuja sitoumuksia, meidän on yhä varmistettava unionin toimintakyky.

Ottaessaan vastaan uusia jäsenvaltioita unionin on vastattava integraation mukanaan tuomiin poliittisiin, taloudellisiin ja institutionaalisiin haasteisiin. Nizzan sopimus ei tarjoa riittävää perustaa lisälaajentumisille, mutta perustuslaki tarjoaa puolestaan ratkaisuja useimpiin uudistustarpeisiin ja tuo kouriintuntuvasti esiin yhä syvenevän laajentumissuhteen. Siksi perustuslakikysymys on saatava ratkaistua ennen vuonna 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Ennen uutta laajentumista on tehtävä uudistuksia. Laajentumisprosessi on prosessi, jonka myötä demokratia ja vauraus leviävät yhä uusille alueille Euroopan mantereella ja jopa sen ulkopuolella. Meillä on siis vastuu naapureitamme kohtaan ja erityisesti ehdokasvaltioita ja potentiaalisia ehdokasvaltioita kohtaan. Todettakoon lopuksi, että olemme unionin "vastaanottovalmiutta" koskevan kysymyksen ratkaisusta samaa mieltä kuin esittelijä, joka kannattaa mieluummin "integraatiovalmiuden" myönteistä käsitettä.

Puhetta ryhtyi jatkamaan
puhemies BORRELL FONTELLES