Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 13. joulukuuta 2006 - Strasbourg

25. Väkivaltaiset videopelit (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma väkivaltaisista videopeleistä.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen erityisen kiitollinen harvoille, kenties alle kymmenelle parlamentin jäsenelle, jotka ovat läsnä keskustelemassa aiheesta, joka koskee monia kymmeniä miljoonia nuoria ja hyvin nuoria henkilöitä – meidän lapsiamme – Euroopan unionissa.

Lain suojelun sekä nuorten ja lasten perusoikeuksien suojelun on säilyttävä EU:n tärkeänä prioriteettina. Se on Euroopan komission prioriteetti, ja on sanottava suoraan, että väkivaltaisuudet ja sadismi, joita esiintyy joissakin erityisen verisissä videopeleissä, huolestuttavat meitä suuresti.

Uusi tekniikka, jonka avulla nuoret ja hyvin nuoret henkilöt voivat käyttää Internetiä ja pelata teknisiä pelejä, ovat muuttaneet aikuisten ja lasten välistä suhdetta. Nuoret, meidän lapsemme, ovat usein paljon perehtyneempiä tähän tekniikkaan kuin aikuiset. Tästä syystä on olennaisen tärkeää, että aikuiset ja vanhemmat kantavat ensisijaisesti suuremman vastuun, että he ovat tietoisempia tilanteesta ja että vanhempiin kiinnitetään huomiota ja heitä valistetaan, jotta he olisivat täysin tietoisia uhkista ja voisivat tehdä asiantuntevia päätöksiä.

On olemassa luokittelujärjestelmä, jolla arvioidaan elokuvien sisältöä sekä pelejä ja videopelejä ja jota voidaan hyödyntää. Siihen on tietysti yhdistettävä järjestelmä, joka mahdollistaa tehokkaamman valistuksen. Näitä osatekijöitä tarvitaan, jos halutaan päästä toimivaan ratkaisuun.

Euroopan unionilla on jo keinoja torjua näitä huolestuttavia ongelmia oikeutta ja turvallisuutta sekä tietoyhteiskuntaa ja sisämarkkinoiden sääntöjä koskevilla politiikan aloilla.

Hyvät parlamentin jäsenet, on todettava rehellisesti, että jotkin lastensuojeluun liittyvät valvonta- ja tehostamisaloitteet, joista eräät sisäasiainministerit tiedottivat minulle ennen ministerineuvostoa ja sen jälkeen, tekivät minuun suuren vaikutuksen. Jotkin poliittiset puolueet ovat ottaneet samat asiat esille tietyissä jäsenvaltioissa. Viittaan erityisesti siihen, että erityisen väkivaltaisten pelien ja videopelin myyntiä alaikäisille on ryhdytty valvomaan entistä tarkemmin.

Mielestäni on yhtä tärkeää asettaa videopelien tuottajat vastuuseen. Vuonna 2003 otettiin käyttöön yhteisön itsesääntelyjärjestelmä, yleiseurooppalainen pelitieto (Pan-European Game Information), tukemaan vanhempia heidän ostaessaan alaikäisille tarkoitettuja videopelejä. Tuottajien suuri enemmistö tukee tätä itsesääntelyjärjestelmää. Se kehitettiin sen jälkeen, kun teollisuudenalaa, vanhempainyhdistyksiä ja kuluttajayhdistyksiä oli kuultu. Se kattaa 27 maata ja sisältää merkinnän kunkin pelin edellyttämästä alaikärajasta sekä pakollisen kuvauksen markkinoille tuodun pelin tai videopelin sisällöstä. Hyvät parlamentin jäsenet, tämä järjestelmä auttaa vanhempia tekemään valintoja – olettaen että vanhemmat päättävät, mitä videopelejä heidän lapsensa ostavat – mutta se ei koske videopelien sisältöä eikä siinä viitata siihen. Tällainen itsesääntelyjärjestelmä otettiin käyttöön yhtäältä siksi, että suojeltaisiin alaikäisiä, mutta toisaalta myös siksi, että noudatettaisiin tiettyä perusperiaatetta: ilmaisunvapautta.

Tapaan aivan lähiaikoina tuottajia ja heitä edustavien yhdistyksien edustajia. Tarkoituksena on arvioida, missä määrin itsesääntelymallissa käytetyt indikaattorit ovat tarkoituksenmukaisia tai sanoisinko ajantasaisia. On tullut mielestäni aika arvioida, ovatko indikaattorit toimineetkaan siten kuin halusimme.

Internet-pelien tai -videopelien sisältöä koskevia järjestelmiä on sitä vastoin olemassa, mutta niitä noudatetaan ja pannaan täytäntöön tiettyjen arvostettujen yhteenliittymien aloitteesta. Niistä ensimmäinen on Platform for Internet Content Selection -standardi ja toinen on Recreational Software Advisory Council -neuvosto; molemmat toimivat ensisijaisesti Yhdysvalloissa. On kuitenkin huomautettava, ettei sen enempää Yhdistyneiden Kansakuntien tekemässä tutkimuksessa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta kuin Maailman terveysjärjestön raportissa "Väkivalta ja terveys maailmassa" analysoida tätä ongelmaa. Siihen viitataan vain ohimennen ikään kuin ei todellakaan olisi tarvetta tutkia asiaa perusteellisemmin.

Vuonna 2005 komissio toteutti kyselyn Daphne-ohjelman tuella. Kysely perustui väkivaltaisista videopeleistä tehtyihin tutkimuksiin ja paljasti, että on tarpeen noudattaa monialaista lähestymistapaa, jollaista ei tällä hetkellä ole olemassa. Erään tutkimustuloksen mukaan väkivaltaiset kuvat vaikuttavat kiistatta nuoriin. Tämä vaikutus saattaa kuitenkin käydä ilmi eri tavoin, monista tekijöistä riippuen. Näitä ovat esimerkiksi vauraus, nuorten elämäntilanne, elinympäristö, se, onko heillä lähellään aktiivista isä- tai äitihahmoa vai eikö heillä ole lähellään vanhempia lainkaan, se, valvotaanko nuorten pääsyä tiedotusvälineisiin ja Internetiin – toisin sanoen, valvovatko vanhemmat mitenkään heitä vai voivatko he käyttää Internetiä täysin vapaasti – koulutustaso ja perheen sosioekonominen taso. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat tapaan, jolla väkivalta voi vahingoittaa nuorten ja hyvin nuorten henkilöiden mieltä ja ajattelutapaa.

On tarkasteltava muitakin tärkeitä seikkoja. Asia ei ensinnäkään ole vain tekninen, vaan liittyy pikemminkin kasvatukseen ja edellyttää valvontaa ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa. Kun puhun väkivaltaisten videopelien myynnin valvomisesta, tarkoitan tosiasiallista valvomista, koska tällä hetkellä ei ole olemassa pakottavia välineitä, joiden avulla olisi mahdollista tarkistaa, voivatko alle 16-vuotiaat ostaa videopelejä, joissa kannustetaan väkivaltaan tai jopa ryhtymään tosiasiallisiin rikoksiin tai ihannoidaan niitä.

Parlamentti halunnee uskoakseni vähintäänkin tarkastella ongelmaa. On nimittäin otettava myös huomioon, että Daphne-ohjelmasta rahoitetut järjestelmät, joilla pyritään torjumaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, perustuvat nimenomaan ajatukseen nuorten ja hyvin nuorten henkilöiden suojelemisesta.

Totean lopuksi, että aion saattaa ongelman lasten oikeuksia käsittelevän eurooppalaisen foorumin tarkasteltavaksi heinäkuussa käynnistämämme lastensuojelustrategian mukaisesti. Kuten tiedätte, foorumin työ on tarkoitus aloittaa vuoden 2007 alussa. Aion käynnistää sen ensimmäisessä työkokouksessa julkisen, avoimen keskustelun, johon osallistuvat kaikki asianosaiset tahot: kansalaisjärjestöt, jäsenvaltiot, vanhempainyhdistykset, nuoret, alaikäiset ja kansalliset lapsiasiamiehet.

Tässä yhteydessä neljä avainsanaa ovat vanhemmat, viestinnän ja kasvatuksen ammattilaiset, tuottajat – koska emme voi käsitellä ongelmaa perin pohjin ellemme voi estää näiden väkivaltaisten pelien tuottamista – ja lopulta poliitikot. On tarkasteltava sitä, miten poliitikot voivat laatia strategian lasten tosiasialliseksi suojelemiseksi joutumatta turvautumaan sensuroimiseen. Nämä ovat pilarit, joiden pohjalta on tarkasteltava tänä iltana teille esittelemääni ongelmaa.

Keväällä esitän teille tiedonannon kyberrikollisuudesta. Rikolliset, lainrikkojat ja Internetissä toimivat rikolliset pitävät mielestäni nuoria ja hyvin nuoria henkilöitä erityisen alttiina uhreina. Poliittisena, institutionaalisena ja moraalisena velvollisuutenamme on reagoida voimakkaasti, väkivaltaan kiihottamista vastustavan eurooppalaisen strategian avulla, väkivallan ylistämistä ja sen ihannointia vastaan.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen Frattini, kiitoksia. Olen yhtä mieltä tahdikkaasta alkuhuomautuksestanne, joka vahvistaa tarpeen pohtia ja muuttaa jonkin verran parlamentaarisen työmme ja erityisesti täysistuntokeskustelujemme järjestelyjä.

  Mary Honeyball, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Frattinia hänen hyvin hyödyllisestä ja kiitettävästä johdannostaan tähän tärkeään asiaan. Tässä parlamentissa ei luultavasti ole kiinnitetty asiaan riittävästi huomiota. Olen iloinen, että keskustelemme nyt asiasta, koska on aivan ilmeistä, että väkivaltavideot vaikuttavat niitä katsoviin alaikäisiin hyvin haitallisesti, ja siihen on puututtava.

Mielestäni on käymässä selväksi, että itsesääntely, josta komission jäsen Frattini puhui, ei luultavasti enää riitä. Asiaa on tarkasteltava lähemmin varmistaaksemme, että nuorten videoiden saantia valvotaan ja että videot eivät ole tarpeettoman väkivaltaisia. Näemme tällaista väkivaltaa televisioruuduissa ja suhtaudumme siihen aina vain hyväksyvämmin. Sitä meidän ei pitäisi tehdä, eikä sitä voida hyväksyä. Aloite on siis hyvä, ja toivon, että onnistumme edistämään sitä.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että komissio toteutti kyselyn ja että se tehtiin Daphne-ohjelman puitteissa, koska sen lisäksi, että videoilla esitetään tarpeetonta väkivaltaa, niiden naiskuvaa on mahdoton hyväksyä. Sen lisäksi siis, että nuoret näkevät väkivaltaa, he näkevät myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja naisten kuvaamista epätoivottavalla tavalla. On tartuttava kahteen asiaan: lasten ja nuorten suojeluun ja sen varmistamiseen, ettei naisia kuvata näissä videotuotoksissa tavalla, jota on mahdoton hyväksyä.

On varmistettava, ettei meitä pidetä "holhousyhteiskuntana". Asia on tuotava julki järkevästi, tavalla, jonka kaikki voivat hyväksyä. On myös kiinnitettävä erityistä huomiota Internetiin. Komission jäsen mainitsi tämän. Se on vaikeaa, koska Internetiä koskeva lainsäädäntö on vielä suurelta osin alkutekijöissään, mutta meidän ei pidä säikähtää sitä. On kehitettävä tapoja säännellä Internetiä järkevästi ja niin, että kaikkien edut otetaan huomioon.

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää komission jäsentä Frattinia hyvin lämpimästi erittäin käytännönläheisistä ehdotuksista, joita hän esitti tänä iltana.

On selvää, että väkivaltaisuus, kiusaaminen ja lasten väliset väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet huolestuttavasti ja räjähdysmäisesti EU:ssa. Televisio ja Internet vaikuttavat kiistattomasti tapaan, jolla lapsemme käyttäytyvät, samoin kuin väkivaltaisten videopelien leviäminen; niistä on tullut yhä yleisempiä ja yhä raaempia. Mainitsen vain yhden esimerkin: hiljattain julkaistun Rule of Rose -nimisen videopelin, joka on todella ongelmallinen sikäli, että pelin päähenkilöt ovat lapsia ja että monissa kuvissa liikutaan seksuaalisen perversion ja sadismin rajamailla.

Tästä syystä suhtaudumme myönteisesti tähän keskusteluun, vaikka, kuten puhemies mainitsikin jo, se on piilotettu ilta-aikaan ja siinä on hyvin vähän osanottajia. Tämä on todella sääli. Odotamme silti, että asiassa toteutetaan jonkinlaisia toimia, muttei ainakaan sensurointitoimia, kuten komission jäsen Reding jo totesi. Arvoisa komission jäsen Frattini, tuemme aloitettanne kirjeen lähettämisestä EU:n sisäasiainministereille, kirjeen, jossa heitä kehotetaan tarkistamaan huolellisesti, miten videopelien väkivaltaisuutta valvotaan. Sen jälkeen, mitä komission jäsen Reding totesi, toivomme, että PEGI (yleiseurooppalainen pelitieto) -järjestelmästä tulee todella elin, joka voi harjoittaa tehokkaampaa valvontaa.

Vaadimme lopuksi voimakkaasti käytännön toimien kehittämistä, jotta väkivaltaisten videopelien levittämistä voidaan valvoa ja estää, sekä eräänlaisen lasten ja nuorten eurooppalaisen valvontakeskuksen perustamista. Sen tarkoituksena olisi valvoa pelien ja videopelien sisältöä ennalta ehkäisevästi ja, mikäli mahdollista, laatia yhtenäinen säännöstö lasten videopelien markkinointia ja jakelua varten.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.