Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1184k
Keskiviikko 13. joulukuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
 3. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja
 4. Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007 – Euroopan unionin valmius integroida uusia jäsenvaltioita – institutionaaliset näkökohdat (keskustelu)
 5. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja
 6. Käsittelyjärjestys: ks. pöytäkirja
 7. Puhemiehen ilmoitus
 8. Äänestykset
  8.1. Euroopan kemikaalivirasto (äänestys)
  8.2. Vaarallisista aineista annetun direktiivin 67/548/ETY muuttaminen (REACH) (äänestys)
  8.3. Bulgarian ja romanian lisääminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeudenkäyntikieliin (äänestys)
  8.4. Bulgarian ja romanian lisääminen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäyntikieliin (äänestys)
  8.5. Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi (2008) (äänestys)
  8.6. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus (äänestys)
  8.7. Lisätalousarvio nro 6/2006 (äänestys)
  8.8. Jäsenvaltioiden tiettyjen televisiolähetyksiä koskevien säännösten koordinointi (äänestys)
  8.9. Euroopan globalisaatiorahaston perustaminen (äänestys)
  8.10. Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta (äänestys)
  8.11. Rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) (äänestys)
  8.12. Banaaniala (äänestys)
  8.13. Radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja tiettyjen muiden palvelujen alv-järjestelyt (äänestys)
  8.14. Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2007 (äänestys)
  8.15. EU–Venäjä-huippukokous (äänestys)
 9. Direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpano (yhteissijoitusyritykset) (äänestys)
  9.1. Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007 (äänestys)
  9.2. Euroopan unionin valmius integroida uusia jäsenvaltioita – institutionaaliset näkökohdat (äänestys)
 10. Äänestysselitykset
 11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 13. Tietosuoja (keskustelu)
 14. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (keskustelu)
 15. Tervetulotoivotukset
 16. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
 17. Tervetulotoivotukset
 18. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
 19. Tervetulotoivotukset
 20. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
 21. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
 22. Ajokortit (keskustelu)
 23. Yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavat kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevat rakennevaatimukset (keskustelu)
 24. Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän kehittäminen (asetus) – Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän kehittäminen (päätös) (keskustelu)
 25. Väkivaltaiset videopelit (keskustelu)
 26. Työjärjestyksen muuttaminen (valiokunnat, kvestorit) (keskustelu)
 27. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 28. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
puhemies BORRELL FONTELLES

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.05.)

 

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

4. Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007 – Euroopan unionin valmius integroida uusia jäsenvaltioita – institutionaaliset näkökohdat (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Tämän päivän esityslistallamme on seuraavana hyvin tärkeä asia: yhteiskeskustelu

– Elmar Brokin laatimasta ulkoasiain valiokunnan mietinnöstä (A6-0436/2006) komission tiedonannosta laajentumisstrategiasta ja tärkeimmistä haasteista 2006–2007 (2006/2252(INI)) ja

– Alexander Stubbin laatimasta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnöstä (A6-0393/2006) Euroopan unionin valmiudesta integroida uusia jäsenvaltioita: institutionaaliset näkökohdat (2006/2226(INI)).

Nämä mietinnöt ovat tärkeitä paitsi muotonsa vuoksi myös erityisesti siksi, että niiden sisältö kuuluu pian kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa käytävien valtioiden tai hallitusten päämiesten keskustelujen keskeisiin aiheisiin. Minulla on suuri ilo toimittaa neuvostolle näitä asioita käsittelevät päätöslauselmat, jotka parlamentti hyväksyy tässä istunnossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, parlamentti pyysi tämän vuoden keväällä komissiota laatimaan kertomuksen, jossa käsitellään EU:n valmiuksia integroida uusia jäsenvaltioita. Komissio antoi kertomuksen 8. marraskuuta, mutta emme pidä sitä asianmukaisena.

Tähän saakka laajentuminen on kuulunut Euroopan unionin politiikan onnistuneimpiin aloihin, ja sen avulla on laajennettu merkittävästi rauhan, vakauden ja myönteisen talouskehityksen aluetta sekä edistetty Euroopan uudelleenyhdentymistä. Tiedämme myös, että ehdokasvaltioiden ja myös muiden Euroopan valtioiden jäsenyysnäkymät ovat keskeinen kannustin niiden tekemille uudistuksille, ja nämä molemmat myönteiset seikat on pidettävä mielessä.

Meidän on silti ymmärrettävä, että eurooppalaisen hankkeen tulevaisuutta on tarpeen arvioida uudelleen nyt, kun EU kasvaa laajentumisen myötä käsittämään 27 jäsenvaltiota ja myöhemmin Kroatian mahdollisen liittymisen jälkeen 28 jäsenvaltiota. Haluammeko, että Euroopan unioni on poliittinen hanke sanan kirjaimellisessa merkityksessä ja että sillä on valmiudet toimia, käsitellä maailmanlaajuisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita sekä torjua terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, joiden alalla sen on oltava valmis toimimaan, vai haluammeko EU:n ajelehtivan eteenpäin pelkkänä taloudellisena hankkeena? Näihin kysymyksiin on saatava selkeät vastaukset.

Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi jatkaa toimiamme Euroopan unionin nykyisen institutionaalisen perustuslakimallin pohjalta. Syynä tähän on se, että perustuslakisopimus laadittiin viimeisintä laajentumista varten ja sitä varten, että kyseinen laajentuminen olisi vietävä päätökseen ja vakiinnutettava, ennen kuin aletaan vakavasti harkita laajempia järjestelyjä, jotta emme itse tuhoaisi hankettamme. Tämän vuoksi perustuslakisopimuksessa asetetaan joitakin edellytyksiä, joista jäsen Stubb puhuu enemmän.

Ratkaistavinamme on vielä selkeitä vastauksia vaativia kysymyksiä siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Näihin kysymyksiin on vastattava luultavasti seuraavan tarkistuslausekkeen ja vuosien 2008–2009 rahoituskehyksen yhteydessä, jotta saamme tietää, miten kulloinenkin laajentuminen vaikuttaa eurooppalaiseen hankkeeseen. Monilla aloilla, kuten maatalouspolitiikassa ja rakennepolitiikassa, asioita ei voida missään tapauksessa enää hoitaa samaan tapaan kuin nyt. Mitä seurauksia tästä on joillekin jäsenvaltioille, kuinka paljon vähemmän varoja ne saavat ja kuinka paljon enemmän muut jäsenvaltiot joutuvat maksamaan? Kaikki nämä asiat on selvitettävä, jotta hanketta voidaan jatkaa uskottavasti.

On täysin selvää, että tekemiämme sitoumuksia – esimerkiksi Länsi-Balkanin maille Thessalonikin huippukokouksessa annettuja lupauksia – on noudatettava. Kukaan parlamentin jäsen ei vaadi käynnissä olevien neuvottelujen katkaisemista. Tiedämme ajan kuluvan, minkä vuoksi valtioiden tai hallitusten päämiesten on vietävä prosessia eteenpäin Kroatian odottaessa jo oven takana. On kuitenkin myös tehtävä selväksi, ettei täysjäsenyys ole kaikissa vaiheissa eikä kaikissa tapauksissa, välittömästi tai pitkällä aikavälillä, ainoa keino antaa maille uskottavat ja konkreettiset liittymisnäkymät. Tämä herättää kysymyksiä kehitys- ja naapuruuspolitiikasta sekä sellaisten valtioiden monenvälisestä liitosta, joilla on Euroopan unionin jäsenyysnäkymät. Ajatuksena on, että nämä valtiot saisivat jo nyt jotain eivätkä vasta viidentoista vuoden päästä, kun neuvottelut, joita ei ole vielä aloitettukaan, mahdollisesti päättyvät. Sanoessani, että meidän on kehitettävä aiempaa paljon luovempi lähestymistapa, ajattelen esimerkkinä ainoastaan Ukrainaa, jonka osalta on valitettavasti menetetty paljon aikaa, mikä on käynyt meidän tappioksemme. Liittymisnäkymien vahvistaminen tällaisille maille on paitsi niiden myös meidän etujemme mukaista, minkä vuoksi emme saa jäädä toimettomiksi. Tässä yhteydessä on kuitenkin tehtävä selväksi, että jos EU laajentuu, ennen kuin sen sisäisessä kehittämisessä edistytään, syntyy lopulta sisäpiiri, jonka myötä Euroopan unioni jakautuu ensimmäisen ja toisen luokan valtioihin. Tiivistäen voitaisiin sanoa, että valittavanamme on joko perustuslaki tai Verhofstadt, sillä myös se on mahdollinen seuraus tästä kaikesta. Valtiot, jotka kannattavat erityisen innokkaasti laajentumista, haluavat myös hidastaa Euroopan unionin syventämisprosessia tai jopa pysäyttää sen, minkä vuoksi epäilen suuresti niiden uskottavuutta.

Mitä tulee Turkkiin, olemme yhdessä useiden kollegoiden kanssa ehdottaneet mallia vastaukseksi uuteen kehitykseen, ja toivon, että tämä malli on toimiva. On valitettavaa, ettei Turkki ole täyttänyt lainsäädännöllisiä velvoitteitaan ja että asiassa on viivästytty jälleen kerran. Toisaalta on kuitenkin todettava, että neuvottelujen katkaiseminen olisi väärä tapa edetä asiassa. Tämän ei pidä kuitenkaan tarkoittaa, ettei Turkin täydy noudattaa näitä velvoitteitaan pitkälläkään aikavälillä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE), esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, esitän viisi huomautusta integrointivalmiuksia käsittelevästä mietinnöstäni. Kiitän ensin kaikkia prosessiin osallistuneita kollegojani ja erityisesti sihteeristön henkilökuntaa, joka teki erinomaista työtä.

Ensimmäinen huomautukseni koskee terminologiaa, jota käytämme tänään. Alun perin käytössä oli termi "vastaanottovalmius". Miettiessämme tämän mietinnön esittelijää puhuin itse "vastaanottohenkilön", hyvän ystäväni jäsen Brokin kanssa. Päädyimme siihen, ettei vastaanotto [absorption eli imeytyminen] liene paras termi käytettäväksi tässä yhteydessä. Ulkoministeri Carl Bildt esitti mielestäni osuvan huomion: Kuka haluaa Euroopan unionin vastaanottamaksi? Haluaako Ranska Euroopan unionin vastaanottamaksi? Vastaus on luonnollisesti ei. Päädyimme siksi dynaamisempaan ja myönteisempään termiin ja totesimme, että hakemamme termi oli "integraatiovalmius".

Toinen huomautukseni koskee mahdollisesti tunteita herättävää asiaa, kun otetaan huomioon, että täällä on monia etuja edustettuina. Kollegani ja ystäväni Brok viittasi joihinkin heistä. Toisin sanoen jotkut ihmiset ovat laajentumista vastaan mutta kannattavat perustuslakia, toiset taas vastustavat perustuslakia mutta kannattavat laajentumista. Sitten on myös niitä, kuten minä, jotka kannattavat sekä perustuslakia että laajentumista, ja muita, kuten jäsen Farage kumppaneineen, jotka vastustavat niitä molempia.

Yritimme luovia kaikkien näiden etujen mukaisesti ja olemme uskoakseni onnistuneet siinä melko hyvin tässä mietinnössä. Integraatiovalmiuden käsite ei ole mikään uusi asia. Se on aina ollut olemassa. Jokaista laajentumista on edeltänyt keskustelu siitä, kuinka paljon Euroopan unionin olisi syvennyttävä. Ennen vuotta 1973 yhteisöstä tuli tulliunioni. Ennen vuotta 1986 esiteltiin Euroopan yhtenäisasiakirja. Ennen Suomen, Itävallan ja Ruotsin liittymistä oli Maastrichtin sopimus. Ennen vuoden 2004 suurta laajentumispyrähdystä olivat Amsterdamin ja Nizzan sopimukset. Haluamme perustuslain ennen uutta laajentumista.

Kolmas huomautukseni koskee integraatiovalmiuden määritelmää. Mietinnön johtopäätös on mielestäni se, että integraatiovalmius voidaan määritellä epämääräisesti ja väittää, ettei se ole laajentumisen edellytys. Meille, nykyisille jäsenvaltioille, se kuitenkin on laajentumisen edellytys. Meidän on saatava sisäiset asiamme järjestykseen, ennen kuin voimme laajentua. Ongelmana on se, ettei integraatiovalmiutta voida määritellä tiukasti, koska se liittyy kahteen asiaan: ensinnäkin liittymisajankohtaan ja toiseksi uusien jäsenvaltioiden lukumäärään. Toisin sanoen vuoden 1973 laajentuminen oli täysin erilainen kuin vuoden 2004 laajentuminen. Integraatiovalmiuden määritelmä käsittää kuitenkin kolme seikkaa: toimielimet, talousarvion ja politiikan.

Neljäs huomautukseni koskee julkista keskustelua, ja haluan tässä yhteydessä osoittaa sormellani Eurooppa-neuvostoa, joka vaatii meitä sovittamaan laajentumisen ja julkisen mielipiteen yhteen. Vastaamme, että kyllä, niin on ehdottomasti tehtävä, mutta Eurooppa-neuvoston on turha väittää, ettei sillä olisi mahdollisuutta tehdä sitä. Laajentumisneuvottelut avataan yksimielisellä päätöksellä. Jokaisen neuvotteluluvun avaamiseen tarvitaan yksimielinen päätös. Koko paketti hyväksytään yksimielisesti, ja kaiken lisäksi kunkin jäsenvaltion on tarkoitus ratifioida liittymiset. Ellei Eurooppa-neuvosto ole kyennyt tähän prosessiin kuluvien 2–10 vuoden aikana selittämään laajentumisen etuja kansalaisille, se on mielestäni epäonnistunut surkeasti tehtävässään. Pyydänkin sitä hoitamaan tehtävänsä ja avautumaan vasta sitten meille julkisesta mielipiteestä. Laajentuminen edellyttää aiempaa strategisempaa ajattelua.

Viimeinen huomautukseni koskee perustuslakia. Tässä mietinnössä luetellaan monia asioita, joita on väistämättä selkiytettävä ennen seuraavaa laajentumista: määräenemmistöpäätökset, oikeushenkilöllisyys, ulkoministeri, yhteinen turvallisuuspolitiikka ja niin edelleen. Nämä kysymykset vaativat kipeästi ratkaisua ennen laajentumista. Tämän mietinnön sanoma on: hoitakaamme sisäiset asiat kuntoon ennen vuotta 2009, jolloin voimme taas laajentua.

Lopetan puheenvuoroni tähän. Laajentuminen on luultavasti parasta politiikkaa, jota Euroopan unioni on koskaan harjoittanut. Se on tuonut mukanaan rauhaa, vaurautta, turvallisuutta ja vakautta. Laajentumisesta puhuttaessa ei pidä sortua huonoihin tekosyihin, koska selvää on, että yhtäältä emme ole koskaan ja toisaalta olemme aina valmiit laajentumaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kesäkuun Eurooppa-neuvosto päätti, että keskustelua laajentumisesta ja unionin tulevasta laajentumisstrategiasta jatketaan ja syvennetään Suomen puheenjohtajuuskaudella. Tällä viikolla kokoontuva Eurooppa-neuvosto keskustelee kaikista tuleviin laajentumisiin liittyvistä näkökohdista, myös unionin valmiudesta vastaanottaa uusia jäseniä sekä tavoista parantaa edelleen laajentumisprosessin laatua tähän asti saatujen kokemuksien pohjalta.

Eurooppa-neuvosto käy yleisen laajentumiskeskustelunsa komission 8. marraskuuta julkistaman laajentumisstrategian pohjalta. Strategiaan kuuluu myös erityskertomus unionin kyvystä integroida uusia jäseniä. Puheenjohtajavaltion tavoitteena on, että Eurooppa-neuvoston keskusteluissa vahvistetaan yhteinen näkemys laajentumisprosessin tulevaisuudesta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto käsitteli maanantaina Eurooppa-neuvoston laajentumispäätelmiä. Neuvosto kävi asiasta rakentavan ja perusteellisen keskustelun.

Laajentuminen on osa Euroopan integraatioprosessia. Kun puheenjohtajavaltio Suomi esitteli työohjelmansa ulkoasiainvaliokunnassa viime heinäkuussa, korostimme sitä, että laajentuminen on kiistatta edistänyt kasvua ja vaurautta Euroopassa. Laajentuminen on hyödyttänyt niin unionia ja sen jäsenvaltioita kuin Eurooppaa kokonaisuudessaan. Jäsenyysnäkymä on kannustanut ehdokasvaltioita tekemään tarvittavia uudistuksia. Laajentumisen myötävaikutuksella unionista on tullut voimakkaampi toimija kansainvälisessä politiikassa. Sisämarkkinoiden laajentuminen on luonut EU:n taloudelle edellytyksiä vastata paremmin maailmanlaajuisen kilpailun haasteisiin.

Historiallinen viides laajentumiskierros saadaan päätökseen, kun Bulgaria ja Romania – joiden tulevat komissaariehdokkaat täällä eilen hyväksyttiin – liittyvät Euroopan unioniin 1. tammikuuta. Tämä laajentumiskierros on jo osoittautunut menestykseksi. Laajentumisen ansiosta rauhan, vakauden, demokratian, oikeusvaltion ja vaurauden alue ulottuu jo lähes kaikkialle Euroopassa. Meidän tulee nyt varmistaa tämän menestyksen jatkuminen.

Unionin tulee jatkaa laajentumista avoimena ja objektiivisena prosessina, jolle ei aseteta uusia rajoituksia tai ehtoja. Tämän turvaamiseksi on kiinnitettävä aiempaa tarkempaa huomiota siihen, miten laajentumista käytännössä edistetään. On luonnollista pyrkiä parantamaan laajentumisprosessin laatua ja kehittämään unionin valmistautumista laajentumiseen.

Kuten tiedämme ja kuten esittelijöidenkin puheenvuoroista kävi ilmi, integraatiokyky tai unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä ei ole jäsenyyskriteeri. Integraatiokyvystä ei myöskään tule muodostaa sellaista. Integraatiokyky on kuitenkin tärkeä huomioon otettava seikka menestyksellisen laajentumisen takaamiseksi. Integraatiokyvyn ylläpitäminen on sekä unionin että ehdokasmaiden etujen mukaista. Kuitenkin, jos asettaisimme laajentumiselle unionin sisäisiä ehtoja, joiden toteutumiseen ehdokasvaltio itse ei voi vaikuttaa, olisi vaarana, että vahingoittaisimme unionin jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden uudistushalukkuutta.

Unionin integraatiokyvyn ylläpitämiseksi on tarpeen, että liittyvät maat ovat valmiita hyväksymään ja toteuttamaan Euroopan unionin jäsenyyden tuomat velvoitteet. Olennainen asia on myös, että unioni kykenee toimimaan tehokkaasti ja kehittymään. On tärkeää, että unioni voi vastaanottaa uusia jäseniä, kun ne ovat neuvotteluissa saavuttamansa edistyksen perusteella siihen valmiita. Molemmat edellä mainitut näkökohdat ovat tärkeitä myös kansalaisten tuen saamiseksi laajentumisprosessille.

Unionin integraatiokykyä on tarkasteltava laajentumisprosessin kuluessa. On varmistettava, että unioni kykenee laajentuessaan toimimaan poliittisesti, taloudellisesti ja institutionaalisesti. Tulevien laajentumisten vaikutuksia unionin toimielimiin, politiikkaan ja budjettiin tulee arvioida tarkasti.

On tärkeää, että unioni pitää kiinni sitoumuksista, jotka olemme antaneet jäsenyysneuvotteluja käyville Kroatialle ja Turkille samoin kuin Länsi-Balkanin maille. Turkin osalta haluaisin tässä yhteydessä todeta, että puheenjohtajavaltio on tehnyt kaikkensa mahdollistaakseen neuvotteluprosessin jatkumisen. Olemme tyytyväisiä neuvoston maanantaina tekemään ratkaisuun. Se tarjoaa meille pohjan jatkaa eteenpäin.

Ehdokasvaltioilla ja potentiaalisilla ehdokasvaltioilla on vastuu näissä valtioissa tarvittavien uudistusten toteuttamisesta. Jäsenyysprosessissa eteneminen riippuu näin saavutetusta edistyksestä. Prosessissa on mahdollista edetä vain ehdot täyttämällä.

Arvoisa puhemies, viime aikoina ilmassa on ollut voimakasta laajentumisväsymystä. Välittämällä oikea-aikaista ja tosiasioihin perustuvaa tietoa voidaan myös vallitsevia epäluuloja hälventää. Totuus on, että unioni hyötyy uusista jäsenvaltioista ja tarvitsee niitä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin puheenjohtajavaltion edustajana kiittää Euroopan parlamenttia sen aktiivisesta osallistumisesta jatkolaajentumisesta käytyyn keskusteluun. Tänään käsiteltävät kaksi mietintöä ovat arvokas panos tähän keskusteluun. Puheenjohtajavaltio ottaa luonnollisesti asianmukaisella tavalla huomioon tänään käsiteltävät mietinnöt laajentumisstrategiasta ja integraatiokyvystä sekä yleisesti Euroopan parlamentin näkemykset. Luotamme siihen, että Euroopan parlamentti tukee yhteistä tehtäväämme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komissio. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat edustajat, arvoisa ministeri, haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni puheenjohtajavaltiota hyvästä ja tiiviistä yhteistyöstä kautenne aikana ja haluan erityisesti onnitella puheenjohtajavaltiota tämän viikon maanantain päätöksestä tavasta, jolla jäsenyysneuvotteluja Turkin kanssa jatketaan. Tuo päätös on selkeä signaali Turkille siitä, että velvoitteiden täyttämättä jättämisestä aiheutuu seuraamuksia, mutta samalla neuvoston maanantainen päätös kykeni estämään yhteentörmäyksen Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa.

Tuo päätös osoittaa, että Euroopan unioni pystyy tekemään päätöksiä vaikeistakin asioista, kuten Turkista, jämäkästi ja järjestäytyneesti ilman suurta draamaa. Luotan siihen, että tätä arvostetaan tässä salissa, ja tiedän, että sitä arvostavat ainakin ne 26 Eurooppa-neuvoston jäsentä, jotka kokoontuvat torstaina ja perjantaina ja jotka eivät halunneet jälleen uutta Turkki-huippukokousta tämän vuoden loppuun.

(FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä Brokia ja Stubbia (joka ei ole lainkaan uppiniskainen vaan älyllisesti hyvinkin joustava riippumatta siitä, miten hänen nimensä lausutaan). Haluan kiittää myös valiokuntaa ja kaikkia parlamentin jäseniä perinpohjaisesta työstä tämän tärkeän aiheen parissa.

Komissio on yhtä mieltä monista mietinnön huomautuksista. Olemme erityisen tyytyväisiä valintaanne käyttää termiä integraatiovalmius, jota esittelijät Brok ja Stubb perustelivat. Olemme tyytyväisiä parlamentilta komission laajentumisstrategialle ja sen periaatteille sekä viestinnän ja avoimuuden lisäämistoimille saatuun tukeen.

Olen parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että integraatiovalmius käsittää ensisijaisesti EU:n toimielimet, talousarvion ja politiikan. Ennen kuin kuitenkaan käsittelen niitä sen tarkemmin, haluan korostaa, että on hyvin tärkeää pitää mielessä oma strateginen etumme samalla, kun pohdimme integraatiovalmiuttamme.

Euroopan unionissa tällä hetkellä käytävässä yleisessä keskustelussa puhumme usein toistemme ohi. Toiset korostavat pelkästään laajentumisen strategista merkitystä rauhan ja demokratian kannalta. Toiset keskittyvät pelkästään sisäisiin ongelmiimme, jotka heikentävät valmiuttamme integroida uusia jäsenvaltioita. Jolleivät nämä kaksi näkemystä kohtaa, vaarana on, että lisäämme kansalaisten hämmennystä ja heikennämme uskottavuuttamme ehdokasmaissa.

Tämän vuoksi meidän on muodostettava laajentumisesta uudenlainen yhteisymmärrys, jossa otetaan huomioon nämä kolikon molemmat puolet. Strategista laajentumistehtävää on jatkettava demokraattiseen ja taloudelliseen muutokseen tähtäävän EU:n pehmeän vallankäytön avulla, ja samanaikaisesti on varmistettava EU:n toimintavalmius sen integroidessa vähitellen uusia jäsenvaltioita.

Näistä syistä komissio parantaa edelleen laajentumisprosessin laatua. Teemme vaikutustenarviointeja ja arvioimme keskeisen politiikan, erityisesti maatalous- ja koheesiopolitiikan, vaikutuksia talousarvioon.

Meidän on lisäksi sovellettava tiukkaan ehdollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Kokemukset osoittavat, että mitä paremmin uudet jäsenvaltiot ovat valmistautuneet liittymiseen, sitä moitteettomammin EU toimii laajentumisen jälkeen. Vaikeita kysymyksiä, kuten oikeusjärjestelmän uudistamista ja korruption torjuntaa, on käsiteltävä neuvottelujen alkuvaiheessa.

Liittymisprosessin laatua parantaessamme meidän ei kuitenkaan pidä luoda liian monimutkaisia järjestelyjä, sillä ne vain hidastavat keinotekoisesti prosessia, joka on jo muutenkin kyllin monimutkainen. Uskon kaikkien kannattavan yksinkertaistamista eikä monimutkaistamista. Tämän vuoksi käytössä on oltava selkeät säännöt ja selkeät menettelyt, jotka sekä kansalaiset että kyseiset valtiot – ehdokasvaltiot – ymmärtävät.

Jotkut epäilevät laajentumisen tapahtuvan syventymisen kustannuksella. Niin ei ole, sillä EU on kyennyt syventymään ja laajentumaan samanaikaisesti aikaisemminkin, ja siinä voidaan onnistua myös vastaisuudessa.

Uuden institutionaalisen ratkaisun pitäisi näin ollen olla valmiina, ennen kuin seuraava uusi jäsenvaltio liittyy Euroopan unioniin. Eurooppa-neuvosto vahvisti jatkuvan toimielinuudistuksen aikataulun, jonka mukaisesti seuraavana vuorossa on Berliinissä maaliskuussa annettava poliittinen julistus. Tarvittavat toimet uuden institutionaalisen ratkaisun vahvistamiseksi olisi saatava päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä.

Tarvitsemme uuden institutionaalisen ratkaisun, jonka avulla päätöksentekoamme voidaan tehostaa. Sen on vahvistettava Euroopan unionin legitimiteettiä ja Euroopan unionin kansainvälistä asemaa. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä todettakoon, ettei institutionaalista ratkaisua tarvita pelkästään mahdollisen tulevan laajentumisen vuoksi, vaan nykyinen EU ja sen kansalaiset tarvitsevat sen joko tänään tai viimeistään huomenna. Meidän on hyödynnettävä laajentumisen liikkeelle panevaa voimaa ja jatkettava Euroopan unionin kehittämistä.

Uskon teidän olevan samaa mieltä näistä tavoitteista, jotka koskevat Euroopan unionin uudistamista ja lujittamista, ja odotan innolla, että saamme työskennellä yhdessä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Íñigo Méndez de Vigo, PPE-DE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää molempia esittelijöitä. Arvoisa puhemies, onneksi molemmat esittelijät ovat samasta ryhmästä kuin minä ja tehneet yhteistyötä toisiaan täydentäen. He eivät tiedä, että aion paljastaa tänä aamuna salaisuuden: jäsen Swoboda kutsuu PPE-DE-ryhmässä jäsen Brokia ja jäsen Stubbia "kaksosiksi". Toivon, että muut Euroopassa paremmin tunnetut kaksoset antavat meille anteeksi, kun lainaamme tätä nimitystä.

Tosiasia kuitenkin on, että esittelijät ovat tehneet sen, mitä muidenkin kaksosten pitäisi tehdä. He ovat tehneet yhteistyötä Euroopan unionin hyväksi. He eivät vain ole ottaneet vastaan muiden poliittisten ryhmien jättämiä tarkistuksia vaan ovat pikemminkin integroineet ne tekstiinsä. Uskon tämän vuoksi parlamentin äänestävän tänään sekä laajentumisstrategiaa että integrointivalmiutta koskevien mietintöjen puolesta.

Arvoisa puhemies, kummassakin mietinnössä tehdään useita hyviä sitoumuksia. Ensimmäinen sitoumus – jota Stubb monisanaisesti kuvasi – koskee laajentumista. Laajentuminen on mielestämme erittäin hyödyllistä Euroopan unionille ja siihen liittyville maille. Siitä ei ole epäilystäkään. Sitä epäilevien olisi syytä lukea päätöslauselman 19 kohta.

On kuitenkin myös selvää, että Euroopan unionin on oltava valmis ottamaan uudet jäsenvaltiot vastaan, jotta laajentuminen voi onnistua. Näin ei ole tällä hetkellä. Kukaan ei kutsu vieraita kotiinsa, ellei kotia ole valmisteltu vieraita varten. Sisäisten asioiden järjestäminen on toinen esittelijä Stubbin mietinnössä esitetty sitoumus, joka koskee sitoutumista perustuslakisopimukseen.

Siitä ei ole kovin kauaa, kun kaksi kolmasosaa parlamentin jäsenistä antoi tukensa Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnölle. Esittelijä Stubbin mietinnössä korostetaan tätä tosiasiaa. Olemme yhä sitä mieltä, että perustuslain sisältöä tarvitaan, jotta kotiimme voidaan ottaa vastaan uusia vieraita.

Mielestäni tätä on nyt hyvin tärkeää korostaa, koska puheenjohtajavaltio Saksa aikoo ehdottaa määräajaksi vuotta 2009 ja koska Stubbin mietinnön 9 ja 10 kohdassa tuodaan esiin kaikkien mahdollisten tulevien uudistusten sisältö. Lisäksi on syytä tuoda esiin parlamentin moneen otteeseen korostama asia: emme hyväksy sitä, että kakusta kuoritaan kermat päältä eli että jotkin asiat pannaan vain osittain täytäntöön. Vaadimme perustuslakisopimuksen sisällön mukaisen tasapainon toteuttamista.

Arvoisa puhemies, molemmilla mietinnöillä on selvä poliittinen sanoma. Te osallistutte Eurooppa-neuvoston kokoukseen, minkä vuoksi pyydän teitä toteamaan siellä jälleen kerran, ettei uusia laajentumisia voida toteuttaa ilman Euroopan unionin perustuslakia. Yhtään laajentumista ei tule ilman sitä, koska mahdollisille uusille laajentumisille on saatava myös parlamentin hyväksyntä. Se aikoo käyttää tätä valtaansa, niin kuin tässä mietinnössä virallisesti todetaan.

Arvoisa puhemies, ryhmäni kannattaa molempia mietintöjä ja äänestämme Stubbin mietintöä koskevien tarkistusten 6, 7 ja 8 puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensin kiittää esittelijä Brokia ja esittelijä Stubbia heidän mietinnöistään. Joudun kuitenkin toteamaan, että näkymä heistä kahdesta yhdessä jäsen Méndez de Vigon kanssa saa minut tekemään päätelmän, että vaikka he eivät – todellakaan – ole kuin kaksi marjaa, lopputulos on silti varsin hyvä. Arvoisa komission jäsen, sanon kaikella kunnioituksella teitä kohtaan, että näiden mietintöjen sisältö on komission kertomusta parempi, sillä mietinnöissä asiaa käsitellään selkeämmin ja yksiselitteisemmin. Mielestäni komission olisi syytä ottaa tästä opikseen.

Myös osa tämän parlamentin jäsenistä pitää suppeaa Euroopan unionia oikeana ratkaisuna ja väittää, että Euroopan unioni on sitä parempi ja yhdenmukaisempi, mitä pienempi se on, kun taas toiset jäsenet katsovat, että mitä suurempi, sen parempi. Emme voi kuitenkaan puhua kaikkien puolesta, ellei meillä ole yhteistä näkemystä. Sen saavuttamiseksi on noudatettava seuraavia edellytyksiä. Euroopan unionin rakentaminen perustuu pikemminkin laatuun kuin määrään, ja olen täysin samaa mieltä jäsen Méndez de Vigon kanssa siitä, että sen edellytyksenä on muun muassa Euroopan unionin perustuslaki.

Sen ei täydy välttämättä olla nykyinen perustuslaki, eikä se luultavasti olekaan, mutta tämän perustuslain keskeiset osat on pantava täytäntöön, jotta Euroopan unioni olisi tehokas. On päivänselvää, että toisena edellytyksenä on asianmukainen rahoitusperusta: puhukaamme rehellisesti siitä, ettemme kykene tällä hetkellä antamaan kansalaisillemme heidän tavoittelemiaan asioita, asioita, joiden he kuvittelevat olevan saatavillaan, tai asioita, joita heillä on oikeus odottaa Euroopan unionilta. Miten laajentuneen Euroopan unionin on siis tarkoitus toimia, ellei sen toiminnalle ole luotu asianmukaisia rahoituksellisia edellytyksiä?

Jäsenvaltioiden hallituksille on todettava, etteivät ne voi antaa leväperäisesti hienoja lupauksia laajentumisesta samalla, kun ne aina rahoitusperustasta puhuttaessa toteavat, ettei varoja ole käytettävissä. Tätä ei voida hyväksyä, ja parlamentin on tehtävä se täysin selväksi.

Sanon vielä muutaman sanan perustuslaista. Tärkeintä on luonnollisesti toimielinten uudistaminen, millä ei tarkoiteta pelkkää pienimuotoista viilailua vaan perinpohjaista uudistamista. Lähestulkoon samaa voidaan sanoa rahoitusalalla rahoitusmalleista, joilla muutetaan perinpohjaisesti Euroopan unionin rahoitusperustaa.

Käsitelkäämme seuraavaksi integraatiovalmiutta. Haluan ryhmäni puolesta todeta, ettei integraatiovalmius ole este tuleville laajentumisille vaan niiden edellytys ja nimenomaan niiden välttämätön edellytys eikä pelkkä ajattelumme sivutuote, joka on syntynyt muuttaessamme jotain yksityiskohtaa liittymissopimuksessa. Tällaiset muutokset eivät ole enää tulevaisuudessa hyväksyttäviä.

Tämän ohella on luonnollisesti jatkettava vuoropuhelua paitsi Kroatiasta, josta minun on osoitettava kiitokseni esittelijälle, myös Kaakkois-Euroopasta ja Balkanista. Kroatiankaan jälkeen ei ole mahdollista määrittää uutta rajaa. Asiassa on sen sijaan edettävä askel askeleelta. Mitä tulee Turkkiin, josta jäsen Wiersma puhuu enemmän, sen on täytettävä velvoitteensa, mutta myös oma yhdistämiseen liittyvä tehtävämme Kyproksella on yhä kesken, ja meidän on suoritettava se loppuun.

Siirryn käsittelemään viimeistä huomautustani. Meidän on annettava naapurimaillemme, erityisesti Mustanmeren maille, realistinen näkymä. Tämän vuoksi käyttöön olisi otettava välitason malli, josta olemme ulkoasiainvaliokunnassa puhuneet ja johon liittyen olen jäsen Wiersman kanssa tehnyt ehdotuksen EU:n ja Mustanmeren välisestä yhteisöstä, joka sitoisi nämä maat tiiviimmin yhteen Euroopan unioniin eräänlaisessa valmistavassa vaiheessa, joka saattaa – kuitenkin ilman velvoitteita – johtaa jäsenyyteen, jos tarvittavat edellytykset täyttyvät.

Vaikka meidän on vastattava naapureidemme pyyntöihin, voimme tehdä niin ainoastaan, jos vastaamme yhtä lailla myös Euroopan unionin kansalaisten pyyntöihin, joita emme tällä hetkellä kuuntele. Meidän on luotava edellytykset näihin pyyntöihin vastaamiselle, sillä vain siten on uudelleen mahdollista tavoitella suurempaa ja laajempaa Euroopan unionia ja toteuttaa siihen liittyvät pyrkimykset.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Jäsen Swoboda, jäsenet Stubb ja Brok eivät selvästikään ole fyysisesti kaksosia. Jäsen Méndez de Vigo ilmaisi asian kunnioittavasti huomauttaessaan, että he tekevät yhteistyötä samaan tapaan kuin kaksi muuta hyvin tunnettua henkilöä, Stan Laurel ja Oliver Hardy, jotka eivät myöskään olleet kaksosia mutta toimivat silti yhdessä.

(Naurua)

Tällä tavoin meidän olisi tulkittava heidän yhteistä työskentelytapaansa, ja totean tämän suurella kunnioituksella tämänpäiväisiä esittelijöitämme kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka kaksosista esitetyt vitsit ovat jo aikansa eläneitä, haluan vielä lisätä, että on onni, ettei esittelijöistä ole vielä tullut pahoja kaksosia, sillä se olisi luonnollisesti hyvin ikävää.

Vuoden 2005 touko–kesäkuun jälkeen koko laajentumiskysymys on ollut arvostelun kohteena. Sen on itse asiassa väitetty olevan pääsyy Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten kielteisiin tuloksiin. Vastaanottovalmiuden käsite tuli yhtäkkiä esiin juuri tässä kielteisessä mielipideympäristössä. Käsite on vastenmielinen ja antaa monille tekosyyn jarruttaa tulevia laajentumisia tai kyseenalaistaa, ellei jopa peruuttaa, laajentumisesta jo tehtyjä lupauksia.

Ryhmäni ei lähtenyt tähän mukaan. Se kannattaa voimakkaasti ensinnäkin sen tunnustamista, että tähänastinen laajentuminen on onnistunut erinomaisesti, ja toiseksi sitä, että kaikkia Kroatialle ja Länsi-Balkanin maille sekä Turkille annettuja lupauksia todella noudatetaan, vaikkakin osaa näistä lupauksista vasta muotoillaan.

Haluan tässä yhteydessä kiittää arvoisaa komission jäsentä Rehniä, hänen kollegoitaan komissiossa ja neuvostoa Turkkia koskevista päätöksistä, joilla mielestäni saadaan aikaan oikeanlainen tasapaino. Vaikka ovia ei ole suljettu, on tehty selväksi, mistä on sovittu, minkä vuoksi tuemmekin teitä täysin tässä päätöksessä.

Lopuksi todettakoon ryhmäni olevan vahvasti sitä mieltä – ja jäsen Duff käsittelee aivan pian tätä asiaa laajemmin – että Euroopan unionin ja sen toimielinten olisi saatava omat asiansa järjestykseen ennen seuraavan laajentumiskierroksen aloittamista. Tämä on kuitenkin Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, komission, parlamentin, neuvoston ja ennen kaikkea Eurooppa-neuvoston tehtävä, ei ehdokasvaltioiden tehtävä.

Molemmissa mietinnöissä tuodaan esiin uusi, aiempaa myönteisempi suhtautuminen laajentumiseen ja korostetaan hyvin selkeästi tarvetta uudistaa ensiksi toimielimet, minkä vuoksi ryhmäni tukee näitä mietintöjä.

 
  
MPphoto
 
 

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, en aio enää puhua siitä, millaiseksi menestystarinaksi tähänastinen laajentuminen on osoittautunut, koska monet kollegani sekä komissio ja neuvosto ovat jo käsitelleet aihetta. Vaikka parlamentissa tunnutaan esitettävän pikemminkin latteuksia, ei ole silti lainkaan liian ylellistä julistaa tätä menestystarinaa Euroopan unionissa, jossa yhä useammat ihmiset epäilevät laajentumisen hyötyjä ja tarpeellisuutta.

Tästä huolimatta on kuitenkin tarpeellista ja mielestäni myös mahdollista oppia jotakin tähänastisista toimistamme. Kuten arvoisa komission jäsen jo totesi, näitä opittavia asioita sisältyy komission kertomukseen ja parlamentin mietintöihin. Kehotan teitä arvioimaan jokaista maata sen omien ansioiden perusteella ja välttämään saman virheen toistamista, joka tehtiin niputtamalla Romania ja Bulgaria yhteen. Pyydän teitä, ettei määräaikaa vahvistettaisi liian varhain, koska se kääntyy meitä ja prosessia vastaan. Älkää jättäkö hankalia asioita käsiteltäviksi viime hetkiin vaan kiinnittäkää enemmän huomiota lupausten sijasta täytäntöönpanoon. Opittavista asioista käytävään keskusteluun ilmaantui yhtäkkiä viime vuonna termi "vastaanottovalmius", joka on nyt muuttunut "integraatiovalmiudeksi". Jotkut lisälaajentumisen kannattajat – kuten minä – ovat tämän vuoksi arkailleet osallistua tähän keskusteluun, koska monet laajentumisen vastustajat ovat käyttäneet integraatiovalmius-termiä lisälaajentumisen vastustamiseen.

En aio kaunistella sanomisiani todetessani, ettei integraatiovalmius ole argumentti laajentumisen puolesta tai sitä vastaan. Meidän kaikkien on oltava selvillä siitä, mistä puhutaan.

Haluan mainita kaksi tekijää. Institutionaalisten uudistusten osalta totean jälleen, että vaikka kannatankin voimakkaasti lisälaajentumista myös Länsi-Balkanin maihin ja Turkkiin, olen myös vakuuttunut siitä, ettei tätä laajentumista voida toteuttaa nykyisten perussopimusten nojalla, minkä vuoksi tarvitaan perinpohjaista institutionaalista uudistusta. Olen sitä mieltä, ettei meidän pitäisi täällä parlamentissa saivarrella sitä, miten uudistus olisi tarkalleen ottaen toteutettava, sillä tärkeintä on, että se toteutetaan!

Integraatiovalmiudesta käytävän keskustelun muihin näkökohtiin tarvitaan ehdottomasti kansalaisten tuki. Se voidaan saada ainoastaan, jos me pystymme kansallisten kumppaneidemme kanssa tekemään hyvää työtä ja välittämään viestin, jonka mukaan menneisyyttä arvostetaan sen ansioiden mukaan, jotteivät ihmiset arastele EU:n pitkän aikavälin etujen korostamista. Tämä edellyttää myös poliittista johtajuutta ja rohkeutta jättää huomiotta osa laajentumista koskevista mielipidetutkimuksista, joiden tulokset eivät aina ole niin kovin myönteisiä. Kaikki nämä tekijät – rohkeus, poliittinen johtajuus ja pitkän aikavälin edut – ovat edustettuina Turkista käytävässä keskustelussa.

Suositan näin ollen voimakkaasti, ettei parlamentti ratsasta populismin harjalla, niin kuin tapahtuu joissakin Euroopan unionin keskusteluissa, jotka koskevat Turkkia. Olen kotimaassani havainnut myös, että vielä kaksi vuotta laajentumista kannattaneet vastustavat nyt yhtäkkiä Turkin liittymistä, koska mielipidetutkimuksista on saatu samansuuntaisia tuloksia. Meidän ei pidä sotkeutua tähän, ainakaan tässä mietinnössä. Tämän vuoksi Turkin on täytettävä lupauksensa Kyproksen osalta – aion keskustella tästä aiheesta jäsen Brokin kanssa – mutta myös Euroopan unionin on täytettävä lupauksensa. Olen näin ollen hyvin tyytyväinen ulkoasiainministereiden antamaan lupaukseen keskustella tänä keväänä Pohjois-Kyproksen eristämisestä. Euroopan unionin tulevaisuutta ei voida rakentaa epävakauden ja pelkojen varaan, ja tämä pätee erityisesti laajentumiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, 1990-luvun alussa laajentumisen julistettiin kuuluvan EU:n keskeisiin tavoitteisiin. Eurooppa, joka oli aikaisemmin jakautunut kahteen taloudelliseen blokkiin, oli kiireesti yhdistettävä uudelleen Euroopan unionin avulla. Tämän vuoksi suunnitelmat alkuperäisestä suppeasta laajentumiskierroksesta – jossa olivat mukana Viro, Tšekin tasavalta ja Kypros ja johon Latvia, Slovakia ja Malta eivät kuuluneet – hylättiin yhtäkkiä laajan laajentumiskierroksen alta. Tässä yhteydessä Romania ja Bulgaria olivat jonon hännillä, vaikka niistä tulee nyt jäseniä kolmen viikon kuluttua.

Sen jälkeen, kun luvattiin, että kaikki Balkanin maat, jotka eivät ole vielä liittyneet EU:hun, ovat niin ikään tervetulleita, kun neuvottelut Kroatian ja Turkin kanssa käynnistyivät tahmeasti ja kun into mahdollisesta nopeasta liittymisprosessista, joka käsittäisi Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän, laantui nopeasti, tällä rintamalla on ollut huomattavan hiljaista. Neuvottelut ehdokasvaltio Makedonian kanssa eivät ole vielä käytännössä edes alkaneet.

Nyt käy ilmi, etteivät uudet jäsenvaltiot olekaan enää niin tervetulleita. Valtaapitävät pelkäävät, että ilman perustuslakia Euroopan unionin on yhä vaikeampaa toimia asianmukaisesti, ja varoja on jaettava entistä enemmän uudelleen. Monet kansalaiset joutuvat todistamaan työsiirtolaisuutta, jossa kaukana kotoaan asuvat ihmiset tekevät likaiset, vaaralliset ja huonosti palkatut työt ja joutuvat asumaan huonoissa oloissa.

Palveludirektiivin antaminen on synnyttänyt pelon siitä, että korkeatasoisen lainsäädännön ja vanhojen jäsenvaltioiden työmarkkinasopimusten on pian kilpailtava uusissa tai tulevissa jäsenvaltioissa sovellettavan heikompitasoisen lainsäädännön kanssa. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin uusliberaali politiikka ja se, ettei Turkin demokratiaprosessissa ja ihmisoikeustilanteessa ole edistytty, lisälaajentuminen menettää jatkuvasti suosiotaan nykyisten jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudessa.

Näiden kahden puutteen vuoksi olemme joutuneet hidastamaan vauhtia ja ottamaan käyttöön tilapäisiä siirtymätoimenpiteitä. Tämän vaarana on, että valtiot, joilta nyt evätään jäsenyys, tulevat yhä riippuvaisemmiksi Euroopan unionista, mikä saattaa estää niitä tekemästä omia valintojaan ja kehittymästä.

Ryhmäni kannattaa, että mahdollisesti EU:hun liittyviä valtioita kohdellaan siirtymäaikana ja sen ulkopuolella samanarvoisesti sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen osalta siten, että ne voivat kuroa muita kiinni kehityksessä, mikä helpottaa myös niiden tulevaa liittymistä EU:hun. Olemme velkaa monille entisestä Jugoslaviasta ja Turkista kotoisin oleville jäsenvaltioidemme kansalaisille sen, että suhtaudumme vakavasti näiden alueiden liittymistoiveisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, lukiessani molemmat mietinnöt yllätyin positiivisesti. Euroopan unionin laajentumisen mustanpuhuvat näkymät on korvattu harmaan sävyillä. Näkymien kirkastaminen ansaitsee kiitokset. Näkymät kirkastuivat tänään entisestään esittelijän puheenvuoron ansiosta, mutta kuvaillut näkymät ovat vielä kaukana todellisuudesta.

Molemmista mietinnöistä mahdollisesti saamastamme vaikutelmasta riippumatta institutionaaliset uudistukset eivät ole tehneet Euroopan unionista vahvaa kansainvälistä toimijaa. Euroopan unioni on lisännyt poliittista vaikutusvaltaansa, koska se edustaa nyt suurempaa joukkoa kansalaisia, useampia yrityksiä, laajempaa aluetta ja suurempaa sotilaallista ja taloudellista valtaa kuin ennen. On näin ollen 1980- ja 1990-luvuilla sekä viimeksi vuonna 2004 tapahtuneiden laajentumisten ansiota, että Euroopan unioni on vahvistanut asemaansa kansainvälisenä toimijana. Tämä muutos ei aiheutunut perustamissopimukseen tehtyjen tarkistusten taikavoimasta.

Havaitsen, että halukkuus keskustella samasta aiheesta maaliskuussa 2006 laaditusta päätöslauselmasta on lisääntynyt, mutta on yksinkertaisesti väärin tehdä laajentuminen ehdolliseksi perustuslakisopimuksesta. Voimme vaatia institutionaalisia muutoksia, mutta vetoamista nykyiseen perussopimukseen voidaan pitää ainoastaan tekosyynä pysäyttää laajentumisprosessi perusteettomasti. Ilmaisuun "perustuslaki tai tuho" perustuva ajattelutapa ei ole hyvä eikä järkevä. Samankaltaisia tekosyitä esitetään tieteellisissä keskusteluissa, joita käydään vastaanotto- tai integraatiovalmiuksista.

Euroopan yhdentyminen ei ole kemiallinen eikä fyysinen ilmiö, eivätkä siihen vaikuta mitkään objektiiviset luonnonlait. Yhdentymisessä on kyse pelkästään poliittisesta tahdosta, joka on meidän käsissämme ja jäsenvaltioissa vaikuttavien kollegojemme käsissä. Jos olemme oikeasti sitä mieltä, että laajentumisia voidaan pitää onnistuneina, herää kysymys, miksi haluamme ottaa käyttöön 30 lauseketta, joiden taustalla oleva ajattelutapa muistuttaa kapea-alaista ja pelkurimaista euroskeptismiä. Olemmeko varmoja siitä, että yhdentymisen laatu todella kärsii laajentumisesta? Entä jos se kärsiikin Euroopan unionin huonon politiikan vuoksi? Entä jos se kärsiikin sen liian laajan tehtävärykelmän vuoksi, jonka sälytämme Euroopan unionin harteille, tai äärimäisen moninaisten ja hyvin korkeiden odotusten vuoksi?

Jos esittämäni arvostelu jätetään huomiotta, jäljelle jää arkipäiväinen totuus, jonka mukaan ehdokasmaiden on täytettävä täysjäsenyyden kriteerit. Pitääkö meidän todellakin laatia kaksi kokonaista mietintöä ainoastaan muistuttaaksemme itseämme tästä lähinnä itsestään selvästä ja vakiintuneesta periaatteesta?

Näistä syistä en halua äänestää näiden mietintöjen puolesta, koska ne näyttävät sisältävän pelkkiä tekosyitä, joilla perusteettomasti lykätään yhdentymisprosessia.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Stubbin mietintö on pettymys useasta syystä. Ensinnäkään sillä ei millään tavoin auteta ratkaisemaan Euroopan unionin nykyistä institutionaalista umpikujaa. Parlamentin viimeisimpään kantaan näyttää sisältyvän ainoastaan tuen vahvistaminen Euroopan unionin perustuslaille ja tämän lain tiivistelmä mietinnön 9 kohdassa.

Yhtä pöyristyttävää on laajentumisprosessia koskevan näkemyksen puute, minkä siivittämänä pääsen toiseen kritiikin aiheeseen. Vaikka 11 kohdassa korostetaan, että tarvitaan toimia, joilla pyritään lisäämään laajentumisen hyväksyntää kansalaisten keskuudessa, heikentyvän tuen taustalla oleviin syihin ei puututa lainkaan. Mietinnöllä myös ylläpidetään EU:n rajallisuutta koskevaa tabua. Jos rajat määritetään siten, että siitä aiheutuu laajentumisprosessiin liittyvää tyytymättömyyttä ja epävarmuutta, kyse on poliittisen johtajuuden puutteesta.

Lisäksi tässä mietinnössä ei esitetä käytännön suosituksia siitä, miten laajentumisprosessi olisi otettava huomioon perustamissopimuksessa niiden institutionaalisten näkökohtien osalta, jotka koskevat EU:n valmiutta integroida uusia jäsenvaltioita. Ehdotan, että perustamissopimuksessa määrätään liittymisprosessin eri vaiheista siten, että kaikkiin jäseniksi pyrkiviin maihin sovelletaan kaikissa vaiheessa yhdenmukaisia kriteerejä. Tällä tavoin laajentumisprosessista saadaan avoimempi, ja parlamentti voi oikeasti täyttää parlamentaarista valvontaa koskevat tehtävänsä kaikissa liittymisprosessin ratkaisevissa vaiheissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, laajentumisstrategian käsittelyn yhteydessä on oikea aika pohtia sitä, millä tavoin neuvottelut Turkin kaltaisten ongelmallisten ehdokasvaltioiden kanssa hoidetaan. Turkille on asetettu määräaika, johon mennessä sen on noudatettava tulliasioita koskevia velvoitteitaan, mutta Turkin hallitus kieltäytyy yhteistyöstä, ja Euroopan unionin määräämä niin sanottu seuraamus johtaa siihen, ettei ongelmallisia neuvottelulukuja toistaiseksi avata ja että määräaika ohitetaan ilman, että uutta määräaikaa on tiedossa.

Komissio ja neuvosto ovat toistuvasti todenneet, etteivät ne halua yhteentörmäystä Turkin kanssa, ja Turkki on nyt ymmärtänyt, että se voi määrätä ehdoista eikä EU. Belgian hallitus on itse asiassa laatinut tätä varten uuden oppisuunnan, jota sovelletaan Turkkiin. Sen mukaan olemme mukana geopoliittisessa laajentumisessa, jonka yhteydessä tarvitaan erilaista lähestymistapaa. Toisin sanoen Turkin kaltainen Euroopan ulkopuolinen ehdokasvaltio voi vapaasti pelata epärehellistä peliä Kööpenhaminan kriteereillä. Euroopan unionilla ei ole vastinetta Turkin basaarityyppiselle tinkimistaktiikalle.

Arvoisa komission jäsen Rehn puhui hetki sitten Euroopan unionin uskottavuudesta ehdokasmaissa. Hän jättää huomiotta pienen yksityiskohdan, nimittäin EU:n uskottavuuden kansalaistensa silmissä. Kansalaisille on jatkuvasti uskoteltu, että neuvottelut keskeytetään, mikäli on ilmeistä, ettei Turkki pääse tyydyttäviin tuloksiin, mutta nyt tilanne on kuitenkin täysin päinvastainen, ja juuri tämä muodostaa ongelman Euroopan unionin uskottavuudelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, esittelijät ovat esitelleet tänään kaksi poikkeuksellista mietintöä. Onnittelen esittelijöitä, koska he ovat onnistuneet esittämään asiat ytimekkäästi, ymmärrettävästi ja olennaisessa pitäytyen.

Euroopan unionin yhteydessä nousee jatkuvasti esiin kysymys: Quo vadis Europa? Tämä kysymys voidaan jakaa seuraaviin kysymyksiin: Minkälainen Euroopan unioni halutaan? Minkä kokoinen Euroopan unioni halutaan? Toimiiko nykyinen Euroopan unioni tehokkaasti?

Nämä ovat hankalia kysymyksiä, joihin on vastattava, ja vastaukset sisältyvät näkemykseen, jonka haluamme omaksua. Mikä on näkemyksemme? Näkemyksemme on yhteinen. Haluamme Euroopan unionin, joka on demokraattinen, vauras ja inhimillinen. Haluamme Euroopan unionin, jolla on kansainvälistä sananvaltaa. Tämän vuoksi laajentuminen on itseään ruokkiva tavoite. Laajentuminen on osa näkemystämme, minkä vuoksi emme voi panna kärryä hevosen eteen, koska niiden molempien on liikuttava eteenpäin yhdessä. Tältä kannalta katsottuna komission jäsen Rehn on oikeassa todetessaan, että laajentuminen ja syventyminen ovat saman kolikon kaksi puolta.

Emme voi kuitenkaan puhua laajentumisesta laadun kustannuksella ja vaikutusvallan laajentamisen hyväksi – Euroopan unionin tavoite ei ole ekspansiivinen – ellemme ota huomioon oloja, joissa elämme. Euroopan unionin tehtävänä ei ole mukautua laajentumiseen. Kaikkien niiden maiden, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on mukauduttava. Kroatiasta ja Turkista puhuttaessa on luonnollisesti hyvä asia, että haluamme Turkinkin liittyvän Euroopan unioniin. Keskeytimme kuitenkin neuvottelut Kroatian kanssa, kun se ei noudattanut asettamiamme ehtoja. En halua sanoa, että meidän oli annettava asioiden mennä siihen pisteeseen saakka.

Lopuksi haluan todeta, että meidän on edettävä perustuslakiasiassa, koska muussa tapauksessa laajentumisella ei ole historiallista merkitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää kahta esittelijää, jäsen Brokia ja jäsen Stubbia, erinomaisesta työstä. Euroopan unionin viides laajentumiskierros on epäilemättä yksi EU:n kaikkien aikojen kunnianhimoisimmista hankkeista. Se toimii luonnollisesti myös tämänpäiväisen keskustelumme viitekohtana. Tämä laajentuminen pakottaa lisäksi meidät pohtimaan EU:n sisäistä toimintaa, ennen kuin siirrymme seuraavalle laajentumiskierrokselle. Juuri tämän vuoksi EU:n integraatiovalmius on jälleen tänään käsiteltävänä.

Haluan kuitenkin kommentoida laajentumiseen kohdistettua arvostelua, jota esiintyy paljon tässä keskustelussa ja josta haluan jossain määrin pidättyä, koska arvosteluun sisältyy useita sellaisia ajatuksia, joita pidän vastenmielisinä. Näitä ajatuksia ovat ensinnäkin se, että tämä laajentuminen oli virhe, toiseksi se, että Euroopan unioni on täpötäynnä, ja kolmanneksi se, että sisäisiä uudistuksia tarvitaan eritoten laajentumisen vuoksi. Nämä ajatukset eivät pidä paikkaansa. Laajentumisella on sisäinen itseisarvo, joka on sidottu kunnianhimoiseen tavoitteeseen tehostaa Euroopan unionin toimintaa. Toistan jälleen ja vielä monasti tämän jälkeenkin, että vuoden 2004 laajentuminen oli menestys, jollainen on eittämättä myös ensi vuoden laajentuminen, kun Bulgaria ja Romania liittyvät EU:hun.

EU on nyt ja aina tulevaisuudessakin avoin yhteisö. Se on tehnyt sitoumuksia useille maille, ja näitä sitoumuksia on noudatettava. Oli miten oli, Euroopan unionin on uudistuttava, koska sen on säilytettävä toimintakykynsä ja koska kansalaiset odottava siltä nykyistä enemmän. Tämä itse asiassa palauttaa meidät käymään liiketoiminnan näkökulmasta keskustelua integraatiovalmiudesta ja laajentumisstrategiasta. Brokin ja Stubbin mietinnöt osoittavat mielestäni, että parlamentti on onnistunut ilmaisemaan odotuksensa liike-elämälle ominaisella tavalla ja että komissio on omaksunut samankaltaisen lähestymistavan, vaikka, kuten jäsen Swoboda on huomauttanut, komissio on jättänyt vastaamatta moniin tärkeisiin kysymyksiin väittäen palaavansa niihin ajallaan.

Integraatiovalmiuden osalta on tärkeintä, että Euroopan unioni tekee kotityönsä. Nykyiset toimielimet ja Nizzan sopimus eivät muodosta asianmukaista perustaa uusien jäsenvaltioiden liittymiselle. Meidän tehtävänämme on toteuttaa institutionaaliset uudistukset, joita tarvitaan, jotta uudet jäsenvaltiot voivat liittyä myöhemmin EU:hun. Se, että ehdokasmaat ovat puolestaan vastuussa omista jäsenyysvalmisteluistaan, ei ole mikään uusi asia. Liittymisedellytykset on lueteltu Kööpenhaminan kriteereissä vuodesta 1993.

Joidenkin EU:n integraatiovalmiuden osatekijöiden merkitys on päivänselvä. Tarvitsemme kunnolliset toimielimet, jotta Euroopan unioni voi toimia demokraattisesti ja tehokkaasti, ja tarvitsemme talousarvion, joka on oikeassa suhteessa EU:n kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Haluan kuitenkin sanoa muutaman sanoa niin sanotusta toimintavalmiudesta, joka on mielestäni erittäin tärkeä asia. Tärkeää on myös se, että Euroopan unioni, komissio ja jäsenvaltiot tekevät aloitteita, joilla vastataan Euroopan unionin kansalaisten toiveisiin ja odotuksiin, joiden on myös oltava keskeisessä asemassa Euroopan unionia koskevassa viestinnässä.

Euroopan unionin on osoitettava, mihin se pystyy, ja onnistuttava siinä, koska ainoastaan sillä tavoin voidaan muodostaa toimiva eurooppalaisen yhteistyön tukirakenne ja ylläpitää sitä. Laajentuminen on osa tätä. Laajentumista ei pidä tarkastella erillisenä politiikan alana, jota koskevat päätökset on tehtävä erillään muusta. Laajentumisen on oltava osa "kansalaisten asialistaa", komission käyttämää termiä lainatakseni. Ainoastaan sitten, kun aiempaa paremmin toimivassa Euroopan unionissa saadaan viriämään kansalaiskeskustelua, voimme olettaa, että kansalaiset suhtautuvat myönteisesti EU:n tulevaan laajentumiseen.

Haluan lopuksi esittää Turkkia koskevan huomion. Jäsen Swoboda käsitteli jo tätä aihepiiriä. Ryhmämme kannattaa komission jäsenen Rehnin kantaa. Hän on mielestänne tehnyt järkevän ehdotuksen, jonka mukaan meidän on reagoitava siihen, ettei Turkki ole pannut täytäntöön Ankaran pöytäkirjaa. Olemme samaa mieltä hänen kanssaan myös siitä, ettei meidän silti pidä sulkea ovea Turkille kokonaan. Viestintäkanavat on pidettävä avoinna, ja kannatammekin neuvottelujen osittaista keskeyttämistä tai lykkäämistä, mihin itsekin viittasitte. Peräänkuulutamme edelleen Turkin velvoitetta täyttää Euroopan unionia koskevat lainsäädännölliset vaatimukset mutta vaadimme samalla, ettei neuvotteluja katkaista kokonaan.

Lopuksi totean, että toivomme komission ja neuvoston tekevän ensi vuonna aloitteita, joilla puututaan Pohjois-Kyproksen – erityisesti taloudelliseen – eristämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin tyytyväinen termin "vastaanottovalmius" hylkäämiseen, sillä se tuo mieleen tiskirätin, samoin kuin termin "etuoikeutettu kumppanuus" hylkäämiseen, sillä se on jokseenkin holhoava käsite, joka ei suoraan sanottuna sisällä mitään etuoikeuksia.

Meidän on nyt kuitenkin pyrittävä nopeasti kehittämään luovaa naapuruuspolitiikkaa, jotta itärajalle voidaan luoda vakaat olot valtioille, jotka eivät voi liittyä Euroopan unioniin ja jotka päättävät olla liittymättä. Lähestyessämme perustamissopimuksesta uudelleen käytäviä neuvotteluja olisi järkevää sisällyttää III osastoon luku, joka sisältäisi Kööpenhaminan kriteerit ja jossa kuvattaisiin nykyistä selkeämmin liittymisprosessi ja liittymisen edellytykset. Perustamissopimuksen III osastoa koskevissa uusissa neuvotteluissa olisi harkittava tarkemmin jäsenyyskumppanuuden uuden muodon perustamista. Tällä parannuksella voitaisiin vakuuttaa kansalaiset liittymisprosessin laadusta ja Euroopan kansallisajattelun jälkeisen yhteisön laajentumisesta. Siitä olisi myös paljon hyötyä yhteisön ulkopuolisille maille niiden pohtiessa tulevaa suhdettaan Euroopan unioniin.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, vaikka osoitankin mielihyvin kiitokseni molemmille esittelijöille, minulla on ollut jo jonkin aikaa vaikeuksia päästä eroon kuvasta, jossa näen heidät kaksosina. En tiedä, ajatteliko jäsen Méndez de Vigo tämän kaksikon äitiä, mutta heidän synnyttämisensä kesti varmasti useita vuosia. Kiitämme molempia esittelijöitä, emme sen vuoksi vaan siitä huolimatta, että he ovat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäseniä, sillä he ovat selkiyttäneet hyvin tärkeitä asioita tässä EU:n meneillään olevassa kriisissä.

Mitä tarkoittaa, että pidämme syventymistä ja laajentumista yhtenä jakamattomana tehtävänä? Esittelijät ovat kuvanneet tätä tehtävää kattavasti ja kriittisesti ja esittäneet myös komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin kohdistuvaa arvostelua. He toimivat yhtenäisesti myös välttäessään hyvin tarkasti taustalla olevia raskaita tabuja. He ovat kuvanneet koko Euroopan yhdentymisen tarvetta mutta eivät ole kysyneet, millainen kokonainen Eurooppa itse asiassa on ja missä sen rajat ovat. Mikä on Euroopan unionin prosessin perimmäinen tavoite yhdentymisen ja syventymisen osalta? On selvää, että kyse on muustakin kuin Euroopan yhdistämisestä markkinoiden ja valuutan avulla, mutta mikä on poliittinen tavoite? Tammikuussa esittelin jäsen Duffin kanssa parlamentille mietinnön, jossa esitettiin kysymyksiä, joihin ei ole vielä saatu vastauksia. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi emme voi antaa vastausta moniin kansalaisten kysymyksiin ja pelkoihin, sillä kyse on tabuista, jotka meidän olisi murrettava.

Olen hyvin kiitollinen Brokin mietinnössä esitetystä suorasta kritiikistä, jonka yhteydessä arvostellaan eri laajentumisten rahoitusseurausten pinnallista kuvaustapaa ja institutionaalisten kysymysten pinnallista käsittelyä. Komission virheenä on pidettävä sitä, ettei se ole tämän perustuslaillisen kriisin alusta saakka pystynyt puuttumaan asianmukaisesti toimielinten ongelmiin, ja komissiota voidaan kritisoida vastaavasta pinnallisesta lähestymistavasta myös sisäisen turvallisuuden, oikeusasioiden, vapaan tiedottamisen ja perusoikeuksien alalla. On tärkeää, että tämä sanotaan ääneen. Itse pidän valitettavana sitä, että Turkin kysymyksessä asetetaan nyt etusijalle Kypros, koska konfliktin ydin ei koske sitä, vaan kyse on pikemminkin perusoikeuksiin ja demokratiaan liittyvistä kysymyksistä – asioista jotka on jollain tavalla sysätty syrjään. Komission olisi tulevaisuudessa käsiteltävä näitä aiempaa perusteellisemmin.

Kuinka on mahdollista, että perustamissopimuksen allekirjoittaneessa maassa, Puolassa, käydään hallituksen alulle panemaa keskustelua kuolemantuomiosta? Kuinka on mahdollista, että Tšekin tasavallan presidentti heittää vain muutama kuukausi vastaavan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen epäilyksen varjon sosiaalisten oikeuksien ja sosiaalisen markkinatalouden ylle? Tulevissa liittymisneuvotteluissa on mielestäni keskusteltava ehdokkaiden kanssa aiempaa paljon enemmän Euroopan poliittisen yhdentymisen tavoitteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL).(CS) Haluan viedä jäsen Voggenhuberin kysymykset astetta pidemmälle. Miten on mahdollista, että äskettäin havaitsemamme hyvin epäoikeudenmukaiset käytännöt löytyvät nyt liittymissopimuksen joistakin osista, mikä on vastoin todellista tilannetta? Yksi esimerkki tästä on komission jäsenvaltioille osoittama kehotus arvioida niiden omaa niin sanottua integraatiovalmiutta, joka on hyvin ajankohtainen aihe. Schengen-alueen laajentumisesta ja sokerikiintiöistä käytävät neuvottelut ovat pöyristyttäviä, ja ne ovat vain jäävuoren huippuja, jotka paljastavat EU:n heikkoudet. Olen samaa mieltä jäsen Voggenhuberin kanssa siitä, että myös tämä tarjoaa meille tilaisuuden päästä eroon näistä heikkouksista. Kyse on luonnollisesti jälleen kerran halukkuudesta neuvotella ratkaisuja, jotka sopivat kaikille osapuolille, sen sijaan, että sovelletaan tasapäistävää ja sotaisaa "ota tai jätä" -lähestymistapaa, joka on Tšekin tasavallan kaltaisille maille tuttu niiden omista liittymisneuvotteluista.

Tulevilla laajentumiskierroksilla on tärkeää paitsi varmistaa, että maiden arvot ovat yhteiset, myös tunnustaa, että niidenkin maiden vaatimuksiin, joiden merkitys on ollut Euroopassa historiallisesti muita vähäisempi, on suhtauduttava vakavasti. Tulevaisuudessa on lujitettava solidaarisuusperiaatetta, jota on heikennetty vakavasti leikkaamalla EU:n talousarviota nykyisellä talousarviokaudella 1,24 prosentin tasosta 1,05 prosenttiin BKT:sta. Lisäksi on korostettava, ettei perustuslakisopimus voi olla EU:n tulevan kehityksen perusta. On tehtävä selväksi, ettei kehityksen perustana ole perustuslaki eikä perustamissopimus. Pyydän myös aloittamaan neuvottelut, jotta saavutettaisiin yhteisymmärrys EU:n tulevaisuuteen liittyvistä määräajoista. (Puhuja keskeytettiin.)

Arvoisa puhemies, haluan esittää vain yhden huomion. Venäjää koskevassa lausunnossa mainittujen laajentumisen jälkeisten suhteiden osalta odotan erityisesti sitä, että ihmisoikeus- ja demokratiaongelmat ratkaistaan esimerkiksi EU:hun kuuluvissa Baltian maissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, molempien keskusteltavina olevien mietintöjen on tarkoitus toimia tienviittoina Euroopan unionille. Tarvitsemme kuitenkin 2000-luvulla muutakin kuin vain tienviittoja. Tarvitsemme myös liikennevaloja. Kielikuvaa käyttääkseni tarvitsemme tässä tapauksessa kolmen valon sijasta kaksi. Käytössämme olisi oltava vihreä ja keltainen valo mutta ei punaista valoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei keneltäkään maalta pidä automaattisesti evätä Euroopan unionin jäsenyyttä. On epäasianmukaista näyttää jollekin maalle heti alun alkaen punaista valoa tiellä Euroopan yhteisöön. Toisaalta Euroopan liikenne ajautuisi kaaokseen, jos tien liikennevalot näyttäisivät pelkkää vihreää.

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa teitä kaksi vuotta sitten käymästämme keskustelusta, joka koski Turkin liittymistä EU:hun. Tuon keskustelun aikana jäsen Voggenhuberin puolueen, vihreiden, johtajat puhuivat vuodesta 2014, joka olisi mahdollinen ajankohta Turkin liittymiselle Euroopan unioniin. Tänään huomaamme, että kyse oli poliittisesta surrealismista. Meidän on hyväksyttävä, että siinä, missä Kroatian ja Makedonian nopea liittyminen on luku sinänsä, myös Montenegron, Serbian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Albanian kaltaisten maiden olisi annettava liittyä Euroopan unioniin ennen Turkkia.

Meidän on tehtävä selväksi – ja sanon tämän Montenegron parlamentin ja Euroopan parlamentin edustajien määräaikaiskokouksen päivänä – että Euroopan unioni on sitä vahvempi, mitä laajempi se on. Euroopan unioni on lisännyt merkittävästi merkitystään laajentumalla, eikä se ole tarvinnut siihen perustuslakia. Haluan sanoa varoituksen sanan jäsen Brokille ja jäsen Stubbille: älkäämme käyttäkö tulevia laajentumisia tekosyynä institutionaalisille muutoksille.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, olisi hienoa, jos laajentumisasioista vastaava komission jäsen Rehn voisi ensin määritellä meille Euroopan unionin rajat. Mikä on Euroopan unioni? Missä se päättyy? Istanbulissa, Diyarbakirissa vai Bagdadissa? Emme tiedä, missä Euroopan rajat ovat. Israelissa kerätään jo nimiä jäsenyyden puolesta, joten miksi ei pian myös Palestiinassa ja Marokossa? Mutta kuuluvatko ne Eurooppaan? Meidän on selkiytettävä, mitä me haluamme – yhtenäisen Euroopan vai yhtenäisen Euraasian? Kaikki tietävät, mitä tällaisessa tilanteessa tapahtuu. Turkki ei liity tänään Eurooppaan. Eurooppa laajenee Turkkiin, minkä vuoksi Euroopan unioni ei sanele ehtoja vaan Turkki sanelee ne.

Meidän on myös selkiytettävä Kyproksen pohjoisosan jättämistä ulkopuolelle: se ei johdu Euroopan unionista tai Kyproksesta. Se johtuu miehitysarmeijasta. Jos miehittäjät lähtisivät Kyproksesta, koko ongelmaa ei olisi. Käännämme tälle kuitenkin selkämme. Suljemme siltä silmämme. Kypros, yksi Euroopan 25 valtiosta, on miehitetty, ja me teeskentelemme, ettemme tiedä siitä mitään. Tämä lisää Turkin ylimielisyyttä. Jos olisimme oikeudenmukaisia, pyytäisimme miehitysarmeijaa poistumaan Kyprokselta ja Turkkia tunnustamaan kaikki Euroopan 25 valtiota eikä vain 24 valtiota. Jos Turkki ei olisi tunnustanut Ranskaa tai Yhdistynyttä kuningaskuntaa, otettaisiinko se mukaan? Ei tietenkään. Johtuuko tämä sitten siitä, että Kypros on pieni maa? Euroopan unioni tekee tässä asiassa valtavan historiallisen virheen.

 
  
MPphoto
 
 

  James Hugh Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta on selvää, että hylätyn perustuslain kannattajat pitävät laajentumista voittona, jonka avulla varmistetaan perustuslain joidenkin osien täytäntöönpano. Tämän vuoksi Stubbin mietinnössä on esitetty huonosti perusteltu mutta kiivaasti vaadittu uusi hyökkäys kansallista veto-oikeutta kohtaan, ulkoasianministerin perustamista koskeva vaatimus, vaalein valitsemattoman komission vallan lisäämistä koskeva vaatimus sekä ekspansiivista yhteisöjen tuomioistuinta ja EU:n toimivaltuuksien lisäämistä koskeva vaatimus.

Laajentuminen ei sinänsä edellytä mitään näistä, mutta esittelijöiden kaltaiset eurofanaatikot, joilla ei ole esittää pitäviä väitteitä perustuslain yleisen vastustuksen voittamiseksi, ovat keksineet tämän valheellisen väitteen, jonka mukaan laajentuminen edellyttää perustuslakia. Sanon, ettei tämä EU eikä EU, johon on järjenvastaisesti liitetty myös Turkki, vaadi perustuslakia.

Minkälaiseen sekasortoon Laurel Brok ja Hardy Stubb meidät ajaisivatkaan! Lisäksi kaikki tämä tapahtuisi ilman ajatustakaan siitä, ketkä joutuisivat maksajiksi. Kuten aikaisemminkin, oletuksena näyttää olevan, että Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaiset maat rahoittavat edelleenkin ilolla tätä hallitsematonta hulluutta. EU:n aiheuttamat nettokustannukset kotimaalleni ovat vuosittain jo 4 miljardia Englannin puntaa, minkä vuoksi joudun toteamaan, ettei meillä todellakaan ole enää varaa lisätä hyväntekeväisyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Toubon (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin toimielimissä päästään vihdoin käsittelemään tärkeitä asioita. Mikä on Euroopan unioni? Mihin se pyrkii? Ketkä voivat kuulua siihen? Toivon, että Stubbin ja Brokin mietintöjen ansiosta parlamentti voi selkeästi lakata teeskentelemästä ja lakata runnomasta läpi laajentumisstrategiaa.

Integraatiovalmius on määritelty hyvin kolmella tekijällä, jotka mainitaan Brokin mietinnön 8 kohdassa. Meidän kannaltamme etusijalle on asetettava poliittiset hankkeet eivätkä vain toimielimet. Vastustamme laajentumista, joka johtaa yhteisen politiikan osittamiseen. On totta, ettei Stubbin asianmukaisesti määrittelemä integraatiovalmius ole liittymisperuste, mutta se on edellytys liittymisvaiheeseen siirtymiselle.

Tällä hetkellä katsomme Stubbin tavoin, ettei lisälaajentumisia voida toteuttaa ilman päätöksentekomenetelmien uudistamista, ilman uusia rahoitusvaroja ja ilman Euroopan unionin uutta edustusta. Tämä päätelmän teemme tällä hetkellä siitä valitettavasta vertailusta, joka koskee 12 uuden jäsenvaltion onnistunutta liittymistä Euroopan unioniin ja Nizzan sopimusta. Nizzan sopimus on täysin epäasianmukainen väline. Selkiyttäkäämme ajatuksemme Turkin osalta.

Yleisten asioiden neuvosto pannut merkille Kyproksen tilanteen seuraukset, jotka ovat luonnollisesti kestämättömät, mutta eikö kyse olekin vain jälleen kerran diplomaattisesta harhautuksesta? Neuvottelujen lykkääminen uhkaa jäädä tehottomaksi toimenpiteeksi, jolla ei voida vaikuttaa mitenkään Turkin asenteeseen. Meidän on toistettava kantamme, jonka mukaan Euroopan unioni ei aio missään tapauksessa ottaa Turkkia jäsenekseen vaan Turkin kanssa on otettava käyttöön etuoikeutettu kumppanuus, sillä tämä on erittäin tärkeää Euroopalle.

Lakatkaamme teeskentelemästä: kyse on Turkin ja Euroopan unionin eduista. Laajentuminen ei ole itse tarkoitus vaan keino rakentaa Euroopan unionin poliittista hanketta.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Carnero González (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä haluan aluksi kiittää jäsen Stubbia hänen työstään.

Hän on tehnyt todella hienoa työtä, joka täyttää kaksi tällaiselle mietinnölle asetettavaa perusvaatimusta. Ensinnäkin mietinnössä vastataan asianmukaisesti erittäin tärkeään kysymykseen ja toiseksi – ja tämä on olennaista – se on saanut taakseen parlamentin suurten enemmistöjen tuen. Uskon, että mietintö saa saman vastaanoton kuin muut mietinnöt, kuten Corbettin ja Méndez de Vigon mietinnöt, jotka saivat taakseen aikanaan lähes yksimielisen tuen Euroopan parlamentissa, mikä olikin niiden vahvuus. Uskon näin siksi, että keskustelemme jäsen Stubbin mietinnöstä ja hyväksymme sen ennen parin päivän päästä pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta, ja siksi, että se sai hyvin myönteisen vastaanoton Euroopan tulevaisuutta koskevassa toisessa parlamenttien välisessä foorumissa, joka järjestettiin täällä viime viikolla.

On totta, että on puhuttava integraatiovalmiudesta eikä vastaanottovalmiudesta. Kansalaisten oikeutettuun huoleen on vastattava kahtalaisella lähestymistavalla, jossa yhdistyvät syveneminen ja laajentuminen. Kannatamme laajentumista, joka on onnistunut ja jota on käytettävä välineenä rakennettaessa "yhteistä eurooppalaista kotia", joksi EU:ta on aiemmin osuvasti nimitetty.

Hyvä jäsen Méndez de Vigo, emme halua kotiimme vieraita, sillä tämä koti kuuluu ihmisille ja maille, mikä tarkoittaa paljon enemmän. Näillä ihmisillä on sekä oikeus olla täällä että oikeus tuntea olonsa kotoisaksi ja osallistua yhteisön säännöstöä ja yhteistä hallinnointia koskevien päätösten tekoon. Integraatiovalmius ei siis voi olla uusi Kööpenhaminan kriteeri vaan pikemminkin edellytys, jota sovellamme EU:hun sen varmistamiseksi, että laajentuminen onnistuu. Integraatiovalmius edellyttää luonnollisesti poliittista, institutionaalista ja taloudellista valmiutta ennen kuin laajentuminen voi jatkua. Näin todetaan mietinnössä ja myös me toteamme näin. On sanomattakin selvää, ettei Nizzan sopimuksesta ole hyötyä. Maksamme kovan hinnan siitä, ettei perustuslaki ole vielä voimassa, sillä yksimielisyysvaatimusta sovelletaan eri alojen politiikkaan, ja se halvaannuttaa EU:n.

Siksi sitoudumme tässä mietinnössä Euroopan perustuslakiin ja sen olennaiseen sisältöön, kuten jäsen Swoboda totesi. Ulkomuodolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan tärkeimpiä ovat perustuslakiin sisältyvät pääasialliset parannukset, sillä niiden avulla syventyminen ja laajentuminen voi jatkua reaaliaikaisesti. Siksi jäsen Stubbin mietinnön 9 kohta on säilytettävä kokonaisuudessaan.

Olemme sitä mieltä, että Euroopan perustuslaki toteutuu asianmukaisen sopimuksen muodossa ilman, että siitä poistellaan osia tai että se hajotetaan kokonaan. Sopimuksen pitäisi kuitenkin olla valmis viimeistään vuonna 2008, jotta kansalaiset tuntevat sen äänestäessään vuoden 2009 vaaleissa. Muuten teemme narreja itsestämme ja tietenkin myös kansalaisista.

Lisäksi on tietenkin lujitettava Euroopan naapuruuspolitiikkaa. Laajentumisen ohella on toteutettava naapuruuspolitiikkaa, joka on kohdistettava erityisesti ratkaisevan tärkeään Euro–Välimeri-alueeseen. Tässä yhteydessä Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli sekä ennen kutakin prosessia että kunkin prosessin jälkeen.

Hyvä jäsen Stubb, sosialidemokraattinen ryhmä antaa tästä syystä mietinnöllenne vahvan ja järkkymättömän tukensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, näitä kahta mietintöä koskevasta keskustelusta on käynyt selväksi, että parlamentti on rohkaisevan yksimielinen siitä, että toimielimiä on uudistettava perusteellisesti ennen uusien jäsenvaltioiden hyväksymistä. Tiedämme kaikki, ettei EU ole kovin hyvässä kunnossa, joten parlamentin on laajentumispolitiikan tarkastelun yhteydessä perusteltua keskittyä EU:n valmiuteen integroida uusia jäseniä. Toisin kuin jotkut jäsenet joskus väittävät, tämä ei ole uusi kriteeri vaan olennainen tekijä, joka on aiemmin jätetty huomiotta. Aiemmat laajentumiset onnistuivat, mutta vuonna 2004 EU laajentui ilman edeltävää tai samanaikaista syventymistä, mikä vaaransi ajatuksen alati tiivistyvästä EU:sta. Uudistustavoitteen on oltava etenkin meidän kaltaisillemme parlamentin jäsenille punainen lanka kaikissa toimissamme, ja siihen tarvitsemme tehokkaita toimielimiä, poliittista tahtoa ja ennen kaikkea kansalaisten tukea. Saamme kansalaisten tuen ainoastaan, jos olemme uskottavia, ja uskottavuus tarkoittaa muun muassa sitä, että meidän on oltava halukkaita kokeilemaan uusia toimintatapoja ja tutkimaan vaihtoehtoisia yhteistyötapoja tulevien ehdokasvaltioiden kanssa, jotta ne saataisiin lähemmäksi meitä. Toisin kuin jäsen Brok sanoi, meidän ei tarvitse tehdä valintaa perustuslain ja pääministeri Verhofstadtin välillä, vaan meillä pitäisi olla sekä visio perustuslaista että pääministeri Verhofstadt tukenamme. Haluan lisätä, että mielestäni meidän pitäisi käydä tätä keskustelua Brysselissä eikä Strasbourgissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Angelika Beer (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi sanoa sanasen laajentumisstrategiaa koskevasta komission kertomuksesta, joka on perustellusti jaettu kolmeen osaan ja jonka kannalta komission ajama viestintästrategia on olennaisen tärkeä.

Tämä keskustelu on juuri sellainen, johon me poliitikot osallistumme aivan oikeutetusti. Meidän olisi kuitenkin itse toteutettava tätä viestintästrategiaa sen sijaan, että puhumme mietintöjen rivien väliin piilotetuista asioista, joita ei oikeasti ole olemassa. Haluan tehdä selväksi myös sen, että on epäoikeudenmukaista vedota kansallistunteisiin ja isänmaallisuuteen vastustettaessa laajentumisstrategiaa tai perustuslakia. Tarkoitan nyt jäsen Brokin mietintöä. Jotkin mietinnön osat ovat tietenkin todella epäselviä, mutta jos olette vaivautuneet lukemaan luonnoksen, tiedätte, että se on nykyisessä muodossaan ainoastaan liberaalien, vihreiden ja sosialidemokraattien esittämien mittavien tarkistusten ansiosta.

Mielestäni on vastuutonta, että jotkin tahot, niin konservatiivien kuin sosialistienkin keskuudessa, yrittävät sälyttää kustannukset ehdokasvaltioiden niskoille. Kehotan parlamenttia tukemaan tarkistuksia 12 ja 14, koska laajentumispolitiikassa on tähän asti ollut kyse rauhasta ja koska haluamme näin olevan jatkossakin.

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL).(EN) Arvoisa puhemies, arvostan tätä keskustelua ja haluan esittää muutaman lyhyen kommentin.

Jäsen Stubb luokitteli ihmis- ja poliitikkoryhmiä laajentumiseen ja perustuslakiin suhtautumisen perusteella. Kannatan itse vahvasti laajentumista, sillä mielestäni siinä on onnistuttu ja onnistutaan jatkossakin. Mutta vastustan perustuslakia.

Integraatiovalmius on mahdollisesti käsite, jota käytetään tulevaisuudessa perustuslain myymiseen tai kuvaamiseen asiakirjana, jolla ainoastaan parannellaan toimielinten toimintamahdollisuuksia, jotta laajentuminen voi käytännössä jatkua. Tämä olisi tekstin vääristelyä, minkä lisäksi se olisi osoitus epäonnistumisestamme juuri siinä, mistä jatkuvasti puhumme, eli yhteydenpidossa EU:n kansalaisiin. Kommunikoidaksemme heidän kanssaan meidän on kuunneltava heitä ja käytävä yhdessä erittäin tärkeää keskustelua EU:n tulevaisuudesta. Kun julkisia palveluja ja työntekijöiden oikeuksia heikennetään, siitä on mahdotonta kertoa kansalaisille myönteisellä tavalla. Siksi meidän on kuunneltava heitä.

Lopuksi totean, että tuen Turkin liittymistä EU:hun, mutta Kyproksen kysymys on ratkaistava. Kyseessä on laittoman miehityksen jatkaminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, maailma muuttuu samalla, kun jatkamme keskustelua laajentumisesta sen sijaan, että löytäisimme siihen uuden ratkaisun. Olen samaa mieltä siitä, että laajentuminen on yksi EU:n tärkeimmistä politiikoista ja että se takaa alueen rauhan ja turvallisuuden. Lisäksi on totta, että aiemmat laajentumiset ovat onnistuneet. Eräänä päivänä onni voi kuitenkin kääntyä epäonneksi. Fysiikan lakien mukaan ainoastaan universumi pystyy laajentumaan loputtomiin. Muut järjestelmät räjähtävät jossakin vaiheessa, jos ne jatkavat laajentumistaan. Sen sijaan, että puhumme laajentumisesta jäykästi ja vanhanaikaisesti, meidän olisi kehitettävä naapureillemme tarjottavia toimintavälineitä, kuten yhteistyötä, naapuruuspolitiikkaa ja assosiaatiosopimuksia.

Lisäksi Kööpenhaminassa vuonna 1993 laadittuun luetteloon kriteereistä, jotka hakijamaiden on täytettävä, olisi lisättävä uusi kulttuurikriteeri. EU:n kansalaisten on annettava päättää kansanäänestyksessä itse, haluavatko he Turkin liittyvän EU:hun vai olevan pelkkä assosiaatiomaa. Jos EU laajenee edelleen, tarkoituksena on oltava EU:n jäsenyyden laajentaminen kattamaan sellaiset maat, jotka ovat aina olleet eurooppalaisia, kuten Serbia, Ukraina ja Valko-Venäjä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:lla näyttää olevan kyltymätön tarve ottaa vastaan lisää jäsenvaltioita. Demokraattisilta kansalaisvaltioilta viedään yhä enemmän valtaa ja sitä siirretään keskitetylle ja epädemokraattiselle EU:lle. Kuten jäsen Stubb asian ilmaisee, hän haluaa, että luomme yhden ainoan kokonaisuuden, joka sisältää yhtenäisen rakenteen ja oikeushenkilöllisyyden. Hän puhuu toisin sanoen "Euroopan yhdysvalloista".

Jäsen Stubbia tuskin hämmästyttää kuulla, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue ole samaa mieltä tästä, mutta olen löytänyt hänen mietinnöstään jotain, josta olemme samaa mieltä. Jäsen Stubb kehottaa sisällyttämään uudistettuun perustuslakiin lausekkeen, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat luopua EU:n jäsenyydestä. Yhdistynyt kuningaskunta luopuu jäsenyydestä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin riippumatta siitä, tuleeko perustuslaki voimaan ja sisällytetäänkö siihen tätä lauseketta, mutta ainakin jäsen Stubb ymmärtää tunnustaa, että mailla on oltava oikeus irrottautua tästä uudesta eurooppalaisesta imperiumista.

 
  
MPphoto
 
 

  György Schöpflin (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, joskus on hyvä esittää yksinkertaisia, jopa tyhmiä kysymyksiä: miksi EU:n pitäisi ylipäänsä laajentua? Yksinkertainen vastaus siihen on: jotta voidaan laajentaa Euroopassa luotua demokratian ja vakauden aluetta.

Asia on kuitenkin monimutkaisempi kuin ensi näkemältä vaikuttaa. Demokratia ei ole staattista, vaan sitä on parannettava jatkuvasti niin, että ihmisille annetaan yhä enemmän valtaa. Tästä integraation syventämisessä on loppujen lopuksi kyse. Tässä yhteydessä laajentuminen aiheuttaa erityisen ongelman, joka on ratkaistava. EU edellyttää aivan aiheellisesti, että siihen liittyvillä jäsenvaltioilla on täysin toimiva demokraattinen järjestelmä, mutta samalla ei oteta huomioon sitä, miten laajentuminen muuttaa EU:ta itseään.

Ongelma on seuraava: uusien jäsenvaltioiden liittyminen ei koske ainoastaan valtioita, vaan mukana tulee myös uusia kansalaisia. Siksi EU:n laajentuminen tarkoittaa automaattisesti myös Euroopan demoksen eli kansan laajentumista. Kansalaisten mielipidettä kuullaan harvoin laajentumiskeskustelussa, mutta kansalaisten jättäminen keskustelun ulkopuolelle uhkaa kärjistää demokratiavajetta.

Demokratiavajeen koettelema EU ei pysty täysin tehokkaasti laajentamaan demokratian aluetta tuleviin jäsenvaltioihin. Päinvastoin voisi jopa olla, että demokratiavaje laajentuu, millä olisi hyvin kielteisiä vaikutuksia. Laajentumisessa on otettava huomioon Euroopan kansalaisten toiveet varsinaisen kansan laajentumisesta, eikä heidän tukeaan saa pitää itsestään selvänä. Muutoin emme pysty saavuttamaan Euroopan demokratian ja vakauden alueen laajentamista koskevaa tavoitettamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jo Leinen (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa arvoisalle UKIP-puolueen jäsenelle, että perustuslaki tarjoaa kaikille maille mahdollisuuden irrottautua EU:sta, mutta yksikään maa ei vielä ole tehnyt niin eikä teekään, ei edes Yhdistynyt kuningaskunta. Syynä on se, että EU:n jäsenenä pysymiseen liittyy huomattavasti enemmän etuja kuin jäsenyydestä luopumiseen. En olisi tästä kovinkaan huolissani. Tällainen propaganda ei ole lainkaan uutta: sitä esittävät parlamentin jäsenet pitävät puheen ja poistuvat sen jälkeen salista. Tällaisesta ei kannata edes puhua.

Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että EU:ta on syvennettävä, mitä meille on lupailtu jo Maastrichtista lähtien, kun jäsenvaltioita oli vielä 12 eikä 27 niin kuin nyt. On siis todellakin aika syventää EU:ta. Sama pätee kaikkiin tuleviin laajentumisiin. Yhdessä tarkistuksessa esitetään, että Kroatian ja Kaakkois-Euroopan maiden kohdalla voitaisiin tehdä poikkeus, mutta EU:ta on päinvastoin syvennettävä ennen kuin yksikään uusi maa liittyy siihen.

Lisäksi on selvennettävä, että syypää näihin ongelmiin on EU itse eivätkä ehdokasvaltiot, kuten on jo todettu. Tehtävänämme on kertoa ihmisille laajentumisen tavoitteista ja eduista etenkin kotimaidemme kannalta ja selittää, mitä ne ovat. Kaikki vanhat jäsenvaltiot hyötyvät valtavasti uusista jäsenvaltioista: koska vanhat jäsenvaltiot vievät uusiin jäsenvaltioihin huomattavasti enemmän kuin ne tuovat niistä, kyse on strategiasta, jossa kaikki voittavat, vaikkei tätä valitettavasti ole saatu kerrottua kansalaisille. Tässä asiassa meillä on parantamisen varaa.

Haluan mainita vielä yhden ongelman, joka liittyy uusien liittymisten ratifiointiin. Jos yksittäiset maat ryhtyvät ilmoittamaan, että uuden jäsenvaltion liittymisestä järjestetään kansanäänestys, se vaikeuttaa meidän tehtäväämme. Tähänkin asiaan on puututtava.

Lopuksi haluan kuitenkin todeta, että näissä kahdessa mietinnössä on päästy oikealle tielle ja että parlamentin olisi hyväksyttävä ne.

 
  
MPphoto
 
 

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Tämänpäiväisessä keskustelussa lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä, että laajentuminen on ollut varsinainen menestystarina. Jos näin on, meidän on jatkettava antamiemme sitoumusten päättäväistä täyttämistä, sillä EU tarvitsee kipeästi menestystarinoita. Päätöksentekomenettelyjen uudistaminen ja integraatiovalmiutta koskeva keskustelu eivät saa hidastaa laajentumisprosessia, eikä niitä saa pitää tekosyynä laajentumisen pysäyttämiselle.

Kroatiaa on arvioitava sen omien saavutusten perusteella. Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja on jatkettava, mutta myös Turkin on osoitettava vilpittömyytensä ja täytettävä kriteerit. Makedonian osalta on määriteltävä selvästi neuvottelujen aloittamista koskevat edellytykset. Kaikille mahdollisille ehdokasvaltioille on asetettava tarkat liittymisehdot jopa keskipitkällä aikavälillä edellyttäen, että ne ovat valmiita täyttämään nämä ehdot. EU:n on myös taattava lisäresurssit, lisää rahaa sekä nykyistä selkeämmät ja helpommin täytettävät ehdot liittymistä valmistelevia rahastoja varten. Muutoin aikeemme jatkaa laajentumista eivät ole uskottavia.

 
  
MPphoto
 
 

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, laajentuminen on yksi EU:n historian tehokkaimmista ulkopoliittisista välineistä ja konfliktinestokeinoista, ja siihen liittyy sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen odotettavissa on Kroatian liittyminen ja myöhemmässä vaiheessa paitsi Turkin myös Länsi-Balkanin maiden liittymisen käsittely. Länsi-Balkanin maita ei saa unohtaa. Vaikka tehtävä on hankala, EU:n on laajentuessaan myös syvennyttävä, mikä edellyttää toimielinkehyksen uudistamista. Edessämme oleva ongelma ei liity niinkään kansalaisiin tai ehdokasmaihin kuin eurooppalaiseen eliittiin. Siksi kehotan jäsen Brokia ottamaan mallia suuresta eurooppalaisesta Helmut Kohlista, jolla oli rohkeutta kertoa kansalaisille laajemman ja syvemmän EU:n merkityksestä.

On aika tehdä uusi aloite Kyproksen konfliktin ratkaisemiseksi ja saaren pohjoisen turkkilaisosan eristyksen lopettamiseksi. Olen ilahtunut saaren kreikkalaisosan tekemästä sitoumuksesta, mutta nyt tarvitaan myös uutta YK:n johtamaa aloitetta, jolla konfliktiin löydetään lopullinen ratkaisu ja jonka ansiosta EU pystyy käymään liittymisneuvotteluja Turkin kanssa täysin irrallaan tästä asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, kolme asiaa on selvää, vaikkemme pystykään ennustamaan, mitkä valtiot voimme toivottaa tervetulleiksi EU:hun ja milloin se tapahtuu. Ensimmäinen on se, että Bulgarian ja Romanian jälkeen EU:hun liittyy muitakin maita, ja toinen se, että kaikki eurooppalaiset valtiot, jotka jakavat arvomme ja täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, ovat oikeutettuja hakemaan EU:n jäsenyyttä. Kolmas selvä asia on se, ettei Nizzan sopimus sovi tulevien laajentumisten perustaksi. Tämä tarkoittaa, että 27 jäsenvaltion EU:n perusteellisen uudistuksen olisi pitänyt tapahtua jo kauan sitten.

Tämä arvio olisi osunut oikeaan jo kuusi vuotta sitten, kun Laekenin julistus annettiin, mutta nyt se on sitäkin osuvampi. Olen sitä mieltä, että EU:ta on välttämätöntä syventää ennen seuraavia laajentumisia ja että perustuslaki takaa EU:n toimintakyvyn tulevaisuudessa. Ei voida hyväksyä, että ehdokasvaltioille asetetaan yksipuolisia vaatimuksia ja odotetaan niiden selviävän haasteista yksinään. Siksi toivon, että perustuslakikriisi pystytään ratkaisemaan ensi vuoden aikana tavalla, jonka kaikki 27 jäsenvaltiota voivat hyväksyä. Totuus on kuitenkin, että EU:n heterogeeninen poliittinen koostumus tekee sen erittäin vaikeaksi.

Integraatiovalmiuden kannalta oleellista on, ettei tavoitteena pidä olla EU:n mahdollisimman vähäinen, ehkä pelkästään institutionaalinen, uudistus. Perustuslaista ei pidä perääntyä vuonna 2009. Lisäksi on olennaisen tärkeää, että onnistumme pienentämään EU:n ja sen kansalaisten välistä juopaa. Ranskan ja Alankomaiden kansalaisten lisäksi muillekin kansalaisille on annettava vahva ja selkeä viesti siitä, että olemme valmiit ottamaan opiksi näiden maiden ei-äänistä, mikä tarkoittaa, että olemme halukkaita pohtimaan uusia tapoja toteuttaa EU:n politiikkaa tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea sitä, että sosiaalisen EU:n perustaminen on otettava eurooppalaisen politiikan ytimeen ja pidettävä siellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mario Borghezio (UEN).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä keskustelussa on lähetettävä komissiolle selkeä viesti siitä, että sen on otettava mittavassa laajentumisohjelmassaan huomioon tarve laatia kokonaisstrategia, joka koskee Euroopan unionin tämänhetkistä ja tulevaa poliittista roolia.

Tähän kuuluu myös – ehkä keskeisenä osana – geopoliittinen päätös siitä, mitkä EU:n rajojen pitäisi olla. Tämä on erityisen totta ja tärkeää käsiteltäessä äärettömän arkaluonteista Turkin kysymystä, jonka ratkaisussa ollaan päätymässä etuoikeutettuun kumppanuuteen.

Yhdyn mietinnöissä esitettyihin näkemyksiin yhden seikan osalta eli siinä, ettei laajentumisstrategiaa koskevassa komission tiedonannossa ole syvennytty riittävästi erääseen keskeiseen näkökohtaan: vaaraan siitä, että jos EU ei uuden laajentumisen yhteydessä kykene riittävään poliittiseen, taloudelliseen, rahoitukselliseen ja myös kulttuuriseen yhdentymiseen, laajentuminen johtaa väistämättä Euroopan unionin poliittisen hankkeen heikentymiseen tai jopa kaatumiseen.

Komission tiedetään vievän laajentumisohjelmaa eteenpäin käsittämättömän kevyesti, eikä se edes ilmoita, mikä on ohjelman taloudellinen vaikutus, vaikka juuri tämän on ehdottomasti oltava tiedossa ennen yhdenkään uuden maan liittymistä.

Olemme täysin tietoisia siitä raskaasta työstä, joka meitä odottaa Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen, joten ehkä nyt on tullut aika tehdä liittymistä odotteleville maille selväksi, ettei niille voida toistaiseksi antaa samanlaisia näkymiä. Tätä olemme korostaneet muun muassa Turkin tapauksessa. Älkäämme unohtako, miten valtavan vaikeaa oli löytää sovitteluratkaisu nykyiseen rahoituskehykseen, jota sitäkin on kohta tarkistettava.

Nämä perustelut saavat meidät ymmärtämään, että Prodin hallituksen kaltaiset hallitukset, jotka haluavat joka käänteessä ulottaa laajentumisen ehdottomasti Balkanin maihin piittaamatta lainkaan todellisista ongelmista, ovat muodostaneet oman kantansa edesvastuuttoman kevyesti.

Jos haluamme, että yhdentyvässä Euroopassa noudatetaan edelleenkin niitä vaatimuksia ja arvoja, joihin kansalaisemme ja kansamme uskovat, emme myöskään voi enää hyväksyä aiempien liittymismenettelyjen liian lempeää suhtautumista korruption ja rikollisuuden kaltaisiin vakaviin asioihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM).(FR) Arvoisa puhemies, myös me äänestämme tätä mietintöä vastaan, koska siinä on yritetty sanoutua irti alkuaikojen järkevästä EU:sta eli kuuden jäsenvaltion EU:sta, jossa jäsenvaltiot tekivät keskenään yhteistyötä Atlantin laajuisen tasapainon saavuttamiseksi.

Ylikansallisuuteen uskovat ihmiset ovat paisuttaneet hankkeensa suhteettomiin mittasuhteisiin laajentumalla sinne, tänne ja tuonne tietämättä edes, missä rajat seisovat. Purettuaan sisärajat ja unohdettuaan jopa sen, mikä raja on, nämä eurointoilijat eivät enää tiedä, mihin pysähtyä. Heidän hankkeensa ei näin ollen ole aidosti poliittinen, koska – toistettakoon – politiikkaa ei voi olla ilman rajojen käsitettä.

Nyt nämä eurointoilijat sitten huomaavat, että seinän toiselle puolelle on vielä jäänyt joku, että laajentumista on jatkettava, koska he eivät osaa sanoa kenellekään ei. Tässä he nyt ovat ilman minkäänlaista perustuslakia – lopullisesti ilman minkäänlaista perustuslakia, sillä harhakuvitelmia ei kannata elätellä! He seisovat ammottavan tyhjyyden partaalla pakotettuina joko antamaan periksi eli keksimään käytännönläheisen, kahden tai kolmen nopeuden EU:n – joka olisikin järkevin vaihtoehto – tai ryntäämään silmittömästi pakoon.

Sitten he ovat yhteydessä Turkkiin tai istuvat vastatusten esimerkiksi Kaukasian uusien ehdokasvaltioiden kanssa: onhan Georgia kuitenkin Euroopan neuvoston jäsen. Miksei sitten samalla laajennuta Maghreb-maihin tai Libanoniin, joilla on tiiviit historialliset siteet kansakuntiimme?

No, tuumasta toimeen! Koska EU-paralla ei enää ole rakennetta, laajennetaan sitä lisää eikä unohdeta tällöin oudosti syrjään jääneitä valtioita – Serbiaa, Venäjää – jotka ovat jääneet syrjään ehkä siksi, etteivät ne ole halunneet hyväksyä Yhdysvaltojen johtoasemaa. Arvoisa puhemies, siinä kaikki, mitä voidaan sanoa niin kutsutun Euroopan unionin epäonnistumisesta – juuri niin: epäonnistumisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, kerta toisensa jälkeen ja useiden vuosien ajan parlamenttimme on lähettänyt maailmalle ensin varovaisesti ja sitten – niin kuin tänään – selkein sanakääntein viestin siitä, ettei EU voi enää laajentua ilman toimivaa perustuslakia. Kiihtyvä laajentuminen ilman ehtoja tai vastaväitteitä ei ole kenellekään hyväksi, päinvastoin: jakamalla jäsenvaltiot kahteen luokkaan poikkeusten avulla ja etäännyttämällä kansalaiset EU:sta vaarannamme kaiken sen, mikä on jo saavutettu.

Laajentuminen on muodostunut EU:n todelliseksi menestystarinaksi, mutta monet ihmiset ovat yhä useammin taipuvaisia pitämään sitä uhkana ja vastustamaan sitä väittäen, että meidän on oltava mielipiteen muodostajia sanan parhaassa merkityksessä. Tämä ei ole kovinkaan helppoa, sillä perustuslaissa on vain vähän poliittista vetovoimaa – eikä sillä sitä voi paljon ollakaan, koska perustuslain tarkoituksena on lähinnä parantaa toimielinten toimintaa ja saada päätökset tehtyä enemmistöpäätöksinä kansalaisten silmien edessä eikä diplomatian huipulla suljettujen ovien takana. Perustuslain tarkoituksena on luoda talousmalli, jossa toiminnot ja niihin käytettävät rahat ovat järkevässä tasapainossa, ja antaa EU:lle monelta osin uusia tehtäviä, vaikka jo nyt lukuisat ihmiset ovat sitä mieltä, että EU:sta on liikaa harmia. Energiakysymyksellä on – näin lämpimilläkin säillä – eurooppalainen ulottuvuus, ja meidän on ratkaistava se yhdessä.

Haluan lopuksi puhua hieman Kroatiasta. Se on oman kotimaani kannalta erityisen tärkeä ehdokasvaltio. Perustuslakia koskevat vaatimuksemme eivät tarkoita, että haluaisimme estää Kroatian jäsenyyden, päinvastoin. On täysin mahdollista, että siitä tulee yksi meistä vuonna 2009 tai 2010, mikäli puheenjohtajavaltio Saksa onnistuu puhaltamaan uutta henkeä perustuslain ratifiointimenettelyyn ja nostamaan perustuslain jälleen puheenaiheeksi. Toivotamme Saksalle tässä asiassa menestystä sen toimiessa neuvoston seuraavana puheenjohtajavaltiona.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Stubbin mukaan laajentuminen on ollut EU:n menestyksekkäintä politiikkaa, joka on levittänyt vakautta, rauhaa ja vaurautta koko mantereellemme.

Tämä on yhä perusteltu toteamus. Se tarkoittaa tietenkin, että Euroopan unionin on muututtava varsinkin uudistamalla toimielimiään. Tarkoittaako se kuitenkin myös sitä, että meidän täytyy pidättyä laajentumasta, kunnes kaikki toimielinuudistukset on saatu päätökseen? Jos näin olisi, viimeinen laajentuminen olisi jäänyt tapahtumatta, koska Nizzan sopimus oli selvästi puutteellinen. Ehkä jopa vuoden 1973 laajentuminen olisi jäänyt tapahtumatta.

Laajentuminen on itse asiassa yksi uudistuksia eteenpäin vievistä voimista. Eräät jäsenvaltiot, jotka ovat haluttomia hyväksymään toimielinuudistuksen, pitävät sitä kuitenkin laajentumisen jälkeen usein tarpeellisena. Uudistuksen kannattajien pitäisi siis olla myös laajentumisen kannattajia. Ja kuitenkin jäsen Méndez de Vigo totesi, ettei EU:n pitäisi enää laajentua ilman perustuslaillista sopimusta. Myös jäsen Stubbin mietinnön 9 kohdassa todetaan: "[…] ennen uutta laajentumista on tärkeää" ja esitetään sitten pitkä luettelo perustuslailliseen sopimukseen sisältyviä asioita. Meidän on hieman vaikea hyväksyä noin ehdotonta kantaa.

Jäsen Brokin mukaan laajentumista ajavat usein voimakkaimmin henkilöt, jotka vastustavat EU:n syventymistä. Kumpikin asia edellyttää kuitenkin, että molempia ajetaan tarmokkaasti eteenpäin. On olemassa todellinen vaara siitä, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät he halua laajentumista, ennen kuin toimielimet on uudistettu, ja toiset sanovat puolestaan, ettei toimielinuudistusta tarvita ennen laajentumista. Jos molempia asioita halutaan viedä eteenpäin, molemmat vaativat tukea, koska juuri nämä kaksi asiaa yhdessä vievät meitä eteenpäin kohti laajempaa ja uudistunutta Euroopan unionia.

Tästä syystä ryhmämme on jättänyt käsiteltäväksi 9 kohtaa koskevan tarkistuksen, jotta siinä todettaisiin selkeästi, ettei kaikkia toimielinohjelman osia tarvitse meidän mielestämme hyväksyä, ennen kuin EU voi jälleen laajentua. Meidän mielestämme molemmat prosessit – laajentuminen ja uudistaminen – käyvät käsi kädessä: ne vievät toinen toistaan eteenpäin, ja ehkä ne loppujen lopuksi toteutuvatkin samana päivänä – kenties niin, että uusi perustamissopimus ja liittymissopimus yhdistetään toisiinsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, laajentuminen ei saa olla itse tarkoitus. Se on keino laajentaa erästä hanketta, emmekä voi sallia, että tuo hanke heikentyy laajentumisen seurauksena.

Tämä keskustelu heikentää loppujen lopuksi kykyämme puhua siitä, mitä EU haluaa olla, mitä se haluaa tehdä. Brokin mietinnön 8 kohta on erittäin selkeä. Valitettavasti saatamme olla ja itse asiassa olemmekin kiiruhtamassa eteenpäin tavalla, joka estää meitä laajentumisen varjolla keskustelemasta omista ongelmistamme ja vaikeuksistamme.

Jotkin toimielinuudistukset eivät voi odottaa, riippumatta siitä, laajentuuko EU vai ei. Joitakin poliittisia ja taloudellisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa jo nyt ilman mitään uudistuksia. Euroopan komissioon liittyy vakavia legitimiteettiongelmia, ja se on syyllistynyt joihinkin häpeällisiin toimiin esimerkiksi hyväksyessään salaa lentokenttiä koskevia turvallisuussääntöjä ilman mitään demokraattista valvontaa ja tiedottamatta asiasta kansalaisille. On monia toimia, jotka turmelevat toimielintemme demokraattisen oikeutuksen.

Kaikki tämä edellyttää ratkaisua. Meidän on epäilemättä alettava keskustella laajentumisesta, ja keskustelut on aloitettava molemmilla rintamilla samanaikaisesti. Laajentumista ei kuitenkaan pidä käyttää tekosyynä, jonka varjolla lyödään laimin Euroopan unionia nykyisin vaivaavat vakavat ongelmat. Nämä ongelmat ovat olemassa riippumatta siitä, liittyykö Turkki EU:hun vai ei ja laajeneeko EU vai ei.

 
  
MPphoto
 
 

  Milan Horáček (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän mietinnöistään ja siitä, että he ovat tuoneet esiin Kroatian mahdolliseen jäsenyyteen liittyviä ongelmia. Kroatia on edistynyt merkittävästi viime vuosina ja pystyy näin ollen vastaamaan Kööpenhaminan kriteerien asettamiin poliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Koska Kroatian integraatiovalmiutta ei siis tarvitse testata, EU:n pitäisi laatia selkeä ja määrätietoinen strategia, jonka avulla maa voi liittyä pikaisesti unioniin. Emme voi tehdä Kroatiasta EU:n sisäisten ongelmien vankia, vaan meidän on suhtauduttava sen liittymiseen joustavasti. Kroatian mahdollisella liittymisellä ei ole kovinkaan paljon merkitystä EU:lle, mutta Kroatialle itselleen se on maan demokraattisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää näkemykseni toisesta tänään käsiteltävästä mietinnöstä, Stubbin mietinnöstä.

Mietinnössä edistetään toimia unionin päätöksentekomenettelyjen toimivuuden lisäämiseksi ja sen institutionalisoimiseksi niin, että päätökset tehdään periaatteessa unionin johdon muodostamassa ytimessä ilman, että pienillä ja riippumattomilla valtioilla olisi minkäänlaista veto-oikeutta.

Esittelijä ei ole ilmeisestikään kuunnellut kansalaisten mielipidettä, sillä he ovat hylänneet perustuslaillisen sopimuksen kaksi kertaa. Mietinnössä on ilmeisen selvästi kaivettu esiin hylätty sopimusteksti ja hyväksytty sen demokratianvastaiset määräykset. Muutokset ovat sisällöltään sellaisia, että ne vain lisäävät demokratiavajetta sen sijaan, että ne vähentäisivät sitä tai poistaisivat sen kokonaan. Niiden tavoitteena on tukea perustuslaillista sopimusta ja saada sen kansanvastainen sisältö läpi vuoteen 2009 mennessä. Sen sijaan, että muutoksilla pyrittäisiin laajentamaan kansalaisten oikeuksia ja kansalaisille tiedottamista, Euroopan unionin toiminta ja päätöksentekomenettely nähdään niissä selvästi unionin valtapiirien lähes yksinomaisena oikeutena. On surullista, että kansalaiset on jälleen kerran työnnetty syrjään.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustellessamme Euroopan unionin laajentumisstrategiasta meidän pitäisi miettiä näkemystämme yhteisestä Euroopasta. Tähän mennessä ilmenneet häikäilemättömät poliittiset pyrkimykset saattaa perustuslaki voimaan ovat olleet osoitus halusta luoda ylikansallinen poliittinen organisaatio, jossa päätösvalta on EU:n suurimmilla jäsenvaltioilla. Euroopan unionin laajentumiskysymystä tarkastellaankin yleensä tästä näkökulmasta, ja taloudelliset näkökohdat syrjäytetään. Euroopan unioni haluaa ottaa vastaan mahdollisimman monta maata, joita EU:n suurimmat jäsenvaltiot voivat dominoida. Turkin tai Ukrainan liittyminen unioniin muutaman seuraavan vuoden aikana onkin päätöksentekijöille mahdoton yhtälö väestömäärän mahdollisen lisääntymisen vuoksi.

Haluan korostaa, että Euroopan unioni voi säilyä toimintakykyisenä vain, jos taloudelliset näkökohdat asetetaan poliittisten näkökohtien ja myös sellaisten päämäärien edelle, joilla pyritään luomaan uusi 2000-luvun Rooman valtakunta, jonka johdossa on vain kolme tai neljä maata.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Protasiewicz, (PPE-DE) .(PL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitokseni omaan poliittiseen ryhmääni kuuluville kollegoilleni Elmar Brokille ja Alexander Stubbille vaivasta, jota he ovat nähneet mietintöjen laatimiseksi. Molemmissa mietinnöissä on lähestytty perinpohjaisella ja asiantuntevalla tavalla yhtä Euroopan unionin tärkeimmistä haasteista, nimittäin laajentumista. Oma maani liittyi Euroopan yhteisöön kaksi ja puoli vuotta sitten, joten voin antaa arvoa niille eduille, joita jäsenyys on tuonut mukanaan niin Puolan taloudelle kuin miljoonien puolalaisten elämään.

Olen myös vakuuttunut siitä, ettei viimeisin laajentuminen hyödyttänyt ainoastaan uusia jäsenvaltioita. Koko unioni hyötyi laajentumisesta sekä talouden että turvallisuuden ja vakauden kannalta. Näin tapahtui myös Euroopan yhteisön aiempien laajentumisten yhteydessä. Niistä hyötyivät sekä EU:n uudet jäsenet että sen vanhat jäsenvaltiot.

Euroopan unioni on esimerkki onnistuneesta hankkeesta, koska se ei ole koskaan sulkeutunut perustajajäsenten eliittipiiriksi vaan on pystynyt kasvamaan viisaasti ja lisännyt näin vaikutusvaltaansa yhä kansainvälisemmäksi muuttuvassa toimintaympäristössä.

Euroopan unioni on epäilemättä varautunut laajentumaan vielä uudelleen. Balkanin valtiot ja unionin itäiset naapurit ovat eräänä päivänä osa Euroopan unionia, ja sekin on yhteisömme hyväksi.

Toimielimiä on tietenkin uudistettava ennen seuraavaa laajentumista. Haluan kuitenkin esittää pelkoni siitä, että uudistusprosessin alistaminen täysin perustuslaillisen sopimuksen kaikkien kohtien hyväksymiselle, vaikka sopimus on hylätty Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä, saattaa antaa sen epämieluisan vaikutelman, ettei unioni enää halua uusia jäseniä. Tämä olisi erittäin kielteinen viesti niiden maiden yhteiskunnille, jotka haluavat liittyä yhteisöömme.

Meidän ei pidä – ja uskon, ettemme haluakaan – rajoittaa unioniamme nykyiseen jäsenpiiriimme, johon kuuluu jo 27 maata. Halukkuutemme ottaa vastaan uusia jäseniä ei saa olla pelinappulana sisäisissä kiistoissamme siitä, millaisia EU:n toimielinten pitäisi olla.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, unionin uusi laajentuminen Kroatiaan, Serbiaan ja muihin Länsi-Balkanin maihin vaikuttaa Euroopan naapuruuspolitiikan ja unkarilaisten vähemmistöjen vuoksi voimakkaimmin juuri Unkariin. Joka tapauksessa tällä hetkellä on tärkeintä vahvistaa ja toteuttaa perusteellisia taloudellisia ja institutionaalisia uudistuksia sulkematta kuitenkaan pois laajentumisen mahdollisuutta. Euroopan yhteisön historian kannalta on valitettavaa, että tämänkertainen laajentuminen tapahtuu ilman taloudellista ja institutionaalista kehitystä: EU ei voi laajentua ilman taloudellista ja institutionaalista kehitystä. EU:ta ei voi laajentaa suhteellisesti vajavaisin varoin eikä ilman perustuslaillista sopimusta!

Vuoden 2004 laajentumisella oli myönteisiä seurauksia, ja se hyödytti sekä vanhoja että uusia jäsenvaltioita. Tässä tilanteessa on vain voittajia. Kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi EU:hun ongelmitta, ilman mitään taloudellisia vaikeuksia, ilman mitään sosiaalista polkumyyntiä ja muuttovirtoja. Laajentumisen jälkeen Euroopan unioni pystyi vahvistamaan palveludirektiivin, REACH-asetuksen ja rahoituskehyksen, ja se aikoo laajentaa Schengen-järjestelmää. Hyvät kollegat, tarvitsemme kuitenkin eurooppalaista kampanjaa, koska Länsi-Euroopan maat eivät tunne laajentumisen todellisia kustannuksia ja koska uusista jäsenvaltioista on tullut vanhojen jäsenvaltioiden ongelmien sijaiskärsijöitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, eurooppalaiset arvot sekä oikeudenmukaisuuden, demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteet ovat kauniita sanoja, joita korostetaan yleensä liikaa toisarvoisissa seremonioissa ja merkityksettömissä, ulkokultaisissa toiminnoissa ilman, että niitä todella tarkoitettaisiin tai toteutettaisiin. Eurooppalaisen hengen rapautuminen ja siihen yhdistyvä Yhdysvaltojen hallinnon nuoleskelu ovat vallalla Euroopan unionissa, jota uhkaa hajoaminen niiden lyhytnäköisten laajentumisesta vastaavien komission jäsenten vuoksi, joita Atlantin toisella puolella olevien johtajien toivomuksia nöyrästi noudattavat brittijohtajat puukottavat selkään.

Näin on ikävä kyllä käynyt komissiossa ja neuvostossa, jotka ovat pikku hiljaa vetämässä EU:ta harhakuvitelmien pariin antamalla sotilasjohtoisen aasialaisen valtion sanella ehdot, jotka täytettyämme me saamme kunnian liittää sen unioniin, sen sijaan, että se itse täyttäisi velvoitteensa.

Hyvät kollegat, älkää tehkö virhettä. Laajentumalla Turkkiin EU ei itse laajene vaan Turkki laajenee. Arvoisa komission jäsen Rehn, onnittelen teitä siitä, että olette päättäväisesti pyrkinyt saamaan EU:n liittymään Turkin uuteen ottomaani-imperiumiin. Toivotan onnea kansalaisillemme, jotka seuraavat pöyristyneinä ja avuttomina tilanteen kehittymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän poikkeuksellisesta työstään. Haluan esittää seuraavat huomautukset:

Laajentumispolitiikan jatkuminen: se on tärkeää, ja sitä pitää jatkaa koordinoidusti jäljellä olevien Länsi-Balkanin maiden osalta, jotta varsinkin Kosovon kysymys saadaan pikaisesti ratkaistua. EU:n tulevaisuudennäkymissä ja laajentumispolitiikassa on pyrittävä rauhaan ja yhteistyöhön, joiden puolesta kamppailemme.

Turkki: muutama päivä sitten tehtiin oikeansuuntainen päätös. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä kuitenkin miettimään aikataulua uudelleen, koska näin täydennettäisiin ja parannettaisiin tehtyä päätöstä ja autettaisiin teitä myös suojaamaan Euroopan unionin uskottavuutta.

Naapuruuspolitiikka: komission tiedonanto on puutteellinen. Naapuruuspolitiikka on kuitenkin tärkeää, ja sitä on kehitettävä. Jäämmekin odottamaan uutta, parempaa ja yhtenäisempää tiedonantoa.

Haluan lopuksi todeta, että laajentunut EU on demokraattisempi, tehokkaampi, avoimempi ja yhteiskunnallisesti valveutuneempi, jos perustuslaki saadaan lopulta voimaan. Menettelyjä ollaan jo käynnistämässä uudelleen. Oikea tapa on lähestyä vähitellen perustuslain taustalla olevia asioita ja ongelmia, mutta tällä asteittaisella lähestymistavalla on myös viimeinen käyttöpäivä.

 
  
MPphoto
 
 

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Brokia ja jäsen Stubbia tästä laajentumisprosessia koskevasta keskustelusta ja sitä koskevista mietinnöistä. Haluan aluksi kommentoida Brokin näkemyksiä johdanto-osan F kappaleessa, jonka mukaan laajentuminen ei saa heikentää hankkeen poliittista luonnetta. Olen itse kotoisin Ruotsista – maasta, joka on kaikissa tutkimuksissa tuonut selkeästi esiin sen, että jatkuva laajentumisprosessi on yksi EU:n tärkeimmistä kysymyksistä. Minua huolestuttaa tänä päivänä etenkin se, ettemme puhu selkeästi jatkuvasta laajentumisesta tai Turkin jäsenyydestä. Monet tämän parlamentin jäsenet vastustavat Turkin jäsenyyttä, mikä on tuotu selkeästi esiin esimerkiksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän pyynnössä, jonka mukaan äänestys Turkin jäsenyysneuvotteluista olisi suoritettava salaisena lippuäänestyksenä. Omasta mielestäni ja monien muidenkin mielestä on käsittämätöntä, että poliitikot pelkäävät puolustaa näkemyksiään äänestäjilleen, EU:n kansalaisille.

Viime vuosina on esitetty monissa yhteyksissä näkemyksiä, jotka ovat saaneet minut ihmettelemään, löytyykö laajentumisen jatkamiseen tahtoa, vaikka ratkaisisimmekin asialistamme tärkeimmät kysymykset. Tarvitsemme uuden perustuslain riippumatta siitä, liittyykö unioniin uusia jäsenvaltioita vai ei, ennen kaikkea siksi, että meidän on varmistettava päätöksentekoprosessimme ajanmukaisuus. Meidän on uudistettava maatalouspolitiikkamme huolehtiaksemme siitä, että tulevaisuudessa on uusia työpaikkoja ja että EU:n perusta on kestävä. Tarvitsemme nykyistä suuremman talousarvion tulevalle rahoitukselle. Mietinkin, mitä jäsen Brok tarkoittaa todetessaan 11 kohdassa, että unioni voi toimia vain siinä tapauksessa, että kaikki sen jäsenet jakavat eurooppalaisesta identiteetistä kumpuavat yhteiset arvot. Onko tämä tulkittava niin, että suljemme oven Turkin nenän edestä?

Edustamani Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, on jättänyt käsiteltäväksi tarkistuksen 29, jota pyydämme kaikkia tukemaan. Olemme täysin yksimielisiä siitä, että Turkin on täytettävä ne Kyprosta, kurdeja ja ihmisoikeuksia koskevat vaatimukset, jotka asetimme jo aivan alussa, sekä vaatimukset, jotka koskevat kaikkia muitakin. Puhukaamme kuitenkin selkein sanakääntein ja pitäkäämme nämä eri asialistat erillään.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

 
  
MPphoto
 
 

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää kaksosia Brokia ja Stubbia heidän mietinnöistään. Kuten tiedämme, he ovat kumpikin hyvin kompetentteja ja lahjakkaita veljeksiä, mutta suunta, johon he haluavat viedä Euroopan unionia, ei välttämättä ole suunta, jota itse kannatan.

On totta, että uudistuksia tarvitaan, ja on totta, että laajentuminen on osoittautunut monelta osin hyväksi ja tehokkaaksi keinoksi viedä Euroopan unionia eteenpäin. Mutta jossain kohdin täytyy myös muistaa laajentumisen rajat. Eihän Euroopan unionin politiikka voi olla sitä, että koko ajan vain laajennutaan ja laajennutaan, ja kun ongelmia tulee, perustetaan uusia virastoja, vaan pitäisi pystyä syvemmin keskustelemaan siitä, mikä Euroopan unionin luonne on tulevaisuudessa, minkälaista unionia tarvitaan ja mitä unionin tehtäviin todella kuuluu.

Tässä suhteessa toivon, että myös tämän laajentumiskeskustelun yhteydessä otetaan huomioon kasvun rajat. Me esitämme usein kysymyksiä kasvun rajoista juhlapuheissamme, mutta nyt, kun puhumme Euroopan unionin laajentumisesta, emme muista, että myös tällaisella kasvulla on tietyt rajansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, suunnitelma Euroopan unionin laajentamisesta edelleen on menettämässä kansan kannatuksen. Viimeisin laajentuminen oli looginen, koska sillä voitettiin lopullisesti Euroopan keinotekoinen jako, joka oli seurausta Jaltan konferenssista. Tällä hetkellä kysellään, mitä järkeä uudessa laajentumisessa on. Tällä kysymyksellä nostetaan puheenaiheeksi Euroopan unionin suurhankkeen tarkoitus. Mikä on yhteinen EU ja mitä sen pitäisi olla? Onko se vain poliittinen yhteisö, jonka tarkoituksena on varmistaa jäsenilleen demokraattisen hallinnon vakaus, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen hyväksyminen ja tehokkaan markkinatalouden mukanaan tuoma vauraus? Vai onko se arvojen yhteisö, jolla on yhteiset juuret ja yhteinen kulttuuriperintö? Siinä tapauksessa onkin kysyttävä, mitä juuret ja kulttuuriperintö oikein ovat.

Kulttuurihistorioitsijat korostavat, että nykyinen eurooppalainen identiteetti on tulosta monesta historiallisesta perinteestä. Meissä kaikissa ja jokaisessa eurooppalaisessa kansakunnassa on jäljellä jotain Kreikan filosofisesta perinteestä ja roomalaisesta tasavalta-ajattelusta. Olemme renessanssiajan humanismin ja valistuksen ajan rationalismin perillisiä, ja meillä on myös kristillinen perintö, hyväksyimmepä sen tai emme. Älkäämme pettäkö itseämme. Vaikka eräät meistä eivät halua nykyisin hyväksyä tätä perintöä, se on silti osa nykyeurooppalaista identiteettiä. Se on ainakin läsnä ihmisarvon perusperiaatteessa, jonka on lukuisten perustuslakiemme pohjana.

Kun Elmar Brok toteaa mietinnössään, että "unioni voi toimia kunnolla vain siinä tapauksessa, että kaikki sen jäsenet jakavat eurooppalaisesta identiteetistä kumpuavat yhteiset arvot", hän ajattelee varmaankin identiteettiä, joka sisältää kristillisen perintömme. Perustuslakia laadittaessa emme saa unohtaa mainita tätä perintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, lausuessani tänään näitä sanoja on Puolan sotatilalain asettamisen 25. vuosipäivä. Sotatilalailla yritettiin tuhota solidaarisuusliike ja estää puolalaisen yhteiskunnan eteneminen kohti vapautta ja demokratiaa. Nyt, 25 vuotta myöhemmin, pidän puheenvuoroani täysin erilaisessa maailmassa, Euroopan parlamentissa, EU:ssa, joka perustuu demokratian, rauhan, oikeusvaltion ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin.

Tämä henkilökohtainen viittaus historiaan osoittaa selkeästi, miten paljon hyvää Euroopan unioni merkitsee kaikille eurooppalaisille. Haasteenamme on tänään saada tasapainoon lisälaajentuminen ja Euroopan unionin valmiudet ottaa vastaan uusia jäseniä. Euroopan unioni ei voi yhtäältä kääntää selkäänsä maille, jotka yrittävät päästä sen jäseniksi, sulkeutumalla vaurauden ja läntisen sivilisaation norsunluutorniin. Toisaalta se ei voi myöskään sallia, että Euroopan yhteisön sosiaaliset ja lainsäädännölliset perustat heikkenevät tai häviävät kokonaan.

Euroopan unionin pitäisi täyttää velvoitteensa jäsenyyttä tavoittelevia maita kohtaan ja kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten kyseiset maat suoriutuvat oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisesta, riippumattoman oikeuslaitoksen perustamisesta ja perusoikeuksien kunnioittamisesta. Euroopan unionin toimielinten on annettava tarkempi määritelmä tehokkaammasta naapuruuspolitiikasta. Tätä varten meidän onkin perustettava Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen yhteisö.

Euroopan unionin ja Venäjän väliset suhteet ovat yhä keskeinen puheenaihe, joka kattaa niin kaupan kuin energian sekä ennen kaikkea ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan liittyvät kysymykset.

 
  
MPphoto
 
 

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, mietintäaika on osoittanut selvästi, että tämän hetken suureena haasteena on vakuuttaa EU:n kansalaiset siitä, että he voivat ottaa osaa päätöksentekoon ja vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen. On tärkeää, että he uskaltavat luottaa vaikutuskykyynsä ja että he myös haluavat tukea EU:ta, kun se tulevaisuudessa haluaa ottaa vastaan ehkä useitakin uusia jäsenvaltioita.

Jokaisen eurooppalaisen on tunnettava olevansa edustettuna Euroopan parlamentissa. Tämä on monelle itsestään selvää, mutta ei kaikille. Kansallisten vaalijärjestelmien ja Euroopan parlamentin edustajanpaikkojen jakoa koskevien määräysten vuoksi joukoittain eurooppalaisia jää laajentumisprosessin jatkuessa parlamentin ulkopuolelle. Tarkoitan alueellisia ja kansallisia kielivähemmistöjä, joihin kuuluu nykyisin noin 50 miljoonaa ihmistä. Tämä on kokonaista 10 prosenttia EU:n väestöstä. Jo viime vaaleissa parlamentista putosi neljä vähemmistöä. On valitettavaa, jos suuria ryhmiä jätetään järjestelmällisesti pois EU:n päätöksenteosta. Jos näin tapahtuu, meidän ei pidä odottaa saavamme näiltä ihmisiltä automaattisesti tukea EU:n rakentamiselle tulevaisuudessa. Tämä asia on otettava vakavasti EU:n perustuslaillisen sopimuksen tarkistuksen yhteydessä. EU:n ei pidä luoda toisen luokan kansalaisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Camiel Eurlings (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan esittää suuret kiitokset kahdelle esittelijälle, jäsen Brokille ja jäsen Stubbille, heidän erinomaisesta työstään. Kuten monet ovat jo ennen minua todenneet, laajentuminen on yksi EU:n suurimpia menestystarinoita. Joidenkin mielestä se on itsestään selvä asia, ja kehotankin tällaisia ihmisiä muistelemaan eilen parlamentissa puhunutta Milinkevitšiä, joka on itse ollut monia kertoja vankilassa. Hänen viimeksi täällä käydessään hänen poikansa oli vankilassa, ja sadat ihmiset joutuvat vankilaan vain siksi, että he taistelevat vapauden puolesta. Itä-Euroopan asiat voisivat olla aivan toisin. Demokraattiset uudistukset kaikissa niissä maissa, jotka ovat liittyneet unioniin todella lyhyessä ajassa, ovat merkittävä saavutus, josta EU:n on syytä olla erittäin ylpeä.

Jotta tehokas laajentuminen saisi edelleen tukea, monilla osa-alueilla on kuitenkin päästävä oikeaan tasapainoon. Tätä voidaan verrata taloon. Jos sen ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen lisätään jatkuvasti makuuhuoneita, on vahvistettava myös talon perustuksia. Siksi onkin erittäin tärkeää, että parlamentissa tuetaan tällä hetkellä ponnekkaasti uuden perussopimuksen käyttöönottoa ennen seuraavaa laajentumiskierrosta. Meidän ei pidä olla omahyväisiä vaan ryhtyä tarvittaviin toimiin.

Integraatiovalmius on herättänyt paljon keskustelua. Sen saama julkisuus onkin erittäin hyvä asia, vaikka valmiutta onkin nyt syvennettävä toimielinten, talouden ja perussopimusten tasolla. Koska integraatiovalmiuteen kuitenkin liittyy myös kansalaisten tuki, meidän on selitettävä heille, että laajentuminen on hyvä asia. Voimme esittää ehdokasvaltioille joitakin vaatimuksia, ja meidän on vakuuttavien uudistusten avulla yritettävä saada EU:n kansalaiset antamaan edelleenkin tukensa tälle prosessille.

Haluan lopuksi todeta, että Turkin tapauksessa tarvittiin selkeää rangaistusta, koska ehdot ovat olemassa sen takia, että ne myös täytetään. Tästä asiasta on saatu selkeä ja täydentävä viesti myös neuvoston taholta, on otettu huomioon arviointiaikoja, Turkkia koskevia sääntöjä on jossain määrin tehostettu, ja samalla meitä myös painostetaan luomaan Pohjois-Kyprosta koskevia järjestelyjä. Haluan toistaa painokkaasti, että seisomme turkkilaisten uudistajien takana. Toivomme, että ensi vuonna edistytään Kyproksen asiassa, ja toivomme ennen kaikkea, että pystymme nyt jälleen kerran kääntämään huomiomme Turkissa tarvittaviin uudistuksiin. Kehotankin uudistajia etenemään nyt mielipiteen- ja uskonnonvapauden saralla, jotta esittelijä voi ensi vuonna antaa viime vuotta myönteisemmän arvion tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Lambrinidis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan esittää neljä huomiota.

Ensinnäkin on olemassa myytti – kyseessä on todellakin myytti – siitä, että laajentuminen ja syveneminen ovat vastakkaisia tiloja. Itse asiassa juuri laajentuminen on 1980-luvun alun jälkeen pakottanut meidät syventämään unioniamme sellaisissa asioissa kuin rakennerahastot, EMU, tehostettu yhteistyö järjestäytyneen rikollisuuden vastaisissa toimissa sekä siirtolaisuus ja maailmanrauha. Siksi laajentumisen on jatkuttava.

Toinen huomioni koskee tietenkin Länsi-Balkania. Olen ilahtunut siitä, ettei maiden integroitumisprosessia kyseenalaisteta, eikä sitä pitäisikään kyseenalaistaa.

Kolmanneksi on olemassa myytti "vastaanottovalmiudesta" tai "integraatiovalmiudesta", joilla tarkoitamme uusien maiden liittymisvalmiuksia. Ne ovat EU:n velvollisuus – aivan samoin kuin Kööpenhaminan kriteerit ovat muiden maiden velvollisuus. Me emme ole kuin toimittajat ja tilastotieteilijät, jotka seuraavat, onko näitä valmiuksia olemassa vai ei. Meidän on luotava valmiudet juuri siksi, että laajentuminen voisi jatkua.

Neljäs huomio koskee Turkkia. On ollut todella harmillista joutua seuraamaan viime päivien kinastelua. Komissio puhuu "tiukan ehdollisuuden" tarpeesta tarkoittaen selkeitä ennakkoehtoja, mutta Turkin tapauksessa sen lähettämä viesti on ristiriitainen. Komissio ei painosta Turkkia suoraan noudattamaan pöytäkirjaa koskevaa velvollisuuttaan, se painostaa sitä tunnustamaan yhden 25 jäsenvaltiosta, Kyproksen. Se kinastelee siitä, avataanko yksi, kaksi vai kolme satamaa, mutta ei huomaa lainkaan ongelman ydintä, sotilaallista miehitystä, joka loukkaa kaikkia niitä eurooppalaisia arvoja, joita meidän mielestämme pitäisi vahvistaa laajentumista silmällä pitäen.

Vetoan voimakkaasti komissioon, jotta se saattaisi hankkeen takaisin raiteilleen ja asettaisi Turkille aikataulun ja vaatimuksia, joista hyötyvät sekä Turkki itse että maan demokraatit.

 
  
MPphoto
 
 

  Arūnas Degutis (ALDE). – (LT) Laajentumiset, niin viimeisimmät kuin aiemmatkin, ovat vahvistaneet unionia, tukeneet sen talouskasvua ja lisänneet sen merkitystä maailmassa. Meidän onkin säilytettävä sitoutumisemme Euroopan unionin lisälaajentumiseen, koska meillä on nyt historiallinen tilaisuus ja vastuu luoda yhtenäinen ja kukoistava Eurooppa.

EU:n laajentumisen on kuitenkin käytävä käsi kädessä sen syventämisen kanssa, sen toimielinten uudistamisen kanssa, jotta toimielimet voisivat jatkossakin olla toimintakykyisiä uusien jäsenten liittyessä mukaan. Tästä vuodesta eteenpäin EU:n rakenteeseen kuuluu 27 jäsenvaltiota. Jotta EU kykenisi laajentumaan ja toimimaan tehokkaasti, meidän on toteutettava muutama kiireellinen toimenpide:

1. Meidän on saatava kansalaiset tehokkaammin mukaan laajentumisen tukemiseen, ja tätä varten meidän on selitettävä heille tyhjentävästi EU:n laajentumisen edut, ansiot, taloudelliset hyödyt ja historialliset vastuut.

2. Meidän on tarkistettava rahoitussuunnitelma, myös rahoitusjärjestelmä, ja mukautettava se laajentuneen unionin uusiin vaatimuksiin.

3. Meidän on tehtävä tarpeelliset parannukset ja muutokset toimielimiin.

Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että maat, jotka jakavat EU:n puheenjohtajuuden vuoteen 2008 saakka, tekevät aloitteen perustuslakia koskevan yksimielisyyden saavuttamiseksi.

Haluan lopuksi todeta, että tulevaisuuden kannalta on keskeisen tärkeää antaa uutta pontta Euroopan naapuruuspolitiikalle, jonka avulla siinä mukana olevat maat pystyvät kehittämään uudistuksia nopeammin, lisäämään yhteyksiään Euroopan unioniin ja tavoittelemaan lopulta EU:n jäsenyyttä, jos niin haluavat.

 
  
MPphoto
 
 

  Zsolt László Becsey (PPE-DE).(HU) Kiitän omasta puolestani ja EU:n ja Kroatian parlamentaarisessa sekakomiteassa toimivan valtuuskunnan puheenjohtajan, kollegani Pál Schmittin puolesta jäsen Brokia ja jäsen Stubbia heidän erinomaisista ja realistisista mietinnöistään.

Meitä unkarilaisia ilahduttaa, että mietinnöissä vahvistetaan Kööpenhaminan periaate, jonka mukaan jokaisen jäsenyyttä tavoittelevan valtion on ryhdyttävä neuvotteluihin omista lähtökohdistaan. Sen vuoksi voimme luottavaisin mielin vakuuttaa parhaillaan neuvotteluja käyvälle Kroatialle ottavamme maan kansalaiset mielihyvin uusiksi jäseniksi tässä aallossa Kööpenhaminan kriteerien perusteella. Kroatian liittyminen merkitsee itse asiassa EU:n viidennen, Keski-Euroopan aluetta koskevan laajentumisaallon päättymistä. Kroatia on mukana tässä aallossa lähinnä Slovenian, Itävallan ja Unkarin välityksellä, kehitystasonsa ansiosta sekä lainsäädännöllisen ja institutionaalisen toimintakulttuurinsa ja tuhat vuotta vanhan perintönsä perusteella.

Kroatia saattaa toisaalta myös toimia hyvänä esimerkkinä niille valtioille, jotka haluavat aloittaa Euroopan unionin laajentumisen Länsi-Balkanille. Kroatian hyväksyminen ei onneksi aiheuta maan koon ja kehitystason ansiosta ongelmia sisämarkkinoille eikä talousarviolle. Liittymistä koskevat institutionaaliset edellytykset voidaan täyttää muuttamalla Nizzan sopimusta, ja se onkin tehtävä, joka on perustuslain puuttumisen vuoksi suoritettava lähinnä liittymistä silmällä pitäen.

Erityisansioiden ja lisälaajentumisen periaatetta on myös tarkasteltava tästä lähin vakavammin niin Länsi-Balkanilla kuin unionissa. Tarkoitan tässä yhteydessä Kroatian naapuria, Serbiaa, joka elättelee suuria toiveita ja jonka pohjoinen Voivodinan maakunta voi ehkä toimia siltana juuri länsimaisten juurtensa ansiosta. Se voisi jatkossakin toimia sillanrakentajana, jos Serbia yrittäisi rauhoittaa alueen sen sijaan, että se jatkaa nykykäytäntöään alkuperäisten EU-kansojen perinteisen kulttuurin tukahduttamiseksi. Jos tämä käytäntö jatkuu, Euroopan unionistamme muodostuu bysanttilainen unioni sen sijaan, että se perustuisi omiin kulttuurisiin arvoihimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Line Reynaud (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Stubbia työstä, jota hän on tehnyt tässä erittäin arkaluontoisessa asiassa. Hänen mietintönsä ansiona on se, että integraatiovalmiuden ongelmaa käsitellään siinä eri näkökulmista. Olenkin iloinen, ettei tekstissä rajoituta vain mainitsemaan kysymyksen institutionaalisia näkökohtia vaan että siinä myös korostetaan muita merkittäviä uudistuksia, joita ilman unioni ei voi ottaa vastaan uusia jäseniä. Ajattelen tässä varsinkin unionin rahoitusjärjestelmän tarkistamista.

Olen kiitollinen esittelijälle myös siitä, että hän on onnistunut mietinnössään käsittelemään ehdokasmaita puolueettomasti ja välttämään taitavasti sen vaaran, että olisi ottanut mietinnössään kantaa jonkin tietyn valtion liittymiseen.

Mietinnössä painotetaan myös aivan oikein parlamentin roolin vahvistamista liittymisprosessin lisäksi myös tulevissa toimielinuudistuksissa.

Yhtä asiaa haluan kuitenkin arvostella: minusta näyttää itse asiassa siltä, että halutessaan tehdä liian hyvää työtä esittelijä on hieman etäännyttänyt mietintöä sen alkuperäisestä tavoitteesta, sillä hän on keskittynyt tekstissään kaikkiin Euroopan unionissa tarvittaviin uudistuksiin eikä erityisesti integraatiovalmiuteen. Toimielinuudistuksia koskevan pitkän luettelon sijaan hänen olisi mielestäni kannattanut keskittyä yksinomaan niihin uudistuksiin, jotka ovat todellisia lisälaajentumisen edellytyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:n laajentumisprosessi on ollut suuri menestys, jossa jäsenvaltioiden lukumäärä on kasvanut kuudesta 27:ään. Olemme saaneet seurata aivan uudenlaisen EU:n muotoutumista. Epäilyksen valtaan antautuminen ja puheet väsymisestä jatkuvaan laajentumiseen olisivat askelia väärään suuntaan. Demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteen mukaiseen toimintakykyiseen valtioon liittyvät kriteerit on tietenkin täytettävä. Olemme saaneet myös seurata vanhan Itä- ja Keski-Euroopan voimallista muutosta. On totta, että EU tarvitsee uusia päätöksentekomuotoja, mutta unionin ei pidä ottaa käyttöön uusia ehtoja niille maille, jotka parhaillaan tavoittelevat jäsenyyttä. Arvoisa komission jäsen, ne Euroopan unionin voimat, jotka yrittävät estää Turkin tulevan jäsenyyden, ovat mielestäni varsin huolestuttavia. Tulevaisuuden visionamme on oltava yhtenäinen Eurooppa – ja siihen kuuluu myös Turkki.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin eräs edellisistä puhujista, minä en pidä laajentumista niinkään ulkopoliittisena kuin EU:n sisäpoliittisena toimintavälineenä. Siksi EU:n laajentumisprosessin ei saa antaa rikkoa Euroopan rajoja Turkin kaltaisen suuren maan liittymisen yhteydessä; Turkkihan on vain osittain eurooppalainen tai ei eurooppalainen ollenkaan. Jos Euroopan rajat rikotaan, Euroopan unionista tulee Euroopan neuvoston kaltainen euraasialainen rakennelma, jolla on lisäksi sisämarkkinat. Tämä näkymä ei voi houkutella ketään, joka yrittää saada aikaan sellaisen todella tehokkaan EU:n, joka keskeisiä tehtäviään hoitaessaan korvaa omat kansallisvaltiomme. Juuri tällaista EU:ta vakaumukselliset liittovaltion kannattajat – minä muiden mukana – tavoittelevat.

Emme toisaalta voi kuitenkaan asettaa ylipääsemättömiä esteitä eurooppalaisten maiden liittymiselle, joten torjun yritykset tulkita Brokin mietintöä siten, että perustuslaillisen sopimuksen hyväksymisestä tehdään ehdoton edellytys Kroatian kaltaisen keskieurooppalaisen maan liittymiselle – vaikkakin mietinnön joissakin kohdissa annetaan näin ymmärtää. Euroopan kansanpuolueen ryhmä, CDU ja CSU ovat hiljattain antamissaan päätöslauselmissa todenneet selkeästi, että Kroatia muodostaa kokonsa, keskieurooppalaisen sijaintinsa ja valmiutensa vuoksi poikkeuksen laajentumisprosessissa ja että se olisi itse asiassa pitänyt ottaa jäseneksi yhdessä Unkarin ja Slovenian kanssa. Sen voidaan perustellusti kuvata jääneen parhaillaan päättyvässä laajentumisprosessissa ulkopuolelle, ja pikemminkin tosiasiallisista kuin oikeudellisista syistä. Siksi vastustankin kaikkia tulkintayrityksiä, joissa Kroatiasta pyritään tekemään – kuten jäsen Horáček niin oivallisesti totesi – perustuslaillisen prosessin vanki. Meidän on epäilemättä vietävä perustuslaillista prosessia eteenpäin tällä vuosikymmenellä: tarvitsemme epäilemättä perustuslaillisen sopimuksen kyetäksemme ottamaan seuraavalla vuosikymmenellä uusia edistysaskelia ja toivottamaan Euroopan unioniin tervetulleiksi valtioita – esimerkiksi Kroatian ja Kreikan välissä sijaitsevat kaakkoiseurooppalaiset maat – joiden eurooppalaisuudesta ei ole epäilyksiä. Niistä ensimmäinen on Makedonia, jolla on jo nyt ehdokasvaltion asema. Juuri tämänkaltaisilla mailla on oikeus täyteen jäsenvaltion asemaan, ja tästä oikeudesta me pidämme kiinni.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Helmut Kuhne (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan viestinnästä. Myös minä vastustan ajatusta siitä, että laajentuminen on ulkopoliittinen toimintaväline, mutta eri syistä kuin jäsen Posselt. Olen todella sitä mieltä, että meillä on ongelmia, sillä näettehän itsekin, miten kokonaiset kolonnat ulkopoliittisilla toimintavälineillä varustettuja kansainvälisiä strategia-asiantuntijoita porhaltavat läpi EU:n ja sen ulkopuolellekin ja julistavat hyvää tarkoittaen: "Huolestuttaako kansalaissodan uhka? Liittykää EU:hun!" Ymmärrättehän itsekin myös selkeästi sen, miksi niin monet EU:n kansalaiset sanovat: "Ei kiitos, en ole toimintaväline. En ole olemassa sen takia, että minua käytettäisiin ulkopoliittisten ongelmien ratkaisemiseen. Se ei ole se syy, miksi pidän itseäni EU:n kansalaisena. Jos Euroopan unioni on tällainen, en halua olla missään tekemisissä sen kanssa."

Toinen viestintään liittyvä seikka on kysymys siitä, mikä suhde vallitsee todellisuudessa sen väitteen välillä, että meidän on täytettävä omaksumamme velvollisuudet, ja sen seikan välillä, että tahdomme ottaa tiukan linjan ehdokasmaiden kanssa sekä neuvottelujen aikana että niitä ennen, jotta saisimme kyseiset maat antamaan sitoumuksia ja pitämään niistä kiinni. Tässä keskustelussahan on avattu – ja onnittelut vaan jäsen Posseltille – kaikki mahdolliset takaovet siinä toivossa, että yhden tai toisen puolueen suosikkiehdokas saataisiin EU:hun ennen perustuslain hyväksymistä. Kadunmiehet ja -naiset ovat täysin tietoisia siitä viestistä, joka täältä lähtee ulos, joten ei ole mitään syytä puhua syyttävään äänensävyyn laajentumisväsymyksestä.

Jos jonkun mielestä ongelmia esiintyy ainoastaan tosiasioiden suhteen, hänen kannattaa käydä käsiksi juuri tällaisiin kommunikaatio-ongelmiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Alojz Peterle (PPE-DE).(SL) Haluan kertoa olevani tyytyväinen molempiin mietintöihin. Ne ovat selkeä osoitus Euroopan parlamentin poliittisesta tahdosta, joka vahvistaa Euroopan unionin uskottavuutta. Pidän niitä osoituksena vastuustamme Euroopan unionin tulevaisuutta kohtaan ja myös osoituksena yhteisestä vastuustamme maailmanlaajuista kehitystä kohtaan.

En esitä mitään erityisiä huomioita mietinnöistä vaan kannatan niissä esitettyjen ajatusten toistamista myös muissa yhteyksissä. Mielestäni on hieman paradoksaalista, että vaikka yhtäältä puhumme Euroopan unionin kriisistä, olemme toisaalta tänä jouluna joutuneet kirjaimellisesti nokakkain sen tosiseikan kanssa, että lukuisat maat Euroopassa ja jopa sen ulkopuolella ovat innokkaita liittymään EU-perheeseen. Meidän vastauksenamme ei pidä olla, ettei EU:n pöydässä ole riittävästi tuoleja tai että meillä on ongelmia talon sääntöjen laatimisessa.

Olen erityisen iloinen havaitessani jäsen Brokin tuovan mietinnössään selkeästi ilmi, etteivät läheiset monenväliset yhteydet ole vaihtoehto täysjäsenyydelle vaan lisämahdollisuus niille maille, jotka ovat tällä hetkellä vielä kaukana täysjäsenyyden saavuttamisesta. Kannatan lisäksi selkeää asennetta Kaakkois-Euroopan maita kohtaan. Haluaisin, että ne kaikki mainittaisiin nimeltä seuraavassa mietinnössä, sillä yksikään niistä ei ansaitse tulla mainituksi EU:n ulkopuolelle jääneiden maiden luettelossa (tämä on mielestäni meille tärkeää).

Niinpä Kroatiaan ja kaikkiin sen jalanjäljissä kulkeviin, niin kutsuttuun Thessalonikin prosessiin kuuluviin maihin pitäisi soveltaa seuraavaa periaatetta: heti kun ehdokasmaa on valmis, myös Euroopan unionin pitäisi olla valmis. Eurooppalainen kunnianhimo pitäisi palkita.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi molempia mietinnön esittelijöitä. Siirtyäkseni sitten käsiteltävänä olevaan aiheeseen haluan kiinnittää huomionne seuraavaan seikkaan. Euroopan unioni on osoittautunut hyvin houkuttelevaksi hankkeeksi, ja se on jo monen vuoden ajan vetänyt puoleensa uusia maita. Siksi tämänpäiväinen keskustelu siitä, pitäisikö Euroopan unionin laajentua edelleen, on mielestäni teoreettinen, koska vastaus löytyy Maastrichtin sopimuksesta. Perustamissopimuksen 49 artiklassa todetaan selvästi, että jokainen Euroopan maa, joka täyttää poliittiset ja taloudelliset kriteerit, voi liittyä Euroopan unioniin. Nämä kriteerit laadittiin Kööpenhaminassa vuonna 1993, eikä meidän pitäisi nyt tiukentaa niitä.

Tämänpäiväisessä keskustelussa on tarkoitus vastata perustavaan kysymykseen siitä, voimmeko muuttaa lisälaajentumisen kriteerejä nykyisten tarpeiden ja odotusten mukaisiksi. Minun mielestäni emme voi. Meitä sitoo mielestäni sanan pitämisen periaate, sopimusten voimassapysyttämisen periaate sekä vanha roomalainen periaate siitä, että sopimuksia on noudatettava – pacta servanta sum. Siksi niin kutsuttua vastaanottovalmiutta ei voida alkaa yhtäkkiä käyttää syynä, jonka perusteella estetään Kööpenhaminan kriteerit täyttävien maiden liittyminen Euroopan unioniin.

Kaikki peräkkäiset laajentumiset ovat vahvistaneet unionia ja vaikuttaneet suotuisasti sen kasvuun. Ne on kuitenkin ollut suunniteltava huolellisesti. Seuraavien laajentumisten suunnitelmallisuus voidaan mielestäni taata ainoastaan perustuslaillisen sopimuksen avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen neuvoston puheenjohtajan Lehtomäen kanssa samaa mieltä siitä, että laajentumisen on jatkuttava avoimena prosessina, koska kaikki aiemmat laajentumiset ovat osoittautuneet monia varoituksia ja pelkoja uhmaten suureksi menestykseksi koko EU:lle. Laajentuminen on ollut ja on vastedeskin prosessi, jossa kaikki osapuolet ovat voittajia.

Jäsen Stubb muistutti meitä aivan oikein siitä, että jokainen uusi laajentumiskierros on pakottanut EU:n mitä myönteisimmällä tavalla syventämään sisäistä valmiuttaan uudistusten kautta. Tänään viesti on se, ettei Nizzan sopimus ole enää riittävä perusta uudelle laajentumiskierrokselle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä perustuslaillinen sopimus ja soveltaa sitä käytännössä.

Integraatiovalmiutta ei kuitenkaan pidä nähdä uusiin hakijoihin sovellettavana lisäkriteerinä. Se pitäisi nähdä sisäisenä sitoumuksena siihen, että teemme kaiken mahdollisen saadaksemme yhteenkuuluvuuteemme tarpeellisia uusia laatunäkökohtia. EU:n ei pidä lähettää vääränlaista viestiä sulkemalla ovemme uusilta hakijoilta. Jokaisella Euroopan kansakunnalla on oikeus liittyä EU:hun niin, ettei sitä kohdella vieraana vaan potentiaalisena ja tervetulleena jäsenenä tässä alati kasvavassa perheessämme. Meidän on siis oltava mahdollisimman avoimia jäsenyydestä kiinnostuneiden maiden – myös Milinkevitšin kotimaan – suhteen.

Lopuksi haluan todeta, ettei laajentuminen koske ainoastaan talousarvioita ja toimielimiä. Siinä piilee suunnaton määrä kansan näkemyksiä, pelkoja ja ennakkoluuloja. Perustuslaillinen sopimus on juuri törmännyt tällaiseen kansanomaiseen ajatteluun. Meidän onkin avoimesti käsiteltävä näitä tarpeita ja pelkoja innostamalla vanhoja ja uusia jäsenvaltioita käymään avointa ja ystävällismielistä keskustelua erilaisista historiallisista kulttuurikokemuksistamme. Oman kokemukseni mukaan tällaiset pelot ja ennakkoluulot ovat itse asiassa kovin samansuuntaisia, ja suurin osa niistä osoittautuu aiheettomiksi. Perustuslaillisella sopimuksella on suunnattoman suuri kannatusreservi kansan keskuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, junat eivät sitten loppujen lopuksi törmänneetkään toisiinsa! Kyproksen hallitus on sopinut yhteistyökumppaniensa kanssa niin sanotusta Turkin junan viivästyttämisestä. Älkäämme petkuttako itseämme. Meidän ei odoteta avaavan useimpia kesken jääneitä lukuja lainkaan, koska vertailuperusteiden keräämiseen kuluu erinäisiä vuosia ja luvun valmistuminen on vain muodollisuus – se ei tarkoita enää mitään sen jälkeen, kun työ on saatu valmiiksi.

Tarkistuksia tehdään joka tapauksessa vuosittain. Kyproksen osuutta junien yhteentörmäyksessä on usein liioiteltu. Nyt sen rooli on käytännössä poistettu. Euroopan unioni voi vapaasti katsoa todellisuutta silmiin. Turkki ei ole piitannut ja on ilmoittanut, ettei se jatkossakaan piittaa, tulliliitosta tehdyn sopimuksen mukaisista velvoitteistaan, jotka olivat olemassa jo kauan ennen kuin kysymys kyproksenturkkilaisten niin kutsutusta eristämisestä tuli ajankohtaiseksi.

Nyt olemmekin todellisten kysymysten edessä: niitä ovat sananvapaus, uskonnollisten vähemmistöjen vapaus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen Etelä-Turkissa, naisten kohtelu, korruptioon liittyvät kysymykset sekä armeijan puuttuminen hallinnollisten asioiden hoitoon ja oikeuslaitoksen toimintaan. Vain kaksi päivää sitten kenraali Buyukanit varoitti Erdoganin hallitusta siitä, ettei hän anna lupaa avata yhtä satamaa kyproslaisille laivoille, vaikka sataman avaaminen osoittautui loppujen lopuksi vain ehdolliseksi ratkaisuksi.

Joidenkin mielestä meidän ei pidä tarkastella Turkkia sellaisena kuin se on tänään. Ajatelkaa, millainen Turkki on 15 vuoden kuluttua! Turkki itse on antanut meille jonkinlaista osviittaa halustaan muuttua todelliseksi eurooppalaiseksi demokratiaksi. Se tietää, miten tässä asiassa päästään kuin koira veräjästä!

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhdyn ehdottomasti lukuisten EU:n kansalaisten huoleen siitä, että toimielimiä koskevat ongelmat on ratkaistava ennen uutta laajentumista.

On aivan älytöntä, että 27 jäsenvaltion EU haluaa säilyttää riittävän toimintakykynsä säännöillä, joita unioniin sovellettiin silloin, kun jäseniä oli 9, 10 tai 15. Perustuslaillinen sopimus, johon sisältyy useita myönteisiä osia, hylättiin valitettavasti kahdessa maassa. Sen jälkeen asia on ollut jäissä. Olen ilahtunut siitä, että liittokansleri Merkel on kertonut aikovansa laatia ehdotuksia ongelman ratkaisutavasta ja -aikataulusta.

Tässä vaiheessa meidän on kuitenkin mielestäni pyrittävä ratkaisemaan vain joitakin kysymyksiä, jotka ovat unionin kitkattoman toiminnan kannalta kuitenkin tärkeitä. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa unionin ulkoministerin ja presidentin virkojen perustaminen, komission jäsenmäärän supistaminen, Euroopan parlamentin vastuun lisääminen, yksimielisten päätösten tarpeen supistaminen mahdollisimman pieneksi neuvoston päätöksentekomenettelyssä, Euroopan unionin oikeushenkilöys, kolmen pilarin järjestelmän kumoaminen ja tehostetun yhteistyökäytännön vahvistaminen jäsenvaltioiden välillä ja aina, kun se on tehokkaan toiminnan kannalta tarpeellista.

Kuinkahan moni vanhoista ja uusista jäsenvaltioista kuitenkaan kykenee nousemaan sisäisillä asioilla näpertelyn yläpuolelle ja asettamaan korkeimmaksi päämääräkseen 27 jäsenvaltion EU:n kitkattoman toiminnan ja tehokkuuden? Olen lopuksi vielä sitä mieltä, että jos emme tee unionista toimintakykyistä, meidän ei kannata myöskään keskustella lisälaajentumisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, jos ihminen on riittävän onnekas ollakseen Euroopan unionin kansalainen, hän syyllistyy kuolemansyntiin ehdottaessaan tämän mahdollisuuksien oven sulkemista muilta sitä tavoittelevilta. Ajatus laajentumisen rajoittamisesta on naurettava: aivan kuin asettaisimme rajoja vapaudelle tai demokratialle.

Tämänpäiväinen keskustelumme on osoittanut, että tarkastelemme laajentumisvalmiutta ja laajentumisen vaikutuksia pitkälti Euroopan unionin sisäisen tilanteen kannalta. Puhumme tarpeesta tehdä kauaskantoisia uudistuksia, mikä on aivan oikein, koska meillä ei ole varaa olla heikkoja, jos haluamme onnistua. Uudistuksia tarvitaan, mutta niiden lisäksi on myös laadittava tilannearvio ja huolellisesti harkittu parannusohjelma.

Meidän olisi mielestäni hyvä jäsentää Euroopan komission sisällä tehtävä työ uudelleen. Jos meillä on tänään 27 komission jäsentä päättämässä salkkuihinsa kuuluvista asioista, meidän kannattaisi ehkä nimittää pari–kolme komission jäsentä, joiden vastuualueena olisi Euroopan unionin tilanteen arvioiminen ja sellaisen uudistusohjelman laatiminen, jonka avulla voimme varmistaa valmiutemme lisälaajentumiseen.

Emme kuitenkaan voi tarkastella tätä valmiutta yksinomaan sisäisestä näkökulmasta. Meidän on muistettava, mitä seuraamme tavoittelevien maiden kansalaiset ajattelevat Euroopan unionista ja mahdollisesta Euroopan unionin jäsenyydestä. Oma työkokemukseni suhteista Etelä-Kaukasian maihin sekä Moldovaan ja Ukrainaan vastaavissa valtuuskunnissa on osoittanut, etteivät tavalliset ihmiset noissa maissa usko pääsevänsä välittömästi jäseniksi mutta haluavat kyllä saada varmuuden siitä, ettei ovea ole paiskattu kiinni. He ovat valmiita odottamaan 20 tai jopa 30 vuotta saadakseen tilaisuuden liittyä meihin. Tämä on mahdollisuuksien ovi, jota emme voi heiltä sulkea.

EU:n tiedotuspolitiikassa pitäisi tuoda selkeästi ilmi, mistä EU:ssa on kysymys, mitkä sen tavoitteet ovat ja mitä Euroopan unionin jäsenyys tarkoittaa. Meidän ei pidä unohtaa tätä seikkaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, laajentuminen toisiaan seuraavina tasaisina aaltoina on suurenmoinen suoritus EU:lta. Viides aalto, jossa laajennuttiin pari vuotta sitten 25 jäsenvaltion unioniksi, on itse asiassa ollut suuri menestys huolimatta varoituksista, joiden mukaan perustuslain puute lamaannuttaisi unionin ja kotimaani kaltaiset maat joutuisivat kärsimään kestämättömiin mittasuhteisiin laajenevista siirtolaisaalloista, joihin kuuluisi myös romaniväestöä.

Valitettavasti lisälaajentuminen yritetään Brokin mietinnössä taas yhdistää ehdottomaan tarpeeseen saada EU:lle perustuslaki. Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit, joita itse edustan, ovat puolestaan sitä mieltä, ettei näin ole ja että se, mitä todella tarvitsemme, on perustamissopimuksen tarkistaminen Nizzan sopimukseen tehtävin muutoksin. Tarkoituksena on esittää uudet valtasuhteet neuvoston äänestyksissä sekä Euroopan parlamentin ja komission jäsenten lukumäärä muutaman vuoden kuluttua, kun Kroatian odotetaan liittyvän unioniin suhteellisen kivuttomasti.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että meidän on tällä hetkellä tarkasteltava vakavissamme myös liian johtajavaltaista komissiota. Mielestäni meidän ei kuitenkaan pidä kierrättää komission jäseniä ehdottoman tasapuolisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken, vaan pitäisi löytää jonkinlainen matemaattinen kaava, jonka avulla suuria jäsenvaltioita edustavat komission jäsenet voisivat toimia virassaan ainakin vähän muita pitempään – joskin tiedän tämän olevan kiistanalainen kysymys.

Uudet jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen suhtautuneet muita myönteisemmin atlanttiseen yhteistyöhön: ne uskovat nykyistä vapaampiin markkinoihin ja alhaisen verotuksen kilpailukykyä nostattavaan vaikutukseen. Nämä ovat omasta mielestänikin myönteisiä asioita. Uskon, että Romanian ja Bulgarian liittyminen unioniin 1. tammikuuta 2007 osoittautuu myös suureksi menestykseksi.

Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevien asioiden esittelijänä olen sitä mieltä, että naapuruuspolitiikka on jaettava eteläiseen EU:n ja Välimeren maiden ulottuvuuteen, joita hoidetaan Barcelonan prosessin välityksellä, sekä uuteen ajatukseen itäiseen EU:n ja Mustanmeren maiden yhteisöstä, jonka tarkoituksena on lisätä vapaakauppaa ja helpottaa viisumipolitiikkaa, jotta voimme vahvistaa edelleen siteitämme Ukrainan, Moldovan ja kolmen Kaukasian tasavallan kaltaisiin eurooppalaisiin maihin. Kehotan jäsenvaltioita ilmoittamaan Moldovalle ja Ukrainalle, että ne ovat ajan mittaan – mielestäni samaan tapaan kuin kaikki Länsi-Balkanin maatkin – oikeutettuja hakemaan EU:n jäsenyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI).(DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, visio yhtenäisestä ja rauhanomaisesta Euroopasta syntyi toisen maailmansodan raunioissa pian sodan päättymisen jälkeen, ja sitä on siitä lähtien työstetty ja kehitetty edelleen. EU ja sen omat kansalaiset ovat lähteneet eri suuntiin paljolti samalla tavoin kuin on käynyt suuryrityksissä, jotka asettavat silmittömissä laajentumispyrkimyksissään työvoimansa sietämättömän paineen alaiseksi. En usko, että menetetty hyväksyntä voidaan saada takaisin PR-kampanjoilla. Tärkeämpää on nimittäin löytää ratkaisu nykyisiin ongelmiin, kuten työllisyyteen, globalisaatioon, terrorismiin, rikollisuuteen ja pakolaisuuteen. Huolestuminen EU:n integraatiovalmiudesta on mielestäni sekin vain yksi uusi pyrkimys saada ihmiset irti laajentumiseen liittyvistä harhakuvitelmista.

Olemme tähän mennessä vaatineet vain, että hakijat täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, mutta emme ole pitäneet tärkeänä sen pohtimista, voiko EU itse saavuttaa yhteenkuuluvuuden ja yhdentymisen tavoitteet. Kyetäksemme voittamaan tunteen siitä, että olemme tekemisissä jonkin käsittämättömän ja rajattoman kanssa, tarvitsemme maantieteellisten rajojen lisäksi myös selkeän käsityksen siitä, kuinka suurista sosiaalisista ja kulttuurisista eroista EU pystyy selviytymään. Uskonkin, että meillä on viime vuosina noudatetun esteettömän maahanmuuttopolitiikan vuoksi paljon enemmän ihmisiä kuin mitä voisimme ottaa vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ensiksikin haluan kiittää tästä hyvin monipuolisesta, laajasta ja rakentavasta keskustelusta. Vaikka tiettyjä erimielisyyksiä näyttää olevan, on kuitenkin löydettävissä aika vahva parlamentin yhteinen linja. On hyvin selvää, että laajentumisen onnistumiseksi meidän on pidettävä huolta unionin sisäisestä kehityksestä ja siitä, että unioni säilyttää kaikissa tilanteissa oman toimintakykynsä. Tämä on keskeinen elementti integraatiokyvyssä, ja niin kuin tässä keskustelussakin todettiin, Euroopan unionin on tehtävä omat kotiläksynsä. Mitä tulee käynnissä oleviin laajentumisprosesseihin ja -neuvotteluihin, on syytä muistaa, että näitä kotiläksyjä on tekemättä myös ajankohtaisten prosessien osalta.

Maanantaina neuvostossa saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että Pohjois-Kyproksen taloudellista kehitystä pyritään edistämään mahdollisimman pikaisesti jo varhaisemmin, erityisesti huhtikuussa 2004 tehtyjen päätösten pohjalta. Laajentumisen toinen puoli, toinen vastuullinen osapuoli ovat tietenkin hakijavaltiot ja Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot, ja niiden on täytettävä Euroopan unionin jäsenyyskriteerit. Tätä kriteereiden täyttämistä on arvioitava hyvin objektiivisesti ja tarvittaessa kriittisestikin, ja luotamme luonnollisesti kunnianarvoisaan komissioon, sen haluun ja kykyyn suorittaa tätä arviointia. On varmasti hyvä tapa edetä niin, että jäsenyysnäkymä lähenee saavutetun edistyksen perusteella ja pohjalta, eikä niin, että jäsenyyden toteutumiselle määritellään etukäteen sitovia päivämääriä.

Perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen tulevaisuudesta on tässä keskustelussa puhuttu paljon. Meillä on kaikilla yhteinen näkemys siitä, että perustuslaillinen sopimus sisältää kosolti sellaisia elementtejä, jotka ovat tärkeitä unionin integraatiokyvyn parantamisen kannalta. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että perustuslaillista sopimusta tai unionin uudistusta ei tarvita pelkästään laajentumisen takia, vaan se tarvitaan jo unionin tämänhetkisen tilanteen ja toimintakyvyn parantamisen vuoksi.

On myös tärkeää muistaa, että emme voi uskoa ja luottaa unionin toimintakykyä pelkästään perustuslaillisen sopimuksen huomaan. Perussopimukset ovat sittenkin vain väline toteuttaa Euroopan unionin politiikkaa. Ilman poliittista tahtoa ja sitoutumista yhteiseen eurooppalaiseen hankkeeseen parhaatkaan perussopimukset eivät voi tuoda toivottua tulosta. Eli tarvitsemme ennen kaikkea sitoutumista ja tahtoa yhteiseen prosessiin, ja voimakkaan tahdon myötä myös perussopimusten uusiminen on varmasti mahdollista.

Naapuruuspolitiikalla on tietty yhteys unionin laajentumiseen, mutta se on tärkeä politiikanlohko itsessään, eikä sitä pidä niinkään nähdä laajentumisen korvikkeena, ja on selvää, että ainakin Euroopan unionin jäsenyydestä kiinnostuneet valtiot eivät hyväksy naapuruuspolitiikkaa kompensoimaan tai korvaamaan EU-jäsenyysnäkymää.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, keskustelemme myöhemmin tänään iltapäivällä tämän viikon Eurooppa-neuvostosta ja sen esityslistasta, ja olen aivan varma, että siinä keskustelussa palaamme myös niihin aiheisiin, joita jo nyt aamupäivällä on käsitelty.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tästä erittäin merkittävästä ja vastuullisesta keskustelusta, joka on EU:n tulevaisuudelle niin tärkeää. Tämä on hyvin kannustava keskustelu. Muistatte ehkä minun todenneen avauspuheenvuorossani, että meillä käydään EU:ssa kahta erilaista keskustelua, jotka eivät useinkaan kohtaa: toisessa korostetaan laajentumisen strategista merkitystä ja toisessa ainoastaan integraatiovalmiuttamme.

Tämä keskustelu on kannustavaa, koska jos onnistuitte muokkaamaan yhteisen kannan kaksosmietintöjen alustavista luonnoksista – vaikka kaksoset eivät laajentumisstrategian kannalta olekaan täysin identtisiä – Eurooppa-neuvoston on todellakin pystyttävä saamaan aikaan uudenlainen laajentumista koskeva yksimielisyys, jossa kunnioitetaan sekä laajentumisen strategista arvoa että omaa kykyämme ottaa vastaan uusia jäseniä.

Eräät esittivät näkemyksiä Euroopan naapuruuspolitiikasta. Marraskuun 8. päivänä julkistetussa komission kertomuksessa todellakin todetaan, etteivät kaikki Euroopan maat ole mukana laajentumisprosessissa. Euroopan unioni on itse asiassa luonut muihin Euroopan maihin hyvinkin erilaisia suhteita. Suhteemme Sveitsiin perustuvat kokonaisvaltaiseen kahdenvälisten sopimusten rakenteeseen: meillä on Euroopan talousalue, joka on erittäin kauaskantoinen järjestely taloudellisessa yhdentymisessä, ja meillä on Euroopan naapuruuspolitiikka.

Komission mielestä hiljattain julkistamamme tiedonanto Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta vastaa suurelta osin parlamentin odotuksia. Naapuruuspolitiikka on erillään EU:n laajentumisprosessista, mutta sitä toteutetaan samanaikaisesti. Perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan naapuruuspolitiikassa ei myöskään lähdetä arvioimaan etukäteen, miten siihen kuuluvien maiden suhteet Euroopan unioniin tulevaisuudessa kehittyvät.

Eräät ehdottivat, että Kööpenhaminan kriteereihin lisättäisiin kulttuurisia kriteerejä. Voin kertoa teille, ettei komissio kannata tuollaista ehdotusta.

Haluan lopuksi kertoa ajatuksista, joita sosiologi ja filosofi Ulrich Beck esitti eilisessä Le Mondessa. Hän esitti oman tulkintansa paavin hiljattaisesta Turkin vierailusta. Tässä siis arvostettu sosiologi tulkitsee kunnianarvoisen henkisen johtajan toimia.

(FR) Arvoisa puhemies, aion jatkaa ranskaksi ja siteeraan: "Euroopan ihme on se, että se on ottanut opiksi historiasta: tehdään vihollisista naapureita; se juuri on olennainen piirre Euroopassa. Ja ehkäpä juuri siksi paavi, joka on myöntänyt kristittyjen ja muslimien välisen sovinnon historiallisen merkityksen koko maailmalle, kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä – ja näin ollen Turkin jatkuvaa eurooppalaistumista."

Hyvät kuulijat, nuo ovat viisaita sanoja, joita kannattaa pohdiskella joulun ja uudenvuoden aikana.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, kiitos, että päätitte puheenvuoronne ranskan kielellä. Muilta osin jokainen meistä arvioikoon itse puheenvuoronne sisältöä, joka omasta mielestäni oli mielenkiintoinen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 ja sitä jatkettiin äänestyksillä klo 12.05.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Gábor Harangozó (PSE).(EN) Vaikka olemme saaneet vahvistuksen sitoutumisesta Thessalonikin toimintasuunnitelman täydelliseen täytäntöönpanoon ja aikeesta noudattaa ehdokasvaltioille ja potentiaalisille ehdokasvaltioille tulevan laajentumisen osalta jo annettuja sitoumuksia, meidän on yhä varmistettava unionin toimintakyky.

Ottaessaan vastaan uusia jäsenvaltioita unionin on vastattava integraation mukanaan tuomiin poliittisiin, taloudellisiin ja institutionaalisiin haasteisiin. Nizzan sopimus ei tarjoa riittävää perustaa lisälaajentumisille, mutta perustuslaki tarjoaa puolestaan ratkaisuja useimpiin uudistustarpeisiin ja tuo kouriintuntuvasti esiin yhä syvenevän laajentumissuhteen. Siksi perustuslakikysymys on saatava ratkaistua ennen vuonna 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Ennen uutta laajentumista on tehtävä uudistuksia. Laajentumisprosessi on prosessi, jonka myötä demokratia ja vauraus leviävät yhä uusille alueille Euroopan mantereella ja jopa sen ulkopuolella. Meillä on siis vastuu naapureitamme kohtaan ja erityisesti ehdokasvaltioita ja potentiaalisia ehdokasvaltioita kohtaan. Todettakoon lopuksi, että olemme unionin "vastaanottovalmiutta" koskevan kysymyksen ratkaisusta samaa mieltä kuin esittelijä, joka kannattaa mieluummin "integraatiovalmiuden" myönteistä käsitettä.

 
  
  

Puhetta ryhtyi jatkamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

 

5. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. pöytäkirja

6. Käsittelyjärjestys: ks. pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. Haluan ilmoittaa teille, että Leinenin mietintöä, jonka aiheena on Euroopan parlamentin työjärjestyksen 15 artiklan ja 182 artiklan 1 kohdan muuttaminen – kvestorien ja valiokuntien puheenjohtajistojen valinta – ja josta oli tarkoitus äänestää huomenna torstaina, ei ole hyväksytty perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa työjärjestyksen 131 artiklan mukaisesti, joten siitä keskustellaan tämäniltaisen istunnon viimeisenä aiheena.

 
  
MPphoto
 
 

  Renato Brunetta (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ymmärrän turvallisuusnäkökohtien tärkeyden, mutta minun on kuitenkin ilmoitettava turvamiesten epäkohteliaasta ja suoraan sanottuna väkivaltaisesta tavasta pysäyttää meidät parlamentin jäsenet istuntosalin ulkopuolella ja estää pääsymme saliin.

Tällaista ei voida hyväksyä. Ymmärrän turvallisuusnäkökohdat, mutta mielestäni molempien puolien on toimittava kohteliaasti ja kunnioittavasti toista osapuolta kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Pääsihteeristö on ilmoittanut minulle, että meillä on ongelmia joidenkin ylimääräisten toimihenkilöiden kanssa, jotka ovat tulevan riita-asian asianosaisia. Turvamiehet pyrkivät varmistamaan, että toiminta jatkuu ennallaan, mutta joitakin ongelmia on aiheutunut tiettyjen työsuhdejärjestelyjen kohteeksi joutuneiden sopimussuhteisten toimihenkilöiden toiminnan vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, eilinen oli Euroopan parlamentille suuri juhlapäivä. Päivä oli tärkeä kaikille meille, sillä Saharov-palkinto luovutettiin Aljaksandr Milinkevitšille.

Haluan ilmoittaa, että Aljaksandr Milinkevitšin aloittaessa puheensa täällä parlamentissa parlamentin rakennusten sisäinen lähetysjärjestelmä kaatui, kuten teki koko Internet-lähetysjärjestelmä. Valko-Venäjällä Internet olisi ollut ainoa keino kuulla puhe. Tämä tarkoittaa siis, ettei puhe ollut kuultavissa eivätkä valkovenäläiset saaneet uutisia eilisistä tapahtumista.

Haluan pyytää puhemiestä tutkimaan tapauksen ja ilmoittamaan parlamentille, miksi näin tapahtui.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Zwiefka, tarkoituksenani oli antaa puheenvuoro jäsen Florenzille. Ette käyttänyt tämänpäiväistä istuntoa koskevaa työjärjestyspuheenvuoroa.

(Vastalauseita)

Kyse on kuitenkin tärkeästä asiasta, ja voin kertoa, että myös mainitsemanne ongelma johtui siitä, että istuntopalvelujen toimintatapaa on jouduttu muuttamaan joitakin istuntopalvelujen ylimääräisiä toimihenkilöitä koskevan työsuhderiidan vuoksi. Ongelma ilmeni edellisen puhujan kuvaamalla tavalla. Kuva saatiin palautettua mahdollisimman pian. Selitin tapauksen lehdistötilaisuudessa tiedotusvälineille, jotka olivat huomauttaneet samasta ongelmasta kuin tekin juuri äsken.

 

7. Puhemiehen ilmoitus
MPphoto
 
 

  Puhemies. Minun on ilmoitettava olevani käsittääkseni kaikkien muidenkin parlamentin jäsenten tavoin erittäin huolissani siitä, että Teheranissa pidettiin 11. ja 12. joulukuuta holokaustia käsittelevä konferenssi.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Kehotan Euroopan parlamentin täysistunnon puolesta Iranin hallitusta tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaiset juutalaisvastaiset, rasistiset, muukalaisvastaiset ja syrjivät teot sekä historiallisten tapahtumien ja niiden uhrien kieltämisen.

(Suosionosoituksia)

 

8. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

8.1. Euroopan kemikaalivirasto (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi lyhyttä kommenttia, kun otetaan huomioon seuraavan äänestyksen merkitys ja REACH:in kattavuus, sillä viiden viime vuoden aikana asetukseen on esitetty 5 000 tarkistusta ja tällä hetkellä asiakirja sisältää 1 000 tarkistusta.

Ensiksi haluan kiittää lämpimästi esittelijä Sacconia ja varjoesittelijöitä heidän tekemästään työstä. Työtaakka oli valtava, mutta he selvisivät siitä hienosti. Lämpimät kiitokset heille siitä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, tästä pääsenkin toiseen aiheeseeni, eli siihen, mitä kolmikantaneuvotteluissa todellisuudessa saavutettiin. Tapasimme neuvoston puheenjohtajavaltion Suomen viiteen otteeseen. Kaikki tapaamiset eivät aina olleet täysin ongelmattomia, ja kerran neuvottelut katkesivat hetkeksi. Kolmikantaneuvottelujen tulokset ovat nyt nähtävänänne tarkistuksen 191 muodossa. Juuri tästä tarkistuksesta tämänpäiväisessä äänestyksessä on kyse, ja kehotan teitä äänestämään sen puolesta parlamentin kovalla työllä saavuttaman kompromissin hyväksi. Tällaista urakkaa tuskin toistamiseen tulee. Sanon Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ystävillemme, että muiden tarkistusten on rauettava, sillä niiden ei saa antaa vaarantaa tätä tärkeää ja arvokasta kompromissia.

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan aluksi tehdä selväksi, etten istu tällä paikalla siksi, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä olisi tapahtunut palatsivallankumous, vaan logistisista syistä, jotta minun olisi helpompi antaa äänestysohjeita.

Valiokunnan puheenjohtaja Florenz on jo käsitellyt mietinnön tärkeimmät kohdat ja todennut, että puheenjohtajavaltio Suomen kanssa saavuttamaamme sopimukseen oli hankala päästä. Minun tehtävänäni on nyt todeta, että tulos on kuin taidemaalariryhmän maalaama fresko: sen tekemiseen on osallistunut useita henkilöitä. Laadintaan osallistui muistaakseni kymmenen parlamentaarista valiokuntaa. Erityisesti kaksi valiokuntaa teki tiivistä yhteistyötä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kanssa. Kiitän siitä näiden kahden valiokunnan lausuntojen valmistelijoita, jäsen Ekiä ja jäsen Nassaueria. Kiitän myös kaikkia ympäristövaliokunnan varjoesittelijöitä: Ria Oomen-Ruijtenia, Chris Daviesiä, Carl Schlyteriä ja Caroline Lucasia, Jens Holmia, Johannes Bloklandia ja Alessandro Fogliettaa sekä valiokuntien ja poliittisten ryhmien sihteeristöjä.

Työskentelimme viiden perättäisen puheenjohtajavaltion kanssa. Erityisen ratkaiseva asema näistä oli puheenjohtajavaltio Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Suomella. Saimme tutustua myös useisiin komission jäseniin, sillä REACH:in käsittely aloitettiin parlamentin edellisellä vaalikaudella. Tuolloin asiasta vastasivat komission jäsenet Liikanen ja Wallström ja nyt komission jäsenet Verheugen ja Dimas.

Olemme siis nähneet kaikenlaista, saaneet useita mahdollisuuksia keskustella aiheesta ja kiteyttäneet kaiken tämän työn tämänpäiväiseen lopulliseen muotoonsa. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö parlamentti noudattaisi velvollisuuttaan ja vahvistaisi päätöstämme. Näin voimme vihdoin lähettää Euroopan kansalaisille vahvan viestin: REACH on toiminnassa 1. kesäkuuta 2007.

Jotkut saattavat väittää, ettei saavuttamamme tulos ole kovinkaan häikäisevä. Tällä välin toiminta kuitenkin alkaa, ja olen varma, että siitä saadaan merkittäviä tuloksia ihmisten turvallisuuden ja terveyden, ympäristön ja ennen kaikkea EU:n teollisuuden kilpailukyvyn kannalta.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

- Vaihtoehdon 1 hyväksymisen jälkeen:

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän parlamenttia tästä mainiosta äänestystuloksesta, jota seuraa nyt äänestys kompromissin ulkopuolelle jääneistä tarkistuksista.

Olen samaa mieltä useista tarkistuksista. On kuitenkin selvää, että tarkistusten puolesta äänestäminen ja niiden hyväksyminen tarkoittaisi sovittelumenettelyyn joutumista muutaman melko merkityksettömän kohdan vuoksi. Se olisi todellakin virheellinen päätös, sillä näin asetuksen soveltaminen viivästyisi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pidän työjärjestyspuheenvuoron huomauttaakseni parlamentille, että tässä keskustelussa on pidetty kaksi puheenvuoroa, joissa on annettu äänestysohjeita äänestysten aikana.

Tämä on arkaluonteinen hetki, ja pyydänkin kunnioittamaan myös niiden kantaa, jotka aikovat esimerkiksi äänestää tarkistusten puolesta.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

- Ennen tarkistuksista 176 ja 178 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, esittelijä totesi, että joudumme sovittelumenettelyyn, mikäli nämä tarkistukset hyväksytään. Emme kuitenkaan voi olla varmoja siitä. Jos hyväksymme tarkistukset, neuvosto saattaa hyvinkin hyväksyä ne myös, muttemme voi tietää sitä ennen kuin Coreper tekee päätöksensä. Tarkistusten hyväksymisen ja sovittelumenettelyn välillä ei siis ole automaattista yhteyttä.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

- Ennen yhteisestä kannasta toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä vielä kerran.

Mielestäni EU on tänään saavuttanut voiton erityisen tärkeässä asiassa asianomaisten ihmisten ja yritysten puolesta, eli kuten italiaksi sanomme: "l'Europa batte un colpo".

(Suosionosoituksia)

 

8.2. Vaarallisista aineista annetun direktiivin 67/548/ETY muuttaminen (REACH) (äänestys)
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

 

8.3. Bulgarian ja romanian lisääminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeudenkäyntikieliin (äänestys)

8.4. Bulgarian ja romanian lisääminen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäyntikieliin (äänestys)

8.5. Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi (2008) (äänestys)

8.6. Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettava varainhoitoasetus (äänestys)

8.7. Lisätalousarvio nro 6/2006 (äänestys)

8.8. Jäsenvaltioiden tiettyjen televisiolähetyksiä koskevien säännösten koordinointi (äänestys)
  

- Tarkistuksesta 167 toimitetun äänestyksen jälkeen:

 
  
MPphoto
 
 

  Ruth Hieronymi (PPE-DE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, sillä huomautukseni koskee ainoastaan yhtä käännösseikkaa. Pyydän kielellistä selvennystä, jotta vältetään käännöksestä production aid johtuvat väärinkäsitykset ja jotta tämä termi saadaan yhdistettyä selvästi alkuperäiseen saksankieliseen termiin Produktionshilfen. Englanninkielisessä versiossa käytetty termi production aid olisi korvattava termillä production props, ja vastaavasti ranskankielisessä versiossa olisi käytettävä termiä aide matérielle à la production ja saksankielisessä termiä Produktionshilfen.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Toubon (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää menettelyllisen ehdotuksen. Tässä tekstissä on väistämättä useita pikkuongelmia eli useita kieliversioiden välisiä hienoisia ristiriitaisuuksia. Yhdyn jäsen Hieronymin toteamukseen: emme halua puuttua nyt näihin ongelmiin. Mielestämme näin tärkeässä keskustelussa äänestyksen on oltava mahdollisimman yksinkertainen.

Haluaisin sen sijaan, että nämä kielelliset ristiriitaisuudet poistetaan, kun komissio toimittaa tekstin neuvostolle. Siksi haluan pöytäkirjaan merkittävän huomautuksen näistä ongelmista, jotta ne otetaan huomioon, sillä näin tärkeässä asiassa jokaisella sanalla on merkitystä.

 
  
  

- Ennen tarkistuksesta 160 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyksen 166 artiklan nojalla työjärjestyspuheenvuoron, joka koskee tarkistuksen ottamista käsiteltäväksi 151 artiklan 3 kohdan nojalla. Kyse on jäsen Wisen IND/DEM-ryhmän puolesta esittämästä tarkistuksesta 160, jossa vaaditaan budjettivallan huomattavaa laajentamista jäsenvaltioiden suvereeniuteen kuuluville aloille ja todetaan, että "jäsenvaltioiden hallitukset ja elimet tai EU:n toimielimet maksavat kyseisistä sosiaalipoliittisista tiedotuskampanjoista – –".

Voisitteko kertoa, voidaanko tarkistus ottaa käsiteltäväksi, kun siinä vaaditaan EU:n valtuuksien huomattavaa laajentamista?

(Naurua ja suosionosoituksia)

 
  
  

- Ennen tarkistuksesta 219 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, saatan olla täysin väärässä, mutta mielestäni alkuperäisestä johdanto-osan 44 kappaleesta ei ole vielä äänestetty.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Äänestimme tarkistuksesta 44 ja alkuperäinen teksti hyväksyttiin.

 

8.9. Euroopan globalisaatiorahaston perustaminen (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa teille ja parlamentille, että neuvoston kanssa saavutetun globalisaatiorahastoa koskevan sopimuksen ansiosta kaikki PPE-DE-ryhmän esittämät seitsemän tarkistusta on peruutettu, mikä lyhentää äänestyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE), esittelijä. (FR) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. On sanomattakin selvää, että olen kiitollinen jäsen Lewandowskille siitä, että hän peruutti budjettivaliokunnan esittämät tarkistukset. Tämä helpottaa työtämme huomattavasti. Olemme pääsemässä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä olisi kolminkertainen voitto: voitto eurooppalaisille työntekijöille, voitto toimielintemme asianmukaiselle toiminnalle ja käsittääkseni myös voitto itsestämme, sillä olemme voittaneet poliittiset ja kansalliset erimielisyytemme.

 

8.10. Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä niiltä osin kuin se koskee päästöjä ja ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta (äänestys)

8.11. Rahoitustuki Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Higgins (PPE-DE), esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aluekehitysvaliokunnan jäseniä mietinnölle annetusta tuesta. Kiitän myös sihteeristöä sen antamasta panoksesta.

Sanat eivät riitä ilmaisemaan kiitollisuutta, jota irlantilaiset molemmilla puolilla rajaa tuntevat sen johdosta, että EU panostaa Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja-alueen taloudelliseen elvyttämiseen sekä Pohjois-Irlannin rauhanprosessin edistämiseen.

Tähän mennessä Irlannin kansainvälisestä rahastosta on myönnetty 803 miljoonan euron rahoitus ja 1,46 miljardin euron lainat 5 700 hankkeen tukemiseksi, ja sen avulla on perustettu 55 000 työpaikkaa suoraan tai välillisesti. Rahastolla on myös ollut keskeinen merkitys lahkojen välisten jännitteiden vähentämisessä ja saaren kahden perinteen lähentämisessä toisiaan. Aseet ovat nyt toivon mukaan hiljentyneet lopullisesti, ja Pohjois-Irlannin ja etelän raja-alueiden taloudet pääsevät täyteen voimaansa.

Tämä on viimeinen kerta, kun pyydämme ohjelmalle rahoitusta EU:lta, sillä kansainvälisen rahaston toiminta lakkautetaan vuonna 2010. Pohjois-Irlannin tilanteeseen ei ole vuosien varrella onnistuttu löytämään lopullista poliittista ratkaisua. Irlantilaiset kollegani ovat minun laillani kuitenkin vakuuttuneita siitä, että olemme vihdoin todella lähellä pysyvää ratkaisua ja että pysyvästä hajautetusta hallinnosta tulee pian totta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 

8.12. Banaaniala (äänestys)
  

- Ennen tarkistuksesta 22 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan esittää suullisen tarkistuksen tarkistukseen 22. Alkuperäisessä ranskankielisessä tekstissä olevan kohdan "est subordiné" pitäisi kuulua "devrait être subordiné".

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 

8.13. Radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja tiettyjen muiden palvelujen alv-järjestelyt (äänestys)

8.14. Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2007 (äänestys)

8.15. EU–Venäjä-huippukokous (äänestys)
  

- Ennen tarkistuksesta 6 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että PPE-DE-ryhmän esittämä tarkistus 9 ei ole ristiriidassa oman tarkistukseni 6 kanssa, joten pyydän teiltä, että kummastakin tarkistuksesta äänestetään erikseen.

 

9. Direktiivin 85/611/ETY täytäntöönpano (yhteissijoitusyritykset) (äänestys)

9.1. Laajentumisstrategia ja tärkeimmät haasteet 2006–2007 (äänestys)
  

- Ennen tarkistuksesta 29 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, ehdotan, että hyväksymme tarkistuksen 29, mutta sisällytämme siihen myös osan alkuperäisestä tekstistä lisäyksenä sosialistiryhmän tarkistukseen, jolloin se kuuluisi: "jotka muodostavat eurooppalaisen identiteetin". Näin yhdistetään molemmat luonnokset.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

- Ennen tarkistuksesta 16 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, tekstiämme on mukautettava Turkin kanssa käytävien neuvottelujen viimeaikaiseen kehitykseen. Olemme ottaneet perustaksi sosialistiryhmän tarkistuksen 16 ja muokanneet sitä maanantaisen ulkoministerineuvoston jälkeisen tilanteen mukaiseksi. Tarkistus on jaettu teille kirjallisena, mutta voin lukea sen ääneen, jos haluatte. Esittelijä ja tarkistuksen laatija ovat samaa mieltä tästä.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

- Ennen tarkistuksesta 17 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Giorgios Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan korvata Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittämästä tarkistuksesta 17 termin "Northern Cyprus" termillä "Turkish Cypriot Community". Keskustelin asiasta jäsen Swobodan kanssa tänä aamuna, ja hän käsittääkseni hyväksyy tämän.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 
  
MPphoto
 
 

  Joost Lagendijk (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, en vastusta jäsen Dimitrakopoulosin ehdotusta vaan haluan lisätä joitakin sanoja hänen suulliseen tarkistukseensa. Tämänaamuisen keskustelun jälkeen ja sen jälkeen, kun neuvosto ilmaisi viime maanantaina tukensa YK:n uusille toimille Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi, haluaisin lisätä jäsen Dimitrakopoulosin esittämään suulliseen tarkistukseen seuraavat sanat: "tiiviissä yhteistyössä YK:n kanssa".

(Suosionosoituksia)

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 

9.2. Euroopan unionin valmius integroida uusia jäsenvaltioita – institutionaaliset näkökohdat (äänestys)
  

- Ennen tarkistuksesta 8 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE), esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, PSE-ryhmän esittämästä tarkistuksesta 8 on noudatettava alkuperäistä ranskankielistä toisintoa, jossa viitataan "Lissabonin strategiaan". Englanninkielisessä toisinnossa puhutaan "sosiaalimallista", eikä PSE-ryhmä luonnollisestikaan tarkoittanut tätä.

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

 

10. Äänestysselitykset
  

Sacconin mietintö (A6-0352/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Päätimme tukea esitettyä kompromissia, sillä se parantaa huomattavasti nykyistä kemikaalilainsäädäntöä.

Lisäksi olemme sitä mieltä, että sovittelumenettelyssä olisi ollut riskinsä, sillä se olisi todennäköisesti johtanut heikompaan REACH:iin.

 
  
MPphoto
 
 

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. (SV) Äänestin tyhjää tämänpäiväisessä äänestyksessä REACH:in toisesta käsittelystä. Syynä oli se, etten voi antaa tukeani ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lokakuussa hyväksymän parlamentin kannan vesittämiselle, jonka neuvosto on ajanut väkisin läpi.

Kritisoin sopimuksesta pääasiassa kolmea seikkaa, jotka ovat seuraavat:

- Korvaamisperiaatetta ei sovelleta kaikkiin kemikaaleihin. Sen sijaan useat kemikaalit, kuten syöpää aiheuttavat aineet, on edelleen jätetty korvaamisvelvollisuuden ulkopuolelle edellyttäen, että niitä "valvotaan asianmukaisesti".

- Tiedonsaantioikeus on vesitetty, sillä se koskee aiempaa harvempia kemikaaleja ja sitä sovelletaan pitoisuuksiin, jotka ovat korkeammat kuin mitä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta toivoi.

- Huolehtimisvelvollisuuden periaatetta ei ole sisällytetty varsinaiseen lainsäädäntötekstiin, vaan siitä mainitaan ainoastaan johdantokappaleissa. Tämä on vakava asia etenkin niiden useiden kemikaalien tapauksessa, joihin ei sovelleta mitään tiedottamisvelvollisuutta tai vain vähäisiä velvollisuuksia.

Tyhjän äänestäminen ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan haluan ilmaista siten tyytymättömyyteni neuvoston kantaan. En kuitenkaan halua kritisoida millään lailla esittelijä Sacconia. Päinvastoin, haluan kiittää häntä lämpimästi erinomaisesta työstä, jota hän teki kauan tästä vaikeasta aiheesta.

Tämänpäiväinen äänestys valmistelee maaperää REACH:in voimaantulolle vuoden 2007 jälkipuoliskolla. Minun työni ja usean muun jäsenen työ lainsäädännön parantelemiseksi edelleen alkaa nyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Ferreira (PSE), kirjallinen.(FR) EU on tämänpäiväisessä äänestyksessä saanut aikaan tekstin, jonka soveltamisala ei läheskään vastaa asetettuja tavoitteita. Suunnitelma oli kunnianhimoinen: tarkoituksena oli antaa lainsäädäntöä, jonka nojalla kemialliset aineet olisi rekisteröitävä ja arvioitava sekä vaaralliset aineet korvattava vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla aina, kun sellaisia on olemassa.

Suunnitelma ei kestänyt tiettyjen kemianteollisuuden lobbareiden painostusta, sillä Euroopan parlamentissa on paljon kemianteollisuuden tukijoita. Lobbarit pitivät taloudellisia rajoituksia ympäristön ja kansanterveyden suojelua tärkeämpinä, jotta lainsäädännöstä ei tulisi liian sitovaa etenkään korvaamisvelvollisuuden osalta. Pahoittelen myös sitä, että hormonitoimintaa häiritsevät aineet jätettiin korvaamismenettelyn ulkopuolelle ja ettei kemikaaliturvallisuusraportin laatiminen ole pakollista 1–10 tonnin painoisista aineista.

Aikaansaatu sopimus on puutteellinen, mutta sen hylkääminen voisi johtaa sovittelumenettelyyn, jonka jälkeen tuloksena voisi olla täysin turha teksti.

Vaikka lainsäädäntö on puutteellinen, se on ainakin olemassa. Sen pelkän olemassaolon vuoksi on toimittava aktiivisemmin ja pyydettävä rahoitusta ja henkilöresursseja lainsäädännön täytäntöönpanoon, sen edistämiseen ja korvaamisperiaatteen takaamiseen asteittain.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme tyhjää parlamentin kahden suurimman ryhmän – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän – väliseen sopimukseen perustuvasta kompromissista. Olemme nimittäin sitä mieltä, ettei se vastaa kuluttajien ja pk-yritysten legitiimejä oikeuksia ja huolenaiheita, jotka koskevat työntekijöiden ja ympäristön suojelua.

Mielestämme kompromississa ei ole asianmukaisesti tasapainotettu työntekijöiden terveydensuojelua, ympäristönsuojelua ja alan yritysten kehittämistä.

Kuluttajien oikeuksia ei ole kunnolla taattu siksi, että tiedonsaantioikeutta on rajoitettu. Myöskään työntekijöiden oikeutta hyvään terveydentilaan ei ole taattu, sillä heidän käsittelemiensä materiaalien mahdollisista haitallisista vaikutuksista ei tiedoteta. Mietinnössä ei myöskään oteta asianmukaisesti huomioon mikro- ja pk-yrityksiä eikä edes niitä suuryrityksiä, jotka ovat jo ilmoittaneet haluavansa korvata vaaralliset kemikaalit, sillä siinä ei tarjota asianmukaista tukea, vaikka aineiden rekisteröinnin kustannukset nousevat väistämättä.

Olemme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että todistustaakka on siirretty alan yrityksille. Tämä nyt saavutettu tavoite oli kaikkien REACH-tavoitteiden perusta. Pahoittelemme kuitenkin, ettei joitakin ryhmämme esittämiä tarkistuksia hyväksytty, kuten sitä, jossa jäsenvaltioille esitettiin mahdollisuutta toteuttaa halutessaan tiukempia toimenpiteitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen.(FR) Tämänpäiväiseen äänestykseen saatettu teksti päättää seitsemän vuoden pitkän jakson, jonka aikana on tehty työtä ja käyty kiivaita keskusteluja toisaalta kemianteollisuuden tukijoiden ja toisaalta EU:n virkamiesten välillä. Ensin mainitut ovat esittäneet kyllästymiseen asti väitteitä kilpailukyvyn ja työllisyyden puolesta säilyttääkseen tämänhetkisen tilanteen ennallaan, sillä se takaa heidän omien taloudellisten intressiensä säilymisen. Viimeksi mainitut ovat taas kaikin tavoin pyrkineet saamaan aikaiseksi vastuullista lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on suojella eurooppalaisia päivittäistavaroissa havaittavien vaarallisten kemiallisten aineiden vaaroilta.

Kuten usein näissä tapauksissa käy, tulos ei luonnollisestikaan vastaa täysin kaikkia vaatimuksiamme. Tästä on osoituksena REACH-asetuksen kattamien tavaroiden määrä: ainoastaan 30 000 alunperin esitetyistä 100 000 tavarasta. Merkittävää edistystä on kuitenkin tapahtunut etenkin, kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä on tutkittu ainoastaan 3 000 ainetta ja että tästä lähtien kemianteollisuudella on todistustaakka kemiallisten aineiden myrkyllisyyden suhteen. Kemianteollisuuden on siis osoitettava, etteivät kemialliset aineet ole ihmisille vaarallisia.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittelijän Sacconin taistelunhalun ansiosta EU:lla on pian maailman sitovin kemianalan lainsäädäntö. Siksi tuen lämpimästi tekstin hyväksymistä toisessa käsittelyssä.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen.(FR) Tuin jäsen Sacconin REACH:istä aikaansaamaa kompromissia, sillä se on merkittävä edistysaskel kuluttajien, kemianalan työntekijöiden ja jopa kemianteollisuuden näkökulmasta. Näiden mukautusten ansiosta kemianteollisuudesta tulee nimittäin kansainvälinen edelläkävijä turvallisempien kemiallisten aineiden alalla.

Toki REACH-järjestelmä on edelleen hieman liian byrokraattinen, eikä siinä aina oteta huomioon keskisuurten eikä etenkään pienten yritysten etua, vaikka ne ovatkin EU:n kulmakivi. On varmistettava, ettei sen paremmin komissio kuin kemikaalivirastokaan aseta etusijalle ennalta varautumisen periaatetta, joka estää kaikenlaisen riskinoton ja päätöksenteon. Lisäksi on varmistettava, että REACH, jota on joka tapauksessa käsitelty jo 11 vuoden ajan, pannaan asianmukaisesti täytäntöön, mikä tarkoittaa, että turhien tutkimusten ja raskaiden menettelyjen määrää on rajoitettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan pyrkii rajoittamaan EU:n yhteistyön ainoastaan aidosti rajatylittäviin aiheisiin. Sellaisia ovat sisämarkkina-asiat ja useat ympäristöasiat. Olemme vakuuttuneita siitä, että vahva kemikaalidirektiivi takaa ruotsalaiselle ja eurooppalaiselle kemianteollisuudelle pitkän aikavälin kilpailuedun.

Suhtaudummekin siksi kriittisesti PPE-DE-, PSE- ja ALDE-ryhmien esittämään vesitettyyn kompromissiin. Kompromissista on käytännössä poistettu koko korvaamisperiaate. Siinä ei myöskään ole oikeudellisesti sitovaa huolehtimisvelvollisuuden periaatetta, joka tekisi selväksi, että todistustaakka on siirretty alan yrityksille eikä jäsenvaltioiden viranomaisille. Jäsenvaltiot pyysivät mahdollisuutta ottaa käyttöön tiukempaa kemikaalilainsäädäntöä, mutta sitäkään ei ole hyväksytty. Kompromissi saattaa olla voitto kemianteollisuuden muinaisjäänteille, mutta se on häviö nykyaikaisille ja edistyksellisille yrityksille, kansanterveydelle ja yhteiselle ympäristöllemme.

Edellä esitetyistä syistä olemme äänestäneet tätä enemmistön kompromissia vastaan. Äänestimme ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon eli GUE/NGL- ja Verts/ALE-ryhmien esittämän kompromissipaketin puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Mathieu Grosch (PPE-DE), kirjallinen.(FR) REACH on erittäin tärkeä askel eteenpäin EU:n kemikaalipolitiikan alalla. Huolehtimisvelvollisuuden periaatteen siirtäminen viranomaisilta kemianalalle ja valmistajille on todellinen mullistus koko alan kannalta. Emme saa myöskään aliarvioida rekisteröinti-, arviointi- ja lupamenettelystä saatavaa arvokasta tietoa. Tietomäärän lisääntyminen vaikuttaa koko kemianalaan sekä siihen, millä keinoin pystymme säilyttämään ihmiskunnan ja ympäristön.

Ainoa suuri pettymys on, että "erittäin huolestuttavien" kemiallisten aineiden korvaamisperiaatteesta ei saatu yhtä sitovaa kuin olisi toivottu. Toivottavasti EU:n kaksi lainsäätäjää käsittelevät tätä periaatetta pian uudelleen ja hyväksyvät sen, jottei sitä tarvitsisi odottaa 20 vuotta, kuten tämän direktiivin kanssa kävi.

Jos koko REACH-lainsäädäntö olisi hylätty tämän pettymyksenaiheen vuoksi, siinä olisi menetetty jotakin hyvin tärkeää, eikä niin olisi varmastikaan saatu aikaan parempaa lainsäädäntöä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

Kehotan tulevaa kemikaalivirastoa suhtautumaan käytännönläheisesti sellaisiin tunnettuihin kemiallisiin aineisiin, kuten kalkkiin, joiden käyttö ei periaatteessa ole vaarallista.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. (FR) REACH-sopimuksen ansiosta pystymme paremmin suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä, ja EU:n kemianteollisuuden on otettava enemmän vastuuta samalla, kun sen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla säilyy.

Hyväksytty teksti sisältää useita merkittäviä parannuksia: byrokratiaa ja turhia testejä on vähennetty, yritysten luottamukselliset tiedot on suojattu paremmin ja käyttöön on otettu pakollinen korvaamissuunnitelma.

Asetuksen ansiosta lainsäädäntöä voidaan selkeyttää. Kemianalaan sovelletaan tällä hetkellä noin 40:tä EU:n direktiiviä. Asetuksen myötä Euroopan kemikaalivirasto voi rekisteröidä yli 30 000 kemiallista ainetta seuraavien 11 vuoden aikana.

Pahoittelen kuitenkin sitä, ettei kolmansista maista peräisin olevan tuonnin ongelmaan ole löydetty pysyvää ratkaisua. Eurooppalaisten kemikaalien tuojien olisi todellakin rekisteröitävä ne REACH-järjestelmään kuuluvassa menettelyssä. Ongelma liittyy pääasiassa lopputuotteiden tuontiin, sillä näiden tuotteiden koostumuksesta ainoastaan ilmoitetaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen.(FR) EU:ssa on erittäin tärkeää olla voimassa yhdenmukaistettu kemiallisten aineiden rekisteröinti-, lupa- ja valvontajärjestelmä. Yksittäinen jäsenvaltio ei pysty itse luomaan tehokasta järjestelmää. Järjestelmällä on toisaalta voitava vähentää terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia riskejä ja toisaalta edistää innovaatiota ja tukea saastuttamatonta taloudellista toimintaa.

Tänään hyväksytty kompromissi on esimerkki kunnianhimoisesta lainsäädännöstä. Päätavoitteena on luoda yksilöitä suojaava tehokas järjestelmä niin, ettei samalla haitata talouskehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Annoin tukeni ryhmäni ja muiden parlamentin jäsenten aloitteelle eli kompromissille, jolla olisi säilytetty REACH-ehdotuksen parhaat puolet ja vastattu samalla useisiin alan yritysten huolenaiheisiin.

Tällä hetkellä uusi lainsäädäntö on täynnä porsaanreikiä ja poikkeuksia, ja pelkään, että myrkyllisten kemikaalien käyttöä valmistusteollisuudessa pystytään niiden varjolla jatkamaan, vaikka saatavilla olisi turvallisempia vaihtoehtoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen.(FR) En ole innoissani, sillä olisin mieluummin hyväksynyt erilaisen version tästä tekstistä, joka on tällä hetkellä todellinen byrokratian painajainen etenkin pk-yritysten näkökulmasta.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ja vasemmisto arvostelevat minua ankarasti ja väittävät jopa, että puolustan kemianteollisuuden etuja kansanterveyden kustannuksella. Sen sijaan kemianteollisuus ja ennen kaikkea alan pk-yritykset syyttävät meitä siitä, että vaadimme niitä noudattamaan lainsäädäntöä, joka tulee kalliiksi ja jota on hankala noudattaa. Ne väittävät, että tämä lainsäädäntö voi johtaa siihen, että useat suuryritykset siirtävät toimintansa EU:n ulkopuolelle, ja että se ennen kaikkea vaarantaa pk-yritysten tulevaisuuden.

Joitakin esimerkiksi renkaiden valmistuksessa käytetyistä 130 kemiallisesta aineesta ei välttämättä enää voida käyttää EU:ssa. Tämä johtaa siihen, että näitä aineita sisällytetään kolmansista maista tuotaviin lopputuotteisiin, joita ei siis valvota mitenkään.

Liian täydellinen REACH olisi siksi aivan yhtä vaarallinen kuin liian pitkälle menevä REACH, sillä se voisi johtaa tuhansien työpaikkojen menetyksiin EU:ssa ilman, että se vaikuttaisi lainkaan kansanterveyttä parantavasti.

Yksi REACH:in eduista on se, että asetuksella yhdistetään 40 voimassa olevaa direktiiviä, mikä on selvä parannus yhtenäismarkkinoiden edistämisen alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. (NL) REACH on yksi EU:n historian puhutuimmista ja lobatuimmista aiheista. Sekä kemianala että ympäristöjärjestöt ovat jo arvostelleet tulosta. Pidän neuvoston ja parlamentin välistä kompromissia kuitenkin toteuttamiskelpoisena ja tasapainoisena. Saavutetulla sopimuksella on löydetty oikea tasapaino taloudellisten intressien ja ympäristönsuojelun välille.

Haitalliset aineet on kiellettävä aina kun se vaan on mahdollista. Kannatan sitä, että kemianala osoittaa tähän varoja, kunhan taakka ei kohdistu etenkään pk-yrityksiin liian raskaana. Direktiivillä tämä tehdään mahdolliseksi niin, että siinä kannustetaan haitallisten aineiden korvaamiseen vaihtoehtoisilla aineilla ja tuetaan pk-yrityksiä niiden sopeutuessa ajantasaistettuihin sääntöihin ja määräyksiin. Direktiivi on askel oikeaan suuntaan, koska sillä pyritään vähentämään eläinkokeita ja tehostamaan kuluttajille tiedottamista.

Olen varma, että kunhan pöly laskeutuu, useat direktiiviä nyt vastustavat pyörtävät kantansa ja antavat sille vielä tukensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Mann (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Pk-yritykset ja niissä työskentelevät eivät voi olla tyytyväisiä koko REACH-kompromissiin. Siihen ei nimittäin ole sisällytetty sen paremmin parlamentin ehdotusta pienten ainemäärien höllemmistä testaussäännöistä kuin tarkempia altistumista ja käyttöä koskevia määritelmiäkään. Tästä seuraa, että EU sälyttää yritysten niskoille valtavat kustannukset ja heikentää näin niiden kilpailukykyä.

Näistä huomattavista puutteista huolimatta äänestin kompromissin puolesta, sillä sen on hyväksynyt myös työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta, jonka lausunnon valmistelin. Syynä puoltavaan ääneeni on lisäksi se, että uudella direktiivillä luodaan koko EU:n kattava oikeusvarmuus, kun siinä yhdistyy 40 yksittäistä asetusta, tehostetaan huomattavasti 30 000:ta ainetta koskevaa tiedotusta ja vähennetään kuluttajiin ja kemianteollisuuden työntekijöihin kohdistuvat turvallisuusriskit aivan minimiin. Turvallisuusraporttien käyttöönotto alle 10 tonnin vuotuisista tuotantomääristä on itse asiassa hylätty, mikä tarkoittaa, että etenkään pk-yritykset eivät joudu kattamaan raportointiin liittyviä suuria kustannuksia ja osoittamaan siihen resursseja. Kemianteollisuuden luottamuksellisten tietojen suojaaminen on tehostunut huomattavasti, ja erittäin haitallisten aineiden lupamenettelyn aikarajat on poistettu, jolloin tuotannossa ei synny pullonkauloja. Ensimmäisen vaiheen rekisteröinnin määräaikaa on pidennetty 3,5 vuoteen, mikä on jälleen yksi konkreettinen helpotus kemianteollisuudelle.

Direktiivin on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2007. Se, kuinka hyvin direktiivi saadaan saatettua osaksi kansallista lainsäädäntöä, riippuu kemikaaliviraston, kansallisten viranomaisten ja yritysten yhteistyön tehokkuudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. (IT) Haluan korostaa, kuinka mainiosti kolmikantaneuvotteluissa onnistuttiin. Byrokraattiselta kuulostavasta nimestään huolimatta niissä onnistuttiin löytämään kunniallinen ratkaisu kemiallisten aineiden rekisteröintiä koskevaan kysymykseen sekä kuluttajien terveyden että pk-yritysten intressien suojelun kannalta. Toivottavasti parlamentti hyväksyy viime viikolla aikaansaadun kompromissin ja päättää näin yli kolmen vuoden työrupeaman, jossa tarkoituksena on ollut 40:n voimassa olevan säädöksen yhdistäminen yhdeksi asetukseksi. Kiitän jäsenkollegojani siitä, että he hyväksyivät joitakin ryhmäni esittämiä tarkistuksia, joiden tarkoituksena on suojella pk-yritysten etuja ja eläinten hyvinvointia. Asetuksen monimutkaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että turvallisuusarvioinnit on toteutettava noin 30 000 aineesta, jotka on saatettu markkinoille ennen vuotta 1981 ja joita tuotetaan tai tuodaan yli tonnin verran vuosittain. Tämä on jälleen yksi tae ihmisten terveyden suojelusta.

Vaikka uusia säännöksiä on huomattavan paljon, useista soveltamiseen liittyvistä näkökohdista on vielä sovittava, jotta REACH saadaan toteutettua asianmukaisesti tietyillä aloilla, kuten kosmetiikka-alalla. Kuten sadoista tutkituista tarkistuksista voidaan päätellä, useista asioista on keskusteltu, mutta mielestäni lopputulos on tasapainoinen. Tästäkin syystä äänestin lopullisen kompromissin puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU vaikuttaa nyt vihdoin viiden vuoden jälkeen olevan valmis antamaan lainsäädäntöä tästä tärkeästä aiheesta. Koska aikaa kului näinkin paljon, tämä kompromissi on hyväksyttävä, vaikkemme ehkä tuekaan sitä kokonaisuudessaan. Tämä on erityisen tärkeää, sillä olemme nyt saavuttaneet monimutkaisen mutta keskeisen tärkeän tasapainon eri seikkojen välillä, joita ovat kuluttajien useiden intressien suojelu, EU:n kemianteollisuuden tarpeiden suojelu (mikä on tuhansien eurooppalaisten työllistämisen ohella keskeisen tärkeää taloutemme kilpailukyvyn kannalta) ja ympäristönsuojelu. Epävarmoissa tilanteissa on aina taattava kuluttajien etu, sillä heidän kannaltaan on olennaisen tärkeää, että pystytään ylläpitämään kilpailukykyinen kemianteollisuus samalla, kun suojellaan ympäristöä. Siksi äänestimme mietinnön puolesta.

Haluan kuitenkin vielä todeta, että viisi vuotta on liian pitkä aika. Joskus hukkaamme aikaamme asioihin, jotka eivät ole yhtä tärkeitä kuin tämä, ja joskus meillä ei ole aikaa sitoutua taloutemme kannalta tärkeimpiin asioihin. Mielestäni tämä on otettava huomioon EU:n ongelmista keskusteltaessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen.(FR) Äänestin REACH:istä neuvoston kanssa 30. marraskuuta saavutetun kompromissin puolesta, kuten tekivät myös kolme suurinta poliittista ryhmää (PPE-DE, PSE ja ALDE). Tein näin siksi, että kansalaiset saisivat pian lainsäädäntöä kemiallisten aineiden käytön valvomisesta päivittäistavaroissamme. Lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 1. huhtikuuta 2007.

Myönnettäköön, että kompromissi ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin se, johon pyrin ottaessani kantaa ensimmäisessä käsittelyssä. Puolsin "erittäin huolestuttavien" kemiallisten aineiden pakollista korvaamista silloin, kun turvallisempia vaihtoehtoja on olemassa. Kolmen vuoden valmistelun ja vaikeiden neuvottelujen tuloksena nyt saavutettu kompromissi edustaa kuitenkin heikkoa mutta välttämätöntä tasapainoa terveyden- ja ympäristönsuojelun sekä yritysten kilpailukyvyn välillä.

Toivon kuitenkin, että REACH-järjestelmän puitteissa on kaikesta huolimatta mahdollista saada aito tunnustus korvaamismenettelylle, vaikkakin hyvin useita myrkyllisiä aineita jää käytännössä tutkimatta. Asetuksen täytäntöönpanon seurannan ja valvonnan myötä on mahdollista saada aikaan vahvempi REACH.

 
  
MPphoto
 
 

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen.(FR) Äänestimme kemiallisia aineita koskevaa REACH-asetusta vastaan ensimmäisessä käsittelyssä siksi, että mielestämme hyväksytyillä tarkistuksilla ei olisi pystytty tasapainottamaan kolmea asetuksen tavoitetta, jotka ovat terveyden ja ympäristön suojelu, kilpailukyky ja innovaatio sekä vaarallisten aineiden korvaaminen vähemmän vaarallisilla tai vaarattomilla aineilla.

Meille tänään ehdotettu kompromissi ei juurikaan ole sen tasapainoisempi. Myönnettäköön, että se sisältää joitakin huomattavia parannuksia, kuten useat puhujat keskustelun aikana totesivat. Näitä ovat rekisteröinnin yksinkertaistaminen, käytännönläheisempi toimintatapa ja jotkin, tosin riittämättömät, parannukset esimerkiksi pk-yritysten kannalta. Kompromississa on kuitenkin joitakin porsaanreikiä ja epäselvyyksiä etenkin tuontirajoitusten ja niistä EU:n tuottajille mahdollisesti aiheutuvien haittojen osalta. Epäselväksi on jäänyt myös korvaamisperiaatteen soveltaminen ainoastaan vaarallisiin aineisiin, mikä tosin on askel oikeaan suuntaan mutta ei takaa korvaamisen tehokkuutta edes tapauksissa, joissa olemassa on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja.

Yhden epätasapainon vaihtaminen toiseen ei ratkaise ongelmaa. Yhtäkään direktiivin kolmesta alkuperäisestä tavoitteesta ei pystytä täysin saavuttamaan sen paremmin kuin lainsäätäjänkään tavoitetta, joka oli lainsäädännön yksinkertaistaminen ja sen sovittaminen muuhun yhteisön lainsäädäntöön.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen siihen, että tänään on vahvistettu parannettu ehdotus REACH-mietinnössä esille otettujen keskeisten kysymysten käsittelystä. Etenkin ehdotusta eläinkokeiden käytöstä, josta useat äänestäjäni ovat erittäin huolissaan, on muutettu niin, että mukaan on otettu vaihtoehtoisten menetelmien validointi. Kolmen vuoden välein tapahtuva arviointi tekee lisäksi Euroopan komissiolle mahdolliseksi arvioida, tarvitaanko tällä alalla lainsäädäntöehdotuksia eläinkokeiden tarpeen vähentämiseksi edelleen.

Paranneltu teksti, jonka puolesta äänestin tänään, kuvastaa lisäksi tarkemmin niiden tuhansien kansalaisten ja eturyhmien mielipiteitä, jotka käsittelevät työssään sadoista kotitaloustuotteista löydettyjen myrkyllisten kemikaalien kerääntymisen vaikutuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, tämä paketti ei ansaitse pitkän valmistelutyönsä jälkeen tänään nähtyä olalletaputtelua ja kiittelyä. Ryhmäni ehdottama vaihtoehtoinen paketti olisi toiminut, ja sillä olisi otettu käyttöön uudenlainen järjestelmä, jolla olisi suojeltu kuluttajia ja tasapainotettu yritysten ja talouden tarpeet, jotka on luonnollisesti otettava suunnitelmissamme huomioon. Tämänpäiväinen paketti ei täytä lupauksiaan, ja on valitettavaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuoluetta ja konservatiivipuoluetta edustavat parlamentin jäsenet eivät liittyneet meihin paremman paketin aikaansaamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) En todellakaan voi olla iloinen parlamentin käsittelyn läpi kiirehditystä REACH-ehdotuksesta. Komissio, neuvosto ja parlamentti ovat kaikki sokaistuneet taloudellisen voiton tavoittelusta ja osoittaneet selviä merkkejä haluttomuudesta edistää hyviä asioita. EU:lla oli ensimmäistä kertaa useaan vuoteen mahdollisuus antaa lainsäädäntöä, jonka hyödyllisyys olisi ollut kaikkien kansalaisten nähtävissä: tiukkaa ja monimutkaista lainsäädäntöä, joka olisi samalla kuitenkin ollut käytännönläheistä ja jossa kansalaisten terveys olisi aina otettu ensimmäisenä huomioon.

Innoton suhtautuminen haitallisiin kemiallisiin aineisiin ei tyydytä sen paremmin kemianalaa kuin kansalaisiakaan. Juuri tästä syystä jotkut pitävät kompromissia hyvänä, vaikkei se ole sellainen. Tämä on kuin väittäisi, että Berliinin muurin paksuuden puolittaminen olisi ollut hyvä ratkaisu. Kansanterveydellä ei voida leikkiä. Välimaastoa ei ole. Hieman terveempi on kuitenkin edelleen sairas.

Flanderissa on nyt tultu siihen, että haitallisia aineita on kaikkialla. Tiedämme, ettei tämä useinkaan ole terveydelle hyväksi, mutta emme tiedä tarkkaan miksi. Hyvällä REACH:illä olisi ratkaistu ongelma ja tehty esimerkiksi Flanderista terve keskipitkällä aikavälillä. Nyt hyväksytyllä ehdotuksella ei tähän pystytä. Puoleksi terveempi ei ole vaihtoehto.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettely (REACH) ovat olennaisen tärkeitä kansanterveyden suojelun kannalta. Lainsäädännöllä on suuri merkitys erityisesti vauvojen terveyteen, koska sillä pyritään takaamaan rintamaidon terveellisyys. Rintamaito on vauvan paras ravintoainelähde, mutta sen laatuun vaikuttavat tällä hetkellä ympäristöstä löytyvät vaaralliset kemikaalit, jotka välittyvät äidin kautta maitoon. REACH:in ansiosta nämä haitalliset kemikaalit korvattaisiin turvallisemmilla vaihtoehdoilla aina, kun se on mahdollista. Valmistajien olisi noudatettava huolehtimisvelvollisuuden periaatetta ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Tämän lisäksi REACH:illä lisätään eläinkokeiden avoimuutta ja niiden vaihtoehtoja. Tämän parempaa kompromissia ei olisi voitu toivoakaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen.(FR) Haluan aivan aluksi korostaa esittelijä Sacconin erinomaista työtä.

Päätin äänestää neuvoston ja parlamentin välisen kompromissitarkistuksen puolesta pääasiassa siksi, että tarkistuksella tehdään mahdolliseksi tiettyjen vaarallisten tuotteiden parempi valvonta samalla, kun sillä lisätään kemianteollisuuden kilpailukykyä.

Vaikkei tämä kompromissi olekaan täydellinen, mielestäni tilanne olisi ollut huomattavasti hankalampi, jos sitä ei olisi hyväksytty. Kompromissin ansiosta kaikkein vaarallisimmat aineet on korvattava silloin, kun olemassa on vaihtoehtoisia aineita, huolehtimisvelvollisuus on siirtynyt valmistajalle ja eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä edistetään.

Tekstin nykyversiossa ei luonnollisestikaan mennä yhtä pitkälle kuin ensimmäiseen käsittelyyn tuodussa tekstissä, mutta jos tämä teksti olisi hylätty, olisimme joutuneet sovittelumenettelyyn, joka olisi johtanut taas uuteen, entistä huonompaan tulokseen.

Tämän vuoksi mielestäni oli viisaampaa äänestää nykyversion puolesta. Se ei toki ole täydellinen, mutta sen avulla voidaan kuitenkin saada edistystä aikaan ja tarkistaa entistä laajemmin kemikaaleja, joihin törmäämme jokapäiväisessä elämässämme.

 
  
  

Sacconin mietintö (A6-0345/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen.(FR) Tämä rahasto on uusi väline: EU voi ensimmäistä kertaa tukea yritysten ja paikallisviranomaisten lisäksi myös varsinaisia työntekijöitä, jotka ovat jääneet työttömiksi yrityksen toiminnan ulkomaille siirtämisen vuoksi. Tähän vaikutti erityisesti se, että Euroopan parlamentti halusi laajentaa rahaston kattamaan myös "pienet työmarkkinat", joilla irtisanomiset ovat vaikuttaneet vakavasti työllisyyteen ja paikallistalouteen. Tukimahdollisuus parantaa kotialueeni haavoittuvimpien alueiden tulevaisuudennäkymiä, mistä olen iloinen.

Suhtaudun myönteisesti myös Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenten järkkymättömään sitoutumiseen, sillä he ovat puoltaneet vahvasti ja sitkeästi välineen täytäntöönpanoa ja esittäneet useita tarkistuksia, joilla on pyritty laajentamaan rahaston kattavuutta sekä lisäämään varojen ja edunsaajien määrää.

Tämä on ensimmäinen askel kohti sosiaalisempaa ja yhtenäisempää EU:ta. EU ei kuitenkaan voi pelkästään "parantaa globalisaation aiheuttamia haavoja". Eurooppalaiset odottavat nykypäivänä, että EU auttaa heitä säilyttämään työpaikkansa ja turvaa heidän elintapansa samalla tavoin kuin se on pystynyt takaamaan rauhan ja vakauden jo lähes 50 vuoden ajan.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) Tämän lainsäädännön hyväksyminen on suuri harppaus eteenpäin ihmisten ja ympäristön suojelemisessa mahdollisesti vaarallisilta kemikaaleilta. Jotkut väittävät, että lainsäädännöstä olisi pitänyt saada tiukempi, ja on perusteltua sanoa, ettei saavuttamamme kompromissi ole täydellinen. On kuitenkin parempi, että voimassa ovat tätä tärkeää asiaa koskevat yhteiset säännöt kuin että joissakin maissa olisi täydellisten (mutta eriävien) sääntöjen tilkkutäkki, puolittaiset toimenpiteet toisissa maissa eikä lainkaan sääntöjä joissakin muissa maissa. Onhan kyse kuitenkin yhteismarkkinoista, joilla pitäisi olla yhteiset säännöt. Muutoin olisi saatu heikompi suoja kalliimmalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Uuden kemikaalilainsäädännön tarkoituksena on luoda rekisteröinti-, arviointi- ja lupajärjestelmä kemikaaleille, joiden kanssa olemme tekemisissä päivittäin.

Tämä uusi ehdotus täyttää suuria aukkoja nykytietämyksessämme kemikaaleista, joita on saatavilla markkinoilla, ja samalla sillä piristetään EU:n kemianteollisuutta ja tarjotaan parempi suoja ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Vaikka eläinkokeita on välttämätöntä tehdä, toimenpiteitä on ehdotettu niiden mahdollisimman vähäisen lisäämisen takaamiseksi. Esimerkki näistä on OSOR-järjestelmä (yksi rekisteröinti yhtä kemikaalia kohti), jolla varmistetaan, ettei testauksia toisteta turhaan.

Tuotettuihin ja tuotuihin määriin perustuva toimintatapa keventää pk-yritysten hallinnollista ja taloudellista taakkaa. Korvaamissuunnitelman laatimisen yhteydessä yrityksille pitäisi antaa riittävästi aikaa sopeutua ja valmistautua muutokseen, kun ne lopettavat vaarallisimpien kemikaalien käytön. Teollis- ja tekijänoikeudet on nyt suojattu asianmukaisesti.

Korvaamisperiaatteen säilyttämisellä – vaikka se onkin tehty suunnitelman toimittamisen muodossa – taataan, että lähitulevaisuudessa maailmassa tai ainakin Euroopan unionissa on vähemmän vaarallisia kemikaaleja.

Parlamentin portugalilaiset sosialidemokraattiset jäsenet siis tukevat jäsen Sacconin mietintöä...

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Marie Coûteaux, Patrick Louis ja Philippe de Villiers (IND/DEM), kirjallinen.(FR) Mouvement pour la France -puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet ovat kieltäytyneet tukemasta kompromissia, joka on tuotu äänestykseen vaarallisia aineita koskevan direktiivin eli niin sanotun REACH-direktiivin toisessa käsittelyssä.

Nyt kun EU:n eri toimielimet ovat tutkineet direktiiviä, siinä on enää jäljellä vain hyvin vähän alkuperäisistä hyvistä aikomuksista.

Tänä aamuna hyväksytty kompromissi on siis hyvin puutteellinen ympäristön ja kuluttajien suojelun näkökulmasta.

Lisäksi siinä asetetaan eurooppalaisille yrityksille uusia taakkoja, joita ei ole tasoitettu lopputuotteiden tuojia koskevilla samanlaisilla velvoitteilla. Tämä johtaa kilpailun vääristymiseen, joka vaarantaa EU:n kemianteollisuuden tulevaisuuden.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin jäsen Sacconin vaarallisia aineita koskevan direktiivin 67/548/ETY (REACH) muuttamisesta laatiman mietinnön puolesta, koska neuvoston vahvistama yhteinen kanta on mielestäni hyvä sopimus, josta EU:n kansalaiset hyötyvät.

Mielestäni lainsäädäntöehdotus on tasapuolinen, ja sillä on pyritty löytämään oikea tasapaino kemianteollisuuden, etenkin pk-yritysten, oikeutettujen intressien suojaamisen sekä ympäristön ja kansanterveyden suojelun välille.

REACH-sopimuksella taataan kesäkuusta 2007 lähtien, että ympäristön ja kansanterveyden näkökulmasta erittäin ongelmalliset aineet korvataan mahdollisuuksien mukaan turvallisemmilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietintöä koskevien kompromissitarkistusten puolesta ja kaikkia muita tarkistuksia vastaan. Tein näin välttääkseni sen, että REACH-direktiivi jouduttaisiin käsittelemään sovittelumenettelyssä, josta tuloksena ei varmasti olisi saatu kunnollista lainsäädäntöä. Useissa tarkistuksissa oli paljon hyvääkin, mutta ne olisivat saattaneet koko direktiivin kyseenalaiseksi. Kuten politiikassa usein käy, nytkin parhaiden vaihtoehtojen hyväksyminen olisi vaarantanut hyvien vaihtoehtojen läpimenon.

 
  
  

Sacconin mietinnöt (A6-0352/2006 ja A6-0345/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä perusajatusta siitä, että erityisen huolestuttavat aineet korvataan joissakin tapauksissa vähemmän vaarallisilla aineilla tai tekniikoilla edellyttäen, että olemassa on taloudellisesti ja teknisesti käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Tässä yhteydessä on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota asetuksen mahdollisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat pk-yrityksiin ja niiden työpaikkoihin. Koska kuitenkin on päästy kompromissiin, jolla poistetaan nämä riskit, olemme voineet äänestää mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni mietinnössä oli tärkeää se, että siinä otettiin huomioon kaikki vaihtoehdot eläinkokeiden vähentämiseksi minimiin.

Useat EU:n kansalaiset ovat huolissaan eläinkokeiden erityisesti nisäkkäille aiheuttamasta kärsimyksestä, ja näiden kokeiden käyttöä olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä hinnalla millä hyvänsä.

Tässä yhteydessä Euroopan vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien keskuksella on tärkeä tehtävä. Tämän elimen on pystyttävä tarjoamaan useita validoituja vaihtoehtoja eläinkokeille, jotta ne voidaan lopettaa kokonaan pitkällä aikavälillä. Tähän sille on myönnettävä enemmän määrärahoja. Kannatamme myös avoimuutta ja selkeyttä siinä, kuinka paljon eläimiä tutkimuslaboratoriot käyttävät eläinkokeissaan ja minkätyyppisiä kokeita niillä suoritetaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, on luonnollisesti vaikeaa olla innoissaan äänestyksestä ja erittäin monimutkaisesta tekstistä, josta pääsee jyvälle varmastikin vasta sitten, kun sen on lukenut kunnolla läpi omalla ajallaan. Joka tapauksessa olen saanut sellaisen vaikutelman, että olemme onnistuneet löytämään tasapainon toisaalta sen välille, että kemianteollisuutemme pyrkimyksiä pysyä kilpailukykyisenä on kunnioitettava, ja toisaalta sen välille, että kansanterveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja siitä on pidettävä hyvä huoli. Emme joka tapauksessa voi muuta kuin olla tyytyväisiä siihen, että viime vuosina on käynyt selväksi, että kemianteollisuutemme on hyvin tietoinen vastuustaan ja että se on ottanut todistustaakan kantaakseen ja hyväksynyt huolehtimisvelvollisuuden periaatteen.

Haluan esittää vielä yhden kommentin. Mielestäni olisi hyvin valitettavaa, jos kemianteollisuutemme siirtäisi tuotantonsa kilpaileville alueille sellaisten aineiden tapauksessa, joille ei ole vaihtoehtoa, joiden käyttöä ei voida valvoa mitenkään ja joihin sovellettava korvaamisvelvollisuus aiheuttaisi huomattavaa taloudellista haittaa, ja jos näin tapahtuisi ainoastaan siksi, että EU:lla on pakkomielle sääntöjen ja määräysten asettamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Sen jälkeen, kun keskustelut oli käyty tästä laajasta ja haasteellisesta lainsäädännöstä, jonka laatimiseen meni kolme vuotta, useat parlamentin jäsenet eivät osanneet päättää, mitä REACH:in kanssa olisi tehtävä. Pitäisikö äänestää kompromissipaketin vai yhteisen kannan puolesta vaiko hylätä koko ehdotus?

Toisaalta ympäristönsuojelijat pitävät kompromissipakettia liian heikkona, mutta toisaalta se on uhka kemianteollisuudelle ja etenkin pk-yrityksille, koska se haittaa kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista. Olen käsitellyt perinpohjaisesti kaikki sidosryhmien esittämät kannat ja äänestin sen perusteella kompromissipaketin puolesta. Siinä näkyy Euroopan parlamentin käden jälki. Olen vakuuttunut siitä, että tarvitsemme sääntöjä tietääksemme enemmän niistä 30 000 kemiallisesta aineesta, joita sisältyy päivittäin käsittelemiimme tuotteisiin.

Meidän on korvattava 40 vanhentunutta normistoa yhdellä kemiallisten aineiden rekisteröinti-, arviointi-, lupa- ja ennen kaikkea rajoitusmenettelyä koskevalla asetuksella. Eurooppalaista tutkimustoimintaa on kannustettava tähän sen varmistamiseksi, että myös sellaiset haitalliset aineet poistetaan asteittain käytöstä luonnollisella tavalla, joiden korvaamisesta asetuksessa ei säädetä. Olen vakuuttunut siitä, että tämä lainsäädäntö on askel oikeaan suuntaan Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan korostaa, että kompromissia olisi varmasti voitu parannella etenkin korvaamismenettelyn osalta, sillä sitä koskevat säännöt ovat valitettavan epäselvät. Sääntöjen täytäntöönpanosta saatava kokemus kuitenkin vasta osoittaa, toimivatko ne käytännössä. Tällä alalla jäsenvaltioiden, komission ja nyt perustettavan kemikaaliviraston on tehtävä jotain yritysten hyväksi, ja parlamentin jäsenten on todellakin valvottava, että ne täyttävät velvollisuutensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin vaarallisia aineita koskevan asetusluonnoksen eli REACHin puolesta. Mieleeni jäi kuitenkin joitakin epäilyksiä siitä, edistetäänkö pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen tulokseksi saadulla kompromissilla toisaalta ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua ja toisaalta EU:n kemianteollisuuden kilpailukykyä ja innovaatiota.

Olen vahvasti sitä mieltä, että vaaralliset kemikaalit on asteittain poistettava markkinoilta ja korvattava vähemmän vaarallisilla aineilla. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia siitä, että rajoitukset vaikuttavat kielteisesti EU:n kemianteollisuuteen ja etenkin pk-yrityksiin. Ne joutuvat maksamaan suurimman osan lainsäädäntöön sopeutumisesta syntyvistä kustannuksista. Siksi olisikin pohdittava keinoja auttaa alan yrityksiä. Uutta asetusta olisi lisäksi sovellettava kolmansista maista peräisin olevaan tuontiin, ja siitä olisi keskusteltava siksi myös WTO:ssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, REACH on itse asiassa esimerkki siitä, miten ei pitäisi toimia.

REACH ei ole esimerkki paremmasta lainsäädännästä EU:ssa, ja siksi en äänestänyt uuden kemikaalilainsäädäntömme puolesta. Paljon riippuu nyt uuden kemikaaliviraston hallinnoinnista, mutta joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että byrokratia lisääntyy, kun näillä yli 5 000 sivun pituisilla säännöillä ja määräyksillä heikennetään erityisesti EU:n pk-yritysten tilannetta. REACH ei ole vastaus vaatimukseen paremmasta eli yksinkertaisemmasta lainsäädännöstä, vaikka tätä vaatimusta toistetaan kuin Isä meidän -rukousta kaikkialla EU:ssa. On kyseenalaista, voidaanko sillä millään tavalla suojella kuluttajaa, mutta varmaa on, että EU:n yritysten taakka kasvaa. Tämä on perusluonteinen ongelma, ja meidän olisi tulevaisuudessa hyvä välttää tällaisia lainsäädäntöhankkeita.

 
  
MPphoto
 
 

  Kurt Joachim Lauk (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, on hyvä, että REACH:in ensisijainen tarkoitus on suojella ihmiselämää, työpaikkoja ja ympäristöä, mutta tapa, jolla tämä suojelu on järjestetty, vaikuttaa kielteisesti koko EU:hun. Nämä useat tuhannet sivut turhanpäiväistä sääntelyä johtavat järjettömään byrokratiaan ja pitkällä aikavälillä työpaikkojen siirtymiseen ulkomaille, jolloin aktiivisen työvoiman määrä EU:ssa vähenee huomattavasti. Mielestäni meidän eurooppalaisten ei pitäisi äänestää tällaisen puolesta. Emme halua sellaista EU:ta, jossa on vähemmän työpaikkoja ja enemmän byrokratiaa.

Päätöksen tekemistä vaikeutti se, että meille esitetty kompromissi 191 oli jo käsiteltävänä olevaa vaihtoehtoa parempi. Siksi en siis äänestänyt huonon kompromissin puolesta enkä sen paremmin hylännytkään sitä. Siksi äänestin tyhjää.

 
  
  

Hennicot-Schoepgesin mietintö (A6-0435/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kulttuurienvälinen vuoropuhelu on nykyisin merkittävä ulottuvuus monissa yhteisön politiikoissa ja välineissä, sillä se on tiiviissä yhteydessä kunnianhimoiseen tavoitteeseen rakentaa kansakuntia yhdistävä Euroopan unioni. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että päätös Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta (2008) hyväksytään toisessa käsittelyssä.

Toimin ensimmäisessä käsittelyssä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelijana ja toivon, että tämä teemavuosi antaa kaikille eurooppalaisille, erityisesti nuorille, mahdollisuuden tiedostaa kulttuurienvälisen vuoropuhelun tarpeen heidän jokapäiväisessä elämässään. On korostettava alan parhaita käytäntöjä ja pyrittävä erityisesti maahanmuuttajien integroimiseen, ja tässä olisi jatkettava Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna 2007 käynnistettyjä toimia. Näin kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistäminen jatkuisi Euroopan unionissa pitkään vuoden 2008 jälkeenkin, kuten hyväksytyssä tekstissä vaaditaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan katsoo, että koko ajatus yhdestä tai toisesta eurooppalaisesta teemavuodesta on tarpeeton, eikä sellaisiin pidä käyttää EU:n veronmaksajien rahoja.

On täysin tuomittavaa investoida 10 miljoonaa euroa Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoteen. On myös vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, ymmärtää tällaisen tarkoitusta.

Äänestämme mietintöön esitettyjä tarkistuksia vastaan sen näkemyksen mukaisesti, jonka esitimme aiemmin äänestäessämme mietintöä vastaan ensimmäisessä käsittelyssä.

 
  
MPphoto
 
 

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. (HU) Haluan korostaa parlamentin ehdottamaa tarkistusta, jossa korostetaan uudistetun Lissabonin strategian kulttuurisia ja koulutuksellisia tavoitteita sekä tarvetta jakaa tietoa yhtäläisistä mahdollisuuksista sekä syrjimättömyydestä Euroopan unionissa.

Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieliin ilmiön, jossa kulttuurienvälisen vuoropuhelun tarve tulee esille, nimittäin maahanmuuttajien ja erityisesti maahanmuuttajanaisten tilanteen.

Eurostatin mukaan naisten osuus maahanmuuttajista kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä lähes 54 prosenttia kaikista maahanmuuttajista on naisia. Ongelma on sitäkin vakavampi, koska naispuolisten maahanmuuttajien työttömyysaste on varsin korkea.

Heidän tilannettaan pahentaa entisestään se, että huomattava osa maahanmuuttajista on syrjäytynyt yhteiskunnasta ja heidän pääsynsä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä talouselämään on hyvin rajallista. Maahanmuuttajaväestössä naisiin kohdistuu kaksin verroin syrjintää, sekä sukupuolen että etnisen alkuperän vuoksi. Myös maahanmuuttajien suurimmat ongelmat, toisin sanoen työttömyys, koulutuksen ulkopuolelle jääminen sekä oikeudellisesti epävarma asema, painavat eniten juuri naisia ja lapsia. On traagista, että noin viisi tuhatta maahanmuuttajanaista joutuu vuosittain fyysisen tai henkisen väkivallan uhriksi, pakkoavioliittoon, sukuelinten silpomisen tai niin kutsuttujen kunniarikosten uhriksi.

Minusta on erittäin tärkeää, että Euroopan komissio on nimennyt vuoden 2007 Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi ja vuoden 2008 kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodeksi. Toivon näiden ohjelmien tarjoavan mahdollisuuden tarkastella kaikkia näitä ongelmia ja löytää niihin ratkaisuja mahdollisuuksien mukaan. Tämän vuoksi olen yhdessä sosiaali- ja työllisyysasioiden ministerin kanssa ilmoittanut useista ohjelmista Unkarissa yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna.

 
  
  

Pittellan mietintö (A6-0444/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Rakenne- ja koheesiorahastojen talousarvion vähentynyt toteutus on yksi syy tämän lisätalousarvion esittämiselle vuodeksi 2006.

On ehdotettu 2,5 miljardin euron maksumäärärahojen peruuttamista, koska ne ovat jääneet käyttämättä, seuraavista talousarvion otsakkeista: 1,5 miljardia euroa Euroopan aluekehitysrahastosta, 500 miljoonaa euroa Euroopan sosiaalirahastosta ja 500 miljoonaa euroa koheesiorahastosta.

Riippumatta komission syistä peruuttaa koheesiopolitiikkaan osoitettuja varoja tässä vähennyksessä, olemme havainneet, että tämä on tavanomainen käytäntö.

Tämän vuoksi on arvioitava asianmukaisesti syyt talousarvion toteuttamisen vähentymiseen, eikä pidä sallia välttämättömän arvioinnin – esimerkiksi vakaussopimuksessa vaalittujen jäsenvaltioiden julkisia investointeja koskevien nimellisten kriteerien sekä jäsenvaltioiden yhteisön talousarvioon tulevien maksuosuuksien vähentymisen – käyttämistä tekosyynä siihen, että yhteisön talousarviossa vähennetään vuosittain rakenne- ja koheesiorahastoihin osoitettuja määriä.

 
  
  

Hieronymin mietintö (A6-0399/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen kiitollinen teille, arvoisa puhemies, puheenvuorosta, jotta voin selittää perustelut äänestystavalleni televisiotoimintaa koskevaa Hieronymin mietintöä koskevassa äänestyksessä. Mielestäni mietintö on hyvin merkittävä ja hyvin laadittu.

Äänestämällä mietinnön puolesta ilmaisin henkilökohtaisen toiveeni ja kaikkien Italian ja Euroopan eläkeläisten toiveen, että tulevaisuudessa televisio-ohjelmissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota ikääntyneiden arvoon ja osallistumiseen kulttuurielämään.

On oikein miellyttävää nähdä nuoria ihmisiä televisio-ohjelmissa, ja ikääntyneiden on mukava nähdä niin paljon viehättäviä miehiä ja naisia, mutta minusta on tärkeää, että myös ikääntyneiden ihmisten ominaispiirteitä tuodaan julki televisiossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme audiovisuaalisten mediapalvelujen hallintaa koskevaa direktiiviehdotusta vastaan. Yhä rajattomammassa Euroopassa televisiolähetyksiä ja muuta audiovisuaalista mediaa koskevat yhteiset EU:n säännökset ovat tarpeellisia. Katsomme kuitenkin, että tällaisella direktiivillä on taattava korkean tason kuluttajansuoja, erityisesti mitä tulee lapsille suunnattuihin mainoksiin ja alkoholijuomien mainontaan.

Lisäksi vastaanottajavaltion on voitava vaikuttaa nimenomaan kyseiseen valtioon suunnattujen ohjelmien sisältöön. Äänestyksen tulos merkitsee mainonnan sääntöjen aivan liiallista vapauttamista. Lisäksi vaarana on, että Ruotsissa sovellettu lapsille suunnattujen mainosten ja alkoholijuomien mainonnan kielto on uhattuna, emmekä voi hyväksyä tätä.

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Beazley (PPE-DE), kirjallinen. (EN) PPE-DE-ryhmän brittiläiset konservatiivijäsenet tukevat Hieronymin mietintöä (KOM(2005)0646 – C6-0443/2005 – 2005/0260(COD)) erityisesti sen vuoksi, että siinä tuetaan yhteis- ja itsesääntelyä sekä 30 minuutin sääntöä mainonnassa.

Esittelijä on muuttanut merkittävällä tavalla alkuperämaaperiaatteen, tuotesijoittelun ja lyhyiden otteiden kaltaisia merkittäviä näkökohtia verrattuna komission julkaisemaan alkuperäiseen tekstiin.

Onnittelemme Ruth Hieronymiä hänen ahkeruudestaan monissa julkisissa kuulemisissa, joissa otettiin huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan asiaa koskevat sääntelytarpeet ja kaupalliset tarpeet. Hän on laatinut tasapainoisen, käytännöllisen ja kestävän asiakirjan, johon sisältyy useita kollegojen parannusehdotuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Dorette Corbey (PSE), kirjallinen. (NL) Toisin kuin muut Euroopan parlamentin sosialistiryhmän alankomaalaiset jäsenet, minä kannatan tarkistuksia 170, 156 ja 177, joilla pyritään rajoittamaan epäterveellisten elintarvikkeiden lapsille suunnattua mainontaa, ja perustelen kantaani seuraavasti.

1. Joka neljäs lapsi EU:ssa on ylipainoinen väärän ruokavalion ja riittävän liikunnan puutteen vuoksi. Ylipainoisilla lapsilla on huono alku elämälleen niin sosiaalisen kuin fyysisenkin kehityksen kannalta. Tutkimukset osoittavat, että mainonta vaikuttaa suuresti kulutus- ja ostotottumuksiin.

2. Epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnan rajaamista kannatetaan laajasti. Elintarvikekeskus, Sydänsäätiö ja Kuluttajayhdistys kannattavat kaikki lapsille suunnattujen epäterveellisten elintarvikkeiden televisiomainosten kieltoa. Mielipidekyselyt (Elintarvikekeskus) ja selvitykset (Algemeen Dagblad 2. joulukuuta) osoittavat, että lähes puolet kaikista vanhemmista kannattaa aggressiivisen mainonnan rajoittamista tai kieltämistä.

3. Luonnollisesti kyse on siitä, edellyttääkö tilanne oikeudellista kieltoa vai itsesääntelyä. Itse kannatan itsesääntelyä, paitsi jos osoittautuu, että käytännesäännöt ovat tehottomia. Lisäksi on keskusteltava siitä, olisiko kieltoa tai rajoitusta parempi soveltaa kansallisella vai yhteisön tasolla. Kannatan joka tapauksessa sitä, että tämä sallitaan kansallisella tasolla. Televisiodirektiivillä meidän on estettävä sellaiseen tilanteeseen ajautuminen, jossa jäsenvaltioilla ei ole enää sananvaltaa näissä asioissa.

Koska televisiodirektiivi on nyt ensimmäisessä käsittelyssä, se ei ole vielä lopullinen laillinen asiakirja. Tämän vuoksi tässä vaiheessa on parempi tukea tarkistuksia, jotka vievät oikeaan suuntaan ja jotka antavat myös Alankomaille paremmat mahdollisuudet säilyttää oikeus mainonnan rajoittamiseen. Tämä olisi poliittinen viesti, jonka mukaan lasten terveys on tärkeämpää kuin elintarviketeollisuuden taloudelliset hyödyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Oletettavasti tavoitteena on muuttaa nykyistä direktiiviä television kehityksen tekosyyllä, mutta todellinen aikomus on varmistaa, että yksityisten televisioyhtiöiden voitot turvataan. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmiset seuraavat yhä vähemmän mainoksia, koska he voivat vaihtaa kanavaa, ja tämän vuoksi mainostaukoja on yhä useammin samaan aikaan eri kanavilla. Mainonnan tuotot eivät enää ole niin korkeita kuin ennen, koska kanavat eivät voi taata mainosajan ostajille katsojia, ja televisiossa kaikkea mitataan katsojaluvun perusteella.

Tämän vuoksi mainonta on siis suunniteltava uudelleen, jotta voittoa voidaan vielä saada. Tämä tapahtuu esimerkiksi tuotesijoittelulla, näyttöruudun jakamisella (split screen), myynninedistämisellä, virtuaalimainonnalla ja interaktiivisella mainonnalla. Sama koskee myös sitä ohjelma-ajan määrää, jona mainoksia voidaan näyttää. Monet ehdotukset koskevat runsaasti kaloreja sisältävien elintarvikkeiden ja juomien mainontaa lastenohjelmien yhteydessä.

Koska kansalaisten kannalta epäsuotuisimmat kannat hyväksyttiin eikä yhteiskunnan haavoittuvimpia osia suojattu, emme äänestäneet mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan torjuu komission ehdotuksen. Neuvosto käsitteli asiaa marraskuussa, ennen tätä Euroopan parlamentin ensimmäistä käsittelyä nyt joulukuussa. Hyväksyttiin kompromissi, mutta seitsemän valtiota, Ruotsi mukaan luettuna, ei kannattanut kompromissia.

Ruotsi – ja Junilistan – kyseenalaistaa niin kutsutun alkuperämaaperiaatteen, jonka mukaan televisioyhtiön on noudatettava lähetysvaltion säännöksiä riippumatta siitä, missä lähetyksiä katsellaan, sillä tämä johtaa ongelmiin, joissa esimerkiksi TV 3:n ja Kanal 5:n lähetykset tulevat Yhdistyneestä kuningaskunnasta, jossa niihin sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä Ruotsin lainsäädännön sijaan. Ruotsi on taistellut neuvostossa vastaanottajavaltion oikeudesta toteuttaa toimenpiteitä sellaisia televisioyhtiöitä vastaan, jotka harjoittavat lähetystoimintaa toisessa EU-valtiossa kiertääkseen tietoisesti kansallisia sääntöjä.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on jättänyt tarkistuksen, joka koskee tapauksia, joissa mediapalvelun tarjoaja on asettautunut lainkäyttövaltaa harjoittavaan jäsenvaltioon välttääkseen tiukemman sääntelyn tämän direktiivin mukaisesti yhteensovitettavilla aloilla. Olisimme kuitenkin toivoneet asiasta enemmän keskustelua voimakkaamman sanamuodon aikaansaamiseksi.

Ruotsi ja Junilistan uskovat, että sekä lapsille suunnattu mainonta että alkoholimainonta olisi kiellettävä kokonaan.

Olemme pyrkineet äänestämään direktiivin parantamiseksi mahdollisuuksien mukaan näiden suuntaviivojen mukaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin televisiotoimintaa koskeneessa lopullisessa äänestyksessä ehdotusta vastaan, koska katson, että tämän mietinnön seurauksena mainokset voittavat ohjelmat.

Pahoittelen sitä, että parlamentti hylkäsi pyrkimykset kieltää roskaruuan mainonnan lastenohjelmien aikana.

Tämänpäiväinen äänestys johtaa epäilemättä televisio-ohjelmien laadun heikkenemiseen EU:ssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin sen audiovisuaalipalveluja koskevan direktiivin version puolesta, jota muutettiin esittelijän kompromissitarkistuksilla, koska ne tekevät direktiivistä toteuttamiskelpoisen ja järkevän.

Direktiiviin syvään juurtunut alkuperämaaperiaate on hyvin tärkeä. Näin tarjotaan televisioyhtiöille mahdollisuus perustaa pääkonttorinsa jäsenvaltioon ja lähettää tästä jäsenvaltiosta ohjelmiaan kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin.

Lisäksi katson, että tuotesijoittelua koskeva kompromissi on toteuttamiskelpoinen, koska se takaa riippumattomille eurooppalaisille tuottajille tulot, samalla kun kuluttajia suojataan lisämaksuilta ja pidetään tuotesijoittelu pois lasten ohjelmista.

Mitä tulee mainostaukoihin, äänestin 30 minuutin jaksojen puolesta, sillä se on realistinen, kun otetaan huomioon televisio-ohjelmien keskipituus Euroopassa. Tämä 30 minuutin jakso takaa yksityisille kanaville asianmukaiset tulot, minkä ansiosta ne voivat jatkaa ohjelmatuotannon rahoitusta. Samasta syystä kannatan myös yksittäisten mainospalojen sallimista. Parlamentin vasemmiston ehdottamilla tiukemmilla mainonnan rajoituksilla olisi haitallisia vaikutuksia eurooppalaiseen televisiotuotantoon, ja ne johtaisivat yksityisten kanavien merkittäviin tulonmenetyksiin, noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön ja niiden tarkistusten puolesta, joilla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toimiin alaikäisten suojaamiseksi sekä alkoholimainonnan ja epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnan ajalliseen rajoittamiseen. Tuin myös tarkistusta, jolla annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toimenpiteisiin sellaista lähetystoiminnan harjoittajaa vastaan, joka siirtyy toiseen jäsenvaltioon kansallisen lainsäädännön kiertämistarkoituksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Äänestin lapsille suunnattua elintarvikemainontaa koskevia käytännesääntöjä käsittelevää tarkistusta 226 vastaan, sillä en pidä sen sanamuotoa riittävän vahvana, jotta jäsenvaltiot tarkastelisivat lasten kasvavaan ylipainoon liittyviä vakavia huolia.

Kannatin tarkistusta 170 osoittaakseni, että epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia lapsille on valvottava.

Alkoholia koskevan tarkistuksen 169 osalta kannatan ehdotusta alkoholimainonnan kieltämiseksi ennen klo 21.00, siitä huolimatta, että meillä on Irlannissa käytössä voimakkaat vapaaehtoiset säännöt. Sääntöjen ensimmäistä voimassaolovuotta tarkastellaan maaliskuussa 2007, ja tämä auttaa meitä tekemään päätöksiä tällaisten sääntöjen tehokkuudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Vastustaessaan kiusausta säännellä kaikkea, päättää kaikesta ja valvoa kaikkea parlamentti on onnistunut vaikuttamaan myönteisesti tähän direktiiviehdotukseen. Tasapainoon ja kompromissiin pyrittäessä joitakin olennaisia näkökohtia on luonnollisesti jäänyt syrjään tai niitä on säännelty vähemmän. Ei-lineaaristen palvelujen osalta katson, että olemme menneet pidemmälle kuin olisi ollut tarvetta alan nykyisen tietämyksen ja kokemuksen kannalta. Lisäksi saavutetut ratkaisut ovat tasapainoisia huolimatta joidenkin parlamentin jäsenten yleisesti tunnetusta liiallista sääntelyä koskevasta innosta. Radiolähetystoiminnassa kuluttajista on tulossa hyvin vaikutusvaltaisia. Tämä on myönteinen seikka, joka olisi otettava paremmin huomioon. Tosiseikat olisi säännönmukaisesti tehtävä selviksi kuluttajille, ja heidän olisi annettava toimia niiden mukaan.

Näistä syistä katson, että kuluttajien ja alan toiminnan harjoittajien edut on laajasti katsoen otettu asianmukaisesti huomioon. Näin ollen ääneni mietinnön puolesta on täysin perusteltu.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Hieronymin Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistusta koskevan erinomaisen mietinnön puolesta. Tarkoitus on sisällyttää siihen nerokkaita teknologisia innovaatioita.

Olen tyytyväinen siihen, että direktiivissä säilytetään eurooppalaisen tuotannon kiintiöt ja suojataan alaikäisiä tietyiltä ylilyönneiltä. Kulttuurisen moninaisuuden ja eurooppalaisten suvaitsevuutta koskevien arvojen edistäminen merkitsee myös vihaan yllyttämisen estämistä, tapahtuipa se minkä välineen avulla tahansa: satelliittitelevision tai Internetin. Tämän vuoksi kannatin tarkistuksia, joissa suositeltiin suodattamisen laajentamista ei-lineaarisiin palveluihin. Tulevaisuudessa se on paras tapa estää terrorismia perustelevien ohjelmien lähettäminen Euroopassa.

Lopuksi kiitän Euroopan parlamenttia tämänpäiväisestä päättäväisestä ja nykyaikaisesta äänestyksestä, jossa se tunnusti mainonnan merkittävän aseman laadukkaan riippumattoman tuotannon luomisessa ja eurooppalaisten odotukset täyttävän viihdyttävän television osalta. Korostan vielä, että tässä esimerkkinä toimivat kaupalliset lähetystoiminnan harjoittajat: koska yli 30 prosenttia ohjelmista tilataan riippumattomilta tuottajilta, direktiivissä esitetty 10 prosentin kiintiö ylittyy, mutta ennen kaikkea kaupalliset lähetystoiminnan harjoittajat käyttävät niihin rahaa kaksi kertaa niin paljon kuin julkisen sektorin kilpailijansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Alkoholin ja tupakkatuotteiden mainostaminen televisiossa on osa tähän direktiiviin liittyviä huolia. Kuitenkin näiden tuotteiden tuotesijoittelusta äänestettiin tänään toisella tapaa. Äänestin sen puolesta, että tupakka pysyy poissa TV-ruuduista ja että alkoholimainontaa rajoitettaisiin. Vaikka tupakan mainonta kiellettiin, alkoholimainonnan kieltäminen ei kuitenkaan saanut tarpeeksi ääniä. Koska alkoholi aiheuttaa tuskaa monissa perheissä kaikkialla Euroopassa ja siihen liittyy terveyden rapistuminen, pidän tulosta epätyydyttävänä. Meidän on erityisesti suojattava nuoria juomisen houkutuksilta.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Audiovisuaalialalla tapahtuu parhaillaan valtavia muutoksia, joten tässä mielessä Televisio ilman rajoja –-direktiivin tarkistus on hyvä asia. Lineaaristen (perinteinen televisio, Internet, matkapuhelimet) ja ei-lineaaristen (käyttäjän valitsemien) palvelujen välinen ero edellyttää, että laadimme nuorten suojelua koskevat perussäännöt estääksemme rotuvihaan yllyttämisen ja piilomainonnan. Nyt hyväksyttyyn tekstiin sisältyy hyviä ja huonoja tekijöitä. Hyviä ovat muun muassa jalkapallo-ottelujen ja muiden tapahtumien lyhyiden otteiden lähettämistä koskevat säännöt. Ehdotus vähimmäisajasta, jonka aikana ohjelmia ei voi katkaista mainoksilla (45 minuuttia) on myös perusteltu.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi –-ryhmä pahoittelee sitä, ettei ehdotus mainostaukojen rajoittamisesta enintään kolmeen tunnissa selvinnyt loppusuoralle ja että tuotesijoittelu verhoutuu monimerkityksisyyteen. Jätämme asian jäsenvaltioiden päätettäväksi. "Tuotesijoittelun" ja "tuotantotuen" välinen raja on hyvin häilyvä, joten epävarmuutta ja kiistoja ei voida välttää. Lisäksi vihreät ovat pahoillaan siitä, että epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnan rajoittamista lastenohjelmien aikana koskeva ehdotus tehtiin hampaattomaksi. On myös valitettavaa, että viittaus moniarvoisuuteen ja mediakeskittymien torjumiseen mainitaan vain johdanto-osassa eikä artikloissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan lasten terveyden on oltava yksi keskeisiä huolenaiheitamme. Tämän vuoksi runsaasti sokeria, suolaa ja rasvaa sisältävien elintarvikkeiden mainonta vaarantaa pyrkimykset torjua lasten liikalihavuutta, vaikka tämä ongelma koskettaa joka viidettä lasta Euroopan unionissa. Tällaisen markkinoinnin vuoksi vanhempien on yhä vaikeampaa kannustaa terveelliseen ruokavalioon. Markkinoinnin rajoittaminen on siis välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi.

Lisäksi eurooppalaiset ministerit (marraskuussa) ja Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (viime viikolla) ovat hyväksyneet Maailman terveysjärjestön vetoomuksen tiukemmasta lainsäädännöstä tällä alalla. Lainsäätäjinä meidän on tehtävä kaikkemme lasten terveyden suojelemiseksi ja kiellettävä näiden epäterveellisten tuotteiden lapsille suunnattu mainonta.

Kannatan myös täysin tarkistusta, jolla alkoholimainonta rajattaisiin vain klo 21.00 jälkeiseen aikaan.

Olen suureksi pettymyksekseni todennut, ettei tämänpäiväinen äänestys tuottanut riittävän pitkälle meneviä tuloksia lasten terveyden suojelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. (FR) Päätin äänestää Hieronymin mietinnön puolesta, sillä siihen sisältyy monia edistysaskelia televisiolähetystoiminnan alalla.

Olen muun muassa tyytyväinen tarkistuksen 227 hyväksymiseen. Tarkistuksella kielletään tuotesijoittelu uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa, poliittisissa lähetyksissä, lastenohjelmissa, dokumenttiohjelmissa sekä opetus- ja neuvontaohjelmissa, ja sen mukaan tuotesijoittelu on sallittua tiukoin edellytyksin elokuvissa, televisioelokuvissa ja televisiosarjoissa sekä urheilulähetyksissä.

Minun on kuitenkin esitettävä kaksi merkittävää kriittistä huomautusta mietinnöstä. Pahoittelen sitä, että parlamentti äänesti yhden äänen enemmistöllä sen puolesta, että televisioelokuvien, elokuvien, lastenohjelmien sekä uutis- ja ajankohtaisohjelmien lähetykset voidaan keskeyttää mainostauon ajaksi 30 minuutin välein 45 minuutin sijaan, kuten kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa äänestettiin.

Lisäksi pahoittelen tarkistusta 221 koskevaa äänestystä. Tarkistus koski poikkeuksia alkuperämaaperiaatteesta, jonka mukaan jäsenvaltiot saavat soveltaa yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä. Tarkistus on vaaraksi kulttuuriselle moninaisuudelle, joka on periaate, jonka puolustaminen on Euroopan parlamentin velvollisuus.

 
  
  

Bachelot-Narquinin mietintö (A6-0385/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, globalisaatio – josta tässä kaikessa on kyse – toteutuu, halusimmepa tai emme, ja se etenee yhdessä markkinoiden avautumisen, kansainvälisen kilpailun, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisen kanssa, mutta valitettavasti siihen liittyy myös työpaikkojen menetyksiä vähemmän kilpailukykyisillä aloilla.

Kun tarkastellaan tarvetta hyödyntää globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ja tukea sen haitallisista vaikutuksista kärsiviä työntekijöitä, tämän "eurooppalaisen sopeuttamisrahaston" perustaminen on kuitenkin erinomainen asia. Itävallan kansanpuolueen valtuuskunta on kuitenkin tuntien itävaltalaisten yritysten rakenteen ja koon pyytänyt tarkistusta, jonka mukaan rahasto otettaisiin käyttöön jo 500 työntekijän irtisanomistapauksessa – 1000 työntekijän sijaan – ja se tarjoaisi varoja suhteessa tähän määrään.

Suhtaudumme kaikkiin muihin toimenpiteisiin – aina mikroluotoista koulutukseen – myönteisesti ja kannatamme näin ollen koko mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitos siitä, että sain toisen puheenvuoron keskusteltaessa jäsen Bachelotin merkittävästä asiakirjasta, jolla pyritään aivan perustellusti suojelemaan Euroopan kansalaisia globalisaatioon liittyviltä ongelmilta.

Äänestin mietinnön puolesta toivoen tässä tapauksessa, että globalisaation vuoksi toimia toteutetaan rahoitustuen eli käteisen lisäksi myös kulttuurisena tukena. Tällä tarkoitan, että minusta on tärkeää, että ymmärrämme globalisaation merkitsevän myös yhtä yhtenäistä maailmaa, joten ikääntyneille haluan sanoa, että heidän on ymmärrettävä, että kansallisvaltion lisäksi he asuvat maailmassa, jossa kaikki iäkkäät ihmiset aivan kuten nuoretkin tarvitsevat jotakin.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Globalisaation mukanaan tuoma yritysten välinen kilpailu sekä kuluttajien entistä paremmat mahdollisuudet saada uusia, halvempia ja parempia tuotteita esittävät uusia vaatimuksia joustavuuden, uudenlaisen ajattelun ja sopeutumiskyvyn kannalta.

Pyrkimällä parempaan, tehokkaampaan ja nopeampaan toimintaan kykenemme vastaamaan globalisaation haasteisiin ja tarttumaan sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jo perustetun globalisaatiorahaston vaikutukset ovat päinvastaiset. Se jarruttaa elpymistä ja viivästyttää sopeutumista eikä hyödynnä globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Euroopan globalisaatiorahasto on epäilemättä hyödyllinen rahoitusväline, joka tarjoaa yhteisön tason vastauksen markkinoiden avautumisen ja kansainvälisen kilpailun kasvavan paineen aiheuttamiin työpaikkojen menetyksiin. Irtisanomiset ovat (taloudellisen) globalisaation merkittävin kielteinen vaikutus sen tunnustettujen etujen lisäksi.

Olen kuitenkin katkerasti pettynyt siihen, että komission ehdotuksen mukaan Euroopan globalisaatiorahaston perustamisen tavoitteena on auttaa yhteisöä tarjoamaan tukea ainoastaan tarjoamalla työtä työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa maailmankaupan merkittävien rakenteellisten muutosten vuoksi. Tämä näkemys osoittaa, että globalisaatio ilmiönä on ymmärretty väärin. Siinä sivuutetaan se tosiseikka, että maailmankaupan vapautumisen lisäksi myös pääomien vapaa liikkuvuus ja markkinasääntelyn purkaminen ovat globalisaation johtavia voimia ja voivat myös olla syynä globalisaation syyksi katsottuihin työpaikkojen menetyksiin. Esitin tätä taustaa vasten useita tarkistuksia ehdotukseen aluekehitysvaliokunnan lausunnossa, jonka valmistelijana toimi jäsen Madeira.

Vaikka nyt tarkasteltavana olevassa mietinnössä säilytetään globalisaatiorahaston soveltamisala, siinä esitetään myös lukuisia komission ehdotusta parantavia, täydentäviä ja selventäviä tarkistuksia. Tämän vuoksi äänestin sen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme hyvin pettyneitä siihen, että esittämämme ehdotukset tukikelpoisuusedellytysten parantamiseksi ja erityisesti tuen mahdollistamiseksi yrityksen EU:n ulkopuolelle siirtymisen tapauksissa hylättiin. Tämä saattaa herättää epäoikeudenmukaisuuden tunteen työntekijöissä, jotka on irtisanottu EU:ssa yrityksen siirtymisen tai rakenneuudistuksen seurauksena.

Ehdotuksemme hylkääminen teki entistäkin selvemmäksi sen, että perustamalla tämän rahaston EU pyrkii antamaan työntekijöille vaikutelman, että se on sitoutunut torjumaan globalisaation kielteisiä vaikutuksia, vaikka kyse on todellisuudessa symbolisesta toimenpiteestä, joka ei tarjoa ratkaisuja. Rahaston määrärahat ovat rajalliset ja sen tukikelpoisuusedellytykset tiukat.

Komission arvion mukaan noin 35 000—50 000 työntekijää voi hyötyä rahastosta, mutta pelkästään vuonna 2005 rakenneuudistusten vuoksi irtisanottujen työntekijöiden määrä ylitti 570 000, ja suurin osa irtisanomisista johtui yritysten siirtymisistä EU:ssa, joten tukikelpoisuusedellytykset eivät täyttyneet.

Tämän vuoksi äänestimme lopullisessa äänestyksessä tyhjää.

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Emmin mitä termiä käyttäisin kuvatakseni jäsen Bachelot-Narquinin mietintöä Euroopan globalisaatiorahastosta.

Kansankiihotus? Kyllä, sillä houkuttelevan nimen, jolla vihjataan Brysselin apujoukkoihin pidäkkeettömän globalisaation taloudellisille ja sosiaalisille uhreille, takaa löytyy maallisempi todellisuus: rahaston tukikelpoisuusedellytykset ja menettelyt antavat aihetta pelkoon, ettei tuki kohdistu niihin työntekijöihin tai työmarkkina-alueisiin, jotka sitä tarvitsisivat. Tämä voi jopa kannustaa yrityksiä soveltamaan kiertostrategioita tai tarkastelemaan oheisyritysten etuja.

Tarpeeton? Epäilemättä, kuten Euroopan sosiaalirahastokin.

Kyyninen? Ehdottomasti, siinä määrin kuin komissio teeskentelee auttavansa lievittämään oman internationalistisen kauppa- ja talouspolitiikkansa seurauksia. Halvemmaksi tulisi, jos se tekisi myönnytyksiä tässä politiikassa eurooppalaisten yritysten ja työntekijöiden hyväksi.

Mietintö ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä hyödytön, ja se on varsin hyödyllinen Brysselin propagandan kannalta. Asetuksen 9 artiklassa, jota jäsen Bachelot-Narquinin tarkistus 38 vielä vahvistaa, säädetään todellakin, että jäsenvaltioiden on tehtävä laajasti tiettäväksi, että maksaja on komissio. Aivan kuin tämä raha ei tulisi jäsenvaltioiden talousarvioista, eurooppalaisten omista taskuista!

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Suhtaudumme hyvin kriittisesti globalisaatiorahaston perustamisen perusteluihin. Ensinnäkin ehdotus lähtee siitä, että globalisaatio itsessään on ongelma. Mielestämme globalisaatio on pikemminkin mahdollisuus, erityisesti köyhille kehitysmaille, edellyttäen että EU:n ja Yhdysvaltojen kaltaiset merkittävät taloudelliset toimijat uudistavat protektionistista kauppapoliittista kantaansa Maailman kauppajärjestössä.

EU:n jäsenvaltiot kykenevät panemaan täytäntöön kansallisia toimenpiteitä tukeakseen rahoitustuen tarpeessa oleviksi katsomiaan aloja. Erityinen EU:n rahasto takaisi mielivaltaisuuden, tehottomuuden, byrokratian ja perusteettomat kulut. Kuinka komission on määrä asiaankuuluvalla tavalla päätellä, onko globalisaatiolla ollut kielteinen vaikutus tietylle alalle? Äänestimme mietintöä vastaan edellä esitettyjen voimakkaiden mielipiteidemme vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Sille osoitetun 500 miljoonan euron enimmäismäärän turvin Euroopan globalisaatiorahaston on tarkoitus pehmentää uudelleenjärjesteltyjen alojen työntekijöihin kohdistuvaa globalisaation iskua.

Tämä ei ole uusi yritystuen muoto vaan ylimääräinen tuki, jonka tarkoituksena on löytää uusia työpaikkoja maailmankaupan muutosten vuoksi irtisanotuille työntekijöille.

Rahasto otetaan käyttöön kolmella ehdolla: vähintään 1 000 irtisanottua, vakava vaikutus työllisyyteen ja paikalliseen talouteen sekä yhteys maailmankaupan häiriöihin. Rahastoon voidaan näin ollen turvautua vain "maailmankaupan rakenteen suurten muutosten synnyttämissä vakavissa taloudellisissa häiriötiloissa". Tällaisia voivat olla tuonnin valtava lisääntyminen, EU:n markkinaosuuden asteittainen pieneneminen alalla tai yrityksen siirtyminen kolmanteen maahan.

Olen tyytyväinen globalisaatiorahaston hyväksymiseen, sillä se antaa eurooppalaisille mahdollisuuden saada vastauksen globalisaation kielteisiä vaikutuksia koskeviin huoliinsa ja auttaa luomaan entistä enemmän taloudellista ja sosiaalista koheesiota Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Toisin kuin esittelijä en usko globalisaation olevan mahdollisuus Ranskalle ja Euroopan unionille. Monikansallisten yritysten taloudelliset tuotot ovat yksi asia, ja taloudellinen ja sosiaalinen tuotto työllisyyden ja Euroopan teollisen kudoksen kannalta on aivan toinen asia.

Euroopan globalisaatiorahaston perustaminen, joka naamioidaan pyrkimykseksi kompensoida yritysten siirtymisiä, on vain jälleen uusi byrokraattinen ja populistinen väline. Jos Eurooppa-mieliset olisivat halunneet olla tehokkaampia ja rehellisiä itselleen, he olisivat tämän sijaan harkinneet Euroopan sosiaalirahaston parantamista ja tukemista.

Itse uskon, että ainoastaan suosituimmuuskohtelun soveltaminen sekä kansallinen ja yhteisön suojelu voivat pelastaa työpaikkamme siten, että määritellään reilut maailmankaupan säännöt.

Tätä sopeuttamisrahastoa on myös mahdoton hyväksyä, eikä vähiten sen vuoksi, että sen tarkoitus on heikentää jäsenvaltioiden työtä, koska sen perustelujen mukaan solidaarisuutta on edistettävä ainoastaan Euroopan unionin tasolla eikä enää kansallisella tai alueellisella tasolla.

Tällaiset taloudelliset kipulääkkeet eivät helpota kansalaisten sosiaalisia kärsimyksiä. Tulee päivä, jolloin he vaativat selityksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kuulun niihin, joiden mielestä globalisaatiorahasto on täysin tarpeeton, ellei peräti haitallinen. Se on huonon "hyvän idean" perikuva, mutta kun idea on kerran esitetty, sitä on vaikea perua.

Meillä on rakennerahastot, meillä on Euroopan sosiaalirahasto ja muita rahastoja, jotka toimivat ja ovat täydellisesti varustettuja vastaamaan rakenneuudistusten haasteisiin ja seurauksiin, jotka usein liittyvät yrityksen siirtymiseen, joka sellaisenaan todennäköisesti liittyy globalisaatioon.

On täysin mieletöntä, että joissakin tarkistuksissa ehdotetaan sellaisten tehtävien osoittamista tälle rahastolle, jotka eivät liity Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen rakenneuudistusten yhteydessä ja jotka ovat täysin rahaston saavuttamattomissa.

Tiedän, että rahaston vastustaminen voidaan tulkita piittaamattomuudeksi globalisaatioon liittyvien yritysten siirtymisten kielteisistä vaikutuksista. Tulkinta on perusteeton, olemme täysin tietoisia eurooppalaisten globalisaatiota koskevista peloista. Haluamme parantaa tilannetta rakentavilla rakenneuudistuksilla emmekä rahastolla, joka antaa yrityksille loistavan tekosyyn ja hyvän omantunnon. Itse asiassa rahasto kannustaa niitä epäsuorasti siirtymään, kun niiden ei enää tarvitse kantaa huolta kielteisistä vaikutuksista työllisyyteen EU:ssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Mann (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Äänestin juuri globalisaatiorahastoa vastaan. Vaikka lähestymistapa on oikea sikäli, että halutaan auttaa kansainvälisten yrityssiirtojen tuloksena työpaikkansa menettäneitä työntekijöitä uudelleenkoulutustoimenpitein ja integraation avulla, tapa, jolla se pantaisiin täytäntöön, jättää toivomisen varaa.

Rahastossa asioita käsitellään nurinkurisesti, koska tarkoitus on hoitaa irtisanomisten oireita eikä syitä, hyväksymismenettelyt ovat liian monimutkaisia, ja liiallisesta byrokratiasta seuraa huomattavia kuluja.

Ennen kaikkea kieltäytyminen kynnyksen laskemisesta 1 000 irtisanotusta 500 irtisanottuun tarkoittaa, ettei rahastosta ole hyötyä pk-yrityksille. Lisäksi kun työntekijöitä irtisanotaan alle 1 000, rahastosta maksetaan vain 15 prosenttia vaatimiemme 20 prosentin sijaan. Tuen hakeminen rahastosta on määrä sallia, kun tietyssä jäsenvaltiossa todetaan tuhat irtisanomista pk-yrityksissä yhdeksän kuukauden ajanjakson aikana, vaikka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyysi kahdentoista kuukauden ajanjaksoa.

Tuensaajat pettyvät katkerasti, kun rahat – enintään 500 miljoonaa euroa vuodessa – loppuvat. Jos EU herättää suuria toiveita, muttei onnistu pitämään lupauksiaan, tuloksena on kansalaisten turhautuneisuus. Kollegani parlamentin CDU/CSU-ryhmässä ovat samaa mieltä kanssani.

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Vaikka kannatamme voimakkaasti tukitoimenpiteitä yritysten uudelleensijoittumisen vuoksi irtisanottujen työntekijöiden tilanteen parantamiseksi, katsomme, ettei Euroopan globalisaatiorahasto ole tämän tehtävän tasalla.

Käytettävissä olevat varat ovat täysin riittämättömät, sillä ne saavuttaisivat alle kymmenen prosenttia rakenneuudistustoimien vuoksi irtisanotuista työntekijöistä. Pienempien jäsenvaltioiden pk-yritysten rakenneuudistukset ja irtisanomiset, joilla on vakavia vaikutuksia kansalliseen, alueelliseen ja paikalliseen talouteen, jäävät suurelta osin Euroopan globalisaatiorahaston tuen ulkopuolelle.

Olemme iloisia siitä, että jotkut suuryritysten irtisanomat työntekijät voivat saada tukea rahastosta, ja kehotamme kyseisiä yrityksiä neuvottelemaan vakavasti työntekijöiden edustajien kanssa ja olemaan käyttämättä rahaston olemassaoloa sosiaalisista velvoitteistaan luopumisen tukena.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Euroopan globalisaatiorahasto on hyväntekeväisyysrahasto, josta maksetaan kertakorvauksia työntekijöiden hämäämiseksi ja pettämiseksi.

Sen tavoitteena väitetään olevan tuen ja solidaarisuuden osoittaminen yritysten uudelleensijoittumisesta kärsivien alueiden irtisanotuille työntekijöille, toisin sanoen tapauksissa, joissa pääoma pyrkii maksimoimaan voitot muuttamalla matalampien työvoimakustannusten maihin.

Täytäntöönpanoasetuksessa esitetyt kriteerit ovat niin tiukat, että vain pieni vähemmistö työntekijöistä pääsee tuen piiriin, koska tukea maksetaan alueilla, joilla yritysten uudelleensijoittumisen vuoksi yhdestä yrityksestä irtisanotaan vähintään 1 000 työntekijää tai vähintään 1 000 työntekijää kuuden kuukauden ajanjakson aikana (tai valiokunnan lausunnon mukaan 12 kuukauden aikana), mikä vastaa yhtä prosenttia alueen työllisyydestä.

Tukea voidaan myöntää vain jäsenvaltion hallituksen hakemuksesta eikä työntekijöiden tai heidän ammattiliittojensa hakemuksesta, ja hallitus maksaa sen. Näin työntekijät ovat jokaisen hallituksen armoilla, ja hallitukset voivat käyttää tukea valikoivasti työntekijöiden painostus- ja pakotuskeinona sekä ohjeellisena omanatuntona ja työntekijöiden närkästystä lievittääkseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni aikoo auttaa yritysten siirtojen uhreja. Tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen globalisaatiorahastosta voidaan myöntää kaikkiaan 500 miljoonaa euroa vuosittain kansainvälisten rakenneuudistusten uhreiksi joutuneille työntekijöille. Nämä työntekijät voivat luottaa siihen, että Euroopan unioni tekee uudelleenkouluttautumisesta helpompaa, tai pikemminkin vähemmän vaikeaa. Yksilöllinen koulutus, mikroluotot, liikkuvuuden tukeminen: tässä on selvästi kysymys työntekijöiden, ei yritysten pelastamisesta.

Yksi kysymys on luonnollisesti kaikkien mielissä: voivatko VW Forestin työntekijät luottaa eurooppalaiseen solidaarisuuteen?

Rahaston tukikelpoisuusedellytykset ovat tiukat: irtisanomisten on koskettava vähintään 1 000:ta työntekijää alihankkijat mukaan luettuina, ja niillä on oltava vakava vaikutus paikalliseen työllisyyteen. Belgian viranomaisten on kuitenkin ennen kaikkea voitava osoittaa, että rakenneuudistus on seurausta "maailmankaupan rakenteellisista muutoksista", eikä tämä ole itsestään selvää! Euroopan unioni kohtaa tässä ilmeisen sosiaalisen kilpailun omalla alueellaan, ja komission on osoitettava joustavuutta kriteerejä tarkastellessaan.

Vaarassa ovat Euroopan unionin imago ja käsityksemme solidaarisuudesta EU:n tasolla!

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Euroopan globalisaatiorahaston perustamista koskevan kompromissin puolesta. Globalisaatio on todellisuutta, ja jos se toteutuu reiluna ja oikeudenmukaisena, se voi olla hyödyllistä.

Kun globalisaatiolla on kielteisiä vaikutuksia työntekijöihin, Euroopan unionilla on kuitenkin solidaarisuuden vuoksi velvollisuus lieventää maailmakaupan rakenteissa tapahtuvien muutosten vaikutuksia. Talousarvioltaan 500 miljoonan euron rahasto ei auta rahoittamaan yritysten rakennemuutoksia, vaan se auttaa irtisanottuja työntekijöitä erityisesti heidän pyrkimyksissään palata työmarkkinoille.

Euroopan globalisaatiorahasto on merkittävä väline, sillä se auttaa osoittamaan, että Euroopan unioni ottaa täysimääräisesti huomioon globalisaation sosiaaliset vaikutukset ja ettei se suhtaudu piittaamattomasti työntekijöiden kohtaloon. Ajatus rahastosta syntyi vuonna 2005, kun havaittiin vapauttamisen ja kilpailun vaikutukset tekstiili- ja vaatetusalaan ja erityisesti alan työntekijöihin. Vuonna 2007, toisin sanoen vain kaksi vuotta myöhemmin, rahasto aloittaa toimintansa ja vastaa todella irtisanottujen työntekijöiden odotuksiin. Kyllä, Euroopan unioni voi olla lähellä kansalaisiaan, ja se osoittaa sen tänään!

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Uskon globalisaation vaikutusten maailman kehitykseen olevan myönteisiä ja meille eduksi. Olemme tänään äänestäneet globalisaation vaikutuksiin sopeuttavasta eurooppalaisesta rahastosta. Mietintöön sisältyy roppakaupalla kriittisiä lausuntoja juuri näistä vaikutuksista. Maailmankaupan uudelleen muotoutuneet kuviot eivät ole saaneet aikaan mitään sellaisia kielteisiä vaikutuksia kuin mietinnöllä halutaan saada meidät uskomaan.

Näkemykseni globalisaatiosta ja sen myötä tulevasta ihmisten, tuotteiden, palvelujen ja pääoman yhä suuremmasta vaihdosta on myönteinen. Katson, että avoimien rajojen maailma, jossa demokratia ja ihmisoikeudet ovat ihmisten ja valtioiden välisiä suhteita ohjaavia arvoja, on tavoittelemisen arvoinen. Globalisaatio on luonut ja luo edelleen mahtavia mahdollisuuksia vapauttaa ihmiset hirmuvallasta ja äärimmäisestä köyhyydestä, lisätä vaurautta ja tarjota paremmat edellytykset demokratialle. Tämän vuoksi päätin tänään äänestää mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Koska yritysten lakkauttamisen tuloksena tapahtuvien joukkoirtisanomisten, globalisaatiolle herkkien alojen merkittävien rakenneuudistusten ja maailmankaupan kuvioiden rakenteellisten muutosten aiheuttamien pienempien joukkoirtisanomisten kaltaiset ilmiöt vaikuttavat suuresti paikallisiin työmarkkinoihin, Euroopan globalisaatiorahasto on hyvä asia. Toisin kuin muut rakennerahastot, globalisaatiorahasto antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden ennakoida nopeasti ja vastata suoraan vakaviin yhteiskunnallis-taloudellisiin hätätilanteisiin sekä auttaa irtisanottuja työntekijöitä palaamaan työmarkkinoille. On myös hyvä asia, että jäsenvaltiot tarjoavat 50 prosenttia rahoituksesta ja että rahaston tuki pikemminkin täydentää kuin korvaa näitä tukitoimia.

Olen myös iloinen siitä, että neuvosto ja komissio kannattavat mikroluottoja aktiivisena työmarkkinatoimenpiteenä. Myönteistä on myös se, ettei iäkkäämpien työntekijöiden tarvitse tehdä pitempään työtä matalammalla palkalla, vaan heille tarjotaan taloudellisia kannustimia työmarkkinoilla pysymiseen.

Se, että rahasto on organisoitu siten, että "muut toimijat" eivät voi siepata määrärahoja, vaan ne hyödyttävät suoraan työntekijöitä, toimii hyvänä esimerkkinä muille rakennerahastoille.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernadette Vergnaud (PSE), kirjallinen. – (FR) Globalisaatio aiheuttaa kielteisiä seurauksia tiettyjen alojen haavoittuvimmille ja vähiten ammattitaitoisille työntekijöille. Yritysten siirtymiset synnyttävät haitallisen sosiaalisen epävarmuuden ilmaston sosiaalisessa edistymisessä. Yritykset hyötyvät uudenlaisesta vapaudesta, joka ylittää rajat jättäen usein heikosti koulutettujen työntekijöiden laumat työttömiksi, ja näiden ihmisten on vaikea löytää uutta työtä. Yksitoista tuhatta työpaikkaa on siirtynyt viimeisen vuoden aikana Ranskassa. Yritysten siirtymistä koskeva pelko leviää alueelta toiselle, kun työpaikkoja vähennetään lähes tuhat kuukausittain, ja tämä määrä on enemmän kuin tarpeeksi ruokkimaan sosiaalista levottomuutta.

Äänestin jäsen Bachelot-Narquinin mietinnön puolesta, koska se tarjoaa alustavan vastauksen eurooppalaisten työntekijöiden perusteltuihin huoliin. Euroopan globalisaatiorahaston perustaminen mahdollistaa 500 miljoonan euron tuen kansainvälisen rakennemuutoksen uhreiksi joutuneille työntekijöille, ja tarkoituksena on saada heidät takaisin töihin. Euroopan globalisaatiorahaston tuen olisi näin tarjottava solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, joista muutokset maailmankaupan rakenteissa ovat tehneet tarpeettomia, vaikka rahaston määrärahat todennäköisesti osoittautuvat riittämättömiksi.

 
  
  

Grooten mietintö (A6-0301/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, vaikka tässä lainsäädännössä valittu lähestymistapa ilmanlaatua koskevaan päästöihin perustuvaan politiikkaan on oikea, katson, että erityisesti typen oksidien raja-arvojen osalta olisi voitu valita kunnianhimoisempi suunta, sillä nämä epäpuhtaudet aiheuttavat suuria ongelmia varsinkin kapeissa vuoristolaaksoissa.

Olen kuitenkin tyytyväinen ehdotukseen ja äänestinkin sen puolesta, erityisesti hiukkaspäästöjä koskevan numeroihin perustuvan lähestymistavan vuoksi. Komission on nyt pantava asetus täytäntöön asianmukaisesti. Olen myös iloinen ajoneuvojen korjaamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta. Tietojen on kuljettava kaikkiin itsenäisiin autokorjaamoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, kiitos siitä, että saan käyttää kolmannen puheenvuoron tarkasteltaessa jäsen Grooten mietintöä Euroopan kansalaisten suojelemisesta ajoneuvojen haitallisilta päästöiltä.

Äänestin asiakirjan puolesta toivoen, että lähitulevaisuudessa saadaan myös direktiivi hallitusten päästöistä, sillä valitettavasti myös hallitukset tuottavat toisinaan ihmisten terveydelle ja heidän ympäristölleen haitallisia päästöjä.

Viittaan erityisesti, mutten pelkästään, ilman pilaavaan lainsäädäntöön, jonka vuoksi ikääntyneiden ja eläkeläisten on vaikeaa ellei peräti mahdotonta hengittää, koska he eivät voi elää riittämättömillä eläkkeillään.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Olisimme toivoneet tiukempaa aikataulua Euro 5 -standardin käyttöönotossa ja matalampia raja-arvoja Euro 6 -standardin typen oksidien päästöille.

Äänestimme kuitenkin ministerineuvoston kompromissin puolesta, koska katsomme, että se on järkevä ja että pidempi menettely ei johtaisi parempaan lainsäädäntöön vaan pelkästään siirtäisi täytäntöönpanoajankohtaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Liikenne aiheuttaa suuren osan ympäristön pilaantumisesta, ja sillä on merkittävä vaikutus ilmastonmuutokseen. Uudessa niin kutsutussa Euro 5 -standardissa keskitytään erityisesti typen oksideihin ja hiukkasiin, jotka ovat dieselmoottoriajoneuvojen päästöjä.

Tämä ajoneuvojen hiukkaspäästöjä sekä typen oksidien päästöjä koskevien raja-arvojen lisätiukennus on merkittävä askel eteenpäin kansanterveyden kannalta.

Mietinnön hyväksyminen lisää Euroopan kauppapotentiaalia puhtaiden ajoneuvojen suunnittelussa ja valmistamisessa.

Tulevaan Euro 6 -standardiin sisältyvät tiukennetut päästörajat erityisesti typen oksidien osalta, ja samalla se kannustaa autoteollisuuden teknologista tutkimusta.

Hyväksytyssä tekstissä ehdotetaan myös autoteollisuudelle näiden kahden standardin soveltamiseksi tiukkaa, mutta mahdollista aikataulua.

Katson kuitenkin, että meidän on pysyttävä valppaina ajoneuvosukupolven vaihtuessa ja sovellettava viimeisimpiä Euro-standardeja siinä toivossa, että saisimme aikaan merkittäviä tuloksia ilmanlaadussa.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatin tätä kompromissipakettia, joka takaa sen, että ajoneuvoteollisuuden on tuotettava vihreämpiä ja puhtaampia autoja, joiden avulla voidaan vähentää saasteita. Tarkistuspaketti merkitsee sitä, että tuotettujen autojen on noudatettava päästörajoituksia pitkällä ajanjaksolla. Se kannustaa ajoneuvoteollisuutta investoimaan teknologiaan, jolla autoista tehdään vihreämpiä ja jolla autetaan suojelemaan ympäristöämme.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ehdotus, josta tänään äänestimme, koskee moottoriajoneuvojen nykyisten päästörajoitusten tarkistamista sekä biopolttoaineilla toimivien ajoneuvojen sisällyttämistä.

Uusi teknologia ja tieteelliset keksinnöt ovat antaneet meille mahdollisuuden pyrkiä korkean tason ympäristönsuojeluun sekä investoida näihin ajoneuvomarkkinoiden uusiin aloihin.

Nykyaikana emme voi enää sivuuttaa kohtaamiamme ympäristöhaasteita emmekä olla piittaamatta siitä, että puhtaiden polttoaineiden alalla kehittyvät uudet markkinat. Tämän vuoksi tietojen tarjoaminen kuluttajille vähemmän saastuttavista ajoneuvoista, autojen korjaamisesta sekä valmistajien markkinoille saattamista uusista nimikkeistä ovat merkittäviä toimenpiteitä tulevaisuuden yhteiskunnan suojelemiseksi ja siihen investoimiseksi.

Jälleen kerran vaarassa ovat sisämarkkinoiden toiminta, ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistäminen ja kansalaisten elinolojen parantaminen.

Äänestin tämän vuoksi Grooten mietinnön puolesta.

 
  
  

Higginsin mietintö (A6-0432/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain selittää, miksi vastustin Higginsin mietinnön tarkistusta 1, toisin sanoen että oikeusperustaksi vaihdetaan perustamissopimuksen 159 artikla 308 artiklan tilalle.

Ymmärrän kyllä, miksi monet parlamentin jäsenet kannattavat tätä, sillä se laajentaa parlamentin toimivaltaa, koska rahastolla on taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita. Parlamentti vaatii luonnollisesti oikeuksiaan. Pelkään kuitenkin, että tällä voi olla tahattomia seurauksia, koska minusta on epätodennäköistä, että neuvosto suostuu tähän, ja se aiheuttaa viivästystä. Toteutuessaan viivästyminen vaikuttaisi meneillään olevien hankkeiden rahoituksen viivästymiseen.

Katson, että tällä voi olla vakavia seurauksia, koska kyseessä on nyt poliittisesti erittäin herkkä ajankohta Pohjois-Irlannissa. Olemme valmiita ottamaan lopullisen askeleen, enkä todellakaan katso EU:sta tulevia kielteisiä merkkejä tarpeellisiksi. Jossakin määrin kyseessä olisi myös parlamentille tyhjä voitto, sillä tämä on viimeinen kerta, kun parlamenttia pyydetään hyväksymään ohjelman rahoitusta, sillä se päättyy vuonna 2010.

Äänestin myös väärin Hieronymin mietinnön tarkistusta 169 koskevassa äänestyksessä. Painoin yksinkertaisesti väärää nappia. Minun piti painaa plus-nappia.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Halunne ilmaista toinen näkemys tässä vaiheessa merkitään pöytäkirjaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Vaikka Irlannin tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat kaksi maailman rikkainta valtiota, on hyvät syyt tukea Irlannin kansainvälistä rahastoa. Jäsenvaltiot, jotka haluavat osallistua rahastoon, voivat tehdä niin kansallisten parlamenttiensa päätöksellä. Tällainen menettely on demokraattisempi, ja se merkitsee myös, ettei jäsenvaltioiden varoja tarvitse tarpeettomasti ohjata EU:n talousarvion kautta. Äänestimme tämän vuoksi tätä mietintöä vastaan.

 
  
  

Fruteaun mietintö (A6-0422/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (NI).(FR) Arvoisa puhemies, banaaniasian käsittely on ollut varsinaista saippuaoopperaa 1990-luvulta asti. Kulutamme Euroopan unionissa kolmelta alueelta tulevia banaaneja: noin 850 000 tonnia eurooppalaisia banaaneja, jotka ovat peräisin Ranskan Länsi-Intiasta, Kanarian saarilta ja Azoreilta, AKT-maiden banaaneja ja lopuksi myös "dollaribanaaneja", joita kasvatetaan Latinalaisessa Amerikassa Chiquitan ja Dolen lukuun.

Kymmenen vuotta sitten 2,5 miljoonasta tonnista yhdysvaltalaisia banaaneja maksettiin tullia noin 850 euroa tonnilta, nyt niistä maksetaan 176 euroa tonnilta. Toisin sanoen EU antaa Yhdysvaltojen monikansallisille yhtiöille kahden miljardin euron lahjan. Lisäksi näitä banaaneja kasvattavat Ecuadorissa kymmenvuotiaat lapset, joille maksetaan palkkaa kaksi Yhdysvaltain dollaria päivässä, jotka hengittävät hyönteismyrkkyjä, kärsivät astmasta, joilla on tasapaino-ongelmia ja jotka kärsivät pikkuaivoataksiasta. Muualla työolot ovat vastaavia niillä, jotka työskentelevät kasvihuoneissa, joissa kasvatetaan ruusuja.

Tämän vuoksi 18 kilon banaanilaatikko voidaan myydä Saksassa kolmella Yhdysvaltain dollarilla. Tätä kutsutaan orjuudeksi. On kuitenkin totta, että parlamenttikin syyllistyy eräänlaiseen orjuuttamiseen työllistäessään henkilöstöä istuntoja varten. Herran tähden, eihän yksi orja sinne tai tänne muuta tilannetta!

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Anna Hedh, Ewa Hedkvist Petersen, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tarkistusta 10 vastaan. Me Euroopan parlamentin ruotsalaiset sosialidemokraatit tulkitsemme kyseisen tarkistuksen keinoksi antaa jäsenvaltioille halutessaan oikeus säilyttää osa banaanin tuotantotuesta. Koska teemme jatkuvasti työtä maataloustukien leikkaamiseksi, emme voi hyväksyä tätä. Tuotantotuen vuoksi muiden kuin EU-valtioiden banaanintuottajilla ei ole mahdollisuutta reiluun kilpailuun.

Suhtaudumme kriittisesti myös koko ehdotukseen, sillä se lisää menoja. Banaanien markkinajärjestelyn uudistuksen olisi mielestämme johdettava talousarviosäästöihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE), kirjallinen. (PT) Kannatan koko sydämestäni komission ehdotusta tämän mietinnön tarkistuksilla muutettuna. Tavoitteet, joita esitetyillä tarkistuksilla vahvistetaan, ovat seuraavat:

- yhteisön banaaninviljelyn säilyttäminen tietyillä tuotantoalueilla, toisin sanoen syrjäisimmillä alueilla, joilla se on pääasiallinen maanviljelytoiminta, sekä alueilla, joilla sillä on merkittävä yhteiskunnallis-taloudellinen asema,

- banaanintuottajien tulojen turvaaminen sekä banaanialan taloudellisen tilanteen heikkenemisen estäminen ja

- tuen myöntämisvallan ohjaaminen banaania tuottaville jäsenvaltioille, jotta se voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti ja ottaen huomioon näiden alueiden erityiset ensisijaiset tavoitteet.

Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

Vastustan kuitenkin ajatusta, jonka mukaan tuottajien on edelleen tukea saadakseen liityttävä hyväksyttyihin tuottajajärjestöihin – Euroopan banaanintuottajien (Euroopan banaanintuottajien liiton jäsenten), syrjäisimpien alueiden viranomaisten ja banaania tuottavien jäsenvaltioiden toiveiden mukaisesti – sillä katson sen olevan edellä mainitun viimeisen tavoitteen vastaista ja vaarantavan koko tavoitteen. Olen tämän vuoksi esittänyt tarkistuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, onko tämä ehdoton edellytys, kuten komissio ehdotti.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestimme mietintöä vastaan, sillä se on täysin vääristynyt EU:n banaaninkasvattajien erityisten etujen mukaan.

Vastustamme tiukasti mietinnön tarkistusta 10, jossa ehdotetaan erityistä tukikohtelua puuvillalle, oliiviöljylle, raakatupakalle, humalalle ja banaanille.

Jos yksittäiset jäsenvaltiot aluepoliittisista syistä haluavat tukea banaaninkasvatusta alueellaan, se on heidän asiansa, edellyttäen tietenkin, että noudatetaan kansainvälisiä kauppasopimuksia ja EU:n sääntöjä. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion olisi kuitenkin itse rahoitettava tämä tuki ilman Euroopan unionia.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vastustamme tuotantotukien irrottamista tuotannosta, joka on vaikuttimena banaanialan uudistusta koskevalle komission ehdotukselle. Komissio pyrkii lopettamaan tuottajien tukemisen ja edistämään alan vapauttamista Maailman kauppajärjestön puitteissa.

Vaikka nykyiset järjestelyt ovat puutteellisia, haluamme mieluummin säilyttää ne tai toteuttaa uudistuksen, jossa todella käsitellään banaanintuottajien kohtaamia ongelmia lähinnä syrjäisimmillä ja epäsuotuisimmilla EU:n alueilla.

Olemme tyytyväisiä siihen, että tarkistuksemme, joilla pyrittiin ensinnäkin säilyttämään koko ajanjakson kattava vuotuisten ennakoiden järjestelmä ja toiseksi esittämään vaikutustenarviointiraportin asetuksen vaikutuksista tuottajien tuloihin, hyväksyttiin.

Olemme hyvin pettyneitä niiden tarkistustemme hylkäämiseen, jotka koskivat ensinnäkin yhden vuoden siirtymäajanjaksoa asetuksen voimaantulolle ja toiseksi sitä, että viiteajanjaksoksi tuen laskemista varten valittaisiin varhaisempi ajanjakso, vuosi 2004 vuoden 2005 sijaan.

Katsomme, että mietintö parantaa komission ehdotusta joidenkin huomattavien näkökohtien osalta, koska siinä ehdotetaan tuen osittaista irrottamista sekä tuottajajärjestöjen tuen säilyttämistä.

Lopuksi vastustamme ehdotusta soveltaa tuen irrottamisjärjestelmää kaikilla muilla aloilla, joita ei ole uudistettu.

 
  
  

Päätöslauselmaesitys: B6-0630/2006

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Cashman (PSE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueen valtuuskunta (EPLP) on tyytyväinen komission lainsäädäntö- ja työohjelmaa vuodeksi 2007 koskevan päätöslauselman hyväksymiseen. Työohjelma on kattava ja kunnianhimoinen. Vaikka joitakin valitettavia puutteita onkin, kannatamme komission ohjelmaa kokonaisuudessaan. Mitä tulee erityisesti kansalaisten turvallisuuteen, oikeuteen ja maahanmuuttoon, EPLP kannattaa Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten yleistä kantaa politiikan kehittämisestä tällä merkittävällä alalla. Siitä huolimatta korostamme alan päätöksentekomenettelyn tehokkuuden maksimoimisesta sitä, että päätöksen tekevät yksinomaan jäsenvaltiot neuvostossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme komission lainsäädäntö- ja työohjelmaa vuodeksi 2007 koskevaa päätöslauselmaa vastaan, koska siinä esitetään samaa uusliberalistista politiikkaa meille jo tutuiksi tulleine tuhoisine vaikutuksineen, kuten köyhyyden lisääntyminen ja sosiaalinen eriarvoisuus. Toisaalta nyt tarvitaan todella selkeätä irtautumista tällaisesta politiikasta ja perinpohjaista muutosta, kuten esitettiin ryhmämme päätöslauselman monissa kohdissa.

Esittämissämme tarkistuksissa, jotka valitettavasti hylättiin, pyrimme korostamaan seuraavaa: vaadimme nykyisen julkisten palvelujen vapauttamisprosessin keskeyttämistä välittömästi sekä vakaita pyrkimyksiä saada aikaan työaikojen lyhennyksiä leikkaamatta palkkoja uusien työpaikkojen luomiseksi.

Pahoittelemme myös sitä, että komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa sivuutetaan Lähi-idän tilanne, emmekä voi hyväksyä sitä, ettei rahoitusyhteistyötä EU:n ja palestiinalaishallinnon välillä ole käynnistetty.

Suhtaudumme kriittisesti myös siihen, ettei komissio ole esittänyt aloitteita sosiaalipolitiikan parantamiseksi ja että se jatkaa vapauttamista monilla aloilla, muun muassa palvelualalla ja energiamarkkinoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Minä ja brittiläiset konservatiivikollegani tuemme komission puheenjohtajan vetoomusta keskittyä uudelleen tehokkaan talousuudistuksen toteuttamiseen tarkistetun Lissabonin strategian kautta, jossa on nähdäksemme keskityttävä edistämään kasvua ja kilpailukykyä Euroopan unionissa, koska näin luodaan uusia työpaikkoja.

Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on myös asia, jota voimme tukea, ja tässä palveludirektiivin tehokas täytäntöönpano on merkittävä tekijä. Vapauttaminen ja vapaakauppapolitiikan soveltaminen johtavat yhä kilpailukykyisempään ja dynaamiseen talouteen Euroopan unionissa. Tuemme myös komissiota, kun se painottaa sääntelyn purkamista ja kurinalaista vaikutustenarviointia, joita brittiläiset konservatiivit ovat jo pitkään vaatineet. Olemme myös iloisia kaikista järkevistä toimenpiteistä ympäristön tukemiseksi ja globaalin köyhyyden poistamiseksi. Olemme samaa mieltä petosten ja huonon hallinnon torjunnan painottamisesta.

Emme kuitenkaan hyväksy päätöslauselmassa esitettyjä kehotuksia EU:n perustuslakisopimuksen täytäntöönpanosta, EU:n yhteisen maahanmuutto-, viisumi- ja turvapaikkapolitiikan luomisesta tai väitettä, että EU:n varat eivät riitä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ehdotettu komission lainsäädäntöohjelma vuodeksi 2007 osoittaa karulla tavalla, kuinka poliittisen johtajuuden puute useissa jäsenvaltioissa monimutkaistaa asioita EU:ssa. Vaikka komissio onkin yhteisön toimielinten liikkeelle paneva voima, on myös totta, että kun jäsenvaltiot sotkeutuvat sisäisiin ongelmiin, se vie todella paljon energiaa.

On kuitenkin tunnustettava, että korostaessaan taloudellisia asioita – tarkemmin sanottuna teknologiaa ja yhtä merkittävää energia-asiaa – ja kiinnittämättä liikaa huomiota institutionaalisiin asioihin tämä komissio on osoittanut ymmärtäneensä, mitkä ovat ensisijaisia tavoitteita. Jatkuva sitoutuminen parempaan sääntelyyn paljastaa lisäksi sen, että lainsäädäntöympäristön yksinkertaistamisen merkitys ymmärretään. Toivomme vuodesta 2007 sitä vuotta, jona yhteisön politiikan verkko selvitetään, jotta käsitys siitä, ettei meillä ole Euroopan liikkeelle saavaa hanketta tai poliittista yllykettä sellaisen toteuttamiseksi, ei jää pysyväksi.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Venäjä ansaitsee erityistä mielenkiintoa ottaen huomioon sen yritykset ja taloudellisen merkityksen sekä selkeät historialliset ja kulttuuriset yhteydet EU:n jäsenvaltioiden kanssa.

Neuvostoliiton diktatuurin kaatuessa heräsi aito toivo valtion siirtymisestä demokratian ja vapauden tielle. Valitettavasti Anna Politkovskajan ja Aleksandr Litvinenkon traagiset kuolemantapaukset hiljattain ovat selkeä merkki siitä, että Venäjä on vielä kaukana perustavaa laatua olevien vapauksien hyväksyttävistä standardeista.

Venäjän aseellisten väliintulojen lisäksi sen geopoliittisessa vaikutuspiirissä kritisoin myös sen soveltamia talous- ja energiamekanismeja, joilla se painostaa naapureitaan harkinnanvaraisina sanktioina.

Minusta EU:n on jatkettava tiiviin yhteistyön kehittämistä Venäjän kanssa niin kansainvälisellä kun naapuruudenkin tasolla, mutta kumppanuus edellyttää meidän puoleltamme valppautta ja kriittisyyttä.

Oman tasapainonsa ja turvallisuutensa vuoksi EU tarvitsee selvästi vaurasta, vapaata ja demokraattista Venäjää. Toivon Venäjän kansalaisten kykenevän valitsemaan turvallisen kurssin tähän suuntaan.

 
  
  

Päätöslauselmaesitys: B6-0631/2006

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, viime keskustelumme jälkeen, joka valitettavasti käytiin tynkäistunnossa, tilanne Venäjällä on huonontunut entisestään. Voin vain vedota presidentti Putiniin, jotta hän pitäisi hyvää huolta vangeista – niin kutsutuista Jukos-johtajista ja muista poliittisista vangeista – ja huolehtisi siitä, ettei heitä tapeta salaperäisissä oloissa, kuten niin monia muita on tapettu. Venäjällä sovelletaan laillisuusperiaatetta, ainakin paperilla, ja näin on ehdottomasti tehtävä edelleen. Maailman julkinen mielipide seuraa valppaasti presidentti Putinia valvoessaan tätä.

Kiitän jäsen Horáčekia siitä, että hän on sisällyttänyt hienoon päätöslauselmaan Jukos-johtajia koskevan viittauksen, jossa vaaditaan heidän vapauttamistaan viimeinkin tai ainakin, että heidän osaltaan noudatetaan Venäjän lakia ja pidetään vankiloissa lähempänä kotiaan.

Käytän äänestysselityksen tarjoamaa tilaisuutta hyväkseni ja esitän henkilökohtaisen lausunnon. Koska en tiedä, saanko vielä tulevaisuudessa kunnian käyttää puheenvuoron teidän johtaessanne puhetta, kiitän teitä varapuhemiehen tehtävän hoitamisesta erinomaisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos kauniista sanoistanne, jäsen Posselt.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentin tänään enemmistöllä hyväksymästä päätöslauselmasta on syytä korostaa, että siinä jätetään tarkoituksellisesti viittaamatta sellaisiin asioihin kuin Naton etenemiseen Itä-Eurooppaan ja uusien, Venäjää uhkaavien ja sitä ympäröivien sotilastukikohtien strategiseen perustamiseen, jotka voimistavat kansainvälisten suhteiden militarisoitumista ja kilpavarustelua.

Päätöslauselmassa ei myöskään viitata Natoon yhteydessä olevien joukkojen toimiin Kaukasuksen vakauden horjuttamiseksi, kun Georgiaa käytetään tšetšeenikapinallisten tukikohtana.

Siinä ei myöskään sanota mitään niistä tuhansista venäläissyntyisistä ihmisistä, joilta kielletään kansalaisuus ja joita syrjitään EU:n jäsenvaltioina olevissa Baltian maissa.

Lisäksi siinä käytetään sekä keppiä että porkkanaa. Toisin sanoen vaikka päätöslauselmaa leimaavat puuttuminen toisen maan sisäisiin asioihin ja Venäjän – ja muidenkin Itä-Euroopan ja Kaukasuksen maiden, eikä vähiten Valko-Venäjän – poliittinen painostaminen, EU:n suurpääoman voimat haluavat saada täysimääräisen pääsyn Venäjän rikkaisiin energiavaroihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska katson yhdessä laaditun tekstin olevan hyvin tasapainoinen. Siinä otetaan myös huomioon kaksi suurinta huolenaihettani, nimittäin Euroopan unionin rakenteelliset puutteet energiapolitiikan alalla sekä EU:n Venäjän-suhteiden laatu.

Meidän ei pidä kieltää nykyistä riippuvuuttamme ulkomaisista kansallistetuista energiantuottajista sen enempää kuin sallia eurooppalaisten arvojen jäädä toissijaisiksi yritysten etuihin nähden. Ei pidä sekoittaa yritysten etuja ja poliittisia näkökohtia, eikä meidän pidä peitellä ihmisoikeusrikkomuksia ja lehdistönvapauteen kohdistuvia rikkomuksia koskevia epäilyksiämme siinä toivossa, että energiakeskusteluista tulisi hedelmällisempiä. Euroopan yhtenäinen energiapolitiikka on nyt katsottava ensisijaiseksi tavoitteeksi, jotta taloudellinen riippuvuutemme muista ei vaaranna yhteisömme ytimenä olevia eurooppalaisia arvoja, niiden mukana ihmisoikeuksien kunnioittamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) On hyvin huolestuttavaa, että EU:n ja Venäjän välistä uutta puitesopimusta koskevien neuvottelujen aloittaminen epäonnistui. On paljon asioita, jotka edellyttävät vastauksia, kuten esimerkiksi entisen venäläisvakoojan hiljattainen murha. Toivon EU:n seuraavan puheenjohtajavaltion myös katsovan Venäjän-suhteet ensisijaisiksi.

 
  
  

Brokin mietintö (A6-0436/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, ei liene yllätys, että äänestin mietinnön puolesta, ja tein sen siksi, että siinä suhtaudutaan hyvin realistisesti Eurooppa-hankkeeseen ja asetetaan selkeitä tavoitteita sen kehittämiselle tulevaisuudessa.

Nyt on tärkeää edistää yhdentymistä, jotta kaikkia mahdollisuuksia voidaan todella hyödyntää ja jotta Euroopan unioni voi säilyttää vakautensa. Jos näin tapahtuu, tarvitaan uudet työllisyyttä, toimielinten välistä yhteistyötä ja rahoitusta koskevat säännöt. Toivomme tätä koskevan sääntelytyön valmistuvan vuoteen 2008 mennessä.

Kun niin monet valtiot haluavat liittyä Euroopan unioniin, tarvitaan uusia strategioita. Täysjäsenyys ei voi olla ainoa tavoite. On kehitettävä uusia näkökulmia yhteistyöhön naapurivaltioiden kanssa, ja tätä hallitusten päämiesten olisi harkittava, eikä vähiten Turkin osalta, erityisesti etuoikeutetun kumppanuuden mahdollisuuksien kannalta. Ajatus Turkin liittymisestä täysjäseneksi on epärealistinen, koska 71 yksimielistä ääntä EU:n tasolla on mahdottomuus. Myönteisiä tuloksia ei saada myöskään kansanäänestyksistä tai edes parlamentin äänestyksistä. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää, että neuvottelut aloitetaan nyt heti, että ne suunnataan myönteisen ilmapiirin kehittämiseen ja että niiden todennäköinen mahdollinen tulos on etuoikeutetun kumppanuuden myöntäminen tälle Euroopan unionin merkittävälle kumppanille.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, arvostettu kollegani Claeys kiinnitti tämän aamun keskustelussa huomiota tapaan, jolla neuvotteluja käydään Turkin, ongelmallisen ehdokasvaltion, kanssa. Nyt on käynyt selväksi, ettei Euroopan unioni ole tasavertainen Turkin röyhkeässä neuvottelutavassa, jota kollegani kuvasi jokseenkin sarkastisesti mutta täysin oikein tinkimiseksi basaarissa. Tapa, jolla eurooppalaiset neuvottelijat antoivat joka ainoan uhkavaatimuksensa raueta ja Turkin päästä pälkähästä, oli pöyristyttävä ja antaa Turkille aivan väärän viestin. Sille annetaan käsitys, jonka mukaan Euroopan unioni on valmis tekemään mitä vaan saadakseen Turkin liittymään, ja tämä on täysin vastoin sitä, mitä suurin osa eurooppalaisista haluaa. Voimme lopuksi joutua päättelemään, että Euroopan unioni on aivan yhtä epädemokraattinen kuin sen jäseneksi pyrkivä valtio -– Turkki.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin jäsen Brokin ehdottaman Euroopan unionin laajentumisen puolesta, koska olen sekä henkilökohtaisesti että Italian eläkeläisten puolueen puheenjohtajana sitä mieltä, että Euroopan unionin olisi laajennuttava koko maailmaan.

Unionin olisi laajennuttava koko maailmaan, koska se pitää yllä rauhaa jäsenvaltioidensa kesken. Mitä enemmän jäsenvaltioita on, sitä enemmän on rauhaa, ei pelkästään Euroopassa vaan koko maailmassa. Arvoisa puhemies, tämän vuoksi julistan: "maailmanlaajuinen Euroopan unioni!"

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Ei, perustuslakisopimuksen hyväksyminen ja keskusjohtoisen eurooppalaisen supervallan luominen eivät missään tapauksessa ole edellytyksiä Euroopan unionin laajentumiselle. Äänestämme näin ollen luonnollisesti jäsen Stubbin mietintöä vastaan, jolla pyritään tuomaan takaovesta sisään perustuslakisopimus, jonka kaksi eurooppalaista kansakuntaa on viskannut etuovesta ulos.

Luonteeltaan pikemminkin ideologisten, niin kutsuttujen institutionaalisten näkökohtien lisäksi meidän on myös kysyttävä itseltämme, eikö nyt olisi aika pienelle tauolle. Hyvin lyhyen ajan kuluessa Euroopan unioni on edennyt 15 jäsenvaltiosta 27 jäsenvaltioon, ja pian jäseniä on 28. Valmisteltuja lausuntoja lukuun ottamatta kukaan täällä parlamentissa ei pysty tänään sanomaan, mitä etuja ja haittoja tästä ennenkuulumattomasta laajentumisesta on EU:lle tai kaikille sen jäsenvaltioille.

Laajentuminen laajentumisen vuoksi on järjetöntä, paitsi siinä tapauksessa, jota vastustamme, että Brysselin hirviön on määrä sulauttaa kansallisvaltiot itseensä ja niiden on tarkoitus lopulta hajota.

Mitään tällaisia ongelmia ei olisi, jos rakentaisimme todellista suvereenien valtioiden unionia, jossa yhteistyötä tehtäisiin valituilla aloilla kaikkien yhteiseksi eduksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan asennoituu periaatteessa myönteisesti EU:n laajentumiseen. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että valtiot, jotka haluavat tulla jäseniksi, täyttävät niille asetetut edellytykset ennen liittymistään. Valtiot, joita mahdollinen liittyminen tulevaisuudessa koskee, ovat vielä kaukana tästä. Ei ole nykyisten jäsenvaltioiden eikä ehdokasvaltioiden kannalta eduksi vahvistaa nyt niiden EU:hun liittymisen ajankohtaa. Prosessin on siis annettava kypsyä hitaasti.

Mietinnössä todetaan muun muassa, ettei Nizzan sopimus tarjoa asianmukaista perustaa tuleville laajentumisille. Ääneen lausumaton taka-ajatus on uuden perustuslakisopimuksen kannatus huolimatta siitä, että Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset hylkäsivät ajatuksen kansanäänestyksissä.

Esittelijä puhuu myös unionin "integrointikyvystä" ja katsoo, että on tehtävä selväksi, ettei tätä pidä sekoittaa kansalaisten näkemyksiin tulevien laajentumisten vaikutuksista. Tässä on havaittavissa halveksuntaa perustavaa laatua olevia demokraattisia periaatteita kohtaan. Jos enemmistö eurooppalaista katsoo, ettei EU:n pidä laajentua enempää, on kansalaisten valitsemien edustajien otettava huomioon, mitä nämä sanovat. Tämä on selvä esimerkki parlamentissa yleisestä kansalaisten halveksimisesta.

Äänestimme mietintöä vastaan sen vuoksi, että siinä käytetään mahdollisia laajentumisia tulevan perustuslakisopimuksen puolustamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietintöön sisältyy joitakin EU:n laajentumista koskevia seikkoja, joita vastustan tiukasti. Siinä esimerkiksi korostetaan tekaistua "tarvetta" saattaa päätökseen niin kutsuttu perustuslakiprosessi (virheellisesti) edellytyksenä tuleville laajentumisille.

Toinen seikka liittyy neuvotteluihin Turkin kanssa, ja se on tuomittava tiukasti, ja minun on tuotava se esiin. Mietinnössä "pahoitellaan" sitä, että puheenjohtajavaltio Suomen pyrkimykset purkaa nyt vallitseva pattitilanne ja kehottaa Turkkia tekemään rakentavaa yhteistyötä, jotta varmistetaan lisäpöytäkirjan täysimääräinen täytäntöönpano, sekä vähentää kyproksenturkkilaisen yhteisön eristämistä saaren pohjoisosassa eivät onnistuneet. Toisin sanoen mietinnöllä pyritään:

- vähättelemään sitä tosiasiaa, että kyproksenturkkilaisen yhteisön eristäminen perustuu yksinomaan siihen, että Turkki on laittomasti sotilaallisesti miehittänyt 37 prosenttia Kyproksen tasavallan alueesta,

- liittämään lisäpöytäkirjan täytäntöönpanoon Turkin todellisen (laittoman) sotilaallisen miehityksen ja itsenäiseksi julistautuneen "Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan" tunnustaminen. Tätä Turkin viranomaiset haluavat, ja tätä tuetaan monissa valtioissa, myös EU:n jäsenvaltioissa.

- manipuloimaan Kyproksen kysymystä Turkin jäsenyyteen liittyvien ristiriitaisuuksien yhteydessä asettamalla YK:n Kyprosta koskevat päätöslauselmat toissijaisiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Nykyinen laajentumisstrategia, joka käsittää noin neljänkymmenen jäsenvaltion haalimisen yhdeksi ryhmäksi, johtaa Brysselin Euroopan Jean de la Fontainen sadun sammakon kohtaloon. Halutessaan yhtä suureksi kuin härkä, se halkeaa. Näin tapahtuu kahdesta syystä.

Ensimmäinen liittyy siihen tosiseikkaan, että koska Euroopalle ei ole annettu maantieteellisiä rajoja, sillä ei ole Turkin hyväksyttyään perusteita kieltää muiden Aasian valtioiden tai Afrikan valtioiden liittymistä.

Toinen syy liittyy Euro-Brysselin hankkeen ideologiseen luonteeseen, jossa pyritään murskaamaan eurooppalaisten kansallisvaltioiden identiteetti ja suvereniteetti, jotta niiden raunioille voidaan rakentaa keskitetty supervaltio, jonka hallinnosta tulee vielä raskaampaa kuin kansallisista hallinnoista.

Sen sijaan että sulauttaisimme kansallisvaltiot tähän ylikansalliseen kokonaisuuteen, jonka kohtalona on lakata olemasta Neuvostoliiton ja Jugoslavian tavoin, rakentakaamme vapaiden, suvereenien kansallisvaltioiden suurta Eurooppaa, jota yhdistävät humanistiset ja kristilliset arvot, joihin sivilisaatiomme suuruus perustuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jos haluamme ottaa asianmukaisesti huomioon vuoden 2005 poikkeuksellisesta laajentumisprosessista syntyneet tarpeet ja mahdollisista tulevista laajentumisista syntyvät tarpeet, on "mukautumisen" kuuluttava yhteisön sanavarastoon.

Nyt puolentoista vuoden kuluttua meidän on tunnustettava, etteivät yhteiskuntamme, taloutemme, toimielimemme ja mielenlaatumme ole täysin mukautuneet laajentumiseen. Tämä on ymmärrettävää, sillä joustavuutemme ei ole määrätön. Vuoden 2005 toukokuun ensimmäisen päivän merkitys on niin suuri, etteivät sen ensimmäiset vaikutukset ole hälvenneet puolessatoista vuodessa. Meidän ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa vaikeuksia ja mahdottomuutta, eikä ainakaan väistämättömiä seurauksia. Pystymme tekemään enemmän ja paremmin, jotta prosessi rauhoittuu ja alkaa mukautuminen. Meidän on yhtä lailla valmistauduttava seuraavaan vaiheeseen osana sitä lähestymistapaa, jonka mukaan EU:n laajentumisesta on hyötyä niin uusille kuin vanhoille jäsenvaltioille. Näin asiaa olisi tulkittava. Minusta tämä on yksi tärkeimmistä asioista.

Yksi tämän tuloksista on se, että tunnustetaan tarve saada toimielinkehys vastaamaan EU:n todellisuutta, vaikka ei voidakaan päätellä, että tämä olisi tulevien vuosien suurin ongelma. Mukautuminen on pikemminkin sosiaalista, poliittista ja taloudellista kuin ensisijaisesti institutionaalista.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Brittiläiset konservatiivit ovat aina kannattaneet voimakkaasti EU:n laajentumista ja kannattavat sitä yhä, sillä se mahdollistaa entistä suuremmat yhtenäismarkkinat sekä löyhemmän ja joustavamman kansallisvaltioiden unionin. Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että prosessi edistäisi täysimittaisen EY:n perustuslain hyväksymistä siten, että jäsenvaltiot menettäisivät toimivaltaansa EU:lle. Tämän vuoksi äänestimme tyhjää mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Uskon, että laajentuminen on yksi EU:n harvoista myönteisistä näkökohdista, kunhan ihmisten liikkumista voidaan valvoa. EU:n laajentuminen merkitsee tiukasti yhdentyneen eurooppalaisen supervaltion perustamisen mahdollisuuksien vähenemistä. Se auttaa myös laajentamaan vakauden ja vaurauden aluetta kaikkialle Eurooppaan. Itse asiassa, kuten olemme todenneet, laajentumisprosessi ja tulevien laajentumisten mahdollisuudet ovat merkittävä muutoskatalysaattori. Liittovaltion kannattajat vastaavat tähän pyrkimällä tiukentamaan otettaan EU:sta poliittisena hankkeena elvyttämällä perustuslakisopimusta ja hidastamalla tulevia laajentumisia. Tämä on nähtävissä Brokin mietinnössä. Mietinnön näkökulma Kyproksen ongelmaan on hyvin yksipuolinen ja hyödytön. Äänestin tyhjää toisaalta antaakseni tukeni laajentumiselle ja toisaalta ilmaistakseni vakaan ja pysyvän vastustukseni federalistista ohjelmaa, perustuslakisopimusta ja Pohjois-Kyproksen syrjintää kohtaan.

 
  
  

Stubbin mietintö (A6-0393/2006)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen todetessani, että parlamentti aikoo välittömästi asettaa valmiuden integroida uusia jäsenvaltioita laajentumiskeskustelun keskiöön, sillä laajentumisprosessin ja sitäkin syvemmän Euroopan yhdentymisprosessin menestys perustuu tähän.

Yhdentyminen on saatettava loppuun ennen kuin voimme edes ajatella uusia laajentumisia. Tämä tarkoittaa, että toimielinten toimintaa on parannettava riittävästi, jotta ne voivat tehdä päätöksiä tehokkaasti ja demokraattisesti, ja nykyisiä rahoitusjärjestelyjä on muutettava. Tähän mennessä laajentuminen on ollut osittainen menestys, ja edetessämme yhdentymisprosessissa hyödynnämme kaikki mahdollisuudet tehdä Euroopan unionista entistä vakaampi.

Koska tämä on viimeinen puheenvuoroni tänään, haluan hyödyntää mahdollisuutta esittää lämpimät kiitokseni puhemiehelle, jota arvostan suuresti, tavasta, jolla hän on johtanut tätä istuntoa omalla ainutlaatuisella viehätysvoimallaan. Toivon kaikkea hyvää hänen menestyksekkäälle tulevaisuudelleen parlamentissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) PSE-ryhmä kannatti mietintöä ja onnittelee esittelijää laajan yksimielisyyden saavuttamisesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ja muut äänestivät kuitenkin tyhjää tästä mietinnöstä ja monista sen kohdista sillä perusteella, että vaikka kannatamme suurinta osaa siinä esitetyistä toimenpiteistä, ne eivät kaikki ole laajentumisen ennakkoedellytyksiä. Jos mietinnössä ei olisi vaadittu kaikkien näiden uudistusten asettamista ennakkoedellytyksiksi, joiden on tultava voimaan ennen mahdollista laajentumista, se olisi epäilemättä saanut taakseen suuremman enemmistön.

 
  
MPphoto
 
 

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tämä toiseen käsittelyyn tuotu ehdotus eroaa nykylainsäädännöstä kolmelta keskeiseltä osaltaan.

Yksi ehdotuksen päämääristä on, että tiedot toimitettaisiin vuosittain eikä kuukausittain. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuukausikohtaisilla ja enintään kuusi kuukautta viitekuukauden jälkeen toimitettavilla tiedoilla ei ole laajaa käyttöä markkinoiden päivittäisessä hallinnassa, mutta vuositiedot ovat käyttökelpoisia keskipitkän ja pitkän aikavälin markkina-analyyseissa. Näin myös kevennetään tietojen toimittamisen aiheuttamaa kansallisten viranomaisten työtaakkaa.

Ehdotuksen mukaan tiedot pyydetään maihintuonnista vastaavien alusten lippuvaltion (eli kansallisuuden) mukaisesti. Tämä vaatimus poikkeaa nykytilanteesta, jossa tiedot toimitetaan suurista ryhmistä (EU:n alukset, Efta-alukset ja muut alukset). Sen ansiosta tiedoista voidaan tehdä entistä tarkempia analyyseja kasvattamatta kuitenkaan merkittävästi niiden viranomaisten työtaakkaa, jotka jo nyt keräävät tällaiset tiedot.

Lopuksi asetusehdotuksessa sallitaan joustavampi toimintatapa ja otantamenetelmien käyttäminen maihintuonnin kokonaismäärän estimoimiseksi. Kansalliset viranomaiset voivat käyttää tietojen keruuseen soveltuvalla tasolla toteutettuja otantamenetelmiä sillä edellytyksellä, että niiden käyttö perustellaan ja että tuloksena saatavien tietojen laatua analysoidaan menetelmäraportissa…

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jäsen Brokin laajentumisstrategiaa käsittelevä mietintö koskee pitkälti "integrointikykyä", jota tarkastellaan yksinomaan Brysselin etujen ja vallanhimon tyydyttämisen kannalta.

Mietinnön mukaan tätä kykyä ei pidä sekoittaa "yleiseen käsitykseen laajentumisen jatkumisen vaikutuksesta". Olette väärässä. Ensinnäkin sen vuoksi, että laajentumisen taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset kohdistuvat eniten juuri jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka ansaitsevat siis tulla kuulluiksi. Toiseksi sen vuoksi, että viime kädessä he päättävät näistä laajentumisista. Esimerkiksi Ranskassa Kroatian liittymisen jälkeiset mahdolliset laajentumiset on alistettava kansanäänestykseen. Tämän "lahjan" täydellisen tappion kokenut Chirac antoi meille pyrkiessään turhaan estämään meitä hylkäämästä perustuslakisopimusta.

Pahoittelen myös sitä, ettei Euroopan maantieteellisiä rajoja ole koskaan selvitetty eikä sen yhteistä identiteettiä määritelty. Sen turvin voisimme sanoa selvästi, että Turkki on hieno maa, mutta pääosin, maantieteellisesti, kulttuurisesti, historiallisesti ja väestöltään aasialainen valtio. Se antaisi meille myös mahdollisuuden lopettaa kyseisen valtion kokema nöyryyttävä farssi, joka neuvotteluista on muodostunut.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan ei ole samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että olisi luotava enemmän liittovaltiota muistuttava EU, jotta laajentumisprosessi voisi jatkua.

Katsomme pikemminkin päinvastoin, että on hyvin tärkeää, että koko EU:hun sovellettavat päätökset on perusteltua tehdä ministerineuvostossa. Tämän vuoksi vastustamme niiden alojen määrän lisäämistä, joilla päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä.

Pidämme myös hyvin tärkeänä sitä, että jokainen jäsenvaltio on edustettuna komissiossa, jotta sen työ on uskottavaa kaikissa jäsenvaltioissa.

Emme vieläkään ymmärrä, mitä hyötyä ulkoasiainministerin viran perustamisesta olisi laajentumisprosessille.

Junilistanin edustajat Euroopan parlamentissa äänestivät tämän vuoksi mietintöä vastaan kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kuten on jo tavaksi muodostunut, parlamentin enemmistö on hyväksynyt mietinnön, joka perustuu ajatukseen, että EU:n laajentumista on jatkettava sillä ehdolla, että federalismi taataan ja sitä jopa syvennetään, toisin sanoen edellytykseen, että suurten valtojen johtoasema EU:n päätöksenteossa taataan, ja näin toimitaan suurten taloudellisten ryhmittymien ja rahoitusryhmittymien etujen mukaisesti.

Mietinnön alussa esitetään populistinen lähtökohta, jonka mukaan toimielimiä on uudistettava EU:n toimielinten "tehokkuuden" ja "toiminnan" takaamiseksi. Pitkän uudistusluettelon jälkeen siinä odotusten mukaisesti päästään lopulliseen päämäärään, epäasiallisesti "Euroopan perustuslakisopimukseksi" kutsutun asiakirjan edistämiseen.

Mietintö osoittaa niin kutsutun "perustuslakiprosessin" uudelleen käynnistämisen todelliset aikeet korostamalla jo hylätyn sopimusehdotuksen sisältöä.

Sen perusteella meille esitellään tavanomainen mahtava valikoima erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään keskittämään valta suurten valtojen hallitsemiin ylikansallisiin elimiin: äänten uusi painottaminen sekä neuvoston puheenjohtajuuden kierron lopettaminen, määräenemmistöäänestyksen alaisten asioiden lisääminen, ulkoasiainministerin viran perustaminen, sellaisen komission lakkauttaminen, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on oma komission jäsen, ja perussopimusten tarkistusmenettelyn muuttaminen siten, ettei yksimielisyyttä tarvita.

Tätä ei voida hyväksyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Minä ja brittiläiset konservatiivikollegani olemme aina kannattaneet voimakkaasti Euroopan unionin laajentumista ja kannatamme sitä edelleen. Olemme kuitenkin täysin eri mieltä mietinnössä esitetystä lähtökohdasta, kun siinä todetaan, että lisälaajentumiset voivat toteutua menestyksekkäästi vain, jos Euroopan perustuslakisopimus tulee voimaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Mietintö institutionaalisista näkökohdista Euroopan unionin valmiudessa integroida uusia jäsenvaltioita vahvistaa eurooppalaisen pääoman poliittisten edustajien määrätietoiset pyrkimykset elvyttää taantumuksellinen Euroopan perustuslakisopimus, jonka Euroopan kansalaiset ovat tuominneet.

Koska he haluavat jatkuvasti integroida uusia valtioita EU:hun, he esittävät Euroopan perustuslakisopimuksen kaikkein taantumuksellisimmat näkökohdat (yksimielisistä päätöksistä luopuminen kokonaisuudessaan, komission puheenjohtajan aseman vahvistaminen, EU:n ulkoasiainministerin viran perustaminen, perustuslakisopimukseen esitettyjen tarkistusten yksinkertaistaminen) muka tarpeellisina uudistuksina unionin tehokkaan toiminnan kannalta, mikä tarkoittaa sitä, että monopolistinen pääoma voisi esteettömästi edistää kapitalistisia rakennemuutoksia ja imperialistista ruohonjuuritason vastaista politiikkaansa Euroopan ja koko maailman kansalaisten kustannuksella.

Halveksien provosoivasti kansalaisten tahtoa hylätä Euroopan perustuslakisopimus he vaativat kansalaisten aivopesukampanjan tehostamista, jotta näiden olisi lopulta hyväksyttävä se. He jopa asettavat tavoitteekseen sen hyväksymisen vuoden 2008 loppuun mennessä.

Painostus, pakottaminen ja valtava taivutteluoperaatio kuvaavat poliittisten voimien syvää huolta Euroopan unionin yksisuuntaisesta tiestä, jolla kansalaiset yhä enemmän kyseenalaistavat sen taantumuksellisen rakenteen. Tämän vuoksi äänestimme mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ei voi kutsua vieraita, jos ei ole kotia heidän vastaanottamisekseen. Jos vastaanottovalmiudella tarkoitetaan tätä, olen täysin samaa mieltä, kuten olen useasti todennut. Unionin on aina laajentuessaan kyettävä ottamaan vastaan uudet jäsenet ja mukautumaan tästä seuraaviin muutoksiin. Tämän vuoksi äänestin mietinnön puolesta. Vielä pahempaa kuin yhteisön jäsenyyttä toivovien odotusten romuttaminen olisi assosioituneiden valtioiden ja jäsenvaltioiden odotusten romuttaminen. Tarkastelkaamme kykyämme hyväksyä uusia jäsenvaltioita ennen jokaista laajentumiskierrosta. Älkää kuitenkaan odottako meidän auttavan tämän käsitteen heikentämisessä ja muuttamisessa joksikin sellaiseksi, mitä se ei ole: kiertoilmaukseksi laajentumisen estämiselle.

Lopuksi haluan tässä yhteydessä korostaa jo aiemmin sanomaani: EU:n laajentumiskyvyllä on luonnollisesti rajansa, mutta olisi hyvä, jos unionin kykyä tuottaa samoja tuloksia ei rajattaisi, aluksi Välimeren alueen naapureidemme kanssa. Vaikka emme tietenkään kykene ottamaan niitä vastaan unioniin, meidän on oltava tehtäviemme tasalla niiden "integroimiseksi" alueeseemme käsitteen uudessa, laajemmassa merkityksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka mietinnössä on paljon kannatettavaa, siinä ei keskitytä laajentumisen aiheuttamiin tarpeisiin vaan siihen, mitä EU:lta puuttuu, koska perustuslakisopimusta ei ole ratifioitu. Vaikken vastustakaan perustuslakisopimusta, minusta sitä ei pidä katsoa ennakkoedellytykseksi tuleville laajentumisille. Tämän vuoksi äänestän tyhjää.

 

11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 14.05 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

 

12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

13. Tietosuoja (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat tietosuojasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tietosuojaa koskevat kysymykset ovat olleet keskeisessä asemassa Suomen puheenjohtajakaudella. Puheenjohtajavaltio on kohdannut toisaalta aiheeseen liittyviä ja ennalta tiedossa olleita haasteita, kuten kolmannen pilarin tietosuojapuitepäätöksen eteenpäin vieminen. Toisaalta vastaan on tullut tilanteita, joihin puheenjohtajavaltio on joutunut vastaamaan nopeasti ja olosuhteiden niin vaatiessa. Esimerkkejä viimeksi mainituista ovat matkustajaluettelo- eli PNR-tietoja koskevan uuden sopimuksen neuvotteleminen Yhdysvaltain kanssa sekä SWIFT-yhtiön hallinnoimia pankkisiirtotietoja koskeva kysymys.

Puheenjohtajavaltiona Suomi on tietoinen, että Euroopan parlamentti on useissa yhteyksissä ilmaissut pitävänsä kolmannen pilarin tietosuojapuitepäätöstä ja sen nopeaa hyväksymistä erittäin tärkeänä. Puitepäätösehdotus onkin ollut yksi puheenjohtajakautemme prioriteetteja oikeus- ja sisäasioissa. Kunnianhimoisena tavoitteenamme oli puitepäätöstä koskevan poliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen Suomen kaudella.

Tänä syksynä on käytetty huomattavasti aikaa ja vaivaa puitepäätösehdotuksen eteenpäin viemiseksi. Kaudellamme saatiin päätökseen puitepäätöksen ensimmäinen käsittely ja käytiin toinen ja kolmas käsittely. Lisäksi 36 artiklan komiteaa ja pysyvien edustajien komiteaa pyydettiin useaan otteeseen tarkastelemaan asiaan liittyviä yksittäisiä kysymyksiä.

Näistä ponnisteluista huolimatta aikataulu osoittautui liian kireäksi. On selvää, ettei yhteisymmärrystä tulla saavuttamaan enää Suomen puheenjohtajakaudella, vaan puitepäätöksen käsittely siirtyy Saksan kaudelle.

Puitepäätösehdotus on erittäin laaja ja monitahoinen kokonaisuus, jonka vaikutukset poliisi- ja rikosoikeudelliseen yhteistyöhön ja rekisteröityjen tietosuojaan vaativat tarkkaa punnintaa. Asian vaikeutta kuvaa se, että eräät keskeisetkin kysymykset ovat vielä auki, vaikka paljon edistystä on tapahtunut. Esimerkiksi soveltamisalaan liittyviä kysymyksiä ei ole vielä saatu ratkaistua. Tärkein avoinna oleva kysymys on se, sovellettaisiinko puitepäätöksen tietosuojaperiaatteita myös jäsenvaltioiden sisäiseen tietojen käsittelemiseen, vai pitäisikö soveltamisala, kuten jotkut jäsenvaltiot kannattavat, rajoittaa niin sanottuihin rajat ylittäviin tietoihin.

Puheenjohtajavaltion tehtäväksi tuli syksyllä myös neuvotella uusi sopimus matkustajaluettelo- eli PNR-tietojen luovuttamisesta Yhdysvaltain viranomaisille. Neuvottelujen tuloksena syntynyt sopimus vastaa pääasialliselta sisällöltään vuoden 2004 sopimusta. Lentoyhtiöiden toimintaedellytykset säilyvät ja ne voivat edelleen luovuttaa PNR-tietoja Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat puolestaan on sitoutunut takaamaan jatkossakin tietosuojan riittävän tason.

Lokakuun puolivälissä allekirjoitettu sopimus on väliaikainen ja voimassa heinäkuun 2007 loppuun saakka. Tarkoituksena on saada siihen mennessä valmiiksi uusi, pysyvämpi PNR-tietojen luovuttamista koskeva järjestely. Tätä koskevat neuvottelut – joista odotetaan tulevan vaikeat – pyritään aloittamaan mahdollisimman pian. Uutta neuvottelumandaattia valmistellaan parhaillaan.

Vuonna 2007 neuvoteltavan uuden PNR-sopimuksen merkitys korostuu entisestään niiden tietojen valossa, jotka ovat hiljattain tulleet julkisuuteen Yhdysvaltain viranomaisten ylläpitämästä niin sanotusta automatisoidusta kohdentamisjärjestelmästä (Automatic Targeting System, jäljempänä ATS). Tähän järjestelmään kootaan useista eri lähteistä olevia tietoja – muun muassa Yhdysvaltoihin saapuvien lentomatkustajien PNR-tietoja. Tarkoituksena on helpottaa matkustajia koskevien riskiarvioiden laatimista.

ATS-järjestelmän olemassaolo on ollut neuvoston ja komission tiedossa syyskuussa 2005 suoritetusta, ensimmäisen PNR-sopimuksen soveltamista koskevasta yhteisestä tarkastelusta alkaen. Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö antoi järjestelmän kuvauksen julkisuuteen kuitenkin vasta 2. marraskuuta tänä vuonna, kun se julkaistiin Yhdysvaltain virallisessa lehdessä.

Nykyisen ja tulevan PNR-sopimuksen ja ATS-järjestelmän yhteensopivuutta selvitellään paraikaa erityisesti tietojen säilytysajan, edelleen luovutuksen ja niiden tarkoituksenmukaisuuden osalta. Puheenjohtajavaltio ja komissio ovat lähettäneet Yhdysvaltain viranomaisille asiaa koskevan virallisen tiedustelun. Sen tuloksista tullaan aikanaan kertomaan Euroopan parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kuten varsin hyvin tiedätte, Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekivät 19. lokakuuta sopimuksen lentoyhtiöiden matkustajarekisteritietojen käsittelystä ja luovuttamisesta Yhdysvaltojen sisäisestä turvallisuudesta vastaavalle ministeriölle.

Yhdysvaltojen hallitus vahvisti sitoumuksensa, joilla varmistetaan matkustajarekisteritietojen suojelu ja niitä koskeva tietoturva. Tämä tausta huomioon ottaen viime aikoina on tuotu esiin asiaa koskevia huolenaiheita Yhdysvaltojen sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön julkaistua viime kuussa tietoja niin sanotusta automatisoidusta kohdentamisjärjestelmästä. Kyse on seulontaan perustuvasta turvallisuusjärjestelmästä, jolla arvioidaan kansainvälisen liikenteen matkustajiin liittyviä riskejä ja joka perustuu muun muassa matkustajarekisteritietojen käyttöön. Yhdysvaltojen sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön julkaisemista tiedoista on paljastunut, että niiden tapojen välillä, joilla matkustajarekisteritietoja käsitellään automatisoidussa kohdentamisjärjestelmässä ja tiukemmassa, kyseisen ministeriön tekemien sitoumusten mukaisessa eurooppalaisia matkustajarekisteritietoja koskevassa järjestelmässä, on merkittävä ero.

Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, olemme lähettäneet tänään Yhdysvaltojen hallitukselle kirjeen, jossa pyydämme muodollista vahvistusta sille, että EU:n matkustajarekisteritietoja käsitellään ATS-järjestelmässä sitoumuksissa kuvatulla tavalla. EU:n ja Yhdysvaltojen nykyinen sopimus matkustajarekisteritiedoista umpeutuu heinäkuussa 2007. Komissio kehottaa vuoden 2007 alussa neuvostoa antamaan puheenjohtajavaltiolle valtuudet neuvotella komission avustamana uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Olen varma, että uudessa sopimuksessa määrätään kaikkia sopimuksen nojalla luovutettuja matkustajarekisteritietoja koskevasta tiukasta tietosuojasta, samalla kun sillä suojellaan kansalaisten turvallisuutta.

Pidän Euroopan parlamentin ajan tasalla valtuutusluonnoksen valmistelun suhteen ja uskon saavani sen vuoden 2007 maaliskuun loppuun mennessä. Kannatan lisäksi sitä, että kun matkustajarekisteritiedot saatetaan siirtää ulkopuolisten maiden toimivaltaisille viranomaisille, matkustajille on ilmoitettava asiasta. Yhdysvaltojen sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön sitoumuksessa hyväksyttiin tämä nimenomaisesti.

Tarvitsemme kansainvälisen sopimuksen, jota kansa ja sen demokraattisesti valitut edustajat kannattavat Atlantin molemmin puolin. Olen sanonut usein, että turvallisuuden varmistamiseen tähtäävien toimenpiteiden ja ehdottomien perusoikeuksien suojelun välille on saatava hyvä tasapaino.

Komissio avusti puheenjohtajavaltiota neuvotteluissa tulevista matkustajarekisteritietoja koskevista, yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtävistä sopimuksista sekä varmistaa, että tietoturvaa koskevista näkökohdista pidetään kunnolla huolta luovutettaessa ja käytettäessä matkustajarekisteritietoja asianmukaisiin tarkoituksiin ja että henkilötietoja suojellaan peruskirjan 8 artiklan mukaisesti.

Lisäksi 6. marraskuuta 2006 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä ministerien troikan kokouksessa perustettiin korkean tason yhteysryhmä, jossa keskustellaan tietojen luovuttamisesta lainvalvontatarkoituksiin ja henkilötietojen suojelusta. Atlantin molemmin puolin on selvästi tarvetta näitä aiheita koskevalle aikaisempaa tiiviimmälle yhteistyölle.

Kannatan myös tämän uuden yhteysryhmän tiivistä ja jatkuvaa yhteydenpitoa sekä Euroopan parlamentin että Yhdysvaltojen kongressin kanssa. Tarvitsemme laajemman näkökulman ja pitkän aikavälin vision voidaksemme torjua terrorismin uhkaa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa sekä suojella samalla yksilöiden perusoikeuksia asettamatta heitä vaaraan.

Neuvoston puheenjohtajan juuri mainitsemasta aiheesta totean yleisemmin, että olen edelleen voimakkaasti sitoutunut rohkaisemaan neuvostoa nyt ja jatkossa siihen, että se hyväksyisi mahdollisimman pian 15 kuukautta sitten esittämäni ehdotuksen kolmanteen pilariin kuuluvista tietosuojajärjestelyistä. Luotan tässä asiassa neuvoston tulevan puheenjohtajavaltion Saksan tukeen.

Meillä on yhteinen ongelma ja uhka. Terrorismi ei katoa mihinkään tulevina vuosina ja kuukausina. Voimme heikentää tätä demokratian vastaisen totalitarismin uudenaikaista muotoa – tai ehkä jopa hävittää sen – vain turvautumalla hyvin vankkaan strategiaan ja tekemällä tasapainoista yhteistyötä tärkeimmän kansainvälisen, transatlanttisen kumppanimme kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, PPE-DE-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä kannatamme jäsen in't Veldin suositusta henkilötietojen käytöstä. Katsomme myös Kanadan kanssa tehdyn sopimuksen olevan Yhdysvaltojen kanssa tehtyä sopimusta parempi. Toivomme lisäksi transatlanttisen yhteistyön kehittämistä ja uskomme komission jäsenen Frattinin olevan sitoutunut tähän asiaan. Emme kuitenkaan osallistu tähän keskusteluun kommentoidaksemme sanomalehtiartikkelia, vaan painostaaksemme neuvostoa tekemään päätöksen tietosuojasäännöistä – myös silloin, kun ne vaikuttavat voimakkaasti oikeusministereihin kolmannessa pilarissa, eikä ainoastaan silloin, kun yhtiöiden oikeuksia rajoitetaan ensimmäisessä pilarissa, kuten juuri nyt tehdään.

Perusoikeuksien on merkittävä sitä, että kuluttajia suojellaan sopimuksen rakenteesta riippumatta. Tietosuojaa käsitellään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi. Näistä jälkimmäisessä määrätään myös oikeudesta yksityiselämän suojaan. Se on myös periaate, jota EU:n kaikki kolme toimielintä ja kaikki jäsenvaltiot kannattavat. Kaikilla jäsenvaltioilla on tietosuojaa koskevaa lainsäädäntöä sekä tietosuojaviranomainen. Tätä kaikkea tarvitaan myös EU:ssa. Parlamentti ja neuvosto pääsivät asiasta sopimukseen niinkin varhain kuin syyskuussa, mutta mitään ei ole vielä tapahtunut.

EU on edistynyt rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Seuraavaksi tarvitaan tietosuojaa, joka vastaa Euroopan neuvoston oikeuskäytännön tasoa tai kaikkein mieluiten sen jäsenvaltion tasoa, jolla on parhaat tietosuojalait. Parlamentti hoitaa aina oman osuutensa oikeuksien alan kehitystyössä. Viisumitietojärjestelmä, Schengenin tietojärjestelmä ja Europol eivät ole poikkeuksia.

Tietosuojaa vastustava toimielin on käytännössä vaarassa muuttua tehokkuuden esteeksi rikollisuuden torjuntatyössä. Tässä tapauksessa kyse ei ole "joko–tai"- vaan "sekä–että"-vaihtoehdoista.

Jos neuvosto kannattaa suhteellisuutta ja tarpeellisuuskriteereitä, miksei se tuo asiaa esiin? Onko neuvosto huolissaan siitä, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin saattaa puolustaa perusoikeuksia? Mikä laki olisi silloin vaikeuksissa? Koska saamme ehdotuksen tietosuojasta rikosten torjunnan alalla? Neuvostolla on velvollisuus vastata kansalaisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, arvoisa ministeri Lehtomäki, Yhdysvaltojen viranomaisten automatisoitu kohdentamisjärjestelmä, josta käytetään lyhennettä ATS, on valtava tietokanta, johon sisältyy tietoja Yhdysvaltoihin saapuvista Euroopan unionin kansalaisista. Se korostaa jälleen kerran sitä, miten eri tavalla EU pyrkii lähestymään tätä asiaa, ja sitä, että EU:n kansalaisten yksityisyyttä ja henkilötietoja on tarpeen suojella entistä tehokkaammin.

Katsomme, ettei terrorismin torjunta voi olla tehokasta, jos jokaiseen suhtaudutaan kuin potentiaaliseen rikolliseen. Tähän järjestelmään liittyy myös todellisia syrjintäriskejä. Haluamme lisäksi tietää, kuinka tässä järjestelmässä käsitellään matkustajarekisteritietoja. Vaikuttaako se vuoden 2007 sopimusneuvotteluihin? ATS-järjestelmän tietoja säilytetään oletettavasti 40 vuotta. Haluavatko amerikkalaiset säilyttää myös matkustajarekisteritietoja yhtä kauan? Tarjoaako matkustajarekisteritietoja koskeva sopimus eurooppalaisille vihdoin mahdollisuuden vaatia yksityiselämän suojaa koskevien oikeuksiensa kunnioittamista yhdysvaltalaisissa tuomioistuimissa, toisin kuin tällä hetkellä? Meidän on hyvin tärkeää käynnistää parlamentaarinen vuoropuhelu Yhdysvaltojen kongressissa toimivien kollegoidemme kanssa määrittääksemme yhteisen tavan suojella kansalaistemme oikeutta heidän henkilötietojensa suojeluun ja niitä koskevaan tietoturvaan.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että päivälleen vuosi sitten keskustelimme tässä samassa istuntosalissa tietojen säilyttämisestä ja että toin jo silloin kyseisen keskustelun yhteydessä esiin sen, että tarvitsemme kiireesti tietosuojaa koskevan puitepäätöksen, joka hyväksyttäisiin osana kolmatta pilaria. Kannatimme äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaan tehtyä tarkistusta, jonka mukaan tietojen saatavuutta säänneltäisiin kyseisellä puitepäätöksellä. Minun on tunnustettava, että puheenjohtajavaltio Suomi on pyrkinyt aidosti viemään asiaa eteenpäin. Se on tehnyt paljon vauhdittaakseen neuvostossa käytäviä keskusteluja.

Olemme kuitenkin äärimmäisen huolissamme jäsenvaltioiden välisten keskustelujen saamasta käänteestä. Pelkäämme neuvoston karsivan tämän puitepäätöksen sisältöä olemattomiin. Emme voi hyväksyä sopimusta, joka tehdään pienimmän yhteisen nimittäjän pohjalta. Puitepäätöksellä on varmistettava korkea tietosuojan taso siten, että siihen sisällytetään tätä alaa koskevan yhteisön direktiivin perusperiaatteet ja siinä otetaan luonnollisesti huomioon poliisityön erityisluonne. Emme voi kuitenkaan missään tapauksessa hyväksyä tietosuojaa, joka on heikompi kuin se, josta säädetään direktiivissä 95/46/EY ja määrätään Euroopan neuvoston yleissopimuksessa nro 108, joka velvoittaa jäsenvaltioita oikeudellisesti. Tämän sitoumuksen edellyttämä nopea toiminta ei saa vaarantaa puitepäätöksen laatua.

Haluamme käydä suoraa keskustelua, jonka keinoin voimme päästä sopimukseen poistamatta ongelmallisia artikloja. Korostamme kuitenkin, että tätä välinettä on käytettävä siihen, että käsittelemme tietojen luovuttamista yhteisön ulkopuolisille maille ja yksityisille osapuolille. Pidämme tietenkin valitettavana sitä, ettei meille ole kerrottu neuvostossa käydyistä keskusteluista. Pidämme valitettavana myös sitä, ettei Euroopan parlamentin yksimielisesti hyväksymää kantaa ole selvästikään otettu huomioon neuvostossa käydyissä keskusteluissa.

Euroopan parlamentti on kuitenkin osoittanut olevansa kypsä ja vastuuntuntoinen. Emme voi myöskään ottaa käyttöön viisumitietojärjestelmää, ellei meillä ole takeita tietosuojaa koskevan puitepäätöksen hyväksymisestä.

Haluan tehdä selväksi, ettei tässä ole kyse kiristyksestä. Haluamme yksinkertaisesti vahvistaa, että demokraattisesti valittu parlamentti toimii määrätietoisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, ministeri Lehtomäki yllätti minut kertoessaan, että hän on ollut tietoinen automatisoidusta kohdentamisjärjestelmästä vuodesta 2005 lähtien. Olen varma, että kollegamme Yhdysvaltojen kongressissa ovat hyvin kiinnostuneita asiasta, sillä he saivat tietää asiasta noin kuukausi sitten ja olivat tyrmistyneitä siitä, että järjestelmä on ollut käytössä salaisesti neljä vuotta Yhdysvaltojen kongressin nimenomaisten toiveiden vastaisesti. Arvoisa ministeri Lehtomäki, pyydän teitä valaisemaan asiaa.

Jos toiseksi olette tiennyt asiasta vuodesta 2005 lähtien, miksei EU:n kansalaisille ole kerrottu siitä? Suoraan sanoen tässä asiassa rikotaan selvästi paitsi matkustajarekisteritietoja koskevaa sopimusta myös EU:n kansalaisten oikeuksia. Kun puhumme tämän ATS-järjestelmän soveltamisalasta, perustelemme kaikki näiden tietojen keräämistä terrorismin torjumisella. Katsokaapa ATS-järjestelmää koskevaa ehdotusta: se on tarkoitettu työnantajille, jotka haluavat seuloa työnhakijoita. Se on tarkoitettu yhtiöille, jotka haluavat tehdä tilintarkastuksen. Se on tarkoitettu lupia myöntäville viranomaisille, jotka haluavat seuloa hakijoita. Ehdotuksessa on kyse paljon muustakin kuin vain terrorismin torjunnasta, mitä en voi hyväksyä.

On aivan oikein, että olette tiedustelleet Yhdysvaltojen viranomaisilta, kuinka ATS-järjestelmä liittyy matkustajarekisteritietoja koskevaan sopimukseen. Katson kuitenkin, että olette EU:n kansalaisille velkaa sen, että vastaus tähän tiedusteluun julkaistaan. Euroopan parlamentin on saatava jäljennös vastauskirjeestä, ja teidän on annettava lehdistölle ja EU:n kansalaisille lausunto, jossa kerrotte, mitä heitä koskevilla tiedoilla oikein tehdään.

Haluan myös tietää, pitääkö paikkansa, että matkustajarekisteritietoja on syötetty ATS-järjestelmään vuodesta 2002 lähtien eli jo kaksi vuotta ennen matkustajarekisteritietoja koskevan sopimuksen voimaantuloa. Haluan lisäksi tietää, onko asiasta keskusteltu 6. marraskuuta ja 13. joulukuuta eli tänään pidetyissä kahdessa epävirallisessa kokouksessa ja saitteko Yhdysvaltojen viranomaisilta vastauksen. Haluan tietää, olivatko tietosuoja-asiat esityslistalla, ja jos olivat, mistä syystä. Haluan myös sekä komission että neuvoston vastaavan kysymykseen siitä, kuuluvatko Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi tulevaisuudessa korkean tason yhteysryhmään.

Haluan myös tietää, onko neuvostolla ja komissiolla tietoa siitä, onko muissa maissa käytössä samanlaisia tietokantoja tai ohjelmia. Oletetaan esimerkiksi, että amerikkalaisten ystäviemme sijasta venäläiset olisivat käynnistämässä tällaista ohjelmaa. Mitä me tekisimme? Katson lisäksi näiden tapausten osoittavan selvästi, että tarvitsemme paitsi tietosuojaa koskevan EU:n järjestelyn myös maailmanlaajuiset säännöt, jotka suojaisivat matkustajia koskevien tietojen lisäksi pankkitietojamme, televiestintätietojamme ja muita tietoja – taivas yksin tietää, mitä tietoja.

Lopuksi haluan kysyä erityisesti matkustajarekisteritiedoista, voivatko komissio ja neuvosto vahvistaa, että PUSH-järjestelmää testataan sovitun mukaisesti ennen tämän kuun loppua. Voivatko ne myös vahvistaa, että matkustajille kerrotaan matkustajarekisteritietoja koskevasta ohjelmasta ja heidän oikeuksistaan? Olen nimittäin matkustanut itse hiljattain Yhdysvaltoihin, eikä minulle kerrottu matkustajana lainkaan näistä asioista.

Vielä viimeinen kysymys: voiko neuvosto vahvistaa, että Euroopan parlamenttia kuullaan muodollisesti tulevaa matkustajarekisteritietosopimusta koskevista neuvotteluvaltuuksista?

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, yhdyn jäsen in't Veldin näkemyksiin. Ei nimittäin ole mikään pikkujuttu, että tunnustitte tienneenne tästä järjestelmästä yli vuoden. Haluaisin tietää, onko asiasta keskusteltu neuvostossa ja onko komissiolle ilmoitettu siitä. Haluan myös tietää, kuinka tämä tieto on vaikuttanut matkustajarekisteritiedoista käytyyn keskusteluun. Olen ymmärtänyt, että uudessa järjestelmässä käytetään monia matkustajarekisteritietoja. Tietojen säilyttämisen enimmäisajasta matkustajarekisteritietojärjestelmässä oli hyvin vaikea päästä sopimukseen. Nyt näitä tietoja käytetään uudessa järjestelmässä, jossa niitä säilytetään seuraavat 40 vuotta. Mahtaakohan sopimamme enimmäisaika koskea niitä?

Asiat kehittyvät jo nyt omituiseen suuntaan, myös matkustajarekisteritietojen suhteen. Olemme kaikki päässeet sopimukseen tietojen säilyttämistä koskevasta enimmäisajasta sekä niistä tarkkaan määritellyistä tarkoituksista, joihin tietoja voidaan käyttää. Lisäksi eräässä oheiskirjeessään amerikkalaiset suhtautuvat asiaan tyyliin "vähät sopimuksista – jos voimme käyttää näitä tietoja joka tapauksessa muihin tarkoituksiin, käytämme niitä myös muiden riskien tarkasteluun, ja jos haluamme käyttää muitakin kuin sopimuksessa mainittuja 34:ää tietokenttää, teemme niin". Neuvosto vastasi tähän ainoastaan toteamalla asian olevan selvä, mutta EU haluaa, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Neuvosto ei ole myöskään sanonut mitään tämän kirjeen merkityksestä. Oletteko todella sitä mieltä, että kirje lähetettiin ilman mitään syytä, vai kertooko se nyt siitä, mihin tarkoituksiin amerikkalaiset aikovat loppujen lopuksi käyttää näitä tietoja? Haluaisin kuulla ajatuksianne kyseisen kirjeen merkityksestä.

Jos te lisäksi tälläkin kerralla pyydätte vain – komissiota lainatakseni – muodollista vahvistusta sille, että asiat on vahvistettu muodollisesti, Bushin hallinto vastaa epäilemättä noudattavansa kaikkia sääntöjä. Tutkitteko nyt myös sitä, onko todella teknisesti toteutettavissa, että näitä matkustajarekisteritietoja säilytetään vain rajallinen aika? Tarkistatteko, onko se mahdollista? Minusta vaikuttaa siltä, ettei järjestelmässä oteta tätä asiaa lainkaan huomioon.

Haluaisin itse asiassa tarkastella matkustajarekisteritietosopimusta koskevia neuvotteluvaltuuksia, sillä ne on laadittava parin seuraavan kuukauden aikana, ja toivon, että niistä keskustellaan täällä parlamentissa. Lisäksi olen kuullut, että Yhdysvallat ja useat jäsenvaltiot käyvät kahdenvälisiä neuvotteluja uudesta matkustajarekisteritietosopimuksesta. Jos tämä pitää paikkansa, sabotoimme mitä ilmeisimmin omia toimiamme, sillä Yhdysvallat tekee siinä tapauksessa kaikkein joustavimman maan kanssa sopimuksen, johon meidän muiden on vain sitten pakko mennä mukaan. Onko tästä asiasta keskusteltu neuvostossa, ja voitteko vahvistaa, ettei mikään EU:n jäsenvaltio tee kahdenvälistä sopimusta Yhdysvaltojen kanssa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa on tullut ensinnäkin esille EU:n puitepäätöstä koskeva työ, ja kuten avauspuheenvuorossani totesin, tämä työ jatkuu Saksan puheenjohtajuuskaudella. Me olemme työskennelleet paljon puitepäätöksen aikaansaamiseksi, mutta valitettavasti emme vielä tänä syksynä saa sitä valmiiksi.

Mitä tulee unionin ja Yhdysvaltojen väliseen tietojenvaihtoon ja siihen liittyvään ajankohtaiseen keskusteluun, on ensinnäkin todettava, että jäsenvaltiot sopivat tietenkin omassa itsenäisten valtioiden suvereenissa toimivallassaan olevista asioista muiden valtioiden kanssa siten kuin niillä on niistä lupa sopia, eikä neuvostolla ole valtaa puuttua kaikkiin jäsenvaltioiden kahdenvälisiin suhteisiin eikä neuvosto ota niihin kantaa.

Mitä tulee erityisesti unionin PNR-sopimukseen ja sen liityntäpintaan Yhdysvaltojen ATS-järjestelmään, kuten avauksessani totesin, paraikaa selvitetään, mikä on ATS:n yhteensopivuus PNR-järjestelmän kanssa. Olemme siis kysyneet ja pyytäneet selvitystä Yhdysvalloilta tästä yhteensopivuudesta, ja viimeksi eilen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisessä Senior Level Groupin kokouksessa olemme ilmaisseet puheenjohtajavaltiona erityisen huolen siitä, että on mahdollista, että ATS-systeemi ei noudata PNR-sopimuksen ja undertakingsien määräyksiä. Me olemme siis kiinnittäneet asiaan monella tavoin huomiota ja odotamme Yhdysvaltojen vastausta tähän selvitykseen. Kuten totesin, kun vastaus tulee ja keskustelut etenevät, Euroopan parlamentille tiedotetaan tästä kehityskulusta, ja tämänhän myös komission jäsen Frattini totesi omassa puheenvuorossaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin utelias. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sanoitte olevanne nyt huolissanne siitä, että uuden järjestelmän ja matkustajarekisteritietoja koskevan sopimuksen välillä saattaa olla ristiriitoja. Kerroitte kuitenkin myös tienneenne järjestelmästä jo vuodesta 2005 lähtien. Uusi matkustajarekisteritietoja koskeva sopimus tehtiin tuon ajankohdan jälkeen, joten miksi ette ollut huolissanne tästä asiasta silloin, kun tiesitte järjestelmästä mutta olitte yhä tekemässä sopimusta Yhdysvaltojen kanssa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, oletan, että halusitte, että kommentoin tätä asiaa, vaikka toki meillä on neuvoston kyselytunti kahden ja puolen tunnin kuluttua tänään iltapäivällä. Totean, että tätä ATS:n ja PNR:n yhteensopivuutta siis nyt selvitellään, ja pitää muistaa, että silloin kun vasta selvitellään, ei ole myöskään todisteita siitä, että ne eivät olisi yhteensopivia. Ei pidä automaattisesti ajatella, että ne eivät ole yhteensopivia, vaan tätä asiaa tutkitaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, huomaan ikäväkseni, ettei neuvosto ole taaskaan vastannut yhteenkään kysymykseen. Pyydän neuvostoa vastaamaan kysymyksiini kirjallisesti. Lisäksi haluan nyt tietää, voimmeko saada neuvoston tiedustelun kirjallisena ja tiedottaako neuvosto asiasta EU:n kansalaisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten totesin, tärkeintä tässä vaiheessa on tietenkin se, mitä Yhdysvallat vastaa tiedusteluun, jonka komission kanssa olemme tehneet. Mitä muuten tulee menettelytapaan, parlamentilla on mahdollisuus esittää neuvostolle kysymyksiä toisellakin tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten puheenjohtajavaltion edustaja juuri totesi, moniin kysymyksiin vastataan, kun saamme yksityiskohtaisen vastauksen tänään lähettämäämme yhteiseen kirjeeseen.

Voin kertoa teille, että olemme esittäneet tarkan pyynnön. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että toimittaisin teille jäljennöksen Yhdysvaltojen hallitukselle lähetetystä kirjeestä, jos puheenjohtajavaltio suostuu asiaan ja jos parlamentti esittää asiasta muodollisen pyynnön. Näin jokainen pääsee näkemään, mitä olemme pyytäneet. Voin myös lisätä, ettemme suorita tutkimuksia Yhdysvalloissa. Yhdysvallat on täysivaltainen valtio ja tärkein kansainvälinen kumppanimme terrorismin torjunnassa. Haluamme tietää, pitääkö se kiinni sopimuksestamme vai ei. Tämä on hyvin yksinkertainen kysymys, ja toivon, että saamme siihen vastauksen nopeasti.

Matkustajarekisteritietojärjestelmää testataan ennen joulukuun loppua, kuten on suunniteltu. Ellei sopimuksista pidetä kiinni, katsomme, koska niiden voimassaolo päättyy, ja mielestäni meillä on siis nyt myös tilaisuus arvioida tätä ensimmäistä testiä, joka vahvistettiin 19. lokakuuta allekirjoitetussa sopimuksessa.

Kuten jäsen in't Veld on tuonut esiin, on siis selvää, että matkustajille tarkoitetut tiedot on annettava heille, sillä nämä tiedot ovat tarpeellisia ja niistä on tehty sopimus. Lisäksi matkustajarekisteritietojärjestelmän testauksella, joka meidän on määrä tehdä, on myös tarkoitus vastata tähän Yhdysvaltojen viranomaisten tekemään sitoumukseen.

Katson, että Yhdysvaltojen ja jäsenvaltioiden kahdenvälisiä sopimuksia on vältettävä ja että jäsenvaltiot on suostuteltava odottamaan ja tekemään yhteistyötä EU:n neuvottelijoiden kanssa. EU:lla on neuvottelijana epäilemättä paljon enemmän voimaa kuin yksittäisillä jäsenvaltioilla olisi.

Mitä enemmän kannustusta ja poliittista tukea EU:n neuvottelijat saavat, sitä paremmat ovat mahdollisuutemme onnistua. Yhdysvaltojen etu on epäilemättä se, että sillä on vahva poliittinen neuvottelukumppani – ei kuitenkaan sellainen, joka pitää Yhdysvaltoja uhkana. En pidä itse Yhdysvaltoja uhkana ja sitoudun siksi EU:n neuvotteluihin, joiden uskon olevan kansallisia neuvotteluja paljon parempi vaihtoehto. Kannatan myös Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin osallistumista neuvotteluihin.

Jäsen in't Veld otti esiin asian, joka on luonteeltaan myös poliittinen. Jos Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi pyytävät yhdessä, että niille tiedotetaan tapahtumien kulusta tai että ne otetaan joka tapauksessa mukaan perustamamme korkean tason ryhmän työskentelyyn, kannatan tätä omalta osaltani. En kuitenkaan ole tietenkään tämän korkean tason ryhmän ainut jäsen.

Kahden parlamentin – Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin – yhteistyöstä olisi kuitenkin hyötyä. Kaiken tämän on tapahduttava nopeasti, sillä jos haluamme neuvotella uuden sopimuksen varhain keväällä, meidän on varmistettava, että molemmille parlamenteille tiedotetaan aikeistamme helmikuun loppuun tai maaliskuun alkuun mennessä.

Viimeinen huomautukseni koskee neuvotteluvaltuuksiamme. Olen todennut useaan otteeseen, etten vastusta millään tavalla sitä, että parlamentille tiedotetaan ensimmäisenä niitä neuvotteluvaltuuksia koskevasta luonnoksesta, jotka saamme neuvostolta uuden matkustajarekisteritietosopimuksen tekemistä varten. Asia ei riipu yksin minusta, mutta katson, että parlamentille tiedottaminen on myös yksi tapa saavuttaa voimakkaampi poliittinen yhteisymmärrys, kun ryhdymme neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies BORRELL FONTELLES

 

14. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat 14.–15. joulukuuta kokoontuvan eli huomenna alkavan Eurooppa-neuvoston valmistelusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin kiitos tästä mahdollisuudesta, että voimme keskustella 14. ja 15. joulukuuta järjestettävästä Eurooppa-neuvostosta täällä parlamentissa etukäteen. Huomenna kokoontuvan huippukokouksen pääaiheina ovat laajentuminen, oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon tehostaminen ja maahanmuuttopolitiikka.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet käyvät Eurooppa-neuvostossa perusteellisen keskustelun siitä, miten unionin laajentumista tulisi viedä eteenpäin. Kesäkuun Eurooppa-neuvostohan antoi puheenjohtajalle selkeän toimeksiannon järjestää tämä keskustelu. Hyvän pohjan Eurooppa-neuvoston keskusteluille muodostaa 8. marraskuuta julkistettu komission laajentumisstrategia ja maanantaina ulkosuhdeneuvostossa käyty perusteellinen keskustelu.

Kuten aamupäivällä täällä totesin, laajentumiskeskustelussa on tarkoitus vahvistaa ne sitoumukset, jotka olemme antaneet nyt jäsenyysneuvotteluja käyville Kroatialle ja Turkille samoin kuin Länsi-Balkanin maille.

Eurooppa-neuvoston laajentumiskeskustelun lopputuloksena on tarkoitus vahvistaa jäsenvaltioiden uudistettu yhteisymmärrys laajentumisprosessin jatkosta. Se perustuu komission laajentumisstrategian periaatteisiin – annetuista sitoumuksista kiinni pitämiseen, ehdollisuuteen ja tehostettuun tiedottamiseen. Samalla on huomioitava myös unionin kyky ottaa vastaan uusia jäseniä.

Laajentuminen ei ole ainoa unionin tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttava aihe huomenna alkavassa huippukokouksessa. Pääministeri Vanhasen on tarkoitus kertoa Eurooppa-neuvoston illallisella kollegoilleen arvionsa ja keskeisimmät yleiset johtopäätökset puheenjohtajakaudellamme käydyistä luottamuksellisista konsultaatioista perustuslakisopimuksen tulevaisuudesta.

Puheenjohtajakautemme tavoitteena oli perustuslaillista sopimusta koskevan pohdinnan siirtäminen aktiivisempaan vaiheeseen vuoden hiljaiselon jälkeen. Konsultaatiot on nyt käyty kaikkien jäsenvaltioiden sekä vuoden alussa unioniin liittyvien Romanian ja Bulgarian kanssa. On ollut myönteistä huomata, että sisäinen pohdinta on jäsenvaltioissa käynnissä ja se on aktivoitunut. Valmiita ratkaisuja on ollut vielä liian aikaista etsiä, mutta jäsenvaltioiden näkemyksissä on nähtävissä tiettyjä painotuksia. Tulemmekin välittämään yksityiskohtaisen analyysimme tulevalle puheenjohtajavaltiolle Saksalle jatkotyön pohjaksi.

Yksi jatkon kannalta hyvin keskeinen johtopäätös on, että kaikki jäsenvaltiot näkevät sopimusuudistuksen tarpeellisena unionin toimintakyvyn turvaamiseksi. Etenemistapaa tulisi nyt etsiä yhdessä, ja ratkaisumallin tulisi olla kaikkien hyväksyttävissä.

Suomen eduskunta hyväksyi perustuslakisopimuksen tämän kuun alussa, ja tasavallan presidentti päätti sopimuksen ratifioimisesta viime viikolla. Näin Suomesta tuli 16. sopimuksen ratifioinut jäsenvaltio. Tällä tahdoimme antaa signaalin siitä, että meidän mielestämme perustuslaillinen sopimus on tasapainoinen kokonaisuus. Se muodostaa hyvän pohjan kaikille jäsenmaille hyväksyttävissä olevan ratkaisun etsimiselle.

Arvoisa puhemies, kansalaiset odottavat Euroopan unionilta tehokkaita toimia kansainvälisen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnassa. Monien kokemusten kautta on kuitenkin tullut selväksi, että unioni on tällä hetkellä kykenemätön vastaamaan tähän kansalaisten toiveeseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Törmäämme toistuvasti siihen, että pieni vähemmistö jäsenvaltioita estää veto-oikeudellaan päätösten syntymisen. Tästä on valitettavan helppo antaa esimerkkejä: neuvottelut eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä kestivät yli kolme vuotta; emme ole edenneet rasismin vastaisen puitepäätöksen käsittelyssä viimeisten kahden vuoden aikana; neuvottelut kariutuivat myös rajat ylittävän poliisitutkinnan kehittämisessä. Valitettavasti viime viikolla kaatui myös vankien siirtoa koskeva puitepäätös yhden jäsenvaltion vastustukseen.

Nämä esimerkit kertovat syyn siihen, miksi Suomi otti EU-puheenjohtajakautensa tavoitteeksi päätöksenteon kehittämisen erityisesti niissä asioissa, joilla parannetaan kansalaisten turvallisuutta. Saimme tätä koskevan selkeän toimeksiannon myös kesäkuun Eurooppa-neuvostolta.

Poliisi- ja rikosoikeudellinen yhteistyö on vaikea alue. Jäsenvaltioiden kompromissihalukkuus on monien merkittävien kysymysten kohdalla valitettavan vähäistä, koska ne pystyvät veto-oikeudellaan estämään päätöksen syntymisen vielä viime hetkillä. Neuvotteluiden tulokset ovat laihoja ja edistysaskeleet pieniä.

Jotkut jäsenvaltiot ovat todenneet, että päätöksenteon tehostamisen sijaan unionin on keskityttävä konkreettisen yhteistyön tehostamiseen. Toimimalla voimme parhaiten edistää yhteisiä asioita. Käytännön yhteistyön on kuitenkin pohjauduttava yhteisesti sovituille säännöille, ja näistä säännöistä meidän on ollut hyvin vaikea sopia. Tätä ongelmaa ei voi sivuuttaa.

Kansalaisten ohella on nähtävissä, että myös jäsenvaltiot ovat olleet turhautuneita unionin toimintaan. Tämä on johtanut siihen, että yhä useampi jäsenvaltio pohtii mahdollisuutta siirtyä tiivistetyn yhteistyön malliin. Jotkut jäsenvaltiot ovat päätyneet edistämään yhteistyötään unionin rakenteiden ulkopuolelta, mistä Prümin sopimus on hyvä esimerkki.

Suomi on tarjonnut päätöksenteon tehostamien ratkaisuksi nykysopimuksissa olevaa mahdollisuutta siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon poliisi- ja rikosoikeuden alalla. Suomen puheenjohtajakaudella on kuitenkin käynyt selväksi, että jäsenvaltiot eivät ole halukkaita tähän ratkaisuun. Olemme kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tarvitsemme tehokkaamman, avoimemman ja vastuuntuntoisemman päätöksentekomallin poliisi- ja rikosoikeudellisessa yhteistyössä.

Siksi haluamme käyttää loppuun saakka meille viime kesäkuussa annetun toimeksiannon mahdollisuudet päätöksenteon tehostamiseksi. Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus keskustella oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteon tehostamisesta. Toivomme, että päämiehet voisivat sitoutua löytämään ratkaisun tähän ongelmaan, joka on jo kerran ratkaistu perustuslaillisen sopimuksen neuvotteluissa.

Euroopan parlamentti on tehnyt kantansa tässä asiassa hyvin selväksi. Puheenjohtajavaltio pitää suuressa arvossa puhemies Borrellin Lahden epävirallisessa päämiestapaamisessa käyttämää puheenvuoroa, jossa Te, arvoisa puhemies, toitte selvästi esille Euroopan parlamentin näkemyksen siitä, että oikeus- ja sisäasioiden päätöksentekoa on tehostettava.

Arvoisat parlamentin jäsenet, Suomen puheenjohtajakaudella on tehty paljon työtä erilaisissa maahanmuuttokysymyksissä. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanossa on edetty hyvin. Se on myös osoittautunut oikeaksi tavaksi lähestyä tätä aihetta. Maahanmuutto on tällä hetkellä yksi unionin suurimmista haasteista, mutta myös mahdollisuus.

Suomen kaudella on keskitytty erityisesti yhteistyöhön Afrikan maiden kanssa. Olemme järjestäneet kaksi onnistunutta maahanmuuttoon ja kehitykseen keskittynyttä ministerikonferenssia. Lisäksi Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontex on koordinoinut onnistuneita operaatioita unionin eteläisillä rajoilla.

Seuraava tärkeä askel on soveltaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan periaatteita myös muihin maantieteellisiin alueisiin sekä laajentaa sen ulottuvuutta myös muille politiikan sektoreille.

Olemme johdonmukaisesti korostaneet, että unionin tulee kyetä luomaan kattava maahanmuuton hallinnan politiikka, jossa huomioidaan sekä laittomaan että lailliseen maahanmuuttoon liittyvät kysymykset kotouttaminen mukaan luettuna.

Ensi vuoden ensisijaisista toimista on tarkoitus sopia huomenna alkavassa Eurooppa-neuvostossa. Sovittavat toimet pohjautuvat kahteen komission viime viikolla antamaan tiedonantoon.

On tärkeää, että pystymme sopimaan pitkän aikavälin toimien lisäksi myös niistä toimista, joita unioni voi käyttää vastatakseen äkillisiin ja yllättäviin maahanmuuttovirtoihin.

Arvoisa puhemies, koska Suomen puheenjohtajakaudella järjestetään vain yksi virallinen Eurooppa-neuvoston kokous, on kokouksen yhteydessä annettaviin päätelmiin kohdistunut paljon odotuksia ja toiveita. Olemme kuitenkin jo pitkään olleet sitä mieltä, että päämiesten on koettava Eurooppa-neuvoston päätelmät keskustelujen aidoksi lopputulokseksi. Päätelmät eivät saa olla vain luettelo kaikista vireillä olevista ja kaikista käsitellyistä asioista. Tämän vuoksi olemme lähteneet Eurooppa-neuvoston valmisteluissa siitä, että päätelmiin kirjataan vain asioita, joista päämiehet keskustelevat tai joiden osalta on tarpeen antaa poliittista ohjausta unionin tulevalle työlle.

Siten jo äsken esille ottamieni keskusteluaiheiden lisäksi Eurooppa-neuvoston päätelmissä otetaan esille Lahden päämiestapaamisen seurantana innovaatiopolitiikka, energiapolitiikka ja ilmastonmuutos. Nämä ovat merkittäviä teemoja unionin tulevaisuudelle ja niiden kaikkien osalta työn etenemistä seurataan Eurooppa-neuvoston seuraavassa kevätkokouksessa.

Huomenillalla Eurooppa-neuvoston yhteydessä järjestettävillä ulkoministerien illallisilla esillä ovat Lähi-itä, mukaan lukien Iran, sekä Afrikka, jonka osalta erityisesti esillä on Sudanin ja Darfurin tilanne.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uskon ja toivon, että meille tulee aktiivinen ja hyvä näkemysten vaihto huomenna alkavan Eurooppa-neuvoston käsiteltävistä asioista.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia, ministeri Lehtomäki. Haluan heti puheenne jälkeen kiittää teitä omasta puolestani ja kaikkien jäsenten puolesta pian päättyvän Suomen puheenjohtajuuskauden aikana toteuttamistanne toimista ja tekemästänne työstä. Olette osallistunut kahdeksaan istuntoon ja kolmeenkymmeneen eri aiheista käytyyn keskusteluun ja olette ollut aina parlamentin käytettävissä. Arvostamme tätä ja kiitämme teitä siitä.

(Suosionosoituksia)

 

15. Tervetulotoivotukset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Ilmoitan teille, että virallisella lehterillä istuu Montenegron tasavallan parlamentin puhemies Ranko Krivokapic ja integraatiosta Euroopan unioniin vastaava varapääministeri Gordana Djurovic.

(Suosionosoituksia)

Kuten tiedätte, Euroopan parlamentin ja Montenegron ensimmäinen parlamenttien välinen kokous pidetään tänään, ja toivotamme vieraille paljon onnea kokouksiin, joihin he osallistuvat kanssamme täällä parlamentissa.

Kiitos, että osallistutte istuntoomme.

 

16. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät parlamentin jäsenet, kesäkuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto oli tärkeä vaihe menettelyjen kannalta monesta syystä. Haluan mainita niistä erityisesti yhden. Katson, että kesäkuun Eurooppa-neuvostossa hylättiin lopullisesti ajatus siitä, että Euroopan unionin toimielinmuutosten ja uusien menettelytapojen täytäntöönpanon välillä olisi jonkinlainen ristiriita. Aikaisemmin niiden, jotka puhuivat poliittisesta ohjelmasta, tuloksiin ja käytännön hankkeisiin keskittyvästä ohjelmasta, sanottiin usein välttelevän jollakin tavalla institutionaalista keskustelua. Toisaalta niitä, jotka puhuivat perustuslain puolesta, syytettiin omaan napaan tuijottamisesta ja pakkomielteisestä takertumisesta teknisiin näkökohtiin. Uskon, että tämä ajatus on haudattu lopullisesti.

Kesäkuussa hyväksytty kaksitasoinen strategia osoittaa, kuinka nämä molemmat näkökohdat liittyvät yhteen ja kuinka ne voivat tukea vastavuoroisesti toinen toistaan. Nimittäin niin kauan kuin meidän on työskenneltävä unionissa, joka ei ole niin tehokas ja niin demokraattinen kuin tiedämme sen voivan olla, emme onnistu vakuuttamaan täysin kansalaisiamme pyrkimyksillämme toteuttaa politiikkaa, jota he odottavat meiltä. Joka kerta kun ehdotamme menettelytapoja, joilla on tarkoitus parantaa kansalaistemme elämää, vakuutamme ihmiset ainoastaan siitä, että otamme jälleen yhden askeleen tiellä kohti Euroopan yhdentymistä.

Puheenjohtajavaltio Suomi on osoittanut ymmärtävänsä täydellisesti asioiden tilan, ja siksi se on toteuttanut kuuden kuukauden ajan käytännönläheisiä ja tarkkaan kohdennettuja toimia. Nämä kuusi kuukautta ovat osoittaneet sen ymmärtävän aidosti, mitä parlamentti, neuvosto ja komissio voivat tarjota EU:lle tehdessään yhteistyötä. Tulokset ovat nähtävissä: niitä ovat yhteisymmärrys arkaluonteisista asioista, kuten uudesta REACH-asetuksesta, globalisaatioon mukautumista helpottava rahasto – josta olen erityisen ylpeä, sillä aloite tuli komissiolta, kuten tiedätte – nopea reagointi Libanonin kriisiin, Bulgarian ja Romanian liittymisen sujuva valmistelu, niin arkaluonteinen kuin asia onkin, sekä pyrkimykset muuttaa EU:n ulkopolitiikkaa johdonmukaisempaan suuntaan. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että edistystä on todella saatu aikaan.

Tällä viikolla on alkamassa Eurooppa-neuvosto, jossa keskitytään erittäin tärkeisiin kysymyksiin, joiden suhteen puheenjohtajavaltio Suomi on jo osoittanut Euroopan unionin toimivan määrätietoisella ja ennakoivalla tavalla.

Haluan puhua aluksi innovoinnista. Lahdessa käytiin tästä aiheesta hyvin laadukasta keskustelua. Keskustelusta jäi mieleen kuva eurooppalaisista johtajista, jotka ovat päättäneet aidosti toimia innovoinnin puolesta. Katsonkin, että nyt voimme todella sanoa innovoinnin olevan yksi Euroopan unionin tärkeimmistä poliittisista painopisteistä. Olen tästä hyvin ilahtunut. Kuten voitte huomata lukiessanne eilen julkaisemaamme vuosikertomusta kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian täytäntöönpanosta, innovointi on asetettu etusijalle paitsi yhteisössä myös monenlaisissa kansallisissa menettelytavoissa. Katson siksi, etteivät eurooppalaisten johtajien puheet Lahdessa olleet pelkkää sanahelinää: useissa jäsenvaltioissa on saatu aikaan huomattavaa edistystä. Jos tarkoituksena on kuitenkin saada aikaan todellinen EU:n talouden muutos, eurooppalaista ulottuvuutta ei voida sivuuttaa. Meidän on kieltämättä toteutettava enemmän kansallisia toimia, mutta meidän on myös tartuttava tilaisuuteen voidaksemme hyödyntää eurooppalaista ulottuvuutta mahdollisimman tehokkaasti.

Toimielimenne, parlamentti, on myös kiinnittänyt huomiota teollis- ja tekijänoikeuksiin, yhteisiin teknologia-aloitteisiin ja standardointiin sekä moniin muihin aloihin, joilla tarvitaan EU:n toimia. Uskon, että Eurooppa-neuvostossa edistytään näissä tehtävissä.

Neuvosto valmistautuu epäilemättä käsittelemään innovointi-, energia- ja ilmastonmuutoskysymyksiä kevään 2007 Eurooppa-neuvostossa, jossa uskoakseni käsitellään näitä asioita hyvin paljon. Olen iloinen siitä, että Euroopan komissio on voinut vaikuttaa – vieläpä merkittävästi – tähän työhön Euroopan teknologiainstituuttia koskevien ehdotustensa muodossa.

Sen lisäksi, että Euroopan teknologiainstituutti edistää suoraan innovointia Euroopan unionissa, se myös symboloi – ja on muistettava, että symboleilla on toisinaan hyvin suuri merkitys – sitä tapaa, jolla Euroopan unioni osoittaa olevansa kunnianhimoinen ja innovatiivinen. On myönteistä ja hyvin tärkeää, että Euroopan parlamentin jäsenet kannattavat Euroopan teknologiainstituuttia. Toivon, että parlamentti ja neuvosto ottavat Euroopan teknologiainstituutin prioriteettilistalleen, jotta se voi aloittaa toimintansa mahdollisimman pian. Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Suomea vankkumattomasta tuesta, jota se on antanut tälle EU:n tärkeälle hankkeelle.

Seuraavaksi puhun maahanmuutosta. Tuskin mikään muu kuva vaikutti syksyllä ihmisiin yhtä voimakkaasti kuin kuva miehistä ja naisista, jotka olivat valmiita vaarantamaan henkensä päästäkseen Euroopan rannikoille. Asiaan oli reagoitava kiireesti, ja olen ilahtunut siitä, että Euroopan unioni osoitti olevansa tehtävän tasalla. Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapamme, johon kuuluu aikaisempaa tiiviimpää merirajoilla tehtävää yhteistyötä ja Frontexin kaltaisten välineiden vahvistamista, voimistaa entisestään vahvaa reaktiotamme, jonka vaikutukset ulottuivat pitkälle ja joka toteutettiin hyvin käytännönläheisellä tavalla. Jos Eurooppa-neuvosto hyväksyisi tämän lähestymistavan, se osoittaisi selvästi, että kyse on yhteisestä ongelmasta, johon Euroopan unionin on löydettävä yhteinen ratkaisu.

On totta, että tällä alalla on yhä ongelmia. Uskon kuitenkin, että käyttämämme lähestymistapa, komission muotoilema kokonaisvaltainen lähestymistapa, voi olla oikea ratkaisu Euroopan unionille. Meidän on ryhdyttävä heti töihin ja suhtauduttava asiaan pitkän aikavälin haasteena. Meidän on siksi koordinoitava sisäisten ja ulkoisten välineiden käyttöä ja lisättävä vuoropuhelua lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on myös kiinnitettävä enemmän huomiota kotouttamiseen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun.

Meidän on nähtävä asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat: jos haluamme toimia tehokkaasti, tarvitsemme tarkoituksenmukaiset välineet. Siksi meidän on tärkeää tehostaa päätöksentekomenettelyjämme, jotta voimme reagoida jatkossa nopeammin sekä maahanmuuton alalla että oikeus- ja sisäasioiden alalla yleensä. Olen vahvasti samaa mieltä siitä, mitä puheenjohtajavaltio Suomen edustaja juuri sanoi. Mikäli jäsenvaltiot haluavat todella osoittaa päättäneensä tehdä yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi sekä maahanmuuttopolitiikkaa, oikeutta ja turvallisuutta koskevissa asioissa, niillä on nyt hyvä tilaisuus tuoda tämä tahtonsa esiin muuttamalla EU:n päätöksentekomenettelyjä yksinkertaisempaan, nopeampaan, tehokkaampaan ja käytännöllisempään suuntaan! Meidän ei ole mitään järkeä estää itseämme hyödyntämästä niitä institutionaalisia mahdollisuuksia, joita meillä on jo nyt.

(EN) Arvoisa puhemies, haluan ottaa esiin viimeisenä mutten missään nimessä vähäisimpänä asiana laajentumisen. Jotkut saattavat ajatella, että asiat, joita meidän on käsiteltävä tällä viikolla, osoittavat, ettei laajentumispolitiikkaa ole toteutettu tehokkaasti. Haluan selventää, miksi tämä käsitys on virheellinen.

Pidän ensinnäkin kritiikkiä kummallisena, sillä olemme ottamassa laajentumisen alalla seuraavan askeleen vain muutaman viikon päästä. Parlamentin eilinen äänestystulos osoitti luottamusta kahta komission jäsentä kohtaan ja symboloi sitä, kuinka tärkeänä parlamentti pitää Bulgarian ja Romanian liittymistä Euroopan unioniin. Se symboloi myös sitä keskeistä tehtävää, jossa Euroopan parlamentti on toiminut mahdollistaakseen laajentumisen ja saadakseen sen onnistumaan. Vuoden 2004 laajentumisen edut ovat 25 jäsenvaltion EU:lle ilmeiset. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö tarkastelisi myöhemmin EU:n laajentumista 27 jäsenvaltion unioniksi yhtä tyytyväisinä.

Eurooppa-neuvostossa keskitytään kuitenkin kahteen kysymykseen: EU:n kykyyn ottaa uusia jäseniä sekä Turkin kanssa käytäviin liittymisneuvotteluihin.

Komission kertomuksessa EU:n kyvystä ottaa uusia jäseniä pannaan merkille, että laajentumisen seurauksista on esitetty aiheellisia kysymyksiä. Kaikki täällä olevat tietävät, ettei Euroopan unioni ole yrittänyt salata laajentumisen seurauksia. Miksi tekisimme niin, kun edessämme olevat todisteet osoittavat seurausten olevan hyvin myönteisiä?

Meidän on kuitenkin suhtauduttava näihin huolenaiheisiin asianmukaisella tavalla ja osoitettava, kuinka vakavasti EU suhtautuu vastuuseensa varmistaa, että laajentuminen toimii. Laajentuminen nimittäin todella toimii sekä EU:hun liittyvien uusien jäsenvaltioiden että laajentuneen Euroopan unionin kannalta. Meidän on kaikkien suhtauduttava vastuullisemmin velvollisuuteemme osallistua aktiivisesti tähän keskusteluun. Olen sanonut varsin usein, ettei laajentumista voida viedä eteenpäin byrokraattisesti eikä edes diplomaattisesti: se on hoidettava demokraattisesti. Meidän on voitettava EU:n kansalaisten luottamus.

Komissio antoi kaksi viikkoa sitten Turkkia koskevan suosituksensa. Sen pohjalta neuvosto päätti tällä viikolla keskeyttää neuvottelut useista keskeisistä kysymyksistä. Tämä on selvä merkki siitä, ettei oikeudellisten velvoitteiden rikkomista hyväksytä. Samalla neuvotteluprosessin jatkaminen on kuitenkin myös selvästi oma strateginen etumme. Molempien osapuolten on noudatettava sääntöjä. Toivomme, että Turkki osoittaa haluavansa täyttää velvoitteensa.

Ymmärrämme, että meidän on tärkeää osoittaa olevamme uskottavia puhuessamme laajentumisen ehdoista. Tarvitsemme laajentumiselle kansalaisten tuen, jotta voimme näyttää, että olemme uskottavia, että sitoumuksia on kunnioitettava ja että olemme oikeudenmukaisia ja tiukkoja tarkastellessamme sitä, kuinka eri ehdokasvaltiot edistyvät liittymisprosessissaan.

Tiedämme, että meidän on pidettävä ehdokasvaltiot motivoituneina. Laajentuminen on edistyksen kannalta niin myönteinen voima, että meidän kaikkien etumme on, että ehdokkaat jatkavat vaikeita uudistuksia, jotka vievät vääjäämättä kauan aikaa. Kroatia on aloittanut uudistukset hienosti, ja jos se jatkaa uudistustyötä, siitä tulee todennäköisesti seuraava EU:hun liittyvä valtio. Myös Länsi-Balkanin valtiot ovat saaneet aikaan edistystä. Olemme tarjonneet niille selviä eurooppalaisia tulevaisuudennäkymiä ja meidän pitäisi osoittaa niille suhtautuvamme vakavasti Balkanin maiden eurooppalaisiin tulevaisuudennäkymiin.

Meidän on saavutettava laajentumisesta uusi yhteisymmärrys, niin että tunnustamme laajentumisen strategisen arvon ja varmistamme toimintakykymme säilymisen, samalla kun otamme uusia jäseniä. Komissio pitää jatkossakin lujasti kiinni keskeisistä periaatteista: tehtyjen sitoumusten noudattamisesta, tiukasta ja oikeudenmukaisesta arvioinnista sekä pyrkimyksistä parantaa prosessin laatua. Laajentumisprosessi on osoittautunut joustavammaksi kuin koskaan.

Haluan lopuksi kertoa teille toivovani vilpittömästi, että Eurooppa-neuvosto vahvistaa tällä viikolla laajentuneen Euroopan unionin olevan valmis kohtaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden haasteet. Kiitos.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Gert Poettering, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, kuten neuvoston puheenjohtaja sanoi, meidän on suunnattava katseemme tulevaisuuteen, ja juuri niin meidän on uskoakseni tänään tehtävä. Meidän on suunnattava katseemme paitsi Euroopan unionin myös koko Euroopan ja koko maailman tulevaisuuteen. Parhaita puheenjohtajamaita yleensä ovat ne, jotka eivät tee mitään ilmiömäistä vaan työskentelevät hyväntahtoisesti ja määrätietoisesti, ja tiedämme, että puheenjohtajavaltio Suomi on onnistunut tässä erityisen hyvin.

Toivon, että huomenna ja ylihuomenna pidettävässä Brysselin huippukokouksessa, johon Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä valmistautuu huomenna iltapäivällä, on mahdollista päättää joistakin laajentumista koskevista suuntaviivoista. Puheenvuoronsa päätteeksi komission puheenjohtaja kehotti meitä antamaan sellaisen viestin, että pidämme kiinni sitoumuksistamme. Olemme avoinna myös niille maille, jotka ovat hyvin tavalliseen tapaan hakeneet Euroopan unionin jäsenyyttä. En tarkoita tällä ainoastaan Kroatiaa, vaan myös koko Balkanin aluetta. Näihin maihin sovelletaan kuitenkin luonnollisesti tiettyjä ehtoja. Meidän on hoidettava velvoitteemme – pacta sunt servanda – ja tämä koskee molempia osapuolia.

Arvoisa komission puheenjohtaja, kiitän teitä ja koko komissiota lämpimästi siitä kauaskatseisesta, peräänantamattomasta ja oikeudenmukaisesta tavasta, jolla olette käsitelleet Turkin kysymystä, sillä tällä polulla meillä ei ole varaa harha-askeliin. Olette vältelleet selkkauksen ja todella vakavan riidan syntymistä Turkin ja Euroopan unionin välille. Ellei Turkki toisaalta kuitenkaan täytä velvoitteitaan – esimerkiksi Kyproksen tapauksessa, jossa se on luvannut ratkaista ongelman ja tunnustaa tulliliiton tekemättä kuitenkaan niin – emme saa alistua ja hyväksyä tätä, vaan meidän on annettava oman uskottavuutemme tähden viesti, jossa kantamme tehdään selväksi.

Ellemme olisi antaneet Turkille minkäänlaista merkkiä, olisimme menettäneet uskon itseemme. Kuka sitten luottaisi enää Euroopan unioniin? Tästä syystä se, mitä komissio on ehdottanut tekevänsä asialle ja minkä ulkoministerit ovat hyväksyneet, osoittaa suurta vastuullisuutta ja on johtanut järkevään sovitteluratkaisuun.

Euroopan unionin on nyt parannettava kykyään ottaa uusia jäseniä. Olen kiitollinen neuvoston puheenjohtajavaltiolle Suomelle siitä, että se on ottanut monissa kahdenvälisissä keskusteluissa esiin kysymyksen siitä, kuinka voisimme ratkaista perustuslakia koskevan ongelman. Ilahduin siitä, että ministeri Lehtomäki totesi olevan ilmeistä, että kaikki hallitukset ovat yhtä mieltä uudistustarpeesta. Tämä tarkoittaa, että perustuslakisopimuksen sisältö hyväksytään pohjimmiltaan. Haluan todeta – rauhallisesti ja ryhmämme Euroopan kansanpuoluetta edustavien jäsenten puolesta – että meidän on tehtävä osassa 1 kuvatuista uudistuksista totta ja että meidän on myös tehtävä päätös asiasta, joka muodostaa niin sanoakseni arvojemme oikeusperustan, eli siitä, mikä vahvistetaan osassa 2. Tämä osahan on jo joka tapauksessa hyväksytty Nizzassa peruskirjan muodossa, eikä sen muuttamiseen velvoittavaksi lainsäädännöksi pitäisi liittyä mitään ongelmia. Se, mitä me Euroopan kansanpuolueen jäsenet haluamme saavuttaa, riippuu juuri tästä.

Joku voi ehkä ajatella, että on liioiteltua kiitellä komissiota tässä vaiheessa, mutta kun kiitos on perusteltu, se on lausuttava ääneen. Juuri komission puheenjohtaja ehdotti 25. maaliskuuta Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteistä julistusta. Katsomme sen olevan erittäin hyvä asia ja kannatamme sitä. Lisäksi haluamme todeta hallituksille, että jos niistä jokin vastustaa Euroopan parlamentin osallistumista, sillä on edessään ongelma ainakin meidän ryhmämme muodossa, koska haluamme yhteisen julistuksen, joka sitoo meidät uudistuksiimme ja ilmentää arvojamme.

Haluan puhua lopuksi aiheesta, josta meidän on oltava tietoisempia. Kyse on ilmastonmuutoksesta. Olemme toki vapaita tekemään tällä planeetalla, mitä haluamme, mutta jos ilmasto muuttuu tavalla, joka saattaa meidät vaaraan ja köyhdyttää laajoja alueita, poliittiset pyrkimyksemme eivät auta meitä millään tavalla. Juuri tästä syystä Euroopan parlamentin ja muiden toimielinten on asetettava ilmastonmuutosasiat etusijalle. Toivotan neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle ja tietenkin myös omalle puhemiehellemme, joka toimii tapansa mukaan asiassa aktiivisesti, onnea ja menestystä Eurooppa-neuvostoon yhteisten pyrkimystemme ja meidän kaikkien yhteisen EU:n edistämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin politiikassa ollaan siirtymässä Euroopan parlamentin vaalikauden toisella puoliskolla ratkaisevaan vaiheeseen. Tälle vaalikaudelle on ollut ominaista ratkaisujen löytäminen moniin kysymyksiin ja ongelmiin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n tulevaisuuden kannalta. Haluan siksi aivan aluksi todeta ryhmäni puolesta, että olemme valmiita käymään tänä aikana muiden toimielinten – neuvoston ja erityisesti komission – kanssa rakentavaa vuoropuhelua, jolla pyritään löytämään tie ulos umpikujasta, johon EU on ajautunut.

Vaalikautemme ensimmäisellä puoliskolla meillä oli Euroopan parlamentissa aihetta monenlaiseen oikeutettuun kritiikkiin, josta osa kohdistui suoraan komissioon. Haluamme kuitenkin tehdä komission kanssa tiivistä yhteistyötä sellaisten asioiden kuin tulevan huippukokouksen valmistelun ja ennen kaikkea sen arvioinnin alalla siltä pohjalta, että EU:n sisämarkkinoille on luotava sosiaalinen ulottuvuus tai ihmiset kääntävät sille selkänsä. Päätimme Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen kokouksessa useista suuntaviivoista ja määrittelimme tiettyjä vaatimuksia, joita aiomme esittää tässä huippukokouksessa. Lisäksi kollegani Poul Nyrup Rasmussen, joka valittiin tuolloin uudelleen puheenjohtajaksemme, puhuu pian ryhmämme puolesta Euroopan unionin sosiaalisesta ulottuvuudesta. Meidän on siis valittava joko sosiaaliturva tai se, että kansa kääntää meille selkänsä. Mitä tapahtuisikaan, jos jälkimmäinen vaihtoehto toteutuisi ja jos EU:n yhdentymishankkeen tämänhetkinen lamaannus uhkaisi tuhota koko hankkeen? Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, siinä tapauksessa kuvaamianne tehtäviä ei voitaisi hoitaa. Kortit ovat pöydällä. On helppoa kuvailla, mitä meidän on tehtävä. Ilmastonmuutoksesta ei voida käydä kevyttä keskustelua. Jos kaikki 2,3 miljardia kiinalaista ja intialaista katsovat, että heillä on oikeus käyttää yhtä paljon energiaa kuin meillä eurooppalaisilla sekä amerikkalaisilla, niiden talouksien kasvunopeus koituu tämän planeetan kuolemaksi. Voimme leikata täällä Euroopan unionissa hiilidioksidipäästöjämme niin paljon kuin haluamme, mutta määrä, jonka ne päästävät ilmaan, on moninkertaisesti liian suuri. Meidän on toimittava, ja Euroopan unionin on toimittava asiassa johtavassa asemassa.

Kortit ovat pöydällä. Venäjä ei ole moitteeton demokratia, ja sen sisäpolitiikasta on keskusteltava. Tarvitsemme kuitenkin sitä ratkaistaksemme mieltämme askarruttavat kansainväliset konfliktit. Iranin tai Lähi-idän konflikteja ei nimittäin kyetä ratkaisemaan ilman Venäjää, jota itseään – otettakoon tämä huomioon – Pohjois-Korea uhkaa ydinasein. Olen siis kiitollinen neuvoston puheenjohtajavaltiolle Suomelle siitä, että se on tehnyt kovasti työtä tämän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen valmistelemiseksi ja neuvottelujen käynnistämiseksi. Toivon myös Puolan hallituksen huomaavan lopulta, että tarvitsemme tämän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen.

Kuvaamani kansainväliset konfliktit – erityisesti Lähi-idän konflikti – ovat todellinen ja vakava vaara, ja rauhan solmiminen edellyttää paljon nokkelaa toimintaa. Yksi askel, joka meidän on otettava, jos haluamme rakentaa sillan Euroopan naapurustossa oleville epävakaille alueille, on liittymisnäkymien myöntäminen Turkille. Juuri hyväksytty teksti on päätöslauselma sanan todellisessa merkityksessä. Se on ennen kaikkea viesti Turkin hallitukselle siitä, että haluamme jatkaa neuvotteluja sen kanssa, ja vetoan siihen, ettei se jättäisi uudistuksiaan kesken eikä antaisi periksi houkutukselle käyttää sisäpoliittista korttia ja hankkia EU:n vastaisilla toimillaan muutaman äänen lisää – ja todeta tämän jälkeen, että ymmärsimme asian väärin. Se ei käy, eikä myöskään ole hyväksyttävää, että me lähetämme omalta osaltamme yhtenä päivänä yhdenlaisen viestin ja toisena toisenlaisen. Tästä syystä jäsen Poetteringin ja liittokansleri Merkelin on päätettävä siinä vaiheessa, kun Saksasta tulee neuvoston puheenjohtajavaltio, mitä he haluavat ja haluavatko he antaa Turkille liittymisnäkymät. Toisin sanoen epätoivoiset pyrkimykset löytää jonkinlainen syy, jonka perusteella olisi mahdollista sanoa, ettei se käy – sitä voitaisiin nimittää vaikkapa Kyproksen tekosyyksi – eivät tuota tulosta, ja siksi komissio tekee viisaan päätöksen ja Ankara antaa epäasiallisen vastauksen. Toivon, että pääministeri Erdogan miettii asiaa vielä uudelleen. Yleisesti ottaen nämä liittymisnäkymät ovat kuitenkin välttämättömät Euroopan unionin turvallisuuden kannalta.

Lisään vielä, että sanon näin, vaikka olen hyvin tietoinen siitä, että monet suhtautuvat asiaan epäillen. Poliitikkojen on kuitenkin oltava toisinaan riittävän rohkeita sanoakseen tämän, vaikka he tietävät kansan suhtautuvaan asiaan epäilevästi ja vaikka he ovat perillä siitä, että heidän äänestäjänsä saattavat olla asiasta eri mieltä – äänestäjien vakuuttamiseksi on tehtävä työtä. Poliitikkojen on esitettävä perustelunsa antamatta periksi jokapäiväistä politiikkaa leimaavalle opportunismille, joka saattaisi viedä heidät voittoon seuraavissa vaaleissa. On kuitenkin todettava, että on paljon vaarallisempaa polttaa islamilaiseen maailmaan vievä silta, jonka turkkilaisten liittyminen Euroopan unioniin auttaa meidät rakentamaan, kuin hävitä yhdet vaalit. Tämän huippukokouksen kortit ovat pöydällä. Ongelmiin voidaan puuttua, ja olen yrittänyt kuvailla, kuinka me Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä voimme edistää asiaa omalta osaltamme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, tarkkailijat ilahtuvat kuullessaan, että puheenjohtajavaltio on aikeissa lyhentää neuvoston päätelmiä. Tämänhetkinen tekstiluonnos on ainakin ranskaksi ymmärtääkseni noin 20 sivua pitkä, kun tavallisesti se on 60 sivua. Sen sijaan he saattavat ilahtua hieman vähemmän kuullessaan jäsen Poetteringilta, että Euroopan kansanpuolue kokoontuu huomenna valmistellakseen huippukokousta. Euroopan kansanpuolueen jäsenet ovat niin erimielisiä Turkin kaltaisista kysymyksistä, että heidän valmistellessaan huippukokousta asiat eivät muutu yhtään parempaan suuntaan! Itse asiassa neuvoston sihteeristö valmistelee ymmärtääkseni kirjettä, jossa todetaan, että "ellei tilanne parane pikaisesti, saatamme pyytää teitä lopettamaan auttamisemme"!

Haluan puhua kolmesta kysymyksestä, jotka ovat huippukokouksen esityslistalla: laajentumisesta, energiasta ja maahanmuutosta. Neuvosto keskustelee laajentumisesta ja epäilemättä myös EU:n kyvystä ottaa uusia jäseniä. Ehkäpä se pääsee sopimukseen siitä, mihin Eurooppa päättyy. Luulen kuitenkin, että Jean Monnet oli oikeassa puhuessaan vuonna 1955 Euroopan parlamentin edeltäjälle, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön yleiskokoukselle, "laajemmasta yhdentyneestä Euroopasta, jonka rajat asettavat vain ne, jotka eivät ole vielä liittyneet siihen". Kiinalaiset esittäisivät asian hieman arkipäiväisemmin seuraavaan tapaan: "ne, jotka päättävät, onko linja-auto täynnä, ovat bussin ulkopuolella".

Turkista on tärkeää käydä keskustelua, ja kiitän komissiota ja erityisesti komission jäsentä Rehniä toimiin ryhtymisestä ja vankan ehdotuksen tekemisestä ennen kuin jäsenvaltioiden hallitusten oli aika reagoida anarkistisesti. Ulkoministerit ovat antaneet tukensa tälle vankalle ehdotukselle, ja toivon neuvoston ottavan sen käsittelyyn. Tunnustetaan kuitenkin, että ennen kuin jatkamme keskusteluja laajentumisesta, meidän on saatava omat perustuslakiasiamme hoidettua, sillä EU:n kansalaiset eivät halua EU:n laajentuvan enempää, ellei unionin tulevalla kehityksellä ole selkeää perustaa. Meidän ei kannata miettiä, voimmeko kirjoittaa Nizzan sopimuksen uusiksi mahdollistaaksemme Kroatian liittymisen. Hoidetaan perustuslakiasia ensin.

Jatkan puhumalla energiasta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ryhmäni on hyvin huolissaan siitä, että Euroopan unioni on vaarassa joutua biopolttoaineiden alalla tuottajien panttivangiksi, olivatpa nämä venäläisiä, pohjoisafrikkalaisia tai keskiaasialaisia tai jopa latinalaisamerikkalaisia. Meidän onkin leikattava EU:ssa kiireesti moottoriajoneuvojen ja sähkölaitteiden kulutusta, lämmityksestä johtuvaa kulutusta parantamalla rakennusten suunnittelua, leikattava elektroniikan kulutusta sekä lisättävä turvallisiin ja kestäviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa. Tällaisia lähteitä ovat biomassa, josta komissio on antanut ehdotuksen, sekä uusiutuvat energialähteet. Tämä olisi kenties mahdollista tutkimuksen keinoin ja siirtymällä vetytalouteen tai tarkastelemalla ydinfuusioon liittyviä mahdollisuuksia.

Meidän on vapautettava markkinat, sillä se, ettei meillä ole EU:ssa kunnollista energiapolitiikkaa, johtuu osittain siitä, ettemme ole vapauttaneet markkinoita kunnolla. On mukavaa havaita, että jopa sosiaalidemokraatit, jotka kokoontuivat Portossa viime viikolla, ovat viimeinkin panneet merkille, että kilpailusta tulee tärkeä asia tulevan kehityksen kannalta.

Maahanmuutosta totean, että komissio ja neuvosto keskittyvät liiaksi turvallisuusnäkökohtiin eivätkä riittävästi taloudellisiin tai humanitäärisiin näkökohtiin. Emme voi puhua maahanmuuton "tehokkaasta hallitsemisesta", rajaturvallisuusviraston "vahvistamisesta" tai mistään muustakaan sellaisesta, ellemme pane merkille, millainen inhimillinen tragedia eteläisillä rannoillamme on käynnissä, sillä ihmiset tietävät löytävänsä työtä täältä Euroopasta. Puhemies sanoi tämän olevan pitkän aikavälin haaste. Tämä kyllä pitää paikkansa, mutta neuvosto ei ole tehnyt asialle viiteen vuoteen yhtään mitään, ja meidän on saatava asiassa aikaan edistystä.

Loppuun lisään, että jos neuvosto alkaa keskustella Galileon sijainnista – ymmärtääkseni sitä tavoittelevat Praha, Valetta ja Ljubljana – miksei asiassa otettaisi esimerkkiä tästä ihanasta toimielimestä ja sijoitettaisi toimintaa kolmeen eri paikkaan? Ainakin ne, jotka pohtivat Galileon sijoittamista, voisivat todeta eppur si muove!

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Watson, ette varmaankaan ole tosissanne?

 

17. Tervetulotoivotukset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi viralliselle lehterille saapunut toinen valtuuskunta. Istuntoamme seuraa valtuuskunta, jota johtaa Azerbaidžanin tasavallan parlamentin varapuhemies ja EU:n ja Azerbaidžanin parlamenttien välisestä yhteistyöstä vastaavan valiokunnan yhteispuheenjohtaja Aleskerov. Tervetuloa!

(Suosionosoituksia)

 

18. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
MPphoto
 
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toivotan varapuhemiehen ja yhteispuheenjohtajan tervetulleeksi. Tulevaa huippukokousta silmällä pitäen haluan heittää ilmaan muutaman ajatuksen siinä toivossa, että huomaatte, millaisella energialla ne on ladattu. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti aikaisempaa suurempaa energiatehokkuutta, eikä se myöskään tekisi hallaa huippukokoukselle.

Aloitan Turkista. Haluan sanoa siitä muutaman asian, joihin on jo tänään viitattu. Turkin jäsenyyteen liittyvillä ongelmilla ei ole mitään tekemistä Kyproksen kanssa. Ei siis esitetä, että Kyprosta voitaisiin käyttää keinona ratkaista Turkin liittymistä koskeva ongelma. Kyllä, Turkin on hyväksyttävä tulliliitto. Meidän on Euroopan unionissa saatava Pohjois-Kyproksen saarto kerta kaikkiaan loppumaan, emmekä saa enää antaa kyproksenkreikkalaisten sortaa Pohjois-Kyprosta niin kuin he tekevät, sillä pohjoiskyproslaiset ovat kahdenlaisen nationalismin, kyproksenkreikkalaisen ja kyproksenturkkilaisen nationalismin, uhreja. Meidän eurooppalaisten on sanottava tämä ääneen, ja toivon, että se on yksi huippukokouksen saavutuksista.

Puhun seuraavaksi ilmastopolitiikasta. On ilo huomata, että jäsen Poettering ja hänen kollegansa ovat palanneet todellisuuteen ilmastonmuutoksen suhteen. Se on varsin hyvä ja mukava asia, mutta voisimmeko nyt puhua asioista sellaisina kuin ne ovat. Sovimme täällä Euroopan unionissa ensin hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta ja teemme sitten niiden vakiinnuttamista koskevan sopimuksen. Komissio käynnistää rikosoikeudelliset menettelyt niitä vastaan, jotka eivät kykene noudattamaan hiilidioksidipäästöille asetettuja rajoja. Olen saanut tarpeekseni sanahelinästä ja jatkuvasta tarpeesta antaa lausuntoja. Kun meidän on hyväksyttävä tai saatava aikaan jotakin, olemme jossakin muualla, ikään kuin seuraavassa jalkapallo-ottelussa. Tehdään siis tämä sopimus. Sovitaan, että EU:n on leikattava päästöjä sen ja sen verran. Olen kuullut teidän haluavan, että vuodesta 2012 lähtien 20 prosenttia energiasta olisi peräisin uusiutuvista lähteistä. Jatketaan siis näin ja toteutetaan tämä tavoite, mutta sitten Euroopan unionin on pidettävä huolta siitä, että niille maille, jotka eivät suostu tai kykene tähän – olivatpa ne suuria tai pieniä – käy kalpaten. Tästä olisi kerrankin meille hyötyä.

Tarkastelen seuraavaksi maahanmuuttoa. Meidän on toki saatava maahanmuuttokysymykset hoidettua, mutta kun ryhdymme hoitamaan niitä, tehdään se kunnolla. Olemme rakentaneet itsellemme kodin, yhteisen eurooppalaisen kodin. Olemme kuitenkin valitettavasti rakentaneet siihen vain ikkunat ja unohtaneet ovet. Jos talossa ei ole ovia, ihmiset tulevat sisään ikkunoista. Jos ihmisten ei haluta enää antaa tulla sisään ikkunoista, on rakennettava ovet, ja selkokielellä sanottuna ovet voidaan joko avata tai pitää suljettuina. Meidän on ratkaistava, kuinka ovet voidaan avata ja kuinka ihmiset voivat tulla Eurooppaan laillisesti. En tarkoita ihmisillä ainoastaan pakolaisia tai maahanmuuttajia. Ihmisille täytyy tarjota laillinen tapa muuttaa maahan tekemään työtä. Tätä on säänneltävä myönteisellä tavalla – siten, että nämä ihmiset tietävät, kuinka Euroopan ovet aukeavat ja sulkeutuvat. Tehdään asialle jotakin käytännössä.

Lisäksi meillä on Frontex, maanmainio rajaturvallisuusvirasto, joka pelastaa ihmisiä merestä. Olemme luvanneet afrikkalaisille jo kolme vuotta, että järjestämme heille laivoja, joiden avulla he voivat estää kiinalaisia ja muita kalastamasta laittomasti rannikoillaan. Olemmeko sitten toimittaneet näitä laivoja? Emme. Perustimme kuitenkin Frontexin. Tehdään jotakin käytännössä – jotakin, mistä on hyötyä näille ihmisille ja mikä auttaa heitä selviytymään. Eurooppa kykenee tähän.

Huippukokous voi olla huippukokous sanan varsinaisessa merkityksessä ja vieläpä hyvä sellainen, jos siihen uhrataan hieman enemmän energiaa ja jos siellä ladellaan vähemmän korulauseita ja ryhdytään sen sijaan tositoimiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Cohn-Bendit. EU:n energiankulutus varmaankin kasvoi hieman puheenne aikana.

 
  
MPphoto
 
 

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission puheenjohtaja, Suomen puheenjohtajakauden päättyessä viestikapula siirretään tämän viikon huippukokouksessa Saksalle. Suomi on tehnyt puheenjohtajakautensa merkittävimmän työn salassa Saksaa varten. Suomi on käynyt kahdenvälisiä keskusteluja kaikkien jäsenvaltioiden kanssa EU:n perustuslain kuolleista herättämisen mahdollisuudesta. Käymistään keskusteluista Suomi raportoi huippukokouksissa.

Perustuslain valmistelun jatkaminen salassa on ristiriidassa sen puheenjohtajakauden prioriteetin kanssa, joka oli EU:n avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen. Asioiden valmistelu salassa antaa kuvan yhteisöstä, ja sen poliittinen eliitti ajaa omia asioitaan välittämättä kansalaismielipiteistä, välittämättä kansanäänestysten tuloksista.

Varsin häpeällinen on ollut puheenjohtajavaltio Suomen hallituksen päätös ratifioida kuollut EU:n perustuslaki Suomen eduskunnassa. Monet hallituspuolueidenkin kansanedustajat äänestivät ratifiointia vastaan. Kaikki tietävät, että Suomen ratifioima laki ei tule koskaan voimaan missään.

Huippukokouksessa Suomi nostaa esityslistalle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyviä asioita. Viime kädessä halutaan siirtyä niin sanotun kolmannen pilarin asioissa määräenemmistöpäätöksiin käyttäen hyväksi niin sanottua passerelle-menettelyä. Esitys ei saanut riittävää tukea Tampereen oikeusministerikokouksessa. EU:ssa on maita, jotka arvostavat oman lainsäädäntönsä kansallista oikeusperustaa asioissa, joita ei ole juridisesti siirretty EU:n toimivaltaan. Valitettavasti Suomi ei kuulu niihin maihin.

Suomi toivoo, että huippukokouksissa käsitellään laajentumista, mutta ei Turkin jäsenyyttä eikä Kyproksen asemaa. Jää nähtäväksi, miten keskustellaan tulevasta laajentumisesta puhumalla asian vierestä, ilman että mainitaan asioiden oikeita nimiä. Turkin ja Kyproksen ongelma on kuitenkin todellinen.

 

19. Tervetulotoivotukset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Haluan ilmoittaa teille, että virallisella lehterillä istuu Syyrian parlamentin valtuuskunta, jota johtaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Numair Ghanem. Hän vierailee kolmatta kertaa Euroopan parlamentissa.

(Suosionosoituksia)

Tervetuloa, puheenjohtaja Ghanem!

Haluan korostaa vierailunne olevan hyvin tärkeä. Maanne Syyria on hyvin tärkeässä asemassa Lähi-idässä, ja vierailunne on erityisen merkittävä alueen tämänhetkistä tilannetta silmällä pitäen.

Lisäksi Syyria on Euro–Välimeri-alueen ainut maa, jonka kanssa meidän on vielä tehtävä assosiaatiosopimus siitä huolimatta, että neuvottelut on jo viety päätökseen.

Olen vakuuttunut siitä, että yhteydenpitonne Euroopan parlamenttiin lujittaa parlamentaarista vuoropuhelua ja että käymänne keskustelut merkitsevät uutta vaihetta Syyrian kansan ja Euroopan unionin välisten suhteiden vahvistamisen kannalta.

Puheenjohtaja Ghanem, toivotamme teidät ja valtuuskuntanne tervetulleiksi ja toivomme vierailunne sujuvan hyvin.

 

20. Eurooppa-neuvoston valmistelu (14.–15. joulukuuta 2006) (jatkoa keskustelulle)
MPphoto
 
 

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan tervetulleiksi.

Parlamentin jäsenten puheenvuorojärjestyksessä on ilmeisesti tapahtunut jokin sekaannus sen jälkeen, kun ryhmien kokoja muutettiin tänään. Minun olisi pitänyt puhua aikaisemmin, mutta käsitellään sitä asiaa myöhemmin. Mitä ilmeisimmin jotkut ovat edelleen näreissään siitä, että parlamentin sisällä tapahtuu muutoksia.

Kiitän neuvoston puheenjohtajaa hänen työpanoksestaan paitsi tänään myös koko sinä aikana, jonka Suomi on toiminut EU:n puheenjohtajavaltiona. Kiitän häntä ja Suomen hallitusta erityisesti sinnikkyydestä ja halusta tarttua kysymyksiin, joita monet pitivät vaikeina. Vaikka jotkin näistä kysymyksistä ovat edelleen vaikeita, katson, että jonkinlaista edistystä on saatu aikaan.

Venäjän kysymyksestä ja koko energia-alasta voidaan ensinnäkin todeta, että olemme ottaneet merkittäviä askeleita kohti tasa-arvoisten osapuolten välisen kumppanuussuhteen luomista. Kyse ei ole suhteesta, jossa vain toinen osapuoli olisi riippuvainen toisesta, vaan tässä suhteessa molemmat ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan. On kuitenkin valitettavaa, että Venäjän viranomaiset – terveys- ja maatalousalan valvontaelimet – antoivat ristiriitaisia viestejä lihan tuonnista Euroopan unionista Venäjälle ja yrittivät särkeä Euroopan unionissa terveys- ja elintarviketurvallisuusasioista vallitsevaa sopua, joka syntyi EU:n pyrittyä pitkään ja hartaasti luomaan hyvää laatua ja taattua laatutuotantoa koskevat yhteiset standardit. Toivon, että neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja ottavat tämän asian kiireesti esiin huomenna Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Toiseksi EU:n laajentumisesta ja kyvystä ottaa uusia jäsenvaltioita, erityisesti Turkki, voidaan todeta, että vaikka jotkut yrittävätkin pelkistää Turkkia koskevan kysymyksen kyproksenmielisten ja Kyproksen-vastaisten väliseksi vastakkainasetteluksi, Kypros on yksittäinen, erillinen asia. Se on ongelma, joka kyproslaisten ja turkkilaisten on ratkaistava itse. Allekirjoittamalla Ankaran pöytäkirjan Euroopan unionin kanssa Turkki kuitenkin sitoutui tekemään tiettyjä asioita. Ellei Turkki halua pitää kiinni tekemistään sitoumuksista eikä toimia siten kuin odotamme sen toimivan, tämän täytyy johtaa seuraamuksiin. Se ei kuitenkaan saa merkitä neuvottelujen katkaisemista kokonaan.

Darfurin kriisi on 2000-luvun hirvittävin humanitäärinen kriisi. Vaikka kansanmurha ja etniset puhdistukset jatkuvat, me vetäydymme syrjään ja kauhistelemme asiaa tekemättä kuitenkaan mitään ongelman ratkaisemiseksi.

Meidän on puututtava näihin asioihin välittömästi paitsi oman uskottavuutemme myös Afrikan ja Euroopan unionin turvallisuuden vuoksi.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies FRIEDRICH

 
  
MPphoto
 
 

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta.(DA) Arvoisa puhemies, valtioiden ja hallitusten päämiehet tapaavat huomenna Brysselissä pidettävässä huippukokouksessa, jossa he yrittävät herättää kuolleen perustuslain uudelleen henkiin. Suomen on määrä julkaista raportti yksittäisten maiden kannoista niiden käytyä läpi niin sanotun tunnustusmenettelyn, ja neuvotteluja on käyty suljettujen ovien takana sellaisen maan johdolla, jonka äänestäjistä kaksi kolmasosaa vastustaa perustuslakia. Arvoisa ministeri Lehtomäki, voisimmeko saada tuon raportin nähtäväksemme nyt? Kuinka Ranskan hallitus on vastannut ranskalaisten äänestäjien hylättyä perustuslain? Kuinka Alankomaiden hallitus on äänestänyt, kun 62 prosenttia äänestäjistä vastusti perustuslakia? Saksa peukaloi puheenjohtajuuskaudellaan raporttia vielä lisää ja valmistelee maaliskuun 25. päivän julistusta ja sopimustekstin hyväksymistä Portugalin puheenjohtajuuskaudella. Sitten tämä teksti saatetaan vaivihkaa voimaan kansallisten ratifiointien keinoin. Poliittinen eliitti vaikuttaa reagoineen kansalaisten ei-ääniin siten, ettei se aio enää ottaa jatkossa kansanäänestyksiin liittyvää riskiä.

Myös toisenlaisen toimintatavan valitseminen olisi mahdollista, ja ihmisten vastalauseita voitaisiin kuunnella. Miksei kansaa oteta mukaan uusien yhteisten perussääntöjen laatimiseen? Miksei järjestetä suoria vaaleja, joilla valittaisiin uusi Eurooppa-valmistelukunta, jonka tehtäväksi annettaisiin kirjoittaa demokraattinen perustuslaki ja vaihtoehtoinen Euroopan demokratioiden välinen yhteistyösopimus, ja järjestetä sitten molemmista teksteistä kansanäänestys samana päivänä EU:n kaikissa jäsenvaltioissa? Tällä tavoin saisimme kaikki kuulla, mitä mieltä äänestäjät ovat, eikä meidän olisi vaikeaa kyhätä kokoon uutta sopimusta, jota kansa pitäisi myönteisenä ja jonka puolesta se äänestäisi. Jos me päättäisimme ensi alkuun, että tekstistä pitäisi äänestää kaikissa niissä maissa, joissa tällainen äänestys voidaan järjestää, tekstin laatijoiden olisi pakko kirjoittaa sellainen teksti, joka voidaan hyväksyä. Tällöin avainsanoja olisivat avoimuus, demokratia ja läheisyys salailun, byrokratian ja etähallinnon sijasta. Näin voisimme päästä sopimukseen tekstistä, joka voisi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Bobošíková (NI).(CS) Arvoisa puhemies, vaadin puheenjohtajavaltio Suomea lopettamaan kiertelyn ja kaartelun ja ottamaan eurooppalaisen Galileo-navigointijärjestelmän päätoimipaikan sijainnista käytävän keskustelun Eurooppa-neuvoston huomiselle esityslistalle. Tämä vaatimus perustuu niihin levottomuutta herättäviin tietoihin, joita olemme saaneet eilisistä 25 jäsenvaltion EU:n liikenneministerien välisistä neuvotteluista. Ministerit eivät ensinnäkään onnistuneet tekemään päätöstä viraston päätoimipaikasta, ja sen lisäksi he vielä kyseenalaistivat neuvoston antamat lupaukset. Muistutan tältä osin Euroopan parlamenttia sitoumuksista, jotka tehtiin kolme vuotta sitten huippukokouksessa, jossa EU:n valtionpäämiehet vakuuttivat selvin sanoin, että uudet jäsenvaltiot asetettaisiin etusijalle uusien virastojen toimipaikkoja valittaessa. Mitä tuon jälkeen on sitten tapahtunut?

Viimeisten kahden vuoden aikana Euroopan unioniin on perustettu kuusi uutta virastoa, joista ainoastaan yhden, Frontexin, toimipaikka on yhdessä kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta – tässä tapauksessa Puolassa. Loput virastot päätyivät Ruotsiin, Ranskaan ja Kreikkaan. Nyt diplomaatit kertovat vanhojen jäsenvaltioiden päättäneen salassa, että myös Galileon päätoimipaikka valitaan vanhan, 15 jäsenvaltion EU:n alueelta. Galileo-järjestelmästä vastaavan viraston päätoimipaikkaa koskevien keskustelujen lisäksi pyydän neuvostoa myös vahvistamaan, että kolme vuotta vanha sitoumus asettaa uudet jäsenvaltiot etusijalle virastojen toimipaikkoja valittaessa on yhä voimassa. Sen mukaisesti Galileo pitäisi sijoittaa Tšekin tasavaltaan, Maltaan tai Sloveniaan – tietenkin sillä edellytyksellä, että näillä mailla on tarjota kilpailukykyisiä hankkeita.

Olen vakaasti sitä mieltä, että Eurooppa-neuvostoissa hyväksyttyjen päätelmien noudattamisen pitäisi olla keskeinen osa EU:n toimintatapoja. Muutoin ne ovat vain hyödyttömiä paperikasoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhdentyminen on tienhaarassa. EU:n tulevaisuuden kannalta on tarpeen, että Eurooppa-neuvosto pääsee yksimielisyyteen laajentumista koskevasta strategiasta. Marraskuussa julkaistu Euroopan komission kertomus tarjoaa tälle sopivan kehyksen. Kannatan todella komission ehdotusta sekä tänään hyväksyttyjä jäsen Brokin ja jäsen Stubbin mietintöjä.

Euroopan unionissa pitäisi käydä laajempaa ideologista keskustelua, ja sen pitäisi sitoutua kestävään, pitkän aikavälin strategiaan. Emme saa antaa tämänhetkisten poliittisten kiistojen vaikuttaa päätöksiin, joilla on vaikutusta tulevaisuuteen.

Avoimena säilyminen merkitsee Euroopan unionille hengissä säilymistä. Toivon todella, ettei tällä viikolla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa keskitytä ainoastaan Turkkiin. Tänä maanantaina puheenjohtajavaltio Suomi käsitteli ulkoministerien tapaamisessa menestyksekkäästi Ankaran pöytäkirjan täytäntöönpanon epäonnistumisesta johtuvia ongelmia. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että konfliktin ratkaistakseen neuvosto jäädytti komission ehdotuksesta kahdeksan Turkin liittymisneuvottelujen lukua. Jäljelle jäävistä 27 luvusta voidaan kuitenkin käydä uusia neuvotteluja, ja Turkki voi edistyä niiden suhteen.

Asiasta annetun kuvan vastaisesti ulkoministerien maanantaina tekemillä päätöksillä ei keskeytetty Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja, vaan niillä tosiasiassa nopeutettiin neuvotteluvaihetta. Jos päätös vahvistetaan huippukokouksessa, neuvottelijat saavat jatkaa työtään, eikä neuvotteluja tarvitse keskeyttää. Myös neuvotteluja rajoittava määräaika on poistettu Ankaran pöytäkirjasta. Tämän ansiosta neuvotteluissa on mahdollista käydä aikaisempaa avoimempaa vuoropuhelua vähemmän painostavassa ympäristössä.

Kuten kollegani Stubbin erinomaisessa mietinnössä todettiin tänään aikaisemmin, Euroopan unionin on huolehdittava itse kyvystään ottaa uusia jäseniä. Se ei ole hakijavaltioiden tehtävä. Siksi Eurooppa-neuvostossa on äärimmäisen tärkeää keskustella perustuslakiasioista.

Arvoisa ministeri Lehtomäki, kaikki tietävät, että sopimuksesta on päästävä yksimielisyyteen. Tarvitsemme kuitenkin todellisia vaihtoehtoja. Katson puheenjohtajavaltio Suomen tehneen hyvää työtä valmistelujen suhteen, mutta meidän on nyt ryhdyttävä tarkastelemaan asiaa ja saatava vaihtoehtoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa erinomaisesta työstä. Luettelo on pitkä, ja olette tehneet myös Lähi-itää ja töiden jatkamista koskevia valmisteluja.

Haluan vain toistaa tarjouksen, jonka hyvä ystäväni ja kollegani, sosialistiryhmän puheenjohtaja esitti teille ja josta ette voi kieltäytyä. Kyse on sisilialaisesta tarjouksesta. Haluan sanoa aivan vakavasti, että haluamme kyllä jatkaa neuvotteluja Turkin kanssa emmekä halua sulkea ovea Balkanin mailta.

Meidän on kuitenkin pyrittävä varmistamaan aikaisempaa paremmin, että kansalaiset ovat samaa mieltä. Kansalaiset ovat huolissaan ja tuntevat olonsa turvattomiksi. He eivät saa vastauksia työllistymismahdollisuuksiaan ja lastensa kouluttautumismahdollisuuksia koskeviin kysymyksiin. Liittyvätkö nämä asiat jollakin tapaa toisiinsa? Kyllä. Euroopan unionin kansalaiset suhtautuvat laajentumiseen pelokkaasti. Siksi meidän on tehtävä laajentumisesta menestystarina nyt ja tulevaisuudessa, meidän on luotava lisää työpaikkoja ja meidän on yhdistettävä kilpailukyky ja sosiaaliturva. Juuri tässä kohden Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue ja sosialistiryhmämme astuvat kuvaan.

En yllättynyt siitä, että jäsen Watson puhui kilpailusta. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, ettei hän tiennyt kantaamme. Emme vastusta kilpailua, vaan vastustamme yksipuolista suhtautumista kilpailuun. Nykyaikana asiat saadaan toimimaan vain siten, että sosiaaliturva yhdistetään kilpailuun osana uudenlaista kehystä. Arvoisa komission puheenjohtaja, tämä on tarjous, josta ette voi kieltäytyä. Se on minulla tässä allekirjoitettuna, ja siihen sisältyvät hyvän ystäväni Martin Schulzin ja edeltäjänne Jacques Delorsin terveiset sekä omat terveiseni.

Mistä siinä on kyse? Tarjous on yksinkertainen. Siinä sanotaan seuraavaa: Kuunnelkaa, rakkaat kansalaiset. Euroopan unioni on se lisäarvo, jolla varmistetaan, etteivät hyvinvointivaltionne joudu globaalissa taloudessa mukaan kilpailuun, joka perustuu sosiaaliseen polkumyyntiin, vaan että ne osallistuvat kilpailuun, joka perustuu edellytysten parantamiseen, hyvinvointivaltioidemme rakenteen tehostamiseen ja uudistuksiin. Näitä uudistuksia toteutettaessa ihmisten ei tarvitse pelätä, että heiltä viedään jotakin, vaan ne ovat aitoja uudistuksia: toteutettuamme uudistuksen asiat ole enää niin kuin ennen. Ne ovat paremmin.

Toisin sanoen kehotan meitä kaikkia yhdistämään voimamme nyt ja antamaan selkeän merkin paitsi tämän kevään Eurooppa-neuvostosta myös joka ikisestä Eurooppa-neuvostosta. Tehdään siitä kiinteä osa esityslistaa, joka hyödyttää kansalaisia, laajentumista ja Euroopan unionin yhtenäisyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Turkin jäsenyysneuvotteluissa on kyse pitkästä prosessista. On ymmärrettävää, että jäsenyysneuvottelut aiheuttavat monia kysymysmerkkejä ja jopa epäluuloa. Turkin mahdollinen jäsenyys muuttaisi Euroopan rajoja poliittisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti ja strategisesti, mutta ei maantieteellisesti. Turkki on ja pysyy maantieteellisesti aasialaisena maana, ja vain pieni osa Istanbulia on Euroopan puolella.

Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä. On rauhallisesti seurattava ja katsottava, miten Turkki kehittyy ja miten se täyttää jäsenyysehdot. Turkin ei ole helppo sopeutua nopeasti kaikkiin muutoksiin. Suomen yli kymmenen vuoden takainen EU-jäsenyyspäätös oli vaikea, ja sitä se on ollut kaikille muillekin uusille jäsenvaltioille. Turkille se on monin verroin vaikeampi, niin paljon muutoksia EU edellyttää. Nyt Turkki ei ole valmis jäseneksi, mutta on tunnustettava, että ei EU:kaan ole tällä hetkellä valmis, kypsä ottamaan Turkin jäseneksi. Kansalaisilta ja päättäjiltä vaaditaan paljon matkalla yhteisymmärrykseen.

Arvoisa puhemies, laajentumisen onnistumiseksi on kuitenkin pidettävä huoli myös omasta sisäisestä kehityksestä. Perustuslaillisen sopimuksen kohtalo on siksi tärkeä. Ministeri Paula Lehtomäki on tehnyt hyvää työtä. Hän on käynyt keskusteluja kaikkien jäsenvaltioiden kanssa, ja olisin toivonut, että hän tässä tilaisuudessa olisi parlamentillekin hieman valottanut näitä keskusteluja. Avoimuus on ainoa tie, jolla perustuslaillinen sopimus saadaan tulevaisuudessa jossain muodossa voimaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, laajentumiseen liittyy monia tärkeitä kysymyksiä. Voimme päästä Turkin suhteen yksimielisyyteen siitä, että laajentumista on jatkettava Kööpenhaminan kriteereiden pohjalta. Myönnän, että Turkin liittymiseen osaksi Euroopan unionia liittyy ongelmia, mutta haluan myös huomauttaa niistä vaaroista, joita kohtaamme tällä hetkellä. Euroskeptisyys on ymmärtääkseni yleistymässä Turkin kansan keskuudessa. Nobel-palkinnon voittaja Orhan Pamuk toi tämän selvästi esiin kirjoittaessaan siitä, kuinka surullisin mielin osa Turkin yhteiskuntaa suhtautuu tähän prosessiin.

EU:n toimielinten on jatkettava tätä prosessia älykkäästi ja kylmäpäisesti ja saatettava se oikeanlaiseen päätökseen eli siihen, että Turkki liittyy Euroopan unioniin ja täyttää Kööpenhaminan kriteerit. Meidän on kuitenkin myös muistettava se ristiriita, ettei osa EU:n jäsenvaltioista ole täyttänyt Kööpenhaminan kriteerejä.

Olen myös hyvin iloinen Kroatian edistymisestä ja toivon, että näemme tulevaisuudessa myös Montenegron toimivan samoin ja olevan hyvä esimerkki siitä, kuinka toimia Länsi-Balkanin maiden kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida kahta asiaa, jotka liittyvät tulevaan Eurooppa-neuvostoon.

Niistä ensimmäinen on maahanmuuttopolitiikka. Puolustusministerien neuvoston hiljattain julkaisemassa asiakirjassa todetaan, että osa maista, alueista ja kunnista selviää globalisaatiosta voittajina, kun taas osa jää häviäjän asemaan. Afrikassa ihmisten keskimääräinen elinikä on 22 vuotta. Ihmiset muuttavat vähitellen suuriin kaupunkeihin, joissa työttömyysluvut ovat korkeat. Tämä aiheuttaa humanitäärisiä katastrofeja, epätoivoa ja muuttoliikettä. Jos siis muuttoliikkeen katsotaan johtuvan köyhyydestä, huippukokouksessa pitäisi keskittyä pikemminkin sen syihin – ei siis hajanaisella tavalla ja sortotoimin itse maahanmuuttajiin.

Toinen asiani koskee Euroopan unionin laajentumista ja siten myös Turkin edistymistä liittymisen tiellä. Ulkoasiainministerien neuvoston tekemät päätökset ovat näissä olosuhteissa tyydyttävät, koska ne antavat Turkille selvän viestin, ja samalla Euroopan unioni kantaa vastuunsa ja esiintyy yhtenäisesti näissä kannanotoissaan. Mitä tulee kaupankäyntiin, joka ei ole Turkin liittymisen tavoitteena, emme saa tuhlata aikaa sen toistelemiseen, ettemme vastusta sitä, kunhan se ei aiheuta haittaa Kyproksen tasavallalle tai ole eduksi näennäisvaltiolle. Kyproksen tasavalta pyrkii jatkuvasti parantamaan kyproksenturkkilaisten elinolosuhteita. Ongelmat, joita se ratkoo osana tätä työtä, johtuvat itse asiassa siitä, että Turkki on miehittänyt laittomasti 37 prosenttia Kyproksesta. Tätä viestiä ei saa missään nimessä vesittää jälleen omien etujen ja eturistiriitojen vuoksi. Joustavuuden ja sovitteluratkaisuun pääsemisen näkökulmasta on jokaisen etu, ettei perusperiaatteista ja -arvoista luovuta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission puheenjohtajaa Barrosoa siitä, että Euroopan teknologiainstituutin perustaminen on otettu yhdeksi Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista. Kyse on tärkeästä instituutista. Jos sen toiminnasta on tarkoitus saada tehokasta, sen pitäisi toimia monessa jäsenvaltiossa. Olen yhtä mieltä komission jäsenen Figelin kanssa siitä, että Puolan pitäisi olla yksi näistä maista, ja Puolan hallitus onkin ehdottanut Wrocławia. Se on aidosti eurooppalainen kaupunki, se täyttää kaikki vaatimukset ja voisi olla hyvin yksi Euroopan teknologiainstituutin kotikaupungeista.

Komission puheenjohtaja puhui myös Turkin kanssa käytävien neuvottelujen keskeyttämisestä tilapäisesti. Urheiluvertausta käyttäen sanoisin, että meidän pitäisi laittaa turkkilaiset hyppäämään korkeutta. Rima pitäisi kuitenkin asettaa realistiselle korkeudelle. Esimerkiksi miehille se voitaisiin asettaa kahteen metriin ja kuuteen senttiin ja naisille kahteen metriin. Tämä olisi saavutettavissa, toisin kuin viisi metriä. Viiden metrin korkeudelle asetetut tiukat vaatimukset ovat nimittäin vain tekosyy olla ottamatta Turkkia koskaan Euroopan unionin jäseneksi.

Olen iloinen siitä, että olemme puhuneet tänään Kroatian ottamisesta jäseneksi, minkä jälkeen Länsi-Balkanin maat voisivat liittyä Euroopan unioniin. Keskustelemme tästä asiasta hetkellä, jolloin Montenegrosta saapunut valtuuskunta vierailee parlamentissa. Sellainen on ajan henki. Jäsen Cohn-Bendit puhui ikkunoista, joiden kautta maahanmuuttajat yrittävät kavuta Euroopan unioniin. Ongelmana on se, että itse asiassa heitä tulee sekä ovista että ikkunoista.

Euroopan unionin on välttämätöntä laajentua, laajentuminen on toimielinuudistuksiakin tärkeämpää.

 
  
MPphoto
 
 

  Nigel Farage (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, jokseenkin mitäänsanomaton puheenjohtajuuskausi on päättymässä, ja ehkäpä meidän pitäisi olla asiasta kiitollisia. Odotankin, että saksalaiset järjestävät enemmän ilotulituksia seuraavien kuuden kuukauden aikana!

Näin huippukokouksen aattona aavistelen, että otsikoissa käsitellään taas Turkista käytäviä keskusteluja, ja ehkäpä kuulemme lisää ilmastonmuutoksesta. Olen huolissani siitä, mitä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueesta keskustellaan. Syyskuussa Tampereella tämä asia yritettiin siirtää yksimielisyyspäätöksestä määräenemmistöpäätöksen piiriin. Ne jäsenet, jotka tulevat maista, joissa käytetään tapaoikeutta, katsovat, että oikeus saada valamiesoikeudenkäynti, olettamus siitä, että jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan, ja habeas corpus -laki ovat ehdottoman välttämättömiä. Emme halua, että Euroopan unioni käyttää eri puolilla maailmaa tapahtuneita kauheuksia keinona lisätä omaa valtaansa. Jos nimittäin viemme kansalaisilta terrorismin torjunnan nimissä heidän yksilönvapautensa ja muut vapautensa, annamme itse asiassa terroristien voittaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Osallistuin viime viikolla Brysselissä mielenkiintoiseen kansainväliseen konferenssiin, jossa käsiteltiin Euroopan unionin roolia demokratian edistämisessä eri puolilla maailmaa.

Monet yhteisön ulkopuolisten maiden edustajat korostivat suhtautuvansa luottavaisesti siihen, että EU voi tukea demokratisointia ja edistää tällä tavoin geopoliittista vakautta ja maailmanlaajuista rauhaa. Laajentuminen ja naapuruuspolitiikka ovat molemmat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi pyrkiä näihin tavoitteisiin. Käsitin, että näiden edustajien odotukset olivat hyvin korkealla, mutta ymmärsin myös, että Euroopan unionin sisällä demokratisointi on jokseenkin kesken ja että tietyt toimielinmuutokset ovat tarpeen.

Komission viime vuonna ehdottama kansanvaltaa, kuuntelemista ja keskustelua koskeva K-suunnitelma on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Jotta EU voisi kuitenkin toimia ansaitsemassaan asemassa kansainvälisissä suhteissa ja ulkopolitiikassa, sen on kohdattava ensin perusasiat, joihin tarttumista se ei voi enää lykätä. Pitääkseni puheenvuoroni lyhyenä mainitsen niistä kolme. Ensimmäinen on perustuslain ratifiointi, ja toinen liittyy kysymykseen yhdestä paikasta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on kysymys energian huoltovarmuudesta. EU:n on kyettävä käynnistämään uusiutuvia ja vaihtoehtoisia energialähteitä koskeva strateginen suunnitelma, jottei se olisi enää heikossa asemassa suurimpiin kumppaneihinsa nähden ja jotta se voisi puuttua tiukasti – toisin sanoen taloudellisista eduistaan riippumatta – kaikkein vakavimpiinkin kriiseihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, neuvosto kokoontuu tällä viikolla keskustellakseen useista tärkeistä kysymyksistä, jotka vaikuttavat seuraavaan puheenjohtajuuskauteen.

Ensinnäkin puheenjohtajavaltio Suomi raportoi epämuodollisista kuulemisistaan, jotka koskevat EU:n perustuslain tulevaisuutta. Toivon, että tästä aiheesta käydään avointa keskustelua – aivan kuten neuvostonkin pitäisi toimia avoimesti. Tiedämme, että perustuslakiprosessin jatkamiseen suhtaudutaan monissa jäsenvaltioissa hyvin varauksellisesti. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on antanut asiasta ristiriitaisia viestejä ja näyttää olevan hyvin erimielinen sen suhteen. Toimikautensa pian päättävä Hollannin hallitus ei halua järjestää uutta kansanäänestystä, ja Saksan hallitus haluaa pitää perustuslain mahdollisimman pitkälti nykyisessä muodossaan. Tunnen siis myötätuntoa puheenjohtajavaltiota kohtaan, sillä sen on jatkettava työskentelyä asian parissa.

Yksi asia on kuitenkin varsin selvä: perustuslakiin ei suhtauduta kovinkaan suurella innolla. ALDE-ryhmän jäseniä saattaisi kiinnostaa Britannian liberaalidemokraattien johtajan sanat – hän kuvaili eilen perustuslakia sanoilla "kidutettu asiakirja". Haluaisinpa tietää, onko jäsen Duff asiasta samaa mieltä.

Pyydän, että etenisimme asiassa ja keskittyisimme todelliseen uudistusohjelmaan, jolla Euroopan unionista tehtäisiin aidosti ulospäin suuntautuneempi, joustavampi ja kilpailukykyisempi. Katson, että tämä on myös hyvä tapa palauttaa luottamus Euroopan unioniin – sen sijaan, että tukeutuisimme PSE:n kirjasiin, jotka jäävät pian jo unohduksiin.

Neuvosto keskusteli myös oikeus- ja sisäasioiden tulevaisuutta koskevista ajatuksista. On selvää, ettemme ole tarkastelleet riittävästi tapoja, joilla voisimme tehostaa hallitustenvälistä yhteistyötä. Meidän on nyt edettävä tässä asiassa ja etsittävä innovatiivisia tapoja tehostaa tätä yhteistyömuotoa.

Toivon, että otamme huomioon myös komission puheenjohtajan Barroson huomautukset siitä, että hän haluaisi nähdä EU:n rakennemuutosten nopeutuvan. Hän on oikeassa. Tämä on juuri sellainen käytännön aloite, joka nostaa EU:n arvoa kansalaisten silmissä, ja ainakin minä omalta osaltani kannatan sitä varmasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Turkkia koskeva päätös – osittainen jäädyttäminen – oli oikea, niin sitä pitää tehdä. Turkki ei ollut valmis poliittisiin ratkaisuihin. Mutta ajatelkaapa kulttuurisia muutoksia, ne eivät tule olemaan näinkään helppoja.

Mutta Eurooppakaan ei pääse tavoitteisiinsa. Miksi? Tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovoinnin kohdalla olemme jääneet jälkeen ja jäämme jälkeen yhä kovemmalla vauhdilla. Esimerkiksi informaatio- ja kommunikaatiosektorilla, jonka osuus bruttokansantuotteen kasvusta on 40 prosenttia, jäämme railakkaasti jälkeen kilpailijoistamme. Tutkijoiden asema on huono. Tarvitsemme lisää tutkijoita. Me menetämme heitä sen sijaan. Byrokraattiset esteet ovat suuria, koulutuksemme puutteellista, talouskasvumme hidasta, kehitystyö riittämätöntä ja Lissabonin ylevät tavoitteet lurahtavat meidän käsistämme. Energiariippuvuus ja energian kulutus kasvavat ja omavaraisuus vähenee. Olemme itse luoneet tällaiset kriisit, ihan itse.

Huippukokouksen tulisi sopia tai ainakin puhua välittömästä pelastusrenkaasta, tutkimuksen kehityksen voimakkaasta tehostamisesta. Eräät meistä ovat näyttäneet siitä esimerkkiä. Tutkimuksen ja kehityksen seitsemäs puiteohjelma ei riitä, ei myöskään tutkimusneuvosto eikä teknologiainstituutti. Tarvitsemme enemmän rahaa, enemmän innovaatiota, enemmän investointeja: älyyn perustuvan Euroopan tulevaisuuden pelastusrenkaan. Sehän on meidän tähtäimessämme.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

 
  
MPphoto
 
 

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää puheenjohtajavaltiota siitä, että se raportoi perustuslakisopimuksen tulevaisuutta koskevien kuulemistensa tuloksista, vaikka olisinkin odottanut hieman yksityiskohtaisempaa raporttia puheenjohtajavaltiolta, joka on sitoutunut niin voimakkaasti avoimuuden lisäämiseen. Totuus on kuitenkin se, etteivät jäsenvaltiot voi ottaa rakentavasti kantaa perustuslain tulevaisuuteen ilman komission tai puheenjohtajavaltion konkreettista ehdotusta perustuslakitekstin neuvottelemisesta uudelleen.

Haluan sanoa jäsen Kirkhopelle, että ainakin minun puolueeni johtaja puhuu tästä asiasta, kun taas puoluejohtaja Cameron tuntuu olevan aivan liian peloissaan puhuakseen siitä sanaakaan!

Puheenjohtajavaltion pitäisi korostaa, ettei jäsenvaltioiden ole mitään hyötyä sopia keskenään vain siitä, että ne haluavat pelastaa perustuslakisopimuksen, sekä estää samalla kansallisten veto-oikeuksien poistaminen ja määräenemmistöpäätösten laajentaminen. Tämä johtaa vain huonoihin tuloksiin ja hidastaa asioiden etenemistä. Voisiko puheenjohtajavaltio tästä syystä vakuuttaa meille ottavansa huippukokouksessa esille näiden kahden kannan välisen järjettömän ristiriidan?

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on ymmärrettävä, että Turkki pelaa EU:n kanssa peliä, joka koskee neuvotteluja sen liittymisestä Euroopan unioniin.

Demokraattinen uudistusprosessi on pysähtynyt Ankarassa kokonaan. Sananvapautta koskevan rikoslain 301 pykälän kumoaminen on hyllytetty sine die, ja Kyproksen kysymys on muuttunut ehdotusten ja Erdoganin vastaehdotusten sirkukseksi. Todellisuudessa vastaehdotukset ovat yrityksiä välttää perimmäinen kysymys eli Ankaran pöytäkirjan ratifiointi.

Tämän lisäksi on vielä selvitettävä Kurdien ongelma ja tunnustettava Kurdien perusoikeudet, jotka on evätty heiltä tähän saakka. Vahvistan, että ryhmäni kannattaa Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Nyt on kuitenkin selvää, että pääministeri Erdogan on päättänyt vastata pikemminkin äärinationalisteille ja Turkin militaarisille kemalisteille kuin Euroopan unionille.

Sen sijaan, että Erdogan olisi ottanut liittymisneuvotteluissa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen Turkin nykyaikaistamiseen tähtäävän uuden politiikan kulmakiviksi, hän on selvästikin päättänyt toimia vanhan Turkin johtajana – ainakin nyt. Kannatamme siksi komission päätöstä keskeyttää kahdenvälisten sopimusten kahdeksasta tärkeästä luvusta käytävät neuvottelut.

Turkin pitäisi ymmärtää, että ovet Euroopan unioniin pysyvät auki – mutta vain demokraattiselle Turkille, joka kunnioittaa maan kaikkien asukkaiden, niin turkkilaisten kuin kurdienkin, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Pallo on nyt pääministeri Erdoganilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne hyvin vakavaan ongelmaan, joka koskee Euroopan unionin suhteita Venäjään, ja erityisesti energian huoltovarmuutta ja kauppaa koskeviin ongelmiin. Ensimmäisen kysymyksen osalta haluan korostaa, että Venäjä käyttää energian tuottamiseen käyttämiemme raaka-aineiden toimitusta poliittisena keinona vaikuttaa sekä Euroopan unionin jäsenvaltioihin että yhteisön ulkopuolisiin maihin. Venäjä yrittää myös saada aikaan uuden sopimuksen Euroopan unionin kanssa ja haluaa liittyä Maailman kauppajärjestöön. Samalla se kuitenkin rikkoo WTO:n perusperiaatteita rajoittamalla tavaran tuontia markkinoilleen poliittisista syistä.

Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on vuoden kestänyt kauppasaarto, joka koskee puolalaisten kulutustuotteiden tuontia Venäjän markkinoille. Se on maksanut puolalaisille yrittäjille satoja miljoonia euroja. Juuri tällaisessa tapauksessa EU:n solidaarisuutta kaivataan kipeämmin kuin koskaan. Valitettavasti tällaista solidaarisuutta ei ole juurikaan näkynyt viime kuukausien aikana. Sen sijaan Puolan veto, jolla se esti EU:n ja Venäjän välisten neuvottelujen käynnistämisen, sai monet vetoamaan solidaarisuuteen tarpeellisena keinona ratkaista Euroopan unionin kohtaamat suurimmat haasteet.

Toivon, että tuleva puheenjohtajavaltio Saksa muistaa tämän periaatteen ja todella noudattaa sitä johtaessaan Eurooppa-neuvoston työtä.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis (IND/DEM).(FR) Arvoisa puhemies, Saksan puheenjohtajuuskaudesta näyttää tulevan koe – koe, jossa testataan toimielinten kykyä ottaa huomioon kansalaisten tahto. Harkintakausi on päättymässä, ja Ranskan äänestystuloksen aiheuttama este saadaan pian ylitettyä. Ne, jotka eivät suostuneet hyväksymään perustuslakisopimuksen tuhoa, voivat pian ryhtyä hyökkäykseen.

Voimme jakaa, irrottaa ja paloitella – reseptejä on monia ja suunnitelmia lukuisia. Yhdessäkään niistä ei kuitenkaan ehdoteta ylikansalliselle hankkeelle todellista vaihtoehtoa. Niissä pohditaan vain keinoja kiertää Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestysten tulokset, eivätkä Merkelin kannanotot – vai pitäisikö sanoa uhkaukset – enteile lainkaan hyvää. Vaikka perustuslain vastustajia hädin tuskin suvaitaan Euroopan parlamentissa, älkää kuitenkaan unohtako, että kansa kuulee heitä.

Näissä oloissa voin vain toistaa varoitukseni. Saksan puheenjohtajuuskaudesta ei saa tulla puheenjohtajuuskausi, jolla saadaan aikaan korjaamatonta vahinkoa herättämällä jälleen henkiin perustuslaki, jota kukaan ei halua järjestelmää lukuun ottamatta. Rohkenen toivoa, ettei tämä parlamentti toista ainoastaan järjestelmän näkemyksiä vaan pyrkii edelleen edustamaan EU:n kansalaisia, jotka haluavat päättää itse omasta kohtalostaan omalla maaperällään eli olla itsenäisiä kansakuntia.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, Turkin hallitus on ilmoittanut, ettei se anna periksi sille, minkä se sanoo itse olevan kyproslaisten painostusta saada se ryhtymään niin sanottuihin yksipuolisiin toimenpiteisiin Turkin ja Nikosian välisten ongelmien ratkaisemiseksi. Näyttää siltä, että Euroopan unioni, johon Turkki haluaa niin kovasti kuulua, on antanut periksi Kyproksen painostukselle. Turkin hallitus on nyt tehnyt tiettäväksi, ettei se ryhdy niin sanottuihin yksipuolisiin toimenpiteisiin. Toisin sanoen se ei tule meitä puolitiehen vastaan niiden sopimusten osalta, jotka sisältyvät Kyprosta koskevaan Ankaran pöytäkirjaan.

Toivon, että Eurooppa-neuvosto tarttuu huomenna ja ylihuomenna tilaisuuteen toimia pikkutarkasti, sillä tässä asiassa ei ole kyse yksipuolisista toimenpiteistä vaan tilanteesta, joka on täysin selvä ja voidaan tiivistää muutamaan lauseeseen. Tosiasia on se, ettemme voi hyväksyä sitä, että ehdokasvaltiosta, joka on pitänyt EU:n toiselle jäsenvaltiolle kuuluvaa aluetta laittomasti miehitettynä yli 30 vuoden ajan, tulisi EU:n jäsen, ja että – aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi – meidän pitäisi katsoa olevan oikeudenmukaista siirtää vastuu uhrille. Siihenhän tämä tilanne on verrattavissa. Se, että Erdogan kieltäytyy avaamasta Turkin satamia ja lentokenttiä Kyproksen aluksille, on vain looginen seuraus Turkin imperialistisesta suhtautumistavasta Kyprokseen. Neuvotteluja ei pitäisi ainoastaan keskeyttää, vaan ne pitäisi katkaista lopullisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Lehtomäki, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, puheenjohtaja Barroso mainitsi hiljattain, että olisi typerää jatkaa laajentumista ratkaisematta ensin institutionaalista ongelmaa. EU ei kykene enää toimimaan tyydyttävällä tavalla institutionaalisten mekanismiensa vuoksi. Tämä koskee erityisesti EU:n maahanmuuttopolitiikkaa: se on hoidettu huonosti, mikä puolestaan johtuu yksimielisyyttä edellyttävästä säännöstä.

Jos annamme sen vaikutelman, että panemme kaiken yhden kortin varaan, asetamme yksinkertaisesti Euroopan unionin vaaraan. Jos laajentuminen on tarkoitus viedä loppuun niin, että EU:n kansalaiset antavat sille tukensa, on ratkaisevan tärkeää osoittaa heille, että tarvitsemme tarkoituksenmukaiset toimielimet. Kysymys, joka koski ikuisesti laajentuvaa EU:ta, jolla ei ole selkeästi määriteltyjä rajoja, oli yksi merkittävä syy, jonka vuoksi perustuslaki hylättiin kansanäänestyksissä. Euroopan unionin maantieteellisen ja poliittisen kehyksen määrittäminen näyttääkin olevan ennakkoedellytys sille, että EU:sta tehdään jälleen kansalaisten EU.

Turkin osalta panen merkille neuvoston päättäneen keskeyttää neuvottelut osittain. Keskeytys koskee kahdeksaa lukua, joita on kaikkiaan kolmekymmentäviisi. Minusta tuntuu kuitenkin, ettei tämä toimenpide vielä riitä, sillä Turkki ei ole noudattanut Ankaran pöytäkirjaan kirjattuja sitoumuksiaan. Katson siksi, että neuvottelut pitäisi keskeyttää kokonaan. On täysin mahdoton ajatus, ettei Turkkia vaadittaisi edelleenkään tunnustamaan EU:n jäsenvaltiota, Kyprosta, jonka pohjoisosaa se on miehittänyt yli 30 vuoden ajan.

Lopuksi haluan puhua EU:n kyvystä ottaa uusia jäseniä. Tämä kyky ei ole rajaton. Se on otettava myös laajentumiskriteeriksi, vaikka puheenjohtajavaltio Suomi puhuikin meille aivan muuta tänä aamuna. Meidän on toimittava vastuullisesti tässä keskeisessä, EU:n rajoja koskevassa asiassa.

Ilmastonmuutoksesta totean, että siihen on puututtava kiireesti, se on tämän vuosisadan suuri haaste, vaatii maailmanlaajuista sitoutumista ja että kaikki sitä koskevat erimielisyydet on selvitettävä. Meidän on saatava myös muut talousmahdit vakuuttuneiksi asiasta ja hankittava niiden tuki. Lyhyesti sanottuna odotamme tältä Eurooppa-neuvostolta voimakasta viestiä ja ennen kaikkea jaarittelun unohtamista kokonaan!

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltion puheenjohtajuuskauden päättyminen saa minut aina ajattelemaan huudahdusta "Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!". Suomen puheenjohtajuuskausi on ollut ansiokas suoritus. Sen päättyessä EU valmistautuu työskentelemään uuden kuninkaan – kuningattaren – alaisuudessa. Tarkoitan tällä liittokansleri Merkeliä. Puheenjohtajuuskaudet seuraavat toinen toistaan, mutta ongelmat pysyvät samoina. Ensi vuoden alusta lähtien EU:ta edustaa 27 komission jäsentä ja 785 Euroopan parlamentin jäsentä. EU:n edustus kärsii selvästikin inflaatiota, mikä vaikeuttaa toimielintemme toimintaa.

Olen kannattanut aina EU:n laajentumista. EU:n ei ole koskaan ollut tarkoitus pysyä kristittyjen kansojen yksinomaisena kerhona. Tästä syystä Turkille on annettava uskottavat liittymisnäkymät. Turkki on osa historiaamme ja yhteistä kulttuuriamme. Iliaan tapahtumat sijoittuivat Turkin niin sanottuun "aasialaiseen" osaan. EU tarvitsee demokraattisen ja maallisen Turkin linkiksi Välimeren eri kulttuurien välille.

Ennen kuin EU kuitenkin ottaa jälleen uusia jäsenvaltioita, vaikkakin vain Kroatian, sen on uudistuttava, ja sen rakenteita ja toimintatapoja on muutettava. Oli todellinen poliittinen virhe jatkaa peräkkäisiä laajentumisia lujittamatta ensin toimielimiä. Nizzan sopimuksella ongelma ratkaistiin vain väliaikaisesti. Vaikka Suomi on juuri ratifioinut perustuslakisopimuksen, sen kohtalo näyttää epävarmalta. EU:n talousarvio on surkea. Rahoitusnäkymistä ei tullut lainkaan sellaiset kuin oli tarkoitus. EU tarvitsee pikaisesti omat varat voidakseen vastata taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin.

Ulkopuolelta tarkasteltuna EU näyttää olevan jonkinlainen taivas maan päällä, mikä selittää niin laillisten kuin laittomienkin potentiaalisten maahanmuuttajien suuren määrän. Euroopan unionin kansalaiset ovat kuitenkin hyvin perillä EU:n puutteista ja odottavat johtajiltaan todellisia poliittisia päätöksiä eivätkä vain puheita, joissa luvataan paljon mutta jotka eivät johda mihinkään. Saako Suomi vietyä puheenjohtajuuskautensa upeaan päätökseen? Asiaa voidaan epäillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, toivon, että Eurooppa-neuvosto tuomitsee Iranissa juuri pidetyn holokaustikonferenssin – tai tarkemmin sanottuna "holokaustin kieltävän konferenssin". Arvostan sitä, että parlamentin puhemies teki niin tänä aamuna. On erittäin tärkeää, että Euroopan unioni tekee selväksi korkeimmalla tasolla – pääministerien kokouksessa – vastustavansa tällaista pöyristyttävää riidankylvämistä ja vihanlietsontaa.

Laajentumisesta totean, että on hyvin lannistavaa, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ja jotkut Euroopan parlamentin jäsenet kykenevät ilmeisesti tarkastelemaan Turkkia vain kielteisestä pimeyden ja perikadon näkökulmasta. Itse asiassa Turkin liittyminen olisi todellinen etu EU:lle. Siihen liittyy tietenkin hankaluuksia, ja Turkilla on oikeudellisia velvoitteita, joita se ei täytä. Asiaa kuitenkin auttaisi, jos myös neuvosto täyttäisi poliittisen lupauksensa lopettaa kyproksenturkkilaisten saarto. Lisäksi Eurooppa-neuvoston on täytettävä lupauksensa pitää ovi auki Balkanin maille.

Eurooppa-neuvoston päätelmäluonnoksen osa, joka koskee EU:n poliisiviranomaisten toiminnan tehostamista, on todellinen väännös. Tekstin alussa korostetaan, kuten pitääkin, että kansalaisemme haluavat, että rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjunnan alalla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia, ja ettei EU kykene vastaamaan tähän vaatimukseen riittävän hyvin. Tekstin lopussa tyydytään kuitenkin vain vahvistamaan perustuslakisopimuksen periaatteet – mikä on hieno asia muttei mikään keskipitkän aikavälin ratkaisu. Se, ettei neuvosto pystynyt sopimaan vankien siirtoa koskevasta säädöksestä yhden jäsenvaltion veton vuoksi, on vain yksi niistä monista tapauksista, joissa neuvosto on epäonnistunut yrityksissään eikä ole kyennyt toimimaan. Rikolliset nauravatkin koko matkan pankkiin.

Lopuksi vielä muutama sana poikkeuksellisista kuljetuksista, kidutuslennoista ja salaisista vankiloista. Voin vain uneksia yksimielisestä Eurooppa-neuvostosta, joka vaatisi kutakin jäsenvaltiota selvittämään perinpohjaisesti, ovatko kyseisen maan viranomaiset osallistuneet näihin tapahtumiin. Ehkäpä meillä olisi paremmat mahdollisuudet selvittää asia, ellei neuvosto kohtelisi Euroopan parlamentin väliaikaista tutkintavaliokuntaa niin halveksivasti. Neuvosto toteaa vuoden 2006 ihmisoikeusraportissaan, joka on oletettavasti laadittu neuvoston pääsihteerin Javier Solanan alaisuudessa, Euroopan parlamentin tehneen tutkimuksia Dick Martyn johdolla. Todellisuudessa Dick Marty johti kuitenkin Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tutkimuksia! Ellei pääsihteeri Solana vaivaudu edes tekemään eroa näiden kahden elimen välille, voidaan loppukertomusluonnoksemme kuvausta hänen "haluttomuudestaan yhteistyöhön" varmaankin pitää perusteltuna.

 
  
MPphoto
 
 

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Suomi on tehnyt aloitteen ja käynyt kaikkien jäsenvaltioiden kanssa salaisia keskusteluja siitä, mitä ne haluavat tehdä perustuslain suhteen. Keskustelujen lopputulosta käsitellään tulevassa huippukokouksessa. Ei ole ainuttakaan perusteltua syytä, miksei tällaisia keskusteluja olisi voitu käydä julkisesti. Koska perustuslaki on ammuttu alas Alankomaissa ja Ranskassa käydyissä julkisissa keskusteluissa, tämä asiakirja on nyt ilmeisesti tarkoitus saattaa väkisin ja salassa voimaan.

Kuukausi sitten Alankomaissa pidetyissä vaaleissa menestyivät vain EU:n perustuslakia vastustavat puolueet. Mielipidetutkimusten mukaan yhä useammat hollantilaiset ovat alkaneet vastustaa perustuslakia. Se, etteivät neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti kykene ilmeisestikään hyväksymään tätä tosiasiaa, on skandaali, joka heikentää jatkossakin EU:n mainetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan välittää voimakkaan viestin huomenna alkavan Eurooppa-neuvoston osallistujille. Viesti voidaan tiivistää yhteen sanaan, joka on solidaarisuus. Euroopan unionin on osoitettava diplomaattisissa suhteissaan ja energia-asioissa solidaarisuutta maatani ja muita kommunismista nousseita maita kohtaan. Sen on otettava selkeä ja päättäväinen kanta Venäjään. Tämän kannan pitäisi kuvastaa ennen kaikkea EU:n kansalaisten, ei Venäjän federaation etuja.

Minulla on onni päästä puhumaan Euroopan parlamentille tänään, tasan kaksikymmentäviisi vuotta sen jälkeen, kun Puolassa julistettiin häpeällinen sotatilalaki. Olen elänyt kommunistivaltiossa neljäkymmentä vuotta ja osallistunut aktiivisesti vastarintaliikkeeseen. Ei liene yllättävää, etten luota Venäjään. Euroopan unioni on vakavasti otettavan kokeen edessä. Sen tulos osoittaa, voimmeko luottaa sen tukeen meille kovin vaikeissa kysymyksissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hans-Peter Martin (NI).(DE) Arvoisa puhemies, minun tekee melkein kipeää nähdä, kuinka neuvoston puheenjohtajavaltion Suomen edustaja istuu täällä edelleen tuntikausia, sen jälkeen kun hän on istunut tässä salissa puoli vuotta, kuullut poliittisia mantroja ja seurannut politiikalle ominaista soutamista ja huopaamista joskus kuunnellen, toisinaan ei, ja kuullen joskus jotakin, vaikkei mitään ole sanottu. Haluan esittää Suomelle yksinkertaisen pyynnön. Puhun nyt yhtenä niistä monista miljoonista eurooppalaisista, joilla on myönteinen ennakkoasenne maatanne kohtaan. Haluan pyytää Suomea pohtimaan vielä kerran, mikä on ollut sen mielestä näiden viimeisten kuuden kuukauden aikana suurin ongelma, jonka suhteen saksalaiset saattaisivat kenties edistyä. Vastaus voi olla vaikkapa sana tai lause, kuten solidaarisuus, perustuslaki, toissijaisuus tai byrokratia. Joka tapauksessa vastauksen pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs. Sen pitäisi olla viesti. Ehkä se voisi auttaa meitä edistymään hieman.

 
  
MPphoto
 
 

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jos kutsumme EU:ssa yhteiskunnissamme tapahtuvia muutoksia uhkiksi, kansalaiset tietenkin kuuntelevat meitä ja ovat peloissaan. Mielestäni on yllättävää, ettei tanskalainen kollegani Rasmussen ole täällä paikalla, hänen aikaisemmat kommenttinsa huomioon ottaen. Jos kuitenkin sanomme, että toteuttamamme muutokset ovat tapa kohdata edessämme olevat haasteet – globalisaation haaste ja turvallisuusuhat – tilanne on jo toinen.

Katson, että puheenjohtajavaltio Suomen ja komission yhtenä tehtävänä on korostaa sitä, mitä olemme saavuttaneet tänä syksynä Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Meillä on uusi, seitsemäs puiteohjelma, ja REACH-asetusta ja palveludirektiiviä koskevat päätöksentekomenettelyt on saatu vihdoinkin päätökseen. Nämä eivät ole mitään mitättömiä muutoksia, vaan ne muuttavat EU:ta parempaan suuntaan. Olemme valmistelleet laajentumista Romaniaan ja Bulgariaan sekä nimenneet komission uudet jäsenet. Slovenia liittyy euroalueen yhteistyöhön. Se on merkittävä hetki Euroopan unionin kehityksen kannalta. Tekeekö se EU:sta huonomman? Saako se ihmiset tuntemaan itsensä uhatuiksi? Ei tietenkään. Se tekee EU:sta paremman paikan kansalaisilleen. Tilanne on juuri tämä. Jos toteamme sen ääneen ja selvästi, ihmiset huomaavat, että myös ajamamme muutokset ovat rationaalisia. Tämän ei pitäisi olla vain jäsen Rasmussenin vaan myös Eurooppa-neuvoston ja tulevan huippukokouksen vastuulla.

Laajentumisesta voimme sanoa ääneen ja selvästi, että asetamme tiukat kriteerit ja että teemme kaikille selväksi, että jäseniksi otetaan vain maat, jotka täyttävät kaikki kriteerit. Puheenjohtajavaltion pitäisi luoda pohja uudelle Venäjän-politiikalle. Sen on oltava tiukkaa mutta avointa, avointa mutta tiukkaa. Tarvitsemme Venäjää taataksemme energian huoltovarmuuden, mutta meidän on myös asetettava tiukat säännöt ja toteutettava horjumatonta politiikkaa demokratian sekä perus- ja ihmisoikeuksien suhteen. Asioiden pitäisi olla juuri näin, ja juuri tätä meidän pitäisi toivoa tältä viimeiseltä tapaamiseltamme puheenjohtajavaltio Suomen kanssa.

Olette tehneet hyvää työtä, ja tulevina päivinä voitte suoriutua työstänne vieläkin paremmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten komission jäsen Rehn sanoi, ettei hän halunnut käydä uudelleen vuosina 2004–2005 pidettyjä Turkkia koskevia huippukokouksia, ja tästä näkökulmasta viime maanantainen neuvoston kokous oli varsin menestyksekäs. EU:n jäsenvaltioiden ministerit pääsivät sopimukseen siitä, että neuvottelut keskeytettäisiin monien lukujen osalta. Tämä päätös on samansuuntainen kuin komission suositus, jonka ryhmämme on jo todennut olevan myönteinen. Siinä annetaan Turkille selvä viesti siitä, ettei Ankaran sopimuksen täytäntöönpano ole yksi liittymisprosessin neuvottelukysymyksistä, ja ellei Turkki pane lisäpöytäkirjaa kokonaan täytäntöön, asia vaikuttaa vääjäämättä neuvotteluprosessin etenemiseen. Tämä asia ei ole koskaan ollut mitenkään epäselvä, ja pyydämme siksi Turkin hallitusta suhtautumaan asiaan rakentavammalla tavalla.

Samaan aikaan neuvoston päätöksellä tehdään selväksi se, että neuvotteluprosessi voi ja että sen itse asiassa täytyykin jatkua. On äärimmäisen tärkeää, että viestintäkanavat pidetään auki ja että molemmat osapuolet suhtautuvat asiaan rakentavasti, jotta voidaan varmistaa, ettei liittymisprosessi viivästy tai johda vain molemminpuoliseen epäluottamukseen. Mitään Turkkia koskevaa huippukokousta ei siis pidetä. Toivon kuitenkin, että huomenna ja ylihuomenna paikalla olevat johtajat silti ymmärtävät, että ovi Turkille on auki ja että sen pitäisi jäädä auki ja että komission ja neuvoston on ryhdyttävä lisätoimiin tehdäkseen jotakin kyproksenturkkilaisten taloudelliselle saarrolle. Tässä asiassa eteneminen auttaa myös pääsemään takaisin raiteille Ankaran pöytäkirjaa koskevassa kysymyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tuleva Eurooppa-neuvoston kokous merkitsee jossakin määrin Saksan puheenjohtajuuskauden virallista alkamista. Tiedämme kaikki, että odotamme paljon juuri tältä puheenjohtajavaltiolta. Niiden kysymysten luettelo, joihin EU:n on puututtava, on jo nyt niin pitkä, että sen läpikäynti vie varmasti yli kuusi kuukautta. Siksi on huolestuttavaa, että yksi aiheista, joista EU:n huippukokouksessa on tarkoitus keskustella, on onneton perustuslakisopimus, joka todettiin kuolleeksi ja haudattiin Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä. Kenelläkään ei ole vielä riittävästi rohkeutta palata sopimuksen ensimmäiseen versioon. Sen sijaan puhutaan siitä, että luonnoksesta poistettaisiin yksittäisiä lukuja ja että kansalaisille esiteltäisiin jonkinlainen vesitetty sopimus.

Sen sijaan, että vastaisimme tarkasti kysymyksiin EU:n tulevasta laajentumisesta, EU:n kansalaiset voivat odottaa kuulevansa meiltä vain lisää poliittista kapulakieltä. Emme kykene peittämään millään määrällä verbaalista akrobatiaa sitä, että ranskalaiset ja hollantilaiset toivat selvästi esiin vastustavansa perustuslakiluonnosta. He vastustivat ajatusta keskitetystä eurooppalaisesta supervaltiosta.

Eurooppa-neuvoston kokouksen ja sen jälkeen puheenjohtajuuskautensa aloittavan Saksan pitäisi viestiä jäsenvaltioiden kansalaisille selvästi, että niiden tahtoa ja aiemmin vahvistettuja sääntöjä noudatetaan.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, totuus on se, ettei todellisuutta – minkäänlaista todellisuutta – voida rakentaa vain kertomalla menneistä ja muistelemalla niitä. Arvoisa puhemies, ellei meillä ole selvää näkemystä hankkeistamme ja mahdollisuuksistamme, emme kykene rakentamaan tulevaisuutta tai ymmärtämään menneisyyttä.

Olen siksi iloinen siitä, että neuvoston puheenjohtajavaltio tietää, että sen tehtävänä on pyrkiä kokomaan yhteen erilaiset näkemykset ja saada aikaan yhteisymmärrys, jotta Euroopan unionin hanke voisi edetä. Tämä on välttämätön mutta riittämätön edellytys, sillä meidän kaikkien kannalta on tärkeää, että toimielimet toimivat yhtenäisellä tavalla.

Katson tältä osin olevan myönteistä, että yleisten asioiden neuvosto on päättänyt, että seuraavien kolmen puheenjohtajuuskauden, Saksan, Portugalin ja Slovenian puheenjohtajuuskausien aikana on laadittava strateginen suunnitelma.

Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtajavaltiot tulevat ja menevät, mutta komissio pysyy. Siksi komission on osallistuttava tiiviisti työskentelyyn, kun kolme seuraavaa puheenjohtajavaltiota laativat strategisen suunnitelman. Lisäksi sen on osallistuttava tiiviisti Eurooppa-neuvostojen valmisteluihin.

Oli hyvin rohkaisevaa kuulla komission puheenjohtajan Barroson puhuvan EU:n tulevaisuudesta, sisäisestä ulottuvuudesta ja ulkoisesta näkyvyydestä, Lissabonin strategian tavoitteista sekä edistyksestä, jota meidän on saatava vielä aikaan turvallisuuden, vapauden ja oikeuden alalla.

Arvoisa puhemies, katson, että kunkin toimielimen on hoidettava oma tehtävänsä perustamissopimuksissa määriteltyä tasapainoa noudattaen. Minusta on kuitenkin myös hyvin tärkeää palauttaa parlamentin ja komission välille eheä kumppanuus, strateginen liittolaisuus, jonka ansiosta olemme saaneet aikaan paljon edistystä ja menestystä Euroopan unionissa ja joka auttaisi Euroopan unionia havahtumaan siitä, mitä jotkut kutsuvat horrostilaksi, toimielinten siestaksi, ja ottamaan ratkaisevan askeleen oikeaan suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Helsingissä on järjestetty joitakin hyvin merkittäviä EU:n tapahtumia. Käsitykseni on kuitenkin se, että kun luovutatte viestikapulan puheenjohtajavaltio Saksalle, oma puheenjohtajuuskautenne ei jää erityisesti kenenkään mieleen, sillä edessämme on yhä ongelmia. Nämä ongelmat eivät ole kuitenkaan loppujen lopuksi yhden puheenjohtajavaltion, vaan meidän kaikkien vastuulla. Meidän koottava rivimme ja käynnistettävä Euroopan unionin hanke uudelleen.

Tästä näkökulmasta täällä parlamentissa käymämme keskustelu EU:n kyvystä ottaa uusia jäseniä – mistä olemme juuri äänestäneet – on uskoakseni erittäin tärkeä. Kyseistä keskustelua käydessämme meidän on jälleen vastattava kysymyksiin Euroopan unionin tehokkuudesta ja demokraattisuudesta sekä sen taloudellisista edellytyksistä. Toivon, että kun kapula siirtyy puheenjohtajavaltio Saksalle, nämä kysymykset esitetään selkeästi, jotta saisimme EU:n lähitulevaisuudessa takaisin raiteilleen ja jotta ennen kaikkea saisimme EU:n kansalaiset pitämään EU:ta ratkaisuna eikä ongelmana.

Tätä varten kahta kysymystä on käsiteltävä huolellisesti. Ensimmäinen niistä koskee sisämarkkinoita. Tunnen hyvin sisämarkkinakiihkoilijat, joiden mielestä nämä markkinat merkitsevät vain palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaata liikkuvuutta. Ilman sosiaalista mallia tai sosiaalista ulottuvuutta sekä julkisia palveluja koskevaa direktiiviä sisämarkkinat palvelevat vain vahvimpia ja rikkaimpia ja ovat haitaksi sille, mitä EU:n kansalaiset odottavat Euroopan unionilta.

Toinen asia on energiakysymys. Olen kohdannut myös tällä alalla ihmisiä, jotka ajavat kuumeisesti markkinoiden vapauttamista ja pitävät sitä ainoana ratkaisuna kaikkiin tiedossamme oleviin ongelmiin. Tämä on aika yksipuolinen näkemys asioista. Tosiasia on, että meidän on otettava esiin myös tutkimukseen, verotukseen, yhteenliittämiseen ja geostrategiaan liittyvät kysymykset. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedän, että näistä asioista teillä on selvät näkemykset. Pysykää tiukkana Eurooppa-neuvostossa, jotta voimme edistyä tällä alalla. Älkää antako periksi!

 
  
MPphoto
 
 

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on selvästikin kaksi suurta päänvaivaa: toinen niistä on perustuslakisopimus, toinen puolestaan laajentuminen.

Meidän on myönnettävä, ettemme ole saaneet perustuslakisopimuksen suhteen aikaan juuri mitään – emme ole onnistuneet saamaan aikaan myönteisiä, konkreettisia tuloksia. Meidän on tehtävä kovemmin työtä saadaksemme Euroopan unioniin pian perustuslaillisen peruskirjan.

Laajentumisesta toteaisin, että valitettavasti aina aihetta käsitellessämme puhumme Turkista, ja tilanne pahenee, kun alamme pohtia sitä, kuinka armeliaasti Euroopan unioni suhtautuu Turkkiin. Kannatamme voimakkaasti Turkin eurooppalaistamista. Siitä, ettei Turkki pidä kiinni Euroopan unionille antamistaan sitoumuksista, toteamme toivovamme, että Turkki saadaan ymmärtämään, että se haki itse Euroopan unionin jäsenyyttä eikä EU pyytänyt sitä tekemään niin. Meidän on odotettava ja katsottava, mitä tapahtuu. Kompromissimenetelmä on hyvä asia, mutta kun se rikkoo periaatteitamme ja arvojamme, siitä tulee huono asia.

Turkin on ratkaistava Kyproksen ongelma mahdollistamalla oikeudenmukainen ratkaisu, jonka molemmat yhteisöt voivat hyväksyä, vetämällä joukkonsa alueelta ja lopettamalla kyproksenturkkilaisten saarron, joka johtuu viime kädessä miehityksestä. Euroopan unionin on toimittava ratkaisevassa asemassa, kun Kyproksen ongelmaan etsitään ratkaisua, joka perustuu EU:n arvoihin ja periaatteisiin.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, toisin kuin muutamat edelliset puhujat, joiden näkemykset olivat pessimistisiä ja jopa masentavia, katson omasta puolestani, että EU on edistynyt huomattavasti viimeisten kuuden kuukauden aikana Suomen toimiessa puheenjohtajavaltiona. Parlamentti on esimerkiksi hyväksynyt tänään uraauurtavan REACH-asetuksen, olemme perustaneet globalisaatioon mukautumista helpottavan rahaston, EU on reagoinut joustavasti ja tehokkaasti Libanonin kriisiin, ja Romania ja Bulgaria liittyvät EU:n jäsenvaltioiden muodostamaan perheeseen 1. tammikuuta. Hyvät parlamentin jäsenet, eivätkö nämä ole selviä esimerkkejä edistyksestä ja menestyksestä ja todisteita siitä, että EU kykenee toimimaan tehokkaasti valtavista haasteista ja ongelmista huolimatta?

On totta, että EU:n on muutettava päätöksentekomekanismejaan tehokkaammiksi ja joustavammiksi ja hyväksyttävä EU:n perustuslakiin sisältyvät perusperiaatteet, jotka – haluan muistuttaa teille asiasta – EU:n kaikkien 25 jäsenvaltion hallitukset ovat tunnustaneet. Haluan kiittää Suomea paitsi siitä, että se hyväksyi kuudentenatoista maana perustuslain, myös siitä, että se vie eteenpäin EU:n perustuslain tulevaisuudesta käytävää keskustelua. Niiden maiden johtajien, jotka eivät ole vielä ratifioineet sopimusta, on nyt otettava selvästi kantaa asiaan ja annettava selvät lausunnot siitä, mitä ne haluavat tehdä sopimukselle seuraavaksi, koska ne ratifioivat sen tai aikovatko ne jättää sen ratifioimatta, ja mitä vaihtoehtoisia ratkaisuja ne ehdottavat. Näitä maita ovat esimerkiksi Puola, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tšekin tasavalta. Toivon, että nämä lausunnot annetaan tällä viikolla EU:n huippukokouksessa Brysselissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Ferber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, vielä ei ole oikea aika arvioida lopullisesti, mitä neuvoston puheenjohtajavaltio Suomi on saanut aikaan vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla. Voimme arvioida tätä ensi viikolla sen perusteella, mitä huippukokouksessa tapahtuu.

Katson kuitenkin, ettemme saa unohtaa yhtä hyvin tärkeää seikkaa, joka on ollut merkittävä vaikutin siinä kaikessa, mitä olemme saaneet aikaan viime päivinä. Viittaan tällä kysymykseen siitä, kuinka suhtaudumme itseemme ja kaikkeen siihen, mitä olemme saaneet aikaan viimeisten 50 vuoden aikana, ja haluammeko perustella tätä kaikkea niille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Sanon tämän varsin kiihkeästi siksi, että tiedän kokemuksesta, erityisesti Turkin kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta, että saatamme hyvin käyttää samoja termejä mutta tarkoittaa kuitenkin varsin eri asioita. Meidän on itsemme vuoksi selvitettävä itsellemme, mikä oikein yhdistää meitä.

Minulle on syntynyt tänä iltapäivänä käytyjä keskusteluja kuunnellessani sellainen vaikutelma, että olemme kuin hyvin värikäs joulukuusi, jonka alle kaikki laittavat lahjansa, ja että huomaamme sekä omat lahjamme että muunkin osan puusta. EU ei kuitenkaan toimi tällä tavoin sisäisesti, eikä sitä onnistuta markkinoimaan muullekaan maailmalle tällä tavalla.

Olen jälleen kerran kuullut, että vaikka Turkin kanssa käytävät neuvottelut on keskeytetty kahdeksan luvun osalta, neuvotteluja voitaisiin kuitenkin jatkaa muilta osin. Emme pääse mihinkään, jos toistamme niitä asioita, jotka hankaloittivat tilannetta omalta kannaltamme viimeisellä laajentumiskierroksella, eli jos neuvoston jokainen puheenjohtajavaltio haluaa päihittää edeltäjänsä sen suhteen, kuinka monesta luvusta se onnistuu käynnistämään tai päättämään neuvottelut.

Meidän on selvitettävä itsellemme, mitä me oikein edustamme ja mikä meitä yhdistää. Huomasin juuri, että minulla ja jäsen Berès'llä on suhteellisen vähän yhteistä. Juuri tämä asia meidän on ratkaistava sisäisesti, jos meidän on tarkoitus kyetä kommunikoimaan ulkomaailman kanssa. Tämä on viesti, joka neuvoston puheenjohtajavaltion Suomen pitäisi antaa joulukuun huippukokouksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Gary Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa siitä suomalaisille luonteenomaisen rehellisestä mutta puheenjohtajille epätyypillisen kaunistelemattomasta tavasta, jolla hän on kuvannut sitä, kuinka vaikeaa on ollut saada jäsenvaltiot sopimaan asioista neuvostossa ja kuinka mahdotonta on edistyä tietyillä aloilla, joilla päätösten on oltava yksimielisiä. On hyvin tärkeää, että EU saa asioita aikaan oikeus- ja sisäasioiden ja maahanmuuton kaltaisilla aloilla, ja meidän on varmistettava, että saavutamme omia kansalaisiamme hyödyttävää edistystä. Toivon, että asiat, joista olemme lähestulkoon päässeet sopimukseen, saatetaan päätökseen huippukokouksessa. Näitä asioita ovat esimerkiksi vankien siirrot ja väline, jolla voidaan vastata nopeasti hätätilanteisiin.

Voimme soveltaa samaa periaatetta jäsenvaltioihin myös muilla aloilla, kuten komissio teki eilen ryhtyessään toimiin energiamarkkinoiden avaamisen ja talousuudistuksen suhteen. Ei unohdeta sitä, kuinka tärkeää on saada jäsenvaltiot pitämään kiinni siitä, mitä ne ovat luvanneet tehdä osana Lissabonin strategiaa.

Laajentuminen on silti selvästikin iso asia. Näyttää siltä, että junien yhteentörmäys Turkin kanssa on vältetty, mutta se ei vielä takaa, etteikö juna pysähtyisi kirskuen. Jos tämä juna nimittäin pysähtyy, sen seuraukset ovat hyvin vakavat paitsi Euroopan unionille myös Balkanin maille. Meidän on jatkettava laajentumista. Emme saa antaa sellaisten asioiden kuin EU:n kyvyn ottaa uusia jäseniä hämätä meitä, sillä tiedämme kaikki, että jos Norja haluaisi liittyä, kukaan ei puhuisi EU:n kyvystä ottaa uusia jäseniä. Se on salakielinen sana, jolla tarkoitetaan jotakin muuta. Jatketaan siis laajentumista ja pidetään pyörät pyörimässä.

 
  
MPphoto
 
 

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä haluan puhua laajentumista koskevasta tärkeästä kysymyksestä, joka on ollut jälleen viime aikoina paljon esillä.

On ensinnäkin selvää, että Euroopan unionin on pidettävä lupauksensa. Emme voi siis perua Turkille, Kroatialle ja muille Länsi-Balkanin maille antamaamme lupausta eurooppalaisista näkymistä.

Samoin on selvää, että Euroopan unionin kyky ottaa uusia jäseniä on tärkeä tekijä, joka kaikkien jäsenten on otettava huomioon. Euroopan unioni ei voi laajentua, jos laajentuminen vaikuttaa kielteisesti EU:n yhtenäisyyteen ja siihen, kuinka tehokkaasti EU valmistelee ja toteuttaa politiikkaa. Tämä on paitsi Euroopan unionin myös ehdokasvaltioiden etu. Näin ollen ja riippumatta niistä seurauksista, joita aiheutuu velvoitteiden täyttämättä jättämisestä, on kaikkien ehdokasvaltioiden etu, etteivät ne jarruttele tai viivytä toimiaan neuvotellun kehyksen täytäntöön panemiseksi. Tämän kehyksen määrittelee Euroopan unioni, eivät ehdokasvaltiot.

EU:n asettamien velvoitteiden täyttäminen saattaa olla ehdokasvaltioille hyvinkin kivulias prosessi, mutta se on myös niiden ainut tilaisuus nykyaikaistaa järjestelmiään, ja siksi niiden on hoidettava asia.

Muistutan lopuksi, ettei meidän pidä unohtaa EU:n perustuslakiongelmaa, joka on vielä ratkaisematta. On selvää, ettei EU:n laajentuminen voi jatkua, ellei tätä ongelmaa onnistuta ensin ratkaisemaan, sillä toimintakyvytön EU ei voi yksinkertaisesti ottaa uusia jäseniä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mia De Vits (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, neuvoston on mielestäni välttämätöntä ottaa kantaa Volkswagenin Vorstin tehtaan uudelleenjärjestelyihin. Uudelleenjärjestelyt yleistyvät jatkuvasti, ja Volkswagenin tyly päätös suistaa joko suoraan tai välillisesti tuhannet perheet epävarmuuteen.

Katson, että EU voi ojentaa käden rakennerahastojen tai globalisaatiorahaston kautta, mutta mielestäni myös komission pitäisi seurata näitä uudelleenjärjestelyjä. Kuultiinko ammattiliittoja ajoissa? Katson, ettei varmasti ainakaan Volkswagenin tapauksessa. Johtuvatko uudelleenjärjestelyt taloudellisista syistä, vai vaikuttivatko asiaan muut kansalliset syyt? Vorstin tehdas on tuotantokapasiteetiltaan Volkswagenin toiseksi suurin tehdas. On totta, että autoalan tuotanto ylittää kysynnän, mutta katson myös, että juuri tällaisina aikoina tarvitaan todellista teollisuuspolitiikkaa. CARS 21 on ensiaskel, muttei itsessään vielä lainkaan riittävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, puhun kahdesta tulevaan Eurooppa-neuvostoon liittyvästä asiasta. Ensimmäinen niistä on laajentuminen. Laajentuminen on ollut ja on edelleen asia, jossa Euroopan unioni on onnistunut: siitä on ollut sekä poliittista että taloudellista hyötyä, ja se on vahvistanut EU:n maailmanlaajuista asemaa. Olen vakuuttunut siitä, että laajentumisesta tulee myönteinen asia myös Bulgarialle ja Romanialle.

Olemme nähneet viidennen laajentumisen yhteydessä selvästi niin sanotun "EU:n muutosvoiman", joka on jouduttanut perinpohjaisia ja myönteisiä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia maissa, jotka olivat vielä vähän aikaa sitten kommunismin ikeen alla – mutta koska laajentuminen on menestystarina, tarina on kerrottava kunnolla. Mielestäni on siksi myönteistä, että komissio pitää viestintää hyvin merkittävänä asiana. Tarkoitan tällä sitä, että kansalaisille on tiedotettava enemmän asiaan liittyvistä hyödyistä. Toivon, että asia tiedostetaan myös tulevassa Eurooppa-neuvostossa.

Kannatan myös ajatusta ehdollisuudesta. Ehdokasvaltioiden on täytettävä velvoitteensa ja toteutettava tarpeelliset uudistukset. Meidän on luonnollisesti otettava koko prosessin ajan huomioon se, kykeneekö EU ottamaan nämä kaikki uudet maat jäseniksi. Laajentumisprosessi ei voi myöskään jatkua loputtomiin. Kannatan siksi komission ajatusta sen lujittamisesta.

Toisena aiheenani on maahanmuutto. Laiton maahanmuutto on maassani valitettavasti äärimmäisen päivänpolttava kysymys. Arvoisa puhemies, vaadin, että laiton maahanmuutto otetaan keskeiseksi kysymykseksi EU:n ja yhteisön ulkopuolisten maiden välisissä suhteissa. Olen iloinen siitä, että Euroopan unioni on järjestänyt Suomen puheenjohtajuuskauden aikana Afrikan maiden kanssa Rabatissa ja Tripolissa ministerien välisiä kokouksia maahanmuutosta ja kehityksestä. Meidän on kuitenkin siirryttävä loppupäätelmistä tositoimiin. On esimerkiksi hyvin tärkeää, että allekirjoitamme paluumuuttosopimukset. Siihen on kuitenkin valitettavasti vielä pitkä matka. Kuinka monta vuotta komissio onkaan neuvotellut paluumuuttosopimuksista Marokon ja AKT-maiden kanssa? Meillä on toki Cotonoun sopimus, mutta sen 13 artiklasta huolimatta emme ole edenneet paluumuuton emmekä paluumuuttosopimusten alalla. Olen myös hyvin huolissani siitä, että Frontexin tilanteesta on puhuttu varsin optimistiseen sävyyn.

Arvoisa puhemies, laiton maahanmuutto on hyvin vakava ongelma, jolla on kauaskantoiset seuraukset, ja Schengenin kaltainen rajaton alue vaikuttaa meihin kaikkiin. Meidän on toimittava tiukalla ja määrätietoisella tavalla varmistaaksemme, että lausunnoista ja sitoumuksista, jotka on toistettu monissa ministerien välisissä konferensseissa, tulee vihdoin totta. Tähän tavoitteeseen on pyrittävä määrätietoisesti tulevassa Eurooppa-neuvostossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Arvoisa puhemies, minäkin puhun maahanmuutosta. Ollaksemme rehellisiä meidän pitäisi mielestäni itse asiassa sanoa, että tämä vuosi voisi jäädä historiaan vuotena, jona EU kohtasi vihdoin laittomaan maahanmuuttoon liittyvän todellisuuden. EU on oivaltanut tämän vuoden aikana, ettei se voi edellyttää Etelä-Euroopan maiden ratkaisevan tätä ongelmaa yksin. Tämä ajatus poikkeaa huomattavasti jäsen Cohn-Benditin mainitsemista "ovista" ja "ikkunoista". Olemme itse asiassa todistaneet yhteisten toimien käynnistymistä: lyhyen aikavälin toimenpiteet ovat aivan yhtä tarpeellisia kuin pitkänkin aikavälin toimet.

Olemme nähneet ensimmäistä kertaa EU:n lähettävän partioita Välimerelle ja Atlantille. Ensi vuonna tätä partiointia pitää jatkaa, tehostaa ja laajentaa niin, että sitä toteutetaan kaikkina niinä kuukausina, joina olemme haavoittuvia. Euroopan parlamentin ansiosta Frontexin talousarviota on kasvatettu. Frontexilla on ratkaiseva tehtävä tällä alalla. Lisäksi äänestämme huomenna neljästä uudesta rahastosta, joista yksi on erityisesti ulkorajojen vahvistamiseen tarkoitettu EU:n rahasto. Meidän on vahvistettava ulkorajojamme, jos haluamme maahanmuuton vähenevän.

Odotan, että näitä rahastoja käytetään tehokkaasti heti ensi tammikuusta lähtien. On rohkaisevaa, että rahastoihin on liitetty hätälauseke, jotta voimme antaa välittömästi apua hätätilanteessa. Lisäksi kiitän komissiota siitä, että se antoi marraskuun lopussa uudet ehdotukset, joilla on tarkoitus vahvistaa Etelä-Euroopan meriulkorajoja. Näissä asiakirjoissa ehdotetaan rannikkovartioverkoston ja EU:n rajavalvontajärjestelmän perustamista. Kiitän komissiota näistä ehdotuksista.

Siispä EU:n jäsenvaltioiden hallitusten on maahanmuutosta keskustellessaan osoitettava tarvittavaa poliittista tahtoa ja yhteisvastuullisuutta, jotta voimme edetä tiellä, jolle olemme vihdoin päässeet – oikealla tiellä. Lisäksi totean, että kun olemme kerran tämän vuoden aikana kohdanneet viimeinkin tosiasiat, meidän on ensi vuonna osoitettava selvästi, että yhteistyötä tekemällä voimme tarttua vaikeimpiinkin haasteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella komission puheenjohtajaa erinomaisesta joukkuehengestä ja siitä, kuinka hyvä ote hänellä on kabinetistaan – kaikilla kun näyttää olevan jopa samanväriset solmiot. Se on hyvä asia ja osoittaa, että kabinetillanne on niin sanotusti homma hanskassa!

Tässä Eurooppa-neuvostossa on kyse kolmesta asiasta. Luulin sosialistien vastustavan tuotesijoittelua ja voin todeta jäsen De Vitsille, ettei tässä huippukokouksessa ole kyse Volkswagenista vaan kolmesta asiasta: laajentumisesta, perustuslaista sekä oikeus- ja sisäasioista.

Mikä pitäisi mielestäni olla laajentumista koskeva avainsanoma? Sen pitäisi olla mielestäni kolmitahoinen: ensinnäkin meidän on pidettävä kiinni omasta laajentumista koskevasta sitoumuksestamme. Minusta olisi erinomaista, jos tämä saataisiin sisällytettyä päätelmiin. Toiseksi katson, ettei meidän pidä määritellä, kykeneekö EU ottamaan uusia jäseniä, sillä sen ei edes pitäisi olla laajentumisen edellytyksenä. Pitäisin erittäin hyvänä asiana, jos saisitte tämänkin läpi. Kolmanneksi katson, että meidän on käytävä enemmän julkista keskustelua laajentumisesta – ja varmastikin myös yleisestä puolustuksesta. Meillä on parhaillaan monissa maissa poliittinen johto, joka päättää ensin laajentumisesta ja alkaa heti tämän päätöksen tehtyään syyttää laajentumista kaikesta maailman pahuudesta. Tämä ei ole mielestäni oikea tapa hoitaa asiaa.

Seuraavaksi puhun perustuslaista. Entisenä valtion virkamiehenä ymmärrän, miksi kuulemisten on oltava luottamuksellisia. Olisi kuitenkin mukavaa, jos voisitte valottaa hieman, mihin näiden kuulemisten olisi tarkoitus johtaa. Haluan myös kiittää puheenjohtajavaltio Suomea ja Suomen eduskuntaa perustuslain ratifioimisesta. Katson tämän olevan hyvin tärkeä askel ja merkittävä ele. Perustuslaista käydään juuri nyt paljon keskustelua. Vastustan henkilökohtaisesti ajatusta minisopimuksesta. Haluaisin mieluummin "plus-sopimuksen" eli toisen version sopimuksesta. Olisi hyvä, jos saisimme sellaisen aikaan vuoden 2008 tai 2009 aikana.

Lopuksi puhun oikeus- ja sisäasioista. Olen saanut tarpeekseni siitä, että ihmiset sanovat, ettemme voi edetä näissä asioissa perustuslain vuoksi. Asia ei ole näin. Päätimme Amsterdamissa siirtyä määräenemmistöpäätöksiin, vahvistimme tämän Nizzassa ja kirjasimme sen myös perustuslakiin. Jos meillä on poliittista tahtoa – ja tämä huomautus on osoitettu suoraan Saksan hallitukselle – voimme alkaa tehdä määräenemmistöpäätöksiä kaikissa oikeus- ja sisäasioihin kuuluvissa kysymyksissä.

Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Suomea erittäin hyvästä työstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksikin kiitoksia tästä hyvästä keskustelusta ja niistä kommenteista ja evästyksistä, joita myös puheenjohtajavaltio on tämän keskustelun kuluessa saanut. Avauspuheenvuorossani en mennyt enkä nytkään mene syvemmälle laajentumiskeskusteluun sen vuoksi, että keskustelimme siitä tässä salissa varsin perusteellisesti aamupäivällä. Se on eräs Eurooppa-neuvoston pääaiheista, mutta käsittelimme yksityiskohtia jo aiemmin aamupäivän istunnossamme.

Useissa puheenvuoroissa on nostettu esiin sosiaalisen Euroopan kysymykset. Muistutan, että Lahden epävirallisen huippukokouksen yhteydessä pidettiin myös sosiaalihuippukokous, ja kuten puheenjohtaja Barroso mainitsi, tänä syksynä on saatu aikaan myös päätös globalisaatiorahastosta. Meillä on tapana Suomessa aina muistuttaa itseämme siitä, että hyvinvointia pitää ensin luoda, jotta sitä voidaan jakaa, ja sen vuoksi Suomen puheenjohtajakaudella on niin voimakkaasti keskitytty innovaatio- ja kilpailukykypolitiikkaan.

Mitä tulee maahanmuuttokysymyksiin, unioni nimenomaan pyrkii, ja loppuviikon Eurooppa-neuvoston keskustelussa on tarkoitus vahvistaa, että pyrimme kokonaisvaltaiseen maahanmuuttokysymysten käsittelyyn. Kokonaisvaltaiseen siinä mielessä, että se ei ole yksinomaan rajavalvonta-asia eikä yksinomaan laittoman maahanmuuton kysymys, vaan se on myös valtava laillisen maahanmuuton mahdollisuus. Olemme kesällä ja tänä syksynä järjestäneet tämän asian tiimoilta afrikkalaisten kumppanimaiden kanssa kaksi konferenssia, jotta voimme tarkastella eritoten laittoman maahanmuuton lähtösyitä ja pureutua niihin pitkällä aikavälillä. Frontexin toiminnan vahvistaminen on hyvä asia, mutta se on vain pieni siivu kokonaisvaltaisesta maahanmuuttopolitiikasta.

Kun on kyse Galileosta, Eurooppa-neuvostossa ei ole näköpiirissä päätöstä sijaintipaikasta eikä siitä ole tarkoitus keskustella. Muistutan uusien jäsenvaltioiden edustajia siitä, että EU:n virastojen saamisessa tarvitaan joskus pitkäjänteisyyttä. Suomi on ollut jäsenvaltio vuodesta 1995, ja Euroopan parlamentin tänään hyväksymän kemikaaliasetuksen myötä ensimmäinen Euroopan unionin virasto on nyt tulossa Suomeen – yli kymmenen vuotta jäsenyyden jälkeen. Kiitos siitäkin parlamentille.

Arvoisa puhemies, palaan lopuksi perustuslailliseen sopimukseen liittyvään keskusteluun. On muistettava, että Suomen puheenjohtajavaltiona käymät kahdenväliset konsultaatiot pohjautuvat viime kesäkuussa tehtyihin Eurooppa-neuvoston päätelmiin, jotka antoivat Saksalle tehtävän raportoida perustuslaillisen sopimuksen tilanteesta ensi kevään Eurooppa-neuvostolle, mutta raportin on perustuttava hyvin tiiviisiin konsultaatioihin jäsenvaltioiden kanssa. Olemme nyt käyneet läpi ensimmäisen konsultaatiokierroksen. Se on tapahtunut hyvin luottamuksellisessa hengessä, minkä vuoksi siitä on annettu ja annetaan jatkossakaan kovin vähän tietoja julkisuuteen, koska on tarkoitus, että perusteellisen analyysimme pohjalta Saksa puheenjohtajavaltiona voi jatkaa työskentelyä ja antaa sitten raportin Eurooppa-neuvostolle.

Niin kuin tässäkin keskustelussa on tullut ilmi, kaikilla tuntuu olevan käsitys siitä, mitä mieltä muut ovat. Kaikki me tunnumme tietävän hyvin, mitä eri maissa ajatellaan. Meidän konsultaatiokierroksemme yhtenä tarkoituksena on ollut keskustella nimenomaan hallitusten kanssa suoraan siitä, miten he näkevät tämän tilanteen, ja etsiä mahdollisia etenemistapoja. Mutta vielä ei ole päätöksenteon aika, ei edes neuvottelujen aika. Tämä on ollut nimenomaan kuulemiskierros ja siitä vedettävissä on vasta hyvin alustavia johtopäätöksiä. Jos tätä tilannetta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, kuten joku arvoisista edustajista mainitsi, kuvaisin sitä yhdellä sanalla: reformi. Meillä on laaja yhteisymmärrys siitä, että reformi on tarpeen, ja nyt pohditaan, millä tavoin ja millaiseen reformiin voimme edetä.

Arvoisa puhemies, koska tämä on viimeinen esiintymiseni täysistunnossa lukuun ottamatta pian seuraavaa kyselytuntia, kiitän omasta ja puheenjohtajavaltion puolesta arvoisaa Euroopan parlamenttia erittäin vivahteikkaasta, moni-ilmeisestä ja hyvästä yhteistyöstä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) On ilmeistä, että luonnollisista mielipide-eroista huolimatta tässä keskustelussa on noussut esiin asioita, joista olemme selvästi yksimielisiä. Haluan korostaa tätä, sillä osa näistä asioista on merkittäviä.

Pyrimme saavuttamaan uuden yhteisymmärryksen laajentumisesta, ja Turkin kysymys on suoraan sanottuna arkaluonteinen asia, joka jakaa voimakkaasti kansalaistemme mielipiteet. Oli äärimmäisen tärkeää, että jäsenvaltioiden ulkoministerit kannattivat yksimielisesti komission ehdotusta – jota myös puheenjohtajavaltio Suomi kannatti ja jonka laatimiseen se osallistui joka vaiheessa aktiivisesti – sillä muutoin meillä olisi voinut olla nyt käsissämme hyvin vakava ongelma.

Onnistuimme muodostamaan näinkin arkaluonteisesta asiasta kannan, jonka katsomme olevan tasapainoinen, uskottava ja oikeudenmukainen ja jota Euroopan parlamentin valtaisa enemmistö kannatti tänään sanoessaan asiasta oman sanansa. Toivon, että kykenemme nyt käymään laajentumisesta kunnollista strategista keskustelua. Haluan kiinnittää huomionne jäsen Stubbin huomautuksiin, joita pidin varsin tähdellisinä. On äärimmäisen tärkeää, että kaikilla tasoilla toimivat eurooppalaiset johtajat, eivät siis ainoastaan valtioiden ja hallitusten päämiehet, samoin kuin Euroopan parlamentti ja muut kansalliset poliittisen vallan käyttäjät keskustelevat laajentumisesta vakavasti riippumatta siitä, pitävätkö eurooppalaiset laajentumista loistavana tilaisuutena, joka se nimenomaan on Euroopan unionille poliittisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti – ja mielestäni jopa historiallisesti. Jotta tämä olisi mahdollista, laajentumiskeskustelu oli mielestäni tärkeää "puhdistaa" vaikeimmista käsiteltävinä olevista kysymyksistä, niin että saatoimme keskittyä itse asiaan.

Toivon, että neuvosto pääsee asiasta yhteisymmärrykseen. Se on meille tärkeää, ja meidän on myös oltava riittävän rohkeita keskustellaksemme kansalaistemme kanssa siitä, mitä laajentuminen merkitsee.

Olin aikaisemmin tänään Berliinissä liittokansleri Merkelin kanssa haastateltavana suositussa saksalaisessa televisio-ohjelmassa. Yleisö esitti meille erilaisia kysymyksiä, esimerkiksi kuinka paljon Saksa on vaarassa menettää laajentumisen myötä ja mitkä yhtiöt olisivat lähdössä maasta. Minun tehtävänäni oli selittää esimerkiksi, että Saksa hyötyy laajentumisesta valtavasti, laajentuminen auttaa luomaan työpaikkoja Saksaan, Saksan vienti nykyisiin uusiin jäsenvaltioihin on kasvanut 17 miljardista eurosta vuonna 1994 aina 80 miljardiin euroon tänä vuonna, Saksan vienti uusiin jäsenvaltioihin ylittää tuonnin määrän ja että laajentuminen merkitsee pikemminkin uusien työpaikkojen syntymistä EU:n vanhoihin jäsenvaltioihin kuin niiden katoamista.

Laajentuminen on ollut myönteinen asia EU:lle, ja tämä on mielestäni ehkä neuvoston suurin aikaansaannos. Pyritään siis saavuttamaan uudelleen yhteisymmärrys laajentumisesta. En aio käydä läpi muita kysymyksiä, joihin ministeri Lehtomäki vastasi erittäin hyvin.

Haluan esittää kiitokseni myönteisestä yhteistyöhengestä, josta olemme saaneet nauttia Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Haluan lisäksi vastata kysymykseen, jonka muistaakseni jäsen Ludford esitti. En nimittäin maininnut tätä asiaa ensimmäisessä puheenvuorossani. Komissio tuomitsee ankarasti Teheranissa järjestetyn holokaustia koskevan konferenssin. Asia olisi naurettava, ellei se olisi niin järkyttävä. On väärin loukata holokaustin monien uhrien muistoa tällä tavoin. Meidän on otettava periaatteellinen kanta myös tähän asiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Olen yllättynyt siitä, että monet jäsenet ovat keskittyneet tässä keskustelussa vastustamaan puheenvuoroissaan perustuslakia, vaikka asia ei ole tämän Eurooppa-neuvoston, vaan vasta kesäkuussa pidettävän Eurooppa-neuvoston esityslistalla.

Ei ole myöskään asianmukaista, että he väittävät perustuslain olevan kuollut vain siksi, että se on "hylätty". Se ei ole kuollut. Sen on hylännyt kaksi maata, kun taas kahdeksantoista maata on hyväksynyt sen. Loput odottavat, mitä tapahtuu. Kyse ei siis ole hylkäämisestä, vaan mielipide-eroista. On hyvä, että Eurooppa-neuvosto pyrkii ratkaisemaan näistä mielipide-eroista johtuvan ongelman ottaen huomioon sekä sopimuksen hylänneen vähemmistön että sitä kannattaneen enemmistön näkemykset. Väite, jonka mukaan nykyiset sopimukset pitäisi pitää ikuisesti ennallaan siksi, että Ranska ja Alankomaat hylkäsivät perustuslakisopimuksen, on kestämätön.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL).(PT) Kuten kaikki tiedämme, EU:n sosiaalisten ongelmien kasautuessa paineet toteuttaa uusliberalistista politiikkaa kasvavat, ja tiedossamme olevat katastrofaaliset ongelmat, kuten työttömyys, työn epävarmuus, köyhyys ja sosiaalinen epätasa-arvo, liittyvät juuri tällaiseen politiikkaan. Tämä johtaa yhtäältä siihen, että keskusteluissa korostetaan maahanmuuttopolitiikkaa, ja toisaalta siihen, että määräenemmistöpäätösten käyttöä pyritään lisäämään sillä verukkeella, että se helpottaisi poliittista työtä tällä alalla, vaikka todellisena aikeena onkin toteuttaa turvallisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Samaan tapaan keskusteluissa keskitytään entistä enemmän institutionaalisiin kysymyksiin pyrkimyksenä elvyttää niin sanottu EU:n perustuslaki. On enteellistä, että tulevien puheenjohtajavaltioiden, kuten Saksan, edustajien kanssa pidettävissä kokouksissa esityslistan kärkeen nousee aina toimielinkysymys, jonka perässä tulevat sisämarkkinoiden toteuttaminen ja energia-asiat. Aivan yhtä enteellistä on se, että sosiaali- ja ympäristökysymyksiä vähätellään ja ettei Euroopan keskuspankin aseman ja suuntaviivojen tarkistamisesta puhuta mitään, vaikka EKP:n politiikalla on vakavia vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin talouksiin, perheisiin sekä mikro- ja pk-yrityksiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL).(PT) Esitän muutaman huomion kahteensataan sanaan tiivistettynä. Ehkäpä merkittävin laajentumiseen liittyvä näkökohta on sen vahvistaminen, että Kyprosta koskevia YK:n päätöslauselmia on noudatettava ja ettei Kyproksen tilannetta saa käyttää välineenä niissä ristiriidoissa, jotka koskevat Turkin liittymistä EU:n jäseneksi.

Niin sanotusta "perustuslakiprosessista" voidaan todeta, että ehdotukset ovat selkeät ja ristiriidat ovat ennallaan. Samalla kun on vahvistettu, että "EU:n perustuslaki" on elvytettävä, esiin on noussut ajatus yhteisymmärryksestä, joka "ei olisi yhtä kunnianhimoinen" mutta sisältäisi edelleen keskeiset osatekijät. On puhuttu nimenmuutoksesta ja (näennäisestä) "minisopimuksesta", ja näissä puheissa on korostettu institutionaalisia kysymyksiä (sillä verukkeella, että EU:n on säilytettävä toimintakykynsä, vaikka tosiasiassa näin pyritään takaamaan, että suurvallat hallitsevat päätöksentekoprosessia) ja sitä, mitä kutsutaan "EU:n maailmanlaajuiseksi rooliksi" (eli sen militarisoimista ja sekaantumista muiden maiden sisäisiin asioihin). Jotkut ovat myös sanoneet, että jos saamme ajatuksen tällaisesta (näennäisestä) minisopimuksesta "myytyä", joissakin jäsenvaltioissa ei tarvitsisi enää järjestää kansanäänestyksiä. Tämä "minisopimus" perustuisi "EU:n perustuslain" sisältöön, mutta siitä pyrittäisiin antamaan sellainen vaikutelma, että se on jollakin tapaa erilainen.

Tämä on toisin sanoen uusi yritys tyrkyttää meille (uudelleen) jo kertaalleen hylättyä perustuslakisopimusta, ja Portugali saa tämän erityisen sietämättömän tehtävän puheenjohtajuuskaudellaan vuoden 2007 toisella puoliskolla.

 

21. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0448/2006).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 1 (H-0956/06):

Aihe: Puheenjohtajavaltio Suomen toimet lasten ja lapsiperheiden hyväksi

Mitä toimia Suomi on toteuttanut puheenjohtajakaudellaan lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi Euroopan unionissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, monet Euroopan unionin tekemät päätökset vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti lasten elämään. Tällaisia ovat esimerkiksi säädökset, jotka koskevat sosiaalista suojelua, työmarkkinoita, terveyttä, oikeusasioita ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Perhepolitiikka, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä hyvän työelämän edistäminen ja säilyttäminen ovat keskeisiä myös lasten ja perheiden hyvinvoinnin takaamisessa. Muun muassa nämä aiheet olivat esillä työ-, sosiaali- ja terveysministerien epävirallisessa kokouksessa heinäkuun alussa.

Tehokkaat ja mahdollisimman varhain toteutetut toimenpiteet köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi edistävät lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Eurooppa-neuvosto korosti viime maaliskuussa lasten köyhyyden poistamista koskevia toimia, ja tästä asiasta keskusteltiin myös lokakuun puolivälissä pidetyssä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä käsitelleessä viidennessä pyöreän pöydän konferenssissa. Aihe sisältyi myös jäsenvaltioiden komissiolle syyskuussa antamiin kertomuksiin sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista strategioista.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on keskeinen haaste muuttuvilla työmarkkinoilla. Lasten hyvinvointi edellyttää molempien vanhempien yhteistä vastuuta perheen arkipäivästä. Puheenjohtajavaltiona Suomi on nostanut isyyden ja miesten tasavertaisemman perhe-elämään osallistumisen keskustelun kohteeksi. Lokakuun alussa järjestettiin asiantuntijakonferenssi otsikolla "Miehet ja sukupuolten välinen tasa-arvo", ja joulukuussa asiasta annettiin neuvoston päätelmät. Komissio antoi Suomen puheenjohtajakaudella tiedonannon lasten oikeuksista. Tätä on käsitelty neuvostossa eri työryhmissä ja jäsenvaltioiden lapsi- ja perhepolitiikasta vastaavissa korkean tason virkamiehistä koostuvassa pysyvässä hallitusten työryhmässä L'Europe de l'enfance.

Neuvosto on Suomen puheenjohtajakaudella työskennellyt aktiivisesti Daphne 3 -ohjelman perustamista koskevan ehdotuksen parissa. Tästä ohjelmasta voidaan myös rahoittaa joitain niitä toimista, jotka on esitetty lasten oikeuksia koskevassa tiedonannossa. Tavoitteena on tehdä tästä asiasta neuvoston joulukuussa aikaansaaman poliittisen yhteisymmärryksen pohjalta parlamentin ja neuvoston yhteinen päätös ennen vuoden loppua.

Lopuksi mainittakoon, että Suomi järjesti Helsingissä marraskuun loppupuolella avoimen seminaarin varhaiskasvatuksesta. Näin ollen voitaneen todeta, että ministerineuvosto on ollut Suomen puheenjohtajakaudella aktiivinen useilla sellaisilla politiikanaloilla, jotka liittyvät läheisesti lasten hyvinvointiin. Puheenjohtajavaltio on myös itse tehnyt useita tärkeitä lapsia ja perheitä koskevia aloitteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ministeriä tästä tilannekatsauksesta ja hänen esittämästään yksityiskohtaisesta kuvauksesta, joka koski kaikkia sekä puheenjohtajavaltion että komission toimia. Toivottavasti myös seuraava puheenjohtajavaltio jatkaa samalla tiellä, jotta saamme aikaan tuloksia. Minulla ei ole lisäkysymystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvoston työskentelyssä pyritään kaikilla politiikan lohkoilla jatkuvuuden turvaamiseen. Puheenjohtajavaltio Suomi on tehnyt hyvin tiivistä yhteistyötä seuraavan puheenjohtajavaltion Saksan kanssa eri politiikan aloilla ja olen luottavainen, että hyvät politiikat jatkuvat ja vahvistuvat myös seuraavan puheenjohtajakauden aikana.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedämme, että useimmat työtekijät ovat töissä perheyrityksissä. On olemassa myös perheitä suosivia suunnitelmia liikeyrityksille. Aiotteko edistää näitä ja uskotteko, että perheiden verokohtelua koskevia ehdotuksia voitaisiin tehdä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, työn ja perhe-elämän sovittamiseksi paremmin yhteen voidaan käyttää myös verotuksellisia kannusteita, mutta kuten kysyjä varmasti tietää, harmonisointi Euroopan unionin tasolla verokysymyksessä on vielä aika rajallista. On kuitenkin tärkeää, että pohdittaessa näitä kysymyksiä yhtenä kriteerinä on mukana myös perheystävällinen näkökulma.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, muutamat ongelmat haittaavat edelleen lasten hyvinvointia, mutta suurimmaksi osaksi ne on ratkaistu. Mikä on kuitenkin niiden lasten tilanne, jotka asuvat Euroopan unionissa, mutteivät ole sen kansalaisia? On kansainvälistä lainsäädäntöä, jossa velvoitetaan suojelemaan näitä lapsia, mutta joillakin alueilla maahanmuuttajalasten määrä on kasvanut huomattavasti, koska heitä ei voida palauttaa lähtömaihinsa, vaan alueellisten ja paikallisten viranomaisten on otettava vastuu heistä.

Onko neuvosto harkinnut ryhtymistä toimenpiteisiin Euroopan unionissa asuvien maahanmuuttajalasten suhteen?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä kotouttamisen kysymys on yksi tärkeä sektori, jolla on suora vaikutus myös maahanmuuttajalasten elämään. Niissä perheissä, jotka ovat aktiivisten kotouttamistoimenpiteiden kohteena, myös lasten elinolosuhteet ja integroituminen uuteen eurooppalaiseen asuinpaikkaan on varmasti parempaa ja tuloksekkaampaa. Kuten alkuperäisessä vastauksessani totesin, komissio on antanut tiedonannon lasten oikeuksien toteutumisen edistämisestä unionin alueella ja se koskee toki muitakin kuin syntyperäisiä Euroopan unionin kansalaisia. Myös Euroopan unionin laaja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen toimintaohjelma pyrkii osaltaan esimerkiksi parantamaan tietojen vaihtoa sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 2 (H-0959/06):

Aihe: Maahanmuuttostrategiat

Maailman muuttoliikkeiden laajuuden, väestöongelmat ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden väestön vanhenemisesta johtuvat ongelmat huomioon ottaen, mitä strategioita neuvosto aikoo noudattaa säännelläkseen lähitulevaisuudessa maahanmuuttoa Eurooppaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, marraskuussa 2004 hyväksytyssä Haagin ohjelmassa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden vahvistamisesta Euroopan unionissa ja siihen liittyvässä vuoden 2005 neuvoston ja komission toimintasuunnitelmassa vahvistetaan puitteet laillista maahanmuuttoa koskevan EU:n politiikan kehittämiseksi. Haagin ohjelmassa jo tunnustetaan laillisen maahanmuuton tärkeä rooli muun muassa unionin taloudellisen kehityksen edistämisessä. Samalla ohjelmassa todetaan, että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu laillisten maahanmuuttajien määrästä päättäminen. Tämän perusteella komission on määrä toimittaa hyväksyttäviksi useita tammikuussa 2006 hyväksytystä laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa esitettyjä säädösehdotuksia.

Näistä ensimmäinen on ehdotus yleiseksi puitedirektiiviksi, jonka päätarkoituksena on taata yhteiset oikeudet kaikille sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka jo työskentelevät laillisesti jossakin jäsenvaltiossa, mutta joilla ei vielä ole oikeutta EU:n alueella pitkään oleskelleille myönnettävään asemaan. Tämän lisäksi komissio toimittaa neljä erillistä direktiiviehdotusta niiden työntekijäryhmien perusteella, joita jäsenvaltiot yleisesti tarvitsevat. Nämä ehdotukset koskevat korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, kausityöntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, palkattujen harjoittelijoiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä sekä niitä menettelyjä, joilla säännellään yhtiönsä toiseen maahan väliaikaisesti lähettämien henkilöiden maahantuloa sekä väliaikaista asumista ja oleskelua maassa.

Keskeisessä asemassa ovat myös tiedonsaannin parantaminen maahanmuuton eri näkökohdista, niitä koskeva tietojen vaihto ja tiedon tehokkaampi levittäminen. Tätä varten lähivuosina onkin tarkoitus kehittää useita välineitä. Niitä on kaiken kaikkiaan viisi, ja ensimmäinen on tänä vuonna työntekijöiden liikkuvuuden eurooppalainen teemavuosi ja seuraavana ensi vuonna yhdenvertaisten mahdollisuuksien eurooppalainen teemavuosi. Toinen väline on EU:n maahanmuuttoportaali, joka on määrä perustaa ensi vuoden loppuun mennessä. Kolmas väline on keskinäinen tiedotusjärjestelmä jäsenvaltioiden toimenpiteistä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa. Neljäs väline on Euroopan muuttoliikkeiden verkosto ja viides väline on Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaalin ja Eures-verkoston kehittäminen edelleen, sillä niiden katsotaan voivan edistää taloudellisperusteisen maahanmuuton hallinnointia.

Mitä tulee kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseen vastaanottavien maiden yhteiskuntaan, josta puhuttiin jo edellisen kysymyksen yhteydessä, unioni tukee jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkoja eri rahoitusvälineillä, joihin kuuluvat kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevat valmistelutoimet. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa uusi kohdennettu solidaarisuusväline eli kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto antaa kotouttamispolitiikalle uutta vauhtia jäsenvaltioissa. Rahaston tavoitteet liittyvät kotouttamisessa ilmeneviin haasteisiin ja täydentävät siten Euroopan sosiaalirahaston toimia. Nämä tavoitteet perustuvat neuvoston marraskuussa 2004 hyväksymiin kotouttamista koskeviin yleisiin perusperiaatteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tätä asiaa koskevien kysymysten määrä osoittaa, kuinka paljon maahanmuutto kiinnostaa nykyisin meitä Euroopan kansojen edustajia. Haluan erityisesti kiittää puheenjohtajavaltio Suomea siitä, että se on kiinnittänyt tähän asiaan paljon huomiota.

Lisäkysymykseni on tämä: onko maahanmuutto puheenjohtajavaltion mielestä nyt yhteisön toimivaltaan kuuluva asia, joka ei voi jäädä jäsenvaltioiden vastuulle, vaan on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti siirrettävä Euroopan unionin päätösvallan alaiseksi? Tarkemmin sanoen kysyisin, onko neuvoston puheenjohtajan mielestä nyt sopiva aika soveltaa siirtymäväylälauseketta?

Edellisestä kysymyksestäni totean, että se ei koskenut EU:ssa perheidensä kanssa asuvia maahanmuuttajalapsia, vaan niitä, jotka saapuvat Euroopan unioniin yksin. Kukaan ei hoida tätä asiaa, ja hallitukset eivät tiedä mitä tehdä.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, keskustellessamme ennen kyselytuntia tämän viikon Eurooppa-neuvoston asialistasta, esiin tuli voimakkaasti se, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten ja valtioiden päämiehet keskustelevat tällä viikolla myös unionin maahanmuuttopolitiikasta. Siinä mielessä siitä on tulossa entistä vahvemmin yhteisön asia, koska katsomme, että olisi erittäin hyödyllistä, että meillä olisi maahanmuuttopolitiikkaa koskevat yhteiset suuntaviivat ja perusperiaatteet. Mutta kuten alkuperäisessä vastauksessani totesin, jäsenvaltiot katsovat omalta kohdaltaan esimerkiksi laillisen maahanmuuton määrää ja sitä, kuinka paljon ne haluavat ihmisiä vastaanottaa. Mitä tulee passerelle-lausekkeeseen, johon kysyjä viittaa, äskeisen keskustelun yhteydessä kuvasin perusteellisesti sitä, miten ponnekkaasti puheenjohtajavaltio on pyrkinyt päätöksenteon tehostamiseen oikeus- ja sisäasioissa, mutta tässä pyrkimyksessämme emme ole vielä onnistuneet.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mainitsitte, että valmisteilla on direktiivi, jolla pyritään edistämään ja säätelemään korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahanmuuttoa. Euroopan parlamentin kehitysyhteistyöpolitiikassa pyrimme parantamaan maahanmuuttajien lähtömaiden elintasoa. Eivätkö nämä politiikat ja näkökulmat ole ristiriitaisia? Toivotamme koulutetut maahanmuuttajat tervetulleiksi jäsenvaltioihimme, jolloin he eivät voi lisätä hyvinvointia kotimaassaan, vaan me käytämme heitä hyväksemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin on muistutettava, että lainsäädäntöehdotusten teko kuuluu yksinomaan komission toimivaltaan, joten neuvosto ei työstä tätä direktiiviä vaan komissio valmistelee sitä, ja komissio ei ole antanut sitä vielä lainsäädäntöelinten käsiteltäviksi. Kysymys koulutettujen työntekijöiden asemasta on tyypillisesti juuri sellainen kysymys, jossa tarvitaan hyvin kokonaisvaltaista lähestymistapaa Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaan. Yhtäältä – omista tarpeistaan johtuen – unioni pyrkii jossakin määrin rekrytoimaan korkeasti koulutettuja henkilöitä myös kehitysmaista, ja toisaalta meidän on myös tunnistettava ja tunnustettava, että kehitysmaiden oman kehityksen kannalta on haitallista, jos osaava ihmistyövoima lähtee näistä maista. Sen vuoksi on tärkeää, että myös näistä erittäin herkistä kysymyksistä keskustellaan unionin tasolla ja että niistä keskustellaan myös yhteistyömaidemme kanssa, kuten tehtiin kahdessa konferenssissa, jotka on puolen vuoden aikana pidetty Afrikan ja Euroopan unionin välillä ja joissa käsiteltiin juuri näitä hyvin monitahoisia maahanmuuton kysymyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla ei ole lisäkysymystä. Halusin vain kiinnittää huomionne siihen, että olen paikalla omaa kysymystäni varten, jonka käsittelyn olette jo siirtänyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, onko teistä hyvä, että EU:n jäsenvaltiot laillistavat yksipuolisesti jopa miljoonan laitottoman siirtolaisen aseman lyhyen ajan kuluessa ja siten tietenkin antavat esimerkin muille? Kuuluko tämä aiheisiin, joista Euroopan neuvosto voi ja aikoo keskustella lähipäivinä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ei käynyt täysin ilmi, mihin kysyjä tarkalleen ottaen viittaa, mutta kuten olen tässä keskustelussa tuonut esille, maahanmuuttajien määrän sääntely on jäsenmaiden käsissä oleva asia. Koska yhden jäsenvaltion maahanmuuttopolitiikalla on unionissa vapaan liikkuvuuden periaatteen myötä vaikutusta myös muihin valtioihin, on tärkeää, että pystymme tiivistämään yhteistyötämme tällä alalla. On toki muistettava, että on otettava asianmukaisesti huomioon niiden maahanmuuttajien asema, jotka ovat jo oleskelleet pitkään Euroopan unionin alueella ja joilla on sitä kautta syntynyt yhteyksiä ja juuria uuteen asuinpaikkaansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Claude Moraesin kysymys nro 3 (H-0961/06):

Aihe: Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007 ja Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 koskevat neuvoston suunnitelmat

Mitä suunnitelmia neuvostolla on kiinnostuksen herättämiseksi Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta 2007 ja Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuotta 2008 kohtaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toukokuussa hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 perustamisesta. Komission tehtävänä on varmistaa, että kaikkiin perustamissopimuksen 13 artiklassa mainittuihin syrjinnän muotoihin puututaan ja niitä käsitellään tasapuolisesti. Kaikki sidosryhmät otetaan mukaan tällaisiin toimiin.

Teemavuoden tavoitteena on toisen artiklan mukaisesti ensiksikin lisätä tietoa yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen liittyvistä oikeuksista, toiseksi lisätä syrjinnän kohteeksi joutuneiden ryhmien osallistumista yhteiskunnan toimintaan, kolmanneksi lisätä monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden arvostusta ja neljänneksi lisätä yhteenkuuluvuutta poistamalla stereotyyppisiä käsityksiä, ennakkoluuloja ja väkivaltaa.

Teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettaviin toimiin kuuluvat erilaiset kokoukset ja tapahtumat, tiedotus-, edistämis- ja koulutuskampanjat sekä yhteisön tai maanlaajuiset selvitykset ja tutkimukset. Kukin jäsenvaltio vastaa tulevina kuukausina järjestettävistä toimista. Yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden merkityksen korostamiseksi Berliinissä järjestetään tulevan puheenjohtajavaltion Saksan johdolla teemavuotta koskeva avajaiskonferenssi.

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuodesta haluaisin todeta, että komissio toimitti sitä koskevan päätösehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viime vuoden lokakuussa. Päätösehdotuksen johdanto-osassa säädetään, että Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna, ensi vuonna järjestetyistä toimista saatu kokemus otetaan huomioon kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden yhteydessä. Neuvoston yhteinen kanta päätöksestä hyväksyttiin marraskuun puolivälissä ja se on toimitettu Euroopan parlamentille.

Päätösehdotuksen mukaisesti on ensisijassa jäsenvaltioiden ja komission tehtävä toteuttaa teemavuoteen liittyvät hankkeet ja tapahtumat. Päätösehdotuksessa säädetään, että yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa kiinnitetään erityistä huomiota. Tarkoituksena on kannustaa kansalaisyhteiskunnan sekä eurooppalaisen, kansallisen ja paikallisen tason toimijoiden aktivoimiseen sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon. Pääkohteena tulisi olla nuoriso. Haasteena on kulttuurienvälisen vuoropuhelun tuominen kouluihin ja oppilaitoksiin, työelämään samoin kuin vapaa-aikaan, kulttuuri- ja urheilukeskuksiin sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE), laatijan sijainen. (EN) haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa kattavasta vastauksesta. Kysyisin vielä, miten on ajateltu varmistaa, että nuo kaksi vuotta – 2007 ja 2008 – toimivat yhdessä, että omaksutaan kokonaisvaltainen lähestymistapa ja että ne hyötyvät toisistaan ja ovat vuorovaikutuksessa, sen sijaan että ne järjestettäisiin täysin erikseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten totesin, teemavuoden perustamista koskeviin päätöksiin ja ehdotuksiin sisältyy jo periaate, jonka mukaan ensi vuoden teemavuodesta ja siihen liittyvistä tapahtumista saatavaa kokemusta ja oppeja hyödynnetään seuraavan teemavuoden järjestelyissä. On tietenkin tärkeää, että koko ensi vuoden teemavuoden ajan asiaa seurataan hyvin tiiviisti ja pyritään tehostamaan toimia, jotta toiminta olisi mahdollisimman tehokasta heti kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden alusta lähtien.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 4 (H-0964/06):

Aihe: Terrorismin vastainen strategia

Neuvosto hyväksyi Euroopan unionin terrorismin vastaisen strategian lokakuussa 2005. Toistuvista pyynnöistämme huolimatta parlamenttia ei ole kuultu tästä strategiasta eikä myöskään terrorismia koskevista toimintasuunnitelmista. Terrorismin vastaisessa strategiassa on kuitenkin kohta demokraattisesta vastuusta, joka edellyttää neuvoston, parlamentin ja komission käyvän kunkin puheenjohtajakauden aikana korkean tason poliittista vuoropuhelua terrorismin torjunnasta varmistaakseen toimielinten välisen hallintotavan.

Puheenjohtajavaltio lähetti Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajalle viime hetkellä kutsun osallistua toukokuussa 2006 järjestettyyn korkean tason kokoukseen. Katsooko puheenjohtajavaltio näin täyttäneensä sitoumuksensa aidosta vuoropuhelusta, todellisesta demokraattisesta vastuusta ja tehokkaasta toimielinten välisestä hallintotavasta tällä tärkeällä Euroopan unionin toiminnan alalla?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio uskoo edelleen, että neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission terrorismin torjunnasta käymästä korkean tason vuoropuhelusta on hyötyä edistettäessä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta EU:n terrorismin vastaisen strategian toteuttamisessa. Viimeksi Itävallan puheenjohtajakaudella 10. toukokuuta järjestetty kokous on osoitus tästä sitoumuksesta.

Mitä tulee kysymyksessä esitettyyn väittämään siitä, että kokouskutsu olisi lähetetty viime hetkellä, puheenjohtajavaltio haluaa huomauttaa, että Euroopan parlamentin puhemiehelle lähetettiin virallinen kutsu 10. huhtikuuta 2006. Puheenjohtajavaltion toimivaltaan ei kuulu niiden syiden arviointi, joiden vuoksi kutsun toimittaminen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajalle on kestänyt niin kauan, mutta olemme ilahtuneita sen johdosta, että valiokunnan puheenjohtajan oli kuitenkin mahdollista osallistua kokoukseen.

Suomi pyrki strategian velvoitteiden mukaisesti järjestämään omalla puheenjohtajakaudellaan tämän korkean tason keskustelutilaisuuden, mutta mahdolliset ajankohdat peruuntuivat aina loppuvaiheessa ennen kutsun lähettämistä jonkun osapuolen muun tärkeän esteen johdosta. Suomi puheenjohtajavaltiona pahoittelee, ettei kyseistä tilaisuutta onnistuttu järjestämään yrityksistä huolimatta. Toivomme, että tulevat puheenjohtajavaltiot onnistuvat tässä paremmin, koska tässä tärkeässä asiassa täytyy säilyttää säännöllinen keskusteluyhteys Euroopan parlamentin kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Kiitos, arvoisa ministeri. Toista tapaamista ei kuitenkaan järjestetty, joten herää kysymys, kuuluiko se ensisijaisiin tavoitteisiin. Valiokunnan puheenjohtajan kutsuminen vain yhteen kokoukseen vuodessa ei todellakaan ole kovin vaikuttavaa.

Parlamentti ei voinut osallistua tämän terrorismin vastaisen strategian eikä terrorismia koskevien toimintasuunnitelmien laatimiseen, vaikka se pyysi toistuvasti mahdollisuutta siihen. Teillä oli meneillään neuvotteluita – me keskustelimme aiemmin tänä iltapäivänä niin sanotusta ATS-tietokannasta (Automatic Targeting System), josta te tiesitte jo syyskuussa 2005, mutta josta ette kertoneet meille. Jos olette todella sitoutuneet pitämään meidät ajan tasalla kaikesta terrorismin torjunnan alalla tapahtuvasta tärkeästä kehityksestä, miksi emme saaneet kuulla tästä? Miksi emme ole mukana kaikissa Yhdysvaltain kanssa turvallisuudesta ja yksityisyydestä käytävissä keskusteluissa? Saanen olla eri mieltä siitä, että olette muka sitoutuneet tähän vuoropuheluun.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, kuten totesin, teimme kovasti töitä, jotta olisimme pystyneet järjestämään tämän korkean tason vuoropuhelun, mutta valitettavasti kävi niin, että se ei onnistunut aikataulullisesti. Olen varma, että tässä salissa olijat ymmärtävät, että nykymaailmassa tällainenkin on mahdollista. Jos tapahtuu muutama epäonnistuminen pyrittäessä saamaan kaikki keskeiset osapuolet saman pöydän ääreen, puoli vuotta on helposti lyhyt ajanjakso.

Mitä tulee tänään aiemmin käymäämme keskusteluun Yhdysvaltojen ATS-järjestelmästä, kuten toin esiin, tästä on ymmärtääkseni mainittu jo syyskuussa 2005 papereissa, jotka on toimitettu myös Euroopan parlamentille, mutta tämä ei ole aiemmin noussut sen suuremmaksi kysymykseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Niin tärkeää kuin terrorismin torjunta onkin, syntyy vaikutelma – kuten erityisesti Yhdysvaltojen järkyttävä esimerkki osoittaa – että tämän alan toimien varjolla rajoitetaan demokraattisia vapauksia, jopa melkein poistetaan ne, ja vähennetään lehdistönvapautta. Mitä puheenjohtajavaltio Suomi on tehnyt EU:ssa torjuakseen tuollaisen kehityksen alkamisen myös täällä, sillä onhan loppujen lopuksi niin, että demokratia on EU:n elinehto?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, ihmisoikeus- ja tietosuojakysymykset ovat olleet keskeisesti mukana kaikissa keskusteluissa silloin, kun muodostetaan ja tehdään ja toteutetaan eurooppalaista terrorismin vastaista politiikkaa. Olen tässäkin salissa usein esittänyt neuvoston kannan, jonka mukaan myös terrorismin vastaiset toimenpiteet on toteutettava ihmisoikeuksia ja kansainvälisten sopimusten velvoitteita kunnioittaen. Tämä on toki lähtökohtana myös Euroopan unionin omalle terrorismin torjunnalle. Meidän täytyy muistaa, että eurooppalainen yhteiskunta perustuu varsin laajoihin yksilön vapauksiin ja on noudatettava herkkyyttä, ettemme tätä yhteiskuntaa ja elämisen mallia puolustaessamme ja varjellessamme samalla tule toteuttaneeksi toimenpiteitä, jotka itse asiassa vievät pohjan tältä yksilönvapauden yhteiskunnalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymystä nro 5 ei käsitellä, koska sen esittäjä ei ole läsnä.

Seuraavana on Danute Budreikaiten kysymys nro 6 (H-0973/06):

Aihe: Liettuan energianäkymät

EU:n uusien jäsenvaltioiden joukossa Liettua on kaikkein riippuvaisin venäläisestä energiasta. Venäjä käyttää tätä tilannetta politiikan välineenä. Liettua tuottaa omiin tarpeisiinsa ainoastaan sähköä, josta 80 prosenttia on peräisin Ignalinan ydinvoimalaitoksesta, joka on määrä sulkea vuonna 2009.

Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1364/2006/EY(1) mukaisesti Puolan ja Liettuan (Elk–Alytus) välille rakennetaan sähkökaapeli. Puolan Elkissä ei ole kuitenkaan kehittynyttä energiainfrastruktuuria eikä korkeajännitelinjaa, joka yhdistäisi sen läntisiin energiaverkkoihin. Tämä kaapeli ei ratkaise ongelmaa, joka koskee Liettuan liittämistä EU:n energiajärjestelmään. Uutta ydinvoimalalaitosta ei voida rakentaa Liettuaan ennen vuotta 2014. EU:n yhteisen energiapolitiikan ja yhteisten energiaverkkojen (sähkö ja kaasu) puutteiden ja EU:n jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden puuttumisen johdosta Liettua saattaa jäädä ilman energiatoimituksia.

Liettua allekirjoitti Euroopan unioniin liittymistä koskevan sopimuksen liitteenä pöytäkirjan n:o 4, joka koskee Ignalinan ydinvoimalaitosta. Se sitoutui sulkemaan Ignalinan ydinvoimalaitoksen 1 reaktorin ennen vuotta 2005 ja 2 reaktorin vuoteen 2009 mennessä. Liittymisasiakirjan 37 artiklassa tarkoitettua yleistä suojalauseketta sovelletaan 31. joulukuuta 2012 saakka, jos energiantuotannossa Liettuassa on keskeytyksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tätä sitoumusta. Voisiko Liettua tässä epävarmassa tilanteessa käyttää hyödykseen liittymissopimuksen 37 artiklaa jatkaakseen ydinenergian tuotantoa Ignalinan ydinvoimalaitoksessa, kunhan turvallisuusnormeja noudatetaan ja kunnes sen energiaongelmat on ratkaistu?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kysyjä viittaa vuoden 2003 liittymisasiakirjan 37 artiklassa tarkoitetun yleisen suojalausekkeen soveltamiseen. Neuvosto haluaa tältä osin kiinnittää kysyjän huomion vastaukseen, joka annettiin kysyjän esittämään suulliseen kysymykseen H-0815 tänä vuonna. Kysyjä on varmastikin pannut merkille, että on komission asia päättää jäsenvaltion oikeutetun pyynnön perusteella suojatoimenpiteistä, joita se pitää tarpeellisena jäsenvaltion pyyntöön vastaamiseksi.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Viron ja Suomen välillä avattiin viime viikolla sähkökaapeliyhteys, joka yhdistää Baltian ja Pohjoismaiden sähköverkot ja näin osaltaan parantaa myös energiaturvallisuutta Liettuassa. Tämä on tärkeä askel myös eurooppalaisten verkkojen kehittämisessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, liittymissopimuksen 4 artiklassa määrätään yleisestä suojalausekkeesta, joka on voimassa 1. joulukuuta 2012 saakka. Liittymisasiakirjan 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suojalauseketta puolestaan sovelletaan, mikäli maalla on vaikeuksia energiansaannissa kolmen vuoden sisällä liittymispäivästä. Liettuan osalta se merkitsisi 1. toukokuuta 2007 asti. Voisiko ministeri ehkä selittää, kuinka nämä kaksi määräystä ovat sovitettavissa yhteen ja sovellettavissa käytäntöön? Pyytäisin vastausta kirjallisena.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, näitä suojalausekkeita voidaan siis soveltaa, jos jäsenvaltio esittää tällaisen pyynnön, jos se arvioidaan oikeutetuksi ja jos komissio pitää sen pohjalta suojatoimenpiteitä tarpeellisina. Mutta toistan vielä, että on komission asia päättää jäsenvaltion suojatoimenpiteistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Haluaisin esittää ministerille ydinvoimaloiden rakentamista koskevan kysymyksen.

Kuten tiedämme, kukin Euroopan unionin jäsenvaltio päättää itse siitä, onko sen tarpeen rakentaa uusia ydinvoimaloita. Suomi tekee niin, ja se tekee sen menestyksekkäästi. Kun otetaan huomioon, että ydinvoimalat tulevat vuosi vuodelta luotettavammiksi ja että tiede ja tekniikka kehittyvät yhä paremmiksi, eikö ole aika pohtia tätä kysymystä uudelleen myös EU:n tasolla ja ilmaista myönteisempi kanta ydinenergiaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tämä kysymys liittyy hyvin olennaisella tavalla yleiseen eurooppalaiseen energiakeskusteluun. Puheenjohtajavaltiona Suomi on hyväksynyt ja neuvostossa on laajasti hyväksytty näkemys, jonka mukaan energian tuotantotapoihin liittyvä päätöksenteko kuuluu nyt ja jatkossakin jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Näin myös tällä hetkellä tapahtuu. Kun puhutaan ydinvoimasta, meillä on jäsenvaltioita, joissa tällä hetkellä rakennetaan lisää ydinvoimaa, jäsenvaltioita, jotka purkavat entistäkin kapasiteettia ja kaikkea siltä väliltä. Eurooppalaisten energiamarkkinoiden ja eurooppalaisen energiaturvallisuuden kannalta on kuitenkin hyvin tärkeää, että pystymme luomaan ja vahvistamaan sellaista infrastruktuuria, joka tosiasiallisesti yhdistää eurooppalaisia energiaverkkoja, ja tässä työssä ollaan vielä alkumetreillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Mitä neuvosto voi tehdä, jotta vaaralliset ydinvoimalat suljettaisiin tuomioistuimen päätöksellä? Mitä ehdotuksia voitte neuvostossa jatkossa tehdä EU:n kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, liittymissopimuksiin liittyy muun muassa määräyksiä, jotka koskevat tiettyjä ydinvoimayksiköitä, ja EU:n tasolla on muutoinkin kiinnitetty erityistä huomiota turvallisuuteen energian tuotantotavoissa.

On kuitenkin kansallisten viranomaisten tehtävänä valvoa, että nämä turvallisuusmääräykset myös toteutetaan. Mutta tämä on keskeisen tärkeä asia, johon on kiinnitettävä huomiota.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Haluaisin esittää kysymystä nro 6 koskevan lisäkysymyksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Työjärjestyksessä sallitaan vain kaksi lisäkysymystä kysymystä kohden. Tällä kertaa annan teille kuitenkin puheenvuoron.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysymykseni koskee Liettuan energianäkymiä. Liettua suunnittelee uuden ydinvoimalan rakentamista Ignalinaan. Kyseessä on yhteistyöhanke Puolan, Viron, Latvian ja Liettuan kesken. Nämä maat eivät voi aloittaa hanketta ennen vuotta 2015. Aikaisemmin tekemiemme sopimusten mukaan meidän on suljettava yksi reaktoreistamme vuonna 2009, minkä jälkeen Liettua kärsii energiavajeesta. Pidättekö puheenjohtajavaltion edustajana mahdollisena Ignalinan toisen reaktorin eliniän pidentämistä vuoteen 2015?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, muistaakseni Ignalinan ydinvoimalaitos on määrä sulkea vuonna 2009 ja tähän määräaikaan liittyvät tietyt suojalausekkeet. Kolmannen kerran: suojalausekkeista päättäminen jäsenvaltion oikeutetun pyynnön perusteella kuuluu komissiolle, joten ei ole minun toimivallassani arvioida suojalausekkeen käyttöä. Kun on kyse viittauksesta uuteen ydinvoimalaitokseen, haluaisin mainita, että kyseessä on hyvin pitkän aikavälin prosessi, joka ei ratkaise lyhyemmän aikavälin kysymyksiä. Näin ollen energiaverkkojen, siis infrastruktuurin rakentaminen eri suuntaan on erittäin tärkeä askel energiaturvallisuuden lisäämiseksi myös kyseisessä jäsenvaltiossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Avril Doylen kysymys nro 7 (H-0974/06):

Aihe: Kahdestoista osapuolten konferenssi (COP12)

Ottaen huomioon äskettäin järjestetyn kahdennentoista osapuolten konferenssin (COP12), 23. lokakuuta 2006 pidetyn ympäristöneuvoston kokouksen johtopäätökset sekä 24.–25. lokakuuta 2006 pidetyn maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksen johtopäätökset, katsooko neuvosto, että metsien hävittämisen estäminen on tarpeen sisällyttää vuoden 2012 jälkeisiin sopimuksiin?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, metsien hävittämien on yksi maailmanlaajuisen ilmastonmuutosongelman merkittävimmistä tekijöistä, josta kertyy noin 20 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä, siis noin viidennes ihmisen toiminnan aiheuttamista päästöistä. Euroopan unionin pyrkimyksenä on, että YK:n ilmastosopimuksen perimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi maapallon keskimääräisen pintalämpötilan kokonaisnousu saa olla enintään kaksi celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Tämän päämäärän saavuttaminen edellyttää kokonaismäärän huomattavaa vähentämistä yhteisten mutta eriytettyjen vastuualueiden ja valmiuksien mukaisesti.

Koska trooppisten metsien hävittämisellä on suuri merkitys päästöjen kokonaismäärän kannalta, kehitysmailla on ja voi olla tärkeä rooli ilmastonmuutoksen lieventämisessä siten, että vähennetään metsien hävittämisestä aiheutuvia päästöjä ja lisätään kestävää metsätaloutta. Tällaisilla toimilla myös autettaisiin kyseisiä maita mukautumaan ilmastonmuutokseen ja niillä olisi myös muita hyödyllisiä vaikutuksia. Näin ollen EU korostaa, että on tarkasteltava eri vaihtoehtoja – kuinka metsien hävittämisestä aiheutuvia päästöjä voidaan vähentää – ja että tässä kohden olisi hyödynnettävä synergiaa muilla foorumeilla toteutettujen toimien kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. En saanut kysymykseeni kyllä- tai ei-vastausta, vaan hyvin mielenkiintoisen tiivistelmän ilmastonmuutoksen ongelmista – joista olen kaikista samaa mieltä, mutta jotka kyllä tiesin jo.

Kysymykseni oli, katsooko neuvosto, että metsien hävittämisen estäminen on tarpeen sisällyttää sopimuksiin vuoden 2012 jälkeen – toisin sanoen toisella velvoitekaudella, jos otamme vielä huomioon Kioton pöytäkirjan. Onko komissio sitä mieltä, että metsien hävittämisen estäminen kuuluu työvälineisiimme ja mekanismeihimme hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, tähän täsmälliseen kysymykseen neuvostolla ei ole lopullista kantaa, joten en pysty siihen vastaamaan. Mutta viittaan esimerkiksi metsien hävittämistä, deforestaatiota hillitsevään työhön, jota Euroopan unioni tekee esimerkiksi kehitysyhteistyön saralla. Tästä kysymyksestä on myös keskusteltu Nairobin ilmastokokouksessa, joten sen merkitys ja painoarvo on kyllä tunnustettu.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Richard Corbettin kysymys nro 8 (H-0976/06):

Aihe: Komission kokoonpano

Koska neuvosto aikoo tehdä Nizzan sopimukseen liitetyn Euroopan unionin laajentumista koskevan pöytäkirjan 4 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen?

Onko asian valmistelutyö aloitettu?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvosto ei ole vielä aloittanut asiaan liittyvää valmistelutyötä. Se tekee hyvissä ajoin tarvittavan päätöksen Nizzan sopimukseen liitetyn Euroopan unionin laajentumista koskevan pöytäkirjan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Mutta tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida täsmällisesti, milloin tämä tapahtuu. Mainittakoon, että jos neuvoteltu sopimus perustuslaista tulee voimaan, se osaltaan ratkaisee kyseisen asian.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Kiitos vastauksesta, joka osoittaa, että neuvoston on ryhdyttävä työhön komission kokoonpanoa koskevan, luultavimmin vuorotteluperiaatteella toimivan uuden järjestelmän aikaansaamiseksi. Näin on tehtävä riippumatta siitä, toimitaanko vanhojen Nizzan sopimuksella uudistettujen perussopimusten vai perustuslakisopimuksen pohjalta. Jos näin kerran on ja jos uudistus halutaan saattaa voimaan ennen seuraavan komission valintaa, eikö olisi parasta aloittaa työ mahdollisimman pian?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, on hieman vaikea arvioida, että would it be better aloittaa pikaisesti, mutta on muistettava, että nämä kysymykset ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, koko institutionaalinen paketti, joka puolestaan on yhteydessä perustuslailliseen sopimukseen, johon komission kokoonpanokin sisältyy. Toistan, että neuvosto ei ole vielä aloittanut valmistelutyötä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymys nro 9 on peruutettu.

Seuraavana on Bernd Posseltin kysymys nro 10 (H-0981/06):

Aihe: Kosovon asema

Miten puheenjohtajavaltio Suomi selittää sen, että Kosovon asemaa koskevaa kysymystä ei saatu ratkaistuksi ennen vuoden loppua vastoin erittäin pätevän YK:n pääneuvottelijan Ahtisaaren toivetta, ja millaisiksi puheenjohtajavaltio arvioi ensi vuoden onnistumismahdollisuudet?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, YK:n erityislähettiläs Martti Ahtisaari on vuoden alusta lähtien vienyt aktiivisesti eteenpäin osapuolten välisiä neuvotteluja käyttäen pääasiassa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Heinäkuussa Ahtisaari järjesti Wienissä ensimmäisen Belgradin ja Prištinan välisen korkean tason kokouksen, johon osallistuivat kummankin osapuolen presidentit ja pääministerit. Belgrad ja Priština ilmaisivat tässä kokouksessa täysin vastakkaiset kantansa Kosovon asemaan.

Euroopan unionin strategisena tavoitteena on edelleen Kosovon tilanteen nopea ja kestävä ratkaiseminen vaarantamatta Serbian demokratian ja alueen yleisen tilanteen vakautta. Kun oli saatu ilmoitus siitä, että Serbian parlamenttivaalit pidetään 21. tammikuuta 2007, erityislähettiläs Martti Ahtisaari ilmoitti esittävänsä ehdotuksen osapuolille välittömästi vaalien jälkeen, koska hän ei halunnut Kosovon asemaa koskevasta ratkaisusta vaaliasetta Serbian tulevissa vaaleissa.

Euroopan unioni tukee edelleen täysimääräisesti YK:n erityislähettiläs Ahtisaarta ja hänen pyrkimyksiään Kosovon tulevan aseman poliittisen määrittelyprosessin johtajana samoin kuin hänen viimeaikaisia toimiaan kattavan ratkaisun valmistelemiseksi. On unionin etujen mukaista, että prosessi johtaa myönteiseen lopputulokseen. Onnistuminen on olennaisen tärkeää, sillä se tarjoaisi myönteiset tulevaisuudennäkymät sekä Kosovon asukkaille että alueen yleiselle vakaudelle. Euroopan unioni valmistelee parhaillaan tulevaa läsnäoloaan Kosovossa osana kansainvälistä siviilimissiota, ja EU:n oikeusvaltio- ja poliisioperaation valmistelut ovat käynnissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Kuten tiedätte, Kosovon asukkaat ovat joutuneet kokemaan kovia ja ovat siten ymmärrettävästi huolissaan jatkuvista lykkäyksistä. Uskotteko, että tämä on viimeinen lykkäys ja että lopullinen ehdotus todella esitetään helmi- tai maaliskuussa?

Miten kommentoitte yleistä pelkoa, jota herättävät Kosovon jakamista koskevat suunnitelmat tai Serbian uuden perustuslain sisältämät Kosovoon kohdistuvat aluevaatimukset?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, erityislähettiläs Ahtisaari on tehnyt neuvostolle selväksi, että hänellä ei ole aikomusta viivyttää ratkaisuehdotuksen esittämistä tammikuun vaalien jälkeen. Sen sijaan en haluaisi vielä ennakoida, mikä erityislähettilään statusratkaisuehdotuksen sisältö on.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Bastiaan Belderin kysymys nro 11 (H-0983/06):

Aihe: Myöhäiset abortit Ginemedex-aborttiklinikalla Barcelonassa

Onko neuvosto tietoinen tanskalaisesta reportaasista, joka koskee barcelonalaista aborttiklinikkaa Ginemedexiä, jossa suoritetaan myöhäisiä abortteja (30. raskausviikon jälkeenkin), mikä osoittaa räikeää ihmiselämän väheksymistä ja mistä on noussut kansainvälinen kohu(2)?

Voiko neuvosto vahvistaa, että muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset käyttävät klinikkaa 30. raskausviikon jälkeenkin suoritettaviin abortteihin, mikä merkitsee näiden jäsenvaltioiden rikosoikeuden kiertämistä?

Onko neuvosto huolestunut tällaisesta jäsenvaltioiden rikosoikeuden kiertämisestä ja hyökkäyksestä ihmiselämää kohtaan?

Miten neuvosto aikoo tehdä saadakseen jäsenvaltioiden välillä aikaan sopimuksia, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden rikosoikeuden täytäntöönpanon ja sen varmistamisen, että henkilöiden vapaan liikkuvuuden soveltaminen ei vaaranna elinkelpoisten sikiöiden oikeuksia?

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, neuvosto ei ole koskaan keskustellut tästä asiasta, koska se ei kuulu neuvoston toimivaltaan. Euroopan unionin perustamissopimuksissa ei ole annettu yhteisölle tai unionille sellaista toimivaltaa, jonka nojalla unionissa voitaisiin antaa abortteja koskevaa sääntelyä. Jäsenvaltioilla on näin ollen toimivalta laatia asiaa koskevaa sääntelyä ja valvoa antamiensa säädösten noudattamista alueellaan. Euroopan unionin toimivallan ulkopuolelle jäävien alojen osalta EU:lla ei ole mahdollisuutta puuttua jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen eroavuuksista johtuviin epäkohtiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, ymmärrän toki, että kyse on toimivallan jaosta, mutta on todettava, että tämä on rajatylittävä kysymys, ja siksi olen yllättynyt, ettei neuvostossa ole lainkaan keskusteltu siitä. Jos puhumme eurooppalaisista arvoista – ne ovat olleet myös paljon esillä tiedotusvälineissä – ja otamme huomioon myös ihmisten vapaata liikkuvuutta koskevan kysymyksen, silloin kyseessä on eurooppalainen ongelma, erityisesti jos muistamme, että tapauksessa oli mukana alankomaalaisia lääkäreitä. Haluan siis kysyä teiltä vielä kerran, mikä on tämän yhteys henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja eikö kyseessä ole eurooppalainen, rajatylittävä ongelma.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, haluaisin vain todeta, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin peruskysymyksistä. Palvelujen liikkuvuus on niin ikään toteutettu hyvin pitkälle, ja jos jäsenvaltioissa esiintyy laittomuuksia, on jäsenvaltioiden velvollisuus ja tehtävä valvoa näitä asioita ja puuttua niihin. Tässä asiassa on kiistatta selvää, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen suuret erot johtavat hyvin erilaisiin käytäntöihin eri puolilla Eurooppaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.00 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

 
  

(1) EUVL L 262, 22.9.2006, s. 1.
(2) Tanskalaisen DR 1-kanavan reportaasi sunnuntai-iltana 29. lokakuuta 2006.


22. Ajokortit (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana liikenne- ja matkailuvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0414/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi ajokorteista (09010/1/2006 - C6-0312/2006 - 2003/0252(COD)) (Esittelijä: Mathieu Grosch).

 
  
MPphoto
 
 

  Mathieu Grosch (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä oli vaikea tehtävä. Aloimme työskennellä asian parissa kaksi ja puoli vuotta sitten. Vaalikausi ei ollut kaikkein otollisin yhteisymmärryksen saavuttamiseen ensimmäisessä käsittelyssä, mutta mielestäni olemme saaneet asian onnistuneeseen päätökseen. Haluan aluksi kiittää kollegoitani, sillä keskustelimme valiokunnassa hyvin avoimesti ja huomasimme, etteivät mielipide-erot johdu tässä niinkään puoluekannoista kuin perinteistä. Kiitän aivan erityisesti niitä jäseniä, jotka suureksi osaksi tukivat hanketta huolimatta siitä, kuinka herkkä tämä kysymys on heidän kotimaassaan.

Haluan kiittää myös neuvostoa, sillä puheenjohtajavaltiot Suomi ja Itävalta, eikä vähiten Luxemburg, joka loi pohjan kompromissille, ovat osaltaan tehneet mahdolliseksi hyvän lopputuloksen saavuttamisen huomenna.

(FR) Arvoisa komission jäsen, kiitän myös teitä, koska sekä te että pääosastonne virkamiehet olette tukeneet tätä hanketta hyvin vahvasti. Haluan erityisesti korostaa pääosastonne virkamiesten osoittamaa asiantuntemusta tämän hyvin monimutkaisen asian käsittelyssä. Sen ansiosta olemme löytäneet ratkaisumalleja, joita pidän onnistuneina.

(DE) Mielestäni tätä direktiiviä koskevat haasteet voidaan tiivistää seuraavasti.

Ensinnäkin mielestämme oli tärkeää, ettemme vain ota käyttöön uutta ajokorttia, joka olisi 111. tai 130. laatuaan, vaan että kansalliset ajokortit korvataan vähitellen yhteisellä eurooppalaisella ajokorttimallilla. Se oli kuitenkin tarkoitus nähdä lähinnä symbolina, koska halusimme erityisesti, että ajokortteja vaihdettaessa luetteloitaisiin käytössä olevat kortit, jotta tiedettäisiin tarkkaan, kuinka monta ajokorttia eri maissa on ja kenen ne ovat. Näin tietoa voitaisiin jakaa.

Pohjimmiltaan oli kyse myös liikenneturvallisuudesta, ja erityisesti moottoripyöräilijöiden turvallisuutta edistävät toimet olivat tarpeen. Onnistuimme siinäkin. Lisäksi direktiivissä on myös saatua aikaan hyvä tasapaino taloudellisen kannattavuuden ja turvallisuuden välille, erityisesti asuntovaunujen osalta. Nämä yhteiset haasteet johtivat yhteiseen kantaan. Kuuden vuoden päästä jäsenvaltiot ottavat uuden mallin käyttöön uusissa ajokorteissa. Muutos laajenee vähitellen koskemaan 300:aa miljoonaa kansalaista. Sen arvo noille kansalaisille on kuitenkin enemmän kuin vain symbolinen. Tämä lisäarvo vakuutti meidät kaikki. Liikkuvuus paranee. Yksi ainoa ajokorttimalli, joka tunnistetaan kaikkialla, merkitsee niiden ongelmien loppumista, joita eri maissa on esiintynyt saatujen oikeuksien tunnustamisessa, oli sitten kyse turisteista tai ammattikuljettajista. Se varmistuu nyt lopullisesti tällä ehdotuksella. Oikeusvarmuus on eräs tärkeimmistä asioista, joihin olemme pyrkineet, ja olemme saavuttaneet sen tällä hankkeella.

Koska tämä on kompromissi, meidän on puhuttava aikarajoista. Itse olisin toki ollut hyvin iloinen, jos koko prosessi, sekä alun muutos että koko vaihtoprosessi, olisi suoritettu loppuun kymmenessä vuodessa. Jotkin maat vaativat kuitenkin, että muutoksen loppuun saattamiseen varattu aika olisi oltava 20 vuotta. Tämän suhteen olen melko tyyni, sillä parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Toivon kuitenkin, että muutos tapahtuu jo jonkin verran ennen direktiivin aikarajaa.

Mielestäni turvallisuus on eräs tärkeimpiä näkökohtia. Tässä olemme keskittyneet kahteen tärkeään alaan. Ensimmäinen näistä on "ajokorttiturismin" torjuminen. Jos jäsenvaltioilla on tahtoa, eri maissa olevaa tietoa voidaan käyttää estämään ajokorttiturismia silloin, kun ajokortti poistettu, rajoitettu tai peruutettu määräaikaisesti. Näkemyksemme on, että henkilöä, joka on yhdessä maassa turvallisuusriski liikenteessä, on estettävä ajamasta myös 26 muussa jäsenvaltiossa. Tässä asiassa perustyö on tehty, ja odotamme selvää merkkiä jäsenvaltioilta.

Toinen tärkeä turvallisuuskysymys koski moottoripyöriä. Suuria moottoripyöriä koskeva ajolupien portaittaisen myöntämisen periaate – jota aletaan mahdollisesti soveltaa myöhemmin myös muilla aloilla – perustuu onnettomuustilastoihin, jotka ovat valitettavasti moottoripyörien osalta melko synkät. Kyseessä on myös hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Ajokortin saaminen on helppoa, kun ensin hankitaan teoriatieto, sitten käytännön kokemus.

Asuntovaunuille löydettiin hyvä tasapaino taloudellisuuden ja turvallisuuden välillä. Olen tyytyväinen siihen, että komissio on hyväksynyt ehdotuksemme, jossa vaadimme asuntovaunuille ja -autoille B+E-ajokortin sekä lisäksi pienen kokeen, jos tietty paino ylittyy.

Lopuksi totean, että kolmen toimielimen ja myös parlamentin jäsenten välisen läheisen yhteistyön ansiosta tästä direktiivistä on kansalaisille paljon hyötyä: oikeusvarmuus, liikenneturvallisuus ja liikkuvuus paranevat, ajokorttiturismi vähenee ja lisäksi talous sekä matkailu hyötyvät. Kaiken kaikkiaan olenkin sitä mieltä, että tämä mietintö on esimerkki siitä, kuinka käytännöllisesti liikenne- ja matkailuvaliokunta voi toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi. Itse asiassa minun asemassani oleva henkilö, jolla on ollut kunnia osallistua parlamentin istuntoihin monen vuoden ajan, ei saisi koskaan olla myöhässä. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pyydän anteeksi.

Olen sitäkin kiusaantuneempi, kun minun on ylistettävä parlamentin erinomaista työtä tämän hyvin tärkeän asian, ajokortteja koskevan direktiivin parissa. Haluan kiittää vilpittömästi ja lämpimästi jäsen Groschia, jonka mietintö on erittäin korkeatasoinen, sekä liikenne- ja matkailuvaliokuntaa tuesta komission ehdotukselle.

Lukuisat reaktiot, joita tämä ehdotus herätti lainsäädäntöprosessin aikana, ovat osoittaneet, että tämä asia on teille hyvin tärkeä. Se ei ollut yllättävää, sillä kuljettajantutkinto on EU:ssa nykyisin yleisin suoritettu tutkinto. Ajokortti on tärkeä lähes 300 miljoonan ihmisen liikkuvuuden ja jokapäiväisen elämän kannalta. Alan asiantuntijoita, tai niitä, jotka pitävät itseään sellaisena, on lähes yhtä paljon kuin kortin haltijoita, ja jokaisella heistä on oma mielipiteensä asiasta.

Neuvostossa viime maaliskuussa syntyneen poliittisen yksimielisyyden sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan marraskuun lopussa toimittaman äänestyksen jälkeen on kuitenkin muodostumassa laaja yhteisymmärrys, mikä osoittaa, että muut toimielimet hyväksyvät komission ehdottamat tavoitteet. Vaikka prosessi on kestänyt hieman odotettua kauemmin, nyt toisessa käsittelyssä olemme juuri pääsemässä sopimukseen neuvoston kanssa hyvin arkaluonteisesta ehdotuksesta. Totesimme, että oli tarpeen soveltaa uutta komiteamenettelyä tähän ehdotukseen kolmannesta ajokortteja koskevasta direktiivistä. Näin sen teknisten liitteiden muuttaminen on avoimempaa. Tästä päästiin nopeasti sopuun parlamentin, neuvoston ja komission välisissä epävirallisissa neuvotteluissa. Pidäkin tätä koskevia parlamentin tarkistuksia erittäin myönteisinä.

Arvoisa puhemies, aion nyt kerrata lyhyesti kolme tavoitetta, joihin tällä ehdotuksella ajokortteja koskevaksi direktiiviksi on pyritty, ja kerron samalla lisää jäsen Groschin mainitsemista hyvin oleellisista seikoista.

Ensimmäinen tavoite on edistää väärennösten torjuntaa. Yksi yhteinen ajokorttimalli, joka toteutetaan muovikorttina, korvaa ajan myötä nykyisen järjestelmän, jossa on käytössä niinkin paljon kuin 110 erilaista ajokorttimallia. Kortin voimassaolo aika rajoitetaan 10 vuoteen, mutta sitä on mahdollista jatkaa 15 vuoteen. Vahvistamme mallin, jossa yhdellä kuljettajalla on vain yksi kortti, ja annamme mahdollisuuden mikrosirun lisäämiseen. Näillä toimenpiteillä pyritään torjumaan väärennöksiä, kuten jäsen Grosch selkeästi selitti.

Toinen tavoite on liikenneturvallisuuden parantaminen. Kyllä, tuomme oikean ajokortin kaikkein haavoittuvaisimmille kaksipyöräisten ajoneuvojen käyttäjille, nimittäin mopon kuljettajille. Luomme parannetun järjestelmän, jossa myönnetään portaittain ajolupia moottoripyöriä ja raskaita ajoneuvoja varten. Määrittelemme myös uudelleen luokat B ja B+E, kun on kyse sellaisista autoista, joihin on yhdistetty painava perävaunu. Lisäksi säädämme vielä kuljettajantutkinnon vastaanottajien pakollisesta koulutuksesta ja säännöllisestä lisäkoulutuksesta. Tämä asia on mielestäni erityisen tärkeä.

Kolmas tavoite on vapaan liikkuvuuden edistäminen. Vahvistamme jälleen ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen EU:ssa. Yhdenmukaistamme ajokorttien voimassaolon ja sen, kuinka usein raskaiden ajoneuvojen kuljettajilta vaaditaan lääkärintarkastus.

Haluan päättää sanomalla, että yhteinen kanta, johon liittyvät komiteamenettelyssä tehdyt tarkistukset, on onnistunut kompromissi. Mielestäni lopullinen teksti on hyvin tasapainoinen, ja se on selvä parannus nykyiseen direktiiviin verrattuna. Jäsen Groschin erinomaisen työn ansiosta olemme edistyneet yhteisissä pyrkimyksissämme vähentää puoleen Euroopan unionissa tapahtuvat liikennekuolemat vuoteen 2010 mennessä.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin vielä yhtyä esittelijänne Groschin toiveeseen siitä, etteivät jäsenvaltiot jätä direktiivin täytäntöönpanoa viime hetkeen. Tämä eurooppalainen ajokortti on EU:n kansalaisuuden ja jokaisen kuljettajan vastuun vahva symboli.

 
  
MPphoto
 
 

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, puhun lyhyesti. Ensinnäkin haluan osoittaa aivan erityiset kiitokset jäsen Groschille kaikesta hänen työstään. Meidän on kuitenkin aluksi tehtävä ulkopuolisille selväksi, mitä hän on saavuttanut, sillä yleisöstä näyttää, kuin hän olisi vain tehnyt kolme komiteamenettelyä koskevaa ehdotusta, ja muuten neuvosto olisi saanut pitää päänsä. Jäsen Grosch oli kuitenkin se, joka yhdessä varjoesittelijöidensä kanssa neuvotteli viikkojen ja kuukausien ajan, jotta kunnollinen ja hyväksyttävissä oleva neuvoston yhteinen kanta saatiin edes aikaan. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota tähän, sillä muuten ihmiset luulevat, että ainoastaan hyväksymme yhteisen kannan. Ei, kiitämme jäsen Groschia ja hänen kollegoitaan siitä, että he ovat neuvotelleet monien viikkojen ajan saadakseen neuvoston esittämään yhteisen kannan, josta oli sovittu kanssamme.

Minulla on kaksi muuta lyhyttä kommenttia. Kuulun niihin jäseniin, jotka vastustivat ajokorttien pakollista vaihtamista ja rajoitettua voimassaoloaikaa. Yhdyimme sitten kuitenkin mielipiteeseen, jonka mukaan liikenneturvallisuuden edistämisen ja ajokorttien väärentämisen torjumisen nimissä on hyväksyttävää, että kansalaisten on vaihdettava ajokorttinsa 26 vuoden kuluttua. Monien meistä ei ehkä tarvitse tehdä sitä, jos toimimme viisaasti. Tässä mielessä 26 vuotta on luultavasti hyvä kompromissi ja voimme mielellämme hyväksyä sen.

Arvoisa komission jäsen, viimeinen kommenttini on, että olitte oikeassa sanoessanne, että toivomme monien jäsenvaltioiden panevan kaikki nämä toimet täytäntöön jo aiemmin. Huolehtikaa siitä, että jäsenvaltiot pitävät lupauksensa ja ryhtyvät pian toteuttamaan ajokorttitietojen vaihtoa. Voimme nimittäin ehkäistä ajokorttiturismia vain, jos jäsenvaltiot vaihtavat asiaa koskevaa tietoa ja tietävät siten, jos jollekulle ei pidä myöntää ajokorttia, koska hän on vielä ajokiellossa. Varmistakaamme siis, että jäsenvaltiot perustavat tiedonvaihtoverkoston nopeasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Hedkvist Petersen, PSE-ryhmän puolesta.(SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, voimme vihdoinkin aloittaa matkan kohti yhteistä eurooppalaista ajokorttia. Olemme valitettavasti joutuneet hyväksymään, että aika, jonka kuluessa kaikkien jäsenvaltioiden on vaihdettava vanhat ajokortit uusiin eurooppalaisiin ajokortteihin, on 26 vuotta. Tämä on aivan liian pitkä aika. Edellisten puhujien tavoin minäkin uskon, että asiat edistyvät tuota nopeammin. Meidän on nyt vedottava jäsenvaltioihin, jotta ne suhtautuisivat tähän asiaan vakavasti ja toimisivat siten, että saamme jo aikaisemmin yhteisen ajokortin, joka myös uusitaan säännöllisin väliajoin. Meidän on myös kehotettava komissiota avustamaan jäsenvaltioita tässä työssä, kuten myös jäsen Jarzembowski totesi.

Tämä on tärkeä asia eurooppalaisille, sillä se koskee hyvin monia. Suurimmalla osalla EU:n kansalaisista on ajokortti. Yhden asian tiedämme varmasti, nimittäin sen, että eurooppalaiset haluavat ajamisen olevan helppoa heidän kotimaassaan ja muissa maissa ja että he haluavat käyttää ajokorttiaan ilman hallinnollisia hankaluuksia. Eurooppalaiset haluavat kuitenkin myös, että teillä ajavilla on hyvä ajotaito. Lisäksi pitäisi olla mahdollista rangaista niitä, jotka rikkovat lakia tai sääntöjä, vaikka he olisivat kotoisin eri maasta.

Uusi yhteinen ajokortti vastaa ajan mittaan kaikkiin näihin tarpeisiin. On selvää, että tämän on tapahduttava nopeammin kuin 26 vuodessa. Kuten on jo todettu, tällä tavoin parannetaan liikenneturvallisuutta, mutta samaan aikaan torjutaan myös sosiaalista polkumyyntiä, niin että ne, jotka pyrkivät hyötymään väärennetyistä ajokorteista, eivät enää tulevaisuudessa voi saada siitä taloudellista hyötyä.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kollegoitani yhteistyöstä. Olemme työskennelleet tämän asian parissa pitkään, ja monet meistä ovat osallistuneet aktiivisesti keskusteluun. Lisäisin vielä, että mielestäni on hyvä, että moottoripyöräilijöille myönnetään ajolupia portaittain. Uskon sen edistävän liikenneturvallisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan komission ehdotuksella uusia ajokortteja koskevaksi direktiiviksi, joka korvaa vuoden 1991 direktiivin, ratkaistaan monia tärkeitä kysymyksiä. Sillä nimittäin vähennetään mahdollisuuksia petokseen, turvataan kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja parannetaan liikenneturvallisuutta.

Halua korostaan tämän ajokortin merkitystä kansalaisten vapaan liikkuvuuden kannalta. EU:ssa on käytössä yli sata erilaista ajokorttimallia ja niiden voimassaoloaika vaihtelee, samoin kuin ammattikuljettajien lääkärintarkastuksille määrätty aikaväli.

Henkilöiden vapaa liikkuvuus luo myös mahdollisuuksia väärinkäytöksiin ajokorttien hankinnassa. Kuljettaja, jonka on rikkomuksen vuoksi pitänyt luovuttaa ajokorttinsa kotimaassaan, voi saada ajokortin toisessa jäsenvaltiossa. Tuollainen häikäilemättömien kuljettajien toiminta vaarantaa liikenneturvallisuuden koko EU:ssa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää soveltaa ajokorttien yhdenmukaisuuden periaatetta.

Direktiivin täytäntöönpanoajasta toteaisin, että se on aiheettoman pitkä. Ajokortin voimassaoloaikaa voidaan pidentää 15 vuoteen ja se voidaan vaihtaa – noin 20 vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

Nuo ajat haittaavatkin komission ehdotuksessaan määrittelemiä tavoitteita, jotka ovat petosmahdollisuuksien vähentäminen ja liikenneturvallisuuden parantaminen, ja lykkäävät niiden toteutumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Cramer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi vilpittömästi kiittää esittelijää. Käsittääkseni hän käytti yhdessä kollegansa Jarzembowskin kanssa suuren osan ajastaan pyrkimyksiin yhteisen kannan saavuttamiseksi. Tehtävä oli erittäin vaikea, mutta hän kuitenkin onnistui siinä, joten hän on ansainnut lämpimät kiitokset.

Yli kymmenen vuotta sitten, 1990-luvun alussa alkaneen keskustelun päätteeksi muovikorttimuotoinen EU:n ajokortti toteutuu vihdoin ja korvaa nykyiset 110 erilaista korttia. Se on uusittava 10 tai 15 vuoden välein, jolloin valokuva on vaihdettava tuoreeseen. Vaikka lääkärintarkastusta ei vaadita – Italiassa lääkärintarkastus on ollut hyväksytty tosiasia jo vuosia – EU:n ajokortilla edistetään liikenneturvallisuutta, koska sillä torjutaan myös ajokorttiturismia. Ylinopeuden tai rattijuopumuksen vuoksi ajokorttinsa menettäneet voivat nykyisin mennä ulkomaille hakemaan uutta ajokorttia. Tämä toiminta vaarantaa vakavasti liikenneturvallisuuden. Liikennerikkomuksista tuomitut menevät usein Puolaan tai Tšekkiin, jossa he välttävät kuukausien ajokiellon lisäksi kipeästi tarvitsemansa lääkärintarkastuksen ja psykologisen tutkimuksen.

Tämä ei enää ole mahdollista, kun EU:n ajokortti otetaan käyttöön. Silloin ei ole enää mahdollista tarjota "täyden palvelun paketteja", joiden avulla alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena ajamisesta tai ylinopeudesta tuomitut henkilöt voivat hankkia uuden ajokortin ulkomailta. Tuolla tavalla nuo henkilöt ovat välttäneet rasittavien odotusaikojen lisäksi kalliit lääkärintarkastukset ja psykologiset tutkimukset maksamalla 1 000 euroa. Tämän toiminnan loppuminen edistää merkittävästi liikenneturvallisuutta, kun otetaan huomioon, kuinka suuri osa liikenneonnettomuuksista johtuu ylinopeudesta tai alkoholista. Pistokokeissa on selvinnyt, että 75 prosenttia ulkomaista ajokorttia käyttävistä saksalaisista kuljettajista on aiemmin menettänyt korttinsa alkoholi- tai huumeongelman vuoksi. Kun EU:n ajokortti otetaan käyttöön, tällainen väärinkäyttö on mahdotonta perinpohjaisen tiedonvaihdon ansiosta.

Olen pahoillani siitä, että kotimaani Saksa on jarruttanut tätä asiaa: päätöksen tekemiseen meni ensin 15 vuotta, ja sitten se runnoi vielä läpi 26 vuoden siirtymäajan, jonka loppuun mennessä kuljettajien on vihdoin vaihdettava korttinsa uusiin. Tämä on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista nuorille – korttien uusimisväli merkitsee, että saatuaan uudenmallisen ajokortin nuoret ovat joutuneet jo uusimaan sen kerran, kun vanhojen korttien haltijoiden ei ole vielä tarvinnut hankkia ensimmäistäkään EU:n ajokorttia. Tämä on kuitenkin jälleen myös esimerkki siitä, kuinka valtio sietää järjestäytynyttä rikollisuutta viivyttämällä tiedonvaihtojärjestelmän toteuttamista.

Parlamentin ja neuvoston olisi pitänyt ottaa huomioon liikenneturvallisuuden intressit ja lainsäädäntöprosessiin kulunut aika, eikä sallia minkäänlaista siirtymäkautta, vaan ottaa käyttöön yhtenäiset säännöt sekä vanhojen että uusien korttien voimassaolosta. Jäsenvaltioilla on valta lyhentää siirtymäaikaa, ja kehotankin niitä tekemään niin, jotta EU:n ajokortista tulee totta kymmenessä vuodessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, kansalaisia on suututtanut kaksi ajokortteihin liittyvää ongelmaa. Ensimmäinen niistä on ajokorttiturismi, jonka tuloksena sellaiset ihmiset saavat ajokortin, joilla ei siihen oikeastaan olisi oikeutta. Toinen on kaksipyöräisten ajoneuvojen kuljettajien vaarallinen tilanne vilkkaan autoliikenteen seassa. Toisen ongelman voisimme ratkaista kansallisella tasolla, ensimmäistä emme.

Sellainen tilanne, jossa ihmiset ottavat ajotunteja lomalla ja saavat siten Lähi-idän tai Karibian maista ajokortin, joka ei vastaa kotimaan vaatimuksia, on ollut meille hyvin pitkään tuttu.

Vieläkin hälyttävämpää on, kun vakavan liikennerikkomuksen tai liikenteen vaarantamisen seurauksena ajokorttinsa menettänyt henkilö saa mahdollisuuden uuteen ajokokeeseen toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Kansallisten ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen vuoksi he saavat oikeuden ajaa autoa kotimaassaan, vaikka he ovat menettäneet ajo-oikeuden siellä. Nämä ihmiset käyttävät väärin jäsenvaltioiden rajoja, ja he ovat vakava uhka liikenneturvallisuudelle.

Yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on torjua rajatylittäviä ongelmia ja viestintäkatkoksia. Nykyinen ajokortteja koskeva tilanne kuuluu niihin. Meidän on ensisijaisen tärkeää tehdä selväksi, että jäsenvaltioiden, joissa nämä väärinkäyttäjät asuvat, on saatava torjua tätä vaarallista väärinkäyttöä. Tämän toisen käsittelyn tuloksena syntyneen tekstin avulla se on mahdollista, siten kuin pitääkin.

Kiistanalaisempaa on se, kuinka moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden onnettomuudet on otettu huomioon. Näissä onnettomuuksissa on usein osallisina nuoria, joko onnettomuuden uhrin tai aiheuttajan asemassa. Jotkut nuoret kaksipyöräisten ajoneuvojen kuljettajat haluavat näyttää muille osaavansa tehdä erittäin vaarallisia temppuja. Meidän on perusteltua pyrkiä suojelemaan henkilöitä, jotka voivat loukkaantua onnettomuudessa, ja myös muita tienkäyttäjiä muutamien piittaamattomalta käytökseltä.

Tässä asiassa on toinenkin puoli. Moottoripyöräilijät ja mopoilijat ovat oikeassa katsoessaan, että autoilijat käyttäytyvät kuin omistaisivat tiet. Nämä haluaisivatkin ajaa kaksipyöräiset pois teiltä. Moottoripyöräilijät kokevat syrjintänä sen, jos heidän on täytettävä tiukemmat vaatimukset kuin autoilijoiden ja jos heidän on käytännössä oltava myös vanhempia, ennen kuin heillä on laillinen oikeus alkaa käyttää yleisiä teitä. He saavat oikeuden ajaa raskaimpia moottoripyöriä vasta 24-vuotiaina suoraan, ilman välivaiheita. Tämä johtaa eturistiriitaan nuorten ja vanhojen sekä panssaroitujen nelipyöräisten ja haavoittuvaisten kaksipyöräisten ajoneuvojen kuljettajien välillä.

Poliittinen ryhmäni tukisi vaistomaisesti mieluummin kaksipyöräisten kuljettajia, heikointa ryhmää, mutta joissain maissa autoilijoiden osoittama aggressiivisuus voisi johtaa turhaan uhrien määrän lisääntymiseen heidän keskuudessaan. Ehkä tämä herkkä kysymys pitäisi ratkaista jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen, mutta näinä aikoina, kun rajatylittävä liikenne lisääntyy jatkuvasti, valvonta olisi käytännössä vaikeaa.

Ehdotuksesta yhdenmukaistaa ajokortit, jotka ovat tähän mennessä olleet kansallisia, on keskusteltu kolmen vuoden ajan. Keskustelujen tuloksena on eri jäsenvaltioiden ja eturyhmien vaatimusten kompromissi, joka ei todellakaan ole kaikkien osallisten, esimerkiksi moottoripyöräilijöiden järjestöjen, mieleen. On todennäköistä, että tämän direktiivin myötä saatava käytännön kokemus ja mahdollisesti ilmenevät ongelmat johtavat siihen, että direktiiviin tehdään muutoksia.

Poliittisen ryhmäni mielestä se, että tämä direktiivi on voimassa toistaiseksi, on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin nykytilanteen jatkuminen. Jäsen Bradbournin kannattama vaihtoehto saattaa toimia hyvin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joka on suurenmoisen eristyksissä, muttei sellaisissa jäsenvaltioissa, joiden rajat sijaitsevat tiheästi asutuilla alueilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, tämän vuoden alussa kotipaikkakunnallani tapahtui kauhea auto-onnettomuus, jossa kuoli neljä nuorta itäeurooppalaista. He olivat yrittäneet selviytyä pimeässä eräällä Irlannin kauheista maaseututeistä eivätkä he olleet tottuneita Irlannin erilaisiin ajo-olosuhteisiin. Valitettavasti tämä tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Eräs irlantilainen naapurini kuoli samalla tavoin työskennellessään Espanjassa.

Eurooppalaiset ovat liikkeellä. Minä tulen sinun maahasi, sinä tulet minun maahani. Tämä on hieno asia, mutta liikenneturvallisuuden kannalta tarkasteltuna on totta, että toiset ovat tottuneet ajamaan oik