Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 17. tammikuuta 2007 - Strasbourg

8. Aseiden vientiä koskeva neuvoston seitsemäs ja kahdeksas vuosikertomus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Romeva i Ruedan laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0439/2006) aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeiden 8 kohdan mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta (2006/2068(INI)).

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, tämä on jo kolmas kerta, kun minulla on kunnia esitellä komissiolle ja neuvostolle Euroopan parlamentin vuosikertomus aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanosta.

Olen iloinen tästä tilaisuudesta juuri nyt, kun prosessi aseiden myyntiä koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi on alkanut virallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin pyynnöstä. Kansalaisyhteiskunnan edustajathan ovat vaatineet tätä sopimusta jo pitkään laajalti ympäri maailman.

Olette varmaan panneet merkille, että olemme arvioineet tällä kertaa kahta peräkkäistä vuotta eli vuosia 2004 ja 2005 päästäksemme eroon aikaviiveestä, joka aiemmissa kertomuksissa on ilmennyt neuvoston vuosikertomuksen esittelyn ja Euroopan parlamentin arvioinnin välillä. Vaikka neuvosto on nopeuttanut huomattavasti vuosikertomuksensa esittelyä, kertomus saapuu edelleen liian myöhään – vuoden 2005 kertomus saapui syksyllä. Toteamme tämän vuoksi jälleen kerran, että olisi suotavaa, että neuvosto jatkaisi hiljattaisia ponnistelujaan avoimuuden ja säntillisyyden varmistamiseksi, samoin kuin olisi suotavaa, että vuosikertomus olisi saatavissa viimeistään seuraavan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Tietenkin myös Euroopan parlamentin on tehtävä oma osuutensa ja oltava säntillinen antaessaan oman vastauksensa neuvoston esittelemään vuosikertomukseen.

Kuten on sanottu, tänään käsittelemämme mietintö liittyy neuvoston seitsemänteen ja kahdeksanteen kertomukseen. Mitä tulee mietinnön varsinaiseen sisältöön, haluan painottaa eräitä merkittäviä tilastotietoja ja tosiseikkoja.

Käsittelen ensimmäiseksi tilastotietoja. Toimitettujen tilastojen mukaan suuntaus, joka on havaittavissa, kun Euroopan asevientiä verrataan muun maailman vientiin, on pysynyt samana, koska noin kolmasosa kaikesta aseiden viennistä on peräisin Euroopan unionista. Vuonna 2004 Euroopan unionin aseiden viennin arvo oli lähes 10 miljardia euroa, ja vuonna 2005 vastaava luku oli 9 miljardia euroa. Tässä asiassa on kuitenkin kiinnostavaa myös myönnettyjen lisenssien kokonaisarvo, koska siitä käy ilmi, sovelletaanko käytännesääntöjä tosiasiassa asianmukaisesti. Tähän liittyvä luku oli 25 miljardia euroa vuonna 2004 ja 26 miljardia euroa vuonna 2005.

Lisäksi toinen merkityksellinen ja huolestuttava seikka on se, että eurooppalaisia aseita ostavat muun muassa Kiina, Kolumbia, Etiopia, Eritrea, Indonesia, Israel ja Nepal. Näiden maiden nimet esiintyvät säännöllisesti Euroopan parlamentissa torstai-iltapäivisin keskusteltaessa kiireellisistä ja tärkeistä asioista. Tämä näyttäisi ensisilmäyksellä olevan räikeässä ristiriidassa käytännesääntöjen olennaisen sisällön kanssa.

Toiseksi viittaan seikkaan, joka on varmasti tärkein mietinnössä korostamistamme kysymyksistä: meidän on ilmaistava suuri pettymyksemme siitä, että vaikka Coreper päätti kesäkuussa 2005 muuttaa nykyiset käytännesäännöt yhteiseksi kannaksi, jolloin käytännesäännöt olisivat saaneet niiltä vielä puuttuvan oikeudellisen aseman Euroopan tasolla, ja vaikka COARMin asiantuntijat tekivät jo kuukausia sitten teknisen valmistelutyön tätä muutosta varten, neuvosto ei ole vieläkään saattanut sitä voimaan. Tärkein tekijä on se, että koska ilmeistä syytä tähän viivästymiseen ei ole, taustalla oleva epäsuora syy on se, että eräät hallitukset haluavat asettaa Kiinaa koskevan asevientikiellon samanaikaisen poistamisen edellytykseksi tälle muutokselle ja siten käytännesääntöjen vahvistamiselle.

Haluan puhua hyvin selkeästi. Me parlamentissa olemme aina pitäneet näitä kahta asiaa toisistaan riippumattomina. Kiinaa koskevan asevientikiellon osalta neuvosto ja komissio tietävät, mikä meidän kantamme on ollut ja on yhä: kiellon poistamisen edellytyksenä on oltava Kiinan selkeä ja todellinen edistyminen ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, erityisesti suhteessa Taivaallisen rauhan aukion tapahtumiin vuonna 1989.

Tämä on ilmiselvästi tärkeä asia, ja aiomme keskustella siitä, mutta tänään käsiteltävänämme ovat aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt, jotka koskevat aseiden vientiä kaikkialle maailmaan, ei pelkästään Kiinaan. Tältä osin ja toisin sanoen – pyydän anteeksi suorasukaisuuttani – emme ymmärrä emmekä hyväksy tätä viivästymistä, eikä sitä hyväksy myöskään suuri joukko kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä, jotka ovat vuosien ajan tehneet työtä entistä laajemman ja paremman aseviennin valvontajärjestelmän puolesta sekä Euroopan unionin että koko maailman tasolla, jotta voidaan vähentää tälle kaupalle usein ominaisia vahingollisia vaikutuksia.

Kaikista näistä syistä toivon, että kun otetaan huomioon parlamentin huomenna hyväksymän mietinnön sisältö ja poliittinen ajankohtaisuus, mietinnöllä edistetään jossain määrin aseiden viennin valvonnan parantamista sekä Euroopan unionin että koko maailman tasolla aseiden myyntiä koskevan tulevan kansainvälisen sopimuksen kehyksessä. Toivottavasti tämän sopimuksen tekeminen ei lykkäydy kovin kauaksi tulevaisuuteen.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän Euroopan parlamenttia tämän mietinnön esittelystä, ja erityisesti kiitän esittelijäänne Raül Romeva i Ruedaa, joka on neljän vuoden ajan ollut EU:n käytännesäännöistä laadittavasta vuosikertomuksesta vastuussa oleva esittelijä ja jonka työtä neuvosto ja jäsenvaltiot arvostavat.

Lisäksi haluan korostaa, että neuvosto suhtautuu myönteisesti moniin mietinnössä esitettyihin ehdotuksiin ja pyrkii toteuttamaan ne. Voisin mainita näistä monista ehdotuksista seuraavat: parhaiden käytäntöjen kehittämisen jatkaminen käytännesääntöjä koskevien kriteerien soveltamisessa, jäsenvaltioiden laatimien kertomusten ja EU:n tasoisten yhteiskertomusten parantaminen, aseiden välityksen valvontaa koskevan yhteisen kannan täydellinen täytäntöönpano, Euroopan parlamentin jäsenten voimassa oleva kehotus tiettyjen seminaarien ja kokousten järjestämisestä, se, että EU:n puheenjohtajavaltio jatkaa käytäntönä olevaa aseiden vientiä käsittelevässä neuvoston työryhmässä laadittujen asiakirjojen esittelyä turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokunnalle, ja esittelijälle annettu kehotus osallistua työryhmän kokouksiin.

Euroopan unioni ja jäsenvaltiot antavat täyden tukensa myös neuvotteluille asekauppaa koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta, kuten neuvosto totesi 11. joulukuuta 2006 antamissaan päätelmissä, joissa se totesi muun muassa pitävänsä myönteisenä oikeudellisesti sitovaan asekauppaa koskevaan kansainväliseen sopimukseen tähtäävän prosessin muodollista aloittamista, siten kuin tästä aloittamisesta päätettiin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa 6. joulukuuta 2006 annetussa kansainvälistä asekauppasopimusta koskevassa päätöslauselmassa, tavanomaisten aseiden vientiä, tuontia ja välittämistä koskevien yhteisten kansainvälisten normien asettamiseksi.

Neuvosto oli erityisen tyytyväinen huomatessaan, että päätöslauselman toimintaohjeissa kehotettiin pääsihteeriä pyytämään jäsenvaltioita ottamaan kantaa tällaisen kattavan ja sitovan oikeudellisen välineen toteutettavuuteen, mahdolliseen soveltamisalaan ja sitä koskeviin tilapäisiin kriteereihin. Neuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä myös hallituksen asiantuntijoista koostuvan ryhmän nimittämiseen. Tämä ryhmä aloittaa näiden kysymysten käsittelyn vuonna 2008.

Niinpä neuvosto korosti päätelmissään jälleen, että Euroopan unionilla ja sen yksittäisillä jäsenvaltioilla on aktiivinen tehtävä tässä prosessissa. Euroopan unionia ja Yhdistyneiden Kansakuntien kaikkia muitakin jäsenvaltioita kehotetaan tukemaan aktiivisesti asekauppaa koskevan sopimuksen tekemiseen tähtäävää prosessia, ilmoittamaan näkemyksensä pääsihteerille ja osallistumaan hallitusten asiantuntijoista koostuvan ryhmän työhön.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa esittelijä Romeva i Rueda, arvoisat parlamentin jäsenet, vastuu aseiden myynnin valvonnasta ja seurannasta kuuluu tietenkin ensisijaisesti jäsenvaltioille. Komissio osallistuu kuitenkin näihin toimiin siinä roolissa, joka sillä on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

Esittelijänne, Raül Romeva i Rueda, on laatinut jälleen kerran erinomaisen mietinnön, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ponnistelemaan entistä enemmän ja tehokkaammin tiukan, yhdenmukaistetun ja avoimen lähestymistavan soveltamiseksi EU:n aseviennin valvontaan ja seurantaan. EU:n valvontaan tehdyillä parannuksilla voidaan ja niillä pitääkin kannustaa muita maailman alueita vähintäänkin siihen, että ne omaksuvat hyviä käytäntöjä ja soveltavat niitä. Meidän on varmistettava, ettei täysin laillinen vienti päädy vääriin käsiin, koska sellainen voi osaltaan johtaa aseellisten konfliktien ja ihmisoikeusloukkauksien puhkeamiseen.

Arvoisa jäsen Romeva i Rueda, vaikka mietintönne on laadittu ensisijaisesti jäsenvaltioita varten, siihen sisältyy seikkoja, joita komissio tukee. Aion näin ollen kertoa teille komission jäsenen Ferrero-Waldnerin puolesta näitä seikkoja koskevat kommentit ja huomiomme.

Ensinnäkin komissio on tyytyväinen siihen, että mietinnössänne on otettu uudeksi huomion kohteeksi yksityiset turva-alan yritykset ja että siinä tuetaan niiden toimintaa sääntelevän mekanismin kehittämistä. Tämä asia liittyy tietyllä tapaa turva-alan uudistamiseen. Tällä alalla toimivien yksityisten yritysten on valtion elinten tavoin toimittava demokraattista valvontaa, vastuullisuutta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamista koskevien periaatteiden mukaisesti. Euroopan yhteisö tukee aktiivisesti kaikkia toimia turva-alan uudistamiseksi monilla maailman alueilla. Tehokas valvonta aseviennin alalla on osa näitä pyrkimyksiä.

Lisäksi komissiolla on aktiivinen rooli käsiaseiden ja kevyiden aseiden laittoman leviämisen torjumisessa. Yhdymme siihen näkemykseen, että aseiden viennin ja siihen liittyvän toiminnan, kuten välityksen, valvonnan ja seurannan, parantamisella voidaan osaltaan vähentää käsiaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa. Näiden aseiden leviäminenhän pahentaa aseellista väkivaltaa ja ihmisten turvattomuutta ja pitää yllä alueellisia ja sisäisiä konflikteja.

Osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa teemme jäsenvaltioiden kanssa lisäksi yhteistyötä neuvostossa joulukuussa 2005 hyväksytyn käsiaseiden ja kevyiden aseiden keskittymisen ja kaupan torjuntaa koskevan EU:n strategian täytäntöön panemiseksi. Komissio on jo jonkin aikaa tehnyt työtä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen, tutkimuskeskusten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa aseiden epäasianmukaisen tai laittoman myynnin seurausten torjumiseksi. Meidän on oltava tietoisia näistä haasteista ja pystyttävä vastaamaan niihin. Eräillä maailman alueilla tämä kauppa saattaa olla yhteydessä huumekauppaan tai raaka-aineiden, kuten trooppisten puulajien, mineraalien tai timanttien, kauppaan.

Vuonna 2007 komissio aikoo käyttää hyväkseen Kimberleyn prosessin puheenjohtajuuttaan valvonnan täytäntöönpanon parantamiseksi. Meidän on estettävä timanttikauppa, jolla kapinallisryhmät rahoittavat aseostojaan. Lisäksi meidän on valvottava tarkasti lentoteitse tapahtuvaa laitonta asekauppaa. Olen tietoinen siitä, että tätä kuljetusmuotoa käytetään monissa, erityisesti Afrikan mantereelle suuntautuvissa kaupoissa, ja meidän on turvauduttava kaikkien tulliviranomaisten apuun tämän estämiseksi.

On totta, ettei kansainvälinen tilanne suosi neuvotteluja oikeudellisesti sitovista monenvälisistä aseistariisuntavälineistä ja sopimista niistä, mutta tämä ei saa estää meitä lujittamasta aseiden viennin valvontaa. Tuemme jäsenvaltioiden toimia asekauppaa koskevan sopimuksen tekemiseksi, vaikka sopimusneuvottelut kestävätkin oman aikansa. Sillä välin on ratkaisevan tärkeää, että Euroopan unioni tekee työtä kansallisella ja alueellisella tasolla nykyisten toimien parantamiseksi ja tehostamiseksi.

Lisäksi komissio toimii aktiivisesti kansainvälisten välineiden täytäntöönpanon edistämiseksi ja niiden noudattamisen varmistamiseksi eri maissa. Käsiaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan torjuntaan tähtäävän Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaohjelman täytäntöönpanolla ja jalkaväkimiinojen käytön kieltämistä koskevan Ottawan sopimuksen täytäntöönpanolla pyritään aktiivisesti ihmishenkien turvaamiseen.

Arvoisa puhemies, yhteenvetona totean, että kaikkien aseiden viennin valvonnasta vastuussa olevien eurooppalaisten viranomaisten on otettava tämä mietintö todella vakavasti. Meidän on tehtävä yhteistyötä parantaaksemme tuloksiamme tällä alalla. Johdonmukainen lähestymistapa edellyttää laajan välinevalikoiman, muun muassa kansainvälisen diplomatian ja poliittisen vaikutusvallan tai viennin valvonnan ja kehitysavun, käyttöä. Tehokkuuden takaamiseksi näitä välineitä on käytettävä toisiaan täydentävästi. Arvoisa jäsen Romeva i Rueda, keskeisin kysymys, joka tulee mietinnössänne hyvin esiin, on se, ettei todellista inhimillistä, sosiaalista tai yhteiskunnallista kehitystä voida saavuttaa ilman tätä elintärkeää turvallisuutta, ja teidän mietinnössänne korostetaan – jos korostaminen on edes tarpeen – omaa vastuutamme maailmanlaajuisessa aseiden viennissä.

  Karl von Wogau, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää omasta puolestani hyvin lämpimästi jäsen Romeva i Ruedaa siitä hyvin arvokkaasta ja omistautuneesta työstä, jota hän on viime vuosina tehnyt tätä asiaa käsittelevänä esittelijänämme ja jota työtä hän tänään jatkaa. Arvoisa komission jäsen, lisäksi haluan kiittää teitä siitä, mitä totesitte komission toimista aseiden salakuljetuksen torjumisessa ja siitä – minkä me kaikki hyvin tiedämme – että kaiken kehitysmaissa tapahtuvan taloudellisen kehityksen ensimmäisenä edellytyksenä on turvallisuuden saavuttaminen, jota ilman ei voi tapahtua taloudellista kehitystä.

Romevan mietinnössä käsitellään aseiden vientiin sovellettavia yhteisiä sääntöjä. Tältä osin ongelmana on se, että vaikka meillä onkin yhteiset säännöt käytännesääntöjen muodossa, nämä säännöt eivät ole itsessään sitovia. Kuinka tämä oikeudellinen sitovuus voidaan saavuttaa? Tämä voi tapahtua ensinnäkin siten, että yksittäiset jäsenvaltiot ilmoittavat näiden sääntöjen olevan sitovia tai että ne säätävät sitovuudesta lailla, kuten muun muassa Saksa on tehnyt. Sitovuus voidaan toteuttaa myös antamalla yhteinen EY:n säädös, yhteinen kanta. Tällä tiellä olemme nyt, ja tällä tiellä meidän on jatkettava.

Todellinen ongelma on kuitenkin se, että vaikka meillä on periaatteessa yhteiset säännöt, niitä toteuttaa 27 eri virastoa 27 jäsenvaltiossa ja että niitä toteutetaan lisäksi varsin vaihtelevasti. Vaikka jäsenvaltiot pitävätkin toisensa ajan tasalla näissä asioissa, ne eivät tee päätöksiä yhteiseltä pohjalta: esimerkiksi Kiina on asetettu asevientikieltoon, mutta siihen, mikä on tämän vientikiellon mukaan määritelty aseeksi, sovelletaan sääntöjä, joita tulkitaan eri tavoin 27 jäsenvaltiossa ja vielä eri tavalla Yhdysvalloissa. Näin ei voi jatkua. Tarvitsemme tässä asiassa enemmän yhteistä perustaa.

Pyrimme kohti yhteistä puolustuspolitiikkaa. Yhteisten asevoimien kehittäminen on osa tätä pyrkimystä. Monet eivät vaikuta olevan tietoisia siitä, että – esimerkiksi Bosnia-Hertsegovinassa – joukot ovat jo nyt EU:n komennuksessa ja tuovat rauhaa ja turvallisuutta näille alueille. Lisäksi tarvitsemme yhteisiä puolustusmarkkinoita, joiden osalta olemme viime vuosina edenneet ripeästi, mutta jos nämä molemmat asiat toteutuvat, tarvitaan lisäksi enemmän yhteisiä toimia aseiden viennin valvonnan alalla. Tämä on lähivuosina meidän ja myös neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan tärkeimpiä tehtäviä.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan onnitella teitä uudelleenvalinnastanne. Kiitän jäsen Romeva i Ruedaa siitä erinomaisesta työstä, jota hän on jälleen kerran tehnyt ja joka selittää myös sen, että äänestys oli valiokunnassa lähes yksimielinen.

On monia syitä siihen, että parlamentissa vallitsee yhteisymmärrys tulevista käytännesäännöistä, mutta tärkeimpänä syynä on pyrkimys vastustaa jäsenvaltioiden taipumusta säilyttää avoimuuden puute ja asevientipolitiikkaa ohjaavat lyhyen aikavälin näkökohdat. Me parlamentin jäsenet katsomme, että EU tarvitsee sellaista yhteistä, tehokasta ja uskottavaa asevientipolitiikkaa, jossa kunnioitetaan perusarvoja ja erityisesti ihmisoikeuksia, joka yhdistyy unionin ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoihin ja joka edistää ja lujittaa siten näiden politiikkojen johdonmukaisuutta.

Parlamentin kyky vaikuttaa neuvostoon ja kansalaisiin tässä keskustelussa perustuu siihen, että kantamme ovat johdonmukaisia, periaatteellisia ja vapaita kansallisen edun tavoittelusta ja lyhyen aikavälin lähestymistavan vahingollisista vaikutuksista. Tässä asiassa parlamentti on ollut Euroopan ääni. Parlamentin viesti on tässä tuoreimmassa mietinnössä yhtä selkeä kuin aina ennenkin. Haluamme ensinnäkin korottaa nämä käytännesäännöt yhteisen kannan asemaan. Tämä on tarpeellinen toimenpide, minkä osoittaa se, että Eurooppa-neuvoston työryhmällä on ollut teksti hyväksymistä vailla valmiina kesäkuusta 2005 lähtien mutta että sen hyväksyminen on viivästynyt. Lisäksi päätöslauselmassa toistetaan, että on tärkeää, ettei tämä toimenpide ole riippuvainen yhä perustellun Kiinaa koskevan asevientikiellon kohtalosta. Lisäksi on tärkeää lujittaa olemassa olevia mekanismeja. Esimerkiksi käytännesääntöjen täytäntöönpanoa koskevat kansalliset kertomukset on siten yhdenmukaistettava, jotta voimme niiden perusteella arvioida, missä määrin jäsenvaltiot noudattavat näitä sääntöjä. Komission varapuheenjohtaja Barrot puhui lentoteitse tapahtuvasta, pääasiassa Afrikkaan suuntautuvasta asekaupasta.

Euroopan lentokentillä ilmenevä yleinen sallivuus, mikä paljastui CIA:n lentoja koskevissa tutkimuksissamme, viittaa siihen, että tässä asiassa pahin ja odottamaton saattaa todellakin tapahtua. Lisäksi kahden vuoden halvaannuksen jälkeen on tullut aika luoda poikkeustoimien järjestelmä äskettäin vientikiellosta vapautuneille maille, joista hyvä esimerkki on Libya, maa, josta olemme äskettäin keskustelleet. Vuonna 2004 alkanut moraaliton kilpajuoksu aseiden myymiseksi Libyaan osoittaa selvästi sen, että on tärkeää laatia siirtymäkauden säännöt, jos hallinnot syyllistyvät ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Lopuksi todettakoon, ettei tämä päätöslauselma koske pelkästään käytännesääntöjä. Päätöslauselmassa parlamentti kehottaa jäsenvaltioita olemaan eturivissä luomassa lisää edistyksellisiä kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, joilla säännellään ja tarvittaessa vähennetään kansainvälistä asekauppaa. YK:n asekauppasopimuksen laatimisessa EU:n on pysyttävä eturivissä, aivan kuten jalkaväkimiinoja koskevan Ottawan yleissopimuksen tekemisessä, jossa sillä oli keskeinen rooli.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkoisten toimien on perustuttava ihmisoikeuksiin, kestävään kehitykseen sekä kestävään rauhaan ja turvallisuuteen. Ilman aseviennin valvontaan tähtäävää johdonmukaista ja tehokasta politiikkaa unioni ei pysty täyttämään keskeisiä tavoitteitaan tai osallistumaan maailman parantamiseen.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on ilo nähdä teidät jälleen puhemiehenä. Onnitteluni teille!

(NL) Haluan onnitella ensiksi ja ennen kaikkea jäsen Romeva i Ruedaa hyvin laaditusta mietinnöstä, jonka ryhmäni hyväksyy yksimielisesti ja jonka aiomme hyväksyä huomisessa täysistunnossamme. Mietinnössä luetellaan kaikki kehitys, jota on tapahtunut viime aikoina parlamentin väsymättömien ponnistelujen ansiosta. Kolme edellistä puheenjohtajavaltiota on esimerkiksi saattanut käytännesääntöihin liittyvän toimintansa turvallisuuden ja puolustuksen alivaliokuntamme arvioitavaksi ja ovat lisäksi keskustelleet niistä alivaliokuntamme kanssa, ja haluan kehottaa puheenjohtajavaltio Saksaa toimimaan samoin.

Olemme lisäksi panneet merkille esimerkiksi niihin kriteereihin kohdistuvan hienosäädön ja selventämisen, jotka koskevat kohdemaan ihmisoikeustilannetta ja riskejä, jotka liittyvät aseiden viennin estämiseen tai maasta vietyjen aseiden uudelleenvientiin. Ryhmäni pitää tarpeellisena muun muassa hienosäädön lisäämistä kohdemaan sisäisen tilanteen ja alueelliseen tilanteeseen heijastuvien vaikutusten osalta sekä sen suhteen, onko aseiden vienti sovitettavissa yhteen määrämaan teknisten ja taloudellisten valmiuksien kanssa.

Tältä osin suurin pettymyksemme on jäsenvaltioiden kyvyttömyys muuttaa käytännesäännöt sellaiseksi neuvoston yhteiseksi kannaksi, joka tekisi käytännesäännöistä nykyistä paljon vahvempia. Tällä tavalla jäsenvaltiot osoittaisivat lisäksi paljon selvemmin sen, että ne suhtautuvat vakavasti maailmanlaajuisen asevalvonnan ja aseriisunnan edistämiseen. Pidin komission lausumia tältä osin erittäin kiinnostavina, ja minua ilahdutti kuulla, että komissio aikoo toimia Kimberleyn prosessin puheenjohtajana. Arvoisa komission varapuheenjohtaja, olen tästä erityisen ilahtunut, koska aiemmassa elämänvaiheessani pyrin edistämään juuri tätä kehitystä.

Lopuksi haluan tehdä täysin selväksi, että ryhmäni vastustaa Kiinaa koskevan asevientikiellon poistamista että ja vaadimme jäsenvaltioita toimimaan paljon aktiivisemmin asekauppaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa. Voi olla, ettei kansainvälinen tilanne ole suosiollinen monenvälisille sopimuksille, kuten komission jäsen aivan oikein totesi, mutta tämä ei ole jäsenvaltioille ja EU:n jäsenvaltioille syy vähentää toimia tällä alalla.

  Liam Aylward, thar ceann an Ghrúpa UEN. – A Uachtaráin, is mór an onóir dom labhairt i mo theanga dhúchais anseo tráthnóna inniu. An fiú tada an Cód Iompair um Easpórtáil Armlóin, a chairde? Sin í an cheist is tábhachtaí atá le freagairt againn.

Faraoir, is iad na tíortha is saibhre a cheannaíonn an t-armlón is cumhachtaí. Sin é an fáth go bhfuil an oiread sin armlóin sa Mheán Oirthear, armlón atá faighte acu ó Bhallstáit an Aontais Eorpaigh agus ó Rialtas Mheiriceá.

Ní féidir an fhírinne a sheachaint. Tá cogaí san Iaráic, san Iaráin, agus sa Chuáit ó na h-ochtóidí. Deineadh ionsaí ar an Araib Shádach i rith Cogadh na Murascáile.

Tá baint mhíleata ag an tSiria le hachrann na Liobáine.

Bíodh sé ceart nó mícheart, tá blianta caite ag an Iosrael i mbun troda i gcoinne fórsaí na Liobáine, na Siria agus na Palaistíne.

Ach tharla sé seo ar fad toisc go raibh na tíortha seo ábalta teacht ar armlón lena

n-aidhmeanna míleata and polaitiúla a bhaint amach.

Ba chóir d’iarthar an domhain a bheith ag iarraidh easportáil armlóin a laghdú seachas a bheith á méadú. Sin é an fáth go gcaithfear An Cód Iompair um Easpórtáil Armlóin a chur i bhfeidhm níos déine.

Is in olcas seachas chun maitheasa atá an teannas sa Mheán Oirthear ag dul, de réir mar a dhíoltar breis armlóin leo.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää mainiosta ja kattavasta mietinnöstä. Pidän erityisesti siitä, että olette maininnut turva-alan yritykset ja kasvussa olevan palkkasotilasalan. Jos te, jotka istutte lehtereillä, lukisitte EU:n asevientisääntöjä, huomaisitte, että ne ovat erinomaiset. Näiden sääntöjen mukaan ihmisoikeuksia on kunnioitettava ja kansainvälisiä sopimuksia noudatettava. Aseita ei saa viedä maihin, joissa sosiaalinen kehitys on uhattuna, vaan ainoastaan vakaisiin maihin, jotka ovat vakaita, mutta mikä onkaan todellisuus? Asevientiä koskeva vuosikertomus on hurskastelua. Neljätoista EU-maata vie aseita Israeliin, kaksitoista Indonesiaan. Ovatko nämä esimerkkejä maista, joissa vallitsee rauha, vakaus ja turvallisuus? Viisi maata vie aseita Saudi-Arabiaan. Takaako tämä maa ihmisoikeudet? Ei, Saudi-Arabiassa naisilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta poliittiseen vaikuttamiseen! Käytännesääntöjen kriteerin 8 mukaan aseiden vienti ei saa heikentää sosiaalista ja taloudellista kehitystä vastaanottavassa maassa. Puoli Afrikkaa on kuitenkin niiden maiden joukossa, joihin viemme aseita. On aika alkaa soveltaa näitä aseiden vientiä koskevia käytännesääntöjä. Tuen tarkistuksia 3 ja 4. Lissabon ja kehitys eivät voi tarkoittaa asetuotannon lisäämistä. Painotan sitä, ettei asevientivirastoa pidä perustaa, jos tulos on tämä.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni tarkoitus on yleisesti ottaen ilmaista se, että ryhmäni tukee jäsen Romeva i Ruedan laatimaa mietintöä, koska teemme tässä asiassa hänen kanssaan hyvin tiiviisti yhteistyötä.

Tällä hetkellä EU:n jäsenvaltiot ovat aseiden viejinä ensimmäisellä sijalla maailmassa – ennen sekä Yhdysvaltoja että Venäjää. EU:n johtavia aseita vieviä maita ovat Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, mutta merkittävä asema on myös Alankomailla, Ruotsilla ja Italialla. Aseet tappavat siitä riippumatta, viedäänkö niitä EU:sta vai joltakin muulta alueelta. Aseiden vienti on räikeä ihmisoikeuksien loukkaus, ja se on lopetettava.

Vastattaessa kysymykseen siitä, mikä on käytännesääntöjen tehtävä, haluan siteerata asiakirjaa, joka on laadittu Saksassa pidetyssä kirkkoa ja yhteiskuntaa käsittelevässä yhteiskonferenssissa ja jossa todetaan seuraavaa: "Käytännesääntöjen vaikutuksena ei ole kuitenkaan ollut Euroopan aseviennin väheneminen. SIPRIn laatimien selvitysten mukaan vuonna 2005 EU:n valtiot ohittivat Venäjän ja Yhdysvaltojen kaltaiset perinteiset aseidenviejät." Se, että EU:n käytännesäännöt ovat edelleen pelkästään jäsenvaltioiden vapaaehtoisen sitoutumisen varassa, on skandaali. Jokaista maata oikeudellisesti sitova neuvoston yhteinen kanta on välttämätön.

Euroopan unioni on perustanut äskettäin puolustusmateriaaleista vastaavan viraston, jonka tehtävänä on Euroopan unionin aseteollisuuden edistäminen. Edellä siteeraamassani raportissa todetaan seuraavaa: "Lisäksi Euroopan puolustusviraston perustaminen tarjoaa keinon, jolla voidaan edistää eurooppalaista puolustusmateriaaliyhteistyötä, minkä vastapainona ei ole minkäänlaisia toimia asevarustelun valvomiseksi." Juuri tämä on ongelma, ja tämän vuoksi olemme esittäneet tarkistuksen, jolla pyritään siihen, että meillä olisi puolustusmateriaaliviraston sijasta aseriisuntavirasto, koska tarvetta ei ole aseiden vientiä edistävälle virastolle vaan pikemminkin tämän viennin lopettamiselle.

Haluan esittää teille muutamia käytännön esimerkkejä maista, joihin aseita viedään. Saksa vie aseita Irakiin. Tämän kaupan arvo oli 28,9 miljoonaa euroa vuonna 2004 ja 25 miljoonaa euroa vuonna 2005. Selvityksessä kerrotaan, että aseita viedään seuraaviin maihin: Afganistan, Algeria, Bangladesh, Kolumbia, Egypti, Intia, Indonesia, Irak, Israel, Jordania, Kazakstan, Malesia, Nigeria, Oman, Pakistan, Qatar, Venäjän federaatio, Saudi-Arabia, Singapore, Thaimaa, Tunisia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Näitä maita on ehdottomasti liikaa. Tämän vuoksi toteamme seuraavaa: aseiden vienti on lopetettava, aseet tappavat ja tämän on loputtava.

Odotan Euroopan unionilta ja neuvoston puheenjohtajavaltiolta Saksalta sitä, että ne ryhtyvät tämän suuntaisiin toimiin ja ettei puolustusmateriaalivirastoa enää rahoiteta. Viime aikoina on ilmennyt eräänlainen korrelaatio yhtäältä Euroopan unionin sotilaallisten toimien ja toisaalta Euroopan unionin aseviennin välillä, joten Euroopan asevienti on lopetettava.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, aseita koskee kolme sääntöä. Ensimmäinen sääntö on se, että aseita valmistetaan ihmisten tappamista varten. Aseita ei valmisteta kanojen tappamiseksi.

Toinen sääntö on se, että jokainen, jolla on rahaa, voi ostaa jonkinlaisia aseita.

Kolmas sääntö on se, etteivät asekauppaa ohjaa mitkään säännöt.

Olkaamme rehellisiä: kuka myi aseita Israelille, jotta se saattoi viime kesänä hyökätä Libanoniin? Kuka myi aseita Turkille, jotta se saattoi hyökätä Kyprokseen ja miehittää sitä viimeiset 40 vuotta? Nämä ovat tosiasioita. Kuka aseisti Saddam Husseinia? Yhdysvallat aseisti Saddam Husseinia Iranin vastaisena välineenään. Kuka aseisti Bin Ladenia, suurinta terroristia, joka käy parhaillaan sotaa koko ihmiskuntaa vastaan? Yhdysvallat aseisti ja rahoitti häntä pelatessaan peliään Afganistanin ja Venäjän kanssa. Sääntöjä ei siis ole. Ei ole mieltä yrittää laatia sääntöjä, joita ei sovelleta.

Perjantaina räjähti ohjus Yhdysvaltojen suurlähetystössä Ateenassa. Kreikan asevoimat eivät olleet hankkineet tätä ohjusta, mutta se aiheutti meille paljon vahinkoa, emmekä tiedä, mistä se oli peräisin. Oliko se peräisin Albaniasta tai Libanonista? Se oli samanlainen kuin Albanian asevoimien ja Hizbollahin käyttämät ohjukset. Joka tapauksessa se tuli perille – maahan, jossa on 150 000 kalašnikovia. Emme ole koskaan ostaneet ainuttakaan näistä aseista, ja kuitenkin ne pääsevät maahan. Tiedättekö, mikä ongelma liittyy Schengenin sopimukseen? Ongelma on se, että aseita kuljetaan Euroopan yhdeltä laidalta toiselle, eikä mikään tulliviranomainen tarkasta niitä.

Arvoisa komission jäsen, muistutan teitä siitä, että suurin koskaan valmistettu tykki kulki seitsemän vuotta sitten Euroopan halki. Kyse oli 50 metriä pitkästä Saddam Husseinille tarkoitetusta tykistä, jonka havaitsi Patrasissa toimiva tullivirkailija. Teemme siis turhaa työtä. Jos todella haluamme säästää ihmishenkiä, lakatkaamme valmistamasta aseita ja ryhtykäämme aseriisuntaan. Siten kuin nyt toimimme, näytämme lähinnä liikennepoliiseilta, jotka yrittävät arvailla, kuka saakaan surmansa ja missä.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen todellakin hyvin kiitollinen teille siitä, että osoitatte ymmärtämystä sitä kohtaan, että minun on kohta poistuttava istunnostanne ehtiäkseni toiseen tilaisuuteen Stuttgartiin. Haluan kiittää teitä kaikkia. Esittelijäähän olen jo kiittänyt, mutta haluan lisäksi kiittää teitä, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, omistautumisestanne ja jatkuvasta kiinnostuksestanne, sillä katson, että tätä aihetta on jatkossakin käsiteltävä huolellisesti. Voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio aikoo varmasti jatkossakin pyrkiä käymään vuoropuhelua parlamentin jäsenten kanssa.

Useat puhujat ovat luonnollisesti viitanneet yhteiseen kantaan, ja te tiedätte myös, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tämä kanta yksimielisesti. Tämä ei ole toteutunut, mutta ehkä pystyisimme luomaan lisää liikevoimaa. Puheenjohtajavaltio aikoo joka tapauksessa pyrkiä selvittämään, ovatko tietyt kannat muuttuneet. En voi tietenkään kertoa teille tänään, mitä tästä seuraa, mutta yritämme tehdä asialle jotakin. Kiitän teitä vielä kerran kiinnostuksestanne ja siitä, että ymmärrätte, että minun on nyt poistuttava tästä istunnosta.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, suurin osa Romeva i Ruedan mietinnön sisällöstä ei – ehkä yllättäen – aiheuta kiistoja. On kuitenkin selvää, että läntiset demokratiat hallitsevat erinomaisesti itseruoskinnan taidon. Tätä itseruoskintaa olemme kuulleet paljon joissakin tänä iltapäivänä pidetyissä puheissa ja muutamissa esille otetuissa hyvin valikoiduissa esimerkeissä. Kovin usein luomme oikeudellisia ja muita rakenteita EU:n sääntelyvallan lisäämiseksi ja itsemme kahlitsemiseksi samalla, kun tarkastellessamme maailmalla käynnissä olevia terroristi- ja kapinaliikkeitä ja niitä henkilöitä, jotka todella aiheuttavat kurjuutta ja kärsimystä, huomaamme, etteivät heidän aseensa ja tarvikkeensa ole peräisin demokraattisista vaan muista maista. Meidän olisi keskitettävä huomiomme näihin maihin. Tähän tarvitsemme kansainvälisiä toimia ja sellaista sopimusta, jota voidaan soveltaa todellisiin syyllisiin. Muutoin vaarana on, että lähetämme väärän viestin sekä omille kansoillemme että niille, jotka toimittavat näitä konflikteja ruokkivia aseita.

Tässä tilanteessa meidän pitää keskittää ponnistelumme tarkasti kohdennettuun YK:n kansainväliseen asekauppasopimukseen. Itse asiassa huomattava valmistelutyö on jo alkanut YK:ssa. YK:n yleiskokouksessa hyväksyttiin 6. joulukuuta 2006 päätöslauselma, jossa pääsihteerin tehtäväksi annettiin tämän aloitteen edistäminen. Vuonna 2007 Ban Ki-moon tiedustelee jäsenvaltioiden käsityksiä ja vuonna 2008 hallitusten asiantuntijoista koostuva ryhmä kokoontuu yhteen, minkä jälkeen pääsihteeri esittelee raportin YK:n 63. istunnossa.

Euroopan unionin on keskityttävä edistämään tätä toimintalinjaa Yhdistyneissä Kansakunnissa. Sellaisesta EU:n asevientijärjestelmästä, joka sitoo Euroopan maita mutta antaa Kiinan kaltaisten maiden myydä vapaasti aseita mille tahansa haluamalleen maalle, ei ole juurikaan hyötyä. Kiina on kaikkein siekailemattomin aseiden toimittaja tuomittaville hallinnoille ja muille ryhmille kaikkialla Aasiassa ja Afrikassa. Se toimittaa aseita muun muassa Sudanille, Burmalle, Zimbabwelle ja muille maille, ja se olisi varmasti iloinen sellaisten aseiden vientiä koskevien rajoitusten tiukentamisesta, joita sovelletaan ainoastaan EU:n jäsenvaltioihin.

Vaikka käytännesäännöt ovat arvokkaita, älkäämme ymmärtäkö väärin tai vähätelkö puolustusteollisuuden merkitystä kansalliselle turvallisuudelle ja taloudelle erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Saksan, Ruotsin ja eräiden muiden maiden kaltaisissa maissa. Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusteollisuudella on elintärkeä taloudellinen ja strateginen merkitys, eikä siihen pidä soveltaa sellaisia epäasianmukaisia oikeudellisia rajoituksia, jotka eivät koske useita muita maita. Ongelmana ei ole oma puolustusteollisuutemme vaan häikäilemättömämmät ulkomaiset hallitukset ja yritykset. Yhdistyneen kuningaskunnan, jonka puolustusteollisuus on maailman suurimpia, on tuettava YK:ta tässä asiassa, ja se on myös täyttänyt tämän tehtävänsä. Yhdistyneen kuningaskunnan puolustustarvikkeiden valmistajien liitto (British Defence Manufacturers' Association) on ilmoittanut suhtautuvansa myönteisesti kansainvälisen asekauppasopimuksen taustalla olevaan periaatteeseen. Yhdistynyt kuningaskunta kuului niihin maihin, jotka laativat YK:n yleiskokouksessa 6. joulukuuta 2006 annetun päätöslauselman.

Jos tavoitteenamme on kansainvälinen sopimus, jolla puututaan aidosti eräiden aseidenviejien aiheuttamiin vakaviin ongelmiin, tarvitsemme ehdottomasti YK:n sopimuksen, jossa on mukana esimerkiksi Kiina.

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi minun on todettava, että varsinainen asia tulee varsin hyvin esiin jäsen Romeva i Ruedan mietinnössä. Hän on laatinut hyvin merkittävän asiakirjan, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä aikoo tukea sitä, kuten tuimme sitä myös ulkoasiainvaliokunnassa.

Valitettavasti ministerineuvoston puheenjohtaja Günter Gloser on poistunut istuntosalista. Sanon valitettavasti, koska meidän piti tänään keskustella esityslistallamme olevasta poliittisesta perusongelmasta: siitä, miksi ministerineuvosto kieltäytyy jatkuvasti muuttamasta käytännesääntöjä kaikkia osapuolia oikeudellisesti sitovaksi välineeksi ja tosiasialliseksi yhteiseksi kannaksi. Tämä on tärkeä asia kaikille, ja tämän perusteella meitä ja poliittista vastuullisuuttamme arvioidaan.

Euroopan kansalaiset haluavat tietää, mitkä ovat niiden hallitusten ja jäsenvaltioiden kansalliset, taloudelliset tai strategiset edut, jotka yhä vastustavat toivomaamme käytännesääntöjen muuttamista nykyistä sitovammaksi välineeksi ja poliittiseksi kannaksi. Tämä ei ole merkitykseltään toissijainen asia. Tässä on kyse nimenomaan Euroopan unionin uskottavuudesta. Tässä on kyse niistä periaatteista ja arvoista, joiden varaan haluamme rakentaa yhteistä näkemystämme sellaisesta Euroopan unionista, joka edistää rauhaa, turvallisuutta, vakautta ja kehitystä kehittyvän maailman kehittyvissä maissa.

Euroopan parlamentti ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ovat tukeneet Kiinan asettamista asevientikieltoon maan jatkuvien ihmisoikeusloukkauksien vuoksi, emmekä saa jatkossakaan tinkiä tästä. Meidän on kuitenkin jossakin vaiheessa myönnettävä rehellisesti se, etteivät Kiinaa koskeva asevientikielto ja pakotteet ole millään lailla parantaneet Kiinan ihmisoikeustilannetta, ja tätä meidän on pohdittava.

Niiden jäsenvaltioiden vastuu, jotka vievät aseita erityisesti maailman epävakaille alueille ja niihin kolmansiin maihin, jotka rikkovat YK:n perusperiaatteita pitämällä miehitysjoukkoja Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Turkki miehittäessään Kyprosta, on valtava. Nykyisellään neuvoston päätös käytännesääntöjen muuttamisesta oikeudellisesti sitovaksi välineeksi ei tarkoittaisi pelkästään symbolista tekoa, sillä tekemällä tämän päätöksen Euroopan unioni myötävaikuttaisi merkittävästi vakauden lujittumiseen maailmassa.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Minun on tuotava julki pelkoni siitä, että aseiden vientiä koskeviin Euroopan unionin käytännesääntöihin kohdistuvat ponnistelumme jäävät suurimmaksi osaksi merkityksettömiksi.

Meillä ei pitäisi olla turhia kuvitelmia. Maailman asetuotannon ja -myynnin jättiläiset sijaitsevat pääasiassa Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Kiinassa. Ne ovat toimivaltamme ulkopuolella ja päättävät joka tapauksessa itse siitä, mitä lakeja ne noudattavat. Ne, joiden liiketoimintana on kuoleman ja tuhon tuottamiseen käytettävien menetelmien myyminen, käyttävät kaikin tavoin hyväkseen vainoharhaisia kansallisia turvallisuuspelkoja, laajaa korruptiota ja silkkaa mielipuolisuutta ja toimivat niiden pohjalta. Näille tahoille tappamisvälineiden vienti muihin maihin on maailmanlaajuista liiketoimintaa, jonka vuotuinen arvo on yli 1 biljoona Yhdysvaltojen dollaria, eikä niitä pysäytä Euroopan parlamentin jäsenten haaveellinen romanttisuus.

Lakatkaamme tuhlaamasta aikaamme tehottomiin lainsäädäntöutopioihin ja alkakaamme pohtia sitä, kuinka voimme puuttua tehokkaasti perimmäiseen ongelmaan, joka on jatkuvasti laajenevan, inhottavan ja tappavan aseteollisuuden hallitsematon aseisiin liittyvä tutkimus, tuotanto ja kauppa.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyvää keskustelua ei käydä tyhjiössä, ja jäsen Schlyterin ja jäsen Pflügerin meille mainitsemien esimerkkien jälkeen haluan ottaa esiin kolme seikkaa, jotka auttavat meitä ymmärtämään todellisuutta. Ensinnäkin yli 500 000 ihmistä saa vuosittain surmansa tavanomaisten aseiden vuoksi. Tämä tarkoittaa, että niiden vuoksi kuolee joka minuutti yksi ihminen ja tämän keskustelun aikana 90 ihmistä. Toiseksi yksi maa kolmesta käyttää puolustukseen enemmän rahaa kuin terveydenhuoltoon. Kolmanneksi Aasian, Afrikan, Lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan maat käyttävät keskimäärin 22 miljardia Yhdysvaltojen dollaria aseisiin. Tämä raha voitaisiin käyttää vuosituhattavoitteiden, kuten kaikille lapsille tarkoitetun peruskoulutuksen ja lasten kuolleisuuden vähentämisen, saavuttamiseen.

Esittelijä Romeva i Rueda on esittänyt mietinnössään päteviä näkökohtia, ja hän on oikeassa sanoessaan, että EU:n käytännesäännöistä on tehtävä oikeudellisesti sitovia ja että ne on vahvistettava yhteisessä kannassa. On mielestäni moraalitonta liittää Kiinaa koskevan asevientikiellon poistaminen tämän tavoitteen yhteyteen.

Lisään lopuksi, että mietinnössä todetaan perustellusti myös YK:ssa sovittavan kansainvälisen asevientikieltosopimuksen tarpeellisuus. Toivon, että oma kotimaani kiinnittää juuri tähän alaan huomiota nyt, kun se on turvallisuusneuvoston jäsen.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, valitessaan mietintöön liittyvän johdantopuheenvuoron pitänyttä komission jäsentä komissio on toiminut mielestäni hyvin harkiten, koska se on tietoinen siitä, että EU:ssa kaikkein eniten käytetyin ase on auto. Tämän vuoksi alustavat huomautukset esitti meille liikenteestä vastaava komission jäsen.

Seuraavaksi puhun vakavammista asioista. Aseiden vientiä koskevilla Euroopan unionin käytännesäännöillä on hyvin vähän uutta tarjottavaa tässä asiassa. Mielestäni tämä seikkaa tulee tässä mietinnössä varsin hyvin esiin, ja haluan kiittää esittelijää.

Tämän mietinnön otsikko "Aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt" kuulostaa kovin hyvältä. Mitä onkaan otsikon takana? EU:n suuret maat ovat suurimpia aseiden viejiä, joten yhteisön laajentumisen jälkeen kilpailusta pitäisi päästä vaivihkaa eroon. Nythän siinä ovat mukana myös unionin sisäiset kilpailijat. Valitettavasti mietinnössä ei juurikaan käsitellä sitä, että Yhdysvallat, joka on maailman suurimpia aseviejiä, ei ole sitoutunut aseiden valvontaan, tai sitä, että EU:n suuret maat kiertävät edelleen kaikkia vientirajoituksia.

Viime vuonna ainakin neljä maata suoritti ydinasekokeita, mutta esittelijän mielestä ainoastaan Pohjois-Korea ja Iran ovat vaarallisia, kun taas muut päästetään pahasta. Kiinaa koskeva asevientikielto on edelleen voimassa sillä varjolla, ettei maa ole parantanut ihmisoikeuksia ja poliittista vapautta selkeästi ja kestävästi. Pyydän anteeksi julkeuttani, mutta tällä perusteella voisimme kieltää aseiden viennin useimpiin maailman maihin ja ensimmäiseksi EU:n suuriin jäsenvaltioihin ja Yhdysvaltoihin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tähän luetteloon kuuluisivat myös Somalia ja Saudi-Arabia.

Haluan esittää viimeisen huomion. Vanhoista jäsenvaltioista ainoastaan Belgia ja Suomi ja uusista jäsenvaltioista Tšekin tasavalta, Puola, Unkari, Slovakia ja Viro ovat soveltaneet aseiden vientiin lisenssejä. Suurimmat aseiden viejät puuttuvat tästä luettelosta. Tämä on nykyisten sopimusten suurin ongelma. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ja useat muut Euroopan parlamentin jäsenet tukevat voimakkaasti aseviennin järkevää valvontaa. Kyse on kuitenkin ehdotuksessa esitetystä todellisesta toimenpidepaketista. Toistaiseksi tulokset ovat olleet surkeita.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, ulkoasiainvaliokunta toteaa, että se "pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että mihinkään toimiin ei ole ryhdytty menettelysäännön muuttamiseksi yhteiseksi kannaksi". Yhteinen kanta ei olisi sellaisenaan sitova, mutta siinä määriteltäisiin ne yleisperiaatteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava. Esittelijä toteaa yhteisestä kannasta, että se "sitoo EU:n jäsenvaltioita oikeudellisesti tiukemmin kuin "menettelysääntö".

Mietinnössä puheenjohtajavaltiota ja jäsenvaltioiden hallituksia kehotetaan selvittämään, miksei menettelysääntöä ole muutettu yhteiseksi kannaksi. Yhteisen kannan puuttumista pahoitellaan sen vuoksi, että sen puuttuminen on heikentänyt EU:n asevientivalvonnan kehittämisen jatkamista ja estänyt toimet EU:n vientivalvonnan yleisen yhtenäistämisen jatkamiseksi.

Mietinnössä todetaan, että Euroopan parlamentti "on vakuuttunut siitä, että Euroopan unionin asevientivalvonnan yhtenäistäminen edistäisi osaltaan ratkaisevasti unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventämistä". Tässä kohdassa asia on sanottu suoraan. Mietintöön sisältyvät perustelut ovat välineitä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edistämiseksi ja kuvastavat aina ja kaikkialla ilmenevää tarvetta yhdenmukaistaa kaikki mahdollinen.

Yhdistyneellä kuningaskunnalla on aivan erilainen historia ja erilainen tausta kuin muilla Euroopan mailla. Maallamme on pitkät ja historialliset siteet liittolaisiimme, joita meillä on Kansainyhteisössä ja muualla maailmassa. Yhdistynyt kuningaskunta on tähän päivään saakka puolustanut keskeytyksettä elintärkeitä kansallisia etujaan ja paljon menestyksekkäämmin kuin mikään muu täällä edustettuna oleva maa. Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue torjuukin tämän mietinnön, koska Yhdistyneen kuningaskunnan on voitava päättää itse omasta asevientipolitiikastaan oman kansallisen ja kansainvälisen politiikkansa ja ulkopolitiikkansa ja puolustukseen liittyvien etujensa perusteella sekä kaikkien allekirjoittamiensa legitiimien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni on täysin päinvastainen kuin edellisen puhujan. Totean aluksi, ettei Yhdistynyt kuningaskunta sen paremmin kuin mikään muukaan yksittäinen maa – maan suuruudesta tai vaikutusvallasta riippumatta – pysty ratkomaan nykymaailman globaaleja ongelmia yksin. Tämähän on yksi tällainen ongelma, vaikka arvoisa kollegani kuinka uskoisi Yhdistyneen kuningaskunnan itseriittoisuuteen.

Edes Euroopan unioni ei selviydy yksin, mutta on jotakin, mitä voimme tehdä, ja esittelijä Romeva esittää mietinnössään monia ehdotuksia, kuten hän on tehnyt kahtena aiempanakin kertana – tämähän on kolmas kerta. Tällä kertaa hän on aseiden vientiä koskevaa neuvoston seitsemättä ja kahdeksatta vuosikertomusta käsittelevä esittelijä.

Haluan esittää toisenkin huomion, joka liittyy siihen, mistä on ollut puhe useissa puheenvuoroissa: mietinnön tarkoituksena ei ole vastustaa aseteollisuutta tai aseiden vientiä sinänsä, eikä tämä ole esittelijän eikä mietinnön ulkoasiainvaliokunnassa hyväksyneiden henkilöidenkään tarkoituksena, vaan tarkoituksena on vastustaa aseiden viennin epäasianmukaista käyttöä tai väärinkäyttöä. Näin ollen tarkoituksena on tehostaa sitä valvontaa, josta on tällä hetkellä sovittu ei-sitovilla käytännesäännöillä, ja esittelijä kannattaakin – kuten varmasti monet muutkin huomenna – aseiden valvontaa koskevaa unionin yhteistä kantaa.

Tämä on ehdottoman olennainen asia, jonka avulla vahvistetaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja parannetaan raportointia, valvontaa ja kykyämme lopettaa niihin sääntöihin liittyvä väärinkäyttö ja kohtuuttomuudet ja niiden sääntöjen noudattamatta jättäminen, jotka koskevat aseiden vientiä paitsi maihin, joissa on käynnissä konflikteja, myös romahtaneisiin maihin tai maihin, joiden suhteet muuhun maailmaan ovat huonot.

En ehdi puhua enää enempää. Haluan vain kiittää esittelijä Romevaa hänen mietinnöstään.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tukea tähän mietintöön sisältyvää varoitusta siitä, että vastuuton aseiden myynti voi johtaa lahjontaan. OECD:n lahjonnan vastaisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Yhdistynyt kuningaskunta on, mukaan epäilyjen johdosta tehtyihin tutkimuksiin eivät saa vaikuttaa sellaiset näkökohdat kuin kansallinen taloudellinen etu, mahdolliset vaikutukset suhteisiin muihin maihin tai asianomaisten henkilöiden henkilöllisyys. EU:n aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen kriteerin 1 nojalla jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä velvoitteitaan ja kriteerin 2 nojalla kunnioitettava ihmisoikeuksia.

Tämän vuoksi olisin halunnut olla salaa kuuntelemassa, kun Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset yrittivät eilen selittää OECD:n lahjontaa käsittelevälle työryhmälle, miksi hallitus kehotti vakavia petoksia tutkivaa virastoa (Serious Fraud Office) lopettamaan tutkimukset, jotka koskivat lahjusrahoja, joita väitettiin maksetun British Aerospacen Saudi-Arabian kanssa tekemän asekaupan varmistamiseksi. Pystyivätkö viranomaiset torjumaan vallalla olevan käsityksen siitä, että syynä oli Saudi-Arabian uhkaus peruuttaa sopimus ja tehdä tulevat sopimukset Ranskan kanssa, toisin sanoen työpaikkojen suojelu? Hallituksen kanta oli, että tämä oli tarpeen kansallisen turvallisuuden vuoksi, koska oli pelättävissä, että Saudi-Arabia katkaisisi tiedusteluyhteydet. Hallituksen esittämän alibin kannalta on kuitenkin harmillista, että M16-yksikön päällikkö kieltäytyi allekirjoittamasta tätä väitettä.

Blairin hallitus lupasi olla puhdastakin puhtoisempi. Sen sijaan se on ollut uusille jäsenvaltioille ja unioniin pyrkiville jäsenvaltioille häpeällinen esimerkki siitä, kuinka lahjonta ja aseiden myynti liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Mitä nopeammin Yhdistynyt kuningaskunta vähentää asetuotantokapasiteettiaan, sen parempi.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi iloita siitä, että tänä vuonna on aloitettu valmistelutyö Yhdistyneiden Kansakuntien 153 jäsenvaltion hyväksymän kansainvälisen asekauppasopimuksen tekemiseksi. Haluan antaa tunnustusta Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuoluehallituksen uraauurtavalle työlle tämän sopimuksen tekemiseksi YK:ssa ja tosiaan myös Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien äänitorven myöhäiselle kääntymiselle hankkeen kannattajaksi.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tuettava ehdotettua sopimusta lujasti ja aktiivisesti etenkin YK:n uuden pääsihteerin kanssa käytävissä tulevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa. Meidän on painostettava jatkuvasti Yhdysvaltojen hallitusta, jotta se arvioisi uudelleen sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Tarvitsemme vahvan, tehokkaan ja oikeudellisesti sitovan sopimuksen, joka kattaa kaikkien perinteisten aseiden kaupan ja jossa asetetaan selkeät normit sille, milloin aseita ei saa myydä muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittamisen vuoksi. Meidän on myös luotava tehokas valvonta- ja täytäntöönpanomekanismi.

Muiden tähän mietintöön liittyvien seikkojen osalta haluan jälleen kerran osoittaa kunnioitusta hyvälle ystävälleni ja kollegalleni Raül Romeva i Ruedalle tästä erinomaisesta työstä, jota tuen vahvasti. Sen jälkeen, kun viime vuonna kävimme tämän vuotuisen keskustelun, 45 miljoonaa ihmistä on jälleen joutunut kärsimään sodan tuhoisista vaikutuksista maailmassamme, ja kuten varsin hyvin tiedämme, kyse ei ole pelkästään hirvittävästä kuolonuhrien määrästä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan väkivaltaiset konfliktit ovat nykymaailmassa myös suurin yksittäinen nälänhädän syy.

Arvoisa puhemies, te ja minä olemme tänä vuonna käyneet Kongon demokraattisessa tasavallassa Euroopan parlamentin puolesta. Tämänvuotisissa tutkimuksissa on ilmennyt, että YK:n asevientikiellosta huolimatta Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa kapinallisten käsiin on päätynyt ammuksia ja aseita, jotka ovat peräisin Kreikasta, Euroopan unionin jäsenvaltiosta, ja Serbiasta, valtiosta, jonka kanssa neuvottelemme assosiaatiosopimuksesta. Totean sille, joka totesi tässä keskustelussa brittikonservatiivien äänellä, että tämä on Euroopan kansakuntiin kohdistuvaa itseruoskintaa, että jos joku surmataan laittomasti viedyllä aseella, kutsun sitä yksinkertaisesti murhaksi. Tätä ei voida puolustella sillä, että vienti on hyväksyttävää, koska Kiinakin tekee niin. Euroopan velvollisuutena on toimia moraalisena johtajana. Meidän on pystyttävä hyväksymään tämä yhteinen kanta ja nimettävä ja saatettava ensi vuoden aikana häpeään ne valtiot, jotka eivät ole suostuneet hyväksymään sitä neuvostossa. Kiitän saksalaisia siitä, mitä he ovat sanoneet.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, aseteollisuus on talouden edistyksellisimpiä aloja. Tällä hetkellä länsimaiset yritykset hallitsevat aseiden maailmanmarkkinoita teknologiaetunsa ansiosta. Näin ollen meillä on suuri vastuu, jota emme selvästikään pysty kantamaan. Aseelliset konfliktit eivät ole vähentyneet. Niistä on vain tullut kalliimpia.

Rahojen käyttäminen aseisiin on pois koulutukseen ja terveydenhuoltoon tehtävistä investoinneista. Tämä noidankehä pitää konfliktialueet konfliktialueina vuosikymmenten ajan. Tappamiseen käytetyllä rahalla olisi voitu kouluttaa ja ruokkia surmansa saaneita heidän elämänsä loppuun asti.

Jo valmistetut aseet päätyvät lopulta loogiseen määränpäähänsä – konfliktialueille – vaikka niitä onkin jo kerätty talteen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) alaan kuuluvan operaation avulla, kuten Bosniassa tapahtui. Tällä matkalla aseet tuottavat voittoja rikollisille ja laittomille hallinnoille.

Moldovasta vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana tiedän, että Transnistrian separatistit saavat rahoituksensa laittomasta asekaupasta. Entisen KGB:n eliitin hallussa olevalla Cobasnan alueella sijaitsevat Euroopan suurimmat ammusvarastot.

Tällä hetkellä käsiaseet ovat uhrien määrän suhteen todellisia joukkotuhoaseita. Esimerkiksi Kalašnikov-konekivääri on saavuttanut lähes ikonin aseman ääriliikkeiden keskuudessa. Ääriliikkeet ovat kuitenkin onnistuneet toistuvasti hankkimaan jo kehittyneempiäkin asejärjestelmiä. Ennemmin tai myöhemmin vastuuttomuutemme kääntyy meitä itseämme vastaan.

Näin ollen tuen asevientiä koskevien Euroopan unionin toimintaohjeiden muuttamista oikeudellisesti sitovaksi asiakirjaksi. Tiedän, että neuvosto pystyy muuttamaan toimintaohjeet yhteiseksi kannaksi. Olen pahoillani, ettei neuvoston puheenjohtaja Gloser kuule näitä sanoja.

Lisäksi toivon, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska lakkaavat käyttämästä vientiluottoja aseviennin tukemiseen ja että tähän liiketoimintaan liittyvästä lahjonnasta määrätään seuraamuksia muutenkin kuin vain paperilla.

Maailma tarvitsee kansainvälistä asekauppasopimusta, ja Eurooppa tarvitsee lisää avoimutta asekauppaan, kuten esittelijäkin mainitsi. Onnittelen esittelijää ja kiitän häntä hänen tekemästään työstä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi eurooppalaiseen muistiimme iskostunut tärkeä seikka on puolustusteollisuuden häikäilemätön osallistuminen 1900-luvulla käytyjen maailmansotien käynnistämiseen. Tarkoitan tällä monissa Euroopan parlamenteissa ensimmäisen maailmansodan edellä pidettyjä häpeällisiä äänestyksiä asevarusteluun tarkoitettujen lainojen takaamisesta.

Nykyisessä maailmantilanteessa Euroopan unionin on kiireesti laadittava yhdenmukaistettu EU:n asevientipolitiikka. Tällaisella politiikalla lujitetaan ja syvennetään Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Unioni ei voi suvaita tilannetta, jossa Euroopassa valmistettujen aseiden vienti saattaa aiheuttaa ihmisoikeuksien loukkauksia, ruokkia konflikteja sekä johtaa kestävän kehityksen edistämiseen tarkoitettujen varojen väärinkäyttöön joissakin maailman osissa.

Lisäksi haluan korostaa, että aseviennin valvontaa koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisalaa on laajennettava siten, että se kattaa yksityiset turva-alan yritykset. Yhdysvalloissa on jo annettu tämänkaltaista lainsäädäntöä.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, EU:n jäsenvaltioiden harjoittama asevienti ei saa olla ristiriidassa ihmisoikeuksien puolustamisen kanssa, eikä sillä pidä tukea diktatuureja tai sotaisia hallintoja. Euroopan ja koko maailman turvallisuuden sekä terrorismin torjunnan alalla tarvitaan valtavia ponnisteluja EU:n viennin valvonnan takaamiseksi tavanomaisten aseiden ja selkeästi sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden, tarvikkeiden ja teknologian osalta.

Minun on korostettava sen tärkeyttä, että aseita ja sotatarvikkeita ostavien maiden ja hallitusten toiminta ja taustat on otettava tarkasti huomioon. Lisäksi on päästävä eroon seurauksista, joita väistämättä liittyy vientiluottomekanismeihin. Tarvitsemme tätä asiaa koskevaa selkeää, tehokasta ja yhdenmukaistettua EU:n politiikkaa. Se on välttämätöntä asetoimituksia koskevien kansainvälisten sääntöjen vahvistamiseksi. Haluan päättää puheeni lauseeseen, jonka esitin tässä istuntosalissa 16. marraskuuta 2006: "Tulevaisuudessa kukaan ei ymmärrä, miksi EU:n puolustusalan yritykset tukevat oikeudettomien sotien syttymistä tai pönkittävät itsevaltaisia hallituksia. Euroopan unionia ei ole perustettu tätä varten, eikä sen pidä toimia näin."

  Proinsias De Rossa (PSE). – A Uachtaráin, ar an gcéad dul síos ba mhaith liom an tuairisc seo a thréaslú leis an tuairisceoir. Níl aon dabht ná go bhfuil dul chun cinn maith déanta leis an gcód saorálach faoi easpórtáil arm. Is í an fhadhb mhór a bhaineann leis, áfach, ná go bhfuil sé saorálach agus nach bhfuil dualgas dleathach ar na Ballstáit cloí leis na hoibleagáidí atá ann. Tá sé in am dúinn an cód seo a aistriú ina chomhbheartas Eorpach. In Éirinn, is oth liom a rá, níor chuir an rialtas i gcrích fós na gealltaí chun reachtaíocht 1983 faoi easpórtálaithe arm a thabhairt suas chun dáta. Dá bhrí sin, tá dreasacht ag déileálaithe arm an Stát a úsáid chun srianta níos láidre i dtíortha eile a sheachaint. Go ginearálta, ní aontaím le Coimeádaigh na Breataine ach caithfidh mé a rá go n-aontaím leis an tUasal Van Orden nuair a deireann sé go mba chóir go mbeadh an tAontas chun tosaigh ins na Náisiúin Aontaithe chun conradh nua faoi thrádáil arm idirnáisiúnta a bhaint amach. Chun críochnú, tugaim lántacaíocht do mhír 28 faoi lánchosc arm ar an tSín. Ar a laghad, ba chóir go gcoimeádfar an lánchosc sin go dtí go mbeidh dul chun cinn sásúil déanta le cearta daonna agus polaitiúla.

  Puhemies. Haluan kiittää tulkkeja ja onnitella jäsen De Rossaa hienosta irlantilaisesta korostuksesta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun aikana parlamentti on jälleen kerran osoittanut huomattavan asiantuntemuksensa asekaupan hallinnan alalla. Haluan vielä kerran kiittää esittelijä Romeva i Ruedaa, joka on hankkinut henkilökohtaisesti hyvin vankan tietämyksen tästä epäilemättä vaikeasta mutta hyvin tärkeästä asiasta. Voimme itse asiassa nähdä, kuinka aseiden leviäminen maailmassa ruokkii kaikenlaista väkivaltaa siellä täällä.

Olen lisäksi pannut tarkasti merkille sen monien tänään ilmaiseman asian, että Euroopan unionin on otettava Yhdistyneissä Kansakunnissa johtava rooli asekauppaa koskevan kansainvälisen lainsäädännön turvaamiseksi.

Katson parlamentin edistävän tällä tavalla prosessia, jonka avulla tätä kauppaa koskevaa EU:n valvontaa vahvistetaan. Tällä kaupallahan on varsin monia vaikutuksia: eettinen ulottuvuus liittyy hyvin olennaisesti tähän kaikkeen.

Tämän vuoksi haluan kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat käyttäneet puheenvuoron tässä erinomaisessa keskustelussa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.