Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 18. tammikuuta 2007 - Strasbourg

4. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki ("Rooma II") (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0481/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista ("ROOMA II") (9751/7/2006 – C6-0317/2006 – 2003/0168(COD)) (Esittelijä: Wallis).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Rooma II on ollut meille kaikille pitkä taival, ja vaikka ehkä toivoimme, että taival olisi nyt päättynyt, edessä vaikuttaa olevan vain jälleen uusi välivaihe.

Aloitan toteamalla arvostavamme sitä, että yhteiseen kantaan sisältyy joitakin ensimmäisessä käsittelyssä esitettyjä ajatuksiamme. Arvoisa komission jäsen, haluan myös painottaa, että tämä asetus on meistä erittäin tärkeä, koska siinä tarjotaan perussuunnitelma tai menettelyohjeet, joiden ansiosta siviilioikeuden alan vaatimuksilla on selkeä ja varma perusta eri puolilla Euroopan unionia. Sitä tarvitaan, ja sen me täällä parlamentissa haluamme saada aikaiseksi, mutta se on tehtävä oikein. Sen on oltava edustamiemme ihmisten pyrkimysten ja tarpeiden mukaista. Tässä ei ole kyse teoreettisesta akateemisesta pohdinnasta: teemme poliittisia päätöksiä siviilioikeudenkäynnin asianosaisten oikeuksien ja odotusten tasapainottamiseksi.

On valitettavaa, ettemme ole päässeet tässä vaiheessa sopuun asiasta. Olen edelleen sitä mieltä, että se olisi voinut onnistua, jos olisimme sitoutuneet paremmin ja tukeneet toisiamme. Ehkäpä tämä johtuu siitä, etteivät kaksi muuta toimielintä ole tottuneet siihen, että parlamentilla on yhteispäätösvalta tällä alalla. Valitettavasti siihen on vain totuttava!

Haluan myös kiittää kaikkia kollegojani, jotka edustavat eri poliittisia ryhmiä oikeudellisten asioiden valiokunnassa. He ovat pitäneet kanssani yhtä pitkällä taipaleella ja tukeneet yhteistä näkemystä, joka näkyy äänestystuloksessa, kun heitä on täällä parlamentissa tänään tarpeeksi läsnä.

Esittelen nyt kohdat, joista olemme edelleen eri mieltä. Olemme aina tehneet selväksi pitävämme parempana yleissääntöä ja sitä, että poikkeuksia on mahdollisimman vähän. Jos poikkeuksia on tehtävä, ne on määriteltävä selkeästi. Hyväksyimme siis tuotevastuuta koskevan kannan. Ongelmia on kuitenkin edelleen epäreilun kilpailun ja ympäristön osalta.

Komission jäsen Kroes on esittänyt samanaikaisesti epäreilua kilpailua koskevan ehdotuksen. Näiden kahden ehdotuksen on sovittava yhteen – tällä hetkellä ne eivät sovi. Olemme pyrkineet esittämään hyväksyttävämpää muotoilua, mutta sen läpimeno on tämän päivän äänestyksessä nähdäkseni valitettavasti epätodennäköistä. Pyytäisinkin kollegojani puoltamaan poistamista, jotta voimme palata asiaan sovittelumenettelyssä ja tehdä työn kunnolla.

Sama koskee ympäristöä. Tiedän monien toivovan erillissääntöä ja kunnioitan heidän kantaansa. Sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä vain otsikoihin pääsemiseksi. Säännön olisi oltava selkeä siltä osin, mihin seikkoihin sitä sovelletaan. Haluan korostaa, että koska mahdollisia muotoiluja on useita, turvallisin valinta olisi jälleen yleissääntö. Voisimme siis poistaa kyseisen erillissäännön tänään ja palata määritelmään sovittelussa.

Käsittelen nyt kahta parlamentille erittäin tärkeää kysymystä, joista ensimmäinen on kunnianloukkaus. Teidän on ymmärrettävä, että tiedämme varsin hyvin, miten vaikea kysymys tämä on. Onnistuimme kuitenkin ensimmäisessä käsittelyssä saamaan asian taakse valtaenemmistön eri puolilta parlamenttia, ja näette vastaavan kaavan toistuvan täällä tänään. Komissio päätti jättää kysymyksen pois, ennen kuin saimme tilaisuutta pohtia sitä uudelleen, mihin olemme erittäin pettyneitä. Ei ole hyväksyttävää, että se teki näin selkeän kahden vuoden tarkistuslausekkeen pohjalta, josta on nyt luovuttu. Tiedämme, että tiedotusvälineet vatvovat nyt asiaa vain entistä enemmän ja vaivaavat meitä edelleen. Emme ehkä pysty ratkaisemaan asiaa tänään, mutta pian pohditaan jälleen Bryssel I -asetusta, ja tuomiovallan ja sovellettavien lakien on ehdottomasti oltava samoilla linjoilla. Miksi siis kieltäytyä tilaisuudesta pohtia asiaa uudemman kerran? Poisjättäminen voi todella olla ainoa ratkaisu, mutta parlamentti haluaa vielä yrittää nähdäkseen, löytyisikö asiaan sittenkin ratkaisu.

Käsittelen nyt kysymystä, jossa kollegojeni tuki on ollut vankkumatonta (mistä kiitän heitä kovasti): liikenneonnettomuuksista aiheutuneita vahinkoja. Arvoisa komission jäsen, meillä on vakuutuksenantajien tuki, lainoppineiden tuki, uhrien tuki ja edustamiemme kansalaisten tuki. Jostain syystä on kuitenkin käynyt niin, ettemme saa välitettyä näitä seikkoja komissiolle ja neuvostolle.

Vielä viime viikolla sain haukut oikeusministeriön ylemmän tason virkamieheltä, joka luuli meidän yrittävän jotain, joka vastaisi Saksan lainsäädännön soveltamista määritettäessä vastuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa – jossa ajetaan tietysti "väärällä" puolella tietä – tapahtuvassa liikenneonnettomuudessa. Luuletteko meidän todella olevan niin tyhmiä? Toivoisin ihmisten ystävällisesti paneutuvan ajatuksella siihen, mitä esitämme: vain yleisesti hyväksytyn restitutio in integrum -periaatteen soveltamista eli sitä, että uhrin asemaa tarkastellaan sellaisena kuin se oli ennen onnettomuutta. Tässä ei pitäisi olla mitään pelättävää. Olisi todella epäloogista, että uhrin kotimaassa toimiva tuomari tekisi päätöksen liikennevakuutusdirektiivin ja Bryssel I -asetuksen nojalla ja joutuisi soveltamaan vahingonkorvauksiin ulkomaista, ulkopuolista lainsäädäntöä. Tämä olisi todella epäloogista – juuri tällaisessa tilanteessa olemme nyt. Voisitte ystävällisesti katsoa, mitä sanomme, ja tunnustaa, että tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota ennemmin eikä myöhemmin, sillä kansalaiset liikkuvat yhä enemmän Euroopan unionin teillä. Neljän vuoden yleinen tarkistuslauseke ei riitä.

Toivon vielä, että keskusteluillamme saadaan pyyhittyä oikeusministeriöiden ja asiantuntijavaliokuntien pölyt kansainvälisen yksityisoikeuden alan kysymyksistä ja nostettua ne avoimen julkisen poliittisen keskustelun parrasvaloihin. Niinpä pyydämme teitä sietämään meitä vielä hieman pidempään, niin että EU:n toimielimet saavat asian yhdessä oikealle tolalle.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää esittelijä Wallista mietinnöstä. Kuten tiedätte, ehdotuksesta on keskusteltu kolme ja puoli vuotta. Hanke on mielestäni nyt kypsynyt – jos näin voidaan sanoa – parlamentin ja neuvoston siihen tekemien parannusten ansiosta kahden käsittelyvaiheen aikana. Ensinnäkin vaikuttaisi siltä, että talous- ja oikeusalalla odotellaan innokkaasti tätä asetusta, joka on oleellinen oikeusvarmuuden kannalta. Toiseksi teksti näyttäisi olevan erittäin tärkeä Euroopan oikeusalueen perustamisen ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. Hyvät parlamentin jäsenet, juuri tämän vuoksi äänenne ratkaisee asian tulevaisuuden.

Minusta olisi parasta edetä ilman sovittelumenettelyä. Mikäli sovittelumenettely on kuitenkin välttämätön, komission mielestä olisi tärkeää, että äänestyksenne jälkeen kasassa olisivat kaikki edellytykset tyydyttävän tekstin hyväksymiselle. Luotan edelleen siihen, että suotuisa ratkaisu löytyy parlamentin tuella.

Hyvä jäsen Wallis, pidän teidän tavoin valitettavana kunnianloukkausta koskevien erityissääntöjen puuttumista neuvoston yhteisestä kannasta. Suostuimme kyseisen säännön poistamiseen pitkin hampain. Miksi? Sen vuoksi, ettei tekstistä ollut päästy sovintoon. Haluan tuoda esiin, että neuvoston käsittelyssä oli yli kymmenen eri vaihtoehtoa huhtikuussa 2006. Yhdelläkään niistä ei ole mitään mahdollisuuksia mennä läpi, ei nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan.

Tietänette samoin, ettei tarkistuslausekkeella ole mahdollisuuksia mennä läpi. Olen vankasti sitä mieltä, että sellaisen säännöksen hyväksyminen, josta toimielimet eivät ole rahtuakaan yksimielisiä – kuten useat oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsenet ovat todenneet – on kuin avaisi Pandoran lippaan. Toinen tärkeä seikka on se, että kansainvälisten oikeusjuttujen määrä on tällä alalla hyvin vähäinen. Saatattekin tietää, että jopa lehdistöä edustavat yhdistykset ilmoittivat viimein hyväksyvänsä kohdan poistamisen pari päivää sitten minulle lähetetyssä viestissä.

Käsittelitte lyhyesti muitakin tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi kilpailua ja ympäristöä koskevien erityissääntöjen poistamista. Rehellisesti sanottuna minun on vaikea hyväksyä erityissääntöjen poistamista näiltä aloilta. Erityissäännöt eivät sovi joka tilanteeseen, mutta kilpailussa erityissääntö on nähdäkseni välttämätön, koska sillä selkiytetään yleissääntöä paikallistamalla asianomaiset markkinat. Minusta on näin ollen ilahduttavaa, että suurta poliittista ryhmää edustava esittelijä puoltaa nyt tällaisten erityissääntöjen säilyttämistä ja kannattaa tätä laatimisehdotusta. Ympäristön osalta erityissäännöllä pyritään estämään ympäristöperusteinen polkumyynti, ja tämän hetken poliittisen ilmapiirin mukaisesti komissio takaa erittäin korkean ympäristön suojelun tason. Mielestäni Rooma II voi edesauttaa asiaa.

Neuvoston osalta tietänettekin, että valtaosalla kansainvälisen yksityisoikeuden kodifioineista jäsenvaltioista on näitä kahta kysymystä koskevia erityissääntöjä ja että neuvosto puoltaa näiden kahden erityissäännön säilyttämistä ja on lisäksi komission tavoin itse asiassa lisännyt uusia johdanto-osan kappaleita. Olemme samaa mieltä: oikeusvarmuutta on lisättävä erityissäännöillä.

Liikenneonnettomuuksien osalta haluan parlamentin tavoin parantaa liikenneonnettomuuksien uhrien asemaa. Tämä on ainakin yksi sen ehdotuksen tavoitteista. Oikeudellisten asioiden valiokunta ehdotti tänään uutta sääntöä, jonka mukaan tuomarin on varmistettava, että kaikki aiheutuneet vahingot korvataan. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ajatus, mutta se kuuluu mielestäni jäsenvaltioiden aineellisen siviilioikeuden yhdenmukaistamisen alaan eikä kansainväliseen yksityisoikeuteen. Rooma II ei ole oikea paikka tällaiseen yhdenmukaistamiseen. Vahvistan haluavani löytää ratkaisun oikeudellisten asioiden valiokunnan ja parlamentin esiin tuomaan ongelmaan, mutta se on tehtävä toisaalla eli aineellisen yhdenmukaistamisen yhteydessä. Mitä tulee siihen, tarjoaako yleissääntö tyydyttävän ratkaisun tällä alalla vai tarvitaanko uutta erityissääntöä, suhtaudun avoimesti ajatukseen ongelman tutkimisesta tarkkaan, mitä esitetään soveltamiskertomusta koskevassa tarkistuksessa 26.

Tästä pääsemme pikaisesti ulkomaisen lainsäädännön soveltamiseen. Asiaa käsitellään tarkistuksissa 12 ja 21, ja se on olennainen osa Haagin ohjelmaa. Toistan, ettei tällaisten sääntöjen paikka ole Rooma II -asetuksessa, sillä niitä olisi sovellettava koko kauppa- ja siviilioikeuden alalla. Yleisemmältä kannalta lupaan mielelläni tehdä yksityiskohtaisen tutkimuksen toimenpiteistä, joilla on tarkoitus helpottaa ulkomaisen lainsäädännön soveltamista. Sama pätee itse asiassa alkuperämaaperiaatetta koskevaan direktiiviin. Palveludirektiiviin sisältyy jo Rooma II- ja Rooma I -asetusten soveltaminen. Näin ollen tarkistuksessa 24 ehdotettu sääntö ei ole mielestäni välttämätön – ei siksi, ettei periaatetta olisi tarpeen selventää, vaan siksi, että takeet ovat jo olemassa.

  Rainer Wieland, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Wallista hänen esittämistään tärkeistä huomautuksista.

Kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla paljon "kansalaisten Euroopasta". Asiakirjan otsikon perusteella voisi olettaa, etteivät monet kansalaisista jatka lukemista otsikkoa pidemmälle, koska pitävät sopimuksiin perustumattomia velvoitteita koskevaa lakia vaikeana. Se on kuitenkin malliesimerkki Euroopan laajuisesta kysymyksestä. Suurin osa eurooppalaisista tielläliikkujista on varmasti pohtinut asiaa ainakin kerran tähän tapaan: "olen kotoisin maasta A, matkustan maassa B ja joudun onnettomuuteen maasta C kotoisin olevan kuljettajan kanssa, jolla saattaa olla kyydissä maasta D kotoisin oleva henkilö." Tällaiset tilanteet ovat hyvin tavallisia, ja tällä asiakirjalla tehdään enemmän työtä kansalaisten Euroopan eteen. Asian sääntely on entistäkin tähdellisempää siksi, että ihmisten liikkuvuus lisääntyy lisääntymistään ja maiden rajat vain menettävät merkitystään. Lisää parannuksia on saatava aikaan. Kyse on siis "kansalaisten Euroopasta".

Tänään on mainittu jo muita lainsäädännön näkökohtia, jotka nousevat esille taatusti liikenneonnettomuuksia harvemmin. Näitä ovat rikoksia koskeva vastuu, epäreilu kilpailu ja ympäristöön liittyvät hankalat asiat.

Ryhmäni pyrkii pitämään parlamentin vaihtoehdot tämän kolmannen käsittelyn ja sovittelumenettelyn suhteen mahdollisimman avoimina. Asetuksista voidaan tehdä mielestämme vielä paljon tarkoitukseensa sopivampia. Haluan korostaa sitä, mitä jäsen Wallis äsken totesi. Parlamentilta pyydetään nyt apua päätöksentekoon täysin uudessa tilanteessa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että heti kolmannen käsittelyn tuloksen selvittyä on kiinnitettävä hyvin tarkkaan huomiota seikkoihin, joita ei ole ehkä hyväksytty laillisesti mutta jotka saivat parlamentin toisessa käsittelyssä enemmistön kannatuksen. On pohdittava, voitaisiinko nämä parlamentille tärkeät asiat ottaa kuitenkin vielä käsittelyyn. Meidän on syytä odottaa jännittyneinä, millainen kolmannen käsittelyn tulos on. Pyrimme pitämään kansalaisten Euroopan vaihtoehdot mahdollisimman avoimina.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, edessämme on melko monimutkainen teksti, johon Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on esittänyt useita tarkistuksia ja jonka osalta valiokunta esittää neuvoston näkemyksiä koskevan kantansa.

Esittelijä on tehnyt mielestäni hyvää työtä, mutta oikeudellisten asioiden valiokunnan kannat on hyväksynyt yksi ryhmä, jolla on enemmistö kyseisessä valiokunnassa muttei täysistunnossa. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä esittääkin eriävän mielipiteensä useista oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksytyistä tarkistuksista.

Tarkoitan eritoten "erityissääntöjä" – esimerkiksi televisioon ilman rajoja, verkkokauppaan ja muihin asioihin liittyviä erityissääntöjä – koskevan viittauksen poistamista. Tarkoitan myös ympäristövahinkoja koskevaa kysymystä. Ympäristövahingot on nyt niin tärkeä kysymys, ettei tätä nimenomaista näkökohtaa voida mitenkään sivuuttaa lainsäädännössä.

On toinenkin tärkeä näkökohta, nimittäin epäreilu kilpailu. Myös epäreilu kilpailu ansaitsee jonkinlaista tarkempaa sääntelyä. Yleisluontoinen lausuma ei riitä, sillä asia vaikuttaa monelta kannalta kansainvälisiin markkinoihin.

Yhteenvetona totean, että olemme yhtä mieltä valtaosasta esittelijän esittämiä tarkistuksia mutta eri mieltä useista oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksytyistä tarkistuksista, jotka vastaavat sellaisen enemmistön kantaa, jota kuvailisin olosuhteista riippuvaiseksi ja joka ei todennäköisesti vastaa parlamentin enemmistön kantaa. Minusta tuntuu joka tapauksessa siltä, että tätä asiaa käsitellään vielä tarkkaan sovittelumenettelyssä, mikäli äänestyksessä niin päätetään.

Poliittiset ryhmät ovat esittäneet erilaisia tarkistuksia useisiin oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksyttyihin tarkistuksiin, joten ennen huomispäivän äänestystuloksia on melko vaikea tietää, millainen parlamentin lopullinen teksti on.

  Toomas Savi, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Wallis, arvoisa komission jäsen.

Lainsäädäntöluonnoksen käsittelyn edetessä suunnittelin kannattajieni kanssa antavani esityksen Rooma II:ta koskevan mietinnön muuttamisesta. Valitettavasti tämä ei onnistunut. Tästä syytä haluaisin esitellä teille nyt tuon esityksen sisällön.

Asetuksen yleissäännön mukaan sopimukseen perustumattomissa velvoitteissa sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jossa vahinko aiheutuu. Yhdeksänteen artiklaan sisältyy kuitenkin poikkeus, sillä sen mukaan on sovellettava automaattisesti sen maan lainsäädäntöä, jossa työtaistelutoimenpide tapahtuu. Suosittelisin 9 artiklan poistamista lainsäädäntöluonnoksesta.

Yhdeksännen artiklan poikkeuksessa ei oteta työsuhteen kaikkia osapuolia yhdenvertaisesti huomioon ja saatetaan asettaa ulkomailla palveluja tarjoavat pienet ja keskisuuret yritykset erittäin epäsuotuisaan asemaan.

Yritykset eivät pysty täyttämään sopimukseen perustuvia velvoitteitaan mahdollisten työtaistelutoimenpiteiden takia, ja niiden on pakko maksaa työntekijöilleen, korvata aiheutuneet vahingot ja maksaa sopimussakot. Odotetut voitot jäävät saamatta. Työtaistelutoimenpiteestä aiheutuvat vahingot aiheutuvat näin ollen siinä maassa, jossa on yrityksen kotipaikka, eikä maassa, jossa työtaistelutoimenpide tapahtuu.

Mielestäni 9 artiklan sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön aiheutuvia vaikutuksia olisi pitänyt arvioida ennen sen sisällyttämistä.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, "Rooma II" on abstrakti otsikko ja verhoaa taakseen kysymyksiä, joilla on suora ja huomattava vaikutus kansalaisiin. Tästä syystä valiokunnassa kuultiin monista asioista niin kovasanaisia kannanottoja. Haluan ottaa esille näistä kolme.

Ensimmäinen niistä on rajatylittävien vahinkojen vaikutus ympäristöön. Ympäristönsuojelun alalla on vallalla yleensä kohtalokas taipumus siihen, että ihmiset yrittävät sulkea silmänsä naapuriensa ongelmilta, vaikka olisivat vastuuttomine tekoineen itse syypäitä niihin. Meistä on erittäin valitettavaa, että kerta toisensa jälkeen paljastuu, etteivät ihmiset välitä ja että saastuttavia laitoksia rakennetaan rajojen läheisyyteen. Olemme yrittäneet saada aikaan sääntöjä, joiden ansiosta tällaisten ympäristöongelmien uhreilla olisi mahdollisimman tehokas suoja ja joilla estettäisiin sellaista ympäristöperusteista polkumyyntiä, johon komission jäsen viittasi.

On valitettavaa, että sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat päättäneet olla hyväksymättä tätä, minkä takia otettaisiin mielestäni kohtalokas askel huonompaan suuntaan. Odotan neuvoston ja komission auttavan löytämään paremman keinon.

Lehdistössä esitettyjä kunnianloukkauksia koskevan suojan osalta olemme päässeet sovintoratkaisuun, jolla mielestäni suojataan ja tuetaan lehdistönvapautta. Lehdistönvapaus on yksi Euroopan unionin perusarvoista, jota meidän on kunnioitettava ja jonka on oltava keskeistä kaikessa tekemisessämme. Se suojataan parhaiten, kun oikeudelliset seuraamukset voidaan setviä kyseisen lehden tai muun tiedotusvälineen kotimaassa.

Minusta liikenneonnettomuudet ovat erityisen tärkeä aihe, sillä niitä voi sattua kenelle tahansa. Tästä kohdasta olemme päässeet sovintoon, ja toivon, että se hyväksytään neuvoteltaessa muiden elinten kanssa.

Kansalaiset voivat odottaa meidän ottavan huomioon heidän arkipäivän tarpeensa ja asettavan uhrien edun etusijalle. Tätä Euroopan unionin kansalaiset odottavat meiltä.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää. Hän on tehnyt lujasti töitä varmistaakseen, että tämä hankala ja tekninen mietintö vastaa mahdollisimman tarkkaan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tarkistuksia. Tämä on erityisen tärkeää etenkin kunnianloukkausta koskevan artiklan osalta, joka kiinnostaa erityisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa.

Tiedän, että neuvostossa on poikkeuksellisen hankalaa päästää sopuun kunnianloukkausta koskevasta artiklasta poliittisten hankaluuksien vuoksi. Meidän olisi kuitenkin syytä muistaa, että parlamentin kanta asiaan oli hyvin selkeä ensimmäisessä käsittelyssä. Ensimmäisessä käsittelyssä ehdotettu ratkaisu on ollut mielestäni ehdottomasti paras sovintoyritys, sillä siinä sovitettiin yhteen loukattujen osapuolten ja julkaisuista vastaavien osapuolten edut. Komissio ja neuvosto hylkäsivät muutetussa lausunnossaan ja yhteisessä kannassaan ajatuksen siitä, että asetuksessa olisi säännökset kunnianloukkauksissa sovellettavasta lainsäädännöstä. Kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta totesi ensimmäisen käsittelyn lausunnossaan, sen mielestä asiaa ei pitäisi jättää pois. Parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä ottama kanta on järkevä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen.

Käsittelen vielä lyhyesti muita kysymyksiä. Olisi pidettävä mielessä, että lainvalintasäännöt noudattelevat yleensä omaa logiikkaansa ja että niiden liittäminen yhteismarkkinoita koskevaan lainsäädäntöön voi aiheuttaa ongelmia johdonmukaisuuden puutteen vuoksi. Sitä vastoin epäreilun kilpailun ja ympäristönsuojelun poistaminen – nehän kuuluvat näillä aloilla erityissäännösten soveltamisalaan – hankaloittaa tarpeettomasti Euroopan unionin yksityisoikeuden soveltamista ja on vastoin yleistä pyrkimystä sääntelyn purkamiseen ja lainsäädännön yksinkertaistamiseen.

Lopuksi haluan todeta, että yhteisöllä on nyt tilaisuus valaa yhteisen siviililainsäädännön perusta. Rooma I- ja Rooma III -asetusten valmistelu jatkuu. Uskon meidän saaneen myös Rooma II -asetusta koskevan työn lähes päätökseen. Yhteisten viitekehystenkin valmistelu edistyy. Toivottavasti kaikki nämä toimet vaikuttavat myönteisesti sisämarkkinoiden sujuvaan toimintaan suuressa Eurooppa-hankkeessamme.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla lämpimästi esittelijä Wallista ja kiittämällä häntä työstä tämän Euroopan yhdentymisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeän asian hyväksi. Tämä on merkittävä askel kohti yhteisen eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämistä.

Edessämme olevaa asetusluonnosta käsiteltäessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota voimassa olevien säännösten ja tulevien asetusten johdonmukaisuuteen. On tärkeää varmistaa, ettei jälkimmäisillä aseteta ylimääräisiä rasitteita ja heikennetä näin sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Niiden pitäisi päinvastoin antaa sisämarkkinoiden kehitykselle uutta pontta. Jäsen Medina Ortega mainitsikin jo useita yksittäisiä kysymyksiä, myös ympäristönsuojeluun ja kilpailuun liittyvät kysymykset.

Toteaisin, että on erittäin tärkeää varmistaa, että sekä asianosaiset että tuomioistuimet ottavat sovellettavaan lainsäädäntöön kuuluvat seikat asianmukaisesti huomioon, mikä takaa oikeusvarmuuden. Joissakin tapauksissa vaaditaan säännösten yhdenmukaistamista. Tällaisia ovat kunnianloukkauksiin, yksityisyyden suojaan ja yksilöiden oikeuksiin liittyvät kysymykset sekä aiheutuneen vahingon määrän määrittäminen henkilövahingoissa.

Meidän olisi tuettava parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaa, jotta asetus kattaa varmasti tilanteet, joissa selkeästi läheisemmän yhteyden katsotaan olevan olemassa maassa, jossa esimerkiksi kunniaa loukkaavaa tietoa on pääasiassa julkaistu tai levitetty. Tämä voidaan toteuttaa yhdellä säännöksellä, jota sovelletaan kaikkiin julkaisuihin, myös Internet-julkaisuihin.

Samoin olisi tuettava kantaa, joka koskee uhria koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista määritettäessä vahinkoja onnettomuuksissa, joissa on aiheutunut henkilövahinkoja. Näin tehtäisiin henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta sisämarkkinoilla houkuttelevampaa. Näin taakkaa ei myöskään siirrettäisi epäoikeudenmukaisesti onnettomuuden uhrin vakituisen asuinmaan sosiaaliturvajärjestelmälle.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Wallista tärkeästä työstä asiakirjan parissa ja erinomaisesta yhteistyöstä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän koordinaattorina oikeudellisten asioiden valiokunnassa.

EU laatii Rooma II -asetuksen ohella yhtenäisen oikeuskehyksen kansainvälisen yksityisoikeuden ja muiden yhteisön välineiden väliselle suhteelle. Asetuksella olisi edistettävä eikä heikennettävä sisämarkkinoiden kunnollista toimintaa, etenkin tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Minusta oli hyvin valitettavaa kuulla, etteivät neuvottelut neuvoston kanssa ole tuottaneet toistaiseksi tulosta. Olen kuitenkin aivan varma, että esittelijä Wallis ottaa jatkossakin esille sekä valiokunnassamme että parlamentissa esitetyt näkökohdat.

Haluan käsitellä eritoten kahta kysymystä. Ensinnäkin yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaus, kunnianloukkaus mukaan luettuna, olisi jätettävä kokonaan Rooma II -asetuksen ulkopuolelle. Koska toimituksellisen riippumattomuuden suojaavia sääntöjä ei ole, poistaminen on ainoa kelvollinen ratkaisu, jottei lehdistönvapaus vaarantuisi. On valitettavaa, ettei neuvosto tukenut tätä tarkistusta ensimmäisessä käsittelyssä.

Toinen asia on tärkeä periaatekysymys – mitä on toki edellinenkin – ja se koskee työtaistelutoimenpiteeseen ja siinä sovellettavaan lakiin liittyvää 9 artiklan ehdotusta, joka aiheuttaa erityisiä hankaluuksia Euroopan merenkulku- ja laivaliikenneteollisuudelle. Ruotsin hallitus ehdotti tätä artiklaa keväällä 2006 viitaten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-18/02 antamaan tuomioon. Tapaus koskee tuomiovaltaa ja lainvalintaa tilanteessa, jossa yhden jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa alusta boikotoidaan toisessa jäsenvaltiossa.

Merillä seilaavat laivat käyttävät tavallisesti eri maiden satamia. Jos laivoja vastaan suunnattuihin työtaistelutoimenpiteisiin sovellettaisiin matkan aikana käytettyjen satamien lainsäädäntöjä, sovellettavat säännöt vaihtelisivat kaiken aikaa. Toisin sanoen laivaa vastaan suunnatun työtaistelutoimenpiteen laillisuus perustuisi erilaisiin sääntöihin. Tämä olisi sekä epäkäytännöllistä että synnyttäisi paljon epävarmuutta. Tavallisesti kaikkiin laivan sisäisiin suhteisiin sovelletaan lippuvaltion lainsäädäntöä. Valtaa ei siis saa antaa ammattiliitoille, jotka käyttäisivät näitä sääntöjä taatusti kiristääkseen laivaajia ja vaikeuttaisivat Euroopan merenkulkuteollisuuden kilpailukykyä.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhteisön kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa moniin jäsenvaltioihin. Mikäli oikeusviranomaiset joutuisivat soveltamaan yhtä montaa lainsäädäntöä kuin on asianosaisia maita, saattaisi tämä hankaloittaa vahingonkorvauskanteita, vaikeuttaa oikeustoimia ja heikentää kilpailua.

Toimin vahingonkorvauksia koskevia yksityisiä kanteita käsittelevän mietinnön esittelijänä ja olen sitä mieltä, että niitä on käsiteltävä erikseen. Toisin esiin, että komissio on varannut oikeuden esittää ehdotuksia, kunhan meneillään olevat kuulemiset on saatu päätökseen.

Jäsen Bergerin kanssa esittämässäni tarkistuksessa, jonka esittelijä hyväksyy – mistä kiitänkin häntä – kiinnitetään huomiota tähän tilanteeseen ja ehdotetaan, että vastaajan asuinpaikassa vaatimuksen esittävällä toimijalla olisi oltava oikeus valita vaatimuksen oikeuspaikan laki, lex fori. Sovittelumenettelyssä pystymme pohtimaan asiaa tarkemmin ja päättämään, miten ratkaista se asianmukaisesti.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan hetken kuluttua klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Ihmisten, tuotteiden ja tiedon rajatylittävän liikkumisen lisääntymisen vuoksi nyt on oleellista sopia yhteisesti siitä, mitä lakia sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovelletaan. Komission ehdotuksen ja oikeudellisten asioiden valiokunnan kannan välillä näyttäisi kuitenkin olevan eroa.

Oleellisinta tässä lainsäädännössä on se, voiko se olla voimassa ristiriidattomasti voimassa olevien kansallisten lakien rinnalla tai voiko se syrjäyttää ne. Valiokunnan mielestä kansalliset lait ja asianomainen ehdotus eivät heikennä kansallisia lakeja vaan vahvistavat niitä.

Selvä ero on tehtävä, ja heti kun yhtenäisyyden lisäämisestä on päästy yleisesti sovintoon, säädöksestä olisi tehtävä kaikenkattava. Mahdolliset sovellettavaa lakia koskevat epäselvyydet on tärkeää ratkaista.

On selvää, että vuoden 1980 Rooman yleissopimuksessa on puute, joka siirtyi sittemmin Bryssel-asetukseen. Vaikka sopimukseen perustumattomissa velvoitteissa sovellettavaan lakiin on puututtu asianmukaisesti, jäljellä olevat kiistakysymykset on silti käsiteltävä perin pohjin.

Toinen tärkeä ero liittyy sisältöön. Näyttäisi olevan erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä sopimukseen perustumattomat velvoitteet olisi sisällytettävä tähän säädökseen. Ympäristöasioiden kaltaiset kysymykset olisi jätettävä kansallisten lainsäädäntöjen huoleksi, kun taas alkuperäisen ehdotuksen soveltamisala oli laajempi.