Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 18. tammikuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies MORGANTINI

(Istunto avattiin klo 10.00)

  Puhemies. Julistan istunnon avatuksi.

Olen hyvin iloinen, että tulin valituksi tehtävään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun toimin parlamentin puhemiehenä. Minusta on ehdottoman tärkeää ja hyvin symbolista, että avaan tämän istuntojakson sukupuolten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevalla keskustelulla. On todettava, että parlamenttimme on edistynyt merkittävästi, ja toivon, että se tekee niin vastakin.

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntatyöskentelyssä (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Anna Záborskán laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö (A6-0478/2006) sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä (2005/2149(INI)).

  Anna Záborská (PPE-DE), esittelijä. – (SK) Viime vuosina naisten ihmisarvo ja heidän elämäntehtävänsä ovat saaneen uuden ulottuvuuden. Tämä on ilmennyt etenkin Lissabonin strategiaan liittyvien yhteisön monialaisten politiikkojen puitteissa, kuten väestöpoliittisten haasteiden sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamisen yhteydessä mutta myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan yhteydessä.

Naisten ja miesten erilaisuuden tunnustaminen yhtäältä ja heidän keskinäisen täydentävyytensä kehittäminen toisaalta voi auttaa merkittävästi edistämään demokratiaa ja parlamentarismia EU:n kansalaisten hyödyksi. Vapaus ei merkitse ainoastaan kilpailun vapautta, kuten suosikkipoliitikkoni Saksan liittokansleri korosti eilen. Naisilla on erityisarvo tässä laajassa ja monimuotoisessa kontekstissa, jota innoittaa pääasiallisesti ihmisoikeuksien suojelu. Se johtuu toisaalta naisen erityisarvosta ihmisenä, jolla on loukkaamaton oikeus perusarvokkuuteen. Toisaalta se johtuu naiseudesta kulttuurikontekstista täysin riippumatta ja yksilöllisistä henkisistä, psykologisista tai fyysisistä ominaispiirteistä, kuten ikä, terveys, koulutus, työ ja siviilisääty.

Mietintö sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin valiokuntatyöskentelyssä on naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa kuluvan vaalikauden ensimmäisen puolivuotiskauden aikana tehdyn yhteistyön hedelmä. Valiokunta hyväksyi mietinnön yksimielisesti, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Valiokuntatyöskentelyssä emme useinkaan koe tällaisia yhteisiä riemuvoittoja tai näin hyvin kohdennetun lähestymistavan etuja. Tällä hetkellä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on tärkein väline, jolla tuetaan toimia, jotka on vielä välttämätöntä toteuttaa muissa valiokunnissa naisten ja miesten välisen todellisen tasa-arvon varmistamiseksi.

Valiokuntani on kehittänyt ensimmäisenä metodologiamallin, jota voidaan soveltaa kaikissa valiokunnissa toimien tehokkuuden arvioimiseen. Malli kuvataan mietinnön perusteluissa. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sihteeristö käsitteli huolellisesti kyselyymme vastanneilta valiokunnilta saadut tiedot. Jos kaikki valiokunnat olisivat vastanneet, arviointi olisi ollut paljon kattavampi. Kaikkien valiokuntien olisi noudatettava suosituksiamme. Naisten oikeuksien valiokunnassa käytyjen keskustelujen jälkeen hyväksyttiin muutamia tarkistuksia, joilla lujitetaan mietinnön sisältöä. Haluaisin kuitenkin tarkastella lähemmin kolmea tarkistusta, jotka liittyvät 8, 21 ja 22 kohtaan. Mielestäni näillä tarkistuksilla heikennettäisiin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle annettuja toimivaltuuksia, eivätkä ne ole täysin yhdenmukaisia Euroopan parlamentin työjärjestyksen kanssa.

Arvostan etenkin sitä seikkaa, että mietinnön laadinta on vauhdittanut moniarvoista parlamentaarista keskustelua niin, että samalla on korostettu taustalla olevan ongelman merkitystä. Haluaisin kiittää kaikkia parlamentin kollegojani, niin naisia kuin miehiäkin, jotka ovat osallistuneet aktiivisesti tähän toimeen ja jotka ovat auttaneet minua tämän mietinnön laadinnassa.

  Lívia Járóka, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, puheenjohtaja Záborskán mietinnössä meitä kehotetaan panemaan entistä paremmin täytäntöön täällä Euroopan parlamentin seinien sisällä eräs kaikkein keskeisin eurooppalainen kysymys, nimittäin miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva yhteinen tavoitteemme parlamentin nykyisten valiokuntien vastuiden ja tehtävien jaon osalta. Kysymys ja kysymyksen esittämistapa ovat kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä myös parlamentin seinien sisällä, kuten edelliset jaksot ja etenkin kuluva jakso ovat osoittaneet. Ehkäpä tämä on syy sille, miksei ongelmaa ole vielä ratkaistu, vaikka naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta onkin viime aikoina ponnistellut valtavasti tilanteen arvioimiseksi ja muutoksen aikaansaamiseksi.

Sukupuolten tasa-arvon periaatteen sisällyttäminen yhteiskunnan jokapäiväiseen elämään ja siitä tiedottaminen kaikille ihmisille, vakiintuneiden stereotypioiden torjunta, naisten valmiuksien ja tietämyksen yhä tuottavampi hyödyntäminen ja aidosti yhtäläiset mahdollisuudet ovat edelleen hyvin kaukaisia tavoitteita Euroopan unionissa. Esittelijä kritisoi ankarasti tätä asioiden tilaa Euroopan parlamentissa.

Kokemukseni perusteella täällä parlamentissa esitetyt, sukupuolten tasa-arvoa koskevat epäilyt johtuvat usein siitä, että valtaosalla ihmisistä on edelleen se virheellinen käsitys, että yhtäläiset mahdollisuudet merkitsevät taistelua, jossa yksi ryhmä – tässä tapauksessa miehet – luovuttavat valtansa ja etuoikeutensa toisen ryhmän – tässä tapauksessa naisten – hyväksi.

Euroopan parlamentti on toimielin, joka näyttää esimerkkiä, ja se voi pitää yllä ja lujittaa tätä asemaa vain, jos päivittäisessä parlamentaarisessa työskentelyssä, myös asiantuntijavaliokuntien työskentelyssä, noudatetaan kaikilta osin niitä periaatteita ja direktiivejä, jotka pyrimme panemaan täytäntöön yhteisön tasolla, ja jotka asetamme standardeiksi jäsenvaltioille.

Haluaisin nähdä naisia mahdollisimman monissa valiokuntatehtävissä. Euroopan poliittisten puolueiden on pyrittävä edistämään naisten osallistumista julkiseen elämään, asettamaan useampia naisia ehdolle vaaleissa, ja täällä Euroopan parlamentissa niiden olisi kannustettava oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan edustukseen. Euroopan parlamentin on näytettävä esimerkkiä. Meidän on asetettava naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen huomiomme keskipisteeseen jokaisella politiikan alalla –alkaen suunnittelusta ja loppuen arviointiin – ja kaikkien parlamentissa käsiteltävien käytännön kysymysten yhteydessä. Kilpailu valiokuntapaikoista ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi muodostavat juuri nyt mielestäni erinomaisen kehyksen tätä tarkoitusta varten.

  Britta Thomsen, PSE-ryhmä. – (DA) Arvoisa puhemies, anteeksi, että olen myöhässä, mutta minun oli käytettävä puheenvuoro muualla. Haluaisin kiittää aluksi esittelijää tästä erittäin tärkeästä mietinnöstä, ja haluan sanoa, miten tärkeää on, että suhtaudumme vakavasti tähän kysymykseen. Olemme olleet mukana todistamassa parlamentin 14 varapuhemiehen valintaa, ja vain kolme heistä on naisia. Olemme valitsemassa parlamentin kaikkien valiokuntien puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia, ja mielestäni meillä pitäisi olla käytössä herrasmiespolitiikka omien poliittisten nimitystemme alalla. Monet kiitokset mietinnön hyväksi toteutetuista toimista. Toivon, että sitä noudatetaan.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin toivottaa teille onnea ja menestystä uudessa ja tärkeässä tehtävässänne. Tänä vuonna vietämme Euroopan unionin yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta, ja tämä vuosi on siten omistettu meille kaikille, niin miehille kuin naisillekin.

Keskustelemme tänään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntiemme työskentelyssä, ja haluan kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että tämä on ensimmäinen parlamentin valiokuntien poliittiseen toimintaan liittyvä asiakirja, jossa keskitytään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen arviointiin käytännössä.

Haluan kiittää tässä yhteydessä esittelijä Anna Záborskáa hänen erinomaisesta työstään.

Muutaman kuukauden kuluttua juhlimme Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivää. Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan miesten ja naisten välinen tasa-arvo on eräs yhteisön oikeuden perusperiaatteista. Korostan, että tämä perusperiaate ja näin ollen myös sen edistäminen on kiistattomasti yhteisön tehtävä.

Euroopan unionin kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen. Kysynkin teiltä: miksi emme pane sitä täytäntöön? Miksei meillä ole käytössä toimivaa valvontamekanismia ja tehokkaita toimia sen toteuttamiseksi ja takaamiseksi, mistä olemme aiemmin päättäneet?

Nämä päätökset tehtiin puoli vuosisataa sitten. Parlamentti laatii edelleen samasta aiheesta joka vuosi uusia asiakirjoja, joissa se korostaa tätä kysymystä, tekee sitoumuksia ja vaatii toimia. Nyt elämme vuotta 2007, ja meidän on tunnustettava nyt tarkasteltavassa asiakirjassa, että naiset ovat aliedustettuina parlamentin hallinnossa ja päätöksiä tekevissä elimissämme.

Lopuksi pyydän meitä kaikkia, jotka on valittu eurooppalaisen politiikan korkeimmalle tasolle, olemaan päättäväisiä ja lopettamaan jo ennestään surkeiden henkilöstöresurssien ja -mahdollisuuksien tuhlaaminen. Hyväksykäämme toimillamme naiset tasa-arvoisiksi miesten kanssa niin poliittisen päätöksenteon kuin palkkakysymystenkin alalla.

Yhtäläisistä oikeuksista on tehtävä osa lainsäädäntöä paitsi paperilla myös jokapäiväisessä elämässä. Se on myös ratkaiseva tekijä Lissabonin strategian onnistuneen täytäntöönpanon kannalta.

  Puhemies. Olette onnitelleet minua, ja minä puolestani onnittelen niitä harvoja miehiä, jotka ovat läsnä parlamentissa tässä sukupuolten tasa-arvoa koskevassa keskustelussa, sillä mielestäni heidän läsnäolonsa on ensisijaisen tärkeää yhä näkyvän syrjinnän vastustamiseksi.

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toivon teille todellakin kaikkea hyvää ensimmäisenä päivänänne puhemiehenä.

Naisten oikeuksien alalla on kuitenkin vielä valtavasti tehtävää. Olemme tehneet jo pitkään parlamentissa töitä tällä alalla, ja nimenomaan siitä syystä ymmärrämme, että on yhä tärkeämpää varmistaa, että sukupuolinäkökohdat sisällytetään tosiasiallisesti valiokuntatyöskentelyyn ja että se tehdään tehokkaasti ja toimivasti. Jos tarkastelemme todellista tilannetta, huomaamme, että monia ongelmia on edelleen ratkaisematta, ja luvut ovat täysin selvät: naisten on yhä vaikeampaa päästä mukaan poliittisiin ja institutionaalisiin toimiin ja osallistua niihin, puhumattakaan niistä loputtomista ratkaisemattomista ongelmista, joita naisilla on työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa käytännössä. Jos aiomme poistaa eriarvoisuuden, nimenomaan tästä syystä meidän on puututtava avoimesti kaikkiin unionissa toteutettaviin toimiin ja politiikkaan.

Lisäksi esittelijä − jota kiitän erinomaisesta työstä – on korostanut perustellusti sitä seikkaa, ettei meillä ole vieläkään asianmukaista toimintakulttuuria, jossa rohkaistaisiin naisia osallistumaan poliittiseen elämään. Haluan esittää yhden esimerkin: Italiassa ei ole säädetty niin kutsutuista vaaleanpunaisista kiintiöistä, enkä henkilökohtaisesti ole vakuuttunut siitä, että tällaiset kiintiöt ovat välttämättä paras järjestelmä. Italiassa puolueet ovat kuitenkin päättäneet vapaaehtoisesti lisätä naisten määrää ehdokasluetteloissaan. Näin on tehnyt myös minun puolueeni, ja tällaisissa puolueissa parlamentissa edustettuina olevien naispuolisten poliitikkojen määrä on itse asiassa kasvanut, ja tämä on myönteinen kehityskulku. Se on yksi esimerkki hyvistä käytännöistä, jotka olisi vietävä muihin maihin ja pantava täytäntöön yhteisön tasolla. Lopuksi totean, että odotan kaikkien yhteisön toimielinten ja etenkin puheenjohtajavaltio Saksan asettavan naiset takaisin valokeilaan ja saattamaan alulle aidon eurooppalaisen perhepaketin.

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Záborskáa hänen tekemästään hyvästä työstä, ja haluan myös onnitella puhemiestä valinnan johdosta.

On hyvä asia, että Euroopan parlamentti on velvoittanut valiokunnat toteuttamaan tasa-arvon valtavirtaistamista. Tämä on prosessi, joka kestää varmasti kauan, ja on tärkeää, että FEMM-valiokunta johtaa tätä prosessia. Tiedän, että parlamentissa on myös kollegoita, jotka kyseenalaistavat tämän asian, ja minusta tuntuu, että juuri he useimmiten tarvitsisivat tasa-arvokoulutusta.

Kun minut nimettiin tämän asian vastuuhenkilöksi ympäristövaliokunnassa, pyysin että FEMM-valiokunta konkretisoisi tehtäviä, joita tasa-arvon valtavirtaistamiseksi tulisi tehdä, ja FEMM-valiokunta tekikin tämän kyselykaavakkeen muodossa, joka oli hyvin valaiseva ja tervetullut. Laadin tämän FEMM-valiokunnan kyselykaavakkeen pohjalta alustavan ehdotuksen ENVI-valiokunnalle. Siitä ei ole vielä päätöksiä, mutta esitän valiokunnassani esimerkiksi sitä, että valiokunta tuottaisi joka vuosi tilaston siitä, mikä on sukupuolijakauma koordinaattorien keskuudessa, esittelijöiden keskuudessa ja sihteeristössä ja että valittaisiin pilottiasia, jossa erityisesti toteutettaisiin valtavirtaistamista ja identifioitaisiin asioita, joissa tehdään erityisen läheistä yhteistyötä FEMM-valiokunnan kanssa. Mielestäni FEMM-valiokunta voisi tuottaa täysistunnolle tällaisia konkreettisempia päätösehdotuksia siitä, mitä valiokuntien tulisi tehdä. Uskon, että tätä asiaa vietäisiin tehokkaimmin eteenpäin siten, että täysistunto tekisi sekä velvoittavia päätöksiä että antaisi suosituksia asioista, joita valiokunnassa tehtäisiin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toteaisin, että myös poliittisten ryhmien pitää kiinnittää huomiota sukupuolten tasa-arvoon. Poliittiset ryhmät päättävät hyvin pitkälti siitä, miten tasa-arvo toteutuu, kun ne valitsevat ryhmien puheenjohtajia ja ryhmien välisissä neuvotteluissa täytettäessä valiokuntien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien paikkoja.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Kiitos, arvoisa puhemies. Onnittelen teitä vilpittömästi nimityksestänne parlamentin varapuhemieheksi. Olen siitä todellakin hyvin iloinen.

Nyt tarkasteltavassa mietinnössä todetaan perustellusti, että naisten ja miesten edustuksen epätasapaino on yhä leimallista kaikille julkisen elämän aloille. Arvioitaessa sitä, miten valiokunnat ovat tähän asti noudattaneet parlamentin päätöstä, jonka mukaan tasa-arvonäkökulma olisi aina otettava huomioon kaikessa työssämme, ei liene yllättävää havaita, että töitä riittää yhä uskomattoman paljon ennen kuin voimme sanoa, että tasa-arvonäkökulma on sisällytetty aidosti toimiimme. Se ei ole mikään uutinen. Monet meistä kokevat päivittäisissä toimissamme, että miehet ja naiset ovat epätasa-arvoisia ja että meihin sovelletaan epätasa-arvoisia ehtoja. Tämä ei ole ominaista yksistään Euroopan parlamentille. Meidän on pakko panna merkille, että puhuimmepa parlamentin työstä tai yhteiskunnan yleisestä toimintatavasta, taloudellinen ja poliittinen valta on edelleen yhden sukupuolen, nimittäin miesten käsissä. Kaikista sukupuolten tasa-arvon tärkeyttä koskevista keskusteluistamme huolimatta on selvästikin helpompi puhua siitä kuin toteuttaa sitä käytännössä.

Tarvitsemme erilaisia välineitä sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi, ja meidän on ryhdyttävä toimiin tällaisen tasa-arvon aikaansaamiseksi. Tällaisia välineitä ovat esimerkiksi koulutus ja tietämys. Jotta voimme muuttaa asioita, meidän on selkeytettävä valtarakenteita. Odotamme siten toiveikkaina tasa-arvoinstituutin toimia. Sen tarjoamia välineitä ovat muun muassa tiedon jakaminen entistä laajemmin ja sukupuolten mukaan jaotellut tilastotiedot. Toinen tärkeä sukupuolten tasa-arvon edistämisväline on koulutus. On tärkeää, että virkamiehet voivat saada vastakin jatkokoulutusta sukupuolinäkökulman toimintaan sisällyttämisen alalla. On kuitenkin yhtä tärkeää, että myös Euroopan parlamentin jäsenet saavat koulutusta tasa-arvokysymyksissä. On väärin luulla, että kansan valitsemina poliitikkoina meillä on automaattisesti riittävästi tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja sukupuolinäkökulman sisällyttämisestä toimintaan. Voimme kuitenkin vaikuttaa tähän tilanteeseen. Voimme äänestää mietinnössä esitetyn ehdotuksen puolesta, jonka mukaan kaikille parlamentin jäsenille olisi järjestettävä koulutusta sukupuolten tasa-arvoa koskevissa asioissa ennen seuraavan toimikauden alkua. Kehotan teitä äänestämään mietinnön tämän kohdan puolesta. Kiitokset.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, edellinen puhuja viittasi juuri siihen, miten valitettavaa ja ilmeistä on, että monet poliittiset työpaikat menevät vahvoille ihmisille – eli miehille. Hän ei ole ilmeisestikään tavannut koskaan rouva Thatcheriä!

Miksei näitä mietintöjä voida kirjoittaa selkokielellä? Termi "sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen" esiintyy läpi mietinnön. Mitä sillä tarkoitetaan? Onko kyse jonkinlaisesta poliittisesta korrektiudesta? Mietinnön 16 kohdassa, joka koskee EU:n toimielinten virkojen täyttämistä, todetaan, että tasa-arvonäkökulma "on otettava huomioon". Tarkoitetaanko sillä erityisesti miehille tai naisille suunniteltuja työpaikkoja?

Mietinnön 1 kohdassa vaaditaan, että "sukupuolten välisen tasa-arvon vaatimus on toteutettava – – lähestymistavalla, joka ei aseta miehiä ja naisia vastakkain". Tarkoitetaanko tällä, etteivät miehet ja naiset voi hakea samaa työpaikkaa, jos heidät asetetaan näin vastakkain?

Johdanto-osan kappaleessa A todetaan, että jotkin valiokunnat eivät ota ollenkaan huomioon sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista. Hyvänen aika, mitä voimme tehdä tälle asialle? Hetkinen, tämän ammattikielen tueksi on esitetty joitakin tosiseikkoja ja lukuja. Johdanto-osan kappaleessa F viitataan "naispuolisten parlamentin jäsenten osuuden jatkuvaan kasvuun; vuonna 1979 jäsenistä oli naispuolisia 17,5 prosenttia ja vuonna 2004 30,33 prosenttia". Johdanto-osan kappaleessa G todetaan, että EU:n hallinnossa "naiset ovat aliedustettuina päätöksiä tekevien elinten vastuullisilla paikoilla". Olemme selvästikin siirtymässä käänteiseen syrjintään. Sen lisäksi että kaikenlainen syrjintä on läpeensä huono asia, se on myös vastoin kaikkia EU:n puolustamia arvoja.

Tämän jälkeen siirrytään väistämättä tarkastelemaan kiintiöitä, mutta mietinnössä vaaditaan myös naisten ihmisarvon kunnioittamista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa muilla poliittisilla puolueilla on ehdokasluetteloita, joissa on ainoastaan naisia. Minkälaista ihmisarvoa tämä on? Puolueemme ei toimi näin. Mitä jos tällaisessa tilanteessa ei ole riittävästi naisia, jotta kiintiö täyttyisi? Jätetäänkö virat täyttämättä?

Oletan, että muutamat ihmiset uskovat nyt olevansa tekemisissä raivoisan sovinistin kanssa – mutta se ei ole totta. Olen ammatiltani opettaja. Opetin 39 vuoden ajan ja opetin tyytyväisenä myös monia naisia. Työskentelin ilomielin naisten opettajana – se ei ollut mikään ongelma. Kunnioitin heitä kaikkia. Uskon yksinkertaisesti, ettei naisilla pitäisi olla mitään esteitä pätevöitymiselle ja että heidän olisi haettava paikkoja täysin tasa-arvoiselta pohjalta. Kaikki muu, tämä mietintö mukaan luettuna, on naisia halventavaa, ja kaikkien itseään kunnioittavien naisten olisi pidettävä tätä mietintöä loukkaavana. Pyydän jäseniä hylkäämään sen äänestyksessä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous totesi ensimmäisen kerran Wienissä vuonna 1993, että ihmisoikeuksien periaate sisältää myös naisten oikeudet ja että näiden oikeuksien suojelu on ensisijainen tavoite.

Pekingin toimintasuunnitelmassa tunnustettiin myöhemmin, että sukupuolten tasa-arvo on yksi päätavoitteista, ja yksilöitiin 12 kriittistä painopistealuetta. Sallinette minun mainita muutaman niistä: naiset ja köyhyys, koulutus, naiset ja terveys, naisiin kohdistuva väkivalta, aseelliset konfliktit, naiset ja joukkoviestintävälineet, naisten osallistuminen päätöksentekomenettelyihin ja poliittisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin.

Vaikka näiden välineiden täytäntöönpanoon osallistuu lukuisia elimiä, kuten YK, Euroopan neuvosto, ETYJ ja Euroopan unioni, voimme todeta tänään, että sukupuolten tasa-arvo on pantu täytäntöön vain lainsäädännössä, ei todellisuudessa.

Puolustelemme tilannetta usein naisten prosenttiosuudella eri järjestöissä. Emme kuitenkaan pane merkille, että nämä prosenttiluvut ilmentävät ensisijaisesti naisten osallistumista elimen alhaisimmilla tasoilla. Mitä korkeammalle kiipeämme johtoportaissa, sitä pienempi on naisten osuus. Mielestäni myös tässä tapauksessa voidaan soveltaa testattua ja toimivaksi todettua mallia: jos haluamme saada aikaan muutoksen, meidän on aloitettava itsestämme. Ehkäpä juuri tästä syystä kollegani Záborskán laatima mietintö on niin tärkeä.

Voimme sanoa myös Euroopan parlamentissa, että naisten edustus on parantunut prosentuaalisesti aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Meidän olisi kuitenkin ymmärrettävä, että naiset saavat yleensä alhaisemman tason paikkoja niin Euroopan parlamentissa kuin sihteeristöissäkin. Lisäksi rohkenen sanoa, että sihteeristöissä olemme panneet sukupuolten tasa-arvon periaatteen täytäntöön täysimääräisesti, sillä sihteeristöissä enemmistö on naisia. Onko kuitenkin niin, että Euroopan parlamentissa vallitsevat edelleen vanhat ennakkoasenteet, joiden mukaan naisista tulee hyviä vaimoja, äitejä, rakastajattaria, sihteereitä, kokkeja ja siivoojia mutta ei johtajia? On valitettavaa, että tähän mennessä ainoa parlamentin miespuolisen jäsenen pitämä puhe oli sellainen kuin hetkeä aiemmin kuulimme.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella teitä valinnastanne tähän tehtävään. Sillä, että johdatte nimenomaan tätä keskustelua, voi hyvinkin olla viitteellinen merkitys.

Haluan kertoa ihailevani esittelijää siitä, miten selvästi hän kuvailee mietinnössä yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista Euroopan parlamentissa. Hän ei väitä, etteikö parlamentissa olisi enää mitään tehtävää yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi. Päinvastoin hän toteaa selvästi, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on muotoiltu ja tuotu hyvin esiin parlamentin hyväksymissä päätöslauselmissa ja Euroopan yhteisön antamissa direktiiveissä, ja tämä periaate on sisällytetty myös työryhmien ja valiokuntien toimintaan. Sisällön osalta aiheen käsittelyssä rajoitutaan kuitenkin siihen, että valiokunnat sitoutuvat kouluttamaan sihteeristöjään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisasioissa. Mielestäni myös jotkin parlamentin kollegani tarvitsevat tällaista koulutusta.

Haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että Euroopan parlamentissa meillä on usein tapana aliarvioida yhä ratkaisematta olevien ongelmien seuraamukset. Euroopan unionin väestön ikääntymisongelmaa on mahdotonta ratkaista, jollemme tarkista sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa lähestymistapaamme. On selvää, etteivät eläkejärjestelmien muuttaminen ja nykyaikaistaminen yksistään riitä. Taustalla olevat ongelmat näyttävät koskevan nyt kahta tasoa samanaikaisesti. Ensinnäkin poliittisen eliitin omaksuma filosofinen lähestymistapa johtaa epäsuoraan syrjintään niin kutsutun kansalaisperiaatteen soveltamisen takia, sillä se johtaa selvästi syrjintään ja yhtäläisten mahdollisuuksien puutteeseen. Toiseksi meillä ei ole minkäänlaisia käytännön aloitteita, joilla pyrittäisiin sovittamaan yhteen työelämän vaatimukset perhe-elämän vaatimusten kanssa, minkä takia miesten ja naisten mahdollisuuksissa on valtavia eroja nykyisten, vaikeasti torjuttavien stereotypioiden seurauksena.

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin demografisten muutosten takia kohtaama vakava haaste, katson vakaasti, että Euroopan parlamentin olisi tehtävä paljon enemmän yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen alalla. Mielestäni Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi muodostaa sitä varten asianmukaiset puitteet.

  Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen iloinen nähdessäni teidät tänään puhemiehen paikalla, ja onnittelen teitä lämpimästi valintanne johdosta. Tätä keskustelua on käyty tähän asti ilman komissiota ja neuvostoa, ja se on ollut aivan oikein. Keskustelun aiheena on sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käytännön täytäntöönpano valiokunnissa ja erityisesti ensimmäinen välivaiheen mietintö, joka on laadittu minun aiemmin laatimani mietinnön johdosta, joka hyväksyttiin vuonna 2003.

Mietinnössä osoitetaan erinomaisesti, miten meidän olisi pantava sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen täytäntöön parlamentissa. On oikein, että tarkastelemme asiaa, mutta pelkään hieman, että olemme hukanneet mahdollisuuden, sillä me kaikki puhumme kaikesta epäolennaisesta emmekä siitä, mitä me voimme tehdä parlamentissa.

Mitä onkaan tapahtunut mietinnön 1 kohdalle, joka koski sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamissuunnitelmaa eli tasa-arvoa kaikissa arvioinneissa ja analyyseissä ja miesten ja naisten tasa-arvoa koskevien käsitteiden uutta kehittämistapaa parlamentissa? Tällä alalla riittää vielä paljon tekemistä, ja meiltä puuttuu konkreettinen toimintasuunnitelma.

Entä miten on edistytty mietinnön 2 kohdan osalta, joka koski tasa-arvokysymyksiin liittyviä prioriteetteja ja korkean tason työryhmää? Tämä työryhmä on tehnyt erinomaista työtä, ja noudatettu menettely on ollut oikea, sillä kaikki valiokunnat ovat laatineet selvityksiä. Kuten olemme saaneet kuulla ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalta, muutamat valiokuntien varapuheenjohtajat ovat tehneet erinomaista työtä, vaikka toisinaan heidän toimensa onkin tehty naurunalaisiksi.

Miten on vastattu vaatimukseemme lisätä naisten määrää parlamentin päättävissä elimissä? Sen edistämiseksi ei ole toteutettu mitään konkreettisia toimia. Ryhmissä ja kansallisissa valtuuskunnissa on eroa sen osalta, miten vakavasti ne ovat suhtautuneet tähän vaatimukseen, mutta mitään asianmukaista strategiaa ei kuitenkaan ole laadittu.

Entä miltä näyttää talousarviomenettelyä koskeva analyysi? Emme ole ottaneet konkreettisia askelia myöskään tällä alalla, vaikka tasa-arvonäkökulman huomioon ottava budjetointipolitiikka onkin ollut määrä muuttaa konkreettiseen muotoon. Minkälaisia edistysaskelia on tehty tehokkaan lehdistö- ja tiedottamisstrategian alalla, jota myös vaadittiin vuonna 2003? Myös tällä alalla on edelleen suuria puutteita.

Nyt kun meidän on toteutettava asianmukainen analyysi ja arviointi, toivon hartaasti, että saamme valiokuntia koskevassa analyysissa apua Euroopan tasa-arvoinstituutilta, jonka perustamisesta äänestimme hiljattain.

On kuitenkin valitettavaa, ettei mietinnössä suinkaan käsitellä riittävästi ryhmien ja valtuuskuntien tilannetta ja toimintapolitiikkojen sisältöä, ja siksi haluaisin, että omaksumme kunnianhimoisemman lähestymis- ja johtamistavan vuoteen 2009 mennessä – jolloin on määrä järjestää vaalit – jotta saadaan aikaan todellisia sopimuksia, jotka mahdollistavat sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja naisten pääsemisen johtopaikoille.

Vaikka olenkin kiitollinen tehdystä työstä, meidän on silti tehtävä merkittäviä toimia päästäksemme lähellekään sitä tavoitetta, jonka asetimme itsellemme vuoden 2003 mietinnössä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Sukupuolten tasa-arvo EU:ssa on eräs kaikkein tärkeimmistä demokraattisista arvoista, sillä se mahdollistaa ilmaisunvapauden ja henkilöiden väliset suhteet täydellisen tasa-arvon pohjalta. Tätä arvoa ei ole kuitenkaan pantu kaikilta osin täytäntöön: naisia syrjitään työhönotossa, ja heille maksetaan merkittävästi huonompaa palkkaa kuin miehille samasta työstä. Sukupuolten tasa-arvoa koskevat kysymykset ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhdennetty lähestymistapa ovat laaja-alaisia ja ajankohtaisia asioita sekä jäsenvaltioissa että Euroopan unionissa. Onnittelen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa siitä, että se on saattanut alulle tämän tutkimuksen ja laatinut mietinnön sukupuolten tasa-arvoa koskevasta yhdentyneestä lähestymistavasta Euroopan parlamentin valiokunnissa. Valiokuntia on arvioitu niiden täyttämän kyselylomakkeen perusteella, jossa kuvataan kunkin valiokunnan lähestymistapaa ja toimia tasa-arvostrategian alalla, sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhdennetyn lähestymistavan täytäntöönpanoa ja sukupuolinäkökohtia koskevan kuulemisen ja yhteistyötoimien täytäntöönpanoa. Kehitysyhteistyövaliokunnassa, jossa minä vastaan tasa-arvonäkökulman sisällyttämisestä toimintaan, aiheesta ei ole käyty erityisiä keskusteluja. Valiokunta tekee enemmän töitä tasa-arvoasiantuntemusta ja -konsultointia koskevissa kysymyksissä kansalaisjärjestöjen ja kehitysmaiden kanssa.

Minun ymmärtääkseni tasa-arvonäkökulman sisällyttäminen toimintaan muodostaa vaikeuksia valiokuntatyöskentelyssä etenkin Euroopan parlamentissa sovelletun d’Hondtin järjestelmän takia. Vaikka 30 prosenttia parlamentin jäsenistä onkin naisia, mainittua järjestelmää käytettäessä pienten puolueiden naisilla on todellisuudessa vain pienet mahdollisuudet mietinnön tai lausunnon laatimiseen. Järjestelmän takia naisilla ei ole myöskään mahdollisuutta osoittaa kykyjään tai ilmaista näkemystään heidän jäsenvaltiolleen, Euroopan unionille ja maailmalle tärkeistä asioista. Vaikka järjestelmän odotetaankin antavan pienille ryhmille mahdollisuuden esittää lainsäädäntöasiakirjoja, todellisuudessa se on hankala panna täytäntöön. Sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhdennetyn lähestymistavan täytäntöönpanon seurannassa tätä kysymystä olisi tarkasteltava laajemmassa asiayhteydessä, nimittäin Euroopan parlamentin toimintasääntöjen yhteydessä, joita on parannettava.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, luonto on määrännyt, että ihmisiä on oltava kahdenlaisia, miehiä ja naisia, vaikka he ovatkin yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Riippumatta siitä, haluammeko vai emme, jokaisessa pääosin uskonnon muovaamassa kulttuurissa – olkoon kyse islamilaisesta, juutalaisesta tai kristillisestä kulttuurista – miesten ja naisten välinen suhde ymmärretään omalla erityisellä tavalla. Tämä suhde kehittyy ja paranee jatkuvasti ajan kuluessa. Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan olemassaolo ja parlamentille tänään esitetty mietintö ovat yksi merkki tämän kehitysprosessin etenemisestä pitkälle.

Tämä kehitys ei saa kuitenkaan muuttua vallankumoukseksi. Emme saa yrittää määrätä väkipakolla miesten ja naisten välisestä keinotekoisesta suhteesta. On ilmeisen tärkeää varmistaa, että miehillä ja naisilla on samat mahdollisuudet kehittyä, mutta ei ole asianmukaista määrätä minkäänlaisista keinotekoisista kiintiöistä. Tarkoitan tällä esimerkiksi kiintiöitä, joilla säännellään osallistumista julkiseen elämään. Mielestäni koulutus ja tietoisuuden lisääminen, joihin viitataan mietinnössä, ovat hyödyllisiä asioita, mutta kiintiöiden käyttöönotolla syrjittäisiin parempia ehdokkaita huonompiin nähden, ja ne voivat haitata naisten päämäärän toteutumista tulevaisuudessa.

Ei ole mitään hienompaa kuin luonnon ja kulttuurin monimuotoisuus, jonka näemme ympärillämme, ja se on kaikkein suurin ihmiskunnan inspiraation lähde. Mielestäni miesten ja naisten väliset erot ovat elämän ydin.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, onnittelen teitä lämpimästi valintanne johdosta. Haluan ilmoittaa kannattavani tätä mietintöä, joka ei mielestäni sisällä mitään parlamentin työjärjestyksen vastaista. Kiitän esittelijä Záborskáa erinomaisesta yhteistyöstä viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana. Olin edellisen puhemiehistön jäsen, ja vastasin tasa-arvoasioista ja osallistuin puhemiehistön korkean tason työryhmän muiden jäsenten Roth-Behrendtin, Lullingin ja Grönerin sekä Friedrichin ja Daulin kanssa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämiseen valiokuntatyöskentelyssä. Haluaisin ilmaista teille kaikille arvostavani työtänne, ja on sanomattakin selvää, että haluan kiittää myös hallintohenkilöstöä, ja etenkin henkilöstön pääosaston tasa-arvoasioista vastaavan osaston henkilöstöä.

Olen varma, että vasta valittu puhemiehistö jatkaa työryhmän toimia keskeytyksettä ja yhtä sitoutuneesti, ja se voi toimia järkevältä pohjalta, sillä edellinen puhemiehistö hyväksyi hiljattain yksimielisesti vuosien 2002–2006 yhdenvertaisten mahdollisuuksien kehittämistä koskevan mietintöni, jossa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2009 mennessä. Tällaisia ovat Euroopan parlamentissa johtotehtävissä, etenkin keski- ja ylätason johtotehtävissä, toimivien naisten osuuden selvä kasvu. Aiomme ryhtyä lisätoimiin, jotta henkilöstömme voi saattaa työ- ja perhe-elämänsä paremmin tasapainoon, ja olemme tulevaisuudessa tarkempia sen osalta, että parlamentin toiminnassa käytetään sukupuolineutraalia kieltä.

Puhemiehistö ryhtyi ensimmäisenä toimiin tasa-arvonäkökulman soveltamiseksi budjettiprosessissa, ja tämä tehtävä koskee meitä kaikkia parlamentissa vuonna 2008. Toivon, että voimme järjestää kaikille jäsenille tarvittavan koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella teitä hyvin tärkeästä tehtävästänne.

Naisten tasa-arvoa ei voida koskaan taata yksistään säännöksillä. On itsestään selvää, ettei naisiin sukupuolen perusteella kohdistuvaa syrjintää pidä suvaita missään olosuhteissa. Sitä ei voida sallia valiokuntatyöskentelyssä eikä missään muussakaan yhteydessä. Vasemman siiven ryhmittymillä ja liberaaliryhmittymillä on tapana keskittyä aiheettomasti tällaisten asioiden pikkutarkkoihin yksityiskohtiin. On pidettävä mielessä, ettei naisten kunnioitusta saavuteta säännöksillä. Se on yksinomaan perhekasvatuksen tulosta.

Kuulun Liga Polskich Rodzin -puolueeseen, ja olemme todellakin tietoisia naisiin kohdistuvan syrjinnän muodostamasta ongelmasta. Olemme esittäneet kansallisessa lainsäädännössä useita säädösehdotuksia, joista on hyötyä naisille ja äideille. Kannatamme ja edistämme naisten asemaa politiikassa ja yhteiskunnassa. Naisilla on tärkeä asema myös Euroopan parlamentissa. Kannatamme myös pyrkimyksiä poistaa kaikki naisten ihmisarvoon ja vapauteen kohdistuvat loukkaukset.

Sukupuolten tasa-arvoa koskeva keskustelu on tärkeä, mutta emme saa antaa sen johtaa ideologiseen konfliktiin, jossa miehet ja naiset yllytetään toisiaan vastaan, sen sijaan että he tekisivät yhteistyötä, mikä johtaa uudenlaisen dogmin syntyyn. On eräs perimmäinen kysymys, joka ilmenee aika ajoin. Onko tässä kaikessa todellakin kyse tasa-arvosta, yhtäläisistä oikeuksista ja ihmisarvosta, vai onko kyse todellisuudessa uuden ideologian luomisesta? Onko tästä kyse myös täällä Euroopan parlamentissa? Minä ja Liga Polskich Rodzin -puolue katsomme, että tarvitsemme erityisiä oikeussääntöjä. Tällaiset säännökset olisi kuitenkin muotoiltava siten, että varmistetaan miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu mutta myös suojellaan viimeksi mainittuja.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, haluan onnitella teitä valinnastanne tähän tehtävään mutta myös siitä, että ensimmäinen johtamanne keskustelu liittyy sattumoisin naisiin. Hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen esittelijä Záborskáa hänen tasapainoisesta mietinnöstään ja samalla haluaisin kiittää häntä siitä erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtajana.

Olen samaa mieltä siitä, että naisten on oltava edustettuina poliittisia päätöksiä tekevissä Euroopan parlamentin elimissä. Olen myös tyytyväinen pyrkimyksiin sisällyttää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopan parlamentin kaikkien valiokuntien käytännön työhön. On tärkeää kannustaa valiokuntia tarttumaan aiheeseen ja varmistamaan, että ne kiinnittävät riittävästi huomiota sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen.

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ei ole mikään strategia, joka voidaan panna täytäntöön hetkessä. Se on ikään kuin lanka, jota on kudottava koko poliittisen prosessin ajan, jotta tasa-arvonäkökulma voidaan sisällyttää kaikkiin yhteisön politiikkoihin kaikilla tasoilla.

Sukupuolten tasa-arvoa koskevan vaatimuksen pitäisi näkyä käytännön lähestymistavassa, jossa miehiä ja naisia ei yllytetä toisiaan vastaan. Painottamalla enemmän miesten osallistumista sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen lisätään samalla sellaisten kysymysten merkitystä, joiden on katsottu kuuluvan aiemmin yksinomaan naisille. Euroopan parlamentin poliittisilla ryhmillä voi olla hyvin tärkeä tehtävä tässä menettelyssä edistämällä naisten osallistumista julkiseen elämään, esimerkiksi rohkaisemalla naisia asettumaan ehdokkaiksi Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien vaaleissa.

Katson vakaasti, että vuonna 2007, joka on yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi, Euroopan parlamentin olisi näytettävä esimerkkiä omilla organisaatiorakenteillaan osoittaakseen, että sukupuolten tasa-arvo on olennainen osa parlamentin poliittista rutiinitoimintaa, josta hyötyy koko yhteiskunta ja joka perustuu syrjimättömyyteen, suvaitsevuuteen, tasa-arvoon ja solidaarisuuteen. Luotan siihen, että jäsenvaltiot yhtyvät tähän vetoomukseen ja vastaavat siihen panemalla täytäntöön sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamispolitiikkoja.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Eikö olekin luonnollista ajatella, että lisääntyminen, lastensaanti, sairaiden ja vanhusten hoivaaminen, perheen pitäminen koossa kuten myös terveydenhuolto, koulutus ja sosiaalipalvelut ovat mahdottomia ilman naisten osallistumista? Tämä koskee miltei jokaista elämän alaa. Miten sitten voimme päättää mistään asioista tai säätää yhdestäkään laista tai asetuksesta ottamatta huomioon naisten erityisiä näkökantoja?

Sukupuolten tasa-arvopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteen kannalta on tärkeää, että se sisällytetään osaksi kaikkia politiikan aloja ja että sitä harjoitetaan kaikilla tasoilla. Jäsen Záborskán mietintö on ensimmäinen mietintö, jossa tarkastellaan yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa – ja olen siitä kovin kiitollinen.

Vaikka valiokunnat kiinnittävätkin työssään entistä enemmän huomiota tasa-arvonäkökohtiin, tähän päivään mennessä yksikään elin ei ole vahvistanut yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevia vaatimuksia toimintaperiaatteissaan. Strateginen perusta puuttuu: naisten osuutta kasvatetaan mutta ei merkittävissä tehtävissä. Parlamentin valiokuntien on suhtauduttava vakavammin tarpeeseen täyttää miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat vaatimukset, ja sen toteutuminen edellyttää, että varmistamme riittävän koulutuksen ja tiedottamisen. Emme kuitenkaan saa asettaa miehiä ja naisia samalla vastakkain, vaan sen sijaan meidän on pyrittävä varmistamaan, että jokainen ymmärtää, että naisten näkökohtien ilmaiseminen on myös miesten etujen mukaista.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin ylpeä siitä, että ensimmäinen varapuhemiehemme on nyt nainen. Haluan onnitella teitä, sillä nyt Euroopan parlamentin keskeisessä elimessä on myös naisia.

Olen tyytyväinen tähän mietintöön sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta valiokuntatyöskentelyssä. Onko se ainutlaatuinen? Se on ainutlaatuinen omalla tavallaan. Haluaisin kiittää erityisesti esittelijää hänen erinomaisesta työstään.

On ensisijaisen tärkeää, että Euroopan parlamentti käyttää vaikutusvaltaista asemaansa yhteisössä tukeakseen ja edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa omien työmenetelmiensä järkevän itsearvioinnin avulla. Oikeutta syrjimättömyyteen suojellaan useilla eurooppalaisilla sopimuksilla, etenkin perusoikeuskirjalla. Joka tapauksessa meidän on kehitettävä edelleen oikeudellisia välineitä, jotta voimme suojella kaikkia – niin miehiä kuin naisiakin – sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä.

Kotimaallani Suomella on pitkä historia miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisessä, ja siksi olen hyvin tyytyväinen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön tuloksiin. Siinä todetaan, että valtaosa valiokunnista katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on ainakin jossain määrin tärkeää.

Haluan kuitenkin korostaa sitä, että meillä on edessämme yhä pitkä matka. Kannatan jäsen Járókan esittämiä ajatuksia, esimerkiksi sitä, että kaikissa valiokunnissa olisi oltava naisia jäseninä.

Vaikka naisten määrä Euroopan parlamentissa kasvaakin edelleen, epätasa-arvoa on niin kauan kuin kyse on todella tärkeistä paikoista poliittisissa elimissä, kuten valiokuntien puheenjohtajista ja niin edelleen. Siksi kehotan jokaista valiokuntaa panemaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen täytäntöön omassa toiminnassaan, sillä vain siten mahdollistetaan, että naiset voivat osallistua täysimääräisesti EU:n päätöksentekomenettelyihin.

Lopuksi haluan korostaa tarvetta hankkia erityistä sukupuolen mukaan luokiteltua tietoa. Vain siten voimme loppujen lopuksi arvioida, miten edistymme ja mitä on vielä tehtävä. Tällaiset sukupuoleen perustuvat tilastotiedot ovat hyvin tärkeitä tulevaisuuden työmme kannalta.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla teitä valinnastanne kuten myös jäsen Záborskáa hänen työstään mietinnön hyväksi, joka valitettavasti osoittaa jälleen kerran, että miehet ja naiset ovat edelleen epätasa-arvoisia myös julkisten laitosten vastuullisissa tehtävissä.

Jos tavoitteemme on saavuttaa täydellinen tasa-arvo yhteiskunnassa, meidän on näytettävä esimerkkiä omalla poliittisella sitoumuksellamme Euroopan unionin toimielimissä ja etenkin Euroopan parlamentissa. Sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhdennetty lähestymistapa työssämme ja naisten määrän lisääminen vastuullisissa paikoissa ovat siten asioita, joihin jokaisen parlamenttimme elimen olisi suhtauduttava vakavasti.

Tämä mietintö on sikäli arvokas parlamentin asiakirja, että sillä otetaan askel tähän suuntaan, mutta se edellyttää jatkotoimia: on asetettava selvät tavoitteet ja menetelmät niiden saavuttamiseksi, on vahvistettava, ketkä ovat vastuussa niiden saavuttamisen edellyttämistä toimista ja on tehtävä säännönmukaisia arviointeja, jotta voimme yksilöidä yhtäältä mahdolliset saavutukset ja toisaalta syyt, miksi tavoitteita ei mahdollisesti ole saavutettu.

Voimme luoda todellisen tasa-arvon miesten ja naisten välillä vain, jos jokainen tässä toimielimessä tekee jatkuvasti ja kurinalaisesti töitä sen eteen.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, onnittelen teitä ja kaikkia mies- ja naispuolisia kollegoitanne uudesta tehtävästänne.

Perustamissopimuksen 2 artiklassa vahvistetun tasa-arvoa koskevan yhteisön oikeuden perusperiaatteen ja 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetun tavoitteen mukaisesti, jonka mukaan miesten ja naisten välinen eriarvoisuus on poistettava tasa-arvoa koskevan yhdennetyn lähentymistavan pohjalta, Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselmassaan poliittisen sitoumuksen luoda toimielinkehys tätä tarkoitusta varten.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä korkean tason työryhmä saivat asiaa koskevat toimet käyntiin vuonna 2005. Puheenjohtaja Záborskán innoittamana ja tasa-arvoasioista vastaavien, kaikkien parlamentin 21 valiokunnan edustajien ja niiden sihteeristöjen merkittävien toimien ansiosta meille on nyt yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotena toimitettu ensimmäistä kertaa hyväksyttäväksi Euroopan parlamentin asiakirja, jossa vahvistetaan parlamentin olevan poliittisesti sitoutunut harjoittamaan itsearviointia yhdennetyn lähestymistavan soveltamisessa.

Tulokset saatiin käyttämällä Euroopan parlamentissa uudenlaista ja kekseliästä menetelmää, joka kehitettiin nykytilanteen selvittämiseksi. On myönteinen asia, että vaikka monet valiokunnat ovat vahvistaneet ensisijaiset tavoitteensa ilman tätä aihetta koskevaa strategiaa, ne kannattavat tasa-arvoasioiden sisällyttämistä toimintaan.

Mietinnössä esitetään, miten valtavirtaistaminen toteutetaan tänään äänestämämme suunnitelman mukaisesti, jossa naisten oikeuksien valiokuntaa pyydetään tekemään valmistelut tämän istuntokauden loppuun mennessä. Meidän on tietenkin kaikkien, sekä henkilöstön että parlamentin jäsenten, mentävä sitä ennen preppauskurssille, jotta voimme kehittää soveltuvat arviointimekanismit, joissa otetaan huomioon kunkin parlamentin valiokunnan erityispiirteet ja varmistetaan, että politiikat täydentävät toisiaan ja ovat johdonmukaisia keskenään ja että niissä yhdistyvät jäsenten velvollisuudet ja intressit.

Yhdennetyn lähestymistavan seuranta kahdesti vaalikauden aikana mahdollistaa laadullisen ja määrällisen arvioinnin. Tämä on oikeudellinen kysymys ja olen tyytyväinen siihen, että oikeusasioista vastaava komission jäsen on tänään läsnä. Meidän ei pidä arvostella naisten kannustamisessa päätöksentekotehtäviin tehtyjä laiminlyöntejä, vaan meidän on arvosteltava sitä seikkaa, että ansioituneita naisia estetään kilpailemasta ansioituneiden miesten kanssa. Arvoisa komission jäsen, vaadimme oikeuksien palauttamista ja sellaisen kilpailuyhteiskunnan luomista, jossa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti edustaa eurooppalaista yhteiskuntaa, jossa on 492 miljoonaa kansalaista ja 27 valtiota. Parlamentti ei kuitenkaan ilmennä tarkasti edustamansa yhteiskunnan sosiaalista rakennetta, sillä naispuolisten parlamentin jäsenten osuus on tuskin 30:tä prosenttia. Luku on aivan liian pieni. Vain 13 prosenttia puolalaisista parlamentin jäsenistä on naisia, eikä Maltalla tai Kyproksella ole ainuttakaan naispuolista edustajaa.

Euroopan parlamentin päättävien elinten vastuullisia paikkoja koskeva tilanne on yhtä epätyydyttävä. Valtaosa valiokunnista suhtautuu myönteisesti sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin, mutta käytännössä ne eivät ota tasa-arvokysymyksiä huomioon määrittäessään ensisijaisia poliittisia tavoitteitaan. Tätä taustaa vasten on syytä korostaa sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisen merkitystä. Tämä ryhmä työskentelee myös Euroopan parlamentin ulkopuolella, ja sen tehtävänä on kannustaa jäsenvaltioita panemaan sukupuolten tasa-arvopolitiikat tehokkaasti täytäntöön.

Poliittisilla puolueilla ja ryhmillä on ensisijaisen tärkeä tehtävä sen mahdollistamisessa, että naiset voivat osallistua täysimääräisesti poliittiseen elämään. Tietyt ryhmät ja puolueet ovat jo soveltaneet menestyksekkäästi kiintiöjärjestelmää julkisten virkojen ehdokasluetteloihin. Muiden tulisi seurata niiden esimerkkiä sen varmistamiseksi, että sukupuolten tasa-arvo toteutuu käytännössä kaikkialla unionissa tulevaisuudessa eikä jää ainoastaan toiveajatteluksi.

Lopuksi haluan onnistella jäsen Záborskaa erinomaisesti laaditusta mietinnöstä. Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella teitä saamastanne tärkeästä tehtävästä. Naisena olen iloinen nähdessäni teidät virassanne.

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Yhteiskunta, jossa molemmat sukupuolet ovat tasa-arvoisia, kehittyy menestyksekkäämmin kuin vain toisen sukupuolen edustajien hallitsema yhteiskunta. Luonnon lakien seurauksena jotkin ammatit ovat kuitenkin sellaisia, että ne soveltuvat paremmin miehille ja toiset naisille.

Olemme kuitenkin tienneet jo pitkään, että miehet ja naiset voivat osoittautua yhtä päteviksi hoitamaan johtotehtäviä tai poliittisia velvollisuuksia. Miksi on sitten välttämätöntä hyväksyä mietintö sukupuolten tasa-arvosta, jos elämme Euroopan unionissa, maailman demokraattisimmassa yhteiskunnassa, joka on asettanut itselleen korkeimmat mahdolliset demokraattiset standardit?

Voin todeta oman kokemukseni perusteella, että tämä työ on enemmän kuin välttämätöntä, myös Euroopan unionissa. Säädämme useissa eri asiakirjoissa kansalaisiamme koskevista uusista velvollisuuksista, mutta kun kyse on arvostettujen poliittisten paikkojen jakamisesta Euroopan parlamentissa, niistä käydään ankaraa taistelua.

Sukupuolten tasa-arvo ja pienten ja suurten valtioiden tasa-arvo voidaan saavuttaa helposti d’Hondtin menetelmän avulla. Olen iloinen ollessani PPE-DE-ryhmän jäsen, mutta en ole tyytyväinen paikkojen jakoon. Jos nainen rohkenee hakea johtopaikkaa, hänen on peruutettava ehdokkuutensa, jos joku toinen naispuolinen hakija asettuu ehdolle samaan tehtävään, jotta ainakin toisen naisen on mahdollista tulla valituksi miesten joukosta.

Meidän ei pitäisi asettaa naisia ehdolle ainoastaan siitä syystä, että he ovat naisia, vaan koska meillä on joukossamme useita kyvykkäitä naisia, jotka ovat jo useissa tapauksissa osoittaneet pätevyytensä käytännössä. En halua syyttää tästä yksistään miehiä. Myös meidän naisten on tultava kunnianhimoisemmiksi, emmekä saa enää tyytyä meille osoitettujen tehtävien suorittamiseen. Ennen kuin annamme oikeudellisia velvoitteita ja suosituksia kansalaisillemme, tarkastelkaamme, miten me itse täytämme ne.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sekä jäsen Záborskáa erinomaisesta aloitteesta ja erinomaisesta mietinnöstä. Tämän keskustelun johdosta minun on kuitenkin pantava merkille, että keskusteluun osallistuneet miehet ovat esittäneet todella vanhakantaisia näkemyksiä. Se on todellakin hyvin surullista.

Keskustelun aikana on jo sanottu paljon, ja haluan käyttää minulle annetun puheajan muutamien periaatekysymysten tarkasteluun. Parlamentti ei saa integroituja valiokuntia, joissa puolet valiokunnan valmistelijoista tai puheenjohtajista on naisia, ennen kuin puolet Euroopan parlamentin jäsenistä on naisia. Tiedän tämän kokemuksesta. Ruotsissa pystyimme panemaan täytäntöön suuria uudistuksia, vasta kun olimme saavuttaneet vuonna 1994 tilanteen, jossa puolet poliitikoista ja Ruotsin parlamentin jäsenistä oli naisia. Monilla Euroopan parlamentin valiokuntien naisilla on vaikeuksia yhdistää parlamentaariset vastuut ja perhe-elämän vastuut. Niin kauan kuin parlamentti ei tarjoa vanhemmille mahdollisuutta jäädä kotiin, käyttää vanhempainvakuutusta, saada etuuksia ja turvautua työntekijöihin, jotka korvaavat heidät työpaikoilla, sukupuolten tasa-arvo muodostaa meille ongelman. Yksi mietinnön vahvuuksista on se, että siinä sekä tarkastellaan että ehdotetaan toimenpiteitä, jotka koskevat virkamiehiä ja meitä itseämme Euroopan parlamentin jäseninä, mutta haluaisin nähdä seuraavassa mietinnössä asetettavan useampia päämääriä ja toteutettavan useampia toimenpiteitä, jotka koskevat työntekijöitä. Haluaisin myös, että keskustelemme siitä, miten ja milloin meidän naisten osuus on puolet Euroopan parlamentin jäsenistä.

  Puhemies. Haluaisin kiittää kaikkia onnitteluistanne. Mielestäni on hyvin symbolista, että ensimmäinen johtamani keskustelu käydään yhdenvertaisista mahdollisuuksista.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

4. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki ("Rooma II") (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0481/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista ("ROOMA II") (9751/7/2006 – C6-0317/2006 – 2003/0168(COD)) (Esittelijä: Wallis).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Rooma II on ollut meille kaikille pitkä taival, ja vaikka ehkä toivoimme, että taival olisi nyt päättynyt, edessä vaikuttaa olevan vain jälleen uusi välivaihe.

Aloitan toteamalla arvostavamme sitä, että yhteiseen kantaan sisältyy joitakin ensimmäisessä käsittelyssä esitettyjä ajatuksiamme. Arvoisa komission jäsen, haluan myös painottaa, että tämä asetus on meistä erittäin tärkeä, koska siinä tarjotaan perussuunnitelma tai menettelyohjeet, joiden ansiosta siviilioikeuden alan vaatimuksilla on selkeä ja varma perusta eri puolilla Euroopan unionia. Sitä tarvitaan, ja sen me täällä parlamentissa haluamme saada aikaiseksi, mutta se on tehtävä oikein. Sen on oltava edustamiemme ihmisten pyrkimysten ja tarpeiden mukaista. Tässä ei ole kyse teoreettisesta akateemisesta pohdinnasta: teemme poliittisia päätöksiä siviilioikeudenkäynnin asianosaisten oikeuksien ja odotusten tasapainottamiseksi.

On valitettavaa, ettemme ole päässeet tässä vaiheessa sopuun asiasta. Olen edelleen sitä mieltä, että se olisi voinut onnistua, jos olisimme sitoutuneet paremmin ja tukeneet toisiamme. Ehkäpä tämä johtuu siitä, etteivät kaksi muuta toimielintä ole tottuneet siihen, että parlamentilla on yhteispäätösvalta tällä alalla. Valitettavasti siihen on vain totuttava!

Haluan myös kiittää kaikkia kollegojani, jotka edustavat eri poliittisia ryhmiä oikeudellisten asioiden valiokunnassa. He ovat pitäneet kanssani yhtä pitkällä taipaleella ja tukeneet yhteistä näkemystä, joka näkyy äänestystuloksessa, kun heitä on täällä parlamentissa tänään tarpeeksi läsnä.

Esittelen nyt kohdat, joista olemme edelleen eri mieltä. Olemme aina tehneet selväksi pitävämme parempana yleissääntöä ja sitä, että poikkeuksia on mahdollisimman vähän. Jos poikkeuksia on tehtävä, ne on määriteltävä selkeästi. Hyväksyimme siis tuotevastuuta koskevan kannan. Ongelmia on kuitenkin edelleen epäreilun kilpailun ja ympäristön osalta.

Komission jäsen Kroes on esittänyt samanaikaisesti epäreilua kilpailua koskevan ehdotuksen. Näiden kahden ehdotuksen on sovittava yhteen – tällä hetkellä ne eivät sovi. Olemme pyrkineet esittämään hyväksyttävämpää muotoilua, mutta sen läpimeno on tämän päivän äänestyksessä nähdäkseni valitettavasti epätodennäköistä. Pyytäisinkin kollegojani puoltamaan poistamista, jotta voimme palata asiaan sovittelumenettelyssä ja tehdä työn kunnolla.

Sama koskee ympäristöä. Tiedän monien toivovan erillissääntöä ja kunnioitan heidän kantaansa. Sitä ei kuitenkaan pitäisi tehdä vain otsikoihin pääsemiseksi. Säännön olisi oltava selkeä siltä osin, mihin seikkoihin sitä sovelletaan. Haluan korostaa, että koska mahdollisia muotoiluja on useita, turvallisin valinta olisi jälleen yleissääntö. Voisimme siis poistaa kyseisen erillissäännön tänään ja palata määritelmään sovittelussa.

Käsittelen nyt kahta parlamentille erittäin tärkeää kysymystä, joista ensimmäinen on kunnianloukkaus. Teidän on ymmärrettävä, että tiedämme varsin hyvin, miten vaikea kysymys tämä on. Onnistuimme kuitenkin ensimmäisessä käsittelyssä saamaan asian taakse valtaenemmistön eri puolilta parlamenttia, ja näette vastaavan kaavan toistuvan täällä tänään. Komissio päätti jättää kysymyksen pois, ennen kuin saimme tilaisuutta pohtia sitä uudelleen, mihin olemme erittäin pettyneitä. Ei ole hyväksyttävää, että se teki näin selkeän kahden vuoden tarkistuslausekkeen pohjalta, josta on nyt luovuttu. Tiedämme, että tiedotusvälineet vatvovat nyt asiaa vain entistä enemmän ja vaivaavat meitä edelleen. Emme ehkä pysty ratkaisemaan asiaa tänään, mutta pian pohditaan jälleen Bryssel I -asetusta, ja tuomiovallan ja sovellettavien lakien on ehdottomasti oltava samoilla linjoilla. Miksi siis kieltäytyä tilaisuudesta pohtia asiaa uudemman kerran? Poisjättäminen voi todella olla ainoa ratkaisu, mutta parlamentti haluaa vielä yrittää nähdäkseen, löytyisikö asiaan sittenkin ratkaisu.

Käsittelen nyt kysymystä, jossa kollegojeni tuki on ollut vankkumatonta (mistä kiitän heitä kovasti): liikenneonnettomuuksista aiheutuneita vahinkoja. Arvoisa komission jäsen, meillä on vakuutuksenantajien tuki, lainoppineiden tuki, uhrien tuki ja edustamiemme kansalaisten tuki. Jostain syystä on kuitenkin käynyt niin, ettemme saa välitettyä näitä seikkoja komissiolle ja neuvostolle.

Vielä viime viikolla sain haukut oikeusministeriön ylemmän tason virkamieheltä, joka luuli meidän yrittävän jotain, joka vastaisi Saksan lainsäädännön soveltamista määritettäessä vastuuta Yhdistyneessä kuningaskunnassa – jossa ajetaan tietysti "väärällä" puolella tietä – tapahtuvassa liikenneonnettomuudessa. Luuletteko meidän todella olevan niin tyhmiä? Toivoisin ihmisten ystävällisesti paneutuvan ajatuksella siihen, mitä esitämme: vain yleisesti hyväksytyn restitutio in integrum -periaatteen soveltamista eli sitä, että uhrin asemaa tarkastellaan sellaisena kuin se oli ennen onnettomuutta. Tässä ei pitäisi olla mitään pelättävää. Olisi todella epäloogista, että uhrin kotimaassa toimiva tuomari tekisi päätöksen liikennevakuutusdirektiivin ja Bryssel I -asetuksen nojalla ja joutuisi soveltamaan vahingonkorvauksiin ulkomaista, ulkopuolista lainsäädäntöä. Tämä olisi todella epäloogista – juuri tällaisessa tilanteessa olemme nyt. Voisitte ystävällisesti katsoa, mitä sanomme, ja tunnustaa, että tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota ennemmin eikä myöhemmin, sillä kansalaiset liikkuvat yhä enemmän Euroopan unionin teillä. Neljän vuoden yleinen tarkistuslauseke ei riitä.

Toivon vielä, että keskusteluillamme saadaan pyyhittyä oikeusministeriöiden ja asiantuntijavaliokuntien pölyt kansainvälisen yksityisoikeuden alan kysymyksistä ja nostettua ne avoimen julkisen poliittisen keskustelun parrasvaloihin. Niinpä pyydämme teitä sietämään meitä vielä hieman pidempään, niin että EU:n toimielimet saavat asian yhdessä oikealle tolalle.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan kiittää esittelijä Wallista mietinnöstä. Kuten tiedätte, ehdotuksesta on keskusteltu kolme ja puoli vuotta. Hanke on mielestäni nyt kypsynyt – jos näin voidaan sanoa – parlamentin ja neuvoston siihen tekemien parannusten ansiosta kahden käsittelyvaiheen aikana. Ensinnäkin vaikuttaisi siltä, että talous- ja oikeusalalla odotellaan innokkaasti tätä asetusta, joka on oleellinen oikeusvarmuuden kannalta. Toiseksi teksti näyttäisi olevan erittäin tärkeä Euroopan oikeusalueen perustamisen ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. Hyvät parlamentin jäsenet, juuri tämän vuoksi äänenne ratkaisee asian tulevaisuuden.

Minusta olisi parasta edetä ilman sovittelumenettelyä. Mikäli sovittelumenettely on kuitenkin välttämätön, komission mielestä olisi tärkeää, että äänestyksenne jälkeen kasassa olisivat kaikki edellytykset tyydyttävän tekstin hyväksymiselle. Luotan edelleen siihen, että suotuisa ratkaisu löytyy parlamentin tuella.

Hyvä jäsen Wallis, pidän teidän tavoin valitettavana kunnianloukkausta koskevien erityissääntöjen puuttumista neuvoston yhteisestä kannasta. Suostuimme kyseisen säännön poistamiseen pitkin hampain. Miksi? Sen vuoksi, ettei tekstistä ollut päästy sovintoon. Haluan tuoda esiin, että neuvoston käsittelyssä oli yli kymmenen eri vaihtoehtoa huhtikuussa 2006. Yhdelläkään niistä ei ole mitään mahdollisuuksia mennä läpi, ei nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan.

Tietänette samoin, ettei tarkistuslausekkeella ole mahdollisuuksia mennä läpi. Olen vankasti sitä mieltä, että sellaisen säännöksen hyväksyminen, josta toimielimet eivät ole rahtuakaan yksimielisiä – kuten useat oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsenet ovat todenneet – on kuin avaisi Pandoran lippaan. Toinen tärkeä seikka on se, että kansainvälisten oikeusjuttujen määrä on tällä alalla hyvin vähäinen. Saatattekin tietää, että jopa lehdistöä edustavat yhdistykset ilmoittivat viimein hyväksyvänsä kohdan poistamisen pari päivää sitten minulle lähetetyssä viestissä.

Käsittelitte lyhyesti muitakin tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi kilpailua ja ympäristöä koskevien erityissääntöjen poistamista. Rehellisesti sanottuna minun on vaikea hyväksyä erityissääntöjen poistamista näiltä aloilta. Erityissäännöt eivät sovi joka tilanteeseen, mutta kilpailussa erityissääntö on nähdäkseni välttämätön, koska sillä selkiytetään yleissääntöä paikallistamalla asianomaiset markkinat. Minusta on näin ollen ilahduttavaa, että suurta poliittista ryhmää edustava esittelijä puoltaa nyt tällaisten erityissääntöjen säilyttämistä ja kannattaa tätä laatimisehdotusta. Ympäristön osalta erityissäännöllä pyritään estämään ympäristöperusteinen polkumyynti, ja tämän hetken poliittisen ilmapiirin mukaisesti komissio takaa erittäin korkean ympäristön suojelun tason. Mielestäni Rooma II voi edesauttaa asiaa.

Neuvoston osalta tietänettekin, että valtaosalla kansainvälisen yksityisoikeuden kodifioineista jäsenvaltioista on näitä kahta kysymystä koskevia erityissääntöjä ja että neuvosto puoltaa näiden kahden erityissäännön säilyttämistä ja on lisäksi komission tavoin itse asiassa lisännyt uusia johdanto-osan kappaleita. Olemme samaa mieltä: oikeusvarmuutta on lisättävä erityissäännöillä.

Liikenneonnettomuuksien osalta haluan parlamentin tavoin parantaa liikenneonnettomuuksien uhrien asemaa. Tämä on ainakin yksi sen ehdotuksen tavoitteista. Oikeudellisten asioiden valiokunta ehdotti tänään uutta sääntöä, jonka mukaan tuomarin on varmistettava, että kaikki aiheutuneet vahingot korvataan. Tämä on erittäin mielenkiintoinen ajatus, mutta se kuuluu mielestäni jäsenvaltioiden aineellisen siviilioikeuden yhdenmukaistamisen alaan eikä kansainväliseen yksityisoikeuteen. Rooma II ei ole oikea paikka tällaiseen yhdenmukaistamiseen. Vahvistan haluavani löytää ratkaisun oikeudellisten asioiden valiokunnan ja parlamentin esiin tuomaan ongelmaan, mutta se on tehtävä toisaalla eli aineellisen yhdenmukaistamisen yhteydessä. Mitä tulee siihen, tarjoaako yleissääntö tyydyttävän ratkaisun tällä alalla vai tarvitaanko uutta erityissääntöä, suhtaudun avoimesti ajatukseen ongelman tutkimisesta tarkkaan, mitä esitetään soveltamiskertomusta koskevassa tarkistuksessa 26.

Tästä pääsemme pikaisesti ulkomaisen lainsäädännön soveltamiseen. Asiaa käsitellään tarkistuksissa 12 ja 21, ja se on olennainen osa Haagin ohjelmaa. Toistan, ettei tällaisten sääntöjen paikka ole Rooma II -asetuksessa, sillä niitä olisi sovellettava koko kauppa- ja siviilioikeuden alalla. Yleisemmältä kannalta lupaan mielelläni tehdä yksityiskohtaisen tutkimuksen toimenpiteistä, joilla on tarkoitus helpottaa ulkomaisen lainsäädännön soveltamista. Sama pätee itse asiassa alkuperämaaperiaatetta koskevaan direktiiviin. Palveludirektiiviin sisältyy jo Rooma II- ja Rooma I -asetusten soveltaminen. Näin ollen tarkistuksessa 24 ehdotettu sääntö ei ole mielestäni välttämätön – ei siksi, ettei periaatetta olisi tarpeen selventää, vaan siksi, että takeet ovat jo olemassa.

  Rainer Wieland, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Wallista hänen esittämistään tärkeistä huomautuksista.

Kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla paljon "kansalaisten Euroopasta". Asiakirjan otsikon perusteella voisi olettaa, etteivät monet kansalaisista jatka lukemista otsikkoa pidemmälle, koska pitävät sopimuksiin perustumattomia velvoitteita koskevaa lakia vaikeana. Se on kuitenkin malliesimerkki Euroopan laajuisesta kysymyksestä. Suurin osa eurooppalaisista tielläliikkujista on varmasti pohtinut asiaa ainakin kerran tähän tapaan: "olen kotoisin maasta A, matkustan maassa B ja joudun onnettomuuteen maasta C kotoisin olevan kuljettajan kanssa, jolla saattaa olla kyydissä maasta D kotoisin oleva henkilö." Tällaiset tilanteet ovat hyvin tavallisia, ja tällä asiakirjalla tehdään enemmän työtä kansalaisten Euroopan eteen. Asian sääntely on entistäkin tähdellisempää siksi, että ihmisten liikkuvuus lisääntyy lisääntymistään ja maiden rajat vain menettävät merkitystään. Lisää parannuksia on saatava aikaan. Kyse on siis "kansalaisten Euroopasta".

Tänään on mainittu jo muita lainsäädännön näkökohtia, jotka nousevat esille taatusti liikenneonnettomuuksia harvemmin. Näitä ovat rikoksia koskeva vastuu, epäreilu kilpailu ja ympäristöön liittyvät hankalat asiat.

Ryhmäni pyrkii pitämään parlamentin vaihtoehdot tämän kolmannen käsittelyn ja sovittelumenettelyn suhteen mahdollisimman avoimina. Asetuksista voidaan tehdä mielestämme vielä paljon tarkoitukseensa sopivampia. Haluan korostaa sitä, mitä jäsen Wallis äsken totesi. Parlamentilta pyydetään nyt apua päätöksentekoon täysin uudessa tilanteessa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että heti kolmannen käsittelyn tuloksen selvittyä on kiinnitettävä hyvin tarkkaan huomiota seikkoihin, joita ei ole ehkä hyväksytty laillisesti mutta jotka saivat parlamentin toisessa käsittelyssä enemmistön kannatuksen. On pohdittava, voitaisiinko nämä parlamentille tärkeät asiat ottaa kuitenkin vielä käsittelyyn. Meidän on syytä odottaa jännittyneinä, millainen kolmannen käsittelyn tulos on. Pyrimme pitämään kansalaisten Euroopan vaihtoehdot mahdollisimman avoimina.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, edessämme on melko monimutkainen teksti, johon Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on esittänyt useita tarkistuksia ja jonka osalta valiokunta esittää neuvoston näkemyksiä koskevan kantansa.

Esittelijä on tehnyt mielestäni hyvää työtä, mutta oikeudellisten asioiden valiokunnan kannat on hyväksynyt yksi ryhmä, jolla on enemmistö kyseisessä valiokunnassa muttei täysistunnossa. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä esittääkin eriävän mielipiteensä useista oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksytyistä tarkistuksista.

Tarkoitan eritoten "erityissääntöjä" – esimerkiksi televisioon ilman rajoja, verkkokauppaan ja muihin asioihin liittyviä erityissääntöjä – koskevan viittauksen poistamista. Tarkoitan myös ympäristövahinkoja koskevaa kysymystä. Ympäristövahingot on nyt niin tärkeä kysymys, ettei tätä nimenomaista näkökohtaa voida mitenkään sivuuttaa lainsäädännössä.

On toinenkin tärkeä näkökohta, nimittäin epäreilu kilpailu. Myös epäreilu kilpailu ansaitsee jonkinlaista tarkempaa sääntelyä. Yleisluontoinen lausuma ei riitä, sillä asia vaikuttaa monelta kannalta kansainvälisiin markkinoihin.

Yhteenvetona totean, että olemme yhtä mieltä valtaosasta esittelijän esittämiä tarkistuksia mutta eri mieltä useista oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksytyistä tarkistuksista, jotka vastaavat sellaisen enemmistön kantaa, jota kuvailisin olosuhteista riippuvaiseksi ja joka ei todennäköisesti vastaa parlamentin enemmistön kantaa. Minusta tuntuu joka tapauksessa siltä, että tätä asiaa käsitellään vielä tarkkaan sovittelumenettelyssä, mikäli äänestyksessä niin päätetään.

Poliittiset ryhmät ovat esittäneet erilaisia tarkistuksia useisiin oikeudellisten asioiden valiokunnassa hyväksyttyihin tarkistuksiin, joten ennen huomispäivän äänestystuloksia on melko vaikea tietää, millainen parlamentin lopullinen teksti on.

  Toomas Savi, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Wallis, arvoisa komission jäsen.

Lainsäädäntöluonnoksen käsittelyn edetessä suunnittelin kannattajieni kanssa antavani esityksen Rooma II:ta koskevan mietinnön muuttamisesta. Valitettavasti tämä ei onnistunut. Tästä syytä haluaisin esitellä teille nyt tuon esityksen sisällön.

Asetuksen yleissäännön mukaan sopimukseen perustumattomissa velvoitteissa sovelletaan sen maan lainsäädäntöä, jossa vahinko aiheutuu. Yhdeksänteen artiklaan sisältyy kuitenkin poikkeus, sillä sen mukaan on sovellettava automaattisesti sen maan lainsäädäntöä, jossa työtaistelutoimenpide tapahtuu. Suosittelisin 9 artiklan poistamista lainsäädäntöluonnoksesta.

Yhdeksännen artiklan poikkeuksessa ei oteta työsuhteen kaikkia osapuolia yhdenvertaisesti huomioon ja saatetaan asettaa ulkomailla palveluja tarjoavat pienet ja keskisuuret yritykset erittäin epäsuotuisaan asemaan.

Yritykset eivät pysty täyttämään sopimukseen perustuvia velvoitteitaan mahdollisten työtaistelutoimenpiteiden takia, ja niiden on pakko maksaa työntekijöilleen, korvata aiheutuneet vahingot ja maksaa sopimussakot. Odotetut voitot jäävät saamatta. Työtaistelutoimenpiteestä aiheutuvat vahingot aiheutuvat näin ollen siinä maassa, jossa on yrityksen kotipaikka, eikä maassa, jossa työtaistelutoimenpide tapahtuu.

Mielestäni 9 artiklan sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön aiheutuvia vaikutuksia olisi pitänyt arvioida ennen sen sisällyttämistä.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, "Rooma II" on abstrakti otsikko ja verhoaa taakseen kysymyksiä, joilla on suora ja huomattava vaikutus kansalaisiin. Tästä syystä valiokunnassa kuultiin monista asioista niin kovasanaisia kannanottoja. Haluan ottaa esille näistä kolme.

Ensimmäinen niistä on rajatylittävien vahinkojen vaikutus ympäristöön. Ympäristönsuojelun alalla on vallalla yleensä kohtalokas taipumus siihen, että ihmiset yrittävät sulkea silmänsä naapuriensa ongelmilta, vaikka olisivat vastuuttomine tekoineen itse syypäitä niihin. Meistä on erittäin valitettavaa, että kerta toisensa jälkeen paljastuu, etteivät ihmiset välitä ja että saastuttavia laitoksia rakennetaan rajojen läheisyyteen. Olemme yrittäneet saada aikaan sääntöjä, joiden ansiosta tällaisten ympäristöongelmien uhreilla olisi mahdollisimman tehokas suoja ja joilla estettäisiin sellaista ympäristöperusteista polkumyyntiä, johon komission jäsen viittasi.

On valitettavaa, että sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat päättäneet olla hyväksymättä tätä, minkä takia otettaisiin mielestäni kohtalokas askel huonompaan suuntaan. Odotan neuvoston ja komission auttavan löytämään paremman keinon.

Lehdistössä esitettyjä kunnianloukkauksia koskevan suojan osalta olemme päässeet sovintoratkaisuun, jolla mielestäni suojataan ja tuetaan lehdistönvapautta. Lehdistönvapaus on yksi Euroopan unionin perusarvoista, jota meidän on kunnioitettava ja jonka on oltava keskeistä kaikessa tekemisessämme. Se suojataan parhaiten, kun oikeudelliset seuraamukset voidaan setviä kyseisen lehden tai muun tiedotusvälineen kotimaassa.

Minusta liikenneonnettomuudet ovat erityisen tärkeä aihe, sillä niitä voi sattua kenelle tahansa. Tästä kohdasta olemme päässeet sovintoon, ja toivon, että se hyväksytään neuvoteltaessa muiden elinten kanssa.

Kansalaiset voivat odottaa meidän ottavan huomioon heidän arkipäivän tarpeensa ja asettavan uhrien edun etusijalle. Tätä Euroopan unionin kansalaiset odottavat meiltä.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää. Hän on tehnyt lujasti töitä varmistaakseen, että tämä hankala ja tekninen mietintö vastaa mahdollisimman tarkkaan parlamentin ensimmäisen käsittelyn tarkistuksia. Tämä on erityisen tärkeää etenkin kunnianloukkausta koskevan artiklan osalta, joka kiinnostaa erityisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa.

Tiedän, että neuvostossa on poikkeuksellisen hankalaa päästää sopuun kunnianloukkausta koskevasta artiklasta poliittisten hankaluuksien vuoksi. Meidän olisi kuitenkin syytä muistaa, että parlamentin kanta asiaan oli hyvin selkeä ensimmäisessä käsittelyssä. Ensimmäisessä käsittelyssä ehdotettu ratkaisu on ollut mielestäni ehdottomasti paras sovintoyritys, sillä siinä sovitettiin yhteen loukattujen osapuolten ja julkaisuista vastaavien osapuolten edut. Komissio ja neuvosto hylkäsivät muutetussa lausunnossaan ja yhteisessä kannassaan ajatuksen siitä, että asetuksessa olisi säännökset kunnianloukkauksissa sovellettavasta lainsäädännöstä. Kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta totesi ensimmäisen käsittelyn lausunnossaan, sen mielestä asiaa ei pitäisi jättää pois. Parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä ottama kanta on järkevä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen.

Käsittelen vielä lyhyesti muita kysymyksiä. Olisi pidettävä mielessä, että lainvalintasäännöt noudattelevat yleensä omaa logiikkaansa ja että niiden liittäminen yhteismarkkinoita koskevaan lainsäädäntöön voi aiheuttaa ongelmia johdonmukaisuuden puutteen vuoksi. Sitä vastoin epäreilun kilpailun ja ympäristönsuojelun poistaminen – nehän kuuluvat näillä aloilla erityissäännösten soveltamisalaan – hankaloittaa tarpeettomasti Euroopan unionin yksityisoikeuden soveltamista ja on vastoin yleistä pyrkimystä sääntelyn purkamiseen ja lainsäädännön yksinkertaistamiseen.

Lopuksi haluan todeta, että yhteisöllä on nyt tilaisuus valaa yhteisen siviililainsäädännön perusta. Rooma I- ja Rooma III -asetusten valmistelu jatkuu. Uskon meidän saaneen myös Rooma II -asetusta koskevan työn lähes päätökseen. Yhteisten viitekehystenkin valmistelu edistyy. Toivottavasti kaikki nämä toimet vaikuttavat myönteisesti sisämarkkinoiden sujuvaan toimintaan suuressa Eurooppa-hankkeessamme.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla lämpimästi esittelijä Wallista ja kiittämällä häntä työstä tämän Euroopan yhdentymisen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeän asian hyväksi. Tämä on merkittävä askel kohti yhteisen eurooppalaisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämistä.

Edessämme olevaa asetusluonnosta käsiteltäessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota voimassa olevien säännösten ja tulevien asetusten johdonmukaisuuteen. On tärkeää varmistaa, ettei jälkimmäisillä aseteta ylimääräisiä rasitteita ja heikennetä näin sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Niiden pitäisi päinvastoin antaa sisämarkkinoiden kehitykselle uutta pontta. Jäsen Medina Ortega mainitsikin jo useita yksittäisiä kysymyksiä, myös ympäristönsuojeluun ja kilpailuun liittyvät kysymykset.

Toteaisin, että on erittäin tärkeää varmistaa, että sekä asianosaiset että tuomioistuimet ottavat sovellettavaan lainsäädäntöön kuuluvat seikat asianmukaisesti huomioon, mikä takaa oikeusvarmuuden. Joissakin tapauksissa vaaditaan säännösten yhdenmukaistamista. Tällaisia ovat kunnianloukkauksiin, yksityisyyden suojaan ja yksilöiden oikeuksiin liittyvät kysymykset sekä aiheutuneen vahingon määrän määrittäminen henkilövahingoissa.

Meidän olisi tuettava parlamentin ensimmäisen käsittelyn kantaa, jotta asetus kattaa varmasti tilanteet, joissa selkeästi läheisemmän yhteyden katsotaan olevan olemassa maassa, jossa esimerkiksi kunniaa loukkaavaa tietoa on pääasiassa julkaistu tai levitetty. Tämä voidaan toteuttaa yhdellä säännöksellä, jota sovelletaan kaikkiin julkaisuihin, myös Internet-julkaisuihin.

Samoin olisi tuettava kantaa, joka koskee uhria koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista määritettäessä vahinkoja onnettomuuksissa, joissa on aiheutunut henkilövahinkoja. Näin tehtäisiin henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta sisämarkkinoilla houkuttelevampaa. Näin taakkaa ei myöskään siirrettäisi epäoikeudenmukaisesti onnettomuuden uhrin vakituisen asuinmaan sosiaaliturvajärjestelmälle.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Wallista tärkeästä työstä asiakirjan parissa ja erinomaisesta yhteistyöstä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän koordinaattorina oikeudellisten asioiden valiokunnassa.

EU laatii Rooma II -asetuksen ohella yhtenäisen oikeuskehyksen kansainvälisen yksityisoikeuden ja muiden yhteisön välineiden väliselle suhteelle. Asetuksella olisi edistettävä eikä heikennettävä sisämarkkinoiden kunnollista toimintaa, etenkin tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Minusta oli hyvin valitettavaa kuulla, etteivät neuvottelut neuvoston kanssa ole tuottaneet toistaiseksi tulosta. Olen kuitenkin aivan varma, että esittelijä Wallis ottaa jatkossakin esille sekä valiokunnassamme että parlamentissa esitetyt näkökohdat.

Haluan käsitellä eritoten kahta kysymystä. Ensinnäkin yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaus, kunnianloukkaus mukaan luettuna, olisi jätettävä kokonaan Rooma II -asetuksen ulkopuolelle. Koska toimituksellisen riippumattomuuden suojaavia sääntöjä ei ole, poistaminen on ainoa kelvollinen ratkaisu, jottei lehdistönvapaus vaarantuisi. On valitettavaa, ettei neuvosto tukenut tätä tarkistusta ensimmäisessä käsittelyssä.

Toinen asia on tärkeä periaatekysymys – mitä on toki edellinenkin – ja se koskee työtaistelutoimenpiteeseen ja siinä sovellettavaan lakiin liittyvää 9 artiklan ehdotusta, joka aiheuttaa erityisiä hankaluuksia Euroopan merenkulku- ja laivaliikenneteollisuudelle. Ruotsin hallitus ehdotti tätä artiklaa keväällä 2006 viitaten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-18/02 antamaan tuomioon. Tapaus koskee tuomiovaltaa ja lainvalintaa tilanteessa, jossa yhden jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa alusta boikotoidaan toisessa jäsenvaltiossa.

Merillä seilaavat laivat käyttävät tavallisesti eri maiden satamia. Jos laivoja vastaan suunnattuihin työtaistelutoimenpiteisiin sovellettaisiin matkan aikana käytettyjen satamien lainsäädäntöjä, sovellettavat säännöt vaihtelisivat kaiken aikaa. Toisin sanoen laivaa vastaan suunnatun työtaistelutoimenpiteen laillisuus perustuisi erilaisiin sääntöihin. Tämä olisi sekä epäkäytännöllistä että synnyttäisi paljon epävarmuutta. Tavallisesti kaikkiin laivan sisäisiin suhteisiin sovelletaan lippuvaltion lainsäädäntöä. Valtaa ei siis saa antaa ammattiliitoille, jotka käyttäisivät näitä sääntöjä taatusti kiristääkseen laivaajia ja vaikeuttaisivat Euroopan merenkulkuteollisuuden kilpailukykyä.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhteisön kilpailusääntöjen rikkominen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa moniin jäsenvaltioihin. Mikäli oikeusviranomaiset joutuisivat soveltamaan yhtä montaa lainsäädäntöä kuin on asianosaisia maita, saattaisi tämä hankaloittaa vahingonkorvauskanteita, vaikeuttaa oikeustoimia ja heikentää kilpailua.

Toimin vahingonkorvauksia koskevia yksityisiä kanteita käsittelevän mietinnön esittelijänä ja olen sitä mieltä, että niitä on käsiteltävä erikseen. Toisin esiin, että komissio on varannut oikeuden esittää ehdotuksia, kunhan meneillään olevat kuulemiset on saatu päätökseen.

Jäsen Bergerin kanssa esittämässäni tarkistuksessa, jonka esittelijä hyväksyy – mistä kiitänkin häntä – kiinnitetään huomiota tähän tilanteeseen ja ehdotetaan, että vastaajan asuinpaikassa vaatimuksen esittävällä toimijalla olisi oltava oikeus valita vaatimuksen oikeuspaikan laki, lex fori. Sovittelumenettelyssä pystymme pohtimaan asiaa tarkemmin ja päättämään, miten ratkaista se asianmukaisesti.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan hetken kuluttua klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Ihmisten, tuotteiden ja tiedon rajatylittävän liikkumisen lisääntymisen vuoksi nyt on oleellista sopia yhteisesti siitä, mitä lakia sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovelletaan. Komission ehdotuksen ja oikeudellisten asioiden valiokunnan kannan välillä näyttäisi kuitenkin olevan eroa.

Oleellisinta tässä lainsäädännössä on se, voiko se olla voimassa ristiriidattomasti voimassa olevien kansallisten lakien rinnalla tai voiko se syrjäyttää ne. Valiokunnan mielestä kansalliset lait ja asianomainen ehdotus eivät heikennä kansallisia lakeja vaan vahvistavat niitä.

Selvä ero on tehtävä, ja heti kun yhtenäisyyden lisäämisestä on päästy yleisesti sovintoon, säädöksestä olisi tehtävä kaikenkattava. Mahdolliset sovellettavaa lakia koskevat epäselvyydet on tärkeää ratkaista.

On selvää, että vuoden 1980 Rooman yleissopimuksessa on puute, joka siirtyi sittemmin Bryssel-asetukseen. Vaikka sopimukseen perustumattomissa velvoitteissa sovellettavaan lakiin on puututtu asianmukaisesti, jäljellä olevat kiistakysymykset on silti käsiteltävä perin pohjin.

Toinen tärkeä ero liittyy sisältöön. Näyttäisi olevan erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä sopimukseen perustumattomat velvoitteet olisi sisällytettävä tähän säädökseen. Ympäristöasioiden kaltaiset kysymykset olisi jätettävä kansallisten lainsäädäntöjen huoleksi, kun taas alkuperäisen ehdotuksen soveltamisala oli laajempi.

5. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 11.35 ja sitä jatkettiin äänestyksillä klo 12.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies POETTERING

6. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

7. Equitable Life Assurance Society -yhtiön vararikkoa käsittelevä tutkintavaliokunta (toimikauden jatkaminen): ks. pöytäkirja

8. Puhemiehen ilmoitus: ks. pöytäkirja

9. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

9.1. Valiokuntien kokoonpano (äänestys)

9.2. AKT-EY-kumppanuussopimuksen ("Cotonoun sopimus") muuttaminen (äänestys)

9.3. Yhteisön rautateiden kehittäminen (äänestys)

  Georg Jarzembowski (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Kolmas osa on itsenäinen kysymys, ja tämän takia siitä on toimitettava erillinen äänestys. Kolmas osa ei liity millään lailla toiseen osaan.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE). – (DE) Jätitte väliin yhden tarkistuksen – tarkistuksen 40.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Koska tarkistuksen 16 ensimmäinen osa on hyväksytty, tarkistus 40 raukeaa.

9.4. Vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksyminen (äänestys)

9.5. Kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 22 toimitettua äänestystä

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, parin viime tunnin aikana on vielä käyty keskustelua kahdesta seikasta eli tarkistuksista 22 ja 47. Keskustelun perusteella ryhmäni aikoo äänestää eri tavalla. Haluaisin kysyä esittelijältä, voisiko hän antaa meille hieman lisätietoja näistä kahdesta tarkistuksesta.

  Dirk Sterckx (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, tarkistuksen 22 alkuperäinen sanamuoto aiheutti ongelmia eräille rautatieyrityksille eräissä EU:n jäsenvaltioissa, koska niiden sopimusten irtisanomisajat ovat hyvin lyhyitä. Näiden ongelmien välttämiseksi ilman, että perusasioita tarvitsi muuttaa, jaoimme tarkistuksen kolmeen osaan. Säilytimme tekstin suurimmaksi osaksi ennallaan, mutta toisen kohta kohdalta -äänestyksen jälkeen otimme pois sanan "voimassa oleva" ja kolmannen kohta kohdalta -äänestyksen jälkeen poistimme viimeisen lauseen. Tällä tavalla säilytimme olennaisen sisällön mutta pystyimme ratkaisemaan käytännön ongelmat.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 47 toimitettua äänestystä

  Dirk Sterckx (ALDE), esittelijä. – (NL) Kollegani Georg Jarzembowski kysyi myös, miksi olimme pyytäneet kohta kohdalta -äänestystä tarkistuksesta 47, jonka toinen osa koskee korvauksetta matkustavaa toista henkilöä. Olen pyytänyt kohta kohdalta -äänestystä sen vuoksi, että tätä järjestelmää on vastustettu valtavasti. Lisäksi haluaisin tietää – tämä on kohta kohdalta -äänestyksen syy – kuinka moni parlamentin jäsen tukee tätä ehdotusta ja kuinka moni ei tue sitä, koska tämä on eräille jäsenvaltioille suuri ongelma. Tämän vuoksi pyysin kohta kohdalta -äänestystä.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

9.6. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki ("Rooma II") (äänestys)

9.7. Libyassa työskennelleelle hoitohenkilökunnalle langetettu kuolemantuomio (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää muutamia pieniä korjauksia selkeyden lisäämiseksi. Ehdotan, että 2 kohdan neljännellä rivillä sanat "omalla maaperällään ja" korvataan sanoilla "kuolemanrangaistuksen poistamista omalla maaperällään ja kolmansissa maissa" ja että 8 kohdan kolmannella rivillä sanan "lasten" eteen lisätään sana "asianomaisten".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 6 ja 12 kohdasta toimitettua äänestystä

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Hyvät kollegat, Libyan hallintoa koskevia eräitä sanamuotoja on korjattava. Olemme valinneet sanamme hyvin Eurooppa-keskeisesti. Meidän olisi siis muutettava "presidentti Gaddafi" "eversti Gaddafiksi".

Haluan myös tarkentaa, että 12 kohdassa "kansalliskokous" on korvattava "kansankokouksella", koska se on oikea nimitys, ja että "hallitus" on korvattava "kansanneuvostolla". Libyan hallintoon on viitattava täsmällisesti.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Äänestyksen jälkeen

  Puhemies. Vaadin tämän päätöslauselman yhteydessä jälleen kerran kaikkia vastuullisessa asemassa olevia libyalaisia säästämään näiden ihmisten hengen ja päästämään heidät vapaiksi.

(Suosionosoituksia)

9.8. Aseiden vientiä koskeva neuvoston seitsemäs ja kahdeksas vuosikertomus (äänestys)

9.9. Tieliikenneturvallisuuden eurooppalainen toimintaohjelma - väliarviointi (äänestys)

– Äänestyksen jälkeen

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, voi olla, ettemme ilmoittaneet teille ajoissa, mutta kyse on Ewa Hedkvist Petersenin uusimmasta mietinnöstä, jossa aiheena on tieliikenneturvallisuus, josta hän on ollut aina hyvin kiinnostunut. Haluamme tässä yhteydessä kiittää Ewa Hedkvist Peterseniä hänen Euroopan parlamentissa viime vuosina tekemästään työstä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa jäsen Hedkvist Petersen, näin voimakkaat suosionosoitukset valtuuttavat puhemiehen kiittämään teitä erityisen lämpimästi tekemästänne työstä ja toivottamaan teille kaikkea hyvää jatkossa. Esitän teille sydämelliset kiitokseni tästä mainiosta mietinnöstä ja toivotan teille henkilökohtaisestikin kaikkea hyvää.

9.10. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntatyöskentelyssä (äänestys)

– Ennen 6 kohdasta toimitettua äänestystä

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, esittelijä on pyytänyt minua peruuttamaan kohta kohdalta -äänestyksen, jota sovelsimme 6 kohtaan, ja esittämään mieluummin suullisen tarkistuksen, joka tarkoittaa sitä, että "sukupuolten tasa-arvoon liittyvät näkökulmat" korvataan "sukupuolten tasa-arvolla". Olen iloinen voidessani täyttää tämän Anna Záborskán pyynnön.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

10. Äänestysselitykset

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestysselitykset.

Ribeiro e Castron mietintö (A6-0469/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin portugalilaisen kollegani José Ribeiro e Castron laatiman erinomaisen mietinnön puolesta. Mietintö liittyy lainsäädäntöpäätöslauselmaan, joka koskee ehdotusta Eurooppa-neuvoston päätökseksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) sekä Euroopan unionin välillä maaliskuussa 2000 tehdyn Cotonoun sopimuksen muuttamisesta viisivuotistarkistuksen yhteydessä.

Poliittiseen vuoropuheluun sovellettava uusi menettely, parlamenttien suurempi rooli, viittaus kansainväliseen rikostuomioistuimeen, alueellinen yhteistyö, viittaus vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja lopuksi vielä yhteistyö joukkotuhoaseiden torjunnassa viimeistelevät tämän muutoksen tavalla, jota parempaa emme osanneet edes toivoa. Lisäksi AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa kesäkuussa 2006 tehdyn kompromissin ansiosta vuosiksi 2008–2013 tehty 26 miljardin euron suuruinen rahoitussopimus tarkoittaa, että tämä päätös on hyvä uutinen sen aseman kannalta, joka EU:lla on AKT-kumppanimaiden silmissä.

Jarzembowskin mietintö (A6-0475/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin saksalaisen kollegani Georg Jarzembowskin laatiman erinomaisen mietinnön yleislinjausten puolesta. Mietintö koskee suositusta toiseen käsittelyyn yhteisön rautateiden kehittämisestä vuonna 1991 annetun direktiivin ja rautateiden infrastruktuurista vuonna 2001 annetun direktiivin (kolmas rautatiepaketti) muuttamisesta. On käynyt välttämättömäksi lisätä rautateiden henkilöliikenteen kilpailua jatkona sille työlle, jota on perustellusti tehty tavaraliikenteen alalla. Tämä on kohtuuhintaisten palvelujen lisäämisen keskeinen edellytys.

Poliittisen ryhmäni eli UMP:n (Union pour un Mouvement Populaire) tavoin en kuitenkaan kannattanut jäsenvaltioiden sisäisen liikenteen vapauttamista liian nopeassa tahdissa, jotta perinteisillä toimijoilla olisi aikaa valmistautua kilpailuun. Luotan siihen, että parlamentti löytää sovittelussa hyväksyttävän kompromissin, joka johtaa ripeästi tämän alan muuttamiseen sääntelytaloudesta sosiaaliseksi markkinataloudeksi. Kohtuuhintaisen rautateiden henkilöliikenteen, kuten rautateiden tavaraliikenteenkin, kehittäminen on yksi EU:n talouden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan, kehittymisen ja kilpailukyvyn olennaisista edellytyksistä. Se on sekä hyvinvoinnin lähde että sosiaalinen välttämättömyys kansalaisille.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Aion äänestää yhteisön rautateiden kehittämistä koskevan Jarzembowskin mietinnön puolesta. Rautatieverkko on omalla alueellani elintärkeä Lontoon ja maan muiden alueiden välisten yhteyksien toimivuuden kannalta, erityisesti tultaessa Devonin ja Cornwallin suunnalta, sillä siellä tiet ovat kapeita ja ruuhkaisia ja niillä on paljon pullonkauloja ja lentokentät ovat pieniä ja palvelut niukkoja. Lisäksi rannikoiden eroosio ja merenpinnan nousu saattavat johtaa keskeytyksiin Dawlishista Devoniin vievällä radalla ja lopulta katkaista sen.

Olen kiitollinen komission varapuheenjohtajalle Barrot'lle siitä, että hän on sitoutunut etsimään tapoja, joilla komissio voi olla mukana tässä asiassa. Jos se onnistuu tässä, kyseessä olisi tapa osoittaa käytännössä tähän asiaan sisältyvät periaatteet.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Perustamissopimuksen liikennettä koskevat määräykset kattavat kansainvälisen liikenteen, ne edellytykset, joiden täyttyessä muut kuin jäsenvaltioissa asuvat liikenteenharjoittajat voivat tarjota liikennepalveluja, ja lopuksi sisämarkkinoiden liikennetoiminnan. Miksi unionin olisi siis puututtava maiden sisäiseen paikalliseen, alueelliseen tai edes kansalliseen liikenteeseen, jos näiden verkkojen järjestämisellä ei ole vaikutusta sisämarkkinoilla käytävään kauppaan? Jarzembowskin mietintö menee liian pitkälle kiihkeässä vapauttamispyrkimyksessään.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Brysselissä toitotettu ääriliberaali ideologia on ominainen piirre tällekin mietinnölle, joka koskee kolmatta rautatiepakettia.

Kyseessä on sen prosessin nopeuttaminen, jolla tähdätään kansainvälisen henkilöliikenteen vapauttamiseen vuoteen 2010 mennessä ja kansallisen liikenteen vapauttamiseen vuoteen 2017 mennessä.

Jos tarkoitus voi pyhittää keinot, meidän on tuomittava tässä mietinnössä käyttöön otettujen keinojen ja varotoimien heikkous pyrittäessä estämään rautatiealan yritysten ja työntekijöiden, joita tällä hetkellä suojaa heidän julkinen asemansa, saattaminen maailmalaajuisten rautatiemarkkinoiden villin kilpailun armoille.

Komissio, neuvosto ja parlamentti eivät näytä ottaneen opikseen vuonna 1993 tehdystä Yhdistyneen kuningaskunnan rautateiden yksityistämisestä, joka johti junaonnettomuuksien ja myöhästymisten lisääntymiseen ja infrastruktuurin rapistumiseen, hinnankorotuksiin ja junahenkilöstön irtisanomisiin, jotka koskivat puolta kokonaishenkilöstöstä. Tämänhetkinen tilannehan on se, että monet toimivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa aktiivisesti rautateiden uudelleenkansallistamisen puolesta.

Tällaista Eurooppaa ei pitäisi edes olla. Eurooppaa ei pidä rakentaa turvallisuuden, työpaikkojen ja ammatillisen pätevyyden kustannuksella. Me vastustamme tätä antinationalistista filosofiaa, jolla hävitetään työpaikkoja ja suositaan järjestelmällisesti ulkomaista vaihtoehtoa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme hyvin pettyneitä siihen, että parlamentin enemmistö torjui äänestyksessä ehdotuksemme sellaisen direktiivin hylkäämisestä, jolla pyritään vain ja ainoastaan vapauttamaan ja yksityistämään rautateiden henkilöliikenne EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Vaikkeivät eräät huolestuttavimmat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämät tarkistukset saaneet hyväksymisen edellytyksenä olevaa enemmistöä – esimerkiksi ehdotus siitä, että rautateiden tavaraliikenne on vapautettava kansallisella tasolla vuoteen 2017 mennessä – parlamentin enemmistö antoi jälleen kerran Portugalin sosialistisen puolueen, sosialidemokraattisen puolueen ja kansanpuolueen ryhmien kannatuksella tukensa EU:n tasolla toteuttavalle rautatieliikenteen vapauttamisprosessille, tällä kertaa EU:n kolmannen lainsäädäntöpaketin osalta.

Tämä vapauttamisprosessi on osa uusliberalistisia suuntaviivoja, jotka sisältyvät niin sanottuun Lissabonin strategiaan, ja niillä pyritään viime kädessä esimerkiksi näiden julkisten palvelujen yksityistämiseen. On järkyttävää, että Portugalin hallitus on vahvistanut 24. heinäkuuta 2006 antamaansa lausuntoon sisältyneen "tukensa rautatieliikenteen vapauttamiselle".

Aiomme jatkossakin puhua julkisten rautatieliikennepalvelujen puolesta. Nämä palvelut ovat keskeinen ala Portugalin sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen sekä työntekijöiden ja kansan oikeuksien kannalta.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Tavarakuljetuksia koskevan toisen rautatiepaketin hyväksymisen jälkeen komissio on ehdottanut jopa rautateiden kaikkien kansainvälisten henkilöliikennepalvelujen täydellistä vapauttamista vuoteen 2010 mennessä ja kansallisten palvelujen täydellistä vapauttamista vuoteen 2017 mennessä.

Tämä ääriliberalismin nousu tapahtuu juuri samalla hetkellä, kun on alettu epäillä Ranskan rautateiden tavaraliikenteen vapauttamisen kannattavuutta. Ranskan kansallinen rautatieyhtiö SNCF totesi joulukuussa 2006, että tieliikenteen vähentämiseen tähtäävistä Euroopan tason toimenpiteistä huolimatta rautateiden tavaraliikenteen määrä on pudonnut jyrkästi.

Mikä on kolmannen paketin tuleva vaikutus? Kuljemme suoraan kohti liiankin ennustettavaa taloudellista ja sosiaalista epäonnistumista, josta eurooppalaisten johtajiemme olisi oltava tietoisia. Riittää, kun palautetaan mieleen onnettomat kokemukset vuonna 1993 toteutetusta Yhdistyneen kuningaskunnan rautateiden vapauttamisesta. Älkäämme tehkö samoja virheitä suosimalla antinationalistista ideologiaa kansallisten työpaikkojen kustannuksella ja säilyttäkäämme Ranskan rautateiden yhtenäisyys.

Rautateiden vapauttaminen tarkoittaa turvallisuuden vaarantamista. Samaan rautatieverkkoon tulee liikaa yksityisiä toimijoita. Turvallisuusnäkökohdat olisi aina asetettava pelkän investointien tuoton edelle. Rautateiden tärkeyden vuoksi niiden on pysyttävä julkisina palveluina, joiden on oltava tietenkin kannattavia mutta ennen kaikkea turvallisia.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön hylkäämisen puolesta, koska julkisten palvelujen ja erityisesti henkilöliikenteen vapauttamisprosessi ja palveluja koskevan sääntelyn purku on lopetettava mitä pikimmin. Lisäksi EU:n on samalla, kun se kieltäytyy laatimasta julkista selvitystä tilanteesta, arvioitava tällaisen politiikan kielteiset vaikutukset ja kansalaisten kasvava vastarintaa tätä politiikkaa kohtaan.

Minkäänlaisia uusia toimenpiteitä kilpailun avaamiseksi ei voida hyväksyä niin kauan kuin julkisia palveluja koskevalla puitedirektiivillä ei pystytä antamaan takeita alueiden välisestä tasapuolisuudesta ja asianmukaisesta maankäytön suunnittelusta ja sellaisista tariffilinjauksista, joilla varmistetaan tarpeellinen hintojen tasaaminen, sekä niistä tulevista investoinneista, joita infrastruktuurin uudenaikaistaminen ja korkea laatu edellyttävät.

Kaikki näyttää viittaavan siihen, että Euroopassa tingitään turvallisuudesta ja että rautatiepalvelut heikkenevät varsinkin siellä, missä kannattavuus on heikko. Tämä on ristiriidassa kasvihuoneilmiön torjuntaa koskevan tavoitteen kanssa, ja tämä pahentaa eriarvoisuutta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) On väärin, että Eurooppa sanelee jäsenvaltioilleen sen, kuinka niiden on järjestettävä kansallinen rautatieverkkonsa. Vaikka olenkin iloinen siitä, että Saksassa kilpailu rautateillä on parantanut palveluja, laskenut hintoja ja taannut hyvät turvallisuusnormit, sillä ei ole välttämättä suotuisaa vaikutusta Belgian rautatieverkossa.

Monissa maissa on syytä tyytymättömyyteen rautatiepalvelujen tarjoamisen osalta. Tämän vuoksi kannatan selvityksen teettämistä rautatiekilpailun eduista ja haitoista: rautateiden yksityistämisestä saadut hyvät ja huonot kokemukset on asetettava rinnakkain sen selvittämiseksi, missä muodossa vapauttaminen toimii ja missä ei.

Kukaan ei tällä hetkellä pyydä tällaista vapauttamista: eivät ammattiliitot, eivät kuluttajajärjestöt eikä edes Euroopan rautatieyritysten liitto. Mielestäni olisi ollut parempi, jos olisimme suunnitelman mukaisesti keskustelleet tästä mietinnöstä Erik Meijerin mietinnön yhteydessä, jotta olisi voitu sopia järkevistä menettelyistä, joiden pohjalta jäsenvaltiot ja alueet voisivat osoittaa verkon tiettyjä osia yhdelle nimenomaiselle yritykselle julkisten palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten puitteissa. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että yksi toimilupa olisi voitu antaa yhdelle palveluntarjoajalle määräajaksi mutta kuitenkin täydennettynä selkeästi määritellyillä vaatimuksilla, jotka koskevat palvelujen, turvallisuuden ja ympäristönäkökohtien ottamista huomioon mahdollisimman hyvin.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Päätin äänestää sen puolesta, että Jarzembowskin mietinnössä hyväksytty neuvoston yhteinen kanta hylätään. Yhteisessä kannassa puolletaan tosiasiassa aikataulua henkilöliikenteen kansainväliselle vapauttamiselle vuoteen 2010 mennessä.

Vastustan voimakkaasti tällaista vapauttamista, jolla ei – toisin kuin täysin vapaiden markkinoiden kiihkeät kannattajat väittävät – luoda entistä parempia palveluja entistä edullisemmin. Pikemminkin vapauttamisella vaarannetaan jäsenvaltioiden tarjoamat julkisen palvelut. Matkustajien, joista puhutaan nykyään asiakkaina, suuri enemmistö saa varautua hintojen korotuksiin ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Maaseutualueet kärsivät jälleen kerran eniten tästä prosessista.

Kaiken lisäksi vapauttaminen vaarantaa pienten jäsenvaltioiden rautatieyritykset, ja sillä on vahingollisia vaikutuksia rautatiehenkilöstön työskentely- ja työehtoihin kaikkialla Euroopan unionissa.

Äänestin näin ollen yhteisen kannan hylkäämisen puolesta ja tätä vapauttamista edistäviä tarkistuksia vastaan puolustaakseni julkisia palveluja, matkustajia ja rautatiealan työntekijöitä kaikkialla Euroopassa.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Vastavuoroisuusperiaatetta on kunnioitettava, ja mahdollisuus kuljettaa matkustajia kansallisten rajojen ylitse on tärkeä asia. Jäsenvaltioiden on kuitenkin itse voitava päättää kansallisen rautatieliikenteen yksityistämisestä. Yksityistetyt rautatiet, joita ei ole integroitu osaksi kunkin maan rautatieverkkoa, ovat usein toimineet huonosti ja lisänneet veronmaksajien kustannuksia (esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

Tämän vuoksi haluan tukea neuvoston yhteistä kantaa, jossa ei mennä yhtä pitkälle, ja äänestän näin ollen parlamentin tarkistuksia vastaan.

Savaryn mietintö (A6-0480/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin ääneni kollegani Gilles Savaryn laatimalle varsin mainiolle mietinnölle, jossa käsitellään suositusta toiseen käsittelyyn direktiivin antamiseksi yhteisön rautateillä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä.

Olen samaa mieltä siitä, että veturinkuljettajien ja muun henkilökunnan järjestelmän välille on tehtävä selvä ero. Lisäksi on tärkeää, että EU:n veturinkuljettajien hyväksyntäprosessi toteutetaan mahdollisimman ripeästi siten, että tällainen hyväksyntä on käytössä samalla, kun alan taloudellisen vapauttamisen myötä syntyvä kilpailu antaa vauhtia rautateiden tavaraliikenteen kehittymiselle. Näillä näkökohdilla taataan laatu ja siten turvallisuus. Toivon, että Eurooppa-neuvosto on kyllin viisas ottaakseen ne huomioon.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka myönnän, että on tärkeää määritellä tämän alan työntekijöitä, erityisesti junankuljettajia, koskeva hyväksyminen, tämä asia on osa rautatieliikenteen alan vapauttamisprosessia, jota edistävät EU:n toimielimet, neuvosto (kansalliset hallitukset), komissio ja parlamentin enemmistö viimeksi mainitun ollessa sen kaikkein intomielisin kannattaja.

Näin ollen vaikka jotkin työntekijöiden oikeuksia ja eräitä teknisiä seikkoja koskevat ehdotukset ovat myönteisiä, on muistettava, että nämä toimenpiteet ovat osa käynnissä olevaa yksityistämisaaltoa, eikä niillä paranneta palveluja.

Lisäksi on esitetty useita kysymyksiä. Ensinnäkin suuret ylikansalliset yritykset "tuovat maahan" ihmisiä työskentelemään tietyssä maassa, ja "vapaan pääsyn" ja "kilpailukyvyn" nimissä nämä yritykset saattavat nämä henkilöt kilpailemaan suoraan paikallisten työntekijöiden kanssa. Lisäksi nämä yritykset tekevät sopimuksia, jotka ovat työntekijöiden kannalta epäedullisia ja kannustavat sosiaaliseen polkumyyntiin. Toiseksi näiden työntekijöiden saavuttamat oikeudet vaarannetaan. Kolmanneksi komissio ja virasto määrittelevät sen mallin, jota on tarkoitus noudattaa, ja ne vaatimukset, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, eikä toisin päin eli siten, että noudatettaisiin kansallisia lakeja ja säännöksiä, jotka muut jäsenvaltiot ovat tunnustaneet.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Matkustajilla on oltava asianmukaiset oikeudet, mutta tällä tavalla luodaan liikaa EU:n tason yksityiskohtaista sääntelyä. Ehdotuksessa korvausoikeus on paljon Ruotsissa voimassa olevaa korvausoikeutta heikompi. Parlamentin pyrkimys sisällyttää sääntelyyn paitsi kansainvälinen liikenne – jossa EU:n puuttuminen on osin perusteltua – myös täysin paikallinen tai kansallinen liikenne on tarpeetonta ylisääntelyä. Kaiken lisäksi näihin sääntöihin liittyy vaara ruotsalaisten korvausehtojen heikentymisestä, jonka niiden takia matkustajien voi olla junan myöhästyessä vaikeampi päästä eteenpäin taksilla tai linja-autolla.

Sterckxin mietintö (A6-0479/2006)

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. (EN) Tuin tarkistusta 65, koska neuvoston yhteisessä kannassa ei oteta riittävästi huomioon tarvetta sopeuttaa asteittain rautatieasemia ja -kalustoa ottamaan vastaan vammaisia ja liikuntarajoitteisia. Olemassa olevan infrastruktuurin ja kaluston asteittainen parantaminen on ehdottoman välttämätöntä, kun otetaan huomioon kaluston ja infrastruktuurin elinikä. Lisäksi rautatieliikenteellä on paljon potentiaalisia matkustajia, jotka voisivat käyttää junia, jos se vain olisi heille mahdollista.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tätä mietintöä on analysoitava niiden EU:n rautatiepoliittisten tavoitteiden yhteydessä, joiden osalta komissio on viime vuosina laatinut jo kolme lainsäädäntöpakettia. Mietinnön tarkoituksena on yksinkertaisesti täydentää teknistä ja oikeudellista kehystä rautatieliikenteen täydellisen vapauttamisen asteittaista toteuttamista varten. Tosiasiassa tämä tarkoittaa sitä, että suurten yksityisten yritysten intressien annetaan ohjata rautatieliikennettä, ja hintana on keskeisten kansallisten julkisten yhtiöiden purkaminen.

Tämä rautatieliikenteen matkustajien oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva asetusehdotus olisi ymmärrettävä tässä asiayhteydessä. Mietinnössä pyritään muun muassa laajentamaan direktiivin soveltamisalaa kattamaan kansallisten rautatieliikenteen matkustajien lisäksi kansainväliset rautatieliikenteen matkustajat, määrittelemään matkustajille annettavat tiedot ja heille maksettavat korvaukset myöhästymisten, onnettomuuksien tai kuolemantapausten sattuessa. Lisäksi mietinnössä pyritään takaamaan liikuntarajoitteisille henkilöille mahdollisuus käyttää rautateitä.

Matkustajien oikeuksien määrittely toteutetaan toisin sanoen osana sitä meneillään olevaa prosessia, jolla vaarannetaan matkustajien perusoikeus korkeatasoiseen julkiseen liikenteeseen.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska henkilöliikenne rautateillä lisääntyy EU:ssa. Lisäksi samalla, kun liikenteelle on luotava selvästi kestävämpi rakenne, mitä Euroopan laajuisen verkon rakentamisprosessi helpottaa suuresti, rautatieyritysten on toimittava kaikille yhteisten yksinkertaisten sääntöjen ja velvoitteiden mukaan. Liikenteen tarkoituksenmukaisuuden lisäämisestä keskusteltaessa unohdetaan usein erityisesti matkustajien oikeudet. Kaiken lisäksi sen vuoksi, että tietyt rautatielinjat ovat monopolien hallinnassa, kuten Englannin kanaalin alittava Channel Tunnel Rail Link (CTRL) -rata, matkustajat eivät voi käyttää kuin yhden yrityksen palveluja. Samalla, kun kansainvälisten rautatiematkustajien oikeuksia lisätään, pidän tärkeänä sitä, että sääntelyelimet tekevät nykyistä enemmän työtä tiettyjen yritysten/toimijoiden nykyisen lähestymistavan osalta tämän lähestymistavan johdonmukaisuuden ja tasapuolisuuden varmistamiseksi.

  Evangelia Tzampazi (PSE), kirjallinen. (EN) Mitä tulee suositukseen toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (Sterckxin mietintö), haluan täsmentää, että PSE-ryhmän Kreikan valtuuskuntaan kuuluvat jäsenet (Arnaoutakis Stavros, Beglitis Panagiotis, Matsouka Maria, Lambrinidis Stavros ja Tzampazi Evangelia) äänestivät tyhjää tarkistuksista 59 ja 69, joiden mukaan "kaikissa junissa rajatylittävät junat ja suurnopeusjunat mukaan lukien pitäisi olla erikseen merkityt alueet, joiden ansiosta matkustajat voisivat ottaa juniin mukaan lastenvaunut, pyörätuolit, polkupyörät ja urheiluvälineet."

Vaikka olemme samaa mieltä tämän vaatimuksen toteuttamisesta muiden välineiden osalta, pyörätuolien osalta olisi kuitenkin otettava huomioon, ettei pyörätuoli ole mikä tahansa vammaisen henkilön väline vaan itse asiassa hänen ruumiinsa osa. Tässä mielessä sellaisen kuljettamisesta ei pidä periä ylimääräisiä maksuja.

Tämän vuoksi äänestimme tyhjää tarkistuksista 59 ja 69 ja tuimme tällä tavoin vammaisten ihmisten oikeutta matkustaa ilman lisäkustannuksia.

Jarzembowskin (A6-0475/2006), Savaryn (A6-0480/2006) ja Sterckxin mietinnöt (A6-0479/2006)

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista suuren tyytyväisyyteni siihen, että Euroopan parlamentti on toiminut sangen viisaasti torjuessaan rautatiejärjestelmän ja kansallisten rautatiejärjestelmien vapauttamisen.

Kannatan itse lämpimästi rautatieverkkojen avaamista ja uskon vahvasti rajattomien eurooppalaisten rautateiden rakentamiseen, mikä tarkoittaa tosiasiassa kansallisten monopolien loppua. Tästä huolimatta katson, ettei komission ehdottamaa vapauttamismenetelmää, joka johtaa riitelyyn määräajoista ja päivämääristä, voida hyväksyä. Lisäksi se johtaa väistämättä siihen tilanteeseen, jossa rautatietalous keskittyy muutamille suurille yrityksille samalla, kun monet kansalliset yhtiöt katoavat ja kiivasta kamppailua käydään eniten voittoa tuottavista markkinasegmenteistä eli suurten nopeuksien radoista. Lisäksi on todennäköistä, että aluesuunnitteluun liittyvien budjettikohtien rahoittamisessa ilmenee suuria vaikeuksia.

Rautatiepalveluihin sisältyvät sekä pitkän matkan junat että alueelliset junayhteydet, jotka ovat usein kannattamattomia ja joita rahoitetaan nykyisillä kansainvälisillä pitkän matkan linjoilla. Minua huolestuttaakin suuresti huomata, ettei tätä näkökohtaa ole otettu kunnolla huomioon. Kuinka pienet sivulinjat, jotka ovat hyvin hyödyllisiä, aiotaan rahoittaa, kun kansainvälisen kilpailun avaaminen ehdyttää rahoituksen ja alentaa rautatieyritysten katteita? Tähän kysymykseen meidän on vastattava. Meillä on aikaa vuoteen 2010 saakka, ja haluaisin itse, että julkisten palvelujen ja aluesuunnitteluun liittyvien budjettikohtien rahoitus otettaisiin pian parlamenttimme esityslistalle.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Samalla, kun menoleikkaukset jatkuvat ja kun tämän vuoksi sekä alueellisia rautatiepalveluja että kansainvälisiä rautatieyhteyksiä karsitaan jatkuvasti, joka puolella poliittista kenttää on nyt alettu vaatia, että enemmän matkustajia ja enemmän rahtitavaraa on kuljetettava rautateitse siten, että käyttöön otetaan samat käytännöt, joita on käytetty maanteiden tavaraliikenteessä ja halpalentoliikenteessä. Pyrittäessä erottamaan rautateiden hallinta palvelujen tarjoamisesta toivotaan, että yksityiset yritykset alentavat hintojaan ja houkuttelevat lisää asiakkaita näyttäessään asiakasystävällisemmiltä. Mielestäni tällä lähestymistavalla ei loppujen lopuksi saavuteta haluttua lopputulosta. Kaikki huomio kiinnitetään kustannusten alentamiseen ratoja sulkemalla, palveluja karsimalla, hintoja nostamalla ja hankkiutumalla eroon monista tappioita aiheuttavista asiakkaista.

Savaryn ja Sterckxin mietinnöt eivät tarjoa riittävästi vastapainoa Jarzembowskin vapauttamissuunnitelmille. Savaryn mietintö on elintärkeä, koska sillä pyritään vähentämään teknisiä ongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet rajatylittävien junien kulkua sähköistämisestä lähtien. Sterckxin mietinnössä on hukattu tilaisuus pakottaa rautatieyhtiöt parantamaan rajatylittävien palvelujen saatavuutta ja säilyttämään ne. Nykyisellään mietinnöstä hyötyvät ainoastaan vammaiset henkilöt.

Wallisin mietintö (A6-0481/2006)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavan kollegani Diana Wallisin laatiman mainion mietinnön puolesta. Mietinnössä käsitellään suositusta toiseen käsittelyyn asetuksen antamiseksi sopimukseen perustumattomista velvoitteista.

Vaikka yleissääntönä on, että sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki on sen maan laki, jossa vahinko on tapahtunut, toteutuessaan tämä mietintö mahdollistaa uhrin kotimaan lainsäädännön soveltamisen esimerkiksi auto-onnettomuudessa syntyneeseen ruumiinvammaan. Kun otetaan huomioon tilanteiden monimutkaisuus, tämä kanta mahdollistaa henkilöiden palauttamisen kyseistä onnettomuutta edeltäneeseen tilanteeseen. On kuitenkin vielä löydettävä kompromissi tiedotusvälineissä kunnianloukkauksen kohteeksi joutuneille henkilöille maksettavista vahingonkorvauksista, koska parlamentti haluaa, että on sovellettava sen maan lakia, jonka yleisölle julkaistu aineisto tai ohjelma-aineisto on pääasiallisesti suunnattu, tai jos tämän kriteerin soveltaminen ei ole ilmeistä, sen maan lakia, jossa toimituksellista määräysvaltaa käytetään. Kompromissin saavuttaminen ei ole helppoa.

  Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Wallisin mietintöön (A6-481/06) sisältyy ehdotuksia, jotka koskevat lain valintaa yksityisyyden suojan ja henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien suojan loukkaamistapauksissa. Näiden ehdotusten mukaan tapaukset ratkaistaan siinä maassa, jossa vahinko on tapahtunut. Äänestämme näitä ehdotuksia vastaan, koska ne tarkoittaisivat Ruotsissa voimassa olevan ilmaisunvapautta ja lehdistönvapautta koskevan lainsäädännön rajoittamista. Esimerkiksi ruotsalaiseen lehteen voidaan soveltaa muissa maissa muita lakeja kuin niitä, jotka ovat voimassa maassa, jossa lehti ilmestyy.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Tämän niin sanotun Rooma II -asetuksen ansioksi on luettava se, että sillä pyritään helpottamaan rajatylittävien riita-asioiden käsittelyä siten, että moniin tilanteisiin sovelletaan yleissääntöä, jonka mukaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki on sen maan laki, jossa vahinko on tapahtunut.

Kannatamme kyllä sääntöjen yhdenmukaistamista silloin, kun lait ovat keskenään ristiriidassa. Vain tällä tavalla oikeusvarmuutta voidaan lisätä. Sääntöjen on kuitenkin oltava täsmällisiä ja selkeitä, miten asia ei useinkaan ole.

Mitä tulee erityisesti liikenneonnettomuuksiin samoin kuin kunnianloukkauksiin tai yksityisyyden loukkauksiin audiovisuaalisessa tai painetussa mediassa, ehdotettujen sääntöjen tarkoituksena on uhrin suojelu erityisesti siten, että korvausten saaminen on hänelle nykyistä helpompaa.

Lehdistönvapaus ja ilmaisunvapaus on taattava, eivätkä säännöt saa johtaa virheellisesti asianosaisten oikeuksien rajoittamiseen.

Tässä mietinnössä huolehditaan takeista siten, että siinä annetaan lainvalintaa koskevat tavanomaiset säännöt. Äänestämme mietinnön puolesta.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Rooma II -mietintöön, jonka puolesta Euroopan parlamentti on tänään äänestänyt, sisältyy kaksi sanamuotoa, jotka ovat ristiriidassa ruotsalaisen lehdistönvapauslainsäädännön kanssa. Valitettavasti ei ollut mahdollista äänestää niitä tarkistuksia vastaan, joihin kyseessä olevat sanamuodot sisältyivät, koska ne olivat osa suurempaa kokonaisuutta. Päätin äänestää mietinnön puolesta, mutta haluan, että varauksellinen kantani tarkistukseen 9 ja tarkistuksen 19 7a kohtaan kirjataan pöytäkirjaan.

(IT) Libyassa työskennelleelle hoitohenkilökunnalle langetettu kuolemantuomio: B6-0024/2007

  Димитър Стоянов (ITS). – Аз гласувах "за" това предложение, но пред себе си имам един текст, който е изпълнен с тежък изказ. В него няма нищо, което реално да се казва. Тази резолюция трябваше да бъде приета преди осъждането на българските медицински сестри на смърт, а не сега постфактум. И защо, когато бяха осъдени, висшите представители на Съюза се правеха, че са паднали от небето и че за осем години те не са разбрали, че има такова нещо. Или може би им беше по-лесно да си затварят очите, защото европейските държави въртят една много хубава търговия с Либия.

Искам да Ви кажа, уважаеми колеги, че ние сме изправени съвсем очевидно пред един тежък диктаторски режим. И с такъв режим единственият начин, по който може да се справяш, е с решителност, твърдост и непоколебимост. Затова аз настоявам, всички европейски държави да прекратят незабавно търговските си отношения с Либия, което ще бъде оказване на истински натиск върху тази тоталитарна държава.

В заключение, бих искал да кажа, че ако това не стане, това ще означава, че в Европа се е открил нов вид програма - "петрол срещу човешки животи".

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta tukeakseni niitä, jotka ovat joutuneet Libyan epäinhimillisten viranomaisten vääryyden kohteeksi. Irtisanoudun kuitenkin siitä päätöslauselmaesityksessä esitetystä vaatimuksesta, joka koskee kuolemanrangaistuksen täydellistä kieltämistä kaikkialla maailmassa. Mielestäni kuolemanrangaistus voi olla asianmukainen ja tarpeellinen, kun käytössä on täysin luotettavat ja asianmukaiset oikeudenkäyntimenettelyt, jotka on varmistettu kattavilla muutoksenhakumenettelyillä. On selvää, ettei näin ole Libyassa.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin ääneni päätöslauselmalle, jonka ovat esittäneet ne poliittiset ryhmät, jotka tuomitsevat Libyan rikostuomioistuimen langettaman tuomion, jossa viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalainen lääkäri todetaan syyllisiksi ja tuomitaan kuolemaan syytettyinä HI-viruksen tahallisesta tartuttamisesta lähes 500 lapseen. Tämän päätöslauselman yhteydessä voin jälleen kerran toistaa vastustavani jyrkästi kuolemanrangaistusta, jonka poistamisella voidaan vahvistaa ihmisarvon kunnioittamista ja puolustaa ihmisoikeuksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme tämän päätöslauselman puolesta, koska vastustamme kuolemanrangaistusta ja siten libyalaisen tuomioistuimen päätöstä tuomita viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalainen lääkäri kuolemaan ampumalla ja näiden tuomioiden pysyttämistä voimassa 19. joulukuuta 2006.

Lisäksi haluamme esittää syvän huolemme niistä perusteista, joiden nojalla syytetyt on tuomittu, ja siitä, miten heitä on kohdeltu tutkintavankeudessa.

Toteamme jälleen vastustavamme kuolemanrangaistusta ja tähdennämme, että kuolemanrangaistuksen poistamisella voidaan vahvistaa ihmisarvoa ja edistää ihmisoikeuksien asteittaista kehittämistä. Näin ollen vaadimme, että kuolemanrangaistus poistetaan kaikkialla maailmassa.

Lisäksi yhdymme Libyan toimivaltaisille viranomaisille esitettyyn vetoomukseen siitä, että niiden on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kuolemantuomion arvioimiseksi uudelleen ja sen kumoamiseksi ja pohjustettava tietä sille, että asia voidaan ratkaista nopeasti inhimillisten näkökohtien perusteella.

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen (MT). Tälle päätöslauselmalle antamani ääni ilmentää ennen kaikkea sitä, että vastustan kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa.

Mielestäni niitä monivuotisia toimia, joita monet maat, muun muassa Malta, ovat toteuttaneet Libyan lähentämiseksi kansainväliseen yhteisöön, ei voida niin vain hylätä. Tämä asia osoittaa, että kummankin osapuolen välillä tarvitaan pikemminkin aiempaa enemmän kuin vähemmän vuoropuhelua.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaisen lääkärin kuolemantuomioon johtanut oikeudenkäynti on osoitus siitä, etteivät eräät maat epäröi pitää ulkomaiden kansalaisia panttivankeinaan.

Miten tahansa asiaa tarkastellaankaan, todistusaineistosta käy selvästi ilmi, etteivät ne, jotka on tässä oikeudenkäynnissä tuomittu kuolemaan, ole syyllistyneet niihin rikoksiin, joista heitä syytetään. Oikeudenkäynnit kuitenkin jatkuivat. Ainoa selitys on, että näitä ulkomaiden kansalaisia käytetään sisäisiin tai ehkäpä ulkoisiin poliittisiin tarkoituksiin.

Tällaiset tapahtumat eivät yllätä ketään, kun kyse on maasta, jossa demokratiasta ei ole tietoakaan, tai maasta, jossa ainakaan oikeusvaltio-periaatetta ei juurikaan noudateta. Kaiken lisäksi kuolemaan tuomittujen joukossa on 1. tammikuuta alkaen viisi EU:n kansalaista, minkä vuoksi meidän on pyrittävä toimillamme puolustamaan oikeutta ja yleisten oikeusperiaatteiden kunnioittamista tässä asiassa.

Tämän päivän Libya on maana sama kuin se on aina ollut paitsi, että poliittiseen realismiin liittyvistä syistä sen on täytynyt muuttaa käyttäytymistään. Libyan on ymmärrettävä, ettemme voi hyväksyä näiden ihmisten pitämistä poliittisina panttivankeina.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Bulgarialaisille sairaanhoitajille ja palestiinalaiselle lääkärille Libyassa langetettu kuolemantuomio on hirvittävä asia, ja se syventää heidän murhenäytelmäänsä, jonka syynä on kahdeksan vuotta jatkunut aiheeton vangitseminen. Olemme olleet eturintamassa vaatimassa heidän vapauttamistaan.

Valitettavasti vihreät ja kommunistit vaativat vastoin suositustani, että päätöslauselmaan sisällytetään kohta, joka koskee kuolemanrangaistuksen vastustamista laajemmalla periaatteellisella tasolla. Vaikka monet meistä äänestivät tätä kohtaa vastaan, se on osa tekstiä, jota muutoin voimakkaasti tuemme. Konservatiiveista monet eivät periaatteellisesti vastusta kuolemanrangaistusta, kuten en itsekään sitä vastusta. Päinvastoin toivoisimme, että se otettaisiin uudelleen käyttöön tietyissä hyvin erityisissä ja tiukasti valvotuissa olosuhteissa. Tämän vuoksi haluamme tehdä selväksi, ettei tälle erinomaiselle päätöslauselmalle antamamme tuki missään nimessä tarkoita sitä, että hyväksyisimme 2 kohdan.

Romeva i Ruedan mietintö (A6-0439/2006)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Haluan onnitella kollegaani Romeva i Ruedaa tästä vuosikertomuksesta. Vastasin itse yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisestä tätä asiaa koskevasta kertomuksesta silloisessa ulkoasiainvaliokunnan turvallisuuden ja aseistariisunnan alivaliokunnassa.

Tuolloin ongelmana oli Euroopan aseiden yhtenäismarkkinoiden toteutumatta jääminen, mikä johti tilanteeseen, jossa vienti oli välttämätöntä kansallisten markkinoiden jakautumisen takia. Jo tämä tarkoitti sitä, että eurooppalaisia aseita päätyi hyvin epäilyttäviin käsiin, ja kuten me aivan äskettäin saimme huomata, törmäsimme Irakissa omiin aseisiimme vihamielisissä käsissä.

Toinen ongelma oli oikeusperustan puuttuminen aseiden myyntiä koskevilta käytännesäännöiltä osittain sen vuoksi, etteivät eräät jäsenvaltiot halunneet hankaluuksia maailman asemarkkinoilla toimiville myyntimiehilleen.

Romeva i Ruedan mietinnöstä käy ilmi, että meitä vaivaavat edelleen samat ongelmat. Mitä kauemmaksi tulevaisuuteen lykkäämme ratkaisuja, sitä enemmän kurjuutta aseiden vapaat markkinat aiheuttavat maailmassa ja sitä kalliimman hinnan joudumme maksamaan tehottomuuden, pakolaisuuden ja turvapaikan hakemisen muodossa, mihin ovat syynä nämä epäluonnolliset onnettomuudet, joista olemme viime kädessä itse vastuussa.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tämä valiokunta-aloitteinen mietintö aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen mukaisesta neuvoston seitsemännestä ja kahdeksannesta vuosikertomuksesta on äskettäin hyväksytty laajalla äänten enemmistöllä. Kiitän esittelijää laadukkaasta työstä ja tässä asiassa saavutetusta yhteisymmärryksestä.

Mietinnössä muistutetaan painokkaasti siitä, että käytännesäännöt on muutettava yhteiseksi kannaksi, jotta käytännesääntöjen aseiden viennin valvontaa tehostavia oikeudellisia vaikutuksia voidaan vahvistaa ja tätä asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä yhdenmukaistaa.

Samalla tavalla mietinnössä kehotetaan Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan aseiden vientiä koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemistä Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa – mikä olisi mielestäni hyödyllistä.

Lisäksi mietinnössä esitetään joitakin tarpeellisia täsmennyksiä käytännesääntöjen sisältöön ja soveltamisalaan, ja siinä ehdotetaan perustellusti, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen olisi otettava aseiden vientiä ohjaavaksi yleiseksi kriteeriksi.

Euroopan unionin on nyt enemmän kuin koskaan tehtävä kaikkensa esiintyäkseen vastuullisena maailmanlaajuisena toimijana, jonka aseiden leviämisen – joka on monien konfliktien ja vakavien ihmisoikeusloukkausten lähde – estämiseen tähtäävät ponnistelut tunnustetaan.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Olen erityisen iloinen siitä, että parlamentti haluaa EU:n edistävän aktiivisesti kansainvälistä asekauppasopimusta. Myönnämme, että asemenot ovat pois vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta. Minkään yrityksen ei missään maassa pidä hyötyä kurjuudesta ja ihmisoikeusloukkauksista, joita näemme esimerkiksi Darfurissa. Niiden maiden, jotka puhuvat diplomatian kieltä, ei pidä hyötyä konfliktien ruokkimisesta. Kuten kertomuksessa todetaan, meidän on löydettävä parempia tapoja varmistaa, että lisensointijärjestelmiemme lopullinen käyttö vastaa alkuperäistä tarkoitusta ja ettei aseita kulkeudu sellaisille hallinnoille tai oppositioliikkeille, jotka turvautuvat epäinhimilliseen kohteluun.

Olen myös tyytyväinen viennin luottotakuita koskevaan viittaukseen, mutta olisin halunnut, että mietinnössä olisi menty vielä pidemmälle. Jäsenvaltioiden ei pidä toimia asemyynnin takaajina. Sellainen tarkoittaa parhaimmillaankin kilpailun vääristymistä ja voi johtaa lahjontaan. Pahimmillaan se lisää velkojen takaisinmaksua, ja kuten olemme äskettäin nähneet Tansanian tapauksessa, köyhien maiden on yhä vaikeampi investoida terveyteen, koulutukseen ja todelliseen kestävään kehitykseen.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Aseiden viennin valvonta kuuluu kullekin jäsenvaltiolle kunkin kansallisen lainsäädännön kautta ja YK:ssa tehtävän yhteistyön kehyksessä. Vastustan ehdottomasti suunnitelmia mahdollisesta aseiden viennin valvontaa varten perustettavasta EU:n virastosta. Mietinnössä käsitellään aseiden vientiä koskevien sitovien käytännesääntöjen luomista EU:n puitteissa. Siinä ehdotetaan uuden EU:n elimen perustamista valvomaan jäsenvaltioiden vientiä. Tätä asiaa koskevista periaatteellisista katsantokannoista riippumatta on perusteltua epäillä, johtaako se tavoitteena olevaan rajoittavampaan politiikkaan. Euroopan puolustusvirastohan pyrkii samalla lisäämään jäsenvaltioiden vientipolitiikan koordinointia ja vapauttamista. Katson, että YK soveltuu kokemuksensa, tietämyksensä ja maailmanlaajuisen merkityksensä ansiosta parhaiten johtamaan maailmanlaajuista aseriisuntatoimintaa ja huolehtimaan parhaiden mahdollisten käytännesääntöjen noudattamisesta.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Aseteollisuus ei ole sinänsä kaikkein likaisin ja korruptoitunein liiketoiminnan ala, mutta korruptio on omiaan pesiytymään sen käytännön toimintaan.

Tämän vuoksi katson, että julkisten ja yksityisten toimijoiden käyttäytymistä on valvottava tarkasti, jotta painostuksella, olipa se sitten oikeudellista tai ei, voi olla jokin vaikutus.

Olen jo kauan kannattanut näiden käytännesääntöjen muuttamista sitoviksi.

Lopuksi käsittelen Kiinan kysymystä. Käymme tätä keskustelua joka vuosi. Kiina ei anna takeita siitä, että se käyttää sotilasmateriaalia vaatimustemme mukaisesti, vaan tilanne on itse asiassa päinvastainen. Tämä peruste on jo yksinään riittävä. Lisäksi meidän on pyrittävä tekemään tästä maailmanpolitiikassa koko ajan tärkeämmästä toimijasta kumppani, kun pyrimme saavuttamaan aiempaa rauhanomaisemman, vähemmän väkivaltaisen maailman. Tämä ei toteudu siten, että talouden nimissä tehdään jatkuvasti myönnytyksiä. Joissakin olosuhteissa se voi olla oikea tapa edetä mutta ei tässä tapauksessa.

Viimeiseksi pahoittelen sitä, että mietinnössä sekoitetaan keskenään tosiasiassa hyvin erilaisia tapauksia niputtamalla yhteen Kiina, Kolumbia, Etiopia, Eritrea, Indonesia, Nepal ja Israel.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Romevan mietinnön sisältö ei suureksi osaksi ole kiistanalainen, mutta siinä vaaditaan EU:n aseiden vientiin sovellettavia lainsäädännöllisesti sitovia käytännesääntöjä ja pyritään väistämättä laajentamaan EU:n toimivaltaa. Meidän olisi sen sijaan korostettava kansainvälistä sopimusta, jossa otetaan painopisteeksi ne maat, jotka aseistavat jatkuvasti terroristeja ja kapinallisia ja joihin ne, jotka suhtautuvat aina hyvin kriittisesti läntisiin demokratioihin, eivät näytä kiinnittävän huomiota. Tämän vuoksi äänestimme tyhjää tästä päätöslauselmasta.

Hedkvist Petersenin mietintö (A6-0449/2006)

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Konservatiivien mielestä tieliikenneturvallisuus on hyvin tärkeä asia, mutta emme voi tukea tätä mietintöä sen vuoksi, että siinä vaaditaan yhdenmukaistamisprosesseihin perustuvia EU:n laajuisia toimia sellaisen hallitustenvälisen yhteistyön sijasta, joka koskisi rajallista määrää rajatylittäviä asioita. Tässä asiassa merkitystä on myös maantieteellisillä näkökohdilla, perinteellä ja kulttuurilla, ja koska tilastojen mukaan liikenneturvallisuus on Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo nykyisellään Euroopan parhaimmistoa, emme katso, että moniakaan näistä toimista on tarpeen toteuttaa EU:n tasolla.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tätä mietintöä ja useita tarkistuksia vastaan, koska parlamentti toimii toissijaisuusperiaatteen vastaisesti pyrkiessään velvoittamaan poliisiviranomaiset kaikkialla Euroopassa noudattamaan samoja sääntöjä, joiden tehoa ei ole missään tapauksessa osoitettu.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Kollegani mietinnössä esitellään tieturvallisuuden ja tieliikenneonnettomuuksien torjunnan alalla tapahtunut edistyminen. Euroopan teillä sattuneiden kuolemantapausten määrä on pudonnut 17,5 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2005, ja tähän kehitykseen voi olla vain tyytyväinen, mutta on selvää, ettei se riitä, koska Euroopan unionissa kirjataan vuosittain yhä yli 40 000 kuolemantapausta.

On yllättävää, etteivät monet tässä mietinnössä esitetyt tieliikenneturvallisuutta koskevat ehdotukset liity pelkästään rankaisutoimenpiteiden toteuttamiseen. Sehän on ollut Ranskassa lähestymistapana. Mietinnössä esitetään pikemminkin ehdotuksia, jotka liittyvät kuljettajien opettamiseen, ajoneuvokannan laatuun ja tieinfrastruktuurin kuntoon. Tuemme näitä ehdotuksia.

Ranskassa tieliikennekuolemien määrä on tosiaankin vähentynyt vuosi vuodelta, mutta samalla ajokorttinsa menettäneiden suuttumus on kasvanut kasvamistaan. "Poliisipelon" lisäksi nykyään ovat tavallisia automaattiset ylinopeusrangaistukset, joita annetaan jopa silloin, kun ylinopeutta on vain 1 kilometri tunnissa.

Yhteensä 36 miljoonasta kuljettajasta 3,5 miljoonaa on saanut ajokorttiinsa miinusmerkintöjä, ja lähes 70 000 kuljettajaa on menettänyt ajokorttinsa. Jos halutaan saavuttaa yleinen tieliikenteen turvallisuuden tavoite, autoilijoita on lakattava vainoamasta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vuonna 2003 hyväksytyssä Euroopan tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelmassa on asetettu tavoitteeksi tieliikennekuolemien puolittaminen vuoteen 2010 mennessä, mikä tarkoittaa alle 25 000:ta kuollutta vuodessa. Vaikka määrä onkin laskenut vuosina 2001–2005, tavoitteen ei ennusteta toteutuvan.

Tieliikennekuolemia on torjuttava monilla eri aloilla, joita ovat kuljettajien koulutus, teiden kunto, ajoneuvokannan kunto ja pelotteet siten, että näistä kaikista muodostuu liikennealaa koskeva kokonaisstrategia.

Jotta näin tapahtuisi, on toteutettava kohdennettuja toimenpiteitä seuraavilla aloilla: kouluissa ja autokouluissa tehtävä valistustyö, uusien opetusmenetelmien käyttäminen, kansalaisten tietoisuuden lisääminen, kuljettajien ja heidän ajoneuvojensa kunnon valvonta – mikä olisi toteutettava pikemminkin ennalta ehkäisyn ja koulutuksen muodossa kuin hankkimalla sakkotuloja – teiden laatu ja asianmukaiset ja selkeät opasteet sekä julkisen liikenteen kustannuksella rajusti lisääntyneen autoliikenteen ottaminen pohdittavaksi. Tästä seuraa, että on tärkeää sisällyttää tämä kysymys osaksi julkisen liikenteen käyttöä edistävää asianmukaista liikennealan strategiaa.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestän tätä mietintöä vastaan, koska katson, että siinä on lähtökohtana virheellinen ajattelutapa siitä, mikä poliittinen taso on vastuussa liikenneturvallisuuskysymyksistä. Kesäkuun lista katsoo, että jäsenvaltioilla on ensisijainen poliittinen vastuu siitä, mitä lainsäädäntötoimenpiteitä on toteutettava liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tieliikenneturvallisuuden korkeampi taso voidaan saavuttaa siten, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön ne strategiat, jotka ovat osoittautuneet onnistuneiksi monissa eri EU-maissa. Euroopan parlamentin näkökohdilla voi olla omat ansionsa, mutta niiden anti on tässä yhteydessä hyvin vähäinen.

Mietintöön sisältyy joukko ehdotuksia, joissa ei oteta riittävästi huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta. Näistä ehdotuksista voidaan mainita ehdotus siitä, että 3–18-vuotiaille lapsille on annettava jatkuvasti liikenneturvallisuusopetusta erityisen EU:n toimintasuunnitelman avulla ja että komission on käynnistettävä tiedotuskampanjoita, joilla torjutaan kuljettajien ajoväsymystä jäsenvaltioissa, ja että komission on lisäksi selvitettävä kuljettajien ajoväsymyksen seurauksia tieliikenneturvallisuuden kannalta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Nopeusrajoitukset ovat yksittäisiä jäsenvaltioita koskeva asia, johon vaikuttavat monet tekijät, ja sen vuoksi niistä on päätettävä kansallisesti. Vaikka säätäisinkin mielihyvin ympäristö- ja turvallisuussyistä siitä, että Saksan on luovuttava "autobahneistaan" (moottoriteistään), Saksan pakottamisella ulkoapäin olisi enemmän kielteisiä vaikutuksia. Se päinvastoin heikentäisi niitä poliittisia voimia Saksassa, jotka pyrkivät tähän samaan tavoitteeseen.

Promilleraja 0,5 on liian korkea, eikä sitä voida missään tapauksessa hyväksyä.

Olisi yhtä typerää asettaa ajovaloja koskevia EU:n tason vaatimuksia kuin pakottaa Yhdistynyt kuningaskunta ottamaan käyttöön oikeanpuoleinen liikenne. Jos 5 000 ihmisen henki voidaan säästää, toimen toteuttamisen pitäisi olla helppoa kansallisella tasolla. Äänestän joka tapauksessa sen puolesta, että jäsenvaltioita kehotetaan torjumaan raskaiden ajoneuvojen kuljettajien vaarallista ajokäyttäytymistä, koska tällä tavalla kunnioitetaan kansallisen parlamentin oikeuksia. Lisäksi ympäristö hyötyy siitä, ettei raskaiden ajoneuvojen anneta kilpailla junien kanssa turvallisuuden kustannuksella.

  Gary Titley (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan Parlamentin Labour-puolueen valtuuskunta on periaatteessa tyytyväinen mietintöön, jolla pyritään EU:n tieliikenteen kuolonuhrien määrän puolittamiseen vuoteen 2010 mennessä. Mietinnössä on myönteistä se, että siinä korostetaan sitä, että tieliikenneturvallisuuden erot ovat kasvaneet eräiden jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi mietinnössä vaaditaan sidosryhmien välisen yhteistyön lisäämistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista.

Tieliikenteen turvallisuutta ei EU:ssa kuitenkaan juurikaan paranneta sillä, että pyritään ottamaan käyttöön ajovalojen päiväkäytön ja yhdenmukaistetun veren alkoholipitoisuuden enimmäismäärän kaltaisia tieturvallisuusaloitteita. Tutkimusten mukaan ajovalojen päiväkäyttö lisää moottoripyöräilijöiden ja jalankulkijoiden riskiä. Jäsenvaltioiden ei pidä muuttaa veren alkoholipitoisuudelle asetettuja rajoja, vaan niiden on pikemminkin keskityttävä jo olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon ja tehokkaaseen seuraamusten määräämiseen lainsäädännön rikkojille. Näin ollen päätimme äänestää tyhjää tästä mietinnöstä.

Záborskán mietintö (A6-0478/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Pidän myönteisenä sen ajatuksen hyväksymistä, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen käsittää poliittisten prosessien uudelleenjärjestelyn, niiden vahvistamisen, kehittämisen ja seurannan siten, että kaikkien politiikkojen määrittelyyn osallistuvat toimijat sisällyttävät naisten ja miesten välisen tasa-arvon kaikkeen politiikkaan kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa. Tämä on toteutettava siten, ettei sillä heikennetä tasa-arvon valtavirtaistamista erillispolitiikoissa, joilla pyritään korjaamaan miesten ja naisten välisestä epätasa-arvosta johtuvia tilanteita.

Politiikat, joilla tavoitellaan yhtäältä tasa-arvoa ja toisaalta sukupuolten valtavirtaistamista, muodostavat toisiaan täydentävän kaksoisstrategian. Niiden on oltava keskenään yhteensopivia, jotta voimme saavuttaa tavoitteen miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, kuten päätöslauselmassa todetaan.

Jokaisen jäsenvaltion on luotava sellaiset olosuhteet, että tosiasiallinen tasa-arvo saavutetaan kaikilla aloilla, eikä pelkästään poliittisten virkojen osalta. Tämän vuoksi pidämme myönteisenä sitä, että tässä täysistunnossa on hylätty mietintöön sisältyvä ehdotus poliittisia puolueita koskevan pakollisen kiintiöjärjestelmän käyttöönotosta kaikkien kollektiivisten elinten ehdokaslistojen kohdalla.

  Lissy Gröner (PSE), kirjallinen. (DE) Tässä mietinnössä arvioidaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa Euroopan parlamentin politiikkaa, ja se on jatkoa tästä aiheesta laatimalleni mietinnölle (A5-0060/2003).

Esillä olevassa mietinnössä, jonka aiheena on sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen valiokuntatyöskentelyssä, käsitellään vuoden 2003 mietinnössä esitettyjä kysymyksiä. Siinä arvioidaan toistaiseksi tehtyjä toimia ja pyritään katsastamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen käytännön toteuttamisen tulevaisuudennäkymiä. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa yksimielisesti hyväksytystä mietinnöstä poistettiin olennaisia kohtia Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän äänestyskäyttäytymisen vuoksi. Tällaisia kohtia ovat esimerkiksi korkean tason ryhmän roolin korostaminen sekä tasa-arvoinen budjetointi ja henkilöstöpolitiikka. Koska olen vakuuttunut siitä, että Záborskán mietintö on olennaisilta osiltaan vaatimattomampi kuin vuoden 2003 päätöslauselma, äänestin sitä vastaan.

  Lydia Schenardi (ITS), kirjallinen. – (FR) Vaikka yhdennetty lähestymistapa miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon on etenkin työhön liittyvissä asioissa välttämättömyys, sitä ei tarvitse toteuttaa ja panna täytäntöön autoritaarisella ja velvoittavalla tavalla.

On kuitenkin valitettavaa, että arvostettu kollegani Anna Záborská ehdottaa mietinnössään, että meidän olisi naisten ihmisarvon ja tasa-arvon nimissä äänestettävä poliittisten puolueiden ehdokaslistoja koskevan pakollisen kiintiöjärjestelmän puolesta. Meidän ei pidä mielestäni sortua asettamaan sukupuolten tasa-arvon ideologiaa kaiken muun edelle. Tällaisella toimella olisi enemmän kielteisiä kuin myönteisiä vaikutuksia, ja se vahingoittaisi viime kädessä naisten julkista kuvaa. Tällä ideologialla naiset vain vahvistaisivat sen oletuksen, että ansioistaan riippumatta naisilta puuttuu sekä pätevyyttä että legitiimiyttä.

On kyllä tarpeen helpottaa naisten pääsyä tiettyihin työpaikkoihin tai tiettyihin vastuutehtäviin, jotka ovat olleet heiltä poissuljettuja tai joissa he ovat olleet toistaiseksi aliedustettuina, mutta älkäämme liioitelko tai kosiskelko yleistä mielipidettä, sillä tätä kautta vain vahingoitamme naisten asiaa.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Tämän naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa kahden viime vuoden aikana tehdyn parlamentaarisen työn arvioinnin yhteydessä minun on kiitettävä puhemies Borrellia, korkean tason ryhmän puheenjohtajaa, joka on osoittanut suurta tarkkanäköisyyttä ja diplomatiaa työtämme tukiessaan, sekä jäsen Kaufmannia, varapuheenjohtajaa, joka on seurannut hyvin tiiviisti työtä, jota tämä ryhmä, joka on välttämätön yhteistyöväline monilla eri aloilla, on tehnyt.

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan toimivalta, sellaisena kuin se on määriteltynä parlamentin työjärjestyksessä, tarkoittaa, että valituilla edustajilla on vastuu kaikkien sellaisten asioiden valvonnasta, jotka liittyvät tasa-arvoon Euroopan parlamentissa, ja niitä ovat muun muassa talousarvio, naisia koskeva tiedotuspolitiikka ja tasa-arvopolitiikkaa koskeva lainsäädäntö sekä sukupuolten tasa-arvon näkökulman toteuttaminen ja sen sisällyttäminen jatkossakin kaikkiin aloihin, myös henkilöstöpolitiikkaan, yhteisvastuullisesti hallinnon kanssa.

Haluan lisäksi todeta arvostavani suuresti kaikkien kollegojeni ja erityisesti jäsen Grönerin valppautta. Jäsen Gröner on koko tämän aloitteen äiti, ja hän painotti mietinnössään sitä, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on tärkein naisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja yhdennettyyn lähestymistapaan liittyvistä kysymyksistä vastuussa oleva Euroopan parlamentin elin. Toivon, että tämä vahva yhteistyö innoittaa jatkossakin työtämme.

11. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

12. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

13. Pyyntö parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi: ks. pöytäkirja

14. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

15. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

16. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

17. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

18. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 13.00.)