Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2502(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0032/2007

Keskustelut :

PV 31/01/2007 - 14
PV 31/01/2007 - 15
CRE 31/01/2007 - 14
CRE 31/01/2007 - 15

Äänestykset :

PV 01/02/2007 - 7.8
CRE 01/02/2007 - 7.8

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0018

Puheenvuorot
Keskiviikko 31. tammikuuta 2007 - Bryssel EUVL-painos

15. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkääminen (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään minun on puhuttava teille yhdestä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan keskeisimmästä osa-alueesta, ja monet parlamentin eri ryhmien esittämät päätöslauselmaesitykset ovat osoitus siitä, kuinka huomionarvoisesta kysymyksestä on kyse.

Kampanjassaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi maailmanlaajuisesti kaikissa olosuhteissa Euroopan unionin perustana ovat suuntaviivat, jotka koskevat suhteita yhteisön ulkopuolisiin maihin kuolemanrangaistuksia koskevissa kysymyksissä, sellaisina kuin ministerineuvosto ne hyväksyi vuonna 1998. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva julkilausuma on jo joitakin vuosia ollut tämän kampanjan tärkeä osa, ei sen keskeinen tavoite vaan välivaihe matkalla käytännön kertakaikkiseen lakkauttamiseen.

Euroopan unioni jatkaa Saksan puheenjohtajakaudella ihmisoikeuksien puolustamista koskevaa politiikkaansa ja vaatii näin ollen painokkaasti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä ja lopullista lakkauttamista.

Tämä tarkoittaa sitä, että aiomme yhtäältä jatkaa keskustelua periaatekysymyksistä – emme pelkästään kahdenvälisessä yhteydenpidossa vaan myös monenvälisillä areenoilla ja erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa – mutta toisaalta myös jatkaa proaktiivista toimintaa käännekohdassa olevissa maissa eli niissä maissa, joissa on kuolemanrangaistuksen osalta havaittavissa joko myönteistä tai kielteistä kehitystä, ja pyrkiä vaikuttamaan näihin maihin erittäin tarkasti määritellyillä toimenpiteillä monissa kiireellisissä yksittäistapauksissa.

Olen tietoinen siitä, että parlamentti on puolustanut johdonmukaisesti tätä politiikkaa, ja olen iloinen voidessani todeta, että olemme saaneet yhdessä jo paljon aikaan. Se, että noin kolmasosassa maailman valtioista kuolemanrangaistus on lailla kumottu tai käytännössä kuollut kirjain, johtuu niiden ihmisten herkeämättömistä toimista, jotka ovat aktiivisesti kampanjoineet käytäntöä vastaan, ja olen tyytyväinen voidessani korostaa, että Euroopan neuvoston aktiivisella toiminnalla on ollut vaikutusta. Tähän mennessä 33 valtiota on ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13:nnen lisäpöytäkirjan, jonka tarkoituksena on kieltää kuolemanrangaistus lailla myös sota-aikoina.

Haluaisin kuitenkin myös mainita, että niitä maita, jotka jatkavat teloituksia ja joilla on valitettavia taantumuksellisia tapoja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen osalta, on yhä liikaa, kaikkiaan 66. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että me jatkamme herkeämättä toimiamme kansainvälisillä areenoilla ja kaikkialla muualla ja pyrimme esittämään perusteluja kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi.

Euroopan unioni on esittänyt tätä ajatusta tukevia päätöslauselmia Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle vuodesta 1999 toimikunnan vuonna 2005 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti, ja tänä aikana osoittautui mahdolliseksi saada vankka enemmistö näiden päätöslauselmien taakse. Edellä mainitun elimen lakkauttamisen jälkeen olemme joutuneet etsimään uusia tapoja edistää kuolemanrangaistuksen kumoamista koskevaa keskustelua, vaikkakin on todettava, että koska kysymykseen ei ole helppoa vastausta, toimintamme on oltava tarkoin harkittua, jos haluamme välttää joutumasta vetäytymään jo saavutetuista asemista, ja juuri sen haluamme todellakin välttää.

Euroopan unionissa on tähän asti ollut tästä asiasta vankka yksimielisyys, mutta toistaiseksi olemme pidättyneet esittämästä tämänsuuntaisia päätöslauselmia YK:n yleiskokouksessa ajatellen, että riski jäädä ilman tukea on jatkuvasti erittäin suuri.

Sen sijaan Euroopan unionin aloitteesta ja ensimmäistä kertaa koskaan YK:n yleiskokoukselle esitettiin 19. joulukuuta yksipuolinen kuolemanrangaistuksen vastainen päätöslauselma, ja on tärkeää todeta, että sitä tuki 85 valtiota eri puolelta maailmaa. Vaikka tulos oli rohkaiseva, se vahvistaa myös sen, että EU:n esittämän päätöslauselman hyväksymistä YK:n yleiskokouksessa ei pidetä 100-prosenttisen varmana.

Mitä sitten tapahtuu seuraavaksi? Kaikille Euroopan unionin kumppaneille on selvää, että haluamme jatkaa aktiivisesti kuolemanrangaistuksen vastaista kampanjaamme Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muualla, mutta haluaisin samalla tehdä selväksi, että tämä on yhä erittäin vaikea asia, joten kampanjointi kuolemanrangaistusta vastaan onnistuu ainoastaan, jos Euroopan unionin asteittain toteuttamat toimet ovat hyvin harkittuja.

Mottonamme pitäisi jatkossakin olla, että mahdollisuus EU:n uusien aloitteiden epäonnistumisesta pitäisi mahdollisimman hyvin sulkea pois, sillä tappio Euroopan unionille tarkoittaisi voittoa kuolemanrangaistuksen puolustajille sekä takaiskua kamppailussa tätä epäinhimillistä rangaistuskeinoa vastaan, mitä emme halua ja mitä emme saa sallia. Uskoakseni löydämme myös tukijoita. Tästä syystä jotkin tärkeimmät kansalaisjärjestöt, muiden muassa Amnesty International, varoittavat ryhtymästä hätiköityihin toimenpiteisiin ja muistuttavat meitä siitä, että sen jatkuva vaatiminen, että asiasta pitäisi puhua YK:n yleiskokouksessa, voisi vaikuttaa kielteisesti Euroopan unioniin.

Yleisten asioiden neuvosto pääsikin 22. tammikuuta yksimielisyyteen siitä, että suunnittelemme ensin loppuun asti harkitun lähestymistavan, joka antaa meille asteittain mahdollisuuden esittää omat huolemme nykyistä vaikuttavammin Yhdistyneille Kansakunnille. Suurlähettiläät New Yorkissa ja Genevessä onkin valtuutettu tekemään viipymättä kaikkensa, että asiasta voitaisiin keskustella YK:ssa.

On tärkeää myös hyödyntää alalla toimivien kansalaisjärjestöjen kokemuksia ja ajankohtaisia arvioita siitä, mitä lisätoimia olisi toteutettava kuolemanrangaistuksen vastustamiseksi YK:ssa.

Tämä antaisi sitten neuvoston puheenjohtajavaltiolle mahdollisuuden esittää helmikuussa EU-kumppaneilleen ehdotuksia tulevista toimista. Tätä pidän ensimmäisenä ja tärkeimpänä askeleena ja toivon, että löydämme muita, jotka haluavat tukea meitä tässä toiminnassa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen tyytyväinen tilaisuuteen saada vaihtaa mielipiteitä kuolemanrangaistuksesta ja keinoista edistää tämän vastenmielisen käytännön maailmanlaajuista lakkauttamista.

Kuten tiedätte, kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen maailmanlaajuisesti on Euroopan unionin ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen tavoite, ja kuten juuri kuulimme, EU:lla on keskeinen rooli tässä maailmanlaajuisessa pyrkimyksessä, ja näkisin mielelläni, että näin olisi jatkossakin. Koska olemme kaikki samaa mieltä toimintamme perimmäisestä tavoitteesta tässä asiassa, nimittäin kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisesta lakkauttamisesta, haluan esittää joitakin ajatuksia tästä prosessista ja keinoista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensinnäkin, meidän on muistettava, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen Euroopassa on ollut hidas ja usein monimutkainen sekä pitkällinen prosessi, joka useimmissa jäsenvaltioissa on ollut mahdollista sen ansiosta, että näissä maissa on ollut vahva poliittinen johto, ne ovat päättäväisesti sitoutuneet ihmisoikeuksien puolustamiseen, ne ovat kunnioittaneet oikeusvaltion periaatteita ja niissä on ollut demokraattiset toimielimet. Joitakin huomattavia poikkeuksia kuten Yhdysvaltoja ja Japania lukuun ottamatta kuolemanrangaistuksen kieltäneiden valtioiden kartta muistuttaa pitkälti demokraattista pluralismia noudattavien maiden karttaa. Kaukonäköinen johtajuus ja poliittinen rohkeus ovat avaintekijöitä kuolemanrangaistuksen lakkauttamisessa. Näitä pyrkimyksiä on usein tuettava dynaamisella ja maanlaajuisella keskustelulla sen varmistamiseksi, että lopullinen poliittinen päätös kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta jossain maassa on todella kestävä päätös.

Filippiinien ja jossain määrin myös Kirgisian viimeaikainen päätös kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta oli nimenomaan seurausta poliittisten johtajien merkittävästä rohkeudesta ja syvällisestä maanlaajuisesta keskustelusta, josta on todisteena kansalaisyhteiskunnan toimijoiden – joista on jo ollut puhetta – sekä hallintoelinten laaja osallistuminen. Myös muutamissa Amerikan yhdysvaltojen osavaltioissa kuten New Jerseyssä ja Marylandissä kehitys on rohkaisevaa.

Toisaalta ei myöskään ole poissuljettu, että jokin maa ottaa takapakkia ja ottaa kuolemanrangaistuksen uudestaan käyttöön, kuten saimme todistaa Bahrainin osalta ja tätä voimme pelätä myös Perun osalta. Vaatimuksemme kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta ovat myös monissa muissa maissa kaikuneet tähän asti kuuroille korville.

Saddam Husseinin ja hänen kannattajiensa teloitus on synnyttänyt uutta keskustelua kuolemanrangaistuksesta. Järkyttävät videot Husseinin irvokkaasta lopusta järkyttivät jopa joitakin kuolemanrangaistuksen kannattajia. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että joka vuosi teloitetaan tuhansia ihmisiä, joista suurin osa on varmasti jollain lailla parempia ihmisiä kuin Saddam ja monet jopa syyttömiä. Heidän kuolemansa pitäisi järkyttää meitä vielä enemmän!

Vaikka kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen missä tahansa maassa on Robert Badinterin sanoja lainatakseni "ihmiskunnan voitto ihmiskunnasta", meidän on pysyttävä realistisina mitä tulee ulkoisten toimijoiden kuten Euroopan unionin vaikutusvaltaan tässä prosessissa, koska tämä prosessi on ennen kaikkea sisäinen prosessi.

Tämä ei tarkoita sitä, että Euroopan unioni jäisi odottavalle kannalle. Päin vastoin, EU on ollut ja on vastaisuudessakin kansainvälisten ponnistelujen eturintamassa, erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa kuten edellä mainittiin, taistelemassa kuolemanrangaistusta vastaan. EU esitti viime joulukuussa YK:n yleiskokouksessa kuolemanrangaistusta koskevan julkilausuman, jota tuki ennätysmäiset 85 valtiota. Omien kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojensa mukaisesti Euroopan unioni on toteuttanut monia toimenpiteitä yksittäisissä kuolemanrangaistustapauksissa muun muassa Amerikan yhdysvalloissa, Iranissa ja Indonesiassa ja jatkaa samalla linjalla vastaisuudessakin. EU on myös kansalaisjärjestöjen toteuttamien kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen pyrkivien kampanjoiden suurin rahoittaja, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana olemme käyttäneet yli 15 miljoonaa euroa tällaisten hankkeiden tukemiseen eri puolilla maailmaa.

Euroopan parlamentilla ja kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on perinteisesti keskeinen rooli sekä kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen tähtäävien Euroopan unionin toimien tukemisessa että politiikkamme tehostamiskeinoja koskevan keskustelun edistämisessä. On ensisijaisen tärkeää kuunnella tarkkaavaisesti Euroopan parlamenttia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita keskustellessamme mahdollisista aloitteista eri kansainvälisillä foorumeilla, kuten neuvosto paraikaa tekee.

Tämä tuli tosiaankin esiin viimeksi Italian YK:n yleiskokouksessa esittämässä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä koskevassa ehdotuksessa. Haluamatta ottaa etukäteen kantaa tämän mietiskelyprosessin tuloksiin haluan kuitenkin tuoda esiin kolme kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen kannattajien esittämää kuolemanrangaistuksen keskeyttämistä koskevaa huomiota, joita pidän tärkeinä teemoina tämänpäiväisen keskustelun ruokkimiseksi.

Vaikka johtavilla kansalaisjärjestöillä on keskeinen asema EU:n strategiassa. jolla pyritään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseen keskeyttämiseen, ne ovat kuitenkin korostaneet sitä, ettei täytäntöönpanon keskeyttäminen ole ihmelääke. Ne väittävät, että keskeyttäminen on pohjimmiltaan epävarma sekä peruttavissa oleva asia ja että keskeyttämisen pitää johtaa kuolemanrangaistuksen kieltämiseen lailla. Ne viittaavat Kirgisian esimerkkiin, jossa teloitusten täytäntöönpanon lykkäämisen säännöllinen jatkaminen ei ole estänyt kuolemaantuomittujen määrän kasvua. Tarvitsemme mielestäni täytäntöönpanon lykkäämisiä, jotka pitävät.

Toiseksi, jotkin kansalaisjärjestöt korostavat sitä, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen on yksi kuolemanrangaistuksen vastustajien monista välineistä. Olen samaa mieltä siitä, että tässä yhteydessä kuolemanrangaistuksen lakkauttamista käsittelevän toisen valinnaisen pöytäkirjan soveltamisen edistäminen, kuolemantuomituille annettavan oikeudellisen avun tukeminen sekä muut toimenpiteet on sisällytettävä työkalupakkiimme. Näin ollen meidän pitäisi välttää sitä, että nykyinen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva keskustelu peittää sen tosiasian, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen on monitahoinen prosessi.

Lopuksi haluan vielä todeta YK:n yleiskokouksen osalta, että meidän on oltava varovaisia mahdollisen tuloksen osalta. On ensiarvoisen tärkeää varmistaa myönteinen lopputulos. Meidän on kuitenkin varottava kaksiselitteistä tai jopa kielteisesti vaikuttavaa tulosta – ja neuvoston puheenjohtaja on viitannut tähän – kun otetaan huomioon kansainväliset erimielisyydet tästä asiasta. Epäonnistumisella näissä toimissa saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia, joita on vaikea korjata. Tästä syystä meidän on ennen toimien toteuttamista arvioitava perusteellisesti tilannetta ja erilaisia mahdollisia skenaarioita.

Puheeni päätteeksi haluaisin korostaa, että meidän on tärkeää noudattaa EU:n yhteistä lähestymistapaa, jolla pyritään kuolemanrangaistuksen yleismaailmalliseen lakkauttamiseen. Komissio pyrkii kaikin tavoin tekemään yhteistyötä puheenjohtajavaltion ja parlamentin kanssa tavoitteen saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Olen sitä mieltä, että komission jäsenen Ferrero-Waldnerin sanat kertoivat selvästi, millaisen Euroopan unionin me haluamme, me haluamme arvojen unionin.

Arvoisa puhemies, jos minun pitäisi lyhyesti kuvailla, millainen Euroopan unionin unelma on ollut viimeisten vuosien aikana, en epäröisi lainkaan lausua tässä istunnossa, että Euroopan unionin aatteeseen kuuluu kestävä vetoaminen rauhan, ymmärryksen, harmonian ja solidaarisuuden puolesta. Euroopan unionin rahoitusnäkymiä, Euroopan unionin konkreettisia toimia, nettojäännöstä ja nettomaksajaa koskevien näkemysten, jotka ovat aivan perusteltuja, lisäksi on mielestäni olemassa vielä tärkeämpi visio Euroopan unionista, ja se on arvojen unioni.

Juuri tässä yhteydessä ja tämän arvojen unionia koskevan vision mukaisesti tällä aloitteella pyritään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen maailmanlaajuisesti.

Toimen on oltava maailmanlaajuinen, koska perusoikeuksia, ja erityisesti oikeutta elämään, ei saa loukata millään alueella, missään maassa eikä millään mantereella, vaan niiden on selkeästi oltava yleismaailmallisia.

Tästä syystä meidän on iloittava siitä, että vuosina 2005 ja 2006 monet valtiot kuten Liberia, Meksiko, Filippiinit ja Moldova ovat virallisesti päättäneet lakkauttaa kuolemanrangaistuksen. Mielestäni meidän on väsymättä jatkettava työtä sen varmistamiseksi, että ne 70 valtiota, joissa kuolemanrangaistus on yhä käytössä, liittyvät niiden 128 valtion joukkoon, joissa kuolemanrangaistusta ei enää sovelleta.

Arvoisa puhemies, haluan todeta, että jos Euroopan unioni haluaa säilyttää moraalisen ja eettisen johtoaseman, joka sillä on ollut, on ensisijaisen tärkeää taistella sen varmistamiseksi, että demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisoikeuksia ja aivan erityisesti oikeutta elämään kunnioitetaan maailman kaikissa kolkissa, tänä vuonna ja tulevina vuosina.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

 
  
MPphoto
 
 

  Pasqualina Napoletano, PSE-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, päätöslauselma, josta me äänestämme huomenna, ja tämän illan keskustelu sijoittavat Euroopan parlamentin siihen kansainväliseen ryhmään, joka pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokousta hyväksymään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä koskevan päätöslauselman, joka on ensimmäinen askel kohti kuolemanrangaistuksen yleistä poistamista kaikkien maiden lakikirjoista.

Kuten sanottu, haluaisimme ministerineuvoston sitoutuvan aktiivisesti tähän tavoitteeseen. Puheenjohtajavaltio on erittäin sitoutunut, ja toivomme, että tämä asia pysyisi yhtenä puheenjohtajavaltion toimikauden ensisijaisista tavoitteista. Euroopan neuvosto ja Euroopan komissio ovat osoittaneet samankaltaista sitoutumista.

Sen perusteella, mitä hän sanoi, komission jäsen Ferrero-Waldner ei näytä mielestäni olevan kovin vakuuttunut siitä, että ensimmäisenä askeleena meidän pitäisi pyrkiä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen. Haluaisin toisaalta korostaa tätä asiaa ja kysyä komission jäseneltä Ferrero-Waldnerilta: Olisiko kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen yhtään lähempänä, jos niiden täytäntöönpanoa ei lykättäisi? En ole tätä mieltä: näin ollen se voisi olla ensimmäinen askel, ei vähiten sen takia, että Euroopan unioni voisi kansainvälisissä suhteissaan hyödyntää laajoja suhteitaan, joita sillä on naapuruuspolitiikan saralla, sekä assosiaatiosopimuksia ja strategisia kumppanuuksia, ja mielestäni Euroopan poliittiset puolueet voisivat myös tehdä parhaansa kansainvälisillä foorumeilla varmistaakseen, että puolueiden omat järjestöt painostaisivat tässä asiassa näihin foorumeihin osallistuvia maita.

Mielestäni tavoitteena on poistaa kuolemanrangaistus kaikkien maiden lakikirjoista. Tämä olisi teko, jolla muun muassa autettaisiin varmistamaan, että Yhdistyneitä Kansakuntia pidettäisiin elimenä, joka puolustaa maailmanlaajuisesti tunnustettuja oikeuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Marco Pannella, ALDE-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskityn puheenvuorossani puheenjohtajavaltio Saksan tänä aamuna esittämään lausuntoon ja kommenttiin. Lausunto kuului sanatarkasti: "Puheenjohtajavaltio Saksa vetoaa asianomaisiin hallituksiin, jotta nämä lykkäisivät välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoa". Luen puheenjohtajavaltio Saksan lausunnon. Tämä on täsmälleen meidän kantamme.

Olen mielestäni oikeassa sanoessani, että myös komission puheenjohtaja Barroso esitti Italian aloitetta täysin tukevan lausunnon. Italian aloitteen tavoitteena on esittää seuraavassa YK:n yleiskokouksessa päätöslauselmaesitys kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallisen keskeyttämisen puolesta. Tämä ehdotus hyväksytään varmasti: niinkin kauan sitten kuin vuonna 1999 ehdoton enemmistö kannatti päätöslauselmaa, jota ei esitetty.

Kun otamme huomioon innostuneisuuden, jota aloitteemme on kaikkialla maailmassa herättänyt, sekä Euroopan parlamentin ja ryhmiemme puheenjohtajien innostuksen tähän aloitteeseen, josta jäsen Watson ja jotkut muut jäsenet kertoivat etukäteen Strasbourgissa, en ymmärrä – tai pikemminkin ymmärrän liiankin hyvin – miten on mahdollista lykätä asiaa, nyt kun Ranska ottaa upean askeleen ja lakkauttaa kuolemanrangaistuksen perustuslakiin tehtävällä muutoksella, kun Ruanda toimii samoin, ja kun juuri eilen Kirgisia teki saman. Kantaamme tukevia lausuntoja esitetään kaikkialla, Syyriasta Libanoniin. Uskon, että tulevaisuudessa Euroopan parlamentti johtaa tätä liikettä aivan kuten Euroopan neuvosto ennen sitä.

Arvoisa puhemies, puheeni päätteeksi haluan korostaa, että 60 vuotta sitten vaikutti Rooma–Berliini-akseli. Olin 10-vuotias ja muistan sen hyvin. Nyt on tapahtumassa niin, että puheenjohtajavaltio Saksan järjestämän kokouksen, Italian aloitteen ja Ranskan äskettäisten aloitteiden myötä tilanne on muuttumassa: mielestäni on historiallisesti merkittävää, että Saksa ja Italia ovat tietyllä tavalla ottamassa selvän kannan ilman tekopyhyyttä ja voitonpelkoa, koska täällä on liian paljon ihmisiä, jotka pelkäävät voittamista eivätkä häviämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, viime viikolla Benghazin tapausta koskevan keskustelun aikana ilmoitimme vastustavamme täysin kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa. Nyt on tärkeää toistaa tämä periaate, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 2 artiklassa.

Unioni on aina puolustanut kuolemanrangaistuksen lakkauttamista ja mennyt jopa niin pitkälle, että se on tehnyt siitä unioniin liittymiseen ehdon ja ulkopolitiikkansa keskeisen periaatteen. Lisäksi asiasta on vahvistettu suuntaviivat vuonna 1998 ja kansalaisyhteiskunnan hankkeita on säännöllisesti rahoitettu demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta. Nämä toimet ovat onnistuneet: teloitusten määrä Yhdysvalloissa on pienentynyt, ja esimerkiksi Meksikossa, Liberiassa, Filippiineillä ja Moldovassa kuolemanrangaistus on lakkautettu.

Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin maihin. Jotkut Yhdysvaltojen osavaltiot ovat laajentaneet kuolemanrangaistuksen soveltamista myös muihin rikoksiin kuin murhaan. Singaporessa tuomitaan automaattisesti kuolemaan 15 gramman suuruisen heroiinimäärän hallussapidosta ja Kiinassa teloitetaan enemmän ihmisiä kuin missään muussa valtiossa. Lisäksi on valtioita kuten Irak ja Afganistan, jotka ovat ottaneet uudelleen käyttöön kuolemanrangaistuksen. Peru oli tekemässä terrorismin torjunnan nimissä melkein saman asian mutta onneksi näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Tätä taustaa vasten ja kuolemanrangaistuksen vastaisen kolmannen maailmankonferenssin kynnyksellä EU:n on pysyttävä erittäin valppaana. Kansainvälistä mielipidevyöryä kuolemanrangaistuksen yleismaailmallisen keskeyttämisen puolesta pitäisi pohtia kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen tähtäävän politiikan puitteissa. Kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen tähtäävän kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toisen pöytäkirjan ratifioinnin varmistamisen pitäisi näin ollen olla yksi unionin ensisijaisista tavoitteista. On ensisijaisen tärkeää, että Ranska, Latvia ja Puola, jotka eivät vielä ole ratifioineet pöytäkirjaa, tekevät sen mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, "Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa. Ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu." Näin määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja tämä tekee minut – ja uskoakseni meidät kaikki – ylpeäksi siitä, että kuulumme Euroopan unioniin. Kyse on ihmisarvon vaalimisesta; kyse on sen ymmärtämisestä, ettei kukaan voi hallita toisen ihmisen elämää ja ettei pitäisi olla kostoa vaan oikeutta. Tämän pitäisi päteä kaikkiin tuomioistuimiin, myös sotilastuomioistuimiin.

Liian monissa valtioissa kuolemanrangaistus on yhä voimassa, ja näiden maiden joukossa on suuria valtioita kuten Kiina mutta myös suurin sotilasmahti ja demokraattinen valtio Yhdysvallat, joka ei ole vieläkään pystynyt pääsemään eroon villin lännen kulttuuristaan.

Toivon, että Pariisissa pidettävä kuolemanrangaistuksen vastainen konferenssi, johon me parlamenttina osallistumme, on askel siihen suuntaan, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä siirrytään sen lakkauttamiseen kokonaan sekä köyhyyden poistamiseen maailmasta. Toivon myös, että Pariisin kaduilla mielenosoituksiin osallistuvat ihmiset toimivat varoituksena kaikille niille, jotka jopa Euroopassa harkitsevat kuolemanrangaistuksen käyttöönoton palauttamista. Joka tapauksessa, juuri nämä katuprotestit johtavat siihen, että YK hyväksyy kokonaisuudessaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, valtiot, joissa kuolemanrangaistus on yhä voimassa, eivät ansaitse kuulua sivistyneeseen maailmaan, oli kyse sitten aviorikoksesta syytettyjen naisten kivittämistä harjoittavasta islamilaisesta valtiosta, presidentti Bushin Yhdysvalloista, maailman suurimmasta demokratiasta Intiasta tai sitten kommunistisesta Kiinasta. En tästä syystä epäröi tukea vetoomusta kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen lykkäämisen puolesta. Yksi oikeudellinen erehdys, yhdenkin syyttömän elämä, riittää perusteeksi barbaarisesta kuolemanrangaistuksesta luopumiseen. Haluaisin kuitenkin esittää kaksi huomautusta.

Elämän kunnioittaminen ei saa estää perustuslaillista valtiota antamasta pahoille rikollisille 30 vuoden todellista ja kumoamatonta tuomiota tai todellista elinkautista vankeustuomiota. Tämä mahdollisuus on oltava ja se todellakin voi tukea yleistä kuolemanrangaistuksen vastaista konsensusta. Tätä konsensusta ei saavuteta elleivät unionin kansalaiset, jotka yhä useammin joutuvat kohtaamaan rikollisuuden julmimmat muodot, yhdy vaatimuksiin kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen lakkauttamisen puolesta.

Toiseksi, joidenkin kuolemanrangaistuksen vastustajien pitäisi osoittaa tietynasteista johdonmukaisuutta. Esimerkiksi äskeisellä ystävällismielisellä vierailullaan Kiinassa, joka on yksipuoluejärjestelmä, Ranskan sosialistinen presidenttiehdokas ylisti Kiinan oikeuslaitoksen tehokkuutta. Tähän tehokkuuteen kuuluu se, että näiden vuosittain teloitettujen tuhansien ihmisten perheille lähetetään lasku tuomitun tappaneesta luodista, mutta Ségolène Royal ei ajatellut heitä. Heidän kanssaanhan ei voi tehdä kauppaa – pitäähän Kiinan suurimpien yritysten intressejä puolustaa, ja tästä asiasta jotkut eurooppalaiset kuolemanrangaistuksen vastustajat ovat yllättävästi aivan hiljaa. Jos Eurooppa haluaa säilyttää uskottavuutensa, sen pitäisi painostaa Kiinaa riippumatta poliittisista tai taloudellisista kustannuksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Saddam Husseinin teloitus herätti jälleen kuolemanrangaistusta koskevan keskustelun, joka on täysin oikea-aikainen keskustelu, vaikkei sitä pidäkään käyttää taktisiin päämääriin, ja ennen kaikkea, se ei saa olla aihe, joka tuodaan välillä esiin ja sitten taas unohdetaan. Tämä on ennen kaikkea taistelu sivilisaation ja edistyksen puolesta.

Kyse ei ole pelkästä yksilöiden perustakuusta, vaatimuksesta, että yksilön loukkaamattomuutta koskevaa periaatetta vahvistetaan entisestään. Tässä on kyse myös historiallisesta ja yleismaailmallisesta tarpeesta, maailmanlaajuisesta virstanpylväästä ja keskeisestä asiasta 2000-luvun sivilisaatiolle.

On väitetty, ja tästä asiasta olen samaa mieltä, että menneillä vuosisadoilla tapahtuneen orjuuden lakkauttamisen jälkeen ja kidutuksen kieltämisen jälkeen oikeuden olla joutumatta tapetuksi oikeudenkäynnin jälkeen pitäisi olla toinen yhteinen nimittäjä, ihmiskunnan uusi ja luovuttamaton ulottuvuus, joka yhdistää meidät kaikki samaan yhteisöön. Parlamentti lähettää tänään ensimmäisen selvän tämänsuuntaisen viestin.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan antaa tukeni parlamentissa tänään esitetyille voimakkaille vetoomuksille – sekä parlamentin ulkopuolella käytävälle kampanjalle – sen puolesta, että YK:n yleiskokouksessa hyväksyttävän päätöslauselman avulla lakkautetaan varauksetta kuolemanrangaistusten täytäntöönpano yleismaailmallisesti.

EU on jo monen vuoden ajan pitänyt kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuista lakkauttamista koskevaa tavoitetta ulko- ja ihmisoikeuspolitiikkansa keskeisenä pilarina. Olemme jossain määrin onnistuneet, erityisesti osana naapuruusstrategiaa. Tämänpäiväinen aloite on kunnianhimoinen yritys nostaa kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskeva keskustelu YK:n tasolle sekä vaikuttaa niihin jo mainittuihin 66 valtioon, jotka soveltavat kuolemanrangaistusta. On tärkeää panna merkille, että toimenpiteisiin kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi pitäisi aina liittyä se, että lakkauttaminen pitäisi saada aikaan lainsäädännöllä, kuten edelliset puhujat ovat korostaneetkin.

Ensimmäinen käytännön askel on vetoaminen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen puolesta, mutta meidän on aina pohdittava tapoja edistää sen lakkauttamista kokonaan mikäli mahdollista. Kun katsomme, mitä voimme EU:n politiikan avulla tehdä, haluan kehottaa neuvostoa tarkistamaan ja päivittämään vuonna 1998 antamiaan kuolemanrangaistusta koskevia suuntaviivoja niin, että vuoden 1998 jälkeen kehitetyt teemat ja strategiat voitaisiin ottaa huomioon. Kolmas kuolemanrangaistuksen vastainen maailmankonferenssi, joka pidetään piakkoin Pariisissa, voisi olla hyvä tilaisuus tähän.

EU:n ennaltaehkäisevä politiikka kuolemanrangaistuksen osalta on tuottanut joitakin myönteisiä tuloksia. Esimerkiksi EU:n laajan lähetystön äskettäinen vierailu Perussa, jossa on äskettäin kuultu ehdotuksia kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon laajentamiseksi vastoin maan perustuslakia ja ihmisoikeuksia koskevaa amerikkalaista yleissopimusta, ansaitsee tunnustusta ja oli tervetullut. EU:n kannalla oli vaikutusta Perun kongressiin, joka hylkäsi lakiesityksen. EU on näin ollen näyttänyt, että se pystyy vaikuttamaan merkittävällä tavalla kansalliseen kuolemanrangaistuspolitiikkaan, emmekä saa pelätä tämän vaikutusvallan käyttämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elena Valenciano Martínez-Orozco (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, newyorkilainen tuomioistuin tuomitsi eilen 24-vuotiaan Robert Wilsonin kuolemaan. Kyseessä oli ensimmäinen kyseisessä osavaltiossa langetettu kuolemantuomio 50 vuoteen.

Tämä on jälleen yksi traaginen esimerkki vaaroista, jotka meidän kaikkien tänään täällä puolustamia maailmanlaajuisia arvoja nykyään uhkaavat, huolimatta merkittävästä kehityksestä, jota on tapahtunut esimerkiksi Liberiassa, Meksikossa, Filippiineillä ja Moldovassa.

Meidän on kuitenkin jatkettava taistelua sen varmistamiseksi, että muut valtiot, kuten Kiina, jossa teloitetaan vuosittain virallisesti 2 000 ihmistä ja epävirallisten tietojen mukaan 8 000 ihmistä, liittyvät kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttävien maiden maailmanlaajuiseen joukkoon ja keskeyttävät teloitukset.

Meidän on tuettava Iranin kansalaisyhteiskuntaa, joka on nousemassa vastustamaan kuolemanrangaistusta. Iran on yksi maailman pahimmista teloittajista, sillä vuonna 2006 maassa teloitettiin 177 ihmistä. Lisäksi se on rikkonut kivitysten täytäntöönpanon lykkäämistä ja on tuominnut kuusi naista teloitettavaksi kivittämällä.

Vetoamme ennen kaikkea Yhdysvaltoihin, jonka päätöksillä on valtava vaikutus maailmanpolitiikassa, että se tukisi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä ehdottavaa Italian aloitetta, joka – toivoakseni Euroopan parlamentin tuella – hyväksytään Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa.

Kuten muut puhujat ovat tänään jo todenneet, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen on ensimmäinen askel kohti sen lakkauttamista kokonaan. Tämä on todennäköisesti yksi ihmiskunnan tärkeimmistä haasteista kuluvan vuosisadan alussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, yli 20 000 ihmistä odottaa kuolemanselleissä eri puolilla maailmaa sitä, että heidän oma hallituksensa teloittaa heidät. Valitettavasti 3 000 näistä ihmisistä on Yhdysvalloissa. En ota Yhdysvaltoja esiin sen takia, että se olisi pahin tapaus – joka on Kiina 80 prosentin osuudellaan kaikista maailman teloituksista – vaan siksi, että meillä on toiveita amerikkalaisten suhteen. Suuri voitto olisi Yhdysvaltojen asenteenmuutos, josta on jo merkkejä. Teloitusten määrä Yhdysvalloissa on pienentynyt dramaattisesti vuoden 1999 jälkeen: vuonna 1999 teloitettiin 277 ihmistä mutta vuonna 2005 enää 128. Kaksitoista osavaltiota on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen kokonaan, ei kuitenkaan Texas, jonka vähemmän näyttävä saldo on kolmasosa koko maan 1 100 teloituksesta viimeisten 30 vuoden aikana.

Komission ja puheenjohtajavaltio Saksan on mielestäni toimittava nykyistä proaktiivisemmin ja ripeämmin pyrkiessään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmalliseen keskeyttämiseen ja lakkauttamiseen YK:n yleiskokouksessa annettavan päätöslauselman avulla. Kuten joillakin muilla ihmisoikeuspolitiikan alueilla, kuten näiden uskomattomien vankienluovutusten ja terrorismin vastaisessa sodassa tapahtuneiden väärinkäytösten osalta, EU ei ole aina niin tehokas panemaan periaatteitaan täytäntöön kuin parlamentti haluaisi.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudennen pöytäkirjan. Elättelemme myös toiveita siitä, että kaikki maailman valtiot lakkauttavat kuolemanrangaistuksen sekä lainsäädännöstä että myös käytännössä – sekä rauhan että sodan aikana – mistä seuraisi, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen parantuisi ja ihmisarvo vahvistuisi, kuten neuvosto ja komissio tänään korostivatkin.

Haluaisin kuitenkin kysyä teiltä, olitteko huolissanne diktaattori Saddam Husseinin ja hänen sellitovereidensa ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta. Heistä tuli silmänruokaa koko maailman tirkistelijöille. Onko tämä Euroopan unionin rooli maailmanlaajuisena vakauden edistäjänä?

Mitä mieltä olette Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministerin Margaret Becketin lausunnoista, joissa korostettiin sitä, että Hussein sai vain sen, mitä hän ansaitsi, ja että oikeus voitti?

Mitä Euroopan unionin kansalaisten pitäisi uskoa, kun he yhtäältä lukevat neuvoston esittämiä tuomitsevia lausuntoja ja toisaalta kuulevat neuvostoon kuuluvien ministereiden pilkallisia kommentteja? Meidän on toimittava yhdessä, koska viime kädessä petämme vain itseämme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on todettava, että EU:n ylimielisyydellä ei ole rajoja. Se ei tyydy määräämään jäsenvaltioita, etteivät nämä saa soveltaa äärimmäistä pelotetta – kuolemanrangaistusta – vaan nyt se haluaa antaa määräyksiä koko maailmalle.

Vaikka Libyassa olevien bulgarialaisten sairaanhoitajien tilanne onkin kauhistuttava ja parlamentin pitäisi protestoida ankarasti heidän kohteluaan vastaan, se ei anna meille oikeutta vaatia kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuista lakkauttamista. Laittomia vangitsemisia ei voi hyväksyä, mutta tämä ei johda siihen, että järkevästi ajattelevat ihmiset vastustaisivat kaikkia vangitsemisia. Ei, minun mielestäni jos oikeusjärjestelmä on oikeudenmukainen, avoin ja ihmisoikeuksia kunnioittava ja jos valitusmenettely on luotettava, itsenäisellä valtiolla on täysi oikeus soveltaa kuolemanrangaistusta, jos tämä on sen oman kansan demokraattisesti ilmaisema tahto. Heillä on oikeus valita, mikä on heille oikea toimintatapa – se ei kuulu meille.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Casini (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, olen monesta syystä iloinen saadessani käyttää puheenvuoron, muun muassa siitä syystä, että olen Toscanasta, jossa kuolemanrangaistus ensimmäisenä maailmassa lakkautettiin 30. marraskuuta 1786. Olen myös riittävän liikuttuneessa tilassa korostaakseni, että vuonna 1987 onnistuimme yhdessä Amnesty Internationalin ja Movimento per la vita italiano -järjestön kanssa Paula Cooperille, 16-vuotiaalle mustalle tytölle langetetun kuolemantuomion lieventämisessä. Myöhemmin hän tuli kiittämään minua siitä.

Olen myös iloinen korostaessani, että Italian parlamentin jäsenenä ehdotin kuolemanrangaistuksen lakkauttamista sotalaista ja ehdotukseni hyväksyttiin, ja tästä syystä olen pohtinut näitä asioita syvällisesti. Suhtaudun optimistisesti ihmiskunnan historiaan, joka kaikesta huolimatta on taistelua hyvän puolesta, taistelua, johon on kannustanut yksi yhä ilmeisempi ja ratkaisevan tärkeä arvo: kunkin yksilön ihmisarvo. Niin suuri tämä ihmisarvo on, ettei sitä voi luokitella, ja näin ollen se määrittelee kaikkien ihmisten arvon samanarvoiseksi riippumatta siitä, millaista elämää kukin elää. Ihmisarvo on myöskin rikkoutumaton: edes rikolliset kädet eivät voi pyyhkiä ihmisarvon jälkiä rikoksen tehneen miehen kasvoilta.

Kukaan ei voi ottaa toisen ihmisen henkeä ja ihmisarvoa, ei edes yksittäinen valtio. Tämä on todellinen syy siihen, miksi kuolemanrangaistus on lakkautettava. Kaikki muut käytännön syyt, joista olen aivan hyvin tietoinen, voivat herättää vastustusta mutta ei tämä. Euroopan unioni, joka haluaa perustaa identiteettinsä kilpailun ja markkinoiden lisäksi myös ihmisarvolle ja ihmisoikeuksille, ei voi pysyä vaiti.

En halua juuri nyt puhua epäjohdonmukaisuuksista. Vielä tulee se aika, jolloin ihmisarvo ja siihen liittyvä oikeus elämään laajentavat vakuuttavan voimansa muille ihmiselämän alueille, joilla ne ovat valitettavasti jääneet varjoon, jopa Euroopan unionissa, kaikkein vertauskuvallisimmalle köyhyyden ja inhimillisen vieraantumisen alueille, joita ovat syntyminen ja kuoleminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuolemanrangaistuksen lakkauttamisessa ei ole kyse moraalisesta ylemmyydestä eikä luennoimisesta kenellekään eikä edes kollektiivisesta mahtailusta Euroopan taholta. Siinä on kyse johdonmukaisesta ihmisarvoon liittyvästä perususkomuksesta ja monen vuoden kokemuksesta kuolemanrangaistuksen kertakaikkisesta mielettömyydestä. Siinä on kyse pelosta, että on olemassa vakava ja erinomaisesti dokumentoitu vaara, että kuolemanrangaistusta sovelletaan epäoikeudenmukaisesti, vaikka kyse olisi vain yksittäistapauksesta (ja näitä on ollut valitettavasti monia).

Euroopan unionin on mahdollisuuksien rajoissa pidettävä tästä asiasta järkähtämättä kiinni unohtamatta lopullista tavoitetta. On mahdollista pyytää rohkeasti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä kaikkialla maailmassa aloittaen läheisimmistä kumppaneistamme unohtamatta kuitenkaan – ja tätä asiaa haluan korostaa – lopullista tavoitetta, joka on kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen kokonaan.

Meidän on protestoitava kuolemanrangaistuksia vastaan, ja protestoinnin on kohdistuttava myös Saddam Husseinin kuolemanrangaistukseen sekä Yhdysvalloissa täytäntöönpantuun kuolemanrangaistukseen, jossa syytetty teloitettiin sellaisen oikeudenkäynnin perusteella, jossa syytetyllä ei käytännössä ollut puolustusta, ja rikoksesta, jonka syytetty oli tehnyt alaikäisenä.

Arvoisa komission jäsen, tällaiset kuolemanrangaistukset on tuomittava aivan yhtä jyrkästi kuin Saddam Husseinin kuolemanrangaistus. Emme saa noudattaa kahta eri standardia, koska jos me väitämme vastustavamme kuolemanrangaistusta, nämä enemmän tai vähemmän anonyymit vangit, joilla ei käytännöllisesti katsoen ollut oikeutta puolustukseen, ansaitsevat tukeamme jopa enemmän kuin Saddam Husseinin kaltaiset rikolliset.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, poliittista, uskonnollista ja oikeudellista keskustelua siitä, pitäisikö kuolemanrangaistusta soveltaa vai ei, on jo käyty vuosikymmeniä ja käydään tulevaisuudessakin. Kuuluisa kirjailija Albert Camus vastusti sitä aikoinaan ja Ranskan entinen oikeusministeri Robert Badinter johti asiaa koskevaa juridista taistelua Euroopassa monet vuodet. Pääsääntöisesti tämänkaltaisissa kuumissa keskusteluissa esitetään voimakkaita eettisiä perusteita sekä puhutaan luovuttamattomasta oikeudesta elämään. Kauhistuttavia tilastoja teloitettujen määristä Kiinan ja Intian kaltaisissa valtioissa on myös esitetty. Maailman suurin demokratia Yhdysvallat on istutettu syytetyn penkille. Kuolemanrangaistusta vastustavat katoliset ja sitä puolustavat katoliset onnistuvat perustelemaan täysin päinvastaiset argumenttinsa samojen lähteiden nojalla eli evankeliumeilla, katekismuksella ja paavin ensyklikoilla. On erittäin vaikeaa perustella julmasti murhattujen ihmisten, jotka ovat usein lapsia, perheille ja rakkaille, ettei näistä rikoksista vastuullisiin henkilöihin pitäisi soveltaa kuolemanrangaistusta. Tällaisilla hetkillä ihmisten tunteet saavat heidät toivomaan aivan toisenlaista ratkaisua.

Olen kotoisin maasta, joka sai kärsiä Hitlerin totalitaarisesta natsihallinnosta ja myöhemmin neuvostokommunismin hallinnosta. Haluaisin korostaa, että kuolemanrangaistuksen soveltaminen on keskeinen piirre joka ikisessä diktatuurissa. Kun tutkin oman maani Puolan tapahtumia edellä mainitsemina aikoina, näen kuinka suuri joukko Puolan parhaimpia poikia ja tyttöjä murhattiin kommunististen pikatuomioistuinten antamien tuomioiden jälkeen. Pohdittuani kuolemanrangaistusta puoltavia ja sitä vastustavia perusteita minun on todettava, että sen lakkauttaminen on ensisijaisen tärkeää niiden fanaatikkojen hulluuden kurissa pitämiseksi, jotka ovat valmiita käyttämään laillista järjestelmää vastustajiensa eliminoimiseen. Enin, mitä näiden murhattujen sankareiden maanmiehet voivat tehdä, sitten kun vapaat olot on palautettu, on muistomerkkien pystyttäminen heidän kunniakseen.

Tämän olen oppinut vanhempieni ja isovanhempieni sekä myös oman sukupolveni historiasta. Vain yksi näistä Puolan stalinistikauden aikana teloitetuista 1 500 ihmisestä oli tavallinen rikollinen. Hinta, jonka joudumme maksamaan eriväristen diktatuurien toimien rajoittamisesta, voi hyvin olla se, että kaulankatkaisun sijasta ne väärintekijät, jotka ansaitsevat kovimman mahdollisen tuomion, joutuvat viettämään loppuelämänsä vankilassa ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen. Jos näin käy, uskon, että tämä hinta kannattaa maksaa, kuinka tuskalliselta se sitten tuntuukaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). (LT) "Kuolemanrangaistus on kaikkein vastenmielisin tapa tappaa, koska tappamisella on yhteisön hyväksyntä." Yhä useammat ihmiset ja valtaosa maailman valtioista ovat yhtä mieltä tästä George Bernard Shaw'n lähes sata vuotta sitten esittämästä ajatuksesta. Valitettavasti 68 valtiota ei vieläkään kunnioita tätä luonnonmukaista ihmisoikeutta, oikeutta elämään. Kuolemanrangaistus pannaan useimmin täytäntöön Aasiassa mutta rangaistuksia pannaan täytäntöön myös Yhdysvalloissa. Sanoisin, että Saddam Husseinin teloitus oli osoitus kyvyttömyydestä. Meille on nyt tarjottu poikkeuksellinen mahdollisuus tehdä läheistä yhteistyötä Italian hallituksen kanssa ja pyrkiä lakkauttamaan kuolemanrangaistus kaikista maailman maista. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on yksi EU:n jäsenvaltioita yhdistävistä arvoista. Tästä syystä unionin sana painaa. Toivottavasti Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous tukee ehdotettua kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, ja sen lakkauttamisen kokonaan pitäisi olla lopullinen tavoite. Samalla on tärkeää tuomita joidenkin uusien jäsenvaltioiden virallisten edustajien lausunnot kuolemanrangaistuksen mahdollisesta laillistamisesta. Maailman yleinen mielipide on kanavoitava Euroopan unionin mielipiteen suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen kuudennen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa sanotaan: "Kuolemanrangaistus on lakkautettava. Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa." Tämä pöytäkirja laadittiin vuonna 1983, ja se on perusta kaikelle unionin jäsenvaltioiden ajattelulle ja toiminnalle. Se on myös kanta, jonka useimmat Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat vahvistaneet. Pohjimmiltaan kyse on eurooppalaisista ihmisoikeuksien suojelun standardeista. Kysymys siitä, onko kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen relevantti ainoastaan Euroopan unionin kannalta, on retorinen. Vastaus tähän kysymykseen on selvästi "ei". Kaikilla ihmisillä on vain yksi elämä, ja tämä elämä ansaitsee suojelua. Tästä syystä meidän on tuettava YK:ssa esitettävää kuolemanrangaistuksen keskeyttämistä koskevaa päätöslauselmaa. Olemme tietoisia siitä, että kuolemanrangaistus on juurtunut kosto- ja rangaistuskulttuuriin, josta ihmiskunnan on päästävä eroon. On erittäin helppoa poistaa kuolemanrangaistus lakikirjoista. Siihen vaaditaan vain lainsäätäjien tahtoa. Paljon vaikeampaa meidän on irrottautua siitä emotionaalisella tasolla ja myöntää, että se on epäeettinen rangaistus, sekä karkottaa se ihmisten tietoisuudesta. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että jos me epäonnistumme, meidän on pohdittava, voivatko ihmiset jatkaa 2000-luvulla toistensa tappamista lain nimissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on vuodesta 1998 johdonmukaisesti kannattanut kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kieltämistä. Lokakuussa 2003 Euroopan parlamentti antoi päätöslauselman, jossa vedottiin unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin, että nämä painostaisivat YK:n yleiskokousta vaatimaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että kysymys kuolemanrangaistuksesta käsitellään jälleen YK:n meneillään olevassa yleiskokouksessa. Euroopan unionin puolesta toimiessaan jäsenvaltioiden on pyrittävä laatimaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallista keskeyttämistä koskeva päätöslauselmaesitys tavoitteena kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen. Niiden pitäisi saada mahdollisimman laaja tuki YK:n jäsenvaltioilta tälle päätöslauselmalle. Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden pitäisi tehdä kaikkensa varmistaakseen mahdollisimman pian, että päätöslauselmaesitys hyväksytään YK:n meneillään olevan yleiskokouksen äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, se, että puolueiden kesken on tämänpäiväisessä keskustelussa vallinnut laaja yksimielisyys, vahvistaa sen, että Euroopan parlamentti voi toimia Euroopan demokraattisen kulttuurin sekä ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja oikeuden elämään takaajana.

On todistettu yhtäältä, ettei kuolemanrangaistuksella ehkäistä rikoksia, ja toisaalta, että kuolemanrangaistus ruokkii vihaa ja väkivaltaa. Sivistynyt maailma ei voi vastata barbaariseen rikokseen barbaarisella kuolemalla.

Olemme tyytyväisiä aloitteeseen, jonka Italian hallitus on pääministerinsä Romano Prodin johdolla esittänyt, sekä tukeen, jonka aloite on saanut Sosialistisen internationaalin puheenjohtajalta Georgos Papandreoulta. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden pitäisi ilman muuta ratifioida vapaaehtoinen YK:n pöytäkirja eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13:s pöytäkirja. Haluaisin kuitenkin todeta, että jäsenvaltioiden pitäisi sisällyttää kansalliseen perustuslakiinsa säännös kuolemanrangaistuksen kieltämisestä.

Lopuksi haluan vielä todeta, ettemme saa katsoa läpi sormien sitä seikkaa, että tämän päivän eurooppalaisessa yhteiskunnassa suuri prosentuaalinen määrä ihmisiä yhä kannattaa kuolemantuomiota, ja näin ollen meidän on tehtävä myös tällä rintamalla töitä yhdessä Euroopan komission kanssa ja demokraattiseen kuulemiseen liittyvien työohjelmien kautta eurooppalaisen yhteiskunnan vakuuttamiseksi asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän keskustelun perusteella on käynyt ilmeiseksi, kuinka laaja yksimielisyys vallitsee siitä, mikä on Euroopan ihmisoikeuspolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista. Useaan otteeseen on viitattu Italian aloitteeseen, josta ei saa olla väärinkäsityksiä. Kun puhumme tästä aloitteesta, emme puhu siitä "onko" sitä olemassa emmekä siitä, "mihin" sillä pyritään, vaan siitä "miten", "missä" ja ennen kaikkea "koska", eli toisin sanoen puhumme pikemminkin menettelystä kuin sisällöstä.

Arvoisa komission jäsen, te esititte asian erittäin selvästi. Viime vuonna 19. joulukuuta YK:n yleiskokouksessa esitettiin yksipuolinen julkilausuma, jonka 85 valtiota hyväksyi. Vaikka tulos on rohkaiseva, meidän on toisaalta myös otettava huomioon ja pidettävä mielessä kysymys siitä, voidaanko tavoitettamme lainkaan saavuttaa siinä mielessä, että tähän päivään mennessä tämä julkilausuma on saanut tukea vasta 21:ltä Genevessä toimivan YK:n ihmisoikeusneuvoston 47:stä jäsenestä. Suoraan sanottuna meillä ei ole vielä enemmistöä takanamme.

Tilanne Yhdistyneiden Kansakuntien kolmannessa komiteassa on samanlainen. Kuten aiemmin totesin, meidän on oltava aloitteellisia usealla rintamalla. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto on myös esittänyt strategian tavoitteen saavuttamiseksi, johon olette kaikki puheissanne viitanneet, ja vaikkemme tällä hetkellä tiedä, koska voimme panna sen täytäntöön, voin vakuuttaa teille, että tuemme toimintaanne. Tästä me, komission ja puheenjohtajavaltio, olemme samaa mieltä, koska myös me pyrimme lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen ikuisiksi ajoiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn siihen, mitä neuvoston puheenjohtaja juuri sanoi. Käsittääkseni parlamentin ja unionin muiden toimielinten kesken vallitsee pitkälti laaja yksimielisyys tämän päivän keskustelun sisällöstä ja siitä, mihin suuntaan haluamme edestä, mutta joskus meidän pohdittava, millainen seuraava taktinen askel on.

Haluan selventää, että komissio kannattaa ehdottomasti kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä merkittävänä välivaiheena kohti kuolemanrangaistuksen lakkauttamista kokonaan. Tuemme luonnollisesti Italian aloitetta ja parlamentin päätöslauselmaesitystä, mutta meidän on pohdittava – ja tästä on nyt kyse – taktiikkaa. Miten voimme varmistaa, että YK:n yleiskokouksessa esitettävä aloite saa tukea? Meidän on varmistettava, että asia valmistellaan erittäin hyvin. Meidän on pyrittävä saamaan kaikki YK:n jäsenvaltiot puolellemme ja tarvitsemme onnistunutta ajoitusta esittäessämme tällaisen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon maailmanlaajuista keskeyttämistä koskevan aloitteen.

Toimimme aktiivisesti YK:n lisäksi myös kahdenvälisellä tasolla. Pyrimme siihen, oli sitten kyse Kiinasta tai Perusta. Olen esimerkiksi kirjoittanut Perun presidentille ilmaistakseni olevamme suuresti huolissamme, ja onneksi on vielä toivoa, että ehdotus kuolemantuomion käyttöönoton palauttamiseksi kumotaan.

Haluan kiittää myös parlamenttia, koska sillä on myös omat mahdollisuutensa. Aiemmin se usein hyödynsi niitä, ja ehkä se voi hyödyntää niitä vielä lisää puhumalla erilaisille valtuuskunnille. Kuten edellä sanoin, kyse on sisäisestä asiasta, ja mitä enemmän Euroopan parlamentti voi puhua kansallisille parlamenteille, sitä paremmin me voimme vaikuttaa tähän asiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.(1)

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 23.30.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö