Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 31. tammikuuta 2007 - Bryssel

18. Ilmastonmuutos (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu ilmastonmuutoksesta.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yritän uudelleen. Haluan ensinnäkin kiittää lämpimästi komission jäsentä Dimasia ja neuvoston puheenjohtajaa Gabrielia heidän ehdotuksistaan ja innoittavista puheistaan. Ilmastonmuutos on ollut viime kuukausina valokeilassa erityisesti Al Goren kampanjan ja Nicholas Sternin raportin ansiosta. Tämä tarkoittaa, että nyt on oivallinen tilaisuus saada aikaan konkreettista edistystä. EU:n on todellakin omaksuttava johtoasema ilmastokeskustelussa ja toimien toteuttamisessa. Nyt on tärkeää, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lisäksi myös jäsenvaltioiden pääministerit ryhtyvät noudattamaan komission tuoreita ehdotuksia. Ilmasto-ongelma on niin laaja-alainen, että se on pidettävä asialistalla tulevina vuosikymmeninä.

Ilmastonmuutosta ja sitä kautta ilmaston lämpenemistä ei voida pelkästään hidastaa, vaan tarvitaan tiukkoja toimia riittävän muutoksen aikaansaamiseksi. Yksi näistä välttämättömistä toimista on siirtyminen hiilidioksidipäästöttömiin ja vähäpäästöisiin polttoaineisiin. Tarkemmin sanoen tämä tarkoittaa luopumista fossiilisista polttoaineista. Euroopan parlamentti on jo todennut, että EU:n on vähennettävä hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komissio on kuitenkin ehdottanut 20 prosentin vähennystä säilyttääkseen liikkumavaran neuvotteluissa globaalista sopimuksesta. Jos sopimukseen päästään, EU:n päästövähennystavoitetta tiukennetaan 30 prosenttiin. Haluaisin komission jäsenen Dimasin selvittävän meille, miksi hän luottaa tällaiseen taktiikkaan.

Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää teiltä lisää puheaikaa, koska en pystynyt puhumaan normaalilla vauhdilla.

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentissa ja etenkin kansalaisten keskuudessa vallitsee melko vahva yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutosta on torjuttava. Haluan kuitenkin kertoa erään seikan ja korostaa näin velvollisuuttamme toimia rehellisesti niiden kansalaisten kanssa, jotka eivät vielä tunne asiaa kovin hyvin. Kun puhutaan ilmastonmuutoksen torjumisesta, on hyvä täsmentää, että tarkoitamme ainoastaan ihmisen ja inhimillisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön. On tieteellisesti osoitettu, että ihmisen toiminnan vaikutus on huomattavasti vähäisempi kuin geofyysisten ja astronomisten muuttujien vaikutus.

Toki on hyödyllistä soveltaa energiapolitiikkaa, joka on mahdollisimman ympäristöystävällistä ja takaa samalla kehityksemme kannalta olennaisen tärkeät energiantoimitukset. Tällainen energiapolitiikka ja poliittinen riippumattomuus EU:n ulkopuolisista valtioista on EU:ssa ollut pelkkä haavekuva. Olen luonnollisesti samaa mieltä päästövähennystavoitteista samoin kuin uusiutuvien energianlähteiden kehittämistoimista. Kaikki nämä toimet ovat tietenkin oikeansuuntaisia, ja mielestäni kansalaisia on hyvä kannustaa käyttämään vähemmän saastuttavia ajoneuvoja. Eikö tämä kuitenkin johda samanlaiseen tilanteeseen kuin Italiassa, jossa vuoden 2007 talousarviolaissa suositaan niitä, joilla on mahdollisuus ostaa uusi auto, ja itse asiassa hankaloitetaan niiden vähävaraisten kansalaisten liikkumista, joilla ei ole varaa vaihtaa autoa, ja sälytetään heille huomattavia maksuja?

Hyvät kollegat, vaikken ole kiinalaisvastainen – uskokaa pois – haluan vielä kerran kysyä seuraavaa. Onko näissä kaikissa yksipuolisissa toimissamme mitään järkeä, kun Kiinan ja muiden Aasian taloustiikerien vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt ovat yhtä suuret kuin EU:n jäsenvaltioiden kymmenen vuoden päästöt?

  Sigmar Gabriel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, käytän vielä yhden puheenvuoron torjuakseni jyrkästi jäsen Harmsin hyökkäyksen neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa vastaan. Kyse oli siitä, mikä on puheenjohtajavaltio Saksan kanta autoteollisuuden osallistumiseen ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaan keskusteluun.

Haluan ensinnäkin todeta jäsen Harmsille, ettei puheenjohtajavaltiolla voi vielä tässä vaiheessa olla kantaa tähän asiaan, sillä komissio ei ole esittänyt siitä ehdotusta eikä neuvostossa ole vielä keskusteltu siitä. Hyvä jäsen Harms, jos tarkoitatte Saksan liittohallituksen kantaa, teidän on otettava huomioon joitakin seikkoja. Ensimmäinen on se, että väitteenne, jonka mukaan Saksan liittohallitus vastustaa lainsäädäntöehdotusta ja Euroopan-laajuista lainsäädäntöä hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta 120 grammaan kilometriltä, on täysin väärä. Saksan hallitus on yksimielinen siitä, että jos eurooppalaisen autoteollisuuden vapaaehtoinen sitoutuminen osoittautuu tehottomaksi, alalla on luonnollisesti annettava EU:n lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön hiilidioksidipäästöjä koskeva 120 gramman rajoitus. Toiseksi on huomioitava se, että Saksan liittohallitus on sitä mieltä, että…

(Välihuomautuksia)

… Euroopan autoteollisuuden sanaan on luotettava, kun se kerran on asettanut itselleen tämän tavoitteen vuodelle 2012. Tässäkään asiassa Saksan liittohallitus ei ole vastakkaisella kannalla.

Toiseksi totean, että Saksan liittohallitus on kuitenkin vakuuttunut siitä, että tämä 120 gramman tavoite on saavutettava yhteisesti kahdella keinolla, joista ensimmäinen on ajoneuvotekniikka ja toinen biopolttoaineiden käyttöönotto.

(Välihuomautuksia)

En ymmärrä, miksi sanotte, ettei tämä toimisi. Tästä on keskusteltava ajallaan, mutta kantani on tämä: haluammeko, että ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen lisää kilpailua elintarvikkeiden välillä – ja toivon todellakin, että pystyisimme keskustelemaan asiasta rauhallisesti? Kilpailun seuraukset ovat jo nähtävissä Meksikossa, jossa kaikkein köyhimpien väestönosien peruselintarvike eli maissileipä on kallistunut noin 60 prosenttia. Vai haluammeko investoida synteettisiin polttoaineisiin eli toisen sukupolven biopolttoaineisiin? Kyllä vai ei?

Jos vastaus on "kyllä", meidän on saatava markkinat kiinnostumaan näistä polttoaineista. On sanomattakin selvää, että on autoteollisuuden ja öljyteollisuuden edun mukaista kehittää synteettisiä polttoaineita, joilla poistetaan elintarvikealan kilpailu, jos teemme mahdolliseksi 120 gramman tavoitteen saavuttamisen biopolttoaineiden avulla. Polttoaineiden sekoittamisprosenteista on tietenkin keskusteltava, mutta pyydän, ettei jäsen Harms puhuisi aivan niin kuin Saksan hallitus vastustaisi 120 gramman tavoitteen toteuttamista lainsäädännön avulla.

Kolmanneksi toivon, että olemme samaa mieltä siitä, että tavoite on asetettava keskiarvoksi kaikille ajoneuvoille niin, että vähennetään kaikkien moottoriajoneuvojen, niin suurten, pienten kuin keskikokoistenkin, hiilidioksidin kulutusta ja päästöjä. Jos kuitenkin joudumme turvautumaan lainsäädäntöön saavuttaaksemme tämän tavoitteen, johon eurooppalainen autoteollisuus on sitoutunut, se tapahtuu tarkoitetulla tavalla eli kaikissa moottoriajoneuvoluokissa, jotta päästään tavoitteeseen, joka on keskimäärin 120 grammaa hiilidioksidia kilometriltä.

Neljäs kommenttini jäsen Harmsille koskee kahta asiaa, joita emme mielestäni saa tehdä. Lienemme hänen kanssaan samaa mieltä edes tästä, jollemme mistään muusta. Tämä on myös Saksan hallituksen kanta. Olisi virhe ottaa autoteollisuus mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään, sillä se tekisi päästökaupasta entistä monimutkaisempaa. Järjestelmä on riittävän monimutkainen jo nyt, joten autoteollisuus on järkevää jättää sen ulkopuolelle.

Lienemme samaa mieltä myös siitä, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on sellainen tulevaisuuden tehtävä, jota ei voida jättää yksityisen sektorin vastuulle toteamalla, että päästöjen väheneminen riippuu loppujen lopuksi yksilön ajotavasta. Haaste on teknologinen, ja siihen on vastattava teknologialla muuttamalla moottoriajoneuvoteknologiaa ja ottamalla huomioon myös synteettisten biopolttoaineiden kehittäminen ja niiden sekoittaminen perinteisiin polttoaineisiin.

Jos kysymyksenne koski Saksan hallituksen kantaa, toivon, että antamani vastaus oli riittävä. Jos kuitenkin osoititte kysymyksenne neuvoston puheenjohtajavaltiolle, kuten oletan, pyydän teitä antamaan puheenjohtajavaltiolle mahdollisuuden edes keskustella asiasta ympäristöasioiden neuvostossa. Tällainen keskustelu voidaan järjestää vasta sitten, kun komissio laatii asiasta tiedonannon.

Jos ehdotuksenne tarkoituksena oli pyytää tällaista tiedonantoa, jotta neuvoston yleinen keskustelu voitaisiin järjestää, voin sanoa, että se oli puheenne ainoa osa, josta olen samaa mieltä kanssanne.

(Suosionosoituksia)

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin tarkkaan, mitä ministeri Gabrielilla oli sanottavanaan, sillä irlantilaisten lehtien etusivun juttuna on tänään ollut: "Saksa vastustaa EU:n päästörajoituksia autoille". Lehdissä on lisäksi todettu, että Saksan liittokansleri Angela Merkel on luvannut torjua kaikin voimin suunnitelmia autojen yleisten hiilidioksidipäästörajoitusten käyttöönottamisesta. En ehdi kommentoida artikkeleita tämän enempää kahden minuutin puheajallani.

Arvoisa ministeri, edessänne on melkoinen pr-työ, jos on niin, että teidän sananne pätee eikä neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan sana. Pyydänkin teitä selvittämään tämän epäselvyyden etenkin siksi, että liittokansleri Merkelin Saksan puheenjohtajuuskauden avajaispuhe oli erinomainen ja hyvin rohkaiseva juuri tässä asiassa. Hän on todennut ottavansa aiheen ensisijaiseksi maaliskuun huippukokouksessa.

Poliittisten päättäjien on sitouduttava tiukemmin tähän keskusteluun. Todellinen ongelma on se, että keskustelu on nyt jäänyt virkamiestemme ja diplomaattiemme harteille – sanon näin puhemiehemme kautta komission jäsenelle ja ministerille. Nairobissa otettiin todellakin askel eteenpäin valmisteluissa, näinhän te sanoitte. Mutta se oli pieni ja mutkikas askel, eikä se ollut mikään parannus Montrealissa sovitusta.

Ei ole mitään järkeä, että tuhansia ihmisiä sadoista maista tapaa kerran vuodessa, käyttää hiilivaroja ja lentää ympäri maailmaa väitelläkseen kokouksissa pääasiassa siitä, mitä niissä olisi käsiteltävä, ja palaa kahden viikon päästä kotiinsa tullakseen taas takaisin 12 kuukautta myöhemmin ja jatkaakseen kokousten asialistoja koskevaa samaa väittelyä siitä, mihin 12 kuukautta sitten jäätiin. Jos puhumme totta ja jos ekonomistien, kansalaisjärjestöjen, ympäristönsuojelijoiden ja arvostettujen tutkijoiden selvitykset ovat totta – ja nehän ovat totta, sillä 99 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä – ongelman ratkaisemiseen on sitouduttava mahdollisimman korkealla poliittisella tasolla eli huippukokoustasolla. Asiaa on käsiteltävä huippukokousten lisäksi sopimuspuolten konferensseissa ja osapuolten kokouksissa Nairobissa ja kaikkialla, missä tapaamisia järjestetään. Asia on vietävä läpi pääministeri- ja valtionpäämiestasolla vuoden kaikkina 12 kuukautena, ei ainoastaan ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen vuosikokouksissa tai Kioton sopimuspuolten konferensseissa.

Tarvitsemme korkeimman poliittisen tason sitoutumista. Ajakaamme tämä asia läpi.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivottavasti pääsemme sopuun ehdotuksesta vähentää autojen hiilidioksidipäästöjä 120 grammaan ja vieläkin suuremmasta vähennyksestä toisen sukupolven polttoaineiden kohdalla. Toimenpiteitä tarvitaan pikaisesti, sillä useat ihmiset ovat hyvin huolissaan ilmastonmuutoksesta. YK ilmoittaa huomenna, että ilmakehä lämpenee nopeammin kuin aiemmin oletettiin. EU:n on otettava johtoasema ongelman ratkaisemisessa. Siksi on tärkeää ajaa päättäväisesti eteenpäin 30 prosentin tavoitetta sen sijaan, että taivumme hyväksymään 20 prosentin tavoitteen, jos muu maailma ei osallistu toimiin. On erittäin valitettavaa, että olemme näin riippuvaisia muusta maailmasta, vaikka syyt siihen ovatkin selvät. Ensinnäkin meillä on moraalinen velvollisuus muuta maailmaa kohtaan. Me olemme aiheuttaneet ilmastonmuutoksen, joten meidän on myös ratkaistava ongelma. Toiseksi on huomattavasti halvempaa ottaa käyttöön päättäväinen ilmastopolitiikka kuin maksaa ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat sopeutumiskustannukset, kuten Sternin raportissa todetaan. Ilmastopolitiikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia innovointiin ja työllisyyden lisäämiseen.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio on ryhtynyt aktiivisiin toimiin tässä asiassa. En epäile lainkaan ministerin sitoutumista ja ilahduin liittokanslerin lujista kommenteista muutama viikko sitten. Sanoista on luonnollisesti siirryttävä tekoihin, ja tässä Saksalla onkin ongelma. Ongelmana on ensinnäkin päästöoikeuksien kansallinen jakosuunnitelma. Ymmärrän, että puheenjohtajavaltion ja komission tulkintaerot aiheuttavat ongelmia, mutta olipa niin tai näin, vastuullisessa tehtävässä olevalla maalla pitäisi jo olla kansallinen jakosuunnitelma hyväksyttynä. Arvoisa ministeri, selvittäkää asia.

Tämän lisäksi on tietenkin tämänpäiväinen Saksan autoteollisuuteen liittyvä ongelma ja eri lehtiotsikot. Tulin juuri moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevasta kuulemistilaisuudesta, johon palaan vielä johtamaan keskustelua. Useiden tilaisuudessa puhuneiden asiantuntijoiden selkeä viesti on, että 120 grammaa kilometriltä on täysin saavutettavissa oleva tavoite viiden vuoden aikataululla, josta olemme puhuneet, ja noin tuhannen euron kustannuksilla: tämä on useimpien asiantuntijoiden arvio kustannuksista. Autonomistajat saavat tämän tuhat euroa pian takaisin polttoainesäästöjen ja polttoaineen hinnanalennusten muodossa.

Kysyn teiltä, kuinka usein autoteollisuus onkaan puuttunut ympäristökeskusteluun todeten EU:lle: "tämä on mahdotonta, se tietäisi koko autoteollisuuden loppua!" ja Euroopan parlamentille: "tämä maksaa hirvittävän paljon". Useimmiten otamme kuitenkin säädökset käyttöön ja jotenkin ongelmat aina poistuvat, autoteollisuus selviytyy, EU:n kilpailukyky paranee ja asemamme maailmantaloudessa vahvistuu. Luulenpa, että näin tapahtuu nytkin. Autoteollisuus liioittelee, kuten sillä on tapana.

Puhumme siitä, kuinka aiomme ratkaista ilmastonmuutosongelman. Kun ajatellaan, että autojen reaalihinnat ovat laskeneet merkittävästi 20–30 viime vuoden aikana ja että päästöjen vähentäminen 25 prosenttia maksaisi ylimääräiset tuhat euroa, auton reaalihinta olisi edelleen pienempi kuin 30 vuotta sitten. Emmekö pystyisi maksamaan tämän hinnan? Kuinka pystymme katsomaan lapsiamme silmiin ja sanomaan, ettemme ole valmiit maksamaan tämänkään vertaa saadaksemme aikaan suuren muutoksen?

(Suosionosoituksia)

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni keskustelussa olisi käsiteltävä myös autoja muun muassa siksi, että näin käy ilmi lupausten ja tekojen välinen valtava kuilu. Ministeri Gabrielin ehdotus biopolttoaineiden sekoittamisen ja moottoriajoneuvojen tehokkuusvaatimusten yhdistämisestä hämärtää itse asian. On nimittäin niin, että jos myyn myös biopolttoaineella toimivan auton, en voi kuitenkaan olla varma, että ostaja käyttää siinä juuri biopolttoainetta. Ehdottamanne järjestelmä onkin kaikkea muuta kuin selkeä päästöjen mittaamisen suhteen, ja tästä syntyy valtavia ongelmia.

Vaikka puhutte hiilidioksidipäästöjen 120 gramman rajasta kilometriä kohti, haluatte itse asiassa samaa kuin Saksan autonvalmistajat eli 130:tä tai 140:tä grammaa. Se olisi kohtalokasta sekä Euroopalle että koko maailmalle yleensä, sillä 60–100 gramman tavoite on saavutettava viimeistään vuonna 2020, joten 120 grammaa on vasta välivaihe. Haluan kiittää teitä selvennyksistänne. Toivon, että liittokansleri Merkel ja ministeri Glos ovat asiasta samaa mieltä, sillä se ei vielä ole käynyt selväksi ainakaan lehdistön välityksellä. En ehkä ole saksalainen, mutta Saksa on kuulunut mielestäni aina vahvimpiin johtajamaihin, sillä Saksan kansalaiset pitävät ympäristönsuojelua ja ilmastomuutoksen torjumista yhtenä ensisijaisista tavoitteista. On todellakin häpeällistä, että puheenjohtajavaltio Saksa, joka on asettanut itselleen hienoja tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumisen alalla, epäonnistuu heti, kun maan kansantalous joutuu vähäisen paineen alle.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tiedemiehet ovat soittaneet hälytyskelloja jo vuosien ajan. Kunnianhimoiset lausunnot eivät riitä, sillä emme puhu tulevasta vaarasta vaan tämän hetken uhasta. Tarvitaan täsmällisiä toimia, joilla saadaan aikaan konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia. Auto on tyypillinen esimerkki. Lobbarit reagoivat heti, kun ryhdytään yleisesti puhumaan erityistoimista. Minun mielestäni oma ja lastemme elämä on tärkeämpi kuin autoteollisuuden intressit.

Suhtaudumme myönteisesti erityistoimiin, kuten hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sekä uusiutuvien energianlähteiden, puhtaiden polttoaineiden ja uusien puhtaampien teknologioiden tukemiseen. Euroopan parlamentti kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja ennen kaikkea saavuttamaan ne. Elin- ja kulutustapojemme on muututtava merkittävästi. EU:n on oltava eturintamassa suuren maailmanlaajuisen liittoutuman muodostamisessa. Kioton pöytäkirja, jota kaikki eivät vieläkään ole hyväksyneet, ei enää riitä.

  Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tähän aiheeseen liittyy puolitotuuksia ja harhaanjohtavia lausuntoja, joissa kyseenalaistetaan koko aiheen oikeellisuus ja jotka herättävät enemmän kysymyksiä kuin tarjoavat vastauksia. Miksi esimerkiksi ainakin parlamentin ulkopuolella puhutaan jatkuvasti hiilipäästöistä? Hiili on kiinteää ainesta eli nokea, grafiittia tai timanttia. Olisi puhuttava hiilidioksidista, joka ei muuten ole saaste vaan ilmakehän luonnollinen ainesosa. Miksi Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristöviraston johtaja väitti minulle, ettei ilmaston lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä ole pystytty todistamaan? Jos ilmaston lämpeneminen johtuu hiilidioksidista ja kasvihuoneilmiöstä eikä auringon toiminnan muutoksista, miksei samainen johtaja pystynyt kertomaan, lisääntyykö kasvihuoneilmiö samassa tai jopa huomattavasti suuremmassa eli eksponentiaalisessa suhteessa hiilidioksidimäärien kasvuun vai lisääntyykö se hitaammin, mikä tarkoittaisi alenevaa käyrää ja staattista vaikutusta tietyllä hetkellä.

Miksi Sternin raportissa esitetään ilmaston lämpenemistä koskeva "hockeystick-käyrä", jonka mukaan ilmasto on lämmennyt tasaisesti 2 000 vuoden ajan, vaikka ilmasto oli itse asiassa nykyistä lämpimämpi 1300- ja 1400-luvuilla? Miksi Maan ystävät toteavat, että jätteenpoltto sähkön tuottamiseksi tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin perinteiset kaasukäyttöiset generaattorit, vaikka suuri osa jätteestä on biopolttoainetta eikä siten vaikuta hiilidioksidin määrään? He eivät huomioi sitä, että kaatopaikat tuottavat metaania, joka on 12 kertaa hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu.

Lopuksi haluaisin tietää, miksi komission puheenjohtaja ajaa autoa, joka tuottaa 1,6 kertaa enemmän hiilidioksidia kilometriltä kuin tavanomainen auto, jollaista itse ajan.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, useat asiantuntijat ovat väittäneet, että lyhyen aikavälin hälyttäviin muutoksiin perustuvia spekulaatioita lukuun ottamatta ei ole saatu kiistattomia tieteellisiä todisteita siitä, että teollisuustoiminnan lisääntymisestä aiheutuvat kasvihuonekaasut olisivat syy ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos tapahtuu miljoonien vuosien aikana, ja ilmasto luonnollisesti muuttuu jatkuvasti. Siksi en ole samaa mieltä siitä, että ihmiset voisivat muuttaa maapallon historian omalla päivittäisellä toiminnallaan. Tällainen näkemys on mielestäni röyhkeän ihmiskeskeinen.

Maapallosta huolehtiminen ei liity juuri mitenkään päästökauppaan, tiukempien normien käyttöönottoon, uuden lainsäädännön laatimiseen tai nykyisistä energianlähteistä peräisin olevien päästöjen leikkaamiseen. Huomattavasti järkevämpää olisi investoida uusien energianlähteiden ja ydinenergian kehittämiseen. Olen vahvasti sitä mieltä, että nykyinen ilmaston lämpenemistä koskeva kapeakatseinen ja ydinvoimanvastainen lähestymistapa vie meidät umpikujaan, jossa tulotasomme heikkenee ja vapauksiamme rajoitetaan kasvihuonekaasujen torjumisen tekosyyllä. Tällainen lähestymistapa ei varmastikaan auta meitä huolehtimaan maapallostamme lastemme edun mukaisesti.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, edessämme on nelinkertainen haaste. Ensimmäinen osatekijä on itse ilmastonmuutos ja yleinen halu torjua sitä, toinen on kansainvälinen osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan, kolmas on tuotantomenetelmien ja energiankäytön muuttamisen edellyttämät innovaatiot ja neljäs on maidemme sopeutuminen ilmastomuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin.

Herää kysymys, mitä EU odottaa ja miksi ei se käynnistä yleistä keskustelua ydinvoimasta? Tarkoitan vakavamielistä ja tyyntä keskustelua, jota kehotan teitä käymään pikaisesti. Uusiutuvien energiavarojen vaihtoehto on toki hyvin houkutteleva, mutta meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tarkastella asioita realistisesti.

Otetaan kaksi esimerkkiä: tuulivoima ja biopolttoaineet. Ensiksi mainitun osuus maailman energiankulutuksesta on 0,05 prosenttia. Kuinka nopeasti tuulienergiaa olisi kehitettävä, jotta sen globaali kulutus kasvaisi 2 prosenttia vuodessa 30 vuoden aikana? Sitä on mahdotonta edes kuvitella. Sen sijaan biopolttoaineet ovat mielenkiintoinen ja mediaseksikäs tapa ratkaista maatalouspolitiikan ongelma, mutta niiden tarjoamia mahdollisuuksia rajoittaa käytettävissä olevan viljelyalan määrä.

Arvoisa komission jäsen Dimas, teidän on saatava kolleganne Verheugen vakuuttuneeksi siitä, ettei kunnianhimoisuuttamme pidä tukahduttaa. Arvoisa ministeri Gabriel, joissakin kiperissä tilanteissa on tuettava tiettyjä teollisuudenaloja, joihin tämä globaali uhka kohdistuu ja jotka ovat jääneet toimissaan jälkijunaan. Saksalaiset autonvalmistajat pystyvät varmasti esittämään sellaisia myönteisiä toimintaehdotuksia, joita kipeästi kaivataan.

Mitä sitten sanomme kolmansille valtioille? Kerrommeko esimerkiksi Kiinalle, ettei sillä ole oikeutta kehittää talouttaan? Puhumattakaan EU:n tekopyhyydestä sen ylpeillessä päästökaupallaan.

Lopuksi haluan todeta, että pelon lietsojat saavat ainoastaan järkytettyä julkista mielipidettä. Kansalaisten tietämystä on lisättävä ja heille on tiedotettava asiasta, mutta heidän pelottelemisensa ei ole kenenkään edun mukaista eikä rakentavaa. Meidän pitäisi ehdottaa toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Tässä tarvitaan kaikkien osallistumista, ja aika on rahaa.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksesta on tullut totta monelle vasta nyt, kun sille on laskettu hinta. Laskelman mukaan toimimattomuuden kustannukset ovat jopa 20 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta. Mutta kun ryhdytään toimiin nyt ja pysäytetään ilmastonmuutos kahteen asteeseen, kustannukset jäävät murto-osaan. Lisäksi investoinnit vähäpäästöiseen talouteen luovat energiatehokkaiden teknologioiden maailmanmarkkinat, joiden ennustetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä jopa 27 miljardiin euroon.

Jotta Eurooppa pääsee mukaan tähän teknologiakehitykseen, unionin on luotava uusiutuville, vähäpäästöisille energiamuodoille toimivat kotimarkkinat. On muistettava, että ydinenergia ei voi olla vastaus tähän kysymykseen, erityisesti jos haluamme Eurooppaan omavaraista energiataloutta.

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, en ryhdy toistamaan jo sanottua, mutta haluan esittää yhden huomautuksen. Euroopan parlamentin on aloitettava suora vuoropuhelu vastavalitun Yhdysvaltojen kongressin kanssa. Velvollisuutenamme on toimia sen sijaan, että ainoastaan seuraamme Yhdysvaltojen tiedotusvälineissä käytävää keskustelua.

Kongressin poliittiset voimasuhteet ovat muuttuneet, ja nyt voisi olla mahdollista aloittaa yhteistyö, joka on välttämätöntä muutoksen aikaansaamiseksi. Kongressi on jopa perustanut ilmastonmuutosta käsittelevän erityisvaliokunnan. EU:n ja Yhdysvaltojen on yhdistettävä voimansa muutoksen aikaansaamiseksi. Ainoastaan yhdessä pystymme vaikuttamaan Kiinan ja Intian kaltaisiin maihin, jotta nekin osallistuisivat globaaliin päästökauppaan. Ne eivät ensinnäkään saa pilata omaa ympäristöään ja meidän ympäristöämme mielin määrin ainoastaan siksi, että ne ovat kehitysmaita, eivätkä ne voi ottaa vastuuta globaalista ympäristöstä vasta sitten, kun ne ovat saavuttaneet korkean elintason.

Ehdotan, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtaja ottaa välittömästi yhteyttä Yhdysvaltojen kongressin vastaavaan valiokuntaan. Kyseisten valiokuntien välinen kokous olisi pidettävä jo tänä keväänä. Vuoropuhelun tavoitteena on oltava se, että Yhdysvallat ja muut päästökaupan ulkopuolella olevat maat saadaan osallistumaan järjestelmään.

Meidän on Euroopan kansojen edustajina uskallettava ottaa härkää sarvista. Siksi meidät valittiin.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tänä iltapäivänä on kuultu paljon puhetta etenkin neuvoston puolelta, mutta puheenvuoroista puuttuu kuitenkin kiireellisyyden tunne ja sitoumus kunnianhimoisten toimien toteuttamiseksi. On selvää, että EU:n on tehtävä enemmän ja osoitettava todellista johtajuutta.

Arvoisa komission jäsen Dimas, haluan käyttää minuutin puheenvuoroni pyytääkseni teitä tekemään erään asian. Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, miten huonosti asiat ovat tällä hetkellä muttei riittävästi siitä, mitä asiantilan korjaamiseksi olisi tehtävä. Tässä joitakin vastauksia.

Haluan puhua henkilökohtaisista hiilidioksidipäästöluvista. Järjestelmä herättää yhä enemmän mielenkiintoa useissa jäsenvaltioissa, sillä sen mukaan päästöoikeuksia jaetaan kaikille ihmisille asukasmäärän mukaisesti ja oikeudet vähenevät esimerkiksi sitä mukaa, kun he ostavat fossiilisia polttoaineita tai sähköä henkilökohtaiseen käyttöön. Päästöoikeudet pienenevät luonnollisesti vuosien mittaan.

Järjestelmä täydentää päästökauppajärjestelmää, ja se on usealla tapaa oikeudenmukaisempi keino kuin verotuksen huomattava kiristäminen. Sen etuna on yleinen ja aleneva päästöraja, ja ennen kaikkea se sitouttaa ihmiset henkilökohtaiseen toimintaan. Järjestelmä vaikuttaa yksilöiden valintoihin, sillä yksilön toiminnan vahvimpia hillitsijöitä on tunne siitä, että naapurisi ei toimi samoin kuin sinä. Siksi pyydänkin yksikköjänne tutkimaan, kuinka ne voisivat edistää tällaisten järjestelmien käyttöönottoa kaikkialla EU:ssa.

  Umberto Guidoni (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hirmumyrsky Kirillin yli 40 kuolonuhria ovat valitettava enne siitä, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Ilmaston lämpeneminen ja siihen liittyvä ilmastonmuutos eivät ole ympäristöaktivistien keksintöä. 1900-luvulla maapallon keskilämpötila nousi yli puoli astetta, ja syytä tähän on etsittävä ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. EU:n osuus näistä päästöistä on noin 14 prosenttia, mikä on suurin henkeä kohti laskettu osuus koko maailmassa. Siksi juuri edistyneimpien maiden on näytettävä tietä ilmastonmuutoksen torjunnassa, jossa kaikkien maiden on kannettava kortensa kekoon.

EU:n on siis jatkettava toimia Kioton pöytäkirjan hengessä. Se on saanut meidät luottamaan teknisiin innovaatioihin. Viime vuosina on kuitenkin koettu joitakin takaiskuja etenkin energia-alalla, eivätkä komission tuoreet ehdotukset ole vastanneet odotuksia. Arvoisa komission jäsen Dimas, vaikka te vaaditte henkilökohtaisesti 30 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasoon verrattuna, päästiin ainoastaan heikkoon kompromissiin päästöjen 20 prosentin vähennyksestä. Tämän lisäksi liikennealalla ei ole strategiaa vaihtoehtoisista energianlähteistä tai ympäristöystävällisistä vetyteknologioista. Puhumattakaan ydinenergiaan liittyvistä epäselvyyksistä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, autoteollisuus joutuu huomaamaan, että äärimmäisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Päästöoikeuksia on vähennettävä vuosittain, ja oikeuksien jakaminen ilmaiseksi on lopetettava. Yhä useammat alat on otettava mukaan pakolliseen päästökauppajärjestelmään, ja onkin myönteistä, että komissio haluaa sisällyttää siihen myös lentokoneteollisuuden. Sekä tuottajien että kuluttajien on kannettava vastuunsa ilmaston suhteen, kuten meidän kaikkien.

Lopuksi totean, ettei ilmasto-ongelmaa pitäisi pyrkiä ratkaisemaan yksipuolisin toimenpitein, sillä ne johtavat ainoastaan uusiin ympäristövahinkoihin. Biopolttoaineiden tuotannon ja polton on tapahduttava ympäristöystävällisesti. Juuri tähän palmuöljyä koskeva ongelma liittyi. Tällaiset ympäristötöppäykset on vältettävä tulevaisuudessa.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri Gabriel, minullakin on vain minuutti aikaa vaikuttaa teihin. Teitä kuunneltuani voin todeta ainoastaan, että leijona on karjaissut. Tiedämme, että presidentti Bush on vallankahvassa, ja arvoisan ministerin karjaisu muistuttaa minua erään hänen edeltäjänsä, Klaus Töpferin, karjaisusta vuonna 1992, jolloin olimme melko samankaltaisessa tilanteessa. Jossain muurin murtumisen ja globalisaation välissä meille näyttävät auenneen historialliset mahdollisuudet, mutta mitään ei ole saatu aikaiseksi, joten tämä on esimerkki siitä, miten ei pitäisi toimia.

Haluan kuitenkin rohkaista teitä, jotta jatkaisitte asian läpiviemistä ja jotta sivuuttaisitte mahdollisimman elegantisti Saksan autoteollisuuden taholta kohtaamanne vastustuksen keskittyäksenne kokonaan käsiteltävänä olevaan aiheeseen. Teidän on luonnollisesti ymmärrettävä, että tähän tarvitaan uhrauksia. Jos saatte rikkaat jäsenvaltiot huomaamaan, että päästöjen leikkaaminen on seksikästä, saatatte tulevaisuudessa saada kunnian olla mainitsemani seuraava ympäristöministeri. Se ei olisi teidän eikä ehkäpä koko maailmankaan kannalta ollenkaan huono asia.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on kaksi tehtävää: toinen on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja toinen on sen varmistaminen, että pystymme vastaamaan ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Nämä molemmat edellyttävät riittävästi varoja investointeihin, kasvumahdollisuuksia ja mahdollisuuksia suojella ympäristöä. Suuri merkitys tässä on rajoilla ja tavoitteilla, mutta aivan yhtä tärkeää on toteuttaa toimia, jotka ovat yhdenmukaisia talouskasvun ja investoitavien varojen kanssa, jotta pääsemme tavoitteeseemme.

Voimme tarkastella myös käytännönläheisempiä ja realistisempia toimia. Mainitsen niistä kaksi. Pitkät yhdistelmärekat ovat yksi merkittävistä tavoista vähentää tieliikenteen hiilidioksidipäästöjä. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te pystytte toteuttamaan tällä alalla käytännön toimia, joista saadaan hienoja tuloksia.

Toinen tehtävämme liittyy energiapolitiikkaan. Ydinvoiman lakkauttaminen asteittain niillä keinoilla ja sillä nopeudella kuin tämän päivän EU:ssa suunnitellaan, on varma tapa lisätä hiilidioksidipäästöjä. Jos onnistumme ottamaan käyttöön lisää uusiutuvia energianlähteitä, ydinvoiman asteittainen käytöstäpoisto vähentää hyötyjä ja voi jopa pahentaa tilannetta hiilidioksidipäästöjen kasvaessa.

Pyydän puheenjohtajavaltio Saksaa ottamaan johtoaseman uuden politiikan suunnittelussa. Syynä tähän ei niinkään ole kasvihuonekaasuongelman ratkaiseminen, kuten jotkut väittävät, vaan sen varmistaminen, ettei tilanne pahene entisestään. Ydinvoimasta saatavan energian määrän on vähintäänkin pysyttävä samana kuin nyt, jotta hiilidioksidipäästöt eivät kasva.

Tarvitsemme matalan teknologian sijasta korkeaa teknologiaa, ja kauppaa, investointeja ja kasvua on lisättävä eikä vähennettävä. Haasteena on yhdistää nämä kaikki. Odotan vastaustanne ehdottamiini kahteen tehtävään, vaikka vastauksen antaminen voikin olla teille poliittisesti epämukavaa.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Kuten Kofi Annan totesi Nairobissa, ilmastonmuutos ei ole satua. Se on globaali ongelma, johon tarvitaan globaalia ratkaisua niin hallituksilta kuin kansalaisiltakin. Hallitusten on kiireellisesti toteutettava vaikuttavia toimia, mutta myös kansalaisten on muutettava rutiinejaan ja elintapojaan. He voisivat esimerkiksi kävellä enemmän ja ajaa autoa vähemmän, mikä on terveellistä ja hyväksi ympäristölle.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on puheenjohtajavaltioiden Saksan ja Portugalin ensisijainen tavoite. Toivottavasti ne pystyvät yhdessä vauhdittamaan torjuntatoimia. Toivon lisäksi, että EU käyttää hyväkseen Portugalin puheenjohtajuuskaudella Balilla järjestettävää seuraavaa YK:n huippukokousta ohjatakseen neuvotteluja kohti ilmastonmuutosta koskevaa täysin uudenlaista lähestymistapaa. Arvoisa ministeri Gabriel, kiitos erinomaisesta puheenvuorostanne.

  Anne Laperrouze (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, kun ajatellaan tulevaisuutta, vuosia 2030–2050, ovatko fossiiliset polttoaineet tuolloin jo ehtyneet? Onko ITER-hanke lunastanut lupauksensa fuusioenergiasta? Riittävätkö energiavarat, kun otetaan huomioon Kiinan ja Intian nopea kasvu? Kuinka kasvu vaikuttaa ilmastoon? Meillä ei välttämättä ole vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, mutta selvää on, että meidän on toimittava eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen strategian mukaisesti, sillä energia on perushyödyke ja ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä.

Suhtaudun myönteisesti kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka koskevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. EU:n on nimittäin lähetettävä vahva viesti siitä, että elintapojen ja asenteiden on muututtava, jotta voidaan löytää globaalisti vaikuttavia innovatiivisia ratkaisuja.

Pidän myönteisinä myös komission ehdottamia toimia, mutta niitä on tuettava poliittisella toiminnalla. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioita on painostettava entistä vahvemmin ennakoiviin toimiin esimerkiksi biopolttoaineiden käytön ja uusiutuvien energianlähteiden alalla. Lisäksi niiden on toteutettava verotoimenpiteitä, joilla tuetaan energian säästämistä ja edistetään rakennusten energiatehokkuutta.

En halua lietsoa pelkoa, mutta tiedotusvälineiden tuella on nyt käynnistettävä eurooppalainen tiedotuskampanja, jonka tarkoituksena on esitellä Euroopan kansalaisille helppoja tapoja osallistua ilmaston suojeluun. Tavoittelemamme tulevaisuus saadaan aikaan perusluonteisella teknisellä kehittämisellä sekä toimilla, joita me kaikki voimme toteuttaa jo tästä päivästä lähtien.

  Satu Hassi (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ylihuomenna julkistetaan YK:n tieteellinen raportti, jossa sanotaan, että todennäköisimmin maapallo lämpenee tällä vuosisadalla kolme astetta. Jos näin käy, se tarkoittaa, että Grönlannin jäätikön sulaminen on väistämätöntä ja merenpinta nousee ainakin seitsemän metriä. Se tarkoittaa, että Euroopan kartta menee uusiksi. Tämä on estettävä.

On hyvin kiire ryhtyä käytännön toimiin, jotta maapallon lämpeneminen rajoitettaisiin alle kahden asteen, mikä on EU:n tavoite. Mutta retoriikasta on siirryttävä käytännön tekoihin. Tätä taustaa vasten on suuri pettymys, että EU:n komissio tänään jälleen kerran lykkäsi autojen pakollisia hiilidioksidipäästörajoja.

Meidän on ymmärrettävä, että kaikkein tärkeimpiä ovat energiatehokkuuden ja polttoainetehokkuuden parantamistoimet. Se koskee myös liikennettä. Emme saa väistää asiaa korvaamalla polttoainetehokkuuden parantamista biopolttoaineella. Jos tätä yritetään, se tarkoittaa vain, että ympäristönsuojelijat kääntyvät biopolttoaineita vastaan.

(Suosionosoituksia)

  Pilar Ayuso (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensiksi kiittää komissiota ja neuvostoa siitä, että ne ovat saapuneet keskustelemaan ilmastonmuutoksesta ja tulevasta strategiasta.

Olemme kaikki samaa mieltä myrkyllisten päästöjen vähentämisen periaatteesta, johon komission ja jäsenvaltioiden ehdotukset perustuvat. Olemme samaa mieltä diagnoosista, joskin hieman erimielisiä parannuskeinoista ja eri tahojen vastuusta. Olemme ilokseni saaneet kuulla tänään jotakin mielestäni hyvin olennaista eli että päästöjen vähentämisestä on tehtävä kansainvälinen sopimus, johon kaikki sitoutuvat. On vaikeaa löytää ratkaisua, jos tavoitteet asetetaan yksipuolisesti. Näin on muun muassa siksi, ettei EU pysty yksinään vähentämään koko maailman päästöjä eikä myöskään asettamaan tavoitteita lämpötilojen pitämisestä entisellä tasollaan koko maailmassa.

Olen todellakin sitä mieltä, että päätavoitteemme on oltava globaaliin sopuun pääsy omien toimiemme ja luonnollisesti myös teollisuudenalojen toimien avulla. Arvoisa komission jäsen, teidän laillanne pidän parempana joustavampaa tavoitetta, johon kaikki sitoutuvat sen sijaan, että tavoitteena on 30 prosentin vähennys, muttei tiedetä lainkaan, kuka siihen ylipäänsä sitoutuu.

Tämän lisäksi huomioon on otettava useita periaatteita. Ensinnäkin niiden maiden on vähennettävä päästöjään suhteessa enemmän, jotka ovat aina saastuttaneet muita enemmän, ja nousevien talouksien maille on asetettava kohtuulliset päästörajat. Toiseksi kaikkien alojen on kannettava vastuunsa omista päästöistään, sillä ei ole mitään järkeä puhua sähköstä ilman, että puhutaan myös liikenteestä. Kolmanneksi on muistettava myös ympäristön luonnollisten säätelijöiden eli maatalouden ja metsien kyky sitoa hiilidioksidia.

Lopuksi haluan korostaa, kuinka tärkeää on edistää uusiutuvia energianlähteitä ja puhtaita liikennemuotoja. Meidän on pian keskusteltava vakavasti ja lopullisesti ydinenergiasta.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja ministeriä heidän henkilökohtaisesta sitoutumisestaan tähän tärkeään aiheeseen ja muistuttaa parlamentille, että he ovat hyvien puolella. Komissiossa ja neuvostossa on useita tahoja, jotka varmasti vastustavat ehdotuksiamme tässä asiassa. Komission esittämät ehdotukset ovat todella kunnianhimoisia. Ne eivät kuitenkaan riitä, eivätkä ne ole tieteellisesti vedenpitäviä. Tieteellisten tulosten perusteella hiilidioksidipäästöjä on leikattava 30 prosenttia, jos aiomme toimia niin kuin ministerit ovat jo päättäneetkin eli rajata ilmaston lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen. Jos noudatamme Sternin ehdotusta, meidän on kärsittävä nyt, jotta saamme pelastettua tulevaisuuden.

Tarvitsemme kansainvälistä johtajuutta. Tämä 20 prosentin leikkaus ei ole kansainvälistä johtajuutta. Ministerien on pidettävä sanansa. Jos he sitoutuvat toimiin, heidän on myös pidettävä lupauksensa. On valitettavaa huomata, etteivät jäsenvaltiot hyväksy 20 prosentin sitovia tavoitteita uusiutuvien energianlähteiden alalla. On valitettavaa huomata, että komissio on taipunut Saksan autoteollisuuden lobbarien edessä, mutta on kuitenkin hyvä kuulla ministerien vahvistavan, ettemme todellisuudessa anna periksi lobbareille, kuten jotkut komission jäsenet ovat tehneet. En tarkoita nyt komission jäsentä Dimasia.

Arvoisa ministeri, pyydän teitä vahvistamaan kansallisen jakosuunnitelmanne. Se on välttämätöntä. Neuvoston on aika siirtyä sanoista tekoihin.

(Suosionosoituksia)

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Olen samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksella voi olla katastrofaalisia seurauksia koko maailmassa ja myös Euroopassa. Se voi aiheuttaa valtavaa taloudellista ja ekologista haittaa, jos emme muuta nykykäytäntöjämme ja elintapojamme perinpohjaisesti kymmenen seuraavan vuoden aikana.

Juuri tästä syystä on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista ja myös niiden moraalinen velvollisuus sitoutua puheenjohtajavaltio Saksan ilmoittamaan ilmastopolitiikkaan eli vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia, lisätä uusiutuvien energianlähteiden osuutta 20 prosenttiin kaikesta energiasta ja kasvattaa biopolttoaineiden osuutta 10 prosenttiin käytetystä polttoaineesta vuoteen 2020 mennessä. Kehotan komissiota tarkastelemaan näiden toimien osalta parhaillaan arvioitavia jäsenvaltioiden toimintaohjelmia ja vertaamaan niitä asetettuihin tavoitteisiin. Jos komissio katsoo, että tietyssä jäsenvaltiossa tavoitteiden saavuttamiseen on osoitettu liian vähän EU:n varoja, sen on käytettävä valtuuksiaan ja kieltäydyttävä hyväksymästä kyseisen jäsenvaltion toimintaohjelmaa sellaisenaan.

Ei voida hyväksyä, että muutamat jäsenvaltiot tukevat energiatehokkuutta ja yhteisiä eurooppalaisia toimia energian säästämiseksi ainoastaan sanoin. Unkari ja Puola haluavat osoittaa tälle alalle juuri ja juuri yhden prosentin yhteisön talousarviosta, kun taas esimerkiksi Liettua on valmis osoittamaan 5,4 prosenttia. Jo nyt on selvää, etteivät unkarilaiset ja puolalaiset pysty saavuttamaan edes nykyisiä EU:n sitoumuksia.

Kolmas teollinen vallankumous voi alkaa seuraavien kuuden kuukauden aikana, jos nyt ajattelemme ja toimimme vastuullisesti. Vallankumouksen tavoitteena on pysäyttää ilmastonmuutos, ja sen tuloksena perustetaan hiilidioksidipäästöiltään vähäinen talous ja myöhemmin päästötön talous.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Davosista on viime päivinä saatu paljon mielenkiintoista tietoa ilmastonmuutoksen laajuudesta ja sen mahdollisista katastrofaalisista vaikutuksista. Osallistuin samaan tilaisuuteen 12 vuotta sitten, eikä ilmastonmuutoksesta todellakaan puhuttu vielä tuolloin. Puhuminen ei kuitenkaan riitä.

Grönlannin ja Etelämantereen mannerjäätikön sekä Siperian ikiroudan sulaminen on selvästi vähentänyt jään määrää maapallolla, mikä nostaa merenpinnan tasoa vaarallisen korkealle kaikkialla maailmassa. Näyttää siltä, että merenpinnan kohoaminen on auttanut meitä ymmärtämään edessä olevan vaaran. On selvää, että Kioton pöytäkirja on riittämätön poliittinen väline, tarvitsemme nopeampia toimia. Myös tästä puhuttiin Davosissa.

EU:ssa on asetettava sitovat ja kunnianhimoiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Kiinan ja Intian kehittyvät taloudet ovat keskeisiä maita, ja niiden on osallistuttava aktiivisesti uuteen poliittiseen välineeseen. Jotta nämä maat seuraisivat esimerkkiämme, meidän on ensiksi osoitettava, että EU ottaa asian vakavasti eikä tyydy pelkkään 20 prosentin vähennykseen.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Kun kyseessä on niinkin vakava asia kuin ilmastonmuutos, meidän Euroopan parlamentin jäsenten on edistettävä parempaa viestintää ja vakiintuneita menettelyjä asianmukaisten strategisten ratkaisujen löytämiseksi. Mielestäni ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan aloitteesta olisi pitänyt neuvotella etukäteen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kanssa etenkin Euroopan komission energiapaketin osalta. Ympäristövaliokunnan päätöslauselmaluonnoksessa esitetään uusia sitovia tavoitteita, jotka ovat huomattavan paljon aiempia kunnianhimoisempia, vaikkemme vielä ole lainkaan varmoja, saavutammeko edes Euroopan komission nykyisissä ehdotuksissa esitetyt tavoitteet ja kuinka se voisi tapahtua.

Tiedämme kaikki, että nyt on aika toimia, sillä tilanne ilmastonmuutoksen alalla on todella vakava. En aio luetella niitä energia-sektorin aloja, joilla hiilidioksidipäästöjä on mahdollista vähentää merkittävästi. Odotettavissa oleva kasvuvauhti herättää kuitenkin kysymyksiä kasvavan energiankysynnän muodostamasta ongelmasta. On täysin selvää, että uusien energialaitosten kehittämisen täytyy perustua päästöttömiin teknologioihin. Uusiutuvat energianlähteet, joita olemme usein puolustaneet aivan perustellusti, tuskin voivat vastata jatkuvasti kasvavaan kysyntään. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi ydinenergiaa, joka ei tuota lähes lainkaan hiilidioksidipäästöjä, ei vieläkään juuri tueta, miksi se mainitaan yleensä ainoastaan ohimennen Euroopan komission ja EU:n strategioissa ja miksi sitä koskevat päätökset jätetään jäsenvaltioiden vastuulle.

  Gyula Hegyi (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää minuutin puheaikani kolmen sellaisen asian käsittelemiseen, jotka liittyvät ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymiin tarkistuksiini.

Liikenne on yksi ilmastonmuutoksen pääasiallisista lähteistä. Tieliikenne käyttää viisi kertaa enemmän energiaa kuin saman matkustajamäärän kuljettaminen rautateitse. Sama pätee toisaalta henkilöautoihin ja toisaalta raitiovaunuihin ja metroihin. Siksi julkisen liikenteen pitäisi olla painopisteemme. Useimpiin näihin hienoihin tavoitteisiin voidaan markkinataloudessa ja kapitalistisessa yhteiskunnassa päästä taloudellisilla keinoilla. Energiatehokkuutta voidaan lisätä ainoastaan toteuttamalla tasapuolinen ympäristöverojärjestelmä.

EU:n pitäisi pitkällä aikavälillä ottaa käyttöön yhdenmukaistettu ympäristöverojärjestelmä, sillä ilman sitä yhteisen ympäristöpolitiikkamme käytettävissä ei ole asianmukaisia välineitä.

Teollistuneet jäsenvaltiomme ovat vieneet energiaa ja luonnonvaroja kuluttavat toiminnot kehitysmaihin ja ulkoistaneet niihin samalla kasvihuonekaasupäästöt ja ympäristöhaitat. Tällaiset käytännöt on estettävä tulevaisuudessa.

  Herbert Reul (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka yksi jäsenistä juuri totesi, ettei ilmaston suojelun kaltaisista poliittisista ongelmista pidä keskustella liian pitkään, jos niihin ei ole ratkaisua, myös päinvastainen on totta. On nimittäin niin, että politiikassa on pidettävä huoli siitä, ettei kaikista ongelmista paisutella valtavan suuria, maailmanloppua enteileviä ongelmia, joihin ei kuitenkaan loppujen lopuksi tarjota yhtään sellaista ratkaisua, joka kohentaisi tilannetta.

Minua huolestuttaa lisäksi se, että joitakin keskusteluja on viime aikoina käyty täysin irrallaan todellisuudesta. Puhujat ovat puhuneet ilmastonmuutoksen aiheuttamista myrskyistä, vaikka kaikki meteorologiaa ymmärtävät tietävät, etteivät sääilmiöt toimi näin. Jotkin kysymykset on jätetty esittämättä ja ratkaisematta. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat. Miksi useimmissa maailmankolkissa kirjattu lämpötilan nousu on ainoastaan 0,3 astetta, vaikka hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet kaikkialla maailmassa jo 120 vuoden ajan? Miksi juuri vuosien 1930–1960 välisenä aikana hirmumyrskyjen määrä kasvoi eniten, enemmän kuin 40 viime vuoden aikana? Miksi emme pysty selittämään sitä, että vaikka kaikki teollisuusmaat vähentäisivät kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia, saisimme vuoteen 2100 mennessä hidastettua ilmaston lämpenemistä ainoastaan kuudella vuodella?

En kyseenalaista tarvetta kiinnittää ongelmaan ensisijaista huomiota. Kysyn ainoastaan, olemmeko pohtineet sitä perinpohjaisesti ja toimimmeko ehkä joskus liian hätäisesti kysymättä oikeita kysymyksiä. Keskustelemme ilmastonmuutoksesta, energian toimitusvarmuudesta ja kilpailukyvystä tarkastellen niitä suhteessa vaihtoehtoihin sen sijaan, että puntaroisimme eri näkökohtia.

Miksei pohdita vakavasti mahdollisuutta tuottaa ydinvoiman avulla 70 prosenttia päästöttömästä sähköstä? Jos ilmaston suojeleminen on näin tärkeää, kaikkia vaihtoehtoja on toki pohdittava rohkeasti ilman ideologisia ennakkoasenteita. Yksi tulevaisuuden vaihtoehdoista on ydinenergia. Ilmastonmuutoksesta on keskusteltava laaja-alaisesti, avoimesti ja ajan kanssa, jos siitä ylipäänsä aiotaan keskustella.

  Matthias Groote (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, en epäile, etteikö ilmastonmuutoksesta keskusteltaisi vielä pitkään ja etteikö mahdollisesti toteutettavien toimien ja ilmastonmuutoksen todellisen pysäyttämisen välillä kuluisi monia vuosia.

Siksi onkin erityisen tärkeää, että saamme mukautettua EU:n, sen politiikat ja niihin liittyvän lainsäädännön tätä tosiasiaa vastaaviksi ja että saamme aikaan konkreettisia tuloksia. Näihin sisältyvät luonnollisesti hiilidioksidipäästöjen vähennysstrategiat yksittäisillä aloilla, esimerkiksi yksityisautoilussa, minkä lisäksi on päätettävä Kioton pöytäkirjan soveltamisen jatkamisesta vuoden 2012 jälkeen. Päästöjen suhteen on vihdoin keskusteltava myös mahdollisuuksista sen sijaan, että keskitytään ainoastaan kielteisiin seikkoihin. Moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja sitä kautta syntyvät polttoainesäästöt vaikuttavat myönteisesti energian toimitusvarmuuteen, kun otetaan huomioon, että tieliikenteen osuus kaikesta EU:n energiankulutuksesta on 26,5 prosenttia.

Jo mainitut erityistoimenpiteet eivät tarkoita pyörän keksimistä uudelleen. Muut maat, muun muassa Japani, ovat jo käynnistäneet ohjelmia moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Näissä Toprunner-ohjelmissa ajoneuvot jaetaan yhdeksään painoluokkaan, joille asetetaan sitovat vähentämistavoitteet.

Sanonta "aika on rahaa" saa ilmastopolitiikassa aivan uuden merkityksen, kuten Sternin vastikään julkaisemassa raportissa muistutettiin.

  Anders Wijkman (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi todeta olevani samaa mieltä jäsen Doylen kanssa siitä, ettei ratkaistavana oleva ongelma liity ympäristöön. Se vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan aloihin, ja sen ratkaisemiseksi on noudatettava järjestelmällistä ja kattavaa lähestymistapaa.

Jäsen Reulille haluan sanoa, että on ymmärrettävä, että ilmastonmuutos tuo mukanaan myös kalakantojen hupenemisen, nopean ja laajan metsien tuhoutumisen sekä vesipulan useissa osissa maailmaa. On ymmärrettävä se tosiasia, että nykyiset elintapamme tässä 8–9 miljardin ihmisen maailmassa ylittävät maapallon sietokyvyn, ja siksi on järjestelmällisesti pyrittävä palaamaan tavanomaiselle ja kestävälle tielle.

Pyysin puheenvuoroa pääasiassa siksi, että olen erittäin pettynyt yhteen komission esittämän energia- ja ilmastopaketin näkökohtaan. Arvoisa komission jäsen, puhutte paketissa energiakumppanuudesta Afrikan kanssa. Se on hyvä asia. Miksei tällaista kumppanuutta suunnitella kuitenkaan Kiinan ja Intian kanssa? Olen tietoinen teknologiasopimuksista, mutta niiden tukemiseen ei juurikaan ole suunnattu varoja. Näistä maista peräisin olevat päästöt lisääntyvät huomattavasti laajenevien energiajärjestelmien vuoksi, ja hukumme niihin 5–10 vuoden kuluessa, ellemme auta näitä maita toimimaan oikealla tavalla juuri nyt.

Jotkut sanovat: "antaa Kiinan maksaa". Jos tekisimme näin, jättäisimme kuitenkin täysin huomiotta historiallisen vastuun kaikista aiemmista päästöistämme ja myös sen, että kiinalaiset ovat ammattitaitoisia ihmisiä. He tarvitsevat tähän teknologiaa, ja heidän on investoitava puhtaaseen teknologiaan.

Kysynkin teiltä ja ministeriltä, miksette katso kokonaiskuvaa? Miksette perusta kumppanuutta Kiinan ja Intian kanssa ja osoita siihen riittävästi varoja, jotta voimme ryhtyä yhdessä voimaperäisiin toimiin? Muuten toimiemme vaikutus jää tulevina vuosina hyvinkin vähäiseksi. Tarvitsemme kaksitahoista lähestymistapaa, ja mielestäni on silmäänpistävää, että olette jättänyt tämän seikan täysin huomiotta energiapaketissanne.

(Suosionosoituksia)

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on erinomainen tilaisuus voittaa europessimismi osoittamalla kansalaisille lisäarvo, jota saadaan, kun suvereenit valtiot yhdistävät voimansa ratkaistakseen ilmastonmuutosta koskevan maailmanlaajuisen ongelman, joka uhkaa todella niitä kaikkia. Päätökset on kuitenkin tehtävä avoimesti ja demokraattisesti, jotta paljastuu, kuka pyrkii lykkäämään päätöksentekoa. Myöhemmin tehdyt päätökset eivät enää auta ketään.

Meidän on yhdistettävä resurssimme ja otettava käyttöön yhteiset säännöt ja määräykset sekä välttämättömät seuraamukset sääntöjen noudattamisen takaamiseksi. Tarvitaan kovia poliittisia päätöksiä verotuksen, uusiutuvien energianlähteiden ja polttoainetehokkuuden alalla sekä puhtaissa teknologioissa, jotka mullistavat teollisuudenalamme ja kulutustottumuksemme. Miksemme vertailisi kansallisia infrastruktuuriohjelmia, joista useimpia EU rahoittaa? Totean myös, että on varottava vääriä profeettoja, kuten ydinteollisuutta, jonka väitetään olevan ratkaisu ongelmaan.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kaikkia tänään puheenvuoron käyttäneitä heidän erittäin myönteisistä asenteistaan. Puheista kävi ilmi, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat täysin tietoisia ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ongelmasta. Ne mukailevat myös julkista mielipidettä, joka sekin on täysin tietoinen ongelmasta.

Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa ja etenkin ministeri Gabrielia sujuvasta yhteistyöstämme, hänen puheestaan ja tavasta, jolla hän ajaa ympäristöasioita. Uskon, että puheenjohtajavaltio Saksa suoriutuu hyvin velvollisuuksistaan, täyttää Euroopan kansalaisten odotukset ja vastaa täällä tänä iltapäivänä esitettyihin kysymyksiin. Ilmastonmuutos on globaali haaste, ja EU:n on erittäin tärkeää ottaa johtoasema haasteeseen vastaamisessa.

Tämänpäiväisessä keskustelussa olemme saaneet mahdollisuuden korostaa EU:ssa tällä viikolla ja tulevina viikkoina tehtävien päätösten tärkeyttä. Näitä päätöksiä tarvitaan kansainvälisten neuvottelujen aloittamiseksi ja globaalin sopimuksen läpiviemiseksi.

Meidän on säilytettävä EU:n uskottavuus johtavana kansainvälisenä toimijana, joka torjuu ilmastonmuutosta. Kumppaneillemme teollisuus- ja kehitysmaissa on lähetettävä mahdollisimman vahva viesti.

Lisäksi on korostettava, että muutaman seuraavan vuoden aikana on tehtävä erittäin tärkeitä päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumista koskevan kansainvälisen järjestelmän suhteen. Puhun tästä vielä myöhemmin. On varmistettava, että kaikki maailman maat toteuttavat vielä aiempaa tiukempia toimia Kioton pöytäkirjaan perustuvan ensimmäisen sitoumuskauden jälkeen, joka päättyy vuonna 2012.

Tieteelliset ja taloudelliset perusteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavien kunnianhimoisten ja globaalien toimien puolesta ovat ilmeiset ja kiistämättömät. Laajojen ja perusteellisten sitoumusten tekemiseksi tarvitaan entistä enemmän poliittisia toimia. Juuri tähän komissio pyrkii ilmastoa ja energiaa koskevalla toimenpidepaketillaan.

Seuraavat pari vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä sellaisen globaalin toimintamallin muokkaamisessa, jolla varmistetaan, että peruuttamaton ja mahdollisesti katastrofaalinen ilmastonmuutos pystytään välttämään. Meidän kaikkien on osallistuttava aktiivisesti vuoropuheluun, ja tästä aktiivisuudesta olenkin jo saanut osoituksen tänä iltana, mikä on hienoa. On keskeisen tärkeää, että tuette EU:n sitoutumista päättäväisiin toimiin niin Euroopassa kuin kansainvälisestikin.

(EN) Haluan vastata joihinkin tänä iltana esitettyihin huomautuksiin.

Haluan ensinnäkin toistaa, että 15 kuukautta sitten emme edes keskustelleet tavoitteista. Sanaa "tavoite" ei mainittu lainkaan. Eurooppa-neuvoston päätelmissä mainittiin, että teollisuusmaiden kanssa tutkittaisiin keinoja rajoittaa päästöjä 15–30 prosenttia. Kukaan ei ajatellut, että EU tekisi yksipuolisen sitoumuksen. Joku puhujista mainitsi, että tästä vallinnee tiettyä sekaannusta. Haluan tehdä selväksi, että meillä on tavoite, joka on 30 prosenttia, ja pyydämme Eurooppa-neuvostoa myöntämään komissiolle tällaiset neuvotteluvaltuudet sen neuvotellessa asiasta muiden teollisuusmaiden kanssa. Tästä sopimuksesta huolimatta ja ennen kuin sellainen ylipäänsä saadaan tehtyä, olemme yksipuolisesti sitoutuneet vähentämään päästöjä 20 prosenttia EU:ssa. Sitoumuksen suuruuden korostamiseksi haluan huomauttaa, että tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kokonaisvelvoitteemme. On puhuttu, ettemme ole tarpeeksi kunnianhimoisia ja ettemme ole osoittaneet johtajuutta tavoitteen asettamisessa. Yksikään maailman maa ei ole yhtä kunnianhimoinen kuin EU, ei edes Kalifornia. Kuvernööri Schwarzeneggeriä on kiitelty paljon. Minulta on kysytty, miksemme ole asettaneet samanlaisia tavoitteita kuin kuvernööri Schwarzenegger eli 25 prosentin tavoitetta vuodelle 2021. Hän kuitenkin käyttää viitevuotena vuotta 2006. Laskutoimitus paljastaa, että hänen tavoitteensa ei ole puoliksikaan niin kunnianhimoinen kuin meidän 20 prosentin vähentämistavoitteemme.

Haluan siis tehdä selväksi, että olemme kunnianhimoisia, meidän on otettava johtoasema maailmassa, meidän on elettävä puheittemme mukaan ja tavoitteemme on todella kunnianhimoinen. Kaikkien maailman maiden on luonnollisesti vähennettävä päästöjään 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, mikäli haluamme rajata planeettamme keskilämpötilan nousun 2 celsiusasteeseen, mihin tiede meitä kehottaa. Tämä koskee teollisuusmaita ja kehitysmaita: teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään yhteensä 60–80 prosenttia ja kehitysmaiden 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Joku puhujista mainitsi joustavuuden: nämä 20 ja 30 prosentin tavoitteet ovat joustavia. Niitä ei ole tarkoitettu kaikille EU:n jäsenvaltioille, vaan niitä mukautetaan sen taakanjakosopimuksen mukaisesti, jonka teimme muutama vuosi sitten ja joka koskee kokonaistavoitteen saavuttamista. Järjestelmän pitäisi olla suunnilleen samankaltainen.

Nairobi mainittiin. Montreal erosi luonnollisesti Nairobista, missä saavutimme huomattavan paljon Montrealin toimintasuunnitelmalla. Sen nojalla Nairobin kokoukselle asetettiin tiettyjä ensisijaisia tavoitteita, jotka saavutettiin. Jäsen Doyle oli oikeassa todetessaan, etteivät nuo tavoitteet olleet kunnianhimoisia, mutta niillä otettiin kuitenkin askel eteenpäin, olipa se sitten pitkä tai lyhyt askel, mutta askel kuitenkin. EU saavutti kaikki asettamansa tavoitteet etenkin siltä osin, mitä tulee vähiten kehittyneiden maiden auttamiseen, jotta ne saisivat osan investoinneista ja jotta niihin sovellettaisiin tavanomaisia raja-ajankohtia ja joustomekanismeja.

Jäsen Wijkman totesi, ettemme kyenneet olemaan riittävän kunnianhimoisia, koska emme ole muodostaneet kumppanuutta Kiinan kanssa tai koska emme rahoita tätä kumppanuutta. Totuus on, että meillä on EU:n ja Kiinan kumppanuus sekä EU:n ja Intian aloite, joilla molemmilla on erityistavoitteet, joita rahoitetaan EU:n ja EU:n jäsenvaltioiden varoilla. Nämä kumppanuudet ovat luonnollisesti tärkeitä, sillä kuten sanoitte, Kiinan, Intian ja muiden nopeasti kehittyvien maiden päästöt ovat vuoden 2020 jälkeen OECD-maiden päästöjä suuremmat. Siksi on täysin välttämätöntä saada nämä maat mukaan toimintaan, jotta pystymme torjumaan ilmastonmuutosta yhdessä, kuitenkin YK:n yleissopimuksen yhteisen mutta maakohtaisen periaatteen mukaisesti.

Kiinan, Intian ja muiden nopeasti kehittyvien maiden osallistuminen on siis olennaisen tärkeää. Vielä tärkeämpää on kuitenkin teollisuusmaiden osallistuminen. Ensimmäisenä tavoitteenamme pitäisi olla sen pohtiminen, kuinka saadaan mukaan teollisuusmaat, kuten Yhdysvallat, jonka osuus koko maailman päästöistä on 25 prosenttia ja joka ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. Julkinen mielipide on muuttumassa Yhdysvalloissa, ja sieltä kantautuvat merkit ovat rohkaisevia. Lisää työtä on kuitenkin tehtävä. Meidän on ennen kaikkea lujitettava päästökauppajärjestelmää, sillä tällainen markkinaperusteinen väline voisi olla paras tapa saada Yhdysvallat mukaan. Jotkin Yhdysvaltojen osavaltioista soveltavat jo päästökauppajärjestelmää. Maan koillisosassa on energiantuotantoon liittyvä päästökauppajärjestelmä. Kalifornia ja muutamat muut länsirannikon osavaltiot aikovat ottaa sellaisen käyttöön, ja me teemme niiden kanssa yhteistyötä ottaaksemme käyttöön samankaltaisen järjestelmän, jotta ne voidaan tämän jälkeen liittää toisiinsa. Maailmanlaajuinen päästökauppajärjestelmä on siis mahdollista luoda alhaalta ylöspäin. Tätä varten tarvitsemme EU:lle vahvan päästökauppajärjestelmän, sillä muuten emme pysty perustelemaan toimia. Siksi tarvitsemme kansalliset jakosuunnitelmat, joilla saadaan luotua markkinoille todellista niukkuutta. Jos olisin hyväksynyt kaikki jäsenvaltioiden ehdottamat kansalliset jakosuunnitelmat, päästökauppajärjestelmä olisi romahtanut.

Teidän Euroopan parlamentin jäsenten, joiden kanssa olemme keskustelleet paljon päästökauppajärjestelmästä, olisi autettava vakuuttamaan epäilevällä kannalla olevat jäsenvaltiot kansallisten jakosuunnitelmien tärkeydestä. Minä teen osuuteni ja arvioin kansallisia jakosuunnitelmia asianmukaisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

On erittäin tärkeää määritellä, mitkä ovat tulevan järjestelmän keskeiset osat. On asetettava tavoitteita, joiden avulla pääsemme päästöjen vähentämistavoitteisiin, ja määriteltävä, ketkä osallistuvat tavoitteiden saavuttamiseen. Puhuin juuri osallistujista eli teollisuus- ja kehitysmaista. Mainitsen nyt tavoitteenkin: tavoite on 2 celsiusastetta. On olennaisen tärkeää täyttää EU:n tekemä sitoumus. Käytettävät keinot ovat seuraavat: ensinnäkin on hyödynnettävä markkinoita, sillä globaali päästökauppajärjestelmä on välttämätön, ja toiseksi tarvitsemme tutkimusta, teknologiaa sekä teknistä kehittämistä ja levittämistä, kuten ministeri Gabriel totesi. Siksi uusien teknologioiden käyttöönotosta on tehtävä talouskumppaneille taloudellisesti kannattavaa. Teknologiaa on myös siirrettävä kehitysmaihin, ja tähän tarvitsemme rahoitusta, jota ilman teknologiasiirrot eivät ole mahdollisia.

Käytössämme on Kioton joustomekanismi – puhtaan kehityksen mekanismit, yhteinen täytäntöönpano – mutta tarvitsemme myös muita varoja. Olen kiitollinen ministeri Gabrielille, sillä kun ilmoitin, että EU:ssa on otettu käyttöön energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä maailmanlaajuisesti edistävä GEEREF-rahasto, hän ehdotti siihen välittömästi merkittävän suurta rahoitusta Saksalta. Italia noudatti Saksan esimerkkiä, ja toivon, että muutkin maat tekevät niin, sillä varoja tarvitaan tekniikan siirtämiseksi kehitysmaihin. Tarkoituksena on tehdä näistä maista energiatehokkaita ja saada ne osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Sain tänään kuulla paljon biopolttoaineista ja toisen sukupolven biopolttoaineista. Sanoin, että komissio antoi tänään erittäin tärkeää lainsäädäntöä. Kaikki kuitenkin olivat huolissaan omista autoistaan eivätkä lainsäädännön läpimenosta. Kyse on kuitenkin tärkeästä asiasta. Mielestäni säästämme tällä direktiivillä enemmän hiilidioksidia kuin toisella direktiivillä aliarvioimatta silti autojen merkitystä liikkumisvälineinä. Ne ovat tärkeitä erityisesti tulevaisuuden kannalta. EU:n autokannan uudistaminen on tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kun komissio tänään antaa polttoaineiden laatua koskevan direktiivin, se edistää samalla kestävien polttoaineiden eli ympäristöystävällisten biopolttoaineiden ja etenkin toisen sukupolven biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä.

Autoja koskeva ehdotukseni on edelleen voimassa. Ehdotukseni on esillä aivan kuten se oli jo 15 päivää sitten. Olen erittäin tyytyväinen puhemiehen tämänpäiväiseen toteamukseen siitä, että asiasta keskustellaan ensi viikolla kollegiossa. Tarvitsemme puhtaita, kilpailukykyisiä ja kohtuuhintaisia autoja, joilla torjutaan ilmastonmuutosta. Meidän on suojeltava kuluttajia, työntekijöitä ja kansalaisia yleensä sekä tietenkin torjuttava ilmastonmuutosta, suojeltava maapalloamme ja suojeltava maitamme.

Lopuksi totean, että Davosin kokous oli erittäin mielenkiintoinen. Siellä keskusteltiin useista tärkeistä asioista, kuten Irakista, Lähi-idästä ja Dohasta, mutta mielipidemittaukseen osallistuneista 57 prosenttia ilmoitti, että tällä hetkellä tärkein asia koko maailmassa on ilmastonmuutos. Tämä tarkoittaa, että julkista mielipidettä edustavat poliitikot ovat nyt saaneet vastakaikua yritysjohtajilta. Yritysjohtajat ovat liittyneet poliitikkojen ja kansalaisten riveihin ja ilmaisseet osallistuvansa päättäväisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan. Siksi pyydän, että hyväksyisitte päätöslauselman, sillä siitä olisi paljon apua ehdotustemme edistämisessä.

  Sigmar Gabriel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan käsitellä vielä muutamaa seikkaa. Useat teistä totesivat, että olemme keskustelleet ilmastonmuutoksesta jo vuosia tekemättä mitään konkreettista asian eteen. Meidän ei kuitenkaan pidä aliarvioida komission muutaman viime viikon aikana kehittämää strategiaa.

Komissio on nyt ensimmäisen kerran laatinut yhteisen strategian energian toimitusvarmuuden takaamiseksi ja ilmastonmuutokselta suojautumiseksi. Se tarjoaa mielestäni meille erinomaiset mahdollisuudet. Korostan, että meillä on nyt yhteinen strategia, kun taas aiemmin olemme aina keskustelleet näistä kahdesta asiasta erikseen.

Haluan kysyä jäsen Harmsilta ja muilta, mitkä olivat ne tärkeimmät ehdotukset, joita arvostelitte? Ensimmäinen paketti koski energiatehokkuutta. Sen avulla EU pystyy vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen ansiosta säästämään 100 miljardia euroa, joita tarvitaan kiireellisesti kuluttajansuojan, tutkimus- ja kehitysinvestointien ja muiden asialistallamme olevien asioiden läpiviemiseksi. Tämän lisäksi energiankäytön tehostaminen 20 prosenttia tarkoittaa, että säästymme 780 miljoonalta hiilidioksiditonnilta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin päästöjä oli tarkoitus leikata Euroopassa Kioton pöytäkirjan nojalla.

Energiatehokkuus ei useinkaan istu suuriin ideologisiin ja poliittisiin keskusteluihin yhtä hyvin kuin esimerkiksi ydinvoima. Energiatehokkuus tarkoittaa yleensä useita pieniä asioita, joita on seurattava ja valvottava ja joiden suhteen on edistyttävä, mutta se tarjoaa kuitenkin parhaimmat mahdollisuudet taata energiahuolto ja suojella ilmastoa.

Pidän asiaa koskevaa komission ehdotuskokonaisuutta erinomaisena pakettina ja olisin tyytyväinen, jos ajattelisimme – kaikista etusivun otsikoista huolimatta – yhtä paljon myös sitä, kuinka saamme käytännössä toteutettua pakettiin sisältyvät useat yksittäiset ohjelmat niin yhteisön politiikan kuin jäsenvaltioidenkin politiikkojen avulla.

Autoteollisuutta koskeva tavoite 120 grammasta hiilidioksidia kilometriä kohti on tietenkin osa parempaa energiatehokkuutta koskevaa aihetta. Jos kuitenkin tarkastellaan aiempaa kysymystänne siitä, kuinka varmistetaan, että huomioon otetaan myös vastaava määrä biopolttoainetta, voin sanoa, että painostamme yhdessä Euroopan öljyteollisuutta, jotta se nostaisi nykyistä 5,75 prosentin biopolttoaineiden sekoittamisprosenttia huomattavasti suuremmaksi. Komissio ehdottaa 10:tä prosenttia, ja jotkin jäsenvaltiot pitävät tätäkin suurempaa osuutta toteuttamiskelpoisena. Mielestäni 12,5–15 prosentin pitäisi olla vielä täysin mahdollista, koska siten voitaisiin tehokkaasti varmistaa, että EU:ssa markkinoille tuodaan ja bensiiniasemilla myydään ainoastaan sellaista öljyä, josta tietty osuus on biopolttoainetta.

Mielestäni tämä on täysin välttämätöntä ensinnäkin, jotta riippuvuutemme öljy- ja kaasutuonnista vähenisi myös tällä alalla, toiseksi sen varmistamiseksi, että kansainväliset hinnannousut vaikuttaisivat meihin aiempaa vähemmän, ja kolmanneksi, jotta pystyisimme selvästi vähentämään polttoaineen kulutuksesta syntyviä hiilidioksidipäästöjä.

Toinen tärkeä ala on luonnollisesti uusiutuvat energianlähteet. Meidän ei pidä toimia aivan kuin olisi itsestään selvää, että kaikki EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät yhdeksi ainoaksi päämääräksi komission ehdotuksen siitä, että EU:n primäärienergian kulutuksesta 20 prosenttia pitäisi olla peräisin uusiutuvista energianlähteistä. On vielä paljon tehtävää ennen kuin olemme päässeet näin pitkälle. Pyydän parlamenttia auttamaan neuvostoa ja komissiota, jotta valtionpäämiesten ja pääministerien kevään huippukokouksessa saadaan enemmistö kannattamaan tätä tavoitetta, sillä mielestäni tämä on tärkeimpiä asioita, jotka on saavutettava.

Jäsen Grossetête pyysi minua vastaamaan ydinvoimaa koskevaan kysymykseen. Hän ei valitettavasti ole enää läsnä, mutta voinette kertoa hänelle minun puolestani, että ydinvoiman osuus EU:n energian loppukulutuksesta on 15 prosenttia, joten olisi melko turhaa keskittyä tähän 15 prosenttiin, jolloin loput 85 prosenttia jäisi täysin huomiotta.

Lisään vielä, että jos haluatte vähentää riippuvuuttamme öljy- ja kaasutuonnista, jotta moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöt vähenisivät, ydinvoimaa tuskin voidaan pitää vaihtoehtona, ellemme ryhdy EU:ssa ajamaan ainoastaan sähköautoilla. Se tuskin toteutuu aivan lähitulevaisuudessa. Siksi on täysin perusteltua keskittyä uusiutuviin energianlähteisiin, kuten komissio ehdottaa. Samalla on luonnollisesti tehtävä taakanjakosopimus, jonka nojalla kukin EU:n jäsenvaltio ottaa kantaakseen tietyn osuuden ja jonka ansiosta vuoteen 2020 mennessä voidaan saavuttaa primäärienergian kulutusta koskeva 20 prosentin tavoite.

Haluan lopuksi käsitellä kahta alaa, jolla olemme vielä kaukana todellisesta läpimurrosta. Useat teistä mainitsivat nousevan talouden maat, kuten Kiinan, Intian ja Brasilian, joiden päästöt kasvavat huomattavasti tulevaisuudessa. Väititte, että nämä maat on saatava osallistumaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sellaisten sitoumusten avulla, jotka voivat olla vapaaehtoisia mutta mielellään sitovia. Olette oikeassa, mutta emme pysty tähän ilman näille maille tarjottavia teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan edistää kasvua.

On täysin epäoleellista, valitaanko EU:ssa tavoitteeksi 30, 20, 40 tai 10 prosenttia. Ainoa tapa, jolla edellä mainitut maat saadaan osallistumaan, on tarjota niille tekniikkaa, jonka avulla ne saavat tuotettua itselleen energiaa ja varmistettua talouskasvun niin, ettei ilmasto samalla kärsi, kuten teollisuusmaissa on tähän mennessä tapahtunut. Olemme kuitenkin vielä kaukana tästä tavoitteesta. Tehdyt tarjoukset eivät todellakaan ole riittäviä, vaikka energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä maailmanlaajuisesti edistävä GEEREF-rahasto onkin esittänyt hyvän aloitteen ja vaikka halukkuutta onkin siirtää tekniikkaa Kioton pöytäkirjaan sisältyvien puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden avulla.

Siksi haluan sanoa, että teidänkin olisi hyvä osallistua silloin tällöin kansainvälisiin keskusteluihin, jotta saisitte tietää, kuinka eri tavalla EU ja kehitysmaat suhtautuvat näihin asioihin.

Kun ryhdymme puhumaan siitä, miten ilmastonmuutosta pitäisi torjua, kehitysmaidemme kollegat suhtautuvat siihen aivan kuten puuttuisimme entisinä siirtomaaherroina näiden maiden asioihin ja haluaisimme estää niiden taloudellisen kehityksen. Kun käymme Brasiliassa puhumassa siitä, kuinka sademetsiä pitäisi suojella – tarkoituksena vähentää hiilidioksidipäästöjä ilmakehään ja ylläpitää metsien luonnollista kykyä sitoa hiilidioksidia – maan virkamiehet vastaavat meille yleensä näin: "Ette ole vielä ymmärtäneet, että nämä ovat meidän sademetsiämme. Niiden tulevaisuudesta päätämme me, eivät Euroopan entiset siirtomaavaltiot, jotka yrittävät taas määräillä meitä." Olemme tosiasiassa näin kaukana yhteisymmärryksestä siinä, mistä ilmaston suojelemisessa on kyse, ja asiasta on hyvin vaikea päästä yksimielisyyteen.

Useat teistä ovat todenneet, että meidän on uhrauduttava. Luullakseni he tarkoittavat, että eurooppalaisten on luovuttava vauraudesta ja muista asioista. Mielestäni tähän ei ole tarvetta, vaikkakin meidän teollistuneiden maiden kansalaisten on ilmoitettava halustamme palauttaa entisille siirtomaille takaisin joitakin niistä edusta, jotka olemme muutaman viime vuosisadan aikana saaneet siirtomaista, ja jonkin verran siitä vauraudesta, jota olemme kasanneet näiden maiden köyhtymisen kustannuksella. Näin on tehtävä, jotta voidaan ennen kaikkea vastata näiden maiden kysymyksiin siitä, kuinka ne voivat edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystään ilmastoa vahingoittamatta.

Puhumme tällaisesta uhrautumisesta, emme omasta vauraudestamme luopumisesta, vaan sellaisen ajattelutavan hylkäämisestä, jonka mukaan meidän olisi saatava pitää itsellämme kaikki se vauraus, jonka eteen EU:ssa ja muissa teollisuusmaissa on tehty työtä.

Osa tästä vauraudesta on annettava kehitysmaille teknisen kehittämisen ja teknologiasiirtojen rahoittamiseen sekä niiden toimien rahoittamiseen, joita on toteutettava jo käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Tämä on toinen asia, jota kehitysmaat vaativat teollisuusmailta: ne haluavat meidän osoittavan halukkuutemme korjata niiden ilmastonmuutoksesta kärsimät vahingot ja auttaa niitä sopeutumaan siihen ennen kuin ne ovat valmiita neuvottelemaan kanssamme hiilidioksidipäästöjensä rajoittamisesta talouskasvun jatkuessa.

Meillä on nyt rahasto, johon on tarkoitus osoittaa ainakin 300 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä ja josta on tarkoitus rahoittaa sopeuttamistoimia kaikkialla maailmassa. Luuleeko joku parlamentin jäsenistä todellakin, että 300 miljoonaa euroa riittää siihen, että koko maailma saadaan sopeutettua ilmastonmuutokseen? Tämä rahamäärä vastaa arviolta kahden kotimaani keskikokoisen kaupungin budjettia, eikä se todellakaan riitä.

Nämä kaksi kysymystä meille on esitetty. Meiltä ei kysytä, ovatko eurooppalaiset halukkaita leikkaamaan päästöjä 20, 30 tai 40 prosenttia. Sen sijaan meiltä kysytään ensinnäkin, mitä teemme todellisten teknologiasiirtojen helpottamiseksi kehitysmaihin, jotta niiden talous voisi kasvaa aiheuttamatta samalla haittaa ilmastolle, ja toiseksi, mitä teemme rahoittaaksemme näiden maiden sopeutumista ilmastonmuutokseen, josta olemme itse vastuussa. Näihin kysymyksiin meidän on vastattava, jos haluamme saada puolellemme Kiinan, Brasilian ja Intian, joiden osuus päästöistä kasvaa todella paljon tulevaisuudessa.

Olen komission jäsenen Dimasin tavoin vakuuttunut siitä, että Yhdysvallat allekirjoittaa toimivan sopimuksen. Jää nähtäväksi, onko sopimuksen nimenä Kioton sopimus vai jokin muu, mutta joka tapauksessa Yhdysvallat osallistuu toimiviin markkinoihin, toimivaan päästökauppajärjestelmään ja sellaisiin ilmastonsuojelujärjestelmiin, jotka todellakin toimivat.

Niin kauan kuin jätämme vastaamatta näihin kysymyksiin, amerikkalaisten on helppo olla tekemättä sitovia sopimuksia riippumatta siitä, kuka siellä milloinkin on vallassa.

Haluan vielä kommentoida itävaltalaisen jäsenen toteamusta siitä, että leijona on karjaissut, ja vastata jäsen Harmsille, joka sanoi, että puhetta on jo ollut riittävästi ja nyt on aika toimia. Mielestäni vielä ei ole puhuttu läheskään riittävästi, ja jos jäsen Harms haluaa tästä todisteen, hänen tarvitsee ainoastaan katsoa ympärilleen täällä istuntosalissa tai Saksan liittopäivillä.

Jos olemme vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos on todellinen haaste ihmiskunnalle, miksi emme saa kansallisissa parlamenteissa niitä jäseniä aktivoitumaan ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta, jotka puolustavat puheissaan terveydenhuollon uudistuksia, työmarkkinoita, ulkopolitiikkaa ja rauhanrakentamista?

Miksi emme saaneet aikaisemmin täällä istuntosalissa äänestämässä olleita jäseniä jäämään saliin ja osallistumaan keskusteluun, kiukustumaan komission ja neuvoston toteamuksista, esittämään omia ehdotuksiaan, ilmaisemaan kannatuksensa tai vastustuksensa, kritisoimaan tai ylipäänsä osallistumaan keskusteluun?

Emme ole saaneet sitoutettua äänestäjäkuntaa läheskään niin vahvasti kuin olisi pitänyt, sillä jos näin olisi, jäsenvaltiot olisivat näistä asioista yksimielisiä. On varottava väittämästä, että asiasta olisi jo keskusteltu tarpeeksi. Mielestäni meillä on vielä tehtävää ennen kuin saamme vakuutettua ne tahot, jotka on voitettava meidän puolellemme, jotta tärkeille päätöksille saadaan enemmistön tuki. Ei riitä, että ympäristöpolitiikan asiantuntijat saadaan vakuuttuneiksi asiasta, eikä kaikkia heitäkään ole vielä saatu vakuutettua kaikissa jäsenvaltioissa. En erityisemmin halua kertoa muille, mitä heidän pitäisi tehdä, sillä kotimaassani on aivan riittävästi haasteita, enkä varmastikaan ole ainoa, joka näin ajattelee.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies LUIGI COCILOVO

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan helmikuun istuntojaksolla.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Ilmastonmuutos on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista, johon vastaamiseksi yksittäisten maiden hajanaiset ja epätasaiset toimet eivät lähestulkoonkaan riitä.

EU:n tason toimet voivat olla erittäin tehokkaita sekä tiukkojen yhteisten sääntöjen asettamisessa yhteismarkkinoitamme varten että maailmanlaajuisten toimien varmistamisessa. Ilman EU:ta Kioton sopimusta ei olisi saatu aikaan, mutta nyt meidän on pyrittävä sitäkin aktiivisemmin varmistamaan Kiotoa seuraavan sopimuksen hyväksyminen. Lisäksi on lujitettava päästökauppajärjestelmää ja pyrittävä laajentamaan sitä muualle maailmaan.

Ympäristöä koskevista EU:n toimista on saatava niin tehokkaita ja näkyviä, että kansalaisemme yhdistävät vastedes kirjaimet EU käsitteeseen Environmental Union eli ympäristöunioni!

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Lähetämme vahvan viestin sillä, että kokoonnumme keskustelemaan ilmastonmuutoksesta juuri samalla hetkellä, kun kansainväliset asiantuntijat kokoontuvat Pariisissa keskustellakseen samaisesta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista.

Ilmaston lämpeneminen ei ole muutaman julkisuushakuisen tiedemiehen ja poliitikon mielikuvituksen tuotetta, vaan se on todellisuutta, ja meidän on hyväksyttävä se.

Meidän lainsäätäjien tehtävänä on laatia säännöt, joilla rajataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Juuri tähän pyritään komission ehdotuksella lentokoneteollisuuden sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään. On muitakin tällaisia tapauksia. Lainsäädäntö on välttämätöntä, jotta pystyisimme hallitsemaan lentoliikenteen räjähdysmäisen kasvun vaikutuksia.

Meidän on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota tapaan, jolla päätämme toteuttaa järjestelmän, sillä tarkoituksena ei ole haitata eurooppalaisten lentoyhtiöiden toimintaa tai estää lentokuljetuksia vaan vähentää lentoliikenteen vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Jotta toimemme todella vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä, haluaisin EU:n antavan lainsäädäntöä myös muiden liikennemuotojen, etenkin autoteollisuuden, alalla.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kuten tiedämme, komissio ehdotti vastikään energia-alan toimenpidepakettia sekä useita kasvihuonekaasupäästöjä ja uusiutuvia energianlähteitä koskevia tavoitteita ja vahvisti näin halunsa torjua ilmastonmuutosta, varmistaa energiantoimitukset ja vahvistaa EU:n kilpailukykyä.

Komissio on nyt tullut istuntosaliimme toistaakseen nämä tavoitteet ja korostaakseen, että vuoden 2012 jälkeiselle ajalle on tehtävä kansainvälinen sopimus, jossa vahvistetaan kehitysmaille 30 prosentin päästövähennystavoite. EU:n onkin välittömästi sitouduttava vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia ja toteuttamaan konkreettisia energiatoimenpiteitä.

Ei kuitenkaan ole yllättävää, että edelleen on olemassa mahdollisuus käydä päästökauppaa, joka tapahtuu erityisesti taloudellisesti heikompiosaisten maiden kustannuksella, sillä niillä ei ole varaa ostaa päästöoikeuksia.

Vaikka päästövähennysten ja uusiutuvien energianlähteiden alalla on tehty myönteisiä ehdotuksia, useita muita ehdotuksia olisi kuitenkin vaikea toteuttaa, sillä maille on asetettu tiukkoja vaatimuksia, joista ne eivät ole samaa mieltä, etenkään Yhdysvallat. Tärkeintä on kuitenkin, ettei kaiken tämän katsota tarjoavan mahdollisuutta lisätä energia-alan vapauttamista ja keskittämistä ja lujittaa näin talousmahtien valta-asemaa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Puhumme aivan kuin keskustelu olisi jo ohi ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpenemisen katastrofaalinen uhka olisi jo totta. Useat ilmastotieteilijät ovat kuitenkin eri mieltä asiasta. Heidän mukaansa nykyiset muutokset ovat historiallisesti tarkasteltuna tavanomaisissa rajoissa ja tulevan lämpenemisen ennusteet liioiteltuja ja pelkoa lietsovia.

Olimmepa ilmastonmuutoksesta mitä mieltä tahansa, energian toimitusvarmuuden vaatimusten vuoksi meidän on vähennettävä riippuvuuttamme fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Emme voi enää jättää energiantoimituksiamme Venäjän, Lähi-idän, Nigerian ja Venezuelan varaan.

Uusiutuvia energiavaroja on kehitettävä ja energiansäästöä tehostettava, mutta kuitenkin ainoastaan yksi muu kuin hiileen perustuva teknologia voi tarjota jatkuvan ja luotettavan peruskuormasähkön, jota tarvitaan talouskasvun vauhdittamiseksi. Tämä teknologia on ydinteknologia.

On ironista, että useat ilmaston lämpenemisellä pelottelijat, jotka vaativat hiilidioksidipäästöjen huomattavaa vähentämistä, vastustavat myös ydinvoimaa.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Kuten puheenjohtajavaltio Saksa aivan oikein totesi, emme enää voi lykätä asianmukaisen energia- ja ympäristöpolitiikan laatimista, jos haluamme taata kansalaisten ja EU:n tasapainoisen ja kestävän kehityksen pitkällä aikavälillä. Olen siksi samaa mieltä kollegojeni kanssa siitä, että tämän aiheen on oltava toimiemme ensisijainen painopiste tulevina kuukausina.

On paradoksaalista, että juuri EU:n yhdentymishankkeen 50 merkkipäivänä ja aikana, jolloin olemme ajautuneet poliittiseen umpikujaan perustuslain epäonnistumisen, laajentumiseen liittyvien vaikeuksien ja Euroopan kansalaisten EU:ta kohtaan tunteman vieraantumisen vuoksi, meillä on mahdollisuus käynnistää hanke uudelleen käytännön ehdotuksilla, herättämällä henkiin yhdentymishankkeen taustalla oleva ajatus ja sopeuttamalla se ihmisten jokapäiväiseen elämään. Meillä on nyt tätä varten käytössämme aiempaa huomattavasti paremmat taloudelliset, tekniset ja poliittiset välineet. Meidän on yhdistettävä toimemme ja pyrittävä yhdessä varmistamaan riippumaton ja kestävä energiahuolto. Tätä edellyttävät talouskehitys sekä kansalaisten ja ympäristön hyvinvointi aivan kuten 50 vuotta sitten. EU on tärkeä kansainvälinen toimija, minkä ansiosta se voi lisäksi vaikuttaa maailman poliittiseen vakauteen ja näyttää esimerkkiä nousevien talouksien maille, joiden talouskasvu on valtavaa mutta jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, mitä seurauksia siitä koituu.