Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 31. tammikuuta 2007 - Bryssel

19. Uusi sopimus matkustajarekisteritiedoista (PNR) - SWIFT-järjestelmä (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

– Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta ja Jean-Marie Cavadan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta ja SWIFT-järjestelmästä (O-0131/2006 B6-0001/2007) ja

– Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta ja Jean-Marie Cavadan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta ja SWIFT-järjestelmästä (O-0132/2006 B6-0002/2007).

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, siirrymme nyt perustavaa laatua olevista energiaa ja ilmastonmuutosta koskevista vaativista kysymyksistä tarkastelemaan toista hyvin merkittävää asiaa, joka on aiemmin kiinnittänyt huomionne täällä Euroopan parlamentissa sekä koko Euroopan unionin huomion, eikä pelkästään kerran vaan toistuvasti, ja asia, johon viittaan, on lentoliikenteen matkustajien henkilötietojen luovuttaminen.

Kuten kaikki tiedämme, Yhdysvallat antoi 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen lainsäädäntöä, jonka mukaan Yhdysvaltoihin tai Yhdysvalloista lentävien lentoyhtiöiden on sallittava Yhdysvaltain viranomaisille pääsy niiden automaattisten varaus- ja tietojenkäsittelyjärjestelmien tietoihin, matkustajarekisteritietoina tunnettuun aineistoon, ja jos lentoyhtiöt kieltäytyvät tästä, niitä uhkaa laskeutumislupien menettäminen.

Haluan lyhyesti muistuttaa parlamenttia tämänhetkisestä tilanteesta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi parlamentin pyynnöstä toukokuussa 2006 neuvoston päätöksen sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välillä lentoyhtiöiden PNR-tietojen siirtämisestä Yhdysvaltojen viranomaisille sekä komission päätöksen tietosuojatoimenpiteiden asianmukaisuudesta.

Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaiseva perustelu päätökselleen oli se, ettei Euroopan yhteisöllä ole toimivaltaa tehdä tällaista sopimusta, koska asia ei kuulu ensimmäiseen pilariin. Tuomioistuin ei ottanut kantaa siihen merkitykselliseen kysymykseen, ovatko tiedot riittävällä tavalla suojattuja.

Kuten tiedätte, neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa seuraavasta sopimuksesta osoittautuivat varsin ongelmallisiksi, mutta ne onnistuttiin lopulta saamaan päätökseen väliaikaisella sopimuksella, jonka on määrä päättyä tämän vuoden heinäkuun 3. päivänä. Sopimus perustuu kolmanteen pilariin ja Yhdysvaltojen tekemään sitoumukseen tietosuojan osalta, jonka se teki jo aiemman Euroopan yhteisön ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen perusteella.

Vuoden 2007 tammikuun alussa komissio antoi neuvostolle suosituksen, jotta se hyväksyisi neuvottelujen aloittamisen Yhdysvaltojen kanssa väliaikaisen sopimuksen korvaavasta uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta. Pysyvien edustajien komitea Coreper käsitteli tänään komission kannattamaa EU:n neuvotteluvaltuuksien antamista neuvoston puheenjohtajavaltiolle, ja on todennäköistä, että neuvosto antaa aiheesta päätöslauselman ja vahvistaa neuvotteluohjeet helmikuussa.

Todennäköisesti neuvottelut uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta osoittautuvat hyvin vaikeiksi, sillä Yhdysvallat ei ole osoittanut lainkaan mielenkiintoa tietosuojan parantamista kohtaan. Sen sijaan vaikuttaa paljon todennäköisemmältä, että Yhdysvallat väittää, ettei sen tietosuojaa koskeva sitoumus ole enää voimassa. Sopimuksen aikaan saaminen on kuitenkin tietosuojanormien kannalta olennaisen tärkeää, koska niiden takaaminen on Euroopan unionin etu ja koska ilman sopimusta lentoyhtiöihin kohdistuisi voimakas paine luovuttaa matkustajatietoja, jotta ne eivät menettäisi laskeutumislupiaan Yhdysvaltoihin.

Puheenjohtajavaltio Saksa vaatii komission tuella oikeudellisesti vedenpitäviä järjestelyjä, joilla turvataan tietosuoja, otetaan huomioon matkustajien ja lentoyhtiöiden edut sekä säilytetään korkea turvallisuustaso. Korostan vielä, että puheenjohtajavaltio ottaa tässä asianmukaisesti huomioon parlamentin kannan, jonka se ilmaisi viime vuoden syyskuussa päätöslauselmissaan tietosuojasta, terrorismin torjunnasta sekä ihmisoikeuksien puolustamisesta.

Tätä aihetta sivuten vastaan myös jäsen Berèsin ja jäsen Cavadan minulle esittämään suulliseen kysymykseen SWIFT-järjestelmästä. Neuvosto kiittää heitä mielenkiinnosta tätä asiaa kohtaan, jonka osalta neuvosto on jo saanut tilaisuuden vastata parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin useissa yhteyksissä. Mitä tulee vastaukseeni näihin kysymyksiin, kehotan arvoisia parlamentin jäseniä tutustumaan lausuntooni.

Neuvosto ilmoitti joulukuussa 2006 parlamentin jäsenille, että näiden esittämät kysymykset edellyttivät huolellista tarkastelua. Neuvosto jatkaa edelleen tätä tarkastelua, sen selvitykset eivät ole vielä valmistuneet. Puheenvuoroni loppuosassa pyrin vastaamaan neuvoston puolesta parlamentin jäsenten minulle esittämiin useisiin kysymyksiin, vaikka neuvoston kesken olevat selvitykset koskevatkin juuri näitä asioita.

Täysistunnossa kesäkuussa 2006 pitämässään puheessa Suomen Eurooppa-asioista vastaava ministeri, silloinen neuvoston puheenjohtaja, ilmoitti , ettei neuvosto tuolloin voinut vahvistaa lehtiraportteja tietojenvaihdosta SWIFT-järjestelmän ja Yhdysvaltojen viranomaisten välillä. Neuvoston puheenjohtaja muistutti parlamenttia siitä, että varsinaisten tapahtumien selvittäminen oli kansallisten viranomaisten tehtävä, ja jatkoi, että Euroopan unioni oli ja on vastaisuudessakin valmis toimiin, jos osoittautuisi, että tapahtumat edellyttävät yhteisön tason lainsäädäntöä.

Kuten olen jo maininnut, neuvosto ja komissio tutkivat edelleen kaikkia näkökohtia ja näkökulmia tässä asiassa ja ottavat huomioon myös tietosuojaryhmän työn tulokset. Puheenjohtajavaltio pohtii nyt sitä, kuinka tätä koskeva työ voitaisiin järjestää neuvoston tasolla, ja ottaa samalla huomioon nykyisten tutkimusten tulokset, mutta voin kertoa teille, ettei tätä varten ole vielä perustettu uutta ryhmää.

Koska selvitykset jatkuvat, neuvosto ei voi tällä hetkellä vastata kysymykseen siitä, vaikuttavatko nämä seikat maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana 15. marraskuuta 2006 annettuun asetukseen (EY) N:o 1781/2006. Neuvostolla ei ole tietoa siitä, harkitseeko komissio muutosehdotuksen esittämistä asetukseen, mutta olen varma, että saamme tietää siitä, kun komissio antaa lausuntonsa.

Perustamissopimuksen mukaan komission tehtävä on seurata yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin, jos ja kun jäsenvaltio ei täytä EY:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

On viitattu myös "automatisoituun kohdennusjärjestelmään", yhdysvaltalaiseen järjestelmään, joka koskee henkilö- ja rahtiliikennettä Yhdysvaltojen sisällä, sinne tai sieltä pois. Parhaillaan selvitetään sitä, onko SWIFT-järjestelmästä saatuja tietoja syötetty tähän järjestelmään.

Todetessaan, että kansainvälinen terrorismin torjuntakehys oli jo käytössä, tietosuojaryhmä viittasi rahanpesua ja terrorismin rahoittamista tutkivaan työryhmään ja sen antamiin suosituksiin. Neuvosto uskoo, että tässä yhteydessä tehdään hyvää työtä, vaikka onkin todettava, että työryhmän suositukset on osoitettu pankeille ja rahoituslaitoksille.

Tästä aiheesta haluan neuvoston puolesta korostaa, ettei SWIFT-järjestelmää voida katsoa rahoituslaitokseksi työryhmän toiminnassa eikä rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (jäljempänä FATF) erityissuositusta näin ollen voida suoraan soveltaa, mahdollisesti joitakin erityisnäkökohtia lukuun ottamatta. Tämä oli puheenjohtajavaltion neuvoston puolesta antama lausunto.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, tarkastelen aluksi matkustajarekisteritietoja. Kuten tiedätte, Yhdysvaltojen kanssa lokakuussa tehty väliaikainen sopimus päättyy tämän vuoden heinäkuun lopussa, muutaman kuukauden kuluttua. Tämän vuoksi on tarpeen neuvotella hyvin vankasta ja vakaasta oikeuskehyksestä, joka mahdollistaisi matkustajarekisteritietojen vaihdon Yhdysvaltojen kanssa turvaten tietosuojan ja yksityisyyden suojan.

Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, komissio suositti neuvostolle, että se antaisi puheenjohtajavaltiolle luvan aloittaa neuvottelut komission tukemana tiettyjen neuvotteluohjeiden perusteella. Uskon, että suositusta tarkastellaan hyvin pian. Itse toivon todella, että saamme neuvotteluvaltuudet helmikuun puoliväliin mennessä tämän vaikean tehtävän aloittamiseksi.

Komissio kehottaa neuvostoa kunnioittamaan täysimääräisesti perusoikeuksia ja erityisesti yksityisyyden suojaa. Olen useaan otteeseen todennut, että minusta oikeudesta yksityisyyteen ei voi neuvotella. Sitä on kunnioitettava täysimääräisesti ja kattavasti. Myös oikeusvarmuus on tärkeä tekijä lentoliikenteen harjoittajille. Se on otettava huomioon, kuten on otettukin alusta alkaen. Kuten olen täällä parlamentissa monta kertaa korostanut, komissio on edelleen sitoutunut ottamaan asianmukaisesti huomioon niin oikeuden yksityisyyteen kuin oikeusvarmuudenkin, sillä ne ovat keskeiset periaatteet tässä asiassa, unohtamatta tietenkään terrorismin ja siihen liittyvien kansainvälisten rikosten ehkäisemisen ja torjumisen merkitystä. Uudesta matkustajarekisteritietoja koskevasta sopimuksesta neuvotteleminen Yhdysvaltojen kanssa on komission keskeinen tavoite, johon myös henkilökohtaisesti pyrin, ja ymmärrän neuvoston puheenjohtajan äskeisestä puheenvuorosta, että neuvosto on samaa mieltä. Suhtaudun hyvin myönteisesti komission ja neuvoston väliseen tiiviiseen yhteistyöhön, joka on välttämätöntä, jos haluamme onnistua tehtävässämme ja toimia yhtenäisesti. Omasta puolestani pidän tietenkin parlamentin tilanteen tasalla työn etenemisestä, kuten tavallisesti. Tiedätte oikein hyvin, että kuten ennenkin, se on minulle poliittinen sitoumus, vaikka hyväksymisen jälkeen tämä asiakirja – esimerkiksi neuvotteluohjeet – luokitellaan rajoitettuun jakeluun.

Neuvottelut ovat yhteisölle todellinen haaste. Ne edellyttävät mielikuvitusta ja tiivistä yhteistyötä kaikilta EU:n toimielimiltä sekä Yhdysvalloilta kestävän ja vankan ratkaisun löytämiseksi.

Lopuksi totean, että toivoisin näkeväni esimerkiksi parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin – tämän hyvin vaikean tehtävän poliittisten vaiheiden jälkeen – tekevän kenties ensimmäistä kertaa yhteisen poliittisen sitoumuksen, mikä olisi neuvottelujen edistymiselle erityisen hyödyllistä. Päätös on kuitenkin teidän.

(IT) Hyvät kuulijat, seuraavaksi tarkastelen SWIFT-järjestelmää, jota neuvoston puheenjohtaja myös tarkasteli. Muistanette, että joitakin viikkoja sitten, ennen joululomaa, ilmoitin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle, että SWIFT-tapausta on tarkasteltava yhteisön näkökulmasta. Tuossa yhteydessä totesin myös, että käynnistäisimme tunnustelevan vuoropuhelun Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa tarkastellaksemme niin tietosuojaa yleisesti kuin erityisesti Yhdysvaltain valtiovarainministeriön SWIFT-tietojen käyttöä.

Te todennäköisesti tiedätte, että nämä epäviralliset mutta merkittävät keskustelut on jo käynnistetty. Kannatan sellaisen yhteisön ratkaisun löytämistä tähän asiaan, jonka on minusta sisällettävä selkeät säännöt ja tarkat takeet, jotka Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön on hyväksyttävä ja sisällytettävä asiakirjoihinsa. Toisin sanoen kaksi keskeistä seikkaa ovat, kuten aina, siirrettyjen henkilötietojen oikeudellinen suojaaminen sekä kaikkia osapuolia koskeva oikeusvarmuus. Minun on todettava, että tämä tarkoittaa oikeusvarmuutta myös pankkien osalta, sillä kuten neuvoston puheenjohtaja selvästi toi ilmi, SWIFT ei ole pankki.

On siis varsin selvää, että kun puhun Yhdysvaltojen viranomaisten antamista takeista, haluan tarkentaa missä oloissa, mihin tarkoitukseen ja kuka näitä tietoja saa ja käyttää. Sanon suoraan, että on tehtävä selväksi tarkoituksen rajoittuvan yksinomaan terrorismia koskeviin tutkimuksiin ja näin terrorismin rahoituksen estämiseen, jotta vältämme tietojen väärinkäytön vaikkakin epäsuoran vaaran esimerkiksi taloudellisen vakoilun tarkoituksiin.

On myös selvää, että ilmeisesti tarvitaan tarkempaa rajausta, ja se tapahtuu yhdistämällä näiden tietojen käyttö tiettyjä terroritoimista epäiltyjä henkilöitä koskeviin tutkimuksiin. Toisin sanoen tietoja ei pitäisi siirtää yleisluonteisesti ilman, että ensin on määritetty epäillyt, joiden tietoja on tutkittava.

Olette tietoisia kirjeestä, jonka lähetin marraskuussa kaikille jäsenvaltioille. Kirjeessä pyysin tietoja siitä, millä edellytyksillä niiden pankit käyttävät SWIFT-järjestelmän henkilötietoja. Tähän mennessä vain seitsemän jäsenvaltiota on vastannut selvityspyyntööni. Tämä on valitettavaa, ja joissakin tapauksissa kysyn tietenkin syytä tähän. Esimerkiksi Italia on pyytänyt vastaukselleen lisäaikaa. Muissa tapauksissa ei ole tullut minkäänlaista vastausta.

Saamistani seitsemästä todellisesta vastauksesta – vaikkei niistä voidakaan tehdä yleisiä päätelmiä, koska liian harvat jäsenvaltiot ovat vastanneet – käy ilmi, että pankit käyttävät tavallisesti henkilötietoja ainoastaan maksumääräysten toteuttamiseen ja ettei niille ollut ilmoitettu näissä tapauksissa siitä, että henkilötiedot siirretään Yhdysvaltain valtiovarainministeriölle SWIFT-järjestelmästä. Yleinen vastaus on siis, etteivät ne ole tietoisia siitä, että joku, tässä tapauksessa SWIFT, siirtää niiltä saamiaan tietoja. On kuitenkin käynyt ilmi –tämän te jo tiedättekin – että monissa tapauksissa Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö oli nimenomaan ilmoittanut keskuspankeille tietojen siirrosta eurooppalaisesta SWIFT-järjestelmästä yhdysvaltalaiseen SWIFT-järjestelmään ja siitä edelleen Yhdysvaltojen valtiovarainministeriöön.

Te tiedätte, että kansalliset tietosuojaviranomaiset toteuttavat toimia ja lisäselvityksiä asian selkeyttämiseksi ja sen selvittämiseksi, onko nyt jo hyvin tunnetun Belgian tapauksen lisäksi muita erityistapauksia, joissa kansalliset tietosuojaviranomaiset voivat puuttua asiaan ja aloittaa menettelyt. Toimitan teille tietenkin lisätietoja heti, kun niitä saan, kuten ennenkin.

Yksi erityinen kysymys koskee mahdollisuutta soveltaa automatisoitua kohdennusjärjestelmää SWIFT-tietoihin. Saamani teknisen selvityksen mukaan vaikuttaa mahdottomalta tai hyvin epätodennäköiseltä, että kyseistä järjestelmää olisi käytetty SWIFT-tietojen käsittelemiseen siitä yksinkertaisesta syystä, että se on osa Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriötä, ja koskee rajavalvontaa ja näin ihmisten kulkemista Yhdysvalloissa. Ei ollut yllättävää, että Euroopan parlamentti esitti kysymyksen mekanismin soveltamisesta matkustajarekisteritietoihin. SWIFT-tiedot ovat aivan eri kategoriassa, sillä niitä valvoo eri hallinnon ala, toisin sanoen valtiovarainministeriö.

Meille esitetyssä kysymyksessä tiedustellaan myös, onko komissio tietoinen yksityisille tahoille osoitetuista muista pyynnöistä, jotka koskevat tietojen antamista Yhdysvaltain viranomaisten käyttöön. Minulla ei ole tästä tietoa, joten en voi vastata kysymykseen. Vaikka terrorismin rahoituksen torjunta on merkittävä keino torjua terrorismia, on luonnollisesti selvää, ettei samalla voida vaarantaa tai rajoittaa perusoikeuksia, kuten sitä, että asiakkailla on oikeus henkilökohtaisten taloudellisten tietojensa suojaamiseen. Kuten tiedätte, yksi Belgian viranomaisten ja yksityisyyden suojaa käsittelevän komitean paljastamista rikkomuksista on juuri se, ettei asiakkaille ole annettu asiasta tietoa etukäteen, mikä vastaa pankkien kantaa, koska nekään eivät olleet tietoisia tietojen siirrosta.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että on kaksi syytä, joiden vuoksi meidän on pyrittävä yhteisön välineen perustamiseen. Emme ensinnäkään voi rajoittaa tai tuhota euroatlanttista yhteistyötä terrorismin torjunnassa. Se olisi vakava virhe, jota Euroopan unionin on mielestäni vältettävä. Toiseksi meidän on myös osoitettava amerikkalaisille ystävillemme, että perusoikeuksien tunnollinen kunnioittaminen sekä henkilötietojen suojaaminen on kaikkien edun mukaista. Jos onnistumme yhteisön välineellä tekemään saman, kuin mihin pyrimme matkustajarekisteritietojen käsittelyssä – vaikka nämä asiat ovat hyvin erilaisia, periaate on kuitenkin sama – ja löydämme yhteisön ratkaisun, jolla estetään erilainen kohtelu EU:n eri jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen välillä, mielestäni on mahdollista vahvistaa Euroopan unionin neuvotteluasemaa ja osoittaa samalla, että tavoitteenamme on euroatlanttisen yhteyden vahvistaminen, ei sen heikentäminen.

  Pervenche Berès (PSE), laatija. – (FR) Koska olemme jo oppineet matkustajarekisteritietoja (PNR) koskevasta tapauksesta, meidän olisi kyettävä etenemään nopeammin SWIFT-tapauksessa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, haluan oikaista yhden esittämänne asian. Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun keskustelemme erityisesti SWIFT-järjestelmästä täällä parlamentissa, ja tämä on epäilemättä tavanomainen etenemisjärjestys, mutta toivon, että tämä keskustelu auttaa meitä etenemään.

SWIFT-järjestelmä ei ole hanke, joka toimii pelkästään EU:ssa tai EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Se toimii kaikkialla. Yksinkertaisesti sanottuna syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen SWIFT-järjestelmän ja Yhdysvaltojen viranomaisten väliset yhteydet ovat muuttuneet täysin, ja seuraukset ovat nyt havaittavissa niin EU:n tietosuojassa kuin tasapainossa, jota tarvitaan tietosuojan, terrorismin torjunnan, maksujärjestelmien turvallisuuden ja taloudellisen vakoilun torjunnan välillä.

Komissio on tunnustanut ongelman ja alkanut esittää ehdotuksia. Minulle ja jäsen Cavadalle osoittamassaan kirjeessä myös keskuspankki tunnustaa, että on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen ilman liian pitkälle meneviä ehdotuksia. Tämä vahvisti sen, mitä keskuspankki oli todennut meille kuulemisessa, johon valitettavasti sen paremmin neuvosto kuin komissiokaan ei katsonut tarpeelliseksi osallistua. Keskuspankki ilmoitti meille kuulemisessa, että sen vastuu asiassa oli hyvin vähäinen, ja kirje vahvistaa näkemyksen osittain.

Huhtikuussa 2004 tehdystä SWIFT-järjestelmän ja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön välisestä pöytäkirjasta käy selvästi ilmi, että tapaan, jolla SWIFT-järjestelmästä siirrettiin tietoja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriölle, liittyvistä tietosuojakysymyksistä oltiin tietoisia. aivan kuten veturinkuljettajat ovat jossain määrin vastuussa kuljettamastaan junasta ja posti kuljettamastaan postista, myös SWIFT-järjestelmässä ollaan vastuussa siitä siirretyistä tiedoista.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan viime lokakuussa yhdessä järjestämän kuulemistilaisuuden jälkeen keskeinen asia on 29 artiklassa tarkoitetun työryhmän marraskuun 22. päivänä 2006 hyväksymä lausunto, jossa vahvistettiin huolemme toteamalla, että SWIFT-tapauksessa Yhdysvaltojen viranomaisilta oli salattu tietoja, joita nimenomaan ei saisi salata, ja että EU:n vuoden 1995 tietosuojadirektiiviä oli näin ollen rikottu.

Kiitämme komission jäsentä siitä, että hän on kehottanut jäsenvaltioita oikaisemaan viipymättä tilanteen, jossa vuoden 1995 direktiiviä ei noudateta, mutta kuten hän itse totesi, tulokset ovat tähän mennessä olleet heikkoja. Euroopan keskuspankki on puolestaan ottanut opikseen siitä, että sen on pyydettävä asiakkaan suostumusta. Se onkin hyvin viisasta.

Viimeisen kysymyksen yhteydessä korostan kahta seikkaa. Ensimmäinen on transatlanttisten suhteiden luonne ja tapa, jolla tietoja käytetään eräänlaisen vapaan ja rajattoman kilpailun hengessä Yhdysvalloissa ja vastaavasti toisinaan jokseenkin sinisilmäisesti Euroopassa – meillä on tästä kokemusta talous- ja raha-asioiden valiokunnassa.

Haluaisimme ajatella, että tietoja käytetään ainoastaan terrorismin torjuntaan. Toivomme niin, mutta meillä ei ole siitä näyttöä. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos parlamentti haluaa välittää teille jonkinlaisen viestin, kun keskustelette tästä amerikkalaisten kanssa, sen mukaan keskustelujen tarkoituksena ei saa olla nykytilanteen laillistaminen, mitä tulee SWIFT-järjestelmästä välitettäviin tietoihin. Pikemminkin on varmistettava, että tietosuojan tasoa ja itse EU:n tietosuojan käsitettä kunnioitetaan ja että ne hyväksytään. Kaiken koetun perusteella uskon, että tehtävämme tällä alalla on vaikea, mutta voitte luottaa parlamentin vankkaan tukeen.

Arvoisa puhemies, tarvitsen vielä minuutin tarkastellakseni viimeistä seikkaa, nimittäin SWIFTin asemaa. Koska SWIFT on belgialainen yritys, palaamme aina tarkastelemaan Belgian lainsäädäntöä. SWIFT on kuitenkin belgialainen yritys ainoastaan siksi, että alalla vallitsee oikeudellinen tyhjiö. On selvää, että SWIFTin toiminta kuuluisi itse asiassa yhteisön tason elimelle, jota valvoisi yhteisön valvontaelin. Arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, katson, että tälläkin alalla teidän on toimittava uusien tietojen perusteella. Parlamentti on jälleen valmis keskustelemaan asiasta, mutta emme voi hyväksyä keskustelun nykytilaa.

  Jean-Marie Cavada (ALDE), laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, ranskan kielessä on ilmaisu, jolla kuvataan epätodellista sekaannusta instituutiossa, joka joutuu odottamattomaan tilanteeseen. Sanomme sen käyttäytyvän "comme une poule qui a trouvé un révolver [kuin revolverin löytänyt kana]".

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, haluamatta aliarvioida teitä, voimme vähintäänkin sanoa suoraan, että kantanne asiaan on äärimmäisen valitettava. Tämän vuoksi muistutan teitä siitä, että tehtävänne on puolustaa yhteisön suvereniteettia, ja tästä en ole juurikaan nähnyt merkkejä. Kuten ymmärrätte, olemme pettyneitä ja ennen kaikkea huolestuneita.

Tarkastelen aluksi matkustajarekisteritietoja. Tiedämme, että lentoliikenteen matkustajatietoja koskeva väliaikainen sopimus päättyy muutaman kuukauden kuluttua, kuten itse totesitte ja kuten komission jäsen Frattini totesi. Meillä ei ole selkeitä tietoja siitä, kuinka sopimus toimii. Haluan myös korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin mitätöi sopimuksen arvioituaan tietosuojan asianmukaisuutta Yhdysvalloissa. Tämä ei kuitenkaan koske nyt voimassa olevaa sopimusta, vaikka Euroopan neuvoston yleissopimuksen nro 108 pöytäkirjassa edellytetään arviointia ja vaikka pöytäkirja sitoo jäsenvaltioita ja sitä kautta suoraan tai ainakin epäsuorasti myös yhteisön toimielimiä. Sopimusta, jolla on kyseenalainen perusta, ei ole tähän mennessä pantu asianmukaisesti täytäntöön, sillä tiedonsiirtojärjestelmä, joka oli määrä ottaa käyttöön vuonna 2004, eli "push-menettely", ei ole vielä toiminnassa huolimatta erityisesti viime syyskuussa annetuista ilmoituksista.

Haluan esittää julkisesti joitakin kysymyksiä yhteistyön hengessä. Ensinnäkin pohdin sitä, olisiko komission pitänyt painostaa enemmän varmistaakseen push-menettelyn täytäntöönpanon valvomissaan lentoyhtiöissä ja sähköisissä varauskeskuksissa. Toiseksi pohdin, olisiko pitänyt vaatia tehokasta tiedotusta lentomatkustajille heidän henkilötietojensa käytöstä turvallisuustarkoituksiin samalla tavalla kuin on toteutettu tiedotuskampanjoita esimerkiksi oikeuksista lentojen viivästyessä tai peruuntuessa.

Tässä asiassa me odotamme komissiolta ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen viranomaisilta selvennystä useisiin seikkoihin. Mainitsen näistä kaksi. Emme ensinnäkään ymmärrä, miksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa olisi tarpeen merkitä matkustajarekisteritietoihin kaikki 34 kohtaa niiden 19 kohdan sijaan, jotka parlamentti ja tietosuojaviranomaiset katsoivat riittäviksi tässä tarkoituksessa.

Toiseksi, kuinka Euroopan kansalaisia ja eurooppalaisia matkustajia on voitu heidän tietämättään luokitella vaarallisiksi jo vuosia ilman, että olemme vaatineet jotain vastineeksi?

Tarkastelen nyt SWIFT-järjestelmää. Tämä toinen seikka on vieläkin arkaluontoisempi, ja se koskee Yhdysvaltojen viranomaisten pääsyä varainsiirtoja koskeviin tietoihin. Kollegani ovat jo tarkastelleet tätä monelta kannalta. Tämän vuoksi esitän nyt vain kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan näkemykset. Tässä ovat kyseessä kansalaistemme perusoikeuksien suojaaminen sekä Yhdysvaltain-kumppanuutemme uskottavuus. On todella käsittämätöntä, ettei ole ehdotettu mitään vastavuoroisia järjestelyjä kumppanin kanssa neuvottelemiseksi, vaikka kyse olisikin ystävästä. Toimimmeko jonain päivänä samoin itäisen kumppanimme Venäjän kanssa? Haluankin todeta, että eurooppalaista suvereniteettia ei ole kunnioitettu.

Poliittisten ryhmien suostumuksella olen tehnyt aloitteen Yhdysvaltojen kongressin toimivaltaisten valiokuntien kutsumisesta ja odotan vastausta.

(Puhemies pyysi puhujaa päättämään puheenvuoronsa.)

Ymmärrän täysin parlamentin aikataulun suuren merkityksen ja koska uskon kollegojeni sanovan kaiken sen, mitä vielä on sanottava, lopetan tähän. Olen sanonut tärkeimmät asiat, jotka halusin tuoda julki. Luulin todella, että minulla olisi viisi minuuttia puheaikaa.

  Puhemies. Hyvä jäsen Cavada, olen tietenkin hyvin pahoillani, mutta parlamentin toiminnassa on noudatettava yleisesti puheaikoja, jotta pääsemme eteenpäin varsinkin "mini-istunnoissa", joissa aikaa on vastaavasti käytössä vain vähän.

  Mihael Brejc, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SL) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä pyrkii yhteisön säännöstön ja kaikkien Euroopan kulttuuriarvoja ylläpitävien sekä jokaisen yksilön vapautta ja oikeuksia suojaavien asiakirjojen johdonmukaiseen noudattamiseen. Tuomitsemme kaiken laittoman toiminnan, jolla rajoitetaan näitä vapauksia ja toimitaan vastoin yksilön oikeuksia.

Myönnämme kuitenkin, että rauhan ja turvallisuuden puolustaminen edellyttää myös tiettyjä rajoituksia. Tämän vuoksi katsomme, että yksityisyyteen puuttumisen on oltava mahdollisimman vähäistä ja sille on oltava oikeusperusta. Saatavilla olevien asiakirjojen perusteella on olemassa perusteltu epäilys, että pääsy SWIFT-järjestelmän tietoihin voi merkitä laitonta yksityiseen puuttumista. Sallinette minun siis esittää seuraavat kysymykset.

Ensinnäkin haluaisin yksityiskohtaisen vastauksen siitä, mitkä SWIFT-järjestelmän tiedot ovat Yhdysvaltojen viranomaisten saatavilla ja mihin tietoihin niillä on tämän perusteella pääsy.

Toiseksi haluan tietää, onko Yhdysvaltojen viranomaisilla pääsy kaikkiin maksutapahtumiin Yhdysvaltojen SWIFT-jaostoissa ja voivatko ne näiden tai muiden SWIFT-jaostojen kautta saada pääsyn myös Yhdysvaltojen ulkopuolella toteutettuihin tapahtumiin.

Kolmanneksi haluan kysyä komissiolta, neuvostolta ja Euroopan tietosuojavaltuutetulta, onko SWIFT-järjestelmän tietoihin pääsy tietosuojasäännösten vastaista ja näin ollen laitonta puuttumista yksityisyyden suojaan.

Neljänneksi emme saaneet lokakuun kuulemistilaisuudessa mitään vakuuttavaa tai riittävän selvää vastausta siihen, mitkä ovat toimielinten toimivaltuudet SWIFTin suhteen. Kysynkin siis, kuka on toimivaltainen päättämään SWIFT-asioista ja mikä on oikeusperusta.

Viidenneksi olen kiinnostunut näistä asioista Yhdysvaltojen kanssa käytävien neuvottelujen pohjaksi laaditun suunnitelman periaatteista ja siitä, saammeko tässä yhteydessä myös tietää, kuinka Yhdysvaltojen viranomaiset käyttävät saamiaan tietoja ja mitä vaaroja liittyy mahdollisiin tietovuotoihin ja väärinkäyttöön.

Jäsen Coelho tarkastelee matkustajarekisteritietoja. Paljon kiitoksia.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kiistely SWIFTin henkilö- ja pankkitietojen siirtämisestä Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaisille sekä matkustajarekisteritietoja koskevasta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta annettu tuomio osoittavat, että on nopeasti laadittava yleinen toimintamalli henkilötietojen siirtämistä ja suojaamista varten transatlanttisten suhteiden yhteydessä.

Euroopassa ymmärretään Yhdysvaltojen lisääntynyt turvallisuustarve, ja haluamme vahvistaa yhteistyötämme amerikkalaisten kumppaniemme kanssa terrorismin torjumiseksi tehokkaasti. Transatlanttisen vuoropuhelun yhteydessä on kuitenkin myös tärkeää huolehtia perusoikeuksien ja yksityisyyden suojelemisesta. Kannatamme uuden PNR-sopimuksen tekemistä, mutta sopimuksessa on kunnioitettava perusoikeuksia ja taattava Euroopan kansalaisten yksityisyyden suoja. Tämän vuoksi haluamme komission kertovan meille yksityiskohtia uutta sopimusta koskevista ehdotetuista neuvotteluvaltuuksista. Euroopan parlamentti on otettava täysimääräisesti mukaan prosessiin.

Voitteko myös kertoa meille lisää tietojen jakamista ja suojelemista tarkastelevan korkean tason työryhmän työstä? Haluaisimme saada tietää myös amerikkalaisten kumppaneidemme hiljattain esittämistä ensisijaisia tavoitteita koskevista ehdotuksista.

Mitä tulee SWIFT-järjestelmään, Belgian tietosuojaviranomaiset ja 29 artiklassa tarkoitettu työryhmä katsovat, että tietojen siirto on vastoin Belgian ja yhteisön henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä. Tähän mennessä sääntöjen rikkomisen lopettamiseksi ei ole esitetty konkreettista ratkaisua. Kaikki toimijat ovat samaa mieltä siitä, että on tärkeää löytää asiaan yhteisön ratkaisu, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia ja jonka yritykset voivat panna asianmukaisesti täytäntöön. Yhteisön toimielinten on varmistettava, että SWIFTin tarjoama maksujärjestelmä Euroopan unionissa on yhteisön tietosuojalainsäädännön mukainen.

Tämän vuoksi kysymme neuvostolta ja komissiolta, mitä toimenpiteitä on toteutettu ongelman ratkaisemiseksi. Suunnitellaanko PNR-sopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen neuvottelemista? Kerroitte meille, että komissio on käynyt vuoropuhelua Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön kanssa ratkaisun löytämiseksi. Voitteko kertoa meille minkälaisia ratkaisuja on tutkittu? Arvoisa komission jäsen Frattini, kerroitte meille edellisessä samaa aihetta koskeneessa keskustelussamme myös, , että jäsenvaltioille lähetetään kysely kattavien tietojen saamiseksi tietojen siirrosta. Oletteko todella saanut kaikki tarvittavat vastaukset ja mitä aiotte tehdä kyselyn johdosta?

Parlamentti hyväksyi vuonna 2006 yhteispäätösmenettelyssä Alvaron mietinnön ehdotuksesta asetukseksi maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana ja sitä koskevista edellytyksistä. Sellaisten pankkitietojen siirtäminen kolmanteen maahan, jotka eivät erityisesti koske kyseistä maata, jää selvästi asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja saattaa olla tietosuojan perusperiaatteiden vastaista.

Koska SWIFT-tietojen siirto ei koske pelkästään Euroopan ja Yhdysvaltojen välisiin vaan myös Euroopan unionin sisäisiin maksutapahtumiin liittyviä tietoja, vaikuttaa samasta syystä selvältä, että asia kuuluu ensimmäiseen pilariin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan nojalla tehty sopimus ei ole asianmukainen ratkaisu. Emme voi hyväksyä sitä, että sopimuksella laillistettaisiin tämänhetkiset laittomuudet tapauskohtaisesti. SWIFT-järjestelmällä ei ole oikeudellista velvoitetta käyttää toisiosivustoa Yhdysvalloissa. Eikö olisi mahdollista etsiä ratkaisua toisesta valtiosta ja siirtää toisiosivustot eurooppalaisia tietoja sisältävään sivustoon, kuten 29 artiklassa tarkoitettu työryhmä ehdotti?

Lopuksi totean, että SWIFT, PNR sekä automatisoitu kohdennusjärjestelmä ATS ja kenties tulevaisuudessa puhelutiedot osoittavat, että tietojen vaihto lisääntyy ja että on kiireesti laadittava yhteinen toimintamalli Euroopan kansalaisten yksityisyyden suojaamiseksi. Eikö teidän mielestänne Euroopan unionin olisi valittava yleinen lähestymistapa näissä asioissa yleisten periaatteiden määrittämiseksi tietojen siirtoa ja tietosuojaa varten amerikkalaisten kumppaniemme kanssa?

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen aina yhtä liikuttunut kuullessani kuinka kiintyneitä neuvosto ja komissio ovat yhteistyöhön parlamentin kanssa, sillä on todellakin totta, että terrorismin vastaisissa toimissa päätöksenteko on äärimmäisen epädemokraattista, koska Euroopan parlamentti suljetaan täysin sen ulkopuolelle ja kansalliset parlamentitkin voivat osallistua siihen vain osittain.

Tämän vuoksi tarjoan teille ratkaisua. Se ei tarkoita pelkästään juhlallisia lupauksia täällä parlamentissa, vaan parlamentin tosiasiallista vapaaehtoista kuulemista PNR- ja SWIFT-sopimuksia koskevien neuvotteluvaltuuksien osalta, sillä näin sekä lisättäisiin valtuuksien demokraattista legitimiteettiä että vahvistettaisiin itse asiassa neuvotteluasemaanne. Rehellisesti sanoen, vaikka arvostankin suuresti varsinaisia neuvotteluja käyviä virkamiehiä, minusta näin merkittävissä asioissa tarvitaan poliittisia valtuuksia.

Toiseksi olen täysin samaa mieltä jäsen Rouren esittämistä tietosuojan globaalien normien tarvetta koskevista huomautuksista. Ihmiset, jotka pitävät meitä Amerikan-vastaisina, ovat väärässä. Olen itse asiassa havainnut, kuinka paljon amerikkalaiset arvostavat omia yksityisyyden suojaa koskevia lakejaan, jotka ovat oikein hyviä, ja kuinka kriittisesti he suhtautuvat viranomaisiin, jotka eivät kunnioita yksityisyyttä koskevia sääntöjä. Minusta meidän olisi pidettävä heidän kriittistä suhtautumistaan esimerkkinä.

Haluaisin tietää, ovatko komissio ja neuvosto tietoisia muista tiedoista, jotka ovat Yhdysvaltojen viranomaisten saatavilla. Tämä ei koske pelkästään matkustajatietoja ja SWIFT-tietoja, vaan myös esimerkiksi televiestintätietoja sekä vakuutusyhtiöiden ja sosiaaliturvan rekistereitä, jotka eivät välttämättä ole Yhdysvaltojen viranomaisten vaan joidenkin muiden valtioiden saatavilla. Jos ette ole tästä tietoisia, teidän olisi kenties syytä aloittaa tutkimukset.

En aio toistaa tässä kaikkia niitä odotuksia, joita meillä on PNR-neuvotteluvaltuuksista matkustajarekisteritietojen, SWIFT-järjestelmän ja automatisoidun kohdennusjärjestelmän osalta. Ne on jo kerrottu. Haluaisin kuitenkin tietää, miksi komissio ja neuvosto eivät vaivautuneet vaatimaan toista yhteistä arviointia PNR-sopimuksen täytäntöönpanosta ennen uusien neuvotteluvaltuuksien hyväksymistä. Eikä olisi järkevää ensin arvioida, kuinka nykyinen sopimus toimii ja kuinka tehokas se on ollut, ennen kuin alamme keskustella uudesta sopimuksesta?

Haluaisin tietää myös, mikä on tilanne push- menettelystä pull-menettelyyn siirtymisessä, jonka oli määrä tapahtua joulukuussa 2005 ja sitten joulukuussa 2006. Nyt on tammikuu vuonna 2007. Mikä tilanne on nyt?

Lisäksi haluaisin tietää, mikä on tilanne matkustajille tiedottamisessa. Olen matkustanut itse hiljattain, enkä saanut mitään tietoa asiasta.

Haluaisin myös tietää, millä perusteella Euroopan komissio itse asiassa neuvottelee SWIFT-sopimuksesta.

Lopuksi käsittelen automatisoitua kohdennusjärjestelmää. Saitte Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriöltä kirjeen, jossa todettiin: "Älkää pelätkö, me noudatamme PNR-sopimusta sellaisena kuin sen tulkitsemme". En ole juristi, mutta minusta sanamuoto on jokseenkin hassu. Se ei vakuuta minua, vaan haluan lisää varmuutta profiloinnista ja tiedonrikastuksesta. Tapahtuuko sitä? Haluaisin saada tietää eroavaisuuksista tietojen säilytysaikojen ja käyttörajoitusten suhteen. Mitä muita tietoja järjestelmään syötetään ja mitä poikkeuksia sovelletaan yksityisyyttä koskevaan lainsäädäntöön?

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä laaja-alainen oikeudellis-poliittinen keskustelu koskee perustavaa laatua olevaa eurooppalaista suvereniteettia, kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajakin aivan oikein korosti. Tämän vuoksi ei pidä unohtaa yhtä tekijää, jota ei vielä ole tarkasteltu, nimittäin Yhdysvaltojen korkeimpien virkamiesten lausuntoja. Minusta niitä ei ole kyseenalaistettu, mutta ne on syytä mainita.

SWIFT-järjestelmän, jota tarkastelemme nyt suhteessa yhteisön lainsäädäntöön, ansiona on varmasti se, että sillä on estetty joitakin hirvittäviä terroritekoja. Se auttoi paljastamaan tai tunnistamaan Lontoon heinäkuun 2005 pommi-iskujen tekijät ja ainakin johtanut keskeisten toimijoiden kiinnisaamiseen, kuten esimerkiksi terroristi Hambalin, joka ilmeisesti oli Balin lokakuun 2002 pommi-iskujen pääsuunnittelija. On varmasti myös todettava, että menettelyä ympäröinyt julkisuus on hyvin todennäköisesti saanut monia terroristeja luopumaan aikeistaan.

Toisaalta on kiistatonta, että kun SWIFT-yhtiö joutui neuvottelemaan sopimuksesta, joka koski sekä yhteisön että Yhdysvaltojen lainsäädäntöä, se tyytyi neuvottelemaan tietosuojamekanismeista Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön kanssa ilman lisätakeita.

Tähän ongelmaan on puututtava, kuten myös Euroopan keskuspankin asemaan ja vastuuseen. EKP:lle oli ilmoitettu asiasta heti alussa, ja sillä oli merkittävä asema tässä välineessä – en nyt puutu sen avoimuuteen. Kansalaisvapauksien valiokunnan edessä pääjohtajansa Trichet'n edustama EKP piiloutui kymmenen keskuspankin välisen luottamuksellisuutta koskevan sopimuksen taakse ja väitti myös, ettei ole voinut hyväksyä SWIFT-järjestelmää, koska sellainen ei kuulu sen toimivaltaan.

Millainen siis on EKP:n toimivalta, jos sillä ei ole valtuuksia tällaisessa tilanteessa? Tämä on hyvin merkittävä seikka, ja minusta meidän on tutkittava tarkkaan EKP:ta ja sen avoimuutta.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsen in 't Veld on kenties fyysisesti huonossa kunnossa, mutta verbaalinen kunto on edelleen erinomainen. Haluan näin ollen jatkaa siitä, mihin hän lopetti.

Minusta me emme todellakaan ole tosiseikkojen tasalla. Kun kävi ilmeiseksi, että Yhdysvallat kerää matkustajien luottokorttitietoja ja muita henkilötietoja, kyseessä oli skandaali, ja me parlamentin jäsenet vaadimme asetusta. Useimmat hallitukset eivät vaatineet mitään lukuun ottamatta sitä, että jos sääntöjä oli rikottava, sen piti tapahtua salassa. Lopulta ne pakotettiin jonkinlaisiin toimiin. Näimme SWIFT-järjestelmässä toisinnon menneistä tapahtumista. Hallitukset järjestivät alemman tason selvityksiä, jotka toivottavasti kulminoituvat jonkinlaiseksi toiminnaksi, ja kysymys kuuluukin: olemmeko nyt täysin vakuuttuneita, että tämä on sitä. Komissio toimii varsin selkeästi todetessaan, että vaikkei se missään tapauksessa ole mistään tietoinen, se ei myöskään sulje pois tätä mahdollisuutta. Toivoisin neuvostolta vastausta tähän. Onko tämä teistä mahdollista ja mitä aiotte nyt tehdä asian varmistamiseksi? Aina todetaan, että olemme Yhdysvaltojen kumppaneita, mikä onkin totta, sillä niinhän me olemme, ja meillä on paljon työtä tehtävänä. Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, että meillä on oikeus tietää, mitä ystävämme puuhaavat. Haluan saada kuulla neuvostolta, kuinka se aikoo toimia asiassa saadakseen tietää tarkkaan, mitä tietoja kansalaisistamme kerätään milläkin alalla.

Neuvoston mukaan on vaikea tehdä uutta sopimusta, koska Yhdysvallat ei ole kovinkaan innoissaan tietosuojasta. Aivan kaikkea kiristystä ei kuitenkaan voida hyväksyä. Ei voida sanoa, että haluamme päästä sopimukseen mihin hintaan hyvänsä, jos tiettynä ajankohtana maksettava hinta on liian korkea. Olisi itse asiassa varsin hassua, että vajottuamme niin alas kuin voimme, vetäisimme rajan tiettyyn kohtaan. Tämä saattaa vaarantaa laskeutumisluvat, mutta se herättäisi samalla varsin paljon vastustusta, myös Yhdysvalloissa, sillä vaikka Yhdysvaltojen hallinto kovin mielellään pakottaisi tämän läpi, parlamentaarikot kannattavat laajasti meidän näkemystämme.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission varapuheenjohtaja Frattini, minun on todettava olevani hyvin hämmästynyt siitä, ettette PNR-sopimuksen neuvotteluja koskevissa huomautuksissanne maininnut lainkaan automatisoitua kohdennusjärjestelmää (ATS).

Minä ihmettelen, kuinka on mahdollista, että ATS:n kaltaista järjestelmää, joka on alun perin suunniteltu ja jota on käytetty rahtiliikennettä varten, on voitu käyttää vuosia yhdessä matkustajarekisteritietojen kanssa matkustajaliikenteessä ja vieläpä kenenkään tietämättä.

Samalla kun olemme neuvotelleet sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa taataksemme kansalaisten perusoikeuksien suojelun, tällainen järjestelmä on ollut salaa käytössä. Nyt Yhdysvallat vakuuttaa, että ATS on yhteensopiva nykyisen ja edellisen PNR-sopimuksen kanssa. Haluankin tehdä hyvin selväksi, että tällaiset vakuuttelut eivät riitä minulle. Minulle ei ole selvää, kuinka tietojen säilyttäminen 40 vuoden ajan voi olla yhteensopivaa PNR-sopimusten kanssa.

ATS-järjestelmää voidaan lisäksi ilmeisesti käyttää mihin tahansa tarkoitukseen. Kuinka tämä siis voi olla yhteensopivaa PNR-sopimuksen velvoitteiden kanssa, sillä matkustajarekisteritietoja voidaan käyttää ainoastaan terrorismin ja muiden vakavien rikosten torjumisessa?

Tähän mennessä emme ole saaneet vakuuttavia vastauksia yhteenkään näistä kysymyksistä, sen paremmin kuin kysymykseen siitä, miksi ATS-järjestelmä alunperinkään pidettiin salassa. Kuinka Yhdysvallat saattoi salata näin olennaista tietoa kumppaniltaan PNR-sopimusta koskevissa neuvotteluissa? Onkin todennäköisesti aihetta kysyä, kuinka voidaan taata, ettei olemassa ole enemmänkin ATS:n kaltaisia järjestelmiä, joista emme yksinkertaisesti tiedä mitään.

Mitä tulee uuteen PNR-sopimukseen, tuen sitä, mitä kollegani jäsen Cavada totesi, nimittäin että lentoliikenteen matkustajia koskevien siirrettävien tietojen määrää on vähennettävä merkittävästi. On huolehdittava siitä, etteivät Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontaviranomaiset yksinkertaisesti toimita tietoja eteenpäin holtittomasti mille tahansa terrorismin torjuntaan osallistuvalle viranomaiselle.

Euroopan unionin on myös vaadittava, että Euroopan kansalaisilla on samat mahdollisuudet turvata oikeutensa kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla.

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vastustan mustavalkoista asennetta, jolla tätä keskustelua liian usein käydään. Toisinaan vaikuttaa myös siltä, että Yhdysvallat on pikemminkin vihollinen kuin liittolaisemme terrorismin torjunnassa. Tämä voidaan kiistää, mutta lähes jokainen toimenpide on ammuttu alas täällä parlamentissa.

SWIFT-tapaus herättää luonnollisesti useita perusteltuja kysymyksiä, joita eri ryhmiä edustavat parlamentin jäsenet ovat jo esittäneet. Missä esimerkiksi on raja terroristien jäljittämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen välillä? Tämä kysymys on itse asiassa esitettävä myös Yhdysvaltojen kongressille.

Loppujen lopuksi terrorismin torjunta liittyy pitkälti riskianalyysiin, toisin sanoen todennäköisyyslaskuihin. Tässä voi osoittautua hyödylliseksi kaupallisten tietojen käsittely henkilötietojen lisäksi. Meidän on kuitenkin asetettava takeet väärinkäytön estämiseksi. Esimerkiksi parlamentin on muun muassa seurattava järjestelmän toimintaa sekä käytettyjä algoritmeja, joiden on lisäksi oltava täysin luottamuksellisia. Väärinkäytöstä on määrättävä seuraamuksia, kerättyjä tietoja saa käyttää ainoastaan terrorismin torjuntaan ja on perustettava puhelinpalvelukeskus, jossa käsitellään kansalaisten valituksia.

On sanomattakin selvää, että tämä edellyttää paljon neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa. Tarvitaan selkeä oikeuskehys, ja sen kehittämisessä kaikkien osapuolten on oltava avoimia uusille ajatuksille ja uudelle tekniikalle.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Haluan aluksi sanoa, etten katso Yhdysvaltoja viholliseksi vaan ystäväksi ja kumppaniksi yhteisissä taisteluissa. Yhteisissä taisteluissamme meidän on tietenkin kiinnitettävä erityistä huomiota terrorismin torjuntaan, mutta on myös tärkeää todeta, että joissakin näistä taisteluista Yhdysvaltojen hallinto on toisinaan mennyt liian pitkälle niin sisäisellä kuin kansainväliselläkin tasolla. Toimin puheenjohtajana parlamentin valiokunnassa, joka tarkastelee joitakin näitä kansainvälisen tason ylilyöntejä.

On myös pantava merkille, että voimasuhteet ovat muuttuneet Yhdysvaltojen kongressissa, ja tämä on saanut Yhdysvaltojen hallinnon vetäytymään joidenkin kiistanalaisimpien suunnitelmiensa täytäntöönpanosta sisäpolitiikassaan, ja toivon tällä olevan vaikutusta myös ulkopolitiikassa. Tämä merkitsee mielestäni sitä, että Yhdysvallat rakentaa uudelleen hyvää mainettaan kansalaisvapauksien puolustajana, mikä on hyvä asia.

Komission varapuheenjohtaja Frattini muistutti meitä siitä, että turvallisuusvaatimukset eivät saa vaarantaa keskeisiä vapauksiin liittyviä arvoja ja erityisesti tietosuojaa, ja jäsen Cavada korosti aivan oikein, että tietoja vaaditaan aivan liikaa. Tietääkö parlamentti, mitä nämä tiedot ovat? Kenen saatavilla ne ovat? Kuinka voimme varmistaa, että käyttötarkoituksia on rajoitettu ja ettei tietoja käytetä muihin tarkoituksiin? Kenen kanssa tietoja voidaan jakaa? Kuinka kauan niitä voidaan säilyttää? On vielä push-menettely, jonka edelliset puhujat mainitsivat, sekä kysymys, joka koskee ihmisten oikeutta valittaa, kun heidän henkilötietojaan on käytetty väärin.

Edelliset puhujat totesivat, että jos me Euroopassa tarjoamme vastavuoroisuuden periaatteen mukaisesti Yhdysvaltojen kansalaisille saman henkilötietojen suojan kuin Euroopan kansalaisille, meillä on oikeus vaatia samaa kohtelua, toisin sanoen että Euroopan kansalaisilla on oltava Yhdysvalloissa oikeus samaan tietosuojaan kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, keskustelu PNR-sopimuksesta, SWIFT-järjestelmästä ja CIA:n salaisista kaappauksista ja lennoista korostaa valitettavasti Yhdysvaltojen ja Euroopan aatteellista eroa. Yhdysvaltojen kongressi katsoo, että terrorismin torjunnassa tarkoitus pyhittää keinot. Euroopassa ollaan eri mieltä. Yhdysvalloissa hiljan toimitetut vaalit antavat kuitenkin nyt Euroopan unionille mahdollisuuden neuvotella uudesta PNR-sopimuksesta erilaisesta valta-asemasta, sillä meillä on nyt paljon aiempaa enemmän liittolaisia Yhdysvalloissa ja kongressissa itsessään. Toivottavasti näin tapahtuu.

Saavuttaakseen tavoitteensa sellaisesta sopimuksesta, jolla suojataan perusoikeuksia, EU:n on muun muassa:

ensinnäkin vaadittava Yhdysvalloilta selkeää sitoumusta henkilötietojen suojan tarjoamisesta täysimääräisesti ja tehokkaasti, toisin kuin nykyisessä vapaaehtoiseen ja epätyydyttävään pöytäkirjaan perustuvassa käytännössä, jota ei voida hyväksyä.

Toiseksi EU:n on rajoitettava niiden tietojen määrää, joita Yhdysvalloille tällä hetkellä siirretään. Monilla näistä tiedoista ei ole paljonkaan tekemistä terrorismista epäiltyjen tunnistamisen perustellun tavoitteen kanssa.

Kolmanneksi EU:n on kiellettävä tietojen käyttö muuhun tarkoitukseen kuin terrorismin torjuntaan.

Neljänneksi EU:n on nimenomaisesti nimettävä ne Yhdysvaltojen viranomaiset, joilla on pääsy tietoihin, ja rajattava näiden viranomaisten määrää.

Viidenneksi EU:n on viimeinkin kiellettävä Yhdysvaltojen suora pääsy lentoyhtiöiden tiedostoihin. Tämä tarina on saatettava päätökseensä.

Kuudenneksi ja viimeiseksi on säädettävä, että Euroopan komissiolla ja Euroopan parlamentilla on mahdollisuus valvoa jatkuvasti, suoraan ja tehokkaasti Yhdysvaltojen velvoitteiden tiukkaa noudattamista. On myös lopetettava välittömästi kaikki tutkimukset, jotka ovat tarkoituksen vastaisia. Jopa yksityinen yritys SWIFT on kertonut meille vaatineensa ja saavuttaneensa tämän neuvotteluissa Yhdysvaltojen kanssa. Ei ole mitään syytä, miksi 27 eurooppalaista pääministeriä ei pystyisi pääsemään samaan. Jos näin ei käy, kyseessä ei ole kyvyttömyys vaan haluttomuus, jonka tuomitsemme perustellusti.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tietosuojalla on korkea arvo EU:ssa. Siksi järkytyimme kuullessamme tiedotusvälineistä – ja vieläpä amerikkalaisista sellaisista – että kaikista EU:n jäsenvaltioissa dokumentoiduista tietosuojavaatimuksista huolimatta SWIFT oli valmis antamaan periksi Yhdysvaltojen painostukselle ja toimittamaan Euroopan kansalaisia koskevia tietoja Washingtoniin. Tämä tapahtui jopa Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja kyseisten henkilöiden tietämättä heidän suostumuksestaan puhumattakaan.

Tähän mennessä emme ole saaneet käsiimme SWIFTin ja Yhdysvaltojen välistä yhteisymmärryspöytäkirjaa, johon tietojen siirto perustuu. Voimme vain toivoa, että tietoja on todella käytetty vain terrorismin torjuntatarkoituksiin eikä esimerkiksi taloudelliseen vakoiluun. Meillä ei tällä hetkellä ole siitä mitään takeita. Me kaikki tuemme, arvostamme ja tarvitsemme määrätietoista terrorismin torjuntaa. Yksilöiden perusoikeudet on kuitenkin turvattava. Terrorismin torjunta ei kerta kaikkiaan voi tapahtua perustavaa laatua olevien kansalaisoikeuksien ja tietosuojaoikeuksien kustannuksella.

Tämä on myös Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän erityinen huolenaihe, ja tämän vuoksi vaadimme asiasta kuulemistilaisuutta. Meille ei ollut yllätys, että amerikkalaiset, joita myös oli kutsuttu, jäivät pois kuulemistilaisuudesta syytä kertomatta.

Olemme tyytyväisiä belgialaisten pikaiseen ja perusteelliseen selvitykseen. He tulivat siihen tulokseen, että oikeuksia on selvästi rikottu, tai kuten komission jäsen Frattini sanoi, on tapahtunut rikos. Asiasta vastaavat SWIFTin työntekijät joko tiesivät tai ainakin epäilivät ja pelkäsivät tätä alusta alkaen, ja he ovat epäsuorasti kertoneet meille tästä.

En vieläkään voi ymmärtää SWIFTin yritysjohdon epäonnistumista. Valvontaelimille tiedotettiin, mutta ne eivät tehneet mitään kertoakseen ihmisille, mitä oli tapahtumassa, tai kertoakseen asiasta hallituksille. Tällaista poliittisesti kypsien kansalaisten kohtelua ei voida parhaalla tahdollakaan hyväksyä. Ihmisten luottamus EU:ta kohtaan oikeudellisena yhteisönä on vahingoittunut vakavasti. SWIFT-tapaus johtaa väestön yhä lisääntyvään euroskeptisyyteen, ja menetettyä luottamusta on vaikea voittaa takaisin.

Pyydän neuvostoa ja komissiota toteuttamaan mahdollisimman nopeasti huolellisen selvityksen, josta neuvoston puheenjohtaja Gloser puhui, ja esittämään käytännön ehdotuksia siitä, kuinka Euroopan kansalaisten oikeuksia voidaan valvoa myös Yhdysvalloissa. Teidän on näytettävä ihmisille, ettette pokkuroi Yhdysvaltojen edessä vaan että suhtaudutte vakavasti Euroopan unioniin arvojen yhteisönä ja puolustatte sitä rohkeasti myös merkittävien kumppanien edessä, nimenomaan sen vuoksi, että ne ovat ystäviä eivätkä vihollisia.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti oli aivan oikeassa ryhtyessään täysimääräisesti seuraamaan Euroopan unionin kansalaisten henkilötietojen rutiininomaista siirtämistä Yhdysvaltoihin. Euroopan parlamentin valvonta on hyväksyttävää. Tiedonsiirron kieltäminen sen sijaan ei ole. Vaikuttaa siltä, että tiedonsiirtoa voidaan perustella lähinnä islamilaisten ääriliikkeiden aiheuttamalla terrorismin uhalla. Tällaista uhkaa ei kuitenkaan voida katsoa tekosyyksi tai käyttää sellaisena kansalaisten oikeuksien valvomattomaan ja esteettömään rajoittamiseen. Meistä itsestämme ei saa tulla ekstremistejä. Meidän ei pidä perääntyä terrorismin vastaisen sodan etulinjasta kansalaisten oikeuksien verukkeella. Toisaalta meidän on valvottava niitä, jotka haluavat valvoa meitä sodan intressien edistämiseksi. Viittaan lentojemme, taloudellisten asioidemme ja yksityisyyden seurantaan. Jos emme halua maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen oikeutetun sodan muuttuvan diktatuuriksi ja sodaksi kansalaisten vapauksia vastaan, Euroopan parlamentin on valvottava sitä tiukasti.

  Cem Özdemir (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, sopimusta valmisteltaessa on perusteellisen arvioinnin aika. Arvioinnissa keskeistä on sekä nykyisen että sitä edeltäneen sopimuksen tehokkuus. Tämä asia on selvitettävä ennen kuin voimme edetä asiassa.

Mahdollisen sopimuksen on perustuttava push-menettelyyn. Pull-menettely ei ole enää mahdollinen, sillä kuten hyvin tiedetään, push-menettely olisi pitänyt sisällyttää jo aiempaan sopimukseen. Matkustajatietojen siirto on rajattava tiukasti siihen tarkoitukseen, johon tietoja käytetään. Muutoin emme voi harkita tällaisen asetuksen antamista.

Tulevan sopimuksen on myös oltava demokraattisesti täysin legitiimi, ja Euroopan parlamentin sekä tarvittaessa kansallisten parlamenttien on osallistuttava prosessiin.

Tarvitaan myös vuotuista arviointia kuten minkä tahansa sopimuksen olennaisena osana, ja arviointiraporttien on oltava julkisesti saatavilla. Henkilötietoja koskevat säännöt on selvästi siirrettävä kiireesti suojaan kolmanteen pilariin, kuten myös kaikkia henkilötietoja koskevat yleiset normit.

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, muistan hyvin liittokansleri Merkelin Strasbourgissa antaman lausunnon, jossa hän oikeutetusti puhui eurooppalaisista arvoista ja tarpeestamme saada yhteys kansalaisiin ja tehdä heille selväksi Euroopan vahvat puolet.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, tämä vaikuttaa tapaukselta, jossa meidän olisi selitettävä kansalaisille, että Euroopan unioni auttaa turvaamaan heidän oikeutensa. Tässä ei ole kyse terrorismin torjunnasta. Siitä asiasta parlamentti on yksimielinen, eikä siitä tarvitse keskustella. Mistä tässä keskustelussa nyt sitten on kyse? Aloitimme keskustelun lentoliikenteen matkustajatiedoista ja nyt tarkastelemme SWIFT-järjestelmää. Ottaen huomioon sen vauhdin, jolla keskustelua neuvostossa tällä hetkellä käydään, voimme pelätä, että muutaman seuraavan vuoden aikana meillä on mahdollisesti lisää SWIFTejä, joista väitellä, mutta emme ole edenneet yhtään.

Nyt eurooppalainen yritys on allekirjoittanut amerikkalaisten painostuksesta Yhdysvaltojen kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, jota eurooppalaiset eivät saa tutkittavaksi. Lisäksi SWIFTillä ei ole Yhdysvalloissa vieläkään edes sääntömääräistä kotipaikkaa vaan pelkkä tietokanta. Tämä riittää Yhdysvaltojen sääntelijöille, jotta ne voivat moittia SWIFTiä Belgiassa. Tämä on toistuva puheenaihe. Eurooppalaisia asioita koskevaa Yhdysvaltojen lainsäädäntöä on yhä enemmän, emmekä me eurooppalaiset kykene vastatoimiin tai valvomaan sen vaikutuksia.

Koska Saksa on sekä Eurooppa-neuvoston että G7-maiden puheenjohtaja, kehotan komissiota toimimaan aktiivisesti tällä alalla sekä selvittämään asioita ratkaistakseen yhden kysymyksen. Kuinka voimme yhdessä torjua terrorismia yhteisten arvojemme perusteella ja noudattaen tietosuojavaatimuksia ja turvaten ihmisarvon loukkaamattomuuden?

  Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, todellisuudessa on tietysti kyse siitä, että PNR-sopimuksen osalta Yhdysvallat esittää neuvotteluvaatimuksia Yhdysvaltoihin tai sen ilmatilaan pääsemiselle. Tämä on totuus. Se voi esittää vaikka kuinka suuria vaatimuksia. On kansalaisia, jotka haluavat matkustaa Yhdysvaltoihin ja yrityksiä, jotka haluavat toimia siellä. Tämä on todellista.

Totuus on, että SWIFT on instituutio, eikä käsittääkseni edes ainoa, joka toimii kilpailevan tuomiovallan parissa, käsittelee ja säilyttää tietoja yhtä lailla Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin. Se joutui vastaaman Yhdysvalloissa oikeudellisiin haasteisiin, ja tässä yhteydessä syntyi ristiriitatilanne. Nähdäkseni SWIFT on laatinut ja neuvotellut erinomaisen yhteisymmärryspöytäkirjan.

Voimme siirtyä politiikkaan syytelläksemme, häpäistäksemme, valittaaksemme ja kiukutellaksemme tai sitten pyrkiäksemme ratkaisemaan ongelmia. Minä tulin viimeksi mainitusta syystä. Arvoisa komission jäsen Frattini, tämän vuoksi katson teidän olevan täysin oikeassa. Oikeusvarmuutta tarvitsevat EU:n kansalaiset ja EU:n ulkopuolella toimivat EU:n yritykset, joilla on niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin toimipaikkoja, joissa ne säilyttävät tietoja . Tarvitaan kongressin ja Euroopan parlamentin yhteinen poliittinen sitoumus transatlanttiseen yhteistyöhön meitä kaikkia uhkaavan terrorismin torjumiseksi. Ennen kaikkea meidän on todellakin suojattava perusoikeuksia ja -vapauksia.

Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti parlamentin ja Yhdysvaltojen vaaleilla valittujen edustajien yhteiskokouksen järjestämistä sopimukseen pääsemiseksi.

Lopuksi totean, että tämä on mahdollista vain neuvoston tason, ei pelkästään komission tason, määrätietoisella toiminnalla. Kannatan edellisen puhujan erinomaista ehdotusta asian ottamiseksi esille G7-maiden kokouksessa.

Ratkaiskaamme ongelma ja lopettakaamme valittaminen.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä ja neuvoston puheenjohtajaa siitä, että he ovat läsnä tässä merkittävässä keskustelussa. Olemme kuulleet, että hyvän yhteistyön jatkaminen Yhdysvaltojen kanssa on ratkaisevaa terrorismin torjunnassa. En kiistä sitä. Katson jopa, että transatlanttisia suhteita on vahvistettava, sillä terrorismi on maailmanlaajuinen ilmiö. Meidän on yhdistettävä voimamme sen torjumiseksi tehokkaasti vaihtamalla tietoja ja tarjoamalla lainvalvontaviranomaisillemme siinä tarvittavat keinot. Kansalaisilla on oikeus elää turvassa. SWIFT-tapaus kuitenkin osoittaa meille jälleen kehityssuunnan, johon ajaudumme, jos emme saa aikaan tiedonvaihtoa koskevia tiukkoja suojatoimenpiteitä. On löydettävä oikea tasapaino vapauden ja turvallisuuden välille, ja tässä tapauksessa turvallisuus on voittanut vapauden. Terrorismia ei voi torjua luopumalla juuri niistä oikeuksista, jotka terrorismi pyrkii tuhoamaan. Emme saa madaltaa korkeita standardejamme minkään kolmannen maan, edes lähimmän kumppanimme painostuksesta.

On hyvin merkittävää, että monilla uusilla jäsenvaltioilla on pitkäaikaiset kokemukset diktatuurista ja väestön valvonnasta. Valitettavasti joissakin näistä valtioista on vallalla käsitys, että menneisyyden laittomat käytännöt jatkuvat yhä. Tämän vuoksi EU:n on edelleen puolustettava perusoikeuksia, ja tähän kuuluu oikeus yksityisyyden suojaan. Toisaalta tarvitsemme kolmannen pilarin alalla tietosuojaa koskevan puitepäätöksen taataksemme poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön korkeat standardit. Olemme odottaneet sitä jo liian kauan. Toisaalta meidän on myös pysyttävä valppaina ja varmistettava, että nykyisiä välineitä valvotaan asianmukaisesti jäsenvaltioissa. Meidän on asetettava syytteeseen ne, jotka rikkovat oikeuttamme yksityisyyteen. Meidän on saatava kansalaiset jälleen vakuutettua siitä, että haluamme säilyttää Euroopan korkeat standardit.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten kollegani ovat jo todenneet, tässä keskustelussa ei ole kyse transatlanttisten suhteiden muodosta. Kaikkien täällä parlamentissa pitäisi tietää, että Yhdysvallat on vahvin liittolaisemme terrorismin vastaisessa taistelussa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että kumppaneina meidän on helpompi pysyä tiukkana ja todella puolustaa arvojamme ja lakejamme.

Voin vain toistaa PPE-ryhmän kollegojeni – erityisesti jäsen Radwanin – sanat: jotta voimme todella taata yhteisön sääntelykehyksen noudattamisen tarvitsemme neuvostolta ja komissiolta täydet tiedot Yhdysvaltojen viranomaisille toimitetuista tiedoista sekä siitä, kuinka Yhdysvaltojen viranomaiset suojaavat näitä tietoja. Meidän on aloitettava neuvottelut ja saatava aikaan tiedonvaihtoa koskeva sopimus, jolla on kestävä perusta ja jossa noudatetaan EU:n lainsäädäntöä. Jos näin ei tapahdu, meidän on välittömästi lakattava toimittamasta mitään tietoja Yhdysvaltojen viranomaisille.

Vielä EKP:n vastauksen jälkeenkin olen varsin ymmälläni sen suhteen, mikä on EKP:n asema ja vastuu tässä tapauksessa. EKP:ta itseään koskevat EU:n lainsäädännön tietosuojavaatimukset, mutta se ei näytä ottavan mitään vastuuta tästä tiedonvaihdosta.

Ymmärrän myös, että Yhdysvalloilla on selkeä tarve jäljittää tietoja kansainvälisistä pankkitapahtumista, joilla saattaa olla yhteys terrorismin rahoitukseen, mutta yksityiskohtaiset tiedot voivat liittyä myös toisenlaiseen rahoitukseen. Erityisesti eurooppalaiset yrityksemme voivat olla vaarassa, jos emme pysy tiukkoina. Annettujen tietojen on aina oltava lainsäädännön mukaisia, ja meidän on suojattava kansalaisia ja eurooppalaisia yrityksiä.

Kansallisiin varainsiirtoihin liittyy niin arkaluontoisia tietoja, että komission ja neuvoston, parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin on todellakin suhtauduttava asiaan vakavasti.

  Ulrich Stockmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission jäsen, minusta neuvoston puheenjohtajavaltion olisi noudatettava seuraavia suuntaviivoja nyt Yhdysvaltojen kanssa käytävissä neuvotteluissa lentoliikenteen matkustajatietojen siirtämisestä.

Ensinnäkin asianmukainen turvallisuustaso saavutetaan oikeasuhtaisella lähestymistavalla, ja tällaista lähestymistapaa ei näy nykyisissä sopimuksissa. Se edellyttää – tämä on toinen asiani – Euroopan tavanomaisten tietosuojanormien mukaista täytäntöönpanoa, ja minusta tähän liittyy nykytilanteen muuttaminen pääasiassa vähentämällä käyttäytymiseen liittyvien tietojen määrää. Mitä tulee push-järjestelmään siirtymiseen, ymmärtääkseni Austrian Airlines –lentoyhtiö on soveltanut tätä järjestelmää alusta alkaen, ja jopa menestyksekkäästi. Järjestelmään kuuluu selkeästi määritetyt puitteet tietojen käytölle, tietojen säilytysaika on rajattu ja erityisesti tietojen väärinkäyttötapauksiin liittyy valitusoikeus.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, totesitte aivan oikein, että tarvitsemme mahdollisimman pian oikeusvarmuuden eurooppalaisille lentoyhtiöille. Liikenneasioihin erikoistuneena poliitikkona olen täysin samaa mieltä. Koska tiedonsiirrossa on todella kysymys edistymisestä terrorismin torjunnassa, sillä on kansainvälinen ulottuvuus, ja tarvitsemme epäilemättä myös kansainvälisiä sopimuksia kansainvälisesti sitovine tietosuojasääntöineen. Näistä meidän olisi nyt neuvoteltava.

Meidän on aina huolehdittava vapaan liikkuvuuden säilyttämisestä, ja se voi toteutua ainoastaan avoimessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat liikkua vapaasti joutumatta epäilyksen alaisiksi. Euroopan parlamentin jäseninä emme voi hyväksyä tasa-arvon periaatteen rikkomista tai sitä, että Yhdysvaltojen kansalaisiin sovellettaisiin eri tason tietosuojaa kuin muiden maiden kansalaisiin. Luotan neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan määrätietoisuuteen neuvotteluissa. Tiedän, ettei kyse ole yksinkertaisesta asiasta.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission jäsen, uskon, että saman kertosäkeen kuuleminen kaikista poliittisista ryhmistä antaa teille ajattelunaihetta. Viesti on se, että tarvitsemme tietenkin transatlanttista kumppanuutta ja olemme liittolaisia terrorismin torjunnassa. Kertosäkeen lisäksi myös säkeistöissä toistuivat samat sanat, nimittäin että näissä asioissa tarvitaan uskottavuutta, luottamusta ja avoimuutta.

Aloittakaamme uskottavuudesta. Muistan vielä oikein hyvin, kuinka komission jäsen parlamentissa pitämässään edellisessä puheessa kiitti erityisesti sopimuksen tietosuojanäkökohtia. Minusta tällaiset kiitokset eivät sovi yhteen niiden oikeuksien kanssa, joita tarvitsemme tietosuojalainsäädännön mukaan. Mitä tulee lentoliikenteen matkustajatietojen siirtoon, velvoitetta tiedottaa asiasta ei ole, eikä kyseisillä henkilöillä ole oikeutta korjata tietoja. Mitä lisäksi on tapahtunut uskottavuudelle, kun kutsutte Yhdysvaltojen kanssa käymäänne keskustelua "neuvotteluiksi"? Seisotte selkä seinää vasten, ja teitä osoitetaan pistoolilla rintaan. Yhdysvallat uhkaa kieltävänsä lentokoneilta laskeutumisen, eikä yhdelläkään Euroopan unionin toimielimellä ole selkärankaa sanoa suoraan, ettemme salli itseämme kohdeltavan näin.

Uskottavuutta heikentää se, että kuulemme yhä uudestaan, kuinka parlamentti on otettava mukaan. Jos olette vakavissanne, ottakaa meidät mukaan neuvotteluihin ja osoittakaa näin, että tarkoitatte sitä mitä sanotte.

Kun tarkastellaan avoimuutta, kuinka moni Euroopan kansalainen tietää, että heidän noustessaan lentokoneeseen viranomaisille siirretään 34 kohdan tiedot, mukaan lukien se, mitä he syövät ja missä istuvat? Kukaan ei tiedä tätä. Olen keskustellut tästä kansalaisten kanssa eräässä lähetyksessä. Kukaan ei tiedä, että näin tapahtuu, kun nousee lentokoneeseen.

Olemme teidän puolellanne, joten ottakaa meidät mukaan sen sijaan että torjuisitte meidät.

  Frieda Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, SWIFT-keskustelu sopii selvästi laajempaan keskusteluun nuorallatanssista toisaalta terrorismin torjunnan ja toisaalta perusihmisoikeuksien ja yksityisyyden suojan välillä. Selvä jako on nähtävissä Euroopan ja Yhdysvaltojen kannoissa, emmekä ilmeisesti edes kykene sopimaan yhteisestä terrorismin määritelmästä. Komission jäsen on ilmaissut, että hän haluaisi kehittää tulevaisuutta varten yhteisön välineen, joka täyttäisi vaatimukset, mutta tätä ei tietenkään voida tehdä yhdessä yössä. Olemme todellakin jämähtäneet tilanteeseen, joka pohjautuu menneeseen ja tähän hetkeen, ja minulla on tästä joitakin kysymyksiä esitettävänä. Tähän mennessä tietoa on siirretty aivan kuin SWIFT-tapauksessa ei olisi mitään väärää. Sekä yksityisyyden suojaa käsittelevän Belgian komitean että parlamentin valiokunnan päätelmät ovat selkeitä ja yksimielisiä: on selvästi rikottu Belgian ja yhteisön tietosuojasääntöjä. Koska belgialaiset tuomioistuimet ovat nyt päättäneet olla asettamatta SWIFTiä syytteeseen eikä Belgian hallitus katso järkeväksi jatkaa laittomia käytäntöjä, kysyn kuinka yhteisö tähän vastaa. Käynnistääkö komissio nyt rikkomismenettelyn Belgiaa vastaan? Jos näin on, niin koska siitä päätetään? Jos ei, mitä komissio aikoo tehdä varmistaakseen, että yksityisyyden suojaa koskevia yhteisön sääntöjä noudatetaan tässä ja nyt kaikissa jäsenvaltioissa, myös Belgiassa?

Lopuksi totean, että myös Belgian pääministeri toi esiin SWIFT-tapauksen neuvostossa 15. joulukuuta. Hän vaati yhteisön lähestymistapaa. Vaikka ymmärsin puheenjohtajavaltion puheenvuorosta, että selvitys on edelleen käynnissä, minulla on varsin suorasukainen kysymys: kannattavatko neuvosto ja näin ollen kaikki jäsenvaltiot sitä, että asiasta säädetään yhteisön välineen avulla?

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, en epäile komission jäsen Frattinin hyväntahtoisuutta ja sitoutumista tietosuojaan. Katson kuitenkin, että komissio, kuten neuvostokin, ovat yhtä voimattomia henkilötietoja koskevissa SWIFTin väärinkäytöksissä kuin PNR-asioissa neljän viime vuoden ajan. Kyse on eurooppalaisista tiedoista, jotka kuuluvat Euroopan kansalaisille ja jotka on annettu saataville kaupallisiin tarkoituksiin Euroopassa yhteisön tietosuojalainsäädännön suojaamana. Euroopan parlamentin jäsenten sinnikkäistä ja itsepintaisista vaatimuksista huolimatta EU on kuitenkin neuvoston ja komission vähemmän voimakkaassa johdossa sallinut Yhdysvaltojen hyvin laajan toimivallan alueellaan. EU:n on missä tahansa turvallisuuteen perustuvassa kaupallisten tietojen yleisessä vaihdossa suojeltava voimakkaasti omia lakejaan ja periaatteitaan.

Arvoisa komission jäsen, sanotte, ettei SWIFT-tietoja "todennäköisesti" ole käytetty automatisoidussa kohdennusjärjestelmässä, joka on profilointijärjestelmä, jossa jokaiselle henkilölle annetaan riskipisteitä heidän käytökseensä ja ominaispiirteisiinsä perustuvien oletusten – ja epäilemättä stereotypioiden – perusteella. Miksi ette kuitenkaan tiedä varmasti, onko SWIFT-tietoja käytetty ATS-järjestelmässä, kyllä vai ei? Mitä tulee matkustajarekisteritietoihin, hyväksytte Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön vakuutuksen, jonka mukaan PNR-tietojen käyttö profiloinnissa on PNR-sopimuksen sitoumusten mukaista. Oletteko samaa mieltä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön arvioinnista? Kyllä vai ei? Selkeiden vastausten puuttuminen vaarantaa luottamuksen, ja minusta meillä on oikeus kuulla selkeitä vastauksia komission oikeudellisesta arviosta.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, ette kierrellyt ja kaarrellut tehdessänne tiettäväksi sitoutumisenne neuvotteluihin. Perusoikeuksien, myös oikeuden yksityisyyteen, täysimääräisessä kunnioittamisessa ei ole väärinkäsityksen mahdollisuutta, ja pidämme kiinni lupauksestanne. Ei olisi mitään mieltä ottaa 780 parlamentin jäsentä mukaan neuvotteluihin, ei se toimisi. Tämä kuitenkin merkitsee, että neuvoston on oltava neuvotteluissa kunnianhimoinen, sen sijaan että se – kuten kuulin sen nyt tekevän – lähinnä punnitsee vaaroja, joita matkan varrella saattaa ilmetä. Oletamme kuitenkin, että olette neuvotteluihin yhtä sitoutunut kuin komission jäsen Frattini, sillä pidämme myös tästä kiinni.

Nyt on kyse SWIFTistä, ja sen, ettei SWIFT ole pankki, ei pidä oikeuttaa olemaan suhtautumatta yksityisyyden suojaa koskeviin sääntöihin vakavasti tai olemaan noudattamatta niitä. Arvoisa komission jäsen Frattini, käynnistämänne tutkimus on hyvä asia, mutta teidän on toteutettava pikaisesti oikeudellisia toimenpiteitä tyhjiön täyttämiseksi, sillä tiedonvaihdon SWIFTissä on oltava myös yhteisön yksityisyyden suojaa koskevien sääntöjen mukaista.

Terrorismin torjunnassa on voitava tutkia varainsiirtoja tässä yhteydessä, sillä ne voivat johtaa terroristijärjestöihin. Minua on hämmästyttänyt se, että monilla kansalaisilla riittää paljon sympatiaa tässä yhteydessä kohtaamiamme vaikeita ongelmia kohtaan. Tätä ongelmaa ei ratkaista yhdessä yössä. Olen esimerkiksi varsin järkyttynyt siitä, ettei nesteiden kuljettamista lentokoneissa koskevista säännöistä ole syntynyt enempää hämminkiä. Tätä ei kuitenkaan pidä käyttää verukkeena. Tarvitaan tiukkoja neuvotteluja. Jäsen Radwanin ehdotus siitä, että asiaa käsiteltäisiin laajemmassa G7-kontekstissa, on asia jota kannatan mielelläni.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, kukaan täällä parlamentissa ei kiistä sitä, että terrorismia on torjuttava entistä tiukemmin tulevaisuudessa. Herää kuitenkin välttämättä kysymys siitä, mitä keinoja tässä yhteydessä käytetään sekä millainen strategia valitaan. Epäilemättä kansainvälinen yhteistyö ja tiedonvaihto ovat yhtä lailla osa prosessia kuin toisaalta myös oikeusvarmuus ja tarvittava tietosuoja. Kuten kaikki muutkin täällä parlamentissa, minäkin kannatan tässä yhteydessä transatlanttista yhteistyötä.

Meidän on kuitenkin pidettävä huolta tasapainon säilyttämisestä toisaalta terrorismin torjunnan ja turvallisuuden sekä toisaalta tietosuojan välillä. Kun nyt lisäksi on kyse uuden sopimuksen neuvottelemisesta, on uuden sopimuksen täytettävä tietyt perusedellytykset.

Ensinnäkin henkilötiedoille on taattava samantasoinen suoja kuin väliaikaisessa sopimuksessa. Toiseksi lentoyhtiöille on taattava oikeusvarmuus, jotta pidetään lupaus push-järjestelmään siirtymisestä, jolloin voimme valvoa mitä tietoja annetaan, kenelle ja missä vaiheessa. On tietenkin myös säädettävä siitä, mihin tarkoituksiin tietoja voidaan käyttää, jotta tietoja todella voidaan käyttää ainoastaan terrorismin torjuntaan. Tulevaisuudessa myös matkustajille on tiedotettava tästä.

Esitän vielä yhden asian, joka on mielestäni tärkeä. Uutta sopimusta neuvoteltaessa on saatava aikaan myös lisäarvoa. Heti kun herää epäilys terroriteosta, Yhdysvaltojen viranomaisten olisi ilmoitettava asiasta EU:n jäsenvaltioiden oikeus- ja poliisiviranomaisille sekä asiasta vastaaville EU:n toimielimille, kuten Europolille tai Eurojustille. Jos tämä taataan, meillä on käytettävissämme yksi lisäväline EU:n kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan kiittää teitä vilpittömästi useista kommenteistanne, ajatuksistanne sekä tietenkin myös kriittisistä huomautuksistanne – pidimmepä niistä tai emme. Keskustelussa ne auttavat osoittamaan, ollaanko oikealla tiellä ja onko mahdollista estää jotain menneisyyden virhettä toistumasta.

Yksimielisesti merkittäviksi katsotaan todellakin niin oikeudellinen suojelu ja oikeusvarmuus kuin myös se, kuinka pystymme torjumaan kansainvälistä terrorismia sen eri muodoissa, mutta meidän ei pidä missään tapauksessa asettaa näitä keskenään vastakkain. Tilanne on erilainen PNR-sopimuksen ja SWIFT-tapauksen yhteydessä.

Puheenjohtajavaltion julkilausumassa korostin jälleen kerran selvästi yhteistyötä ja tiedonvaihtoa komission kanssa, ja toivomme tämän perusteella saavamme aikaan oikeudellisesti varman asetuksen. Tämä herättää paljon kysymyksiä, joihin olette tänään viitannut, kuten kuinka paljon tietoja siirretään, kenen saatavilla ne ovat ja minkälaista valvontaa toisen osapuolen on harjoitettava. Samanlaisia kysymyksiä herää myös SWIFTin osalta, ja tässä yhteydessä voin jälleen ilokseni toistaa jäsen Radwanin ajatuksen. Riippumatta siitä, onko asia tällä hetkellä G7- tai G8-maiden kokousten asialistoilla vai liittyykö se Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin suhteisiin, asiaa on tärkeää käsitellä.

Ei varmasti ole hyötyä siirtyä jatkuvasti näkökohdasta toiseen, sillä tässä on kyse pääosin samasta asiasta. Olemme huolestuneita tietosuojasta, oikeusvarmuudesta ja lisäksi transatlanttisen kumppanuuden tulevasta muodosta. Olemme sitä mieltä, ettei kumppanuus ole yksisuuntaista. Kyse on yhteistyöstä, ei toisiaan vastaan toimimisesta.

Me tarvitsemme näitä tietoja, ja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden on oltava sellaiset, että tulevissa kahdenvälisissä kokouksissa on mahdollista tarkastella näitä asioita hyvin selkeästi, ottaen ennen kaikkea huomioon vaaran, jota jotkut teistä ovat kuvailleet. En voi sanoa muuta, kuin että on aivan oikein käsitellä näitä asioita avoimesti. Koska paljastuu seuraava tapaus, jossa tietojen käsittely ei ole tapahtunut turvallisesti? Tähän haluamme kiinnittää huomioita. Menemättä nyt teknisiin yksityiskohtiin tarkoitan tällä myös SWIFTiä. Missä tiedot ovat? Ovatko ne meillä ja voimmeko me järjestää ne ja rajoittaa niiden laajuutta ilman että niitä toimitetaan eteenpäin? Vai ovatko tiedot kenties jo saatavilla Yhdysvalloissa, jossa ne sikäläisen tietosuojan luonteen vuoksi ovat jo helposti saatavilla? Tässä tapauksessa meillä ei olisi lainkaan vaikutusvaltaa.

Kysymys kuitenkin kuuluu: minkälainen vaikutusvalta Euroopan unionilla on tiedonsiirtoon ja tietoihin, joihin päästään käsiksi muualta? Varsinkin SWIFTin tapauksessa kyse on varmasti monimutkaisesta menettelystä. Tämän kaiken olisi kuitenkin tarjottava meille mahdollisuus keskustella näistä asioista syvällisesti ja perustella, kuinka tärkeää meille Euroopan unionissa on vaalia tiettyjä arvoja ja myös puolustaa näitä arvoja. Sen olisi myös annettava meille mahdollisuus perustella, kuinka tärkeää on säilyttää nykyinen tasapaino. Tämä ei tarkoita, että olisimme aina yhtä mieltä kansainvälisen terrorismin torjunnasta. Nämä kaikki asiat on vain saatava tasapainoon.

Komission jäsen Frattini teki tämän itse asiassa hyvin selväksi katsoessaan ensisijaisiksi sekä kansalaisten turvallisuuden ja oikeudellisen suojelun että tietosuojan hyvin korkean tason, joka meillä itse asiassa on Euroopan unionissa. Voin vain vakuuttaa teille, että nämä lukuisat näkökohdat, joista olette keskustelleet, otetaan huomioon myös tulevissa neuvotteluissa, eikä pelkästään matkustajarekisteritietoja vaan tietenkin myös SWIFTiä koskevissa neuvotteluissa.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kuten aina, olen vastauksessani parlamentille täysin vilpitön, ja käsittelen myös asioita, joista olen eri mieltä kanssanne.

Ensinnäkin, kuten kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa hyvin tiedetään – ja valiokunnan puheenjohtaja Cavada on täällä – en ole koskaan missään olosuhteissa kieltäytynyt antamasta tai salannut edes luottamuksellista tietoa, jota olisin voinut välittää edelleen valiokunnalle ja näin parlamentille. Aion jatkaa samalla tavalla, kuten totesin aloituspuheenvuorossani. En siis ole samaa mieltä siitä, että yhteisön toimielimet ja parlamentti olisivat vaarassa jäädä poliittisen prosessin ulkopuolelle – tämähän on asian tuomitsemista ennakolta.

Te kaikki tiedätte hyvin, että kannatan poliittista osallisuuttanne, myös tapauksissa, joissa siitä ei määrätä perustamissopimuksissa. Olen sanonut sen tuhat kertaa ja toistan sen taas: me keksimme keinot, ja tämän vuoksi olen iloinen jäsen Cavadan ajatuksesta, että Yhdysvaltojen kongressin kanssa voitaisiin jopa tehdä sopimus neuvottelujen poliittisten vaiheiden seuraamisesta. On myös selvää, että tämä keskustelu on vaikuttanut euroatlanttisiin suhteisiin, toisin kuin joku täällä sanoi. Olen vakuuttunut siitä, että jos EU haluaa johtoaseman maailmanpolitiikassa, sen on saavutettava yleinen tasapaino kahden asian välillä: ne ovat oikeus jäljittää ja tutkia terroristeja – henkilökohtaisesti katson sen velvollisuudeksi – sekä velvollisuus suojella perusoikeuksia, kuten oikeutta henkilötietojen suojaan.

Näin ollen on itsestään selvää, että jos haluamme saavuttaa yleisen tasapainon yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, kuten neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, meidän on toimittava näin. Olemmehan vakuuttuneita siitä, että euroatlanttiset suhteet ovat hyvin merkittävät niin Euroopan menneisyyden kannalta kuin ennen kaikkea myös sen nykyhetken ja tulevaisuuden kannalta.

Kuten monet teistä hyvin tietävät, olen monessa yhteydessä antanut yksityiskohtaisia vastauksia, ennen kaikkea tietysti kansalaisvapauksien valiokunnalle, mutta käytän puheenvuoron parlamentissa silloin, kun minua pyydetään niin tekemään ja puhun niissä valiokunnissa, jotka kutsuvat minut. Mitä tulee esimerkiksi push-järjestelmään, totesin joulukuussa, että tällaista matkustajarekisteritietoja koskevaa järjestelmää kokeillaan ennen kuun loppua, ja niin tapahtui. Kokeilu aloitettiin yhdessä Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontajärjestelmän sekä Amadeus-ohjelman kanssa. On eräs tekninen seikka, joka koskee tilapäisten tietojen hakua, mutta kyseessä on tekninen ongelma, ja push-järjestelmän kokeilu on todellakin alkanut, kuten meille luvattiin.

Mitä tulee tietojen lukumäärään, oli mielenkiintoista kuulla, mitä monilla teistä oli sanottavana niistä 34 tiedosta, joita PNR-sopimus nyt koskee. Voin aivan avoimesti kertoa teille, että aion neuvotteluissa vaatia kyseisten tietojen määrän vähentämistä, tosin en sen vuoksi, että olisin samaa mieltä siitä, että Yhdysvallat pyytää liikaa tietoja. Jos kaikki 34 tietoa olisivat hyödyllisiä terroristien jäljittämiseksi, en pelkäisi kertoa teille, että kaikkia 34 tietoa tarvitaan. Todella hyödyllisiä tietoja ovat todennäköisesti kuitenkin ne 19 tietoa, jotka on mainittu: toisin sanoen todella paljon pienempi määrä.

Uskokaa kuitenkin minua, käsiteltävien tietojen osalta sovellettava periaate ei kuitenkaan ole tietojen määrä vaan pikemminkin niiden hyödyllisyys, ja tältä osin aion puuttua asiaan neuvotteluissa. En tue ajatusta, jonka mukaan tietojen vähentäminen 34:stä 15:een olisi joka tapauksessa hyvä asia. Asia voi olla huonokin, jos joillakin poistetuilla tiedoilla olisi voitu estää terrori-isku. Yhdestä asiasta minulla ei ole epäilystäkään. Olen aivan varma siitä, että tärkein tavoite on tehdä järjestelmästä tehokas. Kenen saatavilla tiedot ovat? Mitä varten? Kuinka paljon tietoja ja kuinka kauan? Nämä asiat sisältyvät sopimukseen, jota koskevat neuvottelut alkavat pian, ja kuten jo totesin, parlamentille tiedotetaan asiasta.

Hyvät parlamentin jäsenet, monet teistä uskovat, että matkustajatiedot ovat puuttuva tekijä PNR-järjestelmässä. On helppo ajatella, että jos yhteisymmärrystä ei löydy kahden osapuolen välillä, ei sopimukseen päästä heinäkuun lopussa. Pystyn sieluni silmin kuvittelemaan hyvin yksinkertaisen ratkaisun: jokaisen Yhdysvaltoihin lunastetun lipun mukana tulee asiakkaille allekirjoitettavaksi paperi, jossa kerrotaan, että heidän tietojaan käsitellään tietyllä tavalla. Jos näin tapahtuisi – ja toivon todella, ettei niin käy – olisimme varmistaneet, että matkustajat saavat tietoja, mutta ilman yhteisön tason sopimusta matkustajien oikeudet rajoittuisivat lentokuljetussopimusten yksityiselle alalle. Tämä mahdollisuus meidän on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin, ja tämän vuoksi meidän on pyrittävä saamaan aikaan uusi yhteisön sopimus. Vaihtoehto on hyvin yksinkertainen: matkustajilta on vain pyydettävä hyväksyntää joillekin rajoituksille osana kuljetussopimusta, ja uskon, että enemmistö Yhdysvaltoihin vilpittömistä syistä haluavista hyväksyisi tämän. Me kuitenkin luopuisimme sellaisesta EU:n asemasta, joka meillä nyt on ja jonka on tärkeää säilyä meillä. Tämän vuoksi tarvitaan uusia neuvotteluja, osittain tietomäärän vähentämiseksi kuitenkin siten, ettei samalla vaaranneta terrorismin torjuntaa.

ATS-järjestelmän osalta mainitsin kansalaisvapauksien valiokunnalle, että olen saanut Yhdysvalloilta kirjallisen vakuutuksen, joka koskee PNR-sopimuksen noudattamista. Täällä parlamentissa käytetyssä puheenvuorossa minua kritisoitiin siitä, etten ole tarkistanut lausunnon todenperäisyyttä. Hyvät parlamentin jäsenet, jos minulla olisi Brysselissä valta tutkia Yhdysvaltojen toimintaa, minulla olisi enemmän valtaa kuin yhdelläkään yhteisön tai kansallisen tason viranomaisella on koskaan ollut tai tulee koskaan todennäköisesti olemaan. Kaikki on mahdollista, paitsi tuon kirjeen todenperäisyyden tarkistaminen, mikä minua pyydettiin täällä tekemään. Kun saan virallisen kirjeen, jossa todetaan, että sääntöjä noudatetaan, minun on otettava se todesta, ellei ole näyttöä päinvastaisesta. Näin toimitaan liittolaisten kesken, jollei ole näyttöä jostain muusta – ja voin täysin rehellisesti kertoa, ettei minulla ole – sillä muutoin meidän olisi aloitettava pysyvä tutkimus kaikkien Yhdysvalloilta saamiemme kirjeiden yksityiskohtien selvittämiseksi.

Jäsen Roure kysyi, voimmeko antaa parlamentille tietomme neuvotteluvaltuuksista. Kuten tiedätte, sellaiset tiedot ovat salaisia. Kuten aiemmin totesin, vaikka tiedot ovat salaisia, me löydämme keinot tiedottaa parlamentille, toisin sanoen keinot, joilla voimme antaa teille poliittisia tietoja rikkomatta perustamissopimusten määräystä, jonka mukaan salattuja (EU restricted) tietoja ei voi julkaista. Ehdotan tällaista poliittista ratkaisua: jos perustamissopimusta muutetaan siten, että määritetään mekanismi, jonka kautta salaisia tietoja voidaan toimittaa parlamentille, sovellan määräystä empimättä. Kyse on kuitenkin sen esteen ylittämisestä, ettei salaisia tietoja voida toimittaa parlamentille. Pidän teidät tästä tilanteen tasalla.

Arvoisa puhemies, monet pyysivät puitesopimuksen tekemistä, ja minusta se on oikea suunta. Tiedonsiirtoa koskeva puitesopimus on asia, jota olemme nimenomaan alkaneet valmistella puheenjohtajavaltion kanssa. Perustamme yhteisen työryhmän, joka tarkastelee useita henkilötietojen käsittelyyn liittyviä aiheita – siis erillään SWIFT-tapauksesta ja PNR-sopimuksesta, jotka etenevät rinnakkain. Katsomme, että nyt on oikea aika tehdä euroatlanttinen poliittinen sopimus – puitesopimus – Yhdysvaltojen kanssa henkilötietojen käsittelystä, ja aiomme tehdä työtä tämän sopimuksen eteen määrittääksemme tarkkaan, minkälaisia tietoja voidaan siirtää, mihin tarkoitukseen ja kuinka pitkäksi aikaa.

Hyvät parlamentin jäsenet, on vielä yksi asia, jota ei ole käsitelty tässä keskustelussa, mutta jota on tarkasteltava. Kuinka voimme säilyttää niiden teknisten tietojen luottamuksellisuuden, jotka ovat osa tätä sopimusta? Koska kyse on tutkimusmenettelystä, sen paljastuminen olisi lahja rikollisille. Tällainen tieto on pidettävä luottamuksellisena. Tämä on siis toinen ongelma, sillä on ilmeistä, että antaisimme terrorismista epäillyille voimakkaan aseen, jos paljastaisimme kuinka heitä seurataan. Onko tähän ratkaisua? Olen melko varma, että on, mutta molemmilta puolilta on löydyttävä poliittista tahtoa.

Lopuksi haluan esittää vielä yhden ajatuksen. Mikään ei oikeuta yhteisön lainsäädännön rikkomista tai lainsäädännöllistä epäonnistumista SWIFT-tapauksessa. Saatatte muistaa, että kun kukaan ei vielä puhunut yhteisön sopimuksesta, puhuin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa tällaisen sopimuksen tarpeesta, sillä lainsäädännöllinen aukko on paljon parempi täyttää yhteisön säännöllä kuin jättää yksittäisten jäsenvaltioiden tehtäväksi laatia mieleistään lainsäädäntöä. SWIFT-tapaus on hyvä esimerkki: 27 jäsenvaltiosta vain seitsemän vastasi minulle. Tämä on merkki siitä, että asiaa on käsiteltävä yhteisön tasolla.

Kaikista näistä syistä voin näin ollen vakuuttaa teille, että 1) katson poliittisen sopimuksen olennaisen tärkeäksi ja että tällaisen sopimuksen legitimiteetti on heikompi ilman parlamentin osallistumista, ja 2) tällaisella poliittisella sopimuksella on pyrittävä ratkaisemaan ongelmat rakentavasti, osoittelematta Yhdysvaltoja aivan kuin se olisi ongelma. Hyvät parlamentin jäsenet, ongelma ovat terroristit, ei Yhdysvallat.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan seuraavan istuntojakson aikana.

Koska on aika jatkaa istuntoa, sitä ei keskeytetä.

Haluan kiittää tulkkeja heidän suurpiirteisyydestään ja ammattilaisuudestaan. Parlamentti ei voisi toimia ilman heitä.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Jo kuukausien ajan olemme tuominneet sen, että lentoyhtiöt sekä Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunications (SWIFT) -järjestelmä ovat toimittaneet matkustajarekisteritietoja Yhdysvaltojen turvallisuus- ja tiedustelupalveluille. Tätä ei voida hyväksyä. Vastauksissaan täällä parlamentissa esitettyihin kysymyksiin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa ja komissio eivät ole esittäneet mitään, minkä perusteella asia voitaisiin täydellisesti selvittää ja lopettaa tällainen kansalaisten oikeuksien, vapauksien ja takeiden räikeä loukkaaminen.

Vastauksiin ei sisältynyt sanaakaan niistä käytännön toimenpiteistä, joita tarvitaan näiden tuomittavien ja laittomien käytäntöjen lopettamiseksi tai täydellisen selvityksen pyytämiseksi Yhdysvaltojen hallinnolta.

Tällainen käytös on osoitus neuvoston alistuvasta ja passiivisesta asenteesta Yhdysvaltojen kiristykseen ja vaatimuksiin.

Minun on myös tuotava esiin niiden pyrkimykset, jotka pyrkivät vain hyötymään tällaisista tilanteista määräenemmistöäänestysten jatkamiseksi neuvostossa oikeus- ja sisäasioissa. Kaikki toimenpiteet, joilla niin kutsutun "terrorismin vastaisen sodan" verukkeella vaarannetaan kansalaisten perusoikeudet, on tuomittava suoraan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Sekä komissio että neuvosto vakuuttivat julkilausumissaan jatkavansa Yhdysvaltojen pitämistä tyytyväisenä säilyttämällä kaikkia Euroopan kansalaisia koskevia tiedostoja ja antamalla heidän henkilötietojaan Yhdysvaltojen turvallisuuspalvelulle.

Puheenjohtajavaltio Saksan ja komission edustajat ovat sekä hyväksyneet sen, ettei Yhdysvaltojen kanssa tehtävä uusi sopimus sinne lentävien matkustajien henkilötietojen luovuttamisesta poikkea nykyisestä sopimuksesta, että jopa kyynisesti myöntäneet olevansa valmiita laillistamaan SWIFT-skandaalin säätämällä niin kutsutuista periaatteista, jotka koskevat Euroopan kansalaisten maksutapahtumia koskevien tietojen toimittamista Yhdysvalloille, jotta tästä tulee nyt laillista.

Kuten neuvoston ja komission edustajat selvästi totesivat, he eivät aio syyllistyä siihen kardinaalimunaukseen, että vaarantaisivat EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet. Mitä tulee perusoikeuksien, henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan, he pyrkivät suostuttelemaan "amerikkalaiset ystävämme" kunnioittamaan niitä, aivan kuten nämä kunnioittavat niitä Irakissa ja Afganistanissakin.

On päivänselvää, että EU:n ja Yhdysvaltojen politiikat ovat identtisiä, yhtä taantumuksellisia ja epädemokraattisia ja yhtä vaarallisia demokraattisille oikeuksille ja ruohonjuuritason vapauksille, koska ne käyttävät "terrorismin vastaista taistelua" verukkeena perusoikeuksien rajoittamiselle.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies BIELAN