Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 1. helmikuuta 2007 - Bryssel

4. Neuvottelut julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Daniel Varela Suanzes-Carpegnan kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys (O-0128/2006): Uudet neuvottelut julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta (B6-0450/2006).

  Daniel Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esitämme tämän suullisen kysymyksen, joka koskee uusia neuvotteluja maaliskuussa päättyvästä julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta, koska sopimuksen ratkaisun aika on käsillä. Kun lisäksi otetaan huomioon kyseisen sopimuksen merkitys ja voimassaoloaika, joka on jälleen kerran kymmenen tai kaksitoista vuotta, oli välttämätöntä käsitellä asiaa komission kanssa täällä Euroopan parlamentissa.

Julkisten hankintojen markkinoiden maailmanlaajuinen merkitys lisääntyy yhä, kun otetaan huomioon niiden volyymi, joka saattaa olla jopa 25 prosenttia koko maailman BKT:sta. Euroopan unioni saa myös kyseisistä markkinoista suhteellista etua, sillä se pystyy nykyään kilpailemaan tällä alalla samalla tavalla kuin muiden maiden kanssa muilla aloilla, kuten maataloudessa ja teollisuudessa. Jos Euroopan unioni haluaa pysyä mukana globaalistumiskehityksessä, sen on tärkeää kehittää niitä aloja, joilla se on kansainvälisesti kilpailukykyinen, ja luoda siten eurooppalaisille yrityksille oikeudenmukaiset ja suotuisat olosuhteet.

Useimmissa maissa julkisten hankintojen markkinat on varattu kansallisille yrityksille, mikä on yksi tärkeimmistä tullien ulkopuolisista esteistä kansainvälisessä kaupassa. Painottaisin erityisesti näissä uusissa neuvotteluissa kahta näkökohtaa. Ensinnäkin tämän sopimuksen maantieteellistä ulottuvuutta, kun siihen liittyy Kiinan ja kehitysmaiden kaltaisia merkittäviä toimijoita, ja toiseksi tarvetta taata eri maiden yrityksille oikeudenmukaiset, tasapuoliset ja vastavuoroiset ehdot.

Ensimmäisestä kohdasta voidaan todeta, että mitä laajemman maantieteellisen alueen tämä julkisia hankintoja koskeva sopimus kattaa, sitä pätevämpi se on. Siksi parlamentti haluaa tietää, ovatko mitkään uudet maat kiinnostuneita allekirjoittamaan sopimuksen lyhyellä aikavälillä, ja varsinkin voidaanko Kiinan odottaa sitoutuvan vakavasti julkisten hankintojen markkinoidensa avaamiseen. On muistettava, että Kiina sitoutui avaamaan julkisten hankintojen markkinansa – jotka ovat edelleen suurelta osin suljetut tai joiden vaatimukset ovat eurooppalaisille yrityksille kohtuuttomat – ja aloittamaan vuonna 2008 neuvottelut liittymisestä julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen liityttyään Maailman kauppajärjestöön.

Toisesta kohdasta eli oikeudenmukaisista ja vastavuoroisista ehdoista on muistettava, että Euroopan unionin julkisten hankintojen markkinat on jo suurelta osin avattu kansainväliselle kilpailulle. Tästä on huomattavia etuja sopimuksia tekeville julkisille elimille, sillä avoimuus lisää niiden valinnanvapautta ja siten niiden mahdollisuutta löytää korkealaatuisempia tuotteita ja palveluja pienemmin kustannuksin. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä saattaa vahingoittaa eurooppalaisia yrityksiä silloin, kun ulkomaiset kilpailijat asetetaan etusijalle.

Euroopan unionin kauppapolitiikalla edistetään kansainvälisten markkinoiden kaikinpuolisen avoimuuden lisäämistä. Asiaa ei siis ratkaista sulkemalla julkisten hankintojen markkinat ulkomaisilta yrityksiltä. Tästä syystä meillä on laillinen oikeus vaatia, että yrityksemme voivat päästä julkisten hankintojen markkinoille samoin ehdoin niissä tärkeimmissä kauppakumppanimaissamme, joiden yrityksillä on nykyisin pääsy EU:n julkisten hankintojen markkinoille. Tilanne ei kuitenkaan nyt ole tämä, sillä kauppakumppanimme ovat tehneet hyvin vähän sitoumuksia verrattuna Euroopan unioniin.

Myös komission jäsen Mandelson viittasi tähän epätasapainoon tiedonannossaan, joka koskee Euroopan kilpailukykyä globaalissa taloudessa. Hän ehdottaa siinä mahdollisuutta asettaa selkeitä pääsyrajoituksia EU:n julkisten hankintojen markkinoiden määrätyille osa-alueille, jotta kauppakumppanit saadaan vastavuoroisesti avaamaan markkinansa.

Edellä todetun perusteella pidän tätä kansainvälisen kaupan valiokunnan Euroopan komissiolle laatimaa suullista kysymystä, jossa kehotetaan komissiota selvittämään strategiaansa sopimuksesta käytävissä uusissa neuvotteluissa, ajankohtaisena ja siten erittäin tarkoituksenmukaisena. Korostan, että olemme ratkaisuvaiheessa, sillä meidän on tehtävä sopimus lähiviikkoina.

Miten komissio aikoo puolustaa eurooppalaisten yhtiöiden markkinaetuja sellaisilla aloilla, joilla EU on erittäin kilpailukykyinen, kuten liikenteen, energian ja julkisten rakennusurakoiden aloilla, ja samalla edistää kaupankäynnin avoimuuden lisäämisen tavoitetta eikä päinvastoin? Miten aiomme näistä lähtökohdista hoitaa eurooppalaisten pk-yritysten tilanteen? Ne ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa kuin suuryritykset ja pk-yritykset muissa maissa, joiden hallitukset varaavat niille osan julkisia hankintoja koskevista sopimuksista, kuten Yhdysvalloissa tehdään.

Kun otetaan huomioon vastavuoroisten toimien puute, eurooppalaisten pk-yritysten epäedullinen asema ja näiden yritysten merkitys Lissabonin strategian tärkeimpien tavoitteiden kannalta, kehotamme komissiota vaatimaan, että muut neuvotteluosapuolet luopuvat poikkeuksistaan. Mikäli se on mahdotonta, vaadimme niitä hyväksymään sen, että sovellamme samankaltaista poikkeusta eurooppalaisten pk-yritysten hyväksi. Tällaiset vastavuoroiset toimet ovat joka tapauksessa tarpeen, sillä eurooppalaiset yhtiöt ovat nykyisin epäedullisessa asemassa.

Pyydänkin komissiota ilmoittamaan meille neuvottelujen edistymisestä varsinkin niissä asioissa, jotka toin esiin ja jotka mainitaan kysymyksessämme. Kehotan komissiota myös panemaan merkille Euroopan parlamentin esittämät huolenaiheet ja ottamaan ne huomioon neuvotteluissaan Genevessä.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, uudet neuvottelut julkisia hankintoja koskevasta WTO:n sopimuksesta, niin sanotusta GPA-sopimuksesta, ovat EU:lle tärkeät, sillä niiden pitäisi turvata yritystemme tulevaisuudennäkymät yhteisön ulkopuolella. Viime joulukuussa GPA-sopimuksen osapuolet pääsivät vuosia kestäneiden hankalien neuvottelujen jälkeen tilapäiseen sopimukseen uudesta tarkistetusta tekstistä. Pidän tätä huomattavana saavutuksena Dohan neuvottelukierroksen nykyvaiheessa. Se osoittaa, että poliittista tahtoa arkaluonteisten kysymysten ratkaisemiseksi on jäljellä.

Uudella tekstillä lisätään selkeyttä ja avoimuutta sekä annetaan paremmat takeet yhdenvertaisesta kohtelusta hankintamenettelyjen yhteydessä. Tekstissä on ensimmäisen kerran annettu määräyksiä sähköisistä hankintamenettelyistä.

Euroopan yhteisöllä oli merkittävä rooli neuvotteluprosessissa. Nykyisessä sopimuksessa sekä menettelylliset takeet että soveltamisala ovat epätasapainossa. Tärkeimmät tavoitteemme olivat puutteiden korjaaminen ja moniselitteisyyksien poistaminen.

Halusimme saada toimittajillemme paremmat oikeudelliset takeet, samankaltaiset kuin sisäisessä järjestelmässämme on. Samalla pyrimme uusilla erityistoimenpiteillä tekemään uudesta sopimuksesta kehitysmaille entistä houkuttelevamman. Lopullinen yhteisymmärrys uudesta tekstistä määräytyy sen mukaan, päästäänkö parhaillaan käytävissä markkinoillepääsyä koskevissa neuvotteluissa tyydyttävään lopputulokseen. Tässäkin tilanne on tasapainotettava uudelleen yhteisön hyväksi. Tästä syystä kumppaneidemme tarjoamaa nykyistä suojaa on laajennettava yhteisön tarjoaman suojan tasolle, ja sitä on yhdenmukaistettava.

Me kaikki haluamme parantaa yritystemme pääsyä ulkomaisille hankintamarkkinoille. Neuvosto korosti komission tiedonannosta "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" äskettäin tekemissään päätelmissä, että meidän on edelleen parannettava markkinoillepääsyä tärkeimpien tulevien kauppakumppaniemme kanssa, eritoten julkisten hankintojen alalla.

Yhteisö on esittänyt monitahoisen pyynnön ja tarjouksen, jossa annetaan GPA-sopimuksen muille osapuolille kaikki tarvittavat kannustimet lisätä tuntuvasti hankintamahdollisuuksia. Mikäli muut GPA-sopimuksen osapuolet eivät tee huomattavia parannuksia, harkitsemme tarvittavia toimenpiteitä muuttaaksemme yhteisön sitoumuksia uudessa GPA-sopimuksessa tämän mukaisesti.

Ellei EU:n pääsy kolmansien maiden hankintamarkkinoille parane, komission jäsen Mandelson ja minä pohdimme välinettä, jolla markkinat voidaan avata EU:n markkinoillepääsyn edistämiseksi.

Pk-yritystemme tilanteeseen on todellakin kiinnitettävä erityistä huomiota. Tilannetta parannetaan varsinkin uudella sopimuksella, jossa otetaan käyttöön sähköisiä hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä ja, mikäli neuvottelut saadaan onnistuneesti päätökseen, madalletaan joidenkin sopimuspuolten asettamia kynnyksiä. Muistutan kuitenkin, että sopimuksessa käsitellään pääasiassa suuryritysten tekemiä kohtalaisen laajoja hankintasopimuksia. Pk-yritysten osuus on tietenkin tärkeä, mutta enimmäkseen alihankkijoina. Siksi olemme kehottaneet niitä GPA-sopimuksen osapuolia, jotka pitävät edelleen voimassa kotimaisia pk-yrityksiä koskevia erityispoikkeuksia, luopumaan niistä.

Sopimuksen maantieteellisen soveltamisalan laajentamismahdollisuuksista totean, että kahdeksan WTO:n jäsentä on parhaillaan käymässä läpi liittymisprosessia. Niistä Jordania on kaikkein kehittynein. Kiina on ilmoittanut aloittavansa liittymisneuvottelut tämän vuoden joulukuuhun mennessä, ja viimevuotisen Kiinan-vierailuni tuloksena olemme jo valmistelemassa tätä tärkeää jäsenyyttä. Kuten jo mainitsin, yhteisö on vaatinut parempia määräyksiä kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelusta. Mielestäni olemme päässeet hyvään tulokseen räätälöidyillä uusilla säännöillä, joissa otetaan kattavasti huomioon kehitysmaiden erityistarpeet.

Olen varma siitä, että jos onnistumme, tästä uudesta sopimuksesta muodostuu kansainvälisen kaupan virstanpylväs, joka luo yhtiöillemme uusia mahdollisuuksia.

  Jean-Pierre Audy, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi kiitän arvoisaa kollegaani Varela Suanzes-Carpegnaa siitä, että hän esitti kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta tämän suullisen kysymyksen, joka koskee Maailman kauppajärjestössä käynnissä olevia neuvotteluja säännöistä, joita sovelletaan osallistumiseen julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin. Arvoisa komission jäsen, tarvitaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia poikkeuksia.

Kysymys, jota tänään yhdessä käsittelemme, on keskeinen ainakin Euroopan kasvun ja työllisyyden kannalta. Tavara- ja palvelukauppaa koskevia WTO:n sääntöjä ei sovelleta hankintoihin, joita valtiot tekevät omaan käyttöönsä, toisin sanoen julkisiin hankintoihin. Siksi jotkut maat, joiden toimet eivät kuulu huhtikuussa 1994 tehdyn Marrakeshin sopimuksen soveltamisalaan, ovat vapaaehtoisesti allekirjoittaneet erityisliitteen, joka sisältää julkisia hankintoja koskevan sopimuksen. Euroopan unionia lukuun ottamatta kaikki tässä sopimuksessa mukana olevat suurimmat maat – Kanada, Korea, Yhdysvallat ja Japani – ovat jättäneet tarjouksistaan pois omille pk-yrityksilleen varaamansa sopimukset. Tämä on kohtuuttoman yksipuolista. Pois jätetyt julkiset hankintasopimukset ovat juuri niitä, jotka koskevat EU:n pieniä ja keskisuuria yrityksiä, samalla kun kyseisten maiden pk-yritykset voivat rajoituksetta osallistua kaikkiin EU:n julkisiin hankintasopimuksiin.

EU:n pk-yritykset ovat siis aliedustettuja julkisissa hankinnoissa, ja tämän asian syistä on käynnistettävä laaja keskustelu. Tämä epätasapaino on korjattava tekemällä julkisia hankintoja koskeva poikkeus EU:n pk-yritysten hyväksi. Emme voi hyväksyä tämänkaltaisia vääristymiä.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, näiden neuvottelujen lisäksi ratkaisevaa on Euroopan unionin halu tarjota pienille ja keskisuurille yrityksille niiden tarvitsemat suotuisat olosuhteet ja käyttää julkisiin hankintoihin osallistumista erinomaisena kasvun ja työllisyyden välineenä. On myös ratkaisevaa taata Euroopan unionissa oikeusvarmuus kansainvälisen oikeusjärjestelmän, yhteisön oikeuden ja kansallisen oikeuden välillä. Tässä ei suinkaan ole kyse protektionismista vaan päinvastoin tarjonnan lisäämisestä, kun useammat yritykset vastaavat kysyntään.

Arvoisa komission jäsen, maailma jakautuu nykyisin kolmeen alueeseen: Japania lukuun ottamatta köyhien maiden muodostamaan mutta vahvasti kasvavaan Aasiaan, rikkaaseen ja voimakkaasti kasvavaan Yhdysvaltoihin sekä rikkaaseen ja heikosti kasvavaan Eurooppaan. Tätä sietää miettiä. Kun sisämarkkinoita koskeva lainsäädäntökokonaisuus annettiin äänestämällä palveludirektiivin puolesta, markkinoiden perustaksi asetettiin kilpailulainsäädäntö, ja Euroopan unioni kiinnitti paljon huomiota kuluttajiin. Nyt huomio on kiinnitettävä tuottajiin. WTO:ssa parhaillaan käytävät uudet neuvottelut julkisia hankintoja koskevasta monenvälisestä sopimuksesta ovat nähdäksemme erinomainen tilaisuus toimia ja pohtia pk-yritysten asemaa ja mahdollisuutta osallistua julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin.

Arvoisa komission jäsen, sisämarkkinoita varten on laadittava eurooppalainen pienyrityslaki, jossa otetaan huomioon sosiaalista markkinataloutta koskevia näkökohtia. Keskustelu on avattu, mistä olen tyytyväinen.

  Erika Mann, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on ilo nähdä teidän johtavan istuntoa.

Tästä keskustelusta tekee mielenkiintoisen ja kiehtovan se, että käsittelemme hyvin erikoislaatuista useammankeskistä sopimusta. Se kuuluu tietenkin monenväliseen järjestelmään, mutta useammankeskisenä sopimuksena se antaa paljon enemmän joustovaraa siihen kuuluville jäsenvaltioille.

Arvoisa komission jäsen, voitteko kertoa sopimuksesta hieman tältä kannalta, etenkin kun on sen kymmenes vuosipäivä: miten sopimus toimi aikaisemmin, oletteko tyytyväinen siihen ja pidättekö sitä varteenotettavana hankkeena, josta kannattaa neuvotella uudelleen? Myös televiestintäsopimuksen tekemisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta, ja vaikka asia ei kuulukaan tehtäväkenttäänne, kannattaako myös siitä käydä uusia neuvotteluja?

Käsittelen seuraavaksi julkisia hankintoja koskevaa sopimusta, jonka jäsen Audy mainitsi. Olemme erittäin huolestuneita pk-yrityksistä, koska tiedämme kokemuksesta, että niiden on selvästi paljon vaikeampi päästä kansainvälisille markkinoille. Mitä komissio aikoo tehdä tälle asialle sen lisäksi, mitä se on aiemmin tehnyt?

Kiina on suuri huolenaihe. Olemme iloisia Kiinan toiminnasta globaalissa ympäristössä, mutta se aiheuttaa valtavia paineita joillekin yrityksille. Arvoisa komission jäsen, mitä suojakeinoja aiotte ottaa käyttöön turvataksenne eurooppalaisten yhtiöiden ja työntekijöiden edut sitten, kun Kiina liittyy useammankeskiseen sopimukseen.? Miltä osin tämä hanke liittyy globaaliin Eurooppaan, miltä osin komission uuteen toimintatapaan, johon kuuluu erilaisten kahdenvälisten sopimusten tekeminen, ja mitä muuta tähän tulevaisuudessa kytkeytyy?

Entä miten aiotte varmistaa EU:n etujen turvaamisen yleishyödyllisten palvelujen yhteydessä? Voitteko kertoa meille enemmän tästä? Ette ole käsitellyt tätä aihetta.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi kysyn, voitteko varmistaa, että parlamentti pidetään ajan tasalla? Voitteko luvata, että myös kansainvälisen kaupan valiokunta, joka on juuri tänä aamuna valinnut uuden puheenjohtajan, pidetään ajan tasalla?

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on täysin asianmukaista, että Euroopan parlamentti käsittelee tänään julkisten hankintamarkkinoiden vapauttamisen jatkamista, ja mielestäni on valitettavaa, ettemme keskustelleet yhtä määrätietoisesti mantereemme palvelujen vapauttamisesta. Pohjimmiltaan kyse on samoista asioista. On oikein pohtia julkisia hankintoja koskevan sopimuksen maantieteellisen soveltamisalan laajentamista, ja on valitettavaa, ettemme muutama kuukausi sitten tarttuneet tilaisuuteen syventääksemme tuntuvasti palvelumarkkinoitamme.

Molemmissa tapauksissa on kyse muustakin kuin vain eurooppalaisten suuryritysten toimintaa edistävistä toimenpiteistä. Pienten ja keskisuurten yritysten etujen vaalimiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Kannatan sopimusneuvotteluja, joiden ansiosta voimme osallistua Kiinan julkisten hankintojen markkinoille, mutta on myös tärkeää pitää mielessä toisen osapuolen todelliset mahdollisuudet osallistua Euroopan markkinoille, kuten jäsen Mann juuri totesi. Ainakin kiinalaisia kumppaneitamme ajatellen tämä on kaksitahoinen kysymys, ja minusta vaikuttaa siltä, että meidän pitäisi ottaa huomioon ne myös erityishaasteet, joita Euroopan markkinoihin kohdistuu tällä alalla.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, onneksi olkoon! On suurenmoista nähdä teidän johtavan istuntoa.

Arvoisa komission jäsen McCreevy, haluan itsekin aluksi käsitellä parhaita tapoja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Olen hyvin mielissäni siitä, että tämä asia kiinnostaa yleisesti Euroopan parlamentin eri poliittisia ryhmiä. Mielestäni tämä yhdistää meitä kaikkia.

Pyytäisin aluksi Ranskan kauppaministeriä Christine Lagardea hieman selventämään niitä huomautuksia, joita hän esitti vieraillessaan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa juuri viime viikolla. Hän puhui hyvin palavasti ja mielestäni oikeutetusti siitä, kuinka tärkeää on puolustaa Euroopan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Arvoisa komission jäsen, teillä vaikuttaa kuitenkin olevan aivan erilainen näkemys pk-yritysten asemasta ja parhaista tavoista tukea niitä.

On välttämätöntä taata innovatiivisille pienille ja keskisuurille yrityksille paremmat mahdollisuudet tehdä julkisia hankintasopimuksia. Ne työllistävät EU:ssa 75 miljoonaa ihmistä ja niiden osuus yhteisön BKTL:sta on 50 prosenttia. Niillä on suuri merkitys menestyville paikallis- ja aluetalouksille kaikkialla EU:ssa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komissio on vapaaehtoisesti luopumassa oikeudesta tukea pk-yrityksiään. Jo viisi maata – Kanada, Yhdysvallat, Israel, Japani ja Etelä-Korea – aikoo antaa säännöksiä, joilla turvataan pk-yritysten etuoikeus osallistua julkisiin hankintoihin. Kummallista kyllä, EU on tästä huolimatta päättänyt, ettei se ole kiinnostunut puolustamaan omia pk-yrityksiään.

Arvoisa komission jäsen, pystyttekö todella perustelemaan tämän kannan? Tuntuu sekä eriskummalliselta että aivan käsittämättömältä, että EU luopuu oikeudestaan tasapuolisiin toimintaedellytyksiin, joiden ansiosta pk-yrityksillä olisi yhtäläiset kilpailumahdollisuudet suurten monikansallisten yhtiöiden kanssa. Toki meidänkin pitäisi hyödyntää julkisista hankintasopimuksista Genevessä käytäviä uusia neuvotteluja purkaaksemme WTO:n esteet, joiden takia jäsenvaltiot eivät voi halutessaan toteuttaa toimenpiteitä pk-yritysten etuoikeutetun markkinoillepääsyn varmistamiseksi. Meidänkin pitäisi vaatia tarkistettuun julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen poikkeuksia, jotta voimme ottaa käyttöön etuuskohtelutoimenpiteet. Ainoastaan näillä toimilla varmistamme yhdenvertaisen kohtelun ja estämme suuria monikansallisia yhtiöitä saamasta kaikkea hyötyä.

Mielestäni on myös hyvin valitettavaa, ettei meillä ole aiemmin ollut todellista tilaisuutta keskustella EU:ssa siitä, onko lainkaan tarkoituksenmukaista yrittää laajentaa kansainvälisen kaupan sääntöjen soveltamisalaa julkisiin hankintoihin. Monien mielestä julkisilla hankinnoilla on vain vähän tai ei lainkaan tekemistä perinteisten kaupan alan kysymysten, tullien ja kiintiöiden kanssa. Heidän mielestään tästä alasta ei myöskään pidä neuvotella WTO:ssa, koska verorahojen käyttöä koskevien yleispätevien sääntöjen laajamittainen soveltaminen valtiollisiin, paikallisiin tai alueellisiin julkisiin hankintoihin murskaa mielestäni kansalaisten ymmärrettävät toiveet siitä, että demokraattisesti heidän on saatava vastata rahojensa käytöstä omalta osaltaan. Verovarat eroavat olennaisesti yksityisistä ja yritysten varoista, ja kansalaiset vaativat perustellusti oikeutta vaikuttaa esimerkiksi Etelä-Afrikassa apartheidin aikana toimineiden yritysten menojen leikkaamiseen tai kieltää työvoima- tai ympäristöasioita huonosti hoitaneiden yritysten toiminta.

Mielestäni Euroopan parlamentin on erittäin tärkeää puolustaa paikallistuotantoa ja paikallisia hankintoja, jotka ovat keskeinen paikallisen työllisyyden ja teollisuuspolitiikan väline.

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, lämpimät onnittelut valintanne johdosta. Arvoisa komission jäsen, julkisia hankintoja koskevaa sopimusta on tähän asti sovellettu ainoastaan OECD:n jäsenvaltioihin, ja niiden julkisia hankintoja, palveluita ja rakennusurakoita koskevat sopimusmenot ovat noin 10–25 prosenttia maiden BKT:sta.

Kiina on harkinnut mahdollisuutta liittyä näihin maihin. Parhaillaan käytävien uusien neuvottelujen yleinen tavoite on sopimuksen soveltamisalan laajentaminen, mikä tietenkin lisäisi valtavasti sopimuksen merkitystä tavaroiden ja palveluiden kansainvälisessä vaihdossa.

Vaikka komission on tietenkin tarkistusmenettelyssä pyrittävä parantamaan avoimuutta ja torjumaan kansainvälisiin julkisiin hankintoihin liittyvää lahjontaa, on ekologinen kestävyys asetettava julkisella sektorilla etusijalle kiireellisten ympäristöhaasteiden takia, ja ymmärtääkseni se tarkoittaa asian hoitamista sääntelyllä. Julkisia sopimuksia tehtäessä on esimerkiksi voitava laillisesti ja oikeutetusti asettaa etusijalle ympäristöystävälliset tavarat ja palvelut, vaikka ne olisivatkin hivenen kalliimpia.

Yksi ratkaisevista kysymyksistä on, miten menetellään kehitysmaiden kanssa. On huolehdittava siitä, että julkisia hankintoja käsitellään muiden Singaporen kysymysten tavoin täysin erillään nykyisen Dohan kehityskierroksen neuvotteluista. Kehitysmaat ilmoittivat Cancúnissa hyvin selvästi tämän olevan tarpeen.

Käsittelemäämme asiakirjaa, josta on määrä neuvotella uudelleen, voidaan itse asiassa soveltaa vain tasavertaisiin kumppaneihin, ja niinpä koen syrjimättömyyden ja vastavuoroisuuden käsitteet ongelmallisiksi. Nähdäkseni niillä on jälleen kerran taipumus edistää pitkälle teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden täysin samanlaista kohtelua, mikä ei ole toimiva ratkaisu.

Määräysehdotuksissa kehitysmaille on annettu kolmen vuoden siirtymäkausi, jota on vähiten kehittyneissä maissa pidennetty vähintään viiteen vuoteen. Tämä ei mitenkään riitä saamaan kyseisiä maita vakuuttuneiksi sopimuksen allekirjoittamisesta. Valitettavasti yksi seuraus tästä on se, että monet näistä maista kiertävät sopimuksen kaukaa, mikä on mielestäni periaatteessa häpeällistä, kun kerran sopimusta on tarkoitus käsitellä useamman osapuolen kesken.

  Graham Booth, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelumme tästä suullisesta kysymyksestä ilmentää erittäin hyvin sitä, mikä Euroopan unionissa on vialla. Ensinnäkin EU:n suhteita WTO:hon hoitaa yksi ainoa edustaja jopa 27 kansakunnan puolesta. Hän ei ole kansan valtuuttama, ja hänen Yhdistyneessä kuningaskunnassa saavuttamiensa poliittisten ansioiden perusteella häntä ei olisi valittu johtamaan edes kyläjuhlia. En halua EU:n edustajan puhuvan maani puolesta WTO:ssa. Haluan, että sen tekee Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen edustaja, joka paitsi tuntee maani myös välittää siitä.

Käsittelen vielä tarjouskilpailuihin liittyviä seikkoja. Suullisessa kysymyksessä Kiina mainittiin potentiaalisena toimittajana, ja se saattaakin olla hyvin kilpailukykyinen. Vaikka tuomitsenkin yksilön vapauksien ja oikeuksien tukahduttamisen Kiinassa, kiinalaiset ovat hyvin perillä siitä, miten hoidetaan kukoistavaa taloutta. Siellä julkiset menot ovat vain noin 20 prosenttia BKT:sta, kun taas euroalueella ne olivat vuonna 2005 noin 47,5 prosenttia. Kiinassa liiketoimintaa säännellään kevyesti, kun taas Euroopan unioni sääntelee itsensä hengiltä.

Vuonna 2005 pääministeri Blair lupasi puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan karsivan turhaa byrokratiaa. Se ei tehnyt mitään tämänsuuntaista. Moniako tuhansia sivuja se lisäsi jo ennestään raskaaseen lainsäädäntötaakkaan? Maani huijattiin liittymään Euroopan unioniin vuonna 1973 uskottelemalla, että se on pelkkä vapaakauppa-alue. Sellaiseksi sen pitäisi jäädäkin: ei tarvita parlamenttia, komissiota tai direktiivejä. EU:sta on sen sijaan tullut taloutemme raunioittava byrokraattinen hirviö.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, julkisia hankintoja koskevasta sopimustekstistä saavutettiin alustava yhteisymmärrys, ja samaan tulokseen päästään oletettavasti myös lopullisesta sopimuksesta.

Arvoisa komission jäsen, ymmärrän, että neuvotteluja on käytävä salassa, mutta ettekö ole mielestänne ilmoittanut liian myöhään Euroopan parlamentille EU:n painopisteet, vaatimukset ja tarjoukset tästä tärkeästä sopimuksesta käytävissä uusissa neuvotteluissa?

Mielestäni Euroopan unionin neuvottelujen perusperiaatteena pitäisi olla vastavuoroisuus ja tasapuolisen tuloksen saavuttaminen kauppakumppaneiden kesken. Tasapuolinen tulos ei saa tarkoittaa vain kauppakumppaneiden välisiä teoreettisia lupauksia, joita tehdään muiden kumppaneiden puolesta. Tulosta on arvioitava sen kannalta, millaiset ovat todelliset mahdollisuudet hyödyntää täysimääräisesti kaikkia rajatylittäviä tarjouskilpailumenettelyjä. Onko komissio tehnyt tutkimuksia siitä, miten sopimuksen soveltaminen on tähän mennessä todella auttanut eurooppalaisia yrityksiä pääsemään muiden valtioiden markkinoille? Sopimuspuolet, eli Yhdysvallat, Kanada, Etelä-Korea ja Japani, ovat jo turvanneet pienten ja keskisuurten yritysten etuoikeutetun pääsyn julkisten hankintojen markkinoille. On ristiriitaista, ettei EU ole kuitenkaan tehnyt samoin.

Mielestäni Euroopan unionin pitäisi vaatia erivapautta julkisia hankintoja koskevan sopimuksen soveltamisesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tämä on kohtuullinen vaatimus, etenkin kun kumppanimme ovat jo toimineet.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka sekä merkittävä kehitystekijä ja elinkeino, kuten sekä kysymyksen laatija Varela että jäsen Audy ovat korostaneet. Pk-yritykset edistävät taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Velvollisuutemme on tehdä aloitteita näiden yritysten aktiivisen roolin turvaamiseksi.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen teitä nimityksestänne.

En aio puhua pk-yrityksistä, koska monet kollegoistani ovat jo tehneet niin, mutta haluan korostaa yksimielisesti heidän kanssaan, että kysymys on äärimmäisen tärkeä.

Julkisten hankintojen osuus BKT:sta on kehitysmaissa noin 20 prosenttia ja teollisuusmaissa noin 15 prosenttia. Suhtaudun tähän asiaan hieman kaksijakoisesti, sillä intuitiivisesti kannatan julkisten hankintojen avaamista kilpailulle. Sen pitäisi periaatteessa vähentää julkisia menoja ja lisätä julkisten hankintojen avoimuutta ja siten vähentää lahjontaa. Tämän pitäisi hyödyttää sekä teollisuus- että kehitysmaita ja vapauttaa kehitysmaissa voimavaroja terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Julkisia hankintoja koskevan sopimuksen allekirjoittajaluettelo kuitenkin paljastaa, ettei näiden 36 maan joukossa ole ainuttakaan Afrikan maata. On selvää, että Afrikan maista ja muista vähiten kehittyneistä maista tuntuu siltä, että menot saattavat ylittää tähän sopimukseen liittymisestä saatavan hyödyn.

Kysyisinkin komissiolta, miten se voisi suunnitella tukevansa ensinnäkin Afrikan maita ja muita vähiten kehittyneitä maita, jotta ne voisivat kilpailla tasavertaisesti Euroopan markkinoilla ja muilla kehittyneillä markkinoilla. Entä miten kyseisiä maita voitaisiin auttaa kehittämään omaa teollisuuttaan, jotta ne voivat jatkaa kilpailua omassa maassaan, jos ne sitoutuvat avaamaan julkisia hankintoja koskevat sopimukset?

Kuten jäsen Lucas hieman eri sanoin ilmaisi, olen huolissani myös siitä, miten muut kuin kaupankäyntiä koskevat seikat otetaan huomioon julkisia hankintoja koskevassa sopimuksessa ja sen soveltamisessa sekä miten ympäristön, ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kaltaiset asiat otetaan huomioon. Olen jäsen Lucasin kanssa samaa mieltä siitä, että kyse on julkisista varoista, ja jos julkisille hankintasopimuksille ei aseteta minkäänlaisia ehtoja, vaarana on työ- ja ympäristönormien voimakas heikentäminen. Toisaalta ymmärrän julkisten hankintojen avaamisesta saatavan hyödyn mutta myös siihen liittyvät lukuisat vaarat, ja toivon komission tutkivan näitä kysymyksiä.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran onnitella teitä ja kiittää komission jäsentä.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa pk-yritykset jätetään epäoikeudenmukaisesti sivuun julkisista hankinnoista hyvää tarkoittavien vaatimusten, kuten yritysten yhteiskuntavastuun ja ympäristönormien, takia. Melko usein pk-yrityksiltä vaaditaan kolmen vuoden tarkastettu tilinpäätös, mikä on monille niistä kohtuutonta. Muita syitä ovat tarjouskilpailujen puute, pk-yrityksille liian laajat mutta suuryrityksille edulliset sopimuspaketit sekä salassapitovelvoite ja avoimuuden puute.

Tiedämme, että EU:n direktiivissä edellytetään avoimuutta ja tarjouskilpailuja, mutta useimmat sopimukset, joista pk-yritykset kilpailevat, eivät täytä näitä vaatimuksia. Kysyttäessä pk-yrityksiltä niiden toiveita, ne toivovat byrokratian ja muodollisuuksien karsimista. Ne toivovat viranomaisten luopuvan yleispätevistä todistusvaatimuksista. Ne toivovat, että sopimuksista ilmoitetaan esimerkiksi sellaisilla Internet-sivustoilla kuin "supply2.gov", ja ne toivovat myös, ettei sopimuksia niputettaisi. On kuitenkin ymmärrettävä, etteivät julkiset laitokset ole kaupallisia organisaatioita, ja ne pyrkivät monasti välttämään useiden eri tarjousten aiheuttamaa lisätyötä, joten EU:n on tarjottava hallituksille ja paikallishallinnolle kannustimia.

Yhdysvalloissa asetettujen tavoitteiden avulla on tarkoitus selvittää, onko kilpailu todella oikeudenmukaista. Pk-yritykset eivät tarvitse kiintiöitä vaan suoritusarvoja selvittääkseen kilpailun oikeudenmukaisuuden. Yhdysvalloissa on myös pienimuotoista pk-yritysneuvontaa, jolla autetaan hallitusta tarjoamaan pk-yrityksille tasavertaiset mahdollisuudet. Nämä vaatimukset – viitearvot ja kilpailuasiamiehet – eivät todennäköisesti olisi WTO:n sopimuksen mukaan sallittuja, ja ymmärrän syyn siihen, mutta sopimuksessa kielletään tahattomasti toimenpiteet oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseksi.

WTO:n sopimus on tosin yleisesti ottaen myönteinen, koska sillä torjutaan protektionismia, mutta siinä kielletään pienyritysten auttamiseen tarvittavat toimenpiteet. Samalla kun toiset jäsenvaltiot haluavat jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle, toiset pelkäävät perustellusti tämän lisäävän protektionismia. Kehottakaamme siis komissiota etsimään kompromissiratkaisua, jolla varmistetaan mahdollisuus jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle sekä laaditaan uusi sopimus pk-yritysten tukitoimenpiteistä ja protektionismin vastaisten toimenpiteiden huomattavasta laajentamisesta. Sallimalla sopimuksessa pk-yritysten tukitoimenpiteet tehtäisiin tyhjäksi Yhdysvaltojen osallistumattomuusperusteet, joilla on varmistettu Buy American Act -lain säilyttäminen. Siten autettaisiin myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan pk-yrityksiä kilpailemaan maailmanmarkkinoilla.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, julkisia hankintoja koskevalla sopimuksella saatetaan lisätä avoimuutta ja siten vähentää lahjontaa. Sopimuksella voitaisiin myös turvata kohtuulliset hinnat, mikä on tärkeää, koska julkisia hankintoja koskevissa sopimuksissa on kyse veronmaksajien rahoista. Silti tarjouskilpailuvaiheessa olisi oikeutettua ottaa huomioon myös sosiaaliset perusteet ja ympäristöperusteet. Myös kehitysmaat voisivat hyötyä valtavasti kaikista näistä eduista. On selvää, ettei niiden osallistumista julkisia hankintoja koskevaan kansainväliseen sopimukseen voida tulevaisuudessa sulkea pois, mutta komission pitäisi varmistaa, että ne voivat aluksi ottaa tämän menettelyn, samoin kuin kilpailusäännötkin, käyttöön kansallisesti tai alueilla, aivan kuten EU:ssakin tehtiin, ja ettei niiden tarvitsisi siten avata heti markkinoitaan maailmanlaajuisesti tai suurille monopoliyrityksille. Kehitysmaiden olisikin itse määriteltävä, milloin ne pitävät kehitystasoaan riittävänä. Itse asiassa maailmanlaajuisestikin käyttökelpoinen sääntö on se, että vältetään viimeiseen asti pakollisia laajamittaisia tarjouspyyntöjä, joiden takia pienet ja keskisuuret yritykset pudotetaan pois markkinoilta. Valitettavasti minulla on juuri tällaisesta henkilökohtaista kokemusta erään amsterdamilaisen rautatieaseman turvallisuuspalveluista järjestetystä tarjouskilpailusta. Aiemmin aseman turvallisuudesta vastannut pienyritys teki erinomaista työtä. Tarjouskilpailussa kyseinen yhtiö kuitenkin osoittautui monien asemien kannalta liian pieneksi kilpailemaan koko tarjouksesta, ja se pakotettiin siksi ulos markkinoilta.

Kollegoillani on varmasti vastaavanlaisia kokemuksia, ja siksi haluaisimme kysyä komissiolta, miten pk-yrityksille voidaan taata paremmat mahdollisuudet osallistua hankintasopimuksiin.

Lopuksi totean, että on pohjimmiltaan väärin heikentää kansallisia ja puolijulkisia palveluja suurten ulkomaisten toimittajien takia. Jokaisella maalla on oikeus säännellä julkisesti sitä, minkä kansalaiset haluavat säilyttää. Tässä on kyse koulutuksen ja vesihuollon kaltaisista peruspalveluista, yhteiskunnan ydinpalveluista, joita ei pidä vaarantaa.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen McCreevy, hyvät kollegat, koska kansainvälisen kaupan valiokunnan esittämä kysymys WTO:n laajuisten hankintojen aiheuttamasta ongelmasta koskee suoraan EU:n sisämarkkinoita, meidän on syytä tarkastella lähemmin näitä hankintoja. Toisaalta tässä on tietenkin kysymys WTO:n sopimuksesta, mutta toisaalta on myös pidettävä selvästi mielessä, että nämä kansainväliset sopimukset – kuten muukin globaalistumiskehitys – vaikuttavat suoraan EU:n sisämarkkinoihin.

Jäsen Kamall huomautti, että monissa WTO:n jäsenvaltioissa, muun muassa Yhdysvalloissa, varataan jo nyt tietty kiintiö kansallisista sopimuksista pienille ja keskisuurille yrityksille, mikä loppujen lopuksi tarkoittaa vain WTO:n määräämien hankintasääntöjen soveltamisalan rajoittamista. Toivoisin, että vaikutustenarvioinnissa selvitetään, onko tästä pitkäaikaista hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille. Se ei joka tapauksessa ole varmaa.

Niin kauan kuin tästä ei ole varmuutta, meidän ei tarvitse huolehtia soveltamisalan rajoittamisesta, sillä pienet ja keskisuuret yritykset saavat tietenkin toimeentulonsa mahdollisimman avoimista markkinoista, joille niiden on helpointa päästä. En tiedä, hyötyvätkö pienet ja keskisuuret yritykset todellisuudessa lainkaan siitä, jos WTO:n jäsenvaltiot kaventavat soveltamisalaa neljänneksellä.

Tämä olisi varmasti kannattava hanke, jos komissio pystyy tutkimaan sitä tarkasti ja osoittamaan meille sen mahdolliset myönteiset vaikutukset pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tätä silmällä pitäen tuen itsekin tätä kysymystä.

Neuvostossa – jonka jäsenistä yksikään ei valitettavasti ole paikalla – on löydettävä tasapaino niiden välillä, jotka kannattavat Yhdysvaltojen toimintatapaa, ja niiden välillä, jotka haluavat toimia täysin päinvastoin, toisin sanoen vähentää kiintiöitä perustaakseen koko WTO:n laajuiset vapaat ja avoimet markkinat, joiden ansiosta pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on menestymisen mahdollisuudet kaikkialla.

Siksi katsonkin, että tässä suhteessa pienten ja keskisuurten yritysten kannalta paljon merkittävämpi haaste on se, ettei EU ole toden teolla tarttunut alihankkijoita koskevaan ongelmaan. Juuri tähän tehtävään pieniä ja keskisuuria yrityksiä usein käytetään, ja ne voivat siten työllistää ihmisiä ja ansaita rahaa. Pohjimmiltaan niitä kuitenkin johdetaan ylempää, ja siksi ne joutuvat usein hankalaan asemaan yrittäessään taiteilla monien eri vaatimusten välillä.

Mielestäni meidän olisi kiinnitettävä tarkempaa huomiota varsinkin tähän ongelmaan, ja olisin iloinen, jos komissio pohtisi tätä ja pitäisi meidät tapahtumien tasalla. Toisin sanoen sen olisi aluksi käsiteltävä tässä kysymyksessä mainittua ongelmaa, minkä jälkeen parlamentti voi esittää komission jäsenelle selviä vaatimuksia.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän jäsen Varela Suanzes-Carpegnaa siitä, että hän esitti kysymyksen, jonka ansiosta voimme keskittyä nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Esittelin parlamentissa sopimuksia, tarjontaa ja palveluja koskevan uudistuksen, toisin sanoen direktiivit 17 ja 18.

Vaikka aikaa onkin hyvin vähän, on mielestäni syytä kiinnittää huomiota ongelman pääkohtiin. Kuten olen kuullut joidenkin puhujien tänä aamuna sanovan, parlamentti on keskittynyt hyvin tiiviisti direktiiviin 18, eli sopimuksista annettuun yleisdirektiiviin, ympäristökysymyksiin, uudistettuun sähköiseen sopimusjärjestelmään, sosiaaliasioihin ja kysymykseen kynnysarvoista. Lainsäädäntömme on epäilemättä todella erinomaista, mutta siinä ei oikeastaan käsitellä tämänaamuista keskustelunaihetta.

Esiin on tuotu aivan eri kysymys: Parhaillaan tarkistetaan kansainvälistä sopimusta, joka asettaa EU:n jäsenvaltiot, ja näin ollen myös EU:n yritykset, heikompaan asemaan muihin verrattuna. Onko tässä ongelma? Vuonna 1994 ja sitä seuraavina vuosina useammankeskisillä sopimuksilla suunniteltiin hyvin erityyppisiä kansainvälisiä toimia. Yhdysvalloilla, Kiinalla ja muilla mailla on tosiasiassa etuoikeuksia, joita EU:n yrityksillä ei ole. Tätä järjestelmää tarkistetaan parhaillaan, mutta sille on säädettävä tarkistusmenetelmät, sillä kuten kollegani ja minä varmasti muistamme, pelkästään Yhdysvaltojen vuosituotto on lähes 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja kyseinen tuotto todellakin jää Yhdysvaltoihin.

Kyse on siitä, että kuka tahansa voi tulla töihin EU:hun, mutta omat pienet ja keskisuuret yrityksemme eivät voi aloittaa liiketoimintaa muualla maailmassa. Julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla muun muassa estetään eurooppalaisten yritysten pääsy kansainväliseen järjestelmään.

Mitä päätöksiä tänään voidaan siis tehdä? Nähdäkseni komissio uskoo, että poistamalla muiden etuoikeudet voimme jälleen kerran kilpailla tasavertaisesti, mikä ei pidä paikkaansa. Mielestäni meidän on sen sijaan suojattava Euroopan pieniä ja keskisuuria yrityksiä takaamalla niille samat etuoikeudet Euroopan unionissa ja suhteessa Euroopan unioniin kuin yhdysvaltalaisilla ja muunmaalaisillakin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on.

Olen siis kiitollinen jäsen Varela Suanzes-Carpegnalle ja olen myös sitä mieltä, että niitä perusteita, joita Ranska nykyisin neuvostossa tukee, olisi ehdottomasti vaalittava ja edistettävä komission kannan sijasta.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia parlamentin jäseniä heidän huomautuksistaan.

Panen erittäin paljon painoa julkisille hankinnoille. Oikeat, oikeudenmukaiset ja avoimet menettelyt ovat ratkaisevan tärkeitä sekä yrityksille, jotka haluavat osallistua hankkeista käytäviin tarjouskilpailuihin, että viranomaisille, jotka pystyisivät säästämään valtavat määrät omaa ja veronmaksajien rahaa soveltamalla menettelyjä asianmukaisesti.

On oleellista saada kauppakumppaneiltamme lupaus hankintamarkkinoiden avaamisesta eurooppalaisille tarjouksentekijöille. Yhtiöillämme on jotakin tarjottavaa. Ne ovat kilpailukykyisiä, mutta liian usein ne eivät yksinkertaisesti saa lupaa tehdä tarjousta tai niille ei esitetä tarjouspyyntöä.

Pk-yritykset hyötyvät julkisista hankinnoista. Niillä on jo iso markkinaosuus, mutta mielestäni kiintiöistä luopuminen tai suosituimmuuskohtelu ei ole ratkaisu. Jos turvautuisimme näihin keinoihin, niin tekisi myös suurempi osa kauppakumppaneistamme, ja eurooppalaiset yritykset jäisivät tappiolle. Mielestäni kaikki osapuolet hyötyvät eniten avoimista markkinoista. EU:n pk-yritykset ovat aktiivisia ja vahvoja, joten nekin hyötyvät.

Jäsen Mann halusi pysyä ajan tasalla. Kehotan virkamiehiäni toimittamaan valiokunnalle tarkat tiedot. He osallistuvat valiokunnan kokouksiin ja vastaavat kysymyksiinne neuvottelujen yksityiskohdista.

Useat jäsenvaltiot mainitsivat pk-yrityksiä koskevat erityisjärjestelyt, jotka on niiden mielestä sisällytettävä komission neuvottelukantaan. Totesin, etten ole samaa mieltä. Olen Jäsen Kamallin kanssa samaa mieltä monesta asiasta ja hänen huomautuksestaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat itse tehdä paljon pk-yritystensä hyväksi julkisten hankintojen alalla rikkomatta sääntöjä. Jos ne keventäisivät joitakin sopimuksiaan ja karsisivat byrokratiaa reippaalla kädellä, siitä olisi pk-yrityksille tuntuvaa hyötyä, eikä kiintiöistä tarvitsisi luopua. Sen sijaan olen eri mieltä joidenkin ihmisten päätelmästä, jonka mukaan pk-yritysten kannalta tämä voitaisiin tehdä paremmin luopumalla kiintiöistä.

Jäsen Kamall toi myös esiin Yhdysvaltojen pienyrityslakia ja näitä asioita käsittelevää virastoa koskevan kysymyksen. Luvuista kuitenkin käy ilmi, että Euroopassa pk-yritykset saavat joko paljon laajemman tai määrältään suuremman osuuden sopimuksista kuin Yhdysvalloissa. Tällä luulisi olevan jotain merkitystä ihmisille.

Siksi totean – ja ihmisillä on oikeus olla eri mieltä näkemyksistäni – että julkisissa hankinnoissa on kyse kilpailusta: parhaat tavarat ja palvelut pienimmällä rahamäärällä, toisin sanoen vastinetta rahoille. Tätä korostetaan varaamalla osa markkinoista. Keskustelimme myös aiemmin tänä aamuna pk-yrityksistä. Parlamentin jäsenet totesivat niiden tarvitsevan mahdollisuuksia. Olen aivan samaa mieltä. Protektionismi ei kuitenkaan ole ratkaisu. Tästä huolimatta emme tietenkään ole naiiveja, vaan odotamme myös kauppakumppaneidemme avaavan markkinansa.

  Puhemies. Istunto keskeytetään ja sitä jatketaan klo 11.00 juhlaistunnolla, johon Bulgarian presidentti osallistuu.

(Istunto keskeytettiin klo 10.25 ja sitä jatkettiin klo 11.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies POETTERING