Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 12. helmikuuta 2007 - Strasbourg

14. Jätedirektiivi – Jätteiden kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Jacksonin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0466/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä (KOM(2005)0667 – C6-0009/2006 – 2005/0281(COD))

– Bloklandin laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnöstä (A6-0438/2006) jätteiden kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (2006/2175(INI)).

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijä Jacksonia ja esittelijä Bloklandia poikkeuksellisen hyvistä mietinnöistä. Kiitän myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa ja jäsen Gutiérrezia sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa lausunnosta, jonka se valmisteli ensimmäisessä käsittelyssä.

Jätepolitiikalla on erittäin tärkeä asema luonnonvarojen käytön ympäristövaikutusten vähentämisessä. Teemakohtaisen strategian ja direktiiviehdotuksen ensisijaisia tavoitteita ovat jätteen syntymisen ehkäiseminen ja, siltä osin kuin se ei ole mahdollista, jätteen ympäristöön ja kansanterveyteen kohdistuvien vaikutusten minimoiminen.

Viimeisten 30 vuoden aikana Euroopan unioni on kehittänyt tärkeää jätepolitiikkaa ja -lainsäädäntöä pyrkimyksenään suojella kansanterveyttä ja ympäristöä.

Komission hiljattain tekemän direktiivin uudelleentarkastelun tavoitteena on mukauttaa lainsäädäntökehystä vastaamaan nykyisiä ympäristöhaasteita. Ajantasaistetussa politiikassa otetaan huomioon ekologisen innovaation alalla tapahtunut edistys ja tuetaan uusinta tietämystämme luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Ehdotetulla toimenpidepaketilla on tarkoitus:

- ensinnäkin vähentää jätteen ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren ajan,

- toiseksi asettaa jätteen syntymisen ehkäiseminen etusijalle. Tämä edellyttää toimia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Jäsenvaltioiden on sovellettava jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia toimia pakollisten kansallisten ohjelmien kautta. Tämän odotetaan edesauttavan kasvavan jätemäärän nykysuuntauksen muuttamista. Samaan tapaan kansallisella tasolla asetettavat tavoitteet auttavat vähentämään jätemäärää yhteisön tasolla,

- kolmanneksi edistää kierrätystä asettamalla vaatimuksia, joilla turvataan kierrätettävien materiaalien laatu. Tämä vahvistaa luottamusta kierrätysmateriaaleihin ja lisää niiden kysyntää sisämarkkinoilla. Ehdotamme, että tässä käytettäisiin perusteita sen määrittelemiseksi, milloin hyödynnetty jäte ei ole enää jätettä,

- neljänneksi myös nykyaikaistaa ja yksinkertaistaa jätelainsäädäntöä. Ehdotuksessa on selvennetty tiettyjä määritelmiä, jotka aiheuttivat aiemmin vaikeuksia ja ristiriitaisia tulkintoja. Strategian ja direktiivin tavoitteena on saavuttaa tasapaino, säilyttää se, mikä on osoittautunut toimivaksi viimeisten 30 vuoden aikana, ja samanaikaisesti nykyaikaistaa lainsäädäntökehystä tulevia vuosikymmeniä silmällä pitäen.

Lopuksi haluan esittää kaksi tärkeää huomautusta jätepolitiikan puitedirektiivistä:

- ensinnäkin yhteispäätösmenettelyn tuloksena syntyvän tekstin on oltava selkeä ja tarjottava oikeusvarmuus. Jotkin tarkistusehdotuksista eivät takaa tätä oikeudellista selvyyttä, varsinkaan ne, jotka koskevat jätteen hyödyntämisen ja jätteestä huolehtimisen välistä eroa,

- toiseksi, jos kyseisen säädöksen on määrä olla ympäristön kannalta tehokas, sen on säilytettävä puitedirektiivin luonteensa. Sen on toisin sanoen muodostettava vakaa ja selkeä oikeudellinen kehys, joka on samanaikaisesti riittävän joustava kyetäkseen mukautumaan muuttuviin tarpeisiin.

  Caroline Jackson (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, on mukava nähdä teidät johtamassa puhetta! Käsiteltävänä oleva direktiivi on ensimmäisen puitedirektiivin hyvin tärkeä seuraaja. Puitedirektiivi paljastaa ikäni, koska muistan, miten se hyväksyttiin parlamentissa vuonna 1975. Ihmiset olivat melko hämmästyneitä siitä, että Euroopan yhteisössä ylipäätään käsiteltiin jätekysymystä tuohon aikaan.

Kun otetaan huomioon, että tämä toimi on todennäköisesti käytössä pitkään, on tärkeää, että onnistumme tehtävässämme. Kuten komission jäsen on todennut, emme halua viimeaikaisten tapahtumien toistuvan. Asiassa on nimittäin vedottu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen selvennyksen saamiseksi, mikä on toisinaan tuottanut tuomioita, jotka ovat hämmentäviä, ristiriitaisia ja aivan yksinkertaisesti eriskummallisia. Lakien laatiminen on lainsäätäjien, ei tuomareiden tehtävä.

Ensinnäkin kyseessä on direktiivi, joka on hyvin tärkeä käsitteiden määrittelyn kannalta. Komissio on ehdottanut useita määritelmiä, joita olemme tarkistaneet ja joihin olemme tehneet lisäyksiä. Valiokunta oli yleisesti ottaen yksimielinen monista näistä muutoksista, jotka sisältyvät kompromissitarkistuksiin. En pyytele anteeksi sitä, että uskon täysistuntokäsittelyn tarjoavan meille mahdollisuuden tehdä hienosäätöä näihin ehdotuksiin, kuten minä ja muut olemme tehneetkin. Emme esimerkiksi onnistuneet valiokunnassa kehittämään määritelmää sivutuotteille, mikä on ensiarvoisen tärkeä kysymys. Parlamentilla pitäisi mielestäni olla ehdotus, josta äänestää, joten olen esittänyt tarkistuksen uudeksi 3 artiklan a alakohdaksi, jossa määritellään sivutuotteet. Samantapainen ongelma koskee biojätteitä.

Toiseksi olemme käyttäneet paljon aikaa jätehierarkian määrittelemiseen. Siihen viitataan usein mutta sitä ei tähän saakka ole määritelty EU:n lainsäädännössä. Valiokunta piti viisiportaista jätehierarkiaa parempana vaihtoehtona kuin komission melko sekavaa ja latteampaa versiota. Ongelmana on, miten tuomme esiin sen, ettei hierarkiaa pitäisi käyttää joustamattomana vaatimuksena vaan että se olisi ymmärrettävä joustavana mutta yleisenä periaatteena. Valiokunta valitsi elinkaariarvioinnit ja kustannushyötyanalyysit olennaiseksi perusteeksi hierarkiasta poikkeamiselle. Pidän tätä liian byrokraattisena, ja PPE-DE-ryhmän esittämässä tarkistuksessa ehdotetaankin realistisempaa mutta silti vaativaa vaihtoehtoa.

Kolmanneksi painiskelimme sen kysymyksen kanssa, miten määritellään, milloin jäte ei ole enää jätettä. Tämä antoi meille mahdollisuuden osoittaa direktiivin avulla, mille jätevirroille komission olisi annettava etusija, tarvittaessa laatimalla eritelmiä sen määrittelemiseksi, milloin jäte ei ole enää jätettä. Ehdotimme seitsemää jätevirtaa mutta hylkäsimme ehdotuksen, jonka mukaan kiinteän talteenotetun polttoaineen pitäisi sisältyä tähän luetteloon. Se on valiokunnan näkemyksen mukaan edelleen jätettä.

Mainitsen lopuksi energiatehokkuutta koskevat kriteerit, jotka mahdollistavat laitoksen toiminnan luokittelemisen hyödyntämiseksi huolehtimisen sijaan, jos jätteenkäsittelylaitoksen tuottama energia täyttää nämä kriteerit. Tämä vaikuttaa minusta erityisen järkevältä ajatukselta. Tällaisesta luokittelusta on hyötyä ympäristölle ja kaupalle. Hyödyntämiseksi luokittelemista koskevien kriteerien on oltava riittävän tiukat muodostaakseen eräänlaisen Gold Standard -kriteeristön. Mikäli tällainen kriteeristö otetaan käyttöön, se tarkoittaa, että jokaisen, joka suunnittelee ostavansa tai rakentavansa uuden polttolaitoksen, olisi täytettävä kyseiset kriteerit.

Valiokunta hyväksyi erään tarkistuksen; siinä tunnustetaan periaate, jonka mukaan jätteen käyttö energialähteenä voitaisiin luokitella hyödyntämiseksi, mutta valiokunta siirsi tämän määritelmän direktiivin liitteestä sen 19 artiklaan. Tästä aiheutuu ongelmia. Se tarkoittaisi, että kaavan noudattamisesta tulisi pysyvä vaatimus, mikä johtaisi mahdollisesti kaikkien sellaisten laitosten välittömään ja väistämättömään sulkemiseen, jotka eivät täytä tätä vaatimusta. Tämä olisi järjenvastaista kehitystä. PPE-DE-ryhmä ja muut poliittiset ryhmät ovatkin esittäneet tarkistuksia, jotta kaava palautettaisiin sinne, minne se kuuluu, eli liitteeseen.

Vaikka kyseessä on direktiivi, jossa enimmäkseen määritellään käsitteitä, katsoimme, että siinä olisi tarkasteltava myös jätteen syntymisen ehkäisemistä. EU:n kärkipaikasta maailmassa jäteterminologiassa ei ole mitään hyötyä, jos se on edelleen kärjessä myös jätteen tuottamisessa maailmassa. Olenkin ylpeä siitä, että parlamentin tarkistuksiin sisältyy aloitteestani ensimmäistä kertaa ehdotus EU:n sitoumukseksi vakiinnuttaa syntyvän jätteen kokonaismäärä vuoteen 2012 mennessä vuoden 2008 tasolle. Kun EU:ssa syntyvän jätteen kokonaismäärän tiedetään kasvavan vuosi vuodelta, tämä on tärkeä ensiaskel, ja toivon komission ja jäsenvaltioiden tukevan sitä.

Minulla on kaksi huomautusta kollegojen esittämistä tarkistuksista. Panen merkille, että muutamat kollegat haluavat EU:n laajuiset kierrätystavoitteet. Tämä on minusta virhe. Kierrätys on tärkeää toimintaa, joka kunkin jäsenvaltion on hoidettava omalla tavallaan kaatopaikkadirektiivin ja siihen sisältyvien vähentämistavoitteiden asettamien yleisten vaatimusten mukaisesti. Meidän on ennen muuta osoitettava kierrätyksen hiilidioksiditehokkuus ennen kuin edistämme sitä parhaana vastauksena jäteongelmiimme. Panen merkille, että jotkut jäsenet haluavat rajoittaa sitä, mitä jätettä voidaan sijoittaa kaatopaikalle, sillä perusteella, että tällainen järjestelmä toimii heidän kotimaassaan ja että tämä mahdollistaa kyseisissä jäsenvaltioissa korkean kierrätysasteen ja alhaisen kaatopaikkajätteen määrän. No, heidän on puhuttava asiasta itäisten naapureidensa kanssa. Viimeksi mainitut nimittäin valittavat, että heille tuodaan valtavia määriä jätettä Saksasta. Tarkoittipa kierrätys mitä muuta tahansa, se ei tarkoita sitä, että jätteet kipataan raja-aidan toiselle puolelle toivoen parasta.

Toivon, että voimme pian edistyä tämän direktiivin osalta neuvostossa. Jätedirektiivien viimeaikainen historia on kuitenkin opettanut meille, että on parempi valmistella asia kunnolla kuin kiirehtiä direktiivin hyväksymistä.

  Johannes Blokland (IND/DEM), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, otan kiitollisena vastaan tehtävän valottaa jätestrategiaa käsittelevää mietintöä, joka sai ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan yksimielisen tuen. Ennen sitä haluan kuitenkin kiittää kollegojani hyvästä yhteistyöstä ja mainitsemastani yksimielisestä tuesta. Tästä voi jopa syntyä kuva, ettei jäte ole kiistanalainen kysymys täällä parlamentissa. Ympäristövaliokunnan hyväksymän päätöslauselman tavoitteena on antaa selkeä suunta tulevalle jätepolitiikalle, jonka keskeisenä päämääränä on suojella ympäristöä ja kansanterveyttä. Ympäristövaliokunta on suureksi osaksi yksimielinen tähän liittyvistä pääperiaatteista, joita ovat ennalta varautumisen periaate, saastuttaja maksaa -periaate sekä omavaraisuuden, läheisyyden ja tuottajan vastuun periaatteet.

Valitettavasti minun on kuitenkin todettava, että nämä periaatteet jätettiin yleisesti ottaen huomiotta, kun mietintöön tehtiin lisäyksiä. Saanen osoittaa tämän esimerkin avulla. Parlamentissa vallitsee laaja yhteisymmärrys jätehierarkian viidestä portaasta, joita ovat jätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen ja, viimeisenä keinona, jätteestä huolehtiminen. Tämä jätehierarkia sisältyy sekä jäsen Jacksonin mietintöön että omaan mietintööni. On kuitenkin esitetty tarkistuksia, joilla jätehierarkiasta tehtäisiin niin joustava, että se olisi mahdollista kiertää kokonaan. Kannatan pitäytymistä tiukasti päätöslauselman 16 kohtaan sisältyvässä säännöksessä, jonka mukaan jätehierarkiasta voidaan poiketa vain, jos vahvistettu elinkaarianalyysi osoittaa selvästi, että ympäristöä suojellaan näin tehokkaammin.

Toinen kysymys liittyy määritelmien muuttamiseen. Pääsyynä määritelmän muuttamiseen on sen sanamuodon parantaminen tai palveluksen tekeminen ympäristölle. Määritelmien muuttamista ei ole tarkoitettu helpottamaan tavoitteiden saavuttamista, parantamaan imagoa tai antamaan mahdollisuus vallata markkinoita. Haluan mainita kaksi tärkeää esimerkkiä tästä, nimittäin sivutuotteet sekä hyödyntämisen ja huolehtimisen välisen eron.

Tarkastelen ensin sivutuotteita. Päätöslauselman 10 kohdan mukaan meidän on oltava hyvin varovaisia jäteluokituksen poistamisen suhteen. Jos jokin jäte ei ole enää jätettä, se ei myöskään kuulu ympäristöä suojelevan jätelainsäädännön piiriin, jolloin se voidaan kuljettaa minne tahansa. Niin sanottujen sivutuotteiden uuden luokan luominen on lisäriski. On epäselvää, minkä sääntelyn piiriin se kuuluu, ja kyseisen luokan käyttö, tai väärinkäyttö, lisääntyy tähtitieteellisesti.

Toiseksi huolehtiminen vastaan hyödyntäminen. Keskustelu hyödyntämisen ja huolehtimisen välisestä erosta on jatkunut vuosia. Keskustelu keskittyy etupäässä siihen, milloin lähinnä kotitalousjätteen polttamista voidaan pitää hyödyntämisenä. Aikomuksena on aina ollut erottaa ne toisistaan selvästi. Ympäristövaliokunnan mielipide sisältyy päätöslauselman 12–14 kohtaan. Energiakäyttöön tai poltettavaksi tarkoitetun jätteen on joka tapauksessa täytettävä jätteenpolttodirektiivin päästövaatimukset. Ympäristövaliokunta myös katsoo, että jätteen polttoon ja sen rinnakkaispolttoon on sovellettava samoja ympäristövaatimuksia, toisin sanoen yhtenäisiä päästövaatimuksia ja yhtenäisiä energiatehokkuuskriteerejä. Olen lisäksi tullut siihen tulokseen, että on aina parempi katsoa jätteenpoltto jätteestä huolehtimiseksi. Sen tavoitteenahan on aina jätteestä huolehtiminen. Tämä luo tarvittavaa selkeyttä ja on sopusoinnussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden kanssa. Lopuksi päätöslauselman 31 kohdassa kielletään sellaisen jätteen kaatopaikalle sijoittaminen, joka voidaan polttaa tai joka voidaan käyttää uudelleen ja kierrättää.

Lopuksi haluan kehottaa komissiota ottamaan päätöslauselman 30 kohdan vakavasti. Kyseinen kohta koskee kauan odotettuja direktiiviehdotuksia biohajoavasta jätteestä, rakennus- ja purkujätteestä sekä viemärilietteestä. Tämä on sisältynyt kuudenteen ympäristöä koskevaan toimintaohjelmaan vuodesta 2002, ja komission on korkea aika esittää asianomaiset ehdotukset, jotta voimme luoda hyvin säännellyn kierrätysyhteiskunnan.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Jacksonia paitsi hyvästä työstä, koska näin on tapana sanoa täällä parlamentissa, myös siitä, että hän on nähdäkseni toiminut näin monitahoisessa ja pulmallisessa kysymyksessä hyvän parlamentaarikon tavoin kahdessa suhteessa.

Yhtäältä hän on kuunnellut kaikkia osapuolia ja kaikkia jäsenvaltioita sekä teollisuuden edustajia, mutta hän on myös kuunnellut niitä, joihin direktiivi eniten vaikuttaa. Toisaalta hän on pyrkinyt omaksumaan joustavan ja avoimen lähestymistavan, jotta jätedirektiivistä ei tulisi ongelmaa vaan sillä ratkaistaisiin olemassa olevat ongelmat.

Aiemmalla lainsäädännöllä on ratkaistu monia ongelmia, mutta se on myös luonut uusia ongelmia, joiden seurauksena yhteisöjen tuomioistuin on antanut jätealalla enemmän tuomioita kuin millään muulla alalla. Se on myös muodostunut valtavaksi ongelmaksi kunnille, joiden on viime kädessä sovellettava näitä sääntöjä. Kunnat, joita on yhteensä useita satoja tuhansia, ovat pieniä ja hyvin erilaisia eri puolilla EU:ta.

Kiitän näin ollen joustavuudestanne ja annan teille täyden tukeni. Tuen ja pidän myönteisenä myös biohajoavaa jätettä koskevaa tarkistusta 112, koska pyrimme luomaan yhteiskunnan, jossa tavoitteena on minimoida luonnonvarojen käyttö ja samanaikaisesti saada mahdollisimman suuri hyöty käyttämistämme luonnonvaroista kierrätyksen ja hyödyntämisen avulla.

Jätteestä syntyvä komposti, josta käytetään espanjan kielessä nimitystä abono, on yksi maapallon vanhimmista kierrätysmuodoista. Komposti on myös yksi hyvin tärkeä jätemuoto, koska se on ainoa "ekologinen" tapa lannoittaa ja rikastaa maaperää, jossa on vain vähän eloperäistä ainesta.

Toimin jätteistä annettua direktiiviä käsittelevän lausunnon valmistelijana ja kannatan tätä direktiivin tarkistusta aivan erityisesti. Nimittäin niin kauan kuin ei ole olemassa direktiiviä biohajoavasta jätteestä, ja sellainen on annettava, eikä kompostia koskevaa direktiiviä, jota ei ole tällä hetkellä kaavailtu eikä sisällytetty Euroopan komission strategiaan – jossa se on sivuutettu osana lainsäädännön vähentämiseen tähtäävää politiikkaa – tälle kysymykselle on luotava kehys, jonka tarkoituksena on tuoda lisää kurinalaisuutta jätteenpuhdistukseen ja antaa myös viljelijöille mahdollisuus käyttää tätä voimavaraa täysin luottavaisina.

Kiitän teitä lämpimästi ja katson, että meillä on varaa joustavuuteen vain, kun se on mahdollista toteuttaa.

  Frieda Brepoels, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää molempia esittelijöitä erittäin vilpittömästä yhteistyöstä. Mielenkiinto, jota niin monet kansalaiset ja järjestöt ovat osoittaneet tämän ensimmäisen käsittelyn aikana sekä strategiaa että direktiivin tarkistamista kohtaan, on nähdäkseni osoitus siitä, että jäteala tarjoaa monia mahdollisuuksia. Vaikka jätettä pidetäänkin yhä useammin arvokkaana raaka-ainelähteenä, se on myös edelleen ongelma. Kuten olemme tänään kuulleet, syntyvän jätteen kokonaismäärä on kasvussa, liian pieni osa jätteestä käytetään uudelleen tai kierrätetään, olemassa olevaa lainsäädäntöä pannaan usein tehottomasti täytäntöön ja jäteongelmaa käsitellään myös hyvin eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Direktiivin tarkistamiseen sisältyy myönteisiä askelia jätteenkäsittelystä ympäristölle ja terveydelle aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi viisiportainen hierarkia, jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat ohjelmat jäsenvaltioissa, useiden käsitteiden parempi määrittely, perusteet tuotteiden erottamiselle jätteestä, läheisyysperiaatteen käyttöönotto, kielto sekoittaa jätettä muuhun materiaaliin sen laimentamiseksi ja tietysti menettely sen selkeyttämiseksi, milloin jäte ei ole enää jätettä. Tästä huolimatta on nähdäkseni selvää, että siihen sisältyy edelleen monia pullonkauloja. Arvoisa komission jäsen, mieleen tulee esimerkiksi tarkistus 85, jossa todetaan, että kaatopaikat, joissa syntyvä kaasu kerätään talteen, voidaan katsoa hyödyntämislaitoksiksi. Tämä sotii mielestäni täysin vastoin politiikkaa, jolla pyritään vähitellen luopumaan biohajoavan jätteen sijoittamisesta kaatopaikalle. Katson myös, ettei tarkistuksissa 81 ja 82 pitäisi käsitellä jätteen hävittämistä juuri siitä syystä, että tarkistuksessa 39 viitataan merellä polttamista koskevaan kieltoon. Lisäksi tarkistus 26, jossa viitataan "energian hyödyntämisen" määritelmään, olisi mielestäni poistettava, koska muutoin monet polttolaitokset kuuluisivat hyödyntämistoiminnan piiriin ja jätteenpoltolle luotaisiin vapaat markkinat. Tämä olisi täysin vastoin läheisyysperiaatetta, joka on puolestaan myös hyvin tärkeä, jos haluamme saavuttaa korkean kierrätysasteen. Lopuksi katson, ettei energiatehokkuuskriteerejä pitäisi ottaa käyttöön tässä direktiivissä. Tätä kysymystä pitäisi sen sijaan tarkastella jätteenpolttodirektiivin tarkistamisen yhteydessä. Asiasta ei ole myöskään tehty perusteellista vaikutustutkimusta.

Meidän on myös epäilemättä varmistettava, ettei muutamilla säännöksillä heikennetä joissakin jäsenvaltioissa aikaansaatuja saavutuksia tai tehdä tyhjäksi käynnissä olevia poliittisia toimia. Kotiseutuni Flanderi on uudelleenkäytön ja kierrätyksen uranuurtaja Euroopassa ja kärsisi tästä. Nämä korkeat luvut on mahdollista saavuttaa vain, jos paikallisviranomaiset osallistuvat tähän ja jos lisäksi otetaan käyttöön useita oheistoimenpiteitä, kuten veroja ja kaatopaikalle sijoittamista koskevia kieltoja. Esimerkiksi flaamilainen maansiirtoasetus kärsii myös todennäköisesti siitä, että saastumaton pois kaivettu materiaali jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Eri jäsenvaltiot tulkitsevat direktiiviä joka tapauksessa eri tavoin rajatylittävien kuljetusten osalta. Haluaisin kuulla, mitä sanottavaa komission jäsenellä on tähän.

  Guido Sacconi, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan esittää vilpittömät kiitokseni jäsen Jacksonille ja jäsen Bloklandille heidän työstään. He johdattivat meidät niin sanoakseni kädestä pitäen yhteisymmärrykseen, jota tukee valtava enemmistö ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenistä, ja tulokseen, joka ei suinkaan ollut itsestäänselvyys aloittaessamme työn. Nämä kaksi asiakirjaa, joista toisessa käsitellään kierrätysstrategiaa ja toisessa jätteitä koskevan puitedirektiivin ehdotettua tarkistamista, ovat nyt johdonmukaisempia kuin komission alkuperäiset asiakirjat.

Arvostin eritoten suuresti tapaa, jolla jäsen Jackson kävi keskusteluja meidän varjoesittelijöiden kanssa, minkä ansiosta saatoimme ratkaista lähes kaikki ongelmat yksimielisesti. Hyvä jäsen Jackson, olin tästä syystä melko yllättynyt ja myös hieman loukkaantunut, kun näin teidän esittäneen ryhmänne puolesta muutamia tarkistuksia, joissa saavuttamamme yhteisymmärrys kyseenalaistettiin yhden nimenomaisen seikan osalta. Tämä asettaa meidät vaikeaan tai, sanoisin jopa, kiusalliseen asemaan.

Tarkastelkaamme painopistealueita. Ensinnäkin erittäin myönteistä on se, että asetimme jätteen syntymisen ehkäisemisen etusijalle voimakkaammin kuin komissio oli tehnyt. Määrittelimme sen paremmin ja asetimme tavoitteeksi syntyvän jätteen kokonaismäärän vakiinnuttamisen vuoteen 2012 mennessä, minkä lisäksi laadimme useita käytännön valvontatoimia. Hyvä jäsen Jackson, toiseksi mietintöön sisältyy asia, jonka puolesta aion taistella katkeraan loppuun saakka. Määrittelimme ja vahvistimme nimenomaisesti viisiportaisen hierarkian. Aivan kuten missä tahansa hierarkiassa, ensin tehdään yksi asia ja vasta sitten toinen, kolmas ja niin edelleen, nimittäin jätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen ja viimeisenä jätteestä huolehtiminen. Emme sulkeneet pois mahdollisuutta poiketa tästä hierarkiasta, mutta sidoimme tämän mahdollisuuden tiukkoihin arviointiperusteisiin, alkaen koko kulutustavaroiden elinkaaren käsittävästä kustannushyötyanalyysista. Olen siten jokseenkin tyrmistynyt siitä, että sanotte nyt tätä ratkaisua byrokraattiseksi.

Kolmanneksi on eräs ongelma, jota emme ratkaisseet kompromisseillamme ja joka meidän on nyt ratkaistava äänestämällä siitä täysistunnossa, vaikka ympäristövaliokunta löysikin mielestäni siihen hyvän ratkaisun. Emme voi heikentää hierarkiaa luokittelemalla energian hyödyntämisen jätteen hyödyntämiseksi, koska se on todellisuudessa jätteestä huolehtimista. Jos teemme niin, heikennämme heti hierarkiaa ja saatamme aiheuttaa epäoikeudenmukaista kilpailua uusiutuvien energiamuotojen kanssa. Saanen ilmaista asian hyvin selvästi: tässä ei ole kyse jätteenpolton ja energian hyödyntämisen torjumisesta ideologisista syistä. Olen kuitenkin hyvin samaa mieltä jäsen Brepoelsin kanssa siitä, että tätä koskevan määritelmän löytäminen pitäisi jättää tarkoituksenmukaisemmalle foorumille.

Onko jätteenpolttodirektiivin tarkistaminen suunnitelmissa? Energian hyödyntäminen olisi mielestäni parasta määritellä siinä yhteydessä, ja olenkin esittänyt tähän liittyen tarkistuksen 136, jota pidän erittäin järkevänä. Meidän ei pitäisi täyttää käsiteltävänä olevaa direktiiviä liian monilla ongelmilla, joten tarkastelkaamme tätä kysymystä kaikessa rauhassa ja perinpohjaisesti teknisestä näkökulmasta.

Haluan lopuksi ottaa kantaa biojätteeseen. Kompostoinnin käsittelyä on lykätty liian pitkään. Kompostointi on hyvin tärkeä osatekijä kierrätysyhteiskunnassa, enkä ymmärrä, miksi meidän ei pitäisi viimeinkin tarjota tilaisuutta tälle vaihtoehdolle, josta on vallinnut yhteisymmärrys jo jonkin aikaa.

  Mojca Drčar Murko, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä pitää myönteisenä komission puitedirektiivin tarkistamisessa noudattamaa perusperiaatetta tarkastella jätettä potentiaalisena voimavarana. Tavoitteenamme on tasapainoinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon sekä syntyvän jätteen määrän kasvun seuraukset, toisin sanoen sen riskitekijät ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta, että vaatimukset uuden jätehuoltoteknologian kasvavista markkinoista.

Jätehierarkian osalta tuemme periaatteessa jätteen lajittelua ja kierrätystä kaikkialla, missä se on taloudellisesti ja ekologisesti tehokasta. Kannatamme kuitenkin myös tehokasta jätehuoltoa niissä tapauksissa, joissa jätettä ei voida hyödyntää tai kierrättää.

Olemme havainneet, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat onnistuneet parhaiten vähentämään riippuvuuttaan kaatopaikoista, ovat saavuttaneet tämän tavoitteen yhdistämällä kierrätystä, biologisen jätteen käsittelyä – toisin sanoen kompostointia – ja energian hyödyntämistä. Energian hyödyntämiseen erikoistuneiden laitosten on kuitenkin täytettävä kaasumaisia päästöjä koskevat tiukat kriteerit. Jos tällaiset laitokset täyttävät edellä mainitut kriteerit, niille olisi annettava mahdollisuus saada hyödyntämislaitoksen asema sen sijaan, että ne päätyvät jätehuoltohierarkian alimmalle tasolle yhdessä kaatopaikkojen kanssa.

Mahdollisuus saada R1-laitoksen asema motivoisi näitä laitoksia toimimaan energiatehokkaasti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen 20 prosenttia tähtäävän eurooppalaisen suunnitelman mukaisesti. Tarkistusehdotuksessamme 133 tarjotaan kompromissiratkaisua, jossa komission alkuperäistä kaavaa täydennetään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa käydyn keskustelun päätelmillä.

Nivomme hierarkian tuotteen elinkaarta koskevaan kriteeriin. Tällaisen ajattelutavan omaksuminen edistäisi luonnonvarojen ja raaka-aineiden kestävää käyttöä. Kyseessä on lähestymistapa, jossa tiedostetaan paitsi jätteen haittavaikutukset ja riskit ympäristölle myös mahdollisuudet luonnonvarojen suojeluun. Elinkaariarviointeihin olisi kuitenkin yhdistettävä kustannushyötyanalyysi, joka ohjaa toimijoita näiden valitessa tarkoituksenmukaista toimintatapaa.

Saanen lopuksi todeta, että jätehuollossa on edistytty paljon viime vuosina, voitaisiin jopa sanoa viime vuosikymmeninä. Teknologia kehittyy, ja kustannukset laskevat vähitellen, joten ei ole järkevää purkaa hyviksi havaittuja käytäntöjä. Tämän vuoksi ryhmämme on laatinut tarkistusehdotuksia kierrätyksen määritelmästä sekä jäteöljyjä ja vaarallisia jätteitä koskevista direktiiveistä, joiden voimassaolo päättyy pian. Voin sanoa, että tuemme myös täysin ajatuksia, joita komission jäsen Dimas esitti tänään oikeudellisen selvyyden tarpeellisuudesta, koska sekin on yksi tavoitteistamme.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todellakin hyvin tärkeä toimielin. Meidän on kuitenkin asetettava tavoitteeksemme huolehtia lainsäädäntötyöstä ja annettava tuomioistuimen päättää vain rajatapauksista, joita tällä alalla nousee esiin.

Haluan myös onnitella molempia esittelijöitä, jäsen Jacksonia ja jäsen Bloklandia, hyvästä työstä ja yhteistyöstä.

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pidän komission strategiaa ja tarkistettua jätepolitiikan puitedirektiiviä erittäin myönteisinä.

Valitamme kaiken aikaa Euroopan unionin ja sen kansalaisten välisen vuoropuhelun puutetta. Tällä lainsäädäntöehdotuksella, jossa käsitellään paisuvaa jäteongelmaa ja sen ympäristö- ja terveysvaikutuksia, EU osoittaa olevansa johtava toimija tällä alalla ja auttavansa jäsenvaltioita. Ehdotuksella annetaan samalla käynnistysapua alalle, joka tarjoaa jo runsaat kaksi miljoonaa työpaikkaa.

EU:n jäsenvaltioiden talouden nykyaikaistumisprosessin myötä tuotamme vuosittain 1,3 miljardia tonnia jätettä, josta noin 40 miljoonaa tonnia on vaarallista jätettä. Jätteen syntymisen irrottaminen talouskasvusta on ensiarvoisen tärkeää, koska muutoin on OECD:n mukaan odotettavissa, että jätettä syntyy nykyisellä vauhdilla 45 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Jätteen syntymisen ehkäiseminen on avainasemassa, ja onnistuaksemme siinä meidän on otettava mukaan kaikki sidosryhmät, tuottajat ja kuluttajat.

Jäsenvaltiot velvoitetaan nyt laatimaan jätehuoltosuunnitelmia ja jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia suunnitelmia. Näin poliittiset päätöksentekijät EU:ssa sekä kansallisella ja paikallisella tasolla keskittyvät jätteen syntymisen ehkäisemiseen, minkä seurauksena jätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtäävät toimet lisääntyvät.

Pidän myönteisinä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tarkistuksia, joissa vaaditaan sitovia tavoitteita syntyvän jätteen kokonaismäärän vakiinnuttamiseksi vuoteen 2012 mennessä vuoden 2008 tasolle sekä uudelleenkäytön ja kierrätyksen tehostamista kaatopaikkoihin kohdistuvan paineen vähentämiseksi.

Meidän on käytävä vuoropuhelua kansalaisten kanssa – tuottajat ja kuluttajat ovat yhtä tärkeitä. Meidän on tehtävä kansalaiset tietoisiksi heidän nykyisestä ja mahdollisesta tulevasta vaikutuksestaan jätteen vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Kunta- ja paikallisviranomaisten kierrätyslaitokset on sijoitettava käytännöllisesti, ja niistä on saatava maksimaalinen hyöty. Kansalaistemme ympäristötietoisuus on lisääntymässä, ja meidän tehtävämme poliittisina päätöksentekijöinä on näyttää heille esimerkkiä. Selkeä esimerkki tästä on muovipussille määrätyn veron osoittautuminen tehokkaaksi Irlannissa. Nyt meidän on tehtävä yhteistyötä onnistuaksemme jätteen syntymisen ehkäisemisessä.

  Jill Evans, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää esittelijöitä, jäsen Jacksonia ja jäsen Bloklandia, kaikesta työstä, jota he ovat tehneet tässä asiassa, koska Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä oli hyvin pettynyt komission ehdotukseen. Sen sijaan, että ehdotuksessa olisi otettu edistysaskel keskittymällä jätteen syntymisen ehkäisemiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, se oli itse asiassa askel taaksepäin. Tästä huolestuttavasta ehdotuksesta puuttuvat kokonaan jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä koskevat toimet tai tavoitteet, minkä lisäksi siihen sisältyy useita lainsäädännöllisiä porsaanreikiä häikäilemättömille toimijoille ja siinä edistetään jätteenpolttoa. Ehdotuksella lähetetään näin aivan väärä viesti.

Meidän varjoesittelijöiden valiokuntaäänestystä edeltänyt yhteistyö toimi erittäin hyvin ja olimme samaa mieltä monista kompromissitarkistuksista. Vaikka ehdotusta ei muutettukaan valiokunnan äänestyksessä niin paljon kuin olisimme halunneet, ehdotusta parannettiin siinä määrin, että Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä peruutti tarkistuksensa, jossa komission ehdotus hylättiin kokonaan. Ryhmämme voisi äänestää mietinnön puolesta huomenna, jos parlamentti tukee ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan kantaa, mutta pelkään, ettei näin tapahdu.

Koko jätestrategian on perustuttava sitovaan viisiportaiseen jätehierarkiaan, jonka muodostavat jätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen ja jätteestä huolehtiminen. On tärkeää laatia jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat kansalliset ohjelmat sekä asettaa tavoitteita ja toteuttaa toimia, jotka koskevat koko EU:ta. Jätteen syntymisen ehkäisemisestä on puhuttu erittäin paljon siitä lähtien, kun ensimmäinen jätteitä koskeva direktiivi hyväksyttiin vuonna 1975, mutta toimia on toteutettu hyvin vähän, ja olemme kuulleet monia tekosyitä sille, miksi tilanne on tämä. Tämän vuoksi pidämme myönteisenä tavoitetta vakiinnuttaa syntyvän jätteen kokonaismäärä vuoteen 2012 mennessä. Tavoite ei ole sellainen kuin olisimme toivoneet. Se on heikompi kuin alkuperäinen ehdotuksemme, mutta hyväksymme sen varmistaaksemme, että sitovia tavoitteita sisältävät jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat ohjelmat edistyvät.

Tuemme myös EU:n laajuisia kierrätystavoitteita. Kotitalousjätteen 50 prosentin kierrätysaste ja rakennus- ja purkujätteen sekä teollisuus- ja tuotantojätteen 70 prosentin kierrätysaste vuoteen 2020 mennessä on täysin mahdollinen ja realistinen tavoite. Kaikkea ei voida eikä pidä sisällyttää tähän yhteen puitedirektiiviin, joten haluamme komission myös esittävän ehdotuksia eri jätevirroista vuoden 2008 loppuun mennessä ja biohajoavan jätteen osalta vuoden 2007 loppuun mennessä.

Keskeinen kysymys meille tässä direktiivissä on kuitenkin jätteenpoltto. Jätteenpolton luokitteleminen uudelleen energian hyödyntämiseksi veisi kokonaan pohjan jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrättämistä koskevilta toimilta. Kyllä, meidän on vähennettävä kaatopaikkajätteen määrää; tämä velvoite on jo kirjattu lainsäädäntöön. Jätteenpoltto ei ole kuitenkaan ratkaisu. On räikeän ristiriitaista kannattaa viisiportaista hierarkiaa ja sitten antaa enemmän painoarvoa ja luoda kannustimia tämän hierarkian alimmalle tasolle. Äskettäin valmistunut selvitys osoitti, ettei jätteenpoltto ole vihreää energiaa tai turvallista jätehuoltoa. Meidän ei pitäisi osallistua jätteenpolton "vihertämiseen".

  Bairbre de Brún, thar ceann Ghrúpa GUE/NGL. – A Uachtaráin, caithfidh mé m'iontas agus mo dhíomá a chur in iúl faoin dóigh ar chuir an rapóirtéir Bean Jackson a oiread sin leasuithe ar bord a athraíonn agus a thagann salach ar na leasuithe comhréiteacha a ndearna sí féin idirbheartaíocht orthu linn uilig mar scáth-thuairisceoir agus scáthrapóirtéir. Bhain comhthoil mhór le gach leasú comhréitigh ag an vóta ar an Choiste um Chomhshaol, um Shláinte Phoiblí agus um Shábháilteacht Bia. Le vóta deiridh an Choiste ar théacs thuarascáil Bhean Jackson, bhí 48 i bhfabhar, 6 in éadan agus dhá staonadh. Tá sé doiligh le tuiscint mar sin, conas is féidir le Bean Jackson a oiread sin leasuithe a chur ar bord don seisiún iomlánach, rud a bhriseann an chomhthoil seo. Tá sé doiligh le tuiscint cad é an cineál údaráis atá sí ag iarraidh dá hobair leis na hinstitiúidí eile sna seachtainí atá romhainn.

Chuir mo ghrúpa GUE/NGL leasuithe chun tosaigh maidir le hathchúrsáil ar 50% ar a laghad de dhramháil in-bhith-dhíghrádaithe, úsáid a bhaint as an dlíeolaíocht atá ann anois chun dul i ngleic le hiarrachtaí an Choimisiúin loisceoirí cathrach a athbhrandáil mar athghabháil, ag cinntiú nach dtéann ábhar in-athúsáidte nó in-athchúrsáilte i líonadh talún nó isteach i loisceoir, athchúrsáil agus córas bailiúcháin scartha a chur chun cinn agus comhfhiosrú a dhéanamh ar an mhéid dramhaíola a dhéantar sa chéad dul síos. Ba mhaith linne béim a fheiceáil go príomha ar chosc dramhaíola agus ansin ar athúsáid agus athchúrsáil. Tá sé tábhachtach nach féidir loisceoirí cathrach a athbhrandáil mar athghabháil. Chun sin a stopadh, iarraim ar fheisirí vótáil go háirithe ar son leasuithe 83, 156, 166 agus 179.

Gan spriocanna, ar leibhéal an Aontais Eorpaigh d'athchúrsáil, tá an chontúirt ann go mbeidh brú ar Bhallstáit gabháil chuig loscadh amháin agus neamhaird a dhéanamh de chliarlathas an chúig chéim is fearr. Tá contúirt ann go háirithe go mbeadh drochthaifead athchúrsála ag Ballstáit a bheidh ag iarraidh an riachtanas don treoir líonta talún a chomhlíonadh. Ní leor an cliarlathas dramhaíola amháin chun cosc a chur air seo. Iarraim ar fheisirí vótáil ar son spriocanna éifeachtacha athchúrsála fosta. Mar fhocal scoir, ba mhaith liom fáilte a chur roimh Thuarascáil Blokland maidir le Straitéis Théamach ar Athchúrsáil Dramhaíola agus buíochas a ghabháil leis an rapóirtéir as a chuid oibre.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, väittipä Irlannin hallitus mitä tahansa, irlantilaiset eivät halua polttaa jätteitään. Olemme valmiita vähentämään, käyttämään uudelleen ja kierrättämään jätettä. Aikaisemmin kaatopaikat ovat olleet ainoa vaihtoehto Irlannissa. Tähän on tulossa muutos, mutta vielä nykyäänkin kierrätystä koskevat säännökset ovat epäyhtenäisiä ja puutteellisia useimmilla alueilla.

Talousjätteen polttamiseen kotitalouksissa käytettäviä pieniä yksikköjä lukuun ottamatta Irlannissa ei ole jätteenpolttolaitoksia, ja näin ollen dioksiinitasomme on yksi alhaisimpia EU:ssa. Nyt suuret jätteenpolttoa harjoittavat yritykset kuitenkin piirittävät Irlantia kuin korppikotkat. Jätteenpolton laillistaminen muuttamalla hyödyntämistä koskevaa määritelmäämme ei ainakaan auta asiaa. Ellemme totea edelleen selvästi, että jätteenpoltto on pahimmanlaatuista jätteestä huolehtimista ja kestävän kehityksen vastaista, kotimaani Irlanti valitsee helpoimman ratkaisun, mistä aiheutuu pitkäaikaista haittaa. Torjun siten kaikki tarkistukset, joilla pyritään muuttamaan määritelmiä, ja haluan onnitella jäsen Bloklandia erittäin myönteisestä ja voimakkaasta kierrätystä koskevasta strategiasta.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Minäkin haluan tietysti aluksi kiittää molempia esittelijöitä hyvin tärkeästä lainsäädäntöasiakirjasta, jonka tavoitteena on yksinkertaistaa jätehuollon alaa koskevaa nykyistä lainsäädäntökehystä. Samanaikaisesti on syytä huomata, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa useimmiten kiistelty aihe on ympäristölainsäädäntö, josta huomattava osa koskee jätehuoltoa.

Yhtäältä tuen esittelijän pyrkimyksiä estää komitologiamenettelyn liiallinen käyttö. Toisaalta puitedirektiivi on niin tärkeä EU:lle, että kaikkien mainittujen artiklojen, nimittäin 5, 11 ja 21 artiklan osalta, on välttämätöntä vaatia yhteispäätösmenettelyn käyttämistä. Olisi toivottavaa luokitella jätteenpoltto uudelleen yhdeksi kierrätysmuodoksi eikä jätteestä huolehtimiseksi, kuten tällä hetkellä. Kierrätys myös vähentää riippuvuuttamme primääriraaka-aineista.

On välttämätöntä parantaa rajavalvontaa, jottei joistakin jäsenvaltioista tule toisten jäsenvaltioiden kaatopaikkoja. Olemme hyvin selvillä siitä, että jätehuolto houkuttelee monia ihmisiä harjoittamaan hyvin tuottoisaa mutta laitonta liiketoimintaa. Suhtaudun kuitenkin varauksella tarkistukseen 70, jossa muutetaan direktiivin 30 artiklaa ja jonka tavoitteena on poistaa erityiset laadulliset ja eritoten määrälliset indikaattorit jäsenvaltioiden jätehuolto-ohjelmista.

Jos todella haluamme alentaa jätteiden määrää, määrälliset indikaattorit ovat olennaisia. Määrän väheneminen ei automaattisesti tarkoita kaikkein vaarallisimman jätteen poistamista. Ohjelmien liiallinen joustavuus tai epätäsmälliset ja epämääräisesti määritellyt tavoitteet eivät johda toivottuun tulokseen, ja jäsenvaltiot käyttävät niitä epäilemättä väärin. Näin tapahtuu varmasti, sillä direktiivissä jätetään tulosten saavuttaminen jäsenvaltioiden huoleksi. Jätehuolto-ohjelmiin on myös sisällytettävä määrälliset indikaattorit, muuten ne eivät ole riittävän kunnianhimoisia. Samanaikaisesti olen yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ohjelmansa 18 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Komission ehdottama kolmen vuoden määräaika on mielestäni liian pitkä.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä jäsen Jacksonin kanssa siitä, että hänen viisiportainen jätehierarkiansa on selkeä viesti jäsenvaltioille jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevasta lainsäädännöstä. Olen myös samaa mieltä siitä, että hän on jättänyt riittävästi liikkumavaraa niin, että ympäristö on aina voittaja jätepolitiikassa ja että jäsenvaltiot ottavat ennalta varautumisen ja kestävyyden periaatteet sekä ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevat muut kriteerit täysimääräisesti huomioon soveltaessaan viisiportaista jätehierarkiaa vähän hiiltä kuluttavalla tavalla.

Katson, että hyödyntäminen on määriteltävä yksiselitteisesti, vaikka huomisen äänestyksen jälkeen saatetaankin vielä tarvita pientä hienosäätöä. Energiatehokkuuskriteerit (joiden pitäisi sisältyä liitteeseen) sen määrittämiseksi, olisiko talousjätteiden polttajat luokiteltava hyödyntämis- vai huolehtimislaitoksiksi, ovat nähdäkseni realistinen ja johdonmukainen panos EU:n jäte- ja energiahaasteisiin.

Olen yhtä mieltä siitä, että ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että talousjätteiden polttajat vastaavat erittäin tiukkoja vaatimuksia ja että niissä käytetään parasta mahdollista teknologiaa. Nyt keskustellaan siitä, pitäisikö tehokkuuskriteerit sisällyttää direktiiviin vai ei, ja mille tasolle ne pitäisi asettaa. Jäte on voimavara ja energialähde, emmekä saa sulkea pois tapoja, joilla jätettä käytetään voimavarana ja energialähteenä viisiportaiseen hierarkiaan kuuluvien toimien jälkeen.

Komission ehdotuksessa ja PPE-DE-ryhmän viimeisimmässä tarkistuksessa energiatehokkuuskriteereihin viitattaessa käytettiin sanamuotoa "yhtä suuri tai suurempi kuin" jäljempänä mainitut tasot. Tällä tarkistuksella varmistetaan, ettemme heikennä uutta lainsäädäntöä tai tulevaa lainsäädäntöä, kuten mahdollista jätteenpolttodirektiiviä, jossa kriteereitä voidaan jopa tarvittaessa tiukentaa. Haluan kiittää jäsen Jacksonia ja jäsen Bloklandia.

  Anne Ferreira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tuottamamme jätteen määrän kasvaessa jatkuvasti ja vuoden 1975 direktiivin tarkistamisen tullessa tarpeelliseksi Euroopan komissio ehdotti viime vuonna voimassa olevan puitedirektiivin tarkistamista. Aikomus oli hyvä, mutta lainsäädäntöehdotuksella ei kyetä vastaamaan haasteisiin eikä ylletä läheskään niihin tavoitteisiin, jotka on saavutettava.

Jätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja siten syntyvän jätteen määrän vähentämiseksi ehdotetut toimet eivät ole kovinkaan käytännöllisiä, eikä yksikään niistä ole sitova. Pahoittelen myös kierrätystä koskevien määrällisten tavoitteiden puuttumista.

Lisäksi vaarallisia jätteitä koskevat komission ehdotukset ovat riittämättömiä, kun niitä verrataan voimassa olevaan yhteisön lainsäädäntöön. Tavoite yhdistää tekstit niiden yksinkertaistamiseksi ja täytäntöönpanon parantamiseksi ei saa tarkoittaa vaarallisten jätteiden käsittelyä koskevien säännösten lieventämistä. Jätteiden kohdalla lieventämistä ei voida sallia, varsinkaan silloin, kun kyseessä ovat vaaralliset jätteet. Viimeaikaiset tapahtumat kannustavat meitä valppauteen.

Kun vaarallista jätettä sekoitetaan muuhun jätteeseen, siitä ei tule yhtään vaarattomampaa. Emme voi myöskään puoltaa mahdollisuutta poiketa lupavelvoitteesta vaarallisten jätteiden käsittelyn yhteydessä.

Mitä tulee ajatukseen käyttää jätettä energialähteenä, ymmärrän mihin sillä pyritään, mutta on vaarallista sekoittaa energian käyttö energian hyödyntämiseen. Mikään ei estä meitä hyödyntämästä jätteenpolton yhteydessä syntyvää energiaa, vaikka jätteenpoltto luokitellaankin jätteestä huolehtimiseksi. Tätä seikkaa on selvennettävä. Komission ehdotuksessa, jossa annetaan mahdollisuus luokitella jätteenpoltto hyödyntämiseksi eikä enää pelkästään huolehtimiseksi, asetetaan jätteen hyödyntäminen ja energian hyödyntäminen samalle viivalle. Se on kuitenkin ennen kaikkea ristiriidassa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymän viisiportaisen hierarkian kanssa ja laajemmassa merkityksessä jätteen syntymisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan tavoitteen kanssa. Tätä tavoitetta tuetaan jäsen Jacksonin mietinnössä, jossa parannetaan huomattavasti komission ehdotusta.

Jätekysymys on merkittävä haaste yhteiskunnalle ja edellyttää kunnianhimoista lainsäädäntöä. Yhä useammat tutkimukset osoittavat, että valtaosa kuluttajista haluaa ympäristöystävällisempiä tuotteita ja enemmän tietoa näiden tuotteiden luonteesta ja laadusta. Meidän on kuunneltava heitä.

  Holger Krahmer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää molempia esittelijöitä ja erityisesti jäsen Jacksonia, joka on ilmeisesti pääsemässä niskan päälle valtavassa tehtävässään pyrkiä kompromisseihin äärimmäisen monitahoisessa sääntelykehyksessä. Minun on kuitenkin todettava saaneeni ensimmäisestä käsittelystä sen vaikutelman, että parlamentti on tekemässä päinvastoin kuin mihin alun perin pyrimme tämän lainsäädännön tarkistamisella, nimittäin yksinkertaistamaan eurooppalaista jätelainsäädäntöä ja vähentämään sen byrokraattisuutta. Jätehierarkian soveltamisessa tarvitaan joustavuutta, joka on välttämätöntä, jos taloudellisesti ja ekologisesti järkevät jätevirrat on tarkoitus mahdollistaa käytännössä. Sanoisin jäsen Sacconille, joka on valitettavasti juuri poistumassa salista, että elinkaarianalyysit ovat byrokratiaa. Sen sijaan, että näillä analyyseilla turvattaisiin käytännössä hierarkian joustava käyttö, niillä on juuri päinvastainen vaikutus. Elinkaarianalyysit ovat ristiriidassa jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevan tavoitteemme kanssa, sillä ne tuottavat turhaa paperia.

Olen tietoinen siitä, että ihmiset suhtautuvat huomattavalla varauksella joustavaan jätehierarkiaan, mutta nykyaikaisen jätehuoltokäytännön tarkasteleminen auttaa vähentämään tällaista suhtautumista. Uudet tekniset prosessit ovat tuoneet mukanaan uusia ratkaisuja, eikä meidän pitäisi tehdä hyviksi todetuista käytännöistä laittomia säädöksen tarkistamisen yhteydessä. Enää ei ole mitään syytä asettaa kierrätystä ja jätteen käyttöä energialähteenä eriarvoiseen asemaan. Jos todella haluatte tehostaa voimavarojen hyödyntämistä ja vahvistaa elinkaariajattelua, teidän on luovuttava kapea-alaisista ideologisista näkemyksistänne.

Vielä muutama sana omavaraisuudesta. Ympäristölainsäädännössä ei ole periaatteessa sijaa markkinasäännöksille, joiden vaikutukset ovat sekä ekologisesti että ympäristön kannalta kielteisiä. On valitettavaa, että juuri ympäristölainsäädännön alalla käytämme sisämarkkinoita hyväksemme tai hylkäämme ne tarpeettomina sen mukaan, mikä meitä sattuu huvittamaan. Kyse ei ole jätematkailun ehkäisemisestä vaan siitä, että pyrimme Euroopan laajuisen kilpailun avulla sellaisiin ratkaisuihin, jotka toimivat parhaiten sekä ympäristön että talouden kannalta. On valitettava ja selvä tosiasia, että omavaraisuusperiaatteesta parhaillaan käytävässä keskustelussa asetetaan kansalliset ja alueelliset edut kaiken muun edelle.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, jätteen määritelmä on hyvin laaja. Näyttää kuitenkin siltä, että meidän olisi määriteltävä "jäte" selvästi valmistusprosesseissa syntyviksi jäämiksi, joita ei voida käyttää uudelleen raaka-aineina tai muissa valmistusprosesseissa teknologisen kehityksen tässä vaiheessa. Vaikka jätettä voidaan tällä tavoin käyttää paljon uudelleen, suurta osaa jätteestä ei valitettavasti voida käyttää uudelleen. Tähän ryhmään kuuluu enemmistö kemiallisissa prosesseissa syntyvästä jätteestä, josta haluan tuoda tietoonne kaksi esimerkkiä.

Ensiksi kloridit, joita syntyy fosforipohjaisten lannoitteiden valmistuksessa. EU:ssa on kokonaisia kloridivuoria, joita tuuli levittää ja jotka aiheuttavat happosateita esimerkiksi Skandinaviassa. Puolassa on ainakin kaksi tällaista valmistuslaitosta, toinen lähellä Szczeciniä ja toinen lähellä Gdanskia. Miten monta niitä onkaan koko Euroopan unionissa, Ukrainassa, Venäjällä?

Toiseksi ympäristöä erityisesti kuormittavat alueet ("hot spots"), joita Euroopan unionissa on useita, esimerkiksi yksi Jaworzniassa lähellä Krakovaa. Läheinen tehdas, jossa valmistetaan kasvinsuojeluaineita, tuottaa yli 150 000 tonnia jätettä. Siellä valmistettiin aikanaan myös Cyclon B:tä. Kemialliset yhdisteet huuhtoutuvat veden mukana, ja jätevesi on myrkyttänyt läheisen joen ja alueen maaperän kymmenien metrien syvyydeltä. Emme tiedä, miten huolehtia tästä ja muusta jätteestä tai mitä tehdä sille.

Pyydän ympäristönsuojeluvirastoa ja tutkimusinstituutteja osallistumaan enemmän kemiallisen jätteen hävittämismenetelmien kehittämiseen.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tuotamme joka päivä talous-, teollisuus- ja kaivosjätettä, jota on hyvin vaikea hävittää. Jätehuolto on monitahoinen asia ja nostaa esiin kysymyksen – tietysti epäsuorasti – kyvystämme kunnioittaa paitsi ympäristöä ja ihmisten terveyttä myös omaa eurooppalaista politiikkaamme.

Olemme vuodesta 1976 lähtien kehittäneet melko tehotonta yhteistä lainsäädäntöä. Tämä järjestyksessä toinen direktiivi, jolla tarkistetaan "jätedirektiiviä", ei voi piiloutua olemassa olevien säännösten taakse, joita on juuri yksinkertaistettu. Luvut puhuvat puolestaan. Jätemäärä on edelleen kasvussa: jätettä syntyy 3,5 tonnia asukasta kohden vuodessa, mikä vastaa 460 kilon lisäystä 10 vuodessa.

Tulevien säännösten perustana toimivan lainsäädännön lisäksi on tärkeää antaa eurooppalaisille yleiskuva jätteidemme matkasta roska-astiasta eteenpäin. Eurooppalaista hierarkiaa, joka perustuu viiteen keskeiseen periaatteeseen eli ehkäisemiseen, lajittelemiseen, kierrättämiseen, polttamiseen ja huolehtimiseen, ei saa heikentää jätteenpolton edistämiseen tähtäävillä pyrkimyksillä. Monien jätteenpolttolaitoksien lähellä asuvien kansalaisten tavoin olen huolissani siitä, ettei EU osoita suurempaa aktiivisuutta jätteen syntymisen ehkäisemisessä ja kierrättämisessä esimerkiksi luomalla todellisia toiminta-aloja kierrätystä varten. Meidän on vähennettävä erittäin voimakkaasti jätteenpolton käyttöä EU:ssa ja estettävä energian hyödyntämisprosessin aseman myöntäminen sille.

Päinvastoin on tärkeää kehittää kierrättämistä, jotta paikallisviranomaiset voivat hoitaa 50 prosenttia jätehuollosta ja että 60 prosenttia muista jätteistä kierrätetään vuoteen 2020 mennessä, samalla kun vähennetään vähitellen kaikkien sellaisten materiaalien hautaamista ja polttamista, jotka voidaan käyttää uudelleen, kierrättää tai kompostoida.

Arvoisa puhemies, kiinnittäisin huomionne myös "vaarallisia jätteitä" koskevan direktiivin sisällyttämiseen uuteen lainsäädäntöön. Vaarallisia jätteitä on valvottava tarkasti, ja niiden on kuuluttava jäljitettävyysjärjestelmän ja äärimmäisen tiukan lupajärjestelmän piiriin. Arvoisa komission jäsen, olemme samaa mieltä jätteen vaikutusten ehkäisemisen ja vähentämisen tarpeellisuudesta, mutta en voisi hyväksyä sortumista helppoon vaihtoehtoon eli jätteenpolttoon.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tarvitsemme politiikan uudelleentarkastelua vahvistaaksemme tavoitteitamme tuottaa vähemmän jätettä ja lisätä kierrätystä.

Viisiportainen hierarkia ei ehkä ole paras ratkaisu mutta edistysaskel kuitenkin. Tästä syystä olisi virhe heikentää edistystä ja yksimielisyyttä, jonka olemme saavuttaneet ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, tarkistuksilla, joilla sekoitetaan jätehierarkiaa ja tuetaan jätteenpolttoa parhaana ratkaisuna huolimatta siitä, että kyseinen menetelmä kuormittaa merkittävästi ympäristöä.

Komission lainsäädäntökehys on riittämätön. Tarvitsemme kunnianhimoisempia kierrätystavoitteita, lisäkannustimia kansallisille viranomaisille ja paikallisviranomaisille tarvittavan infrastruktuurin kehittämiseen, jotta emme päädy tukemaan jätteenpolttoa muiden toimien laiminlyönnin seurauksena, ja tiukempaa vaarallisia jätteitä koskevaa politiikkaa. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin toimia jätteen syntymisen ehkäisemisen tukemiseksi.

Kansalaisten tietoisuuden lisääminen kierrätyksestä ei riitä. Meidän on tuettava uusien poliittisten toimien kehittämistä jätteen asteittaiseksi vähentämiseksi ja edistettävä sellaisia tuotteita koskevaa tutkimusta, joita on helpompi hyödyntää, kierrättää ja käyttää muihin tarkoituksiin.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisten kuluttajien elämäntapa tuottaa yhä enemmän jätettä, ja tästä syystä kierrätystä koskevat ehdotukset ovat yksi tärkeä osatekijä jätteen syntymisen ehkäisemisessä. Eri jätevirtoja koskevan monimutkaisen lainsäädännön ja direktiiviin sisältyvien eri kierrätysmenetelmien täytäntöönpano on kuitenkin vaikea tehtävä erityisesti paikalliselimille ja pienille yrityksille. Ongelmaa ei ratkaista myöskään erittäin laajamittaisella kertomusten laadinnalla. Uusien jäsenvaltioiden köyhemmät paikalliselimet, joilta puuttuu kokemusta jätteen lajittelusta ja rahoitusta, eivät ehkä selviydy siitä. Direktiivin säännösten noudattamatta jättämisestä jäsenvaltioille määrättävät yleisluonteiset sakot köyhdyttävät entisestään paikallishallintoa sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikä tarkoittaa viime kädessä sitä, että ympäristötavoitteiden toteuttamiseen on käytettävissä yhä vähemmän varoja.

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Jackson, hyvä jäsen Blokland, suuret kiitokset hyvästä työstänne. Komissio on mielestäni laatinut hyvän kertomuksen, jonka tarkoituksena on tehdä selväksi, että jätepolitiikassamme on tulevaisuudessa oltava kyse voimavaroista, sillä ellemme tarkastele jätettä tästä näkökulmasta, lapsemme esittävät meille jonakin päivänä hyvin kiusallisia kysymyksiä siitä, mitä olemme tehneet tämän vuosisadan voimavaroille. Tästä syystä komissio on oikeassa keskittyessään hyvin voimakkaasti vanhaan direktiiviin sisältyvien epämääräisten oikeudellisten käsitteiden määrittelemiseen ja määritellessään viimeinkin selvästi sen, mitä jätteestä huolehtimisella tarkoitetaan. Olen iloinen, että jätteen käytössä energialähteenä on sitouduttu korkean energiatehokkuuden saavuttamiseen. Muun muassa autoille ja jääkaapeille asettamiemme vaatimusten pitäisi nimittäin koskea myös jätteenpolttolaitoksia. Tämä on varmasti yksi esimerkki "sääntelyn parantamisen" periaatteesta.

Pidän valiokunnan hyväksymää hierarkiaa edistysaskeleena. Saanen huomauttaa vihreän ryhmän hyville ystävillemme, että kyseessä on viisiportainen asteikko, jota ei ole kuitenkaan tarkoitus valaa betoniin vaan joka myös mahdollista vastavuoroisen joustavuuden. Kun paperia on kierrätetty seitsemän tai kahdeksan kertaa, senkin on jossakin vaiheessa päädyttävä asianmukaiseen uudelleenkäsittely- tai jätteenpolttolaitokseen.

Pidän omavaraisuudesta esitettyjä huomautuksia todellakin hyvin huolestuttavina. EU:ssa on nyt muodissa käyttää omavaraisuutta keinona suojella kunnallisia yrityksiä. Tarvitsemme kuitenkin yhtä lailla sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä että kunnallisia yrityksiä kilpailemaan näillä markkinoilla. On hyvä asia, jos onnistumme tässä. Arvoisa komission jäsen, olen hyvin kiitollinen teille lupauksestanne ryhtyä tarmokkaisiin toimiin Euroopan unionin ulkopuolelle suuntautuvaa laitonta vientiä vastaan, ja tämän lupauksen täyttämistä on seurattava tiiviisti.

Saanen puheenvuoroni päätteeksi todeta – ja osoitan sanani jäsen Jacksonille – pahoittelevani sitä, ettemme kyenneet löytämään yhteistä nimittäjää kaatopaikalle sijoittamista koskevan kiellon purkamisen osalta. Parasta olisi, jos kaatopaikat voitaisiin kutakuinkin sulkea, koska silloin kierrätys pääsisi todella vauhtiin.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan aloittaa onnittelemalla esittelijöitä, jäsen Jacksonia ja jäsen Bloklandia, erinomaisesta työstä.

EU:ssa 49 prosenttia kotitalousjätteestä sijoitetaan kaatopaikoille, 18 prosenttia poltetaan ja vain 33 prosenttia kierrätetään tai kompostoidaan. Euroopan ympäristövirasto ennustaa, että paperi-, lasi- ja muovijätteen määrä kasvaa noin 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tätä taustaa vasten tarkistetun jätepuitedirektiivin olisi autettava vähentämään jätehuollon ympäristövaikutuksia ja sosioekonomisia vaikutuksia ottamalla huomioon tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren ja asettamalla etusijalle ihmisten terveyden suojelun.

Jätteen vähentäminen, ehkäiseminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys tulisi asettaa etusijalle. Komission on näytettävä esimerkkiä laatimalla jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeva toimintasuunnitelma, joka voisi toimia tiedonlähteenä jäsenvaltioille näiden laatiessa omia vastaavia ohjelmiaan. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia syntyvän jätteen määrän vakiinnuttamiseksi vuoteen 2012 mennessä. Tämä edellyttää sitä, että valmistajat ja maahantuojat ottavat suuremman vastuun tuotteidensa markkinoille saattamisesta syntyvästä jätteestä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

Teemakohtaisessa strategiassa viitataan käsitteiden selventämisen tarpeellisuuteen. Olen esittänyt tätä varten kaksi tarkistusta, joissa olen pyrkinyt selventämään jätteen hyödyntämisen ja jätteestä huolehtimisen määritelmiä; uskon parlamentin hyväksyvän ne. Vaarallisista jätteistä totean, että parlamentti hyväksyi äskettäin REACH-asetuksen. Nyt on jäsenvaltioiden tehtävä hyväksyä toimia, joita tarvitaan vaarallisten jätteiden keräämiseksi, tuottamiseksi ja kuljettamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että jätteitä varastoidaan ja käsitellään parhaissa mahdollisissa oloissa turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja kansanterveyden suojelun kannalta.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnitteluni jäsen Jacksonille erinomaisesta, joskin joiltakin osin kiistanalaisesta mietinnöstä, ja onnittelut myös jäsen Florenzille ja jäsen Bloklandille. Kuten me kaikki tiedämme, jäte on nykyajan suuri ongelma, jota vain pahentaa entisestään liioitellun kulutuskeskeinen globaali yhteiskunta, jossa elämme. Tärkein tehtävä ei siten ole selvittää, miten selviydymme parhaiten tuottamastamme jätteestä, vaan pyrkiä jo vähentämään tuottamamme jätteen määrää. Koska tilanne on mikä on, meidän on kuitenkin tultava toimeen tehokkaalla jätepuitedirektiivillä.

Ajanpuutteen vuoksi on mahdotonta käsitellä laajasti mietinnön yksittäisiä näkökohtia. Mainitsen vain kaksi seikkaa. Ensimmäinen on vilkasta keskustelua herättänyt 3 artikla. Sanon heti, että olen taipuvainen kannattamaan jäsen Jacksonin ja jäsen Florenzin tarkistusta, joka koskee kierrätyksen määritelmää. Syynä tähän ei ole se, että hyväksyisin polttamisen sinänsä, vaan se, että mielestäni on ensiarvoisen tärkeää ottaa yksi askel kerrallaan. On myös tärkeää pitää olemassa oleva kierrätysteollisuus hengissä ja toiminnassa.

Toinen huomautukseni koskee täytäntöönpanoa ja seurantaa. Me kaikki tiedämme, että monet direktiivit ovat riittävän kattavia mutta toimivat useissa tapauksissa hyvin vain paperilla. Meidän on varmistettava, että jätedirektiivin soveltamista seurataan tehokkaasti ja että direktiivi pannaan käytännössä asianmukaisesti täytäntöön. Muistakaamme, että Euroopan parlamentin antama hyvä säädös, jota sovelletaan virheellisesti jäsenvaltioissa, on huono säädös kansalaistemme kannalta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Jacksonin mietintö jätteistä ja jäsen Bloklandin mietintö kierrätyksestä ovat hyvin tärkeitä meille ja ympäristönsuojelulle. Tutkimukset, joissa tarkasteltiin biologisen jätteen uudelleenkäytöstä ei-teollisilla vuoristoalueilla syntyvää jätettä, ovat valitettavasti osoittaneet sen sisältävän raskasmetalleja. Se ei tästä syystä sovellu käytettäväksi lannoitteena. Tämä osoittaa myös, että ympäristön saastumisprosessi jatkuu. Erityisesti Itä-Euroopassa on paikkoja, joissa on varastoitu käytettyjä torjunta-aineita. Tämän jätteen jättivät jälkeensä yritykset, jotka on asetettu selvitystilaan, ja niiden käytössä olleet rakennukset ja maa-alueet ovat tuhoutuneet.

Asianmukaisesti järjestetty kierrätys ratkaisisi jossakin määrin monia näistä ongelmista. Valitettavasti parhaimmillakaan säännöksillä ei ratkaista niitä kaikkia. Tältä osin toteutettavien toimien tehokkuutta heikentävät tietämättömyys jätteen ja sen uudelleenkäytön vaarallisuudesta (kouluille ja tiedotusvälineille olisi annettava jatkuvasti tietoa tästä asiasta), jätehuollon riittämätön rahoitus erityisesti köyhissä kunnissa (tällaisten kuntien pitäisi olla oikeutettuja kansalliseen ja EU:n rahoitukseen) ja parhaiden käytäntöjen riittämätön vaihto alalla.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, on parasta ehkäistä jätteen syntymistä. Kun jätettä kuitenkin syntyy, sitä on ensin käytettävä uudelleen tai kierrätettävä. Vasta kun kaikki muut mahdollisuudet on käytetty, jäte olisi hävitettävä. Pelkään kuitenkin, että olemme nyt ottamassa jätepolitiikassa askeleen taaksepäin, kun aikomuksenamme on kannustaa jätteenpolttoa eikä hierarkkista lähestymistapaa jätteen kierrätykseen. Olisi todellakin erittäin huono ennusmerkki, jos emme onnistu tekemään selväksi haluamme luoda yhteiskunta, jossa ehkäistään jätteen syntymistä ja kierrätetään jätettä, ja pyrimme sen sijaan tekemään jätteenpoltosta arvostettua ja sosiaalisesti hyväksyttävää. Se olisi myös karhunpalvelus ilmastonsuojelulle, sillä tiedämme tämän käytännön olevan haitallinen ilmastolle.

Meidän on näin ollen korjattava tämä seikka äänestyksessä niin, ettei siitä voi erehtyä. Jätteenpolttoa ei saa tulkita energian uudelleen tuottamiseksi, minkä lisäksi EU tarvitsee aivan ehdottomasti oman materiaali- ja tuotevirtaa koskevan politiikan. Toivon myös, että onnistumme määrittämään selkeästi tavoitteet jätteen syntymisen ehkäisemiselle ja kierrättämiselle, sillä vain näin voimme tehdä selväksi, että olemme ottaneet uuden suunnan ja asettaneet uusia tavoitteita jätepolitiikassa.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät esittelijät, jäte on kasvava ongelma EU:ssa ja sen ulkopuolella. Olemme vaarassa hukkua vähitellen omiin jätteisiimme. Meidän on siten korkea aika ryhtyä ankariin toimenpiteisiin jätteen suhteen ennen kuin kirjaimellisesti uppoamme siihen korviamme myöten. Tältä osin on tärkeää pitää mielessä, että jätteestä on nyt tullut kaupankäynnin väline, jolla on kaiken lisäksi omat kielteiset vaikutuksensa. Fyysisten tarkastusten perusteella kolmasosa erittäin tuottoisista jätekuljetuksista on laittomia. Näin ollen tarvitaan uutta, tiukkaa politiikkaa, mutta meidän on valittava oikeat menetelmät. Jätteen vähentäminen, uudelleenkäyttö ja kierrättäminen ovat kaikki kestävän kehityksen mukaisia vaihtoehtoja, kun taas voimakas investoiminen polttolaitoksiin, mitä jäsen Jackson ehdottaa, on aivan väärä tie sekä ilmastokysymyksen että luonnonvarojemme säilyttämisen näkökulmasta. Järkevällä jätepolitiikalla on ratkaistava ongelmia eikä todellakaan luotava uusia.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, esitellessäni hetki sitten ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta mietintöni jätestrategiasta huomautin, että jätepuitedirektiiviä tarkistettaessa on tärkeää noudattaa tiukasti päätöslauselmaan sisältyviä perusperiaatteita. Tarkoitin tällä sitä, ettei meidän pitäisi ottaa käyttöön uutta hämmentävää käsitettä, josta käytetään nimitystä sivutuote, eikä luokitella jätteenpolttoa liian helposti hyödyntämiseksi. On sanomattakin selvää, etten halua tarkistuksen 57 johtavan kaikenlaisten polttolaitosten välittömään sulkemiseen pakkokeinoin. Katson kuitenkin, että tarkistukseen 57 sisältyvä ajatus sisällyttää energiatehokkuuskriteerit toimilupaan voi olla hyvin hyödyllinen sekä ympäristön että ilmaston kannalta. Kannatankin tämän ajatuksen hyväksymistä, jotta sitä voidaan kehittää ja parantaa.

Tuen lisäksi lämpimästi ehdotuksia jätteen sijoittamista koskevista kielloista, uudelleenkäytettävästä ja kierrätettävästä jätteestä sekä eloperäisen jätteen kompostoinnin edistämisestä.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, komission teemakohtaista strategiaa käsittelevässä asiakirjassa yksilöidään tarkasti ongelmat. Näitä ovat muun muassa alati kasvavat jätemäärät, jätteen syntymisen ehkäisemistä ja kierrättämistä koskevien mahdollisuuksien puutteellinen hyödyntäminen ja laittomien rajatylittävien jätekuljetusten lisääntyminen. Kuten aina, Brysselin vastauksena näyttää kuitenkin olevan lainsäädännön lisääminen. Eikö olisi järkevämpää tarkastella uudelleen olemassa olevia säädöksiä ja tehdä niistä toimivia ennen uuden lainsäädännön antamista? Jos lainsäädännön täytäntöönpanossa on puutteita, jos jäteongelman ratkaisemiseen on erilaisia lähestymistapoja ja jos säädöksen nykyinen sanamuoto aiheuttaa erilaisia tulkintoja, mitä hyötyä on antaa uusia säädöksiä parantamatta ensin olemassa olevaa lainsäädäntöä ja varmistamatta sen täytäntöönpanoa? Euroopan parlamentti ja komissio puhuvat paljon sääntelyn yksinkertaistamisesta, mutta tässä suhteessa on suoraan sanottuna tapahtunut toistaiseksi vain vähän sellaista, jolla olisi merkitystä.

Samaan tapaan laittomien rajatylittävien jätekuljetusten osalta on ensiarvoisen tärkeää, että jätteen lähde tunnistetaan ja että saastuttaja maksaa -periaatetta noudatetaan tiukasti. Vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa kärsitään naapurimme Irlannin tasavallan laittomasta jätteiden sijoittamisesta. Irlanti voi tehdä ja sen on tehtävä enemmän pysäyttääkseen nämä laittomat kuljetukset, minkä lisäksi sen on korvattava aiheutuneet vahingot.

Lopuksi totean, että EU:ssa tuotettujen jätteiden vienti käsiteltäviksi kehitysmaihin, joissa menetelmät eivät ole läheskään yhtä kestäviä kuin EU:ssa käytettävät menetelmät, on asia, jota meidän on mielestäni todellakin tarkasteltava. Lisäksi tästä viennistä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt tekevät siitä käytännön, joka pitäisi muuttaa täysin.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla lämpimästi kollegaamme Jacksonia erittäin hyvästä työstä, joka ilmentää hänen suurta asiantuntemustaan jätehuollon arkaluonteisessa kysymyksessä.

Olen melko tyytyväinen viisiportaiseen strategiaan tehtyyn selvennykseen. Kaikkein tärkeintä on jätteen syntymisen ehkäiseminen, jonka olennaisena osana on syntyvän jätteen määrän vähentäminen ja joka todella edellyttää huomattavia toimia, sekä kierrätys. Kaikkea ei kuitenkaan voida kierrättää. Tarvittavia markkinoita ei ole edelleenkään olemassa. Jätteen hyödyntäminen on siten välttämätöntä muiden ratkaisujen puuttuessa, mutta sen on oltava hyvin energiatehokasta.

Tämän hierarkian on oltava pääperiaate, johon on kuitenkin sisällyttävä monia parametreja, etenkin paikallisia parametreja. On näet tärkeää sallia jonkinasteinen joustavuus vaihtelemalla painopistealueita tarvittaessa käytännön näkökohtien ja jätehuollon menetelmiltä edellytettävän täydentävyyden mukaisesti.

Tältä osin pidän myös myönteisenä toisaalta tuottajan vastuu -periaatteen ja toisaalta vaarallisille jätteille asetettavien valvonta- ja jäljitettävyysvaatimusten sisällyttämistä mietintöön. Nämä vaatimukset käsittävät myös säännökset, jotka koskevat käsittelylaitoksilta edellytettävien lupien myöntämistä ja jätekuljetusten tarkastuksia.

Sivutuotteita koskevien tarkistusten osalta vastustan jyrkästi määritelmää, jossa tietyntyyppiset jätteet vapautettaisiin ympäristövelvoitteista. Määritelmä mahdollistaisi sivutuotteiksi katsottavien jätetyyppien vapauttamisen jätelainsäädännöstä sekä jäljitettävyyttä ja kuljetuslupaa koskevista vaatimuksista tai, tietyissä tapauksissa, tavaroihin sovellettavasta REACH-lainsäädännöstä.

Meillä on siten syytä pelätä, että valmistus- ja kemianteollisuuden tuottamat tietyntyyppiset, poltettavaksi kelpaavat jätteet, kuten korvaavat polttoaineet, jotka katsotaan nyt vaarallisiksi jätteiksi, täyttävät vaivatta ehdotetut sivutuotteiden määritelmät, joita ei ole lievennetty muilla kriteereillä. Tämä on minusta erityisen vaarallista, koska silloin on uhkana, että kaikki nämä kriteerit täyttävät jätevirrat luokitellaan uudelleen.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää molempia esittelijöitä. He ovat kumpikin tehneet erinomaista työtä käsitellessään tätä monitahoista kysymystä.

Jätevuoremme jatkaa kasvuaan, ja tätä suuntausta vastaan on tietysti ponnisteltava voimakkaasti. Meidän on nimittäin edettävä kohti jätteetöntä maailmaa, jossa kaikki käytetyt tuotteet ja pakkausmateriaalit muodostavat raaka-aineita uusille tuotteille, jossa raaka-aineet eivät menetä arvoaan ja jossa kierrätys ei ole sama asia kuin käyttö vaatimattomammissa sovelluksissa. Uusi puitedirektiivi on oikeansuuntainen. Jätehierarkian mukaisesti meidän on ensin ehkäistävä jätteen syntymistä, ja jos jätettä syntyy, meidän on keskityttävä sen uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen – tässä järjestyksessä. Tällä hetkellä 34 prosenttia jätteestä kierrätetään, ja tätä osuutta täytyy ja todellakin voidaan nostaa.

Pidän tärkeinä kahta asiaa, joista ensimmäinen on tuottajan vastuu. Tuottajille on annettava enemmän vastuuta jätteen syntymisen ehkäisemisessä ja käsittelyssä. Niiden on sitouduttava uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Tuottajan vastuuta on edelleen kehitettävä, mikä voi esimerkiksi tarkoittaa velvollisuutta ottaa tuotepakkaus takaisin.

Toiseksi jätteetön maailma on valitettavasti vielä hyvin kaukana. Jätettä syntyy edelleen kierrätyksestä ja jätteen syntymisen ehkäisemisestä huolimatta, ja meidän on käytettävä jätettä mahdollisimman tehokkaasti. Ikävä tosiasia on, että 50 prosenttia Euroopan unionissa syntyvästä jätteestä sijoitetaan edelleen kaatopaikoille, vaikka se on poikkeuksetta tehotonta. Tästä on todella tultava loppu. Jätteenpoltto on joka tapauksessa tehokkaampi tapa huolehtia jätteestä kuin kaatopaikalle sijoittaminen. Nykyaikaiset jätteenpolttolaitokset voivat hyödyntää jätettä tuottamalla siitä energiaa. Valintaa ei siten tehdä kierrätyksen tai jätteenpolton välillä. Meidän on pyrittävä kierrättämään jätettä kaikin mahdollisin tavoin. Jätteen sataprosenttista kierrättämistä on kuitenkin mahdotonta saavuttaa parin seuraavan vuoden aikana, joten valinta on tehtävä kaatopaikalle sijoittamisen ja polttamisen välillä. Tällöin on parempi valita polttaminen yhdistettynä energian hyödyntämiseen. Jos tämä tapahtuu hyvin tehokkaasti, pystymme joka tapauksessa vähentämään merkittävästi hiilidioksidipäästöjä.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän minuutin puheaikani esittämällä neljä lyhyttä huomautusta.

Ensinnäkin tuen viisiportaista jätehierarkiaa, mutta siitä pitäisi joustaa vain tapauskohtaisesti, sillä muuten on vaarana, että tämä lähestymistapa saattaa tarkoittaa samanaikaisesti kaikkea ja ei mitään.

Toiseksi olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että meidän olisi käytettävä komitologiamenettelyä vain teknisiin mukautuksiin ja siirryttävä yhteispäätösmenettelyyn 5, 11 ja 21 artiklan yhteydessä.

Kolmanneksi katson, ettei jätteenpolttoa pitäisi luokitella uudelleen hyödyntämiseksi vaan että sen pitäisi säilyä huolehtimisena. Luokittelemalla jätteenpoltto hyödyntämiseksi heikennettäisiin jätteen syntymisen ehkäisemisen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen periaatetta. Tämä ei kuitenkaan saa sokaista meitä siltä tosiasialta, että dioksiineja tuottavat myös monet muut lähteet, esimerkiksi grillit, ilotulitteet ja ulkoilmassa tapahtuva polttaminen.

Totean lopuksi kollegalleni Allisterille – jottei parlamentin jäseniä johdettaisi harhaan – että kun kyse on jätteiden laittomasta rajatylittävästä sijoittamisesta Irlannissa, se toimii kumpaankin suuntaan. Laiton jätteiden sijoittaminen ei tunne rajoja, eikä se ole todellakaan yksisuuntaista liikennettä. Suurempaa valppautta tarvitaan rajan molemmin puolin.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Dimas, kaikki parlamentin poliittiset ryhmät kokoontuvat käsittelemään pientä mutta tärkeää ongelmaa, nimittäin ruoantähteiden kierrätystä. Meillä Saksassa on järjestelmä, jossa tähteet steriloidaan 133 asteessa, jolloin BSE:tä ja muita tauteja aiheuttavat mikrobit kuolevat ja ruoantähteitä voidaan käyttää eläinten ruokinnassa.

Kun asetus 1774 hyväksyttiin vuonna 2002, kestävä ratkaisu rehuongelmaan näillä ehdoilla hylättiin viidellä äänellä. Komissio määräsi neljävuotisen siirtymäkauden, jonka aikana sen oli tarkoitus esittää ehdotuksensa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Komissio on tällä välin tarkistanut järjestelmää. Yksikään teistä ei ole vastustanut sitä, sillä järjestelmää pidetään turvallisena. Katsomme näin ollen, että järjestelmä on tähän direktiiviin sisältyvän kierrätysajatuksen mukainen. Pyydämme komissiota suhtautumaan tähän muutokseen myönteisesti ja antamaan meille mahdollisuuden käyttää ruoantähteiden uudelleenkäsittelyprosessia Saksassa ja muissa jäsenvaltioissa, joissa on jossakin määrin kehitetty vastaavia järjestelmiä, eläinten ja ympäristön hyväksi.

  Jacky Henin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olkaamme tyytyväisiä siihen, että parlamentti esittää jätteen kierrättämisestä rohkeampia ehdotuksia kuin komissio.

Mitä voimme kuitenkaan odottaa komissiolta, jonka politiikkana on järjestelmällisesti uhrata eurooppalaisten yleinen etu monikansallisten yritysten osakkeenomistajien yksittäisten etujen vuoksi?

Jätteen ympäristöperusteista polkumyyntiä on torjuttava EU:n sisä- ja ulkopuolella. Tämän olisi lisäksi oltava yksi keskeinen näkökohta komission jäsenen Mandelsonin neuvotteluvaltuutuksessa WTO:ssa. Kyse ei ole vain maapallon suojelemisesta vaan myös siitä, että torjutaan yritysten uudelleensijoittautumista, joka on seurausta ympäristöä koskevien perussääntöjen rikkomisesta. Kaikki EU:ssa syntyvä jäte, myös eurooppalaisten yritysten rahtaamien alusten tuottama jäte, on käsiteltävä EU:n maaperällä teollisuudenaloilla, jotka luovat työpaikkoja. Kansallisten viranomaisten on kannettava vastuu tästä.

Afrikkaa, Intiaa ja Aasiaa ei saa enää kohdella EU:n jäteastioina. Paikallisviranomaiset ovat pystyneet ennakoimaan, näyttämään esimerkkiä ja innovoimaan. Todisteena tästä ovat metanoinnin "mallilaitos" ja monialainen jätteen hyödyntämisprosessi hallintoalueella, johon kotikaupunkini kuuluu.

Nämä esimerkilliset saavutukset EU:ssa ovat valitettavasti kokonaan paikallisten veronmaksajien ja vain vähän tai ei lainkaan EU:n ja valmistajien ansiota. Olisi hyödyllistä ottaa tämä huomioon ja antaa apua niille, joilla on vähemmän mahdollisuuksia kuin muilla.

  Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on yksi harvoista tapauksista, joissa parlamenttia pyydetään antamaan todellista lainsäädäntöä osana yhteispäätösmenettelyä. Jäsen Jackson on laatinut mietinnön asianmukaisesti. Parlamentti ei kuitenkaan tyytynyt tähän vaan heittää peliin myös jäsen Bloklandin valiokunta-aloitteisen mietinnön, jolla ei ole lainsäädännöllistä merkitystä ja jonka aihe on silkkaa haaskausta!

Miten paljon paperia tuhlattiinkaan mietinnön tulostamisessa? Saan kuitenkin ainakin mahdollisuuden huomauttaa, missä suhteessa Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue ja konservatiivipuolue eroavat toisistaan. Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen edustajana Euroopan parlamentissa voin puolustaa kotimaatani myös silloin, kun minun on oltava eri mieltä ryhmääni kuuluvan kollegan kanssa. Katson, että kotimaani kykenee huolehtimaan jäteasioista ja on vastuussa niistä ja että sillä on oltava vapaus panna täytäntöön omaa lainsäädäntöään. Brittiläisillä konservatiiveilla ei ole vapautta kritisoida EU:n innokkaita kannattajia omassa ryhmässään, Euroopan kansanpuolueen ryhmässä – josta heidän johtajansakin lupasi lähteä. Tämä on jo kyllin paha asia. Vieläkin pahempaa on kuitenkin se, että konservatiivit jopa laativat Euroopan kansanpuolueen EU:ta voimakkaasti tukevat mietinnöt heidän puolestaan. Kuunnelkaa jäsen Jacksonia, kun hän toteaa, että teidän on ehdottomasti vastustettava jäsenvaltioiden ja komission pyrkimyksiä säilyttää komitologiamenettelyn soveltamisala ennallaan. Olen tietysti samaa mieltä hänen kanssaan komission osalta, mutta jäsenvaltiot? Brittiläinen konservatiivi puhumassa jäsenvaltioiden päättäväisestä vastustamisesta? Brittiläiset konservatiivit ovat näyttäneet todelliset kasvonsa. Jäsen Jacksonin aviomieshän loikkasi työväenpuolueeseen. Tätä nykyä he ovat todennäköisesti liian EU-myönteisiä jopa hänelle.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, mielestäni Jackson ansaitsee suuret kiitokset vaikeasta tehtävästä. Jäte osoittaa hyvin sen, kuinka ympäristöystävällisyys voi joskus olla hyvin eri asia teoriassa kuin käytännössä.

On korkea aika selkiyttää, yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa yhteisön jätelainsäädäntöä. Liian usein olemme nähneet tilanteita, joissa EU:n tuomioistuin on viime kädessä määrittänyt, mikä on jätettä tai miten sitä tulee käsitellä. Tarvitsemme nyt selkeät ja toimivat kriteerit ja ohjeet, jotta myös jätelainsäädäntömme voisi tukea Lissabonissa sovittua tavoitettamme taaten samalla alan toimijoille ennustettavan toimintaympäristön.

Jätteen syntymistä on ehkäistävä sekä määrällisesti että laadullisesti. On kyettävä määrittelemään sivutuotteet sekä se, milloin jäte ei enää ole jätettä, jotta vähentäisimme mahdollisimman paljon neitseellisen materiaalin käyttämistä. Samanaikaisesti on lisättävä mahdollisuuksia jätteeksi määritellyn materiaalin hyödyntämiseen, niin että hävitettäväksi joutuvan jätteen määrä on mahdollisimman pieni.

Siksi huoleni on suuri, sillä ympäristövaliokunnan kompromissien sävyttämä mietintö, jossa laadusta on samanaikaisesti tingitty, ei kykene vastaamaan annettuun tavoitteeseen. Esimerkiksi johdanto-osan kappale, jossa kaikki sivutuotteet lähtökohtaisesti katsotaan jätteeksi silloin kun lainsäädännöstä ei löydy tapauskohtaisia selkeitä kriteereitä, olisi yhteisöllemme katastrofaalinen. Käytännössä, vaikka sivutuotteena syntyvät aine tai materiaali olisi kuinka elintärkeä ja hyödyllinen esimerkiksi lisätuotannossa tai uudelleenkäytössä, tulkittaisiin se aina varmuuden vuoksi jätteeksi tai jätelain piiriin kuuluvaksi. Totuus kuitenkin on, että teollisessa toiminnassa syntyy suuria määriä materiaalia, jonka tarkka koostumus tunnetaan ja joka voitaisiin jo alkulähteellä pitää erillisenä jakeena muusta jätevirrasta. Näin sen hyödyntäminen olisi helppoa ja riskit täysin hallittavissa ja energiaa säästyisi.

Samoin tiukka jätehierarkia, josta nyt voi poiketa vain tapauskohtaisen elinkaariarvion ja kustannushyötyanalyysin jälkeen, olisi lainsäädäntö, jota emme jätehuoltomme toimivuuden ja kilpailukyvyn kannalta voi millään perustella. Näin toimiminen vain hidastaa toimintaa tuoden mukanaan valtavat määrät tarpeetonta byrokratiaa. Juuri näiden kahden esimerkin kaltaisia kömmähdyksiä meidän on nyt vältettävä. Olen luottavainen, että kollega Florenzin johdolla yhteistyössä tekemillämme tarkistuksilla parlamentti voi korjata näitä kompromissien mukanaan tuomia ongelmia.

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, mielestäni ympäristövaliokunta sai kompromissien kautta erinomaisen hyvän tuloksen jätelainsäädännöstä, ja toivon, että tämä työ, mitä ympäristövaliokunnassa tehtiin, saisi kannatusta myös täällä salissa.

Valiokunnan suuri enemmistö tuki sitä, että viisiportaisen sitovan jätehierarkian on tulevaisuudessakin oltava EU:n jätepolitiikan kulmakivi. Hierarkian tärkein osa on jätemäärän vähentäminen. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan selkeät ja jäsenvaltioita sitovat EU:n tason tavoitteet jätemäärien vähentämiseksi ja uudelleenkäytön ja kierrätyksen lisäämiseksi.

Tarvitaan myös elämäntapamme uudelleenarviointia. Tuotanto- ja kulutustavoissa on siirryttävä kestävyyteen nykyisen kertakäyttökulttuurin sijaan. Täällä on sanottu, että jätemäärät koko ajan kasvavat ja kasvavat. Niinhän ne tekevätkin, mutta esimerkiksi Suomessa on jo onnistuttu siinä, että kotitalousjätteitten määrä on kyetty vakiinnuttamaan. Mutta meidän on todellakin tehtävä nyt työtä sen eteen, että jätemäärät saadaan laskemaan.

Jätehierarkia on meille se keskeinen asia, mutta silloin kun voidaan elinkaariajattelun perusteella selkeitten ympäristökriteerien mukaisesti todistaa, että toisenlainen toimenpide on järkevä, tässä asiassa voidaan joustaa. Jätteen polttaminen ei voi olla vaihtoehto muulle kuin kaatopaikkasijoittamiselle, ja silloinkin on luonnollisesti päästöjä koskevien kriteerien oltava voimassa.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Hyvät parlamentin jäsenet, mitä urbanisoituneempi yhteiskunnasta tulee, sitä enemmän jätettä syntyy ja sitä suurempia ongelmia jätehuoltoon liittyy. Jätteen määrä on valtava. Tämä todellisuus on siten osoitus jätelainsäädännön ajankohtaisuudesta EU:ssa ja tarpeesta lisätä kansalaisten tietoisuutta jätehuollosta. Tuen komission aloitetta tarkistaa jätepuitedirektiiviä sen yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi.

Direktiivin 29–31 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille uusia vaatimuksia, jotka koskevat jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien kansallisten ohjelmien laatimista. On hyvin tärkeää, että jätekysymykseen kiinnitetään enemmän huomiota paitsi EU:n tasolla myös kansallisella tasolla. Vaatimus laatia yleinen jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeva ohjelma kaikentyyppisille jätteille on kuitenkin vaikea toteuttaa, koska jätevirtoja on erilaisia ja mahdollisuudet soveltaa ehkäiseviä toimia vaihtelevat. Olisi tarkoituksenmukaisempaa laatia suuntaviivat jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien kansallisten ohjelmien laatimiselle ja ensisijaisen toiminnan kohdistamiselle tietyntyyppisiin jätteisiin, samalla kun jäsenvaltioille jätetään oikeus päättää itse, mitkä muut jätetyypit kuuluvat edellä mainittujen ohjelmien piiriin.

  Umberto Guidoni (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin on viimeinkin hankittava uudet välineet jätteen syntymisen rajoittamiseksi edistämällä uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä, jotta vähennetään jätteen kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Ilman erityisiä, EU:n laajuisia kierrätystavoitteita jäsenvaltiot, jotka eivät ole kehittäneet kierrätysteknologiaa, pyrkivät saavuttamaan kaatopaikkojensa vähentämistä koskevat tavoitteet suosimalla jätteenpolttolaitoksia ja jättämällä huomiotta ympäristöystävällisemmät toimet.

Tätä ei pystytä estämään viisiportaisen hierarkian periaatteella sinänsä, joten meidän on otettava tavoitteeksi kierrättää ainakin 50 prosenttia biohajoavasta jätteestä, edistää lajittelu- ja kierrätysjärjestelmiä ja varmistaa, ettei materiaaleja, jotka voidaan käyttää uudelleen tai kierrättää, sijoiteta kaatopaikoille tai polteta.

Jäsen Jacksonin tarkistukset, joiden mukaan talousjätteen polttolaitokset voidaan luokitella hyödyntämis- eikä huolehtimislaitoksiksi, heikentävät itse asiassa viiden ensisijaisen portaan soveltamista ja jättävät oven apposen auki yksityisille jätteenpolttoa harjoittaville yrityksille. Jos todella haluamme, että EU:sta tulee tulevaisuuden kierrätysyhteiskunta, meidän on pyrittävä ennen kaikkea ehkäisemään jätteen syntymistä, vähentämään syntyvää jätettä ja sitten kannustamaan uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) EU:n uuden jätehuoltouudistuksen päätavoitteena on vähentää merkittävästi kaatopaikoille sijoitetun jätteen määrää. Uudistuksen eri osa-alueista haluan nyt sanoa muutaman sanan jätteiden lajittelusta.

Tarkastellessamme Euroopan unionia syntyy hyvin vaihteleva kuva. EU, joka on yhtenäinen niin monessa suhteessa, on jakaantunut kahtia jätteiden lajittelussa. Johtavia jäsenvaltioita tällä alalla ovat Tanska, Alankomaat ja Saksa, joissa lajiteltavan talousjätteen osuus on noin 50 prosenttia, kun taas jäsenvaltioissa, jotka pitävät tältä osin perää, luku ylittää tuskin 2 prosenttia. Suuria eroja on samoin havaittavissa teollisuusjätteen lajittelussa. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Italiassa ja Alankomaissa, lajittelun piiriin kuuluu 80–90 prosenttia teollisuusjätteestä, kun taas toisissa jäsenvaltioissa vastaava luku yltää tuskin 10 prosenttiin.

Kotimaani Unkari on hyvä esimerkki tästä kaksinaisuudesta. Talousjätteestä kierrätetään alle 2,5 prosenttia, mikä on yksi alhaisimmista osuuksista EU:n jäsenvaltioissa. Toisaalta teollisuusjätteen kierrätysaste on yli 70 prosenttia, mikä parantaa sijoitustamme.

Mistä tämä kaksinaisuus johtuu? Unkarissa teollisuuden jätteiden lajittelu tehtiin pakolliseksi muutama vuosi sitten. Tämä on pääsyy hienoon 70 prosentin tulokseen. Viranomaiset haluavat sitä vastoin ottaa talousjätteen lajittelun käyttöön vapaaehtoisuuden pohjalta luomalla jätteen lajittelusaarekkeita. Tulos puhuu puolestaan: vain 2 prosenttia kaikesta talousjätteestä lajitellaan.

Tämä esimerkki antaa uskoakseni hyvän kuvan siitä, miten tärkeää meidän on asettaa yhdenmukaiset ja sitovat vähimmäistavoitteet jätteen lajittelulle kaikissa jäsenvaltioissa sekä teollisuus- että talousjätteen osalta. Hyvät parlamentin jäsenet, lopuksi pyydän teitä uskomaan, ettei meidän tarvitse käyttää yhtä paljon aikaa jätteenpoltosta keskustelemiseen, jos onnistumme ratkaisemaan lajittelukysymyksen.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jätteen määrän lisääntyminen herättää levottomuutta, eikä mahdollisuuksia jätteen syntymisen ehkäisemiseen ja kierrättämiseen ole suinkaan hyödynnetty riittävästi. Tämän vuoksi ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta kannattaa pakollisia tavoitteita jätteen syntymisen ehkäisemiselle ja vähentämiselle sekä sitä, että tulevan eurooppalaisen jätepolitiikan on perustuttava viisiportaiseen jätehierarkiaan. Toivon, että ympäristövaliokunnassa hyväksytyt mietinnöt saavat suuren enemmistön tuen myös täysistunnossa, sillä tämä merkitsee merkittävää parannusta komission ehdotukseen nähden.

On valtavan tärkeää erottaa jatkossakin jätteestä huolehtiminen ja jätteen uudelleenkäsittely. Komission ehdotuksessa ei enää luokiteltu kotitalousjätteen ja samankaltaisten jätteiden lämpökäsittelyä jätteestä huolehtimiseksi vaan sen uudelleenkäsittelyksi, edellyttäen että polttolaitokset täyttävät tietyt energiatehokkuudelle asetetut kriteerit. Tällä lähestymistavalla olisi ollut tuhoisia vaikutuksia ympäristöperusteisen polkumyynnin muodossa koko EU:n alueella, ja se olisi merkinnyt jätematkailun selvää lisääntymistä.

Jätettä voitaisiin tulevaisuudessa kuljettaa ongelmitta ja aivan laillisesti koko EU:n alueella ja polttaa siellä, missä se on edullisinta ja ympäristölle vahingollisinta. On tärkeää, että jäsenvaltiot pystyvät käyttämään läheisyysperiaatetta, joka on nyt kirjattu yhteisön lainsäädäntöön.

Aiemmin tänään todettiin, että meidän olisi pyrittävä lähestymistapaan, johon liittyy mahdollisimman vähän byrokratiaa. Tällainen lähestymistapa ja ratkaisu olisi nähdäkseni se, että kunnat ovat myös tulevaisuudessa vastuussa yleishyödyllisten kunnallisten palvelujen tarjoamisesta ja että niillä on mahdollisuus päättää itse, miten ne täyttävät uuden jätepolitiikan vaatimukset, sillä näin paitsi minimoitaisiin byrokratia myös maksimoitaisiin demokratia.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n talous tuottaa valtavat määrät teollisuusjätettä ja yhä enemmän kotitalousjätettä. Jokainen kansalainen tuottaa keskimäärin lähes 500 kg jätettä vuosittain.

Pitkällä aikavälillä tehokkain ratkaisu jäteongelmaan on olla tuottamatta jätettä. Tuhlailevilla ja tehottomilla menetelmillämme hyödyntää luonnonvaroja on suunnaton vaikutus ympäristöön. Voimme kuitenkin torjua tätä tehokkaasti toteuttamalla ennalta ehkäiseviä toimia eli vähentämällä jätteen määrää, käyttämällä tuotteita uudelleen ja muuttamalla jätteet uudelleenkäsittelyprosessissa kierrätysraaka-aineiksi, toisin sanoen kierrättämällä.

Haluan kiinnittää huomionne äänestettävänämme olevaan mietintöön sisältyvään erityisen huomiota herättävään ehdotukseen. Ehdotus koskee niiden laitosten, joissa jätettä neutralisoidaan lämpökäsittelyn avulla, luokittelemista uudelleen hyödyntämislaitoksiksi. Jätteenpolttolaitosten uudelleenluokitus tarkoittaa, että lain silmissä jätteen kuljettamisesta poltettavaksi toiseen jäsenvaltioon tulee laillista, koska hyödynnettäväksi tarkoitetun jätteen kuljettaminen on laillista. Tämän seurauksena uusiin jäsenvaltioihin tulvii jätteitä rikkaammista jäsenvaltioista, joissa jätteenpoltto on huomattavasti kalliimpaa. EU:n rahoituksen avulla voidaan perustaa yhdeksän uutta jätteenpolttolaitosta, jotka ovat nyt suunnitteluasteella. Tämä merkitsisi EU:n varojen käyttämistä tavalla, joka on erittäin haitallinen ympäristölle ja yhteiskunnalle.

Emme voi sallia tilannetta, jossa koko EU:n alueelta tuodaan jätettä poltettavaksi useisiin köyhempiin jäsenvaltioihin, jolloin vapautuu suunnattomia määriä hiilidioksidia. Juuri tämä tehdään kuitenkin mahdolliseksi tarkistuksissa 116, 133 ja 135. Jätteenpoltto edistää ilmastonmuutosta ja saastuttaa ympäristöä. Se myös lisää riippuvuuttamme sellaisten arvokkaiden raaka-aineiden tuonnista, joita voitaisiin saada kierrättämällä. Samansuuntaisen kannan ottivat Visegrád-ryhmän neljä ympäristöministeriä toukokuussa 2006. Tästä syystä vetoan kaikkiin parlamentin jäseniin, että he ottaisivat esittämäni varaukset huomioon eivätkä äänestäisi jäteluokituksen muuttamisen puolesta.

  Dan Jørgensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, EU:ssa tuotetaan tällä hetkellä liikaa jätettä, ja jätteen määrä kasvaa valitettavasti päivä päivältä. Itse asiassa jätteen määrä kasvaa prosentuaalisesti enemmän kuin vaurautemme ja myös bruttokansantuotteemme. Olemme nyt tilanteessa, jossa jokainen eurooppalainen tuottaa keskimäärin 500 kg jätettä vuodessa. Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on puoli tonnia henkeä kohden. Kyse on tietysti valtavista määristä, ja tälle tilanteelle on tehtävä jotain. Lainsäädännön ensisijaisena tavoitteena on siten oltava jätteen määrän vähentäminen. Mielestäni on ironista, että olemme kaikki täysin samaa mieltä tavoitteista mutta että nämä tavoitteet eivät käy erityisen selvästi ilmi komission ehdotuksesta. Kannatamme siten sitovia sekä laadullisia että määrällisiä tavoitteita jätteen vähentämiselle Euroopan unionissa.

Valitettavasti komission ehdotuksessa on kuitenkin muitakin epäkohtia. Ehdotusta lukiessa paljastuu ensinnäkin, ettei siinä tehdä suurta eroa jätteen kierrättämisen ja polttamisen välillä niin kauan kuin poltettavaa jätettä käytetään energian tuottamiseen. Tämä on ehdottomasti väärin. Molempiin prosesseihin viitataan hyödyntämisenä, mutta vaikutelma pettää tässä tapauksessa, koska ympäristön näkökulmasta hyödyntäminen on paljon tehokkaampaa toisessa näistä prosesseista. Esimerkiksi muovipullon peseminen ja kierrättäminen on selvästi paljon edullisempaa ympäristön kannalta kuin sen polttaminen.

Toinen ongelma liittyy tapaan, jolla komissio on järjestänyt asiat, sillä tarvitsemme hyvin tarkkoja vaatimuksia tapauksissa, joissa meillä on velvollisuus polttaa jäte. Tämä on selvää. Näissä tapauksissa meidän on edellytettävä parhaan teknologian käyttämistä sekä energiatehokkuuden takaamiseksi että tietysti jätteenpolton mahdollisesti haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi.

Haluamme myös ehkäistä rajatylittäviä ympäristöperusteisia kuljetuksia tai ympäristöperusteista matkailua, mutta niitä ei voida ehkäistä, jos pidämme jätettä kauppatavarana.

Tiivistääkseni totean, että meidän on vähennettävä jätteen määrää ja varmistettava, että jäteongelman ratkaisemiseksi on käytössä hierarkia, jossa kierrätys on huomattavalla etusijalla jätteenpolttoon nähden.

  Horst Schnellhardt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, lämpimät onnittelut esittelijöille. Jäsen Jackson on tehnyt ratkaisevia parannuksia komission alkuperäiseen ehdotukseen. Haluan erityisesti tarkastella ehdotettua jätehuollon hierarkiaa luonnonvarojen suojelun näkökulmasta. Direktiivin tarkastelussa on siksi otettava huomioon myös energian toimitusvarmuus, joka on päivänpolttava kysymys EU:ssa tällä hetkellä. Euroopan unionin riippuvuus eri kolmansien maiden energiantoimituksista nostaa luonnonvarojen niukkuuden ja niiden suojelun keskeiseksi kysymykseksi lähes jokaisessa poliittisessa keskustelussa. Energiahuollon vakauttamiseksi olisikin annettava suuri painoarvo jätteen uudelleenkäsittelylle. Sillä ei varmastikaan taata energian toimitusvarmuutta mutta sitä edistetään ainakin jossakin määrin. Esimerkkinä tästä mainittakoon öljy. Yleisesti arvioidaan, että maailman öljyvarannot on käytetty loppuun vuoteen 2050 mennessä. Minusta on siksi vastuutonta, että jäteöljyn polttaminen EU:ssa on edelleen näin laajamittaista. Noin kolmannes voiteluaineista tuotetaan EU:ssa jäteöljyjen avulla, mikä on esimerkki sellaisesta hyvästä teknologiasta, jota pitäisi edistää tulevaisuudessa.

Joustavuus on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Paperia ei kuitenkaan voida kerätä ja käsitellä uudelleen lukemattomia kertoja, minkä vuoksi joustavuudesta esitetty tarkistus on mielestäni äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen. Oikeusvarmuuden turvaamiseksi erityisesti jätteen uudelleenkäsittelyssä on kuitenkin hyvin tärkeää, että saatettaessa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä määritellään selkeästi ja täsmällisesti, milloin aine on edelleen jätettä ja milloin siitä tulee tuote. Tältä osin lainsäädännössä ei saa olla harmaita alueita, sillä ne johtavat vain petoksiin ja epävarmuuteen, joihin meillä ei ole varaa.

Saanen lopuksi sanoa muutaman sanan kaatopaikkadirektiivin tarkistamisesta. Jätteen sijoittamista kaatopaikoille on todellakin vähennettävä, mutta on harhaanjohtavaa perustella tätä sillä, että kaatopaikoilla syntyy ympäristölle vahingollista metaania. Kyseisen ongelman hoitamiseen on kehitetty teknologiaa, ja jo nyt metaanikaasua kerätään ja muunnetaan biokaasuksi. Tämä meidän pitäisi ottaa huomioon. Kannatan lisäksi jäsen Graefe zu Baringdorfin ehdotusta elintarvikkeiden uudelleenkäsittelystä ja kehotan arvoisaa komission jäsentä harkitsemaan tätä asiaa uudelleen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Onnittelen esittelijää erityisesti kunnianhimoisesta sitoumuksesta hidastaa jätevuoren vaarallista kasvua. Ellei täyskäännöstä saada aikaan, ihmiset eivät enää hautaa jätettä, vaan jäte hautaa meidät alleen. Meidän on tullut aika opetella elämään toisin, koska aivan kuten ilmastonmuutoksenkin tapauksessa, seuraukset voivat olla vaikeasti estettävissä tai jopa kohtalokkaita.

Kuten useimmissa Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa, Liettuassa jätteen sijoittaminen kaatopaikoille on edelleen yleisin jätehuoltomenetelmä. Kunnanvaltuustoilta puuttuvat asiantuntijat ja varat, joita jätteen määrän minimoiminen, lajittelu ja kierrätys edellyttäisivät. Valtaosa kansalaisista ei ole edelleenkään valmis tukemaan edistyksellisiä jätehuoltomenetelmiä, ja oikeudellinen valvonta on puutteellista. Valmistajat ja maahantuojat yrittävät vältellä vastuuta jätteen käsittelystä.

Euroopan unioni osoittaa jatkuvasti suuria summia tämän tilanteen parantamiseen. Haluan kannustaa EU:n vanhoja jäsenvaltioita siirtämään aktiivisesti uusille tulokkaille kokemuksensa jätehuoltoon tehtävien yksityisten investointien kannustamisesta, oikeudellisen valvonnan parantamisesta ja sen selittämisestä kansalaisille, että meidän on suojeltava ympäristöä eikä katkaistava oksaa, jolla me kaikki istumme.

  Ambroise Guellec (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, epäilemättä kaikkien täällä Euroopan parlamentissa istuvien kollegojeni tavoin minäkin katson, että tarvitsemme selkeän eurooppalaisen kehyksen selvitäksemme vastuullisen jätehuollon suuresta haasteesta.

Uskon myös meidän kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että uuden eurooppalaisen jätestrategian on osoitettava, että jäte, kaikissa muodoissaan, ei ole vain saastumisen lähde, jota on vähennettävä, vaan myös mahdollinen voimavara, jota voidaan hyödyntää. Tästä syystä en epäröi tukea käynnissä olevaa prosessia ja pidän myönteisenä erinomaista työtä, jota esittelijämme on tehnyt nykyaikaistaessaan jätelainsäädäntöä, joka on muotoutunut 30 vuoden aikana.

Kuten monet jäsenet ovat myös huomauttaneet, näin ollen on ratkaisevaa saattaa selvästi voimaan viisiportainen hierarkia, jonka muodostavat alenevassa tärkeysjärjestyksessä jätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö, kierrättäminen, hyödyntäminen ja jätteestä huolehtiminen. Tämä olisi tehtävä säilyttämällä joustavuuden vähimmäistaso ja ottamalla erityisesti huomioon edellä mainittuihin eri aloihin vaikuttavat taloudelliset näkökohdat. On myös käynyt selväksi, minkä hinnan saattaisimme joutua maksamaan myöntäessämme poikkeuksia tämänkaltaisista rajoituksista, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä.

Haluan toistaa tukevani täysin tarkistuksia, joilla pyritään vahvistamaan määritelmät, etenkin ne, jotka koskevat tuottajan vastuuta, jätteen syntymisen ehkäisemistä ja sitä, milloin jäte ei ole enää jätettä. Lopuksi pidän tärkeänä, kuten monet kollegamme ovat myös huomauttaneet, vahvistaa vaarallisia jätteitä koskevaa lainsäädäntöä erityisesti vaatimalla, että vaaralliset jätteet on lajiteltava ja että niiden jäljittämiseksi on oltava luotettava tapa.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan korostaa kolmea seikkaa, minkä tarkoituksena on saada parlamentti parantamaan direktiiviä.

Ensinnäkin tarvitsemme määrälliset tavoitteet erityisesti jätteen vähentämiselle, jonka ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntamme asetti aivan oikein pitkän aikavälin tavoitteeksi. Tämä on tärkeää paitsi ympäristönsuojelun kannalta myös siitä syystä, että voimme näin vähentää raaka-ainetoimituksiin liittyvää haavoittuvuuttamme. Kuten tiedämme, raaka-aineista käydään kovaa kamppailua maailmanlaajuisesti.

Toiseksi jos jätteenpolttoa ei voida kieltää, sille on asetettava mahdollisimman tiukat rajoitukset. Kyseessä on jätteestä huolehtiminen, ei sen hyödyntäminen. Energiantuotanto on tietysti parempi vaihtoehto kuin kaatopaikalle sijoittaminen, mutta älkäämme sekoittako näitä kahta: jätteenpoltto on jätteestä huolehtimista.

Kolmanneksi meidän on vahvistettava läheisyyden ja omavaraisuuden periaatteita jätehuollossa, erityisesti jätteestä huolehtimisen eri muotojen ja jätteenpolton kohdalla. Muutoin jätekuljetukset kehittyvät tulevaisuudessa lähes hallitsemattomasti ja kasvihuonekaasupäästöjen ja ympäristöperusteisen polkumyynnin riskit kasvavat. Tosiasiahan on, etteivät parhaat käytännöt ole aina niitä halvimpia.

Läheisyysperiaatteen heikentäminen suurten jätemarkkinoiden luomiseksi hyödyttäisi asianomaisia suuria taloudellisia ryhmittymiä eikä ympäristöä. Sitä ei näin ollen voida hyväksyä.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen jäsen Jacksonille ja jäsen Bloklandille heidän hyvästä työstään. Jäte, jota EU:n 27 jäsenvaltiota tuottavat 1,3 miljardia tonnia vuodessa, on keskeinen eikä mikään vähämerkityksinen kysymys.

Tavoitteet on nähdäkseni helppo määritellä mutta vaikea saavuttaa. Jätteen syntymisen ehkäisemisen on oltava ensimmäisenä listalla, ja jos syntyvän jätteen määrä on tarkoitus vakiinnuttaa vuoteen 2012 mennessä ja saada laskemaan sen jälkeen, on toteutettava useita toimia. Näihin kuuluvat ekologista tuotesuunnittelua koskeva direktiivi, valmistajien vastuun lisääminen, vaarallisten aineiden jäljitettävyys ja tarkkaan harkittu kierrätysjärjestelmä. Jätteen kierrätys on tärkeämpää kuin sen uudelleenkäsittely, aivan kuten lääketieteessä on tärkeämpää kuntouttaa ihmisiä kuin myöntää heille työkyvyttömyyseläke. Nämä asiat käyvät täysin yksiin.

Kukin taho puolustaa henkeen ja vereen omaa näkemystään tässä asiassa. Kotimaassani kunnallisten palveluntarjoajien järjestön liikevaihto on yli 60 miljardia euroa, eikä siellä juurikaan rakasteta avointa kilpailua, jota minä pidän myönteisenä, sillä huomaan sen hyödyttävän sekä asiakkaita että ympäristöä. Meidän tarvitsee vain määrittää tämän kilpailun pääperiaatteet, ei sen yksityiskohtia. Jätteiden siirtoja on säänneltävä niihin liittyvien materiaalien ja riskien osalta. Kysymyksen siitä, kenen pitäisi hoitaa jätekuljetukset, ei tule kuulua sääntelyn piiriin.

Ajatukseni tästä aiheesta keskittyvät tuleviin tehtäviin, jotka koskevat kierrätystä ja tuotesuunnittelua. Juuri näissä EU:lla on nähdäkseni mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta teknologian ja ympäristönsuojelun aloilla.

Kannatan täysin avoimia sisämarkkinoita siinä muodossa kuin olemme niistä sopineet ympäristövaliokunnassa. On järjetöntä uskoa, että yhä useammat uudet ja entistä rajoittavammat toimet auttavat EU:ta etenemään Lissabonin strategiassa viitoitetulla tiellä. Katson myös, että kunnallisilla palveluntarjoajilla on hyvät mahdollisuudet kilpailla kasvavilla markkinoilla.

  Nikolaos Sifunakis (PSE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, ensiksi onnittelen teitä ajoneuvoja koskevasta kannasta, jonka ilmaisitte komissiossa.

Vaikka jätehuollossa on tapahtunut edistystä viime vuosina, jäsenvaltioiden välillä on edelleen valtavia eroja uudelleenkäytettävän tai kierrätettävän jätteen määrässä ja jätehuoltomenetelmissä.

Esimerkiksi kotimaassani, ja ehkä vähäisemmässä määrin muissa jäsenvaltioissa, hyvin suuri osa jätteestä päätyy valvomattomille kaatopaikoille ja uudelleenkäyttö tai kierrätys on heikosti kehittynyt.

Kuten arvoisa ystäväni, jäsen Sonik totesi aiemmin, EU:n kansalainen tuottaa tätä nykyä vuodessa keskimäärin puolitoista tonnia jätettä, josta valtaosa päätyy yleisille kaatopaikoille.

Jätteen uudelleenkäyttö ja kierrätys on erittäin vähäistä, emmekä ole tehneet paljonkaan vähentääksemme tai edes vakiinnuttaaksemme syntyvän jätteen kokonaismäärää.

Jätteen kielteisiä vaikutuksia voidaan käsitellä vain, jos laadimme kansalliset ohjelmat, joissa jätteen syntymisen ehkäiseminen asetetaan etusijalle, ja ensinnäkin vähennämme jätteen määrää. Ajatelkaapa sitä, että vuonna 2000 Kreikassa tuotettiin jätettä 4,5 miljoonaa tonnia ja 6 miljoonaa tonnia vuonna 2006.

Meidän on näin ollen luotava tavoitehierarkia, jossa asetetaan etusijalle jätteen määrän vähentäminen, uudelleenkäyttö, kierrättäminen ja hyödyntäminen ja jossa vahvistetaan erityinen, kaikille jäsenvaltioille yhteinen täytäntöönpanoaikataulu.

  András Gyürk (PPE-DE). – (HU) Unkarin näkökulmasta tämänpäiväisestä keskustelusta, jossa käsitellään jätepuitedirektiivin tarkistamista, on tullut odottamattoman merkityksellinen. Unkarin poliisi on käynnistänyt viime viikkoina oikeustoimet jätehuoltosäännösten toistuvista rikkomuksista suurten jätemäärien laittomassa kuljetuksessa ja sijoittamisessa Saksasta Unkariin. Tällainen teko rikkoo tietysti nykyisiä sääntöjä mutta korostaa samaan aikaan tehokkaiden ja EU:n laajuisten säännösten tarpeellisuutta. Näissä säännöksissä olisi otettava huomioon sitovien kierrätystavoitteiden lisäksi jäsenvaltioiden ja alueiden erilaiset valmiudet ja voimavarat.

Tämän pohjalta haluan kiinnittää huomionne kolmeen näkökohtaan parhaillaan käytävässä keskustelussa. Ensinnäkin jätehierarkian lisäksi meidän on tarkasteltava yhteiskunnallisia kustannuksia, joita aiheutuu tiettyjen jätteiden käsittelystä hierarkian eri tasoilla. Näin jätehierarkian soveltaminen voi paitsi hyödyttää ympäristöä myös edistää luonnonvarojen tehokasta hyödyntämistä ja energiariippuvuuden vähentämistä.

Toiseksi läheisyyden ja omavaraisuuden periaatteita on painotettava, koska jätteiden kuljettaminen ja erityisesti vaarallisten jätteiden määrän kasvu aiheuttavat merkittäviä ympäristöongelmia.

Kolmanneksi olisi tarkoituksenmukaista antaa jätehuoltoa koskevassa sääntelyssä sijaa markkinoiden kanssa yhteensopiville välineille. Vaikka tekniset määritelmät, esimerkiksi raja-arvot, ovat monissa tapauksissa välttämättömiä, voisimme antaa suuremman painoarvon syntyvää jätettä koskeville ulkoisille maksuille, joihin sisältyvät jätteen syntymisen taloudelliset kustannukset.

Luotan siihen, että laadittavana olevassa direktiivissä otetaan myös huomioon edellä mainitut seikat ja ettei kansalaisten tarvitse näin olla huolissaan naapurustonsa muuttumisesta kaatopaikaksi, kuten valitettavasti tapahtui äskettäin Unkarissa.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, direktiivin mukaan terminologian yhdenmukaistaminen ja jätteen määritteleminen parantaa jätehuollon tehokkuutta yhteisössä. Nykyisessä ehdotuksessa väljä terminologia on kuitenkin lisännyt tulkintaongelmia.

Direktiiviehdotukseen sisältyy esimerkiksi kierrätyksen määritelmä, jonka mukaan kierrätys on "jätteen hyödyntämistä tuotteina, materiaaleina tai aineina joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin", mutta siinä ei täsmennetä, mitä nämä "muut tarkoitukset" ovat. Ehdotuksessa ei myöskään eroteta tuotetta, josta voi tulla jätettä, materiaalista ja aineesta. Ehdotus on muotoiltu siten, että esimerkiksi terästehtaissa syntyvä teräsromu voitaisiin katsoa jätteeksi, jota ei kierrätetä lainkaan markkinoiden kautta takaisin tehtaaseen, ja se voi joutua väärinkäytösten kohteeksi.

Haluan myös kiinnittää huomiota toiseen kysymykseen, jonka kollegani ovat jo ottaneet täällä esille. Direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuvien, myös yhteiskunnallisten, kustannusten minimoiminen riippuu pitkälti kierrätysmateriaalien ja muunlaisten keräysmateriaalien tasapuolisemmasta kohtelusta ja jätehierarkian tietystä vapauttamisesta niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät ole vielä valmiita kalliiseen kierrätykseen. Meidän on kuitenkin kehitettävä tehokkaita järjestelmiä jätteiden keräämiseksi, erottamiseksi ja purkamiseksi kannustaaksemme tavallisia EU:n kansalaisia keräämään ja kierrättämään materiaaleja niiden polttamisen sijaan. En valitettavasti huomaa direktiivissä mainintaa tästä.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Ensinnäkin haluan onnitella molempia esittelijöitä, jotka ovat nähdäkseni hoitaneet merkittävää tehtävää. Edellisten puhujien tavoin minun on todettava arvostavani tapaa, jolla olemme nyt mietinnön yhteydessä luomassa hierarkian ja antamassa suurimman painoarvon jätteen syntymisen ehkäisemiselle.

Syyni puheenvuoron pyytämiseen liittyy käytännössä kahteen asiaan. Haluan mainita kaksi lempisanontaani. Ensinnäkin emme voi ottaa lääkkeitä ja juoda alkoholia samanaikaisesti. Meidän on toisin sanoen otettava huomioon, että laajentumisen myötä on syntynyt alue, joka on yhä moninaisempi mutta myös yhä haavoittuvampi. Toiseksi emme voi sanoa, että jokainen toimenpide on ollut onnistunut, potilas vain valitettavasti kuoli.

Miksi sanon näin? Kuten kollegani Gyürk aiemmin totesi, huomaan myös omassa vaalipiirissäni, että valtavia määriä jätettä ja kotitalousjätettä tuodaan Keski- ja Itä-Eurooppaan. Syynä tähän on se, että Saksassa on selkeästi paljon halvempaa hankkiutua eroon jätteestä – vaikkakin laittomasti muutamilla epärehellisillä menetelmillä höystettynä – kuin lajitella jäte paikallisesti ja kierrättää se äärimmäisen byrokraattisessa prosessissa.

Tästä syystä ensimmäinen viesti on se, että meidän on oltava varovaisia byrokratisoimisen suhteen ja pyrittävä varmistamaan, että jäte todellakin kierrätetään siellä, missä se syntyy. Toiseksi meidän on taattava, että jätteestä huolehditaan aina tehokkaasti ja että se voidaan jäljittää, koska muutoin on mahdotonta saavuttaa tuloksia. Meidän on uskoakseni myös pian otettava käyttöön rikosoikeudellisia seuraamuksia tässä asiassa, jos saastuttaja maksaa -periaate ei näytä toimivan.

En voi hyväksyä sitä, että meidän uhrien olisi osoitettava, mistä jäte on peräisin, ja vastattava jätteestä huolehtimisesta aiheutuvista kustannuksista. Käytännössä tämä sotii jokaista eurooppalaista filosofiaa ja oikeudellista periaatetta vastaan, ja meidän on ryhdyttävä toimiin pannaksemme päätepisteen tälle tilanteelle.

  Joseph Muscat (PSE). – (MT) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että meidän on keskityttävä mahdollisimman paljon ympäristöä koskevaan sääntelyyn. Katson kuitenkin, että meidän on myös kiinnitettävä enemmän huomiota näiden säännösten paikalliseen täytäntöönpanoon. Arvoisa komission jäsen, olette hyvin tietoinen siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu Maltassa, jossa tehtiin kaiken järjen tai logiikan vastaisesti päätös rakentaa yksi valtavan suuri kierrätyslaitos alueellisen ratkaisun valitsemisen sijaan. Tämä toiminta on täysin kiistatta osoittanut, että tapa, jolla kyseinen päätös tehtiin, on kaikkien sääntöjen vastainen, kun kyse on asianmukaisten ja avoimien kuulemismenettelyjen käyttöä koskevien päätösten tekemisestä. Riittänee kun sanon, että kun niin kutsuttu luettelo vaihtoehtoisista sijoituspaikoista laadittiin, yksikään siinä mainituista paikoista ei ollut riittävän suuri kierrätyslaitoksen sijoittamiseen, ja valittu laitostyyppi oli siten juuri sopivasti se, jota hallitus kannatti. Suunnittelua koskevia säännöksiä, joita valvotaan erittäin innokkaasti yksittäisten heikkojen kansalaisten kohdalla, pidettiin pilkkana siinä määrin, että jopa Maltan oikeusasiamiehen oli puututtava asiaan. Arvoisa komission jäsen, pian sen jälkeen, kun olitte tavannut paikallisia asukkaita, viranomaiset kiihdyttivät tahtia mahdollisimman paljon pyrkimyksenään saada tämä asia lopullisesti päätökseen heille parhaiten sopivalla tavalla. Olemme kiitollisia siitä, että komissio tutkii tapausta. Meidän on kuitenkin nyt toimittava mahdollisimman nopeasti ja näin osoitettava, että Euroopan unioni pystyy varmistamaan, että sen säädökset pannaan paikallisella tasolla täytäntöön parhaalla mahdollisella tavalla. Kiitoksia.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Jacksonia ja jäsen Bloklandia erinomaisesta työstä, jota he ovat tehneet. Pyytäisin kuitenkin komissiota tukemaan meitä kahdessa asiassa, jotka ovat erityisen tärkeitä kotimaalleni Itävallalle ja myös Saksalle. Toinen on ruokajäte: se steriloidaan erityisessä käsittelyprosessissa, jossa jäte kuumennetaan yli 130 asteeseen, minkä jälkeen sitä voidaan käyttää uudelleen sikojen ruokinnassa. Pidämme tätä asiaa suunnattoman tärkeänä. Se myös kuvastaa jätehuollon kiertokulkuun perustuvaa toiminta-ajatusta, koska ravintoketjussa syntyvä jäte, jota ihminen ei tarvitse, voidaan steriloida ja käyttää sen jälkeen hyödyksi eläinten ruokinnassa.

Toinen on biojäte. Myös tältä osin haluan pyytää komissiota noudattamaan muutamien sellaisten jäsenvaltioiden esimerkkiä, joilla on erittäin pitkälle kehittyneet ja hyvin toimivat järjestelmät biojätteen käsittelyä varten, ja esittämään nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen lisäksi ehdotuksen biojätteestä. Komission olisi myös suhtauduttava myönteisesti erityisesti ryhmämme esittämiin tarkistuksiin.

Yleisesti ottaen lähestymme nyt yhtä keskeistä kysymystä hyvinvointiyhteiskunnassamme. Meidän on nimittäin viimeinkin onnistuttava erottamaan yleisesti toivottu talouskasvu jätteen määrän kasvusta sekä suhteellisesti että absoluuttisesti. Emme voi hyväksyä sitä, että jätevuori kasvaa jatkuvasti, minkä seurauksena tunnemme olevamme rikkaampia. Jätteen määrä on vakiinnutettava viimeistään vuoteen 2012 mennessä, kuten on suunniteltu.

Pidän ehdotettuja toimia – myös pakollista hierarkiaa, josta voidaan poiketa vain, jos elinkaarianalyysit selvästi osoittavat sen olevan perusteltua – oikeana tapana edetä asiassa. Katson kuitenkin, että jäsenvaltioiden on saatettava nämä toimet osaksi kansallista lainsäädäntöään oikealla tavalla ja että komission on valvottava tätä asianmukaisesti, mikäli halutaan välttää joidenkin jäsenten kuvailemat väärinkäytökset.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, vastustan ehdotusta luokitella jätteenpoltto uudelleen hyödyntämiseksi eikä huolehtimiseksi, sillä tällainen muutos kannustaa jätteenpolttoa jätteen vähentämisen, hyödyntämisen ja uudelleenkäytön sijaan.

Pidän myönteisenä ajatusta, että meidän olisi vakiinnutettava syntyvän jätteen kokonaismäärä vuoteen 2012 mennessä vuoden 2008 tasolle. Tämä tuottaa vaikeuksia useille jäsenvaltioille, eikä vähiten kotimaalleni, jossa jätteen ja erityisesti kotitalousjätteen määrä on kasvanut 44 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana. Irlannin ympäristönsuojeluvirasto on huomauttanut, että noin 25 prosenttia Irlannissa syntyvästä kotitalousjätteestä ei sisälly näihin lukuihin. Tiedämme, että komissio tutkii jo Irlannissa useita laittomia kaatopaikkoja, joihin tämä kotitalousjäte – ja osittain myös teollisuusjäte – päätyy. Antamiamme säännöksiä on ehdottomasti valvottava. Pelkkä lakien olemassaolo ei riitä, vaan meidän on valvottava niitä ja varmistettava, että seuraamukset ovat riittäviä tämänkaltaisen jätteiden laittoman sijoittamisen ehkäisemiseksi.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää kaikkia tämäniltaisessa keskustelussa puheenvuoron käyttäneitä hyvin rakentavista kannanotoista. Esitän pääpiirteittäin komission kannan useisiin parlamentin esille nostamiin keskeisiin kysymyksiin. Aloitan niistä teemakohtaisen strategian näkökohdista, joita ei ole käsitelty direktiivissä.

Pidän myönteisenä yhteisten eurooppalaisten vähimmäisvaatimusten kehittämiselle mietinnössä annettua tukea. Seuraava askel on uusi ehdotus tiettyjen muiden jätteenkäsittelyä koskevien toimien sääntelemiseksi IPPC-direktiivissä. Olen myös samaa mieltä jätteen syntymisen ehkäisemisen ja etenkin sen roolin painottamisesta, joka kemikaalipolitiikalla ja ekologisella suunnittelulla voisi olla tässä suhteessa. Hyväksymässänne päätöslauselmassa ehdotetaan lisäksi useita muita toimia jätteen kierrätyksen ja hyödyntämisen lisäämiseksi. Komissio ottaa tämän huomioon kehittäessään uusia toimia strategian toteuttamiseksi.

Siirryn nyt käsittelemään jätteitä koskevaa puitedirektiiviä. Monissa Euroopan parlamentin hyväksymissä tarkistuksissa tehdään hyödyllisiä selvennyksiä ehdotukseen, ja ne voidaan hyväksyä. Toisilla tarkistuksilla taas olisi ei-toivottuja vaikutuksia. Haluan ensinnäkin kommentoida muutamia tämäniltaisessa keskustelussa esitettyjä huomautuksia ja joitakin keskeisiä tarkistuksia, jotka komissio voi periaatteessa hyväksyä kokonaan tai osittain.

Komissio hyväksyy tarkemman ja selvemmän viittauksen viisiportaiseen jätehierarkiaan. Meidän on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että hierarkiaa on sovellettava ympäristön kannalta parhaan vaihtoehdon valitsemiseksi. Liialliset menettelylliset vaatimukset, kuten ne, jotka sisältyvät tarkistuksen toiseen osaan, eivät auta tämän tavoitteen saavuttamisessa.

Komissio hyväksyy myös useita hyödyllisiä selvennyksiä muutamiin tärkeisiin määritelmiin, jätteen syntymisen ehkäiseminen ja kierrättäminen mukaan luettuina. Lisäksi esimerkiksi jätteen uudelleenkäytön edistämistä ja tuottajan vastuuta voidaan tukea periaatteessa. Komissio pitää myös myönteisenä viittausta sivutuotteita koskeviin tulkintaohjeisiin, minkä toivon tyydyttävän selkeyden tarpeen tällä alalla, kun ne hyväksytään hyvin pian. On kuitenkin myös useita tarkistuksia, joita komissio ei voi tukea.

Ensinnäkin komissio on sitoutunut sisällyttämään tähän direktiiviin keskeisten käsitteiden selkeät ja yksiselitteiset määritelmät. Kuten aiemmin totesin, uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä ja huolehtimista koskevat tarkistusehdotukset eivät täytä tätä kriteeriä. Hyödyntämisen ja huolehtimisen erottaminen on keskeinen edellytys eurooppalaisten kierrätysmarkkinoiden toiminnalle. Viranomaisten on sovellettava sitä jätteiden kuljetusta koskevien päätösten käsittelemiseksi, ja direktiiviin sisältyvän hyödyntämisen määritelmän on oltava riittävän selkeä ja tarkka tämän mahdollistamiseksi. Muutoin asiaa käsitellään toistuvasti ja tarpeettomasti yhteisöjen tuomioistuimessa, millä olisi kielteinen vaikutus kierrätystoimintaan ja hyötyihin, joita siitä koituu ympäristölle.

Toiseksi on tärkeää käsitellä energian hyödyntämisen määritelmän harmaata aluetta, joka koskee talousjätteiden polttajien luokittelemista. Ehdotetut tarkistukset eivät ratkaise tätä ongelmaa ja heikentävät ympäristönsuojelun tasoa. Ongelma on peräisin kymmenen vuoden takaa, ja meidän on nyt saavutettava kompromissi, jotta voimme käsitellä tätä kysymystä selvästi direktiivin tarkistuksessa.

Komission ehdotukseen sisältyvän tehokkuuskriteerin tekeminen pakolliseksi talousjätteiden polttolaitoksille ja tämän laajentaminen koskemaan myös yhteispolttolaitoksia ei ole vastaus kysymykseen. Se ei ole teknisesti mahdollista eikä ympäristön kannalta hyödyllistä.

Kolmanneksi tietyissä tarkistuksissa joko tehdään tarpeettomia viittauksia, toistetaan muita Euroopan unionin lainsäädäntöön kuuluvia elementtejä tai sälytetään tarpeeton hallinnollinen taakka sidosryhmille tai Euroopan unionin toimielimille. Eritoten useilla vaarallisiin jätteisiin liittyvillä tarkistuksilla rangaistaisiin tällaisia jätteitä käsitteleviä yrityksiä, mistä ei koituisi selvää hyötyä ympäristölle, ja niiden toteuttaminen olisi joissakin tapauksissa teknisesti mahdotonta.

Ei ole esimerkiksi ympäristön kannalta hyvä asia kieltää kokonaan vaarallisen jätteen sekoittaminen muun jätteen kanssa, sillä se voisi johtaa joidenkin vaarallisten jätteiden käsittelyyn tavalla, joka ei vastaa vaatimuksia. Yleisemmällä tasolla on olennaista tehdä täysimääräisesti työtä, jonka tarkoituksena on kehittää yhteiset vaatimukset kierrätysmarkkinoille, kuten perusteet sen määrittämiseen, milloin jäte ei ole enää jätettä. Nämä vaatimukset ovat pakostakin teknisiä, ja niitä on mukautettava ympäristönsuojelun tason parantumiseen, jotta niillä ei jarrutettaisi ekoinnovointia. Yhteispäätösmenettelyyn ja sen valmisteluun kuluva aika tarkoittaa, ettei se ole tarkoituksenmukainen väline näin tekniseen työhön ja että komitologiamenettely on joissakin tapauksissa välttämätön.

Lopuksi haluan kommentoida jätteen syntymisen ehkäisemiseen liittyviä tarkistuksia. Kuten aiemmin totesin, jätteen syntymisen ehkäiseminen on yksi tämän tarkistuksen keskeisistä osatekijöistä. Pidän myönteisenä jätteen syntymisen ehkäisemistä koskeville ohjelmille mietinnössä annettua tukea. Ymmärrän myös lähestymistavan, joka on jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevan tavoitteen direktiiviin sisällyttämisen taustalla. Tavoite on kuitenkin liian ponneton sellaisena kuin se on esitetty asianomaisissa tarkistuksissa. Se vaikuttaa eri tavoin eri jäsenvaltioihin – ollen liian vaikea joillekin, ei tarpeeksi kunnianhimoinen toisille – ja sitä on vaikea tulkita ja valvoa. En siten voi hyväksyä kyseisiä tarkistuksia.

Kuten olen jo selittänyt, kyseessä on puitedirektiivi, jonka tehtävänä ei voi olla asettaa erityisiä kierrätystavoitteita. Komissio laatii ja ehdottaa tällaisia tavoitteita lähitulevaisuudessa.

Monet puhujat ovat pyytäneet erityistä lainsäädäntöä esimerkiksi biojätteen osalta. Komissio tutkii tapoja tehdä lainsäädäntöehdotuksia tällä alalla.

Monet muut puhujat nostivat esille kysymyksiä, joita ei pidä käsitellä tässä direktiivissä, kuten laittomat rajatylittävät jätekuljetukset, joita varten on jo olemassa lainsäädäntöä. Talousjätettä ei voida kuljettaa toiseen jäsenvaltioon poltettavaksi, vaikka toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva talousjätteen polttolaitos olisikin luokiteltu hyödyntämislaitokseksi. Jokin jäsenvaltio saattaa vastustaa tällaista kuljettamista.

Jätteiden sijoittaminen kehitysmaihin on kielletty sekä Euroopan unionin lainsäädännössä että kansainvälisessä laissa, Baselin yleissopimuksessa. Muutama päivä sitten esitettiin direktiiviehdotus ympäristörikoksista rankaisemiseksi.

Laittomista kaatopaikoista aiheutuva maaperän saastuminen kuuluu kaatopaikkadirektiivin ja maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian piiriin. Tästä on tehtävä se johtopäätös, ettei jätteitä koskevan puitedirektiivin tehtävänä ole käsitellä erityisongelmia.

Tarkastelen seuraavaksi juuri ennen täysistuntoa esitettyjä 92:ta tarkistusta. Pidämme myönteisinä joitakin ehdotuksia, kuten energiatehokkuuskaavan säilyttämistä perustana hyödyntämisen ja huolehtimisen erottamiselle talousjätteen polttolaitosten kohdalla, mutta emme hyväksy tiettyjä muita tarkistuksia.

Näiden tarkistusten määrä ja esittämisajankohta huomioon ottaen minun on kuitenkin pidätettävä oikeus muuttaa komission kantaa.

Yhteenvetona minulla on ilo todeta, että komissio hyväksyy 42 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan tarkistusta – 15 kokonaan ja 27 periaatteessa tai osittain. Toimitan parlamentin sihteeristölle täydellisen luettelon komission kannasta tarkistuksiin.

Haluan vielä kerran kiittää esittelijöitä heidän vaivannäöstään ja erinomaisesta työstään. Suuret kiitokset tarkkaavaisuudestanne.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Useat viimeaikaiset skandaalit Unkarissa ovat kiinnittäneet huomion siihen, miten helppoa jätehuoltoa koskevia säännöksiä on kiertää. Suuria määriä jätettä on kuljetettu laittomasti Länsi-Euroopasta sekä Unkariin että Tšekin tasavaltaan.

Jos haluamme estää Länsi-Euroopan jätteiden sijoittamisen uusiin jäsenvaltioihin, tarvitsemme uuden puitedirektiivin, jossa ei ole porsaanreikiä ja jossa annetaan samalla suuri painoarvo jätteen syntymisen ehkäisemiselle. Yritysten itsearviointi ei riitä, vaan tarvitaan myös virallista valvontaa.

Lisäksi on tärkeää käyttää uudelleen ja kierrättää syntyvää jätettä puitedirektiiviin sisältyvän viisiportaisen hierarkian mukaisesti. Näin minimoidaan kaatopaikoille päätyvän jätteen määrä. Ehdottaisin myös, että kun uusia säännöksiä otetaan käyttöön jätealalla, Euroopan komissio sisällyttäisi niihin jätekuljetusten keskusrekisterijärjestelmän, joka helpottaisi toteennäyttämistä. Jätekuljetuksissa käytettävien ajoneuvojen ulkopuolelle sijoitettavat yhdenmukaiset ja pakolliset merkinnät olisivat myös hyödyllisiä. Odotan komission ryhtyvän toimiin tässä asiassa mahdollisimman pian.

  Jules Maaten (ALDE). – (NL) Euroopan parlamentti päätti tänään jätteistä annetussa direktiivissä, että jätteen määrä on vakiinnutettava vuosina 2008–2012 ja että EU:ssa syntyvän jätteen määrää on vähennettävä huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Samalla kun tuen Euroopan parlamentin päätelmiä, pyydän hartaasti sitä myös näyttämään hyvää esimerkkiä. Kaikilla kansalaisilla on oma vastuunsa kannettavanaan tässä suhteessa, eivätkä Euroopan parlamentin jäsenet ole poikkeus.

Ensinnäkin olisi suuri edistysaskel, jos rajoittaisimme työkielten määrää 23:sta kahteen tai kolmeen, sillä kaikesta käsiemme ulottuvilla olevasta teknologiasta huolimatta Euroopan parlamentti tuottaa edelleen valtavat määrät paperia, josta 99 prosenttia päätyy paperikoriin.

Toiseksi nyt on entistäkin perustellumpaa määrätä Bryssel Euroopan parlamentin istuntopaikaksi. Euroopan parlamentin jäsenten ja henkilöstön kuukausittainen siirtyminen Strasbourgiin on rahantuhlausta ja tuottaa hiilidioksidipäästöjä.

Kolmanneksi parlamentin virka-autot on korvattava toisenlaisilla. Ryhmien puheenjohtajat ajelevat nyt ympäriinsä Mersuilla ja Audeilla, vaikka tarjolla on paljon taloudellisempia autoja. Ehdotan, että näistä saastuttavista autoista hankkiudutaan eroon ja että ne korvataan taloudellisilla hybridiautoilla. Tämä kannustaa toivottavasti myös saksalaisia autonvalmistajia noudattamaan eurooppalaisia vaatimuksia.

Liite – Komission kanta

- Jacksonin (A6-0466/2006) ja Bloklandin (A6-0438/2006) mietinnöt

Komissio hyväksyy kokonaan, osittain tai periaatteessa 42 tarkistusta.

Komissio hyväksyy seuraavat 15 tarkistusta kokonaan: 23, 27, 28, 31, 34, 44, 47, 49, 62, 78, 90, 92, 94, 95 ja 97.

Komissio hyväksyy seuraavat 27 tarkistusta periaatteessa tai osittain: 1, 6, 7, 8, 11, 14, 18, 19, 20, 21, 25, 30, 33, 35, 38, 40, 45, 56, 57, 63, 64, 66, 69, 74, 75, 77 ja 96.

Komissio hylkää seuraavat 55 tarkistusta: 2, 3, 4, 5, 9, 10, 12, 13, 15, 16, 17, 22, 24, 26, 29, 32, 36, 37, 39, 41, 42, 43, 46, 48, 50, 51, 52, 53, 54, 55, 58, 59, 60, 61, 65, 67, 68, 70, 71, 72, 73, 76, 79–89, 91 ja 93.

Komissio pidättää oikeuden ottaa myöhemmin kantaa tarkistuksiin tarkistuksesta 98 alkaen niiden määrän ja komission kannan valmistelemiseen käytettävissä olleen lyhyen ajan vuoksi.