Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 13. helmikuuta 2007 - Strasbourg

11. Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Batzelin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0016/2007) viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta (2006/2109(INI)).

  Katerina Batzeli (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, kuten totesitte, Euroopan parlamentissa tänään käytävässä keskustelussa viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta pohditaan Euroopan unionin yhden kaikkein tärkeimmän tuotannollisen, taloudellisen ja kaupallisen alan tulevaisuutta.

Meidän on keskityttävä tänään tässä tarkastelussa tavoitteeseen säilyttää Euroopan unionin viiniala maailman kärjessä, yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen, yhdenmukaisuuteen EU:n muun kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa, tuotteiden tunnustamiseen, tuotteiden verrannollisuuteen ja kaikkien viininviljelyalueiden väliseen koheesioon.

Myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa käydyistä keskusteluista ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnoista sekä viinialan kansallisen ja yhteisön tason toimijoiden kanssa järjestämistämme kuulemistilaisuuksista välittyi tällainen viesti.

Alan uudistuksessa on otettava huomioon viinintuotannon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, alan rakenne ja järjestäytyneisyys, sen vientikapasiteetti ja se, että se on ehkä ainoa tuote, jonka osalta yhteisön lainsäädäntö nojautuu voimakkaasti toissijaisuusperiaatteeseen.

Nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn toimintapolitiikkojen mukaisia järjestelyjä ja rahoituskäytäntöjä, jotka ovat usein vääristäneet markkinoita ja tuotteen kilpailukykyä, olisi muutettava siten, että ensimmäisen pilarin alainen yhteisön 1,3 miljardin euron talousarvio kohdennetaan sellaisille toimintalinjoille, joiden pitkän aikavälin tavoitteena on:

- eurooppalaisten viinitarhojen säilyttäminen ja vahvistaminen

- alan kilpailukyvyn vahvistaminen ja parantaminen unionin tasolla ja kansainvälisesti

- alueellinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon luonnonsuojelu ja luonnonvarojen suojeleminen rahoittamalla maatalouden viljelykäytäntöjä

- tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen valvomalla tuotantoa, joka perustuu sivutuotteiden ja juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislausmenetelmään, ja nykyaikaistamalla viinitilarekisteriä

- yhteisen markkinajärjestelyn toimintalinjojen yhteensopivuus tai mukauttaminen YMP:n toimintalinjojen kanssa

- eurooppalaisten laatuviinien ja maantieteellisen merkinnän tai suojatun alkuperänimityksen saaneiden viinien tunnustaminen myös jatkossa kansainvälisellä ja alueiden välisellä tasolla; tällaisten viinien luokittelusta on päätettävä periaatteessa neuvostossa Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) tieteellisten lausuntojen pohjalta

- yhteistyön lujittaminen kaikkien viinijärjestöjen välillä alkaen tuotantotasolta liikkuvuuden tasolle toimintaohjelmien avulla

- maaseutualueiden viininviljelyn ja alueellisen viininviljelyn lujittaminen täydentävien rakennetukitoimien avulla.

Näiden strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ehdottaa tiettyjä toimenpiteitä, joita ovat:

- ensinnäkin asteittainen uudistus, jossa tuottajille annetaan mahdollisuus mukautua ja luopua markkinatukitoimenpiteistä ja turvautua sen sijaan rakennetoimenpiteisiin, oikeisiin viljelykäytäntöihin ja kaupalliseen toimintaan

- toiseksi yhteisön vakiopolitiikkojen yhdentäminen kansallisiin viinialan kehittämis- ja tukiohjelmiin kunkin jäsenvaltion vahvistamien prioriteettien ja suuntausten mukaisesti kansallisten ja alueellisten toimijoiden kuulemisen jälkeen.

Tällaisten ohjelmien rahoituksesta, jolla tarkoitan kansallisia määrärahoja, on päätettävä yhteisön tasolla yleisten objektiivisten kriteerien perusteella siten, että jäsenvaltioiden ja alueiden välille ei synny vääristymiä tai epätasa-arvoa.

Arvoisa komission jäsen, markkinat ovat nyt kaikkein haavoittuvimmissa ja herkimmässä vaiheessa. Ollaan vaarallisessa käännekohdassa. Ehdotuksillanne olette kuitenkin syösseet autonne tieltä. Olette syrjäyttämässä eurooppalaiset viinit ja viininviljelijät markkinoilta.

Wine Spectator -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on arvioitu, että vuonna 2010 Yhdysvallat on suurin laatuviinien ja kalliiden viinien kuluttaja. Raivaustoimia, tislausta ja väkevöimistä koskevilla aggressiivisilla rahoitustoimillanne ja kaikilla niillä toimilla, joiden avulla on tarkoitus säästää 760 miljoonaa euroa, määrät toki pienenisivät, mutta samalla ajaisimme eurooppalaiset viinit ulos markkinoilta, vaikka se ei olekaan perusteltua alan kehityksen kannalta. Pohjimmiltaan tämä merkitsisi sitä, että yhteisön varat jaettaisiin radikaalisti uudelleen rikkaiden ja hyvätuottoisten viinialueiden hyväksi alueellisten ja vuoristoalueilla sijaitsevien viinitilojen sekä eurooppalaisten viinien monimuotoisuuden kustannuksella. Samalla markkinat jaettaisiin uudelleen kolmansista maista tuotujen viinien eduksi.

Haluan kuitenkin ilmaista kantani täysistunnossa esitettyihin tarkistuksiin. Kollegoideni esittämät näkemykset ovat ymmärrettäviä, ja olen varma siitä, että he haluavat tuoda esiin paikalliset ja kansalliset intressit ja vaatimukset.

Tämä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan hyväksymä mietintö on tasapainoinen ja eheä mietintö, joka voidaan toimittaa sellaisenaan neuvottelupöytään lainsäädäntötekstin valmistelua varten. Mietinnössä esitettyjen näkemysten vesittäminen merkitsisi Euroopan parlamentin aseman ja uskottavuuden vesittämistä. Emme voi vaatia äänekkäästi radikaalia uudistusta ja ehdottaa samalla tilanteen säilyttämistä pohjimmiltaan ennallaan. Emme voi syyttää komissiota liberalisoinnista ja sen jälkeen vastata kansallistamisvaatimuksilla.

Lopuksi totean, että ehdotuksillamme olisi pyrittävä järjestämään tulevaisuutta sen sijaan, että saatamme epäjärjestykseen kaikkea aiemmin saavutettua.

(Suosionosoituksia)

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille ja etenkin esittelijälle, jäsen Batzelille, ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, kansainvälisen kaupan valiokunnalle ja aluekehitysvaliokunnalle osallistumisesta valiokunta-aloitteisen mietinnön laadintaan komission tiedonannosta "Kohti kestävää viinialaa Euroopassa".

Tiesin jo ennen uudistusprosessin käynnistämistä, että siitä tulisi vaikea ja monimutkainen. Nämä viime kuukaudet ovat todellakin vahvistaneet tätä käsitystä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja viiniä käsittelevän laajennetun työryhmän muutamien jäsenten kanssa täällä parlamentissa ja heidän vaalipiireissään käymäni keskustelut ovat osoittaneet minulle, että tarkastelemamme kysymykset ovat vaikeita ja arkaluonteisia.

Siksi olen tyytyväinen mietintöön. Tämä kunnianhimoinen mietintö kattaa lukuisia tiedonannossa tarkasteltuja näkökohtia. En usko liioittelevani sanoessani, että jäsen Batzeli on ymmärtänyt oikein ne lukuisat ristiriitaiset näkökohdat, jotka meidän on sovitettava yhteen uudistuksessa. Hän on työskennellyt urheasti, ja aiomme tarkastella mietintöä huolella.

Esitän tänä iltana muutaman alustavan huomautuksen mietinnön ensimmäisen käsittelyn pohjalta. Ensinnäkin haluan ilmaista hienoisen pahoitteluni. Mietinnössä todetaan aluksi, että puolustaessaan Euroopan unionissa tehtävän uudistuksen tarpeellisuutta komissio ei kiinnitä riittävästi huomiota eurooppalaisten viinien imagoon. Sallittakoon siis suorapuheisuuteni. Euroopan unionin viinialalle ei vedä vertoja mikään. Se tuottaa maailman parhaat laatuviinit, se on äärimmäisen monimuotoinen, ja se on tärkeä osa kulttuuriperintöämme.

Viinialan jotkin osa-alueet ovat kuitenkin vaikeuksissa. Miljoonia hehtolitroja päätyy vuosittain niin sanottuun kriisitislaukseen. Se ei varmastikaan ole merkki menestyvästä taloudenalasta, jollainen haluaisin sen olevan. Haluan, että viiniala on kilpailukyinen, jotta Euroopan unioni voi jatkossakin olla maailman johtava viinintuottaja. Siksi nykyistä järjestelmää on yksinkertaisesti muutettava. Se ei ole enää kestävä.

Mielestäni voimme olla samaa mieltä siitä, että tämä on johtanut rakenteelliseen epätasapainoon. Varastot ovat suuria, ja sen seurauksena monien viinien hinnat ovat alhaisia ja viininviljelijöiden tulot ovat pienentyneet. Tämä kehityskulku yhdistettynä vähenevään kulutukseen, elämäntapojen muutokseen ja kolmansista maista tulevan tuonnin kasvuun on pakottanut meidät muutoksiin. Mielestäni tästä ollaan laajasti yhtä mieltä.

Suunta, johon me kaikki haluamme kulkea, kuvataan parlamentin mietinnön johdanto-osan K kappaleessa. Siinä todetaan, että uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita pitäisi olla alan dynaamisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen ilman, että menetetään markkinaosuuksia kansainvälisillä markkinoilla, ja että siinä olisi otettava huomioon myös viinintuottajien ja kuluttajien edut siten, että kunnioitetaan viininviljelyperinteen säilyttämiseen, laatuun ja alkuperäisyyteen liittyviä tavoitteita.

On sanomattakin selvää, että suhtaudutte kriittisesti tiedonannon tiettyihin kohtiin, kuten kulutusta koskevaan ennusteeseen ja varoituksiin sekä raivausjärjestelmää ja kilpailukykyä koskevien toimintalinjojen välisiin ristiriitoihin.

Komissio on samaa mieltä siitä, että yksi suurimmista haasteista on kysynnän elvyttäminen, mutta kannattavuus on jopa sitäkin tärkeämpää, ja rakenteellinen ylijäämä, joka johtaa hintojen alenemiseen ja tulojen laskuun, on pysäytettävä ensin. Kannattavuudessa ei ole kyse tuotannon keskittämisestä harvojen käsiin ja viinin standardoinnista. On myös pieniä tuottajia, jotka tuottavat laadultaan erinomaista viiniä ja hyvinkin kannattavasti, enkä näe mitään syytä sille, miksei näin olisi myös tulevaisuudessa. Raivausjärjestelmä mahdollistaa kuitenkin sen, että ne viinintuottajat, jotka eivät koskaan pysty olemaan kilpailukykyisiä eivätkä kykene vastaamaan kuluttajien vaatimuksiin, voivat lopettaa toimintansa arvokkaasti ja saada siitä korvauksen. Kukaan meistä ei varmastikaan halua pakottaa tällaisia tuottajia, joilla ei ole kannattavaa tai ennakoitavaa tulevaisuutta viinialalla, jäämään alalle ainoastaan siksi, ettei heillä ole varaa lopettaa toimintaansa. Ymmärrän täysin sen, että raivaustoimet ovat arkaluonteinen kysymys. Siksi arvostan suuresti sitä, miten rakentavasti Euroopan parlamentti on toiminut tässä kysymyksessä. Olen tyytyväinen siihen, että olette tunnustaneet, että raivaustoimia koskevan päätöksen on kuuluttava viljelijälle, ja olen tutkinut myös eri ehdotuksianne hyvin huolella.

Toteatte lisäksi täysin selvästi, että raivauspäätöstä ei voida eikä sitä pitäisi tehdä muista näkökohdista erillään. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Olette esittäneet ehdotuksia, miten varmistaa, että raivaustoimet vastaavat tiettyjä sosiaalisia näkökohtia ja ympäristönäkökohtia, ja voin vakuuttaa teille, että ne ovat hyödyllisiä inspiraation lähteitä, kun pohdimme, miten määrittää raivausjärjestelmää koskevat puitteet lainsäädäntöehdotuksessamme.

Olen myös pannut merkille, että ehdotatte uudistuksen toteuttamista kahdessa vaiheessa. Meillä on runsaasti aikaa keskustella aikataulusta ja siitä, miten tarkistamme eri välineitä eri vaiheissa, mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän on tarkasteltava ensimmäiseksi sitä rakenteellista epätasapainoa, joka tällä hetkellä rasittaa valtavasti viinialaamme.

Eräs asia, johon palaatte mietinnössä ja joka oli keskeinen näkökohta myös aikaisemmissa keskusteluissamme, on se, että haluatte ehdottomasti säilyttää viinin talousarvion ensimmäisen pilarin alaisuudessa. Katson ensinnäkin, että se olisi vastoin komission kantaa, jonka mukaan maaseudun kehittämistoimenpiteillä voidaan edistää merkittävästi viininviljelyalueilla vaadittavia parannuksia. Emme saa unohtaa, että voimme varata viiniviljelyalueille määrärahoja maaseudun kehittämisen talousarviosta. Katson kuitenkin myös, että teidän näkemyksenne tästä asiasta perustuu siihen virheelliseen käsitykseen, että haluaisin siirtää huomattavia määriä varoja pois ensimmäisestä pilarista, mutta se ei ole totta. Olen todennut lukuisissa yhteyksissä ja toistan vielä tänä iltana, että tulevaisuudessa valtaosa viinialalle annettavasta rahoituksesta myönnetään jatkossakin ensimmäisestä pilarista, mutta sen ei pitäisi estää meitä hyödyntämästä myös toisen pilarin käyttöön liittyviä ilmeisiä hyötyjä.

Tiedän, että parlamentissa vaaditaan voimakkaasti yhteisötason edistämistoimien tehostamista. On todellakin tärkeää, että parannamme tiedottamista kohtuullisen ja vastuullisen viininkulutuksen eduista ja että edistämme voimallisemmin kolmansissa maissa olevia mahdollisuuksia. Uskon, että olette kanssani samaa mieltä siitä, meidän on omaksuttava edistyksellisempi ja nykyaikaisempi lähestymistapa. Kiinnitän tähän seikkaan varmastikin asianmukaista huomiota lainsäädäntöehdotuksessa.

Lopuksi haluan todeta, että olen työskennellyt tämän parlamentin kanssa kahden ja puolen vuoden ajan. Olette osoittaneet selvästi kykynne olla edistyksellisiä ja luovia – myös sokerialan uudistuksen kaltaisissa arkaluonteisissa kysymyksissä – kun pyritte saamaan aikaan tasapainoisia uudistusratkaisuja, joilla valmistellaan Euroopan unionin maataloutta kohtaamaan sen nykyiset ja tulevat haasteet. Kun tarkastelen lukuisia näkemyksiänne ja varsinkin väkevöimistä, tislaamista ja yksityistä varastointia koskevia näkemyksiänne, minun on kuitenkin tunnustettava, että olette mielestäni hieman varovaisempia kuin tavallisesti uudistusinnossanne. En odota, että olisimme nyt samaa mieltä näistä asioista, mutta mielestäni nämä ovat ne asiat, joissa meidän on oltava innovatiivisia ja luovia.

Edessämme on useita vaikeita tehtäviä, mutta odotan toiveikkaana teidän jatkavan arvokkaita toimianne. Olen tyytyväinen saatuamme mahdollisuuden käydä asiasta keskustelua tänä iltana. Pyydän anteeksi puhemieheltä sitä, että olen puhunut tavanomaista pitempään, mutta kyse on hyvin tärkeästä kysymyksestä, joka on valtavan huomion keskipisteenä Euroopan kaikilla alueilla, ja siksi otin vapauden puhua vähän pidempään kuin tavallisesti.

  Béla Glattfelder (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon laatija. – (HU) Kansainvälisen kaupan valiokunta on korostanut lausunnossaan, että viinialan uudistamisessa mielestämme kaikkein tärkeintä on tehdä Euroopan unionin viinialasta kilpailukykyisempi niin kansainvälisillä markkinoilla kuin sisämarkkinoillakin. Tämä ei suinkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä viinimarkkinoiden sääntely on poikkeuksellinen monimutkaista, ja eurooppalaiset viinitilat kamppailevat monenlaisten vaikeuksien kanssa.

Yksi kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen hyvin tärkeä näkökohta on se, että uudistuksessa ei pitäisi keskittyä raivaustoimille annettavaan tukeen. Tarvitsemme paljon monitahoisemman säädöksen. Katson, että jos raivaustoimille annetaan tukea, se on keskitettävä sellaisille alueille, joilla on tällä hetkellä ylituotantoa.

On nimittäin nähtävissä, että alueilla, joilla on tuotantovajetta – toisin sanoen alueilla, joilla kulutetaan enemmän kuin tuotetaan – tai joilla tuotanto on tasapainossa, tuonnin kasvu ei johdu ensisijaisesti Euroopan unionin muista jäsenvaltioista vaan kolmansista maista tuotavista viineistä. Jos raivaustoimia toteutetaan siten alueilla, jotka ovat tähän asti kyenneet tuottamaan riittävästi omaa kulutustaan varten mutta jotka eivät enää jatkossa kykene siihen, ei ole ollenkaan varmaa, että se johtaisi Euroopan unionissa tuotetun ylijäämän vähenemiseen. On paljon todennäköisempää, että se johtaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kasvuun.

Näiden näkökohtien lisäksi kansainvälisen kaupan valiokunta katsoo, että meidän on toimittava voimallisesti kansainvälisillä foorumeilla WTO:n järjestelmän, toisin sanoen kahdenvälisten kauppasopimusten rajoissa siten, että taataan maantieteellisten merkintöjen suojelu.

  Iratxe García Pérez (PSE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon laatija. – (ES) Aluekehitysvaliokunta on halunnut korostaa lausunnossaan tiettyjä kysymyksiä, jotka ovat mielestämme tärkeitä alueellisen koheesion kannalta, kun kyse on tiettyihin Euroopan unionin alueisiin merkittävästi vaikuttavan uudistuksen toteuttamisesta.

Viinitarhoilla ja viinintuotannolla on keskeinen rakenteellinen tehtävä tietyillä alueilla maaseudun kehittämisen moottorina, ja siksi viinialaa koskevia sääntöjä hyväksyttäessä on otettava huomioon useita Euroopan unionin alueita uhkaavan väestökadon yleistymisen kaltaisia näkökohtia.

Siksi haluamme kiinnittää huomiota komission ehdottamaan raivausjärjestelmään, jolla vahingoitettaisiin vakavasti sellaisten alueiden taloudellista ja sosiaalista tilannetta, joilla viiniala on tärkein työllisyyden ja vaurauden lähde. Katsomme, että komission on ehdotettava toimenpiteitä viinintuotantotekniikoiden ja markkinointimenetelmien nykyaikaistamiseksi.

Lopuksi totean, että tätä uudistusta on sovellettava asteittain ja sen on sisällettävä siirtymäajat sekä Euroopan unionin alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen kohdistuvien uudistusten vaikutusten jatkuva arviointi.

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi korostaa jälleen kerran, että keskustelemme nyt valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, joka on Euroopan parlamentin vastaus komission tiedonantoon viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittelijänä voin todeta, että komissio on oikeassa siinä, että tämän uudistuksen ensisijainen tavoite on lujittaa viinialan innovointikykyä ja kilpailukykyä Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti. Edistämis- ja tiedotuskampanjat, joilla kannustetaan viinin vastuulliseen kulutukseen, ovat osa tätä uudistusta.

Katsomme, että näiden tavoitteiden tehokas tavoittelu edellyttää, että viinialan koko rahoitus säilyy ensimmäisen pilarin alaisena. Tässä yhteydessä suhtaudumme hyvin lämpimästi siihen, että uusia sääntöjä sovelletaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että ne saatetaan osaksi komission hyväksymiä kansallisia ohjelmia. Raivaustoimet ja pysyvä viininviljelystä luopuminen voivat olla osa tätä uudistusta, mutta ne eivät saa olla uudistuksen keskeinen osa. Samaten ennen uusien istutusoikeuksien myöntämistä on tutkittava yksittäisten viininviljelyalueiden laittomien istutusten tilannetta.

Jotta voimme saavuttaa kunnianhimoisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan kauppapolitiikan viinialalla, meidän on omaksuttava räätälöity lähestymistapa pohtiessamme nykyistä rahoitusta. Nykyinen tislausjärjestelmä, jonka osuus on 600 miljoonaa euroa yhteensä 1,4 miljardin euron kokonaisbudjetista, ei varmastikaan ole mikään vaihtoehto tulevaisuudessa. Joka tapauksessa katsomme, että viinin sivutuotteiden ja juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislaukselle annettavaa tukea olisi jatkettava.

Yksittäisten jäsenvaltioiden viininviljelyperinteitä koskevassa kompromississa kunnioitetaan erilaisia perinteitä – ja sakkaroosin avulla tehtävä väkevöiminen on myös yksi perinteinen viininvalmistusmenetelmä. Sen lisäksi, että viininviljelyllä on taloudellista arvoa, se on osa EU:n eri alueiden kulttuuriperintöä. Uudet haasteet edellyttävät sääntöjä, joilla mahdollistetaan kestävyys ja kestävä kilpailukyky. Meidän olisi otettava nämä asiat tavoitteeksemme.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää, jäsen Batzelia, hänen tekemästään valtavasta työmäärästä.

Toiseksi haluaisin sanoa komission jäsenelle, että hänen oman arvionsa mukaan viinin kulutus on laskemassa Euroopan unionissa, kauppataseemme kolmansien maiden kanssa on heikentymässä ja meillä on liikatuotantoa, jonka määrä on komission ennusteen mukaan 15 prosenttia koko tuotannosta vuonna 2011.

Vaikka olenkin samaa mieltä komission jäsenen kanssa tämän uudistuksen välttämättömyydestä, toivon, että hän on ymmärtänyt oikein parlamentin viestin, jonka mukaan raivausjärjestelmä ei voi olla uudistuksen keskeinen osa, jonka varassa uudistus etenee, vaan sen on pikemminkin oltava yksi rakenteellista mukauttamista täydentävä väline, joka on jäsenvaltioiden valvonnassa.

Tarvitsemme uudistusta, jolla säilytetään parhaat ominaisuutemme. Meidän ei pidä keskittyä tuotannon vähentämiseen siten, että jätetään tilaa kolmansille maille, vaan välttämättömien muutosten toteuttamiseen, jotta voimme parantaa omaa tuotanto- ja jalostusrakenteitamme ja ennen kaikkea markkinointirakenteitamme, kuten ala edellyttää.

Rahoituksesta totean, että parlamentti tukee varauksettomasti nykyisen talousarvion säilyttämistä YMP:n ensimmäisen pilarin piirissä. Lähtökohtaisesti tuottajavaltioiden kesken historiallisten tietojen pohjalta tehtävällä jaolla, niin kutsutuilla "kansallisilla paketeilla", edistettäisiin uudistuksen asianmukaisempaa soveltamista.

Istutusoikeuksien vapauttamisen osalta katson, että se on toteuttava harkitusti ja aina jäsenvaltioiden valvonnassa ja ohjauksessa.

Haluan myös ilmoittaa avoimesti tukevani jäsen Fragan tarkistusta, jossa suositellaan, että väkevöimisessä olisi käytettävä ainoastaan Euroopan unionissa tuotettua rypäleen puristemehua.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Batzeli, hyvät kollegat, Euroopan unionin viininviljelyala on äärimmäisen tärkeä taloudellinen toimiala, etenkin viennin kannalta. Euroopan unionissa on maailman parhaimmat viinitarhat. Vaikka viinin kulutus on kasvamassa maailmanlaajuisesti, Euroopan unionin viiniala on silti kriisissä: tämä on hyvin ristiriitainen tilanne.

Me täällä parlamentissa olemme työskennelleet antaumuksellisesti viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta koskevan suunnitelman parissa. Viinintuottajat hyödyntävät tietämystään pitääkseen yllä perinteitä nykyaikaisessa viininviljelyssä. Nämä miehet ja naiset suhtautuvat antaumuksellisesti työhönsä, ja velvollisuutemme on puolustaa heitä antaumuksellisesti auttamalla heitä kohtaamaan taloudelliset realiteetit ja osoittamalla heille tukeamme. Komissio vastaa tähän antaumukseen kuitenkin kylmästi esittämällä mittavan raivausjärjestelmän käyttöönottoa, istutusoikeuksien vapauttamista ja tislausmekanismien poistamista.

Mielestäni tämä mietintö, josta äänestämme torstaina, osoittaa, että parlamentti vastaa tilanteeseen ehdottamalla uudistuksia, mutta kyse on asteittaisista uudistuksista. Mielestäni meidän on jätettävä jäsenvaltioille ja etenkin alueille merkittävästi liikkumavaraa tässä kysymyksessä: kukaan ei voi kiistää sitä, että joillakin alueilla ei kasva muu kuin viinirypäleet, eikä kukaan voi kiistää sitä merkittävää vaikutusta, joka viinintuottajilla on ollut maaseudun rakenteeseen.

Koska jäsenvaltiot ja alueet ovat päteviä toimimaan kaavoituksen ja maankäytön alalla, niillä on tarvittavat valmiudet arvioida istutus- tai raivausjärjestelmiä läheisessä yhteistyössä tuottajien ja alan edustajien kanssa.

On totta, että jotkin nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn välineistä ovat epäasianmukaisia tai niitä ei käytetä asianmukaisesti, mutta odotan silti, että komissiolla on aikaa työskennellä jäsenvaltioiden kanssa arvioidakseen näiden välineiden ja etenkin tislausmenetelmien poistamisen tai korvaamisen seurauksia. Odotan komission ehdottavan välineitä, joilla säännellään markkinoita ja hoidetaan mahdollisia kriisejä.

Resepti on yksinkertainen: laatuviinejä ja menekin edistämistä. Viinin kulutus on lisääntymässä maailmanlaajuisesti, ja tietyissä maissa käynnissä olevaa nopeaa taloudellista ja kulttuurista kasvua on seurannut kiinnostus viininjuontiin. On tärkeää lisätä yhteisön viinialan kilpailukykyä kaikissa tuotanto- ja markkinointivaiheissa toteutettavien toimien avulla. Uusilla viinintuottajamailla on joustavammat säännökset viininviljelykäytäntöjen alalla. Mielestäni meidän on oltava varottava tekemästä viiniemme erityispiirteistä yleismaailmallisia. Meidän on varmastikin höllennettävä eurooppalaisille tuottajille asetettuja rajoitteita ja sallittava heidän mukautua kysyntään ja suurempaan kilpailukykyyn. Kannatan kieltoa, joka koskee tuodun rypäleen puristemehun viiniyttämistä ja sen sekoittamista yhteisössä tuotettuihin rypäleen puristemehuihin.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi haluaisin muistuttaa teitä siitä, että viineissä on oman kasvumaaperänsä aromi, kasvukautensa värit ja tuottajiensa henki. Niissä on oman maansa ja Euroopan unionin aromi. Mieleeni muistuu eräs tuntematonta alkuperää oleva sanonta: "hyvän viinin tekemiseen tarvitaan intohimoinen hölmö viljelemään viiniä, viisas sääntelemään viiniä, selväjärkinen taiteilija tuottamaan viinin, viininystävä juomaan viinin ja runoilija ylistämään sen ihanuutta".

  Sergio Berlato, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Fischer Boel, hyvät parlamentin jäsenet, sen lisäksi, että viini on tärkeä maataloustuote ja taloudellinen tuote, viini myös ilmentää historiaamme, kulttuuriamme ja perinteitämme. Emme voi siten hyväksyä uudistusta, jonka ensisijaisena tavoitteena on supistaa alaa, joka saa tällä hetkellä vain 3 prosenttia talousarviovaroista, kun taas lisäarvoltaan korkea tuotanto saa 7 prosenttia talousarviosta.

Komissio ehdottaa tuotannon vähentämistä ja viiniviljelysten raivaamista noin 400 000 hehtaarin alalta viiden vuoden aikana sillä perusteella, että tuotantoylijäämien hallintokustannuksia on vähennettävä ja Euroopan unionin kilpailukykyä on parannettava soveltamalla periaatetta, jonka mukaan "vain vahvimmat pärjäävät markkinoilla". On outoa panna merkille, että samalla kun Euroopan unionissa suositaan viiniviljelmien raivauspolitiikkaa, muut maat, kuten Etelä-Amerikan ja Etelä-Afrikan maat, kannattavat viinin istuttamista.

Kun pidetään mielessä, että maailmanlaajuinen kysyntä ei ole pienenemässä vaan kasvamassa, vaikuttaa siltä, että komissio aikoo palauttaa tasapainon Euroopan unionin sisämarkkinoille ottamatta huomioon maailmanlaajuista kysyntää ja tasapainoa maailmanmarkkinoilla ja pohtimatta sitä, että jos Euroopan unionin viinintuotantoa vähennetään hätäisesti, vaarana on, että hävitämme viinitilat, joiden tuottamilla tuotteilla ei tosin ole erityisen vankkaa asemaa markkinoilla mutta jotka ovat alueellisia laatutiloja, joilla on syvälle juurtuneet historialliset perinteet ja jotka vahvistavat edelleenkin kokonaisten alueiden sosiaalista rakennetta.

Totuus on, että uuden maailman viinit ovat valtaamassa osan markkinoista, mikä on niiden laadun jatkuvan paranemisen ja kilpailukykyisten hintojen ansiota. Uusilla väliintulomenetelmillä pitäisi mahdollistaa se, että koko ala kykenee vastaamaan jatkuvasti globalisoituvien markkinoiden uusiin haasteisiin. Menestyskaava on seuraavanlainen: on panostettava edelleen Euroopan unionin viinien laatuun ja erityispiirteisiin, kustannusten vähentämiseen ja viinin menekinedistämistoimiin, jotta laajennetaan viinimarkkinoita, sillä pelkäämme, että uusien viininviljelykäytäntöjen leviäminen voi heikentää mielikuvia viinistä ja vaarantaa siten kuluttajan luottamuksen tuotteeseen, millä olisi hyvin vakavia seurauksia kulutuksen kannalta.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, viinialalla tarvitaan uudistuksia, jotka edistävät eurooppalaisten viinien kilpailukykyä. Tämä on mahdollista toteuttaa jatkamalla viinialan rakenneuudistusta, jonka avulla alasta tehdään entistä kilpailukyisempi, ja edistämällä viininviljelyn säilymistä siten, että samalla suojellaan maaperää ja ympäristöä. Olisi ymmärrettävä, että maantieteelliset merkinnät ja alkuperämerkinnät ovat ensisijaisen tärkeitä välineitä eurooppalaisten tuottajien toiminnan turvaamiseksi ja suojelemiseksi.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, totean lopuksi, että odotamme, että unionin uudella viinipolitiikalla elvytetään ja kehitetään alaa maailmanmarkkinoilla.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä on todellakin eurooppalaisen viinin uskollinen puolestapuhuja. Olen eri mieltä hänen kanssaan monista näkökohdista, mutta hänelle on todellakin annettava tunnustusta sitoutumisesta asiaansa. Vaikka olenkin etupäässä tyytyväinen komission ehdotuksiin, minun on korostettava, että monilla alueilla vallitsee se näkemys, että näihin ehdotuksiin perustuva, huolellisesti toteutettu liberalisointi on jokseenkin tunteetonta Brysselin politiikkaa. Tähän olisi suhtauduttava vakavasti – kuten esittelijäkin huomauttaa. Hän kutsui meidät kreikkalaiseen viini-iltaan, ja olin – ja toivon, etten ollut ainoa – hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että kenellekään ei tulisi mieleen tehdä meille tarjotusta viinistä puhdasta alkoholia. Juuri tämä on ongelmana. Meidän on markkinoitava viiniä laatutuotteena, ja meidän on annettava myös viininviljelijöille mahdollisuus tehdä niin.

Raivaustoimien osalta totean – ja on korostettava yhä uudelleen, että niiden ei pitäisi olla pakollisia, vaan viininviljelijöille olisi tarjottava mahdollisuutta lopettaa toimintansa, jos he katsovat, ettei heillä ole tulevaisuutta viinimarkkinoilla – että komission olisi ryhdyttävä toimiin markkinoiden paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Toisin sanoen viininviljelijöille olisi ensin esitettävä tarjous ja sen jälkeen kerrottava, että jollei mitään ole tehtävissä, he voivat lopettaa viininviljelyn julkisten varojen avulla.

Toiseksi on pohdittava alueiden tilannetta. Arvoisa komission jäsen, tässä on kysymys rahasta. Alueet ovat saaneet rahaa, ja jos tämä toimenpide nyt keskeytetään, ne menettävät nämä rahat. Siksi kyse on yksistään aineellisista asioista. Alueet olisi saatava myös tältä osin vakuuttuneiksi siitä, että nämä varat ovat jatkossakin niiden käytettävissä – erityisten sosiaalisten näkökohtien ja ympäristönäkökohtien perusteella ja markkinat huomioon ottaen – jotta kyseiset alueet voivat säilyä vastakin viinintuotantoalueina. Tällaisen suunnan omaksumisella poistettaisiin merkittävästi jännitteitä ja mahdollistettaisiin sopimus esittelijän kanssa.

  Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, yhteisen maatalouspolitiikan edellisessä uudistuksessa asetettiin tavoitteeksi maatalousalaa ja maataloustukea koskevien leikkausten nopeuttaminen, jotta säästetään resursseja muille ruohonjuuritason vastaisille politiikoille.

Samanaikaisesti edistetään pienten ja keskisuurten tilojen hävittämistä ja keskitetään maa-alueiden omistus, tuotanto ja kauppa muutamien harvojen käsiin. Viini ei ole mikään poikkeus tämän tavoitteen osalta.

Mitä sitten, jos Euroopan unioni on ensimmäinen tuotannossa, kulutuksessa ja maailmalle suuntautuvassa viennissä tuottamiensa hyvien laatuviinien ansiosta? Euroopan unionille tärkeintä on kilpailu ja viinin ja rypäleen puristemehun tuonnin vapauttaminen eurooppalaisen tuotannon kustannuksella, millä heikennetään laatua.

Sen takia määrätään mittavista raivaustoimista ja asetetaan voimakkaita kannustimia ja myydään pienten ja keskisuurten viinitarhojen oikeuksia alan yhtiöille. Samalla edistetään kartellien muodostumista käyttäen verukkeena rakenneylijäämiä ja tarvetta tasapainottaa tarjontaa ja kysyntää yhteisön markkinoilla parempien hintojen takaamiseksi.

Tämä veruke on vitsi, sillä jos vapautamme rypäleen puristemehun ja viinin tuonnin kolmansista maista ja laillistamme niiden sekoittamisen yhteisön rypäleen puristemehun ja viinin kanssa sekä tunnustamme sellaiset viininviljelykäytännöt, joissa käytetään ulkomaisia raaka-aineita viiniyttämisessä, jolloin viini muuttuu maataloustuotteesta teollisuustuotteeksi, seurauksena on halpojen viinien tuonnin helpottuminen ja laadun heikentyminen.

On varmaa, että eurooppalaiset viinitarhat pienentyvät, pienet ja keskisuuret viininviljelijät häviävät markkinoilta ja tuonti kukoistaa. Sitä paitsi raivausjärjestelmää on jo sovellettu aiemmin, vuosikymmen sitten.

Kreikassa raivattiin yli 2 000 000 aaria. Ylijäämät vähentyivät väliaikaisesti, mutta ongelmaksi muodostuivat massatuonnit, ja ne johtivat itse asiassa jopa korkealuokkaisten viinien tislaukseen.

Joka tapauksessa tuhansia pieniä ja keskisuuria viinitarhoja tuhottiin. Siksi komission ehdotus ei voi olla keskustelun pohjana, sillä siinä ei tarkastella viininviljelyyn liittyvää ongelmaa.

En voi olla samaa mieltä myöskään tämänpäiväisestä mietinnöstä, sillä sinä ehdotetaan pidempää siirtymäaikaa uuden asetuksen soveltamisessa ja esitetään tiettyjä tarkistuksia ehdotettuihin toimenpiteisiin, jotta lievennetään vaikutuksia.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, maailman muiden maanosien tuottajat ovat onnistuneet tekemään viinejä, jotka ovat eurooppalaisten kuluttajien makuun ja jotka ovat eurooppalaisia viinejä halvempia. Esittelijän mukaan meidän on toimittava tämän tilanteen torjumiseksi antamalla lisää rahaa maatalouspolitiikkaan ja toteuttamalla samanaikaisesti erilaisia kampanjoita.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopassa tuotetaan erinomaisia viinejä. Eräs kiinnostava periaatekysymys onkin se, sallimmeko köyhempien maiden syrjäyttämisen markkinoilta eurooppalaisen viinintuotannon hyväksi.

On selvää, että uusi maailma ei muodostu ainoastaan Yhdysvaltojen ja Australian kaltaisista talousjättiläisistä vaan myös hiljattain teollistuneista maista, kuten Etelä-Afrikka, Chile ja Argentiina, joissa viinit tuotetaan usein köyhillä ja syrjäisillä alueilla. Edellä mainituissa maissa ei ole samanlaisia sosiaalisia turvaverkkoja kuin EU:n jäsenvaltioissa. Jos näiden alueiden viinituotantoa vaikeutetaan, sillä on valtavia seurauksia niiden väestölle.

Asiasta keskusteltaessa on tärkeää tarkastella tilannetta kokonaisvaltaisesti ja ottaa siten huomioon myös kansanterveyteen liittyvät näkökohdat. Pitkällä aikavälillä tämän mietinnön protektionistiset piirteet olisivat haitaksi sekä EU:n että uuden maailman viinintuottajille. Loppujen lopuksi viini on alkoholijuoma, eikä EU:n pitäisi siten rahoittaa kampanjoita, joilla kannustetaan lisäämään viinin kulutusta.

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sen jälkeen kun viinialan uudistusta koskevat ensimmäiset luonnokset esitettiin 22. heinäkuuta 1993, meille on kerrottu, että meidän on raivattava viiniviljelmiämme, ja esitetty sitä tukevia lukuja.

Vuonna 1993 meille kerrottiin esimerkiksi, että vuonna 2000 kulutus vähenisi 115 miljoonaan hehtolitraan, vaikka kulutus oli tosiasiassa 127 miljoonaa hehtolitraa – komissio erehtyi siis 12 miljoonan hehtolitran verran. Meille kerrotaan myös ylituotannosta, mutta missä sitä on? Juotavaksi tarkoitetun alkoholin maailmanlaajuisilla markkinoilla tuotantovajetta oli 9 miljoonaa hehtolitraa vuonna 2002 ja 11 miljoonaa hehtolitraa vuonna 2003. Tiedämme varsin hyvin, että viinintuottajien aika on koittanut myös etenkin Kiinassa, jossa puhemies Mao on sanonut, että "antakaamme kansan juoda viiniä".

Mitä sitten tavoitellaan näiden vapaita istutuksia, sokerin lisäämistä, tislausta, puulastujen käyttöä, rypäleen puristemehun tuontia ja tietenkin raivaustoimia koskevilla uudistuksilla? Todellisuudessa komissio tavoittelee kahta päämäärää tällä 400 000 hehtaarin raivaamisella, joka olisi kaikkein tuhoisin tapahtuma viinin maailmanhistoriassa, sillä meidän on mentävä ajassa taaksepäin keisari Dominianuksen aikaan vuoteen 92 löytääksemme vastaavanlaisen tilanteen. Uudistusten tavoitteena on ensinnäkin luopua viinin viennistämme vuoteen 2015 mennessä vastikkeeksi eteläisen pallonpuoliskon palvelumarkkinoista ja toiseksi mahdollistaa Pohjois-Euroopan eläkeläisten asettuminen vähitellen asumaan Etelä-Eurooppaan. Siksi Euroopan unioni tarvitsee maareserviä, ja raivattavat 400 000 hehtaarin viljelmät voivat muodostaa tällaisen maareservin, ja ne voidaan korvata taloilla – kyse olisi neljästä miljoonasta talosta neljällä miljardilla neliömetrillä ja tuhannen miljardin euron liikevaihdosta.

Tämä maa-alueiden raivaaminen on todellinen tragedia, sillä viini ei ole pelkästään yhteinen markkinajärjestely. Kyse on muustakin kuin maataloudesta tai jopa muustakin kuin kulttuurista, huolimatta taidemaalareista, viinin innoittamista 275 runoilijasta ja Euroopan 5 000 viinintuottajakylän rakenteista – viini merkitsee jumalaista yhteyttä. Kaanaan häissä Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko oli muuttaa vesi viiniksi, ei viskiksi tai Coca-Colaksi eikä Nokian matkapuhelimiksi. Viinistä luopuminen ei ole siten sama asia kuin Uuden-Seelannin lampaista tai Brasilian kanoista luopuminen – se merkitsisi luopumista eurooppalaisesta identiteetistä.

Arvoisa komission jäsen, siksi teidän on pidettävä kiinni viinistä, jota argentiinalainen Jorge Luis Borges kutsui syväksi isiltä perityksi joeksi, joka virtaa maailman historian läpi.

  Giuseppe Castiglione (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää kollegaani, jäsen Batzelia, hänen tekemästään työstä sekä komission jäsentä Fischer Boelia kuunteluhalukkuudesta, jota hän on osoittanut tiedonantoa koskevan keskustelun aikana. Toivomme, että meille toimitettava lainsäädäntöehdotus on vastaa sekä Euroopan parlamentin että eurooppalaisten tuottajien esittämiä lukuisia toiveita. Kyse on hyvin tärkeästä haasteesta: eurooppalaisen viininviljelyn asemaa on muutettava niin, että saadaan markkinat taas elinvoimaisiksi, palautetaan kilpailukyky ja ennen kaikkea sallitaan viiniemme kilpailla EU:n ulkopuolisista maista tulevien viinien kanssa valtaamalla uudelleen vanhat markkinat ja pääsemällä myös uusille markkinoille.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, kaikki ehdotukset eivät suinkaan vakuuta meitä, ja ennen kaikkea uudistuksen painopisteenä ei voi olla viljelysten lopullinen raivaaminen. Se johtaisi vaikeiden tilojen laajamittaiseen myyntiin ja hallitsemattomaan luopumiseen niistä. Sen lisäksi, että tällaisilla tiloilla on tuotantotehtävänsä, niillä on merkitystä myös ympäristön ja maaseudun suojelun kannalta. Uudet tuottajavaltiot tekevät uusia istutuksia, joten raivaaminen merkitsisi isojen markkinasiivujen luovuttamista niille. Kyse on valinnoista, ja valintamme voi olla ainoastaan laatuviinit, ei mikä tahansa juoma. Samalla kun edistämme viiniemme menekkiä, meidän on edistettävä perinteitämme, maatamme, kulttuuriamme, lisäarvoamme ja suuren historiallisen ja kulttuurisen perinnön ilmentämistä.

Tästä syystä en ole lainkaan vakuuttunut ehdotuksesta, jonka mukaan meidän olisi sallittava maahantuotujen rypäleen puristemehujen käyttö viiniemme väkevöimisessä tai viiniemme sekoittaminen muiden kuin EU-maiden viinien kanssa. Vielä vähemmän olen vakuuttunut ehdotuksesta, jonka mukaan viineihin, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, merkittäisiin vain viinin vuosikerta, mikä mahdollistaisi tiettyyn maantieteelliseen alueeseen yhdistettävien lajikkeiden käytön, jolloin vaarana olisi ennen kaikkea kuluttajien johtaminen harhaan.

Vapauttamisesta totean, että meidän olisi sen asemesta suojeltava viinintuottajien toimia ja investointeja, edistettävä maantieteellisiä merkintöjämme kansainvälisesti ja estettävä niiden taloudellisen arvon aleneminen. Meidän olisi muistettava kaksi sanaa: joustavuus ja markkinalähtöisyys. Joustavuus ei tarkoita kuitenkaan kaikkien nykyisten hallintotoimien äkillistä, täydellistä ja mielivaltaista poistamista. Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, lisäksi katson, että varat olisi jaettava historiallisten perusteiden pohjalta, eli kaikissa muissa tähän mennessä hyväksytyissä uudistuksissa sovellettujen perusteiden pohjalta.

  Vincenzo Lavarra (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Batzelin mietintö viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta on osa valmistelevaa vaihetta vuoropuhelussa, joka johtaa lainsäädäntömietinnön laatimiseen ja lopullisten päätösten tekemiseen vielä tämän vuoden kuluessa. Katson kuitenkin, että parlamentin olisi hyvä päättää joistakin ehdotuksen tärkeimmistä päätelmistä, ja yksi näistä koskee varmastikin raivausjärjestelmää.

Kollegoideni tavoin minäkään en hyväksy tätä ehdotusta, jos sitä pidetään ainoana ja yksinomaisena vaihtoehtona markkinoiden tasapainottamiseksi. Meidän on kilpailtava keskenämme maailmanmarkkinoilla, ja Euroopan unionin viinien vahvuutena on laatu ja perinteiset viininviljelykäytännöt, kuten myös viinien siteet maahan ja alalla käytettäviin ikivanhoihin käytäntöihin.

Siksi vastustan myös rypäleen puristemehujen tuontia, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä onkin esittänyt tätä koskevan tarkistuksen. Mielestäni vuoropuhelu, myös tämänpäiväinen ajatusten vaihto, johtaa myönteisiin tuloksiin – myös siirtymäkausien aikana – tislauksen kaltaisten toimenpiteiden osalta, joiden välitön poistaminen tuhoaisi useiden viinintuottajien turvaverkon. Olen sitä mieltä, että jos kuuntelemme toisiamme, voimme säilyttää eurooppalaisen viinintuotannon maailmankartalla.

  Marie-Hélène Aubert (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on kulunut vain muutama kuukausi siitä, kun Yhdysvaltojen kanssa tehty viinialan sopimus löi meidät ällikällä, ja meidän oli vaadittava pikaista keskustelua sopimuksesta, joka sisälsi jo muutamia huonoja osia tänään ehdottamastanne uudistuksesta. Tällaisia ovat viinin laatua koskevien eurooppalaisten vaatimusten lieventäminen, maantieteellisiin merkintöihin ja alkuperämerkintöihin liittyvä epäselvyys, hyvin kyseenalaisten viininviljelykäytäntöjen hyväksyminen ja markkinoiden vapauttaminen entisestään, mistä hyötyvät standardoidut tuotteet, joiden uskotaan miellyttävän yhtä standardoidun kansainvälisen kuluttajan vaatimuksia.

Kauppiaat ja viejät hyötyvät epäilemättä tästä järjestelystä, mutta se ei varmastikaan hyödytä sellaisten tuotteiden kehittämistä, joilla on tiiviit kulttuurisiteet omaan alueeseensa. Se ei hyödytä myöskään Euroopan unionin viinien monimuotoisuutta ja niiden täyteläistä makua tai kuluttajaa, jonka on pian pakko hörppiä litkuja, joita tuskin voidaan kutsua viiniksi, eikä varsinkaan viininviljelijöitä, jotka paiskivat ahkerasti töitä, toisinaan vaikeilla alueilla tai pienillä maa-alueilla, säilyttääkseen viinin korkean laadun ja sen juomisen tuottaman mielihyvän.

Selvä, poistetaan sitten nämä mielettömät mekanismit, jotka kannustavat ylituotantoon ja joilla on liian monia kieroja vaikutuksia. Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä kuitenkin tekemään yhteistyötä kanssamme ja antamaan meille käyttöön varoja, jotta voimme edistää laatuviinejä ja erilaisten makujen ja alueiden hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla sekä maaperän ja biologisen monimuotoisuuden suojelemista ja jotta voimme kertoa koko maailmalle eurooppalaisen viinintuotannon upeasta alkemiasta, joka ulottuu ajassa yli 2 000 vuoden taakse.

  Vincenzo Aita (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni luvut puhuvat puolestaan: tuotanto on laskenut Euroopan unionissa viime vuosina, kun taas Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa tuotanto-osuudet ovat kasvaneet jatkuvasti. Nyt kun olemme käynnistämässä viinin yleisen markkinajärjestelyn uudistusta, Euroopan unionin on otettava huomioon se, että uudistus koskee noin 3 400 000 hehtaarin alaa ja 3 000 000:aa työntekijää. Jos raivaustoimia käytetään markkinoiden tasapainottamisen välineenä, valitsemme saman tien kuin tupakan ja sokerin yhteisiin markkinajärjestelyihin aiemmin tehtyjen muutosten yhteydessä. Emme voi jatkaa tällä tiellä, joka johtaa työllisyyden heikentymiseen ja sellaisten kokonaisten maatalousalueiden hylkäämiseen, jotka sijaitsevat usein hydrogeologisesti herkillä alueilla.

Kaikissa uudistuksissa on otettava huomioon ennen kaikkea yritykset, työntekijät ja ympäristöolot. Voimme taata laadun ja kuluttajien turvallisuuden ainoastaan suojelemalla Euroopan maatalouden tuotantojärjestelmää ja säilyttämällä sen. Esittelijä Batzelin ehdotuksilla on tietenkin parannettu komission esittämiä näkemyksiä. Siitä huolimatta muutamat näkökohdat aiheuttavat mielestäni edelleen huolta.

Meidän on ennen kaikkea hylättävä raivaussuunnitelma ja käytettävä viljelykasvien vaihtamisesta kerättäviä maksuja sellaisten tilojen tukemiseen, joilla on vaikeuksia markkinoilla, jotta varmistetaan korkealaatuinen tuotanto. Kuten uusimmat Euroopan unionin vientiä koskevat tiedot osoittavat, meidän on painotettava laatua ja sitä kautta tuotantoa, joka voidaan samaistaa maahan ja perinteisiimme. Meidän on edettävä tätä tietä sen sijaan, että muuttaisimme viinin tavalliseksi teollisuustuotteeksi. Näin ollen meidän ei pitäisi lisätä sokeria viinin väkevöimiseksi, ja meidän on vahvistettava viiniyttämistä koskevat tarkat säännöt.

Tähän liittyen eurooppalaista alkuperää olevan rypäleen puristemehun käytöstä ei pitäisi tehdä rangaistavaa, sillä se on perinteinen eurooppalainen viininvalmistuskäytäntö, eikä se heikennä itse viinin laatua. Tästä syystä on tärkeää säilyttää rypäleen puristemehun rahoitukseen annettava tuki. Viime kädessä kaikissa uudistuksissa on ensisijaisen tärkeää ottaa huomioon käynnissä oleva ilmastonmuutos, jolla on huomattavia vaikutuksia joihinkin Etelä-Euroopan alueisiin, sillä ilmastonmuutoksen takia niiden maatalousjärjestelmät kokevat suuria mullistuksia. Euroopan unionin on nyt aika puolustaa omaa maaperäänsä, sivilisaatiotaan ja perinteitään.

  Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Viiniä ei tuoteta, sitä kypsytetään ja vaalitaan. Siinä on hienoinen mutta tärkeä ero, sillä se kertoo paljon puhujasta ja hänen näkökulmastaan sekä hänen suhtautumisestaan alaan. Euroopan unionin viinintuotantoalalla on ongelmia. Sen tämänhetkinen perimmäinen ongelma liittyy sisäisen kysynnän kasvun vaikeuksiin, sillä kansainvälisesti kulutus on yhä kasvussa.

Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistava, ja sen ratkaisemisessa on otettava huomioon ratkaisun monenlaiset seuraukset, sillä Euroopan unioniin suuntautuvan tuonnin määrä on kasvamassa. Ongelma ei niinkään ole se, mitä me tuotamme, vaan se, mihin hintaan me myymme viiniä. Miksemme myy viiniä eri hintaan? Se johtuu ensisijaisesti siitä, että eurooppalaisiin tuottajiin ei sovelleta samoja vaatimuksia kuin kolmansien maiden tuottajiin, vaan heihin kohdistuu pikemminkin paljon enemmän vaatimuksia, ja siksi he eivät kilpaile samoin ehdoin.

Meidän on tehtävä alasta kilpailukykyinen – ei kuitenkaan raivaamalla viiniviljelmiä 400 000 hehtaarin verran vaan valvomalla alaa. Se ei onnistu vapauttamalla alaa umpimähkäisesti vaan pikemminkin valvomalla, edistämällä ja suojelemalla eurooppalaista viinikulttuuria, sen perinteitä ja laatua, sillä viiniä ei ainoastaan tuoteta, vaan viiniä vaalitaan ja kehitetään. Siksi meidän on tuettava tätä kulttuuria ja edistettävä kuluttajien tietämystä heidän kuluttamastaan viinistä: milloin viini on vino de crianza tai vino de reserva, gran reserva, pöytäviini, vino de la tierra, vino de añada tai miten tahansa haluammekin kuvailla viiniä. Meidän on parannettava ja täydennettävä viinin ominaisuuksia, valvottava viininvalmistuskäytäntöjä, edistettävä kohtuullista kulutusta ja ennen kaikkea tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota. Sitä ei saavuteta teollisuustuotannolla vaan kehittämällä viiniä eurooppalaisiin viineihin liittyvä kulttuuri, perinteet ja laatu huomioon ottaen, kunnioittamalla perinteitämme ja ennen kaikkea lisäämällä kysyntää, jotta laatua saadaan yhdenmukaistettua ylöspäin, ei koskaan alaspäin.

Siksi toivomme, että komissio osoittaa ehdotuksellaan vähintäänkin johtajuutta ja mielikuvitusta ja takaa näin aidosti viinialan kilpailukyvyn.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Batzelia hänen erinomaisesta työstää vaikeissa olosuhteissa ja kiittää jälleen kerran komission jäsentä Fischer Boelia siitä, että hän on läsnä täällä istuntosalissa.

Kaikki poliittiset keskustelut, kuulemiset ja tapaamiset alan edustajien kanssa, eri jäsenvaltioiden viininviljelyalueille tekemämme vierailut ja sadat tarkistukset ovat täysin riittävä todiste siitä, että jäsenet ovat halukkaita tutkimaan tätä Euroopan unionin maataloudelle tärkeää asiaa.

Uudistustarpeesta ollaan yksimielisiä, ja on aiheellista korostaa, että komission alkuperäiselle mallille ei ole esitetty vaihtoehtoja. Parlamentin ja komission välillä on kuitenkin suuria näkemyseroja tärkeimpien toimenpiteiden toteuttamisen aikataulun, voimakkuuden ja tavan osalta. On varmastikin välttämätöntä raivata huonolaatuiset viiniviljelmät, mutta se on tehtävä ensin laittomille viiniviljelmille. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää, että lopullisen päätöksen raivaamisesta tekevät jäsenvaltiot. On varmastikin välttämätöntä lopettaa tukea saava tislaus, mutta on ensisijaisen tärkeää turvata juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislaukselle annettava tuki. Myös väkevöidyt viinit, jotka ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionin viennille, tarvitsevat tällaista tukea.

Ei ole mitään järkeä edistää eurooppalaisten viinien alkuperäisyyttä ja perinteitä ja puolustaa samalla kolmansien maiden tuottaman tiivistetyn puristemehun vapaata pääsyä markkinoille. Mietintö ilmentää parlamentin hyvää uskoa ja sitoutumista. Luotan siihen, että komissio suhtautuu myönteisesti ehdotuksiimme, niin että voimme toteuttaa alalla tyydyttäviä uudistuksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kuten komission jäsen Fischer Boel vahvisti puheessaan, hänen suunnitelmansa mukaisen viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen päätarkoituksena on käyttää viiniviljelmien raivaamista viinintuotantomarkkinoiden tasapainottamisen välineenä. Tämä tarkoittaa sitä, että heikoimmin kehittyneet alueet ja etenkin perhetilat ja pienituloiset viljelijät kärsisivät uudistuksesta eniten, millä olisi tuhoisa sosiaalinen ja ympäristöllinen vaikutus ja mikä johtaisi maaseutualueiden yhä suurempaan autioitumiseen ja lopulta hylkäämiseen.

Vaikutukset olisivat tuhoisia valtaosalle Etelä-Euroopan maista, etenkin Portugalin kaltaisille maille, ja ne olisivat verrattavissa kesän metsäpalojen aiheuttamaan tragediaan. Siksi korostamme viinin ja viininviljelyn suojelua, sillä niillä on ollut keskeinen asema Euroopan ja etenkin Välimeren alueen kulttuurissa. Haluamme, että viljelijämme tuottavat yhä parempaa viiniä ja jatkavat juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislausta. Vastustamme rypäleistä valmistettavan viinin väheksymistä ja sen korvaamista teollisella viinillä, jossa käytetään kolmansista maista tuotua rypäleen puristemehua. Arvoisa komission jäsen, meidän on puolustettava korkealaatuisia viinejämme.

  Christa Klaß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Fischer Boel, hyvät parlamentin jäsenet, kuten neuvoston puheenjohtaja Angela Merkel totesi parlamentissa 17. tammikuuta pitämässään puheessa "se, mikä erottaa Euroopan muista, sen sielu, on tapamme käsitellä monimuotoisuutta" ja "Euroopan suvaitsevuus on sen sielu".

Viime viikkoina ja kuukausina olemme käyneet useita keskusteluja viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista koskevista ehdotuksista. Pohjoinen ja etelä, yksittäiset viininviljelyalueet, monet erilaiset mielipiteet ja intressit ovat olleet edustettuina. Jokainen meistä uskoo, että jos olisi itse saanut kirjoittaa Batzelin mietinnön, olisi tehnyt sen eri tavalla ja mietintö olisi yksityiskohtaisempi ja ytimekkäämpi. Olemme kuitenkin onnistuneet sovittamaan yhteen eri näkökohtia siten, että kaikki voivat kannattaa niitä.

Kyse on siten kompromissista, jossa paitsi suvaitaan myös kunnioitetaan Euroopan unionin viinialan monimuotoisuutta ja kehitetään sitä edelleen – vaikkakin pienin askelin.

Komission jäsen on nähnyt vaivaa vieraillakseen monilla viinintuotantoalueilla viime kuukausina, ja olen siitä hänelle kiitollinen. Hän on nähnyt, miten erilaisia alueet ovat. Tarvitsemme etenkin viinialalla enemmän liikkumavaraa, jotta asioista voidaan päättää kansallisesti ja alueellisesti. Tarvitsemme myös ensimmäisen pilarin alaisia kansallisia talousarvioita, joiden pohjalta alueet voivat valita sopivat toimenpiteet EU:n laatimasta viinialan toimenpideluettelosta ja panna ne sitten täytäntöön.

Olemme yhtä mieltä siitä, ettemme halua luovuttaa, emme halua raivata 400 000:ta hehtaaria viljelmiä. Haluamme taistella markkinaosuuksien, työpaikkojemme, maaseutumme kulttuurimaiseman ja eurooppalaisen elämäntyylin puolesta. Viini on osa Eurooppaa ja meidän on säilytettävä sen perinteet ja näin ollen myös vanhat viininviljelykäytännöt. Eri puolilla maailmaa toimivat kilpailijamme ovat valmiina toimittamaan sen, mitä meillä ei enää tuoteta.

Keskustelussa on tehty selväksi eräs asia, nimittäin se, ettei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä: meidän on oltava sitkeitä. Toimintapolitiikkojemme on oltava luotettavia. Toimenpiteitämme on kuitenkin mukautettava pitkällä aikavälillä vastaamaan markkinoita.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, työmme ei ole ollut turhaa. Haluan kiittää aivan ensimmäiseksi jäsen Batzelia hänen mietinnöstään, jossa tehdään kauaskantoisia ja hyvin myönteisiä tarkistuksia komission viime kesänä esittämiin liian liberaaleihin ehdotuksiin.

Meidän on todellakin lähetettävä voimakas viesti koko viinialalle, joka on vakavassa kriisissä. Tiedämme, että kulutuksen vähentyminen Euroopassa yhdessä kolmansien maiden tuontien kasvun kanssa on johtanut hintojen ja viininviljelijöiden tulojen alenemiseen ja että selviämme tästä kriisistä ainoastaan aktiivisella sääntelyllä, ei mittavalla vapauttamisella.

Haluamme edistää korkealaatuista viininviljelyä, jossa kunnioitetaan viininviljelyalueidemme luontoa ja perinteitä ja tilojen monimuotoisuutta, etenkin perhetiloja. Huomattavat ja erottelematta toteutettavat raivaustoimet 400 000 hehtaarin alueella, mitä pidetään rakenteellisena ratkaisuna, eivät selvästikään voi tulla kysymykseen. Istutusoikeudet on säilytettävä, mutta samalla on tehostettava tarkastuksia laittomien istutusten torjumiseksi. Tarkistettuun viinitilarekisteriin tallennettujen uusien oikeuksien myöntämisen on hyödytettävä etenkin nuoria laatuviinien tuottajia.

Kauppajärjestöillä on merkittävä tehtävä alan kilpailukyvyn edistämisessä, ja niitä olisi vahvistettava kansallisilla toimintaohjelmilla. Lopuksi totean, että järkevän viininkulutuksen edistäminen yhdessä dynaamisen vientipolitiikan kanssa, johon sisältyy yksinkertaistettu merkintäjärjestelmä, edellyttää käytännössä merkittävien budjettivarojen myöntämistä.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme hyväksymässä mietintöä komission tiedonannosta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja useita siihen liittyviä tarkistuksia.

Perusviesti, jonka haluamme antaa komissiolle, on seuraava:

- Ensinnäkin vastustamme valvomattomia raivaustoimia, joilla voidaan tuhota arvokkaita laatuviinejä tuottavia arvokkaita tuotantoalueita.

- Toiseksi tietyt tukitoimenpiteet – ja viittaan tässä yhteydessä tislaukseen – joilla pyritään tasapainottamaan markkinoita ja tukemaan epäsuorasti tuottajien tuloja, olisi säilytettävä.

- Kolmanneksi olisi otettava käyttöön kansalliset määrärahat, jotka kattavat erilaisia toimia, joiden joukosta jäsenvaltiot voivat valita. Jotta nämä määrärahat olisivat tehokkaita, rahoituksen on kuitenkin oltava asianmukainen.

- Neljänneksi meidän on tietenkin vältettävä siirtämästä varoja ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin, sillä näin heikennettäisiin olennaisesti yhteistä markkinajärjestelyä.

Meidän on kiinnitettävä huomiomme vaikuttaviin ratkaisuihin, joista mainitsen seuraavat kaksi:

- Ensinnäkin meidän on ennen kaikkea pyrittävä säilyttämään yhteisön viinintuotannon korkea laatu. Siihen voimme myös luottaa.

- Toisena ja tärkeänä asiana meidän on pyrittävä edistämään voimakkaammin yhteisön viinejä. Toiveajattelulla emme kasvata markkinaosuuksia. Voimme lisätä kulutusta sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella ainoastaan aggressiivisella toimintapolitiikalla.

Tiedonannossa käsiteltyihin kysymyksiin, kuten viinin väkevöimiseen, on varmastikin erilaisia näkökantoja. Me – ja minä – katsomme, että viiniä, joka on valmistettu lisäämällä siihen sokeria ja vettä, ei voida pitää viininä. Viini on rypäletuote, ei sokerijuurikastuote.

Tiedän, että päätämme sokerin lisäämisestä. Jos päätämme lisätä sokeria, siitä on ilmoitettava merkinnässä. Meidän on oltava rehellisiä ja suojeltava sekä kuluttajia että tuottajia.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella teitä valinnastanne ja siitä, että johdatte tätä keskustelua, ja haluan kiittää teitä meidän kaikkien puolesta suuresta kärsivällisyydestänne, kun olette antanut meidän ylittää aikarajoituksen, mikä on kuitenkin ollut välttämätöntä meidän kaikkien takia.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa onnittelemalla esittelijää, jäsen Batzelia, kaikesta siitä työstä, jonka hän on tehnyt viime kuukausien aikana valmistellessaan mietintöään viinialan uudistuksesta, ja siitä, miten erinomaisesti tätä asiakirjaa koskevat toimet on koordinoitu maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.

Olen samaa mieltä siitä, että viinin yhteinen markkinajärjestely on syytä uudistaa perusteellisesti ja että viinintuotannon rakenteita on mukautettava, jotta varmistetaan, että Euroopan viiniala on kilpailukykyinen ja tasapainoinen. On ryhdyttävä toimiin, joilla luodaan mahdollisimman pian tasapainoiset markkinat, sillä tällaisen tasapainon puute nielee yhä enemmän EU:n talousarviovaroja.

Haluaisin kiinnittää huomionne tarpeeseen tukea maaseutualueiden kehitystä alueilla, joilla viininvalmistus on tärkeässä asemassa paikallisen matkailun ja maanviljelyn monipuolistamisen kannalta, vaikka sillä ei olisikaan merkitystä koko yhteisön laajuisesti. Uudistukset vaikuttavat yhtäläisesti kaikkiin näihin aloihin. Siksi meidän on hyväksyttävä ratkaisuja, joilla viinimarkkinoita voidaan uudistaa siten, ettei viininviljelylle aseteta kohtuuttomia taloudellisia rajoituksia paikallisella tasolla. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden maaseutualueiden viininviljelyn paikalliset innovaatiot eivät koske välittömästi Euroopan unionin viinimarkkinoita, eikä niitä siten tarvitse säännellä tiukkojen markkinaperiaatteiden mukaisesti. Nämä alueet eivät ole koskaan synnyttäneet hintavia viinijärviä, ja siksi toimia, joiden tavoitteena on rajoittaa ylituotantoa tulevaisuudessa, ei pitäisi soveltaa alueisiin, joilla viinin tuotantotaso on alhainen.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yhteisen kompromissin puute ennen mietinnön hyväksymistä on johtanut useisiin virheisiin ja ristiriitoihin, jotka toivon ratkaistavan täysistunnossa järjestettävässä äänestyksessä.

Haluaisin korostaa näiden virheiden joukosta 18 kohtaan sisältyvää virhettä, jota liittyy sivutuotteiden tislaukseen. Siinä vaaditaan, että tällaista tislausmenetelmää käyttäen saatu alkoholi on suunnattava ainakin osittain juotavaksi tarkoitetun alkoholin markkinoille.

Tämä osoittaa, että erilaisia tislausmenetelmiä ja niiden avulla tuotettua alkoholia koskeva tietämys on puutteellista, sillä juotavaksi tarkoitettu alkoholi, joka on tarkoitettu yksinomaan brandyjen, portviinien ja liköörien tuotantoon, on korkealaatuinen tuote, jota ei voida saada aikaan sivutuotteiden tislauksesta saadusta alkoholista.

Näiden syiden takia katson, että meidän on äänestettävä tätä kohtaa vastaan poistaaksemme tislausmenetelmiin ja niiden avulla tuotettuun alkoholiin liittyvää epäselvyyttä.

Toiseksi haluan korostaa asiaa, joka on ensisijaisen tärkeä mille tahansa yhteisen markkinajärjestelyn uudistukselle, nimittäin talousarvionäkökohtia. Tähän mennessä kaikissa yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksissa varat on jaettu historiallisten perusteiden pohjalta. Viinialan uudistuksessa tarkoituksena on yllättäen siirtyä käyttämään muita kaavoja, jotka eivät ole vielä täysin selviä ja jotka luovat paljon epävarmuutta alalla.

Jäsen Batzelin mietinnön selkeyttämiseksi ehdotan siten, että äänestämme sellaisten tarkistusten puolesta, jotka koskevat historiallisten perusteiden käyttöä varojen jakamisessa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, uskokaa minua, mekin toivomme uudistusta. Toivomme perusteellista ja radikaalia uudistusta, ja tässä komission ja Euroopan parlamentin olisi oltava liittolaisia. Olemme komission kanssa eri mieltä siinä, ettemme halua painottaa yhtä voimakkaasti raivaustoimia, sillä kaikki puolueet katsovat, että rakennemuutokset ja nykyaikaistaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin raivaustoimet.

Haluaisin kiinnittää komission jäsenen huomion siihen, että uusissa jäsenvaltioissa suurena vaarana on, että köyhät viininviljelijät raivaavat liikaa viljelmiä ja vain lisäävät siten uusien jäsenvaltioiden ongelmia. Siksi kaikki maksut on myönnettävä kansallisista määrärahoista, ja haluan onnitella tästä komission jäsentä, sillä kansalliset määrärahat voivat merkitä tulevaisuutta paitsi viinialalle myös yhteiselle maatalouspolitiikalle kokonaisuudessaan: määrittäkäämme rajat ja käyttäkäämme kansallisia määrärahoja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Arvoisa komission jäsen, tämä on erinomainen ratkaisu, mutta perusteet, joiden nojalla määritämme kansalliset määrärahat, ovat ongelmallisia, jos on totta, että määrärahojen on tarkoitus perustua 20-prosenttisesti alueellisiin ja 80-prosenttisesti historiallisiin perusteisiin. Tällä syrjittäisiin merkittävästi uusia jäsenvaltioita. Siksi uudet jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisten määrärahojen jaon vain alueellisten perusteiden pohjalta, jos tämä tieto todellakin pitää paikkansa – toivon, ettei se ole totta.

Viidennestä kysymyksestä eli tislauksesta totean, että olette oikeassa: se on lopetettava kokonaan. Lopuksi totean vielä maaseudun kehittämisestä, että meidän olisi mahdollistettava maaseudun kehittämisen lisävarojen käyttäminen viinialueiden kehittämiseen viinialalle budjetoitujen varojen lisäksi.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin olen hyvin tyytyväinen huomatessani, että naiset määräävät tämän keskustelun sävyn. Mietintö on valitettavasti ollut huono-onninen heti alusta alkaen. On totta, että sitä on parannettu hieman. Mielestäni se on kuitenkin edelleenkin liian sekava, jotta sillä voitaisiin lähettää toivottu ja selkeä viesti komissiolle ja jotta myös tämä toimielin saataisiin ymmärtämään, että asiat eivät ole yhtä huonosti kuin sen tiedonannon perusteella näyttää. Aion kannattaa mietinnön niitä osia, joissa katsotaan, että viinialalla tarvitaan ehdottomasti jatkossakin erityistä markkinajärjestelyä. Katson kuitenkin, että on kerrassaan provokatiivista, että komissio tarkastelee nyt vain pintapuolisesti ehdotuksia kaikkia maataloustuotteita koskevaksi yhteiseksi markkinajärjestelyksi, samalla kun me olemme miettineet kuumeisesti jo kuukausien ajan viinin, hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä.

Miten vakavasti komission oikeastaan suhtautuu meihin? Mitkä ovat sen perimmäiset tavoitteet? Viinin yhteisen markkinajärjestelyn alalla rahoituksen on tultava ensimmäisestä pilarista. Meidän on parannettava varojen käyttöä, jotta voimme pitää yllä ja parantaa tuotantopotentiaaliamme, saada takaisin vanhat markkinamme ja päästä uusille markkinoille sekä edistää kohtuullista ja terveellistä viinin kulutusta. Meidän on sovellettava voimakkaammin toissijaisuusperiaatetta ja lisättävä viininviljelijöiden vastuuta, jotta varat voidaan käyttää valikoivammin alueellisella tasolla. Joka tapauksessa pohdittaessa kansallisen rahoituksen kohdentamista, alueita, jotka ovat ponnistelleet vähiten korkealaatuisen viinin tuottamiseksi ja markkinoimiseksi, ei pitäisi palkita jälleen kerran historiallisten perusteiden pohjalta siitä, että ne sijoittavat satoja miljoonia euroja myyntikelvottoman viinin tislaamiseen. Sitä ei voida hyväksyä. Ei myöskään tule kysymykseen, että pohjoisia alueita, jotka ovat myyneet laatuviinejään ilman Euroopan unionin rahoitusta, kiellettäisiin tuottamasta viinejään perinteisten menetelmien mukaisesti. Tämä ei ole mikään ratkaisu sellaisten alueiden rakenneongelmiin, jotka ovat nukkuneet rakenneuudistusten aikana tislausta varten annettujen miljooniensa päällä.

Euroopan viinialalla ei itse asiassa ole rakenteellista ylijäämää, mutta alalla on juuri sen verran liikatuotantoa kuin laittomasti istutetuilla viljelmillä tuotetaan. Jos viininviljelijät haluavat luopua toiminnastaan jo varhaisessa vaiheessa, heidän pitäisi voida tehdä niin ja sosiaalisia vaikutuksia olisi lievennettävä, mutta heidän ei saa antaa aiheuttaa peruuttamatonta ympäristövahinkoa toteuttamalla raivaustoimia laatuviinien tuotantoalueilla. Markkinoista on voitava kilpailla oikeudenmukaisin kilpailuehdoin. Eurooppalaisia viinejä ei pitäisi tuottaa käyttämällä Euroopasta saatavaa vettä tai kolmansista maista tuotua rypäleen puristemehua. Eurooppalaisten ja tuotujen viinien sekoittaminen ei myöskään tule kysymykseen. Mitä komissio on oikein ajatellut?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kokeilla erilaista lähestymistapaa. Olisi lyhytnäköistä kuvitella globalisoitumisen aikakaudella, että Euroopan unionin politiikalla on vaikutusta vain omiin kansalaisiimme. Jos Euroopan unioni muuttaa viinialaa koskevaa toimintapolitiikkaansa, sillä on vaikutusta myös moniin muihin ihmisiin Euroopan unionin ulkopuolella; ihmisiin, joiden tulot heikkenevät Euroopan unionin viinialalla harjoitetun epäreilun kilpailun takia. Siksi on välttämätöntä yhdentää eri alojen toimintapolitiikkoja. Viinialan uudistusta koskevat komission ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan. Kehitysyhteistyövaliokunnan varapuheenjohtajana ja sosialidemokraattina olen syvästi pettynyt siihen, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnössä on jätetty huomiotta Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka ja reilu kauppa. Mietinnön mukaan on välttämätöntä pitää viiniala maailmankauppaneuvottelujen ulkopuolella.

Mietinnön mukaan viinialan ongelmat johtuvat loppujen lopuksi kolmansista maista tulevan tuonnin yhä suuremmasta kasvusta. Komission olisikin ryhdyttävä kaikenlaisiin toimenpiteisiin viinialamme suojelemiseksi. Miksi me teollisuusmaissa ottaisimme toisella kädellä pois sen, minkä annamme Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikalla? Miksi haluaisimme sulkea markkinamme reilulta kilpailulta? Miksemme anna asiakkaiden päättää, mitä viiniä he haluavat juoda: ranskalaista Bordeaux'ta, eteläafrikkalaista Chardonnayta vaiko chileläistä Merlot'ta? Reilu kauppa muiden maiden kanssa ei sulje pois kilpailukykyistä eurooppalaista viinialaa, mutta protektionistinen viinipolitiikka saa Euroopan unionin kanssa käytävästä reilusta viinikaupasta riippuvaiset kymmenet tuhannet ihmiset menettämään elantonsa. Siksi juon mielelläni kanssanne lasillisen eteläafrikkalaista Groot geluk -viiniä ja kohotan maljani "johdonmukaiselle eurooppalaiselle politiikalle. Komissio saa tukeni. Kippis!"

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, viinimarkkinat ovat kärsineet viime vuosina ylijäämistä, joita nykyinen viinin yhteismarkkinapolitiikka ei ole onnistunut poistamaan tyydyttävästi. Viinin tislaukselle annettava tuki on mielestäni rajallisten resurssien järjetöntä tuhlaamista. Uudistuneet viinimarkkinat eivät kannusta huonompilaatuisten pöytäviinien tuottajia siirtymään laatuviinien tuotantoon. Siksi markkinoiden uudistaminen on niin tärkeää.

Euroopan viinialan kilpailukykyä on vahvistettava merkittävästi. Tähän liittyen jäsen Batzelin mietintö sisältää monia ehdotuksia, ja ainakin minä katson, että se on hyvin tasapainoinen mietintö.

Keskeinen kysymys, johon meidän on keskitettävä huomiomme, on talousarvion uudistaminen. Tuen on oltava oikeassa suhteessa viininviljelyyn käytettävän alueen kokoon ja viinintuotannon arvoon nähden. Tukea ei pitäisi myöntää yhteisön säännöstön vastaisesti perustettujen viinitarhojen raivaamiseen. Pöytäviinien vientituet ovat täysin järjettömiä, eivätkä ne varmastikaan auta parantamaan eurooppalaisten viinien hyvää mainetta.

Hyvät kollegat, viimeisenä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä näkökohtana totean, että meidän on ymmärrettävä, että jos haluamme tukea eurooppalaisten tuotteiden kilpailukykyä, emme voi vainota eurooppalaisia tuottajia. Pohjoisten maiden maantieteelliset olosuhteet ovat täysin erilaiset kuin etelässä. Sokerijuurikkaan käyttö makeuttamiseen on perinteinen menetelmä pohjoisissa maissa, siinä missä väkevöiminen on perinteinen menetelmä eteläisissä maissa. Sen kieltäminen merkitsisi loppua maidemme monille maineikkaille viininviljelysuvuille ja perinteiden katkaisemista, ja samalla tuhottaisiin ratkaisut, joilla voitaisiin poistaa maaseututuotannon ongelmat. Kiitän teitä huomiostanne.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin viininviljely kaipaa kunnianhimoista uudistusta. Kuten olette varmastikin päätelleet, haluamme, että uudistuksessa kunnioitetaan eurooppalaista viininviljelyperinnettä ja alalla työskenteleviä miehiä ja naisia.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne kansainvälisen kaupan valiokunnan lausuntoon, joka on sisällytetty jäsen Batzelin mietintöön. Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksessa on otettava huomioon kaupalliset näkökulmat. Eurooppa on jatkossakin maailman suurin viininviejä, ja on välttämätöntä parantaa sen kilpailukykyä, sillä kilpailu uuden maailman viinien kanssa on kiristymässä, mutta alan elinkelpoisuus on riippuvainen ennen kaikkea laadusta ja alkuperäisyydestä, jotka tunnustetaan kaikkialla maailmassa.

Tarvitsemme siten hyökkäävää kauppapolitiikkaa, jolla edistetään eurooppalaisten viinien laatua. Siksi olisi järjetöntä ja haitallista esimerkiksi sallia maahantuodun rypäleen puristemehun viiniyttäminen ja eurooppalaisten viinien sekoittaminen muualta tuotuihin viineihin.

Euroopan parlamentin mietinnössä vastustetaankin sitä voimakkaasti. Samaten on välttämätöntä varmistaa suojeltujen maantieteellisten merkintöjen ja suojeltujen alkuperämerkintöjen parempi suojelu WTO:ssa käytävien neuvottelujen ja kahdenvälisten sopimusten yhteydessä. Haluamme puolustaa paikallisten alueiden viinintuotantoa pitkälti sääntelemätöntä viinintuotantoa vastaan.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että Euroopan komissio kunnioittaa jäsen Batzelin mietinnössä esitettyjä mielipiteitä, ja kiitän ja onnittelen häntä tänä iltana.

  Armando Veneto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme, että uudistuksella, jonka pyrimme toteuttamaan, on vastattava asianmukaisesti haasteeseen tehdä Euroopan unionin viinimarkkinoista kilpailukykyiset maailmanlaajuisesti. Olemme samaa mieltä siitä, että Euroopan unioni voi vastata tähän haasteeseen vain, jos se pitää yllä viiniensä laatua ja parantaa sitä lisäämällä viiniensä yksilöllisyyttä. Kaikki löytämämme vastaukset eivät ole kuitenkaan täysin tämän lopullisen päämäärän mukaisia. Voimme siten todeta, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa hyväksytty teksti on paras mahdollinen teksti, mutta se vaatii silti lisämuutoksia.

Siksi on oikein toteuttaa vaiheittain tämä harkittu ja asianmukaisesti hallinnoitava uudistus, joka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen siten, että siinä kunnioitetaan yksittäisiä kansallisia ja alueellisia ominaispiirteitä. Kaikista näistä syistä maatalouden rahoitus olisi säilytettävä vastakin ensimmäisen pilarin alaisuudessa. Meidän on pantava täytäntöön valistuskampanjoita, joilla edistetään kohtuullista kulutusta, säilytettävä tislaustoimet ainakin toistaiseksi tuottajien turvaverkkona, sallittava jäsenvaltioiden rajoittaa viiniviljelmien raivaustoimia tiukkojen ympäristönäkökohtien ja sosiaalisten näkökohtien pohjalta siten, että painotetaan pienimittaisen ja korkealaatuisen tuotannon suojelua.

Voimassa olevien viiniyttämistä, viinin väkevöimistä sokerilla ja rypäleen puristemehun käyttöä koskevien sallittujen käytäntöjen säilyttämisen osalta totean, että se, miten ankarasti muutamat kansalliset valtuuskunnat ovat puolustaneet näitä käytäntöjä, on tuonut esiin kansallisten etujen ja koko unionin etujen vastakkainasettelun ongelman ja korostanut tarvetta lujittaa yhdentyneen Euroopan käsitettä siten, että vältetään markkinoiden vääristyminen liiallisen nationalismin takia. Jos tavoitteena on parantaa Euroopan unionin viinien kilpailukykyä, ehdotus, jonka mukaan sakkaroosin lisäämistä ja rypäleen puristemehun käyttöä olisi tuettava, on vastoin tätä tavoitetta, sillä tällaisten lisäaineiden käyttö heikentää laatua ja pienentää eroja, vaikka juuri ne ovat viininviljelyn parhaita ominaisuuksia.

Olisimme ehkä edistäneet paremmin tätä näkökohtaa nostamalla esiin yhteisön edut ja pyytämällä, kuten minä nyt teen, poikkeuksetta kaikkia EU:n jäsenvaltioita myöntämään, että on epäasiallista ja poliittisesti väärin asettaa kansalliset edut Euroopan unionin etujen edelle ja että on ensisijaisen tärkeää löytää oikeudenmukainen tasapaino näiden vaatimusten välillä.

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi onnitella esittelijää, jäsen Batzelia, jonka esittämä näkemys saa laajaa kannatusta istuntosalissa, kuten olemme kuulleet.

Todetkaamme vielä kerran, että komission ehdotuksia ei voida hyväksyä nykymuodossaan. Emme suinkaan kiellä, etteikö mitään ongelmaa olisi. Kulutus laskee Euroopassa ja vientimme on pysähdyksissä, mutta samalla viinin tuonti kasvaa. Komissio vastaa tähän tilanteeseen ehdottamalla mittavaa raivaussuunnitelmaa, joka todellisuudessa merkitsee viininviljelijöiden koko elinkeinon heittämistä tunkiolle.

Meille kerrotaan, että alalla on ylituotantoa. Olkoonkin niin, mutta kieltäytyminen toimimasta tuonnin torjumiseksi on sama kuin eurooppalaista tuotantoa käytettäisiin markkinoiden "varaventtiilinä". Sitä ei voida hyväksyä. Voimme hyväksyä viiniviljelmien raivaamisen vain, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen, mikä tarkoittaa merkittävää rahallista korvausta, ja jos otamme käyttöön tilapäisen raivaamisen käsitteen.

Toinen näkökohtani liittyy siihen, että myöskään viinin yhteisen markkinajärjestelyn talousarvion pienentämistä ei voida hyväksyä. Komissio viittaa mahdollisuuteen siirtää osa talousarviosta maaseudun kehittämiseen. En halua kyseenalaistaa viinin yhteisen markkinajärjestelyn periaatetta, mutta mielestäni on vaikea ymmärtää, miten jo ennestään vähäisiä varoja voitaisiin vähentää, varsinkin kun pidetään mielessä, että unioniin on juuri liittynyt kaksi uutta jäsenvaltiota, jotka ovat molemmat viinintuottajia. Kuten monet meistä ovat todenneet, vastustamme siten varojen kaikenlaista siirtämistä YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin.

Kolmas ja viimeinen näkökohtani, on se, että uskomme todellakin omalta osaltamme, että Euroopan unionin viininviljelyllä on tulevaisuus. Mielestämme viininviljelijöiden aika ei ole vielä ohi. Tulevaisuutta ei taata tilojen keskittämisellä, kuten mittavassa raivaussuunnitelmassa ehdotetaan. Meidän on rakennettava tulevaisuutta tekemällä viineistämme kilpailukykyisempiä, etenkin ulkomailla. Siksi katsomme, että viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava viiniemme tekeminen houkuttelevammiksi. Sitä varten tarvitaan mittava suunnitelma viiniemme edistämiseksi ja markkinoimiseksi maailmalla.

Arvoisa komission jäsen, olin iloinen kuullessani teidän sanovan juuri saman asian. Nyt haluamme nähdä toimintaa.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella lämpimästi ystävääni, jäsen Batzelia hänen erinomaisesta työstään ja ilmaista tyytyväisyyteni, sillä tämän mietinnön on laatinut arvoisa jäsenemme Kreikasta, jolla on vuosisatoja vanha historia viininviljelyssä.

Maataloustuotteena viinillä on aina ollut keskeinen asema elämässämme, tavoissamme, perinteissämme, historiassamme, iloissamme ja suruissamme. Toisin sanoen se on kiinteä osa kulttuuriamme.

Siksi on hyvin myönteinen asia, että tämä mietintö ilmentää suurelta osin Kreikan viininviljelyalan näkemyksiä. Samalla jäsen Batzelin mietinnössä esitetään Euroopan parlamentin selvä kanta komission suunnittelemaan viinin uuteen markkinajärjestelyyn, ja se on harkitumpi ja loogisempi verrattuna komission alustaviin ajatuksiin, jotka ovat mielestäni hätäisiä ja yksinkertaistettuja.

Pyydän teitä äänestämään mietinnön puolesta nykymuodossaan.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää esittelijää ja kaikkia varjoesittelijöitä heidän työstään. Tämä on viinialan kolmas uudistus 12 vuoden aikana, ja olen iloinen, että komissio on nyt mahdollistanut hyvin erilaisten näkemysten ja tavoitteiden sovittamisen yhteen. Näkemyksemme olivat alkuun hyvin erilaiset, koska viini on voimakkaasti tunnekysymys. Sanon aina, että viini on yksi hienostuneimmista maataloustuotteista. Esitetyt, lähes 600 tarkistusta ovat myös yksi todiste näistä eroista. Mielestäni tämä mietintö on suurelta osin hyvin myönteinen. Se sisältää monia kompromisseja. Haluan korostaa etenkin sitä, että perinteiset viininviljelykäytännöt on otettu huomioon. On kuitenkin tehtävä täysin selväksi, että kaksinkertaisen korvauksen tai tuen myöntäminen alueille ei ole mahdollista missään muodossa, sillä emme voisi perustella sitä eurooppalaisille veronmaksajille.

Avoimeksi jää kuitenkin yksi ongelma, jolla on merkitystä Itävallalle. Pöytäviinien merkintään on vielä kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Joka tapauksessa haluamme, että pöytäviinit merkitään eri tavalla kuin laatuviinit. Kuluttajien on voitava erottaa ne selvästi toisistaan.

Lopuksi pyydän komission jäsentä lukemaan tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön huolella. Olen vakuuttunut siitä, että hän ja hänen koko henkilöstönsä tekevät niin. Mietintö sisältää joitakin hyviä ehdotuksia, jotka komissio toivottavasti sisällyttää viinin yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseensa, joka sen on määrä esittää meille ensi kesänä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain tarkastella lyhyesti muutamia tärkeimpiä niistä kysymyksistä, joita monet teistä ovat tuoneet esiin tässä hyvin tärkeässä keskustelussa.

Lähes kaikki teistä mainitsivat raivaustoimet. En ole täysin varma siitä, kuuntelitteko tarkkaavaisesti, mitä sanoin johdantopuheenvuorossani. Sanoin nimittäin, että meidän on varmistettava, ettei raivaustoimilla vahingoiteta tärkeitä ja oikeutettuja sosiaalisia näkökohtia ja ympäristönäkökohtia. Kuunnelkaa tarkkaavaisesti, ja pohdin tätä asiaa, kun teemme lainsäädäntöehdotuksia.

Jäsen Graefe zu Baringdorf sanoi hyvin selvästi, ettei viininviljelijöitä pitäisi pakottaa raivaustoimiin. Asia on juuri näin. Niin ei pitäisi tehdä, sillä raivausta koskeva päätös kuuluu yksistään viininviljelijöille eikä kenellekään muulle. Päätöksen tekeminen ei kuulu jäsenvaltioille eikä komissiolle vaan yksinomaan viininviljelijöille. Meidän ei pitäisi kuitenkaan pakottaa sellaisia viininviljelijöitä, jotka ponnistelevat ankarasti menestyäkseen viininviljelyssä, jatkamaan toimintaansa, jos he vuosi toisensa jälkeen ovat kykenemättömiä tuottamaan voittoa. Antakaamme heille siten mahdollisuus jättää viiniala arvokkaasti.

Tislauksesta totean, että minun on vielä tavattava joku, joka on halukas kertomaan minulle – epävirallisesti – mitä järkeä kriisitislauksessa voisi olla. Päinvastoin mielestäni se antaa kansalaisillemme syyn puhua yhteisestä maatalouspolitiikasta mahdollisimman kielteisesti ja viitata vanhanaikaisiin menetelmiin ja työkaluihin, joita olemme aiemmin käyttäneet. Emme voi puolustaa sitä, että käytämme joka vuosi puoli miljardia euroa päästäksemme eroon viinistä, jota kukaan ei halua juoda. Tämä ei toimi, ja toivon, että kannatatte minua tässä asiassa.

Tarvitsemme siten edistämistoimia. Euroopan parlamentti on korostanut sitä yhä uudelleen, ja olen valmis ajamaan tätä asiaa eteenpäin. Euroopan unionissa tehtävät edistämistoimet eivät saa kuitenkaan toimia viinialan turvatyynynä. Viinialan on myös itse toimittava paljon aggressiivisemmin.

Irlannissa viinin kulutus on kasvanut. Nykyään 70 prosenttia Irlannissa kulutetusta viinistä tuodaan maahan Euroopan unionin ulkopuolelta. Siksi en yksinkertaisesti ymmärtänyt, miksi Irlannissa hiljattain järjestetyssä World Ploughing Championships -maataloustapahtumassa, johon osallistui 250 000 vierailijaa, oli läsnä vain kaksi viinintuottajaa, eikä kumpikaan heistä ollut Euroopasta. Voin vain kysyä, miksi.

Viiniyttämiseen käytettävän maahantuodun rypäleen puristemehun osalta olen todennut selvästi heti alusta alkaen, että meidän on pantava kaikki pöydälle, ja olen pannut merkille Euroopan parlamentin, eri jäsenvaltioiden ja sidosryhmien reaktiot.

Christa Klaß mainitsi, että eri alueiden välillä on valtavia eroja. Olen nähnyt tämän itsekin, ja siksi meidän on mielestäni korostettava kansallisia määrärahoja koskevan ehdotuksen tärkeyttä komission tiedonannossa. Mielestäni ne merkitsevät jäsenvaltioille ja alueille erinomaista mahdollisuutta eri välineiden ja varojen kohdentamiseen osana kansallisia määrärahoja, sillä ne on räätälöity täydellisesti eri alueiden tarpeisiin. Mielestäni se on ensisijaisen tärkeää.

Hyvin monet teistä korostivat, että viinialan tulevaisuuden perustana on oltava laatu, laatu ja vielä kerran laatu, ja olen siitä täysin samaa mieltä.

Odotan toiveikkaana, että voin keskustella kanssanne tulevaisuudessa viinialan uudistamisesta, jota koskevan ehdotuksen aion esittää neuvostolle, toivottavasti juuri ennen kesätaukoa, minkä jälkeen tulen mielelläni esittelemään sen samalla Euroopan parlamentille tulevien keskustelujemme pohjaksi.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) EU:n viiniala tuottaa joitakin maailman parhaimpia viinejä, ja sillä on valtavasti potentiaalia, jota on kehitettävä edelleen kestävästi. Kiina on nyt käynnistämässä aktiivisen viinintuotannon, ja Kiinan markkinoiden jatkuva kasvu yhdessä Australian, Uuden-Seelannin, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Etelä-Afrikan kaltaisten maiden tuotannon lisääntymisen kanssa on johtanut siihen, että uuden maailman viinit ovat saaneet merkittävän markkinaosuuden eurooppalaisten viinien kustannuksella.

Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että myös viinialan tarjonnan ja kysynnän epätasapaino ja eurooppalaisten ja kansainvälisten viinimarkkinoiden kasvavat haasteet viittaavat siihen, että alaa on syytä uudistaa. Olen kuitenkin täysin eri mieltä joistakin 22. kesäkuuta annetussa komission tiedonannossa ehdotetuista ratkaisuista. Suunnitelmat huomattavista ja erottelematta toteutettavista viinitarhojen raivaustoimista uhkaavat erityisesti ympäristöä, ja mielestäni ne uhkaavat epäoikeutetusti EU:n viininviljelyperintöä. Viininviljelyllä, joka perustuu ensisijaisesti luonnonvaroihin, on myönteinen vaikutus maaperän suojeluun eroosiota vastaan. Maaseudun kehittämisen vaikuttavana voimana viininviljely tuo toivoa monien Euroopan unionin alueiden kaipaamasta vauraudesta.

Slovakian alueet, joilla on perinteitä viininviljelyssä, ovat keskittyneet edistämään viinimatkailua hyödyntämällä Pienten Karpaattien, Kamenínskan, Hontianskán ja Tokajin viinitien mahdollisuuksia, ja ne odottavat nyt, että viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksella turvataan Euroopan unionin viinialan dynaaminen kasvu ja kilpailukyky antamalla riittävästi rahoitusta ja ennen kaikkea edistämällä innovaatiota.

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että on tärkeää yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ja tehdä Euroopan unionin viinialasta entistä kilpailukykyisempi ja varmistaa samalla ympäristön kannalta kestävä kehitys. Vaikka toisaalta on syytä pienentää asteittain eurooppalaisille viljelijöille annettavaa tukea ja raskasta maatalousbudjettia muiden alojen politiikkojen hyväksi, toisaalta EU:n on kuitenkin suojeltava talouselämänsä perusaloja. Viiniala on varmastikin yksi tällainen ala, sillä vuonna 2005 se tuotti lähes 2 miljoonaa euroa, ja yksistään Italiassa alalla toimii yli 2 500 000 yritystä. Sitä ei saa luovuttaa kokonaan vapaiden markkinoiden sääntöjen armoille: vapaalla kilpailulla voisi olla haitallisia vaikutuksia tuotantomme laatuun ja monimuotoisuuteen, sillä tuotantomme perustuu pääosin pienyritysten toimintaan, eivätkä ne kykene kilpailemaan kansainvälisesti. Olen pahoillani myös Pohjois-Euroopan maiden pyrkimyksestä – joka on surullista kyllä toteutunut – muuttaa EU:ssa sovellettavia kilpailuehtoja tarjoamalla tukea tuottajille, jotka käyttävät sakkaroosia viinin alkoholipitoisuuden lisäämiseen. Italiassa ja muissa Välimeren maissa yleisenä käytäntönä olevalle rypäleen puristemehun tuotannolle, jolla taataan tuotantomme parempi laatu, myönnettävää tukea ei ole kuitenkaan säilytetty.