Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 13. helmikuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies POETTERING

(Istunto avattiin klo 10.05.)

2. ENKeskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

3. ENEuroopan parlamentin puhemiehen avauspuhe

  Puhemies. Arvoisat Euroopan parlamentin aiemmat puhemiehet, arvoisa liittokansleri ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Angela Merkel, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja van der Linden, arvoisat Euroopan unionin toimielinten puheenjohtajat ja edustajat, arvoisat vieraat ja ennen kaikkea hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentissa on sen kesäkuussa 1979 järjestetyistä ensimmäisistä suorista vaaleista lähtien ollut tapana vaihtaa puhemiestä aina 2,5 vuoden välein. Historian mittakaavassa 2,5 vuotta on lyhyt aika. Mutta kun otetaan huomioon, että Euroopan parlamentin puhemies on virassaan neuvoston viiden puheenjohtajakauden ajan – nyt Saksa, sitten Portugali, Slovenia, Ranska ja Tšekki – meille käy selväksi parlamentin harteilla lepäävä vastuu erityisesti aikana, jona Euroopan yhdentymiskehitys on edennyt pitkälle mutta jona se ei ole vielä päätöksessään vaan on jopa vaarantunut sen johdosta, etteivät Ranska ja Alankomaat hyväksyneet perustuslakisopimusta. Euroopan parlamentti on tietoinen vastuustaan eikä saa siksi jäädä ketään huonommaksi pyrittäessä saavuttamaan maanosamme yhtenäisyys.

(Suosionosoituksia)

Me kaikki edustamme jatkumoa niiden joukossa, jotka olivat ennen meitä ja jotka tulevat meidän jälkeemme. Siispä haluan myös omasta puolestani kiittää edeltäjääni Josep Borrell Fontellesia vilpittömästi ja sydämellisesti siitä suuresta ja väsymättömästä panoksesta, jonka hän antoi kuluneella 2,5 vuoden puhemieskaudellaan koko Euroopan parlamentille.

(Suosionosoituksia)

Tämä vilpitön ja sydämellinen kiitos kuuluu yhtä lailla myös tänään paikalla oleville entisille puhemiehille, jotka ovat:

Emilio Colombo, vielä välillisesti valitun parlamentin puhemies, ja sitten vuodesta 1979 eteenpäin virassa toimineet Simone Veil, myös nimellä Henry Plumb tunnettu lordi Plumb, edelleen parlamentin jäsenenä toimiva Enrique Barón Crespo, Egon Klepsch, edelleen parlamentin jäsenenä toimiva Klaus Hänsch, José-María Gil-Robles, Nicole Fontaine sekä Pat Cox.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi. Pierre Pflimlin ja Piet Dankert eivät ole enää keskuudessamme. Muistamme heitä kiitollisuudella.

Yhdessä kollegojeni Klaus Hänschin, Ingo Friedrichin, Karl von Wogaun, Francis Wurtzin ja Jens-Peter Bonden kanssa minulla on ollut ilo ja kunnia kuulua Euroopan parlamenttiin aina sen ensimmäisistä suorista vaaleista 1979 lähtien. Tähän aikaan on mahtunut Eurooppa-politiikan myötä- ja vastoinkäymisiä.

Suurin saavutus on Euroopan jaon päättyminen. Yhteiset arvomme ovat päässeet voitolle. Henkilökohtaisesti pidän sukupolvemme ihmeenä 1. toukokuuta 2004 toteutunutta Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tšekin tasavallan, Slovakian, Unkarin, Slovenian, Maltan ja Kyproksen EU-jäsenyyttä, Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyyttä 1. tammikuuta 2007 lähtien sekä jo 3. lokakuuta 1990 toteutunutta yhdistyneen Saksan EU-jäsenyyttä. Meillä on täysi syy iloita tästä kaikesta myös

tänään.

(Suosionosoituksia)

Meidän kaikkien on syytä ottaa oppia toisistamme ja lujittaa keskinäistä ymmärrystä. Meidän olisi lakattava puhumasta "vanhoista" ja "uusista" jäsenvaltioista. Me kaikki yhdessä olemme Euroopan parlamentti, ja kansat, joita me edustamme, ovat Euroopan unionin yhteisö.

(Suosionosoituksia)

1980-luvulla puhuttiin "euroskleroosista". Sitten tulivat kuitenkin sisämarkkinat ja yhteinen valuutta. Euroopan parlamenttina olemme taistelleet itsellemme oikeutemme ja jatkamme samalla tiellä. Parlamenttimme on nykyään vaikutusvaltainen ja arvonsa tunteva. Kokemus on opettanut meille, että voimme tuottaa maanosallemme menestystä, mikäli itse niin haluamme ja mikäli säilytämme tahdonlujuutemme ja päättäväisyytemme tavoitellessamme maanosamme yhtenäisyyttä kadottamatta kuitenkaan sen monimuotoisuutta. Tätä päättäväisyyttä haluan pyytää teiltä kaikilta.

Mutta voimme menestyä vain, jos Euroopan unionin kansalaiset oman kotiseutu- ja isänmaanrakkautensa lisäksi katsovat itsensä eurooppalaisiksi ja ovat tietoisia siitä, mikä heitä yhdistää. Yhteisötietoisuus ja me-henki ovat yhteisen tulevaisuutemme ehdottomia edellytyksiä. Euroopan yhdentyminen ei ole pelkästään järjen asia, Euroopan yhdentyminen on myös sydämen asia. Tämän sanoman perille saaminen on ehkä tärkein tehtävä, joka meidän on yhdessä suoritettava.

Meidän on oltava Euroopan unionin kansalaisten palvelijoita. Eurooppalaisten kuuluisi olla ylpeitä siitä, mitä he ovat vuosisatojen saatossa saavuttaneet arvojen, vapauden, oikeuksien ja demokratian saralla. Tie on ollut pitkä. Me tiedämme, että eurooppalaisia juuriamme ovat kreikkalainen filosofia, roomalainen oikeus, juutalaiskristillinen perintö ja valistus, siis yhteinen eurooppalainen kulttuurimme. Mutta tähän kuuluvat myös Euroopan traagiset sisällissodat ja 1900-luvun halveksuttavat totalitaristiset ideologiat sekä sitten vuoden 1945 jälkeen yhteisömme perustajien rohkeus siirtyä anteeksiannon ja sovinnon tielle ja ryhtyä kehittämään uutta, parempaa ja rauhallista yhteistä Eurooppaa. Meidän on syytä muistaa tämä tänäänkin ja löytää uudelleen yhteiset tekijämme. Ranskan suuri eurooppalainen Jacques Delors on Robert Schumanin tapaan puhunut "eurooppalaisesta sielusta". Puolan suuri eurooppalainen Wladyslaw Bartoszewski sanoi kerran: "Eurooppa, se tarkoittaa ennen kaikkea ihmisten vapautta, ihmisoikeuksia, niin taloudellisia kuin poliittisia." Molemmat ovat oikeassa.

Haluaisin puhua eurooppalaisista arvoista. Ne kiteytyvät ihmisarvossa. Ihmisarvo tarkoittaa, että kunnioitamme toisia, asetamme itsellemme sitoumuksia ja luomme näin vastuun ja solidaarisuuden järjestyksen. Käytännön poliittisessa toiminnassamme meidän on aina toimittava ihmisarvoisesti, ja haluan rohkaista meitä kaikkia puolustamaan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa.

Tämä ei ole abstrakti vaatimus. Me emme ole maailman oppimestareita, mutta ihmiskäsityksemme ja arvomme tulevat muille selvemmiksi, jos me itse toimimme niiden suhteen uskottavasti. Tällä on hyvin konkreettisia seurauksia politiikallemme. Pyrimme kumppanuuteen toimintakykyisen ja demokraattisen Venäjän kanssa. Siksi odotamme Venäjän viranomaisilta näkyviä toimia, jotta maansa lehdistönvapauden puolesta niin pontevasti toimineen Anna Politkovskajan murhaajat saatetaan oikeuden eteen ja tuomitaan teostaan.

(Suosionosoituksia)

Emme unohda koskaan, että ilman Yhdysvaltoja ei olisi kyetty nujertamaan kansallissosialismia eikä neuvostokommunismia. Silti sanomme amerikkalaisille ystävillemme: Guantánamo ei sovi eurooppalaisiin oikeusperiaatteisiimme.

(Suosionosoituksia)

Me suojelemme ihmiselämää. Joka kieltää rikoksista julmimman eli juutalaisten joukkotuhon, kuten teki erään suuren kulttuurikansan presidentti, sitä meidän on vastustettava päättäväisesti, jotta meidän ei enää koskaan

tarvitse kokea uuden holokaustin kauheuksia.

(Suosionosoituksia)

Olemme varmoja siitä, että israelilaisia ja palestiinalaisia yhdistää sama arvokkuus. Siksi toimimme niin Israelin olemassaolon oikeutuksen puolesta kuin sen puolesta, että Palestiinan kansalla on oikeus elää omassa maassaan.

(Suosionosoituksia)

Olemme niiden puolella, jotka ajavat rauhanomaisesti rauhan ja demokratian asiaa. Siksi osoitamme solidaarisuuttamme Saharovin palkinnon saaneelle Aljaksandr Milinkevitšille ja hänen rinnallaan toimiville ihmisille, joiden tavoitteena on vapaa ja demokraattinen Valko-Venäjä, jossa ihmiset voivat elää ilman pelkoa ja sortoa. Solidaarisuutemme kuuluu myös kahdelle muulle Saharov-palkitulle, kuubalaiselle "Las Damas de Blanco" -järjestölle ja myanmarilaiselle Aung San Suu Kyille.

Me puolustamme ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Me Euroopan parlamentissa olemme aivan varmoja siitä, että kuolemanrangaistus ei ole yhteensopiva näiden kanssa. Kehotan meitä kaikkia, Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita, toimimaan Yhdistyneissä kansakunnissa kuolemanrangaistuksen lakkauttamisen puolesta.

Jos haluamme saavuttaa tavoitteemme, meidän on jatkettava toimintakykyisen Euroopan unionin kehittämistä. Meidän on otettava asenne, jolla varmistetaan, että kykenemme ajamaan arvojamme ja intressejämme varteenotettavana kumppanina Euroopassa ja koko maailmassa.

Mieleeni on painunut Louise Weissin vaikuttava puhe, jonka hän piti ensimmäisen suorilla vaaleilla valitun Euroopan parlamentin ikäpuhemiehenä 17. heinäkuuta 1979. Hän sanoi: "Älkäämme kuitenkaan unohtako, että olemme samanaikaisesti sekä perillisiä että toimeenpanijoita: henkisen maailman perillisiä ja sen toimeenpanijoita tulevien sukupolvien hyväksi."

Itse en osaa sitä paremmin sanoa. Tunnemme tänään varmasti samoin kuin vuonna 1979, vaikka nyt elämme uusien haasteiden, omien haasteidemme edessä.

Sen jälkeen kun Rooman sopimukset allekirjoitettiin 1950-luvulla, Euroopan yhdentyminen on edennyt kaiken kaikkiaan menestyksellisesti. Siitä on tullut osoitus onnellisimmasta ajanjaksosta Euroopan pitkässä historiassa. Toisen maailmansodan jälkeen ajatus Euroopasta sai ensin voimansa halusta saavuttaa rauha ja vapaus. Sittemmin hyvinvoinnin ja sosiaalisen tasa-arvon lisääntyminen toimi Euroopan yhdentymisen kannustimena ja käyttövoimana. Nyt kun Euroopan yhdentyminen on tarjonnut sen aivan liian kauan erossa olleille osille ainutlaatuisen mahdollisuuden kasvaa yhteen, Eurooppa on pysynyt periaatteilleen uskollisena.

Tänään Eurooppa saa tunnustusta ja käyttövoimaa kansalaistensa pyrkimyksestä turvallisuuteen. Kyseessä on vakava asia, koska joudumme tahtomattamme mutta väistämättä kohtaamaan terrorismin torjunnan. Tarvitsemme vastauksia kansalaisten mieliä askarruttaviin kysymyksiin.

Pyrkimykseen kohti turvallisuutta kuuluu myös tehtävä luoda työtä ja sosiaaliturvaa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Globalisaatiolta emme voi suojautua. Meidän on muokattava sitä lujittamalla kilpailukykyämme ja säilyttämällä samalla oma eurooppalainen sosiaalinen mallimme.

Siihen kuuluu myös se, että emme ainoastaan puhu dramaattisesta ilmastonmuutoksesta vaan ryhdymme yhdessä kansainvälisten kumppaniemme kanssa tarvittaviin toimiin ja toteutamme ne päättäväisesti, ennen kuin on liian myöhäistä.

Turvallisuuteen kuuluu yhteinen energiansaanti ja yhteinen maahanmuuttopolitiikka, jossa kunnioitetaan niin ihmisoikeuksia kuin välttämätöntä kotoutumista yhteiskuntaamme. Emme voi sallia ihmisten enää menettävän henkeään Välimeren aalloissa.

Turvallisuutta ei voi rakentaa maailmassa, jossa riehuvat konfliktit, joka elää köyhyydessä ja sosiaalisen paineen alaisena, joka on epäjärjestyksessä ja jossa ympäristön tuhoaminen jatkuu.

Jos me eurooppalaiset haluamme elää turvassa, meidän on sitouduttava kumppaneina maailman turvallisuuteen, sen kaikkiin näkökohtiin ja meidän on tiedettävä, että useimpia maanosamme ja koko maailman kohtaamia haasteita ei enää voida voittaa ilman eurooppalaisten ratkaisuja. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta kriisit ovat aina vahvistaneet Euroopan yhdentymistä. En tarkoita, että tarvitsemme kriisejä siksi, että emme muutenkin pystyisi tekemään parastamme. Euroopan unioni tarvitsee uuden läpimurron, sen on uudistuttava. Tie on totta kai vaivalloinen. Mutta olen vakuuttunut siitä, että Eurooppa on tänään paremmin varustautunut tulevaisuuteen 2000-luvulla kuin 15 tai 20 vuotta sitten.

Meitä itseämme arvioidaan sen mukaan, kuinka kestävästi ja turvallisesti Euroopan yhdentyminen etenee. Meiltä poliitikoilta odotetaan johtajuutta. Meidän on perusteltava paremmin kuin koskaan ennen, miksi Eurooppa on hyväksi meille kaikille, mitä lisäarvoa Euroopan yhdentyminen tuo ja mihin tavoitteisiin työllämme pyritään. Meidän on muutettava se käsitys, että yhteisön politiikalla on vain tekninen tehtävä ilman näkemystä tai syvempää merkitystä. Meidän on vakuutettava teoillamme. Ja meidän on keskityttävä olennaiseen.

Yhteinen tehtävämme on valmistella tulevaisuutta niin kestävästi, että lastemme ja lastenlastemme tulevaisuus on inhimillisen mittapuun mukaan turvattu. Siksi tarvitsemme uuden läpimurron parempaan Eurooppaan, vahvempaan ja tulevaisuuteen suuntautuneeseen Eurooppaan. Ennen kaikkea tarvitsemme kuitenkin Eurooppaa, joka uskoo itseensä, ammentaa voimansa arvoistaan ja haluaa ja osaa olla hyvä kumppani maailmassa.

Ilman tiedotusvälineitä emme voi välittää ajatusta Euroopasta kansalaisille. Haluan kiittää erikseen täällä Strasbourgissa toimivia kirjeenvaihtajia ja toimittajia heidän rehellisestä ja puolueettomasta raportointityöstään. Samalla vetoan kansallisiin tiedotusvälineisiin, erityisesti televisioasemiin, sekä yksityisiin että julkisiin, että ne tekisivät osansa Euroopan julkisuustyöstä. Ei ole ajanmukaista esitellä Euroopan yhdentymistä vain kansallisesta näkökulmasta. Pyydän kansallisia televisioasemia avaamaan studionsa eurooppalaisille aiheille ja kutsumaan niihin Euroopan

parlamentin jäseniä keskustelijoiksi.

(Suosionosoituksia)

Tarvitsemme Euroopan kansalaisten ja Euroopan unionin poliittisten toimielinten välille uuden sopimuksen. Kansalaisten Eurooppa ja yhteisön toimielinten uskottavuus kuuluvat yhteen. Työohjelma lainsäädännön parantamiseksi voi olla avuksi tässä tehtävässä, jos sen avulla voidaan lisätä demokraattista valvontaa, neuvoston avoimuutta, säädösten saattamista luotettavasti osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sosiaalisten, ekologisten, taloudellisten ja hallinnollisten vaikutusten arviointia ja yksinkertaistaa itse säädöksiä. Suunnitteilla olevan yhteisön lainsäädännön yhteydessä meidän pitäisi aina esittää seuraavat kysymykset: Palveleeko säädös ihmisiä ja ympäristöä? Onko se toissijaisuusperiaatteen mukaan tarpeellinen? Lujittaako se kilpailukykyämme? Vähentääkö se byrokratiaa ja kustannuksia? Vain jos näihin kysymyksiin voidaan vastata myöntävästi, Euroopan parlamentin pitäisi ryhtyä toimiin lainsäätäjänä.

Euroopan parlamentin ei pitäisi ainoastaan edustaa kansalaisten etuja. Meidän on tarpeen myös osoittaa kunnioitustamme Euroopan kansalaisille, jotka työllään lisäävät Euroopan arvostusta sekä Euroopassa että koko maailmassa. Sen vuoksi meidän olisi perustettava Euroopan parlamentin tunnustuspalkinto. Ja miksi emme kunnioittaisi nimenomaan nuorten sitoutumista Eurooppaan? Arvostetuilla eurooppalaisilla tunnustuspalkinnoilla on ollut paljon myönteisiä vaikutuksia. Miksi emme siis perustaisi tunnustuspalkintoja uudelle sukupolvelle, nuorille eurooppalaisille, jotka toimivat esimerkillisesti Euroopan hyväksi?

Euroopan historiaa esitellään lähes yksinomaan kansallisesta näkökulmasta jäsenvaltioiden museoissa. Haluaisin ehdottaa paikkaa, jossa muistot ja tulevaisuus kohtaavat, jossa ajatus Euroopasta voi kasvaa edelleen. Haluaisin ehdottaa, että rakennetaan Euroopan historian talo. Se ei olisi pitkäveteinen museo, vaan paikka, jossa voimme yhdessä muistella Euroopan historiaa ja sen yhdentymistä ja jossa Euroopan unionin nykyiset ja tulevat kansalaiset voisivat muovata edelleen eurooppalaista identiteettiä. Euroopan historian talo pitäisi perustaa yhteisöjen toimielinten toimipaikkaan, ja sen pitäisi verkottua jäsenvaltioiden vastaavien laitosten kanssa. Julistus Euroopan tulevaisuudesta, joka Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission on tarkoitus antaa yhteisesti Berliinissä 25. maaliskuuta 2007 johdollanne, liittokansleri Merkel, voi luoda hankkeelle edellytykset.

Euroopan unioni on maailman suurin kansojen yhteenliittymä. Siihen kuuluu 27 valtiota ja lähes 500 miljoonaa ihmistä. Eurooppa on monimutkainen maanosa. Siksi meillä kaikilla on edessämme valtavia haasteita. Euroopan unionia ei enää voi johtaa nykyisiin sopimuksiin perustuvilla riittämättömillä välineillä. Jotta arvoyhteisömme voi säilyä, sitä on uudistettava perusteellisesti. Sopimus perustuslaista vahvistaa sekä Euroopan parlamenttia että kansallisia parlamentteja, se lisää parlamentarismia ja demokratiaa. Siinä tunnustetaan ensimmäistä kertaa kunnallinen itsehallinto eurooppalaisen demokraattisen järjestyksen perustaksi. Siinä määritellään toimielinten valtuudet. Sanon suoraan, hyvät kollegat, että en ymmärrä niitä, jotka arvostelevat "Brysseliä" – vaikka siihen toisinaan on aihetta aivan samoin kuin kansallisen politiikan arvosteluun – mutta eivät kuitenkaan hyväksy sopimusta perustuslaista, koska juuri se on väline, jonka avulla nykyiset puutteet voidaan korjata ja poistaa.

(Suosionosoituksia)

Ei saa jäädä pienintäkään epäilystä siitä, ettei Euroopan parlamentti seisoisi perustuslakisopimuksen takana. Haluamme osaltamme vaikuttaa siihen, että perustuslakisopimuksen sisällöstä, myös arvoja käsittelevästä luvusta, tulee oikeudellista ja poliittista todellisuutta. Saimme täällä Euroopan parlamentissa palveludirektiivistä ja Euroopan unionin laajentumisen rajoista aikaan sopuratkaisun, jossa otetaan rakentavasti huomioon ihmisten huolet. Berliinissä 25. maaliskuuta 2007 annettava julistus Euroopan tulevaisuudesta voi olla tärkeä virstanpylväs tällä tiellä. Sen ytimenä tulisi olla arvojemme ja uudistustarpeen tunnustaminen, sitoutuminen ratkaisemaan yhdessä mainitsemani tulevat haasteet, kansojemme välisen yhteisvastuullisuuden tunnustaminen sekä oikeuden ottaminen toimintamme perustaksi. Yhtäkään maata, yhtäkään Euroopan unionin kansaa, ei saa jättää yksin ongelmineen. Tämä kuitenkin myös sulkee pois kansallisen itsekkyyden. Se joka palvelee pelkästään oman maansa etuja, ei loppujen lopuksi siinä onnistu, koska hän murentaa solidaarisuutta, jota omien etujen puolustaminen edellyttää.

(Suosionosoituksia)

Haluamme myötävaikuttaa siihen, että Saksan puheenjohtajakaudella 21. ja 22. kesäkuuta Brysselissä pidettävässä huippukokouksessa voidaan sopia etenemissuunnitelmasta ja valtuutuksesta, jonka päämääränä on Euroopan perustuslain ydinsisällön toteuttaminen kesäkuussa 2009 pidettäviin seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä. Haluaisin muistuttaa siitä, että perustuslakisopimuksen allekirjoittivat kaikki 27 hallitusta. Meidän on luonnollisesti kunnioitettava kansanäänestysten tuloksia. Mutta tästä riippumatta, jos hallitusvaihdokset jossakin maassa saattavat Euroopan unionissa sovitut asiat kyseenalaisiksi, seurauksena ei ole pelkästään kansallisten yhteiskuntien jakautuminen vaan myös se, että muutenkin jo mutkikkaasta unionista tulee entistäkin toimintakyvyttömämpi. Meidän on pidettävä kiinni eurooppalaisista oikeusperiaatteistamme: pacta sunt servanda – sopimukset on pidettävä.

Meillä on oltava lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä toteuttaa nämä välttämättömät uudistukset. Näitä uudistuksia ajaessamme meidän on toimittava niin, etteivät Euroopan unionin kansat jakaudu kahtia vaan ne tuodaan lähemmäs toisiaan. Edellytämme, että Euroopan parlamentti otetaan asianmukaisesti mukaan tähän työhön.

Meidän on Euroopan parlamentissa oltava itsekin valmiita uudistamaan omaa toimintaamme. Tämä asettaa suuria vaatimuksia jokaiselle meistä, esimerkiksi läsnäoloa äänestyksissä ja tärkeissä keskusteluissa. Tässä on vielä paljon tehtävää. Näkisin mielelläni parlamentin aina yhtä täynnä kuin tänä aamuna, vaikka muutamia paikkoja on edelleen tyhjänä. Siksi aion ylihuomenna torstaina esittää poliittisten ryhmien puheenjohtajille ehdotuksen Euroopan parlamentin työtä koskevasta kattavasta uudistuksesta. Vaikutusvaltaisista henkilöistä koostuva puheenjohtajakokous on asettanut tätä varten työryhmän käsittelemään työmme parantamista. Pyydän kollegoitani ryhtymään työhön ja esittämään mahdollisimman pian sen tulokset.

Meillä on tehokas hallinto, ja haluaisin esittää vilpittömät ja sydämelliset kiitokseni pääsihteeri Julian Priestleylle, joka jättää 1. maaliskuuta tehtävänsä, jota hän on hoitanut antaumuksellisesti kymmenen vuoden ajan.

(Suosionosoituksia)

Hyvät kuulijat, on selvää, että ajoittain ja toistuvamminkin hallintoon kohdistuva kritiikki on aiheellista ja että suhtaudumme siihen myönteisesti. Pääsihteeri Priestleyn ja hänen henkilöstönsä kanssa tiiviisti työskennelleet ovat kuitenkin saaneet kokea heidän vastuuntuntonsa ja antaumuksensa syvyyden, eikä kukaan heistä ole tiettävästi koskaan toiminut vastoin puhemiehen tahtoa. Toivon toki, että sama linja jatkuu koko toimikauteni ajan, ja aion säilyttää tiiviin yhteydenpidon, jotta voimme kaikki työskennellä samalla tavoin. Osoitan lämpimät kiitokseni pääsihteeri Priestleylle. Mainittakoon vielä, että hallinnon ainoana mittapuuna on toimia eurooppalaisen vakaumuksemme puolesta – puoluepoliittisesti riippumattomana, oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti

Euroopan tulevaisuus on suuressa määrin riippuvainen siitä, miten kulttuurien ja uskontojen yhteiselo onnistuu Euroopan unionissa sekä naapureidemme kanssa etenkin islamilaisessa ja arabimaailmassa.

Meidän on myötävaikutettava siihen, että kulttuurien ja uskontojen vuoropuhelusta tulee Euroopan tunnusmerkki. Elämme maanosassa, jossa kohtaavat kolme suurta kulttuuria ja uskontoa: kristillinen, juutalainen ja islamilainen. Osa unionin kansalaisista on myös lähtöisin jostakin muusta maailman suuresta kulttuurista ja edustaa jotain muuta maailman uskonnoista. Euroopan parlamentin on rohkaistava ja tuettava eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan esikuvia, jotka ovat sitoutuneet kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Sevillassa tutustuin "Tres Culturas" -laitoksen työhön. En mainitse tätä esimerkkiä pelkästään siksi, että edeltäjäni Josep Borrell on espanjalainen. Haluan sanoa, että meidän olisi tuettava aktiivisesti kaikkia esimerkkejä siitä, miten kristityt, muslimit ja juutalaiset – ja tietenkin myös kaikki muutkin, jotka eivät tunnusta näitä uskontoja – voivat elää rinnakkain Euroopassa. Kyseessä on ratkaiseva sijoitus henkiseen kehitykseemme ja samalla myös paras tapa kannustaa kulttuurien vuoropuheluun Välimeren toisella puolella Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Emme halua sivilisaatioiden yhteentörmäystä ("clash of civilisations"), vaan haluamme rauhaa ja vapautta ja oikeudenmukaisuutta kaikkien kansojen ja uskonsuuntausten välille. Siksi haluamme rakentaa henkisen ja kulttuurisen sillan Välimeren yli.

Vuoropuhelun tulee perustua suvaitsevaisuuteen ja totuuteen. Suvaitsevaisuus ei merkitse kaiken sallimista. Suvaitsevaisuus merkitsee sitä, että kunnioitetaan toisten vakaumuksia luopumatta kuitenkaan omista vakaumuksista, niin että voidaan elää yhdessä ilman väkivaltaa. Yhdellä monista vierailuistani arabimaihin eräs korkea islamilainen arvohenkilö kysyi minulta kerran, miten muslimit Euroopassa elävät. Vastaukseni oli, että he eivät useinkaan ole kotoutuneet kovin hyvin mutta he voivat elää oman uskontonsa mukaisesti ja heillä on omat rukoushuoneensa ja moskeijansa. Sitten minä puolestani kysyin, onko totta, että hänen maassaan muslimi voi saada kuolemanrangaistuksen, jos hän haluaa kääntyä kristinuskoon. Vastausta ei kuulunut, mikä riittikin vastaukseksi.

Hyvät kollegat, olen täysin vakuuttunut siitä, että kulttuurien vuoropuhelu voi onnistua vain, jos se perustuu totuuteen ja keskinäiseen suvaitsevaisuuteen.

(Suosionosoituksia)

Aikomukseni on vierailla arabimaissa Euroopan unionin naapurissa ja pyrkiä vierailuillani Euroopan unionin maihin tapaamaan etnisiä vähemmistöjä ja erityisesti niitä edustavia nuoria. Euro–Välimeri-edustajakokouksessa meillä on tärkeä parlamentaarinen instituutio vuoropuheluun Lähi-idän, myös Israelin ja arabimaiden, kanssa. Meidän on käytettävä tätä instituutiota tehokkaasti hyväksemme edistääksemme rauhaa, kumppanuutta ja jos mahdollista ystävyyttä. Tapasin viime viikonloppuna Tunisissa kolme muuta parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen puheenjohtajaa eli Egyptin, Tunisian – Tunisia johtaa puhetta tällä hetkellä – ja Kreikan parlamenttien puhemiehet, ja sovimme heidän kanssaan, että kulttuurien vuoropuhelu ja Välimeren maissa esiintyvä työttömyysongelma nostetaan maaliskuussa järjestettävän vuoropuhelun teemoiksi. Päätimme lisäksi kiinnittää erityishuomiota Lähi-itään ja sen rauhanprosessiin, jonka toivoimme olevan tuolloin jo toden teolla käynnissä.

Heti kun olosuhteet sallivat, aion vierailla Israelissa, Palestiinassa ja Libanonissa. Kiitän minulle esitetystä kutsusta tulla puhumaan Israelin parlamenttiin Knessetiin. Kun itse kutsumme ihmisiä puhumaan Euroopan parlamenttiin, meidän olisi asetettava painopisteeksi kulttuurien vuoropuhelu.

Hyvät kollegat, eurooppalaisen demokratian ja eurooppalaisen parlamentarismin lujittaminen on meidän kaikkien tehtävä. Siksi haluamme toimia rakentavassa yhteistyössä kumppaneidemme kanssa kansallisissa parlamenteissa kansojemme ja koko Euroopan unionin hyväksi.

Helmut Kohl, Euroopan unionin kunniakansalainen, sanoi kerran: "Meillä ei ole paljon aikaa. Maailma, jossa me elämme, ei ole valmis odottamaan, kunnes olemme ratkaisseet sisäiset ongelmamme." Hän on oikeassa. Haluaisin vielä lisätä, että toimimattomuus, välinpitämättömyys, olisi suurin virhe, minkä voimme tehdä.

Toimikauteni lopussa valitaan uusi Euroopan parlamentti. Jos työmme on vakuuttavaa ja myös unionin jäsenvaltioiden pääkaupungeissa puhutaan hyvää Euroopasta, äänestysaktiivisuus Euroopan parlamentin vaaleissa lähtee taas nousuun. Tämän saavuttamisen pitäisi olla kunnianhimoinen tavoitteemme.

Meidän työmme on usein arkipäiväistä ja kuluttavaakin ja harvoin kovin huomiota herättävää. Meillä on kuitenkin suurisuuntaisia tavoitteita, ja meihin kohdistuu myös suuria odotuksia. Ne meidän on täytettävä. Haluaisin tässä tehtävässä edustaa teitä kaikkia niin, että Euroopan parlamentin arvo kohoaa, Euroopan yhdentyminen edistyy ja Euroopan unionin tehokkuus kasvaa. Pyydän teidän apuanne, kiitän teitä luottamuksestanne ja toivon, että saavutamme yhdessä tavoitteemme.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

  Angela Merkel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies Poettering, arvoisat Euroopan parlamentin entiset puhemiehet ja paikalla olevat jäsenet, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso – arvoisa puhemies, olette yksi niistä parlamentin jäsenistä, jotka ovat olleet mukana parlamentin ensi metreiltä lähtien. Mielestäni voitaisiinkin sanoa, että olette omalta osaltanne edistäneet parlamentin huomattavaa kasvua lapsenkengistä nykyiseksi arvovaltaisista jäsenistä koostuvaksi vapaaksi toimielimeksi, jolla on selkeät puoluerakenteet ja poliittinen ryhmäjako ja joka on siten varteenotettava eurooppalaisen keskustelun osapuoli, jota ilman emme enää tule toimeen.

Tämän parlamentin kehittyminen on yksi Euroopan unionin menestystarinoista. Tiedämme nyt, että ilman Euroopan parlamentin työtä valtaosa saavutuksistamme unionin kansalaisten hyväksi olisi toteutunut hyvin erilaisessa muodossa. Viime ajoilta haluan palauttaa mieliinne REACH-kemikaaliasetuksen, palveludirektiivin laatimisen ja rahoituskehystä koskevat keskustelut, joiden yhteydessä pyrimme johdonmukaisesti määrittämään ennakoivia painopisteitä ja onnistuimme tavoitteessamme käymällä toisinaan koviakin neuvotteluja neuvoston ja komission kanssa.

Kiinnititte tämänpäiväisessä puheenvuorossanne huomiomme Euroopan parlamentin seuraaviin, vuonna 2009 järjestettäviin vaaleihin. Kohtaamme Euroopan kansalaiset yhdessä – me kansallisvaltioiden edustajina ja te Euroopan parlamentin edustajina – ja meidän on kerrottava lähes 500 miljoonalle kansalaiselle mieltämme askarruttavista asioista sekä siitä, miten Euroopan unioni palvelee heitä ja miksi se on heille tärkeä. Kyse on rauhan turvaamisesta, Euroopan unionin sisäisestä solidaarisuudesta sekä vauraudesta ja sosiaaliturvasta globalisoituvassa maailmassa, jossa kilpailusta on tullut kaikkien kannalta entistä kovempaa. Tämän vuoksi emme saa kadottaa kokonaiskuvaa tilanteesta kaiken parlamentin tekemän erityistyön keskellä. Työohjelmassanne olette painottanut roolia, jonka odotatte Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin ottavan maailmassa.

Olemme samaa mieltä siitä, että perustuslakisopimus on käänteentekevä kysymys vuoden 2009 vaaleissa. Tämä koskee sekä käsitystä itsestämme että suhdettamme kansalaisiin, ja kysymys vaikuttaa myös 27 jäsenvaltiosta koostuvan Euroopan unionin toimintakykyyn. Puheenjohtajavaltio Saksa aikookin tehdä komission, parlamentin ja neuvoston kanssa kaiken voitavansa laatiakseen hankkeen loppuunsaattamiselle aikataulun, jotta kansalaiset tietävät vuonna 2009, millaisen Euroopan puolesta äänestävät ja miten Euroopan unionin on mahdollista toimia tulevaisuudessa.

(Suosionosoituksia)

Kehotan jatkamaan keskustelua siitä, miten voimme edelleen selkeyttää komission, parlamentin ja neuvoston välisiä suhteita, vaikka aihe herättääkin edelleen kiistaa joiltakin osin. Kuten avauspuheessani mainitsin, epäyhtenäisyys on sisällytetty asialistalle, sillä uskon, että kyse on pitkällä aikavälillä merkittävästä asiasta. Millaisena uusi parlamentti – tai vastaavasti uusi komissio – näkee itsensä? Mitkä ovat tavoitteet ja käytettävät keinot? Edes perustuslakisopimus ei tarjoa tyhjentävää vastausta näihin kysymyksiin, ja siksi keskustelua on mielestäni jatkettava.

(Vaimeita suosionosoituksia)

Sisältöongelmista mainittakoon, että energiakysymys on selvästi keskeisessä osassa 8. ja 9. maaliskuuta järjestettävässä kevään Eurooppa-neuvostossa. Haluan tänään kertoa kaikille toimistamme kyseisen kokouksen järjestämiseksi. Sitä ennen esitän kuitenkin vilpittömät kiitokseni komissiolle sen käsiteltäviksemme antamista kunnianhimoisista direktiivipaketeista sekä energia- ja ilmastonsuojeluselvityksistä. Kevään Eurooppa-neuvostoa valmistelevissa kilpailuneuvoston ja ympäristöneuvoston kokouksissa on luotava ratkaisevat edellytykset neuvostossa käytävälle hedelmälliselle keskustelulle. Tuen komission tavoitetta vähentää hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, edellyttäen että löydämme kansainvälisiä kumppaneita. Kansainvälinen matkustelumme antaa meille kaikille aiheen panna merkille, että Euroopan unioni tuottaa 15 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, kun 85 prosenttia tuotetaan Euroopan unionin rajojen ulkopuolella. Euroopan unionin on toimittava edelläkävijänä, ja pidän tätä tavoitteena, johon kaikkien on sitouduttava. Euroopan unionin on myös ilmaistava selvästi, että ongelma on selkein mahdollinen osoitus maailman vuorovaikutuksesta ja etteivät yhden maanosan toimet riitä poistamaan tätä uhkaa, joka koskee koko ihmiskuntaa.

(Suosionosoituksia)

Meidän on keskusteltava kilpailukykyisten sisämarkkinoiden kehittämisestä. Neuvottelujen haasteellisuus on jo aistittavissa, eikä tämä yllätä asiaan perehtyneitä. Emme kaihda näiden keskustelujen käymistä, sillä toimintakykyisillä energian sisämarkkinoilla on olennaisen tärkeä merkitys. Aiomme saada energiatehokkuutta koskevan kysymyksen asialistalle ja käsitellä uusiutuvia energialähteitä. Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa aikoo kehottaa hyväksymään tarkat päästömäärät ja sitovat vähennystoimet. Haluan tehdä täysin selväksi, ettei yksikään jäsenvaltio voi paeta vastuutaan. Sallinette minun sanoa liittokanslerina, että Saksan liittotasavalta on jo joutunut tekemään myönnytyksiä komissiolle, eikä se ole ollut helppoa. Olemme tehneet nämä myönnytykset kuitenkin tietoisesti, sillä mielestäni kaikkien jäsenvaltioiden on tehtävä oma osansa. Olisi typerää ajatella, että ilmaston suojelu tapahtuu itsestään, ja juuri siksi moisesta harhakuvitelmasta on luovuttava.

(Suosionosoituksia)

Meidän on kiinnitettävä huomiota ulkoiseen energiapolitiikkaan ja erityisesti yhteistyöneuvotteluihin Venäjän kanssa. Tässäkin yhteydessä on mainittava, että toivomme pystyvämme ja pyrimme varmistamaan neuvottelujen käynnistymisen. Valitettavasti emme ole vielä aivan niin pitkällä, mutta uskon, että otamme edistysaskeleen toukokuussa järjestettävään EU:n ja Venäjän väliseen huippukokoukseen mennessä ja saamme nostettua sääntelyn parantamista koskevan kysymyksen Eurooppa-neuvoston esityslistalle. Toivon tässäkin suhteessa parlamentin tukea, jottemme takerru ympäripyöreisiin vakuutteluihin vaan sitoudumme määrällisiin vähennystavoitteisiin.

Olen tietoinen huolista ja peloista, joiden mukaan löyhempi sääntely johtaa suojelun heikkenemiseen. Emme suinkaan halua näin käyvän, mutta nykyisessä byrokraattisessa järjestelmässä on parantamisen varaa, ja tällä alalla tarvitaan muutosta Euroopan unionin kansalaisten näkökulmasta. Sääntelyn tehokkuutta ei varmisteta mahdollisimman suurella monimutkaisuudella.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, 24.ja 25. maaliskuuta annettavaan tulevaisuuden Eurooppaa koskevaan julistukseen liittyvät kuulemiset etenevät hyvin, ja aikomuksenamme on pyrkiä samaan myös jatkossa. Painotitte puheenvuorossanne vahvasti kansalaisten Euroopan unioniin kohdistamia odotuksia ulkosuhteiden sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla. Olen itsekin sitoutunut ihmisoikeusasioiden edistämiseen, jossa Euroopan parlamentilla on hyvät perinteet, ja olen tyytyväinen haluunne nostaa kulttuurinen vuoropuhelu yhdeksi painopisteeksi. Vierailin vastikään Lähi-idässä ja koin matkani aikana hyvin selvästi, että Euroopan unioniin ja sen toimielimiin kohdistuu suuria odotuksia. Lähi-idässä rauhan kaipuu ja Iranin ydinohjelman herättämät huolet ovat miltei fyysisesti aistittavissa. Meidän on tehtävä tällä alalla kaikkemme – luonnollisesti yhdessä alueen osapuolten sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa – käynnistääksemme rauhanprosessin, jota kansalaiset niin suuresti kaipaavat.

Olen sanonut jo aiemmin ja sanon edelleen, että kylmän sodan päättyminen toi meidän kaltaistemme eurooppalaisten elämään jotakin odottamatonta. Olemme nähneet, että 27 jäsenvaltion laajuiseksi kasvanut unioni voi jälleen työskennellä rauhan ja vapauden puolesta demokraattisessa prosessissa, johon kuuluvat lähes kaikki Euroopan valtiot, vaikkei tämä työ olekaan aina mutkatonta. Tämän meidän aikamme ihmeen pitäisi kannustaa pyrkimään ihmeisiin ja mahdollisuuksien luomiseen myös muualla maailmassa.

Palestiinalaiset ja israelilaiset eivät ole vuosikymmeniin saaneet kokea rauhaa, kahden naapurivaltion sopuisaa rinnakkaineloa eivätkä toivoa vauraudesta. Niiden saavuttamisen on oltava yhtä lailla meidän tavoitteemme, sillä olemme kokeneet omakohtaisesti, että rauha ja ystävyys voivat syntyä jopa ylipääsemättömiltä vaikuttavien ongelmien pohjalta. Tämän kokemuksen myötä meillä Euroopan unionin kansalaisilla on velvollisuus osallistua prosessiin. Olen kiitollinen siitä, että olette kollegojenne tavoin ottanut tämän yhdeksi painopisteistänne.

Arvoisa puhemies, lainasitte Helmut Kohlia sanoessanne, että meidän on kiirehdittävä ja lakattava keskittymästä jatkuvasti itseemme. Euroopan unionin kansalaiset odottavat, että jatkamme menestyneen maanosamme kehittämistä globalisoituvassa maailmassa EU:n kansalaisten etujen mukaisesti. Miljoonat, jopa miljardit maailman kansalaiset odottavat kokeneen ja hyvinvoivan Euroopan unionin edistävän omalta osaltaan aiempaa rauhanomaisemman ja vapaamman maailman luomista. Tehkäämme yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiitän teitä puheestanne ja jään innolla odottamaan hedelmällistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa liittokansleri Merkel, kiitän rohkaisevasta puheenvuorostanne. Aiomme tehdä kaikkemme varmistaaksemme, että neuvoston, komission ja parlamentin yhteistyö johtaa Euroopan ja Euroopan unionin kannalta suotuisiin tuloksiin.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri Merkel, arvoisat Euroopan parlamentin entiset puhemiehet, arvoisat Euroopan unionin toimielinten puheenjohtajat, hyvät parlamentin jäsenet, juhlimme tänä vuonna sitä, mitä Euroopan unioni on saavuttanut kuluneiden 50 vuoden aikana: kehityskulkua, jonka aikana Euroopan parlamentista on tullut yhä selvemmin eurooppalaisen demokratian ilmentymä.

Pidän suuressa arvossa sitä, että Euroopan parlamentin entiset puhemiehet ovat läsnä tämän päivän istunnossa. Kiitän niin omasta puolestani kuin komissionkin puolesta teitä kaikkia työstänne Euroopan unionin hyväksi.

Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tästä aloitteesta. Kyse on todellakin merkittävästä asiasta. Jotkut poliitikot uskovat, ettei maailmaa ollut olemassakaan ennen heidän syntymäänsä. Mielestäni meidän, toimielinten välityksellä kansalaisia palvelevien edustajien, on tärkeää ylläpitää institutionaalista muistiperintöä. Kunniallinen ja sivistynyt yhteiskunta on uskollinen historialleen ja kunnioittaa toimielimiään. Kiitän teitä kaukonäköisestä ja sisällöltään rikkaasta puheesta. Olen samaa mieltä esittämistänne näkemyksistä ja arvostan sitoutumistanne.

Hyvät parlamentin jäsenet, olette valinneet puhemiehen, jonka kokemus ja sitoutuminen eurooppalaiseen hankkeeseen ovat vertaansa vailla.

Tavoittelemamme ja vaalimamme Euroopan unionin perusolemus kiteytyy eurooppalaisissa arvoissamme. Kyseessä on rauhan, vapauden, demokratian, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden Eurooppa. Euroopan unionin laajentuminen ja yhdentyminen 27 jäsenvaltiota kattavaksi yhteisöksi, jossa ei ole sotia ja jossa totalitarismi ei vallitse, ilmentävät mainittujen arvojen voimaa ja menneisyyden oppituntien merkitystä. Voimme vastata kansalaistemme tarpeisiin 2000-luvun globalisoituvassa maailmassa ainoastaan yhteisen sitoumuksen avulla.

Kulttuurinen ja uskonnollinen monimuotoisuus on vahva eurooppalainen arvo. Olen tässä suhteessa erittäin mielissäni siitä, että puhemies Poettering painotti kulttuurien ja uskontojen vuoropuhelua. Euroopan unionilla on hyvät edellytykset edistää tätä vuoropuhelua. Euroopan unioni huokuu monimuotoisuutta niin kulttuurien, kielten kuin kansojenkin suhteen, ja tämä on yksi eurooppalaisuuden mukanaan tuomista arvokkaista lahjoista. Olemme tietyssä mielessä globalisaation menestystarina, ja siksi meillä on mitä parhaimmat edellytykset kehittää ja muokata globalisoituvaa maailmaa.

Vuoropuhelun avulla voimme varmistaa, että jakautumisen sijaan yhtenäisyytemme vahvistuu. Olen vahvasti sitä mieltä, että kulttuurinen monimuotoisuus on Euroopan unionin voiman lähde, joka mahdollistaa eurooppalaisten arvojen ja etujen ajamisen maailmalla. Vuoropuhelua on vaalittava asianmukaisella tavalla. Aikomuksenamme on käyttää vuoropuhelun lähtökohtana ensi vuonna vietettävää Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuotta. Komissio on jo kauan pyrkinyt saamaan aikaan vuoropuhelua uskontojen, kirkkokuntien ja maailmankatsomussuuntausten, myös uskontoa tunnustamattomien suuntausten, välillä. Haluan viedä asiaa eteenpäin yhdessä Euroopan parlamentin kanssa selvänä osoituksena yhdessä toimivien Euroopan unionin toimielinten tavasta edistää Euroopan yhdentymistä.

Osoituksena tämän ulottuvuuden merkityksestä kutsuin viime vuonna Euroopan neuvoston puheenjohtajan osallistumaan uskonto- ja kirkkokuntien johtajien kokoukseen. Suhtaudun myönteisesti sopimukseen, jonka mukaan tämän vuoden toukokuussa järjestetään Euroopan unionin poliittisten toimielinten puheenjohtajien sekä tärkeimpien uskontokuntien ja kirkkokuntien johtajien huippukokous, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia.

Meillä on 25. maaliskuuta tilaisuus juhlistaa sekä saavutuksiamme että arvojamme. Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio osallistuvat täysipainoisesti viime toukokuussa tekemäni ehdotuksen pohjalta luodun tulevaisuuden Eurooppaa koskevan julistuksen valmisteluihin. Tämä Berliinissä allekirjoitettava julistus on todellinen yhteinen viitekohta, jossa vahvistetaan Euroopan unionin tehtävä ja määritellään tavoitteet, jotka haluamme saavuttaa 2000-luvulla.

Esitin viime kuussa tässä parlamentissa ehdotuksia näkökohdista, jotka haluaisin sisällyttää Berliinin julistukseen. En esittänyt niitä vain esittämisen ilosta, sillä ehdotukseni vastaavat niitä tavoitteita, jotka Euroopan unionin kansalaiset haluavat meidän saavuttavan. Meidän on keskityttävä yhteisen hankkeemme tavoitteisiin voidaksemme saavuttaa vahvan ja nykyistä laajemman yhteisymmärryksen, myös toimielinten tehtävänjaon osalta.

Olen vakuuttunut, että nähdessään Euroopan unionin pureutuvan globalisaatioon, edistävän talouskasvua ja työpaikkojen luomista, osoittavan sosiaalista solidaarisuutta, torjuvan ilmastonmuutosta, lisäävän demokraattista oikeutusta, vaalivan kansalaisten turvallisuutta ja puolustavan kansalaisten arvoja maailmanlaajuisesti, Euroopan unionin kansalaiset luottavat sen kykyyn uudistua tavalla, jota tulevat haasteet ja konkreettisten tulosten saavuttaminen edellyttävät.

Olemme kaikki täällä palvellaksemme Euroopan unionin kansalaisia. Jos haluamme nauttia kansalaisten luottamusta, meidän on kohdennettava toimemme kansalaisten tärkeinä pitämiin asioihin ja työskenneltävä heidän luottamukseensa oikeuttavalla tavalla kunnioittaen erityisesti toissijaisuuden ja avoimuuden periaatteita. Juuri tämän lähestymistavan omaksuimme viime vuoden toukokuussa antamassamme Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelmaa koskevassa tiedonannossa.

Tulosten saavuttamiseksi meidän on ylläpidettävä ja kehitettävä toimielinten kumppanuutta, joka perustuu toimivaltuuksien eriyttämisen ohella myös toimielinten riippumattomuuteen. Meidän on kunnioitettava kunkin toimielimen itsemääräämisoikeutta, mutta samalla on korostettava eurooppalaisten periaatteiden yhteisöllisyyttä. Näihin periaatteisiin sitoutuneiden on tietyistä itsestään selvistä politiikkaan ja ideologioihin liittyvistä eroista huolimatta rakennettava todellista eurooppalaista kumppanuutta.

Mielestäni parlamentin, neuvoston ja komission yhteistyö toimii hyvin. Se on kestänyt ankariakin koetuksia. Kuluneen vuoden aikana on laadittu palveluja, kemikaaleja, REACH-asetusta ja rahoituskehystä koskevat monimutkaiset asiakirjat, vain joitakin mainitakseni. Tämän mahdollisti kolmen kumppanuuden hengessä toimivan toimielimen yhteistyö. Arvoisa puhemies, olen sitoutunut tiiviiseen yhteistyöhön kanssanne ja samoin myös neuvoston puheenjohtajana toimivan liittokansleri Merkelin ja hänen seuraajiensa kanssa. Olen varma, että tämä on paras tapa saavuttaa kansalaisten vaatimat tulokset.

Tulevaisuuden Eurooppaa koskevan keskustelun lopputulos ei ole mikään pikkujuttu: Euroopan unionin nykyistä tehokkaampi ja demokraattisempi toiminta on keskeinen edellytys toimintalinjojen noudattamiselle ja tulosten saavuttamiselle. Tiedämme kaikki, että tämä olisi saavutettu perustuslakisopimuksen avulla ja että ilman sitä tulokset ovat rajallisia. Kuten minulla on usein tapana sanoa, emme voi rakentaa huomisen Eurooppaa eilisen työkaluilla. Nizzan sopimus on riittämätön.

(Suosionosoituksia)

Olen varma, että Euroopan parlamentti tukee komission tavoin puheenjohtajavaltio Saksan pyrkimyksiä löytää paras tie eteenpäin. Liittokansleri Merkelin osoittama tarmo ja antaumus valavat meihin toivoa yhteisymmärryksen saavuttamisesta ja Euroopan unionin kansalaisten saamisesta vakuuttuneiksi uudistusten ja kehityskulun tarpeellisuudesta. Puheenjohtajavaltio voi kuitenkin saavuttaa tuloksia ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden tukemana. Haluankin nyt, kaikkien Euroopan unionin toimielinten ollessa koolla, kehottaa jälleen jäsenvaltioita pyrkimään ratkaisuun perustuslakisopimuksen suhteen. Kahden jäsenvaltion kielteinen äänestystulos on osoittanut, että täsmälleen saman tekstin ratifioiminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ovat allekirjoittaneet perustuslakisopimuksen. Tästä voidaan tehdä ainakin kaksi päätelmää. Ensiksikin jäsenvaltiot ovat tunnustaneet, että Euroopan unionin on ratkaistava yhteiset ongelmat ja yhteiset haasteet, eikä tätä tavoitetta ole vielä saavutettu. Toiseksi perustuslakisopimuksen allekirjoittaminen merkitsee vastuuta muita jäsenvaltioita, Euroopan unionin toimielimiä sekä Euroopan unionin kansalaisia kohtaan. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten velvollisuutena on toimia rakentavasti ja aktiivisesti yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Painotan erityisesti sanaa "yhteinen". Tällä historiallisella hetkellä, Euroopan rauhanomaista yhdistymistä juhliessamme, meillä ei ole oikeutta jakaa sitä enää uudelleen.

Eräiden poliitikkojen näkemykset Euroopan unionista tuovat ajoittain mieleeni James Millin, John Stuart Millin isän. John Stuart Mill sanoi kerran, että hänen isänsä rakasti ihmiskuntaa yleensä mutta vihasi jokaista ihmistä erikseen.

(Naurua)

Myös Euroopan unionissa on useita poliitikkoja, jotka julistavat yleistä rakkauttaan Eurooppaa kohtaan mutta jotka vastustavat samalla eurooppalaisia ratkaisuja energiakysymyksiin, ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon ja luonnollisesti myös toimielinten tehtäväjakoon. Olkaamme rehellisiä: emme tarvitse aiejulistuksia vaan sitoutumista.

(Suosionosoituksia)

Edessämme on lähitulevaisuudessa todellisia haasteita, joista ensimmäinen on maaliskuun Eurooppa-neuvostossa käsiteltävä energia- ja ilmastonmuutospaketti. Suhtaudun erittäin myönteisesti liittokansleri Merkelin juuri ilmaisemaan kantaan. Meidän on oltava rehellisiä itsellemme. Johdonmukaisuus on uskottavuuden edellytys. Emme toimi uskottavasti, jos väitämme haluavamme puhua energiasta muulle maailmalle yhdellä äänellä, mutta edustamme keskinäisissä keskusteluissamme 27:ää eri ääntä ja yhtä monia markkinoita. Emme ole uskottavia, jos asetamme ilmastonmuutoksen torjumisen yhdeksi Euroopan unionin keskeisistä tavoitteista, mutta epäonnistumme sitten toimintalinjoihin sisältyvien erityistavoitteiden määrittämisessä. Meidän on toimittava johdonmukaisesti ja uskottavasti.

Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät parlamentin jäsenet, toiveeni Euroopan parlamentin alkavalle istuntokaudelle ovat korkealla. Olemme mielestäni määrittäneet painopisteet asianmukaisesti ja luoneet edellytykset niiden toteuttamiseksi tarvittavalle kumppanuudelle. Odotan tiivistä yhteistyötä puhemies Poetteringin ja parlamentin sekä Eurooppa-neuvostoa edustavien kollegojemme kanssa, kun pyrimme toteuttamaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä todellisia uudistuksia ja näkyviä muutoksia Euroopan unionin ja sen kansalaisten hyödyksi.

Uskon, että voimme rakentaa Euroopan unionin, jonka myötävaikutuksella tulevaisuuden maailma perustuu meille niin tärkeisiin vapauden ja oikeudenmukaisuuden arvoihin.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, kiitos julkilausumastanne ja erityisesti sitoutumisestanne yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa. Tämä sitoutuminen on erittäin myönteistä. Kiitän teitä myös omasta puolestani. Odotamme innolla hyvän yhteistyömme jatkumista.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, hyvä Hans-Gert, kiitän sydämellisesti erinomaisesta puheenvuorostanne, jossa ilmaisitte, miten Euroopan unionin on järjestäydyttävä uudelleen ja yhdistettävä voimansa jälleen kerran.

Osoititte sananne yhtäältä teitä ennen esiintyneille korkea-arvoisille puhujille, joita kiitän tässä yhteydessä, ja toisaalta kaikkien Euroopan unionin toimielinten edustajille ilmaistessanne näkemyksenne Euroopan unionin tulevaisuudesta. Näette paitsi yhtenäisen, yhdentyneen Euroopan unionin myös muuhun maailmaan avoimesti suhtautuvan ja kansainvälisen vastuunsa kantavan Euroopan unionin, johon kansalaisten on entistä helpompi samastua ja jonka he kokevat entistä läheisemmäksi.

Tämä on tulevaisuudennäkymä, jonka myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä jakaa. Arvostan esitystenne ennakoivaa, myönteistä ja rakentavaa sävyä. Euroopan unioniin kohdistuvien kielteisten puheiden ja tulevaisuuttamme koskevan arvuuttelun on aika loppua. Meidän on niiden sijaan keskitettävä voimamme siihen, mitä on tehtävä.

Eurooppalainen hanke on menestys. Se on paitsi johtanut valtioidemme kehittymiseen ja vaurastumiseen myös taannut rauhan maanosassamme.

Hankkeen ansiosta olemme muuttaneet historian kulkua. Niiden, jotka kokevat tämän riittämättömäksi, on syytä katsoa ympärilleen arkielämässä, jossa Euroopan unionin tuoma hyöty näkyy kaikkialla. Tämän kieltäminen olisi moukkamaista, mutta pitää toki paikkansa, että tekojemme on ilmennettävä vakaumustamme nykyistä selvemmin ja että teoille on osattava antaa myös asianmukainen arvo. Tämä koskee sekä menestykseksi osoittautunutta euroa että laajemmassa mielessä myös työtämme lainsäädäntövallan käyttäjinä.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, meillä on kaikki syy suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteemme Euroopan unionissa. Kohtaamme tulevaisuuden haasteet yhtenäisenä ja määrätietoisena Euroopan unionina, joka on kaukana nyreästä ja sisäänpäin kääntyneestä yhteisöstä, jonka suhtautuminen menneisyyteensä muistuttaa pakomiellettä.

Arvoisa puhemies, ryhmäni on samaa mieltä määrittämistänne painopisteistä, sillä ne kattavat sekä nykymaailman mukanaan tuomat merkittävät haasteet että kansalaistemme päivittäiset huolenaiheet. Nämä kaksi ulottuvuutta nivoutuvat toisiinsa. Mitä Euroopan unionin kansalaiset haluavat? He kaipaavat lisää vapautta – tämä pätee erityisesti nuoriin – sekä entistä parempaa turvallisuutta ja suojaa meihin kohdistuvilta uhkatekijöiltä. He haluavat tehdä työtä ja nauttia sen hedelmistä. He haluavat myös Euroopan unionin puolustavan ja edistävän sivilisaatiomme ja kulttuurimme arvoja.

Kansalaiset kannattavat EU:n tasolla toteutettavaa ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. He kannattavat yhteistä energiapolitiikkaa, jolla taataan turvalliset, kohtuuhintaiset energiantoimitukset ja jossa ei suljeta pois energialähteitä, joiden avulla riippumattomuutemme voidaan taata. Kansalaiset toivovat oikeudenmukaista maatalous- ja elintarvikepolitiikkaa, jolla annetaan maaseudulle toivoa ja taataan elintarvikkeiden turvallisuus putoamatta silti teknologian kärkikaartista. Kansalaiset toivovat myös tutkimus- ja kehityspolitiikkaa, jonka avulla Euroopan unioni pysyy maailman innovaatiokehityksen kärjessä, kuten Lissabonin tavoitteissa esitettiin.

Haluan painottaa tänään kansalaisläheisyyden merkitystä ja sitä, että tämä tavoite on liitettävä yhteen kulttuurien ja uskontojen vuoropuhelua koskevan tavoitteen kanssa. Tämä vuoropuhelu on rasismin, suvaitsemattomuuden, syrjinnän ja muukalaisvihan torjunnan myönteinen puoli. Näiden vääryyksien ja ongelmien julki tuominen tai torjuminen ei riitä. Meidän on osoitettava myönteisellä tavalla tietojen vaihtamisen, sosiaalisen sekoittumisen, jalon vieraanvaraisuuden, suvaitsevaisuuden sekä kulttuurien kohtaamisesta syntyvän vastavuoroisen rikastumisen hyödyt.

Samalla Euroopan unionin on kuitenkin määritettävä hyvin selvästi maantieteelliset rajoituksensa, rajansa ja yhteinen maahanmuuttopolitiikkansa. EU:n on määritettävä myös globalisaatiostrategiansa. Strategia ei saa perustua vahvimman eloonjäämiseen vaan kilpailukyvyn, korkean työllisyystason ja sosiaalisen suojelun yhteensovittamiseen. Globalisaation on oltava hallittua.

Haluan kiittää vielä kerran puheenjohtajavaltio Saksaa ja erityisesti liittokansleri Merkeliä näiden kysymysten määrätietoisesta käsittelystä. Kyseiset haasteet eivät koske vain seuraavia kuutta kuukautta, vaan ne pysyvät ajankohtaisina tulevat 10 tai 20 vuotta.

Euroopan unionin 50-vuotispäivänä 25. maaliskuuta annettava julistus voisi olla oiva hetki herätellä henkiin Euroopan unionin poliittinen kunnianhimo. Euroopan unionin perustajaisien käynnistämän pitkäaikaisen hankkeen mukaisesti kunnianhimo pitää sisällään myös toimielinten aseman uudelleenmäärittämisen.

Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, tiedän, kuinka suuresti arvostatte tätä tavoitetta. Luotamme komission ja sen puheenjohtajan Barroson kykyyn käsitellä toimielinkysymystä. Komissio toimii sekä perussopimusten että yhteisön yleisten etujen valvojana. Seisomme aina vankasti komission takana sen hoitaessa tätä kaksoisvelvollisuutta. Voimme saada Euroopan unioniin uutta eloa yhdistämällä voimamme ja vakaumuksemme.

Olisin puheenvuoroni päätteeksi voinut lainata Euroopan parlamentin entistä puhemiestä Pierre Pflimliniä, joka viettäisi tänä vuonna 100-vuotispäiviään ja joka halusi palavasti nähdä henkisiin arvoihin perustuvan Euroopan unionin. Päätän sen sijaan puheenvuoroni 1900-luvun Eurooppa-myönteisimmän kirjailijan Stefan Zweigin sanoihin. Erinomaisessa Erasmus Rotterdamilaista käsittelevässä elämänkertateoksessaan Zweig antoi avaimet menneen ja tulevan Euroopan unionin rakentajille toteamalla seuraavasti: "On aina tarvetta niille, jotka osoittavat ihmisille heitä yhdistävät tekijät erottavien sijaan ja herättävät sydämissä uskon ihmisyyden suurempaan voimaan."

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin entiset puhemiehet, hyvät kuulijat, jotta välttäisimme vaikutelman siitä, että olemme Euroopan kansanpuolueen puoluekokouksessa, nyt on sosialidemokraatin vuoro puhua. Tehtäväni ei ole helppo. Tiedätte varmasti mielipiteeni, jonka mukaan parlamentin puhemiehen on tehtävä puheenvuorossaan – ainakin jonkinasteista – oikeutta kaikille eikä siitä saa tulla puoluepoliittisen keskustelun aihe, sillä puheen pitäjä ei ole kaikkien koollekutsuja vaan henkilö, joka esittää henkilökohtaisen näkemyksen keskustelun herättämiseksi.

Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä puheesta, johon koko parlamentti voi yhtyä. Kuvasitte puheessanne keskeiset tehtävät, jotka meidän on suoritettava, ja mainitsitte, että toimikautenne ajoittuu eurooppalaisen politiikan käänteentekevään aikaan. Voidaankin todeta vain, että uudistukset joko onnistuvat tai epäonnistuvat ja että jos ne epäonnistuvat ja perustuslakia ei hyväksytä, joudumme edelleen tyytymään riittämättömään Nizzan sopimukseen. Tällöin pitää paikkansa, kuten puheessanne osuvasti sanoitte, ettei karille ajaudu ainoastaan perustuslakisopimus vaan myös aate.

Luonnehditte puheessanne eurooppalaisen aatteen olemusta sanomalla, että löydämme ratkaisut kulttuurien yhteistyön kautta ja kukistamme uskonnollisen suvaitsemattomuuden uskontojen vuoropuhelun avulla. Mainitsitte, että rauha ja rauhanomainen rinnakkaiselo perustuvat taloudelliseen ja sosiaaliseen yhdentymiseen ja että aluevaatimuksista voidaan päästä eroon alueellisen yhdentymisen avulla. Jos asetamme rinnakkain tämän aatteen ja edessämme olevat haasteet, haasteiden luonne on selvästi nähtävissä. Haasteenamme ovat kaikkialla maailmassa esiintyvät rotujen ja kansojen väliset vihamielisyydet, kaikkialla Euroopan unionin rajojen ulkopuolella vallitseva uskonnollinen suvaitsemattomuus ja valitettavasti myös hiljattain heränneet alueellista vallankäyttöä koskevat vaatimukset. Näiden sodankäyntiä aiheuttavien vihamielisyyksien, suvaitsemattomuuden, poissulkemisen ja sorron kitkeminen ja siten maailmanlaajuisen rauhan, Euroopan unionin sisäisen rauhan sekä EU:n ja sen naapurimaiden välisen rauhan saavuttaminen edellyttävät nyt eurooppalaisen aatteen täytäntöönpanoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vastaamme vihamielisyyksiin yhdentymisellä – paitsi sosiaalisella myös kulttuurisella yhdentymisellä – ja voimme löytää ratkaisuja uskonnollisiin ja osuvasti kuvailemiinne etnisiin jakautumiin. Lähestymistapanne saa ryhmäni täyden tuen.

Kuten mainitsitte, edessämme ovat samanaikaisesti myös päivittäisten konfliktitilanteiden synnyttämät haasteet. Kansalaiset eivät tyydy pelkkiin juhlaistuntoihin. Haluan kuitenkin kiittää tämänpäiväisestä istunnosta, jota olemme valmistelleet pitkään. Vaikka saatankin kuulostaa epäilevältä, totean, että kaikki on sujunut hyvin. Emme kuitenkaan kokoonnu juhlaistuntoon päivittäin, ja kansa kaipaa ratkaisuja jokapäiväisiin ongelmiin. Kun juhlaistuntojen puheenvuorot eivät enää kaiu korvissamme, todellisuus ottaa vallan. Kansalaiset haluavat kolmea asiaa. Ensiksikin he haluavat meidän puhuvan asioista niiden oikeilla nimillä. Toiseksi he haluavat ratkaisuehdotuksia ja kolmanneksi he haluavat määrätietoisuutta ja toimintaa. Meidän halutaan toimivan yhdessä aina, kun se on mahdollista, mutta tarpeen vaatiessa meidän on tehtävä enemmistöpäätöksiä demokratialle ominaiseen tapaan. Tämänkin on oltava mahdollista – myös neuvostossa.

Arvoisa liittokansleri, ennen kuin puhutte lisää jatkuvuuden puutteesta, josta voimme puolestani aivan hyvin keskustella, on kuitenkin mainittava, että merkittävin jatkuvuuden puutteen aiheuttaja on johdollanne toimiva neuvosto. Ongelmat syntyvät nimenomaan siitä.

(Suosionosoituksia)

On selvää, että olemme joutuneet myös omien ongelmiemme yllättämiksi, ongelmien, joiden käsittelyyn meidän kaikkien on osallistuttava – meidän täällä parlamentissa, teidän neuvostossa ja komission omalla tahollaan. Arvoisa liittokansleri, Cicero-lehdessä julkaistiin uudenvuodenpäivänä erittäin onnistunut haastattelunne, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Yksi merkittävimmistä kannanotoistanne oli seuraava: "Vuonna 2007 aion lisäksi saada enemmän aikaan ilmastonmuutoksen torjunnan alalla. […] Aionkin kiinnittää erityistä huomiota maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin." Hyvä näin. Sanoitte saman tänään. Saanen lainata toista lausuntoanne, joka kuultiin – jos oikein muistan – Saksan liittopäivillä. Sanoitte vastustavanne tiukasti uusien autojen hiilidioksidipäästöille asetettavaa yhtä ainoaa kynnysarvoa, joka astuisi voimaan vuonna 2012. Voilà – karu arkitodellisuus on ottanut jälleen vallan.

(Jäsen Cohn-Bendit keskeytti puhujan: "Jatkuvuuden puutetta!")

Tässäkin on kyse jatkuvuuden puutteesta. Meidän on…

(Jäsen Ferber keskeytti puhujan.)

Arvoisa puhemies, pelkoni on käymässä toteen. Tässä juhlaistunnossa voisi viritä vilkas keskustelu, mutta jäsen Ferberin edustamalla CSU:lla on niin paljon omia asioita ajettavanaan, että sallimme hänen keskeyttää puheen.

Arvoisa liittokansleri Merkel, arvoisa puhemies Poettering, meidän on pyrittävä toteuttamaan molemmat mainitsemani vaatimukset. Emme saa tyytyä juhlaistuntoihin, joissa pidetään mahtipontisia puheita, vaan meidän on myös pyrittävä toteuttamaan asioita arkipäivän tasolla, ja sitä vaadimme. Kaikissa tämänpäiväisissä puheenvuoroissa on viitattu sosiaaliseen Eurooppaan yhteiskuntamme ytimenä ja koossa pitävänä voimana. Kun mainitsin asian 2,5 vuotta sitten ensimmäisessä ryhmäni puheenjohtajana käyttämässäni puheenvuorossa, kuulin tietyistä parlamentin osista pilkallista naurua. Tämä 2,5 vuoden aikana saavuttamamme edistys ja yhteinen mielipide antaa toivoa siitä, että edistymme alkavan 2,5-vuotiskauden aikana – jonka sanoitte virassa toimivanne – vielä tätäkin enemmän.

Päätän puheenvuoroni kahteen lyhyeen huomautukseen. Arvoisa puhemies, en ole samaa mieltä siitä, että Yhdysvallat kukisti kommunismin tai auttoi voittamaan sen Itä-Euroopassa. Ansio tästä ei suinkaan kuulu Yhdysvalloille ja amerikkalaisille vaan rohkeille puolalaismiehille ja -naisille, jotka yhdessä unkarilaisten ja Baltian kansojen kanssa saivat tämän aikaan. Asia on syytä tuoda esiin tässä parlamentissa ponnekkaammin kuin koskaan ennen, ja samalla on osoitettava kiitollisuutta näitä uusia demokratioita edustaville parlamentin jäsenille.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, osoitan viimeisen huomautukseni teille. Kiinnititte huomiota tulevaisuuskysymyksiin, ja puheenne oli mielestäni yksi parhaista vuosiin tässä parlamentissa kuulluista puheista. Luotan siis siihen, että panette sananne täytäntöön. Tämän toimielimen puhemiehenä teillä on merkittävä tehtävä erityisesti perustuslakisopimuksen suhteen. Jos voitte edistää valtioiden tai hallitusten päämiesten keskuudessa esiintyvien hyvin poikkeavien näkemysten yhteensovittamista tavalla, jolla onnistuitte yhdistämään Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ristiriitaiset näkemykset sen puheenjohtajana toimiessanne, olen varma, että toimikautenne puhemiehenä on menestyksekäs.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Hyvä jäsen Schulz, tehtäväni ei ole arvioida puheenvuoroanne, mutta sanottakoon, että jäseneksi, joka ei ollut erityisen halukas puhumaan, suoriuduitte tehtävästänne hyvin vakuuttavasti. Kiitos siitä.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, työnne tässä parlamentissa vuonna 1979 järjestettyjen ensimmäisten suorien vaalien jälkeen on tehnyt teistä erittäin pätevän. Teillä on tehtäväänne varten harvinainen näkökulma asioihin. Kiitän tämänaamuisesta puheestanne.

Olette nähnyt Euroopan unionin kasvun: 1970-luvulla Euroopan unioniin kuului 9 jäsenvaltiota, 1980-luvulla 12 valtiota ja 1990-luvulla 15 valtiota, ja tällä vuosikymmenellä jäsenvaltioiden lukumäärä on noussut ensin 25:een ja sitten 27:ään. Hakijamaita on lisäksi jonoksi asti. Rooman sopimusta on täydennetty Euroopan yhtenäisasiakirjalla, Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimuksilla ja viimeksi perustuslakisopimusluonnoksella. Yhteismarkkinoita on tehostettu sisämarkkinoilla, yhteisvaluutalla, oikeus- ja sisäpoliittisilla linjauksilla, ulko- ja turvallisuusjärjestelyillä ja nyt energiajärjestelyillä.

Olette saanut todistaa – kuten myös muut, hieman vähemmän aikaa virassa toimineet – syvällistä muutosta siinä, mitä Euroopan unioni on. Unionin tehtävänä ei enää ole rauhan tai elintarviketuotannon turvaaminen. Euroopan unionin on vastattava kolmeen edessämme olevaan merkittävään haasteeseen, jotka ovat maailman väkiluvun nopea kasvu ja maahanmuutto, energialähteet ja ilmastonmuutos sekä terrorismiin kytkeytynyt kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus.

Tähän mennessä Euroopan unionin rakentamista edistänyt voima on tullut sisältäpäin. Nyt paine tulee yhä kasvavassa määrin rajojemme ulkopuolelta, mihin toimielimemme ovat reagoineet epävarmasti. Euroopan unioni ei voi hyvin, ja vaikutukset näkyvät jäsenvaltioiden välisenä kinasteluna. Jäsenvaltiot antavat kansallisen itsemääräämisoikeuden nimissä liian usein tilaa maailmanlaajuiselle sekasorrolle. Huonovointisuus näkyy myös Euroopan unionin toimielinten välisenä kinasteluna, josta ei ole kansalaisille mitään hyötyä. Esimerkkinä mainittakoon eri uskontokuntien halu vahvistaa asemiaan sen sijaan, että keskityttäisiin kirkossakävijöiden määrän vähenemisen syihin.

Arvoisa puhemies Poettering, teillä on tilaisuus johtaa parlamenttiamme hetkellä, jona sen merkitys Euroopan yhdentymisessä on yhä keskeisempi. Euroopan unionin kansalaisten on käännyttävä yhä useammin Euroopan parlamentin puoleen – vahvistuvan parlamentin, joka esittää asiat selväsanaisesti ja vaatii neuvoston ja jäsenvaltiot tilille, kun ne jyräävät terrorisminvastaisilla toimilla oikeudet, joita vaalimme. Toisin kuin komissio, parlamentti myös rakentaa palvelujen sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojatoimien alalle yhteysymmärrystä ja tarkkailee jäsenvaltioiden hallitusten kanssa täytäntöönpanoviranomaisia lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi.

Euroopan parlamentti on lyhyesti sanottuna pääsemässä kypsään ikään. Yhteiset aatteet ovat ohittaneet kansallisuuden äänestyskäyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Pitää toki paikkansa, ettei tällä parlamentilla ole vielä aloiteoikeutta tai oikeutta esittää komissiolle puheenjohtajaa. Nämä eivät kuitenkaan enää ole täysin mahdottomia ajatuksia, ja yhä useammat ovat sitä mieltä, että niiden toteutuminen edistäisi Euroopan unionin demokratiakulttuuria.

Arvoisa puhemies Poettering, toivonkin, että hyödynnätte 2,5 vuotta kestävän toimikautenne aikana mahdollisuuden uudistaa parlamenttia, jolloin se voisi nykyistä tehokkaammin toimia kuvatun kaltaisena johtotähtenä, joka kokoontuu täysistuntoon viikoittain ja keskittyy tärkeisiin poliittisiin valintoihin eikä äänestämiseen sadoista puolipisteen siirtämiseen tähtäävistä tarkistuksista ja joka käyttää uusia valvontavaltuuksiaan täysimääräisesti lainsäädäntömme tarkistamiseksi ja uudelleenarvioimiseksi.

Kun teidät valittiin ensimmäisen kerran Euroopan parlamentin jäseneksi, parlamentti oli neuvoa-antava elin, jonka tarkoituksena oli antaa virkamiesten ja diplomaattien tekemille päätöksille pro forma -hyväksyntä. Nykyään Euroopan parlamentti on Euroopan unionin kulmakivi. Yhteispäätösmenettelyä on noudatettu 13 vuoden ajan. Tämä käytäntö on kehittänyt toimielimemme eri ruumiinosia, ja avoimuus on kuljettanut happea sen verisuonia pitkin.

Haluan sanoa liittokansleri Merkelille, että yhteispäätösmenettelyä tarvitaan kaikilla politiikanaloilla, jos demokratian valvonnan halutaan toimivan tehokkaasti Euroopan tasolla. Tällä hetkellä Euroopan unioni tekee jäsenvaltioita sitovia päätöksiä ilman asianmukaista demokraattista tai oikeudellista valvontaa, mikä altistaa meidät ihmisoikeustuomioistuimen tai perustuslakituomioistuinten arvostelulle. Koimme läheltä piti -tilanteen, kun Saksan perustuslakituomioistuin tutki puitepäätöstä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja oli lähellä riitauttaa sen laillisuuden. Jos Saksan hallitus, joka vain muutama kuukausi sitten esti siirtymäväylälausekkeen käytön 42 artiklassa, todella haluaa edistää Euroopan unionin demokratiaa, tunnustatte neuvoston määräenemmistöäänestysten ja Euroopan parlamentin kanssa tehtävien yhteispäätösten välttämättömyyden kaiken lainsäädäntötyön pohjana. Muutoin saatatte näyttää neuvoston puheenjohtajana pahimmassa tapauksessa miimikko Marcel Marceaulta, joka vaikuttaa kiipeävän seinää pitkin muttei tosiasiassa etene senttiäkään.

Arvoisa puhemies, maanosassamme elettiin vuosina 1914–1989 itseturmelun kautta, joka kesti 75 vuotta. Tänä vuonna, kun Bulgaria ja Romania ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita, voimme hyvästellä tuon aikakauden haamut. Vapauden juuret ovat kuitenkin rohkeudessa. Saksan kielessä on ymmärtääkseni sana Zivilcourage. Arvoisa liittokansleri Merkel ja arvoisa puheenjohtaja Barroso, teidän onkin kerättävä siviilirohkeutta Euroopan unionin kehittämiseksi todellisena demokratiana, jotta voimme luoda Winston Churchillin vuonna 1945 kuvaamaa "laajempaa isänmaallisuutta" ja mahdollistaa tämän myrskyisän ja voimakkaan maanosan järkyttyneiden kansojen yhteisen kansalaisuuden.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitoksia, jäsen Watson. Kun mainitsitte tarkistusten suuren lukumäärän, näin hymynkareen useiden entisten puhemiesten kasvoilla. Kyse on nähdäkseni ongelmasta, joka oli olemassa jo entisten puhemiesten toimikaudella. Tilanne oli pahin kuitenkin ensimmäisellä kaudella vuonna 1979 – kuten puhemies Simone Veil muistanee – jolloin joissain tapauksissa käsiteltävänä oli yli tuhat tarkistusta, eikä meillä ollut käytettävissämme käsittelyä helpottavaa elektroniikkaa.

  Brian Crowley, thar ceann Ghrúpa UEN. – A Uachtaráin, tá tú i do bhall den teach seo le fada anois agus tá tú ar dhuine de na baill is mó a bhfuil taithí aige ar obair an tí seo. Thug tú riamh, agus tabharfaidh, tacaíocht láidir d'Institiúid na Parlaiminte ag leibhéal na hEorpa agus ar an stáitse idirnáisiúnta. Chuir tú polasaí polaitiúil uaillmhianach don dá bhliain go leith atá romhainn amach os ár gcomhair anseo inniu. Tá tacaíocht iomlán tugtha ag mo ghrúpa polaitíochta don iarracht pholaitiúil riamh agus is mar sin a bheidh amach anseo.

Nostitte puheessanne esiin joukon näkökohtia, joita kukaan kollegoistani ei ole tähän mennessä käsitellyt. Ensimmäinen, tietyssä mielessä kaikkein merkittävin seikka on se, että neuvoston puheenjohtajana toimiva liittokansleri Merkel ja komission puheenjohtaja Barroso ovat kunnioittaneet parlamenttia tänään läsnäolollaan. Maanne johtajan läsnäolo lämmittää luonnollisesti teitä saksalaisena, mutta on koko parlamentin kannalta merkittävää, että hän on tänään paikan päällä huolimatta kaikista kiireistä ja tehtävistä, jotka häntä neuvoston puheenjohtajana pian odottavat.

Koen velvollisuudeksemme mainita asian paitsi viranhaltijoiden läsnäolon vuoksi myös ennen kaikkea sen vastuun vuoksi, jonka Euroopan unionin äänestäjät ovat meille edustajinaan ja puolestapuhujinaan antaneet. Ajaudumme tämän vuoksi ajoittain ristiriitaan uuden Euroopan unionin perustamista pohjustaneiden asiantuntijoiden ihanteiden kanssa, ja ajoittain ristiriitoja syntyy myös jäsenvaltioiden hallitusten kanssa. Euroopan parlamentin pyhä velvollisuus on kuitenkin toimia äänenä, järjen äänenä, rauhan äänenä ja tulevaisuuden äänenä mutta ennen kaikkea äänestäjien äänenä. Meidän on muistettava yhteiskuntamme hylkäämiä ja unohtamia ja varmistettava, että he saavat uuden tulevaisuuden ja uuden mahdollisuuden.

Arvoisa puhemies, mielestäni tämänpäiväisessä puheessanne oli erinomaista – ja sanoitte sen vilpittömämmin kuin kukaan tässä parlamentissa aiemmin – se, mitä sanoitte Euroopan unionin nuorten kansalaisten roolista. Esititte ajatuksen uudesta nuorten ohjelmasta, nuorten palkinnosta, jonka myötä uusi sukupolvi oppii arvostamaan ja ymmärtämään sitä, mitä olemme jo maanosamme historiasta ymmärtäneet.

Kuten kollegani osuvasti sanoivat, Yhdysvaltojen kerrotaan kukistaneen kommunismin ja natsismin. Amerikkalaisilla oli toki asiassa osansa. Älkäämme unohtako, että Eurooppa olisi hävinnyt kartalta ilman Yhdysvaltojen apua vuonna 1918. Älkäämme unohtako, että olisimme eläneet alituisen ja välittömän sodan ja väkivallan uhan alla ilman Yhdysvaltojen 1960- ja 1970-luvulla antamaa apua. Emme kuitenkaan saa unohtaa myöskään niitä kaukonäköisiä miehiä ja naisia – olipa kyse Puolan solidaarisuusliikkeestä, Unkarin vallankumouksesta, kevätvallankumouksesta, samettivallankumouksesta tai Paavi Johannes Paavali II:sta – jotka kaikki kunnioittivat ihmisarvoa, erilaisuutta ja ihmisten sananvapautta ja vapautta kaikilla elämänaloilla. Tämä voima on omiaan kukistamaan paitsi totalitarismin myös kaikki ihmiskunnan nykyongelmat. Juuri tästä syystä ajatuksenne kulttuurien vuoropuhelusta, eri vakaumusten ja perinteiden ymmärtämisestä, on niin merkittävä Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta. Meistä kirjoitetuista teksteistä käy ilmi, ettei Euroopan unioni ole uhka ketään kohtaan. Olemme monessa suhteessa jopa niin vapaamielisiä, että unohdamme monimuotoisuuden. Emme muista ymmärtää vahvauskoisia, väkivallattomia ihmisiä ja savustamme heidät ulos viroistaan tai toimistaan samalla, kun suhtaudumme suopeasti hyvinkin radikaaleja elämänkatsomuksia edustaviin henkilöihin ja annamme heille tilaa.

Viimeiset kaksi huomautustani liittyvät eräiden kollegojeni sekä komission ja neuvoston puheenjohtajien lausuntoihin tulevaisuuden eurooppalaisen politiikan kehittämisestä. Saatoin tulkita väärin heidän sanansa, mutta Euroopan unionin kansalaiset ovat kurkkuaan myöten täynnä peruspuheita toimielimiä koskevista muutoksista ja uudistuksista. Kansalaiset haluavat nähdä käytännön muutoksia ja myönteisen lähestymistavan käsiteltävänä oleviin ongelmiin.

Olemme saavuttaneet jonkin verran edistystä ilmastonmuutoksen torjunnan, sosiaalipolitiikan ja muiden sisämarkkinoiden kannalta keskeisten kysymysten aloilla, mutta kansalaiset haluavat nähdä toimintaa myös sillä tasolla, jolla on todellista vaikutusta heidän elämäänsä. Pelkkä reagointi ongelmiin niiden jo synnyttyä ei riitä. Suuntaamme tässä parlamentissa liian usein katseemme menneisyyteen ja huomautamme, mikä meni vikaan vuonna 1979 tai 1992, mitä teimme väärin vuonna 1997 tai millaisen tilaisuuden heitimme hukkaan. Ei pidä unohtaa, että politiikka on taiteenlaji, kun taas taloustiede on tiedettä, joka tuottaa oikean tuloksen aina, kun käytetään oikeaa laskentakaavaa. Politiikka on taiteenlaji, koska sen avulla on voitava reagoida yhteiskunnan tarpeisiin, kansalaisten tahtoon ja toiveisiin ja – mikä tärkeintä – koko yhteiskunnan epävakauteen.

Lähi-itä on kiireellisin tehtävämme, kun pyrimme luomaan nykyistä oikeudenmukaisemman rauhan ja yhteisymmärryksen alueen. Kiitän halukkuudestanne vierailla Libanonissa, palestiinalaisalueilla ja Israelissa rauhanprosessin käynnistämiseksi. Euroopan unionin on otettava jälleen keskeinen rooli etsittäessä rauhanomaista ratkaisua Lähi-itään.

Arvoisa puhemies, kehotan teitä seuraavien 2,5 vuoden ajan kaikista aiheuttamastamme ahdingosta ja mahdollisista vastatuulista huolimatta muistamaan, että teillä on aina parlamentin tuki takananne.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitoksia, jäsen Crowley. Puheenvuoronne ylitti teille varatun ajan. En sano, että saitte lisäaikaa monien miellyttävien sanojenne vuoksi, mutta seuraavien puhujien on pidettävä heille varatusta ajasta kiinni, vaikkeivät he aina olisikaan samaa mieltä kanssanne.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olemme erittäin tietoisia vahvasta ja syvällisestä sitoumuksestanne Euroopan unioniin ja kunnioitamme sitä. Määrititte tämänpäiväisessä puheessanne joitakin painopisteitä, joita Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannattaa määrittelyn lievästä ympäripyöreydestä huolimatta.

Muistelitte perustellusti parlamentin historiaa, ja kiitän teitä entisten parlamentin puhemiesten kutsumisesta paikalle tänään. Minulla oli tilaisuus tavata osa heistä saapuessani parlamenttiin ensi kertaa nuorena ja innokkaana liittovaltion kannattajana, ja sain myös tehdä yhteistyötä heistä monen kanssa. Olen siksi erittäin mielissäni nähdessäni heidät tänään paikan päällä.

Arvoisa puhemies, odotamme kuitenkin konkreettisia tuloksia, ja nämä tulokset edellyttävät meiltä selviä valintoja, jotka eivät saa olla ympäripyöreitä. Euroopan parlamentin on päätettävä, pysyykö se hiljaisena ja kurinalaisena vai muodostuuko siitä paikka, jossa toimitaan eurooppalaisten etujen ja arvojen nimissä – arvojen, jotka ovat tänä päivänä miltei hautautuneet diplomaattisen taktikoinnin ja kansallisten etujen tavoittelun alle. Toimielimellämme on velvollisuus toimia areenana, jolla käydään eurooppalaista keskustelua ja käsitellään ehdotuksia demokraattisen Euroopan unionin kehittämiseksi. Arvoisa puhemies, tässä yhteydessä on sanottava, ettei parlamentin osuus perustuslakia koskevan umpikujan ratkaisemisessa saa rajoittua pelkästään perustuslain sisällön pelastamiseen, kuten sanoitte – tuskin sattumalta juuri samoilla sanoilla kuin liittokansleri Merkel asian ilmaisi. Emme saa tyytyä perustuslain sisällön pelastamiseen puhtaasti retorisessa mielessä.

Meidän on tehtävä kiireesti kaksi asiaa, joissa parlamentti on aiemmin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä jäsen Schultzin puheenjohtajakausilla epäonnistunut. Viittaan siis kahden enemmistöryhmän puheenjohtajiin. Ensiksikin meidän on löydettävä parlamenttina täysin riippumattomasti yhteisymmärrys niistä toimista, jotka perustuslakisopimuksen alalla on toteutettava. Toisena ja tärkeämpänä tehtävänämme on pyrkiä säilyttämään Euroopan parlamentin perustuslaillinen asema, jonka valmistelukunta sille myönsi. Arvoisa liittokansleri Merkel, arvoisa puhemies Poettering, jos aikataulusta tai esityksistä keskustellaan, haluamme osallistua keskusteluun päätöksentekijöinä, emme yleisönä. Arvoisa puhemies Poettering, kehotan teitä taistelemaan tämän parlamentille kuuluvan oikeuden puolesta.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, puhuitte arvoista ja viittasitte yksittäisiin tapauksiin, joissa ihmisoikeuksia on puolustettu ja joita Euroopan parlamentti pitää erityisen tärkeinä. Puhuitte myös suvaitsevaisuudesta, joka on teille hyvin mieluinen käsite. Ollakseni täysin rehellinen tämä huolestuttaa ajoittain minua, sillä suvaitsevaisuuden käsitteen suojissa tehdään rikoksia ja loukataan yksilönvapauksia – ja kyseiset rikokset ja loukkaukset suvaitaan. Tätä emme saa missään tapauksessa unohtaa. Mielestäni onkin parempi puhua miesten ja naisten yhtäläisistä oikeuksista, jotka ovat samat kaikille ihmisille ja joiden on myös pysyttävä sellaisina.

Venäjän-suhteiden käsitteleminen tarkoittaa Tšetšenian kysymyksen tarkastelua, jolloin myös energiariippuvuuden vähentämisestä käytävä keskustelu on avattava vastuullisuuden nimissä. Tässä yhteydessä on arvosteltava voimakkaasti niitä lukuisia maita, jotka tanssivat sulassa epäjärjestyksessä "tsaari Putinin" pillin mukaan. Vuoropuhelussa Yhdysvaltojen kanssa emme saa unohtaa maassa voimassa olevaa kuolemantuomiota, CIA:n lentoja, matkustajatietojen luovuttamista koskevaa kysymystä ja ennaltaehkäisevää sodankäyntiä. Ihmisoikeuksien puolustamisesta mainittakoon, että pienten hätäratkaisujen avulla on muistettava puolustaa yksilöitä, jotka vankilaan tai metsään unohdettuina puolustavat itse kyseisiä oikeuksiaan. Arvoisa puhemies, käsittelitte puheessanne pitkään turvallisuutta parlamenttimme nimissä, mutta on sanottava, ettei pelkillä puheilla voida varmistaa aseriisunnasta ja aseita koskevista käytännesäännöistä annettujen päätöslauselmien etenemistä toiseen käsittelyvaiheeseen.

Arvoisa puhemies, aiomme toimia erittäin aktiivisesti sisäisen uudistuksen alalla. Ette maininnut puheessanne lainkaan kahta aihetta, joita pidän hyvin keskeisinä. Ensimmäinen niistä on keskustelu parlamentin istuntopaikasta. Toivon, että teillä ja parlamentin poliittisilla ryhmillä on rohkeutta keskustella Euroopan parlamentin istuntopaikasta. Tämä on kenties sopivin paikka Euroopan historian kodiksi, onhan rakennus hyvin kaunis. Mene ja tiedä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että teette todellisen aloitteen parlamentin istuntopaikkaa koskevan kysymyksen käsittelemiseksi.

Toinen aihe – ja tiedän hyvin, että teidän vakuuttamisenne edellyttää paljon perusteluja – on toimielimen vihreiden arvojen painottaminen, ei suinkaan poliittisessa mielessä vaan ympäristön kestävän kehityksen suhteen. Olen varma, että saan teidät vakuuttuneeksi asiasta, sillä yksin tässä parlamentissa päivittäin haaskattava vesi ja valo sekä virka-autojen tarpeeton käyttö ovat asia, jota emme voi hyväksyä, jos haluamme noudattaa ilmastonmuutoksen torjunnan alalla antamiamme sitoumuksia.

Lopuksi haluan osoittaa muutaman sanan liittokansleri Merkelille. Byrokratian, jatkuvuuden puutteen ja sääntelyn parantamisen aloilla esittämänne ehdotukset jättävät meidät suhteellisen kylmiksi ja levottomiksi. Byrokratiaongelma koskee jäsenvaltioita, ei niinkään Euroopan unionia. Kuinka monta henkilöä teidän tämänpäiväiseen valtuuskuntaanne kuuluu? Ryhmä on todellakin selvästi puheenjohtaja Barroson valtuuskuntaa suurempi. Ylenmääräisestä sääntelystä valittavat monikansalliset yhtiöt, eivät kansalaiset, jotka haluavat useiden peräkkäisten eurobarometritutkimusten mukaan turvakseen nykyistä enemmän lakeja, eivät vähemmän. Lopuksi mainittakoon, että jatkuvuuden puutetta koskeva ehdotuksenne tarjoaa neuvostolle tosiasiassa tilaisuuden boikotoida ja viivyttää lakeja, jotka eivät ole teidän mieleenne.

Arvoisa puhemies, toivon teille onnea työssänne ja uskon, että seuraavista kahdesta vuodesta tulee miellyttäviä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitoksia, hyvä jäsen Frassoni. Olemme aina olleet samaa mieltä ihmisoikeusasioista.

Parlamentin istuntopaikasta on sanottava, että harkitsin todellakin kyseisen aiheen käsittelyä, mutta päätin lopulta kuitenkin olla käsittelemättä sitä.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisat entiset puhemiehet, jotka muistuttavat minua useista yhteisistä hetkistä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, meille tarjoutuu vain harvoin tämän päivän kaltaisia mahdollisuuksia pysähtyä, vaikka vain hetkeksi, ja vaihtaa näkemyksiä koko seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin ulottuvasta ajanjaksosta.

Ei ole mikään salaisuus, etteivät ryhmäni poliittiset valinnat vastaa parlamentin enemmistön valintoja. Aion kuitenkin ehdottaa puheenne keskeisten kohtien perusteella varta vasten muutamia rajoitettuja toimia, jotka eivät ole millään tapaa vallankumouksellisia. Uskon vilpittömästi, ettei niihin samastuminen edellytä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston kannattamista. Jos Euroopan parlamentin puhemies ottaisi ehdotukset huomioon, välittäisitte merkittävälle kansanosalle myönteisen viestin siitä, että olette kuullut heidän mielipiteensä.

Arvoisa puhemies, sanoitte Euroopan unionin kansalaisten toiveista, että meidän on säilytettävä sosiaalinen mallimme. Mikä vielä tärkeämpää, sanoitte, että meidän on toimittava vakuuttavasti. Tämä on todellakin olennaista, jos haluamme parantaa pahan olon, jota ruokkii tunne siitä, että Euroopan unioni lisää turhan usein epävarmuutta sen sijaan, että suojelisi kansalaisiaan nykypäivän globalisaation vaikutuksilta.

Toivoisin merkittävää toimenpidettä, jolla aloitettaisiin tämän väistämättömyyden tunteen karkottaminen. Arvoisa puhemies, ehdotan, että kehotatte neuvostoa, komissiota ja parlamenttia hylkäämään direktiiviehdotuksen, jonka vaikutus ulottuu jokaiseen Euroopan unionin kansalaiseen ja joka vaikuttaa julkisten palvelujen tulevaisuuden kannalta niin ahdasmieliseltä, epäoikeudenmukaiselta ja tuhoisalta, että se on vaarassa synnyttää uuden Bolkestein-ilmiön, ellei muutosta tapahdu lähikuukausina. Kyse on ehdotuksesta vapauttaa postipalvelut täydellisesti 1. tammikuuta 2009 alkaen, kuusi kuukautta ennen seuraavia vaaleja.

Yleisemmällä tasolla mainitsitte toisenkin ajatuksen, jota pidän hyvin otollisena ja tärkeänä. Sanoitte, että tarvitsemme Euroopan unionin kansalaisten ja poliittisten toimielinten välille uuden sopimuksen, ja Euroopan yhteisön tulevasta perussopimuksesta sanoitte, että Euroopan unioni kaipaa perusteellista uudistusta. Olemme kaikki samaa mieltä uudistuksen tarpeellisuudesta, mutta näkemykset Euroopan unionin tulevan perustuslain sisällöstä eroavat.

Puheenjohtaja Barroso on vastikään puhunut Alankomaille ja pyytänyt apua sanomalla, että kaikkien on tehtävä osansa. Ehdotan, että omaksutte menetelmän, jonka avulla kaikki voivat tehdä osansa ja EU voidaan saada uudelleen vauhtiin. Tehkää alkavasta prosessista tilaisuus koko Euroopan unionin laajuiseen julkiseen ja rehelliseen keskusteluun, jota käydään mahdollisimman lähellä kansalaisia paitsi Euroopan unionin tehtävästä nyt, kun Rooman sopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut 50 vuotta, myös yhteisen politiikkamme merkityksestä ja niistä sitoumuksista, joita olemme valmiita tekemään tulevaisuudessa. Jos parlamentin puhemies ottaa tehtäväkseen tämän aloitteen toteuttamisen, hän on välittömästi täyttänyt tehtävänsä.

Arvoisa puhemies, lopuksi sivuan muutamaa osuvaa huomiotanne kulttuurien vuoropuhelusta ja erityisesti Lähi-idästä, johon toivotte matkustavanne mahdollisimman pian. Tämä ei tule minulle yllätyksenä, ja ansaitsette kiitokseni. Mekan sopimuksen, jota ei ole uskallettu juuri edes toivoa ja jossa koko Hamas lupaa noudattaa kansainvälisiä päätöslauselmia sekä PLO:n ja Israelin allekirjoittamia sopimuksia, jälkeen näen kaikkein symbolisimpana parlamentin puhemiehen aloitteena sen, että kehotatte Euroopan unionia vakavaan sävyyn lopettamaan palestiinalaishallinnon saarron ja antamaan oikeudenmukaiselle rauhalle uuden mahdollisuuden alueella, jota miehitykset ja sodat ovat koetelleet jo useiden sukupolvien ajan.

Arvoisa puhemies, tiedän, ettei näiden aloitteiden tekeminen ole helppoa. Jos kuitenkin teette ne, ne muistetaan historian saatossa.

  Puhemies. – Kiitoksia, hyvä jäsen Wurtz. Olen kiitollinen kunnioituksesta, jota olemme aina osoittaneet toisillemme.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri Merkel, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisat entiset parlamentin puhemiehet, joita muistelen lämmöllä puheenjohtajakokousten ajoilta, puhemiehenämme toimii nyt jäsen Poettering, joka on halukas kasvattamaan EU:n määräysvaltaa, vaikka puhuukin taitavasti toissijaisuudesta. Hänen pitäisi järjestää kansanäänestys, jonka yhteydessä hän voisi vakuuttaa maanmiehilleen, että heidänkin on annettava puoltava äänensä perustuslaille, jonka myötä yhä suurempi osa lainsäädännöstä ja asetuksista laaditaan Brysselissä. 3 000 asetusta ei vielä riitä. Ei riitä, että 86 prosenttia Saksan liittopäivillä hyväksytyistä laeista vahvistetaan Brysselissä. Kuunnelkaa Saksan entisen liittopresidentin Roman Herzogin varoituksia: hän toimi perusoikeuskirjaa käsitelleen valmistelukuntamme johdossa. Pankaa merkille Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tulokset. Ranskalaisilla ja hollantilaisilla oli tilaisuus äänestää perustuslain puolesta, mutta he torjuivat sen. Nyt tämän perusteella ajatellaan, ettei uusia kansanäänestyksiä pitäisi enää järjestää. Myös Saksan liittopäivien Eurooppa-asioita käsittelevän valiokunnan entinen puheenjohtaja Jürgen Meier mainitsi perustuslakia käsittelevässä valmistelukunnassa, että liittopäivät voisi sopia vapaaehtoisesta kansanäänestyksestä, jossa tavoiteltaisiin yksinkertaista enemmistöä. Mikseivät saksalaiset voisi ilmaista mielipidettään perustuslaista, jonka hyväksymistä puhemies ja puheenjohtajavaltio niin vimmatusti ajavat?

Brysselin virkamiehet ja Luxemburgin tuomarit ovat sairaalloisen mieltyneitä koon loputtomaan kasvattamiseen ja pelkäävät demokratiaa. He eivät ole sisäistäneet nykysuuntausta kohti kevyempiä organisaatiorakenteita, vastuun hajauttamista ja ulkoistamista. Yritysten kannalta kyllin hyvä ei riitä Euroopan unionille. Bryssel ei teetä mitään jäsenvaltioilla tai kansalaisilla. Lainsäädäntötyö sujuu paremmin komission 3 000 salaisen työryhmän kesken, jonka jälkeen ministerineuvoston 300 salaista työryhmää ja 15 000 ammattilobbaajaa hyväksyvät ne. Eläköön teknokratia eturyhmien hallitsemassa Euroopan unionissa! Rouva Mussolini ajatelkoon suopeasti isoisänsä omistautumista korporativismille. Äänestäjät voidaan päästää vaaliuurnille viiden vuoden välein äänestämään virkaan henkilöitä, joilla ei ole valtuuksia esittää eikä hyväksyä lakeja. Vaaleilla valitut edustajat voivat vain antaa komissiolle neuvoja tekemällä tarkistuksia. Tämä on nykytilanne, ja vastaava ajattelutapa on nähtävissä myös perustuslain ytimessä – vain paljon useammilla aloilla.

Jos neuvoston ministerit ja virkamiehet eivät voi hyväksyä jotakin, ehdotus voidaan aina viedä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi Luxemburgiin, jossa sen paremmin äänestäjillä, kansallisilla parlamenteilla kuin hallituksillakaan ei ole mitään käsitystä ehdotusten asiasisällöstä. Ympäristöasioiden yhteydessä yksimielisesti hyväksytyt rangaistusseuraamukset tuomitaan laittomiksi, sillä tuomarit haluavat, että seuraamukset hyväksytään enemmistöpäätöksellä ja heidän tiukassa valvonnassaan. Koska omistusoikeus on kirjattu perussopimuksiin ja sopimuksiin Euroopan perustuslaista, se kuuluu selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Maanviljelijöiden velvoite asua omalla maatilallaan on kuitenkin tuomittu laittomaksi Tanskan hallituksen lukuisista päinvastaisista yksimielisistä päätöksistä huolimatta. Äänestäjiä ja heitä edustavia hallituksia pidetään kyvyttöminä ja sukutiloja aikansa eläneinä. Mahtaisiko maatalouden harjoittaminen sujua koko Euroopan unionin alueella, jos siitä vastaisivat itseään täynnä olevat preussilaistyyliset junkkerit? Maanviljelijöiden osaaminen ei riitä, ja sama pätee työntekijöiden ja työnantajien yhteissopimuksiin, rikoslainsäädäntöön, kansallisiin tuomareihin ja äänestäjiin. Euroopan unionin silmäätekeviltä asiat sujuvat huomattavasti paremmin.

Olemme yltäneet moniin pieniin voittoihin avoimuuden alalla, ja Berliinin liittopäivillä on otettu käyttöön tähän asti parhaat säännöt Euroopan unionin tarkkailemiseksi. Avoimuuden, läheisyyden ja demokratian kolmijaon on aika päästä vallalle kaikkialla Euroopan unionissa. Emme kaipaa lisää lainsäädäntöä, johon vaaleilla valitut edustajat eivät voi tehdä tarkistuksia. Emme kaipaa lisää lakeja, joihin äänestäjät eivät voi tehdä tarkistuksia seuraavissa vaaleissa. Emme kaipaa lisää perussopimuksia ja perustuslakisopimuksia, joita äänestäjät eivät hyväksy EU:n kansanäänestyksissä, jotka ihannetapauksessa järjestetään samana päivänä joka maassa.

Puhemies mainitsi puheessaan elektronisen äänestyslaitteistomme. Muistelen ilolla aikaa, jolloin Olivettin valmistama uusi järjestelmä otettiin käyttöön parlamentissa. Ottaisin mielelläni tuon järjestelmän takaisin, koska silloin minunkin ehdotuksillani olisi mahdollisuus tulla hyväksytyiksi.

  Puhemies. Hyvät kuulijat, ne teistä, joille yksityiskohdat eivät ole niin tuttuja – erityisesti lehtereillä olevat vieraamme – eivät välttämättä tiedä, että vaalit pidetään Tanskassa torstaisin eikä sunnuntaisin. Jäsen Bonde tulkitsee tämän aina niin, että hän on ollut parlamentin jäsenenä muita pidempään, vaikkei tämä pidä oikeudellisessa mielessä paikkaansa: hän ja minä aloitimme parlamentin jäseninä yhtä aikaa 17. heinäkuuta 1979.

Jäsen Bonden itsepintaisuus tässä asiassa antaa minulle kuitenkin toivoa, sillä Euroopan unioni ja tämä parlamentti eivät voi olla hänelle kovin vastenmielisiä, jos hän niin hanakasti väittää olleensa – oman tulkintansa mukaan – parlamentissamme pidempään kuin kukaan muu.

  Bruno Gollnisch, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat entiset puhemiehet, arvoisa liittokansleri Merkel, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, parlamentin puhemies esitteli juuri taidokkaasti poliittisen ohjelman, jollaista olisi kenties voitu odottaa pikemminkin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalta tai erityisesti komission puheenjohtajalta kuin välittäjänä toimivalta parlamentin puhemieheltä.

Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon toimielimissä usein vallitseva ryhmädynamiikka, puheenne kansojen tahdosta epäilemättä heijastaa parlamenttimme enemmistön näkemystä. Sallinette minun kuitenkin esittää eriävän mielipiteen, jollaiseksi englanninkielisen maailman lakimiehet tällaista kutsuisivat.

Puhuitte "tilapäisestä" ongelmasta – tilapäinen-sana oli teidän valintanne – joka koskee Euroopan perustuslakiluonnoksen vastaanottoa Ranskassa ja Alankomaissa. Annoitte sen vaikutelman, että kyseessä oli vain notkahdus, joka rajoittui kahteen jäsenvaltioon. Jokainen kuitenkin tietää, tai jokaisen pitäisi tietää, että jos tämä hanke olisi annettu suoraan jäsenvaltioiden kansalaisten eikä vain kansallisten parlamenttien jäsenten arvioitavaksi, kyseinen asiakirja olisi mitä todennäköisimmin torjuttu huomattavasti laajemmin.

Meidän onkin kerta kaikkiaan tiedettävä, miksi kansakunnille, jotka ovat vapaasti ilmaisseet vastustavansa vallitsevaa ajattelutapaa, esitetään aivan samaa ohjelmaa kuin se, jonka ne ovat jo torjuneet. Kun ne kuitenkin lopulta myöntyvät vallitsevan suuntauksen kannalle, korostetaan, että niiden sitoutuminen on tosiasiassa ehdotonta, peruuttamatonta ja ikuista ja ettei niillä ole oikeutta perääntyä.

Mainitsitte puheessanne useita eurooppalaisen perinteemme tärkeitä ominaisuuksia ja nostitte erityisesti esiin neljä niistä: kreikkalaisen filosofian, roomalaisen oikeuden, juutalaiskristillisen hengellisyyden ja valistuksen. Tämä on kuitenkin ratkaiseva osa ongelmaa: miten uskollinen Euroopan unioni on näille älyllisen, moraalisen ja hengellisen perintönsä osatekijöille?

Innoittavatko Euroopan unionia nyt kristilliset arvot vai yleinen hedonismi, joka on tuhoamassa nämä samat arvot sellaisen ihmisoikeusideologian nimissä, joka ei salli vastarintaa mutta joka voi muuttaa muotoaan milloin tahansa?

Hallitsevatko EU:n rakennetta ja toimintaa kreikkalaisen filosofian vaatimus selkeydestä ja yksinkertaisuudesta ja kreikkalainen poliittinen perinne, jossa kansalaiset voivat osallistua suoraan kaupungin tai valtion asioihin? Vai ollaanko parhaillaan luomassa raskasta, keskitettyä ja pian vanhentuvaa rakennetta, jonka näennäisenä tarkoituksena on hallita lähes 500:aa miljoonaa eurooppalaista mutta joka käytännössä vähät välittää heidän eroavaisuuksistaan?

Toimivatko EU:n lainsäädännön innoittajina roomalaisen oikeuden täsmällisyys ja ytimekkyys, vai onko se tuhansien epämääräisten, rönsyilevien ja yksityiskohtaisia rajoituksia sisältävien tekstien sekoitus? Kunnioitammeko aidosti julkisen keskustelun perinnettä, jonka kreikkalaiset ja roomalaiset meille jättivät? Valistuksen osalta en halua peitellä huolta, jota tunsimme viime kuussa, kun liittokansleri Merkel lainasi parlamentissamme vapaasti Voltairea mutta totesi meille sitten – myönnän, ettei hän sanonut näin kirjaimellisesti, mutta tätä hän tarkoitti – ettei suvaitsevaisuuden vihollisia pidä suvaita. Tämä toteamus muistuttaa ranskalaisen vallankumoustaistelijan Saint-Justin sanoja, jotka hän lausui terroria lietsoneen vallankumoustuomioistuimen edessä: "ei vapautta vapauden vihollisille".

Lopuksi totean, että Eurooppa on ainoana alueena ihmiskunnan historiassa kehittänyt kansakuntien vapauden ja yhdenvertaisuuden käsitteet. Eurooppa on alue, jolla ihmiset ovat aina nousseet otaksuttuja diktatuureja vastaan. Tämä selittää heidän tämänhetkiset epäilyksensä EU:n omaksumaa arvaamatonta suuntaa kohtaan. Emme tarvitse eurokraattista supervaltiota takaamaan kansakuntiemme ja rajojemme vastavuoroista turvallisuutta, käynnistämään yksityiskohtaisia teollisuus-, kulttuuri- ja tutkimusalojen yhteistyöhankkeita ja suojelemaan meitä tehokkaasti maahanmuuttovirroilta ja sellaisten tuotteiden tuonnilta, jotka on valmistettu puoli-ilmaiseksi ja jotka tuhoavat parhaillaan yrityksiämme. Kansainvälisen oikeuden välineet riittävät tähän enemmän kuin hyvin. Meidän on löydettävä uudelleen Euroopan todellinen nerokkuus ja eurooppalaisille sopiva lainsäädäntö.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Arvoisa puhemies, sallinette minun aloittaa onnittelemalla teitä vilpittömästi valinnastanne Euroopan parlamentin puhemiehen tehtävään. Euroopan parlamentti on EU:n toimielimistä demokraattisin ja samalla yksi tärkeimmistä. Teistä on tullut Euroopan parlamentin ensimmäinen uusi puhemies Nizzan sopimuksen hyväksymisen ja täytäntöönpanon jälkeen. Euroopan unionissa on nyt 27 jäsenvaltiota. En viittaa tähän sattumalta, sillä poliittinen kokemus on osoittanut, että yhden perussopimuksen täytäntöönpanoa seuraa seuraavan valmistelu. Kahden vuoden epäröinti ja ajanpeluu perustuslakisopimuksen suhteen ovat olleet vahingoksi ajatukselle yhtenäisestä Euroopasta. Astutte virkaanne hetkenä, jona Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona on Saksa, yksi perustajajäsenistä, ja odotankin teidän päättävän, mitä perustuslakisopimuksen osalta on tehtävä seuraavaksi. Useimmat jäsenvaltiot ovat päättäneet tukea perustuslakisopimusta ja ovat valmiita jatkamaan yhdistynyttä Eurooppaa koskevan vision toteuttamista. Heidän toiveitaan ei voida sivuuttaa vain siksi, että kaksi jäsenvaltiota on päätynyt kielteiselle kannalle.

Pitäisin suuressa arvossa, jos Euroopan parlamentti käyttäisi nyt, puhemiehen valinnan jälkeen, hieman aikaa uusien sääntöjen laatimiseen tai nykyisen työjärjestyksen tarkistamiseen. Olen kunnioittanut herrasmiessopimusta, jonka kaksi suurta poliittista ryhmää teki aikanaan Euroopan parlamentin puhemiehen valinnasta. Demokraattisessa järjestelmässä valinnan pitäisi kuitenkin voida kohdistua myös pienempää poliittista ryhmää edustavaan ehdokkaaseen. Olen aivan varma, että myös parlamenttimme pienempiin poliittisiin ryhmiin kuuluu monia arvostettuja ja kyvykkäitä henkilöitä.

Arvoisa puhemies, toivon vilpittömästi, että edistätte virkakaudellanne 12 uuden jäsenvaltion entistä aktiivisempaa osallistumista Euroopan unionin toimintalinjojen muotoilemiseen. En voi välttyä turhautumiselta tarkastellessani sitä, miten uudet jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä edustettuina Euroopan parlamentin valiokunnissa. Samanlainen uusiin jäsenvaltioihin kohdistuva syrjintä käy ilmi myös siitä, paljonko Euroopan parlamentti työllistää näiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Tässä yhteydessä tärkeitä eivät ole ainoastaan luvut vaan myös tehtävät, joita näille henkilöille on osoitettu. Täällä on kotimaidemme kansalaisia, joilla on usein kaksi yliopistotutkintoa ja työkokemusta ulkomailta ja jotka osaavat hyvin kolmea 15 jäsenvaltion unionin kielestä mutta jotka hoitavat sihteerin tehtäviä ja avustavat näin esimiehiä, joiden akateemiset saavutukset ja kielitaito ovat huomattavasti heikompia kuin heidän. Sallinette minun mainita esimerkkinä viime vuonna toteutetun niin kutsutun sisäisen tarjouskilpailumenettelyn, jonka tarkoituksena oli täyttää sihteerin toimia. Menettelyn perusteella nimettiin uusista jäsenvaltioista noin 50 työntekijää sihteerin tehtäviin. Kaikilla näillä henkilöillä on yliopistotutkinto, ja he tekevät palkkaluokkien B ja A tehtäviä sihteerin palkalla. Euroopan unioni säästää, kun pätevyyttä edellyttävää työtä tehdään pienellä palkalla, mutta ihmettelen, ilmentääkö tämä oikeudenmukaisuutta ja syrjinnän vastaisuutta. Syrjinnän vastaisuuteen kuuluu myös sukupuolten yhdenvertaisuus, josta niin usein keskustelemme täällä. Meillä on jopa oma valiokunta tämän kysymyksen käsittelemiseksi, mutta täytäntöönpanon osalta olemme jäljessä.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluan toivottaa teille menestystä tehtävässänne Euroopan parlamentin puhemiehenä. Pidän teitä suuressa arvossa henkilönä ja arvostan myös huomattavia ansioitanne ja laajaa kokemustanne eurooppalaisen politiikan saralla. Uskon, että hallinnoitte julkisia asioita hyvin ja oikeudenmukaisesti.

  Puhemies. Haluan kiittää jäsen Belohorskáa lämpimästi hänen ystävällisistä huomautuksistaan.

istunnon osan, johon sisältyi puhemiehen avauspuhe.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Olen hyvin tyytyväinen sekä puhemies Poetteringin että liittokansleri Merkelin huomioihin.

Robert Schumania lainaten voimme sanoa, että tarina Euroopan yhdentymisestä on pohjimmiltaan menestystarina. Perustuslakiprosessin epäonnistuminen vaarantaisi tämän menestystarinan jatkumisen. Ellemme onnistu lisäämään Euroopan unionin tehokkuutta ja demokraattisuutta ja tuomaan sitä lähemmäksi kansalaisia, Lissabonin strategian onnistumismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi, emmekä saavuta entistä kilpailukykyisempää Euroopan unionia, joka säilyttää kaikesta huolimatta sosiaaliset arvonsa. Tässä yhteydessä pidän merkittävänä osatekijänä aiempaa avoimempaa ja yhdenmukaisempaa lainsäädäntöä, jolla voidaan edistää pk-yritysten kehitystä EU:n tasolla ja helpottaa näin myös työpaikkojen luomista.

Myös kilpailukyvyn parantaminen on välttämätöntä, jottei Euroopan unioni joudu maailmanpolitiikassa taloudellisen jättiläisen mutta poliittisen kääpiön asemaan. Eurooppalaisten arvojen, ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edustaminen maailmanlaajuisesti on tänä päivänä kenties tärkeämpää kuin koskaan ennen. Tämä pätee erityisesti yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna, kun meidän on pyrittävä auttamaan epäedullisessa asemassa olevia niin EU:n tasolla kuin kansallisestikin.

Pidän myönteisenä huomion kiinnittämistä maahanmuuttajiin, mutta haluan lisätä heidän tilanteensa osalta, ettemme saa unohtaa Euroopan suurinta ja kenties epäedullisimmassa asemassa olevaa vähemmistöä, romaneja. Meidän on revittävä alas kuvitteellinen taloudellinen ja sosiaalinen Berliinin muuri myös tältä osin. Viittaan erityisesti lasten ja naisten suojeluun, sillä he ovat ihmisistä haavoittuvimpia ja kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä.

Oikeusvaltioperiaatteesta haluan palauttaa mieliin, että Euroopan unioni perustuu pohjimmiltaan oikeudellisiin periaatteisiin ja että EU:n toimivuus edellyttää kaikilta kansalaisilta sen lainsäädännön kunnioittamista. Euroopan parlamentin jäsenten on näytettävä mallia lainsäädännön kunnioittamisessa – muutoin olemme huono esimerkki kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

(Istunto keskeytettiin klo 12.05 ja sitä jatkettiin äänestyksillä klo 12.10.)

Puhetta johti
varapuhemies COCILOVO

4. Äänestykset

4.1. Raakapuun luokitusta koskevan direktiivin 68/89/ETY kumoaminen (äänestys)

4.2. Julkisia rakennusurakoita koskevan direktiivin 71/304/ETY kumoaminen (äänestys)

Ennen äänestystä

  Arlene McCarthy (PSE), esittelijä. – Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää parlamentin huomion tekniseen tarkistukseen, joka meidän olisi tehtävä työjärjestyksen 155 artiklan mukaisesti. Komission ehdotuksen 2 artiklassa, joka koskee ehdotuksen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, on tekninen puute. Tarkka päivämäärä, jolloin jäsenvaltioiden on saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään, puuttuu. Siksi ehdotan työjärjestyksen 155 artiklan mukaisesti lisättäväksi täytäntöönpanopäiväksi "[18 kuukauden kuluttua julkaisemispäivästä]". Tämä pitäisi tarkentaa. Ehdotan tätä parlamentin jäsenille teknisenä tarkistuksena.

4.3. Yhteisön tukiohjelma yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi (Herkules II -ohjelma) (äänestys)

Äänestyksen jälkeen

  Herbert Bösch (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, puheenvuorostani ei ole paljon hyötyä, kun äänestys on jo toimitettu, joten haluan ainoastaan todeta, teidän on oltava vastaisuudessa tarkempia. Haluan kiittää sekä puheenjohtajavaltio Saksaa että edellistä puheenjohtajavaltiota Suomea. Olemme käsitelleet tämän asian vain yhdessä käsittelyssä ja aiomme käyttää tulevina vuosina jotakuinkin 100 miljoonaa euroa petosten torjuntaan. Tämän halusin parlamentille sanoa.

4.4. Varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen muuttaminen (äänestys)

Ennen äänestystä

  Ingeborg Gräßle (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen pyytänyt puheenvuoroa siksi, että minun on pakko saattaa parlamentin tietoon neuvoston ja komission välisten neuvottelujen hälyttävä tilanne. Edessänne on yksi Barroson komission viimeisistä tilaisuuksista saada varauksettoman myönteinen tarkastuslausuma.

Olemme rohjenneet poimia komission omat ehdotukset sisällytettäviksi tähän mietintöön. Nyt komissio yrittää hylätä sen ehdottamatta mitään sen tilalle. Jollette te tee asialle tänään mitään, estätte menettelyjen yksinkertaistamisen, väärin perustein myönnettyjen varojen takaisinperimisen tehostamisen ja tehokkaamman valvonnan. Samalla varmistatte, että komission varainhoito saa huonon arvosanan huhtikuussa 2009. Silloin meillä on käsiteltävänämme vastuuvapausmenettelyssä vain kaksi kuukautta ennen Euroopan parlamentin vaaleja erityisen virheellinen vuoden 2007 talousarvio – ensimmäinen uuden rahoituskehyksen aikana. Jollei ehdotuksiamme hyväksytä, komissio ja neuvosto ryhtyvät jarruttamaan ja antavat EU:n vastustajille vankan argumentin vuodeksi 2009.

Valitettavasti neuvosto on ollut törmäyskurssilla erityisesti Saksan puheenjohtajakauden alettua. Sen sijaan, että neuvosto olisi julkistanut yhteisesti tiedot tuista ja niiden vastaanottajista jo päätetyllä tavalla, se on yllättänyt kaikki kieltäytymällä ykskantaan ja selittelemättä sekä tästä että tutkimus- ja kehitystukien julkistamisesta eli suorasta kansainvälisestä hallinnoinnista kerta kaikkiaan. Näin se kylvää epäsopua Euroopan unioniin, sillä ilman yhtenäistämistä jokainen voi tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa. Näin meille jää käteen pelkästään Euroopan unionin veronmaksajien menetetty luottamus.

Neuvosto ryövää tältä komissiolta sen näkyvimmän saavutuksen varainhoidon alalla eli avoimuuden. Ilman konkreettista ilmiasua sillä ei ole mitään arvoa. Vetoan komissioon ja neuvoston puheenjohtajavaltioon, jotta ne kiireesti ottavat kantaakseen vastuunsa tästä lainsäädäntöehdotuksesta ja liittyvät joukkoomme yksinkertaistamaan menettelyjä ja karsimaan virkavaltaisuutta. Ehdotukset ovat edessänne. Hyvät kollegat, pyydän teitä vilpittömästi äänestämään niiden puolesta.

(Suosionosoituksia)

4.5. Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri (INSPIRE) (äänestys)

4.6. Jätedirektiivi (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 183 toimitettua äänestystä

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – A Uachtaráin, ar an drochuair bhí meancóg cló ag 183 nuair a chuireamar isteach é agus ní fhacamar é go dtí an bomaite deireanach. In ionad na dátaí 2012 - 2015 ba chóir go mbeadh na dátaí 2009 - 2012, in (a) agus (b). Tá mé buartha faoin mheancóg.

(EN) Olen pahoillani, lainsäädännön valmistelussa avustava yksikkö on tehnyt tässä kohdin virheen ja on tietoinen asiasta. Vuosien "2012–2015" sijaan a ja b kohdassa pitäisi olla vuodet "2009–2012".

Mar sin de ba mhaith liom leasú béil a mholadh faoin mheancóg cló a leasú in 183.

– Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.

4.7. Jätteiden kierrätystä koskeva teemakohtainen strategia (äänestys)

4.8. Naisten asema Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä (äänestys)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

5. Äänestysselitykset

- McCarthyn mietintö (A6-0017/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tarkoituksenamme ei ole ottaa kantaa tämän direktiivin 68/89/ETY kumoamista koskevan päätöksen pätevyyteen tai muuhunkaan seikkaan, vaikka suhtaudummekin pääsääntöisesti varauksellisesti komission yhtenäistämispyrkimyksiin. Kannallamme ovat nimittäin useimmat alan yritykset ja jäsenvaltiot, jotka ilmoittavat, etteivät ne sovella tätä direktiiviä. Toisaalta on tärkeää ottaa kantaa siihen prosessiin, jonka osa tämä asia on, nimittäin "sääntelyn parantamisen" aloitteeseen. Siinä yksinkertaistamisen varjolla käytännössä vapautetaan markkinoiden sääntely sekä kansallisesti että yhteisössä.

Komission perustelut eivät jätä epäilykselle sijaa: "Sääntelyn parantamisella on ratkaiseva merkitys Euroopan yritysten kilpailukyvyn parantamisessa ja Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisessa." Komission tavoitteena on poistaa "tarpeettomia kustannuksia ja mukautumisen ja innovoinnin esteitä" ja luoda "yrityksille oikeanlaiset kannustimet sekä markkinaedellytykset". Toisin sanoen "sääntelyn parantamisen" tarkoituksena on hyödyttää yrityksiä eikä suojella kuluttajan työ-, sosiaali- ja ympäristöoikeuksia. Tätä me vastustamme. Me emme halua, että tämä prosessi johtaa kaiken sellaisen lainsäädännön kumoamiseen, joka asettaa kyseenalaiseksi yritysten kilpailukyvyn ja voittojen ensisijaisuuden muihin huolenaiheisiin nähden.

- Böschin mietintö (A6-0002/2007)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestän tämän mietinnön puolesta, joka koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston 21 päivänä huhtikuuta 2004 tekemää päätöstä 804/2004/EY yhteisön tukiohjelman perustamisesta yhteisön taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavien toimien tukemiseksi (Herkules II -ohjelma).

Kollega Bösch on antanut käsiteltäväksi hyvän mietinnön. Johdanto-osan muutokset vastaavat entistä paremmin tämän sääntelyn kriteereitä ja tarkoitusta. Ehdotettu muutos parantaa keinoja toimintaohjelman täytäntöön panemiseksi ja vahvistaa sen moitteettoman täytäntöönpanon valvontaa. Herkules II -ohjelmalle myönnettävät vuotuiset 67 miljoonaa euroa vaikuttavat vastedes merkittävästi salakuljetuksen ja väärentämisen torjuntaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan Herkules II -ohjelmaa ja sen puitteissa tehtävää työtä yhteisön taloudellisia etuja vahingoittavien toimien ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi. Ohjelmassa torjuttavien petosten kaltaiseen toimintaan on puututtava jäsenvaltioiden veropohjan säilyttämiseksi.

- Gräßlen mietintö (A6-0007/2007)

  Bogusław Liberadzki (PSE) , kirjallinen. (PL) Äänestän tämän mietinnön puolesta, joka koskee ehdotusta komission asetukseksi Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 muuttamisesta.

Esittelijät Gräßle ja Pahor ovat laatineet erinomaisen mietinnön, johon sisältyy moninaisia tarkistuksia. Asetuksen täytäntöönpano tekee Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta entistä joustavamman ja avoimemman. Sen avulla suojellaan entistä paremmin yhteisön taloudellisia etuja ja samalla annetaan talousarvion valvontavaliokunnalle avoimet mahdollisuudet arvioida yhteisön talousarvion asianmukaista toteutumista kyseisellä alalla.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatan tässä mietinnössä esitettyjä tarkistuksia, sillä talousarviota koskeva Euroopan parlamentin tehtävä on ratkaisevan tärkeä demokraattisen valvonnan toteutumiseksi Euroopan unionissa. Kannatan erityisesti tarkistuksia, joiden tarkoituksena on parantaa vertailua parlamentin talousarvion selvitysosissa ilmaiseman poliittisen tahdon ja varsinaisen täytäntöönpanon välillä.

- Brepoelsin mietintö (A6-0021/2007)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, INSPIRE-tietojärjestelmä on Euroopan unionille huomattava saavutus, koska me tarvitsemme kaikilla politiikan aloilla ja erityisesti ympäristöalalla keskenään vertailukelpoista paikkatietoa. Näin ollen haluankin kiittää esittelijä Brepoelsia erinomaisen hyvän kompromissin neuvottelemisesta. Ainoastaan tällä tavoin saamme yleisön perehtymään heitä odottaviin ympäristöuhkiin ja osallistumaan Euroopan unioniin perustamiimme järjestelmiin. INSPIRE vaikuttaa tähän olennaisesti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sillä perustetaan jätehuoltopolitiikka, jonka avulla pystymme saavuttamaan jätteiden vähentämistä ja ympäristön suojelua koskevat tavoitteemme. Meidän on suojeltava ympäristöä EU:n tasolla, ja tämä mietintö ilmaisee pyrkimystä siihen. Mietinnöllä saavutetaan ensisijaiset tavoitteet, joihin meidän olisi mielestäni pyrittävä ympäristömme suhteen vähentäessämme uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen kelpaamattomien jätteiden syntymistä, asettaessamme tuottajat ja maahantuojat vastuuseen jätteistä, välttäessämme energian talteen ottavien polttolaitosten muuttamista jätteiden hävittämiseen sopiviksi ja saattaessamme voimaan vaatimuksen kansallisten jätteiden ehkäisyohjelmien kehittämisestä.

- Jacksonin mietintö (A6-0466/2006)

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kahdella seikalla oli meille itävaltalaisille erityistä merkitystä tämän jätteitä koskevan puitedirektiivin tarkistuksen yhteydessä. Yksi niistä oli orgaanista jätettä koskeva erityissäännös, koska niin meillä kuin Saksassakin on järjestelmät sen käsittelyyn. Ne toimivat erittäin hyvin ja ne on säilytettävä. Toisaalta kehotamme komissiota jatkamaan asiaa koskevaa työtä, jotta saamme koko Euroopan unionin kattavan järjestelmän. Toinen sydäntämme lähellä oleva asia on ruoka- ja majoitusliikejäte, joka voidaan asianmukaisen käsittelyn jälkeen hyödyntää sikataloudessa. Tämä on aivan keskeistä, jos nämä ja vastaavanlaiset muut elintarvikejätteet aiotaan käsitellä asianmukaisesti.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteiskunta muuttaa hitaasti mutta varmasti suhtautumistaan jätteisiin, mutta koska yhä useammat maat haluavat käsitellä vanhoja jätteitä ja laitosten omistajat haluavat välttää ylikuormituksen, jätteitä rahdataan Euroopan laidalta toiselle. Vaikka kiinnitämmekin nyt huomiota ympäristöön, huomaamme aika ajoin mustat lampaat, jotka hiljaa tai äänekkäästi hävittävät jätteitä laittomasti tai vaativat rahaa kalliista käsittelyistä, joita ne eivät oikeasti ole suorittaneet.

Sen lisäksi, että tämä vahingoittaa yhteistä elinympäristöämme, se maksaa valtiolle ja kunnille paljon. Meidän on puututtava asiaan pontevammin. Meidän on nähtävä nykyistä enemmän vaivaa ihmisten informoimiseksi, koska osa kansasta hävittää esimerkiksi lääkkeet väärällä tavalla tietämättömyyttään. On niin ikään itsestään selvää, että meidän on panostettava lisää kierrätykseen ja että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on näytettävä tässä asiassa hyvää esimerkkiä. Tätäkin tärkeämpää kuitenkin on muistaa, ettei ydinjätteiden varastointiongelmaa ole vieläkään ratkaistu ja että siinä on edelleen yksi syy olla rakentamatta lisää ydinvoimaloita.

  Liam Aylward, Brian Crowley, Seán Ó Neachtain ja Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. (EN) Me ja Fianna Fail -puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet olemme äänestäneet jätteitä koskevan komission vahvemman ehdotuksen puolesta, jossa edistetään viisitasoista hierarkiaa ja korostetaan ensisijaisesti jätteiden synnyn ennalta ehkäisyä ja jätteiden vähentämistä, toissijaisesti uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja talteenottoa ja sen jälkeen turvallista ja ympäristöystävällistä jätehuoltoa juuri tässä tärkeysjärjestyksessä.

Olemme kannattaneet jäsenvaltioita velvoittavia tavoitteita vakiinnuttaa syntyvien jätteiden määrä vuoden 2008 ennustetulle tasolle vuoteen 2012 mennessä ja tuemme Euroopan parlamentin ajamaa uudelleenkäytön ja kierrätyksen lisäystä kaatopaikkoihin kohdistuvan paineen keventämiseksi sekä jäsenvaltioille osoitettua kehotusta varmistaa tarvittavin toimin, että kaikki jätteet hyödynnetään käytännön sallimissa rajoissa, että kierrätystä edistetään ja että perustetaan eri jätevirtojen keräysjärjestelmät sekä siirrytään vuoteen 2020 mennessä kierrätysyhteiskuntaan, jossa 50 prosenttia kiinteästä kotitalousjätteestä kierrätetään bio- ja teollisuusjätteen ohella.

Hyödyntämisen ja hävittämisen välinen ero on erittäin tärkeä. Olemme äänestäneet sellaisten tarkistusten hyväksymisen puolesta, joissa tehdään selkeä ero hyödyntämisen ja hävittämisen kesken, ja äänestäneet sellaisia tarkistuksia vastaan, joissa yksiköitä luokiteltaisiin uudelleen hävittämisen piiristä hyödyntämiseen piirin.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Haluan kiittää esittelijää ja parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa erinomaisesti tehdystä työstä.

Meidän on todellakin käytävä toimeen, sillä jätehuoltopolitiikassa ei aina edistetä kierrätyksen ja kompostoinnin asiaa. Kaatopaikoille sijoittaminen ja polttaminen ovat valitettavasti edelleen laajimmalle levinneet jätteidenkäsittelyn muodot.

Kannatan viisiportaista jätehuoltohierarkiaa (syntymisen ehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys, hyödyntäminen ja kaatopaikoille sijoittaminen), koska mielestäni jätteiden syntymisen vähentämiselle on annettava etusija ja näin ollen suosittava ennalta ehkäisevää jätepolitiikkaa. Kannatan esimerkiksi ympäristöystävällistä kulutusta kehittävien tuotemerkintöjen käyttöönottoa.

Olen tyytyväinen siihen, että pois kaivettu maa on poistettu jätelajien luettelosta yksinkertaisuuden vuoksi. Pidän kuitenkin tarpeellisena selkeää erottelua kierrätyksen ja hyödyntämisen kesken ja polttokäytäntöjen hallintaa, jotta voimme edistää aitoa energian talteenottoa vailla riskiä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

Tuen ehdotusta, jossa "saastuttaja maksaa" -periaatteen mukaisesti jätteitä tuottavat tahot saatetaan yleisesti vastuuseen jätteistä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä otetaan esiin useita seikkoja, joista muutamat ovat epäjohdonmukaisia. Mietinnössä ehdotetaan ensisijaisia tavoitteita yhtäältä jätehuollossa, jossa korostetaan jätteiden syntymisen ehkäisyä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja muuta hyödyntämistä, ja toisaalta jätteiden hävittämisessä. Tämä on mielestämme suotavaa, ja toivomme, että myös lopullinen teksti vastaa tältä osin ehdotusta.

Valitettavasti osaa esitetyistä myönteisistä tarkistuksista – joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei jätteiden polttoa enää luokitella hyödyntämisprosessiksi ja että tämän menetelmän käyttöä pidetään järjestelmällisesti kelpaamattomana – ei hyväksytty, vaikka toisia, vaikutuksiltaan huomattavasta rajallisempia tarkistuksia toisaalta hyväksyttiin. Näihin sisältyy osa epäjohdonmukaisuuksista.

Näin ollen meidän on kiinnitettävä tulevassa neuvotteluvaiheessa kaikki huomio prosessiin, jotta pystymme seuraamaan määritelmien ja niiden sisällön kehitystä.

Siksi olemme tässä ensimmäisessä käsittelyssä asettaneet etusijalle komission alkuperäistä ehdotusta parantaneet seikat. Toisen käsittelyn lopullinen äänestys riippuu kuitenkin nykyisten epäjohdonmukaisuuksien selvittämisestä.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän jäsen Jacksonin jätemietinnön puolesta. On tärkeää, että estämme hautautumisemme kulutusyhteiskunnan tuottaman pakkausvuoren alle. Kannatan kierrätystä niin pitkälle kuin se on käytännössä mahdollista, mutta se ei yksin riitä. Meidän on rajoitettava syntyvän jätteen määrää ennen kierrättämistä. Kaikista yrityksistämme huolimatta hävitettävää materiaalia aina syntyy. Jos sen määrä pidetään niin pienenä kuin käytännössä on mahdollista, en pidä ongelmallisena, että osa tästä materiaalista poltetaan. Olen vieraillut Saksassa jätteiden polttoon perustuvissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa, ja niitä on suositeltava. Pystymme auttamaan planeettaamme ja omaa tulevaisuuttamme, kun käytämme monia erilaisia keinoja emmekä yritä saada yhtä mallia kaikille sopivaksi.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Kannatin tänään jäsen Jacksonin mietintöä, koska siihen sisältyy ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jämäkän edistyksellinen kanta jätteiden synnyn ehkäisyyn ja jätehuoltoon. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on torjunut komission ehdotuksen nimetä uudelleen talousjätteiden polttolaitoksia tiettyjen kriteerien perusteella. Sinn Féin puolustaa niitä Irlannin yhteisöjä, jotka vastustavat ankarasti vaarallisten polttolaitosten sijoittamista keskuuteensa.

Jäsen Jacksonin mietintö antaa selkeän viestin siitä, että Euroopan parlamentti kannattaa kierrätysyhteiskunnan periaatteita – myös jäsenvaltioiden tulisi tehdä niin. Viisitasoisen jätehierarkian sisällyttäminen ehdotukseen ja jäsenvaltioiden korostettu velvoittaminen jätehuoltosuunnitelmien laadintaan ovat nekin myönteisiä asioita. Valitan kuitenkin, ettei mukaan ole otettu tämän selkeämpiä ja kunnianhimoisempia tavoitteita.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jätteiden käsittely on erittäin tärkeä asia, josta keskusteltaessa olisi pidettävä mielessä, että ympäristöasioiden liiallinen korostaminen johtaa todellisuuspakoiseen, täytäntöönpanokelvottomaan lainsäädäntöön. Tällainen lainsäädännöllinen puutteellisuus puolestaan johtaa ympäristön laiminlyöntiin ja tuleville sukupolville jäävään perintöön, joka olisi ollut vältettävissä.

Meidän on kuitenkin otettava huomioon, että huolimatta kaikista hyvistä aikeistamme saasteiden vähentämiseksi totuus on, että EU:n ja itse asiassa koko maailman elintason jatkuva nousu aina lisää kulutusta ja vääjäämättä siis jätettä. Siksi meidän on oltava realisteja ja ennen kaikkea haettava myönteistä vastinetta, kuten tässä, jätteiden käsittelyn yhteydessä, energian muodossa.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Parempi katsoa kuin katua. Tämä sananlasku, joka tuntuu viittaavan ongelmien ratkaisuun niiden syntylähteellä, sopii täydellisesti Euroopan unionin jätepolitiikkaan.

Voimme nimittäin todeta, että vuodesta 1995 vuoteen 2003 jätteiden synnyn kokonaiskasvu on ollut 19 prosenttia keskimäärin 3,5 tonnia henkeä ja vuotta kohden.

Jos tähän lisätään se, että alle 20 prosenttia jätteistä kierrätetään, että – puolessa tapauksista jäteasteelle päätyneitä materiaaleja ei kierrätetä vaan ne päätyvät luontoon ja että tämän lisäksi ympäristölle ja terveydelle vaarallisten jätteidenpolttolaitosten ja kaatopaikkojen lisääntyminen ei ole kestävää politiikkaa, me joudumme miettimään uusiksi koko jätehuoltoajattelumme kolmen päälinjan mukaisesti. Ensimmäinen niistä on ympäristölähtöinen suunnittelu, joka on jätteiden synnyn ehkäisyssä ensisijainen tavoite, koska 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista syntyy sen valmistus- ja jalostusvaiheessa. Toinen on vihreän verotuksen käyttöönotto. Sen tarkoituksena on toimia ehkäisevästi ja estää liiallista pakkaamista ja energiasyöppötuotteita. Kolmas päälinja on Euroopan unionin 10 000 laittoman kaatopaikan sulkeminen tai niiden saattamisen vuoden 2001 kaatopaikkadirektiivin mukaisiksi.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän EU:n jäteongelmaan tarttuvaan mietintöön. Olen iloinen, että jätteiden syntymisen ehkäisylle on asetettu oikeudellisesti velvoittava vakiinnuttamistavoite. Olen niin ikään iloinen, ettei mietinnössä ole vesitetty viisiasteisen "jätehierarkian" periaatetta eli jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja jätteiden vähentämistä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä (alle kolmannes jätteistä kierrätetään nykyisin), muita hyödyntämistoimia ja viimeksi turvallista ja ympäristöystävällistä jätteistä huolehtimista.

- Bloklandin mietintö (A6-0438/2006)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kuten tiedämme, jätteiden tuottaminen kuuluu nyky-yhteiskunnan ongelmiin. Siksi kannatamme tämän asiakirjan hyväksymistä. Siinä korostetaan jätehuollon ensisijaista tavoitetta eli ympäristön ja ihmisen terveyden suojelua.

Tahdomme niin ikään korostaa niin sanotun jätehierarkian omaksumista eli seuraavien ensisijaisten toimien vakiinnuttamista tässä nimenomaisessa järjestyksessä: jätteiden syntymisen ehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys, muut hyödyntämistoimet, kuten energian talteenotto ja viimeisenä jätehuolto. Kiinnittämällä suurin huomio jätteiden syntymisen ehkäisyyn halutaan vähentää syntyvien jätteiden määrää mahdollisimman tehokkaasti.

Meidän ei pidä silti unohtaa, että koska nykyisin syntyy valtavat määrät jätettä, uudelleenkäyttöön, kierrättämiseen ja jätehuoltoon panostettavat toimet ovat riittämättömiä eivätkä täytä tarpeitamme.

Tämän vuoksi jätteiden vähentäminen on ratkaisevan tärkeää. Siihen pääseminen edellyttää kuitenkin muutosta tuotanto- ja kulutusmalleissa. Siihen sisältyy myös ongelman selvittäminen ja tietämyksen lisääminen koko väestön keskuudessa. Niinpä onkin selvennettävä, miten jätehuolto on tarkoitus kustantaa, ja varmistettava riittävin takuin, etteivät maksumiehiksi joudu ketjun "heikoimmat lenkit" eli kuluttajat. Siksi katsomme, että viittaus "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen on vaarallinen.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikassa on nykyään 3 500 valvomatonta kaatopaikkaa. Puolessa niistä poltetaan jätteitä vakavin seurauksin ympäristölle ja kansanterveydelle. Jätteiden määrä kasvaa, ja valtaosa jätteistä viedään kaatopaikoille. Toisaalta jätteiden uudelleenkäyttö tai kierrätys on aivan liian vähäistä, ja laiton jätteiden kuljetus rajojen yli kasvaa. Tämä kaikki sopii useimpiin jäsenvaltioihin, ja asia tuodaan aivan oikein julki "jätteiden kierrätystä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta" laaditussa mietinnössä.

Valitettavasti komissio ei etsi ratkaisuja näihin yhteiskunnallisiin ongelmiin vaan käyttää hämääviä tavoitteita ja valemääritelmiä sekä laadullisten ja määrällisten tavoitteiden puuttumista ajamaan polttolaitosten valmistajien ja käyttäjien etuja, joissa ovat kyseessä merkittävät taloudelliset seikat. Silti me nykyään tiedämme, että jätteiden poltosta syntyy kasvihuoneilmiötä edistäviä saastuttavia kaasuja, vaarallisia kiintoaineita ja vaarallista nestemäistä jätettä. Samalla polttaminen vähentää alttiutta kierrätykseen.

Tämä vahvistaa, ettei kapitalistinen EU pysty oman luonteensa vuoksi harjoittamaan ympäristönsuojelun ja kansanterveyden varaan rakentuvaa jätehuoltopolitiikkaa, koska ne eivät sovi yksiin pääoman rajoittamattoman voitontuoton kanssa.

Ilmoitamme lisäksi olevamme tyytymättömiä "saastuttaja maksaa" -periaatteeseen ja jätteen tuottajan vastuun periaatteeseen, sillä niitä käytetään keinoina vierittää syy saastuttajan harteilta. Näin saastuttaja voi periaatteessa saastuttaa rangaistuksetta maksamalla siitä pelkästään rahallisen hinnan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä katson, että meidän olisi luotava jätehuoltopolitiikka, joka vähentää jätteitä ja suojelee meidän ympäristöämme. EU:n jätepolitiikan perustana tulisi mielestäni olla ympäristönsuojelu eikä jätekaupan helpottaminen. "Saastuttaja maksaa" -periaate, EU:n jätelainsäädännössä esiintyvä jätteen tuottajan vastuun periaate sekä konkreettisten ehkäisytavoitteiden toteutuminen ovat tärkeitä näkökohtia tässä puoltamassani mietinnössä.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Ehdotusta erilliseksi direktiiviksi viemärilietteestä, jätteidenpolttolaitoksia koskevan direktiivin tarkistamista ja ehdotuksia jätteen synnyn ehkäisemiseksi on pidettävä suotavina.

- Bozkurtin mietintö (A6-0003/2007)

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin jäsen Bozkurtin mietintöä vastaan. Vaikka monia välttämättömiä päätelmiä onkin esitetty, me täällä parlamentissa päästämme käsistämme tilaisuuden todella painostaa Turkin hallitusta. Turkin liittymisneuvotteluja voitaisiin käyttää painostuskeinona todellisen edistymisen aikaansaamiseksi ihmisoikeusasioissa, tässä tapauksessa naisten oikeuksissa, mutta näyttäisi siltä, että olemme tehneet tietoisen päätöksen pidättyä tästä. Parlamentin enemmistö olettaa, että Turkin on voitava liittyä Euroopan unioniin hinnalla millä hyvänsä. Virallinen linja tietysti on, että Turkin kanssa käytävät neuvottelut voidaan keskeyttää milloin tahansa, jos ilmenee, että maa polkee selkeästi ihmisoikeuksia. Meille on silti kerta kerran jälkeen käynyt selväksi, ettei neuvotteluja missään vaiheessa keskeytetä. Tällä säännöksellä on vain yksi tarkoitus: Turkin liittymistä vastustavan eurooppalaisen äänestäjäkunnan rauhoittaminen.

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Bozkurtin valiokunta-aloitteisen, naisten asemaa Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä käsittelevän mietinnön puolesta.

Vaikka naisten oikeuksia koskeva säädöskehys näyttääkin yleisesti ottaen tyydyttävältä, sen tosiasiallinen täytäntöönpano on mielestäni edelleen puutteellista: naisiin kohdistuva väkivalta – erityisesti kunniarikokset ja pakkoavioliitot – on tuomittava järjestelmällisesti.

Suhtaudun myönteisesti mietinnön ehdotukseen, joka koskee Turkin instituutioiden kehottamista luomaan yhteyksiä kaikkiin yhteiskunnan ryhmittymiin –kansalaisten ryhmittymiin ja yhteiskunnallisiin ryhmittymiin – tarkoituksena käynnistää kampanjoita tietoisuuden levittämiseksi naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Olen ilahtunut myös siitä, että mietintöön on hyväksytty Turkin poliittisille puolueille osoitettu kehotus ottaa enemmän naisia vaalilistoille vuoden 2007 vaaleista lähtien.

Loppuun totean, että olen erittäin tyytyväinen Turkin hallitukselle osoitettuun pyyntöön, joka koskee niiden tyttöjen lakisääteistä oikeutta tietoon, joiden perheet epäävät pääsyn kouluun.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin jäsen Bozkurtin mietinnön puolesta, koska siinä vahvistetaan ajatusta, että Turkin hallituksen tulee toteuttaa toimia, joiden ansiosta naiset voivat toimia nykyistä merkittävämmässä asemassa Turkin yhteiskunnallisessa, taloudellisessa ja poliittisessa elämässä tähän mennessä saavutetun edistyksen lisäksi.

Mietintö osoittaa, että Turkin naisten suojelussa perheväkivallalta ja kunniarikoksilta on edessä vielä pitkä tie. Siinä kehotetaan Turkin hallitusta perustamaan myös turvakoteja väkivallan uhreiksi joutuneille naisille.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestämällä tämän mietinnön puolesta halusimme ainoastaan kannattaa kaikkien Turkin naisten oikeuksien suojelua, myös Turkin ja EU:n välisissä liittymisneuvotteluissa, joiden asialistalla ihmisoikeudet, kuten naisten oikeudet, ovat merkittävässä asemassa. Emme kuitenkaan katso, että tämä on ainut Turkin neuvotteluissa huomioon otettava asia. Se, että vastustamme liittymisneuvotteluja Turkin jatkaessa Pohjois-Kyproksen luvatonta miehitystä, on kaikkien tiedossa. Siksi vastustamme monia tämän käsiteltävänä olevan mietinnön kohtia.

Kuten mietinnössä todetaan, Euroopan yhteisön direktiivit sukupuolten tasa-arvosta on pantava vielä kokonaisuudessaan täytäntöön, vaikka uusi kesäkuussa 2005 voimaan tullut rikoslaki onkin olennaisesti kohentanut turkkilaisnaisten perusoikeuksia. Valitamme myös sitä, ettei eräillä Kaakkois-Turkin alueilla syntyviä tyttöjä kirjata väestörekisteriin, mikä haittaa pakkoavioliittojen ja kunniarikosten torjuntaa, koska uhreilla ei ole virallista henkilöllisyyttä. Liitymme myös niiden joukkoon, jotka vaativat Turkin hallitusta takaamaan kurdivähemmistön naisille yhtäläisen osallistumisen naisten oikeuksia koskeviin ohjelmiin.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Olemme täysin sen näkemyksen kannalla, että Turkin, kuten muidenkin ehdokasmaiden, on saatava aikaan demokraattinen, perustuslaillinen valtio, jossa vallitsevat täysimääräiset ihmisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo.

Suhtaudumme kuitenkin kriittisesti varsin moneen tämän mietinnön yksittäiseen kohtaan. Euroopan parlamentin on esimerkiksi täysin järjetöntä ehdottaa pakollista kiintiöjärjestelmää, jolla varmistettaisiin naisten oikeudenmukainen edustus vaalilistoilla (41 kohta), että Turkin poliittiset puolueet ottavat käyttöön sisäiset säännöt, jotka takaavat naisten mukanaolon niiden johtoelimissä kaikilla tasoilla (43 kohta) ja että Turkin poliittiset puolueet ottavat enemmän naisehdokkaita vaalilistoille (44 kohta). EU ei aseta tällaisia vaatimuksia muille ehdokasmaille eikä nykyisille jäsenvaltiolle. On täysin järjetöntä kohdella yhtä ehdokasmaata poikkeavasti esittämällä sille erityisvaatimuksia. Lisäksi on loppujen lopuksi yksittäisten maiden asia, millaisilla toimilla ne aikovat vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa.

Edellä esitetyn päättelyn perusteella olemme kumpikin päättäneet äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Minä ja Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani kannatamme Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Pidämme tärkeänä myös sitä, että Turkki kaikkien muiden ehdokasmaiden tavoin täyttää ehdottomasti Kööpenhaminan kriteerit.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Turkin jäsenyyden rima asetetaan tässä mietinnössä muita valtioita korkeammalle. Me emme voi kannattaa Turkin poikkeavaa ja muita ehdokasvaltioita epäsuotuisampaa kohtelua. Turkin on tietysti varmistettava, että se täyttää Kööpenhaminan kriteerit naisten ja tyttöjen oikeuksien osalta.

Olemme päättäneet äänestää tyhjää tästä mietinnöstä, koska olemme huolestuneita siitä, että Turkin EU-jäsenyyttä vastustavat tahot käyttävät hyödykseen sen pitkää vaatimusluetteloa. Samassa yhteydessä haluamme tehdä selväksi, että puollamme aitoja toimia Turkin naisten aseman parantamiseksi.

  Rodi Κratsa-Τsagaropoulou (PPE-DE), kirjallinen. – (EL) Me Uusi demokratia -puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestimme jäsen Bozkurtin mietinnön puolesta, sillä siinä viitataan Turkin naisten kaikilla aloilla ongelmallisen tilanteen ohella myös toimenpiteisiin, joita on toteutettava yhteisön säännöstön voimaan saattamiseksi ja soveltamiseksi ehdokasmaassa.

Keskeytymättömien, monialaisten toimien on jatkuttava Turkissa naisten ihmisoikeuksien puolustamiseksi, väkivallan, kunniarikosten ja moniavioisuuden kitkemiseksi sekä syrjinnän poistamiseksi perheen sisäisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja muutenkin.

Äänestimme tyhjää tarkistuksesta 15. Tämä tarkistus ei mielestämme tuo lisäarvoa päätöslauselmaan.

On tosiasia, että tasa-arvo muodostaa osan yhteisön säännöstöä, joka ehdokasmaan on saatettava voimaan ja jota sen on sovellettava. Näin ollen kyseisessä tarkistuksessa vaadittu neuvottelujen jäädyttäminen viivästyttäisi sukupuolten välisen tasa-arvon soveltamista. Emme saa unohtaa, että tasa-arvoa edistävää vaikutusta ilmenee jo neuvottelujen nykyvaiheessa. Tahdomme muistuttaa parlamentille, että neuvottelujen aloittaminen sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyttä koskevasta, välittömästi naisten syrjintään liittyvästä 19 luvusta edellyttää Turkilta ehdottomasti edistystä ja erityisten tavoitteiden saavuttamista tasa-arvon edistämiseksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä siinä arvioidaan naisten oikeuksia Turkissa ja ehdotetaan toimia niiden kehittämiseksi. Tarvitaan yhteistyötä Turkin viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa naisten oikeuksien kohentamiseksi, ja sitä tässä mietinnössä ehdotetaan. Erityisesti maan ollessa ehdokkaana EU:n jäseneksi ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien, kunnioittaminen on omaksuttava yhdeksi ensisijaisista tavoitteista. Naisten oikeuksien noudattamisessa on sitkeitä ongelmia, kuten naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien kunniarikokset, naisten ja tyttöjen koulutuksen puute ja naisten osuuden pieneneminen työmarkkinoilla. On ilo tukea mietintöä, jossa tunnustetaan tarve puuttua näihin asioihin ja annetaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tavoitteeseen voidaan päästä.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Pakkoavioliitot, perheväkivalta, kunniarikokset, lukutaidottomuus ja muut seikat osoittavat, ettei naisten elämä Turkissa ole todellakaan ruusuilla tanssimista. Unicefin mukaan perhe estää 700 000 tytön koulunkäynnin vuosittain. Naisten työllisyysaste on alle 25 prosenttia eli paljon alle Euroopan unionin 55 prosentin.

Nämä luvut huolestuttavat, kun Turkin EU-jäsenyys herättää ristiriitoja. Siksi parlamentti ehdottaa rakentavia toimia: tarkastellaan Turkin edistystä arviointiperusteiden suhteen, perustetaan turvakoteja väkivallan uhreiksi joutuneille naisille, velvoitetaan kirjaamaan väestörekisteriin kaikki syntyvät tytöt pakkoavioliittojen estämiseksi, koulutetaan poliisi- ja oikeuslaitosta kunniarikosten ennalta ehkäisyyn, kannustetaan aloittamaan järjestelmällisesti tutkimukset naisten oikeuksien polkemiseen liittyvissä asioissa ja antamaan tarvittavat tuomiot sekä saatetaan voimaan pakollinen kiintiöjärjestelmä naisten osallistamiseksi poliittiseen elämään.

En ole positiivisen syrjinnän äärimuotojen kannattaja, mutta olen varma, että tilapäisistä toimista on hyötyä Turkissa. Maassa kaivataan kipeästi naisia valta-asemiin malliksi muille ja perinteisten ajattelumallien muuttamiseksi.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Kun äänestimme jäsen Bozkurtin mietinnöstä naisten yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja poliittisesta tilanteessa Turkissa, päätin äänestää sen tarkistuksen puolesta, jonka tarkoituksena on poistaa kiintiöjärjestelmää koskeva 41 kohta. Mielestäni naisten vähäinen osuus Turkin politiikassa on suuri ongelma, mutta kiintiöjärjestelmä ei ole minusta oikea ratkaisu siihen.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) EU-jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen Turkin kanssa kannattaa suhtautua myönteisesti. Naisten oikeuksia on kuitenkin seurattava tiiviisti. Kaakkois-Turkin tilanne, jossa syntyvät tyttölapset jätetään kirjaamatta väestörekisteriin, on kyseenalaistettava. Kaikki syntymät on kirjattava virallisesti lapsen sukupuolesta riippumatta. Naisten ja politiikan osalta voitaisiin kannustaa, tukea ja auttaa entistä enemmän naisia etenemään edustuksellisiin tehtäviin. Meidän on kuitenkin muistettava, että EU:ssa on edelleen maita, joissa naisten edustus kansallisessa politiikassa jää kauaksi tavoitteesta. Yhdistyneessä kuningaskunnassakin kestää vielä 200 vuotta, ennen kuin naisia on alahuoneessa sama määrä kuin miehiä. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme sukupuolten epätasa-arvon poistamiseksi kaikkialla, missä sitä esiintyy.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Nykyiset olosuhteet osoittavat, että jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa on aloitettu liian varhain. Mietinnössä tuodaan esiin monia vakavia ongelmia, erityisesti kunniamurhat ja naisiin kohdistuva väkivalta.

Täysin riippumatta siitä, tuleeko Turkista jäsenvaltio vai ei, Turkki on joka tapauksessa EU:n kynnyksellä, ja siitä tulee EU:n merkittävä kauppakumppani. Siksi on tärkeää, että EU jatkaa Turkin poliittista painostamista maan rakentavan kehityksen varmistamiseksi. Olisi kuitenkin erittäin onnetonta, jos Euroopan parlamentti ehdottaisi peräti pakollista kiintiöjärjestelmää naisten edustukselle eri vaalilistoilla. EU:lla ei ole valtuuksia puuttua nimeämismenettelyihin, jotka täyttävät demokratian perussäännöt.

6. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10, ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies POETTERING

7. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

(Edellisen istunnon pöytäkirja hyväksyttiin.)

8. Eurooppa-neuvoston valmistelu (8. ja 9. maaliskuuta 2007) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat 8. ja 9. maaliskuuta pidettävän Eurooppa-neuvoston valmisteluista.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, arvoisat parlamentin jäsenet, valtioiden tai hallitusten päämiesten tämänkeväisessä huippukokouksessa käsitellään viime vuosien tapaan pääasiassa taloudellisia kysymyksiä, erityisesti Lissabonin strategiaa. Meitä tietenkin ilahduttaa se, että tämänkeväinen huippukokous pidetään hetkellä, jolloin talous voi hyvin ja työmarkkinat kehittyvät hyvään suuntaan. Tästä voimme tehdä sen varovaisen johtopäätöksen, että poimimme Lissabonin strategian ensimmäisiä hedelmiä, mutta olemme myös vakuuttuneita siitä, että meidän ei sovi levätä laakereillamme. Päinvastoin haluamme yleisen myönteisen kehityksen ja orastavan optimismin hyödyttävän rakenteellisten uudistusten jatkumista, jotta voimme uusin yhteisin ponnisteluin turvata pitkällä aikavälillä viime kuukausien onnistumiset ja kehittää näitä onnistumisia edelleen, koska on tärkeää, että viritämme Euroopan huippukuntoon maailmanlaajuista kilpailua varten.

Nyt kun perinpohjainen valmistelutyö, jolle oli ominaista hyvin tiivis ja hyvin hedelmällinen yhteistyö komission kanssa, on tehty, Eurooppa-neuvoston kokous, joka pidetään 8. ja 9. maaliskuuta, on valmis saamaan lopullisen muotonsa. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa keskusteltiin eilen puheenjohtajavaltion neuvostolle laatimasta selityksin varustetusta esityslistasta, ja minua ilahduttaa, että voin kertoa teille jäsenvaltioiden tukevan täysin puheenjohtajavaltion ehdottamaa asialistaa.

Lähiviikkoina pysyvien edustajien komitean (Coreper) on tarkoitus sovittaa yhteen neuvoston eri alakohtaisten kokoonpanojen tuloksia ja jatkaa alustavien neuvoston päätelmien laatimista näiden alakohtaisten neuvoston kokoonpanojen esittämien keskeisimpien ehdotusten pohjalta. Ehkäpä voisin palauttaa tässä vaiheessa parlamentin jäsenten mieliin ne päivät, joina eri erikoisalojen neuvostot valmistelevat kantansa. Energia-asioiden neuvosto kokoontuu ylihuomenna keskustelemaan energia-alan toimintasuunnitelmasta, joka on yksi Eurooppa-neuvostolle todella tärkeä asia. Koulutus- ja nuorisoasioiden neuvosto kokoontuu 16. helmikuuta. Sitä seuraavat kilpailuasioiden neuvosto, joka kokoontuu 19. helmikuuta, ja ympäristöasioiden neuvosto, joka kokoontuu 20. helmikuuta. Tämä kierros päättyy 22. helmikuuta pidettävään työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston kokoukseen ja 27. helmikuuta pidettävään Ecofin-neuvoston kokoukseen.

Vaikka parlamenttinne ei suoraan osallistu tähän valmistelutyöhön, voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio aikoo ottaa huomioon ne kannanotot, jotka olette hyväksyneet huippukokouksen aiheiden alalta.

Ehkä voisin seuraavaksi käsitellä yksityiskohtaisemmin suunnitelmia, jotka puheenjohtajavaltio on laatinut tämänvuotista keväthuippukokousta varten. Lisäksi viittaan vielä siihen, mitä neuvoston puheenjohtaja totesi tänä aamuna tässä istuntosalissa. Pyrimme varmistamaan sen, että Eurooppa-neuvosto suoriutuu keskeisestä tehtävästään, mikä tarkoittaa, että sen on keskityttävä keskeisimpiin kysymyksiin, asetettava yleiset linjaukset, tehtävä päätöksiä tulevaisuudesta ja annettava poliittisia suuntaviivoja vastuullisille toimijoille Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla. Tämänpäiväinen näkemystenvaihto ja tietenkin perusteellinen vuoropuhelu parlamenttinne puhemiehen kanssa istunnon aikana ovat tietysti tärkeitä seikkoja tämän tehtävän toteuttamisessa. Kun pidetään mielessä nämä yleiset näkökohdat, olemme yrittäneet kohdistaa Eurooppa-neuvoston keskustelut sellaisiin aiheisiin, joiden osalta toimien tarpeellisuus on yleisesti tunnustettu, ja aloihin, joilla on vielä tehtävä enemmän työtä.

Meille on erityisen tärkeää tukea jäsenvaltioiden alulle panemia rakenteellisia uudistuksia ja edistää näitä uudistuksia integroitujen maakohtaisten suositusten avulla. Sisämarkkinoiden alalla haluamme vahvistaa yhteistä haluamme tukkia porsaanreiät, tunnistaa heikot kohdat ja tehdä EU:sta kilpailukykyisempi suhteessa kolmansiin maihin, ja samalla pyrimme aloittamaan uudelleen Dohan kierroksen. Innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen edistäminen on meille yhtä tärkeää kuin työllistymisen ja Euroopan sosiaalisen mallin kehittämisen edistäminen. Tältä osin keskeisiä aiheita ovat "joustoturva" ja väestörakenteen muutokset.

Kuten liittokansleri totesi tänä aamuna, sääntelyn parantaminen on tärkeää meille kaikille, koska se avaa huomattavia mahdollisuuksia Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiselle, ja puheenjohtajavaltio Saksalle byrokratian vähentäminen on siten ensisijainen asia. Olemme asettaneet tavoitteeksemme kunnianhimoisten viestien lähettämisen Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Käytännössä meille on tärkeintä nykyisen lainsäädännön yksinkertaistaminen ja sen pohtiminen, kuinka uusien lakien vaikutuksia voidaan arvioida paremmin. Neuvostolla ja parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjinä erityinen vastuu sen varmistamisessa, että komission lainsäädännön yksinkertaistamiseksi esittämät ehdotukset sekä arvioidaan perusteellisesti että käsitellään ripeästi. Pidämme ensisijaisena asiana byrokratian vähentämiseen tähtäävien toimien jatkamista erityisesti selkeiden määrällisten tavoitteiden asettamisen avulla.

Lisäksi Eurooppa-neuvosto aikoo kiinnittää huomiota, kuten viime vuonna päätettiin, kattavaan EU:n energiasuunnitelmaan, jossa sitoudutaan kolmeen tätä alaa koskevaan EU:n perustavoitteeseen, jotka ovat toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristöystävällisyys, joista jälkimmäistä on aina korostettava. Komission viime tammikuussa esittelemän strategisen energiakertomuksen perusteella on ilmeistä, että ainoastaan sellainen energiapolitiikka, jossa otetaan huomioon tämän kolmitahoisen tavoitteen kaikki kolme osaa, vastaa niitä haasteita, joita EU:lla on edessään, ja tämän vuoksi pyrimme aktiivisesti edistämään toimenpidepakettia, josta vasta kokonaisuutena syntyy sellainen paketti, jolla haluttu vaikutus on mahdollista saavuttaa. Tähän pakettiin sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla vahvistetaan kilpailua sisäisillä energiamarkkinoilla, lisätään uusiutuvien energialähteiden painoarvoa ja myötävaikutetaan parempien energiateknologioiden ja paremman energiatehokkuuden kehittymiseen, ja tältä osin on erittäin merkityksellistä, että energiapolitiikan ulkopoliittisille osatekijöille annetaan enemmän painoarvoa. Haluan tehdä selväksi, että Euroopan on puhuttava energia-asioissa yhä enemmän yhdellä äänellä.

Energiakysymykseen liittyy erottamattomasti ilmastonsuojelukysymys. Koska ilmastonmuutos on meille vuosisadan haaste, olemme päättäneet vakaasti laatia kunnianhimoisia ja tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä, joihin sisältyy määrällisiä tavoitteita myös tällä alalla, ja ne ehdotukset, jotka komissio on esittänyt energia-asioiden kokonaisvaltaiseksi koordinoimiseksi ovat meille hyvä perusta tätä varten. Eurooppa-neuvoston on pyrittävä lähettämään vahva viesti siitä, että kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän kehittäminen jatkuu vuoden 2012 jälkeen. Vasta, kun teollistuneet maat sitoutuvat ensimmäisinä Euroopan unionin johdolla asettamaan tavoitteita ja toimenpiteitä, on mahdollista odottaa, että ne maat, joissa kehitys on voimakasta; osoittavat halua hyväksyä niiden omiin olosuhteisiin mukautettuja sitoumuksia nopeasti kasvavien omien päästöjensä rajoittamiseksi.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, eikä pelkästään siitä, mitä sanoitte, vaan myös siitä, että käytitte ainoastaan puolet teille varatusta ajasta. Meidän on käytettävä tätä esimerkkinä harkitessamme parlamentaarisen työskentelymme uudistamista. Myös neuvosto osaa asettaa itselleen rajoja ja siitä huolimatta puhua asiaa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, maaliskuu tarjoaa Euroopan unionille todellisen tilaisuuden. Ensinnäkin meillä on silloin tilaisuus näyttää kansalaisille, että Euroopan unioni osaa tehdä kunnianhimoisia ja selkeitä päätöksiä kansalaisia syvästi askarruttavista aiheista. Toiseksi meitä kehotetaan pääsemään yhteisymmärrykseen julistuksesta, jolla paitsi palautetaan mieliin saavutuksemme 50 viime vuoden ajalta, myös luodataan sitä, mitä voimme tehdä tulevaisuudessa. Nämä kaksi asiaa liittyvät siten läheisesti toisiinsa. Onnistunut kevään Eurooppa—neuvoston huippukokous on kunnianhimoisen Berliinin julistuksen täydellinen vauhdittaja.

Euroopan on ryhdyttävä toimiin. Euroopan on oltava poliittinen ja tehokas, ja sillä on oltava keskeinen rooli nykypäivän globaalistuneen maailman suuriin haasteisiin vastaamisessa. Kasvu ja työllisyys, ilmastonmuutos ja energia ovat Euroopan kansalaisia päivittäin askarruttavia aiheita. Meillä on mainio tilaisuus osoittaa, mitä Euroopan unionilla on tarjottavanaan mutta tietenkin siten, että uudistettua sitoumustamme sääntelyn parantamiseen noudatetaan tarkasti.

Haluan keskittyä ilmastonmuutokseen ja energiaan sekä kasvua ja työllisyyttä koskevaan ohjelmaan. Kaksi viikkoa sitten YK:n ilmastopaneelissa esitettiin selkeästi, tyynesti ja kiistattomasti ilmastonmuutosta koskevat tosiasiat. Tavoite lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen asteeseen on yhä saavutettavissa – ihan totta! Kutakuinkin seuraava vuosikymmen ratkaisee sen, pystymmekö saamaan tilanteen hallintaan. Kansainväliset kumppanimme, sijoittajat ja kansalaiset odottavat kaikki Euroopan unionilta selkeitä ja määrätietoisia toimia.

Kyseessä on valtavan mittaluokan ongelma. Rohkeat toimet ovat ainoa järkevä vastaus, ja ne tarkoittavat käytännön poliittisia ehdotuksia ja sitovia tavoitteita. Tämän vuoksi ehdotimme, että kehittyneet maat hyväksyisivät tavoitteeksi päästöjen vähentämisen vuoteen 2020 mennessä 30 prosentilla vuoden 1990 päästötasoihin verrattuna. Samalla kukaan ei kyseenalaista sitä, että kehitysmaidenkin on liityttävä maailmanlaajuisiin talkoisiin päästöjen vähentämiseksi, ja realistista on, että ne ryhtyvät aluksi rajoittamaan päästöjensä kasvua ja aloittavat vähentämisen vuoteen 2020 mennessä.

Odotan, että kevään Eurooppa-neuvostossa lähetetään vakuuttava ja vahva viesti siitä, että ilmastonmuutos edellyttää määrätietoisia toimia. Ilmastonmuutosta käsittelevä päätöslauselma, jonka Euroopan parlamentti aikoo hyväksyä huomenna, on sekä kannustava että rohkea. Siihen sisältyy tärkeä ja kiireellinen viesti, jonka komissio välittää valtioiden ja hallitusten päämiehille, kun keskusteluja käydään kevään Eurooppa-neuvostossa ilmastokysymyksistä.

Meidän on kuitenkin sekä EU:n sisäpuolella että sen ulkopuolella osoitettava lisäksi, että olemme itse valmiita toimimaan heti. Tämän vuoksi kevään Eurooppa-neuvostossa on päästävä yhteisymmärrykseen vahvasta ja itsenäisestä sitoutumisesta siihen, että EU vähentää vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosentilla. Vasta tällä tavalla osoitamme sitoutumisemme tähän asiaan.

Energia on päästöjen vähentämisessä olennainen asia, mutta sillä on laajempikin ulottuvuus: energiatoimitusten varmistaminen, oikeudenmukaisemmat hinnat ja valinnanvaran lisääminen ovat kaikki kysymyksiä, joilla on keskeinen sija kansalaisten, heidän perheidensä ja tulevien sukupolvien sekä tietenkin Euroopan teollisuuden arkisissa huolissa. Lisäksi on vaistonvaraisesti ymmärretty, että näitä kysymyksiä voidaan hoitaa tehokkaasti ainoastaan Euroopan tasolla. Näin ollen tämä on näytön paikka myös Euroopan unionille itselleen.

Viime kuussa komissio esitti näkemyksensä siitä, mihin suuntaan Euroopan energiapolitiikkaa on kehitettävä, ja olen iloinen siitä, että parlamentti tukee meitä. Aina, kun meidän on vastattava pitkän aikavälin haasteeseen, on olennaista, että Euroopan kansalaiset voivat kääntyä demokraattisesti valittujen edustajiensa puoleen: he voivat selittää, miksi uudistaminen on olennaisen tärkeää, he voivat tarkastella lyhyen aikavälin muutosta pitkän aikavälin tavoitteen yhteydessä ja he voivat vakuuttaa meille, että jokainen meistä voi tehdä oman osuutensa esimerkiksi siten, että teemme energiatehokkuuden osalta kaiken voitavamme.

Kattava päätöslauselma, jonka hyväksyitte 14. joulukuuta 2006, kuvastaa sitä olennaista roolia, joka parlamentilla on tässä yhteydessä. Niinpä Eurooppa-neuvoston kunnianhimoisuudella ja vakaumuksella on ratkaiseva merkitys. Emme voi enää lykätä päätösten tekemistä. Euroopan on lähetettävä mahdollisimman selkeä viesti siitä, että se on sitoutunut muuttamaan Euroopan energia-alan muotoa lähivuosikymmeninä. Sijoittajat ovat valmiita osallistumaan laajamittaisesti, mutta ne tarvitsevat selkeämmän viestin. Tämä edellyttää päättäväisiä toimia sisämarkkinoilla. Tämä edellyttää todellisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden varmistamiseksi. Tämä edellyttää tätä alaa koskevan tutkimuksen ottamista ensisijaiseksi kohteeksemme, esimerkiksi Euroopan teknologiainstituutin ensimmäiseksi tavoitteeksi. Tämä edellyttää sitä, että uusiutuvan energian nostaminen marginaalista valtavirtaan vuoteen 2020 mennessä otetaan täsmälliseksi, kunnianhimoiseksi ja ennen kaikkea sitovaksi tavoitteeksi.

Kun Eurooppa-neuvosto on näyttänyt selkeästi vihreää valoa, komissio on valmis esittämään monenlaisia täsmällisiä lainsäädäntötoimenpiteitä tämän vuoden aikana. Ilmastonmuutos ja energia ovat erottamaton osa sitä laajempaa kysymystä, johon kevään Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus keskittyä, eli Lissabonin kasvua ja työpaikkoja koskevaa strategiaa. Parhaillaan on ryhdytty todellisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään investointeja innovointiin, helpottamaan uusien ja kasvavien yritysten toimintaa ja auttamaan kansalaisia valmistautumaan muutokseen. Kuten tiedätte, taloudellinen tilanne kohenee, ja Eurooppa on osoittanut olevansa valmis globalisaation haasteeseen, mutta näitä ensivaiheen toimia on nyt joudutettava. Muutoksesta vallitseva yhteisymmärrys on kanavoitava toimiksi eri puolilla Eurooppaa ja kaikilla aloilla. Talouksiemme ja yhteiskuntiemme nykyaikaistaminen on olennaisen tärkeää, mikäli arvojemme ja elämänlaatumme halutaan menestyvän tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kevään Eurooppa-neuvostossa on lähetettävä selkeä viesti siitä, että aiomme jatkaa uudistuksia kaikilla tasoilla siten kuin tämä todetaan Lissabonin strategian edistymistä koskevassa komission vuotuiskertomuksessa, maakohtaiset suositukset mukaan luettuina.

Komissio on erittäin iloinen parlamentin tässä asiassa antamasta tuesta. Päätöslauselmassanne muistutetaan ajankohtaisesti eräistä keskeisistä kiinnekohdista, joihin nähden toimien uskottavuus punnitaan. Esimerkiksi uusien yritysten perustamiseen kuluva aika olisi rajattava enintään viikkoon ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojan hintaa olisi alennettava.

Aika käy vähiin, mikäli aiomme välttää ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset, puuttua maailmanlaajuiseen epätasapainoon energiakysynnän ja -tarjonnan välillä ja varmistaa todellisen uudistumisen. On aika valjastaa paras tietämyksemme näiden tavoitteiden saavuttamiseen. George Bernard Shaw totesi aikanaan, ettemme viisastu pelkästään sillä, että muistamme menneisyyden, vaan myös kantamalla vastuuta tulevaisuudesta. Euroopan unionin 50-vuotisjuhlavuotta viettäessämme tämä asia on hyvä pitää mielessä.

Lähtemällä maaliskuussa pidettävässä kevään Eurooppa—neuvoston kokouksessa tehtävien rohkeiden, kunnianhimoisten ja pitkän aikavälin päätösten tielle Euroopan unioni löytää todelliset vastaukset näihin polttavimpiin kysymyksiin.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, ja erityinen kiitos siitä, ettette käyttänyt kaikkea teille varattua aikaa. Tällä tavoin puheenjohtajavaltio ja komissio ovat toimineet erittäin esimerkillisesti.

  Marianne Thyssen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, jokaisella sukupolvella on velvollisuutenaan ja vastuullaan tehdä oma osuutensa edistyksen hyväksi. Meidänkin sukupolvellamme on oma haasteensa, nimittäin globalisaatio. Elämme nopeasti muuttuvassa ja avautuvassa maailmassa. Euroopan unionimme on kohdattava maailmanlaajuinen, joskus aggressiivinenkin kilpailu samalla, kun väestö ikääntyy ja maapallo lämpenee.

Kilpailu kovenee koko ajan sekä markkinoidemme tarjontapuolella että raaka-ainemarkkinoiden ja energian kysyntäpuolella. Voimme olla välittämättä siitä, voimme mukautua siihen passiivisesti tai voimme valmistautua siihen. Jos kuitenkin haluamme tarjota nykypäivän lapsille mahdollisuuden laadukkaaseen elämään ja hyvään työpaikkaan, ratkaisuja on vain yksi: kilpailukykymme varmistaminen. Kilpailukyky ei tarkoita sokeaa periksi antamista globalisaation paineille. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän on varustauduttava oikein välinein, joiden avulla voimme tulevaisuudessa taata meille kovin tärkeän mallin eli Euroopan sosiaalisen mallin ja ne arvot, joihin elämäntapamme ja yhteiskuntamme perustuvat. Kilpailukyky edellyttää meiltä rohkeaa näkemystä, strategiaa, ihmisiä ja lisäksi voimavaroja. Visio meillä on: Lissabonin strategia sekä kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus, ja niihin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on ollut aina sataprosenttisesti sitoutunut. Olemme myös valtavan kiitollisia siitä, että Barroson komissio näkee puheenjohtajavaltio Saksan tavoin näin paljon vaivaa ja että se haluaa paneutua entistä paremmin heikkoihin kohtiin, jotka kaipaavat parannuksia, ja vakavasti otettavaan energiasuunnitelmaan.

Edellisestä komission kertomuksesta saatoimme lukea, että talouden näkymät ovat parantuneet viime vuodesta. Käyttäkäämme hyväksi tätä liikevoimaa saavuttaaksemme tavoitteemme entistäkin tarmokkaammin, koska varsin paljon on vielä tekemättä erityisesti jäsenvaltioissa, joista komission kertomuksissa annetaan joskus liian ruusuinen kuva. Aiomme huomenna äänestää päätöslauselmasta kevään huippukokousta silmällä pitäen. Olemme voineet arvioida sitä suhteessa kansallisten parlamentin jäsenten, joiden kanssa pidimme viime viikolla onnistuneen kokouksen, näkemyksiin. Lisäksi tässä päätöslauselmassa esitetään painopisteemme, joita varjoesittelijämme jäsen Lehne vielä täsmentää. Niitä ovat sisämarkkinoiden toteuttaminen erityisesti kuluttajien ja pk-yritysten kannalta, hallinnon yksinkertaistaminen, nk. kultaamisen (myöhemmin yksipuolisesti tehtävät lisäykset) vaikutusten arvioiminen, tutkimuksen ja innovoinnin lisääminen, uudistettu lähestymistapa energiapolitiikkaan ja ilmastonmuutoksen torjuntaan siten, että huomioon otetaan asianmukaisesti energiahuolto, kohtuuhintaisuus, riippuvuuden vähentäminen, uusiutuvien energialähteiden lisääminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Nämä ovat kaikki toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä, jos haluamme saavuttaa tavoitteemme kasvun ja työpaikkojen lisäämisessä. Suurin osa ryhmästämme pitää mahdollisena myös ydinvoimaa, vaikka kunnioitammekin tässä asiassa täysin toissijaisuusperiaatetta.

Lissabonin strategia on tietenkin enemmän kuin pelkkä edellä esitetyn luettelon summa. Kaikkein eniten merkitystä on sillä, että välitämme ihmisten hyvinvoinnista ja ihmisarvosta ja heidän asemastaan ja osastaan yhteiskunnassa. Jo tämänkin vuoksi kaikki huomiomme on keskitetty koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, syrjäytymisen torjuntaan ja järkevään maahanmuuttopolitiikkaan ja lisäksi sukupuolten tasa-arvoon, koska lahjakkaiden naisten taitojen jääminen hyödyntämättä on myös eräänlainen aivovuodon muoto. Työmarkkinoiden uudistamisen osalta odotamme keskustelun käynnistymistä joustoturvaa käsittelevästä komission asiakirjasta.

Koska Lissabonin strategia liittyy ihmisiin, heidän on tätä prosessia myös tuettava. Niin kauan kuin kansalaiset näkevät EU:n kasvun ja työllisyyden strategian pikemminkin ongelman osana kuin sen ratkaisuna, on syytä huolestua. Sekä kansalaisten että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava aiempaa enemmän. Edellisten suurten hankkeiden yhteydessä – otan esimerkiksi Eurooppa 92 -hankkeen euron käyttöönoton aikoihin – onnistuimme valtavan, laajapohjaisen viestintäaloitteen ansiosta. Me ja tietenkin jäsenvaltiot hukkasimme tilaisuuksia laajentumisprosessin aikana. Ilman asianmukaista viestintästrategiaa Lissabonin strategiaa ei ymmärretä kunnolla, se ei saa tukea eikä sitä toteuteta asianmukaisesti, mikä johtuu todennäköisesti poliittisen rohkeuden puutteesta. Tämän vuoksi esitän kiihkeän vetoomuksen kolmelle toimielimelle, jotta ne lupaavat sitoa varojaan tähän tarkoitukseen ja mahdollisuuksien mukaan myös varaavat paikan tälle aiheelle parhaillaan laadittavana olevassa tärkeässä Berliinin julistuksessa.

Haluan kiittää esittelijöitä ja varjoesittelijöitä päätöslauselmasta, jolle aiomme huomenna antaa tukemme ja jonka valmistelimme puheenjohtaja Daulin johdolla 33 hengen työryhmässä. Päätöslauselmasta tuli melko pitkä, mutta koska sillä on laaja tuki, mikä on myös myönteinen asia, lähetämme sen avulla laaja-alaisen viestin siitä, mihin suuntaan haluamme viedä tätä strategiaa.

  Robert Goebbels, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maailmanlaajuisten ongelmien kasautuessa nationalismi houkuttelee monia EU:n jäsenvaltioita. Käynnissä olevan maailmanlaajuistumisen kiistaton opetus on, että jopa Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta tai Puolakin ovat verraten voimattomia eräiden suurten kansakuntien ennustettavan voimistumisen edessä.

Jokainen myöntää, että Nizzan sopimus ei enää riitä varmistamaan tehokasta hallintoa 27 jäsenvaltion unionissa. Perustuslakisopimus on kuitenkin rauennut, eikä pelkästään sen vuoksi, että Ranska ja Alankomaat äänestivät sopimusta vastaan, vaan myös siksi, että eräät valtioiden ja hallitusten päämiehet kieltäytyvät toimimasta allekirjoitustensa mukaisesti. Visiotamme Euroopasta ei voida kutistaa pelkiksi sisämarkkinoiksi. Kansalaisemme haluavat enemmän sosiaalista ulottuvuutta ja tehokkaampia yhteisiä toimia.

Euroopan yhdentyminen alkoi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä. Viime vuonna Kiinasta tuli maailman suurin teräksen valmistaja. Tammikuussa Kiina ja Venäjä allekirjoittivat 15 energiayhteistyösopimusta, joista yksi liittyy kahden kaasuputken rakentamiseen. Kummankin kaasuputken kapasiteetti on 40 miljardia kuutiometriä.

Tässä kuussa Intian, Kiinan ja Venäjän on määrä tavata toisensa kolmikantafoorumissa maiden välisen kaupan edistämiseksi. Yhdysvallat ja Venäjä ovat äskettäin allekirjoittaneet yhteisen ydintutkimussopimuksen. Kiina, Japani, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä kehittääkseen ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä uusia teknologioita. Mikä on Euroopan osa kaikessa tässä? Olemme kaukana nyttemmin lakkautetun EHTYn solidaarisuudesta. Kykenemme hädin tuskin sopimaan edes sellaisesta energiapolitiikasta, jolle on ominaista solidaarisuus ja siten yhteisyys, ja vieläpä samaan aikaan, kun energiariippuvuutemme kasvaa. Olemme kyllä asettaneet etusijalle kunnianhimoiset tavoitteet, mutta takarajaksi on asetettu vuodet 2020, 2030 tai 2050, jotka koskevat kaikkea muuta kuin ennustettavaa lähitulevaisuutta.

Liittokansleri Merkel muistutti meitä tänä aamuna siitä, että kokonaishiilidioksidipäästöistä 15 prosenttia johtuu EU:sta. Komission jäsenen Dimasin mukaan osuutemme laski vuonna 2006 14 prosenttiin – tämä luku ei kerro Euroopan suuresta tehokkuudesta vaan päästöjen kasvusta muissa teollistuneissa maissa.

Jos on ilmeistä, että Euroopan on näytettävä esimerkkiä, aivan yhtä ilmeistä on, ettemme pysty ratkaisemaan maailmanlaajuisia ongelmia yksin. Euroopalla on tiettyjä valttikortteja, jotka nostavat sen painoarvoa kansainvälisissä keskusteluissa. Olemme edelleen suurin talousvalta, ja tuotamme 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kahdesta tuhannesta maailman suurimmasta yrityksestä yli kolmasosa on eurooppalaisia. Olemme edelleen maailman ykkönen lähes kaikilla aloilla digitaaliteknologiaa ja bioteknologiaa lukuun ottamatta, ja näiden puutteiden korjaamiseksi Lissabonin huippukokouksessa määriteltiin strategia. Tämä strategia on edelleen ajankohtainen, vaikka edistyminen onkin toivottoman hidasta erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin osalta.

Tuleva huippukokous tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Kaikki analyysit on tehty ja kaikki ongelmat ovat tiedossa. On tullut aika tehdä käytännön päätöksiä. Viimeistään kesäkuuhun mennessä on pantava alulle Euroopan poliittinen elvyttäminen. Tämä on ainakin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kasvu oli EU:ssa vuonna 2006 2,7 prosenttia – nopeinta kuuteen vuoteen. Työttömyys ei ole vuoden 1998 jälkeen ollut yhtä alhaisella tasolla eli 7,9 prosentissa. Tekisi mieli sanoa: "hieno homma!", mutta tätä 2,7 prosentin kasvua on verrattava 9,5 prosentin kasvuun Kiinassa ja Intiassa, ja 7,9 prosentin suuruista työttömyysastettamme on verrattava alle 5 prosentin työttömyysasteeseen Yhdysvalloissa ja 4,1 prosentin työttömyysasteeseen Japanissa. Tässä mielessä Lissabonin tavoite siitä, että Euroopasta tulee maailman kilpailukykyisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä kuulostaa kunnianhimoiselta mutta epärealistiselta. Olemme jo luopuneet määräpäivän asettamisesta. Pystymmekö säilyttämään tavoitteen?

Niin, mehän käymme tätä keskustelua vuosittain. Eräät jäsenvaltiot eivät kuitenkaan koskaan ota kuuleviin korviinsa kehotuksiamme. Kokin raportissa meille kerrottiin kaksi vuotta sitten, että Lissabonin tavoitteet ovat hämärtyneet ja tulokset eivät vakuuta. Tämä johtuu siitä, että eräät jäsenvaltiot ovat järjestelmiensä uudistamisen sijasta pikemminkin vain olleet uudistavinaan niitä. Lissabonin strategia toimii vain, jos uudistuksia tehdään Euroopan laajuisesti. Solidaarisuus ei voi tarkoittaa sitä, että ankaria uudistusprosesseja läpi käyneiden hallitusten on nyt toimittava niiden hallitusten takuumiehinä, jotka eivät ole käyneet läpi näitä uudistusprosesseja. Joissakin maissa edes oppositio ei havaitse uudistusten tarpeellisuutta, se esittää kansalaisille lupauksia, joita ei voida pitää, ja en voi olla sanomatta seuraavaa:

(FR) Voitaisiin sanoa, että tässä asiassa tarvitaan kipeästi asioiden todellisen laidan selvittämistä.

(EN) Osaamistalous edellyttää halua oppia. Me voimme Euroopassa oppia toinen toisiltamme. Taloudellinen kasvu ja alhainen työttömyys, dynaaminen liiketoimintaympäristö ja korkeat sosiaaliset standardit eivät ole toisiaan pois sulkevia – katsokaapa vaikka Tanskaa ja Suomea.

Sosiaalisen suojelun ja etuusjärjestelmien nykyaikaistaminen onnistuu lisäämällä joustavuutta. Nuorisotyöttömyysaste on aivan liian korkea, mutta kansalaistemme suojelu ei tarkoita sitä, että meidän on suojeltava työpaikkoja, jotka eivät ole kilpailukykyisiä. Sosiaaliturvaverkon avulla ei pidä tukea vaikeuksissa olevia yrityksiä, vaan sen avulla tällaisia yrityksiä on autettava löytämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lisäksi ryhmäni katsoo, että investoiminen vihreään teknologiaan on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja Euroopan energiaturvallisuudesta huolehtimisessa. Energia on kirjaimellisesti sanottuna taloutemme liikkeellä pitävä voima, ja energiaministeriemme kokoontuessa tällä viikolla Brysseliin heidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja oltava niin rohkeita, että he uskaltavat avata energia-alaa kilpailun ja joustavuuden lisäämiseksi, eivätkä vain erota infrastruktuuria ja toimituksia toisistaan. Todellisten eurooppalaisten energiamarkkinoiden rakentaminen on tärkeää, mutta se ei riitä: meidän on lisäksi vähennettävä energian kulutusta, ja toivon, että komissio on tulevaisuudessa aiempaakin kunnianhimoisempi. Meidän on luotava kannustimia, joilla yksilöt saadaan muuttamaan tapojaan sekä tekemään ostoksia harkitusti ja sijoituksia verotusjärjestelmää hyödyntäen.

Lisäksi meidän on onnistuttava EU:n lainsäädännön asianmukaisessa täytäntöönpanossa, meidän on saatettava kansalaisemme tietoisiksi siitä, mitä on tehtävä, ja jäsenvaltioiden on pidettävä taloudellisten uudistusten tekemistä koskevat lupauksensa siten, että voimme näyttää vihreää valoa Lissabonin strategialle.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, hyvät kollegat, yksi kansalaisia eniten harmittavia seikkoja on Euroopan unionin liiallinen sääntely: sääntöjä on liian paljon, ja ne ovat lisäksi vaikeatajuisia ja monimutkaisia. Tämä suuntaus on pysäytettävä. Se, että määrätään banaanien käyryys, herneiden läpimitta tai ehkäisyvälineiden pituus, ja se, että tällä tavoin kuvitellaan voitavan hallita markkinoita, on merkki siitä, että olemme valovuosien päässä kansalaisten arkitodellisuudesta.

Tällaiset säännöt ovat seuraus vaikutusvaltaisten intressiryhmien omien liiketoimiensa suojelemiseksi harjoittamasta painostuksesta, eivätkä ne ole kansalaisten edun mukaisia. Kun sääntöjä on liikaa, byrokratia ottaa vallan politiikan tai talouden sijasta, ja EU voi jopa menehtyä byrokratiaansa. Paremmasta säädöskäytännöstä on tehtävä toimielimille välttämätön pakko, ja tässä asiassa parlamentin on toimittava liikkeelle panevana voimana. Olemme tyytyväisiä siihen, että myös neuvoston puheenjohtaja kiinnittää huomiota tähän asiaan.

Kuten parlamentissa tänä aamuna pidetyistä puheenvuoroista on ilmennyt, on olemassa tietty eurooppalainen vasemmistosuuntaus, jonka piirissä vaaditaan jatkuvasti uutta lainsäädäntöä ilman, että oltaisiin kovinkaan kiinnostuneita siitä, kuinka suurelta osin lainsäädäntöä todellisuudessa sovelletaan tai voidaan soveltaa. Mielestämme vapaa ja yhteenkuuluva yhteiskunta perustuu vakaisiin, selkeisiin ja yhteisiin sääntöihin eikä jättimäiseen byrokratiaan. Kasvun ja kehityksen vuoksi kehotamme neuvostoa omaksumaan määrätietoisemmin sellaisen politiikan, jossa otetaan huomioon Afrikan mantereen ongelmat ja seurataan tarkasti ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia maissa, joiden kanssa käymme kauppaa, ja myös unionin itsensä sisällä.

Ilman yhteistä energiapolitiikkaa elpymistä tai kasvua ei voi tapahtua. Tuemme komission uutta vihreää kirjaa uusiutuvien energialähteiden ja luonnonkaasuinfrastruktuurin parantamisen osalta siten, että painopisteeksi otetaan nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalit. Tätä kantaa tukee myös neuvoston puheenjohtaja. Näin ollen kaikki esteet on poistettava, muun muassa ne esteet, jotka johtuvat Italian ympäristöministeristä Pecoraro Scaniosta, joka on tässä asiassa ollut koko ajan piittaamatta EU:n kannoista ja siten jarruttanut kehitystä. Kehitys ja ympäristö ovat haasteita, joihin meidän on vastattava, muun muassa siten, että ratifioimme uuden sopimuksen, jolla määritellään toimielimemme uudet ja erilaiset vastuualueet 27 jäsenvaltion Euroopassa.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisat neuvoston ja komission edustajat, haluan aluksi onnitella komissiota siitä, että sillä on ollut vankka kanta hiilidioksidin päästöoikeuksien kansallisia jakosuunnitelmia koskevassa asiassa ja että se on jopa odotusten vastaisesti korjannut Saksan kansallista jakosuunnitelmaa.

Minua huolestuttaa havaita, että ne hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet, joista sovittiin autojen osalta– ilmiselvästi osana laajempaa ratkaisua – eivät toteutuneet komission haluamalla tavalla, ja haluan tässä yhteydessä korostaa, että yksi asia, joka unohdetaan tällaisissa hiilidioksidisopuratkaisuissa – joita parhaillaan tehdään jäsenvaltioiden, komission ja neuvoston välillä – on se, että tavoitteet, jotka olemme asettaneet itsellemme, eivät ole ihmisten sanelemia, vaan luonnosta itsestään johtuu, että tavoitteeksi on otettava lämpenemisen pysäyttäminen enintään kahteen asteeseen.

Jos näiden eri kansallisten intressien ja teollisuuden intressien kesken tehtävissä myönnytyksissä jätämme jatkuvasti huomiotta Kiotossa asetetun tavoitteen, emme pysty lähitulevaisuudessa mielestäni enää vakuuttavasti väittämään, että harjoitamme kunnianhimoista ilmastonsuojelupolitiikkaa.

Vihreiden ryhmämme näkökulmasta energiapaketti ja tavoitteena oleva hiilidioksidipäästöjen vähentäminen Euroopassa 20 prosentilla voivat olla kunnianhimoisia päämääriä, mutta ne eivät enää millään lailla vastaa globaalia tavoitetta siitä, että on tehtävä jotakin maapallon lämpenemisen estämiseksi. Jos me todella pysymme tässä 20 prosentin tavoitteessa, voimme sanoa lopullisesti hyvästi ajatukselle siitä, että voisimme vaikuttaa myönteisesti maapallon lämpenemiseen eli että voisimme vähentää sitä. Olemme kuulleet äsken, että jos pysymme 20 prosentin tavoitteessa, maapallo lämpenee neljä tai viisi astetta, toisin sanoen kielteiset ilmastoennusteet osoittautuvat paljon pahemmiksi.

Voin tältä puhujanpaikaltani jälleen kerran vain vedota sen puolesta, että Brysselin energiahuippukokouksessa lakattaisiin tekemästä sopuratkaisuja vähennysprosenteista ja alettaisiin viimeinkin toteuttaa komission tekemää esitystä. Mielestäni tämän energiapaketin tärkein osa koskee energiatehokkuutta ja energian säästämistä, ja pyytäisin komissiota jälleen kerran palaamaan siihen, mitä parlamentille esitettiin viime syksynä – ei kovinkaan kauan aikaa sitten – energia-alan toimintasuunnitelman muodossa. Myös tältä osin tarvitaan enemmän jatkuvuutta. Tuolloin pidettiin itsestään selvänä, että Euroopan kannalta oikea tavoite on energian kulutuksen vähentäminen. Tällä hetkellä energiapaketissa on vahvistettu selkeästi se ajatus, että Euroopan energiankulutus jatkaa kasvamistaan. Näin ollen parantamiseen varaa on paljon.

Lisäksi haluan sanoa pari sanaa ydinpolitiikasta, koska tiedän, että monissa maissa siihen kohdistuu suuria toiveita. Mielestäni on korkea aika tehdä Euroopan laajuisia tarkastuksia sen selvittämiseksi, onko se järkyttävä turvallisuuskulttuuri, josta kertovia raportteja tulee jatkuvasti tietoomme Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalaitoksesta, ainoastaan Ruotsin ongelma vai onko mahdollista, että niiden vuosikymmenten aikana, joina ydinenergiaa on käytetty, tästä turvallisuuskulttuurin heikentymisestä on tullut maailmanlaajuinen ongelma henkilöstövähennysten kaltaisten seikkojen takia. Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun protestoin sitä vastaan, että Forsmarkista ei ole vieläkään keskusteltu Euroopan tasolla. Sanon tämän asian tässä ja nyt näin voimakkaasti, koska ymmärtääkseni Euratom aikoo lainata rahaa uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi Beleneen, mitä koskevat neuvottelut ovat käynnissä kulissien takana. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Atomstroyexport rahoittaa EU:n varoilla Euroopan unionissa ydinvoimalaitosta. Tämä tarkoittaa sitä, että eräät tahot voivat toimia ikään kuin ydinvoima eläisi uutta kukoistuskautta. Mielestäni tällä teollisuudenalalla asiat ovat kuitenkin tosiasiassa hyvin huonolla tolalla, eikä pelkästään turvallisuuden vaan myös talouden näkökulmasta.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission varapuheenjohtaja Wallström on kertonut, että kevään huippukokouksessa meidän on suoriuduttava mallikkaasti pari päivää myöhemmin pidettävän Berliinin kokouksen valmisteluista. Olen tästä samaa mieltä, mutta vain kahdella ehdolla. Ensimmäinen ehto on se, että kevään huippukokouksessa on käytävä hyvin perusteellinen keskustelu Berliinin julistuksesta, vaikka jokainenhan meistä tietää, että perusteelliseen keskusteluun, jota käydään lausunnon mahdollisesta sisällöstä, liittyy luonnostaan riski siitä, että mielipide-erot tulevat ilmi. Eikö siis julkista keskustelua ole tarkoitus käydä, eivätkö valtioiden päämiehet aio keskustella keskenään? Jos näin on asia, kenen on tarkoitus työstää Berliinin julistuksen kaltaista julistusta, joka on niin tärkeä, että EU aikoo tulevaisuudessa tukeutua siihen.

Toiseksi huippukokouksen asialistan kysymyksenasettelun on oltava monipuolisempi. Kuinka voidaan esimerkiksi torjua johdonmukaisesti köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä yhtä aikaa maapallon lämpenemisen tehokkaan torjunnan kanssa? Mitä tämä tarkoittaa erityisesti työvoimaintensiivisen ja eteenpäin katsovan energia- ja liikennejärjestelmien muuttamisen kannalta ja mitä olisi tapahduttava, jotta voidaan lähteä etsimään aidosti kestävää ratkaisua työhön liittyviin ongelmiin, sosiaalisiin ongelmiin sekä ekologisiin ja globaaleihin ongelmiin?

Tosiasia kuitenkin on, että näitä kysymyksiä ei esitetä. Puhumme sääntelyn parantamisesta sekä energiasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta emme millään muotoa siitä, että nyt olisi aloitettava vihdoin viimein sellainen sosiaalisekologinen jälleenrakentaminen, jolla toden teolla torjutaan sosiaalista jakautumista ja ilmastokatastrofia, josta kaikki nykyään puhuvat. Näimme vasta pari päivää sitten, kuinka vaikeaa tämä on neuvoston puheenjohtajavaltiolle Saksalle, ja jäsen Harms mainitsikin jo tämän. Se, että "parempi sääntely" tarkoittaa ennen kaikkea markkinoiden avaamisen jatkamista, kävi kiistattomasti ilmi puheenjohtaja Barroson viime viikon puheista, samoin kuin se kävi ilmi uudistettua kasvun ja työllisyyden strategiaa koskevasta komission tiedonannosta. Väitetään, että markkinoiden avaaminen hyödyttää sekä yrityksiä että kuluttajia, mutta se, että markkinoita avataan lisää, kiristää kilpailua, mikä näin ollen hyödyttää aina vahvoja ja heikot on tuomittu häviämään. Markkinoiden avaaminen ei sovi yhteen sellaisen rakenteellisen muutoksen kanssa, jota me haluamme ja josta me jatkuvasti puhumme, vaikka minun onkin sanottava, että kyse on aina siitä, kuka mitäkin haluaa milläkin hetkellä.

Korkea edustaja Solana piti 1. helmikuuta puheen Euroopan puolustusviraston konferenssissa – puolustusvirasto on yksikkö, joka on perustettu ennen kuin Euroopan perustuslakisopimus on edes tullut voimaan – vaatien aseteollisuuden osalta suunnittelua ja harkittua, kysyntälähtöistä politiikkaa. Mielestäni tämä ei sovi millään tavalla yhteen huippukokouksen tarkoituksen kanssa, koska kokouksessa olisi esitettävä kysymys siitä, mitä voidaan tehdä työpaikkojen luomiseksi kestävältä pohjalta ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi kestävältä pohjalta ja yhtä korkealaatuisten elin- ja työolojen takaamiseksi Euroopan unionin kaikille kansalaisille samalla tavalla kestävältä pohjalta.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, politiikassa ei ole useinkaan tärkeää se, mitä sanotaan julkisesti, vaan se, mitä tapahtuu salaa kulissien takana, ja tämä pätee myös tähän tulevaan EU:n huippukokoukseen. Saksan Eurooppa-ministeri, Günter Gloser puhukoon kestävyydestä ja energiapolitiikasta, mutta minun on sanottava, etten käsitä, kuinka hän pystyy ilmeenkään värähtämättä puhumaan Lissabonin strategiasta, vaikka se on jo epäonnistunut.

Se, minkä hän tietenkin jättää sanomatta, on, että tässä huippukokouksessa keskustellaan Euroopan perustuslakisopimuksesta. Liittokansleri Merkel on tehnyt selväksi, että hän edistää asiaa määrätietoisesti, ja itse asiassa juuri tällä viikolla Berliinissä käydään salaisia keskusteluja perustuslakisopimuksesta.

Kyseessä on jälleen kerran suuri huijausyritys. Pyrkimyksenä on kursia kokoon minisopimus, häivyttää "P"-sana ja siten evätä Euroopan kansoilta mahdollisuus äänestää heidän omasta tulevaisuudestaan. Kyse on siitä, että teillä kaikilla on ikään kuin korkeampi kutsumus ja te tiedätte, mikä on parhaaksi Euroopan tavalliselle rahvaalle.

Saatatte ajatella, että olen keksinyt kaiken omasta päästäni, mutta vasta viime viikolla komission puheenjohtaja Barroso totesi seuraavaa: "pääministerinä kannatin kansanäänestystä [perustuslakisopimuksesta]". Sen jälkeen hän on tullut Brysseliin ja hänen juomiaan on selvästikin terästetty, koska nyt hän sanoo seuraavaa: "Jos Euroopan yhteisön perustamisesta tai euron täytäntöönpanosta olisi pidetty kansanäänestys, luuletteko, että ne olisivat toteutuneet?" Mielestäni me tiedämme vastauksen, se on "ei". Uskaltaessaan edes sanoa tällaista puheenjohtaja Barroso antaa ilmi Eurooppa-hankkeen. Hän osoittaa ylenkatsovansa täysin Ranskan ja Alankomaiden kansoja, jotka äänestivät sopimusta vastaan, mutta vielä vakavampaa on, että hän osoittaa täydellistä ylenkatsetta demokraattista prosessia itseään kohtaan. Jos viette herkeämättä eteenpäin tätä perustuslakisopimusta, jos epäätte jatkuvasti Euroopan kansoilta sananvallan heidän tulevaisuuttaan koskevassa asiassa, luotte hyvin vakavia ongelmia lapsillemme.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ehkäpä voisin Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen esittää muutamia perustavaa laatua olevia huomioita vapauttamisesta ja energiapolitiikasta.

Mielestäni näyttää siltä, että Maastrichtin kriteerien täyttämiseksi ja Lissabonin strategian vaatimusten saavuttamiseksi valtio haaskaa arvo-omaisuutensa ja kansalaisten on vedettävä vyötä yhä tiukemmalle. Valtion palveluksessa olevia henkilöitä siirretään varhaiseläkkeelle aivan liian usein ja he joutuvat työttömiksi pelkonaan se, että he menettävät sosiaaliturvansa. Lupauksia on esitetty siitä, että rahalle saa enemmän vastinetta, kaikki tehostuu ja muuttuu joustavammaksi, mutta tällaisella vapauttamisella lupauksia ei voida mitenkään pitää. Tällä hetkellä pelin henki on se, että julkiset infrastruktuurit joutuvat sietämään pitkiä arvonalennuskausia ja alhaisia tuloja.

Yksityisiä sijoittajia kiinnostavat kuitenkin pääasiassa pikavoitot, ja me kaikki olemme liiankin tietoisia seurauksista, esimerkiksi rautateiden aikataulujen pettämisestä ja liikenteestä poistetuista rataosuuksista, jotka pakottavat meidät turvautumaan jälleen autoon. Postin yksityistämisen ansiosta voimme nyt sijoittaa uusiin postilaatikoihin ja tehdä ylipitkiä pyhiinvaellusmatkoja postitoimistoihin, joissa kohtaamme koko joukon kelvottomia työkäytäntöjä, jotka kuuluvat kivikauteen. Osakekeinottelu nostaa sähkön hintaa, ja voi hyvin käydä niin, että meillä ei jossakin vaiheessa ole enää varaa omaan veteemme, kun siitä tarjotaan ulkomailla parempi hinta, mutta vielä vaarallisempi on näkemys siitä, että ulkomaalaiset työntekijät ja turvapaikanhakijat ovat vastaus alhaiseen syntyvyyteen ja keino turvata sosiaaliturvamme. Toimiminen tällä tavoin tarkoittaa tulilangan sytyttämistä ruutivarastossa, ja ensimmäiset räjähdykset ovat koko ajan todennäköisempiä.

Meidän on siis ajateltava asiaa uudelleen. Meidän on harjoitettava asianmukaista perhe- ja syntyvyyspolitiikkaa, investoitava enemmän koulutukseen ja käytettävä järkevässä määrin protektionismia elinkeinoalojemme ja oman maataloustuotantomme auttamiseksi ja kansalaistemme suojelemiseksi niiltä tuotannon siirtämisiltä, joihin EU meitä kannustaa. Mielestäni ei voi myöskään olla ekoenergian tarkoitus, että sen tuottamiseen käytetään ydinenergiaa, tai että biopolttoaineet johtavat elintarvikepulaan, kuten Meksikossa on tapahtunut. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan aktiivista panostamista uusiin teknologioihin tai aidosti ympäristöystävällisempien, muuntyyppisten energiatuotantotapojen käyttöön suunnattuun tutkimukseen.

  Jana Bobošíková, (NI) – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni sen kauppasodan, joka on käynnissä "maapallon lämpenemisen" varjolla, todelliset kustannukset paljastuvat kohta. Neuvosto on selvästi valmis omaksumaan muodikkaan ja muka tieteellisen väitteen siitä, että pelastamme maapallon vain, jos vähennämme merkittävästi hiilidioksidipäästöjä.

Jos annamme muiden uskotella meille, että voimme vaikuttaa maapallomme luonnollisiin ilmastokiertoihin uhraamalla Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn, emme toimi oikein maapallon kannalta. Me yksinkertaisesti vain edistämme niiden sijoittajien ja maiden taloudellisia etuja, jotka eivät välitä oksideista ja pöytäkirjoista. Näiden maiden hiilidioksidituotanto vain tulee sen pilaantumisen tilalle, jonka vältämme uhraustemme avulla, eikä sekään edes riittäisi. Olen tämän vuoksi erittäin pettynyt siihen, että lähtökohtana neuvoston energianeuvotteluissa on ilmastonmuutoksen torjunta.

Mielestäni sekä kansalaisiamme että yrityksiämme kiinnostaa tätä enemmän energian hinta ja erityisesti sen luotettava, keskeytyksetön toimittaminen. Tämän vuoksi haluan, että erityistä huomiota kiinnitetään energiamarkkinoiden vapauttamiseen massiivisten hinnankorotusten estämiseksi. Puheenjohtajavaltion on tehtävä kunnon ehdotus siitä, kuinka Venäjältä taataan keskeytyksettömät toimitukset kaikkialle EU:hun eikä pelkästään Saksaan. Lisäksi meidän on investoitava uusien energialähteiden ja erityisesti ydinenergian kehittämiseen. Jos emme toimi näin, energian korkea hinta aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa Euroopan yritysten kilpailukyvylle.

Kuinka työttömät voivat maksaa sähköstä tähtitieteellisiä hintoja? Voisin lähettää työttömät neuvoston päämajaan Brysseliin, mutta siitä olisi tuskin hyötyä. Kiitän teitä.

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi käsitellä lyhyesti saavutuksiamme. Haluan muistuttaa teitä siitä, että noin kaksi ja puoli vuotta sitten komissio käynnisti uuden aloitteen tultuaan Kokin raportin myötä siihen tulokseen, että Lissabonin strategia on nostettava takaisin jaloilleen. Haluamme, että tämä strategia, joka oli vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla lähinnä pelkkä poliittinen tavoite ilman minkäänlaisia toteutumismahdollisuuksia, pääsee edes vuosikymmenen toisella puoliskolla lähemmäksi sille asetettua tavoitetta. Väitän, että näin on tapahtunut. "Lissabonin strategia" ei toki vielä kuulosta samalta kuin "Kioton sopimus", mutta jokaisessa jäsenvaltiossa laaditaan tällä hetkellä omia kansallisia suunnitelmia. Olemme luoneet Euroopan parlamentissamme rakenteen, jolla voimme käsitellä Lissabonin strategiaa ja pyrkiä edistämään sitä. Myös komissio on asettanut sitä varten uusia painopisteitä. Olemme pitäneet parlamentissamme parlamenttien välisiä konferensseja, joihin on osallistunut koko ajan yhä enemmän edustajia parlamenteista. Kaikki tämä osoittaa, että menemme oikeaan suuntaan ja että strategian elvyttämispyrkimys on ollut onnistunut.

Toiseksi olemme onnistuneet tekemään selväksi, että vaikka Lissabonin strategiassa voikin olla kolme pilaria, meidän kykymme harjoittaa järkevää ympäristö- ja sosiaalipolitiikkaa riippuu kasvusta ja työpaikkojen syntymisestä. Lisäksi meidän on tehtävä selväksi, että Lissabonin strategia on myös Euroopan vastaus globalisaatioon.

Päätöslauselmassa – jonka aihe tietenkin poikkeaa aiempien vuosien aiheista – teemme selväksi, että sisämarkkinoilla on havaittavissa puutteita, jotka on korjattava. Näitä puutteita on monia, mutta haluan ottaa esiin vain kaksi. Yhtäältä Euroopan patenttilainsäädännön kehittäminen ei ole vieläkään edennyt, ja tällä alalla odotamme komission tekevän sellaisia aloitteita, joita se on jo tehnyt sisämarkkinoiden tavaraliikenteen vapauttamisen alalla, mikä on yhtä elintärkeä asia.

Huippukokouksessa samoin kuin komission toimissa – ja parlamentin toimissa – energiapolitiikka on kuitenkin ensisijainen aihe. Haluan muistuttaa teitä siitä, mitä tapahtui viime vuonna, kun valtioiden tai hallitusten päämiehet eivät tahtoneet vakuuttua siitä, että energiapolitiikka vaatii todella Euroopan tasoisia toimia ja että asiassa tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa, sillä tuolloin oli vielä vallalla käsitys siitä, että nämä asiat voidaan ratkaista kansallisesti. Tämä asia on muuttunut. Jos tällä kertaa huippukokouksessa keskustellaan energiapolitiikasta, kaikki lähtevät siitä oletuksesta, että tämä tehtävä kuuluu Euroopalle.

Tässä päätöslauselmassa toteamme, että tietenkin uusiutuvia energialähteitä on edistettävä mahdollisimman paljon, mutta korostamme myös sitä, että ydinvoimalla on jatkuvasti tärkeä sija. Ydinvoima on tulevaisuudessa välttämätöntä hiilidioksidipäästöihin liittyvän ongelman vuoksi. Tässäkin päätöslauselmassa tätä ongelmaa on käsitelty kokonaisuutena, ja tietenkin sitä on arvioitu perusteellisemmin myös ilmastonmuutosta käsittelevässä rinnakkaisessa päätöslauselmassa. Olemme asettaneet itsellemme hyvin kunnianhimoiset tavoitteet energiatehokkuuden osalta, ja olen todella sitä mieltä – kuten tilastoista on jo nähtävissä – että se, että Euroopan osuus on 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja vain 15 prosenttia päästöistä, on osoitus siitä, että Eurooppa on tiennäyttäjä energiatehokkuudessa, mutta voimme saavuttaa paljon enemmän ja toimia esikuvana maailmalle.

Lisäksi meidän on tehtävä täyttä totta energian sisämarkkinoista, mihin on myös viitattu. Tiedämme, että oligopoli- ja monopolirakenteita on edelleen olemassa, ja vain yhdessä osassa Euroopan unionia voidaan puhua todellisista sisämarkkinoista, kun taas suuressa osassa EU:ta ilmenee todellisia puutteita.

Lisäksi haluan tarkastella "sääntelyn parantamista". Myös tässä asiassa on saavutettu paljon. Palautan mieliin joulukuussa 2003 tehdyn toimielinten sopimuksen, joka oli varmasti läpimurto, mutta kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Komissio ei ole vieläkään täyttänyt parlamentin pyyntöä – joka on esitetty yli puolessa tusinassa päätöslauselmassa – lainsäädäntövaikutusten riippumattomasta arvioinnista, vaikka tämä arviointi on meille erittäin tärkeä asia. Jos komissio ei ryhdy pian toimiin, meidän on keksittävä muita tapoja ja keinoja, joilla voimme hoitaa asian itse.

Nähdäkseni tällä hetkellä todella tärkeää on sellaisen asianmukaisen esikuva-analyysin tekeminen, jonka avulla meidän on mahdollista arvioida jäsenvaltioiden selvityksiä ja kertoa, mitä pidämme tarpeellisena, jotta tämän esikuva-analyysin avulla Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan vielä paremmin kuin aiempina vuosina.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jo varsin monta kertaa on viitattu perustuslakisopimukseen, jonka nojalla Eurooppa saa enemmän energiapoliittista toimivaltaa. Koska meillä ei kuitenkaan vielä ole perustuslakisopimusta, meidän on pyrittävä etsimään toinen tapa hankkia tämä suurempi energiapoliittinen toimivalta erityisesti – kuten ministeri Gloser mainitsi – ulkopolitiikan alalla.

Kuinka voidaan olettaa, että meillä olisi asianmukainen, tasavertainen suhde Venäjään, jos Euroopan unioni ei pysty puhumaan näissä asioissa varmalla ja yksimielisellä äänellä? Venäjä neuvottelisi mieluummin yksittäisten maiden kanssa ja panisi ne kilpailemaan toisiaan vastaan, mutta vaatimuksenamme on – erityisesti tässä huippukokouksessa – että teemme selväksi, että suhteessa Venäjään on vain yksi Euroopan ääni, ja jos Venäjä valittaa, ettei sillä ole täysin vapaata pääsyä markkinoille, mitä meidän Euroopan unionissa on tällöin tehtävä? Tämän vuoksi tasavertaisella suhteella Venäjään on niin suuri merkitys.

Toiseksi meidän on oltava monipuolisempia. Meidän on löydettävä muitakin lähteitä, mutta mistä? Tarkoitan tällä erityisesti Kaukasusta ja Keski-Aasiaa. Kun vertaamme, kuinka Amerikan yhdysvallat – huolimatta sitoutumisestaan vapaisiin markkinoihin – on onnistunut rakennuttamaan öljyputken Bakusta Tbilisin kautta Ceyhaniin Turkkiin siten, että yksityisiä sijoittajia on kannustettu tukemaan tätä hanketta, jota pidetään tärkeänä poliittisena hankkeena, siihen, kuinka huonosti ja vaivoin Euroopan unioni pystyy tällaisia asioita toteuttamaan – esimerkiksi voidaan ottaa Nabuccon putki kaasun toimittamiseksi Eurooppaan – on selvää, että meidän on vaadittava, että Euroopan unionimme puolustaa itseään ja puhuu yhdellä äänellä. Jäsen Goebbels mainitsikin äsken monet näistä seikoista, ja siksi toivon todella, että nämä asiat todetaan selvästi huippukokouksessa.

Jos olemme sitä mieltä, että meidän on oltava monipuolisempia ja että tarvitsemme uusia ja täydentäviä putkistoja, meidän on todettava tämä kuuluvasti ja selvästi. Näin myös Venäjä tulee mukaan ja yrittää päästä osalliseksi tai liikesuhteisiin kanssamme. Jos meillä ei ole kansainvälisillä markkinoilla yksiselitteisen eurooppalaista profiilia, emme pysty tekemään niitä asioita, jotka meidän on tehtävä oman kansamme hyväksi, eli emme pysty takaamaan Euroopan energiahuollon varmuutta.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huomenna parlamenttimme hyväksyy päätöslauselman, jossa esitämme neuvostolle useita pyyntöjä. Esittelijänä haluan tässä yhteydessä kiittää yhteisesittelijääni, jäsen Hughesia Euroopan parlamentin sosialidemokraattisesta ryhmästä yhteistyöstä, joka on ollut poikkeuksetta rakentavaa, hyvää ja tasapuolista. Hän esittelee teille pian ne päätöslauselman osat, jotka liittyvät työllisyyteen ja sääntelyn parantamista koskeviin tavoitteisiin, joten aion itse keskittyä siihen, mitä parlamenttimme odottaa neuvostolta energiapolitiikan alalla.

Tärkein asia, jota parlamentti odottaa neuvostolta, on kaikille päivänselvä: haluamme Euroopalle vahvan, yhtenäisen energiapolitiikan. Valtioiden tai hallitusten päämiesten kiireellisin tehtävä on todellisten tulosten saavuttaminen kevään huippukokouksessa, koska tällä punnitaan kokouksen onnistuminen tai epäonnistuminen.

Toimivat energian yhtenäismarkkinat eivät ole itsetarkoitus. Ensinnäkin energian yhtenäismarkkinat ovat yksi Euroopan suurista hankkeista. Haluamme Euroopan unionin, joka tuottaa tuloksia. Jos voimme kertoa kansalaisille, että EU-politiikan ansiosta heidän jatkuvasti kasvavat kaasu- ja sähkölaskunsa on voitu palauttaa siedettävälle tasolle, se on hyvä asia Euroopalle. Euroopan energiamarkkinoita koskevista tuoreimmista tutkimuksista on jälleen ilmennyt se seikka, että olemme varsin kaukana toimivista energian sisämarkkinoista, kuten jäsen Lehne jo totesi. Kun sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttamiseksi tehdyistä ensimmäisistä toimenpiteistä on kulunut lähes vuosikymmen, tällainen tulos on vähintäänkin pettymys. Energian yhtenäismarkkinoita tarvitsemme ennen kaikkea kansalaisten edun vuoksi.

Toinen syy toimivien energian yhtenäismarkkinoiden tärkeyteen on yritystemme kilpailukyky etenkin tuotannon alalla. Minkään yrityksen ei pidä maksaa käyttämästään energiamäärästä enempää kuin on oikein ja sopivaa. Olemme tämän velkaa yrityksillemme ja niissä työskenteleville ihmisille. Tämä on keino lisätä kilpailukykyämme unionimme sisä- ja ulkopuolella, mikä on yksi Lissabonin strategian tavoitteista, joten toinen syy siihen, että tarvitsemme energian yhtenäismarkkinoita, on se, että Euroopan kilpailukyky edellyttää niitä.

Kolmas syy on se, että markkinoilla, joilla hintasignaalit ovat toimivia, energiaa käytetään tehokkaasti, vaihtoehtoja kehitetään ja säästöjä syntyy. On totta, että joskus tarvitaan poliittisia toimia uusien polkujen avaamiseksi, ja juuri näin toimimme tässä mietinnössä, jotta voimme – tai ainakin niin toivomme – saavuttaa ilmastonsuojelua koskevat tavoitteet EU:n energiapolitiikan avulla. Parlamentissa vallitsee tästä yksimielisyys. Kolmanneksi tarvitsemme yhteistä energiapolitiikkaa sellaisen Euroopan tähden, joka tiedostaa maailmanlaajuisen vastuunsa.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti aikoo huomenna hyväksyä päätöslauselman, ja aion nyt lukea teille valikoidusti kaikkein tärkeimpiä kohtia yksi kerrallaan. Ensinnäkin sähkön ja kaasun jakeluverkostoja on johdettava ja hallinnoitava siten, että ne ovat taloudellisesti riippumattomia energiantuotantoprosesseista sähkö- ja kaasumarkkinoiden pitkäaikaisista häiriöistä eroon pääsemiseksi.

Toiseksi sen tähden, että uusiutuvan energian avulla voidaan auttaa parantamaan energiahuollon varmuutta, vaadimme, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä 50 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Euroopan parlamentti on sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin energiatutkimuksen kaikilla aloilla, olivatpa kyseessä sitten perinteiset, uusiutuvat tai ydinenergian alat. Tältä osin Eurooppa on edelläkävijä monilla aloilla, ja tätä roolia on vahvistettava ja kehitettävä, jos haluamme saavuttaa osaamiseen perustuvan talousjärjestyksen. Parlamentti kannattaa komission ehdotuksia, jotka koskevat energiatehokkuutta ja tavoitetta 20 prosentin suuruisesta säästöstä vuoteen 2020 mennessä.

Haluamme aikataulun, jonka mukaisesti hiilidioksidipäästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja olemme myös sitoutuneet uudistamaan päästökauppajärjestelmää ja vaadimme lisäksi enemmän jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta energiakriisin iskiessä.

Jäsenet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen kaikkien puoluerajojen yli yhteisen energiaulkopolitiikan tarpeellisuudesta, koska energia-asiat on otettava pysyvästi osaksi Euroopan unionin ulkosuhteita. Minua ilahdutti kuulla neuvoston puheenjohtajan toteavan, että tässä asiassa Euroopan on puhuttava yhdellä äänellä. Juuri näin mekin näemme asian.

Kuten puheenjohtaja Barroso tänä aamuna totesi, se, olemmeko kansalaisten silmissä uskottavia, riippuu Euroopan yksituumaisuudesta, ja tästä olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Komission, neuvoston ja parlamenttimme jäsenten on oltava kaikkien yhtä lailla näiden EU:n haasteiden tasalla. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme kantaa vastuumme suhteessa Euroopan kansalaisiin, tarjota heille tuloksia tai, kuten parlamentin puhemies totesi tänä aamuna, onnistua maanosamme parhaaksi ja palvella Euroopan unionin kansaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että meidän olisi käytävä tätä keskustelua pikemminkin Brysselissä kuin Strasbourgissa.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksen esityslista on tällä hetkellä ehdottomasti kaikkein tärkein asia koko Euroopan unionissa ja kaikissa jäsenvaltioissa. Lissabonin strategiaan ja myös energia- ja ilmastonmuutospolitiikkaan liittyvät ehdotetut toimet ovat kunnianhimoisia, mutta niiden käytännön toteuttaminen edellyttää todellisuudentajua. Tiedämme suurimmaksi osaksi sen, mitä ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä, mutta se, että suoritettavat uudistukset ovat sidoksissa toinen toisiinsa taloudellisessa, sosiaalisessa ja ekologisessa mielessä, tekee tehtävien toteuttamisesta huomattavan paljon mutkikkaampaa. Tilannetta mutkistaa entisestään jäsenvaltioiden riippuvuus toinen toisistaan uudistusten tahdin ja laadun ylläpitämisen alalla. Koimme tämän palveludirektiivistä äskettäin käytyjen vaikeiden neuvottelujen aikana. Tämän direktiivin oli tarkoitus olla yksi Lissabonin strategian kulmakivistä. Esityslistalla on tällä hetkellä uusia testejä, joilla mitataan jäsenvaltioiden valmiutta säilyttää tahti niiden uudistusten tekemisessä, joista yksi koskee Euroopan energiamarkkinoiden vapauttamista. Vapautetut Euroopan energiamarkkinat ovat markkinoiden yleisen kilpailukyvyn, energiariippumattomuuden, pitkän aikavälin vakauden ja uusien jäsenvaltioiden yhteisille sähkö- ja kaasumarkkinoille integroinnin ehdoton edellytys. Yksi Eurooppa-neuvoston huippukokouksen keskeisistä tehtävistä on yhteisymmärrykseen perustuvan lähestymistavan omaksuminen siinä, miten jäsenvaltiot ymmärtävät yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan. Energiapolitiikka on otettava mahdollisimman pian osaksi Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa. Jäsenvaltioiden on pystyttävä sopimaan yhteisestä strategiasta toimitusten ja kauttakulkureittien alalla. Emme saa myöskään lykätä pysyvän vuoropuhelun aloittamista energiaa kuluttavien valtioiden ja energiaa toimittavien valtioiden välillä kansainvälisen epätasapainon lisääntymisen ja epävakauden kehittymisen estämiseksi. Suhteessa Euroopan tärkeimpään kaasun toimittajaan – Venäjään – meidän on varmistettava, että maa ratifioi kauttakulkupöytäkirjan ja energiaperuskirjan. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden näkemykset eivät saa tässä asiassa poiketa toisistaan. Toivon, että tämä Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksessa käsiteltävä tärkeä kysymys auttaa meitä lisäämään yhteisymmärrystämme keskinäisestä riippuvuudesta, joka koskee sekä tehtäviä että saavutuksia kussakin jäsenvaltiossa erikseen ja koko Euroopan unionissa. Kiitän teitä.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmälle on hyvin selvää, kuten kollegani jäsen Harms tähdensi, että maaliskuun Eurooppa-neuvostossa käsitellään pääasiassa energia-asioita ja että meillä on niihin liittyviä vaatimuksia. Haluan omasta puolestani ottaa esiin erään toisen seikan, joka koskee työmarkkinoiden kehittymistä ja verotusta Euroopassa.

Haluan esittää kaksi esimerkkiä. Belgiassa Volkswagen-Forest -tehtaalta ei katoa 4 000:ta työpaikkaa vaan 3 000 työpaikkaa, ja työntekijät tekevät saman palkan eteen 35-tuntisen viikon sijasta 38-tuntista työviikkoa ja lisäksi heiltä edellytetään suurempaa joustavuutta. Ryhmän johto arvelee, että näillä ehdoilla tehtaasta tulee yksi Euroopan tehokkaimmista ja se täyttää onnistuneen Lissabonin strategian kriteerit. Toinen esimerkkini koskee Ranskan yksityisen sektorin työntekijöitä, joista puolet saa alle 1 400 euron suuruista kuukausipalkkaa, mistä Ségolène Royal meitä muistutti sunnuntaina.

Nämä ovat tosiasioita, jotka puhuvat karua kieltä Euroopan sosiaalimallista. Monien taloustieteilijöiden mielestä tämä muutos työ- ja palkkaehdoissa on rakenteellinen, sillä se liittyy teknologisiin innovaatioihin ja toimintojen lisääntyvään globalisoitumiseen. Näin ollen eurooppalaisten työntekijöiden enemmistöön kohdistuu tulevina vuosina yhä suurempia paineita. Kuinka aiomme reagoida tähän tilanteeseen?

Mielestäni Euroopan unioni voi auttaa. Se voi auttaa siten, että se lopettaa täysin käsittämättömän tilanteen, jossa hyvin toimeen tuleva henkilö voi siirtyä Monacosta Lichtensteinin kautta Belgiaan välttyäkseen verotukselta ja verotuksen progressiivisuudelta.

Lisäksi katson, että Euroopan unionin on päätettävä – kuten se päätti G8-kokouksessa ja OECD:n puitteissa – että se noudattaa tiukkaa politiikkaa eri puolilla maailmaa sijaitsevien ja finanssikapitalismin toiminnan mahdollistavien veroparatiisien poistamiseksi.

Lisäksi katson, että jos liittokansleri Merkel ja Ségolène Royal haluavat antaa jonkinlaisen käytännön sisällön sosiaaliselle pöytäkirjalle, jota he tarjoavat perustuslakisopimuksen tarkistamiseksi, Euroopan unionin on löydettävä keinot, joilla voidaan vihdoin säätää Euroopan unionissa sovellettavasta yhtiöiden vähimmäisverosta, mikä tarkoittaa sitä, että jos halutaan säilyttää yksimielisyyssääntö, yhden jäsenmaiden ryhmän on päätettävä lähteä ajamaan asiaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Tässä keskustelussa, jota käydään Eurooppa-neuvoston tulevan kevätkokouksen valmisteluista, on tarkoitus arvioida vuonna 2000 hyväksytyn niin kutsutun Lissabonin strategian toteutusta. Meidän on pidettävä tässä keskustelussa mielessä se, mitä näiden seitsemän vuoden aikana on tosiasiassa tapahtunut niille tavoitteille ja haasteille, jotka tuolloin asetettiin yhtäältä täystyöllisyyden, köyhyyden vähentämisen, infrastruktuurin, lastenhoitopalvelujen ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien osalta ja toisaalta sen suureen ääneen julistetun tavoitteen osalta, joka koskee sitä, että meistä tulee vuoteen 2010 mennessä maailman edistynein osaamistalous.

Totuus on, että vuodesta 2000 lähtien EU:ta on vaivannut hidas talouden ja työllisyyden kasvu, työntekijöiden tuottavuusparannukset ovat siirtyneet yhä suuremmassa määrin työnantajille, mihin liittyy vastaava sosiaalisen eriarvoisuuden paheneminen. Tästä seuraa se, että työttömyys on jatkuvasti korkealla tasolla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen koetellessa 72 miljoonaa ihmistä, epävarmojen työsuhteiden, joissa oikeudet heikkenevät jatkuvasti, määrä on moninkertaistunut ja uusien jäsenvaltioiden vastaanottamisessa on yhä enemmän ongelmia yhteisön talousarviosta myönnettävien määrärahojen ollessa riittämättömiä.

Tämä osoittaa sen, että sille, mistä olemme strategiaa arvostelleet, on vahvat perusteet. Lissabonin strategian toteuttaminen on ainoastaan kiihdyttänyt vapauttamisia ja yksityistämisiä hyvin erilaisilla aloilla, kuten liikenteen, energian, postilaitoksen, tietoliikenteen ja palvelujen aloilla, millä on vaarannettu olennaiset julkiset palvelut. Tähän voitaisiin tällä hetkellä lisätä työn joustavuus ja paljon rummutettu joustoturva, jotka tekevät työntekijöiden irtisanomisesta vielä helpompaa.

Tämän vuoksi kannatamme täyskäännöksen tekemistä politiikoissamme, joita ovat Lissabonin strategia, vakaus- ja kasvusopimus, talouden ja työllisyyden yleiset suuntaviivat ja yhteisön talousarvio.

Näin ollen ryhmämme tässä keskustelussa esittämässä vaihtoehtoisessa päätöslauselmassa olemme päättäneet asettaa etusijalle aitoon taloudelliseen edistykseen ja sosiaaliseen kehitykseen tähtäävän sopimuksen ja sellaisen solidaarisuuden ja kestävän kehityksen eurooppalaisen strategian, joka perustuu siihen, että kaikkein kehittyneimmät maat osoittavat enemmän solidaarisuutta ja yhteisön varat jaetaan paremmin ja niitä jaetaan enemmän. Tässä päämääränä on taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ihmisten enemmistön, muun muassa maahanmuuttajien elinolojen kohentuminen, työntekijöiden ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen erityisesti koulutuksen, terveyden, asumisen, sosiaaliturvan sekä tutkimuksen ja kehityksen aloilla.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Pierre Moscovici on kirjoittanut vastikään hyvin mielenkiintoisen kirjan, jossa hän julistaa perustuslakisopimuksen kuolleeksi. Tämä osoittaa hyvin selkeästi sen, ettei kukaan voi varkain palauttaa käsittelyyn minisopimusta nyt, kun ihmiset ovat puhuneet. Emme voi toimia yleissopimuksiin perustuvan kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Määrä ei tässä asiassa ole tärkeää vaan ainoastaan valtion suvereenisuus.

Madridin farssi oli umpikuja ja loukkaus diplomatian sääntöjä vastaan. Hyvät kollegat, haluan kertoa teille, että Euroopan parlamentin jäseniä, tässä tapauksessa muun muassa minua, ei päästetty keskustelutiloihin, vaikka kaikki vanhat virkamiehet sinne pääsivät. EU:n ratkaisuna ei voi olla Madridin tilanteen toistaminen vaan Rooman sopimuksen hengen elvyttäminen, toisin sanoen on löydettävä uudelleen suvereenien kansakuntien välisen vapaan yhteistyön henki, palautettava yhteisön etuuskohteluperiaate ja luovuttava epämääräisestä ylikansallisen valtion imperialismista, valtion, joka tukahduttaa kansojamme ja on esteenä heidän oikeuksilleen.

  Carl Lang (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan asettaessa taloudellisia tavoitteitaan se luottaa selvitykseen, jonka mukaan työttömyys on Euroopassa alentunut. Tosiasiassa tämä vähentyminen on seuraus siitä, että työikäisten henkilöiden määrä on vähentynyt väestön ikääntymisen vuoksi eikä suinkaan menestyvän talouden ansiosta. Koska Euroopan vuotuinen kasvuvauhti on vain 2,6 prosenttia verrattuna Yhdysvaltojen 3,6 prosentin ja Kiinan 10 prosentin suuruiseen kasvuvauhtiin, Brysselin Eurooppa on jatkuvasti maailman suuria talousvaltoja jäljessä.

Tämän lisäksi eräät jäsenvaltiot vääristelevät virallisia työllisyystilastoja. Jos esimerkiksi Ranskassa viralliseen työttömien määrään – vähintään 2 miljoonaa – lisätään ne jotka on siirretty eläkkeelle tai varhaiseläkkeelle, koulutuksessa olevat työttömät ja tuetuilla sopimuksilla työllistetyt, työttömyys koskee Ranskassa lähes 4,5 miljoonaa ihmistä tai 18 prosenttia työikäisestä väestöstä. Kun kasvu on heikkoa, syntyvyys on väestön uusiutumistasoa alhaisempi ja yritykset siirtävät toimintojaan, Euroopan unionissa talouden alamäki valitettavasti jatkuu.

Entä jos diagnoosi on väärä, ja 20 viime vuoden aikana harjoitetun malthusilaisen ja antisosiaalisen politiikan innoittamana määrätyt hoidot ovat olleet vahingollisia: kaupan rajamme on kaadettu, teollisuutemme on avattu Aasian talouksien harjoittamalle epäreilulle kilpailulle, byrokraattiset rajoitukset ovat moninkertaistuneet, yli miljoona maahanmuuttajaa saapuu vuosittain yhteisön ulkopuolelta laillisesti, julkisia palvelujamme on purettu, meitä yliverotetaan ja WTO:n tiukkaan syleilyyn joutunut maanviljelymme on muutettu kesannointipakoksi.

Talouksiemme menestyksen palauttamiseksi ja antaaksemme jälkipolvillemme taloudellisen ja sosiaalisen turvan, johon heillä on oikeus, meidän on rakennettava sellainen erilainen Eurooppa ja erilainen kaupan malli, jotka perustuvat siihen, että turvaamme rajamme yritystemme suojelemiseksi sosiaaliselta polkumyynniltä, panemme täytäntöön yhteisön etuuskohteluperiaatteen ja kunnioitamme niitä arvoja, jotka ovat tehneet sivilisaatiostamme niin suuren ja jotka ovat isänmaa, vapaus, työ, perhe ja turvallisuus kaikissa muodoissaan, taloudellinen ja sosiaalinen turva mukaan luettuina.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Kaksi päivää ennen kuin Euroopan komissio esitti tammikuussa 2007 virallisesti strategisen energiakatsauksensa ja muita energia-alaa koskevia selvityksiä, Eurobarometri oli julkistanut energia-alaa koskevan tutkimuksensa tulokset. Tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että Euroopan unionin kansalaiset eivät pidä energiakysymyksiä painopisteenä, olipa kyseessä sitten ilmastonmuutos tai tuleva energiapula.

Energia-asiat olivat 12. sijalla niiden kysymysten luettelossa, joita pidettiin kaikkein vakavimpina kysymyksinä, joita EU:n olisi nyt käsiteltävä. Energia-asiat jäivät kauaksi työttömyyden, rikollisuuden, terveydenhuollon tai taloudellisen tilanteen taakse. On hämmentävää, että Euroopan kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että energiaongelmien perimmäiset syyt löytyvät mantereilta ja maista, jotka sijaitsevat muualla kuin Euroopan unionin alueella.

Lähes neljännes Euroopan kansalaisista on myöntänyt, että he eivät tee mitään energiankulutuksensa vähentämiseksi. Kansalaisilla on vain epämääräinen käsitys siitä, että pitkällä aikavälillä energianhintojen nousu jatkuu. Olemme uuden teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Sen myötä meidän on käsiteltävä energiaan liittyviä kysymyksiä ja ilmastonmuutosta, jotka asettavat meille käytännön tavoitteita, jotka ovat samanaikaisesti luonteeltaan mitä suurimmassa määrin poliittisia. Jos haluamme onnistua ponnisteluissamme, meidän on varmistettava, että saamme EU:n kansalaisilta mahdollisimman laajan tuen näiden tavoitteiden toteuttamiseksi, ja jäsenvaltioiden hallitusten on lakattava kiertelemästä ja kaartelemasta ja ryhdyttävä sen sijaan ratkomaan jäljellä olevia ongelmia.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kokous Berliinissä on erinomainen tilaisuus lähettää viesti siitä, mitä olemme yhdessä saavuttaneet ja mitä meidän on yhdessä lähivuosina saavutettava tässä ensimmäisessä vaiheessa ennen vuotta 2009. On mielestäni tärkeää, että teemme Berliinin julistuksessa selväksi, että edessämme olevat ongelmat ja haasteet johtuvat onnistumisestamme eivätkä epäonnistumisestamme.

EU:n jäseniksi pyrkii uusia maita juuri tämän onnistumisen vuoksi, koska näissä maissa on nähty, että Euroopan unioni voi edistää rauhaa, oikeusvaltiota ja vakautta. Käymme keskustelua globalisaatiosta, missä Euroopan talous on johtava kansainvälinen toimija ja tarjoaa meille mahdollisuuksia selviytyä globalisaatiosta ja vaikuttaa siihen. Oma kysymyksensä on Balkanin alueen turvallisuus ja vakaus. Vaikka Euroopan unioni ei kyennyt tekemään kovinkaan paljon tällä alueella 1990-luvulla, tällä hetkellä se voi tehdä, ja tämän vuoksi meillä on vastuumme. Jos olisimme epäonnistuneet, jos emme olisi kyenneet kehittämään Euroopan unionia, kukaan ei olisi pyytänyt meitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, mutta nyt pystymme siihen ja niinpä meillä on vastuu.

Tämä pätee myös ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun, koska olemme talouden ja myös ympäristön näkökulmasta johtavia kansainvälisiä toimijoita. Voimme osallistua kasvihuonevaikutuksen vähentämisestä käytävään keskusteluun paremmin kuin kukaan muu, ja siksi meidän on niin toimittava, mutta meidän on tehtävä se viisaasti turvaamalla mahdollisuudet kasvuun, investointeihin ja huipputeknologiaan, koska muutoin emme pysty tarvittaessa vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Tällä haasteella on kaksi puolta. Meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä, mutta samalla meidän on varmistettava vakaa ja menestyvä talous, jonka avulla pystymme vastaamaan tuleviin haasteisiin.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheaikani on lyhyt, joten sekä yhteisesittelijänä että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenenä haluan tehdä jotakin sellaista, mitä emme riittävän usein tee, eli keskittyä joihinkin Lissabonin strategian sosiaalisiin, sosiaalista koheesiota ja työllisyyttä koskeviin seikkoihin.

Päätöslauselmassamme korostetaan otsikon "Työpaikkojen ja mahdollisuuksien luominen" alla sitä, että tarvitaan tasapainoista lähestymistapaa joustoturvaan. Kannatamme lisää joustavuutta yrityksille mutta myös riittävää turvaa työntekijöille. Liian monet miljoonat kansalaisemme näkevät joustoturvan uhkana. Meidän on tehtävä siitä mahdollisuus.

Kehotamme jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, toimimaan näin ja tekemään paljon enemmän työpaikkojen luomiseksi sekä nuorten, naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi. Pyydämme jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti, että jokaiselle koulunsa päättävälle nuorelle tarjotaan työpaikka, koulutusta tai muita työllistymistoimia kuuden kuukauden kuluessa. Lisäksi pyydämme jäsenvaltioita tarjoamaan laajemmat koulutusmahdollisuudet työttömille, erityisesti kaikkein vähiten koulutetuille työttömille, lisäämään investointeja kattaviin ja kohtuuhintaisiin lastenhoitoverkostoihin ja keventämään edelleen työn verorasitusta, torjumaan sosiaalista syrjäytymistä ja syrjimistä sekä investoimaan enemmän koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen unionin taitopohjan vahvistamiseksi. Lisäksi pyydämme jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että koulutusjärjestelmä ja uusien työmarkkinoiden tarpeet kohtaavat paremmin yrittäjyyskoulutuksen sisällyttämisellä opetusohjelmiin. Lopuksi pyydämme jäsenvaltioita mahdollistamaan sen, että ikääntyneet työntekijät voivat halutessaan pysyä työelämässä, ja muuttamaan verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä siten, että ne kannustavat jatkamaan pidempään aktiivisessa työelämässä. Nämä ajatukset ovat yhtä vanhoja kuin Lissabonin strategia itse. Tarvitaan vain sitä, että jäsenvaltiot toimivat niiden mukaisesti.

Lopuksi korostaisin myös sitä, että neuvoston ja komission on kummankin murrettava nykyinen työllisyys- ja sosiaalipoliittinen umpikuja. Lissabonin strategian nykyinen poliittinen sekoitus on vakavasti epätasapainoinen. Jos haluamme jälleen löytää yhteyden kansalaisiimme, meidän on palautettava tämä tasapaino sosiaali- ja työllisyyspolitiikan avulla.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Taloustieteilijät ovat jo jonkin aikaa sitten todenneet, että Euroopan kehittämisellä on myönteinen vaikutus kansallisiin talouksiin ja erityisesti suurten maiden talouksiin. Tämä myönteinen vaikutus johtuu enimmäkseen kaupasta, keskinäisestä kaupasta. Valitettavasti minusta näyttää siltä, että tällä hetkellä on käynnissä keskittymisprosessi, ja päätökset, jotka liittyvät joko energiapolitiikkaan tai Lissabonin strategiaan, tukevat tätä keskittymisprosessia. Tämä voisi johtaa siihen, että keskinäiselle kaupalle ei jää sijaa, koska syntyy useita globaaleja kaupan keskuksia.

Mielestäni yksi tärkeimmistä ja olennaisimmista asioista pyrittäessä pitämään Euroopan talouden moottori käynnissä ja pyrittäessä toteuttamaan politiikkoja, joilla lisätään maidemme tehokkuutta ja kilpailukykyä maailmassa, on ennen kaikkea tarve edistää kaikkien EU:n jäsenmaiden yhdenmukaista kehittymistä käyttämällä apuna eri maissa sijaitsevien tieteellisten tutkimuskeskusten ja energiakeskusten kehittämistä. Sen jälkeen, kun kansalliset taloudet on synkronoitu, talouden moottorimme ei yski.

  Konrad Szymański (UEN), – (PL) Arvoisa puhemies, poliittiset erot jäsenvaltioiden taloudellisten strategioiden välillä ovat haitanneet Lissabonin strategian toteuttamista. Tällä on kerrannaisvaikutuksia unioniin. Jos haluamme, että strategialla saavutetaan sille asetetut tavoitteet, meidän on määritettävä uusi poliittinen tasapaino.

Puolan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Baltian maiden kaltaisten maiden, jotka eivät halua kallista ja monimutkaista sääntelyä, on voitava säilyttää tietty kyky hallita lainsäädäntöprosessia. Tätä ei taata perustuslakisopimuksella, minkä vuoksi esitän henkilökohtaisen vetoomuksen puheenjohtajavaltio Saksalle, jotta se ei omaksuisi parlamentissamme kovin trendikästä uskomusta siitä, että "perustuslakisopimus tai henki". Tämä uskomus on Euroopan unionille hyvin vahingollinen erityisesti sääntely- ja talouspolitiikan osalta.

Tämä pätee myös laadultaan parempaan eurooppalaiseen sääntelyyn. Jos haluamme saavuttaa tavoitteen paremmasta sääntelystä, emme saa vältellä vallanjakoa tai Euroopan unionin poliittista tasapainoa koskevia kysymyksiä. Perussopimusten uudistamiseen on sovellettava aidosti käytännönläheistä arviointia niiden kustannusten osalta, jotka aiheutuvat lainsäädännöstä, joka perustuu neuvoston uuteen tehtävänkuvaan. Perustuslakisopimuksessa ei edistetä näitä päämääriä.

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategian mukaisesti meidän on rakennettava kaikkialle Euroopan unioniin hyvinvointivaltio, jonka on oltava esikuvana globaalistuneelle maailmallemme. Meidän on hyödynnettävä sosiaalista Eurooppaa, jotta voimme tehdä Euroopasta kansalaisten mielissä houkuttelevan, koska elämän täällä olisi oltava parempaa kuin muualla maailmassa. Hyvää elintasoa ei saavuteta ainoastaan taloudellisen kasvun vaan myös korkean koulutustason, elinikäisen oppimisen ja kulttuurihyödykkeiden kulutuksen ja niin edelleen avulla.

Toisaalta meidän on torjuttava maailmanlaajuista lämpenemistä vahingoittamatta kehitystä kehitysmaissa. Voimme toteuttaa tämän omassa maanosassamme edistämällä tutkimusta. Kehitysmaissa tämä voidaan toteuttaa lisäämällä koulutusta ja kehitysapua siten, että se yhdistetään aina koulutusstandardien parantamiseen. Mielestäni parempi globaalistunut maailma rakennetaan ennen kaikkea yhdistelemällä sopivasti kehitysapua ja korkeampia koulutusstandardeja.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, energia tarkoittaa kolmea asiaa: ydinvoimaa, öljyä ja kaasua. Ydinvoima ei ole mahdollinen kaikissa Euroopan maissa, ja lisäksi se tarkoittaa "vaarallista elämistä" (vivere pericolosamente).

Amerikan yhdysvallat valvoo öljyä: yhdellä tapaa Irakissa, toisella tapaa Saudi-Arabiassa, yhdellä tapaa Libyassa ja toisella tapaa Venezuelassa. Mikä näistä maista, joilla on öljyä, sijaitsee lähellä Eurooppaa? Ei yksikään. Yhdysvallat hallitsee peliä. Mitä jää jäljelle? Kaasu.

Meillä päin maailmaa pääasiassa Venäjällä on kaasua. Mitkä ovat suhteemme Venäjään? Suhteemme Venäjään ovat pettymys juuri sen vuoksi, että se on Yhdysvaltojen tahto. Näittekö, mitä tapahtui toissa päivänä Putinin kanssa? Sellainen putki on olemassa, joka ei kulje Aasian läpi eikä Valko-Venäjän tai Ukrainan läpi, ja se odottaa vain sopimusten tekemistä, jolloin meidän ei tarvitsisi kärsiä näistä kaikenkirjavista vaiheista ja kiristyksestä. Kyseessä on Burgasin ja Alexandroupolisin putki Bulgarian ja Traakian läpi. Tässäkään asiassa Yhdysvallat ei anna Bulgarian allekirjoittaa. Jos siis Euroopassa haluamme energiaa, jos haluamme kaasua suoraan Venäjältä, miksi emme pyri painostamalla saamaan tätä putkea käyttöömme?

Jos haluamme omaa öljyä, sitä on runsaasti Aigeanmeressä. Niin paljon, että se tuo helpotusta Euroopan tilanteeseen. Tässäkin asiassa on kuitenkin kompastuskivenä Turkki-niminen maa, jota valvoo Yhdysvallat, joka ei salli Aigeanmeren öljyn vientiä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kevään huippukokousta keskustelemme joka vuosi säännönmukaisesti Lissabonin strategiasta, ja meidän olisi hyvä suhtautua vakavammin niihin tavoitteisiin, joita me – neuvosto, komissio ja parlamentti – olemme asettaneet itsellemme. Minulla on vain yksi vaatimus: meidän on toimittava niin kuin olemme sopineet, vakuutettava muut toimiemme eikä pelkkien ilmoitusten kautta. Kaikki voitaisiin kiteyttää "parempaan säädöskäytäntöön".

Parempi säädöskäytäntö edellyttää suurempaa avoimuutta, ja suurempi avoimuus saavutetaan, jos kaikki säädökset annetaan yhteispäätösmenettelyssä. Olemme tänäänkin kuulleet puhuttavan "esitarkastelusta" eli siitä, että jokaista säädöstä on arvioitava ensin suhteessa toissijaisuusperiaatteeseen, jotta saadaan selville eurooppalaisen lainsäädännön lisäarvo ja jotta vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen saadaan näkyviin. Olemme kuulleet kustannus-hyötyanalyyseistä ja lainsäädäntöprosessien lyhentämisestä. Viisi vuotta riittää säädöksen antamiseen, ei kymmenen tai enemmän. Meidän on parannettava välineitä, joilla valvomme sitä, kuinka ja milloin lainsäädäntömme pannaan täytäntöön.

Toiseksi olemme nimenneet kansallisella tasolla vastuussa olevat henkilöt. Mitä he tekevät? Tekevätkö kansalliset parlamentit kuuden kuukauden välein selkoa siitä, mikä on Lissabonin prosessin tilanne, mitä ne aikovat tehdä ja milloin? Missä on komission kertomus ja kansalliset vastuuhenkilöt, jotka ovat vuosittain vastuussa Euroopan parlamentin suuntaan?

Kolmanneksi yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen on meidän kotitehtävämme. Meidän on vahvistettava innovointia resurssien tehokkaalla käyttämisellä, energiansäästötoimiin ryhtymisellä, tutkimusalueen perustamisella ja pk-yritysten vahvistamisella, mikä tarkoittaa uusien pk-yritysten perustamisen helpottamista, ja meidän on edistettävä asutusta ja kehitystä maaseutualueilla ja suosittava luovutuksia ja lisäksi meidän on puututtava aktiivisesti väestörakenteen muuttumisen vaikutuksiin, jotta niistä ei aiheudu haittaa maanosallemme. Meillä on riittävästi päämääriä, uskottavuus ja luottamus rakennetaan toimilla.

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, monet puhujat ovat korostaneet edessämme olevia monia mahdollisuuksia, ja he ovat tässä ilman muuta oikeassa, koska meillä ei ole ollut aikoihin vastaavaa tilaisuutta kuin nyt panna alulle uusia asioita. Lissabonin jälkeen suurena ongelmana oli tietysti kasvuvauhdin putoaminen myös sen vuoksi, että jäsenvaltiot eivät olleet tehneet tarpeeksi. Kasvu on nyt palannut Euroopan unioniin, mutta mitä aiomme sille tehdä? Kasvu ei synny itsestään. Pitkän aikavälin tyydyttävä kasvu edellyttää meiltä toimia. Tietenkin yhtenäismarkkinat ovat vahva väline. 90 prosenttia siitä, minkä me – yrityksemme ja kansalaisemme – valmistamme, ostamme itse Euroopan unionissa takaisin, ja se on hyvä asia, koska se tekee meistä vahvan kansainvälisen toimijan, mutta – kuten jäsen Hughes täsmensi – olemme nyt siinä vaiheessa, jossa meidän on saatava ihmiset takaisin työhön, ei painostamalla heitä, eikä ketään syrjimällä vaan paremman koulutuksen avulla ja tarjoamalla uusia mahdollisuuksia.

Tästä on keskusteltava eli siitä, kuinka meidän on vietävä tätä asiaa eteenpäin, kuinka vakavasti meidän on suhtauduttava siihen ja kuinka meidän on toteutettava sitä käytännössä kotimaissamme, mutta tähän tarvitsemme parempaa koordinointia. Talouspolitiikan koordinoinnilla ei saa olla näissä tiloissa kielteinen kaiku. Jos emme voi sopia edes yhtenäisestä veropohjasta, meidän ei ole syytä tavoitella muillakaan aloilla liikoja, ja tällaista keskustelua meidän on käytävä myös kotirintamalla.

Jäsen Lehne kertoi meille, että meidän on toimittava talouden hyväksi voidaksemme sen jälkeen toimia ympäristön hyväksi. En ole samaa mieltä. Tämä on vanha ajattelutapa, jolla ei pystytä vastaamaan yritystemme näköpiirissä olevaan tehokkuusvallankumoukseen. Tämä on vanha ajattelutapa, joka on johdattanut monet meistä ydinenergian umpikujaan, josta meidän on päästävä pois, ja tämän vuoksi meidän on yhä enemmän väiteltävä ja keskusteltava keskenämme.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, liittokansleri Angela Merkel puhui täällä kauniisti viime tammikuun kokouksessa energia- ja ilmastonmuutosasioista. Nyt on tekojen aika. Toivon, että liittokansleri Angela Merkel ja Saksa panevat voimansa ja arvovaltansa peliin saadakseen aikaan sen, että EU toimii aloitteentekijänä ja edelläkävijänä ilmastonmuutosasiassa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ilmastonmuutoksen estäminen perustuu kahteen tärkeään tekijään: hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä paljon nykyistä nopeammin ja EU:n on oltava paljon energiatehokkaampi. On laskettu, että ilmastonmuutokseen vastaaminen syö maapallon bruttokansantuotetta noin yhdellä prosentilla, eli se on kallista, mutta samat laskelmat osoittavat, että tekemättömyys ja saamattomuus maksavat vielä enemmän ja jopa moninkertaisesti. Eli Lissabonin strategian toimeenpano edellyttää sitä, että myös ilmastonmuutos otetaan huomioon ja että sen eteen tehdään töitä.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, vuonna 2005 Lissabonin strategiaa, jota kuvailtiin aikanaan toiveajatteluksi, mukautettiin vastaamaan unionin jäsenvaltioiden yhteiskuntien todellisia painopisteitä. Tätä aihetta käsittelevien monilukuisten asiakirjojen sanahelinästä voimme poimia eräitä haasteita, joihin meidän on kiireellisesti vastattava.

Ensimmäinen on se, että huolehdimme koko Euroopan, eikä vain valikoitujen maiden energiatoimitusten varmuudesta. Uusiutuvien energialähteiden käytön rohkaiseminen kuuluu tämän saman otsikon alle. Toiseksi on poistettava esteet, jotka edelleen haittaavat työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa, ja yksittäisten jäsenvaltioiden on valvottava jatkuvasti tämän periaatteen toteuttamista. Tällä estetään niiden työntekijöiden, jotka eivät ole kotoisin samasta maasta kuin työnantajansa, kohteleminen epäreilusti tai jopa orjina. Lisäksi Euroopan unionin on hylättävä kokonaan vanhentunut ajatus siitä, että sen on kilpailtava Yhdysvaltojen kanssa ja otettava sen tilalle läheinen ja hyvä kumppanuus.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansalaiset eivät yleensä ymmärrä, mistä Lissabonin strategiassa on kyse. Pelkään, että poliitikkoina teemme usein virheitä, emmekä pääse käsiksi asian ytimeen. Muutamme säädöksiä ja annamme direktiivejä, mutta niillä ei ole vaikutusta varsinaiseen asiaan.

Euroopan unionin kilpailukyky varmistetaan ennen kaikkea siten, että yritykset soveltavat uusia teknologioita ja ottavat käyttöön uusia tuotanto- ja organisaatiotapoja. Lisäksi näiden yritysten on pystyttävä vakuuttamaan sekä suuret että pienet ja keskisuuret yritykset omista ajatuksistaan. Näyttää siltä, että Euroopastamme puuttuu yrityshenkeä ja liiketoimintakulttuuria varsinkin verratessamme itseämme Yhdysvaltoihin. Kiinnitämme liian vähän huomiota vapauden ideaan. Se ei tarkoita pelkästään vapautta toimia vaan myös vastuuta. Pk-yritykset ovat kansalaisyhteiskunnan ja vastuullisen kansalaisvallan perusta. Tämä meidän olisi opittava koulussa ensimmäisellä luokalla. Meidän on opetettava nuoret kansalaisemme kunnioittamaan reilua yrittäjyyttä. Lisäksi näitä arvoja on levitettävä Euroopan julkisissa tiedotusvälineissä, ja meidän on käynnistettävä EU:n rahoittamia kampanjoja niiden menneiden ja nykyisten eurooppalaisten henkilöiden ansioista kertomiseen, jotka ovat vaikuttaneet eniten kilpailukykyymme. Tällöin voisimme lakata murehtimasta miljoonista työttömistä, joista monet perustaisivat omia yrityksiään. Tällöin voimme lakata murehtimasta sitä, että yrityksemme ja elinkeinoelämämme eivät ole innovatiivisia eivätkä pysty hyödyntämään tieteellisen tutkimuksen tuloksia, missä Eurooppa on itse asiassa varsin hyvä.

Toivotan komission jäsenelle ja Euroopan komissiolle menestystä näissä toimissa ja myös tiedotuksen alalla. Toivokaamme, että tämä on menestys koko unionille.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Lehneä ja jäsen Lambsdorffia ja erityisesti kollegojani jäsen Hughesia ja jäsen Goebbelsia kaikesta siitä koordinoinnista ja yhteistyöstä, jota on tarvittu tähän toimintaan, joka on nyt tänä toisena vuonna saamassa sijan jäsenvaltioiden ja toimielintemme poliittisessa tietoisuudessa ja tahtotilassa. Tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten valmistelevien kokousten pohjalta.

Viime viikolla pidetyssä viimeisessä tällaisessa kokouksessa ehdotettiin – vielä varovaisesti, mutta vakaasti – Euroopan liikenteen, logistiikan ja infrastruktuurien elvyttämisen ottamista ratkaisevan tärkeäksi toimintalinjaksi sen varmistamiseksi, että Euroopan talous voi vastata maailmanlaajuistumisen haasteisiin siten, että siitä on takeet.

Globalisaatio saapuu Euroopan satamiin laivoilla, lentokentillemme lentokoneilla tai maanteitämme pitkin mutta ei vielä riittävässä määrin rautateitse ja sisävesitse. Hoidamme tätä maailmanlaajuistumista välineillä, joita ovat esimerkiksi Galileo, SESAR – yhteiseurooppalainen ilmavalvontajärjestelmä – RTMS, E-Safetynet ja niin edelleen. Lisäksi meidän on kohdattava ne haasteet, joita tämä tuo mukanaan ympäristön ja turvallisuuden alalla sekä sosiaalialalla.

Puheenjohtajavaltio Saksan aloitteesta liikenneasioiden neuvosto teki tähän liittyvän sitoumuksen. Aloite oli liikenteen sisällyttäminen puheenjohtajavaltion neljän ensisijaisen painopisteen joukkoon tämän keväisessä Lissabonin strategiaa koskevassa ehdotuksessa. Lisäksi jäsen Harbour kannatti asian sisällyttämistä viime viikolla kokoontuneen sisämarkkinoita ja innovaatioita käsittelevän työryhmän päätelmien kolmanneksi kohdaksi.

Haluan näin ollen pyytää erityisesti, että päätöslauselman laatijat ja koordinoijat ottaisivat tarkistuksen 10, jolla sisällytetään tämä erittäin tärkeä ala – liikenne, logistiikka ja Euroopan laajuiset verkot – osaksi Lissabonin strategian perustaa.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minua ilahduttaa, että hyväksymme tässä päätöslauselmassa sen, että Lissabonin strategia ei perustu pelkkään talouteen vaan sillä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Kun tämä pidetään mielessä, on tärkeää, että työllistämme työmarkkinoiden ulkopuolella olevat huolehtimalla siitä, että vuonna 2000 annettu työllisyyspuitedirektiivi pannaan samalla lailla täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Aivan yhtä tärkeää on, että vaadimme jatkossakin erityisesti iän ja vammaisuuden alalta annettavia direktiivejä, koska jos ihmiset eivät voi päästä työpaikalle, he eivät voi myöskään ottaa vastaan työpaikkaa, jos heille sellaista tarjotaan.

Lisäksi suhtaudun myönteisesti parempaa sääntelyä koskevaan lukuun, mutta minusta olisi ollut parempi, että siihen olisi sisältynyt viittaus raukeamislausekkeeseen kaiken lainsäädännön osalta.

Lopuksi totean vielä, että ehdotetun terveys- ja turvallisuuslainsäädännön on perustuttava ajankohtaiseen tieteelliseen ja lääketieteelliseen näyttöön. Lisäksi kehotan jokaista tukemaan äänestyksessä tarkistustani, joka koskee lainsäädännön parantamisesta tehtyä toimielinten sopimusta.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kolme Eurooppa-neuvostoon liittyvää seikkaa. On harmillista, että meitä ei ole täällä enempää, mutta esitän kuitenkin nämä kolme seikkaa.

Ensimmäinen koskee Lissabonin strategiaa. Aiomme maaliskuun lopussa allekirjoittaa Berliinin julistuksen. Yksi keskeisistä kysymyksistä liittyy Lissabonin strategiaan eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja rahan vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä asia on otettava mukaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että se on yksi koko Euroopan unionin perusperiaatteista. Valitettavasti elämme parhaillaan protektionistisia aikoja. Tämän protektionismin on loputtava, ja meidän on sisällytettävä tätä koskeva viesti Lissabonin strategiaan ja Berliinin julistukseen.

Toinen seikkani on se, että mielestäni Euroopan unioni on ollut vailla uhkakuvia kylmän sodan päättymisestä lähtien. Otimme käyttöön euron 1990-luvulla, ja laajentuminen tapahtui tällä vuosikymmenellä, mutta siitä lähtien olemme etsineet jotakin, ja mielestäni tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että olemme löytäneet tähän tarkoitukseen ilmastonmuutoksen. Monessakin mielessä meidän olisi itse asiassa kiitettävä presidentti Putinia energiapolitiikan liittämisestä EU:n asialistalle, koska jos hän ei olisi toiminut, kuten hän Ukrainan tapauksessa toimi, en usko, että nyt keskustelisimme energian riittävyydestä ja energiavaihtoehdoista yhtä vilkkaasti kuin tänään. Olen todella iloinen siitä, mihin suuntaan komissio parhaillaan ohjaa energiakeskustelua, ympäristökeskustelua ja ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua.

Viimeinen seikka, jonka haluan esittää, koskee suosikkiaihettani eli perustuslakisopimusta. Tiedän, että aihe ei ole maaliskuun alussa pidettävän Eurooppa-neuvoston esityslistalla, mutta haluan vain kehottaa puheenjohtajavaltio Saksaa jatkamaan toistaiseksi tekemäänsä mainiota työtä sitä kautta, että se pitää tämän työn käynnissä. Tarvitsemme tätä perustuslakisopimusta ja tarvitsemme sitä kipeästi kolmesta syystä: 1) se lisää unionin tehokkuutta, 2) se lisää unionin demokraattisuutta ja 3) se lisää unionin ymmärrettävyyttä.

Toivon, että perustuslakisopimukselle laaditaan oma etenemissuunnitelma Saksan puheenjohtajakaudella siten, että se voi tulla voimaan vuonna 2009.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kevään huippukokousta silmällä pitäen katson, että myös liittokansleri Merkelin tämänaamuinen puhe liittyi täysin maaliskuun esityslistaan. Madridissa pidetyn 18 perustuslakisopimuksen ystävän kokouksen myötä – kokouksessa kaksi ystävää totesi aikovansa ratifioida sopimuksen ja osa ei ole vielä ottanut kantaa, ja tältä osin hiljaisuus on huutava – on mielestäni tärkeää tukea sitä, mitä neuvoston puheenjohtaja on todennut. Haluan kuitenkin esittää yhden huomion: jos meidän on tehtävä jotakin, meidän on käytettävä enemmän kynää kuin saksia, koska pelkän olennaisen sisällön puolustamisessa on omat vaaransa varsinkin, jos alamme käyttää saksia.

Haluan demokratian ja energia-alan poliittisten toimien näkökulmasta todeta niistä menettelytavoista, jotka meidän on pantava täytäntöön, että typistämiseen liittyy huomattava vaara, koska demokratian näkökulmasta – ja tämä on erityisesti parlamenttia kiinnostava asia – luovumme siitä, että meillä olisi 35 oikeusperustaa, toimiaksemme 85 oikeusperustan pohjalta, ja tällä on valtava ja ratkaiseva merkitys.

Toiseksi haluan Lissabonin strategian osalta esittää erään seikan, jota ei ole täällä mainittu, eli Dohan kierroksen saattamisen onnistuneesti päätökseen. Voimme puhua ilmastonmuutoksesta, voimme puhua energiasta ja sosiaalisesta mallista, mutta jos emme pääse Dohan kierroksella myönteiseen tulokseen – tietenkään Dohan kierroksella ei voida suoraan käsitellä näitä seikkoja, jotka on otettava huomioon kansainvälisten suhteidemme asialistalla ja sisällytettävä sille – emme mielestäni kykene yksin ratkaisemaan ongelmia, joilla on maailmassa globaali ulottuvuus.

Mielestäni Euroopan unionin on harjoitettava aktiivista politiikkaa, johon nämä seikat on sisällytetty, siten, että mielessä pidetään Dohan kierroksen päätökseen saattamisen tärkeys. Tämä asia on puheenjohtajavaltio Saksan ohjelmassa, mutta mielestäni siitä puhutaan liian vähän.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Lissabonin strategian toteuttamista koskevissa kommenteissani haluan korostaa neljästä painopisteestämme yhtä eli energiaa. Erityisesti tällä alalla EU on yhä jäljessä, koska kilpailu on markkinoilla ja verkkopalveluissa lähes olematonta. Baltian maat ovat energian näkökulmasta edelleen eristyksissä – sekä sähkön että erityisesti kaasun osalta.

Pohjois-Euroopan kaasuputkella, jota rakennetaan vain kahden maan – Saksan ja Venäjän – tekemän sopimuksen perusteella, ei ratkaista luonnonkaasun markkinoille saattamiseen ja jakeluverkkoon liittyviä ongelmia. Venäjän presidentin puhe Münchenissä osoitti, että imperialistinen ajattelu nostaa päätään Venäjällä, ja näyttää siltä, että maan pyrkimys on yhä sama – energiapolitiikan käyttäminen jatkossakin poliittisiin tarkoituksiin.

EU:n yhteiset energiamarkkinat olisivat turvallisuustae suhteessa kolmansiin maihin, ja niiden avulla helpotettaisiin niiden energiakriisien ratkaisemista, joita voi kehittyä EU:ssa tai joiden aiheuttajat ovat EU:n ulkopuolella. Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa on olennaisen tärkeää huolehtia takeista, joilla voidaan suojautua kolmansien osapuolten monopolistisilta määräilypyrkimyksiltä.

Jotta me kaikki tuntisimme olomme turvallisemmaksi, kehotan neuvostoa ja komissiota teettämään pikaisesti riippumattoman asiantuntija-arvioinnin Pohjois-Euroopan kaasuputken todennäköisistä vaikutuksista. Itämeri kuuluu koko unionille, eikä vain kahdelle maalle.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en usko, että teistä on yllättävää kuulla, että haluan käsitellä erityisesti yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden strategiaan liittyviä kysymyksiä, koska olen ryhmäni koordinoija juuri sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedän, että komissio antaa teille keskusteltavaksi strategia-asiakirjan. Meillä ei ole vielä ollut tilaisuutta tutustua siihen, mutta en voi muuta kuin toivoa, että se on rohkea asiakirja, koska meillä on paljon tehtävää.

Osoitan sanani erityisesti neuvoston puheenjohtajalle, koska haluan teidän kiinnittävän huomiota tämän päätöslauselman erään luvun otsikkoon "Sisämarkkinoiden jäljellä olevien esteiden poistaminen". Tämä on osoitettu suoraan neuvoston jäsenille. Komissio tekee ankarasti työtä tällä alalla, mutta tosiasia on, että sisämarkkinat ovat yhteisellä vastuullamme. Euroopan parlamentti pystyy tekemään paljon, ja olemme tehneetkin paljon: erinomaisena ja tuoreena esimerkkinä palveludirektiivi, mutta lisäksi tarvitaan paljon muutakin. Aiomme tarkastella kollegani Alexander Stubbin johdolla tavaroiden vapaata liikkuvuutta vielä yhdenmukaistamatta olevilla aloilla. Tämä ehdotus on myös tärkeä, mutta teidän on tehtävä sitoumus ja luvattava meille, että työskentelette sen pohjalta.

Minulla oli pari viikkoa sitten kunnia – jäsen Ayala Sender on myös jäsenenä tässä työryhmässä, ja hänkin mainitsi äsken tämän työryhmän – toimia esittelijänä parlamenttien välisessä kokouksessamme, johon saapui parlamentin jäseniä eri puolilta jäsenvaltioita keskustelemaan sisämarkkinoista. Mielenkiintoista oli se, miten ensisijaisena asiana he pitivät neljää vapautta, jotka jäsen Stubb äsken mainitsi, ja se, että he tarvitsevat apua voidakseen puolustaa parlamenteissaan näitä vapauksia omia hallituksiaan vastaan. Joskus tuodaan julki, että on aivan liian helppoa syyttää sisämarkkinoita työpaikkojen menetyksistä tai kilpailun kiristämisestä, jotka ovat huono asia kuluttajille ja talouksille, mutta itse asiassa yhtenäismarkkinat ovat ehdottoman keskeinen asia globalisaation paineisiin vastaamisessamme. Kuten erään kansallisen parlamentin jäsen totesi kokouksessamme, sisämarkkinat ovat olennainen asia, koska ne antavat syvyyssuunnassa voimaa koko Lissabonin strategialle.

Pyydän teitä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, merkitsemään tämän muistikirjaanne ja saamaan ministerikolleganne suhtautumaan aidosti vakavasti sisämarkkinoihin ja niiden täytäntöönpanoon ja saamaan kansalaisenne ja parlamenttien jäsenet ottamaan tämän haasteen vastaan.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, liekö tarkoituksellista vai sattumaa, mutta Eurooppa-neuvoston avajaispäiväksi valittu päivä, 8. maaliskuuta, on kansainvälinen naisten päivä. Tämä oli hyvä valinta liittokansleri Merkeliltä, ja toivon, että hän pystyy ottamaan päivästä kaiken irti.

Haluan palauttaa Eurooppa-neuvoston historialliseen yhteyteensä: mielestäni vuodet 2007–2010 ovat samalla tavalla ratkaisevia vuosia kuin vuodet 1954–1957 puolustusyhteisön kariutumisen ja Rooman sopimuksella tehdyn EU:n talousarvion käyttöönoton välillä. Tällä hetkellä vietämme Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää. Edessämme on monia kokouksia: institutionaalisia kokouksia sekä talousarvioon ja vaaleihin liittyviä kokouksia. Edessä ovat Euroopan parlamentin vaalit ja ehkäpä kansanäänestyksiä sekä Lissabonin strategian tarkistaminen ja myös maatalouspoliittisia kokouksia. Näin ollen meidän kaikkien on sitouduttava vakuuttamaan kansalaiset ja voittamaan heidät puolellemme, kun on sen aika.

Kansalaiset kuulevat puhuttavan kilpailusta, mitä he eivät vastusta. He kuulevat puhuttavan yrityselämän joustavuudesta, mitä he eivät vastusta niin kauan kuin työntekijöiden turvasta huolehditaan. Tämän sanottuani ehdotan teille vielä yhtä termiä: yhdenmukaistamista. Sana näyttää kadonneen kielenkäytöstämme, vaikka se esiintyy Rooman sopimuksessa. Ympäristön alalla yhdenmukaistaminen on totta ja se etenee. Verotuksen yhdenmukaistaminen on yhtiöveron osalta jokseenkin pysähdyksissä. Sosiaalinen yhdenmukaistaminen on liian heikkoa. Olipa asia miten tahansa, mielestäni meidän on saatava yhdenmukaistamisen sulosävelet kantautumaan kansalaistemme korviin. Tämän lisäksi haluaisin monien muiden tavoin, että neuvosto kannustaa komissiota jättämään käsiteltäväksi tekstin, julkisia palveluja koskevan puitedirektiivin.

On varmasti tarpeen saattaa markkinat takaisin tasapainoon, vaikka on totta, että kukaan ei täällä sitä vastustakaan. Tämä tarkoittaisi vain sisällön antamista sille tarkoitukselle, jonka Jacques Delors antoi Euroopan yhdentymiselle, tai ainakin yhdelle hänen käyttämistään lauseista: kilpailu stimuloi, yhteistyö vahvistaa, mutta solidaarisuus yhdistää.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ottaa esiin vain muutamia jo mainituista seikoista, joista byrokratian vähentäminen on vain yksi. Tänään puolelta päivin kumosimme täysistunnossa kaksi direktiiviä, mutta siltikin katson, että meidän on ponnisteltava vielä vähän enemmän, ja lisäksi katson, että tarvitaan mekanismi, jonka avulla voimme yhdessä selvittää, mitkä direktiivit ovat oikeasti tarpeettomia. Tämä työläs menettely, jossa komissio valmistelee jotakin, jolle edellytetään neuvoston puoltavaa lausuntoa, minkä jälkeen me täällä Euroopan parlamentissa sanomme vihdoin oman sanamme, ei ole mielestäni tehokas. Mielestäni pystyisimme yhdessä kumoamaan tarpeettomat direktiivit paljon nopeammin, jos tähän olisi olemassa asianmukainen järjestelmä, ja minua ilahduttaisi myös, että tämän aiheen käsittelyyn osallistuisi tästä asiasta vastuussa oleva komission jäsen.

On toinenkin asia, jota haluan käsitellä lyhyesti. Tänä vuonna meidän on tehtävä päätös säädöksestä, jolla vapautetaan postipalvelujen markkinat, mikä on varsin tärkeä asia sisämarkkinoiden kannalta. Komission tekemät ehdotukset ilmentävät sen vahvaa sitoutumista tähän. Meidän on parlamentissamme pyrittävä viemään tämä ensimmäinen käsittely läpi mahdollisimman nopeasti, ja toivon, että neuvosto ottaa esiin ne asiat, joista on määrä päättää maaliskuun Eurooppa-neuvostossa – hienoine otsikoineen ja kauniine sanoineen – antaakseen näille asioille käytännön vaikutuksen postipalvelujen markkinoiden avaamista koskevassa lainsäädännössä. Tällä alallahan avaaminen on aivan välttämätöntä, koska jos haluamme todella aikaansaada kasvua, luoda työpaikkoja ja kehittää sosiaaliturvaa, Euroopassa tähän asti vallinnut monopolimalli ei tarjoa meille ratkaisua. Odotan neuvoston ehdotuksia malttamattomasti ja aivan erityisesti haluan nähdä, että Saksan liittotasavallan hallitus jatkaa sillä tiellä, mille se on lähtenyt, eikä anna periksi.

Olen kuullut tänään monia kiinnostavia asioita energiapolitiikasta, ja esitän lopuksi tähän liittyvän loppuhuomion. Jäsen Harmsille totean, että on mielestäni syytä hävetä sitä, että sosiaalidemokraattien ja vihreiden energiapolitiikalla on osaltaan lisätty Saksan hiilidioksidipäästöjen määrää, joten pyydän häntä olemaan luennoimatta parlamentissa siitä, mitä asialle on tehtävä. Niinä seitsemänä vuotena, jona teillä oli vastuu näistä asioista – jäsen Harms – toimitte täysin päinvastoin kuin mitä nyt opetatte meille.

  Gary Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on hyvin vaikea aliarvioida kevään huippukokouksen tärkeyttä, sillä se pidetään ennen Berliinin julistusta, jossa on määrä käsitellä sitä, millä tavalla ja miksi Euroopan unioni on maailmassa merkityksellinen, eli kyse on ennen kaikkea uuden vauhdin antamisesta Euroopan unionille. Tämän jälkeen jatketaan pohdintoja, jotka koskevat Euroopan unionin tulevaa uudistamista.

Niinpä haluan toistaa sen, minkä komission jäsen Wallström totesi: kevään Eurooppa-neuvostossa on näytettävä, mitä annettavaa Euroopan unionilla on kansalaisilleen, koska ennen kuin toimielinasioista voidaan keskustella yksityiskohtaisesti, on keskusteltava siitä, miten saavutetaan tuloksia. Katson, että jos emme tässä huippukokouksessa ryhdy toimiin, se heikentää puheenjohtajavaltio Saksan kaikkia suunnitelmia.

Mielestäni meidän on ryhdyttävä toimiin sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, kuten on jo todettu. On yksinkertaisesti liian monia ongelmia, joihin tavalliset ihmiset törmäävät halutessaan matkustaa muihin jäsenvaltioihin ja halutessaan työskennellä muissa jäsenvaltioissa. Tällainen ongelma voi ilmetä esimerkiksi rekisteröitäessä moottoriajoneuvoa useissa jäsenvaltioissa. Meidän on onnistuttava paremman sääntelyn tavoitteessa parantaaksemme kuluttajien oikeuksia ja liiketoimintaympäristöä. Meidän on täytettävä sitoumus siitä, että byrokratiaa karsitaan 25 prosentilla. Aivan erityisesti meidän on noudatettava komission esittämiä käytännöllisiä, nopean toteutuksen ehdotuksia, joita on kymmenen.

Energia-alan toimien osalta meidän on noudatettava energian vapauttamista koskevia nykyisiä sopimuksia. Tarvitsemme kilpailukykyisiä energiamarkkinoita, mikä edellyttää sääntelyvallan yksinkertaistamista ja lujittamista. Toivottavasti Saksan hallitus – toisin kuin puheenjohtajavaltio Saksa – ottaa tällä alalla ohjakset käsiinsä.

Meidän on ryhdyttävä toimiin ilmastonmuutoksen alalla. Meidän on otettava maailmassa ohjakset käsiimme, mutta voimme tehdä sen vain, jos meillä on esittää toimia omien päästöjemme vähentämiseksi, hiilen käyttömme vähentämiseksi ja päästökauppajärjestelmän huomattavaksi tehostamiseksi ja sen tekemiseksi paljon aukottomammaksi.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Lissabonin strategia on Euroopan vastaus maailmanlaajuistumisen haasteisiin.

Komission ja jäsenvaltioiden tämän strategian elvyttämiseksi ja selkiyttämiseksi tekemien ponnistelujen on kannettava vastaisuudessa hedelmää kasvun ja työpaikkojen muodossa. Eurooppa-neuvoston on vakuutettava, että ratkaisu taloudellisiin vaikeuksiimme on ennen kaikkea Lissabonin strategian parantaminen ja toteuttaminen, mukaan luettuina investointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen sekä energiaan ja ympäristöön liittyvät tuottavat julkiset menot.

Kansallisella ja Euroopan tasolla tehtyjen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien uudistusten yhdistelmä on ainoa tapa, jolla voimme saavuttaa yhteisen tavoitteemme kilpailukyvyn parantumisesta ja uusista ja aiempaa paremmista työpaikoista.

Lisäksi Eurooppa-neuvoston on hyväksyttävä energiaa koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään takaamaan toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön kunnioittaminen. Haluan teidän kiinnittävän huomiota niihin mahdollisiin vaikutuksiin, joita on niillä todella kunnianhimoisilla tavoitteilla, jotka komissio on asettanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä, koska vaikka tavoite onkin kiitettävä, meidän on varmistettava, että tasapaino ekologisten periaatteiden ja yritysten kilpailukyvyn välillä säilyy.

Tuen puheenjohtajavaltio Saksaa ja komissiota heidän kannattaessaan "paremman sääntelyn" aloitetta. Euroopalla on usein ollut taipumus tuottaa liian paljon säädöksiä – joskus mistä tahansa aiheesta – mutta unionin tehtävä ei ole puuttua kaikkeen. Sen sijaan Euroopan on pystyttävä parempaan niissä politiikoissa, jotka edellyttävät vähintään Euroopan tasoista päätöksentekoa ja joihin liittyy aito eurooppalainen lisäarvo. Näitä ovat energia, ilmasto, turvallisuus ja maahanmuutto, vain joitakin mainitakseni. Nyt EU:n on aika keskittyä perusasioihin siten, että se kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja toimii ihmisten odotusten mukaisesti.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, tänä vuonna, kun EU viettää Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlavuotta, tänä yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna ja lisäksi vuonna, jona kotimaani, Portugalin on määrä toimia EU:n puheenjohtajamaana, katson, että on tärkeää ilmoittaa, että Portugalin kansa äänesti sunnuntaisessa kansanäänestyksessä sen puolesta, että abortin, joka tehdään kymmenen ensimmäisen raskausviikon aikana, rangaistavuudesta luovutaan.

Mielestäni on hyvä korostaa tämän äänestyksen tärkeyttä parlamentissamme ja tässä tilanteessa kahdesta muustakin syystä: ensinnäkin sen vuoksi, että kyllä-äänien selkeä voitto vastaa niitä parlamentin hyväksymiä suosituksia, joissa vaaditaan, että abortin on oltava laillinen ja turvallinen kaikissa jäsenvaltioissa, ja toiseksi sen vuoksi, että on onnellinen yhteensattuma – kuten jäsen Poignant mainitsi – että kevään Eurooppa—neuvoston kokous pidetään 8. maaliskuuta. Kuten Portugalin pääministeri Socrates totesi, tämä tulos tarkoittaa, että Portugali on ottanut päättäväisen askeleen kohti avoimemman, suvaitsevaisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamista.

Lissabonin strategian osalta kaikissa jäsenvaltioissa on lujitettava myös sosiaalista osa-aluetta eurooppalaisten miesten ja naisten työ- ja perhe-elämän tasapainon lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten hoitorakenteiden luomista ja kehittämistä lapsia ja muita huollettavia varten. Lisäksi tarvitaan enemmän ja aiempaa parempia työpaikkoja myös naisille ja samaa palkkaa samasta työstä. Mielestämme Lissabonin strategian kunnianhimoisia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman naisten osallistumista.

  Cristóbal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Lissabonin strategia tarkoittaa – sen jälkeen, kun onnistuimme euron luomisessa – suuren eurooppalaisen hankkeen käynnistymistä suuremman hyvinvoinnin ja erityisesti korkeamman työllisyyden ja varsinkin naisten suuremman työelämään osallistumisen saavuttamiseksi. Tämä on kunnianhimoinen vuoteen 2010 ulottuva hanke. Tarkoituksena on tehdä tietä strategisten alojen, tietoliikenteen, liikenteen, energian ja rahoituspalvelujen vapauttamiselle eli tarkoituksena on avata Eurooppa. Lisäksi tarkoituksena on tehdä tietä työsuhteiden uudistamiselle sen varmistamiseksi, että työmarkkinasopimusten avulla työmarkkinoita uudistetaan tavalla, jolla lisätään työpaikkoja ja erityisesti nuorison ja pitkäaikaistyöttömien työpaikkoja.

Huomaamme parhaillaan talouskasvun elpyvän, ja maaliskuussa pidettävässä huippukokouksessa, jossa tarkastellaan uudelleen Lissabonin strategiaa, eurooppalaiset on vakuutettava siitä, että vuoden 2006 talouskasvu ei ole ohimenevä ilmiö vaan että sitä voidaan vahvistaa maailmantalouden ja tämän elpymisen kehyksessä. Tähän tarvitsemme paljon poliittista aloitteellisuutta ja paljon poliittista valmiutta suorittaaksemme ne uudistukset, jotka eivät voi jäädä enää odottamaan – ja tänä iltapäivänä parlamentissa on jo mainittu energia ja ympäristö. Lyhyesti sanottuna kyse on kaikista niistä uudistuksista, joiden avulla eurooppalaisten luottamus omaan hankkeeseensa voidaan palauttaa. Luottamusta ei ole ilman työllisyyttä.

Suurta eurooppalaista hankettamme hidastaa kyvyttömyytemme tuottaa kasvua, kuten komission varapuheenjohtaja Wallström totesi. Syynä on siis heikko kasvu ja uusien työpaikkojen syntymisen riittämättömyys. Ne meistä, jotka tuntevat itsensä läpikotaisin eurooppalaisiksi, uskovat, että meillä on yhä aikaa saada tämä prosessi piristymään niin, ettemme anna sen hiipua itsestään.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme jälleen kerran Euroopalle laaditusta ohjelmasta, jonka on oltava kauaskantoinen, selkeä ja jolla on kyettävä vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin. Tällä kertaa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteisen energiapolitiikan ongelmaan. Se on tällä hetkellä hyvin tärkeä poliittinen ja sosiaalinen kysymys.

Meidän on muistettava, että äskeinen energianhintojen nousu on tulevaisuudessa yhä suurempi ongelma sekä maailman energiamarkkinoille että talouden kehitykselle. Meillä ei ole vielä selkeää eurooppalaista energiastrategiaa. Jäsenvaltiot keskittyvät jatkuvasti omiin strategisiin etuihinsa, jotka näkyvät sen jälkeen niiden sisäpoliittisissa päätöksissä. Tämän vuoksi Euroopan tasoisella yhteistyöllä on yhä varsin vähän liikkumatilaa. Toisaalta Euroopan energiapolitiikka edellyttää yhteisiä toimia ja solidaarisuutta.

Euroopan komission puheenjohtaja Barroso totesi tänä aamuna perustellusti, että jos haluamme, että meitä kohdellaan energiapolitiikassa varteenotettavana kumppanina, meidän on puhuttava yhdellä äänellä 27 äänen sijasta. Solidaarisuus on erityisen tärkeää energian toimitusvarmuuden turvaamisessa. Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä, kun se käy tärkeimpien energiantoimittajiensa kanssa neuvotteluja hyvän, pitkäaikaisen kumppanuuden ja energiayhteistyösopimusten solmimiseksi.

Lisäksi energiapolitiikka liittyy epäsuorasti uuden Lissabonin strategian painopisteisiin, joilla on tarkoitus lisätä kasvua ja työpaikkoja. Tämän strategian osalta neuvosto ehdottaa perustellusti, että keskitymme neljään alaan, jotka ovat vakauteen ja kasvuun perustuva talouspolitiikka, sisämarkkinoiden kehittäminen, innovointi, tutkimus ja koulutus sekä työpaikkojen lisääminen ja Euroopan sosiaalisen mallin kehittäminen.

Lissabonin strategia edellyttää kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden hallituksilta aiempaa suurempaa sitoutumista strategian toteutukseen. Tasapainoisen kasvun säilyttämiseksi meidän on tuettava myös strategian ympäristöä koskevia ja sosiaalisia näkökohtia varsinkin työpaikkojen luomisen osalta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tänään on oikea hetki todeta, että vuoden 2004 uudistuksen ansiosta Lissabonin strategia on muutakin kuin pelkkä sarja saavuttamattomia tavoitteita – painopisteet ovat selkeämpiä ja vastuut on määritelty paremmin.

Haluan käyttää tämän puheenvuoron sosiaalipolitiikan käsittelyyn Lissabonin strategian kehyksessä. Ensinnäkin on täysin selvää, että Lissabonin strategia ei ole, kuten eräät antavat ymmärtää, eräänlainen liberalistinen yritys heikentää Euroopan sosiaalimallin perustaa ja sen arvoja. Itse asiassa kaikkea muuta. Lissabonin strategia on visio, jolla pyritään säilyttämään – erityisesti uudistusten hengessä – Euroopan sosiaalimallin keskeisimmät arvot. Näin ollen Lissabonin strategiassa on määritelty poliittiset suuntaviivat sosiaaliturvajärjestelmien tarpeelliselle uudenaikaistamiselle. Tämä on tarpeen, jotta voidaan reagoida siihen, mitä Euroopassa ja eri puolilla maailmaa tapahtuu.

Tästä yleisestä ohjenuorasta ilmenee selkeästi se, että sosiaalipolitiikkaa ei pidä nähdä taakkana vaan pikemminkin tekijänä, jolla voi olla myönteinen vaikutus talouskasvuun sitä kautta, että se lisää tuottavuutta ja kilpailukykyä ja sillä saavutetaan suurempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja perusoikeudet. Se on näin ollen merkittävä väline yhteiskuntarauhan ja poliittisen vakauden takaamiseksi, ja sitä ilman ei voi syntyä kestävää taloudellista kehitystä.

Vuoden 2004 uudistuksen ansiosta suhtaudun tällä hetkellä aiempaa toiveikkaammin Lissabonin strategian toteuttamiseen. Talouden nousukausi on käynnistynyt EU:ssa, ja sen kasvu saattaa ylittää Amerikan yhdysvaltojen kasvun. Pelkästään vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla investoinnit lisääntyivät kuusi prosenttia. Viennin kasvun olisi oltava yli viisi prosenttia. Työttömyys on painunut vuoden 1998 tasolle. Nämä luvut vahvistavat, että Lissabonin strategian tavoitteilla on kentällä kumulatiivinen vaikutus, jolloin talouskasvun jatkuminen johtaa yhä useampien ja entistä parempien työpaikkojen syntymiseen, EU:n kansalaisten elintason jatkuvaan kohoamiseen kilpailukykymme siitä kärsimättä ja Euroopan sosiaalimallin arvojen säilymiseen.

Haluan tämän vuoksi onnitella komission puheenjohtajaa Barrosoa ja komissiota siitä uudistuksesta, jonka he päättivät oikeaan aikaan tehdä Lissabonin strategian osalta.

  Christa Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon on puhuttu Lissabonin strategian onnistuneesta täytäntöönpanosta tai ainakin siihen tähtäävistä ponnisteluista. Ennen kuin poistutte, haluan pyytää teitä seuraavassa kokouksessa puhumaan yksilöllisellä vastuulla olevien selkeiden suuntaviivojen ja selkeiden ääriviivojen puolesta. Tarkoitan "yksilöillä" jäsenvaltiota ja Euroopan unionia.

Brysselissä viime viikolla pidetyn parlamenttien välisen kokouksen yhteydessä ilmeni, että kollegamme eri jäsenvaltioissa olivat tuoneet käsiteltäväksi koulutukseen, työllisyyteen, sosiaaliturvaan, ilmastonsuojeluun ja niin edelleen liittyvät arvostelun aiheensa ja vaatimuksensa ja vaativat ratkaisujen löytämistä niihin, vaikkakin tämä toimivalta ja vastuu on enimmäkseen jäsenvaltioiden käsissä. Lisää avoimuutta ja tiedottamista tarvitaan, jos halutaan tietää, missä viime kädessä vastuut ovat, eli mikä on EU:n vastuulla ja mikä jäsenvaltion vastuulla.

Koulutus on yksi Lissabonin strategian ydinkysymyksiä. Komission tuoreimmasta edistymiskertomuksesta on ilmennyt, että jäsenvaltiot joutuvat yhä ponnistelemaan suuresti saavuttaakseen vuoteen 2010 mennessä niille asetetut viisi tavoitetta ja että tämä edellyttää kiireellisesti lisää investointeja koulutukseen ja sitä, että määritellään selkeät tätä alaa ja elinikäisen oppimisen alaa koskevat oikeudet ja velvollisuudet. Jos ihmisten liikkuvuutta on tarkoitus lisätä, myös heidän tutkintonsa on tunnustettava. Siitä, mitä olemme saaneet aikaan Euroopan unionissa, on yhä liian vähän käytännön hyötyä. Kehotan teitä ottamaan tämän huomioon työssänne.

Viime viikolla minulla oli hyvin mielenkiintoinen kokous ECOSYn (Young European Socialists) kanssa. ECOSY pyysi minua välittämään teille viestin siitä, että koulutus on myös itsetarkoitus, eikä sen ainoana tarkoituksena ole aina sopivien työntekijöiden valmistaminen työmarkkinoille, vaan sillä on suuri vaikutus henkilökohtaisen tietoisuuden, sosiaalisten taitojen ja kulttuurisen ymmärtämyksen kehittymiseen. Mielestäni tämä on meille kaikille suuri koulutushaaste.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää erityisesti monista esittämistänne ehdotuksista, jotka on koottu myös parlamentin päätöslauselmaan, joka on vielä tarkoitus hyväksyä.

Olemme keskittyneet useisiin tärkeisiin kysymyksiin, jotka ovat Lissabonin strategialle ominaisia, eli kasvuun, työllisyyteen ja myös kestävyyteen, joka lisättiin Göteborgissa.

Erityisesti viimeisessä jäsen Pretsin puheessa korostettiin sitä, kuka kantaa vastuun Lissabonin strategiasta – ja viime vuosien henkilökohtainen kokemukseni on vain vahvistanut tätä seikkaa. On käynyt selväksi, että monilla aloilla asioita ensin koordinoidaan, minkä jälkeen ne on toteutettava kansallisella tasolla. On kuitenkin olemassa asioita – ja tämä liittyy useiden jäsenten tänään esiin ottamaan toiseen seikkaan – joiden osalta kaikki jäsenvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa yksin kansallisella tasolla vaan yhteisön tason apua tarvitaan. Tämä puolestaan liittyy säädöskäytäntöön: onko säädöksiä annettava yhteisön tasolla vai voidaanko niitä antaa kansallisella tasolla?

Yksi tärkeä tähän liittyvä kysymys on energia – jolla on puolestaan yhtymäkohtia kasvukysymyksen kanssa. Aiomme käsitellä kevään Eurooppa-neuvostossa myös tätä, koska esityslistalla on uusiutuvien energialähteiden kehittäminen. Tämä on myös ensimmäinen merkityksellinen tapa edistää ympäristönsuojelua – ja samalla se tuo mukanaan uusia työmahdollisuuksia. Tämä alahan on loppujen lopuksi osoittautunut uusien työpaikkojen lähteeksi – ja tämä puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia viedä tuotteita EU:n ulkopuolelle. Ei riitä, että Eurooppa on energian säästämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä. Sen on taivutettava muutkin tälle tielle. Voimme kuitenkin vakuuttaa muut vain, jos näytämme itse hyvää esimerkkiä.

Haluan korostaa toistakin tärkeää seikkaa, vaikka se ei olekaan yhtä keskeinen kohta Eurooppa-neuvostossa. Jo useaan kertaan on vaadittu energia-alan yhteisvastuuta, ja lisäksi on vaadittu neuvotteluja Venäjän kanssa – perustellusti. Tämän varmuuden saavuttaminen edellyttää kuitenkin neuvotteluja Venäjän kanssa ja myös valtuutusta Venäjän kanssa tehtävän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen elvyttämiseksi vihdoin viimein, jotta neuvotteluissa voidaan ottaa huomioon ne näkökohdat, joilla on energiahuollon varmuuden kannalta myös merkitystä.

Haluan mainita tähän liittyen erään toisenkin seikan eli syyn siihen, miksi tämä Venäjän kanssa käytävä vuoropuhelu on tärkeää. Jos me kaikki pidämme tänään mielessä sen, kuinka Venäjällä putkia vedetään, mihin niitä vedetään, ja sen, että – osittain maapallon lämpenemisen vuoksi – näiden putkistojen kunto saattaa pian heikentyä, huomaamme, että on tärkeää olla nimenomaan tältä osin tiiviissä yhteydessä Venäjään – eikä vain muihin tuottajamaihin ja/tai asianomaisiin kauttakulkumaihin.

Haluan mainita erään alan, jonka useat jäsenet, muun muassa jäsen Goebbels, mainitsivat, eli sosiaalisen ulottuvuuden, Euroopan sosiaalimallin. Ajoittain on esitetty arvostelua siitä, että tämä ulottuvuus ei ole todella keskeinen ala. Haluan muistuttaa parlamenttia vain siitä, että pari päivää sitten puheenjohtajavaltio piti Nürnbergissä vauhdituskonferenssin työ- ja sosiaaliasioista vastaavan Saksan liittovaltion ministerin ja työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston puheenjohtajan Franz Münteferingin johdolla. Konferenssissa tarkasteltiin seuraavia kysymyksiä: Kuinka voimme reagoida maailmanlaajuistumisen haasteeseen? Mitä EU voi tehdä? Mitä olisi näihin haasteisiin vastattaessa säilytettävä ja mitä muutettava? Lisäksi neuvoston puheenjohtaja on ottanut tavoitteekseen sen, että se jatkaa tällä linjalla Saksan toimiessa G8-maiden puheenjohtajana. Meidän on kuitenkin pohdittava sitä, kuinka hälvennämme niitä pelkoja, joita tämä muuttuva maailma herättää monissa kansalaisissa. On hyvin tärkeää pitää mielessä, että ihmiset tarvitsevat tässä muutoksessa turvallisuutta.

Seuraavaksi palaan Lissabonin strategiaan. Monet yhdistävät tämän sanan Portugalin kauniiseen pääkaupunkiin, kun taas joissakuissa se ei herätä mielleyhtymiä. Tilanteen korjaaminen ei ole yksin komission tehtävä. Meidän on jatkuvasti korostettava Lissabonin strategian tavoitteita – kasvua, työpaikkoja ja kestävyyttä – ja sovitettava niitä yhteen uusien asioiden ja haasteiden, kuten tutkimuksen ja koulutuksen kanssa. Näillä toimillamme meidän on osoitettava kansallisella tasolla, että tämä liikevoima ja tämä koordinointi ovat saaneet alkunsa Euroopassa.

Haluan kommentoida viimeiseksi perustuslakisopimusta, vaikka se ei olekaan kevään Eurooppa-neuvoston esityslistalla. Ei riitä, että esitetään seuraavanlainen kommentti: "Miksi emme yksinkertaisesti luopuisi perustuslakisopimuksesta, koska kansalaiset eivät halua sitä?" Tällaiset väitteet ovat virheellisiä, koska on jäsenvaltioita, kuten Espanja ja Luxemburg, jotka ovat hyväksyneet tämän perustuslakisopimuksen joko parlamenteissaan tai kansanäänestyksissä. On totta, että kaksi mutta jäsenvaltiota on äänestänyt sitä vastaan, mutta samalla – kuten Saksan liittokansleri totesi täällä pari viikkoa sitten Saksan puheenjohtajakautta koskevassa puheessaan – monet niistä, jotka hylkäävät tämän perustuslakisopimuksen, haluavat, että Euroopan unionilla on enemmän valtuuksia ja vastuita, esimerkiksi energian alalla. Juuri tätä varten perustuslakisopimus on olemassa. Itse kunkin on siis päätettävä, mitä haluaa: aina ei voida valita vain itselle mieluisia osia. Niiden, jotka vaativat parlamentaarisia oikeuksia, esimerkiksi ennakkovaroitusjärjestelmää paremman säädöskäytännön avulla, on voitava päättää, millä tasolla – kansallisella vai Euroopan tasolla – säädöksiä heidän mielestään tarvitaan ja millä tasolla niitä on heidän mielestään annettava.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia jäseniä siitä, että he ovat pysyneet paikalla loppuun saakka. On aina haastavaa saada syntymään aitoa keskustelua eikä pelkkiä yksinpuheluja.

Haluan kommentoida kolmea asiaa. Ensinnäkin haluan jatkaa siitä, mihin moni teistä viittasi, ja ottaa esiin perustuslakisopimuksen umpikujan ja monien teistä mainitseman nykypäivän Euroopan poliittisten johtajiemme sitoutumisen puutteen. Tietenkin komissio tukee täysin puheenjohtajavaltio Saksan rohkeana ja kunnianhimoisena pidettävää sitoutumista sen varmistamiseen, että asia etenee pohdintavaiheesta toimintavaiheeseen. Tiedämme, ettei ratkaisujen löytäminen ole helppoa, mutta aiomme auttaa asiaa parhaamme mukaan. Meidän on päästävä tästä umpikujasta mahdollisimman pian ulos.

Tältä osin kevään Eurooppa-neuvoston tulokset ovat erittäin tärkeitä, kuten myös se, että kokouksessa pystytään saavuttamaan tuloksia esityslistalla olevissa ratkaisevan tärkeissä asioissa, joista yksi on ilmastonmuutos. Haluan kommentoida sitä, mitä eräät teistä totesivat komission ja Euroopan unionin tavoitteista. On tärkeää todeta, että meillä on pidemmän aikavälin päämäärä ja tavoite siihen liittyen, mitä meidän on tehtävä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kehittyneiden maiden päästöjen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on tarpeellinen toimi, jotta voidaan saavuttaa se pidemmän aikavälin tavoite, joka koskee päästöjen vähentämistä puoleen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2050 mennessä. On ymmärrettävä, että tämä on askel tähän suuntaan. Tämä päästöjen vähentäminen on olennaisen tärkeää, jos aiomme saavuttaa kahden celsiusasteen tavoitteen, josta tiedämme, että sen avulla pystymme ehkäisemään laajamittaiset ja peruuttamattomat häiriöt maailman ilmastojärjestelmässä. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa kehittyneiden maiden on yhä osallistuttava eniten näihin maailmanlaajuisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi, kuten ne ovat jo tehneetkin Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Tätä kautta kummankin uskottavuus säilyy ja voimme motivoida niitä maailman köyhempiä maita, joiden on seurattava vähentämisessä muiden perässä.

Kehotimme kehittyneiden maiden ryhmää 30 prosentin suuruisiin vähennyksiin. Voimme kysyä itseltämme, onko tämä kunnianhimoinen tavoite. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen päästöt ovat vuoteen 1990 verrattuna kasvaneet 15 prosenttia, EU-25:n päästöt vähentyneet 5 prosenttia ja Venäjän päästöt vähentyneet 30 prosenttia. Yhtälö ei ole helppo eikä aukene yksittäistasolla, mutta haaste on valtava.

Haluaisin mainita myös kustannukset, koska monet teistä viittasivat alalle aiheutuviin kustannuksiin. Komissio on laatinut vaikutusten arviointeja, jotka osoittavat, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavat toimet ovat täysin yhteensopivia maailmanlaajuisen kasvun jatkumisen kanssa. Vähähiiliseen talouteen on vuosina 2013–2030 tehtävä investointeja, jotka ovat noin 0,5 prosenttia maailman kokonaisbruttokansantuotteesta. Tämä vähentäisi koko maailman BKT:n kasvua ainoastaan 0,19 prosenttia vuodessa eli vain pienen osan odotetusta vuosittaisesta BKT:n 2,8 prosentin kasvusta.

Tässä ei ole otettu huomioon terveyshyötyjä, energiahuollon suurempaa varmuutta ja niiden vahinkojen vähentymistä, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen välttämisestä. Tämä ei ole suurensuuri hinta vakuutuksesta, jolla vähennämme merkittävästi talouttamme ja maapalloamme uhkaavan peruuttamattoman vahingon riskiä, ja erityisen pieni hinta se on, jos sitä verrataan Sternin raportissa esitettyyn arvioon, jonka mukaan hallitsemattomasta ilmastonmuutoksesta pitkällä aikavälillä aiheutuvat kustannukset ovat 5–20 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Niinpä meidän on otettava huomioon toimimattomuuden kustannukset! Maksamme jo nyt ilmastonmuutoksen kustannuksia – kysykää vaikkapa vakuutusyhtiöiltä eri puolilla maailmaa.

Lisäksi kevään Eurooppa-neuvostossa aiheena on Lissabonin strategia. Olette aivan oikeassa siinä, että jos haluamme tiedottaa asiasta, meidän on mainittava, että kyse on työpaikoista ja kasvusta. Lissabonin strategiassa kyse on myös uudistuksiin kannustamisesta. Olen täysin samaa mieltä jäsen Watsonin kanssa siitä, että uudistusten toimivuudesta on paljon näyttöä. Meillä on lisäksi näyttöä siitä, että yhteiskuntia, joissa vallitsevat pelot ja turvattomuus, ei ole helppoa uudistaa: niissä pelätään muutoksia. Tämän näemme myös Euroopassa, ja tämän vuoksi meidän on rakennettava luottamusta ja muistettava, että Lissabonin strategia – työllisyys- ja kasvustrategia – tarkoittaa myös sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaa samoin kuin köyhyyden torjumista Euroopassa, työn laadun parantamista, koulutukseen tehtäviä investointeja, kansalaisuuteen liittyvien taitojen kehittämistä ja ihmisiin tehtäviä investointeja. Tämä on ainoa tapa voittaa pelot.

Kuunneltuani kaikki mielenkiintoiset puheet mieleeni tuli se läheinen yhteys, joka vallitsee kasvu- ja työllisyysstrategian ja kestävän kehityksen välillä, koska olemme kuulleet kaikki ne perusteet, joiden vuoksi me Euroopassa toivomme, että taloudelliseen kasvuun liitetään jatkossakin sosiaaliturva ja ympäristönsuojelun säilyminen korkealla tasolla, vaikka jatkaisimmekin kunnianhimoisia toimiamme. Mielestäni kestävä kehitys on tavoite, jolla on koko ajan yhä vankempi asema sinä visiona, jota kohti Eurooppa ja maailma pyrkivät.

  Puhemies. Olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾ Lissabonin strategiasta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

(Istunto keskeytettiin klo 17.20 kyselytunnin alkamista odotettaessa, ja sitä jatkettiin klo 17.35.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että innovoinnilla on keskeinen asema tai sillä olisi oltava keskeinen asema siinä, kuinka reagoimme niihin riskeihin ja mahdollisuuksiin, joita maailmantalous tuo mukanaan. Kaikki tietävät, että innovoinnin kehittämisessä suurin ongelma on riittämätön täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa. Lissabonin strategian tärkein päämäärä on edellytysten luominen kunkin jäsenvaltion sisäisen kilpailuympäristön lujittumiselle. EU:n talous voi olla vain yhtä kilpailukykyinen ja innovaatiokykyinen kuin sen alueilla sijaitsevat pienimmät ja syrjäisimmät yritykset. Näin ollen innovaatio-ohjelmat on pantava täytäntöön suoraan alueellisella tasolla, missä ne voivat luoda riittävän kilpailukykyisen ympäristön paikallisille pk-yrityksille.

Innovoinnin kehittämisen toteuttaminen keskitetysti on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. On edettävä siten, että luodaan alueellinen, tekninen infrastruktuuri innovointia varten, muun muassa teknologiahautomoja ja huipputeknologian keskuksia, joissa on mahdollista hyödyntää kaikki saatavilla oleva osaamispotentiaali sekä kaikkia elinkelpoisia innovaatioideoita. Tähän on yhdistettävä joustava lähestymistapa kaikenlaisiin eri rahoitustapoihin, erityisesti riskipääomarahoitukseen, siten, että otetaan huomioon asianomaisen innovatiivisen yrityksen tai hankkeen kehityksen taso. Lisäksi rahoitusta on oltava saatavilla alueellisella tasolla. Tämä on meille ainoa tapa ylläpitää, motivoida, kehittää ja käyttää hyväksi osaamispotentiaalia alueillamme pitkän aikavälin kestävän kasvun nimissä. Näin ollen haluan kehottaa Euroopan yhteisöä harkitsemaan edellä mainittuja innovoinnin kehittämisen näkökohtia kansallisia strategisia viitekehyksiä tarkasteltaessa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

(1) Ks. pöytäkirja.

9. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0003/2007).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Evgeni Kirilovin kysymys nro 41 (H-0002/07):

Aihe: Bulgarialaisten sairaanhoitajien ja palestiinalaisen lääkärin kohtalo ja EU:n ja Libyan suhteet

Minkälaisiksi Euroopan komissio arvioi EU:n ja Libyan yhteistyöpolitiikan vaikutukset sen jälkeen, kun Libyan korkein oikeus on vahvistanut ihmisoikeuksien törkeää loukkaamista edustavan kuolemantuomion. Aikooko komissio arvioida tilannetta ja toimiensa välineitä uudelleen siinä tapauksessa, että asiassa ei saavuteta edistymistä?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Haluan sanoa, että seuraan kyseisen tilanteen kehittymistä tiiviisti. Taisin olla ensimmäinen, joka vieraili Bengasin lasten luona. Keskustelin samalla lasten perheiden kanssa ja myöhemmin myös sairaanhoitajien, palestiinalaisen lääkärin sekä Gaddafin kanssa. Haluan vakuuttaa, että komissio ja minä itse pidämme tätä asiaa erittäin tärkeänä, mikä kävi ilmi 17. tammikuuta parlamentille antamastamme selonteosta. Voin vakuuttaa, että tyydyttävän ratkaisun löytäminen on ensisijainen tavoite. Tapaus on traaginen. Neuvottelijaryhmämme käy jatkuvasti vuoropuhelua Libyan viranomaisten kanssa, mutta ratkaisua ei ole vielä löydetty. Päätöstä tuskin kuitenkaan voidaan tehdä ennen kuin oikeudenkäynti on päättynyt. Viimeinen vaihe on siis vielä meneillään.

Komissio ja neuvosto tekevät tilanteen kehittymisen perusteella uuden arvion ja päättävät toteutettavista toimista. Kuten totesin, käymme vuoropuhelua Libyan viranomaisten kanssa.

Haluan selventää, ettei Libyaa ja EU:ta sido mikään kansainvälinen sopimus. Siksi olemassa ei ole virallista yhteistyötä koskevia sääntöjä lukuun ottamatta EU:n neuvoston lokakuussa 2004 tekemiä päätelmiä, joilla käynnistettiin Libyaa koskeva sitouttamispolitiikka tietyillä aloilla, kuten hivin/aidsin torjunnan ja maahanmuuton alalla.

  Evgeni Kirilov (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, olen kiitollinen teille kaikesta, mitä olette tehnyt. Olen kiitollinen myös kaikille niille eurooppalaisille poliitikoille, jotka ovat vierailleet jatkuvasti Libyassa ja ottaneet asian esille säännöllisesti. Voidaan kuitenkin todeta, ettei mitään ole saavutettu kaiken tämän ajan jälkeenkään. Päinvastoin, Libyan puolelta, jopa Gaddafin toimesta, on jatkuvasti esitetty väitteitä jonkinlaisesta länsimaiden salaliitosta näiden lasten tappamiseksi sairaanhoitajiemme myötävaikutuksella. Kukaan ei ole vastannut näihin syytöksiin. Jos Libyan tuomioistuinta on uskominen, se päätti jokin vuosi sitten, ettei tällaista salaliittoa ole olemassakaan. Samaa väitetään kuitenkin edelleen. Jos väite olisi totta, kyse olisi rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Miksemme haasta Libyan…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) En ole ensinnäkään vieraillut Libyassa jatkuvasti. Kävin siellä kerran, minkä jälkeen muodostimme ryhmän kollegojeni kanssa. Toimimme luottamuksellisesti, sillä asia on erityisen arkaluontoinen.

Totta ei myöskään ole se, ettemme olisi koskaan reagoineet asiaan. Päinvastoin, olemme ilmaisseet kantamme erittäin selvästi ja yrittäneet saada sairaanhoitajat pois maasta. Toivoimme, että tämä olisi jo tapahtunut, mutta niin ei ole käynyt. Kuolemantuomio valitettavasti vahvistettiin joulukuussa 2006. Toivoimme aivan erilaista tuomiota. Haluan todeta hiv/aids-tartuntaa koskevista syytteistä, että ulkoministerien neuvoston äskettäisen kokouksen päätelmissä todetaan selvästi, että "tuomiossa on ennen kaikkea jätetty ottamatta huomioon kautta maailman tunnettujen kansainvälisten asiantuntijoiden esittämät vahvat todisteet vastaajien syyttömyydestä". Kysymysten käsittely on siis kesken, pyydän teiltä kärsivällisyyttä. Tarvitaan hieman luottamusta ja hieman luottamuksellisuutta. Asia on erittäin arkaluontoinen, mutta haluamme löytää siihen ratkaisun.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme juuri keskustelleet siitä, että useat valtiot käyttävät taloudellista valtaa poliittisten intressiensä edistämiseen. Aikooko EU ryhtyä tässä yhteydessä taloudelliseen painostukseen ja käyttää taloudellista valtaa varmistaakseen, että Euroopan kansalaiset saavat nauttia vapaudesta oikeusvaltiossa? Mielestäni meidän olisi kerrankin näytettävä voimamme.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, kuten juuri totesin, mitään kansainvälistä EU:n ja Libyan välistä yhteistyösopimusta ei vielä ole tehty. Tämä tarkoittaa luonnollisesti, ettei taloudellisen vallan käyttö tässä yhteydessä ole helppoa. Olemme kuitenkin käyttäneet toisenlaista, myönteistä taloudellista valtaa, kuten neuvosto vahvisti kuluvan vuoden 22. päivänä tammikuuta tekemissään päätelmissä. Komissio käynnisti ensinnäkin toimintaohjelman jo vuonna 2005 ja toiseksi se on perustanut yhteistyössä muiden tahojen kanssa Bengasin kansainvälisen rahaston avun tarjoamiseksi etenkin aidstartunnan saaneille lapsille.

  Puhemies. Seuraavana on

Zbigniew Krzysztof Kuzmiukin kysymys nro 42 (H-0006/07):

Aihe: Ongelmat energian tuonnissa Venäjältä

Vuosien 2006 ja 2007 vaihteessa EU:n jäsenvaltiot, myös Puola, kohtasivat uhkan, että Venäjän ja Valko-Venäjän kiistan seurauksena maakaasun tuonti katkeaa, ja 8. tammikuuta 2007 Venäjä katkaisi öljytoimitukset Puolaan, Saksaan, Tšekin tasavaltaan ja Slovakiaan. Sekin johtui riidasta Valko-Venäjän kanssa. Nämä ovat vain tuoreimpia esimerkkejä siitä, miten Venäjä käyttää energiavaroja EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden poliittiseen painostamiseen ja todistavat, että Venäjään ei energia-asioissa voi luottaa.

Miten komissio aikoo ratkaista tällaiset ongelmat parhaillaan laadittavassa Euroopan energiastrategiassa?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, energian toimitusvarmuus on keskeisen tärkeä asia EU:lle, ja muutaman viime vuoden tapahtumat antavat EU:lle aihetta voimistaa politiikkaansa tällä alalla. Muistamme kaikki, kuinka tapahtumat viime vuonna Venäjän ja Ukrainan ja tänä vuonna Venäjän ja Valko-Venäjän välillä herättivät meidät karvaaseen todellisuuteen. Teen nyt lyhyen yhteenvedon aloitteista, joita komissio on tehnyt parantaakseen energian toimitusvarmuutta yleensä ja erityisesti suhteissaan Venäjän federaatioon.

Energian tuonti Venäjän federaatiosta on merkittävässä asemassa vastattaessa EU:n energiatarpeeseen, sillä Venäjän osuus kaikesta EU:n öljyntuonnista on lähes 30 prosenttia ja kaasuntuonnista 44 prosenttia. Samalla Venäjän öljy- ja kaasuviennistä 67 prosenttia tulee EU:n markkinoille. Suhteemme molemminpuolisen merkityksen vuoksi vuonna 2000 aloitettiin energiavuoropuhelu Venäjän federaation ja EU:n välillä tarkoituksena keskustella energiaan liittyvistä aiheista, kuten energiapolitiikasta, markkinakehityksestä, infrastruktuurista sekä EU:n ja Venäjän yhteistyöstä energiateknologian ja energiatehokkuuden alalla.

Lisäksi EU:n ja Venäjän välisessä toukokuun 2005 huippukokouksessa sovittiin yhteistä talousaluetta koskevasta etenemissuunnitelmasta, joka käsittää yhteistyön useissa energiaan liittyvissä asioissa ja toimissa. Venäjän federaation kanssa on tarkoitus neuvotella uudesta sopimuksesta, jolla jatketaan nykyistä, kuluvan vuoden lopulla päättyvää EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimusta. Sen on tarkoitus sisältää kattava energiasopimus.

Haluan huomauttaa myös, että vastikään julkaisemassaan tiedonannossa "Energiapolitiikka Euroopalle" komissio esitti useita ehdotuksia siitä, kuinka voimme vähentää yhä kasvavaa riippuvuuttamme ulkoisista energiantoimituksista ja parantaa energiavarmuutta. Komissio korostaa, ettei ole yhtä ainoaa ratkaisua, vaan on toteutettava useita eri aloitteita. Niihin sisältyy energiatehokkuuden lisääminen, uusiutuvien energianlähteiden edistäminen, energiantoimitusten monipuolistaminen, sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja sisäiset solidaarisuusmekanismit, joiden avulla selvitään mahdollisista toimituskatkoksista ja joihin kuuluu yhteistyö Kansainvälisen energiajärjestön kanssa. Lisäksi tiedonannossa korostetaan, että EU:n on tärkeää lujittaa suhteitaan kaikkiin tärkeisiin energiantuottaja- ja kauttakulkumaihin ja toimia yhtenäisesti.

Komissio on järjestänyt aiemmin tänä vuonna kaasualan koordinointiryhmän ja Oil Support Groupin kanssa kokouksia, joihin osallistui muun muassa jäsenvaltioiden edustajia. Kokouksissa on pohdittu viimeaikaisia katkoksia energian toimituksissa Venäjältä Valko-Venäjän kautta sekä tarkasteltu niiden vaikutuksia EU:n sisäiseen energiavarmuuteen ja vastatoimia. Myös asianomaiset kolmannet maat oli kutsuttu kokouksiin tiedottamaan nykytilanteesta.

Komissio on lisäksi sitoutunut ylläpitämään ja lujittamaan energiasuhteitamme Venäjän federaation lisäksi myös muihin tärkeisiin energiantuottajamaihin ja -alueisiin, kuten Norjaan, OPEC-valtioihin, Persianlahden yhteistyöneuvostoon, Kaspianmeren ja Mustanmeren alueen maihin, Keski-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan, kahdenvälisten sopimusten ja energiavuoropuhelun välityksellä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan komissiota siitä, että se on kiinnostunut kaikkia jäsenvaltioita koskevista energian toimitusongelmista. Haluan kuitenkin huomauttaa, että mielestäni Venäjä käyttää edelleen energiantoimituksia poliittisena painostuskeinona suhteissaan EU:n jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin. Tämä on valitettavan ilmeistä.

Haluan lisäksi kysyä, onko Euroopan komission osoittama tuki pohjoiselle kaasuputkelle eli Itämeren alittavalle kaasuputkelle osoitus jäsenvaltioiden välisestä solidaarisuudesta vai solidaarisuuden puutteesta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Kiitän jäsentä huomautuksista. Itämeren öljyputkesta haluan todeta, että sillä on luonnollisesti Euroopan-laajuinen merkitys. Tärkeintä on kuitenkin, että koko EU eli kaikki jäsenvaltiot osoittavat solidaarisuutta. Meidän on soitettava solidaarisuutta muita jäsenvaltioita kohtaan. Tämä on kantamme.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kuulla komission strategian kaasuputkien ja nesteytettyä maakaasua kuljettavien LNG-säiliöalusten suhteen. Tarjolla on useita vaihtoehtoja energiantoimitusten monipuolistamiseksi. Mitkä ovat komission suunnitelmat?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Tarkoituksena on rahoittaa toteutettavuustutkimus Yhdysvaltojen kanssa Kaspianmeren alueen kaasuputkesta, ja siinä käsitellään myös nesteytettyyn maakaasuun liittyvää kysymystä. Komission mielestä näin edistetään EU:n energiantoimitusten monipuolistamista, mikä on erittäin tärkeää tässä vaiheessa.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Venäjä katkaisi viime kesänä maakaasutoimitukset Liettuaan "Družba"-eli Ystävyys-putken kautta. Myös muita tapauksia on juuri mainittu. Tämä tarkoittaa, että vaihtoehtoisia toimituskanavia on löydettävä. Onko komissio samaa mieltä siitä, että Itämeren infrastruktuuritoimia olisi koordinoitava ja että Pohjois-Euroopan kaasuputkesta on ensiksi toteutettava riippumaton vaikutustenarviointi ennen kuin uusien kaasuputkien rakentaminen aloitetaan?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Voin kertoa, että tarkoittamanne keskeytys oli luonteeltaan tekninen. On tietenkin edelleen jatkettava vuoropuhelua venäläisten kanssa sen varmistamiseksi, etteivät keskeytykset ole pitkäkestoisia ja jotta ne voitaisiin tulevaisuudessa estää kokonaan. Näin juuri teemmekin tällä hetkellä, ja toivon, että käymämme energiavuoropuhelu johtaa luottamuksen vahvistumiseen tulevaisuudessa. Pidimme juuri EU:n troikan ja Venäjän välisen kokouksen, jossa keskustelimme energiaan yleensä liittyvistä aiheista. Presidentti Putin on muuten virallisesti todennut hyväksyvänsä energiaperuskirjassa vahvistetut periaatteet, jotka ovat energian saatavuus, vapaa ja tasavertainen pääsy energiamarkkinoille ja erityisesti avoimuus. Kyse on juuri avoimuudesta.

  Puhemies. Seuraavana on

Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 43 (H-0054/07):

Aihe: Lähi-idän rauhankanava

Jordanian, Israelin ja Palestiinan sekä Maailmanpankin edustajat tutkivat 10. joulukuuta toteutettavuustutkimusta niin sanotun rauhankanavan tai kahden meren välisen kanavan rakentamisesta eli 180 kilometrin pituisen kanavan rakentamisesta Punaisenmeren ja Kuolleenmeren välille. Tämän hankkeen taloudellinen merkitys (Negevin aavikon kastelujärjestelmä, vesivoimalan ja suolanpoistolaitoksen toiminta, miljardi kuutiota juomavettä), diplomaattinen merkitys (Israelin, Palestiinan ja Jordanian välinen vuoropuhelu ja vastavuoroinen yhteistyö) ja merkitys ympäristön kannalta (Kuolleenmeren kuivumisen torjuminen vuoteen 2050 mennessä) on valtava.

Kustannusten arvioidaan olevan yhteensä 15,5 miljoonaa dollaria, ja Maailmanpankki on myöntänyt nämä määrärahat sitoumuksina.

Kun otetaan huomioon rauhankanavan monitahoinen merkitys, osallistuuko Euroopan komissio tämän nerokkaan hankkeen toteuttamiseen (suunnittelun tai rahoituksen kautta) osana Euro–Välimeri-yhteistyötä? Jos ei osallistu, aikooko se myöntää rahoitusta seuraavaan vaiheeseen, jossa investoidaan 3 miljardia dollaria hankkeen loppuun saattamista varten seuraavien viiden vuoden aikana? Voitaisiinko Euroopan investointipankkia hyödyntää investointivälineenä tarvittavien varojen varmistamiseksi?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Kuolleenmeren pinta laskee metrin vuodessa. Komissio kannattaa vahvasti tulevaisuuteen suuntautuvia hankkeita, joissa käsitellään alueen vesi- ja ympäristötarpeita. Se tukee kaikkia aloitteita, jotka käsittävät naapurivaltioiden välistä yhteistyötä eri aloilla, etenkin vesihuollon alalla, kaikkia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytämiseksi. Vesi on erittäin tärkeä luonnonvara alueella. On kuitenkin todettava, että Rauhankanavan rakentaminen olisi valtavan suuri tehtävä, joka voisi vaikuttaa merkittävästi paikallisympäristöön ilman, että sillä pystyttäisiin välttämättä puuttumaan Kuolleenmeren pinnan laskemisen syihin.

Siksi komissio pitää varovaista lähestymistapaa välttämättömänä. Se huomauttaa, että toteutettavuustutkimus ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevine arvioineen tilattiin vastikään. Lisäksi on perustettu usean avunantajan säätiö, jota Ranska, Yhdysvallat, Alankomaat ja Japani ovat sitoutuneet tukemaan.

Toteutettavuustutkimusta koskeva sopimus on tarkoitus tehdä kuluvan vuoden heinäkuussa, ja sen on tarkoitus olla voimassa kaksi vuotta. Komissio käy tarkkaan läpi tutkimustulokset, kunhan ne julkaistaan, ja kuulee Euroopan investointipankkia tutkimuksen suositusten perusteella. Samalla komissio pitää parlamentin ajan tasalla asian käsittelystä.

  Rodi Κratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne sekä huolellisista ja tehokkaista toimistanne Lähi-idän kehitystä koskevissa asioissa.

Totesitte perustellusti, että näin suuresta hankkeesta on tehtävä toteutettavuustutkimus, jotta tiedetään, missä määrin Euroopan unioni sitoutuu asiaan. Haluan kysyä, onko tähän mennessä toteutetuista ohjelmista laadittu loppukertomuksia, jotta syihin voitaisiin puuttua. On nimittäin nähtävissä, että Jordan-joki on huonossa kunnossa ja että vesi on merkittävä riidanaihe kyseisen alueen maiden välisissä suhteissa. Tiedämmekö, onko ohjelmiamme toteutettu ja pystymmekö arvioimaan niiden tehokkuutta niin taloudellisesti kuin diplomaattisestikin maiden välisen yhteistyön näkökulmasta?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) En ole tietoinen muista tutkimuksista. Voin sanoa ainoastaan, että tämän toteutettavuustutkimuksen arvo on 15 miljoonaa euroa, josta komissio luultavasti maksaa osan, ja että koko hankkeen arvo on 3 miljardia euroa. Kyse on valtavan suuresta hankkeesta, joten mielestäni on aiheellista tutkia taustat tarkkaan ennen toimiin ryhtymistä. Kaikki tämä tapahtuu poliittisessa ympäristössä poliittiseen ratkaisuun pyrkien. Olemme tällä hetkellä varovaisen optimistisia, sillä Palestiinaan muodostetaan mahdollisesti kansallisen yhtenäisyyden hallitus. Pääsemme toivottavasti taas aloittamaan jonkinlaisen alueellisen yhteistyön ainakin muutaman valtion ja palestiinalaishallinnon välillä. Pidetään siis peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Näkymät ovat kuitenkin tällä hetkellä myönteiset.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Alain Hutchinsonin kysymys nro 44 (H-1072/06):

Aihe: Postipalvelujen täydellinen vapauttaminen 1. tammikuuta 2009

Komissio hyväksyi 18. lokakuuta 2006 direktiiviehdotuksen KOM(2006)0594 lopullinen, joka käsittelee direktiivin 97/67/EY muuttamista siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista. Kyse on postipalvelujen täydellisestä vapauttamisesta, toisin sanoen alle 50 gramman painoisia kirjeitä koskevista palveluista. Kaksi näkökulmaa saa usein moitteita. Ensinnäkin se, että komissio on päättänyt pitää kiinni 1. päiväksi tammikuuta 2009 suunnitellusta voimaantulopäivästä, vaikka tiedetään, että monet jäsenvaltiot eivät ole valmiita kyseisenä ajankohtana, ja toiseksi se, että komission kaavailemat toimet yleisten postipalvelujen rahoittamiseksi ovat riittämättömiä, mitä 10 perinteistä postialan yritystä on kritisoinut.

Miten komissio vastaa tähän kritiikkiin? Onko komissio tutkinut käytännön tasolla ja huolellisesti postipalvelujen täydellisen vapauttamisen vaikutuksia Ruotsissa, jossa asia on toteutettu etuajassa jo useita vuosia sitten? Ovatko kevyiden kirjeiden postimaksut nousseet Ruotsissa, ja onko julkisen alan työpaikkoja hävinnyt? Jos vastaus on myönteinen, kuinka paljon? Kuinka tyytyväisiä ruotsalaiset ovat postipalvelujen vapauttamiseen? Voidaanko Ruotsin kokemusta, joka pohjautuu todelliseen esimerkkiin eikä yksittäiseen tutkimukseen tai teoreettiseen taikka ideologiseen pohdintaan, pitää todellisena menestyksenä?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on analysoinut huolellisesti ja tarkkaan sekä postipalvelujen markkinoiden täysimääräisen avaamisen etenemistä että yleispalvelun rahoittamista avoimilla markkinoilla.

Komission analyysi perustui useita vuosia kestäneisiin tutkimuksiin sekä jatkuviin ja avoimiin keskusteluihin kaikkien sidosryhmien kanssa, ja se esitellään yksityiskohtaisesti komission valmistelevissa asiakirjoissa. Direktiiviehdotuksesta ja sitä tukevista asiakirjoista keskustellaan parhaillaan sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa. Teidän ja neuvoston jäsenvaltioiden on tehtävä oma arvionne. Komissio otti huomioon arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemat Ruotsissa saadut kokemukset sekä kaiken muun postialan markkina- ja sääntelykehityksen. Tarkoituksena ei ole arvostella kaikkea tai osaa tästä kehityksestä tai esittää, että muissa maissa olisi noudatettava Ruotsin mallia tai jotakin muuta mallia. Sen sijaan tarkoituksena on osoittaa, että vaihtoehtoisia ratkaisuja on useita. Niitä voidaan toteuttaa jokaisten kansallisten markkinoiden erityispiirteiden mukaisesti, jotta välttämätön postipalvelualan uudistus saadaan toteutettua niin, että samalla taataan yleispalvelun tehokas tarjonta.

On tarpeen huomauttaa, että Ruotsissa markkinoiden avaaminen toteutettiin ja yleispalvelun tarjonta varmistettiin ilman lisärahoitusta. Ruotsin hallitus esitti vastikään yksityiskohtaisen tutkimuksen Ruotsin postimarkkinoiden avaamisesta, eivätkä tutkimustulokset näytä vahvistavan arvoisan parlamentin jäsenen esittämiä huolenaiheita.

Lopuksi toistan vielä, että komission mielestä postipalvelujen uudistuksen loppuunsaattaminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa palvelun tehostuminen edelleen ja laadun parantuminen sekä postipalvelualan pitkän aikavälin kannattavuus ja sen luomat liiketoimintamahdollisuudet ja työllisyyspotentiaali.

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne, joka oli mielestäni pikemminkin pelkkää jaarittelua kuin todellinen vastaus teille esittämiini kysymyksiin postipalvelujen vapauttamisesta. Viittasin yhdessä kysymyksessäni postipalvelujen vapauttamista käsittelevän tutkintavaliokunnan tarkastelemiin ratkaisuihin. Kun puhutaan ratkaisusta, se tarkoittaa, että olemassa on myös jokin ongelma, mutta tällä hetkellä voidaan havaita, ettei ongelmaa ole kevyiden kirjeiden toimituksessa, jota nyt käsitellään. Ihmiset ovat tyytyväisiä ja toimitukset sujuvia. Sen sijaan niissä maissa, joissa kevyiden kirjeiden toimitukset on vapautettu, kuten Ruotsissa, postimerkit ovat kallistuneet ja palvelu huonontunut.

Arvoisa komission jäsen, miksi komissio sulkee pois varattujen palvelujen säilyttämisen ennallaan, vaikka on totuttu ja vaikka se tekee mahdolliseksi ja takaa yleispalvelun kaikille eurooppalaisille? Näin ei varmastikaan tapahtuisi esittämissänne hankkeissa, kuten kokemus on osoittanut.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Saamieni tietojen mukaan Ruotsin kokemukset ovat osoittaneet, että palvelu on nyt aiempaa parempaa, mikä johtuu kilpailusta. Lisäksi postin (josta kuluttajien lähettämän postin osuus on pieni) keskihinta on alentunut selvästi, myös yritysten kuluttajille lähettämän postin osalta.

Esittämämme ehdotus sisältää huomattavasti valinnanvaraa jäsenvaltioille sen suhteen, miten ne haluavat täyttää yleispalveluvelvoitteet. Huomautan, etten ole tehnyt mitään muutoksia yleispalveluvelvoitteeseen ja että olen antanut jäsenvaltioille paljon valinnanvaraa sen rahoittamisen suhteen.

Pakettimme ei pitäisi olla yllätys kenellekään, joka on seurannut keskustelua, sillä sitä ja markkinoiden avaamista on jatkettu jo 15 vuoden ajan, ja meneillään on nyt avaamisprosessin viimeinen vaihe.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, tulen Suomesta, jossa postipalvelujen markkinat on avattu kilpailulle, kuten Ruotsissakin. Mielestäni on hienoa, että joku sellaisen maan edustaja, jossa markkinoita ei vielä ole vapautettu, mainitsee Ruotsin ja Suomen mallin esimerkkinä niistä myönteisistä seurauksista, joita postimarkkinoiden vapauttamisella on ollut.

Ainoa niissä maissa nähtävissä oleva ongelma, joissa markkinat on vapautettu muita jäsenvaltioita aiemmin, on se, että niiden jäsenvaltioiden vanhat monopolit, joiden markkinoilla monopolitilanne edelleen vallitsee, ovat pyrkineet meidän markkinoillemme hyödyntääkseen vapautta omaksi edukseen. Tämä on ollut markkinoiden aikaisen vapauttamisen erittäin kielteinen vaikutus.

Haluankin kysyä, aikooko komissio pysyä asettamassaan määräajassa ja todellakin avata markkinat ennen vuotta 2009. Jos tämä on sen aikomus, se saa meiltä kaiken tukemme.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) On hyvä, että jäsen Kauppi otti asian puheeksi, sillä Suomi on hyvin harvaanasuttu maa, jossa yleispalveluvelvoite on täytetty, kuten Ruotsissakin. Nämä markkinat ovat hyötyneet avoimesta kilpailusta, ja voidaan sanoa, että siitä ovat hyötyneet myös muut postipalvelunsa vapauttaneet markkinat.

Tarkoituksenamme on pysyä vuoden 2009 aikataulussa, joka mainitaan markkinoiden avaamista koskevassa vuoden 2002 direktiivissä. Siinä säädetään lisäksi, että vuoden 2006 loppuun mennessä komissio esittää ehdotuksia, jotka mahdollisesti vahvistavat markkinoiden avaamisen vuoteen 2009 mennessä, ja muita tarvittavia toimenpide-ehdotuksia, ja näin olemmekin tehneet. Asia on nyt kuitenkin parlamentin ja ministerineuvoston lainsäätäjien käsissä.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Olen kotoisin Pohjois-Ruotsista. Ruotsissa vapauttaminen on onnistunut melko hyvin suurkaupungeissa, mutta valtiota tarvitaan hoitamaan yleispalvelu muilla alueilla. Esimerkiksi kotikaupungissani Pajalassa, joka sijaitsee Pohjois-Ruotsissa, 270 kilometriä pitkän tien varrella on ainoastaan 200 taloa. Voiko komission jäsen taata, että jos annetaan yhteinen direktiivi, nämäkin kodit saavat edelleen postinsa?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Voin taata sen, sillä ehdotusta esittäessään komissio päätti, ettei yleispalveluvelvoitetta muutettaisi millään lailla. Se säilyy ennallaan yhteispäätösmenettelyssä tällä hetkellä olevassa ehdotuksessa mainitussa muodossa.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Ruotsin huonoja kokemuksia lukuun ottamatta on useita muita jäsenvaltioita, jotka reagoivat komission hätäisiin toimiin, ja kymmenen perinteistä postilaitosta on esittänyt kirjallisia huomautuksia vakavista riskeistä.

Kysyn suoraan, otatteko huomioon nämä vastalauseet vai aiotteko ahdasmielisesti noudattaa tammikuun 1. päivän 2009 määräaikaa?

Esitän myös toisen kysymyksen. Kuinka aiotte varmistaa, ettei kaikkien kansalaisten saatavilla olevan yleisen postipalvelun käsite kärsi, kun tiedetään, että Ruotsissa on jo kohdattu ongelmia tällä alalla?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Olen toistuvasti todennut kysymyksiin vastatessani, ettemme muuta millään lailla yleispalveluvelvoitetta. Ehdotusta esittäessämme jotkin tahot lobbasivat sen puolesta, että yleispalveluvelvoitetta muutettaisiin ja että se vesitettäisiin. Päätin, ettei tähän ollut perusteita, joten yleispalveluvelvoite on säilytetty täysin ennallaan. Käsittääkseni vaikutukset Ruotsissa ovat olleet täysin myönteisiä, kuten jäsen Kauppikin totesi.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Toussasin kysymys nro 45 (H-1085/06):

Aihe: Pankkien epäeettiset toimet

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden hallitusten yleinen epäsuosittu politiikka on rohkaissut pankkeja laittomaan kiskontaan siten, että ne nyhtävät lainanottajilta ja yleisemmin työntekijöiltä kohtuuttoman suuria summia. Tästä esimerkkinä Kreikan keskuspankki, joka määräsi 25 miljoonan euron sakot luottolaitoksille epäselvistä ja epäeettisistä toimista, mutta lievensi katteettomia shekkejä koskevia seuraamuksia ja kieltäytyy nimeämästä pankkeja, joille sakkoja määrättiin.

Mikä on komission kanta siihen, että joukkotiedotusvälineissä ilmoitettaisiin pankit, joille jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset ovat määränneet seuraamuksia epäeettisistä laittomista toimista, jotta lainanottajat ja yleisemmin tallettajat saisivat ainakin tietoja ja heitä myös suojeltaisiin?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Haluan ensiksi kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että hän on saattanut komission tietoon vähittäispankkitoimintaan liittyvät ongelmat, joista kuluttajat kärsivät Kreikassa.

Komissio on tietoinen Kreikassa sovellettavaa korkotasoa koskevista huolenaiheista, ja se on vastannut useisiin aiheesta esitettyihin kirjallisiin kysymyksiin. Vastauksissaan se on korostanut eri aloitteita, jotka voivat vaikuttaa EU:n vähittäiskorkotasoon. Ne käsittävät aloitteita asunto- ja kulutusluotoista sekä yritysvakuutus- ja vähittäispankkialalla kesäkuussa 2005 käynnistetyt alakohtaiset kilpailututkimukset. Näillä aloitteilla sekä muilla rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevassa valkoisessa kirjassa esitetyillä aloitteilla on tarkoitus lisätä kilpailua ja tehokkuutta rahoituspalvelujen vähittäismarkkinoilla ja tarjota käytännön hyötyjä eurooppalaisille kuluttajille.

Arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksestä totean, että komissio tukee aloitteita, joilla lisätään ja edistetään avoimuutta EU:n rahoitusmarkkinoilla. Avoimuus on kuluttajien kannalta erityisen tärkeää, sillä he tarvitsevat täydet ja paikkansapitävät tiedot tehdäkseen tietoon perustuvia valintoja. Kilpailun alalla komissio nimeää ne pankit, joita vastaan on tehty päätös kilpailusääntöjen rikkomisesta. Ei kuitenkaan ole eurooppalaisia sääntöjä, jotka edellyttäisivät niiden pankkien nimeämistä, joille jäsenvaltioiden valvontaviranomaiset ovat antaneet sakkoja epäeettisten ja laittomien käytäntöjen johdosta.

Komissio valvoo edelleen korkotasoa vähittäispankkipalveluja koskevien aloitteidensa avulla varmistaakseen, että eurooppalaiset kuluttajat saavat käytännön etua yhdentymisestä.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, laiton pankkitoiminta ja väärinkäytökset ovat yleistymässä ainakin sen perusteella, että tiedotusvälineissä niistä ilmoitetaan päivittäin.

Tämä on yksi ongelman näkökohta, mutta on toinenkin. Euroopan keskuspankki nosti nimittäin korkotasoa kahdesti vuonna 2006. Myös jäsenvaltioiden pankit nostavat korkojaan sen mukaan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Säästötilien korkojen ja lainankorkojen välinen kuilu kasvaa lainanottajien ja yleensä työntekijöiden kustannuksella.

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa kuroakseen umpeen kuilun säästötilien korkojen ja lainankorkojen välillä?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kuten vastauksessani totesin, komissio on tietoinen Kreikan korkotasosta ja on vastannut useisiin aihetta koskeviin kirjallisiin kysymyksiin. Vähittäiskorkotason määrittely on kuitenkin pääasiassa rahoituslaitosten tehtävä, eikä se kuulu EU:n säännösten ja määräysten soveltamisalaan.

Kuten aiemmissa vastauksissa todettiin, komissio on kuitenkin käynnistänyt useita aloitteita, joilla pyritään vaikuttamaan EU:n vähittäiskorkotasoon, kuten asunto- ja kulutusluottoja koskevia aloitteita. Kesäkuussa 2005 komissio käynnisti myös alakohtaisia kilpailututkimuksia yritysvakuutus- ja vähittäispankkialalla.

Komissio tietää, että Kreikassa perittävä korko on erittäin korkea, mutta sillä ei ole velvollisuutta puuttua asiaan, eikä myöskään ole todennäköistä, että EU:lle annettaisiin toimivaltuuksia tällä alalla tulevaisuudessa. Muissa jäsenvaltioissa, joissa kilpailu on tehokasta, kuluttajilta perityt korot ovat alentuneet merkittävästi. Näin on esimerkiksi kotimaassani. Kun toisen jäsenvaltion vähittäispankkitoimintaa harjoittava rahoituslaitos ilmoitti aloittavansa pankkitoiminnan kotimaani markkinoilla, korkotaso romahti välittömästi.

  David Martin (PSE). – (EN) Komission jäsen tietänee selvityksistä, joissa Euroopan komission todetaan maksaneen miljoonia euroja pankkikuluja välttääkseen varojen menemisen Palestiinan Hamas-johtoiselle hallinnolle. Voisiko hän sen avoimuuden nimissä, jota hän väittää komission suosivan, ilmoittaa julkisesti, miksi komissio on päättänyt maksaa näin suuria maksuja ja minkä pankkien palvelumaksuista on kyse?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Hyvä jäsen Martin, en pysty vastaamaan kysymykseenne, mutta aion tutkia asian.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, jatkan vielä epäeettisistä pankkimaksuista. Haluaisin tietää, mitä mieltä olette joidenkin pankkien perimistä huikaisevan korkeista palvelumaksuista euroalueelle suuntautuvien rajatylittävien rahansiirtojen yhteydessä. Britin on esimerkiksi yli kymmenen kertaa kalliimpaa siirtää rahaa euroalueen pankkiin, vaikka siihen ei tarvita muuta kuin napin painallus. Onko tämä mielestänne törkeää ja oletteko sitä mieltä, että rajat ylittäviä rahansiirtoja olisi säänneltävä, jotta ne tapahtuisivat yhdenmukaisesti pääoman vapaata liikkuvuutta koskevan EU:n periaatteen kanssa?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, suuri eurooppalainen hanke tällä alalla on yhtenäistä euromaksualuetta koskeva SEPA-hanke. Sitä sovelletaan alkuvaiheessa luonnollisesti euroalueella. Ei olisi hyvien tapojen mukaista neuvoa Yhdistynyttä kuningaskuntaa siinä, mitä sen olisi tehtävä euroalueen suhteen, mutta olen varma, että vastaus kysymykseenne on "kilpailun lisääminen".

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 46 (H-0007/07):

Aihe: Rahanpesu

Viime aikoina Lontoon kaupunginhallitus on uskottavasti väittänyt, että jäsenvaltioiden epäjohdonmukainen, hajanainen ja puutteellinen vuoden 2001 toisen rahanpesua koskevan direktiivin toteutus on estänyt Euroopan unionia kehittämästä tehokasta rikosten ehkäisy- ja selvittämisjärjestelmää rahanpesua – ja näin ollen mahdollisesti terrorismin rahoitusta – vastaan.

Miten komissio aikoo nyt vuonna 2007 täytäntöön pantavan kolmannen rahanpesua koskevan direktiivin avulla saada kaikki jäsenmaat viivyttelemättä, asianmukaisesti ja yhtenäisesti toteuttamaan tätä erittäin tärkeää aihetta käsittelevää yhteisön säädöstä, joka maksimoi mahdollisuutemme jäljittää epäilyttäviä liiketoimia samalla minimoiden tarpeettomia kuluja ja byrokratiaa yrityksiltä ja rehellisiltä asiakkailta?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kuten tiedätte, jäsenvaltioiden on saatettava kolmas rahanpesun vastainen direktiivi täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään 15. joulukuuta 2007 mennessä.

Direktiivillä tuetaan toimiamme terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Siinä säädetään yhdenmukaisista säännöistä, joiden nojalla asiaankuuluvien yksiköiden ja henkilöiden on sovellettava asiakkaan tuntemisvelvollisuusmenettelyjä niin, että huomioidaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit. Komissio toteuttaa kolmivaiheista strategiaa auttaakseen jäsenvaltioita saattamaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ajoissa ja asianmukaisesti.

Järjestimme marraskuussa 2006 täytäntöönpanoa koskevan alustavan seminaarin. Sen tarkoituksena oli keskustella direktiivin tulkintaan ja täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista ja selventää näitä asioita.

Toiseksi komissio on perustanut rahanpesun selvittelykeskusten eurooppalaisen foorumin. Selvittelykeskukset ovat kansallisia viranomaisia, joiden toimivaltaan kuuluu estää ja torjua rahanpesua ja terrorismin rahoitusta epäilyttäviä maksutapahtumia koskevien raporttien perusteella. Näitä raportteja toimittavat selvityskeskuksille analysoitavaksi luotto- ja rahoituslaitokset sekä valitut rahoitusalan ulkopuoliset yritykset ja ammatit. Rahanpesun selvittelykeskukset osallistuvat suoraan direktiivin täytäntöönpanoon. Eurooppalaisella foorumilla järjestetään säännöllisiä kokouksia tietojen vaihtamiseksi raportointielimille annetusta palautteesta.

Kolmanneksi komissio tukee rahanpesun vastaisen toimintaryhmän työskentelyä. Toimintaryhmän perusti Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea yhteistyössä Euroopan vakuutusvalvontaviranomaisten ja arvopaperimarkkinavalvojien kanssa. Sen tavoitteena on edistää kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa rahoituspalveluvalvontaviranomaisten välillä. Vaihto on olennaisen tärkeää, jotta direktiivi saadaan pantua yhdenmukaisesti täytäntöön kaikkialla EU:ssa. Komissio osallistuu työhön tarkkailijana.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Kuulostaa siltä, että saatte tulevaisuudessa paljon tietoa. Aiotteko antaa jonkinlaiset suuntaviivat yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi? Minusta näyttää nimittäin tällä hetkellä siltä, että tilanne on pahin mahdollinen: yritykset eivät ole tasavertaisessa asemassa, ja siksi kustannukset vaihtelevat, eikä kuluttajansuojaa ole yhdenmukaistettu. Ongelmia on muun muassa siinä, että rahanpesun vastaiseen lainsäädäntöön sisältyvät tietojenantamisvelvollisuutta koskevat säännöt voivat heikentää kuluttajien oikeutta saada tietoa tietosuojadirektiivin nojalla ja pankit saattavat esittää asiakkailleen markkinointitarkoituksessa kysymyksiä asiakkaan tuntemisen periaatteen tekosyyllä.

Arvostan työtänne, mutta olisi hyvä saada suuntaviivat, joiden avulla voitaisiin lisätä johdonmukaisuutta. Muuten rahanpesun vastaisen kolmannen direktiivin täytäntöönpano ainoastaan sotkee asioita entisestään.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Mielestäni arvoisa parlamentin jäsen puhuu järkeä. Edellisistä direktiiveistä saamani kokemuksen perusteella käytännöt vaihtelevat jäsenvaltioittain, minkä lisäksi ne vaihtelevat ehkä jopa yksittäisten rahoituslaitosten välillä. Olen tietoinen tästä, mutta on muistettava, että toiminta on vasta alussa. Tiedän, että kyse on jo kolmannesta rahanpesun vastaisesta direktiivistä, mutta ihmiset oppivat vähitellen, ja parhaita käytäntöjä pystytään toivottavasti määrittelemään perustamiemme välineiden, kuten juuri mainitsemieni elinten, avulla, jolloin voimme ottaa opiksi toistemme kokemuksista.

En sulje pois mahdollisuutta antaa tulevaisuudessa jonkinlaiset suuntaviivat, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittasi. Näin tapahtunee tulevaisuudessa, ja ne laatii joko komissio tai komission puolesta jokin näihin prosesseihin osallistuva virasto. Arvoisa parlamentin jäsen kuitenkin ymmärtänee, että olemme valinneet riskeihin perustuvan lähestymistavan, joka jättää elimille melko suuren päätäntävallan, ja juuri tästä syntyvät jotkin mainitsemani ongelmat.

Toisaalta jos valitsisimme tapauskohtaisesti ohjailevamman lähestymistavan, veisi luultavasti ikuisuuden ennen kuin eri jäsenvaltiot pääsisivät asiasta yksimielisyyteen alalla vallitsevien erilaisten kulttuuriensa vuoksi. Toivottavasti opimme koko ajan, enkä sulje pois mahdollisuutta aloitteesta, jolla alaa saataisiin tulevaisuudessa yhdenmukaistettua edelleen. Tätä haluan, ja käsittääkseni tätä haluavat kaikki muutkin.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 47 ja 48 vastataan kirjallisesti.

  Puhemies. Seuraavana on

Carl Schlyterin kysymys nro 49 (H-1081/06):

Aihe: Kansainvälistä oikeutta rikkomalla saatujen raaka-aineiden tuontikielto

USA:n Black Mesa -vuoren alueella asuvat Dineh- ja Hopi-intiaanit ovat yli 30 vuoden ajan taistelleet hiilen louhinnan ja sen seurausten estämiseksi alueellaan.

Tämän vuoden alussa hiilikaivos suljettiin, ja sen myötä myös intiaanien ainoaa vesivarastoa käyttävä vesiputki. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä nyt suunnitellaan kaivoksen avaamista uudelleen, sen laajentamista ja väestön pakkosiirtoja.

Black Mesa -vuori on pyhä paikka näille ihmisille, ja tilanne on vastaava kuin jos joku yritys ryhtyisi louhimaan Pariisin Notre Dame -katedraalin kiviä (vuortakin pidetään naispuolisena). Eikö kivien louhiminen uskonnon pyhistä paikoista ole uskonnonvapauden vastaista?

Aikooko komissio kieltää sellaisten raaka-aineiden tuonnin, jotka on saatu kansainvälistä oikeutta rikkomalla? Aikooko komissio asettaa tuontikiellon kyseisen yhtiön tuotteille, jos yhtiö toteuttaa kaivostoiminnan laajentamisen?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Haluan kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä kysymyksen esittämisestä. EU puolustaa ihmisoikeuksien, niin kansalaisoikeuksien kuin poliittisten, taloudellisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen oikeuksienkin, universaaliutta ja jakamattomuutta, kuten vahvistettiin Wienissä vuonna 1993 järjestetyssä ihmisoikeuskonferenssissa.

Komissio ymmärtää, että Dineh- ja Hopi-intiaanit haluavat säilyttää identiteettinsä valvomalla kaivostoimintaa alueellaan. Komissio ei ole vakuuttunut siitä, että hiilikaivoksen toiminta rikkoisi uskonnonvapautta suojaavaa kansainvälistä lainsäädäntöä, mutta se suhtautuu erittäin vakavasti alkuperäiskansojen oikeuksiin, kuten todetaan alkuperäiskansoista toukokuussa 1998 laaditussa komission valmisteluasiakirjassa.

Hiilentuotantoa säännellään Yhdysvalloissa kuitenkin ympäristösäännöillä, ja tähän liittyvät oikeudet kuuluvat Yhdysvaltojen hallituksen toimivaltaan. Mitä tulee siihen, saataisiinko hiilen tuontikielloilla taattua tiettyjen alueiden asukkaiden oikeuksien kunnioittaminen, EU:hun tuotavan hiilen täsmällinen alkuperä olisi vaikeaa määrittää, joten tällainen kielto olisi hankala toteuttaa käytännössä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Alkuperäiskansojen oikeutta pyhien paikkojensa suojeluun on korostettu myös YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa nro 2 vuodelta 2006. Tässä tapauksessa pyhää aluetta on koko vuori ja etenkin siellä virtaava vesi. Suuria määriä vettä käytetään hiilen kuljettamiseen vesiputkessa, mikä tarkoittaa, että pyhän alueen hiili- ja vesivarastoja hyödynnetään polkemalla intiaaneille alkuperäiskansoina kuuluvia oikeuksia. En tiedä, onko EU:n alueelle toimitettu hiiltä tältä vuorelta. Kaivostoiminnan laajentamista tutkitaan parhaillaan.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio ymmärtää hyvin, että Dineh- ja Hopi-intiaanien asuinalue on uskonnollisesti heille erittäin tärkeä, enkä kiistä sitä. Tiedämme myös, että intiaanien oikeudet on suojeltu Yhdysvaltojen perustuslaissa, joten asiasta ovat pääasiassa vastuussa Yhdysvaltojen tuomioistuimet, ei EU. Haluan toistaa juuri sanomani eli sen, että ehdotettu tuontikielto ei todellakaan ole komission mielestä suositeltava tapa käsitellä näitä asioita. Se ei vaikuttaisi mitenkään, jos kyseistä hiiltä viedään EU:n ulkopuolisiin valtioihin, kuten epäilemättä tehdään, joten mahdolliset seuraamukset eivät komission mielestä vaikuttaisi tässä tapauksessa olennaisesti alkuperäiskansojen tilanteeseen.

  Puhemies. Kysymys nro 50 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

  Puhemies. Seuraavat kysymykset käsitellään yhdessä, koska niiden aiheet ovat samankaltaiset:

Seuraavana on Brian Crowleyn kysymys nro 51. Kysymyksen laatijan sijaisena on Sean Ó Neachtain (H-0030/07):

Aihe: Maailmankauppaneuvottelut

Voiko komissio kertoa miten todennäköistä on, että Dohan kierrosta jatkettaisiin lähitulevaisuudessa vakavissaan maailmankauppaneuvotteluissa?

ja Pedro Guerreiron kysymys nro 52 (H-0069/07):

Aihe: WTO:ssa käynnissä olevat neuvottelut

Lukuisissa Yhdistyneiden Kansakuntien raporteissa on tuotu julki se, että viime aikoina tuloerot sekä sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo ovat kasvaneet maiden välillä ja niiden sisällä siten, että köyhyys- ja työttömyysluvut ovat pysyneet korkeina tai ne ovat kasvaneet entisestään. Samaan aikaan on käynyt ilmi, että suurten monikansallisten yritysten voitot ovat kasvaneet ja rikkaus on keskittynyt. Tilanteelle ei ole selvästikään vierasta huomattava kaupan ja pääomien vapauttamisen lisääntyminen maailmanlaajuisesti.

Ottaen huomioon viimeaikaiset EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion, Euroopan komission ja USA:n hallituksen väliset yhteydenotot kysyn komissiolta, minkälaisten ehdotusten ja aikataulun mukaisesti se pyrkii edistämään WTO-neuvotteluita, jotka ovat tällä hetkellä umpikujassa etenkin maatalouden, muiden kuin maataloustuotteiden (mukaan luettuina tekstiilit ja vaatetus) ja palveluiden suhteen?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan antaa parlamentille kattavan yhteenvedon maailmankauppaneuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta.

WTO:n kauppaministerit tapasivat tammikuussa Davosissa, jossa jatkettiin virallisesti kaikkien neuvotteluryhmien Genevessä tekemää työtä. Taustalla oli uusi poliittinen sitoutuminen korkean tason neuvotteluihin muun muassa presidentti Bushin taholta. Mielestäni sitoutuminen on vilpitöntä, minkä vuoksi prosessissa on nyt aiempaa korkeammat poliittiset panokset, joiden ansiosta on mahdollista päästä onnistuneeseen lopputulokseen. WTO:n pääjohtaja ilmoitti tällä perusteella 31. tammikuuta kauppaneuvottelukomitealle, että Genevessä olisi aloitettava uudelleen monenkeskiset neuvottelut kaikissa neuvotteluryhmissä.

Maataloustuet ovat edelleen avainasemassa sopimukseen pääsyn kannalta. Maatalouden alalla saavutettavan läpimurron on kuitenkin johdettava merkittävään sitoumukseen teollisuustullien alentamisesta ja myöhemmin myös palvelujen kaupan markkinoiden avaamisesta. Toivomme, että G20-maiden ryhmän nousevan talouden maat tekevät näillä aloilla merkityksellisiä ja huomattavia sitoumuksia, sillä ilman niitä neuvottelukierrosta ei saada päätökseen.

Yhdysvaltojen neuvottelijat ovat lähentyneet kantaamme, mutta he eivät vielä ole ilmaisseet meille, millaisia kauppaa vääristävien maataloustukien vähennyksiä ne aikovat ehdottaa. On välttämätöntä saada tietää ehdotuksista, jotta asiassa päästään eteenpäin. Yhdysvaltojen kauppaneuvottelija Susan Schwab on ottanut yhteyttä kongressin demokraattiseen johtoon valmistellakseen maaperää ja selvittääkseen, kuinka Yhdysvaltojen hallinnon antamia nopeutettua menettelyä koskevia neuvotteluvaltuuksia olisi mahdollista jatkaa. Hän ei ole tähän mennessä kuitenkaan vielä päässyt sopimukseen kongressin kanssa, eikä yksimielisyyttä ole löytynyt myöskään Yhdysvaltojen kauppakumppanien kanssa meneillään olevien neuvottelujen keskeisistä kohdista.

Yhdysvaltojen hallinnon viime viikolla tekemä alustava ehdotus uudesta maataloutta koskevasta lakialoitteesta oli tervetullut, vaikkakin se aiheutti tietynlaisen pettymyksen. Lakialoitteen lisäksi Yhdysvaltojen on mentävä Dohan neuvottelukierroksella sovittua pidemmälle ja leikattava kauppaa vääristäviä tukia sovittua enemmän ja toteutettava muita toimia, jotta WTO:n neuvottelut saadaan onnistuneesti päätökseen.

Aikataulultaan Yhdysvaltojen etenemissuunnitelma on hieman selkeämpi. Bushin hallinto aikoo pyytää uusia neuvotteluvaltuuksia tai nykyisten jatkamista ennen niiden umpeutumista heinäkuussa sillä perusteella, että Dohan kehitysohjelman ydinaloilla olisi tuolloin saavutettu läpimurto. Tämä viittaa siihen, että muutaman seuraavan kuukauden aikana on odotettavissa läpimurto neuvottelujen keskeisillä aloilla.

On oman etumme mukaista hyödyntää tämänhetkiset mahdollisuudet neuvottelujen loppuun saattamiseksi. Mielestäni sopimuksen ajaminen läpi vasta kesällä tai vieläkin myöhemmässä vaiheessa ei ole realistinen vaihtoehto. Kun otetaan huomioon epävarmuustekijät Yhdysvalloissa ja muualla, se voisi vaarantaa neuvotteluissa saavutetun edistyksen. Tätä mieltä oli myös Eurooppa-neuvosto puheenjohtajavaltion maanantaina esittämän yleisten asioiden neuvoston yhteenvedon perusteella. Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen loppuunsaattaminen olisi erittäin hyödyllistä taloudellisesti, poliittisesti ja kansainvälisen järjestelmän kannalta. Siksi jatkamme rakentavia mutta päättäväisiä neuvotteluja sopimuksen aikaan saamiseksi.

  Seán Ó Neachtain (UEN), Ionadaí don údar. – Ba mhaith liom ceist a chur ar an gCoimisinéir, an bhfuil i gceist aige agus ag an gCoimisiún níos mó gearradh siar a dhéanamh ar an dleacht a chuirtear ar tháirgí feola a thagann isteach san Aontas Eorpach chun an Margadh Trádála Domhanda a luaigh sé a bhaint amach?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Komissio esitti lokakuussa 2005 merkittävän tarjouksen kaikista maatalousalan neuvottelujen näkökohdista. Ilmoitin tämän jälkeen kesällä 2006 minkä verran liikkumavaraa neuvotteluvaltuutemme vielä antavat tarjouksemme parantamiseksi, jos neuvottelukumppanimme tekevät riittäviä tarjouksia niin maatalouden alalla kuin muillakin neuvottelualoilla.

Komissio on vahvasti sitä mieltä – puhun nyt kollegani, maatalouden ja maaseudun kehittämisestä vastaavan komission jäsenen Fischer Boelin ohjeistuksen mukaan – että paranneltu tarjous, jos neuvottelukumppanien toimet antavat siihen aihetta, sisältyisi niihin neuvotteluvaltuuksiin, jotka perustuvat vuonna 2003 sovittuun ja sen jälkeen toteutettuun yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Haluan kysyä seuraavan kysymyksen, joka liittyy edelliseen vastaukseen. Suunnitteleeko komissio uusien myönnytysten tekemistä maataloudessa, jotta Geneven neuvotteluissa päästäisiin sopimukseen globaalista paketista, joka käsittää myös teolliset tuotteet ja palvelut, kuten totesitte? Käsittääkseni neuvottelut ovat meneillään, sillä niiden aloittamisesta on ilmoitettu.

Voiko komissio kertoa, miten neuvoston tason sopimus vapaakauppa-alueiden perustamisesta tulevaisuudessa Aasian nousevan talouden maiden kanssa on sovitettavissa yhteen WTO:n neuvottelujen jatkamisen kanssa?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) WTO:n neuvottelukierroksella ei tällä hetkellä neuvotella mainitsemastanne viimeisestä näkökohdasta. Sitä edeltävään kysymykseen voin vastata suoraan, että neuvottelujen seuraavien vaiheiden edistämiseksi on ensiksi saatava purettua maatalousalan pattitilanne, joka on estänyt neuvottelujen etenemisen jo usean kuukauden ajan. Tarkoituksena on päästä neuvottelemaan aloista, joilla on kyse maailmantalouden suurimmista taloudellisista ja kehityksellisistä eduista, eli teollisten tuotteiden tulleista, palvelujen vapauttamisesta, kaupan sääntöjen lujittamisesta ja ennen kaikkea kaupan helpottamisesta.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvaltojen on ilmaistava selvästi, mihin suuntaan se aikoo edetä kauppaa vääristäviä maataloustukia koskevassa politiikassaan. Tätä ennen ei voida vastata Yhdysvaltojen esittämiin kysymyksiin maataloustuotteiden markkinoille pääsystä. On nimittäin väistämättä niin, että kun Yhdysvallat ja muut maatalousalalla kilpailukykyiset taloudet tiedustelevat kehitysmailta, missä määrin ne ovat valmiita avaamaan markkinansa Yhdysvalloista ja muualta peräisin oleville maataloustuotteille, ne vastaavat: "Mitäs me tuomme? Mille tuotteille odotatte meidän antavan pääsyn markkinoillemme? Maataloustuotteille vai Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön tuille?"

Tämä on täysin ymmärrettävä kysymys kehitysmailta. Siksi muihin kysymyksiin on helpompi vastata muita maatalouden pilareita eli markkinoille pääsyä ja kilpailua vientimarkkinoilla koskevissa neuvotteluissa vasta, kun saadaan selkeämpi ja vahvempi käsitys Yhdysvaltojen aikeista maataloustukien alalla. Näin pääsemme myös neuvotteluissa eteenpäin muille neuvottelualoille.

Kuten alustuksessani totesin, Yhdysvallat on mielestäni melko sitoutunut. Se patistaa Yhdysvaltojen kongressia ja neuvottelukumppaneitaan edistämään neuvotteluja, mutta maa ei ole vielä esittänyt mitään selvää ja konkreettista tarjousta maataloustuista. Ennen tällaisen tarjouksen esittämistä muiden on vaikea esittää omia jatkotarjouksiaan Yhdysvalloille.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää teitä periksiantamattomuudesta ja itsepintaisuudesta, jonka ansiosta saitte jatkettua neuvotteluja lähes toivottomassa tilanteessa.

Olette perustellusti keskittynyt maataloustuotteiden, muiden kuin maataloustuotteiden ja palvelujen markkinoille pääsyyn. Oletteko kuitenkin sitä mieltä, että nyt olisi aika käynnistää aloite kauppaa tukevasta avusta, jotta mainitsemanne kehitysmaat saataisiin kytkettyä maailman kauppajärjestelmään? Kuten aivan oikein totesitte, useat niistä pelkäävät, että omien markkinoiden avaaminen johtaa ainoastaan siihen, että ne joutuvat tuomaan enemmän, mutteivät pääse välttämättä lisäämään vientiään. Eikö kehitysmaita pitäisi tukea paremmin ja vakuuttaa ne tarjoamalla niille paremmat valmiudet käydä kauppaa maailmanlaajuisessa kauppajärjestelmässä?

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Olen kiitollinen arvoisalle parlamentin jäsenelle siitä, että hän otti asian puheeksi. Tämä asia on nimittäin olennaisen tärkeä, jotta etenkin köyhemmät ja puutteellisemmat kehitysmaat pystyvät luottavaisin mielin aloittamaan asteittaisen integroitumisensa kansainväliseen talouteen. Mielestäni kehitysmaiden tukeminen on edellytys sille, että ne tukevat lopullisen tuloksen saavuttamista eli neuvottelujen päätökseen saattamista.

Komissio onkin aivan alusta asti ajanut EU:n puolesta erittäin vahvasti kauppaa tukevaa apua. Voin ilokseni todeta, että Hongkongin ministerikokouksessa tehtiin selvä, pakettiratkaisusta riippumaton sitoumus. Toivon, että muutkin teollisuusmaat pystyvät esittämään yhtä hyvän tarjouksen, jotta ohjelma voitaisiin toteuttaa ja siihen saataisiin riittävät määrärahat.

Korostan tässä yhteydessä WTO:n vähiten kehittyneiden maiden tulli- ja kiintiövapaata pääsyä muiden maiden markkinoille. Olemme sitoutuneet tähän pitkäaikaisesti ja haluamme muiden sitoutuvan samaan, sekä teollisuusmaiden että mahdollisuuksiensa mukaan myös nousevan talouden maiden. Oikeasuhtaiset tarjoukset maailmankauppaneuvottelussa edistäisivät huomattavasti oikeudenmukaisuutta ja suhteellista etua kaikkein puutteellisimpien keskuudessa kehitysmaissa.

  Puhemies. Kysymyksiin nro 53 ja 54 vastataan kirjallisesti.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 55 (H-1067/06):

Aihe: Maaseudun kehittäminen Baijerin ja Böömin rajaseudulla

Millaisina komissio pitää maaseudun kehittämisen mahdollisuuksia 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kovasti kärsineellä Baijerin ja Böömin välisellä rajaseudulla, sekä Saksan että Tšekin puolella? Kuinka paljon maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiin kuuluu kulttuurihankkeita?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Baijerille osoitettiin ohjelmakaudella 2000–2006 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta yhteensä 1,6 miljardia euroa. Seuraavalla ohjelmakaudella 2007–2013 EU:n osoittamat varat ovat noin 1,3 miljardia euroa. Varat on tarkoitettu Baijerin maaseudun tukemiseen.

Toteutettuihin toimiin kuuluvat kylien uudistaminen, eri matkailutoimintojen tukeminen ja epäsuotuisilla alueilla toimivien maanviljelijöiden tukeminen.

Tukea on aiemmin myönnetty Saksan ja Tšekin raja-alueelle, jonne merkittävä osa tuesta kohdistetaan myös seuraavalla ohjelmakaudella edellä mainittujen ja muiden toimien toteuttamiseen Baijerin maaseudun kehittämisohjelman yhteydessä.

Uudessa Baijeria koskevassa EAKR:n toimenpideohjelmaluonnoksessa kaudelle 2007–2013 kiinnitetään erityistä huomiota Tšekin vastaisella rajalla oleviin maaseutualueisiin ja rakenteellisesti heikkoihin alueisiin. Baijerin viranomaiset ovat ehdottaneet, että näille alueille kohdistettaisiin yli 300 miljoonaa euroa EAKR:n tukea, jota yhteensä on 575 miljoonaa, mukaan luettuna raja-alueille tarkoitettu 84 miljoonan erityistuki. Varat käytetään sellaisten hankkeiden osarahoittamiseen, joiden tarkoituksena on edistää muun muassa matkailua ja erilaista kulttuuritoimintaa.

Näistä EMOTR:n varoista käytettiin kaudella 2004–2006 lähes 85 miljoonaa euroa Tšekin raja-alueille myönnettyjen Tšekin tukien lisäksi, ja tämä osoittaa, että alueen vastaanottokyky on erittäin hyvä. Komissio uskookin suuntauksen jatkuvan seuraavalla ohjelmakaudella 2007–2013.

Tšekin maaseudun kehittämissuunnitelman luonnos käsittää toimia kulttuuriperinnön tukemiseksi, ja siihen myönnetään EAKR:stä noin 50 miljoonaa euroa. Lisäksi 1. tammikuuta 2007 käynnistettiin Tšekin ja Baijerin yhteinen rajat ylittävä Interreg-ohjelma, jonka määrärahat ovat 115 miljoonaa euroa. Ohjelma on juuri toimitettu virallisesti komissiolle, ja se sisältää sekä maaseudun kehittämistoimia että kulttuuritoiminnan tukea.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Haluan kiittää komission jäsentä täsmällisistä huomautuksista. Käsittelen lyhyesti vielä kuitenkin kahta asiaa. Miten komission jäsen suhtautuu arkkitehtoniseen kulttuuriperintöön? Sisältääkö ohjelma myös historiallisten rakennusten eli arkkitehtonisen perinteen kunnostamisen Tšekin vastaisella raja-alueella? Miten komission jäsen suhtautuu rajat ylittävään kulttuuri- ja nuorisovaihtoon etenkin raja-alueiden kansalaisten ja vähemmistöjen keskuudessa? Onhan meillä kuitenkin tšekkiläis-saksalainen tulevaisuusrahasto. Suunnitteleeko komission jäsen yhteistyötä tällä alalla?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Tein mielestäni ensimmäisessä vastauksessani selväksi ensinnäkin sen, että kulttuuriperinnön tukemiseen on tarjolla varoja. Mielestäni asia on erittäin tärkeä, ja se on otettu huomioon molemmilla alueilla. Toissijaisuus on tärkeä osa maaseudun kehittämispolitiikkaa, ja se tarjoaa hyviä tukimahdollisuuksia. Politiikan kolmannessa painopisteessä voitaisiin ottaa huomioon mahdollinen halu tukea erityisesti näitä aloja eri alueilla.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Mielestäni kysymys on todella tärkeä, sillä Tšekki, Böömi ja Saksa olivat 1900-luvulla erossa toisistaan puoli vuosisataa. Mielestäni kylmän sodan aikana toisistaan erossa olleisiin alueisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja niille on tarjottava riittävät varat, jotta ne voisivat jälleen nivoutua yhtenäiseksi alueeksi. Samaa voidaan sanoa Liettuan ja Puolan rajasta, joka oli suljettuna koko 1900-luvun ja joka jakoi kaksi maata, jotka olivat olleet keskiajalla yksi ja sama maa.

Kuinka vastaatte ehdotukseen siitä, että erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden alueiden lujittamiseen, jotka olivat toisistaan erossa kylmän sodan aikana?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Mielestäni on erittäin tärkeää säilyttää maaseudun kehittämisohjelmien toissijaisuus, sillä se tarjoaa jäsenvaltioille hyvät mahdollisuudet päättää painopisteistään. Tarkastelemme parhaillaan seuraavan rahoituskauden (2007–2013) uusia ohjelmia, jotta saamme selkeän käsityksen näiden erityisalueiden painotuksesta niissä. Olette oikeassa siinä, että joillakin raja-alueilla on erityisiä intressejä, ja olen varma, että ne huomioidaan eri jäsenvaltioiden ohjelmissa.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 56 (H-1084/06):

Aihe: Vähämerkityksistä tukea koskevan sääntelykehyksen uudelleentarkastelu

Komissio ilmoitti 12.12.2006 tarkastelleensa uudelleen vähämerkityksistä (de minimis) tukea koskevaa sääntelykehystä. Uudelleentarkastellussa sääntelykehyksessä edellytetään soveltamisalan laajentamista maataloustuotteiden markkinointiin ja jalostukseen.

Mitkä ovat "erityisehdot", jotka koskevat de minimis -säännön soveltamista maataloustuotteiden markkinointi- ja jalostusyrityksille myönnettävään tukeen? Miten tämä sääntelykehys suhteutetaan maatalousalaa koskeviin erityissääntöihin (joiden vuoksi maatalous on aiemmin suljettu vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamisalan ulkopuolelle)? Mitkä ovat vähämerkityksisen tuen ja valtiontuen yhteiskerääntymää koskevat ehdot? Mitä vaikutuksia joustavammalla sääntelykehyksellä odotetaan olevan maatalouden kehitykseen EU:ssa ja erityisesti Kreikassa?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Perussopimuksen liitteessä 1 mainittujen maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiville yrityksille voidaan myöntää vähämerkityksistä tukea enintään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana edellyttäen luonnollisesti, että tietyt edellytykset täyttyvät.

Jalostukseen ja markkinoille saattamiseen myönnettävää vähämerkityksistä tukea säänneltiin ennen 1. tammikuuta 2007 komission asetuksella (EY) N:o 1860/2004, jonka nojalla yksi edunsaaja oli oikeutettu enintään 3 000 euron tukeen kolmen vuoden kaudella niin, että kutakin jäsenvaltiota varten oli vahvistettu yleinen enimmäismäärä.

Maataloustuotteiden jalostus ja markkinoille saattaminen on sisällytetty uuden sääntelykehyksen soveltamisalaan siksi, että maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden jalostus ja markkinoille saattaminen ovat hyvin samankaltaisia toimintoja.

Maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla vähämerkityksisen tuen lisäksi voidaan myöntää valtiontukea edellyttäen, ettei valtiontuen piiriin kuuluvien toimenpiteiden tuen enimmäisintensiteetti ylity.

Nyt kun vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen soveltamissääntöjä on höllennetty, Kreikalla on muiden jäsenvaltioiden tavoin paremmat mahdollisuudet myöntää tukea nopeammin, sillä vähämerkityksisestä tuesta ei tarvitse enää ilmoittaa. Ehdot ovat suotuisammat kuin muut valtiontukeen sovellettavat ehdot. Joustavuus piristää EU:n jäsenvaltioiden maatalouden kehittämistä.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä ehdotetusta uudesta sääntelykehyksestä. Mielestäni maataloustuotteita tuottavia pk-yrityksiä suosiva poikkeussääntö on erittäin tärkeä.

Voisitteko selventää enemmän niitä seikkoja, jotka liittyvät syrjäisten alueiden ja Egeanmeren saarten pienille maatiloille myönnettävän vähämerkityksellisen tuen enimmäismääriin? Voisitteko kertoa myös tuen nopeammasta myöntämisestä niille maanviljelijöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa huonon sään vuoksi?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Syy siihen, että maataloustuotteiden jalostukseen ja markkinoille saattamiseen ryhdyttiin soveltamaan samoja edellytyksiä, on selvästikin ollut se, että komission mielestä alalla on yhtymäkohtia muihin tuotannonaloihin. Siksi otimme käyttöön enintään 200 000 euron tuen kolmen verovuoden ajalla.

Pieniä ja suuria yrityksiä ei ole tarpeen erotella toisistaan. Ainoa edellytys on, ettei kyse ole primäärituotannosta. Tätä 200 000 euron tukea ei siis voida käyttää primäärituottajan tai maanviljelijän tukemiseen. Maanviljelijöihin sovelletaan edelleen samoja sääntöjä eli he voivat saada samoin edellytyksin enintään 3 000 euroa vähämerkityksistä tukea kolmen vuoden aikana. Tarkastelemme kuitenkin vuoden 2008 lopulla aiempaa tuomiota maatalousalan vähämerkityksisestä tuesta.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yksi vakavimmista haasteistamme on tällä hetkellä vuoden 2010 energiapoliittiset tavoitteet. On ehdotettu bioetanolin 10 prosentin sekoitusmäärää, ja ehdotuksia on tehty myös biodieselistä ja uusiutuvista energianlähteistä. Niitä varten tarvitaan kiireellisesti tuotantolaitoksia. Voiko komission jäsenen mielestä vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä soveltaa myös tässä yhteydessä?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Uusiutuvan energian primäärituottajalle eli maanviljelijälle on tarjolla erityinen kannustin, jonka arvo on 45 euroa hehtaarilta, mikäli maanviljelijä tekee sopimuksen uusiutuvan energian tuottamisesta. Olemme keskustelleet tästä uusien jäsenvaltioiden kanssa, ja ne sisällytettiin järjestelmään 1. tammikuuta 2007.

Jos haluamme esimerkiksi investoida bioenergiaan maatilatasolla, maaseudun kehittämispolitiikan ensimmäinen ja toinen pilari tarjoavat mahdollisuuksia kilpailun ja ympäristön alalla. Energian tuotantotarkoituksiin on siis tarjolla erilaisia tukimahdollisuuksia.

  Puhemies. Seuraavana on

José Manuel García-Margallo y Marfilin kysymys nro 57 (H-1088/06):

Aihe: Hedelmien ja vihannesten yhteisen markkinajärjestelyn uudistushanke

Hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä koskevalla asetusluonnoksella muutetaan nykyistä tiettyjen sitrushedelmien jalostusta koskevaa tukijärjestelmää (asetus (EY) N:o 2202/96⁽¹⁾). Tuki muutetaan tilatukijärjestelmään (asetus (EY) N:o 1782/2003⁽²⁾) sisältyväksi tuotannosta irrotetuksi tueksi pinta-alaa kohti. Kunkin jäsenvaltion sitrushedelmien kokonaisviljelypinta-alan tukimäärä huomioon ottaen tämä mahdollistaa, että sitrushedelmähehtaarista saa Italiassa noin 700 euroa, Kreikassa 600 euroa ja Espanjassa noin 300 euroa tukea.

Hedelmä- ja vihannesalan saamat tuet ovat minimaalisia ja alhaisempia kuin yhteisön muilla aloilla. Onko komissio laskenut, onko hedelmä- ja vihannesalan kokonaistuissa riittävästi pelivaraa tämän tuotannosta irrotetun tuen säilyttämiseksi nykymuodossaan? Jos pelivaraa on, mihin teknisiin selontekoihin nykyisen järjestelmän muutos ja sen muuttaminen tuotannosta irrotettaviin tukiin perustuu?

Onko komissio arvioinut seurauksia, joita tukien irrottamisella tuotannosta on yhteisön mehuteollisuuteen, ja sen mahdollisia vaikutuksia hintatasoon ja kolmansista maista, etenkin Brasiliasta, tuotavan mehun määrään?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Komissio haluaa muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että hedelmä- ja vihannesaloja on tarpeen mukauttaa uudistettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tuo uudistus aloitettiin vuonna 2003. Hedelmä- ja vihannesalan sisällyttäminen tilatukijärjestelmään lisää alan markkinasuuntautuneisuutta ja vakauttaa tuottajien tuloja.

Arvoisa parlamentin jäsen on ennakoinut tukea jaettavan tilatukijärjestelmässä tavalla, joka ei tällä hetkellä ole mahdollinen, sillä tuen jakaminen riippuu jäsenvaltioon sovellettavasta järjestelmästä ja se vaihtelee jäsenvaltioittain. Tuen jakaminen riippuu jäsenvaltioille puolueettomien ja syrjimättömien kriteerien mukaisesti myönnetyistä tukioikeuksista.

Ehdotusta edelsi useita aloitteita. Komissio julkaisi vuonna 2004 tiedonannon, jonka nojalla neuvoston tuolloinen puheenjohtajavaltio Tanska määritteli noudatettavan linjan. Lisäksi Euroopan parlamentti laati aiheesta valiokunta-aloitteisen mietinnön toukokuussa 2005.

Komissio on nyt saanut käyttöönsä useita alaa koskevia arviointitutkimuksia. Myös vaikutustenarviointi on laadittu. Se käsitti laajoja kuulemisia, ja useimmat vastanneista organisaatioista halusivat tuottajaorganisaatioiden tukea jatkettavan. Erittäin tärkeänä pidetään myös hedelmien ja vihannesten kulutuksen edistämistä.

Tuotannosta irrotetusta tuesta mielipiteet eroavat sen mukaan, mikä tuote on kyseessä. Jotkin kuullut tahot katsoivat sen olevan asianmukainen vastaus hallinnointia ja eriarvoista kohtelua koskevaan ongelmaan, joka alaa on vaivannut.

Komissio on täysin vakuuttunut siitä, että uudistusehdotus vaikuttaa myönteisesti koko hedelmä- ja vihannesalaan.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, en valitettavasti ole kanssanne samaa mieltä. Komission ehdotuksessa on kaksi olennaista puutetta. Ensinnäkään siinä ei eroteta sitrushedelmiä muista hedelmä- ja vihannestuotteista eikä puita kasveista. Toiseksi siinä palkitaan ne, jotka eivät tee työtä, ja rangaistaan niitä, jotka työskentelevät ahkerasti.

Näiden kahden olennaisen puutteen lisäksi siinä ei ole otettu huomioon Valencian ja Murcian aluehallitusten neljää ehdotusta. Ne ehdottivat kriisirahaston perustamista markkinoiden toiminnan ylläpitämiseksi, uusien viljelmien kieltämistä, muista maista peräisin olevien sitrushedelmien alkuperätarkastusten lisäämistä sekä sitä, että yhteisön varoin edistetään kattavan rakenneuudistuksen toteuttamista sitrushedelmien alalla tuotannon suhteuttamiseksi markkinoiden kysyntään.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Jos käytettävissämme olisi ylimääräiset puoli tuntia, selittäisin mielelläni hedelmä- ja vihannesalan uudistukset yksityiskohtaisesti osa-alueittain. Olen vakuuttunut siitä, että käsittelemme aihetta vielä uuden uudistusehdotuksemme pohjalta, josta kävin mielenkiintoisen ja syvällisen keskustelun maatalouden valiokunnan kanssa.

Meidän on ensinnäkin uudistuksen avulla lujitettava alaa. Miksemme pyrkisi tähän ratkaisuun? Olen melko varma siitä, että ehdotuksen ansiosta alasta tulee lujempi ja markkinasuuntautuneempi.

Ehdotus sisältää myös tuottajaorganisaatioiden lujittamisen. Komissio on nimittäin seurannut, kuinka tuottajaorganisaatioiden tarjoamia mahdollisuuksia on hyödynnetty eri jäsenvaltioissa, ja alalla on melkoista vaihtelua. Joissakin jäsenvaltioissa, joilla on toimiva hedelmä- ja vihannesala, tuottajaorganisaatioita ei ole useita ja tuottajien järjestäytymisaste on hyvinkin korkea. Tämän ansiosta ala pystyy kilpailemaan vähittäismyyntialan kanssa, mikä on tulevaisuuden kannalta olennaista.

Ehdotus sisältää myös tuottajaorganisaatioiden käytössä olevan kriisinhallintavälineen. Sen avulla tuottajia houkutellaan liittymään tuottajaorganisaatioihin.

Järjestelmää on lisäksi yksinkertaistettu uusilla ehdotuksilla, sillä kaikki hedelmien ja vihannesten, niin omenoiden kuin perunoidenkin, viljelymaa sisältyy nyt tilatukijärjestelmään. Tämä on huomattava edistysaskel, sillä aiemmin tukioikeuksia on ollut erilaisia.

Ala siis hyötyy uudistuksesta varmasti. Jatkan mielelläni keskustelua asiasta myöhemmin.

  Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(1) EYVL L 297, 21.11.1996, s. 49.

(2) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

10. Puhemiehen ilmoitus: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

11. Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Batzelin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0016/2007) viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta (2006/2109(INI)).

  Katerina Batzeli (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, kuten totesitte, Euroopan parlamentissa tänään käytävässä keskustelussa viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta pohditaan Euroopan unionin yhden kaikkein tärkeimmän tuotannollisen, taloudellisen ja kaupallisen alan tulevaisuutta.

Meidän on keskityttävä tänään tässä tarkastelussa tavoitteeseen säilyttää Euroopan unionin viiniala maailman kärjessä, yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen, yhdenmukaisuuteen EU:n muun kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa, tuotteiden tunnustamiseen, tuotteiden verrannollisuuteen ja kaikkien viininviljelyalueiden väliseen koheesioon.

Myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa käydyistä keskusteluista ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnoista sekä viinialan kansallisen ja yhteisön tason toimijoiden kanssa järjestämistämme kuulemistilaisuuksista välittyi tällainen viesti.

Alan uudistuksessa on otettava huomioon viinintuotannon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, alan rakenne ja järjestäytyneisyys, sen vientikapasiteetti ja se, että se on ehkä ainoa tuote, jonka osalta yhteisön lainsäädäntö nojautuu voimakkaasti toissijaisuusperiaatteeseen.

Nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn toimintapolitiikkojen mukaisia järjestelyjä ja rahoituskäytäntöjä, jotka ovat usein vääristäneet markkinoita ja tuotteen kilpailukykyä, olisi muutettava siten, että ensimmäisen pilarin alainen yhteisön 1,3 miljardin euron talousarvio kohdennetaan sellaisille toimintalinjoille, joiden pitkän aikavälin tavoitteena on:

- eurooppalaisten viinitarhojen säilyttäminen ja vahvistaminen

- alan kilpailukyvyn vahvistaminen ja parantaminen unionin tasolla ja kansainvälisesti

- alueellinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon luonnonsuojelu ja luonnonvarojen suojeleminen rahoittamalla maatalouden viljelykäytäntöjä

- tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen valvomalla tuotantoa, joka perustuu sivutuotteiden ja juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislausmenetelmään, ja nykyaikaistamalla viinitilarekisteriä

- yhteisen markkinajärjestelyn toimintalinjojen yhteensopivuus tai mukauttaminen YMP:n toimintalinjojen kanssa

- eurooppalaisten laatuviinien ja maantieteellisen merkinnän tai suojatun alkuperänimityksen saaneiden viinien tunnustaminen myös jatkossa kansainvälisellä ja alueiden välisellä tasolla; tällaisten viinien luokittelusta on päätettävä periaatteessa neuvostossa Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) tieteellisten lausuntojen pohjalta

- yhteistyön lujittaminen kaikkien viinijärjestöjen välillä alkaen tuotantotasolta liikkuvuuden tasolle toimintaohjelmien avulla

- maaseutualueiden viininviljelyn ja alueellisen viininviljelyn lujittaminen täydentävien rakennetukitoimien avulla.

Näiden strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ehdottaa tiettyjä toimenpiteitä, joita ovat:

- ensinnäkin asteittainen uudistus, jossa tuottajille annetaan mahdollisuus mukautua ja luopua markkinatukitoimenpiteistä ja turvautua sen sijaan rakennetoimenpiteisiin, oikeisiin viljelykäytäntöihin ja kaupalliseen toimintaan

- toiseksi yhteisön vakiopolitiikkojen yhdentäminen kansallisiin viinialan kehittämis- ja tukiohjelmiin kunkin jäsenvaltion vahvistamien prioriteettien ja suuntausten mukaisesti kansallisten ja alueellisten toimijoiden kuulemisen jälkeen.

Tällaisten ohjelmien rahoituksesta, jolla tarkoitan kansallisia määrärahoja, on päätettävä yhteisön tasolla yleisten objektiivisten kriteerien perusteella siten, että jäsenvaltioiden ja alueiden välille ei synny vääristymiä tai epätasa-arvoa.

Arvoisa komission jäsen, markkinat ovat nyt kaikkein haavoittuvimmissa ja herkimmässä vaiheessa. Ollaan vaarallisessa käännekohdassa. Ehdotuksillanne olette kuitenkin syösseet autonne tieltä. Olette syrjäyttämässä eurooppalaiset viinit ja viininviljelijät markkinoilta.

Wine Spectator -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on arvioitu, että vuonna 2010 Yhdysvallat on suurin laatuviinien ja kalliiden viinien kuluttaja. Raivaustoimia, tislausta ja väkevöimistä koskevilla aggressiivisilla rahoitustoimillanne ja kaikilla niillä toimilla, joiden avulla on tarkoitus säästää 760 miljoonaa euroa, määrät toki pienenisivät, mutta samalla ajaisimme eurooppalaiset viinit ulos markkinoilta, vaikka se ei olekaan perusteltua alan kehityksen kannalta. Pohjimmiltaan tämä merkitsisi sitä, että yhteisön varat jaettaisiin radikaalisti uudelleen rikkaiden ja hyvätuottoisten viinialueiden hyväksi alueellisten ja vuoristoalueilla sijaitsevien viinitilojen sekä eurooppalaisten viinien monimuotoisuuden kustannuksella. Samalla markkinat jaettaisiin uudelleen kolmansista maista tuotujen viinien eduksi.

Haluan kuitenkin ilmaista kantani täysistunnossa esitettyihin tarkistuksiin. Kollegoideni esittämät näkemykset ovat ymmärrettäviä, ja olen varma siitä, että he haluavat tuoda esiin paikalliset ja kansalliset intressit ja vaatimukset.

Tämä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan hyväksymä mietintö on tasapainoinen ja eheä mietintö, joka voidaan toimittaa sellaisenaan neuvottelupöytään lainsäädäntötekstin valmistelua varten. Mietinnössä esitettyjen näkemysten vesittäminen merkitsisi Euroopan parlamentin aseman ja uskottavuuden vesittämistä. Emme voi vaatia äänekkäästi radikaalia uudistusta ja ehdottaa samalla tilanteen säilyttämistä pohjimmiltaan ennallaan. Emme voi syyttää komissiota liberalisoinnista ja sen jälkeen vastata kansallistamisvaatimuksilla.

Lopuksi totean, että ehdotuksillamme olisi pyrittävä järjestämään tulevaisuutta sen sijaan, että saatamme epäjärjestykseen kaikkea aiemmin saavutettua.

(Suosionosoituksia)

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille ja etenkin esittelijälle, jäsen Batzelille, ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, kansainvälisen kaupan valiokunnalle ja aluekehitysvaliokunnalle osallistumisesta valiokunta-aloitteisen mietinnön laadintaan komission tiedonannosta "Kohti kestävää viinialaa Euroopassa".

Tiesin jo ennen uudistusprosessin käynnistämistä, että siitä tulisi vaikea ja monimutkainen. Nämä viime kuukaudet ovat todellakin vahvistaneet tätä käsitystä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja viiniä käsittelevän laajennetun työryhmän muutamien jäsenten kanssa täällä parlamentissa ja heidän vaalipiireissään käymäni keskustelut ovat osoittaneet minulle, että tarkastelemamme kysymykset ovat vaikeita ja arkaluonteisia.

Siksi olen tyytyväinen mietintöön. Tämä kunnianhimoinen mietintö kattaa lukuisia tiedonannossa tarkasteltuja näkökohtia. En usko liioittelevani sanoessani, että jäsen Batzeli on ymmärtänyt oikein ne lukuisat ristiriitaiset näkökohdat, jotka meidän on sovitettava yhteen uudistuksessa. Hän on työskennellyt urheasti, ja aiomme tarkastella mietintöä huolella.

Esitän tänä iltana muutaman alustavan huomautuksen mietinnön ensimmäisen käsittelyn pohjalta. Ensinnäkin haluan ilmaista hienoisen pahoitteluni. Mietinnössä todetaan aluksi, että puolustaessaan Euroopan unionissa tehtävän uudistuksen tarpeellisuutta komissio ei kiinnitä riittävästi huomiota eurooppalaisten viinien imagoon. Sallittakoon siis suorapuheisuuteni. Euroopan unionin viinialalle ei vedä vertoja mikään. Se tuottaa maailman parhaat laatuviinit, se on äärimmäisen monimuotoinen, ja se on tärkeä osa kulttuuriperintöämme.

Viinialan jotkin osa-alueet ovat kuitenkin vaikeuksissa. Miljoonia hehtolitroja päätyy vuosittain niin sanottuun kriisitislaukseen. Se ei varmastikaan ole merkki menestyvästä taloudenalasta, jollainen haluaisin sen olevan. Haluan, että viiniala on kilpailukyinen, jotta Euroopan unioni voi jatkossakin olla maailman johtava viinintuottaja. Siksi nykyistä järjestelmää on yksinkertaisesti muutettava. Se ei ole enää kestävä.

Mielestäni voimme olla samaa mieltä siitä, että tämä on johtanut rakenteelliseen epätasapainoon. Varastot ovat suuria, ja sen seurauksena monien viinien hinnat ovat alhaisia ja viininviljelijöiden tulot ovat pienentyneet. Tämä kehityskulku yhdistettynä vähenevään kulutukseen, elämäntapojen muutokseen ja kolmansista maista tulevan tuonnin kasvuun on pakottanut meidät muutoksiin. Mielestäni tästä ollaan laajasti yhtä mieltä.

Suunta, johon me kaikki haluamme kulkea, kuvataan parlamentin mietinnön johdanto-osan K kappaleessa. Siinä todetaan, että uudistuksen tärkeimpiä tavoitteita pitäisi olla alan dynaamisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen ilman, että menetetään markkinaosuuksia kansainvälisillä markkinoilla, ja että siinä olisi otettava huomioon myös viinintuottajien ja kuluttajien edut siten, että kunnioitetaan viininviljelyperinteen säilyttämiseen, laatuun ja alkuperäisyyteen liittyviä tavoitteita.

On sanomattakin selvää, että suhtaudutte kriittisesti tiedonannon tiettyihin kohtiin, kuten kulutusta koskevaan ennusteeseen ja varoituksiin sekä raivausjärjestelmää ja kilpailukykyä koskevien toimintalinjojen välisiin ristiriitoihin.

Komissio on samaa mieltä siitä, että yksi suurimmista haasteista on kysynnän elvyttäminen, mutta kannattavuus on jopa sitäkin tärkeämpää, ja rakenteellinen ylijäämä, joka johtaa hintojen alenemiseen ja tulojen laskuun, on pysäytettävä ensin. Kannattavuudessa ei ole kyse tuotannon keskittämisestä harvojen käsiin ja viinin standardoinnista. On myös pieniä tuottajia, jotka tuottavat laadultaan erinomaista viiniä ja hyvinkin kannattavasti, enkä näe mitään syytä sille, miksei näin olisi myös tulevaisuudessa. Raivausjärjestelmä mahdollistaa kuitenkin sen, että ne viinintuottajat, jotka eivät koskaan pysty olemaan kilpailukykyisiä eivätkä kykene vastaamaan kuluttajien vaatimuksiin, voivat lopettaa toimintansa arvokkaasti ja saada siitä korvauksen. Kukaan meistä ei varmastikaan halua pakottaa tällaisia tuottajia, joilla ei ole kannattavaa tai ennakoitavaa tulevaisuutta viinialalla, jäämään alalle ainoastaan siksi, ettei heillä ole varaa lopettaa toimintaansa. Ymmärrän täysin sen, että raivaustoimet ovat arkaluonteinen kysymys. Siksi arvostan suuresti sitä, miten rakentavasti Euroopan parlamentti on toiminut tässä kysymyksessä. Olen tyytyväinen siihen, että olette tunnustaneet, että raivaustoimia koskevan päätöksen on kuuluttava viljelijälle, ja olen tutkinut myös eri ehdotuksianne hyvin huolella.

Toteatte lisäksi täysin selvästi, että raivauspäätöstä ei voida eikä sitä pitäisi tehdä muista näkökohdista erillään. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Olette esittäneet ehdotuksia, miten varmistaa, että raivaustoimet vastaavat tiettyjä sosiaalisia näkökohtia ja ympäristönäkökohtia, ja voin vakuuttaa teille, että ne ovat hyödyllisiä inspiraation lähteitä, kun pohdimme, miten määrittää raivausjärjestelmää koskevat puitteet lainsäädäntöehdotuksessamme.

Olen myös pannut merkille, että ehdotatte uudistuksen toteuttamista kahdessa vaiheessa. Meillä on runsaasti aikaa keskustella aikataulusta ja siitä, miten tarkistamme eri välineitä eri vaiheissa, mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän on tarkasteltava ensimmäiseksi sitä rakenteellista epätasapainoa, joka tällä hetkellä rasittaa valtavasti viinialaamme.

Eräs asia, johon palaatte mietinnössä ja joka oli keskeinen näkökohta myös aikaisemmissa keskusteluissamme, on se, että haluatte ehdottomasti säilyttää viinin talousarvion ensimmäisen pilarin alaisuudessa. Katson ensinnäkin, että se olisi vastoin komission kantaa, jonka mukaan maaseudun kehittämistoimenpiteillä voidaan edistää merkittävästi viininviljelyalueilla vaadittavia parannuksia. Emme saa unohtaa, että voimme varata viiniviljelyalueille määrärahoja maaseudun kehittämisen talousarviosta. Katson kuitenkin myös, että teidän näkemyksenne tästä asiasta perustuu siihen virheelliseen käsitykseen, että haluaisin siirtää huomattavia määriä varoja pois ensimmäisestä pilarista, mutta se ei ole totta. Olen todennut lukuisissa yhteyksissä ja toistan vielä tänä iltana, että tulevaisuudessa valtaosa viinialalle annettavasta rahoituksesta myönnetään jatkossakin ensimmäisestä pilarista, mutta sen ei pitäisi estää meitä hyödyntämästä myös toisen pilarin käyttöön liittyviä ilmeisiä hyötyjä.

Tiedän, että parlamentissa vaaditaan voimakkaasti yhteisötason edistämistoimien tehostamista. On todellakin tärkeää, että parannamme tiedottamista kohtuullisen ja vastuullisen viininkulutuksen eduista ja että edistämme voimallisemmin kolmansissa maissa olevia mahdollisuuksia. Uskon, että olette kanssani samaa mieltä siitä, meidän on omaksuttava edistyksellisempi ja nykyaikaisempi lähestymistapa. Kiinnitän tähän seikkaan varmastikin asianmukaista huomiota lainsäädäntöehdotuksessa.

Lopuksi haluan todeta, että olen työskennellyt tämän parlamentin kanssa kahden ja puolen vuoden ajan. Olette osoittaneet selvästi kykynne olla edistyksellisiä ja luovia – myös sokerialan uudistuksen kaltaisissa arkaluonteisissa kysymyksissä – kun pyritte saamaan aikaan tasapainoisia uudistusratkaisuja, joilla valmistellaan Euroopan unionin maataloutta kohtaamaan sen nykyiset ja tulevat haasteet. Kun tarkastelen lukuisia näkemyksiänne ja varsinkin väkevöimistä, tislaamista ja yksityistä varastointia koskevia näkemyksiänne, minun on kuitenkin tunnustettava, että olette mielestäni hieman varovaisempia kuin tavallisesti uudistusinnossanne. En odota, että olisimme nyt samaa mieltä näistä asioista, mutta mielestäni nämä ovat ne asiat, joissa meidän on oltava innovatiivisia ja luovia.

Edessämme on useita vaikeita tehtäviä, mutta odotan toiveikkaana teidän jatkavan arvokkaita toimianne. Olen tyytyväinen saatuamme mahdollisuuden käydä asiasta keskustelua tänä iltana. Pyydän anteeksi puhemieheltä sitä, että olen puhunut tavanomaista pitempään, mutta kyse on hyvin tärkeästä kysymyksestä, joka on valtavan huomion keskipisteenä Euroopan kaikilla alueilla, ja siksi otin vapauden puhua vähän pidempään kuin tavallisesti.

  Béla Glattfelder (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon laatija. – (HU) Kansainvälisen kaupan valiokunta on korostanut lausunnossaan, että viinialan uudistamisessa mielestämme kaikkein tärkeintä on tehdä Euroopan unionin viinialasta kilpailukykyisempi niin kansainvälisillä markkinoilla kuin sisämarkkinoillakin. Tämä ei suinkaan ole yksinkertainen tehtävä, sillä viinimarkkinoiden sääntely on poikkeuksellinen monimutkaista, ja eurooppalaiset viinitilat kamppailevat monenlaisten vaikeuksien kanssa.

Yksi kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen hyvin tärkeä näkökohta on se, että uudistuksessa ei pitäisi keskittyä raivaustoimille annettavaan tukeen. Tarvitsemme paljon monitahoisemman säädöksen. Katson, että jos raivaustoimille annetaan tukea, se on keskitettävä sellaisille alueille, joilla on tällä hetkellä ylituotantoa.

On nimittäin nähtävissä, että alueilla, joilla on tuotantovajetta – toisin sanoen alueilla, joilla kulutetaan enemmän kuin tuotetaan – tai joilla tuotanto on tasapainossa, tuonnin kasvu ei johdu ensisijaisesti Euroopan unionin muista jäsenvaltioista vaan kolmansista maista tuotavista viineistä. Jos raivaustoimia toteutetaan siten alueilla, jotka ovat tähän asti kyenneet tuottamaan riittävästi omaa kulutustaan varten mutta jotka eivät enää jatkossa kykene siihen, ei ole ollenkaan varmaa, että se johtaisi Euroopan unionissa tuotetun ylijäämän vähenemiseen. On paljon todennäköisempää, että se johtaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kasvuun.

Näiden näkökohtien lisäksi kansainvälisen kaupan valiokunta katsoo, että meidän on toimittava voimallisesti kansainvälisillä foorumeilla WTO:n järjestelmän, toisin sanoen kahdenvälisten kauppasopimusten rajoissa siten, että taataan maantieteellisten merkintöjen suojelu.

  Iratxe García Pérez (PSE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon laatija. – (ES) Aluekehitysvaliokunta on halunnut korostaa lausunnossaan tiettyjä kysymyksiä, jotka ovat mielestämme tärkeitä alueellisen koheesion kannalta, kun kyse on tiettyihin Euroopan unionin alueisiin merkittävästi vaikuttavan uudistuksen toteuttamisesta.

Viinitarhoilla ja viinintuotannolla on keskeinen rakenteellinen tehtävä tietyillä alueilla maaseudun kehittämisen moottorina, ja siksi viinialaa koskevia sääntöjä hyväksyttäessä on otettava huomioon useita Euroopan unionin alueita uhkaavan väestökadon yleistymisen kaltaisia näkökohtia.

Siksi haluamme kiinnittää huomiota komission ehdottamaan raivausjärjestelmään, jolla vahingoitettaisiin vakavasti sellaisten alueiden taloudellista ja sosiaalista tilannetta, joilla viiniala on tärkein työllisyyden ja vaurauden lähde. Katsomme, että komission on ehdotettava toimenpiteitä viinintuotantotekniikoiden ja markkinointimenetelmien nykyaikaistamiseksi.

Lopuksi totean, että tätä uudistusta on sovellettava asteittain ja sen on sisällettävä siirtymäajat sekä Euroopan unionin alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen kohdistuvien uudistusten vaikutusten jatkuva arviointi.

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi korostaa jälleen kerran, että keskustelemme nyt valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, joka on Euroopan parlamentin vastaus komission tiedonantoon viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittelijänä voin todeta, että komissio on oikeassa siinä, että tämän uudistuksen ensisijainen tavoite on lujittaa viinialan innovointikykyä ja kilpailukykyä Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti. Edistämis- ja tiedotuskampanjat, joilla kannustetaan viinin vastuulliseen kulutukseen, ovat osa tätä uudistusta.

Katsomme, että näiden tavoitteiden tehokas tavoittelu edellyttää, että viinialan koko rahoitus säilyy ensimmäisen pilarin alaisena. Tässä yhteydessä suhtaudumme hyvin lämpimästi siihen, että uusia sääntöjä sovelletaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että ne saatetaan osaksi komission hyväksymiä kansallisia ohjelmia. Raivaustoimet ja pysyvä viininviljelystä luopuminen voivat olla osa tätä uudistusta, mutta ne eivät saa olla uudistuksen keskeinen osa. Samaten ennen uusien istutusoikeuksien myöntämistä on tutkittava yksittäisten viininviljelyalueiden laittomien istutusten tilannetta.

Jotta voimme saavuttaa kunnianhimoisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan kauppapolitiikan viinialalla, meidän on omaksuttava räätälöity lähestymistapa pohtiessamme nykyistä rahoitusta. Nykyinen tislausjärjestelmä, jonka osuus on 600 miljoonaa euroa yhteensä 1,4 miljardin euron kokonaisbudjetista, ei varmastikaan ole mikään vaihtoehto tulevaisuudessa. Joka tapauksessa katsomme, että viinin sivutuotteiden ja juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislaukselle annettavaa tukea olisi jatkettava.

Yksittäisten jäsenvaltioiden viininviljelyperinteitä koskevassa kompromississa kunnioitetaan erilaisia perinteitä – ja sakkaroosin avulla tehtävä väkevöiminen on myös yksi perinteinen viininvalmistusmenetelmä. Sen lisäksi, että viininviljelyllä on taloudellista arvoa, se on osa EU:n eri alueiden kulttuuriperintöä. Uudet haasteet edellyttävät sääntöjä, joilla mahdollistetaan kestävyys ja kestävä kilpailukyky. Meidän olisi otettava nämä asiat tavoitteeksemme.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää, jäsen Batzelia, hänen tekemästään valtavasta työmäärästä.

Toiseksi haluaisin sanoa komission jäsenelle, että hänen oman arvionsa mukaan viinin kulutus on laskemassa Euroopan unionissa, kauppataseemme kolmansien maiden kanssa on heikentymässä ja meillä on liikatuotantoa, jonka määrä on komission ennusteen mukaan 15 prosenttia koko tuotannosta vuonna 2011.

Vaikka olenkin samaa mieltä komission jäsenen kanssa tämän uudistuksen välttämättömyydestä, toivon, että hän on ymmärtänyt oikein parlamentin viestin, jonka mukaan raivausjärjestelmä ei voi olla uudistuksen keskeinen osa, jonka varassa uudistus etenee, vaan sen on pikemminkin oltava yksi rakenteellista mukauttamista täydentävä väline, joka on jäsenvaltioiden valvonnassa.

Tarvitsemme uudistusta, jolla säilytetään parhaat ominaisuutemme. Meidän ei pidä keskittyä tuotannon vähentämiseen siten, että jätetään tilaa kolmansille maille, vaan välttämättömien muutosten toteuttamiseen, jotta voimme parantaa omaa tuotanto- ja jalostusrakenteitamme ja ennen kaikkea markkinointirakenteitamme, kuten ala edellyttää.

Rahoituksesta totean, että parlamentti tukee varauksettomasti nykyisen talousarvion säilyttämistä YMP:n ensimmäisen pilarin piirissä. Lähtökohtaisesti tuottajavaltioiden kesken historiallisten tietojen pohjalta tehtävällä jaolla, niin kutsutuilla "kansallisilla paketeilla", edistettäisiin uudistuksen asianmukaisempaa soveltamista.

Istutusoikeuksien vapauttamisen osalta katson, että se on toteuttava harkitusti ja aina jäsenvaltioiden valvonnassa ja ohjauksessa.

Haluan myös ilmoittaa avoimesti tukevani jäsen Fragan tarkistusta, jossa suositellaan, että väkevöimisessä olisi käytettävä ainoastaan Euroopan unionissa tuotettua rypäleen puristemehua.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Batzeli, hyvät kollegat, Euroopan unionin viininviljelyala on äärimmäisen tärkeä taloudellinen toimiala, etenkin viennin kannalta. Euroopan unionissa on maailman parhaimmat viinitarhat. Vaikka viinin kulutus on kasvamassa maailmanlaajuisesti, Euroopan unionin viiniala on silti kriisissä: tämä on hyvin ristiriitainen tilanne.

Me täällä parlamentissa olemme työskennelleet antaumuksellisesti viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta koskevan suunnitelman parissa. Viinintuottajat hyödyntävät tietämystään pitääkseen yllä perinteitä nykyaikaisessa viininviljelyssä. Nämä miehet ja naiset suhtautuvat antaumuksellisesti työhönsä, ja velvollisuutemme on puolustaa heitä antaumuksellisesti auttamalla heitä kohtaamaan taloudelliset realiteetit ja osoittamalla heille tukeamme. Komissio vastaa tähän antaumukseen kuitenkin kylmästi esittämällä mittavan raivausjärjestelmän käyttöönottoa, istutusoikeuksien vapauttamista ja tislausmekanismien poistamista.

Mielestäni tämä mietintö, josta äänestämme torstaina, osoittaa, että parlamentti vastaa tilanteeseen ehdottamalla uudistuksia, mutta kyse on asteittaisista uudistuksista. Mielestäni meidän on jätettävä jäsenvaltioille ja etenkin alueille merkittävästi liikkumavaraa tässä kysymyksessä: kukaan ei voi kiistää sitä, että joillakin alueilla ei kasva muu kuin viinirypäleet, eikä kukaan voi kiistää sitä merkittävää vaikutusta, joka viinintuottajilla on ollut maaseudun rakenteeseen.

Koska jäsenvaltiot ja alueet ovat päteviä toimimaan kaavoituksen ja maankäytön alalla, niillä on tarvittavat valmiudet arvioida istutus- tai raivausjärjestelmiä läheisessä yhteistyössä tuottajien ja alan edustajien kanssa.

On totta, että jotkin nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn välineistä ovat epäasianmukaisia tai niitä ei käytetä asianmukaisesti, mutta odotan silti, että komissiolla on aikaa työskennellä jäsenvaltioiden kanssa arvioidakseen näiden välineiden ja etenkin tislausmenetelmien poistamisen tai korvaamisen seurauksia. Odotan komission ehdottavan välineitä, joilla säännellään markkinoita ja hoidetaan mahdollisia kriisejä.

Resepti on yksinkertainen: laatuviinejä ja menekin edistämistä. Viinin kulutus on lisääntymässä maailmanlaajuisesti, ja tietyissä maissa käynnissä olevaa nopeaa taloudellista ja kulttuurista kasvua on seurannut kiinnostus viininjuontiin. On tärkeää lisätä yhteisön viinialan kilpailukykyä kaikissa tuotanto- ja markkinointivaiheissa toteutettavien toimien avulla. Uusilla viinintuottajamailla on joustavammat säännökset viininviljelykäytäntöjen alalla. Mielestäni meidän on oltava varottava tekemästä viiniemme erityispiirteistä yleismaailmallisia. Meidän on varmastikin höllennettävä eurooppalaisille tuottajille asetettuja rajoitteita ja sallittava heidän mukautua kysyntään ja suurempaan kilpailukykyyn. Kannatan kieltoa, joka koskee tuodun rypäleen puristemehun viiniyttämistä ja sen sekoittamista yhteisössä tuotettuihin rypäleen puristemehuihin.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi haluaisin muistuttaa teitä siitä, että viineissä on oman kasvumaaperänsä aromi, kasvukautensa värit ja tuottajiensa henki. Niissä on oman maansa ja Euroopan unionin aromi. Mieleeni muistuu eräs tuntematonta alkuperää oleva sanonta: "hyvän viinin tekemiseen tarvitaan intohimoinen hölmö viljelemään viiniä, viisas sääntelemään viiniä, selväjärkinen taiteilija tuottamaan viinin, viininystävä juomaan viinin ja runoilija ylistämään sen ihanuutta".

  Sergio Berlato, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Fischer Boel, hyvät parlamentin jäsenet, sen lisäksi, että viini on tärkeä maataloustuote ja taloudellinen tuote, viini myös ilmentää historiaamme, kulttuuriamme ja perinteitämme. Emme voi siten hyväksyä uudistusta, jonka ensisijaisena tavoitteena on supistaa alaa, joka saa tällä hetkellä vain 3 prosenttia talousarviovaroista, kun taas lisäarvoltaan korkea tuotanto saa 7 prosenttia talousarviosta.

Komissio ehdottaa tuotannon vähentämistä ja viiniviljelysten raivaamista noin 400 000 hehtaarin alalta viiden vuoden aikana sillä perusteella, että tuotantoylijäämien hallintokustannuksia on vähennettävä ja Euroopan unionin kilpailukykyä on parannettava soveltamalla periaatetta, jonka mukaan "vain vahvimmat pärjäävät markkinoilla". On outoa panna merkille, että samalla kun Euroopan unionissa suositaan viiniviljelmien raivauspolitiikkaa, muut maat, kuten Etelä-Amerikan ja Etelä-Afrikan maat, kannattavat viinin istuttamista.

Kun pidetään mielessä, että maailmanlaajuinen kysyntä ei ole pienenemässä vaan kasvamassa, vaikuttaa siltä, että komissio aikoo palauttaa tasapainon Euroopan unionin sisämarkkinoille ottamatta huomioon maailmanlaajuista kysyntää ja tasapainoa maailmanmarkkinoilla ja pohtimatta sitä, että jos Euroopan unionin viinintuotantoa vähennetään hätäisesti, vaarana on, että hävitämme viinitilat, joiden tuottamilla tuotteilla ei tosin ole erityisen vankkaa asemaa markkinoilla mutta jotka ovat alueellisia laatutiloja, joilla on syvälle juurtuneet historialliset perinteet ja jotka vahvistavat edelleenkin kokonaisten alueiden sosiaalista rakennetta.

Totuus on, että uuden maailman viinit ovat valtaamassa osan markkinoista, mikä on niiden laadun jatkuvan paranemisen ja kilpailukykyisten hintojen ansiota. Uusilla väliintulomenetelmillä pitäisi mahdollistaa se, että koko ala kykenee vastaamaan jatkuvasti globalisoituvien markkinoiden uusiin haasteisiin. Menestyskaava on seuraavanlainen: on panostettava edelleen Euroopan unionin viinien laatuun ja erityispiirteisiin, kustannusten vähentämiseen ja viinin menekinedistämistoimiin, jotta laajennetaan viinimarkkinoita, sillä pelkäämme, että uusien viininviljelykäytäntöjen leviäminen voi heikentää mielikuvia viinistä ja vaarantaa siten kuluttajan luottamuksen tuotteeseen, millä olisi hyvin vakavia seurauksia kulutuksen kannalta.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, viinialalla tarvitaan uudistuksia, jotka edistävät eurooppalaisten viinien kilpailukykyä. Tämä on mahdollista toteuttaa jatkamalla viinialan rakenneuudistusta, jonka avulla alasta tehdään entistä kilpailukyisempi, ja edistämällä viininviljelyn säilymistä siten, että samalla suojellaan maaperää ja ympäristöä. Olisi ymmärrettävä, että maantieteelliset merkinnät ja alkuperämerkinnät ovat ensisijaisen tärkeitä välineitä eurooppalaisten tuottajien toiminnan turvaamiseksi ja suojelemiseksi.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, totean lopuksi, että odotamme, että unionin uudella viinipolitiikalla elvytetään ja kehitetään alaa maailmanmarkkinoilla.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä on todellakin eurooppalaisen viinin uskollinen puolestapuhuja. Olen eri mieltä hänen kanssaan monista näkökohdista, mutta hänelle on todellakin annettava tunnustusta sitoutumisesta asiaansa. Vaikka olenkin etupäässä tyytyväinen komission ehdotuksiin, minun on korostettava, että monilla alueilla vallitsee se näkemys, että näihin ehdotuksiin perustuva, huolellisesti toteutettu liberalisointi on jokseenkin tunteetonta Brysselin politiikkaa. Tähän olisi suhtauduttava vakavasti – kuten esittelijäkin huomauttaa. Hän kutsui meidät kreikkalaiseen viini-iltaan, ja olin – ja toivon, etten ollut ainoa – hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että kenellekään ei tulisi mieleen tehdä meille tarjotusta viinistä puhdasta alkoholia. Juuri tämä on ongelmana. Meidän on markkinoitava viiniä laatutuotteena, ja meidän on annettava myös viininviljelijöille mahdollisuus tehdä niin.

Raivaustoimien osalta totean – ja on korostettava yhä uudelleen, että niiden ei pitäisi olla pakollisia, vaan viininviljelijöille olisi tarjottava mahdollisuutta lopettaa toimintansa, jos he katsovat, ettei heillä ole tulevaisuutta viinimarkkinoilla – että komission olisi ryhdyttävä toimiin markkinoiden paremman tulevaisuuden turvaamiseksi. Toisin sanoen viininviljelijöille olisi ensin esitettävä tarjous ja sen jälkeen kerrottava, että jollei mitään ole tehtävissä, he voivat lopettaa viininviljelyn julkisten varojen avulla.

Toiseksi on pohdittava alueiden tilannetta. Arvoisa komission jäsen, tässä on kysymys rahasta. Alueet ovat saaneet rahaa, ja jos tämä toimenpide nyt keskeytetään, ne menettävät nämä rahat. Siksi kyse on yksistään aineellisista asioista. Alueet olisi saatava myös tältä osin vakuuttuneiksi siitä, että nämä varat ovat jatkossakin niiden käytettävissä – erityisten sosiaalisten näkökohtien ja ympäristönäkökohtien perusteella ja markkinat huomioon ottaen – jotta kyseiset alueet voivat säilyä vastakin viinintuotantoalueina. Tällaisen suunnan omaksumisella poistettaisiin merkittävästi jännitteitä ja mahdollistettaisiin sopimus esittelijän kanssa.

  Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, yhteisen maatalouspolitiikan edellisessä uudistuksessa asetettiin tavoitteeksi maatalousalaa ja maataloustukea koskevien leikkausten nopeuttaminen, jotta säästetään resursseja muille ruohonjuuritason vastaisille politiikoille.

Samanaikaisesti edistetään pienten ja keskisuurten tilojen hävittämistä ja keskitetään maa-alueiden omistus, tuotanto ja kauppa muutamien harvojen käsiin. Viini ei ole mikään poikkeus tämän tavoitteen osalta.

Mitä sitten, jos Euroopan unioni on ensimmäinen tuotannossa, kulutuksessa ja maailmalle suuntautuvassa viennissä tuottamiensa hyvien laatuviinien ansiosta? Euroopan unionille tärkeintä on kilpailu ja viinin ja rypäleen puristemehun tuonnin vapauttaminen eurooppalaisen tuotannon kustannuksella, millä heikennetään laatua.

Sen takia määrätään mittavista raivaustoimista ja asetetaan voimakkaita kannustimia ja myydään pienten ja keskisuurten viinitarhojen oikeuksia alan yhtiöille. Samalla edistetään kartellien muodostumista käyttäen verukkeena rakenneylijäämiä ja tarvetta tasapainottaa tarjontaa ja kysyntää yhteisön markkinoilla parempien hintojen takaamiseksi.

Tämä veruke on vitsi, sillä jos vapautamme rypäleen puristemehun ja viinin tuonnin kolmansista maista ja laillistamme niiden sekoittamisen yhteisön rypäleen puristemehun ja viinin kanssa sekä tunnustamme sellaiset viininviljelykäytännöt, joissa käytetään ulkomaisia raaka-aineita viiniyttämisessä, jolloin viini muuttuu maataloustuotteesta teollisuustuotteeksi, seurauksena on halpojen viinien tuonnin helpottuminen ja laadun heikentyminen.

On varmaa, että eurooppalaiset viinitarhat pienentyvät, pienet ja keskisuuret viininviljelijät häviävät markkinoilta ja tuonti kukoistaa. Sitä paitsi raivausjärjestelmää on jo sovellettu aiemmin, vuosikymmen sitten.

Kreikassa raivattiin yli 2 000 000 aaria. Ylijäämät vähentyivät väliaikaisesti, mutta ongelmaksi muodostuivat massatuonnit, ja ne johtivat itse asiassa jopa korkealuokkaisten viinien tislaukseen.

Joka tapauksessa tuhansia pieniä ja keskisuuria viinitarhoja tuhottiin. Siksi komission ehdotus ei voi olla keskustelun pohjana, sillä siinä ei tarkastella viininviljelyyn liittyvää ongelmaa.

En voi olla samaa mieltä myöskään tämänpäiväisestä mietinnöstä, sillä sinä ehdotetaan pidempää siirtymäaikaa uuden asetuksen soveltamisessa ja esitetään tiettyjä tarkistuksia ehdotettuihin toimenpiteisiin, jotta lievennetään vaikutuksia.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, maailman muiden maanosien tuottajat ovat onnistuneet tekemään viinejä, jotka ovat eurooppalaisten kuluttajien makuun ja jotka ovat eurooppalaisia viinejä halvempia. Esittelijän mukaan meidän on toimittava tämän tilanteen torjumiseksi antamalla lisää rahaa maatalouspolitiikkaan ja toteuttamalla samanaikaisesti erilaisia kampanjoita.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopassa tuotetaan erinomaisia viinejä. Eräs kiinnostava periaatekysymys onkin se, sallimmeko köyhempien maiden syrjäyttämisen markkinoilta eurooppalaisen viinintuotannon hyväksi.

On selvää, että uusi maailma ei muodostu ainoastaan Yhdysvaltojen ja Australian kaltaisista talousjättiläisistä vaan myös hiljattain teollistuneista maista, kuten Etelä-Afrikka, Chile ja Argentiina, joissa viinit tuotetaan usein köyhillä ja syrjäisillä alueilla. Edellä mainituissa maissa ei ole samanlaisia sosiaalisia turvaverkkoja kuin EU:n jäsenvaltioissa. Jos näiden alueiden viinituotantoa vaikeutetaan, sillä on valtavia seurauksia niiden väestölle.

Asiasta keskusteltaessa on tärkeää tarkastella tilannetta kokonaisvaltaisesti ja ottaa siten huomioon myös kansanterveyteen liittyvät näkökohdat. Pitkällä aikavälillä tämän mietinnön protektionistiset piirteet olisivat haitaksi sekä EU:n että uuden maailman viinintuottajille. Loppujen lopuksi viini on alkoholijuoma, eikä EU:n pitäisi siten rahoittaa kampanjoita, joilla kannustetaan lisäämään viinin kulutusta.

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sen jälkeen kun viinialan uudistusta koskevat ensimmäiset luonnokset esitettiin 22. heinäkuuta 1993, meille on kerrottu, että meidän on raivattava viiniviljelmiämme, ja esitetty sitä tukevia lukuja.

Vuonna 1993 meille kerrottiin esimerkiksi, että vuonna 2000 kulutus vähenisi 115 miljoonaan hehtolitraan, vaikka kulutus oli tosiasiassa 127 miljoonaa hehtolitraa – komissio erehtyi siis 12 miljoonan hehtolitran verran. Meille kerrotaan myös ylituotannosta, mutta missä sitä on? Juotavaksi tarkoitetun alkoholin maailmanlaajuisilla markkinoilla tuotantovajetta oli 9 miljoonaa hehtolitraa vuonna 2002 ja 11 miljoonaa hehtolitraa vuonna 2003. Tiedämme varsin hyvin, että viinintuottajien aika on koittanut myös etenkin Kiinassa, jossa puhemies Mao on sanonut, että "antakaamme kansan juoda viiniä".

Mitä sitten tavoitellaan näiden vapaita istutuksia, sokerin lisäämistä, tislausta, puulastujen käyttöä, rypäleen puristemehun tuontia ja tietenkin raivaustoimia koskevilla uudistuksilla? Todellisuudessa komissio tavoittelee kahta päämäärää tällä 400 000 hehtaarin raivaamisella, joka olisi kaikkein tuhoisin tapahtuma viinin maailmanhistoriassa, sillä meidän on mentävä ajassa taaksepäin keisari Dominianuksen aikaan vuoteen 92 löytääksemme vastaavanlaisen tilanteen. Uudistusten tavoitteena on ensinnäkin luopua viinin viennistämme vuoteen 2015 mennessä vastikkeeksi eteläisen pallonpuoliskon palvelumarkkinoista ja toiseksi mahdollistaa Pohjois-Euroopan eläkeläisten asettuminen vähitellen asumaan Etelä-Eurooppaan. Siksi Euroopan unioni tarvitsee maareserviä, ja raivattavat 400 000 hehtaarin viljelmät voivat muodostaa tällaisen maareservin, ja ne voidaan korvata taloilla – kyse olisi neljästä miljoonasta talosta neljällä miljardilla neliömetrillä ja tuhannen miljardin euron liikevaihdosta.

Tämä maa-alueiden raivaaminen on todellinen tragedia, sillä viini ei ole pelkästään yhteinen markkinajärjestely. Kyse on muustakin kuin maataloudesta tai jopa muustakin kuin kulttuurista, huolimatta taidemaalareista, viinin innoittamista 275 runoilijasta ja Euroopan 5 000 viinintuottajakylän rakenteista – viini merkitsee jumalaista yhteyttä. Kaanaan häissä Jeesuksen ensimmäinen ihmeteko oli muuttaa vesi viiniksi, ei viskiksi tai Coca-Colaksi eikä Nokian matkapuhelimiksi. Viinistä luopuminen ei ole siten sama asia kuin Uuden-Seelannin lampaista tai Brasilian kanoista luopuminen – se merkitsisi luopumista eurooppalaisesta identiteetistä.

Arvoisa komission jäsen, siksi teidän on pidettävä kiinni viinistä, jota argentiinalainen Jorge Luis Borges kutsui syväksi isiltä perityksi joeksi, joka virtaa maailman historian läpi.

  Giuseppe Castiglione (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää kollegaani, jäsen Batzelia, hänen tekemästään työstä sekä komission jäsentä Fischer Boelia kuunteluhalukkuudesta, jota hän on osoittanut tiedonantoa koskevan keskustelun aikana. Toivomme, että meille toimitettava lainsäädäntöehdotus on vastaa sekä Euroopan parlamentin että eurooppalaisten tuottajien esittämiä lukuisia toiveita. Kyse on hyvin tärkeästä haasteesta: eurooppalaisen viininviljelyn asemaa on muutettava niin, että saadaan markkinat taas elinvoimaisiksi, palautetaan kilpailukyky ja ennen kaikkea sallitaan viiniemme kilpailla EU:n ulkopuolisista maista tulevien viinien kanssa valtaamalla uudelleen vanhat markkinat ja pääsemällä myös uusille markkinoille.

Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, kaikki ehdotukset eivät suinkaan vakuuta meitä, ja ennen kaikkea uudistuksen painopisteenä ei voi olla viljelysten lopullinen raivaaminen. Se johtaisi vaikeiden tilojen laajamittaiseen myyntiin ja hallitsemattomaan luopumiseen niistä. Sen lisäksi, että tällaisilla tiloilla on tuotantotehtävänsä, niillä on merkitystä myös ympäristön ja maaseudun suojelun kannalta. Uudet tuottajavaltiot tekevät uusia istutuksia, joten raivaaminen merkitsisi isojen markkinasiivujen luovuttamista niille. Kyse on valinnoista, ja valintamme voi olla ainoastaan laatuviinit, ei mikä tahansa juoma. Samalla kun edistämme viiniemme menekkiä, meidän on edistettävä perinteitämme, maatamme, kulttuuriamme, lisäarvoamme ja suuren historiallisen ja kulttuurisen perinnön ilmentämistä.

Tästä syystä en ole lainkaan vakuuttunut ehdotuksesta, jonka mukaan meidän olisi sallittava maahantuotujen rypäleen puristemehujen käyttö viiniemme väkevöimisessä tai viiniemme sekoittaminen muiden kuin EU-maiden viinien kanssa. Vielä vähemmän olen vakuuttunut ehdotuksesta, jonka mukaan viineihin, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, merkittäisiin vain viinin vuosikerta, mikä mahdollistaisi tiettyyn maantieteelliseen alueeseen yhdistettävien lajikkeiden käytön, jolloin vaarana olisi ennen kaikkea kuluttajien johtaminen harhaan.

Vapauttamisesta totean, että meidän olisi sen asemesta suojeltava viinintuottajien toimia ja investointeja, edistettävä maantieteellisiä merkintöjämme kansainvälisesti ja estettävä niiden taloudellisen arvon aleneminen. Meidän olisi muistettava kaksi sanaa: joustavuus ja markkinalähtöisyys. Joustavuus ei tarkoita kuitenkaan kaikkien nykyisten hallintotoimien äkillistä, täydellistä ja mielivaltaista poistamista. Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, lisäksi katson, että varat olisi jaettava historiallisten perusteiden pohjalta, eli kaikissa muissa tähän mennessä hyväksytyissä uudistuksissa sovellettujen perusteiden pohjalta.

  Vincenzo Lavarra (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Batzelin mietintö viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta on osa valmistelevaa vaihetta vuoropuhelussa, joka johtaa lainsäädäntömietinnön laatimiseen ja lopullisten päätösten tekemiseen vielä tämän vuoden kuluessa. Katson kuitenkin, että parlamentin olisi hyvä päättää joistakin ehdotuksen tärkeimmistä päätelmistä, ja yksi näistä koskee varmastikin raivausjärjestelmää.

Kollegoideni tavoin minäkään en hyväksy tätä ehdotusta, jos sitä pidetään ainoana ja yksinomaisena vaihtoehtona markkinoiden tasapainottamiseksi. Meidän on kilpailtava keskenämme maailmanmarkkinoilla, ja Euroopan unionin viinien vahvuutena on laatu ja perinteiset viininviljelykäytännöt, kuten myös viinien siteet maahan ja alalla käytettäviin ikivanhoihin käytäntöihin.

Siksi vastustan myös rypäleen puristemehujen tuontia, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä onkin esittänyt tätä koskevan tarkistuksen. Mielestäni vuoropuhelu, myös tämänpäiväinen ajatusten vaihto, johtaa myönteisiin tuloksiin – myös siirtymäkausien aikana – tislauksen kaltaisten toimenpiteiden osalta, joiden välitön poistaminen tuhoaisi useiden viinintuottajien turvaverkon. Olen sitä mieltä, että jos kuuntelemme toisiamme, voimme säilyttää eurooppalaisen viinintuotannon maailmankartalla.

  Marie-Hélène Aubert (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on kulunut vain muutama kuukausi siitä, kun Yhdysvaltojen kanssa tehty viinialan sopimus löi meidät ällikällä, ja meidän oli vaadittava pikaista keskustelua sopimuksesta, joka sisälsi jo muutamia huonoja osia tänään ehdottamastanne uudistuksesta. Tällaisia ovat viinin laatua koskevien eurooppalaisten vaatimusten lieventäminen, maantieteellisiin merkintöihin ja alkuperämerkintöihin liittyvä epäselvyys, hyvin kyseenalaisten viininviljelykäytäntöjen hyväksyminen ja markkinoiden vapauttaminen entisestään, mistä hyötyvät standardoidut tuotteet, joiden uskotaan miellyttävän yhtä standardoidun kansainvälisen kuluttajan vaatimuksia.

Kauppiaat ja viejät hyötyvät epäilemättä tästä järjestelystä, mutta se ei varmastikaan hyödytä sellaisten tuotteiden kehittämistä, joilla on tiiviit kulttuurisiteet omaan alueeseensa. Se ei hyödytä myöskään Euroopan unionin viinien monimuotoisuutta ja niiden täyteläistä makua tai kuluttajaa, jonka on pian pakko hörppiä litkuja, joita tuskin voidaan kutsua viiniksi, eikä varsinkaan viininviljelijöitä, jotka paiskivat ahkerasti töitä, toisinaan vaikeilla alueilla tai pienillä maa-alueilla, säilyttääkseen viinin korkean laadun ja sen juomisen tuottaman mielihyvän.

Selvä, poistetaan sitten nämä mielettömät mekanismit, jotka kannustavat ylituotantoon ja joilla on liian monia kieroja vaikutuksia. Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä kuitenkin tekemään yhteistyötä kanssamme ja antamaan meille käyttöön varoja, jotta voimme edistää laatuviinejä ja erilaisten makujen ja alueiden hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla sekä maaperän ja biologisen monimuotoisuuden suojelemista ja jotta voimme kertoa koko maailmalle eurooppalaisen viinintuotannon upeasta alkemiasta, joka ulottuu ajassa yli 2 000 vuoden taakse.

  Vincenzo Aita (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni luvut puhuvat puolestaan: tuotanto on laskenut Euroopan unionissa viime vuosina, kun taas Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa tuotanto-osuudet ovat kasvaneet jatkuvasti. Nyt kun olemme käynnistämässä viinin yleisen markkinajärjestelyn uudistusta, Euroopan unionin on otettava huomioon se, että uudistus koskee noin 3 400 000 hehtaarin alaa ja 3 000 000:aa työntekijää. Jos raivaustoimia käytetään markkinoiden tasapainottamisen välineenä, valitsemme saman tien kuin tupakan ja sokerin yhteisiin markkinajärjestelyihin aiemmin tehtyjen muutosten yhteydessä. Emme voi jatkaa tällä tiellä, joka johtaa työllisyyden heikentymiseen ja sellaisten kokonaisten maatalousalueiden hylkäämiseen, jotka sijaitsevat usein hydrogeologisesti herkillä alueilla.

Kaikissa uudistuksissa on otettava huomioon ennen kaikkea yritykset, työntekijät ja ympäristöolot. Voimme taata laadun ja kuluttajien turvallisuuden ainoastaan suojelemalla Euroopan maatalouden tuotantojärjestelmää ja säilyttämällä sen. Esittelijä Batzelin ehdotuksilla on tietenkin parannettu komission esittämiä näkemyksiä. Siitä huolimatta muutamat näkökohdat aiheuttavat mielestäni edelleen huolta.

Meidän on ennen kaikkea hylättävä raivaussuunnitelma ja käytettävä viljelykasvien vaihtamisesta kerättäviä maksuja sellaisten tilojen tukemiseen, joilla on vaikeuksia markkinoilla, jotta varmistetaan korkealaatuinen tuotanto. Kuten uusimmat Euroopan unionin vientiä koskevat tiedot osoittavat, meidän on painotettava laatua ja sitä kautta tuotantoa, joka voidaan samaistaa maahan ja perinteisiimme. Meidän on edettävä tätä tietä sen sijaan, että muuttaisimme viinin tavalliseksi teollisuustuotteeksi. Näin ollen meidän ei pitäisi lisätä sokeria viinin väkevöimiseksi, ja meidän on vahvistettava viiniyttämistä koskevat tarkat säännöt.

Tähän liittyen eurooppalaista alkuperää olevan rypäleen puristemehun käytöstä ei pitäisi tehdä rangaistavaa, sillä se on perinteinen eurooppalainen viininvalmistuskäytäntö, eikä se heikennä itse viinin laatua. Tästä syystä on tärkeää säilyttää rypäleen puristemehun rahoitukseen annettava tuki. Viime kädessä kaikissa uudistuksissa on ensisijaisen tärkeää ottaa huomioon käynnissä oleva ilmastonmuutos, jolla on huomattavia vaikutuksia joihinkin Etelä-Euroopan alueisiin, sillä ilmastonmuutoksen takia niiden maatalousjärjestelmät kokevat suuria mullistuksia. Euroopan unionin on nyt aika puolustaa omaa maaperäänsä, sivilisaatiotaan ja perinteitään.

  Esther Herranz García (PPE-DE). – (ES) Viiniä ei tuoteta, sitä kypsytetään ja vaalitaan. Siinä on hienoinen mutta tärkeä ero, sillä se kertoo paljon puhujasta ja hänen näkökulmastaan sekä hänen suhtautumisestaan alaan. Euroopan unionin viinintuotantoalalla on ongelmia. Sen tämänhetkinen perimmäinen ongelma liittyy sisäisen kysynnän kasvun vaikeuksiin, sillä kansainvälisesti kulutus on yhä kasvussa.

Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistava, ja sen ratkaisemisessa on otettava huomioon ratkaisun monenlaiset seuraukset, sillä Euroopan unioniin suuntautuvan tuonnin määrä on kasvamassa. Ongelma ei niinkään ole se, mitä me tuotamme, vaan se, mihin hintaan me myymme viiniä. Miksemme myy viiniä eri hintaan? Se johtuu ensisijaisesti siitä, että eurooppalaisiin tuottajiin ei sovelleta samoja vaatimuksia kuin kolmansien maiden tuottajiin, vaan heihin kohdistuu pikemminkin paljon enemmän vaatimuksia, ja siksi he eivät kilpaile samoin ehdoin.

Meidän on tehtävä alasta kilpailukykyinen – ei kuitenkaan raivaamalla viiniviljelmiä 400 000 hehtaarin verran vaan valvomalla alaa. Se ei onnistu vapauttamalla alaa umpimähkäisesti vaan pikemminkin valvomalla, edistämällä ja suojelemalla eurooppalaista viinikulttuuria, sen perinteitä ja laatua, sillä viiniä ei ainoastaan tuoteta, vaan viiniä vaalitaan ja kehitetään. Siksi meidän on tuettava tätä kulttuuria ja edistettävä kuluttajien tietämystä heidän kuluttamastaan viinistä: milloin viini on vino de crianza tai vino de reserva, gran reserva, pöytäviini, vino de la tierra, vino de añada tai miten tahansa haluammekin kuvailla viiniä. Meidän on parannettava ja täydennettävä viinin ominaisuuksia, valvottava viininvalmistuskäytäntöjä, edistettävä kohtuullista kulutusta ja ennen kaikkea tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota. Sitä ei saavuteta teollisuustuotannolla vaan kehittämällä viiniä eurooppalaisiin viineihin liittyvä kulttuuri, perinteet ja laatu huomioon ottaen, kunnioittamalla perinteitämme ja ennen kaikkea lisäämällä kysyntää, jotta laatua saadaan yhdenmukaistettua ylöspäin, ei koskaan alaspäin.

Siksi toivomme, että komissio osoittaa ehdotuksellaan vähintäänkin johtajuutta ja mielikuvitusta ja takaa näin aidosti viinialan kilpailukyvyn.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Haluan aloittaa onnittelemalla jäsen Batzelia hänen erinomaisesta työstää vaikeissa olosuhteissa ja kiittää jälleen kerran komission jäsentä Fischer Boelia siitä, että hän on läsnä täällä istuntosalissa.

Kaikki poliittiset keskustelut, kuulemiset ja tapaamiset alan edustajien kanssa, eri jäsenvaltioiden viininviljelyalueille tekemämme vierailut ja sadat tarkistukset ovat täysin riittävä todiste siitä, että jäsenet ovat halukkaita tutkimaan tätä Euroopan unionin maataloudelle tärkeää asiaa.

Uudistustarpeesta ollaan yksimielisiä, ja on aiheellista korostaa, että komission alkuperäiselle mallille ei ole esitetty vaihtoehtoja. Parlamentin ja komission välillä on kuitenkin suuria näkemyseroja tärkeimpien toimenpiteiden toteuttamisen aikataulun, voimakkuuden ja tavan osalta. On varmastikin välttämätöntä raivata huonolaatuiset viiniviljelmät, mutta se on tehtävä ensin laittomille viiniviljelmille. Lisäksi on ensisijaisen tärkeää, että lopullisen päätöksen raivaamisesta tekevät jäsenvaltiot. On varmastikin välttämätöntä lopettaa tukea saava tislaus, mutta on ensisijaisen tärkeää turvata juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislaukselle annettava tuki. Myös väkevöidyt viinit, jotka ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionin viennille, tarvitsevat tällaista tukea.

Ei ole mitään järkeä edistää eurooppalaisten viinien alkuperäisyyttä ja perinteitä ja puolustaa samalla kolmansien maiden tuottaman tiivistetyn puristemehun vapaata pääsyä markkinoille. Mietintö ilmentää parlamentin hyvää uskoa ja sitoutumista. Luotan siihen, että komissio suhtautuu myönteisesti ehdotuksiimme, niin että voimme toteuttaa alalla tyydyttäviä uudistuksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kuten komission jäsen Fischer Boel vahvisti puheessaan, hänen suunnitelmansa mukaisen viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen päätarkoituksena on käyttää viiniviljelmien raivaamista viinintuotantomarkkinoiden tasapainottamisen välineenä. Tämä tarkoittaa sitä, että heikoimmin kehittyneet alueet ja etenkin perhetilat ja pienituloiset viljelijät kärsisivät uudistuksesta eniten, millä olisi tuhoisa sosiaalinen ja ympäristöllinen vaikutus ja mikä johtaisi maaseutualueiden yhä suurempaan autioitumiseen ja lopulta hylkäämiseen.

Vaikutukset olisivat tuhoisia valtaosalle Etelä-Euroopan maista, etenkin Portugalin kaltaisille maille, ja ne olisivat verrattavissa kesän metsäpalojen aiheuttamaan tragediaan. Siksi korostamme viinin ja viininviljelyn suojelua, sillä niillä on ollut keskeinen asema Euroopan ja etenkin Välimeren alueen kulttuurissa. Haluamme, että viljelijämme tuottavat yhä parempaa viiniä ja jatkavat juotavaksi tarkoitetun alkoholin tislausta. Vastustamme rypäleistä valmistettavan viinin väheksymistä ja sen korvaamista teollisella viinillä, jossa käytetään kolmansista maista tuotua rypäleen puristemehua. Arvoisa komission jäsen, meidän on puolustettava korkealaatuisia viinejämme.

  Christa Klaß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Fischer Boel, hyvät parlamentin jäsenet, kuten neuvoston puheenjohtaja Angela Merkel totesi parlamentissa 17. tammikuuta pitämässään puheessa "se, mikä erottaa Euroopan muista, sen sielu, on tapamme käsitellä monimuotoisuutta" ja "Euroopan suvaitsevuus on sen sielu".

Viime viikkoina ja kuukausina olemme käyneet useita keskusteluja viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista koskevista ehdotuksista. Pohjoinen ja etelä, yksittäiset viininviljelyalueet, monet erilaiset mielipiteet ja intressit ovat olleet edustettuina. Jokainen meistä uskoo, että jos olisi itse saanut kirjoittaa Batzelin mietinnön, olisi tehnyt sen eri tavalla ja mietintö olisi yksityiskohtaisempi ja ytimekkäämpi. Olemme kuitenkin onnistuneet sovittamaan yhteen eri näkökohtia siten, että kaikki voivat kannattaa niitä.

Kyse on siten kompromissista, jossa paitsi suvaitaan myös kunnioitetaan Euroopan unionin viinialan monimuotoisuutta ja kehitetään sitä edelleen – vaikkakin pienin askelin.

Komission jäsen on nähnyt vaivaa vieraillakseen monilla viinintuotantoalueilla viime kuukausina, ja olen siitä hänelle kiitollinen. Hän on nähnyt, miten erilaisia alueet ovat. Tarvitsemme etenkin viinialalla enemmän liikkumavaraa, jotta asioista voidaan päättää kansallisesti ja alueellisesti. Tarvitsemme myös ensimmäisen pilarin alaisia kansallisia talousarvioita, joiden pohjalta alueet voivat valita sopivat toimenpiteet EU:n laatimasta viinialan toimenpideluettelosta ja panna ne sitten täytäntöön.

Olemme yhtä mieltä siitä, ettemme halua luovuttaa, emme halua raivata 400 000:ta hehtaaria viljelmiä. Haluamme taistella markkinaosuuksien, työpaikkojemme, maaseutumme kulttuurimaiseman ja eurooppalaisen elämäntyylin puolesta. Viini on osa Eurooppaa ja meidän on säilytettävä sen perinteet ja näin ollen myös vanhat viininviljelykäytännöt. Eri puolilla maailmaa toimivat kilpailijamme ovat valmiina toimittamaan sen, mitä meillä ei enää tuoteta.

Keskustelussa on tehty selväksi eräs asia, nimittäin se, ettei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä: meidän on oltava sitkeitä. Toimintapolitiikkojemme on oltava luotettavia. Toimenpiteitämme on kuitenkin mukautettava pitkällä aikavälillä vastaamaan markkinoita.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, työmme ei ole ollut turhaa. Haluan kiittää aivan ensimmäiseksi jäsen Batzelia hänen mietinnöstään, jossa tehdään kauaskantoisia ja hyvin myönteisiä tarkistuksia komission viime kesänä esittämiin liian liberaaleihin ehdotuksiin.

Meidän on todellakin lähetettävä voimakas viesti koko viinialalle, joka on vakavassa kriisissä. Tiedämme, että kulutuksen vähentyminen Euroopassa yhdessä kolmansien maiden tuontien kasvun kanssa on johtanut hintojen ja viininviljelijöiden tulojen alenemiseen ja että selviämme tästä kriisistä ainoastaan aktiivisella sääntelyllä, ei mittavalla vapauttamisella.

Haluamme edistää korkealaatuista viininviljelyä, jossa kunnioitetaan viininviljelyalueidemme luontoa ja perinteitä ja tilojen monimuotoisuutta, etenkin perhetiloja. Huomattavat ja erottelematta toteutettavat raivaustoimet 400 000 hehtaarin alueella, mitä pidetään rakenteellisena ratkaisuna, eivät selvästikään voi tulla kysymykseen. Istutusoikeudet on säilytettävä, mutta samalla on tehostettava tarkastuksia laittomien istutusten torjumiseksi. Tarkistettuun viinitilarekisteriin tallennettujen uusien oikeuksien myöntämisen on hyödytettävä etenkin nuoria laatuviinien tuottajia.

Kauppajärjestöillä on merkittävä tehtävä alan kilpailukyvyn edistämisessä, ja niitä olisi vahvistettava kansallisilla toimintaohjelmilla. Lopuksi totean, että järkevän viininkulutuksen edistäminen yhdessä dynaamisen vientipolitiikan kanssa, johon sisältyy yksinkertaistettu merkintäjärjestelmä, edellyttää käytännössä merkittävien budjettivarojen myöntämistä.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme hyväksymässä mietintöä komission tiedonannosta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja useita siihen liittyviä tarkistuksia.

Perusviesti, jonka haluamme antaa komissiolle, on seuraava:

- Ensinnäkin vastustamme valvomattomia raivaustoimia, joilla voidaan tuhota arvokkaita laatuviinejä tuottavia arvokkaita tuotantoalueita.

- Toiseksi tietyt tukitoimenpiteet – ja viittaan tässä yhteydessä tislaukseen – joilla pyritään tasapainottamaan markkinoita ja tukemaan epäsuorasti tuottajien tuloja, olisi säilytettävä.

- Kolmanneksi olisi otettava käyttöön kansalliset määrärahat, jotka kattavat erilaisia toimia, joiden joukosta jäsenvaltiot voivat valita. Jotta nämä määrärahat olisivat tehokkaita, rahoituksen on kuitenkin oltava asianmukainen.

- Neljänneksi meidän on tietenkin vältettävä siirtämästä varoja ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin, sillä näin heikennettäisiin olennaisesti yhteistä markkinajärjestelyä.

Meidän on kiinnitettävä huomiomme vaikuttaviin ratkaisuihin, joista mainitsen seuraavat kaksi:

- Ensinnäkin meidän on ennen kaikkea pyrittävä säilyttämään yhteisön viinintuotannon korkea laatu. Siihen voimme myös luottaa.

- Toisena ja tärkeänä asiana meidän on pyrittävä edistämään voimakkaammin yhteisön viinejä. Toiveajattelulla emme kasvata markkinaosuuksia. Voimme lisätä kulutusta sekä Euroopan unionin sisällä että sen ulkopuolella ainoastaan aggressiivisella toimintapolitiikalla.

Tiedonannossa käsiteltyihin kysymyksiin, kuten viinin väkevöimiseen, on varmastikin erilaisia näkökantoja. Me – ja minä – katsomme, että viiniä, joka on valmistettu lisäämällä siihen sokeria ja vettä, ei voida pitää viininä. Viini on rypäletuote, ei sokerijuurikastuote.

Tiedän, että päätämme sokerin lisäämisestä. Jos päätämme lisätä sokeria, siitä on ilmoitettava merkinnässä. Meidän on oltava rehellisiä ja suojeltava sekä kuluttajia että tuottajia.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella teitä valinnastanne ja siitä, että johdatte tätä keskustelua, ja haluan kiittää teitä meidän kaikkien puolesta suuresta kärsivällisyydestänne, kun olette antanut meidän ylittää aikarajoituksen, mikä on kuitenkin ollut välttämätöntä meidän kaikkien takia.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa onnittelemalla esittelijää, jäsen Batzelia, kaikesta siitä työstä, jonka hän on tehnyt viime kuukausien aikana valmistellessaan mietintöään viinialan uudistuksesta, ja siitä, miten erinomaisesti tätä asiakirjaa koskevat toimet on koordinoitu maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.

Olen samaa mieltä siitä, että viinin yhteinen markkinajärjestely on syytä uudistaa perusteellisesti ja että viinintuotannon rakenteita on mukautettava, jotta varmistetaan, että Euroopan viiniala on kilpailukykyinen ja tasapainoinen. On ryhdyttävä toimiin, joilla luodaan mahdollisimman pian tasapainoiset markkinat, sillä tällaisen tasapainon puute nielee yhä enemmän EU:n talousarviovaroja.

Haluaisin kiinnittää huomionne tarpeeseen tukea maaseutualueiden kehitystä alueilla, joilla viininvalmistus on tärkeässä asemassa paikallisen matkailun ja maanviljelyn monipuolistamisen kannalta, vaikka sillä ei olisikaan merkitystä koko yhteisön laajuisesti. Uudistukset vaikuttavat yhtäläisesti kaikkiin näihin aloihin. Siksi meidän on hyväksyttävä ratkaisuja, joilla viinimarkkinoita voidaan uudistaa siten, ettei viininviljelylle aseteta kohtuuttomia taloudellisia rajoituksia paikallisella tasolla. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden maaseutualueiden viininviljelyn paikalliset innovaatiot eivät koske välittömästi Euroopan unionin viinimarkkinoita, eikä niitä siten tarvitse säännellä tiukkojen markkinaperiaatteiden mukaisesti. Nämä alueet eivät ole koskaan synnyttäneet hintavia viinijärviä, ja siksi toimia, joiden tavoitteena on rajoittaa ylituotantoa tulevaisuudessa, ei pitäisi soveltaa alueisiin, joilla viinin tuotantotaso on alhainen.

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yhteisen kompromissin puute ennen mietinnön hyväksymistä on johtanut useisiin virheisiin ja ristiriitoihin, jotka toivon ratkaistavan täysistunnossa järjestettävässä äänestyksessä.

Haluaisin korostaa näiden virheiden joukosta 18 kohtaan sisältyvää virhettä, jota liittyy sivutuotteiden tislaukseen. Siinä vaaditaan, että tällaista tislausmenetelmää käyttäen saatu alkoholi on suunnattava ainakin osittain juotavaksi tarkoitetun alkoholin markkinoille.

Tämä osoittaa, että erilaisia tislausmenetelmiä ja niiden avulla tuotettua alkoholia koskeva tietämys on puutteellista, sillä juotavaksi tarkoitettu alkoholi, joka on tarkoitettu yksinomaan brandyjen, portviinien ja liköörien tuotantoon, on korkealaatuinen tuote, jota ei voida saada aikaan sivutuotteiden tislauksesta saadusta alkoholista.

Näiden syiden takia katson, että meidän on äänestettävä tätä kohtaa vastaan poistaaksemme tislausmenetelmiin ja niiden avulla tuotettuun alkoholiin liittyvää epäselvyyttä.

Toiseksi haluan korostaa asiaa, joka on ensisijaisen tärkeä mille tahansa yhteisen markkinajärjestelyn uudistukselle, nimittäin talousarvionäkökohtia. Tähän mennessä kaikissa yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksissa varat on jaettu historiallisten perusteiden pohjalta. Viinialan uudistuksessa tarkoituksena on yllättäen siirtyä käyttämään muita kaavoja, jotka eivät ole vielä täysin selviä ja jotka luovat paljon epävarmuutta alalla.

Jäsen Batzelin mietinnön selkeyttämiseksi ehdotan siten, että äänestämme sellaisten tarkistusten puolesta, jotka koskevat historiallisten perusteiden käyttöä varojen jakamisessa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, uskokaa minua, mekin toivomme uudistusta. Toivomme perusteellista ja radikaalia uudistusta, ja tässä komission ja Euroopan parlamentin olisi oltava liittolaisia. Olemme komission kanssa eri mieltä siinä, ettemme halua painottaa yhtä voimakkaasti raivaustoimia, sillä kaikki puolueet katsovat, että rakennemuutokset ja nykyaikaistaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin raivaustoimet.

Haluaisin kiinnittää komission jäsenen huomion siihen, että uusissa jäsenvaltioissa suurena vaarana on, että köyhät viininviljelijät raivaavat liikaa viljelmiä ja vain lisäävät siten uusien jäsenvaltioiden ongelmia. Siksi kaikki maksut on myönnettävä kansallisista määrärahoista, ja haluan onnitella tästä komission jäsentä, sillä kansalliset määrärahat voivat merkitä tulevaisuutta paitsi viinialalle myös yhteiselle maatalouspolitiikalle kokonaisuudessaan: määrittäkäämme rajat ja käyttäkäämme kansallisia määrärahoja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Arvoisa komission jäsen, tämä on erinomainen ratkaisu, mutta perusteet, joiden nojalla määritämme kansalliset määrärahat, ovat ongelmallisia, jos on totta, että määrärahojen on tarkoitus perustua 20-prosenttisesti alueellisiin ja 80-prosenttisesti historiallisiin perusteisiin. Tällä syrjittäisiin merkittävästi uusia jäsenvaltioita. Siksi uudet jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisten määrärahojen jaon vain alueellisten perusteiden pohjalta, jos tämä tieto todellakin pitää paikkansa – toivon, ettei se ole totta.

Viidennestä kysymyksestä eli tislauksesta totean, että olette oikeassa: se on lopetettava kokonaan. Lopuksi totean vielä maaseudun kehittämisestä, että meidän olisi mahdollistettava maaseudun kehittämisen lisävarojen käyttäminen viinialueiden kehittämiseen viinialalle budjetoitujen varojen lisäksi.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin olen hyvin tyytyväinen huomatessani, että naiset määräävät tämän keskustelun sävyn. Mietintö on valitettavasti ollut huono-onninen heti alusta alkaen. On totta, että sitä on parannettu hieman. Mielestäni se on kuitenkin edelleenkin liian sekava, jotta sillä voitaisiin lähettää toivottu ja selkeä viesti komissiolle ja jotta myös tämä toimielin saataisiin ymmärtämään, että asiat eivät ole yhtä huonosti kuin sen tiedonannon perusteella näyttää. Aion kannattaa mietinnön niitä osia, joissa katsotaan, että viinialalla tarvitaan ehdottomasti jatkossakin erityistä markkinajärjestelyä. Katson kuitenkin, että on kerrassaan provokatiivista, että komissio tarkastelee nyt vain pintapuolisesti ehdotuksia kaikkia maataloustuotteita koskevaksi yhteiseksi markkinajärjestelyksi, samalla kun me olemme miettineet kuumeisesti jo kuukausien ajan viinin, hedelmien ja vihannesten yhteistä markkinajärjestelyä.

Miten vakavasti komission oikeastaan suhtautuu meihin? Mitkä ovat sen perimmäiset tavoitteet? Viinin yhteisen markkinajärjestelyn alalla rahoituksen on tultava ensimmäisestä pilarista. Meidän on parannettava varojen käyttöä, jotta voimme pitää yllä ja parantaa tuotantopotentiaaliamme, saada takaisin vanhat markkinamme ja päästä uusille markkinoille sekä edistää kohtuullista ja terveellistä viinin kulutusta. Meidän on sovellettava voimakkaammin toissijaisuusperiaatetta ja lisättävä viininviljelijöiden vastuuta, jotta varat voidaan käyttää valikoivammin alueellisella tasolla. Joka tapauksessa pohdittaessa kansallisen rahoituksen kohdentamista, alueita, jotka ovat ponnistelleet vähiten korkealaatuisen viinin tuottamiseksi ja markkinoimiseksi, ei pitäisi palkita jälleen kerran historiallisten perusteiden pohjalta siitä, että ne sijoittavat satoja miljoonia euroja myyntikelvottoman viinin tislaamiseen. Sitä ei voida hyväksyä. Ei myöskään tule kysymykseen, että pohjoisia alueita, jotka ovat myyneet laatuviinejään ilman Euroopan unionin rahoitusta, kiellettäisiin tuottamasta viinejään perinteisten menetelmien mukaisesti. Tämä ei ole mikään ratkaisu sellaisten alueiden rakenneongelmiin, jotka ovat nukkuneet rakenneuudistusten aikana tislausta varten annettujen miljooniensa päällä.

Euroopan viinialalla ei itse asiassa ole rakenteellista ylijäämää, mutta alalla on juuri sen verran liikatuotantoa kuin laittomasti istutetuilla viljelmillä tuotetaan. Jos viininviljelijät haluavat luopua toiminnastaan jo varhaisessa vaiheessa, heidän pitäisi voida tehdä niin ja sosiaalisia vaikutuksia olisi lievennettävä, mutta heidän ei saa antaa aiheuttaa peruuttamatonta ympäristövahinkoa toteuttamalla raivaustoimia laatuviinien tuotantoalueilla. Markkinoista on voitava kilpailla oikeudenmukaisin kilpailuehdoin. Eurooppalaisia viinejä ei pitäisi tuottaa käyttämällä Euroopasta saatavaa vettä tai kolmansista maista tuotua rypäleen puristemehua. Eurooppalaisten ja tuotujen viinien sekoittaminen ei myöskään tule kysymykseen. Mitä komissio on oikein ajatellut?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin kokeilla erilaista lähestymistapaa. Olisi lyhytnäköistä kuvitella globalisoitumisen aikakaudella, että Euroopan unionin politiikalla on vaikutusta vain omiin kansalaisiimme. Jos Euroopan unioni muuttaa viinialaa koskevaa toimintapolitiikkaansa, sillä on vaikutusta myös moniin muihin ihmisiin Euroopan unionin ulkopuolella; ihmisiin, joiden tulot heikkenevät Euroopan unionin viinialalla harjoitetun epäreilun kilpailun takia. Siksi on välttämätöntä yhdentää eri alojen toimintapolitiikkoja. Viinialan uudistusta koskevat komission ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan. Kehitysyhteistyövaliokunnan varapuheenjohtajana ja sosialidemokraattina olen syvästi pettynyt siihen, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnössä on jätetty huomiotta Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka ja reilu kauppa. Mietinnön mukaan on välttämätöntä pitää viiniala maailmankauppaneuvottelujen ulkopuolella.

Mietinnön mukaan viinialan ongelmat johtuvat loppujen lopuksi kolmansista maista tulevan tuonnin yhä suuremmasta kasvusta. Komission olisikin ryhdyttävä kaikenlaisiin toimenpiteisiin viinialamme suojelemiseksi. Miksi me teollisuusmaissa ottaisimme toisella kädellä pois sen, minkä annamme Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikalla? Miksi haluaisimme sulkea markkinamme reilulta kilpailulta? Miksemme anna asiakkaiden päättää, mitä viiniä he haluavat juoda: ranskalaista Bordeaux'ta, eteläafrikkalaista Chardonnayta vaiko chileläistä Merlot'ta? Reilu kauppa muiden maiden kanssa ei sulje pois kilpailukykyistä eurooppalaista viinialaa, mutta protektionistinen viinipolitiikka saa Euroopan unionin kanssa käytävästä reilusta viinikaupasta riippuvaiset kymmenet tuhannet ihmiset menettämään elantonsa. Siksi juon mielelläni kanssanne lasillisen eteläafrikkalaista Groot geluk -viiniä ja kohotan maljani "johdonmukaiselle eurooppalaiselle politiikalle. Komissio saa tukeni. Kippis!"

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, viinimarkkinat ovat kärsineet viime vuosina ylijäämistä, joita nykyinen viinin yhteismarkkinapolitiikka ei ole onnistunut poistamaan tyydyttävästi. Viinin tislaukselle annettava tuki on mielestäni rajallisten resurssien järjetöntä tuhlaamista. Uudistuneet viinimarkkinat eivät kannusta huonompilaatuisten pöytäviinien tuottajia siirtymään laatuviinien tuotantoon. Siksi markkinoiden uudistaminen on niin tärkeää.

Euroopan viinialan kilpailukykyä on vahvistettava merkittävästi. Tähän liittyen jäsen Batzelin mietintö sisältää monia ehdotuksia, ja ainakin minä katson, että se on hyvin tasapainoinen mietintö.

Keskeinen kysymys, johon meidän on keskitettävä huomiomme, on talousarvion uudistaminen. Tuen on oltava oikeassa suhteessa viininviljelyyn käytettävän alueen kokoon ja viinintuotannon arvoon nähden. Tukea ei pitäisi myöntää yhteisön säännöstön vastaisesti perustettujen viinitarhojen raivaamiseen. Pöytäviinien vientituet ovat täysin järjettömiä, eivätkä ne varmastikaan auta parantamaan eurooppalaisten viinien hyvää mainetta.

Hyvät kollegat, viimeisenä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä näkökohtana totean, että meidän on ymmärrettävä, että jos haluamme tukea eurooppalaisten tuotteiden kilpailukykyä, emme voi vainota eurooppalaisia tuottajia. Pohjoisten maiden maantieteelliset olosuhteet ovat täysin erilaiset kuin etelässä. Sokerijuurikkaan käyttö makeuttamiseen on perinteinen menetelmä pohjoisissa maissa, siinä missä väkevöiminen on perinteinen menetelmä eteläisissä maissa. Sen kieltäminen merkitsisi loppua maidemme monille maineikkaille viininviljelysuvuille ja perinteiden katkaisemista, ja samalla tuhottaisiin ratkaisut, joilla voitaisiin poistaa maaseututuotannon ongelmat. Kiitän teitä huomiostanne.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin viininviljely kaipaa kunnianhimoista uudistusta. Kuten olette varmastikin päätelleet, haluamme, että uudistuksessa kunnioitetaan eurooppalaista viininviljelyperinnettä ja alalla työskenteleviä miehiä ja naisia.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne kansainvälisen kaupan valiokunnan lausuntoon, joka on sisällytetty jäsen Batzelin mietintöön. Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksessa on otettava huomioon kaupalliset näkökulmat. Eurooppa on jatkossakin maailman suurin viininviejä, ja on välttämätöntä parantaa sen kilpailukykyä, sillä kilpailu uuden maailman viinien kanssa on kiristymässä, mutta alan elinkelpoisuus on riippuvainen ennen kaikkea laadusta ja alkuperäisyydestä, jotka tunnustetaan kaikkialla maailmassa.

Tarvitsemme siten hyökkäävää kauppapolitiikkaa, jolla edistetään eurooppalaisten viinien laatua. Siksi olisi järjetöntä ja haitallista esimerkiksi sallia maahantuodun rypäleen puristemehun viiniyttäminen ja eurooppalaisten viinien sekoittaminen muualta tuotuihin viineihin.

Euroopan parlamentin mietinnössä vastustetaankin sitä voimakkaasti. Samaten on välttämätöntä varmistaa suojeltujen maantieteellisten merkintöjen ja suojeltujen alkuperämerkintöjen parempi suojelu WTO:ssa käytävien neuvottelujen ja kahdenvälisten sopimusten yhteydessä. Haluamme puolustaa paikallisten alueiden viinintuotantoa pitkälti sääntelemätöntä viinintuotantoa vastaan.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että Euroopan komissio kunnioittaa jäsen Batzelin mietinnössä esitettyjä mielipiteitä, ja kiitän ja onnittelen häntä tänä iltana.

  Armando Veneto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme, että uudistuksella, jonka pyrimme toteuttamaan, on vastattava asianmukaisesti haasteeseen tehdä Euroopan unionin viinimarkkinoista kilpailukykyiset maailmanlaajuisesti. Olemme samaa mieltä siitä, että Euroopan unioni voi vastata tähän haasteeseen vain, jos se pitää yllä viiniensä laatua ja parantaa sitä lisäämällä viiniensä yksilöllisyyttä. Kaikki löytämämme vastaukset eivät ole kuitenkaan täysin tämän lopullisen päämäärän mukaisia. Voimme siten todeta, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa hyväksytty teksti on paras mahdollinen teksti, mutta se vaatii silti lisämuutoksia.

Siksi on oikein toteuttaa vaiheittain tämä harkittu ja asianmukaisesti hallinnoitava uudistus, joka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen siten, että siinä kunnioitetaan yksittäisiä kansallisia ja alueellisia ominaispiirteitä. Kaikista näistä syistä maatalouden rahoitus olisi säilytettävä vastakin ensimmäisen pilarin alaisuudessa. Meidän on pantava täytäntöön valistuskampanjoita, joilla edistetään kohtuullista kulutusta, säilytettävä tislaustoimet ainakin toistaiseksi tuottajien turvaverkkona, sallittava jäsenvaltioiden rajoittaa viiniviljelmien raivaustoimia tiukkojen ympäristönäkökohtien ja sosiaalisten näkökohtien pohjalta siten, että painotetaan pienimittaisen ja korkealaatuisen tuotannon suojelua.

Voimassa olevien viiniyttämistä, viinin väkevöimistä sokerilla ja rypäleen puristemehun käyttöä koskevien sallittujen käytäntöjen säilyttämisen osalta totean, että se, miten ankarasti muutamat kansalliset valtuuskunnat ovat puolustaneet näitä käytäntöjä, on tuonut esiin kansallisten etujen ja koko unionin etujen vastakkainasettelun ongelman ja korostanut tarvetta lujittaa yhdentyneen Euroopan käsitettä siten, että vältetään markkinoiden vääristyminen liiallisen nationalismin takia. Jos tavoitteena on parantaa Euroopan unionin viinien kilpailukykyä, ehdotus, jonka mukaan sakkaroosin lisäämistä ja rypäleen puristemehun käyttöä olisi tuettava, on vastoin tätä tavoitetta, sillä tällaisten lisäaineiden käyttö heikentää laatua ja pienentää eroja, vaikka juuri ne ovat viininviljelyn parhaita ominaisuuksia.

Olisimme ehkä edistäneet paremmin tätä näkökohtaa nostamalla esiin yhteisön edut ja pyytämällä, kuten minä nyt teen, poikkeuksetta kaikkia EU:n jäsenvaltioita myöntämään, että on epäasiallista ja poliittisesti väärin asettaa kansalliset edut Euroopan unionin etujen edelle ja että on ensisijaisen tärkeää löytää oikeudenmukainen tasapaino näiden vaatimusten välillä.

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi onnitella esittelijää, jäsen Batzelia, jonka esittämä näkemys saa laajaa kannatusta istuntosalissa, kuten olemme kuulleet.

Todetkaamme vielä kerran, että komission ehdotuksia ei voida hyväksyä nykymuodossaan. Emme suinkaan kiellä, etteikö mitään ongelmaa olisi. Kulutus laskee Euroopassa ja vientimme on pysähdyksissä, mutta samalla viinin tuonti kasvaa. Komissio vastaa tähän tilanteeseen ehdottamalla mittavaa raivaussuunnitelmaa, joka todellisuudessa merkitsee viininviljelijöiden koko elinkeinon heittämistä tunkiolle.

Meille kerrotaan, että alalla on ylituotantoa. Olkoonkin niin, mutta kieltäytyminen toimimasta tuonnin torjumiseksi on sama kuin eurooppalaista tuotantoa käytettäisiin markkinoiden "varaventtiilinä". Sitä ei voida hyväksyä. Voimme hyväksyä viiniviljelmien raivaamisen vain, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen, mikä tarkoittaa merkittävää rahallista korvausta, ja jos otamme käyttöön tilapäisen raivaamisen käsitteen.

Toinen näkökohtani liittyy siihen, että myöskään viinin yhteisen markkinajärjestelyn talousarvion pienentämistä ei voida hyväksyä. Komissio viittaa mahdollisuuteen siirtää osa talousarviosta maaseudun kehittämiseen. En halua kyseenalaistaa viinin yhteisen markkinajärjestelyn periaatetta, mutta mielestäni on vaikea ymmärtää, miten jo ennestään vähäisiä varoja voitaisiin vähentää, varsinkin kun pidetään mielessä, että unioniin on juuri liittynyt kaksi uutta jäsenvaltiota, jotka ovat molemmat viinintuottajia. Kuten monet meistä ovat todenneet, vastustamme siten varojen kaikenlaista siirtämistä YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin.

Kolmas ja viimeinen näkökohtani, on se, että uskomme todellakin omalta osaltamme, että Euroopan unionin viininviljelyllä on tulevaisuus. Mielestämme viininviljelijöiden aika ei ole vielä ohi. Tulevaisuutta ei taata tilojen keskittämisellä, kuten mittavassa raivaussuunnitelmassa ehdotetaan. Meidän on rakennettava tulevaisuutta tekemällä viineistämme kilpailukykyisempiä, etenkin ulkomailla. Siksi katsomme, että viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava viiniemme tekeminen houkuttelevammiksi. Sitä varten tarvitaan mittava suunnitelma viiniemme edistämiseksi ja markkinoimiseksi maailmalla.

Arvoisa komission jäsen, olin iloinen kuullessani teidän sanovan juuri saman asian. Nyt haluamme nähdä toimintaa.

  Giorgos Dimitrakopoulos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella lämpimästi ystävääni, jäsen Batzelia hänen erinomaisesta työstään ja ilmaista tyytyväisyyteni, sillä tämän mietinnön on laatinut arvoisa jäsenemme Kreikasta, jolla on vuosisatoja vanha historia viininviljelyssä.

Maataloustuotteena viinillä on aina ollut keskeinen asema elämässämme, tavoissamme, perinteissämme, historiassamme, iloissamme ja suruissamme. Toisin sanoen se on kiinteä osa kulttuuriamme.

Siksi on hyvin myönteinen asia, että tämä mietintö ilmentää suurelta osin Kreikan viininviljelyalan näkemyksiä. Samalla jäsen Batzelin mietinnössä esitetään Euroopan parlamentin selvä kanta komission suunnittelemaan viinin uuteen markkinajärjestelyyn, ja se on harkitumpi ja loogisempi verrattuna komission alustaviin ajatuksiin, jotka ovat mielestäni hätäisiä ja yksinkertaistettuja.

Pyydän teitä äänestämään mietinnön puolesta nykymuodossaan.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää esittelijää ja kaikkia varjoesittelijöitä heidän työstään. Tämä on viinialan kolmas uudistus 12 vuoden aikana, ja olen iloinen, että komissio on nyt mahdollistanut hyvin erilaisten näkemysten ja tavoitteiden sovittamisen yhteen. Näkemyksemme olivat alkuun hyvin erilaiset, koska viini on voimakkaasti tunnekysymys. Sanon aina, että viini on yksi hienostuneimmista maataloustuotteista. Esitetyt, lähes 600 tarkistusta ovat myös yksi todiste näistä eroista. Mielestäni tämä mietintö on suurelta osin hyvin myönteinen. Se sisältää monia kompromisseja. Haluan korostaa etenkin sitä, että perinteiset viininviljelykäytännöt on otettu huomioon. On kuitenkin tehtävä täysin selväksi, että kaksinkertaisen korvauksen tai tuen myöntäminen alueille ei ole mahdollista missään muodossa, sillä emme voisi perustella sitä eurooppalaisille veronmaksajille.

Avoimeksi jää kuitenkin yksi ongelma, jolla on merkitystä Itävallalle. Pöytäviinien merkintään on vielä kiinnitettävä asianmukaista huomiota. Joka tapauksessa haluamme, että pöytäviinit merkitään eri tavalla kuin laatuviinit. Kuluttajien on voitava erottaa ne selvästi toisistaan.

Lopuksi pyydän komission jäsentä lukemaan tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön huolella. Olen vakuuttunut siitä, että hän ja hänen koko henkilöstönsä tekevät niin. Mietintö sisältää joitakin hyviä ehdotuksia, jotka komissio toivottavasti sisällyttää viinin yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan ehdotukseensa, joka sen on määrä esittää meille ensi kesänä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain tarkastella lyhyesti muutamia tärkeimpiä niistä kysymyksistä, joita monet teistä ovat tuoneet esiin tässä hyvin tärkeässä keskustelussa.

Lähes kaikki teistä mainitsivat raivaustoimet. En ole täysin varma siitä, kuuntelitteko tarkkaavaisesti, mitä sanoin johdantopuheenvuorossani. Sanoin nimittäin, että meidän on varmistettava, ettei raivaustoimilla vahingoiteta tärkeitä ja oikeutettuja sosiaalisia näkökohtia ja ympäristönäkökohtia. Kuunnelkaa tarkkaavaisesti, ja pohdin tätä asiaa, kun teemme lainsäädäntöehdotuksia.

Jäsen Graefe zu Baringdorf sanoi hyvin selvästi, ettei viininviljelijöitä pitäisi pakottaa raivaustoimiin. Asia on juuri näin. Niin ei pitäisi tehdä, sillä raivausta koskeva päätös kuuluu yksistään viininviljelijöille eikä kenellekään muulle. Päätöksen tekeminen ei kuulu jäsenvaltioille eikä komissiolle vaan yksinomaan viininviljelijöille. Meidän ei pitäisi kuitenkaan pakottaa sellaisia viininviljelijöitä, jotka ponnistelevat ankarasti menestyäkseen viininviljelyssä, jatkamaan toimintaansa, jos he vuosi toisensa jälkeen ovat kykenemättömiä tuottamaan voittoa. Antakaamme heille siten mahdollisuus jättää viiniala arvokkaasti.

Tislauksesta totean, että minun on vielä tavattava joku, joka on halukas kertomaan minulle – epävirallisesti – mitä järkeä kriisitislauksessa voisi olla. Päinvastoin mielestäni se antaa kansalaisillemme syyn puhua yhteisestä maatalouspolitiikasta mahdollisimman kielteisesti ja viitata vanhanaikaisiin menetelmiin ja työkaluihin, joita olemme aiemmin käyttäneet. Emme voi puolustaa sitä, että käytämme joka vuosi puoli miljardia euroa päästäksemme eroon viinistä, jota kukaan ei halua juoda. Tämä ei toimi, ja toivon, että kannatatte minua tässä asiassa.

Tarvitsemme siten edistämistoimia. Euroopan parlamentti on korostanut sitä yhä uudelleen, ja olen valmis ajamaan tätä asiaa eteenpäin. Euroopan unionissa tehtävät edistämistoimet eivät saa kuitenkaan toimia viinialan turvatyynynä. Viinialan on myös itse toimittava paljon aggressiivisemmin.

Irlannissa viinin kulutus on kasvanut. Nykyään 70 prosenttia Irlannissa kulutetusta viinistä tuodaan maahan Euroopan unionin ulkopuolelta. Siksi en yksinkertaisesti ymmärtänyt, miksi Irlannissa hiljattain järjestetyssä World Ploughing Championships -maataloustapahtumassa, johon osallistui 250 000 vierailijaa, oli läsnä vain kaksi viinintuottajaa, eikä kumpikaan heistä ollut Euroopasta. Voin vain kysyä, miksi.

Viiniyttämiseen käytettävän maahantuodun rypäleen puristemehun osalta olen todennut selvästi heti alusta alkaen, että meidän on pantava kaikki pöydälle, ja olen pannut merkille Euroopan parlamentin, eri jäsenvaltioiden ja sidosryhmien reaktiot.

Christa Klaß mainitsi, että eri alueiden välillä on valtavia eroja. Olen nähnyt tämän itsekin, ja siksi meidän on mielestäni korostettava kansallisia määrärahoja koskevan ehdotuksen tärkeyttä komission tiedonannossa. Mielestäni ne merkitsevät jäsenvaltioille ja alueille erinomaista mahdollisuutta eri välineiden ja varojen kohdentamiseen osana kansallisia määrärahoja, sillä ne on räätälöity täydellisesti eri alueiden tarpeisiin. Mielestäni se on ensisijaisen tärkeää.

Hyvin monet teistä korostivat, että viinialan tulevaisuuden perustana on oltava laatu, laatu ja vielä kerran laatu, ja olen siitä täysin samaa mieltä.

Odotan toiveikkaana, että voin keskustella kanssanne tulevaisuudessa viinialan uudistamisesta, jota koskevan ehdotuksen aion esittää neuvostolle, toivottavasti juuri ennen kesätaukoa, minkä jälkeen tulen mielelläni esittelemään sen samalla Euroopan parlamentille tulevien keskustelujemme pohjaksi.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) EU:n viiniala tuottaa joitakin maailman parhaimpia viinejä, ja sillä on valtavasti potentiaalia, jota on kehitettävä edelleen kestävästi. Kiina on nyt käynnistämässä aktiivisen viinintuotannon, ja Kiinan markkinoiden jatkuva kasvu yhdessä Australian, Uuden-Seelannin, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Etelä-Afrikan kaltaisten maiden tuotannon lisääntymisen kanssa on johtanut siihen, että uuden maailman viinit ovat saaneet merkittävän markkinaosuuden eurooppalaisten viinien kustannuksella.

Olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että myös viinialan tarjonnan ja kysynnän epätasapaino ja eurooppalaisten ja kansainvälisten viinimarkkinoiden kasvavat haasteet viittaavat siihen, että alaa on syytä uudistaa. Olen kuitenkin täysin eri mieltä joistakin 22. kesäkuuta annetussa komission tiedonannossa ehdotetuista ratkaisuista. Suunnitelmat huomattavista ja erottelematta toteutettavista viinitarhojen raivaustoimista uhkaavat erityisesti ympäristöä, ja mielestäni ne uhkaavat epäoikeutetusti EU:n viininviljelyperintöä. Viininviljelyllä, joka perustuu ensisijaisesti luonnonvaroihin, on myönteinen vaikutus maaperän suojeluun eroosiota vastaan. Maaseudun kehittämisen vaikuttavana voimana viininviljely tuo toivoa monien Euroopan unionin alueiden kaipaamasta vauraudesta.

Slovakian alueet, joilla on perinteitä viininviljelyssä, ovat keskittyneet edistämään viinimatkailua hyödyntämällä Pienten Karpaattien, Kamenínskan, Hontianskán ja Tokajin viinitien mahdollisuuksia, ja ne odottavat nyt, että viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksella turvataan Euroopan unionin viinialan dynaaminen kasvu ja kilpailukyky antamalla riittävästi rahoitusta ja ennen kaikkea edistämällä innovaatiota.

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että on tärkeää yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ja tehdä Euroopan unionin viinialasta entistä kilpailukykyisempi ja varmistaa samalla ympäristön kannalta kestävä kehitys. Vaikka toisaalta on syytä pienentää asteittain eurooppalaisille viljelijöille annettavaa tukea ja raskasta maatalousbudjettia muiden alojen politiikkojen hyväksi, toisaalta EU:n on kuitenkin suojeltava talouselämänsä perusaloja. Viiniala on varmastikin yksi tällainen ala, sillä vuonna 2005 se tuotti lähes 2 miljoonaa euroa, ja yksistään Italiassa alalla toimii yli 2 500 000 yritystä. Sitä ei saa luovuttaa kokonaan vapaiden markkinoiden sääntöjen armoille: vapaalla kilpailulla voisi olla haitallisia vaikutuksia tuotantomme laatuun ja monimuotoisuuteen, sillä tuotantomme perustuu pääosin pienyritysten toimintaan, eivätkä ne kykene kilpailemaan kansainvälisesti. Olen pahoillani myös Pohjois-Euroopan maiden pyrkimyksestä – joka on surullista kyllä toteutunut – muuttaa EU:ssa sovellettavia kilpailuehtoja tarjoamalla tukea tuottajille, jotka käyttävät sakkaroosia viinin alkoholipitoisuuden lisäämiseen. Italiassa ja muissa Välimeren maissa yleisenä käytäntönä olevalle rypäleen puristemehun tuotannolle, jolla taataan tuotantomme parempi laatu, myönnettävää tukea ei ole kuitenkaan säilytetty.

12. YMP:n suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Goepelin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0009/2007) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muuttamisesta (KOM(2006)0241 C6-0235/2006 2006/0083(CNS)).

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, meillä on jo toinen tilaisuus keskustella vapaaehtoista mukauttamista koskevasta ehdotuksesta, ja haluan jälleen kerran kiittää jäsen Goepelia hänen mietinnöstään.

Ei ole mikään yllätys, että pitäydyitte viime syksynä esitetyissä näkemyksissä ja vaaditte jälleen komissiota peruuttamaan ehdotuksensa. Tiedän ja ymmärrän vapaaehtoiseen mukauttamiseen liittyvät parlamentin huolet. Tiedätte kantani, eikä teidän näkemyksiänne ja minun näkemyksiäni ole tarpeen toistaa, mutta meidän on kohdattava todellisuus. Muiden kuin vapaaehtoista mukauttamista koskevien ratkaisujen osalta olisin mieluummin toivonut, että maaseudun kehittämispolitiikalle olisi taattu riittävä rahoitus, mutta Euroopan unionin huippukokous päätti toisin.

Mielestäni on täysin selvää, etteivät Euroopan parlamentin esittämät huolet kaiu kuuroille korville. Vaikka neuvosto on toistanut haluavansa pitäytyä ehdotuksessaan, toimia parlamentin huolten ottamiseksi huomioon toteutetaan parhaillaan. On esitetty huolia siitä, että vapaaehtoinen mukauttaminen merkitsisi yhteisen maatalouspolitiikan purkamista, mutta tällä hetkellä kaikki viittaa siihen, että ainoastaan muutamat jäsenvaltiot käyttäisivät sitä omien maaseudun kehittämisohjelmiensa edistämiseen.

Kuten varmasti muistatte, olemme esittäneet, että varojen käytössä on noudatettava lähes kaikkia maaseudun kehittämistä koskevia sääntöjä. Olen lisäksi sitä mieltä, että jäsenvaltioiden, jotka aikovat soveltaa vapaaehtoista mukauttamista, on ennen sitä tehtävä vaikutustenarviointi. Meidän on myös varmistettava vapaaehtoisen mukauttamisen tarkka valvonta erityisesti viljelijöiden taloudellisen tilanteen osalta. Mielestäni tämän välineen olisi lisäksi oltava luonteeltaan pikemminkin väliaikainen kuin pysyvä. Olen voimakkaasti sitä mieltä, pakollisen mukauttamisasteen mahdollisesti noustessa vapaaehtoisen mukauttamisen astetta on vastaavasti laskettava. Mikäli tällaisia säännöksiä ehdotetaan sisällytettäväksi käsillä olevaan ehdotukseen, komissio antaa asialle täyden tukensa.

Kuten tiedätte, tarkoituksenani on käsitellä vapaaehtoista ja pakollista mukauttamista maatalousmenojen kriittisestä tarkastelusta käytävän keskustelun yhteydessä. Komissio on kaiken kaikkiaan avoin harkitsemaan toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joiden perusteella voidaan laatia parlamentin, neuvoston ja komissio hyväksyttävissä oleva kompromissi.

Haluamme olla rakentavia, mutta toivomme sitä myös teiltä.

Haluan nostaa puheenvuoroni päätteeksi esiin minua suuresti huolestuttavan asian. Maaseudun kehittämisohjelmien uusi sukupolvi on alkamassa. Jäsenvaltiot ovat jo panostaneet perusteellisten kansallisten strategiasuunnitelmien ja toimintaohjelmien sekä sellaisten ohjelmien laatimiseen, joilla pyritään Euroopan parlamentin asettamiin tavoitteisiin esimerkiksi kilpailukykyisen maa- ja metsätalouden, ympäristönsuojelun tason, työpaikkojen lisäämisen ja maaseutualueiden elävän sosiaalisen yhteisön aloilla. Käsillä ovat viimeiset hetket varmistaa näiden ohjelmien sujuva alku.

Euroopan parlamentin tekemä maaseudun kehittämistä koskevien maksusitoumus- ja maksumäärärahojen 20 prosentin varaus uhkaa vaarantaa tämän. Olen hyvin huolissani tästä yhteydestä ja perusluonteisesta ongelmasta, jonka se luo uuden maaseudun kehittämispolitiikan alulle. Olemme komission jäsenen Grybauskaitėn kanssa tuoneet huolemme yksityiskohtaisesti esiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä budjettivaliokunnan puheenjohtajille osoittamassamme yhteisessä kirjeessä. Varaus estää maaseudun kehittämispolitiikan asianmukaisen täytäntöönpanon. Koska parlamentti kuitenkin tukee voimakkaasti tätä politiikkaa, toivon, että se ymmärtää varauksen aiheuttaman ongelman. Varaus lisää jäsenvaltioiden epävarmuutta ja vaikeuksia suunnitella ohjelmia, ja juuri tätä taustaa vasten maaseudun kehittämismäärärahojen varausta päätettiin pienentää joulukuun 2005 huippukokouksessa. Maaseudun kehittämisohjelmien hyväksyminen viivästyy, sillä komissio voi aloittaa ohjelmien hyväksymisen vasta, kun kaikkia ohjelmia koskevat maksumäärärahat ovat käytettävissä talousarviossa. Tämän vuoksi komissio ei voi maksaa summia kokonaisuudessaan, ja jäsenvaltioiden on peruutettava ohjelmiaan tai laadittava uusia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon 20 prosentin määrärahojen vähennys. Jos varaus poistetaan myöhemmin, kaikkia maaseudun kehittämisohjelmia on mukautettava vastaavasti, ja voinette ymmärtää, että tämä uhkaa herkässä käynnistysvaiheessa olevia ohjelmia.

Haluamme löytää hyväksyttävän ratkaisun vapaaehtoiseen mukauttamiseen, mutta älkäämme ottako maaseutuohjelmia tällä välin pankkivangeiksemme. Luotan teihin, että nämä ongelmat voidaan ratkaista.

  Lutz Goepel (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, en tiedä, oliko kovin hyvä ajatus mainita 20 prosentin varaus nyt tekstin viimeisessä luvussa, kun keskusteltavanamme on vapaaehtoinen mukauttaminen, joka on tämän keskustelun todellinen aihe. Voimme luonnollisesti keskustella myös kaikista muista seikoista, mutta ehkä vasta myöhemmin.

Komission jäsen on aivan oikeassa todetessaan, ettei parlamentti keskustele ensimmäistä kertaa vapaaehtoisen mukauttamisen hyödyistä ja haitoista.

Lainsäädäntöehdotusta ei ole muutettu juuri mitenkään viimeisen keskustelumme jälkeen. On totta, että neuvosto ja komissio ovat viestineet meille selkeästi halukkuudestaan ottaa huolemme huomioon, mutta ennen kuin voidaan olla varmoja, että niin käy, meidän on jälleen selkeästi ilmoitettava hylkäävämme tämän ehdotuksen sen nykyisessä muodossaan.

Parlamentin poliittisen ja talousarviopoliittisen yhteispäätösvallan täydellinen ohittaminen neuvoston lopullisessa sopimuksessa osoittaa jälleen, etteivät muut toimielimet ota parlamenttia asianmukaisesti huomioon tärkeissä periaatteellisissa asioissa vaan pikemminkin jättävät sen kokonaan syrjään. Tämän tilanteen on muututtava, oli perustuslaki tai ei.

Meidän on näin ollen yksissä mielin hylättävä tämä ehdotus, niin kauan kuin neuvostolla ja komissiolla ei ole esittää järkevää tarjousta. Vain tällä tavoin voidaan päästä tuloksiin, ja jos niihin päästään, voimme uskoakseni sen avulla vahvistaa Euroopan parlamentin asemaa ja erityisesti tukea Euroopan unionin viljelijöitä.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia valiokuntani jäseniä, jotka ovat toistaiseksi seuranneet minua tällä tiellä. Haluan myös kiittää lämpimästi budjettivaliokunnan jäseniä ja kaikkien poliittisten ryhmien edustajia siitä, että he ovat tukeneet maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa tällä kivikkoisella tiellä. Haluan monien puolesta mainita erityisesti jäsenet Mulderin ja Böschin, jotka ovat osallistuneet keskeisesti parlamentin kannan muovaamiseen.

Vetoan kollegoihini, jotta he äänestäisivät huomenna yksissä mielin komission ehdotusta vastaan. Etsikäämme yhdessä neuvoston ja komission kanssa keinoja päästä parempaa tulokseen. Haluan kuitenkin muistuttaa parlamenttia siitä, että ehdotuksen hylkääminen on edellytyksenä sille, että erityisesti neuvosto ja myös komissio saadaan toimimaan. Toivon näin ollen varauksetonta tukeanne tässä asiassa.

Haluan esittää seuraavan menettelyllisen huomautuksen puhemiehelle. Vapaaehtoista mukauttamista käsittelevässä toisessa mietinnössä vahvistetaan ensimmäisen mietinnön sanoma, sillä myös siinä hylättiin komission ehdotus, ja asia palautettiin asiasta vastaavaan valiokuntaan työjärjestyksen 52 artiklan 3 kohdan nojalla. Jos jälleen kerran hylkäämme komission ehdotuksen huomenna, eikä komissio peruuta ehdotustaan – niin kuin oletan käyvän – meidän on äänestettävä myös lainsäädäntöpäätöslauselmasta.

  Agnes Schierhuber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan esittää lämpimät kiitokseni esittelijälle ja varjoesittelijöille. Heidän ansiostaan kaikki toimielimet ottavat nyt Euroopan parlamentin ja sen jäsenet aiempaa vakavammin. Olen vakuuttunut siitä, että voimme löytää ratkaisun yhdessä. Komission jäsen onkin jo esittänyt monia hyviä vihjeitä. Myös neuvoston on jossakin vaiheessa annettava jonkin verran periksi, ja uskon, että myös se voi osallistua rakentavasti neuvotteluihin.

Kuten ensimmäisessäkin äänestyksessä nytkin sovelletaan periaatetta, jonka mukaan yhteistä maatalouspolitiikkaa ei pidä vesittää – sillä se on ainoa politiikka, joka on aidosti yhteisöllistetty – eikä sitä pidä uudelleenkansallistaa.

Euroopan unioni perustuu solidaarisuuteen ja kunnioitukseen, myös kaikkien yksilöiden kunnioitukseen. Viimeisten 15 vuoden aikana Euroopan unionin maataloudessa on tehty laajoja uudistuksia, jotka eivät ole suuruudeltaan verrattavissa minkään muun EU:n politiikan alalla tehtyihin uudistuksiin. Kuten arvoisa komission jäsen on jo todennut, odotamme maatalousmenojen kriittistä tarkastelua, jota koskeva keskustelu aloitetaan ensi vuonna, jotta voimme valmistautua vuoden 2013 jälkeiseen aikaan. On erittäin tärkeää, että parlamentti pitää johdonmukaisen linjan kaikissa valiokunnissa ja ryhmäjaoissa, koska vain siten voidaan varmistaa, että parlamenttia ja sen jäseniä ei enää jätetä huomiotta.

Tämän vuoksi pyydän kollegojani noudattamaan tänään esittelijän ja varjoesittelijöiden suositusta, kuten teitte ensimmäisessäkin äänestyksessä.

  Bernadette Bourzai, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentin merkittävä enemmistö hylkäsi viime marraskuussa ehdotuksen asetukseksi vapaaehtoisesta mukauttamisesta.

Koska Euroopan komissio ei ole muuttanut tekstiään, edellytykset tekstin hylkäämiselle toistamiseen täyttyvät. Kaikki tietävät syyt tähän, minkä vuoksi en aio niitä toistaa: toista pilaria koskevat määrärahavähennykset, osarahoituksen poistaminen sekä se, että osarahoitus aiheuttaa valtioiden välisen kilpailun vääristymistä ja horjuttaa yhteisen maatalouspolitiikan rakennetta. Haluan huomauttaa, että yhteinen maatalouspolitiikka on ainoa yhteinen eurooppalainen politiikka, joka uhataan nyt uudelleenkansallistaa.

Maaseudun kehittämispolitiikan rahantarve on kuitenkin todellinen, ja pelkään aidosti, että maaseutualueiden autioituminen jatkuu, ellei toteuteta toimia maatalousrakenteiden uudistamiseksi, viljelijäsukupolvien vaihtamiseksi, elämänlaadun parantamiseksi, ympäristön suojelemiseksi sekä maaseudun taloudellisen moninaisuuden edistämiseksi.

Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi pyydän teitä ehdottamaan vapaaehtoisen mukauttamisen sijasta pakollisen mukauttamisen asteen lisäämistä siten, että se olisi yhtä suuri kaikissa jäsenvaltioissa. Haluan myös korostaa, että tällä hetkellä pakollista mukauttamista sovelletaan, jos maatila saa tukea yli 5 000 euroa vuodessa, eli useimpiin maatiloihin.

Maataloustukien asianmukaisessa jakovälineessä otettaisiin huomioon myös muita perusteita, kuten maatilan koko, sen tukiriippuvuus, palkattu työvoima ja bruttomarginaali. Tämän lisäksi suoralla tuella voisi olla myös enimmäismäärä, jotta varat voitaisiin jakaa paremmin.

Valitettavasti vaikka Euroopan parlamentin selkeä enemmistö hylkäisi toistamiseen tämän ehdotuksen, joka tavanomaisessa tilanteessa olisi tärkeä lainsäädäntötoimi, kyse on vain mielipiteenilmaisusta. Tästä olen täysin samaa mieltä jäsen Goepelin kanssa. Katson näin ollen, että meidän olisi edelleen painostettava komissiota ja neuvostoa samalla, kun säilytämme toistaiseksi 20 prosentin talousarviovarauksen maaseudun kehittämisrahastolle vuodeksi 2007.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa rouva komissaari, käsittelyssämme on Goepelin toinen mietintö vapaaehtoisesta modulaatiosta, joka koskisi maatalouden suoria tukia. Haluan kiittää esittelijää erinomaisesta työstä sekä maatalouden puolustajana että Euroopan parlamentin toimivallan vartijana.

Komission esitys perustuu Eurooppa-neuvoston päätökseen, kun se teki kompromissin monivuotisista rahoituskehyksistä. Sen mukaan jäsenvaltio voisi leikata maatalouden suoria tukia jopa 20 prosenttia ja käyttää niitä haluamallaan tavalla maaseudun kehittämiseen. Vapaaehtoinen modulaatio olisi siis ylimääräinen vero, jonka jäsenvaltio voisi kantaa viljelijöiltään. Tämän lisäksi viljelijöille tulisi luonnollisesti asianomaisen jäsenvaltion verolainsäädännön mukaiset verot. Se vähentäisi maanviljelijöiden tuloja ilman, että niitä korvattaisiin mitenkään. Jäsenvaltio voisi moduloidulla summalla korvata omaa osuuttaan maaseudun kehittämisessä, joten modulaatio ei edes lisäisi varoja maaseudun kehittämiseen.

Vapaaehtoinen modulaatio horjuttaisi sitä herkkää tasapainoa, joka on luotu Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden ja alueiden välille, ja saattaisi niiden viljelijät eriarvoiseen asemaan. Se vääristäisi yhteismarkkinoita. Toisaalta vapaaehtoinen modulaatio siirtäisi varoja EU:n budjetin sisällä. Erityisesti pakollisten ja ei-pakollisten menojen määrät ja suhteet muuttuisivat. Euroopan parlamentilla ei olisi tähän mitään sananvaltaa.

Menojen luokittelu ja määrät on tarkoin määritelty toimielinten välisessä sopimuksessa, joten muutos olisi tämän sopimuksen vastainen ja vaatisi sopimuksen muuttamista. On käsittämätöntä, että neuvosto aikoo rikkoa toimielinten välistä sopimusta jo runsaan kuukauden kuluttua siitä, kun se on astunut voimaan.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on taata vakaat, selkeät ja yhdenvertaiset olosuhteet maanviljelijöille ammattinsa harjoittamiseen. Vapaaehtoinen modulaatio sotisi voimakkaasti näitä periaatteita vastaan. EU:n olemassaolon oikeutus, legitimiteetti, perustuu reilun ja tasapainoisen politiikan harjoittamiseen. Vapaaehtoinen modulaatio ei täytä näitä vaatimuksia.

EU:n varat on käytettävä siihen tarkoitukseen, mihin ne on budjetoitu. Jos jäsenvaltiot alkavat suunnata EU:n varoja omien talousarvioittensa paikkaamiseen, koko EU:n budjettipolitiikalta putoaa pohja pois. Ratkaisu on nyt neuvoston ja komission käsissä, mukaan luettuna 20 prosentin varaus maaseudun kehittämisvaroihin. Ratkaisu olisi saatu aikaan jo kauan sitten, jos komissio ja neuvosto olisivat neuvotelleet parlamentin kanssa.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, monille maatalousvaliokunnan jäsenille tämänpäiväinen keskustelu vapaaehtoisesta mukauttamisesta eli suorien tukien rajoittamisesta, tarjoaa jälleen kerran tilaisuuden vastustaa Euroopan komission suunnitelmia.

Vastustamme pyrkimyksiä syrjiä viljelijöitä ja velvoittaa heidät kantamaan maaseudun kehittämisohjelman kustannukset, joihin olisi saatava asianmukainen rahoitus Euroopan unionin talousarviosta.

Tässä keskustelussa on puhuttu viljelijöihin mahdollisesti kohdistuvasta syrjinnästä, vaikka se olisi vastoin perustamissopimusta, sekä yhteisen maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamisesta ja kilpailun vääristymisestä. Haluan muistuttaa teitä siitä, että monien uusien jäsenvaltioiden viljelijöitä syrjittiin siirtymäkaudella ja että vapaata kilpailua todellakin rajoitettiin maataloudessa. Monien vuosien ajan uudet jäsenvaltiot saivat muita pienempiä tukia. On epätodennäköistä, että niiden tuista tulisi yhtä suuria kuin vanhoille jäsenvaltioille maksettavat tuet ovat, ennen kuin YMP:n yleiset määrärahavähennykset tulevat voimaan. On vaikea ymmärtää, miksi alle 5 000 euroa saavat tuensaajat jätetään mukauttamisen ulkopuolelle. Nämä tuet menevät pienille maatiloille. Jos lopulta otetaan käyttöön jonkinlaiset tukirajoitukset, tukien enimmäismäärää olisi nostettava 50 000 euroon. Suurempien maatilojen on helpompi selvitä tukimenetyksistä.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamentti on esittänyt monia hyviä ehdotuksia keskipitkän aikavälin rahoituksen ohjelmoinnista, mutta neuvosto ei ole hyväksynyt niitä. Neuvosto on vähentänyt maaseudun kehittämiseen osoitettuja määrärahoja 20 miljardia euroa vastoin komission ja parlamentin suosituksia, joista olemme olleet yhtä mieltä. Meidän ei pidä kokea olevamme vastuussa neuvoston järjettömyyksistä. Jos parlamentti olisi tehnyt vastaavia ehdotuksia, se olisi joutunut naurunalaiseksi.

Totesimme tuolloin haluavamme tutkia osarahoitusta, joka voisi olla rahoituskeino rahoitusvajeen kohdatessa. Haluamme, että ensimmäistä ja toista pilaria kohdellaan samalla lailla jäsenvaltioiden tukien osalta. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Nykytilanteessa esimerkiksi Saksassa toisen pilarin määrärahoja vähennetään 40 prosenttia, ja luonnollisesti joudumme pyytämään Saksan hallitusta soveltamaan 20 prosentin vapaaehtoista mukauttamista näiden vähennysten korvaamiseksi. Emme voi hyväksyä tällaista järjettömyyttä Euroopan tasolla, koska parempiakin vaihtoehtoja on.

Komissio on väärässä väittäessään – neuvoston tavoin – että varojen asettaminen varaukseen merkitsisi maaseutualueiden ja niiden kehityksen ottamista panttivangeiksi. Puolustamme maaseututalouden kehitystä ja panemme pisteen neuvoston järjettömyyksille. Jos neuvosto ei esitä parempia ehdotuksia tai hyväksy komission tekemiä parempia ehdotuksia, aiomme turvautua muihin toimiin, joiden osalta parlamentilla on yhteispäätösvaltuudet, vaikka sillä ei niitä muissa tapauksissa olisikaan. Maalaisjärki on tässä asiassa pikemminkin parlamentin kuin neuvoston puolella. Pyydän arvoisaa komission jäsentä tukemaan meitä samalla lailla kuin mekin olemme tukeneet häntä ja muistuttamaan neuvostoa velvollisuudesta ajatella ja toimia järkevästi.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan lähestyä tätä asiaa hieman eri näkökulmasta. Sen jälkeen kun Alankomaat hylkäsi perustuslain, kotimaassani levisi keskustelu Euroopan unionin tarpeettomasta puuttumisesta asioihin, jotka jäsenvaltiot pystyvät hoitamaan aivan hyvin itsekin. Lähes kaikki Alankomaiden puolueet ilmaisivat olevansa sitä mieltä, että jäsenvaltioille olisi annettava enemmän vapauksia aloilla, joita ei ole välttämättä säänneltävä Euroopan unionin tasolla. Komissio on vihdoin esittänyt ehdotuksen. Vaikka se ei ole täydellinen, se on hyvä alku siksi, että siinä annetaan jäsenvaltioille enemmän vapauksia käyttää maatalousvarojansa vaarantamatta kuitenkaan pienviljelijöiden tuloja. Yllätyksekseni lähes kaikki Alankomaiden puolueet äänestivät tätä mietintöä vastaan viime kerralla. Kehotan kaikkia Euroopan parlamentin kollegojani äänestämään tällä kertaa ehdotuksen puolesta ja muuttamaan sanat teoiksi.

  Димитър Стоянов, от името на групата ITS. – Аз мисля, че Европейският съюз е съюз на суверенни държави, които са се събрали, за да си сътрудничат взаимно, а не да налагат една на друга какво да правят с плодовете на това сътрудничество.

Въпреки това, искам да кажа, че резервите на докладчика и на Парламента не са без основание, защото по наши данни 95% от земеделските производители в България нямат никаква представа как да кандидатстват за финансиране от Европейския съюз. Затова разрешаването на една доброволна модулация ще доведе до това, че тези 20% ще бъдат изцяло на разположение на Министерството на земеделието в България. А Министерството на земеделието от шест години вече е в лапите на турската етническа партия „Движение за права и свободи“, чийто лидер не се посрами да каже съвсем открито, че около неговата партия има обръч от фирми. И затова не храня абсолютно никакво съмнение, че именно този кръг ще се облагодетелства от доброволната модулация, която сега се предлага, а впоследствие той ще се отблагодари на своите благодетели чрез вноска в черната партийна каса.

Затова искам да кажа, че аз не мога да подкрепя този доклад, защото той орязва националните правомощия, но в същото време смятам, че трябва да има много по-големи контролни механизми относно общата политика на Съюза и, че вместо до развитие, липсата на такива механизми ще доведе до отчаяние, по-голяма корупция и социално разочарование.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, vastustan edelleen tätä asetusta viidestä syystä, jotka ovat tärkeitä vaalipiirilleni. Ensinnäkin vapaaehtoinen mukauttaminen merkitsee jo luonteensa vuoksi sitä, että kansalliset hallitukset käyvät viljelijöiden kukkarolla. Kyse ei ole lainkaan vapaaehtoisuudesta.

Toiseksi sillä lisätään epätasa-arvoa eri puolilla Eurooppaa ja vääristetään markkinoita, koska ilmeisesti vain Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut viemään viljelijöidensä rahoja vapaaehtoisella mukauttamisella. Jo pakollinen mukauttaminen on kyllin kamalaa, mutta sitä sentään sovelletaan tasapuolisesti.

Kolmanneksi toisin kuin edellisessä järjestelmässä tässä ehdotuksessa jäsenvaltioita ei velvoiteta osoittamaan korvaavaa rahoitusta, minkä vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan maatalousvastainen hallitus ei todellisuudessa myönnä omassa vaalipiirissäni tällaista rahoitusta. Tämän vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan viljelijät kokevat kaksinkertaisen tappion: heille maksettavista suorista tuista leikataan osa pois eikä valtionkonttori osoita vastaavia varoja maaseututaloudelle.

Neljänneksi asetuksella tukahdutetaan merkittävä paikallinen vaihtelu kieltämällä aluekohtaiset lähestymistavat, jotka nykyjärjestelyn mukaan ovat mahdollisia. Sekä ensimmäisen että toisen pilarin politiikat sysätään Yhdistyneessä kuningaskunnassa valtaosin aluehallinnon tehtäviksi, minkä vuoksi mukauttamisasteiden paikalliset vaihtelut olisi sallittava.

Viidenneksi ja viimeiseksi komission ehdotuksessa on edelleen vapauttamista koskeva säännös, jonka perusteella jotkut välttyvät maksuilta kokonaan ja toiset joutuvat maksamaan enemmän. Näistä syistä äänestän siten tänään samoin kuin äänestin marraskuussa eli tätä luokatonta asetusta vastaan.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen on uskoakseni joutunut nyt puun ja kuoren väliin.

Arvoisa komission jäsen, tiedätte varsin hyvin, ettette pidä neuvoston ehdotuksesta ja että toimielinsopimusten nojalla teidän on kuitenkin esiteltävä se. Kuuntelemme nyt, mitä sanottavaa teillä on, mutta vastustamme vapaaehtoista mukauttamista niin voimakkaasti, että jäämme odottamaan uutta ehdotusta. Mielestäni paras tapa käsitellä tätä asiaa nyt on jatkaa sen käsittelyä ja hylätä se, minkä jälkeen komissio voi esittää mahdollisimman pian uuden ehdotuksen, koska olemme kaikki kiinnostuneita paitsi maaseudun kehittämisestä myös tasa-arvoisesta toimintaympäristöstä.

Jäsen Allisterin huomautuksen osalta todettakoon, ettei kyse ole vapaaehtoisesta mukauttamisesta kaikkien niiden viljelijöiden osalta, jotka menettävät tukensa. Ehkä meidän olisikin tarjottava mukauttamista heille kysyen: "Haluatteko menettää vapaaehtoisesti 20 prosenttia tuistanne?" Tuskin kukaan vastaisi tähän myöntävästi. Kyse on siis todellisuudessa pakollisesta mukauttamisesta, jota kuitenkin sovelletaan luultavasti vain kahdessa jäsenvaltiossa: Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Portugalissa.

Sen lisäksi, ettei kyse ole vapaaehtoisesta mukauttamisesta, mukauttamista ei myöskään sovelleta yhtenäisesti kaikkialla Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska Yhdistyneen kuningaskunnan nykyhallitus haluaa mukauttamisen toteutettavaksi eri asteisena eri puolilla maata. Näin ollen on hyvin mahdollista, että edustamallani alueella, Lounais-Englannissa, joka rajoittuu Walesiin, mukauttaminen toteutetaan täysin erilaisena kuin rajan toisella puolen. Todennäköisesti englantilaiset maanviljelijät häviävät ainakin 20–25 prosenttia walesilaisiin kollegoihinsa nähden. Kuten te aivan oikein totesitte, tarvitaan vaikutustenarviointia; me haluamme sen paperilla. Neuvoston olisi pitänyt esittää vaikutustenarviointi, ja ehkä sen perusteella olisimme suhtautuneet tähän asiaan myönteisemmin. Kuten jo totesin, olemme siis valmiit neuvottelemaan.

On hyvä nähdä myös Brian Simpson paikalla täällä tänään, koska viimeksi kun keskustelimme aiheesta, ketään Labour-puolueen edustajaa ei ollut läsnä puolustamassa neuvoston kantaa. Ehkä he nyt edes kuuntelevat meitä.

Odotan mielenkiinnolla komission uusia ehdotuksia.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, tuen esittelijän kantaa, jota uskon myös budjettivaliokunnan kannattavan. Komissio hokee aina haluavansa olla tehokas toimielin, jolla on tehokas hallinto. Komission jäsen on nukkunut talviunta viimeiset kolme kuukautta. Äänestimme Goepelin mietinnöstä ensimmäisen kerran kolme kuukautta sitten. Komission jäsen tietää, mitä parlamentti haluaa. Hän tuntee parlamentin oikeudet, ja hän yksinkertaisesti kieltäytyy kuulemasta. Odotin häneltä tänään ehdotusta, joka olisi ollut mahdollista hyväksyä. Yksi hänen pääosastonsa johtajista, Sivenas, ilmoitti neuvostolle eilen sellaisen lyhyen aikavälin ehdotuksen esittämisestä, jolla poistetaan 20 prosentin varaus. Olisin toivonut, että komission jäsen olisi voinut kertoa meille tämän, mutta niin ei käynyt. Tämän vuoksi en näe mitään syytä sille, että muuttaisimme kantaamme tässä asiassa.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäseniä Goepel ja Bösch. He ovat tehneet erinomaista työtä, kuten joku jo totesikin. Tässä keskustelussa ei ole kyse pelkästään vapaaehtoisesta mukauttamisesta vaan ensisijaisesti parlamentaarisesta demokratiasta eli toisin sanoen siitä, mitkä ovat parlamentin oikeudet maaseudun kehittämisen alalla ja muillakin vastaavilla aloilla. Haluan myös kiittää komission jäsentä Fischer Boelia. Hän on aina puhutellut parlamentti avoimin mielin ja myös henkilökohtaisissa keskusteluissa hän on ollut aina suorapuheinen.

Paljon on sanottu. Miksikö vastustan vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmää? Ensinnäkin siksi, että se iskee suoraan yhteisen maatalouspolitiikan perustaan, mikä on väärin, ja toiseksi siksi, että sillä puututaan parlamentin oikeuksiin talousarvion alalla.

Komission on ohjattava kurssia neuvoston ja parlamentin välillä. Laadimme viime toukokuussa rahoitusnäkymät, joissa parlamentti ilmaisi selkeästi mielipiteensä vapaaehtoisesta mukauttamisesta. Komission ehdotukset ovat pelkkä toisinto neuvoston kannoista, mitä ei minusta voida hyväksyä. Parlamentin toiveita ei juurikaan ole otettu huomioon. En voi ymmärtää sitä, että samaan aikaan kun kaikki Euroopan unionissa puhuvat kansalaisten osallistumisen lisäämisestä, komissio jättää parlamentin kannan täysin huomiotta!

Olen tyytyväinen komission jäsenen toteamuksiin, joissa hän viittasi mahdollisuuteen päästä asiasta lopulta kompromissiin. Parlamentti olisi luonnollisesti tyytyväinen kompromissiin. Myös me kannatamme maaseudun kehittämistä, mutta me kannatamme myös yhteismarkkinoita. Meidän on löydettävä ratkaisu, joka perustuu näihin kahteen keskeiseen asiaan. Onko mahdollista tehdä joitakin maita koskeva poikkeus, kuten aikaisemminkin on tehty? Voidaanko pakollista mukauttamista soveltaa tulevaisuudessa järkevämmin ja ohjata sitä esimerkiksi parlamentin aikaisemmin esittämien toiveiden mukaan? Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi maatalousmenojen kriittisen tarkastelun yhteydessä. Jos huominen äänestystulos vahvistaa jälleen kerran parlamentin kannan, komission on aika tehdä aloite kompromissista, joka on realistinen ja sekä neuvoston että parlamentin hyväksyttävissä. Parlamentilla ja neuvostolla on täsmälleen samat oikeudet maaseutupolitiikan alalla, ja komission olisi hyvä ottaa myös parlamentin näkemykset huomioon.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Euroopan komission ehdottama ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä budjettivaliokunnan perustellusti hylkäämä vapaaehtoinen mukauttaminen on seurausta Euroopan unionin erittäin pienestä määrärahaosuudesta, joka on vain 1 prosenttia BKT:sta. Vuosien 2007–2013 rahoituskehyksiä laadittaessa sekä neuvosto että komissio tiesivät varsin hyvin, että maaseutualueiden rahoituksen vähentäminen 88 miljardista eurosta 69 miljardiin euroon johtaisi merkittävään rahoitusalijäämään.

Yritykset korjata YMP:n menoja ja niihin liittyviä erityisnäkökohtia ovat johtaneet ainoastaan sekaannukseen ja alueellisen epätasapainon lisääntymiseen. Yritys korjata tämä virhe leikkaamalla suoria tukia – ja köyhdyttämällä samalla viljelijöitä – on pahin mahdollinen ratkaisu. Ehdotus kansallistaa YMP ylimääräisen 20 prosentin vapaaehtoisen mukauttamisen avulla on jälleen osoitus YMP:n epäjohdonmukaisuudesta ja yritys uudelleenkansallistaa YMP. Hyvät kuulijat, meillä ei näin ollen ole muuta mahdollisuutta kuin hylätä komission ehdotus.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että ensimmäisessä puheenvuorossani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan Skotlannin edustajana voin yhtyä parlamentin hyvin selkeään enemmistöön.

Kuten muut ovat todenneet, maataloustukien vapaaehtoinen mukauttaminen ei ole suinkaan vapaaehtoista viljelijöille, jotka ovat häviäjinä, siksi, että jotkin jäsenvaltiot karsivat määrärahojaan. Koko EU:n rahoittamassa laaja-alaisemmassa pakollisessa mukauttamisessa on jotain järkeä. Kuitenkin vain Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus voi vaatia, että Skotlannin maanviljelijöiden on menetettävä tuloistaan 20 prosenttia mantereella toimiviin kollegoihinsa nähden, minkä vuoksi on oikein, että hylkäämme tämän virheellisen ehdotuksen. Jollemme hylkää sitä, hyväksymme meille tänään esitellyn ehdotuksen heikkoudet.

Haluaisin tässä yhteydessä korostaa komission jäsenelle, että toissijaisuuden on käytävä mahdollisimman selvästi ilmi esitettävästä ehdotuskokonaisuudesta. Skotlannin parlamentti ei ole vielä täysivaltaisen EU:n jäsenvaltion parlamentti, mutta se vastaa Skotlannin maatalous- ja elintarvikepolitiikasta, minkä vuoksi on oikein, että Skotlannin parlamentti, kuka sitä sitten johtaakin, vastaa jatkossakin näistä asioista, koska sen valtapuolueesta riippumatta se tekee parempaa työtä kuin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä taas ollaan. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta hylkää ehdotuksen yhä uudelleen, ja komissio tuo sen aina uudelleen käsiteltäväksi. Tämä pompottelu osoittaa selkeästi ainakin tämän parlamentin ja sen valiokuntien merkityksettömyyden.

Parlamentin on tarkoitus edustaa EU:n demokratiaa, mutta miksi komissio ylenkatsoo sitä tällä tavoin? Luultavasti siksi, että se tietää parlamentin olevan todellisuudessa vain demokratian irvikuva, ylistetty puhelaitos, jolla on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusvaltaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue on erikoisessa tilanteessa vastustaessaan lisävapauksien antamista, jotta se voisi tässä tapauksessa siirtää YMP:n varoja siirrettäisiin elintarviketuotannosta epämääräisiin maaseudun kehittämisohjelmiin, jotka saattaisivat sisältää kaikkea kylien viheralueiden ylläpitämisen ja teemapuistojen tai villieläinpuistojen rakentamisen välillä. Meidän pitäisi kuitenkin puhua yhteisestä maatalouspolitiikasta eikä yhteisestä maaseudun kehittämispolitiikasta.

Yhdistyneen kuningaskunnan maatalousyhteisö tarvitsee tukea. Maalleni ei ole järkevää lopettaa omaa elintarviketuotantoa. Valtion ei pidä olla riippuvainen tuonnista ruokkiakseen kansalaisensa, mutta siihen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ollaan menossa, jos aidolle maataloudelle osoitetut varat sysätään ympäristön hyvinvointihankkeisiin.

Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue ei kannata EU:ta ja sen tukijärjestelmää. Niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta kuitenkin on EU:n jäsen, voimme aivan hyvin varmistaa, että saamamme rahoitus – joka on pelkästään omaa rahaamme, jota EU katsoo asianmukaiseksi palauttaa meille – käytetään oikein.

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten ruokkiminen on oltava etusijalla sellaisiin hankkeisiin nähden, joita voidaan ainakin joissakin tapauksissa pitää kosmeettisina ympäristöhankkeina.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Doresc să susţin raportul colegului nostru Lutz Goepel care ne recomandă respingerea propunerii Comisiei privind modularea facultativă a plăţilor directe din agricultură din cel puţin două motive: în primul rând propunerea pune în dificultate statele care sunt în procesul de phasing-in al subvenţiilor europene. Agricultorii români, de exemplu, beneficiază în prezent doar de un sfert din plăţile pe care le primesc fermierii din vechile state membre, urmând ca în zece ani să atingă nivelul comun al Uniunii.

Modularea obligatorie, cumulată cu cea facultativă, vor face ca acest nivel comun al Uniunii să fie destul de redus în momentul în care agricultorii români vor putea beneficia de el. Această ţintă mişcătoare poate destabiliza atât piaţa românească, cât şi pe cea europeană, deoarece agricultorii nu pot planifica nici măcar pe termen scurt, necunoscându-şi veniturile viitoare.

În plus, termenul de facultativ induce în eroare. O dată adoptată de către statele membre, modularea devine obligatorie pentru fermieri, putând duce la scăderea plăţilor directe la hectar cu până la 25%. Acest proces contribuie la renaţionalizarea politicii agricole comune, adică la o modificare a acestei politici, simbol al solidarităţii europene.

În al doilea rând, propunerea Comisiei este injustă, întrucât ignoră participarea noastră la dezbaterea viitorului financiar al Uniunii. Vocea Parlamentului trebuie să se facă auzită convingător, atât înainte, cât şi în timpul controlului de sănătate planificat pentru 2008-2009. Noi nu putem porni pe acest drum cu concluzii deja luate, iar introducerea modulării facultative duce tocmai la un rezultat cunoscut dinainte al controlului de sănătate. Mai mult, din câte ştiu, Comisia nu a efectuat studiul de impact necesar prevăzut în acordul interinstituţional cu Parlamentul European. Toate aceste elemente fac din propunerea de regulament a Comisiei un compromis nedorit de nimeni ale cărui victime vor fi însă fermierii europeni.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Haluan toistaa vastustavani jyrkästi Goepelin toista mietintöä, joka herättää minussa yhtä vahvoja tunteita kuin ensimmäinenkin. En voi hyväksyä mietinnössä esitettyjä perusteluita, jotka johtavat täysin päinvastaisiin päätelmiin.

On sääli, ettei minulla ole aikaa näyttää tätä toteen niin perinpohjaisesti kuin haluaisin, mutta haluaisin kysyä mikä tutkimus voisi olla parempi kuin se, jonka luvut paljastavat yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ensimmäisen pilarin varojen epäoikeudenmukaisen jakautumisen? Osarahoituksesta totean, että eikö se, että yhä vähempien resurssien kanssa toimivat jäsenvaltiot pakotetaan osoittamaan omia talousarviovarojaan yhteiseen politiikkaan, tarkoita käytännössä samaa kuin YMP:n kansallistaminen?

Tästä mietinnöstä paistaa mielestäni läpi konservatiivinen asenne, jota en hyväksy. On tuomittavaa, ettei mietinnössä välitetä toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta ja että sillä selvästi pyritään suojelemaan YMP:n suurimpia edunsaajia. Haluan myös ilmaista vastustavani Goepelin mietintöihin sisältyviä parlamentin ehdotuksia jäädyttää varoista 20 prosenttia maaseudun kehittämiselle vuonna 2007. Viljelijöitä ei pidä pitää pankkivankeina toimielinten välisissä riita-asioissa. Vetoan näin ollen terveeseen järkeen ja kompromissihenkeen, jotta tästä ikävästä umpikujasta voidaan päästä mahdollisimman pian ulos.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen esittelijää täysin näiden ehdotusten hylkäämisessä. Todellisuudessa ehdotukset merkitsisivät sitä, että 20 prosenttia YMP:n suorista tuista ja markkinatuista osoitettaisiin maaseudun kehittämiseen.

Kannatan täysin maaseudun kehittämisen tukemista, ja se on mielestäni erittäin tärkeää, jotta Lissabonin ohjelmaa voidaan edistää maaseutualueiden avulla. Näitä varoja ei voida kuitenkaan ottaa viljelijöiden kukkarosta.

Arvoisa komission jäsen, totesitte aiemmin tänä iltana pelkäävänne, mitä maaseudun kehittämiselle tapahtuu, jos parlamentti hylkää tämän ehdotuksen. Mitä sitten maataloudelle tapahtuu, jos tätä ehdotusta noudatetaan? Ehdotus vähentäisi myös merkittävästi joidenkin viljelijöiden tuloja. Jos viljelijöiden alun perin saamien suorien tukien osuus on 100 prosenttia, josta sitten vähennetään 5 prosenttia pakollisen mukauttamisen perusteella, 8 prosenttia Romanian ja Bulgarian – jotka eivät ole millään tavalla vastuussa siitä, ettemme järjestäneet rahoitusta asianmukaisesti – liittymisen perusteella ja vielä 20 prosenttia vapaaehtoisen mukauttamisen perusteella, kyseiset maanviljelijät menettävät noin 33 prosenttia – kolmasosan – tuloistaan YMP:n luvatun uudistuksen vuoksi.

Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta. Ehdotuksen mukainen vapaaehtoinen mukauttaminen vääristäisi jäsenvaltioiden välistä kilpailua. Se merkitsisi todellisuudessa YMP:n uudelleenkansallistamista ja vaarantaisi mielestäni koko EU:n elintarviketuotannon.

Arvoisa komission jäsen, tiedän, että olemme molemmat samaa mieltä siitä, että maatalous tarvitsee vakautta. Vieraillessanne Irlannin parlamentissa viime vuonna totesitte toivovanne Irlannin ja muun EU:n viljelijöille mahdollisimman paljon vakautta. Tästä huolimatta viljelijät elävät nyt vaikeaa ja epävarmaa aikaa. Jos he olisivat kuulemassa parlamentin tämänpäiväisiä keskusteluja, joita käytiin komission jäsenen Mandelsonin kanssa aiemmin joustavuuden lisäämisestä WTO:n yhteydessä ja jota käydään tänä iltana YMP:n mahdollisesta uudelleenkansallistamisesta, heidän epävarmuutensa vain lisääntyisi.

Parlamentti ja Euroopan unionin maanviljelijät luottavat komission tukeen tässä asiassa. Totesitte tietävänne ja ymmärtävänne meidän huolemme. Nämä huolet on tuotu hyvin selvästi esiin täällä tänään, ja odotamme, että niihin reagoidaan myönteisellä tavalla.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, myöhäinen ajankohta ja tekniset vaikeudet eivät estä meitä arvostelemasta voimakkaasti komission ehdotusta jo toistamiseen. Ehdotuksen seurauksena Euroopan unionin viljelijät saattavat menettää 30 prosenttia saamistaan suorista tuista. Tämä summa on merkittävä monille viljelijöille. Komission jäsen viittasi joihinkin myönnytyksiin, mutta tällaisista merkittävistä muutoksista olisi ilmoitettava paljon aikaisemmin, jotta ihmiset voivat tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Jos niin ei käy, vaarana on, että viljelijät menettävät luottamuksensa Euroopan unioniin ja YMP:aan. Luottamus niihin on tällä hetkellä heikointa puolalaisten viljelijöiden keskuudessa. Se, ettei tämä muutos vaikuta alle 5 000 euroa saaviin maanviljelijöihin, ei juuri lohduta. Summan olisi oltava ainakin 20 000 euron luokkaa.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin komission jäsentä hyvin kiinnostuneena. Arvoisa komission jäsen, totean kaikella kunnioituksella teitä kohtaan, että suurella mielenkiinnolla ja kunnioituksella. Arvoisa komission jäsen, olitte tänä iltana vielä vähemmän vakuuttavampi kuin viimeksi tästä aiheesta keskustellessamme.

Tiedän, että huonoa politiikkaa on hyvin vaikea puolustaa. Tiedän, että huonoa politiikkaa on lähes mahdotonta puolustaa. Tältä osin saatte sympatiani. Huonosta politiikasta ei kuitenkaan saada koskaan hyvää politiikkaa. Tämä politiikka vie joksikin aikaa pois viimeisetkin rippeet kaikista tasa-arvoisen toimintaympäristön viritelmistä.

Arvoisa komission jäsen, haluan kysyä teiltä hyvin suoraan, oletteko tehneet neuvoston kanssa mukauttamista koskevia oheissopimuksia tulevaisuuden osalta?

Luin mielenkiinnolla kotiseutuni paikallislehden artikkelin, jonka mukaan maataloudesta vastaava viranomainen on todennut tekevänsä teidän ja neuvoston kanssa sopimuksen kesäkuuhun mennessä.

Arvoisa komission jäsen, ensimmäinen kysymykseni kuuluu seuraavasti: Voitteko vahvistaa, että tällainen sopimus on tehty? Jos sellainen on tehty, mikä on sen yksityiskohtainen sisältö? Kuuluuko sopimukseen alueellistaminen? Entä mitä prosenttiosuutta sopimuksen mukaisesti sovelletaan? Tässä muutama huomio, jotka ehdin esittämään tänä iltana.

Voinko vedota teihin, jotta kerrotte neuvostolle totuuden? Kyse on pohjimmiltaan täysin epäonnistuneesta sopimuksesta, jota viljelijät eivät voi koskaan hyväksyä. Viljelijöiden julkisena edustajana minäkään en tietenkään voi koskaan hyväksyä sitä.

Vetositte meihin tänä iltana, jottemme antaisi sanojenne kaikua kuuroille korville. Haluatte meidän olevan rakentavia. Hyvin kauniita sanoja! Joudun kuitenkin kysymään teiltä, miten me voimme olla rakentavia? Miten voimme vain kuunnella, kun te vastoin tahtoamme sanelette ylhäältä käsin sen, mikä meidän on hyväksyttävä?

Tämä ei ole meidän ongelmamme. Arvoisa komission jäsen, kyse on teidän ongelmasta, joka teidän on myös ratkaistava.

  Marc Tarabella (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan ensiksi palauttaa mieliin viime marraskuun 14. päivän selkeän äänestystuloksen: 559 ääntä vastaan, 64 puolesta ja 16 tyhjää. Näin suurella ja hyvin selvällä enemmistöllä Euroopan parlamentti hylkäsi ehdotuksen neuvoston asetukseksi suorien tukien vapaaehtoiseksi mukauttamiseksi. Olen pahoillani, ettei komissio ole vielä päättänyt hylätä ehdotusta.

Vaikka ymmärrän, että maaseudun kehittämiselle toisesta pilarista osoitettavaa rahoitusta on vahvistettava, minkä tarpeellisuudesta olen samaa mieltä, en voi hyväksyä, että se tehdään näin raa'asti ensimmäisen pilarin kustannuksella ja kaikkea muuta kuin vapaaehtoisesti, sillä tällaisen toimenpiteet seuraukset ovat eittämättä tuhoisat. Komission ehdotuksen hyväksyminen merkitsisi nimittäin monien maatilojen toiminnan vaarantumista ja kilpailun vääristymistä. Lisäksi ehdotus saattaisi johtaa yhteisen maatalouspolitiikan hylkäämiseen tai uudelleenkansallistamiseen. Ehdotus on myös monilta osin yhteisön tavoitteiden vastainen. Komission ehdotus hylättiin viime marraskuussa näiden syiden perusteella, ja ne pätevät yhä.

Näiden Goepelin mietinnössä yksityiskohtaisesti esitettyjen näkökohtien perusteella tuen täysimääräisesti hänen kantaansa.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, olen tietoinen siitä terävästä arvostelusta, jota keskustelun aiheena oleva asetusehdotus on saanut osakseen, mutta ehdotuksella täytyy olla ainakin yksi hyväkin puoli. Parlamentti ei ole koskaan aikaisemmin suhtautunut mihinkään niin kielteisesti, etteikö edes jotain myönteistäkin olisi voitu löytää. Tästä syystä etsin mukauttamisesta jotain myönteistä jättäen huomioimatta yksityiskohdat, kuten onko 20 prosenttia oikea taso tai onko 5 000 oikeansuuruinen summa, ja onnistuin löytämään joitakin hyviäkin puolia.

Ensinnäkin mukauttamisen ansiosta lisätään jäsenvaltioiden maatalous- ja maaseutupolitiikan joustavuutta, mikä on hyvin tärkeää. Toiseksi se vie terän EU:hun kohdistuvalta arvostelulta. Olemme viime aikoina kuulleet EU:n haluavan säännellä kaikkea, niin banaanin muotoa, herneiden kokoa kuin monia muitakin asioita. Tämä osoittaisi ainakin 20-prosenttisesti, ettei EU halua säännellä kaikkea yksityiskohtaisesti. Kolmanneksi mukauttaminen mahdollistaisi yhteiset toimet maaseutualueiden uudelleenrakentamiseksi ja uudenaikaistamiseksi. Jotta näille toimille kuitenkin saataisiin viljelijöiden tuki, meidän olisi ensiksi varmistettava, että maaseudun viranomaiset voivat päättää…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Brian Simpson (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon tämän asiakirjan merkitys Yhdistyneen kuningaskunnan maanviljelijöille ja maaseutuyhteisöillemme, minun on jälleen kerran äänestettävä vastoin esittelijän suositusta, jonka mukaan tämä vapaaehtoista mukauttamista koskeva asiakirja olisi hylättävä.

Hyödynnän tämän tilaisuuden muistuttaakseni myös kaikkia poliittisia ryhmiä edustavia Euroopan parlamentin britannialaisia jäseniä siitä, että ehdotuksen hylkäämisellä olisi vakavia seurauksia Yhdistyneen kuningaskunnan maaseudun kehittämistä koskeviin menosuunnitelmiin, ja itse asiassa mietinnön puolesta äänestäessänne te äänestäisitte yli 1,2 miljardin euron mittavasta määrärahavähennyksestä, joka kohdistuisi Yhdistyneen kuningaskunnan maaseutualueille seuraavina kuutena vuotena.

Muistutan kaikkia parlamentin jäseniä myös siitä, että koska muihin jäsenvaltioihin verrattuna Yhdistynyt kuningaskunta on saanut hyvin vähän varoja maaseudun kehittämiseen, vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmä on paitsi tarpeellinen myös välttämätön, jotta maassa voidaan toteuttaa kunnianhimoisia ja tehokkaita maaseudun kehittämisohjelmia.

Meidän on uhrattava hieman aikaa arvioidaksemme, mitä kaikkea tämä tarkoittaa, jotta ymmärrämme näiden asioiden merkityksen.

Ensinnäkin vapaaehtoisen mukauttamisen ansiosta Yhdistynyt kuningaskunta saavuttaa ympäristöalalla nykyistä paljon laaja-alaisempia, EU:n politiikan mukaisia tuloksia.

Toiseksi on ymmärrettävä, että parlamentin oikeuteen liittyy poliittisesti arkoja kysymyksiä, mutta meidän on eittämättä keskityttävä mahdollisuuksiin varmistaa maaseutualueiden todellinen ja aito edistyminen kehityksen alalla. Voimme esimerkiksi antaa viljelijöille suoraa tukea maataloutta ja ympäristöä koskevista ohjelmista, joilla on tarkoitus edistää ympäristön suojelua ja biologista moninaisuutta. Voimme tukea vuoristojen ja ylänköjen viljelijöitä. Voimme laatia ohjelmia, joilla pyritään lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutusta tukemalla energiaviljelmiä ja muita uusiutuvan energian tuotteita. Lisäksi voimme tukea keskeisten luonnonvarojen suojelua maaseudulla.

Kaikki tämä vaarannetaan sen asenteen vuoksi, joka parlamentilla on vapaaehtoista mukauttamista kohtaan, ja tämän vuoksi Labour-puolueen Euroopan parlamentin jäsenet äänestävät valiokunnan lyhytnäköistä suositusta vastaan. Ilman vapaaehtoista mukauttamista Yhdistynyt kuningaskunta pystyy noudattamaan ainoastaan nykyisiä sopimuksia ja jää kauas jälkeen siitä, mitä tosiasiassa haluaisimme saavuttaa.

Lopuksi haluaisin...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Thijs Berman (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, Alankomaiden sosiaalidemokraatit äänestävät huomenna Goepelin mietintöä vastaan ja vastustavat näin ollen dynaamisen maatalouspolitiikan saarron jatkamista. Meidän on selvitettävä neuvoston ja parlamentin välinen umpikuja. Euroopan unionin maaseutualueiden uusia hankkeita ei pidä vaarantaa. Kehotan teitä antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden myöntää tähän tarkoitukseen enemmän varoja maaseutualueita ja luontoa koskevan EU:n strategian yhteydessä. Euroopan unionin maatalouspolitiikan tulevaisuus perustuu tulotuen asteittaiseen lakkauttamiseen aluksi suurimmilta viljelijöiltä ja maaseutualueiden samanaikaiseen tukemiseen. Jos parlamentti päättää jälleen kerran toimia jarruna ja jäädyttää maatalousmäärärahoista 20 prosenttia, se valitsee noidankehän, sillä maaseudun asukkaat tarvitsevat ennen kaikkea dynaamista politiikkaa. Mikäli 2,48 miljardia euroa jäädytetään, monet hyvät hankkeet uhkaavat jäädä toteuttamatta. Alankomaiden tapauksessa kyse on 14 miljoonasta eurosta, joka saattaa tuntua joutavan pieneltä mutta joka on hyvin suuri tuensaajille. Elävää maaseutua koskevien hienojen suunnitelmien ei pidä joutua Brysselin ristiriitojen uhreiksi. Meidän on etsittävä erilaisia välineitä, ja myös neuvoston on tehtävä siirtonsa. Kompromissiin saattaa hyvinkin sisältyä enemmän kaikkia jäsenvaltioita koskevaa pakollista mukauttamista. Tämä merkitsisi sitä, että suurimmille viljelijöille myönnetyistä tuista veistettäisiin suurempi siivu pois maaseutualueille tehtävien investointien hyväksi. Nykyisen 5 prosentin sijaan luvun olisi oltava 15 prosenttia, mikäli 20 prosenttia osoittautuu liian suureksi luvuksi neuvostolle. Mitä suurempi viljelijä sitä enemmän mukauttamista tapahtuu. Vain tämä tuntuu oikeudenmukaiselta. Tähän komission olisi kiinnitettävä huomiota. Euroopan unionin maaseutualueet eivät voi suunnitella nyt tulevaisuutta eivätkä maanviljelijät tiedä asemaansa. Tämä on vastuutonta.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Euroopan parlamentti hylkäsi viime marraskuussa komission ehdotuksen suorien tukien vapaaehtoisesta mukauttamisesta. Nyt olemme jälleen täällä käsittelemässä jo kertaalleen hylkäämäämme ehdotusta. Meidän on äänestettävä sitä vastaan paitsi siksi, ettei sitä ole merkittävästi muutettu, myös ennen kaikkea siksi, monet ehdotuksen kohdat antavat aihetta vakavaan huoleen.

Ensinnäkin ehdotus johtaa yhteisen maatalouspolitiikan alasajoon, koska sillä pyritään palauttamaan se kansalliselle tasolle. Lisäksi monet jäsenvaltiot käyttäisivät mahdollisuutta erilaisiin mukauttamisasteisiin niiden talousarviotilanteen mukaisesti, ja tämä johtaisi kilpailun vakavaan vääristymiseen. Emme voi sallia, että jo ennestään vaikeuksissa olevien viljelijöiden asemaa heikennetään joidenkin jäsenvaltioiden tiukkojen talousarvioiden takia.

Tiedämme luonnollisesti, että asetus on yhdenmukaistettava neuvostossa vuonna 2005 saavutetun sopimuksen kanssa, mutta meidän on tutkittava kaikki vaihtoehdot tarkkaan, jotta voimme muuttaa asetuksia johdonmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Mietintöä ei näin ollen voida hyväksyä sen nykymuodossaan. Meidän on löydettävä ratkaisu, jolla helpotetaan viljelijöiden elämää sen sijaan, että niiden tilannetta vaikeutettaisiin entisestään.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa käytettyjen puheenvuorojen määrä osoittaa, kuinka tärkeä asia vapaaehtoinen mukauttaminen on teille kaikille. Olen samaa mieltä siitä, että vapaaehtoista mukauttamista koskevaa ehdotusta on tarkasteltava laajemmassa asiayhteydessä, joka koskee yleisesti koko yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta ja erityisesti maaseudun kehittämispolitiikkaa.

Vapaaehtoinen mukauttaminen ei ole missään tapauksessa paras väline vahvistaa toista pilaria. Olen siitä samaa mieltä. Kuten kuitenkin olemme tämänpäiväisessä keskustelussa korostaneet, toimia toteutetaan, jotta Euroopan parlamentin esittämät huolet voidaan ottaa huomioon. Kuten johdantopuheenvuorossani totesin, näitä toimia jatketaan lähipäivinä ja lähiviikkoina. Komissio on valmis tekemään oman osansa varmistaakseen, että huolenaiheet otetaan mahdollisimman laajasti huomioon saavutetussa tuloksessa. Toivon, että pääsemme asiasta kompromissiin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) Joskus vaikuttaa siltä, että komissio suhtautuu vastenmielisesti YMP:hen ja haluaisi päästä siitä ennemmin tai myöhemmin eroon. Haluan muistuttaa komissiota siitä, että YMP:tä koskeva sopimus on voimassa vuoteen 2013. Nykyisetkin pakolliset mukauttamisasteet aiheuttavat vaikeuksia vaalipiirini maaseutualueilla. Tämä ehdotus merkitsee maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamista, mutta siinä ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että suorat tuet ovat tällöin jäsenvaltioiden harkinnan varassa, eikä varojen käyttöä voida valvoa. Ehdotukseen ei myöskään sisälly vaihtoehtoja maataloudelle eikä menettelyä, jolla varmistettaisiin, että viljelijöiden kilpailuasema ei heikkene suhteettomasti. Joissakin valtioissa määrärahojen siirtäminen maanviljelijöiltä maaseuduille voi olla toimiva ratkaisu, mutta monissa Irlannin osissa maatalous on maaseutuelämän perusta. Ilman maataloutta Irlannin maaseudun miehet ja naiset kohtaavat maaseudun autioitumisen tai joutuvat sietämään saastuttavaa teollisuutta, joka tarjoaa työtä ja pitää ihmiset alueella. Irlannissa maataloutta ja maaseutua vahingoitetaan sitä enemmän, mitä enemmän varoja siirretään maataloudelta maaseudulle. Tämä olisi käynyt ilmi vaikutustenarvioinnissa.

(Työjärjestyksen 142 artiklan 7 kohdan mukaisesti lyhennetty kirjallinen lausuma)

13. Kohti eurooppalaista radiotaajuuspolitiikkaa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Hallin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0467/2006) "Kohti eurooppalaista radiotaajuuspolitiikka" (2006/2212(INI)).

  Fiona Hall (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ensin haluan kiittää kaikkia niitä, jotka jakoivat tietonsa ja asiantuntemuksensa kanssani tätä mietintöä laatiessani. Erityisesti haluan kiittää komissiota sen auliista avusta sekä kollegojani ja muiden ryhmien varjoesittelijöitä heidän varsin rakentavista ja avuliaista ehdotuksistaan.

Mietinnön perusajatus on, että nykyinen radiotaajuuksien hallinnointimenetelmä ei ole enää riittävä, koska uusia teknologioita syntyy jatkuvasti. Näiden uusien teknologioiden käyttöön tarvitaan radiotaajuuksia, mutta jo fysiikan lainalaisuudet rajoittavat taajuuksien määrää. Näin ollen on löydettävä välineitä, joilla varmistetaan tämän arvokkaan voimavaran mahdollisimman tehokas hyödyntäminen.

Radiotaajuuspolitiikka saattaa kuulostaa vaikeaselkoiselta asialta, jolla ei ole mitään merkitystä tavalliselle kansalaiselle, mutta kyseisen politiikan lopputulos on olennaisen tärkeä työpaikkojen ja talouskasvun kannalta. Ellemme uudista radiotaajuuksia koskevaa toimintalinjaamme, petämme Euroopan radioalan, joka on valmistautunut ottamaan maailmanlaajuisen johtoaseman viestintäteknologiassa. Alalla kehitetyt innovaatiot eivät pääse kunnolla vauhtiin, jos taajuuksia ei ole saatavilla ja jos alaa estetään toimimasta EU:n 500 miljoonan asukkaan markkinoilla.

Radiotaajuuksia koskevan uuden toimintalinjan kantava voima on Lissabonin toimintaohjelma. EU:n on kuitenkin myös ajateltava tulevaisuutta kehittäessään julkisten ja yleishyödyllisten palvelujen tarjontaa. Käsittelen tätä asiaa hetken kuluttua.

Ensinnäkin käsittelen muutamalla sanalla muutosehdotuksia. Nykyisin taajuuksia myönnetään määrättyihin käyttötarkoituksiin radiotaajuuksien hallinnollisella ohjaus- ja valvontamenetelmällä. Mietinnössä todetaan, että tätä hallintomallia on täydennettävä joustavammalla toimintalinjalla, johon kuuluisivat taajuuksien vapaan käytön lisääminen ja taajuuskauppa.

Olennainen osa tätä joustavampaa toimintalinjaa on se, että taajuuksia annettaisiin käyttöön asettamatta ehtoja tarjottavalle palvelulle tai käytettävälle teknologialle. Toisien sanoen markkinalähtöinen radiotaajuuksien hallinta olisi palvelusta ja teknologiasta riippumatonta.

Taajuuksien vapauttaminen toisi varmasti esiin nykyisiä käyttäjiä koskevia kysymyksiä, kuten mahdollisen interferenssin. Siksi on erittäin tärkeää, että muutokset toteutetaan hyvin selkeän säädöskehyksen mukaisesti ja ennalta sovittujen riitojenratkaisumekanismien avulla.

Useissa mietinnön kohdissa, muun muassa 11 ja 13 kohdassa, korostetaan julkisten ja yleishyödyllisten palvelujen säilyttämistä sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä. On tärkeää olla sekoittamatta tätä poliittista sitoutumista palvelutarjonnan teknisiä näkökohtia koskevaan kysymykseen.

Mielestäni olisi virhe rajoittaa yleisradiopalvelujen nykyisiä taajuuksia vaatimalla näiden palvelujen jättämistä radiotaajuuksien hallintaa koskevien uusien toimintalinjojen ulkopuolelle. Syynä tähän on se, että todellisuudessa tämä vaatimus turmelisi kykymme ylläpitää laajaa yhteiskunnallisesti hyödyllistä palveluvalikoimaa, jos edellyttäisimme, että kyseisten palvelujen tarjontamekanismin on säilyttävä täysin ennallaan, toisin sanoen poljettava paikallaan samalla, kun taajuuksien muunlainen käyttö kehittyy erittäin nopeasti.

Yhden esimerkin mainitakseni, EU:n haasteena on estää kuilun syntyminen niiden välille, joilla on mahdollisuus käyttää Internetiä, ja niiden välille, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Yksi helppo tapa laajentaa Internetin käyttömahdollisuus köyhimpien maidemme köyhimmille alueille olisi langaton laajakaistayhteys, jossa hyödynnettäisiin osaa niistä lähetystaajuuksista, jotka vapautuvat siirryttäessä analogisista digitaalisiin lähetyksiin, toisin sanoen digitaalisen uusjaon yhteydessä.

Käytän tätä vain yhtenä esimerkkinä siitä, miksi meidän on vahvistettava sitoutumisemme julkisiin ja yleishyödyllisiin palveluihin, mutta myös esimerkkinä siitä, miksi nykyisiin yleisradiotaajuuksiin ei pidä suhtautua ikään kuin ne olisivat koskemattomia. Meidän on hyödynnettävä kaikin tavoin mahdollisuuksia tarjota uusiin teknologioihin perustuvia uudenlaisia palveluja nykyistä suuremmalle käyttäjäkunnalle. On myös tärkeää tukea tietoon perustuvan talouden kehitystä EU:ssa. Toisin sanoen on tärkeää mahdollistaa kaikkien radiotaajuuksien joustavampi käyttö jättämättä määrättyjä taajuuksia pois laskuista.

Lopuksi totean olevani tyytyväinen PSE-ryhmän esittämään tarkistukseen, joka on tasapuolinen tiivistelmä keskeisimmistä käsiteltävistä aiheista.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, minun on kiitettävä Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijä Hallia siitä, että he ymmärsivät, miten merkittäviä radiotaajuuspolitiikkaa koskevia valintoja EU on tekemässä.

Tällä alalla poliittiset päätökset vaikuttavat välittömästi EU:n työllisyyden ja talouskasvun laatuun. Radiotaajuuksista riippuvaisten palvelujen osuus EU:n BKT:sta on noin 2–3 prosenttia. Maailmanpankin ja OECD:n teettämien tutkimusten mukaan sähköisten viestintäpalvelujen kehityksellä on selvä yhteys talouskasvuun. Komission teettämässä taloustutkimuksessa yhdistettiin alustavasti taajuuksien parempi jakosuhde BKT:n 0,1 prosentin vuotuiseen lisäkasvuun. Tästä kertyisi nopeasti todellista hyötyä.

Asian huomattava merkitys voidaan tiivistää yhteen sanaan, joka on "yhdentyminen". Käytännössä kaikki viestintä on nopeaan tahtiin muuttumassa digitaaliseksi, ja yhä useammat infrastruktuurit kilpailevat palvelujen tarjoamisesta. Vanhat palveluluokat ovat katoamassa, ja tilanteeseen on vastattava sääntelyllä, jonka avulla taajuuksien käyttäjät voivat valita haluamansa palvelujen ja teknologioiden yhdistelmän ja jonka ansiosta ne voivat monissa tapauksissa ostaa ja myydä taajuuksien käyttöoikeuksia toisilleen.

Sääntelylle on edelleen vahvat perusteet. Interferenssi on saatava hallintaan. Meidän on varmistettava taajuuksien käyttöoikeuksien selkeä määrittely ja taattava tasapuoliset toimintaedellytykset. Tänä iltana käsittelemämme mietinnön useimmat näkökohdat vastaavat tätä poliittista näkemystä, ja kiitän esittelijää hänen vaivannäöstään.

Yksi ala, josta näkemykset eriävät, on maanpäällisten yleisradiolähetystaajuuksien sisällyttäminen uudistussuunnitelmiin. Emme kyseenalaista televisioyhtiöiden julkisen palvelun tehtävän merkitystä emmekä niiden panosta kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämisessä. On kuitenkin harkittava erittäin tarkasti, ennen kuin jokin määrätty lähetysten jakelumuoto asetetaan etusijalle ottamatta huomioon, mitä kustannuksia nämä mahdollisuudet yhteiskunnalle aiheuttavat.

Tästä hyvänä esimerkkinä mietinnössä korostetaan aiheellisesti langattoman laajakaistayhteyden käyttöä maaseudun kehittämiseen ja digitaalisen eriarvoisuuden poistamiseen. Tämä edellyttää vaikeita valintoja, jotka koskevat lähetystoiminnan ja muiden palvelujen välistä tasapainoa. Julkisen yleisradiopalvelun resurssien ja toiminnan turvaamiseksi on tehtävä tarvittavat päätökset, mutta taajuuspolitiikalla ei pidä korvata todellista keskustelua. Tarkistuksessa esitetään tasapuolisempi toimintalinja ja mainitaan, että on tarpeen taata mediapalveluille vakaa ja turvattu asema, sekä tasapuolisten toimintaedellytysten merkitys uusille toimijoille ja uusille teknologioille.

Esitän vielä viimeisen huomautuksen: kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävä on myöntää taajuuksia lähetystoiminnan harjoittajille perusteellisen analyysin pohjalta. Kyseisillä käyttäjillä on kaikkien muiden käyttäjien tavoin velvollisuus hallinnoida hyvin julkista resurssia ja käyttää sitä mahdollisimman tehokkaasti. Mielestämme uudistusehdotuksellamme edistetään tämän periaatteen toteuttamista.

  Etelka Barsi-Pataky, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Teknologiset innovaatiot avaavat Euroopalle uusia konkreettisia mahdollisuuksia. Digitaaliteknologiaan siirtyminen johtaa ylitarjontaan tilanteessa, jossa taajuuksia on toistaiseksi ollut niukasti saatavilla. Siksi on asianmukaista ja välttämätöntä, että osa tästä ylitarjonnasta voidaan käyttää uusiin teknologioihin, jotka samalla tarjoavat Euroopan tieto- ja viestintäteollisuudelle kehittyvän toimintakentän.

Tähän tarkoitettu asetus on laadittava siten, että perinteinen järjestelmä, luvista vapautettu käyttö ja taajuuskauppa muodostavat osan tehokasta taajuuksien hallintaa. Tarvitaan selvät säännöt, joista käyvät ilmi taajuuskaupassa sallitut toimet ja niiden sallittu laajuus.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän näkemys on, että taajuuskaupasta ja sille asetetuista ehdoista on hyvin pian annettava kattava selvitys. Tässä yhteydessä lähetystaajuuksia on käsiteltävä erityisen huolellisesti. On varmistettava, etteivät taajuudet voi kasaantua ja ettei synny monopoleja. On edistettävä uusien teknologioiden levittämistä heikommin kehittyneille alueille ja maaseudulle, mutta kuitenkin siten, ettei niille sälytetä tästä aiheutuvia kustannuksia.

Euroopan kansanpuolueen ryhmä on vakaasti sitä mieltä, että tämän alan sääntelyprosessissa on otettava huomioon sosiaaliset, kulttuuriin liittyvät ja poliittiset näkökohdat, jotta edistetään kielellisesti ja kulttuurisesti monimuotoista ilmaisua. Mietinnön laatimisen yhteydessä mainitsin toistuvasti uusien jäsenvaltioiden lukuisat erityispiirteet, jotka on otettava huomioon asetuksia laadittaessa. Siksi oli tyytyväinen jäsen Trautmannin tätä asiaa koskevaan aloitteeseen ja kannatan sitä. Lopuksi totean, että jäsenvaltioiden on avattava taajuuksia Euroopan laajuista teknologista yhdenmukaistamista varten, ja tämä on tehtävä yksimielisen sopimuksen pohjalta.

  Catherine Trautmann, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä kollega Hall, hyvät kuulijat, meitä pyydettiin kertomaan näkemyksemme radiotaajuuksien uudelleenjakamisesta.

Tämä on erittäin tärkeä asiakirja, ja syyt siihen, että komissio pyrkii ehdotuksella optimoimaan tai maksimoimaan tästä resurssista saatavat hyödyt, ovat tietenkin muuttuva teknologia, digitalisointiin perustuva taajuuksien uudelleenjako ja Lissabonin strategiassa selvästi ilmaistu halu antaa kaikille mahdollisuus käyttää uusia palveluja, kuten Internetiä ja matkapuhelinpalveluja sekä niiden lisäksi monia muitakin palveluja.

Olemme juuri keskustelleet erityisesti laajakaistasta, jonka avulla voitaisiin vähentää digitaalista eriarvoisuutta, josta Euroopan unioni kärsii varsinkin maaseudulla ja harvaan asutuilla alueilla. Siksi on pyrittävä taajuuksien järkevään käyttöön, jolla taataan yleiskattavuus EU:n 27 jäsenvaltiossa kaikkien alueiden kestävää kehitystä silmällä pitäen.

Taajuudet ovat tosiasiassa voimavara, kaikille yhteinen ja EU:lle strategisesti tärkeä julkinen hyödyke, ja meidän on varmistettava taajuuksien tehokas käyttö pitkällä aikavälillä. Aivan kuten puhumme energiatehokkuudesta, voimme mielestäni myös puhua radiotaajuustehokkuudesta.

Olen tyytyväinen siihen, että komissio yrittää hyödyntää digitalisointiin perustuvaa taajuuksien uudelleenjakoa uudessa eurooppalaisessa mittakaavassa ja välttää aiemmin UMTS-verkkojen myynnin yhteydessä EU:ta ja alan yrityksiä kohdanneen hyvin konkreettisen ongelman toistumisen. Komissio ehdottaa markkinoiden luomista. Meidän on kyettävä löytämään väline joustavuuden lisäämiseksi, keinottelun ja monopolien torjumiseksi sekä taajuuksien antamiseksi uusien palveluiden ja uusien tulokkaiden käyttöön.

Mielestäni on oikein, että näin halutaan menetellä. Meidän on löydettävä alalle uusia innovaatiomahdollisuuksia, mutta niiden markkinointi on suunniteltava huolellisesti riippumatta siitä, käytetäänkö toimilupa-, huutokauppa- tai myöntämismenettelyä. Tämä koskee etenkin julkisia ja maksuttomia palveluja, vaikka ne olisivat vain tilapäisiä. Nämä erilaiset menettelytavat ovat vielä määrittelemättä.

Valiokuntamme keskusteli lähetystoiminnan harjoittajien asemasta, ja totean painokkaasti, että omasta puolestani olen aina puolustanut tieto-ohjelmien erityisasemaa, lähetystoiminnan – etenkin yleisradiotoiminnan – harjoittajien tarjoamia kulttuuriohjelmia. Kyseisillä toimijoilla ei ole tarvittavaa yksityistä pääomaa, jolla kustantaa markkinoille pääsy samoin edellytyksin, kuin vaikkapa tavanomaisilla yhtiöillä.

Jotta voisimme toimia tilanteen mukaan ja samalla oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on jättänyt käsiteltäväksi tarkistuksen, jossa pyritään ottamaan huomioon radiotaajuuksien tehokkuus, yleisradiolähetysten ja turvallisuutta koskevien valtiollisten lähetysten tasapuolinen kohtelu sekä sääntelyviranomaisten ja liiketoiminnan asema.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Ryhmäni hyväksyy periaatteessa komission lähestymistavan ja pitää omasta näkökulmastaan tärkeinä viittä seikkaa. Se haluaa varmistaa, ettei komission ehdottama uusi toimintalinja johda oligopolien muodostumiseen. Saksalla on ollut huonoja kokemuksia UMTS-toimilupien huutokaupasta. Ryhmäni haluaa aina asettaa etusijalle monimuotoisuuden turvaavat palvelut. Yhdyn jäsen Trautmannin näkemykseen, että sille työlle, jota lähetystoiminnan harjoittajat tekevät yhteiskuntiemme ja kansalaistemme hyväksi, on aina annettava erityinen arvo. Vaadimme teknistä riippumattomuutta ja yhteentoimivuutta. Vaadimme todellakin täydellistä kattavuutta. Tämä on tärkeää myös komission jäsenelle, sillä hänellä on osavastuu maaseutuasioista. Me maaseutualueiden asukkaat emme enää halua olla heikommassa asemassa, ja mekin haluamme mahdollisuuden käyttää nopeita Internet-yhteyksiä. Lisäksi huutokauppamenettelyjen pitäisi tulevaisuudessa olla täysin avoimia ja selkeitä.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, oletan, että komissiolta odotetaan vastausta, mutta lupaan vastata lyhyesti.

Yhdyn parlamentin arvioon julkisen televisiotoiminnan ja muiden tiedotusvälineiden keskeisestä merkityksestä demokratian, monimuotoisuuden ja julkisen keskustelun edistämisen kannalta. On välttämätöntä taata tulevilla säännöksillä, että kyseisen lähetystoiminnan harjoittajat jatkavat näiden ohjelmien jakelua kansalaisille julkisen palvelun velvoitteensa mukaisesti. Jos kuitenkin oletetaan, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja pidetään mielessä yhdentymiseen liittyvät realiteetit, olisi arvioitava tarkasti julkisten yleisradiopalvelujen tarjoamisen edellyttämät taajuudet ja varmistettava niiden tehokas käyttö. Näin ollen lähetystoiminnan harjoittajille on taattava määrärahat ja joustovara, jotta ne voivat jatkaa tarjontansa kehittämistä yhteiskuntamme hyväksi.

Komissio on kuunnellut teitä tarkasti, ja kommenttinne otetaan huomioon televiestintäasetuksen uudelleentarkastelussa, josta esitetään ehdotus vuoden 2007 jälkipuoliskon aikana.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

14. Ilmastonmuutos (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

15. Matkustajarekisteritiedot (PNR) / SWIFT-järjestelmä (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

16. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

17. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 24.00.)