Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 13. maaliskuuta 2007 - Strasbourg

12. Ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinaseriisunta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat ydinaseiden leviämisen estämisestä ja ydinaseriisunnasta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, joukkotuhoaseiden ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmien leviäminen on kenties suurin mahdollinen uhkatekijä kansainväliselle turvallisuudelle, ja siksi Euroopan unioni on niiden torjumista koskevassa kokonaisvaltaisessa strategiassaan vuodelta 2003 korostanut, että tällä alalla turvallisuus ja kansainvälinen järjestys säilytetään parhaiten monenvälisellä toimintamallilla, jossa yhdistyvät tasapuolisesti aseriisunta ja aseiden leviämisen estäminen. Näin ollen ydinsulkusopimus on nyt ja tulevaisuudessakin maailmanlaajuisen ydinsulkujärjestelmän välttämätön kulmakivi. Euroopan unioni tukee ydinsulkusopimuksen määräyksiä ja puolustaa ja kannattaa toimenpiteitä niiden kehittämiseksi.

Ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssin valmistelukomitean ensimmäistä kokousta silmällä pitäen Euroopan unioni on jo aloittanut omat laajat valmistelutoimensa. Olemme vakaasti päättäneet jatkaa vuonna 2007 aktiivista ja rakentavaa toimintatapaamme valmistelukokouksen keskusteluissa, ja koska tarkoituksemme on, että Euroopan unioni aloittaisi tarkistuskierroksen rakentavassa ilmapiirissä, se tukee voimakkaasti ensimmäisen valmistelukomitean puheenjohtajaksi nimitetyn Japanin suurlähettilään Amanon esittämiä suunnitelmia.

Euroopan unioni katsoo, että ydinsulkusopimuksen kaikkia kolmea pilaria – ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta, ja ydinvoiman rauhanomainen käyttö – on pohdittava ja käsiteltävä tasapuolisesti tarkistusneuvotteluissa. Tämänkaltainen tasapuolisuus on siis ydinsulkusopimuksen tulevan tarkistuskierroksen onnistumisen edellytys, ja siitä riippuvat näin ollen myös tarkistuskonferenssin yhteiset päätökset ydinsulkusopimuksen vahvistamisesta. Vuoden 2005 tarkistuskonferenssissa hyväksytty Euroopan unionin yhteinen kanta on siis edelleen sellaisenaan näiden EU:n tasapuolisten näkemysten perusta.

Euroopan unioni on aina painottanut voimakkaasti ydinkoekieltosopimuksen pikaista voimaantuloa, ja tästä on tullut entistä ajankohtaisempaa Pohjois-Korean kokeiltua ydinpommia. Euroopan unioni tukee jo nyt ydinkoekieltojärjestelmää toteuttamalla yhteisiä toimia, joiden tarkoituksena on muun muassa sopimuksen tarkistusjärjestelmän kehittäminen.

Euroopan unioni vaatii myös käynnistämään pikaisesti neuvottelut ydinaseisiin käytettävien halkeamiskelpoisten aineiden tuotantokieltoa koskevasta sopimuksesta ja neuvottelemaan siitä ilman ennakkoehtoja. Tällaisen sopimuksen tekeminen edistäisi huomattavasti ydinaseiden valvontaa ja ydinaseriisuntaa ja auttaisi ratkaisevasti toteuttamaan vuosien 1995 ja 2000 tarkistuskonferensseissa sovitut ja hyväksytyt yhteisön näkemykset.

Ydinsulkusopimuksen määräysten vahvistamisen ja kehittämisen pääasiallinen edellytys on se, että kaikki siitä johtuvat velvoitteet täytetään tunnontarkasti ja perusteellisesti, ja tässä suhteessa on kiinnitettävä erityistä huomiota alueellisiin näkökohtiin. Tietänette, että EU osallistuu aktiivisesti toimiin Iranin ydinohjelmasta johtuvan kriisin ratkaisemiseksi. Olemme varmoja siitä, että ainoa mahdollisuus on diplomaattinen ratkaisu, ja Euroopan unionilla oli keskeinen osuus Iranille kesäkuussa 2006 esitetyn hyvin avokätisen tarjouksen suunnittelussa, ja korostan, että sille antoivat tukensa myös Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina. Euroopan unioni jatkaa myös toimiaan edistääkseen kriisin rauhanomaista ratkaisua.

Euroopan unioni on täysin tietoinen riskeistä, joita liittyy rikastamis- ja jälleenkäsittelyteknologian leviämiseen ja tukee siksi toimia, joilla edistetään ydinpolttoainetoimituksia koskevia monenvälisiä takeita. Tätä asiaa koskevilla aloitteilla voidaan myös saada ydinvoiman kehittämisestä kiinnostuneet maat vakuuttuneiksi siitä, etteivät ne välttämättä tarvitse omaa ydinpolttoainekiertoa, ja siten saada ne luopumaan avoimesti ja vapaaehtoisesti sen kehittämisestä.

Voidakseen vastata mainitsemiini haasteisiin Euroopan unioni tehostaa ydinsulkusopimuksen määräysten tukemiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja toimia, joihin kuuluu etupäässä EU:n aloitteesta käynnistetty keskustelu niistä sopimuksen määräyksistä, jotka koskevat sen irtisanomisen seurauksia. On valitettavaa, ettei vuonna 2005 pidetyssä sopimuksen tarkistuskonferenssissa päästy yksimielisyyteen merkittävästä päätösasiakirjasta, jolla olisi vastattu sopimusta koskeviin pakottavimpiin haasteisiin. Myös tämän kokemuksen takia Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa, jotta vuoden 2010 tarkistusprosessi onnistuisi.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, joukkotuhoaseiden ja niiden mukana ydinaseiden leviäminen on suurin mahdollinen turvallisuusuhka Euroopalle. Ydinaseiden leviäminen pääsee uutisotsikoihin etenkin silloin, kun se koskee Irania ja Pohjois-Koreaa.

Iranin tilanne on edelleen tulenarka. Panimme huolestuneina merkille tohtori El Baradein äskettäisen selvityksen, jonka mukaan Iran ei ole vielä lopettanut rikastamiseen liittyviä toimia eikä näytä tehneen tarvittavia valmisteluja varmistaakseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1737 noudattamisen. Euroopan unionin ulkosuhteiden neuvosto on juuri laatinut virallisen yhteisen kannan, jossa vaaditaan kansainvälistä yhteisöä osoittamaan tarvittavaa määrätietoisuutta. Suhtaudumme vakavasti kaksiosaiseen toimintalinjaan, jota myös Lontoossa äskettäin käydyt kolmen ja kolmen osapuolen neuvottelut vahvistivat, kuten neuvoston puheenjohtaja Gloser juuri totesi. Näin ollen voimme pyrkiä ylläpitämään vuoropuhelua ja lisäämään yhteyksiämme kansalaisyhteiskuntaan sekä jatkamaan painostusta. New Yorkissa käydyissä neuvotteluissa keskitytään nyt nykyisen seuraamusjärjestelmän lisäksi uuden turvallisuusneuvoston päätöslauselman suunnitteluun.

Olemme tyytyväisiä Beijingissä 13. helmikuuta 2007 Pohjois-Korean tilanteesta käytyjen kuudenvälisten neuvottelujen tuloksiin. EU neuvottelee kuuden osapuolen kanssa ja tarjoaa käyttöön parhaat välineensä, joilla voidaan edistää tätä prosessia, sekä sitoutuu edelleen turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1718 täytäntöönpanoon. Tuemme erittäin voimakkaasti tohtori El Baradein tämänkertaista Pohjois-Korean matkaa, jonka tarkoituksena on saada IAEA:n tarkastajat palaamaan takaisin tämän sopimuksen mukaisesti, ja yhdyn hänen arvioonsa siitä, että tämä on ratkaisevaa luottamuksen rakentamiseksi. Toivon, että Yongbyonin voimalan sulkemista jatketaan huhtikuun puoleenväliin mennessä.

Vuoden 1970 ydinsulkusopimuksella perustettiin nykyisen kaltainen ydinsulkujärjestelmä, joka perustuu ydinaseriisunnan, ydinaseiden leviämisen estämisen ja ydinenergian rauhanomaisen käytön tasapainoon. Sopimus toimi lähtökohtana useille Euroopan unionin kannalta hyvin merkittäville näkökohdille, kuten ydinmateriaalikaupan sääntelylle, ydinmateriaalivalvonnalle ja Kansainväliselle atomienergiajärjestölle, joka valvoo määräysten noudattamista. Ydinsulkusopimuksen vahvistaminen lisää maailmanlaajuista turvallisuutta. Sopimusvaltioita olisi rohkaistava edistämään tätä tavoitetta tulevaa tarkistuskonferenssia silmällä pitäen.

Vaikka uutisotsikoissa onkin kiinnitetty huomiota järjestelmän ongelmiin, emme saisi väheksyä sen saavutuksia. Esimerkiksi Etelä-Afrikka, Argentiina, Brasilia, Etelä-Korea ja Libya ovat päättäneet luopua ydinaseohjelmistaan.

Äskeisellä Intian-vierailullani minulla oli myös tilaisuus korostaa Intian johtajille toivettamme, että Intia ottaisi ydinsulkujärjestelmän paljon paremmin huomioon ja liittyisi täydelliseen ydinkoekieltosopimukseen.

Odotamme innokkaasti ydinenergian siviilikäyttöä koskevaa yhteistyötä Intian kanssa, kunhan tarvittavat edellytykset täyttyvät. Tämän kehityksen pitäisi myös lisätä Pakistanin halukkuutta tehdä yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Komission panos ydinaseiden leviämisen estämiseksi on merkittävä. Komissiolle on vuodesta 1957 lähtien kuulunut Euratom-sopimuksen nojalla laajoja vastuualueita. Komission valvontatoimet on tiiviisti koordinoitu IAEA:n toimien kanssa, minkä ansiosta järjestöllä on enemmän voimavaroja käytössään maailman ongelma-alueilla. Varmistamme myös omalta osaltamme, että EU:n valvoo ydinalan vientiä mahdollisimman tiukasti ja tuemme kaksikäyttötuotteista vuonna 2000 annettua asetusta 1334. Autamme myös kolmansia maita parantamaan viennin valvontaa ja torjumaan ydinmateriaalin ja radiologisten aineiden laitonta kauppaa.

Komissio antaa myös merkittävää tukea aseiden leviämisen estämistä koskeville kansainvälisille toimille. Yksi tärkeä esimerkki on G8-maiden globaali kumppanuus joukkotuhoaseiden torjumiseksi. Entisen Neuvostoliiton alueelle on luvattu tähän tarkoitukseen miljardi euroa tukea, josta 400 miljoonaa euroa on jo käytetty.

Yli 25 vuoden ajan komission yhteinen tutkimuskeskus on tehnyt tiivistä yhteistyötä IAEA:n kanssa ja antanut sille tieteellistä ja teknistä tukea.

Kuten totesin, teemme tulevaisuudessa vielä enemmän. Uuden vakautusvälineen kautta saamme voimavaroja jatkaaksemme ja kehittääksemme toimia, joilla parannetaan turvallisuutta ydinaseiden leviämiseen liittyvien uhkien varalta. Lopuksi haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää Euroopan parlamenttia jälleen kerran siitä, että se on tukenut komissiota ydinaseiden leviämisen estämistä koskevien tukiohjelmien perustamisessa useilla pilottihankkeilla.

(Suosionosoituksia)

  Stefano Zappalà, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuonna 1970 voimaan tulleen ydinsulkusopimuksen avulla pystyttiin kylmän sodan loppumiseen saakka ratkaisevasti rajoittamaan ydinaseiden leviämistä ja vähentämään niiden määrää. Tällä sopimuksella on ollut historiallisesti ratkaiseva merkitys ydinaseiden leviämisen estämisessä ja ydinaseriisunnan edistämisessä, ja juuri tästä syystä sitä laajennettiin ehdoitta määräämättömäksi ajaksi vuonna 1995.

Kuten neuvoston puheenjohtaja totesi, sopimuksella on kolme perusperiaatetta: ydinaseriisunta, ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinvoiman rauhanomainen käyttö. Voimme antaa sopimukselle piristysruiskeen ottamalla uudelleen lähtökohdaksi nämä kolme periaatetta nykyisen kansainvälisen tilanteen edellyttämällä tavalla. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että yli 180 maassa sovelletun sopimuksen ansiosta saavutettu tasapaino on nykyään vaarassa. Kansainvälisen yhteisön turvallisuuteen kohdistuu nykyään uusia uhkia.

Meidän on pidettävä sinnikkäästi kiinni periaatteesta, jonka mukaan sopimus on ainoa välttämätön ja monenvälinen asiakirja rauhan, turvallisuuden ja kansainvälisen vakauden säilyttämiseksi ja lujittamiseksi, koska siinä vahvistetaan oikeudellinen kehys ydinaseiden laajemman leviämisen estämiseksi. Euroopan turvallisuusstrategiassa ja joukkotuhoaseita koskevassa EU:n strategiassa korostetaan ydinaseiden leviämisen estämisen, ydinaseriisunnan ja kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittaman ydinsulkusopimuksen merkitystä.

Tämän suppean tilannekatsauksen jälkeen totean, että Euroopan parlamentin on mielestäni välttämätöntä selkiyttää tulevaa asemaansa. Euroopan unionin on sitouduttava edelleen sopimuksen täytäntöönpanoon ja osoitettava yksimielisyyttä Wienissä, jossa valmistellaan vuoden 2010 tarkistuskonferenssia. Tästä syystä Euroopan parlamentin on välttämätöntä äänestää yksimielisesti ja ilmaista selkeästi kantansa neuvostolle ja komissiolle, jotta niillä on Wienissä tarvittavat valtuudet edistää aktiivisesti nykyisen ydinsulkujärjestelmän vahvistamista.

Ydinsulkusopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan unionin on edistettävä sopimuksen toimintaperiaatteiden jäsenneltyä ja tasapuolista tarkastelua tarkistuskonferenssissa. Tähän sisältyy allekirjoittajavaltioiden tekemien sitoumusten toteuttaminen, tulevan kehityksen kannalta tarpeellisten alojen ja menetelmien määrittely sekä tarkastusjärjestelmän jatkokehitys, jonka avulla varmistetaan, että ydinaseettomat ja sellaisiksi tunnustetut valtiot käyttävät ydinvoimaa ainoastaan rauhanomaisiin tarkoituksiin.

Meidän on vahvistettava periaatetta, jonka mukaan kaikkea ydinvoiman rauhanomaiseen kehittämiseen liittyvää yhteistyötä tehdään sopimuksen mukaisesti, ja juuri tällä alalla Euroopan unioni voi antaa ratkaisevan panoksen, sillä se on tutkimuksen ja tuotannon edelläkävijä.

Kansainvälinen tilanne edellyttää, että sitoudumme ydinaseiden leviämisen estämiseen, aseriisuntaan ja ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön. Lopuksi esitän toivomuksen, että EU voi myös laatia yhtenäisen strategian torjuakseen sellaiset terroristijärjestöt, jotka saattaisivat saada käyttöönsä tällaisia aseita.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yksi Euroopan unionin kiistattomista saavutuksista on mantereen turvallisuuden lisääntyminen yhdentymisen ansiosta. EU:n perustamiseen johtanut sovinnonteko on myös tehnyt EU:sta alueen, jossa vallitsee rauha ja jossa sotilaalliset toimet EU:n kumppanivaltioiden välillä ovat tulleet käytännössä mahdottomiksi. Euroopan unionin turvallisuuspoliittisen ajattelun on rakennuttava tälle perustalle, toisin sanoen meidän on levitettävä EU:ssa toteuttamaamme rauhansuunnitelmaa myös muualle maailmaan.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenten ajattelutapa tässä asiassa perustuu turvallisuuskäsitykseen, jossa turvaudutaan vuoropuheluun, diplomatiaan, aseriisuntaan, ennaltaehkäisyyn sekä kestävään ja oikeudenmukaiseen kehitykseen. Kaikki nämä tekijät kuuluvat yhteen ja niitä yhdistävä tekijä on kestävä konfliktinratkaisu, joka voidaan toteuttaa vain kokonaissuunnitelman yhteydessä. Euroopan unionin ja Naton lisäksi suunnitelmassa on mukana muitakin osapuolia, kuten Venäjä, ja siksi meidän on aseriisunta-aloitteita käsitellessämme kysyttävä, onko Venäjä kumppanimme vai vastapuolemme. Käsittelen aseriisunta-aloitteita hetken kuluttua lisää, ja sen perusteella, mitä juuri totesin, kehotan pitämään Venäjää kumppanina ja mieluummin käymään sen kanssa vuoropuhelua kuin syrjäyttämään sen.

Aseriisunta on yksi keskeisistä tekijöistä ihmisten pyrkimyksille elää sovussa keskenään, ja sopimuspuolten luotettavuus on ratkaisevan tärkeää. Ydinsulkusopimuksen tämänpäiväisen käsittelyn yhteydessä voimme tarkastella todella perusteellisesti tähänastista kehitystä, ja joudumme pakostakin toteamaan sen suorastaan häpeälliseksi, sillä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ydinaseiden leviäminen maailmalla ei ole suinkaan vähentynyt vaan pikemminkin huomattavasti lisääntynyt. Tähän ei voi olla syynä se, että allekirjoittajavaltiot, tai jotkin niistä, ottaisivat sopimuksen vakavasti, koska asia on täysin päinvastoin.

Monet sopimuksen allekirjoittajavaltioista alkoivat saman tien laiminlyödä sopimuksen määräyksiä ja viedä ydinaseita tai niiden valmistukseen tarvittavaa teknologiaa maailmalle, päinvastoin kuin oli sovittu. Tässä asiassa on tehtävä täyskäännös. Sopimuksen tarkistamisessa on olennaista se, että sitä aiotaan noudattaa. Sopimuksen uudistamisen perusedellytys onkin, että sen allekirjoittajat noudattavat sitä, eikä Yhdysvallat suinkaan ole ainoa, joka ei ole näin tehnyt.

Ydinaseeton maailma saattaa hyvinkin kuulostaa toiveunelta, koska emme nykyisin elä sellaisessa vaan täysin päinvastaisessa maailmassa. Keskustelemme ydinenergian rauhanomaisen käytön laajentamisesta, ja siitä on mielestäni syytä esittää kiitokset. Kuulimme juuri teidän itse kertovan toimista, joilla pyritään estämään siirtyminen ydinenergian siviilikäytöstä sen sotilaalliseen käyttöön, mistä Iran on esimerkkitapaus. Kaikkialla maailmassa rakennetaan lisää ydinvoimaloita, ja voimmekin äkkiarvaamatta saada rasitteeksemme monia Iranin kaltaisia tapauksia.

Sotilaallisen ydinvoimapolitiikan tarkastelun yhtenä lähtökohtana on oltava kriittinen suhtautuminen siviilikäyttöön, ja neuvoston puheenjohtajavaltiolla Saksalla on tilaisuus ottaa tämä aihe neuvoston ja myös G8-maiden esityslistalle. Kriittisesti on suhtauduttava myös ohjuspuolustusjärjestelmään, joka asennetaan Yhdysvaltojen hallituksen vaatimuksesta Tšekin tasavaltaan ja Puolaan. Tämä on esimerkki Bushin hallinnon ajattelutavasta, jota epäjohdonmukaisempaa saa hakea, jonka petollisuudesta on monta esimerkkiä ja jonka kustannukset ovat 58 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Haluan esittää suosituksen: eurooppalaisten ei pitäisi antaa jälleen kerran jakaa itseään eri leireihin, sillä saamme heittää hyvästit yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, ellei EU pääse yksimielisyyteen tällaisesta asiasta. Lisäksi nämä 58 miljardia dollaria olisi ohjuspuolustusjärjestelmien perustamisen sijasta investoitava mieluummin kestävään kehitykseen, joka edistäisi rauhaa enemmän kuin arveluttavan ohjusjärjestelmän perustaminen.

Arvoisa puhemies, rohkenen sanoa tämän siksi, että nämä ydinsulkusopimukseen ja sen tarkistamiseen liittyvät asiat kytkeytyvät toisiinsa, ja toivon, että liittokansleri Merkel, joka ilmoitti tämän asian ottamisesta sekä G8-maiden että EU:n asialistalle, huolehtii siitä, että näin tehdään.

(Suosionosoituksia)

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, hyvät kollegat, aseiden – ennen kaikkea ydinaseiden – leviämisen estäminen on kaiken rauhanpolitiikan todellinen kulmakivi.

Selailtuani hieman tähän aiheeseen liittyviä vanhoja asiakirjoja silmiini osui sattumalta 13 käytännön toimenpidettä, joista sovittiin ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa vuonna 2000, eli vajaat seitsemän vuotta sitten. Lukiessani noista toimenpiteistä päädyin itsekin väistämättä siihen lopputulokseen, että emme ole edistyneet juuri lainkaan ja ennen kaikkea että kehitys on ollut täysin päinvastaista.

On selvää, että 11. syyskuuta 2001 tehdyt häikäilemättömät iskut ja niitä seuranneet tapahtumat ovat käytännössä pysäyttäneet kaikki varteenotettavat toimet aseriisunnan ja etenkin ydinaseriisunnan alalla. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa. Olen henkilökohtaisestikin erittäin huolissani siitä, että toistaiseksi mikään ryhmä ei ole ottanut kantaa aloitteisiin, jotka koskevat EU:n jäsenvaltioista Puolaa ja Tšekin tasavaltaa. Pohdinkin, alkaako tästä kenties uusi asevarustelukilpa, mitä emme todellakaan halua.

Panin tyytyväisenä merkille puheenjohtajavaltion vakuutuksen, että jäsenvaltiot tekevät kovasti töitä laatiakseen yhteisen kannan ensi huhtikuussa pidettävää konferenssia varten. Arvoisa puhemies, toivon todella teidän – tai pikemminkin puheenjohtajavaltion – onnistuvan tässä, koska vuoden 2005 heikko tulos johtui todellisen yksimielisyyden puutteesta jäsenvaltioiden välillä. Toivon, ettei historia toista itseään.

  Ģirts Valdis Kristovskis, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisat neuvoston edustajat, arvoisat komission edustajat, hyvät kollegat, luullakseni kaikki ovat yksimielisiä siitä, että ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinaseriisunta ovat olennainen osa Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Juuri äsken kollegani esittivät täällä sellaisen näkemyksen, että tämän toimintalinjan tuloksia voidaan pitää lähestulkoon kehityksen taantumisena. Neuvoston ja komission asiakirjoja tarkasteltaessa on kuitenkin todettava, että ne ovat optimistisempia, ja jos arvioimme todellisia tuloksia, on nähdäkseni tunnustettava Euroopan unionin saavuttama edistys. Euroopan unionin toimielimet tekevät jatkuvaa yhteistyötä toimintansa koordinoimiseksi. Luonnollisesti YUTP:n korkea edustaja toimii aktiivisesti ydinaseiden leviämisen estämisen ja ydinaseriisunnan puolesta, Euroopan parlamentti pohtii säännöllisesti näitä asioita, toimielimet neuvottelevat keskenään ja tietoja vaihdetaan Euroopan unionin tilannekeskuksen ja terrorismin torjunnan koordinaattorin kanssa. Työtä siis todellakin tehdään, mutta Pohjois-Korean ja Iranin tapaukset, ydinsulkusopimuksen epäonnistunut tarkistuskonferenssi vuonna 2005 sekä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän väliset erimielisyydet osoittavat, että tehtävää on vielä paljon. Siksi haluan ilmaista tyytyväisyyteni ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 tarkistuskonferenssin etukäteisvalmisteluihin ja kehotan neuvostoa ottamaan huomioon sekä Euroopan parlamentin halukkuuden osallistua aktiivisesti tähän työhön että parlamentin päätöslauselmassaan esittämän aloitteen. Kehotan sitä myös lähitulevaisuudessa ottamaan Euroopan parlamentin jäsenet mukaan tarkistuskonferenssin toimintaan Euroopan unionin valtuuskunnan jäseninä.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä Ferrero-Waldneria ja neuvoston puheenjohtajaa Gloseria heidän puheenvuoroistaan, mutta ensin kiitän kaikkia muiden ryhmien jäseniä siitä, että ne suhtautuivat myönteisesti vihreiden ryhmän tätä keskustelua varten tekemään aloitteeseen ja erityisesti siitä, että saimme tällä istuntojaksolla mahdollisuuden tehdä kaikille soveltuvan kompromissiesityksen. Varsinkin nykyistä tilannetta ajatellen tämä on mielestäni hyvä ja tärkeä merkki. Komission jäsen on jo esitellyt päällisin puolin lukuisat ongelma-alueet.

Tarkastelen seuraavaksi lyhyesti 20 vuoden takaista tilannetta 8. joulukuuta 1987, jolloin koko maailmaa kohahdutti ennen kylmän sodan uhkan väistymistä allekirjoitettu keskipitkän kantaman ydinaseita koskeva INF-sopimus, jossa saavutettiin aito yhteisymmärrys ydinaseriisunnasta. Miten tilanne on kehittynyt? Valitettavasti on todettava, että olemme jossakin suhteissa menneet taaksepäin, sillä sekä Kofi Annan että Henry Kissinger ovat todenneet ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan kampanjan ja ydinaseriisuntatoimien olevan täydellisen ja lopullisen epäonnistumisen partaalla.

Mitä EU voi tehdä tässä tilanteessa? Onko meillä tarpeeksi itseluottamusta nostaaksemme monenvälisesti ja kansainvälisillä foorumeilla esiin kysymyksiä, joissa on toivoa edistymisestä? Eikö nyt olisi sopiva ajankohta hyödyntää Kapkaupungissa 16.–20. huhtikuuta pidettävää ydinalan viejämaiden ryhmän kokousta ja nousta vastustamaan Intian ja Yhdysvaltojen suunnittelemaa keskinäistä sopimusta? Jos jätämme tilaisuuden käyttämättä, millaista esimerkkiä näytämme muille valtioille? Emmekö silloin osoita niille, että ne voivat kehittää ydinohjelmia ja ydinaseita jopa ydinsulkusopimuksen ulkopuolella ja että Yhdysvallat jopa palkitsee ne ja tukee niitä. Millaisen käsityksen Iran tästä saa?

Sanon tämän aivan tarkoituksella, koska olen aivan eri mieltä näistä asioista. Iranin kanssa olemme joutuneet umpikujaan omasta syystämme. Kaikkien asiaan sekaantuneiden on tehtävä täyskäännös ongelman ratkaisemiseksi, tai muuten paikalle joudutaan lopulta lähettämään sotilaallisia joukkoja.

Haluamme auttaa pitämään tämän sopimuksen hengissä. Torstaina annamme päätöslauselman tätä prosessia aktiivisesti seuraavan valtuuskunnan lähettämisestä Wieniin, ja toivon, että voimme siellä yhdessä varmistaa näiden tärkeiden ydinsulkusopimuksen määräysten voimassaolon jatkumisen.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ydinsulkusopimukseen kohdistuu uhkia monelta taholta, tai siltä ainakin vaikuttaa viimeisten selontekojen perusteella. Süddeutsche Zeitungin 3. maaliskuuta ilmestyneen numeron mukaan Yhdysvallat kaavailee uusien ydinkärkien sijoittamista, mihin suhtaudumme kriittisesti. EU:n jäsenvaltioihin kuuluvassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa pääministeri Blair haluaa käyttää 30 miljardia euroa brittiarmeijan ydinaseistuksen uusimiseen. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen on määrä äänestää asiasta huomenna. Tällainen ydinasevarustelu vaarantaa ydinsulkusopimuksen ja edellyttää kriittistä kannanottoa puheenjohtajavaltio Saksalta.

Tuemme Yhdysvaltojen ydinohjelmaa kohtaan esitettyjä vastalauseita. Yhdysvallat suunnittelee Tšekin tasavaltaan, Puolaan ja Kaukasukselle ohjuspuolustusjärjestelmää, johon Nato haluaa osallistua omalla järjestelmällään, kuten pääsihteeri de Hoop Scheffer eilen ilmoitti. Saksan puolustusministeri Jung haluaa asettaa koko järjestelmän Naton valvontaan. Neuvoston ja komission on aika kritisoida avoimesti näitä ohjuspuolustusjärjestelmiä, ja olen kahden kollegani kanssa jättänyt käsiteltäväksi julkilausuman, jossa vastustetaan tätä järjestelmää.

Samanaikaisesti entinen Naton joukkojen komentaja Wesley Clark on ilmoittanut, että Irania vastaan valmistaudutaan sotaan. On tekopyhää arvostella Irania, kun itsellämme on ydinaseita ja olemme ajanmukaistamassa niitä. Ydinsulkusopimuksessa edellytetään kaikkien ydinaseiden hävittämistä. Todellisuudessa hyviä ydinaseita ei ole, ja välitön aseriisunta on välttämätöntä.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Pohjois-Korean ja Iranin hallitusten ydinaseohjelmat ovat välitön uhka ydinsulkusopimukselle, koska kummankin maan naapurivaltiot Koillis-Aasiassa ja Lähi-idässä katsovat kenties olevansa velvollisia liittymään ydinasevaltoihin.

Lisäksi ydinsulkusopimuksen murenemisesta on odotettavissa samanlaisia kielteisiä seurauksia kuin biologisiin ja kemiallisiin aseisiin liittyneet seuraukset. Lyhyesti sanoen koko monenvälinen asevalvontajärjestelmä on vaarassa romahtaa, mikä on todellinen uhka koko maailmalle. Samaan aikaan herää kysymys, mitä vaikutusvaltaa YK:n turvallisuusneuvostolle jää, kun YK:n jäsenvaltiot keräävät ydinasevarastoja sen nimenomaista tahtoa vastaan.

Ovatko neuvosto ja komissio kanssani samaa mieltä siitä, että ydinsulkusopimuksen kriisi on myös ylimmän kansainvälisen auktoriteetin kriisi? Koska tilanne on äärimmäisen vakava, odotan neuvoston ja komission tekevän kaikkensa vakuuttaakseen YK:n turvallisuusneuvoston siitä, että Pohjois-Korean ja Iranin hallitukset on saatava luopumaan uhkaavista ydinohjelmistaan, sillä aikaa ei ole paljon.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ydinsulkusopimus oli huomattava saavutus, mutta ydinaseiden leviäminen jatkuu. Valitettavasti emme voi myöskään sivuuttaa sitä, että tarkistuskonferenssi on toistaiseksi osoittautunut tarpeettomaksi, ja siksi Wienissä pidettävä valmistelukokous on erityisen tärkeä. On myös äärimmäisen tärkeää, että Euroopan parlamentti voi antaa konferenssissa oman panoksensa, jonka vaikutukset tosin riippuvat siitä, laaditaanko konferenssissa yhteinen päätöslauselma, jossa kaikkien näkemykset otetaan huomioon. Toivottavasti äänestyksessä päästään tällaiseen lopputulokseen.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen luulimme kaikki, että molemminpuolisesti varmistetun tuhon oppi olisi taaksejäänyttä elämää. Vaikka se ei nykyisin ehkä olekaan maailmanlaajuinen uhka, se saattaa jatkua alueellisesti. Meidän on yhdessä varmistettava kaikin mahdollisin keinoin, ettei näin käy.

Haluan kommentoida yhtä monista ehdotuksista, nimittäin uraanin rikastamista kansainvälisessä valvonnassa, mikä on nyt saanut tavattoman suuren merkityksen. Haluan kuitenkin käsitellä myös toista aihetta, nimittäin ohjuspuolustusjärjestelmää, joka ei suoranaisesti liity tähän keskusteluun mutta jota on silti käsiteltävä julkisesti.

Euroopassa keskustellaan parhaillaan Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmästä ja sen vaikutuksista meihin, mutta se, mihin meidän tulisi todella kiinnittää huomiota, on Euroopan turvallisuus. Iranin ohjukset, joilta Yhdysvallat suojautuu, ovat paljon lähempänä Eurooppaa kuin Yhdysvaltoja. Sanotaan esimerkiksi, että Iranin ohjukset pystyvät jo saavuttamaan Etelä-Italian ja Kreikan, ja siksi on yleisesti keskusteltava tällaisen järjestelmän tarpeellisuudesta. Jos se osoittautuu tarpeelliseksi, eurooppalaiset tarvitsevat sitä aivan yhtä paljon. Tämä on toinen asia, josta Euroopan parlamentin on keskusteltava ja josta sen on tehtävä päätöksiä.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan kansainvälisen yhteisymmärryksen tärkein tukipilari on ydinsulkusopimus, jonka lopullinen tavoite on tietenkin yleinen ydinaseriisunta, kuten ryhmäni puheenjohtaja hetki sitten korosti. Koska joukkotuhoaseiden leviäminen uhkaa yhä vakavammin kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, ydinsulkusopimusta on arvioitava uudelleen, elvytettävä ja vahvistettava..

On selvää, että Iranin tapahtumat ovat erittäin huolestuttavia. Kansainvälisen yhteisön toistuvista varoituksista huolimatta Iran jatkaa uraanin rikastamiseen liittyviä toimia. Tiedämme myös, että uhka ydinaseiden tai niitä vastaavien aseiden joutumisesta terroristiryhmien käsiin on todellinen.

Vaikuttava monenvälinen kannanotto on välttämätön joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi. Lisäksi se ratkaisee ydinsulkusopimuksen kohtalon. Näin ollen itsekäs ja yksipuolinen toiminta tällä alalla vie varmasti pohjaa kaikilta yhteisiltä toimilta. Siksi tunnustettujen ydinasevaltojen on pantava itsensä näkyvästi likoon. Itse asiassa ne ovat vastuussa myös nykyisen kaltaisen ydinsulkusopimuksen uskottavuudesta. Nimenomaan tällä perusteella kyseenalaistamme Yhdysvaltojen viimeaikaiset yritykset saada Puola ja Tšekin tasavalta hyväksymään ohjuskilven osien sijoittaminen niiden alueelle. Yhdysvaltojen mukaan ohjuspuolustusjärjestelmä tarjoaa suojan Pohjois-Korean ja Iranin mahdollisia iskuja vastaan. Todellisuudessa tämä on ristiriidassa sen kanssa, että näitä maita halutaan estää kokoamasta ydinasevarastoja.

Ehdotuksessaan Yhdysvallat jättää myös huomiotta Venäjän näkemykset: Venäjä pitää ohjuskilpeä provokaationa tai jopa uhkana sisäiselle turvallisuudelleen, olipa siihen aihetta tai ei. Sellainen ohjuspuolustusjärjestelmä, joka kylvää epäluottamusta kolmen tärkeimmän ydinaseiden leviämistä vastustavan osapuolen eli Yhdysvaltojen, Venäjän ja EU:n välille, ei vastaa käsitystämme monenvälisestä toiminnasta.

Lisäksi ihmettelemme, miten tällainen kahdenvälinen yhteistyö sopii Euroopan turvallisuusstrategiaan ja Naton kumppanuusohjelmaan. Siksi vastustamme voimakkaasti tällaista kehityssuuntaa ja kehotamme sekä Yhdysvaltoja että mukana olevia EU:n jäsenvaltioita arvioimaan suunnitelmia uudelleen ja etsimään monenvälisiä ratkaisuja, jotka ovat Euroopan unionissa yhteisesti päätettyjen turvallisuusjärjestelyjen mukaisia.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Asiaa kaunistelematta vuonna 2005 pidetty ydinsulkusopimuksen valvontakonferenssi epäonnistui. Valitettavasti ydinsulkusopimus on kaiken kaikkiaan kokenut huomattavan paljon takaiskuja. Pohjois-Korea on irtisanoutunut järjestelmästä ja käynnistänyt oman sotilaallisen ydinohjelmansa. Irankin vastustaa järjestelmää, emmekä tiedä, miten pitkälle se on mennyt, mutta sen aikomukset eivät kuitenkaan ole myönteiset. Intia, Pakistan ja Israel eivät osoita mitään halua liittyä järjestelmään.

Tästä huolimatta on tapahtunut myönteistäkin kehitystä: 16. helmikuuta Beijingissä käydyissä kuuden osapuolen neuvotteluissa saatiin aikaan sopimus. Saamme pian tietää, mikä on tällaisen sopimuksen merkitys. El Baradei vierailee huomenna Pohjois-Koreassa, ja hänen vierailunsa antaa epäilemättä varmuuden siitä, ovatko Pohjois-Korean aikeet vilpittömiä. Nykyisillä toimilla on hyvin suuri merkitys. Koko ydinsulkusopimuksen merkitys on vaakalaudalla. Meidän on yhdistettävä joustavuus ja johdonmukaisuus. Meidän on joustettava menetelmissä ja aikatauluissa, mutta emme voi joustaa päämäärissä. Päämäärien on oltava selvät ja yksiselitteiset. Pohjois-Korean on palattava ydinsulkujärjestelmään ja luovuttava välittömästi sotilaallisesta ydinohjelmastaan. Se, miten ratkaisemme Pohjois-Korean ongelman, vaikuttaa suoraan myös Iraniin. Jos onnistumme Pohjois-Koreassa, onnistumme myös Iranin suhteen. Jos taas epäonnistumme tässä asiassa, on vaarana se, ettemme saa Iraniakaan pysymään oikealla tiellä.

Tarkistuskonferenssin valmistelut ovat todella onnistuneet, jos pystymme samalla kohtaamaan Pohjois-Korean ja Iranin asettamat suuret haasteet ja ratkaisemaan niihin liittyvät ongelmat. Tähän on nyt olemassa pienet mahdollisuudet, mutta vain, jos olemme johdonmukaisia ja seisomme yksimielisesti periaatteidemme takana.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, totesitte, että ydinaseiden leviäminen on suurin mahdollinen turvallisuusuhka, ja olen kanssanne samaa mieltä. Eikö olekin ironista, että huomenna Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tekee todennäköisesti päätöksen Trident-ohjuksilla aseistettujen sukellusveneiden vaihtamisesta uusiin, mikä nimenomaan kiihdyttää aseiden leviämistä ja heikentää siten kollektiivista turvallisuutta? Teollaan hallitus osoittaa suunnatonta tekopyhyyttä ylläpitämällä ja kehittämällä Yhdistyneen kuningaskunnan omia ydinaseita ja käymällä samalla laittomia sotia estääkseen muita hankkimasta niitä. Minkä moraalisen arvovallan perusteella Yhdistynyt kuningaskunta kuvittelee voivansa läksyttää Iranin kaltaisia valtioita ydinaseettomuudesta, kun me itse kehitämme juuri näitä aseita?

Ydinsulkusopimus koostuu kahdesta lupauksesta: ydinaseettomat valtiot suostuvat luopumaan ydinasehankinnoista sillä edellytyksellä, että ydinasevaltiot käynnistävät varteenotettavan prosessin omista ydinaseistaan luopumiseksi. Ellemme pidä omaa osaamme sopimuksesta ja noudata kansainvälistä oikeutta, voimme tuskin ihmetellä, jos muutkaan eivät noudata sopimusta.

Yhdistyneen kuningaskunnan päätös Trident-järjestelmän parantamisesta heikentää olennaisesti EU:n yhteistä kantaa ydinaseiden leviämisen estämisestä, ja siksi sekä neuvoston että komission pitäisi tuomita voimakkaasti sekä Yhdistynyt kuningaskunta että Ranska.

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Pohjois-Korean ja Iranin ydinalan kriisit ovat jälleen kerran herättäneet maailmanlaajuista pelkoa ja kylväneet epäluuloa kansakuntien ja kansojen välille. Ydinasevarustelua koskevassa kansainvälisessä keskustelussa on jälleen asetettu ihmiskunnan tulevaisuus vaakalaudalle. Meidän on aloitettava uudelleen neuvottelut Iranin kanssa ja vältettävä sotilaallisia toimia, jotka vain pahentaisivat nykyistä kriisiä. Siksi on välttämätöntä käynnistää jälleen keskustelu ydinsulkusopimuksen uudistamisesta vuonna 2010.

Euroopan unionin on käytettävä sopivia poliittisia, taloudellisia ja kaupallisia painostuskeinoja Intian, Pakistanin, Iranin ja Pohjois-Korean kaltaisia maita kohtaan sekä muita maita kuten Kiinaa ja Yhdysvaltoja kohtaan. Lisäksi Euroopan unionin on mitä pikimmin edistettävä ydinaseetonta Välimeren aluetta. Sopivilla talous- ja sosiaalipolitiikan välineillä Välimeri on muutettava rauhan mereksi – täysin ydinaseettomaksi alueeksi. Siksi mainitsemamme painostus on kohdistettava myös Israeliin, jolla on tietenkin oikeus vaalia omaa turvallisuuttaan, kuitenkin siten, ettei se perustu ydinpelotteeseen tai muiden kansojen tuhoamiseen.

Lisäksi presidentti Bushin viimeaikaiset päätökset Tšekin tasavaltaan sijoitettavista ohjusten laukaisualustoista tai Puolaan ydinvalvontaa varten perustettavista uusista sotilastukikohdista vain huonontavat Yhdysvaltojen ja Venäjän sotilaallisia suhteita. Tuomitsen välittömästi tämän presidentti Bushin päätöksen.

  Achille Occhetto (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kaikki yksimielisiä siitä, että on välttämätöntä sitoutua uudelleen ydinaseiden leviämisen estämiseen, kuten jäsen Schulz puheessaan totesi. Samalla on kuitenkin tuotava selvemmin esiin, että aseiden leviämisen estäminen ei riitä, vaan että on jälleen alettava toimia yleismaailmallisen aseriisunnan puolesta. Emme koskaan saavuta maailmanlaajuista demokratiaa, jos jotkut maat pystyvät hallitsemaan maailmaa, koska niillä on valta tuhota se moninkertaisesti.

Nykyisistä ydinasevaltioista etenkin Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Ranskalla on vaikutusvaltaa ja moraalinen oikeus estää aseiden leviäminen muihin maihin, jos ne itse aloittavat aseriisunnan ja ottavat tavoitteeksi kaikkien joukkotuhoaseiden kieltämisen.

Valitettavasti on todettava, ettei Yhdysvallat noudata tätä periaatetta yksipuolisessa toimintalinjassaan, joka on ristiriidassa myös Naton kanssa. Yhdysvallat on neuvotellut salaa joidenkin Euroopan maiden kanssa ohjustentorjuntaohjelmiensa sijoittamisesta niihin, ja olemme jättäneet käsiteltäväksi erityisen tarkistuksen tätä vastaan. Siksi meidän on estettävä nämä suunnitelmat sanomalla "ei" aseiden leviämiselle mutta "kyllä" eurooppalaiselle aloitteelle yleismaailmallisen aseriisunnan puolesta.

  Jill Evans (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, vuonna 2010 pidettävän ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin valmistelujen yhteydessä on käynyt ilmi, että sopimukseen kohdistuu jo tässä vaiheessa huomattavia paineita etenkin Iranista ja Pohjois-Koreasta käytävissä keskusteluissa. Mikään maa ei voisikaan huonompaan aikaan viestittää, että ydinaseet ovat välttämättömiä kaikkien maiden turvallisuudelle, vaikka niistä ei olisikaan mitään hyötyä meihin kohdistuvien todellisten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen ja terrorismin torjunnassa. Juuri tätä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kuitenkin ehdottaa, ja kuten jo kuulimme, huomenna Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti äänestää siitä, uudistetaanko Trident-ydinasejärjestelmä ja aloittavatko Yhdistynyt kuningaskunta ja muu maailma uuden ydinaseajan ja uuden ydinasevarustelukilvan.

Ydinsulkusopimuksen mukaan meidän pitäisi keskustella näiden laittomien ja moraalittomien aseiden riisumisaikataulusta eikä niiden uudistamisesta. Kehotan Euroopan parlamentin kaikkia ryhmiä tukemaan päätöslauselmaa ja tarkistuksia, jotta Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin jäseniä rohkaistaan vastustamaan Trident-järjestelmän uudistamista ja noudattamaan sitä sitoumusta, joka annettiin yli 35 vuotta sitten ydinsulkusopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ydinuhka on todellinen, ja valitettavasti se on myös kärjistymässä, kuten te, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, korostitte viitatessanne Iranin ja Pohjois-Korean kriisipesäkkeisiin.

On selvää, että meidän on juuri nykyisessä tilanteessa välttämätöntä käynnistää tarkistuskonferenssin valmistelutoimet ajoissa asettaaksemme siellä itsellemme painopisteet, kuten meidän kuuluukin tehdä. Vielä paljon tärkeämpää on kuitenkin pyrkiä juuri nyt toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ydinsulkusopimuksen luotettavaa täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa kansainvälisessä yhteisössä ja Euroopan unionissa, sillä sopimuksen laadun mittarina käytetään sen todellisia tuloksia. Nykyisessä tilanteessa pidän tällaisten strategioiden täytäntöönpanomahdollisuuksia erittäin hyvinä, etenkin kun otetaan huomioon havaintoni Pohjois-Korean tilanteesta ja ne suhteet, joita olemme luoneet sekä Etelä- että Pohjois-Koreaan toimiessani suhteista Korean niemimaahan vastaavan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana.

Euroopan unionin ja etenkin Euroopan parlamentin avulla on voitu jatkaa kuuden osapuolen neuvotteluja, joissa olemme tervetullut kumppani. Emme kylläkään ota osaa kyseisiin neuvotteluihin, mutta olemme saaneet hyvän vastaanoton toimiessamme välittäjänä ja ulkopuolisena tukijana, ja olemme tehneet osuutemme saadaksemme neuvottelut käynnistettyä uudelleen 13. helmikuuta.

Olen varovaisen toiveikas. Aseriisunnan toteuttaminen on vaakalaudalla. Meille on vakuutettu, että se toteutetaan, ja Pohjois-Korean on nyt aika ryhtyä toimeen. Toisaalta on myös tärkeää, että EU toteuttaa osaltaan ne toimet, joiden avulla Pohjois-Koreassa saadaan aikaan poliittinen muutos. EU voi esimerkiksi vahvistaa elintarviketurvaa, alueellista turvallisuutta ja ihmisten turvallisuutta koskevia ohjelmia, joiden perimmäisenä tavoitteena on ydinaseeton Korean niemimaa, jotta etenkin Eurooppaan kohdistuva nykyinen uhka häviää.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Tuleva Wienin konferenssi antaa Euroopan unionille tilaisuuden näyttää esimerkkiä. EU:n kannan pitäisi rakentua kahdelle perusajatukselle: Kansainvälisen atomienergiajärjestön vahvistamiselle ja ydinsulkusopimuksen 6 artiklan noudattamista koskevalle painokkaalle vaatimukselle. Myönnän, että tässä suhteessa Trident-ohjusten ajanmukaistaminen on ristiriidassa ydinsulkusopimuksen 6 artiklan kanssa, ja koska se vaikuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, se vaikuttaa myös Euroopan unioniin.

Euroopan unionin on tuettava uraanin rikastamista koskevia monenvälisiä toimia ja varmistettava, että kaikki maat allekirjoittavat ydinmateriaalien valvontaa koskevan sopimuksen lisäpöytäkirjan. Näin saatetaan välttää uudet Iranin kaltaiset haasteet.

Lisäksi EU:n on tehtävä kaikki voitava varmistaakseen, että valmistelukomitean kokouksessa vuonna 2000 määritellyt 13 aseriisuntatoimenpidettä pannaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön. Ellei EU ota huolehtiakseen ydinsulkusopimuksen välttämättömän perustasapainon säilyttämisestä, vuoden 2007 valmistelukokous saattaa merkitä ydinsulkusopimuksen loppua.

Arvoisa puhemies, tässä mielessä se, että Puola, Tšekin tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta harkitsevat yksipuolisesti osallistumista Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmään, on hirvittävä uhka EU:n tekemille sitoumuksille.

Mitä järkeä on Euroopan unionissa tai edes Natossa, ellei niissä käydä strategista keskustelua EU:n tulevaisuudesta?

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies, 1900-luvun lopussa turvallisuuskysymyksissä oli kaksi koulukuntaa. Toisen koulukunnan mukaan suurin uhka maailmalle oli runsaan öljyntuotannon epäsuotuisa vaikutus Lähi-idän alueen vakauteen, ja toinen koulukunta kiinnitti huomiota ympäristötekijöihin ja ilmastonmuutokseen. Syyskuun 11. päivä ja hurrikaani Katrina osoittivat, että vaaran aiheuttaja on sama: suuri energiantarve ja liian suuri energiankulutus. Asiaa ei ratkaista lopullisesti varmistamalla, että 20 prosenttia käyttämästämme energiasta saadaan uusiutuvista lähteistä. Ydinvoima on ainoa ratkaisu, jonka avulla voisimme poistaa molemmat uhkat, leikata päästöjä ja vähentää riippuvuutta epävakaasta Lähi-idän alueesta. Meidän on kerrottava vihreille se tosiasia, että heidän ydinvoiman vaaroja koskevat väitteensä ovat nykyisin vanhentuneita. Emme saa antaa heidän käyttää hyväkseen Iranin ja muiden alueiden tilannetta kiristääkseen meitä mahdollisen ydinenergian väärinkäytön perusteella. Meillä on käytössämme yksi väline tätä vastaan: ydinsulkusopimus.

Yksi vuoden 2010 konferenssin myönteisistä tuloksista ovat tärkeimmät turvatoimet. Mielestämme keskeiset asiat ovat seuraavat: 4 artiklan noudattaminen uraanin rikastamis- ja jälleenkäsittelytoiminnassa, ydinpolttoaineen alueellisia jakelukeskuksia koskevat neuvottelut mukaan luettuna, ja toiseksi ratkaisujen löytäminen sopimuksen 10 artiklan luvattomaan irtisanomiseen. Siksi kehotamme neuvostoa ja komissiota ottamaan ohjat käsiinsä valmistelukomitean kokouksessa Wienissä ja antamaan merkittävän panoksen myönteisten tulosten saavuttamiseksi vuoden 2010 konferenssissa. Pyydämme neuvostoa ja komissiota myös antamaan täytäntöönpanokertomuksen niistä 43 toimenpiteestä, jotka perustuvat neuvoston yhteiseen kantaan, jota sovellettiin jo sopimuksesta vuonna 2005 käydyissä epäonnistuneissa neuvotteluissa. Kehotamme jäsenvaltioita myös noudattamaan tarkoin YK:n turvallisuusneuvoston ydinsulkusopimuksesta antamien päätöslauselmien tiukkaa sanamuotoa määrättyjen Etelä-Euroopan valtioiden pankki- ja liiketoiminnassa. Arvoisa komission jäsen, luvallanne esitän vielä yhden huomautuksen. Meidän on koetettava löytää väline, jolla Israel saadaan neuvottelemaan ydinsulkusopimuksen tarkistamisesta. Pyydän, että kuulette meitä ja teette yhteistyötä kanssamme.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme jo vuosia kärsineet joukkotuhoaseiden leviämisen aiheuttamasta uhkasta. Olemme viime aikoina tiedostaneet sen yhä paremmin, koska on olemassa vaara, että halkeamiskelpoisia aineita sekä kemiallisia ja biologisia aseita joutuu terroristien käsiin.

Tämä pelko on saanut sekä Euroopan unionin että muut kansainväliset järjestöt laatimaan strategia-asiakirjoja. Haluan kiinnittää huomiota erityisesti laaja-alaiseen poliittiseen ohjausjärjestelmään, jonka Nato hyväksyi viime vuoden lopulla. Tiettyjen maiden – etenkin Pohjois-Korean ja Iranin – ydinalan ohjelmat ovat myös aiheuttaneet huolta, kuten aiemmin mainittiin. Panemme tyytyväisenä merkille, että Pohjois-Korean kanssa käytävissä monenvälisissä neuvotteluissa on saavutettu jonkin verran edistystä, ja pahoittelemme sitä, ettei neuvotteluissa Iranin kanssa ole edistytty.

Vaikuttaa siltä, että neljän edellytyksen on täytyttävä, jos halutaan estää erittäin vakava aseiden leviämisen vaara. Ensinnäkin nykyisen ydinsulkusopimuksen mukainen ydinsulkujärjestelmä on säilytettävä, ja sitä on jopa vahvistettava vuoden 2010 tarkistuskonferenssissa. Tuen vaatimusta, jonka mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden on esiinnyttävä yksimielisesti kyseisessä konferenssissa. Niiltä edellytetään päättäväisyyttä ja yhtenäisiä toimia.

Toiseksi johdonmukaisen terrorismintorjunnan jatkaminen on tärkeää EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden kannalta.

Kolmanneksi on tärkeää, että neuvottelut Pohjois-Korean kanssa osoittautuvat tehokkaiksi ja että Irania koskevasta diplomaattisesta lähestymistavasta pidetään kiinni.

Neljänneksi totean, että joidenkin vasemmistoryhmien edustajien näkemyksistä huolimatta on tärkeää perustaa ohjustentorjuntajärjestelmä, jolla puolustetaan Yhdysvaltojen lisäksi myös sen eurooppalaisia liittolaisia strategisilta ohjusiskuilta. On tärkeää, että tässä ohjuskilvessä on yhteentoimiva suojausjärjestelmä lyhyen ja keskipitkän kantaman ohjusten varalta ja että järjestelmä on yhteinen.

Operaatioalueen ohjustorjuntahanke, jonka nato saa valmiiksi vuoteen 2010 mennessä, on näin ollen välttämätön.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies SIWIEC

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää suuret kiitokset tuestanne, sillä loppujen lopuksi on käynyt ilmi, että olemme samaa mieltä monista asioista. Nykyisestä tilanteesta käsin meidän on tarmokkaammin keskityttävä muodostamaan valmisteluvaiheessa yhteinen kanta niistä asioista, joissa kohtasimme vuonna 2005 vastoinkäymisiä. Haluan korostaa, että vaikka ydinsulkusopimukseen kohdistuu selvästikin paineita eri suunnilta, se tarjoaa luotettavan pohjan seuraavalle valmistelukokoukselle, mikäli otamme sopimuksen vakavasti ja olemme päässeet yhteisymmärrykseen vuoden 2005 yhteisestä kannasta.

Haluan erityisesti korostaa sitä, mitä hyvin monet teistä, jäsen Schulz mukaan luettuna, ovat sanoneet monenvälisten toimien korostuneesta merkityksestä, sillä tiedämme kaikki kokemuksesta, ettei yksipuolisella toiminnalla saada aikaan tuloksia. Tarvitsemme monenvälistä lähestymistapaa, ja mitä voimakkaammin sitä vaadimme, sitä välttämättömämpää on, että Euroopan unionissa hyväksytään yhteinen kanta tämän asian edistämisestä.

Euroopan unionin Irania koskeva suunnitelma on sekä poliittisesti että diplomaattisesti tarkoituksenmukainen, ja neuvoston muutama viikko sitten toistama tarjous on järkevä siitä huolimatta, että jotkut alkavat menettää kärsivällisyyttään, vaikka vaihtoehtoja ei ole paljon. Meillä on sekä turvallisuutta koskeva päätöslauselma asiaankuuluvine seuraamuksineen että avoin neuvottelumahdollisuus Iranin kanssa.

Korostan vielä kerran sitä, mitä sanoin aluksi ydinaseiden leviämisen estämisestä ja aseriisunnasta. Ydinvoiman rauhanomaisen käytön takia tämä kysymys on pidettävä asialistalla, vaikka näkemykset vaarojen minimoinnista saattavat olla jossain määrin eriäviä.

On tärkeää, että saamme parlamentilta tukea tuleviin keskusteluihin, joista ei varmastikaan tule yksinkertaiset. Neuvoston ja parlamentin välistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä varten voin puheenjohtajavaltion puolesta luvata asiaa käsittelevälle valiokunnalle ensinnäkin tiedotustilaisuuden valmistelukonferenssin ensimmäisen kokouksen jälkeen ja toiseksi seurantakertomuksen, jossa eritellään seikkaperäisesti, mitkä edelliseen päätöslauselmaan sisältyvistä 43 kohdasta on saavutettu ja mitkä ei.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli erittäin hyödyllinen keskustelu vaikeassa tilanteessa. Tutkimme suosituksianne hyvin huolellisesti, sillä Wienin valmistelukokouksen ansiosta meillä on tärkeä tilaisuus suunnitella paremmin vuoden 2010 konferenssi ja siten toivottavasti hyvittää suurista vaikeuksista kärsinyt vuoden 2005 konferenssi.

Tiedämme, ettei kansalaisilla ole riittävää käsitystä siitä, kuinka vakavassa ja merkittävässä vaiheessa ydinaseiden leviämisen estämistä koskeva kehitys on. Äskettäisistä Eurobarometri-tutkimuksista voimme myös päätellä, että kansalaiset vaativat myönteisiä toimia. Olen samaa mieltä kuin jäsen Zappalà ja jäsen Neyts-Uyttebroeck, jotka totesivat, että on välttämätöntä päästä yksimielisyyteen joukkotuhoaseiden, aseiden leviämisen ja terrorismin välisen yhteyden merkityksestä. Tätä on korostettava Euroopan turvallisuusstrategiassa, ja sitä korostetaankin, mutta se on nyt toteutettava oikealla tavalla.

Olen myös varma siitä, että Euroopan parlamentin toimet johdonmukaisuuden ja yhteisten lisätoimien edistämiseksi ovat aivan välttämättömiä. Kaikki ovat todenneet, että myös yksimielisyydellä on ratkaiseva merkitys. Siksi komissio tarvitsee arvokasta tukeanne edistääkseen mahdollisimman voimakkaasti yhteistä tavoitetta. Komissio antaa tietenkin panoksensa Wienissä tehtävään työhön, koska se lisää uskottavuuttamme, kuten monet ovat todenneet.

Haluan myös kiittää jäsen Pirkeriä ja parlamentin valtuuskuntaa erityisesti Pohjois-Korean kysymyksen käsittelystä. Olen samaa mieltä siitä että Pohjois-Korea on merkittävä valtio ja tarjoaa lisäksi edistymismahdollisuuksia muualla. Olemme kuitenkin luvanneet, ettemme anna periksi niin kauan kuin se on mahdollista.

Uutisotsikoissa kysymystä ydinaseiden leviämisen estämisestä käsitellään usein yksittäisten valtioiden kannalta. Kuten jäsen Schulz totesi, emme kuitenkaan saa unohtaa kysymystä koko kansainvälisen järjestelmän merkityksestä monenvälisille toimille ja tehokkuudelle.

Käsittelen seuraavaksi neljää tärkeintä periaatetta, joita meidän pitäisi yrittää jälleen kehittää valmistelukomiteassa ja seuraavassa tarkistuskonferenssissa. Ensimmäinen niistä on kysymys sopimuksen ulkopuolisista valtioista: luullakseni kolme valtiota on tähän mennessä kieltäytynyt liittymästä sopimukseen, ja ne on yritettävä saada mukaan. Toinen näkökohta ovat tammikuussa 2003 tehdyt peruutukset: Pohjois-Korea oli ensimmäinen valtio, joka ilmoitti aikovansa vetäytyä ydinsulkusopimuksesta. Useat valtiot katsovat, että sopimus sitoo edelleen oikeudellisesti Pohjois-Koreaa ja ettei se ole vetäytyessään noudattanut asianmukaisia oikeudellisia menettelyjä. Meidän on yritettävä selvittää tämä sopimusta rikkovia valtioita koskeva kysymys. Jotkin ydinaseettomiin valtioihin liittyneet valtiot ovat kaikesta huolimatta yrittäneet aiemmin hankkia ydinaseita, ja näin ollen tämä asia on selvitettävä.

Lopuksi käsittelen kysymystä luottamuksesta. Keskustelussa on yleisesti tuotu esiin, että useimpien ydinaseettomien valtioiden mielestä ydinasevaltiot eivät ole riittävän tehokkaasti edistäneet sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua ydinaseriisunnan tavoitetta. Mielestäni tämän pitäisi olla tärkein kiistakysymys viiden vuoden välein järjestettävässä tarkistuskonferenssissa. Tästä syystä tarvitaan mielestämme myös laajapohjaista yhteisymmärrystä, ja kaikki Venäjän ja Kiinan kaltaiset suuret valtiot olisi otettava mukaan tällaiseen vuoropuheluun.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.30.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Mielestäni tämä on tärkeä keskustelu. Ydinaseiden leviäminen pikemminkin vähentää kuin lisää maailmanlaajuista turvallisuutta. Niin Israelia, Intiaa, Pakistania kuin Pohjois-Koreaakin olisi painostettava liittymään ydinsulkusopimukseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ydinsulkusopimuksessa ei ole kyse pelkästään ydinaseiden leviämisen estämisestä vaan myös siitä, että maailman ydinasevallat vähentävät ydinasevalmiuksiaan tai luopuvat näistä aseista. Edelliseen vaihtoehtoon kiinnitetään enemmän huomiota kuin jälkimmäiseen.

Sosialidemokraattisen ryhmän tarkistus, jossa tuomitaan Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmä, on hyvin ajankohtainen. Kuten olemme Kaakkois-Aasiassa huomanneet, Japaniin sijoitettu toiminta-alueen ohjuspuolustusjärjestelmä ja pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmä antavat Bushin hallinnolle mahdollisuuden käyttää ennaltaehkäisevän pelotteen oppiin pohjautuvaa hyökkäysteknologiaa. Sen avulla Yhdysvallat voi käynnistää hyökkäyksen sellaisia maita vastaan, joilla on pieniä määriä ydinaseita, ja torjua kaikki yksittäiset ohjukset, joita ei voitu torjua ensimmäisessä iskussa.

Tuen Vihreiden ryhmän tarkistusta 1. En kannata Yhdistyneen kuningaskunnan Trident-ohjuksilla varustettujen alusten yksipuolista poistamista, mutta en ole lainkaan vakuuttunut niiden uudistamisen tarpeesta tässä vaiheessa.

(1) Ks. pöytäkirja.