Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 14. maaliskuuta 2007 - Strasbourg

3. Berliinin julistus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Berliinin julistuksesta.

Haluan aluksi esittää lyhyesti oman mielipiteeni, kuten perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja ja koordinaattorit ovat pyytäneet.

Berliinissä annetaan 25. maaliskuuta 2007 julistus EU:n tulevaisuudesta. Kyseinen julistus voi olla merkittävä virstanpylväs kehityksessä kohti voimakkaampaa ja tulevaisuuteen suuntautunutta EU:ta. Puheenjohtajakokous on antanut minulle ohjeet edustaa Euroopan parlamenttia Berliinin julistuksesta käytävissä neuvotteluissa. Olen näin tehnytkin ja vaihtanut tiiviiseen tahtiin mielipiteitä parlamentin puhemiehistön, poliittisten ryhmien puheenjohtajien ja erityisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattorien kanssa. Olen pitänyt heidät myös jatkuvasti ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä. Tänään tapaan lisäksi kolmannen kerran perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattorit keskustellakseni näistä asioista.

Tämänpäiväisen täysistuntokeskustelun tavoitteena on pohtia asiaa kaikkien parlamentin jäsenten ja myös neuvoston ja komission kanssa. On myös erittäin tärkeää, että vien tämänpäiväisestä keskustelusta mukanani joitakin ehdotuksia ja kommentteja puheenjohtajavaltio Saksan kanssa piakkoin käytäviin neuvotteluihin.

Berliinin julistukseen, josta yhä neuvotellaan, sisältyy neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa annetaan lyhyesti tunnustusta vuoden 1957 jälkeisille saavutuksille ja mainitaan erityisesti laajentumisen tärkeät saavutukset rauhan, hyvinvoinnin ja vakauden sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamisen alalla sekä mantereemme jakautumisen päättyminen.

Toinen luku on määrä omistaa Euroopan yhdentymisen ja yhteistyön tärkeimmille piirteille: yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet jäsenvaltioissa ja myös avoimuus ja toissijaisuus ovat yhteisömenetelmän peruselementtejä.

Kolmas luku on äärimmäisen tärkeä, sillä siinä käsitellään niitä keskeisiä arvoja, joihin Euroopan yhdentyminen perustuu. Siinä olisi etenkin korostettava, että ihmisarvo on loukkaamaton ja että ihmiset ovat keskeisellä sijalla kaikessa politiikanteossa. Korostin tätä seikkaa myös keskusteluissa, joita käytiin viime torstaisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen illallistilaisuudessa. Ihmiset ovat politiikan alku ja loppu. Myös solidaarisuusperiaate on tuotava näkyvästi esiin: se on olennainen osa Euroopan yhdentymistä ja nykytilanteen kannalta ajankohtainen haaste myös energia-alalla.

Neljännessä luvussa esitetään tulevaisuuden haasteet, joita ovat muun muassa energiapolitiikka, ilmastonmuutoksen torjunta, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäinen turvallisuus, kansalaisoikeudet sekä sosiaaliseen vastuuseen painottuvan yhteiskunnallisen katsantotavan säilyttäminen suuremman taloudellisen hyvinvoinnin avulla.

Parlamentin on Berliinin julistuksessa ja sitä seuraavassa perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuutta koskevassa keskustelussa tehtävä kaikille täysin selväksi, että Euroopan parlamentti tukee perustuslaillista sopimusta. Haluamme, että perustuslaillisen sopimuksen sisällöstä ja myös sen arvoja koskevasta osasta tulee lainsäädännöllistä ja poliittista todellisuutta.

(Suosionosoituksia)

Haluan lopuksi korostaa, että Berliinin huippukokous ei ole ainoastaan hallitusten kokous, jollainen se oli vielä 50 vuotta sitten, vaan kokous, johon sekä Euroopan parlamentti että komissio osallistuvat. Kaikkia kolmea toimielintä edustavat niiden puheenjohtajat, jotka allekirjoittavat Euroopan unionin tulevaisuutta koskevan julistuksen ja käyttävät kukin oman puheenvuoron.

Olemme yltäneet viimeisten 50 vuoden aikana poikkeuksellisiin saavutuksiin, mutta EU tarvitsee uuden alun seuraavia 50 vuotta varten. Meidän on yhdessä kerättävä rohkeutta ja tahtoa vastataksemme 2000-luvun haasteisiin.

(Suosionosoituksia)

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, minulla on ilo ja suuri kunnia puhua teille tänään Euroopan parlamentin täysistunnossa ensimmäistä kertaa puheenjohtajavaltion edustajana.

Kuten puhemies huomautti, Euroopan unioni juhlii 25. maaliskuuta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen viidettäkymmenettä vuosipäivää. Se on aivan erityinen päivä, ja meidän olisikin silloin pidettävä päivänpolitiikassamme muutaman tunnin tauko muistellaksemme Euroopan yhdentymisen historiaa – joka on mielestäni ainutlaatuinen menestystarina – ja katsottava myös eteenpäin ja kysyttävä itseltämme, miten me eurooppalaiset voimme löytää vastauksia aikamme pakottaviin ongelmiin.

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä Euroopan kansat ovat saaneet aikaan viimeisten 50 vuoden aikana, joten 25. maaliskuuta pitäisikin juhlia ennen kaikkea luottamusta. Euroopan parlamentti on ollut keskeisellä tavalla mukana muokkaamassa Euroopan yhdentymisprosessia. Monet onnistumiset eivät olisi olleet mahdollisia ilman Euroopan parlamentin jäsenten sinnikkyyttä ja sitoutumista yhdentymisen etenemisen puolustamisessa sekä demokratian ja avoimuuden lisäämisessä EU:ssa.

Puheenjohtajavaltio tukee rakentavaa ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Parlamentti on tähän mennessä tukenut meitä parhaan kykynsä mukaan, mistä haluankin esittää sille erityiset kiitokset. Olemme saaneet tukea myös valmistellessamme 25. maaliskuuta annettavaa Berliinin julistusta, joka on EU:n kolmen toimielimen – Euroopan unionin neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission – yhteinen julistus. Parlamentti ja komissio ovat antaneet alusta alkaen vankan ja aktiivisen panoksensa julistuksen laadintaan.

Kiitän puhemiestä ja parlamentin jäseniä siitä luottamuksesta, jota olette osoittaneet puheenjohtajavaltiota kohtaan tässä tärkeässä asiassa. Kiitän teitä myös siitä, että olette hyväksyneet ehdottamamme menettelyn: perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa sekä ulkoasioiden valiokunnassa käymiemme keskustelujen perusteella tiedän, miten vaikeaa tämä on joillekin teistä ollut. Kaikkein kiitollisin olenkin juuri menettelyä kohtaan osoittamastanne luottamuksesta.

Puheenjohtajavaltiomme on vakaasti päättänyt lisätä kansalaisten luottamusta EU:hun ja saada heiltä EU:lle lisää tukea. Sen takia tarvitsemme vuoropuhelua, ja olemmekin kuunnelleet erittäin tarkkaan kansalaisten mielipiteitä viime viikkojen ja kuukausien aikana. Kutsuimme satunnaisesti valittuja kansalaisia suureksi menestykseksi muodostuneisiin kansallisiin konferensseihin Berliinissä kuullaksemme, mitä he toivovat EU:lta. Yksi asia on mielestäni selvä: jos haluamme saada kansalaiset EU:n puolelle, meidän on esitettävä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten he hyötyvät Euroopan yhdentymisestä. Meidän on työllämme varmistettava, että EU ottaa vastaan tulevaisuuden haasteet, ja meidän on tarjottava niihin vakuuttavia ratkaisuja.

Kuten puhemies äsken huomautti, Eurooppa-neuvosto osoitti 8. ja 9. maaliskuuta, että EU on toimintakykyinen jopa 27 jäsenvaltion unionina myös niillä osa-alueilla, joilla kansalaiset toimintaa erityisesti odottavat, esimerkiksi energia-alalla ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Onnistunut keväthuippukokous antaa meille luottamusta puheenjohtajatyömme jatkuessa. Haluamme käyttää hyödyksi tätä myötätuulta myös Berliinin julistuksessa. Huippukokous antoi aivan oikeanlaisen viestin siitä, että jos me eurooppalaiset löydämme voimia yhteistoimintaan, pystymme muokkaamaan aktiivisesti tulevaisuutta.

Liittokansleri Merkel esitteli 8. maaliskuuta järjestetyillä valtioiden ja hallitusten päämiesten illallisilla – joihin komission puheenjohtaja Barroso ja te, arvoisa puhemies, myös osallistuitte – ajatuksiamme, jotka olivat muovautuneet parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa käymiemme yksityiskohtaisten neuvottelujen kuluessa. Julistuksen teksti on tietenkin vielä keskeneräinen, ja voin vakuuttaa teille, että tämänpäiväisessä keskustelussamme kuulemani asiat sisällytetään tietenkin lopullista versiota koskeviin keskusteluihimme.

Kuten olen jo valiokunnille kertonut, haluamme Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän johdosta annettavan julistuksen tekstistä lyhyen, johdonmukaisen ja selkokielisen. Mitä tärkeimpiä asioita siihen pitäisi sisällyttää? Haluamme julistuksen alussa antaa tunnustusta EU:n yhteisille saavutuksille viimeisten 50 vuoden aikana; niitä ovat epäilemättä rauha, vakaus, vauraus ja mantereen jakautumisen päättyminen. Ne eivät olisi olleet mahdollisia ilman Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansojen vapaudenhalua, jolle haluamme antaa erityistä tunnustusta julistuksessa.

(Suosionosoituksia)

Euroopan yhdentymisen ansioita ovat mielestäni myös eurooppalaisen yhteistyömme ilmenemismuodot ja periaatteet: demokratia, oikeusvaltio, yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet jäsenvaltioissa, avoimuus ja toissijaisuus. Nämä periaatteet ovat mallina maailman muissa osissa tehtävälle alueelliselle yhteistyölle – ja tästäkin asiasta voimme olla hieman ylpeitä. Julistuksen seuraavassa osassa on yhteinen julkilausuma sitoutumisesta tärkeimpiin arvoihin: ihmisarvoon, vapauteen ja vastuuseen, keskinäiseen solidaarisuuteen, monimuotoisuuteen sekä suvaitsevaisuuteen ja ihmisten kunnioittamiseen keskinäisissä suhteissamme. Kaikkihan tiedämme, että EU on enemmän kuin vain yhteinen talousalue. Se on myös arvoyhteisö, ja tämä yhteinen arvoperusta, ja mahdollisesti myös yhteinen elämänkatsomus, ovat tärkeä edellytys sille, että EU on vastaisuudessakin toimintakykyinen poliittisena kokonaisuutena.

Keskeisessä asemassa julistuksessa ovat tietenkin ne haasteet, joita meidän EU:ssa on 2000-luvulla yhdessä kohdattava ja jotka meidän on yhdessä voitettava. Näitä ovat muun muassa energia ja ilmastonmuutoksen torjunta, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimivuus ja tietenkin se, että pystymme torjumaan tehokkaasti terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden luomia uhkia rajoittamatta kuitenkaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Haasteenamme on tietenkin myös se, että löydämme yhteisiä ratkaisuja laittomaan maahanmuuttoon.

Yksi viesti on kuitenkin mielestäni erityisen tärkeä, jos haluamme lujittaa Euroopan kansojen luottamusta vielä lisää: EU puolustaa yhteiskuntamallia, jossa yhdistyvät taloudellinen kilpailukyky sekä vastuu yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Vapaus harjoittaa liiketoimintaa ja työntekijöiden oikeudet ja osallistuminen ovat niin ikään osa Euroopan yhdentymisestä saatuja kokemuksia. EU:lla on sosiaalinen puoli, ja meidän mielestämme julistuksessa täytyy korostaa myös EU:n sosiaalista ulottuvuutta. EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat erikseen julkilausuman sitoutumisesta tähän myös viime perjantaisissa päätelmissä.

Kaikki tiedämme, että EU:n on jatkettava uudistusprosessiaan. Noin kahden vuoden kuluttua järjestetään seuraavat Euroopan parlamentin vaalit, ja äänestäjillä on oikeus tietää, mitä säännöksiä ja toimintakeinoja EU:lla on käytettävissään. Haluammekin julistukseen yhteisen sitoumuksen siitä, että teemme työtä luodaksemme tähän tarvittavat edellytykset.

Saanen vielä sanoa muutaman sanan yhteenvedoksi. Viisikymmenvuotispäivä tarjoaa meille kaikille tilaisuuden kerätä voimia edessämme oleviin haasteisiin. Korostakaamme tuona päivänä niitä asioita, jotka meitä yhdistävät. Hyödyntäkäämme päivän symboliikkaa lähettääksemme kansalaisille viestin yksimielisyydestä. Puheenjohtajavaltiomme tunnuslauseena on "yhdessä Eurooppa onnistuu". EU:n kansalaiset odottavat EU:n poliitikkojen osoittavan tahtoa, rohkeutta ja määrätietoisuutta toimia yhteisin voimin.

Tässä hengessä aiomme edetä puheenjohtajakautemme toiselle puoliskolle, ja juuri tähän pyydän teiltä jatkuvaa tukea.

(Suosionosoituksia)

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Berliinissä järjestetään 25. maaliskuuta tärkeä tapaaminen. Euroopan yhdentymisen viisikymmenvuotinen taival on varmastikin juhlimisen arvoinen. Se tarjoaa meille tilaisuuden korostaa kaikkea sitä, mikä meitä yhdistää, ja korostaa yhteisiä arvojamme ja periaatteitamme.

Voimme kuitenkin vielä lisätä tapahtuman painoarvoa kohdistamalle katseemme yhtä lailla tulevaisuuteen kuin historiaan. Saamme nimittäin tilaisuuden viedä eteenpäin yhteisiä tavoitteitamme ja päämääriämme, korostaa keskinäistä kunnioitusta ja solidaarisuutta sekä kertoa jälleen kerran, että olemme määrätietoisesti rakentamassa parempaa ja vahvempaa Euroopan unionia kaikkien eurooppalaisten hyväksi.

Sen vuoksi komissio tekikin viime vuoden toukokuussa aloitteen, jossa ehdotettiin toimielinten yhteisen julistuksen antamista Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän yhteydessä. Puheenjohtajavaltio Saksa on nähnyt kovasti vaivaa saadakseen kokoon tekstin, jossa yhdistyy koko joukko erilaisia tavoitteita. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tekstin pitäisi olla lyhyt ja selkeä ja että sen pitäisi olla helposti luettava, joka herättää kiinnostusta pitempään kuin vain muutaman päivän tai viikon ajan. Olemme kaikki yhtä mieltä myös siitä, että julistuksessa on ylistettävä Euroopan yhdentymisessä 50 vuoden aikana aikaansaatuja saavutuksia mutta myös katsottava eteenpäin, jotta eurooppalaisia innostettaisiin ajattelemaan tulevaisuutta. Haluamme kaikki, että tekstissä tuodaan ilmi se, minkä vuoksi EU on meille niin erityisen tärkeä ja mitkä ovat arvomme ja työskentelytapamme. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, mutta olemme kuitenkin liittokansleri Merkelin, ulkoministeri Steinmeierin ja heidän asiantuntevan henkilöstönsä oivallisissa käsissä.

Päätös ottaa sekä Euroopan parlamentti että komissio suoraan mukaan prosessiin on mielestäni osoittautunut täysin perustelluksi. Keskustelut, joita komissio on käynyt parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, ovat tarjonneet arvokasta ajattelemisen aihetta, joka voi osaltaan edistää kokonaispohdintaa ja puheenjohtajavaltion tekemää tärkeää työtä. Kahdenväliset neuvottelut ja mielipiteiden vaihto viime viikolla Eurooppa-neuvostossa ovat osoittaneet, että julistuksen tarkoituksesta, laajuudesta ja sävystä vallitsee laaja yksimielisyys. Lopputuloksena on aidosti eurooppalainen sitoutuminen kehitykseen.

Näissä viimeisten päivien keskusteluissa keskitytään paljolti siihen, miten EU:n tulevia haasteita käsittelevä teksti saadaan oikeansävyiseksi. Tammikuussa puheenjohtaja Barroso ryhtyi täällä parlamentissa pohtimaan joitakin tärkeimpiä seikkoja. Viimeviikkoisen Eurooppa-neuvoston kokouksen pitäisi antaa meille uutta luottamusta siihen, ettei meidän tarvitse olla arkoja. Voimme olla sekä kunnianhimoisia että uskottavia. Euroopan unioni voi olla ja on vastaisuudessakin voima, joka vie eteenpäin myönteistä muutosta Euroopassa ja muuallakin maailmassa.

Tekstin pitäisi mielestämme olla konkreettinen muttei liian yksityiskohtainen. Siinä olisi tuotava esiin Euroopan unionin nerokkuus, joka näkyy siinä, että se on pystynyt luomaan oikean tasapainon yleisen ja yksityisen, yhteisen ja henkilökohtaisen välille. Me edistämme kasvua ja talouskehitystä vankassa sosiaalisessa kehyksessä. Lisäämme turvallisuutta ja edistämme yksilön oikeuksia. Teemme kovasti työtä tukeaksemme eurooppalaisten etuja, mutta tunnemme samalla voimakasta vastuuta maailmanlaajuista yhteisöä kohtaan, kuten ministeri Steinmeier juuri selitti. Tämä ymmärretään toisinaan väärin ratkaisuna pienimmän yhteisen nimittäjän EU:lle. Tämä käsitys on väärä. Kyse on pikemminkin sen seikan myöntämisestä käytännössä, että meidän on oltava kevytliikkeisiä ja löydettävä uusia ratkaisuja syvälle juurtuneisiin haasteisiin monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Juuri näin me parhaillaan toimimme ilmastonmuutoksen ja energian osalta.

On myös tärkeää antaa tunne siitä, että Euroopan unionia ei määritellä ainoastaan sen tekojen perusteella vaan myös sen toimintatapojen perusteella. Demokratia, avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat tärkeitä periaatteita, jotka ohjaavat nykyistä Euroopan unionia. Korostamalla unionin sitoutumista demokraattiseen työskentelytapaan lähettäisimme jäsenvaltioille ja toimielimille selkeän viestin.

Berliinin kokous osuu juuri Saksan puheenjohtajakauden puoliväliin ja antaa uutta puhtia kehitykselle, jonka tavoitteena on käynnistää uudelleen perustamissopimuksen tarkistustyö Euroopan unionin toimielinten tehostamiseksi. Sitä ennen, viime viikolla, pidettiin poikkeuksellisen onnistunut Eurooppa-neuvoston kokous, joka osoitti tuomiopäivän ennustajien olevan väärässä ja 27 jäsenvaltion Euroopan unionin olevan aivan yhtä vahva ja rohkea kuin sen aiemmatkin kokoonpanot. Laajentuminen on tuonut lisää tarkoitusta ja dynamiikkaa työhömme, ja olen vakuuttunut siitä, että näin tapahtuu jatkossakin.

Tulevista tapahtumista kesäkuussa pidettävä Eurooppa-neuvoston kokous on toinen ratkaisevan tärkeä testi. Pystymmekö pääsemään yksimielisyyteen hahmotelmasta, jonka mukaisesti perustuslaillista ja institutionaalista keskustelua viedään eteenpäin? Viimeviikkoisesta työstä on varmasti apua. Se on varmastikin auttanut hautaamaan uskomuksen siitä, että Euroopan unionia riivaa omaan napaan tuijottelu ja että se on etääntynyt kansalaisten todellisista huolenaiheista. Meidän pitäisi lähettää selkeä viesti siitä, että olemme huolissamme toimielimistämme ainoastaan, koska haluamme niiden toimivan hyvin, jotta voisimme täyttää kansalaistemme odotukset ja demokratian korkeat vaatimukset.

Lopuksi katson, että kuljemme hyvää vauhtia kohti Berliinissä 25. maaliskuuta annettavaa julistusta, jossa saavutetaan komission viime toukokuussa luonnostelemat päämäärät. Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt kyseiset päämäärät, ja parlamentti on antanut niille tukensa. Julistus antaa uutta vauhtia ja kiireellisyyttä toimille, joiden tavoitteena on saada perustuslaillista sopimusta ja toimielimiä koskeva keskustelu päätökseen. Siinä otetaan käyttöön toimenpiteitä kokonaisvaltaisten keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja osoitetaan, että Euroopan unionilla on yhteinen sitoumus täyttää kansalaistemme toiveet ja saada EU:n tulevaan työhön samaa dynamiikkaa ja tuloksellisuutta, joista olemme nauttineet 50 vuotta kestäneen Eurooppa-hankkeen aikana.

(Suosionosoituksia)

  Jo Leinen (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin julistuksesta on keskusteltu kolme kertaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa. Olemme lähettäneet teille tuloksista kirjallisen kopion puheenjohtajavaltio Saksan kanssa käytäviä neuvotteluja varten.

Viisi lukua sisältävän julistuksen kolmesta luvusta on mielestäni täysin mahdollista päästä yksimielisyyteen. Aiemmat menestystarinat ja saavutukset puhuvat puolestaan. EU on mittava rauhanprojekti, mittava vapausprojekti ja luo kansalaisille vaurautta ja turvallisuutta – ja tämä olisi tuotava esiin julistuksessa.

Myös arvoistamme pitäisi olla helppoa päästä yksimielisyyteen, niistähän on määrätty perustuslaillisessa sopimuksessa. Perinteisten demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskevien arvojen lisäksi pidämme erityisen tärkeinä solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Berliinin julistuksessa ei pitäisikään puhua "eurooppalaisesta elämäntavasta" vaan eurooppalaisesta yhteiskuntamallista, jonka haluamme säilyttää ja pitää voimassa myös tulevaisuudessa. Tässä mallissa yhdistyvät yksilön vapaus ja kollektiivinen turvallisuus, mikä onkin juuri luonteenomaista EU:n yhteiskuntamalleille.

Tulevaisuus asettaa mielestäni myös ilmeisiä haasteita. Ne on jo mainittukin, eikä niitä kaikkia tarvitse erikseen nimetä. Meillä on edessämme kourallinen merkittäviä suuria haasteita, ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen tarjottiinkin erinomainen vastaus viime viikon huippukokouksessa.

EU:n tunnuspiirteiden kuvaaminen on vaikeampaa. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ja Euroopan parlamentti haluaisivatkin, että Berliinin julistukseen sisältyy julkilausuma sitoutumisesta yhteisömenetelmään. EU eroaa kaikista muista kansainvälisistä organisaatioista juuri yhteisömenetelmän osalta, koska suorilla vaaleilla valitulle 500 miljoonan kansalaisen edustuslaitokselle, parlamentille, on annettu sama yhteispäätösoikeus kuin ministerineuvostolle laadittaessa lakeja, normeja tai sääntöjä jäsenvaltioidemme kansalaisille. Haluaisimme, että yhteisömenetelmästä tulee käytäntö myös toiseen ja kolmanteen pilariin liittyvissä asioissa, jotta hallitukset eivät enää laatisi lakeja ilman kansanedustuslaitoksen osallistumista.

Berliinin julistuksen varsinainen koetinkivi on hallitusten sitoumuksia käsittelevä viides osa. Siinä osoitetaan, onko aiemmin kirjattuihin asioihin sitouduttu tosissaan, ja siitä kansalaiset ovat erityisen kiinnostuneita. Meidän on mielestäni vakuutettava, että aiemmat perussopimukset ovat riittämättömiä ja että EU tarvitsee uuden perustan, joka tarjoaa uusia keinoja sen käyttöön. Meidän on julistettava sitoutuvamme uuteen perustamissopimukseen. Tästä näkökohdasta meidän on vähintäänkin päästävä yleiseen yksimielisyyteen.

Neuvoston puheenjohtaja osoitti rohkeutta viime viikon huippukokouksessa, jossa käsiteltiin ilmastonmuutosta. Toivon, että hän osoittaa aivan yhtä suurta rohkeutta Berliinin julistuksen osalta, koska tämä maaliskuinen rohkeus palkitaan kesäkuun huippukokouksessa. Toivon puheenjohtajavaltio Saksalle mitä parhainta menestystä.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on alusta alkaen kannattanut yhdentyneempää ja yhtenäisempää EU:ta. Olemme työllämme aina pyrkineet vahvistamaan EU:ta ja luomaan poliittisen, kunnianhimoisen EU:n. Meitä on aina yhdistänyt arvojemme turvaaminen ja vapauksien edistäminen – erityisesti vapaus harjoittaa liiketoimintaa, työskennellä ja saada hyötyä työnteosta – sekä turvallisuuden takaaminen.

EU:n rakenne perustuu Rooman sopimukseen. Sen avulla on varmistettu, että maidemme välillä on nykyään mahdotonta käydä sotaa, ja koko ajatuskin sodasta on käsittämätön. Sota oli lapsuudessani konkreettista todellisuutta. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että sodasta on tullut meillä päin maailmaa vain teoreettinen käsite, koska olemme näin halunneet. Sanonkin aina nuorillemme, että mitään ei koskaan voiteta ikuisesti aivan kuten mitään ei myöskään hävitä ikuisesti.

Kaikki eivät kuitenkaan ole onnistuneet tässä asiassa tasapuolisesti. Vaikka kaikki Euroopan kansakunnat ovat taistelleet vapauden, rauhan ja hyvinvoinnin puolesta, monet niistä ovat joutuneet kestämään 50 vuotta diktatuuria, vapauden menetystä ja epävarmuutta kommunismin ikeen alla. Keski- ja Itä-Euroopan maat eivät levänneet ennen kuin olivat saaneet tämän keinotekoisen kuilun kurottua umpeen. Niiden tavoitteena oli tällöin yhdistää uudelleen eurooppalaiset perheet, joihin ne olivat syntyneet, ja saada Eurooppa vihdoinkin toimimaan täydellä teholla.

Haluankin lausua täällä parlamentissa ihailevan ja lämpimän tunnustukseni kyseisten maiden kansakunnille ja kansalaisille. Ilman heitä, ilman vuosien 1956, 1968 ja 1980 vallankumouksia, Eurooppa ei olisi koskaan kyennyt kokemaan 1980-luvun lopun samettivallankumousta, ja Berliinin muuri olisi varmasti vieläkin mantereemme häpeäpilkku.

Meidän olisi myös muistettava, että vuonna 2007 ei juhlita ainoastaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää vaan myös Marshallin suunnitelman 60-vuotispäivää. Schumanin julistus ja Rooman sopimus olisivat kohdanneet uusia esteitä ilman amerikkalaisten apua ja heidän päättäväistä sitoutumistaan tulla eurooppalaisten avuksi. Kuluneet 50 vuotta ovat olleet menestystarina, ja tällä tarinalla on ollut onnellinen loppu maanosamme jälleenyhdistämisen myötä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vain haluamme, tästäkin vuosisadasta voi tulla Eurooppaan painottuva vuosisata. Rooman sopimus on Euroopan unionin perustana historian onnistunein hanke, sillä siinä on kannustettu ihmisiä elämään yhdessä. Maanosastamme onkin tullut poliittisesti jakautuneen alueen sijaan samankaltaisuuden ja sovinnon paikka.

Euroopan unioni on todellakin enemmän kuin pelkkää tavaroiden ja palvelujen vientiä. Se tuo myös julki arvomme. Me toimimme vakauttavana voimana. Eikö juuri mahdollisuus yhteistyön tiivistämiseen johtanut rauhan palauttamiseen Kaakkois-Euroopassa? Kaikki maamme kohtaavat seuraavien 50 vuoden aikana kuitenkin runsaasti uusia haasteita. Emme joudu kuitenkaan aloittamaan tyhjästä, kaukana siitä.

Onnistumisen ensimmäisenä edellytyksenä on palauttaa luottamuksemme, tuntea vahvuutemme ja hyödyntää voimavarojamme. Onnistumisen toisena edellytyksenä on olla realistinen tässä epävakaassa ja globalisoituvassa maailmassa, ryhtyä toimeen päättäväisesti ja innokkaasti mukautuaksemme maailmaan ja toimia nopeasti. Mukautuminen ei kuitenkaan tarkoita nöyristelyä ja oman itsemme kieltämistä. Uudistaminen ei tarkoita, että pokkuroisimme ja antaisimme muiden riistää meiltä oman identiteettimme. Eurooppalaiset ovat erittäin tietoisia ihmisarvosta ja yksilön kunnioittamisesta. EU on sosiaalinen markkinatalous, jossa tuodaan esiin ajatus yhteiskunnallisesta järjestyksestä: se on kaukana "jokainen itsensä puolesta" -ajattelusta ja kulutusyhteiskunnan ylilyönneistä.

Eurooppa-neuvoston viimeviikkoisessa kokouksessa tehtiin päätös yhteisten ja kunnianhimoisten tavoitteiden asettamisesta energian ja ilmastonmuutoksen alalla.

Tämänhetkisessä tilanteessa on viisi tärkeää haastetta: väestönkehitys, globalisaatio, moninapaisuus, energia ja maapallon lämpeneminen, terrorismin torjuntaa unohtamatta. Globalisoituvassa maailmassa uusia keskuksia syntyy nopeaan tahtiin – ajattelen tässä yhteydessä Aasiaa ja myös Brasiliaa – ja EU:n on vastattava tähän kehitykseen tekemällä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia. EU:n on hyödynnettävä mahdollisimman tarkkaan omaa historiaansa ja kehitettävä sosiaalista malliaan. EU:n on osoitettava sekä päättäväisyyttä että määrätietoisuutta tässä epävarmuuden maailmassa, jossa terrorismista on tullut arkipäivän todellisuutta: EU:ta ei saa pitää pelon panttivankina.

Hyvät kuulijat, nämä ovat ne arvot, jotka jätämme jälkipolville Euroopan yhdentymisen 50-vuotistaipaleen jälkeen. Nämä ovat myös ne haasteet, joita meidän on tarkasteltava tuoreesta näkökulmasta. Me PPE-DE-ryhmässä olemme sitä mieltä, että tulevat sukupolvet pystyvät kehittymään ja menestymään tässä uudenlaisessa maailmassa vain, jos ne uskovat omaan luomis- ja mukautumiskykyynsä. Myönnettäköön, että meidän roolimme on vaatimaton, mutta se on myös haastava. Meidän on näinä siirtymäkauden aikoina vältettävä pysähtyneisyyttä, lähdettävä oikealle tielle ja saatava yhteistyön avulla toiminnallemme vankkoja lähtökohtia. Tämä tehtävä edellyttää selkeän ajattelun lisäksi myös poliittista rohkeutta.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Berliinin julistuksen teksti ei ole vielä tiedossamme, joten meidän pitäisikin keskustella tekstin sijaan julistuksen sisällöstä. Kuultuamme neuvoston puheenjohtajan, komission jäsenen Wallströmin ja jopa Daulin tai Leinenin puheenvuorot voimme sanoa, että tekstiä ympäröi jonkinasteinen epävarmuus, koska siihen kohdistuu suuria odotuksia. Miksi näin on? Miksi tälle tekstille asetetaan niin monia odotuksia, vaikka se saattaa jäädä vain yhdeksi muiden joukossa? Vastaus on aivan yksinkertaisesti se, että tunnemme kaikki olevamme tienhaarassa. Euroopan yhdentyminen saattaa jatkua yhtä menestyksekkäästi kuin viimeiset 50 vuotta tai sitten voimme lähteä eri tielle, joka johtaa pois Euroopan yhdentymisestä uudelleenkansallistamisen ja siihen sisältyvien riskien sävyttämään epävarmaan tulevaisuuteen.

Tunnemme kaikki olomme epävarmaksi, joten Berliinin julistuksen on saatava aikaan jotain, joka on mahdollista hyvin lyhyessä tekstissä: sen on lähetettävä viesti toivosta ja kerrottava, että se, mistä olemme suoriutuneet onnistuneesti viimeisten 50 vuoden aikana, on mahdollista myös tulevaisuudessa. Varmaa kuitenkin on, ettemme voi tyytyä kuvailemaan kuluneiden 50 vuoden menestystarinoita. Tämä on valitettavaa mutta totta. Kerronkin nyt, miksi tämä on mielestäni valitettavaa, ja viittaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude Junckerin sanoihin. Ottaessaan vastaan Kaarle Suuri -palkinnon Aachenissa hän totesi, että Adolf Hitler on yhtä etäinen hänen lapsilleen kuin Wilhelm II on hänelle itselleen. Tämä on vaarallista. Historian edetessä riskit hämärtyvät yhä enemmän: riskit suvaitsemattomuudesta, vihasta, etnisestä syrjinnästä, kaikki ne alueellisiin pyrkimyksiin liittyvät vaarat, jotka uskoimme jo voittaneemme mutta joita ei ole voitettu – ne ovat kaikki yhä olemassa. Niitä on jopa parlamentissa: tämän demonin propagoijat. Tästä huolimatta meidän on kysyttävä itseltämme, miksi nuorempi sukupolvi ei kamppaile yhtä innokkaasti kuin Joseph Daul yhdentymisen puolesta, vaikka juuri sen avulla tämä viha on voitettu. Syynä on se, että yhdentyminen on historiaa.

Ellemme halua historian toistavan itseään, meidän on kerrottava erityisesti nuoremmalle sukupolvelle, että nämä ovat saavutuksemme ja että heidän meille esittämät vaatimuksensa ja suhtautuminen rauhaan itsestäänselvyytenä on aivan oikein – mutta tarvitsemme uusia menetelmiä, jos haluamme taata rauhan pitemmällä aikavälillä. Pitkäaikaisen rauhan takaaminen tarkoittaa sitä, että maapallon ilmastoa on suojeltava. Jos yhä useammat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi, muuttovirrat kasvavat edelleen, mikä puolestaan horjuttaa rauhaa. Aiemmin rauhan turvaaminen tarkoitti yhdentymistä. Tulevaisuudessa rauhan turvaaminen tarkoittaa ilmastonmuutoksen kulkusuunnan muuttamista. Yhteiskunnallinen vakaus tarkoittaa, että nuoret tietävät, että heillä on todelliset mahdollisuudet löytää kunnollinen työpaikka, jossa tienaa hyvin ja jonka avulla he voivat elää hyvää elämää. Nuoremman sukupolven jäsenet muistuttavat vanhempia siinä, etteivät he elättele toiveita miljonääriksi tulemisesta. Vaikka se saattaakin olla mukava unelma, ihmiset toivovat itse asiassa, että he voivat avioitua tai elää avoliitossa pitkäaikaisessa suhteessa ja että he voivat tehdä lapsia tietäen, että nämä varttuvat rauhanomaisissa oloissa ja että heillä on samat yhteiskunnalliset mahdollisuudet kuin itsellämme. He haluavat EU:n tarjoavan heille juuri nämä asiat globalisoituneessa maailmassa.

He haluavat vielä kolmattakin asiaa, nimittäin koulutusta ja loppututkintoja. Kuten kaikki tiedämme, kunnollisen eläkkeen ja sairausvakuutuksen varmistamista pidettiin aiemmin elämän keskeisinä asioina, jotka on turvattava. Koulutukseen pääsy ja loppututkinnot vievät niiden aseman tulevaisuudessa. Jos EU haluaa tulla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi maanosaksi, se tarvitsee onnistuakseen korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka opiskelevat lisää koko elinikänsä ajan. Koulutuksesta ja loppututkinnoista tulee siis turvallisen sosiaalisen tulevaisuuden perusta. Tämä tarkoittaa, että se, mitä – alueellinen ja maantieteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen – yhdentyminen on ollut kuluneiden 50 vuoden aikana, sitä ilmastonmuutoksen, koulutuksen, loppututkintojen ja kunnollisen työpaikan on oltava seuraavien 50 vuoden aikana. Tämä voidaan tuoda esiin lyhyessä tekstissä. Mitä lyhyempi ja ytimekkäämpi teksti on, sitä helpommin viesti välittyy. Onnistuminen viimeisten 50 vuoden aikana tapahtui omalla tavallaan, onnistuminen seuraavien 50 vuoden aikana edellyttää uusia menetelmiä. Jos onnistumme tuomaan tämän esiin julistuksessa ja saamme sille 27 jäsenvaltion tuen, olemme lähdössä oikeaan suuntaan siinä tienhaarassa, jossa tällä hetkellä seisomme.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, merkittävä vuosipäivä tarjoaa aina hyvän tilaisuuden tutkiskeluun. Mitä eurooppalaisilla oli mielessä Rooman sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä viisikymmentä vuotta sitten? Epäilemättä toivoa ja ehkä optimismiakin, mutta ei todellakaan varmuutta onnistumisesta. Ja kuitenkin Euroopan unioni on luonut perustan juuri sille turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja niille mahdollisuuksille, joista kansalaisemme nykyään nauttivat.

Elämme vapauden ja turvallisuuden sekä vaurauden ja mahdollisuuksien EU:ssa, jossa yhteiskunnat ja taloudet ovat avoimempia kuin koskaan. Sukupolvemme on tavoitellut ja saavuttanut enemmän kuin vanhempamme olisivat koskaan osanneet edes uneksia. Berliinin julistuksen ei kuitenkaan pidä ilmentää niinkään ylpeyttämme menneisyydestä kuin määrätietoisuuttamme tulevaisuuden suhteen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, prosessi on masentavan vaikeaselkoinen. Jokainen haluaa yllätyksen syntymäpäivänään, mutta on outoa, että joudumme keskustelemaan julistuksesta, josta ei ole olemassa vielä luonnostakaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, annoitte vihjeitä siitä, mitä julistukseen saattaisi sisältyä. Vakuutatte meille, että imagonrakentajat työskentelevät vielä uutterasti Bundeskanzleramtissa, ja kuitenkin meillä on parhaimmillaankin vain vähän tilaisuuksia keskustella tekstistä. Älkää siis ihmetelkö, jos monet meistä tuntevat olevansa pompoteltavina.

Haluamme julistuksen, jossa suunnataan katseet edessämme oleviin haasteisiin ja joka tarjoaa meille tilaisuuden uusia sitoumuksemme arvoihin, tavoitteisiin, Euroopan unionin tulevaisuuteen – julistuksen, joka saa kansalaisemme taas uudelleen mukaan Eurooppa-hankkeeseen aikana, jolloin kansakuntiemme on tehtävä yhteistyötä enemmän kuin koskaan.

Laajentunut ja avoin EU tarvitsee enemmän solidaarisuutta kansakuntien ja kansalaisten välille, Eurooppa-neuvostonkin myöntämää talousuudistusta sekä laajempaa tehtävää arvojemme esiintuomiseksi maailmalla. Edessämme on maapallon väestönkasvun ja muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin kaltaisia maailmanlaajuisia haasteita, ja julistus tarjoaa jäsenvaltioille tilaisuuden selittää kansalaisille, miksi EU on nyt tärkeämpi kuin koskaan aiemmin ja miksi meidän on oltava yhteydessä oman alueemme ulkopuolisiin maihin ja kulttuureihin, joita emme välttämättä ymmärrä.

Eurooppalaisten ei pitäisi olla tästä peloissaan. EU:n on tehnyt vahvaksi juuri sen avoimuus. Vetäytyminen EU:n linnakkeeseen, vanhentunut ajatus kansallisvaltioista ja suojelluista talouksista tai kristillinen fundamentalismi lennättäisivät meidät ainoastaan ajassa taaksepäin: aikaan, jolloin eurooppalaisilla oli vain yksi kansalaisuus, vain yksi kansallinen identiteetti.

Neuvomme puheenjohtajavaltio Saksalle on: pitäkää se lyhyenä ja selkeänä – tekstinä, jonka joku saattaisi naulata Wittenbergin kirkon oveen. Tai jos liittokansleri on liian kiireinen mennäkseen niin pitkälle, ainakin Wittenbergin aukion seinään!

Kuulemani mukaan luonnoksessa on tällä hetkellä kaksi sivua. Jos se on totta, siinä on jo yksi sivu liikaa. Liberaali- ja demokraattikollegani alueiden komiteassa ovat laatineet Euroopan unionille yhden sivun pituisen toiminta-ajatuksen, johon toivon teidän tutustuvan. Yhdeksässä kohdassa on sanottu kaikki tarpeellinen, nimittäin että Euroopan yhdentymisessä on onnistuttu ja että meidän on jatkettava eteenpäin.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Robert Schuman sanoi 9. toukokuuta 1950 Salon de l’Horlogessa Pariisissa pitämässään historiallisessa lehdistötilaisuudessa, että "Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan todellisia toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus."

Perustamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeisinä 50 vuotena olemme nähneet monia saavutuksia ja yhteisiä politiikkoja. EU:lta puuttuu kuitenkin poliittinen ulottuvuus huolimatta siitä, että tarve sen luomiseen on mitä ilmeisin, ja tämän on tapahduttava kansallisvaltioita kunnioittaen. Ilman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa EU jää heikoksi: sen neuvotteluvaltuudet kansainvälisissä suhteissa eivät vastaa taloutemme kokoa ja merkitystä. Tänään tärkeimpänä tavoitteenamme on käynnistää uudelleen keskustelu uudesta perustamissopimuksesta – uudesta sopimuksesta – unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaksi perustajavaltiota on sen hylännyt ja että suurin osa jäsenvaltioista on sen ratifioinut.

Kahdenkymmenenseitsemän jäsenvaltion Euroopan unioni ei pysty toimimaan sellaisten sääntöjen varassa, jotka rajoittivat toimintaa jo viidentoista jäsenvaltion aikana. Meidän on parannettava lainsäädäntötoimintaa, päästävä päätöksenteon pysähtyneisyydestä ja liian monimutkaisista laeista sekä selkeytettävä tehtäviä. Lisäksi meidän on tarkasteltava ja vahvistettava uudelleen arvokysymystämme ja arvojemme historiallisia ja kulttuurisia juuria kreikkalais-roomalaisesta historiasta juutalais-kristillisiin perinteisiin ja maallisen ja suvaitsevaisen valtion perustamiseen. Takeet tulevaisuudesta voivat muotoutua vain kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla, mutta voidaksemme käydä muiden kanssa vuoropuhelua meidän on ensin tunnettava ja tunnustettava se, mitä itse olemme.

EU:n tulevaisuutta tarkasteltaessa on ymmärrettävä, että nykyhetki on erilainen kuin aika 50 vuotta sitten. Maahanmuuton ja erityisesti laittoman maahanmuuton aiheuttama ongelma on saavuttamassa vaaralliset mittasuhteet, ja se on muuttanut kaupunkiemme ilmettä. Erilaisten kulttuurien läsnäolo edellyttää, että ryhdymme lisätoimiin vuoropuhelun varmistamiseksi ja vaatiaksemme sääntöjen kunnioittamista. Tarvitaan yhteistä politiikkaa sekä jäsenvaltioilta tahtoa turvata rajat, sisäinen järjestys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Maahanmuutto-ongelmaan on etsittävä demokraattisia ja lainmukaisia ratkaisuja, joissa kunnioitetaan ihmisarvoa ja yhteisiä sääntöjä: todellinen sivistys edellyttää ihmisarvon tunnustamista.

Toinen tulevaisuuttamme koskeva näkökohta on kauppasääntöjen vastavuoroinen noudattaminen. Väärentämisen ja polkumyynnin ongelmat, alkuperämerkintöjen kysymys sekä sääntöjen vastavuoroinen noudattaminen ovat asioita, joita on käsiteltävä ja jotka on ratkaistava määrätietoisesti, jos haluamme estää sen, että epäreilut markkinat tuhoavat Euroopan unionin tuotannonalat ja aiheuttavat pitkäaikaista haittaa myös nopeasti kehittyville maille tai kehitysmaille. Tällä taas olisi työttömyyden ja sosiaalipolitiikan kannalta tuhoisia vaikutuksia.

Maailmankauppaa vapautettaessa on myös taattava, että eurooppalaisten työntekijöiden aikaansaama hyvinvointipolitiikka säilytetään ja että sitä voidaan alkaa asteittain, mutta vääjäämättä, soveltaa jopa niissä maissa, joissa sitä ei tällä hetkellä ole.

"Se myötävaikuttaminen, jonka järjestynyt ja elävä Eurooppa voi osaltaan antaa sivistykselle, on rauhanomaisten suhteiden säilyttämisen kannalta välttämätöntä", julisti Schuman vuonna 1950 ja jatkoi, että "maailmanrauha voidaan turvata ainoastaan luovin, rauhaa vaarantaviin tekijöihin suhteutetuin ponnisteluin". Jihadistisen fundamentalismin ruokkima terrorismin uhka leijuu koko maailman yllä: meiltä vaaditaan enemmän kuin koskaan rohkeita ja luovia toimia.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en tiedä, mihin luottamuksenne perustuu, mutta tiedän, että luottamuksesta voidaan puhua, vaikka sitä ei olisikaan. Keskustelemme toki EU:n onnistumisista, mutta jos puhumme vauraudesta ja vakaudesta, meidän on myös puhuttava köyhyydestä – jota EU:ssa myös esiintyy. En ole tänään kuullut mitään tästä asiasta.

Kun lisäksi puhumme oikeusvaltiosta, meidän on myös puhuttava niistä kansalaisista, joilla ei ole oikeuksia EU:ssa. Tämä usein unohdetaan, ja palaan asiaan myöhemmin. Mitä tulee menettelyä kohtaan osoitettuun luottamukseen, voin todeta, että kuulun poliittiseen ryhmään, joka ei luota menettelyyn. Salamyhkäisyys ei sovi yhteen vuoropuhelun ja demokraattisen avoimuuden kanssa – se on mahdotonta. Sanonkin teille, etten usko näihin sherpoihin tai tunnustuksiin tai kaikkiin näihin temppuihin, koska kansalaisille on loppujen lopuksi paljastettava, mitä ristiriitoja EU:ssa yksilöjen välillä on.

Ne ovat tulleet ilmi Ranskan kansanäänestyksessä ja ne ovat tulleet ilmi Alankomaissa. Ellemme saa eurooppalaisia osallistumaan – eli ellemme järjestä julkisia keskusteluja ongelma-alueista – he eivät lähde mukaamme. Sanon teille, että tekstin pitäisi olla lyhyt ja selkeä muttei kuitenkaan lattea. Siinä piileekin strategianne vaara, nimittäin siitä seuraava latteus. Tämä on neuvoni. Olette puhunut ilmastosta, joten olkaa siis sen osalta rohkeita. Muotoilkaa tavoitteet selkeästi, jotta voimme ymmärtää ne. Tavoitteet ovat seuraavat. Ilmaston lämpenemistä enintään kahdella asteella koskeva tavoite on otettava mukaan seuraavien 50 vuoden tavoitteisiin, kuten myös tehokkaampi resurssien käyttö – ei ainoastaan energian vaan myös veden, paperin, kuparin ja alumiinin käyttö – ja EU:n pitäisi 50 vuoden kuluttua tuottaa kaikki energiansa uusiutuvista energialähteistä. Tällaiset tavoitteet saisivat ihmiset toteamaan: ahaa, teillä on todellakin suunnitelmia! Odotan innokkaasti, mitä asioita sisällytätte tekstiinne.

Kun sitten puhutte ilmastosta, teidän on kerrottava, että tarvitsemme vakaussopimuksen. Meidän on annettava komissiolle valtuudet puuttua asiaan silloin, kun jäsenvaltiot eivät noudata sääntöjä, esimerkiksi yhteistä valuuttaa koskevaa vakaus- ja kasvusopimusta. Ilman seuraamuksia ei ole sitovia tavoitteita edes minun koulutusteoriassani – ja se on todellakin vapaamielinen. Seuraamukset ovat ainoa keino varmistaa sääntöjen noudattaminen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yksi asia sai minut säpsähtämään. Kerroitte, että yksi asiakohdista on laittoman maahanmuuton torjunta. Ette sanonut sanaakaan EU:ssa asuvista 50 miljoonasta laillisesta maahanmuuttajasta, jotka tarvitsevat samat oikeudet kuin eurooppalaiset, vaan menitte suoraan laittomiin maahanmuuttajiin. Tämä onkin juuri EU:n ongelma – emme tunnusta näitä ihmisiä vaan liitämme heidät aina otsikon "laittomat" alle. Älkää luulkokaan, että kyseessä on mikään vähäpätöinen ongelma. Yhdessä pienessä EU-maassa ollaan niin ylpeitä Ranskan vallankumouksesta, mutta yksi maan johtavista presidenttiehdokkaista on juuri ehdottanut maahanmuutosta ja kansallisesta identiteetistä vastaavan ministeriön perustamista. Tässä piileekin EU:ta uhkaava vaara: pidämme maahanmuuttajia uhkana omalle eurooppalaiselle identiteetillemme. Te puistelette päätänne, mutta sen sijaan, että reissaatte ministeriöissä, teidän pitäisi kerrankin kuunnella, mitä asiasta puhutaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden kahviloissa ja baareissa. Sieltä löytyvät eurooppalaiset ihmiset. Olemme väärässä, jos puhumme aina vain laittomasta maahanmuutosta emmekä ihmisistä, jotka voidaan integroida eurooppalaiseen elämään. Säpsähdin tässä kohtaa, koska ajattelin: "Oh là là, mitähän hän nyt aikoo sanoa?"

Haluan lopuksi tehdä vielä yhden asian täysin selväksi. Olkaamme ylpeitä niistä perusarvoista, jotka olemme kirjanneet perusoikeuskirjaan. Olkaamme siis ylpeitä myös näistä arvoista: seksuaalisen suuntautumisen vapaus, vähemmistöjen vapaus ja ihmisten vapaus. Juuri nämä ovat asioita, jotka haluan nähdä Berliinin julistuksessa mieluummin kuin joitakin viittauksia Jumalaan tai johonkin toiseen, jonka kanssa meillä parlamentissa ei ole mitään tekemistä.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Euroopan unioni on päättänyt juhlia perustamisensa 50-vuotispäivää. Tämä on minusta luonnollista, mutta siitä saattaa olla myös hyötyä, koska tartumme näin tilaisuuteen tarkastella saavutettua edistystä asiallisesti ja koska opimme eittämättä ristiriitaisiakin asioita tästä kokemuksesta. Jos tätä vuosipäivää toisaalta juhlistettaisiin ainoastaan päivänä, jona ylistetään kaikkia niitä päätöksiä, joiden mukaisesti EU:ta on rakennettu, ja ihannoidaan sen saavutuksia niitä tarkemmin erittelemättä, tällä olisi historiantutkimuksen kannalta hyvin vähän merkitystä, ja politiikan tuloksellisuuden kannalta se olisi pelkkää ajanhaaskausta.

Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että kuuluisassa Berliinin julistuksessa valitaan sen alullepanijoiden hengessä jälkimmäinen vaihtoehto jopa jo julistuksen laadintamenetelmän osalta. Kun olisi nimittäin pitänyt järjestää laaja ja kansalaisille avoin kuulemistilaisuus, päätettiinkin, että johtajat käyvät keskusteluja jotakuinkin suljettujen ovien takana. Tämä on mielestäni virhe. Toinen asia koskee julistuksen varsinaista sisältöä. Näyttää itse asiassa siltä, että meitä varten on varattu hyvin yleinen teksti, jossa keskitytään epäilemättä loistavaan ja mallikelpoiseen katsaukseen Euroopan yhdentymisen viidestäkymmenestä vuodesta. Siinä esitetään tietenkin hyvin yleisiä yhteisiä arvoja ja pakostakin kunnianhimoisia tavoitteita, erityisesti sosiaalipolitiikan osalta.

Luuletteko todellakin, että kansalaistemme kokema todellisuus on näinkin täydellinen? Itse olen vakaasti sitä mieltä, ettei millään EU:sta käytävällä keskustelulla ole tänä päivänä todellista vaikutusta, ellei sen ohessa esitetä hyvän verran arvostelua. Tämän arvostelun on kohdistuttava sen luottamuskriisin syihin, joka on jo joidenkin vuosien ajan riehunut käytännössä kaikkialla julkisessa mielipiteessä ja kaikissa EU:n toimielimissä.

Ryhmäni ei ole enää ainoa, joka näin ajattelee. Myös Euroopan unionin asioita valvovat arvovaltaiset poliittiset virkamiehet tunnustavat joko yksityisesti tai pienryhmissä, että nykyisessä kehitysvaiheessaan olevan EU:n ja eurooppalaisten välillä on ongelma. Arvoisa puhemies, viimeksi tämän asian tunnusti kolleganne, Ecofin-neuvoston puheenjohtaja Steinbrück, joka viittasi hiljattain "eurooppalaisen talous- ja yhteiskuntamallin legitimiteettikriisin" uhkaan, ja hän on oikeassa. Asiasta on siis puhuttava, jos aiomme palauttaa tarkoituksen tähän Eurooppaa koskevaan suurhankkeeseen.

Haluan EU:n hankkivan keinot selviytyä tästä kriisistä voittajana, joten vaadin ryhmäni kanssa uudistusta, jotta saapuessamme juhlistamaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää keskustelu kääntyisi niihin muutoksiin, joita tarvitaan tien avaamiseksi Eurooppa-hankkeen todelliselle uudelle elpymiselle.

(Suosionosoituksia)

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euromaassa on jokseenkin tavanomainen aamu: kaikki taputtavat toisiaan selkään kertoen, miten fantastinen menestystarina viimeiset 50 vuotta ovat olleet. Vallalla on lähes uskonnollinen vakaumus siitä, että nämä toimielimet kykenevät ratkaisemaan maailman ongelmia, jopa siinä määrin, että muutaman puheenvuoron käyttäjän mielestä Berliinin julistus pystyy tulevaisuudessa ehkä jopa valvomaan säätä!

Olen kuitenkin havainnut hienoisen muutoksen äänenpainoissa: puhutte nyt paljon enemmän vapaudesta, demokratiasta, oikeuksista ja arvoista, aivan kuin ne olisivat Euroopan unionin keksintöä. Epäilen, että puheidenne takana on haluttomuus esittää todellista kriittistä analyysia siitä, toimiiko hanke vai ei.

Ajatellaanpa vaikka taloutta. Yhdysvallat saavutti EU:n asukaskohtaisen bruttokansantuotteen nykyisen tason vuonna 1985. Tärkeämpää on ehkä kuitenkin se, että Yhdysvallat saavutti EU:n nykyisen tason asukaskohtaisissa tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneissa vuonna 1978. Olemme kokonaisen taloudellisen sukupolven verran jäljessä Amerikan yhdysvaltoja. Sosiaalinen malli ei toimi, ja kuitenkin ratkaisuna näyttää olevan se, että haluamme lisää samaa – lisää sääntelyä, lisää sääntöjä. Pelkäänkin, että taloudelliselta kannalta katsottuna hankkeemme on jäämässä vielä enemmän jälkeen.

Politiikan osalta myönnän, että teillä on hohtavat rakennuksenne Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa, ja että olette onnistuneet viemään yli 75 prosenttia kansallisvaltioiden lainsäädäntökyvystä. Olette kuitenkin unohtaneet yhden asian: olette unohtaneet ihmiset, olette unohtaneet yleisen mielipiteen. Olette hävinneet kansanäänestyksissä ja päättäneet olla piittaamatta niiden tuloksista. Tämä puheenjohtajavaltio Saksan kavala yritys kasata suljettujen ovien takana paketti, joka voidaan ajaa vauhdilla läpi jäsenvaltioissa ilman kansanäänestystä, on tuomittu epäonnistumaan. Jos jatkatte samaa rataa, ruokitte juuri sitä samaa suvaitsemattomuutta ja äärimmäisyysajattelua, josta kerrotte haluavanne tehdä lopun. Kehotan teitä ystävällisesti kysymään EU:n kansalaisilta, haluavatko he tällaista hanketta.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmältä)

  Bruno Gollnisch, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, 50 vuotta sitten EU:n kuusi perustajavaltiota allekirjoittivat Roomassa perustamissopimuksen lähes yleismaailmallisen innostuksen vallassa. Olimme juuri selviytyneet maailmansodasta, todellisesta Euroopan kansojen sodasta, ja ihmiset kaipasivat rauhaa ja vaurautta. Mikä kuitenkin on tilanteemme nyt 50 vuotta myöhemmin?

Rocardin ja komission jäsenen Bolkensteinin välisistä keskusteluista laaditusta – ja muuten erittäin mielenkiintoisesta – kirjasta ilmenee, ettei Rocard enää halua Euroopan unionin kutsuvan itseään eurooppalaiseksi. EU on itse asiassa pettänyt Euroopan: pääoman, tavaroiden ja henkilöiden vapaa liikkuminen EU:ssa edellytti myös, että EU:n ympärillä on kelvollinen raja. Jäsenvaltioiden kansalaisten tekemien uhrauksien vastineeksi tarvittiin toimivaa EY:n suosituimmuuskohtelua – sitä, että jokaista EU:n jäsenvaltiota suosittiin jokaisen muun EU:n jäsenvaltion tuotannossa. Toisin kuitenkin kävi: koko EU on jätetty internationalististen intressien armoille, ja seuraukset ovat käyneet liiankin tutuiksi. Meidän on tuotava tämä julki rohkeasti. Meidän on valittava, harjoitammeko maailmanlaajuista vapaakauppaa vai luommeko Eurooppaan alueellisen ryhmittymän, sillä emme voi tehdä molempia.

Seuraukset ovat hyvin tiedossa: teollisuuslaitoksemme joutuvat konkurssiin yksi toisensa jälkeen, maataloutemme on tuomittu kuolemaan vuoteen 2013 mennessä, ja jopa palvelumme ovat saaneet vain hieman lisäaikaa. Avaamalla ajattelemattomasti rajansa EU on luonut työttömyyttä, turvattomuutta ja köyhyyttä. On erittäin tärkeää, että jäsen Schulz on asettanut EU:n tavoitteeksi varmistaa, että nuorilla on työtä, jonka avulla he voivat hankkia perheen ja ainakin minimimäärän vaurautta. Jos jäsen Schulz on kuitenkin mennyt puheissaan niinkin pitkälle ja asettanut sen EU:n tavoitteeksi, on hyvä, ettei EU ole saavuttanut tuota vähimmäistavoitetta kuluneiden 50 vuoden aikana, koska se saavutetaan paljon paremmin muualla maailmassa, jossa kehitys on ollut paljon merkittävämpää kuin EU:ssa.

Olkaamme siis jälleen ylpeitä juuristamme, perinteistämme ja itsenäisistä kansakunnistamme! Hyvä jäsen Schulz, tällä ei ole mitään tekemistä vihan kanssa. Palatkaamme järkevään ja hedelmälliseen yhteistyöhön kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla. Ryhmämme nimessä esiintyvät sanat identiteetti, perinne ja itsenäisyys, mikä on merkki siitä, että EU:lle koittaa uusi poliittinen kevät.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Berliinin julistuksessa ei tunnusteta sitä seikkaa, että EU on tekemässä meistä köyhempiä ja viemässä meiltä demokratiaa ja vapautta. Se yrittää kiertää yhden suuren kysymyksen, joka todellakin askarruttaa EU:n eri jäsenvaltioiden hallitusten päämiehiä: kyse on todellakin jättimäisestä pulmasta eli Euroopan perustuslaista.

Ranskan ja Hollannin kansalaiset äänestivät vuonna 2005 määrätietoisesti EU:n perustuslakia vastaan, ja sen pitäisikin omien määräystensä mukaan olla tällä hetkellä loppu, slut, finito. Draculan tai Frankensteinin tavoin se kuitenkin kieltäytyy asettumasta aloilleen. Neuvoston puheenjohtaja, Saksan liittokansleri Angela Merkel on päättänyt olla vilkuilematta taaksepäin Ranskan ja Hollannin äänestäjiin ja tuoda perustuslain takaisin kaikkine pääkohtineen. Me tiedämme, mikä suunnitelma on, ja huolehdimme siitä, että myös kansalaiset tietävät sen.

Neuvosto on ensinnäkin päättänyt poistaa perustuslaista kaikki ne kohdat, jotka herättävät närkästystä mutta jotka ovat kuitenkin vain vallitsevan asiaintilan toisintoja. Miksi järkyttää äänestäjiä puheilla EU:n lainsäädännön ylivallasta, kun se on jo vallitseva asiaintila? Jo yksin sana "perustuslaki" on herättänyt levottomuutta, joten he puhuvat sitten pelkästä perustamissopimuksesta tai jopa minisopimuksesta. He hyödyntävät kaikin mahdollisin tavoin menettelyjä, kansallista perustuslakia ja ajoitusta varmistaakseen, että kansanäänestyksiä ei järjestetä tai että niitä järjestetään ainoastaan pienissä jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun kaikki suuret jäsenvaltiot ovat perustuslain ratifioineet. Olemme jo havainneet, että Britanniassa työväenpuolueen johtama hallitus on pehmittämässä kansaa ennen juhlallista lupaustaan kansanäänestyksen järjestämisestä. "Kyse on vain hallinnollisista yksityiskohdista", hallitus kertoo, "ei ole syytä järjestää kansanäänestystä".

Leuhkimme sillä, että olemme arvojen unioni, joka perustuu demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, ja osoitamme kuitenkin tässä prosessissa järkyttävää piittaamattomuutta kansalaisista ja heidän mielipiteistään. Poljemme heidän identiteettiään ja toiveitaan. Uhmaamme oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa, mutta kaikkia kansalaisia ei pystytä huiputtamaan kaiken aikaa. Kun vastaisku tulee – ja se tulee varmasti – se vie mukanaan tämän epäonnistuneen Eurooppa-hankkeen.

  Puhemies. Hyvä jäsen Helmer, toivomme teille pitkää ikää, ja kokemuksenne Euroopan parlamentissa varmasti osaltaan edistää pitkää ikää, joten kaikkea hyvää.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, anteeksi, että keskeytän tässä kohdin, mutta ennen kuin komissio ja neuvosto vastaavat tämänaamuiseen keskusteluun, haluan kiinnittää huomiota yhteen seikkaan. Yksikään puhuja ei maininnut Euroopan unionin vastustavan ahdasmielisyyttä eikä sitä, miten tärkeää julistuksessa on tuoda selkeästi esiin, että Euroopan unioni kunnioittaa kaikkia uskontoja, että se on tunnustukseton organisaatio ja että sen on pysyttävä demokraattisena ja tunnustuksettomana, jos se haluaa säilyttää yhtenäisyytensä.

  Puhemies. Hyvä jäsen De Rossa, tuo ei ollut työjärjestyspuheenvuoro, mutta se kirjataan kuitenkin muistiin.

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun taas lyhyesti. En halua kommentoida sitä pitkästi vaan lähinnä esittää kiitokseni puheenvuoroista.

Hyvä jäsen Leinen, haluan kuitenkin samalla huomauttaa teille, että kuten keskustelusta on käynyt ilmi, Berliinin julistukseen sisällytettävien arvojen sisällöstä ei ole todellakaan helppoa päästä yksimielisyyteen. Tässäkin keskustelussa on tullut esiin hyvin erilaisia odotuksia, jotka vaihtelevat menettelytapaan liittyvästä yhteisömenetelmästä jäsen Cohn-Benditin esittämiin kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja seksuaalista suuntautumista koskevaan vapauteen. Tämä vain todistaa, miten vaikeaa kaikkea on sisällyttää kaksisivuiseen Berliinin julistukseen.

Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että jos pyrimme tuomaan esiin kaikki tässä keskustelussa esitetyt erilaiset odotukset jokseenkin oikeudenmukaisesti ja ottamaan samalla huomioon EU:n historian, tarjoamme jokaiselle jotakin. Olemme laatineet viimeisten 50 vuoden aikana yhdessä asiakirjoja, joihin voimme tältä osin viitata. Parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden välisten keskustelujen tarkoituksenahan ei ole ainoastaan laatia Berliinin julistus vaan myös hyödyntää niitä kokemuksia, joita olemme saaneet kunnianhimoisesta pyrkimyksestämme arvioida EU:ta ja tulevaisuuden haasteita.

Haluan tehdä yhden asian selväksi jäsen Cohn-Benditille, joka antoi meille pienen esimerkin kansankiihotuksesta. En suinkaan ole niin naiivi, että lähtisin puheenvuorossani käsittelemään laittoman maahanmuuton torjuntaa. Ymmärtääkseni tarvitsitte tämän eräänlaiseksi malliksi, jonka ympärille puheenvuoronne rakensitte, mutta olin itse asiassa puhumassa ihmisten vapauksista ja kansalaisoikeuksista ja vain mainitsin tässä yhteydessä tarpeen löytää yhteinen lähestymistapa laittomaan maahanmuuttoon – siinä on suuri ero. Pyydänkin, että muistatte tämän asian tulevaisuudessa. Voitte olla vakuuttunut siitä, että ihminen, joka ei asu Berliinissä sattumalta vaan siksi, että hänen sydämensä on siellä, ymmärtää myös jotain muuttoliikkeen ja maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista sekä kansallisvaltioidemme velvollisuudesta suunnata politiikkamme niiden suuntaan.

(Suosionosoituksia)

Muille parlamentin jäsenille haluan kertoa, etteivät tänään kuulemani asiat itse asiassa ole kovinkaan kaukana siitä keskustelusta, jonka te, arvoisa puhemies, kävitte jäsenvaltioiden valtion- tai hallituksenpäämiesten kanssa viimeviikkoisilla illallisilla. Käsitykseni mukaan 90 prosenttia täällä esitetyistä toiveista ja odotuksista tuli jo esiin viime torstaina käydyssä illalliskeskustelussa esitetyissä puheenvuoroissa ja vaatimuksissa, joten teidän ei tarvitse pelätä, että jättäisimme pois mitään merkittävää kohtaa siinä vaiheessa, kun pyrimme kunnianhimoisesti muotoilemaan nämä toiveet ja odotukset Berliinin julistukseksi. Julistusta muotoillessamme meidän on tietenkin täytettävä odotukset siitä, että se on kaikkien ymmärrettävissä.

Hyvä jäsen Leinen, tämä pätee myös yhteisömenetelmään. Vaikka olenkin täysin tietoinen siitä, että "yhteisömenetelmä" on vakioilmaisu, jolla on omat sivumerkityksensä euroasiantuntijoiden piireissä, senkaltaisia ilmaisuja ei voida käyttää tekstissä sellaisenaan vaan ne on "käännettävä". Huolehdimme kuitenkin siitä, että esittämiinne odotuksiin sisältyvä ajatus otetaan tekstiin mukaan.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Esitän lämpimät kiitokseni neuvoston puheenjohtajalle. Mikäli hän puhuu EU:n toimielinten vahvuudesta, se tulee hyvin esiin.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää vielä kaksi lyhyttä huomautusta tähän mielenkiintoiseen panokseen, jonka olette antaneet Berliinin julistuksen sisällöstä käytävään keskusteluun.

Ensimmäinen liittyy siihen, ettei Euroopan yhdentyminen eli Eurooppa-hanke ole "valmis" – eikä se koskaan täysin valmistukaan. Se on rakennustyötä, jota teemme jatkuvasti, ja tämä on mielestäni siitä yksi esimerkki. Kaikkine onnistumisineen ja puutteineenkin rakennustyö on juuri sitä, mitä edelleen teemme. Lisäämme taas yhden palan palapeliin eli tähän Euroopan unionin rakenteeseen, ja mielestäni on erittäin tärkeää, kuten useat teistä ovat korostaneetkin, että meidän ei pidä ainoastaan katsoa taaksepäin vaan keskittyä myös siihen, mitä haluamme tulevaisuudelta. Mitä sitten nykyiset parikymppiset ihmiset toivovat tulevaisuudelta? Miten voimme kuvata noita toiveita? Miten pystymme havainnollistamaan näkemyksen tulevaisuudesta?

Te olette Euroopan kansojen suoraan valitsemia edustajia. Teidän on pysyteltävä tilanteen tasalla ja niin olette kertoneet täällä tänään tehneennekin: olette kertoneet kuulemianne mielipiteitä ja oman käsityksenne siitä, mitä julistukseen pitäisi sisällyttää.

Toiseksi emme pysty jatkamaan Eurooppa-hankkeen, eurooppalaisen yhteistyön rakentamista, ellei meillä ole kansalaisten tuki takanamme ja ellemme työskentele demokraattisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi. Tämä on täysin selvää, ja vaikka esitättekin siitä niin paljon arvostelua, juuri siitä on kysymys, eikö niin? Se on avointa, se on julkista, siitä kerrotaan tiedotusvälineille – se, mitä puhutte täällä, myös kuullaan. Ymmärrämme sen, ettei kahden sivun pituisen tekstin sisällöstä voida neuvotella 450 miljoonan ihmisen kanssa, mutta voimme huolehtia siitä, että se, mitä te olette kuulleet ja mitä me pidämme tärkeimpänä monestakin eri poliittisesta näkökulmasta, toimitetaan niiden käsiin, jotka parhaillaan laativat tekstiä. Juuri tästä keskustelussa on kysymys.

Demokratian puolesta taistelemisen on siis jatkossakin oltava yksi perustehtävistämme, ja tärkeä osa julistusta on löytää nykyaikaisia keinoja yhteyden saamiseksi kansalaisiin, jotta voisimme osoittaa tämän olevan mahdollista.

Vaikka pidämmekin kansallisia identiteettejämme äärimmäisen tärkeinä, voimme aivan yhtä hyvin tuntea olevamme eurooppalaisia tai kansainvälisiä tai maailmanmatkaajia tai mitä tahansa. Meidän mielestämme on mahdollista avata silmämme ja avartaa näkökulmiamme, ja juuri siksi uskomme tähän yhteistyöhön Eurooppa-hankkeessa. Toivon, että juuri tämä on ajatuksemme kokoontuessamme täällä ja kootessamme yhteen niitä asioita, joista olemme ylpeitä Euroopan unionin historiassa, sekä toiveita siitä, millaista eurooppalainen yhteistyö ja Euroopan yhdentyminen on seuraavien 50 vuoden kuluessa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. (HU) Meidän on pystyttävä tarjoamaan EU:n kansalaisille tulevaisuudennäkymiä. Berliinin julistuksella on oltava suunnaton poliittinen painoarvo. Nykyään ei enää riitä, että puhutaan viimeisten 50 vuoden suurista menestyksistä, vaan meidän on katsottava eteenpäin ja pystyttävä osoittamaan EU:n kansalaisille suunta tulevaisuuteen.

EU:n yhdentymisen täytyy jatkua. Unkari hyötyy yhdentyneemmästä Euroopasta, joka pystyy vastaamaan 2000-luvun haasteisiin ja takaamaan maanosan pysyvän rauhan, kehityksen ja turvallisuuden.

EU kohtaa yhä vaikeampia sisäisiä ja ulkoisia haasteita, jotka uhkaavat sekä omaa että lastemme tulevaisuutta. Köyhyys, väestöongelmat, maailmanlaajuinen ilmastonmuutos, kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, energiakysymykset: nämä ovat kaikki vaaroja, jotka edellyttävät asianmukaisia ja monitahoisia vastauksia ja ratkaisuja. Pystymme siihen vain, mikäli me eurooppalaiset olemme myös vahvempia ja yhtenäisiä.

Julistuksesta on myös käytävä ilmi, miten määrätietoisesti jäsenvaltiot luovat yhteistä tulevaisuutta, vahvistavat EU:n sisäistä yhteenkuuluvuutta ja ennen kaikkea pitävät mielessä turvallisuuden ja EU:n kansalaisten hyvinvoinnin.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Eurooppa-neuvoston maaliskuussa tekemät päätökset ovat jälleen yksi kiistämätön todiste siitä, että EU toimii pääoman ohjaamien valintojen edistämiseksi. Ympäristönsuojelutoimenpiteiden sijaan EU:ssa on ryhdytty toimiin yritysten suojelemiseksi ja yksinoikeuksien vahvistamiseksi.

Pääoman harjoittama luonnonvarojen riisto on perimmäinen syy merkittäviin ilmastonmuutoksiin ja todelliseen vaaraan maapallon ekologisesta tuhosta. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin rohkeisiin toimiin ainakin monopolien harjoittamien vastuuttomuuksien rajoittamiseksi, tehdäänkin päätöksiä kilpailun lisäämiseksi sähkö- ja maakaasumarkkinoilla, energiamarkkinoiden vapauttamiseksi ja koko energian tuotantoa, toimitusta ja jakelua koskevan strategisen tuotannonalan luovuttamiseksi yksityiselle sektorille.

Keskusta-oikeisto- ja keskusta-vasemmisto-johtoiset hallitukset ovat yksimielisesti sitoutuneet nopeuttamaan ruohonjuuritason vastaisen Lissabonin strategian toteuttamista asettamalla ensisijaisiksi tavoitteikseen koulutuksen ja terveydenhuollon kaupallistamisen sekä työntekijöiden vakuutus- ja eläkerahastojen, palkkaoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien heikentämisen. Samanaikaisesti edistetään häikäilemättömämpiä työvoimanvastaisia toimenpiteitä ja nopeutetaan työmarkkinoiden "mukautuvuutta" ja "joustoturvaa", jotta työvoimakustannukset voidaan pitää alhaisina ja lisätä Euroopan yhdistyvän pääoman kannattavuutta.

Kreikan kommunistinen puolue taistelee tällaisia valintoja vastaan, korostaa oikeudenmukaisia vaatimuksia ja taistelee työntekijöiden rinnalla ruohonjuuritason luokkien uusien tarpeiden tyydyttämiseksi.