Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 14. maaliskuuta 2007 - Strasbourg

18. Kyproksella kadonneet henkilöt (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Kyproksella kadonneista henkilöistä.

Toivotan tältä osin tervetulleiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Kyproksella kadonneita henkilöitä tutkivan komitean jäsenet, jotka seuraavat asiasta käytävää keskustelua viralliselta lehteriltä, tarkemmin sanottuna komitean puheenjohtajan Christophe Girodin, komitean kyproksenkreikkalaisen jäsenen Elias Georgiadisin ja komitean kyproksenturkkilaisen jäsenen Gülden Plümer Küçükin.

(Suosionosoituksia)

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio pitää kadonneita henkilöitä tutkivan komitean päätöslauselmaesitystä myönteisenä ja kannattaa sitä. Euroopan parlamentin jäsenten tavoin katsomme, että sukulaisilla on perustavanlaatuinen oikeus tietää, mitä kadonneille henkilöille on tapahtunut. 1960- ja 1970-luvun levottomuuksissa katosi noin 1 500 kyproksenkreikkalaista ja noin 500 kyproksenturkkilaista, ja heidän oletetaan kuolleen.

Kadonneita henkilöitä tutkivan komitean tehtävänä on löytää ja tunnistaa kadonneiden henkilöiden jäänteet, palauttaa ne heidän perheilleen ja antaa omaisille neuvontaa lakiasioissa. Saaren molemmat puolet ja kansainvälinen yhteisö tukevat komiteaa. Se on tällä hetkellä merkittävin ja menestyksekkäin Kyproksella toteutettava kahden yhteisön välinen luottamusta rakentava sovittelutoimenpide. Se, että tutkijat ovat avanneet viime aikoina hautoja ja että puskurivyöhykkeelle on perustettu antropologinen laboratorio, osoittaa, että aikaan voidaan saada paljon, jos molemmat yhteisöt osoittavat poliittista tahtoa.

Kadonneita henkilöitä tutkiva komitea voi luottaa paitsi komission poliittiseen myös EU:n taloudelliseen tukeen. Sille on varattu kyproksenturkkilaisen yhteisön tukiohjelmasta 1,5 miljoonan euron määrärahat. Komitean pitäisi saada ne pian käyttöönsä tarpeidensa mukaisesti, ja toivon, että komitean työ edistää omalta osaltaan yleisen ratkaisun löytymistä Kyproksen pitkäaikaiseen konfliktiin.

Hyödynnän tätä tilaisuutta myös muistuttaakseni, että Euroopan neuvoston ministerikomitea vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta. Komissio seuraa tiiviisti sitä, millaisiin toimenpiteisiin näiden tuomioiden pohjalta ryhdytään.

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi poliittisten ryhmien puheenjohtajia, jotka lisäsivät täysistunnon esityslistalle Kyproksella kadonneita henkilöitä koskevan humanitäärisen kysymyksen, sekä kaikkia poliittisia ryhmiä, jotka allekirjoittivat kyseisen päätöslauselmaesityksen, joka oletettavasti hyväksytään huomenna. Aivan erityisesti haluan kiittää jäsen Rothea, jäsen Guardansia, jäsen Lagendijkia ja jäsen Kaufmannia, jotka ovat kannattaneet alusta asti ehdotustani käydä asiasta keskustelua ja laatia siitä päätöslauselma.

Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, keskustelemme nyt puhtaasti humanitäärisestä asiasta: kadonneista henkilöistä. Tämä keskustelu ei koske Kyproksen kysymystä. Emme keskustele ongelmasta, joka liittyy siihen, että Turkki on miehittänyt Kyproksen. Emme politisoi tätä asiaa. Keskustelemme inhimillisestä tragediasta – siitä, että ihmisiä on kadonnut. Kadonneiden henkilöiden rekisteriin on kirjattu yli 2 000 ihmisen nimet. He ovat kyproksenkreikkalaisia, kyproksenturkkilaisia ja muita. Suunnilleen yhtä moni perhe – joista muutama on menettänyt kaksi tai kolmekin jäsentä – on elänyt kymmeniä vuosia tuntien ahdistusta ja tuskaa rakkaidensa katoamisen vuoksi. Heidän on nyt vihdoin aika saada selville – ja kuten komission jäsen sanoi, heillä on kiistaton oikeus saada selville – ovatko heidän rakkaansa elossa vai kuolleet, ja jos nämä ovat kuolleet, mihin heidät on haudattu. Kaikkien asiaan liittyvien osapuolten on nyt aika unohtaa poliittiset intressit, pelot ja syyllisyys ja tehdä yhteistyötä kadonneita henkilöitä tutkivan komitean kanssa.

Erityisesti Turkkia on kehotettu luovuttamaan komitealle hallussaan olevia tietoja, jotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä voidaan noudattaa. Myös Euroopan unionin on tullut aika ryhtyä aktiivisiin toimiin. Päätöslauselmassa, joka luultavasti hyväksytään huomenna, vahvistetaan komission ja Euroopan parlamentin osallisuus tähän humanitääriseen kysymykseen.

Haluan lopuksi kertoa kadonneita henkilöitä tutkivan komitean jäsenille arvostavani suuresti heidän tekemäänsä vaikeaa työtä. Mielestäni on hienoa, että he ovat täällä Euroopan parlamentissa tänä iltana, ja luotan ja toivon, että kadonneiden henkilöiden sukulaisten kokema inhimillinen tragedia saadaan mahdollisimman pian päätökseen.

  Panagiotis Beglitis, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensiksi todeta, että minulla on erityinen kunnia puhua myös arvoisan ystäväni jäsen Rothen puolesta, joka ei ole täällä läsnä tänä iltana. Kiitän komission jäsen Mandelsonia hänen lausunnostaan, arvoisaa ystävääni jäsen Demetriouta hänen aloitteestaan sekä eri poliittisiin puolueisiin kuuluvia ystäviäni, jotka ovat vaikuttaneet kukin omalta osaltaan merkittävällä tavalla saadakseen esityslistalle tämän tärkeän humanitäärisen kysymyksen, joka koskee Kyproksella kadonneita henkilöitä.

Uskon, että kaikki jäsenet äänestävät huomenna poliittisesta ryhmästään riippumatta innolla päätöslauselmaesityksen puolesta, mikä vahvistaa sen, että he puolustavat humanitäärisiä periaatteita ja että henkilöiden katoaminen Kyproksella on merkittävä humanitäärinen ongelma.

Kadonneita henkilöitä tutkiva komitea perustettiin vuonna 1981, ja se toimii YK:n pääsihteerin suojeluksessa. Euroopan parlamentti hyväksyi asiasta ensimmäisen päätöslauselman vuonna 1995. Se oli merkittävä askel, jolla lisättiin EU:n kansalaisten tietämystä ongelmasta ja vaikutettiin kansainvälisen yleisön mielipiteeseen. Toukokuussa 2001 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi päätöksensä Kyproksen tasavallan vetoomuksesta Turkin valtiota vastaan. Päätöksessään – johon meidän kaikkien kannattaisi tutustua – se vahvisti Turkin rikkoneen selvästi perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta, erityisesti sen 2 artiklaa oikeudesta elämään, 3 artiklaa oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen ja 4 artiklaa kidutuksen kieltämisestä. Tästä kaikesta huolimatta elämme nyt vuotta 2007, ja tämän ongelman tutkiminen on tuottanut valitettavasti vain vähäisiä tuloksia.

Katson, että Euroopan unionilla ja erityisesti Euroopan parlamentilla on vähintäänkin humanitäärinen vastuu puolustaa kadonneiden henkilöiden perheiden perustavanlaatuista oikeutta – komission jäsen Mandelson sanoja lainatakseni – saada selville, mitä heidän sukulaisilleen on tapahtunut, ja että meidän on vahvistettava tämä vastuu huomenna ilman minkäänlaisia ehtoja.

Katson, että Euroopan parlamentin on erityisen tärkeää pitää mielessään itse kunkin velvollisuudet, sillä kadonneet henkilöt ovat humanitäärinen ongelma, joka koskee kyproksenkreikkalaisia ja kyproksenturkkilaisia ja näin myös kreikkalaisia ja turkkilaisia. Se johtuu 1960-luvun Kyproksen traagisista tapahtumista, saaren kahden yhteisön välisistä kahakoista, joita on käyty vuodesta 1964 lähtien, sekä tietenkin vuonna 1974 tapahtuneesta turkkilaisten miehityksestä.

Katson, kuten komission jäsen Mandelson jo totesikin, että kadonneita henkilöitä tutkivan komitean perustaminen oli tärkeä askel ja että sellainen on myös Euroopan komission halu rahoittaa komitean toimintaa. Haluan huomauttaa tässä yhteydessä, että tämän komitean toiminnan rahoittaminen on myös jäsenvaltioiden velvollisuus. Mielestäni on myönteistä, että komission jäsen Mandelson on samaa mieltä rahoitustarpeesta ja että hän on vahvistanut Euroopan komission haluavan rahoittaa komitean toimintaa.

Katson, että tänään käymämme keskustelu virkistää muistiamme ja auttaa Kyproksen yhteisöjä, kyproksenkreikkalaisia ja kyproksenturkkilaisia, lähentymään toisiaan, mikä on vielä tärkeämpää. Katson siksi, että keskustelumme voi muodostaa sillan, joka auttaa toteuttamaan luottamusta rakentavia toimenpiteitä, jotka johtavat sovitteluun ja siihen, että nämä kaksi yhteisöä liitetään yhteen Euroopan unioniin kuuluvaksi yhdistyneeksi Kyproksen tasavallaksi. Meidät paikalla olijat tunnetaan siitä, että suhtaudumme ymmärtäväisesti humanitäärisiin kysymyksiin, ja osoitamme varmasti jatkossakin kiinnostusta asiaa kohtaan. Kuten päätöslauselmaesityksessä todetaan, on hyvin tärkeää, että Euroopan parlamentti myötävaikuttaa omalta osaltaan muutokseen tai vaikkapa seuraa sitä komitean toimittamien säännöllisten raporttien avulla.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kadonneita henkilöitä koskeva ongelma on tragedia, joka kuuluu monien maailman maiden menneisyyteen. Kypros ei ole ainoa tällainen maa, mutta se on epäilemättä meitä lähin maa, jossa tämä draama kuuluu yhä nykypäivään eikä ainoastaan menneisyyteen.

Siksi on hyvin tärkeää, että annamme tunnustusta kadonneita henkilöitä tutkivan komitean työlle. Tämä komitea on perustettu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuuteen, ja YK on antanut hiljattain sen työlle uutta pontta. Komitea tekee varsin kiitettävää työtä, jolle meidän on annettava tunnustusta ja jota meidän on tuettava. Juuri tähän pyritään päätöslauselmalla, josta äänestämme huomenna. Komitean työ auttaa kadonneiden henkilöiden perheitä, eikä konfliktilla, poliittisilla jännitteillä tai saaren jakaneella ja edelleen jakavalla draamalla ole siihen vaikutusta.

Siispä tässä päätöslauselmassa pyritään käsittelemään kysymystä tiukasti yhdestä näkökulmasta. Se on humanitäärinen näkökulma, jonka lähtökohtana on ne perheet ja niiden ihmisten tuska, joilla on oikeus saada takaisin rakkaidensa jäänteet. Ilman kadonneita henkilöitä tutkivan komitean asiantuntijoiden ja rikostutkijoiden apua näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada selville, missä heidän läheisensä ovat, eikä näitä henkilöitä kyetä myöskään tunnistamaan ilman apua. Päätöslauselmalla pyritään juuri tähän. Siinä pyydetään toimielinten tukea – myös taloudellista tukea, jota tiedämme kadonneita henkilöitä tutkivan komitean tarvitsevan – ja tällainen on viesti, jonka haluamme antaa.

Se ei paranna haavoja, joista Kypros kärsii tällä hetkellä. Niiden parantaminen vaatisi aivan liikaa työtä. Tiedämme, että viime aikoina toteutetuista toimista huolimatta paraneminen kestää pitkään. On silti tärkeää, ettemme pilaa poliittisilla jännitteillä tätä keskustelua yhteisestä tuesta, jota molemmat yhteisöt osoittavat komiteaa kohtaan. Näitä jännitteitä on edelleen olemassa, mutta niitä ei pidä millään tavalla sekoittaa tukeen, jota me kaikki osoitamme tämän komitean työtä kohtaan.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kysymys, joka koskee Kyproksella kadonneita henkilöitä, on ollut avoin haava jo 30 vuoden ajan. Virallisten lukujen mukaan saaren molemmilta puolilta on yhä kadoksissa 2 000 ihmistä. Kumpikin puoli syyttää toista siitä, ettei tämä tee yhteistyötä tapausten selvittämiseksi. Pyydän Euroopan parlamenttia pidättymään tällaisista syytöksistä – ainakin täällä täysistunnossa. Samaan aikaan kadonneiden henkilöiden perheet elävät yhä tietämättä, miten heidän sukulaisilleen on käynyt. Äitien kyyneleet ovat samanlaisia, olivatpa heidän poikansa kreikkalaista tai turkkilaista alkuperää: he olivat kaikki kyproslaisia, ja heidän kuolemansa aiheuttivat enosis (liitto Kreikan kanssa) ja taksim (jako). Tämä on yksi totuuksista ilmaistessamme mielipiteitämme tästä konfliktista.

Kadonneita henkilöitä tutkiva komitea tekee asian parissa hyvin tärkeää työtä, emmekä voi kiittää sitä kylliksi. Asia on ensisijaisesti humanitäärinen, emmekä saa hankaloittaa komitean työtä entisestään politisoimalla tätä kysymystä. Komitean työ on tärkeää kadonneiden henkilöiden sukulaisille, ja lisäksi se auttaa lähentämään näitä kahta yhteisöä. Tämä kahden yhteisön välinen työ joukkohautojen parissa kehittää yhteistä kulttuuria, jossa osapuolet muistavat ja ymmärtävät järkytyksen, jonka vastapuoli on joutunut kokemaan menneisyydessä. Siksi olen muiden jäsenten kanssa samaa mieltä siitä, että taloudellinen tuki on hyvin tärkeää.

Lisäksi on toivottavaa, että EU tukisi myös muita saaren yhteisöjen välisiä hankkeita. Mielessäni ovat esimerkiksi elokuvaohjaajien ja intellektuellien, kuten Panikos Chrysanthoun ja Niyazi Kizilyürekin hankkeet, yhteisöjen välinen Manifesta 6 -taidehanke ja monet muut hankkeet. Meidän on tuettava niitä, jos haluamme, että kaikki Kyproksella tapahtuneet kamaluudet jäävät menneisyyteen eivätkä toistu tulevaisuudessa.

Ledra-kadun sillan purkaminen on merkki toivosta. Siihen vastattiin purkamalla Nikosian läpi kulkeva muuri, mikä on toinen merkki toivosta. Tehkäämme yhteistyötä sen varmistamiseksi, että näitä toivon osoituksia saadaan jatkossakin. Molempien puolten on toimittava rakentavalla, eurooppalaishenkisellä tavalla, jotta tämä EU:ssa vallitseva konflikti jäisi menneisyyteen.

Emme kykene herättämään henkiin kuolleita, mutta voimme varmistaa, ettei kansalliskiihkoilu saa enää koskaan uudelleen jalansijaa Kyproksella.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, olemme kokeneet tragedian, joka liittyy siihen, ettemme ole tienneet vuosiin noin kahden tuhannen kadonneen kyproksenkreikkalaisen ja kyproksenturkkilaisen kohtalosta.

Asiassa toimivaltainen kadonneita henkilöitä tutkiva komitea, joka muodostuu kyproksenturkkilaisten, kyproksenkreikkalaisten ja Yhdistyneiden Kansakuntien edustajista, on jo saanut aikaan tuloksia avaamalla hautoja ja tunnistamalla jäänteitä. Sen työtä on kuitenkin nopeutettava, ja maanmiestemme kärsimykselle on pantava mahdollisimman pian piste.

Tämä asia on puhtaasti humanitäärinen, ja se vaikuttaa koko kansaamme, sekä kyproksenturkkilaisiin että kyproksenkreikkalaisiin. Kenenkään ei pidä hyödyntää sitä poliittisten tai muiden päämäärien ajamiseen. Katsomme, että jäsenvaltioiden pitäisi tukea komitean työtä lisäämällä taloudellista apuaan, ja kehotamme kaikkia osapuolia tekemään keskenään yhteistyötä, jotta kadonneiden henkilöiden kohtalo saadaan selvitettyä.

Tutkinta, joka liittyy Turkkiin vuonna 1974 viedyn nuoren kyproksenkreikkalaisen tapaukseen, tarjoaa tilaisuuden viedä yhteistyötä eteenpäin. Uskomme, että ratkaisemalla tämän humanitäärisen ongelman edistymme jälleen hieman työssämme, jolla pyrimme löytämään ratkaisun Kyproksen ongelmaan.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, ongelma joka liittyy Kyproksella kadonneisiin henkilöihin, havainnollistaa paremmin kuin mikään muu inhimillistä draamaa, jonka keskellä saarella elettiin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä ongelma koskettaa sekä kyproksenkreikkalaisia että kyproksenturkkilaisia, ja siinä on kyse paitsi kadonneista henkilöistä myös heidän perheistään, jotka elävät saarella yhä tänä päivänä.

Toimin suhteista Kyproksen pohjoisosassa elävään kyproksenturkkilaisten yhteisöön vastaavan korkean tason yhteysryhmän koordinaattorina ja voin vakuuttaa parlamentille, että ongelma on kyproslaisille edelleen ajankohtainen ja että sen vaikutukset näkyvät saarella yhä laajalti. Olen myös ilmoittanut aikovani puhua muun muassa tästä asiasta puheenjohtajakokoukselle, kun esittelemme sille huomenna kirjallisen raporttimme.

Kysymys, joka koskee Kyproksella kadonneita henkilöitä, on osa saaren yhteisöjen yhteistä menneisyyttä, jota ne yrittävät nyt ymmärtää ja johon liittyviä ongelmia ne yrittävät selvittää. Vaikka asia onkin vaikea ja arkaluonteinen, yhteisöt ovat saaneet käynnistettyä yhteisen hankkeen, mikä symboloi niiden halua rakentaa yhteinen tulevaisuus.

Hanke, johon viittaan, on kadonneita henkilöitä tutkiva komitea, joka on perustettu Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuuteen. Komitea auttaa humanitäärisellä työllään ratkaisevalla tavalla molempia yhteisöjä, jotka etsivät yli kahta tuhatta edelleen kadoksissa olevaa henkilöä.

Olen erittäin iloinen siitä, että muut Euroopan parlamentin jäsenet ovat osoittaneet kiinnostusta Kyproksella kadonneita henkilöitä koskevaa ongelmaa kohtaan. Olen samaa mieltä siitä, että korkeimman tason poliittinen tuki on välttämätöntä tämän hankkeen onnistumiselle. Kadonneita henkilöitä koskevan ongelman parissa tehtävää työtä on pidettävä luonteeltaan ensisijaisesti humanitäärisenä, kuten Euroopan parlamentti on jatkuvasti korostanut. Hanke perustuu kummankin yhteisön hyvään tahtoon, ja sen on oltava yhteinen hanke, jolle on tietysti myönnettävä sopivat aineelliset, taloudelliset ja inhimilliset resurssit.

Komitea on kohdannut monia haasteita perustamisestaan lähtien, mutta nyt se on päässyt työssään uuteen vaiheeseen ja käynnistänyt konkreettisia ja hyödyllisiä toimia. Juuri siksi kannatan ja tuen vihreän linjan kummankin puolen pyrkimyksiä avata uusia rajanylityspaikkoja moniin paikkoihin, muun muassa Ledra-kadulle Nikosian historialliseen sydämeen.

Kadonneita henkilöitä tutkiva komitea ei siis ole pelkkä symboli vaan myös molemmille yhteisöille keino käydä vuoropuhelua, ja siten se on myös tärkeä panos Kyproksen ongelman yleiseen sovittelutyöhön.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti ainoastaan vuoden 1974 miehityksessä kadonneista lapsista.

Viisivuotias poika nimeltä Christakis Georgiou loukkaantui lievästi, kun turkkilainen sotilas ampui hänen kodissaan laukauksia vuoden 1974 miehityksen yhteydessä. Hänet vietiin Turkin armeijan kenttäsairaalaan, ja tällöin hänen äitinsä näki hänet viimeisen kerran. Vasta 33 vuotta myöhemmin saatiin todisteita – muun muassa turkkilaisten sotilaiden silminnäkijälausuntoja – jotka viittaavat vahvasti siihen, että lapsi kuljetettiin Turkkiin, missä hänet adoptoi Turkin armeijan upseeri, jolla ei ollut omia lapsia. Äiti, joka on jo iäkäs, haluaisi epätoivoisesti nähdä poikansa ennen kuolemaansa.

Turkkilaiset sotilaat erottivat väkivalloin viisivuotiaan pojan, Andreas Kyriakoun, ja hänen kolmevuotiaat kaksoissisarensa, Marian ja Kikan, lasten äidistä hyökätessään kylään, jossa perhe asui. Lapset ja joukko muita siviilejä vietiin läheiseen kyproslaiseen kylään, joka kuuluu nykyisin miehitettyyn alueeseen. Kylästä kantautui myöhemmin laukausten ääniä. On mahdollista, että lapset on teloitettu hillittömän kostoiskun yhteydessä.

Turkin armeija ei ole koskaan kertonut, mitä lapsille tapahtui. Heidän äitinsä toivoo ja rukoilee, että he olisivat yhä elossa. Mikäli he ovat kuolleet, äiti toivoo saavansa lastensa ruumiiden jäännökset voidakseen haudata ne asianmukaisesti.

Edellä mainitsemani neljä lasta kuuluvat niiden 30 lapsen ja yli 1 500 henkilön joukkoon, jotka katosivat samankaltaisissa olosuhteissa Turkin armeijan pidätettyä heidät vuonna 1974. Turkin hallitus ei kerro mitään heidän olinpaikastaan eikä olosuhteista, joissa he katosivat, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin langettikin 10. toukokuuta 2001 Turkille ankarimman mahdollisen tuomion näistä teoista. Tuomioistuimen tuomiossa toiminnan todetaan olleen niin armotonta, ettei sitä voida pitää minään muuna kuin epäinhimillisenä kohteluna.

Arvoisa komission jäsen, kadonneista henkilöistä ei pidä laatia vielä muistokirjoituksia. Sukulaiset toivovat edelleen, että heidän rakkaansa saattaisivat olla yhä elossa.

  Karin Resetarits (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kaikki kadonneet henkilöt eivät ole kyproksenkreikkalaisia, vaan kadoksissa on myös kyproksenturkkilaisten yhteisön jäseniä. Parlamentin yhteysryhmä, joka vastaa suhteista kyproksenturkkilaisten yhteisöön, on todistanut omin silmin, kuinka kadonneita henkilöitä tutkivan komitean kanssa on tehty esimerkillistä yhteistyötä. Komitea on Kyproksen ainut kahden yhteisön välinen aloite, joka etenee kitkattomasti. Sekä kyproksenkreikkalaisten että kyproksenturkkilaisten kannattaisikin arvioida uudelleen yhteisen historiansa synkkää lukua. Menneitä tapahtumia todistaneet henkilöt antavat tutkijoille neuvoja tutkittavista kohteista. Olemme nähneet omin silmin, kuinka ammattimaisesti argentiinalaisen asiantuntijan johtama kansainvälinen ryhmä on työskennellyt tunnistaakseen ihmisten jäänteitä.

On hyvä, että kiinnitämme nyt tähän komiteaan huomiota, ja toivottavasti myönnämme sille myös lisärahoitusta. Varoitan kuitenkin siitä, ettei tätä kysymystä pidä hyödyntää poliittisten päämäärien ajamiseen, koska tämä saattaisi helposti häiritä Kyproksen yhteisöjen vaivalloista ja varovaisuutta edellyttävää lähentymisprosessia sekä aiheuttaa paljon lisää vahinkoa. Tämä ei olisi edes ensimmäinen kerta, sillä kiireesti kaivatut tekniset komiteat, jotka oli tarkoitus perustaa jo kauan sitten takaamaan yhteisöjen välisen sujuvan yhteistyön keskeisissä päivittäisissä asioissa, kuten terveydenhoidon, rikollisuuden torjunnan ja kaupan edistämisen aloilla, eivät ole tuottaneet vielä minkäänlaisia tuloksia kolmessa vuodessa. Miksi näin on sitten käynyt? Kyproksen kansalaisilta ei ainakaan puutu tahtoa. Syynä on kielteisen valtapolitiikan henki, jarrutuspolitiikka, joka on estänyt osapuolten välisen yhteistyön jo kymmeniä vuosia.

  Puhemies. Olen vastaanottanut keskustelun päätteeksi päätöslauselmaesityksen Kyproksella kadonneista henkilöistä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.