Hakemisto 
Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 14. maaliskuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Jäsenen nuhtelu
 3. Berliinin julistus (keskustelu)
 4. Eurooppa-neuvoston kokous (8. ja 9. maaliskuuta 2007) (keskustelu)
 5. Äänestykset
  5.1. Muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevat yhteisön tilastot (äänestys)
  5.2. Parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien ja niiden jäsenten lukumäärä (äänestys)
  5.3. Euroopan lentoturvallisuusvirasto (äänestys)
  5.4. Enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten lihan myynti (äänestys)
  5.5. Merityötä koskevan ILO:n vuoden 2006 yleissopimuksen ratifiointi (äänestys)
  5.6. Yleishyödylliset sosiaalipalvelut (äänestys)
  5.7. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen lentoliikennesopimus (äänestys)
  5.8. Ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinaseriisunta (äänestys)
 6. Äänestysselitykset
 7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 9. Euro–Välimeri-suhteet - Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustaminen (keskustelu)
 10. Bosnia ja Hertsegovina (keskustelu)
 11. Euroopan lentokoneenrakennusalan tulevaisuus (keskustelu)
 12. Kyselytunti (neuvosto)
 13. Nimitykset parlamenttien välisistä suhteista vastaaviin valtuuskuntiin (puheenjohtajakokouksen ehdotus): ks. pöytäkirja
 14. Hepatiitti C -tartunnat (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja
 15. EU:n kauppapolitiikan välineiden uudistaminen (keskustelu)
 16. Perusoikeuskirjan noudattaminen lainsäädäntöehdotuksissa: järjestelmällinen ja tiukka valvonta (keskustelu)
 17. Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus – Euroopan unionin ja Andien yhteisön välinen assosiaatiosopimus (keskustelu)
 18. Kyproksella kadonneet henkilöt (keskustelu)
 19. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 20. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
puhemies PÖTTERING

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.00.)

 

2. Jäsenen nuhtelu
MPphoto
 
 

  Puhemies. Haluan aluksi ilmoittaa yhden asian. Parlamentti varmaan muistaa kollegamme Giertychin laatiman ja parlamentin logolla varustetun julkaisun, joka on herättänyt vastalauseita eri puolilla maailmaa. Otin asian tutkittavaksi heti kun kuulin siitä. Parlamentin puhemiehistö tuomitsi 1. maaliskuuta yksimielisesti pamfletin yhden osan sisällön. Olen aloittanut työjärjestyksemme 9 ja 147 artiklaan perustuvan menettelyn, jossa asianomaiselle henkilölle määrätään seuraamus sen jälkeen, kun häntä on kuultu. Yritin saada yhteyden Giertychiin välittömästi, mutta en onnistunut siinä, koska hänen toimistossaan ei ollut ketään läsnä muutaman päivän ajan. Aloimme kuitenkin sen jälkeen hoitaa asiaa sähköpostitse osoittaaksemme – jo itsemmekin vuoksi – että olimme yrittäneet saada häneen yhteyden. Giertych on ollut viime viikon poissa Brysselistä, joten pääsimme keskustelemaan asiasta hänen kanssaan 147 artiklan mukaisesti vasta eilen Euroopan parlamentin pääsihteerin läsnä ollessa.

Ilmoitukseni toinen osa toimitettiin Giertychille eilen klo 19.30 useiden teknisten kanavien välityksellä. Esittelen parlamentille nyt lyhyesti oman johtopäätökseni asiasta. Tänään klo 8.30 ilmoitus toimitettiin myös parlamentin puhemiehistölle, poliittisten ryhmien puheenjohtajille ja niille elimille, joiden jäsen Giertych on – eli ulkoasioiden valiokunnalle ja suhteista Yhdysvaltoihin vastaavalle valtuuskunnalle.

Esittelen nyt parlamentille toisen osan Giertychille lähettämästäni kirjeestä, joka koskee hänen kanssaan eilen käymääni keskustelua:

"Olen todella pahoillani tästä asiasta, joka loukkaa selvästikin vakavalla tavalla perusoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa, sillä ne ovat periaatteita, joista toimielimemme pitää voimakkaasti kiinni. Olenkin päättänyt 147 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti esittää teille nuhtelun, joka on ensimmäinen kyseisessä artiklassa mainituista toimenpiteistä. Asiasta ilmoitetaan täysistunnolle sekä parlamentin muille asiaankuuluville elimille heti, kun olette saanut ilmoituksen seuraamuksesta. Aion puheenjohtajuuteni aikana turvata sananvapauden ja huolehtia siitä, että jäsenten käyttäytymissääntöjä noudatetaan eikä parlamentin kunniaa loukata. Ilmoitin jo 13. helmikuuta 2007 täysistunnolle pitämässäni avajaispuheenvuorossa, että suvaitsevaisuus ja muiden ihmisten kunnioittaminen ovat tärkeitä eurooppalaisia arvoja, jotka ovat ensisijaisia poliittisia tavoitteitani ja joihin Euroopan parlamentti on voimakkaasti sitoutunut. Uskon teidän ymmärtävän, että Euroopan parlamenttia, jossa käydään vilkasta poliittista keskustelua ja joka tuomitsee aina kaikki muukalaisvihan muodot, ei saa missään tapauksessa yhdistää kirjasessanne esitettyihin näkemyksiin."

(Suosionosoituksia)

 

3. Berliinin julistus (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Berliinin julistuksesta.

Haluan aluksi esittää lyhyesti oman mielipiteeni, kuten perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja ja koordinaattorit ovat pyytäneet.

Berliinissä annetaan 25. maaliskuuta 2007 julistus EU:n tulevaisuudesta. Kyseinen julistus voi olla merkittävä virstanpylväs kehityksessä kohti voimakkaampaa ja tulevaisuuteen suuntautunutta EU:ta. Puheenjohtajakokous on antanut minulle ohjeet edustaa Euroopan parlamenttia Berliinin julistuksesta käytävissä neuvotteluissa. Olen näin tehnytkin ja vaihtanut tiiviiseen tahtiin mielipiteitä parlamentin puhemiehistön, poliittisten ryhmien puheenjohtajien ja erityisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattorien kanssa. Olen pitänyt heidät myös jatkuvasti ajan tasalla neuvottelujen etenemisestä. Tänään tapaan lisäksi kolmannen kerran perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattorit keskustellakseni näistä asioista.

Tämänpäiväisen täysistuntokeskustelun tavoitteena on pohtia asiaa kaikkien parlamentin jäsenten ja myös neuvoston ja komission kanssa. On myös erittäin tärkeää, että vien tämänpäiväisestä keskustelusta mukanani joitakin ehdotuksia ja kommentteja puheenjohtajavaltio Saksan kanssa piakkoin käytäviin neuvotteluihin.

Berliinin julistukseen, josta yhä neuvotellaan, sisältyy neljä lukua. Ensimmäisessä luvussa annetaan lyhyesti tunnustusta vuoden 1957 jälkeisille saavutuksille ja mainitaan erityisesti laajentumisen tärkeät saavutukset rauhan, hyvinvoinnin ja vakauden sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamisen alalla sekä mantereemme jakautumisen päättyminen.

Toinen luku on määrä omistaa Euroopan yhdentymisen ja yhteistyön tärkeimmille piirteille: yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet jäsenvaltioissa ja myös avoimuus ja toissijaisuus ovat yhteisömenetelmän peruselementtejä.

Kolmas luku on äärimmäisen tärkeä, sillä siinä käsitellään niitä keskeisiä arvoja, joihin Euroopan yhdentyminen perustuu. Siinä olisi etenkin korostettava, että ihmisarvo on loukkaamaton ja että ihmiset ovat keskeisellä sijalla kaikessa politiikanteossa. Korostin tätä seikkaa myös keskusteluissa, joita käytiin viime torstaisen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen illallistilaisuudessa. Ihmiset ovat politiikan alku ja loppu. Myös solidaarisuusperiaate on tuotava näkyvästi esiin: se on olennainen osa Euroopan yhdentymistä ja nykytilanteen kannalta ajankohtainen haaste myös energia-alalla.

Neljännessä luvussa esitetään tulevaisuuden haasteet, joita ovat muun muassa energiapolitiikka, ilmastonmuutoksen torjunta, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, sisäinen turvallisuus, kansalaisoikeudet sekä sosiaaliseen vastuuseen painottuvan yhteiskunnallisen katsantotavan säilyttäminen suuremman taloudellisen hyvinvoinnin avulla.

Parlamentin on Berliinin julistuksessa ja sitä seuraavassa perustuslaillisen sopimuksen tulevaisuutta koskevassa keskustelussa tehtävä kaikille täysin selväksi, että Euroopan parlamentti tukee perustuslaillista sopimusta. Haluamme, että perustuslaillisen sopimuksen sisällöstä ja myös sen arvoja koskevasta osasta tulee lainsäädännöllistä ja poliittista todellisuutta.

(Suosionosoituksia)

Haluan lopuksi korostaa, että Berliinin huippukokous ei ole ainoastaan hallitusten kokous, jollainen se oli vielä 50 vuotta sitten, vaan kokous, johon sekä Euroopan parlamentti että komissio osallistuvat. Kaikkia kolmea toimielintä edustavat niiden puheenjohtajat, jotka allekirjoittavat Euroopan unionin tulevaisuutta koskevan julistuksen ja käyttävät kukin oman puheenvuoron.

Olemme yltäneet viimeisten 50 vuoden aikana poikkeuksellisiin saavutuksiin, mutta EU tarvitsee uuden alun seuraavia 50 vuotta varten. Meidän on yhdessä kerättävä rohkeutta ja tahtoa vastataksemme 2000-luvun haasteisiin.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, minulla on ilo ja suuri kunnia puhua teille tänään Euroopan parlamentin täysistunnossa ensimmäistä kertaa puheenjohtajavaltion edustajana.

Kuten puhemies huomautti, Euroopan unioni juhlii 25. maaliskuuta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen viidettäkymmenettä vuosipäivää. Se on aivan erityinen päivä, ja meidän olisikin silloin pidettävä päivänpolitiikassamme muutaman tunnin tauko muistellaksemme Euroopan yhdentymisen historiaa – joka on mielestäni ainutlaatuinen menestystarina – ja katsottava myös eteenpäin ja kysyttävä itseltämme, miten me eurooppalaiset voimme löytää vastauksia aikamme pakottaviin ongelmiin.

Voimme olla ylpeitä siitä, mitä Euroopan kansat ovat saaneet aikaan viimeisten 50 vuoden aikana, joten 25. maaliskuuta pitäisikin juhlia ennen kaikkea luottamusta. Euroopan parlamentti on ollut keskeisellä tavalla mukana muokkaamassa Euroopan yhdentymisprosessia. Monet onnistumiset eivät olisi olleet mahdollisia ilman Euroopan parlamentin jäsenten sinnikkyyttä ja sitoutumista yhdentymisen etenemisen puolustamisessa sekä demokratian ja avoimuuden lisäämisessä EU:ssa.

Puheenjohtajavaltio tukee rakentavaa ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa. Parlamentti on tähän mennessä tukenut meitä parhaan kykynsä mukaan, mistä haluankin esittää sille erityiset kiitokset. Olemme saaneet tukea myös valmistellessamme 25. maaliskuuta annettavaa Berliinin julistusta, joka on EU:n kolmen toimielimen – Euroopan unionin neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission – yhteinen julistus. Parlamentti ja komissio ovat antaneet alusta alkaen vankan ja aktiivisen panoksensa julistuksen laadintaan.

Kiitän puhemiestä ja parlamentin jäseniä siitä luottamuksesta, jota olette osoittaneet puheenjohtajavaltiota kohtaan tässä tärkeässä asiassa. Kiitän teitä myös siitä, että olette hyväksyneet ehdottamamme menettelyn: perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa sekä ulkoasioiden valiokunnassa käymiemme keskustelujen perusteella tiedän, miten vaikeaa tämä on joillekin teistä ollut. Kaikkein kiitollisin olenkin juuri menettelyä kohtaan osoittamastanne luottamuksesta.

Puheenjohtajavaltiomme on vakaasti päättänyt lisätä kansalaisten luottamusta EU:hun ja saada heiltä EU:lle lisää tukea. Sen takia tarvitsemme vuoropuhelua, ja olemmekin kuunnelleet erittäin tarkkaan kansalaisten mielipiteitä viime viikkojen ja kuukausien aikana. Kutsuimme satunnaisesti valittuja kansalaisia suureksi menestykseksi muodostuneisiin kansallisiin konferensseihin Berliinissä kuullaksemme, mitä he toivovat EU:lta. Yksi asia on mielestäni selvä: jos haluamme saada kansalaiset EU:n puolelle, meidän on esitettävä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten he hyötyvät Euroopan yhdentymisestä. Meidän on työllämme varmistettava, että EU ottaa vastaan tulevaisuuden haasteet, ja meidän on tarjottava niihin vakuuttavia ratkaisuja.

Kuten puhemies äsken huomautti, Eurooppa-neuvosto osoitti 8. ja 9. maaliskuuta, että EU on toimintakykyinen jopa 27 jäsenvaltion unionina myös niillä osa-alueilla, joilla kansalaiset toimintaa erityisesti odottavat, esimerkiksi energia-alalla ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Onnistunut keväthuippukokous antaa meille luottamusta puheenjohtajatyömme jatkuessa. Haluamme käyttää hyödyksi tätä myötätuulta myös Berliinin julistuksessa. Huippukokous antoi aivan oikeanlaisen viestin siitä, että jos me eurooppalaiset löydämme voimia yhteistoimintaan, pystymme muokkaamaan aktiivisesti tulevaisuutta.

Liittokansleri Merkel esitteli 8. maaliskuuta järjestetyillä valtioiden ja hallitusten päämiesten illallisilla – joihin komission puheenjohtaja Barroso ja te, arvoisa puhemies, myös osallistuitte – ajatuksiamme, jotka olivat muovautuneet parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden hallitusten kanssa käymiemme yksityiskohtaisten neuvottelujen kuluessa. Julistuksen teksti on tietenkin vielä keskeneräinen, ja voin vakuuttaa teille, että tämänpäiväisessä keskustelussamme kuulemani asiat sisällytetään tietenkin lopullista versiota koskeviin keskusteluihimme.

Kuten olen jo valiokunnille kertonut, haluamme Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän johdosta annettavan julistuksen tekstistä lyhyen, johdonmukaisen ja selkokielisen. Mitä tärkeimpiä asioita siihen pitäisi sisällyttää? Haluamme julistuksen alussa antaa tunnustusta EU:n yhteisille saavutuksille viimeisten 50 vuoden aikana; niitä ovat epäilemättä rauha, vakaus, vauraus ja mantereen jakautumisen päättyminen. Ne eivät olisi olleet mahdollisia ilman Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansojen vapaudenhalua, jolle haluamme antaa erityistä tunnustusta julistuksessa.

(Suosionosoituksia)

Euroopan yhdentymisen ansioita ovat mielestäni myös eurooppalaisen yhteistyömme ilmenemismuodot ja periaatteet: demokratia, oikeusvaltio, yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet jäsenvaltioissa, avoimuus ja toissijaisuus. Nämä periaatteet ovat mallina maailman muissa osissa tehtävälle alueelliselle yhteistyölle – ja tästäkin asiasta voimme olla hieman ylpeitä. Julistuksen seuraavassa osassa on yhteinen julkilausuma sitoutumisesta tärkeimpiin arvoihin: ihmisarvoon, vapauteen ja vastuuseen, keskinäiseen solidaarisuuteen, monimuotoisuuteen sekä suvaitsevaisuuteen ja ihmisten kunnioittamiseen keskinäisissä suhteissamme. Kaikkihan tiedämme, että EU on enemmän kuin vain yhteinen talousalue. Se on myös arvoyhteisö, ja tämä yhteinen arvoperusta, ja mahdollisesti myös yhteinen elämänkatsomus, ovat tärkeä edellytys sille, että EU on vastaisuudessakin toimintakykyinen poliittisena kokonaisuutena.

Keskeisessä asemassa julistuksessa ovat tietenkin ne haasteet, joita meidän EU:ssa on 2000-luvulla yhdessä kohdattava ja jotka meidän on yhdessä voitettava. Näitä ovat muun muassa energia ja ilmastonmuutoksen torjunta, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimivuus ja tietenkin se, että pystymme torjumaan tehokkaasti terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden luomia uhkia rajoittamatta kuitenkaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Haasteenamme on tietenkin myös se, että löydämme yhteisiä ratkaisuja laittomaan maahanmuuttoon.

Yksi viesti on kuitenkin mielestäni erityisen tärkeä, jos haluamme lujittaa Euroopan kansojen luottamusta vielä lisää: EU puolustaa yhteiskuntamallia, jossa yhdistyvät taloudellinen kilpailukyky sekä vastuu yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Vapaus harjoittaa liiketoimintaa ja työntekijöiden oikeudet ja osallistuminen ovat niin ikään osa Euroopan yhdentymisestä saatuja kokemuksia. EU:lla on sosiaalinen puoli, ja meidän mielestämme julistuksessa täytyy korostaa myös EU:n sosiaalista ulottuvuutta. EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat erikseen julkilausuman sitoutumisesta tähän myös viime perjantaisissa päätelmissä.

Kaikki tiedämme, että EU:n on jatkettava uudistusprosessiaan. Noin kahden vuoden kuluttua järjestetään seuraavat Euroopan parlamentin vaalit, ja äänestäjillä on oikeus tietää, mitä säännöksiä ja toimintakeinoja EU:lla on käytettävissään. Haluammekin julistukseen yhteisen sitoumuksen siitä, että teemme työtä luodaksemme tähän tarvittavat edellytykset.

Saanen vielä sanoa muutaman sanan yhteenvedoksi. Viisikymmenvuotispäivä tarjoaa meille kaikille tilaisuuden kerätä voimia edessämme oleviin haasteisiin. Korostakaamme tuona päivänä niitä asioita, jotka meitä yhdistävät. Hyödyntäkäämme päivän symboliikkaa lähettääksemme kansalaisille viestin yksimielisyydestä. Puheenjohtajavaltiomme tunnuslauseena on "yhdessä Eurooppa onnistuu". EU:n kansalaiset odottavat EU:n poliitikkojen osoittavan tahtoa, rohkeutta ja määrätietoisuutta toimia yhteisin voimin.

Tässä hengessä aiomme edetä puheenjohtajakautemme toiselle puoliskolle, ja juuri tähän pyydän teiltä jatkuvaa tukea.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Berliinissä järjestetään 25. maaliskuuta tärkeä tapaaminen. Euroopan yhdentymisen viisikymmenvuotinen taival on varmastikin juhlimisen arvoinen. Se tarjoaa meille tilaisuuden korostaa kaikkea sitä, mikä meitä yhdistää, ja korostaa yhteisiä arvojamme ja periaatteitamme.

Voimme kuitenkin vielä lisätä tapahtuman painoarvoa kohdistamalle katseemme yhtä lailla tulevaisuuteen kuin historiaan. Saamme nimittäin tilaisuuden viedä eteenpäin yhteisiä tavoitteitamme ja päämääriämme, korostaa keskinäistä kunnioitusta ja solidaarisuutta sekä kertoa jälleen kerran, että olemme määrätietoisesti rakentamassa parempaa ja vahvempaa Euroopan unionia kaikkien eurooppalaisten hyväksi.

Sen vuoksi komissio tekikin viime vuoden toukokuussa aloitteen, jossa ehdotettiin toimielinten yhteisen julistuksen antamista Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän yhteydessä. Puheenjohtajavaltio Saksa on nähnyt kovasti vaivaa saadakseen kokoon tekstin, jossa yhdistyy koko joukko erilaisia tavoitteita. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tekstin pitäisi olla lyhyt ja selkeä ja että sen pitäisi olla helposti luettava, joka herättää kiinnostusta pitempään kuin vain muutaman päivän tai viikon ajan. Olemme kaikki yhtä mieltä myös siitä, että julistuksessa on ylistettävä Euroopan yhdentymisessä 50 vuoden aikana aikaansaatuja saavutuksia mutta myös katsottava eteenpäin, jotta eurooppalaisia innostettaisiin ajattelemaan tulevaisuutta. Haluamme kaikki, että tekstissä tuodaan ilmi se, minkä vuoksi EU on meille niin erityisen tärkeä ja mitkä ovat arvomme ja työskentelytapamme. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, mutta olemme kuitenkin liittokansleri Merkelin, ulkoministeri Steinmeierin ja heidän asiantuntevan henkilöstönsä oivallisissa käsissä.

Päätös ottaa sekä Euroopan parlamentti että komissio suoraan mukaan prosessiin on mielestäni osoittautunut täysin perustelluksi. Keskustelut, joita komissio on käynyt parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, ovat tarjonneet arvokasta ajattelemisen aihetta, joka voi osaltaan edistää kokonaispohdintaa ja puheenjohtajavaltion tekemää tärkeää työtä. Kahdenväliset neuvottelut ja mielipiteiden vaihto viime viikolla Eurooppa-neuvostossa ovat osoittaneet, että julistuksen tarkoituksesta, laajuudesta ja sävystä vallitsee laaja yksimielisyys. Lopputuloksena on aidosti eurooppalainen sitoutuminen kehitykseen.

Näissä viimeisten päivien keskusteluissa keskitytään paljolti siihen, miten EU:n tulevia haasteita käsittelevä teksti saadaan oikeansävyiseksi. Tammikuussa puheenjohtaja Barroso ryhtyi täällä parlamentissa pohtimaan joitakin tärkeimpiä seikkoja. Viimeviikkoisen Eurooppa-neuvoston kokouksen pitäisi antaa meille uutta luottamusta siihen, ettei meidän tarvitse olla arkoja. Voimme olla sekä kunnianhimoisia että uskottavia. Euroopan unioni voi olla ja on vastaisuudessakin voima, joka vie eteenpäin myönteistä muutosta Euroopassa ja muuallakin maailmassa.

Tekstin pitäisi mielestämme olla konkreettinen muttei liian yksityiskohtainen. Siinä olisi tuotava esiin Euroopan unionin nerokkuus, joka näkyy siinä, että se on pystynyt luomaan oikean tasapainon yleisen ja yksityisen, yhteisen ja henkilökohtaisen välille. Me edistämme kasvua ja talouskehitystä vankassa sosiaalisessa kehyksessä. Lisäämme turvallisuutta ja edistämme yksilön oikeuksia. Teemme kovasti työtä tukeaksemme eurooppalaisten etuja, mutta tunnemme samalla voimakasta vastuuta maailmanlaajuista yhteisöä kohtaan, kuten ministeri Steinmeier juuri selitti. Tämä ymmärretään toisinaan väärin ratkaisuna pienimmän yhteisen nimittäjän EU:lle. Tämä käsitys on väärä. Kyse on pikemminkin sen seikan myöntämisestä käytännössä, että meidän on oltava kevytliikkeisiä ja löydettävä uusia ratkaisuja syvälle juurtuneisiin haasteisiin monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Juuri näin me parhaillaan toimimme ilmastonmuutoksen ja energian osalta.

On myös tärkeää antaa tunne siitä, että Euroopan unionia ei määritellä ainoastaan sen tekojen perusteella vaan myös sen toimintatapojen perusteella. Demokratia, avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat tärkeitä periaatteita, jotka ohjaavat nykyistä Euroopan unionia. Korostamalla unionin sitoutumista demokraattiseen työskentelytapaan lähettäisimme jäsenvaltioille ja toimielimille selkeän viestin.

Berliinin kokous osuu juuri Saksan puheenjohtajakauden puoliväliin ja antaa uutta puhtia kehitykselle, jonka tavoitteena on käynnistää uudelleen perustamissopimuksen tarkistustyö Euroopan unionin toimielinten tehostamiseksi. Sitä ennen, viime viikolla, pidettiin poikkeuksellisen onnistunut Eurooppa-neuvoston kokous, joka osoitti tuomiopäivän ennustajien olevan väärässä ja 27 jäsenvaltion Euroopan unionin olevan aivan yhtä vahva ja rohkea kuin sen aiemmatkin kokoonpanot. Laajentuminen on tuonut lisää tarkoitusta ja dynamiikkaa työhömme, ja olen vakuuttunut siitä, että näin tapahtuu jatkossakin.

Tulevista tapahtumista kesäkuussa pidettävä Eurooppa-neuvoston kokous on toinen ratkaisevan tärkeä testi. Pystymmekö pääsemään yksimielisyyteen hahmotelmasta, jonka mukaisesti perustuslaillista ja institutionaalista keskustelua viedään eteenpäin? Viimeviikkoisesta työstä on varmasti apua. Se on varmastikin auttanut hautaamaan uskomuksen siitä, että Euroopan unionia riivaa omaan napaan tuijottelu ja että se on etääntynyt kansalaisten todellisista huolenaiheista. Meidän pitäisi lähettää selkeä viesti siitä, että olemme huolissamme toimielimistämme ainoastaan, koska haluamme niiden toimivan hyvin, jotta voisimme täyttää kansalaistemme odotukset ja demokratian korkeat vaatimukset.

Lopuksi katson, että kuljemme hyvää vauhtia kohti Berliinissä 25. maaliskuuta annettavaa julistusta, jossa saavutetaan komission viime toukokuussa luonnostelemat päämäärät. Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt kyseiset päämäärät, ja parlamentti on antanut niille tukensa. Julistus antaa uutta vauhtia ja kiireellisyyttä toimille, joiden tavoitteena on saada perustuslaillista sopimusta ja toimielimiä koskeva keskustelu päätökseen. Siinä otetaan käyttöön toimenpiteitä kokonaisvaltaisten keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja osoitetaan, että Euroopan unionilla on yhteinen sitoumus täyttää kansalaistemme toiveet ja saada EU:n tulevaan työhön samaa dynamiikkaa ja tuloksellisuutta, joista olemme nauttineet 50 vuotta kestäneen Eurooppa-hankkeen aikana.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Jo Leinen (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin julistuksesta on keskusteltu kolme kertaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa. Olemme lähettäneet teille tuloksista kirjallisen kopion puheenjohtajavaltio Saksan kanssa käytäviä neuvotteluja varten.

Viisi lukua sisältävän julistuksen kolmesta luvusta on mielestäni täysin mahdollista päästä yksimielisyyteen. Aiemmat menestystarinat ja saavutukset puhuvat puolestaan. EU on mittava rauhanprojekti, mittava vapausprojekti ja luo kansalaisille vaurautta ja turvallisuutta – ja tämä olisi tuotava esiin julistuksessa.

Myös arvoistamme pitäisi olla helppoa päästä yksimielisyyteen, niistähän on määrätty perustuslaillisessa sopimuksessa. Perinteisten demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskevien arvojen lisäksi pidämme erityisen tärkeinä solidaarisuutta ja tasa-arvoa. Berliinin julistuksessa ei pitäisikään puhua "eurooppalaisesta elämäntavasta" vaan eurooppalaisesta yhteiskuntamallista, jonka haluamme säilyttää ja pitää voimassa myös tulevaisuudessa. Tässä mallissa yhdistyvät yksilön vapaus ja kollektiivinen turvallisuus, mikä onkin juuri luonteenomaista EU:n yhteiskuntamalleille.

Tulevaisuus asettaa mielestäni myös ilmeisiä haasteita. Ne on jo mainittukin, eikä niitä kaikkia tarvitse erikseen nimetä. Meillä on edessämme kourallinen merkittäviä suuria haasteita, ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen tarjottiinkin erinomainen vastaus viime viikon huippukokouksessa.

EU:n tunnuspiirteiden kuvaaminen on vaikeampaa. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ja Euroopan parlamentti haluaisivatkin, että Berliinin julistukseen sisältyy julkilausuma sitoutumisesta yhteisömenetelmään. EU eroaa kaikista muista kansainvälisistä organisaatioista juuri yhteisömenetelmän osalta, koska suorilla vaaleilla valitulle 500 miljoonan kansalaisen edustuslaitokselle, parlamentille, on annettu sama yhteispäätösoikeus kuin ministerineuvostolle laadittaessa lakeja, normeja tai sääntöjä jäsenvaltioidemme kansalaisille. Haluaisimme, että yhteisömenetelmästä tulee käytäntö myös toiseen ja kolmanteen pilariin liittyvissä asioissa, jotta hallitukset eivät enää laatisi lakeja ilman kansanedustuslaitoksen osallistumista.

Berliinin julistuksen varsinainen koetinkivi on hallitusten sitoumuksia käsittelevä viides osa. Siinä osoitetaan, onko aiemmin kirjattuihin asioihin sitouduttu tosissaan, ja siitä kansalaiset ovat erityisen kiinnostuneita. Meidän on mielestäni vakuutettava, että aiemmat perussopimukset ovat riittämättömiä ja että EU tarvitsee uuden perustan, joka tarjoaa uusia keinoja sen käyttöön. Meidän on julistettava sitoutuvamme uuteen perustamissopimukseen. Tästä näkökohdasta meidän on vähintäänkin päästävä yleiseen yksimielisyyteen.

Neuvoston puheenjohtaja osoitti rohkeutta viime viikon huippukokouksessa, jossa käsiteltiin ilmastonmuutosta. Toivon, että hän osoittaa aivan yhtä suurta rohkeutta Berliinin julistuksen osalta, koska tämä maaliskuinen rohkeus palkitaan kesäkuun huippukokouksessa. Toivon puheenjohtajavaltio Saksalle mitä parhainta menestystä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on alusta alkaen kannattanut yhdentyneempää ja yhtenäisempää EU:ta. Olemme työllämme aina pyrkineet vahvistamaan EU:ta ja luomaan poliittisen, kunnianhimoisen EU:n. Meitä on aina yhdistänyt arvojemme turvaaminen ja vapauksien edistäminen – erityisesti vapaus harjoittaa liiketoimintaa, työskennellä ja saada hyötyä työnteosta – sekä turvallisuuden takaaminen.

EU:n rakenne perustuu Rooman sopimukseen. Sen avulla on varmistettu, että maidemme välillä on nykyään mahdotonta käydä sotaa, ja koko ajatuskin sodasta on käsittämätön. Sota oli lapsuudessani konkreettista todellisuutta. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että sodasta on tullut meillä päin maailmaa vain teoreettinen käsite, koska olemme näin halunneet. Sanonkin aina nuorillemme, että mitään ei koskaan voiteta ikuisesti aivan kuten mitään ei myöskään hävitä ikuisesti.

Kaikki eivät kuitenkaan ole onnistuneet tässä asiassa tasapuolisesti. Vaikka kaikki Euroopan kansakunnat ovat taistelleet vapauden, rauhan ja hyvinvoinnin puolesta, monet niistä ovat joutuneet kestämään 50 vuotta diktatuuria, vapauden menetystä ja epävarmuutta kommunismin ikeen alla. Keski- ja Itä-Euroopan maat eivät levänneet ennen kuin olivat saaneet tämän keinotekoisen kuilun kurottua umpeen. Niiden tavoitteena oli tällöin yhdistää uudelleen eurooppalaiset perheet, joihin ne olivat syntyneet, ja saada Eurooppa vihdoinkin toimimaan täydellä teholla.

Haluankin lausua täällä parlamentissa ihailevan ja lämpimän tunnustukseni kyseisten maiden kansakunnille ja kansalaisille. Ilman heitä, ilman vuosien 1956, 1968 ja 1980 vallankumouksia, Eurooppa ei olisi koskaan kyennyt kokemaan 1980-luvun lopun samettivallankumousta, ja Berliinin muuri olisi varmasti vieläkin mantereemme häpeäpilkku.

Meidän olisi myös muistettava, että vuonna 2007 ei juhlita ainoastaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää vaan myös Marshallin suunnitelman 60-vuotispäivää. Schumanin julistus ja Rooman sopimus olisivat kohdanneet uusia esteitä ilman amerikkalaisten apua ja heidän päättäväistä sitoutumistaan tulla eurooppalaisten avuksi. Kuluneet 50 vuotta ovat olleet menestystarina, ja tällä tarinalla on ollut onnellinen loppu maanosamme jälleenyhdistämisen myötä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vain haluamme, tästäkin vuosisadasta voi tulla Eurooppaan painottuva vuosisata. Rooman sopimus on Euroopan unionin perustana historian onnistunein hanke, sillä siinä on kannustettu ihmisiä elämään yhdessä. Maanosastamme onkin tullut poliittisesti jakautuneen alueen sijaan samankaltaisuuden ja sovinnon paikka.

Euroopan unioni on todellakin enemmän kuin pelkkää tavaroiden ja palvelujen vientiä. Se tuo myös julki arvomme. Me toimimme vakauttavana voimana. Eikö juuri mahdollisuus yhteistyön tiivistämiseen johtanut rauhan palauttamiseen Kaakkois-Euroopassa? Kaikki maamme kohtaavat seuraavien 50 vuoden aikana kuitenkin runsaasti uusia haasteita. Emme joudu kuitenkaan aloittamaan tyhjästä, kaukana siitä.

Onnistumisen ensimmäisenä edellytyksenä on palauttaa luottamuksemme, tuntea vahvuutemme ja hyödyntää voimavarojamme. Onnistumisen toisena edellytyksenä on olla realistinen tässä epävakaassa ja globalisoituvassa maailmassa, ryhtyä toimeen päättäväisesti ja innokkaasti mukautuaksemme maailmaan ja toimia nopeasti. Mukautuminen ei kuitenkaan tarkoita nöyristelyä ja oman itsemme kieltämistä. Uudistaminen ei tarkoita, että pokkuroisimme ja antaisimme muiden riistää meiltä oman identiteettimme. Eurooppalaiset ovat erittäin tietoisia ihmisarvosta ja yksilön kunnioittamisesta. EU on sosiaalinen markkinatalous, jossa tuodaan esiin ajatus yhteiskunnallisesta järjestyksestä: se on kaukana "jokainen itsensä puolesta" -ajattelusta ja kulutusyhteiskunnan ylilyönneistä.

Eurooppa-neuvoston viimeviikkoisessa kokouksessa tehtiin päätös yhteisten ja kunnianhimoisten tavoitteiden asettamisesta energian ja ilmastonmuutoksen alalla.

Tämänhetkisessä tilanteessa on viisi tärkeää haastetta: väestönkehitys, globalisaatio, moninapaisuus, energia ja maapallon lämpeneminen, terrorismin torjuntaa unohtamatta. Globalisoituvassa maailmassa uusia keskuksia syntyy nopeaan tahtiin – ajattelen tässä yhteydessä Aasiaa ja myös Brasiliaa – ja EU:n on vastattava tähän kehitykseen tekemällä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia. EU:n on hyödynnettävä mahdollisimman tarkkaan omaa historiaansa ja kehitettävä sosiaalista malliaan. EU:n on osoitettava sekä päättäväisyyttä että määrätietoisuutta tässä epävarmuuden maailmassa, jossa terrorismista on tullut arkipäivän todellisuutta: EU:ta ei saa pitää pelon panttivankina.

Hyvät kuulijat, nämä ovat ne arvot, jotka jätämme jälkipolville Euroopan yhdentymisen 50-vuotistaipaleen jälkeen. Nämä ovat myös ne haasteet, joita meidän on tarkasteltava tuoreesta näkökulmasta. Me PPE-DE-ryhmässä olemme sitä mieltä, että tulevat sukupolvet pystyvät kehittymään ja menestymään tässä uudenlaisessa maailmassa vain, jos ne uskovat omaan luomis- ja mukautumiskykyynsä. Myönnettäköön, että meidän roolimme on vaatimaton, mutta se on myös haastava. Meidän on näinä siirtymäkauden aikoina vältettävä pysähtyneisyyttä, lähdettävä oikealle tielle ja saatava yhteistyön avulla toiminnallemme vankkoja lähtökohtia. Tämä tehtävä edellyttää selkeän ajattelun lisäksi myös poliittista rohkeutta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Berliinin julistuksen teksti ei ole vielä tiedossamme, joten meidän pitäisikin keskustella tekstin sijaan julistuksen sisällöstä. Kuultuamme neuvoston puheenjohtajan, komission jäsenen Wallströmin ja jopa Daulin tai Leinenin puheenvuorot voimme sanoa, että tekstiä ympäröi jonkinasteinen epävarmuus, koska siihen kohdistuu suuria odotuksia. Miksi näin on? Miksi tälle tekstille asetetaan niin monia odotuksia, vaikka se saattaa jäädä vain yhdeksi muiden joukossa? Vastaus on aivan yksinkertaisesti se, että tunnemme kaikki olevamme tienhaarassa. Euroopan yhdentyminen saattaa jatkua yhtä menestyksekkäästi kuin viimeiset 50 vuotta tai sitten voimme lähteä eri tielle, joka johtaa pois Euroopan yhdentymisestä uudelleenkansallistamisen ja siihen sisältyvien riskien sävyttämään epävarmaan tulevaisuuteen.

Tunnemme kaikki olomme epävarmaksi, joten Berliinin julistuksen on saatava aikaan jotain, joka on mahdollista hyvin lyhyessä tekstissä: sen on lähetettävä viesti toivosta ja kerrottava, että se, mistä olemme suoriutuneet onnistuneesti viimeisten 50 vuoden aikana, on mahdollista myös tulevaisuudessa. Varmaa kuitenkin on, ettemme voi tyytyä kuvailemaan kuluneiden 50 vuoden menestystarinoita. Tämä on valitettavaa mutta totta. Kerronkin nyt, miksi tämä on mielestäni valitettavaa, ja viittaan Luxemburgin pääministerin Jean-Claude Junckerin sanoihin. Ottaessaan vastaan Kaarle Suuri -palkinnon Aachenissa hän totesi, että Adolf Hitler on yhtä etäinen hänen lapsilleen kuin Wilhelm II on hänelle itselleen. Tämä on vaarallista. Historian edetessä riskit hämärtyvät yhä enemmän: riskit suvaitsemattomuudesta, vihasta, etnisestä syrjinnästä, kaikki ne alueellisiin pyrkimyksiin liittyvät vaarat, jotka uskoimme jo voittaneemme mutta joita ei ole voitettu – ne ovat kaikki yhä olemassa. Niitä on jopa parlamentissa: tämän demonin propagoijat. Tästä huolimatta meidän on kysyttävä itseltämme, miksi nuorempi sukupolvi ei kamppaile yhtä innokkaasti kuin Joseph Daul yhdentymisen puolesta, vaikka juuri sen avulla tämä viha on voitettu. Syynä on se, että yhdentyminen on historiaa.

Ellemme halua historian toistavan itseään, meidän on kerrottava erityisesti nuoremmalle sukupolvelle, että nämä ovat saavutuksemme ja että heidän meille esittämät vaatimuksensa ja suhtautuminen rauhaan itsestäänselvyytenä on aivan oikein – mutta tarvitsemme uusia menetelmiä, jos haluamme taata rauhan pitemmällä aikavälillä. Pitkäaikaisen rauhan takaaminen tarkoittaa sitä, että maapallon ilmastoa on suojeltava. Jos yhä useammat alueet muuttuvat asuinkelvottomiksi, muuttovirrat kasvavat edelleen, mikä puolestaan horjuttaa rauhaa. Aiemmin rauhan turvaaminen tarkoitti yhdentymistä. Tulevaisuudessa rauhan turvaaminen tarkoittaa ilmastonmuutoksen kulkusuunnan muuttamista. Yhteiskunnallinen vakaus tarkoittaa, että nuoret tietävät, että heillä on todelliset mahdollisuudet löytää kunnollinen työpaikka, jossa tienaa hyvin ja jonka avulla he voivat elää hyvää elämää. Nuoremman sukupolven jäsenet muistuttavat vanhempia siinä, etteivät he elättele toiveita miljonääriksi tulemisesta. Vaikka se saattaakin olla mukava unelma, ihmiset toivovat itse asiassa, että he voivat avioitua tai elää avoliitossa pitkäaikaisessa suhteessa ja että he voivat tehdä lapsia tietäen, että nämä varttuvat rauhanomaisissa oloissa ja että heillä on samat yhteiskunnalliset mahdollisuudet kuin itsellämme. He haluavat EU:n tarjoavan heille juuri nämä asiat globalisoituneessa maailmassa.

He haluavat vielä kolmattakin asiaa, nimittäin koulutusta ja loppututkintoja. Kuten kaikki tiedämme, kunnollisen eläkkeen ja sairausvakuutuksen varmistamista pidettiin aiemmin elämän keskeisinä asioina, jotka on turvattava. Koulutukseen pääsy ja loppututkinnot vievät niiden aseman tulevaisuudessa. Jos EU haluaa tulla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi maanosaksi, se tarvitsee onnistuakseen korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka opiskelevat lisää koko elinikänsä ajan. Koulutuksesta ja loppututkinnoista tulee siis turvallisen sosiaalisen tulevaisuuden perusta. Tämä tarkoittaa, että se, mitä – alueellinen ja maantieteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen – yhdentyminen on ollut kuluneiden 50 vuoden aikana, sitä ilmastonmuutoksen, koulutuksen, loppututkintojen ja kunnollisen työpaikan on oltava seuraavien 50 vuoden aikana. Tämä voidaan tuoda esiin lyhyessä tekstissä. Mitä lyhyempi ja ytimekkäämpi teksti on, sitä helpommin viesti välittyy. Onnistuminen viimeisten 50 vuoden aikana tapahtui omalla tavallaan, onnistuminen seuraavien 50 vuoden aikana edellyttää uusia menetelmiä. Jos onnistumme tuomaan tämän esiin julistuksessa ja saamme sille 27 jäsenvaltion tuen, olemme lähdössä oikeaan suuntaan siinä tienhaarassa, jossa tällä hetkellä seisomme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, merkittävä vuosipäivä tarjoaa aina hyvän tilaisuuden tutkiskeluun. Mitä eurooppalaisilla oli mielessä Rooman sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä viisikymmentä vuotta sitten? Epäilemättä toivoa ja ehkä optimismiakin, mutta ei todellakaan varmuutta onnistumisesta. Ja kuitenkin Euroopan unioni on luonut perustan juuri sille turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja niille mahdollisuuksille, joista kansalaisemme nykyään nauttivat.

Elämme vapauden ja turvallisuuden sekä vaurauden ja mahdollisuuksien EU:ssa, jossa yhteiskunnat ja taloudet ovat avoimempia kuin koskaan. Sukupolvemme on tavoitellut ja saavuttanut enemmän kuin vanhempamme olisivat koskaan osanneet edes uneksia. Berliinin julistuksen ei kuitenkaan pidä ilmentää niinkään ylpeyttämme menneisyydestä kuin määrätietoisuuttamme tulevaisuuden suhteen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, prosessi on masentavan vaikeaselkoinen. Jokainen haluaa yllätyksen syntymäpäivänään, mutta on outoa, että joudumme keskustelemaan julistuksesta, josta ei ole olemassa vielä luonnostakaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, annoitte vihjeitä siitä, mitä julistukseen saattaisi sisältyä. Vakuutatte meille, että imagonrakentajat työskentelevät vielä uutterasti Bundeskanzleramtissa, ja kuitenkin meillä on parhaimmillaankin vain vähän tilaisuuksia keskustella tekstistä. Älkää siis ihmetelkö, jos monet meistä tuntevat olevansa pompoteltavina.

Haluamme julistuksen, jossa suunnataan katseet edessämme oleviin haasteisiin ja joka tarjoaa meille tilaisuuden uusia sitoumuksemme arvoihin, tavoitteisiin, Euroopan unionin tulevaisuuteen – julistuksen, joka saa kansalaisemme taas uudelleen mukaan Eurooppa-hankkeeseen aikana, jolloin kansakuntiemme on tehtävä yhteistyötä enemmän kuin koskaan.

Laajentunut ja avoin EU tarvitsee enemmän solidaarisuutta kansakuntien ja kansalaisten välille, Eurooppa-neuvostonkin myöntämää talousuudistusta sekä laajempaa tehtävää arvojemme esiintuomiseksi maailmalla. Edessämme on maapallon väestönkasvun ja muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin kaltaisia maailmanlaajuisia haasteita, ja julistus tarjoaa jäsenvaltioille tilaisuuden selittää kansalaisille, miksi EU on nyt tärkeämpi kuin koskaan aiemmin ja miksi meidän on oltava yhteydessä oman alueemme ulkopuolisiin maihin ja kulttuureihin, joita emme välttämättä ymmärrä.

Eurooppalaisten ei pitäisi olla tästä peloissaan. EU:n on tehnyt vahvaksi juuri sen avoimuus. Vetäytyminen EU:n linnakkeeseen, vanhentunut ajatus kansallisvaltioista ja suojelluista talouksista tai kristillinen fundamentalismi lennättäisivät meidät ainoastaan ajassa taaksepäin: aikaan, jolloin eurooppalaisilla oli vain yksi kansalaisuus, vain yksi kansallinen identiteetti.

Neuvomme puheenjohtajavaltio Saksalle on: pitäkää se lyhyenä ja selkeänä – tekstinä, jonka joku saattaisi naulata Wittenbergin kirkon oveen. Tai jos liittokansleri on liian kiireinen mennäkseen niin pitkälle, ainakin Wittenbergin aukion seinään!

Kuulemani mukaan luonnoksessa on tällä hetkellä kaksi sivua. Jos se on totta, siinä on jo yksi sivu liikaa. Liberaali- ja demokraattikollegani alueiden komiteassa ovat laatineet Euroopan unionille yhden sivun pituisen toiminta-ajatuksen, johon toivon teidän tutustuvan. Yhdeksässä kohdassa on sanottu kaikki tarpeellinen, nimittäin että Euroopan yhdentymisessä on onnistuttu ja että meidän on jatkettava eteenpäin.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Robert Schuman sanoi 9. toukokuuta 1950 Salon de l’Horlogessa Pariisissa pitämässään historiallisessa lehdistötilaisuudessa, että "Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan todellisia toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus."

Perustamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeisinä 50 vuotena olemme nähneet monia saavutuksia ja yhteisiä politiikkoja. EU:lta puuttuu kuitenkin poliittinen ulottuvuus huolimatta siitä, että tarve sen luomiseen on mitä ilmeisin, ja tämän on tapahduttava kansallisvaltioita kunnioittaen. Ilman ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa EU jää heikoksi: sen neuvotteluvaltuudet kansainvälisissä suhteissa eivät vastaa taloutemme kokoa ja merkitystä. Tänään tärkeimpänä tavoitteenamme on käynnistää uudelleen keskustelu uudesta perustamissopimuksesta – uudesta sopimuksesta – unohtamatta kuitenkaan sitä, että kaksi perustajavaltiota on sen hylännyt ja että suurin osa jäsenvaltioista on sen ratifioinut.

Kahdenkymmenenseitsemän jäsenvaltion Euroopan unioni ei pysty toimimaan sellaisten sääntöjen varassa, jotka rajoittivat toimintaa jo viidentoista jäsenvaltion aikana. Meidän on parannettava lainsäädäntötoimintaa, päästävä päätöksenteon pysähtyneisyydestä ja liian monimutkaisista laeista sekä selkeytettävä tehtäviä. Lisäksi meidän on tarkasteltava ja vahvistettava uudelleen arvokysymystämme ja arvojemme historiallisia ja kulttuurisia juuria kreikkalais-roomalaisesta historiasta juutalais-kristillisiin perinteisiin ja maallisen ja suvaitsevaisen valtion perustamiseen. Takeet tulevaisuudesta voivat muotoutua vain kulttuurienvälisen vuoropuhelun avulla, mutta voidaksemme käydä muiden kanssa vuoropuhelua meidän on ensin tunnettava ja tunnustettava se, mitä itse olemme.

EU:n tulevaisuutta tarkasteltaessa on ymmärrettävä, että nykyhetki on erilainen kuin aika 50 vuotta sitten. Maahanmuuton ja erityisesti laittoman maahanmuuton aiheuttama ongelma on saavuttamassa vaaralliset mittasuhteet, ja se on muuttanut kaupunkiemme ilmettä. Erilaisten kulttuurien läsnäolo edellyttää, että ryhdymme lisätoimiin vuoropuhelun varmistamiseksi ja vaatiaksemme sääntöjen kunnioittamista. Tarvitaan yhteistä politiikkaa sekä jäsenvaltioilta tahtoa turvata rajat, sisäinen järjestys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Maahanmuutto-ongelmaan on etsittävä demokraattisia ja lainmukaisia ratkaisuja, joissa kunnioitetaan ihmisarvoa ja yhteisiä sääntöjä: todellinen sivistys edellyttää ihmisarvon tunnustamista.

Toinen tulevaisuuttamme koskeva näkökohta on kauppasääntöjen vastavuoroinen noudattaminen. Väärentämisen ja polkumyynnin ongelmat, alkuperämerkintöjen kysymys sekä sääntöjen vastavuoroinen noudattaminen ovat asioita, joita on käsiteltävä ja jotka on ratkaistava määrätietoisesti, jos haluamme estää sen, että epäreilut markkinat tuhoavat Euroopan unionin tuotannonalat ja aiheuttavat pitkäaikaista haittaa myös nopeasti kehittyville maille tai kehitysmaille. Tällä taas olisi työttömyyden ja sosiaalipolitiikan kannalta tuhoisia vaikutuksia.

Maailmankauppaa vapautettaessa on myös taattava, että eurooppalaisten työntekijöiden aikaansaama hyvinvointipolitiikka säilytetään ja että sitä voidaan alkaa asteittain, mutta vääjäämättä, soveltaa jopa niissä maissa, joissa sitä ei tällä hetkellä ole.

"Se myötävaikuttaminen, jonka järjestynyt ja elävä Eurooppa voi osaltaan antaa sivistykselle, on rauhanomaisten suhteiden säilyttämisen kannalta välttämätöntä", julisti Schuman vuonna 1950 ja jatkoi, että "maailmanrauha voidaan turvata ainoastaan luovin, rauhaa vaarantaviin tekijöihin suhteutetuin ponnisteluin". Jihadistisen fundamentalismin ruokkima terrorismin uhka leijuu koko maailman yllä: meiltä vaaditaan enemmän kuin koskaan rohkeita ja luovia toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en tiedä, mihin luottamuksenne perustuu, mutta tiedän, että luottamuksesta voidaan puhua, vaikka sitä ei olisikaan. Keskustelemme toki EU:n onnistumisista, mutta jos puhumme vauraudesta ja vakaudesta, meidän on myös puhuttava köyhyydestä – jota EU:ssa myös esiintyy. En ole tänään kuullut mitään tästä asiasta.

Kun lisäksi puhumme oikeusvaltiosta, meidän on myös puhuttava niistä kansalaisista, joilla ei ole oikeuksia EU:ssa. Tämä usein unohdetaan, ja palaan asiaan myöhemmin. Mitä tulee menettelyä kohtaan osoitettuun luottamukseen, voin todeta, että kuulun poliittiseen ryhmään, joka ei luota menettelyyn. Salamyhkäisyys ei sovi yhteen vuoropuhelun ja demokraattisen avoimuuden kanssa – se on mahdotonta. Sanonkin teille, etten usko näihin sherpoihin tai tunnustuksiin tai kaikkiin näihin temppuihin, koska kansalaisille on loppujen lopuksi paljastettava, mitä ristiriitoja EU:ssa yksilöjen välillä on.

Ne ovat tulleet ilmi Ranskan kansanäänestyksessä ja ne ovat tulleet ilmi Alankomaissa. Ellemme saa eurooppalaisia osallistumaan – eli ellemme järjestä julkisia keskusteluja ongelma-alueista – he eivät lähde mukaamme. Sanon teille, että tekstin pitäisi olla lyhyt ja selkeä muttei kuitenkaan lattea. Siinä piileekin strategianne vaara, nimittäin siitä seuraava latteus. Tämä on neuvoni. Olette puhunut ilmastosta, joten olkaa siis sen osalta rohkeita. Muotoilkaa tavoitteet selkeästi, jotta voimme ymmärtää ne. Tavoitteet ovat seuraavat. Ilmaston lämpenemistä enintään kahdella asteella koskeva tavoite on otettava mukaan seuraavien 50 vuoden tavoitteisiin, kuten myös tehokkaampi resurssien käyttö – ei ainoastaan energian vaan myös veden, paperin, kuparin ja alumiinin käyttö – ja EU:n pitäisi 50 vuoden kuluttua tuottaa kaikki energiansa uusiutuvista energialähteistä. Tällaiset tavoitteet saisivat ihmiset toteamaan: ahaa, teillä on todellakin suunnitelmia! Odotan innokkaasti, mitä asioita sisällytätte tekstiinne.

Kun sitten puhutte ilmastosta, teidän on kerrottava, että tarvitsemme vakaussopimuksen. Meidän on annettava komissiolle valtuudet puuttua asiaan silloin, kun jäsenvaltiot eivät noudata sääntöjä, esimerkiksi yhteistä valuuttaa koskevaa vakaus- ja kasvusopimusta. Ilman seuraamuksia ei ole sitovia tavoitteita edes minun koulutusteoriassani – ja se on todellakin vapaamielinen. Seuraamukset ovat ainoa keino varmistaa sääntöjen noudattaminen.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, yksi asia sai minut säpsähtämään. Kerroitte, että yksi asiakohdista on laittoman maahanmuuton torjunta. Ette sanonut sanaakaan EU:ssa asuvista 50 miljoonasta laillisesta maahanmuuttajasta, jotka tarvitsevat samat oikeudet kuin eurooppalaiset, vaan menitte suoraan laittomiin maahanmuuttajiin. Tämä onkin juuri EU:n ongelma – emme tunnusta näitä ihmisiä vaan liitämme heidät aina otsikon "laittomat" alle. Älkää luulkokaan, että kyseessä on mikään vähäpätöinen ongelma. Yhdessä pienessä EU-maassa ollaan niin ylpeitä Ranskan vallankumouksesta, mutta yksi maan johtavista presidenttiehdokkaista on juuri ehdottanut maahanmuutosta ja kansallisesta identiteetistä vastaavan ministeriön perustamista. Tässä piileekin EU:ta uhkaava vaara: pidämme maahanmuuttajia uhkana omalle eurooppalaiselle identiteetillemme. Te puistelette päätänne, mutta sen sijaan, että reissaatte ministeriöissä, teidän pitäisi kerrankin kuunnella, mitä asiasta puhutaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden kahviloissa ja baareissa. Sieltä löytyvät eurooppalaiset ihmiset. Olemme väärässä, jos puhumme aina vain laittomasta maahanmuutosta emmekä ihmisistä, jotka voidaan integroida eurooppalaiseen elämään. Säpsähdin tässä kohtaa, koska ajattelin: "Oh là là, mitähän hän nyt aikoo sanoa?"

Haluan lopuksi tehdä vielä yhden asian täysin selväksi. Olkaamme ylpeitä niistä perusarvoista, jotka olemme kirjanneet perusoikeuskirjaan. Olkaamme siis ylpeitä myös näistä arvoista: seksuaalisen suuntautumisen vapaus, vähemmistöjen vapaus ja ihmisten vapaus. Juuri nämä ovat asioita, jotka haluan nähdä Berliinin julistuksessa mieluummin kuin joitakin viittauksia Jumalaan tai johonkin toiseen, jonka kanssa meillä parlamentissa ei ole mitään tekemistä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Euroopan unioni on päättänyt juhlia perustamisensa 50-vuotispäivää. Tämä on minusta luonnollista, mutta siitä saattaa olla myös hyötyä, koska tartumme näin tilaisuuteen tarkastella saavutettua edistystä asiallisesti ja koska opimme eittämättä ristiriitaisiakin asioita tästä kokemuksesta. Jos tätä vuosipäivää toisaalta juhlistettaisiin ainoastaan päivänä, jona ylistetään kaikkia niitä päätöksiä, joiden mukaisesti EU:ta on rakennettu, ja ihannoidaan sen saavutuksia niitä tarkemmin erittelemättä, tällä olisi historiantutkimuksen kannalta hyvin vähän merkitystä, ja politiikan tuloksellisuuden kannalta se olisi pelkkää ajanhaaskausta.

Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että kuuluisassa Berliinin julistuksessa valitaan sen alullepanijoiden hengessä jälkimmäinen vaihtoehto jopa jo julistuksen laadintamenetelmän osalta. Kun olisi nimittäin pitänyt järjestää laaja ja kansalaisille avoin kuulemistilaisuus, päätettiinkin, että johtajat käyvät keskusteluja jotakuinkin suljettujen ovien takana. Tämä on mielestäni virhe. Toinen asia koskee julistuksen varsinaista sisältöä. Näyttää itse asiassa siltä, että meitä varten on varattu hyvin yleinen teksti, jossa keskitytään epäilemättä loistavaan ja mallikelpoiseen katsaukseen Euroopan yhdentymisen viidestäkymmenestä vuodesta. Siinä esitetään tietenkin hyvin yleisiä yhteisiä arvoja ja pakostakin kunnianhimoisia tavoitteita, erityisesti sosiaalipolitiikan osalta.

Luuletteko todellakin, että kansalaistemme kokema todellisuus on näinkin täydellinen? Itse olen vakaasti sitä mieltä, ettei millään EU:sta käytävällä keskustelulla ole tänä päivänä todellista vaikutusta, ellei sen ohessa esitetä hyvän verran arvostelua. Tämän arvostelun on kohdistuttava sen luottamuskriisin syihin, joka on jo joidenkin vuosien ajan riehunut käytännössä kaikkialla julkisessa mielipiteessä ja kaikissa EU:n toimielimissä.

Ryhmäni ei ole enää ainoa, joka näin ajattelee. Myös Euroopan unionin asioita valvovat arvovaltaiset poliittiset virkamiehet tunnustavat joko yksityisesti tai pienryhmissä, että nykyisessä kehitysvaiheessaan olevan EU:n ja eurooppalaisten välillä on ongelma. Arvoisa puhemies, viimeksi tämän asian tunnusti kolleganne, Ecofin-neuvoston puheenjohtaja Steinbrück, joka viittasi hiljattain "eurooppalaisen talous- ja yhteiskuntamallin legitimiteettikriisin" uhkaan, ja hän on oikeassa. Asiasta on siis puhuttava, jos aiomme palauttaa tarkoituksen tähän Eurooppaa koskevaan suurhankkeeseen.

Haluan EU:n hankkivan keinot selviytyä tästä kriisistä voittajana, joten vaadin ryhmäni kanssa uudistusta, jotta saapuessamme juhlistamaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää keskustelu kääntyisi niihin muutoksiin, joita tarvitaan tien avaamiseksi Eurooppa-hankkeen todelliselle uudelle elpymiselle.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euromaassa on jokseenkin tavanomainen aamu: kaikki taputtavat toisiaan selkään kertoen, miten fantastinen menestystarina viimeiset 50 vuotta ovat olleet. Vallalla on lähes uskonnollinen vakaumus siitä, että nämä toimielimet kykenevät ratkaisemaan maailman ongelmia, jopa siinä määrin, että muutaman puheenvuoron käyttäjän mielestä Berliinin julistus pystyy tulevaisuudessa ehkä jopa valvomaan säätä!

Olen kuitenkin havainnut hienoisen muutoksen äänenpainoissa: puhutte nyt paljon enemmän vapaudesta, demokratiasta, oikeuksista ja arvoista, aivan kuin ne olisivat Euroopan unionin keksintöä. Epäilen, että puheidenne takana on haluttomuus esittää todellista kriittistä analyysia siitä, toimiiko hanke vai ei.

Ajatellaanpa vaikka taloutta. Yhdysvallat saavutti EU:n asukaskohtaisen bruttokansantuotteen nykyisen tason vuonna 1985. Tärkeämpää on ehkä kuitenkin se, että Yhdysvallat saavutti EU:n nykyisen tason asukaskohtaisissa tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneissa vuonna 1978. Olemme kokonaisen taloudellisen sukupolven verran jäljessä Amerikan yhdysvaltoja. Sosiaalinen malli ei toimi, ja kuitenkin ratkaisuna näyttää olevan se, että haluamme lisää samaa – lisää sääntelyä, lisää sääntöjä. Pelkäänkin, että taloudelliselta kannalta katsottuna hankkeemme on jäämässä vielä enemmän jälkeen.

Politiikan osalta myönnän, että teillä on hohtavat rakennuksenne Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa, ja että olette onnistuneet viemään yli 75 prosenttia kansallisvaltioiden lainsäädäntökyvystä. Olette kuitenkin unohtaneet yhden asian: olette unohtaneet ihmiset, olette unohtaneet yleisen mielipiteen. Olette hävinneet kansanäänestyksissä ja päättäneet olla piittaamatta niiden tuloksista. Tämä puheenjohtajavaltio Saksan kavala yritys kasata suljettujen ovien takana paketti, joka voidaan ajaa vauhdilla läpi jäsenvaltioissa ilman kansanäänestystä, on tuomittu epäonnistumaan. Jos jatkatte samaa rataa, ruokitte juuri sitä samaa suvaitsemattomuutta ja äärimmäisyysajattelua, josta kerrotte haluavanne tehdä lopun. Kehotan teitä ystävällisesti kysymään EU:n kansalaisilta, haluavatko he tällaista hanketta.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmältä)

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch, ITS-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, 50 vuotta sitten EU:n kuusi perustajavaltiota allekirjoittivat Roomassa perustamissopimuksen lähes yleismaailmallisen innostuksen vallassa. Olimme juuri selviytyneet maailmansodasta, todellisesta Euroopan kansojen sodasta, ja ihmiset kaipasivat rauhaa ja vaurautta. Mikä kuitenkin on tilanteemme nyt 50 vuotta myöhemmin?

Rocardin ja komission jäsenen Bolkensteinin välisistä keskusteluista laaditusta – ja muuten erittäin mielenkiintoisesta – kirjasta ilmenee, ettei Rocard enää halua Euroopan unionin kutsuvan itseään eurooppalaiseksi. EU on itse asiassa pettänyt Euroopan: pääoman, tavaroiden ja henkilöiden vapaa liikkuminen EU:ssa edellytti myös, että EU:n ympärillä on kelvollinen raja. Jäsenvaltioiden kansalaisten tekemien uhrauksien vastineeksi tarvittiin toimivaa EY:n suosituimmuuskohtelua – sitä, että jokaista EU:n jäsenvaltiota suosittiin jokaisen muun EU:n jäsenvaltion tuotannossa. Toisin kuitenkin kävi: koko EU on jätetty internationalististen intressien armoille, ja seuraukset ovat käyneet liiankin tutuiksi. Meidän on tuotava tämä julki rohkeasti. Meidän on valittava, harjoitammeko maailmanlaajuista vapaakauppaa vai luommeko Eurooppaan alueellisen ryhmittymän, sillä emme voi tehdä molempia.

Seuraukset ovat hyvin tiedossa: teollisuuslaitoksemme joutuvat konkurssiin yksi toisensa jälkeen, maataloutemme on tuomittu kuolemaan vuoteen 2013 mennessä, ja jopa palvelumme ovat saaneet vain hieman lisäaikaa. Avaamalla ajattelemattomasti rajansa EU on luonut työttömyyttä, turvattomuutta ja köyhyyttä. On erittäin tärkeää, että jäsen Schulz on asettanut EU:n tavoitteeksi varmistaa, että nuorilla on työtä, jonka avulla he voivat hankkia perheen ja ainakin minimimäärän vaurautta. Jos jäsen Schulz on kuitenkin mennyt puheissaan niinkin pitkälle ja asettanut sen EU:n tavoitteeksi, on hyvä, ettei EU ole saavuttanut tuota vähimmäistavoitetta kuluneiden 50 vuoden aikana, koska se saavutetaan paljon paremmin muualla maailmassa, jossa kehitys on ollut paljon merkittävämpää kuin EU:ssa.

Olkaamme siis jälleen ylpeitä juuristamme, perinteistämme ja itsenäisistä kansakunnistamme! Hyvä jäsen Schulz, tällä ei ole mitään tekemistä vihan kanssa. Palatkaamme järkevään ja hedelmälliseen yhteistyöhön kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla. Ryhmämme nimessä esiintyvät sanat identiteetti, perinne ja itsenäisyys, mikä on merkki siitä, että EU:lle koittaa uusi poliittinen kevät.

 
  
MPphoto
 
 

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Berliinin julistuksessa ei tunnusteta sitä seikkaa, että EU on tekemässä meistä köyhempiä ja viemässä meiltä demokratiaa ja vapautta. Se yrittää kiertää yhden suuren kysymyksen, joka todellakin askarruttaa EU:n eri jäsenvaltioiden hallitusten päämiehiä: kyse on todellakin jättimäisestä pulmasta eli Euroopan perustuslaista.

Ranskan ja Hollannin kansalaiset äänestivät vuonna 2005 määrätietoisesti EU:n perustuslakia vastaan, ja sen pitäisikin omien määräystensä mukaan olla tällä hetkellä loppu, slut, finito. Draculan tai Frankensteinin tavoin se kuitenkin kieltäytyy asettumasta aloilleen. Neuvoston puheenjohtaja, Saksan liittokansleri Angela Merkel on päättänyt olla vilkuilematta taaksepäin Ranskan ja Hollannin äänestäjiin ja tuoda perustuslain takaisin kaikkine pääkohtineen. Me tiedämme, mikä suunnitelma on, ja huolehdimme siitä, että myös kansalaiset tietävät sen.

Neuvosto on ensinnäkin päättänyt poistaa perustuslaista kaikki ne kohdat, jotka herättävät närkästystä mutta jotka ovat kuitenkin vain vallitsevan asiaintilan toisintoja. Miksi järkyttää äänestäjiä puheilla EU:n lainsäädännön ylivallasta, kun se on jo vallitseva asiaintila? Jo yksin sana "perustuslaki" on herättänyt levottomuutta, joten he puhuvat sitten pelkästä perustamissopimuksesta tai jopa minisopimuksesta. He hyödyntävät kaikin mahdollisin tavoin menettelyjä, kansallista perustuslakia ja ajoitusta varmistaakseen, että kansanäänestyksiä ei järjestetä tai että niitä järjestetään ainoastaan pienissä jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun kaikki suuret jäsenvaltiot ovat perustuslain ratifioineet. Olemme jo havainneet, että Britanniassa työväenpuolueen johtama hallitus on pehmittämässä kansaa ennen juhlallista lupaustaan kansanäänestyksen järjestämisestä. "Kyse on vain hallinnollisista yksityiskohdista", hallitus kertoo, "ei ole syytä järjestää kansanäänestystä".

Leuhkimme sillä, että olemme arvojen unioni, joka perustuu demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen, ja osoitamme kuitenkin tässä prosessissa järkyttävää piittaamattomuutta kansalaisista ja heidän mielipiteistään. Poljemme heidän identiteettiään ja toiveitaan. Uhmaamme oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa, mutta kaikkia kansalaisia ei pystytä huiputtamaan kaiken aikaa. Kun vastaisku tulee – ja se tulee varmasti – se vie mukanaan tämän epäonnistuneen Eurooppa-hankkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Helmer, toivomme teille pitkää ikää, ja kokemuksenne Euroopan parlamentissa varmasti osaltaan edistää pitkää ikää, joten kaikkea hyvää.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, anteeksi, että keskeytän tässä kohdin, mutta ennen kuin komissio ja neuvosto vastaavat tämänaamuiseen keskusteluun, haluan kiinnittää huomiota yhteen seikkaan. Yksikään puhuja ei maininnut Euroopan unionin vastustavan ahdasmielisyyttä eikä sitä, miten tärkeää julistuksessa on tuoda selkeästi esiin, että Euroopan unioni kunnioittaa kaikkia uskontoja, että se on tunnustukseton organisaatio ja että sen on pysyttävä demokraattisena ja tunnustuksettomana, jos se haluaa säilyttää yhtenäisyytensä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen De Rossa, tuo ei ollut työjärjestyspuheenvuoro, mutta se kirjataan kuitenkin muistiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun taas lyhyesti. En halua kommentoida sitä pitkästi vaan lähinnä esittää kiitokseni puheenvuoroista.

Hyvä jäsen Leinen, haluan kuitenkin samalla huomauttaa teille, että kuten keskustelusta on käynyt ilmi, Berliinin julistukseen sisällytettävien arvojen sisällöstä ei ole todellakaan helppoa päästä yksimielisyyteen. Tässäkin keskustelussa on tullut esiin hyvin erilaisia odotuksia, jotka vaihtelevat menettelytapaan liittyvästä yhteisömenetelmästä jäsen Cohn-Benditin esittämiin kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja seksuaalista suuntautumista koskevaan vapauteen. Tämä vain todistaa, miten vaikeaa kaikkea on sisällyttää kaksisivuiseen Berliinin julistukseen.

Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että jos pyrimme tuomaan esiin kaikki tässä keskustelussa esitetyt erilaiset odotukset jokseenkin oikeudenmukaisesti ja ottamaan samalla huomioon EU:n historian, tarjoamme jokaiselle jotakin. Olemme laatineet viimeisten 50 vuoden aikana yhdessä asiakirjoja, joihin voimme tältä osin viitata. Parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden välisten keskustelujen tarkoituksenahan ei ole ainoastaan laatia Berliinin julistus vaan myös hyödyntää niitä kokemuksia, joita olemme saaneet kunnianhimoisesta pyrkimyksestämme arvioida EU:ta ja tulevaisuuden haasteita.

Haluan tehdä yhden asian selväksi jäsen Cohn-Benditille, joka antoi meille pienen esimerkin kansankiihotuksesta. En suinkaan ole niin naiivi, että lähtisin puheenvuorossani käsittelemään laittoman maahanmuuton torjuntaa. Ymmärtääkseni tarvitsitte tämän eräänlaiseksi malliksi, jonka ympärille puheenvuoronne rakensitte, mutta olin itse asiassa puhumassa ihmisten vapauksista ja kansalaisoikeuksista ja vain mainitsin tässä yhteydessä tarpeen löytää yhteinen lähestymistapa laittomaan maahanmuuttoon – siinä on suuri ero. Pyydänkin, että muistatte tämän asian tulevaisuudessa. Voitte olla vakuuttunut siitä, että ihminen, joka ei asu Berliinissä sattumalta vaan siksi, että hänen sydämensä on siellä, ymmärtää myös jotain muuttoliikkeen ja maahanmuuton mukanaan tuomista ongelmista sekä kansallisvaltioidemme velvollisuudesta suunnata politiikkamme niiden suuntaan.

(Suosionosoituksia)

Muille parlamentin jäsenille haluan kertoa, etteivät tänään kuulemani asiat itse asiassa ole kovinkaan kaukana siitä keskustelusta, jonka te, arvoisa puhemies, kävitte jäsenvaltioiden valtion- tai hallituksenpäämiesten kanssa viimeviikkoisilla illallisilla. Käsitykseni mukaan 90 prosenttia täällä esitetyistä toiveista ja odotuksista tuli jo esiin viime torstaina käydyssä illalliskeskustelussa esitetyissä puheenvuoroissa ja vaatimuksissa, joten teidän ei tarvitse pelätä, että jättäisimme pois mitään merkittävää kohtaa siinä vaiheessa, kun pyrimme kunnianhimoisesti muotoilemaan nämä toiveet ja odotukset Berliinin julistukseksi. Julistusta muotoillessamme meidän on tietenkin täytettävä odotukset siitä, että se on kaikkien ymmärrettävissä.

Hyvä jäsen Leinen, tämä pätee myös yhteisömenetelmään. Vaikka olenkin täysin tietoinen siitä, että "yhteisömenetelmä" on vakioilmaisu, jolla on omat sivumerkityksensä euroasiantuntijoiden piireissä, senkaltaisia ilmaisuja ei voida käyttää tekstissä sellaisenaan vaan ne on "käännettävä". Huolehdimme kuitenkin siitä, että esittämiinne odotuksiin sisältyvä ajatus otetaan tekstiin mukaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esitän lämpimät kiitokseni neuvoston puheenjohtajalle. Mikäli hän puhuu EU:n toimielinten vahvuudesta, se tulee hyvin esiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää vielä kaksi lyhyttä huomautusta tähän mielenkiintoiseen panokseen, jonka olette antaneet Berliinin julistuksen sisällöstä käytävään keskusteluun.

Ensimmäinen liittyy siihen, ettei Euroopan yhdentyminen eli Eurooppa-hanke ole "valmis" – eikä se koskaan täysin valmistukaan. Se on rakennustyötä, jota teemme jatkuvasti, ja tämä on mielestäni siitä yksi esimerkki. Kaikkine onnistumisineen ja puutteineenkin rakennustyö on juuri sitä, mitä edelleen teemme. Lisäämme taas yhden palan palapeliin eli tähän Euroopan unionin rakenteeseen, ja mielestäni on erittäin tärkeää, kuten useat teistä ovat korostaneetkin, että meidän ei pidä ainoastaan katsoa taaksepäin vaan keskittyä myös siihen, mitä haluamme tulevaisuudelta. Mitä sitten nykyiset parikymppiset ihmiset toivovat tulevaisuudelta? Miten voimme kuvata noita toiveita? Miten pystymme havainnollistamaan näkemyksen tulevaisuudesta?

Te olette Euroopan kansojen suoraan valitsemia edustajia. Teidän on pysyteltävä tilanteen tasalla ja niin olette kertoneet täällä tänään tehneennekin: olette kertoneet kuulemianne mielipiteitä ja oman käsityksenne siitä, mitä julistukseen pitäisi sisällyttää.

Toiseksi emme pysty jatkamaan Eurooppa-hankkeen, eurooppalaisen yhteistyön rakentamista, ellei meillä ole kansalaisten tuki takanamme ja ellemme työskentele demokraattisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi. Tämä on täysin selvää, ja vaikka esitättekin siitä niin paljon arvostelua, juuri siitä on kysymys, eikö niin? Se on avointa, se on julkista, siitä kerrotaan tiedotusvälineille – se, mitä puhutte täällä, myös kuullaan. Ymmärrämme sen, ettei kahden sivun pituisen tekstin sisällöstä voida neuvotella 450 miljoonan ihmisen kanssa, mutta voimme huolehtia siitä, että se, mitä te olette kuulleet ja mitä me pidämme tärkeimpänä monestakin eri poliittisesta näkökulmasta, toimitetaan niiden käsiin, jotka parhaillaan laativat tekstiä. Juuri tästä keskustelussa on kysymys.

Demokratian puolesta taistelemisen on siis jatkossakin oltava yksi perustehtävistämme, ja tärkeä osa julistusta on löytää nykyaikaisia keinoja yhteyden saamiseksi kansalaisiin, jotta voisimme osoittaa tämän olevan mahdollista.

Vaikka pidämmekin kansallisia identiteettejämme äärimmäisen tärkeinä, voimme aivan yhtä hyvin tuntea olevamme eurooppalaisia tai kansainvälisiä tai maailmanmatkaajia tai mitä tahansa. Meidän mielestämme on mahdollista avata silmämme ja avartaa näkökulmiamme, ja juuri siksi uskomme tähän yhteistyöhön Eurooppa-hankkeessa. Toivon, että juuri tämä on ajatuksemme kokoontuessamme täällä ja kootessamme yhteen niitä asioita, joista olemme ylpeitä Euroopan unionin historiassa, sekä toiveita siitä, millaista eurooppalainen yhteistyö ja Euroopan yhdentyminen on seuraavien 50 vuoden kuluessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. (HU) Meidän on pystyttävä tarjoamaan EU:n kansalaisille tulevaisuudennäkymiä. Berliinin julistuksella on oltava suunnaton poliittinen painoarvo. Nykyään ei enää riitä, että puhutaan viimeisten 50 vuoden suurista menestyksistä, vaan meidän on katsottava eteenpäin ja pystyttävä osoittamaan EU:n kansalaisille suunta tulevaisuuteen.

EU:n yhdentymisen täytyy jatkua. Unkari hyötyy yhdentyneemmästä Euroopasta, joka pystyy vastaamaan 2000-luvun haasteisiin ja takaamaan maanosan pysyvän rauhan, kehityksen ja turvallisuuden.

EU kohtaa yhä vaikeampia sisäisiä ja ulkoisia haasteita, jotka uhkaavat sekä omaa että lastemme tulevaisuutta. Köyhyys, väestöongelmat, maailmanlaajuinen ilmastonmuutos, kansainvälinen terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, energiakysymykset: nämä ovat kaikki vaaroja, jotka edellyttävät asianmukaisia ja monitahoisia vastauksia ja ratkaisuja. Pystymme siihen vain, mikäli me eurooppalaiset olemme myös vahvempia ja yhtenäisiä.

Julistuksesta on myös käytävä ilmi, miten määrätietoisesti jäsenvaltiot luovat yhteistä tulevaisuutta, vahvistavat EU:n sisäistä yhteenkuuluvuutta ja ennen kaikkea pitävät mielessä turvallisuuden ja EU:n kansalaisten hyvinvoinnin.

 
  
MPphoto
 
 

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen.(EL) Eurooppa-neuvoston maaliskuussa tekemät päätökset ovat jälleen yksi kiistämätön todiste siitä, että EU toimii pääoman ohjaamien valintojen edistämiseksi. Ympäristönsuojelutoimenpiteiden sijaan EU:ssa on ryhdytty toimiin yritysten suojelemiseksi ja yksinoikeuksien vahvistamiseksi.

Pääoman harjoittama luonnonvarojen riisto on perimmäinen syy merkittäviin ilmastonmuutoksiin ja todelliseen vaaraan maapallon ekologisesta tuhosta. Sen sijaan, että ryhdyttäisiin rohkeisiin toimiin ainakin monopolien harjoittamien vastuuttomuuksien rajoittamiseksi, tehdäänkin päätöksiä kilpailun lisäämiseksi sähkö- ja maakaasumarkkinoilla, energiamarkkinoiden vapauttamiseksi ja koko energian tuotantoa, toimitusta ja jakelua koskevan strategisen tuotannonalan luovuttamiseksi yksityiselle sektorille.

Keskusta-oikeisto- ja keskusta-vasemmisto-johtoiset hallitukset ovat yksimielisesti sitoutuneet nopeuttamaan ruohonjuuritason vastaisen Lissabonin strategian toteuttamista asettamalla ensisijaisiksi tavoitteikseen koulutuksen ja terveydenhuollon kaupallistamisen sekä työntekijöiden vakuutus- ja eläkerahastojen, palkkaoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien heikentämisen. Samanaikaisesti edistetään häikäilemättömämpiä työvoimanvastaisia toimenpiteitä ja nopeutetaan työmarkkinoiden "mukautuvuutta" ja "joustoturvaa", jotta työvoimakustannukset voidaan pitää alhaisina ja lisätä Euroopan yhdistyvän pääoman kannattavuutta.

Kreikan kommunistinen puolue taistelee tällaisia valintoja vastaan, korostaa oikeudenmukaisia vaatimuksia ja taistelee työntekijöiden rinnalla ruohonjuuritason luokkien uusien tarpeiden tyydyttämiseksi.

 

4. Eurooppa-neuvoston kokous (8. ja 9. maaliskuuta 2007) (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Eurooppa-neuvoston selonteko ja komission julkilausuma (Eurooppa-neuvoston kokous, 8. ja 9. maaliskuuta 2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Berliinin julistuksesta käymämme keskustelun jälkeen haluan kertoa parlamentille kevään huippukokouksen tuloksista. Teen sen mielelläni ja haluankin todeta heti alkajaisiksi – vaikka juuri huomautettiin, että kehumme itseämme liian helposti – että puheenjohtajavaltion mielestä ja omasta mielestäni neuvoston kokous oli todella onnistunut. Kokouksessa saatiin aikaan ratkaisuja niillä aloilla, joilla kansalaiset odottavat Euroopan unionilta – mielestäni aiheellisesti – päättäväisiä toimia. Siellä osoitettiin, että vastoin kaikkia seinille maalailtuja piruja EU on toimintakykyinen myös laajentumisen jälkeen ja jäsenvaltiot pystyvät ratkomaan erimielisyytensä ja asettamaan kunnianhimoisia yhteisiä tavoitteita komission ja parlamentin tuella ja rohkaisemina, vaikkeivät yksittäiset päätökset ole aina helppoja.

Huippukokouksessa osoitettiin myös, että Euroopan unioni on valmis vastaamaan uhkaaviin tulevaisuuden haasteisiin, ja kokous antoi aihetta ja rohkeutta uskoa, että horrokseen vaipunut EU:n uudistushankekin saa lähikuukausina lisäpontta.

Tällainen viesti välittyi siis huippukokouksesta, jossa saatiin aikaa myös muutamia sisäisiä tuloksia, joista puhun hetken päästä. Haluamme välittää saman viestin kahden viikon kuluttua – kuten juuri keskusteltiin – Berliinissä ja eri puolilla Euroopan unionia EU:n 50-vuotisjuhlan kunniaksi vietettävissä juhlatilaisuuksissa. Juuri tästä haluamme ammentaa vauhtia puheenjohtajakautemme jälkipuoliskolle.

Kuten tiedätte, kevään huippukokouksessa keskityttiin energia- ja ilmastopolitiikkaan. Molemmat kysymykset ovat syystäkin erittäin tärkeitä Euroopan kansalaisille. Viime vuosina ja etenkin viime kuukausina – viimeksi Valko-Venäjän ja Venäjän välisessä öljykiistassa – on käynyt jälleen elävästi ilmi, miten laajalti olemme riippuvaisia energiantuonnista ja miten haavoittuva Euroopan unionin talous on tällaisissa asioissa.

Kuten äsken todettiin, yhtä ilmeisiä ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ympäristökatastrofit, jäätiköiden sulaminen, merenpinnan nousu ja kuivuus eivät ole enää abstrakteja käsitteitä vaan todellisia uhkia. Kansainvälisistä tutkimuksista on käynyt ilmi, miten kalliisti joudumme maksamaan – ja pakotamme lapsemme ja lastenlapsemme maksamaan kalliin hinnan – ellemme ryhdy nyt toimeen.

Tiedätte huippukokouksessa käytyjen keskustelujen tulokset, ja toivon teidän olevan kanssani samaa mieltä siitä, että valtioiden ja hallitusten päämiesten päätöksistä avautui mahdollisuus kunnianhimoiselle ja mielestäni vastuulliselle eurooppalaiselle ilmasto- ja energiapolitiikalle, jossa ei enää kaunistella edessä olevia ongelmia vaan etsitään tehokkaita strategioita niihin vastaamiseksi.

Olemme ottaneet aimo harppauksen kohti yhdennettyä ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Se on yhdennetty, koska toinen ei onnistu ilman toista: ihmisten energiantuotanto ja energiankulutus on nykypäivänä selvästi suurin uhka ilmastolle. Tämä pätee tietenkin erityisesti kasvihuonekaasuihin. Brysselissä tehtyjen päätösten ansiosta EU on edelleen edelläkävijä kansainvälisen ilmastonsuojelun alalla. Päätösten ansiosta meillä on lähtökohdiltaan uskottava asema tulevissa neuvotteluissa, joita käydään Kioton pöytäkirjaa seuraavasta sopimuksesta.

EU sitoutui yksipuolisesti ja riippumattomasti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Tämä on kunnianhimoinen tavoite, ja sen täyttäminen edellyttää mittavia toimia kaikilta jäsenvaltioilta.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet menivät kuitenkin vielä pidemmälle. Lupasimme vähentää päästöjä jopa 30 prosenttia samaan vuoteen mennessä, mikäli muut teollistuneet maat ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat tulevat mukaan. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain toimimalla kauaskantoisesti myös energiapolitiikassa, ja niinpä Brysselissä hyväksyttiin kokonaisvaltainen energia-alan toimintasuunnitelma ja sen ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet.

Toimintasuunnitelmassa on kaksi keskeistä tavoitetta: EU:n energiankulutusta on vähennettävä 20 prosenttia vuoden 2020 ennusteisiin nähden energiatehokkuutta lisäämällä, ja – tämä on erityisen tärkeää – uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiankulutuksesta on nostettava ainakin 20 prosenttiin.

Kuten muistanette, kiistaa syntyi siitä, tehtäisiinkö jälkimmäisestä tavoitteesta sitova. Monet jäsenvaltiot epäilivät, että tavoite olisi liian kunnianhimoinen. On ilahduttavaa, että saimme lopulta tehtyä siitä sitovan, sillä etenkin kolme edellä mainittua tavoitetta osoittavat selvästi, että ilmasto- ja energiapolitiikan välillä on tiivis yhteys. Ellei uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloilla toimittaisi, EU ei pystyisi mitenkään täyttämään ilmastonmuutosta koskevaa omaa tavoitettaan.

Jaettaessa Euroopan unionin tavoite kansallisiksi tavoitteiksi sovelletaan samaa yhteistä oikeudenmukaista lähestymistapaa kuin sovittaessa, että uusiutuvaa energiaa koskevasta tavoitteesta tehdään sitova. Jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat ja valmiudet on otettava tällöin huomion. Komissiota onkin pyydetty – ja komissio on suostunut – antamaan ehdotuksen tästä jaosta vuoden loppuun mennessä.

En pysty käymään tässä läpi kaikkia energia-alan toimintasuunnitelman näkökohtia. Mielestäni on tärkeämpää kehua toimintasuunnitelmaa parlamentille kokonaisuutena ja korostaa samalla juuri esittelemieni tavoitteiden lisäksi eritoten niitä strategisia päätöksiä, joita tehtiin esimerkiksi energian sisämarkkinoiden rakenteen, energian toimitusvarmuuden, kansainvälisen energiapolitiikan, energia-alan tutkimuksen ja uuden energiateknologian osalta.

Valitsen yhden näistä viidestä esimerkistä. Energian toimitusvarmuus pystytään takaamaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vain, jos saamme monipuolistettua energialähteitä ja kuljetusreittejä. Tarkalleen ottaen tämä tarkoittaa, että suhteita tärkeisiin tuottajamaihin on vahvistettava, kestäviä energia-alan ulkosuhteita on luotava myös Keski-Aasian valtioihin ja Mustanmeren ja Kaspianmeren rantavaltioihin sekä energiasuhteita Persianlahden ja Pohjois-Afrikan valtioihin on niin ikään tietenkin lujitettava. Tämä tarkoittaa luotettavia ja avoimia energiasuhteita myös Venäjän kanssa. Puheenjohtajavaltio jatkaakin toimia varmistaakseen, että neuvottelut Venäjän kanssa tehtävästä uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta voidaan aloittaa pian.

Energiapolitiikkaa ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat tulokset ovat todella erityisen tärkeitä. Kuten päätelmistä kuitenkin nähdään, Eurooppa-neuvostossa keskityttiin muihinkin asioihin. Kevään huippukokouksessa on ollut tapana käydä läpi kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian tilannetta. Merkittävintä on, että uudistettu Lissabonin strategia alkaa tehota. Onnistumisia on selvästi saatu aikaan, sillä kasvu on tehostunut ja työttömyys vähentynyt kaikkialla Euroopan unionissa. Samalla todettiin kuitenkin, ettei nyt pidä jäädä lepäämään laakereille vaan päinvastoin. Tämä myönteinen liikevoima halutaan hyödyntää, eikä rakenneuudistusten jatkamiselle ja julkisen talouden johdonmukaiselle vakauttamiselle ole mielestäni vaihtoehtoa.

Euroopan unionin sisämarkkinoita on kehitettävä ja täydennettävä tärkeillä aloilla. Otan jälleen esimerkiksi kaasu- ja energia-alan, postipalvelut sekä rahoitusmarkkinat. Viime perjantaina annetuissa päätelmissä esitetään myös, että vaje yhteisön oikeuden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi saatava poistettua. Asiassa on edistytty todella mainiosti viime vuosina: muistuttaisin parlamentille, että vielä vuonna 2000 vaje säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 3 prosenttia ja nyt se on vain 1,2 prosenttia. Tiedämme, että toimia on jatkettava. Niinpä Eurooppa-neuvosto päätti perjantaina, että vajetta on vähennettävä 1 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä.

Kansalaiset pitävät Lissabonin strategiaa onnistuneena kuitenkin vain, mikäli sen sosiaalista ulottuvuutta saadaan kehitettyä onnistuneesti. Tämä pätee etenkin työmarkkinoiden myönteiseen kehitykseen. Valtioiden ja hallitusten päämiehet korostivatkin tältä osin oikeudenmukaisten työolojen, työntekijöiden oikeuksien ja osallistumisen, työterveyden ja työturvallisuuden sekä perhe-elämän huomioon ottavan työn organisoinnin tärkeyttä.

Haluan painottaa pikaisesti vielä yhtä päätöstä: sääntelyn parantamista ja byrokratian vähentämistä. Tälläkin alalla on edistytty viime vuosina hieman – joskaan ei hankaluuksitta. Tälläkään alalla, tai etenkään tällä alalla, toimista ei saa luopua jatkossa. Haluamme erityisesti vähentää EU:n lainsäädännöstä aiheutuvia hallinnollisia rasitteita – byrokratiaa – 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä, ja jäsenvaltioita kehotettiin asettamaan yhtä kunnianhimoiset kansalliset tavoitteet ensi vuonna.

Perjantaina huippukokouksen päätteeksi pidetyssä lehdistötilaisuudessa komission puheenjohtajalla oli mielestäni erittäin ystävällistä, jopa imartelevaa, sanottavaa juuri päättyneestä neuvoston kokouksesta. Hän totesi, että tulosten ja asetettujen tavoitteiden puolesta se oli merkittävin huippukokous, johon hän oli toimikaudellaan osallistunut. Arvoisa komission jäsen, totean täällä parlamentissa, ettei tässä olisi onnistuttu ilman komission erinomaista taustatyötä ja Euroopan parlamentin tukea. Arvoisa puhemies Pöttering, tehän edustitte parlamenttia vasta valittuna puhemiehenä ensimmäistä kertaa neuvoston kokouksessa.

EU:ssa kehitetään nyt nykyaikaista ja kestävää ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Valtioiden ja hallitusten päämiehet osoittivat, että Euroopan unioni voi ottaa johtoaseman tärkeissä globaaleissa kysymyksissä. Huippukokouksesta välittyi nähdäkseni sellainen viesti, että jos me eurooppalaiset yhdistämme voimamme ja toimimme yhdessä, saamme muovattua tulevaisuutta onnistuneesti. Tässä ollaan täysin samoilla linjoilla kuin Saksan puheenjohtajakauden tunnuslauseessa, perusperiaatteessa, jonka pohjalta päätelmien otsikko valittiin ja jonka mainitsin aiemmassakin keskustelussa: "Yhdessä Eurooppa onnistuu".

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet.

Komissio kiittää neuvostoa ja puheenjohtajavaltio Saksaa viime viikon Eurooppa-neuvostossa asetetuista kauaskantoisista ja rohkeista tavoitteista. Kiitämme teitä myös yksimielisestä viestistä, jonka välititte muulle maailmalle ja joka on saanut paljon huomiota eri puolilla maailmaa. Tämän viestin mukaan Euroopan unionissa suhtaudutaan vakavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan, yhteisen energiapolitiikan kehittämiseen ja kilpailukyvyn säilyttämiseen. Eurooppa-neuvosto onnistui erittäin tärkeässä asiassa, kun se osoitti niiden ihmisten olevan väärässä, jotka väittävät, ettei 27 jäsenvaltion Euroopan unioni olisi enää toimintakykyinen. Tämä oli ensimmäinen suuri koetus 27 jäsenvaltion Euroopan unionille, ja mielestäni se läpäistiin.

Huippukokous onnistui mainiosti Lissabonin strategiaan kuuluvan kasvua ja työllisyyttä koskevan eurooppalaisen kumppanuuspolitiikan kannalta. Valtioiden ja hallitusten päämiehet totesivat, että uudella strategialla saadaan aikaan toivottuja tuloksia ja että sillä on ollut tärkeä merkitys talouden elpymiselle. Talouden elpyminen näkyy BKT:n kasvuna: 2,9 prosenttia vuonna 2006. Nyt odotetaan, että EU:ssa syntyy yksin kahtena seuraavana vuonna seitsemän miljoonaa uutta työpaikkaa, jolloin päästäisiin lähelle Lissabonissa vuonna 2000 alun perin asetettuja tavoitteita.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet tekivät selväksi, ettei talouden dynaamisuuden parantumisesta saatuihin ensimerkkeihin pidä nyt tyytyä. Olen samaa mieltä siitä, mitä ministeri Steinmeier juuri totesi: Euroopan unionilla on nyt oiva tilaisuus lisätä uudistusten vauhtia. Suuntausta ei ole onnistuttu vielä kääntämään. Laskusuhdanne on todella hidastunut, mutta tekemistä riittää. Nyt voidaan vasta todeta, että olemme oikeilla raiteilla.

Tämä käy ilmi myös Eurooppa-neuvoston tuesta komission ensi kertaa antamille maakohtaisille suosituksille. On erittäin merkittävää, että jäsenvaltiot ottivat komission maakohtaiset suositukset kansallisiin ohjelmiin aloilla, joilla toimivalta kuuluu yksin niille, ja että Eurooppa-neuvosto hyväksyi suositukset vastalauseitta yksimielisesti. Tätä ei pidä aliarvioida. Nyt on osoitettu ensimmäistä kertaa, että Euroopan unionissa voidaan todella koordinoida talouspolitiikkaa.

Tänä vuonna valmistellaan kasvua ja työllisyyttä koskevan ohjelman toista kolmivuotiskautta, ja komissio pitää jo nyt kolmea asiaa ehdottoman tähdellisenä.

Ihan ensimmäiseksi ilmasto- ja energiapolitiikka on yhdistettävä kokonaan kasvua ja työllisyyttä koskevaan eurooppalaiseen ohjelmaan. Tämän on oltava yhtenäistä.

Toiseksi kyseisen strategian kolmatta pilaria, työllisyyttä ja sosiaalista ulottuvuutta, on ehdottomasti vahvistettava painottamalla eritoten Euroopan kansalaisten työllistyvyyden parantamista. Loppujen lopuksi nykyinen kehityskulku on aivan uudenlaista. Joillakin alueilla ja aloilla on pian yhä enemmän pulaa kunnolla koulutetuista työntekijöistä. Työllistyvyyttä on parannettava etenkin lisäämällä koulutusta.

Kolmas Lissabonin strategian tarkistamiseen liittyvä tärkeä tehtävä on strategian näkyvyyden lisääminen. Kuten sanotaan, älä pidä kynttilääsi vakan alla. Saattaa olla, että puhumme liiankin vähän siitä, että Euroopan unionilla on ratkaisu talouden globaaleihin haasteisiin. Euroopan yhdentyminen ja Euroopan yhteinen talouspolitiikka tarjoavat etsityn ratkaisun siihen, miten voimme säilyttää kilpailukykymme maailmanlaajuisesti. Tämän olisi käytävä paljon selvemmin ilmi kansallisessa poliittisessa keskustelussa.

Haluan sanoa sanasen sääntelyn parantamisesta ja byrokratian vähentämisestä, jonka olen ottanut erityisesti tehtäväkseni. Eurooppa-neuvoston kehotus parlamentille ja neuvostolle hyödyntää vaikutustenarviointeja jatkossa entistä laajemmin on tärkeä. Lainsäädännön laatu on kaikki kaikessa koko hankkeelle ja koko hankkeen perimmäinen tarkoitus.

Tämä edellyttää kunnollista kustannustenarviointia. Sääntelyn parantamista ja byrokratian vähentämistä koskevan hankkeen kaikki osat ovat nyt todella käynnissä. Suurkiitos neuvostolle siitä, että se tuki komission tavoitetta, jonka mukaan eurooppalaisille yrityksille EU:n lainsäädännöstä aiheutuvia hallinnollisia rasitteita olisi vähennettävä 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Yhtä tärkeää on kuitenkin jäsenvaltioiden sitoutuminen samaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Asiasta on kiistelty, joten sovinnon aikaansaanti on hieno saavutus. Päämääränä oleva yrityksille aiheutuvien hallinnollisten rasitteiden vähentäminen 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä näyttää olevan nyt tuntuvasti lähempänä.

Haluan tehdä täällä parlamentissa vielä kerran selväksi, että hallinnollisten rasitteiden vähentämisestä puhuttaessa tarkoitetaan yksinkertaisesti yritysten paperitöiden vähentämistä. Siinä puhutaan raportointia sekä tilastojen, tietojen ja asiakirjojen säilyttämistä koskevista vaatimuksista. Kuluttajansuojaa, laatua, ympäristöä, turvallisuutta tai sosiaalisia näkökohtia koskeviin kysymyksiin ei missään nimessä kajota. Tarkoituksena ei ole muuttaa vaatimusten sisältöä vaan tehdä niistä sellaisia, että yritysten sisällä vapautuu voimavaroja eikä yrityksiin kohdistu tarpeettomia rasitteita.

(Suosionosoituksia)

Tony Blair totesi jonkin aikaa sitten, että ellei EU:ta olisi olemassa, se olisi pitänyt keksiä. Hän tarkoitti tällä todennäköisesti juuri sellaisia päätöksiä, joita Eurooppa-neuvosto teki vain pari viikkoa sen jälkeen, kun YK:n uusimman ilmastonmuutosraportin hälyttävät tiedot tulivat julki.

Parlamentin tuella ja komission tammikuussa antamien ehdotusten pohjalta Eurooppa-neuvosto onnistui asettamaan ilmastonmuutoksen ja siirtymisen kestäviin energiaratkaisuihin etusijalle eurooppalaisessa politiikassa sekä hyväksymään toimintasuunnitelman kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.

Päätösten vahvuutena on se, että ilmasto- ja energiapolitiikka onnistuttiin liittämään tiiviisti toisiinsa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen liittyy tiiviisti kilpailukykyiseen, varmaan ja kestävään energiapolitiikkaan. Päätösten vahvuutena on myös niiden uskottavuus, sillä ne eivät ole nyt tyhjiön keskellä vaan niihin liittyy konkreettinen toimenpidepaketti.

Uusiutuvaa energiaa koskevat sitovat tavoitteet sekä kohdennettu energiansäästön edistäminen ja uudet hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikat auttavat Euroopan unionin taloutta mukautumaan 2000-luvun globaaleihin haasteisiin ilmastopolitiikassa. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tiellä olevien esteiden purkaminen jatkuu kaikilla teollisuuden aloilla. Tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin EU:n kokonaisenergiankulutuksesta ja myös biopolttoaineiden osuus ainakin 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Kuulin, mitä neuvoston puheenjohtaja totesi juuri komission tehtävästä antaa ehdotus vuoden loppuun mennessä. Vakuutan teille, että komissio esittää oikeudenmukaisen ja tasapuolisen ehdotuksen taakanjaosta koko EU:ssa ja että siinä otetaan huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden aiemmat saavutukset ja lähtökohdat sekä se, mitä ne tarvitsevat tavoitteen täyttämiseksi. Olen varma, että onnistumme tässä.

On tärkeää, että kaasun ja sähkön sisämarkkinat saadaan kerralla kuntoon, mikä hyödyttää kuluttajia, kannustaa investoimaan ja synnyttää aidon eurooppalaisen verkoston.

Näillä toimenpiteillä meille avautuvat uudet, globaalit markkinat ja kaikkien kansalaisten ja yritysten sähkölaskut pienenevät. Euroopan unionissa maksetaan energiasta tällä hetkellä aivan liikaa, mikä johtuu sekä maailmanlaajuisesta tilanteesta että energiahuoltomme kehnosta organisoinnista. Tästä syystä Lissabonin ohjelman toteuttaminen edellyttää myös EU:n uuden ilmastopolitiikan johdonmukaista täytäntöönpanoa.

Ehdotimme, että kehittyneimmät maat sopisivat vähentävänsä hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2020 mennessä kollektiivisesti 30 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Lisäksi EU on jo sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Asemamme onkin erinomainen tulevissa ilmastonmuutosta koskevissa neuvotteluissa.

Tämä ilmastoon liittyvä kaksitahoinen päätös synnyttää uskoakseni uutta globaalia dynamiikkaa, jota tarvitaan kipeästi. Enää emme voi seurata sivusta, kuinka Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaiset maat syyttelevät toinen toistaan ja vaativat toista tekemään ensimmäisen siirron. Jommankumman niistä on tehtävä siirto vihdoin ja viimein! Tämä on ilman muuta tärkeä keskustelunaihe myös EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 30. huhtikuuta 2007. Valtioiden ja hallitusten päämiehet mainitsivat tämän seikan muiden ulkopoliittisten asioiden ohella.

Haluan sanoa sanasen eurooppalaisille yrityksille. Neuvoston tavoitteet tarjoavat yrityksillemme selkeät raamit sekä investointivarmuutta tuleviksi vuosiksi. Nyt yritykset voivat suunnitella investointejaan: ne tietävät, mitä poliitikot vaativat niiltä, ja voivat laatia strategiansa. Haluamme, että Euroopan unionista viedään sen parhaita ja puhtaimpia tuotteita, ei työpaikkoja. En välitä kuulla vain siitä, mitä eurooppalaiset yritykset eivät voi tehdä ja mitä ne pitävät mahdottomana. Haluan lopultakin kuulla, mitä ne voivat tehdä ja mikä on mahdollista. Jatkossa nähdään, että on mahdollista tehdä paljon enemmän kuin yritykset ovat itse uskoneet.

Kaikessa tyytyväisyydessäkään ei pidä unohtaa, että toistaiseksi on ammuttu vasta lähtölaukaus. Strategiaa on saatava vietyä eteenpäin parlamentin vaalikauden loppuun mennessä yksittäisten yhteisön hankkeiden ja lainsäädäntöhankkeiden avulla. Lisäksi meillä on Euroopan kansalaisten tuki. Eurobarometrin uusimmasta kyselystä kävi ilmi, että Euroopan kansalaiset tietävät hyvin, että suunnanmuutos on enemmän kuin tarpeen. Varmasti he tietävät myös, että päättäväisillä toimilla on hintansa.

Lyhyesti sanottuna Lissabonin strategia on avoin ja dynaaminen prosessi. Tarvitaan ideatori, jonka pohjalta syntyy yksittäisiä poliittisia päätöksiä.

Kuten Centre for European Reform -ajatusmyllyn raportissa todetaan, tuskin yksikään Euroopan maa jättää tarkastelematta Tanskan joustoturvamallia, Suomen yliopistojärjestelmää tai Yhdistyneen kuningaskunnan kaupanvapauttamisstrategiaa. Voisin mainita muitakin esimerkkejä, kuten Ranskan "Pôles de Compétitivité", Alankomaiden standardikustannusmalli tai muutamien uusien jäsenvaltioiden verouudistukset. Toinen toiselta oppiminen on avainasemassa tässä uudistusprosessissa.

Nyt on tehtävä yhdessä selväksi, että kasvua ja työllisyyttä koskeva eurooppalainen kumppanuus on Euroopan unionin vastaus aikamme kahteen suureen haasteeseen: siihen suureen sosiaaliseen kysymykseen, miten tarjolle saadaan riittävästi hyviä työpaikkoja globaalistumisen aikakaudella, ja siihen suureen ympäristökysymykseen, miten maapallo saadaan säilytettyä asumiskelpoisena.

Loppujen lopuksi ihmisten tiedetään pohtivan seuraavanlaisia kysymyksiä: Saanko pitää työni? Saanko jatkossa korvausta, jos sairastun? Pystynkö maksamaan lasteni koulutuksen? Huolehditaanko minusta, kun olen ikääntynyt? Heidän tiedetään myös pohtivan: Millaiset elinolot lapsillani ja lastenlapsillani on tulevaisuudessa?

Tässä vastaus näihin kysymyksiin. Euroopan kansalaisille on tärkeää kertoa, että vastaus voi olla vain Euroopan unionin yhteinen. Jos on tarvetta osoittaa, miksi Euroopan yhdentymistä tarvitaan, näistä kahdesta seikasta käy ilmi, että yhdentyminen on tähdellistä myös 2000-luvulla. Kiitoksia.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen, PPE-DE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Steinmeier, arvoisa komission jäsen Verheugen, hyvät kollegat, huippukokouksen päätteeksi annetaan tavallisesti pitkäveteiset päätelmät, joita joutuu tutkimaan suurennuslasilla, jotta löytäisi kaikkien 27 jäsenvaltion tukemia tavoitteita. Tällä kertaa päätelmät ovat kuitenkin melko lyhyet ja ne ovat todellinen edistysaskel. Kevään Eurooppa-neuvoston huippukokous ylitti villeimmätkin kuvitelmamme. Visiossa yhdistyvät poliittinen rohkeus, kunnianhimo sekä toteutettavuus ja uskottavuus, jopa päättäväisyys, mikä on melkoinen urotyö.

Me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluamme ihan ensiksi kiittää neuvoston puheenjohtajaa, Saksan liittokansleria Merkeliä ja hänen ryhmäänsä sekä puheenjohtaja Barroson johtamaa komissiota ja eritoten komission jäsentä Dimasia ja komission jäsentä Piebalgsia, jotka panivat energia- ja ilmastopaketin alkuun ja ovat tehneet kaikkensa kunnon tulosten aikaansaamiseksi. On pakko todeta, että olemme itse asiassa ylpeitä siitä, että oman ryhmämme yhteiset toimet toimielintemme huipulla – yhdessä muiden kumppanien kanssa tietenkin – johtivat mainioihin tuloksiin.

Runsaita palkintoja joudutaan silti vielä odottamaan. Sitoumukset on annettu, mutta ilot ja taakat on vielä jaettava. Haluan toivottaa komissiolle paljon onnea ja menestystä tähän hankalaan tehtävään. Toivon kaikkien jäsenvaltioiden ja kaikkien yhteiskuntalohkojen olevan valmiita tekemään väsymättä oman osansa näiden välttämättömien toimien eteen.

Kun maailma suuntaa katseensa Eurooppaan, se näkee, että Eurooppa kantaa vastuunsa ja päättää toimia uskottavasti edelläkävijänä. Meillä on eurooppalaisina kumppaneina velvollisuus luoda mahdollisimman paljon painetta muille kumppaneillemme maailmassa, jotta ne liittyisivät meihin tässä kunnianhimoisessa mutta ennen kaikkea välttämättömässä hankkeessa.

Kun verrataan keskenään ryhmämme lähtökohtia ennen kevään huippukokousta ja huippukokouksen tuloksia, täytyy todeta, että toivoimme toteuttamiskelpoisia sitovia sopimuksia epärealististen katteettomien lupausten sijaan, ja niitä syntyikin 20–20–20-päätöksen ansiosta, joten tämä on hieno saavutus.

Uusiutuvan energian alan tutkimus- ja kehitystyö ja ilmastonmuutoksen torjunta liittyvät Lissabonin kasvua ja työllisyyttä koskeviin tavoitteisiin. Arvoisa komission jäsen Verheugen, nämä asiat olisi otettava lopullisesti mukaan. Ryhmäni enemmistö hyväksyy ydinenergian yhtenä energialähteenä, mutta kunnioitamme tässä täysin toissijaisuusperiaatetta, kuten Eurooppa-neuvostokin. Emme halua parlamentin jäävän sivuun ilmastonmuutoskysymyksessä, joten tuemme täysin tehokkaan ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan perustamista.

Kevään huippukokouksessa painotettiin energiaa ja ilmastoa, vaikka muitakin asioita tietysti käsiteltiin, sillä loppujen lopuksi sosiaalis-taloudellisia uudistuksia on välttämätöntä pitää pinnalla. Uskomme Lissabonin prosessin alkavan tuottaa tulosta, mutta tässä vaiheessa ei ole syytä jäädä lepäämään laakereille etenkään niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisen velan määrä on kasvanut, työllisyys on alhaista tai eläkejärjestelmiä ei ole saatu täysin turvattua.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä pyrkii pysyttelemään etäällä kaikesta omahyväisyydestä. Talousnäkymät ovat hieman parantuneet, joten kansallisia uudistuksia ei pidä viivästyttää vaan pikemminkin nopeuttaa. Odotamme komission johtavan näitä toimia edelleen ja puuttuvan jäsenvaltioiden keinotteluihin ja laiminlyönteihin avoimesti ja vaivaantumatta.

Olemme erittäin tyytyväisiä päätöksiin, jotka koskevat hallinnollisten rasitteiden merkittävää vähentämistä ja suunnitelmaa riippumattomasta vaikutustutkimuksesta uuden lainsäädännön osalta.

Kunnolliseen politiikkaan liittyvät visio ja kunnianhimo ovat oma asiansa, ja kokonaan toinen asia on ihmisten saaminen vakuuttuneiksi siitä ja siihen mukaan. Kuten komission jäsen Verheugen aivan oikein totesi, ratkaiseva kysymys kuuluu, miten voimme lisätä eurooppalaisten osallisuutta koko Lissabonin prosessissa. On tietenkin hienoa, että huippukokouksen päätelmissä kehotetaan parantamaan edelleen yhteydenpitoa, mutta tämä ei tietenkään johda vielä mihinkään. Se on vain tehtävä, sillä tällä alalla on hukattu viime vuosina valtavasti tilaisuuksia.

Pyydän näin ollen parlamentin puhemiestä sekä komission ja neuvoston puheenjohtajia antamaan Berliinin julistuksessa tilaa niille 500 miljoonalle eurooppalaiselle, jotka toivovat vaurasta tulevaisuutta hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa heidän lastensa ja lastenlastensa on mukava elää, jotta ihmiset saisivat uutta luottamusta ja uskoa yhteisen eurooppalaisen hankkeemme lisäarvoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, huippukokous oli onnistunut. Tätä on syytä korostaa, sillä samaa ei voi sanoa kaikista viime vuosien huippukokouksista. Komission varapuheenjohtaja oli oikeassa todetessaan, että Euroopan unioni osoitti viime viikonlopun aikana olevansa toimintakykyinen. Pystymme kyllä, jos vain yritämme.

Valtioiden ja hallitusten 27 päämiestä, jotka onnistuivat tekemään viikonloppuna onnistuneesti töitä yhdessä, tekivät suuntaa näyttävän päätöksen. Jätän tarkemman tarkastelun myöhemmin puhuvien ryhmämme asiantuntijoiden huoleksi. Näin pystyn keskittymään siihen, että kansalaiset on saatava nyt ymmärtämään, ettei tämä ole mikään laiskottelijoiden klubi. Tämä on todella tehtävissä. EU ei tyydy vain luettelemaan suuria haasteita vaan määrittelee tarvittavat ratkaisut, tekee niistä päätökset ja toivottavasti myös toteuttaa ne käytännössä.

Kun olen puhunut täällä Eurooppa-neuvoston kokouksista, olen pohtinut usein sitä, miten valtioiden ja hallitusten päämiehistä muodostuvaa Eurooppa-neuvostoa olisi paras kuvailla. Eräänä päivänä mieleeni juolahti Matteuksen evankeliumin 6. luvun 26. jae – puhemieskin tuntee varmasti tämän kohdan erittäin hyvin: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne." Minun ei tarvitse jatkaa: te kylvätte ja te toivottavasti leikkaatte ja kokoatte varastoon – nähtäväksi jää, mitä taivaallinen Isä tekee teille.

Joka tapauksessa on totta, että edistystä on saavutettu. Hyvä jäsen Thyssen, jokainen haluaa kutsua tätä EU:n toimielinten yhteiseksi saavutukseksi. En saanut sellaista vaikutelmaa, että Angela Merkel olisi toiminut Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän edustajana. Tietojeni mukaan hän oli paikalla neuvoston puheenjohtajana. En saanut sellaista vaikutelmaa, että parlamentin puhemies olisi osallistunut kokoukseen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän edustajana – sehän tarkoittaisi hänen käsittäneen tehtävänsä väärin – eikä puheenjohtaja Barrosolla saa olla virallisesti mitään tekemistä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kanssa. Olkaa siis ystävällinen, älkääkä väittäkö tätä minkään yksittäisen ryhmän aikaansaannokseksi.

(Suosionosoituksia)

Mistä oikein on kyse? Euroopan unioni on hahmotellut ja ottanut vastaan valtavan haasteen. Lisäksi opimme jotain, jota emme aiemmin tienneet – tai ehkä ministeri Steinmeier tiesi: ydinenergia lasketaan nyt uusiutuvaksi energiaksi. Tämä on Chiracin teoreema, sama kuin ennenkin, ja siihen päättyy hänen virkakautensa. Ainakin opimme jotain uutta!

Joka tapauksessa haasteen ottaminen vastaan ja sen varmistaminen, että päätökset pannaan käytännössä täytäntöön, on ensisijaisen tärkeää. Kiitos kuuluu kerrankin myös Tony Blairille. Heti neuvoston kokouksen jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus totesi 20 prosentin olevan hyvä tavoite mutta toivovansa jotain kunnianhimoisempaa. Lisää tällaista EU:hun!

(Suosionosoituksia)

Haluan vielä lisätä, että G8-maiden kokouksessa käsitellään Afrikan tilannetta. Tässä yhteydessä on syytä ymmärtää, että ilmastonmuutos on vain yksi merkittävä esimerkki maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Ympäristöä vähiten saastuttava maanosa, Afrikka, joutuu kärsimään ilmastonmuutoksesta eniten. Kun näin ollen toteamme esimerkiksi haluavamme varmistaa, että maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus, meillä eurooppalaisilla on moraalinen velvollisuus puuttua tosissaan ilmastonmuutoksen ongelmaan ja, kuten aiheellisesti todettiin, painostaa muita maailman alueita.

Ihmisrodun olemassaolon suojaaminen, elämän jatkuminen maapallolla, on suuri päämäärä, johon me kaikki olemme sitoutuneet – kaikki valtiot, myös Yhdysvallat, Japani, Australia ja Kiina. Muille ei voi kuitenkaan esittää vaatimuksia, ellei itse näytä esimerkkiä. Tällainen historiallinen askel otettiin tänä viikonloppuna. Kiitän ministeri Steinmeieria, jolla oli merkittävä osuus tässä aikaansaannoksessa. Angela Merkelinkin osuus oli eittämättä ratkaiseva, mutta Steinmeier ansaitsee erityismaininnan sitkeydestä, jota hän on osoittanut neuvoston puheenjohtajana toimiessaan.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Schulz, onpa ilahduttavaa nähdä, että olette perehtynyt Raamattuun paljon minua paremmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kun Matteus mainittiin, en ollut ihan varma, tarkoitettaisiinko Lothar Matthäusta. Onneksi kuitenkaan ei.

Jäsen Schulz on aivan oikeassa: neuvoston huippukokous oli onnistunut. Energian sisämarkkinoilla halutaan edistyä, ilmaston lämpenemistä halutaan hidastaa, hiilidioksidipäästöjä vähentää ja uusiutuvan energian käyttöä lisätä. Lisäksi solidaarisuutta energia-asioissa halutaan vahvistaa. Tämä on parlamentin vaatimusten mukaista. Osa vaatimuksistamme oli jopa kunnianhimoisempia, mutta ansaitsette kuitenkin kiitokset, jotka Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä teille esittää.

Ihan vielä ei ole kuitenkaan syytä tyytyväisyyteen, sillä paljon hankalampi osa on vielä edessä. Oliko huippukokous lopulta todella onnistunut, riippuu siitä, saadaanko hankkeet toteutettua nopeasti ja syntyykö konkreettisia tuloksia toivon mukaan jo ennen vuoden loppua. Tämä on myös ryhmäni keskeinen viesti: haluamme, että sovittujen tavoitteiden suhteen ryhdytään nopeasti toimeen. Tältä osin komissio puhuukin jo asiaa. Neuvostoa pyydetään pysymään tiukasti kannassaan, kun komission ehdotukset ovat käsiteltävinä.

Käsittelen tarkemmin paria yksittäistä kysymystä, ensiksi ilmastonsuojelua. Olette oikeassa. Ilmastonsuojelu hoidetaan Euroopan unionin tasolla tai ei lainkaan. Tarkemmin katsottuna on kuitenkin totta, ettei ilmastonsuojelua hoideta itse asiassa Euroopan unioninkaan tasolla vaan globaalisti. Ilmastonmuutoksen todellinen hidastuminen edellyttää maailmanlaajuista muutosta, joka saadaan aikaan vain, jos muut suuret hiilidioksidipäästöjen tuottajat saadaan mukaan toimiin. Edelläkävijän asemalla paistattelulla ei saada paljoakaan aikaan. Edelläkävijä, jolla ei ole yhtään seuraajaa, tuo mieleeni Don Quijoten, jota meidän ei pitäisi jäljitellä.

Eurooppalaisen ilmastopolitiikan kyytipojaksi olisi saatava nyt eurooppalaista ilmastodiplomatiaa, sillä sen onnistumisesta riippuu viime kädessä koko hankkeen onnistuminen. Osan mielestä G8-maiden kokous on sopiva tilaisuus tähän. He uskovat, että asiaan löytyy ratkaisu, mikäli se viedään G8-maiden käsiteltäväksi. Voitte viedä asian Heiligendammiin, mutta yksi asia on tunnustettava: G8-maiden kokous ei todennäköisesti ole sopiva tilaisuus. Kiina ja Intia eivät osallistu siihen. Tästä syystä saattaisi olla aiheellista pohtia myös kansainvälisten instituutioiden rakennetta.

Energian sisämarkkinoista totean, etteivät ne ole meille varsinainen päämäärä vaan jotain, jota todella tarvitaan. Kuten komission jäsen Verheugen totesi, markkinoiden riittämätön toiminta vaikuttaa suoraan Euroopan unionin kansalaisiin. Olen iloinen siitä, että komission toimintasuunnitelma on hyväksytty, ja haluan kiittää komission jäsentä Verheugenia ja eritoten myös hänen kollegoitaan Kroesia ja Piebalgsia, jotka eivät ole säästelleet voimiaan. Nyt on edettävä tämän pohjalta, ja ryhmäni kannustaa komissiota tekemään pikaisesti näin.

Byrokratia edellyttää sääntelyn parantamista. Komission jäsenen Verheugenin tekemät ehdotukset ovat oikeita, joten niiden hyväksyminen oli aiheellista. Olemme näin ollen tyytyväisiä edistymiseen tällä saralla, mutta meistä jäsenvaltioilla on velvollisuus seurata perässä. On tarua, että kaikki byrokratia olisi peräisin Brysselistä.

Neuvosto on osoittanut pystyvänsä pääsemään sovintoon todella tärkeästä asiasta. Onnittelut! Nyt sen on onnistuttava myös puheenjohtajakauden toisessa tärkeässä kysymyksessä. Berliinin julistus ja kesäkuun huippukokous ovat edessä. Tuemme teitä niissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Michał Tomasz Kamiński, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, alkajaisiksi totean, että minulla on mieluinen tehtävä yhdistää kaksi täällä esitettyä näkökantaa. Minulla on ilo sovittaa yhteen Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän näkökannat.

Kiitämme puheenjohtajavaltio Saksaa huippukokouksen onnistumisesta. Tarkoitan tässä sekä Saksan SPD-puoluetta että CDU-puoluetta edustavia jäseniä. Myönteinen tulos herättää toivoa Saksan ja Saksan puheenjohtajakauden onnistumisesta, mikä on meistä ilahduttavaa. Olemme iloisia, että puheenjohtajavaltio Saksan omaksuma asiallinen ja pragmaattinen lähestymistapa on tuottanut tulosta.

Haluan kiittää myös parlamentin puhemiestä myönteisestä ja aktiivisesta roolista huippukokouksessa. Kiitokset, arvoisa puhemies. Tämä on hieno esimerkki siitä, miten merkittävässä asemassa parlamentti haluaa olla Euroopan yhdentymisessä, ja tämä herättää toivoa. Huippukokous oli onnistunut, ja sieltä lähetettiin tärkeä, kahtalainen viesti muulle maailmalle: se oli osoitus yhtenäisyydestämme ja organisaatiomme pragmaattisesta, ennakoivasta lähestymistavasta.

Kaikki maat Euroopan unionin ympärillä ovat nyt nähneet, että pystymme yhdistymään energia-asioissa. Euroopan unioni viestittää selkeästi haluavansa solidaarisuutta ja sitä, että organisaatiomme tulevaisuus perustuu yhtenäiseen lähestymistapaan energiavarojen turvaamista koskevassa kysymyksessä.

Uskon kuluneen vuoden aikaisten tapahtumien auttaneen kaikkia Euroopan unionissa oivaltamaan, miten tärkeää energian toimitusvarmuus on sekä talouksiemme että yksittäisten kansalaisten elintason kannalta.

Huippukokouksessa lähetettiin selkeä viesti myös ilmastonmuutoksesta. Siellä osoitettiin, että asiasta pystytään pääsemään sovintoon. On erityisen suuri ilo tukea huippukokouksen tuloksia. On oikein, että Euroopan unioni asetti itselleen kunnianhimoiset tavoitteet Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta näin elintärkeässä kysymyksessä.

Lopuksi haluan tuoda esiin, että entisestään laajentuneen Euroopan unionin ensimmäinen huippukokous osoitti myös, ettei laajentuminen ole ongelma. Vanhoista jäsenvaltioista kotoisin olevat toverimme tapaavat korostaa liiaksi laajentumisen ongelmia. Puolalaisena haluan tuoda esiin, että Euroopan unionin viimeaikaiset laajentumiset, sekä kaksi ja puoli vuotta sitten että nyt ihan vasta, koituvat meidän kaikkien menestykseksi. Tätä mieltä uusien jäsenvaltioiden kansalaiset ovat. Toivoisin meidän kaikkien olevan samaa mieltä.

Euroopan unionin laajentuminen on onnistunut, mikä olisi syytä pitää mielessä. Tämä huippukokous osoitti, että jos teemme yhdessä töitä, onnistumme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitoksia, jäsen Kamiński, ja kiitoksia minulle esittämistänne ystävällisistä sanoista.

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tätä edeltäneen Berliinin julistusta koskeneen keskustelun ja tämän keskustelun välillä on ilmeinen yhteys, sillä aikaansaavan Euroopan unionin täytyy kyetä toimimaan, eikä se pysty toimimaan tehokkaasti ilman perustuslakia. Arvoisa puhemies, tunnustamme, että neuvosto on hyväksynyt puheenjohtajavaltio Saksan johdolla melko selkeät ja näkyvät sitoumukset päästöjen vähentämisestä ja uusiutuvasta energiasta sekä sanoutunut irti presidentti Chiracin ydinvoiman puolesta tekemästä hyökkäyksestä. Presidentti Chiracin valtakausi päättyy pian, ja voitte olla varmoja, ettei häntä tule lainkaan ikävä.

Olemme toki tyytyväisiä huippukokouksen tuloksiin, sillä asiat olisivat voineet mennä paljon huonomminkin. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että vaikeudet ovat vasta alkamassa, sillä kun sanoista on aika ryhtyä tekoihin, tavoitteiden täyttämiseen liittyy taatusti ongelmallisia harmaita alueita. Olisi esimerkiksi oivallettava jo nyt, ettei päästöjen vähentäminen yksipuolisesti 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä auta saavuttamaan tavoitetta, jonka mukaan lämpötilannousun olisi jäätävä alle 2 °C:n. Arvoisa komission jäsen Verheugen, minusta tämä ei ole suuri ja rohkea yritys, sillä jos pidämme lupauksemme kohtuullisesta energiatehokkuudesta ja uusiutuvasta energiasta, päästöt vähenevät jo 24 prosenttia. Näin ollen yksipuolinen tavoite vähentää päästöjä 30 prosenttia olisi ollut täysin toteutettavissa ja lisännyt huomattavasti uskottavuuttamme maailmassa.

Arvoisa komission jäsen, kun tarkastelen roolianne päästövähennyksissä, uusiutuvassa energiassa ja autoissa sekä kiivaita sanasotia, joita komissiossa on käyty kaikista näistä aiheista, tämän päivän puheenne kuulosti suoraan sanottuna hieman "viherpestyltä".

Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että monet vastustajat, pääasiassa monien kansallisten hallitusten alainen virkamieskunta – joka on Euroopan unionin todellinen hallinnollinen rasite – ja komission henkilöstö saadaan kukistettua. Seuraavana tulevat tietenkin eurooppalaisen teollisuuden merkittävimmät lobbaajat, jotka kauniista puheistaan huolimatta vastustavat jyrkästi ympäristön kannalta tehokkaan uusiutuvan energian todellista kehittämistä. Enel, E.ON ja EdF tietävät kaikki vallan hyvin, että kun riippuvuutemme fossiilisista polttoaineista vähenee, myös eurooppalaisten kuluttajien riippuvuus niistä vähenee.

Odotamme tietysti kiinnostuneina mutta samalla hieman pelokkaina komission ehdotuksia, sillä olemme vakuuttuneita siitä, että nyt on aika toimia radikaalisti ja vallankumouksellisesti. Siksi tapaamme Berliinissä – arvoisa ministeri Steinmeier, toivon teidän pääsevän mukaan – laatiaksemme kunnollisen suunnitelman usein esittämiemme kymmenen ajatuksen pohjalta. Tärkein niistä on työllisyys- ja kasvupakettia vastaava ilmastonmuutospaketti, jossa asetetaan selkeät säännöt, tiukat ja nopeasti toteutettavat rangaistukset sekä todella realistiset kannustimet.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin lisätä, että olemme erittäin huolissamme neuvostossa ja komissiossa kiertävistä huhuista, joiden mukaan Brysselin Eurooppa-neuvoston sitoumusten perusteella laadittavat uudet säännöt voitaisiin hyväksyä 175 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, jolloin Euroopan parlamentti jäisi sen ulkopuolelle ja neuvoston olisi tehtävä päätös yksimielisesti. Jos näin kävisi, se olisi isku vasten kaikkien tänään intoa puhkuvien Euroopan kansalaisten kasvoja. Toivottavasti näin ei käy.

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaikki kehuvat ennen kaikkea juuri pidetyn huippukokouksen historiallista merkitystä ilmaston- ja ympäristönsuojelun alalla. Näin tehdessään he kuitenkin sivuuttavat sen, ettei muilla tärkeillä aloilla, kuten työllisyyspolitiikassa ja eurooppalaisessa sosiaalisessa mallissa, sovittu mistään aloitteista vaan hukattiin vain tilaisuuksia.

Euroopan unionin ja muiden globaalien toimijoiden kilpailukykyyn keskittyvä Lissabonin strategia estää meitä mielestäni panostamasta tehokkaasti sekä ilmastonsuojelun puolustamiseen että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Arvostan kuitenkin tietysti sitä, että ilmastonsuojelussa otettiin askelia oikeaan suuntaan.

On kuitenkin selvää, että nämä askeleet ovat kovin pieniä ja että niiden vauhti on edelleen vaarassa hiljetä tai pysähtyä jopa kokonaan. EU on jälleen kerran pahin vihollisensa esittäessään omia tutkimuksiaan, joiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 30 prosenttia on välttämätöntä, jotta peruuttamaton ilmaston lämpeneminen saadaan tosiasiassa estettyä EU:ssa vuosittain aiheutuvien, ilmastonmuutoksesta johtuvien ylimääräisten 86 000 kuoleman ohella. Ero 30:n ja 20 prosentin välillä voidaan esittää lyhyesti siten, aiommeko käyttää tilaisuuden estää ilmastokatastrofi vai jatkammeko entiseen tapaan vähät välittämättä.

Ongelmana ei ole, että vasemmisto-oppositio olisi periaatteessa sitä mieltä, etteivät valtaapitävät tee tarpeeksi oikeita toimia. Ongelmana on, että politiikassa edetään väärään suuntaan eikä ratkaisevia aloitteita itse asiassa tehdä.

Sekään ei ole yllättävää, että köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja sosiaalisen jakautumisen torjunta jäi edelleen sivuseikaksi huippukokouksessa eikä niitä liitetty lainkaan johdonmukaisiin toimiin, joilla torjutaan ilmastonmuutosta ja ympäristön tuhoutumista.

Arvoisa komission jäsen Verheugen, juuri tämä sosiaalisten ja ekologisten kysymysten välinen yhteys sivuutettiin huippukokouksessa huolimatta siitä, mitä tänään totesitte. Euroopan komissio on antanut jo vuosien ajan kertomuksia, joissa esitetään, miten paljon työpaikkoja voitaisiin luoda uusiutuvaa energiaa käyttämällä ja paljonko ulkoisia kustannuksia koituisi, sekä selvitetään ympäristöverojen vaikutusta. Tällaisten verojen periminen lisäisi Euroopan unionin tuloja – varoja, joita tarvitaan ehdottoman tärkeisiin sosiaalisiin ja ympäristöön kohdistuviin toimenpiteisiin.

Tällainen markkinalogiikka selittää, miksi esimerkiksi ilmastonmuutokseen puuttuminen on otettu Euroopan energiapolitiikkaa koskevassa toimintasuunnitelmassa mukaan vain päätavoitteiden luettelon häntäpäähän. Se selittää myös, miksi Eurooppa-neuvosto vaatii nopeaa edistymistä talouskumppanuussopimusneuvotteluissa, vaikka huippukokouksessa valiteltiin kehitysmaista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen osuuden kasvua. Vapaakauppasopimukset ovat mielestäni raakalaismaista uuskolonialismia, jolla on tuhoisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Päätelmiä voidaan tehdä ainakin kolme: Ensinnäkin on ensisijaisesti laadittava ajantasainen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä ilmaston lämpenemisen vastainen politiikka. Toiseksi vapaakauppasopimuksista on tehtävä loppu, ja kolmanneksi perustuslakiehdotuksesta on poistettava kohdat, joilla edistetään talouden sääntelyn purkamista, yksityistämistä ja asevarustelua.

 
  
MPphoto
 
 

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, kasvihuonekaasupäästöt herättävät huolta ja näyttävät aiheuttavan nopeaa tahtia muutoksia maapallon ilmastoon. On vaikeaa sanoa, mitä EU:n pitäisi tehdä asian eteen itse. Johtoasemaan asettumisen pitäisi lisätä kykyämme painostaa Kiinaa, Intiaa, Yhdysvaltoja ja Venäjää, ja tällöin Euroopan unioni saisi etua ympäristöteknologian alalla. Ei pidä kuitenkaan edetä liian nopeasti ja vaarantaa näin kilpailukykyämme.

Neuvostossa sovittiin tasapuolisesta kannasta tähän asiaan, mikä on harvinaista EU:ssa, jossa valtaosalla päätöksistä kyseenalaistetaan vapaus, heikennetään demokratiaa, vaarannetaan maiden itsenäisyys ja lisätään arjen byrokratiaa. Olisi kuitenkin huomattava, että tällainen edistysaskel vetää pohjan pois perusteelta, joka on esitetty virallisesti perustuslakisopimuksen puolesta. Kyseisen perusteen mukaan demokratian on väistyttävä tehokkuuden tieltä ja EU:n päätöksenteossa on oltava mahdollisuus kävellä yksittäisten jäsenvaltioiden yli, sillä muutoin EU:sta tulee voimaton. Tämä ei pidä näköjään paikkaansa. Se ei pitänyt paikkaansa myöskään palveludirektiivin osalta.

Perustuslakisopimusta puoltava salattu peruste on se, että perustuslaki on välttämätön EU-valtion luomiseksi. EU-valtio olisi uuden eurooppalaisen eliitin tukikohta. Poliittinen valta poistettaisiin kansallisvaltioilta, jotka ovat eurooppalaisen demokratian pohja ja perusta. Nyt neuvosto on osoittanut jälleen, että suuria päätöksiä voidaan tehdä, vaikka kaikilla jäsenvaltioilla on veto-oikeus. Kiitos, että osoititte tämän. Praeterea censeo constitutionum esse repudiendam. [Muuten olen sitä mieltä, että perustuslaki on hävitettävä.]

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, meistäkin EU:n huippukokous oli myönteinen, mutta pikemminkin tahdon kuin tulosten puolesta. Yhtäältä on hienoa ja tärkeää meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta, että EU:n huippukokouksessa sovittiin ilmastonsuojelua koskevista tavoitteista. Toisaalta taas tällaisilla julistuksilla ei valitettavan usein ole lopulta lainkaan arvoa. Mitä mieltä on sopia hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä, jos ongelmalliset käytännön yksityiskohdat siirretään EU:n tavalliseen tyyliin myöhemmäksi. Minusta emme myöskään edistyneet lainkaan ydinvoiman alalla. Radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskeva ongelma on edelleen ratkaisematta, ydinvoimaloiden turvallisuutta ei ole saatu taattua eikä ydinsäteilyn vaikutuksia tunneta lähellekään kattavasti. EU:n huippukokouksessa ei onnistuttu välittämään selvää viestiä ydinvoiman vähentämisestä. Sen sijaan ilmaston lämpenemisen uhkaan aiotaan ilmeisesti vastata riskialttiilla ydinvoimalla, mikä on mielestäni vaarallista peliä.

On tietysti mainiota, että EU haluaa asettua johtoasemaan ilmastonsuojelussa. Sen osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on kuitenkin vain 15 prosenttia eli pelkkä jäävuoren huippu. Jos olemme omillamme ilman ilmastonmuutoksen suurimpia aiheuttajia Intiaa, Kiinaa, Etelä-Koreaa, Japania, Australiaa ja Yhdysvaltoja, joiden osuus maailman kasvihuonekaasuista on lähes puolet, pystymme tuskin edistymään ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sitä vastoin joudumme maksamaan kovan hinnan pyrkimyksistämme. Tämän tietämiseen ei tarvita ennustajanlahjoja.

On hyvin tiedossa, etteivät kehitysmaat eikä ennen kaikkea energiantuhlaaja Yhdysvallat piittaa ympäristöstä rahtuakaan. Edes Euroopassa sijaitsevissa Yhdysvaltojen armeijan tukikohdissa ei osoiteta mitään kunnioitusta ympäristöä kohtaan, ja Yhdysvaltojen hylätyt tukikohdat ovat lähes pelkkiä vaarallisen jätteen kaatopaikkoja. Tämä on pöyristyttävää sekä amerikkalaisilta, joita olisi todella ohjattava tältä osin kädestä pitäen, että ennen kaikkea EU:n jäsenvaltioilta, jotka eivät ole asettaneet mitään teknisiä ympäristövaatimuksia. Tässäkin yhteydessä on syytä esittää kriittisiä kysymyksiä transatlanttisista suhteista, kuten niitä on esitetty CIA:n lennoista ja yleisestä taipumuksestamme toimia hurmiosta sokaistuneina kuin amerikkalaisten vasallit.

Teollisuusmaat sitoutuivat jo vuonna 1997 vähentämään tuottamiaan kasvihuonekaasupäästöjä. YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa vuonna 2005 kehuttiin jälleen kerran, että jatkossa investoitaisiin enemmän aurinko-, tuuli- ja vesivoimaan. Jälleen kerran hienoista sanoista on seurannut hyvin niukalti toimia. EU asetti oman tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvan energian osuutta lisättäisiin 12 prosenttiin. Vain 8 prosenttiin päästiin. Niinpä äsken kuultuja uudistettuja sanallisia julistuksia ei kannata juhlia suurena aikaansaannoksena. Sen sijaan mieleen palautuvat muut toistaiseksi epäonnistuneet EU-aloitteet, kuten Lissabonin tavoitteet, joiden saavuttaminen siintää valovuosien päässä, puhumattakaan Alppeja koskevasta yleissopimuksesta, jota on tuskin pantu täytäntöön ja joka on vain yksi osa tätä murhenäytelmää. Jos ilmastonmuutosta halutaan hidastaa ja sen uhkaavia seurauksia lieventää, on kaikki voimat suunnattava asetettujen tavoitteiden saavuttamisen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, olen saanut kuulla parlamenttiin tulostani lähtien lupauksia lupausten perään byrokratian vähentämisestä niin komissiolta, neuvostolta kuin parlamentiltakin.

Tästä huippukokouksesta julistettiin jälleen alkavaksi uusi taistelu byrokratian vastaan. Tämä on hienoa. Sitä todella toivoisi, että asiaa saataisiin vietyä eteenpäin maineikkaan saksalaisen tehokkuuden turvin. Pelkäänpä, ettei näin kuitenkaan käy, sillä epäilen – kuten ennenkin – ettei näitä lupauksia pidetä. Tämä johtuu siitä, että kyse on EU-koneistosta, joka suoltaa säädöksiä liukuhihnalta. Samaisessa huippukokouksessa kävi todella niin, että sääntely ulotettiin täysin uudelle saralle ilmastonmuutoksen torjumista tekosyynä käyttäen – mentiin jopa niin pitkälle, että saneltiin, minkä tyyppisiä hehkulamppuja kansallisvaltiot ja kansalaiset saavat käyttää. Mieleen juolahtaa kysyä, missä näitä lamppuja todennäköisesti valmistetaan. Luultavasti Kiinassa, mistä kiitokset kuuluvat osittain liialliselle sääntelylle. Se ajaa teollisuuttamme itään, jossa valvonnan ulkopuolelle jäävistä tehtaista tupruaa taivaalle vielä suurempia hiilidioksidipäästöjä. Tällaisista seikoista ei kirjata rajoituksia suoraan sanottuna koskaan Kiinan kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin. Rankaisevat toimenpiteet kohdistuvat omaan teollisuuteemme. Tällaista tuhoon tuomittua karusellia sääntelystä hullaantunut Euroopan unioni pyörittää.

Karusellista pääsenkin huippukokouksen vehkeilyyn hylätyn perustuslain ympärillä. Liittokansleri Merkel on siis sitä mieltä, että EU:n kansalaiset voidaan sivuuttaa ja pettää. Kun otsikosta "Perustuslaki" luovutaan, äänestäjiltä ei tarvitse edes kysyä. Varsinainen demokratian vallankaappaus! Mikä raukkamainen farssi! Millainen veto EU:n eliitiltä: se halveksii ylimielisesti niitä ihmisiä, joiden etuja väittää palvelevansa. EU pakenee omilta kansalaisiltaan, mikä kertoo todella kaiken, mitä EU:n ansioista ja arvosta tarvitsee tietää Brysselin kyltymätöntä vallan- ja hallinnanhalua kylväneen Rooman sopimuksen 50-vuotispäivän kynnyksellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Werner Langen (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen selonteostaan. On totta, että huippukokous oli onnistunut ja onnistumisen takana on, kuten aina, useita tekijöitä, kun epäonnistuminen ei taas ole kenenkään syytä. Tässä tapauksessa onnistumisesta on kiittäminen pääasiassa Saksan liittokansleria Merkeliä, joka toimi vuosia sitten neljä vuotta ympäristöministerin tehtävissä ja tuntee ympäristöasioiden neuvoston toiminnan.

Painopiste oli energia- ja ilmastopolitiikassa. Onnistunutta huippukokousta seuranneessa julkisessa keskustelussa on käsitelty valitettavasti vain uusiutuvaa energiaa koskevia sisäisiä neuvotteluja. Kuten neuvoston päätelmistä käy ilmi, energian toimitusvarmuudesta ja ilmastovaikutuksista tehtiin itse asiassa monia muitakin päätöksiä. Ehdotuksilla on myös merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntaan, ja jos asetetaan esimerkiksi 20 tai 30 prosentin tavoitteita, niiden on oltava realistisia.

Jäsen Schulz ylisti pääministeri Blairia 60 prosentin tavoitteesta. Pääministeri Blairin ei tarvitse toteuttaa sitä, kuten tiedämme. Hänen konservatiivivastustajansa vaativat varmasti viimeistään huomenna 70:tä prosenttia. Tavoitteiden on siis oltava realistisia, muuten niillä ei ole todellista arvoa.

Toiseksi kaikista onnistumisista huolimatta muutamia kysymyksiä on edelleen ratkaisematta, esimerkiksi taakanjako. Toivon, että komissio ja puheenjohtajavaltio Saksa kommentoivat asiaa ennen vuoden puoltaväliä.

Mikä on ydinenergian asema? Emme voi edetä, kuten Saksan sisäisissä keskusteluissa esitettiin. Pitää paikkansa, että ydinenergialla yhden kilowattitunnin tuottamisessa syntyy 15 grammaa hiilidioksidia, kun sitä syntyy ruskohiilellä yhden kilowattitunnin tuottamisessa 970 grammaa. Asiasta on siis keskusteltava avoimin mielin.

Olen taatusti sitä mieltä, että viime kädessä Saksan puheenjohtajakauden onnistuminen ratkeaa siinä, onnistutaanko eurooppalaisesta mittapuusta tekemään kansainvälinen normi Yhdysvaltojen, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa käytävissä kansainvälisissä neuvotteluissa. Jos näin käy, Saksan puheenjohtajakausi jää lähtemättömästi mieleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Linda McAvan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tapasin pari kuukautta sitten vaalipiirini nuoria, jotka kysyivät, mitä EU tekee ilmastonmuutoksen eteen. Minun on myönnettävä ladelleeni nipun säännöksiä ja kertoneeni, miten asiaan pyritään puuttumaan. Vastaus vaikutti mielestäni aika ontuvalta, ja näin heidän kasvoiltaan, että niin se vaikutti heistäkin.

Jos minulta kysyttäisiin nyt samaa, pystyisin antamaan vastaukseni paljon luottavaisemmin. Euroopan unionilla on nyt jotain sanottavaa ilmastonmuutoksesta. Toimenpiteet ovat tarkoitusta vastaavia, haasteen mittaisia. Haluan kiittää neuvostoa viime viikon onnistumisesta ja komissiota – komission jäseniä Verheugenia ja Dimasia – kattavan paketin kokoamisesta.

Nyt meidän on edettävä kyseisen paketin mukaan, mikä ei ole helppoa. Sovitut tavoitteet ovat kovia. Useita asioita on vielä ratkaistava. Taakanjako mainittiin juuri. Ymmärtääkseni uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden oikeusperustassa on jotain epäselvyyttä. Haluan todeta, että parlamentti haluaisi osallistua täysin kaikkiin noista tavoitteista käytäviin keskusteluihin.

Haluamme biopolttoaineita, muttemme kehitysmaiden kustannuksella. Ilmastonmuutoksen torjumisen on oltava osa köyhyyden torjuntaa, eikä se saa pahentaa tilannetta. Myös tutkimus- ja kehitystyön investointitarpeisiin on puututtava.

On siis toimittava johdonmukaisesti, on tehtävä yhteistyötä ja on pysyttävä sitoutuneena haasteeseen. Minusta EU:ssa löytyi viime viikolla uusi yhteishenki yhteisen tarkoituksen eteen. EU osoitti osaavansa toimia päättäväisesti kansalaisille tärkeässä kysymyksessä. Tässä mielessä se alkoi mielestäni ottaa sellaista etäistä yhteyttä kansalaisiin, josta ihmiset aina puhuvat.

Tänä vuonna juhlitaan 50-vuotispäiväämme. Toivon, että kun vietämme satavuotispäiväämme, tulevat sukupolvet näkevät viime viikon huippukokouksen käännekohtana, jolloin EU alkoi tehdä yhdessä töitä, puuttua aikamme suuriin kysymyksiin ja saada takaisin kansalaistensa luottamusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen McAvan, saatatte toki elää niin kauan, että näette satavuotispäivämme.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Riis-Jørgensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, viime viikon huippukokouksen tulos oli historiallinen läpimurto. Olemme nyt matkalla kohti vihreämpää Eurooppaa. Vielä pari viikkoa sitten vaikutti kuitenkin melko epärealistiselta uskoa sitoviin tavoitteisiin, joiden mukaan kestävien energianlähteiden käytön osuutta lisättäisiin viidennekseen EU-maiden kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Asiassa on todella edistytty. Poliittiset raamit ovat nyt kasassa, ja niille on saatava käytännön sisältö. Tässä vaiheessa ongelmia kuitenkin ilmaantuu ja meidän on puolustettava sitä, mihin uskomme. Kaikkien – niin yritysten kuin meidän lainsäätäjien – on toimittava rakentavasti. Meidän on kuitenkin mentävä myös pidemmälle ja lisättävä esimerkiksi autoja ja lentokoneita koskevia ympäristövaatimuksia. Komission on asetuttava johtoon tällä alalla ja oltava varma omasta kannastaan. Eikö näin ole, arvoisa komission jäsen Verheugen? Tarvitaan myös paljon kunnianhimoa, jotta Euroopan energiamarkkinoiden täysi vapauttaminen voidaan varmistaa. On luotava todelliset energian sisämarkkinat, ja tässä puheenjohtajavaltion on todella seisottava todella omilla jaloillaan.

On syytä olla erityisen hyvillään siitä, että EU ottaa johtoaseman maailmassa ja johtaa työtä, jonka tähtäimessä on Kioton sopimuksen korvaava sopimus. Jos seisomme Euroopassa rinta rinnan, meillä on tilaisuus saada aikaan ilmastopolitiikkaa koskeva maailmanlaajuinen sopimus, joka kattaisi epäröivät maat, kuten Yhdysvallat, ja nopeasti kehittyvät Aasian maat, kuten Kiinan ja Intian. Huippukokouksen läpimurron ansiosta EU on pääsemässä nyt vakavasti otettavalla tavalla jaloilleen monien saamattomien vuosien jälkeen. Saamattomat vuodet alkoivat siitä, kun perustuslakisopimus hylättiin Ranskassa ja Alankomaissa, minkä seurauksena EU:lta katsottiin puuttuvan päättäväisyyttä. Tämä on nyt onneksi ohi. EU on osoittanut nyt pystyvänsä poliittisiin toimiin. Löydämme edelleen yhteisiä, meitä yhdistäviä nimittäjiä jopa aloilla, joilla pelissä ovat vahvat kansalliset etunäkökohdat. Tämä on suurelta osin ammattitaitoisen puheenjohtajavaltio Saksan ansiota. EU on saanut optimisminsa takaisin, mikä on erittäin tärkeää, mikäli perustuslakisopimus halutaan tuoda takaisin.

 
  
MPphoto
 
 

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Haluan onnitella puheenjohtajavaltiota neuvoston työn onnistuneesta tuloksesta ja siitä, että se laati selvästi kunnianhimoisen työohjelman, joka on saavutettu lähes kokonaisuudessaan.

Puhun ensiksi siitä, mitä ei saavutettu. On erittäin häpeällistä, ettei komission ehdotusta vertikaalisesti integroituneiden yritysten jakamisesta viety eteenpäin. Energia-alan suuryrityksiltä, jotka sanelevat ehdot kansallisille hallituksille, ei ole löytynyt toistaiseksi juurikaan mielenkiintoa rajatylittäviä yhteyksiä kohtaan. Vaikuttaakin siltä, että aitojen Euroopan energiamarkkinoiden toteutus on jälleen sysätty syrjään.

Nyt haluan puhua päätöksistä, joita tehtiin. Uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisestä ja päästömäärien vähentämisestä asetetut tavoitteet ovat rohkeita ja tervetulleita. Nyt on tärkeintä, että hallitusten edustajat ymmärtävät, mitä ovat luvanneet. Tämä estää käymästä samoin kuin Lissabonin tehtävien kanssa. Päätöstä ei tehty uusiutuvien energialähteiden saatavuudesta tai niiden sijainnista jäsenvaltioissa tehtyjen laskelmien perusteella, eikä kustannuksia otettu huomioon. Tämä edellyttää erittäin vastuullista toimintaa jäsenvaltioilta, tiivistä yhteistyötä ja keskinäistä solidaarisuutta. Tämä on yksi niistä päätöksistä, joihin Euroopan kansalaiset uskovat ja joita he tukevat. Tämä lupaus, kuten Lissabonin suunnitelman lupauksetkin, on pidettävä, eivätkä poliitikot saa joutua harhateille hahmotellessaan tavoitteen toteuttamiseen tähtääviä tehtäviä. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Claude Turmes (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Steinmeier, tällainen huuma on jossain määrin aiheellista, mutta samalla nyt on juuri oikea hetki pohtia, onko näillä hienoilla päämäärillä lainkaan perustaa.

Tänä viikonloppuna Euroopan vihreän puolueen suojissa Berliinissä ehdotetaan kymmenkohtaista luetteloa toimenpiteistä, joilla Euroopan unionista tehdään ympäristöystävällisempi. Teemme tämän innokkaammin kuin komission jäsen Verheugen, joka osoitti jälleen tänä aamuna pitävänsä ilmastonsuojelua EU:n talouteen kohdistuvana rasitteena eikä innovoinnin veturina.

Toimitusvarmuus on tärkeää etenkin maakaasun osalta. Uusien putkien rakentaminen ei kuitenkaan ole paras toimenpide, joka Euroopan unionissa voidaan tehdä. Parasta olisi lainata Saksan jälleenrakennuspankin onnistunutta mallia ja ohjata varat Euroopan investointipankille asuntokantamme nykyaikaistamiseen. Yli 40 prosenttia Euroopan energiasta menee harakoille kehnosti eristettyjen rakennusten takia, ja Euroopan rakennuksissa käytetään yli 70 prosenttia Venäjän maakaasusta. Asuntokannan tehokkuuden parantamiseen tähtäävä toimenpide on näin ollen paljon tärkeämpi kuin yksikään toimi, joka voidaan toteuttaa toimituspuolella.

Täsmälleen sama pätee öljyyn. Putket eivät auta meitä edistymään, vaan nykyaikaiset autot. En tiedä, onko pääministeri Junckerilla lapsia. Jäsen Schulz näyttää tietävän. Tiedän kuitenkin, että hän saa pian uuden virka-auton ja että hän ilmoitti Luxemburgin lehdistölle maanantaina, vannoutuneena eurooppalaisena, ostavansa pian japanilaisen hybridiauton, ellei Euroopan autoteollisuus valmista ympäristöystävällisempiä autoja.

Tehokkuusnormit tarvitaan siis vuodelle 2020, sillä autot, joilla ajamme vuonna 2020, suunnitellaan jo nyt. Lisäksi Saksassa tarvitaan nopeusrajoituksia, sillä "vapaiden kansalaisten vapaasti matkaamat" useat sadat kilometrit eivät ole vain Saksan vaan koko maailman ongelma, koska tämän takia autojen suunnittelussa mennään liiallisuuksiin kaikkialla maailmassa eikä niistä tehdä tarpeeksi tehokkaita.

 
  
MPphoto
 
 

  Umberto Guidoni (GUE/NGL).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lupaus vähentää yksipuolisesti hiilipäästöjä 20 prosenttia on askel oikeaan suuntaan, mutta meidän olisi pitänyt ottaa kunnianhimoisempi tavoite ja vaatia 30:a prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Uusiutuvan energian osuus on nyt vain 7 prosenttia EU:n energialähteistä, eikä vapaaehtoinen 12 prosentin tavoite vuoteen 2010 mennessä ole selvästikään toiminut. Tämän vuoksi on tärkeää asettaa pakolliset tavoitteet ja sitovat säännöt niiden täytäntöönpanosta.

Niille, jotka valittavat saastuttamattoman teknologian kehittämiskustannuksista, on kerrottava, että tähän teknologiaan tehtävät investoinnit takaavat Euroopan unionille johtoaseman alalla ja synnyttää uusia ja parempia työpaikkoja Lissabonin strategian mukaisesti. Nyt 50 vuotta Rooman sopimuksen jälkeen on aika ottaa käyttöön yhteinen energiapolitiikka eritoten siksi, että Euroopan unionin riippuvaisuutta muista maista saadaan vähennettyä. Päätös on tehty, ja nyt meidän on oltava valmiita pitämään siitä kiinni, vaikka tiedämme, että taipaleesta tulee hankala. Kustannukset, jotka aiheutuisivat siitä, ettei mitään tehtäisi, olisivat kuitenkin paljon isommat sekä EU:lle että muulle maailmalle ja lankeaisivat ennen kaikkea yhteiskunnan heikompiosaisten maksettavaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kevään huippukokous järjestettiin talvella, mikä osoittaa, että neuvosto tunnustaa ilmastonmuutoksen. Olenkin iloinen siitä, että neuvosto ottaa käsittelyyn ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat komission ehdotukset. Neuvosto on kuitenkin valmis 30 prosentin vähennyksiin vain, mikäli muut kehittyneet maat tekevät osuutensa saman tavoitteen eteen, vaikka kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä olisi välttämätöntä sen varmistamiseksi, ettei lämpötila nouse yli 2 °C:ta.

Tämän vuoksi parlamentti valitsi pari viikkoa sitten tämän 30 prosenttia, joka on ensimmäinen askel. Olen erittäin hyvin perillä siitä, ettei 30 prosentin vähennys ole mutkatonta. Alankomaissa ympäristö- ja luontosuunnitteluvirasto on todennut tämän olevan mahdotonta ilman suuria muutoksia tekniikassa sekä kansalaisten ja yritysten tottumuksissa. Tästä huolimatta Alankomaiden hallitus tarttui tavoitteeseen ja teki tässä oikein. Jotta nämä kunnianhimoiset päämäärät saavutetaan, on tartuttava kerralla kaikkiin tarjolla oleviin tilaisuuksiin, sillä emme pysty takertumaan yhteen ainoaan ratkaisuun.

Neuvoston päätelmistä ei käy selvästi ilmi, mitä energialähteitä toimitusvarmuuden takaamiseksi käytetään. Niinpä vaarana on, että ihmiset käsittävät energiantarpeet edelleen kaasun, öljyn ja hiilen tarpeena. Fossiilisista energialähteistä kiinni pitäminen haittaa uusiutuvan energian kehittämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia asianosaisia onnistuneesta huippukokouksesta. On melko harvinaista, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen valtuuskunnan puheenjohtaja antaa täydet kiitokset Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen. Tämä on kuitenkin tällä kertaa aiheellista, joten teen sen mielelläni.

Päästessään sovintoon EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä tällä tavoin neuvosto osoitti johtajuutta todennäköisesti tärkeimmässä maapalloa uhkaavassa ongelmassa, ilmastonmuutoksessa. Toivon vilpittömästi, että jäsenvaltioiden omaksuma johtoasema tässä asiassa johtaa laajempiin kansainvälisiin toimiin.

Puolueeni johtaja, joka on tehnyt paljon töitä saadakseen asian poliittisen keskustelun ytimeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on samoin tyytyväinen tähän sovintoon ja iloitsee nähdessään pääministeri Blairin ja ministeri Brownin uuden innon. Asettumalla johtoon tässä asiassa Euroopan unioni välittää kansainväliselle yhteisölle vahvan viestin. Samalla se kertoo omillekin asukkailleen, että EU:lla on todella merkitystä. Brysselistä kantautuvat uutiset koskevat usein vaikeaselkoisia toimielinasioita, jotka eivät liity ihmisten elämään. Ilmastonmuutosta koskeva sovinto on mainio, ja toivon parlamentin jäsenten ottavan sen huomioon, kun toimielinkoneistosta keskustellaan seuraavan kerran.

Haluan kysyä tältä osin, millaisia ehdotuksia EU:n päästöjärjestelmän parantamiseksi on esitetty? Pyydän myös vahvistamaan, ettei tämä edellytä laajamittaista toimielinuudistusta. Milloin saamme maakohtaisen jaottelun uusiutuvaa energiaa koskevista tavoitteista laskettuna osuuksina energiankulutuksesta?

Olen päätelmien osalta tyytyväinen myös sääntelyn parantamista koskevaan edistykseen. Lisään vain, että toivoisin enemmän erityisesti sääntelyn purkamiseen tähtääviä toimia. Komission puheenjohtajaa Barrosoa on syytä kiittää siitä, että hän on asettunut johtamaan tätä Euroopan kilpailukyvyn kannalta elintärkeää asiaa.

Ilmoitan lopuksi tukevani sitä, että päätelmissä painotetaan transatlanttista taloudellista ja poliittista suhdetta. Tuen myös erityisesti liittokansleri Merkelin henkilökohtaista sitoutumista uuteen transatlanttiseen taloussuhteeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ensinnäkin haluan todeta, että onnistuitte mainiosti vaikeassa tehtävässä. Tämä oli ministeri Steinmeierin ansiokkaan työn tulosta – hän onkin sitkeän ja päättäväisen miehen maineessa. Olen tyytyväinen tähän aikaansaannokseen, joka on mielestäni erittäin merkittävä virstanpylväs Euroopan unionille. Sen ansiosta EU:sta tulee ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisen torjunnan edelläkävijä.

Toivon nyt tietenkin, ettei tämä jää pelkäksi Eurooppa-neuvoston hyväksymäksi tekstiksi vaan että se pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Pidän näin ollen itsestään selvänä, että – kuten Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivijäsen totesi – se pannaan täytäntöön myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa yhdessä yritysten ja konservatiivien kesken Tony Blairin alaisuudessa – paljon kiitoksia vain!

(Naurua)

Toiseksi totean, ettei ilmasto- ja energiapolitiikka ole kulu vaan uusi kilpailukykyparametri ja uusi tilaisuus luoda lisää parempia työpaikkoja, joita Lissabonin ohjelmassa vaaditaan. Haluan painottaa, että uudenlainen fiksu vihreä kasvu voisi – ja sen pitäisi – olla Lissabonin prosessin uusi veturi, kuten komission jäsen Verheugen totesi ja kuten tekin, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, korostitte.

Olen samaa mieltä komission jäsenen Verheugenin esittämistä seikoista, mutta hän unohti yhden pienen sanan, koordinoinnin. Investointeja on koordinoitava näillä aloilla, jotta pystymme hoitamaan valtavan investointitehtävämme. Miljardi euroa on arvio lähivuosina tarvittavista investoinneista yhteensä, ja tämä edellyttää koordinointia, jotta Euroopan unioni voi todella lisätä yhteisvaikutusta.

Toivotamme teille siis onnea matkaan. Me Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä olemme valmiita auttamaan teitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston päätökset olivat kunnianhimoisia ja yksimielisyys huomattavaa. Yksityiskohdat kuitenkin ratkaisevat, ja epäilenkin, ettei vastaavanlaisesta sovusta ole tietoakaan, kun taakanjakoa koskevat ehdotukset julkistetaan. Lisäksi etenkin ympäristöjärjestöt saattavat esittää arvostelua joistakin yksittäisistä tavoitteista.

Esimerkiksi biopolttoaineita koskevan tavoitteen on oltava virhe, sillä on paljon näyttöä siitä, että biomassoja on paljon hyödyllisempää käyttää sähköntuotannossa kuin autojen polttoaineena. Ei pidä uskotella, ettei biopolttoaineen kysynnällä olisi vaikutusta trooppisiin sademetsiin. Emme pysty edes estämään laittomasti viljellyn puun maahantuontia, saatikka pysäyttämään öljypalmuviljelmien laajentumista. Tällä on vaikutusta, ja toivon, että kaikki pakettiin sisältyvät energiaehdotukset käsitellään yhteispäätösmenettelyssä, jotta parlamentin jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa niihin jollain tavalla.

Moitteet sikseen: yleinen suunta on hyvä ja tavoitteet yleviä. Euroopan unioni on ryhtynyt saarnamieheksi ja yrittää varoittaa muuta maailmaa ilmastonmuutoksesta sekä saada aikaan vuoden 2012 tuolle puolen ulottuvan kansainvälisen sopimuksen, johon osallistuisivat ainakin Kiina, Intia ja Yhdysvallat.

Vuoden 2012 tuolle puolen ulottuva sopimus on yritettävä saada aikaan viimeistään sopimuspuolten konferenssissa vuonna 2009. Muiden maiden asenteiden on muututtava melkoisesti, mikäli sopimus mielitään saada aikaan. Meidän on yritettävä vaikuttaa kaikkiin mielipiteenmuodostajiin, tiedotusvälineisiin, parlamentaarikkoihin, yritysjohtajiin ja hallitusten ministereihin, jotta tässä voidaan onnistua. En usko, että tähän löytyy voimavaroja etenkään ympäristöasioiden pääosastosta, ehkei edes koko komissiosta. Niitä löytyy kuitenkin Euroopan unionista, mikäli kokoamme kaikkien 27 jäsenvaltion voimavarat, diplomaatit, poliitikot ja yritykset yhteiseen kampanjaan, jolla vaikutetaan mielipiteisiin ja varmistetaan onnistuminen tässä asiassa.

Meidän olisi suhtauduttava asiaan näin ja nähtävä se näin dramaattisesti ajatusten kokoamiseksi. Meillä on alle 1 000 päivää aikaa pelastaa maailma ja saada aikaan tällainen kansainvälinen sopimus. Tämä on tehtävämme, ja se edellyttää meiltä kaikkia voimavarojamme. Meidän on toimittava neuvoston päätöksen pohjalta innokkaasti, paneutuen ja kiireesti, jotta onnistumme tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Mario Borghezio (UEN).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unioni ei enää vain esitä oikeita kysymyksiä vaan tarjoaa myös käytännön ratkaisuja ja sitoutuu energiansäästöön ja vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöönottoon sekä pohtii, miten ilmastonmuutoskriisiin voitaisiin puuttua. Tällä välin kuitenkin yhden jäsenvaltion yhteiskunnan ja talouden tulevaisuudelle elintärkeä suuri huipputeknologia-alue, joka sijaitsee keskellä Euroopan unionia – tarkoitan Po-laaksoa – on vaatinut jo pitkään turhaan toimenpiteitä, joilla parannettaisiin infrastruktuuria ruuhkautuneista liikenneyhteyksistä johtuvan saasteongelman ratkaisemiseksi. Tilanne on nyt kriittinen.

Aamun ja illan ruuhka-aikoina satelliittikuvista näkyy, että Po-laaksossa matelee loputon jono henkilö- ja kuorma-autoja, jotka syytävät tonneittain saastuttavia pakokaasuja ilmaan ja kuluttavat käsittämättömän määrän polttoainetta. Näin on ollut jo vuosikymmeniä, ja yhtä kauan olemme vaatineet näitä toimenpiteitä, mutta pitkäkyntinen Rooma – Rooman asukkaat eivät siis ole varkaita vaan poikkeuksellisen rehellisiä ihmisiä, mutta vanhan valtion valtakeskittymät sen sijaan ovat – kiertelee ja kaartelee vaalijärjestelmän uudistamista käsiteltäessä kuten Byzantionissa ja antaa tilanteen vain pahentua entisestään.

On vielä toinenkin ilmastokriisin näkökohta: vesi. Janoon kuoleminen ei uhkaa pelkästään Etelä-Italiaa, vaan myös Po-laaksoa. Haluan kiinnittää Euroopan unionin huomion Po-laakson vesitilanteeseen, sillä asialla voi olla erittäin vakavat seuraukset Euroopan vilja-aitalle, joksi tätä suuraluetta kutsutaan ja joka on hyvin tärkeä tuotannon tulevaisuudelle maassani.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, huippukokouksen päätelmissä todettiin, että uudistettu Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia "alkaa tuottaa tulosta". Jo on aikakin, sillä strategia polkaistiin käyntiin hyvin suurieleisesti, mutta toistaiseksi tulokset ovat olleet vähemmän huikaisevia. Suuri osa yrityksistä, etenkin pienemmät yritykset, joita työnantajista suurin osa on, valittavat aiheellisesti niiden toimintaa ja kehitystä haittaavasta ylenmääräisestä byrokratiasta. Olenkin tyytyväinen huippukokouksessa annettuun lupaukseen vähentää EU:n lainsäädännöstä aiheutuvaa byrokratiaa 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Toivottavasti tavoite saavutetaan. On kuitenkin sääli, etteivät jäsenvaltiot sitoutuneet vastaavaan byrokratian vähentämiseen kotimaansa lainsäädännössä.

Huomiota on kiinnitetty eniten huippukokouksessa annettuihin energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskeviin sitoumuksiin. Energiansäästöille asetettiin ihailtavat tavoitteet. Toivon kuitenkin, että uusissa säädöksissä otetaan paikalliset olosuhteet huomioon. Esimerkiksi liikenteessä on otettava asianmukaisesti huomioon, ettei kotiseudullani ja valtaosassa Skotlannin maaseutua tavaroiden maantiekuljetuksille ole olemassa toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Remek (GUE/NGL).(CS) Hyvät kuulijat, ratkaisu ilmaston lämpenemisen ongelmaan on yhteydessä hieman sekavalla tavalla sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöön että siihen, miten perinteisesti käytettäviin lähteisiin suhtaudutaan. Olen puolestani iloinen, että EU:n huippukokouksessa syntyi läpimurto Euroopan unionin kannassa ydinvoimaan. Ydinvoimaan suhtautuminen on ollut Saksan puheenjohtajakaudella toistaiseksi epämääräistä: Saksa on pyrkinyt välttämään kysymystä peläten polttavansa näppinsä, vaikka tietää, että ennemmin tai myöhemmin sen on taivuttava talouden tarpeiden edessä ja ryhdyttävä toimeen. Mitä pidempään odotamme, sitä vakavammaksi asia kehittyy.

Muutos näkyy siinä, että huippukokoukseen osallistuneet edustajat tunnustivat lopulta, että jäsenvaltiot voivat käyttää ydinenergiaa taatakseen energian toimitusvarmuuden ja päästövähennykset. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että energialähteitä olisi käytettävä tasapuolisesti ja kaikille saatavilla oleville energialähteille olisi oltava demokraattisesti avoin. Samalla pitää tietysti varmistaa kaikin keinoin mahdollisimman korkea turvallisuuden taso.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvostossa ei käsitelty tietenkään vain ilmastoa. Tässä mentiin oikeaan suuntaan. Me eurooppalaiset joudumme kärsimään ja vastaamaan kustannuksista. Toisin sanoen näiden toimenpiteiden toteuttaminen ilman Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian mukaan tuloa on kuin valmistaisi autonsa itse ja joutuisi silti maksamaan siitä suuren summan rahaa, kun naapuri sen sijaan ajelisi ympäriinsä pakoputki rikki. Mitä oikein yritämme? Kaivaa kuoppaa lammikkoon? Tarvitaan uusi Kioton sopimus, jonka nämä kolme maata allekirjoittavat. Niissä asuu yhteensä puolet väestöstä ja ne käyttävät 65 prosenttia energiasta. Asiaa on arvioitava tältä kannalta.

Toisaalta puhumme talouden, työmarkkinoiden ja sosiaalisen sektorin kehittymisestä. En ymmärrä. Mistä sosiaaliluokasta oikein puhutaan? Niistäkö, jotka vaihtoivat Lissabonin jälkeen BMW:nsä Mersuun? Sata miljoonaa eurooppalaista asuu köyhyysrajan alapuolella. Mitä teemme heidän hyväkseen? Mitä teemme jatkossa? He ovat työttömiä. Juuri he tulevat asettumaan vastaan kansanäänestyksissä, joita saatetaan myöhemmin tarvita perustuslain osalta. Katseet on siis suunnattava köyhiin. Ei pidä pitäytyä vain toiveajattelussa ja sanoissa, jotka eivät vakuuta lopulta ketään.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonio Tajani (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston kokous oli myönteinen, sillä siellä pureuduttiin kansalaisille merkittävien ongelmien ytimeen. Globaalistumisen aikakaudella kansalaiset kaipaavat yhä kipeämmin Euroopan unionia, joka pystyy ratkaisemaan tyydyttävällä tavalla kysymykset, joita jäsenvaltiot eivät pysty enää ratkaisemaan.

Vain Euroopan unioni pystyy vastaamaan sellaisiin suuriin haasteisiin kuin ilmastonmuutos, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, maahanmuutto, energian toimitusvarmuus, ydinenergian käytön elvyttäminen, työttömyys ja se, miten suhtautua Itä-Aasian uusiin suuriin talous- ja kauppamahteihin Välimeren ja Lähi-idän alueen rauhasta puhumattakaan. Uutta perustuslakisopimusta tarvitaan näin ollen takaamaan toimivaltamme ja toimintavalmiutemme.

Arvoisa puhemies, kannatan näin ollen ehdotusta siitä, että laaditaan teksti, jossa säilytetään Roomassa allekirjoitetun ja sittemmin Ranskassa ja Alankomaissa hylätyn asiakirjan sisältö ja arvot ja jossa mainitaan yksilön ja kansalaisten oikeuksiin keskittyvien Euroopan unionin toimien juutalais-kristilliset juuret.

Arvoisa ministeri Steinmeier, esittäisin konkreettisen ehdotuksen puheenjohtajavaltio Saksalle. Vetoan siihen luottavaisena. Ehdotan, että jäsenvaltiot käynnistäisivät lähikuukausina yhdessä parlamentin ja komission kanssa valtavan tiedotusvälinekampanjan, jossa kerrottaisiin ihmisille, mistä Euroopan unionissa todella on kyse, jotta ihmiset oivaltaisivat, ettei Euroopan unioni ole mitään kalliiksi koituvaa, sortovaltaista Brysselin byrokratiaa vaan – kuten kävi ilmi 8. ja 9. maaliskuuta pidetyssä huippukokouksessa – instituutio, jolla taataan parempi tulevaisuus 500 miljoonalle ihmiselle.

 
  
MPphoto
 
 

  Harlem Désir (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, neuvosto on muuttanut Lissabonin strategiaa koskevissa keskusteluissa ja päätelmissään kantaansa myös sosiaaliasioiden suhteen.

Olen tästä iloinen, ja kuten te molemmat totesitte, valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat nähdäkseni oivaltaneet, ettei kansalaisten luottamusta saada takaisin, ellei Euroopan unionin osoiteta olevan sitoutunut puolustamaan eurooppalaista sosiaalista mallia. Päätelmien mukaan työpaikkoja on siis luotava lisää ja kasvu on taattava ja lisäksi työn laatu, työolot, työntekijöiden osallistuminen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on turvattava. Tästä on syytä esittää kaksi huomautusta.

Ensinnäkin jos halutaan, ettei tämä uusi sosiaalinen lähestymistapa jää pelkäksi puheeksi, sen pohjalta on laadittava toimintasuunnitelma, käynnistettävä Euroopan sosiaalinen toimintaohjelma uudelleen ja ehkäpä jopa neuvoston huippukokouksessa olisi omistauduttava sosiaalisten tavoitteiden täytäntöönpanolle samoin kuin edellisessä kokouksessa omistauduttiin energia-alaa ja uusiutuvaa energiaa koskeville tavoitteille. Lukumääräiset tavoitteet olisi asetettava esimerkiksi Lissabonin strategian aloilla: nuorten työllisyydessä, yli 50-vuotiaiden työllisyydessä ja mahdollisuuksissa elinikäiseen oppimiseen. Jäsenvaltioiden olisi etsittävä keinot tulosten aikaansaamiseksi esimerkiksi vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja määräämällä rangaistuksia niille, jotka eivät toimi sovitulla tavalla. Neuvosto vastaa Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisesta, ja muutamia neuvostoon juuttuneita asioita olisi myös saatava vietyä eteenpäin. Näitä ovat työaikadirektiivi, eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistaminen ja vuokratyötä koskeva direktiivi.

Toiseksi huomautan, että sosiaaliseen ulottuvuuteen kiinnitettävän uuden huomion on oltava johdonmukaista muiden alojen toimien kanssa. Onko johdonmukaista puolustaa yhtäältä sosiaalista mallia ja haluta toisaalta vapauttaa täysin postipalvelut sekä sähkö- ja kaasuala? Voidaanko näistä julkisten palvelujen aloista huolehtia yksinomaan sisämarkkinoiden näkökulmasta? Taataanko markkinoiden vapauttamisella julkisten palvelujen hoitaminen, niiden saatavuus kaikilla alueilla ja hintojen kurissa pysyminen? Minusta tässäkin asiassa on ehdotettava uutta ratkaisua. Kuten tiedätte, tämän vuoksi Euroopan parlamentin sosialidemokraattien ryhmä on vaatinut, että tutkittaisiin yleishyödyllisiä palveluja koskevaa puitedirektiiviehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, haluan todeta, että puheenjohtajavaltio Saksan johdolla vastikään järjestetty huippukokous on esimerkki sekä tehokkaasta työstä että siitä, miten aksiologia, arvojen noudattaminen, voidaan yhdistää käytännön politiikkaan.

Euroopan unioni tarkoittaa vapautta, solidaarisuutta ja innovointia, joihin energiapolitiikankin olisi tähdättävä. Energiaa koskeva solidaarisuus edistää vapautta. Miten innovointi voidaan yhdistää solidaarisuuteen energiapolitiikassa? Haluan tuoda esiin, että vastikään Euroopan unioniin liittyneet, pitkään eristyksissä olleet maat ovat köyhiä, eikä niillä ole valmiuksia 3 x 20 -ohjelman toteuttamiseen. Näin ollen tämän ohjelman toteuttaminen saattaa pian lisätä sisäistä jakautumista.

Kehotan komission jäsentä Verheugenia muistamaan, että yhteisön politiikan olisi palveltava yhteisön päämääriä.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, huippukokous on taas askel eteenpäin Euroopan unionin rakentamistyössä. Jottei meistä kuitenkaan tulisi liian luottavaisia, on syytä tarkastella kriittisemmin muutamien alojen nykytilannetta. Lissabonin strategiassa 3 prosenttia BKT:stä tieteeseen on kyllä parannus, muttei riitä nostamaan meitä Yhdysvaltojen tasolle. Vielä on pitkä matka siihen, että Euroopan unionin intellektuaalinen potentiaali saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti.

Energiapolitiikassa asetettu tavoite, jonka mukaan 20 prosenttia energiantarpeesta täytettäisiin uusiutuvaa energiaa käyttämällä ja turvautumalla kaivostoimintaan, myös hiilikaivoksiin, ei saisi estää meitä näkemästä nykyisiä energia-alan ongelmia. Liitteessä puhutaan jäsenvaltioita ohjaavasta yhteisestä Euroopan energiapolitiikasta. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan pitäisi heikentää Euroopan unionin yhteenkuuluvuutta, kuten viime aikoina on käynyt.

Venäjän kaasutoimitusten nykytilanne – Valko-Venäjän ja Ukrainan kaasukriisit – koettelee energiapolitiikkaa ja koko toimitusvarmuutta. Sitä olisi pidettävä opetuksena, ei vain tilapäisenä toimituskatkona, joka menee itsestään ohi. Venäjän haaste ei ole helppo, mutta EU voi välttää syntipukiksi joutumisen, jos se puhuu yhdellä äänellä, mitä ei tapahdu kovin usein. Toivottavasti huippukokous toi asiaan muutoksen.

Komission viimeaikaiset toimet Rospuda-jokilaakson ympäristön suojelemiseksi, samalla kun Itämeren alaisen kaasuputken rakentamisesta järjestetty edes äänestystä, osoittavat, että toimet ovat valikoivia, epäyhtenäisiä ja epäjohdonmukaisia. Ruusun kuihtumista tai metsäpaloa surraan kyllä vuolain kyynelin, mutta strategisen tärkeitä tapauksia jätetään huomiotta ja sen sijaan keskitytään miellyttäviin uutisiin.

Lopuksi haluan mainita Euroopan unionin suurimman heikkouden eli solidaarisuuden puutteen jatkumisen hallituksissa ja jäsenvaltioissa. Tässä ei ole kyse niinkään muodollisista määräyksistä kuin perinteeseen, eritoten kristilliseen perinteeseen, perustuvan yhteisen uskon tunnustamisesta ja yhteisistä tavoitteista, joita on määriteltävä jatkuvasti. Euroopan unionin solidaarisuutta testataan nyt energiakysymyksellä, ja tämä solidaarisuus antaa tarmoa EU:n tulevalle kehitykselle.

 
  
MPphoto
 
 

  Gianni Pittella (PSE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston uusimman kokouksen jälkeen voidaan rehellisesti todeta, että tällainen EU on meille mieleen: valintojen ja kaukonäköisyyden EU, jossa pidetään huolta omista eduista ja joka pyrkii maailmanlaajuiseen vaikuttamiseen. Tällaista odottamatonta, joskin oikein tervetullutta loppukiriä kaivattiin kipeästi. Ei ole ensimmäinen kerta, kun olemme ensin olleet kääntymäisillämme takaisin mutta sitten suunnanneet kuitenkin takaisin mäkeä ylös parhaamme yrittäen. Näin tehtiin tulliliiton, yhtenäismarkkinoiden ja euron suhteen. Tänään teemme näin energian ja ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen. Nyt ei saa pysähtyä: silloin tehtäisiin anteeksiantamaton oma maali.

Komission on tehtävä osansa laatimalla neuvoston päätöksistä lainsäädäntöehdotuksia, joita parlamentti voi käsitellä perinpohjaisesti. Neuvoston olisi arvioitava kansalliset suunnitelmat enemmistöpohjalta. Ennen kaikkea tiellä kohti poliittista EU:ta ei saa nyt pysähtyä. Kuten Italian tasavallan presidentti Giorgio Napolitano totesi parlamentin edellisellä istuntojaksolla, perustuslaki ei ole hetken mielijohde, päähänpisto eikä pelkkä hyllyn koriste. Ilman uusia sääntöjä, oikeushenkilöyttä, poliittista ja sosiaalista sielua ja oikeuksien peruskirjaa EU on vaarassa vajota jälleen.

Tämän vuoksi odotamme kiihkeästi 25. maaliskuuta annettavaa julistusta. Liittokansleri Merkel totesi eilen, ettei julistuksessa puhuta Jumalasta. Se ei haittaa, sillä kaikilla vilpittömillä katolisilla ja kristityillä on paikka Jumalan sydämessä. Julistuksessa on kuitenkin mainittava perustuslaki. Viime viikon aikaansaannosten jälkeen olisi pettymys, mikäli julistus olisi epämääräinen eikä siinä puhuttaisi EU:n aikaansaannoksista tai mainittaisi 50:n viime vuoden suuria saavutuksia eikä edes suurta päämääräämme, Euroopan perustuslakia.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, käytän minulle myönnetyn ajan käsittelemällä Berliinin julistusta. Ensinnäkin eurooppalaisten valtioiden 50 vuoden yhteistyörupeamaa on syytä juhlia. Yhteistyö on tuottanut tulosta, mutta puutteitakin siinä toki on.

Saksa on valmistellut erityistä julistusta juhlan kunniaksi. Valitettavasti valmistelu on tapahtunut suljettujen ovien takana. Kun ryhmiemme puheenjohtajat puhuivat tänä aamuna, he joutuivat tunnustamaan, etteivät ole nähneet tekstiä. Valmistelu kertoo paljon EU:n nykytilasta, avoimuudesta ja EU:n omien toimielinten välisestä yhteistyöstä.

Julistuksella tulee olla vain yksi tavoite: sen tulee selkeästi ja lyhyesti kertoa, miksi eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan tällä vuosituhannella, toisin sanoen määritellä selkeästi yhteiset eurooppalaiset tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Ferber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, ihan ensiksi haluan todeta, että olen erittäin yllättynyt siitä, miten vilkasta ja korkeatasoista keskustelua käytiin hiilidioksidipäästöjen todellisesta vähentämisestä. Kotimaassani annetaan sellainen vaikutelma, että ilmastokatastrofi voitaisiin saada hallintaan, mikäli ajaisimme hieman hiljempaa, korvaisimme hehkulamput ja istuttaisimme kolme puuta aina matkustaessamme lomalle Afrikkaan. Tällaisen vaikutelman antaminen ihmisille on heidän pettämistään.

Meidän on todella pohdittava hyvin huolellisesti, milloin hiilidioksidipäästöjä syntyy eniten. Niitä syntyy eniten sähköntuotannossa. Siksi on tärkeää pohtia myös sitä, miten vähennyksiä saadaan aikaan siellä, missä hiilidioksidipäästöjä syntyy eniten. On kiintoisaa nähdä, että Saksan SPD-puolueen puheenjohtajakin matkustelee nyt ympäri maata kuin tieteellinen asiantuntija laskien, miten paljon hiilidioksidipäästöjä syntyy tuotettaessa sähköä ydinvoimalla. Hänen olisi syytä jättää tämä fyysikkojen, kuten Saksan liittokanslerin, huoleksi. Siten päästäisiin oikeille raiteille.

Ensiksi on näin ollen pohdittava, miten voidaan asettaa autoliikenteen energiantuotantoa koskevat tavoitteet. Montako grammaa hiilidioksidia saisi päästä yhtä kilowattituntia kohti? Sitten päästäisiin oikeille raiteille, ja vasta sen jälkeen voitaisiin pohtia lisätoimenpiteitä. Painotan, että on pohdittava, millainen ydinenergian asema olisi lähivuosina ja lähivuosikymmeninä. Meidän on tärkeää keskustella täällä ydinvoimasta eurooppalaisina puolueettomasti ja ilman ideologioiden vaikutusta pitäen mielessä vastuun, joka meille lankeaa. Näin tekemällä tuettaisiin vastaavanlaisen puolueettoman keskustelun käymistä jäsenvaltioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, energian toimitusvarmuus ja ilmastonmuutos ovat kaksi aikamme suurinta haastetta. Eurooppa-neuvosto käsitteli näitä aiheita rohkeasti ja kattavasti ja tunnusti, että globaalit haasteet edellyttävät globaaleja ratkaisuja – rajatylittävät uhkat edellyttävät rajatylittäviä toimia. Nämä asiat koskettavat tavallisia kansalaisia, ja niihin puuttumalla neuvosto viestittää, että Euroopan unioni vastaa Euroopan kansalaisten odotuksiin. Tämä lisää kansalaisten luottamusta Euroopan unionin toimielimiin. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Yhteiset energiamarkkinat edellyttävät energiapolitiikan yhteisöllistämistä. Energiapolitiikan olisi sisällettävä tai siihen olisi liitettävä yhteisiä toimia teknologian kehittämiseksi ja yhtenäisiä investointi-, työllisyys- ja kasvutoimenpiteitä.

Tänä keväänä ilmaistu poliittinen tahto ei tule kestämään eikä siitä ole hyötyä ilman yhteisön oikeusperustaa. Yhteinen politiikka edellyttää myös sille varattuja varoja, joiden saanti on turvattava jotenkin, luultavasti verottamalla energialiiketoimia ja kokoamalla Euroopan unionille omia varoja. Euroopan unionin laajentumis-, naapuruus- ja kehitysstrategioita laadittaessa olisi seurattava, missä määrin ja millä tavoin ulkomaiset kumppanimme – olivat ne sitten naapureitamme tai eivät – tekevät yhteistyötä edistääkseen Euroopan energia- ja ympäristöstrategioita. Toisaalta Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden kahdenväliset energia-alan sopimukset olisi tehtävä niin, että niillä vahvistetaan yhteistä energiastrategiaamme.

Eurooppa-neuvosto osoitti tänä keväänä, että tunnelin päässä pilkottaa valoa. Berliinin huippukokouksessa on vielä osoitettava, että on olemassa tunneli, joka vie tuohon valoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, on ilahduttavaa, että neuvosto sopi EU:n lainsäädännöstä aiheutuvien hallinnollisten rasitteiden vähentämisestä 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä, kuten eräs edellä puhuneista mainitsi.

Olen tyytyväinen myös siihen, että neuvosto kehotti riippumattomien asiantuntijoiden ryhmää antamaan ohjeita sääntelyn parantamisesta. Tämä on tärkeää. Haluaisin kuitenkin mennä pidemmälle ja teettää riippumattomat vaikutustenarvioinnit automaattisesti koko lainsäädännöstä.

EU:ssa olisi annettava säädöksiä työllisyyden alalla vain, ellei sitä onnistuta tekemään paikallisella tai kansallisella tasolla. Pienyrityksen omistaja käyttää jo nyt keskimäärin noin 28 tuntia kuussa lomakkeiden täyttämiseen lainsäädännön takia. Työterveys- ja turvallisuussäädöksiä olisi annettava vain, mikäli se on lääketieteellisen tai muun tieteellisen tutkimuksen mukaan tarpeellista, kuten biologisia vaaratekijöitä koskevan direktiivin 2000/54/EY muuttaminen terveydenhuoltoalan työntekijöiden suojaamiseksi neulanpistovammoilta.

 
  
MPphoto
 
 

  Othmar Karas (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, ensimmäinen askel kohti yhteistä energia- ja ilmastonsuojelupolitiikkaa on otettu oikeaan suuntaan ilman tyhjiä puheita. Tämä on hienoa. Ilmapiiri poliittisten päätösten tekemisessä on parantunut, mutta tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Suurin osa esteistä on vielä edessä. Sovitut tavoitteet on ensiksi yhdistettävä täysin kasvua, työllisyyttä ja kilpailupolitiikkaa koskeviin ohjelmiin, joita on muutettava tarpeen mukaan. Ilmasto- ja energiapolitiikalla on vahvistettava Lissabonin strategiaa eikä heikennettävä sitä.

Toiseksi vie aikaa, ennen kuin yksittäiset EU:n ohjelmat, hankkeet ja toimenpiteet on käsitelty ja tarvittavat toimintasuunnitelmat – joita on pystyttävä valvomaan – laadittu. Jokaisen on tiedettävä, kuka tekee mitäkin, mihin mennessä ja miten, jotta yhteiset tavoitteet saavutetaan. Tämä on erittäin tärkeää, sillä vaikka huippukokouksessa asetetut tavoitteet herättävät toiveita, vain konkreettiset tulokset lisäävät luottamusta. Pyytäisin näin ollen, että jäsenvaltiot laatisivat vuosittain kansallisille parlamenteille ja komissio Euroopan parlamentille kertomuksen toteuttamisen tuloksista.

Kolmanneksi kysyn, milloin saamme komissiolta ja jäsenvaltioiden hallituksilta tarvittavat tutkimusohjelmat, tukialoitteet ja energiansäästösuunnitelmat? Meidän on osoitettava olevamme tosissamme niin sisäisesti kuin kansainvälisestikin. Vielä emme ole tehneet niin. Kuten pyhä Katariina Sienalainen kerran totesi, aloittamisesta ei palkita vaan yksinomaan sinnikkyydestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, voimme olla tyytyväisiä, sillä Euroopan unioni on ottanut tärkeän askeleen maapallomme elämän suojelemiseksi ja vahvistanut globaalia johtajuuttaan ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Nyt kun tavoitteesta ja sitoutumisesta ollaan yhtä mieltä, on paneuduttava tavoitteiden toteuttamiseen. Tulevaisuuden energiatarpeen tyydyttämiseksi oli välttämätöntä sitoutua uusiutuviin energialähteisiin. Monet uusiutuvat energialähteet ovat kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja samaan aikaan monet energiatehokkaat käytännöt odottavat vain käyttöönottoa. Jäsenmailla on nyt tehtävä, josta heidän on suoriuduttava. Nyt tarvitaan voimakasta panostamista energiatehokkuuteen.

Biopolttoaineet ja bioenergia tarvitsevat myös kehittämistä, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, että näiden energialähteiden koko elinkaaren ympäristöystävällisyys huomioidaan myös globaalilla tasolla, kuten täällä on sanottu. Tähän tarvitaan sertifiointijärjestelmä, joka ohjaa oikeisiin tuotantomuotoihin.

Kaiken kaikkiaan meillä on mahdollisuus eurooppalaisina nousta energiateknologian johtajaksi. Kuten komissaari Verheugen totesi, tarvitsemme teollisuudelta vastauksia kysymykseen, mikä on mahdollista. Nimittäin paljon on mahdollista tehdä.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, huippukokouksen päätyttyä ympäristöasioista vastaava komission jäsen Dimas puhui vallankumouksellisista päätöksistä. Yhtyisin mielelläni hänen intoonsa, mutta minun on ilmaistava epäilykseni näiden ylistyslaulujen kaikuessa.

Ilmastonmuutospolitiikka on nyt viimein otettu osaksi Euroopan unionin talouspolitiikkaa. Tämä on hienoa. Muistan kuitenkin Lissabonin huippukokouksen maaliskuussa 2000, jolloin Euroopan unioni asetti tavoitteekseen tulla maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä. Viisi vuotta myöhemmin tulokset ovat surkeita. En haluaisi tämänkin huippukokouksen osoittautuvan pelkäksi farssiksi ja suureksi pettymykseksi.

Kannatan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä, mutta ne ovat vain osittainen ratkaisu ilmaston lämpenemiseen. Energiatehokkuus ja rakennusten eristävyys on tietenkin otettava huomioon. Tuulivoimaa on kehitettävä, mutta sen vaikutukset ovat hyvin vähäiset, joten sen varaan ei voida laskea. Sähköä ei synny, kun tuulee liian heikosti tai kun tuulee liian voimakkaasti. Aurinkoenergiaa on edistettävä, mutta uuteen teknologiaan koulutusta saaneita tekijöitä on liian vähän.

Neuvoston ylivarovaisuus on valitettavaa. Se suostuu vastahakoisesti tunnustamaan, että ydinvoimallakin voidaan vähentää tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjä. Liittokansleri Merkel haluaa tehdä Euroopan unionista ilmastonlämpenemisen torjunnan edelläkävijän. Kaikki ovat samaa mieltä, mutta tämä on pelkkää tekopyhyyttä. Tiedossa on, että muutamat ydinvoimaa vastustavat jäsenvaltiot ostavat ydinvoimalla tuotettua energiaa, kun niiden talous sitä tarvitsee. Tekopyhää on myös liittokansleri Merkelin halu torjua hiilidioksidipäästöjä, kun hän vahvistaa samalla omaa politiikkaansa sähkön tuottamiseksi hiiltä käyttävissä lämpövoimaloissa, vaikka niiden tuhoisat ympäristövaikutukset ovat hyvin tiedossa. Tekopyhää on samoin se, että ydinvoimasta irtisanoutunut Saksa myy ydinvoimalateknologiaansa Kiinalle. Arvoisa komission jäsen, on myös tekopyhää odottaa yrityksiltä toimia, kun puheenjohtajavaltio Saksa suojelee suurimoottorisia autoja, jotka kuluttavat liikaa energiaa ja päästävät liikaa hiilidioksidia.

Olen siis yhtä mieltä huippukokouksen päätelmistä, mutta sanoista on ryhdyttävä tekoihin, sillä tänään toteutetuilla toimilla on vaikutusta vasta 30 vuoden kuluttua. Euroopan unionin on koottava vaikutusvaltansa ja käytettävä vihreää diplomatiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marek Siwiec (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, siitä on kauan, kun Euroopan unionin huippukokouksesta on oltu viimeksi näin yksimielisiä. Sitä ovat ylistäneet niin jäsenvaltioiden johtajat kuin Euroopan parlamentti. Vaistomainen varovaisuus herättää kuitenkin kysymyksen: mitä poliittisesti on tapahtunut? Miten niin monien pitkien kuukausien jälkeen viimein onnistuttiin saavutuksessa, josta me kaikki voimme iloita?

Vastaus kuuluu, että onnistumisenhalu oli suuri ja yhtenäisyys oli välttämätöntä osoittaa. On kuitenkin todettava selvin sanoin, että 8. maaliskuuta pidetty huippukokous edeltää itse asiassa erittäin tärkeää keskustelua perustuslaista. Huippukokouksen onnistumisen varjossa lymyää keskeneräinen keskustelu. Edellisen huippukokouksen ratkaisematon kysymys siitä, millainen Euroopan unionin pitäisi olla, ei ratkennut muista aikaansaannoksista huolimatta.

Näin ollen olisi syytä pohtia, onko energia-alalla aikaan saatu sovinto antanut energiaa ja rohkeutta kaikille niille, jotka haluavat tehdä vaikean päätöksen Euroopan unionin tulevaisuudesta, vai onko käynyt päinvastoin. Vai olisiko niin, kuten osa Euroopan johtajista väittää, että kun onnistuimme pääsemään sopuun vanhojen mekanismien avulla, niitä ei tarvitsekaan korvata?

Varoitan kaikkia niitä, jotka valmistelevat Berliinin julistusta tai perustuslakiratkaisuja, ettei sellaista tilannetta saa syntyä, jossa jokainen toistaa samaa asiaa ja ylistää aikaansaannoksia mutta jokainen maa tai valtaosa maista ajattelee todellisuudessa toisin. Jos käy ilmi, että tämä huippukokous oli Euroopan unionin viimeinen onnistuminen, koska siitä ei seurannut muuta kuin ongelmia, kaikki parlamentissa lausutut juhlalliset sanat osoittautuvat ikävä kyllä merkityksettömiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, neuvosto on saanut paljon kiitosta etenkin energiapaketista. Haluan kuitenkin tuoda esiin toisen merkittävän virstanpylvään, joka on minulle hyvin tärkeä. Aloitin täällä parlamentissa vuonna 1999 ja olen puhunut siitä lähtien aina Brysselin huippukokouksen jälkeen ja pyytänyt, että sisämarkkinat ja niiden loppuun saattaminen asetettaisiin etusijalle. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitoksia, että otitte sen ensimmäiseksi toimeksi tiedonantonne ensimmäisellä sivulla. Mikä tärkeämpää, olen erityisen iloinen siitä, että neuvosto vahvisti sisämarkkinoiden toteuttamisen merkityksen Euroopan unionin vastauksena globaalistumiseen.

Miksi tämä on minusta niin tärkeää? Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minulla oli kunnia toimia esittelijänä koko Lissabonin ohjelmasta, kun pidimme kansallisten parlamentaarikkojen kokouksen, johon te osallistuitte. Parlamentaarikot totesivat, että tämä viesti on saatava kantautumaan äänestäjille asti. Hallituksistamme ja pääministereistämme ei kuitenkaan ole ollut apua kerrottaessa kansalaisille sisämarkkinoiden perustavanlaatuisesta tärkeydestä. He totesivat samaa sisämarkkinoiden neljästä vapaudesta, mikä on mainittu täälläkin. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pyydän teitä palaamaan ministerien luo ja kehottamaan heitä auttamaan parlamenttinsa jäseniä viemään tämän tärkeän viestin äänestäjille.

Yhdistän tähän myös kaksi muuta täällä mainittua tärkeää ehdotusta. Toisesta ehdotuksesta, palveludirektiivistä, tiedän paljon. Toinen ehdotus on komission jäsenen Verheugenin tekemä todella tärkeä ehdotus tuotemarkkinoihin liittyvien kysymysten käsittelystä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan vain todeta, että pääministerien olisi palattava tästä neuvoston kokouksesta ja pyydettävä asiakirjat kaikista yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä olevista tapauksista, joissa yksittäiset maat ovat rikkoneet perussopimuksia tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta. Niiden ei tarvitse muuta kuin hoitaa kaikki nämä tapaukset. Tämä voitaisiin tehdä nyt ennen seuraavaa huippukokousta, ja se olisi suurin yksittäinen parannus sisämarkkinoilla eikä siihen tarvittaisi lisää lainsäädäntötyötä. Jättäkäämme tässä tapauksessa puheet sikseen ja ryhtykäämme toimeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Harbour. On mukavaa nähdä intonne ja omistautumisenne.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, viime viikolla pidettiin historiallinen neuvoston istunto. Euroopan energiajärjestelmä on aikansa elänyt. Yli 20 prosenttia tuotantolaitoksista on yli 30 vuotta vanhoja ja ne on korvattava uusilla. Euroopan unionilla on nyt historiallinen tilaisuus päästä vanhanaikaisista asenteista, jotka ovat muovanneet energiapolitiikkaamme tähän asti.

Sen sijaan, että tämä tiensä päähän tullut viidennes korvattaisiin uusilla mutta vanhanaikaisilla laitoksilla, meiltä löytyi puheenjohtajavaltio Saksan johdolla rohkeutta täyttää velvollisuus korvata tuo osa uusiutuvalla energialla. Jopa tätäkin enemmän pidän kuitenkin ajatuksesta, että energiatuhlaus korvattaisiin energiaa säästävällä kulutuksella.

Energia ja turvallisuus kuuluvat yhteen. Jokainen kilowatti, jota ei tarvitse ostaa epädemokraattisilta hallinnoilta, edistää maailman turvallisuutta. Poliittisen tuen jatkuminen Itämeren alaista kaasuputkea koskevalle suunnitelmalle osoittaa valitettavasti kuitenkin, ettei menneisyydestä ole otettu opiksi.

Venäjää ei pidä rohkaista jatkamaan stalinistista vaikutuspiiripolitiikkaa. Tämä voi kuulostaa melko karkealta, mutta Itämeren kaasuputki on Virolle isku vasten kasvoja, ikään kuin 2000-luvun Molotov–Ribbentrop-sopimus.

Euroopan unioni tarvitsee kipeästi yhteistä energiapolitiikkaa ja perustuslakisopimusta. Euroopan unionin ulkoministerin viran perustamisella taataan, että "takahuoneen salaiset sopimukset" ovat ikuisiksi ajoiksi mennyttä Euroopan unionissa.

Tästä syystä uskon, että Saksa, joka toimii nyt EU:n puheenjohtajavaltiona ja johti menestyksekkäästi tätä neuvostoa, herättää tämän tärkeän sopimuksen henkiin. Euroopan unionin kansalaisetkin oivaltavat, että se on mainio, 2000-luvun hengen mukainen sopimus.

 
  
MPphoto
 
 

  Josef Zieleniec (PPE-DE).(CS) Arvoisa puhemies, on Euroopan unionille hyväksi, että neuvosto antoi energia-alan toimintasuunnitelman vuosiksi 2007–2009. Näin tehdessään se otti ensimmäisen askeleen kohti Euroopan yhteistä energiapolitiikkaa, joskin melko vesitetyssä muodossa.

Vaikka huippukokouksessa tunnustettiin, että EU:lla on pitkä taival edessään, ennen kuin kilpailukykyiset ja yhtenäiset energian sisämarkkinat saadaan aikaan, siellä ei tuettu energiayhtiöiden omistuksen täyttä eriyttämistä, mikä on avaintekijä markkinoiden aikaansaamiseksi.

Täysin rajoittamaton yhdistymisvapaus energia-alalla synnyttää valtavia energia-alan ryhmittymiä, joilla on valtavasti taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa kaikissa maissa. Näin ne voivat vaikuttaa tehokkaasti politiikkaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, kuten viime aikoina on nähty. Energia-alalla on myös vähemmän kilpailua, ja se toimii näin ollen tehottomammin kuin sen pitäisi.

Toimitusvarmuuden vaarantuminen on vastaavasti yhtä vaarallinen seuraus tästä tilanteesta. Venäjän valtion soluttautuminen näihin suuriin ja vaikutusvaltaisiin yrityksiin olisi taloudellinen ja ennen kaikkea poliittinen katastrofi etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitseville uusille jäsenvaltioille.

Mikäli energiayhtiöiden omistusta eriytetään ja laaditaan Euroopan laajuiset kaikkia sitovat avoimet markkinasäännöt yhdessä EU-maiden yhteisen ulkoista energiapolitiikkaa koskevan lähestymistavan kanssa, tehostetaan energiamarkkinoiden toimintaa, lisätään yksittäisten jäsenvaltioiden sisäisen politiikan avoimuutta ja vähennetään selvästi ulkopoliittisia ja turvallisuutta koskevia riskejä sekä yksittäisissä jäsenvaltioissa että koko unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Frank-Walter Steinmeier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia valtaosin myönteisistä arvioista, joita esititte valtioiden ja hallitusten päämiesten kevään huippukokouksesta. Hyvä jäsen Lambsdorff, haluan sanoa teille, ettei myönteinen palaute anna aihetta itsetyytyväisyyteen sen enempää minulle, Saksan hallitukselle kuin huippukokoukseen osallistuneillekaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jonkinasteinen itseluottamus on sitä vastoin välttämätöntä puheenjohtajakautemme jäljellä olevalla toisella puoliskolla – tai ainakaan siitä ei ole mitään haittaa. Toisin sanoen, nyt kun Euroopan unioni ei ole parhaassa terässään tai junnaa pikemminkin paikoillaan uudistusprosessin seisahduttua, kenenkään, joka tekee tätä työtä vailla kunnianhimoa, tahtoa ja uskoa Euroopan unionin kykyyn uudistua ja muuttua, ei pitäisi mielestäni vaivautua edes aloittamaan työtä.

Vakuutan, että jo ennen neuvoston puheenjohtajakauden alkua ja tietenkin heti sen alkamisen jälkeen eritoten toimittajat kyselivät minulta useaan kertaan, miten tämä ohjelma tosiasiassa aiotaan toteuttaa. Ensimmäisestä huippukokouksesta he kysyivät myös, miten aikoisimme oikein onnistua saamaan aikaan sovinnon, kun jäsenvaltioiden kannat ovat niin kaukana toisistaan.

Se ei ole mielestäni mikään suuri salaisuus. Tiedätte sen työnne perusteella. Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä etenkin niiden kumppanien kanssa, jotka suhtautuvat epäillen ja epäröivät joitakin tuloksia. Tarvitaan riittävästi kunnianhimoa ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta erityisesti niitä kohtaan, joille sovittujen tavoitteiden saavuttaminen on paljon muita hankalampaa. Tämä toimi huippukokouksessa. Samat kysymykset esitetään nyt tietenkin maaliskuun 25. päivästä. Miten sen oletetaan oikein onnistuvan, kun Euroopan unionin menneisyydestä on niin monia eri tulkintoja ja odotukset Berliinin julistuksen sisällöstä vaihtelevat niin paljon? Voin kertoa, että se onnistuu ihan samalla tavalla.

Aiemmin on kuunneltu kärsivällisesti, ja uskoakseni tiedämme suurin piirtein, millaisia ihmisten odotukset ovat. Totean tämän vain siksi, että joku totesi aiemmin, tuloksen olevan tällöin tietenkin välttämättä hyvin yleisluontoisen. Berliinin julistuksen aikaansaamisessa onnistuminen ei välttämättä edellytä banaalisuutta. Lopputulos voi yhtä hyvin olla hyvä Berliinin julistus. Jos onnistummekin tässä, se ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu eikä myöskään puheenjohtajakautemme loppu. Se ei tarkoita myöskään kunnianhimomme karisemista. Se on kuitenkin tärkeä askel kohti ratkaisua, joka saavutetaan toivon mukaan kesäkuun huippukokouksessa. Silloin yritetään aukaista solmua, joka estää tällä hetkellä Euroopan unionin uudistusprosessin etenemisen. Vakuutan, että teemme kesäkuun huippukokoukseen valmistautuessamme kaikkemme, jotta tässä onnistutaan.

Esitän vielä pari loppuhuomautusta energiasta ja ilmastosta. Monet jäsenet totesivat aiheellisesti, ettei huippukokous tietenkään tarkoita, että työ olisi nyt tehty. Voin vain vahvistaa tämän ja todeta, että työtä tarvitaan edelleen monilla aloilla. Mainitsin energia-alan tutkimuksen ja energiasuhteiden vahvistamisen kolmansiin maihin. Arvoisa komission jäsen Verheugen, tämä pätee tietysti myös uusiutuvaa energiaa koskevaan kunnianhimoiseen tavoitteiseen. EU:n tavoitteena on nyt 20 prosenttia, ja olemme aina ilmoittaneet myös muulle maailmalle, että tämä tavoite on nyt muutettava kansallisiksi tavoitteiksi.

Arvoisa komission jäsen Verheugen, olen kyllä vakuuttunut siitä, että yhdessä onnistumme tässä, mutta sen lisäksi haluan todeta teille täällä, että komissio ja puheenjohtajavaltio keskustelivat tietenkin siitä, olisiko meidän pitänyt valita päinvastainen tie eli sopia ensin kansallisista tavoitteista ja yhdistää ne sitten EU:n tavoitteeksi.

Me molemmat, komissio ja puheenjohtajavaltio, olimme kuitenkin varmoja siitä, että olisimme todennäköisesti keskustelleet asiasta toiset viisi vuotta emmekä olisi sittenkään saaneet asetettua yhteistä tavoitetta. Siksi valitsimme tämän lähestymistavan. Keskustelussa todettiin, ettemme me eurooppalaiset voi viime kädessä pelastaa maailman ilmastoa omillamme. Meidän on seurattava, miten energia- ja ilmastopolitiikkaa kehitetään Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian kaltaisissa tärkeissä maissa. Joku esitti epäilyksensä siitä, että juuri tästä meidän ei pitäisi huolehtia. Haluan vain todeta, että totuus on päinvastainen. Totean tämän Euroopan unionin puolesta, totean tämän Saksan kansallisen politiikan puolesta, ja totean tämän eritoten G8-maiden puheenjohtajuutemme puolesta.

Matkustan maanantaina Washingtoniin ja avaan siellä yhdysvaltalaisen kollegani kanssa suuren yhteisen tapahtuman, johon osallistuu yrityksiä Saksasta ja Yhdysvalloista. Keskustelemme yritysten kanssa siitä, miten transatlanttista teknologiakumppanuutta voidaan vahvistaa etenkin energiatalouden alalla. Yhdysvalloissa toteutettavien toimien osalta on tuotava esiin, että liittovaltiota alemmalla tasolla monissa osavaltioissa toteutetaan jo nyt esimerkillistä työtä ilmasto- ja energiapolitiikassa.

Kiinasta haluan todeta vain, että seuraamme sitä tarkkaan. G8-maiden kesken, sekä huippukokouksen että ulkoministerien tasolla, aiotaan järjestää "oheiskokoukset", joihin kutsutaan Kiinan ja Intian lisäksi Meksiko, Etelä-Afrikka ja Brasilia. Molemmissa kokouksissa, niin ulkoministerien kuin huippukokouksen tasolla, energia- ja ilmastoasiat ovat keskeisellä sijalla. Kuten näette, otamme huomioon myös ne, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin.

Meidän on osoitettava – kuten huippukokouksessa tehtiin, mistä olen yhtä mieltä komission jäsenen Verheugenin kanssa – ettei Euroopan unioni ole mikään historiaseminaari vaan tulevaisuuden työpaja. Olemme antaneet tästä osoituksen.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitoksia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Brysselin onnistuneen huippukokouksen jälkeen nyt tarvitaan onnistunutta Berliinin julistusta. Euroopan parlamentti tekee kaiken voitavansa varmistaakseen, että onnistumme yhdessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää vain yhden ajatuksen, joka on oikeastaan pyyntö.

Talouden kilpailukyvyn, korkeiden sosiaalisten normien ja ympäristönsuojelun välillä on jännitettä. Tällä alalla ei pitäisi katsoa enää menneisyyttä vastakkain asetellen ja kärjistäen, niin että asetelmana on talous vastaan ympäristö ja ympäristö vastaan talous. Ei vain pidä paikkaansa, että ihmiset vastustaisivat ilmaston- ja ympäristönsuojelua, jos he sanovat, että meillä on myös vastuu työpaikoista. Ei vain pidä paikkaansa, että jos ihmiset kehottavat meitä tekemään enemmän ympäristön suojelemiseksi, he sanoisivat myös, etteivät välitä työpaikoista.

Totuus on, että nyt olemme taatusti oppineet, että nämä kaksi seikkaa voidaan yhdistää. Totuus on, että eurooppalaiset yritykset, jotka ovat maailman johtavia yrityksiä tällä alalla – ei vain ympäristöteknologian vaan myös ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen alalla – luovat todennäköisimmin työpaikkoja ihmisille ja antavat heille tulevaisuuden.

Juuri tästä tässä kaikessa on kysymys, ja komission politiikka perustuu seuraavaan uskomukseen: on oltava solidaarinen tämän päivän sukupolvelle, joka haluaa elää nyt ja tarvitsee työpaikkoja nyt, ja on oltava solidaarinen tuleville sukupolville, jotka haluavat löytää maapallon, jossa voivat elää. Näiden välillä ei ole ristiriitaa. Juuri tämän me haluamme osoittaa tällä politiikalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan parin minuutin kuluttua.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen.(PT) Eurooppa-neuvoston kokouksessa toistettiin niin kutsutun Lissabonin strategian kannat markkinoiden vapauttamisineen ja yksityistämisineen, työntekijöiden velvollisuuksine joustaa ja työtä tekevien oikeuksien sortamisineen. Tältä osin haluan tuoda esille ilmoitetun, joustoturvaa koskevan tiedonannon.

Puheenjohtajan päätelmissä todetaan nimenomaisesti: "Lissabonin uudistetun kasvu- ja työllisyysstrategian seuraavan kolmivuotisjakson valmistelemiseksi Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota esittämään syksyllä 2007 väliraportin, joka toimisi pohjana sen ehdotukselle kasvua ja työllisyyttä koskeviksi yhdennetyiksi suuntaviivoiksi (2008–2011). Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita esittämään ajoissa omat raporttinsa kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanosta."

Näin siis pidetään yllä painetta jatkaa yksityistämistä ja työntekijöiden oikeuksien polkemista.

Niin kutsutusta Euroopan perustuslaista ei anneta tietoja, vaikka tiedossa on, että painostus sen puolesta jatkuu, jotta Portugalin puheenjohtajakaudella järjestettäisiin hallitustenvälinen konferenssi. Neuvosto toisti siis tukevansa kaikessa hiljaisuudessa suunnitelmaa uusliberalismin lujittamiseksi perustuslailla vallan keskittämisen, federalismin ja militarismin ohella.

 
  
MPphoto
 
 

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. (HU) Parin viime kuun aikana yhä useampi ihminen on ollut Unkarissakin huolissaan maapallon ilmastonmuutoksesta. Monet eivät edelleenkään oivalla ilmiön ydintä, ja osa kieltää, että se voisi johtua ihmisen toiminnasta. Yhä useampi ihminen oivaltaa kuitenkin, että kansojemme nykyiset käytännöt ja liikenne- ja kulutustottumukset eivät ole hyväksi. Edistys ei ole kestävällä pohjalla, koska luonnonvaroja ei ole tarpeeksi tyydyttämään nykyisiä tarpeitamme ja kaasupäästöt ja jätteet pilaavat samalla ympäristöä niin, ettei se enää toivu. Puheenjohtajavaltio Saksa tunnusti aiheellisesti, että toimia tarvitaan ilmastonmuutoksen vauhdin hidastamiseksi. Kestävien energialähteiden osuuden lisääminen Euroopan unionin kaikkien energialähteiden joukossa on suositeltavaa. Olisi kuitenkin paha virhe unohtaa, ettei maapallon ilmastonmuutos ole ainoa ympäristöuhka. Ilmakehän saastuminen, arkielämässä esiintyvät karsinogeeniset aineet, liiallinen torjunta-aineiden ja hyönteismyrkkyjen käyttö, eläin- ja kasvilajien sukupuuttoon kuoleminen ja jätteen kertyminen uhkaavat kaikki tulevaisuuttamme ja kestävää kehitystä. Jos haluamme inhimillisempää tulevaisuutta itsellemme ja jälkeläisillemme, meidän on ryhdyttävä toimeen ympäristöä säästävän, terveellisen ja kestävän tulevaisuuden puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen.(HU) Me sosialidemokraattisen valtuuskunnan jäsenet olemme iloisia todetessamme, että valtioiden ja hallitusten päämiehet antoivat maaliskuisessa istunnossaan tunnustuksen uudistetun Lissabonin strategian ensimmäisille saavutuksille. Tärkeimpiä tuloksia olivat talouskasvu yhdistettynä työttömyyden vähentymiseen. Olemme erityisen iloisia siitä, että yhdeksän jäsenvaltiota, myös Unkari, antoivat ison sysäyksen tälle myönteiselle kehitykselle allekirjoittamalla julistuksen, jossa puolletaan sosiaalisen Euroopan kehittämistä ja edistetään sen asemaa.

Uudistukset ovat erittäin tärkeitä, jotta globaalistumisen hyödyistä saadaan valtaosa irti, innovointi tehostuu, talouden uudelleenjärjestelyt saadaan tehtyä ja EU:n toimia saadaan edistettyä. Yhteisenä päämääränämme on Euroopan kansalaisten hyvinvointi ja heidän luottamuksensa lisääminen. Päämäärään päästään lisäämällä työllisyyttä, parantamalla ammattitaitoa ja suojelemalla sosiaalisia oikeuksia. Nämä ainutlaatuiset eurooppalaiset perinteet eivät kuitenkaan tarkoita nykyisten oikeudellisten rakenteiden vaan eurooppalaisten periaatteiden säilyttämistä.

Työllisyydessä on tärkeää, että joustavuus yhdistetään varmuuteen. Asiaan liittyviä säädöksiä on muutettava niin, että mahdollisille tuleville työntekijöille voidaan taata sopivien palkkojen lisäksi hyödyllistä osaamista. Samalla on poistettava esteet, jotka haittaavat tarpeettomasti yritysten pyrkimyksiä vastata globaalistumisen vaatimuksiin. Joustoturvaa toteutettaessa on varmistettava, että työntekijät saavat todella käytännön hyötyä ja takeita. Meidän sosiaalidemokraattien on oltava erityisen tarkkoina tämän suhteen työntekijöiden oikeuksien uudistamisen jokaisessa vaiheessa.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen tyytyväinen komission julkilausumaan ja sen kunnianhimoisiin tavoitteisiin, jotka koskevat hiilipäästöjen vähentämistä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja uusiutuvan energian käytön lisäämistä. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joten ilmaston lämpenemisen vähentämiseksi on tehtävä yhdessä töitä sekä Euroopan maiden kesken että Pohjois-Amerikan ja Aasian maiden kanssa. Tavoitteet ovat mielestäni saavutettavissa, mutta niitä on seurattava säännöllisesti. Minusta olisi parasta ottaa käyttöön tiukka seuranta ja vuosittainen raportointi. Jäsenvaltioiden on laadittava myös tarkat toimintasuunnitelmat siitä, miten ne saavuttavat nämä tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. (HU) Tarkasteltuani viime viikolla pidetyn kevään huippukokouksen tuloksia jouduin panemaan unkarilaisena parlamentin jäsenenä surullisena merkille, että Unkarin hallitus, joka kutsuu julkisuuskampanjoissa itseään edistykselliseksi, osoitti jälleen kerran olevansa lyhytnäköinen ja ahdasmielinen. Tässä tapauksessa sen asenne ei kuitenkaan tee karhunpalvelusta pelkästään Unkarille vaan koko Euroopan unionille.

Pääministeri Ferenc Gyurcsányn Brysselissä antamista lausunnoista käy ilmi, että Unkarin hallitus puolsi äänestyksessä ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden höllentämistä. Ei ole mitään hyötyä asettaa tavoitteeksi uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, ellei tavoite sido jokaista jäsenvaltiota. Tällöin tehokkaasti toimivat valtiot voivat kompensoida heikkojen tai laiskojen valtioiden puutteellisia toimia. Unkarin hallitus ajoi valitettavasti myös juuri tätä.

Olen vakuuttunut siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia onnistutaan hidastamaan vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Yhteistyöstä näyttää kuitenkin tulevan melko hankalaa.

EU voisi poliittisena toimijana ottaa johdon tässä prosessissa. Miten EU voisi kuitenkaan olla esimerkkinä koko maailmalle, jos pari pientä jäsenvaltiota voi saada yhteistyöaluksen purjeisiin puhaltavan tuulen tyyntymään jopa Euroopan unionin sisällä?

Yksikään eurooppalainen valtio ei voi iloita siitä, että toimeen ryhtymisen sijasta niiden on tuskin liikautettava eväänsä.

Näin ne eivät voita aikaa vaan menettävät tilaisuuden – tilaisuuden tehdä Euroopan unionista nykyaikainen ja kilpailukykyinen.

Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Eurooppa-neuvoston maaliskuiset päätökset ovat jälleen kiistaton todiste EU:n roolista rahanvaltaan perustuvien valintojen edistäjänä. Sen sijaan, että toteutettaisiin toimia ympäristön suojelemiseksi, toimia toteutetaan yritysten suojelemiseksi ja monopolien vahvistamiseksi.

Rahanvalta panee rosvoamaan luonnonvaroja, mikä on suurin syy merkittäviin ilmastonmuutoksiin ja maapallon ympäristön tuhoutumisen todelliseen uhkaan. Sen sijaan, että toteutettaisiin rohkeita toimia monopolien vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi, päätöksillä lisätään kilpailua sähkö- ja maakaasumarkkinoilla, vapautetaan energiamarkkinat ja annetaan koko strateginen energian tuotanto-, siirto-, ja jakelusektori yksityisen sektorin haltuun.

Keskustaoikeistolaiset ja keskustavasemmistolaiset hallitukset ovat sitoutuneet yksimielisesti nopeuttamaan ruohonjuuritason vastaisen Lissabonin strategian täytäntöönpanoa asettamalla päätavoitteikseen opetuksen ja terveydenhuollon kaupallistamisen ja hyökkäämisen vakuutusrahastoja, eläkkeitä, palkkoja ja työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia vastaan. Samalla vauhditetaan työläisten vastaisten entistä tiukempia toimenpiteitä, työmarkkinoiden "sopeutuvuutta" ja "joustoturvaa", ja tähdätään näin työvoimakustannusten pienentämiseen, jotta EU:ta yhdistävän pääoman kannattavuutta saataisiin lisättyä.

Kreikan kommunistinen puolue vastustaa näitä valintoja, esittää oikeudenmukaisia vaatimuksia ja puolustaa työntekijöiden rinnalla sitä, että ruohonjuuritason nykypäivän tarpeet tyydytetään.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) On taatusti aiheellista kuvata EU:n huippukokouksen tulosta tärkeäksi askeleeksi oikeaan suuntaan. Tulevaisuutemme ja eritoten lastemme tulevaisuuden kannalta on kaikkein tärkeintä, että pyrimme kiivaasti estämään sen, ettei keskilämpötila nouse yli kahta celsiusastetta. Tästä syystä oli mielestäni ehdottoman tärkeää tehdä päätös siitä, että EU:n tavoitteena on tuottaa 20 prosenttia energiasta uusiutuvista energialähteistä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Olen näin ollen erityisen tyytyväinen siihen, että valtioiden ja hallitusten päämiehet onnistuivat nyt viimein tekemään tällaisen päätöksen.

Tiedän – ja uskon kollegojeni olevan tästä samaa mieltä – että nämä askeleet ovat vasta alkua ja että lisätoimia tarvitaan pitkäaikaisen ja kestävän ilmastonsuojelun takaamiseksi. Näin tehtäessä on tietenkin huolehdittava, että lähestymistapa on varmasti kokonaisuutena tasapuolinen. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, etteivät uudet, tiukat ympäristönormit aseta Euroopan unionia taloudellisesti epäedulliseen asemaan, vaan Euroopan unionista tulee päinvastoin johtava toimija uuden teknologian alalla. Näin sekä autamme ympäristöä että takaamme, että Euroopasta löytyy laadukkaita työpaikkoja pitkällä aikavälillä.

Lisäksi vaadin lisää toimia, jotta suurimmat saastuttajat, esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina, saadaan vakuutettua ilmastonsuojelun tärkeydestä, sillä vain yhdessä voidaan onnistua kestävällä tavalla.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

 

5. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

5.1. Muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevat yhteisön tilastot (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Klamt (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, parlamentissa on vuodesta 1999 käyty keskusteluja muuttoliikkeestä ilman mitään numerotietoja, joihin päätökset perustuvat, vaikka maahanmuuttopolitiikka on muuttunut paljon laajemmaksi. Tarvitsemmekin enemmän ja parempia tietoja voidaksemme tehokkaasti suunnitella, toteuttaa, arvioida ja seurata poliittisia toimenpiteitä. Komissio on jäsen Frattinin johdolla vastannut parlamentin painostukseen laatimalla asetusluonnoksen muuttoliikkeiden tilastollisesta seurannasta. Tämä on ollut tarpeen, koska jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet aiemman vapaaehtoisjärjestelyn perusteella kaikkea tarvittavaa tilastoaineistoa – tai ovat jopa jättäneet sen kokonaan toimittamatta.

Tietoja myös kerätään eri tavoin, joten ne eivät ole tähän mennessä olleet vertailukelpoisia. Asetus velvoittaa jäsenvaltiomme toimittamaan kaikki mahdolliset numerotiedot, joita tarvitaan. Sillä myös yhdenmukaistetaan käytäntöjä ja mahdollistetaan numerotietojen vertailu. Neuvoston voittaminen asetuksen puolelle oli melkoisen vaikeaa, mutta kaikki parlamentin poliittiset ryhmät olivat periaatteessa yhtä mieltä siitä, että asetus on tarpeellinen.

Ryhmien välillä saavutettu yleinen yksimielisyys mahdollisti sen, että parlamentti sai kantansa läpi komiteamenettelyssä. Kaikkien varjoesittelijöiden, joille haluan tässä yhteydessä esittää kiitokseni, erinomainen yhteistyö auttoi meitä merkittävästi saamaan tämän asiakirjan käsittelyn tyydyttävään päätökseen, joten kiitän teitä kaikkia siitä vielä kerran.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän parlamentilta suopeutta. Haluan kiinnittää sen huomion Zimbabwen tyrmistyttävään tilanteeseen. Katselemme kauhistuneina ja äärettömän turhautuneina kuvia siitä, miten julmasti Mugaben maassa reagoidaan rauhanomaiseen kokoukseen. Ymmärtääkseni oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai on vapautettu vankeudesta, mutta hänellä on kallonmurtuma. Brysselissä toimivalta opposition edustajalta Grace Kwinjehilta leikattiin pala korvasta, kun hän oli pidätettynä.

Tiedän, että neuvoston puheenjohtaja on tuominnut tapahtumat, mutta voimmeko ryhtyä konkreettisempiin toimiin? Vetoan erityisesti puhemiehistöön, jotta se käyttäisi vaikutusvaltaansa ja taivuttelisi Etelä-Afrikan hallituksen ja muut SADC-maiden hallitukset ottamaan periaatteellisemman kannan ja ryhtymään toimiin Zimbabwen tilanteen pikaiseksi parantamiseksi. Epätoivoinen käsien vääntely ei riitä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Van Orden, kirjaamme huomautuksenne tarkasti muistiin.

 

5.2. Parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien ja niiden jäsenten lukumäärä (äänestys)

5.3. Euroopan lentoturvallisuusvirasto (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain sanoa muutaman sanan tarkistuksen 10 käännöksestä. Tarkistus koskee 6 b artiklan 4 kohtaan liittyvää 1 artiklan 5 kohtaa. Näyttää siltä, että täysistuntoäänestystä varten laadittuun lopulliseen mietintöön on päässyt livahtamaan virhe siinä vaiheessa, kun mietinnöstä äänestettiin valiokunnassa. Alkuperäisessä asiakirjassa tarkistus kuuluu seuraavasti – siteeraan kyseistä kohtaa englanniksi:

(EN) "those involved in commercial operations shall hold an attestation as referred to in"

(DE) mutta valiokunnan hyväksymä teksti kuuluu seuraavasti:

(EN) "those involved in commercial operations shall hold an attestation as initially described in"

(DE) ja niin edelleen, ja pyydänkin, että tämä otetaan huomioon.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

- Ennen liitteestä II toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL).(CS) Arvoisa puhemies, liitteessä II olevasta e kohdasta on ilmeisesti puhtaaksikirjoitusvaiheessa jäänyt pois yksi rivi eli 7 alakohta, joka kuuluu seuraavasti: "600 kilogrammaa ultrakevyiden ilma-alusten osalta ei-kaupallisessa lentotoiminnassa".

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 

5.4. Enintään kahdentoista kuukauden ikäisten nautaeläinten lihan myynti (äänestys)

5.5. Merityötä koskevan ILO:n vuoden 2006 yleissopimuksen ratifiointi (äänestys)

5.6. Yleishyödylliset sosiaalipalvelut (äänestys)

5.7. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen lentoliikennesopimus (äänestys)

5.8. Ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinaseriisunta (äänestys)
  

- Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Frassoni (Verts/ALE).(IT) Arvoisa puhemies, ryhmäni teki virheen siinä, ettei se pyytänyt ajoissa kahden äänestyksen toimittamista nimenhuutoäänestyksenä. Jos kukaan ei vastusta, pyydän teitä ystävällisesti antamaan luvan tehdä niin nyt, vaikka määräaika onkin jo umpeutunut.

Tämä koskisi alkuperäisen tekstin 1 kohtaa, äänestysluettelossa olevan kohta kohdalta -äänestyksen toista osaa, sekä edelleen alkuperäisen tekstin 9 kohtaa, jonka osalta on varauduttu erilliseen äänestykseen: pyydämme nimenhuutoäänestystä myös tässä tapauksessa, jos suostutte siihen ja jos annatte meille anteeksi tekemämme virheen.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

- Ennen 2 kohdasta toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, voimme parantaa 2 kohtaa lisäämällä siihen vain muutaman sanan.

Kyse on lauseesta "toistaa kaikille ydinsulkusopimukseen kuulumattomille valtioille osoittamansa kehotuksen liittyä kyseiseen sopimukseen". Tämä on aivan asianmukaista ja normaalia. Voisimme kuitenkin kehottaa heitä ensin "noudattamaan vapaaehtoisesti" ja vasta sitten liittymään sopimukseen, jolloin saisimme lauseeseen uudenlaista kannustusta.

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

 

6. Äänestysselitykset
  

- Klamtin mietintö(A6-0004/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Maahanmuuttoa ja turvapaikka-asioita koskeva yhteisön politiikka ja lainsäädäntö ovat kehittyneet siihen suuntaan, että käyttöön on saatava paljon laadukkaampia tilastotietoja kuin tällä hetkellä on saatavilla.

Kannatan siis tätä aloitetta. Se on jatkoa vuonna 2003 Thessalonikissa pidetylle Eurooppa-neuvoston kokoukselle, jossa tunnustettiin tarve perustaa tehokkaampia mekanismeja EU:n muuttoliike- ja turvapaikkatietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi.

Suhtaudun myönteisesti Klamtin mietintöön. Sen tavoitteena on luoda yhteinen kehys, jonka mukaisesti näitä asioita koskevia yhteisön tilastoja kerätään ja kootaan. Kehyksen avulla jäsenvaltioiden pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään käytettävissään olevia tietoja laadittaessa tilastoja, joissa noudatetaan mahdollisimman pitkälle yhdenmukaistettuja määritelmiä.

Näin ollen sen pitäisi lisätä tilastojen vaihtoa ja johtaa yhteiseen analyysiin, joka puolestaan auttaa meitä laatimaan oikeudenmukaisia ja tehokkaita yhteisön toimintalinjoja muuttoliikettä ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa asioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintöä on pidettävä uutena edistysaskeleena kohti yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamista. Mielestämme on tuiki tarpeellista nimittää muuttovirtojen seurannasta vastaava viranomainen, joka toimittaa niitä koskevia tietoja EU:lle ja EU:lta muille osapuolille. Tämä asettaa myös lisärasitteita EU:n talousarviolle. Esittelijä on osoittanut, ettei hän piittaa nykyisestä kansallisesta lainsäädännöstä määritellessään sellaisia oikeudellisia käsitteitä kuin "kansalaisuus" ja "laittomat maahanmuuttajat". Muuttoliikkeestä on kuitenkin jo olemassa tarkkoja ja luotettavia asiantuntija-analyyseja ja tietoja, joita ei ole kerätty ainoastaan EU:n osalta vaan YK:n toimesta myös koko maailman osalta. Kansalaisuus, pakolaisasema ja maahanmuuttajat ovat muita käsitteitä, joista on annettu hyvät määritelmät YK:n ihmisoikeusjulistuksessa.

Junilistan ei halua auttaa luomaan valvontayhteiskuntaa, jossa ihmisten liikkumisvapauteen voidaan vaikuttaa ylikansallisella tasolla tehdyillä päätöksillä, joten äänestämme koko mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen tarkoittaa, että laaditaan maailmanlaajuiset ja vertailukelpoiset EU:n tilastot useista muuttoliikkeeseen liittyvistä asioista. Muuttoliiketilastojen keräämisessä ja laadinnassa noudatettavia yhteisiä sääntöjä koskevan ehdotuksen on määrä tarjota käyttöömme vertailukelpoisia numerotietoja, joiden avulla voimme muodostaa käsityksen EU:n muuttovirroista.

Olin erityisen innostunut löytäessäni ehdotuksesta numerotietoja, jotka liittyvät niin sanottuihin nopeutettuihin menettelyihin. EU:n on todellakin huolehdittava siitä, ettei nopeutettuja menettelyjä toteuteta järjestelmällisesti kaikkialla ja että kansainvälisen suojelun tarve, turvapaikkaoikeus ja palauttamiskiellon periaate turvataan.

Halusimme lisäksi erillisiä tilastoja siirretyistä henkilöistä, joista säädetään turvapaikkahakemuksesta vastaavan jäsenvaltion määrittämisestä annetussa Dublin II -asetuksessa. Asetus näyttää todellakin asettavan suhteettoman paljon vastuuta EU:n ulkorajoilla sijaitseville jäsenvaltioille. Meillä ei ole vielä käytettävissämme komission arviota, joka oli alun perin määrä esittää vuoden 2006 lopulla, joten voimme vahvistaa tämän kehityksen tilastotietojen perusteella.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Direktiivi ei ole paras tapa säännellä tilastojen monimutkaista kokoamisprosessia. Se voidaan hoitaa paremmin asiasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten välisin sopimuksin. Äänestän siis tyhjää tämän mietinnön kohdalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen (PL) Annoin puoltavan ääneni mietinnölle, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista.

Jäsen Klamt on laatinut erinomaisen mietinnön. Siinä otetaan esiin tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat muuttoliike- ja turvapaikkatietojen tehokkaita keräämis- ja analysointimekanismeja Euroopan unionissa. Laajentuminen on tehnyt yhdenmukaisista ja vertailukelpoisista tilastoista yhä tarpeellisempia. Tarkat tiedot ovat keskeisen tärkeitä yhteisön lainsäädännön sekä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittämisessä ja seurannassa.

 
  
  

- Leichtfriedin mietintö (A6-0023/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, vaikka äänestinkin mietinnön puolesta, haluan tarttua tilaisuuteen kiinnittääkseni huomion virastojen tilanteeseen. Euroopan unionilla on tällä hetkellä 33 virastoa, ja komissio on juuri ilmoittanut 34. viraston perustamisesta. Virastojen vuosittaiset kustannukset ovat tällä hetkellä yli miljardi euroa, niissä työskentelee 2 700 henkilöä, ja 60–70 prosenttia niiden kustannuksista liittyy yksinomaan hallintoon. Jokin näyttää menevän pieleen, ja juuri tähän seikkaan haluan kiinnittää huomionne.

Vaadin, että virastojen työn tuloksia, tehokkuutta ja hyödyllisyyttä arvioidaan ja että tällöin harkitaan niiden virastojen sulkemista, jotka eivät tuota lisäarvoa Euroopan unionin palveluille. Vasta tämän jälkeen voidaan harkita uuden viraston avaamista, mikäli käy ilmi, että se on tarpeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Annoin puoltavan ääneni Leichtfriedin mietinnölle siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta.

Pidän Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) tehtäväkentän laajentamisehdotusta edistyksellisenä, koska sen tavoitteena on laatia siviili-ilmailulle yhteiset säännöt, joita kaikkien EU:ssa toimivien lentoyhtiöiden on noudatettava riippumatta siitä, onko niiden päätoimipaikka Euroopan unionissa vai ei. Eurooppalaiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, että sääntöjä, joilla taataan heidän mahdollisimman suuri turvallisuutensa, myös noudatetaan.

EASA onkin saanut valtuudet määrätä sakkoja ja määräaikaisia taloudellisia seuraamuksia silloin, kun turvallisuussääntöjä ei noudateta asianmukaisesti.

Kannatin lisäksi ehdotuksia, joiden tarkoituksena on laajentaa Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltaa lentäjien lupakirjoihin, minkä ansiosta virasto pystyy tarkastamaan, että lentäjät täyttävät koulutus-, ammattitaito- ja kielitaitokriteerit.

Kannatin myös samansuuntaista tarkistusta, jossa vaaditaan matkustamohenkilökunnalta vastaavaa pätevyyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Lentoliikenteen yhteiset säännöt ovat varsinkin turvallisuuden kannalta tarpeen ja suositeltavia. On syytäkin keskustella siitä, miten nykyistä lentoliikenneyhteistyötä pitäisi jatkaa ja kehittää. Euroopan parlamentti yrittää kuitenkin tavanomaiseen tapaan saada läpi muitakin ehdotuksia lisätäkseen EU:n toimivaltaa aloilla, joiden pitäisi olla varattu yksittäisille jäsenvaltioille. Mielestämme nykyisessä mietinnössä ehdotettu Euroopan lentoturvallisuusviraston tehtäväkenttä on kuitenkin liian laaja. Luotamme siihen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset pystyvät takaamaan lentäjien riittävän ammatti- ja kielitaidon. Emme myöskään yhdy siihen käsitykseen, että EU:n jäsenvaltioilla pitäisi olla yhteinen edustaja maailmanlaajuisia ilmailuasioita käsittelevässä YK:n elimessä (Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä). Näin ollen olemme äänestäneet mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Jäsenvaltioiden toimivaltuudet siviili-ilmailussa on asteittain siirretty "yhteisölle", ja ehdotettu asetuksen (EY) 1592/2002 tarkistaminen on jälleen yksi askel siihen suuntaan. Prosessi, jossa toimivaltuuksia siirretään ja suunnataan muualle, on haitallinen myös siksi, että se perustuu lainsäädäntökehykseen, jonka rajoja ei ole vielä selkeästi määritelty.

Tässä tapauksessa Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) saisi vastuulleen myös lentokoneiden ja lentäjien laillistamisen, joka on nykyään kansallisten viranomaisten vastuulla.

Kansalliset viranomaiset noudattavat nykyään kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia siviili-ilmailun vaatimuksia ja valvovat myös niiden noudattamista. Jäsenvaltiot tekevät jo yhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Sitä voitaisiin vielä lisätä ja kehittää, kunhan huolehditaan siitä, että samalla kunnioitetaan jokaisen maan itsemääräämisoikeutta, työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan – taataan heille parempien työolojen kautta yhdenmukaiset yhteiskuntaolot – sekä käyttäjien oikeuksia.

Tämä aloite merkitsee pohjimmiltaan taas yhtä uutta askelta kohti "yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan" tehokasta toteuttamista, mitä me vastustamme. Asetuksen tarkistamista koskevan neuvotteluprosessin edetessä seuraamme jatkuvasti asian kehitystä huolehtiaksemme siitä, että kansallinen itsemääräämisoikeus turvataan aina.

 
  
MPphoto
 
 

  Fernand Le Rachinel (ITS), kirjallinen. – (FR) On totta, että joudumme yhä aivan liian usein todistamaan lento-onnettomuuksia, jotka johtuvat lentokoneen huonon kunnon lisäksi myös turvallisuusmääräysten rikkomisesta.

Parlamentin ja neuvoston tekemän ehdotuksen hyvänä puolena on se, että siinä lisätään jäsenvaltioiden velvoitteita tarkastaa kolmansien maiden lentokoneiden lisäksi myös EU:n lentokoneita.

Jos lentoyhtiöitä ja siviili-ilmailuviranomaisten toimintaa koskevissa tarkastuksissa ilmenee puutteita tai yleisten turvallisuussääntöjen rikkomista, Euroopan lentoturvallisuusvirastolla on lisäksi valtuudet käynnistää seuraamusmekanismi ja kieltää virheisiin syyllistyneitä lentoyhtiöitä kuljettamasta matkustajia Euroopan unionissa. Tämä on mielestäni merkittävä edistysaskel lento-onnettomuusriskien ehkäisemisessä.

Lopuksi haluan todeta, että viraston työ ja vastuualue mahdollistavat vastaisuudessa sen, että huonoista lentoyhtiöistä laadittava EU:n musta lista saadaan valmiiksi – ja toivon, että siitä on myös hyötyä.

Vaikka kaikkia ilmailun turvallisuuteen liittyviä ongelmia ei ole saatu ratkaistua, näyttää siltä, että tässä tekstissä on vihdoinkin koottu yhteen ennaltaehkäisy ja rankaisutoimet. Me äänestämme mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Luca Romagnoli (ITS), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Leichtfriedin mietinnön tavoitteena on laajentaa Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltuuksia antamalla sille valtuudet valvoa ilmailun lisäksi myös lentokoneiden toimintaa. Viraston vastuulla on vastedes uusia ja myöntää todistuksia ja lupakirjoja sekä seurata yhdenmukaisten turvallisuusvaatimusten noudattamista. Se pystyy tulevaisuudessa myös määräämään sakkoja, jos turvallisuus ei ole asianmukaista.

Mietinnössä kiinnitetään myös erityistä huomiota EASA:n vuodesta 2002 saamaan rekrytointikokemukseen. Se on nimittäin havainnut vaikeaksi rekrytoida tarvitsemaansa ammattitaitoista ja kokenutta henkilöstöä useastakin syystä, kuten kielitaidon vuoksi. Esittelijä vaatiikin aivan oikein, että ongelmaan etsitään uusia ratkaisuja hyödyntämällä esimerkiksi EU:n henkilöstösääntöjen tarjoamia mahdollisuuksia.

Olin tänään kuitenkin hyvin hämmästynyt kuullessani, että EASA:ssa on vain neljä italialaista, kun siellä työskentelee 45 ranskalaista ja 37 saksalaista. Vetoan EASA:aan ja komissioon, jotta ne käsittelisivät ja ratkaisisivat myös tämän edustusongelman, koska henkilöstössä on tällä hetkellä perusteettoman vähän italialaisia.

 
  
  

- Bourzain mietintö (A6-0006/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään edellä mainitussa mietinnössä esitetyn tarkistuksen 12 puolesta. Tarkistus koskee 8–12 kuukauden ikäisen, naudanlihana markkinoidun lihan vapauttamista säädöksessä esitetyistä säännöistä. Tällainen vapautus on myönnettävä, jotta Yhdistyneen kuningaskunnan lihantuottajat saisivat hyötyä kustannusten supistumisesta ja kevennystä hankaliin menettelyihin, kun heidän ei enää tarvitsisi merkitä lihaeriä erikseen jokaisessa tuotantoprosessin vaiheessa. Mielestäni kyseinen lisävaatimus ei ole lainkaan perusteltu, ja toivonkin, että vapautus myönnetään.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Vastustin äänestyksessä Bourzain mietintöä, joka koskee enintään kahdentoista kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan kaupan pitämistä. Mahdollisen kuluttajan täytyy pystyä löytämään merkistä tieto eläimen teurastusiästä sekä tavanomaiset tiedot, kuten tuotteen nimi, paino, hinta ja viimeinen käyttöpäivä. Sen lisäksi hänen on saatava myös tieto siitä, kuinka monta kilometriä elävät eläimet matkustivat teurastamoon. Ostoksia tehdessään eurooppalaisten kuluttajien on pystyttävä löytämään selkeästi ja nopeasti tieto siitä, miten kauan heidän haluamaansa lihaa kuljetettiin ennen teurastusta. Näin he pystyvät tekemään oman päätöksensä lihan ostamisesta.

 
  
  

- McDonaldin mietintö (A6-0019/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämän mietinnön hyväksyminen on tärkeä edistysaskel merityöntekijöiden oikeuksien kunnioittamisessa.

Merityötä koskevalla Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 2006 konsolidoidulla yleissopimuksella pyritään takaamaan riittävät elin- ja työolot laivoilla. Yleissopimuksessa on koottu yhteen asiakirjaan kaikki ILO:n vuodesta 1919 lähtien hyväksymät merityötä koskevat yleissopimukset ja suositukset, ja se muodostaa perustan ensimmäiselle maailmanlaajuiselle merityötä koskevalla säännöstölle.

Jäsenvaltioiden on ehdottomasti ratifioitava yleissopimus, jotta ryhdyttäisiin kaikkiin toimiin sen tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi.

Kun otetaan huomioon alan strateginen merkitys, sillä se hoitaa 90 prosenttia maailmankaupan kuljetuksista ja 40 prosenttia yhteisön sisäisen kaupan kuljetuksista, ja alalla työskentelevien suuri määrä, tämä toimi olisi pitänyt toteuttaa jo ajat sitten. Sen vuoksi äänestimme mietinnön puolesta ja toivomme, että jäsenvaltiot ratifioivat yleissopimuksen ja noudattavat sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Annoin puoltavan ääneni tälle mietinnölle, jolla yksinkertaistetaan kaikkia vuoden 1919 jälkeisiä ILO:n yleissopimuksia ja suosituksia kokoamalla ne yhteen asiakirjaan. Olen iloinen siitä, että jäsenvaltioiden ratifioinnille asetetaan määräajaksi mahdollisesti vuosi 2010, koska Euroopan yhteisö ei ole ILO:n jäsen eikä liittynyt tähän yleissopimukseen, ja on tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat ILO:n suositukset.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Kansainvälisen työjärjestön merityötä koskevassa yleissopimuksessa asetetaan merimiesten työoikeudet alhaisimmalle mahdolliselle tasolle. Se on paljon alhaisempi kuin heidän todellisten oikeuksiensa ja merimiesyhteisön vaatimusten edellyttämä taso. Suhtaudumme varauksella joihinkin sen määräyksiin, joissa tunnustetaan muun muassa orjakauppojen olemassaolon ja toiminnan harjoittamisen oikeus, koska niiden väitetään hankkivan töitä merimiehille.

Euroopan parlamentin mietintö ja komission ehdotus, joiden avulla yleissopimus voidaan ratifioida jäsenvaltioissa, tuovat ilmi ristiriitaisuuksia ja kovaa kilpailua laivanvarustamojen eri omistajasiipien välillä.

Kreikkalaiset laivanvarustajat vastustavat kiivaasti yleissopimusta torjuen jopa näiden aivan riittämättömien työ- ja palkkaolojen turvaamisen. Heidän tavoitteenaan on pitää uuden demokratian puolueen ja PASOK-puolueen hallitusten muovaama, merenkulkua koskeva uuskolonialistinen lainsäädäntökehys "koskemattomana", jotta he voisivat jatkaa esteettä kreikkalaisten ja ulkomaalaisten merimiesten halpamaista riistämistä ja kasvattaa voittojaan.

Kreikan kommunistinen puolue kehottaa merimiehiä vahvistamaan merimiesyhteisön luokkataistelujoukkoja, tehostamaan taisteluaan ja lähtemään vastaiskuun oikeuksiensa turvaamiseksi ja lisäämiseksi sekä nykyisten tarpeidensa tyydyttämiseksi vastustaakseen EU:n harjoittamaa ruohonjuuritason vastaista politiikkaa, uuden demokratian puoluetta ja PASOK-puoluetta, jotka puhuvat pääoman ja yksipuolista eurooppalaista näkemystä ajavien voimien puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska myös minun mielestäni on tarpeellista laatia merityötä koskeva ensimmäinen maailmanlaajuinen säännöstö.

Hyväksymällä ILO:n vuoden 2006 yleissopimus saadaan aikaan merityöntekijöiden terveyttä, koulutusta, työoloja ja sosiaaliturvaa koskevat vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan riittävät työ- ja elinolot kansainvälisillä laivoilla.

Yleissopimuksen ratifiointi on nyt jäsenvaltioiden tehtävänä. Kehotankin Portugalin viranomaisia ratifioimaan ILO:n yleissopimuksen, jotta alalle saadaan yhdenmukaisemmat työskentelyä koskevat vähimmäisedellytykset.

Suhtaudun myönteisesti yleissopimuksessa käyttöön otettuihin innovatiivisiin mekanismeihin, kuten merityötä koskevaan todistukseen, jonka valtio myöntää sen lipun alla purjehtiville aluksille varmistettuaan, että työolot aluksella ovat kansallisten lakien ja yleissopimukseen perustuvien sääntöjen mukaiset.

Toivon, että yleissopimuksella saadaan vakaammat olot meriliikenteeseen, jolla on vastassaan kansainvälisen kilpailun asettamia paineita. Niitä asettavat varsinkin sellaiset liikenteenharjoittajat, joilla on väljin sosiaalilainsäädäntö ja jotka uhkaavat siirtää merimiesten rekrytoinnin muualle eurooppalaisten työpaikkojen ja myös yhteisön sisäisen liikenteen kustannuksella.

 
  
  

- Hasse Ferreiran mietintö (A6-0057/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE).(SK) Väestömme ikääntyminen eli toisin sanoen ikääntyneiden ihmisten osuuden kasvaminen sekä sosiaalista ahdinkoa koskevien ongelmien ratkaiseminen ovat tärkeimpiä haasteita, joita Euroopan unioni kohtaa tulevina vuosina.

Suhtaudun myönteisesti Hasse Ferreiran aktiiviseen mietintöön, jossa pyritään määrittelemään selkeät säännöt sosiaalipalveluille kaikkialla EU:ssa. Tämä on tärkeää myös siksi, että nämä säännöt jätettiin liian yksityiskohtaisina hiljattain hyväksytyn palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Annan täyden tukeni toissijaisuusperiaatteen soveltamiselle. Meillä on sosiaalipalvelujen tarjonnassa ja rahoituksessa 27 erilaista mallia ja erilaiset käsitteet. Siksi meidän onkin annettava jäsenvaltioille oikeus määritellä sosiaalipalvelujen tehtävät jokaisen jäsenvaltion yleisen käytännön mukaisesti ja sovittaa ne mahdollisimman hyvin jokaisen kansalaisen tarpeisiin.

Kansalaisemme odottavat meiltä selkeää viestiä, jossa vakuutetaan, että EU tarjoaa jokaiselle eurooppalaiselle, ja erityisesti muita suojattomammille ja heikommille, mahdollisuuden elää riittävän mukavaa ja taloudellisesti turvattua elämää. Uskon, että parlamentti myötävaikuttaa tämän mietinnön kautta myös kestävän eurooppalaisen yhteiskuntamallin luomiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS).(DE) Arvoisa puhemies, äänestin Hasse Ferreiran mietintöä vastaan siitä syystä, että olemme joutumassa yhteiskunnalliseen pakkolaskuun, kun yhä vähemmän rahaa käytetään sosiaaliturvavarojen täydentämiseen, vaikka valtiosta riippuvaisten työssäkäyvien ihmisten lukumäärä on kasvussa.

Nöyryytämme äitejä tekemällä heistä pysyvästi sosiaaliavun saajia, koska rehellisellä työnteolla ei tule toimeen ja koska lasten tekeminen on varma tie köyhyyteen. Meidän ei siis pidä yllättyä siitä, että innostus EU:ta kohtaan on laantumassa tai että lasten puute häämöttää näköpiirissämme. Meidän olisi mielestäni jo korkea aika selvittää ja julkistaa taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton aiheuttamat todelliset kustannukset EU:ssa. Taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa aiheuttavat ne elintasopakolaiset, jotka ovat tulleet tänne näennäisesti turvapaikanhakijoina, sekä täällä laittomasti oleskelevat henkilöt. He aiheuttavat rasitteita sosiaaliturvajärjestelmillemme.

Monikulttuurisuudesta haaveilevien on lopultakin luovuttava siitä kuvitteellisesta toivosta, että ulkomaiset maahanmuuttajat paikkaisivat alhaista syntyvyyttämme ja pitäisivät huolta vanhuksistamme. Muutoin sosiaalikustannukset kasvavat räjähdysmäisesti ja aiheuttavat tulvan, jonka alle syntyperäinen eurooppalaisväestö hitaasti mutta varmasti hukkuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me kannatimme mietintöä. Sosiaalipalvelut ovat aivan omanlaisiaan palveluja ja eroavat kaupallisista palveluista. Sosiaalipalvelujen rahoitus ja tarjonta on jäsenvaltioiden itsensä päätettävissä, mutta on tärkeää, että palvelut ovat laadukkaita ja kaikkien saatavilla.

Jotta sosiaalipalvelut voitaisiin suojata sisämarkkinasäännöksiltä, on laadittava alakohtainen direktiivi, jossa sosiaalipalvelut ja kaupalliset palvelut määritellään selkeästi ja erotetaan toisistaan.

Olemme kuitenkin ymmällämme käsitteestä "naistyö", joka on meille tuntematon termi. Oletammekin, että esittelijän mielestä sosiaalialalla työskentelee runsaasti naisia, joten heidän osallistumistaan työmarkkinoille on lisättävä, samalla kun kamppaillaan epävarmoja työllisyysoloja vastaan. "Osa-aikatyöstä" olemme puolestamme sitä mieltä, että kokopäivätyön pitäisi olla oikeus, ja sen ohella pitäisi olla myös mahdollisuus osapäivätyöhön. Haluamme myös tehdä selväksi, ettei "palkatonta vapaaehtoistyötä" ole julkisella sektorilla, mutta sitä voi olla julkista sektoria täydentävässä sosiaalitaloudessa. Palkaton kotityö ei kuitenkaan kuulu sosiaalipalvelujen piiriin.

Tulkitsemme "julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien" käsitteen tarkoittavan sitä, että sosiaalipalvelujen alalla esiintyy monenlaisia palveluja, joita rahoitetaan julkisin varoin ja joita tarjoavat monet erilaiset toimijat, kuten julkiset osakeyhtiöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, osuuskunnat ja yksityisyritykset.

 
  
MPphoto
 
 

  Roselyne Bachelot-Narquin (PPE-DE), esittelijä. – (FR) No jo oli aikakin! Oli jo aika saada mietintö, jossa pohditaan yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen erityispiirteitä. Yleishyödylliset sosiaalipalvelut, jotka on erotettava muista yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista, ansaitsivat saada selkeämmän määritelmän tehtävistään ja organisaatioperiaatteistaan. Yleishyödylliset sosiaalipalvelut ovat toisaalta keskeinen osa eurooppalaista yhteiskuntamallia, jota niin innokkaasti haluamme suojella mutta ennen kaikkea myös viedä eteenpäin. Siksi onkin hyvä asia, että Euroopan parlamentti on ottanut käsiteltäväksi tämän tärkeän asian.

Olemme onnistuneet saamaan aikaan parlamentissa tyydyttävän sovitteluratkaisun, joten äänestin Hasse Ferreiran mietinnön puolesta.

Tämä päätös näyttää olevan linjassa sen äänestyskäyttäytymisen kanssa, joka Euroopan parlamentissa omaksuttiin palveludirektiivistä saavutetun Gerbhardt/Harbour-kompromissin jälkeen ja äskettäin Rapkayn mietinnöstä saavutetun Rapkay/Hokmark-kompromissin jälkeen. Haluan taas kerran tehdä parlamentille selväksi, ettei tämä päätös velvoita meitä millään tavalla laatimaan direktiiviä yleishyödyllisistä taloudellisista palveluista.

Mietintö ei kuitenkaan riitä. Tarkoitan tällä sitä, että meidän on laadittava terveydenhuoltopalveluja koskeva alakohtainen direktiivi.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevan mietinnön puolesta.

Pidän parlamentin äänestyskäyttäytymisessä ilmenevää jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä hyvänä asiana siinä mielessä, että vaadimme yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin sovellettavalta yhteisön lainsäädäntökehykseltä oikeusvarmuutta ja selkeyttä.

Uskon, että voimme tämän mietinnön avulla sekä soveltaa yhteisön lainsäädäntöä mahdollisimman tiukasti että suorittaa tehtävämme yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen alalla.

Tämä antaa itse asiassa tarvittavan alkusysäyksen yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevan alakohtaisen direktiivin laadintaan. Parlamenttihan esitti siitä jo selkeän pyynnön yleishyödyllisiä palveluja koskevasta valkoisesta kirjasta laaditussa Rapkayn mietinnössä.

Olen lisäksi tyytyväinen ehdotukseen kutsua parlamentin aloitteesta kokoon yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja käsittelevä foorumi ja pyydän, että aloite toteutetaan käytännössä Portugalin toimiessa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana.

 
  
MPphoto
 
 

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä käsitellään EU:n kansalaisille tärkeää asiaa ja koska olen esittelijän kanssa samaa mieltä. Yleishyödylliset sosiaalipalvelut ovat yksi eurooppalaisen yhteiskuntamallin peruspilareista sekä hyvä keino vahvistaa Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta ja vastata esimerkiksi globalisaation, teollisen muutoksen, tekniikan kehityksen, väestömuutoksen, muuttoliikkeen ja muuttuvien sosiaali- ja työllisyysmallien asettamiin haasteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tällä yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevalla mietinnöllä sekoitetaan vain edelleen sitä soppaa, joka syntyi palvelujen sisämarkkinoiden luomisesta annetun direktiivin (surullisen kuuluisan Bolkesteinin direktiivin) myötä ja joka tasoittaa tietä julkisten palvelujen heikentämiselle.

Tämä tulee jo selkeästi esiin siinä, että yleishyödylliset palvelut on jaettu yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin ja yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin.

Mietinnössä ei siis selkeästi puolusteta kaikkien jäsenvaltioiden oikeutta määritellä, järjestää ja rahoittaa julkisia palveluja parhaaksi katsomallaan tavalla.

Siinä myös annetaan yksityisyrityksille lupa tarjota yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja, mikä tasoittaa tietä elintärkeiden julkisten palvelujen yksityistämiselle. Tämä puolestaan heikentää tasa-arvon, yleisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatteita ja – mikä tärkeintä – myös mahdollisuutta vaalia ihmisten perusoikeuksia käytännössä.

Haluan lopuksi vielä huomauttaa, että kaikki meidän esittämämme ehdotukset hylättiin, kuten ehdotuksemme siitä, että jäsenvaltioita vaaditaan kääntämään suunta niin kutsutuissa "uudistuksissa", joilla jäsenvaltiot ovat vakiinnuttaneet markkinaperusteiset sosiaaliturvamallinsa ja joissa sosiaalipalvelut on alistettu ja velvoitettu kilpailulle. Toisessa hylätyssä ehdotuksessamme vaadimme lopettamaan julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien edistämisen tai sen, että sosiaalipalvelut ulkoistetaan yksityiselle sektorille, koska tällaiset strategiat ovat harhaanjohtavia.

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. (FR) Yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevan mietinnön 6 kohdassa korostetaan "jäsenvaltioiden viranomaisten" vapautta "määritellä, organisoida ja rahoittaa yleishyödylliset sosiaalipalvelut parhaaksi katsomallaan tavalla" toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Tämä yksi virke tekee lopun tekstistä merkityksettömäksi huolimatta siitä, että tekstissä puhutaan myös EU:n "jaetusta vastuusta": julkiset palvelut ovat ja niiden täytyy vastedeskin olla yksinomaan jäsenvaltioiden etuoikeus. Jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää, ovatko nämä palvelut riippuvaisia markkinoista vai kansallisesta solidaarisuudesta, jolla taataan yhteisen hyvän toteutuminen, vai näiden kahden oikeudenmukaisesta tasapainosta.

Toisin sanoen komission tai Luxemburgissa toimivan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastuulla ei ole määritellä saatikka sitten säännellä julkisia palveluja. Tiedämme aivan liian hyvin, mitä tapahtuu, jos ne näin tekevät: voitot yksityistetään ääriliberalismin ja kilpailun nimissä, jolloin suurin hyöty menee kansainväliselle pääomalle, ja tappiot "kansallistetaan" piittaamatta lainkaan yleisestä edusta tai kansalaisten ja etenkään köyhimpien kansalaisten edusta.

Koskaan ei voida korostaa tarpeeksi, miten suuri vastuu tällaisilla toimilla on siinä yhteiskunnan pirstoutumisessa, joka maissamme on meneillään.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Jäsen Hasse Ferreira toteaa aivan oikein, että yleishyödylliset sosiaalipalvelut ovat keskeinen osa eurooppalaista yhteiskuntamallia, joka perustuu yhteiskunnan haavoittuvaisimpien jäsenten – kuten lasten, ikääntyneiden, sairaiden, vammaisten ja työttömien – suojeluun.

Tätä yhteiskuntamallia heikentävät tällä hetkellä kolme kehityssuuntaa. Niistä ensimmäinen on hallitsematon maahanmuutto, joka on romuttamassa sosiaaliturvajärjestelmämme. Ilmaisen julkisen terveydenhuollon myöntäminen laittomille maahanmuuttajille maksaa esimerkiksi Ranskassa 600 miljoonaa euroa vuodessa. Toinen kehityssuunta on rajojen poistaminen, mikä jättää yrityksemme kansainvälisen kilpailun ja varsinkin Kiinassa harjoitettavan sosiaalisen polkumyynnin armoille ja tuhoaa parhaillaan yhteiskuntamallimme taloudellista perustaa. Kolmantena kehityssuuntana on julkisten palvelujen asteittainen lakkauttaminen Lissabonissa vuonna 2000 kokoontuneen EU:n huippukokouksen päätösten mukaisesti.

Kollegamme Hasse Ferreiran laatimassa mietinnössä ei ehdoteta mitään ratkaisuja, koska nämä kehityssuunnat ovat tulosta Brysselin EU:n toteuttamasta ääriliberalistisesta ideologiasta.

Ainoastaan toisenlainen EU, kansakuntien EU, joka perustuu kansallisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, yhteisön etuuskohteluun ja rajoihin, jotka suojaavat sitä hallitsemattomalta maahanmuutolta ja epäreilulta kansainväliseltä kilpailulta, pystyy auttamaan kansakuntiamme rakentamaan uudelleen eurooppalaisen yhteiskuntamallin.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Annoin puoltavan ääneni tälle mietinnölle, jossa komissiota kehotetaan miettimään yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevan alakohtaisen direktiiviehdotuksen laatimista. Sosiaalipalveluja ei nimittäin voida säännellä EU:ssa samojen sääntöjen mukaisesti kuin kaupallisia palveluja. Sosiaalipalvelujen on säilyttävä laadukkaina, niiden on oltava kaikkien saatavilla, ja niiden tarjontaa koskevat säännöt on vahvistettava lainsäädännössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Vaikka suhtaudumme joihinkin mietinnön näkökohtiin varauksella, päätimme loppujen lopuksi äänestää sen puolesta. Emme ole vakuuttuneita lainsäädäntökehyksen laadintatarpeesta emmekä ole tyytyväisiä siihen, että eräitä sosiaalipalveluja kutsutaan yleishyödyllisiksi taloudellisiksi palveluiksi. Olemme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että mietinnössä annetaan vankka tuki tasa-arvon ja solidaarisuuden arvoille sekä palvelujen saatavuuden ja yleisyyden periaatteille.

Äänestimme mietinnön puolesta, mutta se ei suinkaan tarkoita, että hyväksyisimme julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Vaikka mietinnössä puhutaankin kauniisti yleishyödyllisten palvelujen "erityispiirteistä", siinä tasoitetaan tietä niiden yksityistämiselle ja yhdistämiselle palvelujen vapauttamista koskevaan direktiiviin (Bolkesteinin direktiiviin).

Elintärkeät sosiaaliturvapalvelujen alat jätetään kapitalististen uudistusten yhteydessä "vapaiden markkinoiden" ja "vapaan kilpailun" käsiin, toisin sanoen suuryritysten vastuuttomaan hoivaan. Niihin nykyisin sovellettavien rajallisten sosiaalisten kriteerien vuoksi ne ovatkin tällä hetkellä tuskin toimintakykyisiä ja tuottavat sen sijaan voittoja rahavallalle.

Sekä sosiaalipalveluja koskevassa Euroopan komission tiedonannossa että Euroopan parlamentin mietinnössä on jo etukäteen asetuttu voimistamaan ruohonjuuritason vastaisia muutoksia.

Niissä rajoitetaan räikeällä tavalla yleishyödyllisten palvelujen käsitettä. Niissä edistetään tehtävien siirtämistä julkiselta yksityiselle sektorille (niin, että julkisista viranomaisista on tulossa "vapaan kilpailun" "palvelijoita") ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien kehittämistä eräänlaiseksi "muurinmurtajaksi", jonka avulla monopolistiset yritysryhmät tunkeutuvat yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen alalle.

Työntekijöiden on taisteltava tätä painajaismaista tulevaisuutta vastaan tehostamalla työväenluokan ja kansalaistoiminnan liikettä ja vauhdittamalla niiden taistelua, jotta ne auttaisivat muuttamaan omassa maassamme ja EU:ssa vallalla olevien poliittisten voimien toiminnan suunnan tämän taantumuksellisen ja täysin ruohonjuuritason vastaisen politiikan kumoamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU:lla ei ole mitään voitettavaa tässä joustamattomassa mallissa, jossa määritellään taloudelliset toiminnat ja niiden julkinen tai yksityinen luonne. Nykyaikaisessa taloudessa – ja erityisesti EU:n taloudessa – tarvitaan joustavuutta. Paras malli Euroopan yhdentymiselle onkin sellainen, joka jättää jokaiselle jäsenvaltiolle tilaa valita ne polut, joita niiden kansalaiset haluavat seurata, ja jäsenvaltioille itselleen myös tilaa tehdä virheitä. Mahdollisuus tehdä virheitä on osa valinnan vapautta ja myös johtaa siihen.

Näin ollen hyväksyn sen, että tarvitsemme oikeudellisesti selkeän määritelmän siitä, mitä tarkoitetaan yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla ja yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla. Niiden merkityksen oikea määrittely on tärkeää, jotta EU ei vaatimuksia hyväksyessään määrää tai kiellä asioita, jotka eivät kuulu sen toiminnan piiriin. Siksi kannatan suurta osaa siitä, mitä käsiteltävänämme olevaan mietintöön sisältyy. Olen esittelijän kanssa myös yhtä mieltä siitä, että yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin on osoitettava riittävästi rahoitusta. Tämä on kiistämättömän tärkeä asia, vaikka olemmekin eri mieltä siitä, miten rahoitus pitäisi järjestää, ja vaikka jokaisella jäsenvaltiolla on erilainen käsitys omasta velvollisuudestaan kansalaisiaan kohtaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernadette Vergnaud (PSE), kirjallinen. – (FR) Yleishyödylliset sosiaalipalvelut ovat keskeinen osa eurooppalaista yhteiskuntamallia.

Euroopan komission tiedonantoon näistä palveluista sisältyy mahdollisuus selkeyttää, mikä asema yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on Euroopan unionissa, kun ajatellaan sosiaalisia näkökohtia, kyseisissä palveluissa käytettäviä käsitteitä ja palvelujen vaatimaa oikeusvarmuutta. Yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen järjestämis- ja johtamistavat ovat todellakin eri jäsenvaltioissa hyvinkin erilaisia.

Yksi näkökohdista, joihin komission on keskityttävä, on sellaisen oikeudellisen välineen, tarkemmin sanottuna alakohtaisen direktiivin, luominen, jonka avulla voidaan varmistaa, että menettelyt ovat poliittisesti selkeitä, ja taata asianomaisten sosiaalisten organisaatioiden oikeusvarmuus. Tämä tavoite voidaan saavuttaa järjestämällä parlamentin johdolla ja Portugalin puheenjohtajakaudella foorumi yhteistyössä kaikkien työmarkkinaosapuolten kanssa.

Yleishyödyllisillä sosiaalipalveluilla on keskeinen rooli Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden konkretisoimisessa jo siksi, että ne luovat runsaasti työpaikkoja ja auttavat tarjoamaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta monin eri tavoin kaikkialla Euroopan unionissa. Kaikkien näiden syiden vuoksi äänestin Hasse Ferreiran mietinnön puolesta.

 
  
  

Päätöslauselmaesitys (B6-0077/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueeseen kuuluvat kollegani ja minä vastustimme joitakin päätöslauselman kohtia ja äänestimmekin sitä vastaan lopullisessa äänestyksessä, koska sopimusluonnos suosii mielestämme aivan liikaa Amerikan yhdysvaltoja.

Neuvosto hyväksyy luonnoksen tämänhetkisessä muodossa sen, ettei Yhdysvaltojen lentoyhtiöiden pääsyä EU:n sisämarkkinoille rajoiteta lähes lainkaan, kun taas eurooppalaiset lentoyhtiöt eivät vieläkään saa lentää Yhdysvaltojen sisällä. Lisäksi yhdysvaltalaiset eturyhmittymät voivat omistaa jopa 49 prosenttia eurooppalaisten lentoyhtiöiden äänivaltaisista osakkeista, mutta vastavuoroisesti eurooppalaiset eturyhmittymät voivat omistaa vain 25 prosenttia yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden äänivaltaisista osakkeista. Niinpä sopimusluonnos on mielestäni vain hieman parempi kuin marraskuulta 2005 peräisin oleva luonnos, joka oli sekä neuvoston että komission mielestä epäsuhtainen.

Amerikkalaiset saavuttivat sopimusluonnoksen osalta tärkeimmät neuvottelutavoitteensa, joten he eivät luullakseni ole kovinkaan kiinnostuneita vapauttamaan markkinoita lisää tulevaisuudessa. Pelkään, että tästä sopimuksesta aiheutuu kustannuksia eniten juuri Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Yhdysvaltalaisille lentoyhtiöille myönnetään kiinteitä liikennöintioikeuksia ja rajoittamaton pääsy Heathrow'n lentokentälle, mikä on jo 40 prosenttia Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikenteen markkinoista huolimatta siitä, että Atlantin yli lentää Heathrow'sta käsin jo neljä lentoyhtiötä – jotka eivät kaikki ole amerikkalaisia. Siksi olenkin sitä mieltä, että sopimus on Yhdistyneen kuningaskunnan ja koko Euroopan unionin kannalta todella epäonnistunut.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan hyväksyy sen, että EU edustaa jäsenvaltioita kauppapolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Yhdysvaltojen kanssa tehty nykyinen ilmailusopimus, jonka tavoitteena on saada EU:ssa toimivat lentoyhtiöt lentämään halutessaan minne tahansa Yhdysvalloissa, kuuluu tähän alueeseen.

Olemme tyytymättömiä siihen, että Euroopan parlamentti esittää näkemyksiä yhdysvaltalaisten lentoyhtiöiden omistajarakenteesta. Tämä asia kuuluu Yhdysvaltojen toimivaltaisille viranomaisille. Yhdymme kuitenkin päätöslauselmassa esitettyihin yleisiin kannanottoihin. Ilmailusopimus on lisäksi hyvä asia sisämarkkinoille, joita suojelemme ja haluamme kehittää. Siksi äänestimmekin lopullisessa äänestyksessä päätöslauselman puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yksi tämän Euroopan yhteisön ja Yhdysvaltojen välillä tehtävän lentoliikenteen esisopimuksen tavoitteista on minimoida ne eriarvoisuudet, joita eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yritysten välillä nykyisin on eri tasoilla.

Suhtaudumme esisopimukseen huolestuneina. Oletus siitä, että toimivalta tehdä tämänkaltaisia sopimuksia on yhteisöllä eikä jäsenvaltioilla, heikentää kunkin jäsenvaltion itsemääräämisoikeutta tässä suunnattoman tärkeässä strategisessa kysymyksessä varsinkin siksi, että sopimuksen johtavana periaatteena on "toimia esimerkkinä lentoliikenteen maailmanlaajuiselle vapauttamiselle ja sääntelyn yhdenmukaistamiselle". Tätä emme voi hyväksyä.

Monenvälisten sopimusten eduista on paljon todisteita. Ne ovat hyödyllisiä, mikäli ne auttavat parantamaan palvelun tarjoamisedellytyksiä – erityisesti matkustajia ajatellen – käytettävissä olevia reittejä ja lennosta veloitettavaa hintaa ja mikäli ne yksinkertaistavat menettelyjä ja minimoivat ympäristövaikutukset. Ne ovat hyödyllisiä myös, mikäli ne turvaavat ja edistävät alan työntekijöiden oikeuksia ja varmistavat, että lakia ja kunkin maan itsemääräämisoikeutetta kunnioitetaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Stanisław Jałowiecki (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset asioissa, jotka koskevat Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisten ilmailusopimusten tarkistamista, ovat asettaneet meille aivan uudenlaisia haasteita varsinkin Venäjän ja Yhdysvaltojen, ja etenkin viimeksi mainitun, osalta. Meidän täytyy myös muistaa, että tuomioistuimen päätökset sitovat yhtä osapuolta, nimittäin Euroopan unionia. Sen vuoksi EU:n on neuvoteltava uusi sopimus. Meidän on pakko tehdä niin, ja tämä asettaa EU:n neuvottelijat jo alusta alkaen vaikeaan tilanteeseen.

Siksi olikin niin hyvä asia, että kaksi viikkoa sitten, toisen vaikean neuvottelukierroksen jälkeen, Euroopan komissio onnistui saamaan aikaan osittaisen – vaikkakaan ei täysin tyydyttävän – yhteisymmärryksen. Tätä on pidettävä merkittävänä edistysaskeleena. Asian edetessä on kuitenkin tärkeää, ettemme aseta itsellemme epärealistisia tavoitteita. Määräykset, joiden tavoitteena on ilmailualan sosiaalipolitiikan yhdenmukaistaminen Atlantin molemmilla puolilla ja joilla itse asiassa yritetään tyrkyttää eurooppalaista yhteiskuntamallia Yhdysvalloille, ovat esimerkki juuri epärealistisesta lähestymistavasta. Emmekö me syyllistykin tässä omahyväisyyteen?

Annan toisaalta päättäväisen tukeni painostukselle, jonka tarkoituksena on vaihtaa ympäristönsuojelun parhaita käytäntöjä. Ympäristö sinänsä on jo korvaamaton hyödyke, vaikka maapallon lämpeneminen loppujen lopuksi osoittautuisikin vain maailmanlaajuiseksi harhaluuloksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit kannattavat ilmailumarkkinoiden kilpailulle avaamisen jatkamista ja sopimusta Avoin taivas -politiikasta Yhdysvaltojen kanssa. Viimeisimmissä neuvotteluissa käsitellyt ehdotukset kuitenkin pahentavat epätasapainoa Yhdysvaltojen hyväksi. Tällaisten sopimusten pitäisi olla täysin vastavuoroisia ja antaa eurooppalaisille lentoyhtiöille samat oikeudet lentää Atlantin yli kuin yhdysvaltalaisilla lentokoneilla on Euroopan unionissa. Komissio on edistynyt asiassa, mutta tarvitsemme lisää oikeuksia – ja nopeasti. Tästä syystä Britannian konservatiivien valtuuskunta äänesti tyhjää.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Annoin puoltavan ääneni tälle päätöslauselmalle, jossa tähdennetään, että turvallisuus ja kestävyys ovat kaksi tärkeää tavoitetta EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa. EU:n ja Yhdysvaltojen edut on mielestäni tärkeää saada jälleen oikeaan tasapainoon Yhdysvaltojen liikenneministeriön päätettyä lakkauttaa yhdysvaltalaisten lentokoneiden nykyinen sääntely.

 
  
  

Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0078/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, olen kannattanut päätöslauselmaa siitä syystä, että tarkistuskokouksen valmistelutyö on tehtävä kiireellisesti ja nyt on oikea aika sen tekemiseen. Ydinsulkusopimusta ja sen lisäpöytäkirjoja kuitenkin arvioidaan niiden onnistumisen perusteella, joten meidän on tartuttava tilaisuuteen, joka on nyt ilmaantunut kuuden osapuolen aloitettua uudelleen neuvottelut Pohjois-Korean riisumiseksi ydinaseista. Euroopan unioni – ja varsinkin me täällä parlamentissa – olemme omalta osaltamme merkittävästi edistäneet näiden neuvottelujen liikkeelle saamista sekä niin sanotun Pekingin sopimuksen aikaansaamista ja konkreettisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

Nyt meidän on kuitenkin annettava käytännön tukea niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, joista on jo päätetty ja joiden tarkoituksena on riisua Pohjois-Korea ydinaseista. Odotankin Euroopan unionin antavan täyden tukensa elintarviketurvaa – toisin sanoen maatalouden kehittämistukea – ja alueellista turvallisuutta tavoitteleville toimenpiteille, joiden avulla pystytään parantamaan alueen diplomaattisuhteita, sekä toimenpiteille, joiden tavoitteena on saada ihmisoikeudet toteutumaan.

Päämääränämme on, ettei Pohjois-Koreassa ole enää ydinaseita, sillä on tarpeeksi keinoja tulla toimeen ja että Pohjois-Koreassa tapahtuu yleensäkin hallitusmuutos, joka on koko alueen rauhan ja vakauden kannalta tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Ydinaseet ovat yleismaailmallinen uhka koko maailman väestölle. Nykyinen kehitys, jossa yhä useammat maat hankkivat ydinaseteknologiaa, on erittäin huolestuttava. Jokaisella itsenäisellä valtiolla on tietenkin oikeus puolustaa itseään ja kansalaisiaan, mutta ydinaseet eivät ole mielestämme edes periaatteessa oikeutettuja. Historia on osoittanut, millaiseen tuhoon ydinaseet voivat johtaa.

Käsiteltävänämme olevassa päätöslauselmassa on sekä hyviä että huonoja sanamuotoja. Mielestämme esimerkiksi kaikki viittaukset EU:n turvallisuusstrategiaan pitäisi poistaa, koska kyseinen strategia on juuri erinomainen esimerkki siitä, miksi meillä EU:ssa ei pitäisi olla yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP). Usealla jäsenvaltiolla on merkittävä ydinasearsenaali, ja toiset asettavat alueensa EU:n ulkopuolisten ydinasemaiden käyttöön. Tulevaisuuden EU:ssa, jossa harjoitetaan yhteistä turvallisuuspolitiikkaa, ydinaseettomat jäsenvaltiot voivat vahingossa joutua mukaan ydinaseselkkauksiin.

Lisäksi maailma on suurempi kuin EU, ja maailmanlaajuinen ongelma on ratkaistava maailmanlaajuisella tasolla. YK:lla on tähän vaadittavaa tietämystä ja asiantuntemusta sekä toimivaltaa estää ydinaseiden leviäminen maailmassa.

Päätöslauselman taustalla on mielestämme aikomus vahvistaa YUTP:tä ja parlamentin vaikutusvaltaa näissä asioissa. Sen vuoksi äänestämme päätöslauselmaa vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Ydinsulku ja ydinaseriisunta ovat aikamme tärkeimpiä kysymyksiä tässä kansainvälisessä toimintakehyksessä, jolle on luonteenomaista epävakaus ja turvattomuus. Niitä aiheuttavat Yhdysvaltojen johtamien ja kapitalististen suurvaltojen avustamien imperialististen voimien lisääntyvä vihamielisyys ja interventionismi.

Kilpavarustelua kiihdyttää juuri Yhdysvallat, joka kehittää parhaillaan ydinaseitaan ja yrittää sijoittaa Eurooppaan luonteeltaan vihamielisiä uusia järjestelmiä, kuten uudet ohjustentorjuntajärjestelmät Puolaan ja Tšekin tasavaltaan.

Yhdysvallat keskittyy yhä enemmän sotilaalliseen toimintaan, jolloin se muodostaa uhan itsenäisille maille puuttumalla niiden asioihin ja syyllistymällä sotilaallisiin vihamielisyyksiin.

Se, että parlamentin enemmistö hylkäsi poliittisen ryhmämme esittämät ehdotukset, kertoo tässä tilanteessa paljon. Ehdotukset olivat seuraavat:

- vaatii "Iranin ydinohjelmia koskevaan kiistaan rauhanomaista poliittista ratkaisua" ja "vahvistaa vastustavansa kaikkia sotilaallisia toimia tai voimatoimilla painostusta",

- "vastustaa uusien ballististen ohjusten ja niiden torjuntaohjusten sijoittamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle" sekä

- vaatii "ydinasevaltioita poistamaan arsenaalinsa korkeasta hälytystilasta ja sitoutumaan olemaan hyökkäämättä ydinaseettomiin maihin ydinaseiden voimin".

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska ydinaseiden leviämisuhka on vakava huolenaihe ja ydinsulkusopimuksen elvyttäminen ja vahvistaminen on tärkeää. EU on vahvistanut asesulusta yhteisen kannan, joka tarjoaa myönteisen foorumin alan toimien tehostamiseen erityisesti jatkamalla tehokasta monenvälistä toimintaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Sinn Féin vastustaa varauksetta ydinaseiden leviämistä ja suhtautuu myönteisesti Euroopan parlamentin tänään esittämään vastalauseeseen.

Irlanti on ydinaseeton maa, ja sen on myös pysyttävä sellaisena. Ydinteollisuus vaikuttaa silti ympäristöömme ja terveyteemme, koska ulkomaiset ydinvoimalat ovat vahingoittaneet meri- ja maa-alueitamme aiheuttaen väestöllemme terveydellisiä ongelmia.

Kaikkien maiden pitäisi niiden koosta, vaikutusvallasta tai hallitusmuodosta riippumatta alkaa mahdollisimman pikaisesti purkaa ydinarsenaaliaan. Vastustamme uusien maiden liittymistä ydinasekerhoon tai jo ydinaseilla varustautuneiden suurvaltojen ydinaseosaamisen lisäämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Äänestäessään ydinasesulkua ja ydinaseriisuntaa koskevasta vuosittaisesta toivomuslistastaan Euroopan parlamentti kieltäytyy tuomitsemasta uusien ballististen ohjusjärjestelmien ja ballististen ohjusten torjuntajärjestelmien sijoittamisen Eurooppaan.

Tämä päätös merkitsee pohjimmiltaan sitä, että parlamentti hyväksyy Yhdysvaltojen kansallisen ohjustorjuntajärjestelmän ja osallistuu tähän järjestelmään, jonka tavoitteena on perustaa maailmanlaajuinen ydinohjusiskuverkosto. Valmistelut amerikkalaistukikohtien sijoittamiseksi Tšekin tasavaltaan ja Puolaan ovat jo käynnissä, ja Euroopan parlamentti on antamassa tähän suostumuksensa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä sosialistien ja liberaalien enemmistön päätöslauselmaesityksissä.

Me Kreikan kommunistisen puolueen edustajat Euroopan parlamentissa äänestimme tyhjää, koska kieltäydymme osallistumasta EU:n luonteeseen kohdistuvaan itsepetokseen. EU:han on toiminut ja toimii yhä määrätietoisesti myös tällä alalla. Ajatusta kannattavat poliittiset voimat yrittävät esittää EU:n "ydinvoiman vastaisena suurvaltana". Siihen kuuluu kuitenkin jäsenvaltioita, joilla on ydinaseita (Iso-Britannia ja Ranska). Parhaillaan valmistellaan myös osallistumista Yhdysvaltojen kansalliseen ohjustorjuntajärjestelmään, joka kiihdyttää uutta asevarustelua ja luo uusia ristiriitoja.

Kauniista julkilausumista huolimatta tämä osoittaa jälleen kerran sen, että EU on strategisissa kysymyksissä Yhdysvaltojen rinnalla ja kansalaisiaan vastaan. Yhdysvaltojen kansallisen ohjustorjuntajärjestelmän tavoitteena on perustaa imperialistinen ylivalta ydinterrorismin avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Annan varauksettoman tukeni tämän yhteisen päätöslauselman sisällölle. Ydinsulkusopimus on parhain keinomme estää ydinaseiden leviäminen, joka on vakava uhka maailman turvallisuudelle. Tärkeää ei ole ainoastaan se, mitä ydinaseita on olemassa, vaan myös se, kuka niitä omistaa. Kuten olemme havainneet, kaikki maat eivät toimi tässä asiassa samalla tavalla.

Puoltavan ääneni ja hyväksyntäni lisäksi korostankin ajatusta siitä, että meillä on pelkkien muodollisten tekojen lisäksi myös muita velvollisuuksia. Maailmanpolitiikassa meitä kiinnostaa eniten laajan ja kestävän turvallisuuden takaaminen. En ole kuitenkaan enää varma, mitä me tarkalleen ottaen olemme tämän asian hyväksi tehneet. Toivokaamme, että merkit, jotka ovat vielä tällä hetkellä huonosti havaittavissa mutta jotka synnyttävät pelkoa, osoittautuvat perusteettomiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Ydinaseiden omistaminen on ollut viimeisten 54 vuoden ajan keskeinen osa Yhdistyneen kuningaskunnan puolustuspoliittista ajattelua. Nykymaailma on täynnä vaaroja, ja tulevaisuuden uhkia on vaikea ennakoida, joten olisi typerää tehdä päätöksiä, jotka heikentäisivät valmiuttamme pitää yllä riippumatonta brittiläistä ydinpelotetta tai pelotepolitiikkamme uskottavuutta. Yhdistynyt kuningaskunta pystyy pitämään yllä elintärkeää puolustusvalmiutta jo jokseenkin pienin investoinnein, jotka ovat alle 3 prosenttia maan puolustusbudjetista 20 vuoden aikana. Yhdistynyt kuningaskunta on tunnustettu laillisesti ydinasevaltioksi ydinsulkusopimuksessa, ja konservatiivit kannattavat sopimuksen VI artiklassa esitettyä tavoitetta mahdollisesta maailmanlaajuisesta ydinaseriisunnasta.

Vastustamme kuitenkin päättäväisesti yksipuolista ydinaseriisuntaa, joka asettaisi kansakuntamme ja sen kansalaiset vaaraan ja jättäisi strategisen puolustuksemme täysin muiden käsiin. Yhdistyneen kuningaskunnan sekä sen alueen ja kansalaisten turvallisuutta vahingoittavat päätökset eivät ole EU:n vaan Hänen Majesteettinsa hallituksen vastuulla. Suurin osa tämänpäiväisestä päätöslauselmasta on yllättävän yksimielistä, ja vasemmiston äärimmäisyyksiin viedyt tarkistukset kumottiin.

Emme kuitenkaan voi kannattaa tekstiä, jossa suhtauduttaisiin myönteisesti niin kutsutun ydinaseriisuntakampanjan, esimerkiksi "Parlamenttien ydinaseriisuntaverkoston", kansainvälisten kannattajien toimiin (johdanto-osan E kappale). Päätimme siis äänestää tyhjää koko päätöslauselmasta.

 

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTHE

 

8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

9. Euro–Välimeri-suhteet - Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustaminen (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Euro–Välimeri-suhteista. Siihen sisältyvät

– neuvoston ja komission julkilausumat Euro–Välimeri-suhteista sekä

– Arifin laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0468/2006) Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustamisesta (2006/2173(INI).

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani puhua teille tänään Euro–Välimeri-suhteista ja olla läsnä keskustelussa, jota käydään Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-alueen perustamista käsittelevästä kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnöstä. Jäsen Arifin mietintöön sisältyy monia kiinnostavia seikkoja, jotka koskevat EU:n ja Välimeren alueen maiden suhteita.

On EU:n etujen mukaista – tietenkin historiallisista ja maantieteellisistä syistä, mutta myös nykytilanteen vuoksi, kun terrorismin vaara on lisääntymässä ja taloudelliset yhteydet ovat kiinteät – että Välimeren alue on turvallinen, poliittisesti vakaa ja taloudellisesti kehittynyt. Saamme melkein päivittäin muistutuksia siitä, etteivät Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueet vieläkään ole saavuttaneet poliittista ja taloudellista vakautta.

Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä kerrotaan suoraan, mitkä pääongelmat ovat johtaneet nykyiseen asiaintilaan.

Lähi-idän konflikti on jättänyt jälkensä politiikkaan, talouselämään ja yhteiskuntaan ja vaikuttanut pysyvästi alueeseen. Eteläisten Välimeren valtioiden väestömäärät ovat kasvaneet tuntuvasti, ja koska niiden talouskehitys ei pysy tässä kehityksessä mukana, yhä useampi asukkaista jää ilman koulutusta ja työtä. Erityisesti nuoret, jotka eivät usko tulevaisuuteen omassa maassaan, pyrkivät muuttamaan Eurooppaan tai joutuvat herkästi "helppoja ratkaisuja" radikaalien aatteiden muodossa kauppaavien uhreiksi – joskus molempia yhtä aikaa. Joidenkin Välimeren valtioiden hallitukset ovat haluttomia toteuttamaan tarvittavia uudistuksia eivätkä salli kansalaisten osallistumista politiikkaan.

Päätöslauselmaesityksessä tunnustetaan kuitenkin, että Barcelonan prosessi on hanke, jolla, mietintöä suoraan lainatakseni, "Välimeren pohjoisten ja eteläisten alueiden välille luotiin uudet ja tiiviimmät poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset yhteydet" ja joka "on mahdollistanut suuria edistysaskeleita".

Barcelonan prosessilla ei ole kyetty ratkaisemaan Lähi-idän konfliktia, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Sen sijaan se tuo lisäarvoa tavalla, jota ei pidä aliarvioida: se on yksi harvoja foorumeita, joilla Israel ja sen arabinaapurit tapaavat säännöllisesti. Barcelonan prosessi tarjoaa katon, jonka alla ne voivat käytännössä vaihtaa ajatuksia ja tehdä yhteistyötä sellaisinakin aikoina, jolloin niillä on poliittisia erimielisyyksiä. Osallistuvat maat voivat itse päättää, missä määrin ne haluavat käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen.

Esitän kaksi esimerkkiä. Palestiinan ja Israelin edustajat osallistuivat maaliskuussa 2006 rakentavasti johtavien Euro–Välimeri-virkamiesten ja Euro–Välimeri-komitean kokoukseen huolimatta palestiinalaisalueella käytyjen vaalien tulosten aiheuttamista kiistoista.

Toinen esimerkki on se, että johtavien Euro–Välimeri-virkamiesten ja Euro–Välimeri-komitean 22. helmikuuta 2006 pidetyssä, pilapiirrosriitaa käsitelleessä erityiskokouksessa sekä EU että arabiosapuoli esittivät rakentavia ehdotuksia. Tässäkin on merkille pantavaa, että sekä Israelin että arabimaiden valtuuskunnat olivat paikalla.

Tästä seuraa, että vaikka vuoden 1995 Barcelonan julistuksessa virallisesti vahvistettuja kunnianhimoisia tavoitteita – muun muassa yhteistä rauhan ja vakauden aluetta, jaetun vaurauden aluetta sekä läheistä kumppanuutta yhteiskunnallisissa, kulttuurisissa ja henkilöitä koskevissa asioissa – ei olekaan saavutettu, Barcelonan prosessi on väline, jota emme voi sivuuttaa.

Ei ole epäilystä siitä, etteikö Barcelonan prosessi voisi kaikista puutteistaan huolimatta auttaa Välimeren aluetta muuttumaan "vastakkainasettelun merestä" "yhteistyön mereksi" Saksan entistä ulkoministeriä Joschka Fischeriä lainatakseni.

Juuri Barcelonan prosessi takaa, ettei tapaamisia järjestetä vain hallitusten edustajien ja akateemisen eliitin jäsenten välillä vaan että myös tavalliset ihmiset ja kansalaisyhteiskunnan jäsenet Välimeren molemmilta rannoilta voivat lähentyä toisiaan. Kulttuurien välistä vuoropuhelua edistävä Anna Lindhin Euro–Välimeri-säätiö tukee tämän toteuttamista entistä voimakkaammin tulevaisuudessa.

Voisin vielä lisätä tärkeiden Euro–Välimeri-yhteistyön instituutioiden luetteloon jo vuonna 2003 perustetun Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen, jonka tehtäväksi annettiin kasvavassa määrin edesauttaa demokraattisten rakenteiden luomista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikissa Euro–Välimeri-maissa.

Barcelonan prosessin kymmenvuotishuippukokouksessa kävi ilmi, että EU ja Välimeren alueen maat haluavat edelleen jatkaa tiivistä yhteistyötä, vaikka sen laajuudesta ja lopullisesta muodosta ollaankin eri mieltä. Seuraavaa viisivuotiskautta koskevaan työohjelmaan, joka hyväksyttiin huippukokouksessa, sisältyy täsmällisiä tavoitteita kaikilla Barcelonan prosessin aloilla: poliittisen mutta myös taloudellisen yhteistyön ja kulttuuriyhteistyön aloilla sekä maahanmuuton alalla. Yhteistyön jatkumisen edellytykset ovat olemassa.

Euroopan parlamentille haluan todeta, ettei vakautta voi syntyä ilman talouskehitystä: tämän me tiedämme kaikki, eikä Euro–Välimeri-alue ole poikkeus. Juuri tästä syystä Euro–Välimeri-alueen ulkoministerit toistivat Tampereella vuoden 2006 marraskuun lopulla pitämässään huippukokouksessa, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen vuoteen 2010 mennessä on edelleen kaikkien Euro–Välimeri-kumppanien yhteinen tavoite. Onko tällainen yli 10 vuotta sitten päätetyn tavoitteen sitkeä havitteleminen järkevää, vai onko se vain itsepäisyyden osoitus?

Ensinnäkin haluan sanoa, että vuodesta 2010 näyttää tulleen symboli sille, miten tärkeänä Euro–Välimeri-kumppanit pitävät vapaakauppa-aluetta. Lisäksi talousrintamalla on tapahtunut paljon sellaista, mikä saa vapaakauppa-alueen vaikuttamaan toteuttamiskelpoiselta hankkeelta. Kahdenväliset vapaakauppa-alueet, jotka on perustettu EU:n lähes kaikkien Välimeren maiden kanssa tekemillä assosiaatiosopimuksilla – Syyria on tällä hetkellä ainoa poikkeus – toimivat tyydyttävästi.

Tavoitteena on integroida Välimerta ympäröivät maat asteittain yhä enemmän EU:n talouteen. Puheenjohtajavaltio Saksa tekee kaikkensa komission tukemiseksi, jotta parhaillaan käytävät neuvottelut vauhdittuisivat ja edistystä tapahtuisi erityisesti sellaisilla aloilla kuin palvelukaupan ja yritysten sijoittautumisen vähittäinen vapauttaminen, maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden ja kalataloustuotteiden kaupan asteittainen vapauttaminen, mekanismin perustaminen kiistojen ratkaisemiseksi sekä erityisesti teknisen mutta myös muun lainsäädännön lähentäminen.

Tavoitteena on tehdä Välimeren alueen maiden pääsy EU:n sisämarkkinoille yhä helpommaksi, sillä EU on niiden tärkein kauppakumppani, ja sen osuus niiden viennistä on yli 50 prosenttia. Tämä kehitys kulkee tietenkin käsi kädessä aiemmin mainitsemani assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon edistymisen kanssa. Tämä tuo tullessaan muita haasteita ja nostaa esiin kysymyksen esimerkiksi siitä, ovatko Välimeren alueen kumppaneiden liiketoimet kilpailukykyisiä. Välimeren maiden keskinäistä yhdentymisprosessia on huomattavasti edistänyt Agadirin sopimus, joka on ollut voimassa vuodesta 2004 alkaen ja jolla on tarkoitus perustaa Välimerta ympäröivien maiden vapaakauppa-alue. EU edistää tätä pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä muun muassa tukemalla Agadirin sopimuksen sihteeristöä. Toivomme, että Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian lisäksi moni muukin maa allekirjoittaa pian Agadirin sopimuksen.

Kaupan vapauttaminen ja talousuudistukset vaikuttavat väistämättä maan sosioekonomiseen tilanteeseen. Se, miten nämä muutokset tarkkaan ottaen siihen vaikuttavat, riippuu ensisijaisesti tavasta, jolla tarvittavia rakennemuutoksia seurataan, sekä siitä, toteutetaanko ne tiettyä, perimmäistä tarkoitusta varten. EU tukee Välimeren alueen maita konkreettisesti näiden muutosten tekemisessä. Se on esimerkiksi jo joitakin vuosia myöntänyt Barcelonan prosessin osana merkittäviä summia työelämän ja koulutuksen rakennemuutoksiin ja modernisointiin sekä liikenneinfrastruktuurin uudenaikaistamiseen.

Euromed-Market-, ANIMA- ja EuroMed-Innovation-ohjelmalla sekä muilla EU:n alueellisilla tukiohjelmilla autetaan tekemään olosuhteista otollisempia investoinneille ja yrittämiselle ja vahvistetaan siten yksityistä sektoria. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset voivat puolestaan hyödyntää Euro–Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskevaa Euroopan investointipankin rahoitusvälinettä (FEMIP), joka on hyvin varustettu ja hyväksi todettu tukiväline. Siitä ei tueta ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, vaan myös ympäristöön, infrastruktuuriin ja koulutukseen liittyviä hankkeita.

Kuten varmasti tiedätte, sijoittajien vakuuttaminen siitä, että niitä odottaa vakaa ja palkitseva ympäristö, on suurin este, joka kehittyvien markkinatalouksien on ylitettävä. Erityisen tärkeää tämä on siksi, että suoria ulkomaisia investointeja tarvitaan kipeästi, ja koska Välimeren alueen maat tarvitsevat tässä erityistä tukea, ne ovat pyytäneet sitä meiltä toistuvasti.

Siksi olenkin erityisen iloinen, että investointeja käsittelevän ad hoc -työryhmän on tarkoitus kokoontua Saksan puheenjohtajakaudella, 23. huhtikuuta. Euro–Välimeri-kumppanit pyrkivät tuolloin yhdessä määrittelemään kiireellisimmät ongelmat ja etsimään keinoja Välimeren alueelle suuntautuvien investointien lisäämiseksi.

Lopuksi haluan korostaa täällä parlamentissa olevani kanssanne samaa mieltä siitä, ettei talouskasvu ole kaiken pyhittävä tavoite. Sosiaalinen ulottuvuus ja ympäristöulottuvuus on myös otettava huomioon, ja tämä koskee varmasti myös EU:n suhteita Välimeren alueeseen. Saksa aikookin puheenjohtajakaudellaan järjestää näistä kahdesta aiheesta houkuttelevan konferenssin korkean tason osanottajineen.

Saksan ulkoministeri Steinmeier avaa siten tämän viikon lopulla Berliinissä työllisyyttä ja sosiaalista vuoropuhelua käsittelevän Euro–Välimeri-konferenssin. Barcelonan prosessin tavoite, turvallisuuteen ja vaurauden jakamiseen perustuva alue, ei voi jäädä pysyväksi ilman toimivaa työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ja uusia työpaikkoja. Jollei näitä synny, on todennäköisempää, että yhteiskunnan vakauden järkkymisen riski kasvaa Välimeren etelärannikon maiden korkean työttömyyden, erityisesti korkean nuorisotyöttömyyden, sekä heikentyvien sosiaalisten ja taloudellisten näkymien seurauksena.

Toiseksi 19. huhtikuuta 2007 järjestetään konferenssi energiatehokkuudesta ja uusiutuvista energialähteistä – tämäkin Berliinissä. Talouskehitys voi olla kestävää ja voimavaroja voidaan käyttää harkiten vain, jos energiapolitiikka on tulevaisuuteen katsovaa. EU:n etelä- ja itäpuolella sijaitsevien naapurimaiden ministerit keskustelevat yhdessä liike-elämän ja kansainvälisten rahoituslaitosten edustajien kanssa tavoista, joilla Euro–Välimeri-alueella voidaan tuottaa energiaa turvallisesti ja ympäristöä säästävästi.

Kuten näette, toimintamme on täysin päätöslauselmaesityksen mukaista, ja on ilmeistä, että haluamme pyrkiä samanaikaisesti Barcelonan prosessin kaikkiin kolmeen päätavoitteeseen, jotka ovat yhteisen rauhan ja vakauden alueen määrittäminen, jaetun vaurauden alueen luominen taloudellisen kumppanuuden avulla sekä Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustaminen vuoteen 2010 mennessä, mutta myös yhteistyö yhteiskunnallisissa, kulttuurisissa ja henkilöitä koskevissa asioissa kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi.

On meidän kaikkien etujen mukaista jatkaa tähän tavoitteeseen pyrkimistä yhtä sinnikkäästi kuin tähänkin saakka. Hallituksilla, parlamentin jäsenillä, muilla poliittisilla päätöksentekijöillä – meillä kaikilla on tässä tehtävämme, ja yhdistämällä voimamme voimme varmasti saavuttaa paljonkin.

Suuret kiitokset tarkkaavaisuudestanne.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kaikki keskustelut Euro–Välimeri-suhteista ovat aina ennen kaikkea keskusteluja yhteisistä poliittisista haasteista. Välimeren alue ja EU muodostavat tänä päivänä rakenteilla olevan strategisen ja taloudellisen alueen. Nyt kun olemme löytämässä uudelleen yhteisen kulttuurihistoriamme ja poliittisen perintömme, lujitamme tulevaa taloudellista yhteistyötämme, koska haluamme jälleen olla keskeisesti vaikuttamassa vakauden, rauhan ja vaurauden alueen rakentamiseen.

Valtavalla Euro–Välimeri-alueella sijaitsee kaksi toisistaan riippuvaista kokonaisuutta: 27 jäsenvaltion Euroopan unioni ja Välimeren alue, jolla on yli 250 miljoonaa asukasta. Olemme riippuvaisia toisistamme poliittisesti, sillä yritämme yhdessä saada aikaan rauhan Lähi-itään ja muualle Välimeren alueelle ja edistää moniarvoisuutta ja demokratiaa.

Olemme riippuvaisia toisistamme taloudellisesti: EU:n ja Välimeren alueen väliset kauppasuhteet ovat terveet ja kasvamassa. Välimeren maiden vienti EU:n 27 jäsenvaltioon on kasvanut vuosittain keskimäärin 10 prosenttia vuosina 2000–2006. Tuonti 27 jäsenvaltion EU:sta on myös kasvanut, mutta hitaammin, neljän prosentin vuosivauhtia. EU:n kaupan ylijäämä on huomattavasti vähentynyt, ja vuonna 2006 kauppa oli periaatteessa tasapainossa.

Olemme kuitenkin riippuvaisia toisistamme muillakin tavoin, esimerkiksi ympäristön suhteen. Meillä on yhteensä 46 000 kilometriä Välimeren rannikkoa, ja vastaamme yhdessä ilmastonmuutokseen, veteen ja meren puhdistamiseen liittyviin haasteisiin. Olemme riippuvaisia toisistamme myös energian alalla niiden öljy- ja kaasuvirtojen ansiosta, jotka ovat peräisin Välimeren alueelta tai kulkevat sen kautta. Myös väestöllisesti olemme riippuvaisia toisistamme, sillä meidän on käytävä vuoropuhelua Pohjois-Afrikan maiden kanssa siitä, miten suhtaudumme lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon. Lisäksi kulttuurimme ovat riippuvaisia toisistaan, sillä kulttuurien ja uskontojen välistä syvällistä vuoropuhelua tarvitaan kipeästi.

Tähän keskinäiseen riippuvuuteen vastaamiseksi EU on perustanut naapuruuspolitiikan ja Barcelonan prosessin, kaksi toisiaan täydentävää ja johdonmukaista politiikan ja yhteistyön välinettä. Näiden välineiden yhteydessä lähes kaikkien alueen maiden kanssa on tehty assosiaatiosopimuksia ja naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia. Viimeisin sopimus tehtiin Egyptin kanssa EU–Egypti-assosiaationeuvostossa 6. maaliskuuta.

Kuten täällä on jo mainittu, Euro–Välimeri-vapaakauppa-alue on vähitellen muotoutumassa ja toimii tulevaisuudessa rajapintana yhä globalisoituvamman maailman ja EU:n avoimen, osallistavan regionalismin välillä. Pyrimme vapaan tavarakaupan pohjalta kohti palvelukaupan ja yritysten sijoittautumisen vapauttamista tavalla, joka rohkaisee kipeästi tarvittavaa alueellista taloudellista yhdentymistä.

On perustettu Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous ja muita aktiivisia Euro–Välimeri-instituutioita. Vuosi 2007 on varmasti tärkeä suhteissamme alueeseen, jossa parhaillaan tapahtuu merkittäviä muutoksia, joka odottaa EU:lta paljon ja jolle läheiset suhteet EU:hun ovat tärkeä painopistealue.

Vuosi 2007 on Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen (ENPI) ensimmäinen toimintavuosi. Työtämme kumppaneidemme kanssa elähdyttää varmuus siitä, että vain yhteiskunnan sisältä lähtevät muutokset ovat pysyviä.

Naapuruuspolitiikan yhteydessä poliittisten ja taloudellisten uudistusten asteittainen toteuttaminen raivaa tietä EU:n ja Välimeren maiden lähentymiselle.

Jotta voisimme auttaa naapureitamme toteuttamaan vaativia uudistusohjelmia, meidän on kyettävä tarjoamaan heille jotakin houkuttelevaa. Olemme jo tarjoutuneet vahvistamaan kauppasuhteitamme. Voisimme myös pyrkiä väljentämään viisumien myöntämiseen liittyviä muodollisuuksia. Komission tiedonantoon sisältyvät ehdotukset edellyttävät sekä huomattavaa poliittista tahtoa että vastaavia taloudellisia ja rahoituksellisia sitoumuksia.

Euroopan parlamentilla on ratkaisevan tärkeä osuus sen varmistamisessa, että EU:n Välimeri-politiikka pysyy johdonmukaisena ja Välimeren alueella toteutettavalle yhteistyöpolitiikalle saadaan poliittista ja taloudellista tukea.

Kuten on jo todettu, puheenjohtajavaltiot Saksa ja Portugali tekevät Barcelonan prosessin yhteydessä tiivistä yhteistyötä komission kanssa niiden toimien toteuttamiseksi, joista päätettiin Barcelonan huippukokouksessa marraskuussa 2005.

Vuodelle 2007 on suunniteltu seuraavia toimia: maaliskuussa Berliinissä pidettävä sosiaalialan konferenssi, jonka tavoitteena on lisätä kumppanuuteemme sosiaalinen ulottuvuus; maahanmuuttoa käsittelevä konferenssi, jonka puheenjohtajavaltio Portugali järjestää vuoden loppupuoliskolla ja joka on ensimmäinen laatuaan Välimeren alueella ja tarjoaa tilaisuuden keskustella yhteisistä tavoista torjua laitonta maahanmuuttoa ja hallita tehokkaammin laillista maahanmuuttoa; tutkimusta ja yliopisto-opetusta käsittelevä konferenssi, jossa komissio ilmoittaa Välimeren alueen yliopisto-opiskelijoille tarkoitettujen apurahojen perustamisesta; Euro–Välimeri-maiden kauppaministerien kokous, jonka puheenjohtajavaltio Portugali järjestää Lissabonissa sen arvioimiseksi, miten eteneminen kohti Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen tavoitetta on sujunut.

Vuosi 2007 on tärkeä myös siksi, että sen aikana laaditaan ja toteutetaan kauaskantoisia toimintasuunnitelmia, joiden avulla alueelle pyritään luomaan valoisampi tulevaisuus. Näitä suunnitelmia ovat Horizon 2020 -aloite, jonka tavoitteena on Välimeren puhdistaminen, naisten yhteiskunnallista asemaa koskeva Istanbulin toimintasuunnitelma, joka hyväksyttiin marraskuussa 2006, Euro–Välimeri-maiden ulkoministerien konferenssissa hyväksytyn Tampereen työohjelman käytännön toteutus sekä vapaakauppa-alueen täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma, jota jäsen Arifin mietintö koskee ja josta haluaisin seuraavaksi puhua.

Haluan kiittää esittelijää ja niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat osaltaan tehneet tästä päätöslauselmaesityksestä merkityksellisen ja kattavan. Päätöslauselmassa viitataan Barcelonan prosessin laihoihin tuloksiin kaupan vapauttamisen ja taloudellisen yhdentymisen alalla, mutta korostetaan tehtävän mutkikasta luonnetta ja tälle EU:n naapurialueelle ominaisia, sekä rakenteellisia että nykyiseen kansainväliseen tilanteeseen liittyviä sosioekonomisia rajoituksia.

Se, että vapaakauppa-alueen perustaminen tuottaa vaurauden kannalta vain laihoja tuloksia, ei johdu aina prosessista itsestään tai sen puutteista. Laihat tulokset ovat usein olleet seurausta alueelle ominaisista rakenteellisista rajoituksista, joiden vuoksi taloudellisen yhdentymisen mahdollisuuksia ei syystä tai toisesta aina ole voitu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Rajoituksista huolimatta kauppa on kuitenkin lisääntynyt Barcelonan prosessin mukaisen vapauttamisen seurauksena: Välimeren alueen kumppanimaiden vienti EU:hun on kaksinkertaistunut vuodesta 1995, EU:n vienti on lisääntynyt 60 prosenttia ja Välimeren maiden kahdenvälinen kauppavaje on pienentynyt 20 prosentista 10 prosenttiin samana aikana. Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen muodostaminen pysyy edelleen sekä Barcelonan prosessin että naapuruuspolitiikkamme tavoitteena.

Sekä Barcelonan prosessin että naapuruuspolitiikan yhteydessä on kehitetty erilaisia aloitteita vapauttamisen syventämiseksi ja tukemiseksi sekä tariffien vapauttamisen jatkamisen että tariffeihin perustumattomien toimenpiteiden poistamisen alalla.

Viime vuonna Marrakechissa pidetyn kauppaministerien kokouksen jälkeen on käynnistetty uusia neuvotteluja maatalouden, palvelujen ja investointien alalla, ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmissa määritellään erityisesti sääntelyyn perustuvien ja tariffeihin perustumattomien esteiden poistamista koskevia ensisijaisia toimia.

Barcelonan prosessiin on alusta asti kuulunut Euro–Välimeri-vapaakauppa-aluetta koskevia rinnakkais- ja lieventämistoimenpiteitä. Näitä ovat tariffien poistaminen epäsymmetrisesti ja vähittäinen vapauttaminen – maatalousalalla ollaan esimerkiksi aloittamassa vasta nyt, kun teollisuuden vapauttamisesta on kulunut kohtuullinen aika – sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä talous- ja rakenneuudistusten ja kestävän maaseudun kehittämisen merkittävä tukeminen. Tässä käytettiin aiemmin Meda-ohjelmaa ja nykyään uutta naapuruuspoliittista välinettä.

Ensisijaisena tavoitteenamme pysyy kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn tukeminen Välimeren alueella poistamalla kaupan esteitä ja tukemalla alueellista yhdentymistä, investointeja, sääntelyn lähentämistä EU:n sisämarkkinasääntöihin, tutkimusta ja innovointia sekä alueen infrastruktuurien ja verkostojen vahvistamista. Pähkinänkuoressa tämä merkitsee pyrkimistä vaurauden jakamiseen, joka on Barcelonan prosessin ja naapuruuspolitiikkamme tavoite. Teemme kaikkemme sen varmistamiseksi, että tästä tavoitteesta tulee totta.

Hyvät parlamentin jäsenet, keskeisintä suhteissamme Välimeren alueen kumppanimaihimme on erittäin syvä ja voimakas halumme edistää alueen turvallisuutta, kasvua ja vakautta. Olemme kuitenkin yhä myös vakuuttuneita siitä, että olemme osa vieläkin kunnianhimoisempaa hanketta: alueen rakentamista ja yhteisten tavoitteidemme ja arvojemme vahvistamista. Euroopan komissio luottaa siihen, että Euroopan parlamentti kykenee ottamaan vastaan nämä suuret haasteet Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen avustuksella. Odotan kiinnostuneena yhteistyömme jatkumista.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE), esittelijä.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen – erityisesti kuultuani äskeisen puheenvuoron – voidessani esitellä teille tänään tämän mietinnön.

Se on osoitus siitä, että parlamentti pitää EU:n Välimeri-politiikkaa ensisijaisen tärkeänä sekä nyt että tulevaisuudessa. Mietinnössä, jonka esitän hyväksyttäväksenne, analysoidaan tuloksia, jotka on saavutettu yli 12 vuotta kestäneellä, Barcelonan konferenssin tavoitteissa vahvistetulla yhteistyöllä. Siinä ehdotetaan joitakin toimia molempia hyödyttävän Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamisen edistämiseksi. Työ kesti useita kuukausia, ja sen mahdollisti eri asiantuntijoiden, kansalaisjärjestöjen, Välimeren alueen maiden hallitusten edustajien ja tietenkin kollegojeni kanssa tekemäni tiivis yhteistyö. Haluan kiittää heitä tästä yhteistyöstä.

Tämä vankka, kollektiivinen tieto, jota on elähdyttänyt varjoesittelijöiden rakentava työ – josta olen heille vilpittömän kiitollinen – on sallinut minun laatia tekstin, jossa uskoakseni kuvastuvat kaikki huolenaiheet ja kysymykset. Tämän hengen, tämän kokonaistasapainon, jota valiokuntaäänestyksen tulos vahvistaa, on ohjattava huomista täysistuntoäänestystä.

Aivan ensimmäiseksi on todettava yksi asia. Vaikka jokaisella maailmankolkalla on oma erityinen luonteensa, Euroopan unionin suhteisiin Välimeren eteläpuolisiin maihin lyö leimansa konfliktien, ymmärtämättömyyden ja epävakauden täyttämän, ongelmallisen ja jopa traagisen historian paino.

Tästä syystä olen pyrkinyt laatimaan mietinnön ennen kaikkea poliittisesta näkökulmasta. Barcelonan huippukokouksessa vuonna 1995 syntyi toivo. Siellä osoitettiin poliittista tahtoa perustaa kokonaisvaltainen kumppanuus Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välille. Kumppanuuden tavoitteeksi asetettiin yhteisen rauhan ja vakauden sekä jaetun vaurauden alueen luominen. Meidän on kuitenkin tänä päivänä myönnettävä, etteivät tulokset vastaa toiveita ja odotuksia.

Olemme siitä lähtien eläneet poliittisessa epävakaudessa: sota Libanonissa, ei toivoa rauhasta Lähi-idässä, hankalat suhteet länsimaiden ja islamilaisten arabimaiden välillä 11. syyskuuta 2001 jälkeen sekä kireät suhteet etelän kumppanimaiden välillä. Tähän on vielä lisättävä käsitys, jota pidän virheellisenä, ettei EU pidä tärkeinä suhteitaan eteläisiin Välimeren maihin.

Huolenaiheiden luetteloon voisi vielä lisätä pelon, että Barcelona-aate ja Euroopan unionin harjoittama uusi naapuruuspolitiikka heikkenevät. Se merkitsisi lähentymisen loppua ja etääntymisen alkamista. Etääntymistä lietsoisi maiden välinen kilpailu.

Tilanne on myös epäsymmetrinen taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja väestöllisesti. Vapaakauppa-alueen kahden osapuolen, EU:n ja Välimeren alueen maiden, välillä vallitsee sama silmiinpistävä epäsymmetria kuin Välimeren eteläpuolisten maiden välillä sekä viime kädessä eräiden tällaisten maiden sisällä, rannikkoseudun ja kaupungistuneiden alueiden välillä sekä maaseutualueiden sisällä.

Kaikkien näiden vaikeuksien voittaminen edellyttää vahvaa poliittista tahtoa, mutta meidän on myös osoitettava olevamme realisteja. Tästä syystä, ja koska niiden taloudellisten ja poliittisten uudistusten toteuttaminen, joita todellisten Euro–Välimeri-markkinoiden luominen edellyttää, voi kestää kauan, on mielestäni aiheellista korjata vuoden 2010 määräaikaa, johon mennessä vapaakauppa-alueen on tarkoitus tulla voimaan.

Vapaakauppa-alueen seuraukset ja sen aiheuttamat muutokset edellyttävät, että kaikki osapuolet etenevät varovaisemmin, etenkin kun osapuolet ovat eriarvoisessa asemassa. Vapaakauppa-aluetta luotaessa on pääasiana pidettävä tavoitetta, että kaupankäyntimuodot edistävät kehitystä ja köyhyyden vähentämistä. Näin erityisesti sen vuoksi, että alueen väestöstä 30 prosenttia elää kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä eikä yhä suuremmalla määrällä nuoria ole muita tulevaisuuden vaihtoehtoja kuin joukkotyöttömyys tai hallitsematon maastamuutto.

Meidän on pidettävä ensisijaisena tavoitteenamme sellaisen todellisen Euro–Välimeri-alueen sosiaalis-taloudellisen kumppanuuden luomista, jossa talouden ulottuvuuteen liitetään sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kysymykset.

Tästä syystä kannatan vapaakauppa-aluetta, jota kehitetään asteittain, hallitusti, vähitellen ja keskitetysti. Sitä on myös mukautettava kunkin maan sosioekonomiseen tilanteeseen.

Markkinoita ei pidä avata niin, että siitä on haittaa eteläisille maille ja syntyy vaara, että tämänhetkiset "arat" avainalat heikkenevät entisestään kilpailun seurauksena.

Tiedämme kaikki, ettei näiden maiden maatalous ole kilpailukykyinen eikä kovin monipuolinen, että pientiloista suurin osa kaipaa modernisointia ja että meidän on siksi harkittava tarkemmin jonkinlaista elintarviketurvallisuuteen keskittyvää, integroitua maatalouspolitiikkaa.

Tiedämme myös, että joissakin maissa on kehittynyt eräänlainen matalan teknologian ja vähäisen lisäarvon teollisuus, jota on tuettava investoimalla koulutukseen ja tutkimukseen sekä modernisoimalla tuotantorakenteita. Tiedämme, ettei meidän pidä painostaa näitä maita avaamaan yhtäkkiä palvelumarkkinoitaan, samalla kun julkiset palvelut jätetään neuvottelujen ulkopuolelle.

Meidän on pidettävä tätä kaikkea tarkasti silmällä, sillä muutoin toimillamme on päinvastainen vaikutus kuin toivomamme kehitys ja ne huonontavat kyseisen väestön sosiaalista hyvinvointia. Siksi minusta tuntuukin ehdottoman välttämättömältä, että sallimme kumppaniemme itse päättää, miten nopeasti ne avaavat markkinansa ja miten ne organisoivat kehitysstrategiansa.

On siksi ratkaisevan tärkeää vahvistaa Välimeren maiden talouksien kilpailukykyä sen varmistamiseksi, että niiden talous monipuolistuu ja ne pääsevät paremmin osallisiksi kansainvälisestä kaupasta ja että todennäköiset hyödyt jaetaan tasapuolisesti. On myös ylläpidettävä etuuskohteluun ja tarjonnan hallintaan perustuvaa epäsymmetristä järjestelmää, houkuteltava investointeja, joita alueella on vähän, luotava vakaa investointialue ja rakennettava alueellinen Euro–Välimeri-infrastruktuuri ja liikenneverkot sekä pyrittävä läheisempään poliittiseen ja taloudelliseen yhdenmukaisuuteen eteläisissä ja itäisissä Välimeren maissa, jotta yhteistyön ja yhdentymisen todellista vahvistamista voitaisiin tukea.

Lopuksi haluaisin korostaa, että kaikkien osapuolten poliittista tahtoa on pikaisesti vahvistettava ja että Euroopan unionin on otettava todellinen yhteistyö uudelleen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Nämä molemmat ovat ehdottoman välttämättömiä Barcelonan prosessin ja Euro–Välimeri-alueen sosiaalis-taloudellisen kumppanuuden elvyttämiseksi ja onnistumiseksi. Ilman näitä on vaarana, että koko vapaakauppa-alueen ajatus mielletään virheeksi. Oman sukupolveni kannalta on olennaisen tärkeää, että siirrymme sovinnon aikaan. Hyvät parlamentin jäsenet, juuri tähän haasteeseen meidän on vastattava. Euro–Välimeri-alueen vakauden ja kehityksen varmistaminen merkitsee demokratian kehittymisen ja oman vakautemme varmistamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonio Tajani (PPE-DE), ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ulkoasiainvaliokunta hyväksyi valtavalla enemmistöllä lausunnon jäsen Arifin mietinnöstä, jossa keskitytään ennen kaikkea poliittisiin kysymyksiin ja käsitellään siten Välimeren alueen tilannetta laajemmin.

Ulkoasiainvaliokunta on keskittynyt ennen kaikkea kuuteen kohtaan. Ensimmäinen näistä on poliittinen sitoutuminen sellaisen vapaakauppa-alueen perustamiseen, jolla pyritään rauhaan, demokratiaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, sukupuolten tasa-arvoon sekä kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun.

Toinen kohta liittyy siihen, että Euroopan unionin on pikaisesti pyrittävä luomaan koko alueen kattava turvallisuuden ja vakauden alue. Tähän on sisällyttävä Libanonin täysi itsemääräämisoikeus sekä Israelin valtion ja tulevan Palestiinan valtion sitoutuminen rauhanomaiseen rinnakkaineloon. Kolmanneksi mielestämme näiden alueiden jälleenrakentamista on tuettava taloudellisesti. Ne ovat joutuneet käymään läpi hirvittäviä aikoja, väkivaltaisia yhteenottoja ja jopa sotia. Oletamme tietenkin, että vapaakauppa-alueen perustaminen on ensimmäinen askel kohti terrorismisotien loppumista Lähi-idässä.

Neljänneksi korostamme tarvetta tukea poliittisia, demokraattisia ja sosioekonomisia uudistuksia EU:n kumppanimaissa jaetun vaurauden alueen luomiseksi, ei vähiten siksi, että Kiinan läsnäolo Afrikassa on kasvamassa.

Viidennessä kohdassaan ulkoasiainvaliokunta korostaa, että on vihdoin perustettava Euroopan investointipankista riippumaton Euro–Välimeri-pankki, jotta voitaisiin vastata kumppanuusmaiden jatkuvasti ja yhä enenevässä määrin esittämiin laina- ja rahoituspyyntöihin.

Kuudes ja viimeinen kohta koskee maahanmuuton varsin arkaluonteista aihetta. Ulkoasiainvaliokunta kehottaa tekemään kaikkien kumppanimaiden kanssa sopimuksia muuttovirtojen hallitsemiseksi myös niiden lähteellä, jotta voitaisiin estää henkilöitä, jotka saattaisivat vaarantaa Euroopan unionin vakauden ja myös vahingoittaa lähtömaidensa mainetta, piiloutumasta Euroopasta työtä hakevien ja maanosallemme tärkeäksi voimavaraksi kenties osoittautuvien lukuisten työntekijöiden joukkoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Fruteau (PSE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, haluaisin aloittaa kiittämällä esittelijäämme, jäsen Arifia, hänen analyysiensä osuvuudesta.

Vaikka markkinoiden avautuminen tarjoaa tänä päivänä todellisia taloudellisen kehittymisen mahdollisuuksia Välimeren molemmin puolin, on maatalouden kannalta tärkeää, että tämä suuntaus perustuu paikallisen väestön ja paikan päällä olevien toimijoiden kokemukseen. On olennaisen tärkeää, että prosessi toteutetaan maltillisesti, tuote tuotteelta ja asteittaista aikataulua noudattaen. Näin otetaan huomioon pienet maatilat, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ja muodostavat suurimman osan alueen maatiloista ja joilla on parhaat mahdollisuudet luoda luonnonvaroja ja paikallista kehitystä kunnioittava, monipuolinen maatalous.

Lainsäädäntötyö perustuu tuotteiden etuuskohtelun vahvistamiseen haavoittuvimmassa asemassa olevia maita hyödyttävän, epäsymmetrisen suhteen pohjalta. Se perustuu myös tukitoimiin, joiden avulla voimme auttaa näitä maita modernisoimaan tuotantorakenteitaan ja jotka edistävät synergioiden kehittymistä. Tässä käytetään asiantuntijoiden välistä teknistä ja taloudellista yhteistyötä sekä yhteisiä tuotemerkintämenettelyjä.

 
  
MPphoto
 
 

  Vito Bonsignore, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat kuulijat, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen on määrä vihdoin kokoontua muutaman päivän kuluttua. Tarkoituksena on elvyttää sen toimintaa, jotta Välimeren aluetta koskevaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön saadaan parlamentaarinen ulottuvuus.

Euroopan parlamentin kanta on ilmaistu tyhjentävästi yhteisessä päätöslauselmaesityksessä, josta haluaisin nostaa esiin kolme kohtaa: kehotuksen perustaa Euro–Välimeri-kehityspankki, kehotuksen kiinnittää enemmän huomiota ympäristö- ja energiakysymyksiin sekä ennen kaikkea naisten aseman.

Odotamme Euroopan unionin toimielinten puhaltavan yhteen hiileen ja kehotamme komissiota aktiivisesti tukemaan Euroopan parlamentin ja sen puhemiehen Pötteringin toimia Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnan käynnistämiseksi uudelleen. Mielestäni tämä tuki on tehtävä erittäin näkyväksi Tunisissa siten, että osanottajat edustavat korkeinta tasoa.

Vapaakauppa-aluetta koskeva keskustelu ansaitsee tulla painotetuksi tänään, sillä tiedämme, että jos vapaakauppa-alue perustetaan, se saattaa muodostaa poliittisten ja parlamentaaristen toimiemme käytännön lopputuloksen. Lähdimme mukaan Barcelonan prosessiin tehostaaksemme toimintaa Välimeren alueella. Ymmärrämme nyt, että toivottujen tavoitteiden saavuttaminen viivästyy.

Euroopan unioni ei ole kyennyt saavuttamaan kunnianhimoisia tavoitteitaan, ja siksi Euro–Välimeri-yhdentymisprosessista tulee nyt EU:n uusi politiikanala ja sen poliittinen painopistealue. Tiedämme maailman muuttuneen. Meidän on siksi mukautettava strategiaamme, mutta emme saa herpaantua: meidän on lisättävä pohjoisen ja etelän välistä kauppaa ja autettava kehittämään eteläisten maiden keskinäistä kauppaa. Meidän on löydettävä käytännöllisiä, näkyviä toimia, joilla tähän voidaan pyrkiä.

Euroopan komission olisi yhteisymmärryksessä muiden toimielinten kanssa valittava ja toteutettava merkittävä, symbolinen hanke. Puheenjohtaja Barrosolla sekä komission jäsenillä Ferrero-Waldnerilla ja Mandelsonilla on kaikki tiedot, joita tarvitaan ehdotuksen esittämiseksi. Alueelle on ehdottomasti saatava rauha yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa Israelista palestiinalaisiin ja Syyriasta Iraniin. Euroopan unionin on tuettava prosessia aktiivisesti uudessa roolissaan, ja kvartetin on toimittava äärimmäisen tarmokkaasti. Euroopan unioni ei saisi olla niin ujo ja arka: rauhankonferenssi on järjestettävä mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Pasqualina Napoletano, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, jäsen Arifin mietintö on mielestäni Euroopan parlamentille historiallinen. Siinä käsitellään Euro–Välimeri-suhteiden kaupallista ulottuvuutta uudenlaisella ja perinpohjaisella tavalla. Poliittiset ryhmät ovat kuitenkin päättäneet käydä mietinnön pohjalta keskustelun ja laatia päätöslauselman. Keskustelussa käsitellään tietenkin mietintöä, mutta siinä arvioidaan myös Euro–Välimeri-politiikkaa.

En aio salata sitä, että olemme jossain määrin huolissamme siitä, miten yhteistyö Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa tulevaisuudessa sujuu, sillä naapuruuspolitiikka, jonka olisi pitänyt antaa näille suhteille tietoisesti mannermainen ulottuvuus, uhkaa hajottaa tämän politiikan. Kunnioitamme ja arvostamme suuresti työtä, jota komissio tekee neuvotellessaan toimintasuunnitelmista yhden maan kanssa kerrallaan. Haluamme kuitenkin huomauttaa, että toimintasuunnitelmat ovat vain osa tätä politiikkaa ja että merkittävät ongelmat, kuten työllisyys, köyhyyden torjunta, ympäristö ja Välimeren toipuminen paitsi fyysisenä alueena myös ympäristö-, kulttuuri- ja talousalueena sekä poliittisena alueena, edellyttävät laajempaa lähestymistapaa, monenvälistä politiikkaa sekä tuntuvampaa poliittista panosta Euroopan unionilta.

Siksi pyydämme neuvostoa ja erityisesti puheenjohtajavaltio Saksaa, joka on osoittanut suurta ymmärtämystä tätä asiaa kohtaan, ottamaan vielä yhden askeleen eteenpäin tukemalla, kuten toivomme, ensi viikolla Tunisissa kokoontuvaa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarista edustajakokousta. Muistuttaisin, että tämä parlamentaarinen edustajakokous on ainoa poliittinen foorumi, jolla pohjoinen ja etelä voivat keskustella keskenään, ja samalla ainoa poliittinen foorumi, jolla israelilaiset ja palestiinalaiset vielä keskustelevat keskenään.

 
  
MPphoto
 
 

  Philippe Morillon, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegamme, jäsenet Bonsignore ja Napoletano ovat juuri todenneet, että tämän viikon lopussa Välimeren molempien rantojen kansojen edustajat kokoontuvat jälleen foorumilla – joka nyt on onnellisesti parlamentaarinen edustajakokous – jolla he ovat sen perustamisesta lähtien pyrkineet luomaan luottamukselliset suhteet. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette aivan oikein korostanut näiden luottamuksellisten suhteiden merkitystä.

Kyseessä on ensimmäinen täysistunto Libanonin tragedian jälkeen, josta EU omasta mielestäni vaikeni liian kauan ja johon se lopulta puuttui epäjohdonmukaisella tavalla tämän tai tuon jäsenvaltion aloitteesta. Tiedämme kuitenkin varsin hyvin, että Euroopan unionin odotettiin tuntemiemme humanististen ja kulttuuristen arvojen perillisenä ja taloudellisen mahtinsa ja väestöllisen ulottuvuutensa pönkittämänä ensin puuttuvan asiaan ja sen jälkeen toimivan välittäjänä. Tuolloin ei ehkä vielä ollut aika antaa EU:n äänen kuulua; kenties nyt on parempi hetki.

Korkea edustajamme Solana vieraili toissapäivänä Beirutissa. Saudi-Arabian kuningas Abdullah otti hänet vastaan eilen, ja tänään hänen on määrä tavata Syyrian presidentti Bachar Al-Assad.

Toivon näiden tapaamisten vahvistavan toivoa, jonka viimeaikaiset diplomaattiset aloitteet ovat herättäneet. Nämä aloitteet näyttävät vihdoin enteilevän tilanteen rauhoittumista: tilanteen rauhoittumista Libanonissa pääministerin ja parlamentin puhemiehen välisen tapaamisen jälkeen sekä Palestiinassa sen jälkeen, kun Fatah ja Hamas pääsivät sopimukseen Mekassa. Viime lauantaina Bagdadissa pidetyn ensimmäisen kansainvälisen konferenssin jälkeen ilmassa on myös ensimmäisiä merkkejä koko Lähi-idän kattavasta rauhasta.

Tässä otollisessa tilanteessa meidän on jatkettava parlamentaarisen diplomatian kehittämistä Tunisissa. Toivoakseni onnistumme tämän diplomatian avulla saattamaan yhteen israelilaiset ja palestiinalaiset kollegamme, joilla on vuosi sitten pidetyn edellisen täysistuntomme jälkeen tuskin ollut tällaista arvokasta tilaisuutta tavata ja vaihtaa mielipiteitä sekä pyrkiä siten voittamaan keskinäisen pelon sairaus, josta molemmat kansat ovat joutuneet niin paljon kärsimään.

 
  
MPphoto
 
 

  Adriana Poli Bortone, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, naapuruuspolitiikan vahvistamisen etelän suuntaan on oltava strateginen painopiste. Barcelonan prosessi on ollut merkittävä vaihe suhteissamme Välimeren alueen maihin ja on sitä edelleen.

Pessimistit sanovat, etteivät tulokset vastaa odotuksia, että etelän maiden keskinäinen talousyhteistyö on alkutekijöissään eikä maahanmuuttoa koskevassa yhteistyössä vielä pitkään aikaan saavuteta mainittavia tuloksia. Olisimme tietenkin voineet tehdä paljon enemmän, mutta emme varmastikaan olisi saavuttaneet edes nykyisiä tuloksia ilman Barcelonan konferenssia ja sitä seurannutta prosessia.

Saavutuksemme on syvällinen poliittinen vuoropuhelu lukuisista eri aiheista kahden osapuolen välillä. Tästä ovat osoituksena usein toistuvat Euro–Välimeri-ministerineuvostot ja kahdenvälisten assosiaatiosopimusten tekeminen Euroopan unionin ja sen kumppaneiden välillä. Niitä voidaan pitää pohjana laajemman taloudellisen yhdentymisen kehittämiselle. Uusi naapuruuspolitiikka tarjoaa välineitä läheisempään yhteistyöhön Välimeren alueella. Toimintasuunnitelmien avulla voimme täsmentää toimiamme ja räätälöidä ne vastaamaan paremmin kunkin kumppanin tarpeita. Toimintasuunnitelmat eivät kuitenkaan saa olla Barcelonan prosessin vaihtoehto, vaan lisävälineitä, joiden avulla Barcelonan tavoitteisiin voidaan pyrkiä tehokkaammin.

Nämä ovat yhteisiä aiheita, jotka muuttuvat ajan kuluessa ja uusien tarpeiden ilmaantuessa, ja niihin on suhtauduttava yhdenmukaisesti ja niin, että alueen kaikkien sidosryhmien edut otetaan huomioon. Yksi niistä on ajatus Euro–Välimeri-alueen energiamarkkinoiden vähittäisestä integroinnista yhteisten energiaohjelmien ja kestävien energialähteiden kehittämiseksi aktiivisen yhteistyön puitteissa. Yhteistyön tarkoituksena on myös turvata energiansaanti, energialähteiden monipuolistuminen, energiatehokkuuden edistäminen, uuden teknologian kehittäminen, tutkimusohjelmat ja alan yhteisten hankkeiden kehittäminen.

Kaikesta tästä on ollut seurauksena muun muassa keskinäisen ymmärryksen syveneminen, minkä voi olettaa johtavan laajempaan ja avoimempaan yhteydenpitoon sekä mahdollisuuteen korjata mahdollisesti tehdyt virheet, jotta lopulta saavutetaan vakaus, rauha, demokratia ja edistys, joista voimme kaikki nauttia.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, Euro–Välimeri-suhteissa ja kaikissa niihin liittyvissä päätöslauselmissa ja julistuksissa keskeisiä seikkoja ovat Lähi-idän rauhanprosessi, terrorismin torjunta, yhteistyö turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alalla sekä demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen. Mutta kuinka pitkä tie onkaan ja kuinka leveä kuilu julistusten ja vaatimattomien tulosten välillä!

Euroopan unionilla on Lähi-idässä suuria vaikeuksia tukea kansainvälisen oikeuden aidosti puolueetonta soveltamista. Euroopan unionin tähän mennessä harjoittama retoriikka perusoikeuksien kunnioittamisesta terrorismin torjunnassa on kärsinyt pahan kolauksen maahanmuuttoa käsittelevän jäsen Favan mietinnön jälkeen. Euroopan unionin politiikalla on ollut se hyvin välitön vaikutus, että maastamuuttajat ja pakolaiset ovat jääneet vangeiksi lähtö- tai kauttakulkumaihinsa perusoikeuksiensa vastaisesti. Lisäksi keskinkertaiset saavutukset demokratian ja ihmisoikeuksien saroilla törmäävät joka päivä vankiloissa mätänevien ihmisoikeuksien puolustajien – toimittajien, poliittisten vastustajien ja jopa mielipidevankien tai ammattiyhdistysliikkeen jäsenten – nimiin.

Tunisiassa, jossa Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous pitää täysistuntonsa, kaikki Euroopan unionin rahoittamat, kansalaisyhteiskunnan tukemiseksi tarkoitetut hankkeet on keskeytetty. Yksikään toimittaja ei saa ilmaista itseään vapaasti. Tunisian ihmisoikeusliitto, toimittajien ammattijärjestö ja muut yhdistykset eivät edelleenkään saa pitää kongressejaan. Mohammed Aboulle, lakimiehelle ja ihmisoikeusaktivistille, jonka vapauttamista vaadimme jo kesäkuussa 2006, on juuri alkanut kolmas vankeusvuosi.

Hyvät parlamentin jäsenet, tiedämme, että hyvään, rauhaan sekä kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin johtavien muutosvoimien elpyminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan osallistumista prosessiin ja Euro–Välimeri-politiikan parlamentaarista seurantaa.

Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen on siksi tehtävä kaikkensa kansalaisyhteiskunnan verkostojen ja toimijoiden tukemiseksi ja suosimiseksi sekä niiden saamiseksi osallistumaan työhönsä. Sen on myös kehitettävä hallitusten riippumatonta, itsenäistä kykyä arvioida, toimia esitaistelijana ja esittää ehdotuksia Euro–Välimeri-politiikan yhteydessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Arifia hänen monitahoisesta ja hyvin jäsennellystä mietinnöstään. Minulle suodun minuutin puheenvuoron aikana käsittelen vain yhtä asiaa: Barcelonan prosessin tavoitteita ja tuloksia ei voida saavuttaa, ellei palestiinalaisten ja israelilaisten välistä konfliktia ratkaista nopeasti ja määrätietoisesti.

Elämme vuotta 2007. Palestiinalaisalueet ovat olleet miehitettyjä vuodesta 1967. Tämä merkitsee, että palestiinalaiset ovat eläneet ilman vapautta ja oikeutta 40 vuoden ajan ja että YK:n päätöslauselmia ja ihmisoikeuksia on rikottu 40 vuoden ajan. Kuten puheenjohtajavaltio Saksa on todennut, tarvitaan vuoropuhelua, ja kaikki aloitteet vuoropuhelun edistämiseksi ovat tervetulleita. Tarvitaan neuvotteluja, jotka voivat johtaa konfliktin ratkaisuun niin, että palestiinalaiset ja israelilaiset voivat elää yhdessä ja turvattuina.

Arabimaiden aloite ja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostaminen ovat tilaisuuksia, joihin on tartuttava viipymättä palestiinalaisten ja israelilaisten tuomiseksi takaisin neuvottelupöydän ääreen kansainvälisessä konferenssissa. Tällainen konferenssi on mahdollistettava, jos haluamme Barcelonan prosessin olevan muutakin kuin korulauseita ja jos haluamme todellista, konkreettista toimintaa keskinäisiin suhteisiin ja kaupankäyntiin perustuvalla Välimeren alueella. Juuri tästä syystä tarvitaan mielestäni politiikkaa, joka perustuu todelliseen kumppanuuteen ja tavaroiden ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, puolueeni kannattaa vapaakauppaa ja hyvien suhteiden luomista. Eurooppalaiset toivovat epäilemättä molempia Välimeren alueen maille, ja tänä aamuna puheenjohtaja Steinmeier ilmaisi kantanaan, että EU:n olisi pyrittävä saavuttamaan tuloksia siellä, missä ihmiset sitä siltä toivovat. Heillä on kuitenkin myös oikeus kysyä, miten heidän rahojaan käytetään, mukaan lukien Euro–Välimeri-suhteisiin vuoden 2007 alkuun mennessä käytetyt 5 350 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon kaikki muut kohteet, joihin rahoja tarvitaan, he saattavat miettiä, onko se sen arvoista, etenkin kun summaan lisätään ilmastonmuutoksen torjuntaan käytetyt varat. Valtava määrä rahaa on määrä käyttää pilvilinnojen rakentamiseen, sillä tieteelliset todisteet ovat hyvin epäilyttäviä ja niiden luotettavuutta heikentää epätieteellinen, tunnepitoinen ja teatraalinen tapa, jolla ne esitetään.

Jos tämä tekee minusta vääräuskoisen, en toivottavasti koe samaa kohtaloa kuin Abdel Kareem, joka tuomittiin Egyptissä neljäksi vuodeksi vankeuteen sekä maansa hallituksen että siellä toimivien väkivaltaisten radikaalien kritisoimisesta.

Kun otetaan huomioon, että meitä pyydettiin aiemmin tänään tukemaan Mugaben hirmuhallinnon vastaisia EU:n toimia, ehkä ne, jotka ovat vastuussa Euro–Välimeri-varoista, voisivat muistaa, että osa näistä rahoista menee maille, jotka suojelevat väkivaltaa edelleen käyttäviä ryhmiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, maahanmuuton ongelma on merkittävä, ja siihen kiinnitetään aivan liian vähän huomiota Euro–Välimeri-kumppanuudesta käytävissä keskusteluissa. Suurin osa useimpiin EU:n jäsenvaltioihin tulevista maahanmuuttajista on kotoisin Välimeren alueen maista, joten on loogista, että asiasta keskustellaan Euro–Välimeri-kumppanuuden yhteydessä ja että joistakin yksittäiskysymyksistä keskustellaan enemmän. Ongelman muodostaa esimerkiksi laiton maahanmuutto, toisin sanoen turvapaikanhakijat, jotka ovat tulleet tien päähän mutta joiden palauttaminen kotimaahan – joissakin tapauksissa Euro–Välimeri-kumppanimaahan – on hyvin hankalaa. Lisäksi meidän on keskusteltava yhteistyöstä, jota meidän pitäisi voida odottaa eteläisten Välimeren maiden taholta ja jonka avulla tällaisesta laittomasta maahanmuutosta voitaisiin tehdä vaikeampaa ja ihmiset saada luopumaan siitä.

Asialistalle on myös otettava islamilainen fundamentalismi, joka on lisääntymässä sekä Välimeren kumppanimaissamme että EU:ssa itsessään. Myös se, etteivät monet maahanmuuttajat ole kotoutuneet EU-maihin, aiheuttaa huolta, ja tässäkin lähtömaiden olisi tehtävä jotakin: niiden olisi esimerkiksi tehtävä jotakin sille, että maahanmuuttajien, jotka ottavat uuden maansa kansalaisuuden, haluavat tai pikemminkin heidän on pakko säilyttää alkuperäinen kansalaisuutensa. Tästäkin olisi keskusteltava.

Komission jäsen Mandelson puhui hetki sitten laillisen maahanmuuton hallinnasta ja hallitsemisesta. Minun mielestäni meidän on korkea aika ottaa riski ja sanoa ääneen, ettemme tarvitse lisää maahanmuuttoa, eikä sellaisten ihmisten paluumuutto, joilla on sopeutumisvaikeuksia, saisi enää olla kielletty puheenaihe.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE).(ES) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän on kaikkien syytä olla tyytyväisiä siihen, että tätä keskustelua käydään Tunisissa pidettävän Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen konferenssin alla ja että samalla hyväksymme päätöslauselman, jonka parlamentin kaikki poliittiset ryhmät ja kansainvälisen kaupan valiokunta ovat hyväksyneet.

Olen tyytyväinen siihen, että komissio totesi poliittisen haasteen olevan yhteisen. Nähdäkseni tämän keskustelun taustalla on kauppa-, energia-, vesi-, kulttuuri- ja maahanmuuttonäkökohtien lisäksi perustavanlaatuinen ongelma, joka on poliittinen.

Mielestäni Euroopan unionin on seurattava tarkasti Arabiliiton huippukokousta, joka pidetään tämän kuun lopussa Riadissa ja jossa on tarkoitus esittää aluetta koskeva uusi ehdotus. Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin olisi toimielintensä välityksellä varmistettava, että tätä asiaa koskevat kommenttimme ja näkemyksemme kuullaan.

Meidän on nähdäkseni myös pantava erittäin tarkasti merkille Saudi-Arabian diplomaattien nykyinen aktiivisuus, Yhdysvaltojen ulkoministerin ja muiden kansainvälisten johtajien vierailut, palestiinalaishallinnon presidentin ja Hamasin johtajien äskettäinen tapaaminen Mekassa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiseksi sekä Irakin presidentin vierailu.

Arvoisa puhemies, mielestäni on siksi täysin oikein tarkastella kaikkia tekijöitä, joista Euroopan unionin Euro–Välimeri-politiikka muodostuu – ottaen huomioon kaikki uuden naapuruuspolitiikan tarjoamat mahdollisuudet ja erityisesti käytettävissämme olevat tuntuvat varat. Arvoisa komission jäsen, katson kuitenkin, että tärkeintä on politiikka, ja siksi viimeksi pidetyssä Barcelonan huippukokouksessa tehtyjen päätösten ja erityisesti terrorismin torjuntaa koskevien käytännesääntöjen olisi olennaisella tavalla vaikutettava ensi kuun lopussa Riadissa pidettävän Arabiliiton huippukokouksen työhön.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Carnero González (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olemme antamassa toiveikkaan viestin, sillä aina, kun keskustelemme Välimerestä, saamme alueen tilanteen vaikuttamaan täysin synkältä, vaikka näin ei ole. Ongelmia on tietenkin paljon, mutta niin on mahdollisuuksiakin. Todellisuudessa Välimeri asettaa meidät eräänlaiseen kokeeseen, jossa nähdään, kykenemmekö tarttumaan näihin mahdollisuuksiin ja käyttämään tilaisuudet hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Konfliktit ovat yksi esimerkki, muun muassa Lähi-idän konflikti. Tässä tapauksessa on järjestettävä toinen Madridin kansainvälinen rauhankonferenssi ja tartuttava ilmaantuneisiin tilaisuuksiin, joita ovat muun muassa Arabiliiton aloitteen osittainen hyväksyminen sekä Arabiliiton pian pidettävät kokoukset.

Toinen ongelma on köyhyys, joka on maahanmuuton perimmäinen syy. Kehitys on myös ongelma, mutta siihen puuttumiseksi meillä on Dohan kierros, joka on elvytettävä, sekä monenväliset sopimukset, assosiaatiosopimukset ja vuosituhattavoitteet.

Ongelman muodostavat myös energia, ympäristö ja ilmastonmuutos. Näihin asioihin voidaan kuitenkin vaikuttaa Barcelonan prosessin yhteydessä.

Terrorismin torjuntakin on ongelma, mutta sitä varten on laadittu Barcelonan kymmenvuotiskokouksessa hyväksytyt, terrorismin torjuntaa koskevat käytännesäännöt.

Demokratia ja ihmisoikeudet aiheuttavat nekin ongelmia, joiden ratkaisemisessa voidaan kuitenkin käyttää hyväksi assosiaatiosopimuksia ja sopimuksia, jotka ovat osa naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmia.

Näin ollen on sekä ongelmia että keinoja puuttua niihin. Välimeri ei ole Euroopan unionille ongelma tai heikko kohta. Se on osa monien ongelmiemme ratkaisua. Meidän on siksi käynnistettävä uudelleen Euro–Välimeri-prosessi ja tehostettava sitä politiikan, talouden, yhteiskunnan, ympäristön, ihmisoikeuksien ja kulttuurin osalta. Meidän on pantava täytäntöön Barcelonan kymmenvuotiskokouksen päätelmät ja varmistettava, ettei Euroopan naapuruuspolitiikka syrjäytä Barcelonan prosessia.

Tämä alue kykenee löytämään ratkaisun alueena. Emme saa rohkaista jokaista maata etsimään yksilöllistä ratkaisua. Tämä on mahdotonta eikä koidu kansan parhaaksi, ei myöskään Euroopan unionin parhaaksi kumppanina.

Uskon tästä syystä, että assosiaatio tasaveroisten, mutta väistämättä epäsymmetristen, kumppanien kesken on hyvä lähtökohta. Sama lähtökohta on myös Barcelonan prosessilla, joka mahdollistaa poliittisen vuoropuhelun ja tarjoaa puitteet taloudelliselle vuoropuhelulle, kuten Kader Arifin upeassa mietinnössä ja päätöslauselmassa, jonka pian hyväksymme, selvästi korostetaan.

Tunisissa kokoontuvalla Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisella edustajakokouksella on tässä olennaisen tärkeä merkitys, ja Euroopan parlamentin, joka oli läsnä kun edustajakokous perustettiin, on jatkossakin osallistuttava täysimääräisesti sen toimintaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gianluca Susta (ALDE). (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, saanen aluksi kiittää jäsen Arifia tavasta, jolla hän on laatinut äänestettäväksemme pian tulevan mietinnön.

Vielä 6000 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset suuret kulttuurit ilmaantuivat Välimeren alueelle, tämä maailmankolkka on huolellista harkintaa edellyttävien jännitteiden, mahdollisuuksien ja ongelmien keskipisteessä. Euroopan unioni ja 12 Meda-ohjelmasta tuettua Välimeren alueen maata loi 12 vuotta sitten Barcelonan julistuksella perustan todelliselle poliittiselle sopimukselle, jonka tarkoitus – vapaakauppa-alueen muodostaminen – oli osa yleisempää tavoitetta, rauhan ja vakauden alueen perustamista. Tavoitteen saavuttaminen merkitsee myös Lähi-idän vakautumista ja ratkaisun löytymistä palestiinalaiskysymykseen "kaksi kansaa, kaksi valtiota" -periaatteen pohjalta. Tämä on olennaisen tärkeää, jos halutaan vapauttaa paitsi näiden maiden ja Euroopan unionin väliset suhteet, myös näiden maiden keskinäiset suhteet.

Jäsen Arifin mietinnössä osoitetaan, kuinka ryhdytään muodostamaan vapaakauppa-aluetta, jossa voidaan yhdistää EU:n kilpailukykyä koskevat toiveet Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansojen odotuksiin ja jossa Euroopan unioni ei tuhlaa voimiaan itsekkääseen omien etujen puolustamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE). (FR) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä kollegaani, jäsen Arifia hänen laatimastaan erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän on esitellyt tänään. Kuten kollegani juuri totesivat, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous pitää istunnon tämän viikon lopulla Tunisissa. Edustajakokouksen viimeisen kolmen vuoden aikana tekemä työ on raivannut tietä vieläkin rakentavammalle poliittiselle tulevaisuudelle, mutta Lähi-idän konflikti on edelleen keskeisin ongelma. Edustajakokous käsitteleekin tätä aihetta Kairossa kesäkuussa pidettävässä erityiskokouksessaan.

Edustajakokouksen muodostavat poliitikot Välimeren molemmilta rannoilta haluavat auttaa luomaan pysyvän rauhan. EU:n on kuitenkin ryhdyttävä toimimaan aktiivisemmin konfliktin ratkaisemiseksi ja ehdottomasti aloitettava palestiinalaisten taloudellinen tukeminen uudelleen, kuten Maailmanpankki viimeisimmässä raportissaan suosittelee.

EU:n ja sen kumppaneiden on myös tehostettava toimiaan vapaakauppa-alueiden muodostamiseksi. Euroopan unionin on rohkaistava etelän maita tekemään uudistuksia käyttämällä tehokkaasti uutta naapuruusvälinettä ja tuettava Euro–Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskevaa rahoitusvälinettä (FEMIP) ja sen välttämätöntä muuttamista todelliseksi Välimeren alueen kehityspankiksi. Etelän maiden on puolestaan sitouduttava kumppanuuteen ja pyrittävä tehostettuun alueelliseen integraatioon kaikkia hyödyttävän jaetun vaurauden alueen perustamiseksi.

Euroopan unionin ja sen kumppaneiden onkin pantava toimeksi, jos ne aikovat kyetä vastaamaan kunnianhimoisen ja tehokkaan kaupan vapauttamisen haasteeseen. EU:n on näin ollen myös tuettava työttömyyden vähentämistä eteläisissä Välimeren maissa, sillä se on epätasapainon tärkeimpiä syitä. Eteläisissä Välimeren maissa neljä miljoonaa nuorta pyrkii joka vuosi työmarkkinoille löytämättä töitä. Samanaikaisesti kaupan epätasapaino on EU:n hyväksi useita kymmeniä miljardeja euroja. Tilanne pahenee joka vuosi, eikä se vastaa vapaan kaupan periaatteita. Se aiheuttaa yhä syvenevää köyhyyttä ja levottomuutta.

Lopuksi toteaisin, että meidän on yhdessä vahvistettava kulttuurien välistä vuoropuhelua alueella, jonka historialliset ja inhimilliset voimavarat ovat poikkeukselliset. Kulttuuri on epäilemättä tärkein asia, sillä halu sotaan tai rauhaan syntyy miesten ja naisten sydämissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE). (PT) Haluan aluksi kiittää jäsen Arifia kattavasta mietinnöstä, jonka hän on esitellyt meille tänään. Sen panos tämän päivän keskusteluumme on merkittävä.

Suhteessa Välimereen Euro–Välimeri-yhteistyöllä olisi aina pyrittävä toteuttamaan vuosituhattavoitteita kokonaisuudessaan. Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, köyhyyden poistaminen ei ole tällä alueella utopiaa vaan ulottuvillamme. Tämän vuoksi esittelen ensi viikonloppuna Tunisissa talousasioiden valiokunnan varapuheenjohtajana ehdotuksen, jonka päätavoitteena on erityisen suunnitelman laatiminen hallinnollisen, sosiaalisen ja taloudellisen rakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Tavoitteena on niin absoluuttisen kuin suhteellisenkin köyhyyden tehokas torjuminen Välimeren alueella.

Vuonna 2010 lähinaapurinamme voi olla 750 miljoonan asukkaan vauras alue. Sekä EU:n että koko maailman kannalta on ehdottoman välttämätöntä, että alue on poliittisesti vakaa. Olemme hyvin tietoisia siitä, että jäsenvaltiot suhtautuvat eri tavoin näihin asioihin ja että puheenjohtajavaltio Saksan on otettava huomioon nämä eri suhtautumistavat. Komission jäsen Mandelson kertoi meille juuri tämän ilmaistessaan tinkimättömän sitoutumisensa komission edustajana.

Tiedämme kuitenkin, että ilman komission omaa voimakasta sekä teknistä että poliittista sitoutumista mikään kyseisistä toimijoista ei auta tässä asiassa. Ne vähintäänkin muuttavat neuvottelemamme toimintasuunnitelmat pelkäksi sanahelinäksi ja vaativat kullekin maalle yksilöllistä lähestymistapaa.

Arvoisa komission jäsen Mandelson, alueen kehittyminen ja poliittinen vakaus ovat meidän käsissämme. On selvää, että meidän on suoritettava tehtävämme tarjoamalla uusia sosiaalisia ja taloudellisia välineitä, tukemalla entistä enemmän ja ehdottoman varauksettomasti pienluottoja ja sitoutumalla järkkymättömästi siihen, että kumppanuus – ja sen osana olevat ratkaisevat sopimukset – saadaan toimimaan. Meidän on vaalittava arvojamme varauksettomasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). (ES) Arvoisa puhemies, Barcelonan prosessi pani alulle erittäin kunnianhimoisen hankkeen, jolla on vielä pitkä matka edessään, kuten mietinnössä selvästi todetaan. Se on monessa suhteessa yhä puutteellinen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Välimeren alueen vapaakauppa-alue olisi ratkaisevan tärkeä seuraus siitä, mihin Barcelonan prosessilla pyrittiin.

Meidän on syytä olla tyytyväisiä mietintöön ja kiittää sen esittelijää siitä, ettei hän tyytynyt pelkkiin hienolta kuulostaviin poliittisiin lausumiin vaan laati tilanteesta ja vaikeuksista realistisen, järkevän ja rakentavan analyysin. Päätöslauselmiimme sisältyy usein liikaa korulauseita. Nyt näin ei ole.

Mietintöön sisältyy monia mielenkiintoisia asioita, mutta haluaisin korostaa vain yhtä niistä, nimittäin etelä–etelä-kaupan lisäämisen tarvetta. Euroopan komission on suoraan omalla toiminnallaan pyrittävä edistämään etelän maiden keskinäistä kaupankäyntiä. On tietenkin olemassa Agadirin sopimus, jota on laajennettava, ja sillä perusteella se allekirjoitettiinkin, mutta etelä–etelä-kaupan edistäminen on asetettava erityiseksi tavoitteeksi. Muuten asiaa on mahdoton edistää.

 
  
MPphoto
 
 

  Edward McMillan-Scott (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää siitä, että hän on tuonut tämän mietinnön täysistunnon käsiteltäväksi.

Välimeren alueen kauppa on tietenkin erittäin tärkeä ja historiallinen seikka, ja komission jäsen oli oikeassa pohtiessaan EU:n ja eteläisten Välimeren maiden välisten suhteiden laajempaa ulottuvuutta. Olen itse asiassa hyvin huolissani siitä, että, kuten hän mainitsi, allekirjoitimme äskettäin sopimuksen Egyptin kanssa, joka harjoittaa erittäin voimakkaita sortotoimia tuossa alueen merkittävimmässä maassa.

Yritin tammikuun lopulla vierailla Ayman Nourin luona vankilassa. Hän on toinen kahdesta parlamentin jäsenestä, jotka ovat tällä hetkellä vankilassa – vieläpä samassa vankilassa – Kairossa. Tässä korostuu se, että eräällä tavalla EU ei ole onnistunut pitämään kiinni periaatteista, joita meidän on tarkoitus edustaa täällä parlamentissa. Viittaan tähän, koska, kuten on mainittu, Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous kokoontuu ensi viikonloppuna Tunisissa, ja minulla on parlamentin varapuhemiehenä kunnia osallistua asian valmisteluun.

Yksi asioista, joita voisimme alkaa pohtia Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteydessä, on todellisemman edustajakokouksen kehittäminen. Olen Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen rahoitusta ja organisaatiota käsittelevän työryhmän puheenjohtaja, ja Tunisissa aiotaan todellakin esittää uudistusehdotuksia. Yksi asioista, joita emme kuitenkaan ole vielä kyenneet viemään eteenpäin, on poliittisten perheiden muodostaminen edustajakokouksessa poliittisen keskustelun normalisoimiseksi niin, että Lähi-itää koskevien tärkeiden mutta kuitenkin eksistentiaalisten kysymysten sijaan ryhdyttäisiin puhumaan arkisemmista mutta silti erittäin tärkeistä kaupan, ympäristön ja liikenteen kaltaisista asioista – lukemattomista jokapäiväisistä asioista, joiden pitäisi mielestäni askarruttaa meitä pyrkiessämme ymmärtämään Välimeren-suhteitamme.

Näin voisimme alkaa vähentää niiden radikaalien islamistipuolueiden merkitystä, joihin nyt kiinnitetään tuossa maailmankolkassa niin paljon huomiota.

 
  
MPphoto
 
 

  Béatrice Patrie (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, maahanmuutto on vaikea puheenaihe Barcelonan prosessin yhteydessä. Se on monitahoinen ilmiö, jota on tarkasteltava kaikista näkökulmista – ei vain turvallisuuden näkökulmasta, joka otetaan aivan liian usein esille.

Itse asiassa EU on aivan liian usein määrännyt aiheet, joista Euro–Välimeri-keskustelua käydään, asettamalla etusijalle terrorismin, joukkotuhoaseet, huumausaineiden salakuljetuksen ja maahanmuuton eräänlaisena aiheiden sillisalaattina. Meidän on muutettava lähestymistapaamme: muuttovirrat ja väestövaihdot ovat taloudellinen välttämättömyys ja inhimillinen voimavara vastaanottaville maille. Haluaisinkin esittää kolme tätä koskevaa ehdotusta. Meidän on avattava laillisia maahanmuuttokanavia ja pyrittävä eroon laittomista maahanmuuttokanavista, jotka perustuvat köyhyyden hyväksikäyttöön ja synnyttävät uudenlaista nykypäivän orjuutta. Meidän on vahvistettava kumppanuuden poliittista ulottuvuutta, sillä demokratia, perusvapauksien kunnioittaminen, naisten asema ja hyvä hallinto edistävät kehitystä mitä suurimmassa määrin. Ne myös hillitsevät köyhyyden leviämistä muille alueille.

Lopuksi totean, että on ehdottoman välttämätöntä saada aikaan toiminnallista yhteistyötä niiden viranomaisten välillä, jotka vastaavat muuttovirtojen hallinnasta Välimeren eri rannoilla, ja siksi olen tyytyväinen EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin perustamiseen. Sen resursseja on lisättävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on viime vuosina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota Euroopan itäosiin. Ajatellaanpa vain Balkania, viidettä laajentumista, poliittisia muutoksia Ukrainassa ja Georgiassa sekä suhteitamme Venäjään, jotka eivät aina ole helpot. Toisaalta meillä on usein ollut tapana rajoittaa keskustelumme Välimeren-suhteistamme Lähi-idän konfliktiin. Meidän on kuitenkin pidettävä tärkeänä koko Välimeren aluetta ja varmistettava, että siitä tulee rauhan, vaurauden, vapauden ja vakauden alue.

Kyse on naapurimaista, joilla on vilkkaat ja ikivanhat suhteet joihinkin Euroopan unionin jäsenvaltioihin ja joilla on vakavia ongelmia. Ne eivät esimerkiksi ole riittävän demokraattisia, niiden instituutiot eivät ole riittävän kehittyneitä, ja niiden talouskasvu on vähäistä, eivätkä ne siksi kykene tarjoamaan yhä kasvavalle nuorelle polvelle töitä. Ne ovat laittoman maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaita.

Naapureidemme ongelmat vaikuttavat nyt siis Euroopan unionin maihin. Olemme riippuvaisia toisistamme. On näin ollen kaikkien etujen mukaista, että teemme yhteistyötä ja lisäämme talous- ja kauppasuhteitamme, mukaan lukien lopulta tapahtuva vapaakauppa-alueen perustaminen.

Naapureidemme on myös kyettävä tekemään tuntuvia uudistuksia selvitäkseen ongelmistaan. Nykyisen olotilan säilyttäminen ei tuo vakautta. Tarvitaan poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Niitä edellyttävät myös ratkaisevan tärkeät ulkomaiset investoinnit. Tätä varten on etelä–etelä-kaupan lisäännyttävä huomattavasti.

Valitettavasti vuoden 2005 huippukokouksessa, joka järjestettiin Barcelonan prosessin kymmenennen vuosipäivän kunniaksi, ei käytetty hyväksi tilaisuutta osoittaa etenkin Välimeren maiden yleiselle mielipiteelle, että yhteistyötä Euroopan unionin kanssa tarvitaan. Eteläisten Välimeren maiden edustuksen laajuus oli pettymys. Emme kuitenkaan saa luovuttaa. Euroopan naapuruuspolitiikalle osoitetut 12 000 miljoonaa euroa on vaatimaton summa muihin EU:n talousarvioon sisältyviin summiin verrattuna ja eteläisten naapureidemme valtaviin tarpeisiin nähden. Näiden maiden kansalaisten on yhä vaikeampi hyväksyä kontrastia, joka vallitsee heidän eurooppalaisen naapurinsa vaurauden ja heidän omien vakavien puutteidensa välillä.

Lyhyesti sanottuna, Euro–Välimeri-suhteiden on oltava Euroopan unionin ensisijainen painopiste. Ne ovat hyödyksi molemmille osapuolille.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Kader Arifia hänen mietintöönsä sisältyvistä erinomaisista analyyseista ja ehdotuksista.

On selvää, ettei meidän pidä tarkastella Barcelonan prosessin tuloksia mustavalkoisesti. Meidän on kuitenkin oltava rehellisiä ja realistisia. Barcelonan julistuksesta on nyt kulunut 12 vuotta, ja mielestäni tulokset ovat kielteisiä ja olemme kaukana marraskuussa 1995 asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.

Mielestäni Euroopan unionilla ei tänä päivänä ole luotettavaa ja yhtenäistä Välimeren-strategiaa, joka sallisi sen ottaa johtavan aseman laajemmassa Lähi-idässä ja Maghrebissa. Tähän on selvä syy: komission jäsen Mandelson totesi, että naapuruuspolitiikka täydentää Euroopan unionin Euro–Välimeri-politiikkaa. Olen eri mieltä. Minun mielestäni juuri Euroopan naapuruuspolitiikka on yksi syy siihen, ettei Euro–Välimeri-yhteistyö edisty ja että sen tulokset ovat kielteisiä. Olemme muuttuneet kolmansien Välimeren-maiden kumppaneista naapureiksi. Olemme siirtymässä strategisesta kumppanuudesta naapuruusstrategiaan. Ongelma ei ole vain semanttinen. Ongelmana on se, että perimmältään Euroopan unioni ei ole poliittisesti läsnä alueella kokonaisuutena.

Haluan sanoa myös tämän: olemme Euroopan naapuruuspolitiikalla pohjimmiltaan mitätöineet Euro–Välimeri-yhteistyön aluepoliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden, johon EU:n läsnäolo alueella perustuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil (PPE-DE). (MT) Kuten komission jäsen Mandelson aivan oikein sanoi, Välimeri on meille kaikille yhteinen haaste. Mielestäni komission jäsen osui naulan kantaan todetessaan, että ellemme ymmärrä, että kyseessä on yhteinen haaste, emme pääse alkua pidemmälle tähän haasteeseen vastaamisessa, puhumattakaan sen voittamisesta.

Mielestäni strategiaa, jonka avulla rakensimme EU:n, on sovellettava myös Välimeren alueeseen. Meidän on siksi vahvistettava edelleen yhteistyötä ja taloudellista yhdentymistä, ja muut asiat seuraavat sen jälkeen melkein automaattisesti. Taloudellisen yhteistyön vahvistamiseksi meidän on tietenkin tehostettava pyrkimyksiämme vapaakauppa-alueen perustamiseksi vuoteen 2010 mennessä. Emme kuitenkaan voi vain yksinkertaisesti pyrkiä vapaakauppa-alueen perustamiseen ottamatta huomioon seurauksia, joita siitä voi koitua monille aloille, esimerkiksi työpaikoille ja työllisyydelle, elämänlaadulle, yhteiskunnan kehitykselle ja ympäristölle. Seurausten minimoimiseksi on annettava muita sitoumuksia: meidän on annettava rahallista tukea ja oltava paremmin Välimeren maiden käytettävissä esimerkiksi Välimeri-pankin välityksellä. Tuen Välimeri-pankkia koskevaa aloitetta koko sydämestäni ja toivon asian etenevän lähitulevaisuudessa. Aloite ei merkitsisi vain rahallista tukea, vaan lähettäisimme myös tärkeän poliittisen viestin.

Mietintöön sisältyy useita aiheita, joita en ehdi nyt käsitellä perusteellisesti, mutta haluan mainita maahanmuuton ja alueen vesivarat. On tunnettu tosiasia, ettei elämä voi jatkua ilman vettä. Tästä huolimatta vesihuoltoon ei ole tehty pitkän aikavälin investointeja. Välimeren-suhteiden parantaminen edellyttää meiltä paljon kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Suhtaudun toiveikkaasti siihen, että onnistumme haasteista huolimatta rakentamaan vaurauden alueen, samalla tavalla kuin kykenimme rakentamaan EU:n kivi kiveltä toisen maailmansodan jälkeen. Nyt meidän on oltava sinnikkäästi ja sitkeästi kärsivällisiä.

 
  
MPphoto
 
 

  John Attard-Montalto (PSE). (MT) On totta, että Barcelonan prosessi oli liian kunnianhimoinen. On kuitenkin myös totta, ettemme moniin vuosiin pitäneet Välimeren aluetta niin merkittävänä kuin olisi pitänyt. Nyt näyttää siltä, että haluamme yhtäkkiä ottaa takaisin hukatun ajan, ja tästä syystä hanke oli todennäköisesti liian kunnianhimoinen. Olin hyvin tyytyväinen kuullessani komission jäsenen Mandelsonin antavan niin kaunopuheisesti Välimeren-tilanteesta kovin myönteisen kuvan ja kiinnittävän huomiota vientiin, kauppaan ja muihin tärkeisiin seikkoihin.

Mietintöä lukiessa saa kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. Ongelmia on kaikilla aloilla. Rahoitus, teollisuus ja kehitys ovat vain muutamia esimerkkejä. On kuitenkin totta, että esimerkiksi energian ja maahanmuuton aloilla pyrimme löytämään yhdessä ratkaisuja, jotta voisimme jatkaa rinnakkaineloamme rakentavammassa hengessä. Lopuksi totean vain, että on eittämättä elintärkeää, että luotamme toisiimme. Jos molemmin puolin Välimerta tunnetaan keskinäistä luottamusta, kykenemme varmasti käyttämään hyväksi välillämme olevia myönteisiä asioita ryhtyäksemme rakentamaan tulevaisuutta ja jatkaaksemme sen rakentamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, olen onnekas, sillä en tarvitse kaikkia niitä viittä minuuttia, jotka minulla on käytettävissäni. Käsittääkseni parlamentti on laajasti yksimielinen siitä, että jäsen Arifin mietintöön on syytä suhtautua kunnioittavasti ja kiitollisuudella ja että se on vakaasti sitä mieltä, että vaikka Barcelonan prosessi on ainoa tapa pyrkiä luomaan rauhan ja vakauden alue, se ei yksin riitä rauhanpolitiikan välineeksi alueella, eikä sitä ole sellaiseksi tarkoitettukaan. Haluan myös todeta, että neuvoston puheenjohtajavaltio on nähnyt paljon vaivaa virallisen rauhanprosessin käynnistämiseksi uudelleen ja neuvottelujen edistämiseksi kvartetin yhteydessä.

Parlamentti on myös melko yksimielinen siitä, ettei ole syytä luopua tavoitteesta saada aikaan vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä. Juuri siksi, että tämä tavoite saavutetaan vain, jos vapaakauppapuitteet perustuvat pohjimmiltaan kilpailukykyyn, meille on kuitenkin oltava selvää, kuinka tärkeä Euroopan naapuruuspolitiikka konkreettisine toimintasuunnitelmineen voi olla ja kuinka arvokasta voi olla sen kautta saadun kokemuksen siirtäminen Barcelonan prosessiin. Tämän asian halusin sanoa keskustelun päätteeksi. Neuvoston puheenjohtajavaltio tekee todellakin tiivistä yhteistyötä Portugalin kanssa, joka on seuraava puheenjohtajavaltio. Emme missään tapauksessa halua yllyttää näitä eri alueita toisiaan vastaan, vaan haluamme suhteissamme eteläisiin Välimeren maihin hyödyntää kokemuksia, joita olemme jo saaneet ja jatkuvasti saamme Itä-Euroopasta, sillä juuri tämän ansiosta Barcelonan prosessilla on suuret mahdollisuudet kehittyä eteenpäin.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia parlamentin jäseniä, jotka ovat esittäneet Euro–Välimeri-suhteita koskevia näkemyksiä ja ehdotuksia. Ne osoittavat, kuinka kiinnostavana ja tärkeänä parlamentti, kuten komissiokin, pitää kumppanuutta ja sen tulevaisuutta.

Keskustelussa on vahvistunut jälleen Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen merkitys ja etenkin se, että vapaakauppa-alue voi edistää pohjoisen ja etelän välistä mutta myös etelän maiden keskinäistä kauppaa, jos se toteutetaan maltillisesti, kuten keskustelun aikana on todettu.

Vaikka Lähi-idän rauhanprosessissa on ollut vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, Barcelonan prosessi on koko ajan edistynyt merkittävästi. Konfliktin jatkuminen ei ole horjuttanut uskoamme siihen, että Euro–Välimeri-kumppanuutta ja naapuruuspolitiikkaa tarvitaan. Toukokuussa 2005 Luxemburgissa pidetyn Euro–Välimeri-alueen ulkoministerien kokouksen jälkeen kaikissa Euro–Välimeri-alueen ministerien kokouksissa on saatu aikaan yhteiset päätelmät. Tämä todistaa, että on olemassa yhteinen poliittinen tahto viedä eteenpäin ja edistää Barcelonan prosessia.

Monet parlamentin jäsenet mainitsivat maahanmuuton. Haluan todeta, että marraskuussa 2007 on tarkoitus järjestää maahanmuuttoa käsittelevä Euro–Välimeri-alueen ministerien kokous. Kokouksessa pyritään pääsemään yksimielisyyteen ehdotuksesta toimintasuunnitelmaksi, jossa käsitellään kolmea asiaa: laillista maahanmuuttoa, laitonta maahanmuuttoa ja kehitystä.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumat merkitsevät hyvin paljon Euroopan tulevaisuudelle. Vaikka tänään vallitsee epäusko, luokaamme huomenna mahdollisuus ottamalla kunnioitus kumppanuutemme pohjaksi, toistamalla, että olemme sitoutuneet auttamaan aluetta, joka on sekä meidän lähellämme että strategisesti tärkeä EU:lle, ja vielä varmistamalla, että politiikan rinnalla kulkee aina toiminta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Ajatus vapaakauppa-alueen perustamisesta tarjoaa Välimeren alueen maille todellisen kasvun mahdollisuuden. Välimeren alueen roolin vahvistaminen onkin yksi päätavoitteista, joihin koko Euroopan yhteisön olisi pyrittävä, sillä alue on keskipiste, jossa kohtaavat monet eri kulttuurit ja maailmanlaajuisesti vahvat taloudelliset intressit.

Vuonna 1995 pidetyssä Barcelonan huippukokouksessa laadittiin kunnianhimoinen kehys Välimeren pohjois- ja etelärannan väliselle yhteistyölle. Se perustui siihen, että saavutetaan jaetun vaurauden alueen edellyttämät kolme päätavoitetta seuraavin keinoin:

- poliittinen vuoropuhelu ja turvallisuus,

- taloudellisen kumppanuuden hyödyntäminen,

- yhteistyö yhteiskunnallisissa, kulttuurisissa ja henkilöitä koskevissa asioissa.

Jotta EU:n toimet olisivat tehokkaita, sen on lisättävä teknistä ja taloudellista tukeaan paikallistason taloudelliselle toiminnalle, luotava edellytykset pitkän aikavälin talous- ja yhteiskuntakehitykselle, säänneltävä vapaakauppa-aluetta epätasapainon syntymisen estämiseksi eri työmarkkinoiden välillä sekä otettava käyttöön liiketoiminnan käytännesäännöt.

Kehityksen tukeminen Välimeren alueella merkitsee kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämistä, rauhan ja keskinäisen ymmärtämisen hengen muovaamista sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen – (PL) Haluan ilmaista tukeni Euro–Välimeri-kumppanuuden ajatukselle sekä Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen perustamiselle vuoteen 2010 mennessä Barcelonan julistuksen mukaisesti. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsenenä haluaisin kiinnittää huomiota joihinkin näkökohtiin, jotka liittyvät Välimeren maiden kanssa käytävän maataloustuotteiden kaupan vapauttamiseen. Mielestäni Euroopan unionin ja eteläisten ja itäisten Välimeren maiden väliset markkinat olisi avattava asteittain ja suunnitelmallisesti, ja neuvottelut markkinoille pääsystä olisi käytävä yksitellen ja kunkin tuotteen osalta erikseen. Lisäksi olisi otettava huomioon Euro–Välimeri-maiden maatalouden erityispiirteet. On tärkeää varmistaa, että hedelmät ja vihannekset, sokeri, etyylialkoholi, tomaattitiiviste ja muut "arat" tuotteet jäävät suunnitellun vapauttamisen ulkopuolelle. Euroopan unionin on myös varmistettava, että sillä säilyy mahdollisuus vedota erityiseen suojalausekkeeseen, jota se voi käyttää liiallisen halpatuonnin mahdollisesti aiheuttamien uhkien torjumiseksi. On myös tärkeää rohkaista Euro–Välimeri-maita parantamaan viemiensä tuotteiden laatua ja ottamaan huomioon EU:n edellyttämät laatua ja kasvien terveyttä koskevat vaatimukset.

 
  
MPphoto
 
 

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euro–Välimeri-vapaakauppa-aluetta koskeva hanke on viivästynyt, eikä ole todennäköistä, että se saadaan päätökseen vuonna 2010. Tätä maailmankolkkaa koskevia aloitteita on kuitenkin pikaisesti hyväksyttävä, ja Euroopan unionin olisi voimakkaasti tehostettava läsnäoloaan alueella.

Meidän olisi ensisijaisesti omaksuttava kohdistetumpi, maakohtainen lähestymistapa, joka perustuu Euroopan naapuruuspolitiikkaan. Vaikka edut ovat yhteiset, ei lähestymistavan silti tarvitse olla kokonaisvaltainen. Meidän on luotava eräänlainen räätälöity yhteistyömalli, jotta kaikista maista tulee taloudellisesti riittävän vahvoja osallistuakseen vapaakauppa-alueeseen. Yhteistyö on avattava Välimeren molempien rantojen paikallisille viranomaisille, jotta saadaan aikaan vankat suhteet kaikilla poliittisilla tasoilla.

Toissijaisesti meidän olisi pyrittävä vilkastuttamaan etelä–etelä-kauppaa, sillä sitä ei ole riittävästi. Laajentumistensa ansiosta Euroopan unionilla on tarjota kumppanimailleen ainutlaatuista asiantuntemusta siitä, miten ne voivat valmistautua taloudellisen siirtymävaiheen avainaloilla, kuten koulutuksessa, tutkimuksessa, ammatillisessa koulutuksessa, taloudellisten toimijoiden ja hallintojen valmistautumisessa sekä lainsäädännön lähentämisessä.

Voimme parhaiten edistää Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen toteutumista tukemalla todellisten Välimeren yhteismarkkinoiden syntyä.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.


10. Bosnia ja Hertsegovina (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Doris Packin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0030/2007), johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Bosnia ja Hertsegovinasta (2006/2290 (INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Doris Pack (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Rehn, kukaan meistä ei ole unohtanut viime vuoden epäonnistunutta perustuslakiuudistusta, vaalien voimakkaita ja usein kansallismielisiä iskulauseita, vaalitulosta tai suunnitelmia sulkea korkean edustajan toimisto. Nämä kaikki seikat saivat meidät viime vuoden joulukuussa laatimaan mietinnön Bosnia ja Hertsegovinasta.

Tämän vuoden alusta alkaen monet asiat ovat kuitenkin muuttuneet nopeammin kuin mitä uskalsimme edes toivoa: koko maalla on toimintakykyinen hallitus, sen parlamentti on ryhtynyt työhön, EU on päättänyt vähentää EUFOR-joukkojen määrää, keskusteluja on jatkettu siitä, mitä korkealle edustajalle ja hänen laajoille toimivaltuuksilleen tapahtuu, ja toiveena on, että pian löytyy keino toteuttaa poliisivoimien uudistus, jota Bosnian serbitasavalta vastusti vielä hyvin hiljattain. Jätämme tästä syystä kaikenlaisen syyttelyn sikseen ja odotamme maan rationaalisten toimijoiden tavoin innolla parannuksia ja poliittisia läpimurtoja.

Äänekkäät vaalikampanjat ja kansanäänestystä koskevat uhkaukset ovat vaimentuneet, ja on ilmeistä, että ne tarkoittivat jotakin aivan muuta kuin mitä luulimme niiden tarkoittavan.

Yritämme kuvata mietinnössämme tarkasti, mitä ongelmat tosiasiassa ovat. Yksi niistä on se, että valtion vallan vahvistamisen kannalta välttämätöntä perustuslakiuudistusta on odotettu jo pitkään. Emme voi hyväksyä nykyistä ajattelumallia, jonka mukaan toisen voitto on toisen tappio ja jonka pohjalta yhteisen politiikan käynnistäminen ei ole mahdollista.

Se, että Daytonan rauhansopimus on jäänyt toteuttamiskelvottomaksi sillisalaatiksi, ei johdu poliitikoista vaan niistä, jotka jakoivat Bosnia ja Hertsegovinan sodan jälkeen kahdeksi entiteetiksi katsoen sen olevan ainut tapa saavuttaa rauha. Nykyisin kyseinen jako on perusteltu vain, jos molemmat osapuolet kykenevät todella tukemaan koko valtiota eivätkä halua vaikeuttaa sen toimintaa. Siksi haluankin todeta perustuslakiuudistuksen olevan välttämätön, jos Bosnia ja Hertsegovinan on määrä liittyä Euroopan unioniin.

On kuitenkin myös selvää, ettei tämän perustuslakiuudistuksen toteuttaminen ole meidän tai muiden kansainvälisten toimijoiden tehtävä, vaan se on velvollisuus, joka vaaleilla valittujen poliitikkojen on hoidettava. Vaikka Venetsia-toimikunta sekä amerikkalaiset ja kanadalaiset asiantuntijat voivat tarjota apuaan, Bosnia ja Hertsegovinan parlamentin on kannettava vastuu perustuslakiuudistuksesta. Maan vasta valittu pääministeri on asiasta samaa mieltä. Perustuslain uudistusprosessin vaiheet ja tavoitteet on täsmennettävä asiaa koskevassa suunnitelmassa. Eri entiteettien eli Bosnian serbitasavallan sekä Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltion välillä on myös räikeitä toimivuuteen liittyviä eroavaisuuksia, ja tämä ongelma on korjattava koko valtion yhteisen edun vuoksi.

Euroopan parlamentti on hyvin kiinnostunut Bosnia ja Hertsegovinan kehityksestä. Haluamme, että siitä tulee toimintakykyinen, yhtenäinen valtio, joka pystyy huolehtimaan omista kansalaisistaan ja luomaan sellaiset yleiset oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet, joiden varaan maan nuoriso – sekä ne karkotetut, jotka haluavat palata – voivat rakentaa oman tulevaisuutensa.

Kehotan voimakkaasti Bosnian serbitasavaltaa tutkimaan Kroatian hallituksen tavoin sitä, millä tavoin se voisi helpottaa entisten asukkaiden palaamista Posavinaan, Bosnian pohjoisosaan, joka on edelleen sodan autioittama ja runtelema.

Mietinnössä ei käsitellä Srebrenican nykyisiä jännitteitä, ja haluankin puhua niistä nyt. On toivottava, etteivät jännitteet johda irtautumispyrkimyksiin, ja kehotankin kaikkia osapuolia pyrkimään sovintoon, jotta rinnakkaiselo olisi mahdollista ja vihanpito voitaisiin lopettaa. Tämä olisi tärkeää erityisesti nuorelle sukupolvelle, sillä erottelu ja eristäminen eivät ole hyväksi kenellekään. Sovinnon syntyminen edellyttää kuitenkin myös sotarikoksiin syyllistyneen Radovan Karadzicin luovuttamista Haagin sotarikostuomioistuimelle, mitä ei ole vielä tapahtunut. Tälle asialle on jo aika panna piste, ja olisin toivonut, että ESFOR-joukot ja myöhemmin EUFOR-joukot olisivat toimineet asiassa keskeisessä tehtävässä – vieläkin keskeisemmässä kuin missä ne ovat toimineet.

Muistutan Euroopan parlamentille myös, että Euroopan unioni ympäröi Bosnia ja Hertsegovinaa ja että sen tulevaisuus on voimakkaasti sidoksissa omaamme ja naapureidensa tulevaisuuteen. Siksi tätä maata ja sen naapureita koskevan politiikkamme on oltava keskeinen osa työtämme. EU:hun liittymisen mahdollisuus kannustaa maan kansaa tekemään viipymättä monia vaikeita päätöksiä.

Haluan lausua puheenvuoroni lopuksi muutaman sanan kaikille niille, jotka toimivat vastuutehtävissä Bosnia ja Hertsegovinassa. Haluan muistuttaa heitä siitä, että bosnialaiset nuoret voivat nyt osallistua koulutusohjelmiimme ja että tästä syystä maan hallituksen on nyt tehtävä kaikki voitavansa perustaakseen tarvittavat hallintorakenteet siten, että ohjelmia hallinnoisi kansallinen virasto. Nimittäin mitä pikemmin asia saadaan järjestettyä, sitä pikemmin maan nuoriso pääsee osallistumaan Erasmus-, Leonardo- ja Comenius-ohjelmiin.

Odotamme kaikki innolla, että Bosnia ja Hertsegovina tarttuu lähikuukausina työhön eli alkaa toteuttaa tarpeellisia uudistuksia. Kiitän kollegoitani heiltä saamastani tuesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pidämme myönteisenä Euroopan parlamentin aloitetta, joka sisältää ehdotuksen suositukseksi neuvostolle. Luimme mielenkiinnolla tämän laajan mietinnön ja siihen liittyvän suosituksen ja olemme pitkälti samaa mieltä Bosnia ja Hertsegovinan tilannetta koskevasta analyysista ja seuraavista toimista, joihin Sarajevon ja kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä.

Maaliskuun 5. päivänä pidetyssä viimeisimmässä kokouksessaan yleisten asioiden neuvosto totesi olevan myönteistä, että Bosnia ja Hertsegovinaan on muodostettu uusi hallitus, joka syntyi vaikeiden neuvottelujen tuloksena 9. helmikuuta. Hallitus on kolmen etnisen ryhmän suurimpien puolueiden laaja koalitio, ja sitä johtaa pääministeri Nikola Spiric, joka on Bosnian serbi. Neuvosto pyysi myös pääministeri Spiriciä varmistamaan, että kaikki jäljellä olevat uudistukset toteutetaan nopeasti ja tehokkaasti erityisesti siksi, että se on edellytys tämän vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemiselle.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen teknisistä näkökohdista käydyt neuvottelut päättyivät tuloksekkaasti vuoden 2006 lopussa. Sopimuksen tekeminen edellyttää vielä kolmen ehdon täyttymistä: poliisivoimien, julkisen lähetystoiminnan ja julkishallinnon aloilla tehtäviä uudistuksia. Neljäntenä edellytyksenä on yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Mikäli Spiricin uusi hallitus edistyy näillä aloilla, se raottaa entisestään ovea Euroopan unioniin.

EU:n mielenkiinto kohdistuu tällä hetkellä erityisesti poliisivoimien uudistukseen. Asiasta tehtiin lokakuussa 2005 sopimus, jossa vahvistetaan toivottujen muutosten taustalla vaikuttavat periaatteet: se, että valtio on toimivaltainen kaikissa lainvalvontaan liittyvissä asioissa, ettei lainvalvontatyöhön puututa politiikalla ja että maahan tarvitaan toimivat poliisipiirit. Poliisitoiminnan uudelleenjärjestelyjen toteuttamista käsittelevä direktorio toimitti 27. joulukuuta 2006 lopullisen raporttinsa, joka valtion ja eri entiteettien on nyt hyväksyttävä poliittisesti.

Suurimpia kiistakysymyksiä ovat Bosnian serbitasavallan vaatimukset sen oman poliisi- ja sisäasiainministeriön ja entiteetin rajojen yli ulottuvien poliisipiirien säilyttämisestä. Neuvosto on kehottanut uutta hallitusta hyödyntämään nykyistä tilannetta viedäkseen poliisivoimien uudistusta eteenpäin, sillä se on paitsi nyt myös jatkossa edellytys vakautus- ja assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiselle.

Vaikka EU katsookin olevan myönteistä, että poliisitoiminnan uudelleenjärjestelyjen toteuttamista käsittelevän direktorion raportista käydään neuvotteluja, se on edelleen huolestunut siitä, ettei maaliskuun 2. päiväksi asetetusta määräajasta kyetty pitämään kiinni. Poliisivoimien uudistuksesta oli määrä päästä sopimukseen tähän päivään mennessä. Euroopan unioni odottaa kaikkien osapuolten pitävän kiinni sitoumuksista, joita ne tekivät lokakuun 2006 poliittisen sopimuksen yhteydessä.

Kehotamme osapuolia pyrkimään sopimukseen, joka käsittää kolme komission määrittelemää perusperiaatetta: ensinnäkin sen, että valtiolla pitäisi olla yksinomainen toimivalta poliisivoimiin liittyvissä asioissa ja sen pitäisi vastata poliisitoiminnan rahoittamisesta, toiseksi sen, että teknisten, poliisitoimintaan liittyvien kriteerien perusteella on vahvistettava toimivat poliisipiirit, ja kolmanneksi sen, ettei poliisivoimien toimintaan saa puuttua poliittisesti.

Kuten jäsen Pack juuri totesi, myös edistys perustuslakiuudistusta koskevissa asioissa on tärkeää valtion toimintakyvyn vahvistamiseksi ja nykyisen perustuslain muuttamiseksi EU:n vaatimuksia vastaavaksi. Onnistuneet hallitusneuvottelut ovat tasoittaneet tietä seuraaville edistysaskelille.

Olisi myönteinen ensiaskel, jos perustuslakia koskevat tarkistukset, joista kuusi poliittista puoluetta sopi maaliskuussa 2006, hyväksyttäisiin pian. Tältä pohjalta vuoden 2007 puolivälissä voitaisiin käynnistää vielä kunnianhimoisempi prosessi, mikä auttaisi tekemään Bosnia ja Hertsegovinasta vielä tehokkaammin toimivan valtion.

Siksi neuvosto on päättänyt jatkaa Bosnia ja Hertsegovinassa toimivan EU:n erityisedustajan toimikautta. Näin ollen erityisedustaja Schwarz-Schilling osallistuu maaliskuun 1. päivästä alkaen perustuslain uudistusprosessiin neuvonantajana ja välittäjänä.

Viime vuoden kesäkuussa Daytonan rauhansopimuksen täytäntöönpanoneuvosto päätti periaatteessa sulkea korkean edustajan toimiston kesäkuun 30. päivään mennessä ja lakkauttaa hänen toimensa. Päätöstä kuitenkin tarkistettiin helmikuun lopussa, koska kesän 2006 jälkeen aikaan saadut muutokset olivat jääneet valitettavan kauaksi tavoitteista.

Kansallismielisyyden uusi nousu ja uudistusprosessin havaittavissa oleva pysähdystila eivät helpota kestävän prosessin aloittamista millään tavalla. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa myös arvaamattomia alueellisia tekijöitä, jotka johtuvat siitä, että Kosovon asemaa koskevan ratkaisun löytyminen on viivästynyt. Juuri tämä tilanne sai rauhan täytäntöönpanoneuvoston siirtämään määräaikaa myöhemmäksi. Rauhan täytäntöönpanoneuvoston näkemys Bosnia ja Hertsegovinan tilanteesta onkin täysin samanlainen kuin parlamentin suositusehdotuksessa esiin tuotu näkemys, joka löytyy tarkkaan ottaen ehdotuksen 32 kohdasta. Tarkoituksena on, että kantaa tarkistetaan jälleen lokakuussa 2007 ja helmikuussa 2008, millä helpotetaan siirtymistä korkean edustajan virasta EU:n erityisedustajan virkaan 30. kesäkuuta 2008.

Venäjä ei ole kannattanut tähän mennessä tätä toimintatapaa siksi, että määräaika ulottuu marraskuun 2007 yli. Se onkin ilmoittanut tekevänsä asiasta omat johtopäätöksensä.

Haluan palata lopuksi Srebrenicaa koskevaan kansainvälisen tuomioistuimen tuomioon. Oli täysin odotettavissa, että siihen, että Bosnia ja Hertsegovinan vaatimukset Serbiaa kohtaan hylättiin, reagoitaisiin eri tavoin: osa serbeistä jätti tuomioistuimen huomautukset huomiotta ja oli huojentuneita, kun taas bosnialaiset olivat pikemminkin pettyneitä ja turhautuneita.

Toivomme ja haluamme, että kansainvälisen tuomioistuimen tuomio johtaa erilaisista reaktioista huolimatta siihen, että tämä tuskallinen luku saadaan vietyä lopulta päätökseen oikeudenmukaisella tavalla, sillä myös tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta Bosnia ja Hertsegovinasta voidaan kehittää tulevaisuudessa kukoistava valtio.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää jäsen Packia erinomaisesta mietinnöstä, joka on tärkeä panos Bosniaa ja Hertsegovinaa koskevaan yhteiseen työhömme.

Vuosi 2006 ei ollut Bosnia ja Hertsegovinalle menestyksekäs. Pitkittynyt vaalikampanja sai uudistusohjelman pysähtymään ja poliittisen ilmapiirin happanemaan, mikä heijastaa, kuten jäsen Pack jo totesikin, ajattelutapaa, jossa toisen voitto on toisen häviö, ja tästä seuraa kansallismielisiä puheita ja jännitteitä. Olemme suoraan sanoen saaneet tästä tarpeeksemme!

Haluan kertoa teille, missä vaiheessa vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta käytävät neuvottelut ovat. Bosnia ja Hertsegovina on jatkanut edistymistään, vaikkakin hitaasti. Joulukuussa onnistuimme päättämään neuvottelut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen teknisistä näkökohdista.

Sopimusneuvotteluja ei voida kuitenkaan viedä päätökseen, ennen kuin keskeisten ehtojen osalta, erityisesti poliisivoimien uudistuksen ja sotarikostuomioistuimen kanssa tehtävän yhteistyön suhteen, saadaan aikaan konkreettisia tuloksia. Tämä on keskeisin viestini huomenna ja perjantaina Sarajevon vierailullani.

Bosnia ja Hertsegovina ja sen kansalaiset tarvitsevat ensinnäkin tehokkaan ja toimivan poliisin. On tärkeää, että valtion ja entiteetin viranomaiset sopivat vihdoin poliittisten puolueiden kanssa uudistuksesta, joka vastaa poliisitoiminnan uudelleenjärjestelyjen toteuttamista käsittelevän direktorion ehdotusta sekä EU:n kolmea periaatetta, joihin neuvoston puheenjohtaja Erler viittasi.

Toiseksi Bosnia ja Hertsegovinan on myös osoitettava, että se suhtautuu vakavasti sitoumukseensa tehdä yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Tässä mielessä on rohkaisevaa, että Bosnian serbitasavalta on toteuttanut hiljattain toimia joidenkin karkulaisten tukiverkostojen hajottamiseksi. Viranomaisten on nyt jatkettava ennakoivaa toimintaa ja pyrkimyksiään kohti konkreettisia tuloksia, pidätyksiä ja luovutuksia.

On tärkeää, että kaikki hyväksyvät tuomion, jonka kansainvälinen tuomioistuin antoi hiljattain tapauksessa Bosnia ja Hertsegovina vastaan Serbia, ja kunnioittavat sitä. Tuomiossa korostetaan yksittäisten henkilöiden vastuuta kansanmurhasta ja näin myös sitä, että täysipainoinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa – myös karkulaisten pidättäminen ja luovuttaminen – on välttämätöntä.

Kansainvälisen tuomioistuimen tuomio on yritetty politisoida. Tämä on valitettavaa, koska se estää sovittelun ja siirtää huomion pois tärkeämmistä, menettelytapoja ja politiikkaa koskevista asioista, kuten poliisivoimien uudistuskysymyksestä, jonka ratkaisemisen pitäisi olla ensiarvoisen tärkeää. Tämä ei ole hyväksi itse maalle eikä sen kansalaisille.

Meidän on myös saavutettava konkreettisia tuloksia julkista lähetystoimintaa ja julkishallintoa koskevissa uudistuksissa, ennen kuin voimme allekirjoittaa vakaus- ja assosiaatiosopimuksen, kuten neuvoston puheenjohtaja jo totesikin.

Bosnia ja Hertsegovinan tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä uudistaa perustuslakia. Se on tarpeen, jotta maasta voidaan kehittää toimiva ja tehokas ja jotta se kykenee järjestämään kansalaisilleen palveluja kohtuullisin kustannuksin. Bosnia ja Hertsegovinan pitäisi viedä tätä prosessia eteenpäin itse eri entiteettien ja kansojen yhteisymmärryksessä ja niiden tuella. Viimevuotisen huhtikuun paketin hyväksyminen olisi merkittävä askel kohti kunnianhimoisempia tavoitteita. Komissio on valmis tukemaan perustuslain kehittämistyötä tarjoamalla sekä asiantuntija-apua että rahoitusta.

Komissio jatkaa Bosnia ja Hertsegovinan sekä Euroopan unionin välisten, henkilökohtaisiin kontakteihin perustuvien yhteyksien tukemista. Neuvottelut viisumien saamisen helpottamisesta ovat edenneet hienosti, ja meidän pitäisi saada ne päätökseen hyvin pian. Tavoitteenamme on tehdä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa viisumien saamisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset, jotka tulevat voimaan ennen tämän vuoden loppua.

Muihin toimiin kuuluvat Erasmus Mundus -ohjelman kautta jaettavat stipendit sekä tuen lisääminen tutkimus-, koulutus- ja kulttuuritoiminnalle sekä kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelulle.

Kansainvälisen yhteisön läsnäolo Bosnia ja Hertsegovinassa on – ja sen pitääkin olla – muuttumassa. Komissio tukee rauhan täytäntöönpanoneuvoston päätöstä lykätä siirtymävaiheen toimenpiteenä korkean edustajan toimiston sulkemista vielä 12 kuukaudella.

Tulevat kuukaudet ovat ratkaisevia Bosnia ja Hertsegovinan kannalta ottaen huomioon myös neuvottelut Kosovon asemasta. Maan johtajien on omalta osaltaan unohdettava nurkkakuntaiset, puoluekohtaiset edut ja osoitettava todellista valtiomiestaitoa maansa ja kansansa puolesta.

Vuosi 2007 on – ja sen pitääkin olla – mahdollisuuksien vuosi Bosnia ja Hertsegovinalle. Kunhan jokainen hoitaa oman osuutensa, voimme onnistua luomaan Bosnia ja Hertsegovinalle eurooppalaisen tulevaisuuden. Olen iloinen, että voin luottaa siihen, että Euroopan parlamentti tukee voimakkaasti tämän tärkeän tavoitteen saavuttamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Alojz Peterle, PPE-DE-ryhmän puolesta. (SL) Tässä mietinnössä, josta haluan kiittää vilpittömästi kollegaani jäsen Packia, ojennetaan Bosnia ja Hertsegovinalle kumppanuuden käsi ja tuodaan esiin se, että presidentin- ja parlamenttivaalien myötä haluamme nähdä ja odotamme näkevämme tuloksia tässä maassa, joka suoriutuu tällä hetkellä ali odotusten monilla aloilla.

Katson, että Bosnia ja Hertsegovinan on ehdottomasti hyödynnettävä poliittisia voimavarojaan vaalien jälkeen ja kannettava oma osansa vastuusta, joka koskee edistymistä tiellä kohti vakautus- ja assosiaatiosopimusta.

Vastuun kantaminen tarkoittaa kuitenkin ovien avaamista uudistuksille. Se on mahdollista vain, jos maa sitoutuu vielä tiukemmin sitä yhdistäviin asioihin ja pyrkii unohtamaan asiat, jotka aiheuttavat erimielisyyttä. Ilman perustuslakiuudistusta tällä tiellä ei päästä eteenpäin.

Kannatan mietintöä myös siksi, että siinä lähestytään esillä olevia ongelmia kokonaisvaltaisella tavalla ja se on realistinen, rakentava ja hyvin sovitteleva. Mielestäni koulutusjärjestelmää koskeva ehdotukset olivat erityisen hyödyllisiä. Niillä pyritään tietenkin siihen, että nuoria sukupolvia autetaan ottamaan poliittista vastuuta.

Pidän erityisen myönteisenä sitä, että mietinnössä korostetaan, että poliisivoimien uudistus on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön nopeasti. Se voi toimia myös mallina entiteettien välisten erimielisyyksien sovittelemiseksi muilla alueilla.

Haluan lopuksi toistaa sen, mitä mietinnön loppuosassa korostetaan: asiat eivät etene, elleivät kansainvälinen yhteisö ja sen edustajat puhu yhdellä äänellä. Mielestäni on hyvin tärkeää, että korkean edustajan valtuuksia on jatkettu, sillä hän tarvitsee luonnollisesti yksimielisen tuen tehdessään valvontatyötään Bosnia ja Hertsegovinassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Haluan varjoesittelijänä kiittää jäsen Packia erinomaisesta mietinnöstä. Mietintö on objektiivinen ja tasapainoinen, ja sillä pyritään edistämään Bosnia ja Hertsegovinan poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia entisestään ja tuomaan maata lähemmäksi Euroopan unionia.

Mietinnössä otetaan huomioon monilla aloilla aikaan saadut tulokset mutta varoitetaan myös lukuisista ongelmista, jotka on ratkaistava, ennen kuin maan kanssa voidaan tehdä vakautus- ja assosiaatiosopimukset. Yksi näistä ongelmista on perustuslakiuudistus, jonka monet edelliset puhujat ovatkin jo maininneet. Katson tältä osin vakaasti, että EU:n pitäisi ojentaa lähinnä erityisedustajansa välityksellä Bosnia ja Hertsegovinalle auttava käsi vahvistamalla yksittäisten toimijoiden välistä poliittista vuoropuhelua ja tarjoamalla teknistä tukea ja asiantuntija-apua.

Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekeminen edellyttää myös sopimusta poliisivoimien uudistuksen täytäntöönpanosta. Mielestäni on myös tärkeää, että mietinnössä otetaan huomioon monenlaiset opetukseen ja koulutukseen liittyvät asiat ja korostetaan niitä. Euroopassa sodan jälkeen saadut kokemukset ovat osoittaneet meille, että ihmisoikeuksien, kansalaisuuden, tasa-arvon, suvaitsevaisuuden ja demokratian arvoihin perustuva koulutusjärjestelmä auttaa vähitellen unohtamaan uskonnollisen, kansojen välisen ja etnisen vihanpidon ja johtaa vähitellen sovinnon tekemiseen.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että vaikka Bosnia ja Hertsegovinalla on edelleen monia hankalia ongelmia, maan tulevaisuus on yhdentyneessä Euroopassa. Koska olen Euroopan parlamentin jäsen ja kotoisin maasta, joka on ollut EU:n jäsen vasta vähän aikaa, haluaisin antaa lopuksi bosniahertsegovinalaisille ystävillemme muutamia neuvoja. Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on hyvin tärkeää tehdä yhteistyötä kaikkien poliittisten voimien kanssa etnisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin kytköksiin katsomatta. Toivon paitsi bosnialaisille myös serbeille ja kroaateille onnea ja menestystä tällä vaikealla tiellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Philippe Morillon, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, lähes 15 vuotta sitten saavuin Sarajevoon vain hieman ennen murhenäytelmää, joka teki Sarajevosta kärsimyksen kaupungin. Luulimme hetken, ettei se selviäisi koettelemuksistaan. Saavuin Sarajevoon, joka oli malliesimerkki kolmen kulttuurin – kroaattien, serbien ja muslimien – rinnakkaiselosta. Katolisen katedraalin kellot soivat sopusoinnussa ortodoksikirkkojen kellojen ja muessinin rukouskutsun kanssa. Sarajevo oli äärimmäisen moni-ilmeinen kaupunki vailla minkäänlaisia gettoja, ja serbit, kroaatit ja muslimit asuivat siellä yhdessä samoissa rakennuksissa toistensa naapureina tietämättä edes, kuka oli serbi, kuka kroaatti ja kuka puolestaan muslimi.

Huhtikuun 4. päivänä 1992 todistin tuossa samassa kaupungissa sitä, kuinka koko kaupungin asukkaat, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, serbit, kroaatit ja muslimit, marssivat läpi kaupungin kaatamaan katusulut, joita etnisen puhdistuksen kannattajat olivat alkaneet pystyttää. Näin, kuinka katusulut kaatuivat yksi toisensa jälkeen, kunnes mielenosoituksen lopussa, kuten ehkä muistatte, Karadzicin mielenvikaiset miliisit kävivät kansan kimppuun. Rakastan sitä kaupunkia, maakuntaa ja maata, koska se tunnisti voimavaransa ja koska se on ennen kaikkea joutunut kärsimään taudista, joka aiheutuu pelosta erilaisuutta kohtaan, syrjään joutumisen pelosta ja identiteetin menettämisen pelosta. Eri pelkoja on paljon, ja ne ovat kaikki vastuuttomien rikollisten istuttamia.

Näiden muistojen luomaa taustaa vasten en voi kuvata sanoin, kuinka tyytyväinen olen jäsen Packin mietintöön. Parlamentti panee merkille hänen työpanoksensa ja arvostaa sitä, kuinka omistautuneella tavalla hän on tehnyt jatkuvasti työtä saadakseen aikaan sovinnon tähän maahan, joka oli ennen rauhallinen ja monikansallinen maa, kuten hän mietinnössään kuvailee. Meidän pitäisi rohkaista tätä maata tiellä kohti yhdentynyttä Eurooppaa kannustamalla sitä hyväksymään perustuslain muutokset, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä, kuten neuvoston puheenjohtaja jo totesikin, vaikka maan poliittisen luokan yksi osa jatkaakin yhä radikaaleja puheitaan, joita leimaa edelleen yletön kiihkoisänmaallisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. - (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Packia perustellusta mietinnöstä, josta keskustellemme tänään. Siitä ilmenee selvästi, kuinka Bosnia ja Hertsegovina on edennyt kohti demokratian vaatimusten täyttymistä.

Jotta tämä kehitys jatkuisi, maan kansalaisille ja kutakin kolmea kansallisuutta edustavalle eliitille on tarjottava selvät liittymisnäkymät. EU:hun liittymisen ei pidä tapahtua tänään, huomenna eikä ylihuomenna, vaan realistisesti määritellyn ajanjakson sisällä. Bosnian ja Hertsegovinan on tietenkin täytettävä sitä ennen kaikki perusvaatimukset, jotka koskevat ihmisoikeuksia, korruption torjumista, oikeusjärjestelmän uudistusta ja hallinnon uudistusta. Maassa on kuitenkin käytävä ennen kaikkea aitoa vuoropuhelua uskontojen välillä ja eri kansallisuuksien välillä, koska siellä on tapahtunut Euroopan suurin aseellinen selkkaus sitten toisen maailmansodan.

Emme voi pitää Bosnia ja Hertsegovinaa panttivankina käydessämme sisäistä keskusteluamme toimielinuudistuksesta. Näyttäkäämme sille jäsen Packin mietinnön avulla vihreää valoa Euroopan yhteisön jäsenyyden suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Pack ansaitsee kiitokset erinomaisesta mietinnöstään, ja rehellisesti sanottuna kukaan tuskin odottikaan häneltä mitään muuta. Ryhmäni pitää myönteisenä sitä, että Bosnia ja Hertsegovinassa on todistettavasti käynnissä muutosprosessi. Tosin on todettava, että on jo aika saada aikaan muutoksia, sillä Daytonan rauhansopimuksen tekemisestä on kulunut 12 vuotta. Samoin paikallisten poliitikkojen on jo aika ottaa enemmän vastuuta ja puolustaa etnisestä alkuperästään riippumatta yhteistä Bosnia ja Hertsegovinaa. Samalla heidän pitäisi pidättäytyä pyrkimyksistä saavuttaa sanasodalla se, mitä sodankäynnillä ei saavutettu.

Tulevaisuudennäkymissä siintää yhteinen, demokraattinen ja rauhanomainen tulevaisuus oikeusvaltiossa, ja siksi yhteistä menneisyyttä pitäisi kaikin voimin pyrkiä käsittelemään prosessissa, joka on epäilemättä kivulias mutta johtaa myös paranemiseen. Kannatammekin siksi sellaisen kansallisen totuus- ja sovittelukomission perustamista, johon mietinnössä viitataan. Yksi tärkeä askel kohti tätä oli se, että Bosnian serbitasavallan parlamentti tunnusti Bosnian muslimien kansanmurhan. Kuten tänään on jo todettu useita kertoja, odotamme, että maa tekee yhteistyötä Haagin kanssa ja siirtyy sanoista tekoihin. Haluaisin myös nähdä kansalaisyhteiskunnan osallistuvan näihin keskusteluihin, ja saksalaisena tiedän täysin, mistä puhun.

Lopuksi totean, että odotan kansainvälisen yhteisön olevan nyt ja jatkossakin luotettava kumppani, jolla on todellista painoarvoa. Siksi on todettava, etteivät korkean edustajan toimiston jatkuvat henkilöstömuutokset ole kovinkaan todennäköinen keino saavuttaa tämä tavoite. Toivotan komission jäsenelle Rehnille menestystä viisumiongelmaa koskeviin neuvotteluihin, sillä ongelmaan tarvitaan kiireesti ratkaisu.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, sen, joka haluaa toteuttaa Bosnia ja Hertsegovinan hallitusmallin kansan enemmistön tahdon vastaisesti, on käytettävä kovia keinoja. Ainoa tapa, jolla se on mahdollista, on muuttaa maa pysyväksi protektoraatiksi, jossa toimii vaikutusvaltainen Euroopan unionin korkea edustaja ja jossa sotilaat ovat jatkuvasti läsnä.

Ryhmäni toivoo asioiden etenevän toiseen suuntaan kohti rauhanomaista ja demokraattista ratkaisua, jossa kunnioitetaan sitä, että Bosnia on kuin Jugoslavia pienoiskoossa ja että valtaosa väestöstä tuntee itsensä pikemminkin serbeiksi tai kroaateiksi kuin bosnialaisiksi. Turkkilaisten valtakausi oli eduksi bosnialaisille, Itävallan kausi kroaateille ja Jugoslavian vuodet puolestaan serbeille. Maan väestö haluaa nyt jättää taakseen entisen eriarvoisuuden ja sen, että yksi kansallinen ryhmä hallitsee tilannetta muiden kustannuksella.

Belgian tai Sveitsin mallin mukaisen liittovaltion muodostaminen on paras keino pitää maan kolme kansaa yhdessä ja ottaa samalla huomioon niiden erot ja säilyttää lämpimät suhteet niiden välillä. Tämä on johdonmukaista sen periaatteen kanssa, että entiteetit ovat toimivaltaisia alueelliseen poliisitoimintaan liittyvissä asioissa keskusvaltion sijaan. Valitettavasti päätöslauselmaehdotuksessa ei ratkaista todellisia ongelmia eikä siinä anneta sen parempia tulevaisuudenlupauksia kuin Daytonan rauhansopimuksessakaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, esittelijä oli oikeassa sanoessaan, että Bosnia ja Hertsegovinan yhdentyminen Eurooppaan edellyttää perustavanlaatuisten muutosten tekemistä perustuslakiin. Esittelijä oli myös oikeassa korostaessaan, että sisäiset ongelmat, kuten etninen erottelu, uhkaa maan vakautta.

Vaikka mietinnössä ei viitata sanallakaan ulkoisiin uhkiin, menneisyyden tapahtumia tai muutaman radikaalin wahhabiitin aiheuttamia viimeaikaisia levottomuuksia keskibosnialaisessa Kalesijan kaupungissa ei pidä sivuuttaa. Muslimien ja kroaattien liittovaltion korkein poliisiviranomainen Zlatco Miletic antoi 10. maaliskuuta aivan syystä varoituksen tämän radikaalin ja suhteellisen uuden, maan muslimien keskuudessa ilmenevän suuntauksen vaikutuksista.

Kysyn siksi neuvostolta ja komissiolta, ovatko ne tutustuneet tähän jatkuvaa islamisaatiota koskevaan suuntaukseen. Toivon teidän pyrkivän kaikin keinoin ja ottaen huomioon niin sisäiset kuin ulkoisetkin ongelmat vakauttamaan Bosnia ja Hertsegovinan tilannetta, sillä Thessalonikin toimintasuunnitelmassa tarjottiin vuonna 2003 Länsi-Balkanin maille selvät eurooppalaiset näkymät. Kuinka vakautus- ja assosiaatioprosessi voisi kuitenkaan onnistua, ellei kaikkiin ongelmiin – niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin – kiinnitetä kunnolla huomiota? Tässä onkin työsarkaa uudelle – ja toivoakseni päättäväiselle – korkealle edustajalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, minäkin olin Sarajevossa ja Mostarissa silloin, kun laukauksia kajahteli joka sekunti, ja olen siksi kiitollinen siitä, ettei alueella käydä enää sotaa, mikä on Daytonan rauhansopimuksen ansiota. Se, ettei sotaa enää käydä, ei tarkoita kuitenkaan itsessään vielä rauhaa. Koska tärkeiden ehtojen on vielä täytyttävä, ennen kuin maassa voi vallita rauha, olen huolissani edustaja Schwarz-Schillingin mahdollisesta vaihtamisesta. Hän on kokenut ja osaava kansainvälinen valtuutettu, joka on hoitanut tehtäviään hyvin.

Olen huolissani siitä, että sotilaidemme määrää alueella on vähennetty ennenaikaisesti, sillä tämä antaa nyt väärän viestin, ja erityisen huolestuttavaa minusta on se, että kiinnostus Bosnia ja Hertsegovinan kehittymistä kohtaan alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä.

Näin on käymässä, vaikka työläs jälleenrakentamisprosessi on vasta alkamassa, ja maan pitäisikin nyt ennen kaikkea uudistaa itse perustuslakiaan. Tämä on asia, jota voimme vain seurata ja tukea. Vakautta ei saavuteta pitkällä aikavälillä, ellei maata muuteta liittovaltioksi, jossa elää kolme kansaa, joilla on yhtäläiset oikeudet. Tähän tilanteeseen päästään vain pitkää ja kivistä tietä pitkin, joka kulkee kärsivällisen vuoropuhelun, kulttuurin ja koulutuksen kautta.

Kiitän jäsen Roučekia siitä, että hän korosti jäsen Packin ja edustaja Schwarz-Schillingin tavoin sitä, kuinka tärkeää on perustaa kouluja, joissa opiskelee monien uskontojen edustajia ja monien kirkkokuntien jäseniä. Tämä on ainut tapa saavuttaa tuloksia. Ehkäpä jokin päivä Sarajevoon perustetaan suuri, montaa uskontoa edustava eurooppalainen yliopisto, joka enteilee myös eurooppalaisen islamin sarastusta. Se voisi itse asiassa saada alkunsa toukokuussa EU:n suuressa kokouksessa uskonnollisten yhteisöjen kanssa, ja jos näin kävisi, sen vaikutukset ulottuisivat paitsi Kaakkois-Eurooppaan myös tämän paljon kärsineen alueen ulkopuolelle.

Tarvitsemme eurooppalaisen yliopiston ja eurooppalaisia kouluja. Tarvitsemme eri kansallisuuksien välille syvällistä yhteistyötä ja tarvitsemme ennen kaikkea rahaa. Siksi korkean edustajan ja EU:n erityisedustajan toimia on jatkettava nykyisellään, ei itsevaltaisella tavalla eli Ashdownin tavalla, vaan käyttäen tervettä harkintaa ja pyrkien todelliseen tasapuolisuuteen tavalla, joka parantaa haavat, saa ihmiset ja etniset ryhmät kasvamaan yhteen ja vapauttaa maassa voimavaroja uudistumiseen ja paranemiseen. Ilman tätä Bosnia ja Hertsegovinalla ei ole tulevaisuutta, ja jos maa ajautuu kriisiin, myös sen naapurit ovat vaarassa luisua kriisiin.

Komission jäsen oli oikeassa: elämme nyt vuotta 2007, ja alue kohtaa nyt kohtalonsa. Meidän on kuljettava Kosovon rinnalla tiellä kohti itsenäisyyttä, ohjattava vahvistunutta Kroatiaa kansainvälisen yhteisön valvovan silmän alla kohti Euroopan unionin jäsenyyttä, luotava vakautta Bosnia ja Hertsegovinaan sekä kehitettävä samalla Serbiasta demokratia ja luotava sinne tällä tavoin vakautta. Tämä on meidän aikamme suuri haaste.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan tietenkin esittää omalta osaltani jäsen Packille lämpimät kiitokset mietinnöstä, jonka laatimiseen hän on selvästikin sitoutunut ja joka on tasapuolinen ja vastaa yleisesti parlamentin ajatuksia.

Puhun nyt aivan suoraan: Bosnia ja Hertsegovinassa on nyt kaksi vahvaa miestä, Dodik ja Silajdžić, joista ensimmäinen aiheutti ongelmia poliisivoimien uudistuksen suhteen vetoamalla perusteisiin, joista osa piti paikkansa, ja jälkimmäinen puolestaan vaikeutti perustuslain uudistamista, ja osa hänenkin perusteluistaan oli aivan yhtä osuvia. Näiden kummankin vahvan miehen on nyt ryhdyttävä kaikkien muiden kanssa pitämään huolta siitä, että poliisia ja perustuslakia koskeviin uudistuksiin saadaan vauhtia. Olen varma, että komission jäsen tekee tulevien päivien aikana selväksi heille ja kaikille muille, muun muassa uudelle pääministerille, että heidän on hoidettava nämä tehtävät, jos he mielivät jäädä historiankirjoihin arvostettuina henkilöinä.

Toiseksi, vaikka suuntaan sanani erityisesti puheenjohtaja Erlerille todetessani, että meidän on puhuttava Bosnia ja Hertsegovinassa EU:n korkean edustajan nimityksestä asioita kaunistelematta, puhun samalla tietenkin myös komission jäsenelle, sillä alemmalla tasolla ihmisille ei ole selvää, kuka puhuu Euroopan unionin puolesta. Euroopan unionin kaikkien edustajien täytyy välittää selvä viesti.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan viisumeista. Ellemme päästä vapaamman viisumijärjestelmän keinoin alueen ihmisiä tutustumaan eurooppalaisiin arvoihin, eurooppalaiseen tapaan toimia ja eurooppalaiseen tapaan viestiä keskenämme, voimme tehdä paljon päätöksiä, muttemme kykene toteuttamaan niitä käytännössä. Siksi meidän on yksinkertaistettava viisumijärjestelyjä välittömästi, jotta alueen ihmiset voivat tuntea sydämessään ja mielessään olevansa lähempänä Eurooppaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Kiitän jäsen Packia vilpittömästi hänen erinomaisesta mietinnöstään ja hänen yhteistyöhenkisestä toimintatavastaan.

Tuomio, jonka Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi viime kuussa, on avannut vanhat haavat uudelleen ja nostanut jälleen pintaan sodan haamut ja Bosnian poliittisen kentän muut vihamielisyydet. Tuomioistuin on oikeassa. Asiasta ei voida kantaa kollektiivista vastuuta, vaan konkreettinen vastuu kuuluu poliitikoille ja komentajille yksilökohtaisesti. Pyydän siksi Serbiasta vastaavana Euroopan parlamentin esittelijänä Serbian parlamentin jäseniä ottamaan vaarin maan presidentin Boris Tadićin kehotuksesta kohdata menneisyys ja tuomita Srebrenican kansanmurha. Tuomitsemalla kansanmurhan julkisesti Belgrad keventäisi omalta osaltaan merkittävästi jännitteitä Bosniassa ja ottaisi askeleen eteenpäin kohti tulevaisuutta. On järkyttävää ja mahdotonta hyväksyä, että rikolliset, jotka syyllistyivät Euroopan pahimpaan rikokseen toisen maailmansodan jälkeen, ovat edelleen vapaalla jalalla.

Bosnian serbitasavallan viranomaisten on omaksuttava paljon rakentavampi suhtautumistapa poliisivoimien uudistukseen ja hyväksyttävä myös poliisin uudet vastuualueet. Kuten täällä parlamentissa on jo todettu monta kertaa, vakautus- ja assosiaatiosopimusta ei voida allekirjoittaa, ellei tällaista muutosta tapahdu.

Haluan lopuksi kertoa teille kaikille, että Euroopan kansanpuolueen jäsen Neil Parish ja minä olemme tehneet aloitteen Euroopan parlamentin eri poliittisten ryhmien jäsenten valtuuskunnan matkasta Sarajevoon ja Srebrenicaan. Käymme siellä ensi viikolla. Keskitymme vierailumme aikana ongelmaan, joka koskee pakolaisia, jotka palaavat tälle Euroopan epävakaalle alueelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, kun puhuin, ette käyttänyt nuijaanne, ja samoin kävi myös muiden kanssa. Siksi ylitimme puheaikamme. Pyydän teitä kopauttamaan nuijalla juuri ennen puheajan loppumista samalla tavalla kuin muut varapuhemiehet tekevät.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Hyvä jäsen Posselt, ensinnäkään tämä ei ole lainsäädäntöasia, ja toiseksi olen johtanut puhetta toimielimissä monia vuosia ja luottanut aina siihen, että kollegani näkevät, milloin merkki syttyy, koska he seuraavat ajan kulumista yleensä kellosta.

Käytän tästä lähin nuijaa aina teidän puhuessanne, sillä puhuitte kaksi kertaa pidempään kuin mitä saitte puheaikaa, mutta lopetan asian tähän, koska en halua viedä turhaan aikaa. Otan kuitenkin sanomanne huomioon, kun saatte puheenvuoron.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Bosnia ja Hertsegovina on käynyt läpi Euroopan verisimmän sodan toisen maailmansodan jälkeen ja suuntaa nyt kohti yhdentynyttä Eurooppaa. Tämän monietnisen maan on toteutettava siksi uudistuksia monilla poliittisen ja sosiaalisen elämän osa-alueilla ja muutettava myös perustuslakiaan. Vasta kun nämä muutokset on tehty, se pystyy täyttämään kriteerit, joita vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano edellyttää, ja hakemaan tulevaisuudessa mahdollisesti Euroopan unionin jäsenyyttä.

Jotta Bosnia ja Hertsegovina pääsisi näin pitkälle, maan poliittisten johtajien on toteutettava ripeästi huomattavia hallinnon ja talouden uudistuksia.

Neuvoston on omalta osaltaan kehotettava Bosnia ja Hertsegovinaa ratkaisemaan välittömästi kaikki rajakiistat, joita sillä on naapurivaltioidensa kanssa, ja ratifioimaan erityisesti maa- ja jokirajojen kunnioittamista koskevan sopimuksen. Myös etnisten ryhmien erottelu bosniahertsegovinalaisissa kouluissa on saatava loppumaan. Muutoksia syntyy vain, jos neuvosto painostaa päättäväisesti maata toteuttamaan niitä.

Muistakaamme, että kansainvälisen yhteisön on toimittava yhtenäisesti Bosnia ja Hertsegovinan suhteen, jos Balkaneille on tarkoitus saada kestävä rauha.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – În primul rând, daţi-mi voie să mă alătur tuturor celorlalţi colegi pentru a o felicita pe dna Doris Pack pentru munca depusă la realizarea acestui raport şi, de ce nu, pentru oportunitatea de a avea o discuţie despre Bosnia-Herţegovina în plenul Parlamentului European.

Iată că, la 4 luni de la alegeri, Bosnia-Herţegovina a reuşit să instaleze un nou guvern. Cabinetul condus de prim-ministrul Nikola Špirić şi-a propus să semneze, în prima jumătate a anului 2007, acordul de asociere şi stabilizare şi să finalizeze reforma constituţională. Astfel, Consiliul de miniştrii şi-a asumat o agendă care conţine reforme importante şi sperăm ca, în cel mai scurt timp, să înregistreze rezultate concrete.

Bosnia-Herţegovina trebuie să-şi asume treptat întreaga responsabilitate asupra politicii interne. Din nefericire, naţionalismul etnic încă se manifestă puternic şi, de aceea, prelungirea mandatului Biroului Înaltului Reprezentant cu încă un an reprezintă o opţiune corectă care oglindeşte realitatea.

Uniunea Europeană trebuie să acorde o atenţie specială modului în care autorităţile din Bosnia-Herţegovina implementează reformele asumate. Finalizarea reformei constituţionale, încetarea segregării educaţionale, crearea unui spaţiu economic comun, restructurarea poliţiei şi întreaga cooperare cu Tribunalul Internaţional sunt obiective care astăzi nu pot fi atinse fără o prezenţă europeană puternică.

Trebuie să subliniem una din provocările căreia trebuie să-i facă faţă Bosnia-Herţegovina în următoarea perioadă: decizia finală asupra statutului provinciei Kosovo va reprezenta un test pentru soliditatea construcţiei politice a acesteia. Situaţia din Bosnia-Herţegovina, ca şi aceea din Kosovo, nu pot fi privite separat, ci doar în contextul regional. De aceea, eforturile noastre trebuie continuate în direcţia consolidării stabilităţii regiunii.

În concluzie, Bosnia-Herţegovina se află pe drumul european, susţinerea noastră fiind absolut necesară pentru dezvoltarea economică şi socială si pentru stabilitatea politică a ţării.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(LT) Haluan tukea esittelijä Packia lisäämällä, että etniset ja muut konfliktit riepottelevat yhä Bosnia ja Hertsegovinaa ja että puolueretoriikka on ajamassa maata kansalliskiihkomieliseen umpikujaan.

Euroopan unionin houkuttelevuus pitää nyt maan poissa konfliktien kierteestä. Juuri tämä voima voi jouduttaa uudistuksia, vahvistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä parantaa samalla kansalaisten elämää. On sanottava selvästi, että näkymät Euroopan unionin jäsenyydestä pysäyttäisivät maan liukumisen kohti pirstoutumista ja kansalliskiihkoilua.

Olen nähnyt Sarajevossa ja Mostarissa, kuinka merkittävässä asemassa EU:n rauhanturvajoukot toimivat maassa. On kansalaisten oma tehtävä – ei rauhanturvajoukkojen tehtävä – luoda valtakunnalliset hallintorakenteet ja poliisivoimat ja säätää hyviä lakeja.

Vain nuoret kykenevät rakentamaan vahvan, yhtenäisen maan. Kouluista ja yliopistoista, joissa bosnialaiset, serbit ja kroaatit opiskelisivat yhdessä, pitäisi tulla etnisten yhteisöjen välisen sovittelun tyyssijoja. Maan veristä lähihistoriaa on käsiteltävä hyvin varovasti. Totuus on kuitenkin kerrottava vääristelemättä tai tunteilematta.

Alueellista yhteistyötä lisäämällä Bosnia ja Hertsegovina voi osoittaa, kuinka eurooppalaista sen ulkopolitiikka on. Konfliktinhallinta ja rajasopimusten ratifioiminen on tärkeää.

Viisumijärjestelyjen helpottamisen suhteen kehotan pyrkimään ratkaisuun mahdollisimman nopeasti. Parantamalla bosniahertsegovinalaisten mahdollisuuksia vierailla Euroopan unionin jäsenvaltioissa tarjoaisimme esimerkkejä, joita he voisivat omaksua, ja vahvistaisimme heidän sisäistä yhtenäisyydentunnettaan.

Vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen ja EU:n uusien jäsenvaltioiden näyttämän esimerkin pitäisi auttaa Bosnia ja Hertsegovinaa saamaan eurooppalaista tuulta purjeisiinsa. Se vahvistaisi, että Euroopan unionilla on magneettista vetovoimaa, jonka avulla EU onnistuu tukahduttamaan kansalliskiihkoilun ja vihan sekä edistämään kansojen rinnakkaiseloa ja hyvinvointia.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Packia lämpimästi loistavasta mietinnöstä. Voisimme ehkä nyt aloittaa jalustan rakennustyöt hänen patsastaan varten. Tämänkaltaisessa vaikeassa tilanteessa on hyvä, että mietinnössä otetaan huomioon niin monia rakentavia osatekijöitä, sillä on ristiriitaista, että EU pyrkii jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen vahvistamaan sitoutuneensa Thessalonikin julkilausumaan, kun taas Bosniassa juna kulkee täysin vastakkaiseen suuntaan kohti kansalliskiihkoilua – ainakin maan johtavien poliitikkojen lausunnoista päätellen. Tämä keskustelu on – ainakin uskoakseni – herätyksen hetki, sillä kun niinkin varovainen ja vastuullinen mies kuin komission jäsen Rehn sanoo "olemme saaneet tästä tarpeeksemme", asian täytyy olla juuri niin.

Mietinnössä sanotaan "kyllä" totuus- ja sovittelukomissiolle ja "kyllä" kansainvälisen yhteisön yhtenäisyydelle. Meidän pitäisi antaa korkean edustajan jatkaa tehtäviään. Keskittyminen viisumien saamisen helpottamiseen ja erityisesti koulutukseen ja nuoriin on juuri sitä, mitä tarvitaan. Nuorten on päästävä tutustumaan Eurooppaan. Tämä on asia, jolla on merkitystä. Mietintö on todellakin rakentava panos, ja toivonkin, että Bosnia ja Hertsegovinan kansa näkee sen juuri tässä valossa ja panee merkille myös tämän keskustelun. Se on mielestäni tärkeää.

Haluan lisätä, että katson tämän olevan jälleen keskustelu, jota meidän pitäisi käydä Brysselissä eikä Strasbourgissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegoideni tavoin jäsen Packia hänen mietinnöstään, neuvoston puheenjohtajaa hänen kommenteistaan ja komission jäsentä Rehniä jatkuvasta työstä, jota hän tekee hyvin vaikean asian parissa.

Puhun kolmesta keskeisestä asiasta. Totean ensinnäkin korkeasta edustajasta, että muutamien kollegoideni tavoin olen käynyt Bosnia ja Hertsegovinassa ja Bosnian serbitasavallassa ja olen nähnyt sekä nykyisen korkean edustajan että edellisen korkean edustajan, Paddy Ashdownin, tekevän siellä työtään. He päästivät monissa tilanteissa bosniahertsegovinalaiset poliitikot kuin koirat veräjästä sanomalla heille, että elleivät nämä toteuta tiettyjä muutoksia, me teemme ne heidän puolestaan. Jos poliitikot eivät siis kyenneet toteuttamaan muutoksia poliittisesti, korkea edustaja hoiti asian heidän puolestaan.

Haluan korostaa, että jos haluamme todella kehittää Bosnia ja Hertsegovinasta rauhallisen, vakaan ja yhtenäisen maan, jossa kaikkia eri kansoja kunnioitetaan ja suvaitaan, meidän on varmistettava, että bosniahertsegovinalaiset kantavat itse vastuun itsestään sekä laeista ja päätöksistä, joita heidän on tehtävä.

Toiseksi missä tahansa maassa on hyvin tärkeää, että eri valtuudet, erityisesti lainvalvonta- ja oikeudenkäyttövalta, pidetään toisistaan erillään. Bosnia ja Hertsegovinassa voi olla vain yksi lainvalvontaan keskittyvä viranomainen. Tämän on oltava keskeinen lähtökohta.

Lopuksi totean viisumien saamisen helpottamisesta, että meidän pitäisi ensin helpottaa nuorten – bosniahertsegovinalaisten koulujen ja yliopistojen opiskelijoiden ja niistä valmistuneiden henkilöiden – pääsyä Eurooppaan. Annetaan heidän tulla ensin ja käynnistetään sitten laajempi viisumiprosessi, sillä nuoret ovat keskeisessä asemassa Bosnia ja Hertsegovinan ja Balkanin alueen rauhanomaisen tulevaisuuden kehittämisen kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). (HU) Daytonan rauhansopimuksesta on kulunut kymmenen vuotta, mutta valitettavasti Bosnia ja Hertsegovina ei ole vielä vakaa valtio. Se ei ole räjähtämäisillään, mutta emme saa antaa näennäisen rauhallisuuden hämätä itseämme. Poliisivoimien uudistuksen ajautuminen umpikujaan, uudistusten hidastuminen, päätöksentekoprosessin takelteleminen ja päivittäiset sanasodat Bosnian serbien ja bosniakkien välillä ovat kaikki varoittavia merkkejä. Kansainvälisen yhteisön korkean edustajan valtuuksia on tärkeää jatkaa vuoteen 2008. Niiden päättäminen olisi hyvin ennenaikaista. Olen samaa mieltä siitä perusperiaatteesta, että Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisten on päätettävä omasta kohtalostaan. Tietynlaisissa olosuhteissa kansainvälisen yhteisön on puututtava asiaan. Toivon, ettei Altea-operaatiota supistettu ennen aikojaan, koska sillä on edelleen merkittävä tehtävä tässä jännittyneessä tilanteessa. Kosovon palauttaminen entiselleen, mihin pyritään tänä vuonna, on toinen koe, toinen haaste. EU:n on pidettävä Bosnia ja Hertsegovinaa hyvin tarkasti silmällä.

 
  
MPphoto
 
 

  Димитър Стоянов, от името на групата ITS. – През 1878 г. Берлинският договор определи 30-годишен протекторат над Босна и Херцеговина като част от Австро-Унгария. След като този срок изтече, Австро-Унгария анексира Босна и Херцеговина. Според Парижкия мир, сложил край на Първата световна война, тези територии бяха прехвърлени в рамките на Югославия.

С тази кратка ретроспекция исках да ви кажа, че всички проблеми на Балканите се дължат на слепотата на Великите сили, които защитават собствените си интереси. Ние не можем да налагаме на суверенната босненска нация как да си изменя конституцията. Не можем пряко волята на народа да им налагаме чужд генерал-губернатор, който да насочва пътя на тази държава. Освен това, искам да ви напомня, че този доклад е за Босна и Херцеговина и насилието, което беше там преди десет години, беше и от двете страни. Не са само сърбите виновни. Имаше насилие и атентати от страна на босненците. Ние трябва да бъдем обективни и да виждаме всички страни на един конфликт, ако наистина искаме да направим разликата.

 
  
MPphoto
 
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, ensinnäkin haluan kiittää teitä asiallisesta ja vastuullisesta keskustelusta, samoin kuin selkeästä tuesta Doris Packin erinomaiselle mietinnölle. Kiitän myös tuestanne komission Länsi-Balkanin politiikalle, joka perustuu pitkäjänteiselle sitoutumiselle alueen maiden eurooppalaisen muutosprosessin tukemiseen. Olen tyytyväinen, että tämä politiikka sai joulukuussa Eurooppa-neuvoston selkeän tuen. Eurooppa-neuvosto päätti pitää Euroopan unionin ovet auki Kaakkois-Euroopan maille, ja ne voivat siitä astua sisään, kunhan kukin niistä ensin täyttää kaikki jäsenyyden velvoitteet.

Huomenna ja perjantaina Sarajevon vierailulla painotan niitä asioita, joita olette tuoneet esille tässä keskustelussa ja joita Euroopan parlamentti painottaa omissa kannanotoissaan. Bosnia ja Hertsegovinan yhtenäisyys on tärkeää, jotta maa voi menestyä EU-tiellä, kuten keskustelussanne painotettiin. Tarvitaan yhteistyötä yli poliittisen kentän. Se on yksi vedenpitävä johtopäätös, jonka voimme tehdä yleensäkin pienten maiden menestyksestä Euroopan unionissa, ja niinpä se pätee varmasti myös Bosnia ja Hertsegovinaan.

Olennaisinta on nyt se, että Bosnia ja Hertsegovinan poliittiset johtajat tuntevat vastuunsa ja toteuttavat välttämättömiä uudistuksia, jotta maa voi edetä kohti Euroopan unionia ja tarjota paremmat elämisen edellytykset omille kansalaisilleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 

11. Euroopan lentokoneenrakennusalan tulevaisuus (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies . – Esityslistalla on seuraavana keskustelu Euroopan lentokoneenrakennusalan tulevaisuutta koskevista neuvoston ja komission julkilausumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Hintze, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen siitä, että tämänpäiväisen keskustelun aiheena on Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus, sillä kyseinen teollisuudenala ilmentää Euroopan tulevaisuudenuskoa, sen korkeaa teknologiaa ja kasvumahdollisuuksia ja vaikuttaa merkittävästi Lissabonin kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseen, näkyvimpänä hankkeenaan Airbus. Airbus on nimi suurelle idealle – idealle usean Euroopan maan teknisen osaamisen yhdistämisestä siten, että saadaan luotua vahva ilmailu- ja avaruusalan yritys, joka pystyy pitämään puolensa globaaleilla markkinoilla. Airbusin historia on henkeäsalpaava menestystarina. Sen rakentamat lentokoneet – joita on tähän mennessä toimitettu asiakkaille yhteensä 4 600 kappaletta – edustavat eurooppalaista huipputeknologiaa maailman kaikilla lentokentillä, ja näin niillä on tärkeä rooli eurooppalaisen identiteetin luomisessa.

Airbusilla on kuitenkin myös vakavia ongelmia. Vuosi 2006 oli sille sekä menestyksen että kriisien aikaa. Tuona vuonna Airbus ei pelkästään saanut nauttia maailman markkinajohtajan asemasta, vaan samaan aikaan sen tulot romahtivat uuden jumbojetin, A380:n valmistumisaikataulun pahan viivästymisen sekä dollarin heikkouden vuoksi; Airbus nimittäin rakennetaan euroilla ja myydään dollareilla.

Samaan aikaan jouduttiin myös kuromaan kiinni eroa A350 XWB:n ja sen amerikkalaisen kilpailijan kehittämisessä. Lentokoneenrakennusala on parhaillaan teknologisen vallankumouksen kynnyksellä, sillä nyt ollaan siirtymässä metallin aikakaudesta muovin aikakauteen, ja Atlantin toisella puolella on oltu valmiimpia tunnustamaan se kuin omalla puolellamme. Sellaisille lentokoneille markkinoilla on kysyntää.

Airbus haluaa nyt kehittää vahvuuksiaan. Sen on lisättävä kilpailukykyään ja valmistauduttava kohtaamaan tulevaisuus – tulevaisuus, joka voidaan taata vain herkeämättömällä työllä sekä innovaatiohalulla ja -kyvyllä. Airbusissa on määrä toteuttaa rakenneuudistuksia, ja olipa se poliittiselta kannalta kuinka kiinnostavaa tahansa, uudistusten toteuttaminen kuuluu yksinomaan yhtiölle itselleen. Airbusin johto tekisi viisaasti, jos se kävisi perusteellisia keskusteluja tarvittavista toimista työntekijöidensä kanssa, jotka kuitenkin loppujen lopuksi ovat jokaisen yrityksen tärkein voimavara. Vaikka on tietenkin totta, että yksi keino turvata työpaikat olisi pyrkiä saamaan mukaan vahvoja kumppaniyrityksiä, jotka toisivat mukanaan oman pääomansa ja tietotaitonsa ja jakaisivat Airbusin kanssa sekä mahdollisuudet että riskit, mutta päätös siitä kuuluu yhtiölle itselleen eikä kenellekään muulle.

Poliitikkoja sen sijaan tarvitaan luomaan taustaedellytykset. Heidän tehtävänään on varmistaa, että mahdollisuudet ja velvollisuudet, työpaikat ja teknologiset valmiudet jakautuvat tasaisesti hankkeessa mukana olevien eurooppalaisten valtioiden kesken, ja tämä mahdollisuuksien ja vastuiden oikeudenmukainen jakaminen näyttääkin toimivan hyvin.

Useiden maiden yhteistyö on myös muissa eurooppalaisissa hankkeissa osoittautunut onnistuneeksi tavaksi hyödyntää yksittäisten kumppaneiden teknologista taitotietoa kilpailukykyisten tuotteiden kehittämisessä ja valmistamisessa maailmanmarkkinoille. Esimerkkeinä tällaisista hankkeista voidaan mainita Augusta Westland, Eurofighter ja Eurocopter. Eurooppalainen yhteistyö ei toimi pelkästään järjestelmävalmistajien kesken, vaan myös esimerkiksi suihkumoottoreiden toimittajien ja valmistajien välillä, esimerkkeinä Thales, Diehl, Rolls Royce, MTU, Snecma ja Alenia, vain muutamia mainitakseni. Kaikki nämä yritykset ja niiden työntekijät auttavat osaltaan Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuutta selviämään yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Nyt kun olen lopettelemassa puheenvuoroani, pitäisi kenties sanoa vielä muutama sana ilmastonmuutoksesta ja ympäristönäkökohdista, joilla on näkemykseni mukaan yhteys yhteiskuntamme innovaatiokykyyn. Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus tiedosti niihin liittyvät teknologiset haasteet jo vuonna 2000, kun Vision 2020 -ohjelman laatimisen yhteydessä teollisuuden edustajat, tutkijat ja poliitikot yhdessä määrittelivät kunnianhimoiset tavoitteet kestävälle ilmaliikenteen järjestelmälle. Tarkoituksena oli vähentää vuoteen 2020 mennessä polttoaineen ominaiskulutusta ja hiilidioksidin ominaispäästöjä 50 prosenttia, rikkidioksidin ominaispäästöjä 80 prosenttia sekä puolittaa lentokoneiden nousu- ja laskeutumismelu.

Nämä ovat kunnianhimoisia tavoitteita, ja jos ne halutaan saavuttaa hieman yli kymmenessä vuodessa, kaikkien osapuolten on annettava oma panoksensa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan jatkuva teollinen ja teknologinen menestys liikenteen, viestinnän, maapallon tilan seurannan sekä turvallisuuden ja puolustuksen alalla on pitkälti sen ilmailu- ja avaruusteollisuuden ansiota, sillä vain alan maailmanlaajuinen kilpailukyky antaa Euroopalle mahdollisuuden saavuttaa taloudelliset ja poliittiset tavoitteensa.

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus on maailmanjohtaja useilla tärkeillä markkinasegmenteillä; sen hallussa on yli kolmanneksen osuus maailmanmarkkinoista. Vuonna 2005 – sitä uudempia lukuja ei ole saatavilla – sen liikevaihto oli 86 miljardia euroa ja se työllisti 457 000 henkilöä. Alan kasvu jatkuu viimeaikaisista vaikeuksista huolimatta; erityisesti suurten matkustajakoneiden markkinat ovat kasvussa.

Kuten neuvoston puheenjohtaja Hintze juuri äsken korosti, Airbusin viime vuonna toimittamat 434 uutta lentokonetta on ennätyksellinen määrä. Tilauksia on sisällä yli 2 500 koneesta, mikä takaa työtä yli viideksi vuodeksi. Kun matkustajalentoliikenteen arvioidaan jatkossa kasvavan 5 prosentin vuosivauhtia ja lentorahdin 6 prosenttia vuodessa, seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana tarvitaan yli 22 500 uutta isoa lentokonetta, joiden arvo on nykyisillä hinnoilla yhteensä yli 2 miljardia euroa.

On kuitenkin todettava, että viime viikkoina ja kuukausina Airbus on antanut aihetta sellaisiinkin otsikoihin, joita ei mielellään näkisi. Me kaikki lukisimme mieluummin sen menestyksestä markkinoilla kuin tappioista ja irtisanomisista, mutta tosiasia on, että Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus toimii globaaleilla markkinoilla, joilla kilpailu on kovaa, ja sen on pärjättävä kilpaan hyvin varustautuneille kilpailijoille, kuten Boeingille, kaikilla segmenteillä. Siksi alalla tarvitaan jatkuvia investointeja ja innovaatioita, jotta sen tuotteet täyttäisivät asiakkaiden vaatimukset. Airbus on merkittävä osa eurooppalaista ilmailu- ja avaruusteollisuutta. Se on aidosti eurooppalainen yritys, jonka palveluksessa on tällä hetkellä 57 000 omaa työntekijää ja 30 000 alihankkijaa, ja monet pienet sekä suuret yritykset toimittavat sille sen tarvitsemia tuotteita ja palveluja.

Muiden yritysten tapaan Airbusin on sopeuduttava muuttuneisiin olosuhteisiin. Sen on otettava käyttöön toimintatapoja ja rakenteita, joiden avulla se pystyy tuottamaan sellaisia tuotteita, joille markkinoilla on kysyntää, mahdollisimman kannattavasti. Airbusin kannalta tilannetta vaikeuttaa se, että se joutuu myymään tuotteensa dollareilla, kun valmistuskustannukset kuitenkin maksetaan euroina, ja euro on kuitenkin näistä kahdesta valuutasta vahvempi. Siksi on sitäkin tärkeämpää, että Airbus pystyisi tekemään tärkeät liiketoimintaratkaisunsa rationaalisesti ja palauttamaan sitä kautta asemansa markkinoilla.

On valitettavaa, että Airbusin päätös parantaa tehokkuuttaan leikkaus- ja rakenneuudistusohjelmalla, johon sisältyy myös joidenkin toimintojen ulkoistaminen, johtaa väistämättä työntekijöiden määrän vähentämiseen, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja synnyttää vaatimuksia poliittisesta väliintulosta.

Vaikka poliitikot eivät voi eikä heidän ole tarkoitus puuttua päätöksiin, joita yritykset tekevät kilpailukykynsä säilyttämiseksi – yritysten liikkeenjohdolliset ratkaisut eivät ole poliittisia asioita – on kuitenkin olemassa keinoja, joilla irtisanottuja työntekijöitä voidaan auttaa, ja meillä on ehkä moraalinen velvollisuuskin auttaa heitä, pääsemään uudelleenkoulutukseen ja löytämään uutta työtä toisista yrityksistä, kenties kokonaan toiselta alalta. Esimerkiksi tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot voivat saada apua Euroopan sosiaalirahastosta.

Komissio panee tyytyväisenä merkille, että Airbus oli jo ennen nyt käynnissä olevia rakenneuudistuksia ottanut työntekijöiden edustajat mukaan tekemään väistämättömiä päätöksiä. Erityisesti on huomionarvoista, että eurooppalaisten työntekijöiden edustajia kuultiin yksityiskohtaisesti ja että Airbusin rakenneuudistusten vaikutuksista alihankkijoihin keskusteltiin myös.

Kun otetaan huomioon, että alalla on sellaiset kasvuodotukset, joista monet muut teollisuudenalat voivat vain haaveilla, on myös tärkeää, että nyt toteutetaan tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden menestys pitkällä aikavälillä, mikä koituu meidän kaikkien eduksi. Tämä on yksi syy siihen, että komissio on ryhtynyt mahdollisuuksien mukaan toimiin – esimerkiksi perustamalla Euroopan avaruusohjelman tai toteuttamalla eurooppalaiset asemarkkinat ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan – luodakseen vapaalle kilpailulle otolliset olosuhteet.

EU on myös tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa varannut huomattavia summia ilmaliikenteen tutkimuksen ja kehittämisen sekä avaruustutkimuksen käyttöön. Kaikilta tällaista tutkimusta tekeviltä yrityksiltä pyydetään ehdotuksia yhteisrahoitettaviksi hankkeiksi, jotka valitaan kilpailun perusteella.

Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin erityisen merkittävänä yhteisen "Clean Sky" -teknologia-aloitteen, jonka avulla Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus pystyy vastaamaan ilmastonmuutoskeskustelussa sille esitettyyn haasteeseen. Haluan tässä yhteydessä vedota suorin sanoin eurooppalaisiin lentokonevalmistajiin ja myös lentoyhtiöihin, joiden on syytä olla hyvin varovaisia, ettei niiden imago kärsi samalla tavoin kuin eurooppalaisen autoteollisuuden viime viikkoina, kun on käynyt ilmi sen vastanneen liian hitaasti aikamme vaatimuksiin. Nykyaikaisuus ja innovaatio, tutkimus ja kehitys ovat tällä alalla ehdottomia edellytyksiä, ja "Clean Sky" -aloitteen myötä Euroopan unioni tarjoaa niille tehokkaan ja vahvan kasvualustan.

 
  
MPphoto
 
 

  Christine De Veyrac, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Toulousen varapormestarina voin todistaa vierailtuani yhtiön tehtailla useaan otteeseen, että Airbusin rakenneuudistusohjelma on todellinen koettelemus jokaiselle työntekijälle, jota se koskettaa, ja jotta toimenpiteistä voitaisiin selvitä, niiden syyt on tehtävä selviksi.

On totta, että euron arvo nousi ja tuotannossa oli A380:n valmistusvirheisiin liittyviä viivästyksiä, mutta ennen kaikkea konsernia johdettiin kuin hallitustenvälistä hanketta eikä niin kuin teollisuusyritystä, ja meidän on tehtävä siitä oikeat johtopäätökset tulevaisuutta silmällä pitäen.

Me kaikki tiedämme, ettei Airbusin ongelmana ollut niinkään se, etteivät viranomaiset olisi tukeneet sen toimintaa, vaan pikemminkin se kärsi poliitikkojen väliintulosta ja puuttumisesta sen asioihin, niin että lopulta yhtiö toimi kuin kansainvälinen järjestö eikä niin kuin toimiva yritys. Tulevaisuudessa Airbus tarvitsee uuden osakassopimuksen, jossa annetaan suurempi painoarvo osakkaina oleville teollisuusyrityksille. Tämä edellyttää, että nykyiset osakkaat ilmaisevat selkeästi aikeensa. Haluavatko ne jatkaa osakkaina vai onko löydettävä uusia rahoittajia ja kumppaneita?

Tarkoittiko tämä sitä, ettei julkisten viranomaisten enää pitäisi sekaantua asiaan? Ei tietenkään, ja olen tyytyväinen siitä, että Euroopan unioni on tarttunut toimeen. Komission jäsen Barrot ja te, komission jäsen Verheugen, ilmoititte, että EU aikoo tukea Airbusin toimia vahvistamalla tutkimusohjelmiaan.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin kuitenkin, että selventäisitte meille, onko tässä yhteydessä mahdollista turvautua Euroopan globalisaatiorahastoon ja Euroopan sosiaalirahastoon työntekijöiden tukemiseksi. Jäsenvaltiot voivat myös osaltaan tulla Airbusin ja erityisesti sen alihankkijoiden avuksi myöntämällä tukea tutkimukseen sekä työntekijöiden kouluttamiseen.

Toisaalta kuvitelkaapa, että Airbus pelastettaisiin muutamilla Ranskan alueilla osakesijoituksilla – luullakseni kokoon saataisiin 0,6 prosenttia pääomasta. Se on täysin epärealistinen ajatus!

Lopuksi haluaisin, ettei kukaan unohtaisi, että vaikeuksistaan huolimatta Airbus on saavuttanut huomattavaa menestystä. Luotan tulevaisuuteen ja A380:n ja A350:n menestymiseen. Kriisien ja vaikeuksien kohdatessa meidän on unohdettava kansallisen edun tavoittelu ja osoitettava olevamme vahvoja ja yhtenäisiä – yhtenäisyydessämme vahvoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Matthias Groote , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä asiakohta kirjattiin esityslistalle hyvin neutraalin kuuloisella otsikolla "Euroopan lentokoneenrakennusalan tulevaisuus", mutta pääasia, josta puhumme tänään, on Airbusin kriisi.

Power 8 -nimellä kulkeva uudistusohjelma, jonka yhtiön johto suunnitteli yhtiön rahoituksessa olevan vajeen täyttämiseksi, merkitsee käytännössä joukkoirtisanomisia ja yhden tehtaan myymistä. Airbus on Euroopan teollisuuden kruununjalokivi, jolla on osaavaa työvoimaa, täydet tilauskirjat, täydellä kapasiteetilla toimivat tehtaat ja hyvät tuotteet. Tehtaan myyminen näyttäisi antavan päinvastaisen viestin; se on vääränlainen viesti silloin, kun halutaan paikata rahoitusvajetta. Kuten saksalaisen BenQ-yhtiön esimerkistä nähdään, tehtaan myyminen merkitsee tavallisesti koko teollisuuspaikkakunnan hidasta mutta varmaa kuolemaa ja johtaa työpaikkojen ja taitotiedon häviämiseen.

Pyytäisin teitä, ministeri Hintze, neuvoston edustajana ja Saksan liittohallituksen ilmailupolitiikasta vastaavana koordinaattorina puhumaan Airbusin eurooppalaisten tuotantolaitosten säilyttämisen puolesta ja Power 8 -rakenneuudistusohjelman täytäntöönpanoa vastaan. Airbusin työntekijöiden ei kuulu kantaa yhtiön kriisin ja yhtiön johdon tekemien virhearvioiden seurauksia eikä Eurooppa saa menettää asemaansa teollisuuden sijaintipaikkana niiden vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Laperrouze , ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) A380:stä odotetaan menestystä, mitä todistaa sekin, että Los Angelesin ja New Yorkin kaupungit kävivät tässä juuri kilpaa siitä, kumpi saisi olla ensimmäisenä toivottamassa tervetulleeksi eurooppalaisen jumbojetin. Yhtiö on kuitenkin kriisissä huonon johtamisen takia, ja kuten hyvin tiedämme, seurauksena on Power 8 -nimellä kulkeva talous- ja rakenneuudistusohjelma.

Airbusin johdon on otettava opikseen tekemistään liikkeenjohdollisista virheistä, jotka aiheuttivat viivästyksiä koneiden toimituksissa. Jäsenvaltioiden taas on osaltaan taattava eurooppalaiselle ilmailu- ja avaruusteollisuudelle turvattu tulevaisuus. Osakkaina olevien jäsenvaltioiden on puolestaan tehtävä jotakin yhtiön johtamisjärjestelmälle: tarkistettava sen kaksinkertaista organisaatiomallia ja neuvoteltava osakassopimus uusiksi. Niiden on myös toimittava yhteisvastuullisesti siten, että ne pyrkivät säilyttämään ilmailu- ja avaruusteollisuuden Euroopassa ja kehittämään sitä, mikä tarkoittaa muun muassa lisälainojen tarjoamista tutkimusta varten, julkisten hankintojen tekemistä, varojen myöntämistä teollisuuslaitoksissa tarvittaviin investointeihin, valtion osakeomistuksen kasvattamista – niinhän Yhdysvallat juuri teki Boeingin kohdalla.

Teollisuuden sen sijaan on mahdollisimman pikaisesti käynnistettävä uudelleen neuvottelut Power 8 -suunnitelmasta ammattiliittojen kanssa ja otettava huomioon myös niiden näkemykset noudatettavasta strategiasta. Miten kukaan voisikaan hyväksyä niin epätasapuolista työnjakoa ranskalaisten ja saksalaisten tehtaiden kesken kuin mitä tässä suunnitelmassa ehdotetaan? Miten voisi hyväksyä ajatuksen, että Toulousessa, jonka kahdella tuotantolinjalla pystytään valmistamaan kaksikymmentä konetta kuukaudessa, tuotantoa rajoitettaisiin neljääntoista koneeseen kuukaudessa, ja loppujen A320-koneiden tuotanto siirrettäisiin Hampuriin, mikä edellyttäisi investointeja uuteen tuotantolinjaan? Miten voisi hyväksyä näiden toimien vaikutuksen tavarantoimittajien ja alihankkijoiden työllisyystilanteeseen, niiden vaikutuksen alueen talouteen sekä taitotiedon ja asiantuntemuksen häviämisen, mikäli tehtaan toiminta siirretään muualle? Miten innovoinnin ja kehittämisen voisi uskoa toisten tehtäväksi?

Airbusilla on tilauskirjoissaan 2 589 lentokonetilausta, joten sillä on täysi työohjelma moneksi vuodeksi eteenpäin, ja sen rakentamien lentokoneiden korkean laadun pitäisi kyllä kannatella se tämän kriisin yli. Itse asiassa on vain yksi tavoite, johon kannattaa tähdätä: Airbusin tukeminen nimenomaan eurooppalaisena hankkeena, jolla luodaan työpaikkoja, tehdään uusia innovaatioita ja saavutetaan arvostusta koko maailman silmissä eurooppalaisten miesten ja naisten aikaansaannoksena.

 
  
MPphoto
 
 

  Gérard Onesta, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, Airbus saattaa olla kriisissä, mutta kriisi ei ollut ennalta arvaamaton. Itse olen seurannut hyvinkin läheltä Airbusin toimintaa Toulousessa, ja olen jo vuosia yrittänyt kiinnittää huomiota ongelmiin, mutta turhaan. Jo vuosia olen yrittänyt varoittaa poliittisista päättäjistä, jotka ovat laiminlyöneet valvontatehtävänsä A380:n palvonnan sokaisemina ja jotka nyt yhtyvät valitusten kuoroon voivottelemaan omien toimiensa tuloksia.

Vuosia olen yrittänyt varoittaa johtajista, jotka ovat kadottaneet todellisuudentajunsa, kuten Forgeat, joka, kuten muistanette, häipyi miljoonien eurojen kanssa eikä kantanut minkäänlaista huolta hinnoista ja aikatauluista. Muistuttaisin arvoisalle komission jäsenelle, että olen vuosien ajan varoittanut komissiota ja ehdottanut vaihtoehtoisia menettelytapoja, kuten Airbusin siipien kuljettamista ilmalaivalla, ja koko tuona aikana komissiolta ei ole tullut minkäänlaista apua.

Kriisi, jonka kanssa painiskelemme tällä hetkellä, on luonteeltaan teollinen, mutta se on myös ennen kaikkea inhimillinen kriisi Airbusin työntekijöille ja alihankkijoille. Eurooppalaisilla on kutsumus ilmailualalle, siitä ei ole epäilystäkään. Samaten on selvää, että Boeingin kautta toimiva amerikkalainen sotilaallis-teollinen kompleksi hallitsee yksinoikeudella lentoliikennettä.

On viisi ehtoa, joiden toteutuessa elpyminen on mahdollista. Yksi on, että tuote palautetaan sille kuuluvalle paikalle ja siihen aletaan taas soveltaa teollisuuden pelisääntöjä ja ympäristölainsäädäntöä. Toiseksi Airbus on pääomitettava uudelleen julkisin varoin. Kolmanneksi sen toimintatapoja on uudistettava; sen on vapauduttava Ranskan ja Saksan hallitusten kahleista, jotka niin Airbusissa kuin tässä parlamentissakin estävät kaikenlaisen kehityksen. Neljänneksi sen teollista pohjaa on järkeistettävä lopettamalla lentokoneenrakennuksen hajauttaminen kymmeniin eri tuotantopaikkoihin. Viidentenä ja viimeisenä ehtona sen olisi monipuolistettava tuotantoaan laajentamalla toimintaansa myös muiden kuljetusvälineiden tuotantoon ja muihin energialähteisiin, koska lentoelektroniikka-ala on hyvin haavoittuva ja siihen liittyy suuria riskejä.

Airbus on rikas – hyvin rikas – mutta vain työntekijöidensä lahjakkuudella mitattuna, joten vetoan teihin, jotta emme hukkaisi tuota rikkautta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacky Henin, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Airbus oli se kärkiyritys, jonka oli määrä saada meidät nielemään rauta- ja terästeollisuuden tappio ja hyväksymään kymmenien tuhansien työpaikkojen katoaminen tekstiiliteollisuudesta, ja nyt se sama Airbus on itse piinapenkissä ja valmistautuu uhraamaan työntekijänsä ja alihankkijansa. Melkoinen saavutus yritykseltä, jonka tilauskirjat ovat täynnä kuudeksi vuodeksi eteenpäin ja jolla on neljä miljardia euroa pankkitilillään.

Airbus voisi kohdata tulevaisuuden luottavaisena, jos sitä ei jäytäisi vapaana markkinaliberalismina tunnettu talouselämän syöpä, ja voin kertoa teille hyvät kollegat, että työpaikat ja kehitys eivät istu kovin hyvin politiikkaan, jonka tavoitteena on euron pitäminen vahvana, eikä etenkään ahneeseen osinkojen tavoitteluun, joka on tyypillistä yksityisille osakkeenomistajille, jotka haluavat leikata välttämättömiin henkilöresursseihin ja materiaalisiin resursseihin tehtäviä investointeja ja luottavat enemmän rahoittajiin kuin työntekijöiden asiantuntemukseen.

Tosiasia on se, että hankkiutumalla eroon 10 000 työpaikasta ja jakamalla alihankkijoiden määrän kuudella Power 8 -suunnitelma tuhoaa juuri niitä voimavaroja, jotka tekevät Airbusista rikkaan: sen työntekijöiden taitotietoa ja alihankkijaverkostoa, jonka yhteistyöhön yhtiö on aina voinut luottaa. Tämä yhteistyö teki Airbusista suorituskykyisen. Sen Power 8 nyt tuhoaa pakottamalla työntekijät, tuotantolaitokset ja kansallisuudet kilpailemaan keskenään, mitä vastaan työntekijät aivan oikeutetusti protestoivat. Power 8 ei pysty vastaamaan yrityksen nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, ja siksi se olisi lakkautettava. Jotta Airbus voisi voittaa vaikeutensa, on palattava pääosin julkiseen omistukseen ja rahoitukseen, koska totuus on, että vain jäsenvaltiot pystyvät vastaamaan tämän suuruusluokan ilmailuhankkeista.

Lisäksi komission on puolustettava päättäväisesti WTO:ssa takaisinmaksettavien ennakkojen järjestelmää, joka yksin mahdollistaa A350:n ja NSR:n rahoittamisen. Komission on myös varmistettava, että yhtiö saa halpakorkoisia lainoja Euroopan investointipankilta. Jotta ilmailu- ja avaruusteollisuudellamme olisi tulevaisuutta, olisi kiireellisesti perustettava eurooppalainen tutkimus-, työllisyys- ja koulutusrahasto. Kymmenen vuoden sisällä 30 prosenttia EADS:n (European Aeronautic Defense and Space Company) henkilökunnasta jää eläkkeelle; jos heidän taitotietoaan ei haluta kadottaa, tarvitaan laajamittainen rekrytointi- ja koulutuskampanja. Ilmailu- ja avaruusteollisuudella on valtavia haasteita edessään – komposiittimateriaalien vallankumouksesta öljyvarojen ehtymiseen – ja meidän velvollisuutenamme on auttaa sitä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, tämä EADS:n tapaus on hyvä osoitus siitä, mikä meidän mielestämme Euroopan integraatiossa on mennyt vikaan.

On hämmästyttävää, että jotkut väittävät, että yhteistyöhön perustuvan Euroopan idea on osoittautunut epäonnistuneeksi – niin kuin kansallisen suvereniteetin puolustajat esittävät. Ja tällaista väitetään aikana, jolloin – aina siitä lähtien, kun Airbus sulautettiin EADS:ään – olemme joutuneet todistamaan, kuinka yhteistyöhön perustuva toimintatapa, joka teki ensimmäisistä Airbus-malleista niin menestyksekkäitä, on hylätty sen integrationistisen lähestymistavan tieltä, joka yksityistämisten, yhdistämisten ja lopulta fuusioiden kautta synnytti EADS:n. Yksi sen ensimmäisistä seurauksista on ollut Airbus-ohjelman ja sitä myötä niiden lukuisten työpaikkojen vaarantuminen, joita se tarjosi etenkin Ranskassa.

Voisin vielä lisätä, että Ranska on kuuliaisesti myöntynyt jakamaan saksalaisten kumppaneidensa kanssa vuosien aikana – itse asiassa koko ilmailun historian aikana – hankkimansa asiantuntemuksen, samoin monet (julkiset) investoinnit, joita alalle oli tehty. Näin Eurooppa on pystynyt estämään kahden suurvallan jättiyhtiöitä, amerikkalaista Boeingia ja venäläistä Tupolevia monopolisoimasta ilmailu- ja avaruusteollisuutta haltuunsa.

Kannattaa myös huomata, ettei Saksa jakanut vastaavasti työstökoneiden alalla saavuttamaansa ylivoimaa. Yhteistyö kuitenkin tuotti hyviä tuloksia, kunnes vallitseva ideologia, joka ei ollut niinkään liberalismia kuin vapaakauppaa suosivaa, johti niin Ranskassa kuin muuallakin teollisuuden suurten lippulaivojen, erityisesti ilmailu- ja avaruusteollisuuden, yksityistämiseen. Tästä hyötyvät yritykset olivat englanninkielisiä, niiden päätoimipaikka oli Alankomaissa ja niihin sovellettiin Alankomaiden lainsäädäntöä. Tämän myötä asiat alkoivat pian mennä vikaan, ja päätän puheenvuoroni toteamalla, että minun mielestäni jos joku on osoittautunut epäonnistuneeksi, niin se on EADS:n edustama integraatiomalli.

 
  
MPphoto
 
 

  Gunnar Hökmark (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänä iltana kahdesta asiasta, joita ei pidä sekoittaa keskenään. Toinen on työttömyysongelma, joka kuuluu jäsenvaltioiden ratkaistavaksi tarvittaessa Euroopan unionin ja eri sosiaalirahastojen tuella, kuten arvoisa komission jäsen aiemmin totesi. Sen sijaan ratkaisuna ei voi olla poliittisen puuttumisen lisääminen Euroopan lentokoneteollisuuteen.

Toinen kysymys on Euroopan lentokoneenrakennusteollisuuden tulevaisuus. Jotta sillä ylipäänsä olisi tulevaisuutta, toiminnan täytyy perustua kaupallisiin päätöksiin ja markkinaedellytyksiin, ei parlamenteissa tai hallituksissa käytäviin poliittisiin keskusteluihin. Juuri liian monen hallituksen, liian monen parlamentin ja liian politikoinnin mukaantulo aiheuttaa ongelmia ja estää päätöksentekoa, jolla pystyttäisiin hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla eurooppalaiselle lentokoneenrakennusteollisuudelle tarjolla olevia mahdollisuuksia.

Airbusin tehtävänä pitäisi olla valmistaa ja toimittaa asiakkailleen maailman parhaita lentokoneita, ei antaa poliittisia lupauksia milloin minkäkin maan tai hallituksen puolesta. Minusta sen varmistaminen on ainoa tapa, jolla voimme vaikuttaa asiaa. Tietenkin meidän on myös taattava paras mahdollinen tuki tutkimukselle ja tieteelle, mutta meidän on myös varmistettava, että meillä on toimivat markkinat – ja nimenomaan toimivat transatlanttiset markkinat, koska se on ratkaisevaa. On tärkeää varmistaa, että vastuu lentokoneteollisuudesta ja Airbusin tulevaisuudesta, josta keskustelemme täällä, säilyy yhtiöllä ja yhtiön johdolla, koska muussa tapauksessa kaikesta päätöksenteosta tulee hajanaista, mutkikasta ja byrokraattista, ja se johtaa uusiin epäonnistumisiin. Minusta meidän olisi tavoiteltava uutta menestystä ja annettava yhtiölle paremmat mahdollisuudet antamalla sen toimia itsenäisesti ja jättämällä se poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Jöns (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, täydet tilauskirjat ja asema Boeingin kilpailijana kisaamassa maailmanmarkkinoiden ykköspaikasta ovat osoituksena Airbusin työntekijöiden korkeasta ammattitaidosta ja heidän sitoutumisestaan tuotteeseensa. Työntekijät eivät ole vastuussa tehdyistä virheistä; he ovat tehneet hyvää työtä ja tekevät jatkossakin.

Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuus ei jatkossakaan tule toimeen ilman tätä taitotietoa – joka on peräisin Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Espanjasta ja Saksasta – sen paremmin kuin tähänkään asti. Huipputeknologiaa olevien lentokoneiden siipien suunnittelu ja kokoaminen, jota Airbus tekee kotipaikkakunnallani Bremenissä, vaatii erityistaitoja. Lentokoneella ei voi kaahata päättömästi.

Tässä on kysymys yhtiön johdon tekemistä vakavista virheistä. Kovapalkkaisten johtajien kyvyttömyys katsoa pitemmälle tulevaisuuteen ei voi olla peruste tuotantolaitosten kilpailuttamiselle keskenään, niin kuin nyt tapahtuu. Ei myöskään ole hyväksyttävää, ettei Airbus anna mitään kunnon selitystä päätöksistään sen paremmin työntekijöille kuin eurooppalaiselle yritysneuvostollekaan. Minulle tämä on jälleen kerran selvä merkki eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamisen kiireellisyydestä; se olisi itse asiassa pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Sanon myös vielä kerran neuvoston puheenjohtajalle Hintzelle, ettei voida hyväksyä, että uuden ilmailuteknologian kehittämistyöhön käytettävissä olevia aikoja leikataan mielivaltaisesti, ja ne, jotka ovat riippuvaisia yksinomaan markkinanäkökohdista, joutuvat maksamaan siitä kalliin hinnan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuinka kauan komissio ja neuvosto aikovat istua täällä hiljaa myötäillen, kun suuryritysten johtajat peittelevät omia virheitään hankkiutumalla eroon työntekijöistä? Sekä Ranskan että Saksan hallitukset ovat olleet haluttomia tekemään mitään asian suhteen, ja vielä nytkin niiden vastalauseet työpaikkojen leikkauksia vastaan ovat jokseenkin laimeita, ja näyttää siltä, että niitä esitetään pikemminkin vain muodon vuoksi kuin todellisten ratkaisujen löytämiseksi.

Siksi vaadimme, että uudistusohjelmaksi kuvattu Power 8 lakkautetaan. Airbusin työntekijöitä Ranskassa ja Saksassa ei saa yllyttää toisiaan vastaan. Ilmailu- ja avaruusteollisuus on niin tärkeä, että sille on taattava paitsi rahoitus, myös julkinen valvonta.

EU:n on taitettava rohkeasti peistä Airbusin puolesta. EIP:n kautta taattavia halpakorkoisia lainoja voitaisiin käyttää uusien työntekijöiden työllistämiseen, heidän ammattitaitonsa kehittämiseen sekä tutkimus- ja kehitystyön tukemiseen. Joka tapauksessa me tuemme työntekijä- ja ammattiliittojen eurooppalaista toimintapäivää, joka on tarkoitus järjestää eri tehdaspaikkakunnilla 16. maaliskuuta, ja vakuutamme solidaarisuuttamme työntekijöitä kohtaan heidän taistelussaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla tukeni kaikille Airbusin tai sen alihankkijoiden palveluksessa oleville työntekijöille, jotka ovat saaneet kuulla joutuvansa irtisanotuiksi. He maksavat nyt hinnan yhtiön johdon ja hallinnon virheistä sekä niistä virheistä, joita toimintaan huonosti sitoutuneet osakkeenomistajat ovat tehneet salliessaan taloudellisten näkökohtien viedä voiton teollisuuden edusta. Työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus kautta Euroopan on kuitenkin heidän vahvuutensa, jonka avulla heidän on mahdollista saada läpi muutoksia rakenneuudistussuunnitelmaan.

Tämä tapaus osoittaa myös, mitä eurooppalaisesta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta puuttuu: työntekijöiden edustajat puuttuvat kokonaan päätöksentekoelimistä. Vaikka tämä asia ei kuulukaan EU:n vastuualueisiin, Airbusin asema eurooppalaisuuden lippulaivana ja symbolina ja maailmanluokan teollisuusyrityksenä merkitsee kuitenkin sitä, että EU:lta odotetaan jonkinlaista reaktiota. Sen pitäisi sanoa "kyllä" julkisten varojen pumppaamiselle näihin yrityksiin, "kyllä" takaisinmaksettaville ennakoille, "kyllä" tutkimukseen ja kehittämiseen myönnettäville lainoille, "kyllä" euron ja dollarin vaihtokurssin aiheuttamien vaikeuksien huomioon ottamiselle ja "kyllä" yhtiön hallintotavan uudistuksille ja osakassopimuksille. Käytössämme olevista väliintulokeinoista meidän on hyödynnettävä Euroopan investointipankkia ja globalisaatiorahastoa. Tällä hetkellä juuri työntekijöiden ammattitaito on se, mikä takaa yritykselle tulevaisuuden, joten antakaamme mekin tukemme heille.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista syvän huolemme Airbusin tämänhetkisen kriisin johdosta sekä solidaarisuutemme siitä kärsimään joutuneille työntekijöille, jotka ansaitsevat täyden tukemme.

Haluan myös sanoa, että suhtaudumme toiveikkaasti siihen, että Power 8 -rakenneuudistusohjelmalla on mahdollista saattaa yhtiön uuteen alkuun ja palauttaa tämän Euroopan unionin teollisen innovaation tulevaisuutta edustaneen hankkeen kilpailukyky.

Suosittelemme myös, että ottaisimme opiksemme johdon virheistä, epäreilusta kilpailusta ja hallitustenvälisestä kinastelusta. Toiminnan on perustuttava yritysten ja teollisuuden tehokkuuteen ja uusimpiin innovaatioihin, jotka jättävät varjoonsa aikansa eläneet poliittiset kiistat.

Haluamme myös pystyä kertomaan Airbusin työntekijöille kaikkialla Euroopassa – myös Puerto Realissa, Getafessa ja Illescasissa – että Euroopan parlamentti on sitoutunut tekemään yhteistyötä ammattiliittojen ja yhtiön johdon kanssa tarjotakseen työntekijöille kaiken heidän tarvitsemansa tuen ja auttaakseen heitä selviytymään päivästä toiseen.

Kehotamme komissiota ja neuvostoa yhdistämään voimansa selkeän ja kestävän ratkaisun löytämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Hintze, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, olen seurannut tätä keskustelua kiinnostuneena. Aihe on vakava. Kysymys on siitä, miten pystymme säilyttämään Euroopassa vahvan ilmailu- ja avaruusteollisuuden. Tässä on noudatettava sellaista periaatetta, että yritykset harjoittavat liiketoimintaa ja poliitikot politikoivat, ja tämä ero on tärkeä, jos haluamme toimia oikein tässä asiassa.

Useat puhujat ovat huomauttaneet, että vaikka Airbusilla menee tällä hetkellä hyvin, sillä on silti ongelmia ratkottavanaan. Näin todella on, mutta meidän on katsottava myös tulevaisuuteen. Yhdysvallat on jo pitkään aliarvioinut Euroopan kykyä rakentaa lentokoneita, ja nyt kun se on antanut kilpailuetunsa heikentyä jo pitemmän aikaa, sitä täytyy kaduttaa. Meidän täällä Euroopassa on varottava, ettei meille käy samoin sen vuoksi, että aliarvioimme Aasiaa. Tämä merkitsee sitä, että nyt kun eurooppalaisella ilmailu- ja avaruusteollisuudella vielä on joitakin innovaatioihin ja rahoitukseen liittyviä vahvuuksia, sen on myös kehityttävä niin, että se säilyttää kilpailukykynsä ja pystyy selviytymään tulevaista haasteista sekä nykyisistä ongelmista, joita sillä on A380:n toimitusten ja A350:n kehitystyön viivästymisen sekä dollarin heikkoudesta johtuvien ongelmien vuoksi.

Yhtiön itse kuuluu päättää, mikä on oikein ja mikä ei. Minun täytyy sanoa äsken puheenvuoronsa käyttäneelle jäsenelle, ettei minulle tulisi mieleenikään väittää, että poliitikkojen kuuluu määritellä, miten pitkä aika uuden lentokoneen kehittämiseen saa kulua. Sehän olisi absurdia. Tuollaiset päätökset kuuluvat yhtiön itsensä tehtäviksi; se on teknologinen kysymys ja liiketoimintaratkaisu muttei todellakaan poliittinen kysymys. En myöskään lähtisi sanelemaan yritykselle, mitä sen pitää tai ei pidä tuoda markkinoille, mutta on selvää, että jos yritys ei arvioi markkinoita oikein ja jos se ei seuraa tilannetta jatkuvasti, se päätyy vaikeuksiin.

Koska monet teistä ovat halunneet puhua työntekijöistä, haluaisin huomauttaa, että yhtiö on ilmoittanut meille, että ne supistukset, joita se aikoo tehdä, toteutetaan mahdollisimman vastuullisesti, että välittömiä irtisanomisia ei tule ja että prosessi viedään läpi useiden vuosien aikana. Saanen vielä lisätä, että on myös Airbusin etujen mukaista käydä perusteellisia keskusteluja hyvin ammattitaitoisten työntekijöidensä kanssa tarvittavista rakenneuudistuksista.

Yritys voi voittaa vain, jos se ymmärtää, että kyseessä on johdon ja työntekijöiden yhteinen ponnistus, ja jos se pyrkii vuoropuheluun ja sen jatkamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio yhtyy tänään ilmaistuihin huolestuneisiin näkemyksiin siitä, ettei voi olla hyväksi Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden tulevaisuudelle, jos ammattitaitoa ja kokemusta menee hukkaan sen vuoksi, että alan suurin yritys aikoo vähentää työpaikkoja. Kuten olemme jo todenneet, komissio aikoo tietenkin käyttää kaikki Euroopan tasolla käytössään olevat välineet auttaakseen toimenpiteiden kohteeksi joutuneita ihmisiä selviytymään rakenneuudistusten seurauksista.

Parlamentin jäsenet ovat olleet aivan oikeassa muistuttaessaan tämänpäiväisessä keskustelussa, ettei yhtiön ongelmilla ole itse asiassa mitään tekemistä työntekijöiden ammattitaidon kanssa; siitä ei ainakaan ole mitään epäselvyyttä.

Se mitä me voimme tehdä – ja teemmekin, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi – on ryhtyä hyvin määrätietoisesti luomaan tasapuolisia ja oikeudenmukaisia kilpailuolosuhteita eurooppalaiselle ilmailuteollisuudelle.

Komissio aikoo 22. maaliskuuta jättää Maailman kauppajärjestölle virallisen valituksen Yhdysvaltojen toimista. Tämä on vastalause Yhdysvaltojen Boeingille myöntämän, miljardien arvoisen avoimen valtiontuen johdosta. Sekin on merkittävä osoitus halustamme turvata Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuuden tulevaisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

 

12. Kyselytunti (neuvosto)
MPphoto
 
 

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0012/2007).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Seuraavana on Laima Liucija Andrikienen kysymys nro 1 (H-0174/07):

Aihe: EU:n perustuslain ratifiointiprosessin jatkaminen

Puheenjohtajavaltio Saksan päätavoitteisiin kuuluu EU:n perustuslain ratifiointiprosessin jatkaminen.

Onko puheenjohtajavaltio Saksa jo laatinut perustuslakiprosessin jatkamista koskevan etenemissuunnitelman, jonka mukaisesti perustuslaki voitaisiin hyväksyä ennen vuonna 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin seuraavia vaaleja?

Mihin konkreettisiin toimiin puheenjohtajavaltio Saksa aikoo ryhtyä voidakseen varmistaa tavoitteena olevan perustuslain oikea-aikaisen ratifioinnin?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, neuvoston kesäkuussa 2006 pitämässään kokouksessa antaman valtuutuksen mukaisesti puheenjohtajavaltio Saksa jättää raporttinsa asiasta vuoden 2007 alkupuoliskolla. Eurooppa-neuvosto pyysi, että tähän raporttiin sisältyisi arvio perustuslakisopimusta koskevien neuvottelujen edistymisestä sekä yhteenveto mahdollisista tulevista aloitteista.

Valmistellessaan tätä raporttia puheenjohtajavaltio käy parhaillaan erilaisia keskusteluja kaikkien jäsenvaltioiden edustajien kanssa ja aikoo lähiviikkoina olla yhteydessä jäsenvaltioihin eri tasoilla. Koska prosessi on kesken, puheenjohtajavaltio ei tällä hetkellä pysty kertomaan tarkemmin raportin sisällöstä eikä ole halukas esittämään arvailuja siitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). (LT) Kiitän arvoisaa neuvoston jäsentä vastauksesta, mutta vastaus ei tyydytä minua, sillä kysymys on yhdestä Saksan painopisteestä. Olen esittänyt joitakin hyvin yksityiskohtaisia kysymyksiä ja haluaisin kaikesta huolimatta neuvoston jäsenen kommentoivan valmisteilla olevaa asiakirjaa edes tärkeimmiltä, keskeisimmiltä kohdiltaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Andrikienė, minulla ei ole mahdollisuutta vastata kysymykseenne muulla tavalla kuin viittaamalla käynnissä olevaan prosessiin. Olemme saaneet tehtäväksi laatia tämän raportin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa käytyjen perusteellisten keskustelujen pohjalta.

Prosessi on vielä kesken. Raportti esitetään kesäkuun huippukokoukselle, ja vasta kesäkuussa se voidaan viimeistellä lopullisesti. Se todellakin heikentäisi mahdollisuuksiamme saada aikaan todellista edistystä, jos julkistaisimme tänään täällä parlamentissa yksityiskohtaisia tietoja raportin mahdollisesta sisällöstä. Voin sanoa vain, että meillä on kuulemisprosessi käynnissä ja se jatkuu kesäkuuhun asti ja että julkistamme sen jälkeen kattavan raportin, jossa tietenkin kartoitetaan tulevaisuuden vaihtoehtoja, mutta sanomattakin on selvää, että niistä päättää Eurooppa-neuvosto.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . Hyvät kollegat, työjärjestykseen liittyen minun on selvennettävä hieman erästä asiaa heti alkuunsa. Tämän kysymyksen osalta meiltä on pyydetty puheenvuoroa viiteen lisäkysymykseen. Minulla on tässä neuvostolle esitettäväksi noin sata kysymystä, joista kaikkiin ei voida vastata, mutta pyrin varmistamaan, että neuvosto vastaa mahdollisimman moneen. Näin ollen voin antaa puheenvuoron kahdelle parlamentin jäsenelle kutakin kysymystä kohti ja teen sen luonnollisesti samoin perustein kuin muulloinkin, eli pyrin vaihtelemaan vuoroa eri poliittisten ryhmien kesken.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE).(EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksestanne. Minä puolestani olin hyvin tyytyväinen siihen, mutta en tieten tahtoen sanonut paljoakaan.

Kun nyt kuitenkin otitte puheeksi kuulemisprosessin, kysyisin, hyväksyttekö sen, että osana tätä prosessia teidän on kuunneltava myös niitä, joiden mielestä perustuslain tai ehkä pikemminkin perustuslakisopimuksen ottaminen uudelleen käsiteltäväksi ei ole kovin hyvä ajatus? Me odotamme innolla raporttianne, mutta pyydän, että otatte huomioon mahdollisuuden paitsi lisätä, myös poistaa tiettyjä asioita. Hyväksyttekö tämän?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tämä kuulemisprosessi pakottaa meidät muodostamaan mielipiteemme hyvin laajalta pohjalta ja kelpuuttamaan mukaan kaikki ehdotukset ja selvitykset, joita saamme yksittäisiltä jäsenvaltioilta. Kysymys on vain siitä, mikä lopulta päätyy kokonaisraporttiimme, mutta sen me voimme päättää vasta sitten, kun olemme saaneet kokonaiskuvan tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Viimeisimmässä huippukokouksessa Puola ilmaisi tyytymättömyytensä päätöksentekomenettelyyn, koska katsoi, ettei se palvele Puolan etuja. Muutamat jäsenvaltiot ovat tyytymättömiä myös komission jäsenten nimittämismenettelyyn ja komission jäsenten määrään. Voidaanko tätä pohtia ja vaikuttaako se perustuslain mahdolliseen tarkistamiseen tai muuttamiseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Meille olisi tietenkin mieluisin tilanne se, että kaikki jäsenvaltiot olisivat tyytyväisiä, mutta minulle esitetty kysymys koskee nyt kuulemisprosessia ja raporttia, johon meillä on yksimielisesti annettu valtuutus, jonka laatimiseen käsittääkseni myös Puola on osallistunut, joten valtuuksiimme ei liity mitään ongelmia eikä ristiriitoja.

Toivomme, että kaikki 27 jäsenvaltiota löytävät omat näkemyksensä raportista, jonka olemme saaneet tehtäväksi laatia, ja että voimme sen jälkeen keskustella mahdollisista lisätoimenpiteistä, joita on tehtävä, jotta perustuslaki olisi hyväksyttävissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Claude Moraesin kysymys nro 2 (H-0077/07):

Aihe: Rasismin ja muukalaisvihan vastaista toimintaa koskevan puitepäätöksen edistyminen

Miten puitepäätös rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta on edistynyt?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ehdotus rasismin ja muukalaisvihan vastaista toimintaa koskevaksi puitepäätökseksi on yksi Saksan puheenjohtajuuskauden päätavoitteista oikeus- ja sisäasioiden alalla. Perustamissopimuksen 36 artiklan komitea tarkasteli kyseistä välinettä tammikuussa 2007 Saksan kompromissiehdotuksen pohjalta. Mainittu ehdotus puolestaan perustuu suurelta osin Luxemburgin vuonna 2005 laatimaan kompromissiehdotukseen, jota valtuuskuntien enemmistö piti hyvänä lähtökohtana puitepäätöstä koskevan sovun löytymiselle. Lisäksi asia oli esillä neuvoston kokouksen yhteydessä 15. helmikuuta 2007 Brysselissä sen noustua esiin lounaskeskusteluissa. Puheenjohtajavaltio aikoo näiden keskustelujen perusteella tarkistaa ehdotuksen tekstiä ja esitellä sen neuvostolle 19. huhtikuuta 2007 pidettävässä neuvoston kokouksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Emine Bozkurt (PSE), laatijan sijainen. (NL) Kiitän tietenkin vastauksestanne kysymykseen, mutta haluaisin vielä tiedustella teiltä yhtä asiaa. Sanoitte, että asia otetaan uudelleen esiin 17. huhtikuuta, mutta voisitteko kertoa, millaisia konkreettisia toimia voimme odottaa puheenjohtajavaltio Saksalta seuraavien kolmen kuukauden aikana? Entä jos sellaisia ei ole odotettavissa, miten arvioitte asian siirtymisen Portugalin vastuulle vaikuttavan edistymiseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En itse asiassa voi muuta kuin toistaa sen, että juuri se askel, joka meillä on tarkoitus ottaa 19. huhtikuuta – tarkoitan tarkistetun puitepäätösluonnoksen esittämistä – on hyvin merkittävä edistysaskel. Tämän puitepäätöksen tekstistä käy selkeästi ilmi, mitkä tehtävät rasismin ja muukalaisvihan vastaisen toiminnan tehostamisessa kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Haluan esittää yhden varsin käytännönläheisen kysymyksen, joka on noussut esiin aihetta koskevassa keskustelussamme. Se koskee kahden kilpailevan filosofian yhteentörmäystä. Toisaalta esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa on voimassa lainsäädäntöä, jolla määrätään tietynlaisten lausuntojen rangaistavuudesta, kun taas toisissa EU:n jäsenvaltioissa noudatetaan toisenlaista periaatetta, jonka mukaan mielipiteenvapauden voidaan sanoa menevän tällaisten säännösten edelle. Miten asiaa koskevissa neuvoston keskusteluissa on edetty?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Leichtfried, olette nähdäkseni oikeassa. On kiistämätön tosiasia, että nämä kaksi näkökohtaa ovat keskenään ristiriidassa ja että ne on vaikea sovittaa yhteen. Juuri siitä syystä puitepäätöksessä jätetään yksittäisille jäsenvaltioille runsaasti liikkumavaraa käytännön päätösten tekemiseen oman oikeuskulttuurinsa mukaisesti.

Esimerkiksi puitepäätöksessä vältetään ottamasta kantaa siihen, minkä nimenomaisten historian tapahtumien kieltäminen saattaisi olla rangaistavaa. Se on asia, josta jokaisen jäsenvaltion on päätettävä itse, vaikka puitepäätöksessä on tietenkin mainittava jotenkin, että kansanmurhien, sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten julkisesta hyväksymisestä, kieltämisestä tai vähättelystä olisi tehtävä rangaistavaa.

Tarkat ilmaukset ja perustelut, joiden avulla voidaan määritellä, milloin on kyseessä tällainen rikos, sekä muut mahdolliset lisäykset, jotka ovat tarpeen kunkin maan kohdalla, jäävät ilman muuta jäsenvaltioiden harkintavaltaan, eikä tässä puitepäätöksessä voida antaa yksityiskohtaisia säännöksiä asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). (LT) Yritän edelleen saada selkeää kuvaa siitä, mitä Saksan puheenjohtajuuskaudella on tarkoitus saavuttaa. Luxemburgin puheenjohtajuuskaudella ei pääsy sopuun. Ymmärränkö oikein, että nyt on tavoitteena ainakin rasistisen ja muukalaisvihamielisen informaation levittämisestä määrättäviä rangaistuksia koskevan lainsäädännön minimiharmonisointi, vai onko kysymys jostakin muusta?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tavoitteidemme osalta viittaan juuri äsken antamaani vastaukseen; en voi muuta kuin toistaa, että rasismista ja muukalaisvihasta keskusteltaessa kyse on jokseenkin abstraktien käsitteiden määrittelystä ja että tarkoituksena on, että tämä puitepäätös auttaisi meitä löytämään yksimielisyyden niiden sisällöstä. En halua toistella samaa, mitä olen jo kertaalleen sanonut. Täytäntöönpano ja yksityiskohtia koskevat päätökset kuuluvat jatkossakin jäsenvaltioille.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 3 (H-0080/07):

Aihe: Väkivaltaa sisältäviä elektronisia pelejä koskeva ikäraja

Mitä aloitteita puheenjohtajavaltio Saksa aikoo välittömästi tehdä ehkäistäkseen väkivaltaa sisältävien videoiden ja elektronisten pelien leviämisen, kun otetaan huomioon, että asia on herättänyt huolestumista koko eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja että tämän ilmiön laajenemisesta johtuvat vaarat jatkuvasti kasvavat?

Katsooko puheenjohtajavaltio, että väkivallan torjuminen ja sitä lietsovien välineiden leviämisen hillitseminen voivat olla vastoin vapaan kilpailun sääntöjä tai ristiriidassa ilmaisunvapauden kanssa?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Oikeus- ja sisäministerit sopivat Dresdenissä 14.–16. tammikuuta pitämässään epävirallisessa kokouksessa, että väkivaltaa sisältävien videoiden ja pelien tarkastelu aloitetaan laatimalla yhteenveto erilaisista aiheeseen liittyvistä kansallisista säännöistä ja määräyksistä. Tarkoituksena on, että suunnitteilla oleva yhteenveto tällä hetkellä voimassa olevista kansallisista säännöistä toimisi pohjana erilaisten suojelunormien, väliintulokeinojen ja rangaistusmahdollisuuksien vertailulle. Näin jäsenvaltiot voisivat saada jonkinlaisen käsityksen siitä, mikä saattaisi olla paras järjestelmä.

Tuon jälkeen neuvoston puheenjohtajavaltio on laatinut kyselyn, jonka tarkoituksena on kerätä tietoja kunkin jäsenvaltion lainsäädännön kannasta väkivaltaa ihannoivaan audiovisuaaliseen aineistoon, erityisesti videoihin, tietokonepeleihin ja elokuviin. Kysely on laaja, ja se kattaa sekä nuorten suojelua koskevat säännökset että rikosoikeuden ja muun lainsäädännön sisältämät yleiset kiellot, joiden tarkoituksena on erityisesti nuorten suojeleminen. Lisäksi siinä selvitetään ikärajojen merkintäjärjestelmiä.

Kyselyssä sivutaan myös ongelmallista kysymystä siitä, missä määrin erilaiset kansalliset oikeusjärjestelmät takaavat ilmaisuvapauden. Lopuksi kyselyn tarkoituksena on selvittää, mitkä väkivaltaiset pelit ovat kiellettyjä jäsenvaltioissa, jotta niistä voidaan laatia erilliset luettelot. Tarkoituksena on, että kysely lähetetään jäsenvaltioille lähiaikoina, ja niiden vastauksia odotetaan – pyydetyn mukaisesti – huhtikuuhun mennessä. Kyselyn tulosten arvioinnin vuoden 2007 ensimmäisen vuosipuoliskon lopulla pitäisi sitten helpottaa tavoitteena olevien EU:n laajuisten turvallisuusnormien laatimista.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, kiitän neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta ja toivotan hänelle onnea vastausten keräämiseen ja onnittelen ripeästä aikataulusta.

Kysymykseni ei koske ikärajoja, niin kuin neuvoston puheenjohtaja sanoi; se koskee kiellon soveltuvuutta sisämarkkinoille. Voin ottaa esimerkiksi oman kotimaani, jossa kiellettiin rahapelit, minkä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on sittemmin tuominnut sisämarkkinoihin vedoten. Otitte myös esiin ilmaisuvapauden, joka on myös yksi este kiellon asettamiselle.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Panayotopoulos-Cassiotou, luulen, että ymmärrätte varsin hyvin tavoitteemme, joka on yhtenäisten suojelusäännösten käyttöönotto koko EU:n alueella. Tällä hetkellä voin kuitenkin vain kuvailla, miten aiomme tämän tavoitteen saavuttaa. Kyse on siis siitä, että yritämme löytää parhaat käytännöt. Tähän asti EU:ssa sovelletut säännökset ovat todellakin olleet hyvin hajanaiset, ja haluamme tällä kyselyllä selvittää, mikä ratkaisu toimii ja miten ja millaisia kokemuksia on saatu eri puolilla Euroopan unionia. Tavoitteena on, että voisimme luoda yhtenäiset suojelunormit koko Euroopan unioniin yksinkertaisesti vertailemalla ja katsomalla, mikä meillä on yhteistä.

Koska eri maiden käytännöissä on suuria eroja, emme todellakaan usko, että tätä voitaisiin toteuttaa käytännössä millään muulla tavalla kuin tekemällä ensin tällainen kysely ja hakemalla sen jälkeen esimerkkejä hyvistä käytännöistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Kysymyksen esittäjä haluaisi peleihin ikärajat. Nyt on jo olemassa osittain EU:n rahoittama PG-merkintä. Kotimaassani Ruotsissa kaikkiin tietokonepeleihin on merkitty ikäraja, ja tuotannonala ja asianomaiset valtiot tekevät yhteistyötä. Kyseiset ikärajat ovat +3, +7, +12, +16 ja +18 vuotta. Lisäksi kaikkien tietokonepelien mukana tulee kuvaus niiden sisällöstä. Kuvauksessa on erikseen mainittu syrjintä, huumeet, alatyylinen kielenkäyttö, seksi ja alastomuus, väkivalta sekä pelottavat ja kauhua sisältävät kohtaukset. Käytössä on erinomainen järjestelmä, ja kuten jo sanoin, EU osallistuu sen rahoittamiseen. Toivoisin sekä neuvoston että parlamentin ottavan selvää tästä järjestelmästä, jotta voimme keskustella siitä sitten, kun esityslistalla on komissiossa parhaillaan valmisteilla oleva lasten asioita koskeva kertomus.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Vastasitte koko kyselyyn yhdellä hengenvedolla ja puolsitte Ruotsin järjestelmää. Se on tietenkin sallittua, ja kuulemme mielellämme näkemyksenne, mutta ymmärtänette, että meidän on kerättävä tietoa myös muista järjestelmistä, joista toiset toimivat ja toiset eivät, ennen kuin voimme tehdä päätöksen siitä, mikä olisi koko EU:lle sopiva yhteinen lähestymistapa. Tutkimme kuitenkin Ruotsin kokemukset hyvin huolellisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että kysymykseni otsikossa on käännösvirhe. Kysymykseni ei koske ikärajoja vaan kiellon suhdetta sisämarkkinasääntöihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . Huomioimme ilman muuta tämän selvennyksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Minua kiinnostaisi tietää, olisiko mahdollista perustaa Euroopan laajuinen tietopankki, johon voitaisiin sähköisesti ilmoittaa vastaan tulevista asioista, jotka tuntuvat erityisen haitallisilta?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kuten äsken totesin, olemme tällä hetkellä vielä, sanoisinko, selvitysvaiheessa, joten voin vain kiittää ehdotuksestanne ja panna sen muistiin yhtenä niistä erilaisista esimerkeistä, joita parhaillaan keräämme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 4 (H-0083/07):

Aihe: Lahjonnan torjuminen

Lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22. heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS(1) 9 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava heinäkuuhun 2005 mennessä neuvostolle ja komissiolle ne säännökset, joilla jäsenvaltioiden kyseistä puitepäätöstä koskevat velvoitteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Neuvoston oli määrä arvioida ennen 22. lokakuuta 2005 näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet puitepäätöksen säännöksiä. Onko neuvosto tehnyt kyseisen arvioinnin?

Voiko neuvosto etenkin kertoa, onko se saanut kaikki tiedot vuoden 2003 puitepäätöksen saattamisesta osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä, ja miksi sen mielestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole nostettu syytteitä ulkomaisia tahoja koskevasta lahjonnasta? Millä tavalla neuvosto katsoo sen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus päätti joulukuussa 2006 lopettaa BAE Systems -yhtiön Saudi-Arabian kanssa tekemiin Al Yamamah -asekauppoihin liittyviä lahjontasyytöksiä koskevan tutkimuksen a) olevan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n puitepäätöksestä johtuvien velvoitteiden mukaista, b) olevan Yhdistyneen kuningaskunnan OECD:n vuoden 1997 lahjonnan torjumista koskevaan yleissopimukseen perustuvien velvoitteiden mukaista ja c) edistävän EU:n pyrkimyksiä kitkeä lahjonta kauppasopimuksista ympäri maailman?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvosto ei ole vielä saanut komission kertomusta lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla tehdyn puitepäätöksen 2003/568/YOS saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja siksi se ei ole myöskään voinut vielä tutkia, ovatko jäsenvaltiot täyttäneet tämän puitepäätöksen mukaiset velvoitteensa.

Neuvosto on kuitenkin saanut tietoja lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla vuonna 2003 tehdyn puitepäätöksen saattamisesta osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä. Neuvosto arvioi puitepäätöksen 9 artiklan mukaisesti, missä määrin jäsenvaltioissa on säädetty puitepäätöksen täytäntöönpanoon tarvittavaa lainsäädäntöä.

Neuvostolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta tutkia, millaisia menettelyjä jäsenvaltioissa on noudatettu, eikä sen edellytetä antavan lausuntoja arvoisan jäsenen mainitseman OECD:n yleissopimuksen jäsenvaltioille aiheuttamista velvoitteista.

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies (ALDE), laatijan sijainen.(EN) Väitetään, että brittiläinen yhtiö BAE Systems maksoi lahjuksia saadakseen kilpailuetua muihin Saudi-Arabiassa toimiviin eurooppalaisiin asetoimittajiin nähden. Väitetään myös, että riippumaton tutkimus tapahtuneesta keskeytettiin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen vaatimuksesta. Selvää on, että tämä sotii paitsi monia Euroopan unionin periaatteita, myös kilpailupolitiikan sääntöjä vastaan. Onko neuvosto harkinnut, että se vaatisi komissiota käynnistämään rikkomismenettelyn Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta vastaan, ja jos ei, niin miksi? Mitä tarvitaan, että neuvosto on valmis osoittamaan syyttävän sormensa jotakuta jäsentänsä kohti?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Davies, meidän on mietittävä hyvin tarkkaan, mitkä ovat neuvoston oikeudet tässä asiassa. Saamiemme tietojen mukaan BAE Systemsin tapauksessa, jonka mainitsitte, on kysymys ulkomaiden viranomaisten mahdollisesta lahjonnasta, mutta juuri siitä meillä ei ole säännöksiä. Vaikka yksityisellä sektorilla tapahtuvaan lahjontaan sovellettavia säännöksiä toki on olemassa, virkamiesten lahjonnasta niitä ei ole, eikä etenkään ulkomaisten virkamiesten. Näin ollen neuvostolla ei ole mitään velvollisuutta ryhtyä toimiin tämän asian suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(DE) Arvoisa ministeri, haluaisin kysyä teiltä, katsooko puheenjohtajavaltio, että saattaisi olla tarpeen keskustella komission kanssa uusista toimista, joilla lahjonnan torjuntaa voitaisiin tehostaa.

Tiedämme, että lahjonnan yleisyys eri jäsenvaltioissa vaihtelee suuresti, ja olisi hyvä, jos voisimme tehdä jotakin sen vähentämiseksi kaikissa niissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Paleckis, on sanomattakin selvää, että nykyinen puheenjohtajavaltio on edeltäjiensä tavoin hyvin kiinnostunut tehostamaan lahjonnan torjuntaa ja ennaltaehkäisyä, ilmeneepä se sitten missä muodossa ja missä maassa tahansa.

Kuten totesin vastaukseni alkuosassa, meillä ei ole vielä käytettävissämme kirjallisena komission kertomusta puitepäätöksen täytäntöönpanosta. Mielestäni olisi järkevää odottaa ensin tätä kertomusta ja käydä se sitten huolellisesti läpi ja tutkia, onko jotakin jäänyt tekemättä tai tarvitaanko uusia toimia, ja jos, niin missä, ja tehdä sen jälkeen päätökset. Katson kuitenkin, että esiin tuomanne näkökohta on tärkeä, ja on varsin mahdollista, että puutteita löytyy ja meidän on ryhdyttävä toimiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Glenis Willmottin kysymys nro 5 (H-0084/07):

Aihe: Kohdunkaulasyöpää koskeva eurooppalainen julistus

Haluaisin tuoda esiin tammikuussa pidetyn kohdunkaulasyövän estämistä koskeneen eurooppalaisen teemaviikon ja esitetyn kohdunkaulasyövän vastaisen julistuksen. Julistus käsittää neljä osatekijää.

Ensimmäiseksi pyritään aktiivisesti toteuttamaan väestöpohjaiset tehokkaat ja organisoidut kohdunkaulasyövän seulontaohjelmat noudattaen EU:n suuntaviivoja kohdunkaulasyövän seulonnan laadun varmistamisesta. Samalla alan ammattilaiset toteuttavat kansanterveyteen liittyviä koulutusohjelmia sen takaamiseksi, että kaikki naiset hyödyntävät täysin heidän käytettävissään olevat palvelut.

Toiseksi helpotetaan jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa niin, että joidenkin jäsenvaltioiden maailman huippuluokkaa olevaa ammattitaitoa voidaan hyödyntää yhdenmukaisesti koko Euroopan unionissa.

Kolmanneksi tuetaan riippumatonta väestöpohjaista tutkimusta, jotta voitaisiin selvittää sopivimmat keinot hyödyntää käytettävissä olevaa uutta tekniikkaa kansanterveyttä koskevissa ohjelmissa ja taata näin kohdunkaulasyövän mahdollisimman tehokas vähentäminen koko Euroopan unionissa.

Neljänneksi tunnustetaan hyväntekeväisyysjärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden keskeinen merkitys kohdunkaulasyövän jatkuvassa vähentämisessä Euroopassa ja tuetaan näitä tahoja.

Tukeeko puheenjohtajavaltio Saksa julistusta, ja jos tukee, miten se aikoo taata julistuksen tehokkaan täytäntöönpanon koko EU:ssa?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kiitän arvoisaa jäsentä tämän tärkeän asian nostamisesta esille. Kehottaisin häntä myös tutustumaan neuvoston vastaukseen jäsen Dičkutėn laatimaan kirjalliseen kysymykseen E-2552/06.

Kesäkuun 2. päivänä 2006 antamissaan naisten terveyttä koskevissa päätelmissä, jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä C 146 22. kesäkuuta 2006, neuvosto muistutti olevansa tietoinen siitä, että kohdunkaulansyöpä on yksinomaan naisilla esiintyvä sairaus, mikä mainittiin myös julistuksen tekstissä. Neuvosto on korostanut yksinomaan naisille räätälöityjen lähestymistapojen tärkeyttä naistentautien kohdalla, ja komissio pyytää tukea sellaisten tietojen ja kokemusten vaihtoon, jotka koskevat hyviä käytäntöjä sukupuolinäkökohdat huomioivassa terveyden edistämisessä ja tautien ennaltaehkäisyssä.

Kohdunkaulansyöpään liittyvien tietojen kerääminen sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen kuuluvat niihin toimiin, joita on tarkoitus rahoittaa vuosiksi 2003–2008 laaditusta yhteisön kansanterveyden toimintaohjelmasta, josta keskustellaan parhaillaan. Puheenjohtajavaltio Saksa on hyvin halukas saamaan aikaan lopullisen sovun neuvoston ja parlamentin välille, jotta varmistetaan ohjelmien täytäntöönpano myös 1. tammikuuta 2008 jälkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenis Willmott (PSE).(EN) Kiitos vastauksestanne, arvoisa neuvoston puheenjohtaja.

Neuvosto on varmaankin tietoinen siitä, että nyt on saatavilla uusi rokote, joka voi suojata tuhansia naisia kohdunkaulansyövältä. Arvioiden mukaan tällä rokotteella olisi mahdollista ehkäistä jopa 32 000 naisten syöpätapausta.

Voiko neuvosto siis luvata parlamentille, että EU:n kaikissa 27 jäsenvaltiossa toteutetaan mahdollisimman laaja rokotusohjelma? Voitteko luvata myös, että samalla järjestetään kattava valistus- ja tiedotuskampanja, jolla varmistetaan, että kaikki vanhemmat ovat täysin tietoisia rokotusohjelman hyödyistä?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen on oikeassa: myyntiluvan myöntäminen tälle ihmisen papilloomavirusta vastaan suojaavalle rokotteelle on todellakin merkittävä edistysaskel kohdunkaulansyövän ennaltaehkäisyssä. Rokotteenhan väitetään suojaavan kyseiseltä syövältä 96–100-prosenttisesti. Tämä rokote on kuitenkin vielä aivan uusi, ja kuten arvoisa jäsen mainitsi, mahdollisten rokotus- ja tiedotusohjelmien suunnittelu on vielä alkuvaiheessa. Sen vuoksi pääpaino on tällä hetkellä edelleen taitotiedon ja kokemusten vaihdossa.

Me kuitenkin uskomme, että suojautumista voidaan merkittävästi parantaa tiedotuskampanjoilla sekä noudattamalla voimassa olevia seulontoja koskevia ohjeita.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 6 (H-0086/07):

Aihe: Kroatian jäsenyysneuvottelut

Mitä mieltä neuvosto on Kroatian kanssa käytävien jäsenyysneuvottelujen nykytilasta, ja miten asiassa on tarkoitus edistyä kuluvan vuoden aikana esimerkiksi uusien neuvottelulukujen avaamisessa ja päättämisessä?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Posselt, joulukuun 11. päivänä 2006 antamissaan päätelmissä neuvosto vakuutti Kroatialle tunnustavansa sen saavuttaman edistyksen ja korosti samalla, että liittymisneuvottelut ovat alkaneet hyvin ja tuloksia on alkanut syntyä. Samalla neuvosto korosti, että Kroatian on nyt vietävä eteenpäin tähän asti saavuttamaansa kehitystä. Ehdokasvaltion edistyminen sanelee jatkossakin liittymisneuvottelujen tahdin. Kuten puheenjohtajavaltio on ilmoittanut Kroatialle muun muassa vakautus- ja assosiaationeuvoston 6. maaliskuuta pidetyn kolmannen kokouksen yhteydessä, Kroatian hallituksen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maansa oikeusjärjestelmän ja julkisen hallinnon uudistusten nopeuttamiseen.

Kroatian vielä täyttämättä olevista vakautus- ja assosiaatiosopimukseen kuuluvista velvoitteista neuvosto on nostanut esiin erityisesti valtiontuen ja omaisuuden hankkimisen. Neuvosto pitää hyvin myönteisenä sitä, että Kroatia on tehnyt edelleen varauksettomasti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja korostaa, että yhteistyön on jatkuttava. Samanaikaisesti Kroatian oikeuslaitoksen on tehostettava sotarikollisten syytteeseenpanoa ja tuomitsemista. Kroatian on myös pyrittävä kohentamaan naapuruussuhteitaan, mikä edellyttää, että sen on pyrittävä ratkaisemaan selvittämättä olevat kahdenväliset asiat, erityisesti rajakiistat.

Neuvosto on jo saanut valmiiksi 22 neuvotteluluvun arvioinnin. Näistä seitsemän luvun osalta on määritelty tavoitetaso, joka Kroatian on saavutettava, jotta neuvottelut voidaan aloittaa. Kroatiaa on pyydetty toimittamaan neuvottelukantansa loppuihin 15 lukuun suoraan liittymiskonferenssille.

Liittymisneuvottelujen neuvottelulukujen avaamisen ja päättämisen osalta voin todeta, että kaksi lukua – tiedettä ja tutkimusta sekä opetusta ja kulttuuria koskevat – on avattu ja päätetty jälleen väliaikaisesti. Toiset kolme neuvottelulukua – talous- ja rahapolitiikkaa, yritys- ja teollisuuspolitiikkaa sekä tulliliittoa koskevat – on avattu. Lisäksi molemmat osapuolet ovat jättäneet neuvottelukantansa teollisuus- ja tekijänoikeuslainsäädäntöä käsittelevään 7 lukuun, joka on tarkoitus avata lähiaikoina. Kroatia on jättänyt konferenssille neuvottelukantansa vielä viiteen muuhun lukuun.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Kroatian liittymistä käsittelevänä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittelijänä toivon, että neuvottelut on mahdollista saattaa päätökseen viimeistään seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä, jotta Kroatia voi osallistua niihin.

Tarkentava kysymykseni on seuraavanlainen: katsotteko te, neuvoston puheenjohtaja, että Saksan puheenjohtajuuskaudella olisi mahdollista avata suunnilleen kahdeksan uutta neuvottelulukua, ja voitteko todella vakuuttaa, ettei Kroatiaan sovelleta tiukempaa linjaa kuin muihin ehdokasvaltioihin? Parlamentilla on joskus sellainen kuva, että Kroatian kohdalla yritetään jotenkin hyvittää edellisten laajentumiskierrosten puutteita.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Posselt, voin todellakin vakuuttaa teille, että Kroatia saa täysin oikeudenmukaisen kohtelun. Jos mietitte esimerkiksi Turkin kanssa käytävien neuvottelujen taustoja, olette tietenkin oikeassa siinä, että neuvotteluväline on muuttunut aikojen kuluessa. Jos esimerkiksi ajatellaan äskettäin käyttöönotettuja yksityiskohtaisia tavoitteita, on todellakin totta, että olosuhteet ja välineet ovat muuttuneet.

Tämä ei kuitenkaan koske pelkästään Kroatiaa, vaan soveltuu tietenkin kaikkiin tuleviin liittymisneuvotteluihin myös Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotka myös toivovat pääsevänsä aloittamaan neuvottelunsa jossain vaiheessa. Tässä ei siis ole kyse siitä, että Kroatiaan sovellettaisiin omia sääntöjä, vaan se on pikemminkin osoitus Euroopan yhdentymisen välineiden yleisestä kehittymisestä.

Arvoisan jäsenen pyytämistä ennusteista voin sanoa vain, että ennustaminen on vaikeaa. Voin todeta vain yleisesti, että meidän mielestämme Kroatia on ollut kaiken kaikkiaan hyvin tunnollinen ja sitoutunut neuvottelukumppani, ja vaikka poliittisesta kehyksestä tai aikataulusta olisi eriäviäkin mielipiteitä, meillä on tarkoitus edistyä neuvotteluissa ripeään tahtiin.

Olenkin jo maininnut neuvottelujen nykytilan olevan erinomainen. Kun muistetaan, että Kroatia jätti jäsenyyshakemuksensa vasta vuonna 2003, sai ehdokasvaltion aseman vuonna 2004 ja aloitti neuvottelut viime lokakuussa, edistys on ollut todella huikeaa, jopa verrattuna viimeisimpiin neuvotteluprosesseihin, jotka käytiin 12:n unioniin nyt jo liittyneen maan kanssa. Oletamme molempien osapuolten olevan kiinnostuneita jatkamaan nopeaa etenemistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Neuvoston puheenjohtaja mainitsi myös Turkin – jopa vertasi siihen suoraan. Sen kohdalla joidenkin neuvottelulukujen käsittely on keskeytetty tai on päätetty olla avaamatta niitä enää uudestaan. Eteneekö neuvotteluprosessi todella neuvoston mielestä eri vauhtia vai onko kyseessä muodollisuus, jonka vaikutukset tuntuvat jossain vaiheessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Rack, kuten tiedätte, tiettyjä lukuja koskevien neuvottelujen keskeyttämiseen oli erityiset syynsä. Tämän ongelman ratkaiseminen, niin että voimme palata normaaliin etenemisvauhtiin, on Turkin tasavallan käsissä.

Tietenkin yksi on totta: koko Turkkiin sovellettavaa neuvottelustrategiaa hallitsevat eri säännöt kuin muita tähän asti käytyjä tai parhaillaan käynnissä olevia neuvotteluja, nimittäin jokaisen luvun avaamiseen ja päättämiseen tarvitaan yksimielinen päätös. Tämä lokakuussa 2005 tehty päätös antaa kaikille jäsenvaltioille erityisen voimakkaan, jopa hallitsevan roolin neuvotteluissa, mikä itse asiassa oli edellytyksenä sille, että neuvottelujen aloittamisesta päästiin alun alkaenkaan yksimielisyyteen. Turkkikin ymmärtää tämän ja on hyväksynyt tämän lähestymistavan ja menettelyn.

Siksi ei voida sanoa, että Turkkia kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti; pikemminkin on niin, ettei yksimielisyyttä olisi muutoin voitu saavuttaa. Molemmat osapuolet ovat hyväksyneet tämän.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE).(DE) Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat tunnetusti osa EU:n politiikkaa. Neuvoston puheenjohtaja mainitsi, että Kroatian suhteissa muihin maihin on lukuisia ongelmia, muun muassa rajakiistoja. Kenellä on neuvoston puheenjohtajan mielestä suurin vastuu siitä, ettei rajasopimuksia ole vielä allekirjoitettu, Kroatialla vai sen naapurimailla?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Paleckis, en lähtisi syyttelemään ketään. Se on ollut periaatteemme kaikissa muissakin liittymisprosesseissa. Olemme aina vedonneet siihen, että Kööpenhaminan kriteereistä yksi on, että hyvistä naapuruussuhteista on huolehdittava. Edellytyksenä sille on, että mahdolliset ongelmat naapurivaltioiden kanssa on selvitettävä. Niin kauan kuin valtio itse ei pyydä meitä puuttumaan asiaan millään tavoin, me oletamme valtion pyrkivän itse ratkaisemaan ongelmat, sillä se on koko laajentumisprosessin ja varsinaisen liittymisprosessin ehdoton ennakkoedellytys. Meidän ei tässä vaiheessa pidä soveltaa erilaista käytäntöä Kroatian kohdalla kuin mitä sovelsimme aiemmin 12 muuhun valtioon, jotka kaikki ratkaisivat vastuullaan olleet naapuri- ja rajaongelmat. Tämä pätee myös Baltian maihin, vaikkakin niissä on valitettavasti ilmennyt uusia ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisu. Tämä on kuitenkin hyvä käytäntö, jota ei suotta pidä välttää.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavat kysymykset käsittelevät samaa aihetta, joten ne käsitellään yhdessä:

Sajjad Karimin kysymys nro 7 (H-0089/07):

Aihe: Zimbabwe

Nykyiset EU:n pakotteet Robert Mugaben hallintoa vastaan päättyvät 20. helmikuuta 2007.

Zimbabwen hallitus hääti vuonna 2005 satojatuhansia ihmisiä tilapäisistä asumuksistaan eri puolilla maata (operaatio Murambatsvina). Tämän jälkeen hallitus on toistuvasti estänyt YK:n hätämajoitustoimia ja häätänyt eräitä surkeassa tilanteessa olevia ihmisiä uudelleen.

Voiko neuvosto edellä kerrotun perusteella ja Mugaben hallinnon vastustajiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset huomioon ottaen vakuuttaa, että EU:n kieltäytyy hyväksymästä näitä rikkomuksia ja osoittaa sen saattamalla pakotteet uudelleen voimaan?

Eoin Ryanin kysymys nro 8 (H-0169/07):

Aihe: Euroopan unionin ja Zimbabwen väliset suhteet

Voiko neuvosto ilmoittaa, mihin toimiin se aikoo ryhtyä Zimbabwen hallitusta vastaan maassa tapahtuvien räikeiden ihmisoikeusloukkausten johdosta? Onko neuvosto tietoinen siitä, että Zimbabwe on nälänhädän partaalla ja että Etelä-Afrikan hallitus on jo monen vuoden ajan tukenut Zimbabwen hallitusta sekä poliittisesti että taloudellisesti?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia siitä, että saan vastata näihin kysymyksiin yhdessä, sillä ne kuuluvat aiheensa puolesta yhteen.

Vastaukseni on seuraavanlainen: Neuvosto voi vahvistaa, että Zimbabwen hallitusta vastaan suunnattuja pakotteita jatketaan nykyisessä muodossaan. Niitä jatkettiin vuodella 19. helmikuuta 2007. Neuvosto seurasi Zimbabwen tilannetta tarkkaan koko viime vuoden, muttei pystynyt havaitsemaan minkäänlaista edistymistä niiden kriteerien suhteen, joita se oli asettanut edellytykseksi vuoropuhelun käynnistämiselle uudelleen.

Neuvosto seuraa Zimbabwen humanitaarista ja sosiaalista tilannetta erittäin tarkasti. Tarvittaessa annetaan humanitaarista apua, myös elintarvikeapua. Neuvosto kiinnittää erityistä huomiota Zimbabwen ihmisoikeustilanteeseen. Syyskuussa 2006 mieltään osoittavia ammattiyhdistysaktivisteja vastaan tehtyjen väkivaltaisten iskujen jälkeen annettiin julistus, jossa vaadittiin Zimbabwen hallitusta lopettamaan kansalaistensa pelottelun ja hyökkäykset heitä vastaan sekä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tässä yhteydessä EU viittasi nimenomaisesti Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjaan, jonka myös Zimbabwe on allekirjoittanut.

Puheenjohtajavaltio reagoi välittömästi ja antoi asiasta julkilausuman heti sen jälkeen, kun kirkon 11. maaliskuuta 2007 järjestämä rauhanomainen marssi Hararessa hajotettiin väkivaltaisesti, ja yksi osallistuja sai surmansa, useita loukkaantui ja monia pidätettiin. Se ilmaisi huolensa Zimbabwen viranomaisten tavasta suhtautua tämän rauhanomaisen marssin osanottajiin rikollisina ja vaati, että pidätetyt vapautetaan välittömästi ja heille tarjotaan mahdollisuus saada lainopillista apua ja lääkärihoitoa.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Zimbabwen kriisillä olisi kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia koko alueeseen vuosiksi eteenpäin. Etelä-Afrikan roolin neuvosto arvelee olevan sellainen, että se seuraa Zimbabwen poliittista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä erittäin tarkasti ja tekee käytettävissään olevin keinoin työtä ongelman ratkaisemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Fiona Hall (ALDE), laatijan sijainen.(EN) Arvoisa puhemies, Zimbabween kohdistuvien pakotteiden jatkaminen on hyvä asia, mutta kun otetaan huomioon ihmisoikeusrikkomusten määrä, Morgan Tsvangirain ja hänen kollegojensa äskettäiset pahoinpitelyt mukaan luettuna, sekä se mahdollisuus, että nykyiset vallanpitäjät saattavat hyvinkin jäädä valtaan tämän kuun lopulla pidettävien vaalien jälkeenkin, miten neuvosto aikoo suhtautua Afrikan unionin ilmoitukseen, jonka mukaan kaikki sen jäsenvaltiot osallistuvat Lissabonissa joulukuussa järjestettävään EU–Afrikka-huippukokoukseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley (UEN), laatijan sijainen.(EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kiitos vastauksestanne.

Morgan Tsvangirain viime sunnuntaisen pidätyksen jälkeen syyte häntä vastaan nostettiin vasta eilen, tiistaina, ja tuolloin hän myös sai lääkärihoitoa.

Me kaikki olemme tietoisia tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista – niistä on raportoitu varsin tarkasti viime kuukausina – mutta tapahtumilla on myös vaikutuksia väestöön: 3,5 miljoonaa ihmistä on paennut Zimbabwesta. Lisäksi kun leivän hinta vielä viime lauantaina oli 3 000 Zimbabwen dollaria, tänään se on 9 000 dollaria. Työttömyysprosentti on 80. Eikö nyt naapurimaiden, kuten Etelä-Afrikan, olisi aika ottaa tiukka linja Zimbabwen ja Robert Mugaben korruptoituneen hallinnon suhteen?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Lisäkysymyksenne ovat hyvin tervetulleita. Saanen aloittaa käsittelemällä oppositiojohtaja Morgan Tsvangirain kohtaloa, koska se on varsin ajankohtainen aihe. Viimeisimpien tietojen mukaan 14 pidätettyä mutta ei loukkaantunutta henkilöä on – asianmukaisen oikeuskäsittelyn jälkeen – vapautettu, koska tuomioistuin ilmeisesti päätteli, ettei heitä vastaan ollut perusteita nostaa syytettä.

Tsvangiraita, joka on ilmeisesti vakavasti loukkaantunut, ei kuitenkaan ole vielä vapautettu. Viimeisimpien tietojen mukaan hän on saanut kallovammoja ja menettänyt paljon verta ja on tällä hetkellä tehohoidossa. Myös yksitoista muuta ihmistä loukkaantui pidätyksen yhteydessä, eikä heitä sen vuoksi voitu kuulla – jos nyt tällaista nykyaikaista termiä voidaan käyttää tässä yhteydessä. Heidän kohtalonsa on toistaiseksi epäselvä. Lähdemme tietenkin siitä olettamuksesta, että heidät on laskettu vapaiksi, samoin kuin ne henkilöt, jotka eivät loukkaantuneet välikohtauksessa.

Haluan tässä yhteydessä toistaa, että neuvoston puheenjohtajavaltio on ilmaissut suuren huolensa tämän välikohtauksen ja oppositiojohtajille aiheutettujen vakavien vammojen johdosta seuraavin sanoin: "Puheenjohtajavaltio korostaa jälleen kerran Zimbabwen hallituksen olevan vastuussa pidätettyjen turvallisuudesta ja ruumiillisesta koskemattomuudesta ja seuraa jatkossakin tarkasti Zimbabwen tapahtumia." Olemme siis sitoutuneet seuraamaan aktiivisesti alueen tilannetta tämän huolestuttavan kehityksen vuoksi.

Samaan aiheeseen liittyen haluan ottaa esiin kaksi muutakin asiaa: ensinnäkin muiden Afrikan maiden käyttäytymisen. Niissähän ihmiset toki tietävät millainen Mugaben hallinto on ja tietävät, että tämä asioiden saama dramaattinen käänne Zimbabwessa – jossa työllisyys huitelee 80 prosentissa ja inflaatio on ylittänyt 5 000 prosentin rajan – vaikuttaa vaarallisella tavalla koko alueeseen.

Kuitenkin juuri siksi, että tämä kehitys muodostaa niin suuren uhan, eri maat reagoivat eri tavoin. Afrikan valtioiden yhteisön reaktio ei ole yhtenäinen. Esimerkiksi Etelä-Afrikka, johon käynnissä olevat tapahtumat taatusti vaikuttavat, panee toivonsa hiljaiseen diplomatiaan, jota se haluaa käyttää välttyäkseen rikkomasta välejään naapurinsa, ja vieläpä tärkeän sellaisen, kanssa. Tämän taustalla on epäilemättä taloudellisia motiiveja.

Tilanteessa on myös nähtävissä keskinäistä solidaarisuutta, nimittäin mitä tiukempaa kansainvälinen painostus on ja mitä voimakkaammin Mugaben johtama Zimbabwen hallinto tuomitaan, sitä varovaisemmiksi Afrikan maat käyvät ja sitä enemmän ne turvautuvat niin kutsuttuun afrikkalaiseen solidaarisuuteen. Meidän on yksinkertaisesti pidettävä tämä mielessä ja yritettävä hoitaa asia järkevästi – mistä tulenkin toiseen lisäkysymykseen, joka liittyi joulukuulle suunnitellun EU–Afrikka-huippukokouksen valmisteluihin.

Tällä hetkellä asetamme etusijalle tämän tärkeän huippukokouksen asiasisällön valmistelun ja pidämme sitä itse asiassa puheenjohtajuuskautemme tärkeimpänä tehtävänä. Afrikkaan liittyy tietenkin myös monia muita ongelmallisia kysymyksiä, jotka kaipaavat huomiota vuoden aikana, ja siksi meillä on uskoaksemme paljon työtä tehtävänämme vuoden ensimmäisen puoliskon aikana valmistellessamme maaperää Afrikka-huippukokoukselle.

Päätökset siitä, keitä kokoukseen kutsutaan osanottajiksi, tehdään paljon myöhemmin tänä vuonna, ja juuri siksi seuraamme tarkasti Zimbabwen tapahtumia. Mitään päätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty siitä, keitä lopulta kutsutaan, joten en pysty tällä hetkellä vastaamaan tähän kysymykseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI).(EN) Arvoisa ministeri, luulen, että me kaikki pidämme Zimbabween kohdistuvien pakotteiden jatkamista hyvänä asiana, mutta on selvää, että tehtävää olisi paljon enemmänkin etenkin sen jälkeen, kun viimeviikkoisissa toimissa oppositiota vastaan loukattiin vakavasti ihmisoikeuksia. Aikooko neuvosto erityisesti lisätä painostusta Zimbabwen naapureita kohtaan? Eivätkö ne ole avainasemassa tässä asiassa? Puhutte kaunistellen Etelä-Afrikan harjoittamasta hiljaisesta diplomatiasta, mutta eikö totuus olekin se, että Etelä-Afrikka on jo vuosien ajan pönkittänyt kyseistä hallintoa ja että olette lähestyneet Etelä-Afrikkaa aivan liian varoen, kun teidän sen sijaan pitäisi kohdistaa siihen todellista painostusta?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen juuri puhunut aiheesta varsin yksityiskohtaisesti, joskin jonkin verran kuvainnollisesti, ja selittänyt Afrikan maiden vaikutuspiirissä vallitsevia lainalaisuuksia ja erityisesti alueella toimivan Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) intressejä. Käymme SADC-maiden kanssa aiheesta vuoropuhelua, jota on tarkoitus jatkaa. Kokemuksemme mukaan on kuitenkin niin, että pelkkä painostuksen lisääminen ei ole tuloksellinen tapa parantaa Afrikan maiden suhtautumista Zimbabwen tilanteeseen – melkeinpä päin vastoin: se nostaa vaistomaisesti esiin afrikkalaisen solidaarisuuden.

Emme ole vielä löytäneet oikeaa toimintatapaa asiassa, mutta jatkamme tietenkin tiivistä vuoropuhelua SADC-maiden – ja tietenkin myös Etelä-Afrikan – kanssa, sillä emme vielä tiedä, miten ne reagoivat viimeaikaisiin tapahtumiin. Kaiken tämän taustalla on nähtävä Robert Mugaben ilmoitus, että hän saattaa asettua ehdolle uudelle kaudelle. Afrikasta ei ole vielä kuulunut reaktioita tähän, mutta odotettavissa olevat reaktiot ovat hyvin tärkeitä sen vuoksi, että ne helpottavat päätöksentekoa jatkotoimien suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 9 (H-0090/07):

Aihe: Turkin rikoslain 301 artikla

Armenialaisen journalistin Hrant Dinkin hautaamista (23. tammikuuta 2007 Istanbulissa) edeltävässä mielenosoituksessa ja ruumiinsaatossa mukana olleet henkilöt kehottivat kumoamaan turkkilaisen identiteetin halveksuntaa koskevan rikoslain 301 artiklan. Mitkään painostustoimet eivät ole kuitenkaan johtaneet artiklan tarkistamiseen.

Tunnustaako neuvosto, että artiklan rikkomisesta syytetyt joutuvat käytännössä maalitauluiksi, mistä on osoituksena Hrant Dinkin äskettäinen murha? Mitä toimia neuvosto aikoo välittömästi toteuttaa, jotta Turkin rikoslain 301 artiklaa tarkistetaan?

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Euroopan unioni reagoi välittömästi kuultuaan suru-uutisen Hrant Dinkin murhasta. Julkilausumassaan puheenjohtajavaltio totesi olevansa vakuuttunut siitä, että Turkin viranomaiset etsivät ja pidättävät syylliset tähän hirvittävään murhaan mahdollisimman pian ja että Turkki jatkaa järkähtämättä uudistuksiaan, jotka tähtäävät ilmaisuvapauden täydelliseen toteutumiseen.

Kuten kysymyksen laatija varmasti tietää, neuvosto on toistuvasti korostanut, miten tärkeänä se pitää ilmaisuvapautta. Työtä on jatkettava edelleen, jotta Turkissa toteutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen ilmaisuvapaus.

EU on nostanut Turkin rikoslain 301 pykälään ja muihin epätäsmällisesti muotoiltuihin lainkohtiin liittyvät erityisongelmat järjestelmällisesti esiin kaikilla tasoilla Turkissa käynnissä olevan uudistusprosessin puitteissa.

EU–Turkki-assosiaationeuvoston viimeisimmässä kokouksessa EU teki selväksi, että Turkin on muutettava epätäsmällisesti muotoiltuja artikloja asiaankuuluvien EU:n normien mukaisiksi niissä tapauksissa, joissa tuomarit ja viralliset syyttäjät pitäytyvät säännösten suppeassa tulkinnassa. Oletamme Hrant Dinkin traagisen murhan merkitsevän käännekohtaa, jonka myötä saadaan aikaan tuntuvia muutoksia rikoslakiin.

Voin myös vakuuttaa kysymyksen laatijalle, että Euroopan unioni jatkaa tämän alan kehityksen seuraamista tarkkaavaisesti ja nostaa tarpeen mukaan ongelmia esiin kaikilla tasoilla. Tällä keskeisellä alalla saavutetulla edistyksellä on tärkeä merkitys liittymisneuvottelujen yleisen etenemisen kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL), laatijan sijainen.(EL) Arvoisa puhemies, haluan kertoa teille, että vasta eilen virallinen syyttäjä nosti turkkilaisen identiteetin halveksuntaa koskevan kanteen valtio-opin professoria Attila Yaylaa vastaan. Hänet oli aiemmin pantu viralta Ankarassa toimivasta Gazin yliopistosta, koska hän oli kutsunut kemalismia takapajuiseksi ideologiaksi. Syyttäjä on nyt selvästi ottanut hänen puolustajansa maalitaulukseen. Dinkin tapauksessa se, että tuomioistuin oli todennut hänet syyttömäksi, ei estänyt fanaatikkoja murhaamasta häntä. Sen vuoksi neuvosto ei voi odottaa tuomioistuinten päätöksiä vaatiakseen Turkin rikoslain muuttamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Triantaphyllides, ymmärtänette, etten voi tässä ottaa kovin yksityiskohtaisesti kantaa eilisiin tapahtumiin. Se mitä sanoitte kuitenkin valitettavasti vahvistaa käsitystä siitä, että mainitsemani toimet ovat edelleen erittäin tarpeellisia. Vuoropuheluun on selkeä tarve kaikilla tasoilla, ja kuten selitin, käymme sitä parhaillaan. Samoin on tarpeen painostaa Turkkia muuttamaan asiaa koskevia normejaan ja lainsäädäntöään eurooppalaisia normeja vastaaviksi.

Tämä on ratkaisevan tärkeää liittymisneuvottelujen onnistumisen kannalta. Tällä hetkellä neuvottelut ovat tärkein neuvoston käytettävissä olevista välineistä, ja me myös käytämme sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkasti neuvoston puheenjohtajan jäsen Papadimoulisille antamaa vastausta. Pelkään, että olemme rajaamassa asian käsittelyä pelkästään Hrant Dinkin traagiseen murhaan. Mielestäni Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on kaikkien yhdessä nähtävä, miten vaaralliseen suuntaan nationalistisen ilmapiirin kehittyminen Turkissa on maata viemässä, ja erityisesti puheenjohtajavaltio Saksalla on tässä oma tehtävänsä.

Trapezountan alueelta alkunsa saanut laaja-alainen nationalismi on nykyään saamassa jalansijaa kaikissa poliittisissa puolueissa ja vaarantaa paitsi älymystön, toimittajien sekä tieteen ja taiteen harjoittajien elämän, myös horjuttaa hienovaraista sisäistä demokraattista tasapainoa ja tietenkin myös haittaa Turkin etenemistä kohti Euroopan unionia.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Gernot Erler, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisan jäsenen äskeinen puheenvuoro vahvistaa entisestään käsitystä Turkin lainsäädännön epätäsmällisyyden ongelmallisuudesta. Tämä ei koske vain Turkin rikoslain 301 pykälää vaan myös terrorismin vastaista lainsäädäntöä. Tämä epätäsmällisyys ei ole vain juridinen vaan myös poliittinen ongelma, koska säännökset voidaan äkkiä ottaa kokonaan toisenlaiseen käyttöön vallitsevasta ilmapiiristä tai poliittisesta kehityksestä riippuen. Tästä syystä kehotamme turkkilaista vastapuolta tekemään muutoksia juuri näillä aloilla, jotta saadaan luotua jonkinlaista oikeusvarmuutta ja estetään poliittista liikehdintää tai tietynlaista kehitystä Turkin politiikassa horjuttamasta ihmisten oikeusvarmuutta. Tämä on tärkeä tavoitteemme. Voin vakuuttaa arvoisalle jäsenelle, että jatkamme sitoutuneesti työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies COCILOVO

 
  

(1) EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54.


13. Nimitykset parlamenttien välisistä suhteista vastaaviin valtuuskuntiin (puheenjohtajakokouksen ehdotus): ks. pöytäkirja

14. Hepatiitti C -tartunnat (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

15. EU:n kauppapolitiikan välineiden uudistaminen (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Barón Crespon laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan suullinen kysymys (O-0002/2007 B6-0009/2007) komissiolle komission vihreästä kirjasta ja julkisesta kuulemisesta unionin kauppapolitiikan välineiden mahdollisesta uudistamisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE), kysymyksen laatijan sijainen. (EN) Arvoisa puhemies, pyysimme tätä keskustelua voidaksemme tarkastella komission 6. joulukuuta 2006 antaman vihreän kirjan taustaa ja tarkoitusta.

Komission aikomuksena on virittää vihreän kirjan avulla keskustelua kaupan suojakeinojen – tasoitus-, polkumyynti- ja suojatoimenpiteiden – käytöstä EU:ssa. Aloite ansaitsee mielestäni kiitokset, ja olen vakuuttunut siitä, että tämä keskustelu on arvokas. Meidän on keskusteltava paljon enemmän kauppapolitiikasta ja Euroopan komission ja neuvoston tekemistä päätöksistä ja on varmistettava, että päätöksistä keskustellaan kunnolla täällä parlamentissa. Parlamentin valtaa on lisättävä, ja kauppapolitiikka on saatava laajemmin demokraattisen valvonnan alle.

Elämme nyt aikaa, jota monet pitävät jonkinlaisena kriisinä. Elämme aikaa, jona eurooppalaiset pohtivat, mitä Euroopan unioni edustaa ja miksi jotain niin monimutkaista kuin Euroopan unioni ylipäätään tarvitaan. Kun näitä aiheellisia kysymyksiä pohditaan, on tähdellistä ottaa huomioon, miten tärkeä asema yhtenäisellä EU:lla on globaalistuneessa maailmassa ja miten tärkeää on edustaa ja puolustaa 500 miljoonan kansalaisen etuja yhdellä äänellä neuvoteltaessa muiden kauppakumppanien kanssa maailmanmarkkinoilla.

Maailmankauppa ja sen vaikutukset kansalaisten elämään sekä suurten, keskisuurten ja pienten yritysten tulevaisuuteen ovat keskeinen tekijä niissä monissa peloissa, jotka kohdistuvat ilmiöön, jota tavallisesti kutsutaan globaalistumiseksi. Monet meistä ovat sitä mieltä, että osa arvostelusta on vain halpahintaista kansankiihotusta. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä näitä pelkoja ja vastustettava puhdasta determinismiä tämän uudenlaisen maailman kehittymisen, kaupankäynnin toteuttamisen ja hyvinvoinnin ja köyhyyden jakautumisen suhteen.

Eurooppalaisille, jotka menettävät työpaikkansa yritysten päättäessä yhtäkkiä siirtyä itään suurempien voittojen toivossa, ei voi noin vain todeta, että ajat ovat muuttuneet eivätkä he voi asettua poikkiteloin kehityksen tielle. He haluavat tietää, mitä on tekeillä, ja he haluavat äänensä kantautuvan niiden korviin, jotka tekevät lopulliset päätökset.

Ei pidä unohtaa, että talouskasvuun ja kaupan kehittymiseen on olemassa useampia reseptejä. Riippuu valinnoista, onko Euroopan unionissa tulevaisuudessa vain valtavia jälleenmyynti- ja tuontiyhtiöitä vai pystymmekö säilyttämään mallin, joka on tärkeimpien sosiaalisten ja ympäristöä koskevien vaatimustemme mukainen.

Vahva uskomme vapaakauppaan sopii täysin siihen, että on välttämätöntä vaatia tasavertaiset edellytykset. Jopa maailman rauhanomaisimmat maat, joihin Eurooppa kuuluu, tietävät, että täysi sitoutuminen rauhaan ei tarkoita välttämättä sitä, että armeijat lakkautettaisiin ja kaikki puolustusaseet tuhottaisiin.

Niinpä otamme avoimessa maailmassa harjoitettavan vapaakaupan valtavat hyödyt vastaan ja kannatamme maailmankaupan perustana olevien sääntöjen oikeudenmukaista soveltamista.

Olemme tyytyväisiä vihreään kirjaan, jonka ansiota on keskustelun avaaminen tästä aiheesta. Tekstissä ja siinä esitetyissä kysymyksissä oletetaan jo nyt, että jotain on tehtävä yhteisön nykyisen kaupan suojajärjestelmän muuttamiseksi.

Tämä saattaa olla totta. Äskettäinen jalkinetapaus osoitti, että umpikujaan ajautumisen vaara on todellinen. Se ei hyödyttäisi tietenkään ketään. Kukaan ei puolusta täällä sokeasti tehotonta eurooppalaista tuotantoa tai kannata protektionistista lähestymistapaa tässä erittäin arkaluonteisessa asiassa. Kaupan suojakeinojen uudistamista voidaan harkita, jos niistä saadaan siten tehokkaampia ja avoimempia.

Vihreä kirja voi olla hyvä lähtökohta, jos kaikkien sidosryhmien näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon eivätkä komissio ja neuvosto linnoittaudu ennalta omaksuttujen ideologisten kantojensa taakse. Päätöksentekoprosessiakin voidaan parantaa, ja on varmistettava, että jäsenvaltioiden tekemät päätökset perustuvat riippumattomien yhteisön elinten toteuttamaan perusteltuun tutkimukseen eikä kansallisiin etunäkökohtiin tai, jos halutaan käyttää toista ilmaisua, kansalliseen itsekkyyteen.

Kaupan suojakeinoja on siis tärkeää parantaa ja vahvistaa sen sijaan, että ne vesitettäisiin. Toisaalta tasapainoista ja vapaata maailmankauppaa uhkaaviin, ei niin perinteisiin uhkiin voidaan suhtautua uudella tavalla. Niin kutsutun sosiaalisen tai ympäristöperusteisen polkumyynnin kaltaisia käytäntöjä on vastustettava, ja tarpeen vaatiessa on harkittava vakavasti uusia keinoja niihin puuttumiseksi yhteisön edun nimissä.

Toivoisin komission jäseneltä Mandelsonilta vastausta seuraaviin kysymyksiin. Ensinnäkin Dohan neuvottelut on aloitettu uudelleen, ja toivon todella, että niissä onnistutaan selkeästi. Eikö tältä osin olisi ollut parempi odottaa monenvälisten neuvottelujen onnistunutta loppuun saattamista ennen tätä aloitetta, joka saattaa heikentää asemaamme Genevessä?

Voiko komission jäsen Mandelson toiseksi selittää, miksi hänen yksikössään sovelletaan jo nyt joitakin vihreässä kirjassa mainittuja kyseenalaisia uudistuksia, vaikkei julkista kuulemista ole saatettu loppuun eikä asiasta ole keskusteltu neuvostossa eikä parlamentissa?

Kolmanneksi kysyisin, että koska komission ehdottamassa uudessa kaupan suojajärjestelmässä kaikilla mahdollisilla asianosaisilla on osansa – myös niillä, jotka eivät liity tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuotantoon – ettekö ole sitä mieltä, että on tullut aika antaa ammattiliitoille mahdollisuus tehdä valitus, kuten WTO:n polkumyynnin vastaisessa sopimuksessa esitetään?

Päätän puheeni pyytämällä muodollisesti komission jäsentä Mandelsonia antamaan takeet siitä, että Euroopan parlamentti pidetään ajan tasalla kaikissa prosessin vaiheessa ja että sen jäsenten esittämät kannat otetaan täysin huomioon tästä erittäin arkaluonteisesta asiasta keskusteltaessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, en usko, että minua on pyydetty vastaamaan kertaakaan parlamentissa, jossa olen ollut neuvoston puheenjohtajana, johdantokysymykseen tai puheeseen, josta olisin ollut enemmän samaa mieltä kuin juuri kuulemastani puheesta. Siinä kuvattiin aloitteen henkeä, tarkoitusta ja sisältöä siten, että voin vain todeta, että parlamentin jäsen on mielestäni kaikilta osin erittäin täsmällisesti ja hyvin perillä siitä, mitä oikein aiomme.

Minun on todettava olevani hieman eri mieltä ainoastaan siitä, kun hän kysyy, miksi yksikköni – kauppapolitiikan pääosasto – soveltaa uusia sääntöjä ennen tarkastelun päättymistä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä hän tällä tarkoittaa. Kuulisin tämän mielelläni, sillä en tiedä asiasta mitään.

Ilmoitin Euroopan parlamentille viime vuonna 29. toukokuuta, että kaupan suojakeinoja on tarkasteltava uudelleen. Minulla on ilo palata tänne ja saattaa teidät ajan tasalle prosessin suhteen. Joulukuussa aloitettu kuulemisvaihe on päättymässä. Kuulemisissa pyydettiin mielipiteitä jäsenvaltioilta, yrityksiltä, kansalaisjärjestöiltä, yksittäisiltä henkilöiltä ja tietenkin myös Euroopan parlamentilta. Niissä ei millään tapaa kyseenalaistettu kaupan suojakeinojen merkitystä. Kaupan suojakeinot ovat välttämättömiä, jotta voidaan torjua epäreilua kauppaa kansainvälisessä taloudessa, jossa ei sovelleta kotimaidemme talouksissa itsestään selvinä pidettyjen kilpailusääntöjen kaltaisia sääntöjä. Kaupan suojakeinot ovat mielestäni avoimen talouden nurjapuoli. Niillä taataan, etteivät muut käytä avoimuutta väärin käymällä kauppaa epäreiluin tavoin. Vihreässä kirjassa pohditaan, voitaisiinko kaupan suojakeinoja käyttää paremmin, ovatko välineemme mukautuneet muuttuvaan maailmantalouteen ja voisivatko sääntömme olla selkeämpiä ja voisiko niiden käyttö olla avoimempaa.

Perusteet tälle aloitteelle ovat mielestäni ilmeiset. Kaupan suojakeinoja tarkasteltiin viimeksi vuonna 1996, ja paljon muutoksia on tapahtunut EU:n yritysten toimintatavoissa ja globaalien hankintaketjujen asemassa taloudessamme. Useammat EU:n yrityksistä tuottavat nyt tavaroita kokonaan tai osittain EU:n ulkopuolella EU:hun tuotaviksi. Muutokset haastavat perinteisen näkemyksemme siitä, mikä on EU:n tuotantoa ja mitä ovat EU:n taloudelliset edut. Niiden takia eurooppalaisten työntekijöiden etuja on hankalampi määritellä, sillä tapaukset ovat monimutkaisia. Kaupan suojakeinot perustuvat kaikkiin näihin etuihin, mikä antaa hyvän syyn arvioida tapaamme toimia ja kyseisten sääntöjen käyttöä.

Vihreällä kirjalla käynnistettiin kuitenkin kuuleminen. Siihen ei sisälly uudistuksia koskevia suosituksia, eikä se ole tarkoituskaan. Siinä esitetään joukko kysymyksiä. Olen painottanut toistuvasti, että tämä on avoin prosessi eikä minulla ole ennakkoasenteita. Minulta kysyttiin, mikä tarkoitus oli kysymysten luokittelulla kuuteen ryhmään kuulemisasiakirjassa. Se tehtiin yksinkertaisesti asiayhteyksien selventämiseksi. Osa kysymyksistä liittyy kaupan suojajärjestelmään kohdistuviin globaalistumisen vaikutuksiin. Osan kysymyksistä, etenkin avoimuuteen liittyvät kysymykset, ottivat esille sidosryhmät ja asiantuntijat, joiden kanssa kävin epävirallisia keskusteluja viime vuoden heinäkuussa.

Mitään muita tarkoitusperiä ei siis ole kuin halu käydä intellektuellia keskustelua ja palauttaa ennalleen kaupan suojakeinoja pönkittänyt yksimielisyys ja solidaarisuus, joka on joutunut lujille parissa äskettäisessä tapauksessa. Yhdyn täysin parlamentin jäsenen alkuhuomautukseen: kansallinen itsekkyys on korvattava eurooppalaisella solidaarisuudella. Juuri tämän toivon saavani aikaan tällä tarkasteluprosessilla.

Minulla ei ole esittää teille tänään todellisia ehdotuksia, sillä se ei ole tehtäväni tässä vaiheessa. Juuri nyt me kuuntelemme. Mahdollisten muutosehdotusten laajuus riippuu siitä, mitä saamme kuulla. Joku kysyi, miten tarkastelu sopii pyrkimyksiimme uudistaa polkumyynnin vastaisia sääntöjä WTO:ssa. Parlamentin jäsen toisti tuon kysymyksen. Se on itse asiassa oikein hyvä kysymys. On elintärkeää saada asia läpi WTO:ssa, jotta muutkin noudattavat varmasti samoja normeja, joita EU:ssa sovellamme. Pyrimme tähän jo nyt sekä myös jatkossa Dohan kehitysohjelmaa koskevissa neuvotteluissa.

Kaupan suojakeinoja koskevassa EU:n lainsäädännössä mennään kuitenkin jo nyt monella tapaa WTO:n vaatimuksia pidemmälle. Ilmeisimmät esimerkit ovat pakollinen alhaisemman tullin sääntö ja yhteisön edun tarkastelu, jota sovelletaan kaikissa tutkimuksissa. Säännöt on otettu käyttöön, koska niiden ansiosta järjestelmä toimii paremmin EU:n edun mukaisesti sen laajassa mielessä. Painostamme tietenkin muita ottamaan käyttöön vastaavat säännöt, mutta kansainvälisellä tasolla on vaikeaa tehdä uudistuksia ja osa tärkeimmistä kumppaneistamme on suoraan sanottuna jääräpäisiä. Niinpä niin kauan kuin uudistuksemme eivät aseta meitä kilpailullisesti epäedulliseen asemaan ja vastaavat EU:n taloudellisia etuja, miksemme jatkaisi uudistuksia?

Tämä seikka liittyy kysymykseen EU:n yleisestä kannasta polkumyyntitoimenpiteisiin. Pitäisikö olla protektionisti vai pikemminkin reagoida ja puolustautua? Protektionismi tarkoittaa mielestäni kotimaan yritysten suojaamista ulkomaiselta kilpailulta – reilulta kilpailulta, joka on tietysti kovaa mutta joka tapauksessa reilua. Tämä ei ole EU:n kaupan suojakeinoja koskevan politiikan tarkoitus, ja olen tämän suhteen tietysti valppaana. Kaupan suojakeinoista ei saa tehdä toimenpiteitä, joilla EU:n yrityksiä suojataan reilulta ja lailliselta kilpailulta. Protektionisti ei tunnusta eroa kovan kilpailun ja epäreilun kilpailun välillä. Me tunnustamme. Järjestelmämme tunnustaa. Tämä on ero suojelun ja protektionismin välillä.

EU:n prosessi on valituslähtöinen. Toimimme vasta, kun EU:n yrityksillä on esittää riittävästi näyttöä siitä, että niitä uhkaa epäreilu kilpailu. Puolustamme eurooppalaista tuotantoa vain epäreilua kilpailua vastaan, ja lain mukaan meidän on varmistettava, että käytettävä kaupan suojakeino on todella EU:n taloudellisen edun mukainen laajassa mielessä. Toimimme varovaisesti ja maltillisesti ja ennen kaikkea objektiivisesti ja puolueettomasti. Useissa kysymyksissä on käsitelty juuri sitä, että on varmistettava, että kaupan suojakeino on tehokas ja eduksi Euroopan kasvulle ja kilpailukyvylle.

Kuten tiedätte, tämä tarkastelu on osa viime vuonna käynnistämääni kokonaisvaltaista EU:n puitepolitiikkaa, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tehdä EU:n kauppapolitiikasta kasvu- ja työllisyysstrategiaa tukevaa. Tämän ohella olen sitä mieltä, että kaupan suojakeinot voivat olla ja niiden olisi oltava osa laajempaa strategiaa, jolla varmistetaan, että EU:n yritykset voivat kilpailla kansainvälisesti tasavertaisin edellytyksin. Mielestäni on sidosryhmien tehtävä esittää, miten hyvin järjestelmä toimii tältä kannalta, ja tämä onkin tarkastelun tarkoitus.

Kysymys toimenpiteidemme tehokkuudesta on mainio. Kaupan suojatoimenpiteiden tarkastelumahdollisuus on aina olemassa, eikä toimenpiteitä voi jatkaa ilman selvää näyttöä siitä, että ne toimivat tarkoitetulla tavalla. Komissio tekee myös sisäisen analyysin varmistaakseen toimintansa tehokkuuden. Kauppapolitiikan pääosasto aloitti vastikään analyysin kaupan suojatoimenpiteiden vaikutuksesta tiettyihin yrityksiin ja aloihin. Uskottavan kaupan suojakeinojärjestelmän on perustuttava tällaiseen analyysiin.

Julkisesta tiedottamisesta ja kuulemisprosessin tuloksista esitettiin myös kysymys. Kuten tiedätte, komissiolla on hyvin selkeät säännöt päätöksenteon avoimuudesta. Jotkut teistä osallistuivat ehkä vihreästä kirjasta järjestettyyn seminaariin, joka pidettiin eilen Brysselissä. Tilaisuus oli avoin yleisölle, ja se välitettiin verkkosivuilla. Kaikki vihreään kirjaan tulevat vastaukset julkaistaan kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla, ellei osallistuja vaadi saada pysyä nimettömänä. Koko prosessi on ollut täysin avoin.

Lopuksi totean yhteistyöstä ja vuoropuhelusta parlamentin kanssa, että te tiedätte, että olen tullut tänne monta kertaa puhumaan tärkeistä kauppapolitiikan kysymyksistä ja teen niin myös jatkossa. Parlamentilla on erittäin tärkeä asema kaupan suojakeinojen tarkasteluprosessissa. Mietintöänne tullaan pitämään keskeisenä meneillään olevassa tarkastelussa, ja tutkin siinä esitettävät suositukset hyvin tarkkaan.

Kiitos, että kuuntelitte minua jälleen tänään. Odotan innolla pääseväni tänne taas pian keskustelemaan kaikista kauppapolitiikan kysymyksistä, joista minulla on ilo vastata parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Christofer Fjellner, PPE-DE-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Mandelson, kaupan suojakeinot – nimitys kertoo paljon: keino, jolla suojaudutaan kauppaa vastaan. Suojautuminen kauppaa vastaan olisi kuitenkin sekä kallista että typerää, joten näiden keinojen käyttöä tukevat vain muutamat ekonomistit. Minä olen puhunut täällä parlamentissa useamman kerran esimerkiksi siitä, miten kuluttajien on pakko maksaa tähtitieteellisiä summia tuottajan edun takia. Totuus on kuitenkin, että jonkinlaisia kaupan suojakeinoja on olemassa myös tulevaisuudessa. Kunnes koko maailmassa sovelletaan yhteistä kilpailulainsäädäntöä, kaikki maat tuntevat todennäköisesti tarvetta suojata itseään epäreiluna kauppana pitämiään käytäntöjä vastaan. Olen näin ollen sitä mieltä, että meidän on suunniteltava nuo keinot nyt niin, että ne ovat laillisia ja kaikki – tuottajat, maahantuojat, kuluttajat ja kaikki jäsenvaltiot – niitä myös sellaisina pitävät.

Nyt on päästävä eroon arvattavissa olevista konflikteista, joissa asetelmana on pohjoinen vastaan etelä tai tuottajat vastaan maahantuojat ja kuluttajat, sillä konfliktit vaarantavat luottamuksen suojakeinoihin ja pidemmällä aikavälillä EU:n kauppapolitiikkaan. Jos kaupan suojakeinoista halutaan päästä edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, on pyrittävä jäljittelemään enemmän kilpailulainsäädäntöä. Kaikki tapaamani henkilöt vaativat tässä asiassa esimerkiksi lisää avoimuutta ja ennustettavuutta ja ennen kaikkea vähemmän poliittisia lehmänkauppoja. Ymmärrän heitä, sillä on suoraan sanottuna naurettavaa, että jäsenvaltiot saisivat vain pari päivää aikaa arvioida tuhansia sivuja ennen polkumyyntitulleista tehtäviä päätöksiä. Samoin on naurettavaa, että Brysselissä on kokonainen armeija neuvonantajia, jotka juoksentelevat ympäriinsä kärkkyen huhuja uusia suojakeinoja koskevista komission ehdotuksista. Naurettavia ovat myös poliittiset lehmänkaupat, joissa jalkinetulleja voidaan vaihtaa työaikadirektiivistä myönnettäviin poikkeuksiin, jotka voidaan puolestaan vaihtaa norjalaista lohta koskeviin tulleihin. Kaikki tämä osoittaa, että perinpohjainen tarkistus on välttämätöntä.

Lisäksi maailma on muuttunut. Kun globaaleista tulleista tulee sitovia ja ne pienenevät, yhä useampi kauppakumppaneistamme käyttää keinojaan estääkseen tavarantuonnin perinteisellä tavalla. Euroopan unioni on suurin toimija maailmanmarkkinoilla, joten meidän on asetuttava johtoon. Niinpä haluan päättää puheeni kysymällä, miten voidaan varmistaa, ettei tätä uudistusta jatketa tosiasiassa siten, että sillä – kuten esimerkiksi Frédéric Bastiat luonnehtisi – tehdään itselle vain hallaa.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin, PSE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen vihreään kirjaan, sillä on selvää, että kaupan suojakeinoja on uudistettava.

Valtaosa sidosryhmistä on tyytymätön nykytilanteeseen. Tällä hetkellä polkumyyntiä ja tukien vastaisia toimia koskevat tutkimukset eivät ole avoimia, johdonmukaisia eivätkä puolueettomia vaan politisoituneita ja epäsopivia globaalistumisen voimiin mukautuvan nykytalouden todellisuuteen.

On todennäköisesti mahdotonta saada prosessista täysin puolueetonta, mutta nykyiseen tutkimusmenettelyyn voidaan tehdä ja on tehtävä parannuksia, jotta se saadaan erilleen politiikasta ja jotta varmistetaan, että kaikkien Euroopan kansalaisten etuja palvellaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuten komission jäsen totesi, tätä varten yhteisön etu on määriteltävä uudelleen ja sille on annettava suurempi painoarvo. Jos Euroopan unionille halutaan tärkeämpi sija kansalaisten elämässä, sen on todella huolehdittava kansalaisten eduista. Tämä tarkoittaa tietenkin työpaikkojen suojelua epäreiluja ja kilpailunvastaisia käytäntöjä vastaan. Liian usein on käynyt kuitenkin niin, että kovaäänisen tuottajaryhmän kapea-alaiset edut ovat peitonneet miljoonien kuluttajien edun. Kuluttajat haluavat hyötyä globaalistumisesta, mutta heitä ei ole monestikaan kuunneltu.

Yhteisön etua pohdittaessa on otettava tarkemmin huomioon myös se, mitä mahdollista haittaa aiheutuu eurooppalaisille yrityksille, jotka perustavat globaaleja hankintaketjuja säilyäkseen kilpailukykyisinä globaalistuneessa taloudessa. Polkumyyntitutkimusten osalta sidosryhmät ovat olleet laajalti tyytymättömiä tämänhetkisiin mahdollisuuksiin tutustua edes sellaisiin asiakirjoihin ja tietoihin, jotka eivät ole salaisia.

Samankaltaisten maiden vertailu on kyseenalaistettava. Tarkoitan eritoten viime vuoden jalkinetapausta, jossa Brasilian taloutta käytettiin vertailukohtana Kiinaan, vaikka todellisuudessa niiden talouksia voidaan verrata toisiinsa yhtä hyvin kuin niiden jalkapallojoukkueita.

Kehottaisin komissiota myös tutkimaan, voitaisiinko kaupan suojakeinoja ulottaa ympäristöperusteisen ja sosiaalisen polkumyynnin torjumiseen, jottei epäreilua etua voida saavuttaa käyttämällä väärin ympäristöä tai laiminlyömällä kunnollisia työnormeja.

 
  
MPphoto
 
 

  Gianluca Susta, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, keskustelun aiheena oleva kysymys, jonka sisältöä tuen, on Euroopan unionin toimeenpanovallalle esitetty vahva vetoomus, jotta se varmistaisi – rikkomatta kuitenkaan lupaustaan elvyttää monenvälistä vuoropuhelua, avata markkinoita ja laatia kehitystä edistäviä sääntöjä sen sijaan, että estäisi sitä tullien ulkopuolisin estein – ettei Euroopan unioni ryhdy toteuttamaan yksipuolisia toimia, joista on meille haittaa enemmän kuin toivoisimme suhteessa sekä nopean talouskasvun maihin että suurimpiin kehittyneisiin maihin, pääasiassa Yhdysvaltoihin.

Kilpailukyvyn elvyttäminen ja yhtenäisyys Lissabonin strategian kanssa, markkinoiden avaaminen, kuluttajien suojaaminen myös ottamalla käyttöön tuontitavaroita koskevat pakolliset alkuperämerkinnät ja toimenpiteiden toteuttaminen vapaan kilpailun tehokkuuden puolustamiseksi – kaikilla näillä on yhteys toisiinsa. Painotamme vastustavamme polkumyyntitoimenpiteiden vääristynyttä käyttöä sekä peiteltyä protektionismia, josta ei ole sovittu, jota perustellaan epäreilun kilpailun torjumisena ja josta globaalit kilpailijamme meitä syyttävät. Vaadimme kuitenkin, ettei Euroopan unionin polkumyyntisääntöjä uudistamalla saa tukea välillisesti niitä, jotka eivät kannata markkinoiden vapauttamista.

Tällä hetkellä ja vielä tovin aikaa on mielestäni tärkeämpää kuin koskaan, että kaupan vapauttaminen ja sääntely on yhdistetty tiukasti markkinoiden etuihin. Sääntöjen on kuitenkin oltava puolueettomia, kuten kilpailusäännöt, jotka on määritelty selkeästi ja jotka ovat ymmärrettäviä, tehokkaita ja helppoja soveltaa. Suojatoimenpiteiden soveltamisessa käytettyä harkinnanvaltaa on siis jätettävä mahdollisimman vähän, ja pienten ja keskisuurten yritysten on voitava tosiasiassa noudattaa sääntöjä, kun hinnoissa tapahtuu poikkeuksellisia muutoksia.

Arvoisa komission jäsen, toivomme Euroopan unionin toimeenpanovallan ottavan nämä näkökohdat huomioon tietäen, että Euroopan unionin todellisen talouden on saatava tuntea olevansa osa vahvaa yhteisöä, joka rohkaisee ja vaatii sitä vastaamaan yhä globaalistuneemman maailman haasteisiin ja puolustaa sitä niiltä, jotka rikkovat sääntöjä pyrkiessään kehittymään epäreiluin keinoin muiden kustannuksella.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. - (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen keskustelun käynnistämiseen kauppapolitiikan keinojen uudistamisesta.

Nykyinen kauppapolitiikan keinojen järjestelmä, jota ei ole muutettu vuosikymmeniin, ei toimi enää tarpeeksi tehokkaasti, jotta nopeasti kehittyvän globaalistumisen kielteisiä vaikutuksia saataisiin torjuttua. Aihe on aivan liian laaja keskusteltavaksi nyt yksityiskohtaisemmin, joten kiinnitän huomiota niihin seikkoihin, joissa uudistus on tarpeen.

Ensinnäkin komissio asettaa tuotteelle polkumyyntitullit, jos osoitetaan, ettei tuotteen hinta EU:n markkinoilla ylitä sen tuotantokustannuksia. Tällöin komissio ottaa huomioon pääasiassa sellaiset tuotannontekijät kuin palkat, materiaalikustannukset ja energiakustannukset. Komissio ei kuitenkaan selvitä, maksaako yritys työntekijöidensä sosiaaliturvamaksut tai kustantaako se ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Niinpä on vaikeaa määrittää, ovatko ilmoitetut kustannukset epätäydellisiä, ja näin ollen todeta, että sellaisen tuotteen hintaa, jossa näitä kustannuksia ei oteta huomioon, on alennettu keinotekoisesti.

Toiseksi usein käy niin, että joidenkin Euroopan unionista peräisin olevien tuotteiden suhteellisen korkeat hinnat ja niistä aiheutuva kilpailukyvyn puute maailmanmarkkinoilla johtuvat hyvin korkeista vaatimuksista, jotka koskevat esimerkiksi eläinten hyvinvointia. Euroopan unionin on vaadittava, että kolmansista maista peräisin olevat Euroopan unionin markkinoilla myytävät tuotteet täyttävät myös nämä vaatimukset.

Kolmanneksi Euroopan komissio on hyvin varovainen soveltamaan niin kutsuttuja suojalausekkeita, joiden tarkoituksena on estää se, ettei Euroopan unionin markkinoille tulvi yhtäkkiä jotain erityistä tuotetta. Nämä keinot ovat kuitenkin paljon nopeampia ja helpompia käyttää kuin polkumyyntitullit.

Lopuksi toteaisin, että komission olisi yritettävä myös lyhentää mahdollisimman paljon sitä aikaa, joka kuluu menettelyn alkamisesta suojakeinon soveltamiseen. Tällä hetkellä tämä vie kuukausia, polkumyyntitullien osalta jopa yhdeksän kuukautta, minkä vuoksi eurooppalaiset tuottajat kärsivät valtavia tappioita.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, vapaakauppa ei ole hyväksi, jos se on epäreilua. Kaupan suojatoimenpiteillä yritetään tehdä kaupasta oikeudenmukaisempaa. Komissio korostaa mielestäni hieman liiaksi monikansallisia yhtiöitä, enkä oikein pidä yhteisön edun uudelleen määrittelystä. Haluan selventää, että jos EU:hun sijoittautunut monikansallinen yhtiö on osallisena sosiaalisessa tai ympäristöperusteisessa polkumyynnissä joko itse tai tytäryhtiöidensä tai alihankkijoidensa kautta, tätä ei voida pitää yhteisön etuna pelkästään siksi, että yhtiö on rekisteröity EU:ssa. Sitä on rangaistava tällaisista käytännöistä.

Vihreässä kirjassa käsitellään myös monia kiinnostavia kysymyksiä, joista vielä keskustelemme, esimerkiksi avoimuuden lisäämistä sekä pienyritysten ja kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan lisäämistä. Yksi tärkeä seikka kuitenkin puuttuu: vihreä kirja ei ole tarpeeksi vihreä. Ympäristöperusteinen polkumyynti puuttuu siitä täysin. Palautan mieliin jäsen Muscardinin lokakuisen mietinnön 11 kohdan, jossa Euroopan parlamentti "kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisuutta kaupan (...) suojatoimenpiteiden käyttöä koskevien sääntöjen perusteelliseen uudelleentarkasteluun WTO:n puitteissa". Tarkoituksena oli lisätä globaalien ympäristö- ja sosiaalialan sopimusten ja yleissopimusten noudattamatta jättäminen polkumyynnin tai tuen muodoiksi.

Jos maan ympäristölainsäädäntö on kehnoa tai maassa ei peritä vastaavia ympäristöveroja kuin kilpailijoilta, on se katsottava tueksi tai tuotantokustannusten polkemiseksi – eli nimenomaan perinteiseksi polkumyynniksi. Ongelma vain lisääntyy, kun globaalit tavoitteet lisääntyvät. Tällöin ei saa jäädä alueita, joilla ympäristöä voidaan tuhota vapaasti, mikä vaarantaa globaalin ympäristötyön. On esimerkiksi asetettava Kioto-maksu niille maille, jotka eivät noudata Kioton sopimusta. Muut maat on saatava Maailman kauppajärjestöön (WTO), ja ehkä voitamme, ehkä häviämme. Monien mielestä WTO on vaikutusvaltainen järjestö, mutta yksi asia on varmaa: ilmasto ei piittaa WTO:sta rahtuakaan, ja ellemme ota ilmastotoimenpiteitä käyttöön kauppapolitiikassa, ilmasto muuttuu huolimatta siitä, mitä WTO:ssa ajatellaan.

Yksi loppuhuomautus: jos toimimme nyt solidaarisesti ja yhden prosentin raja on käytössä, milloin Malta pystyy soveltamaan näitä suojatoimenpiteitä ja milloin se pääsee yli yhteen prosenttiin sisäisestä kaupasta?

 
  
MPphoto
 
 

  Béla Glattfelder (PPE-DE).(HU) Vapaakauppa toimii hyvin, jos sen sääntöjä noudatetaan. Näin ei kuitenkaan aina tehdä. Epäreiluja kauppatapoja ja polkumyyntiä käytetään yhä enemmän EU:ta ja sen tuottajia vastaan. Monissa polkumyyntitapauksissa on osoitettu, että siitä hyötyvät myyjät eivätkä kuluttajat. EU:lla ei ole mitään syytä vesittää nykyisiä kauppasääntöjä. Ei ole missään nimessä hyväksyttävää rankaista niitä yhtiöitä, jotka ovat jääneet Eurooppaan ja pitäneet työpaikat täällä, ja palkita niitä, jotka ovat siirtäneet tuotantonsa muualle.

Suojaa epäreilua kilpailua vastaan tarvitaan. Epäreilun kaupan vastaisia sääntöjä ei pitäisi löyhentää vaan ne olisi pantava täytäntöön. Tämä pätee erityisesti maihin, joissa ei ole markkinataloutta ja joissa esimerkiksi valtio käyttää monimutkaisia ja ei-läpinäkyviä keinoja tukeakseen vientituotteita tuottavia yhtiöitä. Kaiken lisäksi Kiina käyttää kaupasta saatavat kasvavat tulonsa demokratian edistämisen, köyhyyden vähentämisen, ympäristön suojelun tai hiilidioksidipäästöjen vähentämisen sijaan aseiden hankintaan. Tänä vuonna Kiina lisää sotilasmenojaan 18 prosenttia. Virallisten tilastojen mukaan määrä on kaikkiaan 45 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kaiken lisäksi joidenkin turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden mukaan Kiina käyttää aseisiin tosiasiassa kolminkertaisen summan.

Arvoisa komission jäsen, meidän ei ole syytä tukea Kiinan sotilaallista varustelua vähentämällä työpaikkoja Euroopasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen Barón Crespoa ja jäsen Guardans Cambóta tämän suullisen kysymyksen esittämisestä komissiolle.

Koko kaupan suojakeinoja koskeva kysymys on itse asiassa erittäin tärkeä, sillä suojakeinoilla varmistetaan, että eurooppalaisia tuottajia voidaan suojata tehokkaasti epäreilua kilpailua vastaan. Tärkeyden näkee myös, kun suojakeinoja tarkastelee osana laajempaa keskustelua Euroopan unionin paikasta globaalistuneessa taloudessa ja säännöistä, joilla EU haluaa hallita sitä.

Vaikka Euroopan unioni on aina puolustanut WTO:n monenvälistä järjestelmää, minusta on vähintäänkin yllättävää, että komissio käynnisti tällaisen kuulemisen ja harkitsee mahdollisesti laajamittaista suojakeinojen uudistamista, vaikkei WTO:n neuvotteluja polkumyyntitoimenpiteistä, tukien vastaisista toimenpiteistä ja suojatoimenpiteistä ole saatu vielä päätökseen ja vaikka näiden neuvottelujen tulokset vaikuttavat siihen, miten suojakeinoja käytetään.

Haluan näin ollen muistuttaa komissiolle, että se tilasi itse tutkimuksen, jossa arvioitiin kaupan suojakeinoja Euroopan unionissa ja jossa tultiin siihen tulokseen, että nykytilanne on sekä järkevin ratkaisu että sopii parhaiten kaikkien osapuolten etujen takaamiseen. Tutkimus tukee myös ajatusta siitä, ettei tällä hetkellä ole näkyvää eikä kiireellistä tarvetta tarkistaa tai muuttaa yhteisön nykyisiä kaupan suojakeinoja.

Haluaisin näin ollen tietää, mitä konkreettisia muutoksia komissio suunnittelee ja miten parlamentti on osallisena prosessin kaikissa vaiheissa. Kehotan komissiota ottamaan nämä eri tekijät huomioon keskustellessaan asiasta jatkossa neuvostossa sekä ottamaan huomioon parlamentin jäsenten näkemykset ja julkisen kuulemisen tulokset. Sehän käynnisti julkisen kuulemisen itse voidakseen laatia jatkossa ehdotuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). - (PL) Vihreä kirja ja kauppapolitiikan keinoista käytävä keskustelu ovat erittäin tärkeitä taloudellemme ja voivat tuoda meille huomattavaa lisäarvoa.

Euroopan unionin ulkomaankauppapolitiikalla on voitava vastata asianmukaisesti kaikkiin muutoksiin, joita tapahtuu tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä sisä- ja ulkomarkkinoilla. Markkinoillamme voidaan edistää esimerkiksi erilaisin sopimuksin biopolttoaineen raaka-aineiden hankintaa – näiden aineiden myynnin kehitysnäkymät ovat lupaavat – ja rajoittaa tuontia, mikä vähentää esimerkiksi sokeriteollisuuden tuotantoa. Meidän olisi autettava keskinäisten suhteidemme avulla niitä tavarantoimittajia, jotka voisivat aloittaa tarpeidemme mukaisen tuotannon myynninedistämis- tai assosiaatiosopimusten mukaisesti.

Polkumyyntitapauksissa reagointimme on pitkäpiimäistä ja epämääräistä, mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi Kiinan pakastemansikoiden tapauksessa polkumyyntitoimenpiteiden toteuttaminen kesti useita vuosia, jona aikana lukuisat viljelijät ajautuivat vararikkoon ja joutuivat lopettamaan toimintansa. Tehokkuutta koskevalla analyysilla sekä lyhentämällä radikaalisti nykyisiä byrokraattisia menettelyjä voitaisiin saada määritettyä selkeät työjärjestelyt ja vastuutehtävät, minkä ansiosta hakemukset voitaisiin käsitellä nopeasti.

Euroopan unionin ongelmana on myös yhteisen kauppapolitiikan periaatteiden määrittäminen, jotta vältetään epäreilu kilpailu ulkomarkkinoilla. Mainitsemani seikat edellyttävät jatkuvaa seurantaa. Kiitän muita jäseniä osallistumisesta asiasta käytävään keskusteluun.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Caspary (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, EU:n on pohdittava tarkkaan, miten se voi puolustaa etujaan paremmin. Myönnytysten tekeminen jo varhain siinä toivossa, että niistä hyödyttäisiin myöhemmin, ei taatusti toimi. Sääntöjä on sen sijaan noudatettava vapaan ja reilun kilpailun nimissä. Epäreiluja kauppatapoja ei pidä suvaita, ja niinpä tehokkaat kaupan suojakeinot ovat eittämättä oleellinen osa Euroopan unionin kilpailukykystrategiaa. Tässä mielessä olen täysin samaa mieltä jäsen Glattfelderin kanssa: suojakeinoja ei saa vesittää enempää.

Arvoisa komission jäsen, minusta vihreän kirjan ajoitus on erittäin huono: sitä ei olisi pitänyt antaa ennen kaupan suojakeinoja koskevien käynnissä olevien monenvälisten neuvottelujen päättymistä. Euroopan unionissa ei pitäisi tehdä uudistuksia ennen neuvottelujen päättymistä, päättyivätpä ne onnistuneesti – mitä toivon – tai eivät.

Toiseksi haluan todeta, että nykyiset keinot ovat osoittaneet pohjimmiltaan arvonsa. Jos uudistuksia on ylipäätään tehtävä, niillä olisi parannettava nykyistä järjestelmää.

On tehtävä selvä ero – kuten komission jäsen aiheellisesti mainitsi – yhtäältä todellisen polkumyynnin ja toisaalta kilpailulainsäädännön mukaisen hinnoittelun välillä. Polkumyyntitoimenpiteitä ei pidä käyttää väärin protektionistisessa tarkoituksessa. Toisaalta kuitenkaan eurooppalaisen tuotannon pitkän aikavälin säilymistä ei saa uhrata ilmeisen lyhytaikaisen kuluttajien edun takia. Menettelyn osalta on varmistettava, että tapaukset arvioidaan mahdollisimman puolueettomasti eivätkä yksittäiset kansalliset edut vaikuta arviointiin neuvostossa. Olen täysin vakuuttunut siitä, että koska kolmannet maat käyttävät kaupan suojakeinoja runsaasti – usein jopa väärin – meitä vastaan, meidän ei pidä höllentää omiamme.

Kaikki tämä on mahdollista nykyisten sääntöjen nojalla, jos niitä vain sovelletaan asianmukaisesti. Niinpä pyytäisin komission jäsentä olemaan tältä osin hyvin tarkkana. Kehottaisin häntä lukemaan virikkeeksi ulkomaankauppastrategiaa koskevan uusimman mietintöluonnokseni, jossa käsittelen myös kaupan suojakeinoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, esitän erityiskiitokset komission jäsenelle Mandelsonille.

Tämän illan keskustelussa ilmenee mielestäni Euroopan unionin sisäinen strateginen jako. Olen sitä mieltä – kuten jäsen Fjellner totesi puheessaan – että on olemassa suurten kaupallisten kuluttajansuojaverkostojen EU ja tuotantovallan sekä tuotanto- ja teollisuusrakenteen ja työllisyyden suojelun ja työntekijöiden puolustamisen EU. Nämä kaksi strategista lähestymistapaa on saatava sovitettua yhteen Euroopan unionin hyödyksi. Kukaan ei tietenkään halua tehdä Euroopan unionista protektionismin linnaketta. Toisaalta olisi kuitenkin harhaluuloa uskoa, että Euroopan unioni voisi pysyä aseettomana globaalistumisen kielteisten seurausten ja haasteiden edessä ja että se voisi pysyä aseettomana epäreilun kansainvälisen kauppatavan ja muutamien nopean talouskasvun maiden harjoittaman sosiaalisen ja ympäristöperusteisen polkumyynnin edessä.

Komission jäsenen Mandelsonin esittämä vihreä kirja antaa mielestäni hyvän pohjan jatkokeskustelulle. Kaupan suojatoimenpiteitä tarvitaan sillä edellytyksellä, että ne ovat tehokkaita, että ne auttavat puolustamaan Euroopan unionin kaupallisia etuja ja että ne auttavat puolustamaan avoimuuden periaatetta ja nopeampaa päätöksentekoa. Arvoisa komission jäsen Mandelson, mikäli ehdotuksellanne parannetaan Euroopan unionin kaupan suojakeinoja, voimme todella käydä keskustelun ja antaa siihen myönteisen panoksemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Tänään keskustellaan komission vihreästä kirjasta, joka koskee Euroopan kaupan suojakeinoja muuttuvassa maailmantaloudessa. Tiedonannossa käsiteltiin kaupan suojakeinoja, jotka eivät vaikuttaisi korkeaan tuotantokykyyn. Lisäksi mainittiin yhteisön etujen ja korkean tuotantokyvyn, tuojien, kuluttajien ja jopa kehitysmaiden etujen yhteensovittaminen.

Esitetyistä numerotiedoista käy ilmi, että Yhdysvallat ja Intia ovat tehneet markkinoidensa suojaamiseksi EU:ta enemmän tutkimuksia siitä, miten suojakeinoja kannattaa soveltaa. EU:lla on vaikeuksia toteuttaa Lissabonin strategiaa ja saada uusia työpaikkoja syntymään, ja ammattitaitoisista tekniikan alan työntekijöistä sekä kilpailukykyistä uutta teknologiaa luomaan kykenevistä tutkijoista on huutava pula.

Nykytilanteessa suojakeinoja ei pidä missään nimessä höllentää, sillä se tukahduttaisi EU:n nykyisen tuotantokyvyn, etenkin pienet ja keskisuuret yritykset eritoten uusissa jäsenvaltioissa.

Lisäksi kehottaisin komissiota toteuttamaan pikaisesti polkumyyntitutkimuksia, sillä asian viivästyminen on jo ajanut vararikkoon liettualaisen kuvaputkien valmistajan Ekranasin.

 
  
MPphoto
 
 

  Francisco Assis (PSE).(PT) Arvoisa komission jäsen Mandelson, komission aloitteen ansiona voidaan pitää suoralta kädeltä keskustelun edistämistä asiassa, johon ei ole yksinkertaista vastausta. Euroopassa on aloja, joilla tukeudutaan enemmänkin sellaisten tahojen demagogisiin ja populistisiin vastauksiin, joilla on mielestään yksinkertainen vastaus tähän asiaan. Vastaukset voivat kyllä olla yksinkertaisia mutta vääriä.

Avainkysymys kuuluu, miten EU:n olisi käytettävä käytössään olevia kaupan suojakeinoja taatakseen oikeudenmukaisen kaupan sääntöjen noudattamisen ja omaksuakseen aktiivisen roolin kansainvälisen kaupan sääntelyssä.

Eurooppalaista taloudellista ja sosiaalista mallia on puolustettava, mutta koskaan ei pidä astua protektionismin puolelle. Tämä on tällä hetkellä tärkein kysymys EU:ssa.

Olemme jo nähneet, että EU:n sisältä löytyy luonnollisia mielipide-eroja ja vastakkaisia etunäkökohtia. Valmistajien edut eivät välttämättä vastaa suurten tuojien etuja, eivätkä kuluttajien välittömät edut vastaa välttämättä toisiaan. Tarvitaan siis ohjenuoraa, jossa painotetaan aina yhtä pääperiaatetta: on tiedettävä, miten EU pystyy osallistumaan aktiivisesti, tosissaan ja järkevästi kansainvälisen kaupan sääntelyyn. Sen onkin pyrittävä edistämään kansainvälisellä tasolla – Maailman kauppajärjestössä – EU:lle ominaisia perusarvoja, kuten kilpailukykyistä taloutta ja samalla yhteiskuntaa, jossa on enemmän solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta ja jossa pyritään valppaasti säilyttämään tärkeimmät ympäristöarvot.

Tällainen haaste EU:lla on nyt edessään, joten komissio teki mielestäni oikein aloittaessaan tämän keskustelun.

 
  
MPphoto
 
 

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kiittää komissiota EU:n kaupan suojakeinoja koskevan keskustelun avaamisesta. Haluan kiittää myös jäsen Guardans Cambóta siitä, että hän tarjosi meille tilaisuuden keskustella tästä aiheesta tänään.

Komission kyselyssä tai laajemmin katsottuna koko sen kauppapolitiikkaa koskevassa ajattelussa pistää silmään, ettei siinä viitata lainkaan kysymykseen euron kurssista tärkeimpien kauppakumppaniemme valuuttoihin verrattuna. Haluan kuulla komission jäseneltä Mandelsonilta, miten hän oikein luulee, että Euroopan unionin kauppaetuja voidaan puolustaa tehokkaasti, kun euron arvo suhteessa dollariin, juaniin ja jeniin on mikä on?

Sitten ottaisin esimerkiksi ilmailuteollisuuden, joka on tällä hetkellä parrasvaloissa ja jossa suunnitellaan irtisanomisia ja tuotannon vähentämistä ja uhataan töiden ulkoistamisella ja siirtämisellä toisaalle. Kymmenen sentin muutos euron ja dollarin välisessä kurssissa näkyy miljardin euron tappiona tai voittona Airbusin vuosituloksessa. Eivätkö kilpailijoidemme tekemät, kilpailukyvyn parantamiseen tarkoitetut valuutan devalvoinnit ole räikeimpiä esimerkkejä polkumyynnistä? Niiden takia Airbus, eurooppalaisen ilmailuteollisuuden lippulaiva, katsoo nyt paremmaksi valmistaa osan lentokoneistaan euroalueen ulkopuolella, jotta pystyisi kilpailemaan Boeingin kanssa. Tätä tässä tosiaan kaivattiinkin!

Kehottaisin komission jäsentä Mandelsonia luomaan katseensa Euroopan keskuspankkiin ja tekemään jotain jo tänään, jotta EKP olisi vastuussa myös silloin, kun euron arvo nousee, eikä pelkästään silloin, kun se laskee. Eikö neuvoston ja komission ole tullut aika kantaa viimein vastuunsa perustamissopimuksen 111 artiklassa annettujen valtuuksiensa nojalla, jotta voisimme laatia valuuttakurssipolitiikan yleiset suuntaviivat, joita ilman emme tule toimeen?

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, laskujeni mukaan 85 prosenttia puhujista piti tätä tarkastelua tervetulleena, joten olen tyytyväinen siihen, että tein aloitteen ja ehdotin asiaa komissiolle. Toivottavasti neuvosto ja puheenjohtajavaltio panevat merkille tämän seikan sekä erittäin älykkäät ja pääasiassa hyvin tasapuoliset huomautukset, joita tämän keskustelun aikana esitettiin. En tiedä, onko niiden edustajia läsnä tänä iltana. Ilmeisesti ei. Olen kuitenkin varma, että asiat kantautuvat heidän korviinsa.

Vaikka tarkastelua pidettiin tervetulleena, mielipiteet jakautuivat siinä, halutaanko tarkastelussa vesittää nykyiset kaupan suojakeinot vai ei. Aiheutan pettymyksen molempien näkökantojen edustajille, sekä vesittäjille että vesittämisen vastustajille, toteamalla, että tarkastelun tarkoituksena ei ole vahvistaa eikä heikentää nykyisiä kaupan suojakeinoja. Sen sijaan tarkoituksena on varmistaa, että meillä on säännöt, jotka ovat selkeät ja johdonmukaiset ja joista ollaan yksimielisiä kaikkialla Euroopan unionissa. En ole täysin vakuuttunut siitä, että ratkaisu olisi tällä hetkellä todella tasapuolinen. Tästä johtuvat ristiriidat, ja tämän vuoksi yksimielisyys on säröillyt ja solidaarisuus hävinnyt jäsenvaltioiden keskuudessa ja välillä, kuten viimeaikaisista tapauksista on käynyt ilmi. Velvollisuuteni on tehdä se, mikä on välttämätöntä – jos jotain voidaan tehdä – solidaarisuuden korjaamiseksi ja sen takaamiseksi, että yksimielisyyteen päästään jälleen.

Näiden sääntöjen täytäntöönpanossa ja soveltamisessa on tietenkin jatkuvia ongelmia. Yhdelle laillinen suojelu on toiselle protektionismia. Tällöin päätös on tehtävä komission toteuttaman puolueettoman analyysin perusteella.

Kuulin monien vaativan täällä parlamentissa, että polkumyyntijärjestelmämme selkeys, avoimuus ja puolueettomuus on varmistettava. Kuulin toteamukset siitä, että prosessi on pitkä ja tehoton, ja kuulin, että muutamat ilmoittivat haluavansa, että ympäristönäkökohdat otetaan paremmin huomioon.

En ole varma, pystynkö koskaan laatimaan sellaisia kaupan suojakeinoja, joita käyttämällä voitaisiin puuttua ilmaston lämpenemiseen tai taata ilmastoturvallisuus maailmaan. Mikäli parlamentin jäsenet haluavat asettaa meille tällaisen haasteen, tartumme toki siihen, mutten ole varma, onnistummeko siinä. En ole täysin varma siitäkään, voidaanko kaupan suojakeinoja käyttää valuuttakurssipolitiikan ohjaamisessa.

Olen hyvin kiitollinen niille, jotka puhuivat ja ottivat esille tärkeitä näkökohtia. Palatakseni tämän keskustelun avanneeseen puhujaan, minun näkemykseni on, että jos Euroopassa halutaan taata ja säilyttää avoin talous – kuten minä haluan – Euroopan unionin kansalaisten täytyy voida luottaa siihen, että kun heitä uhataan tai haitataan epäreilulla tavalla muiden kilpailunvastaisilla käytännöillä, heillä on joku puolellaan – me. Tämä on Euroopan unionin ja Euroopan komission tärkeä ja kasvava rooli tällä globaalistumisen aikakaudella. Se ei helpota tehtäväämme, mutta se tekee siitä entistäkin tarpeellisemman ja tärkeämmän. Aion omalta osaltani taata, että tämä vastuu kannetaan oikeudenmukaisella, puolueettomalla ja maltillisella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Komissio on antanut vihreän kirjan ja aloittanut julkisen kuulemisen EU:n kaupan suojakeinoista muuttuvassa maailmantaloudessa. Julkisella kuulemisella on tarkoitus valmistella komission ehdotuksia, joilla uudistetaan kaupan suojakeinoja (polkumyyntitoimenpiteitä, tukien vastaisia toimenpiteitä ja turvalausekkeita).

Uudistushanketta on pohdittava kuitenkin huolellisesti. Euroopan unionin ei pidä toimia yksipuolisesti eikä hätäillen, sillä keinojen tarkistaminen on toteutettava kaupan suojakeinoihin sovellettavia monenvälisiä kurinpitotoimia koskevien meneillään olevien Dohan kierrokseen kuuluvien neuvottelujen oikeudellisissa puitteissa. WTO:n aikatauluja on noudatettava, ja lisäksi komission on ehdottomasti otettava huomioon, että kaupan vapauttaminen tekee kaupan suojakeinoista välttämättömiä.

Kaupan suojakeinoja käytetään tavallisesti kohtuullisella tavalla, eivätkä ne ole mitään pakkopaitoja, jollaisina vapaakaupan kannattajat niitä pitävät. Ne eivät ole myöskään protektionistien aseita. Ne ovat itse asiassa tehokkaita sääntelykeinoja, joilla palautetaan reilun kilpailun edellytykset kansainvälisille markkinoille ja vähennetään laittomien tapojen haitallisia vaikutuksia teollisuuteen, kasvuun ja työllisyyteen Euroopan yhteisössä.

 

16. Perusoikeuskirjan noudattaminen lainsäädäntöehdotuksissa: järjestelmällinen ja tiukka valvonta (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana jäsen Voggenhuberin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0034/2007) perusoikeuskirjan noudattamisesta komission lainsäädäntöehdotuksissa: menetelmä järjestelmällistä ja tiukkaa valvontaa varten (2005/2169(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kun suurimmissa tiedotusvälineissä käytiin tänä aamuna keskustelua Berliinin julistuksesta, me ylistimme EU:n olevan yhteinen oikeusjärjestelmä ja olimme kaikki samaa mieltä siitä, että ihmisarvo, perusoikeudet ja perusvapaudet pitävät pohjimmiltaan tätä järjestelmää koossa.

Ilta on edennyt jo pitkälle, kun keskustelemme nyt tähän yhteiseen oikeusjärjestelmään liittyvistä päivittäisistä kysymyksistä: lainvalvonnasta, joka on työläs tehtävä, ja näiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojelusta. Ne, jotka ovat työskennelleet Euroopassa pitkään perusoikeuksiin liittyvien päivittäisten asioiden parissa, ovat huomanneet kolme ärsyttävää seikkaa. Ensinnäkin EU käyttää kovaa lainsäädäntöä, tarkkoja tavoitteita, tarvittaessa rangaistuksia, suuria määriä rahaa ja kovia toimia saavuttaakseen taloudelliset ja rahapoliittiset tavoitteensa, kun taas perusoikeuksien ja -vapauksien suojeluun käytetään vain pehmeää lainsäädäntöä.

Perusoikeuskirja ei ole vieläkään sitova. Jotkin jäsenvaltiot ovat jopa pyytäneet poistamaan sen perustuslaista. EU ei ole Euroopan ihmisoikeustoimikunnan jäsen. Europolin, Eurojustin ja Frontexin kaltaiset organisaatiot eivät kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan. Poliisiyhteistyö ei kuulu vieläkään yhteisön lainsäädännön piiriin, eivätkä jäsenvaltioiden parlamentit tai Euroopan parlamentti voi valvoa sitä. Euroopan unioniin on syntymässä perusoikeuksien kannalta harmaa alue.

Toinen ärsyttävä seikka – johon törmään yhä useammin käydessäni perustuslakia koskevia keskusteluja – on se, että EU:n kansalaisten alkuperäinen luottamus siihen, että EU haluaa ja kykenee suojelemaan tinkimättömästi perusoikeuksia ja -vapauksia, on alkanut säröillä. Tähän ovat vaikuttaneet CIA:n tapaus, laittomat kidnappaukset, laittomat ylilennot ja hallitusten välisen yhteistyön puute, samoin kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kielteiset tuomiot matkustajatietojen ja SWIFT-pankkitietojen luovuttamista koskevissa asioissa ja se, että EU:n toimilta puuttuu oikeusperusta. Kaikki tämä on nakertanut yleisön alkuperäistä luottamusta siihen, että EU haluaa ja kykenee suojelemaan näitä perusoikeuksia tinkimättömällä tavalla.

Kolmas ärsyttävä seikka koskee komission valvontaa. Arvoisa komission jäsen, en tiedä, kuinka moneen kertaan parlamentin odotetaan pyytävän, että komissio muuttaisi perusoikeuksien suojelua koskevaa työtään ja ehdotuksiaan järjestelmällisempään, vähemmän rajoittavaan ja julkisempaan suuntaan tai ottaisi kansalaisyhteiskunnan sekä riippumattomat asiantuntijat ja järjestöt aikaisempaa paremmin mukaan työhönsä. Olemme pyytäneet tätä mietinnön 7 kohdassa. Olemme pyytäneet sitä ihmisoikeusvirastoa koskevissa mietinnöissä ja olemme pyytäneet sitä liittymissopimuksia käsiteltäessä. Saamme silti komissiolta edelleen sellaisen vaikutelman, että se on epävarma ja jahkailee tällä alalla. Sen päätökset ovat usein käsittämättömiä, eikä se useinkaan painosta neuvostoa ja jäsenvaltioita riittävästi. Pidämme myönteisenä menettelyä, joka tähtää perusoikeuskirjan noudattamiseen komission lainsäädäntöehdotuksissa, sillä se merkitsee edistystä. Se ei kuitenkaan riitä, ja sitä vaivaavat kaikki ne puutteet, jotka parlamentti on ottanut esiin jo hyvin moneen kertaan.

Lainsäädäntöaloitteita ei voida verrata perusoikeuskirjaan vaivihkaa käyttämällä sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia kriteereitä, vaan vertaaminen on otettava itsessään kriteeriksi. Komission jokaista lainsäädäntöaloitetta on verrattava perusoikeuskirjaan, ja tämä vertailu on todistettava ja dokumentoitava jokaisessa tapauksessa. Kuinka usein olemmekaan pyytäneet – kuten jälleen kerran pyydämme – että komissio kunnioittaisi enemmän parlamentin vastuuta toimia EU:n kansalaisten edustajana perusoikeuksien suojelun alalla? Olemme tehneet näin käsitellessämme 7 kohtaa, virastoa ja liittymisneuvotteluja. Olemme pyytäneet lisäämään kansalaisjärjestöjen, kansainvälisten järjestöjen ja ihmisoikeusviraston osallistumista. Kuinka kauan meidän on jatkettava tätä? Kuinka moneen kertaan meidän on vielä pyydettävä toimielinten välistä jatkuvaa vuoropuhelua ?

Komission ehdotuksen loppuosassa puhutaan perusoikeuskulttuurin kehittämisestä. Kannatamme ja tuemme tätä tavoitetta. Tämä kehitys edellyttää kuitenkin järjestelmällistä, jatkuvaa ja avointa vuoropuhelua toimielinten välillä. Se edellyttää raportointia ja sitä, että toimielimet saavat oikeuden puuttua jäsenvaltioissa tapahtuviin rikkomuksiin ja väärinkäytöksiin. On myös tärkeää, että komission valvontajärjestelmää laajennetaan kattamaan hallitusten välinen yhteistyö ja komiteajärjestelmä.

Arvoisa komission jäsen, toistamme pyyntömme. Toistamme ne myöhään illalla, ilman julkisuutta, ilman yhtään mitään. Katson kuitenkin komission vastanneen nyt tätä alaa koskeviin parlamentin toiveisiin ja pyyntöihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pidän tätä mietintöä erittäin myönteisenä ja haluan kiittää parlamenttia siitä, että se on ottanut myönteisesti vastaan komission 27. huhtikuuta 2005 antaman tiedonannon menetelmästä, jolla valvotaan perusoikeuksien noudattamista komission omissa lainsäädäntöehdotuksissa.

Haluan muistuttaa lyhyesti, miksi komissio hyväksyi tämän tiedonannon, joka koskee perusoikeuksien noudattamisen valvontamenetelmää ja joka on ensimmäinen asiakirja, jonka perusoikeuksia, syrjinnän torjuntaa ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia käsittelevä komission jäsenten ryhmä on laatinut.

Meidän Euroopan unionin toimielinten on osoitettava jatkuvasti pitävämme perusoikeuksia arvossa. Tämän on käytävä ilmi paitsi puheistamme myös toimistamme ja ennen kaikkea lainsäädäntötoimistamme. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:n kansalaiset pitävät EU:ta uskottavana ja oikeutettuna. Perusoikeuskirjan, jonka toimielimet hyväksyivät vuonna 2000, on rohkaistava meitä lisäämään yksilönvapauden kunnioittamista kaikin puolin. Tämä tarkoittaa, että meidän on kunnioitettava yleisesti tunnustettuja kansalaisoikeuksia – erityisesti pyrkiessämme torjumaan terrorismia. Tämä käsittää taloudelliset oikeudet, sosiaaliset oikeudet sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä uudet oikeudet, kuten tietoturvan, hyvän hallinnon ja bioeettiset takeet. Lyhyesti sanottuna kansalaisillemme täytyy olla selvää, että Euroopan unionin päätöksentekoon liittyy erottamattomana osana todellinen perusoikeuskulttuuri. Siksi komissiosta on erittäin tyydyttävää ja rohkaisevaa havaita, että vuoden 2005 tiedonantomme on saanut tämänpäiväisessä päätöslauselmassanne niin lupaavan vastakaiun ja että Euroopan parlamentti sitoutuu omalta osaltaan samalla tavalla ottamaan käyttöön perusoikeuksien valvontaa koskevat sisäiset säännöt. Kaikkien toimielinten on otettava perusoikeudet vakavasti EU:n lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa.

Haluan kiittää parlamenttia myös rakentavista käytännön ehdotuksista, joita jäsen Voggenhuberin mietinnössä esitetään komissiolle ja joilla voimme kehittää entisestään ihmisoikeuksien noudattamisen valvontaan tähtäävää menetelmäämme. Kuten tiedätte, olemme suunnitelleet tarkistavamme menetelmäämme myöhemmin tänä vuonna, ja komissio esittelee tämän tarkistuksen tulokset parlamentille. Komissio odottaa innolla pääsevänsä jakamaan asiaan liittyvät kokemuksensa parlamentin kanssa.

Tämän tarkistuksen yhteydessä komissio kiinnittää tietenkin paljon huomiota ehdotuksiinne. Olemme esimerkiksi panneet merkille, ettei meidän pitäisi viitata vain perusoikeuskirjaan vaan myös eurooppalaisiin ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja että parlamentti korostaa komission voivan vetää pois ehdotuksensa, mikäli siihen tehdään lainsäädäntöprosessin aikana muutoksia, jotka loukkaisivat jotakin perusoikeutta. Suhtaudumme myös avoimesti perusoikeuksien näkyvyyden lisäämiseen vaikutusten arvioinneissamme.

Lisäksi suunnitteilla olevan tarkistuksen yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi tulee se, kuinka otamme vasta perustetun perusoikeusviraston mukaan työhön valmistellessamme uusia poliittisia aloitteita, joilla on vaikutusta perusoikeuksiin.

Parlamentti on pyytänyt, että komissio laatisi vuosittain uudenlaisen kertomuksen perusoikeuksista EU:ssa. Katsomme tältä osin, että asiasta voisi olla hyödyllistä käydä joka vuosi yleistä keskustelua. Sitä voitaisiin käydä osana vuotuisia keskusteluja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella tapahtuneesta edistyksestä. Emme ole täysin vakuuttuneita siitä, tarvitsemmeko uuden muodollisen ja yksityiskohtaisen vuosikertomuksen, etenkään siksi, että hiljattain perustettu perusoikeusvirasto laatii vuosittain – ehkäpä yhtenä tärkeimmistä tehtävistään – tällaisen kertomuksen Euroopan unionin perusoikeustilanteesta. Tämän kertomuksen ja siten myös uuden perusoikeusvirastomme pitäisi saada yleisöltä kaikki se huomio, jonka ne ansaitsevat. Perusoikeuksia koskevan keskustelun, jota käydään kaikissa kolmessa toimielimessä, pitäisi keskittyä siis tähän kertomukseen, ja meidän pitäisi välttää siihen kohdistuvia päällekkäisyyksiä.

Tästäkin huolimatta haluan kuitenkin korostaa, että tämä mietintö on mielestämme sisällöltään erinomainen ja että otamme sen hyvin vakavasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Riccardo Ventre (PPE-DE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän komissiota uudesta tavasta, jolla se lähestyy perusoikeuksien suojelua. Kiitän komission jäsentä siitä, että hän kertoi meille tänä iltana komission siirtävän huomattavan osan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ajatuksista tarkistettuun tekstiin.

Toivomme, että Euroopan parlamentti pääsee osallistumaan entistäkin enemmän näiden oikeuksien suojeluun, ja tuemme ennen kaikkea ajatusta kaikkien lainsäädäntötoimien jatkuvasta valvonnasta, joka johtaa näiden oikeuksien suojeluun, mikä, kuten komission jäsen sanoi, huipentuisi puolestaan loppukertomuksen laatimiseen. Sillä ei ole kuitenkaan juurikaan merkitystä, kunhan valvonta on tarkkaa, tasaista ja jatkuvaa.

Toiseksi olen vasta perustetun perusoikeusviraston osallistumisesta sitä mieltä, että viraston toimintaa on monipuolistettava töiden turhan päällekkäisyyden tai kaksinkertaisuuden estämiseksi, kuten valiokunnassa on jo todettu. Katson siksi, että niin virasto kuin kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhdistyksetkin pitäisi ottaa täysipainoisesti ja aiempaa selvästi enemmän mukaan työhön, sillä ihmisoikeuksien suojelun alalla toimii muutamia hyvin merkittäviä järjestöjä.

Lisäksi katsomme, että lainsäädännön luonnosteluvaiheen aikana kaikilla tasoilla pitäisi toteuttaa järjestelmällisiä sisäisiä tarkistuksia. Tästä syystä toivon, että komissio ottaa toiminnassaan huomioon nämä ehdotukset, jotka tuotiin esiin esittelijän mietinnössä. Mietintö on selkeä ja selväjärkinen – samanlainen kuin esittelijä on osoittanut tänä iltana itsekin olevansa.

 
  
MPphoto
 
 

  Kinga Gál, PPE-DE-ryhmän puolesta. (HU) Perusoikeuksien ja kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja niiden täytäntöönpano on kaikissa tilanteissa jokaisen eurooppalaisen demokraattisen, oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti hallitun valtion kulmakivi. Niitä ei voida kiertää eikä sivuuttaa. Vaikeiden konfliktitilanteiden syntyessä on erityisen ilmeistä, että meidän on vahvistettava toistuvasti nämä oikeudet, jotka tuntuvat nyt itsestään selviltä, ja ettei niiden noudattaminen tapahdu itsestään, vaan meidän on kamppailtava toistuvasti perusoikeuksiemme kunnioittamisen puolesta.

Perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja puolustaminen on Euroopan unionin lähtökohta ja sen saavutus, mutta tähän mennessä julistuksia on seurannut vain muutama konkreettinen oikeudellinen ja käytännön toimenpide. Yksi konkreettisista saavutuksista on EU:n perusoikeuskirjan laatiminen. Vaikka se ei olekaan läheskään täydellinen, sen muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi esimerkiksi siten, että se allekirjoitettaisiin, merkitsisi kipeästi kaivattua askelta eteenpäin yhteisön työssä perusoikeuksien puolustamiseksi. Se, että törmäämme ihmisoikeusongelmiin päivittäin ja että nämä asiat ovat monimutkaisia, osoittaa, että tällä alalla on vielä paljon tehtävää.

Tästä syystä jäsen Voggenhuberin mietintö ja näin myös komission aloite ovat mielestäni erittäin myönteisiä. Niissä nimittäin kiinnitetään meidän kaikkien huomio siihen keskeiseen seikkaan, että perusoikeuksien todellinen kunnioittaminen edellyttää sitä, että komissio noudattaa perusoikeuskirjaa lainsäädäntöehdotuksia laatiessaan, että ihmisoikeuksien kunnioittamista valvotaan säännöllisin ja tiukoin toimin ja että perusoikeusvirasto kykenee toimimaan tehokkaasti. Vaikka mietinnössä onkin muutama kohta, joista voidaan käydä oikeudellista keskustelua, äänestän varjoesittelijänä mietinnön puolesta, ja samoin tekee kansanpuolue huomisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Giovanni Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän nämä puolitoista minuuttia sen tunnustamiseen, että joka kerta, kun Euroopan parlamentin on määrä keskustella ihmisoikeuksista, minut valtaa huolestuttava tunne siitä, että keskustelu jää pelkäksi puheeksi eikä se johda mihinkään. Totean näin pitäen samalla mielessäni sen, että vaikka parlamentti keskusteli kuukausi sitten tuloksista, joita Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevä väliaikainen valiokunta sai aikaan vuoden kestäneessä työssään, komissio ja neuvosto eivät ole tämän kuun aikana antaneet minkäänlaista tunnustusta siitä työstä, jota Euroopan parlamentti on tehnyt ja josta se on tiedottanut niille saadakseen lausunnon.

Me haluamme nähdä, että sama tapahtuu edessämme olevalle arvokkaalle tiedonannolle, jonka tarkoituksena on – kuten jäsen Voggenhuber totesi – selventää ja tehostaa asiaa, joka on ollut parlamentin peruskäytäntönä vuodesta 2001 lähtien, eli varmistaa, että kaikissa toimielinten lainsäädäntöprosesseissa noudatetaan EU:n perusoikeuskirjaa. Tämän käytännön tunnustaminen kesti pitkään, ja toivomme, ettei sen täytäntöönpano viivästy.

Yhtä asiaa on selvennettävä: pyydämme komissiota toimittamaan parlamentille vuosikertomuksen, jossa esitetään tiivistetysti se, kuinka perusoikeudet ovat toteutuneet EU:n politiikassa. Meistä on jokseenkin erikoista, että komissio laatii kyllä vuosikertomuksia yhteisön oikeuden soveltamisesta ja kilpailupolitiikasta, muttei laadi Euroopan parlamentille kertomusta perusoikeuksista.

Olemme tätä mieltä myös siksi, että tällaisella politiikalla on suuri vaikutus Euroopan unionin 500 miljoonaan kansalaiseen ja koska katsomme tämän olevan arkaluonteinen asia, josta EU:n toimielinten on kannettava vastuu, jos ne haluavat palauttaa arvon ja merkityksen ihmisoikeuksille, joihin meitä kehotetaan usein keskittymään.

 
  
MPphoto
 
 

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, totean aivan aluksi, etten aio vatvoa jäsen Voggenhuberin erinomaista mietintöä loputtomiin, vaan totean ainoastaan ryhmäni kannattavan sitä täysin.

Pidämme komission ehdotuksia periaatteessa hyvin myönteisinä, mutta ongelma on mielestäni siinä, että tilanne saattaa alkaa muistuttaa satua keisarin uusista vaatteista. Arvoisa komission jäsen, komission ehdotukset ovat täynnä hyviä aikomuksia, mutta suurena vaarana on, että ne jäävät passiiviseksi byrokratiaksi, sillä niiden ja todellisuuden välillä on niin suuri ero.

Arvoisa komission jäsen Mandelson, minulla on ongelma. Kuinka selitän upeat ehdotuksenne äänestäjilleni, kun komissio ei avaa suutaan EU:n erään jäsenvaltion opetusministerin käydessä kampanjaa homoseksuaaleja vastaan? Miksei komissio avannut suutaan CIA-lentojen tapauksessa, mistä jäsen Fava juuri muistutti meitä? Miksei komissio avaa suutaan tapauksissa, joissa romaneja syrjitään räikeästi ja kohdellaan hirvittävällä tavalla? On monia tapauksia, joissa komissio on jäänyt passiiviseksi, ja joissakin tapauksissa se on jopa piiloutunut sääntöjen taakse. Kun olemme viime aikoina esittäneet kysymyksiä näistä tapauksista, meille on joka kerta vastattu: "Katsotaan ja odotetaan, miten käy, kun perusoikeusvirasto perustetaan." Arvoisa komission jäsen, komission puheenjohtaja Barroso lupasi meille lokakuussa 2004 komission puolustavan perusoikeuksia. Miksei komissio toimi nyt lähelläkään valtuuksiensa rajoja? Miksi piiloudutte sääntöjen taakse? Kansa odottaa teidän suojelevan ja tukevan perusoikeuksiaan. Myös minä haluaisin, että asiasta laadittaisiin vuosikertomus, mutta suoraan sanoen mielestäni on paljon tärkeämpää, että toimitte ja avaatte suunne. Se on poliittista johtajuutta.

Yksi puheenjohtaja Barroson lempi-ilmaisuista on "tulosten EU", ja minäkin pidän tästä ilmaisusta kovasti. Miksi sillä viitataan kuitenkin aina vain talouteen? Miksei sitä sovelleta myös perusoikeuksien alaan? Vietämme pian Euroopan yhdentymisen viisikymmenvuotisjuhlaa. Toisen maailmansodan jälkeen ajatuksena oli, ettei ihmisten tarvitsisi enää koskaan pelätä henkensä puolesta ja että jokainen saisi elää demokratiassa vapaana, turvassa ja tasa-arvoisena. Siksi perusoikeuksien pitäisi olla komission tärkein painopiste ja ilmaisulla "tulosten EU" pitäisi viitata juuri niihin. Toivon, että tämä komissio luo seuraavan kahden vuoden aikana tällaisen tulosten ja perusoikeuksien EU:n. Mielestäni tämä ehdotus on ainoastaan tämän työn perusta, ja odotankin nyt toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, perusoikeuskirja on ollut olemassa jo yli kuusi vuotta, ja se on kansalaisten oikeuksien kunnioittamisen kannalta erittäin tärkeä. Tästä huolimatta se ei ole vieläkään oikeudellisesti sitova. Siksi voimme vain toivoa, että neuvoston puheenjohtajavaltio onnistuu vauhdittamaan jälleen perustuslakiprosessia, sillä ei ole epäilystäkään, etteivätkö EU:n kansalaisten yksilön oikeudet olisi tärkeä osa perustuslakia – kuuluuhan perusoikeuskirja sen ydinsisältöön.

Erityisesti tämän valossa kannatamme täysin komission aloitetta. Asiassa on kyse todellisen perusoikeuskulttuurin kehittämisestä. Haluan ilmoittaa kannattavani erityisesti tätä lähestymistapaa ja korostaa tässä yhteydessä kahta asiaa.

Ensinnäkin perusoikeuksien järjestelmällinen valvonta edellyttää kaikissa yhteyksissä keskittymistä kussakin tapauksessa kyseessä oleviin perusoikeuksiin sekä tämän tarkistuksen tekemisen tarkkaa todentamista jokaisen säädösehdotuksen kohdalla.

Toiseksi valvonta, jolla pyritään tunnistamaan kaikki oikeudelliset virheet, joita sattuu määriteltäessä yksilönvapauden painoarvoa suhteessa yleisen edun vaatimuksiin, ei itsessään riitä. Perusoikeudet on optimoitava. Tämä tarkoittaa, että on tehtävä poliittinen analyysi, jolla selvitetään, millä ratkaisuvaihtoehdolla, jolla mitataan näitä etuja, saavutetaan todellisuudessa paras tasapaino halutun tavoitteen ja perusoikeuksien rajoittamisen välillä.

Tällainen lähestymistapa voisi olla luonteenomainen perusoikeuskulttuurille, josta komissio on puhunut, ja lujittaa tällä tavoin Euroopan unionin identiteettiä kansalaisten unionina.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, kaikkien kansalaisten perusoikeuksien takaaminen on periaatteessa erittäin tärkeää, vaikka meillä onkin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka asia pitäisi hoitaa. On hätkähdyttävää, että Euroopan unioni pyrkii jälleen kerran muokkaamaan imagoaan perusoikeuksien keinoin. EU:lla on nyt perusoikeuskirja ja perusoikeusvirasto, joista kumpaakaan ei hyväksytty yksimielisesti.

Kohtuullinen iso vähemmistö etenkin täällä Euroopan parlamentissa vastustaa perusoikeuskirjaa ja tapaa, jolla sitä muokataan entisestään. Haluankin kiinnittää huomionne siihen seikkaan, että perusoikeuskirja on tarpeeton kopio ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä eurooppalaisesta yleissopimuksesta. Sama koskee itse asiassa perusoikeusvirastoa. Molemmat päällekkäisyydet ovat vältettävissä, eikä asialla olisi siis vaikutusta kansalaisten oikeuksiin.

Täällä Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi taata tämän asian sillä edellytyksellä, että sillä on käytössään riittävästi henkilökuntaa ja varoja. Lisäksi se kunnioittaa jokaisen maan yksilöllistä oikeusjärjestelmää. Tämä riittää mielestäni takaamaan perusoikeutemme ja -vapautemme. Kannatan tästä syystä sitä, että EU:n toimintaa perusoikeuksien alalla rajoitetaan. Meidän pitäisi liittää EU ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen. Tästä seuraisi epäilemättä keskustelua siitä, kuinka komissio noudattaa lainsäädäntötyössään perusoikeuksia ja valvoo niitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olette hävinneet. Euroopan unionin perustuslaki olisi tehnyt Euroopan unionin perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan, mutta perustuslaki hylättiin, mistä Euroopan parlamenttia on ilmeisesti tarpeen muistuttaa aika ajoin. Yhteensä 55 prosenttia ranskalaisista ja 62 prosenttia hollantilaisista äänestäjistä äänesti sitä vastaan. Olisi hävytöntä sivuuttaa nämä tulokset ja jatkaa työtä aivan kuin perusoikeuskirja olisi voimassa, mutta juuri niin te haluatte tehdä. Itse asiassa juuri niin te olette tekemässä. Kuten jäsen Voggenhuberin mietinnössä iloisesti tunnustetaan, EU:n eri toimielimet jatkavat työtään, ikään kuin perusoikeuskirja olisi jo oikeudellisesti velvoittava. Tämän mietinnön voidaan tiivistää olevan pyrkimys laillistaa EU:n lainkäyttövallan laiton ja epädemokraattinen laajennus.

Toivon, että voimme pitää varmana, että jokainen meistä uskoo kansalaisten perusvapauksiin. Kannatamme kaikki sananvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumisvapautta ja niin edelleen. Osa meistä vastustaa kuitenkin tapaa, jolla nämä tärkeät asiat otetaan pois vastuullisten kansallisten hallitusten käsistä ja asetetaan EU:n tuomareiden oikkujen armoille.

EU:lla on puutteita – ei siinä, kuinka se kunnioittaa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, vaan siinä, miten se kunnioittaa demokratiaa. Ellei paperille kirjatuista oikeuksista seuraa demokraattista vastuunkantoa, ne ovat merkityksettömiä. Perusoikeuskirjan periaatteet voisivat löytyä aivan yhtä hyvin Itä-Saksan tai Neuvostoliiton perustuslaista, mutta kuten näiden onnettomien maiden kansalaiset tiesivät, peruskirjat ovat arvottomia, ellei päätöksentekijöitä voida vaatia tilille tekemisistään.

Täytyykö meidän todella oppia tämä sama asia uudelleen Euroopan unionissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Voggenhuberia hänen mietinnöstään.

Pyhällä Teresalla oli tapana sanoa, että paholainen piiloutuu yksityiskohtiin. On selvää, ettei Euroopan komissio aio eräänä päivänä hyväksyä säädöstä, joka rikkoisi räikeästi perusoikeuksia – kukaan ei odota sitä. Olemme kuitenkin kohdanneet tilanteita, joista yksi esimerkki on se, kuinka nesteiden vientiä lentokoneisiin rajoitetaan, ja joissa on käytetty häpeällisellä tavalla komiteamenettelyä siihen, että salaisella säädöksellä – korostan, salaisella säädöksellä – kansalaisille on asetettu velvollisuuksia, joita yksikään tuomioistuin Euroopassa, sen paremmin kansallinen kuin eurooppalainenkaan, ei voi muuttaa.

Tässä tapauksessa Euroopan komissio ei ole ainoastaan todistanut perusoikeuksien loukkausta, vaan se on itse säätänyt lakia tavalla, joka rikkoo perusoikeuksia ja kaikkein perustavanlaatuisimpia avoimuussääntöjä. Näitä asioita tapahtuu, joten lopetetaan puhuminen ja aletaan soveltaa itsemme sitä, mitä teeskentelemme soveltavamme kaikkiin muihin, naapureihimme ja kumppaneihimme kaikkialla maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania (GUE/NGL).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, se, että säädösehdotusten on kunnioitettava aina perusoikeuksia, saattaa olla hyvä tapa käynnistää vakava keskustelu EU:n todellisesta perustuslakiprosessista, ilman että yritämme herättää kömpelöllä tavalla henkiin sopimuksen, jolle yleisö antoi kuoliniskun. Katson, että lähestyvän ja edelleen arvoituksellisen Berliinin julistuksen kynnyksellä tämä voisi olla vakavasti otettava tapa käynnistää uudelleen keskustelu ja antaa EU:lle jälleen merkitys, ja olen tästä syystä kiitollinen jäsen Voggenhuberille.

Olemme viime vuosina todistaneet, kuinka CIA on tehnyt vankilentoja ja toteuttanut kidnappauksia EU:n alueella, kuinka EU:n kansalaisia on seurattu järjestelmällisesti ja kuinka heidän yksityisyyttään on loukattu ja kuinka siirtolaisia on pidetty vangittuina epäinhimillisissä ja halventavissa oloissa. Kaikki nämä seikat ovat selviä esimerkkejä siitä, kuinka vaikeaa Euroopan unionin on suojella perusoikeuksia. Katsomme, että EU:n säädösehdotusten pitäisi vastata aina paitsi perusoikeuskirjaa myös muita perusoikeuksien alalla sovellettavia EU:n välineitä ja kansainvälisiä välineitä. Mielessäni ovat erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus sekä Euroopan sosiaalinen peruskirja.

Meistä tuntuu, että tämä on hyvä tapa käynnistää perinpohjainen keskustelu, jonka tavoitteena on elvyttää Euroopan unioni.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, perusoikeudet ovat EU:n kaiken poliittisen toiminnan selkäranka. Rooman sopimuksesta lähtien tämän kansakuntien liiton ehtona ja konsensuksen perustana on ollut demokratia. Demokratia edellyttää kiistatta sitä, että kaikkien toimielinten on noudatettava oikeuksiin perustuvia eettisiä sääntöjä – juuri niistä demokratia nimittäin sai alkunsa.

Nizzan sopimuksessa virallistettu perusoikeuskirja yksinkertaisesti ilmentää tätä EU:n geneettistä taustaa ja hälventää näin ollen kaikki mahdolliset epäilyt ja epäselvyydet.

Perusoikeudet ovat liittyneet aina luontaisena osana Euroopan unioniin, ja vain tämän yhteyden ansiosta EU on kyennyt säilymään sellaisena kuin se on. Siksi komission ehdottama, omaehtoiseen valvontaan perustuva menetelmä on myönteinen: siinä perusoikeuksien kunnioittamisen valvonta on olennainen osa säädösehdotusten laillisuuden valvontaa ja siinä arvioidaan täysin uudella tavalla lainsäädännön vaikutuksia perusoikeuksiin. Tämä tuo komission virkamiesten työhuoneisiin uuden raikkaan tuulahduksen sekä avoimuutta. Komission ehdottama menetelmä on ratkaisuna myönteisempi kuin uusi perusoikeusvirasto ja vaikuttaa virastoa voimakkaammin suoraan rakenteisiin, sillä sen lähtökohtana on, että ihmisoikeuksia on kunnioitettava EU:n kaikilla politiikanaloilla. Tämä on sen vahvuus.

Demokraattisessa yhteiskunnassa oikeuksien valvonta alkaa siitä, että toimielimet valvovat omaa poliittista toimintaansa. Menetelmän hyödyt ovat kuitenkin rajalliset, sillä se ei koske Euroopan unionin neuvostoa eikä hallitustenvälisessä yhteistyössä tehtäviä päätöksiä, joiden suhteen komissio ei tee aloitteita. Jos asioista, joihin ei kiinnitetä nykyään riittävästi erityistä huomiota, pitäisi laatia perusoikeuskulttuurin näkökulmasta luettelo, listasta löytyisi varmasti kolmanteen pilariin kuuluvia asioita: rikoslainsäädäntö ja rikosasioiden käsittely.

Terrorismin uhka ja yleisön huoli houkuttelevat jäsenvaltioita pitämään turvallisuudesta huolta suhteettomalla tavalla, joka ylittää toisinaan vapauden ja oikeuden rajat. Komission menetelmällä on avattu ovi, mutta ikkunan on oltava myös auki.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Voggenhuberia hänen mietinnöstään ja kertoa myös kannattavani sitä, että hän puolustaa kansalaistemme oikeuksia. Liike-elämän edustajana minun on todettava olevan totta, että Euroopan parlamentin ja EU:n muiden toimielinten oikeudet on pantu täysin täytäntöön sisämarkkinoiden alalla. Olemme kyenneet järkeistämään tätä alaa hankkeella, joka koskee 27:ää jäsenvaltiota ja 500:aa miljoonaa kansalaista, ja varmistamaan, että sovellamme 27 erilaisen säädöksen sijasta vain yhtä, joka hyväksyttiin rakentavassa yhteistyössä.

Haluan kuitenkin myös korostaa olevani aidosti huolissani siitä, luodaanko perusoikeuksien alalle yhtä vakaa perusta. Jäsen Hannan totesi Ranskan ja Alankomaiden äänestäneen perustuslakia vastaan. Voin vastata tähän vain sanomalla, että Espanjassa selvä enemmistö kannatti hanketta suorassa neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä. Jos laskemme lisäksi yhteen näiden kolmen maan väestöryhmät, perustuslakia puoltaa selvä enemmistö.

Meillä on EU:n kansalaisten enemmistön tuki. Valtaosa Euroopan parlamentin jäsenistä on ilmaissut kannattavansa perustuslakia, ja EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ovat ilmaisseet sille yksimielisesti tukensa. Kuinka monta äänestystä meidän on vielä järjestettävä, ennen kuin saavutamme EU:ssa demokratian, sen sijaan että pidämme kiinni maantieteellisistä rajoista ja mittaamme demokratiaa kilometreissä, vaikka voisimme arvioida sitä sen periaatteiden perusteella?

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

 

17. Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus – Euroopan unionin ja Andien yhteisön välinen assosiaatiosopimus (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Willy Meyer Pleiten laatimasta ulkoasianvaliokunnan mietinnöstä (A6-0026/2007), johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle neuvotteluohjeista assosiaatiosopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Keski-Amerikan maiden välillä (2006/2222(INI)), sekä

– Luis Yañez-Barnuevo Garcían laatimasta ulkoasianvaliokunnan mietinnöstä (A6-0025/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvotteluohjeista assosiaatiosopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (2006/2221(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE), esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, viime keväänä Wienissä järjestetyssä neljännessä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välisessä huippukokouksessa näytettiin vihreää valoa EU:n ja Andien yhteisön strategista assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämiselle. Mietintöni sisältää noin kolmekymmentä suositusta, ja pyydän neuvostoa ja komissiota ottamaan ne huomioon neuvotteluohjeita laatiessaan. Haluamme, että assosiaatiosopimuksesta tulee kunnianhimoinen, kattava ja laaja-alainen ja että se vastaa niin sanottujen kaksosten, Mercosurin ja Keski-Amerikan, assosiaatiosopimusta, sillä uskomme sen olevan strateginen edellytys molemmille alueille.

Latinalainen Amerikka ja Eurooppa on tarkoitettu strategisiksi liittolaisiksi globalisoituneessa maailmassa niiden menneisyyden, kielen, kulttuurin, uskomusten, arvojen ja yhteisen maailmankuvan vuoksi sekä siksi, että ne kannattavat monenvälisyyttä ja Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmää. Tämä koskee erityisesti Andien valtioita, joiden joillakin alueilla ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja ihmisten välinen eriarvoisuus ilmenee selkeämmin kuin missään muussa osassa mannerta.

Sopimuksen on perustuttava kolmeen pilariin: poliittiseen ja institutionaaliseen pilariin, yhteistyöpilariin ja kauppaa koskevaan pilariin. Politiikan ja turvallisuuden alalla meidän pitäisi laatia EU:n ja Andien yhteisön välinen rauhaa ja turvallisuutta koskeva peruskirja, käynnistää pysyvä poliittinen vuoropuhelu, edistää laadullisesti demokratiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä tukea hallittavuutta, köyhyyden vähentämistä, ihmisten välistä vuorovaikutusta, terrorismin torjuntaa, konfliktien ehkäisyä, Yhdistyneiden Kansakuntien uudistukseen liittyvää koordinointia sekä siviilien ja sotilaiden kriisinhallintaoperaatioita.

Toinen pilari koskee kestävän inhimillisen kehityksen edistämistä ja Andien yhteisöstä tulevien tuotteiden vähittäistä pääsyä EU:n markkinoille kilpailukykyisin ehdoin pitäen silmällä valtavaa taloudellista epätasapainoa ja sitä, kuinka pitkälle EU:n ja Andien yhteisön välinen yhdentyminen on edennyt, mikä edellyttää yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n tukien tarkistamista.

Kolmas pilari koskee itse kauppaa. Toisin kuin sopimukset, joita yhteisön ulkopuoliset maat ovat tehneet keskenään ja joista esimerkkinä voidaan mainita Andien maiden sopimukset Yhdysvaltojen kanssa, tähän pilariin liittyvät sopimukset eivät saa olla vapaakauppasopimuksia sanan tarkassa merkityksessä eivätkä vain ja ainoastaan vapaakauppasopimuksia, vaan niissä on otettava huomioon valtava kuilu, joka erottaa näitä alueet toisistaan. Emme kykene tukemaan kehitystä puhtaasti kaupallisin menettelytavoin, ellemme toteuta samalla taloudellisia toimenpiteitä, joiden avulla toimitamme tukea, teemme yhteistyötä ja järjestämme rahoitusta.

Sopimukseen on myös kirjattava määräyksiä työntekijöiden oikeuksista, erityisesti alkuperäiskansojen ja heimokansojen oikeuksista, asianmukaisten työolojen takaamisesta, naisten ja miesten tasa-arvosta ja syrjinnän torjumisesta työpaikoilla sekä lapsityövoiman kieltämisestä. Meidän on myös korostettava, että EU:n investoinneilla on merkittävä tehtävä näiden maiden kehittämisen kannalta ja että eurooppalaisten yhtiöiden on sovellettava samoja työolomääräyksiä kuin EU:n jäsenvaltioissakin.

Sopimukseen on sisällytettävä myös maahanmuutto ilmiönä ja uusia tilaisuuksia tarjoavana asiana, ja siinä on määrättävä maahanmuuttajien oikeuksista. Lisäksi rahan siirtämistä on kehitettävä helpompaan, halvempaan, avoimempaan ja turvallisempaan suuntaan.

Sopimuksessa on oltava keskeisessä asemassa myös ympäristöä koskeva luku. Siinä on määrättävä energiansäästöön, energianlähteiden monipuolistamiseen, vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen ja saastuttavien päästöjen vähentämiseen tähtäävien yhteisten menettelytapojen ottamisesta käyttöön, mikä vastaa viimeisessä Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyä lähestymistapaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, katson kaiken kaikkiaan, että meidän on otettava tavoitteeksemme se, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sekä Andien yhteisö ja sen jäsenvaltiot onnistuvat tekemään tämän kunnianhimoisen strategisen assosiaatiosopimuksen viidennessä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen välisessä huippukokouksessa, joka järjestetään Limassa vuonna 2008.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

 
  
MPphoto
 
 

  Willy Meyer Pleite, (GUE/NGL) esittelijä. (ES) Arvoisa puhemies, kaikille on selvää, että tämä keskustelu, jota parlamentti on aikeissa käydä, tulee Latinalaiselle Amerikalle yleisesti ottaen merkittävään aikaan. Se käydään aikana, jona alueen kansat näyttävät kyseenalaistavan voimakkaasti politiikan, joka on köyhdyttänyt heidät. He kyseenalaistavat nyt uusliberaalin mallin mukaisen politiikan. Presidentti Bushin vierailu Latinalaisessa Amerikassa on selvä merkki tästä.

Keski-Amerikan kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta totean erityisesti sen, että Euroopan unioni on historiallisista syistä velkaa tälle alueelle. Me toimimme 1980-luvulla hyvin keskeisessä asemassa Keski-Amerikan rauhanprosessissa ja demokratiaprosessissa, mistä esimerkkejä ovat San Josén sopimukset ja Esquipulasin sopimus. Niissä Euroopan unioni otti etäisyyttä Yhdysvaltoihin, omaksui itsenäisen kannan ja toimi ratkaisevassa asemassa.

Keski-Amerikan nykytilanteessa ei ole mitään epäselvää: talouskasvu on hyvin heikkoa, tällä hetkellä 0,6 prosenttia, köyhyysluvut ovat samat kuin 1990-luvulla ja eriarvoisuus kasvaa.

Rauhansopimukset on vielä vahvistettava. Sama koskee ihmisoikeuksien, rankaisematta jäämisen ja korruption kaltaisia asioita, ja alueellinen integraatio on yhä varsin vähäistä.

Tätä taustaa vasten päätin nöyrin mielin laatia mietinnön, jossa määriteltäisiin, millaisen assosiaatiosopimuksen haluamme. Se perustuu kolmeen peruspilariin: poliittiseen vuoropuheluun, jolla pyritään hyvään hallintoon, kehitysyhteistyöhön, jolla tuetaan köyhyyden ja eriarvoisuuden rakenteellisten syiden poistamista, sekä kauppaan, jota käydään oikeudenmukaisesti ja molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla täydentävyyden ja yhteisvastuullisuuden periaatteiden pohjalta. Tällainen sopimus tähtäisi alueelliseen yhdentymiseen, joka edistäisi Keski-Amerikan tulojen ja vaurauden tasapainoista ja oikeudenmukaista uudelleen jakamista. Tässä olivat siis taustat. Halusimme saada aikaan sopimuksen, joka ei muuttuisi vapaakauppasopimukseksi ja julkisten palvelujen yksityistämissopimukseksi. Lyhyesti sanottuna emme siis halunneet vapaakauppamallin menevän poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön edelle.

Olen vakuuttunut siitä, että voimakkaan uusliberalistinen kauppasopimus, jonka tekevät keskenään kaksi eriarvoista aluetta – jotka ovat todella eriarvoisia sanan jokaisessa merkityksessä – lisäisi vain eriarvoisuutta ja liike-elämän eliitin riistomahdollisuuksia, mikä johtaisi entistä voimakkaampaan riippuvuuden, syrjäytymisen ja köyhyyden kierteeseen sekä äärimmäisen korkeisiin sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin kustannuksiin.

Katson, että kaupalla ja yhteistyöllä on pyrittävä kansaa hyödyttävään kestävään alueelliseen kehitykseen eikä niinkään hankkeisiin, jotka kartuttaisivat ylikansallista pääomaa, joista esimerkkejä ovat Puebla-Panama-suunnitelma ja Euroopan investointipankki.

Juuri tämä oli siis tähtäimessäni, kun laadin vaatimattoman mietintöni yhteistyössä monien eurooppalaisten ja keskiamerikkalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta ja kansainvälisen kaupan valiokunta antoivat luonnollisesti mietinnöstä lausuntonsa. Haluan tietenkin kiittää niitä kaikista ehdotuksista, jotka paransivat tekstiä sen lähestymistavan näkökulmasta, jonka halusin säilyttää koko tämän prosessin ajan.

Haluan kiittää erityisesti jäsen Miguel Ángel Martínezia hänen työpanoksestaan, joka oli osoitus oikeudenmukaisuudesta ja auttavaisuudesta ja joka oli siis tässä tapauksessa osa kehitysyhteistyön valiokunnan työtä. Sen sijaan jäsen Susta esitti kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnossa tekstiin muutamia erittäin suuria tarkistuksia, jotka vääristävät todella mietintöä, jonka halusin esitellä parlamentille.

Perimmäisenä aikomuksenani oli laatia tasapainoinen mietintö, joka perustuisi näihin edellä mainitsemiini kolmeen pilariin, mutta käytännössä nämä kaikki tarkistukset johtivat asiakirjaan, jolla pyritään pohjimmiltaan perustamaan vapaakauppa-alue.

Oma aikomukseni oli yrittää hillitä tätä lähestymistapaa mahdollisimman paljon. Tarkoitan lähestymistapaa, jolla Keski-Amerikalle pyritään antamaan se vaikutelma, että me eurooppalaiset pyrimme ensisijaisesti luomaan vapaakauppa-alueen. Hyväksyimme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsen Salafrancan, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsen Obiolsin ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsen Sustan kanssa seitsemän kompromissitarkistusta, ja kiitän heitä jälleen lämpimästi työstä, jota he tekivät, jotta pääsisimme sopimukseen tavasta, jolla pehmentäisimme mietintöä emmekä pilaisi sitä.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsen Obiolsia ja jäsen De Kayseria sekä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsen Romevaa heidän tekemistään tarkistuksista, sillä niillä selvennettiin ja tarkennettiin sitä, että haluamme neuvotteluvaltuuksien olevan selvät valtuudet, joiden turvin neuvotellaan assosiaatiosopimus, jossa ei määrätä vapaakauppa-alueesta.

Tämä on ollut tietyssä määrin hyvä asia, sillä kuten jo totesin, olemme onnistuneet lieventämään merkittäviä kohtia, kuten suositusta v, jossa todetaan nimenomaan, että vapaakauppa-alueen pitäisi olla ensisijainen strateginen tavoite, ja jossa viitataan CAFTA-sopimuksiin. Olemme onnistuneet lieventämään tätä kohtaa, muttemme kuitenkaan riittävästi.

En tiedä, onko kukaan tehnyt näin aikaisemmin, mutta aion kehottaa ryhmääni äänestämään tyhjää tästä mietinnöstä, sillä katson, ettei se vastaa alkuperäistä tavoitettani: mietintö ei ole mielestäni tasapainoinen.

Olen joka tapauksessa hyvin kiinnostunut kuulemaan Keski-Amerikan parlamentin Parlacenin ja Keski-Amerikan poliittisten järjestöjen mielipiteet ja toivon, että neuvottelujen käynnistyessä Euroopan komissio pitää mielessään sen, ettei Keski-Amerikka odota meiltä täysin samanlaista kantaa kuin Yhdysvalloilta, vaan erilaista, itsenäistä kantaa, jossa otamme etäisyyttä Yhdysvaltoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aivan aluksi – myös kollegani Benita Ferrero-Waldnerin puolesta – molempia esittelijöitä heidän tekemästään merkittävästä työstä sekä ulkoasiainvaliokuntaa, kehitysyhteistyövaliokuntaa ja kansainvälisen kaupan valiokuntaa rakentavista analyyseista ja huomioista, joita ne ovat tehneet näkökohdista ja näkymistä, jotka liittyvät näiden alueiden kanssa tulevaisuudessa tehtäviin sopimuksiin.

Assosiaatiosopimusten tekeminen Keski-Amerikan ja Andien yhteisön kanssa on molempien alueiden pitkäaikainen strateginen tavoite, jonka valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat vahvistaneet toistamiseen Guadalajaran ja Wienin huippukokouksissa.

Näistä sopimuksista käytävissä neuvotteluissa EU osoittaa sitoutuneensa alueeseen ja päättäneensä lujittaa suhteitaan kaikkiin Latinalaisen Amerikan maihin. Eurooppa ja Latinalainen Amerikka ovat luonnollisia kumppaneita, ja suhteiden tiivistäminen Keski-Amerikkaan ja Andien yhteisöön lujittaa kumppanuussuhdetta sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Neuvottelemme näistä sopimuksista aluekohtaisesti antaaksemme lisää pontta sekä Keski-Amerikan että Andien yhteisön alueellisille yhdentymishankkeille. Kuten olemme korostaneet toistuvasti ja kuten myös Euroopan parlamentti on korostanut, alueellinen yhdentyminen on ratkaisevaa poliittisen ja sosiaalisen vakauden kannalta. Se auttaa myös liittämään nämä alueet tuloksekkaammin osaksi maailmantaloutta kasvattamalla ja vakauttamalla niiden talouksia, jotka kykenevät näin houkuttelemaan investointeja. On kuitenkin syytä torjua ajatus siitä, että EU yrittäisi tyrkyttää omaa malliaan: kunkin alueen on kehitettävä alueellista yhdentymistä omien tavoitteidensa ja suunnitelmiensa mukaisesti.

Assosiaatiosopimuksista suunnitellaan kattavia sopimuksia, jotka käsittävät EU:n ja molempien alueiden monitahoisten suhteiden koko kirjon: poliittisen vuoropuhelun, yhteistyön ja kaupan.

Demokratian periaatteiden, perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon kunnioittaminen ja edistäminen on keskeinen osa suhteitamme Keski-Amerikan ja Andien yhteisön kanssa. Lisäksi komissio katsoo, että kestävän kehityksen tukemiseksi assosiaatiosopimuksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisoikeuksia, sosiaalikysymyksiä, keskeisiä työnormeja ja ympäristöä koskevien, kansainvälisesti sovittujen vaatimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

Poliittisen vuoropuhelun alalla näillä sopimuksilla pyritään tarttumaan monenlaisiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen, energiakysymyksiin, maahanmuuttoon ja huumeongelmaan. Tämä on tärkeää paitsi molempien alueiden myös koko planeettamme kannalta. Tehostamalla vuoropuhelua, jota käymme Keski-Amerikan ja Andien yhteisön kanssa, tähtäämme siihen, että ne sitoutuvat rakentavalla tavalla tehokkaaseen monenväliseen toimintaan ja kansainväliseen hallintoon, joka voi vastata haasteita, joita maailma kohtaa 2000-luvulla.

Assosiaatiosopimusten poliittista lukua täydennetään toimenpiteillä, joilla pyritään lisäämään alueiden kahdenvälistä kauppaa ja investointeja tasapainoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Tähän pitäisi pyrkiä vapauttamalla vähitellen ja vastavuoroisesti tavaroiden ja palvelujen kauppa sekä luomalla oikeudenmukainen ja avoin lainsäädäntökehys. Myös alueidemme välinen epätasapaino on otettava huomioon. Sopimuksen kauppaa koskevan luvun on vastattava täysin WTO:n sääntöjä ja velvoitteita, mutta siinä on mentävä WTO:n perussääntöjä pidemmälle, jotta kahden alueen välisen kaupan vapauttamisen vastavuoroiset ja pitkäaikaiset hyödyt voidaan maksimoida.

Osapuolten välisen yhteistyön juurten täytyy ulottua syvälle maailmanlaajuisiin tavoitteisiin ja periaatteisiin, jotka on vahvistettu kehitysyhteistyöpolitiikassamme, kuten kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, sekä allekirjoittamissamme kansainvälisissä sopimuksissa, kuten vuosituhannen kehitystavoitteissa ja Pariisin julistuksessa avun tuloksellisuudesta. Sosiaalinen koheesio on yksi painopistealueista. Yhteistyötä koskevan luvun on heijastettava sitä, että haluamme tehdä yhteistyötä ja jakaa kokemuksiamme. Sen on myös ilmennettävä yhteisvastuullista suhtautumista köyhimpiin ja syrjäytyneimpiin ihmisiin.

Lopuksi haluan luoda yleiskatsauksen neuvottelujen valmistelutyöhön: komissio hyväksyi 6. joulukuuta 2006 neuvotteluohjeiden luonnoksen, ja jäsenvaltiot keskustelevat niistä parhaillaan. Komissio toivoo, että neuvotteluohjeet hyväksytään ja että se voi, sikäli kuin se on mahdollista, käynnistää neuvottelut näiden kahden latinalaisamerikkalaisen alueen kanssa tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana. Jos onnistumme pitämään kiinni tästä kunnianhimoisesta aikataulusta, se johtuu pitkälti teidän tuestanne ja siitä, että haluatte parantaa määrätietoisesti EU:n suhteita Latinalaiseen Amerikkaan, erityisesti näihin kahteen alueeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Miguel Angel Martínez Martínez (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. (ES) Arvoisa puhemies, laadimme kehitysyhteistyövaliokunnassa lausuntomme jäsen Meyerin meille esittelemän, Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välistä assosiaatiosopimusta koskevan alkuperäisen mietinnön pohjalta. Kehitysyhteistyövaliokunta oli yleisesti samaa mieltä hänen ehdotuksistaan ja hyväksyimme myös joukon näihin ehdotuksiin liittyviä suosituksia. Jäsen Meyer otti ne hyvin avoimesti vastaan, ja allekirjoitimme yhdessä seitsemän tarkistusta, joiden myötä tekstissä otettiin huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan erityiset huolenaiheet.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan korostaa, että parlamentille esitelty teksti on mielestäni varsin valju alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Sitä on työstetty hyvin uusliberalistiseen suuntaan, mikä kenties heijastaa parlamentin enemmistön ajattelutapaa.

Totuus on, että voimme hyväksyä tämän tekstin kompromissien ansiosta. Äänestämme sen puolesta, muttemme innolla, koska se ei vastaa Keski-Amerikan tarpeita eikä sen kansan pyrkimyksiä ja koska se ei myöskään lisää Keski-Amerikan yhteiskuntien arvostusta Euroopan unionia kohtaan.

Kehitysyhteistyövaliokunnan ehdottamista seitsemästä tarkistuksesta kolme on hyväksytty. Niissä korostetaan, että EU:n ja Keski-Amerikan väliseen assosiaatiosopimukseen on sisällytettävä kehitysyhteistyötä koskeva ulottuvuus ja että näin ollen siihen on lisättävä kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa määritellyt painopistealueet, jotka komission jäsen mainitsi: köyhyyden torjuminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen. Koska tekstissä pannaan merkille nämä asiat ja koska tämän sopimuksen tekeminen on meille hyvin tärkeää, katsomme, että äänestykseen tuleva teksti sisältää juuri ja juuri ne asiat, joita vaaditaan, jotta voimme kannattaa sitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän esittelijää kattavasta ja tasapainoisesta mietinnöstä, joka on nykymaailmalle poikkeuksellisen merkittävä. Se on tärkeä suunnannäyttäjä ja apuväline EU:n ja Andien yhteisön välistä assosiaatiosopimusta koskeviin neuvotteluihin, joita käydään ratkaisevalla hetkellä, kun alueella on käynnissä poliittinen ja taloudellinen muutos.

Andien yhteisö on aikaansaava ja yhtenäinen järjestelmä, joka yhdistää yksittäisiä Latinalaisen Amerikan maita. Molemmat osapuolet – niin Euroopan unioni kuin Andien yhteisökin – hyötyvät vastavuoroisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden syventämisestä. Neuvostolle laaditut ohjeet ovat yhtenäinen ja kattava asiakirja, joka sisältää tyydyttävän yhteistyön kaikki tarpeelliset osatekijät. Esittelijä korostaa poliittisen vuoropuhelun keskeistä merkitystä, kestävän kehityksen edistämistä, koulutusta ja ihmisoikeuksia. Hän painottaa myös huumeiden, asekaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan merkitystä ja korostaa, että tämän yhteistyön täytyy perustua vapaakauppaan. Assosiaatiosopimuksella on vapautettava kauppa vähitellen ja kehitettävä poliittisia suhteita sekä edistettävä samanaikaisesti demokratiaa sekä sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia alueella.

Olen iloinen siitä, että neuvotteluohjeissa käsitellään myös pienten ja keskisuurten yritysten asemaa assosiaatioprosessissa, sillä korostin tätä asiaa laatimassani kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnossa. Kuten tiedämme kaikki varsin hyvin, pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat yhden tärkeimmistä talouskasvun lähteistä, ja niillä on keskeinen merkitys elämänlaadun kohentamisen ja köyhyyden vähentämisen kannalta. Tästä syystä katson, että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän sektorin tukemiseen helpottamalla pk-yritysten lainansaantia, poistamalla tarpeettomat kaupan esteet ja toteuttamalla innovaatioon ja kehitykseen tähtääviä ohjelmia.

 
  
MPphoto
 
 

  Gianluca Susta (ALDE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskityn jäsen Meyerin mietintöön, joka koskee EU:n merkittävää aloitetta. Euroopan unionin on pidettävä Keski-Amerikkaa tilaisuutena, edistettävä kauppaa ja purettava vähitellen ajan mittaan tulliesteitä. EU ei saa kuitenkaan estää ihmisten, tavaroiden tai palvelujen vapaata liikkumista, vaan sen on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla näille maille ominaisia erityispiirteitä.

Tämä tarkoittaa, että meidän on tehostettava yhteistyötä ja tuettava kehitystä suojellen heikoimmassa asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten sosiaalista ja yksilöllistä arvoa ja avaten markkinamme vähitellen ensisijaisesti näiden maiden paikalliselle maataloustuotannolle, joka muodostaa edelleen suuren osan niiden bruttokansantuotteesta.

Kansainvälisen kaupan valiokunta on tavalliseen tapaan osallistunut työskentelyyn omaa asiantuntemustaan hyödyntäen. Poliittisen vakauden saavuttaminen Keski-Amerikassa, joka kärsii edelleen muutamia vuosia sitten tapahtuneesta sortoa harjoittaneiden toimielinten ja vallankumouksellisten voimien välisestä rajusta yhteenotosta, edellyttää epäilemättä alueen maiden kilpailukyvyn paranemista. Kyseisessä yhteenotossa kuoli monta sataa tuhatta ihmistä, ja se ravisteli voimakkaasti kyseistä geopoliittista aluetta.

Siispä mietinnön kulttuurinen ja poliittinen lähestymistapa on myönteinen, enkä katso kansainvälisen kaupan valiokunnan ehdotuksen vesittäneen sitä. Lisäksi se, että osa sen ohjeista on hyväksytty pääkohdiltaan, on auttanut liittämään vapaakauppa-alueen perustamista koskevan kysymyksen yleisempiin kysymyksiin, jotka liittyvät demokratian kehittämiseen tällä geopoliittisella alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Yañezin ja jäsen Meyerin mietinnöt ovat vastaus parlamentin pitkäaikaiseen pyyntöön siitä, että EU:n pitäisi tehdä assosiaatiosopimukset myös Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa samalla tavalla kuin se on tehnyt sopimukset alueen muiden osien kanssa ja että niiden pitäisi päästä tällä tavoin hyödyntämään viimeisteltyjä ja kehittyneitä välineitä, joita EU käyttää suhteissaan yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa.

Arvoisa puhemies, nämä eivät ole tietenkään ainoat alueet, joiden kanssa Euroopan unioni neuvottelee assosiaatiosopimuksista. Koska kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen on kanssamme täällä tänä iltana, haluan hyödyntää tilaisuutta ja pyytää häntä tekemään työtä erityisesti eräiden neuvottelujen eteen, jotka ovat kestäneet liian kauan. Tarkoitan tällä Euroopan unionin neuvotteluja Mercosurin kanssa.

Ymmärrän kyllä, millaisia vaikeuksia neuvotteluihin liittyy. Ne eivät tietenkään riipu täysin Euroopan unionista, mutta katson, että meidän pitäisi pyrkiä vauhdittamaan neuvotteluja, jotta niissä päästäisiin eteenpäin.

Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan maiden ensimmäisen ja toisen sukupolven sopimuksissa korostettiin tutkimusta ja kehitystä, kun taas kolmannen sukupolven sopimuksessa painotettiin demokratialauseketta. Tässä neljännen sukupolven sopimuksessa korostetaan sen sijaan kaupan asteittaista ja vastavuoroista vapauttamista.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaupalliset näkökohdat olisivat tärkeimpiä. Kuten komission jäsen totesi hetki sitten, tämä assosiaatiosopimus muodostaa perustan suhteille poliittisen vuoropuhelun, ihmisoikeuksien ja demokratian arvojen kunnioittamisen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja korruption torjunnan alalla.

On kuitenkin selvää, ettemme voi sivuuttaa vapaakaupan merkitystä: se on asia, jota Keski-Amerikan ja Andien maat ovat pyytäneet. Arvoisa puhemies, ainoa asiaa koskeva suositukseni on se, että tämä kunnianhimoinen aikataulu, josta komission jäsen kertoi meille, toteutettaisiin mahdollisimman pian, sikäli kuin komissio on hyväksynyt neuvotteluohjeet ja myös parlamentti hyväksyy ne huomenna, sillä olemme odottaneet jo liian pitkään, että Andien yhteisön ja Keski-Amerikan kanssa tehdään samanlaiset assosiaatiosopimukset kuin Meksikon ja Chilen kanssa – vieläpä kun näiden maiden kanssa tehdyt sopimukset ovat tuottaneet erinomaisia tuloksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Raimon Obiols i Germà, PSE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, ryhmämme on pyrkinyt konsensukseen jäsen Yañezin ja jäsen Meyerin mietintöjen suhteen. Olemme pyrkineet kompromissitarkistuksiin, sillä katsomme, että näille Latinalaisen Amerikan alueille on tärkeää antaa sellainen viesti, ettei Euroopan unioni ehdota vain vapaakauppasopimusta vaan laajempaa sopimusta, jossa huomioidaan asiamukaisesti poliittinen vuoropuhelu ja kehitysyhteistyö.

Mikäli olen ymmärtänyt pohjimmiltaan oikein keskustelun, jota Euroopan parlamentti on käynyt näistä kahdesta mietinnöstä, vaikuttaa siltä, että Euroopan kansanpuolueen edustajat korostavat kannassaan vapaakauppaan liittyviä neuvottelujen näkökohtia, kun taas muut, sosialidemokraattien ryhmämme mukaan luettuna, painottavat poliittista vuoropuhelua, yhteisvastuullisuutta, demokraattisten toimielimien tukemista, köyhyyden vähentämistä ja terrorismin torjumista.

Tarkastellessamme Euroopan unionin ja Keski-Amerikan välisten kauppasuhteiden tämänhetkistä tilaa voimme esimerkiksi havaita, että Keski-Amerikan kanssa käytävän kaupan osuus on noin 0,3 prosenttia EU:n ulkomaankaupasta ja että samoin EU:n kanssa käytävän kaupan osuus on Keski-Amerikan ulkomaankaupasta vain 9–10 prosenttia.

Soveltamalla klassista periaatetta primum vivere, deinde philosophare (elä ensin, filosofoi sitten) pääsemme nopeasti siihen tulokseen, että näiden maiden tilanteen perusteella suhteidemme tärkeimpänä näkökohtana ei ole niinkään kauppa, vaan köyhyyden vähentäminen, turvallisuusongelmiin puuttuminen, väkivallan torjuminen ja joissakin maissa huumekauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvän, jatkuvasti kasvavan ongelman torjuminen. Tämä on perustavanlaatuinen asia.

Merkittävä eurooppalainen toimittaja Pole Kapucinski sanoi vähän aikaa sitten, että kiinnitämme näihin maihin huomiota vasta, kun niissä käynnistyy verilöyly. Lisäksi hän totesi: "Tämä on surullista, mutta näin asia vain on." Nyt kun Keski-Amerikan rauhansopimusten allekirjoittamisesta on kulunut kymmenen vuotta, olemme selvästikin tilanteessa, jossa olemme lakanneet kiinnittämästä huomiota näihin maihin. Meidän täytyy nyt alkaa kiinnittää niihin enemmän huomiota ja hyödyntää mahdollisimman pitkälti mahdollisuuksia, joita assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen käynnistäminen tarjoaa. Lisäksi katsomme, että Euroopan parlamentin enemmistön on tuettava tätä sopimusta mahdollisimman yksimielisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijöitä, jäsen Meyer Pleitea ja jäsen Yañez-Barnuevo Garcíaa siitä hienosta työstä, jota he ovat tehneet Keski-Amerikan maiden assosiaatiosopimusten parissa. Heidän mietinnöissään käsitellään kattavasti yhteistyön laajentamisen taustalla vaikuttavia poliittisia tavoitteita.

Eurooppalainen ja latinalainen kulttuurimme on osa Keski-Amerikan kulttuuria. Nämä maat ovat meille läheisiä, ja siksi on täysin luonnollista, että neuvottelemme niiden kanssa assosiaatiosopimuksista. Sopimuksilla pyritään vahvistamaan molempien osapuolten asemaa globalisoituneessa maailmassa. Tällä hetkellä apu, jota annamme tälle alueelle, on luonteeltaan lähinnä humanitaarista. Annamme niille kalan muttemme onkea. Kiina, Intia ja ulkomainen pääoma auttavat näitä maita auttamaan itseään rakentamalla teitä, kaivoksia ja tehtaita, luomalla työpaikkoja ja myymällä siellä menestyksekkäästi tuotteitaan.

Assosiaationeuvotteluillamme pitäisi turvata taloudelliset yhteydet, jotka hyödyttävät sekä EU:ta että muita Keski-Amerikan assosioituneita maita. Vain tältä pohjalta voimme rakentaa yhteiskuntiemme välille taloudellisten ja poliittisten suhteiden kestävän järjestelmän. On toivottavaa, että eurooppalaisella pääomalla on tulevaisuudessa Kiinan ja Intian tuen ohella merkittävämpi asema maissa, joiden kanssa haluamme tehdä assosiaatiosopimukset.

Muiden maiden ja EU:n väliset assosiaatiosopimukset ovat poliittisesti hyvin tärkeitä, ja jos niillä onnistutaan turvaamaan jatkuva taloudellinen toiminta, ne täyttävät tehtävänsä erinomaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää aivan aluksi molempia esittelijöitä työstä, jota he ovat tehneet pyrkiessään ryhmien väliseen konsensukseen Keski-Amerikan ja Andien alueen kanssa tehtäviä assosiaatiosopimuksia koskevista neuvotteluvaltuuksista.

Näiden mietintöjen laatimisprosessi on kuitenkin osoittanut, kuten on jo todettu, että ryhmien välillä on syviä ja merkittäviä mielipide-eroja. Esittelijöiden pyrkimyksistä huolimatta sopimuksen kolme keskeistä osatekijää – poliittinen vuoropuhelu, yhteistyö ja kauppa – eivät ole lopullisessa tekstissä keskenään tasapainossa.

Emme katso vapaakauppa-alueen olevan realistinen tai tarkoituksenmukainen tavoite näin herkille alueille.

Katsomme sen sijaan, että olemme hukanneet hyvän tilaisuuden tukea kahden alueen välisiä suhteita, millä olisi voitu parantaa näiden suhteiden monia ulottuvuuksia ja varmistaa Andien ja Keski-Amerikan kansojen kestävä inhimillinen kehitys. Siksi ryhmämme äänestää huomenna toimitettavassa äänestyksessä tyhjää. Olemme asiasta pahoillamme. Korostamme haluavamme jatkaa tätä työtä, mutta meistä on valitettavaa, ettei kummassakaan mietinnössä saatu aikaan parempia tuloksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, näissä mietinnöissä vaaditaan kehitysmaita purkamaan sääntelyään, antamaan eurooppalaisille yhtiöille valtaa julkisten hankintojen alalla, suojaamaan eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia patentteja ja tekemään kaikkensa varmistaakseen, että suurten eurooppalaisten yhtiöiden investoinnit ovat turvassa. Toisessa mietinnössä ehdotetaan jopa vapaakauppa-alueen perustamista sananmukaisesti "sulkematta mitään sektoria ulkopuolelle". Miettikääpä hetki tuota sanamuotoa. Tämä ei ole todellakaan se tie, jolle meidän kannattaa lähteä. Sääntelyn purkaminen saattaa hyödyttää suuria yhtiöitä, mutta se vaikeuttaa tilannetta työntekijöiden, ympäristön ja paikallisten pienyhtiöiden kannalta – juuri niiden kannalta, joita kumottavilla säädöksillä on tarkoitus suojella.

Annan teille kaksi esimerkkiä. Monsantolle olisi edullista päästä patentoimaan viljelykasveja Etelä-Amerikassa, mutta maanviljelijöille ja ympäristölle tämä olisi haitaksi. Terveydenhoitoalan saattaminen kilpailun piiriin hyödyttäisi eurooppalaisia terveydenhoitoalan yrityksiä mutta olisi haitaksi niille, joilla ei ole varaa maksaa terveydenhoidosta. On olemassa vaihtoehto: voimme suosia reilua kauppaa hillittömän vapaakaupan sijasta sekä yhteistyötä ja turvallisuutta kilpailun ja täysin vapaan markkinatalouden sijasta. Sekä Euroopan unionin että Latinalaisen Amerikan kansalaiset haluavat tätä. Haluan lopuksi tuoda esiin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston kannan eli sen, että aiomme äänestää tyhjää.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, mikä on paras tapa parantaa elämänlaatua ja tukea ihmis- ja kansalaisoikeuksia Keski-Amerikan ja Andien yhteisön maissa? Sama kysymys voisi koskea aivan yhtä hyvin koko Keski- ja Etelä-Amerikkaa ja maailman muita taloudellisesti kehittyviä maita.

Taloudellisesti kehittyneen ja demokraattisen maailman omana pitkän aikavälin etuna on käyttää omia taloudellisia voimavarojaan talouskasvun ja demokratian tukemiseen kehitysmaissa. Tämä toteutetaan parhaiten vähentämällä kaupan esteitä maailmanlaajuisesti ja tekemällä kauppa- ja yhteistyösopimuksia, jotka edellyttävät oikeusvaltioperiaatteen, omaisuus- ja sopimusoikeuden sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien kunnioittamista.

Olemme nähneet, kuinka Kiina on yltänyt kommunistisesta diktaattorihallinnosta huolimatta ällistyttävään talouskasvuun hyödyntäessään vapaan markkinatalouden kapitalistisia käytäntöjä. Kaikista puutteistaan huolimatta kapitalismi toimii. Se tuottaa vaurautta, tarjoaa vaihtoehtoja ja synnyttää olosuhteet, joita demokratia ja sivistyneet arvot edellyttävät. Idealismistaan huolimatta sosialismi ei toimi. Se johtaa sortoon, pienentää valinnanvaraa, vähentää aineellista hyvää ja aiheuttaa poliittisen lamaannuksen.

Maailman kehittyvien maiden ei siis kannata seurata lähes marxilaisen EU:n esimerkkiä. Ne eivät tarvitse sitä, mitä näissä mietinnöissä suositellaan, eli Euroopan unionin pahimpia piirteitä: taloudellista ja poliittista yhdentymistä ja lainsäädännön yhtenäistämistä.

Viimeinen asia, joka näiden maiden kannattaa tehdä, on jäljitellä puutteellista taloudellista mallia ja yhä keskitetympää Euroopan unionia, jonka poliittiset toimielimet ovat muuttumassa yhä epädemokraattisemmiksi ja vastuuttomammiksi. Näissä mietinnöissä vaaditaan vapaakauppaa, mikä on hyvä asia, mutta sen ehdoksi ei saa asettaa sitä, että näiden maiden on otettava käyttöön Euroopan unionin vajavaiset rakenteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Marcello Vernola (PPE-DE) . – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää esittelijä Yañez-Barnuevo Garcíaa mietinnöstä, joka koskee Andien yhteisön kanssa tehtävää sopimusta. Koska se perustuu kolmeen pilariin, se muodostaa kehyksen, joka ei rajoitu ainoastaan taloudellisiin näkökohtiin. Itse asiassa kaikkien toimielinten aikomuksena oli sisällyttää tulevaan assosiaatiosopimukseen sellaisia asioita kuin työttömyys, turvallisuus, maahanmuutto, sosiaalinen kehitys, ympäristö, kestävä kehitys ja näin myös poliittinen vakaus.

Me olemme kiinnostuneita ihmisoikeuksien, kansalaisoikeuksien, poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suojelemisesta sekä EU:n politiikan mukaisesti myös biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelusta. Lapsityötä on torjuttava ja koulutukseen, tutkimukseen, tieteeseen ja teknologiaan on investoitava. Andien yhteisön sisällä vallitsevat suuret erot edellyttävät sitoutumista köyhyyden vähentämiseen. Haluamme myös korostaa, että alueen vitsaus, huumekauppaan liittyvä terrorismi, on saatava loppumaan ja että järjestäytyneen rikollisuuden, korruption, rankaisematta jäämisen, terrorismin, rahanpesun ja asekaupan torjumiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Siksi meidän on tuettava tämän sopimuksen avulla työllisyyttä ja edistettävä ennen kaikkea viljelykasvien viljelyä huumausainekasvien sijasta.

Toivomme myös, että assosiaatiosopimus antaa uutta pontta markkinoiden vapauttamiselle, vapaakauppa-alueen kaupalle, säännöstellyille tullitariffeille sekä tullimenettelyjen yksinkertaistamiselle ja yhtenäistämiselle. Meidän on myös taattava sijoittajille oikeusvarmuus torjumalla suoraan pakkokansallistamiset, joita olemme nähneet viime aikoina.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aivan aluksi kiittää jäsen Meyer Pleitea siitä, että hän on laatinut mietinnön, johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle neuvotteluohjeista assosiaatiosopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Keski-Amerikan maiden välillä, sekä jäsen Yañez-Barnuevo Garcíaa mietinnöstä, joka koskee neuvotteluohjeita assosiaatiosopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja Andien yhteisön välillä.

Euroopan parlamentin suosituksissa korostetaan, että samalla kun assosiaatiosopimuksilla tähdätään kaupan asteittaiseen vapauttamiseen, poliittiseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, niillä pyritään myös tukemaan jatkuvaa sosiaalista kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vahvistamaan demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta sekä lisäämään ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamista unohtamatta näiden oikeuksien kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä ulottuvuuksia.

Andien yhteisön ja Keski-Amerikan maat ovat siirtyneet 20 viime vuoden aikana rauhanomaisesti autoritaarisesta hallinnosta demokratiaan. 1980-luvulla Euroopan unionilla oli merkittävä tehtävä tässä prosessissa. Euroopan parlamentti jatkaa tätä perinnettä suositustensa muodossa.

Kaupan vapauttaminen ei voi olla nykyisin päämäärä itsessään. Korostan: se ei voi olla itsessään päämäärä, vaan ainoastaan askel kohti demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, sosiaalista kehitystä ja kestävää kehitystä Latinalaisessa Amerikassa. Keski-Amerikan ja Andien yhteisön maiden kanssa tehtävien assosiaatiosopimusten täytyy olla sekoitus politiikkaa, kauppaa ja kehitysyhteistyötä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, Keski-Amerikassa termi "Euroopan unioni" ollaan siirtämässä vähitellen harvinaisten ilmaisujen sanakirjaan. Euroopan poliittinen vaikutus alueeseen on pienenemässä, vaikka Euroopan maat olivatkin 1980-luvulla alueen demokratiaprosessin liikkeellepaneva voima.

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan välisen kaupan liikevaihto on laskenut 11 vuodessa 11 prosenttia nykytasolleen, joka on 13 prosenttia, vaikka olemmekin myöntäneet Keski-Amerikalle yksipuolisen etuuskohtelun. Assosiaatiosopimuksen pitäisi muuttaa jossakin määrin tätä tilannetta.

Olemme tekemässä Andien yhteisön kanssa toista assosiaatiosopimusta samaan aikaan kuin alueen politiikassa on meneillään mielenkiintoinen vaihe. Amerikkalaisvastaisen vasemmiston voitto Venezuelassa ja Boliviassa ja valtatasapainon muutos merkitsevät haastetta Euroopan unionille. Vasemmisto kannattaa itse asiassa koko Latinalaisen Amerikan taloudellista ja poliittista yhdentymistä Mercosurin sijaan.

Haluan kiittää esittelijöitä, jäsen Meyer Pleitea ja jäsen Yañez-Barnuevo Garcíaa. Mielestäni on tosin valitettavaa, että keskustelemme näin tärkeistä asioista vasta hieman ennen puoltayötä.

 
  
MPphoto
 
 

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, käytän tällä kertaa puheaikani siihen, että tuon esiin ryhmäni eli Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston kannan jäsen Yañezin mietinnöstä.

Hän ymmärtää, että äänestämme hänen mietinnöstään samalla tavalla kuin äänestimme mietinnöstä, jonka esittelin itse parlamentille. Aiomme äänestää tyhjää. Teemme niin jälleen samoista syistä ja olemme tietoisia siitä, että jäsen Yañez on todella pyrkinyt laatimaan hyvin tasapainoisen mietinnön painottaen Latinalaisen Amerikan perustavanlaatuista toivetta eli poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä. Verrattuna siihen, millainen rooli Yhdysvalloilla on Latinalaisessa Amerikassa, voimme toimia yhteistyöhön liittyvissä asioissa hyvin merkittävässä asemassa. Valitettavasti kuitenkin muut jäsenet, erityisesti kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenet, ovat muuttaneet tätä lähestymistapaa huomattavasti.

Aiomme äänestää tyhjää. Totuus on, että vaistomme kehottaa meitä menemään toisinaan vielä hieman pidemmälle. Aiomme kuitenkin äänestää tyhjää, sillä katsomme, että meidän on kuunneltava Latinalaisen Amerikan mielipidettä ja tässä tapauksessa myös sen yhteiskunnallisia järjestöjä. Aiomme varmistaa, että äänestyskäyttäytymisemme vaikuttaa Keski-Amerikan kanssa tehtävästä assosiaatiosopimuksesta käytävään perustavanlaatuiseen keskusteluun, ja aiomme suhtautua asiaan hyvin kriittisesti, jotta saamme aikaan assosiaatiosopimuksen, joka ei merkitse vapaakauppa-alueen perustamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, vaikka Euroopan unioni onkin kiistatta vahvistanut Keski-Amerikan rauhanprosessia ja auttanut luomaan alueelle demokraattiset rakenteet, sen asema alueella on heikentynyt huomattavasti kymmenen viime vuoden aikana.

Kuten olemme jo kuulleet, sama suuntaus näkyy kaupassa, jonka osuus on laskenut 24 prosentista 13 prosenttiin vuonna 2001. Tämä tilanne osoittaa selvästi, kuinka tärkeää Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden on allekirjoittaa uusi assosiaatiosopimus.

Tällaisesta sopimuksesta koituisi kiistatonta taloudellista hyötyä, ja lisäksi se toisi Euroopan unionille tiettyjä velvoitteita, jotka liittyvät etupäässä demokratiaprosessin tukemiseen, hallinnon hajauttamiseen sekä hallinnon tehostamiseen väkivallan, korruption ja ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi. Näiden velvoitteiden vuoksi tulevan assosiaatiosopimuksen pitäisi olla enemmän kuin pelkkä kauppasopimus. Sen pitää käsittää myös poliittista ja sosiaalista yhteistyötä. Köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjumisesta voi tulla varsin hyödyllinen keino vahvistaa demokratiaa ja synnyttää luottamusta julkishallintoon ja politiikan eliittiin, joiden pitäisi valvoa näiden arvojen kunnioittamista.

Tulevassa assosiaatiosopimuksessa pitäisi vahvistaa myös velvoittavat ympäristönormit. Aikaisemmissa tapauksissa testattu kannustinjärjestelmä saattaisi osoittautua tässä suhteessa hyödylliseksi.

Tulevan assosiaatiosopimuksen pitäisi sisältää kaikki mainitsemani tekijät, ja niistä pitäisi tulla Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan välisen yhteistyön peruspilareita. Voimme tukea tämän alueen todellista talouskehitystä, edistää sen sosiaalista ja poliittista vakautta ja tukea demokraattisten arvojen vakiintumista vain toimimalla siellä aktiivisella ja sitoutuneella tavalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

 

18. Kyproksella kadonneet henkilöt (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Kyproksella kadonneista henkilöistä.

Toivotan tältä osin tervetulleiksi Yhdistyneiden Kansakuntien Kyproksella kadonneita henkilöitä tutkivan komitean jäsenet, jotka seuraavat asiasta käytävää keskustelua viralliselta lehteriltä, tarkemmin sanottuna komitean puheenjohtajan Christophe Girodin, komitean kyproksenkreikkalaisen jäsenen Elias Georgiadisin ja komitean kyproksenturkkilaisen jäsenen Gülden Plümer Küçükin.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio pitää kadonneita henkilöitä tutkivan komitean päätöslauselmaesitystä myönteisenä ja kannattaa sitä. Euroopan parlamentin jäsenten tavoin katsomme, että sukulaisilla on perustavanlaatuinen oikeus tietää, mitä kadonneille henkilöille on tapahtunut. 1960- ja 1970-luvun levottomuuksissa katosi noin 1 500 kyproksenkreikkalaista ja noin 500 kyproksenturkkilaista, ja heidän oletetaan kuolleen.

Kadonneita henkilöitä tutkivan komitean tehtävänä on löytää ja tunnistaa kadonneiden henkilöiden jäänteet, palauttaa ne heidän perheilleen ja antaa omaisille neuvontaa lakiasioissa. Saaren molemmat puolet ja kansainvälinen yhteisö tukevat komiteaa. Se on tällä hetkellä merkittävin ja menestyksekkäin Kyproksella toteutettava kahden yhteisön välinen luottamusta rakentava sovittelutoimenpide. Se, että tutkijat ovat avanneet viime aikoina hautoja ja että puskurivyöhykkeelle on perustettu antropologinen laboratorio, osoittaa, että aikaan voidaan saada paljon, jos molemmat yhteisöt osoittavat poliittista tahtoa.

Kadonneita henkilöitä tutkiva komitea voi luottaa paitsi komission poliittiseen myös EU:n taloudelliseen tukeen. Sille on varattu kyproksenturkkilaisen yhteisön tukiohjelmasta 1,5 miljoonan euron määrärahat. Komitean pitäisi saada ne pian käyttöönsä tarpeidensa mukaisesti, ja toivon, että komitean työ edistää omalta osaltaan yleisen ratkaisun löytymistä Kyproksen pitkäaikaiseen konfliktiin.

Hyödynnän tätä tilaisuutta myös muistuttaakseni, että Euroopan neuvoston ministerikomitea vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta. Komissio seuraa tiiviisti sitä, millaisiin toimenpiteisiin näiden tuomioiden pohjalta ryhdytään.

 
  
MPphoto
 
 

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi poliittisten ryhmien puheenjohtajia, jotka lisäsivät täysistunnon esityslistalle Kyproksella kadonneita henkilöitä koskevan humanitäärisen kysymyksen, sekä kaikkia poliittisia ryhmiä, jotka allekirjoittivat kyseisen päätöslauselmaesityksen, joka oletettavasti hyväksytään huomenna. Aivan erityisesti haluan kiittää jäsen Rothea, jäsen Guardansia, jäsen Lagendijkia ja jäsen Kaufmannia, jotka ovat kannattaneet alusta asti ehdotustani käydä asiasta keskustelua ja laatia siitä päätöslauselma.

Hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, keskustelemme nyt puhtaasti humanitäärisestä asiasta: kadonneista henkilöistä. Tämä keskustelu ei koske Kyproksen kysymystä. Emme keskustele ongelmasta, joka liittyy siihen, että Turkki on miehittänyt Kyproksen. Emme politisoi tätä asiaa. Keskustelemme inhimillisestä tragediasta – siitä, että ihmisiä on kadonnut. Kadonneiden henkilöiden rekisteriin on kirjattu yli 2 000 ihmisen nimet. He ovat kyproksenkreikkalaisia, kyproksenturkkilaisia ja muita. Suunnilleen yhtä moni perhe – joista muutama on menettänyt kaksi tai kolmekin jäsentä – on elänyt kymmeniä vuosia tuntien ahdistusta ja tuskaa rakkaidensa katoamisen vuoksi. Heidän on nyt vihdoin aika saada selville – ja kuten komission jäsen sanoi, heillä on kiistaton oikeus saada selville – ovatko heidän rakkaansa elossa vai kuolleet, ja jos nämä ovat kuolleet, mihin heidät on haudattu. Kaikkien asiaan liittyvien osapuolten on nyt aika unohtaa poliittiset intressit, pelot ja syyllisyys ja tehdä yhteistyötä kadonneita henkilöitä tutkivan komitean kanssa.

Erityisesti Turkkia on kehotettu luovuttamaan komitealle hallussaan olevia tietoja, jotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä voidaan noudattaa. Myös Euroopan unionin on tullut aika ryhtyä aktiivisiin toimiin. Päätöslauselmassa, joka luultavasti hyväksytään huomenna, vahvistetaan komission ja Euroopan parlamentin osallisuus tähän humanitääriseen kysymykseen.

Haluan lopuksi kertoa kadonneita henkilöitä tutkivan komitean jäsenille arvostavani suuresti heidän tekemäänsä vaikeaa työtä. Mielestäni on hienoa, että he ovat täällä Euroopan parlamentissa tänä iltana, ja luotan ja toivon, että kadonneiden henkilöiden sukulaisten kokema inhimillinen tragedia saadaan mahdollisimman pian päätökseen.