Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 28. maaliskuuta 2007 - Bryssel

12. Berliinin julistuksen vaikutukset (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana keskustelu Berliinin julistuksen vaikutuksista.

Ehkä saan ensin kertoa lyhyesti joitakin ajatuksia siitä. Tammikuun 17. päivänä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja – jonka samalla toivotan lämpimästi tervetulleeksi tänne tänään – saapui parlamenttiin esittelemään ohjelmaansa.

Arvoisa liittokansleri, 13. helmikuuta olitte täällä läsnä kuulemassa, kun esittelin oman ohjelmani; tänään esittelette 25. maaliskuuta annettua Berliinin julistusta. Minusta on hienoa, että vierailette parlamentissa jo kolmatta kertaa, vaikka puheenjohtajakautenne ei ole vielä edes puolivälissä. Sen vuoksi haluankin kaikkien tämän parlamentin jäsenten puolesta ilmaista teille lämpimät ja vilpittömät kiitokset.

(Suosionosoituksia)

Ryhmien puheenjohtajat jatkavat nyt esittämällä omat perustellut näkemyksensä Berliinin julistuksesta. En tietenkään halua lähteä arvailemaan näiden puheenvuorojen sisältöä, mutta yhden asian haluan kuitenkin sanoa, nimittäin sen, että Berliinin julistuksen valmisteluvaiheessa te, arvoisa liittokansleri, ja teidän henkilökuntanne olitte tarvittaessa aina parlamentin puhemiehen ja hänen edustajiensa käytettävissä ja otitte meidän ajatuksemme huomioon niin pitkälti kuin teidän 27 hallituksen puheenjohtajana saattoi odottaa ottavan.

Itse olen noudattanut tiukasti puheenjohtajakokouksen päätöslauselmaa – josta olen päätynyt tekemään yksityiskohtaisia tulkintoja – ja tiedottanut jatkuvasti tilanteesta asiasta vastaaville perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jäsenille sekä puhemiehistölle ja puheenjohtajakokoukselle ja kuullut heidän näkemyksiään.

Jatkamme nyt keskustelulla. Toivotan tervetulleeksi paitsi neuvoston puheenjohtajan, liittokansleri Angela Merkelin, myös komission puheenjohtajan José Manuel Barroson.

(Suosionosoituksia)

  Angela Merkel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, olen iloinen saadessani tehdä vastavierailun parlamenttiinne, tällä kertaa Brysseliin. Olemme nyt päässeet kutakuinkin puoliväliin Saksan puheenjohtajuuskautta, ja viime viikonlopun perusteella uskon, että voimme väittää edistyneemme aimo harppauksen näiden kuuden kuukauden aikana eteemme tulevista tehtävistä kahden merkittävimmän selvittämisessä.

Ensimmäinen on energia- ja ympäristöpolitiikka, josta Saksan ulkoministeri Steinmeier onkin jo raportoinut parlamentille. Tässä yhteydessä haluan vain korostaa vielä kerran, että energia- ja ympäristöpolitiikassa, neuvosto on onnistunut muotoilemaan tärkeät päätelmät komission ehdotusten pohjalta ja on näin osoittanut Euroopan unionin olevan toimintakykyinen tällä avainalalla. Syy, jonka vuoksi tämä on niin tärkeää, on tietenkin se, että me tiedämme Euroopan pystyvän näyttämään muille tietä tässä asiassa vain jos se pystyy asettamaan itselleen kunnianhimoisia tavoitteita. Ymmärrämme tietenkin, että näiden tavoitteiden varsinainen saavuttaminen vaatii vielä paljon lisää työtä, mutta sehän on aivan normaalia päivänpolitiikassa: otetaan ensin yksi askel, ja jos se onnistuu, sitten jatketaan eteenpäin. Olemme onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa olemme pystyneet sopimaan energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisesta 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta, minkä pitäisi taata meille mahdollisuuden pysyä yhtenäisinä myös tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa. Samoin meidän olisi muutettava nämä luvut yksittäisiä jäsenvaltioita sitoviksi tavoitteeksi, mikä onkin seuraava tehtävämme. Haluan nyt tilaisuuden tullen pyytää parlamentin tukea. Olemme jo saaneet paljon tukea tällä rintamalla, ja olen varma, että teidän rohkaisemananne neuvosto pystyy tekemään tarvittavat johtopäätökset.

(Suosionosoituksia ja välihuutoja)

Tarkastellaanpa sitten toista tärkeää askelta, jonka otimme viime viikonloppuna. Vaikka Berliinin julistuksessa toisaalta tuotiin esiin Euroopan unionin tähänastista menestystarinaa, siinä myös mainittiin tärkeitä edessämme olevia tehtäviä.

Ennen muuta haluan kiittää lämpimästi parlamenttinne puhemiestä Pötteringiä sekä kaikkien parlamentin ryhmien puheenjohtajia, koska se, että Berliinin julistus saatiin hyväksyttyä sekä parlamentissa, komissiossa että neuvostossa, voidaan laskea merkittäväksi saavutukseksi. Mielestäni Berliinin julistuksen tunnustaminen yhteiseksi saavutukseksi on itseisarvo sinänsä, koska se osoittaa kaikkien osapuolten sitoutuneen tekemään työtä yhdessä Euroopan tulevaisuuden eteen. Berliinin julistusta tarkasteltaessa nähdään, että yhteisten arvojemme määrittelyn olevan merkittävä osa tätä julistusta. Siinä myös todetaan, että meidän yhteisenä ihanteenamme on eurooppalainen yhteiskuntamalli ja että teemme työtä yhdessä ihanteemme toteuttamiseksi, mikä on varsin kunnianhimoinen tavoite. Eurooppalainen yhteiskuntamalli perustuu arvoihin, jotka ovat lähellä sydäntämme: vapauteen, solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Meiltä kysytään jatkuvasti yhä uudelleen, miten aiomme toteuttaa ne käytännössä, ja juuri siksi olin kovin otettu siitä, että parlamentin tämänpäiväinen istunto alkoi parlamentin ja sen jäsenten tiukkasanaisella julkilausumalla Zimbabwen tilanteesta. Korostin Berliinissä sunnuntaina pitämässäni puheessa sitä, ettei meidän pidä suhtautua välinpitämättömästi Darfurin asukkaiden ahdinkoon.

(Suosionosoituksia)

Emme voi vain kääntää sille selkäämme; meidän on tehtävä tilanteelle jotakin. Neuvoston puheenjohtaja tekee voitavansa, jotta YK:n turvallisuusneuvostossa saataisiin hyväksyttyä tiukempia päätöslauselmia, niin että silläkin rintamalla pitkästä aikaa edistyttäisiin, mutta mikäli tämä osoittautuu turvallisuusneuvoston tasolla mahdottomaksi, meidän on harkittava sitä mahdollisuutta, että Euroopan unioni ottaa käyttöön omia pakotteita. Meidän on joka tapauksessa toimittava; meidän on tehtävä tilanteelle jotakin.

(Suosionosoituksia)

Samoin tein sunnuntaisessa puheessani selväksi, että olemme tietoisia siitä, että maaliskuun 25. päivä on Valko-Venäjän itsenäisyyspäivä ja että – uskoakseni me kaikki – haluamme kertoa valkovenäläisille ystävillemme, että heilläkin on oikeus nähdä eurooppalaisten ihanteiden muuttuvan todeksi omassa elämässään ja että me annamme heille tietoisen tukemme tämän tavoittelussa.

(Suosionosoituksia)

Haluan käyttää hyväkseni tänä iltapäivänä täällä parlamentissa minulle tarjoutuvan tilaisuuden todetakseni, että Euroopan unioni aikoo tehdä Iranille ehdottoman selväksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan 15 merisotilaan pidättäminen ja vangitseminen oli täysin tuomittava teko. Tässäkin asiassa seisomme varauksetta brittiläisten ystäviemme takana.

(Suosionosoituksia)

Myös tämä osoittaa, että olemme vahvoja silloin, kun seisomme yhtenä rintamana. Yhdessä voimme saavuttaa paljon. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että voidakseen kantaa vastuuta toisistaan vaikeina aikoina Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä mahdollisimman monella alalla. Yhdentymistä, tukea vaikeissa tilanteissa ja yhteisvastuullisuutta voidaan odottaa vain, jos jokainen valtio on valmis huolehtimaan jossain määrin myös muiden eduista. Tämän periaatteen pitäisi olla ohjenuoranamme kaikissa niissä vaikeissa poliittisissa päätöksissä, joita meillä on edessämme.

Berliinin julistuksessa suuntasimme katseemme kohti tulevaisuutta ja totesimme, että meillä on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on, että haluamme luoda Euroopan unionille "uudistetun yhteisen perustan" vuoteen 2009 mennessä, ja vaikka tiedän, että parlamentin jäsenten suuri enemmistö kannattaa tätä tavoitetta – ja haluan kiittää teitä tuestanne – haluan kuitenkin korostaa vielä kerran, että jos emme vuonna 2009 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa pysty kertomaan ihmisille, että Euroopan unionilla on mahdollisuus laajentua, emme pysty kertomaan, montako jäsentä seuraavassa komissiossa on tai vakuuttamaan heitä siitä, että vastuu energiapolitiikasta on EU:n käsissä tai että sisäiseen turvallisuuteen ja oikeuspolitiikkaan liittyvissä asioissa teemme yhteistyötä enemmistöpäätösten pohjalta olosuhteiden vaatimalla tavalla …

(Suosionosoituksia)

… tämä vain etäännyttäisi EU:n toimielimiä ja Euroopan kansalaisia entisestään. Siksi on ehdottoman tärkeää, että me kaikki osoitamme kykenevämme löytämään yhteisiä ratkaisuja. Saksalaiset ovat saaneet tehtäväkseen laatia etenemissuunnitelman tätä varten. Haluan heti tässä korostaa, ettemme vielä tässä vaiheessa löydä ratkaisua ongelmaan, mutta etenemissuunnitelman on määrä viitoittaa tulevaa suuntaa. Sillä välin kun keskitymme täysin voimin tähän tehtävään, pyytäisin myös parlamenttia edelleen tukemaan meitä tässä tehtävässä, sillä tarvitsemme todellakin kaiken saatavissa olevan avun.

(Suosionosoituksia)

Nyt kun olemme ilmaisseet Euroopan unionin tulevat tavoitteet Berliinin julistuksessa, meillä on useita asioita tehtävänä ennen kesäkuun Eurooppa-neuvostoa. Haluan sanoa seuraavaksi muutaman sanan siitä, mitä nämä asiat ovat, mutta en ennen kuin olen kertonut, kuinka tyytyväinen olen siihen, että jäsenvaltioiden huomattavan yhteistyöhalukkuuden ansiosta voimme jo nyt kertoa joistakin saavutuksista. On hyvä – ja etenkin kansalaisten edun mukaista – että parlamentti voi nyt keskustella verkkovierailuhinnoista, että rahansiirrot Euroopan maiden välillä ovat yksinkertaistuneet ja että teidän avullanne on ollut mahdollista lisätä maatalouden rahoitusta. Olemme myös edistyneet niin kutsutun Avoin taivas -sopimuksen alalla, toisin sanoen olemme onnistuneet parantamaan Euroopan ja Amerikan välistä lentoliikennettä. Juuri tällaisten käytännön näkökohtien perusteella ihmiset arvostelevat meitä, ja siksi olen hyvin iloinen siitä, että olemme pystyneet edistymään näillä aloilla. Toivon, että saamme aikaan vielä lisää konkreettista edistystä ennen puheenjohtajuuskautemme loppua.

Meillä on nyt edessämme kolme tärkeää huippukokousta. Ensimmäinen on EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous 30. huhtikuuta, jossa haluamme syventää transatlanttista talouskumppanuutta. Lentoliikenteen alalla saavutettu edistys lupailee sen suhteen hyvää, mutta me toki tiedämme, että Euroopan ja Yhdysvaltojen välille olisi luotavissa paljon enemmänkin synergiaa. Haluan esittää erittäin lämpimät kiitokseni komissiolle sekä niille parlamentin jäsenille, jotka tukivat tätä hanketta. Transatlanttista talouskumppanuutta on viritelty uudelleen, ja suhtaudumme hyvin luottavaisesti siihen, että huhtikuun lopussa pidettävää huippukokousta saadaan myöhemmin muistella kokouksena, jossa saatiin aikaan hyvin konkreettisia tuloksia.

Sitten toinen asia, josta haluan muistuttaa, on se, että energiakysymykset ja ilmastonmuutos kuuluvat ilman muuta kokouksen asialistalle. Tiedämme, että Euroopan unionilla on joitakin hyvin kunnianhimoisia suunnitelmia tästä aiheesta, ja koetamme kalastella tukea niille ja saada ne maailmanlaajuisesti hyväksytyiksi. Olen kohtalaisen varma siitä, että nousevat taloudet ja kehitysmaat liittyvät rintamaamme, jos vain teollisuusmaat asettavat yhdessä riittävän kunnianhimoisia tavoitteita, ja siksi tarvitsemme tukea aloitteellemme. Käytin tietoisesti sanaa "kalastella", koska kaikkihan te tiedätte, että kyseessä on jättimäinen tehtävä. Emme voi luvata liikoja tässä vaiheessa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta aiomme myös hyödyntää EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta kesäkuussa Saksan Heiligendammissa pidettävän G8-maiden huippukokouksen valmistelussa. Me olemme järjestäneet – toisin sanoen G8-kokouksen puheenjohtajamaa Saksa on järjestänyt – asiat niin, että toukokuun alussa kutsutaan koolle sherpa-ryhmä, toisin sanoen jäsenvaltioiden lisäksi niin kutsutut +5-maat, eli Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko ja Etelä-Afrikka, keskustelemaan ilmastonmuutokseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Erityisesti tarkoituksena on vaihtaa tietoa uusista tekniikoista ja innovaatioista. Sen jälkeen voidaan tehdä G8-huippukokousta silmällä pitäen yksityiskohtaisempaa valmistelutyötä ilmastonmuutokseen ja energiakysymyksiin liittyvissä asioissa.

Toukokuussa järjestetään Euroopan unionin ja Venäjän välinen huippukokous. Transatlanttisen kumppanuuden lisäksi myös strateginen kumppanuus Venäjän kanssa on elintärkeä meille. Toivon, että pystymme voittamaan vaikeudet, jotka ovat tähän asti estäneet komissiota aloittamasta neuvotteluja Venäjän kanssa – ja olen komissiolle kiitollinen siitä valtavasta työmäärästä, jonka se on uhrannut tälle asialle, sekä sen paneutumisesta asiaan. Uutta kumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa on tietenkin kysymys ennen kaikkea energiavarmuudesta ja energiakumppanuudesta, minkä vuoksi Samarassa Venäjällä pidettävä EU:n ja Venäjän huippukokous on äärimmäisen tärkeä.

Sitten on vielä yksi huippukokous, jonka osapuolina ovat Euroopan unioni ja Japani. Siellä on tarkoitus käsitellä erityisesti mahdollisuuksia parantaa taloudellista yhteistyötä, sillä Euroopan kansalaiset arvioivat meitä EU:n edustajia suurelta osin sen perusteella, miten hyvin me pystymme turvaamaan tulevina vuosikymmeninä Euroopan vahvuudet – EU:n aseman arvoyhteisönä ja ihmisten yhteisönä, jossa suojellaan yksilön ihmisarvoa ja joka on lisännyt jäsentensä vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Berliinissä pitämässäni puheessa sanoin, että meidän velvollisuutenamme on tehdä Eurooppaa ja ihanteitamme tunnetuksi maailmassa ja voittaa muita puolellemme ajamaan niitä asioita, joihin me uskomme. Emme voi tehdä sitä vain odottamalla, kuinka asiat järjestyvät, eristäytymällä tai uppoutumalla omiin ongelmiimme. Voimme onnistua vain, jos haemme aktiivisesti tukea arvoillemme ja ajatuksillemme. Euroopan unioni voi onnistua tässä vain, jos se on toimintakykyinen, jos se ei mieti koko ajan vain omia asioitaan ja jos se ei itse estä tavoitteidensa toteuttamista. Siksi on hyvin tärkeää, että palautamme Euroopan unionin toimintakyvyn mahdollisimman pian, jotta EU pystyy varmistamaan kansalaistensa turvallisen ja vapaan tulevaisuuden, sillä siihen heillä on täysi oikeus. Se on päämäärä, joka yhdistää meidät. Kiitos mielenkiinnostanne.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

  Puhemies . Arvoisa liittokansleri ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia puheenvuorostanne. Saamanne suosionosoitukset osoittavat, että Euroopan parlamentti arvostaa suuresti vahvaa sitoutumistanne Euroopan unionin kehittämiseen.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, aluksi totean pitäväni Euroopan parlamentin puhemiehen tämän istunnon alussa esittämää julkilausumaa Zimbabwen ja Darfurin tilanteesta erittäin tarpeellisena ja annan sille vahvan tukeni. Alueella tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia ei voida hyväksyä. Komission puolesta tuomitsen jyrkästi kyseiset rikkomukset ja vetoan asianomaisten valtioiden viranomaisiin, jotta ne kunnioittaisivat kansalaistensa ihmisoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

Viime viikonloppuna menneisyyden Eurooppa ja tulevaisuuden Eurooppa kohtasivat toisensa Berliinissä. Kuten julistuksessa todetaan, juhlimme Euroopassa viimeisten 50-vuoden aikana saavutettua rauhaa, vapautta ja solidaarisuutta sekä vaurautta, jollaisesta optimistisimmatkaan Euroopan yhteisön perustajista tuskin uskalsivat edes haaveilla. Onnekkaan historiallisen yhteensattuman ansiosta juhlimme yhtenäisyyttämme juuri Berliinissä – kaupungissa, joka oli kahtia jaetun Euroopan symboli ja on nyt tämän uuden, laajentuneen, yhtenäisen, 27 jäsenvaltiosta ja lähes 500 miljoonasta kansalaisesta koostuvan Euroopan unionin symboli. Berliinissä järjestetyt juhlallisuudet olivat hyvin innoittava hetki Euroopan unionille. Puhun monien läsnä olleiden puolesta todetessani, että tunsimme keskuudessamme eurooppalaisuuden hengen.

Berliinin julistus osoittautui arvokkaaseen tilaisuuteen sopivaksi; siinä EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sitoutuivat uudelleen eurooppalaisiin arvoihin ja EU:n 2000-luvun tavoitteisiin. Minusta oli ilahduttavaa havaita, että julistuksesta, jota koskevan ehdotuksen komissio oli esittänyt toukokuussa 2006, tuli niinkin sopiva juhlallisuuksien keskipiste.

Haluan onnitella liittokansleri Merkeliä ja puheenjohtajavaltio Saksaa keskeisestä panoksesta tämän Euroopan kannalta suureen saavutukseen. Arvoisa liittokansleri Merkel, uskon, että henkilökohtaisella sitoutumisellanne, omalla henkilöhistoriallanne sekä sillä, että ymmärrätte vapauden merkityksen maallenne ja koko Euroopalle, oli ratkaiseva vaikutus kaikkien johtajien kesken Berliinissä vallinneen hengen luomiseen.

(Suosionosoituksia)

Olin myös hyvin ylpeä nähdessäni EU:n kolmen toimielimen allekirjoittavan julistuksen. Euroopan parlamentin mukanaolo on merkki Euroopan unionin demokraattisesta kypsyydestä, jota on aiheellista korostaa. Myös puhemies Pöttering ansaitsee kehut tärkeästä roolistaan parlamentin edustajana Berliinin julistuksen valmistelussa.

Tänään täällä parlamentissa haluan nostaa esiin kaksi seikkaa. Aloitan korostamalla kaksoisstrategian menestyksellisyyttä. Maaliskuussa järjestetyt kaksi Eurooppa-neuvoston kokousta olivat esimerkki kaksoisstrategiasta käytännössä. Kevään Eurooppa-neuvosto osoitti Euroopan unionin olevan sitoutunut saamaan aikaan tuloksia energia-alalla sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Berliinin julistus osoitti sitoutumisemme toimielinratkaisun aikaansaamiseen ennen vuonna 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Tämä osoittaa, että on väärin pitää pragmaattista lähestymistapaa ja poliittista visiota keskenään ristiriitaisina. Päinvastoin sitoutuminen kaksoisstrategiaan on oikea valinta. Yhtäältä sillä saadaan aikaan konkreettisia tuloksia sekä herätellään uudelleen poliittista tahtoa toimielinkiistan ratkaisemiseen. Toisaalta jotta saisimme aikaan vielä parempia tuloksia, me todella tarvitsemme entistä tehokkaampia, demokraattisempia ja yhtenäisempiä toimielimiä. "Tulosten Eurooppa" on poliittinen visio, joka perustuu rakentavaan käytännönläheisyyteen, joka on suunniteltu vastaamaan kansalaisten huolenaiheisiin ja tarjoamaan eurooppalaisia ratkaisuja eurooppalaisiin ongelmiin.

Tarvitsemme perustuslakisopua myös Eurooppaa tulevina vuosina kohtaavien suurten, maailmanlaajuisten haasteiden vuoksi. Euroopan unioni voi vastata globalisoituneen maailman haasteisiin vain yhdessä, aiempaa tehokkaammin. On selvää, etteivät suuretkaan jäsenvaltiot pysty vastaamaan ilmastonmuutokseen, energiavarmuuteen tai joukkosiirtolaisuuteen yksin. Ne eivät pysty yksin lisäämään kilpailukykyään globaalin talouden edellyttämällä tavalla. Meidän on tehtävä se yhdessä todellisen yhteisvastuun hengessä. Mielestäni tämä on Berliinistä saatu viesti, ja se on nyt muunnettava määrätietoisiksi toimiksi, jotta toimielinkysymykseen löydetään ratkaisu ennen vuoden 2009 vaaleja.

(Suosionosoituksia)

On toinenkin syy, jonka vuoksi komissio kannattaa painokkaasti pikaista mutta kunnianhimoista toimielinratkaisua. On selvää, että perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessin epäonnistuminen jättäisi pysyvän varjon Euroopan unionin ylle. Silloinkin kun on saatu aikaan merkittäviä tuloksia, niin kuin kevään Eurooppa-neuvostossa, jäljelle jää aina pieni epäily: kielteisyys, pessimismi ja skeptismi. Joudumme aina uudestaan vastaamaan epäilijöiden kysymykseen, joka ansaitseekin saada vastauksen: "Kuinka voitte vakuuttaa meille, että yritätte tosissanne vastata maailmanlaajuisiin ongelmiin, kun ette pysty edes ratkaisemaan asioita, jotka liittyvät omiin sääntöihinne ja toimielimiin, joissa työskentelette?" Miten uskottavia Euroopan unionin toimielimet ja Euroopan johtajat ovat, jos eivät pysty pääsemään yksimielisyyteen omista asioistaan?

Olen näin ollen sitä mieltä, että meidän on edistyttävä tässä asiassa. Mahdollinen epäonnistuminen toimielinratkaisun löytämisessä synnyttäisi jakolinjoja, jotka saattavat uhata yhteisiä arvojamme. Euroopan historian pitäisi muistuttaa meitä siitä, ettemme saa koskaan pitää tähänastisia suuria saavutuksia – rauhaa, demokratiaa, vapautta ja solidaarisuutta – itsestäänselvyyksinä. Niiden ei pidä olla kenellekään itsestäänselvyyksiä. Meidän on jatkuvasti vaalittava poliittisten arvojemme edistyksellisyyttä. Jos haluamme säilyttää nuo yhteiset arvot, jotka olemme luetelleet julistuksessamme, ja suojella niitä – loukkaamatonta ihmisarvoa, vapautta, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta: kaikkia niitä arvoja, jotka tekevät Euroopasta muutakin kuin pelkän markkina-alueen, jotka tekevät siitä poliittisen yhteisön ja unionin – meidän on uudistettava oikeusyhteisömme toimielimiä.

Yhteisten arvojemme vaaliminen on jatkuva prosessi, jota kutsun "päättymättömäksi eurooppalaiseksi seikkailuksi". Saadaksemme paremman Euroopan unionin tarvitsemme parempia toimielimiä, jotka toimivat paremmin. Nähdäkseni poliittinen tahto on olemassa ja nyt meidän on vain oltava tuloksellisia myös tällä alalla.

Juhlallisuuksien jälkeen järjestetyssä epävirallisessa huippukokouksessa pyysin jäsenvaltioita pitämään samaa vauhtia yllä myös tulevina kuukausina. Pyysin kansallisilta hallituksilta aktiivista yhteistyötä. Kaikki jäsenvaltiot allekirjoittivat perustuslakisopimuksen, jota ei kuitenkaan voitu ratifioida kahden kansanäänestyksen kielteisen tuloksen vuoksi. Nyt tehty sitoumus kuitenkin velvoittaa kaikki jäsenvaltiot työskentelemään rakentavassa hengessä yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Euroopan komission puheenjohtajana velvollisuuteni on vaatia kansallisilta hallituksilta erityistä aktiivisuutta tulevina kuukausina sekä tukea puheenjohtajavaltio Saksaa sen tärkeässä tehtävässä eli ratkaisun löytämisessä.

(Suosionosoituksia)

Toistan vielä Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehille Berliinissä antamani viestin. Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta on tärkeää ymmärtää, että kun puhumme Euroopasta, kysymys ei ole vain EU:n toimielimistä: Euroopan komissiosta tai Euroopan parlamentista Brysselissä tai Strasbourgissa. Totesin tilaisuudessa, jossa jotkut teistä olivat läsnä, ettei Euroopan unioni ole maihimme tunkeutuva ulkovalta, vaan yhteinen hankkeemme. Eurooppa ei ole "ne", se on "me". Sanoin valtioiden ja hallitusten päämiehille, että kansallisessa politiikassa toimivilla poliitikoilla on suuri kiusaus ottaa aina kaikki kunnia itselleen ja vierittää syyt Brysselin niskoille. Koetetaan vastustaa tuota kiusausta.

(Suosionosoituksia)

Tätä on eurooppalainen vastuullisuus, johon meidän on kaikkien sitouduttava.

Berliinin jälkeen osapuolet ovat nyt poliittisesti sitoutuneet umpikujaan ajautuneen toimielinkiistan ratkaisemiseen. Komissio antaa täyden tukensa puheenjohtajavaltio Saksalle sen pyrkiessä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa saamaan aikaan selkeän ja täsmällisen etenemissuunnitelman ja mikäli mahdollista, yksityiskohtaisen valtuutuksen kesäkuuhun mennessä. Kuten jo viime viikon juhlallisuuksissa totesin, meidän ei pidä unohtaa, että käsillä on historiallinen koettelemus, jollaisen kukin poliitikkosukupolvi kohtaa vain kerran elämässään.

Päätän puheenvuoroni samaan vetoomukseen, jonka esitin Berliinissä. Katsokaamme tulevaisuuteen luottavaisina ja ylpeinä menneisyydestämme. Tehkäämme työtä yhdessä – Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, jäsenvaltiot ja Euroopan kansalaiset – siirtääksemme perustajaisiltä saamamme perinnön, unionimme hienot arvot 2000-luvulle.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . Paljon kiitoksia puheestanne, arvoisa komission puheenjohtaja. Minäkin haluan kiittää teitä rakentavasta yhteistyöstä Berliinin julistuksen valmistelussa. Juuri teidän ajatuksennehan oli, että kolme toimielintä antaisivat yhteisen julistuksen. Vielä kerran paljon kiitoksia, komission puheenjohtaja Barroso.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, olemme juuri juhlineet Rooman sopimuksen 50-vuotista historiaa. Viisikymmentä vuotta on yhtä kuin kaksi sukupolvea. Historian mittakaavassa se ei varmaankaan ole paljon, mutta nuorten silmissä se on pitkä aika.

Viime päivinä on sanottu useaan otteeseen, että usein toisteltu luettelo Euroopan unionin tuomista hyödyistä – rauha, vakaus, suhteellinen vauraus, yhteiskuntamalli – ei sano juuri mitään nuorille sukupolville, koska he elävät niitä todeksi joka päivä. Tähän minulla on kaksi ratkaisua. Ensimmäinen on se, että nuorten pitäisi tiedostaa, miten onnekkaita he ovat sen vuoksi, että näistä asioista on tullut itsestäänselvyyksiä. Toinen on se, että tämän näkökulman vastapainona on muistettava, että nykymaailman epävakaus – josta New Yorkin syyskuun 11. päivän, Madridin maaliskuun 11. päivän ja Lontoon kesäkuun 7. päivän murhenäytelmät toimivat todisteina – muistuttaa meitä kaikkia ja kaiken ikäisiä siitä, etteivät rauha ja turvallisuus tai edes jonkintasoinen toimeentulo ole päivittäistä todellisuutta kaikille tällä maapallolla, edes omissa maissamme. Minua myös liikuttaa syvästi vangiksi otettujen viidentoista brittisotilaan kohtalo.

Rauhan ja turvallisuuden puolesta on tehtävä työtä päivästä toiseen, minkä osoittaa myös jälleen kerran se keskustelu, joka meillä on tarkoitus huomenaamuna käydä korkean edustajan Solanan kanssa.

Yritän tässä paria päivää ennen 60-vuotispäivääni asettua hetkeksi nuoren eurooppalaisen asemaan ja miettiä, millaisia etuja saattaisin nähdä EU:n tuovan: ehkäpä vieraiden kielten opiskelun helppouden ja mahdollisuuden osallistua opiskelijavaihtoihin, työharjoitteluun, urheiluturnauksiin ja kulttuuritapahtumiin – eikä tarvitse kuin ylittää lähes näkymättömät rajat ja voi käyttää yhteistä valuuttaa. Tälle ei kannata tuhahdella halveksivasti. Ei ole mikään pikkujuttu saada asua kylässä tai kaupungissa, joka on mukana kumppanuusohjelmissa, jossa on käynnissä Euroopan unionin tukemia hankkeita ja jotka hyötyvät suoraan tai epäsuorasti Euroopan unionin vauhdittamasta jäsenvaltioiden talouskasvusta. Ei ole syytä suhtautua välinpitämättömästi kansalaisuuteen sellaisessa valtiossa, joka kuuluu yhteisöön, joka esiintyy yhtenäisenä rintamana eri puolilla maailmaa olevien kumppaneidensa sekä kilpailijoidensa edessä, joka on johtava humanitaarisen avun antaja, joka valvoo vaalien demokraattisuutta kaikkialla maailmassa ja joka lähettää rauhanturvajoukkoja monille kriisialueille.

Esimerkkinä tällaisesta operaatiosta voisin mainita siviilikriisinhallintatehtävän, jonka Euroopan unioni ottaa vastuulleen Kosovossa sen jälkeen, kun Serbian itsenäisyysmielisen maakunnan tuleva asema on saatu ratkaistua. Se on kokonaan uudenlainen tehtävä maillemme.

Kaikki nämä ovat myönteisiä ja tyydyttäviä seikkoja ja antavat meistä hyvän kuvan nuorten – ja sanoisin itse asiassa että kaikkien – silmissä. Myönnettäköön, ettei Euroopan unioni ole mikään ihmelääke eikä se ratkaise kaikkia ongelmiamme – lähellekään – mutta eihän kukaan ole niin väittänytkään. Sen sijaan se, mitä EU voi tehdä – ja tehdä paremmin kuin jäsenvaltiot erikseen – on auttaa ongelmien ratkaisemisessa ja uusien haasteiden kohtaamisessa sekä järjestää uudestaan painopistealueitamme.

Halusimmepa me tai emme, globalisaatio on todellisuutta, jota emme voi paeta. Saatamme usein valitella – joskus syystä, toisinaan taas syyttä – sen kielteisiä piirteitä, mutta globalisaatiolla on myös kiistämättömiä etuja, kuten viestinnän helpottuminen, tiedonvälityksen yksinkertaistuminen ja avoimuus toisia kulttuureita kohtaan, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Tässä globalisaatioprosessissa Euroopan unionilla on oma tehtävänsä, omia arvoja puolustettavanaan ja yhteiskuntamalli, jonka leviämistä on edistettävä. Euroopan unionia ei ole tuomittu hiljaisuuteen. Sen ei myöskään ole pakko hyväksyä mitä tahansa vastaan sanomatta eikä antaa kenenkään jyrätä ylitseen. Halutessamme me voimme vaikuttaa historian kulkuun samalla tavoin kuin eurooppalaiset ovat tehneet viimeisten viidenkymmenen vuoden ajan.

Minun on käytettävä tämä tilaisuus hyväkseni onnitellakseni teitä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sekä ennen kaikkea kiittää teitä ensinnäkin sen vuoksi, että kolmen kuukauden aikana tämä on jo kolmas kerta kun vierailette Euroopan parlamentissa, mikä osoittaa, että kunnioitatte meidän parlamentin jäsenten työtä. Näytätte näin esimerkkiä, jota myös seuraajanne haluavat varmasti seurata. Toiseksi haluan kiittää teitä siitä, että järjestämällä – onnistuneesti, niin kuin tiedämme – hienot eurooppalaiset juhlallisuudet Berliinissä 25. maaliskuuta perustamissopimusten 50-vuotispäivän kunniaksi osoititte, ettei EU ole vain puheiden pitämistä ja lakien säätämistä vaan se voi olla myös tunnetta, iloa ja hauskanpitoa. Lisäksi haluan kiittää teitä vielä siitä, että EU:n toimielinten hyväksymä Berliinin julistus on hyvin helppolukuinen ja vaikuttava asiakirja, joka nostaa Euroopan unionin jälleen jaloilleen ja tarjoaa uusia näköaloja esittämällä, että toimielinratkaisu olisi saatava aikaan seuraaviin vaaleihin eli vuoteen 2009 mennessä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, määrätietoinen julkinen toimintanne yhdistettynä vaatimattomaan ja lämpimään persoonaanne on kunniaksi Euroopan unionille ja vie sitä eteenpäin. Teidän puheenjohtajuuskaudellanne on järjestetty kaksi Eurooppa-neuvostoa, joiden on molempien yleisesti tunnustettu olleen tuloksekkaita. Keskeisen tärkeissä energia- ja ilmastokysymyksissä Euroopan unioni on näyttänyt muille mallia päättämällä ottaa käyttöön institutionaaliset välineet, joiden avulla se pystyy vastaamaan näihin haasteisiin ja saamaan äänensä kuuluville. Juuri näin Euroopan täytyykin toimia; näin saamme kansalaiset, ja erityisesti nuoret, sitoutumaan tähän hankkeeseen, joka on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, sana "historiallinen" on kenties menettänyt merkitystään siksi, että sitä on käytetty liian tiuhaan. Se ei kuitenkaan saisi estää meitä kutsumasta tilanteita historiallisiksi silloin, kun ne todella ovat sitä. Tilanne, jossa nyt olemme, on juuri sellainen, ja haluaisinkin kysyä kaikilta Berliinin julistuksen arvostelijoilta, mitä heidän mielestään olisi tapahtunut, jos julistusta ei olisi annettu.

Siis onnitteluni teille, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tekemästänne erinomaisesta työstä. Piditte pitkään korttinne piilossa – mikä oli taktisesti viisas veto – ja Berliinin julistuksella saavutitte sen, mitä tässä vaiheessa oli tarkoituskin saavuttaa. Teitte oikean siirron, ja Euroopan unioni päätyi voittajaksi, mutta historiallinen vaihe on vasta alkamassa, sillä nyt on kysyttävä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

On täysin selvää – ja minusta henkilökohtaisesti myös harmillista – ettei perustuslakisopimus tule voimaan nykyisessä muodossaan. Se meidän täytyy vain hyväksyä. Tämä perustuslaki ei koskaan toteudu. Sen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa sitä, ettei minkäänlaista perustuslakia koskaan tulisi, vaikka tulevan sopimuksen nimi ei ehkä olekaan "perustuslaki"; me saksalaiset olemme jo kuusikymmentä vuotta tulleet toimeen perustuslailla, jonka nimi on "peruslaki", ja se on aivan mainio perustuslaki.

Olemme nyt siinä vaiheessa, että meidän on vastattava kysymykseen, millainen tämän maanosan tulevaisuudesta tulee. Tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä. On niitä, jotka haluavat toisenlaista Eurooppaa, jotka vastustavat perussopimusten tarkistamista, koska katsovat, että Nizzan sopimuksessa mentiin jo liian pitkälle ja että laajentuminen on joka tapauksessa väistämättä edessä – hinnalla millä hyvänsä. Ryhmäni puolesta ja luullakseni myös koko parlamentin suuren enemmistön puolesta haluan sanoa näille ihmisille: "Päinvastoin, Euroopan yhdentyminen ei ole ohi; sen on jatkuttava ja me haluamme sen jatkuvan."

(Suosionosoituksia)

Syy, jonka vuoksi me haluamme sen jatkuvan, on se, että me tarvitsemme sitä, ja kaikille niille, jotka haluavat Euroopan unionin laajentuvan, joudumme sanomaan, ettei laajentumista tule, ellei EU:ta saada uudistettua ja perussopimuksia tarkistettua. Presidentti Kaczyńskille ja presidentti Klausille haluan sanoa, että he aiheuttavat suurta haittaa Kroatialle, jos he asettuvat vastustamaan Euroopan unionin uudistamista.

(Suosionosoituksia)

Vetoan heihin, etteivät he panisi muita maksamaan politiikastaan.

Miksi nyt käynnissä olevat tapahtumat ovat historiallisia? Haluaisin nähdä yhdentymisen kannattajien osoittavan samanlaista innostusta kuin te, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Haluaisin yhdentyneen Euroopan kannattajien pitävän yhtä paljon meteliä kuin sen vastustajat pitävät. Nyt tarvitaan hiukan enemmän taisteluvalmiutta, sillä vaikka Eurooppa pitää itseään suurena, se on itse asiassa kovin pieni.

Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa asuu yhteensä 500 miljoonaa ihmistä, jotka muodostavat 8 prosenttia maailman väestöstä, ja tämä osuus on pienenemässä. Kiina ja Intia sen sijaan ovat isoja maita. Yhdysvalloilla on taloudellista ja sotilaallista valtaa, joka tekee siitä suurvallan. Jos Euroopan yhdentyminen epäonnistuu ja päädymme Euroopan unioniin, jonka jäsenet etenevät yhdentymisessään eri vauhtia tai jos Euroopan unioni – joka on riittävän pieni jo nyt – heikentää painoarvoaan jakautumalla osiin, se päätyy häviäjäksi. Tästä syystä me tarvitsemme kaikkia 27:ää jäsenvaltiota ja Euroopan yhdentymistä, sillä siinä on tulevaisuutemme.

(Suosionosoituksia)

Jos Eurooppa epäonnistuu, se merkitsee loppua paitsi perustuslakisopimukselle, myös ihanteillemme, ja millaisia ihanteita meillä sitten olisi? Lakataan jauhamasta menneisyydestämme, sillä 50 vuotta jatkunut yhdentyminen on jo auttanut meitä pääsemään yli vihasta ja suvaitsemattomuudesta, suurvalta-aseman tavoittelusta ja vähemmistöjen syrjinnästä, uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta ja poliittisesti toisin ajattelevien vainosta.

Alueellinen yhdentyminen on antanut meille mahdollisuuden pysäyttää suurvaltojen valtapyrkimykset. Taloudellinen kehitys yhdistettynä kansalaisille tarjottavaan sosiaaliturvaan on saattanut sosiaalisen syrjäytymisen historiaan. Yhdentymisen idea on nujertanut etnisen, uskonnollisen ja kulttuurisen suvaitsemattomuuden. Kuvaamani ilmiöt eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään, sillä viha, syrjintä, sorto ja jopa valtapyrkimykset ovat nykyään palanneet Euroopan unioniin – muuallekin kuin Itä-Eurooppaan.

Nämä ilmiöt nousevat EU:ssa uudelleen esiin yhtä voimakkaina kuin menneisyydessäkin, jos yhdentymisprosessi meidän vuoksemme kariutuu. Siksi vetoamme kaikkiin niihin, jotka neuvoston puheenjohtajan Merkelin johdolla tekevät työtä yhdentymisprosessin jatkumisen ja syvemmän Euroopan unionin puolesta. Vetoamme niihin, jotka ovat omistautuneet eurooppalaisten arvojen puolustamiseen – arvojen, jotka ovat tehneet meistä vahvoja ja esimerkillisiä. Olisi nimittäin sietämätöntä, että neuvotellessaan muiden valtioiden kanssa komissio joutuisi toteamaan: "Jos haluatte liittyä Euroopan unioniin, teidän on alistuttava muutosprosessiin, joka mitätöi kaiken sen, mitä olette pitäneet ohjenuorananne tähän asti, mutta me itse emme pysty uudistumaan, vaikka vaadimme teiltä sitä." Miten me siinä tapauksessa voisimme olla uskottavia?

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Tämänhetkinen tilanteemme on historiallinen, ja vaikka myönnän, että saksalaisena sosialidemokraattina minun ei ole helppo sanoa tätä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos jatkatte tällä tiellä, me sosialidemokraatit olemme tukenanne myös kotimaassa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Schulz. Puhemies erehtyi hieman. Pyytäisin, ettette jatkossa pitäisi aina puheenvuoron kestoa kriteerinä, vaan, jos mahdollista, sen laatua. Puhemiehen objektiivisuus ei salli sanoa tästä asiasta enempää.

  Graham Watson , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa liittokansleri, onnittelen teitä saavutuksistanne: sekä julistuksen tekstistä että saavutetusta yksimielisyydestä.

Järjestämänne juhlallisuudet Euroopan unionin menestyksen kunniaksi olivat sekä hyvin ajoitetut että muutenkin asianmukaiset. Meidän on suurelta osin kiittäminen Euroopan unionia turvallisuudesta, vauraudesta ja mahdollisuuksista, joista kansalaisemme saavat nauttia.

Istuessamme Berliinin historiallisessa museossa sunnuntaiaamuna kiinnitin huomiota erityisesti kahteen asiaan. Ensimmäinen oli loistava ratkaisunne ottaa Euroopan nuoriso-orkesteri mukaan tapahtumaan; se on ensiluokkainen orkesteri ja ansaitsee parempaa taloudellista tukea. Toinen oli se, että lavalla olleista 31 ihmisestä – valtioiden ja hallitusten päämiehistä, toimielinten puhemiehistä ja puheenjohtajista ynnä muista – te olitte ainoa nainen. Se toi mieleeni Robert Burnsin runon:

"While Europe’s eye is fixed on mighty things,

The fate of empires and the fall of kings;

While quacks of State must each produce his plan,

And even children lisp the Rights of Man;

Amidst this mighty fuss just let me mention,

The Rights of Woman merit some attention."

Arvoisa liittokansleri, osoititte esimerkillänne meille, että tarvitsemme lisää naisia politiikan korkeimmille tasoille.

(Suosionosoituksia)

Itse asiassa taitaa olla niin, että nykyisissä olosuhteissa vain nainen saattoi saada aikaan sovun.

En kuitenkaan voi onnitella teitä valitsemastanne menettelytavasta: on turhan uskaliasta aloittaa liittokanslerinviraston seinien sisällä laadittu ja kolmen tärkeimmän toimielimen puheenjohtajien allekirjoittama teksti sanoilla "Meillä Euroopan unionin kansalaisilla". Euroopan unionin kansalaisethan juuri olisi saatava uudelleen mukaan Euroopan rakentamiseen. Puheenjohtaja Barroso oli oikeassa sanoessaan, että toimielinten on kunnioitettava monimuotoisuutta, mutta jäsenvaltioiden on edistettävä yhtenäisyyttä. Berliinin vaikuttavat juhlallisuudet toistuivat liian harvoissa muissa Euroopan unionin pääkaupungeissa. Siihen asti kunnes kaikki Eurooppa-neuvoston kolleganne puhuvat aktiivisesti, päivästä toiseen Euroopan puolesta, mitään vakaata perustaa ei ole.

Asiaa ei myöskään auta se, että teidän puolueenne, arvoisa liittokansleri, Euroopan kansanpuolue, ottaa itselleen kaiken kunnian Euroopan unionin rakentamisesta. Tämän PPE-ryhmän omahyväisen julistuksen laatijat ylistävät aivan oikeutetusti Monnet'ta, De Gasperia ja Kohlia, mutta heidän muistinsa on parhaimmillaankin hyvin valikoiva. Thatcher, Chirac ja Berlusconi olivat hekin kaikki PPE:n johtajia, mutta te näytätte unohtaneen heidän panoksensa. Euroopan unioni ei ole yhden poliittisen puolueen hanke. Se kuuluu meille kaikille.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa liittokansleri, toivomme, että Berliinin julistus on uuden alku. Odotamme hallitustenvälistä konferenssia, jossa olette luvannut panna Euroopan unionin tulevaisuuden rakentamisen edellyttämät institutionaaliset palikat paikoilleen. Uuden Euroopan unionin, jollaista Berliinin julistuksessa hahmotellaan, pitäisi olla sellainen, joka auttaisi kansalaisiaan tarttumaan globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ja osoittaisi heille solidaarisuutta uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa; EU:ssa olisi vallittava demokratia, ja sen olisi asetettava omat arvomme etusijalle.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini , UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin huippukokous oli jännittävää aikaa etenkin niille meistä, jotka olemme istuneet tässä parlamentissa vuodesta 1989, joka merkitsi uutta alkua Euroopalle. Julistuksessa tunnustetaan, että EU on valtioiden unioni eikä uusi supervaltio. Se, että tunnustamme Euroopan unioniin kuuluvien kansojen oman identiteetin ja keskinäiset erot yhteisiin tavoitteisiin perustuvassa yhteisössä, on se vahvuus, jonka ansiosta voimme jatkaa etenemistämme kohti poliittista Euroopan unionia, jollaista meillä ei vielä ole.

Pahoittelemme, ettei eurooppalaisia juuria voitu tunnustaa täysimääräisesti. Juuri siitä syystä, että me uskomme niin vakaasti maalliseen vallankäyttöön EU:n toimielimissä, olemme samanaikaisesti vakuuttuneita siitä, että politiikka köyhtyy, jos emme tunnusta kaikkia juuriamme. Monimutkaisessa, monikulttuurisessa ja monikansallisessa yhteiskunnassamme, jossa on vallalla monenlaisia ajatuksia demokratiasta rauhan saavuttamisen välineenä – mikä puolestaan liittyy läheisesti ihmisarvon kunnioittamisen yleismaailmallisen tunnustamiseen – tarvitaan kulttuurien välistä vuoropuhelua, ja jotta voisi tuntea muut, täytyy ensin tuntea itsensä. Sama pätee niin yksilön jokapäiväiseen elämään kuin valtiolliseen elämäänkin.

Muistutamme päättäväisesti kaikenlaisen teokratian vaaroista, samoin kuin sellaisen äärimmilleen viedyn maallistamisen vaaroista, joka tuhoaa hitaasti yhteiskunnan ydinarvot sekä yksilön elämässä että politiikassa. Olemme huolissamme siitä, että liian monet ovat sekoittaneet toimielimissä noudatettavan sekularismin kulttuurisen ja poliittisen relativismin hyväksymiseen, mikä johtaa äärimmäiseen sekularismiin.

Vastustamme pelkistä markkinoista koostuvaa Eurooppaa sekä pseudokulttuureja, jotka pakottavat kansalaiset joko voimattomuuden tunteen tai pelon ajamina korvaamaan todellista elämää virtuaalielämällä. Haluamme poliittisen Euroopan unionin, joka innoittaa tavoittelemaan demokratiaa maailmassa, jossa miljoonat naiset ja miehet kärsivät yhä vapauden ja oikeusvaltion puutteesta.

Euroopan unioni tarvitsee pikimmiten joustavat ja selkeästi määritellyt toimielimet, koska terrorismin uhka leijuu yllämme. Juuri nyt meidän on pystyttävä yksilöimään tehtävämme ja suoritettava ne sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella – niin kuin Eurooppa-valmistelukunnassa vakuutimme. Nämä tehtävät voivat liittyä esimerkiksi energiavaroihin tai vesihuoltoon, ympäristönmuutokseen tai ihmisarvon puolustamiseen.

Pelkäämme, että vuosi 2009 on liian kaukana, mutta ad impossibilia nemo tenetur – keneltäkään ei voi vaatia mahdottomia. Olemme hyvin vakuuttuneita puheenjohtajavaltio Saksan vahvasta ja vilpittömästä sitoutumisesta asiaan sekä siitä, että liittokansleri Merkel on erinomaisen taitava sekä sovittelemaan että painostamaan. Elättelemme kuitenkin toiveita siitä, että aikataulua voitaisiin hieman kiristää.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan sanoa heti alkuunsa Watsonille ja Daulille ja muille, että naisten määrän lisäämiseksi on aivan yksinkertainen keino: yhteispuheenjohtajuus. Olemme soveltaneet sitä menestyksellisesti Verts/ALE-ryhmässä. Se toimii erittäin hyvin ja suosittelen sitä teille lämpimästi.

Arvoisa liittokansleri, pidämme Berliinin julistusta hyvin rohkaisevana. Aina silloin tällöin juhlallisuus, juhlapuheet ja muodollisuus ovat paikallaan, ja Euroopan yhteisön perustamisen 50-vuotispäivä on varmasti yksi niistä tilaisuuksista, joihin ne sopivat, etenkin kun hyvin monet joutuivat menettämään henkensä ennen kuin tähän pisteeseen päästiin; taistelu oli ankara ja kesti kauan.

Me myös tunnustamme teidän roolinne, josta olemme teille myös kiitollisia, vaikka olen sitä mieltä, että tämä kaikki kuuluu jo jossain määrin velvollisuuksiinne. Panemme tyytyväisinä merkille, että tässä tapauksessa, toisin kuin joissakin muissa asioissa – joista joudun mainitsemaan muiden muassa energiakysymykset ja autoalan – puheenjohtajavaltio Saksa on osoittanut eurooppalaista henkeä, joka varmasti sopii tilanteeseen.

Uskon viestin menneen perille ja julkisen mielipiteen tunnustavan, että tämä 50-vuotispäivä on tärkeä välietappi ja että meidän on jatkettava työtämme. Euroopan kansalaiset eivät tietenkään ole kiinnittäneet aivan niin paljon huomiota julistuksen sanamuotoon tai siihen, kuinka paljon on vaadittu työtä, että on saatu laadittua nämä kaksi lyhyttä sivua, joissa ei itse asiassa ole mitään erityisen ihmeellistä tai ainutlaatuista. Sen sijaan minun mielestäni se, mitä julistuksesta on jätetty pois, osoittaa, miten syvä näkemysero Euroopan tulevaisuudesta hallitusten välillä – ja korostan, hallitusten välillä – vallitsee. Arvoisa liittokansleri, tällainen näkemysero ei tiedä hyvää seuraavien parin kuukauden aikana edessänne olevan työn kannalta.

Tiedämme hyvin, ettei unelma Euroopan unionista ole vielä toteutunut; ettemme voi vielä puuttua Darfurin tilanteeseen Euroopan unionina, koska emme ole yhtenäisiä; että energiapolitiikka valitettavasti merkitsee monille hallituksille yhtä kuin presidentti Putinille kumartelu ja ettemme pysty määrittelemään omaa politiikkaamme suhteessa Yhdysvaltoihin. Kaikista näistä syistä tarvitsemme vahvaa Euroopan unionia, joka tulee täydelliseksi perustuslain myötä.

Arvoisa liittokansleri, mikäli puheenjohtajuuskauden lopun tavoitteena on löytää tie ulos tästä umpikujasta, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa pettää itseämme: puhtaasti hallitustenvälinen menettelytapa tai Berliinin julistuksessa esitetty menetelmä eivät toimi, koska emme onnistu Nizzan hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisen vuoksi laatimaan sopimusta, jolla pystyttäisiin pelastamaan perustuslain sisältö, niin kuin te sanoitte.

Tästä syystä pyydämme teiltä rohkeutta kokeilla demokratiaa ja sallia hallitustenvälisen konferenssin uudelleenavaaminen, niin että Euroopan parlamentti voisi osallistua siihen yhteispäätösmenettelyn, "sukkulointijärjestelmän", julkisuuden ja keskustelun kautta. Euroopan kansalaiset haluavat enemmän Eurooppaa, eivät vähemmän Eurooppaa, mutta hallitukset eivät aina pysty osoittamaan sitä. Hylätkää siis ajatus, jonka mukaan vain hallitustenvälinen konferenssi voisi olla tuloksellinen. Tämä menettelytapa ei nimittäin toimi eikä perustuslain sisältöä pystytä pelastamaan sen avulla. Hallitustenvälisestä konferenssista ei jää meille mitään käteen.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, puhuessamme nykyään eurooppalaisesta unelmasta siteeraamme tavallisesti amerikkalaista Jeremy Rifkiniä. Oli miten oli, EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet ja heidän sherpa-ryhmänsä eivät ole uneksineet – eivät ainakaan yhdessä.

Berliinin julistus ei kuvaa unelmaa eikä peilaa todellisuutta; päinvastoin se on jälleen yksi osoitus todellisuuden kieltämisestä, joka estää valtioiden ja hallitusten päämiehiä hahmottamasta selkeästi EU:n tämänhetkistä kriisiä. Tämä merkitsee tietenkin myös sitä, ettei julistukseen sisälly sellaisia aloitteita, jotka tarjoaisivat ulospääsyn nykytilanteesta. Näin ollen hajaannuksen ja uudelleenkansallistamisen vaara kasvaa jatkuvasti. Julistuksessa ei sanouduta eroon sosiaalisesti ja ympäristön kannalta tuhoisasta uusliberaalista vapaakauppa-alueesta tai EU:n militarisoinnin jatkamisesta.

Julistuksessa ei sanota sanaakaan niiden miljoonien EU:ssa elävien ihmisten tilanteesta, jotka joutuvat kärsimään köyhyydestä, pitkäaikaistyöttömyydestä, epävarmuudesta ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. He eivät mahdu kuvaan. Julistuksen viesti on kohdistettu vain hallituksille, ei jäsenvaltioiden kansalaisille, eikä sen näin ollen voida sanoa auttavan eurooppalaisen identiteetin luomisessa. Kommentaattorit ovat todenneet sen asettavan koko perustuslakiprosessin koetukselle, niin kuin muut ovat tänään periaatteessa jo maininneetkin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tuleva perustuslaki tai perussopimus laaditaan salaisen diplomatian keinoin, ilman että kansalaisyhteiskunta osallistuu siihen mitenkään. Sitten kysymys onkin vain valtioiden ja hallitusten päämiesten painostamisesta. Jotkut saksalaiset kollegani ovatkin jo uhanneet jättää parlamentin, jos johtajat eivät tee sitä mitä heiltä odotetaan. Minusta tämä on todellakin hyvin demokraattinen vaatimus – ja tarkoitan sitä todella.

Jos EU:n jäsenvaltioiden hallitukset todella suhtautuvat vakavasti lupaukseensa luoda EU:lle uudistettu, kestävä yhteinen perusta vuoden 2009 vaaleihin mennessä, niiden olisi tehtävä seuraavaa: Kaikki kohdat, joissa vaaditaan talouden liberalisoimista, yksityistämistä tai militarisoimista, olisi poistettava koko perustuslakiluonnoksesta. Olisi käynnistettävä keskustelu siitä, millaista Euroopan unionia suurin osa sen asukkaista haluaa. Nykyisen perustuslakiluonnoksen kolmas osa olisi poistettava kokonaan. Yksityiskohtaiset poliittiset tavoitteet ja vaatimukset olisi korvattava selkeillä säännöillä, joissa määriteltäisiin vallanjako, vastuut ja menettelytavat ja joissa jätettäisiin tilaa erilaisille toimintatavoille. Perustuslakisopimuksen I-41 artiklan 3 kohta olisi korvattava selkeällä hyökkäyssodan kiellolla ja maininnalla siitä, että sitoudumme noudattamaan kansainvälistä oikeutta. Euroopan puolustusvirasto, joka on jo perustettu ja toiminnassa EU:n perustuslakisopimuksen voimaantuloa ennakoiden, olisi lakkautettava.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri Merkel, kansalle järjestetyt juhlallisuudet Berliinin kaduilla olivat kyllä hienot, mutta päällimmäinen tunnelma niissä oli innoton ja mahtipontinen euronationalismi. Liittokansleri Merkel piti hyvän puheen. Parlamentin puhemies Pöttering allekirjoitti asiakirjan minun ja muiden parlamentin jäsenten puolesta, vaikka meille ei ollut vielä näytetty sen sanamuotoa eikä meillä ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Sellaista ei saa tapahtua enää koskaan. Euroopan parlamentin ei pitäisi osallistua sellaisten asiakirjojen valmisteluun, joita parlamentin jäsenten ei sallita nähdä ennen niiden hyväksymistä.

Tärkein lause on viimeinen, jossa sitoudutaan hyväksymään uusi perustuslaki, joka voisi tulla voimaan ennen kesäkuussa 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Saksa haluaa korjailla perustuslakia. Halutaan muuttaa sen nimi ja kenties poistaa tekstistä viittaukset lippuun ja hymniin muttei itse lippua ja hymniä. Sopimuksen II osa olisi tarkoitus poistaa ja sisällyttää yhteiset perusoikeudet mukaan vain kahden rivin pituisella maininnalla. Sopimuksen III osaan tehtäisiin muutamia muutoksia, jotta perustuslaki voitaisiin esitellä viattomana pikku muutossopimuksena, mutta keskeinen sisältö olisi edelleen sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten äänestäjien hylkäämässä sopimuksessa.

Kaikkien demokraattisten voimien olisikin nyt yhdessä ryhdyttävä vaatimaan, että seuraavasta perussopimuksesta järjestetään kansanäänestys kaikissa jäsenvaltioissa, ja miksei jopa samana päivänä. Silloin johtajiemme olisi pakko laatia asiakirja, jonka äänestäjät voisivat hyväksyä, ja seuraava perussopimus antaisi enemmän vaikutusvaltaa äänestäjille sen sijaan, että se veisi nykyisen perustuslain tapaan heiltä entisenkin vaikutusvallan pois. Asian ydin on tietenkin se, että yhteensä 59 alalla siirrytään yksimielisistä päätöksistä määräenemmistöäänestyksiin, toisin sanoen yksimielisyydestä, jossa kunkin maan äänestäjillä on ollut viimeinen sana, määräenemmistöäänestyksiin, joiden tuloksen ratkaisevat virkamiehet, ministerit ja lobbarit suljettujen ovien takana Brysselissä. Se on päivän sana: liikaa Machiavellia ja liian vähän Montesquieutä. Kiitoksia, arvoisa puhemies, vaikka tässä tapauksessa ei kyllä ole mitään kiittämistä.

  Bruno Gollnisch , ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Rooman sopimus tehtiin viisikymmentä vuotta sitten sellaisten maiden kesken, joissa sosiaalisen suojelun taso oli vastaava ja joilla erilaisten kulttuuriensa tuomasta rikkaudesta huolimatta oli myös yhteinen sivilisaatio. Tämän perustamissopimuksen kantavana periaatteena oli yhteisön etuuskohtelu sekä maailmanmarkkinahintoja korkeampien hintojen takaaminen tuottajillemme ja erityisesti pienviljelijöille.

Rooman sopimus on suistunut kerta kaikkiaan pois raiteiltaan: yhteisön etuuskohtelu on joutunut väistymään pois Euroopan ulkopuolisten tuotteiden rynnistäessä markkinoille, deindustrialisaatio maksaa Euroopalle satoja miljoonia työpaikkoja ja maataloudella sekä palveluilla on jatkuvasti hirttonuora kaulansa ympärillä. Avaamalla harkitsemattomasti rajansa Euroopan unioni on saanut aikaan työttömyyttä, epävarmuutta työpaikkojen pysyvyydestä ja köyhyyttä. Näistä vaikeuksista ei mainittu mitään Berliinin julistuksessa, joka on loistava esimerkki kyynisestä omahyväisyydestä vailla minkäänlaista kosketusta todellisuuteen ja kansalaisiin ja joka ei tarjoa Euroopan unionillemme minkäänlaista – niin sanallista kuin henkistäkään – sisältöä. Kuten paavi Benedictus XVI itse on todennut, julistuksessa jopa onnistutaan käyttämään niin epäselviä ilmaisuja, että niillä peitetään Euroopan kristilliset juuret kokonaan. Siihenkö tarvittiin tämän parlamentin kristillisdemokraattisen puhemiehen ja neuvoston kristillisdemokraattisen puheenjohtajan keskinäistä sopimusta?

Euroopan unioni ei ole enää demokraattinen; kansainvälisestä järjestöstä on tulossa supervaltio, jolla ei ole kansalaisten tukea. Julkinen mielipide hylkäsi perustuslain, mutta nyt yritätte tuoda sen takaoven kautta takaisin. Tällä ei ole mitään tekemistä todellisen eurooppalaisuuden hengen kanssa, emmekä me tue tällaista oikullista kehitystä.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kun omahyväinen sanahelinä kuoritaan pinnalta pois, Berliinin julistuksen moniin kohtiin ei jää jäljelle juuri mitään asiasisältöä. Rooman sopimuksen yksi keskeinen tavoite oli yhä tiiviimmän unionin luominen, mitä julistuksella oli tarkoitus juhlistaa. Monet eurointoilijat ovat nähneet sen tärkeänä virstanpylväänä jo kertaalleen hylätyn perustuslain nostamisessa uudelleen esiin. Kun julistus sitten viimein julkistettiin kaiken salailun jälkeen, kävi ilmi, ettei siinä rohjettu edes mainita perustuslakia. Sen sijaan siinä jauhettiin suureksi osaksi vanhaa tuttua tarinaa siitä, että EU olisi jonkinlainen rauhantekijä Euroopassa. Minun mielestäni Nato, ei EU, voi ottaa itselleen suurimman ansion puolustuksesta sekä vapauden ja demokratian palauttamisesta Eurooppaan.

Ajatusta eurooppalaisesta yhteistyöstä ei ole tarkoitus kyseenalaistaa. Sen sijaan mielipiteitä jakavat siinä käytettävät keinot ja sen perimmäinen tarkoitus. Euroskeptikot uskovat itsenäisten kansallisvaltioiden vapaaehtoisen keskinäisen yhteistyön hyödyllisyyteen. Sen sijaan hylkäämme tällaisen valtaa ahnehtivan keskusjohtoisen EU:n harjoittaman orkestroinnin, jonka tarkoituksena on pakottaa kansallisvaltioiden kansalaiset ei-toivottuun poliittiseen yhdentymiseen. Se on tämän julistuksen päämääränä, ja julistus on siksi epäonnistunut.

  Puhemies . Hyvä jäsen Allister, onnittelemme teitä toimistanne kotimaanne, Pohjois-Irlannin hallituksen edustajana.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, johtamanne puheenjohtajavaltio rohkaisee meitä eurooppalaisia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meille annetaan sellainen kuva, että Eurooppa saattaisi todella pystyä pääsemään siitä umpikujasta, johon perustuslain ratifioinnin epäonnistuminen meidät johti. Meidän ei edellytetä ryhtyvän laatimaan uutta perustuslakia, vaan sen sijaan Euroopan unionin rakenteita on mukautettava uusiin olosuhteisiin. Siitä ei ole epäilystäkään. Se vaatii rohkeutta ja johtajuutta, jollaista olette jo osoittanutkin, ja tuemme teitä siinä koko ajan.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät ole ainoita, jotka on saatava puhuttua tämän hankkeen puolelle, vaikka sekin on varmasti kyllin vaikeaa. Teidän on myös sytytettävä uudelleen Euroopan kansojen innostus Euroopan unionia kohtaan, sillä EU saattaa olla pettämässä kansalaistensa luottamuksen, ja voi olla, että se on jo tehnyt sen. Kysymys onkin vain siitä, onko jäsen Schulzin hehkuttama malli oikea. Vaikka minun täytyy sanoa, että olen samaa mieltä peruslähtökohdasta ja katson, että yhdentyminen on osa eurooppalaisuuden sisintä olemusta, yhdentymisen tiivistäminen ei auta meitä saamaan tavallisten eurooppalaisten tukea puolellemme. Kehotankin teitä, arvoisa liittokansleri, ryhtymään kaikkien niiden puolestapuhujaksi, jotka ovat kyllä vakaumuksellisia eurooppalaisia ja yhdentymisen kannattajia, mutta eivät ole aivan tyytyväisiä siihen, millaisena Euroopan unioni näyttäytyy ulospäin.

Syy huoleen, johon itsekin etäisesti viittasitte, on liialliseen sääntelyyn pyrkivä lähestymistapa lainsäädännössä. Käytännön tasolla kansalaiset pitävät täällä tehtyjä päätöksiä Brysselin harjoittamana häirintänä, ja jos te, arvoisa komission puheenjohtaja, haluatte siitä esimerkin omalta vastuualueeltanne, suosittelen, että otatte jonakin iltana iltalukemiseksi tutkimuksen direktiivistä, joka käsittelee maaperän suojelua. Takaan, että saatte siitä painajaisia. Vaikka on aivan oikein, että juhlimme Euroopan unionin historiallisia saavutuksia, Euroopan unionin synnyttämä tyytymättömyys on kuitenkin selkeä merkki siitä, ettei EU nyt yleisesti ottaen tarvitse suinkaan yhdentymisen lisäämistä vaan rajoja – sekä Euroopan unionin sisälle että Euroopan unionin ja ulkomaailman välille. Yhdentyminen on todellakin hyvä asia, mutta se on joutunut epätasapainoon siinä mielessä, että sitä sovelletaan joskus liikaakin täällä kotipuolessa, kun taas ulkosuhteissa sitä ei ole tarpeeksi, vaikka kansalaiset haluaisivat enemmän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jos epäilette sitä, teidän tarvitsee vain miettiä, eikö urheiden brittisotilaiden vapauttamisen puolesta esitetty vetoomus olisi tehokkaampi, jos sitä tukisi koko Euroopan unioni sen sijaan, että vetoomuksen esittäjänä on vain yksi jäsenvaltio.

Euroopan unionista olisi karsittava kaikki se ylimääräinen painolasti, jolla integrationistinen lähestymistapa on sitä rasittanut. Juuri siinä kohtaa osuitte naulan kantaan, että jos säädösluonnosta ei ole hyväksytty lainsäädäntökauden loppuun mennessä, sen pitäisi antaa raueta. Se lisäisi selkeyttä, selventäisi, kuka on vastuussa mistäkin, ja rakentaisi luottamusta. Arvoisa liittokansleri, toivon, että onnistutte voittamaan takaisin Euroopan kansojen luottamuksen. Teillä on nyt siihen tilaisuus.

  Puhemies . Jäsen Nassauer, tämä edellyttää meidän kaikkien merkittävää panosta, mutta sen me olemme valmiit antamaan.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sosialistina ja naisena minäkin haluan onnitella Angela Merkeliä hänen puheenjohtajuudestaan. Minusta hän on jo saanut merkittäviä tuloksia aikaan. Katson myös, että naisia todella tarvitaan lisää päätöksentekopaikoille.

Viisikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Euroopan yhteisö on täyttänyt Jean Monnet'n unelman; se on vahvistanut rauhaa, vapautta ja edistystä ja laajentanut rajojaan. Jäsenvaltioita on nyt 27, ja vielä 50 vuotta sitten jotkut noista maista elivät diktatuurin ikeen alla – itse asiassa oma kotimaani Portugalikin vielä aivan hiljattain. Rauhan, demokratian ja vaurauden lisääminen, työntekijöiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus sekä 13 maan käyttöönottama yhteinen raha ovat korvaamattoman arvokas perintö.

Eurooppa on muuttunut näiden 50 vuoden aikana, mutta toisaalta maailmakin on muuttunut valtavasti, ja sen myötä eurooppalaisten tarpeet. Globalisaatio, ilmastonmuutos, energiaongelmat, väestön ikääntyminen, maahanmuutto ja terrorismi ovat haasteita, joihin on löydettävä uudenlaisia vastauksia. Meidän velvollisuutenamme on löytää ratkaisut nykyhetken ongelmiin ja vastata kansalaisten odotuksiin. Se on paras keino edistää yhteiskunnallista vakautta ja vaikuttaa osaltaan maailman tasapainoon.

Sisäinen rauha ja vakaus eivät merkitse paljoakaan, jos Irakin sotaan, Lähi-idän kriisiin ja pohjoisafrikkalaisia naapureitamme koetteleviin vakaviin ongelmiin ei löydy ratkaisuja.

Berliinin julistuksessa avataan aivan aiheellisesti uudelleen keskustelu perustuslakisopimuksesta ja velvoitetaan 27 jäsenvaltiota luomaan EU:lle uusi, yhtenäinen perusta ennen vuonna 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Yhteisymmärrys on löydettävä pian. Ei voida kieltää, ettei tiellä olisi myös esteitä, mutta tämä on jäsenvaltioille hyvä tilaisuus osoittaa koko maailmalle ja kansalaisilleen, että se, mikä meitä yhdistää, on tärkeämpää kuin se, mikä meitä erottaa. Tämä on ainoa keino saada takaisin kansalaisten luottamus.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kaikkein eniten haluan onnitella teitä kahdesta lauseesta Berliinin julistuksessa. Ensimmäinen niistä on se, jossa sanotaan, että "meillä Euroopan kansalaisilla on onni olla yhdessä". Se on kauniisti sanottu, ja minusta se on selkeä vastalause niille, jotka moittivat ja epäilevät ja aina vain nurisevat siitä, että EU:ssa on pakko olla mukana. Kysymys on nimenomaan siitä, että "meillä on onni olla yhdessä". Minusta myös tämä pettävän yksinkertainen sanavalinta tekee viestistä sellaisen, että jokainen kansalainen voi siihen samaistua.

Haluaisin myös onnitella teitä siitä, että olette onnistunut sisällyttämään Berliinin julistukseen sitovan tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2009 mennessä Euroopan unionille on määrä saada luotua uusi perusta. Tämä on niin täsmällinen tavoite, ettei yksikään kollegoistanne, valtionpäämiehistä voi peräytyä siitä ilman pahaa arvovaltatappiota.

Vaikka siis on hyvä, että tämä yhteinen julistus on annettu, minun täytyy sanoa, että sen sisältö on varsin epämääräinen, sillä siinä ei kerrota mitään siitä, millaiseksi Euroopan tulevaisuuden olisi määrä muodostua tai, mikä vielä tärkeämpää, miten tavallisen kadunmiehen tai kadunnaisen olisi määrä siihen osallistua. Odotammekin puheenjohtajuuskautenne toisen puoliskon aikana ehdotuksia siitä, miten nämä tavoitteet olisi tarkoitus saavuttaa. Toivomme teille menestystä täydestä sydämestämme. Milloin vain tarvitsette tukea kansalaisten aktivoimisessa, voitte takuulla luottaa meihin.

  Konrad Szymański (UEN), – (PL) Arvoisa liittokansleri, arvoisa puhemies, yhdentymisen kaksi suurinta saavutusta ovat olleet yhteismarkkinat ja laajentuminen. Yhteismarkkinat ovat tuoneet eurooppalaisille vaurautta, kun taas laajentuminen on taannut Euroopan unionille vakaan jalansijan kansainvälisissä suhteissa. Berliinin julistuksessa ei kuitenkaan esitellä näitä saavutuksia, vaan sen sijaan ne näytetään piilotettavan epämääräisten avoimuutta ja yhteistyötä peräävien muotoilujen taakse. Jäsenvaltioiden roolin mitätöiminen tällä tavoin on vakava virhe. Julistus on kirjoitettu yksinomaan kansalaisten nimissä. Jos me haluamme yhdentymisen menevän eteenpäin, meidän on annettava lisää painoarvoa jäsenvaltioille, jotka tukevat yhdentymistä eivätkä suinkaan ole sen vihollisia.

Hyvä jäsen Schulz, kun puhutte laajentumisesta, älkää piiloutuko perustuslakisopimuksen, presidentti Kaczyńskin tai presidentti Klausin taakse. Halu pysäyttää laajentuminen on vain ja ainoastaan merkki tulevaisuuden pelosta.

Tämä asiakirja on myös loukkaava siinä mielessä, ettei siinä mainita lainkaan kristinuskoa. Se on esimerkki ennakkoluuloista, jotka tekevät yhteisiin arvoihin perustuvasta Euroopasta mahdottomuuden.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tänään tunnen itseni hiukan epävarmaksi, sillä vaikka olen istunut tässä parlamentissa kaksitoista vuotta, minulla ei ole mitään kokemusta neuvoston puheenjohtajan ylenpalttisesta kehumisesta; työnne kuitenkin pakottaa minut siihen. Edelliset suuret eurooppalaiset, jotka ovat puhuneet tässä parlamentissa – Mitterrand ja Juncker puheenjohtajakautensa jälkeen – olivat taipuvaisia menemään pikemminkin melankolian ja epätoivon puolelle eurooppamielisyydessään. Kunnioitan suuresti tapaa, jolla olette vastannut Euroopan haasteeseen; olette onnistunut siinä siitä huolimatta, että puheenjohtajuuskauteenne kohdistuvat valtavat odotukset olisivat voineet musertaa teidät alleen heti kättelyssä. Berliinin julistuksesta puuttuu vain 26 allekirjoitusta: 26 valtion tai hallituksen päämiehen allekirjoitukset syntymäpäiväjulistukseen, joka on täynnä itsestäänselvyyksiä. Teidän allekirjoituksenne kuitenkin on siinä. Olette ensimmäinen, joka selviää voittajana prosessista, jossa neuvoston jäsenet tukkivat toistensa tien, tekevät kiusaa toisilleen, kampittavat toisiaan ja asettavat toisilleen ansoja. Kaiken tämän jälkeen olette saanut aikaan tällaisen sitoumuksen ja ansaitsette siitä kaiken kunnioituksen.

Olisin mielelläni kuullut puhuttavan EU:n onnistumisten ohella enemmän myös kansalaisten odotusten pettämisestä ja Euroopan unionin luottamuspulasta. Onnittelen teitä ja haluan ilmaista teille kunnioitukseni siitä, että olette ottanut jälleen perustuslakihankkeen jäistä. Se osoitti johtajuutta ja oli varsinaista taiturointia heikoilla jäillä.

Haluaisin vain teidän pohtivan vielä kahta asiaa. Ensinnäkin vaikka asettamanne tavoite on Euroopalle tällä hetkellä ainoa mahdollinen, herää vain kysymys, onko menetelmä oikea. Eikö sittenkin olisi niin, että perustuslakikriisi voitaisiin voittaa lisäämällä vielä jotain uutta, niin että syntyisi vahvempi ja uskottavampi Euroopan unioni, jolla olisi kenties joitakin lisätehtäviä tai jonka demokratia olisi vakuuttavampaa. Onko tavoitteenne saavutettavissa käyttämällä menetelmää, joka muistuttaa ajoista, jolloin viestinviejät kiisivät ratsain valtionkanslerin luota toisen luo aina samaa viestiä – kansallisten hallitusten ikiaikaisia vaatimuksia – vieden.

Toiseksi on vielä Euroopan unionin perusoikeuskirja, ja tässä kohtaa vetoan teihin hartaasti, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, nimittäin jos perusoikeuskirja irrotetaan perustuslakisopimuksesta, se aiheuttaa hajaannusta perustuslain lukuisien kannattajien keskuudessa ja johtaa tulokseen, jota monien meidän, jotka olemme taistelleet perustuslain puolesta, on mahdotonta hyväksyä, sillä perusoikeudet ovat keskeinen osa eurooppalaista hanketta.

  Puhemies . Kiitoksia, jäsen Voggenhuber, etenkin siitä, että parlamentin puhemiehen kanssa tekemänne yhteistyö helpotti asioiden sujumista.

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, liittokansleri Merkel on vilpittömästi sitoutumaan elvyttämään Eurooppaa. En kuitenkaan ole samaa mieltä menetelmästä ja keinoista, joita hän aikoo siinä käyttää. Pyrkimyksenä on jättää syrjään sosiaalinen, poliittinen ja demokraattinen kriisi ja Ranskan kansanäänestyksen merkitys. Näin tehdään, kun keskitytään yksinomaan hallitustenväliseen menettelyyn, joka jopa esti parlamenttien jäseniä – siis esimerkiksi minua – saamasta tietoa Berliinin julistuksesta, ja koetetaan jatkaa vanhalla liberalistisella sopimuksella tai kenties luomalla siitä karsittu versio.

Ongelmia ei ratkaista jatkamalla samaa tietä, jota pitkin niihin on tultu. Päinvastoin meidän on muutettava sopimuksen tekstiä ja kontekstia ja keskityttävä demokratiaan ja oikeuksiin. Meidän on kuunneltava jälleen kansalaisia ja parlamentteja Euroopan parlamentista alkaen, jotta voimme laatia uuden perustuslain, jonka keskeisiä elementtejä ovat oikeus kansalaisuuteen, rauha, työ ja ympäristö. Lopuksi perustuslaista on järjestettävä eurooppalainen kansanäänestys, jossa viimeinen sana on kansalaisilla.

  Vladimír Železný (IND/DEM). – (CS) Arvoisa puhemies, saimme kuulla jokin aika sitten, ettei Tšekin hallitukselle eikä Tšekin presidentille ollut tiedotettu Berliinin julistuksen sisällöstä.

Tämän salailun tarkoituksena oli kenties ujuttaa vaivihkaa julistuksen loppuun lause, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot hyväksymään pienoisperustuslaki, jota ei kuitenkaan kutsuttaisi perustuslaiksi, jotta vältyttäisiin antamasta kansalaisille mahdollisuus päättää siitä kansanäänestyksessä. Lause oli määrä lisätä viime hetkellä neuvottelematta siitä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä epäkunnioittava asenne ei hyödytä EU:n demokraattista puheenjohtajaa vaan muistuttaa enemmän sellaista poliittista manipulointia, jonka muistamme liiankin hyvin nykyisen Saksan itäosasta, toisin sanoen entisestä Saksan demokraattisesta tasavallasta. Loppujen lopuksi jäljelle jäi lause, jossa ei sanota mitään, suositellaan vain, että EU:lle luodaan uudistettu perusta. Sen lauseen tulkinnasta voimmekin sitten väitellä seuraavat kaksi vuotta.

Tšekissä meillä on asiasta selkeä tulkinta: "Palautetaan Euroopan unioni takaisin sen alkuperäisten, vielä toteutumatta olevien ydinarvojen perustalle. Poistetaan demokratiavaje ja varmistetaan työntekijöiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Uudistetaan maatalouspolitiikka, joka syrjii uusia jäsenvaltioita. Lopuksi vielä hylätään pyrkimykset antaa loputtomasti uusia säännöksiä ja annetaan asioiden edetä luonnollista tietään. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, arvoisa puheenjohtaja Barroso, kiitän neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa heidän puheenvuoroistaan.

– (EN) Aloitan tunnustamalla Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän historiallisen merkityksen.

Olipa meillä mikä tahansa näkemys siitä, millainen Euroopan tulisi olla, luulen, että meidän on kaikkien syytä olla tyytyväisiä joihinkin Euroopan keskeisiin saavutuksiin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Olemme osaltamme vaikuttaneet ystävällisten suhteiden syntymiseen sellaisten jäsenvaltioiden välille, jotka historian mittakaavassa vasta vähän aikaa sitten olivat keskenään vihollisia. Euroopan unioni on tarjonnut foorumin, jolla demokraattisesti valitut hallitukset ovat voineet tehdä päätöksiä vuoropuhelun pohjalta. Olemme nähneet Eurooppaan kehittyvän yhteismarkkinat, jotka ovat tarjonneet uusia taloudellisia tilaisuuksia kansoillemme, ja vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen kuroi umpeen loputkin jakolinjat. Mielestäni nämä ja muut saavutukset ovat asioita, joita me kaikki voimme pitää tervetulleina.

Nyt meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Monet, etenkin omassa kotimaassani, pitävät nykyistä Euroopan unionia etäisenä ja byrokraattisena. Heidän näkökulmastaan Euroopan unioni on edelleen liiallisen sääntelyn kuormittama elin, joka ulottaa kyntensä liian moniin sellaisiin asioihin, jotka kuuluisivat yhä kansallisvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Ihmiset haluavat eurooppalaista yhteistyötä, mutta he eivät ymmärrä, miksi tämän parlamentin poliitikot käyttävät niin paljon aikaa perustuslakia ja toimielimiä koskeviin kysymyksiin. Ihmiset kysyvät, mitä me aiomme tehdä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, monia maailman maita riivaavan köyhyyden poistamiseksi tai maanosamme kilpailukyvyn lisäämiseksi globalisaatiota vastaan. He haluavat meiltä käytännön tuloksia eivätkä menettelytapakysymysten liiallista pohdintaa.

EU:n toimielinten toimintaa saattaa olla tarpeen parantaa perussopimuksiin tehtävillä muutoksilla, mutta se ei välttämättä edellytä kokonaan uutta, monimutkaista perustuslakia.

2000-luvulla tarvitsemme lisää joustavuutta ja lisää hajauttamista, jotta taloutemme voivat olla voittajia kansainvälisillä markkinoilla. Emme tarvitse lisää sääntelyä: tarvitsemme sitä vähemmän. Ilmastonmuutoksen tai maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseen emme välttämättä tarvitse enemmistöpäätösten lisäämistä; tarvitsemme tehokkaampaa hallitustenvälistä yhteistyötä.

Perustuslait ja toimielimet eivät sinänsä luo vaurautta, ne eivät tee taloudestamme kilpailukykyisempää, ne eivät vähennä hiilidioksidipäästöjä eivätkä ruoki kehitysmaiden nälkäisiä. Kehotan kaikkia hallituksia ja puheenjohtajavaltiota ryhtymään toimeen konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi. Alku on ainakin lupaava.

  Puhemies . Kiitos ja onnea saksan opintoihinne.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Berliinin julistus sai minut muistelemaan tiettyjä eurooppalaisia – Robert Schumania, sillä olette käyttäneet hänen metodiaan tiukasti salassa laaditussa julistuksessa, mikä voi olla hyvin hedelmällinen lähestymistapa. Toinen syy, miksi ajattelin häntä, oli se, että vaikka hänen isänsä oli ranskalainen, hän syntyi sodan vuoksi saksalaisena. Hänen äitinsä oli luxemburgilainen, ja ranska oli vasta hänen kolmas kielensä. Silti hänestä tuli neuvoston puheenjohtaja. Muistelen myös Alcide De Gasperia, joka syntyi itävaltalaiseksi ja toimi Itävallan parlamentissa Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ennen kuin hänestä tuli italialainen parlamentaarikko.

Nämä kaksi miestä olivat rajaseutujen asukkaita, ja heidän kaltaisensa rajaseutujen asukkaat ovat Euroopan tekijöitä, sillä rajat ovat historian haavojen päälle muodostuvia arpia, ja me olemme täällä, jotta näitä haavoja ei enää koskaan revittäisi auki.

Sitten ajatukseni siirtyivät teihin kolmeen. Ne siirtyivät teihin, arvoisa puhemies, rauhan käsikirjoittajaan, sillä te olette minun sukupolveani, pikemminkin rauhan Euroopan poika kuin niiden liekkien Euroopan, jotka sitä aiemmin kuluttivat, mies omine haavoinenne. Arvoisa liittokansleri, te olette minun kaltaiselleni ranskalaiselle liittokansleri, joka tuli muurin toiselta puolelta, nykyisen matkailukohteen ja entisen rajan toiselta puolelta, kun taas te, arvoisa puheenjohtaja Barroso, olette uudelleen saavutetun vapauden puheenjohtaja, joka on muuttunut siitä, millainen oli 18-vuotiaana, jolloin olitte poliittiselta kannalta hieman punertava.

Teitä kolmea katsellessani – minä todella pidän tästä julistuksesta, ja loppujen lopuksi kyse on syntymäpäiväjuhlallisuuksista – totesin itselleni: "Sittenkin heissä on jotain vikaa, he eivät ole sosialisteja." Sitten kuitenkin muistin Guy Molletin, sosialistin ja neuvoston puheenjohtajan vuonna 1956, sanat: "Jos aiotte rakentaa Eurooppaa, älkää odottako sen ensin tulevan sosialistiseksi."

Ja kyllä, se on todellakin hemmetin hyvin tehty työ!

  Puhemies. – Paljon kiitoksia, arvoisa jäsen Poignant, varsinkin henkilökohtaisista huomautuksistanne.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, voitteko nyt ystävällisesti vahvistaa, että puheenjohtajavaltio kannattaa tiukasti perustuslakisopimuksen parantamista sen heikentämisen sijaan nopean ratifioinnin varmistamiseksi? Valitsetteko päättäväisesti "perustuslaki plussan" pienen, pikkuruisen tai jopa pikkiriikkisen perustuslain sijaan? Kieltäydyttekö hyväksymästä hallitusten välistä konferenssia, jonka ainoana tarkoituksena on vapauttaa jäsenvaltiot kansanäänestysten järjestämistä koskevista vetoomuksista?

Muistakaa Laekenin täyttymättömät haasteet. HVK:n ei pidä antaa repiä toimielinten ja jäsenvaltioiden hyväksymää kattavaa pakettia palasiksi. Sen sijaan sen olisi keskityttävä yhteisen politiikan uudistamiseen, jotta se vastaisi paremmin tämän hetken huolenaiheisiin ja tulevaisuuden haasteisiin.

Ja mitä tulee kaikkiin niihin, jotka pyytävät teitä avaamaan ensimmäisen ja toisen osan, kehottakaa heitä kärsivällisyyteen. Saattakaamme ensin perustuslakisopimus voimaan ja koetelkaamme asioita käytännössä ennen kuin kajoamme uudelleen jo hyväksyttyyn voimatasapainoon. Historiallinen ensimmäinen muutos tulee varmasti aikanaan, mutta siihen ei pidä pyrkiä nyt.

  Puhemies. Hyvä jäsen Duff, kiitän teitä panoksestanne parlamentin kuulemis- ja tiedotusprosessissa.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, eurooppalaisilta johtajilta puuttui Berliinissä rohkeutta osoittaa globalisaation, maahanmuuton ja identiteettimme menettämisen vaaran meille sanelemia vaihtoehtoja. Sanaakaan ei sanottu Euroopan maantieteellis-poliittisista rajoista, jotka Turkin liittymisen myötä uhkaavat ulottua Iraniin, Irakiin ja jopa Syyriaan.

Ainoastaan paavi Benedictus XVI, joka asettuu tässä tilanteessa muutoin vailla ideoita ja ihanteita olevan Euroopan henkiseksi johtajaksi, on viitoittanut meille tietä: kuinka joku ei ymmärrä, että on mahdotonta rakentaa yhteistä Eurooppaa jättämällä huomiotta Euroopan kansalaisten kulttuurisen ja eettisen identiteetin? Eurooppalaiset johtajat eivät ottaneet näitä varoituksia kuuleviin korviinsa. Varmastikaan pankkien ja eturyhmien Eurooppa ei voi pelastaa meitä näiltä vaaroilta, eurooppalaisen sosiaalimallin kriisiltä ja islamilaisen invaasion uhalta.

Meille alueellisen autonomian kannattajille on vaikeaa hyväksyä perustuslakiluonnosta, jossa edistetään byrokraattista ja keskusjohtoista Eurooppaa, jolle on muun muassa ominaista, kuten tänään olemme saneet nähdä, vakaviin skandaaleihin ajautuminen ja vähäinen avoimuus. Se on kaukana suurten ajattelijoiden alueiden ja kansojen Eurooppaa koskevasta unelmasta.

Arvoisa liittokansleri, haluan joka tapauksessa kiittää teitä ja antaa tunnustusta osoittamallenne sensitiivisyydelle, kristillisen pieteetin ohjaamalle johtajalle, koska olette suosituksestani kiinnittänyt huomiota toistaiseksi vielä ratkaisemattomaan ongelmaan, pidätettyjen italialaisten sotilaiden oikeuksien tunnustamiseen. Kiitän teitä heidän puolestaan ja niiden 50 000 perheen puolesta, jotka odottavat heidän uhrauksensa tunnustamista ja muistonsa vaalimista.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia. Jäsen Voggenhuber antoi teille jo kukat ryhmämme puolesta, eikä kukaan varmasti epäile, ettettekö ansaitsisi niitä, vaikka me jo mietimmekin, mitä seuraavaksi on määrä tapahtua, ja näin keskustelun loppupuolella haluan toistaa tämän. Emme itse asiassa usko, että Berliinin julistuksen henki on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa, että sen, mitä perustuslakisopimuksesta on jäljellä, olisi viime kädessä mahdollistettava ainoastaan teknokraattien ja byrokraattien työn tekeminen Brysselissä hieman sujuvammin.

Me todellakin katsomme perustuslakiprosessin olevan syy ja hanke, jonka on määrä tehdä Euroopan unionista kokonaisuudessaan demokraattisempi, ja tämän vuoksi katsomme, että perusoikeuksien luettelon, johon täällä on viitattu, on yksinkertaisesti kuuluttava siihen. Emme todellakaan katso, että kysymys siitä, kuinka tavoite on saavutettavissa ja kuinka kansalaiset otetaan siihen mukaan, olisi lattea. Katsomme, että olemme oppineet jotain Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä ja että on tärkeää kuulla kaikkia kansalaisia tasavertaisina eurooppalaisina. Yhden kansalaisen kuuleminen ja toisen sivuuttaminen johtaa kahteen eri vauhtiin, eikä tätä pidä sallia. Koska uskomme, että tämän selventäminen on hyödyllistä, toivomme näin tehtävän.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Puheenjohtajavaltio Saksa pyrkii ajamaan läpi toimintasuunnitelmansa EU:n osalta, ja se muovaa sitä kasvavan kunnianhimonsa perusteella.

Asiaan kuuluvine juhlamenoineen Berliinin julistus on vain yksi askel tässä strategiassa, jossa yksi tavoitteista on, että kertaalleen hylätyn Euroopan perustuslakisopimuksen ydinsisältö otetaan uudelleen käyttöön. Totuus on, että huolimatta tämänhetkisten johtajien pyrkimyksestä osoittaa tapauksen juhlallisuutta, päällimmäinen tunne oli sen keinotekoisuus ja kansalaisten täydellinen piittaamattomuus Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlien avaamisesta.

Tämä on merkki ajastamme, ja se osoittaa, kuinka paljon EU on ristiriidassa Euroopan ja koko maailman kansojen etujen ja toiveiden kanssa. Euroopan kapitalistisen integraation hallitsevat voimat ovat täysin tietoisia tästä kasvavasta ristiriidasta. Mielestämme Berliinin julistuksen sisältö on näin ollen pelkkä pyrkimys hyödyntää Euroopan kansalaisten perusteltuja huolia. Julistuksella ei ole mitään tekemistä EU:n todellisten tavoitteiden ja erityisen politiikan kanssa ja niistä seuraavan karun todellisuuden kanssa.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, Berliinin huippukokous on varmasti edistysaskel Euroopalle. Se merkitsee uuden vaiheen alkua vaikeuksien ja tietynasteisen epäonnistumisen ajanjakson jälkeen.

Perustamissopimusten 50-vuotisjuhlallisuudet ovat merkinneet neuvoston, komission ja parlamentin kesken koordinoitua eurooppalaisen aloitteen elpymistä Euroopan tulevaisuuden rakentamiseksi. Jos kuitenkin puhumme tulevaisuudesta, meidän on pyrittävä saamaan aikaan ennen vuotta 2009 perustavaa lajia oleva lainsäädäntö, jossa säädellään Euroopan unionin toimivaltaa ja asemaa. EU ei tarkoita pelkkiä markkinoita, vaan sillä on myös mahdollisuus merkittävään asemaan kansainvälisessä politiikassa, käytännön vastausten tarjoamisessa varsinkin kansalaisten vaatimuksiin.

Arvoisa liittokansleri, tästä syystä olen tyytyväinen aloitteeseen laajan keskustelun käynnistämisestä kolmesta perustavaa laatua olevasta aiheesta: ilmastonmuutoksesta, energiavarmuudesta sekä Afrikasta ja länsimaiden liian usein unohtamista tragedioista siellä. Se Eurooppa, johon me uskomme ja johon perustajaisämme uskoivat, ei kuitenkaan muodostu vain politiikasta ja taloudesta. Olen huolissani luettuani satojen kirkkojen häviämisestä Saksassa, olen myös huolissani siitä, että Italiassa syntyy yhä vähemmän lapsia. Olen kauhistunut tuomareiden tuomioista, joissa vapautetaan miehiä, jotka julmasti pahoinpitelevät vaimojaan uskonnon nimissä. Olen huolissani huumeiden leviämisestä nuorten keskuudessa Euroopassa. Tämä ei ole se Eurooppa, johon me katsomme kuuluvamme ja johon olemme sitoutuneet.

Tämän vuoksi olisi virhe aliarvioida tai jopa unohtaa Berliinin julistuksessa korostettuja arvoja: demokratiaa, rauhaa, vapautta ja oikeutta sekä ennen kaikkea yksilön oikeuksia ja ihmisarvoa. Kuinka me emme siis kykene toistamaan Jacques Delorsin sanoja, sillä hän muistutti, ettei meidän pidä unohtaa kristillisiä juuriamme. Tänään hän kertoi haastattelussa, että muistot ovat tulevaisuutemme.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan tulevaisuuden kehitystä tarkasteltaessa Berliinin julistuksessa korostetaan aivan perustellusti solidaarisuuden ja sosiaalisen koheesion merkitystä eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa, jossa yhdistyvät taloudellinen menestys ja sosiaalinen vastuu. Se toi mieleeni toisen julistuksen, jonka nimi oli Sosiaalisen Euroopan edistäminen ja jonka yhdeksän EU:n jäsenvaltion hallitukset hyväksyivät juuri ennen tämän kevään huippukokousta. Julistuksella pyritään tasapainottamaan uudelleen politiikkayhdistelmää toimien edistämiseksi työllisyys- ja sosiaalialalla.

Vastaukseksi kevään huippukokouksen päätelmiin sisällytettiin selkeät viittaukset ihmisarvoiseen työhön, työntekijöiden oikeuksiin, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työn perheystävälliseen organisointiin. Myös sosiaalisen koheesion merkitystä korostettiin sekä köyhyyden torjumista, erityisesti lasten köyhyyden. Sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä korostettiin siten mitä selkeimmin.

Päätelmissä palautettiin mieleen myös perustamissopimuksen sosiaaliset määräykset, erityisesti pyrkimykset parantaa työllisyyttä sekä työskentely- ja elinoloja. Nämä ovat osa sunnuntaina juhlitun perustamissopimuksen 136 artiklaa, joka käy johdannoksi komission käytettävissä olevalle hyvin selkeälle oikeusperustalle, jonka perusteella se voi esittää ehdotuksia työllisyyden sekä työskentely- ja elinolojen parantamiseksi.

Mielestäni Berliinin julistus ja kevään huippukokouksen päätelmät ovat oikea-aikainen muistutus siitä, että komission on käynnistettävä uudelleen sisällökäs sosiaalinen ohjelma, sillä kun tarkastellaan komission tämänhetkistä työohjelmaa, näyttää siltä, että se on unohtanut oikeusperustan, joka ylipäänsä sallii sen toimia.

Haluamme komission vastaavan pian. Se voisi aloittaa lisäämällä asiasisältöä nykyiseen joustoturvan ympärillä käytävään salailuleikkiin. Esittäkää tuoreita lainsäädäntöehdotuksia epätyypillisten työsuhteiden hyväksikäyttöön verrattavien muotojen poistamiseksi. Haluamme joustoturvalle myönteisen merkityksen niiden miljoonien työntekijöiden kannalta, jotka nyt näkevät sen hyväksikäytön verukkeena.

Lopuksi toivon puheenjohtajavaltio Saksan säilyttävän sosiaalisen Euroopan keskeisessä asemassa kesäkuun huippukokouksen valmisteluissa ja sen jälkeen. Näin Berliinin julistus olisi uskottava.

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa liittokansleri, haluan ennen kaikkea ilmaista kiitollisuuteni siitä, että olette onnistunut johtamaan Euroopan unionin sen alakuloisuudesta, tuhon ja synkkyyden vireestä. Eurooppalaiset lauloivat 25. maaliskuuta Oodia ilolle ja todella tunsivat iloa.

Berliinin julistuksen merkitys riippuu sen täytäntöönpanotavasta. Sen merkitys Euroopan unionin historiassa riippuu siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se vahvistaa kuitenkin yhden merkittävän seikan, nimittäin että Eurooppa on todellakin yhdentynyt, ja siinä annetaan yhdentymisen osapuolille ansaittu kunnia.

Meidän on kenties kuitenkin lisättävä, että mitä itään ja länteen tulee, Eurooppa on vasta nyt yhdentymässä. Kahden erilaisen menneisyyden ja kahden erilaisen luonteen on yhdennyttävä. Me tarvitsemme vahvaa ja yhdentynyttä Eurooppaa.

Euroopan yhdentyminen on haasteemme. Berliinin julistuksessa esitetty silmäänpistävä näkemys – että Euroopan unionin on löydettävä uudelleen perustansa – on toinen haaste. Jos Euroopan unionin on määritettävä uudelleen perustansa, ilman poliittista ulottuvuutta takaavaa perussopimusta, joka mahdollistaisi tehokkaan päätöksenteon, unioni ei kykene edistymään. Minusta väitteen, jonka mukaan olemme yhdistyneitä, pitäisi merkitä, että olemme yhdistyneitä, jotta Euroopan unioni voi edetä.

  Angela Merkel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan esittää lyhyesti yhteenvedon tästä keskustelusta, josta olen hyvin kiitollinen.

Tänään on tullut erityisen selväksi – ja olen varma, että tämä on kaikkien ryhmien mielipide – että parlamentin ylivoimaisen enemmistön yhteinen toive ja halu on, että yhteinen Eurooppamme edistyy, ja vieläpä jonkinlaisella optimismilla höystettynä, sellaisella, johon sosialistiryhmän puheenjohtaja Schulz viittasi. Neuvoston puheenjohtajana oletan, että minunkin sallitaan kiittää häntä tänään, sillä se, että tilanne on historiallinen ja hyvin vakava, on seikka, josta olen täysin samaa mieltä kaikkien sitä tänään korostaneiden kanssa.

Vieläkin on skeptikkoja, jotka epäröivät ja epäilevät sitä, tarvitsemmeko todella aikataulua ja onko meidän todella esitettävä kansalaisille uusi perusta vuonna 2009, kuten totesimme Berliinin julistuksessa tekevämme. Näille skeptikoille haluan sanoa, että puheenjohtajavaltio Saksa on parlamentin ja komission tavoin jo tietoinen siitä, että kyseessä on nimenomaan se, mitä kerran kutsuttiin hankkeiden Euroopaksi, toisin sanoen, että on otettava hyvin määrätietoisia askelia eteenpäin, sellaisia, jotka kansalaiset todella näkevät.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että esittäisimme yhtä tai toista äänestysmenettelyä ja ratkaisisimme institutionaalisia asioita, vaan samalla meidän on näytettävä kansalaisille, että saavutamme jotakin, millä on todella suurta merkitystä jokaisen yksilön elämässä. Mitä enemmän onnistumme saamaan aikaiseksi näiden kuuden kuukauden aikana, jolloin meillä on tietenkin muitakin merkittäviä asioita käsiteltävänä, sitä helpompi meidän on edetä näissä muissa asioissa. Joka tapauksessa tulevien kolmen kuukauden aikana jaamme ponnistelumme tasapuolisesti näiden molempien asioiden kesken, ja haluan kiittää lämpimästi parlamenttia sen osoittamasta huomiosta monissa näissä käytännön asioissa. Esimerkiksi eilen onnistuitte vapauttamaan varat ympäristönsuojeluun, joten hankkeet voivat käynnistyä. Olemme ottaneet kantaa myös maatalouteen. Tällaisilla aloilla kansalaiset haluavat tietää, mitä Euroopan unioni nyt saavuttaa, joten menestyminen tässä on nyt myönteinen asia.

Parlamentissa on myös kysytty sitä, kuinka Berliinin julistus valmisteltiin. Käsittääkseni Winston Churchill sanoi Rooman sopimuksista, ettei mitään Rooman sopimusten kaltaista yhtä merkittävää asiaa ole koskaan saatu valmisteltua takahuoneissa ilman, että kukaan huomaisi mitään. Tällaisen suorituksen toistamiseen meillä ei ole mitään mahdollisuutta aikanamme, jolloin tiedotusvälineet ovat kaikkialla, mutta katson, että meidän on ainakin tulevina kuukausina löydettävä oikea yhdistelmä osallistumisen ja asioiden aikaansaamisen välillä, eikä julkisuus ole aina paras paikka toteuttaa asioita. Kyse ei siis ole siitä, että puhemies olisi velvoitettu kanssani salaisiin Berliinin julistusta koskeviin neuvotteluihin, vaan parlamentin poliittiset ryhmät osallistuivat luonnollisesti tavalla tai toisella, ja näin me pyrimme ottamaan huomioon ehdotuksenne, aivan kuten teimme komission ja 27 jäsenvaltionkin kanssa.

Kaikki tietävät kuitenkin, että yksi demokratian piirre on, etteivät kaikkien näkemykset aina näy lopputuloksessa. Toisinaan tällaiset asiat voidaan tehdä vain rinnakkain, eikä kaikista näistä asioista voida raportoida yhtä aikaa, mutta uskon kuitenkin, että kansalaiset on otettava mukaan siihen, mistä nyt on kysymys, ja tämän vuoksi esitän parlamentille pyynnön. Arvoisa puhemies, haluan kovasti esittää parlamentille ehdotuksen, sillä toimielimenä neuvosto ei ole asianmukainen tekemään erinomaisen hyvää työtä kansalaisten osallistamiseksi. Koska parlamentissa on valiokuntia, olisi kenties mahdollista järjestää, vaikkapa toukokuussa, kansalaisyhteiskunnan kuuleminen, johon neuvostokin lähettäisi edustajan ja jossa voisimme tarkastella sitä, mitä kansalaisyhteiskunnassa sanotaan ihmisten odotuksista tätä uudistetun yhteisen perustan tuottamisprosessia kohtaan, jotta voisimme sitten ennen seuraavaa neuvoston kokousta käytävän keskustelun avulla ottaa Euroopan kansalaiset jossakin määrin mukaan pohdintoihimme.

(Suosionosoituksia)

Uskon siis, että tulevinakin kuukausina tapaamme toisiamme usein. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat hauskoja, joten miksi emme nauttisi myös seuraavista kolmesta kuukaudesta? Paljon kiitoksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa liittokansleri Merkel. Tärkein seikka on se, että on käynyt ilmeiseksi, että me uskomme jälleen Eurooppaan ja luotamme toisiimme. Luottamus tämän parlamentin ja teidän, neuvoston edustajan, välillä on lisääntynyt uskomattoman paljon viime viikkoina. Voin puhua monien parlamentin jäsenten puolesta ja erityisesti omasta puolestani sanoessani, että yhteistyö teidän kanssanne on ollut ilo ja että me odotamme tulevaa yhteistyötä teidän kanssanne ja komission kanssa. Toivomme teille paljon menestystä jatkossakin ja tuemme teitä.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). (PL) Kauan odotettu Berliinin julistus tuli jonkinlaisena yllätyksenä Euroopan kansalaisille, ei niinkään sisältönsä puolesta, jonka osalta lehdistö on nimennyt sen monitulkintaisuuden taidonnäytteeksi, vaan julkisen keskustelun puutteen vuoksi. On kuvaavaa, että julistuksen ovat allekirjoittaneet vain kolme henkilöä, jotka edustavat Euroopan unionin toimielimiä, kaikkien 27 jäsenvaltion edustajien sijaan.

Itse asiassa julistus ei sido ketään mihinkään tai pehmennä EU:n asemaa ja toimintaa koskevia mielipide-eroja. Yhteisestä ulkopolitiikasta ei ole sovittu, eikä eurooppalaista puolustuspolitiikkaa ole hahmoteltu.

Joissakin maissa ilmennyt määrätietoinen vastustus Euroopan kristillisiä juuria koskevaa mainintaa kohtaan kyseenalaistaa yhteisten eurooppalaisten arvojen määrittämisen. Huolimatta näistä ratkaisemattomista asioista meidän ei pidä tulevaisuudessa eksyä vuoropuhelun ja kuulemisten tieltä kiristämään valtioita, jotka ilmaisevat erilaisia varauksia.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Euroopan unioni on ehtinyt kypsään ikään, ja vaikuttaa siltä, että se on myös hankkinut asianmukaista viisautta, sillä se on onnistunut hyväksymään tiiviin asiakirjan, jossa keskitytään arvoihin, periaatteisiin sekä tuleviin tehtäviin ja joka on vieläpä keskivertoihmisen kannalta ymmärrettävä. Unioni on näin osoittanut kykenevänsä puhumaan yhdellä äänellä ja olevansa valmis arvoihin perustuviin toimiin.

Julistuksessa juhlistetaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää, mutta haluan palauttaa mieliin toisenkin 50-vuotisjuhlan, nimittäin Unkarin vuoden 1956 vallankumouksen, joka myös elää edelleen juurineen, alkuperineen ja perinteineen nykypäivän Euroopan unionissa. Ilman vuoden 1956 esimerkkiä ja unkarilaisia vallankumouksellisia Euroopan unioni ei olisi kyennyt kehittymään tällä tavalla siksi, mitä nyt voimme kutsua yhteiseksi Euroopan unioniksemme.

Olen vakuuttunut siitä, että me tarvitsemme Euroopan unionia, joka on vahva ja itsevarma arvojensa ja identiteettinsä suhteen ja joka kieltäytyy luopumasta periaatteistaan eikä kykene turvautumaan verukkeisiin. Haluamme nähdä unionin, jossa jäsenvaltioiden välinen yhteistyö syvenee, jossa vaalitaan kansainvälistä yhteistyötä ja jossa edetään kohti yhä vankempaa solidaarisuutta ja poliittista yhdentymistä.

Miksi vahva Euroopan unioni on etujemme mukainen? Koska siten myös jokainen yksittäinen valtio voi tulla huomattavasti voimakkaammaksi. Jotta voimme olla voimakkaita, on tietenkin tärkeää myös kyetä tunnustamaan selkeästi menneisyytemme ja identiteettimme.

Juhlin 50-vuotispäivää Roomassa kansalaisjärjestön organisoimassa konferenssissa ja haluan välittää teille yhden konferenssin viesteistä, nimittäin sen, että meidän on todellakin tunnustettava identiteettimme ja vahvistettava Euroopan juuret, sen kristilliset juuret. Jokainen, joka tarkastelee Eurooppaa ulkopuolelta, havaitsee, mikä on meille kaikille yhteistä. Miksi me emme näe sitä itse ja miksi pelkäämme tunnustaa sitä?

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Szájer, eikä vähiten yhteistyöstänne sisäisessä koordinoinnissa, johon osallistuitte.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). (PL) Berliinin julistus allekirjoitettiin Euroopan unionin kannalta hyvin merkittävänä hetkenä. Rooman sopimusten allekirjoittaminen 50 vuotta sitten oli ensimmäinen askel kunnianhimoisen ajatuksen toteuttamisessa. Nyt 27 jäsenvaltion läsnäolo Berliinissä kuvasti tuon ajatuksen vaikutusta. Kun Euroopan unioni perustettiin sodan jälkeisen Euroopan raunioille, perustamisasiakirjan allekirjoitti vain kuusi valtiota.

Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, iloitsemme siitä, että unionissa on rauha. Täällä on lähes puoli miljardia asukasta. Unioni kattaa suuren osan maanosasta, ja se on maailman merkittävin voima koskaan. Yhdentymisen tulokset ovat vaikuttavia: yhtenäismarkkinat, yhteinen valuutta 13 valtiossa sekä ihmisten, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuvuus. Euroopan unioni on sitoutunut suojelemaan ympäristöä sekä edistämään kestävää kehitystä. Se on kansainvälisen tason aktiivinen, korkean profiilin toimija, joka tuo vakautta ja vaurautta naapurimaihin.

Berliinin julistus on Euroopan unionille merkittävä symboli. Jotain kuitenkin puuttuu vielä, huolimatta selvistä saavutuksen tunteista. Olisimme kenties toivoneet Euroopan unionille perustuslakisopimusta Rooman sopimusten allekirjoituksen 50-vuotispäiväksi. Kohtaamme edelleen lukuisia haasteita: maailmanlaajuinen taloudellinen kilpailu, sosiaalipolitiikan, ympäristön suojelun, energian ja turvallisuuden alan uudet haasteet. Euroopan kansalaiset haluavat tehokkaamman ja vahvemman unionin, joka toimii avointen sääntöjen perusteella. Meidän on poistettava kansalaisten varsinkin uusissa jäsenvaltioissa kohtaamat esteet ihmisten ja palveluiden vapaan liikkuvuuden alalla. Meidän on saatettava loppuun Schengen- ja euroalueen laajentaminen. Meidän on pantava täytäntöön yhteistä energiapolitiikkaa. Eurooppa tarvitsee talouskasvua, uusia työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa.

Tässä yhteydessä se julistuksen kohta, jossa todetaan, että unionin institutionaalisesta perustasta on sovittava vuoteen 2009 mennessä, on hyvin merkittävä. Sen olisi motivoitava kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat institutionaaliset uudistukset. Liittokansleri Angela Merkel ansaitsee kiitokset merkittävästä panoksestaan yhteisen menestyksemme eteen. Euroopan unionilla on nyt naisen kasvot. Unioni on nainen.

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu unionin ilmastonmuutospolitiikan merkityksestä. Onko tällainen politiikka mahdollista nykyisten perussopimusten turvin? Ei ole.

Täällä on puhuttu myös maahanmuuttajien sosiaalisesta integroimisesta. Onko se mahdollista nykyisten perussopimusten turvin? Ei ole.

Entäpä yhtenäiset energiamarkkinat? Niillä ei ole oikeusperustaa nykyisissä perussopimuksissa. Sanon tämän siksi, että joidenkin nimittämän "kansalaisia todella kiinnostavan politiikan" vertaaminen välineisiin ja tekniikoihin ikään kuin viimeksi mainitut eivät olisi tärkeitä, osoittaa yksinkertaisesti tietämättömyyttä siitä, kuinka Euroopan unioni toimii.

Ilman menettelyjä ja ilman oikeusperustaa Euroopan unioni ei voi toimia, ja ilman laajempaa demokratiaa siltä puuttuu legitimiteetti. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että pääsemme sopimukseen perustuslakisopimuksesta.

Uskon, että puheenjohtajavaltio Saksan menestyminen Berliinin tapahtumassa osoittaa, että tähän suuntaan meidän on nyt pyrittävä.

Toivon, että kesäkuun Eurooppa-neuvosto tekee näin. Sen ei tarvitse olla yksimielinen, ja mielestäni on hyvin tärkeää tehdä toimeksianto. Ja tehdessämme toimeksiantoa hallitusten väliselle konferenssille meidän on otettava huomioon ─ ja tässä puhuu nyt korkeakouluopettaja ─ ne, jotka ovat läpäisseet kokeen, joissakin tapauksissa ansiokkaasti, sekä autettava niitä, jotka ovat siinä epäonnistuneet tai jotka eivät ole siihen osallistuneet. Meidän ei kuitenkaan pidä ottaa huomioon vain niitä, jotka ovat epäonnistuneet tai jotka eivät ole siihen osallistuneet.

Ne meistä, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, ovat siis täyttäneet sitoumuksensa, ja meidät on otettava huomioon toimeksiantoa tehtäessä.

Täällä on aivan perustellusti todettu, että teidän kauttanne, arvoisa puhemies, tämä parlamentti on antanut merkittävän panoksensa Berliinin julistukseen. Uskon, että haluamme tehdä saman myös hallitusten välisen konferenssin osalta. Me kaikki haluamme auttaa Eurooppa-neuvostoa, koska komissio osallistuu hallitusten väliseen konferenssiin ja koska kansalliset parlamentit ratifioivat konferenssin tulokset. Haluamme kuitenkin antaa ratkaisevan panoksemme varmistaaksemme, että hallitusten välinen konferenssi on vähintään yhtä suuri menestys kuin Berliinin julistus.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Méndez de Vigo. Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni teitä kohtaan, sillä yhteistyönne valmistelutöissä oli erinomaista toimiessanne Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän koordinaattorina.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Berliinin seremonia on ohi, ja se oli viimeisten 50 vuoden hyvin merkittävien saavutusten harhanäkyjä täynnä. Juhlallisuudet ovat nyt kuitenkin päättyneet, ja me kohtaamme sen tosiseikan, että Euroopan unionin kansalaiset ovat täynnä piittaamattomuutta, katkeruutta ja, mikä pahinta, levottomuutta. Euroopan unionin kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei unioni voi kovin helposti edetä tässä tilanteessa.

On lohdullista, että liittokansleri Merkel ymmärsi ensimmäisen ensisijaisen tavoitteen olevan edellytysten luominen Euroopan unionin toimielinten toimintakyvyn palauttaville mekanismeille, sillä on aivan ilmeistä, ettei 27 jäsenvaltion Euroopan unioni voi edetä samoin rakentein ja samalla organisaatiolla kuin silloin, kun jäseniä oli viisitoista. Pyrkimys on äärimmäisen vaikea. On kuvaavaa, että 27 johtajan allekirjoittamassa Berliinin julistuksessa ei viitata Euroopan perustuslakisopimukseen, joka on tärkein huolenaiheemme. Unionin presidentin ja ulkoministerin viran perustaminen, komission jäsenten määrän vähentäminen, äänien uusi painottaminen, parlamentin vastuualojen lisääminen, kolmen pilarin kumoaminen, jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön mekanismin vahvistaminen sekä oikeushenkilöyden saaminen Euroopan unionille ovat joitakin perustuslakisopimuksen saavutuksia, mutta sitä ei hyväksytty äänestyksessä. Minusta meidän olisi sisällytettävä ne uuteen "Nizza II" -sopimukseen ja toteutettava ne käytännössä ennen vuoden 2009 vaaleja.

Unohtakaamme suurelliset suunnitelmat. Palatkaamme todellisuuteen. Katson, että tämän realistisen ratkaisun avulla Euroopan unioni voi edistyä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin julistus on osoitettu EU:n kansoille, ja siinä pyydetään niitä ottamaan huomioon yhteisen pyrkimyksemme erinomaisen suosion. Siinä palautetaan mieliin eurooppalaiset arvot ja sen on oltava lähtökohta uudelle mielikuvitusharppaukselle vielä pidemmälle kuin mihin solidaarisuus on antanut tietyn yhteisen politiikan yhdentyä kuluneen puolen vuosisadan aikana.

Meidän on oltava realistisia emmekä saa peitellä nykyisiä vaikeuksia. Meidän on vakuutettava kansalaiset siitä, että vahvan ja yhtenäisen Euroopan unionin rakentaminen maailmaan ei ole pelkästään välttämätöntä, vaan myös mahdollisuus jokaiselle 27 jäsenvaltiolle ja jokaiselle 500 miljoonalle unionin kansalaiselle. Jos haluamme voittaa heidät puolellemme, meidän on sekä tarjottava heille konkreettisia tuloksia ja kouraantuntuvaa näyttöä EU:n lisäarvosta että valittava myös entistä optimistisempi asenne, ja juuri näin liittokansleri Merkel on tehnyt.

Eurooppalaiset ovat jakautuneet unionin politiikan pääsuuntausten osalta. Toiset katsovat EU:n valinneen liian liberaalin kurssin ja epäonnistuvan omien kansalaisten suojelemisessa globalisaatiota vastaan, kun taas toisten mielestä EU ei ole riittävän protektionistinen. Kuten aina, totuus löytyy jostakin näiden kahden ääripään väliltä.

Maanosamme on yksi harvoista vakiintuneen vakauden alueista yhä vaikeammin ennustettavassa maailmassa. Historiamme on täynnä opetuksia, ja kulttuurimme ovat moninaisuudessaan rikkaita ja merkityksellisiä monille ihmisille. Taloutemme on yleisesti ottaen järkevää ja avointa maailmalle. Pyrimme jatkuvasti yhä laajempaan solidaarisuuteen vähäosaisimpien ja vähiten vakaiden maailman alueiden kanssa.

Käytän tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni neuvoston puheenjohtajaa sekä hänen saavutuksistaan että hänen ponnisteluistaan, jotka todistavat hänen todella välittävän siitä, että Euroopan unionin on edistyttävä ja että on löydettävä tie ulos tästä umpikujasta, jossa olemme olleet jo joitakin kuukausia, ja tästä haluan kiittää häntä vilpittömästi.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, me rautaesiripun takaa tulleet Euroopan unionin kansalaiset arvostamme mitä suurimmin vapautta, myös vapaata markkinataloutta, ja sitä, mikä kerran oli meidän kansallinen tuotteemme tai jopa alueellinen erikoisuutemme, nimittäin solidaarisuutta. Tunnemme myös näiden arvojen puolustamisen hinnan. Vuosikymmenten ajan haaveilimme paluusta vapaiden kansakuntien eurooppalaiseen kotimaahan. Vartuimme kuunnellen Münchenistä lähetettyjä kiellettyjä radio-ohjelmia, joita lähetti ylevästi nimetty "Radio Free Europe".

Olemme nyt vapaina ja yhdistyneinä edelleen uskollisia tuolle Euroopalle. Euroopan unionin jäseninä meillä on täysi oikeus osallistua sen tulevaisuuden muovaamiseen. Enää ei riitä, että toistelemme sanoja "Eurooppa, Eurooppa", vaan meidän on sanottava: "kyllä Euroopalle, mutta minkälaiselle Euroopalle?" Euroopan on oltava hanke, johon kaikki sen jäsenet uskovat. Eurooppalaisessa keskustelussa ei saa olla kiellettyjä aiheita.

Jokaisen valtion on voitava analysoida perustuslakisopimusta, jonka ranskalaiset ja alankomaalaiset hylkäsivät, ja niillä on oikeus kyseenalaistaa ristiriitaisiksi katsomansa näkökohdat.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla tilanteessa, jossa Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Schulz tarttuu jokaiseen mahdollisuuteen väheksyä niitä jäsenvaltiota, jotka uskaltavat poiketa hänen Euroopan unionin tulevaa institutionaalista muotoa koskevasta näkemyksestään tai siitä poliittisesta korrektiudesta, jota vasemmisto pyrkii sanelemaan. Puheenjohtajavaltio Saksan ehdottamalle keskustelulle perustuslakisopimuksesta on oltava ominaista avoimuus ja kompromissihalukkuus, jopa niinkin vaikeissa asioissa kuin tarkasteltaessa neuvoston uutta ja tasapuolista äänestysmenettelyä.

Havaitsin myös, ettei Berliinin julistuksessa mainita lainkaan kristillisiä juuriamme.

Lopuksi haluan siteerata belgialaista poliitikkoa Paul-Henri Spaakia, jolle omistetussa rakennuksessa nyt kokoonnumme. Hän sanoi vuonna 1957 seuraavaa:

(FR) Kuten kerran totesin Strasbourgissa, näiden aikojen jälkeen, kun meidän jälkeemme on kulunut jo useita vuosia ja ihmiset pyrkivät kertomaan meidän seikkailustamme, he eivät kykene – uskonnollisista tai filosofisista vakaumuksistaan riippumatta – kertomaan enempää kuin sen, että tuon ajan, tuon vuosisadan ihmiset elivät yhdessä kristillisen sivilisaation suurta seikkailua.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa liittokansleri, minulle on suuri kunnia käyttää puheenvuoroni puheenjohtajakautenne aikana. Haluan esittää joitakin huomautuksia. Ensimmäinen on se, että kuten Berliinin julistuksessa tehdään selväksi, Eurooppa on onnistunut yhdentymisellä saavuttamaan sentasoisen rauhan, vapauden ja vaurauden, jota se ei ikinä aiemmin ollut saavuttanut ja joka on todennäköisesti ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa.

Toiseksi on tullut selväksi, että kohtaamme haasteita, joita kansallisvaltioilla ei enää ole mahdollisuutta kohdata yksin esimerkiksi terrorismin, globalisaation, ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja energiavarmuuden aloilla. On siis ilmeistä, että Euroopan unioni on ollut menestys aina ja kaikkialla, missä olemme turvautuneet yhteisömenetelmään, työskennelleet yhteisen lainsäädännön parissa ja soveltaneet Monnet'n metodia. Tämän vuoksi – ainakin näin minä uskon – perustuslakiprosessia olisi ohjattava samalla perustalla, sillä hallitusten yhteistyö heikentää meitä aina.

Tämä merkitsee myös – jos meidän on nyt määrä siirtyä seuraavalle, Berliinin julistusta seuraavalle tasolle, ja jos perustuslakiprosessi on määrä aloittaa uudelleen – että on tärkeää noudattaa näitä yhteisömenettelyn periaatteita. Perustuslakisopimukseen sisältyy jo paljon sellaista, mitä tarvitsemme, jos haluamme vastata kohtaamiimme haasteisiin.

Vaikka perustuslakisopimus itsessään ei ratkaisekaan mitään ongelmia, se tarjoaa meille legitiimin kehyksen ja päätöksentekovaltaa, joiden avulla voimme itse ratkaista ongelmia. Siksi toivon, että kaikille 27 jäsenvaltiolle on selvää – näin komissiokin on sanonut – että niillä on oltava todella hyvät syyt olla ryhtymättä prosessiin, joten meidän on Euroopan unionina varmistettava, että 27 jäsenvaltion yhteisö kykenee vastaamaan haasteeseen sen sijaan että jakautuisi pieniin ryhmittymiin, sillä näin tapahtuu, jos emme menesty tässä.

  Puhemies. Antaessani puheenvuoron komission puheenjohtajalle Barrosolle haluan pyytää anteeksi. En pyydä anteeksi parlamentin jäsenten poissaoloa, sillä he ovat siitä surullisen kuuluisia, vaan ennen kaikkea monien tähän keskusteluun osallistuneiden poissaoloa. Olen kuitenkin varma, että he lukevat puheenvuoronne ja seuraavat sitä kenties näytöltä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, minusta tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Olin valmistellut pari vastausta erityisiin kysymyksiin, mutta koska kysymyksiä esittäneet parlamentin jäsenet eivät ole paikalla, taidan jättää vastaukset toiseen ajankohtaan.

Haluan kuitenkin esittää yleisen huomautuksen täällä käsitellystä perustavaa laatua olevasta aiheesta, nimittäin asiasisällöstä ja menettelystä. Me tarvitsemme molempia. Meidän on ratkaistava Euroopassa kohtaamamme merkittävät ongelmat sekä globalisaatioon liittyvät ongelmat ja tarvitsemme myös parhaita mahdollisia menettelyjä ja toimielimiä. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka haluavat keskittyä keskustelussa vain yhteen näistä näkökohdista. Jos haluamme ratkaista ongelmia ja jos haluamme kyetä vastaamaan valtaviin haasteisiin, me tarvitsemme entistä tehokkaampia, entistä demokraattisempia ja entistä johdonmukaisempia toimielimiä.

Meidän on myös ratkaistava perustuslakikysymys. Viittaammepa sopimukseen "perustuslaillisena" tai emme, meidän on ratkaistava tämä kysymys, ja tätä minä pyydän teiltä tänään, arvoisat parlamentin jäsenet, myös niiltä, jotka eivät ole perustuslaillisesta käsitteestä yhtä innostuneita kuin muut. Tiedän, että tekin haluatte ratkaista ongelmat pragmaattisesti. Luotan siihen, että teette oman osuutenne ja autatte EU:n hallituksia löytämään ratkaisun niin menettelyjen kuin toimielintenkin osalta, sillä jos haluamme tuloksia, me tarvitsemme näitä toimielimiä.

Mitä tulee keinoihin saada kansalaisyhteiskunta ja suuri yleisö mukaan perustuslakikeskusteluun, haluan sanoa, että me olemme olleet aktiivisia komissiossa. Ennen Berliinin julistuksen hyväksymistä tapasin henkilökohtaisesti komission varapuheenjohtajan Wallströmin ja parlamentin johtajia sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia. Kannatan liittokansleri Merkelin tänään esittämää ehdotusta, että parlamentti järjestäisi toukokuussa kansalaisyhteiskunnan kuulemisen. Jos parlamentti suostuu ehdotukseen, komissio haluaa tukea sitä.

Olemme valmiita käynnistämään parlamentin kanssa tätä koskevan keskustelun. Vakuutamme samalla, että tilaa on hallitusten välisille neuvotteluillekin, ja tämän vuoksi kannatan liittokansleri Merkelin ehdotusta.

(FR) Lopuksi puhun ranskaksi, sillä vastaan jäsen Poignantin hyvin tärkeään huomautukseen. Kiitän häntä siitä, että hän otti huumorin avulla esiin hyvin tärkeän seikan ja näytti, että ihmisillä voi olla erilainen poliittinen ja ideologinen kanta, vaikka he jakaisivatkin saman eurooppalaisen hengen. Tässä piilee opetus meille kaikille. Katson, että siinä tiivistyy hyvin tarkkaan Eurooppa-hanke, joka mitä suurimmassa määrin ylittää poliittiset ja ideologiset erimielisyytemme. Toiset ovat kallellaan vasemmalle ja toiset kannattavat keskustaa tai oikeistoa, mutta me tarvitsemme Eurooppa-henkisen koalition. Tämä on opetus meille kaikille, ja kiitän tästä teitä, jäsen Poignant. Kiitän samalla niitä, jotka eri poliittisten perheiden edustajina jakavat tämän Eurooppa-hengen – tietenkin vivahde-eroin – sillä vain tämän Berliinissä havaitsemani Eurooppa-hengen avulla voimme vastata niihin suuriin odotuksiin, joita kansalaiset meihin kohdistavat.

Muutama sana vielä solidaarisuudesta. Haluan sanoa erityisesti tietyille parlamentin jäsenille, jotka kuuluvat jokseenkin skeptisesti yhdentymiseen suhtautuviin poliittisiin ryhmiin, ettei pidä unohtaa, että solidaarisuus on kaksisuuntaista ja että tulee vielä todennäköisesti päivä, jolloin oma valtionne kaipaa muiden solidaarisuutta suoraan sanottuna. Meidän on siis kaikkien ilmaistava solidaarisuuden henkeä ja ymmärrettävä, että vain solidaarisuuden kautta saamme ratkaistua institutionaaliset asiat ja ennen kaikkea vastattua Euroopan unionin kohtaamiin merkittäviin haasteisiin.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission puheenjohtaja.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. (FR) EU:n kansalaisten ranskalaisena edustajana Euroopan parlamentissa ilmaisen aluksi suuren kunnioitukseni ja ihailuni Ranskan tasavallan presidenttiä, ystävääni Jacques Chiracia kohtaan. Tullessaan Berliiniin 25. maaliskuuta 2007 hän osallistui viimeistä kertaa eurooppalaiseen huippukokoukseen valtion päämiehenä, jonka toimille vahvan ja riippumattoman Ranskan puolustamiseksi vahvassa ja yhdistyneessä Euroopassa on aina ollut ominaista selkeys, pätevyys ja humanismi.

Vaikka olenkin pettynyt siihen, etteivät Euroopan kansoja ja kansalaisia edustavat parlamentin jäsenet osallistuneet Berliinin julistukseen, olen kuitenkin iloinen siitä, että julistuksessa vahvistetaan toive edetä Euroopan yhdentymisessä, tuodaan julki arvomme ja esitetään vuoden 2009 parlamenttivaaleja poliittiseksi määräajaksi institutionaalisten asioiden ratkaisemiselle. Onnittelen Euroopan unionin neuvoston nykyistä puheenjohtajaa, Saksan liittokansleri Merkeliä, Euroopan parlamentin puhemiestä, ystävääni Pötteringiä, sekä komission puheenjohtajaa José-Manuel Barrosoa heidän tekemästään työstä.