Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 28. maaliskuuta 2007 - Bryssel EUVL-painos

13. Valvontakäytäntöjen lähentyminen suuremmassa määrin EU:n tasolla (keskustelu)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

- Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle valvontakäytäntöjen lähentymisestä suuremmassa määrin EU:n tasolla (O-0125/2006 - B6-0010/2007) ja

- Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle valvontakäytäntöjen lähentymisestä suuremmassa määrin EU:n tasolla (O-0126/2006 B6-0449/2006).

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, talous- ja raha-asioiden valiokunta katsoi tarpeelliseksi, että keskustelemme yhteisön toimielinten valvontakäytännöistä, ja halusimme käydä keskustelua neuvoston ja komission edustajien läsnä ollessa. Me talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet olemme hyvin iloisia siitä, että keskustelu ja työt rahoitusmarkkinoiden kriisinhallinnon alalla on jälleen käynnistetty niin neuvostossa kuin komissiossakin. Valvontaelinten välistä entistä tehokkaampaa ja parempaa valvontaa ja koordinointia tarvitaan ehdottomasti, mutta jos haluamme lopputuloksen olevan menestyksekkään, katsomme kuitenkin, että tässä kehitysvaiheessa ja rahoitusmarkkinoiden muuttuessa perusteellisesti toimielinten välisen keskustelun käynnistäminen tästä aiheesta on epäilemättä paras tapa edetä.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta on tehnyt paljon työtä analysoidessaan eurooppalaista rahoitusjärjestelmää sekä keskittymisen vaikutuksia rahoituspalveluihin, esimerkiksi Muscatin mietinnössä, jossa parlamentti ehdotti sellaisen asiantuntijakomitean asettamista, joka ryhtyy pohtimaan markkinoiden ja rahoituslaitosten keskittymisen vaikutuksia, vakavaraisuuden valvontaa, rahoitusalan vakautta ja kriisinhallintaa sekä esittää selviä ajatuksia nykyisistä rakenteista ja raportoi näistä parlamentille.

Tämänpäiväisen toimielinten välisen keskustelun tavoitteena on antaa selkeä merkki tarpeesta käynnistää – tai avata uudelleen – keskustelu eurooppalaisten valvontajärjestelmien tulevaisuudesta, sillä se on olennaista niin rahoitusmarkkinoiden oman kilpailukyvyn kuin Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän vakaudenkin kannalta.

Saanen esittää tässä vaiheessa joitakin huomioita. Ensinnäkin haluan sanoa, että rahoitusjärjestelmät ovat muuttuneet perusteellisesti Euroopassa ja muualla maailmassa. Todistamme päivittäin markkinoiden loputtomia muutoksia sekä markkinoilla tuotettuja innovaatioita – kehitystä, josta seuraa muun muassa korkeariskisten sijoitusrahastojen ja yksityisen sijoituspääoman yhä suurempi valta. Rahoitusmarkkinoiden jatkuva keskittyminen on mahdollistanut sen, että keskeiset toimijat ovat voineet ryhtyä toimimaan täysin monikansalliselta pohjalta. Yhteensulautuminen ja yritysvaltaukset, joiden perusteena on kilpailukyvyn ja tehokkuuden lisääminen, ovat lisääntyneet niin Euroopan tasolla kuin maailmanlaajuisestikin. Ne ovat alkaneet ohjata omaa vaikutustaan ja näin myös markkinoiden rakennetta sekä tapaa, jolla toimijat toimivat markkinoilla. Markkinat ovat muuttuneet radikaalisti, ja muutoksesta seuraa uusia haasteita, joissa on kyse uusista asioista.

Toiseksi totean, että rahoituksen valvontarakenteiden keskittymisen on seurattava markkinoiden keskittymistä, sillä toisinaan saa vaikutelman, että ne noudattaisivat eri rytmiä. Tämän vuoksi mieleen saattaa tulla, ovatko Euroopan unionin nykyiset valvontajärjestelmät – joissa valvontaelimillä on hyvin erityiset ja varsin erilaiset rakenteet, joista ne vastaavat, niiden kompetenssi, toimivalta ja vastuu poikkeavat suuresti toisistaan ja ne toimivat kansallisella mandaatilla – kykeneviä varmistamaan suurten monikansallisten rahoitusyhtiöiden asianmukaista valvontaa. Pohdimme, onko järjestelmä kestävä ja vaarantaako se kenties unionin järjestelmän vakauden.

Kolmanneksi haluan valottaa Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän erikoispiirteitä. Sille on ominaista toimijoiden moninaisuus ja paljous, olivatpa ne paikallisia – esimerkiksi paikallisia pankkeja – tai rajat ylittäviä toimijoita kummallakin puolella Atlanttia ja maailmanlaajuisesti. Tämä edellyttää vankkaa, tehokasta ja asianmukaisesti mukautettua valvontakehystä, joka kykenee vastaamaan alueellisen yhdentymisen, globalisaation, innovaatioiden ja keskitetyn hallinnon haasteisiin ja takaamaan samalla valvonnan korkean tason sekä varmistamaan järjestelmän varmuuden ja vakauden.

Neljänneksi haluan todeta, että valvontajärjestelmien parantaminen on kaikkien edun mukaista – ensisijaisesti tietenkin itse järjestelmän edun mukaista, mutta toiseksi myös niiden markkinoiden toimijoiden edun mukaista, jotka pyytävät meitä parantamaan valvontajärjestelmää helpottaaksemme niiden toimintaa markkinoilla. Olen vakuuttunut siitä, että järjestelmän parantaminen on myös loppukäyttäjän edun mukaista.

Viidenneksi ja viimeiseksi, sääntelyasioissa eurooppalaisella asiantuntemuksella on transatlanttinen ulottuvuus, ja tämän vuoksi katson, että meidän on aika edetä asiassa.

Yhteenvetona totean, että Euroopan unionin lainsäätäjinä meillä on edessämme valtaisa haaste. Meidän on varustettava Euroopan unioni vankoilla ja tehokkailla, järkevillä rakenteilla, joilla voidaan varmistaa kaikkien rahoitusalan toimijoiden asianmukainen valvonta, olivatpa nämä suuria monikansallisia yhtiöitä tai tavallisille kuluttajille tarkoitettuja pankkeja, ja joiden turvin valvonta voi edistää eurooppalaisen mallin kilpailukykyä maailmanlaajuisesti.

Tämän vuoksi herää kysymys, kuinka tämä on tehtävä. Perustammeko asiantuntijakomitean vai katsommeko, että toimielinten välisellä perustalla olisimme kenties paremmassa asemassa saadaksemme eurooppalaisen kollektiivisen älykkyyden toimimaan? Tämä on joka tapauksessa se viesti, jonka parlamentti haluaa esittää tässä keskustelussa tänään, ja olen hyvin kiitollinen neuvostolle ja parlamentille siitä, että ne sallivat keskustelun käymisen täällä parlamentissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, jäsen Berès toi äsken ilmi lukuisia merkittäviä asioita puheenvuorossaan, myös rahoituspalvelut. Voin vakuuttaa hänelle, että neuvosto katsoo tämän näkökohdan olevan hyvin merkittävä.

Korostan jälleen kerran, että Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän katsotaan myös edistävän merkittävällä tavalla Lissabonin strategiaa ja että sillä on keskeinen asema rahoitusvakauden lujittamisessa EU:ssa. Yhtä merkittävää on kuitenkin myös se, että rahoitusvalvonnan tehokkuutta tuetaan kuormittamatta rahoitusalaa liiallisella valvontataakalla tai rajoittamatta kilpailua. Haluan kiinnittää huomiota kolmeen keskeiseen seikkaan mainituissa neuvoston päätelmissä.

Ensinnäkin neuvosto korosti tasapuolisten ja syrjimättömien kansallisten valvontakäytäntöjen merkitystä tasavertaisten toimintaedellytysten aikaansaamiseksi EU:ssa. Neuvosto kiinnitti myös huomiota asianmukaisen tasapainon löytämiseen koti-/vastaanottajavaltion vastuualojen kesken ja korosti jälleen kerran riittävän ja riippumattoman rahoitusvalvonnan merkitystä rahoitusalan vakauden varmistamisessa.

Toiseksi neuvosto kehotti kolmea tason 3 komiteaa ottamaan huomioon havaitut esteet työssään ja raporteissaan sekä valvonnan lähentämisestä vastaavan talous- ja rahoituskomitean raportti pyrkimyksissään lähentää sääntöjä ja käytäntöjä. Tässä yhteydessä on erityisen merkittävää, että komiteat työstävät yhteisiä menettelytapoja valvojille raportoivia rahoituslaitoksia varten kaksinkertaisten kustannusten välttämiseksi.

Kolmanneksi neuvosto ilmaisi tukensa komission aikomukselle käyttää toimivaltaansa varmistaakseen myös kilpailusääntöjen ja valtiontukisääntöjen noudattamisen. Neuvosto katsoo ensisijaiseksi tavoitteeksi kolmen tason 3 komitean työn tukemisen, sillä ne tarvitsevat valvontavälineitä. Neuvoston toukokuussa 2006 antamissa päätelmissä esitetään myös kattava lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintasuunnitelma tälle alalle. Suunnitelma perustuu talous- ja rahoituskomitean raporttiin. Huolellisesti tarkistetut valvontasäännöt vakuutusyhtiöitä ja pankkeja varten ovat merkittävä merkkipaalu ja tarjoavat uuden perustan valvojien väliselle yhteistyölle rahoitusalamme vakauden ja kilpailukyvyn eduksi.

Talous- ja rahoituskomitean raportissa esitettiin kolme haastetta, jotka edellyttävät lisätoimia. Katson, että nämä haasteet ovat erityisen merkittäviä välittömässä lähitulevaisuudessa. Ensinnäkin on vahvistettava valvonnan lähentymistä ja yhteistyötä. Toiseksi valvontajärjestelmän tehokkuutta on lisättävä, ja kolmanneksi on parannettava kansainvälistä valvontaa ottaen huomioon rajojen yli toimivien rahoitusyhtiöiden kasvavan määrän.

Näiden haasteiden osalta neuvoston viime vuoden toukokuussa hyväksymään toimintasuunnitelmaan liittyy useiden välineiden yhdistelmä. Niillä pyritään edistämään eurooppalaisen valvontakulttuurin, välitys- ja valtuutusmekanismin sekä sähköisten tiedonjakojärjestelyjen ja yhteisten raportointia koskevien menettelytapojen syntymistä. Tätä viimeksi mainittua näkökohtaa on korostettu myös Euroopan parlamentissa, Muscatin mietinnössä. Olen iloinen näkökantojen lähentymisestä tässäkin asiassa.

Talous- ja rahoituskomiteaa on pyydetty seuraamaan kolmen tason 3 komitean edistymistä erityisesti eri välineiden täytäntöönpanossa.

Talous- ja rahoituskomitealle on myös annettu ohje seurata valvontaelinten lähentymistä asianmukaisella tasolla. Tiedän, että myös komissio kiinnittää merkittävää huomiota näihin seikkoihin, ja olen varma, että myös parlamentti tukee tätä prosessia vuoropuhelussaan tason 3 komiteoiden kanssa. Toimielinten välisen seurantaryhmän työn tuloksista odotetaan saatavan lisää näkemyksiä.

Seuraavaksi haluan käsitellä pitkän ajanjakson näkymiä sekä sääntelyasioita. Jo mainittujen nykyisten haasteiden lisäksi talous- ja rahoituskomitean on otettava huomioon markkinoiden kehityksen esiin nostamat seikat laatiessaan pitkän ajanjakson strategisia ensisijaisia tavoitteita. Tämän vuoksi komitea perusti hiljattain uuden alaryhmän, jonka on määrä esittää raportti pitkän ajanjakson valvontakysymyksistä syksyllä 2007. Tämä uusi työala perustuu seuraavaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaan: perustavaa laatua olevia muutoksia valvontatehtävissä on tehtävä ainoastaan tapauksissa, joissa on näyttöä ongelmista.

Haluan myös korostaa, että kokonaisuudessaan valvonnan lähentyminen on nähtävä osana markkinoiden ja rahoituslaitosten keskittymistä. Tämän vuoksi olen erityisen iloinen siitä, että parlamentti ja neuvosto onnistuivat pääsemään sopuun ensimmäisessä käsittelyssä rahoitusalan yritysostojen valvonnan arviointia koskevan direktiivin tekstistä niinkin aikaisin kuin maaliskuussa. Tämä on selkeä merkki yhteisestä määrätietoisesta pyrkimyksestämme parantaa valvontaviranomaisten jokapäiväisen työn EU:n kehystä.

Lopuksi haluan korostaa, että meidän on otettava huomioon kaikki tällaiset EU:n elimiä erityisaloilla kohtaavat haasteet. Tähän liittyy rahoituksen vakauden vahvistaminen valvontajärjestelyin ja -menettelyin sekä Euroopan unionin kilpailukyvyn edistäminen – nämä hyötyvät rahoitusalamme keskittymisen helpottamisesta. Tämän prosessin on myös edistettävä kuluttajien etujen suojelemista. Neuvosto tekee yhteistyötä komission kanssa kaikkien eriteltyjen näkökohtien alalla, ja olemme iloisia Euroopan parlamentin voimakkaasta kiinnostuksesta, josta myös tämä keskustelu on osoitus. Haluan esittää erityiset kiitokseni parlamentin sitoumuksesta edistää kehitystä alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan rahoitusala on muuttunut dramaattisesti muutaman viime vuoden aikana. Pääomamarkkinat ovat laajentuneet ja yhdentyvät jatkuvasti. On ilmaantunut uusia investointitekniikoita. Pankkialan keskittyminen on nopeutunut. Yleiseurooppalaisilla monialayhtiöillä on nyt merkittävä asema kaikilla kansallisilla markkinoilla.

Nämä muutokset ovat myönteisiä rahoitusalamme tehokkuuden kannalta, joten niistä pitää iloita. Poliittisille päätöksentekijöille ne tuovat kuitenkin myös uusia haasteita. Meidän on varmistettava, että rahoitusvalvontajärjestelymme mukautetaan EU:n yhä integroituneemman rahoitusalan tarpeisiin. Tämä on hyvin tärkeää rahoitusalan vakauden ja kilpailukyvyn kannalta.

Tässä yhteydessä eurooppalaisten valvontaelinten yhä laajempi lähentyminen ja yhteistyö ovat äärimmäisen tärkeitä. Tämä on ollut ensisijainen tavoitteeni komissioon liittymisestäni alkaen ja pysyy sellaisena virkakauteni loppuun asti.

Palautan lyhyesti mieliin, mitä komissio on jo tehnyt edistääkseen yhä tehokkaamman ja toimivamman valvontajärjestelmän kehitystä Euroopan unionissa.

Lamfalussyn menetelmässä komissio on luonut eurooppalaiset valvontakomiteat arvopaperi-, pankki- ja vakuutusalalla. Komiteat ovat jo saaneet aikaan entistä laajempaa valvontayhteistyötä sekä valvontakäytäntöjen lähentymistä. Odotan niiden jatkavan ja nopeuttavan tätä työtä. Se on ratkaisevaa koordinoinnin kannalta kriisitilanteissa.

Komissio on vaatinut entistä tehostetumpaa suurten rahoituslaitosten valvontaa erityisesti siten, että pääomavaatimuksia koskeviin direktiiveihin on sisällytetty keskittymien valvonnan käsite. Konsolidointiryhmän valvojan vastuulla on varmistaa asianmukainen tiedonvaihto valvontaelinten, keskuspankkien ja valtiovarainministerien kesken kriisitilanteessa. Valvojalla on keskeinen asema, ja tämän vuoksi aion ehdottaa lisää kunnianhimoisia edistysaskeleita valvonnan keskittämiseksi vakuutusalalla Solvenssi II -hankkeen yhteydessä.

Investointipalveluihin sovellamme entistä keskitetymmän valvonnan periaatetta, tosin joillakin rajallisilla poikkeuksilla.

Erityisesti rahoitusalan vakautta koskevissa asioissa yksikköni ovat aloittaneet työt viidellä toisiinsa liittyvällä alalla, jotka edellyttävät selvennyksiä, jos haluamme parantaa kykyämme vastata rahoitusalan kriisitilanteisiin. Näitä ovat maksuvalmiusjärjestelyt, kriisinhallinta, hätärahoittaja-asiat, talletusten vakuusjärjestelmä sekä rahoituslaitosten lakkauttaminen. Komissio järjestää aiheesta konferenssin 26. kesäkuuta, ja konferenssiin osallistuu myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja Berès.

Komission pyrkimyksiä on tarkasteltava yhdessä Ecofin-neuvoston työn kanssa. Vuonna 2006 toteutettiin simuloitu kriisinhallintaharjoitus. Harjoituksen perusteella neuvosto pohtii vuonna 2007 sitä, kuinka rajat ylittävissä kriisitilanteissa voitaisiin toimia paremmin ja selventää tehtävien jakojärjestelyjä. Lisäksi talous- ja rahoituskomitea on käynnistänyt työt valvonnan tehokkuuden parantamisen osalta.

Lamfalussyn menetelmää seuraava toimielinten välinen seurantaryhmä antaa myös loppuraporttinsa vuonna 2007. Toivon sen sisältävän hyödyllisiä suosituksia siitä, kuinka valvontakomiteat voivat parantaa työtään ja tiivistää yhteistyötään. Näin niillä olisi yhä paremmat edellytykset käsitellä mahdollisia rahoituksen vakauteen liittyviä seikkoja tulevaisuudessa.

Tämän vuoden lopulla komissio esittää myös oman arvionsa Lamfalussyn menetelmän toiminnasta. Valvontakomiteoiden toiminta on tietenkin ratkaiseva näkökohta tässä yleisessä arviossa. Odotan saavani kuulla parlamentin näkemyksiä.

Olen vakuuttunut siitä, että tiiviillä yhteistyöllä parlamentin, neuvoston ja komission kesken voimme edistää tätä keskustelua. On tehtävä päätelmiä meneillään olevista erilaisista toimista. Olen avoin ehdotuksille siitä, kuinka tämä voitaisiin tehdä. Katson kuitenkin, että on liian varhaista perustaa asiantuntijakomiteaa tässä vaiheessa. Odottaisin mieluummin eri aloitteiden loppuunsaattamista tämän vuoden lopussa ennen seuraavan vaiheen suunnittelua.

Esitän lopuksi yhteenvedon. EU:n rahoitusmarkkinat ovat vahvat. Meillä ei ole korjaamista vaativaa rikkonaista valvontajärjestelmää. Muutaman viime vuoden aikana on edistytty suuresti EU:n valvontajärjestelyjen nykyaikaistamisessa, mutta vielä tarvitaan lisää parannuksia. Tämä on yhdentymisen seurausta. Tästä olemme samaa mieltä. Meidän on jatkettava Lamfalussyn menettelyn työstämistä rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoiden tehokkaan ja keskitetyn valvonnan sääntelyvälineeksi. On aloitettu työt sen määrittämiseksi, kuinka Lamfalussy-rakennetta ja rahoitusalan vakautta koskevia järjestelyjämme voidaan parantaa edelleen vastaamaan Euroopan yhä tiiviimmän yhdentymisen aiheuttamiin vaatimuksiin.

Odotan parlamentin kanssa aikanaan käytävää keskustelua siitä, mitä nimenomaisia aloitteita tarvitaan määritettyihin ongelmiin vastaamiseksi, jotta Euroopan rahoitusala voitaisiin varustaa parhaalla mahdollisella valvontajärjestelmällä. Tämä on ratkaisevan tärkeää, sillä ensiluokkaiset valvonta- ja sääntelyrakenteet ovat hyvin tärkeitä EU:n pääomamarkkinoiden kilpailijoille pitkällä ajanjaksolla globaalissa taloudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Karsten Friedrich Hoppenstedt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, on hyvä, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kysymyksestä keskustellaan ja siihen vastataan täällä tänään. Tämä on saumatonta jatkoa Muscatin mietinnölle sekä valiokunnan eiliselle keskustelulle, johon myös komission jäsen osallistui.

Simuloitu kriisinhallintaharjoitus, jonka tarkoituksena oli tarkistaa EU:n rahoitusalan vakautta, esitettiin Ecofin-neuvoston kokouksessa Helsingissä viime syyskuussa, ja se on todellakin paljastanut puutteita. Tulevaisuudennäkymät – toisin sanoen sijoitusrahastojen ja johdannaisten kaltaiset jatkuvasti kehittyvät rahoitusvälineet – osoittavat sellaisen lisäkeskustelun tarpeen, jossa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kuluttajien suojeleminen. Tarvitsemme siis toimivien, toisiinsa liittyvien valvontasääntöjen ja -käytäntöjen järjestelmää EU:ssa.

Kuluttajien suojeleminen, tehokas rahoitusala ja vakaat rahoitusmarkkinat ovat rahoituksen valvonnan ensisijainen tavoite, ja sen on myös autettava rahoitusalaa hyödyntämään potentiaaliaan ja luovuuttaan. Hyvää valvontaa on siis ohjattava olemassa olevien riskien osalta, ja siinä on sovellettava periaatteellista lähestymistapaa sen sijaan että keskityttäisiin yksityiskohtaisiin yksittäisiin analyyseihin. Valvonnan ei pidä aiheuttaa lisätaakkaa yrityksille, säännöt on laadittava tiiviissä yhteistyössä rahoitusalan kanssa, ja rajat ylittäviä rahoitusmarkkinoita on tarkasteltava yleiseurooppalaisella ja globaalilla tasolla tasavertaisesti.

Valvonta on rajattava siihen, mikä on todella tarpeellista ja hyödyllistä. Nykyisiä toimenpiteitä on hyödynnettävä entistä varovaisemmin ja markkinaystävällisemmällä tavalla välttäen tarpeetonta lisätaakkaa. Tällä hetkellä vastustan voimakkaasti keskitetyn eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamista kansallisten valvontaviranomaisten lisäksi ja rinnalle, sillä tämä kumoaisi EU:n toissijaisuusperiaatteen eikä sillä olisi demokraattista legitiimiyttä. Tällainen elin olisi monien kannalta käsittämätön erityisesti siksi, että se lisäisi ei-avointa byrokratiaa, mutta se aiheuttaisi myös jäsenvaltioiden suvereniteetin kannalta vakavia menetyksiä, sillä se sivuuttaisi kansalliset talousarviot kriisitilanteessa.

Meidän on odotettava ja katsottava, kuinka 27 jäsenvaltion valvontaelimet toimivat yhdessä ja kuinka ne tekevät työnsä. Emme tarvitse yhdenmukaista keskitettyä valvontarakennetta, mutta tarvitsemme yhteisen valvontakulttuurin, jolle ovat ominaista yhteiset arvot ja tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Muscat, PSE-ryhmän puolesta. (MT) Täällä on viitattu toistuvasti laatimaani mietintöön, jossa tätä asiaa tarkasteltiin yksityiskohtaisesti ja jonka parlamentti hyväksyi.

Mietintöön, joka on nyt hyväksytty parlamentin kannaksi, sisältyy analyysi tilanteesta, josta on tulossa yhä vakavampi. Yksi tärkeimmistä seikoista on se, että kansallisella tasolla on olemassa erilaisia valvontakäytäntöjä ja -tasoja. Euroopan näkökulmasta tämä merkitsee markkinatehokkuuden heikentymistä sekä lisää toimintakuluja eri valtioissa toimiville laitoksille. Mietinnössä kysytään, takaako nykyinen järjestelmä eri valtioissa ja eri aloilla toimivien suurten yhtiöiden tehokkaan valvonnan. Vaadimme jopa eurooppalaisen sosiaalimallin yksityiskohtaisempaa tarkastelua vakauden ja kriisinhallintarakenteiden tasolla. Olimme samaa mieltä tehokkaan kriisinhallintajärjestelmän tarpeesta Euroopan tasolla. Markkinoiden kehityksen nykysuuntaus merkitsee, että yhdessäkin valtiossa syntynyt kriisitilanne voi levitä nopeasti muihin valtioihin.

Vastaamisesta tällaiseen kriisiin tulee yhä monimutkaisempaa, koska siihen liittyy suuri määrä laitoksia ja niiden asemasta on epäselvyyttä. Toiminnan puutteesta tällä alalla kärsivät eniten eurooppalaiset kuluttajat ja sijoittajat. Tämän vuoksi parlamentti hyväksyi ajatuksen asiantuntijakomitean perustamisesta vaikutusten arvioimiseksi ja suositusten antamiseksi.

Olen täysin tietoinen siitä, että aloitteesta ja sen muodosta ollaan eri mieltä. Katson kuitenkin, että nyt on aika käydä asiasta perusteellista keskustelua, johon osallistuvat kaikki toimielimet. Emme tarvitse sitä, että jokainen pyrkii sulkemaan toiset pois keskustelusta, kun on aika päättää Euroopan rahoitusmarkkinoiden valvonnan muodosta. Katson, että meidän on keskitettävä pyrkimyksemme tarpeeseen keskustella tästä asiasta, ja korostan, että meillä ei ole aikaa hukattavana.

 
  
MPphoto
 
 

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan sanoa, että kenties useimmissa maissa on sanonta talveen valmistautumisesta kesän aikana. Tästä asiasta keskusteltaessa haluamme muistuttaa Euroopan komissiota ja neuvostoa tästä vanhasta sanonnasta. Tähän asti meille on kerrottu, että työryhmät perustetaan ja kysymyksestä keskustellaan. Keskittymisellä on epäilemättä myönteisetkin puolensa. Sen myötä tulee kuitenkin myös markkinoiden kasvava systemaattinen riski. Rahoitusyhtiöt toimivat kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja usein riippuvuus niiden toiminnasta ja niiden toiminnan vaikutukset ovat suuria. Kun puhumme valvontamenettelyjen uudistuksesta, meidän on ensin kysyttävä itseltämme sitä, mitä tavallisesti kysyn eurooppalaisten valvontaelinten johtajilta: jos tytäryhtiö toimii tietyssä valtiossa ja sen epätyydyttävän toiminnan vuoksi valtion talous alkaa kärsiä, kuka korvaa? Kuka on vastuussa? Minkä valtion lainsäädäntöä sovelletaan? Ja vielä toinen kysymys. Jos tytäryhtiössä kehittyy kriisitilanne, kuinka sitä hallitaan? Kansallisella tasolla vaiko rahoitusyhtiön tasolla? Valitettavasti emme ole vielä saaneet vastauksia näihin yksinkertaisiin kysymyksiin. Olen varsin tyytyväinen neuvoston ja komission edustajien meille toimittamiin tietoihin siitä, mitä parhaillaan tehdään. Haluan kuitenkin jälleen kerran korostaa, että uusia riskialttiita tuotteita tulee markkinoille, meidän on nopeutettava kaikkia menettelyjä ja kokoonnuttava ratkaisemaan yhdessä perusasiat. Meidän ei pidä harhautua yksityiskohtiin, sillä puhuminen erilaisista koordinointitavoista ja vastaavista aiheista on mahdollista vain siihen asti, kun kriisi kehittyy. Tehdessämme päätöksiä valvontamenettelyjen uudistamisesta meidän on mietittävä sitä, mitä tekisimme kriisitilanteessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää valiokuntamme puheenjohtajaa Berèsiä hänen oikea-aikaisesta puheenvuorostaan. Aloitimme valiokunnassa tällä viikolla van den Burgin mietinnön käsittelyn, ja yksi keskeisistä asioista myös rahoituspalveluita koskevassa toimintasuunnitelmassa on se, kuinka kehitetään Eurooppaan hyvä valvontajärjestelmä. Meille on hyvin tärkeää kuulla, mitä neuvosto ja komissio ajattelevat yhteisen toimintasuunnitelman tulevaisuudesta.

Rahoituspalveluita koskeva toimintasuunnitelma on enemmän tai vähemmän valmis, joten nyt keskitytään sen täytäntöönpanoon ja valvonnan lähentymiseen. Katsomme, että vaikka kansalliset sääntelijät ovatkin jo kyenneet kehittämään varsin hyviä käytäntöjä, työtä on jatkettava myös Lamfalussyn komiteoiden ulkopuolella. On esimerkiksi hyvin myönteistä, että meillä on nyt valvojakollegioita, jotka tarkastelevat suuria, yleiseurooppalaisia tapauksia, joihin sovelletaan useampaa eri lainsäädäntöä, mutta toisinaan näillä kollegioilla ei ole toimivaltaa, niillä ei ole riittäviä resursseja eivätkä ne esimerkiksi tee riittävästi enemmistöpäätöksiä. Olisi siis todella hyvä asia, jos voisimme harkita määräenemmistöäänestysten laajentamista tason 3 komiteoissa sekä valvojakollegioissa.

Haluan myös korostaa, että van den Burgin mietintöluonnoksessa olemme edistäneet uutta ajatusta, jonka mukaan yleiseurooppalaisten huipputoimijoiden lisäksi meillä pitäisi olla hyvin varustettu eurooppalainen valvontaelin järjestelmän sisällä. Haluamme luoda eurooppalaisen valvontaelimen, mutta sen ei pitäisi toimia komission nykyisen vastuualan ulkopuolella. Sn olisi toimittava järjestelmän sisällä. Minusta komissiokin voisi tarkastella tätä ajatusta.

Lopuksi totean, että on tärkeää kehittää yhteistyötä myös globaalilla tasolla. Tiedämme, etteivät rahoituksen riskit ja haasteet ole vain eurooppalaisia, vaan ne koskevat laajasti myös suuria markkinatoimijoita muun muassa Yhdysvalloissa, joten on todella hienoa, että komissio suhtautuu vakavasti rahoituspalveluja koskevaan vuoropuheluun transatlanttisten kumppanien kanssa. Tarvitaan kuitenkin jatkuvaa lisäkehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia parlamentin jäseniä arvokkaista puheenvuoroista.

Kuten jo aiemmin totesin, rahoituksen valvonnan kehitys on hyvin tärkeää. Vakaa rahoitusympäristö on ennakkoedellytys EU:n tarvitsemalle talouskasvulle sekä kuluttajansuojalle. Rahoitusalan kriisien ehkäiseminen on siis tärkeää. Valvonnan on oltava mahdollisimman tehokasta. Meidän on saatava kansallisten valvontaviranomaisten käytännöt lähentymään toisiaan minimoidaksemme rajat ylittävän toiminnan yrityksiin kohdistuvan taakan. Tarvitsemme yhteistä valvontakulttuuria: yhä enemmän valvojia, jotka toimivat samalla tavalla.

Nämä ovat tärkeitä asioita, ja odotan yhteistyötä kanssanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö