Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 28. maaliskuuta 2007 - Bryssel

17. Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Alain Lamassouren laatima budjettivaliokunnan mietintö (A6-0066/2007) Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (2006/2205(INI)).

Minulle on valitettavasti kerrottu, ettei esittelijä pysty olemaan tänä iltana läsnä perhesyiden takia. Jäsen Böge esiintyy hänen sijaisenaan.

  Reimer Böge (PPE-DE), esittelijän sijainen. – (DE) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan, haluan ilmaista – ja pyydän, ettei tätä vähennetä puheajastani – budjettivaliokunnan puolesta tyytymättömyytemme siihen, että olemme jääneet niin paljon jälkeen vahvistetusta aikataulustamme. Tämän seurauksena jäsen Lamassoure ei voi olla läsnä edellä mainitusta syystä. Pyydän teiltä ymmärrystä, sillä minulle on juuri kerrottu, että minun on esitettävä hänen puheensa alkuperäisessä muodossa, toisin sanoen ranskan kielellä. Kabineteilla on omat kopionsa. Siksi viisi minuuttia on jokseenkin kireä aikataulu, sillä ranska on valitettavasti vasta kolmas vieras kieleni.

(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta laadittu mietintö on hyvin tärkeä. Budjettivaliokunta on omaksunut alkuperäisen poliittisen lähestymistavan. Parlamentille toimitettu mietintö on ensimmäinen tilannekatsaus.

Ensinnäkin aihe on valtavan tärkeä: Euroopan unioni käy läpi poliittisen kriisin ohella yhtä vakavaa rahoituskriisiä. Rahoituskehystä koskeva sopimus onnistuttiin saamaan aikaan vain yhteisön talousarvion nollakasvun kustannuksella. Talousarvio sisältää YMP:lle annettavan rahoituksen ja uusille jäsenvaltioille annettavan tuen, mutta se ei kuitenkaan sisällä muun muassa liikenneverkostoille tai Galileo-ohjelmalle annettavaa tukea, eikä se sisällä käytännössä katsoen minkäänlaista rahoitusta yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Juhlimme hiljattain Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlaa. Iloitsimme yhdessä unionin menestyksistä ja yhä tiiviimmästä unionista, joka pantiin alulle sopimuksella. Meidän on rohjettava tunnustaa, että viimeisten 50 vuoden aikana Euroopan unioni on lähentynyt talousarvioasioissa yhä vähemmän ja vähemmän. Talousarvion yhteisvastuullisuus ei ole lisääntynyt, vaan se on itse asiassa vähentynyt koko ajan. Kymmenen vuotta sitten Euroopan unionin talousarvio oli 1,17 prosenttia bkt:sta, kun taas vuoden 2007 talousarvio on tuskin 0,99:ää prosenttia bkt:sta.

Ensimmäisissä perustamissopimuksissa määrättiin periaatteesta, jonka mukaan yhteisön menot rahoitetaan yhteisön varoista, toisin sanoen suoraan unionille kohdennetuista verovaroista. Tällaisia voivat olla kansalliset verot, kuten tullimaksut tai jopa todellinen unionin vero, esimerkiksi teräs- ja hiiliyrityksiltä EHTY:n rajoissa kannettava liikevaihtovero.

Jotkut kollegoistani ovat hyvin huolissaan siitä, että kansallisen itsemääräämisoikeuden yhteydessä on unohdettu kokonaan, että perustamissopimukseen, jonka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet – joissakin tapauksissa kansanäänestyksen jälkeen – sisällytettiin nimenomaisesti unionin vero. Tätä veroa ei kuitenkaan ole enää olemassa. Sitä ei ole elvytetty, ja tullimaksujen osuus unionin varoista on nykyään vain 10 prosenttia. Nyt valtaosa näistä varoista muodostuu kansallisista talousarvioista tehtävistä maksuista, ja siksi yhteisön rahoitus on kriisissä. Se voidaan ratkaista ainoastaan palaamalla takaisin Rooman sopimuksen henkeen ja kirjaimeen ja keventämällä samalla kansallisten talousarvioiden kuormitusta ja rahoittamalla yhteisön menot uusilla verovaroilla, jotka kohdennetaan suoraan näitä menoja varten.

Euroopan unionin päämiehet ovat tietoisia tästä ongelmasta, ja he ovat sopineet tapaamisesta vuonna 2008–2009 avatakseen uudelleen Euroopan unionin talousarviota koskevan asiakirjakokonaisuuden ja liittääkseen yhteen varoja ja menoja koskevat otsakkeet. Tämä sitoumus mainitaan nimenomaisesti rahoituskehystä koskevassa sopimuksessa.

Seuraavaksi tarkastelen alkuperäistä poliittista lähestymistapaa. Koska kyse on hyvin arkaluonteisesta aiheesta, budjettivaliokunta on ehdottanut kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokuntien ottamista mukaan toimiin, ja se olisi tehtävä heti toimiemme alkuvaiheessa. Kahden vuoden aikana järjestimme neljä yhteistä kokousta, ja esittelijä matkusti joka toiseen jäsenvaltion pääkaupunkiin. Tavoitteena ei ole päästä sopimukseen kaikkien parlamenttien kanssa. Se ei olisi mahdollista sen enempää oikeudellisesti kuin poliittisestikaan. Meillä ei ole myöskään käytössä minkäänlaista menettelyä, joka mahdollistaisi kansallisten parlamenttien lausunnon antamisen, mutta voimme valmistella maaperää komissiolle ja neuvostolle, selventää kaikki väärinkäsitykset, panna merkille kaikki kohdat, joista on päästy yhteisymmärrykseen, ja yhteiset poliittiset lähestymistavat, ja sopia aloitteista, jotka suljetaan pois tai joita tutkitaan tarkemmin.

Tämänpäiväinen mietintö on siten tilannekatsaus, jossa pyritään ottamaan huomioon kysymykset, joista kansallisten parlamenttien keskustelukumppaneiksi nimeämät edustajat ovat päässeet melko laajaan yhteisymmärrykseen. Yhteisymmärrys koskee seuraavia kysymyksiä: nykyisen järjestelmän heikkouksia koskeva arvio, uudistuksen poliittinen suunta ja ensimmäisen vaiheen sisältö. Ensimmäinen vaihe voisi alkaa melko pian, ja sen tavoitteena olisi ennen kaikkea yksinkertaistaa nykyistä järjestelmää. Näin ollen sen sijaan, että noudatamme vuosien aikana äärettömän monimutkaisiksi käyneitä sääntöjä, noudatamme käytäntöä, jossa kansallisista talousarvioista tehtävät maksut laskettaisiin yksinkertaisesti bkt:n pohjalta.

Toisen vaiheen kiireellisyydestä ja sisällöstä ei ole kuitenkaan päästy vielä yhteisymmärrykseen. Mielestämme tämä toinen vaihe on ensisijaisen tärkeä. Toisessa vaiheessa valittaisiin käytössä olevien verovarojen joukosta ne, joilla voitaisiin vähitellen korvata kansalliset maksut lisäämättä kuitenkaan veronmaksajien taakkaa. Tässä vaiheessa tilannekatsauksessa ainoastaan luetellaan verot, joita voitaisiin käyttää varoja kohdennettaessa, mutta mitään suositusta ei esitetä. Se on toisen mietinnön tavoitteena, ja minun on määrä esittää se vuoden lopussa tätä aihetta käsittelevässä lopullisessa parlamenttien välisessä konferenssissa, joka järjestetään puheenjohtajavaltio Portugalin mukaan 4. ja 5. marraskuuta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Monet kiitokset jäsen Böge. Uskon, että kollegoidemme suosionosoitukset kertovat kaiken.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet haluaisin kiittää komission puolesta budjettivaliokuntaa ja sen esittelijää Alain Lamassourea siitä vaikuttavasta työstä, jonka he ovat tehneet tästä erityisen arkaluonteisesta aiheesta laaditun mietinnön hyväksi. Voin yhtyä jäsen Bögelle hänen erinomaisesta esittelystään annettuihin suosionosoituksiin.

Haluaisin myös korostaa, että sopusoinnussa 17. toukokuuta 2006 annetun toimielinten välisen kannan kanssa ja osana tarkistuksen laatimiseen johtavaa kuulemis- ja mietintämenettelyä komissio sitoutuu käyttämään tilanneanalyysissään hyväkseen Euroopan parlamentin kanssa käytäviä perinpohjaisia keskusteluja. Siksi olen tyytyväinen tämänpäiväiseen keskusteluun.

  Elisa Ferreira (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen ja kansalaisten kannalta käsittämätön. Myös talous- ja raha-asioiden valiokunta teki tällaisen päätelmän. Järjestelmän tarkistaminen on välttämätöntä, ja siksi olen tyytyväinen tähän valiokunta-aloitteiseen mietintöön ja onnittelen esittelijää hänen erinomaisesta mietinnöstään.

Euroopan unionin on annettava riittävästi varoja strategisten tavoitteidensa ja etenkin Lissabonin strategian panemiseksi täytäntöön ja sosiaalisen ja alueellisen koheesion turvaamiseksi. On tullut aika hylätä "oikeudenmukaisen palautuksen" strategia, jolla tuhotaan yhteisen talousarvion ydin ja jossa unohdetaan sisämarkkinoiden edut jättämällä ne tunnustamatta talousarviossa.

On myös selvää, että tuloista käytävä keskustelu edellyttää ensisijaisten menojen uudelleenarviointia. On myös liian varhaista keskustella erityisistä uusista tulonlähteistä ja ajanjaksoista. On kuitenkin annettava takeet siitä, että niiden on oltava progressiivisia ja avoimia, eikä niillä saa lisätä kansalaisten verotaakkaa.

Parlamentti on osoittanut tänään, että se on halukas – ja se kykenee – ottamaan keskeisen tehtävän tässä menettelyssä. Sitä on jatkettava Euroopan unionin ja sen kansalaisten edun takia.

  Gerardo Galeote (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Haluaisin ensinnäkin onnitella jäsen Bögeä hänen erinomaisesta ranskan kielen taidostaan, josta olen hänelle hyvin kateellinen, ja tietenkin esittelijää, jäsen Lamassourea, hänen pyrkimyksistään vauhdittaa tätä ehdottoman tärkeää keskustelua. Jää nähtäväksi, onko yhteisön toimielimillä riittävästi rohkeutta asian ratkaisemiseksi.

Uskon, että lähes kaikki meistä yhtyvät mietinnön perimmäisiin tavoitteisiin: on luotava eurooppalainen järjestelmä, joka on kansalaisten kannalta ymmärrettävä ja jolla ei tietenkään lisätä veropaineita. Haluaisin silti keskittyä yhteen aluekehitysvaliokunnan ensisijaiseen vaatimukseen, jonka mukaan yhteisvastuullisuuden pitäisi olla vastakin Euroopan unionin yhdentymiskehityksen peruspilari, etenkin viime laajentumiskierrosten takia.

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen solidaarisuus edellyttää oikeudenmukaista ja tasapainoista rahoitusjärjestelmää, jossa otetaan huomioon yhtäältä suhteellinen vauraus ja toisaalta jäsenvaltioiden maksukyky. Se edellyttää, että poistamme nykyisen järjestelmän regressiiviset ominaisuudet, että kaikkein vauraimmille jäsenvaltioille yhteisön talousarviosta myönnetyt hyvitykset poistetaan ja että, kuten mietinnössä ehdotetaan, omien varojen perustana käytetään tulevaisuudessa oikeudenmukaisuuden ja progressiivisuuden kriteerejä.

Arvoisa puhemies, eurooppalaisten politiikkojen etuja ei voida mitata sellaisten nettobudjettiasemia koskevien laskelmien avulla, joissa ei oteta huomioon esimerkiksi yhteisön sisäisiä kauppataseita. Lopuksi katson, että Euroopan unionin rahoituksen on perustuttava tulevaisuudessa olennaisilta osin jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen suhteutettuihin maksuihin.

  Carlos Carnero González (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän olisi tavoiteltava tehokkaampaa ja demokraattisempaa Euroopan unionia, ja sitä varten tarvitsemme kaksi välinettä: perustuslakisopimuksen, jota ollaan parhaillaan ratifioimassa, ja aineellisia varoja, joiden avulla voimme saavuttaa tavoitteemme.

Varamme eivät ole sen enempää riittäviä kuin avoimiakaan, ja nykyinen tilanne on siten kestämätön. On totta, että Euroopan unionin perustuslakisopimuksessa vahvistetaan uusi tasapaino, jossa Euroopan parlamentilla on enemmän toimivaltaa budjettivallan käyttäjänä, mutta se ei siltikään saa tällaisia omia varoja koskevia toimivaltuuksia. Vaikka tämä tasapaino voikin vaikuttaa hyväksyttävältä nykytilanteessa, tulevaisuudessa parlamentin on voitava säätää omista varoistaan kahden näkökohdan pohjalta. Ensimmäinen näistä on kansalaisten ja varojen välinen suora yhteys ja toinen poikkeusten, hyvitysten ja alennusten lopettaminen.

Jos Lamassouren mietinnössä liikutaan tähän suuntaan, kuten uskon, me perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa aiomme tehdä töitä samaan suuntaan sekä nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa ja että tulevien asiakirjojen tapauksessa.

  Salvador Garriga Polledo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) On harmi, ettei esittelijämme, jäsen Lamassoure, voi olla läsnä tässä keskustelussa, joka koskee tärkeää valiokunta-aloitteista mietintöä, ja on todella harmillista, että parlamentti pääsee aloittamaan työtään puolitoista tuntia myöhässä, sillä tämä viivästys koskettaa meitä kaikkia.

Joka tapauksessa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä aikoo kannattaa jäsen Lamassouren mietintöä varsinkin yhdestä syystä: edellinen rahoituskehystä koskeva sopimus osoitti, että järjestelmä on riittämätön. Jäsen Lamassoure toteaakin itse 10 kohdassa, että jos neuvosto olisi noudattanut Edinburghissa vuonna 1992 annettua julistusta ja asettanut yhteisön talousarvion omien varojen enimmäismääräksi 1,24 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta, meillä olisi ollut 240 miljardia euroa enemmän varoja, ja se olisi riittänyt näiden paljon kunnianhimoisempien yhteisön politiikkojen rahoittamiseen tämän ajanjakson aikana, ja se olisi ollut paljon tehokkaampaa jokaisen jäsenvaltion kannalta.

Edinburghissa vuonna 1992 tehty päätös sisälsi näin ollen ratkaisuja, joita jäsenvaltiot eivät kyenneet tuolloin omaksumaan, ja jäsen Lamassoure toteaa tämän itsekin.

Siksi meidän on pyrittävä mahdollisimman suureen yhteisön talousarvioon sen sijaan, että otamme käyttöön uusia omia varoja – joita Lamassouren mietinnössä tarkastellaan uudistuksen toisen vaiheen yhteydessä ja joiden tarpeellisuudesta olemme täysin samaa mieltä – mutta meidän on myös, kuten esittelijä toteaa hyvin selvästi, luotava suora yhteys omien varojen ja rahoitettavien politiikkojen välille, toisin sanoen menojen välille. Arvoisa puhemies, se on kuitenkin tehtävä erään perustavan periaatteen pohjalta, nimittäin solidaarisuuden pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennerahastojen tuensaajien ja maataloustukien saajien ei pitäisi maksaa jäsenvaltioista johtuvista riittämättömyyksistä.

  Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, valiokunta-aloitteinen mietintö, josta keskustelemme tänään, liittyy erääseen unionin tulevaisuudelle ehdottoman tärkeään aiheeseen – sen varojen tulevaisuuteen. Kun puhumme unionin varoista, puhumme sen toimeentulokeinoista mutta ennen kaikkea puhumme myös keinoista, joiden avulla se voi suoriutua tehtävistään ja hoitaa julkisia politiikkoja. Puhumme Eurooppa-aatteen jatkamisesta ja innovatiivista politiikoista, joiden toteuttaminen on mahdollista ainoastaan Euroopan unionin avulla.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena on saavuttaa nämä kaksi kunnianhimoista tavoitetta: jatkaa Eurooppa-hanketta ja poliittista ja taloudellista innovaatiota. On ehdottoman tärkeää, että Euroopan parlamentti osoittaa jäsenvaltioille, että hankkeiden Eurooppa, jakamiseen ja solidaarisuuteen perustuva Eurooppa on mahdollista toteuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme voi pitää kiinni kansallisista eduistamme. Se tarkoittaa, että parlamentin on esitettävä vastuullinen ehdotus siinä toivossa, että neuvosto siirtyy käyttämään avointa, oikeudenmukaista ja tehokasta järjestelmää. Unionin varoja on nyt todellakin yksinkertaistettava. Tämä monimutkainen järjestelmä on käynyt käsittämättömäksi kansalaisille ja eurooppalaisille päättäjille. Se on epäoikeudenmukainen ja epäasianmukainen järjestelmä.

Työmme, jota teemme yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa, on saanut meidät vakuuttuneiksi siitä, että uuden talousarviojärjestelmän käyttöönotto kestää pitkään ja se on toteutettava kahdessa vaiheessa. Tällä hetkellä yhteisön talousarvioneuvotteluissa on kyse ainoastaan kansallisten omanarvontuntojen yhteentörmäyksestä. Tässä yhteydessä ollaan ottamassa käyttöön väärää periaatetta: niin kutsuttua oikeudenmukaisen vastineen periaatetta, jolla tuhotaan eurooppalainen yhteisvastuu ja joka on hankkeemme vastainen. Se on myrkkyä Euroopan yhteisölle. Koko nettobudjettiasemaa koskeva käsite olisi poistettava.

Esittelijän ja budjettivaliokunnan esittämien tarkistusten ansiosta tekstissä korostetaan kaikenlaisten korvaus- ja hyvitysmekanismien poistamista kokonaan. Siksi on loogista poistaa väliaikaisesti alv-varat, sillä nykymuodossaan ne mahdollistavat kaikki tapaukset, joissa maksetaan hyvitystä. Yhdymme myös jäsen Bögen mietinnössä esitettyihin, rahoituskehystä koskeviin vaihtoehtoihin. On ensisijaisen tärkeää luoda yhteys tulojen uudistuksen ja menojen uudistuksen välille. Tässä yhteydessä voidaan pohtia YMP:n osarahoitusta muttei kuitenkaan uudelleenkansallistamista.

Meidän on ensimmäiseksi tuomittava tämä epäoikeudenmukainen järjestelmä, jotta voimme myöhemmin antaa Euroopan unionille sellaiset varat, jotka pohjautuvat järkeviin ja oikeudenmukaisiin perusteisiin. Vasta tämän jälkeen jäsen Lamassoure ehdottaa erilaisten verojen käyttöönottoa siten, että samalla säilytetään jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus. Kannatamme ajatusta yhdistetystä veropohjasta, ja tällainen voisi olla yritysvero tai ympäristövero, kuten Jacques Delors ehdotti jo vuonna 1991, tai rahoitustoimiin kohdistuva vero taikka valuuttakauppaan kohdistuva vero.

Tässä mietinnössä emme määritä toteutettavuuden rajoja. Sen sijaan valmistelemme työmme toista vaihetta. Tunnustamme nykyisen järjestelmän järjettömyyden, jotta voimme luopua siitä. Tullimaksuja ja tiettyjä maatalousveroja lukuun ottamatta muut tulot eivät ole omia varoja.

Lopuksi totean, että todellisten varojen antaminen unionille tarkoittaa Euroopan unionin itsenäisyyden lisäämistä varainkäytön alalla, jolloin jokin tietty jäsenvaltio ei voi enää harjoittaa oikeuttaa lykkäykseen. Se tarkoittaa myös, että talousarviosta voidaan tehdä taas johdonmukainen. Menoista päättävän tahon on vastattava myös tuloista kansalaisten edessä. Lopuksi totean, että se merkitsee luopumista kirjanpitoon perustuvia palautuksia koskevasta periaatteesta, jolla on useiden vuosien ajan heikennetty kaikkia eurooppalaisia hankkeitamme ja tuhottu solidaarisuuden käsitettä, johon Euroopan unioni – jonka 50-vuotista taivalta olemme juhlistamassa – perustuu.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, onnittelen poissa olevaa jäsen Lamassourea ja hänen sijaistaan jäsen Bögeä heidän esityksestään. Me kaikki tiedämme, mitä tapahtui hiljattaisessa, vuonna 2005 järjestetyssä huippukokouksessa, ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Kinastelu ei ole mielestäni unionin arvolle sopivaa. Meidän on löydettävä jokin toinen keino ratkaista omia varoja koskeva kysymys, ja jäsen Lamassouren mietinnössä määritetään varmastikin oikea sävel sitä varten.

Selvä valtaosa Euroopan liberaalidemokraattien ryhmästä yhtyy Lamassouren mietinnössä esitettyihin keskeisiin päätelmiin. Katsomme, että bruttokansantulo on luultavasti paras tapa mitata kansallista vaurautta, ja maksujen määrä pitäisi laskea sen pohjalta. Tämän ei pitäisi kuitenkaan estää meitä tarkastelemasta muita vaihtoehtoja myöhempänä ajankohtana, ja kuten monet ovat jo sanoneet minua ennen, tämän ei pitäisi johtaa verotuksen kasvuun, vaan meidän on hyödynnettävä jo käytössä olevia veroja antaaksemme Euroopan unionille varoja.

Emme yhdy siihen näkemykseen, että on valitettavaa, ettemme ole soveltaneet Edinburghissa vuonna 1992 sovittua 1,24 prosenttia. Tähän asti komissiolla on ollut riittävästi vaikeuksia nykyisen talousarvion täytäntöönpanossa. Useita miljardeja palautetaan joka vuosi takaisin jäsenvaltioille, joten on vaikeaa perustella, miksi talousarviota olisi kasvatettava ja kulutusta lisättävä.

Talousarviot on laskettava todellisten tarpeiden pohjalta, ja toistaiseksi emme ole saavuttaneet tätä 1,24 prosentin kattoa. Maatalousasioista vastaava komission jäsen on sattumalta paikalla tänä iltana, ja voin kertoa hänelle, että ALDE-ryhmä katsoo, että tiettyjen maatalousmenojen pakollisesta osarahoittamisesta on valtavasti hyötyä Euroopan unionille, ja haluamme ehdottomasti edistää sitä tulevaisuudessa, ja kuka tietää, ehkäpä hän saa tästä kimmokkeen kriittiseen tarkasteluun ensi vuonna.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmä. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin esittää muutaman lisähuomautuksen Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa.

Ensinnäkin unionin omien varojen nykyinen järjestelmä ei ole avoin, ja ennen kaikkea se on epäoikeudenmukainen. Brysselissä joulukuussa 2005 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa annetut "joululahjat" ainoastaan lisäsivät järjestelmän monimutkaisuutta.

Toiseksi tämä järjestelmä osoittaa, että yksittäiset jäsenvaltiot ovat selvästi haluttomia rahoittamaan politiikkoja, joista ne itse hyötyvät vain vähän. Kaikkein havainnollisin esimerkki tästä on Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys.

Kolmanneksi ehdotusta uudeksi omien varojen järjestelmäksi ja etenkin uutta unionin veroa koskevaa ehdotusta ei voida hyväksyä etenkään kahdesta syystä. Ensinnäkin niillä lisättäisiin kansalaisten verotaakkaa, ja toiseksi niillä heikennettäisiin jäsenvaltioiden verotuksellisia toimivaltuuksia.

Neljänneksi mietinnössä esitetyt väitteet, joiden mukaan yhteisen maatalouspolitiikan menot ovat tehottomia, aiheuttavat syvää huolta. Elintarvikkeiden turvallisuutta Euroopan unionissa koskeva ongelma on yksi sen kulmakivistä, ja yksistään näistä syistä maatalousmenoja ei pitäisi kyseenalaistaa. Näin ollen myöskään yhteisen maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamista koskevaa ehdotusta ei voida hyväksyä.

  Gérard Onesta, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, istuntosalissa oli aiemmin läsnä useita ihmisiä. Puhuimme Berliinin julistuksesta. Tänä iltana, selvästi tyhjemmässä istuntosalissa, annamme ehkä sisällön tälle julistukselle, sillä jos luulemme, että voimme rakentaa Euroopan unionia antamatta sille kuitenkaan siihen tarvittavia varoja, emme pääse kovinkaan pitkälle. Totuus on, että tähän asti talousarviovarat ovat perustuneet rakenteisiin, jotka toimivan kuuden jäsenvaltion kesken, mutta nyt kun jäsenvaltioita on 27, rakenteet ovat kuluneet puhki. Jäsen Lamassouren mietinnön suuri hyve on se, että siinä tuomitaan järjestelmä yksiselitteisesti. Jos rahoitusjärjestelmä kansallistetaan siinä määrin, että joka kerta kun ojennamme euron, käärimme sen kansalliseen lippuun ja yritämme saada takaisin enemmän kuin olemme antaneet, se ei toimi. Näin ollen tämä tuomitseva näkökohta on se, mikä vetoaa tässä mietinnössä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmään.

Toisaalta se sisältää myös näkökohtia, jotka eivät vetoa meihin läheskään samassa määrin. Emme ymmärrä, miksi asetamme itsellemme rajoituksia, sillä kyse on valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä. On totta, että olisimme halunneet löytää tekstistä käsitteen "unionin vero". Olen varma, että enemmistö parlamentin jäsenistä kannattaa meitä, kun toteamme, että meidän on rohjettava käyttää tätä käsitettä korvataksemme salamyhkäisen eurooppalaisen veron, joka muodostuu pienistä määristä alv:tä ja muita pieniä maksuja. Meidän olisi pitänyt rohjeta sisällyttää tämä käsite mietintöön. Lisäksi miksi puhumme siirtymäkaudesta, vaikka tiedämme varsin hyvin, mitä meidän pitäisi tavoitella? Samalla kun yritämme houkutella joitakin ihmisiä ja vakuutella toisia, viemme tältä mietinnöltä kaiken tehon, vaikka alkulähtökohdat olivatkin erinomaiset.

Viimeinen näkökohtani on hyvin tärkeä ryhmällemme: miksi meidän pitäisi luoda itsellemme esteitä jo ennen kilpailua asettamalla rima 1,24 prosenttiin? Miksi luomme tällaisen pyhän lehmän, jonka edessä parlamentin, joka on aina arvostellut sitä, on määrä madella? Tiedämme – ja keskustelemme tästä ensi vuonna, vuonna 2008 – että tämä rima estää todellisten resurssien antamisen unionin politiikoille. Vertailkaamme, mitä naapurimme tekevät: Yhdysvalloissa vastaava määrä on 20 prosenttia bkt:sta.

Siksi on selvää, että Lamassouren mietinnössä on valitettavasti pitänyt esittää vetoomuksia suuntaan ja toiseen, jopa siinä määrin, että asetamme itsellemme rajoituksia. Kysymmekin: miten voimme rohkaista Lamassourea menemään eteenpäin ilman, että hän horjahtaa? Paras antamamme vastaus on äänestää tyhjää.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, mietinnön esittelijä Lamassoure on tehnyt oikean arvion: ei ole aika luopua jäsenvaltioiden suvereenista verotusoikeudesta. Nykyisessä omien varojen järjestelmässä on monia epäkohtia. Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus ei ole perusteltu. Joidenkin muiden jäsenmaiden sen varjolla vuoden 2005 huippukokouksessa saamat eritysedut eivät myöskään ole perusteltuja. Huomio kiinnitetään aivan oikein niin sanottuun Rotterdam-ilmiöön, ylikompensoivaan tullitulojen perinnästä saatavaan 25 prosentin keräyspalkkioon. Järjestelmää ei voida uudistaa ilman, että samalla otetaan huomioon unionin menojen allokointi ja sen mukana erityisesti maataloustukien muodossa toteutettavat jäsenvaltioiden maksupalautukset. Maatalouden yhteisrahoitus lakaistaan mietinnössä maton alle ja kyllä se sieltä löytyy vuosien 2007–2013 rahoituskehyksien puolivälitarkastelussa. Silloin pitää kiinnittää huomiota näihin ongelmiin ja niitä ei saa ratkaista antamalla EU:lle verotusoikeus tai säätämällä yksi yhteinen eurovero.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, unionin veron käyttöönottoa koskeva kysymys on otettu esiin, sillä jotkut selvästikin uskovat että EU:lla on aivan liian vähän rahaa. Tämä tilanne halutaan ratkaista siten, että EU:n sallitaan kantaa veroa suoraan kansalaisten taskuista. Mietinnön 6 kohdassa arvostellaan vaatimusta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä, kun kyse on tällaisista asioista. Mietinnön mukaan on selvästikin mahdollistettava se, että vastahakoiset maat voidaan jyrätä. Tämä on valitettava näkemys, etenkin demokraattisesta näkökulmasta.

Junilistan vastustaa voimakkaasti sitä, että EU ottaisi osuutensa kansallisista veroista. Mietinnön pyrkimyksenä on ollut ottaa askel eteenpäin sellaisen EU-valtion luomiseksi, jolla on verotusoikeus, yhteinen ulkoministeri, yhteiset sotilasvoimat ja yhteinen valuutta. Tämä on järkyttävä ajatus. Olemme esittäneet tarkistuksen, jossa korostamme jäsenvaltioiden loukkaamatonta oikeutta itsemääräämisoikeuteen verotuksen alalla. Katsomme, että kaikkien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä, ennen kuin otamme käyttöön minkä tahansa unionin veron. Tämä on yhdenmukainen useiden jäsenvaltioiden kansalaisten näkemysten kanssa.

Meidän Euroopan parlamentin jäsenten olisi kunnioitettava oman valitsijakuntamme toiveita – toisin sanoen kansalaistemme näkemyksiä – ja toimittava niiden mukaisesti. Hyvät kollegat, toivon siten, että torjumme selvästi ja yksiselitteisesti tämän tuomittavan mietinnön huomisessa äänestyksessä.

  Petre Popeangă, în numele grupului ITS. – Raportul Lamassoure, excelent prezentat de domnul Böge, este o continuare logică a demersurilor anterioare în acest deosebit de seducător domeniu al reformării sistemului resurselor financiare proprii Uniunii Europene.

Demersul este, cel puţin în plan teoretic, deosebit de interesant, motivat de faptul că, pornind de la realitatea insuficienţelor actualului sistem de finanţare a bugetului Uniunii Europene, prezintă o foarte curajoasă propunere de reformare a acestuia. Am limitat aprecierea la planul teoriei, deoarece consider că în stadiul actual de dezvoltare economică diferită a statelor membre, adoptarea unui sistem de finanţare bazat în întregime pe surse de natură fiscală, nu mi se pare total realistă.

Fără a nega necesitatea reformei, mult mai pragmatică mi s-ar părea o abordare progresivă a acestei acţiuni, bazată pe menţinerea resursei tradiţionale, descrescătoare în timp, dublată de resurse de natură fiscală în pondere crescătoare. Menţionez, de asemenea, că propunerea privind extinderea principiului adiţionalităţii asupra unor politici a căror implementare antrenează resurse consistente de la bugetul comunitar, este puternic defavorabilă statelor membre mai puţin dezvoltate, precum România, deoarece antrenează în mod automat cofinanţări de la bugetul naţional în detrimentul finanţării propriilor programe.

În sfârşit, dintre mai multe observaţii pe care le am în legătură cu modificarea sistemului resurselor proprii, propusă de autori pentru etapa a doua a reformei, o să mă opresc doar la două: cea privind posibila alegere a TVA ca sursă proprie a bugetului Uniunii, acţiune pe care o apreciez ca fiind complicată, chiar în condiţiile înscrierii în documente a cotei-părţi destinate bugetului comunitar şi, de asemenea, cea privind impozitul pe profit, datorită faptului că în această materie nu există armonizare legislativă necesară, fiecare stat membru având în prezent reglementări proprii, fapt ce face ca această resursă să fie, cel puţin deocamdată, de neluat în considerare.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Katson minun ja monen muun hyvin älykkäänä pitämää jäsen Bögeä silmiin, ja läsnä on muitakin, joiden tiedämme varmasti osaavan laskea, mitä on yksi plus yksi. Sitten katson tätä mietintöä ja mietin, mitä teille on tapahtunut? Miten uskomattoman epärealistinen se on? Tieteellisenä tutkielmana sillä voi olla oma arvonsa, mutta yksistään sitä varten emme tarvitse tätä istuntosalia.

Kuka ostaisi ikinä tuotteen, josta ei voi olla vakuuttunut, että se on hintansa arvoinen? Meidän on varmastikin ensin korjattava virheet ja laadittava yhteenveto siitä, mitä EU tekee – ja ennen kaikkea mitä se ei tee – ja sen jälkeen varmistettava nopeasti, että näille toimille annetaan riittävästi varoja. Puhun nyt maataloudesta, koheesiorahastosta ja niin monista muita rahastoista ja ohjelmista, joiden pitäisi oikeastaan toimia jo omin avuin. Tämä on varmastikin se, mistä meidän on aloitettava.

Katson, että tämä ehdotus – joka on myös lähtöisin teidän kotimaastanne, luulenpa, että jopa teidän ryhmästänne jäsen Böge – nimittäin sen tarkistaminen, onko meillä joillakin aloilla vain nettomaksuja, on järkevä, sillä se mahdollistaa valvonnan. Jollei varoja ole edelleenkään riittävästi ja jos tarvitsemme omia varoja, siinä tapauksessa meidän on keskusteltava lisää, mutta ei kuitenkaan niin epärealistisesti kuin nyt.

Katson muuten, että meidän on vähennettävä kiireisesti byrokratiaa ja lisättävä demokratiaa, ja tämä koskee etenkin tätä kysymystä.

  Richard James Ashworth (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, omien varojen järjestelmän yksinkertaistaminen, sen avoimuuden lisääminen ja sen tekeminen ymmärrettävämmäksi kansalaisten kannalta on periaatteessa myönteinen asia. Kiitän Alain Lamassourea hänen toimistaan tämän keskustelun vauhdittamiseksi ja muutoksen tarpeellisuuden korostamiseksi.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että nykyinen alv:hen perustuva järjestelmä on liian monimutkainen ja että sitä on muutettava. Muiden perinteisten omien varojen osalta en kuitenkaan näe mitään perustetta muutokseen. Katsomme, että bktl:oon perustuva rahoitusjärjestelmä on sekä looginen että oikeudenmukainen, ja kannatamme mielellämme tällaista järjestelmää. Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että tällaisista varoista tehtäisiin todellisia omia varoja. Päinvastoin mielestämme on järkevää käydä tervehenkistä keskustelua maksumiehinä toimivien jäsenvaltioiden ja renkinä toimivan komission välillä. Näin lähetetään hyvin selkeä viesti kansalaisille siitä, ettei EU ole olemassa itseään varten, vaan sen tehtävänä on auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan niiden yhteiset tavoitteet.

Olemme myös tyytyväisiä mahdollisuuteen tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. On ilmeistä, että tämä on monimutkainen tehtävä, sillä uudistetulla YMP:llä on voitava auttaa uusia jäsenvaltioita kehittämään maatalouspohjaansa siten, että samalla sallitaan EU:n 15 jäsenvaltion käyttää rahoitusta sellaisiin ympäristökysymyksiin, joita kannatetaan yleisesti, ja vähennetään yhteisön kokonaiskustannuksia.

Siksi olen samaa mieltä pakollista osarahoitusta koskevasta periaatteesta. Se on kaikkein loogisin lähestymistapa menojen uudistamiseksi ja, kuten mietinnössä korostetaan, sen myötä poistuisi tarve myöntää hyvityksiä.

Korostan kuitenkin uudelleen, että tulevat neuvottelut ovat monimutkaiset, ja ne olisi epäilemättä parempi käydä talousarvion tarkistamisen yhteydessä, joka on määrä toteuttaa 2008–2009. Näistä syistä äänestän mietintöä vastaan.

  Jutta Haug (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelemme tänään jälleen kerran omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta. Nyt keskustelemme siitä tosin vain pöytäkirjan takia. Asiasta vastaava komission jäsen ei ole paikalla, neuvoston paikat ovat täysin tyhjät, ja ainoat henkilöt, jotka näen täällä, ovat ne samaiset jäsenet, joiden kanssa olen jo keskustellut useiden tuntien ajan budjettivaliokunnassa jäsen Lamassouren väliaikamietinnöstä. Olemme jälleen kerran esittäneet keskeisinä näkökohtina kaikki samat perustelut, jotka esitimme jo vuosina 1990, 1994, 2001 ja 2005, ja jotka olisi otettava huomioon omien varojen järjestelmän uudistamisen yhteydessä. Haluamme nykyistä järjestelmää yksinkertaisemman järjestelmän. Haluamme parantaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa jäsenvaltioiden välillä myös tulopuolella – ja pyydämme, ei enää poikkeuksia – ja haluamme lisätä talousarvion tulopuolen avoimuutta. Haluamme lisätä avoimuutta kaikkien parlamentin jäsenten, neuvoston jäsenten ja ennen kaikkea kaikkien kansalaistemme kannalta. Neuvoston ei varmastikaan voi olla niin vaikeaa hyväksyä näitä vaatimuksia. Emme voi jatkaa huonomaineisten sunnuntaipuheidemme pitämistä, vaan meidän on otettava askel lähemmäs kansalaisiamme. Niillä ei suinkaan auteta kansalaisia ymmärtämään paremmin Euroopan unionin talousarviota. Kyse on siten myös demokratian lisäämisestä.

Euroopan parlamentti, joka edustaa Euroopan unionin kansalaisia, voi ainoastaan päättää Euroopan unionin menoista muttei sen tuloista. Tämä johtaa jokseenkin vaikeatajuiseen tilanteeseen, jossa neuvosto epää meiltä oman osuutemme vastuusta mutta samanaikaisesti syyttää parlamenttia tuhlaavaiseksi parlamentiksi ja toteaa, että parlamentti kannattaa menojen lisäämistä vain, koska se ei ole vastuussa tuloista, eikä sen siten tarvitse myöskään perustella niitä. Jotkut teistä epäilevät onko tämä totta, mutta se on totta! Minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Puolen tunnin aikana nämä molemmat lausumat tulivat yhden ja saman valtiovarainministerin suusta.

Parlamentti on aina halukas neuvottelemaan tästä asiasta. Emme ole koskaan ajaneet läpi omaa tahtoamme muista piittaamatta. Jäsen Lamassoure on todistanut sen jälleen kerran omalla viehättävällä tavallaan hänen hyvin maltillisella ehdotuksellaan, joka koskee omien varojen järjestelmän kaksivaiheista uudistusta. Kannatamme häntä lähes jokaisen näkökulman osalta, myös hänen pyyntöään siitä, ettei jäsenvaltioiden verotukselliseen itsemääräämisoikeuteen tulisi tällä hetkellä puuttua vaatimalla unionin veroa. Olen iloinen voidessani tunnustaa, että hänellä on myös minun henkilökohtainen tukeni, vaikka aina siitä lähtien kun minusta tuli parlamentin jäsen, olenkin hokenut "ei edustusta ilman verotusta". Kuten näette, Euroopan parlamentti on jo alkanut toimia ennen kuin neuvottelut neuvoston kanssa ovat alkaneetkaan. Odotamme nyt, että myös neuvosto ryhtyy toimiin valmisteltaessa yhteisesti sovittavaa tarkistusta. Neuvoston pitäisi viimeinkin osoittaa jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta.

  Gérard Deprez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin tuoda julki yleisen tyytyväisyyteni kollegamme Lamassouren, jota jäsen Böge on kiitettävästi edustanut, laatimaan erinomaiseen mietintöön.

Ensinnäkin kannatan sovellettua menetelmää. Esittelijämme on ymmärtänyt oikein, ettei unionin rahoitusjärjestelmän uudistamista voida toteuttaa ilman jäsenvaltioiden sopimusta – toisin sanoen ilman kansallisten parlamenttien suostumusta. Meidän on oltava yhteydessä niihin, sillä meidän on saatava ne vakuuttuneiksi.

Toiseksi kannatan – ja tämä on eräs avainkohta – mietinnön rakennetta, sillä siinä ehdotetaan kokonaisvaltaista uudistusta, joka toteutettaisiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen ja kaikkein kiireellisimmän vaiheen tavoitteena on puhdistaa nykyinen järjestelmä kaikista niistä puutteista, joita siihen on kertynyt vuosien aikana. Ystävien välisistä pienistä lahjoista luovuttaisiin, ja hyvitykset, hyvitysten hyvitykset, poikkeukset, enimmäismäärät ja nöyryyttävä kaupankäynti lopetettaisiin. Järjestelmän puhdistus on ensisijainen tavoite. Toisesta vaiheesta meillä on mahdollisuus puhua uudelleen myöhemmässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies, haluan sanoa vielä yhden asian. Meidän prioriteettimme on perustuslakisopimus. Jos tällä talousarviokeskustelulla tehdään siitä entistä vaikeampi toteuttaa, meillä on oltava rohkeutta lykätä sitä.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Böge, mielestäni jäsen Lamassouren ja budjettivaliokunnan toteuttamat toimet ovat hyödyllisiä. Yhdymme hänen arvosteluunsa ja olemme samaa mieltä – ja saanen lisätä, että olemme jo pitkään olleet yhtä mieltä – tarpeesta uudistaa omien varojen järjestelmää.

Haluaisin omasta puolestani ilmaista katkeran pettymykseni muun muassa 28 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, joilla pyritään mielestäni saamaan kansalaiset vakuuttuneiksi turvautumalla valheelliseen realismiin. Valheellista realismia on väite, jonka mukaan jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus olisi säilytettävä ennallaan, sillä todellisuudessa tällaista verotuksellista itsemääräämisoikeutta ei ole olemassa unionissa käytävän verokilpailun takia. Valheellista realismia on myös väite verotuksen neutraalisuudesta, sillä näin rajoitetaan lisää EU:n talousarviota, kun pidetään mielessä, että jäsenvaltioiden veropolitiikat voivat olla erilaisia ja ne voivat kehittyä ajan myötä. Lopuksi myös talousarvion suuruusluokka viittaa valheelliseen realismiin.

Tästä aiheesta totean, että vastustan täysin jäsen Mulderin esittämää väitettä. Ei, meillä ei ole riittävästi varoja. Meillä ei ole riittävästi varoja Life+-ohjelmaa varten. Meillä ei ole riittävästi varoja ulkopolitiikkaa varten. Meillä ei ole riittävästi varoja opetus- ja tutkimuspolitiikkoja varten. Eikä meillä ole riittävästi varoja myöskään Euroopan laajuisia verkkoja varten. Tämä oli eräs parlamentin kannoista, enkä ymmärrä, miksi me menemme tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä askeleen taaksepäin.

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tälle mietinnölle sopisi hyvin otsikoksi "tämä on vasta alkua". Suhtaudun aina epäilevästi EU:n selontekoihin, joissa todetaan, että niissä kunnioitetaan periaatteita, eli tässä tapauksessa jäsenvaltioiden verotuksellista itsemääräämisoikeutta. Tämä on usein johdantona sille, että käytännössä toimitaan täysin päinvastoin. Vaikka mietinnössä esitetään edellä mainittu periaate, siinä todetaan heti perään kaksiselitteisesti, että jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa unionille rajatuksi ajaksi luvan, joka voidaan perua milloin tahansa, saada suoraan tietty osuus veroista.

Toisin sanoen Euroopan komissio pyrkii ottamaan käyttöön periaatteen, jonka mukaan EU verottaisi suoraan jäsenvaltioiden veronmaksajia. On erittäin vaarallista esittää tällainen ennakkotapaus, ja tilannetta pahentavat entisestään eiliset paljastukset poliisin yllätystarkastuksesta komission tiloihin ja muista samanaikaisista yllätystarkastuksista useissa eri maissa.

Minua on moitittu aiemminkin siitä, että olen käyttänyt sanaa "petos" tässä istuntosalissa. On kuitenkin selvää, että poliisin mielestä tämän sanan käyttö on perusteltua.

Mietinnössä vaaditaan myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen poistamista asteittain, mutta vastustan ehdottomasti tätä ajatusta ja aion taistella loppuun saakka sen estämiseksi. 40 miljoonaa Englannin puntaa päivässä on riittävästi. Ison-Britannian ei voida odottaa maksavan enempää EU:n vuotavaan rahoitusjärjestelmään.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Ei ole olemassa mitään sellaista kuin Euroopan unionin omat varat ja muut kuin omat varat. Sen sijaan voidaan puhua Euroopan veronmaksajien rahoista ja enemmän tai vähemmän kehittyneistä järjestelmistä, joilla nämä rahat kohdennetaan Euroopan unionin talousarvioon ja joista EU:n kansalaiset eivät ole millään tavoin kiinnostuneita.

Kansalaisia kiinnostaa sen sijaan se, miten tällaisia varoja käytetään. Paitsi kansalaiset myös me, jotka istumme täällä parlamentissa, olemme esittäneet epäilyksiä siitä, miten tehokkaasti tämä tehdään. Jollemme ensin ratkaise ongelmaa, joka liittyy Euroopan unionin talousarviovarojen tehokkaaseen ja uskottavaan käyttöön, emme pysty mitenkään antamaan riittävästi varoja, joilla katetaan menot, jotka ovat riittävän avoimia Euroopan unionin veronmaksajien silmissä.

Perinteinen kirjanpitokaava "maksettavat määrät – maksetut määrät" korvataan tässä tapauksessa kaavalla "maksettavat määrät – vastahakoisesti maksetut määrät", mitä olemme parhaillaan todistamassa. Keskusteluun omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta on suhtauduttava epäilemättä myönteisesti. Ongelma liittyy kuitenkin läheisesti EU:n menojen uudistukseen.

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE). – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n talousarvion omien varojen järjestelmä on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 1970. Perinteisten omien varojen osuus ja alv:sta saatavien omien varojen osuus EU:n talousarvion tuloista on pienentynyt vähitellen, kun taas bktl:oon perustuvien omien varojen määrä on kasvanut merkittävästi. Nämä varat, joita voitaisiin kutsua jopa ylimääräisiksi omiksi varoiksi, muodostavat nyt noin 75 prosenttia Euroopan unionin budjettituloista. Bktl:oon perustuvien omien varojen suurella osuudella varmistetaan, että jäsenvaltioiden maksuvelvollisuus vastaa niiden suhteellista vauraustasoa, mutta se tekee kuitenkin EU:n talousarvion rahoittamisesta huomattavasti vaikeampaa. Jäsenvaltiot kuluttavat suurimman osan ajastaan maksuistaan tinkimiseen sen sijaan, että ne keskittyisivät Euroopan unionissa ratkaistaviin ensisijaisiin kysymyksiin.

Tämän tinkimisen tulosten perusteella määräytyy pitkälti EU:n talousarvion rahoituksen taso, ja tällöin jätetään usein huomiotta jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamat toimet. Tämän seurauksena EU:n talousarvio kasvaa selvästi hitaammin kuin jäsenvaltioiden talousarviot, ja monet Euroopan unionin tärkeät prioriteetit kärsivät kaiken kaikkiaan riittämättömästä rahoituksesta. EU:n omien varojen järjestelmän uudistuksen yhteydessä on tärkeää varmistaa EU:n budjettitulojen riittävä vuotuinen kasvu. Tämä kasvun olisi oltava oikeassa suhteessa EU:n talouden kasvuun, ja sen pitäisi olla automaattisesti yhteydessä omien varojen järjestelmän rakenteeseen sen sijaan, että se perustuu jäsenvaltioiden väliseen tinkimiseen. Tällaisessa rakenteessa ei tietenkään kyseenalaisteta omien varojen voimassa olevaa enimmäismäärää, joka on 1,24 prosenttia Euroopan unionin bktl:sta maksumäärärahojen osalta. Tämä on tärkeä periaate, jota olisi korostettava jäsenvaltioiden välistä tasa-arvoa ja solidaarisuutta koskevien periaatteiden ohella, ja se on yksinkertainen järjestelmä, joka on ymmärrettävä EU:n kansalaisten kannalta. Tarkasteltaessa erityisiä ratkaisuja, joiden avulla kasvatetaan EU:n talousarvion tuloja, esimerkiksi alv:hen perustuvien omien varojen osuus voisi kasvaa, jos tietty osa alv-tuloista kanavoitaisiin EU:n talousarvioon. Se on tärkeää, jotta maksutaakka jakaantuisi tasaisesti, toisin sanoen suhteessa jäsenvaltioiden vaurauteen. Energiavarojen tai luonnonvarojen kulutus ei ole suorassa suhteessa vauraustasoon, ja siksi ympäristö- ja energiavaroihin perustuvat verot eivät sovellu yhteen EU:n omien varojen järjestelmän kanssa. Köyhemmissä EU:n jäsenvaltioissa käytettävät autot eivät kuluta vähemmän polttoainetta kuin rikkaiden maiden autot. Koska kyse on vanhoista autoista, on itse asiassa varsin luultavaa, että ne kuluttavat enemmän polttoainetta. Tämän seurauksena vähemmän kehittyneisiin jäsenvaltioihin kohdistuva maksutaakka olisi kohtuuttoman korkea. Kiitos.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää hänen yhteistyöstään. Hän on esittänyt kattavan ja oikeudenmukaisen arvion nykytilanteesta ja avannut oven keskusteluille mahdollisista tulevista ratkaisusta.

Mielestäni on kuitenkin liian varhaista esittää parlamentin kantaa. Kyse on vasta alustavasta näkemyksestä tässä keskustelussa, sillä vuonna 2008 voimme tarkistaa talousarvion kattavasti. Meidän on löydettävä järjestelmä, joka on avoin ja ymmärrettävä ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Sen olisi ilmennettävä edistyksellisen ja menestyvän huomispäivän unionimme ensisijaisia ja kunnianhimoisia tavoitteita.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että mietinnössä asetetaan tärkeä painopiste menojen ja tulojen väliseen yhteyteen ja tarpeeseen käsitellä molempia samanaikaisesti, jotta EU:n talousarviojärjestelmän tarkistamisessa saavutetaan todellista edistystä. On myös tärkeää panna merkille, että omia varoja koskevassa kysymyksessä ei ole kyse ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksestä. Se on liian yksinkertaistettu ja virheellinen näkemys, josta ei ole hyötyä keskustelujen viemisessä eteenpäin tarkoituksenmukaiseen ja rakentavaan suuntaan.

Lopuksi totean, että olen tyytyväinen siihen, että esittelijä tunnustaa, että uutta unionin veroa koskeva ehdotus ei olisi käytännöllinen eikä suosittu. Tämä osoittaa, että parlamentti on ottanut huomioon kansallisten parlamenttien jäsenten näkemykset, jotka on tuotu esiin laajojen kuulemistemme yhteydessä.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, esittelijä Lamassoure on laatinut erittäin ansiokkaan mietinnön EU:n omien varojen järjestelmästä. Siitä parhaat kiitokset. Mietinnössä vaaditaan selkeää, avointa ja tasapuolista omien varojen järjestelmää. Tämä on hyvin perusteltu vaatimus. Nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävissä. Omien varojen määrälle asetettaisiin selkeä katto, 1,24 prosenttia bruttokansantulosta. Tämä on paras tae sille, että varat eivät kasvaisi hallitsemattomasti. Siksi mikään EU:lle nimetty tulonlähde ei voisi tuottaa enempää kuin tuo katto, jota budjettisopimukset yleensä vielä alentavat.

Arvoisa puhemies, nykyisen järjestelmän suurin epäkohta on Ison-Britannian jäsenmaksun palautus. Muun muassa oma pieni jäsenvaltioni, luonnonolosuhteiltaan karumpi ja kansantuloltaan vähäisempi, joutuu maksamaan tätä palautusta noin 130 miljoonaa euroa vuodessa eli yhden keskikokoisen yliopiston käyttökustannusten verran. Mielestäni jokaisen jäsenvaltion tulisi kantaa vastuunsa, sillä EU:n hyötyjä ei voi mitata vain yhteisön budjetista saatavina tuloina vaan yhteismarkkinoiden ja poliittisen yhteisön moninaisina kokonaisvaltaisina vaikutuksina.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että EU:n nykyinen rahoitusjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Uskon vakaasti, että jos jatkamme nykyistä järjestelmää, on hyvin vaikeaa määrittää toista rahoituskehystä, joka tulisi voimaan vuoden 2013 jälkeen, ja kansalaiset tuntisivat loitontuvansa yhä kauemmas Euroopan unionin toimielimistä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmä perustuu sääntöihin – joista osa on tiettyjen poliittisten olojen seurausta ja jotka siten olivat alun perin väliaikaisia mutta joista tuli pysyviä – jotka ovat niin läpinäkymättömiä, että keskivertokansalaisen on vaikeaa ymmärtää niitä. Jos säilytämme nykyisen järjestelmän, uskon, että matkaamme kohti niiden keskeisten arvojen tuhoa, jotka ovat olleet ominaisia EU:n menestykselle viime vuosikymmenien aikana.

Keskustelumme siitä, kuka on ja kuka ei ole nettomaksaja kussakin tapauksessa, hipovat nöyryyttämistä. Siksi olen hyvin tyytyväinen Lamassouren mietintöön, jossa esitetään selkeästi, harkitsevasti ja kaukokatseisesti periaatteita, suosituksia ja menetelmiä, joita pidän asianmukaisina. Haluaisin kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tämä uudistus ei kosketa yksistään rahoitusalaa. Kyseessä oleva uudistus on kauaskantoinen, ja se on luonteeltaan ennen kaikkea poliittinen, ja siksi keskustelun ei pidä rajoittua yksinomaan parlamenttiin ja neuvostoon, eikä varsinkaan Ecofin-kokoukseen.

Eräs tämän uudistuksen onnistumisen keskeisistä edellytyksistä on kaikkien – sekä eurooppalaisten että kansallisten – toimielinten osallistuminen menettelyn kaikkiin vaiheisiin. Siksi haluaisin kehua lopuksi vielä kerran ehdotettua menetelmää, jossa painotetaan kansallisten parlamenttien osallistumista ja kannustetaan siihen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Göran Färm (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, EU:n talousarvion rahoittaminen on ollut sekasortoista. Vain muutamat asiantuntijat ymmärtävät, miten järjestelmä toimii. Me tiedämme kuitenkin sen, että järjestelmä on lyhytnäköinen ja epäoikeudenmukainen. Tämän vuoksi vahvat perusteet puoltavat järjestelmän uudistamista oikeudenmukaisemmaksi, avoimemmaksi ja kauaskatseisemmaksi.

Jäsen Lamassoure on laatinut tärkeän mietinnön, jonka keskeisen sisällön Ruotsin sosialidemokraatit hyväksyvät. Jäsen Lamassouren tapaan toivomme erityisesti löytävämme aiempaa yksinkertaisempia, suoraviivaisempia ja oikeudenmukaisempia rahoitusmuotoja, jollainen on esimerkiksi BKTL-perustainen järjestelmä, jossa ei sovelleta hyvityksiä. Emme kuitenkaan halua myöntää EU:lle verotusoikeutta tai tinkiä tässä vaiheessa verotusasioita koskevasta jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudesta. Itse pidän EU:n erityispiirteenä sitä, että se kykenee yhdistämään perusluonteisen kansallisen itsemääräämisoikeuden valmiuteen toimia yhdessä joidenkin alojen rajat ylittävien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kokonaan Euroopan unionille kannettavan veron käyttöön ottaminen olisi asioiden edelle menemistä. Jos sellainen vielä joskus otetaan käyttöön, kansalaisten ja jäsenvaltioiden on oltava vakuuttuneita sen eduista. Tällä hetkellä niin ei ole. Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä on pystynyt merkittävästi etenemään kohti yleisempää näkemystä, joka on lähellä jäsen Lamassouren lähestymistapaa. Parlamentissa on näin ollen laaja yhteisymmärrys, mikä saattaa olla hyvin tärkeää tulevaisuuden kannalta.

  László Surján (PPE-DE). – (HU) Unkarin kristillisdemokraatit tukevat tätä mietintöä. Haluan kommentoida keskustelussa esitettyjä huomautuksia. Käsiteltävänämme olevassa mietinnössä ei päätetä talousarvion koosta, eikä sillä ole tarkoitus ottaa käyttöön EU-veroa; siinä ainoastaan pohditaan tätä mahdollisuutta ja sen mahdollisia seurauksia.

Emme missään tapauksessa keskustele tästä asiasta liian aikaisin vaan pikemminkin liian myöhään! Uudistuksia on odotettu kauan, koska poikkeuksiin perustuvan herkän tasapainon horjuttaminen on ollut vastoin kaikkien niiden etuja, jotka ovat pystyneet pitämään kiinni omista erityiseduistaan erilaisten tilapäissopimusten avulla. Meidän on päästävä eteenpäin tässä asiassa.

Jäsen Lamassouren erinomaisella ehdotuksella pyritään järjestyksen palauttamiseen ja rahoitustaakan aiempaa oikeudenmukaisempaan jakoon, jotta tämänhetkisestä sekasortoisesta tilanteesta päästään eroon. Hyväksymällä tämän mietinnön osoitamme haluavamme Euroopan unionin, joka on aiempaa tehokkaampi ja avoimempi kansalaisiaan kohtaan.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, joku mainitsi aiemmassa puheenvuorossa yhteyden uuden perustuslain ja parhaillaan käymämme keskustelun välillä. Niin kuin sanonta kuuluu: se joka maksaa viulut, määrää tahdin. Aikaisemmin olemme nähneet EU:n, joka saa yhä ainoastaan 85–90 prosenttia rahoituksestaan kansallisista maksuista, olevan aivan hukassa. Me tiedämme sen ja tämän vuoksi meidän on lisättävä Euroopan unionin omia varoja. Kaikki jotka väittävät, että voimme edelleen jatkaa asioiden eteenpäin viemistä, yhdentymisen lisäämistä ja politiikan laajentamista tähänastisen järjestelmän mukaisesti, pettävät äänestäjänsä. Tämän vuoksi meidän on laadittava vastaisuudessa aiempaa painokkaampia mietintöjä.

Jäsen Lamassoure on tehnyt mielestäni hyvää työtä. Kenellä kuitenkin on rohkeutta sanoa asioita, jotka eivät miellytä sensaatiolehdistöä? Omia varoja on lisättävä, ja tämä edellyttää myös rohkeutta ottaa käyttöön Euroopan unionin veroja. Tästä voidaan olla erimielisiä, ja erilaiset lähtökohdat ovat perusteltuja. Komissio on jo tehnyt muutaman varteenotettavan ehdotuksen. En tue tätä mietintöä täydestä sydämestäni, koska Euroopan unioni tarvitsee enemmän omia varoja varmistaakseen Euroopan yhdentymisen tulevaisuuden.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Domnule Preşedinte, doamnelor şi domnilor, doresc să îl felicit şi eu pe domnul Lamassoure pentru munca sa, chiar dacă nu este prezent, şi mai ales pentru dialogul său permanent cu parlamentele naţionale. Mă bucură mult faptul că acest raport a inclus ideile lor, precum şi cele exprimate în Comisia pentru bugete, de către parlamentarii europeni din noile state membre.

În primul rând, trebuie să recunoaştem deficienţele sistemului actual de resurse bugetare, ce s-a vrut iniţial a fi unul de tranziţie. Este un sistem opac, complex, dificil de explicat cetăţenilor Uniunii, unde fiecare stat are propriul său rabat britanic şi propria sa excepţie. Poate cel mai mare inconvenient este faptul că numai 15% din resursele bugetare sunt veritabil europene. Este o situaţie inacceptabilă. O perioadă de tranziţie este necesară; eliminarea, în primă fază, a resursei calculate din TVA şi înlocuirea ei cu contribuţii naţionale este un pas înainte. Acest lucru reduce complexitatea actuală şi face mai uşoară trecerea la a doua fază, a resurselor europene veritabile.

În etapa a doua, din punctul de vedere al României, este preferabilă alegerea unui impozit simplu, care să nu crească presiunea fiscală asupra cetăţenilor europeni, sau să permită unor state membre să beneficieze de compensări injuste.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Kuten voimme havaita jäsen Lamassouren mietinnöstä ja siitä esitetyistä huomautuksista, Euroopan parlamentilla on edessään historiallinen mahdollisuus, sillä toimielinten sopimuksen ansiosta se voi toimia ratkaisevassa asemassa talousarvion uudistamisprosessissa paitsi menojen määrittelyn myös ennen kaikkea omien varojen hankkimisen osalta.

Vuosien 2007–2013 rahoituskauden valmistelusta esitetyt usein pikkumaiset ja ala-arvoiset huomautukset ovat vahvistaneet, että tarvitsemme avoimia tulolähteitä, joita koskevia laskelmia voidaan tehdä pitkällä aikavälillä, mikä mahdollistaa tasapainoiset päätökset.

Euroopan parlamentti on hyödyntänyt tämän tilaisuuden esimerkillisesti. Emme luottaneet pelkästään omiin voimiimme vaan otimme tehtävään mukaan myös kansalliset parlamentit ja järjestimme monia yhteisiä tapaamisia ja kuulemistilaisuuksia. Kansalliset parlamentit olivat aluksi kotimaisten poliittisten ongelmiensa vuoksi kiinnostuneita lähinnä lyhyen aikavälin ratkaisuista, mutta ne ovat nyt tunnustaneet pitkän aikavälin suunnittelun tarpeen ja tarpeen tehdä yhteistyötä, jotta voidaan löytää tulevaisuuteen suuntautuva ratkaisu, josta on tulevaisuudessa hyötyä koko Euroopan unionille.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, ettei nykyinen omien varojen järjestelmä ole ihanteellinen. Komissio on ilmaissut useaan otteeseen valmiutensa tutkia erilaisia vaihtoehtoja, jotta nykyistä rahoitusjärjestelmää voitaisiin parantaa ja yksinkertaistaa. Komissio panee merkille, että käsiteltävänä oleva mietintö on ensimmäinen perusta tulevaisuuden skenaarioita koskeville tutkimuksille, joita parlamentti tekee yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa ennen lopullisen kantansa esittämistä.

Komissio ottaa kaikkien parlamenttien välisten huippukokousten tulokset huomioon kuulemisprosessissa.

Komissio muistuttaa, että komission ehdotus esitetään sen omalla vastuulla, kuten on nimenomaisesti todettu talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta toukokuussa 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa, minkä jo aiemmin mainitsin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE) , kirjallinen. – (EN) Vaikka suhtaudun myönteisesti siihen, että Euroopan unionin tulevaisuuden tulolähteitä on ryhdytty pohtimaan korkealentoisesti jo varhaisessa vaiheessa, ja vaikka arvostan sitä, että menopuolen uudistusten samanaikaisuutta korostetaan, suhtaudun epäillen joihinkin tämän mietinnön kohtiin. Mietinnössä käsitellään yhä turhan laajasti Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitystä koskevaa kysymystä ilman, että siinä tuodaan esiin, ettei kyse ole sinänsä poikkeuksesta vaan poikkeavan tilanteen edellyttämästä korjauksesta.

Mietinnössä viitataan myös voimakkaasti siihen, etteivät BKTL-perusteiset varat ole välttämättä Euroopan unionin "omia varoja", koska kyse ei ole yksityisiltä vaan jäsenvaltioilta peritystä verosta, joka ei siten ole yhtä näkyvä kansalaisten kannalta. Kyse on kuitenkin Euroopan unionin lakisääteisestä tulolähteestä. Vaikka se ei olekaan niin näkyvä, se on toisaalta paljon oikeudenmukaisempi kuin monet muista tulolähteistä, koska se on sidoksissa jäsenvaltioiden vaurauteen. Se on myös monia muita ehdotettuja tulolähteitä vakaampi. Se olisi syytä säilyttää.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä tutkitaan kaksivaiheisen uudistuksen mahdollisuuksia ja tarjotaan arvokas katsaus Euroopan unionin omien varojen uudistuksen toiminnallisiin vaihtoehtoihin. Meidän on tutkittava tarkoin tulo- ja meno-otsakkeita ja korostettava tässä yhteydessä talous-, sosiaali- sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa siten, ettei tukahduteta YMP:n ansiosta viimeisten 50 vuoden aikana syntyneitä kehitysmahdollisuuksia. Toivon, että sopimukset, jotka perustuvat jäsenvaltioiden väliseen rehellisyyteen ja yhteisvastuuseen, kumoavat veroasioihin sovellettavan yksimielisyyden säännön.

Jäsenvaltioiden maksuosuudet EU:n talousarvioon ovat silmiinpistävän epäsuhtaisia, joten on erittäin tärkeää uudistaa välittömästi omien varojen järjestelmää siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion maksuosuus, joka on vähintään 1,24 prosenttia niiden BKTL:sta. Jo jonkin aikaa käytössä ollut hyvitysjärjestelmä on aika lopettaa, sillä se luo perusteettomia etuja ja suosii toisia avokätisesti.

Euroopan unionin, jonka yhdentyminen jatkuu yhä nyt 50 vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, on otettava innoituksensa perustajaisiensä hengestä sekä lisättävä näin ollen Euroopan unionin rahoituksen oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta kansalaisten silmissä. Rahoituksen olisi kuvastettava pyrkimyksiämme edistää yhteisvastuuta meidän kaikkien yhteisen kohtalomme mukaisesti.

  Alexander Stubb (PPE-DE) , kirjallinen. – (FI) Ensiksi haluaisin onnitella Alain Lamassouria ansiokkaasta mietinnöstä. Hän tuo erinomaisesti esille nykyjärjestelmän puutteet.

Lyhyesti sanottuna, nykyinen rahoitusjärjestelmä on epädemokraattinen. Ensinnäkin EU-kansalaiset eivät ymmärrä, miten paljon ja millä tavoin unionia rahoitetaan.

Toiseksi, kansalliset parlamentit ovat budjettineuvotteluissa pelkkiä kumileimasimia. Kun hallitukset ovat neuvotelleet rahoituspuitteet valmiiksi, yksikään kansallinen parlamentti ei niitä kaada.

Kolmanneksi, suorilla kansanvaaleilla valitun Euroopan parlamentin asema budjettineuvotteluissa on vähintäänkin eriskummallinen. Euroopan parlamentti on maailman ainoa parlamentti, joka päättää menoista mutta ei tuloista.

Kuten tiedämme, EU:n varat kerätään maataloudesta ja sokerintuotannosta perittävin maksuin, ulkorajoilla perittävin tullein, arvolisäveroin ja jäsenvaltion bruttokansantuotteeseen perustuvin jäsenmaksuin.

Huomio kiinnittyy jäsenmaksuihin. Suhteellisuudentaju häviää raadollisissa budjettineuvotteluissa. Kukin jäsenvaltio laskee, kuinka paljon unioni sille maksaa ja kuinka paljon se saa. Unionin kokonaisbudjetti on kuitenkin vain prosentin verran koko alueen bruttokansantulosta.

EU typistyy näin kirjanpitoharjoitukseksi. Unohdetaan, että EU on rauhanprojekti. Tästä näkökulmasta EU on edullinen hanke. Tarvitsemmekin rahoitusjärjestelmän, joka tukee EU:n tarkoitusta.

Tästä syystä Lamassouren mietintöä on syytä tukea.