Puheenvuorot

Keskiviikko 28. maaliskuuta 2007 - Bryssel

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti 
puhemies POETTERING

(Istunto avattiin klo 17.05.)

  Puhemies . Julistan torstaina 15. maaliskuuta 2007 keskeytetyn Euroopan parlamentin istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

3. Puhemiehen julkilausuma (Zimbabwe)

  Puhemies . Hyvät kuulijat, annan tämän Zimbabwea koskevan julkilausuman ryhmien puheenjohtajien yksimielisestä pyynnöstä. Kyseessä on hyvin vakava asia. Viime viikkoina maan poliittinen tilanne on kärjistynyt entisestään, ja hallituksen valvonnassa olevat joukot ovat syyllistyneet väkivaltaisuuksiin. Maaliskuun 11. päivänä aseistetut poliisit hajottivat maan pääkaupungin Hararen esikaupungissa järjestetyn mielenosoituksen, ja siinä yhteydessä opposition edustaja Gift Tandare ammuttiin kuoliaaksi ja useita mielenosoittajia loukkaantui. Neljäkymmentä johtavaa oppositiopoliitikkoa, heidän joukossaan tärkeimmän oppositiopuolueen MDC:n (Movement for Democratic Change) johtajat Morgan Tsvangirai ja Arthur Mutambara, on pidätetty ja pahoinpidelty poliisin suojissa. Maaliskuun 18. päivänä opposition edustaja maan parlamentissa, Nelson Chamisa, pahoinpideltiin, ja hän päätyi sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Hän oli ollut matkalla AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen komiteoiden tapaamiseen. Yhteisen edustajakokouksen puheenjohtajisto tuomitsi pahoinpitelyn ja sai siihen tukea myös edustajakokouksen afrikkalaisilta jäseniltä. Puheenjohtajisto vaati Zimbabwen hallitusta lopettamaan väkivaltaisuudet maassa sekä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita.

Hyvät kuulijat, tuomitsemme jyrkästi kaikenlaisen väkivallan ja sorron, johon presidentti Mugaben hallitus on syyllistynyt. Neuvoston ja komission on työskenneltävä yhdessä kaikkien asiaan liittyvien kansainvälisten, alueellisten ja kansallisten toimijoiden kanssa ratkaisun löytämiseksi, niin että nykyisestä hallinnosta siirrytään vähitellen todelliseen demokratiaan.

(Suosionosoituksia)

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, halusin vain kertoa parlamentille, että poliisi ja turvallisuusjoukot pidättivät Morgan Tsvangirain tunti sitten uudelleen Hararessa. Hän ja hänen avustajansa olivat juuri aloittamassa lehdistötilaisuutta, jossa oli tarkoitus käydä läpi puheenvuorossanne kuvaamianne tapahtumia.

Siksi haluaisin parlamentin tuomitsevan Morgan Tsvangirain uuden pidätyksen ja toteavan, että opposition väkivaltaisen kohtelun on loputtava. Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön on otettava kantaa asiaan tällä viikolla Tansaniassa pitämässään kokouksessa.

(Suosionosoituksia)

4. Jäsenelle uskottu tehtävä

  Puhemies . Ennen kuin siirrymme seuraavaan kohtaan esityslistalla, minulla on vielä toinenkin ilmoitusasia. Tšekin pääministeri on ilmoittanut minulle päätöksestään nimittää Jan Zahradil edustajakseen Berliinin julistusta koskeviin neuvotteluihin ja yleisemminkin vastaamaan asioista, jotka liittyvät perustuslakiprosessin käynnistämiseen uudelleen Saksan puheenjohtajuuskaudella. Asia jätettiin oikeudellisten asioiden valiokunnan käsiteltäväksi parlamentin työjärjestyksen 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ja 19.–20. maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa valiokunta katsoi, ettei tehtävän vastaanottaminen ole ristiriidassa edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen hengen tai kirjaimen kanssa ja että eturistiriitoja ei ole. Näin ollen Jan Zahradil voi jatkaa parlamentin jäsenen tehtävän hoitamista.

5. Tervetulotoivotukset

  Puhemies . Haluan myös toivottaa tervetulleeksi Irakin valtuuskunnan. Minulle on suuri ilo saada toivottaa tänä iltana tervetulleeksi parlamenttiimme Irakin parlamentin viisihenkinen valtuuskunta, jonka johtajana toimii Hamid Mousa.

(Suosionosoituksia)

Irakin tilanne on meille jatkuva huolenaihe, ja sikäläisten kollegojemme vierailu tarjoaa meille tilaisuuden saada ensikäden tietoa siitä, mihin suuntaan asiat ovat siellä kehittymässä, joten tällainen vierailu on sekä tarpeellinen että tervetullut. Minulla on jo ollut tilaisuus tavata heidät eilen, ja olen varsin tietoinen niistä äärimmäisen vaikeista olosuhteista, joissa maan parlamentin jäsenet joutuvat työskentelemään. Olen varma siitä, että heidän keskustelunsa ulkoasiain valiokunnan ja muiden tämän parlamentin jäsenten kanssa olivat antoisia ja osoittautuvat hyödyllisiksi molemmille osapuolille. Luotan siihen, että käynnissä oleva perustuslain uudistaminen tarjoaa kaikille Irakin ryhmittymille mahdollisuuden saada aikaan laaja yksimielisyys keskeisimmistä kysymyksistä ja valmistella maansa tulevaisuutta.

Arvoisat vieraamme, toivon teille ja maallenne kaikkea hyvää, ja toivon, että vierailunne edistää tiiviiden parlamentaaristen suhteiden luomista Irakin parlamentin ja Euroopan parlamentin välille. Lähetän mukananne hyvän tahdon terveiset kovia kokeneelle maallenne.

6. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

7. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

8. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

9. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

10. Parlamentin päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

11. Esityslista: ks. pöytäkirja

12. Berliinin julistuksen vaikutukset (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana keskustelu Berliinin julistuksen vaikutuksista.

Ehkä saan ensin kertoa lyhyesti joitakin ajatuksia siitä. Tammikuun 17. päivänä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja – jonka samalla toivotan lämpimästi tervetulleeksi tänne tänään – saapui parlamenttiin esittelemään ohjelmaansa.

Arvoisa liittokansleri, 13. helmikuuta olitte täällä läsnä kuulemassa, kun esittelin oman ohjelmani; tänään esittelette 25. maaliskuuta annettua Berliinin julistusta. Minusta on hienoa, että vierailette parlamentissa jo kolmatta kertaa, vaikka puheenjohtajakautenne ei ole vielä edes puolivälissä. Sen vuoksi haluankin kaikkien tämän parlamentin jäsenten puolesta ilmaista teille lämpimät ja vilpittömät kiitokset.

(Suosionosoituksia)

Ryhmien puheenjohtajat jatkavat nyt esittämällä omat perustellut näkemyksensä Berliinin julistuksesta. En tietenkään halua lähteä arvailemaan näiden puheenvuorojen sisältöä, mutta yhden asian haluan kuitenkin sanoa, nimittäin sen, että Berliinin julistuksen valmisteluvaiheessa te, arvoisa liittokansleri, ja teidän henkilökuntanne olitte tarvittaessa aina parlamentin puhemiehen ja hänen edustajiensa käytettävissä ja otitte meidän ajatuksemme huomioon niin pitkälti kuin teidän 27 hallituksen puheenjohtajana saattoi odottaa ottavan.

Itse olen noudattanut tiukasti puheenjohtajakokouksen päätöslauselmaa – josta olen päätynyt tekemään yksityiskohtaisia tulkintoja – ja tiedottanut jatkuvasti tilanteesta asiasta vastaaville perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan jäsenille sekä puhemiehistölle ja puheenjohtajakokoukselle ja kuullut heidän näkemyksiään.

Jatkamme nyt keskustelulla. Toivotan tervetulleeksi paitsi neuvoston puheenjohtajan, liittokansleri Angela Merkelin, myös komission puheenjohtajan José Manuel Barroson.

(Suosionosoituksia)

  Angela Merkel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät Euroopan parlamentin jäsenet, hyvät kuulijat, olen iloinen saadessani tehdä vastavierailun parlamenttiinne, tällä kertaa Brysseliin. Olemme nyt päässeet kutakuinkin puoliväliin Saksan puheenjohtajuuskautta, ja viime viikonlopun perusteella uskon, että voimme väittää edistyneemme aimo harppauksen näiden kuuden kuukauden aikana eteemme tulevista tehtävistä kahden merkittävimmän selvittämisessä.

Ensimmäinen on energia- ja ympäristöpolitiikka, josta Saksan ulkoministeri Steinmeier onkin jo raportoinut parlamentille. Tässä yhteydessä haluan vain korostaa vielä kerran, että energia- ja ympäristöpolitiikassa, neuvosto on onnistunut muotoilemaan tärkeät päätelmät komission ehdotusten pohjalta ja on näin osoittanut Euroopan unionin olevan toimintakykyinen tällä avainalalla. Syy, jonka vuoksi tämä on niin tärkeää, on tietenkin se, että me tiedämme Euroopan pystyvän näyttämään muille tietä tässä asiassa vain jos se pystyy asettamaan itselleen kunnianhimoisia tavoitteita. Ymmärrämme tietenkin, että näiden tavoitteiden varsinainen saavuttaminen vaatii vielä paljon lisää työtä, mutta sehän on aivan normaalia päivänpolitiikassa: otetaan ensin yksi askel, ja jos se onnistuu, sitten jatketaan eteenpäin. Olemme onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa olemme pystyneet sopimaan energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisesta 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta, minkä pitäisi taata meille mahdollisuuden pysyä yhtenäisinä myös tulevissa kansainvälisissä neuvotteluissa. Samoin meidän olisi muutettava nämä luvut yksittäisiä jäsenvaltioita sitoviksi tavoitteeksi, mikä onkin seuraava tehtävämme. Haluan nyt tilaisuuden tullen pyytää parlamentin tukea. Olemme jo saaneet paljon tukea tällä rintamalla, ja olen varma, että teidän rohkaisemananne neuvosto pystyy tekemään tarvittavat johtopäätökset.

(Suosionosoituksia ja välihuutoja)

Tarkastellaanpa sitten toista tärkeää askelta, jonka otimme viime viikonloppuna. Vaikka Berliinin julistuksessa toisaalta tuotiin esiin Euroopan unionin tähänastista menestystarinaa, siinä myös mainittiin tärkeitä edessämme olevia tehtäviä.

Ennen muuta haluan kiittää lämpimästi parlamenttinne puhemiestä Pötteringiä sekä kaikkien parlamentin ryhmien puheenjohtajia, koska se, että Berliinin julistus saatiin hyväksyttyä sekä parlamentissa, komissiossa että neuvostossa, voidaan laskea merkittäväksi saavutukseksi. Mielestäni Berliinin julistuksen tunnustaminen yhteiseksi saavutukseksi on itseisarvo sinänsä, koska se osoittaa kaikkien osapuolten sitoutuneen tekemään työtä yhdessä Euroopan tulevaisuuden eteen. Berliinin julistusta tarkasteltaessa nähdään, että yhteisten arvojemme määrittelyn olevan merkittävä osa tätä julistusta. Siinä myös todetaan, että meidän yhteisenä ihanteenamme on eurooppalainen yhteiskuntamalli ja että teemme työtä yhdessä ihanteemme toteuttamiseksi, mikä on varsin kunnianhimoinen tavoite. Eurooppalainen yhteiskuntamalli perustuu arvoihin, jotka ovat lähellä sydäntämme: vapauteen, solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Meiltä kysytään jatkuvasti yhä uudelleen, miten aiomme toteuttaa ne käytännössä, ja juuri siksi olin kovin otettu siitä, että parlamentin tämänpäiväinen istunto alkoi parlamentin ja sen jäsenten tiukkasanaisella julkilausumalla Zimbabwen tilanteesta. Korostin Berliinissä sunnuntaina pitämässäni puheessa sitä, ettei meidän pidä suhtautua välinpitämättömästi Darfurin asukkaiden ahdinkoon.

(Suosionosoituksia)

Emme voi vain kääntää sille selkäämme; meidän on tehtävä tilanteelle jotakin. Neuvoston puheenjohtaja tekee voitavansa, jotta YK:n turvallisuusneuvostossa saataisiin hyväksyttyä tiukempia päätöslauselmia, niin että silläkin rintamalla pitkästä aikaa edistyttäisiin, mutta mikäli tämä osoittautuu turvallisuusneuvoston tasolla mahdottomaksi, meidän on harkittava sitä mahdollisuutta, että Euroopan unioni ottaa käyttöön omia pakotteita. Meidän on joka tapauksessa toimittava; meidän on tehtävä tilanteelle jotakin.

(Suosionosoituksia)

Samoin tein sunnuntaisessa puheessani selväksi, että olemme tietoisia siitä, että maaliskuun 25. päivä on Valko-Venäjän itsenäisyyspäivä ja että – uskoakseni me kaikki – haluamme kertoa valkovenäläisille ystävillemme, että heilläkin on oikeus nähdä eurooppalaisten ihanteiden muuttuvan todeksi omassa elämässään ja että me annamme heille tietoisen tukemme tämän tavoittelussa.

(Suosionosoituksia)

Haluan käyttää hyväkseni tänä iltapäivänä täällä parlamentissa minulle tarjoutuvan tilaisuuden todetakseni, että Euroopan unioni aikoo tehdä Iranille ehdottoman selväksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan 15 merisotilaan pidättäminen ja vangitseminen oli täysin tuomittava teko. Tässäkin asiassa seisomme varauksetta brittiläisten ystäviemme takana.

(Suosionosoituksia)

Myös tämä osoittaa, että olemme vahvoja silloin, kun seisomme yhtenä rintamana. Yhdessä voimme saavuttaa paljon. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että voidakseen kantaa vastuuta toisistaan vaikeina aikoina Euroopan unionin jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä mahdollisimman monella alalla. Yhdentymistä, tukea vaikeissa tilanteissa ja yhteisvastuullisuutta voidaan odottaa vain, jos jokainen valtio on valmis huolehtimaan jossain määrin myös muiden eduista. Tämän periaatteen pitäisi olla ohjenuoranamme kaikissa niissä vaikeissa poliittisissa päätöksissä, joita meillä on edessämme.

Berliinin julistuksessa suuntasimme katseemme kohti tulevaisuutta ja totesimme, että meillä on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen on, että haluamme luoda Euroopan unionille "uudistetun yhteisen perustan" vuoteen 2009 mennessä, ja vaikka tiedän, että parlamentin jäsenten suuri enemmistö kannattaa tätä tavoitetta – ja haluan kiittää teitä tuestanne – haluan kuitenkin korostaa vielä kerran, että jos emme vuonna 2009 pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa pysty kertomaan ihmisille, että Euroopan unionilla on mahdollisuus laajentua, emme pysty kertomaan, montako jäsentä seuraavassa komissiossa on tai vakuuttamaan heitä siitä, että vastuu energiapolitiikasta on EU:n käsissä tai että sisäiseen turvallisuuteen ja oikeuspolitiikkaan liittyvissä asioissa teemme yhteistyötä enemmistöpäätösten pohjalta olosuhteiden vaatimalla tavalla …

(Suosionosoituksia)

… tämä vain etäännyttäisi EU:n toimielimiä ja Euroopan kansalaisia entisestään. Siksi on ehdottoman tärkeää, että me kaikki osoitamme kykenevämme löytämään yhteisiä ratkaisuja. Saksalaiset ovat saaneet tehtäväkseen laatia etenemissuunnitelman tätä varten. Haluan heti tässä korostaa, ettemme vielä tässä vaiheessa löydä ratkaisua ongelmaan, mutta etenemissuunnitelman on määrä viitoittaa tulevaa suuntaa. Sillä välin kun keskitymme täysin voimin tähän tehtävään, pyytäisin myös parlamenttia edelleen tukemaan meitä tässä tehtävässä, sillä tarvitsemme todellakin kaiken saatavissa olevan avun.

(Suosionosoituksia)

Nyt kun olemme ilmaisseet Euroopan unionin tulevat tavoitteet Berliinin julistuksessa, meillä on useita asioita tehtävänä ennen kesäkuun Eurooppa-neuvostoa. Haluan sanoa seuraavaksi muutaman sanan siitä, mitä nämä asiat ovat, mutta en ennen kuin olen kertonut, kuinka tyytyväinen olen siihen, että jäsenvaltioiden huomattavan yhteistyöhalukkuuden ansiosta voimme jo nyt kertoa joistakin saavutuksista. On hyvä – ja etenkin kansalaisten edun mukaista – että parlamentti voi nyt keskustella verkkovierailuhinnoista, että rahansiirrot Euroopan maiden välillä ovat yksinkertaistuneet ja että teidän avullanne on ollut mahdollista lisätä maatalouden rahoitusta. Olemme myös edistyneet niin kutsutun Avoin taivas -sopimuksen alalla, toisin sanoen olemme onnistuneet parantamaan Euroopan ja Amerikan välistä lentoliikennettä. Juuri tällaisten käytännön näkökohtien perusteella ihmiset arvostelevat meitä, ja siksi olen hyvin iloinen siitä, että olemme pystyneet edistymään näillä aloilla. Toivon, että saamme aikaan vielä lisää konkreettista edistystä ennen puheenjohtajuuskautemme loppua.

Meillä on nyt edessämme kolme tärkeää huippukokousta. Ensimmäinen on EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous 30. huhtikuuta, jossa haluamme syventää transatlanttista talouskumppanuutta. Lentoliikenteen alalla saavutettu edistys lupailee sen suhteen hyvää, mutta me toki tiedämme, että Euroopan ja Yhdysvaltojen välille olisi luotavissa paljon enemmänkin synergiaa. Haluan esittää erittäin lämpimät kiitokseni komissiolle sekä niille parlamentin jäsenille, jotka tukivat tätä hanketta. Transatlanttista talouskumppanuutta on viritelty uudelleen, ja suhtaudumme hyvin luottavaisesti siihen, että huhtikuun lopussa pidettävää huippukokousta saadaan myöhemmin muistella kokouksena, jossa saatiin aikaan hyvin konkreettisia tuloksia.

Sitten toinen asia, josta haluan muistuttaa, on se, että energiakysymykset ja ilmastonmuutos kuuluvat ilman muuta kokouksen asialistalle. Tiedämme, että Euroopan unionilla on joitakin hyvin kunnianhimoisia suunnitelmia tästä aiheesta, ja koetamme kalastella tukea niille ja saada ne maailmanlaajuisesti hyväksytyiksi. Olen kohtalaisen varma siitä, että nousevat taloudet ja kehitysmaat liittyvät rintamaamme, jos vain teollisuusmaat asettavat yhdessä riittävän kunnianhimoisia tavoitteita, ja siksi tarvitsemme tukea aloitteellemme. Käytin tietoisesti sanaa "kalastella", koska kaikkihan te tiedätte, että kyseessä on jättimäinen tehtävä. Emme voi luvata liikoja tässä vaiheessa.

Tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta aiomme myös hyödyntää EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta kesäkuussa Saksan Heiligendammissa pidettävän G8-maiden huippukokouksen valmistelussa. Me olemme järjestäneet – toisin sanoen G8-kokouksen puheenjohtajamaa Saksa on järjestänyt – asiat niin, että toukokuun alussa kutsutaan koolle sherpa-ryhmä, toisin sanoen jäsenvaltioiden lisäksi niin kutsutut +5-maat, eli Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko ja Etelä-Afrikka, keskustelemaan ilmastonmuutokseen liittyvistä teknisistä näkökohdista. Erityisesti tarkoituksena on vaihtaa tietoa uusista tekniikoista ja innovaatioista. Sen jälkeen voidaan tehdä G8-huippukokousta silmällä pitäen yksityiskohtaisempaa valmistelutyötä ilmastonmuutokseen ja energiakysymyksiin liittyvissä asioissa.

Toukokuussa järjestetään Euroopan unionin ja Venäjän välinen huippukokous. Transatlanttisen kumppanuuden lisäksi myös strateginen kumppanuus Venäjän kanssa on elintärkeä meille. Toivon, että pystymme voittamaan vaikeudet, jotka ovat tähän asti estäneet komissiota aloittamasta neuvotteluja Venäjän kanssa – ja olen komissiolle kiitollinen siitä valtavasta työmäärästä, jonka se on uhrannut tälle asialle, sekä sen paneutumisesta asiaan. Uutta kumppanuussopimusta koskevissa neuvotteluissa on tietenkin kysymys ennen kaikkea energiavarmuudesta ja energiakumppanuudesta, minkä vuoksi Samarassa Venäjällä pidettävä EU:n ja Venäjän huippukokous on äärimmäisen tärkeä.

Sitten on vielä yksi huippukokous, jonka osapuolina ovat Euroopan unioni ja Japani. Siellä on tarkoitus käsitellä erityisesti mahdollisuuksia parantaa taloudellista yhteistyötä, sillä Euroopan kansalaiset arvioivat meitä EU:n edustajia suurelta osin sen perusteella, miten hyvin me pystymme turvaamaan tulevina vuosikymmeninä Euroopan vahvuudet – EU:n aseman arvoyhteisönä ja ihmisten yhteisönä, jossa suojellaan yksilön ihmisarvoa ja joka on lisännyt jäsentensä vaurautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Berliinissä pitämässäni puheessa sanoin, että meidän velvollisuutenamme on tehdä Eurooppaa ja ihanteitamme tunnetuksi maailmassa ja voittaa muita puolellemme ajamaan niitä asioita, joihin me uskomme. Emme voi tehdä sitä vain odottamalla, kuinka asiat järjestyvät, eristäytymällä tai uppoutumalla omiin ongelmiimme. Voimme onnistua vain, jos haemme aktiivisesti tukea arvoillemme ja ajatuksillemme. Euroopan unioni voi onnistua tässä vain, jos se on toimintakykyinen, jos se ei mieti koko ajan vain omia asioitaan ja jos se ei itse estä tavoitteidensa toteuttamista. Siksi on hyvin tärkeää, että palautamme Euroopan unionin toimintakyvyn mahdollisimman pian, jotta EU pystyy varmistamaan kansalaistensa turvallisen ja vapaan tulevaisuuden, sillä siihen heillä on täysi oikeus. Se on päämäärä, joka yhdistää meidät. Kiitos mielenkiinnostanne.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

  Puhemies . Arvoisa liittokansleri ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia puheenvuorostanne. Saamanne suosionosoitukset osoittavat, että Euroopan parlamentti arvostaa suuresti vahvaa sitoutumistanne Euroopan unionin kehittämiseen.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, aluksi totean pitäväni Euroopan parlamentin puhemiehen tämän istunnon alussa esittämää julkilausumaa Zimbabwen ja Darfurin tilanteesta erittäin tarpeellisena ja annan sille vahvan tukeni. Alueella tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia ei voida hyväksyä. Komission puolesta tuomitsen jyrkästi kyseiset rikkomukset ja vetoan asianomaisten valtioiden viranomaisiin, jotta ne kunnioittaisivat kansalaistensa ihmisoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

Viime viikonloppuna menneisyyden Eurooppa ja tulevaisuuden Eurooppa kohtasivat toisensa Berliinissä. Kuten julistuksessa todetaan, juhlimme Euroopassa viimeisten 50-vuoden aikana saavutettua rauhaa, vapautta ja solidaarisuutta sekä vaurautta, jollaisesta optimistisimmatkaan Euroopan yhteisön perustajista tuskin uskalsivat edes haaveilla. Onnekkaan historiallisen yhteensattuman ansiosta juhlimme yhtenäisyyttämme juuri Berliinissä – kaupungissa, joka oli kahtia jaetun Euroopan symboli ja on nyt tämän uuden, laajentuneen, yhtenäisen, 27 jäsenvaltiosta ja lähes 500 miljoonasta kansalaisesta koostuvan Euroopan unionin symboli. Berliinissä järjestetyt juhlallisuudet olivat hyvin innoittava hetki Euroopan unionille. Puhun monien läsnä olleiden puolesta todetessani, että tunsimme keskuudessamme eurooppalaisuuden hengen.

Berliinin julistus osoittautui arvokkaaseen tilaisuuteen sopivaksi; siinä EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sitoutuivat uudelleen eurooppalaisiin arvoihin ja EU:n 2000-luvun tavoitteisiin. Minusta oli ilahduttavaa havaita, että julistuksesta, jota koskevan ehdotuksen komissio oli esittänyt toukokuussa 2006, tuli niinkin sopiva juhlallisuuksien keskipiste.

Haluan onnitella liittokansleri Merkeliä ja puheenjohtajavaltio Saksaa keskeisestä panoksesta tämän Euroopan kannalta suureen saavutukseen. Arvoisa liittokansleri Merkel, uskon, että henkilökohtaisella sitoutumisellanne, omalla henkilöhistoriallanne sekä sillä, että ymmärrätte vapauden merkityksen maallenne ja koko Euroopalle, oli ratkaiseva vaikutus kaikkien johtajien kesken Berliinissä vallinneen hengen luomiseen.

(Suosionosoituksia)

Olin myös hyvin ylpeä nähdessäni EU:n kolmen toimielimen allekirjoittavan julistuksen. Euroopan parlamentin mukanaolo on merkki Euroopan unionin demokraattisesta kypsyydestä, jota on aiheellista korostaa. Myös puhemies Pöttering ansaitsee kehut tärkeästä roolistaan parlamentin edustajana Berliinin julistuksen valmistelussa.

Tänään täällä parlamentissa haluan nostaa esiin kaksi seikkaa. Aloitan korostamalla kaksoisstrategian menestyksellisyyttä. Maaliskuussa järjestetyt kaksi Eurooppa-neuvoston kokousta olivat esimerkki kaksoisstrategiasta käytännössä. Kevään Eurooppa-neuvosto osoitti Euroopan unionin olevan sitoutunut saamaan aikaan tuloksia energia-alalla sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Berliinin julistus osoitti sitoutumisemme toimielinratkaisun aikaansaamiseen ennen vuonna 2009 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Tämä osoittaa, että on väärin pitää pragmaattista lähestymistapaa ja poliittista visiota keskenään ristiriitaisina. Päinvastoin sitoutuminen kaksoisstrategiaan on oikea valinta. Yhtäältä sillä saadaan aikaan konkreettisia tuloksia sekä herätellään uudelleen poliittista tahtoa toimielinkiistan ratkaisemiseen. Toisaalta jotta saisimme aikaan vielä parempia tuloksia, me todella tarvitsemme entistä tehokkaampia, demokraattisempia ja yhtenäisempiä toimielimiä. "Tulosten Eurooppa" on poliittinen visio, joka perustuu rakentavaan käytännönläheisyyteen, joka on suunniteltu vastaamaan kansalaisten huolenaiheisiin ja tarjoamaan eurooppalaisia ratkaisuja eurooppalaisiin ongelmiin.

Tarvitsemme perustuslakisopua myös Eurooppaa tulevina vuosina kohtaavien suurten, maailmanlaajuisten haasteiden vuoksi. Euroopan unioni voi vastata globalisoituneen maailman haasteisiin vain yhdessä, aiempaa tehokkaammin. On selvää, etteivät suuretkaan jäsenvaltiot pysty vastaamaan ilmastonmuutokseen, energiavarmuuteen tai joukkosiirtolaisuuteen yksin. Ne eivät pysty yksin lisäämään kilpailukykyään globaalin talouden edellyttämällä tavalla. Meidän on tehtävä se yhdessä todellisen yhteisvastuun hengessä. Mielestäni tämä on Berliinistä saatu viesti, ja se on nyt muunnettava määrätietoisiksi toimiksi, jotta toimielinkysymykseen löydetään ratkaisu ennen vuoden 2009 vaaleja.

(Suosionosoituksia)

On toinenkin syy, jonka vuoksi komissio kannattaa painokkaasti pikaista mutta kunnianhimoista toimielinratkaisua. On selvää, että perustuslakisopimuksen ratifiointiprosessin epäonnistuminen jättäisi pysyvän varjon Euroopan unionin ylle. Silloinkin kun on saatu aikaan merkittäviä tuloksia, niin kuin kevään Eurooppa-neuvostossa, jäljelle jää aina pieni epäily: kielteisyys, pessimismi ja skeptismi. Joudumme aina uudestaan vastaamaan epäilijöiden kysymykseen, joka ansaitseekin saada vastauksen: "Kuinka voitte vakuuttaa meille, että yritätte tosissanne vastata maailmanlaajuisiin ongelmiin, kun ette pysty edes ratkaisemaan asioita, jotka liittyvät omiin sääntöihinne ja toimielimiin, joissa työskentelette?" Miten uskottavia Euroopan unionin toimielimet ja Euroopan johtajat ovat, jos eivät pysty pääsemään yksimielisyyteen omista asioistaan?

Olen näin ollen sitä mieltä, että meidän on edistyttävä tässä asiassa. Mahdollinen epäonnistuminen toimielinratkaisun löytämisessä synnyttäisi jakolinjoja, jotka saattavat uhata yhteisiä arvojamme. Euroopan historian pitäisi muistuttaa meitä siitä, ettemme saa koskaan pitää tähänastisia suuria saavutuksia – rauhaa, demokratiaa, vapautta ja solidaarisuutta – itsestäänselvyyksinä. Niiden ei pidä olla kenellekään itsestäänselvyyksiä. Meidän on jatkuvasti vaalittava poliittisten arvojemme edistyksellisyyttä. Jos haluamme säilyttää nuo yhteiset arvot, jotka olemme luetelleet julistuksessamme, ja suojella niitä – loukkaamatonta ihmisarvoa, vapautta, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta: kaikkia niitä arvoja, jotka tekevät Euroopasta muutakin kuin pelkän markkina-alueen, jotka tekevät siitä poliittisen yhteisön ja unionin – meidän on uudistettava oikeusyhteisömme toimielimiä.

Yhteisten arvojemme vaaliminen on jatkuva prosessi, jota kutsun "päättymättömäksi eurooppalaiseksi seikkailuksi". Saadaksemme paremman Euroopan unionin tarvitsemme parempia toimielimiä, jotka toimivat paremmin. Nähdäkseni poliittinen tahto on olemassa ja nyt meidän on vain oltava tuloksellisia myös tällä alalla.

Juhlallisuuksien jälkeen järjestetyssä epävirallisessa huippukokouksessa pyysin jäsenvaltioita pitämään samaa vauhtia yllä myös tulevina kuukausina. Pyysin kansallisilta hallituksilta aktiivista yhteistyötä. Kaikki jäsenvaltiot allekirjoittivat perustuslakisopimuksen, jota ei kuitenkaan voitu ratifioida kahden kansanäänestyksen kielteisen tuloksen vuoksi. Nyt tehty sitoumus kuitenkin velvoittaa kaikki jäsenvaltiot työskentelemään rakentavassa hengessä yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Euroopan komission puheenjohtajana velvollisuuteni on vaatia kansallisilta hallituksilta erityistä aktiivisuutta tulevina kuukausina sekä tukea puheenjohtajavaltio Saksaa sen tärkeässä tehtävässä eli ratkaisun löytämisessä.

(Suosionosoituksia)

Toistan vielä Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehille Berliinissä antamani viestin. Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta on tärkeää ymmärtää, että kun puhumme Euroopasta, kysymys ei ole vain EU:n toimielimistä: Euroopan komissiosta tai Euroopan parlamentista Brysselissä tai Strasbourgissa. Totesin tilaisuudessa, jossa jotkut teistä olivat läsnä, ettei Euroopan unioni ole maihimme tunkeutuva ulkovalta, vaan yhteinen hankkeemme. Eurooppa ei ole "ne", se on "me". Sanoin valtioiden ja hallitusten päämiehille, että kansallisessa politiikassa toimivilla poliitikoilla on suuri kiusaus ottaa aina kaikki kunnia itselleen ja vierittää syyt Brysselin niskoille. Koetetaan vastustaa tuota kiusausta.

(Suosionosoituksia)

Tätä on eurooppalainen vastuullisuus, johon meidän on kaikkien sitouduttava.

Berliinin jälkeen osapuolet ovat nyt poliittisesti sitoutuneet umpikujaan ajautuneen toimielinkiistan ratkaisemiseen. Komissio antaa täyden tukensa puheenjohtajavaltio Saksalle sen pyrkiessä yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa saamaan aikaan selkeän ja täsmällisen etenemissuunnitelman ja mikäli mahdollista, yksityiskohtaisen valtuutuksen kesäkuuhun mennessä. Kuten jo viime viikon juhlallisuuksissa totesin, meidän ei pidä unohtaa, että käsillä on historiallinen koettelemus, jollaisen kukin poliitikkosukupolvi kohtaa vain kerran elämässään.

Päätän puheenvuoroni samaan vetoomukseen, jonka esitin Berliinissä. Katsokaamme tulevaisuuteen luottavaisina ja ylpeinä menneisyydestämme. Tehkäämme työtä yhdessä – Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, jäsenvaltiot ja Euroopan kansalaiset – siirtääksemme perustajaisiltä saamamme perinnön, unionimme hienot arvot 2000-luvulle.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . Paljon kiitoksia puheestanne, arvoisa komission puheenjohtaja. Minäkin haluan kiittää teitä rakentavasta yhteistyöstä Berliinin julistuksen valmistelussa. Juuri teidän ajatuksennehan oli, että kolme toimielintä antaisivat yhteisen julistuksen. Vielä kerran paljon kiitoksia, komission puheenjohtaja Barroso.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, olemme juuri juhlineet Rooman sopimuksen 50-vuotista historiaa. Viisikymmentä vuotta on yhtä kuin kaksi sukupolvea. Historian mittakaavassa se ei varmaankaan ole paljon, mutta nuorten silmissä se on pitkä aika.

Viime päivinä on sanottu useaan otteeseen, että usein toisteltu luettelo Euroopan unionin tuomista hyödyistä – rauha, vakaus, suhteellinen vauraus, yhteiskuntamalli – ei sano juuri mitään nuorille sukupolville, koska he elävät niitä todeksi joka päivä. Tähän minulla on kaksi ratkaisua. Ensimmäinen on se, että nuorten pitäisi tiedostaa, miten onnekkaita he ovat sen vuoksi, että näistä asioista on tullut itsestäänselvyyksiä. Toinen on se, että tämän näkökulman vastapainona on muistettava, että nykymaailman epävakaus – josta New Yorkin syyskuun 11. päivän, Madridin maaliskuun 11. päivän ja Lontoon kesäkuun 7. päivän murhenäytelmät toimivat todisteina – muistuttaa meitä kaikkia ja kaiken ikäisiä siitä, etteivät rauha ja turvallisuus tai edes jonkintasoinen toimeentulo ole päivittäistä todellisuutta kaikille tällä maapallolla, edes omissa maissamme. Minua myös liikuttaa syvästi vangiksi otettujen viidentoista brittisotilaan kohtalo.

Rauhan ja turvallisuuden puolesta on tehtävä työtä päivästä toiseen, minkä osoittaa myös jälleen kerran se keskustelu, joka meillä on tarkoitus huomenaamuna käydä korkean edustajan Solanan kanssa.

Yritän tässä paria päivää ennen 60-vuotispäivääni asettua hetkeksi nuoren eurooppalaisen asemaan ja miettiä, millaisia etuja saattaisin nähdä EU:n tuovan: ehkäpä vieraiden kielten opiskelun helppouden ja mahdollisuuden osallistua opiskelijavaihtoihin, työharjoitteluun, urheiluturnauksiin ja kulttuuritapahtumiin – eikä tarvitse kuin ylittää lähes näkymättömät rajat ja voi käyttää yhteistä valuuttaa. Tälle ei kannata tuhahdella halveksivasti. Ei ole mikään pikkujuttu saada asua kylässä tai kaupungissa, joka on mukana kumppanuusohjelmissa, jossa on käynnissä Euroopan unionin tukemia hankkeita ja jotka hyötyvät suoraan tai epäsuorasti Euroopan unionin vauhdittamasta jäsenvaltioiden talouskasvusta. Ei ole syytä suhtautua välinpitämättömästi kansalaisuuteen sellaisessa valtiossa, joka kuuluu yhteisöön, joka esiintyy yhtenäisenä rintamana eri puolilla maailmaa olevien kumppaneidensa sekä kilpailijoidensa edessä, joka on johtava humanitaarisen avun antaja, joka valvoo vaalien demokraattisuutta kaikkialla maailmassa ja joka lähettää rauhanturvajoukkoja monille kriisialueille.

Esimerkkinä tällaisesta operaatiosta voisin mainita siviilikriisinhallintatehtävän, jonka Euroopan unioni ottaa vastuulleen Kosovossa sen jälkeen, kun Serbian itsenäisyysmielisen maakunnan tuleva asema on saatu ratkaistua. Se on kokonaan uudenlainen tehtävä maillemme.

Kaikki nämä ovat myönteisiä ja tyydyttäviä seikkoja ja antavat meistä hyvän kuvan nuorten – ja sanoisin itse asiassa että kaikkien – silmissä. Myönnettäköön, ettei Euroopan unioni ole mikään ihmelääke eikä se ratkaise kaikkia ongelmiamme – lähellekään – mutta eihän kukaan ole niin väittänytkään. Sen sijaan se, mitä EU voi tehdä – ja tehdä paremmin kuin jäsenvaltiot erikseen – on auttaa ongelmien ratkaisemisessa ja uusien haasteiden kohtaamisessa sekä järjestää uudestaan painopistealueitamme.

Halusimmepa me tai emme, globalisaatio on todellisuutta, jota emme voi paeta. Saatamme usein valitella – joskus syystä, toisinaan taas syyttä – sen kielteisiä piirteitä, mutta globalisaatiolla on myös kiistämättömiä etuja, kuten viestinnän helpottuminen, tiedonvälityksen yksinkertaistuminen ja avoimuus toisia kulttuureita kohtaan, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Tässä globalisaatioprosessissa Euroopan unionilla on oma tehtävänsä, omia arvoja puolustettavanaan ja yhteiskuntamalli, jonka leviämistä on edistettävä. Euroopan unionia ei ole tuomittu hiljaisuuteen. Sen ei myöskään ole pakko hyväksyä mitä tahansa vastaan sanomatta eikä antaa kenenkään jyrätä ylitseen. Halutessamme me voimme vaikuttaa historian kulkuun samalla tavoin kuin eurooppalaiset ovat tehneet viimeisten viidenkymmenen vuoden ajan.

Minun on käytettävä tämä tilaisuus hyväkseni onnitellakseni teitä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sekä ennen kaikkea kiittää teitä ensinnäkin sen vuoksi, että kolmen kuukauden aikana tämä on jo kolmas kerta kun vierailette Euroopan parlamentissa, mikä osoittaa, että kunnioitatte meidän parlamentin jäsenten työtä. Näytätte näin esimerkkiä, jota myös seuraajanne haluavat varmasti seurata. Toiseksi haluan kiittää teitä siitä, että järjestämällä – onnistuneesti, niin kuin tiedämme – hienot eurooppalaiset juhlallisuudet Berliinissä 25. maaliskuuta perustamissopimusten 50-vuotispäivän kunniaksi osoititte, ettei EU ole vain puheiden pitämistä ja lakien säätämistä vaan se voi olla myös tunnetta, iloa ja hauskanpitoa. Lisäksi haluan kiittää teitä vielä siitä, että EU:n toimielinten hyväksymä Berliinin julistus on hyvin helppolukuinen ja vaikuttava asiakirja, joka nostaa Euroopan unionin jälleen jaloilleen ja tarjoaa uusia näköaloja esittämällä, että toimielinratkaisu olisi saatava aikaan seuraaviin vaaleihin eli vuoteen 2009 mennessä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, määrätietoinen julkinen toimintanne yhdistettynä vaatimattomaan ja lämpimään persoonaanne on kunniaksi Euroopan unionille ja vie sitä eteenpäin. Teidän puheenjohtajuuskaudellanne on järjestetty kaksi Eurooppa-neuvostoa, joiden on molempien yleisesti tunnustettu olleen tuloksekkaita. Keskeisen tärkeissä energia- ja ilmastokysymyksissä Euroopan unioni on näyttänyt muille mallia päättämällä ottaa käyttöön institutionaaliset välineet, joiden avulla se pystyy vastaamaan näihin haasteisiin ja saamaan äänensä kuuluville. Juuri näin Euroopan täytyykin toimia; näin saamme kansalaiset, ja erityisesti nuoret, sitoutumaan tähän hankkeeseen, joka on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, sana "historiallinen" on kenties menettänyt merkitystään siksi, että sitä on käytetty liian tiuhaan. Se ei kuitenkaan saisi estää meitä kutsumasta tilanteita historiallisiksi silloin, kun ne todella ovat sitä. Tilanne, jossa nyt olemme, on juuri sellainen, ja haluaisinkin kysyä kaikilta Berliinin julistuksen arvostelijoilta, mitä heidän mielestään olisi tapahtunut, jos julistusta ei olisi annettu.

Siis onnitteluni teille, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tekemästänne erinomaisesta työstä. Piditte pitkään korttinne piilossa – mikä oli taktisesti viisas veto – ja Berliinin julistuksella saavutitte sen, mitä tässä vaiheessa oli tarkoituskin saavuttaa. Teitte oikean siirron, ja Euroopan unioni päätyi voittajaksi, mutta historiallinen vaihe on vasta alkamassa, sillä nyt on kysyttävä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

On täysin selvää – ja minusta henkilökohtaisesti myös harmillista – ettei perustuslakisopimus tule voimaan nykyisessä muodossaan. Se meidän täytyy vain hyväksyä. Tämä perustuslaki ei koskaan toteudu. Sen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa sitä, ettei minkäänlaista perustuslakia koskaan tulisi, vaikka tulevan sopimuksen nimi ei ehkä olekaan "perustuslaki"; me saksalaiset olemme jo kuusikymmentä vuotta tulleet toimeen perustuslailla, jonka nimi on "peruslaki", ja se on aivan mainio perustuslaki.

Olemme nyt siinä vaiheessa, että meidän on vastattava kysymykseen, millainen tämän maanosan tulevaisuudesta tulee. Tämä kysymys on ratkaisevan tärkeä. On niitä, jotka haluavat toisenlaista Eurooppaa, jotka vastustavat perussopimusten tarkistamista, koska katsovat, että Nizzan sopimuksessa mentiin jo liian pitkälle ja että laajentuminen on joka tapauksessa väistämättä edessä – hinnalla millä hyvänsä. Ryhmäni puolesta ja luullakseni myös koko parlamentin suuren enemmistön puolesta haluan sanoa näille ihmisille: "Päinvastoin, Euroopan yhdentyminen ei ole ohi; sen on jatkuttava ja me haluamme sen jatkuvan."

(Suosionosoituksia)

Syy, jonka vuoksi me haluamme sen jatkuvan, on se, että me tarvitsemme sitä, ja kaikille niille, jotka haluavat Euroopan unionin laajentuvan, joudumme sanomaan, ettei laajentumista tule, ellei EU:ta saada uudistettua ja perussopimuksia tarkistettua. Presidentti Kaczyńskille ja presidentti Klausille haluan sanoa, että he aiheuttavat suurta haittaa Kroatialle, jos he asettuvat vastustamaan Euroopan unionin uudistamista.

(Suosionosoituksia)

Vetoan heihin, etteivät he panisi muita maksamaan politiikastaan.

Miksi nyt käynnissä olevat tapahtumat ovat historiallisia? Haluaisin nähdä yhdentymisen kannattajien osoittavan samanlaista innostusta kuin te, arvoisa neuvoston puheenjohtaja. Haluaisin yhdentyneen Euroopan kannattajien pitävän yhtä paljon meteliä kuin sen vastustajat pitävät. Nyt tarvitaan hiukan enemmän taisteluvalmiutta, sillä vaikka Eurooppa pitää itseään suurena, se on itse asiassa kovin pieni.

Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa asuu yhteensä 500 miljoonaa ihmistä, jotka muodostavat 8 prosenttia maailman väestöstä, ja tämä osuus on pienenemässä. Kiina ja Intia sen sijaan ovat isoja maita. Yhdysvalloilla on taloudellista ja sotilaallista valtaa, joka tekee siitä suurvallan. Jos Euroopan yhdentyminen epäonnistuu ja päädymme Euroopan unioniin, jonka jäsenet etenevät yhdentymisessään eri vauhtia tai jos Euroopan unioni – joka on riittävän pieni jo nyt – heikentää painoarvoaan jakautumalla osiin, se päätyy häviäjäksi. Tästä syystä me tarvitsemme kaikkia 27:ää jäsenvaltiota ja Euroopan yhdentymistä, sillä siinä on tulevaisuutemme.

(Suosionosoituksia)

Jos Eurooppa epäonnistuu, se merkitsee loppua paitsi perustuslakisopimukselle, myös ihanteillemme, ja millaisia ihanteita meillä sitten olisi? Lakataan jauhamasta menneisyydestämme, sillä 50 vuotta jatkunut yhdentyminen on jo auttanut meitä pääsemään yli vihasta ja suvaitsemattomuudesta, suurvalta-aseman tavoittelusta ja vähemmistöjen syrjinnästä, uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta ja poliittisesti toisin ajattelevien vainosta.

Alueellinen yhdentyminen on antanut meille mahdollisuuden pysäyttää suurvaltojen valtapyrkimykset. Taloudellinen kehitys yhdistettynä kansalaisille tarjottavaan sosiaaliturvaan on saattanut sosiaalisen syrjäytymisen historiaan. Yhdentymisen idea on nujertanut etnisen, uskonnollisen ja kulttuurisen suvaitsemattomuuden. Kuvaamani ilmiöt eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään, sillä viha, syrjintä, sorto ja jopa valtapyrkimykset ovat nykyään palanneet Euroopan unioniin – muuallekin kuin Itä-Eurooppaan.

Nämä ilmiöt nousevat EU:ssa uudelleen esiin yhtä voimakkaina kuin menneisyydessäkin, jos yhdentymisprosessi meidän vuoksemme kariutuu. Siksi vetoamme kaikkiin niihin, jotka neuvoston puheenjohtajan Merkelin johdolla tekevät työtä yhdentymisprosessin jatkumisen ja syvemmän Euroopan unionin puolesta. Vetoamme niihin, jotka ovat omistautuneet eurooppalaisten arvojen puolustamiseen – arvojen, jotka ovat tehneet meistä vahvoja ja esimerkillisiä. Olisi nimittäin sietämätöntä, että neuvotellessaan muiden valtioiden kanssa komissio joutuisi toteamaan: "Jos haluatte liittyä Euroopan unioniin, teidän on alistuttava muutosprosessiin, joka mitätöi kaiken sen, mitä olette pitäneet ohjenuorananne tähän asti, mutta me itse emme pysty uudistumaan, vaikka vaadimme teiltä sitä." Miten me siinä tapauksessa voisimme olla uskottavia?

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Tämänhetkinen tilanteemme on historiallinen, ja vaikka myönnän, että saksalaisena sosialidemokraattina minun ei ole helppo sanoa tätä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos jatkatte tällä tiellä, me sosialidemokraatit olemme tukenanne myös kotimaassa.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Schulz. Puhemies erehtyi hieman. Pyytäisin, ettette jatkossa pitäisi aina puheenvuoron kestoa kriteerinä, vaan, jos mahdollista, sen laatua. Puhemiehen objektiivisuus ei salli sanoa tästä asiasta enempää.

  Graham Watson , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa liittokansleri, onnittelen teitä saavutuksistanne: sekä julistuksen tekstistä että saavutetusta yksimielisyydestä.

Järjestämänne juhlallisuudet Euroopan unionin menestyksen kunniaksi olivat sekä hyvin ajoitetut että muutenkin asianmukaiset. Meidän on suurelta osin kiittäminen Euroopan unionia turvallisuudesta, vauraudesta ja mahdollisuuksista, joista kansalaisemme saavat nauttia.

Istuessamme Berliinin historiallisessa museossa sunnuntaiaamuna kiinnitin huomiota erityisesti kahteen asiaan. Ensimmäinen oli loistava ratkaisunne ottaa Euroopan nuoriso-orkesteri mukaan tapahtumaan; se on ensiluokkainen orkesteri ja ansaitsee parempaa taloudellista tukea. Toinen oli se, että lavalla olleista 31 ihmisestä – valtioiden ja hallitusten päämiehistä, toimielinten puhemiehistä ja puheenjohtajista ynnä muista – te olitte ainoa nainen. Se toi mieleeni Robert Burnsin runon:

"While Europe’s eye is fixed on mighty things,

The fate of empires and the fall of kings;

While quacks of State must each produce his plan,

And even children lisp the Rights of Man;

Amidst this mighty fuss just let me mention,

The Rights of Woman merit some attention."

Arvoisa liittokansleri, osoititte esimerkillänne meille, että tarvitsemme lisää naisia politiikan korkeimmille tasoille.

(Suosionosoituksia)

Itse asiassa taitaa olla niin, että nykyisissä olosuhteissa vain nainen saattoi saada aikaan sovun.

En kuitenkaan voi onnitella teitä valitsemastanne menettelytavasta: on turhan uskaliasta aloittaa liittokanslerinviraston seinien sisällä laadittu ja kolmen tärkeimmän toimielimen puheenjohtajien allekirjoittama teksti sanoilla "Meillä Euroopan unionin kansalaisilla". Euroopan unionin kansalaisethan juuri olisi saatava uudelleen mukaan Euroopan rakentamiseen. Puheenjohtaja Barroso oli oikeassa sanoessaan, että toimielinten on kunnioitettava monimuotoisuutta, mutta jäsenvaltioiden on edistettävä yhtenäisyyttä. Berliinin vaikuttavat juhlallisuudet toistuivat liian harvoissa muissa Euroopan unionin pääkaupungeissa. Siihen asti kunnes kaikki Eurooppa-neuvoston kolleganne puhuvat aktiivisesti, päivästä toiseen Euroopan puolesta, mitään vakaata perustaa ei ole.

Asiaa ei myöskään auta se, että teidän puolueenne, arvoisa liittokansleri, Euroopan kansanpuolue, ottaa itselleen kaiken kunnian Euroopan unionin rakentamisesta. Tämän PPE-ryhmän omahyväisen julistuksen laatijat ylistävät aivan oikeutetusti Monnet'ta, De Gasperia ja Kohlia, mutta heidän muistinsa on parhaimmillaankin hyvin valikoiva. Thatcher, Chirac ja Berlusconi olivat hekin kaikki PPE:n johtajia, mutta te näytätte unohtaneen heidän panoksensa. Euroopan unioni ei ole yhden poliittisen puolueen hanke. Se kuuluu meille kaikille.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa liittokansleri, toivomme, että Berliinin julistus on uuden alku. Odotamme hallitustenvälistä konferenssia, jossa olette luvannut panna Euroopan unionin tulevaisuuden rakentamisen edellyttämät institutionaaliset palikat paikoilleen. Uuden Euroopan unionin, jollaista Berliinin julistuksessa hahmotellaan, pitäisi olla sellainen, joka auttaisi kansalaisiaan tarttumaan globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ja osoittaisi heille solidaarisuutta uusiin maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisessa; EU:ssa olisi vallittava demokratia, ja sen olisi asetettava omat arvomme etusijalle.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini , UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin huippukokous oli jännittävää aikaa etenkin niille meistä, jotka olemme istuneet tässä parlamentissa vuodesta 1989, joka merkitsi uutta alkua Euroopalle. Julistuksessa tunnustetaan, että EU on valtioiden unioni eikä uusi supervaltio. Se, että tunnustamme Euroopan unioniin kuuluvien kansojen oman identiteetin ja keskinäiset erot yhteisiin tavoitteisiin perustuvassa yhteisössä, on se vahvuus, jonka ansiosta voimme jatkaa etenemistämme kohti poliittista Euroopan unionia, jollaista meillä ei vielä ole.

Pahoittelemme, ettei eurooppalaisia juuria voitu tunnustaa täysimääräisesti. Juuri siitä syystä, että me uskomme niin vakaasti maalliseen vallankäyttöön EU:n toimielimissä, olemme samanaikaisesti vakuuttuneita siitä, että politiikka köyhtyy, jos emme tunnusta kaikkia juuriamme. Monimutkaisessa, monikulttuurisessa ja monikansallisessa yhteiskunnassamme, jossa on vallalla monenlaisia ajatuksia demokratiasta rauhan saavuttamisen välineenä – mikä puolestaan liittyy läheisesti ihmisarvon kunnioittamisen yleismaailmallisen tunnustamiseen – tarvitaan kulttuurien välistä vuoropuhelua, ja jotta voisi tuntea muut, täytyy ensin tuntea itsensä. Sama pätee niin yksilön jokapäiväiseen elämään kuin valtiolliseen elämäänkin.

Muistutamme päättäväisesti kaikenlaisen teokratian vaaroista, samoin kuin sellaisen äärimmilleen viedyn maallistamisen vaaroista, joka tuhoaa hitaasti yhteiskunnan ydinarvot sekä yksilön elämässä että politiikassa. Olemme huolissamme siitä, että liian monet ovat sekoittaneet toimielimissä noudatettavan sekularismin kulttuurisen ja poliittisen relativismin hyväksymiseen, mikä johtaa äärimmäiseen sekularismiin.

Vastustamme pelkistä markkinoista koostuvaa Eurooppaa sekä pseudokulttuureja, jotka pakottavat kansalaiset joko voimattomuuden tunteen tai pelon ajamina korvaamaan todellista elämää virtuaalielämällä. Haluamme poliittisen Euroopan unionin, joka innoittaa tavoittelemaan demokratiaa maailmassa, jossa miljoonat naiset ja miehet kärsivät yhä vapauden ja oikeusvaltion puutteesta.

Euroopan unioni tarvitsee pikimmiten joustavat ja selkeästi määritellyt toimielimet, koska terrorismin uhka leijuu yllämme. Juuri nyt meidän on pystyttävä yksilöimään tehtävämme ja suoritettava ne sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella – niin kuin Eurooppa-valmistelukunnassa vakuutimme. Nämä tehtävät voivat liittyä esimerkiksi energiavaroihin tai vesihuoltoon, ympäristönmuutokseen tai ihmisarvon puolustamiseen.

Pelkäämme, että vuosi 2009 on liian kaukana, mutta ad impossibilia nemo tenetur – keneltäkään ei voi vaatia mahdottomia. Olemme hyvin vakuuttuneita puheenjohtajavaltio Saksan vahvasta ja vilpittömästä sitoutumisesta asiaan sekä siitä, että liittokansleri Merkel on erinomaisen taitava sekä sovittelemaan että painostamaan. Elättelemme kuitenkin toiveita siitä, että aikataulua voitaisiin hieman kiristää.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan sanoa heti alkuunsa Watsonille ja Daulille ja muille, että naisten määrän lisäämiseksi on aivan yksinkertainen keino: yhteispuheenjohtajuus. Olemme soveltaneet sitä menestyksellisesti Verts/ALE-ryhmässä. Se toimii erittäin hyvin ja suosittelen sitä teille lämpimästi.

Arvoisa liittokansleri, pidämme Berliinin julistusta hyvin rohkaisevana. Aina silloin tällöin juhlallisuus, juhlapuheet ja muodollisuus ovat paikallaan, ja Euroopan yhteisön perustamisen 50-vuotispäivä on varmasti yksi niistä tilaisuuksista, joihin ne sopivat, etenkin kun hyvin monet joutuivat menettämään henkensä ennen kuin tähän pisteeseen päästiin; taistelu oli ankara ja kesti kauan.

Me myös tunnustamme teidän roolinne, josta olemme teille myös kiitollisia, vaikka olen sitä mieltä, että tämä kaikki kuuluu jo jossain määrin velvollisuuksiinne. Panemme tyytyväisinä merkille, että tässä tapauksessa, toisin kuin joissakin muissa asioissa – joista joudun mainitsemaan muiden muassa energiakysymykset ja autoalan – puheenjohtajavaltio Saksa on osoittanut eurooppalaista henkeä, joka varmasti sopii tilanteeseen.

Uskon viestin menneen perille ja julkisen mielipiteen tunnustavan, että tämä 50-vuotispäivä on tärkeä välietappi ja että meidän on jatkettava työtämme. Euroopan kansalaiset eivät tietenkään ole kiinnittäneet aivan niin paljon huomiota julistuksen sanamuotoon tai siihen, kuinka paljon on vaadittu työtä, että on saatu laadittua nämä kaksi lyhyttä sivua, joissa ei itse asiassa ole mitään erityisen ihmeellistä tai ainutlaatuista. Sen sijaan minun mielestäni se, mitä julistuksesta on jätetty pois, osoittaa, miten syvä näkemysero Euroopan tulevaisuudesta hallitusten välillä – ja korostan, hallitusten välillä – vallitsee. Arvoisa liittokansleri, tällainen näkemysero ei tiedä hyvää seuraavien parin kuukauden aikana edessänne olevan työn kannalta.

Tiedämme hyvin, ettei unelma Euroopan unionista ole vielä toteutunut; ettemme voi vielä puuttua Darfurin tilanteeseen Euroopan unionina, koska emme ole yhtenäisiä; että energiapolitiikka valitettavasti merkitsee monille hallituksille yhtä kuin presidentti Putinille kumartelu ja ettemme pysty määrittelemään omaa politiikkaamme suhteessa Yhdysvaltoihin. Kaikista näistä syistä tarvitsemme vahvaa Euroopan unionia, joka tulee täydelliseksi perustuslain myötä.

Arvoisa liittokansleri, mikäli puheenjohtajuuskauden lopun tavoitteena on löytää tie ulos tästä umpikujasta, meillä ei yksinkertaisesti ole varaa pettää itseämme: puhtaasti hallitustenvälinen menettelytapa tai Berliinin julistuksessa esitetty menetelmä eivät toimi, koska emme onnistu Nizzan hallitustenvälisen konferenssin epäonnistumisen vuoksi laatimaan sopimusta, jolla pystyttäisiin pelastamaan perustuslain sisältö, niin kuin te sanoitte.

Tästä syystä pyydämme teiltä rohkeutta kokeilla demokratiaa ja sallia hallitustenvälisen konferenssin uudelleenavaaminen, niin että Euroopan parlamentti voisi osallistua siihen yhteispäätösmenettelyn, "sukkulointijärjestelmän", julkisuuden ja keskustelun kautta. Euroopan kansalaiset haluavat enemmän Eurooppaa, eivät vähemmän Eurooppaa, mutta hallitukset eivät aina pysty osoittamaan sitä. Hylätkää siis ajatus, jonka mukaan vain hallitustenvälinen konferenssi voisi olla tuloksellinen. Tämä menettelytapa ei nimittäin toimi eikä perustuslain sisältöä pystytä pelastamaan sen avulla. Hallitustenvälisestä konferenssista ei jää meille mitään käteen.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, puhuessamme nykyään eurooppalaisesta unelmasta siteeraamme tavallisesti amerikkalaista Jeremy Rifkiniä. Oli miten oli, EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet ja heidän sherpa-ryhmänsä eivät ole uneksineet – eivät ainakaan yhdessä.

Berliinin julistus ei kuvaa unelmaa eikä peilaa todellisuutta; päinvastoin se on jälleen yksi osoitus todellisuuden kieltämisestä, joka estää valtioiden ja hallitusten päämiehiä hahmottamasta selkeästi EU:n tämänhetkistä kriisiä. Tämä merkitsee tietenkin myös sitä, ettei julistukseen sisälly sellaisia aloitteita, jotka tarjoaisivat ulospääsyn nykytilanteesta. Näin ollen hajaannuksen ja uudelleenkansallistamisen vaara kasvaa jatkuvasti. Julistuksessa ei sanouduta eroon sosiaalisesti ja ympäristön kannalta tuhoisasta uusliberaalista vapaakauppa-alueesta tai EU:n militarisoinnin jatkamisesta.

Julistuksessa ei sanota sanaakaan niiden miljoonien EU:ssa elävien ihmisten tilanteesta, jotka joutuvat kärsimään köyhyydestä, pitkäaikaistyöttömyydestä, epävarmuudesta ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. He eivät mahdu kuvaan. Julistuksen viesti on kohdistettu vain hallituksille, ei jäsenvaltioiden kansalaisille, eikä sen näin ollen voida sanoa auttavan eurooppalaisen identiteetin luomisessa. Kommentaattorit ovat todenneet sen asettavan koko perustuslakiprosessin koetukselle, niin kuin muut ovat tänään periaatteessa jo maininneetkin. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että tuleva perustuslaki tai perussopimus laaditaan salaisen diplomatian keinoin, ilman että kansalaisyhteiskunta osallistuu siihen mitenkään. Sitten kysymys onkin vain valtioiden ja hallitusten päämiesten painostamisesta. Jotkut saksalaiset kollegani ovatkin jo uhanneet jättää parlamentin, jos johtajat eivät tee sitä mitä heiltä odotetaan. Minusta tämä on todellakin hyvin demokraattinen vaatimus – ja tarkoitan sitä todella.

Jos EU:n jäsenvaltioiden hallitukset todella suhtautuvat vakavasti lupaukseensa luoda EU:lle uudistettu, kestävä yhteinen perusta vuoden 2009 vaaleihin mennessä, niiden olisi tehtävä seuraavaa: Kaikki kohdat, joissa vaaditaan talouden liberalisoimista, yksityistämistä tai militarisoimista, olisi poistettava koko perustuslakiluonnoksesta. Olisi käynnistettävä keskustelu siitä, millaista Euroopan unionia suurin osa sen asukkaista haluaa. Nykyisen perustuslakiluonnoksen kolmas osa olisi poistettava kokonaan. Yksityiskohtaiset poliittiset tavoitteet ja vaatimukset olisi korvattava selkeillä säännöillä, joissa määriteltäisiin vallanjako, vastuut ja menettelytavat ja joissa jätettäisiin tilaa erilaisille toimintatavoille. Perustuslakisopimuksen I-41 artiklan 3 kohta olisi korvattava selkeällä hyökkäyssodan kiellolla ja maininnalla siitä, että sitoudumme noudattamaan kansainvälistä oikeutta. Euroopan puolustusvirasto, joka on jo perustettu ja toiminnassa EU:n perustuslakisopimuksen voimaantuloa ennakoiden, olisi lakkautettava.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri Merkel, kansalle järjestetyt juhlallisuudet Berliinin kaduilla olivat kyllä hienot, mutta päällimmäinen tunnelma niissä oli innoton ja mahtipontinen euronationalismi. Liittokansleri Merkel piti hyvän puheen. Parlamentin puhemies Pöttering allekirjoitti asiakirjan minun ja muiden parlamentin jäsenten puolesta, vaikka meille ei ollut vielä näytetty sen sanamuotoa eikä meillä ollut ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Sellaista ei saa tapahtua enää koskaan. Euroopan parlamentin ei pitäisi osallistua sellaisten asiakirjojen valmisteluun, joita parlamentin jäsenten ei sallita nähdä ennen niiden hyväksymistä.

Tärkein lause on viimeinen, jossa sitoudutaan hyväksymään uusi perustuslaki, joka voisi tulla voimaan ennen kesäkuussa 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Saksa haluaa korjailla perustuslakia. Halutaan muuttaa sen nimi ja kenties poistaa tekstistä viittaukset lippuun ja hymniin muttei itse lippua ja hymniä. Sopimuksen II osa olisi tarkoitus poistaa ja sisällyttää yhteiset perusoikeudet mukaan vain kahden rivin pituisella maininnalla. Sopimuksen III osaan tehtäisiin muutamia muutoksia, jotta perustuslaki voitaisiin esitellä viattomana pikku muutossopimuksena, mutta keskeinen sisältö olisi edelleen sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten äänestäjien hylkäämässä sopimuksessa.

Kaikkien demokraattisten voimien olisikin nyt yhdessä ryhdyttävä vaatimaan, että seuraavasta perussopimuksesta järjestetään kansanäänestys kaikissa jäsenvaltioissa, ja miksei jopa samana päivänä. Silloin johtajiemme olisi pakko laatia asiakirja, jonka äänestäjät voisivat hyväksyä, ja seuraava perussopimus antaisi enemmän vaikutusvaltaa äänestäjille sen sijaan, että se veisi nykyisen perustuslain tapaan heiltä entisenkin vaikutusvallan pois. Asian ydin on tietenkin se, että yhteensä 59 alalla siirrytään yksimielisistä päätöksistä määräenemmistöäänestyksiin, toisin sanoen yksimielisyydestä, jossa kunkin maan äänestäjillä on ollut viimeinen sana, määräenemmistöäänestyksiin, joiden tuloksen ratkaisevat virkamiehet, ministerit ja lobbarit suljettujen ovien takana Brysselissä. Se on päivän sana: liikaa Machiavellia ja liian vähän Montesquieutä. Kiitoksia, arvoisa puhemies, vaikka tässä tapauksessa ei kyllä ole mitään kiittämistä.

  Bruno Gollnisch , ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Rooman sopimus tehtiin viisikymmentä vuotta sitten sellaisten maiden kesken, joissa sosiaalisen suojelun taso oli vastaava ja joilla erilaisten kulttuuriensa tuomasta rikkaudesta huolimatta oli myös yhteinen sivilisaatio. Tämän perustamissopimuksen kantavana periaatteena oli yhteisön etuuskohtelu sekä maailmanmarkkinahintoja korkeampien hintojen takaaminen tuottajillemme ja erityisesti pienviljelijöille.

Rooman sopimus on suistunut kerta kaikkiaan pois raiteiltaan: yhteisön etuuskohtelu on joutunut väistymään pois Euroopan ulkopuolisten tuotteiden rynnistäessä markkinoille, deindustrialisaatio maksaa Euroopalle satoja miljoonia työpaikkoja ja maataloudella sekä palveluilla on jatkuvasti hirttonuora kaulansa ympärillä. Avaamalla harkitsemattomasti rajansa Euroopan unioni on saanut aikaan työttömyyttä, epävarmuutta työpaikkojen pysyvyydestä ja köyhyyttä. Näistä vaikeuksista ei mainittu mitään Berliinin julistuksessa, joka on loistava esimerkki kyynisestä omahyväisyydestä vailla minkäänlaista kosketusta todellisuuteen ja kansalaisiin ja joka ei tarjoa Euroopan unionillemme minkäänlaista – niin sanallista kuin henkistäkään – sisältöä. Kuten paavi Benedictus XVI itse on todennut, julistuksessa jopa onnistutaan käyttämään niin epäselviä ilmaisuja, että niillä peitetään Euroopan kristilliset juuret kokonaan. Siihenkö tarvittiin tämän parlamentin kristillisdemokraattisen puhemiehen ja neuvoston kristillisdemokraattisen puheenjohtajan keskinäistä sopimusta?

Euroopan unioni ei ole enää demokraattinen; kansainvälisestä järjestöstä on tulossa supervaltio, jolla ei ole kansalaisten tukea. Julkinen mielipide hylkäsi perustuslain, mutta nyt yritätte tuoda sen takaoven kautta takaisin. Tällä ei ole mitään tekemistä todellisen eurooppalaisuuden hengen kanssa, emmekä me tue tällaista oikullista kehitystä.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kun omahyväinen sanahelinä kuoritaan pinnalta pois, Berliinin julistuksen moniin kohtiin ei jää jäljelle juuri mitään asiasisältöä. Rooman sopimuksen yksi keskeinen tavoite oli yhä tiiviimmän unionin luominen, mitä julistuksella oli tarkoitus juhlistaa. Monet eurointoilijat ovat nähneet sen tärkeänä virstanpylväänä jo kertaalleen hylätyn perustuslain nostamisessa uudelleen esiin. Kun julistus sitten viimein julkistettiin kaiken salailun jälkeen, kävi ilmi, ettei siinä rohjettu edes mainita perustuslakia. Sen sijaan siinä jauhettiin suureksi osaksi vanhaa tuttua tarinaa siitä, että EU olisi jonkinlainen rauhantekijä Euroopassa. Minun mielestäni Nato, ei EU, voi ottaa itselleen suurimman ansion puolustuksesta sekä vapauden ja demokratian palauttamisesta Eurooppaan.

Ajatusta eurooppalaisesta yhteistyöstä ei ole tarkoitus kyseenalaistaa. Sen sijaan mielipiteitä jakavat siinä käytettävät keinot ja sen perimmäinen tarkoitus. Euroskeptikot uskovat itsenäisten kansallisvaltioiden vapaaehtoisen keskinäisen yhteistyön hyödyllisyyteen. Sen sijaan hylkäämme tällaisen valtaa ahnehtivan keskusjohtoisen EU:n harjoittaman orkestroinnin, jonka tarkoituksena on pakottaa kansallisvaltioiden kansalaiset ei-toivottuun poliittiseen yhdentymiseen. Se on tämän julistuksen päämääränä, ja julistus on siksi epäonnistunut.

  Puhemies . Hyvä jäsen Allister, onnittelemme teitä toimistanne kotimaanne, Pohjois-Irlannin hallituksen edustajana.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, johtamanne puheenjohtajavaltio rohkaisee meitä eurooppalaisia. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meille annetaan sellainen kuva, että Eurooppa saattaisi todella pystyä pääsemään siitä umpikujasta, johon perustuslain ratifioinnin epäonnistuminen meidät johti. Meidän ei edellytetä ryhtyvän laatimaan uutta perustuslakia, vaan sen sijaan Euroopan unionin rakenteita on mukautettava uusiin olosuhteisiin. Siitä ei ole epäilystäkään. Se vaatii rohkeutta ja johtajuutta, jollaista olette jo osoittanutkin, ja tuemme teitä siinä koko ajan.

Valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät ole ainoita, jotka on saatava puhuttua tämän hankkeen puolelle, vaikka sekin on varmasti kyllin vaikeaa. Teidän on myös sytytettävä uudelleen Euroopan kansojen innostus Euroopan unionia kohtaan, sillä EU saattaa olla pettämässä kansalaistensa luottamuksen, ja voi olla, että se on jo tehnyt sen. Kysymys onkin vain siitä, onko jäsen Schulzin hehkuttama malli oikea. Vaikka minun täytyy sanoa, että olen samaa mieltä peruslähtökohdasta ja katson, että yhdentyminen on osa eurooppalaisuuden sisintä olemusta, yhdentymisen tiivistäminen ei auta meitä saamaan tavallisten eurooppalaisten tukea puolellemme. Kehotankin teitä, arvoisa liittokansleri, ryhtymään kaikkien niiden puolestapuhujaksi, jotka ovat kyllä vakaumuksellisia eurooppalaisia ja yhdentymisen kannattajia, mutta eivät ole aivan tyytyväisiä siihen, millaisena Euroopan unioni näyttäytyy ulospäin.

Syy huoleen, johon itsekin etäisesti viittasitte, on liialliseen sääntelyyn pyrkivä lähestymistapa lainsäädännössä. Käytännön tasolla kansalaiset pitävät täällä tehtyjä päätöksiä Brysselin harjoittamana häirintänä, ja jos te, arvoisa komission puheenjohtaja, haluatte siitä esimerkin omalta vastuualueeltanne, suosittelen, että otatte jonakin iltana iltalukemiseksi tutkimuksen direktiivistä, joka käsittelee maaperän suojelua. Takaan, että saatte siitä painajaisia. Vaikka on aivan oikein, että juhlimme Euroopan unionin historiallisia saavutuksia, Euroopan unionin synnyttämä tyytymättömyys on kuitenkin selkeä merkki siitä, ettei EU nyt yleisesti ottaen tarvitse suinkaan yhdentymisen lisäämistä vaan rajoja – sekä Euroopan unionin sisälle että Euroopan unionin ja ulkomaailman välille. Yhdentyminen on todellakin hyvä asia, mutta se on joutunut epätasapainoon siinä mielessä, että sitä sovelletaan joskus liikaakin täällä kotipuolessa, kun taas ulkosuhteissa sitä ei ole tarpeeksi, vaikka kansalaiset haluaisivat enemmän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jos epäilette sitä, teidän tarvitsee vain miettiä, eikö urheiden brittisotilaiden vapauttamisen puolesta esitetty vetoomus olisi tehokkaampi, jos sitä tukisi koko Euroopan unioni sen sijaan, että vetoomuksen esittäjänä on vain yksi jäsenvaltio.

Euroopan unionista olisi karsittava kaikki se ylimääräinen painolasti, jolla integrationistinen lähestymistapa on sitä rasittanut. Juuri siinä kohtaa osuitte naulan kantaan, että jos säädösluonnosta ei ole hyväksytty lainsäädäntökauden loppuun mennessä, sen pitäisi antaa raueta. Se lisäisi selkeyttä, selventäisi, kuka on vastuussa mistäkin, ja rakentaisi luottamusta. Arvoisa liittokansleri, toivon, että onnistutte voittamaan takaisin Euroopan kansojen luottamuksen. Teillä on nyt siihen tilaisuus.

  Puhemies . Jäsen Nassauer, tämä edellyttää meidän kaikkien merkittävää panosta, mutta sen me olemme valmiit antamaan.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sosialistina ja naisena minäkin haluan onnitella Angela Merkeliä hänen puheenjohtajuudestaan. Minusta hän on jo saanut merkittäviä tuloksia aikaan. Katson myös, että naisia todella tarvitaan lisää päätöksentekopaikoille.

Viisikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Euroopan yhteisö on täyttänyt Jean Monnet'n unelman; se on vahvistanut rauhaa, vapautta ja edistystä ja laajentanut rajojaan. Jäsenvaltioita on nyt 27, ja vielä 50 vuotta sitten jotkut noista maista elivät diktatuurin ikeen alla – itse asiassa oma kotimaani Portugalikin vielä aivan hiljattain. Rauhan, demokratian ja vaurauden lisääminen, työntekijöiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus sekä 13 maan käyttöönottama yhteinen raha ovat korvaamattoman arvokas perintö.

Eurooppa on muuttunut näiden 50 vuoden aikana, mutta toisaalta maailmakin on muuttunut valtavasti, ja sen myötä eurooppalaisten tarpeet. Globalisaatio, ilmastonmuutos, energiaongelmat, väestön ikääntyminen, maahanmuutto ja terrorismi ovat haasteita, joihin on löydettävä uudenlaisia vastauksia. Meidän velvollisuutenamme on löytää ratkaisut nykyhetken ongelmiin ja vastata kansalaisten odotuksiin. Se on paras keino edistää yhteiskunnallista vakautta ja vaikuttaa osaltaan maailman tasapainoon.

Sisäinen rauha ja vakaus eivät merkitse paljoakaan, jos Irakin sotaan, Lähi-idän kriisiin ja pohjoisafrikkalaisia naapureitamme koetteleviin vakaviin ongelmiin ei löydy ratkaisuja.

Berliinin julistuksessa avataan aivan aiheellisesti uudelleen keskustelu perustuslakisopimuksesta ja velvoitetaan 27 jäsenvaltiota luomaan EU:lle uusi, yhtenäinen perusta ennen vuonna 2009 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Yhteisymmärrys on löydettävä pian. Ei voida kieltää, ettei tiellä olisi myös esteitä, mutta tämä on jäsenvaltioille hyvä tilaisuus osoittaa koko maailmalle ja kansalaisilleen, että se, mikä meitä yhdistää, on tärkeämpää kuin se, mikä meitä erottaa. Tämä on ainoa keino saada takaisin kansalaisten luottamus.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kaikkein eniten haluan onnitella teitä kahdesta lauseesta Berliinin julistuksessa. Ensimmäinen niistä on se, jossa sanotaan, että "meillä Euroopan kansalaisilla on onni olla yhdessä". Se on kauniisti sanottu, ja minusta se on selkeä vastalause niille, jotka moittivat ja epäilevät ja aina vain nurisevat siitä, että EU:ssa on pakko olla mukana. Kysymys on nimenomaan siitä, että "meillä on onni olla yhdessä". Minusta myös tämä pettävän yksinkertainen sanavalinta tekee viestistä sellaisen, että jokainen kansalainen voi siihen samaistua.

Haluaisin myös onnitella teitä siitä, että olette onnistunut sisällyttämään Berliinin julistukseen sitovan tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2009 mennessä Euroopan unionille on määrä saada luotua uusi perusta. Tämä on niin täsmällinen tavoite, ettei yksikään kollegoistanne, valtionpäämiehistä voi peräytyä siitä ilman pahaa arvovaltatappiota.

Vaikka siis on hyvä, että tämä yhteinen julistus on annettu, minun täytyy sanoa, että sen sisältö on varsin epämääräinen, sillä siinä ei kerrota mitään siitä, millaiseksi Euroopan tulevaisuuden olisi määrä muodostua tai, mikä vielä tärkeämpää, miten tavallisen kadunmiehen tai kadunnaisen olisi määrä siihen osallistua. Odotammekin puheenjohtajuuskautenne toisen puoliskon aikana ehdotuksia siitä, miten nämä tavoitteet olisi tarkoitus saavuttaa. Toivomme teille menestystä täydestä sydämestämme. Milloin vain tarvitsette tukea kansalaisten aktivoimisessa, voitte takuulla luottaa meihin.

  Konrad Szymański (UEN), – (PL) Arvoisa liittokansleri, arvoisa puhemies, yhdentymisen kaksi suurinta saavutusta ovat olleet yhteismarkkinat ja laajentuminen. Yhteismarkkinat ovat tuoneet eurooppalaisille vaurautta, kun taas laajentuminen on taannut Euroopan unionille vakaan jalansijan kansainvälisissä suhteissa. Berliinin julistuksessa ei kuitenkaan esitellä näitä saavutuksia, vaan sen sijaan ne näytetään piilotettavan epämääräisten avoimuutta ja yhteistyötä peräävien muotoilujen taakse. Jäsenvaltioiden roolin mitätöiminen tällä tavoin on vakava virhe. Julistus on kirjoitettu yksinomaan kansalaisten nimissä. Jos me haluamme yhdentymisen menevän eteenpäin, meidän on annettava lisää painoarvoa jäsenvaltioille, jotka tukevat yhdentymistä eivätkä suinkaan ole sen vihollisia.

Hyvä jäsen Schulz, kun puhutte laajentumisesta, älkää piiloutuko perustuslakisopimuksen, presidentti Kaczyńskin tai presidentti Klausin taakse. Halu pysäyttää laajentuminen on vain ja ainoastaan merkki tulevaisuuden pelosta.

Tämä asiakirja on myös loukkaava siinä mielessä, ettei siinä mainita lainkaan kristinuskoa. Se on esimerkki ennakkoluuloista, jotka tekevät yhteisiin arvoihin perustuvasta Euroopasta mahdottomuuden.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tänään tunnen itseni hiukan epävarmaksi, sillä vaikka olen istunut tässä parlamentissa kaksitoista vuotta, minulla ei ole mitään kokemusta neuvoston puheenjohtajan ylenpalttisesta kehumisesta; työnne kuitenkin pakottaa minut siihen. Edelliset suuret eurooppalaiset, jotka ovat puhuneet tässä parlamentissa – Mitterrand ja Juncker puheenjohtajakautensa jälkeen – olivat taipuvaisia menemään pikemminkin melankolian ja epätoivon puolelle eurooppamielisyydessään. Kunnioitan suuresti tapaa, jolla olette vastannut Euroopan haasteeseen; olette onnistunut siinä siitä huolimatta, että puheenjohtajuuskauteenne kohdistuvat valtavat odotukset olisivat voineet musertaa teidät alleen heti kättelyssä. Berliinin julistuksesta puuttuu vain 26 allekirjoitusta: 26 valtion tai hallituksen päämiehen allekirjoitukset syntymäpäiväjulistukseen, joka on täynnä itsestäänselvyyksiä. Teidän allekirjoituksenne kuitenkin on siinä. Olette ensimmäinen, joka selviää voittajana prosessista, jossa neuvoston jäsenet tukkivat toistensa tien, tekevät kiusaa toisilleen, kampittavat toisiaan ja asettavat toisilleen ansoja. Kaiken tämän jälkeen olette saanut aikaan tällaisen sitoumuksen ja ansaitsette siitä kaiken kunnioituksen.

Olisin mielelläni kuullut puhuttavan EU:n onnistumisten ohella enemmän myös kansalaisten odotusten pettämisestä ja Euroopan unionin luottamuspulasta. Onnittelen teitä ja haluan ilmaista teille kunnioitukseni siitä, että olette ottanut jälleen perustuslakihankkeen jäistä. Se osoitti johtajuutta ja oli varsinaista taiturointia heikoilla jäillä.

Haluaisin vain teidän pohtivan vielä kahta asiaa. Ensinnäkin vaikka asettamanne tavoite on Euroopalle tällä hetkellä ainoa mahdollinen, herää vain kysymys, onko menetelmä oikea. Eikö sittenkin olisi niin, että perustuslakikriisi voitaisiin voittaa lisäämällä vielä jotain uutta, niin että syntyisi vahvempi ja uskottavampi Euroopan unioni, jolla olisi kenties joitakin lisätehtäviä tai jonka demokratia olisi vakuuttavampaa. Onko tavoitteenne saavutettavissa käyttämällä menetelmää, joka muistuttaa ajoista, jolloin viestinviejät kiisivät ratsain valtionkanslerin luota toisen luo aina samaa viestiä – kansallisten hallitusten ikiaikaisia vaatimuksia – vieden.

Toiseksi on vielä Euroopan unionin perusoikeuskirja, ja tässä kohtaa vetoan teihin hartaasti, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, nimittäin jos perusoikeuskirja irrotetaan perustuslakisopimuksesta, se aiheuttaa hajaannusta perustuslain lukuisien kannattajien keskuudessa ja johtaa tulokseen, jota monien meidän, jotka olemme taistelleet perustuslain puolesta, on mahdotonta hyväksyä, sillä perusoikeudet ovat keskeinen osa eurooppalaista hanketta.

  Puhemies . Kiitoksia, jäsen Voggenhuber, etenkin siitä, että parlamentin puhemiehen kanssa tekemänne yhteistyö helpotti asioiden sujumista.

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, liittokansleri Merkel on vilpittömästi sitoutumaan elvyttämään Eurooppaa. En kuitenkaan ole samaa mieltä menetelmästä ja keinoista, joita hän aikoo siinä käyttää. Pyrkimyksenä on jättää syrjään sosiaalinen, poliittinen ja demokraattinen kriisi ja Ranskan kansanäänestyksen merkitys. Näin tehdään, kun keskitytään yksinomaan hallitustenväliseen menettelyyn, joka jopa esti parlamenttien jäseniä – siis esimerkiksi minua – saamasta tietoa Berliinin julistuksesta, ja koetetaan jatkaa vanhalla liberalistisella sopimuksella tai kenties luomalla siitä karsittu versio.

Ongelmia ei ratkaista jatkamalla samaa tietä, jota pitkin niihin on tultu. Päinvastoin meidän on muutettava sopimuksen tekstiä ja kontekstia ja keskityttävä demokratiaan ja oikeuksiin. Meidän on kuunneltava jälleen kansalaisia ja parlamentteja Euroopan parlamentista alkaen, jotta voimme laatia uuden perustuslain, jonka keskeisiä elementtejä ovat oikeus kansalaisuuteen, rauha, työ ja ympäristö. Lopuksi perustuslaista on järjestettävä eurooppalainen kansanäänestys, jossa viimeinen sana on kansalaisilla.

  Vladimír Železný (IND/DEM). – (CS) Arvoisa puhemies, saimme kuulla jokin aika sitten, ettei Tšekin hallitukselle eikä Tšekin presidentille ollut tiedotettu Berliinin julistuksen sisällöstä.

Tämän salailun tarkoituksena oli kenties ujuttaa vaivihkaa julistuksen loppuun lause, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot hyväksymään pienoisperustuslaki, jota ei kuitenkaan kutsuttaisi perustuslaiksi, jotta vältyttäisiin antamasta kansalaisille mahdollisuus päättää siitä kansanäänestyksessä. Lause oli määrä lisätä viime hetkellä neuvottelematta siitä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä epäkunnioittava asenne ei hyödytä EU:n demokraattista puheenjohtajaa vaan muistuttaa enemmän sellaista poliittista manipulointia, jonka muistamme liiankin hyvin nykyisen Saksan itäosasta, toisin sanoen entisestä Saksan demokraattisesta tasavallasta. Loppujen lopuksi jäljelle jäi lause, jossa ei sanota mitään, suositellaan vain, että EU:lle luodaan uudistettu perusta. Sen lauseen tulkinnasta voimmekin sitten väitellä seuraavat kaksi vuotta.

Tšekissä meillä on asiasta selkeä tulkinta: "Palautetaan Euroopan unioni takaisin sen alkuperäisten, vielä toteutumatta olevien ydinarvojen perustalle. Poistetaan demokratiavaje ja varmistetaan työntekijöiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Uudistetaan maatalouspolitiikka, joka syrjii uusia jäsenvaltioita. Lopuksi vielä hylätään pyrkimykset antaa loputtomasti uusia säännöksiä ja annetaan asioiden edetä luonnollista tietään. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, arvoisa puheenjohtaja Barroso, kiitän neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa heidän puheenvuoroistaan.

– (EN) Aloitan tunnustamalla Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivän historiallisen merkityksen.

Olipa meillä mikä tahansa näkemys siitä, millainen Euroopan tulisi olla, luulen, että meidän on kaikkien syytä olla tyytyväisiä joihinkin Euroopan keskeisiin saavutuksiin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Olemme osaltamme vaikuttaneet ystävällisten suhteiden syntymiseen sellaisten jäsenvaltioiden välille, jotka historian mittakaavassa vasta vähän aikaa sitten olivat keskenään vihollisia. Euroopan unioni on tarjonnut foorumin, jolla demokraattisesti valitut hallitukset ovat voineet tehdä päätöksiä vuoropuhelun pohjalta. Olemme nähneet Eurooppaan kehittyvän yhteismarkkinat, jotka ovat tarjonneet uusia taloudellisia tilaisuuksia kansoillemme, ja vuonna 2004 tapahtunut laajentuminen kuroi umpeen loputkin jakolinjat. Mielestäni nämä ja muut saavutukset ovat asioita, joita me kaikki voimme pitää tervetulleina.

Nyt meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Monet, etenkin omassa kotimaassani, pitävät nykyistä Euroopan unionia etäisenä ja byrokraattisena. Heidän näkökulmastaan Euroopan unioni on edelleen liiallisen sääntelyn kuormittama elin, joka ulottaa kyntensä liian moniin sellaisiin asioihin, jotka kuuluisivat yhä kansallisvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Ihmiset haluavat eurooppalaista yhteistyötä, mutta he eivät ymmärrä, miksi tämän parlamentin poliitikot käyttävät niin paljon aikaa perustuslakia ja toimielimiä koskeviin kysymyksiin. Ihmiset kysyvät, mitä me aiomme tehdä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, monia maailman maita riivaavan köyhyyden poistamiseksi tai maanosamme kilpailukyvyn lisäämiseksi globalisaatiota vastaan. He haluavat meiltä käytännön tuloksia eivätkä menettelytapakysymysten liiallista pohdintaa.

EU:n toimielinten toimintaa saattaa olla tarpeen parantaa perussopimuksiin tehtävillä muutoksilla, mutta se ei välttämättä edellytä kokonaan uutta, monimutkaista perustuslakia.

2000-luvulla tarvitsemme lisää joustavuutta ja lisää hajauttamista, jotta taloutemme voivat olla voittajia kansainvälisillä markkinoilla. Emme tarvitse lisää sääntelyä: tarvitsemme sitä vähemmän. Ilmastonmuutoksen tai maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseen emme välttämättä tarvitse enemmistöpäätösten lisäämistä; tarvitsemme tehokkaampaa hallitustenvälistä yhteistyötä.

Perustuslait ja toimielimet eivät sinänsä luo vaurautta, ne eivät tee taloudestamme kilpailukykyisempää, ne eivät vähennä hiilidioksidipäästöjä eivätkä ruoki kehitysmaiden nälkäisiä. Kehotan kaikkia hallituksia ja puheenjohtajavaltiota ryhtymään toimeen konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi. Alku on ainakin lupaava.

  Puhemies . Kiitos ja onnea saksan opintoihinne.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Berliinin julistus sai minut muistelemaan tiettyjä eurooppalaisia – Robert Schumania, sillä olette käyttäneet hänen metodiaan tiukasti salassa laaditussa julistuksessa, mikä voi olla hyvin hedelmällinen lähestymistapa. Toinen syy, miksi ajattelin häntä, oli se, että vaikka hänen isänsä oli ranskalainen, hän syntyi sodan vuoksi saksalaisena. Hänen äitinsä oli luxemburgilainen, ja ranska oli vasta hänen kolmas kielensä. Silti hänestä tuli neuvoston puheenjohtaja. Muistelen myös Alcide De Gasperia, joka syntyi itävaltalaiseksi ja toimi Itävallan parlamentissa Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ennen kuin hänestä tuli italialainen parlamentaarikko.

Nämä kaksi miestä olivat rajaseutujen asukkaita, ja heidän kaltaisensa rajaseutujen asukkaat ovat Euroopan tekijöitä, sillä rajat ovat historian haavojen päälle muodostuvia arpia, ja me olemme täällä, jotta näitä haavoja ei enää koskaan revittäisi auki.

Sitten ajatukseni siirtyivät teihin kolmeen. Ne siirtyivät teihin, arvoisa puhemies, rauhan käsikirjoittajaan, sillä te olette minun sukupolveani, pikemminkin rauhan Euroopan poika kuin niiden liekkien Euroopan, jotka sitä aiemmin kuluttivat, mies omine haavoinenne. Arvoisa liittokansleri, te olette minun kaltaiselleni ranskalaiselle liittokansleri, joka tuli muurin toiselta puolelta, nykyisen matkailukohteen ja entisen rajan toiselta puolelta, kun taas te, arvoisa puheenjohtaja Barroso, olette uudelleen saavutetun vapauden puheenjohtaja, joka on muuttunut siitä, millainen oli 18-vuotiaana, jolloin olitte poliittiselta kannalta hieman punertava.

Teitä kolmea katsellessani – minä todella pidän tästä julistuksesta, ja loppujen lopuksi kyse on syntymäpäiväjuhlallisuuksista – totesin itselleni: "Sittenkin heissä on jotain vikaa, he eivät ole sosialisteja." Sitten kuitenkin muistin Guy Molletin, sosialistin ja neuvoston puheenjohtajan vuonna 1956, sanat: "Jos aiotte rakentaa Eurooppaa, älkää odottako sen ensin tulevan sosialistiseksi."

Ja kyllä, se on todellakin hemmetin hyvin tehty työ!

  Puhemies. – Paljon kiitoksia, arvoisa jäsen Poignant, varsinkin henkilökohtaisista huomautuksistanne.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, voitteko nyt ystävällisesti vahvistaa, että puheenjohtajavaltio kannattaa tiukasti perustuslakisopimuksen parantamista sen heikentämisen sijaan nopean ratifioinnin varmistamiseksi? Valitsetteko päättäväisesti "perustuslaki plussan" pienen, pikkuruisen tai jopa pikkiriikkisen perustuslain sijaan? Kieltäydyttekö hyväksymästä hallitusten välistä konferenssia, jonka ainoana tarkoituksena on vapauttaa jäsenvaltiot kansanäänestysten järjestämistä koskevista vetoomuksista?

Muistakaa Laekenin täyttymättömät haasteet. HVK:n ei pidä antaa repiä toimielinten ja jäsenvaltioiden hyväksymää kattavaa pakettia palasiksi. Sen sijaan sen olisi keskityttävä yhteisen politiikan uudistamiseen, jotta se vastaisi paremmin tämän hetken huolenaiheisiin ja tulevaisuuden haasteisiin.

Ja mitä tulee kaikkiin niihin, jotka pyytävät teitä avaamaan ensimmäisen ja toisen osan, kehottakaa heitä kärsivällisyyteen. Saattakaamme ensin perustuslakisopimus voimaan ja koetelkaamme asioita käytännössä ennen kuin kajoamme uudelleen jo hyväksyttyyn voimatasapainoon. Historiallinen ensimmäinen muutos tulee varmasti aikanaan, mutta siihen ei pidä pyrkiä nyt.

  Puhemies. Hyvä jäsen Duff, kiitän teitä panoksestanne parlamentin kuulemis- ja tiedotusprosessissa.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, eurooppalaisilta johtajilta puuttui Berliinissä rohkeutta osoittaa globalisaation, maahanmuuton ja identiteettimme menettämisen vaaran meille sanelemia vaihtoehtoja. Sanaakaan ei sanottu Euroopan maantieteellis-poliittisista rajoista, jotka Turkin liittymisen myötä uhkaavat ulottua Iraniin, Irakiin ja jopa Syyriaan.

Ainoastaan paavi Benedictus XVI, joka asettuu tässä tilanteessa muutoin vailla ideoita ja ihanteita olevan Euroopan henkiseksi johtajaksi, on viitoittanut meille tietä: kuinka joku ei ymmärrä, että on mahdotonta rakentaa yhteistä Eurooppaa jättämällä huomiotta Euroopan kansalaisten kulttuurisen ja eettisen identiteetin? Eurooppalaiset johtajat eivät ottaneet näitä varoituksia kuuleviin korviinsa. Varmastikaan pankkien ja eturyhmien Eurooppa ei voi pelastaa meitä näiltä vaaroilta, eurooppalaisen sosiaalimallin kriisiltä ja islamilaisen invaasion uhalta.

Meille alueellisen autonomian kannattajille on vaikeaa hyväksyä perustuslakiluonnosta, jossa edistetään byrokraattista ja keskusjohtoista Eurooppaa, jolle on muun muassa ominaista, kuten tänään olemme saneet nähdä, vakaviin skandaaleihin ajautuminen ja vähäinen avoimuus. Se on kaukana suurten ajattelijoiden alueiden ja kansojen Eurooppaa koskevasta unelmasta.

Arvoisa liittokansleri, haluan joka tapauksessa kiittää teitä ja antaa tunnustusta osoittamallenne sensitiivisyydelle, kristillisen pieteetin ohjaamalle johtajalle, koska olette suosituksestani kiinnittänyt huomiota toistaiseksi vielä ratkaisemattomaan ongelmaan, pidätettyjen italialaisten sotilaiden oikeuksien tunnustamiseen. Kiitän teitä heidän puolestaan ja niiden 50 000 perheen puolesta, jotka odottavat heidän uhrauksensa tunnustamista ja muistonsa vaalimista.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia. Jäsen Voggenhuber antoi teille jo kukat ryhmämme puolesta, eikä kukaan varmasti epäile, ettettekö ansaitsisi niitä, vaikka me jo mietimmekin, mitä seuraavaksi on määrä tapahtua, ja näin keskustelun loppupuolella haluan toistaa tämän. Emme itse asiassa usko, että Berliinin julistuksen henki on yhteensopiva sen ajatuksen kanssa, että sen, mitä perustuslakisopimuksesta on jäljellä, olisi viime kädessä mahdollistettava ainoastaan teknokraattien ja byrokraattien työn tekeminen Brysselissä hieman sujuvammin.

Me todellakin katsomme perustuslakiprosessin olevan syy ja hanke, jonka on määrä tehdä Euroopan unionista kokonaisuudessaan demokraattisempi, ja tämän vuoksi katsomme, että perusoikeuksien luettelon, johon täällä on viitattu, on yksinkertaisesti kuuluttava siihen. Emme todellakaan katso, että kysymys siitä, kuinka tavoite on saavutettavissa ja kuinka kansalaiset otetaan siihen mukaan, olisi lattea. Katsomme, että olemme oppineet jotain Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksistä ja että on tärkeää kuulla kaikkia kansalaisia tasavertaisina eurooppalaisina. Yhden kansalaisen kuuleminen ja toisen sivuuttaminen johtaa kahteen eri vauhtiin, eikä tätä pidä sallia. Koska uskomme, että tämän selventäminen on hyödyllistä, toivomme näin tehtävän.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Puheenjohtajavaltio Saksa pyrkii ajamaan läpi toimintasuunnitelmansa EU:n osalta, ja se muovaa sitä kasvavan kunnianhimonsa perusteella.

Asiaan kuuluvine juhlamenoineen Berliinin julistus on vain yksi askel tässä strategiassa, jossa yksi tavoitteista on, että kertaalleen hylätyn Euroopan perustuslakisopimuksen ydinsisältö otetaan uudelleen käyttöön. Totuus on, että huolimatta tämänhetkisten johtajien pyrkimyksestä osoittaa tapauksen juhlallisuutta, päällimmäinen tunne oli sen keinotekoisuus ja kansalaisten täydellinen piittaamattomuus Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlien avaamisesta.

Tämä on merkki ajastamme, ja se osoittaa, kuinka paljon EU on ristiriidassa Euroopan ja koko maailman kansojen etujen ja toiveiden kanssa. Euroopan kapitalistisen integraation hallitsevat voimat ovat täysin tietoisia tästä kasvavasta ristiriidasta. Mielestämme Berliinin julistuksen sisältö on näin ollen pelkkä pyrkimys hyödyntää Euroopan kansalaisten perusteltuja huolia. Julistuksella ei ole mitään tekemistä EU:n todellisten tavoitteiden ja erityisen politiikan kanssa ja niistä seuraavan karun todellisuuden kanssa.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa liittokansleri, hyvät kollegat, Berliinin huippukokous on varmasti edistysaskel Euroopalle. Se merkitsee uuden vaiheen alkua vaikeuksien ja tietynasteisen epäonnistumisen ajanjakson jälkeen.

Perustamissopimusten 50-vuotisjuhlallisuudet ovat merkinneet neuvoston, komission ja parlamentin kesken koordinoitua eurooppalaisen aloitteen elpymistä Euroopan tulevaisuuden rakentamiseksi. Jos kuitenkin puhumme tulevaisuudesta, meidän on pyrittävä saamaan aikaan ennen vuotta 2009 perustavaa lajia oleva lainsäädäntö, jossa säädellään Euroopan unionin toimivaltaa ja asemaa. EU ei tarkoita pelkkiä markkinoita, vaan sillä on myös mahdollisuus merkittävään asemaan kansainvälisessä politiikassa, käytännön vastausten tarjoamisessa varsinkin kansalaisten vaatimuksiin.

Arvoisa liittokansleri, tästä syystä olen tyytyväinen aloitteeseen laajan keskustelun käynnistämisestä kolmesta perustavaa laatua olevasta aiheesta: ilmastonmuutoksesta, energiavarmuudesta sekä Afrikasta ja länsimaiden liian usein unohtamista tragedioista siellä. Se Eurooppa, johon me uskomme ja johon perustajaisämme uskoivat, ei kuitenkaan muodostu vain politiikasta ja taloudesta. Olen huolissani luettuani satojen kirkkojen häviämisestä Saksassa, olen myös huolissani siitä, että Italiassa syntyy yhä vähemmän lapsia. Olen kauhistunut tuomareiden tuomioista, joissa vapautetaan miehiä, jotka julmasti pahoinpitelevät vaimojaan uskonnon nimissä. Olen huolissani huumeiden leviämisestä nuorten keskuudessa Euroopassa. Tämä ei ole se Eurooppa, johon me katsomme kuuluvamme ja johon olemme sitoutuneet.

Tämän vuoksi olisi virhe aliarvioida tai jopa unohtaa Berliinin julistuksessa korostettuja arvoja: demokratiaa, rauhaa, vapautta ja oikeutta sekä ennen kaikkea yksilön oikeuksia ja ihmisarvoa. Kuinka me emme siis kykene toistamaan Jacques Delorsin sanoja, sillä hän muistutti, ettei meidän pidä unohtaa kristillisiä juuriamme. Tänään hän kertoi haastattelussa, että muistot ovat tulevaisuutemme.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan tulevaisuuden kehitystä tarkasteltaessa Berliinin julistuksessa korostetaan aivan perustellusti solidaarisuuden ja sosiaalisen koheesion merkitystä eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa, jossa yhdistyvät taloudellinen menestys ja sosiaalinen vastuu. Se toi mieleeni toisen julistuksen, jonka nimi oli Sosiaalisen Euroopan edistäminen ja jonka yhdeksän EU:n jäsenvaltion hallitukset hyväksyivät juuri ennen tämän kevään huippukokousta. Julistuksella pyritään tasapainottamaan uudelleen politiikkayhdistelmää toimien edistämiseksi työllisyys- ja sosiaalialalla.

Vastaukseksi kevään huippukokouksen päätelmiin sisällytettiin selkeät viittaukset ihmisarvoiseen työhön, työntekijöiden oikeuksiin, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä työn perheystävälliseen organisointiin. Myös sosiaalisen koheesion merkitystä korostettiin sekä köyhyyden torjumista, erityisesti lasten köyhyyden. Sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä korostettiin siten mitä selkeimmin.

Päätelmissä palautettiin mieleen myös perustamissopimuksen sosiaaliset määräykset, erityisesti pyrkimykset parantaa työllisyyttä sekä työskentely- ja elinoloja. Nämä ovat osa sunnuntaina juhlitun perustamissopimuksen 136 artiklaa, joka käy johdannoksi komission käytettävissä olevalle hyvin selkeälle oikeusperustalle, jonka perusteella se voi esittää ehdotuksia työllisyyden sekä työskentely- ja elinolojen parantamiseksi.

Mielestäni Berliinin julistus ja kevään huippukokouksen päätelmät ovat oikea-aikainen muistutus siitä, että komission on käynnistettävä uudelleen sisällökäs sosiaalinen ohjelma, sillä kun tarkastellaan komission tämänhetkistä työohjelmaa, näyttää siltä, että se on unohtanut oikeusperustan, joka ylipäänsä sallii sen toimia.

Haluamme komission vastaavan pian. Se voisi aloittaa lisäämällä asiasisältöä nykyiseen joustoturvan ympärillä käytävään salailuleikkiin. Esittäkää tuoreita lainsäädäntöehdotuksia epätyypillisten työsuhteiden hyväksikäyttöön verrattavien muotojen poistamiseksi. Haluamme joustoturvalle myönteisen merkityksen niiden miljoonien työntekijöiden kannalta, jotka nyt näkevät sen hyväksikäytön verukkeena.

Lopuksi toivon puheenjohtajavaltio Saksan säilyttävän sosiaalisen Euroopan keskeisessä asemassa kesäkuun huippukokouksen valmisteluissa ja sen jälkeen. Näin Berliinin julistus olisi uskottava.

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Arvoisa liittokansleri, haluan ennen kaikkea ilmaista kiitollisuuteni siitä, että olette onnistunut johtamaan Euroopan unionin sen alakuloisuudesta, tuhon ja synkkyyden vireestä. Eurooppalaiset lauloivat 25. maaliskuuta Oodia ilolle ja todella tunsivat iloa.

Berliinin julistuksen merkitys riippuu sen täytäntöönpanotavasta. Sen merkitys Euroopan unionin historiassa riippuu siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Se vahvistaa kuitenkin yhden merkittävän seikan, nimittäin että Eurooppa on todellakin yhdentynyt, ja siinä annetaan yhdentymisen osapuolille ansaittu kunnia.

Meidän on kenties kuitenkin lisättävä, että mitä itään ja länteen tulee, Eurooppa on vasta nyt yhdentymässä. Kahden erilaisen menneisyyden ja kahden erilaisen luonteen on yhdennyttävä. Me tarvitsemme vahvaa ja yhdentynyttä Eurooppaa.

Euroopan yhdentyminen on haasteemme. Berliinin julistuksessa esitetty silmäänpistävä näkemys – että Euroopan unionin on löydettävä uudelleen perustansa – on toinen haaste. Jos Euroopan unionin on määritettävä uudelleen perustansa, ilman poliittista ulottuvuutta takaavaa perussopimusta, joka mahdollistaisi tehokkaan päätöksenteon, unioni ei kykene edistymään. Minusta väitteen, jonka mukaan olemme yhdistyneitä, pitäisi merkitä, että olemme yhdistyneitä, jotta Euroopan unioni voi edetä.

  Angela Merkel, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan esittää lyhyesti yhteenvedon tästä keskustelusta, josta olen hyvin kiitollinen.

Tänään on tullut erityisen selväksi – ja olen varma, että tämä on kaikkien ryhmien mielipide – että parlamentin ylivoimaisen enemmistön yhteinen toive ja halu on, että yhteinen Eurooppamme edistyy, ja vieläpä jonkinlaisella optimismilla höystettynä, sellaisella, johon sosialistiryhmän puheenjohtaja Schulz viittasi. Neuvoston puheenjohtajana oletan, että minunkin sallitaan kiittää häntä tänään, sillä se, että tilanne on historiallinen ja hyvin vakava, on seikka, josta olen täysin samaa mieltä kaikkien sitä tänään korostaneiden kanssa.

Vieläkin on skeptikkoja, jotka epäröivät ja epäilevät sitä, tarvitsemmeko todella aikataulua ja onko meidän todella esitettävä kansalaisille uusi perusta vuonna 2009, kuten totesimme Berliinin julistuksessa tekevämme. Näille skeptikoille haluan sanoa, että puheenjohtajavaltio Saksa on parlamentin ja komission tavoin jo tietoinen siitä, että kyseessä on nimenomaan se, mitä kerran kutsuttiin hankkeiden Euroopaksi, toisin sanoen, että on otettava hyvin määrätietoisia askelia eteenpäin, sellaisia, jotka kansalaiset todella näkevät.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että esittäisimme yhtä tai toista äänestysmenettelyä ja ratkaisisimme institutionaalisia asioita, vaan samalla meidän on näytettävä kansalaisille, että saavutamme jotakin, millä on todella suurta merkitystä jokaisen yksilön elämässä. Mitä enemmän onnistumme saamaan aikaiseksi näiden kuuden kuukauden aikana, jolloin meillä on tietenkin muitakin merkittäviä asioita käsiteltävänä, sitä helpompi meidän on edetä näissä muissa asioissa. Joka tapauksessa tulevien kolmen kuukauden aikana jaamme ponnistelumme tasapuolisesti näiden molempien asioiden kesken, ja haluan kiittää lämpimästi parlamenttia sen osoittamasta huomiosta monissa näissä käytännön asioissa. Esimerkiksi eilen onnistuitte vapauttamaan varat ympäristönsuojeluun, joten hankkeet voivat käynnistyä. Olemme ottaneet kantaa myös maatalouteen. Tällaisilla aloilla kansalaiset haluavat tietää, mitä Euroopan unioni nyt saavuttaa, joten menestyminen tässä on nyt myönteinen asia.

Parlamentissa on myös kysytty sitä, kuinka Berliinin julistus valmisteltiin. Käsittääkseni Winston Churchill sanoi Rooman sopimuksista, ettei mitään Rooman sopimusten kaltaista yhtä merkittävää asiaa ole koskaan saatu valmisteltua takahuoneissa ilman, että kukaan huomaisi mitään. Tällaisen suorituksen toistamiseen meillä ei ole mitään mahdollisuutta aikanamme, jolloin tiedotusvälineet ovat kaikkialla, mutta katson, että meidän on ainakin tulevina kuukausina löydettävä oikea yhdistelmä osallistumisen ja asioiden aikaansaamisen välillä, eikä julkisuus ole aina paras paikka toteuttaa asioita. Kyse ei siis ole siitä, että puhemies olisi velvoitettu kanssani salaisiin Berliinin julistusta koskeviin neuvotteluihin, vaan parlamentin poliittiset ryhmät osallistuivat luonnollisesti tavalla tai toisella, ja näin me pyrimme ottamaan huomioon ehdotuksenne, aivan kuten teimme komission ja 27 jäsenvaltionkin kanssa.

Kaikki tietävät kuitenkin, että yksi demokratian piirre on, etteivät kaikkien näkemykset aina näy lopputuloksessa. Toisinaan tällaiset asiat voidaan tehdä vain rinnakkain, eikä kaikista näistä asioista voida raportoida yhtä aikaa, mutta uskon kuitenkin, että kansalaiset on otettava mukaan siihen, mistä nyt on kysymys, ja tämän vuoksi esitän parlamentille pyynnön. Arvoisa puhemies, haluan kovasti esittää parlamentille ehdotuksen, sillä toimielimenä neuvosto ei ole asianmukainen tekemään erinomaisen hyvää työtä kansalaisten osallistamiseksi. Koska parlamentissa on valiokuntia, olisi kenties mahdollista järjestää, vaikkapa toukokuussa, kansalaisyhteiskunnan kuuleminen, johon neuvostokin lähettäisi edustajan ja jossa voisimme tarkastella sitä, mitä kansalaisyhteiskunnassa sanotaan ihmisten odotuksista tätä uudistetun yhteisen perustan tuottamisprosessia kohtaan, jotta voisimme sitten ennen seuraavaa neuvoston kokousta käytävän keskustelun avulla ottaa Euroopan kansalaiset jossakin määrin mukaan pohdintoihimme.

(Suosionosoituksia)

Uskon siis, että tulevinakin kuukausina tapaamme toisiamme usein. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat hauskoja, joten miksi emme nauttisi myös seuraavista kolmesta kuukaudesta? Paljon kiitoksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa liittokansleri Merkel. Tärkein seikka on se, että on käynyt ilmeiseksi, että me uskomme jälleen Eurooppaan ja luotamme toisiimme. Luottamus tämän parlamentin ja teidän, neuvoston edustajan, välillä on lisääntynyt uskomattoman paljon viime viikkoina. Voin puhua monien parlamentin jäsenten puolesta ja erityisesti omasta puolestani sanoessani, että yhteistyö teidän kanssanne on ollut ilo ja että me odotamme tulevaa yhteistyötä teidän kanssanne ja komission kanssa. Toivomme teille paljon menestystä jatkossakin ja tuemme teitä.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). (PL) Kauan odotettu Berliinin julistus tuli jonkinlaisena yllätyksenä Euroopan kansalaisille, ei niinkään sisältönsä puolesta, jonka osalta lehdistö on nimennyt sen monitulkintaisuuden taidonnäytteeksi, vaan julkisen keskustelun puutteen vuoksi. On kuvaavaa, että julistuksen ovat allekirjoittaneet vain kolme henkilöä, jotka edustavat Euroopan unionin toimielimiä, kaikkien 27 jäsenvaltion edustajien sijaan.

Itse asiassa julistus ei sido ketään mihinkään tai pehmennä EU:n asemaa ja toimintaa koskevia mielipide-eroja. Yhteisestä ulkopolitiikasta ei ole sovittu, eikä eurooppalaista puolustuspolitiikkaa ole hahmoteltu.

Joissakin maissa ilmennyt määrätietoinen vastustus Euroopan kristillisiä juuria koskevaa mainintaa kohtaan kyseenalaistaa yhteisten eurooppalaisten arvojen määrittämisen. Huolimatta näistä ratkaisemattomista asioista meidän ei pidä tulevaisuudessa eksyä vuoropuhelun ja kuulemisten tieltä kiristämään valtioita, jotka ilmaisevat erilaisia varauksia.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Euroopan unioni on ehtinyt kypsään ikään, ja vaikuttaa siltä, että se on myös hankkinut asianmukaista viisautta, sillä se on onnistunut hyväksymään tiiviin asiakirjan, jossa keskitytään arvoihin, periaatteisiin sekä tuleviin tehtäviin ja joka on vieläpä keskivertoihmisen kannalta ymmärrettävä. Unioni on näin osoittanut kykenevänsä puhumaan yhdellä äänellä ja olevansa valmis arvoihin perustuviin toimiin.

Julistuksessa juhlistetaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää, mutta haluan palauttaa mieliin toisenkin 50-vuotisjuhlan, nimittäin Unkarin vuoden 1956 vallankumouksen, joka myös elää edelleen juurineen, alkuperineen ja perinteineen nykypäivän Euroopan unionissa. Ilman vuoden 1956 esimerkkiä ja unkarilaisia vallankumouksellisia Euroopan unioni ei olisi kyennyt kehittymään tällä tavalla siksi, mitä nyt voimme kutsua yhteiseksi Euroopan unioniksemme.

Olen vakuuttunut siitä, että me tarvitsemme Euroopan unionia, joka on vahva ja itsevarma arvojensa ja identiteettinsä suhteen ja joka kieltäytyy luopumasta periaatteistaan eikä kykene turvautumaan verukkeisiin. Haluamme nähdä unionin, jossa jäsenvaltioiden välinen yhteistyö syvenee, jossa vaalitaan kansainvälistä yhteistyötä ja jossa edetään kohti yhä vankempaa solidaarisuutta ja poliittista yhdentymistä.

Miksi vahva Euroopan unioni on etujemme mukainen? Koska siten myös jokainen yksittäinen valtio voi tulla huomattavasti voimakkaammaksi. Jotta voimme olla voimakkaita, on tietenkin tärkeää myös kyetä tunnustamaan selkeästi menneisyytemme ja identiteettimme.

Juhlin 50-vuotispäivää Roomassa kansalaisjärjestön organisoimassa konferenssissa ja haluan välittää teille yhden konferenssin viesteistä, nimittäin sen, että meidän on todellakin tunnustettava identiteettimme ja vahvistettava Euroopan juuret, sen kristilliset juuret. Jokainen, joka tarkastelee Eurooppaa ulkopuolelta, havaitsee, mikä on meille kaikille yhteistä. Miksi me emme näe sitä itse ja miksi pelkäämme tunnustaa sitä?

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Szájer, eikä vähiten yhteistyöstänne sisäisessä koordinoinnissa, johon osallistuitte.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). (PL) Berliinin julistus allekirjoitettiin Euroopan unionin kannalta hyvin merkittävänä hetkenä. Rooman sopimusten allekirjoittaminen 50 vuotta sitten oli ensimmäinen askel kunnianhimoisen ajatuksen toteuttamisessa. Nyt 27 jäsenvaltion läsnäolo Berliinissä kuvasti tuon ajatuksen vaikutusta. Kun Euroopan unioni perustettiin sodan jälkeisen Euroopan raunioille, perustamisasiakirjan allekirjoitti vain kuusi valtiota.

Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, iloitsemme siitä, että unionissa on rauha. Täällä on lähes puoli miljardia asukasta. Unioni kattaa suuren osan maanosasta, ja se on maailman merkittävin voima koskaan. Yhdentymisen tulokset ovat vaikuttavia: yhtenäismarkkinat, yhteinen valuutta 13 valtiossa sekä ihmisten, tavaroiden ja pääoman vapaa liikkuvuus. Euroopan unioni on sitoutunut suojelemaan ympäristöä sekä edistämään kestävää kehitystä. Se on kansainvälisen tason aktiivinen, korkean profiilin toimija, joka tuo vakautta ja vaurautta naapurimaihin.

Berliinin julistus on Euroopan unionille merkittävä symboli. Jotain kuitenkin puuttuu vielä, huolimatta selvistä saavutuksen tunteista. Olisimme kenties toivoneet Euroopan unionille perustuslakisopimusta Rooman sopimusten allekirjoituksen 50-vuotispäiväksi. Kohtaamme edelleen lukuisia haasteita: maailmanlaajuinen taloudellinen kilpailu, sosiaalipolitiikan, ympäristön suojelun, energian ja turvallisuuden alan uudet haasteet. Euroopan kansalaiset haluavat tehokkaamman ja vahvemman unionin, joka toimii avointen sääntöjen perusteella. Meidän on poistettava kansalaisten varsinkin uusissa jäsenvaltioissa kohtaamat esteet ihmisten ja palveluiden vapaan liikkuvuuden alalla. Meidän on saatettava loppuun Schengen- ja euroalueen laajentaminen. Meidän on pantava täytäntöön yhteistä energiapolitiikkaa. Eurooppa tarvitsee talouskasvua, uusia työpaikkoja ja parempaa sosiaaliturvaa.

Tässä yhteydessä se julistuksen kohta, jossa todetaan, että unionin institutionaalisesta perustasta on sovittava vuoteen 2009 mennessä, on hyvin merkittävä. Sen olisi motivoitava kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat institutionaaliset uudistukset. Liittokansleri Angela Merkel ansaitsee kiitokset merkittävästä panoksestaan yhteisen menestyksemme eteen. Euroopan unionilla on nyt naisen kasvot. Unioni on nainen.

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu unionin ilmastonmuutospolitiikan merkityksestä. Onko tällainen politiikka mahdollista nykyisten perussopimusten turvin? Ei ole.

Täällä on puhuttu myös maahanmuuttajien sosiaalisesta integroimisesta. Onko se mahdollista nykyisten perussopimusten turvin? Ei ole.

Entäpä yhtenäiset energiamarkkinat? Niillä ei ole oikeusperustaa nykyisissä perussopimuksissa. Sanon tämän siksi, että joidenkin nimittämän "kansalaisia todella kiinnostavan politiikan" vertaaminen välineisiin ja tekniikoihin ikään kuin viimeksi mainitut eivät olisi tärkeitä, osoittaa yksinkertaisesti tietämättömyyttä siitä, kuinka Euroopan unioni toimii.

Ilman menettelyjä ja ilman oikeusperustaa Euroopan unioni ei voi toimia, ja ilman laajempaa demokratiaa siltä puuttuu legitimiteetti. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että pääsemme sopimukseen perustuslakisopimuksesta.

Uskon, että puheenjohtajavaltio Saksan menestyminen Berliinin tapahtumassa osoittaa, että tähän suuntaan meidän on nyt pyrittävä.

Toivon, että kesäkuun Eurooppa-neuvosto tekee näin. Sen ei tarvitse olla yksimielinen, ja mielestäni on hyvin tärkeää tehdä toimeksianto. Ja tehdessämme toimeksiantoa hallitusten väliselle konferenssille meidän on otettava huomioon ─ ja tässä puhuu nyt korkeakouluopettaja ─ ne, jotka ovat läpäisseet kokeen, joissakin tapauksissa ansiokkaasti, sekä autettava niitä, jotka ovat siinä epäonnistuneet tai jotka eivät ole siihen osallistuneet. Meidän ei kuitenkaan pidä ottaa huomioon vain niitä, jotka ovat epäonnistuneet tai jotka eivät ole siihen osallistuneet.

Ne meistä, jotka ovat ratifioineet sopimuksen, ovat siis täyttäneet sitoumuksensa, ja meidät on otettava huomioon toimeksiantoa tehtäessä.

Täällä on aivan perustellusti todettu, että teidän kauttanne, arvoisa puhemies, tämä parlamentti on antanut merkittävän panoksensa Berliinin julistukseen. Uskon, että haluamme tehdä saman myös hallitusten välisen konferenssin osalta. Me kaikki haluamme auttaa Eurooppa-neuvostoa, koska komissio osallistuu hallitusten väliseen konferenssiin ja koska kansalliset parlamentit ratifioivat konferenssin tulokset. Haluamme kuitenkin antaa ratkaisevan panoksemme varmistaaksemme, että hallitusten välinen konferenssi on vähintään yhtä suuri menestys kuin Berliinin julistus.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, jäsen Méndez de Vigo. Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni teitä kohtaan, sillä yhteistyönne valmistelutöissä oli erinomaista toimiessanne Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän koordinaattorina.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Berliinin seremonia on ohi, ja se oli viimeisten 50 vuoden hyvin merkittävien saavutusten harhanäkyjä täynnä. Juhlallisuudet ovat nyt kuitenkin päättyneet, ja me kohtaamme sen tosiseikan, että Euroopan unionin kansalaiset ovat täynnä piittaamattomuutta, katkeruutta ja, mikä pahinta, levottomuutta. Euroopan unionin kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei unioni voi kovin helposti edetä tässä tilanteessa.

On lohdullista, että liittokansleri Merkel ymmärsi ensimmäisen ensisijaisen tavoitteen olevan edellytysten luominen Euroopan unionin toimielinten toimintakyvyn palauttaville mekanismeille, sillä on aivan ilmeistä, ettei 27 jäsenvaltion Euroopan unioni voi edetä samoin rakentein ja samalla organisaatiolla kuin silloin, kun jäseniä oli viisitoista. Pyrkimys on äärimmäisen vaikea. On kuvaavaa, että 27 johtajan allekirjoittamassa Berliinin julistuksessa ei viitata Euroopan perustuslakisopimukseen, joka on tärkein huolenaiheemme. Unionin presidentin ja ulkoministerin viran perustaminen, komission jäsenten määrän vähentäminen, äänien uusi painottaminen, parlamentin vastuualojen lisääminen, kolmen pilarin kumoaminen, jäsenvaltioiden välisen tiiviimmän yhteistyön mekanismin vahvistaminen sekä oikeushenkilöyden saaminen Euroopan unionille ovat joitakin perustuslakisopimuksen saavutuksia, mutta sitä ei hyväksytty äänestyksessä. Minusta meidän olisi sisällytettävä ne uuteen "Nizza II" -sopimukseen ja toteutettava ne käytännössä ennen vuoden 2009 vaaleja.

Unohtakaamme suurelliset suunnitelmat. Palatkaamme todellisuuteen. Katson, että tämän realistisen ratkaisun avulla Euroopan unioni voi edistyä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, Berliinin julistus on osoitettu EU:n kansoille, ja siinä pyydetään niitä ottamaan huomioon yhteisen pyrkimyksemme erinomaisen suosion. Siinä palautetaan mieliin eurooppalaiset arvot ja sen on oltava lähtökohta uudelle mielikuvitusharppaukselle vielä pidemmälle kuin mihin solidaarisuus on antanut tietyn yhteisen politiikan yhdentyä kuluneen puolen vuosisadan aikana.

Meidän on oltava realistisia emmekä saa peitellä nykyisiä vaikeuksia. Meidän on vakuutettava kansalaiset siitä, että vahvan ja yhtenäisen Euroopan unionin rakentaminen maailmaan ei ole pelkästään välttämätöntä, vaan myös mahdollisuus jokaiselle 27 jäsenvaltiolle ja jokaiselle 500 miljoonalle unionin kansalaiselle. Jos haluamme voittaa heidät puolellemme, meidän on sekä tarjottava heille konkreettisia tuloksia ja kouraantuntuvaa näyttöä EU:n lisäarvosta että valittava myös entistä optimistisempi asenne, ja juuri näin liittokansleri Merkel on tehnyt.

Eurooppalaiset ovat jakautuneet unionin politiikan pääsuuntausten osalta. Toiset katsovat EU:n valinneen liian liberaalin kurssin ja epäonnistuvan omien kansalaisten suojelemisessa globalisaatiota vastaan, kun taas toisten mielestä EU ei ole riittävän protektionistinen. Kuten aina, totuus löytyy jostakin näiden kahden ääripään väliltä.

Maanosamme on yksi harvoista vakiintuneen vakauden alueista yhä vaikeammin ennustettavassa maailmassa. Historiamme on täynnä opetuksia, ja kulttuurimme ovat moninaisuudessaan rikkaita ja merkityksellisiä monille ihmisille. Taloutemme on yleisesti ottaen järkevää ja avointa maailmalle. Pyrimme jatkuvasti yhä laajempaan solidaarisuuteen vähäosaisimpien ja vähiten vakaiden maailman alueiden kanssa.

Käytän tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni neuvoston puheenjohtajaa sekä hänen saavutuksistaan että hänen ponnisteluistaan, jotka todistavat hänen todella välittävän siitä, että Euroopan unionin on edistyttävä ja että on löydettävä tie ulos tästä umpikujasta, jossa olemme olleet jo joitakin kuukausia, ja tästä haluan kiittää häntä vilpittömästi.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, me rautaesiripun takaa tulleet Euroopan unionin kansalaiset arvostamme mitä suurimmin vapautta, myös vapaata markkinataloutta, ja sitä, mikä kerran oli meidän kansallinen tuotteemme tai jopa alueellinen erikoisuutemme, nimittäin solidaarisuutta. Tunnemme myös näiden arvojen puolustamisen hinnan. Vuosikymmenten ajan haaveilimme paluusta vapaiden kansakuntien eurooppalaiseen kotimaahan. Vartuimme kuunnellen Münchenistä lähetettyjä kiellettyjä radio-ohjelmia, joita lähetti ylevästi nimetty "Radio Free Europe".

Olemme nyt vapaina ja yhdistyneinä edelleen uskollisia tuolle Euroopalle. Euroopan unionin jäseninä meillä on täysi oikeus osallistua sen tulevaisuuden muovaamiseen. Enää ei riitä, että toistelemme sanoja "Eurooppa, Eurooppa", vaan meidän on sanottava: "kyllä Euroopalle, mutta minkälaiselle Euroopalle?" Euroopan on oltava hanke, johon kaikki sen jäsenet uskovat. Eurooppalaisessa keskustelussa ei saa olla kiellettyjä aiheita.

Jokaisen valtion on voitava analysoida perustuslakisopimusta, jonka ranskalaiset ja alankomaalaiset hylkäsivät, ja niillä on oikeus kyseenalaistaa ristiriitaisiksi katsomansa näkökohdat.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla tilanteessa, jossa Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Schulz tarttuu jokaiseen mahdollisuuteen väheksyä niitä jäsenvaltiota, jotka uskaltavat poiketa hänen Euroopan unionin tulevaa institutionaalista muotoa koskevasta näkemyksestään tai siitä poliittisesta korrektiudesta, jota vasemmisto pyrkii sanelemaan. Puheenjohtajavaltio Saksan ehdottamalle keskustelulle perustuslakisopimuksesta on oltava ominaista avoimuus ja kompromissihalukkuus, jopa niinkin vaikeissa asioissa kuin tarkasteltaessa neuvoston uutta ja tasapuolista äänestysmenettelyä.

Havaitsin myös, ettei Berliinin julistuksessa mainita lainkaan kristillisiä juuriamme.

Lopuksi haluan siteerata belgialaista poliitikkoa Paul-Henri Spaakia, jolle omistetussa rakennuksessa nyt kokoonnumme. Hän sanoi vuonna 1957 seuraavaa:

(FR) Kuten kerran totesin Strasbourgissa, näiden aikojen jälkeen, kun meidän jälkeemme on kulunut jo useita vuosia ja ihmiset pyrkivät kertomaan meidän seikkailustamme, he eivät kykene – uskonnollisista tai filosofisista vakaumuksistaan riippumatta – kertomaan enempää kuin sen, että tuon ajan, tuon vuosisadan ihmiset elivät yhdessä kristillisen sivilisaation suurta seikkailua.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa liittokansleri, minulle on suuri kunnia käyttää puheenvuoroni puheenjohtajakautenne aikana. Haluan esittää joitakin huomautuksia. Ensimmäinen on se, että kuten Berliinin julistuksessa tehdään selväksi, Eurooppa on onnistunut yhdentymisellä saavuttamaan sentasoisen rauhan, vapauden ja vaurauden, jota se ei ikinä aiemmin ollut saavuttanut ja joka on todennäköisesti ainutlaatuista ihmiskunnan historiassa.

Toiseksi on tullut selväksi, että kohtaamme haasteita, joita kansallisvaltioilla ei enää ole mahdollisuutta kohdata yksin esimerkiksi terrorismin, globalisaation, ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja energiavarmuuden aloilla. On siis ilmeistä, että Euroopan unioni on ollut menestys aina ja kaikkialla, missä olemme turvautuneet yhteisömenetelmään, työskennelleet yhteisen lainsäädännön parissa ja soveltaneet Monnet'n metodia. Tämän vuoksi – ainakin näin minä uskon – perustuslakiprosessia olisi ohjattava samalla perustalla, sillä hallitusten yhteistyö heikentää meitä aina.

Tämä merkitsee myös – jos meidän on nyt määrä siirtyä seuraavalle, Berliinin julistusta seuraavalle tasolle, ja jos perustuslakiprosessi on määrä aloittaa uudelleen – että on tärkeää noudattaa näitä yhteisömenettelyn periaatteita. Perustuslakisopimukseen sisältyy jo paljon sellaista, mitä tarvitsemme, jos haluamme vastata kohtaamiimme haasteisiin.

Vaikka perustuslakisopimus itsessään ei ratkaisekaan mitään ongelmia, se tarjoaa meille legitiimin kehyksen ja päätöksentekovaltaa, joiden avulla voimme itse ratkaista ongelmia. Siksi toivon, että kaikille 27 jäsenvaltiolle on selvää – näin komissiokin on sanonut – että niillä on oltava todella hyvät syyt olla ryhtymättä prosessiin, joten meidän on Euroopan unionina varmistettava, että 27 jäsenvaltion yhteisö kykenee vastaamaan haasteeseen sen sijaan että jakautuisi pieniin ryhmittymiin, sillä näin tapahtuu, jos emme menesty tässä.

  Puhemies. Antaessani puheenvuoron komission puheenjohtajalle Barrosolle haluan pyytää anteeksi. En pyydä anteeksi parlamentin jäsenten poissaoloa, sillä he ovat siitä surullisen kuuluisia, vaan ennen kaikkea monien tähän keskusteluun osallistuneiden poissaoloa. Olen kuitenkin varma, että he lukevat puheenvuoronne ja seuraavat sitä kenties näytöltä.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, minusta tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu. Olin valmistellut pari vastausta erityisiin kysymyksiin, mutta koska kysymyksiä esittäneet parlamentin jäsenet eivät ole paikalla, taidan jättää vastaukset toiseen ajankohtaan.

Haluan kuitenkin esittää yleisen huomautuksen täällä käsitellystä perustavaa laatua olevasta aiheesta, nimittäin asiasisällöstä ja menettelystä. Me tarvitsemme molempia. Meidän on ratkaistava Euroopassa kohtaamamme merkittävät ongelmat sekä globalisaatioon liittyvät ongelmat ja tarvitsemme myös parhaita mahdollisia menettelyjä ja toimielimiä. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka haluavat keskittyä keskustelussa vain yhteen näistä näkökohdista. Jos haluamme ratkaista ongelmia ja jos haluamme kyetä vastaamaan valtaviin haasteisiin, me tarvitsemme entistä tehokkaampia, entistä demokraattisempia ja entistä johdonmukaisempia toimielimiä.

Meidän on myös ratkaistava perustuslakikysymys. Viittaammepa sopimukseen "perustuslaillisena" tai emme, meidän on ratkaistava tämä kysymys, ja tätä minä pyydän teiltä tänään, arvoisat parlamentin jäsenet, myös niiltä, jotka eivät ole perustuslaillisesta käsitteestä yhtä innostuneita kuin muut. Tiedän, että tekin haluatte ratkaista ongelmat pragmaattisesti. Luotan siihen, että teette oman osuutenne ja autatte EU:n hallituksia löytämään ratkaisun niin menettelyjen kuin toimielintenkin osalta, sillä jos haluamme tuloksia, me tarvitsemme näitä toimielimiä.

Mitä tulee keinoihin saada kansalaisyhteiskunta ja suuri yleisö mukaan perustuslakikeskusteluun, haluan sanoa, että me olemme olleet aktiivisia komissiossa. Ennen Berliinin julistuksen hyväksymistä tapasin henkilökohtaisesti komission varapuheenjohtajan Wallströmin ja parlamentin johtajia sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia. Kannatan liittokansleri Merkelin tänään esittämää ehdotusta, että parlamentti järjestäisi toukokuussa kansalaisyhteiskunnan kuulemisen. Jos parlamentti suostuu ehdotukseen, komissio haluaa tukea sitä.

Olemme valmiita käynnistämään parlamentin kanssa tätä koskevan keskustelun. Vakuutamme samalla, että tilaa on hallitusten välisille neuvotteluillekin, ja tämän vuoksi kannatan liittokansleri Merkelin ehdotusta.

(FR) Lopuksi puhun ranskaksi, sillä vastaan jäsen Poignantin hyvin tärkeään huomautukseen. Kiitän häntä siitä, että hän otti huumorin avulla esiin hyvin tärkeän seikan ja näytti, että ihmisillä voi olla erilainen poliittinen ja ideologinen kanta, vaikka he jakaisivatkin saman eurooppalaisen hengen. Tässä piilee opetus meille kaikille. Katson, että siinä tiivistyy hyvin tarkkaan Eurooppa-hanke, joka mitä suurimmassa määrin ylittää poliittiset ja ideologiset erimielisyytemme. Toiset ovat kallellaan vasemmalle ja toiset kannattavat keskustaa tai oikeistoa, mutta me tarvitsemme Eurooppa-henkisen koalition. Tämä on opetus meille kaikille, ja kiitän tästä teitä, jäsen Poignant. Kiitän samalla niitä, jotka eri poliittisten perheiden edustajina jakavat tämän Eurooppa-hengen – tietenkin vivahde-eroin – sillä vain tämän Berliinissä havaitsemani Eurooppa-hengen avulla voimme vastata niihin suuriin odotuksiin, joita kansalaiset meihin kohdistavat.

Muutama sana vielä solidaarisuudesta. Haluan sanoa erityisesti tietyille parlamentin jäsenille, jotka kuuluvat jokseenkin skeptisesti yhdentymiseen suhtautuviin poliittisiin ryhmiin, ettei pidä unohtaa, että solidaarisuus on kaksisuuntaista ja että tulee vielä todennäköisesti päivä, jolloin oma valtionne kaipaa muiden solidaarisuutta suoraan sanottuna. Meidän on siis kaikkien ilmaistava solidaarisuuden henkeä ja ymmärrettävä, että vain solidaarisuuden kautta saamme ratkaistua institutionaaliset asiat ja ennen kaikkea vastattua Euroopan unionin kohtaamiin merkittäviin haasteisiin.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission puheenjohtaja.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. (FR) EU:n kansalaisten ranskalaisena edustajana Euroopan parlamentissa ilmaisen aluksi suuren kunnioitukseni ja ihailuni Ranskan tasavallan presidenttiä, ystävääni Jacques Chiracia kohtaan. Tullessaan Berliiniin 25. maaliskuuta 2007 hän osallistui viimeistä kertaa eurooppalaiseen huippukokoukseen valtion päämiehenä, jonka toimille vahvan ja riippumattoman Ranskan puolustamiseksi vahvassa ja yhdistyneessä Euroopassa on aina ollut ominaista selkeys, pätevyys ja humanismi.

Vaikka olenkin pettynyt siihen, etteivät Euroopan kansoja ja kansalaisia edustavat parlamentin jäsenet osallistuneet Berliinin julistukseen, olen kuitenkin iloinen siitä, että julistuksessa vahvistetaan toive edetä Euroopan yhdentymisessä, tuodaan julki arvomme ja esitetään vuoden 2009 parlamenttivaaleja poliittiseksi määräajaksi institutionaalisten asioiden ratkaisemiselle. Onnittelen Euroopan unionin neuvoston nykyistä puheenjohtajaa, Saksan liittokansleri Merkeliä, Euroopan parlamentin puhemiestä, ystävääni Pötteringiä, sekä komission puheenjohtajaa José-Manuel Barrosoa heidän tekemästään työstä.

13. Valvontakäytäntöjen lähentyminen suuremmassa määrin EU:n tasolla (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

- Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle valvontakäytäntöjen lähentymisestä suuremmassa määrin EU:n tasolla (O-0125/2006 - B6-0010/2007) ja

- Pervenche Berèsin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle valvontakäytäntöjen lähentymisestä suuremmassa määrin EU:n tasolla (O-0126/2006 B6-0449/2006).

  Pervenche Berès (PSE), laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, talous- ja raha-asioiden valiokunta katsoi tarpeelliseksi, että keskustelemme yhteisön toimielinten valvontakäytännöistä, ja halusimme käydä keskustelua neuvoston ja komission edustajien läsnä ollessa. Me talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsenet olemme hyvin iloisia siitä, että keskustelu ja työt rahoitusmarkkinoiden kriisinhallinnon alalla on jälleen käynnistetty niin neuvostossa kuin komissiossakin. Valvontaelinten välistä entistä tehokkaampaa ja parempaa valvontaa ja koordinointia tarvitaan ehdottomasti, mutta jos haluamme lopputuloksen olevan menestyksekkään, katsomme kuitenkin, että tässä kehitysvaiheessa ja rahoitusmarkkinoiden muuttuessa perusteellisesti toimielinten välisen keskustelun käynnistäminen tästä aiheesta on epäilemättä paras tapa edetä.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta on tehnyt paljon työtä analysoidessaan eurooppalaista rahoitusjärjestelmää sekä keskittymisen vaikutuksia rahoituspalveluihin, esimerkiksi Muscatin mietinnössä, jossa parlamentti ehdotti sellaisen asiantuntijakomitean asettamista, joka ryhtyy pohtimaan markkinoiden ja rahoituslaitosten keskittymisen vaikutuksia, vakavaraisuuden valvontaa, rahoitusalan vakautta ja kriisinhallintaa sekä esittää selviä ajatuksia nykyisistä rakenteista ja raportoi näistä parlamentille.

Tämänpäiväisen toimielinten välisen keskustelun tavoitteena on antaa selkeä merkki tarpeesta käynnistää – tai avata uudelleen – keskustelu eurooppalaisten valvontajärjestelmien tulevaisuudesta, sillä se on olennaista niin rahoitusmarkkinoiden oman kilpailukyvyn kuin Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän vakaudenkin kannalta.

Saanen esittää tässä vaiheessa joitakin huomioita. Ensinnäkin haluan sanoa, että rahoitusjärjestelmät ovat muuttuneet perusteellisesti Euroopassa ja muualla maailmassa. Todistamme päivittäin markkinoiden loputtomia muutoksia sekä markkinoilla tuotettuja innovaatioita – kehitystä, josta seuraa muun muassa korkeariskisten sijoitusrahastojen ja yksityisen sijoituspääoman yhä suurempi valta. Rahoitusmarkkinoiden jatkuva keskittyminen on mahdollistanut sen, että keskeiset toimijat ovat voineet ryhtyä toimimaan täysin monikansalliselta pohjalta. Yhteensulautuminen ja yritysvaltaukset, joiden perusteena on kilpailukyvyn ja tehokkuuden lisääminen, ovat lisääntyneet niin Euroopan tasolla kuin maailmanlaajuisestikin. Ne ovat alkaneet ohjata omaa vaikutustaan ja näin myös markkinoiden rakennetta sekä tapaa, jolla toimijat toimivat markkinoilla. Markkinat ovat muuttuneet radikaalisti, ja muutoksesta seuraa uusia haasteita, joissa on kyse uusista asioista.

Toiseksi totean, että rahoituksen valvontarakenteiden keskittymisen on seurattava markkinoiden keskittymistä, sillä toisinaan saa vaikutelman, että ne noudattaisivat eri rytmiä. Tämän vuoksi mieleen saattaa tulla, ovatko Euroopan unionin nykyiset valvontajärjestelmät – joissa valvontaelimillä on hyvin erityiset ja varsin erilaiset rakenteet, joista ne vastaavat, niiden kompetenssi, toimivalta ja vastuu poikkeavat suuresti toisistaan ja ne toimivat kansallisella mandaatilla – kykeneviä varmistamaan suurten monikansallisten rahoitusyhtiöiden asianmukaista valvontaa. Pohdimme, onko järjestelmä kestävä ja vaarantaako se kenties unionin järjestelmän vakauden.

Kolmanneksi haluan valottaa Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän erikoispiirteitä. Sille on ominaista toimijoiden moninaisuus ja paljous, olivatpa ne paikallisia – esimerkiksi paikallisia pankkeja – tai rajat ylittäviä toimijoita kummallakin puolella Atlanttia ja maailmanlaajuisesti. Tämä edellyttää vankkaa, tehokasta ja asianmukaisesti mukautettua valvontakehystä, joka kykenee vastaamaan alueellisen yhdentymisen, globalisaation, innovaatioiden ja keskitetyn hallinnon haasteisiin ja takaamaan samalla valvonnan korkean tason sekä varmistamaan järjestelmän varmuuden ja vakauden.

Neljänneksi haluan todeta, että valvontajärjestelmien parantaminen on kaikkien edun mukaista – ensisijaisesti tietenkin itse järjestelmän edun mukaista, mutta toiseksi myös niiden markkinoiden toimijoiden edun mukaista, jotka pyytävät meitä parantamaan valvontajärjestelmää helpottaaksemme niiden toimintaa markkinoilla. Olen vakuuttunut siitä, että järjestelmän parantaminen on myös loppukäyttäjän edun mukaista.

Viidenneksi ja viimeiseksi, sääntelyasioissa eurooppalaisella asiantuntemuksella on transatlanttinen ulottuvuus, ja tämän vuoksi katson, että meidän on aika edetä asiassa.

Yhteenvetona totean, että Euroopan unionin lainsäätäjinä meillä on edessämme valtaisa haaste. Meidän on varustettava Euroopan unioni vankoilla ja tehokkailla, järkevillä rakenteilla, joilla voidaan varmistaa kaikkien rahoitusalan toimijoiden asianmukainen valvonta, olivatpa nämä suuria monikansallisia yhtiöitä tai tavallisille kuluttajille tarkoitettuja pankkeja, ja joiden turvin valvonta voi edistää eurooppalaisen mallin kilpailukykyä maailmanlaajuisesti.

Tämän vuoksi herää kysymys, kuinka tämä on tehtävä. Perustammeko asiantuntijakomitean vai katsommeko, että toimielinten välisellä perustalla olisimme kenties paremmassa asemassa saadaksemme eurooppalaisen kollektiivisen älykkyyden toimimaan? Tämä on joka tapauksessa se viesti, jonka parlamentti haluaa esittää tässä keskustelussa tänään, ja olen hyvin kiitollinen neuvostolle ja parlamentille siitä, että ne sallivat keskustelun käymisen täällä parlamentissa.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, jäsen Berès toi äsken ilmi lukuisia merkittäviä asioita puheenvuorossaan, myös rahoituspalvelut. Voin vakuuttaa hänelle, että neuvosto katsoo tämän näkökohdan olevan hyvin merkittävä.

Korostan jälleen kerran, että Euroopan unionin rahoitusjärjestelmän katsotaan myös edistävän merkittävällä tavalla Lissabonin strategiaa ja että sillä on keskeinen asema rahoitusvakauden lujittamisessa EU:ssa. Yhtä merkittävää on kuitenkin myös se, että rahoitusvalvonnan tehokkuutta tuetaan kuormittamatta rahoitusalaa liiallisella valvontataakalla tai rajoittamatta kilpailua. Haluan kiinnittää huomiota kolmeen keskeiseen seikkaan mainituissa neuvoston päätelmissä.

Ensinnäkin neuvosto korosti tasapuolisten ja syrjimättömien kansallisten valvontakäytäntöjen merkitystä tasavertaisten toimintaedellytysten aikaansaamiseksi EU:ssa. Neuvosto kiinnitti myös huomiota asianmukaisen tasapainon löytämiseen koti-/vastaanottajavaltion vastuualojen kesken ja korosti jälleen kerran riittävän ja riippumattoman rahoitusvalvonnan merkitystä rahoitusalan vakauden varmistamisessa.

Toiseksi neuvosto kehotti kolmea tason 3 komiteaa ottamaan huomioon havaitut esteet työssään ja raporteissaan sekä valvonnan lähentämisestä vastaavan talous- ja rahoituskomitean raportti pyrkimyksissään lähentää sääntöjä ja käytäntöjä. Tässä yhteydessä on erityisen merkittävää, että komiteat työstävät yhteisiä menettelytapoja valvojille raportoivia rahoituslaitoksia varten kaksinkertaisten kustannusten välttämiseksi.

Kolmanneksi neuvosto ilmaisi tukensa komission aikomukselle käyttää toimivaltaansa varmistaakseen myös kilpailusääntöjen ja valtiontukisääntöjen noudattamisen. Neuvosto katsoo ensisijaiseksi tavoitteeksi kolmen tason 3 komitean työn tukemisen, sillä ne tarvitsevat valvontavälineitä. Neuvoston toukokuussa 2006 antamissa päätelmissä esitetään myös kattava lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimintasuunnitelma tälle alalle. Suunnitelma perustuu talous- ja rahoituskomitean raporttiin. Huolellisesti tarkistetut valvontasäännöt vakuutusyhtiöitä ja pankkeja varten ovat merkittävä merkkipaalu ja tarjoavat uuden perustan valvojien väliselle yhteistyölle rahoitusalamme vakauden ja kilpailukyvyn eduksi.

Talous- ja rahoituskomitean raportissa esitettiin kolme haastetta, jotka edellyttävät lisätoimia. Katson, että nämä haasteet ovat erityisen merkittäviä välittömässä lähitulevaisuudessa. Ensinnäkin on vahvistettava valvonnan lähentymistä ja yhteistyötä. Toiseksi valvontajärjestelmän tehokkuutta on lisättävä, ja kolmanneksi on parannettava kansainvälistä valvontaa ottaen huomioon rajojen yli toimivien rahoitusyhtiöiden kasvavan määrän.

Näiden haasteiden osalta neuvoston viime vuoden toukokuussa hyväksymään toimintasuunnitelmaan liittyy useiden välineiden yhdistelmä. Niillä pyritään edistämään eurooppalaisen valvontakulttuurin, välitys- ja valtuutusmekanismin sekä sähköisten tiedonjakojärjestelyjen ja yhteisten raportointia koskevien menettelytapojen syntymistä. Tätä viimeksi mainittua näkökohtaa on korostettu myös Euroopan parlamentissa, Muscatin mietinnössä. Olen iloinen näkökantojen lähentymisestä tässäkin asiassa.

Talous- ja rahoituskomiteaa on pyydetty seuraamaan kolmen tason 3 komitean edistymistä erityisesti eri välineiden täytäntöönpanossa.

Talous- ja rahoituskomitealle on myös annettu ohje seurata valvontaelinten lähentymistä asianmukaisella tasolla. Tiedän, että myös komissio kiinnittää merkittävää huomiota näihin seikkoihin, ja olen varma, että myös parlamentti tukee tätä prosessia vuoropuhelussaan tason 3 komiteoiden kanssa. Toimielinten välisen seurantaryhmän työn tuloksista odotetaan saatavan lisää näkemyksiä.

Seuraavaksi haluan käsitellä pitkän ajanjakson näkymiä sekä sääntelyasioita. Jo mainittujen nykyisten haasteiden lisäksi talous- ja rahoituskomitean on otettava huomioon markkinoiden kehityksen esiin nostamat seikat laatiessaan pitkän ajanjakson strategisia ensisijaisia tavoitteita. Tämän vuoksi komitea perusti hiljattain uuden alaryhmän, jonka on määrä esittää raportti pitkän ajanjakson valvontakysymyksistä syksyllä 2007. Tämä uusi työala perustuu seuraavaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaan: perustavaa laatua olevia muutoksia valvontatehtävissä on tehtävä ainoastaan tapauksissa, joissa on näyttöä ongelmista.

Haluan myös korostaa, että kokonaisuudessaan valvonnan lähentyminen on nähtävä osana markkinoiden ja rahoituslaitosten keskittymistä. Tämän vuoksi olen erityisen iloinen siitä, että parlamentti ja neuvosto onnistuivat pääsemään sopuun ensimmäisessä käsittelyssä rahoitusalan yritysostojen valvonnan arviointia koskevan direktiivin tekstistä niinkin aikaisin kuin maaliskuussa. Tämä on selkeä merkki yhteisestä määrätietoisesta pyrkimyksestämme parantaa valvontaviranomaisten jokapäiväisen työn EU:n kehystä.

Lopuksi haluan korostaa, että meidän on otettava huomioon kaikki tällaiset EU:n elimiä erityisaloilla kohtaavat haasteet. Tähän liittyy rahoituksen vakauden vahvistaminen valvontajärjestelyin ja -menettelyin sekä Euroopan unionin kilpailukyvyn edistäminen – nämä hyötyvät rahoitusalamme keskittymisen helpottamisesta. Tämän prosessin on myös edistettävä kuluttajien etujen suojelemista. Neuvosto tekee yhteistyötä komission kanssa kaikkien eriteltyjen näkökohtien alalla, ja olemme iloisia Euroopan parlamentin voimakkaasta kiinnostuksesta, josta myös tämä keskustelu on osoitus. Haluan esittää erityiset kiitokseni parlamentin sitoumuksesta edistää kehitystä alalla.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan rahoitusala on muuttunut dramaattisesti muutaman viime vuoden aikana. Pääomamarkkinat ovat laajentuneet ja yhdentyvät jatkuvasti. On ilmaantunut uusia investointitekniikoita. Pankkialan keskittyminen on nopeutunut. Yleiseurooppalaisilla monialayhtiöillä on nyt merkittävä asema kaikilla kansallisilla markkinoilla.

Nämä muutokset ovat myönteisiä rahoitusalamme tehokkuuden kannalta, joten niistä pitää iloita. Poliittisille päätöksentekijöille ne tuovat kuitenkin myös uusia haasteita. Meidän on varmistettava, että rahoitusvalvontajärjestelymme mukautetaan EU:n yhä integroituneemman rahoitusalan tarpeisiin. Tämä on hyvin tärkeää rahoitusalan vakauden ja kilpailukyvyn kannalta.

Tässä yhteydessä eurooppalaisten valvontaelinten yhä laajempi lähentyminen ja yhteistyö ovat äärimmäisen tärkeitä. Tämä on ollut ensisijainen tavoitteeni komissioon liittymisestäni alkaen ja pysyy sellaisena virkakauteni loppuun asti.

Palautan lyhyesti mieliin, mitä komissio on jo tehnyt edistääkseen yhä tehokkaamman ja toimivamman valvontajärjestelmän kehitystä Euroopan unionissa.

Lamfalussyn menetelmässä komissio on luonut eurooppalaiset valvontakomiteat arvopaperi-, pankki- ja vakuutusalalla. Komiteat ovat jo saaneet aikaan entistä laajempaa valvontayhteistyötä sekä valvontakäytäntöjen lähentymistä. Odotan niiden jatkavan ja nopeuttavan tätä työtä. Se on ratkaisevaa koordinoinnin kannalta kriisitilanteissa.

Komissio on vaatinut entistä tehostetumpaa suurten rahoituslaitosten valvontaa erityisesti siten, että pääomavaatimuksia koskeviin direktiiveihin on sisällytetty keskittymien valvonnan käsite. Konsolidointiryhmän valvojan vastuulla on varmistaa asianmukainen tiedonvaihto valvontaelinten, keskuspankkien ja valtiovarainministerien kesken kriisitilanteessa. Valvojalla on keskeinen asema, ja tämän vuoksi aion ehdottaa lisää kunnianhimoisia edistysaskeleita valvonnan keskittämiseksi vakuutusalalla Solvenssi II -hankkeen yhteydessä.

Investointipalveluihin sovellamme entistä keskitetymmän valvonnan periaatetta, tosin joillakin rajallisilla poikkeuksilla.

Erityisesti rahoitusalan vakautta koskevissa asioissa yksikköni ovat aloittaneet työt viidellä toisiinsa liittyvällä alalla, jotka edellyttävät selvennyksiä, jos haluamme parantaa kykyämme vastata rahoitusalan kriisitilanteisiin. Näitä ovat maksuvalmiusjärjestelyt, kriisinhallinta, hätärahoittaja-asiat, talletusten vakuusjärjestelmä sekä rahoituslaitosten lakkauttaminen. Komissio järjestää aiheesta konferenssin 26. kesäkuuta, ja konferenssiin osallistuu myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja Berès.

Komission pyrkimyksiä on tarkasteltava yhdessä Ecofin-neuvoston työn kanssa. Vuonna 2006 toteutettiin simuloitu kriisinhallintaharjoitus. Harjoituksen perusteella neuvosto pohtii vuonna 2007 sitä, kuinka rajat ylittävissä kriisitilanteissa voitaisiin toimia paremmin ja selventää tehtävien jakojärjestelyjä. Lisäksi talous- ja rahoituskomitea on käynnistänyt työt valvonnan tehokkuuden parantamisen osalta.

Lamfalussyn menetelmää seuraava toimielinten välinen seurantaryhmä antaa myös loppuraporttinsa vuonna 2007. Toivon sen sisältävän hyödyllisiä suosituksia siitä, kuinka valvontakomiteat voivat parantaa työtään ja tiivistää yhteistyötään. Näin niillä olisi yhä paremmat edellytykset käsitellä mahdollisia rahoituksen vakauteen liittyviä seikkoja tulevaisuudessa.

Tämän vuoden lopulla komissio esittää myös oman arvionsa Lamfalussyn menetelmän toiminnasta. Valvontakomiteoiden toiminta on tietenkin ratkaiseva näkökohta tässä yleisessä arviossa. Odotan saavani kuulla parlamentin näkemyksiä.

Olen vakuuttunut siitä, että tiiviillä yhteistyöllä parlamentin, neuvoston ja komission kesken voimme edistää tätä keskustelua. On tehtävä päätelmiä meneillään olevista erilaisista toimista. Olen avoin ehdotuksille siitä, kuinka tämä voitaisiin tehdä. Katson kuitenkin, että on liian varhaista perustaa asiantuntijakomiteaa tässä vaiheessa. Odottaisin mieluummin eri aloitteiden loppuunsaattamista tämän vuoden lopussa ennen seuraavan vaiheen suunnittelua.

Esitän lopuksi yhteenvedon. EU:n rahoitusmarkkinat ovat vahvat. Meillä ei ole korjaamista vaativaa rikkonaista valvontajärjestelmää. Muutaman viime vuoden aikana on edistytty suuresti EU:n valvontajärjestelyjen nykyaikaistamisessa, mutta vielä tarvitaan lisää parannuksia. Tämä on yhdentymisen seurausta. Tästä olemme samaa mieltä. Meidän on jatkettava Lamfalussyn menettelyn työstämistä rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoiden tehokkaan ja keskitetyn valvonnan sääntelyvälineeksi. On aloitettu työt sen määrittämiseksi, kuinka Lamfalussy-rakennetta ja rahoitusalan vakautta koskevia järjestelyjämme voidaan parantaa edelleen vastaamaan Euroopan yhä tiiviimmän yhdentymisen aiheuttamiin vaatimuksiin.

Odotan parlamentin kanssa aikanaan käytävää keskustelua siitä, mitä nimenomaisia aloitteita tarvitaan määritettyihin ongelmiin vastaamiseksi, jotta Euroopan rahoitusala voitaisiin varustaa parhaalla mahdollisella valvontajärjestelmällä. Tämä on ratkaisevan tärkeää, sillä ensiluokkaiset valvonta- ja sääntelyrakenteet ovat hyvin tärkeitä EU:n pääomamarkkinoiden kilpailijoille pitkällä ajanjaksolla globaalissa taloudessa.

  Karsten Friedrich Hoppenstedt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, on hyvä, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan kysymyksestä keskustellaan ja siihen vastataan täällä tänään. Tämä on saumatonta jatkoa Muscatin mietinnölle sekä valiokunnan eiliselle keskustelulle, johon myös komission jäsen osallistui.

Simuloitu kriisinhallintaharjoitus, jonka tarkoituksena oli tarkistaa EU:n rahoitusalan vakautta, esitettiin Ecofin-neuvoston kokouksessa Helsingissä viime syyskuussa, ja se on todellakin paljastanut puutteita. Tulevaisuudennäkymät – toisin sanoen sijoitusrahastojen ja johdannaisten kaltaiset jatkuvasti kehittyvät rahoitusvälineet – osoittavat sellaisen lisäkeskustelun tarpeen, jossa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kuluttajien suojeleminen. Tarvitsemme siis toimivien, toisiinsa liittyvien valvontasääntöjen ja -käytäntöjen järjestelmää EU:ssa.

Kuluttajien suojeleminen, tehokas rahoitusala ja vakaat rahoitusmarkkinat ovat rahoituksen valvonnan ensisijainen tavoite, ja sen on myös autettava rahoitusalaa hyödyntämään potentiaaliaan ja luovuuttaan. Hyvää valvontaa on siis ohjattava olemassa olevien riskien osalta, ja siinä on sovellettava periaatteellista lähestymistapaa sen sijaan että keskityttäisiin yksityiskohtaisiin yksittäisiin analyyseihin. Valvonnan ei pidä aiheuttaa lisätaakkaa yrityksille, säännöt on laadittava tiiviissä yhteistyössä rahoitusalan kanssa, ja rajat ylittäviä rahoitusmarkkinoita on tarkasteltava yleiseurooppalaisella ja globaalilla tasolla tasavertaisesti.

Valvonta on rajattava siihen, mikä on todella tarpeellista ja hyödyllistä. Nykyisiä toimenpiteitä on hyödynnettävä entistä varovaisemmin ja markkinaystävällisemmällä tavalla välttäen tarpeetonta lisätaakkaa. Tällä hetkellä vastustan voimakkaasti keskitetyn eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamista kansallisten valvontaviranomaisten lisäksi ja rinnalle, sillä tämä kumoaisi EU:n toissijaisuusperiaatteen eikä sillä olisi demokraattista legitiimiyttä. Tällainen elin olisi monien kannalta käsittämätön erityisesti siksi, että se lisäisi ei-avointa byrokratiaa, mutta se aiheuttaisi myös jäsenvaltioiden suvereniteetin kannalta vakavia menetyksiä, sillä se sivuuttaisi kansalliset talousarviot kriisitilanteessa.

Meidän on odotettava ja katsottava, kuinka 27 jäsenvaltion valvontaelimet toimivat yhdessä ja kuinka ne tekevät työnsä. Emme tarvitse yhdenmukaista keskitettyä valvontarakennetta, mutta tarvitsemme yhteisen valvontakulttuurin, jolle ovat ominaista yhteiset arvot ja tavoitteet.

  Joseph Muscat, PSE-ryhmän puolesta. – (MT) Täällä on viitattu toistuvasti laatimaani mietintöön, jossa tätä asiaa tarkasteltiin yksityiskohtaisesti ja jonka parlamentti hyväksyi.

Mietintöön, joka on nyt hyväksytty parlamentin kannaksi, sisältyy analyysi tilanteesta, josta on tulossa yhä vakavampi. Yksi tärkeimmistä seikoista on se, että kansallisella tasolla on olemassa erilaisia valvontakäytäntöjä ja -tasoja. Euroopan näkökulmasta tämä merkitsee markkinatehokkuuden heikentymistä sekä lisää toimintakuluja eri valtioissa toimiville laitoksille. Mietinnössä kysytään, takaako nykyinen järjestelmä eri valtioissa ja eri aloilla toimivien suurten yhtiöiden tehokkaan valvonnan. Vaadimme jopa eurooppalaisen sosiaalimallin yksityiskohtaisempaa tarkastelua vakauden ja kriisinhallintarakenteiden tasolla. Olimme samaa mieltä tehokkaan kriisinhallintajärjestelmän tarpeesta Euroopan tasolla. Markkinoiden kehityksen nykysuuntaus merkitsee, että yhdessäkin valtiossa syntynyt kriisitilanne voi levitä nopeasti muihin valtioihin.

Vastaamisesta tällaiseen kriisiin tulee yhä monimutkaisempaa, koska siihen liittyy suuri määrä laitoksia ja niiden asemasta on epäselvyyttä. Toiminnan puutteesta tällä alalla kärsivät eniten eurooppalaiset kuluttajat ja sijoittajat. Tämän vuoksi parlamentti hyväksyi ajatuksen asiantuntijakomitean perustamisesta vaikutusten arvioimiseksi ja suositusten antamiseksi.

Olen täysin tietoinen siitä, että aloitteesta ja sen muodosta ollaan eri mieltä. Katson kuitenkin, että nyt on aika käydä asiasta perusteellista keskustelua, johon osallistuvat kaikki toimielimet. Emme tarvitse sitä, että jokainen pyrkii sulkemaan toiset pois keskustelusta, kun on aika päättää Euroopan rahoitusmarkkinoiden valvonnan muodosta. Katson, että meidän on keskitettävä pyrkimyksemme tarpeeseen keskustella tästä asiasta, ja korostan, että meillä ei ole aikaa hukattavana.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluan sanoa, että kenties useimmissa maissa on sanonta talveen valmistautumisesta kesän aikana. Tästä asiasta keskusteltaessa haluamme muistuttaa Euroopan komissiota ja neuvostoa tästä vanhasta sanonnasta. Tähän asti meille on kerrottu, että työryhmät perustetaan ja kysymyksestä keskustellaan. Keskittymisellä on epäilemättä myönteisetkin puolensa. Sen myötä tulee kuitenkin myös markkinoiden kasvava systemaattinen riski. Rahoitusyhtiöt toimivat kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ja usein riippuvuus niiden toiminnasta ja niiden toiminnan vaikutukset ovat suuria. Kun puhumme valvontamenettelyjen uudistuksesta, meidän on ensin kysyttävä itseltämme sitä, mitä tavallisesti kysyn eurooppalaisten valvontaelinten johtajilta: jos tytäryhtiö toimii tietyssä valtiossa ja sen epätyydyttävän toiminnan vuoksi valtion talous alkaa kärsiä, kuka korvaa? Kuka on vastuussa? Minkä valtion lainsäädäntöä sovelletaan? Ja vielä toinen kysymys. Jos tytäryhtiössä kehittyy kriisitilanne, kuinka sitä hallitaan? Kansallisella tasolla vaiko rahoitusyhtiön tasolla? Valitettavasti emme ole vielä saaneet vastauksia näihin yksinkertaisiin kysymyksiin. Olen varsin tyytyväinen neuvoston ja komission edustajien meille toimittamiin tietoihin siitä, mitä parhaillaan tehdään. Haluan kuitenkin jälleen kerran korostaa, että uusia riskialttiita tuotteita tulee markkinoille, meidän on nopeutettava kaikkia menettelyjä ja kokoonnuttava ratkaisemaan yhdessä perusasiat. Meidän ei pidä harhautua yksityiskohtiin, sillä puhuminen erilaisista koordinointitavoista ja vastaavista aiheista on mahdollista vain siihen asti, kun kriisi kehittyy. Tehdessämme päätöksiä valvontamenettelyjen uudistamisesta meidän on mietittävä sitä, mitä tekisimme kriisitilanteessa.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää valiokuntamme puheenjohtajaa Berèsiä hänen oikea-aikaisesta puheenvuorostaan. Aloitimme valiokunnassa tällä viikolla van den Burgin mietinnön käsittelyn, ja yksi keskeisistä asioista myös rahoituspalveluita koskevassa toimintasuunnitelmassa on se, kuinka kehitetään Eurooppaan hyvä valvontajärjestelmä. Meille on hyvin tärkeää kuulla, mitä neuvosto ja komissio ajattelevat yhteisen toimintasuunnitelman tulevaisuudesta.

Rahoituspalveluita koskeva toimintasuunnitelma on enemmän tai vähemmän valmis, joten nyt keskitytään sen täytäntöönpanoon ja valvonnan lähentymiseen. Katsomme, että vaikka kansalliset sääntelijät ovatkin jo kyenneet kehittämään varsin hyviä käytäntöjä, työtä on jatkettava myös Lamfalussyn komiteoiden ulkopuolella. On esimerkiksi hyvin myönteistä, että meillä on nyt valvojakollegioita, jotka tarkastelevat suuria, yleiseurooppalaisia tapauksia, joihin sovelletaan useampaa eri lainsäädäntöä, mutta toisinaan näillä kollegioilla ei ole toimivaltaa, niillä ei ole riittäviä resursseja eivätkä ne esimerkiksi tee riittävästi enemmistöpäätöksiä. Olisi siis todella hyvä asia, jos voisimme harkita määräenemmistöäänestysten laajentamista tason 3 komiteoissa sekä valvojakollegioissa.

Haluan myös korostaa, että van den Burgin mietintöluonnoksessa olemme edistäneet uutta ajatusta, jonka mukaan yleiseurooppalaisten huipputoimijoiden lisäksi meillä pitäisi olla hyvin varustettu eurooppalainen valvontaelin järjestelmän sisällä. Haluamme luoda eurooppalaisen valvontaelimen, mutta sen ei pitäisi toimia komission nykyisen vastuualan ulkopuolella. Sn olisi toimittava järjestelmän sisällä. Minusta komissiokin voisi tarkastella tätä ajatusta.

Lopuksi totean, että on tärkeää kehittää yhteistyötä myös globaalilla tasolla. Tiedämme, etteivät rahoituksen riskit ja haasteet ole vain eurooppalaisia, vaan ne koskevat laajasti myös suuria markkinatoimijoita muun muassa Yhdysvalloissa, joten on todella hienoa, että komissio suhtautuu vakavasti rahoituspalveluja koskevaan vuoropuheluun transatlanttisten kumppanien kanssa. Tarvitaan kuitenkin jatkuvaa lisäkehitystä.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia parlamentin jäseniä arvokkaista puheenvuoroista.

Kuten jo aiemmin totesin, rahoituksen valvonnan kehitys on hyvin tärkeää. Vakaa rahoitusympäristö on ennakkoedellytys EU:n tarvitsemalle talouskasvulle sekä kuluttajansuojalle. Rahoitusalan kriisien ehkäiseminen on siis tärkeää. Valvonnan on oltava mahdollisimman tehokasta. Meidän on saatava kansallisten valvontaviranomaisten käytännöt lähentymään toisiaan minimoidaksemme rajat ylittävän toiminnan yrityksiin kohdistuvan taakan. Tarvitsemme yhteistä valvontakulttuuria: yhä enemmän valvojia, jotka toimivat samalla tavalla.

Nämä ovat tärkeitä asioita, ja odotan yhteistyötä kanssanne.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

14. Kosovon tulevaisuus ja EU:n rooli (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Joost Lagendijkin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0067/2007) Kosovon tulevaisuudesta ja EU:n roolista (2006/2267(INI)).

  Joost Lagendijk (Verts/ALE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jos tutkimme kantaa, jonka Euroopan parlamentti vahvisti Kosovosta vuonna 1999, voimme mielestäni tehdä vain yhden johtopäätöksen. Tämä mietintö on Euroopan parlamentin pitkän harkinnan looginen kulminaatiopiste onnistuttuamme tekemään kaksi keskeistä johtopäätöstä viimeisen kahden vuoden aikana.

Ensimmäinen johtopäätös on, että Kosovon nykytilanteen ylläpitäminen ei ole vaihtoehto, sillä se ei olisi toivottavaa, ei todellakaan. Toiseksi, pidämme me asiasta tai emme, Kosovo tulee väistämättä saamaan jonkinasteisen itsenäisyyden, vaikka tarkasta määritelmästä voidaan vielä keskustella.

Olen yrittänyt mietinnössäni esittää yhteenvedon vaikutuksista, joita tällä yleisellä kannalla, tällä yleisellä johtopäätöksellä käytännössä on. Toisin sanoen yritän esittää lyhyesti, mihin tulokseen Euroopan parlamentti toivoo Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätyvän Kosovon asemaa koskevissa keskusteluissa.

Haluan korostaa muutamia kohtia. Kosovo on otettava Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston jäseneksi, jotta se voisi viimein käydä käsiksi taloudellisiin ongelmiinsa ja saada taloutensa elpymään.

Toiseksi, Kosovon monikansallinen luonne on säilytettävä. Tämä tapahtuu toistaiseksi parhaiten kansainvälisen läsnäolon, sekä sotilaallisen että siviilialan läsnäolon avulla eli toisin sanoen Euroopan unionin avulla. Tämä saa minut tekemään sellaisen johtopäätöksen, että Kosovan aseman vakiintumisen jälkeen Euroopan unionilla on keskeinen asema. Euroopan unionin eli meidän on varmistettava, että Kosovon viranomaiset johtavat maataan kohti demokraattista ja monikansallista valtiota, joka voi jopa liittyä Euroopan unioniin, ja jos saamme riittävästi ja riittävän hyvissä ajoin tietoja, Euroopan parlamentti on valmis osoittamaan toimenpiteelle asianmukaiset varat.

Kosovo on ainutlaatuinen tapaus myös NATOn vuonna 1990 tekemän intervention vuoksi mutta erityisesti sen vuoksi, että kyseinen Serbialle kuuluva alue on ollut YK:n hallinnon alla lähes kahdeksan vuotta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että paraikaa etsittävät keinot nykytilanteen ratkaisemiseksi ovat ainutkertaisia eikä niitä voida käyttää konfliktien ratkaisemiseen muualla maailmassa.

Tähän mennessä luultavasti enemmistö parlamentin jäsenistä on samaa mieltä kanssani. Viime viikolla kävi niin, että tätä mietintöä koskevassa keskustelussa ei keskitytty sen sisältöön, josta esitin teille juuri yhteenvedon, vaan siihen, miten tätä haluttua tilannetta pitäisi kutsua, toisin sanoen, mitä sanaa haluamme käyttää tämän itsenäisyydenjälkeisen ihanteellisen tilanteen kuvaamiseen. Onko se valvottua itsenäisyyttä, valvottua riippumattomuutta vai pitäisikö meidän kenties ylipäänsä välttää kaikenlaisten termien käyttämistä?

Niille, jotka eivät vielä halua kertoa kantaansa siitä, millainen maan aseman pitäisi olla, haluan todeta, että on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unioni puhuu yhdellä äänellä ja esiintyy yhtenäisenä, ei pelkästään täällä Brysselissä vaan myös turvallisuusneuvostossa New Yorkissa ja ennen kaikkea täällä parlamentissa. Jos me olemme samaa mieltä tavoitteesta, miksemme voi myöntää sitä? Tämä helpottaisi vaikeita neuvotteluita Brysselissä ja New Yorkissa sekä vaikeuttaisi Kosovon mahdollisen itsenäisyyden suuren kyseenalaistajan Venäjän pyrkimyksiä saada Euroopan unionin jäsenvaltiot toisiaan vastaan.

Toinen peruste sen puolesta, ettei asiaa selvennetä juuri nyt, on kysymys siitä, miksi Euroopan parlamentin on toimittava operaation johdossa, miksi meidän pitäisi olla ensimmäinen unionin toimielin, joka kertoisi selvästi lopullisen tavoitteensa, ja tältä osin haluan todeta, että viime maanantaista alkaen operaation johdossa onkin toiminut joku muu eli YK:n pääsihteerin erityisedustaja Martti Ahtisaari, joka totesi turvallisuusneuvostolle antamissaan suosituksissa, että "Kosovolla pitäisi olla kansainvälisen yhteisön valvoma suvereniteetti".

YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon tukee täydestä sydämestään tätä päätelmää, toisin sanoen sitä, että joku muu toimii operaation johdossa, ja mielestäni on aivan oikein, että parlamentti esittää tarkasti kantamme. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on tuettava Ahtisaaren suosituksia toteamalla selvästi, että meidän mielestämme paras mahdollinen tulos Kosovon prosessille olisi valvottu suvereniteetti.

Me täällä parlamentissa olemme parlamentin jäseniä ja poliitikkoja. Diplomaatteja emme ole. Olisin iloinen, jos voisin luottaa siihen, että tuette mietintöäni huomisessa täysistunnossa. En lepää, ennen kuin parlamentti kertoo selvästi, mikä lopullisen tavoitteemme pitäisi olla. Minun mielestäni lopullinen tavoitteemme on EU:n valvoma suvereniteetti. Tämä on päivänselvä asia, johon kosovolaisilla on oikeus, johon serbeillä on oikeus ja johon Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jäsen Lagendijk, Kosovon tulevaa asemaa koskeva prosessi – Balkanin kuumin poliittinen ongelma tällä hetkellä – on lähestymässä päätösvaihettaan. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri esitteli 26. maaliskuuta YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa erityisedustajansa Martti Ahtisaaren suunnitteleman kattavan ehdotuksen Kosovon lopullista asemaa koskevaksi ratkaisuksi. Erityisedustajan on tarkoitus esitellä henkilökohtaisesti ehdotuksensa turvallisuusneuvoston jäsenille 3. huhtikuuta.

EU:n jäsenvaltioiden ulkoasiainministerit tutkivat yksityiskohtaisesti ehdotettua ratkaisua neuvoston kokouksessa 12. helmikuuta. He tukivat täysin Martti Ahtisaaren ehdotusta ja totesivat, että lopullista asemaa koskevalla ratkaisulla on tarkoitus edistää oikeusvaltion periaatteisiin perustuvan monikansallisen ja demokraattisen Kosovon luomista. He ilmaisivat myös olevansa vakuuttuneita siitä, että erityisedustajan ehdotuksilla luodaan perusta kestävälle taloudelliselle ja poliittiselle kehitykselle Kosovossa sekä vahvistetaan alueen vakautta.

Belgradissa ja Prištinassa pidettiin helmi- ja maaliskuussa ehdotuksia koskevien neuvotteluiden lisäkierros, ensin asiantuntijoiden välillä ja sitten 10. maaliskuuta korkeimmalla poliittisella tasolla.

Neuvotteluiden tuloksena Martti Ahtisaari laajensi entisestään joitakin jo ennestään kauaskantoisia määräyksiä, jotka koskevat Kosovon serbien ja Serbian ortodoksisen kirkon suojelua.

Keskustelut paljastivat yleensä ottaen kuitenkin sen, että eri osapuolten väliset erimielisyydet ovat yhteensovittamattomia. Kosovon viranomaiset hyväksyivät lopulta Kosovan ehdotetun aseman mutta Serbian viranomaiset eivät. Näin ollen Martti Ahtisaari julisti 10. maaliskuuta keskustelut päättyneiksi ja ilmoitti aikomuksestaan välittää lopullista asemaa kokeva ratkaisuehdotus välittömästi YK:n turvallisuusneuvostolle – ja puheenjohtajavaltion mielestä aivan perustellusti. Nimittäin vaikka neuvottelut jatkuisivat vielä viikkoja tai kuukausia, serbialaiset ja kosovolaiset eivät pääsisi yhtään lähemmäksi sellaista kompromissiratkaisua, jonka molemmat osapuolet voisivat hyväksyä, kuten vuoden kestäneet suorat neuvottelut ovat osoittaneet. Päin vastoin, neuvotteluiden viimeisellä kierroksella osapuolten kannat ovat loitontuneet entisestään.

Kosovon lopullista asemaa koskevan ehdotuksen välittäminen YK:n turvallisuusneuvostolle viime maanantaina vei Kosovon asemaa koskevan prosessin ratkaisevaan viimeiseen vaiheeseensa.

Kuten jäsen Lagendijk juuri korosti, EU:n on erittäin tärkeää esiintyä tässä vaiheessa ulkoisesti yhtenäisenä ja puhua yhdellä äänellä. Mitä yhtenäisemmältä EU näyttää, sitä pienempi on riski, että turvallisuusneuvoston päätöksenteko jumiutuu. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio uskoo, että turvallisuusneuvosto täyttää velvollisuutensa, ja toivoo, että turvallisuusneuvosto hyväksyy nopeasti ehdotuksen.

Haluan sanoa muutaman sanan EU:n tulevasta roolista Kosovossa.

EU on valmistautunut merkittävään rooliin Kosovon asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanossa. EU:n valmistautuminen osallistumaan Kosovon kansainväliseen valvontaan Kosovon asemaa koskevan päätöslauselman jälkeen edistyy hyvää tahtia.

EU:n valmisteluissa keskitytään kolmeen alueeseen, ensinnäkin ehdotetun kansainvälisen siviilihenkilöstön tukemiseen. Asiaa valmisteleva EU:n työryhmä työskentelee paikallisesti ja tekee tarkoin kohdistettuja valmisteluja läheisessä yhteistyössä myös KFOR-joukkojen, Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon väliaikaishallinnon sekä Kosovon johtajien kanssa kansainvälisen siviilihallinnon (ICO) luomiseksi ja siihen siirtymiseksi.

Toiseksi, keskitymme työssämme oikeusvaltion periaatteiden noudattamista koskevan ETPP:n tehtävän valmisteluihin. Olemme jo edistyneet huomattavasti näissä valmisteluissa. Oletamme, että EU:lle annetaan toimeksianto, johon kuuluu valvonta sekä ohjeiden ja neuvojen antaminen paikallisviranomaisille oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen laajalla alalla. Odotamme myös toimeksiantoa, jolla on tarkoitus varmistaa joidenkin poliisiasioihin – kuten lain ja järjestyksen ylläpitoon mellakoiden ja suurten kokoontumisten aikana – sekä oikeus- ja tulliasioihin liittyvien tehtävien täytäntöönpano. Suunnitelmamme on joustava ja sitä voidaan tarpeen vaatiessa mukauttaa tilanteen mukaan.

Kolmanneksi valmisteluissa keskitytään Kosovon EU:n jäsenyyden tulevaisuudennäkymien määrittelemiseen sekä maan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tukemiseen.

Tässä yhteydessä olemme tyytyväisiä parlamentin Kosovoa kohtaan esittämään kiinnostukseen, joka kuvastuu myös tässä mietintöluonnoksessa. Jäsen Lagendijkin mietintö Kosovon tulevaisuudesta ja EU:n roolista edesauttaa merkittävällä tavalla kansainvälisiä pyrkimyksiä kestävän ratkaisun löytämiseksi Kosovon kysymykseen.

Lopuksi haluan todeta vielä kerran, että prosessi Kosovon asemaa koskevan ratkaisun löytämiseksi on tullut päätösvaiheeseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:lla on edessään kaksinkertainen haaste. Ensinnäkin meidän on toimittava yhtenäisesti kansainvälisten kumppaneiden kanssa pyrittäessä löytämään kestävä ratkaisu Kosovon, Serbian sekä koko alueen tilanteeseen ja toiseksi meidän on tehostettava valmisteluja kansainvälisten ponnistelujen tukemiseksi, jotta Kosovon asemaa koskeva ratkaisu voitaisiin panna täytäntöön.

Kosovon asemaa koskeva ratkaisu on entisen Jugoslavian hajoamisen päätepiste. Se on ainutlaatuinen tapahtuma ja sellaisena se ei voi toimia ennakkotapauksena muiden jäissä olevien konfliktien ratkaisemisessa. Kosovon asemaa koskeva ratkaisu on keskeinen ennakkoedellytys Kosovon, Serbian ja koko alueen vakauttamiselle. Kuten 1990-luvun konfliktit ovat osoittaneet, Länsi-Balkanin kestävä vakaus on asia, joka on tärkeä tai jopa elintärkeä Euroopan turvallisuuden kannalta. Kuten myös muilla aloilla, yhtenäisyydellämme on avainasema kestävään ratkaisuun pyrittäessä.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää ja onnitella esittelijä Lagendijkiä ja jäseniä heidän huomattavasta ja intensiivisestä työstään.

Kuten edellä totesin, mietintö ja erityisedustaja Martti Ahtisaaren ehdotus toimitettiin maanantaina turvallisuusneuvostolle. Yhdyn YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin ja EU:n puheenjohtajavaltion kantaan ja tuen mietintöä sekä Martti Ahtisaaren välittämää ehdotusta.

Uskon, että voimme olla yhtä mieltä siitä, että ihannetilanteessa osapuolet löytäisivät keskenään hyväksyttävissä olevan kompromissin. Viimeiset 14 kuukautta kestäneissä neuvotteluissa on löydetty yhteinen perusta moniin Kosovon asemaa koskevan ratkaisun käytännön näkökohtiin. Valitettavasti Serbia ja Kosovo ovat yhä aivan päinvastaista mieltä itse asemaa koskevasta ydinkysymyksestä.

Martti Ahtisaaren ehdotuksella on tarkoitus lujittaa Kosovon demokraattista ja monietnistä yhteiskuntaa, joka perustuu oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamiseen. Se sisältää laaja-alaisia järjestelyjä, joilla on tarkoitus turvata kaikkien yhteisöjen tulevaisuus sekä varmistaa uskonnollisten paikkojen ja kulttuuriperinnön suojelu.

Kuten jäsen Lagendijk oikeutetusti korosti, Kosovoa koskevan päätöksen ydinkysymys on Euroopan unionin yhtenäisyys, sekä täällä että New Yorkissa. Meidän on tuettava YK:n turvallisuusneuvostossa Martti Ahtisaarta ja hänen ehdotustaan johdonmukaisesti ja päättäväisesti. Päätöksen siirtämisestä ei ole mitään hyötyä. YK on hallinnut Kosovoa kahdeksan vuotta eikä nykytilanne ole selvästikään kestävä. Tästä syystä odotan, että turvallisuusneuvosto kantaa vastuunsa vastuullisen monenkeskisyyden hengessä ja saattaa prosessin nopeasti menestyksellä päätökseen.

Kun Kosovon asema on ratkaistu, käynnistyy täytäntöönpanovaihe, jolla on luonnollisesti oma syntyvaiheensa. Myös tässä vaiheessa EU:n on toimittava yhtenäisesti. EU:lla on oltava johtava rooli sekä kansainvälisessä siviilitehtävässä että Kosovon eurooppalaisten tulevaisuudennäkymien tukemisessa. Tämä edellyttää kaikkien käytössämme olevien välineiden hyödyntämistä ja merkittäviä resursseja. Meillä ei ole Länsi-Balkanin eikä Kosovon osalta maastapoistumisstrategiaa vaan ainoastaan maahansaapumisstrategia.

Haluan korostaa, että paikallinen omistajuus ja kumppanuus kansainvälisen yhteisön kanssa ovat avainasemassa Kosovan asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpanon kannalta. EU ja sen kansainväliset kumppanit eivät voi korvata Kosovon omia ponnisteluja, ei poliittisen tahdon eikä resurssien osalta. Voimme kuitenkin antaa tukea, sillä Kosovon asemaa koskeva ratkaisu ei ole helppo.

Kosovon taloudellisia tarpeita alueen asemaa koskevan ratkaisun jälkeen ei voida vielä täysin tietää, mutta varhaisten arvioiden mukaan kansainvälistä apua voidaan tarvita 1,3–1,5 miljardia euroa asemaa koskevan ratkaisun selviämisen jälkeisten kolmen vuoden aikana.

Neljä keskeistä asiaa on ratkaistava: Kosovon osuus Jugoslavian veloista, Kosovon asemaa koskevan lopullisen ratkaisun täytäntöönpanon kustannukset, tarpeet taloudellisen kehityksen varmistamiseksi sekä kansainvälisen läsnäolon kustannukset, ja tähän kansainväliseen läsnäoloon kuuluu myös suunniteltu ETPP-tehtävä, jonka odotetaan olevan suurin kriisinhallintatehtävä, johon Euroopan unioni on koskaan ryhtynyt. EU:n läsnäolon kokonaislaajuus Kosovossa on todennäköisesti 1 500–2 000 miehen suuruinen kansainvälinen joukko-osasto.

Tiedämme kaikki, että EU:lla on tällä hetkellä edessään merkittäviä ulkopoliittisia haasteita myös muualla maailmassa kuten Lähi-idässä, Afganistanissa ja Darfurissa. Kosovo ei ole ainoa merkittävä rahoituskohde. Euroopan unionilla on kuitenkin erityisvastuu Kosovossa, joka sijaitsee rajoillamme ja on tulevaisuudessa osa kotipesäämme. EU:n ulkoministereiden kokouksessa Bremenissä ensi perjantaina eli niin kutsutussa Gymnichin kokouksessa aion korostaa, että varat eivät voi olla peräisin pelkästään EU:n talousarviosta. EU:n jäsenvaltioiden ja kansainvälisten kumppaniemme on jaettava vastuuta. Komissio yhdistelee rahoituspaketin, jossa kuvastuu vastuumme laajuus. Luotan tukeenne tässä asiassa, koska tarvitsemme budjettivallan käyttäjän voimakasta tukea kootaksemme uskottavan rahoituspaketin.

Vielä muutama sana Serbiasta: haluan vakuuttaa teille, että EU on yhä sitoutunut Serbian eurooppalaisiin tulevaisuudennäkymiin. Olemme valmiit tekemään työtä uuden hallituksen kanssa tämän tavoitteen edistämiseksi. Serbian uuden hallituksen on nyt täytettävä edellytykset, jotta vakaus- ja assosiaatiosopimuksen tekemistä Euroopan unionin kanssa koskevat neuvottelut voitaisiin aloittaa uudelleen.

Serbian sitoutuminen on keskeisen tärkeää, jotta Kosovon asemaa koskeva prosessi voidaan saattaa menestyksekkäästi päätökseen. Eurooppalaisiin tulevaisuudennäkymiinsä luottavaa Serbiaa autetaan pääsemään yli menneisyytensä taakasta.

  Erika Mann (PSE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelen vain muutamia kansainvälisen kaupan valiokunnassa käsiteltyjä asioita. Koska olen useita kertoja vieraillut Kosovon molemmissa osissa, sekä Prištinassa että Mitrovicassa, minulla on melko hyvät edellytykset arvioida tilannetta. Pidämme erityisen tärkeänä, että taloudellisesta ja kaupallisesta tilanteesta laaditaan yksityiskohtainen analyysi, sillä meidän mielestämme taloudellinen vakaus on ainoa tapa saavuttaa kestävä turvallisuus koko alueella.

Tilanne on äärimmäisen hankala. Rakenteet ovat heikkoja; avainteollisuus kaipaa täydellistä uudistusta. Maassa on pk-yrityksiä, jotka ovat innovatiivisia mutta jotka tarvitsevat paljon enemmän taloudellista tukea, ja maan erittäin nuori väestö on integroitava yhteiskuntaan ja se tarvitsee työpaikkoja. Kaikki tämä onnistuu ainoastaan EU:hun yhdentymisen puitteissa – eikä yhdentyminen tarkoita tässä sitä, että vetoaisimme välittömästi Kosovon EU-jäsenyyden puolesta, vaan sitä, että kehitämme kokonaisvaltaisesti vapaakauppa-alueiden konseptia erityisesti siihen suuntaan, että loisimme yhden toimivan vapaakauppa-alueen. Sopimuksia on kuitenkin jo allekirjoitettu monien Balkanin maiden kanssa; mutta niiden pitää olla todella toimivia.

Suosittelemme myös voimakkaasti, että EU:n tähän asti tekemää erinomaista työtä erityisesti neljänteen pilariin kuuluvissa asioissa jatketaan uusien rakenteiden kanssa, jotta järjestelmiä ei tarvitsisi uudistaa täydellisesti.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Kosovon alue, jonka asukkaista 90 prosenttia oli albaaneja, liitettiin vuonna 1912 Serbiaan kysymättä Kosovon kansalta mielipidettä asiasta. Maalla oli kirjava menneisyys, kunnes 1980-luvun lopulla sotarikollinen Slobodan Milošević kumosi Kosovon autonomian Jugoslavian perustuslaissa. Alueelle perustettiin rotusortoa harjoittava väkivaltainen hallitus: albaaneilta kiellettiin pääsy lastentarhoihin, kouluihin sekä yliopistoihin ja heiltä kiellettiin ammatin harjoittaminen. Heiltä kiellettiin jopa pääsy yleisiin uimahalleihin. Järjestelmä oli käsittämättömän julma, mikä selvisi minulle heti alussa.

Näitä tapahtumia seurasivat vuoden 1998 joukkokarkotukset, jotka keskeytyivät ainoastaan Naton väliintulon ansiosta, johon mennessä valtaosa kansasta oli jo ajettu pois maasta. Yhdistyneet Kansakunnat loi hallinnon, ja nyt olemme uuden alun kynnyksellä. Miltä tulevaisuus voisi näyttää? Jos teemme velvollisuutemme, jos me ratkaisemme nopeasti Kosovon asemaa koskevan kysymyksen, yhteisymmärryksellä ja yhtenäisenä, ja jos EU ottaa vastuun kansainvälisestä läsnäolosta Kosovossa, maasta voisi nopeasti tulla monikulttuurinen demokratia, jossa vähemmistöoikeudet olisivat maailman laajimmat. Ehdotetaanhan Martti Ahtisaaren raportissa maailman kattavimpia vähemmistöjä koskevia järjestelyjä ja siinä hahmotellaan luonnollisesti taloudellisia tulevaisuudennäkymiä sekä myös EU:n jäsenyyttä koskevia tulevaisuudennäkymiä.

Olen samaa mieltä jäsen Mannin kanssa siitä, että Kosovoa on laiminlyöty vuosikymmeniä. Sijoituksia tarvitaan nuorten työttömien aseman parantamiseksi, ja tätä tukea voidaan myöntää vasta sitten, kun Kosovon asemaa koskeva kysymys on ratkaistu, kun oikeusvarmuus on saavutettu – ja tästä syystä meidän on keskityttävä oikeus- ja sisäasioihin – ja kun maahan on saatu rauha ja sillä on naapuruussuhteet Serbian kanssa.

Esitän vetoomuksen Serbian poliitikoille: kenraali de Gaulle puhui kerran rohkeiden rauhasta (paix des braves). Serbit ja albaanit voisivat nauttia hyvästä yhteisestä eurooppalaisesta tulevaisuudesta eurooppalaisten kansojen naapurina ...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Csaba Sándor Tabajdi, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan onnitella esittelijä Lagendijkia hänen erinomaisesta mietinnöstään. Kosovon vakaan, kestävän ja uskottavan hallinnon kysymystä koskevan ratkaisun löytyminen on keskeisen tärkeä koko Länsi-Balkanin alueelle. Mahdollisten rajanmuutosten kannalta tällainen hallinto olisi ennenkuulumaton toisen maailmansodan ja Pariisin rauhansopimuksen jälkeisenä aikana.

Euroopan unionilla on nyt ja sillä on tulevaisuudessakin keskeisen tärkeä ja aivan erityinen vastuu kansainvälisestä läsnäolosta Kosovossa Yhdistyneiden Kansakuntien korvaajana. Tämä on Euroopan unionin suurin haaste yhteisessä ulkopolitiikassa, jota ollaan paraikaa luomassa.

Täytäntöönpantavan ratkaisun pitää olla tasapuolinen ja tasapainoinen. Kansainvälinen yhteisö ei voi suosia yhtä osapuolta, Kosovon albaaneja, ja samalla syrjiä toista osapuolta eli serbejä. Asiaan on löydettävä oikeudenmukainen ratkaisu. Sitten kun turvallisuusneuvosto vahvistaa Kosovon lopullisen aseman, on pohdittava ongelmia, joita liittyy siihen, millainen vaikutus Kosovon asemalla on koko alueen tilanteeseen, koko Keski-Euroopan vakauteen, Serbian sisäisiin oloihin sekä Serbian uuden hallituksen virkaanasettamiseen.

Sosialistit tukevat jäsen Lagendijkin mietintöä, ja kannatamme Ahtisaaren suunnitelmaa, joka on erinomainen perusta, mutta ei ole Euroopan unionin tehtävä päättää Kosovon lopullisesta asemasta, siitä vastaa turvallisuusneuvosto. Me sosialistit olemme sitä mieltä, että sitten kun turvallisuusneuvosto on tehnyt päätöksensä, lopullinen asema on sisällytettävä Euroopan parlamentin asiakirjoihin. Hyvät kollegat, me sosialistit onnittelemme jäsen Lagendijkiä ja pyydämme parlamenttia tukemaan ehdotustamme, jonka mukaan lopullisen aseman määrittämistä pitäisi lykätä.

  Lapo Pistelli, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka Euroopan unionilla ei ole sellaisia ulkopoliittisia valtuuksia, jollaiset monet meistä haluaisivat, meidän tämänpäiväisellä Kosovoa koskevalla keskustelullamme on suurempi poliittinen merkitys kuin mitä sillä voisi olla muissa olosuhteissa, pääasiassa siitä syystä, että Lagendijkin mietintöä koskeva keskustelu ja sen hyväksyminen tapahtuu poliittisissa olosuhteissa, joissa asiat ovat vielä epävarmoja, joissa tilanne muuttuu viikoittain ja joissa yksittäiset toimijat voivat vielä vaikuttaa tapahtumiin. Tästä syystä olen sitä mieltä, että Euroopan parlamentin olisi erittäin hyödyllistä esittää huomenna selkeä lausunto – ja Euroopan unionin ylihuomenna, niin sanoakseni. Mikäli mahdollista, sen pitäisi tehdä se huomenna suurella enemmistöllä parlamentissa ja mahdollisesti yksimielisesti neuvostossa muutaman viikon päästä.

Pidän mielenkiintoisena, että arviot, joita olemme tähän mennessä kuulleet jäsen Lagendijkiltä, neuvostolta ja komissiolta, muistuttavat suuresti toisiaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä edellytys. Haluan lyhyesti viitata viiteen kohtaan. Ensinnäkin Balkanin ja Kosovon tulevaisuus on eurooppalaista tulevaisuutta. Ensimmäinen selkeä askel, jonka voimme ottaa tuodaksemme hieman rauhaa kyseisille alueille, on taata kaikille myönteinen tavoite – sekä Serbialle että Kosovolle – nimittäin Euroopan unionin jäsenyys. Tämä on tavoite, joka sopii heille mutta joka sopii hyvin myös meille, erityisesti kun pidämme silmällä tämän muussa tapauksessa epävakaan alueen muuttamista alueeksi, jolla vallitsee pysyvä rauha, talouskasvu ja monietninen demokratia.

Toiseksi, meidän on päästävä eroon institutionaalisesta rimanalituksesta, johon jouduimme vuoden 1999 jälkeen, ja tästä syystä meidän on tuettava Martti Ahtisaaren raporttia ja kantaa, josta me toivottavasti olemme yksimielisiä ja jonka eurooppalaiset valtiot vahvistavat Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa.

Kolmanneksi, itsenäisyys on lopullinen ratkaisu, jonka koko Kosovon kansa haluaisi ja johon esittelijä Lagendijkin mietinnössä myös viitataan, osittain meidän esittämiemme tarkistusten ansiosta. Ehkäpä historioitsijat kertovat meille joskus, että oli virhe olla antamatta vaihtoehtoja. Tänään tämä on kuitenkin todellisuutta, josta Serbian johtajat ovat myös hyvin tietoisia. Heidät pitää saada poliittisesti vakuuttuneiksi eikä heitä saa nöyryyttää. On välttämätöntä ymmärtää, että symbolisella tasolla Serbia ei ole koskaan luopunut Kosovosta, mutta tosiasiassa Kosovo on kuitenkin jo vuosia ollut Serbian vaikutusvallan ulottumattomissa.

Lisäksi Euroopan parlamentin on hyväksyttävä – ja toistan vielä että yksimielisesti – Ahtisaaren suunnitelma siinä toivossa, että myös neuvosto hyväksyy sen muutaman viikon päästä.

Arvoisa puhemies, haluan vielä esittää yhden kommentin. Muutaman viikon päästä käytävässä Euroopan parlamentin talousarviota koskevassa keskustelussa meidän on säilytettävä johdonmukaisuus sen välillä, mitä me sanomme poliittisella tasolla, ja sen välillä, millaiset taloudelliset välineet hyväksymme Kosovon auttamiseksi kohti lopullista ratkaisua.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan yhtyä kollegoihini ja kiittää esittelijää työstä, jonka hän teki mietintöä laatiessaan. Kun puhumme Kosovosta, meillä on taipumusta ajatella maata abstraktilla tasolla, vaikka se on itse asiassa erittäin keskeinen tekijä erittäin pirstaleisella Länsi-Balkanin alueella. Meillä on mielestäni velvollisuus varmistaa, että lähetämme mahdollisimman voimakkaan viestin, että Kosovon kansan ilmaisemaa demokraattista tahtoa noudatetaan, että tämän tahdon mukaisesti toimitaan ja että Euroopan unioni puhuu yhdellä äänellä siitä, miten asioiden pitäisi tulevaisuudessa edetä.

Ahtisaaren ehdotus sisältää jo etenemissuunnitelman, joka on erittäin tarkka ja tiivis suunnitelma sellaisesta suojelusta ja järjestelyistä, joita voidaan soveltaa sen varmistamiseksi, että kosovolaisten oikeudet otetaan huomioon ja että niitä kunnioitetaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että niillä varmistetaan, että Kosovon vähemmistöjä suojellaan, että ne ovat edustettuina hallintoelimissä ja etteivät ne muodosta erillistä osaa valtiosta, jossa niillä ei ole minkäänlaista laillista asemaa eikä mahdollisuutta vaikuttaa.

Kaikkein tärkeintä on, sikäli kun olemme historiasta oppineet jotain – Euroopan unionin perustamisesta tai muita aloja koskevien konfliktien ratkaisemisesta Euroopan mantereella – että vain ylläpitämällä parempia ja läheisempiä suhteita naapureihimme voimme saavuttaa sen, mitä voimme aidosti kutsua oikeudenmukaiseksi ja kestäväksi rauhaksi. Tästä syystä Serbiaa ei saa laiminlyödä. Vaikka monet meistä ovat kritisoineet Serbiaa sen aikaisemmista toimista ja kenties jonkinasteisesta myöntymättömyydestä tällä hetkellä, maalla on oikeutettuja huolenaiheita, jotka on selvitettävä. Niin ikään Kosovon serbivähemmistöllä on huolenaiheita, jotka on otettava huomioon.

Meidän on toimittava näiden oikeuksien takaajana. Meidän on osoitettava tie kohti parasta tapaa saavuttaa rauha ja vakaus, jota kaipaamme kovasti tälle Euroopan alueelle. Tällä hetkellä Kosovossa toimiviin KFOR-joukkoihin kuuluu 213 irlantilaissotilasta. Heillä on erittäin tärkeä rooli rauhan ja vakauden edistämisessä. Kuten edellinen puhuja totesi, kun me myöhemmin äänestämme Euroopan unionin talousarviosta, meidän pitäisi muistaa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät näkökohdat, koska se on ala, jolla olemme menestyneet.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, entisestä Jugoslaviasta jäljellä olevien osien, joihin myös Kosovo kuuluu, tulevaisuutta koskevaan kysymykseen ei ole yksinkertaista ratkaisua. Ratkaisun löytyminen ei kuitenkaan helpotu ollenkaan, jos me vain lykkäämme ongelmien käsittelyä, päin vastoin. Tästä syystä olen iloinen siitä, että kahdeksan vuotta kestäneen kansainvälisen hallinnon jälkeen YK:n turvallisuusneuvostolle on esitelty konkreettinen ehdotus. Pyydän, että parlamentti äänestää ehdotuksen hyväksymisen puolesta, sillä se vastaa suurelta osin jäsen Lagendijkin mietintöä. On saatava muutos siihen epätietoisuuden tilaan, jossa kaikki kosovolaiset ja serbit tällä hetkellä ovat. Vasta sitten voi toteutua se kipeästi kaivattu talouskehitys, joka on askel kohti EU:hun yhdentymistä. Viivyttely tarvittavan päätöksen tekemisessä ja tästä aiheutuva Kosovon EU:hun yhdentymisen viivästyminen tulee kalliiksi sekä alueelle että EU:lle.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, selvä enemmistö ryhmästämme äänestää huomenna tätä mietintöä vastaan. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että mietinnössä laiminlyödään kansainvälistä oikeutta – ja tämä pätee myös Ahtisaaren mietintöön. Martti Ahtisaari on ehdottanut, että EU perustaisi Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon väliaikaishallinnolle (UNMIK) eräänlaisen seuraajan, mikä tarkoittaisi sitä, että UNMIK jatkaisi toimintaansa toisella tapaa, muun muassa niin kutsutun Kosovo-rahaston (Kosovo Trust Agency) avulla, joka on pääasiassa vastannut yksityistämisestä Kosovossa, mikä on aiheuttanut paikallisia ongelmia.

Haluamme korostaa, että parlamentin kanta tässä asiassa on yksipuolinen ja saattaa johtaa konfliktin eskaloitumiseen. Haluamme kiinnittää jälleen kerran huomiota ulkoasiainvaliokunnan hyväksymän mietinnön 3 kohtaan, jonka mukaan "Euroopan parlamentti katsoo, että kaikkien Kosovon tulevaa asemaa koskevien järjestelyjen on oltava sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa". Toivon, että tämä virke pysyy mietinnössä. Olen kuullut, että nyt on jo esitetty alustavia tarkistuksia, joilla on tarkoitus poistaa kyseinen kohta mietinnöstä. Tiedämme kaikki, että yksi syy Kosovon nykytilanteeseen on Naton hyökkäyssota Jugoslaviaa vastaan, ja kysyn yhä – olen jo kysynyt komission jäseneltä – mitä EU aikoo tehdä, jos Serbia ja erityisesti Venäjä sanoo jatkossakin "ei"? Minun on vielä saatava vastaus tähän, mikä tarkoittaa sitä, että tarkoitus on todellakin toimia vastoin näiden kahden maan tahtoa. Ryhmäni suuri enemmistö ei halua olla mukana tällaisessa toiminnassa, ja tästä syystä äänestämme mietinnön hyväksymistä vastaan.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Lagendijk on laatinut tasapuolisen mietinnön Kosovon monimutkaisesta tilanteesta, ja yksi hänen käsittelemänsä keskeinen asia on Kosovon monikieliseen ja monikulttuuriseen erityispiirteeseen perustuva kansalaisuus. On häkellyttävää, ettei mietinnössä mainita halaistua sanaakaan Kosovon täsmällisestä asemasta, vaikka tarkistuksessa 13, jota me tuemme, niin tehdään.

Siitä ei mainitse mitään myöskään YK:n välittäjä Martti Ahtisaari, joka toissapäivänä luovutti turvallisuusneuvostolle loppuraporttinsa, jossa esitetään selvä suositus: Kosovolle on myönnettävä itsenäisyys, jota kansainvälinen yhteisö valvoisi. Pääministeri Kostunica ilmoitti kuitenkin viime viikolla, ettei Serbia tule koskaan pitämään Kosovon itsenäisyyttä vaihtoehtona. Hän jopa toivoi Venäjän käyttävän veto-oikeutta turvallisuusneuvostossa. Tämä toive on täysin vastakkainen albanialaisliikkeen esittämien itsemääräämisvaatimusten kanssa. Albaanijohtaja Kurti ei hyväksy mitään muuta kuin ehdottoman itsenäisyyden. Mitä tahansa tapahtuukin, riski maan etnisestä hajoamisesta ja alueellisesta epävakaudesta on todellinen.

Kansainvälisen yhteisön edessä oleva suuri haaste on näin ollen ilmeinen: miten yhdistää alueellinen vakaus monietniseen kansalaisuuteen itsenäisessä Kosovossa. Komission jäsen Rehn piti tätä tärkeänä testinä EU:lle. Haluaisin tältä osin toivottaa komissiolle ja neuvostolle paljon viisautta, tukea ja menestystä.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Haluan kiittää kollegaani esittelijä Lagendijkiä hänen erinomaisen vastuullisesta työstään, jonka hän on tehnyt varmistaakseen mahdollisimman laajan poliittisen yksimielisyyden mietinnöstä, josta Euroopan parlamentti kantaa osavastuun tehdessään päätöksen YK:n hallinnassa vuodesta 1999 olleen Kosovon lopullisesta asemasta. Se valitettava tosiasia, etteivät neuvottelut tuottaneet ratkaisua, lisää entisestään Euroopan unionin vastuuta.

Kosovo, Serbia, Kaakkois-Eurooppa ja koko Eurooppa tarvitsevat rauhaa ja vakautta. Kaakkois-Euroopan asukkailla on oikeus rauhaan ja vakauteen riippumatta heidän etnisestä taustastaan. Kun otamme huomioon Kosovossa kehittyneet ongelmat ja jännitteet, prosessi kohti lopullista asemaa pitäisi hoitaa niin, että vältetään kaoottinen kehitys, joka saattaisi jälleen kerran haavoittaa jotakin alueen etnisistä ryhmistä, johtaa epävakauteen taikka luoda lisäesteitä alueen maiden eurooppalaisille tulevaisuudennäkymille.

Esittelijä sekä kaikki me muutkin pidämme vahvasti kiinni arvoistamme ja periaatteistamme ja erityisesti Kaakkois-Euroopan maita koskevasta Thessalonikin sopimuksesta, joka sai alkunsa halusta päästä lopullisesti eroon konfliktien aiheuttajista tässä osassa Eurooppaa. Työskentelemme yhdessä sellaisen ratkaisun löytämiseksi, joka mahdollistaisi Kosovon useiden eri etnisten yhteisöjen yhteiselon sekä loisi mahdollisimman nopeasti olosuhteet, joissa monia suuria taloudellisia ja yhteiskunnallisia haasteita kohtaava Kosovo voisi aloittaa tien kohti sovintoa, edistystä ja vaurautta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTHE

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, parlamenttimme äänestää huomenna Lagendijkin mietinnön puolesta – uskoakseni erittäin huomattavalla enemmistöllä – mutta tämä kertoo ennen kaikkea tuesta presidentti Ahtisaaren ja hänen työryhmänsä työlle. Uskon, että presidentti Ahtisaaren ehdottama kanta on pohjimmiltaan tie, joka meidän pitäisi valita.

Yhä uudelleen kysytty kysymys on: itsenäisyys vai ei? Tästä päätöksestä vastaa YK, ja toivon, että se tekee kaiken tarpeellisen harkinnan jälkeen oikean päätöksen. Päätös saa täyden tukemme. Hyvin tärkeää on kuitenkin se, mitä tapahtuu Kosovon asemaa koskevan päätöksen jälkeen. Aseman määrittäminen ei ole helppoa Serbian osalta: yksikään maa ei halua menettää merkittävää osaa maa-alueestaan – kuvitelkaa vain tilannetta oman maanne näkökulmasta.

Asemaa koskevalla päätöksellä ei myöskään ratkaista itse Kosovon ongelmia, sillä vaikeudet sen oman, itsenäisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän rakentamisessa ovat vasta alkua. Niiden jälkeen kosovolaiset kysyvät: entä työpaikkani, kuinka voin ansaita rahaa ja maksaa kotini? Nämä kysymykset ovat vaikeita, vaikka Kosovo olisi itsenäinen valtio.

Euroopan unionin tehtävä – ja myös tämä näkökohta saa tukea ja huomiota mietinnössä, josta äänestämme huomenna – on auttaa molempia osapuolia tekemään yhteistyötä tässä vaikeassa prosessissa ja tukemaan sitä järkevästi ja hyviä tapoja ja keskinäistä kunnioitusta osoittaen. Tämä on tärkein meitä koskeva asia, myös huomisen päätöksen osalta. Ilmaisemme tukevamme selkeää päätöstä Kosovon asemaa koskevassa asiassa, mutta vakuutamme myös, että Euroopan unionin – ja erityisesti parlamenttimme – täytyy tukea molempia osapuolia, jotta sekä Kosovolla että Serbialla olisi edessään valoisa tulevaisuus.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Viikonloppuna vietimme Roomassa ja Berliinissä Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää ja juhlistimme pitkää rauhan kautta. Länsi-Balkanilla tähän aikakauteen ei kuitenkaan ole kuulunut vain rauhaa vaan myös äärimmäisen julmia ja tuhoisia sotia.

Srebrenican kansanmurha on opettanut meille kaikille, ettemme voi emmekä saa sallia tai ottaa sitä riskiä, että samanlainen humanitaarinen katastrofi toistuu Kosovossa. Tästä syystä ryhdyimme kahdeksan vuotta sitten ajoissa ennaltaehkäiseviin toimiin armeijan avulla. Tuolloinkin YK:ssa uhattiin veto-oikeudella, mutta pystyimme silti toimimaan. Tänä päivänä Kosovo on edelleen vasta puolimatkassa, ilman virallista asemaa, kansainvälistä rahoitusta ja tehokkaasti toimivaa valtiota ja oikeusjärjestelmää. Vain valtio voi taata – ja sen täytyy taata – pohjan ja puitteet taloudelliselle elpymiselle, ulkomaisille ja kotimaisille investoinneille sekä kipeästi kaivatuille työpaikoille. Vain valtiosta voi tulla Euroopan unionin jäsen.

Näiden aseman määrittämiseen johtavien menettelyjen viivästyminen saattaisi uhata herkkää tilannetta ja hidastaa rakennusprosesseja, joilla vakautetaan alueen oloja, edistetään taloudellista ja poliittista yhteistyötä naapurimaiden välillä sekä lähennetään niitä niiden pyrkiessä kehittämään yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa ja muokkaamaan omaa ympäristöään mallimme mukaan. Martti Ahtisaaren dynaamiset toimet Kosovon aseman määrittämiseksi auttavat meitä kuitenkin tuomaan toivoa sekä EU:n henkeä ja toimintamalleja tämän alueen kaikkien asukkaiden elämään.

Kyseessä on näiden ihmisten tulevaisuus, rinnakkaiselo ja hyvinvointi. Tästä syystä uskon, että poliitikot naapurimaissa Serbiassa, Montenegrossa, Albaniassa ja Makedoniassa sekä Kroatiassa ja Bosniassa saavat vielä lisää motivaatiota lähentyä Euroopan unionia.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Mietinnössä, josta olemme keskustelleet, Euroopan parlamentti on esittänyt näkemyksensä Kosovon tulevaisuutta koskevasta hankalasta kysymyksestä. Alue sijaitsee Euroopan sydämessä, ja siksi Euroopan täytyy myös pyrkiä aktiivisesti määrittämään sen tulevaisuus. Kuten mietinnössä painotetaan, emme kuitenkaan voi edetä asian hoitamisessa ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Tätä hyväksyntää taas ei ole mahdollista saada ilman Venäjän suostumusta.

Yhteyksissään länsimaiden kanssa venäläiset pitävät Kosovoa hyödyllisenä pelinappulana, jota he voivat käyttää Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa.

Meidän on myös pidettävä mielessämme, että itsenäisyyden myöntäminen Kosovolle merkitsee ennakkopäätöstä, johon Venäjä haluaa ehkä vedota neuvotteluissa muista alueista, kuten Abhasiasta, Transnistriasta tai Pohjois-Ossetiasta. Siksi meidän on korostettava painokkaasti, että Kosovo on ainutkertainen poikkeustapaus ja ettei Venäjä voi käyttää sitä suurvalta-asemansa pönkittämiseen.

  Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, Kosovo oli erimielisyyden aiheuttaja entisessä Jugoslaviassa. Kosovon asukkaat olivat mielessään irrottautuneet Serbiasta jo ennen Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä. Jo tuolloin he loivat oman hallintonsa ja koulutusjärjestelmänsä ja boikotoivat kaikkia valtion instituutioita. He vaativat itsenäisyytensä kansainvälistä tunnustamista mutta joutuivat sen sijaan sopeutumaan sotaan ja uuteen miehitykseen.

Vuoden 1999 jälkeen Serbian armeijan ja viranomaisten tilalle on tullut muita kolonialisteja. Kosovon asukkaat haluavat vain yhtä asiaa: itsemääräämisoikeutta, vetevendosjea. Tämä näkyy kaikkia seiniä peittävistä graffiteista. Nykyisen epäselvän tilanteen pitkittäminen edistää pysähtyneisyyden tilaa ja rikollisuutta. Pakolla tapahtuva palauttaminen Serbialle johtaisi väistämättä sisällissotaan tai näkyisi kahtena miljoonana pakolaisena. Tämä tulevaisuudenkuva on pahempi kuin se, että rikotaan kansainvälistä oikeutta, joka ei salli irtautumista ilman yksimielisyyttä.

Olisi parempi myös Serbian tulevaisuuden kannalta, jos se lopultakin pääsisi Kosovon hallintaa koskevan kansallismielisen taistelun kahleista. Kaikki tietävät, ettei viime kädessä ole muuta ratkaisua kuin itsenäinen Kosovo, mutta kukaan ei uskalla ottaa siitä ensimmäisenä vastuuta. Valitettavasti tämä lykkää merkittävästi presidentti Ahtisaaren heikennetyn ehdotuksen täytäntöönpanoa.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän jäsen Lagendijkia. Oikeastaan minun ei tarvitsisi puhua lainkaan, koska voisin yksinkertaisesti antaa tukeni sille, mitä sanoitte, kuten jäsen Swoboda ja jäsen Kallenbach tekivät. Esitän kuitenkin muutamia huomioita.

Haluan varoittaa jo etukäteen, että tällaisen keskustelun jälkeen muualla maailmassa ja ennen kaikkea kyseisellä alueella saatetaan hyvin nopeasti epäillä meitä Serbian vastustajiksi tai Albanian tukijoiksi. Haluan esittää vastalauseeni tätä kohtaan. Olemme vuosia yrittäneet auttaa ihmisiä Serbiassa ja Kosovossa saavuttamaan rauhallisen ja menestyksekkään tulevaisuuden. Edellytysten luominen tälle on vaikeaa, ja presidentti Ahtisaaren esittämän ratkaisun ansiosta ihmiset voivat vihdoin jättää Miloševićin myrkyttämän menneisyyden taakseen. Hyvä jäsen Tabajdi, en tiedä, voiko se olla oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisia ratkaisuja on hyvin vaikea löytää. En kuitenkaan tiedä muuta mahdollisuutta kuin sen, jota nyt on ehdotettu.

Serbien ja albaanien välillä ei ole tietenkään koskaan käyty kunnollisia neuvotteluja. Äärimmäiset näkökannat ovat olleet niin kaukana toisistaan, ettei niitä ole koskaan tuotu neuvottelupöytään. Luoja suokoon, ettemme siksi enää pitkittäisi asian käsittelyä. Käsitykseni mukaan yksikään Serbian tuleva hallitus ei koskaan hyväksy Kosovon menetystä. Jos serbialaiset poliitikot ovat kuitenkin vilpittömiä – ja tietysti jotkut heistä ovat, kun heidän kanssaan keskustelee – he myös tietävät, että niin kauan kun Kosovo kuuluu heidän alueeseensa, rauhanomainen tulevaisuus ei ole mahdollinen, ja juuri tämän rauhanomaisen tulevaisuuden serbialaiset ja kosovolaiset, erityisesti nuoret, ansaitsevat. Poliitikkojen olisi kysyttävä itseltään, kuka Serbiassa tosiasiassa haluaa sietää kaikkia taloudellisia ja poliittisia seurauksia Kosovon pysymisestä Serbian osana. Albaanien on sallittava se, että serbit, jotka niin haluavat, saavat asua kotimaassaan Kosovossa ja palata sinne niin halutessaan.

Presidentti Ahtisaaren suunnitelma on mielestäni ainoa perusta rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Keskusteluissa ohitetaan valitettavasti usein etnistä erottelua harjoittaneen hallinnon aikakausi 1989–1998, kuten tänäänkin tapahtui. Huomasin tämän esimerkiksi jäsen Pflügerin kommenteista. En ajattele, että Naton hyökkäys merkitsi alkua, vaan kaikki alkoi Kosovon itsehallinnon kumoamisesta. Turvallisuusneuvoston kannattaisi vihdoin selvittää tämä Gordionin solmu nopeasti, jotta voimme jatkaa työtämme ja auttaa sekä Serbiaa että Albaniaa niiden rauhanomaisella tiellä kohti Euroopan unionia.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että minäkin haluan kiittää ystävääni ja kollegaani Lagendijkiä hänen mietinnöstään, vaikkemme olekaan yhtä mieltä kaikista yksityiskohdista.

Ryhmänä otamme tietysti innolla vastaan ehdotukset, jotka neuvottelija Ahtisaari esitti New Yorkissa viime maanantaina. Tämä näkyy selvästi myös mietinnössä, josta äänestämme huomenna. Siinä suhteessa ryhmämme tukee mietintöä sen nykymuodossa. Nyt esittämillämme ehdotuksilla on myös neuvoston ja komission tuki.

Mielestämme tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä se, että turvallisuusneuvosto tekee päätöksen Kosovon asemasta. Tämä pitäisi tehdä ilman tarpeettomia viivytyksiä, jotta Kosovossa vallitseva epävarmuus voisi ennen pitkää hälvetä ja jotta sekä kosovolaiset että serbit voisivat keskittyä tulevaisuuteensa Euroopassa.

Ei ole kuitenkaan Euroopan unionin tehtävä muodostaa kantaa tähän asiaan juuri nyt. Mielestämme EU:n tehtävä ei ole mennä tässä tilanteessa turvallisuusneuvoston Kosovon asemaa koskevan lopullisen päätöksen edelle. Kosovon väliaikainen asema perustuu turvallisuusneuvoston päätökseen, ja niin pitäisi olla myös sen lopullisen aseman osalta. Tämä on äärimmäisen tärkeää päätöksen kansainvälisen oikeutuksen kannalta, ja tästä syystä olemme hylänneet jäsen Posseltin muutosehdotukset.

Tämä on tärkeää myös asemaa koskevan päätöksen sisäisen oikeutuksen kannalta. EU ei siis ryhdy toimiin tässä asiassa ennen New Yorkissa tehtävää päätöstä. EU:lla on jatkossa suuri vastuu tämän aseman täytäntöönpanon ohjaamisesta. Tähän EU:n täytyy olla täysin valmistautunut, ja ennen kaikkea sen on vältettävä joutumista puun ja kuoren väliin, kun aika koittaa. Tästäkin syystä ryhmäni vastustaa äänestyksessä tarkistusta, jonka tarkoituksena on hyväksyä asema ilman New Yorkissa käytävää keskustelua asiasta.

Tältä osin noudatamme samaa linjaa kuin puheenjohtajamaa ja komissio, joista kumpikaan ei maininnut hyväksymistä tänään iltapäivällä.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovosta käytävässä keskustelussa on noussut esiin kysymys, joka on kansainvälisten suhteiden kannalta äärimmäisen merkittävä. Kansainvälinen yhteisö on nyt ensimmäistä kertaa vuosikausiin loukkaamassa eurooppalaisen maan alueellista riippumattomuutta. Itsenäisyyden takaamista tälle uudelle poliittiselle yksikölle ei ole ehdotettu, mutta uudella näennäisvaltiolla oletetaan silti olevan oma kansallislaulu, lippu ja pieni armeija. Lisäksi sen on määrä jäädä kansainväliseen valvontaan määrittämättömäksi ajaksi.

Tämä kansainvälisten voimien uudenlainen puuttuminen riippumattoman valtion sisäisiin asioihin muodostaa ennakkotapauksen, joka saattaa jatkossa johtaa siihen, että kansainvälinen yhteisö pyrkii vaikuttamaan sellaistenkin maiden sisäisiin asioihin, joiden ongelmat ovat huomattavasti pienempiä kuin Kosovossa.

Ainoa järkevä ratkaisu on jättää Kosovo virallisesti osaksi Serbian tasavaltaa mutta taata sille aiempaa laajempi itsehallinto. Samalla on toteutettava ripeitä toimia alueen sisällyttämiseksi Euroopan unioniin. Itsenäisessäkin Kosovossa olisi edelleen huomattava serbivähemmistö, joka heikentäisi maan vakautta.

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, Kosovon tilanne on seurausta interventionistisista toimista, ja sekin kuuluu ongelmiin, jotka on ratkaistava Yhdistyneiden Kansakuntien kehyksessä. Ahtisaaren ehdotus, joka periaatteessa hyväksytään käsittelemässämme mietinnössä, on kuitenkin kansainvälisen oikeuden, itse YK:n peruskirjan, perusperiaatteiden vastainen. Siinä myös puhutaan rajojen vetämisestä uudelleen ja vääristellään alueen historiaa serbiyhteisön kustannuksella.

Kaiken kaikkiaan Ahtisaaren ehdotuksella edistetään itsenäisen valtion perustamista, sikäli kuin se voi olla itsenäinen Naton ollessa sotilaallisesti läsnä ja Euroopan unionin harjoittaessa turvallisuuspolitiikkaansa. Pelkään, että Kosovosta tulee suojelualue eikä itsenäinen valtio.

Kannatamme nyt ja jatkossakin kansakuntien itsemääräämisoikeutta, mutta se ei saa toteutua umpimähkäisesti eikä perustua kaksinaismoraaliin. Muistakaamme, että Bangladeshin irtautuminen Pakistanista oli siirtomaavallan purkautumisen ja Jugoslavian hajoamisen välillä ainoa kerta, kun kansainvälinen yhteisö tunnusti irtautumisen – ja tämäkin tapahtui aivan erityisistä syistä. On syytä varoa, sillä itsenäisyyden antaminen Kosovolle merkitsee Pandoran lippaan avaamista ja voimistaa kaikenlaisia irtautumispyrkimyksiä.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Kosovon kysymys on monimutkainen, ja sillä on monia vaikutuksia eri tasoilla. Se vaikuttaa perusperiaatteisiin, jotka sääntelevät kansainvälisen yhteisön toimintaa. Tämän kysymyksen osalta on näin ollen toimittava varovasti pyrkien mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen ja ottaen huomioon kansainvälisen lain.

Kosovo on myös poikkeuksellinen tapaus. Tämän ovat myöntäneet YK:n erityislähettiläs ja kansainvälisen yhteisön suuri enemmistö. Kosovon poikkeuksellinen luonne huomioon ottaen sen asemaa koskeva ratkaisu ei luo ennakkotapausta muille mahdollisille tapauksille Euroopassa. Tämä todetaan päätöslauselmatekstissä, josta äänestämme huomenna.

Kuten kontaktiryhmä totesi tammikuussa 2006 antamissaan päätelmissä, Kosovon ongelman erityislaatu on seurausta muun muassa Jugoslavian hajoamisesta ja siitä seuranneista konflikteista, etnisistä puhdistuksista ja vuoden 1999 tapahtumista, joista korostan Naton sotilaallista väliintuloa kyseisenä vuonna. Toinen tekijä, joka tekee Kosovon tapauksesta poikkeuksellisen, on päätöslauselman 1244 mukainen pitkä kansainvälinen hallintokausi.

Arvoisa puhemies, olisin toivonut Ahtisaaren löytävän ratkaisun, jonka molemmat osapuolet, Serbia ja Kosovo, hyväksyvät. Kun kyse on näin arkaluonteisista ja perusperiaatteita koskevista kysymyksistä sekä alueesta, joka on kärsinyt pitkään konfliktista ja epävakaudesta, parasta olisi ollut neuvotteluratkaisu, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä. Neuvotteluissa, joita käytiin vuonna 2006 ja vuoden 2007 alussa, ei valitettavasti ole kuitenkaan onnistuttu yhteensovittamaan eriäviä näkökantoja.

Turvallisuusneuvoston tehtävä on nyt keskustella Ahtisaaren ehdotuksesta ja tehdä sen pohjalta asianmukaiset päätökset. Niin Euroopan parlamentilla kuin muillakaan toimielimillä ei selvästikään ole toimivaltaa päättää alueen lopullisesta asemasta. Päätös pitäisi tehdä turvallisuusneuvostossa, joka hyväksyi päätöslauselman 1244. Toivon silti, että turvallisuusneuvoston olisi mahdollista saada kohtuullisessa ajassa aikaan osapuolten välinen sopimus.

Toivon joka tapauksessa, että turvallisuusneuvoston jäsenet ja erityisesti sen pysyvät jäsenet omaksuvat rakentavan roolin näin ratkaisevalla hetkellä, kuten pyydämme tekstissä, josta äänestämme huomenna.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, aina kun löydämme oikeudenmukaisen, toteuttamiskelpoisen ja kestävän ratkaisun kriisin voittamiseksi, haluamme, että siitä tulee ennakkotapaus. Jo se, ettemme tällä kertaa halua Kosovon asemaa koskevan ratkaisumme muodostuvan ennakkotapaukseksi, tarkoittaa, että myönnämme ratkaisun olevan epäonnistunut tai ainakin epäviisas. On toiveajattelua uskoa, ettei kukaan käytä sitä ennakkotapauksena. Meidän on siten löydettävä keinoja vähentää ratkaisusta seuraavia riskejä.

Tältä osin voitaisiin harkita neljää ehdotusta. Ensinnäkin ehdotan sen hyväksymistä ja toteamista, että Kosovon asemaa koskeva ratkaisu perustuu alueellisen turvallisuuden periaatteeseen ja että ratkaisun pitäisi olla tämän periaatteen mukainen. Toiseksi ehdotan siitä sopimista, että Kosovosta voisi tulla itsenäinen vain osana Euroopan unionia jäsenyyskriteerit täytettyään. Kolmanneksi ehdotan, että Serbialle tarjotaan välittömästi EU:hun liittymistä koskeva selkeä toimintasuunnitelma, johon ei liity ennakkoehtoja. Neljänneksi ehdotan, että järjestetään Länsi-Balkania käsittelevä kansainvälinen konferenssi, jotta Kosovon asemaa koskeva ratkaisu yhdistetään koko aluetta koskevaan pakettiratkaisuun.

Ellemme omaksu lähestymistapaa, jossa tarkastelu ulotetaan myös Kosovon rajojen ulkopuolelle ja tulevaisuuteen, tämän suunnitelman vaikutukset saattavat räjähtää silmillemme.

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä Lagendijk ja varjoesittelijämme Posselt ovat epäilemättä tehneet erinomaista työtä. En kuitenkaan aio äänestää mietinnön puolesta periaatesyistä. Katson, että tällainen kiista on ratkaistava asianomaisten osapuolten keskenään neuvottelemilla sovintoratkaisuilla eikä yksipuolisilla toimilla tai ulkopuolisten määräyksillä. Kestävä ratkaisu edellyttää tahtoa niiltä, jotka panevat ratkaisun täytäntöön.

En hyväksy käsitettä itsenäinen valtio, jonka täysivaltaisuus on rajallinen. Itsenäinen valtio on täysin täysivaltainen, tai sen itsenäistymisessä on jotain vialla.

Olen tietoinen siitä, ettei ainoa realistinen tulos Kosovon kannalta voi olla palaaminen Serbian suvereniteetin alaisuuteen, Kosovon jakaminen eikä jonkin toisen valtion kanssa muodostettava unioni. Neuvotteluprosessi on kenties ollut hyvin pitkä, mutta Ahtisaaren raportti julkaistiin vasta muutama viikko sitten. Miksi teemme näin pian sen johtopäätöksen, että osapuolten kannat ovat vankkumattomia? Meidän olisi saatava kiistan osapuolet ymmärtämään, ettei ole muuta keinoa kuin neuvotella kohtuullisen ajan kuluessa kyseisen raportin pohjalta.

Komission jäsen totesi, että Serbiaan sitoutuminen voi toimia diplomaattisena välineenä Belgradin kannustamisessa muuttamaan kantaansa Ahtisaaren ehdotuksille myönteisemmäksi. Mielestäni kärsivällisyyden hyve kuuluu kansainväliseen diplomatiaan.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Kosovon aseman ratkaiseminen on hyvä testi Euroopan unionin orastavalle ulkopolitiikalle.

Ensinnäkin meidän olisi annettava tunnustusta YK:n pääsihteerin erityislähettiläänä Kosovon aseman määrittelyprosessissa toimineen Martti Ahtisaaren työlle ja suunnitelmalle.

Toiseksi Euroopan parlamentti korostaa, että Kosovon tulevaa asemaa koskevan ratkaisun on vastattava Kosovon asukkaiden demokraattisesti esittämiä toiveita, samalla kun siinä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä lakia.

Kolmanneksi Kosovon ongelmaa on tarkasteltava Balkanin tilanteen laajemmassa kontekstissa.

Juhliessamme nyt Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotispäivää haluan tähdentää erityisesti Euroopan unionin poliittista vastuuta ehtojen laatimisessa ja mahdollisuuden avaamisessa Serbian tulevalle EU:n jäsenyydelle. Euroopan unionin on omaksuttava historiallinen rooli edistämällä demokratiaa ja vaurautta kaikille Länsi-Balkanin kansoille.

  Peter Šťastný (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, vaikka katsonkin, ettemme tehneet kaikkea saadaksemme Serbian tuen lopulliselle sopimukselle, pidän Lagendijkin mietintöä myönteisenä, koska siinä painotetaan tarvetta saada molempien osapuolten suostumus.

Tiedän, etteivät kosovolaiset voi elää epävarmuudessa enää pitkään. He maksavat erittäin kovan hinnan jokaisesta päivästä, jonka neuvottelut pitkittyvät. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä historian opetukset eli se, mitä tapahtuu, kun kolmannet osapuolet päättävät kahden maan välisen konfliktin ratkaisemisesta ilman konfliktin osapuolten selvää suostumusta. Juuri tämä suunta otetaan Ahtisaaren raportissa, jolta uupuu kipeästi kaivattu Serbian tuki.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaikki päätökset on tehty ja että Kosovo saa pian oman aseman. Jos kuitenkin todella toivomme kestävää rauhaa ja vaurautta Länsi-Balkanille, meidän on edelleen kannustettava Belgradia panemaan nimensä paperiin. Meillä on käytettävissämme EU:n resurssit ja maailmanlaajuiset instituutiot tämän tavoitteen saavuttamiseen. Toivon edelleen parasta ja äänestän näin ollen Lagendijkin mietinnön puolesta. Katson kuitenkin, etteivät kaikki asianomaiset osapuolet saa lopettaa työtään, kun Kosovon lopullinen asema julkistetaan. Mitä pikemmin saamme Serbian hyväksymään sopimuksen, sitä parempi Balkanille ja koko Euroopalle.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Kollegojeni tavoin minäkin haluan kehua esittelijän työtä ja varjoesittelijämme Tabajdin toimia. Katson, että olemme käsitelleet tätä aihetta laajasti ulkoasiainvaliokunnassa ja tavanneet sekä Pristinan että Belgradin edustajia. YK:n turvallisuusneuvoston on nyt määrä päättää Kosovon asemasta ja erityisesti Kosovossa nyt asuvien ihmisten tulevaisuudesta. Tämä päätös vaikuttaa serbeihin ja Kosovon albaaneihin samalla tavoin. Se myös vaikuttaa kristittyihin ja muslimeihin samalla tavoin. Se vaikuttaa elämänlaadun kehittymiseen.

Euroopan parlamentin jäsenenä pahoittelen syvästi sitä, että olemme ajaneet Serbian tilanteeseen, jossa sen on turvauduttava Venäjään ja jossa se pyrkii käyttämään Venäjää valttikorttina etujensa puolustamisessa YK:n turvallisuusneuvostossa. Minun on sanottava, etten usko parlamentin jäsenten tukevan huomisessa äänestyksessä tarkistuksia, joilla heikennetään voimakkaasti jommankumman osapuolen legitimiteettiä. Uskon, että tämä kunnianarvoisa parlamentti tukisi vain ehdotuksia, joissa kohdellaan näitä kahta osapuolta tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä tästä erittäin merkittävästä ja vastuullisesta keskustelusta. Uskon, että mietintönne, ja luotan huomiseen äänestykseenne, lujittaa entisestään EU:n yhtenäisyyttä, jotta Kosovon asemaa koskeva prosessi saadaan menestyksellisesti päätökseen.

Presidentti Ahtisaaren esitettyä ehdotuksensa YK:n turvallisuusneuvostolle prosessissa siirrytään nyt ratkaisevaan vaiheeseen. Luotan siihen, että turvallisuusneuvosto toimii vastuunsa mukaisesti, ja toivon, että se hyväksyy ehdotuksen pian.

Sen jälkeen seuraa meidän kannaltamme kaikkein vaikein vaihe, nimittäin Kosovon asemaa koskevan ratkaisun täytäntöönpano, joka on, kuten parlamentissa on tänään todettu, todellinen koetinkivi EU:n yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Arvostan näin ollen suuresti tukea, jonka parlamentti ja Kosovoa käsittelevän mietinnön esittelijä Lagendijk ovat antaneet tälle yhteiselle haasteellemme.

Lopuksi totean olevani iloinen siitä, että kaikki kolme toimielintä ovat sitä mieltä, että eurooppalaista yhtenäisyyttä ja EU:n johtajuutta tarvitaan edelleen, jotta saavutetaan kestävä ratkaisu, jonka tuloksena syntyy demokraattinen ja monietninen Kosovo ja jolla turvataan alueen vakaus jatkossakin. Samanaikaisesti tarjoamme Serbialle konkreettisen mahdollisuuden EU:n jäsenyyteen, minkä pitäisi auttaa Serbiaa jättämään nationalistinen menneisyys taakseen ja ottamaan suunnan kohti eurooppalaista tulevaisuutta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE) , kirjallinen. – (ET) Kahdeksan vuoden aikana kansainvälinen yhteisö on vakuuttunut siitä, että Kosovon itsenäisyys on paras keino turvata alueen vakaus. YK:n erityislähettiläs Ahtisaari on esitellyt raportin, jossa suositetaan, että Kosovolle annetaan kaikki itsenäisyyden tunnusmerkit käyttämättä sanaa itsenäisyys sinänsä.

Kollega Joost Lagendijkin laatimassa mietinnössä toistetaan kaikki hyvin tunnetut tosiasiat ja tuetaan Ahtisaaren suositusta perustana Kosovon aseman määrittelylle. Haluan kuitenkin kysyä, onko systematisointi ja toisten mukaileminen ainoa lisäarvo, jonka parlamentti pystyy antamaan.

Tarkistusehdotuksessa, jonka yhtenä laatijana on jäsen Lagendijk itse, suositettiin, että mietintöön lisätään valvotun täysivaltaisuuden käsite, joka on myös mietinnön keskeinen sanoma. Tällaista selkeyttä meiltä odotetaan.

Yleisin kyseistä tarkistusehdotusta vastaan esitetty perustelu on pelko Venäjän tyytymättömyydestä. Kuukausien ajan Moskova on varoittanut, että Kosovon itsenäisyys luo ennakkotapauksen, jonka perusteella Transnistria, Abhasia ja Ossetia voisivat myös pyrkiä itsenäisyyteen.

Kreml on kuitenkin hyvin tietoinen siitä, ettei oikeudellista ennakkotapausta voi muodostua. Kosovo on ainoa alue, jonka osalta YK:lla on riittävät valtuudet suosittaa itsenäisyyttä. YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä Venäjä antoi 10. kesäkuuta 1999 hyväksyntänsä Kosovon itsenäisyydelle.

Venäjä haluaa vain välttää vaikutuspiirinsä kutistumisen Euroopassa. Epäilen, onko Venäjä halukas ottamaan vastuun uudesta verenvuodatuksesta Kosovossa, mikä saattaa olla seuraus, jos itsenäisyyttä ei anneta.

Perimmäisenä tavoitteenamme on estää kärsimys ja turvata demokratia ja talouskehitys. Tämä vaatii toisinaan rohkeutta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Hyväksyessään Ahtisaaren raportin EU:n ja Naton miehittämän "itsenäisen" Kosovon protektoraatin luomisesta Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti luovat selkeästi eroavan valtion maailman silmissä ja uuden valtion. Tämä heikentää ja rikkoo kaikkia toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä sopimuksia ja periaatteita, joita on laadittu Yhdistyneissä kansakunnissa ja kansainvälisessä laissa. Mietinnössä, jonka puolesta Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, liberaalit ja sosialidemokraatit äänestivät, tuetaan rajojen uudelleen piirtämistä Balkanilla, jatketaan EU:n ja Naton sotilaallisten miehitysjoukkojen läsnäoloa ja kiristetään täysin peittelemättä Serbiaa, samalla kun siinä syyllistetään Kosovon serbiyhteisöä ja itse Serbiaa sekä tuomitaan ne täysin häpeämättömästi. Mietinnöllä avataan Pandoran laatikko, mikä merkitsee vastustuksen ja yhteentörmäysten laajenemista kaikkialla Balkanilla, separatistiliikkeiden yllyttämistä sekä EU:n ja Naton alueelle sijoitettujen miehitysjoukkojen läsnäolon jatkamista ja laillistamista.

Näemme nyt Naton Jugoslaviaa vastaan käymän rikollisen sodan todelliset tavoitteet. Tähän sotaan osallistuivat EU ja sen jäsenvaltioiden hallitukset, sekä keskustavasemmistolaiset että keskustaoikeistolaiset, mukaan lukien Kreikassa tuolloin vallassa ollut PASOK-puolueen hallitus. Sen politiikkaa jatkaa nyt yhtä johdonmukaisesti Uusi demokratia -puolueen hallitus. Tämä vahvistaa, että kahden puolueen valtiossa molemmat puolueet kannattavat osallistumista EU:n ja Naton sekä USA:n rikollisiin imperialistisiin suunnitelmiin alueella ja koko maailmassa ja näiden suunnitelmien tukemista.

15. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana työjärjestyksen 144 artiklan mukaiset minuutin puheenvuorot.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Lähes kaikkien kansakuntien historiassa on ollut laihoja vuosia, joiden syynä ovat olleet luonnontapahtumat tai yhteiskunnalliset tapahtumat. Ukrainaa vuosina 1932–1933 koetellut nälänhätä oli kuitenkin poikkeuksellinen. Miljoonat ukrainalaiset talonpojat kuolivat tahallisten toimien seurauksena, kun väestöä pyrittiin terrorisoimaan nälkäkuolemalla. Tämä miljooniin viattomiin ukrainalaisiin kohdistunut entisen Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon törkeä rikos oli yksi 1900-luvun julmimmista.

Arvostan kaikkien Ukrainan johtajien yhteistä sitoumusta pyrkiä korjaamaan historialliset vääryydet ja valottaa menneisyyttä, joka on pidetty salassa niin monien vuosien ajan. Menneisyydessä yritys tuomita pyhänä pidetyn Stalinin totalitaariset menettelytavat olisi vähintäänkin johtanut elinkautiseen vankeusrangaistukseen – kuten isäni tapauksessa, kun hän joutui kestämään yhdeksän vuoden helvetin vankileirillä – tai välittömään kuolemaan.

Hyvät parlamentin jäsenet, nälänhätää käsittelevässä näyttelyssä, joka avattiin Euroopan parlamentissa Viktor Janukovitšin läsnä ollessa, esillä olevien järkyttävien kuvien on kannustettava meitä tuomitsemaan päättäväisesti stalinismin hirvittävät rikokset entisessä Neuvostoliitossa. Tunnustamalla nälänhädän kansanmurhaksi Euroopan parlamentti ilmaisee solidaarisuutensa ukrainalaisille, kuten se tekee kirjallisessa kannanotossa 4/2007, jonka useimmat jäsenet uskoakseni allekirjoittavat 15. huhtikuuta mennessä.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minulle syntyi myös vaikutelma, että jäsenet Evans ja Gil pystyivät tuskin hillitsemään innostustaan ryhmänsä puheenjohtajia kohtaan.

Haluan kiinnittää teidän ja parlamentin jäsenten huomion lukuisiin suurta levottomuutta herättäviin tapahtumiin, joista olemme erittäin huolissamme. Useiden kuukausien ajan toimittajiin kohdistuvat hyökkäykset ovat lisääntyneet Euroopan unionissa. Tarkasti ottaen kyse on Bulgariassa tapahtuvasta kehityksestä, joka on vain yksi esimerkki useista meitä huolestuttavista kehityssuuntauksista. Toimittajat, jotka ovat esittäneet kriittisiä näkemyksiä äärioikeistolaisesta puolueesta, joka on myös edustettuna Euroopan parlamentissa, ovat joutuneet Bulgariassa kyseisen puolueen edustajien fyysisten, psyykkisten ja omaisuuteen kohdistuvien uhkausten kohteeksi. Kuten totesin, kyseessä on puolue, joka on myös edustettuna Euroopan parlamentissa. Meidän olisikin viisasta, kuten meitä myös kehotetaan tekemään, kiinnittää huomiota siihen, että toimittajiin, joiden näkemykset eivät miellytä tiettyjä poliittisia voimia, kohdistuvaa lisääntyvää aggressiota esiintyy paitsi Euroopan unionin ulkopuolella myös sen sisällä. Pyydän teitä olemaan valppaita ja turvaamaan toimittajien suojelun, riippumattomuuden ja koskemattomuuden!

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, eilen vietettiin orjuuden lakkauttamisen 200-vuotisjuhlaa. Tämä julma käytäntö liittyi lähinnä eurooppalaisten maiden harjoittamaan maailmanlaajuiseen siirtomaapolitiikkaan, ja vaikka orjuus lakkautettiin, siirtomaapolitiikka jatkuu. Kahdella EU:n jäsenvaltiolla, Isolla-Britannialla ja Ranskalla, on yhä nykyäänkin siirtomaita. Isolla-Britannialla on 14 siirtomaata, ja Ranskalla vielä enemmän. Ison-Britannian siirtomaiden, brittiläinen etelämanner pois lukien, yhteispinta-ala on 50 000 km2 ja asukasmäärä 250 000. Ranskan siirtomaiden yhteispinta-ala on 123 000 km2 ja asukasmäärä 2,5 miljoonaa. Vaikka näiden siirtomaiden kansalaisten poliittisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia loukataan syvästi, EU:n toimielimet katsovat sitä läpi sormien.

Euroopan parlamentti ei tee poikkeusta. Yhdessäkään parlamentin vuosien saatossa hyväksymistä vuosittaisista ihmisoikeuskysymyksiä koskevista mietinnöistä ei mainita sanallakaan siirtomaapolitiikkaa, ja kaikki yksittäisten parlamentin jäsenten yritykset ottaa aihe käsiteltäväksi torjutaan täysin. Miten outoa, vai pitäisikö sanoa, miten tekopyhää. Tuomitsemme kaikkien maailman maiden ihmisoikeusloukkaukset, paitsi kun kyseessä ovat omat jäsenvaltiomme. Tästäkö Euroopan unionissa on kyse? Häpeällistä!

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, on vaikea laskea yhden käden sormilla kerrat, jolloin Euroopan parlamentti, muut yhteisön toimielimet tai Euroopan neuvosto ovat kehottaneet Valko-Venäjää pidättäytymään käytännöistä, joilla loukataan kansalaisten perusoikeuksia.

Se, että Lukašenkan hallinto reagoi kaikkiin eurooppalaisten elinten esittämiin vetoomuksiin, kävi selväksi viime sunnuntaina, kun päivä, jona juhlittiin vapautta, toimi muistutuksena valkovenäläisille siitä, että he elävät orjuudessa. Kyynelkaasu, poliisin patukat ja vesitykit ovat tyrannien vastaus kansalaisten vapaudenkaipuuseen ja nälkään. Emme voi antaa yhden miehen pitää koko Euroopan unionia pilkkanaan ja johtaa autoritaarista hallintoaan aivan nenämme alla rankaisematta.

Yhdentyneen Euroopan edustajina meidän on jatkettava toimia vapaan Valko-Venäjän puolesta. Meidän olisi myös kysyttävä itseltämme, ovatko tähän asti käyttämämme keinot riittäviä ja eikö meidän pitäisi seurata päättäväisemmin maan viranomaisille esittämiemme vaatimusten noudattamista sekä tukea maan demokraattista oppositiota tehokkaammin ja avoimemmin.

  Věra Flasarová (GUE/NGL) – (CS) Yksi EU:n strategian tärkeä osatekijä on miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet. Kansalaisille ei tiedoteta säännöllisesti kaikissa jäsenvaltioissa sukupuolten tasa-arvon tärkeydestä.

Osana Equal-ohjelmaa luodun kumppanuuden yhteydessä on tehty aloite sukupuolten tasa-arvon päivästä, jota vietetään jo joissakin jäsenvaltioissa 19. heinäkuuta. Tarkoituksena on luoda kunnioitusta sukupuolten tasa-arvoa kohtaan, esittää naisten ja miesten välinen kumppanuus myönteisessä valossa ja lisätä kansalaisten tietoisuutta asian tärkeydestä.

Sukupuolten tasa-arvon päivä on tarkoitettu myös miehille, koska miehetkin voivat kärsiä syrjinnästä ja asemansa heikentämisestä. Tämä kansainvälinen päivä on arvostuksenosoitus naisoikeusaktivistien pitkäaikaisille toimille, ja sillä vahvistetaan naisten poliittista, taloudellista ja sosiaalista asemaa. Sillä myös edistetään molempien sukupuolten yhtäläisiä mahdollisuuksia.

Heinäkuun 19. päivä on kalenterissa lähellä isänpäivää, mikä tarjoaa tilaisuuden korostaa yhteistä kiinnostustamme isien rooliin lastenhoidossa ja perheessä. Katson näin ollen, että kuluva yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi on mitä otollisin ajankohta sukupuolten tasa-arvon päivän käyttöönottoon EU:ssa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MOSCOVICI

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, Belfastin tapahtumia koskevista puhemiehen aiemmista huomautuksista haluan sanoa, että tältä etäisyydeltä katsottuna Belfastin poliittisen kehityksen herättämä euforia on ymmärrettävää.

Minun on kuitenkin kerrottava parlamentille, etten minä eivätkä monet Pohjois-Irlannissa näe mitään juhlimisen aihetta sellaisten henkilöiden ennenaikaisessa ottamisessa hallitukseen, jotka henkilökohtaisesti antoivat hyväksyntänsä, harjoittivat ja tukivat varauksetta raakaa terrorismia, jonka seurauksena tuhannet viattomat kansalaiset kuolivat. Sanon "ennenaikaisessa", koska Sinn Féinin poliisille antama tuki on yhä edelleen hyvin valikoivaa ja sen huomattavat jäsenet tuomitsevat vakavista rikoksista poliisin tekemät lailliset pidätykset ja kieltäytyvät täydestä yhteistyöstä poliisin kanssa niiden henkilöiden saamiseksi oikeuden eteen, jotka ovat vastuussa 29 viatonta ihmistä surmanneen Omaghin pommi-iskun kaltaisista rikoksista.

Missä muualla maailmassa odottaisi löytävänsä hallituksesta ministereitä, joilla on erittäin tiiviit yhteydet oman laittoman yksityisarmeijansa laittomaan neuvostoon ja jotka ovat ehkä jopa edelleen sen jäseniä? Tätä Pohjois-Irlannin tilannetta monet parlamentin jäsenistä kuitenkin kiittelevät.

Pahasta ei voi seurata mitään hyvää.

  Атанас Папаризов (PSE). – Г-н Председател, българските граждани и редица правозащитни и професионални организации, с масови публични изяви и демонстрации, отбелязаха седемте години от задържането на петте български медицински сестри и палестинския лекар, осъдени на смърт от либийския съд. Резолюцията на Европейския парламент от 18 януари и заключенията на Съвета по общи въпроси от 22 януари и 22 февруари са израз на загрижеността на европейските институции и на страните-членки за положението на българските медици. Солидарността на страните-членки и постоянната загриженост на европейските институции са основа въпросът на българските медицински сестри да се реши. Единната европейска позиция, която, надяваме се, Европейският съюз и страните-членки ще изработят до края на този месец, може да стане основа за разговори с либийската страна за приключване на случая.

Уважаеми г-н Председател, уверен съм, че Европейският парламент, Съветът на министрите и Европейската комисия ще продължат съгласувано да действат в полза на решаването на въпроса на българските медицински сестри в Либия.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Berliinin julistuksessa ilmaistaan kaikille eurooppalaisille yhteiset arvot, ihmisoikeudet ja demokratia mukaan lukien. Ei ole epäilystäkään siitä, että kyseessä on kunniakas julistus, jossa esitetään ytimekkäästi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kansalaisten yhteiset arvot. Siinä myös tähdennetään tasa-arvon ja solidaarisuuden periaatteita, joihin Euroopan yhdentyminen perustuu, ja arvoja, joita Euroopan unioni on aina pitänyt suuressa arvossa, nimittäin moninaisuutta ja suvereniteettia.

Euroopan unionin kansalaisille julistus osoittaa, että EU on ainoa toimiva vastaus globalisaation ja kilpailun luomiin haasteisiin.

Asiakirjassa ei kuitenkaan esitetä mitään merkittäviä huomioita EU:n tulevasta laajentumisesta tai käsitellä yksityiskohtaisemmin tulevaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Julistus tarjoaa mielestäni hyvän pohjan Euroopan unionin uutta kehystä koskevalle tulevalle työlle. Kyseessä on kuitenkin pikemminkin muodollinen lausuma kuin inspiroiva avausseremonia. Jos Berliinin julistuksen on määrä olla uusi alku, jäsenvaltioiden on osoitettava hyvää tahtoa. Euroopan unionin tulevaisuus on käsissämme. Tämä meidän pitäisi muistaa.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin puhemies reagoi yleensä siihen, kun diktatuurien (Kiinan, Kuuban ja muiden) johtajat hyökkäävät Euroopan parlamentin päätöslauselmia ja päätöksiä vastaan.

Absolutistisen valtion, Vatikaanin kaupunkivaltion, edustaja kardinaali Angelo Scola valitti siitä, että "esimerkiksi avioliittoa, perhettä ja elämää koskevissa kysymyksissä" – siteeraan kardinaali Scolaa – "nykyisen Euroopan parlamentin ei ole soveliasta antaa jatkuvasti lausuntoja, harjoittaa tosiasiassa painostusta ja määrätä ehtoja yksittäisille maille".

Kardinaali Scola on esittänyt samantapaisia lausuntoja parlamenttimme puhemiehen läsnä ollessa. Katsonkin, että Euroopan parlamentin puhemiehen ja parlamentin itsensä pitäisi reagoida asiaan, kuten ne yleensä tekevät, kun Euroopan parlamentin riippumattomuutta ja keskusteluja vastaan hyökätään.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, italialainen sanomalehti Giornale di Milano ja muutamat sekä italialaiset että ukrainalaiset uutistoimistot ovat kertoneet tapauksesta, jolla on ollut syvä vaikutus kaikkiin niihin, joilla on yhä toisessa maailmansodassa kaatuneiden kohtaloon liittyviä muistoja ja joiden perheissä tämä on hyvin kipeä asia.

Kyse on niiden yli 200 italialaisen sotilaan jäännöksistä, jotka on epäonnekseen haudattu pienen Ukrainassa sijaitsevan kaupungin omistamalle maa-alueelle, jolle on jo kerran yritetty rakentaa valtava kymmenkerroksinen rakennus. Tällä kertaa paikalle kaavaillaan supermarkettia.

Katson, että Euroopan unionin perustana olevien arvojen vuoksi meidän olisi tuomittava hanke selkeästi ja otettava tiukka kanta asiaan. Kehotankin parlamentin puhemiestä ottamaan yhteyttä Ukrainan viranomaisiin tämän häväistyksen estämiseksi.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL). – A Uachtaráin, ó thaobh an méid a dúirt Uachtarán na Parlaiminte inniu faoi imeachtaí na seachtaine seo i mBéal Feirste, ba mhaith liom fosta fáilte a chur roimh ráiteas na seachtaine seo ó Ian Paisley agus ó Gerry Adams.

Léiríonn an comhaontú idir Sinn Féin agus agus an DUP – agus an gealltanas soiléir sin ó Ian Paisley faoi athbhunú na n-institiúidí polaitiúla ar an ochtú lá de mhí na Bealtaine – tús ré nua polaitiúla in Éirinn. Bhí sé d’onóir domsa freastal ar an chruinniú stairiúil idir Sinn Féin agus an DUP dhá lá ó shin. Taispeánann na cainteanna agus taispeánann an comhaontú idir ár ndá pháirtí cad is féidir a bhaint amach anois.

Ba mhaith le Sinn Féin caidreamh nua a thógáil inar féidir le gach duine a bheith páirteach i dtodhchaí rathúil, shíochánta agus chóir. Caithfear dul i ngleic ar ndóigh le cuid mhór dúshlán agus cuid mhór deacrachtaí go fóill, ach níor chóir do dhuine ar bith meas faoi luach a thabhairt ar chuntasacht fhorbairtí na seachtaine seo, agus na féidearthachtaí a chruthaíonn siad don dul chun cinn polaitíochta in Éirinn.

  Мартин Димитров (PPE-DE). – Уважаеми г-н Председател, уважаеми колеги, оставам с впечатлението, че европейският комисар Ласло Ковач е решил да увеличи всички възможни минимални акцизи, започна с алкохола, продължи с дизела.

На 13 март Европейската комисия прие предложение за промяна на Директива 96, като предвижда увеличаване на минималните нива на акциза върху дизел от 302 евро на 380 евро за хиляда литра. Според Комисията, с увеличението на акциза се опазва околната среда. В анализа си Комисията пропуска да отбележи, че страни като България и Румъния още не са достигнали сегашните минимални нива на акцизите, а се предлага ново увеличение. Ако се приеме това предложение, България ще трябва да увеличи акциза върху дизела с 40%. Това би довело до покачване на цените на основни потребителски стоки абсолютно несъизмеримо с ръста на доходите в България. Едно такова нарастване на цените ще доведе до евроскептицизъм, особено в източната част на Европейския съюз и до проблеми с приемането на еврото. Европейският парламент трябва категорично да се противопостави на едно такова необосновано предложение.

  John Attard-Montalto (PSE). – (MT) Kaikki, myös Maltan ympäristöviraston virkamiehet, pitävät Marsascalan jätteenkäsittelylaitoksen rakentamisen jälkiarviointia farssina. Tässä prosessissa jätettiin huomioimatta monia toimintaohjeiden kohtia ja rikottiin useita Euroopan unionin direktiivejä. Vaadittavasta teknologiasta tehtyä tutkimusta ei ole edelleenkään julkistettu, ja vaihtoehtoisista sijoituspaikoista tehtyä vertailevaa analyysia pidetään puolestaan heppoisena, vääristeltynä ja jopa virheellisenä.

Sosioekonomista tutkimusta alueen väestöstä ei tehty huolellisesti ja toimintaohjeita noudattaen, kun taas laitoksen ympäristövaikutuksia koskeva tutkimus jätettiin kokonaan tekemättä. On pidettävä mielessä, että laitos on määrä rakentaa asuinalueelle, vain 250 metrin päähän asutuksesta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Via Baltica -hanke on erittäin tärkeä Baltian, Pohjois- ja Keski-Euroopan maiden liikennejärjestelmien integroimiselle muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden järjestelmiin. Euroopan komissio on nostanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen Puolaa vastaan Via Balticalla sijaitsevan Augustavasin ohikulkutien rakentamisesta, joka aloitettiin ennen Puolan liittymistä EU:hun. Kanteen perusteeksi on esitetty väitteitä, joiden mukaan hankkeella rikotaan Rospudan laaksoa, jonka läpi suunnitellun sillan on kuljettava, koskevia ympäristönsuojeluvaatimuksia. Jopa 4 prosenttia hankkeen rahoituksesta suunnitellaan käytettäväksi ympäristölle aiheutuvien vahinkojen, eläinten ylityspaikkojen ja metsittämisen korvaamiseen. Komissio ei ole ehdottanut yhtään vaihtoehtoista reittiä eikä ainoatakaan selkeää korvausehdotusta. Tällaisia ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä ei ole kuitenkaan otettu esille, kun kyse on pohjoisesta kaasuputkesta, jonka on suunniteltu kulkevan Natura 2000 -alueen läpi ja jolla saattaa olla ennalta-arvaamattomia ekologisia seurauksia. Euroopan komissio ei ole myöskään huolissaan Augustavasin asukkaista eikä saastumisesta, jota he joutuvat sietämään. Näemmekö Euroopan unionin koskaan luopuvan kaksinaismoraalista, kun kyseessä ovat EU:n "isot pojat" ja heidän strateginen kumppaninsa Venäjä?

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Euroopan komissio on aloittanut sopimusrikkomusmenettelyn Slovakiaa vastaan sillä perusteella, että tietyt Slovakian lipun alla purjehtivien alusten omistajat käyttävät bulgarialaisten ja turkkilaisten luokituslaitosten palveluja. Komissio ei ole vielä sisällyttänyt niitä hyväksyttyjen luokituslaitosten luetteloonsa. Ongelma koskee 20:tä Slovakian lipun alla purjehtivaa merialusta. Alusten omistajina ovat ulkomaiset yritykset, jotka on rekisteröity useissa eri maissa.

Loppujen lopuksi juuri Slovakia joutuu kuitenkin maksamaan sakkoina 480 miljoonaa Slovakian korunaa. Sopimukset kyseisten yritysten kanssa tehtiin ennen EU:hun liittymistä, ja ne olivat pitkäaikaisia. Viime marraskuussa tuli voimaan uusi direktiivi, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan hyväksymään vain ne yritykset, jotka Euroopan unioni on hyväksynyt.

Slovakia on pyytänyt Euroopan unionia hyväksymään bulgarialaisen luokitusrekisterin. Uskon, että Slovakia tekee parhaansa korjatakseen tilanteen mahdollisimman nopeasti. Tästä syystä pyydän, ettei komissio toimisi liian hätäisesti.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Viime viikkoina eurooppalaisessa lehdistössä on kirjoitettu paljon Puolan poliisin ja ympäristöryhmien välisestä konfliktista. Ympäristöryhmät puolustavat ainutkertaista Rospudan laaksoa (Dolina Rospudy), joka on Natura 2000 -ohjelmassa suojeltu ainutlaatuinen alue.

Tiedämme jo, että Euroopan komissio on vienyt Rospudan laakson läpi suunniteltua tietä koskevan asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Vaikka arvostankin ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen Stavros Dimasin toimia, minun on todettava olevani syvästi pahoillani siitä, ettei ole ollut mahdollista löytää ratkaisua tähän umpikujaan ja päästä jonkinlaiseen sopimukseen Puolan hallituksen kanssa sen sijaan, että herätetään tarpeetonta vastustusta puolalaisessa yhteiskunnassa. EU:n lainsäädännön rikkominen voisi johtaa siihen, että Puola, tai tarkemmin sanottuna puolalaiset veronmaksajat, joutuvat maksamaan jopa miljoonien eurojen sakot, samalla kun se viivyttäisi tällä hetkellä pysähdyksissä olevien tietöiden jatkumista. Se, ettei ole ehdotettu hyväksyttyä vaihtoehtoista reittiä, ei auta ratkaisemaan alueen asukkaiden nykyisiä liikenneongelmia.

Vaikuttaa siltä, että tavalliset kansalaiset joutuvat jälleen kerran maksamaan viranomaisten itsepäisyydestä ja lainsäädännön noudattamatta jättämisestä.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikonloppuna hyväksytyn Berliinin julistuksen ja vuodeksi 2009, jona on tarkoitus nuorentaa tai uudistaa perustamissopimusta ja jona järjestetään lisäksi Euroopan parlamentin vaalit, laaditun etenemissuunnitelman pohjalta haluan ehdottaa, että nimeämme vuoden 2009 lapsen vuodeksi. Tämän tarkoituksena on paitsi suojella kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ja laatia koko Euroopan unionissa yhteiset lasten suojelua koskevat standardit myös osoittaa, että suhtaudumme toiveikkaasti tuleviin sukupolviin ja tapaan, jolla ne voivat jatkaa Euroopan unionin hanketta 50 vuotta jatkuneen rakentamisen ja kehittämisen jälkeen. Haluan näin ollen esittää tämän ehdotuksen ja pyytää kollegoja antamaan sille mahdollisimman suuren tuen.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne sopimukseen uusista EU:n ulkoisen avun välineistä ja erityisesti eurooppalaiseen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen, jossa annetaan parlamentille mahdollisuus valvoa tarkemmin yhteisön avun toteuttamista.

Parlamentti on valmis toimimaan aktiivisessa roolissa EU:n ulkoisen avun välineiden täytäntöönpanossa, vaikka komissio ei olekaan valmis avoimeen ja oikea-aikaiseen yhteistyöhön parlamentin kanssa.

Parlamentti osallistuu vain asiakirjojen, toisin sanoen strategia-asiakirjojen, toimintasuunnitelmien ja maaohjelmien, laadintaprosessiin juuri ennen niiden hyväksymistä, jolloin on lähes mahdotonta tehdä muutoksia tai esittää mielipide asiasta. Näin ollen parlamentilla on edelleen vain passiivisen tarkkailijan rooli eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen täytäntöönpanossa.

Tässä suhteessa meidän pitäisi mielestäni kehottaa komissiota vaihtamaan ajatuksia parlamentin kanssa ja ottamaan parlamentti täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti mukaan Euroopan naapuruuspolitiikan ja erityisesti eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen laadintaan, täytäntöönpanoon ja seurantaan.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että sain viimein puheenvuoron kolmannella yrittämällä, mutta ymmärrän kyllä, että jos jopa poliittisten ryhmien puheenjohtajat käyttävät tätä tilaisuutta, minun kaltaiseni takapenkkiläisen mahdollisuudet saada puheenvuoro pienenevät.

Arvostelen erittäin voimakkaasti Puolan hallituksen aikomusta karkottaa maasta sairaita ihmisiä, joiden joukossa on myös Euroopan unionin kansalaisia. Pidän tätä laajamittaisena hyökkäyksenä Euroopan unionin perusvapauksia, kuten sijoittautumisvapautta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta, kohtaan. Kehotan Euroopan komissiota ryhtymään välittömästi tarvittaviin toimiin tehdäkseen lopun näistä hallituksen johdossa olevan veljesparin jatkuvista provokaatioista.

Minua kiinnostaisi myös tietää, miksi komissio ryhtyy välittömästi toimiin niin monilla aloilla, kuten Itävallassa opiskelevien saksalaisten tapauksessa, eikä kuitenkaan tee mitään tämänkaltaisille valtaville ongelmille. Tämä on minusta skandaali.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Joseph Conrad sanoi kerran, että kaikki ihmiset tavoittelevat oikeastaan jonkinlaista rauhaa tai ehkäpä vain jonkinlaista reseptiä rauhaan. Samalla kun vietämme maanosaamme rauhaa ja vakautta tuoneen ainutlaatuisen Eurooppa-hankkeen 50-vuotisjuhlaa, kuluva viikko on myös ollut ennennäkemätön, ainutlaatuinen ja äärimmäisen myönteinen Irlannin saaren rauhan ja edistyksen kannalta. Viimeinkin meillä ei ole vain jonkinlainen rauha, vaan resepti rauhanomaiseen tulevaisuuteen Irlannin kansalaisille sekä pohjoisessa että etelässä.

Pidän Pohjois-Irlannissa nyt syntynyttä yhteishallitusta erittäin myönteisenä. Suurimpien poliittisten puolueiden, DUP:n ja Sinn Féinin, tämänviikkoinen päätös istua alas kasvotusten ja sopia vallanjaosta kuuden viikon kuluessa on erittäin lupaava virstanpylväs. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Pohjois-Irlannin pitkäksi venyneessä rauhanprosessissa on 40 vuotta jatkuneiden väkivaltaisuuksien jälkeen päästy viimeinkin loppusuoralle.

On tärkeää, että me Euroopan parlamentissa annamme tunnustusta tämänviikkoisista poikkeuksellisista tapahtumista Stormontissa. Haluan myös antaa tunnustusta erityisesti Ulsterin unionistipuolueen ja SDLP:n roolille, näiden puolueiden entisille johtajille David Trimblelle ja John Humelle, niiden nykyisille johtajille…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan saattaa tietoonne Pakistanin äskettäiset tapahtumat, jotka liittyvät korkeimman oikeuden presidentin Mohammed Chaudhryn tilapäiseen erottamiseen, mikä johti laajamittaisiin levottomuuksiin maassa.

Viime joulukuussa otin SAARC-valtuuskunnan puheenjohtajana korkeimmalla tasolla esille kysymyksen oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden vapauden tärkeydestä Pakistaniin suuntautuneella vierailulla. On näin ollen pettymys kuulla puutteista näiden molempien osalta. Olen kuitenkin kiitollinen Pakistanin EU:n lähettiläälle siitä, että hän on toimittanut minulle maansa hallituksen antamat lausunnot sitoutumisestaan lehdistönvapauteen, ja pidän erityisen myönteisinä hallituksen vakuutuksia oikeuslaitoksen riippumattomuuden vaalimisesta.

Kehotan kuitenkin painokkaasti parlamentin puhemiestä, avoimuuden nimissä, pyytämään kirjeitse kopiota Supreme Judicial Councilille lähetetystä suosituskirjeestä samoin kuin täyttä selitystä syistä Supreme Judicial Councilin päätökselle erottaa tilapäisesti tuomari Chaudhry.

Lopuksi pyydän puhemiestä myös kehottamaan painokkaasti Pakistanin hallitusta, olipa korkeimman oikeuden presidentin tilapäinen erottaminen miten oikeutettua tahansa, tekemään oikeuskäsittelystä julkisen, jotta kansainvälinen yhteisö voi arvioida meneillään olevan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, samassa osassa maailmaa pysyäkseni haluan saattaa parlamentin tietoon pahenevan tilanteen Sri Lankassa, jossa tulitauko on lähes olematon. Tämä on minusta murheellista. Yli 200 000 ihmistä on nyt joutunut siirtymään uudelleen alkaneiden taistelujen seurauksena. Yli 3000 siviiliä ja tietysti useita sotilaita kaikista taistelevista ryhmistä on saanut surmansa.

Yksi asia, jonka Euroopan parlamentti voisi tehdä, on vaatia riippumattomia ihmisoikeustarkkailijoita tarkkailemaan kaikenlaisia väärinkäytöksiä ja niitä lukuisia väärinkäytöksiä, joihin syyllistyvät Sri Lankan turvallisuusjoukot, LTTE ja muut aseistautuneet ryhmät, joita on kaikkialla saarella. Katson, että Euroopan parlamentin on toimittava tukeakseen tämän hurmaavan saaren asukkaita ja pantava tälle konfliktille rauhanomaisen ratkaisun myötä päätepiste mahdollisimman pian.

Suuret kiitokset. 47 sekuntia!

(Naurua)

  Puhemies. – Olette antanut säästämänne sekunnit jäsen Gillille.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lähtiessäni Bergamosta Brysseliin lentokoneella tapasin valtuuskunnan, joka koostui 27 leskestä. Kukin heistä edusti yhtä Euroopan unionin jäsenvaltiota. He protestoivat sitä vastaan, että eläkeläisten ja työntekijöiden leskille maksettava perhe-eläke on vain puolet heidän puolisoidensa saamasta eläkkeestä.

Lesket pyysivät minua ottamaan tämän kysymyksen esille Euroopan parlamentissa, kuten nyt teen, ja olivat varmoja, että kaikki Euroopan unionin 27 hallitusta kuulisivat heidän pyyntönsä. He toivovat, että eurooppalainen eläke otetaan viimeinkin käyttöön, jotta kaikille EU:n kansalaisille tarjotaan yhtäläiset, paremmat oikeudet, ja tätä minä myös vaadin.

  Puhemies. – Olen pahoillani, mutta meidän on siirryttävä esityslistan seuraavaan kohtaan. Ilmoitan kuitenkin, että huhtikuun Strasbourgin istunnossa annetaan etusija niille jäsenille, jotka ovat pyytäneet puheenvuoroa tänään. Ymmärtänette, että kyseisten jäsenten on rekisteröidyttävä uudelleen, muodon vuoksi. Asianomaisen istunnon puhemiehistölle kerrotaan tästä, ja kyseiset parlamentin jäsenet ovat puhujaluettelossa ensimmäisinä.

  Димитър Стоянов (ITS). – В съвременното демократично общество медиите и тяхната свобода са нещо много важно. Тяхното влияние над обществото е толкова голямо, че ние често се обръщаме към тях като към четвърта власт.

Вземам думата по отношение на изказването на г-н Шулц, което ме засегна лично, относно свободата на медиите. Защото ние знаем, че в съвременната демокрация основната характеристика на всяка власт е, че тя бива контролирана по някакъв начин, за да не се позволяват злоупотреби с нея. И за да ви опиша по-добре какъв е случаят специално, който г-н Шулц имаше предвид в България ...

(г-н Стоянов и прекъснат от председателя)

  Puhemies. – Hyvä jäsen Stoyanov, minun on nyt keskeytettävä teidät. Tiedustelen, minkä työjärjestyksen artiklan nojalla pyydätte puheenvuoroa ja missä asiassa, koska tällä hetkellä puheenne on jokseenkin yleisluonteinen.

  Димитър Стоянов (ITS). – Относно чл. 145 от Правилника.

(Г-н Стоянов е прекъснат от председателя)

  Puhemies. – Muistuttaisin teitä siitä, että 145 artiklassa määrätään henkilökohtaisen lausuman antamista pyytävästä jäsenestä, että hän "ei saa puhua keskustelun kohteena olevasta aiheesta, vaan hänen on rajoituttava kiistämään hänestä keskustelun aikana esitettyjä huomautuksia tai hänen omikseen väitettyjä mielipiteitä tai korjaamaan omia kannanottojaan". Pidättäytykää siis ystävällisesti yleisistä asioista puhumisesta ja menkää asiaan, joka koskee teitä, koska käytätte puheenvuoron antaaksenne henkilökohtaisen lausuman.

  Димитър Стоянов (ITS). – Не съм съгласен г-н Председател, защото моят отговор изисква изясняване на обстоятелствата, за да мога да отхвърля твърденията ...

(Г-н Стоянов е прекъснат от председателя)

  Puhemies. – Teidän ei tarvitse olla samaa tai eri mieltä, sillä näin työjärjestyksessä määrätään.

  Димитър Стоянов (ITS). – Значи това е диктатура, г-н Председател.

(Г-н Стоянов е прекъснат от председателя)

Няма свобода на словото в този парламент.

Няма свобода на словото в този парламент.

(Г-н Стоянов е прекъснат от председателя)

Това е свободата на словото в този парламент. Отнема се думата, без да се даде възможност....

(Председателят отнема думата на г-н Стоянов)

  Puhemies. – Tämä ei ole diktatuuri, vaan päinvastoin demokratia. Meillä on työjärjestys, jota on noudatettava. Euroopan parlamentin jäsen ei voi esittää parlamentissa yleisiä huomautuksia haluamastaan aiheesta.

Jäsen Stoyanov, ymmärsin, että halusitte käyttää puheenvuoron antaaksenne henkilökohtaisen lausuman. Näin ei ole, enkä voi antaa teidän jatkaa.

16. Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnät (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Aubertin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0061/2007) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä (KOM(2005)0671 – C6-0032/2006 – 2005/0278(CNS)).

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä tilaisuutta keskustella ehdotuksestamme uudeksi neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta. Haluan aluksi kiittää esittelijä Aubertia sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä heidän työstään. Heidän perusteellinen työnsä on hyvin arvokas panos keskusteluihimme.

Euroopan unionissa on 160 000 luonnonmukaista tilaa ja luonnonmukaisen viljelyn piiriin kuuluu yli 6 miljoonaa hehtaaria maata. Luonnonmukaisten tuotteiden liikevaihdoksi arvioidaan 13–14 miljardia euroa. Tämä suuntaus on nouseva, joten kyseessä on todellakin hyvin tärkeä ala. Olen täysin varma, että tällä laajenevalla alalla on keskeinen asema. Se vastaa moniin erilaisiin kansalaisten ja kuluttajien odotuksiin, jotka kohdistuvat elintarvikkeiden laatuun, ympäristöstä huolehtimiseen, eläinten hyvinvointiin ja maaseudun kehittämismahdollisuuksiin.

Luonnonmukainen tuotanto on myös ala, johon liittyy paljon toiveikkuutta ja luottamusta siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kuten saatoin nähdä selvästi käydessäni äskettäin Nürnbergissä järjestetyillä BioFach-luomumessuilla. Kehittyäkseen ja hyödyntääkseen mahdollisuuksiaan täysimääräisesti luonnonmukaisen tuotannon ala tarvitsee kuitenkin asianmukaisen sääntelykehyksen, ja juuri tämän pyrimme saavuttamaan uudella asetuksellamme. Kyseessä on siten hyvin tärkeä lainsäädäntöehdotus, ja olen tyytyväinen edistykseen, jota pystyimme saavuttamaan viime vuonna käymissämme keskusteluissa.

Vuoden 2006 aikana ehdotuksestamme käytiin hyvin kiihkeitä keskusteluja neuvostossa ja parlamentissa. Tämän seurauksena jotkin alkuperäiseen ehdotukseen sisältyneet osat, jotka osoittautuivat hyvin arkaluonteisiksi, on nyt poistettu kokonaan. Tällaisia ovat muun muassa korkeatasoisempaa luomutuotantoa koskevien väittämien kieltäminen, yksityisten standardien vastavuoroinen tunnustaminen tarkastuslaitosten toimesta ja EU-luonnonmukainen-merkintä.

Parlamentti on myös ehdottanut lukuisia tarkistuksia parantaakseen luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden ja periaatteiden sanamuotoa. Tarkistukset koskevat mainintaa tuotteen alkuperästä, nimenomaista oikeutta käyttää kansallisia ja yksityisiä tunnuksia, valvontajärjestelmän sisällyttämistä osaksi elintarvikkeita ja rehuja koskevia virallisia tarkastuksia ja tuontituotteita koskevia parempia takeita. Nämä ovat tarkistuksia, joilla parannetaan alkuperäistä ehdotusta, ja hyväksyn ne näin ollen mielelläni.

Olemme myös onnistuneet parantamaan asetuksen painotusta maaperän viljavuuden, maaperän elämän ja maanhoitokäytäntöjen osalta. Kysymys muuntogeenisistä organismeista ja luonnonmukaisesta tuotannosta on herättänyt paljon keskustelua. Olen pannut merkille parlamentin toiveen siitä, että toimijat todistavat ryhtyneensä kaikkiin tarvittaviin toimiin muuntogeenisten organismien satunnaisen tai sellaisen esiintymisen estämiseksi, jota ei teknisesti voida estää, ja olen asiasta täysin samaa mieltä. Vaikka näissä tarkistuksissa toistetaan jo olemassa oleva vaatimus, olen siten päättänyt hyväksyä ne tämän kysymyksen suuren arkaluonteisuuden vuoksi.

Saanen kuitenkin myös tehdä asian täysin selväksi: muuntogeenisten organismien satunnaisen esiintymisen enimmäisraja-arvo ei ole, kuten jotkut väittävät, tosiasiallinen muuntogeenisten organismien kynnysarvo. Muuntogeenisten organismien ja niiden johdannaisten käyttö luonnonmukaisessa tuotannossa on edelleen tiukasti kielletty.

Vaikka komissio ja parlamentti ovat samaa mieltä uuden asetuksen perusnäkökohdista, on tiettyjä kysymyksiä, joiden osalta emme ole onnistuneet pääsemään yksimielisyyteen, ja haluan käsitellä lyhyesti joitakin näistä.

Parlamentti pyytää enemmän yksityiskohtia, ja on selvää, että monet nykyiseen asetukseen sisältyvistä yksityiskohtaisista säännöistä on poistettu ehdotuksessa. Meidän ei pitäisi kuitenkaan unohtaa, että yksi ehdotuksen tärkeimmistä tavoitteista oli laatia perussäännöt selkeämmin ja johdonmukaisemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksityiskohtaisten sääntöjen, jotka muodostavat luomustandardien ainutlaatuisen rakenteen, pitäisi hävitä kokonaan. Ei tietenkään. Katson kuitenkin, että ne on parempi sijoittaa täytäntöönpanosääntöihin, ja näiden yksityiskohtaisten sääntöjen sisältö on, kuten vahvistin teille aiemmin, hyvin samantapainen kuin nykyiseen asetukseen sisältyvien yksityiskohtaisten sääntöjen.

Toiveestamme laajentaa asetuksen soveltamisalaa koskemaan suurkeittiöitä, kosmetiikkaa, tekstiilejä ja kalasäilykkeitä haluan huomauttaa, ettemme voi ottaa kaikkia askelia yhtä aikaa. Laajennamme nyt asetuksen soveltamisalaa huomattavasti koskemaan viinintuotantoa ja vesiviljelyä. Muut alat ovat vielä hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa, ja yhdenmukaistaminen saattaisi mielestäni vaikeuttaa niiden kehitystä. Nykyisessä tekstissä annetaan itse asiassa mahdollisuus tarkastella tätä kysymystä uudelleen vuonna 2011.

Tähän liittyen olen myös pannut merkille, että haluaisitte ehdotukselle kaksinkertaisen oikeusperustan. Ei ole salaisuus, että yhteispäätösmenettelyn käyttöönotosta maatalousasioissa keskustellaan laajemminkin. Tämä on tärkeä kysymys, ja olen selvästi antanut ymmärtää pitäväni asianomaista keskustelua myönteisenä. Kyseessä on kuitenkin kysymys, jota olisi käsiteltävä horisontaalisesti, asianmukaisella tasolla ja asianmukaisessa kontekstissa. En usko, että lähestymistavan omaksuminen tapauskohtaisesti palvelee kenenkään etua. En siten voi hyväksyä luonnonmukaista tuotantoa koskevan uuden asetuksen oikeusperustan muuttamista, jota olette ehdottaneet.

Lopuksi ehdotatte, että jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön tiukemmat kansalliset säännöt. En voi hyväksyä tätä. Asetuksella pyritään nimenomaan yhdenmukaistamaan säännöt riittävän tiukalla tasolla ja luomaan joustomekanismi poikkeuksia varten. Yhdenmukaistamalla säännöt kohtalaisen korkealla tasolla ja takaamalla joustavuuden pääsemme nähdäkseni samaan lopputulokseen, jossa tuotantoa vastaavissa oloissa harjoittavien toimijoiden eriarvoisen kohtelun riski on kuitenkin pienempi. Olen vakuuttunut, että näin edistetään luonnonmukaisen tuotannon kukoistavia sisämarkkinoita.

Pahoittelen, että olen puhunut näin pitkään, mutta kyseessä on hyvin tärkeä kysymys, jota halusin käsitellä yksityiskohtaisesti.

  Puhemies. – Arvoisa komission jäsen, komissio voi puhua vapaasti niin kauan kuin haluaa ja sanoa kaiken tarvittavan.

  Marie-Hélène Aubert (Verts/ALE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, luonnonmukaisen tuotannon olosuhteet ovat nykyään jokseenkin paradoksaaliset. Toisaalta luonnonmukaisen tuotannon kysyntä kasvaa, koska se on tuotantomenetelmä, joka luo työpaikkoja sekä suojelee ympäristöä, biologista monimuotoisuutta ja viime kädessä kaikkien terveyttä. Toisaalta luonnonmukaisen tuotannon osuus EU:n maataloustuotannosta on edelleen vain hieman yli prosentti ja käytössä olevasta maatalousmaasta vain hieman yli 3 prosenttia – toisin sanoen pieni. Katson, että velvollisuutemme on auttaa luonnonmukaisen tuotannon kehittämisessä Euroopan unionissa.

Tämä on ehkä vain pieni kysymys määrällisesti, mutta erittäin suuri kysymys poliittisesti ja symbolisesti, koska luonnonmukainen tuotanto edustaa myös eräänlaista läpimurtoa, sillä sen myötä yhteisessä maatalouspolitiikassa keskitytään jälleen paljon kestävämpään tuotantomuotoon, jollaista juuri tarvitaan.

Koko vuoden 2006 jatkuneen työmme perustana oli komission ehdotus, joka on herättänyt paljon huolta ja monia vastalauseita. Ehdotukseen on myös liittynyt tietynlaista hätäilyä, sillä meitä pyydettiin alun perin esittämään kahden kuukauden kuluessa arviomme ehdotuksesta, jota ei ollut oikeastaan valmisteltu perusteellisesti. Myönnän kuitenkin auliisti, että työ on ollut rakentavaa ja että keskusteluja on käyty säännöllisesti sekä komission että neuvoston kanssa alkuperäisen ehdotuksen parantamiseksi. Mitä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta toivoi viime kädessä saavansa aikaan kaikella tällä näkemystenvaihdolla, kaikilla näillä keskusteluilla ja kaikella tällä työllä? Otitte puheenvuorossanne esille nämä keskeiset tekijät.

Ensinnäkin valiokunta toivoi laajentavansa asetuksen soveltamisalaa koskemaan non-food-tuotteita, kuten tekstiilejä ja kosmetiikkaa, mutta myös, ja ennen kaikkea, suurkeittiöitä, koska suurkeittiöt tarjoavat hyvin erityisen keinon luonnonmukaisen tuotannon kehittämiseen jäsenvaltioissamme. Tekisimme virheen, ellemme käyttäisi tätä välinettä. Myös tämän vuoksi haluamme kaksinkertaisen oikeusperustan, 37 artiklan ja 95 artiklan, jotka koskevat sekä sisämarkkinoita että kuluttajia. Vaikuttaa siltä, että teillä on vain hyvää sanottavaa työstämme, panoksestamme ja näin ollen siitä, että Euroopan parlamentin rooli on ollut paljon aiempaa suurempi – puhumattakaan yhteispäätösmenettelyn käytöstä yleisesti maataloutta koskevissa asioissa, koska tämä on toinen keskustelu, joka meidän on vielä käytävä.

Minusta vaikuttaa näin ollen siltä, että jos haluamme jatkaa tätä työtä ja jos haluamme todella antaa Euroopan parlamentin jäsenille oikeuden tarkastaa nämä kuuluisat säännöt, joilla on ensiarvoisen tärkeä asema asetuksen soveltamisessa, teidän olisi hyväksyttävä kaksinkertainen oikeusperusta. Jatkamme keskustelua asiasta.

Toiseksi, kuten huomautitte, olemme pyytäneet ehdotuksen epämääräisyyden vuoksi täsmentämään määritelmiä siitä, mitä tarkoitetaan muun muassa tarkastuksella, sertifioinnilla, tuotteilla ja käytännöillä, jotka on hyväksytty tai joita ei ole hyväksytty luonnonmukaisessa tuotannossa, yhteydellä maaperään ja eläinten hyvinvoinnilla. Seuraavaksi otitte esille hyvin arkaluonteisen asian, nimittäin sen, ettei muuntogeenisiä organismeja pitäisi esiintyä luonnonmukaisessa tuotannossa. Näitä organismeja ei saa esiintyä lainkaan luonnonmukaisessa tuotannossa, aivan kuten ei torjunta-aineita ja synteettisiä kemikaalejakaan.

Muuntogeenisten organismien osalta olemme ehdottomasti päättäneet vahvistaa kuluttajille, ettei muuntogeenisiä organismeja esiinny luonnonmukaisessa tuotannossa kylvövaiheesta jakeluvaiheeseen. Nykyinen 0,9 prosentin enimmäisraja-arvo, joka koskee vapautusta merkinnöistä, aiheuttaa sekaannusta. Katsommekin, että meidän on palattava tähän kysymykseen niin, että valitsemme havaitsemiskynnyksen sekä tavanomaisille maataloustuotteille että luonnonmukaisille tuotteille ja että ryhdymme myös, tapahtuipa mitä tahansa, kaikkiin tarvittaviin toimiin estääksemme muuntogeenisten organismien myöskin satunnaisen esiintymisen luonnonmukaisissa tuotteissa.

Sanotte, ettei teidän ole mahdollista hyväksyä tiukempia toimia, joita jäsenvaltiot voisivat toteuttaa. Sekä yksityisten tahojen että viranomaisten vaatimukset, jotka ovat jo olemassa ja jotka kuluttajat tuntevat hyvin, pitäisi mielestämme voida säilyttää. Tätä me joka tapauksessa haluamme, ja mikäli joustavuus taataan, yhdenmukaistamisen on tapahduttava ylöspäin eikä alaspäin, kuten pelkäämme tapahtuvan.

Olette antanut meille monia vastauksia. Uskon tämän keskustelun jatkuvan, epäilemättä huomisen äänestyksen jälkeenkin.

Lopuksi totean, ettei asetus ole myöskään kaikki kaikessa eikä sillä ratkaista kaikkia luonnonmukaiseen tuotantoon liittyviä kysymyksiä. Luonnonmukaista tuotantoa on myös tuettava paljon nykyistä enemmän yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä.

  Roberto Musacchio (GUE/NGL), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, valiokunnassani, jonka lausunnon valmistelijana toimin, tehtiin hyvin huolellista työtä, ja sen tulos hyväksyttiin valiokunnassa yksimielisesti.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on tietysti syvästi huolissaan ympäristön suojelusta, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa olemme keskittyneet siihen, miten ympäristöä voidaan suojella myös markkinalakien avulla. Sanon näin, koska esittelemäni lausunnon keskeinen sanoma on juuri tämä: luonnonmukaisia elintarvikkeita tuottaville, myyville tai ostaville on oltava selvää mitä suurimmalla varmuudella ja vailla erehtymisen mahdollisuutta, että luonnonmukaiset elintarvikkeet ovat todellakin luonnonmukaisia eikä niissä esimerkiksi esiinny muuntogeenisiä organismeja. Mielestäni meidän on ensiarvoisen tärkeää saada tämä muuntogeenisten organismien esiintymistä koskeva "nollakynnysarvo" käyttöön välittömästi. Sen käyttöönottoa ei voida lykätä tuonnemmaksi. Tuotteen, esimerkiksi luksusauton, myyjä ei voi sallia sitä, että tuotteeseen sisältyy yksikin pultti, joka ei kuulu kyseiseen autoon.

Tämä on näin ollen valiokuntani antaman suosituksen keskeinen sanoma, ja toivomme, että se sisällytetään selvästi lopulliseen tekstiin.

  Agnes Schierhuber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Beeriä lämpimästi hänen vankkaa sitoutuneisuutta osoittavasta mietinnöstään. Luonnonmukainen tuotanto kiinnostaa suuresti kansalaisia. Luonnonmukaisen tuotannon muodot ovat hyvin moninaisia, ja sen merkitys vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain. Kyseessä onkin kiistelty ja tunnepitoinen keskustelunaihe. Tässä yhteydessä muuntogeeniset organismit muodostavat aina suuren ongelman luonnonmukaisessa tuotannossa. Tuen siksi 0,0 prosentin raja-arvoa luonnonmukaisessa tuotannossa, koska tuotteiden, joiden ilmoitetaan olevan muuntogeenisistä organismeista vapaita, on myös oltava muuntogeenisistä organismeista vapaita. Rinnakkaiselo ja vastuu ovat tässä suhteessa perustavanlaatuisia kysymyksiä. Arvoisa komission jäsen, nämä kysymykset on myös vielä ratkaistava, ja tiedän, että olette tässä meidän puolellamme.

Luonnonmukaisen tuotannon tulevaisuus on ennen kaikkea kuluttajien käsissä. He päättävät, ovatko he valmiita maksamaan enemmän elintarvikkeista, jotka ovat luonnonmukaisia ja muuntogeenisistä organismeista vapaita. Luonnonmukaisten tuotteiden myynnin kasvu viime vuosina osoittaa selkeästi, että kansalaiset arvostavat tätä ominaisuutta. Juuri tässä suhteessa ostajan on kuitenkin tärkeää tietää, mistä elintarvikkeet tulevat. Meidän on varmistettava, että eurooppalaisia luonnonmukaisten tuotteiden merkintöjä käytetään vain tuotteissa, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista ja jotka täyttävät nämä kriteerit. Tunnusten tuleva käyttö, aikomus merkitä tuotteet tarkemmin ja siihen liittyvä jäljittämismahdollisuus ovat toimia, joita pidän hyvin myönteisinä, koska ne myös mahdollistavat tehokkaammat tarkastukset. Meidän on turvattava, että tuottajien ja kuluttajien edut otetaan yhtä lailla huomioon. Yhteiset, yhteensovitetut toimet hyödyttävät sekä EU:n maataloutta että kuluttajia, samalla kun niillä turvataan toissijaisuus. Esitetyt 197 tarkistusta osoittavat kuitenkin, ettemme ole tällä hetkellä oikeastaan vielä valmiita äänestämään mietinnöstä. Annankin esittelijälle tukeni tarkistusten 37 ja 39 osalta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  María Isabel Salinas García, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Luomuala pyytää, tai pikemminkin vaatii, meiltä selkeää ja yksinkertaista lainsäädäntöä, joka vastaa selvästi kasvavien markkinoiden tarpeita.

Eurooppalaiset kuluttavat yhä enemmän luomutuotteita, ja meidän on luotava mahdollisimman pian asianmukainen kehys täyttääksemme nämä tarpeet, samalla kun suojelemme paitsi kuluttajien etuja myös samanaikaisesti luomualan etuja ja ympäristön etua yleensä.

Tämän tavoitteen saavuttamista silmällä pitäen mietintö, josta parhaillaan keskustelemme ja joka on kohdannut vaikeuksia siitä käydyistä neuvotteluista lähtien, on hyvä lähtökohta. Haluan käyttää tätä tilaisuutta onnitellakseni esittelijä Aubertia erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt. Käsiteltävänä oleva mietintö on mielestäni hyvä, koska siinä esimerkiksi otetaan huomioon EU:n eri alueiden erityispiirteet, määritetään paremmin luomutuotteiden valvontaan osallistuvien viranomaisten ja elinten toimivaltuudet ja otetaan käyttöön yksi pakollinen tunnus, jota olen myös vaatinut valiokunnassa käydyissä neuvotteluissa.

Samoin mietinnössä käsittääkseni myös todetaan, että jotta kolmansista maista tuotavia tuotteita voidaan myydä Euroopan unionissa luonnonmukaisina, näiden tuotteiden on oltava EU:n lainsäädäntöä vastaavien sääntöjen mukaisia.

Lopuksi katson, että mietintö on tarkoitettu edistämään luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaisten tuotteiden kulutusta ja että sillä pyritään lujittamaan tämän kasvavan alan asemaa maataloutemme eliittiin kuuluvana alana, koska luonnonmukaiselle tuotannolle ovat jo lähtökohtaisesti tunnusomaista laadukkaammat tuotteet.

Katson kuitenkin, että nyt on käynnistymässä toinen keskustelu, jota emme olleet ottaneet huomioon aivan viime aikoihin saakka. Nyt nimittäin ehdotetaan mahdollisuutta, että Euroopan parlamentti saisi enemmän sananvaltaa päätöksenteossa, ottaisi yhden askeleen eteenpäin yhteispäätösmenettelyn avulla ja vaatisi kaksinkertaista oikeusperustaa tälle asetukselle.

Haluan tehdä selväksi, että kiihkeinä EU:n puolestapuhujina kannatamme aina suurempien päätöksentekovaltuuksien antamista Euroopan parlamentille, joka on Euroopan unionin korkein demokraattinen ilmentymä. Äänestämme näin ollen vastaavasti huomenna.

Haluan kuitenkin myös korostaa, että tätä asetusta ovat vaatineet sekä luomuala että kuluttajat, joten tulevia toimia, joista meidän on päätettävä huomisen jälkeen, ei saa viivyttää enää kovin pitkään. Tuottajien oikeusvarmuuden ja kuluttajien luottamuksen tähden meidän on pikemminkin jatkettava työtä nopeasti, jotta saamme asetuksen, jota EU:n luomuala on vaatinut pitkään ja jolla erotetaan tämä selkeästi luonnonmukainen tuotanto muista maataloustuotannon aloista kuluttajien turvallisuuden vuoksi.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Marie-Hélène Aubert'ia hyvästä mietinnöstä. Luomutuotanto on eräs maatalouden tuotannon aloja. Sen merkitys tullee tulevaisuudessa korostumaan, koska kuluttajat kiinnittävät aikaisempaa enemmän huomiota elintarvikkeiden hinnan asemasta niiden laatuun. Luomutuotannon avulla on mahdollisuus parantaa tuotteiden laatua, makua ja säilyvyyttä. Näin voidaan luoda lisäarvoa maatiloilla ja vahvistaa maatilojen kannattavuutta. Luomutuotanto on vaikea maatalouden ala. Se vaatii tarkkaa omistautumista tilan hoitoon. Pienetkin virheet ovat vaikeasti korjattavissa, koska käytettävissä ei ole tavanomaisen tuotannon mahdollisuuksia.

EU:n maatalouspolitiikkaa leimaa yleensä säännösten monimutkaisuus ja byrokraattisuus. Luomutuotannon osalta on pelättävissä entisestään lisääntyvä taakka. Viljelijän on tunnettava tarkoin sekä EU:n että kansallinen lainsäädäntö. Esillä oleva asetusesitys tuo lisää säädöksiä. Sinänsä tavoite on hyvä, kun kuluttajan luottamus yritetään turvata, mutta jos säädökset ovat liiallisia, saattaa olla, että luomuviljelyn kasvu hidastuu ja monet aloittaneet viljelijät luopuvat. Tämä olisi vahinko koko alalle.

Arvoisa puhemies, maatalous ja elintarviketeollisuus ovat valtava eurooppalainen tuotannonala. Sen sisällä on tilaa erilaisille menetelmille ja suuntauksille. Luomutuotanto voi tarjota hyvinkin houkuttelevia mahdollisuuksia erityisesti luonnonolosuhteiltaan vaikeimmilla alueilla. Toivottavasti tämäkin asetus vahvistaa maanosamme elintarviketaloutta ja sen menestymistä kansainvälisessä kilpailussa.

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, italialaisena haluaisin mainita, että maailmanlaajuisesti Italia on neljänneksi suurin luonnonmukaisten tuotteiden tuottaja, kun taas Euroopan unionissa se on ensimmäisellä sijalla. Kannatamme näin ollen mietinnössä asetukseen tehtyjä muutoksia, jotka koskevat sen soveltamisalaa, jäsenvaltioille taattavaa joustavuutta, tarkastuksia ja luonnonmukaisten tuotteiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa.

Toisaalta merkintöjen osalta katsomme, että on oltava ehdottomat takeet siitä, että tuotteet ovat luonnonmukaisia ja ettei muuntogeenisiä organismeja saa siten esiintyä tahattomasti missään tuotantoprosessin vaiheessa. Voimassa olevissa asetuksissa muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen enimmäisraja-arvoksi luonnonmukaisissa tuotteissa on asetettu 0,9 prosenttia, joka vastaa valitettavasti tavanomaisille maataloustuotteille asetettua muuntogeenisten organismien enimmäisraja-arvoa.

Lopuksi totean, että elintarvikkeita, jotka on valittu ja ostettu nimenomaan niiden ominaispiirteiden ja luonnollisten tuotantomenetelmien vuoksi, koskevasta luottamuspulasta aiheutuvan kulutuksen romahtamisen välttämiseksi on tarpeen määrittää luonnonmukaisille tuotteille muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen enimmäisraja-arvo.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä on esitellyt hyvän mietinnön, ja parlamentin on vaadittava, että komissio ja neuvosto todellakin käyttävät tätä hyvää mietintöä. Tarvitsemme toisin sanoen yhteispäätösmenettelyä, etenkin kun koko asetuksen uusi sisältö liittyy sisämarkkinoihin. Maataloutta koskevia kysymyksiähän oli säännelty jo aiemmin, ja ne voitaisiin ottaa olennaisilta osin uuteen asetukseen. Tämä on yksi syy kaksinkertaiseen oikeusperustaan. Toinen syy, kuten aivan oikein totesitte, on se, että monet yksityiskohdista olisi ratkaistava täytäntöönpanosäännöissä. Parlamentin on, aivan kuten neuvoston, varattava oikeus tulla kuulluksi näistä täytäntöönpanosäännöistä. Kuten tiedätte, meillä on nyt asiasta tuomioistuimen päätös. Jos meillä olisi perustuslaki, tämä kysymys ratkeaisi joka tapauksessa. Meidän on tulevina kuukausina selvitettävä asia perin pohjin.

Muuntogeenisten organismien osalta olen tyytyväinen toteamukseenne siitä, ettei 0,9 prosenttia ole enimmäisraja-arvo muuntogeenisten organismien esiintymiselle. Kyseessä on merkitsemiseen sovellettava enimmäisraja-arvo, eikä muuntogeenisten organismien esiintyminen ole oikeutettua. Ryhmämme on kuitenkin huolissaan siitä, ettei teknisiä keinoja, joita meillä on käytettävissämme näiden organismien esiintymisen ehkäisemiseen, käytetä täysimääräisesti hyväksi ja että 0,9 prosentin enimmäisraja-arvo on näin ollen liian korkea. Haluamme alentaa tätä enimmäisraja-arvoa, koska olemme sitä mieltä, että muuntogeenisten organismien kaikenlainen esiintyminen luonnonmukaisissa tuotteissa on ehdottomasti estettävä. Toivon, että ymmärrätte tämän ja ryhdytte tarvittaviin toimiin.

  Vincenzo Aita, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että parlamentti voi parantaa tarkasteltavana olevaa säännöstä huomattavasti huomisessa täysistunnossa toimitettavassa äänestyksessä. Itse asiassa tämänkaltainen säännös, jossa muuntogeenisten organismien esiintymiselle luonnonmukaisissa tuotteissa asetettu 0,9 prosentin enimmäisraja-arvo vastaa tavanomaisille maataloustuotteille määritettyä enimmäisraja-arvoa, ei hyödytä mitenkään niin luonnonmukaisten tuotteiden tuottajia kuin eritoten kuluttajiakaan.

Myös komission jäsenen meille esittämät luvut osoittavat, että kyseessä on säädös, joka voisi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa luonnonmukaisen tuotannon alalle. Saman enimmäisraja-arvon määrittäminen tavanomaisille maataloustuotteille ja luonnonmukaisille tuotteille itse asiassa hämmentäisi kuluttajia, jotka eivät ehkä enää valitsisi luonnonmukaisia tuotteita. Tämä olisi myös vahingollista maataloustuotannon järjestelmälle, joka on viime vuosina kasvanut huomattavasti kyseisellä alalla.

Katsonkin, että parlamentin olisi sovellettava jälleen nollatoleranssia tehdäkseen luonnonmukaisista tuotteista entistäkin houkuttelevampia ja näin varmistettava, että luonnonmukaisten tuotteiden kulutus kasvaa, ja suojeltava kuluttajia yhä paremmin. Luonnonmukaisessa tuotteessa, jonka osalta sallitaan 0,9 prosentin enimmäisraja-arvo, ei ole järkeä. Vastaavasti kuluttajista ei olisi mielekästä ostaa kalliimpaa tuotetta, joka ei enää anna heille tarvittavia takeita ja jossa saattaa esiintyä muuntogeenisiä organismeja.

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, torjun yritykset poistaa tuotteen merkinnöistä selkeä alkuperämaamerkintä ja ottaa käyttöön EU:n merkintä, joka vain vaikeuttaisi jäljitettävyyttä. Komissio yrittää tavanomaiseen tapaansa standardoida yhdenmukaistamisen sijaan. Luonnonmukaisilla tuotteilla on luomu-merkinnän ansiosta edullinen markkina-asema mainonnan kannalta ja kunnioitettava liikevaihto muihin tuotteisiin verrattuna suuremmista vähittäiskustannuksista huolimatta.

Tähän saakka käytetyt merkinnät ovat tuottaneet tyydyttäviä tuloksia tarjonnan ja kysynnän eriyttämisen kannalta. Tämä vaarantuisi, jos yhteinen EU:n merkintä heikentäisi kuluttajien tietoisuutta. Asetuksella olisi taattava sertifiointielinten riippumattomuus, erityisesti kolmansien maiden toimijoihin nähden.

Tarvitsemme hyväksymisjärjestelmän, jonka perustana ovat tiukat ja avoimet säännöt, mutta juuri tätä komissio ei halua. Lopuksi todettakoon, että ajatus EU luonnonmukainen -tunnuksen käyttämisestä kolmansista maista tulevissa tuotteissa mainitsematta tuotteen alkuperämaata tai -aluetta on torjuttava erittäin päättäväisesti.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, luonnonmukaisia tuotteita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on sovellettu Euroopan unionissa yli 15 vuoden ajan tuloksista päätellen melko menestyksellisesti, voitaisiin sanoa. Tulokset voisivat tietysti olla vieläkin parempia, koska jos 25 jäsenvaltion EU:ssa 1,4 prosenttia kaikista maatiloista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa ja niiden osuus maatalousmaasta on 3,6 prosenttia, tämä tarkoittaa, että kehittymismahdollisuudet ovat huomattavat.

Miten voimme taivutella kuluttajat valitsemaan luonnonmukaisia tuotteita ja käyttämään enemmän rahaa elintarvikkeisiin, jotta tästä seuraava kysynnän kasvu kannustaa uusia viljelijöitä työskentelemään luomualalla? Tietysti jatkuvalla ja tiukalla laadunvalvonnalla, varmistamalla, että luonnonmukaiset tuotteet ovat muuntogeenisistä organismeista vapaita, ja mikä tärkeintä, asianmukaisilla merkinnöillä, joilla vahvistetaan kuluttajien luottamusta. Meidän pitäisi korostaa tässä yhteydessä erittäin tärkeää kysymystä, joka yleensä horjuttaa kuluttajien luottamusta. Tarkoitan tällä kolmansista maista tuotavia tuotteita, joiden väitetään olevan luonnonmukaisia. Kolmansista maista tuotavilla tuotteilla pitäisi olla oikeus luomu-merkintään vain, jos ne on tuotettu käyttämällä tuotantomenetelmiä, jotka vastaavat yhteisössä käytettäviä menetelmiä, koska me kaikki tiedämme, että luonnonmukaisten tuotteiden tuotantokustannukset ovat kolmansissa maissa yleensä alhaisemmat. Jos luonnonmukaisen tuotannon sääntöjä kierretään, nämä tuontituotteet eivät ole luonnonmukaisia, mikä tarkoittaa, että pettäisimme kuluttajia. Kolmansista maista tuotavat tuotteet myös kilpailisivat kaikkia määräyksiä ja ehtoja noudattavien EU:n tuottajien tuotteiden kanssa.

  Marc Tarabella (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi ilmaista tyytyväisyyteni. Mietintö luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä on viimeinkin saapunut täysistuntokeskusteluun tärkeänä ajankohtana, sillä samanaikaisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan 27. helmikuuta toimitetun äänestyksen kanssa järjestettiin agrobiologien mielenosoitus. He valittivat oikeutetusti uusista luonnonmukaista tuotantoa koskevista säännöistä, joiden tarkoituksena oli ja on edelleen sallia muuntogeenisten organismien esiintyminen 0,9 prosenttiin saakka, joka on tavanomaisessa maataloustuotannossa sallittu taso.

Tämä mietintö, joka on syntynyt jäsen Aubertin, jota kiitän, tinkimättömän työn tuloksena, on siten hirvittävän tärkeä koko alalle ja tarjoaa parlamentille ainutlaatuisen tilaisuuden ottaa etäisyyttä neuvostoon ja komissioon. On todellakin ensiarvoisen tärkeää, eritoten nyt, lähettää vahva signaali tavoitteena suojella luonnonmukaista tuotantoa.

Tätä tarkoitusta varten olen esittänyt Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta tarkistuksen 170, joka kuuluu seuraavasti: "Jäsenvaltioiden on tarjottava varovaisuusperiaatteen ja saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti lainsäädäntökehys, jolla luonnonmukaisten tuotteiden ja muuntogeenisten tuotteiden sekoittuminen saadaan mahdollisimman vähäiseksi. Toimijoiden on toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet estääkseen muuntogeenisten organismien tahattoman tai teknisesti väistämättömän esiintymisen. Muuntogeenisiä organismeja saa esiintyä luonnonmukaisissa tuotteissa ainoastaan satunnaisina ja teknisesti väistämättöminä määrinä, joiden osuus on enintään 0,1 prosenttia."

Lyhyesti sanottuna on ratkaisevan tärkeää, ettei luonnonmukaisen tuotannon perusolemusta muuteta sallimalla liian korkea satunnaisen esiintymisen taso. Samoin on tärkeää säilyttää vähimmäistaso, jonka luomuala voi hyväksyä ja hyväksyy, jotta satunnaisesta esiintymisestä ei rangaista luomutuottajia, joiden tuotanto kärsisi täydellisen arvonmenetyksen, mikäli sovellettaisiin nollatoleranssipolitiikkaa.

Lisäksi kannatamme luonnonmukaisen typpipitoisen lannoitteen käyttöä, kuten myös kaikkia muita luonnonmukaisia lannoitteita. Ehdotamme näin ollen tarkistuksissa 168 ja 169, että asetuksesta poistetaan 8 artiklan 1 kohdan d alakohta, jolla pyritään kieltämään typpipitoisten lannoitteiden käyttö.

Lopuksi totean tukevani täysin oikeudellisten asioiden valiokunnan päätöstä käyttää kaksinkertaista oikeusperustaa, perustamissopimuksen 37 artiklaa ja 95 artiklaa, koska myös sisämarkkinoita koskevaan toimivaltaan viittaamisella on kaksi etua. Ensinnäkin tämä mietintö, joka hyväksyttiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyksessä, ulotettaisiin koskemaan koko suurkeittiöalaa – ateriapalvelutoimintoja, ruokaloita, laitosruokaloita, ravintoloita – ja joitakin muita tuotteita, kuten ravintolisiä. Toiseksi sisämarkkinoita koskevan toimivallan seurauksena siirtyisimme kuulemismenettelystä yhteispäätösmenettelyyn, mikä antaisi meille ratkaisevan oikeuden tarkastaa tämän eurooppalaisten ruokavalion laatuun suoraan vaikuttavan asetuksen laadinta.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Huolimatta sekä kuluttajien että tuottajien ja tiedotusvälineiden laajasta mielenkiinnosta luonnonmukaista tuotantoa kohtaan alan kehitys on edelleen hidasta. Mikä tähän on syynä, ja mitä voidaan tehdä luonnonmukaisten tuotteiden kulutuksen ja siten myös niiden tuotannon lisäämiseksi?

Mielestäni tärkeintä on turvata vakaat kehitysolot ja siihen liittyvä tuki. Tähän kuuluvat asianmukainen sertifiointi, merkitseminen ja valvonta, myös kolmansista maista tuotavien tuotteiden valvonta. Tarvitsemme toisin sanoen hyvää lainsäädäntöä.

Luonnonmukaisen tuotannon pienimuotoisuus tekee luonnonmukaisten tuotteiden jakelusta kohtuuttoman kallista, mikä puolestaan vähentää niiden houkuttelevuutta suurten vähittäismyyjien silmissä. Näin ollen olisi myönteinen askel, jos ulkoiset tuet annettaisiin tälle luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuotantoketjun lenkille ja jos luonnonmukaisia elintarvikkeita tuottavat viljelijät järjestäytyisivät.

Olisi myös hyvä korostaa enemmän luonnonmukaisen tuotannon merkitystä koulutusalalla ja tehdä luonnonmukaista tuotantoa paremmin tunnetuksi.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi onnitella jäsen Aubertia erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt toimikautensa alusta lähtien, ensin luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja sen jälkeen tämän asetusehdotuksen parissa. Tehtävä ei ollut helppo, koska ehdotuksella heikennettiin luonnonmukaisen maatalouden vahvaa ja uskottavaa identiteettiä.

Voimme olla tyytyväisiä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa useissa kohdissa saavutettuun edistykseen. Näitä ovat kasvinsuojeluaineiden, eläinlääkinnällisten hoitojen ja kansallisten poikkeusten käytön määritelmän tiukentaminen, lisääntynyt valvonta sertifiointivaiheessa, tuontituotteiden valvonta mukaan lukien, sekä asetuksen soveltamisalan laajentaminen ja sääntelykomiteoiden vahvistaminen. Tuen myös kaksinkertaista oikeusperustaa, jonka myötä siirrymme yhteispäätösmenettelyyn.

Olen kuitenkin edelleen hyvin huolissani muuntogeenisten organismien, jopa satunnaisesta, esiintymisestä luonnonmukaisissa tuotteissa. Asetuksessa kylläkin todetaan, ettei tuotetta voida merkitä luonnonmukaiseksi tuotteeksi, jos se sisältää muuntogeenisiä organismeja, mutta asetuksessa hyväksytään tästä huolimatta muuntogeenisten organismien satunnaisen esiintymisen 0,9 prosentin enimmäisraja-arvo, mitä on mahdotonta hyväksyä.

Tästä syystä pyydän teitä tukemaan Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittämiä tarkistuksia 170 ja 171, joissa esitetään, että muuntogeenisiä organismeja saa esiintyä luonnonmukaisissa tuotteissa ainoastaan satunnaisina ja teknisesti väistämättöminä määrinä ja että luonnonmukaista-ilmaisua ei saa käyttää tuotteesta, jos sen on merkitty sisältävän muuntogeenisiä organismeja.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Meidän on turvattava, että ympäristötietoiset kuluttajat, jotka ovat huolissaan terveydestään ja haluavat suojella sitä, voivat käyttää tuotteita, jotka eivät sisällä kemikaaleja eikä muuntogeenisiä organismeja. Meidän on siten merkittävä selvästi, jos tuote on tuotettu luonnonmukaisin menetelmin. Meidän on taattava, että EU-luonnonmukainen-merkinnällä varustetut tuotteet on tuotettu 100-prosenttisesti luonnonmukaisen tuotannon perusperiaatteiden mukaisesti.

Emme voi tehdä myönnytyksiä tällä alalla, aivan kuten emme voi tehdä kuluttajille suunnatun tiedotuksenkaan kohdalla. Meidän on myös varmistettava, että kansalaisten on julkisia tiedotuspalveluja käyttäen mahdollista päättää, valitako luonnonmukaisia elintarvikkeita. Tässä ei ole kyse vain kuluttajansuojasta, vaan tällä on suuri merkitys myös maataloutta koskevan strategian ja markkinoiden suojelun kannalta.

Hyvin muotoiltu, yleisesti hyväksytty eurooppalainen standardi ja vastaava sertifiointi yhdistettyinä yhdenmukaisiin eurooppalaisiin merkintöihin vahvistavat kuluttajien luottamusta, lisäävät kysyntää ja turvaavat tuottajien toimeentulon. Jäsenvaltioiden erilaisten tuotanto-olojen ja perinteiden vuoksi meidän on kuitenkin varmistettava, että niiden on mahdollista säännellä tätä asiaa vieläkin tiukemmin.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin olen nauttinut asialle omistautuneesta keskustelusta, jota olemme käyneet tästä hyvin tärkeästä aiheesta. Arvostan myös näiden ajatusten tärkeimmälle vaikuttimelle antamaanne tukea. Joidenkin vaikeampien kohtien osalta toivon kyenneeni selittämään, että voimme, tietyssä määrin, sisällyttää monet ajatuksistanne ehdotukseen.

Haluan esittää joitakin huomautuksia kolmesta eri kysymyksestä. Ensinnäkin merkinnöistä. On tärkeää ymmärtää, että Euroopan unionin tunnusta käytettäessä maininta raaka-aineiden alkuperästä on pakollinen. Tämä pätee myös tuontituotteisiin, ja on oltava täysin selvää, että tuontituotteiden on täytettävä samat vaatimukset kuin kotimaisten tuotteiden.

Keskustelussa otettiin esille kysymys rinnakkaiselosta. On hyvin tärkeää, että jäsenvaltiot päättävät itse kansallisesti lainsäädännön antamisesta rinnakkaiseloa ja vastuuta koskevista säännöistä. Kun jäsenvaltiossa tuotetaan geneettisesti muunnettuja tuotteita, on oltava säännöt etäisyyksistä ja välineiden puhdistamisesta pellolta toiselle siirryttäessä. Päätös on tehtävä yksittäisissä jäsenvaltioissa pohjoisen ja eteläisen Euroopan tuotantoerojen vuoksi. Voin vain kannustaa jäsenvaltioita antamaan tällaista lainsäädäntöä.

Ilmeisesti kaikkien teidän mainitseman enimmäisraja-arvon osalta on tarpeen tähdentää, ettei komission ehdotuksella muuteta nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat muuntogeenisten organismien esiintymistä, jota on teknisesti mahdotonta välttää. Sillä kuitenkin selvennetään luonnonmukaisen tuotannon toimijan vastuuta muuntogeenisten organismien esiintymisen välttämisessä.

Tärkeää on jälleen se, että muuntogeenisten organismien ja niiden johdannaisten käyttö oli ja on tiukasti kielletty luonnonmukaisessa tuotannossa, joten ne on pidettävä kokonaan kaiken luonnonmukaisen tuotannon ulkopuolella. Laadimme myös parhaillaan sääntöjä jokaista yksittäistä luonnonmukaisten tuotteiden ryhmää koskevista testeistä. Luonnonmukaisten tuotteiden myynti on jatkossa nykyistä vapaampaa.

Monet teistä ottivat esille myös suurkeittiöt. Niiden osalta totean, että suurkeittiötoimintaa harjoittavien yritysten on nykyään, ja myös tulevaisuudessa, mahdollista tuottaa kansallisen lainsäädännön nojalla tuotteita, jotka ne voivat merkitä luonnonmukaisiksi. Tämä on ratkaisevaa. Emme voisi hyväksyä EU:n päätöstä tai lainsäädäntöä tässä kysymyksessä.

Voin hyväksyä tarkistukset 20, 31, 35, 56, 71, 75, 99, 101 ja 120. Kuten aiemmin mainitsin, voin lisäksi hyväksyä 68 tarkistusta osittain tai periaatteessa. En voi hyväksyä muita tarkistuksia käymämme keskustelut huomioon ottaen ja viittaan tältä osin nimenomaisesti tarkistukseen, jossa ehdotetaan kaksinkertaista oikeusperustaa. Se, että komissio hyväksyy 77 tarkistustanne joko kokonaan tai osittain, osoittaa kuitenkin selvästi, että olemme tästä kysymyksestä yksimielisempiä kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa.

Kiitokset kiihkeästä keskustelusta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

  Puhemies. – Kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Kathy Sinnott (IND/DEM) , kirjallinen. – (EN) Jotkin asiat ovat mustavalkoisia. Luonnonmukainen tuotanto ja geneettinen muuntelu ovat toistensa vastakohtia.

Elintarviketta ei voida nimittää luonnonmukaiseksi, jos sitä on muunneltu geneettisesti.

Sen teeskenteleminen, että muuntogeenisiä organismeja sisältävä elintarvike voidaan merkitä luonnonmukaiseksi, on niin naurettavaa, että meidän on kysyttävä, miksi tämä mahdollisuus annetaan direktiivissä.

Onko syynä se, että komissio tietää, ettei rinnakkaiselo toimi? Jos jatkamme komission muuntogeenisten organismien rinnakkaiseloa koskevaa politiikkaa, näitä organismeja esiintyy väistämättä myös luonnonmukaisilla tiloilla. Onko syynä komission oivallus, että muuntogeenisten organismien käyttöönotto maataloudessa tuhoaa luonnonmukaisen viljelyn, ellemme määrittele uudelleen "luonnonmukaista"? Tämä olisi huutava vääryys ja luonnonmukaisten tuotteiden tuottajien, myyjien ja kuluttajien pettämistä.

Pyydänkin kollegoita tukemaan tarkistuksia 166/167, 170/171, 175 ja 194 ja torjumaan muuntogeenisten organismien enimmäisraja-arvon sisällyttämisen asetukseen, mikä tarkoittaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan tarkistuksen 41 ja kaikkien sellaisten tarkistusten torjumista, joilla on tämä sama vaikutus.

17. Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Alain Lamassouren laatima budjettivaliokunnan mietintö (A6-0066/2007) Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (2006/2205(INI)).

Minulle on valitettavasti kerrottu, ettei esittelijä pysty olemaan tänä iltana läsnä perhesyiden takia. Jäsen Böge esiintyy hänen sijaisenaan.

  Reimer Böge (PPE-DE), esittelijän sijainen. – (DE) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan, haluan ilmaista – ja pyydän, ettei tätä vähennetä puheajastani – budjettivaliokunnan puolesta tyytymättömyytemme siihen, että olemme jääneet niin paljon jälkeen vahvistetusta aikataulustamme. Tämän seurauksena jäsen Lamassoure ei voi olla läsnä edellä mainitusta syystä. Pyydän teiltä ymmärrystä, sillä minulle on juuri kerrottu, että minun on esitettävä hänen puheensa alkuperäisessä muodossa, toisin sanoen ranskan kielellä. Kabineteilla on omat kopionsa. Siksi viisi minuuttia on jokseenkin kireä aikataulu, sillä ranska on valitettavasti vasta kolmas vieras kieleni.

(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta laadittu mietintö on hyvin tärkeä. Budjettivaliokunta on omaksunut alkuperäisen poliittisen lähestymistavan. Parlamentille toimitettu mietintö on ensimmäinen tilannekatsaus.

Ensinnäkin aihe on valtavan tärkeä: Euroopan unioni käy läpi poliittisen kriisin ohella yhtä vakavaa rahoituskriisiä. Rahoituskehystä koskeva sopimus onnistuttiin saamaan aikaan vain yhteisön talousarvion nollakasvun kustannuksella. Talousarvio sisältää YMP:lle annettavan rahoituksen ja uusille jäsenvaltioille annettavan tuen, mutta se ei kuitenkaan sisällä muun muassa liikenneverkostoille tai Galileo-ohjelmalle annettavaa tukea, eikä se sisällä käytännössä katsoen minkäänlaista rahoitusta yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Juhlimme hiljattain Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlaa. Iloitsimme yhdessä unionin menestyksistä ja yhä tiiviimmästä unionista, joka pantiin alulle sopimuksella. Meidän on rohjettava tunnustaa, että viimeisten 50 vuoden aikana Euroopan unioni on lähentynyt talousarvioasioissa yhä vähemmän ja vähemmän. Talousarvion yhteisvastuullisuus ei ole lisääntynyt, vaan se on itse asiassa vähentynyt koko ajan. Kymmenen vuotta sitten Euroopan unionin talousarvio oli 1,17 prosenttia bkt:sta, kun taas vuoden 2007 talousarvio on tuskin 0,99:ää prosenttia bkt:sta.

Ensimmäisissä perustamissopimuksissa määrättiin periaatteesta, jonka mukaan yhteisön menot rahoitetaan yhteisön varoista, toisin sanoen suoraan unionille kohdennetuista verovaroista. Tällaisia voivat olla kansalliset verot, kuten tullimaksut tai jopa todellinen unionin vero, esimerkiksi teräs- ja hiiliyrityksiltä EHTY:n rajoissa kannettava liikevaihtovero.

Jotkut kollegoistani ovat hyvin huolissaan siitä, että kansallisen itsemääräämisoikeuden yhteydessä on unohdettu kokonaan, että perustamissopimukseen, jonka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet – joissakin tapauksissa kansanäänestyksen jälkeen – sisällytettiin nimenomaisesti unionin vero. Tätä veroa ei kuitenkaan ole enää olemassa. Sitä ei ole elvytetty, ja tullimaksujen osuus unionin varoista on nykyään vain 10 prosenttia. Nyt valtaosa näistä varoista muodostuu kansallisista talousarvioista tehtävistä maksuista, ja siksi yhteisön rahoitus on kriisissä. Se voidaan ratkaista ainoastaan palaamalla takaisin Rooman sopimuksen henkeen ja kirjaimeen ja keventämällä samalla kansallisten talousarvioiden kuormitusta ja rahoittamalla yhteisön menot uusilla verovaroilla, jotka kohdennetaan suoraan näitä menoja varten.

Euroopan unionin päämiehet ovat tietoisia tästä ongelmasta, ja he ovat sopineet tapaamisesta vuonna 2008–2009 avatakseen uudelleen Euroopan unionin talousarviota koskevan asiakirjakokonaisuuden ja liittääkseen yhteen varoja ja menoja koskevat otsakkeet. Tämä sitoumus mainitaan nimenomaisesti rahoituskehystä koskevassa sopimuksessa.

Seuraavaksi tarkastelen alkuperäistä poliittista lähestymistapaa. Koska kyse on hyvin arkaluonteisesta aiheesta, budjettivaliokunta on ehdottanut kansallisten kansanedustuslaitosten budjettivaliokuntien ottamista mukaan toimiin, ja se olisi tehtävä heti toimiemme alkuvaiheessa. Kahden vuoden aikana järjestimme neljä yhteistä kokousta, ja esittelijä matkusti joka toiseen jäsenvaltion pääkaupunkiin. Tavoitteena ei ole päästä sopimukseen kaikkien parlamenttien kanssa. Se ei olisi mahdollista sen enempää oikeudellisesti kuin poliittisestikaan. Meillä ei ole myöskään käytössä minkäänlaista menettelyä, joka mahdollistaisi kansallisten parlamenttien lausunnon antamisen, mutta voimme valmistella maaperää komissiolle ja neuvostolle, selventää kaikki väärinkäsitykset, panna merkille kaikki kohdat, joista on päästy yhteisymmärrykseen, ja yhteiset poliittiset lähestymistavat, ja sopia aloitteista, jotka suljetaan pois tai joita tutkitaan tarkemmin.

Tämänpäiväinen mietintö on siten tilannekatsaus, jossa pyritään ottamaan huomioon kysymykset, joista kansallisten parlamenttien keskustelukumppaneiksi nimeämät edustajat ovat päässeet melko laajaan yhteisymmärrykseen. Yhteisymmärrys koskee seuraavia kysymyksiä: nykyisen järjestelmän heikkouksia koskeva arvio, uudistuksen poliittinen suunta ja ensimmäisen vaiheen sisältö. Ensimmäinen vaihe voisi alkaa melko pian, ja sen tavoitteena olisi ennen kaikkea yksinkertaistaa nykyistä järjestelmää. Näin ollen sen sijaan, että noudatamme vuosien aikana äärettömän monimutkaisiksi käyneitä sääntöjä, noudatamme käytäntöä, jossa kansallisista talousarvioista tehtävät maksut laskettaisiin yksinkertaisesti bkt:n pohjalta.

Toisen vaiheen kiireellisyydestä ja sisällöstä ei ole kuitenkaan päästy vielä yhteisymmärrykseen. Mielestämme tämä toinen vaihe on ensisijaisen tärkeä. Toisessa vaiheessa valittaisiin käytössä olevien verovarojen joukosta ne, joilla voitaisiin vähitellen korvata kansalliset maksut lisäämättä kuitenkaan veronmaksajien taakkaa. Tässä vaiheessa tilannekatsauksessa ainoastaan luetellaan verot, joita voitaisiin käyttää varoja kohdennettaessa, mutta mitään suositusta ei esitetä. Se on toisen mietinnön tavoitteena, ja minun on määrä esittää se vuoden lopussa tätä aihetta käsittelevässä lopullisessa parlamenttien välisessä konferenssissa, joka järjestetään puheenjohtajavaltio Portugalin mukaan 4. ja 5. marraskuuta.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Monet kiitokset jäsen Böge. Uskon, että kollegoidemme suosionosoitukset kertovat kaiken.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet haluaisin kiittää komission puolesta budjettivaliokuntaa ja sen esittelijää Alain Lamassourea siitä vaikuttavasta työstä, jonka he ovat tehneet tästä erityisen arkaluonteisesta aiheesta laaditun mietinnön hyväksi. Voin yhtyä jäsen Bögelle hänen erinomaisesta esittelystään annettuihin suosionosoituksiin.

Haluaisin myös korostaa, että sopusoinnussa 17. toukokuuta 2006 annetun toimielinten välisen kannan kanssa ja osana tarkistuksen laatimiseen johtavaa kuulemis- ja mietintämenettelyä komissio sitoutuu käyttämään tilanneanalyysissään hyväkseen Euroopan parlamentin kanssa käytäviä perinpohjaisia keskusteluja. Siksi olen tyytyväinen tämänpäiväiseen keskusteluun.

  Elisa Ferreira (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (PT) Nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen ja kansalaisten kannalta käsittämätön. Myös talous- ja raha-asioiden valiokunta teki tällaisen päätelmän. Järjestelmän tarkistaminen on välttämätöntä, ja siksi olen tyytyväinen tähän valiokunta-aloitteiseen mietintöön ja onnittelen esittelijää hänen erinomaisesta mietinnöstään.

Euroopan unionin on annettava riittävästi varoja strategisten tavoitteidensa ja etenkin Lissabonin strategian panemiseksi täytäntöön ja sosiaalisen ja alueellisen koheesion turvaamiseksi. On tullut aika hylätä "oikeudenmukaisen palautuksen" strategia, jolla tuhotaan yhteisen talousarvion ydin ja jossa unohdetaan sisämarkkinoiden edut jättämällä ne tunnustamatta talousarviossa.

On myös selvää, että tuloista käytävä keskustelu edellyttää ensisijaisten menojen uudelleenarviointia. On myös liian varhaista keskustella erityisistä uusista tulonlähteistä ja ajanjaksoista. On kuitenkin annettava takeet siitä, että niiden on oltava progressiivisia ja avoimia, eikä niillä saa lisätä kansalaisten verotaakkaa.

Parlamentti on osoittanut tänään, että se on halukas – ja se kykenee – ottamaan keskeisen tehtävän tässä menettelyssä. Sitä on jatkettava Euroopan unionin ja sen kansalaisten edun takia.

  Gerardo Galeote (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Haluaisin ensinnäkin onnitella jäsen Bögeä hänen erinomaisesta ranskan kielen taidostaan, josta olen hänelle hyvin kateellinen, ja tietenkin esittelijää, jäsen Lamassourea, hänen pyrkimyksistään vauhdittaa tätä ehdottoman tärkeää keskustelua. Jää nähtäväksi, onko yhteisön toimielimillä riittävästi rohkeutta asian ratkaisemiseksi.

Uskon, että lähes kaikki meistä yhtyvät mietinnön perimmäisiin tavoitteisiin: on luotava eurooppalainen järjestelmä, joka on kansalaisten kannalta ymmärrettävä ja jolla ei tietenkään lisätä veropaineita. Haluaisin silti keskittyä yhteen aluekehitysvaliokunnan ensisijaiseen vaatimukseen, jonka mukaan yhteisvastuullisuuden pitäisi olla vastakin Euroopan unionin yhdentymiskehityksen peruspilari, etenkin viime laajentumiskierrosten takia.

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen solidaarisuus edellyttää oikeudenmukaista ja tasapainoista rahoitusjärjestelmää, jossa otetaan huomioon yhtäältä suhteellinen vauraus ja toisaalta jäsenvaltioiden maksukyky. Se edellyttää, että poistamme nykyisen järjestelmän regressiiviset ominaisuudet, että kaikkein vauraimmille jäsenvaltioille yhteisön talousarviosta myönnetyt hyvitykset poistetaan ja että, kuten mietinnössä ehdotetaan, omien varojen perustana käytetään tulevaisuudessa oikeudenmukaisuuden ja progressiivisuuden kriteerejä.

Arvoisa puhemies, eurooppalaisten politiikkojen etuja ei voida mitata sellaisten nettobudjettiasemia koskevien laskelmien avulla, joissa ei oteta huomioon esimerkiksi yhteisön sisäisiä kauppataseita. Lopuksi katson, että Euroopan unionin rahoituksen on perustuttava tulevaisuudessa olennaisilta osin jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen suhteutettuihin maksuihin.

  Carlos Carnero González (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että meidän olisi tavoiteltava tehokkaampaa ja demokraattisempaa Euroopan unionia, ja sitä varten tarvitsemme kaksi välinettä: perustuslakisopimuksen, jota ollaan parhaillaan ratifioimassa, ja aineellisia varoja, joiden avulla voimme saavuttaa tavoitteemme.

Varamme eivät ole sen enempää riittäviä kuin avoimiakaan, ja nykyinen tilanne on siten kestämätön. On totta, että Euroopan unionin perustuslakisopimuksessa vahvistetaan uusi tasapaino, jossa Euroopan parlamentilla on enemmän toimivaltaa budjettivallan käyttäjänä, mutta se ei siltikään saa tällaisia omia varoja koskevia toimivaltuuksia. Vaikka tämä tasapaino voikin vaikuttaa hyväksyttävältä nykytilanteessa, tulevaisuudessa parlamentin on voitava säätää omista varoistaan kahden näkökohdan pohjalta. Ensimmäinen näistä on kansalaisten ja varojen välinen suora yhteys ja toinen poikkeusten, hyvitysten ja alennusten lopettaminen.

Jos Lamassouren mietinnössä liikutaan tähän suuntaan, kuten uskon, me perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa aiomme tehdä töitä samaan suuntaan sekä nyt tarkasteltavana olevassa tapauksessa ja että tulevien asiakirjojen tapauksessa.

  Salvador Garriga Polledo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) On harmi, ettei esittelijämme, jäsen Lamassoure, voi olla läsnä tässä keskustelussa, joka koskee tärkeää valiokunta-aloitteista mietintöä, ja on todella harmillista, että parlamentti pääsee aloittamaan työtään puolitoista tuntia myöhässä, sillä tämä viivästys koskettaa meitä kaikkia.

Joka tapauksessa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä aikoo kannattaa jäsen Lamassouren mietintöä varsinkin yhdestä syystä: edellinen rahoituskehystä koskeva sopimus osoitti, että järjestelmä on riittämätön. Jäsen Lamassoure toteaakin itse 10 kohdassa, että jos neuvosto olisi noudattanut Edinburghissa vuonna 1992 annettua julistusta ja asettanut yhteisön talousarvion omien varojen enimmäismääräksi 1,24 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantulosta, meillä olisi ollut 240 miljardia euroa enemmän varoja, ja se olisi riittänyt näiden paljon kunnianhimoisempien yhteisön politiikkojen rahoittamiseen tämän ajanjakson aikana, ja se olisi ollut paljon tehokkaampaa jokaisen jäsenvaltion kannalta.

Edinburghissa vuonna 1992 tehty päätös sisälsi näin ollen ratkaisuja, joita jäsenvaltiot eivät kyenneet tuolloin omaksumaan, ja jäsen Lamassoure toteaa tämän itsekin.

Siksi meidän on pyrittävä mahdollisimman suureen yhteisön talousarvioon sen sijaan, että otamme käyttöön uusia omia varoja – joita Lamassouren mietinnössä tarkastellaan uudistuksen toisen vaiheen yhteydessä ja joiden tarpeellisuudesta olemme täysin samaa mieltä – mutta meidän on myös, kuten esittelijä toteaa hyvin selvästi, luotava suora yhteys omien varojen ja rahoitettavien politiikkojen välille, toisin sanoen menojen välille. Arvoisa puhemies, se on kuitenkin tehtävä erään perustavan periaatteen pohjalta, nimittäin solidaarisuuden pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennerahastojen tuensaajien ja maataloustukien saajien ei pitäisi maksaa jäsenvaltioista johtuvista riittämättömyyksistä.

  Catherine Guy-Quint, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, valiokunta-aloitteinen mietintö, josta keskustelemme tänään, liittyy erääseen unionin tulevaisuudelle ehdottoman tärkeään aiheeseen – sen varojen tulevaisuuteen. Kun puhumme unionin varoista, puhumme sen toimeentulokeinoista mutta ennen kaikkea puhumme myös keinoista, joiden avulla se voi suoriutua tehtävistään ja hoitaa julkisia politiikkoja. Puhumme Eurooppa-aatteen jatkamisesta ja innovatiivista politiikoista, joiden toteuttaminen on mahdollista ainoastaan Euroopan unionin avulla.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena on saavuttaa nämä kaksi kunnianhimoista tavoitetta: jatkaa Eurooppa-hanketta ja poliittista ja taloudellista innovaatiota. On ehdottoman tärkeää, että Euroopan parlamentti osoittaa jäsenvaltioille, että hankkeiden Eurooppa, jakamiseen ja solidaarisuuteen perustuva Eurooppa on mahdollista toteuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme voi pitää kiinni kansallisista eduistamme. Se tarkoittaa, että parlamentin on esitettävä vastuullinen ehdotus siinä toivossa, että neuvosto siirtyy käyttämään avointa, oikeudenmukaista ja tehokasta järjestelmää. Unionin varoja on nyt todellakin yksinkertaistettava. Tämä monimutkainen järjestelmä on käynyt käsittämättömäksi kansalaisille ja eurooppalaisille päättäjille. Se on epäoikeudenmukainen ja epäasianmukainen järjestelmä.

Työmme, jota teemme yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa, on saanut meidät vakuuttuneiksi siitä, että uuden talousarviojärjestelmän käyttöönotto kestää pitkään ja se on toteutettava kahdessa vaiheessa. Tällä hetkellä yhteisön talousarvioneuvotteluissa on kyse ainoastaan kansallisten omanarvontuntojen yhteentörmäyksestä. Tässä yhteydessä ollaan ottamassa käyttöön väärää periaatetta: niin kutsuttua oikeudenmukaisen vastineen periaatetta, jolla tuhotaan eurooppalainen yhteisvastuu ja joka on hankkeemme vastainen. Se on myrkkyä Euroopan yhteisölle. Koko nettobudjettiasemaa koskeva käsite olisi poistettava.

Esittelijän ja budjettivaliokunnan esittämien tarkistusten ansiosta tekstissä korostetaan kaikenlaisten korvaus- ja hyvitysmekanismien poistamista kokonaan. Siksi on loogista poistaa väliaikaisesti alv-varat, sillä nykymuodossaan ne mahdollistavat kaikki tapaukset, joissa maksetaan hyvitystä. Yhdymme myös jäsen Bögen mietinnössä esitettyihin, rahoituskehystä koskeviin vaihtoehtoihin. On ensisijaisen tärkeää luoda yhteys tulojen uudistuksen ja menojen uudistuksen välille. Tässä yhteydessä voidaan pohtia YMP:n osarahoitusta muttei kuitenkaan uudelleenkansallistamista.

Meidän on ensimmäiseksi tuomittava tämä epäoikeudenmukainen järjestelmä, jotta voimme myöhemmin antaa Euroopan unionille sellaiset varat, jotka pohjautuvat järkeviin ja oikeudenmukaisiin perusteisiin. Vasta tämän jälkeen jäsen Lamassoure ehdottaa erilaisten verojen käyttöönottoa siten, että samalla säilytetään jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus. Kannatamme ajatusta yhdistetystä veropohjasta, ja tällainen voisi olla yritysvero tai ympäristövero, kuten Jacques Delors ehdotti jo vuonna 1991, tai rahoitustoimiin kohdistuva vero taikka valuuttakauppaan kohdistuva vero.

Tässä mietinnössä emme määritä toteutettavuuden rajoja. Sen sijaan valmistelemme työmme toista vaihetta. Tunnustamme nykyisen järjestelmän järjettömyyden, jotta voimme luopua siitä. Tullimaksuja ja tiettyjä maatalousveroja lukuun ottamatta muut tulot eivät ole omia varoja.

Lopuksi totean, että todellisten varojen antaminen unionille tarkoittaa Euroopan unionin itsenäisyyden lisäämistä varainkäytön alalla, jolloin jokin tietty jäsenvaltio ei voi enää harjoittaa oikeuttaa lykkäykseen. Se tarkoittaa myös, että talousarviosta voidaan tehdä taas johdonmukainen. Menoista päättävän tahon on vastattava myös tuloista kansalaisten edessä. Lopuksi totean, että se merkitsee luopumista kirjanpitoon perustuvia palautuksia koskevasta periaatteesta, jolla on useiden vuosien ajan heikennetty kaikkia eurooppalaisia hankkeitamme ja tuhottu solidaarisuuden käsitettä, johon Euroopan unioni – jonka 50-vuotista taivalta olemme juhlistamassa – perustuu.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, onnittelen poissa olevaa jäsen Lamassourea ja hänen sijaistaan jäsen Bögeä heidän esityksestään. Me kaikki tiedämme, mitä tapahtui hiljattaisessa, vuonna 2005 järjestetyssä huippukokouksessa, ja sitä edeltäneistä tapahtumista. Kinastelu ei ole mielestäni unionin arvolle sopivaa. Meidän on löydettävä jokin toinen keino ratkaista omia varoja koskeva kysymys, ja jäsen Lamassouren mietinnössä määritetään varmastikin oikea sävel sitä varten.

Selvä valtaosa Euroopan liberaalidemokraattien ryhmästä yhtyy Lamassouren mietinnössä esitettyihin keskeisiin päätelmiin. Katsomme, että bruttokansantulo on luultavasti paras tapa mitata kansallista vaurautta, ja maksujen määrä pitäisi laskea sen pohjalta. Tämän ei pitäisi kuitenkaan estää meitä tarkastelemasta muita vaihtoehtoja myöhempänä ajankohtana, ja kuten monet ovat jo sanoneet minua ennen, tämän ei pitäisi johtaa verotuksen kasvuun, vaan meidän on hyödynnettävä jo käytössä olevia veroja antaaksemme Euroopan unionille varoja.

Emme yhdy siihen näkemykseen, että on valitettavaa, ettemme ole soveltaneet Edinburghissa vuonna 1992 sovittua 1,24 prosenttia. Tähän asti komissiolla on ollut riittävästi vaikeuksia nykyisen talousarvion täytäntöönpanossa. Useita miljardeja palautetaan joka vuosi takaisin jäsenvaltioille, joten on vaikeaa perustella, miksi talousarviota olisi kasvatettava ja kulutusta lisättävä.

Talousarviot on laskettava todellisten tarpeiden pohjalta, ja toistaiseksi emme ole saavuttaneet tätä 1,24 prosentin kattoa. Maatalousasioista vastaava komission jäsen on sattumalta paikalla tänä iltana, ja voin kertoa hänelle, että ALDE-ryhmä katsoo, että tiettyjen maatalousmenojen pakollisesta osarahoittamisesta on valtavasti hyötyä Euroopan unionille, ja haluamme ehdottomasti edistää sitä tulevaisuudessa, ja kuka tietää, ehkäpä hän saa tästä kimmokkeen kriittiseen tarkasteluun ensi vuonna.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmä. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin esittää muutaman lisähuomautuksen Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa.

Ensinnäkin unionin omien varojen nykyinen järjestelmä ei ole avoin, ja ennen kaikkea se on epäoikeudenmukainen. Brysselissä joulukuussa 2005 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa annetut "joululahjat" ainoastaan lisäsivät järjestelmän monimutkaisuutta.

Toiseksi tämä järjestelmä osoittaa, että yksittäiset jäsenvaltiot ovat selvästi haluttomia rahoittamaan politiikkoja, joista ne itse hyötyvät vain vähän. Kaikkein havainnollisin esimerkki tästä on Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys.

Kolmanneksi ehdotusta uudeksi omien varojen järjestelmäksi ja etenkin uutta unionin veroa koskevaa ehdotusta ei voida hyväksyä etenkään kahdesta syystä. Ensinnäkin niillä lisättäisiin kansalaisten verotaakkaa, ja toiseksi niillä heikennettäisiin jäsenvaltioiden verotuksellisia toimivaltuuksia.

Neljänneksi mietinnössä esitetyt väitteet, joiden mukaan yhteisen maatalouspolitiikan menot ovat tehottomia, aiheuttavat syvää huolta. Elintarvikkeiden turvallisuutta Euroopan unionissa koskeva ongelma on yksi sen kulmakivistä, ja yksistään näistä syistä maatalousmenoja ei pitäisi kyseenalaistaa. Näin ollen myöskään yhteisen maatalouspolitiikan uudelleen kansallistamista koskevaa ehdotusta ei voida hyväksyä.

  Gérard Onesta, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, istuntosalissa oli aiemmin läsnä useita ihmisiä. Puhuimme Berliinin julistuksesta. Tänä iltana, selvästi tyhjemmässä istuntosalissa, annamme ehkä sisällön tälle julistukselle, sillä jos luulemme, että voimme rakentaa Euroopan unionia antamatta sille kuitenkaan siihen tarvittavia varoja, emme pääse kovinkaan pitkälle. Totuus on, että tähän asti talousarviovarat ovat perustuneet rakenteisiin, jotka toimivan kuuden jäsenvaltion kesken, mutta nyt kun jäsenvaltioita on 27, rakenteet ovat kuluneet puhki. Jäsen Lamassouren mietinnön suuri hyve on se, että siinä tuomitaan järjestelmä yksiselitteisesti. Jos rahoitusjärjestelmä kansallistetaan siinä määrin, että joka kerta kun ojennamme euron, käärimme sen kansalliseen lippuun ja yritämme saada takaisin enemmän kuin olemme antaneet, se ei toimi. Näin ollen tämä tuomitseva näkökohta on se, mikä vetoaa tässä mietinnössä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmään.

Toisaalta se sisältää myös näkökohtia, jotka eivät vetoa meihin läheskään samassa määrin. Emme ymmärrä, miksi asetamme itsellemme rajoituksia, sillä kyse on valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä. On totta, että olisimme halunneet löytää tekstistä käsitteen "unionin vero". Olen varma, että enemmistö parlamentin jäsenistä kannattaa meitä, kun toteamme, että meidän on rohjettava käyttää tätä käsitettä korvataksemme salamyhkäisen eurooppalaisen veron, joka muodostuu pienistä määristä alv:tä ja muita pieniä maksuja. Meidän olisi pitänyt rohjeta sisällyttää tämä käsite mietintöön. Lisäksi miksi puhumme siirtymäkaudesta, vaikka tiedämme varsin hyvin, mitä meidän pitäisi tavoitella? Samalla kun yritämme houkutella joitakin ihmisiä ja vakuutella toisia, viemme tältä mietinnöltä kaiken tehon, vaikka alkulähtökohdat olivatkin erinomaiset.

Viimeinen näkökohtani on hyvin tärkeä ryhmällemme: miksi meidän pitäisi luoda itsellemme esteitä jo ennen kilpailua asettamalla rima 1,24 prosenttiin? Miksi luomme tällaisen pyhän lehmän, jonka edessä parlamentin, joka on aina arvostellut sitä, on määrä madella? Tiedämme – ja keskustelemme tästä ensi vuonna, vuonna 2008 – että tämä rima estää todellisten resurssien antamisen unionin politiikoille. Vertailkaamme, mitä naapurimme tekevät: Yhdysvalloissa vastaava määrä on 20 prosenttia bkt:sta.

Siksi on selvää, että Lamassouren mietinnössä on valitettavasti pitänyt esittää vetoomuksia suuntaan ja toiseen, jopa siinä määrin, että asetamme itsellemme rajoituksia. Kysymmekin: miten voimme rohkaista Lamassourea menemään eteenpäin ilman, että hän horjahtaa? Paras antamamme vastaus on äänestää tyhjää.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, mietinnön esittelijä Lamassoure on tehnyt oikean arvion: ei ole aika luopua jäsenvaltioiden suvereenista verotusoikeudesta. Nykyisessä omien varojen järjestelmässä on monia epäkohtia. Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenmaksualennus ei ole perusteltu. Joidenkin muiden jäsenmaiden sen varjolla vuoden 2005 huippukokouksessa saamat eritysedut eivät myöskään ole perusteltuja. Huomio kiinnitetään aivan oikein niin sanottuun Rotterdam-ilmiöön, ylikompensoivaan tullitulojen perinnästä saatavaan 25 prosentin keräyspalkkioon. Järjestelmää ei voida uudistaa ilman, että samalla otetaan huomioon unionin menojen allokointi ja sen mukana erityisesti maataloustukien muodossa toteutettavat jäsenvaltioiden maksupalautukset. Maatalouden yhteisrahoitus lakaistaan mietinnössä maton alle ja kyllä se sieltä löytyy vuosien 2007–2013 rahoituskehyksien puolivälitarkastelussa. Silloin pitää kiinnittää huomiota näihin ongelmiin ja niitä ei saa ratkaista antamalla EU:lle verotusoikeus tai säätämällä yksi yhteinen eurovero.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, unionin veron käyttöönottoa koskeva kysymys on otettu esiin, sillä jotkut selvästikin uskovat että EU:lla on aivan liian vähän rahaa. Tämä tilanne halutaan ratkaista siten, että EU:n sallitaan kantaa veroa suoraan kansalaisten taskuista. Mietinnön 6 kohdassa arvostellaan vaatimusta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä, kun kyse on tällaisista asioista. Mietinnön mukaan on selvästikin mahdollistettava se, että vastahakoiset maat voidaan jyrätä. Tämä on valitettava näkemys, etenkin demokraattisesta näkökulmasta.

Junilistan vastustaa voimakkaasti sitä, että EU ottaisi osuutensa kansallisista veroista. Mietinnön pyrkimyksenä on ollut ottaa askel eteenpäin sellaisen EU-valtion luomiseksi, jolla on verotusoikeus, yhteinen ulkoministeri, yhteiset sotilasvoimat ja yhteinen valuutta. Tämä on järkyttävä ajatus. Olemme esittäneet tarkistuksen, jossa korostamme jäsenvaltioiden loukkaamatonta oikeutta itsemääräämisoikeuteen verotuksen alalla. Katsomme, että kaikkien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä, ennen kuin otamme käyttöön minkä tahansa unionin veron. Tämä on yhdenmukainen useiden jäsenvaltioiden kansalaisten näkemysten kanssa.

Meidän Euroopan parlamentin jäsenten olisi kunnioitettava oman valitsijakuntamme toiveita – toisin sanoen kansalaistemme näkemyksiä – ja toimittava niiden mukaisesti. Hyvät kollegat, toivon siten, että torjumme selvästi ja yksiselitteisesti tämän tuomittavan mietinnön huomisessa äänestyksessä.

  Petre Popeangă, în numele grupului ITS. – Raportul Lamassoure, excelent prezentat de domnul Böge, este o continuare logică a demersurilor anterioare în acest deosebit de seducător domeniu al reformării sistemului resurselor financiare proprii Uniunii Europene.

Demersul este, cel puţin în plan teoretic, deosebit de interesant, motivat de faptul că, pornind de la realitatea insuficienţelor actualului sistem de finanţare a bugetului Uniunii Europene, prezintă o foarte curajoasă propunere de reformare a acestuia. Am limitat aprecierea la planul teoriei, deoarece consider că în stadiul actual de dezvoltare economică diferită a statelor membre, adoptarea unui sistem de finanţare bazat în întregime pe surse de natură fiscală, nu mi se pare total realistă.

Fără a nega necesitatea reformei, mult mai pragmatică mi s-ar părea o abordare progresivă a acestei acţiuni, bazată pe menţinerea resursei tradiţionale, descrescătoare în timp, dublată de resurse de natură fiscală în pondere crescătoare. Menţionez, de asemenea, că propunerea privind extinderea principiului adiţionalităţii asupra unor politici a căror implementare antrenează resurse consistente de la bugetul comunitar, este puternic defavorabilă statelor membre mai puţin dezvoltate, precum România, deoarece antrenează în mod automat cofinanţări de la bugetul naţional în detrimentul finanţării propriilor programe.

În sfârşit, dintre mai multe observaţii pe care le am în legătură cu modificarea sistemului resurselor proprii, propusă de autori pentru etapa a doua a reformei, o să mă opresc doar la două: cea privind posibila alegere a TVA ca sursă proprie a bugetului Uniunii, acţiune pe care o apreciez ca fiind complicată, chiar în condiţiile înscrierii în documente a cotei-părţi destinate bugetului comunitar şi, de asemenea, cea privind impozitul pe profit, datorită faptului că în această materie nu există armonizare legislativă necesară, fiecare stat membru având în prezent reglementări proprii, fapt ce face ca această resursă să fie, cel puţin deocamdată, de neluat în considerare.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Katson minun ja monen muun hyvin älykkäänä pitämää jäsen Bögeä silmiin, ja läsnä on muitakin, joiden tiedämme varmasti osaavan laskea, mitä on yksi plus yksi. Sitten katson tätä mietintöä ja mietin, mitä teille on tapahtunut? Miten uskomattoman epärealistinen se on? Tieteellisenä tutkielmana sillä voi olla oma arvonsa, mutta yksistään sitä varten emme tarvitse tätä istuntosalia.

Kuka ostaisi ikinä tuotteen, josta ei voi olla vakuuttunut, että se on hintansa arvoinen? Meidän on varmastikin ensin korjattava virheet ja laadittava yhteenveto siitä, mitä EU tekee – ja ennen kaikkea mitä se ei tee – ja sen jälkeen varmistettava nopeasti, että näille toimille annetaan riittävästi varoja. Puhun nyt maataloudesta, koheesiorahastosta ja niin monista muita rahastoista ja ohjelmista, joiden pitäisi oikeastaan toimia jo omin avuin. Tämä on varmastikin se, mistä meidän on aloitettava.

Katson, että tämä ehdotus – joka on myös lähtöisin teidän kotimaastanne, luulenpa, että jopa teidän ryhmästänne jäsen Böge – nimittäin sen tarkistaminen, onko meillä joillakin aloilla vain nettomaksuja, on järkevä, sillä se mahdollistaa valvonnan. Jollei varoja ole edelleenkään riittävästi ja jos tarvitsemme omia varoja, siinä tapauksessa meidän on keskusteltava lisää, mutta ei kuitenkaan niin epärealistisesti kuin nyt.

Katson muuten, että meidän on vähennettävä kiireisesti byrokratiaa ja lisättävä demokratiaa, ja tämä koskee etenkin tätä kysymystä.

  Richard James Ashworth (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, omien varojen järjestelmän yksinkertaistaminen, sen avoimuuden lisääminen ja sen tekeminen ymmärrettävämmäksi kansalaisten kannalta on periaatteessa myönteinen asia. Kiitän Alain Lamassourea hänen toimistaan tämän keskustelun vauhdittamiseksi ja muutoksen tarpeellisuuden korostamiseksi.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että nykyinen alv:hen perustuva järjestelmä on liian monimutkainen ja että sitä on muutettava. Muiden perinteisten omien varojen osalta en kuitenkaan näe mitään perustetta muutokseen. Katsomme, että bktl:oon perustuva rahoitusjärjestelmä on sekä looginen että oikeudenmukainen, ja kannatamme mielellämme tällaista järjestelmää. Emme kuitenkaan hyväksy sitä, että tällaisista varoista tehtäisiin todellisia omia varoja. Päinvastoin mielestämme on järkevää käydä tervehenkistä keskustelua maksumiehinä toimivien jäsenvaltioiden ja renkinä toimivan komission välillä. Näin lähetetään hyvin selkeä viesti kansalaisille siitä, ettei EU ole olemassa itseään varten, vaan sen tehtävänä on auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan niiden yhteiset tavoitteet.

Olemme myös tyytyväisiä mahdollisuuteen tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. On ilmeistä, että tämä on monimutkainen tehtävä, sillä uudistetulla YMP:llä on voitava auttaa uusia jäsenvaltioita kehittämään maatalouspohjaansa siten, että samalla sallitaan EU:n 15 jäsenvaltion käyttää rahoitusta sellaisiin ympäristökysymyksiin, joita kannatetaan yleisesti, ja vähennetään yhteisön kokonaiskustannuksia.

Siksi olen samaa mieltä pakollista osarahoitusta koskevasta periaatteesta. Se on kaikkein loogisin lähestymistapa menojen uudistamiseksi ja, kuten mietinnössä korostetaan, sen myötä poistuisi tarve myöntää hyvityksiä.

Korostan kuitenkin uudelleen, että tulevat neuvottelut ovat monimutkaiset, ja ne olisi epäilemättä parempi käydä talousarvion tarkistamisen yhteydessä, joka on määrä toteuttaa 2008–2009. Näistä syistä äänestän mietintöä vastaan.

  Jutta Haug (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelemme tänään jälleen kerran omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta. Nyt keskustelemme siitä tosin vain pöytäkirjan takia. Asiasta vastaava komission jäsen ei ole paikalla, neuvoston paikat ovat täysin tyhjät, ja ainoat henkilöt, jotka näen täällä, ovat ne samaiset jäsenet, joiden kanssa olen jo keskustellut useiden tuntien ajan budjettivaliokunnassa jäsen Lamassouren väliaikamietinnöstä. Olemme jälleen kerran esittäneet keskeisinä näkökohtina kaikki samat perustelut, jotka esitimme jo vuosina 1990, 1994, 2001 ja 2005, ja jotka olisi otettava huomioon omien varojen järjestelmän uudistamisen yhteydessä. Haluamme nykyistä järjestelmää yksinkertaisemman järjestelmän. Haluamme parantaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa jäsenvaltioiden välillä myös tulopuolella – ja pyydämme, ei enää poikkeuksia – ja haluamme lisätä talousarvion tulopuolen avoimuutta. Haluamme lisätä avoimuutta kaikkien parlamentin jäsenten, neuvoston jäsenten ja ennen kaikkea kaikkien kansalaistemme kannalta. Neuvoston ei varmastikaan voi olla niin vaikeaa hyväksyä näitä vaatimuksia. Emme voi jatkaa huonomaineisten sunnuntaipuheidemme pitämistä, vaan meidän on otettava askel lähemmäs kansalaisiamme. Niillä ei suinkaan auteta kansalaisia ymmärtämään paremmin Euroopan unionin talousarviota. Kyse on siten myös demokratian lisäämisestä.

Euroopan parlamentti, joka edustaa Euroopan unionin kansalaisia, voi ainoastaan päättää Euroopan unionin menoista muttei sen tuloista. Tämä johtaa jokseenkin vaikeatajuiseen tilanteeseen, jossa neuvosto epää meiltä oman osuutemme vastuusta mutta samanaikaisesti syyttää parlamenttia tuhlaavaiseksi parlamentiksi ja toteaa, että parlamentti kannattaa menojen lisäämistä vain, koska se ei ole vastuussa tuloista, eikä sen siten tarvitse myöskään perustella niitä. Jotkut teistä epäilevät onko tämä totta, mutta se on totta! Minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Puolen tunnin aikana nämä molemmat lausumat tulivat yhden ja saman valtiovarainministerin suusta.

Parlamentti on aina halukas neuvottelemaan tästä asiasta. Emme ole koskaan ajaneet läpi omaa tahtoamme muista piittaamatta. Jäsen Lamassoure on todistanut sen jälleen kerran omalla viehättävällä tavallaan hänen hyvin maltillisella ehdotuksellaan, joka koskee omien varojen järjestelmän kaksivaiheista uudistusta. Kannatamme häntä lähes jokaisen näkökulman osalta, myös hänen pyyntöään siitä, ettei jäsenvaltioiden verotukselliseen itsemääräämisoikeuteen tulisi tällä hetkellä puuttua vaatimalla unionin veroa. Olen iloinen voidessani tunnustaa, että hänellä on myös minun henkilökohtainen tukeni, vaikka aina siitä lähtien kun minusta tuli parlamentin jäsen, olenkin hokenut "ei edustusta ilman verotusta". Kuten näette, Euroopan parlamentti on jo alkanut toimia ennen kuin neuvottelut neuvoston kanssa ovat alkaneetkaan. Odotamme nyt, että myös neuvosto ryhtyy toimiin valmisteltaessa yhteisesti sovittavaa tarkistusta. Neuvoston pitäisi viimeinkin osoittaa jonkinlaista yhteistyöhalukkuutta.

  Gérard Deprez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin tuoda julki yleisen tyytyväisyyteni kollegamme Lamassouren, jota jäsen Böge on kiitettävästi edustanut, laatimaan erinomaiseen mietintöön.

Ensinnäkin kannatan sovellettua menetelmää. Esittelijämme on ymmärtänyt oikein, ettei unionin rahoitusjärjestelmän uudistamista voida toteuttaa ilman jäsenvaltioiden sopimusta – toisin sanoen ilman kansallisten parlamenttien suostumusta. Meidän on oltava yhteydessä niihin, sillä meidän on saatava ne vakuuttuneiksi.

Toiseksi kannatan – ja tämä on eräs avainkohta – mietinnön rakennetta, sillä siinä ehdotetaan kokonaisvaltaista uudistusta, joka toteutettaisiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen ja kaikkein kiireellisimmän vaiheen tavoitteena on puhdistaa nykyinen järjestelmä kaikista niistä puutteista, joita siihen on kertynyt vuosien aikana. Ystävien välisistä pienistä lahjoista luovuttaisiin, ja hyvitykset, hyvitysten hyvitykset, poikkeukset, enimmäismäärät ja nöyryyttävä kaupankäynti lopetettaisiin. Järjestelmän puhdistus on ensisijainen tavoite. Toisesta vaiheesta meillä on mahdollisuus puhua uudelleen myöhemmässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies, haluan sanoa vielä yhden asian. Meidän prioriteettimme on perustuslakisopimus. Jos tällä talousarviokeskustelulla tehdään siitä entistä vaikeampi toteuttaa, meillä on oltava rohkeutta lykätä sitä.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Böge, mielestäni jäsen Lamassouren ja budjettivaliokunnan toteuttamat toimet ovat hyödyllisiä. Yhdymme hänen arvosteluunsa ja olemme samaa mieltä – ja saanen lisätä, että olemme jo pitkään olleet yhtä mieltä – tarpeesta uudistaa omien varojen järjestelmää.

Haluaisin omasta puolestani ilmaista katkeran pettymykseni muun muassa 28 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, joilla pyritään mielestäni saamaan kansalaiset vakuuttuneiksi turvautumalla valheelliseen realismiin. Valheellista realismia on väite, jonka mukaan jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus olisi säilytettävä ennallaan, sillä todellisuudessa tällaista verotuksellista itsemääräämisoikeutta ei ole olemassa unionissa käytävän verokilpailun takia. Valheellista realismia on myös väite verotuksen neutraalisuudesta, sillä näin rajoitetaan lisää EU:n talousarviota, kun pidetään mielessä, että jäsenvaltioiden veropolitiikat voivat olla erilaisia ja ne voivat kehittyä ajan myötä. Lopuksi myös talousarvion suuruusluokka viittaa valheelliseen realismiin.

Tästä aiheesta totean, että vastustan täysin jäsen Mulderin esittämää väitettä. Ei, meillä ei ole riittävästi varoja. Meillä ei ole riittävästi varoja Life+-ohjelmaa varten. Meillä ei ole riittävästi varoja ulkopolitiikkaa varten. Meillä ei ole riittävästi varoja opetus- ja tutkimuspolitiikkoja varten. Eikä meillä ole riittävästi varoja myöskään Euroopan laajuisia verkkoja varten. Tämä oli eräs parlamentin kannoista, enkä ymmärrä, miksi me menemme tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä askeleen taaksepäin.

  Jeffrey Titford (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tälle mietinnölle sopisi hyvin otsikoksi "tämä on vasta alkua". Suhtaudun aina epäilevästi EU:n selontekoihin, joissa todetaan, että niissä kunnioitetaan periaatteita, eli tässä tapauksessa jäsenvaltioiden verotuksellista itsemääräämisoikeutta. Tämä on usein johdantona sille, että käytännössä toimitaan täysin päinvastoin. Vaikka mietinnössä esitetään edellä mainittu periaate, siinä todetaan heti perään kaksiselitteisesti, että jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa unionille rajatuksi ajaksi luvan, joka voidaan perua milloin tahansa, saada suoraan tietty osuus veroista.

Toisin sanoen Euroopan komissio pyrkii ottamaan käyttöön periaatteen, jonka mukaan EU verottaisi suoraan jäsenvaltioiden veronmaksajia. On erittäin vaarallista esittää tällainen ennakkotapaus, ja tilannetta pahentavat entisestään eiliset paljastukset poliisin yllätystarkastuksesta komission tiloihin ja muista samanaikaisista yllätystarkastuksista useissa eri maissa.

Minua on moitittu aiemminkin siitä, että olen käyttänyt sanaa "petos" tässä istuntosalissa. On kuitenkin selvää, että poliisin mielestä tämän sanan käyttö on perusteltua.

Mietinnössä vaaditaan myös Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen poistamista asteittain, mutta vastustan ehdottomasti tätä ajatusta ja aion taistella loppuun saakka sen estämiseksi. 40 miljoonaa Englannin puntaa päivässä on riittävästi. Ison-Britannian ei voida odottaa maksavan enempää EU:n vuotavaan rahoitusjärjestelmään.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Ei ole olemassa mitään sellaista kuin Euroopan unionin omat varat ja muut kuin omat varat. Sen sijaan voidaan puhua Euroopan veronmaksajien rahoista ja enemmän tai vähemmän kehittyneistä järjestelmistä, joilla nämä rahat kohdennetaan Euroopan unionin talousarvioon ja joista EU:n kansalaiset eivät ole millään tavoin kiinnostuneita.

Kansalaisia kiinnostaa sen sijaan se, miten tällaisia varoja käytetään. Paitsi kansalaiset myös me, jotka istumme täällä parlamentissa, olemme esittäneet epäilyksiä siitä, miten tehokkaasti tämä tehdään. Jollemme ensin ratkaise ongelmaa, joka liittyy Euroopan unionin talousarviovarojen tehokkaaseen ja uskottavaan käyttöön, emme pysty mitenkään antamaan riittävästi varoja, joilla katetaan menot, jotka ovat riittävän avoimia Euroopan unionin veronmaksajien silmissä.

Perinteinen kirjanpitokaava "maksettavat määrät – maksetut määrät" korvataan tässä tapauksessa kaavalla "maksettavat määrät – vastahakoisesti maksetut määrät", mitä olemme parhaillaan todistamassa. Keskusteluun omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta on suhtauduttava epäilemättä myönteisesti. Ongelma liittyy kuitenkin läheisesti EU:n menojen uudistukseen.

  Valdis Dombrovskis (PPE-DE). – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n talousarvion omien varojen järjestelmä on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 1970. Perinteisten omien varojen osuus ja alv:sta saatavien omien varojen osuus EU:n talousarvion tuloista on pienentynyt vähitellen, kun taas bktl:oon perustuvien omien varojen määrä on kasvanut merkittävästi. Nämä varat, joita voitaisiin kutsua jopa ylimääräisiksi omiksi varoiksi, muodostavat nyt noin 75 prosenttia Euroopan unionin budjettituloista. Bktl:oon perustuvien omien varojen suurella osuudella varmistetaan, että jäsenvaltioiden maksuvelvollisuus vastaa niiden suhteellista vauraustasoa, mutta se tekee kuitenkin EU:n talousarvion rahoittamisesta huomattavasti vaikeampaa. Jäsenvaltiot kuluttavat suurimman osan ajastaan maksuistaan tinkimiseen sen sijaan, että ne keskittyisivät Euroopan unionissa ratkaistaviin ensisijaisiin kysymyksiin.

Tämän tinkimisen tulosten perusteella määräytyy pitkälti EU:n talousarvion rahoituksen taso, ja tällöin jätetään usein huomiotta jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamat toimet. Tämän seurauksena EU:n talousarvio kasvaa selvästi hitaammin kuin jäsenvaltioiden talousarviot, ja monet Euroopan unionin tärkeät prioriteetit kärsivät kaiken kaikkiaan riittämättömästä rahoituksesta. EU:n omien varojen järjestelmän uudistuksen yhteydessä on tärkeää varmistaa EU:n budjettitulojen riittävä vuotuinen kasvu. Tämä kasvun olisi oltava oikeassa suhteessa EU:n talouden kasvuun, ja sen pitäisi olla automaattisesti yhteydessä omien varojen järjestelmän rakenteeseen sen sijaan, että se perustuu jäsenvaltioiden väliseen tinkimiseen. Tällaisessa rakenteessa ei tietenkään kyseenalaisteta omien varojen voimassa olevaa enimmäismäärää, joka on 1,24 prosenttia Euroopan unionin bktl:sta maksumäärärahojen osalta. Tämä on tärkeä periaate, jota olisi korostettava jäsenvaltioiden välistä tasa-arvoa ja solidaarisuutta koskevien periaatteiden ohella, ja se on yksinkertainen järjestelmä, joka on ymmärrettävä EU:n kansalaisten kannalta. Tarkasteltaessa erityisiä ratkaisuja, joiden avulla kasvatetaan EU:n talousarvion tuloja, esimerkiksi alv:hen perustuvien omien varojen osuus voisi kasvaa, jos tietty osa alv-tuloista kanavoitaisiin EU:n talousarvioon. Se on tärkeää, jotta maksutaakka jakaantuisi tasaisesti, toisin sanoen suhteessa jäsenvaltioiden vaurauteen. Energiavarojen tai luonnonvarojen kulutus ei ole suorassa suhteessa vauraustasoon, ja siksi ympäristö- ja energiavaroihin perustuvat verot eivät sovellu yhteen EU:n omien varojen järjestelmän kanssa. Köyhemmissä EU:n jäsenvaltioissa käytettävät autot eivät kuluta vähemmän polttoainetta kuin rikkaiden maiden autot. Koska kyse on vanhoista autoista, on itse asiassa varsin luultavaa, että ne kuluttavat enemmän polttoainetta. Tämän seurauksena vähemmän kehittyneisiin jäsenvaltioihin kohdistuva maksutaakka olisi kohtuuttoman korkea. Kiitos.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää hänen yhteistyöstään. Hän on esittänyt kattavan ja oikeudenmukaisen arvion nykytilanteesta ja avannut oven keskusteluille mahdollisista tulevista ratkaisusta.

Mielestäni on kuitenkin liian varhaista esittää parlamentin kantaa. Kyse on vasta alustavasta näkemyksestä tässä keskustelussa, sillä vuonna 2008 voimme tarkistaa talousarvion kattavasti. Meidän on löydettävä järjestelmä, joka on avoin ja ymmärrettävä ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Sen olisi ilmennettävä edistyksellisen ja menestyvän huomispäivän unionimme ensisijaisia ja kunnianhimoisia tavoitteita.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että mietinnössä asetetaan tärkeä painopiste menojen ja tulojen väliseen yhteyteen ja tarpeeseen käsitellä molempia samanaikaisesti, jotta EU:n talousarviojärjestelmän tarkistamisessa saavutetaan todellista edistystä. On myös tärkeää panna merkille, että omia varoja koskevassa kysymyksessä ei ole kyse ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksestä. Se on liian yksinkertaistettu ja virheellinen näkemys, josta ei ole hyötyä keskustelujen viemisessä eteenpäin tarkoituksenmukaiseen ja rakentavaan suuntaan.

Lopuksi totean, että olen tyytyväinen siihen, että esittelijä tunnustaa, että uutta unionin veroa koskeva ehdotus ei olisi käytännöllinen eikä suosittu. Tämä osoittaa, että parlamentti on ottanut huomioon kansallisten parlamenttien jäsenten näkemykset, jotka on tuotu esiin laajojen kuulemistemme yhteydessä.

  Kyösti Virrankoski (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, esittelijä Lamassoure on laatinut erittäin ansiokkaan mietinnön EU:n omien varojen järjestelmästä. Siitä parhaat kiitokset. Mietinnössä vaaditaan selkeää, avointa ja tasapuolista omien varojen järjestelmää. Tämä on hyvin perusteltu vaatimus. Nykyinen järjestelmä on monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävissä. Omien varojen määrälle asetettaisiin selkeä katto, 1,24 prosenttia bruttokansantulosta. Tämä on paras tae sille, että varat eivät kasvaisi hallitsemattomasti. Siksi mikään EU:lle nimetty tulonlähde ei voisi tuottaa enempää kuin tuo katto, jota budjettisopimukset yleensä vielä alentavat.

Arvoisa puhemies, nykyisen järjestelmän suurin epäkohta on Ison-Britannian jäsenmaksun palautus. Muun muassa oma pieni jäsenvaltioni, luonnonolosuhteiltaan karumpi ja kansantuloltaan vähäisempi, joutuu maksamaan tätä palautusta noin 130 miljoonaa euroa vuodessa eli yhden keskikokoisen yliopiston käyttökustannusten verran. Mielestäni jokaisen jäsenvaltion tulisi kantaa vastuunsa, sillä EU:n hyötyjä ei voi mitata vain yhteisön budjetista saatavina tuloina vaan yhteismarkkinoiden ja poliittisen yhteisön moninaisina kokonaisvaltaisina vaikutuksina.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että EU:n nykyinen rahoitusjärjestelmä on tullut tiensä päähän. Uskon vakaasti, että jos jatkamme nykyistä järjestelmää, on hyvin vaikeaa määrittää toista rahoituskehystä, joka tulisi voimaan vuoden 2013 jälkeen, ja kansalaiset tuntisivat loitontuvansa yhä kauemmas Euroopan unionin toimielimistä. Tämä johtuu siitä, että järjestelmä perustuu sääntöihin – joista osa on tiettyjen poliittisten olojen seurausta ja jotka siten olivat alun perin väliaikaisia mutta joista tuli pysyviä – jotka ovat niin läpinäkymättömiä, että keskivertokansalaisen on vaikeaa ymmärtää niitä. Jos säilytämme nykyisen järjestelmän, uskon, että matkaamme kohti niiden keskeisten arvojen tuhoa, jotka ovat olleet ominaisia EU:n menestykselle viime vuosikymmenien aikana.

Keskustelumme siitä, kuka on ja kuka ei ole nettomaksaja kussakin tapauksessa, hipovat nöyryyttämistä. Siksi olen hyvin tyytyväinen Lamassouren mietintöön, jossa esitetään selkeästi, harkitsevasti ja kaukokatseisesti periaatteita, suosituksia ja menetelmiä, joita pidän asianmukaisina. Haluaisin kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tämä uudistus ei kosketa yksistään rahoitusalaa. Kyseessä oleva uudistus on kauaskantoinen, ja se on luonteeltaan ennen kaikkea poliittinen, ja siksi keskustelun ei pidä rajoittua yksinomaan parlamenttiin ja neuvostoon, eikä varsinkaan Ecofin-kokoukseen.

Eräs tämän uudistuksen onnistumisen keskeisistä edellytyksistä on kaikkien – sekä eurooppalaisten että kansallisten – toimielinten osallistuminen menettelyn kaikkiin vaiheisiin. Siksi haluaisin kehua lopuksi vielä kerran ehdotettua menetelmää, jossa painotetaan kansallisten parlamenttien osallistumista ja kannustetaan siihen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Göran Färm (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, EU:n talousarvion rahoittaminen on ollut sekasortoista. Vain muutamat asiantuntijat ymmärtävät, miten järjestelmä toimii. Me tiedämme kuitenkin sen, että järjestelmä on lyhytnäköinen ja epäoikeudenmukainen. Tämän vuoksi vahvat perusteet puoltavat järjestelmän uudistamista oikeudenmukaisemmaksi, avoimemmaksi ja kauaskatseisemmaksi.

Jäsen Lamassoure on laatinut tärkeän mietinnön, jonka keskeisen sisällön Ruotsin sosialidemokraatit hyväksyvät. Jäsen Lamassouren tapaan toivomme erityisesti löytävämme aiempaa yksinkertaisempia, suoraviivaisempia ja oikeudenmukaisempia rahoitusmuotoja, jollainen on esimerkiksi BKTL-perustainen järjestelmä, jossa ei sovelleta hyvityksiä. Emme kuitenkaan halua myöntää EU:lle verotusoikeutta tai tinkiä tässä vaiheessa verotusasioita koskevasta jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudesta. Itse pidän EU:n erityispiirteenä sitä, että se kykenee yhdistämään perusluonteisen kansallisen itsemääräämisoikeuden valmiuteen toimia yhdessä joidenkin alojen rajat ylittävien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kokonaan Euroopan unionille kannettavan veron käyttöön ottaminen olisi asioiden edelle menemistä. Jos sellainen vielä joskus otetaan käyttöön, kansalaisten ja jäsenvaltioiden on oltava vakuuttuneita sen eduista. Tällä hetkellä niin ei ole. Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä on pystynyt merkittävästi etenemään kohti yleisempää näkemystä, joka on lähellä jäsen Lamassouren lähestymistapaa. Parlamentissa on näin ollen laaja yhteisymmärrys, mikä saattaa olla hyvin tärkeää tulevaisuuden kannalta.

  László Surján (PPE-DE). – (HU) Unkarin kristillisdemokraatit tukevat tätä mietintöä. Haluan kommentoida keskustelussa esitettyjä huomautuksia. Käsiteltävänämme olevassa mietinnössä ei päätetä talousarvion koosta, eikä sillä ole tarkoitus ottaa käyttöön EU-veroa; siinä ainoastaan pohditaan tätä mahdollisuutta ja sen mahdollisia seurauksia.

Emme missään tapauksessa keskustele tästä asiasta liian aikaisin vaan pikemminkin liian myöhään! Uudistuksia on odotettu kauan, koska poikkeuksiin perustuvan herkän tasapainon horjuttaminen on ollut vastoin kaikkien niiden etuja, jotka ovat pystyneet pitämään kiinni omista erityiseduistaan erilaisten tilapäissopimusten avulla. Meidän on päästävä eteenpäin tässä asiassa.

Jäsen Lamassouren erinomaisella ehdotuksella pyritään järjestyksen palauttamiseen ja rahoitustaakan aiempaa oikeudenmukaisempaan jakoon, jotta tämänhetkisestä sekasortoisesta tilanteesta päästään eroon. Hyväksymällä tämän mietinnön osoitamme haluavamme Euroopan unionin, joka on aiempaa tehokkaampi ja avoimempi kansalaisiaan kohtaan.

  Herbert Bösch (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, joku mainitsi aiemmassa puheenvuorossa yhteyden uuden perustuslain ja parhaillaan käymämme keskustelun välillä. Niin kuin sanonta kuuluu: se joka maksaa viulut, määrää tahdin. Aikaisemmin olemme nähneet EU:n, joka saa yhä ainoastaan 85–90 prosenttia rahoituksestaan kansallisista maksuista, olevan aivan hukassa. Me tiedämme sen ja tämän vuoksi meidän on lisättävä Euroopan unionin omia varoja. Kaikki jotka väittävät, että voimme edelleen jatkaa asioiden eteenpäin viemistä, yhdentymisen lisäämistä ja politiikan laajentamista tähänastisen järjestelmän mukaisesti, pettävät äänestäjänsä. Tämän vuoksi meidän on laadittava vastaisuudessa aiempaa painokkaampia mietintöjä.

Jäsen Lamassoure on tehnyt mielestäni hyvää työtä. Kenellä kuitenkin on rohkeutta sanoa asioita, jotka eivät miellytä sensaatiolehdistöä? Omia varoja on lisättävä, ja tämä edellyttää myös rohkeutta ottaa käyttöön Euroopan unionin veroja. Tästä voidaan olla erimielisiä, ja erilaiset lähtökohdat ovat perusteltuja. Komissio on jo tehnyt muutaman varteenotettavan ehdotuksen. En tue tätä mietintöä täydestä sydämestäni, koska Euroopan unioni tarvitsee enemmän omia varoja varmistaakseen Euroopan yhdentymisen tulevaisuuden.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Domnule Preşedinte, doamnelor şi domnilor, doresc să îl felicit şi eu pe domnul Lamassoure pentru munca sa, chiar dacă nu este prezent, şi mai ales pentru dialogul său permanent cu parlamentele naţionale. Mă bucură mult faptul că acest raport a inclus ideile lor, precum şi cele exprimate în Comisia pentru bugete, de către parlamentarii europeni din noile state membre.

În primul rând, trebuie să recunoaştem deficienţele sistemului actual de resurse bugetare, ce s-a vrut iniţial a fi unul de tranziţie. Este un sistem opac, complex, dificil de explicat cetăţenilor Uniunii, unde fiecare stat are propriul său rabat britanic şi propria sa excepţie. Poate cel mai mare inconvenient este faptul că numai 15% din resursele bugetare sunt veritabil europene. Este o situaţie inacceptabilă. O perioadă de tranziţie este necesară; eliminarea, în primă fază, a resursei calculate din TVA şi înlocuirea ei cu contribuţii naţionale este un pas înainte. Acest lucru reduce complexitatea actuală şi face mai uşoară trecerea la a doua fază, a resurselor europene veritabile.

În etapa a doua, din punctul de vedere al României, este preferabilă alegerea unui impozit simplu, care să nu crească presiunea fiscală asupra cetăţenilor europeni, sau să permită unor state membre să beneficieze de compensări injuste.

  Szabolcs Fazakas (PSE). – (HU) Kuten voimme havaita jäsen Lamassouren mietinnöstä ja siitä esitetyistä huomautuksista, Euroopan parlamentilla on edessään historiallinen mahdollisuus, sillä toimielinten sopimuksen ansiosta se voi toimia ratkaisevassa asemassa talousarvion uudistamisprosessissa paitsi menojen määrittelyn myös ennen kaikkea omien varojen hankkimisen osalta.

Vuosien 2007–2013 rahoituskauden valmistelusta esitetyt usein pikkumaiset ja ala-arvoiset huomautukset ovat vahvistaneet, että tarvitsemme avoimia tulolähteitä, joita koskevia laskelmia voidaan tehdä pitkällä aikavälillä, mikä mahdollistaa tasapainoiset päätökset.

Euroopan parlamentti on hyödyntänyt tämän tilaisuuden esimerkillisesti. Emme luottaneet pelkästään omiin voimiimme vaan otimme tehtävään mukaan myös kansalliset parlamentit ja järjestimme monia yhteisiä tapaamisia ja kuulemistilaisuuksia. Kansalliset parlamentit olivat aluksi kotimaisten poliittisten ongelmiensa vuoksi kiinnostuneita lähinnä lyhyen aikavälin ratkaisuista, mutta ne ovat nyt tunnustaneet pitkän aikavälin suunnittelun tarpeen ja tarpeen tehdä yhteistyötä, jotta voidaan löytää tulevaisuuteen suuntautuva ratkaisu, josta on tulevaisuudessa hyötyä koko Euroopan unionille.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, ettei nykyinen omien varojen järjestelmä ole ihanteellinen. Komissio on ilmaissut useaan otteeseen valmiutensa tutkia erilaisia vaihtoehtoja, jotta nykyistä rahoitusjärjestelmää voitaisiin parantaa ja yksinkertaistaa. Komissio panee merkille, että käsiteltävänä oleva mietintö on ensimmäinen perusta tulevaisuuden skenaarioita koskeville tutkimuksille, joita parlamentti tekee yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa ennen lopullisen kantansa esittämistä.

Komissio ottaa kaikkien parlamenttien välisten huippukokousten tulokset huomioon kuulemisprosessissa.

Komissio muistuttaa, että komission ehdotus esitetään sen omalla vastuulla, kuten on nimenomaisesti todettu talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta toukokuussa 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen liitteenä olevassa julistuksessa, minkä jo aiemmin mainitsin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE) , kirjallinen. – (EN) Vaikka suhtaudun myönteisesti siihen, että Euroopan unionin tulevaisuuden tulolähteitä on ryhdytty pohtimaan korkealentoisesti jo varhaisessa vaiheessa, ja vaikka arvostan sitä, että menopuolen uudistusten samanaikaisuutta korostetaan, suhtaudun epäillen joihinkin tämän mietinnön kohtiin. Mietinnössä käsitellään yhä turhan laajasti Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitystä koskevaa kysymystä ilman, että siinä tuodaan esiin, ettei kyse ole sinänsä poikkeuksesta vaan poikkeavan tilanteen edellyttämästä korjauksesta.

Mietinnössä viitataan myös voimakkaasti siihen, etteivät BKTL-perusteiset varat ole välttämättä Euroopan unionin "omia varoja", koska kyse ei ole yksityisiltä vaan jäsenvaltioilta peritystä verosta, joka ei siten ole yhtä näkyvä kansalaisten kannalta. Kyse on kuitenkin Euroopan unionin lakisääteisestä tulolähteestä. Vaikka se ei olekaan niin näkyvä, se on toisaalta paljon oikeudenmukaisempi kuin monet muista tulolähteistä, koska se on sidoksissa jäsenvaltioiden vaurauteen. Se on myös monia muita ehdotettuja tulolähteitä vakaampi. Se olisi syytä säilyttää.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä tutkitaan kaksivaiheisen uudistuksen mahdollisuuksia ja tarjotaan arvokas katsaus Euroopan unionin omien varojen uudistuksen toiminnallisiin vaihtoehtoihin. Meidän on tutkittava tarkoin tulo- ja meno-otsakkeita ja korostettava tässä yhteydessä talous-, sosiaali- sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa siten, ettei tukahduteta YMP:n ansiosta viimeisten 50 vuoden aikana syntyneitä kehitysmahdollisuuksia. Toivon, että sopimukset, jotka perustuvat jäsenvaltioiden väliseen rehellisyyteen ja yhteisvastuuseen, kumoavat veroasioihin sovellettavan yksimielisyyden säännön.

Jäsenvaltioiden maksuosuudet EU:n talousarvioon ovat silmiinpistävän epäsuhtaisia, joten on erittäin tärkeää uudistaa välittömästi omien varojen järjestelmää siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion maksuosuus, joka on vähintään 1,24 prosenttia niiden BKTL:sta. Jo jonkin aikaa käytössä ollut hyvitysjärjestelmä on aika lopettaa, sillä se luo perusteettomia etuja ja suosii toisia avokätisesti.

Euroopan unionin, jonka yhdentyminen jatkuu yhä nyt 50 vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, on otettava innoituksensa perustajaisiensä hengestä sekä lisättävä näin ollen Euroopan unionin rahoituksen oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta kansalaisten silmissä. Rahoituksen olisi kuvastettava pyrkimyksiämme edistää yhteisvastuuta meidän kaikkien yhteisen kohtalomme mukaisesti.

  Alexander Stubb (PPE-DE) , kirjallinen. – (FI) Ensiksi haluaisin onnitella Alain Lamassouria ansiokkaasta mietinnöstä. Hän tuo erinomaisesti esille nykyjärjestelmän puutteet.

Lyhyesti sanottuna, nykyinen rahoitusjärjestelmä on epädemokraattinen. Ensinnäkin EU-kansalaiset eivät ymmärrä, miten paljon ja millä tavoin unionia rahoitetaan.

Toiseksi, kansalliset parlamentit ovat budjettineuvotteluissa pelkkiä kumileimasimia. Kun hallitukset ovat neuvotelleet rahoituspuitteet valmiiksi, yksikään kansallinen parlamentti ei niitä kaada.

Kolmanneksi, suorilla kansanvaaleilla valitun Euroopan parlamentin asema budjettineuvotteluissa on vähintäänkin eriskummallinen. Euroopan parlamentti on maailman ainoa parlamentti, joka päättää menoista mutta ei tuloista.

Kuten tiedämme, EU:n varat kerätään maataloudesta ja sokerintuotannosta perittävin maksuin, ulkorajoilla perittävin tullein, arvolisäveroin ja jäsenvaltion bruttokansantuotteeseen perustuvin jäsenmaksuin.

Huomio kiinnittyy jäsenmaksuihin. Suhteellisuudentaju häviää raadollisissa budjettineuvotteluissa. Kukin jäsenvaltio laskee, kuinka paljon unioni sille maksaa ja kuinka paljon se saa. Unionin kokonaisbudjetti on kuitenkin vain prosentin verran koko alueen bruttokansantulosta.

EU typistyy näin kirjanpitoharjoitukseksi. Unohdetaan, että EU on rauhanprojekti. Tästä näkökulmasta EU on edullinen hanke. Tarvitsemmekin rahoitusjärjestelmän, joka tukee EU:n tarkoitusta.

Tästä syystä Lamassouren mietintöä on syytä tukea.

18. Vuoden 2008 talousarvion suuntaviivat – pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Ville Itälän laatima budjettivaliokunnan mietintö (A6-0069/2007) vuoden 2008 talousarviomenettelyn suuntaviivoista pääluokkia II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX varten sekä alustavasta ennakkoarviosta (pääluokka I) Euroopan parlamentin tuloista ja menoista sekä alustavasta ennakkoarviosta (pääluokka I) Euroopan parlamentin tuloista ja menoista

Pääluokka I – Parlamentti

Pääluokka II – Neuvosto

Pääluokka IV – Tuomioistuin

Pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin

Pääluokka VI – Talous- ja sosiaalikomitea

Pääluokka VII – Alueiden komitea

Pääluokka VIII – Oikeusasiamies

Pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu

(2007/2013(BUD))

  Ville Itälä (PPE-DE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, vuoden 2008 talousarvion osalta pääajatuksena on se, että voisimme huolehtia siitä, että vuosi 2008 on veronmaksajien vuosi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että menojen osalta pitäydytään pitkälti vuoden 2007 tasolla. Inflaatiotaso on lisättävä vuoden 2007 tasoon. Tältä osin on kuitenkin syytä todeta, että tämä ei voi koskea rakennuksia. Rakennuspolitiikka on pidettävä tästä erillään, koska meillä on nyt jo niin paljon rakennuksia koskevia sitoumuksia, että siltä osin menot varmasti kasvavat yli tämän tason, mutta siten asia on tässä ehdotuksessa ja mietinnössä esitettykin. Se, että pidämme huolta veronmaksajien rahoista emmekä välttämättä toteuta kaikkia mukavia hankkeita, joita on esitetty, on kuitenkin tärkeää myös parlamentin maineen kannalta. Kansalaiset eivät voi luottaa parlamenttiin, jos me joka vuosi käytämme rahaa 20 prosentin säännön mukaan, mutta nyt vuonna 2008, jolloin ei ole uusia laajentumisia, ei tule uusia kieliä, meillä on todellinen mahdollisuus pitäytyä vuoden 2007 tasolla ja osoittaa veronmaksajille, että me todella olemme huolissamme siitä, kuinka paljon rahaa täällä kulutetaan.

Muutama hanke on lisättävä. Informaatiopolitiikan osalta on annettava kansalaisille selkeä viesti siitä, mitä täällä tapahtuu, ja tämä voidaan ehkä parhaiten toteuttaa vierailijaryhmien avulla, joka on ollut painopisteenä monta vuotta. Se on varmasti parasta informaatiopolitiikkaa, mutta toinen kysymys on pieni paikallinen media, jolla ei ole varaa itse kustantaa matkoja parlamenttiin. Se pitäisi saada useammin käymään täällä parlamentissa ja pitäisi löytää jollain tavalla keino, jolla me mepit voisimme kutsua tänne enemmän paikallista mediaa, koska ihmiset lukevat ja kuuntelevat juuri tätä pientä paikallista mediaa, ja jos saamme sinne myönteisiä juttuja, sitä kautta parlamentin maine ja koko EU:n maine varmasti paranee.

Meidän on myös pidettävä paremmin huolta siitä, että laadimme parempaa lainsäädäntöä, ja tämä tarkoittaa sitä, että meillä pitää olla hyvät ja riittävät tekniset välineet. Tässä kohdin on olemassa ehdotus siitä, että esimerkiksi meille jäsenille saadaan toimiva yhteys tietokoneisiin kännykköjen kautta. Se on olemassa jo lähes kaikissa kansallisissa parlamenteissa mutta ei EU:n parlamentissa, ja nämä asiat on syytä saada kuntoon viimeistään vuonna 2008.

Käännöspalvelut puhuttavat meitä joka päivä ja tässä on kyse tietysti pitkälti siitä, miten tasavertaisesti kaikkia jäseniä kohdellaan riippumatta siitä, miltä kielialueelta he tulevat, ja tältä osin tarvitaan varmasti suuria ja ennen kaikkea rakenteellisia muutoksia. Näiden palveluiden on kuitenkin aina oltava kunnossa.

Arvoisa puhemies, korostan edelleen sitä, että voisimme pitäytyä tällä tasolla, ja rakennusten osalta, vaikka osa väittää, että 2008 on viimeinen vuosi, jolloin niihin voidaan käyttää rahaa, luettelo on kuitenkin valtavan pitkä. Meillä on puhuttu ulkopuolisista virastoista Lontooseen, Tukholmaan, Pariisin, meillä on alkamassa KAD-rakennushanke Luxemburgissa samaan aikaan, kun toinen toimielin, tilintarkastustuomioistuin, aloittaa siellä suuren rakennushankkeen. Meillä on täällä Brysselissä uusien rakennusten viimeistelytyöt, tilojen ostaminen tästä läheltä niin sanotusta banaanirakennuksesta, Sport Centerin loppuun saattaminen... Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta tämä osoittaa vain, että kaikkia näitä ei ehkä voida aloittaa tai toteuttaa vuonna 2008 vaan rakennustenkin osalta on tehtävä prioriteettilista ja edetä sitten sen mukaisesti.

Uskon, että valmistelussa on vallinnut kuitenkin hyvä henki ja että me kaikki haluamme kertoa veronmaksajille, että vuosi 2008 on nimetty nimenomaan veronmaksajien vuodeksi.

  Valdis Dombrovskis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan ensiksi ilmaista Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta tukeni esittelijän lähestymistavalle, jonka mukaan Euroopan parlamentin menotason olisi perustuttava tarkkaan harkintaan. Haluan kuitenkin tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota ehdotukseeni vähentää paperin ja energiavarojen käyttöä Euroopan parlamentissa. EU:n toimielinten olisi toimittava esimerkillisesti ympäristöpolitiikan alalla ja vähennettävä energian käyttöä. Valitettavasti Euroopan parlamentti tuhlaa energiaa useilla aloilla esimerkiksi kuluttamalla paperia tarpeettomasti ja käyttämällä tarpeetonta, energiaa paljon kuluttavaa ilmastointia kesäisin. Paperin käytön vähentäminen ja ilmastoinnin järkeistäminen olisi hyödyllistä ympäristönäkökohtien kannalta, minkä lisäksi se toisi myös huomattavia säästöjä Euroopan parlamentin talousarvioon. Käytännössä kaikkiin Euroopan parlamentin asiakirjoihin voi tutustua sähköisesti. Ehdotukseni tarkoituksena on vähentää asiakirjojen paperiversioiden kiertoa säätämällä, että monien asiakirjojen paperiversiot olisivat saatavilla pyynnöstä sen sijaan, että ne jaetaan automaattisesti kaikille jäsenille ja virkamiehille. Parlamentin jäsenet ja virkamiehet saavat jokaisena työpäivänä valtavat määrät asiakirjoja paperiversioina. Suurin osa niistä heitetään välittömästi roskiin, koska asiakirjasta on saatavilla myös tarpeellinen sähköinen versio. Olisi huomattavasti järkevämpää antaa parlamentin jäsenten ja virkamiesten päättää, mitä asiakirjoja he haluavat saada vastaisuudessa paperisina ja mitkä asiakirjat he lukevat sähköisessä muodossa. Säästömahdollisuudet ovat merkittävät, kun otetaan huomioon, että Euroopan parlamentti kuluttaa tällä hetkellä lähes 850 tonnia paperia vuodessa eli 3,4 miljoonaa arkkia viikossa. Ilmastoinnin osalta ehdotuksen mukaan Euroopan parlamentin ilman lämpötilaa olisi nostettava parilla asteella kesäaikaan. Tähän saakka lämpötila on pidetty tarpeettoman ja jopa epämiellyttävän alhaisena. Kiitän tarkkaavaisuudestanne.

  Vladimír Maňka, PSE-ryhmän puolesta. – (SK) Kaavaillessaan yhdennettyä Eurooppaa perustajaisät eivät osanneet arvata, mitä tapahtuisi 50 vuoden kuluttua, mutta yhdestä asiasta he olivat varmoja: Euroopan rakentamisen oli tapahduttava yhteisvoimin. Olemme siirtäneet nämä Robert Schumanin sanat huomiota herättävästi EU:n sloganiin ja logoon, joihin sisältyy sana "yhdessä".

Vuoden 2008 talousarviossa korostamme niiden välineiden poliittista merkitystä, joita haluamme käyttää parantaaksemme Euroopan unionin kansalaisille suuntaamaa tiedotusta. Yhtenä tavoitteenamme on korjata Euroopan unionin julkisuuskuvaa heikentävät puutteet erityisesti vuoden 2009 vaaleja silmällä pitäen. Hyvät kuulijat, monet teistä katsoivat sunnuntaina miljoonien muiden kanssa televisiosta suurta konserttia, joka järjestettiin Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotispäivän kunniaksi. Yleisvaikutelma ei kuitenkaan viestinyt kunnioitusta vaan pikemminkin hämmennystä. Koko tilaisuus olisi ollut paljon symbolisempi, jos esiintyjiä olisi kutsuttu kaikista jäsenvaltioista.

Jos haluamme ratkaista ongelmat menestyksekkäästi, meidän on tarkasteltava asioita laaja-alaisesti. Euroopan parlamentille ei riitä, että viestintä- ja tiedotuspolitiikassa edistytään. Meidän on yhdessä komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa laadittava tehokkaita viestintätoimia ja sen jälkeen arvioitava säännöllisesti prosessin tehokkuutta. Kun panostamme laaja-alaiseen lähestymistapaan ja toimielinten väliseen lujitettuun yhteistyöhön, avoimuus lisääntyy ja varojen käyttö tehostuu.

Hyvät kuulijat, parlamentti päätti äskettäin hyväksyä Euroopan parlamentin jäsenten palkkaamia avustajia koskevat tärkeät henkilöstösäännöt. Pyydän teitä näin ollen hyväksymään tarkistuksen, jossa neuvostoa kehotetaan tekemään lopullisen päätöksensä tässä asiassa. Kuten tiedämme, näillä henkilöstösäännöillä parannetaan viime kädessä meidän kaikkien työnlaatua.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Itälää rakentavasta työstä parlamentin vuoden 2008 talousarviota käsittelevän mietinnön parissa. Hän ehdottaa, että seuraavan vuoden menot pysytetään lähtökohtaisesti vuoden 2007 tasolla, mitä Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä voi lähtökohtaisesti ilomielin kannattaa. Laajentumista seuraava vuosi 2008 on luonnollisesti vakauttamisen vuosi, ja toimissa on onnistuttava hyvin, jotta lisätarpeisiin voidaan vastata tapauksissa, joissa sillä on talousarviovaikutuksia. Samanaikaisesti olemme samaa mieltä havainnosta, jonka mukaan vuosi 2008 on luultavasti viimeinen vuosi, jona voimme hyödyntää EU:n hallintomenojen 20 prosentin ylijäämää rakennusten ostoon. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä haluan korostaa asiaa, jonka jäsen Maňka mainitsi, eli nyt kun käyttöön otetaan jäsenten henkilöstösäännöt, niiden tueksi on laadittava myös parlamentin jäsenten avustajien henkilöstösäännöt. Tässä asiassa meillä ei ole neuvoston tukea, ja ilman sitä emme voi saada asioita järjestykseen. Ryhtykäämme toimiin tässä asiassa.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin menot ovat kasvaneet sangen nopeasti. Kasvua voidaan perustella unionin laajentumisella, siitä aiheutuneella tulkkaus-, käännös- ja tilatarpeella. On arvioitu, että 60 prosenttia kuluista perustuu monikielisyyden vaatimukseen ja usean toimipaikan politiikkaan.

Tähän asti kaikki menot on rahoitettu siitä 20 prosentista unionin hallintokuluja, jonka käyttöön saamisesta on sovittu epävirallisesti toisen budjettivallan käyttäjän eli neuvoston kanssa. Vuosi 2008 on parlamentin menokehyksessä eräänlainen välivuosi. Uusien toimitilojen rahoitus on kunnossa, eikä uutta laajenemista ole näköpiirissä. Näin ollen mietinnön laatijan näkemys, jonka mukaan parlamentin ei pidä keksiä itselleen uusia keinotekoisia menoja eikä 20 prosentin tasolle pidä ehdottomasti pyrkiä, on perusteltu. Jos niin toimitaan, vaarana on, että parlamentin isot ryhmät rahoittavat yhteisillä hallintomenoillaan omia poliittisia tavoitteitaan, josta tulee parlamentille taloudellinen painolasti vuoden 2008 jälkeen.

  Louis Grech (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että toimielinten olisi perustettava arvionsa hyvin määritettyihin tarpeisiin. Näin luultavasti verojen käyttö tehostuisi ja tehtävien päällekkäisyyttä voitaisiin välttää. Odotamme, että alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea laatisivat tästä asiasta ehdotuksen toimielinten sopimukseksi, joka voitaisiin tehdä vuonna 2007 ja jolla varmistettaisiin yhteisten yksikköjen tasavertainen hallinnointi.

Parlamentin vuoden 2007 talousarviotason säilyttämistä koskeva pyyntö vaikuttaa heti aluksi kohtuulliselta. Meidän olisi kuitenkin varmistettava, ettei parlamentin rahoituksellista riippumattomuutta vaaranneta millään tavoin, erityisesti kun otetaan huomioon, että jäseniä koskevat henkilöstösäännöt, joiden määrärahaosuus on yli 100 miljoonaa euroa, tulevat voimaan vuonna 2009.

Otsakkeen viisi 20 prosentin raja olisi säilytettävä talousarvion ylärajana. Tämän rajan on tarkoitus luoda riittävän vakaat ja kurinalaiset olot vuoden 2008 talousarvion laatimiselle.

Lopuksi haluan ilmaista arvostavani jäsen Itälän mietintöä.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tämä mietintö on hyvin tärkeä paitsi siksi, että siinä käsitellään Euroopan unionin toimielinten toimintaan osoitettuja rahoitusvaroja, myös siksi, että siinä korostetaan parlamentin tehtävää tilinpidon valvojana ja kuvataan käytännönläheisesti Euroopan unionin toimintatapaa. Kuten mietinnössä korostetaan, meidän on vakautettava varainhoitomme, ja vuotta 2008 koskevan talousarviostrategian on oltava maltillinen. Jotta näin voidaan tehdä, etusijalle on asetettava muun muassa yksiköiden toimintakyvyn parantaminen ja henkilöstömme sisäisten siirtojen tehostaminen.

Esitän nopeasti kolme huomautusta. Ensinnäkin vaikka arvostan hyvin laadukasta käännöspalvelua, haluan tuoda esiin kieliversioiden toimitusten viivästykset, joita sattuu yhä useammin ja jotka vaikuttavat kielteisesti työtehoomme.

Toiseksi haluan esittää uudelleen pyyntöni siitä, että eri työpisteissä, sekä Strasbourgissa että Brysselissä, olisi käytettävissä samanlaiset tekniset ja viestintätekniset välineet. Tänä Rooman sopimuksen vuosijuhlan ajankohtana haluan korostaa parlamentin mahdollisuutta soveltaa kunnianhimoista viestintäsuunnitelmaa. Korostan myös tarvetta parantaa kansalaisille tiedottamista esimerkiksi lisäämällä heidän osallistumistaan istuntojaksoille. Kansalaisten vierailut parlamenttiin antavat heille usein tehokkaan mahdollisuuden tutustua Euroopan unioniin. Toivon tämän vuoksi, että valmiuksia vastaanottaa vierailijoita parannetaan erityisesti Strasbourgissa, joka on Euroopan parlamentin toimipaikka.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE) , kirjallinen. – (EN) Komissio järjesti viime viikolla tärkeän ja mielenkiintoisen konferenssin ympäristöverotuksesta, niin sanotuista ekoveroista. Kestävä kehitys ja asianmukainen ilmastopolitiikka edellyttävät poliittista ja hallinnollista sääntelyä – tiukkoja asetuksia, direktiivejä, lakeja ja oheissääntelyä. Elämme markkinataloudessa, joten meidän on myös ymmärrettävä rahoitusvälineiden merkitys. Asianmukaisen verotusjärjestelmän avulla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä, päästöjä ja ympäristövahinkoja sekä kannustaa uusiutuvan energian käyttöön ja energiatehokkuuteen. Komission jäsen László Kovács totesi aikovansa keskittyä toimikautensa jälkimmäisellä puoliskolla verotukseen, jolla edistetään EU:n energiatavoitteiden saavuttamista ja torjutaan ilmastonmuutosta. Euroopan parlamentin olisi vaadittava vakaata ja ympäristötietoista Euroopan tason verotusta, jolla voidaan edistää kestävää kehitystä ja energiansäästöä.

19. Ammattilaisjalkapallon tulevaisuus Euroopassa - Turvallisuus jalkapallo-otteluissa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Beletin laatima kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietintö (A6-0036/2007) ammattilaisjalkapallon tulevaisuudesta Euroopassa (2006/2130(INI)) ja

- Catanian laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0052/2007) Itävallan tasavallan aloitteesta neuvoston päätöksen tekemiseksi turvallisuudesta kansainvälisten jalkapallo-otteluiden yhteydessä tehdyn päätöksen 2002/348/YOS muuttamisesta (10543/2006 C6-0240/2006 2006/0806(CNS)).

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät jalkapallon ja urheilun ystävät, olen hyvin tyytyväinen voidessani edustaa komissiota täällä tänä iltana jalkapallosta käytävässä keskustelussa. Mielestäni tämä on jälleen osoitus siitä, että parlamentti on omistautunut urheilulle. Tuki, jonka parlamentti antaa komission urheilua koskeville aloitteille, on sekä tervetullutta että välttämätöntä.

Haluan aluksi kiittää molempia esittelijöitä, jäseniä Belet ja Catania, laadukkaasta työstä. Mietinnöissä tarkastellaan jalkapalloa eri näkökulmista, mutta niistä molemmista käyvät ilmi urheilun erityispiirteet, arvot ja sen tarjoamat oppimismahdollisuudet yhteiskunnan ja talouden kannalta.

Ennen kuin puhun yksityiskohtaisemmin mietintöjen sisällöstä, käsittelen muutamalla sanalla valkoista kirjaa. Sen merkitys eurooppalaisen urheilun tulevaisuuden kannalta on keskeinen. Urheilua koskeva valkoinen kirja on tarkoitus julkaista tämän vuoden heinäkuussa. Se on pitkän prosessin huipentuma, ja sitä olisi tarkasteltava laaja-alaisten poliittisten näkökohtien pohjalta.

Urheilun sidosryhmien odotukset ohjaavat valkoista kirjaa koskevia suunnitelmia. Sidosryhmät haluavat, että EU:n päättäjät vastaavat heidän huoliinsa, myös tarpeeseen edistää urheilua tehokkaammin ja parantaa alan oikeusvarmuutta. Valkoinen kirja kattaa kaikki urheilulajit, eikä siihen sisälly erillistä pelkästään jalkapalloon sovellettavaa lähestymistapaa. Aloitteen perimmäisenä tavoitteena on ensinnäkin sisällyttää urheilunäkökohdat Euroopan unionin kaikkien alojen aktiiviseen politiikkaan, jotta sen hyödyntämistä EU:n politiikan välineenä voidaan lisätä. Toiseksi pyrimme luomaan edellytykset eurooppalaisen urheiluhallinnon parantamiselle. Valkoisen kirjan keskeisinä aiheina ovat urheilun yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema, urheilun organisointi ja hallintoasiat.

Kiinnitämme erityistä huomiota parlamentin mietintöihin valkoista kirjaa laatiessamme. Komissio on seurannut valiokunnan työskentelyä tarkoin, ja siitä on jo ollut meille hyötyä.

Jäsen Beletin mietinnön osalta komissio on tyytyväinen parlamentin aloitteeseen, joka koskee ammattilaisjalkapallon tulevaisuutta. Olemme yhtä mieltä monista mietinnössä esitetyistä huolista. Valkoisessa kirjassa käsitellään monia jäsen Beletin esiin tuomia asioita, kuten sosiaalista koheesiota, nuorten työntekijöiden suojelua, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Kuten mietintöluonnoksessanne todetaan, on äärimmäisen vaikeaa laatia kattava Euroopan unionin tason lainsäädäntökehys, jossa tunnustetaan urheilun erityisasema. EU:n oikeuskäytännössä kuitenkin tunnustetaan tämä asema sekä jalkapallon sosiaalinen ja koulutuksellinen tehtävä Euroopassa.

Esimerkiksi työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että urheiluun sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä ainoastaan silloin, kun sitä voidaan pitää taloudellisena toimintana. Tämä käsittää niin ammattilais- kuin amatööriurheilijatkin. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on sallinut syrjimättömyyden periaatetta koskevan poikkeuksen sellaisissa otteluissa, joissa kyse on pelkästään urheilusta eikä voitontavoittelusta, esimerkiksi kansallisten joukkueiden välisissä peleissä.

Oman seuran kasvattien (home-grown players) osalta komissio on valmis kuuntelemaan UEFA:n toimenpide-ehdotuksia. Voimme yhtyä ajatukseen, jonka mukaan nuorten koulutusta on edistettävä ja urheiluseuroja on kehotettava panostamaan nuorten valmentamiseen eikä vain pelaajien siirtoihin. Pohdimme kuitenkin yhä paikallisesti valmennettujen pelaajien kiintiötä koskevaa kysymystä, myös suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.

Komissio suhtautuu myönteisesti parlamentin kehotukseen tehostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua jalkapallon alalla. Se tarjoaa hyvän välineen käsitellä liikkuvuuden, työsopimusten ja työolojen kaltaisia kysymyksiä. Olemme tukeneet työmarkkinaosapuolten pyrkimyksiä kehittää jäsennellympää vuoropuhelua, jossa jalkapallo on johtavassa asemassa Euroopan tasolla.

Komissio tukee jatkossakin työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä urheilun alalla ja jatkaa tätä kysymystä koskevaa avointa vuoropuheluaan kaikkien urheilujärjestöjen kanssa.

Lopuksi todettakoon, että komissio ottaa asianmukaisesti ja realistisesti huomioon parlamentin suositukset EU:n nykyisten vastuualojen rajoissa. Pyyntöä, joka koskee komission toimintasuunnitelman laatimista käsiteltävistä kysymyksistä, on syytä harkita tarkkaan.

Jäsen Catanian mietinnön osalta haluan korostaa ensiksikin, että urheilu voi olla myönteinen tekijä koulutuksen, kulttuurin ja yhteiskunnallisen sopeutumisen alalla. Viime vuonna olemme kuitenkin havainneet valitettavia ja lisääntyviä merkkejä väkivallasta ja huliganismia urheilutapahtumissa. Kaksi viikkoa sitten urheiluministerit keskustelivat tästä asiasta Stuttgartissa. He korostivat tarvetta parantaa ehkäiseviä toimia ja erityisesti kannustaa yhteistyöhön kaikkien asianosaisten, myös kannattajien, välillä.

Komissio on keskittynyt kokemusten vaihdon ja hyvien käytäntöjen edistämiseen jäsenvaltioiden välillä. Tämän tavoitteena on parantaa politiikkaa ja oikeudellista yhteistyötä. Olemme luoneet hyvät työskentelysuhteet UEFA:an ja muihin urheiluviranomaisiin. Uskon kaikkien olleen tyytyväisiä yleisen järjestyksen ja poliisivalvonnan alan erinomaiseen suoritukseen viime vuonna Saksassa järjestettyjen jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen otteluissa. Tämä osoittaa, että hyvä valmistelu ja yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa ovat tehokas tapa ehkäistä rikollisuutta ja erityisesti huliganismia. Ensimmäiset tilastotiedot osoittavat, ettei rikollisuus lisääntynyt kilpailujen aikana ollenkaan.

Neuvoston päätöksessä 2002/348/EY velvoitetaan jäsenvaltiot perustamaan kansallisia jalkapalloalan tietopisteitä. Tämä on myönteinen askel parannettaessa poliisivoimien ja muiden jalkapalloon liittyvää väkivaltaa torjuvien elinten välistä yhteistyötä. Itävallan aloitteella, joka on jäsen Catanian mietinnön aiheena, pyritään korvaamaan nykyisen tietopisteiden verkoston erityisellä jalkapalloalan tietopisteiden verkostolla. Tietopisteillä olisi pääsy eri jäsenvaltioiden määrittelemien huligaanien ja "riskikannattajien" henkilötietoihin. Komissio on tyytyväinen mietinnössä tälle aloitteelle annettuun tukeen ja panee asianmukaisesti merkille ihmisoikeuksista ja tietosuojasta esitetyt huolet, sillä kuten tiedätte, komissio pitää niitä hyvin tärkeinä.

Lopuksi pantakoon merkille myönteinen lopputulos: urheilu on nyt aidosti käsiteltävänä Euroopan tasolla. Rooman sopimuksen 50-vuotispäivä vaikuttaa moniin tämänvuotisiin tavoitteisiimme, ja mikäpä olisi ollut parempi tapa juhlia tätä päivää kuin kaksi viikkoa sitten Manchesterissa pelattu jalkapallo-ottelu. Tämä on hyvin selkeä viesti siitä, että urheilua ja urheiluun liittyviä arvoja kunnioitetaan aidosti korkeimmalla poliittisella tasolla.

  Ivo Belet (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, pelkkä ajatus siitä, että Euroopalla tai Euroopan unionilla pitäisi olla jotain sanottavaa urheiluasioissa, saa monien ihmisten hiukset pystyyn. Heidän arvattava reaktionsa on, ettei EU:lla ole mitään sanottavaa asiasta eikä sen siksi pitäisi tehdäkään mitään tällä alalla.

Kuten me kaikki ymmärrämme ja kuten kaikki asianosaiset varsin hyvin tietävät, tällainen näkemys on virheellinen. Komission jäsen jo mainitsikin, että Euroopan unionin lainsäädäntö vaikuttaa monin tavoin urheiluun ja ammattilaisurheiluun, etenkin ammattilaisjalkapallon taloudellisiin näkökohtiin – joita tämä mietintö koskee. Sekä komissio että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin toimivat tällä alalla, mistä olemme viime vuosina saaneet asianmukaista näyttöä.

Lienee tarpeetonta sanoa, että ammattilaisjalkapallo on suurta liiketoimintaa. Tämä on kiistatonta. Se on kuitenkin myös paljon enemmän. Sen avulla vastataan tärkeisiin sosiaalisiin ja koulutuksellisiin tarpeisiin, minkä vuoksi tässä mietinnössä korostetaan sen erityisyyttä, mitä ei yksinkertaisesti voida jättää huomiotta. Urheilun erityisyys on kirjattu Nizzan sopimuksen julistukseen ja Amsterdamin sopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan. Tähän ei liity mitään moniselitteisyyttä. Meidän velvollisuutenamme on näin ollen ottaa urheilu huomioon soveltaessamme EU:n säännöksiä ja lainsäädäntöä.

Kukaan ei vaadi poikkeustoimia tai niin sanotun ryhmäpoikkeuksen soveltamista. Pyydämme kuitenkin, että komission suuntaviivoilla – ei direktiiveillä – poistetaan erityisesti se oikeudellinen epävarmuus, joka tähän asiaan tällä hetkellä liittyy. Haluamme, että ammattilaisurheilun itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti. Itsesääntely on keskeisenä käsitteenä tässä mietinnössä, mutta se ei vie meiltä pois oikeutta ohjailla kehityskulkua haluamaamme suuntaan.

Ammattilaisjalkapallon maine on viime kuukausina kolhiintunut monenlaisten skandaalien vuoksi. Tähän voidaan vastata vain yhdellä tavalla: parantamalla hallinnointia. Tämän vuoksi pyydämme UEFA:n hallintoelimiltä, jalkapallojoukkueilta ja urheiluseuroilta määrätietoisia toimia hallinnon avoimuuden lisäämiseksi.

Monet tämän parlamentin jäsenistä haluavat myös lisätä yhteisvastuuta ja muuttaa resurssien jakoa jalkapallon alalla. Mielestäni meidän tehtävänämme ei ole puuttua ammattilaisjalkapallon resurssienjakoon. Ammattilaisseurojen, joukkueiden ja urheilujärjestöjen edun mukaista on toimia itse tällä alalla.

Jalkapallo edellyttää kilpailun tasapuolisuutta, ja tämä tasapaino on nyt heikompi kuin koskaan. Kuilu suurten, yhä vauraampien ja pienten urheiluseurojen välillä laajenee jatkuvasti. Tämä on päivänselvää. Tällainen suuntaus uhkaa tämän sydäntämme lähellä olevan urheilulajin tulevaisuutta, ja valitettavasti se uhkaa myös koko urheilun sosiaalista ja yhdentävää tehtävää.

Tämän vuoksi haluan korostaa vielä kerran asiaa, jonka komission jäsen jo totesi, eli että oman seuran kasvatteja koskevaa UEFA:n antamaa sääntöä on noudatettava tarkoin. Ei meidän vaan jalkapalloelinten on itse velvoitettava ammattilaisseurat panostamaan nuorison valmentamiseen, mikä on olennainen osa niiden sosiaalista tehtävää. Tämä asia ansaitsee näin ollen varauksettoman tukemme.

Televisiointioikeuksien myynti on arka kysymys siksi, että kyse on ammattilaisseurojen tärkeimmästä tulolähteestä, mutta myös siksi, että se on luonnollisesti myös kansallinen asia. Pyydämme mietinnössä toimivaltaisia viranomaisia ja jalkapalloalan päätöksentekoelimiä ainoastaan kokoontumaan saman pöydän ääreen pohtimaan ratkaisua, jonka avulla voitaisiin varmistaa suurten ja pienten seurojen välisen yhteisvastuun lisääminen. Pidän tätä kohtuullisena ja perusteltuna pyyntönä.

Arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies, luotamme komissioon, että se ottaa urheilua koskevaa valkoista kirjaa laatiessaan huomioon mietinnön sisällön, joka toivon mukaan hyväksytään huomenna. Olemme ottaneet tarkoin huomioon EU:n toimivallan tällä alalla, koska ei ole mitään järkeä huijata itseämme etenkään ammattilaisjalkapallon kaltaisella monitahoisella alalla, jolla on välittömästi kyse miljoonien nuorten eduista.

Odotamme, että komissio laatii aiheesta kunnianhimoisen asiakirjan, ja uskon – itse asiassa oletan, voitte olla tästä vakuuttunut – että komissio voi puolestaan luottaa uskolliseen tukeemme.

  Giusto Catania (GUE/NGL), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan kiittää komission jäsentä hänen tuestaan parlamentin mietinnöille ja korostaa yhteisen keskustelun merkitystä, koska uskon, että jalkapallostadioneiden turvallisuus on pohjimmiltaan ratkaisevassa asemassa jalkapallon tulevaisuuden kannalta. Tästä syystä ammattilaisjalkapallon tulevaisuuden liittäminen stadioneiden turvallisuuteen on hyödyllinen tapa herättää keskustelua urheilun ja jalkapallon tulevaisuudesta.

Komission jäsen on oikeassa todetessaan, että olemme viime vuosina nähneet jatkuvasti toistuvia väkivaltaisuuksia katsomoissa, ja nämä ovat muuttaneet urheilulajin perimmäistä luonnetta: väkivaltaisten tapahtumien suuri määrä, suvaitsemattomuus, muukalaisviha ja rasismi ovat osoituksena perinpohjaisesta muutoksesta jalkapallossa, joka on rakastetuimpia urheilulajeja ja suosituimpia lajeja eurooppalaisten keskuudessa. Valitettavasti kyse ei ole yksittäistapauksista vaan jalkapallon yleisestä muutoksesta. Jalkapallosta on nyt tullut suurta liiketoimintaa, urheiluseuroja noteerataan pörssissä ja alan liikevaihtoluvut ovat tähtitieteellisiä. Tämä on varmasti vaikuttanut merkittävästi urheilutapahtumien asteittaiseen muuttumiseen.

Jalkapallo on nykyään hyvin suosittua, ja samalla se on merkittävä tapahtuma, jota johtavat televiestintäyritykset rahoittavat hankkiakseen televisiointioikeudet. Kannatan jäsen Beletin ehdotusta televisiointioikeuksien yhteisestä myynnistä, mikä on mielestäni käytännöllinen tapa ehkäistä sitä, että suuret seurat vaurastuvat pienten kustannuksella.

Jalkapallossa on toinenkin erittäin tärkeä tekijä, joka liittyy paitsi urheilusuorituksiin myös ennen kaikkea yleisön läsnäoloon. Olisi mahdotonta kuvitella jalkapallo-otteluja ilman katsojia: joissakin tapauksissa on toteutettu äärimmäisiä toimia, jotka ovat mielestäni vahingoittaneet urheilulajin spektaakkelimaista luonnetta. Koska katsojien läsnäolo stadioneilla on olennaisen tärkeää, meidän on pidettävä kiinni siitä, että jalkapallo-ottelut pelataan aina yleisön edessä, minkä vuoksi on toteutettava asianmukaisia toimia, joilla varmistetaan, että ottelut voidaan pelata rauhassa, ilman väkivaltaa ja rasismia.

Italian jalkapallon pääsarjan Catanian ja Palermon ottelun äskettäiset murheelliset tapahtumat, jotka johtivat yhden poliisin kuolemaan, ovat mielestäni vakava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua stadioneilla ja miten marginaalinen väkivaltaisten fanien joukko ottaa usein yhteen paitsi vastustajan fanien myös lain ja järjestyksen edustajien kanssa. Viime aikoina olemme valitettavasti nähneet myös tapahtumia, joissa on ollut fanien lisäksi mukana jalkapalloilijoitakin: varsinaisten pelaajien väliset tappelut ovat olleet yleensä pahinta mahdollista koulutusta ja kulttuuria, jota eurooppalaisilla stadioneilla voidaan nähdä. Tätä varten tarvitaan ehkäiseviä toimia, jotta vastaavien tapahtumien toistuminen stadioneilla voidaan välttää. Ehkäisevien toimien olisi oltava etusijalla jalkapallo-otteluissa, mukaan lukien alistamista ja stadioneiden militarisointia ehkäisevät toimet.

Neuvosto teki vuonna 2002 päätöksen kansallisten jalkapalloalan tietopisteiden perustamisesta. Tietopisteet toimivat yhteyspisteinä poliisitietojen vaihdolle kansainvälisten jalkapallo-ottelujen yhteydessä. Toimen tulokset ovat olleet hyvin myönteisiä, mikä ilmenee myös kokemuksista, joita on saatu stadioneilta ja poliisivoimien välisistä suhteista.

Viime vuosina ulkomaille otteluja seuraamaan matkustavien kannattajien määrä on jatkuvasti lisääntynyt, minkä vuoksi neuvosto pitää tarpeellisena hallintoelinten välisen yhteistyön lisäämistä. Tämä on mielestäni tärkeä näkökohta: kannattajien läsnäolon valvonnasta stadionilla vastaavat ja järjestäytyneistä kannattajaryhmistä tietoja saavat yhdistykset ovat eittämättä hyödyllinen väline, mutta niiden on toimittava täysin henkilötietojen suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön, Euroopan unionin direktiivien ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Meidän on varmistettava, ettei suurta kerättyä tietomäärää käytetä oikeudellisessa järjestelmässä tehtäviin tutkimuksiin tai muihin tutkimuksiin, jotka eivät liity jalkapalloon, ja ettei se ennen kaikkea ole keino kriminalisoida kaikkia faneja. Tietoja hankittaessa on näin ollen toimittava harkiten: muussa tapauksessa pelkään kansallisten virastojen muuttuvan stadioneilla tapahtuvan väkivallan ehkäisijöistä sosiaalisen valvonnan välineiksi, joiden velvollisuutena on toimia syrjimättömästi. Kannatan tämän vuoksi neuvoston ehdotusta muuttaa käsiteltävänämme olevaa päätöstä.

Olemme halukkaita varmistamaan, että päätös pannaan täytäntöön lakia täysimääräisesti noudattaen, jotta voimme olla varmoja, ettei stadioneiden katsota olevan lain ulottumattomissa, ikään kuin ei kenenkään maata. Kansallisia ja kansainvälisiä lakeja on sovellettava myös stadioneilla juuri sen varmistamiseksi, etteivät umpimähkäiset väkivaltaiset, rasistiset ja muukalaisvastaiset teot toistu.

  Jean-Luc Bennahmias (Verts/ALE), työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, olemme kuitenkin melko yllättävässä tilanteessa. Juhlimme Euroopan unionin perustamisen 50-vuotispäivää, ja jos Euroopan unionin kansalaisille kerrottaisiin, ettei Euroopan unioni ole enää tippaakaan kiinnostunut urheilusta, he yllättyisivät. Euroopan unionin on näin ollen aika tarttua tähän asiaan ja tehdä niin kuin Euroopan parlamentti on tehnyt. Haluan kiittää esittelijä Beletia kuusikuukautisesta työstä tämän mietinnön parissa. Mietintö on useiden valiokuntien ja parlamentin demokraattisten poliittisten ryhmien yhteistyön tulos.

Olemme näin ollen ottaneet tämän asian hoitaaksemme tavoitteenamme – jonka uskon olevan koko parlamentin yhteinen – kunnioittaa sekä urheilua koskevaa eurooppalaista "poikkeusta" etenkin, kun sitä verrataan tapaan, jolla ammattilaisurheilua hallinnoidaan Yhdysvalloissa, että useita ammattilaisjalkapallon alalla toimivia elimiä ja järjestöjä: liittoja, ammattilaisliigoja, pelaajajärjestöjä, agenttiryhmittymiä ja niin edelleen. Uskon, että mietintö on tällä tasolla hyödyllinen, jos pystymme saamaan näkemyksillemme tuen eri järjestöiltä ja siten varmistamaan, että nekin ottavat omakseen tämän mietinnön, josta huomenna äänestämme. Mielestäni näkemysten vaihto näiden asiaan valtavasti huomiota kiinnittäneiden järjestöjen kanssa on ollut hyvin mielenkiintoista, ja sen ansiosta olemme voineet tehdä useita ehdotuksia.

Suhtaudumme näin ollen myönteisesti, kuten uskon kaikkien muidenkin tekevän, eri suosituksiin ja ehdotuksiin, joita on tehty muun muassa nuorten pelaajien valmentamisesta, ja UEFA:n tällä alalla toteuttamiin toimiin, joilla pyritään estämään nuorten pelaajien välitön myynti ja tarjoamaan siten heille tilaisuuden pelata urheiluseuroissa, joissa heidät on valmennettu. Olemme tyytyväisiä suositukseen, joka koskee nuorilla pelaajilla käytävää kauppaa, jonka yhteydessä käytetään hyväksi satoja nuoria afrikkalaisurheilijoita ilman, että heidän pelaajauran jälkeistä tulevaisuutta suunnitellaan mitenkään. Olemme tyytyväisiä mietinnön huomautukseen, jonka mukaan maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö on tehty noudatettavaksi myös ammattilaisurheilun ja jalkapallon alalla. Kuten komission jäsen totesi, olemme myös tyytyväisiä toistuviin kehotuksiin käydä tärkeää työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua. Kuten jäsen Belet huomautti, tänä päivänä ammattilaisjalkapallossa liikkuvat summat ovat erittäin suuria – valtavia – ja tämän vuoksi tarvitaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ja selkeästi myös sääntelyä sekä varojen jakautumisen uudelleenohjausta.

Tänään arvosteltiin kuitenkin yhtä asiaa, mistä olen hämmästynyt. Kaikki, myös kaikki valiokunnat, puhuvat rahoituksen avoimuudesta. Kuulin tänään kollegani sanovan ääneen ajatuksen, jonka mukaan pelkästään sen sanominen riittää. Ei, ehdotus – UEFA:n alaisuudessa toimivan – riippumattoman järjestön perustamisesta edistäisi meitä aidosti rahoituksen valvonnan ja avoimuuden suhteen. Tämä on ainoa ratkaisu. Ihan kuin sanottaisiin dopingista, että sitä on torjuttava, mutta ei perustettaisi mitään eurooppalaista tai kansainvälistä elintä torjumaan sitä. Meidän ei pidä olla tekopyhiä: tällaista elintä tarvitaan.

Huomaan, että puheaikani on päättymässä. Minulla oli vielä paljon sanottavaa. Olen luonnollisesti tyytyväinen syrjinnän ja rasismin torjuntaan. Nämä ovat aiheita, jotka Euroopan parlamentti, komissio ja koko jalkapallomaailma tuovat säännöllisesti esiin.

  Toine Manders (ALDE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, toimin Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varjoesittelijänä. Haluan huomauttaa, että ryhdyimme sisämarkkinavaliokunnassa tähän työhön ehkäistäksemme jalkapallon rappioitumista – mikä on todellinen uhka tällä hetkellä – ja Bosmanin tapauksen toistumisen Charleroin tapauksena.

Haluan kiittää asian parissa työskennellyttä ryhmää ja erityisesti jäsen Beletia hyvästä yhteistyöstä, minkä ansiosta käsillämme on nyt tasapuolinen ehdotus, joka käsittää ammattilaisurheilun kaikki näkökohdat ja jonka avulla lähetämme selkeän varoituksen sanan kaikille asianosaisille saadaksemme ne tekemään jotakin tälle tilanteelle, joka on syntynyt vuosien mittaan ja joka antaa sen vaikutelman, että ammattilaisurheilu on lainsäädännön yläpuolella niin kauan kuin kulloinkin kyseessä oleva asia saatetaan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vasta tämän jälkeen voimme puhua taloudellisesta yhteisöstä, jolla on sosiaaliset ja kulttuuriset arvot. Euroopan unionin sääntöjä on joka tapauksessa noudatettava.

Haluan tämän vuoksi kysyä komissiolta, onko se samaa mieltä kanssani siitä, että amatööriurheilu on jätettävä yhtälön ulkopuolelle mutta että ammattilaisurheilu puolestaan on viihdeteollisuutta, jonka olisi kuuluttava jopa palveludirektiivin soveltamisalaan ja jonka palveluille olisi mahdollisesti jossain vaiheessa luotava sisämarkkinat.

Loppujen lopuksi emme keskustele siitä, mitä pelikentällä tapahtuu, vaan siitä, mitä tapahtuu sen ulkopuolella ja erityisesti kenttää ympäröivistä rahoitustoimijoista. Euroopan tason kilpailut paljastavat useita ristiriitaisuuksia, koska tulkinnat eroavat. Mistä tämä johtuu? Miksi sisämarkkinoita ei ole vielä perustettu ja miksi kaikkien seurojen on toimittava kotimaisilla markkinoilla voidakseen kilpailla toistensa kanssa Euroopan tasolla? Minä näen asian niin, että mikäli asianomaiset elimet kieltäytyvät sääntelemästä toimintaansa, poliitikkojen on puututtava asiaan.

Esitämme nyt varoituksen sanan ilman toivetta uudesta lainsäädännöstä – varsinkaan poikkeuksesta. Asianosaisten olisi siis ratkaistava omat ongelmansa itse ja, jos niin ei käy, toivon komission puuttuvan asiaan ja kertovan, mitä asiassa olisi tehtävä.

  Gary Titley (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, oikeudellisten asioiden valiokunta haluaa muistuttaa parlamentin jäseniä siitä, että Euroopan unioni perustuu oikeusvaltioperiaatteelle. Sen mukaisesti on perustettu yhtenäismarkkinat kaikkine etuineen ja haittoineenkin, ja tässä yhteydessä on noudatettu luonnollisesti myös toissijaisuusperiaatetta.

Tunnustamme, että jotkut kysymykset koskevat pelkästään urheilua eikä niihin liity taloudellisia näkökohtia ja että tällaiset kysymykset kuuluvat urheilualan elimille. Tunnustamme myös, että on vaikeaa erottaa tällaisia asioita toisistaan, minkä vuoksi olemme tyytyväisiä puheenjohtajavaltio Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteeseen, joka koskee riippumattoman tarkastelun suorittamista.

Haluamme kuitenkin muistuttaa kollegojamme siitä, että EU:n perussopimuksiin sisältyy laaja kirjo välineitä, joiden avulla voidaan suojella nuoria pelaajia, joita voidaan soveltaa pelaajien agentteihin, joiden perusteella voidaan tehdä kilpailulainsäädäntöä koskevia ryhmäpoikkeuksia ja joiden avulla voidaan määrittää, tarjoavatko urheilujärjestöt EY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa määrättyjä yleisen edun mukaisia palveluja. On siis olemassa paljon säännöksiä, joiden pohjalta voidaan toimia.

On selvää, että me kaikki toivomme jalkapallomenestystä ja joukkueiden menestystä – kannatamme menestystä – minkä lisäksi haluamme varmistaa, että Accrington Stanleyn kaltaiset urheiluseurat otetaan asianmukaisesti huomioon ja että kannattajilla on mahdollisuus kannattaa niitä. Tämän vuoksi toivon, että voimme riippumattoman tarkastelun avulla löytää mielekkään ja johdonmukaisen ratkaisun tähän asiaan.

  Thomas Mann, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kollegani Belet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmästä on tehnyt erinomaista työtä. Hänen mietinnöllään luodaan tasapaino jalkapallon sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden välille. Puhuin urheiluseurojen johtajien, pelaajien ja fanien kanssa ja jätin tämän perusteella työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa tarkistuksia, joille annettiin laaja tuki.

Nuorista pelaajista on huolehdittava alusta lähtien, heillä on oltava mahdollisuus osallistua huippuvalmennukseen ja heille on tarjottava paljon pelikokemusta. Tämän vuoksi tuen UEFA:n ehdotusta siitä, että joukkueessa olisi oltava aina vähimmäismäärä oman seuran kasvatteja. Komission jäsen Figel', tämä periaate olisi luonnollisesti sisällytettävä myös lainsäädäntöön. Kannatan sitä, että ammattilaisseurat antavat pelaajiaan maajoukkueiden käyttöön ja että ne saavat korvauksia, jos pelaajat ovat loukkaantuneita tai poissa viikkoja kerrallaan. FIFA:n ja UEFA:n on aika ottaa käyttöön uusi, yhteinen vakuutusjärjestelmä. Nimitykset maajoukkueihin ovat hyvin kannustavia pelaajien kannalta ja hyödyllisiä myös urheiluseuroille. Karlheinz Rumenigge vieraili vain vähän aikaa sitten täällä Euroopan parlamentissa.

Kuulun saksalaiseen liigaseuraan ja Euroopan parlamentin jalkapallon ystävien ryhmään. Kyse on oikeudenmukaisesta joukkueiden välisestä kilpailusta. Tällä hetkellä monilla seuroilla on valtavasti velkaa, ja silti ne saavat pelilisenssin. Toiset seurat hoitavat taloudenpitonsa vastuullisesti, mutta eivät pysty muodostamaan riittävää pelaajavahvuutta niukkojen varojen vuoksi. Tämän tilanteen on muututtava. Torjukaamme yhdessä edelleen rasismia. Viimevuotinen päätöslauselmamme keräsi eniten allekirjoittajia Euroopan parlamentin historiassa. Rikkomukset on käsiteltävä johdonmukaisesti siten, että jollei vaadittavia toimia toteuteta, pelit pelataan tyhjille katsomoille, pisteitä vähennetään ja urheiluseurojen toiminta kielletään. Myöskään dopingin ehkäisemisessä ja kitkemisessä ei pidä sortua puolinaisiin ratkaisuihin.

Emme tarvitse eurooppalaista valvontaelintä, joka valvoo itsenäisten jalkapalloseurojen toimintaa. Pitkällä aikavälillä tehokas toimintatapa on yhteistyö. Tämän vuoksi meidän on vaalittava seurojemme itsenäisyyttä ja toissijaisuusperiaatetta. Luotan urheilutuomioistuinten tekemien päätösten lainmukaisuuteen sekä UEFA:n, FIFA:n ja kansallisten järjestöjemme itsemääräämisvaltaan.

  Guy Bono, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan ensiksi kiittää esittelijä Beletia yrityksistä löytää kompromissi parlamentin eri valiokuntien ja poliittisten ryhmien välillä.

Haluan kuitenkin heti perään todeta olevani äärimmäisen pettynyt. Olemme tehneet ryhmien, etenkin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän, välisen kompromissin. Kompromissista äänestettiin valiokunnassa. Tänään täällä havaitsemme kuitenkin, että tekstin keskeisiä kohtia on muutettu, erityisesti riippumattoman sääntelyelimen ja urheiluyritysten lakisääteisen aseman osalta. Tämä mietintö ei merkitse jalkapallon uuden aikakauden alkua Euroopassa, ja olen siitä hyvin pahoillani. Toivon kuitenkin, että sen avulla voidaan luoda UEFA:n ja Euroopan unionin välille yhteistyötä, jonka tavoitteena on siistiä jalkapallomaailmaa mahdollisimman tehokkaasti, sillä, kuten UEFA:n puheenjohtaja Michel Plattini huomautti, jalkapallo on pikemminkin peli kuin tuote, urheilulaji pikemminkin kuin markkinat ja viihteen muoto pikemminkin kuin liiketoiminnan laji.

Hyvät kuulijat, Bosmania koskevaa tuomiota seuranneelle sääntelyn purkamiselle on luotava tänään vastapaino selkeiden sääntöjen avulla, jotta EU:n huippu-urheilun todelliset arvot voidaan tuoda jälleen esiin. Euroopan jalkapalloviranomaisilla ei ole kaikkia tarvittavia takeita voidakseen säännellä alaa aidosti tyydyttävällä tavalla. Näiden lainsäädännön alan suppeiden oikeuksien lisäksi jalkapalloviranomaiset toimivat sekä tuomareina että tuomittavina. Ne toimivat sekä kaupallisina toimijoina että sääntelijöinä, ja näitä tehtäviä on vaikea sovittaa yhteen.

Kuten puheenvuoroni alussa totesin, tältä osin on valitettavaa, etteivät PPE-DE-ryhmä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä kannattaneet kaksoisehdotustani, joka koski eurooppalaisen oikeudellisen aseman perustamista urheiluyrityksille ja sellaisen huippuseuroja valvovan riippumattoman elimen käyttöönottoa, jonka päätehtävänä olisi varmistaa, että jalkapallon rahoitukseen, taloudenpitoon ja urheiluun liittyvä tasapaino voidaan säilyttää Euroopassa. Toivon kuitenkin, että Euroopan komissio panee asianmukaisesti merkille nämä ehdotukset, joilla on tarkoitus paitsi torjua tämänhetkisiä ylilyöntejä myös edistää oikeudenmukaista ja yhtenäistä eurooppalaista urheilua.

Juhliessaan Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää Euroopan unionin on osoitettava kansalaisilleen, että sen lisäksi, että EU toimii kansalaisten puolesta rauhan ja demokratian edistäjänä, se myös ennen kaikkea suojelee heitä täydellisen liberalismin ylilyönneiltä. Ainoastaan tällä edellytyksellä eurooppalaiset voivat ylpeinä osallistua suureen Euroopan yhdentymishankkeeseen.

  Karin Resetarits, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Belet, aloitan puheenvuoroni mainitsemalla heti seikan, joka on vaikuttanut eniten ammattilaisurheilussa viime vuosina tapahtuneeseen muutokseen. Se on raha. Ammattilaisseurojen suurin tulolähde on televisiointoikeuksien myynti. Mitä suuremmat kansalliset televisiomarkkinat ovat, sitä suuremmat ovat seurojen tulot, talousarvio ja ostovoima. Ei ole sattumaa, että lähes kaikki mestarien liigan lohkovaiheessa pelaavat joukkueet ovat peräisin suurista jäsenvaltioista. Kuten muillakin hillittömän markkinatalouden aloilla, tällainen epätasapaino johtaa nopeasti laajenevaan kuiluun köyhien ja rikkaiden välillä. Toisella puolella ovat miljardien arvoiset yritykset, kuten Real Madrid, ja toisella maksukyvyttömät seurat, kuten Sturm Graz. Tämä on epäurheilijamaista ja epäoikeudenmukaista.

Mitä pienet jäsenvaltiot voivat tehdä tämän epätasapainon korjaamiseksi? Tarvitsemme uusia joukkueita; meidän on lakattava ajattelemasta suppea-alaisesti vain kansallisia joukkueita. Meidän on eurooppalaistuttava enemmän myös jalkapallon alalla. Lisäksi meidän ei mielestäni pitäisi ostaa ja myydä oman seuran lahjakkuuksia vaan pikemminkin, kuten Yhdysvalloissa on tapana, sijoittaa pelaajat arpomalla. Heikommilla joukkueilla olisi enemmän arpoja, ja näin ollen niillä olisi mahdollisuus tulla huippuseuroiksi. Jos raha on ainoa ratkaiseva tekijä jalkapallossa, Euroopan suosituin kulttuurivara menettää ominaispiirteensä: urheiluhenkensä.

  Dariusz Maciej Grabowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jalkapallo ei ole enää niinkään urheilua ja viihdettä vaan rahantekoväline ja tapa hankkia valtaa. Siitä on tullut käytännössä uusi uskonto. Jotta jalkapallosta ei tulisi laittomuuksien ja väkivallan kenttää, meidän on muutettava sen toimintaympäristöä – liiketoimintaa ja tiedottamista – perusluonteisesti ja nopeasti. Haluan kiittää mietinnön esittelijää Ivo Beletia siitä, että hän toi esiin tämän tärkeän asian ja keskeisimmät ongelmat sekä luonnosteli tapoja niiden ratkaisemiseksi. Mielestäni tarvitaan mullistavia päätöksiä, jotta rikkaiden yritysten edistämää jalkapallon monopolisoitumista voidaan torjua.

Ensimmäiseksi tarvitaan kaikkien seurojen tulojen ja menojen täysimääräistä avoimuutta, minkä lisäksi rikkomuksista olisi määrättävä korkeat sakot.

Toiseksi tarvitaan rajoja tai kattoja rikkaimpien seurojen seuraavien vuosien menoille.

Kolmanneksi tarvitaan taloudellista ja muuta tukea maille, järjestöille ja seuroille, jotka panostavat nuoriin sekä urheiluvälineisiin ja -tiloihin.

Neljänneksi FIFA:n kanssa on sovittava lahjonnan ja rikollisuuden torjumisesta jalkapallon alalla.

Puola haluaa toimia isäntämaana vuoden 2012 Euroopan mestaruuskilpailuissa, joissa reilu peli ja terve kilpailu ovat voittajia.

  Ian Hudghton, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Belet mainitsi luottavansa urheilun itsemääräämisoikeuteen. Mietinnössä kiinnitetään huomiota aloihin, joilla olisi soveltuvaa lisätä yhteistyötä ja sääntelyä, mutta mielestäni jalkapallopelin rakenne ja organisointi ei ole tällainen ala. Paikalliset, kansalliset ja kansainväliset liigat ja kilpailut on paras jättää jalkapalloviranomaisten järjestettäviksi.

Täälläpäin meillä on tapana tarkoittaa "kansallisella" "jäsenvaltiota". Jäsenvaltio on tietenkin Euroopan unionin perusta, mutta jalkapallossa niin ei ole. Olen walesilaisen kollegani Jill Evansin kanssa jättänyt tarkistukset 28 ja 29, joiden toivon tulevan hyväksytyiksi huomenna. Jalkapallo, jota pelataan tänäkin iltana, osoittaa näiden tarkistusten merkityksen. Jalkapallon kotimaani Skotlanti pelaa Italiassa maailman mestaruudesta. Tarkistuksillamme tehdään selväksi, että "kansallisella" ei jalkapallossa tarkoiteta välttämättä "jäsenvaltiota", eikä minkään tässä mietinnössä tai sen terminologiassa pitäisi kyseenalaistaa tai horjuttaa Skotlannin, Walesin ja Englannin jalkapallokansojen historiallista asemaa.

  Věra Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kuulijat, jalkapallo on ehdottomasti suosituin urheilulaji Euroopassa, ja jalkapalloa ympäröivät asiat ja ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi nuorisoon. Jalkapallon vaikutukset ovat sitäkin voimakkaammat erityisesti siksi, että se on spontaania eikä sitä ole säännelty ylhäältä käsin.

On näin ollen tärkeää, ettei jalkapalloa tarkastella ainoastaan suurten rahamäärien ympäröimänä pelinä, joka edistää lainvastaisuuksia ja väkivaltaa ja jonka huipputaso on täysin erotettu amatööriliigoista, jotka muodostavat pelin perustan. Samalla uskallan väittää, että amatööriliigat ovat sosiaalisesti hyödyllisempiä kuin ammattilaisurheilun suljettu ympäristö, jossa liiketoiminta on suurelta osin näivettänyt pelin alkuperäisen nautinnon.

Esittelijä Beletin ohella minäkin haluan kehottaa EU:ta varmistamaan, etteivät ammattilaisurheilun käytännöt ja tavat vaikuta opiskelijoiden ja nuorten pelaamaan jalkapalloon eikä lapsia kohdella heidän lahjakkuutensa ja suoritustensa perusteella ikään kuin he olisivat nuoria gladiaattoreita. Tällainen toimintatapa nimittäin uhkaa lasten oikeuksia kehittää omaa persoonallisuuttaan avoimessa ilmapiirissä ja hankkia laaja-alaista tietoa ja tuo armottoman aikuisten maailman osaksi lasten kasvatusta. Samalla jalkapalloseurat ovat yhä vähemmän valmiita uhraamaan aikaa ja työtä nuorten pelaajien kehittämiseen. Tämä puolestaan rajoittaa lasten laaja-alaista osallistumista suosittuihin urheilulajeihin ja lisää valikoivuutta, joka muuttaa lahjakkuuksien pienen vähemmistön kauppatavaraksi enemmistön jäädessä syrjään.

Huipputason jalkapallo paitsi vaikuttaa sen omiin pelaajiin ja katsojiin myös muodostaa maailman, josta lapset ja nuoret löytävät erityisesti roolimallinsa. Meidän olisi sen vuoksi pyrittävä varmistamaan, ettei jalkapallostadioneilla nähdä enää aggressiivista käyttäytymistä, että muukalaisviha ja rasismi häviävät jalkapallosta ja että jalkapalloa ympäröivä liiketoiminta ei ole – oikealla tai väärällä tavalla – yhteydessä lahjontaan.

  Jeffrey Titford, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU:lla ei ole toimivaltaa urheilun alalla eikä pidäkään olla. Mestarien liiga ja Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan ja Italian G 14-seurat vastustavat EU:n puuttumista jalkapallon televisiointioikeuksiin. Bayern München kannattaa sitä, mutta Englannin jalkapalloseurat vastustavat sitä. Tästä huolimatta Yhdistyneen kuningaskunnan urheiluministeri Richard Caborn lobbaa täällä Saksan puolesta. Vähät väliä Yhdistyneen kuningaskunnan eduista!

Tarkistuksessa 25, ennen kuin se järkevästi peruutettiin, velvoitettiin nostamaan EU:n lippu salkoon mestarien liigassa ja Euroopan mestaruuskilpailuissa. Ajateltiinko tässä ollenkaan Sveitsiä, joka jakaa Euroopan mestaruuskilpailujen finaalin isännyyden vunna 2008? Tuliko mieleen, että mestarien liigaan kuuluvat myös Venäjä, Turkki ja Norja? Mikään niistä ei kuulu EU:hun, eikä niillä ole EU:n joukkuetta. Samassa tarkistuksessa vaadittiin lisäksi EU:n hymnin soittamista näissä kilpailuissa. "Oodi ilolle" on kuitenkin täysin väärä hymni 41 prosentille väestöstä ja 58 prosentille Yhdistyneen kuningaskunnan väestöstä. Te tiedätte Schillerin kirjoittaneen Oodin ilolle vuonna 1785, ja hänen sanoituksensa "Oi ystävät, ei näitä ääniä" oli kiistelty tuolloin, kun otetaan huomioon, että Beethoven oli valitettavasti jo vammautunut kuuroutumisen vuoksi, kun hän kirjoitti yhdeksännen sinfoniansa. Nämä sanat ovat kuitenkin täysin paikallaan tänään. Mitä tulee sanoituksen "miljoonien syleilyssä" -osioon, voin todeta teille yli 200 miljoonan vastustavan tätä.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, oman poliittisen ryhmäni varjoesittelijänä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa haluan aivan ensiksi kiittää esittelijä Cataniaa, jonka kanssa olen tehnyt tehokasta ja hedelmällistä yhteistyötä koko tämän menettelyn ajan. Urheilukilpailujen tarkoituksena on houkutella suurta, perhekeskeistä yleisöä, joka haluaa aivan oikeutetusti seurata otteluja rauhassa ja turvassa. Tosiasia on, että vuosien ajan ja jopa vielä aivan äskettäin jotkut ihmiset ovat käyttäneet jalkapallokenttiä väkivaltaisten ja rasististen mielenilmaisujen näyttämönä. Tällaistä väärinkäyttöä ei voida missään tapauksessa hyväksyä.

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Jotta edellä mainitun kaltaisia tapahtumia voidaan ehkäistä, jäsenvaltioilla on ollut vuodesta 2002 käytössään järjestäytynyt ja tehokas järjestelmä, jossa on vaihdettu tietoa joihinkin otteluihin ja erityisesti joihinkin vaarallisina pidettyihin kannattajiin liittyvistä uhista. Jokaiseen jäsenvaltioon on nimitetty yksi, suora yhteyspiste. Nämä kansalliset jalkapalloalan tietopisteet valmistelevat tarkoin kansainväliset ottelut tehostamalla niiden yhteydessä eri yksiköiden välistä poliisiyhteistyötä. Tietopisteiden on näin ollen tehostettava tietojenvaihtoa vieläkin enemmän ja käytettävä esimerkiksi vakiokaavakkeita. Tällä tavoin ne voivat työskennellä entistä järjestelmällisemmin ja ammattimaisemmin.

Haluan myös kiittää jäsen Beletia siitä, että hän sisällytti kattavaan mietintöönsä useita kappaleita, joissa käsitellään rasismin torjuntaa. Pidän tätä erittäin tärkeänä, kun otetaan huomioon yhteiskunnassa lisääntyvä kaikentyyppinen suvaitsemattomuus. Jalkapallo voi nimittäin säilyttää sosiaalisen ja koulutuksellisen tehtävänsä ainoastaan, jos ottelut pelataan väkivallattomasti.

Hyvät kuulijat, muutaman tunnin kuluttua kirjoitan jäsenten Beletin, Bennahmiasin, Hazanin ja Bonon kanssa kirjallisen lausunnon, joka koskee kaikenlaisen ihmiskaupan ja lasten hyväksikäytön torjuntaa jalkapallossa. Pyydän teitä kannattamaan tätä aloitetta ja allekirjoittamaan tekstin mahdollisimman pian.

  Pier Antonio Panzeri (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan kiittää jäsen Cataniaa hänen mietinnöstään ja jäsen Beletia työstä, jonka lopputulosta pidän tasapainoisena, vaikka olen sitä mieltä, että enemmänkin olisi voitu tehdä.

Jalkapallon asemasta on tullut hyvin keskeinen, ja eteen tulevien uusien haasteiden vuoksi emme voi enää kuvitella, että pelkästään jalkapalloalan elinten valvonta alalla riittää. Kuten Euroopan parlamenttikin myöntää, on tarpeen toteuttaa toimia, joilla varmistetaan jalkapalloalan aiempaa tasapainoisempi kasvu ja joilla pyritään vastaamaan muutoksiin, joita tapahtuu ajantasaisessa lähestymistavassa.

Kuten on todettu ja kuten voimme nähdä, eurooppalaisen jalkapallon jatkuvasti lisääntyvä merkitys vaikuttaa keskeisesti moniin aloihin. Tarvitsee vain mainita sponsoroinnin ja televisiointioikeuksien merkityksen sekä lisääntyvät markkinointitoimet ja kansainväliset kilpailut, jotka puolestaan vaikuttavat useisiin eri aloihin ja luovat uusia sosiaalisia ja kulttuurisia ongelmia. Tämän vuoksi haluan tuoda esiin, että tämä nykyjalkapallon uusi, yhä kasvava sosiaalinen ulottuvuus käsittää julkista käyttäytymistä, moraalinäkökohtia, huumausaineiden käyttöä, väkivaltaa ja rasismia, jopa nuorten pelaajien hyväksikäyttöä.

On puhuttu suurista joukkueista, mutta emme useinkaan ymmärrä ongelman todellista laajuutta, kun kiinnitämme liikaa huomiota suuriin seuroihin emmekä katso niitä pidemmälle, sillä tosiasiassa meidän olisi huolehdittava nykyistä enemmän alemmista tasoista.

On näin ollen perusteltua suositella, että eurooppalaiseen jalkapalloon kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja että tässä yhteydessä annetaan eurooppalaista sääntelyä sekä otetaan huomioon sisämarkkinoiden dynamiikka. On perusteltua ottaa käyttöön nykyaikaisempi hallintotapa ja pyrkiä kohentamaan jalkapallon sosiaalista ja kulttuurista asemaa myönteisellä tavalla. Tavoitteenamme ei pitäisi niinkään olla UEFA:n vastuualoille tunkeutuminen ja niiden korvaaminen vaan sellaisten toimien toteuttaminen, joilla parannetaan tämän toiminta-alan hallintoa. Meidän on kuitenkin oltava selkeitä: jalkapalloelinten esittämien itsemääräämisoikeutta koskevien vaatimusten perusteella ei saa syntyä käsitystä siitä, että ne kaikki voivat tehdä mitä tahansa, EU:n lainsäädännöstä välittämättä.

Jos haluamme, niin kuin velvollisuutemme on, ehkäistä virheitä ja jalkapallon rappiota, on tärkeää täyttää tämä tehtävä poliittisten ja parlamentaaristen elinten sekä urheiluelinten välisellä yhteistyöllä. Kaikkien on tehtävä parhaansa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Luciana Sbarbati (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, myös minä suhtaudun myönteisesti näihin kahteen mietintöön.

On sanottu, että eurooppalainen jalkapallo on tänään pelkkää suurta liiketoimintaa, mutta pitää myös paikkansa, että sen olisi oltava jotain muutakin. Kuitenkin miljoonissa maksettavat palkkiot, avoimuuden puute sekä tästä seuraava väkivalta ja rasismi muodostavat tapahtumakulun, johon olemme jossain määrin jopa tottumassa. Tämä vaarantaa urheilun – tässä tapauksessa jalkapallon – opetustehtävän. Todellisuudessa meidän olisi mietittävä perinpohjaisesti tätä tehtävää alkaen kouluissa pelattavasta amatöörijalkapallosta ja harrastettavista urheilulajeista, joissa kilpailun myönteiset arvot kulkevat aina käsi kädessä sääntöjen noudattamisen kanssa.

Vaikka EU:lla ei ole nimenomaista toimivaltaa tällä alalla, kuten on jo todettu, jalkapallon ja väkivallan välinen, kaikessa mielettömyydessään tulenarka suhde edellyttää toimia meiltä kaikilta. Velvollisuutenamme on vahvistaa, kuten olemme yrittäneetkin, yhteisiä toimia, joilla ehkäistään ja hillitään huliganismia, yhteistyössä jalkapallojärjestöjen, UEFA:n ja poliisivoimien kanssa, jotta kaikkien kansalaisten turvallisuus voidaan varmistaa.

Meidän olisi mielestäni etsittävä myös tilanteen syvempiä tai toissijaisia syitä, joista nämä elimet eivät ole tähän mennessä vastanneet ja jotka edellyttävät yksilöintiä ja toimenpiteitä.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Beletia tämän mietinnön laatimisesta. Olen joistakin asioista perin pohjin eri mieltä hänen kanssaan, ja todellakin siitä valtavasta vallan ottamisesta, jota tämän mietinnön johdanto-osassa vaaditaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, kuinka ammattimaisesti mietintö on laadittu.

Jalkapalloon liittyy kyllä ongelmia, mutta tuskin kukaan pystyy pahentamaan asioita enempää kuin me eurooppalaiset poliitikot. On totta, että pienet ihmisryhmät käyttävät jalkapallo-otteluita tekosyynä väkivallalle ja että heidät olisi pidätettävä ja heitä olisi estettävä osallistumasta otteluihin. Kuten monet Glasgow Rangersin fanit Skotlannissa voivat teille kertoa, kansainvälisiin kilpailuihin liittyvän politiikanteon on oltava ystävällistä ja hienovaraista eikä vihamielistä ja ylimielistä. Toimivallan antaminen EU:lle näissä asioissa ei poista väkivaltaa, emmekä tarvitse sitä oikeasti parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

Mietintö on hyvä esimerkki siitä, miksi meidän olisi syytä perääntyä ja ottaa järki käteen. Urheilun hallinnon osaavat parhaiten ne, jotka toimivat urheilun alalla. Monet mietinnön suosituksista kuulostavat ihan järkeviltä, mutta me olemme poliitikkoja emmekä yksinkertaisesti voi vastustaa kiusausta puuttua sellaisiinkin asioihin, joihin sekaantuminen ei ole perusteltua. Katsokaapa vaikka peruutettua tarkistusta 25 ja kuunnelkaa monia tässä keskustelussa esitettyjä puheenvuoroja, niin ymmärrätte, miksi näin on.

Teoriani mukaan yritämme näitä uusia valtuuksia vaatiessamme korjata ongelmia, joita ei oikeasti ole, ja muuttaa ja yhdenmukaistaa niitä hyvin erilaisia malleja, joita jalkapallon alalla tällä hetkellä on eri puolella Eurooppaa.

Tuomaroituani jalkapalloa 25 vuotta sen alhaisimmalla tasolla ja kuultuani riittävästi tästä aiheesta virkakaudellani tässä parlamentissa käytyä keskustelua olen sitä mieltä, että olemme nyt suuressa vaarassa unohtaa, että ammattilaisjalkapalloseuroilla – niillä, joista keskustelemme tänä iltana – on ainutlaatuinen yhteys miljooniin amatööreihin, jotka juoksevat jalkapallokentillä eri puolilla Eurooppaa joka viikonloppu. Me saatamme helposti vahingoittaa juuri sitä yhteisvastuuta, jota haluamme edistää ja suojella, jos vaadimme välinpitämättömästi itsellemme oikeutta puuttua asioihin.

  Christa Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kiittää jäsen Beletia hänen aloitteestaan ja yhteistyöstä. Toivon, että voimme pitäytyä kompromisseissa, jotka olemme laatineet, emmekä muuta mitään suuria asioita viime hetkillä, minkä vuoksi joutuisimme kuitenkin nöyristelemään joidenkin ihmisten edessä.

Tässä mietinnössä on tarkasteltu ja käsitelty asianmukaisesti jalkapallon tämän päivän ongelmia. Emme halua lisätä EU:n tason sääntelyä. Haluamme sen sijaan nykyisten säännösten oikeudellista selkeyttämistä, jotta järkevien jalkapalloalan säännösten kumoaminen voidaan estää. Esimerkiksi ajatus siitä, että vastedes mitkä tahansa ongelmat voitaisiin antaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistaviksi, on absurdi. Tarkoituksenamme ei myöskään ole taistella suurten seurojen kanssa tai hyökätä perinteisiä seuroja vastaan, vaan pikemminkin taistella pienten ja suurten seurojen välisen oikeudenmukaisen tasapainon puolesta. Tästä voidaan mainita esimerkkinä lisenssien myöntäminen. Nyt on lisäksi kiinnitettävä aiempaa selkeästi enemmän huomiota nuoriin pelaajiin.

  Sharon Bowles (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Beletin mietinnössä ei ole kyse siitä, että EU on valtaamassa jalkapalloalan. ALDE-ryhmä on jättänyt tarkistuksia selventääkseen tätä asiaa. Parhaiden käytäntöjen jakamisen avustamisessa ei ole mitään väärää.

Euroopan unionin lainsäädäntö kattaa joitakin näkökohtia, kuten jalkapalloon liittyvän liiketoiminnan, joista huolehditaan vastaavissa liiketoiminnoissa tai muussa lainsäädännössä ja jotka eivät edellytä erityissääntöjä.

Jalkapallolla on myös sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Lähimmät yhteydet solmitaan kuitenkin paikallisyhteisöissä. Sinne fanit kokoontuvat viikottain katsomaan pelejä ja siellä monet seurat, kuten kotiseutuni Readingin jalkapalloseura, panostavat jalkapalloon yhteisöhankkeiden kautta. Näiden paikallisten yhteyksien ansiosta kansallisilla järjestöillä, liigoilla ja seuroilla on parhaat edellytykset tehdä oikeita päätöksiä itsesääntelyn mukaisesti ja uskoakseni myös parhaat edellytykset tehdä tarvittavia muutoksia. Näin tässä mietinnössä todetaan.

  Luis Herrero-Tejedor (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, vaikka tapana on aluksi kiittää esittelijää, niin tällä kertaa kiitokset ovat todella ansaittuja. Kiitän esittelijä Beletia siitä, että hän kykeni käymään vuoropuhelua kaikkien ryhmien ja jäsenten kanssa.

Hän itse muistutti tämän keskustelun alussa meitä siitä, ettei meidän pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että mietinnössä käsitellään ammattilaisjalkapalloa. Haluan lisätä tähän mielestäni olennaisen seikan ja korostaa, että käsiteltävänämme on valiokunta-aloitteinen mietintö. Tämä merkitsee, että Euroopan parlamentti keskittyy nyt ensimmäistä kertaa käsittelemään jalkapalloa ja osoittaa julkisuudelle olevansa kiinnostunut jalkapallon ilmiöistä. Tämän vuoksi meidän on esitettävä keskeisimmät huolenaiheemme hyvin selvästi.

Ammattilaisjalkapallon alalla meidän on ennen kaikkea käytävä vuoropuhelua ammattilaisjalkapalloseurojen ja katsojien kanssa. Ilman näitä kahta tahoa ei ole ongelmaa, jonka haluamme ratkaista. Olen näin ollen täysin samaa mieltä jäsen Heaton-Harrisin loppuhuomautuksesta: tilaa sellaiselle spekuloinnille ei ole, jossa ei oteta huomioon toimivien jalkapalloseurojen keskeistä roolia.

Jos lähetämme katsojille viestin, "Katsokaa, Euroopan parlamentti haluaa sekaantua jalkapalloasioihin vähentääkseen jalkapallon spektaakkelimaisuutta", ja jos sanomme suurille seuroille, joilla on todellisia asiakkaita ja joille on todellinen sosiaalinen tarve, "Katsokaahan, yhteisvastuuperiaatteen vuoksi teidän tulojanne rajoitetaan, te ette voi enää palkata suuria pelaajanimiä ettekä voi säilyttää rakenteitanne", voin vakuuttaa teille, hyvät kuulijat, että jalkapallofanit – joita on täälläkin paljon läsnä – tyrmistyvät.

Tässä tapauksessa he sanovat meille: "Te siis olette kiinnostuneita jalkapallosta ja ilmoitatte aikovanne vähentää spektaakkelin houkuttelevuutta hyökkäämällä suuria jalkapalloseuroja vastaan." Tämä on järjetöntä. Hyvät kuulijat, haluan tämän vuoksi pyytää, että otamme tämän tarkoin huomioon, kun tarkastelemme asianmukaisesti jalkapalloseurojen audiovisuaalisia oikeuksia.

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka Euroopan unionin ei pidäkään toimia erotuomarina jalkapallossa, sen pitäisi olla enemmän kuin pelkkä katsoja. Vaikka meidän ei pidä ottaa valtuuksia aloilla, joilla meillä ei ole toimivaltaa, sisämarkkinasääntöjen kaltaiset asiat, rasismin torjunta ja rajat ylittävät petokset kuuluvat todellisuudessa EU:n toimivaltaan. Kannatan tämän vuoksi 8 kappaletta mutta vastustan riippumatonta valvontaelintä. Euroopan unioni ei ole erotuomari, eikä sen pidä työntää nenäänsä asioihin, jotka jalkapalloala voi varsin hyvin hoitaa itsekin.

Olen kiitollisuuden velassa jäsen Beletille siitä, että hänen mietinnössään annetaan voimakas tuki rasismin torjunnalle jalkapallossa. Viime vuonna tein aloitteen kirjallisen kannanoton esittämiseksi tästä aiheesta, johon mietinnössäkin nimenomaisesti viitataan. Ennätysmäisen tuen ansiosta asiasta laadittiin virallinen päätöslauselma, jossa ehdotetuiksi toimiksi hyväksyttiin UEFA:n ja FIFA:n määräämät ankarammat seuraamukset. Tätä erinomaista yhteistyötapaa olisi laajennettava jalkapallon lisäksi muillekin aloille.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää jäsen Ivo Beletia ja jäsen Giusto Cataniaa ammattilaisjalkapalloa Euroopan unionissa käsittelevien mietintöjen merkittävistä lopputuloksista. Vielä enemmän haluan kuitenkin kiittää Ivo Beletia siitä, että hän pyrki ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon viiden valiokunnan, useiden urheilun virastojen ja julkisten toimijoiden sekä talouden edut. Tämä osoittaa jalkapallon merkityksen ja dynamismin, jonka avulla se vetää puoleensa miljoonia urheilua rakastavia poliitikkoja – ja muitakin – kaikkialla maailmassa.

Kun Bosmanin tapaus tuli otsikoihin vuonna 1995, kukaan ei odottanut Euroopan unionin tunkeutuvan ensimmäisenä merkittävänä toimijana urheilun maailmaan puolustaakseen työntekijöiden etuja ja ennen kaikkea jalkapalloilijoiden etuja. Nyt 12 vuotta myöhemmin käsiteltävänämme on valiokunta-aloitteinen mietintö, jolla luodaan uusi perusta, jonka näkymät ovat sopusoinnussa Euroopan unionin arvojen ja suositun urheilulajin, jalkapallon, kanssa.

Kaikkien valiokuntien äänestämät tarkistukset ja kulttuurista, koulutuksesta, tiedotusvälineistä ja urheilusta vastaavalle valiokunnalle ja neuvostolle tehdyt ehdotukset viitoittavat tietä urheilun lainsäädäntökehyksen laatimista koskevan ehdotuksen tekemiselle nopeasti riippumatta siitä, hyväksytäänkö perustuslakisopimus, jossa tästä määrätään.

Näistä syistä Euroopan parlamentin olisi kannatettava jalkapalloa käsittelevää mietintöä, sillä on yleisesti hyväksyttyä, että mietinnön hyväksyminen merkitsisi kantojen ja vallitsevan tilanteen muutosta. Tämän muutoksen perustana on urheilun suojeleminen huliganismilta, rasismilta, muukalaisvihalta ja huumausaineiden väärinkäytöltä, pienten ja suurten urheiluseurojen tasavertainen kohtelu yhteisön oikeuksien hallinnoimisessa sekä lahjakkuuksien esille tuominen ilman, että osallistutaan kaupankäyntiin, jossa alaikäisiä tuodaan kolmansista maista.

  Joseph Muscat (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää yhdessä kollegojeni kanssa jäsen Beletia erinomaisesta työstä. Luonnollisesti meillä on ollut pieniä ja suuriakin varauksia esitetystä tekstistä, mutta jäsen Belet on onnistunut hyvin kaikkien valiokuntien työn yhteensovittamisessa.

Haluan korostaa myös toista seikkaa: olemme onnekkaita, että meillä on tällä alalla uskottu kumppani UEFA. Sen työskentelytapa menneisyydessä on osoittanut, että voimme luottaa siihen ja että se täyttää säännöllisesti esittämänsä lupauksensa. Meillä on näin ollen kumppani, johon voimme luottaa.

Keskityn puheenvuorossani ainoastaan yhteen asiaan, nimittäin televisiointioikeuksiin. Digitaalisen aikakauden pitäisi merkitä kuluttajien valintojen lisääntymistä. Valitettavasti monissa jäsenvaltioissamme television katsojilla on yhä vähemmän valinnanvaraa, ja heidän on nyt maksettava asioista, jotka aikaisemmin olivat ilmaisia. Lähetämme mietintömme kautta selkeän viestin viranomaisille siitä, että maksu-tv:n ja ilmaisen tv:n välille on löydettävä tasapaino.

  Giuseppe Castiglione (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan onnitella ja kiittää jäseniä Catania ja Belet mietinnöstä, jonka he ovat esitelleet parlamentille.

Urheilu ja erityisesti jalkapallo on erottamaton osa Euroopan kulttuuri-identiteettiä, sillä on kiistaton sosiaalinen tehtävä ja sen avulla voidaan tehokkaasti torjua syrjintää, rasismia, suvaitsemattomuutta ja väkivaltaa. Tämä myönteinen tehtävä ja rooli on kuitenkin tänä päivänä yhä voimakkaammin uhattuna niiden ihmisten vuoksi, jotka haluavat tehdä stadioneilla pelattavista peleistä väkivallan ja terrorin näyttämöitä. Stadioneiden turvallisuuden varmistamisen olisi näin ollen oltava painopisteenämme, ja ehkäisevien toimien olisi viitoitettava työtämme.

Tästä syystä olen täysin samaa mieltä jäsen Beletin mietinnössä esitetystä kehotuksesta, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön seurojen, kannattajien ja poliisivoimien välisiä yhteistyöjärjestelyjä, joiden avulla voidaan torjua väkivaltaa, huliganismia ja rikollisuutta, joita esiintyy yhä enemmän myös pelien aikana. Olen samaa mieltä myös tarpeesta tiukentaa rangaistuksia, joita määrätään rasistisista tai muukalaisvastaisista teoista stadioneilla, ja siitä, että UEFA:n ja muiden elinten on toteutettava asianmukaisia kurinpitotoimia kaikkia niitä vastaan, jotka syyllistyvät tällaiseen toimintaan.

Niin ikään keskeinen ehkäisevä toimi on kansainvälisten otteluiden järjestämiseen liittyvän yhteistyön ja kansallisten elinten välisen tiedonvaihdon lujittaminen ja ammattilaistaminen. Lisäksi on erittäin tärkeää valvoa sellaisia faneja stadioneilla, jotka saattavat uhata yleistä järjestystä, ja hankkia tietoa kannattajayhdistysten luonteesta, mikä on olennaisen tärkeää isäntämaalle, jotta se voi onnistuneesti arvioida urheilutapahtumiin liittyviä uhkia ja tällä tavoin ehkäistä yleistä levottomuutta.

On ehdottomasti tarpeen estää kaikkien kansalaisten valvonnan hyväksikäyttö ja kunnioittaa yksityisyyttä ja henkilötietojen luottamuksellisuutta, mutta meidän ei pidä suojella joidenkin ihmisten yksityisyyttä kaikkien muiden turvallisuuden kustannuksella. Tätä ei myöskään pidä käyttää tekosyynä sille, että otteluihin päästetään valvomatta rikollisia sillä perusteella, että todelliset rikokset mitätöidään pelkästään siksi, että ne on tehty urheilutapahtumissa.

Meidän on luotava oikeudenmukainen tasapaino ja punnittava vastakkaisia näkemyksiä keskenään. Tasapaino voidaan kuitenkin löytää ainoastaan, jos yksilön vapauksia kunnioitetaan ja jos suojellaan kaikkien oikeuksia, ennen kaikkea oikeutta turvallisuuteen, myös oikeutta katsoa urheilua rauhassa stadionilla.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijöitä, erityisesti esittelijä Beletiä, jota avustin neuvoston viime vuonna teettämän Euroopan jalkapalloilua koskevan riippumattoman arvioinnin yhteydessä.

Jalkapalloiluun liittyy useita ongelmia. Yksi ongelmista on yhteys varallisuuden ja urheilumenestyksen välillä ja kummankin keskittyminen yhä harvempiin seuroihin lähes kaikissa Euroopan jalkapalloliigoissa. Tätä suuntausta torjuvat toimet, joihin jalkapalloviranomaiset ovat ryhtyneet – kuten seuran omien kasvattien vähimmäismäärää koskeva järjestelmä tai velvollisuus myydä tv-lähetysoikeudet kollektiivisesti siten, että hyöty jaetaan kaikille seuroille – saattavat kuitenkin osoittautua yhteisön oikeuden vastaisiksi. Minusta oli huolestuttavaa kuulla komission jäseneltä Figeľiltä, että komissio pohtii edelleen asiaa eikä ole vielä tehnyt päätöstä. Tämän vuoksi tarvitsemme valkoista kirjaa, jossa hyväksytään edes sellaiset yhteisön oikeudesta tehtävät myötämieliset tulkinnat, ellei suoranaisia poikkeuksia, joissa urheilulajin erityisyys tunnustetaan. Tämän vuoksi jäsen Titfordin ja jäsen Heaton-Harrisin puheenvuorot esitettiin väärässä paikassa: puheenvuorojen tarkoituksena oli kohahduttaa brittiläistä sensaatiolehdistöä. On järjetöntä väittää, että tämä on Euroopan unionin vallantavoittelua: kyse on olemassa olevien EU:n oikeudellisten vaatimusten, jotka laadittiin alun perin muihin tarkoituksiin, höllentämisestä. Sitä tarvitaan. Tämän kääntäminen ylösalaisin vastoin alkuperäistä tarkoitusta on täysin harhaanjohtavaa.

  Jacek Protasiewicz, (PPE-DE) . – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella kumpaakin esittelijää heidän tekemänsä työn tuloksista ja erityisesti Ivo Beletiä. Hänen laatimansa mietintö kattaa eurooppalaisen jalkapalloilun kaikki keskeiset osatekijät, joita ovat jalkapalloilun oikeuskehys, hallinto, kilpailu, sisämarkkinat ja sosiaaliset kysymykset, rikollisen käyttäytymisen, kuten rasismin tai dopingin torjunta sekä jalkapallotapahtumien yhteydessä esiintyvän korruption torjunta.

Tehtävä vaikuttaa ulkonaisesti helpolta, koska jalkapalloilu on suuria tunteita herättävä urheilulaji. Sitä, että parlamenttimmekaan ei ole näille voimakkaille tunteille immuuni, ilmentää niiden tarkistusten määrä, jotka esittelijän oli otettava huomioon. Yksi tarkistuksista on erityisen tärkeä, koska se koskee jalkapallo-otteluiden lähetysoikeuksien myyntiä. Aiemmissa keskusteluissa tuin kollektiivista järjestelmää, jolla voidaan taata radio- ja televisiolähetyksistä saatavien tulojen oikeudenmukainen jakaminen ja parempi kilpailutasapaino sekä lajin tarvitsema kilpailuhenki. Ilmoitan tässä tukevani esittelijän ehdottamaa suullista tarkistusta.

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenenä haluan lisäksi antaa tunnustusta siitä, että mietinnössä on käsitelty työhön liittyviä kysymyksiä, jotka koskevat ammattijalkapalloilijoiden seurojen kanssa tekemiä sopimuksia, jalkapalloagenttien ja heidän toimiensa oikeudellista sääntelyä, nuorten jalkapalloilijoiden kasvattamista ja valmennusta siten, että parhaiden pääsy seurojen joukkueisiin taataan.

Olen vakuuttunut siitä, että jalkapalloilu voi olla lähtökohta kehittymiselle ja itsensä toteuttamiselle, minkä vuoksi olen tyytyväinen siihen, että tähän mietintöön on sisällytetty kohtia, joissa käsitellään tarvetta tukea niitä seuroja, jotka tarjoavat nuorille oikeat olosuhteet sekä valmentautumista että oppimista varten.

Lopuksi haluan mainita sen, että urheilusta, muun muassa jalkapalloilusta, on tullut ala, jolla työntekijöiden vapaa liikkuvuus toteutuu aidosti kaikkialla Euroopan unionissa, ja toivon, että pian tämä vapaa liikkuvuus toteutuu myös Euroopan unionin työmarkkinoiden muilla osa-alueilla.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Minäkin haluan kiittää esittelijää, ennen kaikkea siitä yhteistyöhengestä, jota hän on osoittanut laatiessaan tätä ammattijalkapalloilun tulevaisuutta käsittelevää mietintöä. Aihe ei ole tärkeä pelkästään jalkapalloilun kannalta, koska kyseessä ovat viime aikoina kaikkialla urheilun maailmassa pahentuneet ongelmat: väkivalta pelikentillä, rasistiset teot, doping, varainhoidon puutteellinen avoimuus ja niin edelleen.

Haluan keskittyä kahteen asiaan: ensimmäinen niistä on jalkapalloilun yhä suurempi taloudellinen merkitys, minkä vuoksi tv-lähetysoikeuksien arvo on noussut. Mielestäni on tärkeää, että mietinnössä on ilmaistu huoli siitä, että tulojärjestelmä perustuu näiden oikeuksien myyntiin, koska se voi johtaa eri seurojen väliseen kilpailuepätasapainoon, vaikka olenkin pahoillani – ja mielestäni tämä puuttuu mietinnöstä – ettei huomioon ole otettu sitä, että tämä tulo on riippuvainen myös seuran vetovoimaisuudesta maailmanlaajuisen yleisön silmissä eikä yksinomaan kansallisilla radio- ja tv-lähetysmarkkinoilla, ja ettei huomioon ole otettu sitä, että tiettyä resurssien uudelleenjakoa tapahtuu seurojen hoitaessa keskenään kansallisten liigojen radio- ja tv-lähetysoikeuksien myynnin.

Olen lisäksi tyytyväinen siihen, että mietinnössä otetaan huomioon Euroopan unionin eri kansalliset jalkapalloliitot siitä riippumatta, ovatko ne osa valtiollisia urheilurakenteita vai ovatko ne jäsenvaltioiden tunnustamia liittoja.

Lopuksi ilmaisen toivovani, että urheilua käsittelevää valkoista kirjaa laatiessaan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin ehdotukset.

  Vasco Graça Moura (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, jossa vaalitaan kaikkien kansalaisten oikeutta oikeussuojakeinoihin – mikä on minkä tahansa jäsenvaltion perustuslain mukaista – taataan tämä oikeus niille henkilöille, joiden oikeuksia ja vapauksia, jotka on vahvistettu yhteisön oikeudessa, on loukattu.

Näiden määräysten merkitys on ilmiselvä: ei ole sellaista lainkäyttövaltaa tai oikeudellista sopimusta, jonka nojalla joltakulta voitaisiin viedä hänen perusoikeutensa oikeussuojakeinoihin, vaikka näiden määräysten toteuttamiseen voidaan tietyissä tilanteissa soveltaa sitä, mistä oikeudellisessa terminologiassa käytetään nimitystä "prosessiväite toimivallan puuttumisesta". Sellaisen riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen, joka on etukäteen laillisesti perustettu siten kuin edellä mainitussa 47 artiklassa määrätään – mikä on olennainen edellytys sille, että tällainen tuomioistuin voi harjoittaa toimivaltaansa – on kuitenkin todettava tällainen toimivallan puuttuminen. Tästä seuraa se, että luonnollisen tai oikeudellisen henkilön turvautuminen oikeussuojakeinoihin ei saa koskaan tarkoittaa minkäänlaista kurinpidollista rikkomista.

Kaikkien toimielinten tunnustaman ja perusoikeuskirjassa vahvistetun oikeuden käyttäminen ei saa olla minkäänlainen lainvastaiseksi katsottava teko. Näin ollen Beletin mietinnössä vahvistetaan se oikea periaate, että oikeussuojakeinojen käyttämisellä – vaikka se ei olisikaan urheilullisesti perusteltua – ei saa olla kurinpidollisia seuraamuksia. Tässä asiassa tuomitsen FIFAn mielivaltaiset päätökset.

Tästä periaatteesta äänestäminen edistää osaltaan urheilun avoimuutta ja vahvistaa lisäksi niitä keskeisiä periaatteita, joihin oikeusvaltio perustuu.

  Mario Mantovani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijä Ivo Beletiä hänen panoksestaan tämän ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuutta Euroopassa käsittelevän mietinnön hyväksi.

Mielestäni tilanne on Euroopassa tällä hetkellä erityisen epävarma ja käynnissä on pohdintavaihe. Tämä näkyy myös siinä inhimillisessä ulottuvuudessa, joka on hyvin tärkeä Euroopan kansalaisille ja jolla tarkoitan yleensä urheilua ja erityisesti jalkapalloa kummallakin olevan kasvatuksellisen tehtävän ja sen roolin vuoksi, joka niillä on sosiaalisessa ja kulttuurisessa integroitumisessa ja myös syrjäytymisen torjunnassa.

Tämän integroitumisprosessi johtui osittain niistä myönteisistä vaikutuksista, joita oli asiassa Bosman annetulla ratkaisulla, jolla oli vuonna 1995 tarkoitus luoda jalkapalloilijoiden vapaa liikkuvuus. Tässä yhteydessä on kuitenkin tähdennettävä sitä, että ammattilaisjalkapalloilu on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklassa tunnustettua taloudellista toimintaa.

Taloudellisella tasolla mainittua integraatiota ei ole toteutettu täydellisesti, mikä johtuu osittain jalkapalloilumarkkinoilla ilmenevästä kilpailun vääristymisestä, joka taas johtuu siitä, että unionin eri maissa sovelletaan erilaisia verotusjärjestelmiä. Näin ollen joissakin maissa verotus on edullista, jolloin näiden maiden seurat voivat maksaa jalkapalloilijoille paljon suurempia palkkioita kuin mitä muiden seurojen budjetit kestävät.

Lopuksi emme saa jättää mainitsematta – edelleen jalkapalloilun osalta – että ehdotus tv-lähetysoikeuksien jakamisen yhdenmukaistamisesta yhteisössä ei ole todellinen painopiste. Tämä johtuu Euroopan unionin eri maiden historiallisista ja kulttuurisista eroista ja ennen kaikkea markkinoiden eroista sekä ristiriidasta toissijaisuusperiaatteen kanssa. Tämä periaate on perusperiaate, jota on kunnioitettava.

Arvoisa puhemies, viisi vuotta sitten esitin tässä istuntosalissa, että tarvitsemme Euroopan urheiluvirastoa. Mielestäni se olisi nyt tarpeellisempi kuin koskaan.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kumpaakin esittelijää ja kaikkia puheenvuoron käyttäneitä jäseniä, koska monia mielenkiintoisia seikkoja otettiin esiin. Huomenna teidän on päätettävä mietinnön täsmällisestä sisällöstä, mutta monia mainitsemistanne seikoista voidaan käyttää paitsi jatkokeskustelun aineksina, myös siinä työssä, jota tehdään jalkapalloilun ja urheilun sekä Euroopan hyväksi yhteisönä.

Kuten esittelijä Belet totesi, yksi tärkeä asia on pyytää asiasta vastaavia viranomaisia istumaan neuvottelupöytään etsimään ratkaisuja. Yksi lähetettävistä viesteistä on yhteistyön tekeminen. Olemme vuosien ajan käyneet tiivistä ja säännöllistä vuoropuhelua UEFAn ja FIFAn kaltaisten elinten kanssa. European Sport Review -katsauksesta on keskusteltu, ja siitä keskustellaan jatkossakin.

Mainitsin johdantopuheenvuoroni lopussa hyvin mielenkiintoisen tapauksen, joka sattui äskettäin Manchesterissä. Olen kuullut asiasta vastakkaisia käsityksiä Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavilta kollegoilta. Jalkapallo on Yhdistyneen kuningaskunnan synonyymi. Voimme välittää monia yhteistyön tärkeydestä kertovia viestejä jalkapalloilun ja terveen jalkapalloilun edistämiseksi.

Jalkapalloilun alalla Eurooppa on suurvalta. En halua puhua geopolitiikasta, mutta olen ollut mukana kansainvälisissä keskusteluissa, joissa on usein sanottu, pääasiassa Afrikan maiden taholta, että tämä ylivalta vahingoittaa kansainvälisiä suhteita ja urheilua. Afrikkalaiset ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti eurooppalaisiin. Meidän vastauksemme olisi oltava selkeä ja uskottava.

Asiassa on ammattilaispuolen lisäksi amatööripuoli. Jalkapalloilulle ja urheilulle tämä pyramidirakenne on hyvin tärkeä asia. Kummatkin puolet ja yleensä pyramidirakenne ovat molemmille tärkeitä. Raha ei ole tärkein asia, koska, jos se olisi, koko pyramidirakenne kääntyisi ylösalaisin, ja se olisi tuhoisaa.

Esimerkiksi viime vuonna sovimme FIFAn kanssa siitä, että tuemme Afrikan sitoutumista urheilun ja integroitumisen edistämiseen lasten jalkapalloilun kautta. Tämä on osa valmistautumista Etelä-Afrikassa vuonna 2010 pidettäviin jalkapallon MM-kisoihin.

Kaksi viikkoa sitten meillä oli Stuttgartissa urheilusta vastaavien ministerien tapaaminen. Keskustelua käytiin kahdesta ikävästä aiheesta: väkivallasta ja dopingista. Nämä aiheet mainittiin myös mietinnössänne. Ministerit päättivät jatkaa työtä Euroopan antidopingtoimistojen verkoston perustamiseksi. Tämä on yksi tapa, jolla voidaan osaltaan varmistaa toimiemme avoimuus ja uskottavuus. Myös väkivallasta keskusteltiin. Aiomme järjestää marraskuussa Euroopan neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa urheilua ja huliganismia käsittelevän konferenssin.

Lisäksi puhuimme taloudesta ja urheilusta ja liikuntakasvatuksen kautta syntyvästä sosiaalisesta osallisuudesta. Sovimme esimerkiksi siitä, että keräämme tarkempia ja luotettavampia tilastotietoja urheilutaloudesta sen selvittämiseksi, mikä on tämän talouden vaikutus työmarkkinoihimme ja kasvuun maissamme. Tämä on hyvin tärkeää.

Muut seikat, jotka komissio ottaa huomioon ja jotka sisältyvät tulevaan urheilua käsittelevään valkoiseen kirjaan, ovat seuraavat avainsanat, jotka muodostavat urheiluun liittyvien suhteidemme osalta eräänlaisen palapelin: erityisyys, toissijaisuusperiaate, itsenäisyys ja tietysti monimuotoisuus – joka on hyvin näkyvää ja tärkeää sekä kulttuurin että urheilun alalla – avoimuus, toiminnan ja suhteiden perustuminen sääntöihin. Tämä kaikki on kuitenkin toteutettava EU:n oikeudellisen kehyksen sisällä eikä sen ulkopuolella, mitä tuette voimakkaasti.

Lopuksi todettakoon, että valkoista kirjaa koskeva kuuleminen on parhaillaan käynnissä. Kuten totesin, sen jälkeen, kun nämä mietinnöt on huomenna hyväksytty, niistä on apua tässä valmistelutyössä. Olemme saaneet tähän mennessä 670 vastausta, ja niistä yli 200 on kollektiivisia eli järjestöjen ja liittojen antamia. Näin ollen meidän on tehtävä yhteistyötä toimiaksemme Euroopan parhaaksi ja lisätäksemme Euroopan uskottavuutta. Euroopalla on urheilun alalla myös laajempi kansainvälinen vastuu.

Eurooppa on monien alojen, muun muassa jalkapalloilun sekä Olympia-ihanteen ja Olympia-aatteiden kehto, ja meidän on edistettävä näihin perinteisiin ja toimiin perustuvia arvoja laajemmalla eurooppalaisen yhteistyön alueella ja kansainvälisesti.

Haluan kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Jalkapalloilu on syvällisesti osa eurooppalaista identiteettiä ja kulttuuria. Se on erityisesti nuorille ihmisille, joskaan ei ainoastaan heille, olennainen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, epämuodollisen kasvatuksen sekä taloudellisen ja alueellisen kehittämisen väline. Viime aikoina oikeudelliset skandaalit, sovitut mestaruudet, väkivalta, rasismi, monien miljoonien suuruiset siirtomaksut ja se, että taloudelliset edut painavat enemmän kuin urheiluhenki, ovat etäännyttäneet jalkapalloilua sen alkuperäisestä hengestä ja vieraannuttaneet ihmisiä jalkapalloilusta.

Tämän vuoksi on tärkeää, että EU ryhtyy toimiin tämän alan, jolla olemme maailman kärjessä, puhdistamiseksi. Sen lisäksi, että tämä ala on kulttuurin ilmenemismuoto, se voi jatkossakin pysyä taloudellisen kasvun, työpaikkojen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lähteenä. Tämän vuoksi toivon, että jalkapalloilu ja yleensä urheilu saavat tulevaisuudessa sen tuen, joka on tarpeen kyseessä olevien monien intressien sääntelemiseksi. Ennen kaikkea toivon, että tukemalla toimintaa, kokoontumisia ja tapahtumia paikallisella ja Euroopan tasolla (ja erityisesti edistämällä nuorison, myös epäedullisessa asemassa olevien nuorten mahdollisuuksia), on mahdollista kehittää ja suojella pieniä urheilulajeja ja seuroja, jotka ovat kaikkialla Euroopassa tärkeä kansalaistemme kansalaiskasvatuksen väline.

  Iles Braghetto (PPE-DE) , kirjallinen. – (IT) Haluan ilmaista arvostavani esittelijän tekemää työtä ja olevani hänen kanssaan samaa mieltä. Jalkapalloilu ja yleensä urheilu ilmentävät läntiselle sivilisaatiolle ominaista joukkuehenkeä ja pelikulttuuria. Tämän vuoksi katson, että oikea lähestymistapa ei ole uusien lakien säätäminen vaan jalkapalloilualan kannustaminen omaksumaan eri itsesääntelymuotoja, jotka voivat kattaa kaikki ne, joita asia koskee suoraan, eli kaikki osanottajat, muun muassa jalkapallofanit.

Oikeusvarmuutta on etsittävä sellaisten suuntaviivojen avulla, joilla taataan yhteistyö ja solidaarisuus kaikkien urheilutapahtumien asianosaisten kesken. Haluan korostaa erityisesti sitä, että on edistettävä nuorisokasvatusta, ankariin kurinpitotoimiin ryhtymistä urheilustadioneilla tapahtuvan väkivallan ja rasismin torjumiseksi, jalkapallokannattajien ottamista mukaan jalkapalloilun hallintoon, avoimen kustannustenvalvontajärjestelmän löytämistä, rehellistä kilpailua seurojen välillä ja pelaajien vakuutusturvaa.

Kaikista näistä syistä Euroopan komission antama valkoinen kirja urheilun asemasta Euroopassa on suuresti odotettu, ja olisi erittäin toivottavaa, että laadittaisiin eurooppalaista urheilua yleensä ja erityisesti jalkapalloilua koskeva toimintasuunnitelma.

  Gábor Harangozó (PSE) , kirjallinen. – (EN) Koska jalkapallo-otteluissa on yhä useammin sattunut suhteellisen merkityksellisiä välikohtauksia, meidän on oltava tyytyväisiä Itävallan aloitteeseen sen päätöksen muuttamisesta, joka koskee turvallisuutta jalkapallo-ottelujen yhteydessä. Vuonna 2004 pidettyjen jalkapallon EM-kisojen jälkeen tehdyn kansainvälisen poliisiyhteistyön arvioinnin yhteydessä painotettiin selkeästi sitä, että kansainvälistä tietojenvaihtoa riskikannattajista on lisättävä. On kuitenkin tärkeää, kuten esittelijämme Giusto Catania on korostanut, että henkilötietoja vaihdetaan voimassa olevan kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja että niitä ei käytetä muihin tarkoituksiin. Koska yhä useammat kannattajat matkustavat otteluihin ulkomaille, tarvitaan tehostettua yhteistyötä kansallisten jalkapalloalan tiedotuspisteiden välillä ja aitoa kansainvälisyyttä. Sitä kautta, että ehkäistään ja valvotaan jalkapallo-otteluihin liittyvää väkivaltaa ja häiriöitä kansainvälisen tietojenvaihdon avulla, jolloin kaikki jäsenvaltiot voivat laatia tehokkaita riskinarviointeja, päämääränä on oltava jalkapalloilun ja yleensäkin urheilun moraalisten ja kasvatuksellisten arvojen vahvistaminen.

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Ivo Beletin mietintö, joka käsittelee ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuutta Euroopassa, on hyvin tärkeä kannanotto. Meille kaikille on selvää, että jalkapalloilulla on monenlaisia eri rooleja Euroopassa ja että sillä on huomattava sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä. Tämän suositun pelin ansiosta ihmiset voivat kokoontua yhteen ja tutustua toistensa näkemyksiin, ja se edistää myös sosiaalista osallisuutta.

Rasismi ja muukalaisvastaisuus ovat sosiaalisia ongelmia, jotka ilmenevät yhä voimakkaammin sekä arkielämässämme että myös jalkapalloilun alalla. Olemme viikosta toiseen joutuneet omakohtaisesti todistamaan vakavia rasistisia välikohtauksia jalkapallo-otteluissa ja romaanivastaisten tunteiden voimistumista Keski- ja Itä-Euroopassa. Tämä ainutlaatuisen suosittu urheilulaji liitetään nykyisin tiiviisti huliganismiin ja rasistiseen, vihaa henkivään kielenkäyttöön.

Rasismi ja muukalaisviha näkyvät laajasti jalkapallostadioneilla. Keski- ja Itä-Euroopan kentillä kuulee romaanivastaisia purkauksia siitä riippumatta, pelaako kentällä romaanikannattajien ja romaanisponsorien tukema joukkue vai ei.

Pelin suosion ansiosta se tarjoaa väkisinkin mahdollisuuksia torjua rasismia, valistaa ja näyttää esimerkkiä. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden hallitusten on yhdessä jalkapalloseurojen kanssa osallistuttava kamppailuun urheilukentillä ilmenevää rotuvihaa vastaan. On määrättävä aiempaa ankarampia rangaistuksia kaikista rasismia ilmentävistä tapauksista jalkapalloilussa. Lisäksi on välttämätöntä, että sekä UEFA että kansalliset liigat soveltavat kurinpitosääntöjä tiukasti ja järjestelmällisesti.

20. Lippuvaltion vaatimusten noudattaminen - Alusten omistajien siviilioikeudellinen vastuu ja rahavakuudet (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Marta Vincenzin laatimasta liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnöstä (A6-0058/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (KOM(2005)0586 - C6-0062/2006 - 2005/0236(COD)) ja

- Gilles Savaryn laatimasta liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnöstä (A6-0055/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista (KOM(2005)0593 - C6-0039/2006 - 2005/0242(COD)).

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tällä hetkellä meillä on vahva yhteisön lainsäädäntö meriturvallisuuden alalla, mutta paljon on vielä tehtävä. Komissio on halunnut täydentää tämän lainsäädännön rakennetta uudella toimenpidepaketilla, jolla pyritään entistä paremmin ehkäisemään onnettomuuksia ja ottamaan paremmin huomioon niiden seuraukset. Lisäksi komissio on seitsemän ehdotusta esittäessään ottanut erityisen tarkasti huomioon ne meriturvallisuuden vahvistamista koskevat päätöslauselmat, jotka parlamentti hyväksyi Prestige-aluksen onnettomuuden jälkeen. Käytämme niitä hyväksi työssämme.

Euroopan merenkulkuhallinnot voivat näin ollen näyttää tulevaisuudessa esimerkkiä. Yksikään alus ei voi välttyä tarkastukselta Euroopan satamissa. Tarkastajien tai luokituslaitosten valvonta on tulevaisuudessa paljon tiukempaa. Selkeän päätöksentekoketjun ansiosta on mahdollista tarjota suojaa vaikeuksissa oleville aluksille. Liikenteen harjoittajat voivat täyttää paremmin velvoitteensa matkustajiaan tai kolmansia osapuolia kohtaan. Lisäksi tulevaisuudessa on mahdollista antaa järjestelmällisesti palautetta onnettomuuksista.

Minua ilahduttaa se, että Euroopan parlamentti tukee komission ehdottamaa kunnianhimoista lähestymistapaa. Esittelijänne ovat tehneet erinomaista työtä. Komissio on edelleen sitoutunut seitsemän ehdotuksen käsittelyyn samanaikaiseesti ja "paketti"-lähestymistavan säilyttämiseen, millä pyritään varmistamaan ehdotettujen toimien tehokkuus ja johdonmukaisuus. Te halusitte teknisistä syistä tutustua etukäteen kahteen näistä seitsemästä ehdotuksesta.

Esittämällä lippuvaltioiden vastuuta koskevan ehdotuksen komissio aikoo täyttää tyhjiön Euroopan turvallisuusjärjestelmässä. Jäsenvaltioiden viranomaisten kuuluu varmistaa, että niiden lipun alla kulkevat alukset noudattavat turvallisuussääntöjä. On selvää, että tilanteen on Euroopassa kohennuttava. Ei ole normaalia, että osa jäsenvaltioista esiintyy harmaalla – ja jopa mustalla – listalla, joka on laadittu Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan perusteella. Ei ole normaalia, että eurooppalaisen lipun alla kulkevien alusten pysäyttämisasteessa on niin suuria eroja tämän asteen vaihdellessa Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjasta peräisin olevien lukujen mukaan kaudella 2003–2005 ääritapauksissa 0,9 prosentista 24,14 prosenttiin.

Olkaamme selkeitä. Kyse ei ole siitä, että asettaisimme liikenteen harjoittajille tai kansallisille viranomaisille uuden byrokraattisten vaatimusten tason tai että ottaisimme käyttöön uusia turvallisuussääntöjä, vaan siitä, että varmistamme jo voimassa olevien sääntöjen tosiasiallisen noudattamisen. Komission ehdotuksella pyritään kaikessa yksinkertaisuudessa vahvistamaan yhteisön oikeudessa IMOn (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) säännöt, joiden mukaan lippuvaltioiden on pantava täytäntöön kansainväliset sopimukset. Lisäksi ehdotuksella pyritään panemaan täytäntöön toimenpide, joka on puhtaasti vapaaehtoinen eli IMOn tarkastusjärjestelmä. Pyrimme tällä tavalla takaamaan merenkulkuhallintojemme moitteettoman laadun ja kehittämään tätä kautta alustemme laatua. Näillä toimilla olemme osaltamme ehkäisseet Euroopan merenkulkuyhtiöiden välille mahdollisesti syntyvää epärehellistä kilpailua.

Seuraavaksi käsittelen toista ehdotusta. Se koskee alusten omistajien suurempaa vastuullistamista vahinkovastuun vahvistamisen kautta. Komissio ehdottaa sellaisten vähimmäissääntöjen käyttöönottoa, joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin tällä alalla eli siviilioikeudellisen vastuun ja rahavakuuksien alalla, ja sellaisten sääntöjen laatimista, jotka aidosti mahdollistavat sekä onnettomuuksien ennalta ehkäisemisen että aiheutuneen vahingon korvaamisen. Tässä vaiheessa jotkut väittävät, että tätä alaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksiahan on olemassa, mihin vastaan, että nämä sopimukset ovat epätäydellisiä ja niihin liittyy kaksi erityistä näkökohtaa. Ensinnäkään kaikki nämä sopimukset eivät ole tulleet voimaan. Niiden voimaantuloon menee jopa kauan aikaa. Toiseksi siinäkin tapauksessa, että näitä sopimuksia aletaan tulevaisuudessa soveltaa kaikkialla Euroopassa, jäljelle jää aina tapauksia, joita ne eivät kata.

Tämän lisäksi näissä yleissopimuksissa on sisällöllisesti eräs puute. Niissä vahvistetaan vastuun rajoittamisen periaate, joka kaipaa kiireellisesti nykyaikaistamista. Tarkemmin sanottuna näissä yleissopimuksissa määritellään kynnys, jonka ylittyessä alusten omistajat menettävät oikeutensa rajoittaa vastuutaan. Ongelma on siinä, että tämä kynnys on asetettu käytännössä tasolle, joka ei voi ylittyä eli kynnyksenä on anteeksiantamaton virhe. Kynnyksen ylittymättömyys tarkoittaa sitä, että alusten omistajia kohdellaan edullisemmin uhrien vahingoksi, jos näissä yleissopimuksissa määrätty korvausvastuun raja ylittyy aiheutuneen vahingon osalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että alusten huonoja omistajia kohdellaan edullisemmin alusten hyvien omistajien kustannuksella. Niiden alusten omistajien, jotka ovat syyllistyneet vakavaan laiminlyöntiin – virheasteikolla anteeksiantamatonta virhettä asteen verran lievempi virhe – ja jotka ovat vastuussa merkittävästä pilaantumisesta, ei pidä enää voida käyttää hyväksi tätä etuoikeutta vastuunsa rajoittamiseen.

Tämä on ehdotuksemme asiayhteys. Näin ollen kyse on välittömästä vastauksesta, jolla pyritään voittamaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat, ja ensimmäisestä vaiheesta pyrittäessä kaikkien näiden tekstien nykyaikaistamiseen.

Arvoisa puhemies, ilta on niin pitkällä, ettei minun ole syytä jatkaa enää pitempään. Voin ehkä vastata lopussa esittelijöille Marta Vincenzille ja Gilles Savarylle, joille haluan heti esittää vilpittömät kiitokseni erinomaisesta työstä.

  Marta Vincenzi (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sillä, että jäsenvaltiot noudattaisivat kokonaisuudessaan kansainvälisiä sääntöjä, voitaisiin ratkaista ongelmia, jotka ovat, kuten tiedämme, luonteeltaan taloudellisia ja sosiaalisia ja koskevat ympäristönsuojelua. Komissiossa samoin kuin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa on pyritty korostamaan käsiteltävänä olevan direktiivin osalta kolmea perustavaa laatua olevaa seikkaa.

Ensimmäinen seikka on jäsenvaltioiden mahdollisuus täyttää yhteisön velvoitteet niiden sopimusvälineiden avulla, jotka ovat jo käytössä kansainvälisten sääntöjen soveltamiseksi. Toinen seikka on se, että jäsenvaltioiden ei tarvitse osoittaa soveltaneensa normeja, vaan komission on osoitettava, että sääntöjä on rikottu ja että tietty hallinnollinen harkintavalta – joka on kirjattu jo IMOn sääntöihin – on tosiasiassa tarpeen, jotta lippuvaltion velvollisuuksien soveltaminen voidaan mukauttaa kansallisiin tilanteisiin. Liikennevaliokunta on arvioinut ja tukenut tätä sosiaalisten ja institutionaalisten edustajien suoran kuulemisen pohjalta tehtyä työtä.

Haluan kiittää kaikkia osallistujia, ja ensimmäiseksi niitä jäseniä, jotka ovat esittäneet tarkistuksia: tarkistettu ehdotus ja lainsäädäntöpäätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti helmikuun lopussa pidetyssä äänestyksessä. Tarkistukset, jotka hyväksyttiin, jotka jätettiin käsiteltäväksi ja joista sovittiin, selvensivät sitä kantaa, joka oli kaikille poliittisille ryhmille yhteinen: meriturvallisuuden vahvistaminen ilman julkishallinnon kuormittamista on mahdollista ja se on toteutettava. Tämänsuuntaisia toimia ovat tarkastusjärjestelmään tehdyt muutokset, joiden perusteella tarkastukset muuttuvat vaihtoehtoisista pakollisiksi, järjestelmä sellaisten tietojen toimittamisesta komissiolle, joiden sisältöä on kevennetty, ja sellaisten takeiden antaminen, jotka koskevat henkilökohtaista koulutusta, johon sisältyy pakollinen työkokemus merellä.

Jotta syntyisi mahdollisimman suuri yhteisymmärrys, en halunnut esittää lisätarkistuksiani, koska päämääränä on, että myös täällä istuntosalissa saavutetaan valiokunnassa jo saavutettu yhteisymmärrys ja tasapainoinen kanta. Arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, jos Euroopan parlamentti hyväksyy suurella äänten enemmistöllä suurimman osan tämän direktiiviehdotuksen samoin kuin kollegani, jäsen Savaryn laatiman mietinnön sisällöstä, sellaisena kuin mietintö on tarkistettuna ja neuvoteltuna, siten, että kaikki poliittiset ryhmät asettuvat tukemaan Erika-paketin vahvistamista, katson, että voimme luottaa saavamme kansalaisten täyden tuen. Tällä hetkellä kansalaiset ovat tietoisia meriturvallisuuteen liittyvistä vakavista ongelmista, ja luulen, että pystymme kääntämään voitoksi yhteisön toimielinten epäröinnin ja Euroopan unionin mahdollisen perääntymisen. Toivottavasti sellaista ei tapahdu tänään varsinkaan, kun erittäin tärkeän Berliinin julistuksen antamisesta on vain muutama päivä.

  Gilles Savary (PSE) , esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, yksi kerta ei ole vielä kohtalokas, ja eikö näin olekin paljon parempi? Voimme näillä näkymin säätää meriturvallisuuspaketista ilman tuoreita onnettomuuksia. Edellisinä kertoina meidän oli murehdittava Erika-aluksen katastrofaalista uppoamista, joka johti meren pilaantumiseen ja hyvin vaikeaan hylyn pelastamistehtävään, ja Prestige-aluksen uppoamista, jonka te Espanjan kansalaisena tunnette kaikkia muita paremmin ja jolla oli valtava vaikutus rannikoidemme kannalta.

Mielestäni komission varapuheenjohtajaa on siten onniteltava siitä, että hän on ehdottanut meille tätä seitsemän tekstin pakettia, jonka on säilyttävä komission ja Euroopan parlamentin neuvostolle esittämänä laaja-alaisena ehdotuksena, vaikka ehdotuksista kaksi onkin hieman aikaansa edellä. Olemme tehneet ankarasti työtä tässä asiassa, ja haluan tältä osin kiittää kaikkia kollegojani ja erityisesti muita poliittisia ryhmiä siitä erinomaisesta työstä, jota olemme voineet tehdä ja siitä, miten mainion äänestystuloksen saavutimme, mikä on osoitus siitä, että parlamentilla on hyvin voimakas halu lähettää tänään aito viesti siitä, että se tukee tätä meriturvallisuuspakettia.

Minun kuuluu luonnollisesti esitellä teille mietintö – joka on todennäköisesti melko monimutkainen – ja joka koskee alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta ja rahavakuuksia, jotka ovat pääasiallinen tapa kattaa kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot. Kyse ei ole vahingoista, joita aiheutuu kahden aluksen välillä niiden mahdollisessa yhteentörmäyksessä, tai vahingoista kuljetusketjuun osallistuvien osapuolten välillä eli rahtaajien ja alusten omistajien välillä, vaan kolmansille osapuolille aiheutuvasta vahingosta ja erityisesti ympäristövahingosta.

Komissio ehdottaa meille – ja mielestäni se on vähintä, mitä jäsenvaltioilta on vaadittava – niiden Kansainvälisen merenkulkujärjestön tärkeiden yleissopimusten ratifiointia, jotka koskevat vahinkovastuuta ja kolmansille osapuolille maksettavia korvauksia. Tästä näkökulmasta katsottuna on olemassa kaikenlaiset vahingot kattava yleinen sopimus eli LLMC, jota eräät jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet varsinkaan vuoden 1996 versiossa. HNS-yleissopimusta, joka koskee kemikaaliriskejä, ei ole ratifioitu. Meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista suojaa kemikaaliriskejä vastaan, ja olemme niiden osalta paljon suojattomampia kuin öljyriskien osalta, ja tiedämme, että se, mitä Euroopan merillä kuljetaan, on usein hyvin vaarallista. Lisäksi on olemassa kaksi muuta yleissopimusta: yksi koskee merelle heitteille jääneiden henkilöiden suojelua – olette varmaan kuulleet näistä hulluista tilanteista, joissa merimiehet eivät voi jättää alustaan alusten omistajan tehtyä vararikon ja jäävät kuukausiksi satamaan. Toinen yleissopimus koskee vastuuta bunkkeriöljyn aiheuttamasta vahingosta, johon viitataan myös kaasujen poistamisen nimellä.

Komissio ehdottaa näin ollen näiden yleissopimusten ratifiointia. Parlamentti on äänestänyt tämän ehdotuksen puolesta ja toivonut kaikkien näiden yleissopimusten – etenkin kemikaaliyleissopimuksen – ratifiointia. Komissio ei ehdottanut tätä suoraan, mutta korostamme tätä ratifiointihalukkuuttamme. Toiseksi katsomme, että järjestelmä, jossa vahinkovastuun rajoittamisen etu poistetaan, on pantava täytäntöön niiden alusten osalta, jotka kuuluvat valtioille, jotka ovat kieltäytyneet ratifioimasta yleissopimuksia, siitä riippumatta, ovatko nämä ratifiointihaluttomat maat EU:n jäsenvaltioita vai EU:hun kuulumattomia valtioita. Uskon, että jäsen Jarzembowskille on hyvin tärkeää, että kiristämme otettamme näistä aluksista, jotka kuuluvat ratifioinnista kieltäytyneille valtioille, kannustaaksemme näitä valtioita ratifioimaan sopimukset. Näissä tapauksissa moitittavaa ei ole anteeksiantamaton toiminta vaan vakava laiminlyönti, ja vakava laiminlyönti tekee vahinkovastuu- ja korvausjärjestelmästä tosiasiassa ehdottomasti paljon ankaramman.

Lopuksi totean vielä, että olemme tukeneet komission ehdotusta rahavakuustodistuksen luomisesta ja tämän todistuksen valvomisesta siten, että perustamme meriturvallisuusviraston tai jonkin muun elimen puitteissa toimiston, joka antaa tietoja todistusten voimassaolosta varsinkin niiden aluevesien läpi kulkevien alusten osalta, jotka eivät pysähdy satamissa. Tavoitteena on mahdollisimman suuren turvallisuustason takaaminen.

Hyvät kollegat, mielestäni tämä teksti on kunniaksi Euroopan parlamentille ja ajaa jäsenvaltiot ahtaalle. Kuulun niihin, joille Erika-aluksen uppoamisen yhteydessä tuotti suurta kärsimystä kuulla eräiden valtioiden tai hallitusten päämiesten – muun muassa omassa kotimaassani – syyttävän Eurooppaa heidän sanoessaan, että "Erika oli Euroopan oma vika. Lainsäädäntöä ei ole". Nykyään lainsäädäntö on olemassa. Se on erittäin ankara, ja kehotamme neuvostoa ja jäsenvaltioita panemaan sen täytäntöön.

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Tosiasia on, etten puhu pelkästään omasta puolestani vaan myös Antonio López-Istúrizin puolesta. Hän on oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija Savaryn mietinnön osalta.

Kuten parlamentin jäsenet tietävät, tänään keskusteltavanamme olevat Marta Vincenzin ja Gilles Savaryn laatimat mietinnöt muodostavat osan siitä, mikä on tullut tunnetuksi kolmannen meriturvallisuuspaketin nimellä. Niissä seitsemässä ehdotuksessa, joista paketti koostuu, olennaisena tavoitteena on lisätä turvallisuutta merillämme. Koska keskustelemme molemmista mietinnöistä yhdessä, olisi epäkohteliasta olla mainitsematta Marta Vincenzin mietintöä, jota tuemme vilpittömästi.

Tästä huolimatta, jos suinkin sallitte, haluaisin käsitellä tarkemmin Savaryn mietintöä. Mietintö on rohkea ja määrätietoinen ja ansaitsee kiitokseni ja tukeni. Tehtävä ei ole helppo – mikään pakettiin kuuluvasta seitsemästä ehdotuksesta ei ole sellainen – eikä kaikkien hyväksyntää ole helppo saavuttaa, koska puhumme rahavakuuksista ja alusten omistajien vastuusta, ja on ymmärrettävää, että ala yrittää kiertää tämän vastuun tai lykätä päätöksiä, jotka tekevät noudattamisen pakolliseksi. Älkää vain ajatelko, että suhtaudun millään muotoa kriittisesti alusten omistajiin. Ne käyttävät oikeuksiaan ja niiden kannat ovat ymmärrettäviä.

Minäkin ajattelin aluksi pysyä valtavirrassa ja katsoin, että toimivallan on kuuluttava IMOlle merenkulun alan kaltaisella näinkin globaalilla alalla. Näkemykseni oli ristiriidassa parlamentin yleisen näkemyksen kanssa, ja lopuksi taivuin.

Näin on parempi, ja näin tapahtui myös silloin, kun meille rakas, edesmennyt Loyola de Palacio esitti vaatimuksen kaksoisrungosta. Euroopan unioni teki päätöksen ensimmäisenä, ja sen jälkeen IMO. Jos olisi toimittu toisin päin, äsken Gibraltarilla sattunut onnettomuus olisi varmasti johtanut uuteen valtavan mittakaavan katastrofiin.

Aluksi kiitän teitä niiden tarkistusten hyväksymisestä, joissa vaadimme velvollisuutta ratifioida alusten polttoaineena käytettävän öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tehty kansainvälinen yleissopimus. Toiseksi aion keskittyä aiheeseen, joka on mielestäni tärkeä ja jota kehotan teitä tukemaan. Viittaan sellaisen solidaarisuusrahaston perustamiseen, josta katetaan rahavakuuksia vailla olevan aluksen aiheuttamat vahingot.

Kyse on tyhjiön täyttämisestä, jotta vahingot voidaan kattaa siinä tapauksessa, että onnettomuuden aiheuttaa alus, joka tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista huolimatta kulkee yhteisömme merialueilla ilman rahavakuustodistusta. Missään tapauksessa niiden korvausten, jotka johtuvat rahavakuuksia vailla olevan aluksen aiheuttamasta vahingosta, maksaja ei saa olla jäsenvaltio, joka on viime kädessä onnettomuuden uhri, vaan mielestämme korvausten maksaminen kuuluu yhteenliittymälle, joka vertailevassa oikeudessa olemassa olevien muiden vastaavien toimijoiden tavoin kantaa vastuun tällaisissa tilanteissa.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee olennaisilta osin Marta Vincenzin mainiota mietintöä lippuvaltiota koskevista vaatimuksista ja Gilles Savaryn yhtä mainiota mietintöä alusten omistajien vahinkovastuusta. Samalla haluamme kiittää esittelijöitä siitä, että he ovat laatineet mietinnöt näin taitavasti.

Toisin kuin merenkulun eräillä osa-alueilla pelätään, kummassakaan direktiivissä ei tosiasiassa aseteta uusia olennaisia vaatimuksia merenkululle tai jäsenvaltioille, ja sen vuoksi niillä ei ole myöskään kielteisiä vaikutuksia Euroopan laivaston kilpailukykyyn kolmansista maista peräisin oleviin kilpailijoihin nähden. Näiden kahden ehdotuksen tarkoituksena on pikemminkin vain se, että eräät kauan aikaa olemassa olleet kansainväliset merioikeudelliset sopimukset muuttuvat vihdoin kaikkia jäsenvaltioita sitoviksi. Jos tarkastelemme lippuvaltioita koskevia yksittäisiä ehdotuksia, Euroopan unionin 27 jäsenvaltion on jo korkea aika täyttää kansainvälisen yleissopimuksen perusteella niille kuuluvat velvoitteet kunkin jäsenvaltion omien alusten tarkastamisen osalta. Tähän ei riitä pelkkä yleissopimusten allekirjoittaminen ja ratifiointi. Lisäksi jäsenvaltioiden on vihdoin huolehdittava tarvittavan välineistön ja henkilöstön saatavuudesta, jotta ne voivat tarkastaa omat aluksensa tehokkaasti. Mitä tulee vahinkovastuuseen merionnettomuustapauksissa, kyse on itse asiassa vain siitä, että kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan yhteisön oikeudessa vihdoinkin soveltamaan vuoden 1996 LLMC-yleissopimusta. Lisäksi vaadimme vuoden 1996 HNS-yleissopimuksen ja vuoden 2001 bunkkeriyleissopimuksen soveltamista vihdoin viimein, mikä ei ole todellakaan kohtuuton vaatimus merenkulkualalle tai jäsenvaltioille.

Näin ollen kantamme on erinomaisen perusteltu. Vaadimme ympäristön ja kansalaisten edun nimissä täysin itsestään selvää asiaa, ja toivon, että neuvosto ymmärtää tämän vihdoin ja on valmis käsittelemään näitä molempia esityksiä asianmukaisesti.

  Willi Piecyk, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos olisin kertonut äidilleni, että keskustelimme meriturvallisuudesta klo 23.00 jalkapalloilun jälkeen, hän olisi todennäköisesti sanonut: te olette hulluja siellä Brysselissä. Tässä tilanteessa en olisi ollut hänen kanssaan eri mieltä.

On kuitenkin hyvä asia, että komissio on esittänyt tämän ehdotuksen, koska sitä tarvitaan. Olemme meriturvallisuuden parantamista käsittelevässä valiokunnassa (MARE) vaatineet Euroopan unionia ryhtymään toimiin lippuvaltiota koskevien vaatimusten sekä vahinkovastuun ja korvausten aloilla. Tässä vaiheessa haluan kiittää erityisesti kumpaakin esittelijää, kollegojani Marta Vincenziä ja Gilles Savarytä, koska kummankin mietintö on sisällöllisesti hankala ja poliittisesti hyvin kiistanalainen. Emmehän ole toistaiseksi kuulleet neuvoston kiljuvan riemusta tai onnesta tai päästävän bravo-huutoja. Tämän vuoksi meidän on tässä vaiheessa todettava jälleen kerran neuvostolle – koska väärinkäsityksiä on ilmiselvästi ollut – että se, että keskustelemme tänään näistä kahdesta mietinnöstä, ei tarkoita periksi antamista Erika III -paketin ja sen seitsemän kohdan asiassa, vaan pikemminkin sitä, että korostamme näiden kahden mietinnön erityistä poliittista merkitystä. Neuvosto, joka yrittää esittelijä Savaryn pyynnöstä tulkita "vakavan laiminlyönnin" käsitettä, syyllistyisi näin ollen itse vakavaan laiminlyöntiin, jos sillä olisi tällainen virheellinen käsitys asiasta.

Olen samaa mieltä jäsen Jarzembowskin kanssa siitä, että neuvoston suhtautumista Vincenzin mietintöön on hyvin vaikea ymmärtää. Mikä on varsinaisena ongelmana voimassa olevien IMOn sääntöjen saattamisessa osaksi Eurooppa-oikeutta? Samalla lailla mikä onkaan Savaryn mietinnössä ongelmana kemiallisen pilaantumisen sisällyttämisessä osaksi siviilioikeudellisen vastuun järjestelmää öljystä johtuvan pilaantumisen rinnalle? Tämä ei voi olla todellinen ongelma. Terve järki on joka tapauksessa näiden ehdotusten puolella. Kummankin mietinnön viesti on seuraava: jäsenvaltioiden on kannettava suurempi vastuu niiden lipun alla kulkevista aluksista ja sekä jäsenvaltioiden että alusten omistajien on kannettava suurempi vastuu, jos jotakin sattuu. Olemme jo nyt myöhässä: ajatelkaapa Erika- ja Prestige-alusten tapauksia. Kiitokset komissiolle ehdotuksista. Kiitokset esittelijöille. Neuvostoa on nyt kehotettava käyttäytymään asianmukaisesti ja olemaan syyllistymättä vakavaan laiminlyöntiin.

  Paolo Costa, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, hyvät kollegat, olen täällä ainoastaan vahvistaakseni sen, mitä kollegani ovat jo sanoneet.

Meriturvallisuus on liian vakava asia taktikoinnin kohteeksi: liian vakava asia niitä kokemuksia ajatellen, joita meillä on jo ollut, eli niitä onnettomuuksia ajatellen, joita olemme jo kokeneet, ja aivan liian vakava asia, kun otetaan huomioon, että meidän on ennustettava riskien tulevaisuudessa vain kasvavan meriliikenteen lisääntyessä. Näin ollen komissio on toiminut viisaasti tutkiessaan kaikkia mahdollisia keinoja vaikeuksien välttämiseksi ja kaikkiin tilanteisiin valmistautumiseksi.

Perustelu on tämä, ja se ei ole missään tapauksessa taktinen tai joutavanpäiväinen. Tämän vuoksi katsomme, että kaikkia seitsemää ehdotusta – joilla pyritään yhdenmukaistamaan luokittelumuotoja, velvoittamaan valtiot valvomaan niiden lipun alla kulkevia aluksia, varmistamaan alusten satamatarkastusten suorittaminen, varmistamaan alusten liikkeiden valvonta, sopimaan menettelytavoista onnettomuustapauksissa, todentamaan vahinkovastuu tai hallinnoimaan sitä sekä kolmansien osapuolten että matkustajien osalta – on vietävä eteenpäin yhdessä.

Se, että molemmat käsiteltävänä olevat mietinnöt hyväksyttiin huomattavalla äänten enemmistöllä ja toinen niistä kirjaimellisesti yksimielisesti, osoittaa sen, millä tavalla Euroopan kansalaisten, joita meidän kuuluu edustaa, ajatukset on otettu huomioon. Lisäksi tämä vahvistaa sen, että olemme oikealla tiellä.

Näiden kahden ensimmäisen mietinnön hyväksyminen tänä iltana on kaikille EU:n toimielimille suunnattu viesti: tekstit käsiteltäväksemme jättäneen komission on pidettävä kiinni kannastaan ja neuvoston on näytettävä, että se on valmis edistymään aidosti meriturvallisuuskysymyksessä, jotta emme jonkin ajan kuluttua – Luoja paratkoon – valita sitä, ettemme ryhtyneet toimiin ajoissa silloin, kun mahdolliset onnettomuudet olivat vielä vältettävissä.

  Mary Lou McDonald, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijöitä Vincenziä ja Savarya heidän ansiokkaasta työstään. Ei ole epäilystäkään siitä, että merenkulku kuuluu aloihin, joilla tarvitaan kipeästi tiukempaa sääntelyä. Alusten lippuvaltion valinta on olennainen kysymys, ja Kansainvälinen kuljetustyöväen liitto on ottanut sen ensisijaiseksi asiaksi mukavuuslippulaivoja koskevassa kampanjassaan. Mielestäni mietinnön hyväksyminen, erityisesti Vincenzin mietinnön tapauksessa, on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot täyttävät tältä osin kansainväliset sitoumuksensa.

Kiistoja on ollut, kuten Irish Ferriesiä koskeva kiista muiden alalla käytyjen kiistojen joukossa. Näissä kiistoissa lippuvaltion vaihtamista on käytetty työntekijöiden riistämiskeinona huonompien palkkojen maksamiseksi epämääräisestä työajasta ja työoloista ja omistajien kotimaan työlainsäädännön kiertämiseksi. Merenkulun työntekijät tarvitsevat nyt moniin eri kansainvälisiin välineisiin nojaavia toimia, joilla voidaan parantaa sääntelyä heidän alallaan ja heidän työelämänsä laatua.

Olen varma, että parlamentti hyväksyy nämä mietinnöt. Neuvoston ja myös yksittäisten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja kannettava vastuunsa.

  Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan antaa tunnustusta ja esittää kiitokseni esittelijöille Marta Vincenzille ja Gilles Savarylle heidän mietinnöistään. Niissä käsitellään komission ehdottamaan pakettiin kuuluvia kahta säädöstä, ja haluan kiittää komissiota siitä, että se on vastannut kattavasti parlamentin odotuksiin.

Haluaisin keskittyä siviilioikeudelliseen vastuuseen. Suhtaudun ensinnäkin suopeasti rajojen asettamiseen siviilioikeudelliselle vastuulle. Katson, että tämä rajoittaminen pitää vastuun riittävällä tasolla sen varmistamiseksi, että useimmissa tapauksissa vahinkoa kärsinyt osapuoli saa asianmukaisen korvauksen. En yhdy siihen arvosteluun, että nämä rajat on asetettu liian korkealle, koska ihanteellinen tilanne on se, missä meidän ei ole maksettava korvauksia ollenkaan.

Olen tyytyväinen myös siviilioikeudellista vastuuta koskeviin pakollisiin vakuuksiin, joissa alusten omistajilta edellytetään sellaisten todistusten esittämistä jäsenvaltioiden viranomaisille, joissa vahvistetaan vakuuksien olemassaolo kaikkien kolmansille osapuolille aiheutettujen vahinkojen varalta. On hyvä asia, että tällaisen todistuksen myöntäjiä ovat jäsenvaltiot, koska se tekee yhtiöiden luotettavuuden ja vakavaraisuuden tarkistamisesta yksinkertaisempaa.

Annan lisäksi mielihyvin tukeni sille, että tämän todistuksen olemassaolosta ilmoittaminen tehdään pakolliseksi. On mielestäni hyvä asia, että ymmärrämme vakavan laiminlyönnin käsitteen laajemmin, minkä ansiosta on mahdollista katsoa jokin taho edesvastuulliseksi tehdyistä rikkomuksista. Tämän vuoksi on ehdotettu, että vakavan laiminlyönnin tulkintaa laajennettaisiin siten, että huomioon otettaisiin ammattimaisen toiminnan käsite.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, elämme maailmanlaajuistumisen aikakautta, jolla on epäilemättä hyvät ja huonot puolensa, mutta onneksi voimme sen ansiosta tulla tietoisiksi siitä, miten suuri vaikutus ihmisen toiminnalla ja kehitystyöllä on maapallomme kannalta. Muun muassa meriympäristö, joka tarjoaa meille varsin paljon ruoan, vapaa-ajan ja liikenteen muodossa, pilaantuu jatkuvasti, koska sitä kuormitetaan sekä maalta että mereltä.

Tästä pilaantumisesta osa – pienin osa – aiheutuu väistämättömistä onnettomuuksista, kun taas suurimman osan pilaantumisesta aiheuttavat alusten omistajat ja liikenteen harjoittajat, jotka toimivat edelleen vastuuttomasti kansainvälisistä säännöistä ja turvallisuuskäytännöistä välittämättä.

Prestige- ja Erika-alusten erityistapaukset kohahduttivat, mutta emme saa unohtaa pilaantumista, jonka syynä on pilssiöljyjen leväperäinen laskeminen mereen ja säiliöiden puhdistaminen päivittäin. Tämän takia meidän on otettava käyttöön kaikki käytettävissä olevat tarkastukset ja resurssit tämän rikollisen käyttäytymisen lopettamiseksi, ja meidän on vaadittava, että kaikki lippuvaltiot täyttävät velvoitteensa, niillä on asianmukaisen koulutuksen ja kokemuksen saaneet tarkastajat ja näiden valtioiden satamaviranomaiset tarkastavat alusten runkojen tilan ja varmistavat jätteiden mereen laskemista koskevien sääntöjen noudattamisen.

Lopuksi otan vielä esiin tämän jälkimmäisen asian ja kehotan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla kaikki alukset velvoitetaan kuljettamaan mukanaan automaattisia laitteita, jotka kirjaavat tunneittain pilssin ja säiliöiden nesteiden tason ilma-alusten kantamien mustien laatikoiden tavoin meriympäristörikosten selvittämiseksi. Tämä on ainoa tapa saavuttaa tavoitteemme.

Haluan lopuksi onnitella esittelijöitä erinomaisesta työstä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää ja onnitella teitä. Olen sitä mieltä, että tämä aihe – vaikka sitä käsitellään hyvin myöhään, mistä olen hieman pahoillani – kuvastaa sitä, miten suuressa määrin juuri parlamentti toimii tällä hetkellä Euroopan yleisen edun takuumiehenä. Haluan kiittää kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat valmistelleet ahkerasti näitä tekstejä. Olen todellakin sitä mieltä, että meillä on käsissämme paketti, jota ei pidä rikkoa. Nämä seitsemän ehdotusta muodostavat kokonaisuuden. Niiden avulla voimme tehdä koko merikuljetusketjusta turvallisemman, ja tämän vuoksi katson, että pakettimuoto on säilytettävä.

Haluan ensimmäiseksi käsitellä Marta Vincenzin mietintöä. Aluksi haluan tähdentää sitä, että tämä nimenomaan eurooppalainen lähestymistapa ei vaikuta olevan ristiriidassa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kehyksessä omaksutun yleisen lähestymistavan kanssa. On joka tapauksessa totta, että voimme yhteisön ansiosta edistää IMOssa sellaista lähestymistapaa, jossa tavoitteena on se, että kaikki lippuvaltiot noudattavat tehokkaammin kansainvälisiä normeja. Tämä lähestymistapa ei ole ristiriidassa sen lähestymistavan kanssa, jonka mukaisesti yhteisön tasolla on jo nyt varmistettava kaikkien jäsenvaltioiden laadukas lippuvaltiotoiminta. Tulevaisuudessa juuri lippuvaltiotoiminnan laadukkuus lisää lippuvaltion houkuttelevuutta, ja tätä kautta voidaan lisäksi puolustaa paremmin merenkulkualan korkeatasoista työllisyyttä. Myös merenkulkuyhtiöt hyötyvät tällaisesta parannuksesta, koska tämä lippuvaltiotoiminnan laadukkuus johtaa tarkastusten vähentymiseen satamissa. Niinpä haluan vielä kerran kiittää Marta Vincenziä.

Arvoisa puhemies, lisäksi haluan todeta – ja samalla annan tukeni suurimmalle osalle valiokunnassa tehtyä työtä – etten ymmärrä neuvoston vastustelua ja sen vuoksi aion vielä palata eräisiin tarkistuksiin.

Tarkistuksilla 25 ja 26 muutatte niitä kriteerejä, joilla määritellään lippuvaltioiden hallintojen suorittamat täydentävät katsastukset. Voin hyväksyä tämän yhdellä ehdolla: aluksia, joita ei ole tarkastettu edellisten 12 kuukauden aikana satamavaltion tarkastuksissa, ei pidä vapauttaa näistä tutkimuksista. Tarkistukset 25 ja 26 voitaisiin siis muotoilla uudelleen ja niitä voitaisiin myös parantaa.

Tarkistuksista 43, 44 ja 52 olen sitä mieltä, että ne heikentävät ehdotusta, koska niillä alennetaan lippuvaltion katsastajien rekrytointivaatimusten tasoa. Ettekö olekaan sitä mieltä, että korkeatasoinen pätevyys on säilytettävä? Näin ollen tarkistukset 43, 44 ja 52 ovat minulle ongelma, enkä voi hyväksyä niitä.

Vaikka monet muut tarkistukset selkiyttävät kantaa, eräät tarkistukset – tarkistus 2, tarkistus 6, tarkistus 13 ja tarkistus 17 – saattavat aiheuttaa tiettyä sekaannusta, koska niissä viitataan Kansainvälisen työjärjestön välineisiin ja ne merkitsevät ehdotuksen soveltamisalan ylittymistä. En voi tämän takia hyväksyä niitä.

Lopuksi haluan mainita tarkistukset 4 ja 12, joissa jäsenvaltioiden viranomaisille ja yksityisille liikenteenharjoittajille annetaan mahdollisuus saattaa asia suoraan meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean käsiteltäväksi. Näissä tarkistuksissa on kuitenkin unohdettu se, että komission käyttäessä sille annettua täytäntöönpanovaltaa sillä on yksinomainen oikeus aloitteen tekemiseen. Komissio ei siis voi hyväksyä näitä tarkistuksia.

Tässä olivat muutamat huomioni, jotka eivät millään lailla tarkoita sitä, etten tukisi Marta Vincenzin työtä, jota pidän oivallisena. Toistan vielä kerran: olen täysin vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, että ne etenevät tältä pohjalta. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, ja pitkällä aikavälillä korkealaatuisella lippuvaltiotoiminnalla voidaan saavuttaa kilpailuetu.

Arvoisa puhemies, seuraavaksi käsittelen Gilles Savaryn ehdotusta. Kiitän häntä suuresti. Hän on korostanut sitä, että tämäniltaiset kaksi ehdotusta ovat hieman edellä aikaansa. Kyllä, aivan niin. Jos haluamme edistyä, meidän on useiden yritysten kautta pyrittävä sitouttamaan jäsenvaltiot paljon rohkeampaan ja määrätietoisempaan politiikkaan ja strategiaan tulevien öljyvahinkojen välttämiseksi.

Voimmeko vahvistaa direktiivin avulla uhrien suojelua? Varmasti! Kuten Gilles Savary osuvasti totesi, kaikkia Euroopan vesialueille tulevia aluksia koskevan pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönotto on innovaatio meriliikenteessä. Rahavakuuksien on oltava luotettavia ja saatavilla, minkä vuoksi ehdotamme, että julkiset viranomaiset tarkastavat etukäteen vakuuden luotettavuuden, ja sen vuoksi ehdotamme myös, että uhrien on voitava ottaa suoraan yhteyttä vakuuttajiin käyttääkseen oikeuksiaan.

Myös uhrien suojelu toteutuu, koska korvausten vähimmäistaso taataan. Tämä vähimmäistaso on merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehdyn yleissopimuksen (vuoden 1996 versio) normien mukainen. Lisään vielä, että nämä normit ovat riittäviä useimmissa tapauksissa. On kuitenkin totta, että direktiivissä säädetään tiettyjen tapausten osalta siviilioikeudellisen vastuun rajoittamista koskevan edun poistamisesta alusten omistajilta, jotta uhrit voivat saada korvauksen, joka on oikeassa suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, voidaan siis sanoa, että tämä direktiiviehdotus vie kiistattomasti merioikeuttamme eteenpäin. Haluan vielä kerran esittää kiitokseni siitä rohkeudesta, jota on tarvittu, jotta on voitu kohdata tietty vastarinta ja pyrkiä kohti yksityisen merioikeuden uudistamista. Eräät voimassa olevan merioikeuden periaatteethan eivät ole enää millään lailla perusteltuja. Ne johtavat siihen, että liikenteenharjoittajat vapautetaan vastuusta. Tavoitteenamme on laadukas merenkulku, oma laivasto ja kolmansien maiden alusten kauttakulku.

Nyt siirryn käsittelemään Savaryn ehdotusta. Tavoitteena on siis laadukas merenkulku, oma laivasto ja kolmansien maiden alusten kauttakulku ja se, että uhrit saavat korvauksen, joka on oikeassa suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon, mikä ei ole nykyisten oikeusperiaatteiden nojalla mahdollista. Keskeiset tarkistukset 10 ja 20, jotka koskevat vakavaa laiminlyöntiä ja anteeksiantamatonta toimintaa, vastaavat tätä tarkoitusta. Tuemme niitä.

Olette lisäksi osoittaneet terävänäköisyyttä, koska olette parantaneet ja täsmentäneet useita ehdotuksen seikkoja tarkistuksilla 9, 11, 14 ja 19.

Olette esittäneet uusia säännöksiä, joita pidämme arvokkaina, ja viittaan tällä erityisesti tarkistuksiin 16 ja 17, jotka koskevat jäsenvaltioiden velvollisuutta ratifioida välittömästi ratifiointia odottavat yleissopimukset.

Jäljelle jää kuitenkin muutamia tarkistuksia, jotka voimme hyväksyä periaatteessa mutta emme kokonaisuudessaan. Nämä ovat tarkistukset 23, 26 ja 27, jotka koskevat vakuustodistusten käsittelystä vastaavan uuden yhteisön viraston perustamista. Ajatus on tietenkin hyvin houkutteleva, mutta onko uuden rakenteen luominen tarpeen, kun olemassa on Euroopan meriturvallisuusvirasto? Mitä tehtäviä sen on tarkoitus suorittaa? Ymmärrätte varmaan sen, että haluamme, että näiden tarkistusten seuraukset selvitetään tarkemmin.

Seuraavaksi käsittelen tarkistusta 25, joka koskee solidaarisuusrahaston perustamista. Emme ole vakuuttuneita tämän uuden rakenteen tarpeellisuudesta. Onko sille todellista käyttöä direktiivin täytäntöönpanon jälkeen, kun otetaan huomioon, että jäljelle jääviä tapauksia on liian vähän? Kuinka voidaan estää se, että alusten "hyvät" omistajat maksavat "huonojen" puolesta, minkä päälle tulevat vielä ne käytännön vaikeudet, joita liittyy tällaisen rahaston perustamiseen?

Tämä oli huomioideni keskeisin sisältö. Täydellinen luettelo tarkistuksista ja kutakin tarkistusta koskeva komission kanta toimitetaan parlamentin sihteeristölle kummankin käsiteltävän ehdotuksen osalta. Arvoisa puhemies, siitä huolimatta, että suhtaudun varauksellisesti tiettyihin tarkistuksiin, haluaisin osoittaa pitäväni arvossa erinomaista parlamentaarista asiakirjaa. Haluan vielä kerran kiittää esittelijöitä ja jäsen Costaa ja kaikkia hänen valiokuntansa jäseniä ja kiittää yleensä parlamenttia tästä oivallisesta työstä, jonka avulla voimme toivottavasti viedä eteenpäin meriturvallisuutta, jota tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan ennen, meriliikenteen kehittämistä silmällä pitäen, ja kun otetaan lisäksi huomioon se, että tästä lähtien yhdistynyt Eurooppa ei koske pelkästään Välimerta ja Atlanttia vaan myös Mustaamerta ja Itämerta. Meillä on siis pakottava tarve edistyä. Olen kiitollinen parlamentille tämän ymmärtämisestä ja siitä, että se on tukenut meitä siten kuin se on tehnyt.

  Puhemies. Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

21. Uusien jäsenvaltioiden yhdentyminen YMP:hen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Csaba Sándor Tabajdin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen mietintö (A6-0037/2007) uusien jäsenvaltioiden yhdentymisestä YMP:hen (2006/2042(INI)).

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kymmenen uuden jäsenvaltion yhdentyminen YMP:hen on hyvin monimutkainen asia. Olen pyrkinyt tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä arvioimaan kymmenen uuden jäsenvaltion yhdentymisen tuloksia ja seurauksia, koska keskustelemme yleisesti ottaen kymmenen uuden jäsenvaltion yhdentymisen onnistumisesta, mutta meidän on arvioitava tarkasti, mitkä ovat sen seuraukset eri aloilla.

Mitä tulee yhdentymisen seurauksiin maatalouden kannalta, minun on kaikista ristiriitaisuuksista huolimatta sanottava, että ne ovat hyvin myönteisiä. Kaikki ovat olleet voittajia. Tämä tarkoittaa sitä, että 15 vanhaa jäsenvaltiota ovat voittaneet, koska niiden markkinat ovat laajentuneet. Ne ovat voineet osallistua tämän alan yksityistämiseen uusissa jäsenvaltioissa. Ennen kaikkea tuottajat ovat voittaneet ja erityisesti kauppa ja elintarviketeollisuus ovat voittaneet, ja niiden kannalta seuraukset ovat olleet myönteisiä ja myös uudet jäsenvaltiot ovat voittaneet kaikesta suoriin tukiin liittyvästä syrjinnästä huolimatta. Uudet jäsenvaltiot ovat voittaneet, koska kahden vuoden aikana niiden maataloustuet ovat lisääntyneet 50 prosenttia. Tämä on merkittävä tulos, ja lisäksi on mainittava hintavakaus ja esimerkiksi takuut ja yhteismarkkinat.

Laajentumisessa valtavia pelkoja kohdistui siihen, että uudet jäsenvaltiot aiheuttaisivat häiriöitä yhteismarkkinoilla. Näin ei tapahtunut. Häiriöitä ei ole ilmennyt. Suojalauseketta ei ole tarvinnut käyttää. Tämä on hyvin tärkeää ja myönteistä, ja uusissa jäsenvaltioissa tuottajat ovat voineet hyötyä suorista tukirahoista ja aluekehitysrahoista, ja voidaan sanoa, että elintarviketurvallisuus on lisääntynyt.

Samalla laajentumiseen on kuitenkin liittynyt tiettyjä ristiriitaisuuksia. Viidentoista vanhan jäsenvaltion tuottajat ja kymmenen uuden jäsenvaltion tuottajat eivät ole tasavertaisessa asemassa, koska viime vuonna uusien jäsenvaltioiden maanviljelijät saivat ainoastaan kolmanneksen yhteisön budjetista maksetuista suorista tuista. On totta, että jäsenvaltioilla oli oikeus täydentää näitä tukia kansallisesta budjetista maksettavilla tuilla, mutta yhtäläisiä mahdollisuuksia ei ole. Tämä on ainakin selvää. Heti alusta alkaen myös 25 prosentin rahoitustaso oli epäjohdonmukainen, 50 tai 60 prosenttia olisi ollut oikeudenmukaisempi tai perustellumpi taso.

Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä ei ole ollut vuosiin kilpailua budjetista, mutta kilpailua käydään kyllä rahoituskehyksestä, koska "kakku" on sama: 27 jäsenvaltiota jakaa saman kakun sen vuoksi, että yhteisön maatalousbudjetin jäädyttäneet Gerhard Schroeder ja Jacques Chirac tekivät tätä koskevan ehdotuksen.

Hyvät kollegat, mielestäni käynnissä olevat uudistukset ovat uusien jäsenvaltioiden kannalta tietyssä määrin epäjohdonmukaisia. Olen jo useita kertoja tähdentänyt, erityisesti komission jäsenelle Fischer Boelille, että hedelmiä ja vihanneksia sekä viininviljelyä koskeviin uudistuksiin – vaikka tässä tapauksessa onkin olemassa historiallisia ennakkotapauksia – liittyy uudenlaisia ristiriitoja, uudenlaista uusien jäsenvaltioiden syrjintää.

Lopuksi totean vielä, että olen pyrkinyt mietinnössäni hyödyntämään aiemmin saadut opetukset yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta silmällä pitäen, ja mielestäni komission jäsenen Fischer Boelin ehdotus eli kansallisten määrärahojen käyttäminen viininviljelyn uudistamisen yhteydessä voitaisiin ottaa esikuvaksi suoritettaessa "terveystarkastusta" koko tulevalle uudistukselle, koska on selvää, että 27 jäsenvaltion suuren heterogeenisuuden takia meidän on hyödynnettävä enemmän toissijaisuus- ja joustavuusperiaatetta.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin siirryn mietinnön yksityiskohtiin, haluan kiittää esittelijä Tabajdia ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä tästä mietinnöstä. Nyt on hyvä hetki arvioida tilannetta. Voitaisiin sanoa, että tämä on hyvää verryttelyä yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksesta käymällemme keskustelulle.

Olen täysin samaa mieltä tämän mietinnön laatijan kanssa siitä, että kymmenen uuden jäsenvaltion yhdentymisessä kaikki ovat olleet voittajia. Haluan ottaa esiin kolme eri seikkaa. Ensimmäinen on maatalousalan tulojen kehittyminen myönteisesti uusissa jäsenvaltioissa. Mielestäni tällä on suuri merkitys, koska hyvät tulot takaavat paitsi kunnollisen elämän, myös maatalousalan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden. Jos tarkastelemme kymmenen uuden jäsenvaltion tuloja kuvaavia lukuja, huomaamme, että ajanjaksolla 2004–2006 tulot ovat kasvaneet 60 prosenttia vuoden 2003 lukuihin verrattuna. Jos tarkastellaan vanhojen jäsenvaltioiden, EU-15:n lukuja samalta ajanjaksolta, tulot ovat vähentyneet 2 prosenttia. Mielestäni tämä osoittaa selkeästi sen, että uudet jäsenvaltiot ovat hyötyneet liittymisestään yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Toivottavasti tämä rahajako on tarkoittanut sitä, että maaseutualueilla on ymmärretty selkeästi jäsenyyden tärkeys.

Mitä tulee kauppaan, aiheeseen, jota myös esittelijä käsitteli, on selvää, että kaikki ovat hyötyneet suuremmista sisämarkkinoista. Jälleen kerran kyseessä on tilanne, jossa kaikki ovat voittajia, ja toivon, että havaitsemamme suuntaukset jatkuvat myös tulevina vuosina.

Maaseudun kehittämisestä, joka on hyvin tärkeä asia sekä uusille jäsenvaltioille että koko Euroopan unionille, olen sitä mieltä, että mietinnössä mainitsemanne vaikeudet ovat alkuvaiheen kasvukipuja. Tuoreet luvut havainnollistavat tätä. Vuonna 2006 uusille jäsenvaltioille maaseudun kehittämiseen myönnetyt rahat olivat yhteensä hieman yli 2,7 miljardia euroa, lisäystä on vuoden 2005 lukuihin verrattuna 21 prosenttia. Toivon, että nämä rahat käytetään uusissa jäsenvaltioissa rakentavasti, ja suhtaudun toiveikkaasti uusien jäsenvaltioiden kykyyn panna uudella varainhoitokaudella 2007–2013 ohjelma kaikilta osin täytäntöön.

Tästä on hyvä siirtyä käsittelemään terveystarkastusta. Muodollisesti sanottuna se, että uudet jäsenvaltiot toteuttavat YMP:n uudistuksen, ei edellytä tarkistuslausekkeen soveltamista. Vuonna 2008 käytävissä keskusteluissa meidän olisi kuitenkin tämän terveystarkastuksen yhteydessä yritettävä ratkaista mahdollisimman monta niistä tavallisista ongelmista, jotka kaikki 27 jäsenvaltiotamme ovat havainneet.

Toivon, että yhteistyö maatalousvaliokunnan kanssa on hyvin rakentavaa kaikissa näissä kysymyksissä. On mitä suurimmassa määrin meidän kaikkien yhteisen edun mukaista, että Euroopan unionissa on hyvin vahva maatalousala.

  Albert Deß, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää lämpimästi esittelijä Tabajdia yhdessä saavuttamastamme kompromissista, johon hänen mietintönsä perustuu. Liikkuessani maatalouspoliitikkona eri puolilla Baijeria ja muuta Saksaa ennen kymmenen uuden jäsenvaltion liittymistä EU:hun monet saksalaiset viljelijät ilmaisivat pelkäävänsä sitä, että laajentuminen vaikuttaisi vahingollisesti EU:n vanhojen jäsenvaltioiden maatalouteen. Tiettyjen maataloustuotteiden hintojen odotettiin laskevan jyrkästi. Kierrellessäni ehdokasvaltioissa myös siellä maanviljelijöillä oli suuria huolia ja pelkoja, jotka kohdistuivat Euroopan unioniin liittymiseen. Tänään voimme sanoa, että pelot olivat sekä idässä että lännessä suurimmaksi osaksi aiheettomia.

Tapa, jolla uudet jäsenvaltiot ovat yhdentyneet yhteiseen maatalouspolitiikkaan, on pohjimmiltaan myönteinen. Asianosaiset ovat uusissa jäsenvaltioissa – kuten on jo todettu – pääasiassa hyötyneet vakaammista markkinoista ja hinnoista ja parantuneista kaupankäyntimahdollisuuksista. EU-15:n elintarviketeollisuus ja elintarvikkeiden tukkukauppa ovat hyötyneet viennin lisääntymisestä ja valtavista investointimahdollisuuksista uusissa jäsenvaltioissa. Mietinnössä korostetaan sitä, että toistaiseksi uusien jäsenvaltioiden yhdentymisprosessi on ollut kaiken kaikkiaan onnistunut. Hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla on ollut suuria vaikeuksia, ja lisäksi Venäjä ja Ukraina ovat asettaneet puolalaiset tuotteet perusteettomasti tuontikieltoon. Komissiota ja neuvostoa kehotetaan reagoimaan nopeammin uusien jäsenvaltioiden erityisongelmiin. Mietinnössä korostetaan sitä, että EU:n maatalousalalla biomassan ja bioenergian tuotannolla on tulevaisuudessa merkittävä tehtävä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee neuvotteluissa syntynyttä kompromissia tietyistä taloudellisia vaikutuksia koskevista varaumistaan huolimatta.

  Bogdan Golik, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni tämän istunnon ajankohta kertoo paljon siitä, mitkä ovat EU:n suhteet uusiin jäsenvaltioihin. Kello on kymmenen minuuttia vaille kaksitoista. Keskustelemme tärkeästä asiasta, joka liittyy uusien jäsenvaltioiden liittymiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka on Euroopan unionin ainoa yhteinen politiikka.

Ennen kaikkea haluan onnitella Csaba Tabajdia aloitteellisuudesta tämän uusien jäsenvaltioiden YMP:hen yhdentymisen vaikutuksia käsittelevän mietinnön laatimisessa ja siitä, että hän on tehnyt kuukausien ajan ankarasti työtä tämän meille, uusille jäsenvaltioille niin tärkeän aiheen osalta.

Ensimmäisten jäsenyysvuosien kokemukset ovat paljastaneet yhdentymisestä monia myönteisiä seikkoja, joita ovat maaseutualueiden voimakkaampi sosiaalinen muuttuminen, elintarvikkeiden parempi laatu ja turvallisuus, eläinten parantunut hyvinvointi ja viennin kasvu. Meidän on kuitenkin muistettava, että EU:hun liittymistä edeltäneinä vuosina uusien jäsenvaltioiden maatalousala toimi aivan toisenlaiselta pohjalta kuin viidentoista vanhan jäsenvaltion maatalousala. Suoria tukia ei ollut eikä välineitä tuotannon vakauden takaamiseksi.

Tämän vuoksi on sitäkin epäoikeudenmukaisempaa ja perusteettomampaa, että on tehty päätös siitä, että uusille jäsenvaltioille annetaan vähemmän suoria tukia kuin vanhan Euroopan unionin maanviljelijöille samalla, kun riittämättömillä tuotantokiintiöillä on kielteisiä vaikutuksia maanviljelijöiden kilpailukykyyn uusissa jäsenvaltioissa, mutta ei vanhoissa jäsenvaltioissa.

Tämän vuoksi on tärkeää, että arvioidessamme nykyistä muotoa ja keskustellessamme eurooppalaisen maatalousmallin tulevaisuudesta vuosina 2008–2009 keskitymme erityisesti siihen, että yritämme saada ne vastaamaan paremmin todellisuutta ja yhteiskunnan odotuksia näissä maissa.

  Tchetin Kazak, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää Csaba Tabajdia siitä, miten erinomaista työtä hän on tehnyt esittelijänä.

Luin hyvin kiinnostuneena hänen mietintönsä sisällön: mielestäni mietintö on hyvin valaiseva kotimaani Bulgarian kannalta, ja se kertoo lisäksi paljon niistä vaikeuksista, joita kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat joutuneet kokemaan, kun ne ovat olleet ensimmäisen kerran tekemisissä YMP:n kanssa.

Liittymistä edeltäneellä kaudella Bulgaria ponnisteli kymmenen muun EU:hun liittyvän maan tavoin ankarasti yhteisön säännöstön saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta ja luodakseen YMP:n soveltamisen edellyttämän institutionaalisen kehyksen. Euroopan unionin rahoittamat kumppanuusohjelmat olivat arvokas apu tämän tavoitteen saavuttamisessa.

On kuitenkin sanottava, että Bulgarian maanviljelijät ja maaseutuyhteiskunta eivät ole valmistautuneet niihin uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin, joita on avautunut. Euroopan unioni on myöntänyt apua kotimaani maatalousalan kehittämiseen. Niiden vaatimusten, jotka oli täytettävä, monimutkaisuus ja päätöksenteon viivästykset ovat tarkoittaneet sitä, että SAPARD-ohjelman aloittaminen on viivästynyt huomattavasti ja että merkittävä määrä määrärahoja käytetään vasta liittymisen jälkeen.

Suorien tukien, maaseudun kehittämistoimien ja maatalouden valtiontukijärjestelmien avulla Bulgaria voi kymmenen uuden jäsenvaltion tavoin luoda järjestelmän, joka soveltuu paremmin maan maatalouden ja maaseutuyhteiskunnan kehittämiseen. Tiettyjä sääntöjä on kuitenkin edelleen yksinkertaistettava.

Lisäksi Bulgaria pahoittelee kymmenen muun maan tavoin suorien tukien käyttöönottoa asteittain. On kuitenkin selvää, ettemme halua kyseenalaistaa niitä, koska kyse on liittymissopimukseen kirjatusta peruuttamattomasta sitoumuksesta.

Hyvät kollegat, pyydän teitä näin ollen hyväksymään tämän Csaba Tabajdin laatiman valiokunta-aloitteisen mietinnön, koska mielestäni se on hyvin objektiivinen, siinä otetaan hyväntahtoisesti huomioon ne vaikeudet, joita kymmenen uutta jäsenvaltiota ovat kohdanneet, ja siinä esitetään suosituksia, joilla pyritään osaltaan tehostamaan YMP:n uudistamista.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Tabajdin mietintö antaa ruusuisen kuvan EU:n laajentumisen vaikutuksista. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että laajentumisella on ollut joitakin myönteisiä vaikutuksia sekä uusien että vanhojen jäsenvaltioiden kannalta, kolikolla on toinenkin puoli, joka ei anna aihetta yhtä suureen optimismiin.

Se Euroopan unioni, jossa elämme, ei ole sama, johon liityimme. Me liityimme unioniin, joka oli eräänlainen maatalouden ystävien kerho, kun taas tällä hetkellä unioni ajaa asteittain alas maatalouttaan. Kaikilla niin sanotuilla uudistuksilla, jotka koskevat sokeri-, hedelmä-, vihannes-, viini- tai tupakkamarkkinoita, on vain yksi tarkoitus: kannustaa maanviljelijöitä tuottamaan vähemmän tai mieluummin olemaan tuottamatta mitään. Maataloustuotteiden vähentyminen tietää byrokraateille ongelmien vähentymistä.

Me liityimme Euroopan unioniin siinä toivossa, että kehittäisimme yhdessä vanhojen jäsenvaltioiden kanssa maatalousalaamme. Sen sijaan jouduimme sellaiseen unioniin, jossa alamme yhdessä vanhojen jäsenvaltioiden kanssa ajaa alas maatalousalaa. Olemme osallisina lyhytnäköisessä politiikassa, joka vahingoittaa Euroopan elintarviketurvallisuutta. Tätä politiikkaa on muutettava, koska Euroopasta tulee nälkäisempi, ja nälkäinen Eurooppa ei pysty jatkamaan yhdentymistä.

  Dumitru Gheorghe Mircea Coşea, în numele grupului ITS. – Domnule Preşedinte, doamnă comisar, apreciez raportul domnului Tabajdi, deşi acesta nu cuprinde niciun aspect legat de o ţară mai nouă, ca de exemplu România. Este un raport care reprezintă o lecţie pentru noile state membre şi aş vrea să subliniez un lucru care ne interesează foarte mult, şi anume că politica agricolă comună ar trebui să fie mai flexibilă în ceea ce priveşte specificul şi trăsăturile acestor două noi ţări membre, România şi Bulgaria.

România are o tradiţie în agricultură, dar şi moşteniri comuniste care o fac să aibă un mare decalaj faţă de agricultura europeană. De aceea, cred că dacă această politică agricolă comună europeană s-ar apleca mai mult asupra trăsăturilor specifice României, am putea să eliminăm mai repede aceste decalaje.

Sugerez doamnei comisar, precum şi autorului acestui raport, pe care îl felicit încă o dată, să se aplece asupra a trei propuneri pe care doresc să le fac: în primul rând, să se acorde o mai mare atenţie organizaţiilor de agricultori şi patronale din agricultură, deoarece în aceste noi ţări membre, ele sunt încă la început. În al doilea rând şi foarte important, să se acorde atenţie prevenirii riscurilor în agricultură, riscuri care sunt în ultimul timp majore din punct de vedere climatic, al catastrofelor naturale şi chiar al unor disfuncţionalităţi ale pieţei. Şi, în al treilea rând, un lucru important este sprijinirea proiectelor de dezvoltare rurală, mai ales în zonele frontaliere, pentru că avem de învăţat de la ţările care au o tradiţie mai îndelungată decât noi în cooperare.

  Peter Baco (NI). – (SK) Arvostan esittelijän aloitetta ja sitä valtavaa työmäärää, jonka hän on tehnyt. Mietinnössä korostetaan avoimesti sitä, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on syrjivä vaikutus uusien jäsenvaltioiden maatalouteen. Tämän mietinnön hyväksymisen varmistamiseksi sen sanamuoto antaa ymmärtää, että vallalla on lähes täydellinen idylli. Se väite, että sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden olisi oltava iloisia, koska uudet jäsenvaltiot saavat lisää rahaa ja vanhat jäsenvaltiot ovat saaneet vastineeksi merkittävän osan uusien jäsenvaltioiden elintarvikemarkkinoista, ei kanna. Se, että osa Euroopan unionista taantuu koko ajan samalla, kun muun osan talous kasvaa, on vastoin yhteisen maatalouspolitiikan ja Euroopan unionin periaatteiden kirjainta ja henkeä. Liittymisprosessin aikana EU-15:n maatalousalat kasvoivat, kun taas uusien jäsenvaltioiden maataloustuotanto on alentunut kolmanneksella. Ei ole totta, että tämä johtui uusien jäsenvaltioiden maanviljelijöiden kyvyttömyydestä mukautua markkinoihin. Syyt olivat poliittisia. Pahinta on, että tämä uusien jäsenvaltioiden maatalouden tuhoaminen on itse asiassa "hakattu kiveen" niin sanottujen historiallisten viitekohtien muodossa. Niitä on käytetty tukiparametrien asettamiseen uusien jäsenvaltioiden kannalta syrjivästi.

Yhteisen maatalouspolitiikan vaikutusten ristiriitaisuus vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa on pysynyt samana Slovakian EU:hun liittymisen jälkeen. Tämä voidaan nähdä niissä vaikutuksissa, joita on ollut äskettäisillä perushyödykkeitä koskevilla uudistuksilla, ja osoituksena tästä on myös uusiin jäsenvaltioihin suuntautuvan elintarviketuonnin voimakas kasvu. Viime vuonna yksistään Slovakiassa elintarvikkeiden tuonti kasvoi 60 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Lisäksi vuoden 2020 ennusteessa uudet jäsenvaltiot pysyvät edelleen raaka-ainetuottajina karjankasvatuksen rehutuotannossa ja energia-alan biomassan tuotannossa. Tässä ennusteessa lisäarvo luodaan EU-15:n alueella.

Tämän mietinnön viesti on siten selvä. Arvoisa komission jäsen, toivoisin, että voisitte nähdä asian tässä valossa, eikä siten kuin esititte sen lausumassanne. Vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välistä kilpailua unionin sisällä on uudistettava, jotta voidaan luoda aidosti yhteiset ja yhdenmukaiset menettelyt kaikkia EU:n valtioita varten ja lisätä EU:n maatalousalan globaalia kilpailukykyä. Meidän on keskityttävä ensisijaisesti kustannusten alentamiseen, korkeampaan laatuun ja tehokkaampaan markkinointiin.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin suuresta laajentumisesta, joka koski kymmentä uutta jäsenvaltiota, on kulunut jo kolme vuotta. Kaikkien näiden uusien jäsenvaltioiden maatalous oli pitkälle eriytynyt, ja se oli saneerattava hyvin kalliilla hinnalla.

Maatalouden alalla Euroopan unioni ei tarjonnut hyviä ehtoja uusien jäsenvaltioiden yhdentymiselle. Tuotantokiintiöt ovat liian alhaisia, ja suorien tukien lähtötaso oli 25 prosenttia viidentoista vanhan jäsenvaltion saamista suorista tuista.

Kesäkuussa 2003 Luxemburgissa pidetyssä kokouksessa, johon osallistuivat viidentoista vanhan jäsenvaltion maatalousministerit ja jolloin meillä ei vielä ollut äänestysoikeutta, sovittiin YMP:hen tehtävistä epäsuotuisista muutoksista. Kaikella tällä on ollut uusissa jäsenvaltioissa maatalouden rakenneuudistuksia hidastava vaikutus, vaikka myönteisiäkin tuloksia on nähtävissä, mitä on korostettava.

Meille esitelty mietintö on liian toiveikas, ja siinä kerrotaan liian vähän ongelmista ja vaikeuksista ja liikaa onnistumisista. Enemmän työtä on tehtävä ensi vuoden YMP:n tarkistaminen yhteydessä.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, YMP:n sääntöihin mukautumisesta on aiheutunut uusille jäsenvaltioille suuria sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia. Nämä kustannukset olivat seuraus historiallisista olosuhteista mutta myös siitä, että uudet jäsenvaltiot saivat suoria tukia vähemmän kuin vanhat jäsenvaltiot, sekä siitä, että komissio ja neuvosto olivat ilmeisen haluttomia antamaan uusille jäsenvaltioille apua. Marjat, puolalaisen viennin asettaminen tuontikieltoon Venäjällä ja Ukrainassa ja hunajan tuonti kolmansista maista ovat merkille pantavia tapauksia.

Nämä kokemukset herättävät monia kysymyksiä. Onko yhteistä maatalouspolitiikkaa tosiasiassa olemassa? Jos se on olemassa, miksi uudet jäsenvaltiot eivät saa ulkopuolisilla markkinoilla eivätkä sisämarkkinoilla niille kuuluvaa apua? Miksi markkinat on avattu muuntogeenisille tuotteille, jotka syrjäyttävät uusissa jäsenvaltioissa terveellisiä ja orgaanisia tuotteita? Mitä tapahtuu perheviljelmille, jotka muodostavat maanviljelyjärjestelmän selkärangan monilla Euroopan unionin alueilla ja jotka ovat tällä hetkellä vararikon partaalla?

  Димитър Стоянов (ITS). – Не съм мислил, че ще го кажа, но съм напълно съгласен с изказването на г-н Казак, с малкото допълнение, че в продължение на шест години Министерството на земеделието в България се държи от министър от неговата партия. Защо не направихте така, г-н Казак, че българските производители да знаят как да си поискат парите, които им се полагат от Европейския съюз. Десет години българите бяха подлъгвани с благините, които ги чакат в Евросъюза, а вместо това накрая получиха жестоки квоти и ужасна бюрокрация, която заплашва напълно да унищожи дребните производители в България. Докато общата земеделска политика не бъде направена така, че да може да достига до всички обикновени хора, без излишни административни пречки, аз в никакъв случай не мога да нарека тази политика обща.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vielä lopuksi puolen yön aikaan esittää muutamia lyhyitä huomioita. Mielestäni meidän on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan ennen huolehdittava siitä, että maatalouden rakenteemme pysyvät ennallaan ja että pysymme omavaraisina. Lisäksi meidän on myönnettävä, että olemme merkittävän uuden haasteen edessä, koska iäkkäämpiä maanviljelijöitä kuolee jatkuvasti ja maaseutuamme uhkaa monin paikoin autioituminen maaltapaon vuoksi. Lisäksi meidän on huolehdittava siitä, että otamme huomioon geenimuunneltujen elintarvikkeiden vastustajien – joita on 70 prosenttia EU:n väestöstä – toiveet. Tämän lisäksi meidän on edettävä varovaisesti suhteessa EU:n uusiin jäsenvaltioihin ja muistettava, että niiden EU:hun liittymisen jälkeen niiden maataloustuotteet ovat olleet usein hyvin vetovoimaisia vientituotteita, mutta se on johtanut saatavuusongelmiin kotimaassa ja tuhoisiin hintasotiin kohdemaassa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. (EN) Ensinnäkin siihen kysymykseen, kuvastaako tämän keskustelun ajoitus uusien jäsenvaltioiden yhdentymisen tärkeyttä, voin vain sanoa, että parlamentti on itse vastuussa aikatauluistaan. Voin sanoa suoraan, että mielestäni olisi ollut parempi käydä tätä keskustelua aikaisemmin tänä iltana, mutta minun on mukauduttava parlamentin aikatauluihin.

Lähes kaikki teistä ottivat esille suorien tukien käyttöönoton asteittain. Tämä mainitaan myös useissa mietinnön kohdissa. Haluaisin selventää, että asteittaista käyttöönottoa ei valittu pelkästään talousarviosyistä. Liittymisen edellä komissio laati perusteellisen arvion kaikista merkityksellisistä tekijöistä. Tämän perusteella yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittymistä koskeva strategia perustui taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin tekijöihin. Lisäksi oli tarpeen edistää uusien jäsenvaltioiden välttämätöntä rakenneuudistusta. Tätä päätöstä ei tehnyt 15 jäsenvaltion neuvosto, vaan tämä päätös tehtiin Kööpenhaminassa vuonna 2002 kaikkien uusien jäsenvaltioiden osallistuessa suorien tukien asteittaisesta käyttöönotosta käytyihin keskusteluihin. Näin ollen kaikki olivat mukana neuvottelupöydässä.

Niinpä siihen väitteeseen, että tuhoamme omilla uudistuksillamme maatalouden, minun on sanottava teille selkeästi, että tarkoituksena on tosiasiassa turvata Euroopan maatalouden tulevaisuus, ja olen varma, että jos parlamentti, neuvosto ja komissio tekevät yhteistyötä, Euroopan maataloudelle voidaan luoda tulevaisuus, jossa maatalousalamme voi käyttää kaikki vahvuutensa tulevaisuudessa tarvitsemiemme, korkealaatuisten tuotteiden valmistamiseksi, ja olen sitä mieltä, että esimerkiksi otettu pakastettujen mansikoiden tuonti Kiinasta on sellainen ongelma, johon voimme löytää yhteistuumin kelvollisia ratkaisuja.

Mainituksi tuli myös yhteisessä maatalouspolitiikassa ilmenevä syrjintä viinin ja elintarvikkeiden alalla. Kuulkaahan nyt! Olemme mielestäni yrittäneet löytää ratkaisun, jonka avulla uudet jäsenvaltiot voivat yhdessä osallistua hedelmä- ja vihannesalan tuottajajärjestöjen toimintaan siten, että yhteisrahoitusosuus on uusille jäsenvaltioille prosenttimääräisesti suurempi, ja siten, että uusien jäsenvaltioiden aloja, niiden hedelmien ja vihannesten tuottajia kannustetaan liittymään näihin tuottajajärjestöihin, jolloin ne ovat paljon vahvempia kilpailussaan vähittäiskaupan suurten toimijoiden kanssa.

Näin ollen puhaltakaamme yhteen hiileen riitelemisen sijasta ja etsikäämme Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan alalla kelvollisia ratkaisuja.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Joseph Muscat (PSE), kirjallinen. – (MT) Maltassa maanviljelijät ja maaseudun asukkaat ovat myös kansallismielisen hallituksen vilpillisyyden uhreja.

Ennen Maltan liittymistä Euroopan unioniin Maltan hallitus antoi näiden väestöryhmien ymmärtää, että jos ongelmia ilmenisi viiden ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana ulkomaisten tuotteiden tuonnin vuoksi, hallituksella olisi oikeus estää näiden tuotteiden markkinoillepääsy. Tämä taataan niin sanotulla suojalausekkeella.

Työväenpuolue totesi heti, että tämä ei pidä paikkaansa. Me selitimme, että suojalauseketta voitaisiin käyttää ainoastaan poikkeuksellisissa ja varsin harvoissa tilanteissa.

Ennen kaikkea Maltan hallitus ei voi omasta vapaasta tahdostaan päättää tämän lausekkeen käyttämisestä, vaan sen on ensin saatettava asia käsiteltäväksi Euroopan komissiossa, joka tekee tämän jälkeen päätöksen.

Nyt Maltan hallituksella on toinen ääni kellossa.

Maanviljelijöiden ja maaseudun asukkaiden jatkuvista valituksista huolimatta Maltan hallitus on ilmoittanut, että sen on haettava Euroopan komissiolta lupaa suojalausekkeen käyttämiselle ja että siihen ei ole riittävästi perusteita. Komissio sanoo samaa.

Aika on osoittanut, että työväenpuolue oli oikeassa.

  Witold Tomczak (IND/DEM) , kirjallinen. – (PL) Vuonna 2004 Euroopan unioni toteutti historiansa suurimman ja merkittävimmän laajentumisen. Tämän vuoksi on tärkeää suorittaa tämän tosiseikan alustava arviointi. Olennainen kysymys on, tehdäänkö tämä arviointi mahdollisimman totuudenmukaisesti vai vääristyneesti, koska tämä on tärkeää EU:n maatalouden tulevaisuuden kannalta.

Vaikka myönnän, että esittelijän tehtävä on valtava, en voi olla hänen kanssaan samaa mieltä kaikkien kompromissitarkistusten sanamuodosta. Luvuista on turha kiistellä, ja ne osoittavat selvästi, että uusia jäsenvaltioita on petetty. Tämä tosiseikka käy ilmi EU:n virallisista tilastoista. Haluan ainoastaan esittää ne luvut, jotka koskevat maatalouden ja maaseudun kehittämisen menoja viljelysmaiden osalta hehtaaria kohti vuonna 2007 ja vuonna 2013.

2007: EU-10: 147,8 €/ha EU-15: 365,7 €/ha

2013: EU-10: 251,5 €/ha EU-15: 327,6 €/ha

Lähde: "Rahoitusnäkymät 2007–2013: EP:n työasiakirja nro 9, EP 2.12.2004" ja "Opas yhteiseen maatalouspolitiikkaan", EK:n maatalouden pääosasto, lokakuu 2004.

Köyhemmät maat ovat saaneet, saavat parhaillaan ja saavat jatkossakin yhteisön talousarviosta vähemmän taloudellista tukea taloudellisen kehitystasonsa saattamiseen varakkaampien EU:n valtioiden tasolle! YMP on nykyisessä muodossaan ristiriidassa sille asetettujen tavoitteiden ja periaatteiden kanssa.

Kehotan teitä edellä esitetyn yleisarvion valossa äänestämään omantuntonne ja Euroopan maatalouden tulevaisuudesta kantamanne vastuun mukaisesti.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 00.05.)